Se järeämpi Scania LT146 ´79 SIHLMANIE N FORDIT WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi ASTU UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME Kätevästi netistä, vaikka kotiovelle! • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta • Nopea toimitus tilalle asti Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Tehokkaat led-valot työpariksi! LED206 lumen 4000 99€ LED250 tai LED204 lumen 1080 • lumen 900 9,90€ LED253 lumen 720 45€ Valikoima verkkokaupassamme kasvaa koko ajan!! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 07/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 41 7 / 2 1 5 • S ih lm a n ie n Fo rd it • S u o m e la n V a lm e tit • U k k o m e st a ri 3 5 5 1 9 6 9 • V a n a ja V A K 2 1 9 5 9 Perinteitä kunnioittava Tupaswillan isäntä ERKKI KAUPPINEN Sammin ja Kasukkalan mäkivetokisat VOIMAVEHKEITÄ Romutusuhan alta hyödylliseksi harrastekoneeksi UKKOMESTARI 74 50 00 -1 50 7 • PA L VK O 20 15 -5 6 41 48 87 45 00 03 15 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D
Museokortti.fi Yksi vuosi. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. 200 museota. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 64,90€ Tutustumistarjous!. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K un ei oll ut ra ha a nii n pit i hii piä te lta n re un an alt a sis äll e. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. M utt a ky llä sit ä m on ta ke rta a on nis tu ttii n.“ 6 414888 002355 1 5 5 80 02 35 -1 50 5 PAL VKO 2015-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi 54 eurolla treenaat kehoasi kuukauden kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Osta Museokortti museosta tai verkosta, vaikka heti. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. 69 90 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. nu m er o • 5/2 01 5 Suomen Historia 5/2015 Hinta 8,90€ MAAMME PUOLUSTAJAT URHEILU Partioradistin sotaretket Työväen olympialaiset ja sotainvalidien kisat Sirkusvi ihteen värikkää t vaiheet Hienovaraista ulkopolitiikkaa Muotikenkiä puusta ja paperista Kiertävät tähdet SUOMALAISEN PARHAAT PULA-AIKA Laila Kinnunen – laulajan taival HENKILÖKUVA määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalah jaksi upea metalline n Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehden löydät myös Lehtipiste istä kautta maan! 44 90 8 numeroa + avaimenperä ovh. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Ei se oll ut he lp po a, ku n va ht i oli jo ka ky m m en en m etr in pä äss ä. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. MUSEOKORTTI AIVOT OVAT LIHAS Su om en H ist or ia n 5. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. 54€. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet
Pelkästään tapahtumia tulee kierrettyä paljon enemmän kuin niistä tehtyjä juttuja mahtuu lehteen, ja siihen koneja autokuvausreissut päälle. Konekannan kasvaessa työnteko muuttui monella tavalla, eikä aluksi pelkästään parempaan suuntaan. Tulevaan talveen olen kuitenkin ehtinyt muiden hommien ohella valmistautua jo useamman kuukauden ajan. Vaikka aihe on vakava, valistuksen keinot saattoivat olla hyvinkin kevyitä, jopa humoristisia. BSA on purettu osiin ja moottori kiinnitetty pukkiin työpöydälle. Tapio Mäntyniemi Valokuvaaja Tekijältä Vaikka aihe on vakava, valistuksen keinot saattoivat olla hyvinkin kevyitä, jopa humoristisia. Pihalla seissyt vanha pieni hirsirakennus, jonka edellinen asukas jo ehti tuomitsemaan purkukuntoiseksi, on saanut keväästä lähtien huomiota osakseen. Vuonna 1937 asetettiin komitea, jonka tarkoituksena oli perehtyä maaseudun asuntojen kuntoon. Pitkälle on päästy niistä vuosista. Talvi saa minun puolestani tulla. Myös valistuksella oli oma roolinsa työturvallisuuden parantamisessa. 3 07/15 Pääkirjoitus. Pitkä projekti kattoi valtavan määrän taloja. Loppujen lopuksi ei ole kovinkaan kauan siitä, kun ensimmäiset koneet saapuivat helpottamaan ja tehostamaan tuotantoa, rakentamista ja maanviljelyä. Valmistajat tarttuivat turvallisuushaasteeseen, ja ennen pitkää koneiden kanssa työskentelyn riskit vähenivät. Tuumakoon avaimiin on tilattu täydennystä. NE KOVAT AJAT E lämä ja varsinkin työnteko on ollut raskasta lähes koko ihmiskunnan historian ajan. 95 % taloista oli ilman vesijohtoa ja kaksi kolmesta ilman sähkövaloa. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Konekuvaajan kesä on, jos nyt ei kiireistä, niin aikamoista reissaamista kuitenkin. Kova melu, tärinä ja pakokaasut aiheuttivat ajan mittaan ongelmia, eivätkä vaarallisista rakenteista johtuvat onnettomuudet olleet lainkaan harvinaisia. Aluksi työsuojelutoiminnan piirissä olivat lähinnä teollisuuslaitokset, mutta melko pian toiminta laajeni maaja metsätaloudessa työskentelevien piiriin. Sivulta 12 alkava artikkeli avaa työsuojelun historiaa maatalouden näkövinkkelistä nostalgisten julisteiden värittämänä. Raportista nousee esiin esimerkiksi sellainen erikoinen yksityiskohta, että yli kolmannes tutkituista asunnoista oli ilman kivijalkaa. Jo jonkin aikaa jatkunut moottoripyöräintoilu ei näytä laantuvan, mutta prätkien ropaamiselle ei ole ollut kunnon verstasta. Pullistuneet seinät ovat nyt ojennuksessa, eristystä on paranneltu ja puuosia vaihdettu sekä lisätty. Paneloinnin, työpöytien ja hyllyjen asennuksen ja pajan sähköistyksen jälkeen minulla on vihdoin toimiva ja tunnelmallinen moottoripyörätalli. Valtio oli muutenkin huolissaan maaseudun asukkaiden oloista. Puutteet olivat merkittäviä ennen sotia, mutta sotien jälkeinen aika oli asumisen kannalta sitäkin surkeampaa
Tässä numerossa KANNESSA 18 Scania LT146 1979 Petri Virtanen on törmännyt harrasteautonsa kanssa siihen, ettei mallia tai koko autoa uskota Scanian tehtaan tekemäksi. 54 Kivikellarinmäki, Janakkala Janakkalan Kivikellarinmäellä pidettiin taas avointen ovien päivää. 18 24 32 38 4. TAPAHTUMAT 50 Rauta ja Petrooli, Riihimäki Sateinen lauantai verotti kävijöitä Riihimäen perinteisessä suurtapahtumassa, mutta sunnuntai pelasti tilanteen. 38 Vanaja VAK2 1959 Hienosti entisöityyn tonkka-ajan maitoautomalliin on nykyisellä omistajalla Aulis Hartikaisella veriside. 32 Ukkomestari 355 1969 Arto Ryyppö pelasti Nuffi-alustaisen Ukkomestarin romutukselta omiin nurkkiinsa. 58 Sammin mäkivetokisat, Siikainen Ensi vuonna kymmenen vuotta täyttävä Sammin vetokisa houkutteli entistä enemmän pieniä vanhoja traktoreita. 44 Suomelan Valmetit Suomelan tilan pelloilla on työskennelty Valmeteilla jo vuodesta 1953. Satuimme paikalle parahiksi sokerijuurikkaan noston aikaan. KONEET 24 Sihlmanien Fordit Sihlmanin veljeksillä on yhteensä neljä nelitonnista Fordia 60ja 70-luvuilta. Kunnostusprojektissa ovat ahertaneet Arton langot ja 16-vuotias Jori-poika. Painotus on talonpoikaisantiikissa, mutta paljon koneitakin löytyy. Konetta löytyy patinoituneena, entisöitynä ja vieläpä uudenveroisenakin. 56 Wanhat Wehkeet, Iitti Reipas kolmevuotias konetapahtuma oli hajautettu kolmeen eri paikkaan, ja ohessa järjestettiin 14 kilometriä pitkä pyörämarssikin
78 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttiset valokuvat tarkentavat tällä kertaa kaivinkoneisiin. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.. 62 Kasukkalan mäkiveto, Lappeenranta Vielä melko nuori vetotapahtuma kelpuutti mäkeen traktoreiden lisäksi kuorma-autot. 64 Maxpo 2015, Hyvinkää Maanrakennusja ympäristönhoitokoneiden näyttelyssä oli mukana myös veteraaniosastoa. 58 64 72 Kotimainen Lacta-separaat tori kelpasi aikoinaan vientiinkin. 5 07/15 50 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. TILAAJAPALVELU Puh. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja erikoisuuksia vanhojen koneiden maailmasta. 76 Markkinat Torilla tavara taas vaihtaa omistajaa. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. 66 Seppiä ja mestareita Tupaswillan isäntä Erkki Kauppinen on perinnerakentamisen mestari. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Sen avulla karjatalous muuttui omavaraistuotannosta rahatulon tuottajaksi varsinkin harvaan asutuilla seuduilla. Ojanen, Harri Onnila, Aimo Tenni, Jukka Vuorenmaa TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. 72 Separaattori koneellisti karjatalouden Separaattori oli vuosikymmenten ajan Suomen yleisin maatalouskone. ARTIKKELIT 12 Valistusta vaaroista Teollisuuden piiristä lähteneillä työsuojelujulisteilla pyrittiin vähentämään myös maaja metsätalousalalla työskentelevien tapaturmia ja vaaratilanteita
Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia K onepajatoiminnan juuret Lappeenrannassa ulottuvat vuoteen 1886. Aivan aluksi konepaja valmisti muun muassa rekiä armeijalle ja teki huoltotöitä sähkölaitoksella sekä telakalla. Lappeenranta. Sotakorvausteollisuudessa konepaja kantoi kortensa kekoon valmistamalla metallityöstökoneita. Lappeenrannan konepajan historia. Into Pitkänen teki pitkän uran konepajan palveluksessa ja toimi pari vuotta sen toimitusjohtajanakin 1960-luvun lopulla. 6. Siksikin teknillisen yliopiston kustantamaa kirjaa on tervehdittävä ilolla. Yhden tärkeän sisäpiiriläisen tiedot ovat näin kaikkien saatavilla siinä muodossa kuin hän ne ylös kirjasi. Kirjassa käydään viihdyttävällä tavalla läpi myös pääaiheeseen liittyviä hapuilevampia yrityksiä kuten konepajayrittäjien liikekokeilut julkisen liikenteen puolella ja konepajan lyhyt venemoottorien rakennusvaihe. Välillä taas yksityiskohtia on liikaa: esimerkiksi tonttikauppoja kirjassa on käsitelty piinallisenkin tarkasti lainhuutopäivämääriä myöten. Sen teksti on monin paikoin omakustannetasoa, mikä on akateemisessa julkaisussa vakava ongelma. Kuvakirjana teos on erinomainen ja historiikkinakin pääosin toimiva. Ei liene sellaista teollisuudenhaaraa, johon Lappeenrannan konepaja ei olisi jälleenrakennuksen hulluina vuosina tuotteitaan toimittanut. Oikoluvun puute näkyy lyöntivirheinä ja huolittelemattomana kielenä, muu toimittamattomuus ajoittaisena toistona ja vaikeaselkoisuutena. Nyt julkaistu kirja koostuu Janne Pitkäsen pojan Into Pitkäsen muistiinpanoista. Kirja on kuitenkin vastaansanomattoman kaunis, havainnollinen ja ainutlaatuinen dokumentti vanhasta metalliteollisuudesta. Neuvostotarkastajan kelpo kestityksellä rajan yli keploteltu huonompi sotakorvauserä on jo hersyvää huumoria. Kuvat työmenetelmistä, tuotantotiloista ja konepajan tuotteista ovat varauksettoman upeita. 50ja 60-luvun taitteen suhdanteiden nopean vaihtelun myötä konepajan vaikeinta toimintavuotta saattoi miltei heti seurata paras tulosvuosi. Sodan jälkeen toiminta laajeni voimakkaasti: koneita ja tarvikkeita toimitettiin kaivoksille, paperitehtaille, voimalaitoksille ja sokeritehtaille. Tuore historiikki käy läpi myös varhaisimpia vaiheita, mutta pääpaino on aikavälillä 1918–1977, Kusti Lappalaisen ja Janne Pitkäsen luoman sukuimperiumin suurissa kehitysvuosissa. Niillä lienee oma merkityksensä paikallishistorian harrastajien kannalta, mutta yleisesti suomalaisen teollisuuden historiasta kiinnostuneelle niillä on vähän annettavaa. Yksittäisten suomalaisten teollisuusyritysten historiikit ovat yleensä olleet yritysten omia julkaisuja. Parhaimpia hetkiä kirjassa ovat historiallisesti merkittävien tilanteiden tuominen ihmisten tasolle hauskallakin tavalla. Joskus kohtuullisen hankalistakin teknisistä aiheista puhutaan selventämättä. Rautakourien tarinalla on ehdoton paikkansa jokaisen koneja teollisuushistorian harrastajan hyllyssä. Kirja-arvio: Lappeenrannan konepajan historia Rautakourien tarina on julkaistu tänä vuonna, mutta sen tekstin insinööri Into Pitkänen kirjoitti jo 1980-luvulla. Laajempaa historiallista perspektiiviä saa myös konepajan vuosikertomuksista, joita kirjan loppupuolelle on lainattu. Sota-aikana Lappeenrannan konepaja toimi huoltokonepajana. Telakkatoiminta työllistikin konepajaa huomattavasti ennen sotia, ja esimerkiksi laivakattiloita valmistettiin runsaasti. Lappeenrannan teknillinen yliopisto. Toisaalta tämä ratkaisu ei läheskään aina palvele lukijaa. Into Pitkäsen muistiinpanojen julkaiseminen sellaisenaan on yhtäältä perusteltu ratkaisu. Teksti on ruokkoamatonta. Pitkänen, Into 2015: Rautakourien tarina. Toimittanut Pertti Kolari
Laukaa Laukaan Tupaswillan Joulumarkkinat Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi 7 07/15. Janne Pellisen traktori on tietysti Belarus 825, kuten leipätekstissä kerrottiin. Vuosimalli on -68 tai -69; Matti ei ole varma, sillä traktori ei ole ollut rekisterissä 20 vuoteen. Kiitos valppaille lukijoille korjauksista. Vaasa Konepäivä Vaasan Autoja Moottorimuseolla MARRASKUU 8.11. Takakuormain on paikallisen sepän 135-Massikkaan tekemä laite, mutta Matin mukaan se nousee se Minilläkin, kun ei liikaa ahnehdi. Pian lehden ilmestymisen jälkeen saimme toimitukseen surullisen viestin, että juttu jäi viimeiseksi, mitä Reijosta hänen eläessään tehtiin. Scammell-yhdistelmän omistajan nimi on Tuure Hulmi. Reijo Alho alkoi järjestää perinnekonetapahtumaa jo 1990-luvun alussa. OIKAISUJA Viime numeron jutussa Huittisten wanhat konneet -tapahtumasta sivulla 58 oli pari virhettä. Zetor-traktorin malli on 25. Trendi löysi pian tänne susirajallekin, ja Kowan Teknolokian Päivät kasvoivat kasvamistaan. Takaja etuvanteissa oli painot, kun kone tuli Laasaselle. Hänellä oli ensi käden tietoa vastaavien tapahtumien suosiosta muualla Euroopassa. Mini-Nuffi ilmoittautuu Reijo Alho 20.8.1936–22.9.2015 Viime numeron BMC Mini -traktorin esittelyssä pyysimme tietoja muista Suomen yksilöistä. Vanhojen Koneiden toimitus ottaa osaa harrastajapioneerin poismenon johdosta. Vantaa Vantaan Antiikkija Keräilymessut, Vantaan Energia Areena 28.–29.11. Tampere Suomen Kädentaidot, Messukeskus 21.–22.11. Matin isä osti minikoneen jostain näyttelystä, mahdollisesti Vetelin maatalousnäyttelystä. Tässä oikeat tiedot: Allis Chalmers ED40 -traktorin omistaa Veli-Matti Korjonen. Traktorimarssi kulttuurimaisemassa -artikkelin kuvatekstiin sivulle 53 oli eksynyt väärä merkki. Tapahtumien järjestämisen lisäksi Reijo Alho muistetaan yhtenä maamme tunnetuimmista keräilijä-kunnostajista ja paikallisen konetietouden vaalijoista. Vanhojen Koneiden viime numerossa esittelimme seppämestarina Reijo Alhon, jonka perustamat Kowan Teknolokian Päivät olivat ensimmäisiä merkittäviä suomalaisia masinistitapahtumia. 2000-luvulla teknologiapäivistä sikisi toinen taiteellisempi tapahtuma, Ramsöön Moottorimusiikin Festivaali, jossa esiintyi maamme eturivin artisteja. Lohja Stadin Pärtsäreitten rompetori, City-Marketin parkkihalli 13.–15.11. LOKAKUU 24.10. Reijo ymmärsi esimerkiksi maamoottoreiden kulttuuriarvon jo silloin, kun noita historiallisia jääänteitä kohtaan ei vielä tunnettu juuri mitään yleistä mielenkiintoa. Heinola Heinolan Antiikkija Keräilymessut, Heinolan VPK-talo JOULUKUU 13.12. Reijo Alho nukkui pois pitkän sairauden uuvuttamana 22.9.2015 Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. Kuvassa oleva Matti Laasasen omistama traktori pitää majaa Vetelissä. Yksi jo ilmoittautui. Laukaa Laukaan Tupaswillan toiminnallinen isänpäivä 8.11. Traktoriin on vaihdettu eturenkaat ja vesipumppu
Moottorin tilavuus on 0,26 litraa ja teho kolmisen hevosvoimaa 2500:llä kierroksella. Suomen Kellomuseon näyttelyssä kuullaan, kuinka kulkuvälineet toivat mukanaan yhtenäisen ajan ja miten kellot ovat eri aikoina toimineet navigoinnin apuvälineinä. Nyt se viettää eläkepäiviä Pirkanmaan suunnalla. Villiers valmisti myös pieniä paikallismoottoreita kaikkeen mahdolliseen käyttöön maatiloille, rakennuksille ja teollisuuteen. Museo on avoinna ti, to ja pe 11–18, ke 11–20, la ja su 11–17. Kellot kulkuvälineissä -näyttely Kellomuseossa Tulevaisuudessa matka metrolla Espoon Tapiolasta Rautatientorille kestää 14 minuuttia, mutta mikä olikaan matkaaika sata vuotta sitten. Rekkaparkki Brittiläiset Villiers-moottorit lienevät tuttuja kaikille moottoripyöräharrastajille, ja löytyipä Villiers-voimanlähteitä aikoinaan myös ruohonleikkureista ja puutarhatraktoreista. Kuvissamme ilta-auringosta nauttii Villiers Mark 25 -nelitahtikone vuodelta 1945. Kellomuseo sijaitsee näyttelykeskus WeeGeessä Espoossa osoitteessa Ahertajantie 5. Tämä kone on tehnyt elämäntyönsä pääosin betonimyllyn pyörittäjänä. Lisäksi näyttelyssä voi saada jo hieman esimakua syksyllä 2016 toimintansa aloittavan Espoon metron tunnelmasta sekä testata leikkimielisessä pelissä, kuka onnistuu valitsemaan matka-ajaltaan nopeimman kulkuvälineen. Kokonaispaino on osapuilleen 30 kiloa. 8. Museoon on vapaa pääsy. Pieni paikallinen Metrolla Espooseen – ?ellot kulkuvälineissä -näyttely on avoinna Suomen Kellomuseossa 8.5.2015–10.4.2016. Kulkuvälineiden vauhdin kiihtyessä ajan ja paikan suhde on muuttunut ja maailma kutistunut. Villiers on bensa-petrolikäyttöinen. Samalla tutustutaan matkalla mukana kulkeneisiin ajannäyttäjiin sekä siihen, miten kulkuvälineiden ja kellojen kehitys ovat yhdessä muuttaneet kuvaamme maailmasta
Vallankumouksellinen oli myös helppokäyttöinen, taloudellinen ja kevyt voimanlähde, sillä traktorissa puksutti raakaöljyä ahmiva polttomoottori. Kuvan aura-ankkurissa on nivel, jonka ansiosta varsi voi liikkua. Harva maakrapu tietää, että on olemassa myös sellainen auratyyppi, jonka on tarkoitus tykkänään juuttua maahan. Muutoin näiden kahden auran toimintojen pitääkin sitten ihannetilanteessa olla täysin toisistaan poikkeavia. Tässä palvellaan uusia tulokkaita ja vanhoja yhdistyksiä, jotka kokevat yhdistystoiminnan vetämisen liian raskaana. Oikeastaan kyse on ankkurista, ja maa on tässä tapauksessa vesistön pohjaa. 9 07/15. John Deere ja IH-traktorikerhot ovat jo toimineet yhdistyksen alajaostoina, ja niiden toiminta jatkuu ennallaan. Aura, jonka on tarkoitus jäädä kiinni John Deere keksi aikoinaan kyntömiesten riemuksi kiillotetusta teräksestä valmistetun kyntöauran, johon savi ei tarttunut yhtä pahasti kuin vanhoihin valurauta-auroihin. Otsikkomme ei kuitenkaan tarkoita yleisesti venäläisiä traktoreita. Maminin oppi-isä oli itse F. ”Halusimme selkeyttää hallintoa. Puheenjohtaja Paavo Vilmingon mukaan nyt toimintaa voidaan helpommin laajentaa aktiivien haluamaan suuntaan. ”Kentällä on kiinnostusta uuteen laajempaan toimintamalliin. (Wikimedia Commons) Tämän vuoden Rauta ja Petrooli -tapahtuman yhteydessä pidettiin Fordson Club Finland ry:n vuosikokous, jossa päätettiin muuttaa yhdistyksen nimi muotoon Masinistit ry. A. Blinovin pioneerivetäjähän oli toiminut vielä höyryvoimalla. Valmistusmäärät jäivät kuitenkin pariin hassuun kappaleeseen, sillä ensimmäinen maailmansota katkaisi traktorirakentelun. Mutta niistä lisää myöhemmin. Kyntöauralle ja aura-ankkurille on yhteistä se, että molempien tulee upota maahan hyvin nopeasti. Fordson Clubista tuli Masinistit ry Venäläinen Traktori Eipä unohdeta itäkoneita. Aktiiviset toimijat pääsevät meidän kauttamme järjestämään tapahtumia ja mukaan varsinaiseen konetoimintaan, mutta heidän ei tarvitse pyörittää yhdistystä”, Vilminko kuvailee muutoksen taustoja. Muutoksen myötä Fordsontraktorikerho jää uuden yhdistyksen alajaostoksi. Venäläistä Traktoria valmistettiin 25ja peräti 45-hevosvoimaisena versiona. Sodan jälkeen päivänvalon näki vielä kaksi Maminin suunnittelemaa traktoria, Gnom ja Karlik, eli mahtipontisen isänmaallisen nimen jälkeen vaatimattomammin ristityt Tonttu ja Kääpiö. Maminin vuonna 1912 valmistunut traktori oli puolestaan ensimmäinen todella käyttökelpoinen venäläinen pyörätraktori. Nyt uusi yhdistys on hallinnollisesti kaikkien kolmen traktorikerhon yläpuolella”, yhdistyksen tapahtumavastaava Ari Ojala kertoo. Venäläinen Traktori eli Russki Traktor on nimittäin Jakov Vasiljevitš Maminin (1873–1955) suunnitteleman ja valmistaman traktorin nimi. Yhdistyksen edustajat tähdentävät, että tarkoitus ei ole ajaa alas vanhoja kerhoja vaan korostaa laajan yhteenliittymän oikeaa luonnetta. Blinov eli maailman ensimmäisen telatraktorin kehittäjä. Fordson-kerhohan ei ole näiden muiden kerhojen kattojärjestö
Kylässä pyörähti viitisenkymmentä vierasta, joille uusi sukupolvi esitteli innokkaasti koneita. Rekkaparkki Pulkkisen perinnepäivä Asko Pulkkinen Kuopion Vehmersalmelta lähetti toimitukseen kuvia Kuljetus Pulkkisen perinnepäivästä. 10. Konttisen Pekka soitteli haitaria ja ulkoilutti samalla Jyry-Sisuaan traktoriemme seuraksi.” Kiitos Askolle tapahtumaraportista ja kuvista. Päivää vietettiin hyvässä säässä hirvisoppaa ja nokipannukahveja nauttien. Näin Asko kirjoittaa saatteessaan: ”Tässäpä kuvia perinnepäivästämme 25.9.2015
| www.moottorihiomo.. Vuosien saatossa ovat tutuksi tulleet myös vanhojen koneiden moottorit . Myös ruotsinkielisiä. Tarjoa! Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. MERKKIEDUSTUKSET: SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh. Ostamme myös. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.. MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Moottoriexpertti Seinäjoen Moottorihiomo on jo vuodesta -66 asti palvellut asiakkaitaan mitä erilaisimmissa moottorialan huolloissa. -renkaat Meillä hyvä valikoima renkaita ja sisärenkaita myös entisöitäviin koneisiin. Konehuolto T. WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 OHJEKIRJOJA traktoreihin ja puimureihin. Korjausoppaita mm. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. NDI Finland Oy Vanhat Koneet -tilaajapalvelu: 03-2251 948, ma-pe 8.30-16.00 tilaajapalvelu@ vanhatkoneet.fi Kun muutat , kerro se myös meille! www.facebook.com/vanhatkoneet. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. MOOTTORIKONEISTUKSET MYÖS VANHOIHIN KONEISIIN VALMET, NEW HOLLAND JA DEUTZ TRAKTORIEN, JA TYÖKONEIDEN EGR-NOKKIEN POISTOHIONNAT. www.ndi.
12
Erilaisen painotuotteiden kuten julisteiden ja varoituskilpien lisäksi työsuojelua tuotiin työväestön piiriin järjestämällä työturvallisuuskampanjoita. Alun perin teollisuuden piiristä lähteneellä työsuojelutoiminnalla pyrittiin vähentämään myös maaja metsätalousalalla työskentelevien tapaturmia ja vaaratilanteita. 1950-luvun työsuojelujulisteissa muistuteltiin oikeista työtavoista sekä tapaturmien ennaltaehkäisystä. 13 07/15. Teollistumisen alkuaikoina Suomessa seurattiin työsuojelukampanjoinnissa Saksan ja Englannin esimerkkiä. Vaikka aihe saattoikin olla vakava, siirryttiin valistuskuvissa sarjakuvamaisempaan tyyliin ja niistä löytyi jo huumoriakin. Julisteissa kuvattiin hyvinkin realistiseen sävyyn tilanteita, joissa esimerkiksi suojalaitteiden käyttämättä jättäminen oli aiheuttanut sormien menetyksen. Työsuojelujulisteet ovat esitelleet turvallisia työtapoja sekä varoittaneet erilaisista tapaturmista läpi 1900-luvun. Teollisuuden ja koneellistumisen myötä työn luonne oli muuttunut. Työsuojelun juuret tehdastyössä Suomalaisen työsuojelujärjestelmän juuret ulottuvat 1800-luvulle, jolloin teollisuuden parissa ryhdyttiin kiinnittämään huomiota tehtaissa tapahtuviin tapaturmiin. Tämä sai tehtaanpatruunat kiinnostumaan työsuojelusta, ja vähitellen ymmärrettiin työturvallisuuden Teksti: Mari Immonen • Kuvat: Työsuojeluhallinto Vuonna 1909 avattiin Helsingissä Työväensuojelusja huoltonäyttely, jonka tarkoituksena oli valistaa työväestöä työtapaturmien vaaroista. VALISTUSTA VAAROISTA J o vuonna 1895 säädettiin tapaturmavakuutuslaki, joka velvoitti työnantajat ottamaan vastuun työntekijöiden tapaturmista. 1940-luvulla keskityttiin varoittamaan työläisiä työkoneiden vaaroista sekä huolimattomuudesta tai välinpitämättömyydestä aiheutuvista vaaratilanteista. Uusien laitteiden ja raakaaineiden käytöstä sekä niissä piilevistä vaaroista tietämättömät työntekijät joutuivat vaaratilanteisiin ja altistuivat erilaisille ammattitaudeille. vastuulaki korosti työnantajan vastuuta työläisten tapaturmissa. Tästä alkoi laajemmassa mittakaavassa tapaturmavalistus, joka vähitellen ulottui koskemaan myös maaseudun työväestöä. Vuonna 1895 säädetty tapaturmavakuutuslaki eli ns. Kotimaista työsuojelumateriaalia ryhdyttiin sittemmin tuottamaan muun muassa Suomen tapaturmavakuutuslaitosten liiton sekä Tapaturmantorjuntayhdistyksen toimesta. Kuvassa näyttelyn maatalouskoneita esitellyt osasto. Vanhat työsuojelujulisteet osoittavat, että keinot työväestön valistamiseen vaihtelivat eri vuosikymmeninä. Nykyisin Työsuojeluhallinnon alaisuuteen kuuluva työsuojelunäyttely toimii Tampereella
Vuonna 1902 perustettiin Maatalousseurojen Väliaikainen Konetarkastuslaitos ja jo seuraavana kesänä hevosharavien ja juurikaskylvökoneiden testaus aloitettiin Domarbyn kartanossa Helsingin pitäjässä. Vuonna 1929 koetuslaitoksen toiminta siirtyi Järvenpäähän Maatalousnormaalikoulun maatilalle. Maatalouskoneiden koetustoiminnan alkuunpanevina voimina toimivat konekauppiaat, maatalouden neuvontajärjestöt sekä viljelijät itse. Koneiden koetushalli rakennettiin Tikkurilaan. merkitys myös tehtaan tuotannolle. Varhainen koetustoiminta liittyi olennaisesti koneiden laadun tarkkailuun. Helsingin Malminkartanoon rakennettiin toimitilat Valtion maatalouskoneiden tutkimuslaitokselle eli Vakolalle, jonka tehtäviksi tuli koneiden koetus, tutkimus, kehitys ja myöhemmin myös standardisointi. Vuonna 1957 maatalouskoneiden tuontia rajoittanut säännöstely poistui ja traktoreiden suuren kysynnän vuoksi Suomeen yritettiin tuoda lähestulkoon kaikkia maailmalla valmistettuja merkkejä. Maatalouskoneiden koetustoiminta muuttui viralliseksi vuonna 1921, kun maatalousministeriö vahvisti toimintasäännöt ja varasi koetuslaitokselle määrärahan. Maatalouskoneet ja työturvallisuus Maatalouden koneellistumisen myötä työnteossa hyödynnettyjen koneiden ja laitteiden toimintaa ja turvallisuutta testattiin maatalouskoneiden koetustoiminnalla jo 1900-luvun alussa. Maahantuodut traktorit joutuivat Vakolan koeMAATALOUDEN TYÖSUOJELU 1940-luvun työsuojeluvalistuksessa kiinnitettiin huomiota työmiesten elintapoihin ja erityisesti alkoholin aiheuttamiin vaaroihin. 1960-luvulla moralisoiva lähestymistapa sai väistyä ja julisteiden kuvat muuttuivat humoristisempaan suuntaan. Julisteissa kuvattiin tilanteita, joissa suojalaitteiden käyttämättä jättäminen oli aiheuttanut sormien menetyksen. 14. Sodan jälkeen ryhdyttiin maatalouskoneiden koetustoimintaa uudistamaan. 1900-luvun ensimmäisinä vuosikymmeninä tehtailla alkoi näkyä vakuutusyhtiöiden työturvallisuusmiehiä ja tarkastajia, jotka järjestivät työntekijöille tapaturmantorjuntavalistusta sekä levittivät erilaisia varoituskuvia. Safety First -toiminnassa korostettiin tapaturmantorjuntaa sekä järjestelmällistä työntekijöiden turvallisuuskoulutusta. Vuonna 1923 Amerikassa kehitetty Safety First -työsuojeluoppi rantautui Suomeen, kun teollisuusjohtaja Serlachius otti toimintamallin käyttöön Mäntän paperitehtaalla. Tapaturmia ryhdyttiin ehkäisemään erityisesti opetusja valistustoiminnalla
15 07/15. Traktoreiden yleistyminen aiheutti maatiloilla tapaturmia kuten kumoonajoja tai häkämyrkytyksiä. Maaja metsätaloudessa työskenteleviä kehotettiin useissa työsuojelujulisteissa kiinnittämään huomiota suojalaitteisiin sekä varovaisuuteen ja turvallisiin työtapoihin. Työsuojelujulisteet muistuttivat ennakoinnin tärkeydestä sekä omasta hygieniasta ja hyvinvoinnista huolehtimisesta. Traktorien turvalliseen käyttöön opasti muun muassa Suomen Tapaturvavakuutuslaitosten Liiton Traktorilla työskentely turvalliseksi -opas. Esimerkkikuvat osoittavat, miten kiire ja välinpitämättömyys johtavat usein onnettomuuteen tai tapaturmaan
16. Työsuojeluvelvollisuuden ulkopuolelle rajattiin ne, joiden apuna maanviljelystyössä työskenteli puoliso, lapset tai vähemmän kuin kolme työntekijää. Vaaratilanteita ja ammattitauteja aiheuttivat esimerkiksi moottorisahan tärinä sekä melu, joka pilasi kuulon. Tapaturmia pyrittiin ehkäisemään tarjoamalla tietoa traktorien toiminnasta ja turvallisesta käyttötavasta. Maataloustyöt työsuojelun piiriin 1800-luvun lopun ensimmäiset työsuojeluasetukset koskivat teollisuuden työväestöä. Tutkimusja koulutustoiminnan kautta Työtehoseura pyrki kehittämään tehokkaita, ihmistä säästäviä ja turvallisia työmenetelmiä. EU-jäsenyyden myötä vastuu maatalouskoneiden turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden testaamisesta siirtyi suoraan konevalmistajille. Asetus koski sellaisia maanviljelyksen ja sen sivuelinkeinojen harjoittajia, joilla oli käytössään konevoimalla käyviä maatalouskoneita. 1970-luvun lopulla koetuslaitos muutti Vihdin Olkkalaan. 1950-luvun puolivälissä aloitti toimintansa Työtehoseuran Koneopetuskeskus ja vuonna 1971 Työtehoseuran ammatillinen kurssikeskus. Vuonna 1914 työsuojeluasetuksia uudistettiin ns. ammattivaara-asetuksella, joka toi myös maatalousalan työsuojelun piiriin. Työsuojeluvalistuksessa on eri vuosikymmeninä tuotu esille erilaisia suojavälineitä sekä oikeanlaisia työtapoja, joilla työtapaturmia voidaan estää. Yhdistys perustettiin vuonna 1924 alunperin nimellä Maatalouden Työtehoseura. Vaikka 50ja 60-luvuilla työikäisten tapaturmat olivat joillakin aloilla vähentyneet, kiinnitettiin huomiota maaja metsätaloudessa työskennelleiden työtapaturmien määrään. Vakola julkaisi viimeisen koetusselostuksen vuonna 1994. tukseen. Ainakin 44 uudelta traktorimerkiltä evättiin maahantuonti johtuen koneiden kirjavasta laadusta tai soveltumattomuudesta Suomen oloihin. Maaja metsätalouden koneellistumisen myötä työnteossa oli huomioitava uudenlaiset tapaturmaja onnettomuusriskit. Traktorien määrän nopea kasvu sodan jälkeisessä Suomessa aiheutti valitettavan usein esimerkiksi kumoonajoja ja häkämyrkytyksiä. Vaikka Työtehoseuran perustoiminta-ajatuksena oli työn tuottavuuden parantaminen, on maatalouden koulutus-, tutkimusja kehittämistyö tuonut uutta tietoa myös työsuojelun näkökulmasta. MAATALOUDEN TYÖSUOJELU Vuoden 1914 ammattivaaraasetus toi myös maatalousalan ensimmäistä kertaa työsuojelun piiriin. Muiden ohella myös Työtehoseura ry on osaltaan vienyt eteenpäin maaseudun työturvallisuutta. 1930-luvulla ensimmäisissä koulutustilaisuuksissa toiminta perustui valistukseen, jonka avulla maaseudun väestölle tarjottiin tietoa työtavoista ja menetelmistä
Tuning.fi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.fi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.fi on lehti tuningharrastajille. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Nautinnolliset lukuhetket isänpäivälahjaksi! Viipale mediat Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa kätevästi itsellesi, yrityksellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi Puhelimitse: puh. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi
SE JÄREÄMPI SCANIA LT146 1979 Pukkila 18. Sen tunnusmerkki on normaalia järeämpi taka-akselisto. Merkkikorjaamollakaan ei monikaan varaosamyyjä tiedä sen mallin autoa olevankaan. Sen mallimerkintää epäillään usein kotona leikkimielellä muutetuksi. Se on Scania 146. Silti sellaisia harvinaisuuksia löytyy Suomesta
19
Jos miettii esimerkiksi suomalaista lähiörakentamista, se painottuu suurimmaksi osaksi kymmenen vuoden ajanjaksolle 60-luvun puolivälistä eteenpäin. Lopputulokseen haluttiin päästä mahdollisimman pitkälti olemassa olevia komponentteja käyttämällä. Nokkamallisten autojen ohjaamoissa Scania on kulkenut muita edellä. Siellä Virtaselle on kerrottu, että osia löytyy, ja tiskille on kiikutettu selviä 164-Scanian osia, kun on luultu, että asiakas muistaa mallin väärin. Scanialla vaatimuksiin vastattiin aluksi telivetoisella alustalla, jota tarjottiin koko 60-luvun ajan alkaen LT75/76-malleista. 70-luvulla musta muovi ja ruskea keinonahka olivat muotia. Tuolloin myös maanrakennusliikkeillä oli töitä, minkä seurauksena konekanta kasvoi niin määrällisesti kuin kooltaankin. Runko näissä autoissa oli kuitenkin pääpiirteittäin sama kuin normaaleissa nostoteliautoissa. Tarve Erilaisia työkoneita on siirrelty työmailta toiselle oikeastaan niin kauan kuin koneita ja työmaita on ollut olemassa. Jo 60-luvun lopulla oli alkanut suuntaus, jossa eri komponentteja yhdistelemällä valmistettiin mahdollisimman erilaisia kuorma-autoja. Mikä tämä malli sitten on, ja mikä tämän kyseisen auton tarina on. Kyseessä oli tuolloin akseliperällä varustettu teliveto, jota jalostettiin uuden malliston myötä. Ohjaamo on tilava johtuen muita merkkejä leveämmästä rakenteesta. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko SCANIA 146 80-luvun puolella, jolloin tälläkin autolla tehtiin suurimmat urakat, NMT-puhelin tuli kuorma-autojen vakiovarusteeksi. Toki ne olivat miellyttävämpiä materiaaleja kuljettajan työpaikalle kuin paljaat peltipinnat, joita käytettiin vielä vuosikymmenen alussa. 110ja 140-malleja sai myös napaperien kanssa, jolloin akseliston kestävyyttä saatiin lisättyä raskaammille kuljetuksille. Maanrakennusja kuljetusalan messuilla vanhojen koneiden osastolla esillä ollut Virtasen Scania herätti luonnollisesti ihmetystä, mutta joukossa oli myös heitä, jotka tunsivat kyseisen mallin, joten kai sellainen on olemassa. Varsinaisesti raskaisiin kuljetuksiin suunnattua mallia alettiin miettiä suunnitteluosastolla jo 70-luvun alussa. 35 vuotta sitten valmistettuja autoja ei tosin tunneta automaahantuojan varaosatiskilläkään. Kuorma-autoja tuntemattomalle toki kaikki mallimerkinnät menevät läpi, mutta kun monet alan ihmiset heräävät epäilemään, mistä tässä on kyse, se kertoo jo auton harvinaisuudesta. Samalla kasvoivat luonnollisesti myös kuljetuskaluston vaatimukset. Kun automallin numero on väännetty rautalangasta, ei osia tahdo enää löytyäkään ja mallimerkintään suhtaudutaan yhä epäillen. Scanialla tuollaista autoa kutsuttiin modulaariseksi kuorma-autoksi. 20. 1900-luvun puolivälin jälkeen koneet alkoivat kasvaa kokoa ja painoa, kun niiltä haettiin enemmän tehokkuutta. S cania satanelikuutosen harrasteautoksi hankkinut pukkilalainen Petri Virtanen kertoo törmänneensä autonsa kanssa moniin tilanteisiin, joissa auton mallimerkintää tai koko autoa ei uskota tehtaan tekemäksi
Raskasmalli poikkesi normaalista mallista alustan puolesta. Tässä yhteydessä täytyy muistaa se että näitä korkeampia painoja pystyi hyödyntämään vain erikoiskuljetuksissa luvan kanssa. Tuotanto Ulkoapäin auto poikkeaa mallimerkinnän lisäksi niin sanotuista perusmalleista selvimmin järeiden napaperiensä osalta. Suurempia painoja ei voitu hyödyntää tieliikenteessä puunajossa. Uudet napavälitteiset taka-akselit vaikuttivat 146:n kohdalla myös suurempina tehtaan sallimina kokonaispainoina. Nämä olivat tosin harvassa, sillä vaikka tehdas salli autolle kovemman kokonaispainon, olivat hinta ja ominaisuudet hieman turhan karkeat puunajoon. 145-malleissa tehoa otettiin 350 hevosvoimaa vääntömomentin ollessa 1 225 Newtonmetriä. 145:n valmistusmäärä on minimaaliset 114 kappaletta ja 146:nkin vain 313 yksilöä. Jousiksi alustaan laitettiin kymmenlehtiset pakat – niin vetävälle telille kuin eteen. 9,5 millin vahvuista runkoprofiilia vahvistettiin 8-millisellä tuplarungolla lähes koko matkalta ja siihen lisättiin yksi ylimääräinen runkopalkki vakauttamaan alustaa entisestään. Järeä napavälitteinen taka-akselisto kookkaine jousineen on 146:n paras tuntomerkki. Toteutus Raskaskuljetuksiin suunnitellun auton lähtökohdaksi valittiin nokkamallinen auto, joka oli varustettu mahdollisimman tehokkaalla moottorilla, eli Scania LS140 kuorma-auto. Voimaa jyhkeille napaperille kehitti lasikuitunokan alla jylisevä 14,2-litrainen V8. Sen mallimerkinnässä T-kirjain tulee sanasta tandem, jolla tarkoitetaan telivetoa. Kun tieliikenteessä sallittiin normaalille kolmeakseliselle Scania LS141:lle kokonaispainoksi 22 tonnia, lupasi tehdas LT146:lle kokonaispainoksi vähän rengastuksesta ja akselivälistä riippuen 32–37 tonnia. Ne erottaa uudemmista 146:ssa käytetyistä navoista pyöreämpien muotojensa osalta. Raskaiden versioiden mallimerkinnät menivät niin, että vuosina 1975–76 valmistetut 140-malliin pohjautuvat versiot olivat 145:ia ja vuosina 1976–80 valmistetut 141-malliin perustuvat raskasversiot saivat mallikseen numerot 146. Ne antoivat autolle yhden sen merkittävistä ominaisuuksista, erittäin jämäkän alustan, joka ilman kuormaa tuntuu jopa kiusallisen kovalta. Moottoria kehitettiin edelleen. Niitä voidaan pitää mallin erityistuntomerkkeinä. Vertailun vuoksi voidaan mainita, että normaaleja kolmeakselisia 141-Scanioita valmistettiin kaikkiaan lähes 7 400 kappaletta. Valmistusmääriensä osalta nämä molemmat mallit kuuluvat Scanian pienimpiin mallisarjoihin. 21. Periaatteessa kyseessä voisi olla myös LT140-malli. Erona näiden kahden mallin välillä olivat vetonavat, jotka 145:ssä olivat vanhempaa mallia. Akselivälivaihtoehtoja oli tarjolla neljä: 3 800, 4 200, 5 000 ja 5 400 millimetrin versiot. Vetopöytänä autossa on Siimetin satatonninen pöytä. Tekniikka Moottori ja vaihteisto oli raskasmalleissa sama kuin normaaleissa perusmalleissa. Nokkamalli ei ollut vielä niin vanhanaikainen kuin parikymmentä vuotta myöhemmin. Nokkamalliin päädyttiin muun muassa siksi, että sen pidempi akseliväli vaikutti auton kotimaassa korkeampien painojen käyttöön. Ilman kuormaa ajettaessa auton alusta on kova, mutta se kuuluu mallin ominaisuuksiin. Näistä akselivälivaihtoehdoista kahta pisintä käytettiin Suomessa muun muassa joissakin puutavara-autoissa
Voimansiirto ei vastannut ihan sitä, mitä moottori tarjosi ja mitä perät olivat valmiit vastaanottamaan. Uusi esittely tapahtui 141/146-mallien lanseerauksessa vuonna 1976, jolloin hevosvoimat olivat nousseet 375:een ja vääntömomentti 1 480 Newtonmetriin. Helakoski ohjasi kaupan Lahden seudun Kauppakunnalle, joka myi tuolloin Scaniaa. Tankilla Suomessa näitä raskas-Scanioita on ollut kaikkiaan parisenkymmentä kappaletta. Tanninen on varsin tyytyväinen siitä, että hänen vanha autonsa on nykyään näin hienossa kunnossa. Lähes kaikki maassamme palvelleet yksilöt ovat olleet uusina tuotuja autoja. Helakoski kysyi, että mitenkäs kuljetuskaluston laita on, olisiko tarvetta maansiirtoautoille. Sovittiin, että palataan asiaan, ja herrojen matka jatkui omille teilleen. Kyseessä on viisivaihteinen synkronoitu aluevaihteisto, josta siis löytyy 10 eteenpäin vievää ja 2 taaksepäin työntävää nopeutta. Helakoski sanoi, että erityisesti lavetin vetoon sopiva Scania-malli olisi tarjolla. Petri Virtanen ja Raimo Tanninen muistelevat auton vaiheita autoa esittävää vanhaa valokuvaa katsellessaan. Osa on luonnollisesti myyty romuraudan hinnalla kaukomaihin. Tanninen kertoi, että maansiirtoautopuoli on kunnossa mutta kunnon lavetinveturille olisi käyttöä. Vuonna 1972 esitellyissä nokkamallisissa V8-moottorilla varustetuissa Scania 140/145:ssä ja 141/146:ssa käytetty ohjaamo on peräisin 8 litran moottorilla varustetusta mallistosta. Vaihteistona 146:ssa oli myöskin sama GR860-mallitunnusta kantava vaihteisto kuin 141:ssä. Vaikka malleja on tuotu melko vähän muihin saman valmistajan autoihin verrattuna, on niitä säilynyt suhteessa hyvin, positiivisten arvioiden mukaan noin kymmenkunta kappaletta. Moottorin ja vaihteiston välissä oli kuiva kaksoislevykytkin. Joidenkin viikkojen päästä Helakoski soitti ja kertoi autosta tarkemmin Tanniselle, joka totesi, että laita yksi sellainen tilaukseen. Tässä yhteydessä myös edellä mainitut huippulukemat saavutettiin matalammilla kierroksilla kuin 140/145-moottoreissa. Se poikkeaa muun muassa lasien korkeuden osalta nokattomista 11ja 14-litraisten ohjaamoista. Töissä Suomeen tultuaan auto ajettiin ensimmäiseksi Scan-Auton Helsingin Valimotiellä toimineeseen korjaamoon, jossa se lyhennettiin nykyiseen mittaansa, 3,8 metrin akSCANIA 146 22. Yhden tällaisen auton tarina alkaa Nurmeksesta huoltoaseman pihasta, jossa maansiirtoliikettä kolmisenkymmentä vuotta pyörittänyt Raimo Tanninen tapasi sattumalta autoaan tankatessa yhden Scan-auton silloisista johtajista, Helakoski-nimisen miehen. Nokkamallissa käytettyä ohjaamoa oli tarjolla ainoastaan yhtä mallia, joka tosin oli tuolle ajalle varsin moderni ja tilava. Liikenteessä nähtiin myös jatkettuja makuuhyttejä näissä nokkamalleissa, mutta ne ovat jälkeen päin asiakkaiden eri verstailla teettämiä. Tarkasta määrästä ei ole tietoa, mutta melko hyvin kyseiset autot muistetaan käyttäjien ja lähipiirin sekä luonnollisesti harrastajien parissa
Eihän ne kestäneet tällaista käyttöä”, Raimo Tanninen muistelee. SCANIA LT146 VUOSIMALLI 1979 MOOTTORI DS14, 14,2-litrainen turboahdettu V8-dieselmoottori, teho 375 hv, vääntömomentti 1 480 Nm VAIHTEISTO GR860, 10+2-nopeuksinen synkronoitu aluevaihteisto, kuiva kaksilevykytkin. Tyytyväinen toteamus Tanninen lopetti maansiirtourakoinnin 90-luvun alussa. Uponsillalle noustaessa katkesi kardaani. Hänen poikansa käytti 146:sta vielä joihinkin ajoihin vuonna 1994, ja sitten auto jäi lopullisesti pihaan seisomaan. Teetätin sen lavan mangaaniteräksestä. ”Tällä Scanialla vedettiin kerran 60-tonnista murskaa Lahdessa. OMISTAJA Petri Virtanen, Pukkila seliväliseksi. UKK täytti silloin 80 vuotta, kun tapasin hänet siellä. Kardaani ja ristikot olivat samat kuin rahtiautoissa. Siitä herää epäilys, että auton on ensin tilannut joku muu, kauppa on jostain syystä peruuntunut, mutta maahantuoja on kuitenkin ottanut auton maahan. vetopöytä. Lähes parin kymmenen vuoden hiljaiselon jälkeen auto siirtyi Mäntsälään Timo Löytömäelle, joka näki auton sopivaksi kodiksi Virtasen Petrin tallin Pukkilassa, jossa jo asui liki kolmekymmentä vuotta tuoreempi lavetti-Scania. Kyseessä on melko harvinainen suuren valmistajan automalli. Tanninen kertoo että 146 varustettiin uutena kiilatapein kiinnitetyllä apurungolla, jossa oli Siimetin vetopöytä. Se oli silloin, kun teimme Kekkosen arkiston maanrakennustöitä Orimattilan Niinikoskella. Vastaavia autoja ei ole säästynyt maailmallakaan ylitarjonnaksi asti. Ongelma tässä oli voimansiirto. 23. Minulla on tähän vielä olemassa kivilava, joka on ollut vain yhdellä työmaalla tässä päällä. Hän muistaa myös, että alusta oli kova, mutta kun Siimetin satatonnisen vetopöydän päälle sai parikymmentä tonnia painoa, alkoi auto kulkea ihan mukavan pehmeästi. Kun kuvasimme autoa Pukkilassa soramontulla, Raimo Tanninen totesi vanhaa Scaniaansa tyytyväisenä katsellessaan että kyllä tämä auto meni oikealle miehelle. Seppä hitsasi sen heftiin ja matka jatkui. ALUSTA 6x4-tyyppinen vetoauto, napavälitteiset vetoakselit, akseliväli 3800 mm, Siimet 100 t. ”Meillä tällä autolla vedettiin melkein koko ajan Siimetin vuoden -69 lavettia. Pohja on 10-millistä ja laidat 8-millistä levyä”, Tanninen kertoo entisen Scaniansa vaiheista. Voimansiirto oli Scanian kompastuskivi, ja sen Raimo Tanninenkin muistaa. Petrin kunnostustyön aikana autoon jouduttiin muun muassa vaihtamaan ohjaamo, johon vanhan ohjaamon hyvin säilynyt sisustus siirrettiin kokonaisuudessaan. Auton kantakortista ilmenee, että auto on tullut tehtaalta viiden metrin akselivälillä. Yksi 313:sta 146-Scaniasta voi hyvin Suomen Pukkilassa
SINIVERISET SIHLMANIT 4 X FORD 4000 Pukkila 24. Yksi kulkee suvussa, pari on kylän himoittuja aarteita, ja yhdessä lähti perushuolto hieman lapasesta. Veljeksillä on jokaisesta hieno tarina kerrottavana. Kimmo ja Mikko Sihlmanin Ford 4000 -traktorien kokoelmasta löytyy vanhaa konetta patinoituneena, uusittuna ja uudenveroisena
25 07/15
Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi 4 X FORD 4000 26. Traktori oli silloin uusi. Kolmetonninen meni vaihdossa uudempaan, mutta kuormaaja riisuttiin latoon ja istutettiin nelitonniseen 80-luvun alussa. Setämies kävi nostamassa traktorikaivurilla, ja matka jatkui. Tuon Ford 4000:en hankki Sihlmaneille Kimmon ja Mikon vaari Toivo eli tuttavallisemmin Topi vuonna 1975. Mutta tokkopa moni ajatteli vuonna 1974, kun tilalle hankittiin Ford 4000 -traktori, että se olisi yhä tilalla yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin. Pari vuotta sitten myös Mikko palasi synnyinkonnuille ja rakensi itselleen talon kymmenen metrin päähän Kimmon hallin nurkalta. Tässä ei vielä ole mitään merkillistä. Aivan taannoin Kimmo kävi kuormaamassa tutulleen 14 kuutiota multaa. Silloin Sihlmanien isävainaa tokaisi Kimmolle, että heitä se kuormaajakin romulavalle. Kiertävä tähti Pitkälle toistakymmentä vuotta sitten, kun Mikko Sihlman oli vielä nuori poika, hän lähti ajelemaan kylille kotitilan Fordilla. Tilan veteraanitraktoriin on lisäksi talven varalle tehdastekoinen kaksimetrinen lumilevy ja linko. 2000-luvulla pienen viljatilan viimeinen pelto myytiin kunnalle tonttimaaksi ja pellolla oleva vanha riihi piti purkaa. P ohjoisella Uudellamaalla vanhan kotitilan mailla elää ja rakentelee kaksi paikan neljästä veljeksestä, Kimmo ja Mikko Sihlman. ”Asensin siihen hydraulisen työntövarren enkä enää pois antaisi”, Kimmo sanoo. ”Kun molemmat on paikallaan, ei ole väliä, onko nuoskaa vai pakkaslunta. – Mutta niin vain kävi, että se on neljän nelitonnisen koto, ja niiden vaiheita tässä nyt käymme kertoilemaan. Välillä kuormaaja oli poissa pelistä. Töitä vanhalle nostajalle on yhä riittänyt. Aina saa sivuun samalla koneella”, kuitataan lumitöistä. Nykykärry oli vain niin leveä, että piti kuormata molemmilta puolilta, jotta yletti keskelle”, Kimmo kertoo urakastaan. Kimmo ei totellut vaan laittoi jokunen vuosi sitten talvipuhteina vanhan kuormaajan hydrauliikan uuteen uskoon. Pimeällä tehtäviä töitä silmällä pitäen Aivan taannoin tilan vanhalla Fordilla kuormattiin 14 kuutiota multaa. Talvikelillä kulkupeli ”hiukan haukkasi” ja meni ojaan, mutta niin kevyesti pajupuska otti Fordin vastaan, ettei mikään särkynyt. Sen etukuormaaja on perua tilan edellisestä traktorista, niin ikään tuoreeltaan hankitusta vuosimallin 66 Ford 3000:sta. Vielä erikoisemmalta olisi tuntunut ennustus, että samanmoisia koneita siunaantuu Sihlmanin taloon vielä kolme lisää. Heistä Kimmo osti kotitilan kymmenisen vuotta sitten. ”Eihän siinä mikään urakkavauhti ollut, mutta onnistui kyllä
Kun koko värkki havaittiin muutoinkin nappikuntoiseksi, se jäi palvelemaan tilan kakkostraktorina. Ford oli isommillakin tiloilla apukoneena. ”Kyllä siinä laittamista olisi. Alkuperäiset männät ovat vielä hyvässä kunnossa. Kimmo uudisti traktorin sähköjä. Kytkin on kaiketi korjattu kerran pari, mutta sitä Kimmo ei tarkkaan muista. Siihen aikaan vähän Tämä 66-mallinen nelitonni ostettiin Sihlmaneille 90-luvulla traktoriin vaihdetun uudehkon moottorin takia. Traktori on urakoinut turuilla ja toreilla jo kauan. 27 07/15. ”Näissä traktoreissahan otetaan tuntimittarin käyttö laturin päästä kulmavaihteella. Tuolloin vaihdettiin männänrenkaat, laakerit ja tiivisteet ja kantta vähän oiottiin. Jarrut ovat miltei lopussa, ja hyttiä on ruoste syönyt”, huoltolistasta todetaan. Sihlmanin tilalla uudesta asti olleen nelitonnisen kauha on vain metrin levyinen, mutta hyvin se kannattelee raavaita miehiä. Moottoria on Kimmon sanoin kerran korjattu kevyesti. Vaari tykkäsi autella ihmisiä, esimerkiksi käydä sirklailemassa. ”Se on ollut oikea kylän kiertävä tähti. Asensin tähän Nissanin vaihtovirtalaturin ja rakensin siihen kulmavaihteen. Mittari siis toimii, mutta sähköä myös riittää. Huonosilmäisen kelpaa, kun talvipimeällä on kunnon valot koneessa”, Kimmo kertoo tarpeeseen tehdystä asennuksesta. Vasemmalla Kimmo ja oikealla Mikko Sihlman
”Hänen perheensä on meidän kesänaapureitamme, ja monesti oltiin sanottu, että jos Foordi tulee myyntiin, ollaan kiinnostuneiSihlmanin veljekset himoitsivat kauan naapurin uudenveroista nelitonnista. Saataisiin siitä semmoinen kesätraktori. Vanha moottori hylättiin ja traktoriin asennettiin tuolloin ilmeisesti 4600-sarjan upouusi moottori. Tänäkin kesänä Kimmo on ajanut sillä seitsemän tonnin sorakuorman. 4 X FORD 4000 Kun traktorin näkee ensi kerran, välitön reaktio on, että sen täytyy olla entisöity kone. Kuski juoksi karkuun moottoria sammuttamatta, ja sen seurauksena moottori leikkasi kiinni. Sihlmanien vaari ajeli myös kaikki asiointinsa kylällä Fordilla, kunnes aika jätti miehestä 80-luvun alussa. Kun huuto tuotiin kotiin, huomattiin, että rujosta ulkonäöstä huolimatta se oli tekniikaltaan täysi kymppi. 80-luvun alussa eräs työntekijä oli pöyhimässä heiniä Fordilla, kun siitä meni vesipumpun letku rikki. Tuolla tilalla oli paljon nuorisoa ja muutakin kylän väkeä töissä, joten kohta viisikymppinen Ford on monelle kyläläiselle tuttu peli. ”Moottoria kaavailtiin tuohon omaan nelitonniseen. Siinä kun ei ole ohjaustehostajaa eikä mitään”, Kimmo kaavailee. Sen silloinen omistaja, vanha isäntä, ajeli sillä aina vähän kesäisin, ja isä kävi sitä välillä huoltamassa. Sihlmanit kuitenkin tietävät paremmin, sillä traktori on viettänyt koko ikänsä heidän naapurissaan. 40 vuotta, 400 tuntia Vanhojen traktoreiden harrastajilla on monesti joko patinoituneita tai entisöityjä vetokoneita. 28. Kun kaupat lopulta syntyivät, tuli traktorin mukana vanha paalikärry, johon Mikko teki penkit ja laidat. Aika kului, maatila lopetti, ja vanha emäntä kuoli ilman perillisiä. Jarrut, nostolaitteet ja ulosotot olivat ihan kunnossa. Kyläläisten tuttu Sihlmanien vanhin Ford 4000 on vuodelta 66. Sihlmanin veljesten isä tiesi, että Fordissa on hyvin vähän käytetty moottori, ja paksusti lehmänlannalla kuorrutettu ja lokasuojiin osumaa saanut traktori huudettiin moottorin tähden. lämpimämmällä hytillä varustetut traktorit olivat aika harvinaisia”, Kimmo kertoo. ”Meillä on kuitenkin mielessä, että muutettaisiin tämä vanhin Ford jälleen avotraktoriksi ja hieman entisöitäisiin. Niinpä Sihlmanien rivistön todellinen harvinaisuus onkin vuosimallin 1974 nelitonninen, joka on säilynyt uudenveroisena ja jonka mittarissa on vaivaiset 400 tuntia. Aikoinaan hytitön peli oli aktiivisen työaikansa Kanteleen kylässä eräällä maanviljelijäpariskunnalla. Hänellä on tapana ajaa kaverinsa montulta tavaraa aina vähän eri vehkeillä, jotta mäissä huomaa, vieläkö koneissa on voimat tallella. Kimmo kertoo muistojaan: ”Siitä asti, kun traktorit alkoivat kiinnostaa, on ollut tiedossa, että naapurissa on tuommoinen erikoisuus. Pääsin silloin isän sijaiseksi huoltohommiin ja putsaamaan roskia tankinpohjalta. Kerran 2000-luvun alussa pappa sitten tuli fillarilla tähän ja kyseli isää katsomaan Fordia, kun se ei lähtenyt käymään. Kone alkoi höyrytä, ja kuljettaja luuli, että traktori räjähtää. Traktori on pyöritellyt klapikonetta, mutta on sitä käytetty kyntöja soranajohommissakin. Kun traktorin näkee ensi kerran, välitön reaktio on, että sen täytyy olla entisöity kone. Nykyisille omistajille kone tuli parikymmentä vuotta sitten huutokaupan kautta. Tila koneineen jäi Kimmon ja Mikon isälle Ristolle, joka on jo edesmennyt hänkin. Niinpä maatila meni valtiolle ja huutokauppaan. Silloin ensi kerran hyppäsin tuon Fordin hyttiin ja ajelin sen talliin.” Mikko jatkaa kertomalla, että veljekset ystävystyivät myöhemmin Fordin omistajan tyttären kanssa. Niin se sitten jäi kakkostraktoriksi”, Kimmo kertoo
Tällaista näkee todella harvoin. Liki pakasta vedetty traktori ei juuri huoltoa vaatinut. Kone oli hieman ruosteinen ja elämää nähnyt, mutta kuitenkin suorapeltinen ja käyvä peli, joten se vaihtoi muitta mutkitta omistajaa. On se mukava työpeli, kun ei ole ohjauksessa väljää, nostolaitteet toimii ja jarrut on just eikä melkein.” Suomen kallein nelitonninen Vaan onpa veljesten sukukalleuksien ja hyvin säilyneiden Fordien joukossa myös semmoinen, joka on tullut taloon hieman kauempaa ja johon on tehty kunnolla remonttiakin. Eri asia on, kehtaako moisella helmellä teettää mitään. Öljyt Sihlmaneilla toki vaihdettiin, sillä Fordin perässä oli yhä alkuperäiset öljyt ja moottorissa vain kerran vaihdetut. Voiman ulosotto on tyystin neitseellisessä tilassa. ta. ”Hallissa huomattiin, että nostolaitteen poikittaisakselissa oli toisen puolen pusla ihan väljä. 29 07/15. Traktoriin oli vaihdettu moottoriöljyt kerran, peräöljyjä ei koskaan. Kaikki on just eikä melkein, joten Fordilla kelpaa tehdä töitä. Se kuului vanhalle maanviljelijälle, joka oli aikoinaan tehnyt traktorilla Orimattilan kunnalle lumitöitä. Lopulta aivan nurkilta löytyi vuosimallin 1970 etukuormaajakone. ”Siitä meinasi jo tulla pieni juhannusrähinä!” Asia sovittiin lopulta rauhallisesti, sillä vanhan omistajankin toive oli, että traktori menisi Sihlmaneille. Nyt nesteet on uusittu, samoin vesipumppu. Toisin kävi. Vesipumppu huomattiin melko väljäksi, joten se uusittiin. Mikon vilpitön aikomus oli vain vaihtaa etukuormaajakoneensa öljyt ja hieman ehostella sähköjä. Mutta se kaikki mahtuu tuohon neljäänsataan tuntiin”, Mikko sanoo, ja Kimmo jatkaa: ”Vastikään lanasin vähän tietä sillä. Kansi otettiin irti ja vietiin Vakkolan osaan korjattavaksi. Muutoin Ford on kuin tehtaasta tullut. ”Vanha pappa oli käynyt traktorilla kylillä, vähän äestellyt, kyntänyt ja ajanut rankoja metsästä. Nelikymmenvuotiaan traktorin mittariin on kertynyt vähän päälle 400 tuntia, eikä luku valehtele. Mikko asui aiemmin Orimattilassa ja etsi silloin lumikonetta pihalleen – Fordia tietysti, koska se oli tuttu peli. Koko etukehtokin kävi koneistamossa. Sitten katsottiin, kuinka paluusuodatin ja imusihti irtoavat. Eihän niitä saanut muutoin kuin katkaisemalla koneen vaihdelaatikon jälkeen. Lattiatkin olivat vähän korroosiota nähneet, joten ajattelin, että kun ei ole enää juuri mitään purettavaa, eiköhän tämä maalatakin samaan syssyyn”, Mikko kertoo suunnitelmien muuttumisesta. Kun naapurit huomasivat, että olin siitä vähän pahoillani, kauppa kylän jobbarin kanssa purettiin ja pääsin käyttämään etuostooikeutta”, Mikko myhäilee. Lopulta traktoriin tuli laitettua käytännössä kaikki uusiksi: muun muassa orbitrol-ohjaus, mittaristo, uusi yksivipuinen hydrauliikka, uudet lokasuojat taakse ja uudet eturenkaat. Voiman ulosottoa ei ollut koskaan käytetty ja tuskin hydrauliikkaakaan, sillä vanhalla omistajalla ei ollut kippikärryjä. Viime juhannuksena tuli taas traktori puheeksi ja he sanoivat, että se on myyty
4 X FORD 4000 Mikko oikoi vanhaa kauhaa, hitsasi siihen uuden huulilevyn ja käytti pulverimaalaamossa. Eturenkaat ja -vanteet ovat peräisin vanhasta Jontikan puimurista. Sitten keksin, että lokasuojaanhan se menee. Esimerkiksi ohjaukseen Mikko oli kaavaillut vain tehostajaa, mutta kun Ford 5000:en orbitrol-sarja sattui liikkeen hyllystä löytymään ja lähtemään edullisesti, valinta oli selvä. Miltei niin hyvä, ettei raaski ajaa”, Mikko hekottelee. Eturenkaiksi asennettiin Peuraosasta kätevästi saatavilla olleet John Deere -puimurin vanhat takapyörät. 30. Ja esimerkiksi hydraulilohkoa taakse asentaessa täytyi istua alas, pyöritellä lohkoa käsissä päivän verran ja miettiä, että mihin tämä täällä mahtuu. Siitä velipoika sitten varasti kiinnityspaikkaidean suvun vanhaan nelitonniseen”, Mikko virnistää. ”On se nyt hyvä ajaa. Monet asennuksista tehtiin helposti saatavilla olevien osien mukaan. Ford on käyttökunnostettu, joten omaperäiset uudistukset eivät ole olleet pannassa. Koneistustöitä ja suurimpia maalauksia lukuun ottamatta Mikko on ahertanut traktorin uuteen uskoon omin ja velipojan avuin. ”Vuoden päivät se oli työn alla mutta ei sitä tehty yhtä soittoa. Aikaa kului sekä suunnitteluun että toteutukseen. Nostolaitteen korjaus laajeni koko traktorin läpikäynniksi
Tilalle uutena hankitulla on tietysti ollut vain yksi omistaja, naapurista ostetulla uudenveroisella kaksi, ja Mikko epäilee olevansa entisöidyn etukuormaajaFordin kolmas isäntä. Ohjauspyörä on orbitrolin ansiosta hieman pienempi ja ylempänä kuin nelitonnisessa yleensä. Hytin takalasin alla on varta vasten teetetty pleksi. ”Hankin sen maanrakennusfirmaani kehäradan töihin, tarkemmin sanottuna tunneliin vesivaunun eteen. ”Tuntuu, että tuo meikäläisen halli on enemmän Mikon käytössä kuin minun”, Kimmo ärähtää sopivan veljellisesti. Mistään traktorista ei olla hankkiutumassa eroon – paitsi Mikon seitsemäntonnisesta. ”Joku kysyi, että paljollako myyn, ja vastasin, että sillä hinnalla saa jo nelivetotraktorin. Komeasti käyttökunnostetussa ja uudistetussa traktorissa huomaa tarkalla silmällä hauskoja yksityiskohtia. Kaikki veljesten Fordit majailevat samalla laanilla sulassa sovussa. Väriä mies ei kuitenkaan vaihda, sillä tilalle on tulossa uudempi New Holland. Ford oli esillä ensi kerran vuoden 2013 Rauta ja Petrooli -tapahtumassa. Perän hydrauliikkalohkon sijoitus vaati päivän verran rauhallista tuumailua. Ohjaamon takaosa on varta vasten teetetty paikallisella lasikuitugurulla. Yksi lähtee Kovin monen hallussa eivät Sihlmanien pelit ole olleet. Matkalla sattui pieni vahinkokin. On se melko varmasti Suomen kallein nelitonninen”, mies tokaisee ja veikkaa, että kaiken kaikkiaan projektissa puhutaan viisinumeroisesta summasta. Pienellä sovittamisella se istui kuin nakutettu. Siellä se oli yhden talven ja haukkasi hintansa hyvinkin takaisin. Voi sanoa, että ei ole toista”, Mikko kehaisee. Se oli eräällä paikallisella lasikuitugurulla korjattavana, ja minulla oli samaan aikaan oman Fordin hytinkasaus kesken. 31 07/15. Tarkkasilmäinen huomannee, että orbitrolin myötä ohjauspyörä pieneni hieman nelitonnisen vakioratista. Sen voi sanoa, että pääsi siinä pari kirosanaakin, kun hytti oli juuri laitettu ja maalattu”, Mikko manaa. Ovi oli auki! Sehän vähän repsahti tietysti siinä. Kysyin, että saako siitä muovista tehtyä kopion, ja saihan siitä. Toivottavasti kestää pitkään, ennen kuin se kallistuu illan lepoon. Kun rahasta tulee puhe, Mikko röhähtää nauruun. Nyt siitä on kuitenkin kaupat jo sovittu”, Mikko toteaa kuvissa esiintyvästä työkoneestaan. Parempiosaisia ei viitsi taivasalla säilyttää.” Taitaa näiden sinihehkuisten Fordien päivä olla vielä korkeimmalla kohdallaan. Lasinlämmitysputki on askarreltu viemäriputkseta. ”Hara-hyttisen eli meille uutena tulleen Fordin hytissä oli takamuovi rikki. ”Vaan joutavathan nuo niin sanotusti alkuperäisemmät jo pihalla seisomaan. ”Vietiin traktoria kaverin vaihtolavaScanialla Riihimäelle, ja jossain vaiheessa matkaa rupesin katsomaan taakse, että mikä siellä vilahti
Kerimäki 32
Vanha Ukkomestari-kaivuri oli jo menossa romuksi, mutta onneksi omistaja myi sen Arto Ryypölle asevelihintaan. UKKO ON JA ELÄÄ UKKOMESTARI 355 -TRAKTORIKAIVURI 1969 33. Nyt sekä entinen että nykyinen omistaja ovat tyytyväisiä. Ehdoksi pantiin, että vanha kaivukone jää elämään ja olemaan
Arton varaosaja ohjekirja antaa Ukkomestarin painoksi 7 400 kilogrammaa. Tähän yksilöön on kuitenkin joskus tehty moottoriremontti, ja sen myötä putket ja männät on vaihdettu 4/60-malTeksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine ”Aina kun kehtaa touhuta, saa jotain hyödyllistäkin aikaan.” UKKOMESTARI 355 lin osiin. 34. Sylinteriputket ovat siis paksummat, sylinteritilavuutta on hieman vähemmän ja näin ollen myös tehoa. Kaupathan siitä syntyivät. Talven tullen kytkin otettiin auki. Korjattavaa ja korjattua Ukkomestari oli seisonut viitisen vuotta. A rto Ryypön emännän suku on sellaista, että heitä kiinnostaa kaikki vanha. Asianlaita on Kerimäen suunnalla yleisesti tiedossa. Tuttuja koneita Ryypön Ukkomestari on mallia 355 vuodelta 1969. Edellisellä omistajalla kone oli maatilakäytössä, ja niinpä se onkin selvinnyt suhteellisen vähillä töillä. Itse kone yllätti myönteisesti. Varmasti myös siksi puomi ja hydrauliikka ovat iskussa, eikä niihin tarvinnut uuden omistajan kajota. Syksyn mittaan sitä liikuteltiin puomilla ja jokunen kuoppa saatiin syntymään. Syykin oli selvä: traktorin kytkin oli aivan lopussa. Arto sotkeutui asiaan oikeastaan enemmän jälkikasvuaan ajatellen. 16-vuotias Jori hallitsee Ukkomestarin isä-Arskaa paremmin. 4/65 on surullisenkuuluisa tehonlisäyksen nimissä ohennetuista sylinteriputkistaan, jotka tahtoivat syöpyä puhki. Vanhanmallinen nelivipuohjaus voi olla tottumattomalle ja lyhyempisormiselle alkuun hankala. Niinpä Nuffield 4/65 -alustainen kaivuri siirrettiin omille maille hinaamalla. Moottori oli enää neljällä pultilla kiinni, ja niinpä sekin päätettiin purkaa. Tässä käytössä Arto ei kuitenkaan pidä tehoeroa merkittävänä. Remontin tekivät pääosin Arton langot Jarmo ja Jyrki Mielonen sekä Arton 16-vuotias poika Jori Ryyppö. Kenties siksi juuri Arton langolle Jarmo Mieloselle tultiin noin vuosi sitten tarjoamaan vanhaa Ukkomestari-kaivukonetta. Mutta kaikkeen tottuu. Hieman remonttia koneeseen silti kytkimen lisäksi tehtiin. Kiertokangen laakerit ja runkolaakerit uusittiin, samoin putken tiivisteet ja kaikki sähköt. Kiinnostus vanhaan kulkee suvussa. Myös kaivulaitetta on aikanaan kunnostettu, ja Arto vakuuttaa, ettei siitä löydy väljää mistään. Laitteen paino on tietysti mielenkiintoinen seikka. Romumieskin oli koneesta jo tehnyt tarjouksen, mutta omistaja lupasi myydä sen halvemmalla, jos se käyttökunnostetaan. Jo alkuvaiheessa oli pantu merkille, että öljyn sekaan pääsi hieman nestettä
Niinpä Arto otaksuukin, että hänen mallinsa paino jäisi 6 000– 6 500 kilon tienoille. Hänen traktorimiehen uransa urkeni aikoinaan Nuffield 10/60:en ratissa, ja sen jälkeen tutuiksi tulivat monet muutkin Nuffit ja Leylandit. ”Nuorisolla on jonkinmoinen kiinnostus noita vanhoja koneita kohtaan. Vaan niinpä se vanhakin nuortuu vanhan kimpussa. Moottoriin oli jo vaihdettu uudet paksut sylinteriputket. ”Kyllä Ukkomestarilla on ison miehen mukava leikkiä ja touhuta. Ja aina kun kehtaa touhuta, saa jotain hyödyllistäkin aikaan”, Ryyppö tokaisee. En ole tottunut sen neljään vipuun, ja sitten minulla on vielä niin lyhyet sormet, etteivät ne tahdo riittää vipujen liikeratoihin”, Arto kehaisee Joria, jota varten kaivuri suurelta osin hankittiin. Leukun synkrolaatikko saa Artolta pelkkää kiitosta: vaihteiston kanssa ei ollut koskaan mitään ongelmia. Iso leikkii, nuoriso harrastaa Myöhemmin Ryypöllä oli itsellään Lännen puolitelainen kaivurikuormain eli Ukkomestarin nuorempi sukulainen. Kirja on kuitenkin hieman uudemman mallin, ja sen kuvissakin esiintyy enemmän pellitetty kaivuri. Siitäkin on jo nelisenkymmentä vuotta aikaa. Varmaan sekin juontaa sieltä emännän suvusta. Se oli kuitenkin sen verran uudempaa mallia, että ohjaus oli toteutettu jo kahdella vivulla. ”Meillä nuorempi polvi osaakin paljon paremmin käyttää tätä vanhaa Ukkomestaria. Siellä lepäsi nimittäin 10/60-alustainen Ukkomestari, jonka vivuissa hädin tuskin toiselle kymmenelle ehtineet viikarit innoissaan roikkuivat ja kuivaharjoittelivat kaivamista. 16-vuotislahjaksi tuli papalta 54-vuosimallin Major, joka vaatisi pientä ehostelua sekin”, Arto kertoo. Romutukselta pelastettu Ukkomestari oli lähinnä vain kytkinvaivainen. Arto Ryyppö ei suinkaan ollut ensi kertaa pappia kyydissä tämän Ukkomestarin hankkiessaan. Viimeinen Leyland oli vuoden -79 262 Syncro, ja se hävisi talosta nelisen vuotta sitten. 35 07/15. Koska Nuffield itsessään ei paina kolmeakaan tonnia, on lisäosissa melkoisesti kuormaa. Muistaapa Arto senkin, kuinka hän muiden pojankoltiaisten keralla poikkesi naapurin pihalle
Vuonna 1963 syntyi ensimmäinen Ukkomestari-traktorikaivuri, ja seuraavana vuonna nähtiin jo yhdistelmäkone, jossa oli kaivulaitteen lisäksi etukuormaaja. Vuonna 2004 syntyi Lännen Tractors, kun Lännen Tehtaat eli nykyinen Apetit myi koko konepajatoimintansa. Ukkomestari-kokovaihtoehdot laajenivat pian pienempään ja suurempaan päin. ”Pitäähän joka konneella oma lavetti olla”, tokaisee Arto. 80ja 90-luvuilla Lännen Tehtaat osti muita suomalaisia kaivinkonevalmistajia. UKKOMESTARI 355 36. Järeimpään 4T-malliin tarvittiin alle jo 80-heppainen Valmet 864. Näitä kevyitä hydraulikaivureita rakennettiin pitkin 60-lukua Nuffieldin, Fordsonin ja Valmetin päälle. Vanhan sokeritehtaan konepaja on nykyisin osa Lännen MCE -konsernia, jonka liikevaihto on noin 45 miljoonaa euroa. Edellinen omistaja oli ehostanut kaivulaitetta, eikä väljää löydy mistään. Jäkimmäisiin kuului traktoriin kiinnitettävä Hydromaster-kaivulaite. Lännen Tractors rakentaa yhä pyöräkuormaimia ja muita monitoimikoneita. Ukkomestareita valmistettiin 80-luvulle asti. Nuffia on vielä siirrelty lainalavetilla, mutta oma kulkuvaunu on tekeillä. 70-luvulta lähtien Lännen Tehtaiksi nimensä muuttanut yritys kehitti omia järeämpiä pyöräja tela-alustaisia kaivinkoneita. SOKERITEHTAAN KONEPAJA Lännen Sokeri Oy hankki 50-luvun lopulla automaahantuojana tunnetulta Korpivaara Oy:ltä konepajan ja tuoteoikeuksia
Ukkomestari on tähän saakka ruopinut hallin pohjasta kantoja, mutta syksyn aikana pannaan salaojakauha paikoilleen. Samalla puretaan telat pyörien päälle ja lähdetään etsimään pellosta huuhtelukanavia. Hän asuu tuossa viiden kilometrin päässä ja ohi ajaessaan poikkeaa usein toteamaan, että siinä se on ja hyvä, että on kunnossa”, Arto kertoo. ”Varmaan se olisi joutunut sulattamoon. ”Yhdeltä kaverilta on jo salaojakauha tiedossa. Lisäksi tekeillä on lavetti. ”Nuffi ei ole kilvissä, joten kyllä sille jotain rakennetaan, kun ehditään. Entinen isäntäkin on sitä monta kertaa käynyt katsomassa. Tässä on vain sateinen kesä sotkenut näitäkin suunnitelmia”, Arto valottaa. Silloin olisi tarkoitus laittaa telatkin kerältä päälle. Tähän mennessä Ukkomestarilla on lähinnä nosteltu kantoja tulevan hallin pohjalta, mutta syksyn mittaan Arto on aikeissa lähteä kaivelemaan salaojia esille. ”Meillä nuorempi polvi osaa paljon paremmin käyttää tätä vanhaa Ukkomestaria.” Töihin pelastettu Ukkomestari pelastui siis liki varmalta tuholta. Kaikki tarpeet on olemassa, joten ne täytyy vain hitsailla yhteen”, Ryyppö sanoo ja lisää heti perään: ”Pitäähän joka konneella lavetti olla!” 37 07/15. Metsäpuolen kuskina varsinaista leipäänsä tekevä Arto sai lavettiaihion, kun työnantaja vaihtoi peräkärryjä viisiakselisiin. Neliakselisen puutavarakärryn runko odottaa jo ensi talvea ja pääsyä Ukkomestarin liikuttajaksi
Juankoski 38
Maitoautot edustivat 50ja 60-luvun taitteessa merkittävää osaa kuorma-autokannastamme nykypäivään verrattuna. Hartikaiset ovat ajaneet maitoa Pohjois-Savossa jo yli kuudenkymmenen vuoden ajan, joten pieni muisteluajelu on paikallaan. Tuolloin lähes joka kylässä oli maitoauto, jolla tilojen maidot toimitettiin meijeriin. TONKKA-AUTO VANAJA VAK2 1959 39
Maailma on muuttunut noista ajoista. Eikä sillä ehditä kuljettamaan kyläläisiä joulukirkkoon tai tansseihin kuten 60-luvun alussa. Synkronoimattomasta vaihteistosta otetaan Teksti ja kuvat: Iikka Kekko VANAJA-MAITOAUTO 40. Molemmilla miehillä on maidonajotaustaa. Nokka halkoo maisemaa Vanaja-maitoauto on osa suomalaista autonrakennusteollisuutta. Ne kuuluivat maisemaan yhtä erottamattomasti kuin heinäseipäät ja joka talon kohdalla tienvarressa olleet maitolaiturit tai maitokopit, joilla tonkat odottivat aamuisin meijeriautoa ja joilla nuoret iltaisin kohtasivat. Juankoski on myös laulajalauluntekijä Juice Leskisen synnyinkunta, jossa hän varttui ja pohdiskeli elämänsä suuntaa 60-luvulla, jolloin kylän maidot kuljetettiin Hartikaisen Vanajalla meijeriin. Kotimaista ja ruotsalaista kalustoa Hartikaisen Auliksen harrastetallin pihalla seisoo kaksi hienosti entisöityä kuorma-autoa, 1959-mallinen Vanaja ja muutaman vuoden tuoreempi Scania-Vabis L55. Hartikaistenkaan maitoauto ei enää liiku oman kylän ympäristössä vaan ihan toisessa maakunnassa. Kromatun ovenkahvan kääntämisestä ja oven aukivetämisestä syntyy puurunkoisessa hytissä aivan omanlaisensa ääni ja tunnelma. Toki niiden käyttöaste on kasvanut niin, että ne ovat liikenteessä vuoden jokaisena päivänä ja yönä. Maitolaitureilta taisi alkaa monen parin yhteinen elämäntaival ennen nettitreffien aikakautta. Kumpikin auto liittyy Hartikaisen nuoruusvuosiin, ja sen vuoksi ne on hankittu ja entisöity. J uankoski oli ja on osaltaan vieläkin siinä mielessä poikkeuksellinen savolainen maaseutukunta, että paikkakunnalla sijaitsi Stromsdahlin kartonkitehdas, joka teki siitä teollisen pisteen keskelle maaseutua. AEC Diesel hörähtää herkästi käyntiin. Koettakaapa joskus, ette pety. Vanajan ympärille siirrytään ihan tarkoituksella vasta viimeisenä, kun muut autot on kierretty. Scania-Vabis taas on automalli, jota Aulis ihaili pikkupoikana, kun sellainen liikkui kylällä. Auton päällirakenne kertoo osaltaan aikakauden tavasta rakentaa itse sellainen lava tai kori kuin tarvittiin. Hartikainen kääntää tottunein ottein virran päälle ja antaa startille käskyn pyörittää moottoria. Tallissa on lisäksi työn alla seuraava projekti, jonka runko on juuri saanut uuden värin Auliksen ja hänen kaverinsa Pentti Pitkäsen käsittelyssä. Vanha maitoauto on myös osa menneiden vuosikymmenten maalaisidylliä, jota muistellessa tulee yleensä hyvälle tuulelle. Nousemme Vanajan hyttiin. Siitä huolimatta Juankoskella majailee Vanaja-maitoauto, jollaista ei monesta kunnasta enää löydy. Myös vanhat kuormat yhdistävät miehiä. Siitä huolimatta myös maaseutuelinkeino oli alueella voimissaan, joten maitoautot ja korkealaitaiset karjaautot liikkuivat seudulla säännöllisesti. Tähän autoonhan meidän oli nimenomaan tarkoitus tutustua. Maitolaiturit ovat poistuneet, ja maitoautoja on harvemmassa. Vanaja on hyvin samanlainen kuin auto, joka perheessä oli uutena 50-luvun lopulla
Parin tonnin painoinen kärry tuntuu kiihdytyksissä ja jyrkimmissä mäissä, mutta Auliksen mukaan se tulee perässä melko huomaamattomasti, kun vauhdin saa tai voi pitää siinä kuudenkymmenenviiden ja seitsemänkympin kohdalla. Kori oli helppo ottaa pois ja vaihtaa tilalle etusermillä varustettu halkolava ja lähteä maidonajon jälkeen illaksi vaikka halkoja ajamaan. Suoralasisen Vanajan ohjaamo oli askeettinen työpaikka, mutta nyt vuosikymmenten jälkeen sitä on helppo pitää nostalgisena, jopa kauniina valkoisine ohjauspyörineen ja vasaralakattuine kojetauluineen. ”Meillä oli maitokori kiinnitetty runkoon pulteilla, joissa oli siipimutterit. Lapsuusmuistot liittyvät vahvasti Vanajaan. Maidot kuljetettiin tuolloin 60-luvulla Juankoskelta ja Muuruvedeltä Tuusniemen silloiseen meijeriin ja joskus tarpeen mukaan myös Kuopioon, jos siellä oli suurempi tarve raakamaidosta. AEC AV470 -moottorin kuuden sylinterin iskutilavuus on 7,7 litraa. Alimmaisten päälle laitettiin vanerilevyt, joiden päälle toinen kerros pinottiin. Välillä apumies ei tullut hyttiin maitolaitureiden väleillä, jos oli lyhyt siirtymä”, Hartikainen kertoo ja alkaa kiihdyttää kohti peltoaukean päässä näkyvää ylämäkeä. Kaksoispoljennalla vaihteet kuitenkin löytyvät ja vauhti kiihtyy. Synkronoimaton ja suorahampainen vaihteisto on hyvin tarkka kierroksista vaihtamistapahtuman yhteydessä. Kytkimen polkaisu, vaihde vapaalle, välikaasu ja uudestaan kytkintä ja pienempi vaihde on päällä parissa sekunnissa. Silloin maitoa kerättiin tiloilta joka päivä kärryn kanssa. Tonkkakeräilyä ”Tonkat lastattiin kahteen kerrokseen. Aulis Hartikainen on ollut maidonajossa mukana koko ikänsä. Moottori tuottaa 125 hevosvoimaa, ja ne ovat kaikki hyötykäytössä etenkin kärryä vedettäessä. Kesällä maitomäärät olivat korkeimmillaan. 41 07/15. Maisema alkaa vaihtua suorien lasien ja pitkän konepeiton edessä. ykkönen lähtövaihteeksi. Nyt kyydissä on vain tyhjiä tonkkia, jotka eivät paljoa paina, mutta aikanaan vastaavilla autoilla on ajettu kymppitonninkin maitokuormilla. Joskus pyhänä käytettiin yhtä kylän hevosta Kuopiossa raveissakin”, Aulis kertoo entisajan käytännön toimista ja muistelee, Synkronoimaton ja suorahampainen vaihteisto on vaihtamistilanteessa hyvin tarkka kierroksista. Talvella sunnuntait olivat yleensä vapaapäiviä maidon ajosta, ja silloin autolla saatettiin ajaa esimerkiksi halkoja
Auto oli uutena varustettu lyhyemmällä 4 metrin akselivälillä. Vanajasta on hyvinkin tarkka kirjanpito Postin ajalta, niin huolloista kuin kaikesta muustakin mitä autolle on tehty. Tuon kahden vuoden aikana Vanaja purettiin alkutekijöihinsä. ”Se meidän Vanaja oli ulkonäöllisesti pitkälle samanlainen kuin tämä auto. Päällirakenteena oli vetopöytä ja toimenkuvana pylväiden kuljetus. Lopulta ennen Hartikaiselle siirtymistä auto kulkeutui vielä Rantasalmelle, jossa sitä oli ilmeisesti aikomus ryhtyä jossain vaiheessa entisöimäänkin. Kuormaksi on löytynyt mukava määrä vanhoja tonkkia, joista iso osa on saatu hankittua vanhan meijerin varastosta rekvisiitaksi. Lisäksi siinä oli Leylandin moottori, kun tässä autossa on AEC:n valmistama moottori”, Hartikainen kertoo autostaan ja sen esikuvasta. Vuosi 1967 nousee esille muutaman merkittävämmän verstaalla käynnin vuoksi. Se oli kuitenkin kaksi vuotta vanhempi VAK-malli, kun tämä taas on VAK2-mallia. Uusi lohko löytyi Kauppilan autohajottamolta, ja siihen vaihdettiin alkuperäisen moottorin sisuskalut ja apulaitteet. Kannentiivisteitä meni usein, ja kansipulttien tiukkaamista varten Hartikaisille hankittiin yksi kylän ensimmäisistä momenttiavaimista. Maitotonkat lähtevät ripeästi meijeriauton kyytiin maitolaiturilta. Selvisi, että auto oli pari vuotta uudempi kuin mitä Hartikaisilla oli aikanaan ollut, mutta sen ei katsottu olevan kovin merkityksellinen asia. Vihjeen perusteella Vihjeen Rantasalmella seisovasta Vanajasta Aulis Hartikainen sai tutultaan, kuopiolaiselta vanhojen kuorma-autojen harrastajalta Pertti Lähivaaralta. Pirkanmaan vuosien jälkeen auto siirrettiin vielä Kuopioon Postija lennätinlaitoksen kirjoille muutamaksi vuodeksi. Vanajan vaiheet Auliksen isällä Viljo Hartikaisella on ollut lähes vastaavanlainen Vanaja maitoautona aikanaan. kuinka koria piti pestä hevosen kuljetuksen jälkeen kuumalla vedellä, ettei se haissut aamulla maidonajoon lähdettäessä. Vanaja VAK2 -mallia valmistettiin kolmena eri versiona, jotka erottuivat toisisVANAJA-MAITOAUTO 42. Auto muistutti muutoin pari vuotta vanhempaa mallia. Sieltä matka jatkui maatilalle, jossa autoa hyödynnettiin erilaisissa tehtävissä 80-luvulla. Nyt alla olevan yksilön historia on aukottomasti tiedossa valmistumisesta tähän päivään saakka. Apumies saattoi olla lavalla lyhyiden siirtymien ajan. Uutena auto on toimitettu Postija lennätinlaitokselle Toijalaan. Tuolloin autoon vaihdettiin uusi moottori ja rungon päälle asennettiin Tico-nosturi sekä Nummen kipillä varustettu lava. Auto siirtyi Hartikaiselle vuonna 1998. Moottorin lohko oli muun muassa haljennut ilmeisesti vesien jäädyttyä. Kunnostusurakka alkoi vielä samana vuonna ja kesti pari vuotta. Tämän jälkeen auto siirtyi Kuopion eteläkulmalle Pellesmäkeen Nissisen pajalle, joka on alueen tunnettu lavojen valmistaja. Tuolloin maitoautoon tuli vuodessa kilometrejä noin satatuhatta, mikä tarkoitti esimerkiksi koneremonttia lähes vuosittain
Rakennusvaiheessa syntyi pientä väittelyä siitä, oliko katto kaareva vai tasainen. Uutena pylväsrekanvetäjäksi hankittu Vanaja oli varustettu lyhyimmällä akselivälillä. Kuormatilan rakennusmateriaalina on puu. Tuollaisellahan ajettiin vasta. Autoilijat rakensivat lavat itse omiin tarpeisiinsa vielä 60-luvulla. Vaatimusten mukainen kuormatila Päällä oleva maitokori on rakennettu muistikuvien mukaan samanlaiseksi kuin Hartikaisilla käytössä ollut. Toki Vanajalla räätälöitiin autoja vielä asiakkaiden toivomustenkin mukaan, mutta perusautoina olivat 4 000, 4 300 ja 4 800 millin akseliväleillä varustetut alustat. Kun Vanaja tuotiin vuonna 1998 kotipihaan, Auliksen Viljo-isä tosin totesi, että eikös mitään oikeasti vanhaa autoa löytynyt. Aulis oli kysellyt maitokuskeilta tonkkia, ja huhu oli kiertänyt Iisalmen meijerille, josta tonkkakuormaa tarjottiin kiinteistöä tyhjennettäessä hyvään kotiin. Tämäkin Vanaja on linkki Aulis Hartikaisen nuoruuteen, aikaan, jolloin kuorma-autohommiin oli kova polte. Näin kalusto hyödynnettiin tarkkaan. Useat taltioiduista ja kunnostetuista autoista liittyvät yleensä auton omistajan nuoruusvuosiin. Ei auttanut kuin ryhtyä jatkamaan Vanajan runkoa 80 sentillä, jotta se vastaisi halutunlaista. 43 07/15. Tuolloin kilometrejä kertyi vuodessa noin satatuhatta, joten koneremontti piti tehdä lähes vuosittain. Kaikkialla Suomessa ei vaadittu vielä 50-luvulla umpikoria, mutta Hartikaisella tallessa olevassa kuljetussopimuksessa vuodelta 1956 Kuopion Osuusmeijeri edellytti autoilijoiltaan umpinaista kuormatilaa. Lopulta kaarevasta katosta löytyi niin monta muistikuvaa, että sellaiseen päädyttiin. Peräkärryksi autoon löytyi lähistöllä niin ikään maitoa ajaneen autoilijan vanha Kontio-Sisusta tehty kärry, josta saatiin kunnostamalla varsin sopiva Vanajan perään. Kyydissä olevista maitotonkista suurin osa on saatu Iisalmen Osuusmeijeristä sen lopetettua toimintansa. Sitä maitoauto-Vanajan kori niille onkin. Entisöidyn yksilön esikuvana toiminut Viljo Hartikaisen 57-mallinen Vanajakin muuten katkaistiin vuonna 1964 sen korvanneen uuden Vanajan peräkärryksi. taan akseliväliensä osalta. Hartikaisten maidonkeruuautossa taas oli pitkä akseliväli kuten maitoautoissa yleensäkin
44
Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine SUOMELAN VALMETIT Hillilä 45. Valmet 15 -kaupat tehneen Uuno Suomelan pojanpoika Timo viljelee tilaa nykyään, ja talosta löytyy edelleen useita hyväksi havaittuja suomalaisvalmisteisia työkoneita. Suomelan tilan pelloilla on tehty töitä Valmet-merkkisillä traktoreilla jo vuodesta 1953 lähtien. Juurikas nousee joutuin, kun Suomela ja kaksi muuta kulmakunnan Valmetia kuskeineen pääsevät pellolle sadonkorjuuseen
Aikansa rummussa pyörittyään juurikkaat siirtyvät siiloon. Im dolor ipit laorper sim et dun do con hendiam in vulla feugue exerci tisi. Tilaa kuvatekstille.Met vel del et, quat adit euguer sequat. T imo Suomelan oma Valmet, Mörsbacka Gårdin vanha Sisu-Valmet 865 on saanut seurakseen naapurikylän samanmerkkiset työkoneet sokerijuurikkaan nostoon Asikkalan Kurhilaan. Vantaat nostavat juurikkaat rumpuun, jonka pyöriessä multa karisee pois. ”Kun on hitsaustaitoinen, se riittää. Suomelan puimalan nurkille on varastoituna kuusi Huhkin nostokonetta, joten varaosista ei tule lähiaikoina pulaa. Vuonna 1992 oli erikoinen juurikkaan nostokeli, kun yhdessä yössä pellolle satoi 40 senttiä lunta ja pahimmillaan korjuupäivänä oli 9 astetta pakkasta. SUOMELAN VALMETIT Niittosilppuri kulkee nostokoneiden edellä ja leikkaa juurikkaan naatit. ”Kone on kuin tilkkutäkki”, omistaja kommentoi moniväristä laitetta. Nostokone käyttää traktorin hydrauliikkaa ja säätelee itse työsyvyyttä sekä rivillä pysymistä. Varaosakauppaan ei silloin tarvitse kesken urakan lähteä”, Timo toteaa tyytyväisenä. Nostokoneeseen saisi kiinnitettyä myös listimen, jolloin silppuria ei tarvittaisi pellolla ollenkaan. Jos kasvuston seassa on vähänkin saunakukkaa, savikkaa tai pähkämöä, on helpompi käyttää erillistä silppuria, ettei joudu joka rivin päässä puukkosulkeisiin tukkeutunutta listintä puhdistamaan”, Suomela toteaa kokemuksen syvällä rintaäänellä. Ut wisi. Facip enit volortion henit praesed dit vulputpat, volortie vercidui tio od delis autpat lan ut ullamet, core dolorerat. Vauhti on enintään 4-6 kilometriä tunnissa. Jos nosto sujuu ongelmitta, pystyy yhdellä koneella nostamaan juurikasta noin hehtaarin alalta päivässä. 46. Kahden nostokoneen voimin korjuu hoituu ripeästi. Timon Sisu-Valmetin sekä Heikki Toukolan Valmet 505:n perässä kulkevat Rengossa valmistetut Huhki-merkkiset juurikkaan nostokoneet, ja Jarno Pökälä pyörittää silppuria Valmet 705:lla. Molempia nostokoneita on ehditty vuosien saatossa korjailla useaan kertaan. Suomelan ja Toukolan pelloilta nousi yhteistyöllä juurikasta 32 hehtaarin alalta. ”Esilistimen käyttö onnistuu, jos on ihan puhdas juurikas. ”Kun kuski pitää suunnan suorana, kone hoitaa hienosäädön”, Suomela kertoo. Haastavia korjuukelejä Joskus juurikkaan nostoaikaan on satanut vettä niin paljon, että traktorilla ei ole ollut mitään asiaa pellolle. ”Juurikasta nostettaessa vauhti on 4–6 kilometriä tunnissa maksimissaan”, Timo toteaa. Joskus taas kova yöpakkanen on jäädyttänyt pellon pinnan niin kovaksi, että on ollut pakko odotella iltapäivään ennen kuin nostokoneet on saatu hommiin. Kahden traktorin voimin määrä tietenkin tuplaantuu. Homma hoituu Huhkilla Rengossa valmistetut Huhki-merkkiset juurikkaan nostokoneet tunnetaan yksinkertaisina ja varmatoimisina pienten alojen nostoon sopivina laitteina
Siihen hankittiin kasvinsuojeluruisku sekä niittokone, joilla urakoitiin kylällä ahkerasti. Silppuri lennätti lumet ja naatit pois, ja nostokoneet korjasivat juurikasta, sillä maa pysyi sulana paksun lumikerroksen alla. Kun Timo Suomelan vaari Uuno Suomela päätti ostaa taloon uuden traktorin vuonna 1953, Oliver sai rinnalleen Valmet 15:en. Lumi pysyi maassa kaksi viikkoa, mutta sen jälkeen tullut lämpöaalto sulatti lumipatjan niin nopeasti, että viimeiset juurikasrivit hukkuivat multaliejuun eikä niitä saatu nostettua. 47 07/15. Kolmen talon silppureita käyttämällä saatiin homma pelaamaan. Ensimmäiset omat muistikuvat ovat muutamia vuosia myöhemmältä ajalta. Muistan hyvin kun kävin iltahämärissä lokakuun 10. Tällä kertaa työkoneena Sisu-Valmet 865. ”Muistan hyvin, kuinka hienoa oli, kun Timo Suomela on ajanut Valmet-traktoreita jo useamman vuosikymmenen ajan. Timolle on kerrottu, että hän on ajanut talon pikku-Valmetia jo viiden vanhana kopankeruuhommissa perunamaalla. Maatilalla oli silloin nelisenkymmentä hehtaaria peltoa, ja traktori oli varsin tarpeellinen laite tilan töissä. Hurjasta kelistä huolimatta nosto onnistui. Oliver on edelleen tallessa, muttei enää käytössä, sillä se on ollut jo pitkään Asikkalan kotiseutumuseon kokoelmissa. Seuraavaksi Suomelaan hankittiin Valmet 33, sitä seurasi 361-malli ja vuonna 1968 taloon tuli Valmet 500. päivä siirtämässä aitaa, että lehmät pääsevät tuoreemmalle laitumelle, ja kun aamulla heräsin ja katsoin ikkunasta, niin lehmät kahlasivat lumessa”, Suomela hämmästelee vieläkin. ”Näin jälkeenpäin ajatellen 250 litran säiliö tuntuu aika onnettomalta, mutta kyllähän se oli kuitenkin iso parannus reppuruiskuhommiin verrattuna”, Timo tuumailee. Valmet 15 tienasi hintansa moneen kertaan takaisin. Yksi oli koko ajan remontissa, yksi ajossa ja yksi varalla”, Suomela muistelee. Valmet tuli taloon Suomelan tilalla Asikkalan Hillilän kylässä oli Oliver-merkkinen traktori tiettävästi jo vuonna 1936. Siitä lähtien talossa on aina ollut Valmet. ”Lumen ja juurikkaan naattien muodostama tahna söi silppurinterien akseleita niin, että remonttia oli tehtävä päivittäin. ”Meillä oli vielä lehmiä
Timo on aina hankkinut sopivan hintaisia varaosakoneita hätävaraksi, ja tarpeen tullen pikkuvikoja on ollut helppo ja nopea korjata. SUOMELAN VALMETIT 48. ”Sittemmin ei ole ollut mitään isompaa ongelmaa. UAZin kärry on hankittu puolustusvoimien huutokaupasta 160 eurolla. Peräkärryssä on kulkenut mukana työkaluja, vettä, öljyä, polttoainetta sekä tunkki ja eturengas rengasrikon varalle. ”Kun kuusen alta löytyy Valmet 20, jossa on ihan suorat pellit ja kaikki osat paikallaan, niin voiko olla ostamatta pois?” Suomela kyselee nauraen. Ison jyväkärryn Timo tilasi 1986 Farma-näyttelystä, jossa edullinen venäläisvalmisteinen uutuuskärry esiteltiin ensi kertaa ”Sanoin heti, että minulle saa laittaa yhden välittömästi, kun niitä tulee maahan”, Timo muistelee. Valmet 700 löytyi maatalouskonekaupasta Lahdesta. Viljan Suomela myy pystyyn, muuta juurikas korjataan yhteistyössä naapurikylän viljelijöiden kanssa. Valtralta Lahdesta löytynyt, vain kuutisentuhatta tuntia ajettu ensimmäisen sarjan 605 vuodelta 1983 on usein ollut juurikkaan nostossa mutta seisoo nyt maatilan pihalla äes perässään. ”Jos ei sitä muista, juurikkaan nostossa se tulee pakosti tehtäväksi.” Viat tahtovat aina ilmaantua kiireisimpään aikaan, eikä silloin kovin mielellään lähde etsimään osia pitkän matkan takaa. Pitkään seissyt Valmet 361 on parsittu kasaan monesta eri yksilöstä. ”Kerran vuodessa pitää käydä naputtelemassa vaihteensiirtäjän akselin putkisokan tapit kireämmälle, jotta vaihteet toimivat moitteettomasti”, omistaja kertoo huomiostaan. Se on aika monesta eri koneesta kasattu, mutta niinpä vaan käydä puksuttaa”, omistaja esittelee. Viime talvi oli huilia lumitöistä, kun jalkaan tullut ruusu vei pariksi kuukaudeksi petipotilaaksi sairaalaan. Harrastereissuja Suomela on useana vuonna käynyt Rauta ja Petrooli -tapahtumassa Hyvinkäällä ja Riihimäellä. Suomela on hoitanut traktoreillaan usean talon lumityöt talvisin. ”Laitettiin oikein kova paine lohkoon, kone korkkasi nokka-akselin alta, ja niin vika lopulta löytyi”, Suomela huokaa. Kesti kuitenkin melkein kaksi vuotta ennen kuin tilaaja sai kärrynsä. Kaksikymppisen renkaat on jo vaihdettu uusiin, ja koneen liotus on meneillään. Laitialassa sijaitsevan Metsästäjien keskusjärjestön vuosimallin 1973 Valmet 700 löytyi toissa talvena maatalouskonekaupasta Lahdesta. ”Velipoika katsoi 4 vuotta ohi ajaessaan, kun 361 kurkisti liiteristä Auttoisten Vesijaolla”, Timo kertoo. Monta kansipahvia vaihdettiin vikaa etsittäessä, ja kone avattiin, mutta mitään ei löytynyt. ”Kotoa meni 361 vaihdossa”, Timo toteaa. Ainoastaan hydrauliikassa on tällä hetkellä pieni nykytystauti. Peräkärryn hyvät näkyvät valot auttavat traktorijonoa takaapäin lähestyviä autoilijoita hiljentämään ajoissa. Traktori oli seissyt 27 vuotta, ja pakoputkesta oli päässyt vesi sisään. ”Kun sattuu kunnon pyry, siinä saa olla 16 tuntia hommissa yhteen menoon”, mies huokaa. Pian oston jälkeen Valmet alkoi sekoittaa öljyjä ja vesiä keskenään. 80-luvulla viljeltävä peltoala lisääntyi entisestään, kun Timo raivasi perikunnan nimissä olevalle tilalle 10 hehtaaria lisää. Traktori löytyi Padasjoen keskustasta ja siihen kuuluvat aurat, äes ja niittokone maatilalta hiukan kauempaa. ”Se oli silloin edistyksellinen ja suurikokoinen malli: hydrauliset jarrut joka pyörässä ja 14 kuution lava.” Parhaillaan mieltä polttelee myynnissä oleva hyväkuntoinen Belarus, joten pian talossa saattaa olla taas toinenkin entuudestaan tuttu traktorimerkki edustettuna. Kytkin on kertaalleen laitettu ja pikavaihteen haljennut holkki uusittu, mutta koneelle ei tehty mitään. ”Ostin sen alun perin ruiskun vetäjäksi, ja kesäaikaan se onkin ollut melkein pelkästään siinä ajossa. Tilan oma 361 meni vaihdossa eteenpäin, mutta samanlainen tuli taloon myöhemmin. ”Kun vähän jälkeen viiden lähtee liikkeelle, niin on perillä tapahtumapaikalla hyvissä ajoin”, mies toteaa. On paljon helpompi lähteä ruiskuttamaan, kun kone on valmiiksi kiinni”, Suomela perustelee. sain yhdentoista vanhana kyntää kotipellolla viissatasella Valmetilla”, Timo kertoo. Uusien tiivisteurien sorvaaminenkaan ei auttanut, taas menivät vedet öljyn sekaan. Uudempaa ei viitsisi seisottaa tyhjän panttina, mutta vanhassa käytetyssä laitteessa, jossa ei ole paljon rahaa kiinni, se ei ole niin oleellista. Sillä on jo kertaalleen vierailtu ajamalla Rauta ja Petrooli -tapahtumassa Riihimäellä. Pihalla seisoo lähtövalmiina myös venäläisiä perävaunuja. Valmet 565 on pelastettu traktoripurkamosta Koskelta. ”Meille on kertynyt kaikenlaisia itäsuomalaisia rattaita”, omistaja esittelee nauraen. Aamuhämärissä ja sumukelissä vähän pelottaa, että joku ajaa hitaasti etenevän traktorin perään. Kuusi moottoria avattiin purkamolla ennen kuin varsin karulta näyttävästä koneesta löytyi yksi ehjä lohko. ”Sain parsittua sen kulkukuntoon, kun löysin kylän miehiltä osia, muun muassa putket ja männät. Kalustoa kertyy Työkaluston rinnalle on pikkuhiljaa kertynyt myös muutamia enimmäkseen harrastekäyttöä varten hankittuja traktoreita. Siellä taitaa olla venttiili jumissa”, omistaja epäilee. 80 kilometrin matka on taittunut useimmiten Valmet 565:llä, mutta kerran paikalle on tullut ajettua 700:lla. ”Koeajoin Valmetin koneliikkeen pihassa ja totesin sen toimivan kaikin puolin hyvin.” Työkone oli tullut vaihtokaupassa Villähteen suunnalta, ja papereiden mukaan omistajia on keskusjärjestön jälkeen ehtinyt olla kolme ennen Suomelaa. Toinen Valmet 20 -löytö on siirretty ajamalla liiterin suojaan talteen, mutta nyt se on huilannut viimeisen kolmen vuoden ajan. Varaosan löytyminen otti lujille. Parinkymmenen vuoden ajan Valmetien rinnalla oli myös kaikkiaan kahdeksan Belarusta, mutta koko ajan maatilan töitä tehtiin myös ainakin yhdellä Valmetilla. Tätä nykyä viljelyksessä on juurikasta ja viljaa
Vähän ajettuna taloon ostettu Valmet 605 on useana vuonna ollut juurikkaan nostossa. Purku-uhan alta pelastettu 565 on teettänyt paljon remonttihommia mutta kulkee taas. Harrastekäyttöön hankittu Valmet 20 huilaa katon alla, ja kuusen alta talteen korjattu toinen kaksikymppinen odottelee kunnostusvuoroaan. 49 07/15
Myös isot traktorit olivat improvisoitu lisäteema. Rauta ja Petrooli RIIHIMÄKI, 5.–6.9.2015 Riihimäen Rauta ja Petrooli ei ole enää pitkään aikaan tarvinnut esittelyjä masinistiväen parissa. Erityisteemana olivat traktorien mallimuutokset 50 vuotta sitten sekä tienhoito 50-luvulla – molemmat aiheita, joista olemme aivan taannoin lukeneet Vanhojen Koneidenkin sivuilta. Teksti: toimitus • Kuvat: Jukka Vuorenmaa Vanhoja kuormaautoja oli moneen lähtöön. Mieleenpainuvimpia oli vasemman kuvan Scania, joka vakuutti kunnostustyön laadulla ja ilahdutti nostalgisilla yksityiskohdillaan. 50. Kameramme kiersi taas muun rennon väen joukossa. Märkä suvi taipui sunnuntaiksi koneväen juhlan edessä, eikä taivaalla enää näkynyt pahimpia pilviä. Vankkumaton suosio jatkui myös tänä vuonna, kun Messupuistossa julistettiin koneiden ilosanomaa kaupunkilaisyleisönkin riemuksi. Autosta löytyy tarkempi esittely toisaalta tästä lehdestä
51. Markku Lyhty peruuttelee Aveling Barford -minipuskutraktoriaan asemiin. Koneen lempinimi on osuvasti ”Nököttäjä” ja se on vuosimallia 1946. Koneen alkuperäistä 105-heppaista Perkinsin kuusisylinteristä dieseliä on piristetty jälkiasennetulla turboahdinsarjalla. Pieni telakone on Keuruun pioneeripataljoonan vanha Valmet Terri. Järeä Massey Ferguson kiinnosti yleisöä. Hyvinkääläinen Jari Saarinen toi näytille komean Plymouth Fargon vuodelta -39. ´28 A-Fordin pohjalta aikanaan muokatulla autotraktorilla on kilpahistoria: sillä voitettiin SM-kyntöjen show-kynnön mestaruus 2010
Harrasteautoparkissa riitti nähtävää. RAUTA JA PETROOLI 52. Esko Sirolan ´50 Mercedes on tullut aikanaan Suomeen merimiesautona. Sekin seikka kääntyi positiiviseksi kokemukseksi, sillä väki kuljetettiin parkkipaikalta tapahtuma-alueelle museoikäisellä linja-autokalustolla. Yleisölle oli varattu pysäköintialue hieman sivummalta. Rompetorilta saattoi löytää varaosien ohella mukavaa rekvisiittaa kotia tai tallia koristamaan
Työnäytökset ovat tapahtumien kokokohtia. 53 07/15. Onko tämä nyt sitten moottorisaha. John Deere -clubin teltan edessä lepäili sympaattinen traktorivanhus. Suomessa tehtiin aikanaan maahantuojan toimesta muutama prototyyppi, jossa voimanlähteeksi asennettiin Mersun dieselmoottori. Aivan tavallisen näköinen neuvostomaasturi, mutta pellin alta kaikkea muuta. Kunnon itäpyörät ja niiden kuskit eivät onneksi vettä pelkää. Tämä on yksi niistä ja samalla yksi harvoista UAZeista, jotka ovat uutena päässeet Suomen siviililiikenteeseen. Ainakin teknisessä mielessä härveli sitä on, mutta moottorisaha-sanasta syntyvä mielikuva ei oikein täsmää kuvan laitteeseen. Pikku-Jussin kaivutyön seuraaminen oli varmasti useimmille mukava elämys. Vaihteleat keliolot taisivat verottaa moottoripyörien määrää
Janakkalan Saloisten kylästä löytyy hivenen erikoisempi, Kivikellarinmäen isäntä Toimi Löyttyniemen keräilyharrastuksen tuloksena syntynyt kotiseutumuseo, josta talonpoikaisantiikin lisäksi löytyy rutkasti konekansaakin kiinnostavaa. Näitä itsestään liikkuvia järkäleitä maahantoi Ekströmin Koneliike. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Kokoelman ajokalustoon kuuluvat Amerikan A-Ford, neuvostovalmisteinen lava-Uaz sekä kivasti idän ja lännen väliin jäävä, valmistenumerolla 9 tehtaalta lähtenyt Teijo 24. KIVIKELLARINMÄKI Asfalttikoneistaan paremmin tunnettu Barber-Greene valmisti myös puolittain mekaanisia, puolittain hydraulisia salaojakoneita. Normaalisti kokoelmaa esitellään vain ryhmille tilauksesta, mutta elokuun viimeisenä sunnuntaina saattoi ohikulkijakin poiketa ihmettelemään vanhan metsätilan aarteita. Traktoririvistöstä löytyy Mörkö-Majurin lisäksi ´22 Fordson, pari pienempää Allista sekä hännänhuippuna Zetor 25 K. 54
lankojen värjäykseen, voin kirnuamiseen, tai ihan vaan vesurin teroitukseen. Vanhemmat koneet on varastoitu katoksiin, kun taas talonpoikaisantiikkia pullollaan olevista rakennuksista löytyy pellavaloukkuja, rapumertoja, separaattoreita, tiinuja, lukkoja, marjapoimureita, puisia lapioita, alumiinisia maitotonkkia... Moottorisahat ovat ryhmittyneet röykkiöksi. Massey-Harris, Fahr ja Sampo. Kivikellarinmäellä voisi äkkiseltään päätellä ettei mitään pula-aikoja edes ollut, sillä lukuisten rakennusten kätköistä löytyy kaikkea ja paljon. Kokoelman lukuisia itsestään liikkuvia elonkorjuukoneita edustavat mm. Eihän niistä kumipyöristä tullut koskaan rautapyörän veroisia kestävyydeltään. Perinteisten askareiden näytöksissä saattoi tutustua mm. Tämänkin sekapyörä-Fordsonin etukumit pyrkivät jo rusetille. 55 07/15
Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Tapio Mäntyniemi Seppä Eino Hell oli ostanut ahjon tapahtumaa varten. Timo Pekkalan Studebaker ja Visa Heinon Renault ovat tuoreita entisöintejä. IITTI, 5.–6.9.2015 Kolmatta kertaa järjestetty iitin Wanhat Wehkeet onnistui hieman oikullisesta säästä ja yhdestä oikullisesta maamoottorista huolimatta mainiosti. Mahtuipa ohjelmaan polkupyörämarssikin. Iitin tapahtuma järjestetään luonnollisesti ensi vuonnakin. Ajoneuvoja, aseita, maatilan eläimiä, häänäyttelyä, työnäytöksiä ja muita vanhan ajan nähtävyyksiä kävi ihmettelemässä yli 1 000 henkeä. Jos Roope Ankalla olisi traktori, se olisi tämä Reijo Hounin kultainen harmaa vuodelta 1957. Muikkujan Munakallion ympäriajon reitillä Niilo Napola kertoi pyöräilijöille alueen historiasta. Iäkkäitä Iitissä 56
Tapio Eskon Aktiv-merkkinen itsesitoja leikkaa viljan ja sitoo sen lyhteiksi. Päällysrakenne on Kiitokorin toisin kuin monessa Kulmalan varusteita suosineessa aikalaisessa. Vuoden 45 sivuvaunullinen Zündapp oli Antti Ilmarisen ajokki. Kuljettajana toimi Maakansan kyläyhdistyksen Sauli Peltola. Jouko Forsterius oli pärehöylämestarina. Onni Vilkkaan vanha bussi oli saatu Kymen automobiilikerholta kyyditsemään vieraita kolmen eri tapahtumapisteen välillä. 57 07/15. Bedford-paloauto vuodelta 63 on vanhoja iittiläisiä
Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine Mikko Levän Ford 5000 toi toisen sijan alle 80 hevosvoiman luokassa. ”Uusia tulokkaita oli kymmenkunta. Kaikki kolme alittivat 16 sekuntia. Oli ilahduttavaa huomata, että pienimmässä kokoluokassa porhalsi nyt monta uutta vetäjää. Varsinkin alle 60-heppaisten luokka kiinnosti, siinä oli vetäjiä todella paljon. Aikojen paranemista viime vuoden 20 sekunnin kieppeillä pyörineistä tuloksista selittää eniten se, että maantietä kohti vievää rataa oli turvallisuussyistä hieman lyhennetty. Ainut naisosallistuja Mari Pirttiniemi vetäisi voiton alle 80-heppaisten kesken Valmet 665:llä. Matti Palonen veti 915-Valmetillaan toisen sijan alle 120-heppaisissa. Vastikään Vanhoissa Koneissakin esitellyn Jussi Peltosen 460-Nuffin ohi kiilasi Arto Hietakangas Majorilla. Nyt jylläsivät Fordin perheen koneet. 58. Ensi vuonna Sammissa vedetään kymmenettä kertaa, ja juhlavuodeksi Jönkkäri lupaa taas jotain uutta erikoista. Autohuoltomiehen työntekijät olivat saaneet vapaat kädet vetokoneen rakentamisessa. Vetokisoja järjestävän Sammin kyläyhdistyksen puheenjohtaja Tauno Jönkkäri oli samaa mieltä. Aleksi Ylitalo ja Ford 7000 olivat ensimmäisellä sijalla alle 100 hevosvoiman luokassa. Voittajakolmikko oli pienimmässä luokassa silti sama kuin viime vuonna. Voittaja oli jälleen Ville Ranta Super Majorillaan. Osallistujia oli myös kauempaa”, Jönkkäri totesi. Sammin mäkivetokisat SIIKAINEN, 12.9.2015 Pian kymmenvuotias Sammin vetokilpa houkutteli entistä enemmän 60 hevosvoiman vehkeitä. Kyläyhdistys pykäsi vastikään pystyyn uuden kylätalon, jonka velkoja se tapahtuman tuotoilla suorittaa. Maajussille morsian -sarjasta tuttu Miia Nuutila esiintyi myös kisoissa. Tapahtumassa oli satsattu turvallisuuteen ja liikennejärjestelyihin. Komea sää on jo vetokisojen vakiovaruste, joten ensi kerrallakin kannattaa osallistua Sammin tapahtumaan. T änä vuonna perinteiset mäkivetokisat pidettiin tunnustetussa paikassa, sillä Sammi on Satakunnan vuoden maakuntakylä. Tarjolla oli vetokisan ohella polkuja puutarhatraktorikisat, ilmakivääriammuntaa sekä pikku-Valmetin ja ruoholeikkurin vetoa
Kyläyhdistyksen puheenjohtaja Tauno Jönkkäri juonsi kisat, eikä juttu loppunut kesken. Nousikohan sauhu monesta vetäjästä tässä kilvassa. Veto jäi ainoaksi ja tulos vaatimattomaksi, mutta onneksi koneelle ei käynyt pahemmin. 59 07/15. Anttoni Raitamäen kuusipyöräinen piru possahti maaliviivalla. Osa vaihtuivat, ja vetokone joutui vedettäväksi. Voitto Kivimäen vetotulokset eivät aivan riittäneet mitalisijoille, mutta hulppeat savut 565 toki tarjoili
Sekä Sakari että Matti Palonen osallistuivat kisoihin vanhalla kunnon kolmipyttyisellä. Hän tulee mielellään Ford 3000:lla vetokisoihin, sillä jonkun on oltava viimeinen. SAMMIN MÄKIVETOKISAT 60. Matti ajeli myös toista Valmetia näissä kisoissa. Pekka Erkkilä on omien sanojensa mukaan saavuttanut elämässään kaiken. 1102-Valmetilla vetivät Art Piirisild ja Tommi Mäkinen. Autohuolto M. Liivipukuinen Karl Lindén esitteli hienoa vuoden 1907 höyrykonettaan, jonka vanha työpaikka on Kankaanpään kiviveistämö. Levän toinen 5000 kiilasi edelle hopealle. Mika Pihlajaniemi oli kolmantena alle 80-heppaisissa
Destian monttu on syksylläkin lämmin tapahtumapaikka. Reijo Rimpelä veti mäessä Massikalla, mutta näytille hän oli tuonut komeat Fordsoninsa. Tässä taannoisen lehtijuttumme jälkeen uuden turbon saanut Jussi Peltosen 460. 61 07/15. Ennen kisojen alkua varikolla pyöri niin katselijoita kuin osallistujia, ja tunnelma oli lupsakka heti. Entistettyjä eurooppalaisia: edessä Simca Vedette Versailles 1957 ja takana Ford Anglia 1967. Nuffieldeja näkyi kisassa vain kaksi. Kuvassa alle 100-heppaisten kakkonen, Ari Mäkitalo ja Fiat 980. Fiat/New Holland oli ehdottomasti kisan suosituimpia merkkejä
Vauriotta eivät kaikki kiskomisesta suoriutuneet, mutta mäen päälle kaikki kuormineen pääsivät – joko omin voimin tai vetäjiä seuranneen pyöräkuormaajan avustamina. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine Juha Pentti kiskoi pylväskuormaa 143-Scaniallaan näyttävästi. K aakkois-Suomen tractor pulling -harrasteen ympärille perustettu Karjala-Pulling Ry järjesti neljännet Kasukkalan mäkivetokisat, joissa ei mitelty vain traktorien vetokyvyssä, sillä kuoma-autoistakin otettiin kaikki irti. Paras aika 19,13 riitti kolmanteen sijaan luokassa kuormaautot, puoliperävaunut yli 13,5 litraa. 62. Kapakanmutkan soramonttu Kasukkalassa veti todella paljon kiinnostuneita seuraamaan mittelöitä. Jos ei vetokisaaminen kiinnostanut, oli traktorien omistajilla mahdollisuus myös tehonmittaukseen mittauspenkissä. Kasukkalan mäkiveto 2015 LAPPEENRANTA, 19.9.2015 Lappeenrannan Kasukkalassa saivat soraja puukuormat kyytiä, kun Karjala-Pulling Ry järjesti mäkivetokisat neljättä kertaa. Luokkia vetäjille oli useita, ja pelkästään museotraktorit jaoteltiin alle 51-, alle 81ja yli 81-hevosvoimaisiin vetopeleihin. Alle 60-hevosvoimaisten traktorien luokassa 10/60-Nuffieldilla kisanneella Jarkko Tiippanalla oli yleisössä oman traktorikerhon kannustusjoukot
Tämän sympaattisen harvinaisuuden tarinaan palaamme tuonnempana. Jarmo Taskulan kilpailuvälineenä oli sukuun uutena hankittu kaksitahtinen Massey-Harris 820. Alle 13,5-litraisten täysperävaunuluokassa Tommi Hulkkosen N12-Volvo pukkasi tuplaputkistaan paksua savua. Tämän hivenen tuunatun traktorin esittelyyn palaamme jatkossa. Eivät tahtoneet Valmetin etupyörät viihtyä radan pinnalla enää maaliviivaa lähestyttäessä. 63 07/15. Ossi Urosen ´49 Ford parkui kuin riivattu ralliauto, eikä ihme, sillä vikuroivan peltoveturin koneena oli perinteisin konstein viritelty Volvo B20. Aikaa mäenkiipeämiseen meni 16,54, ja sillä irtosi kolmas sija luokassa traktorit alle 60 hv. Timo Luomanperän 864-Valmetista löytyy väkivahva 7,3-litrainen diesel-veekasi. Aikaa mäen kiipeämiseen kului kuitenkin 32,21 sekuntia. Alle 51 hevosvoiman museoluokassa nähtiin Topi Karppasen David Brown 880. Ari-Pekka Moision Fordson Major halvaantui kisassa täysin liikuntakyvyttömäksi
Täällä on rauhallista ja mukavaa vaikka huilata hetki. Yksi messujen varmasti kuvatuimmista ja katsotuimmista koneista löytyi enemmän tai vähemmän yllättäen yrityksemme osastolta. Teksti ja kuvat: Juha Pokki Näyttävä rivi jo tietä nähnyttä kuorma-auton keulaa tervehtii Maxpon reuna-alueilla käyskenteleviä. Uusien koneiden parissa vietettyyn messuaikaan saikin mukavasti kontrastia tutustumalla kalustoon, joka olisi ollut muutama vuosikymmen sitten pääroolissa. VANHEMPIEN VALVONNASSA Maxpo 2015 HYVINKÄÄ, 10.–12.9.2015 Hyvinkään lentokentällä järjestetty Maxpo 2015 esitteli perinteiseen tapaan myös vanhempaa kalustoa. 64. Aktiivipalveluksesta luopuneen raudan osasto veti väkeä paitsi työnäytösten myös huolellisesti entisöityjen kuorma-autojen pariin. Juhamatti Henttosen auringontarkasti entisöimä väärinpäin-Volvo kiinnosti messuyleisöä taatusti
Tästä se aikanaan lähti. 6,6 tonnia työpäinoa, 57 kaakkia Volvovoimaa. Vakiovieraana Maxpossa jo muutamaan otteeseen nähty peli on kova sana myös työnäytöksissä. Lokomo T 340 C odottaa vuoroaan päästä näyttämään kyntensä, vaikka kynsikauha ei ollutkaan varusteena. Ei, kyllä tässä on kyse rauhallisemmasta mutta silti väkevästä lähdöstä. 65. Hienosti patinoitunut hydraulikone kaiken kaikkiaan. Varttimailin seisova. Pikku-Jussi saa työtä tehdäkseen Mäenhovin Veikon hypättyä ylävaunun hanoja käyttelemään. Tunnetko tämän. Riikasen Jannen Euclid oli aikanaan Vanhat Koneet -lehden ensimmäisiä juttuja. Suomessa Eklöfin Porvoon konepajalla valmistettu Tracnik 6500 -pyöräkuormaaja vuodelta 1960 on Harvinaisuus isolla kirjaimella
66 Seppiä ja mestareita Erkki Kauppinen
Vuosien uutteran työn tuloksena monet muutkin pääsevät nauttimaan lumoavan kauniista paikasta. Kiireisimpään aikaan Kattasora Oy tarjosi työtä usealle henkilölle, ja maata kulki omalta montulta asiakkaiden tonteille sekä katujen ja teiden pohjaksi lähes yötä päivää. Oma tupa, oma lupa Vuonna 2003 Kauppinen kaatoi tontiltaan muutaman puun ja rakensi lammen rannalle pienen savusaunan. ”Olin ihan poikanen vielä, kun kuljin täällä ongella ja kuvittelin salaa, että jonakin päivänä naapurin omistama lampi ja sitä ympäröivä metsä ovat minun omaa maatani”, mies kertoo hymyillen. Päivät Kauppinen ahkeroi hiekanajossa, illat kuluivat rakennushommissa. ”Virkailija sanoi, että lampi on liian pieni eikä sen rannalle voida antaa rakennuslupaa”, Erkki puuskahtaa ja toteaa tontin olevan kokonaisuudessaan 40 hehtaarin suuruinen. Perinnekylä rakentuu Kun kaava mahdollisti rakentamisen, syntyi idea liiketoiminnasta. Alue oli silloin vieraan omistuksessa, eikä kenelläkään ollut pienintäkään aavistusta siitä, että pienen pojan haaveet kävisivät toteen, kunhan aikaa kuluisi reilut 30 vuotta. Kävi kuitenkin niin, että toinen huomattavasti korkeampi tarjous katsottiin voittaneeksi. Suolammen rannalle metsän siimekseen on noussut upea perinnekylä, jossa järjestetään monenlaisia tapahtumia ja tilaisuuksia. Kaupat tehtiin ja miehen elinikäisestä haaveesta tuli kuin tulikin totista totta. Puita istuttaessaan nuorukainen jatkoi lapsuuden haaveitaan ja suunnitteli, kuinka tiet tulisi sijoittaa tontille. PERINNERAKENTAMISEN MESTARI Erkki Kauppinen Pienen pojan haaveet ovat käyneet toteen: Erkki Kauppisen lapsuuden lempipaikka on nyt ikiomaa maata. Olihan se. Pienestä pojasta kasvoi nuorukainen. ”Muistan aina silloin virassa olleen miehen sanat: tehdään sellainen kaava, että luovuus ei kärsi”, maanomistaja hymyilee. ”Siinä vaiheessa kymmenisen vuotta sitten tämä muuttui yritystoiminnaksi. ”Pankinjohtaja tuli heti pankin aulassa tervehtimään ja kysyi, onko tarjous vielä voimassa”, Kauppinen kertoo hymyillen. Yömyöhällä huilattiin hetki savusaunan lämmös67. Kauppinen laski rahansa, teki tarjouksen ja jäi odottamaan ratkaisua. Puolentoista vuoden odottelun jälkeen maanomistaja meni kyselemään miten lupa-asia etenee. Naapuri myi lammen ja sen ympärillä olleet maat eteenpäin, ja uusi omistaja hakkautti metsän lammen ympäriltä. Viimeisinä vuosina siinä toimi apteekki, nimismiehen kanslia sekä hammaslääkärin vastaanotto. ”Suutuin ja vaadin joka ikisen paperin pois.” Myöhemmin kunnassa tehtiin kaavoitus koko Kuusan kylän alueelle ja samalle Kauppisen omistamalle alueelle merkittiin kiitettävä määrä rakennusoikeutta. Ja sillä tiellä ollaan”, mies toteaa. Gallen-Kallelan taideteokset olivat sodan ajan pommituksia piilossa juuri tässä rakennuksessa. Anottiin ja saatiin EU-rahaa rakentamiseen. Tupaswillan päärakennus on alun perin purkutuomion saanut talo Hartolasta. Kasatessaan rakennusta omalle tontilleen Kauppinen kävi vierailulla Ruoveden Kalelassa, ja sen myötä rakennus sai sisustukseensa Kalelan mallin mukaan veistettyjä pylväitä. Kuinka ollakaan, nuorimies Kauppisen tie vei metsänhoitoyhdistyksen pestissä lammen rannalle istutustöihin. Suolampea ympäröivät maat vaihtoivat jälleen omistajaa ja siirtyivät paikallisen betoniyrityksen omistukseen, mutta hyvin pian betonifirma ajautui konkurssiin. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine, Iikka Kekko T upaswillan lammen ranta on ollut Erkki Kauppiselle tuttu ja rakas paikka lapsuudesta asti. Myöhemmin kävi ilmi, että toinen tarjous olikin johtajan junailema valetarjous, eikä toista todellista ostajaa ollut oikeasti olemassa. Hautasin haaveeni ja lähdin suruissani pois”, mies muistelee. Sorayrittäjäksi Työuransa aluksi Erkki teki puusepän töitä ja rakensi mestarin oppipoikana puuveneitä sekä hirsimökkejä. ”Totesin, ettei minulla ole niin suuria rahoja laittaa likoon. Tie vei sittemmin maansiirtoalalle, ja vuodesta 1977 lähtien nuoren perheen elantoa tienattiin maanrakennustöillä sekä maa-aineksen kuljetuksella ja jalostuksella. Hän haki ympäristökeskukselta lupaa myös pienen mökin rakentamiseen. Erkki epäröi jonkin aikaa, mutta rohkaisi mielensä ja meni pankista kysymään, olisiko maa-alue mahdollisesti myytävänä. Jonkin ajan kuluttua Erkille tuli etiäinen ja hän suunnisti Jyväskylään kesken työpäivän. Taisi hän valita taimien paikkojakin sitä silmällä pitäen
Viereisen huoltoasemamarketin toive parkkialueen laajennuksesta sai suojelun purkautumaan, ja rakennus oli vähällä mennä silpuksi hakkurin kitaan. 68 Seppiä ja mestareita Erkki Kauppinen. Saunassa on jatkuvasti 40 asteen peruslämpö, ja se lämpiää tarvittaessa kylpylämpöön noin viidessä tunnissa. sä, pestiin työvaatteet puhtaaksi ja ripustettiin saunaan kuivumaan seuraavaa iltaa varten. Erkki laskee, että päärakennusta rakennettaessa savusauna lämpisi sata kertaa. ”Kävi kuitenkin niin hienosti, että sain vielä toisen elämän”, Erkki toteaa. Energialuokitus kun pitäisi virkamiehen mielestä saada nykyrakentamisen tasolle. Tontilla ei aluksi ollut edes sähköliittymää, ja rakennustöitä varten hommattiin aggregaatti sähkötoimisia koneita pyörittämään. ”Pilkunviilaus uudisrakennuksen energiatehokkuudesta ja vaatimus eristämisestä, seinien levyttämisestä sekä nelinkertaisista ikkunoista ei tunnu asialliselta”, Erkki huokaa. Asioiden tärkeysjärjestys tuli pohdittua perusteellisesti. ”Tämän talon lämmitysenergiaankaan ei tuhlaannu luonnonvaroja, sillä talo lämpiää pääosin savusaunan hukkalämmöllä.” Seitsemän vuotta sitten aivoverenvuoto seisautti kiireet kertaheitolla. Sorayrityksen vastuut sekä pyörittäminen jäivät muille, ja Kauppinen päätti keskittyä kahteen itselle tärkeään ja mieleiseen asiaan: Tupaswillan kehittämiseen ja teatteriin. Rakennusviranomaisen kanssa on ollut monenlaisia koukeroita alkaen rantakaavasta ja koskien rakennuksen eristämistä, lämmitystä ja ikkunoita. Alun perin kaksikerroksinen rakennus on nyt matalampi yksikerroksinen talo, jonka suurta salia kiertää parvi. Saunan hukkalämpö käytetään muiden rakennusten lämmittämiseen. Seuraavaksi tontille alettiin rakentaa maailman suurinta savusaunaa. Rakennusmateriaalina on vuosien saatossa käytetty muun muassa 700 vuotta vanhaa savutuvan kattolautaa, Kannonkoskelta löytyneitä portinpylväitä, tulipalossa tuhoutuneen Häyrysen sekatavarakaupan kivijalkaa, kivääritehtaan purkutiiliä sekä jyväskyläläisen Mäki-Matin Meijerin lattiakiviä. Rakennus oli kaksikerroksinen, ja siinä asui 8 perhettä, mutta loppuaikoina talossa oli vain toimistotiloja. Alusta asti oli selvää, että rakentaminen tapahtuu perinnerakentamista kunnioittaen ja pääasiassa vanhoja rakennuksia purkamalla ja kasaamalla. Perinnerakentamista vaalien ja talon alkuperäisiä ikkunoita hyödyntäen se on kuitenkin mahdoton yhtälö. Käsin veistettyjen hirsien suojassa on kylpenyt yhdellä kerralla 150 ihmistä, siellä on otettu turvekylpyjä, joogattu, zumbattu, onpa siellä on myös vihitty kaksi paria avioliittoon. Nopealla toiminnalla Kauppinen ehti saada suurimman osan rakennuksen hirsistä ja ikkunoista talteen. Muuramessa suojeltavaksi määrätty 1600-luvulta peräisin oleva 25 metriä pitkä rakennus purettiin hirsiksi ja kasattiin uudelleen Kantosen tontille. Viimeisin Tupaswillan alueelle noussut suurempi rakennus on 200 neliön juhlatila. ”Jos olisin ollut asialla pari päivää myöhemmin, olisi talo ollut jo silppuna”, mies toteaa. Rakennuksen hirsien historia ulottuu Venäjälle Wärtsilän taakse, josta ne on kertaalleen purettu ja kasattu uudelleen Pieksämäen asemalle VR:n henkilökunnan asuntolaksi
Lauteilla on ollut yhtä aikaa 150 saunojaa, ja uutta ennätystä suunnitellaan parhaillaan. Onpa tontilla mahdollista myös kokeilla karting-autoilua soraradalla sekä testata taitojaan ainutlaatuisen vinkkeliauton ratissa. Tupaswillassa vierailijaryhmät voivat osallistua erilaisiin peleihin, teatterileikkeihin tai tutustua vaikka entisajan sepän töihin ja kokeilla takomista. 69 07/15. Miehet saunoivat savusaunassa suolammen rannalla, ja lauteilla löylytellessä Erkki kertoili sorayrityksen parissa tapahtuneista asioista sekä siitä millaisten kiemuroiden myötä oli saanut ostettua tontin omakseen. Luoma totesi innostuneena, että tarinassa olisi ainesta käsikirjoitukseen, ja loppu onkin monen hyvin tuntemaa tv-historiaa suositun, vuosina 2009–2013 esitetyn Pirunpelto-sarjan myötä. Kun ohjelmistoon saatiin yksinoikeudella Heikki Luoman käsikirjoittama Muutaman huijarin tähden, Kauppinen ystävystyi kirjailijan kanssa. Eevan ja Erkin tyttäret Anu ja Mari ovat vapaa-aikanaan myös mukana Tupaswillan tapahtumissa. Koekuvauksissa Kauppinen valittiin Asseri Kantosen rooliin. Tv-sarja poiki kutsun Asserin rooliin Riihivuoren kesäteatterin Pirunpelto-esitykseen. Päävastuu Tupaswillan toiminnasta on Eevan ja Erkin pojalla Juhani Kauppisella. Saunailtoja, safareita ja suosittuja tapahtumia Tupaswillan pyörittämisessä on mukana myös Erkin puoliso Eeva Kauppinen emännän sekä käsityöohjaajan ominaisuudessa. Menneen kesän 42 esitystä rytmittivät yrittäjän aikataulut uusiksi. Kauppinen perusti kotikylälleen Kuusaan yhdessä innostuneen harrastajaryhmän kanssa Kanavateatteri-nimisen harrastelijateatterin, jonka esityksiä hän ohjasi parinkymmenen vuoden ajan. ”Kaikkeen on aina löytynyt ratkaisu, kun asiaa on tuumailtu keskustellen kaikessa rauhassa. Useat ryhmät haluavat ohjelmaksi AsSuuressa savusaunassa on saunottu, zumbattu, joogattu ja vietetty vihkiäisiä. Aina positiivisesti ajatteleva Kauppinen ei ole antanut vastoinkäymisten masentaa vaan uskoo, että kaikki järjestyy vielä, ja perinnerakentamisen sekä kestävän kehityksen nimissä pykäliä voidaan tulkita maalaisjärkeä apuna käyttäen. Auton ohjaus toimii päinvastoin kuin tavallisessa autossa. Juhani vetää safareita mönkijöillä, Ferguson-traktoreilla, KrAZja ZIL-maastokuorma-autoilla sekä Nasu-telakuorma-autoilla. Niin uskon nytkin käyvän”, Kauppinen toteaa toiveikkaana. Toki Luoma väritti tarinaa ja lisäsi siihen omia höysteitään, mutta moni tapahtuma sarjassa on saanut ideansa sorayrittäjän aitojen kokemusten pohjalta. Erkistä Asseriksi Kauppisen kaikki liikenevä vapaaaika on nuoruudesta asti kulunut rakkaan teatteriharrastuksen parissa sekä näyttelijän että ohjaajan roolissa. ”Sain kuitenkin olla päivät täällä Tupaswillassa luonnon keskellä, ja nautin suunnattomasti esiintymisestä taitavan ja innostuneen näyttelijäporukan kanssa”, mies kertoo onnellisena kiireisen kesän jälkeen
Henkilökuntaan on muutama vuosi sitten oppisopimuksen myötä liittynyt luonto-ohjaaja ja puuseppä Jouko Behm, joka erikoistuu perinnerakentamiseen Erkin kisällinä. ”Paras kiitos tästä paljon talkooväkeä sitovasta työstä on se, kun lapset tulevat viikonloppuna uudestaan, esittelevät vanhempansa ja lähtevät kierrättämään heitä asiantuntevasti opastaen”, Erkki hymyilee. Vaikka tontilla on useita toinen toistaan komeampia hirsitaloja, on Erkille kaikkein rakkain rakennus silti tontille ensimmäiseksi noussut pieni savusauna. Savusaunan lempeissä löylyissä on vuosien mittaan hikoiltu harmit menemään sekä suunniteltu ja saatettu alulle lukuisia uusia ideoita. Jo varastoituna oleva K-kaupan kalustus 1950-luvulta pääsee esille heti, kun projekti on valmis. Uusia vanhoja rakennuksia Perinnerakentajamestari viittoilee pihalla eri suuntiin ja kertoo innostuneena tulevista suunnitelmista. KeskiSuomen ja Laukaan museon kanssa on jo alustavasti sovittu yhteistyöstä. Perinnepäiviä juhlistamaan on sovittuna lennoston ylilento. Ensi kesänä ohjelmassa on yksi tapahtuma lisää, kun tukkilaiskisat irrotetaan Perinnepäivistä omaksi tapahtumakseen. Purettuna jemmassa odottelee uutta elämäänsä myös neljä riihtä, joten työsarkaa riittää. Tupaswillan vieraiden on mahdollista päästä safarille paitsi seitsemällä Ferguson-traktorilla myös mönkijöillä, KrAZja ZILmaastokuorma-autoilla sekä Nasu-telakuorma-autoilla. Kauppinen on itse suunnitellut kaikki perinnekylän rakennukset ja arkkitehtivävy on piirtänyt suunnitelmat puhtaaksi. Muutaman vuoden ajan perinnekylän pihapiirissä on pidetty myös joulumarkkinat hevosajeluineen ja joulupukkeineen. Vapaaehtoistyönä Tupaswillassa opetetaan perinnetaitoja lähialueen koululaisille, joita on kahdeksan vuoden aikana käynyt paikalla lähes 2 000. Sen valmistuttua Laukaan vanha puusairaala herää henkiin kauppamuseona ja Tupaswillan puotina. 70 Seppiä ja mestareita Erkki Kauppinen. Laukaan Säästöpankin kulttuurisäätiö kustantaa kaikkien Laukaan viitosluokkalaisten kuljetuksen perinnekylään, jossa he saavat kokeilla tuohisormuksen tekoa, päreen höyläystä, tervanpolttoa, kutomista, kehräystä ja monia muita perinnetaitoja. Sen lauteilla on ollut hyvä suunnitella tulevaa ja pohtia elettyä elämää. Museoiden varastoissa lojuu esineitä, joita olisi vihdoinkin mahdollista saada esille. Suuren rakennuksen suojiin tullee myös suutarinverstas, puusepän paja, kutomo kangaspuineen sekä yksi isompi tila vaihtuville näyttelyille. Vuosittain järjestettävät Perinnepäivät ja Keskiaikamarkkinat tuovat tontille yli tuhat ihmistä kerralla, kun taas yritysvieraat ja perhejuhlia pitävät pienemmät porukat täyttävät kalenterin vuodenaikojen vaihtelun mukaan. Jouluaikaan perinnekylässä käy paljon pikkujouluryhmiä. ”Olemme saaneet anottua Tukkilaisten maratonlajien täysimittaiset SM-kisat kesälle 2016”, Erkki kertoo. Lapsille järjestetään myös vanhojen esineiden tunnistamiskilpailuja sekä jaetaan monipuolista tietoa perinnetaidoista. serin perinnekyläkierroksen yhdistettynä hoitoihin, saunomiseen, kahvitarjoiluun tai ruokailuun. Tupaswilla tarjoaa jatkuvasti harjoittelupaikan yhdelle tai kahdelle perinnerakentamisesta kiinnostuneelle rakennusalan opiskelijalle. Seuraavaksi tontille pystytetään iso kaksiosainen lato kaluston sääsuojaksi
ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. AUTOILUN AJANKUVAA SE ENSIM MÄINE N AUTOILUN AJANKUVAA • www.klassikot.fi • 07/15 • Hinta 8,90€ Brittiauto kauppiaan ’65 Triumph Herald Tien päällä Vantaa-Nordkapp-Nürburgring parin tonnin urheiluautolla Tuleva klassikko Merkillisen näköinen mulkosilmä-Ford Palakatto Katsauksessa melkein oikeat avoautot Renault 21 Turbo, Bohse Euro-Star + Ford Escort XR3i Räpeltämätön SPORTTI Kolme kasariautoa Toyota Celica LT ´71 MY YTÄ VÄN Ä VUO KRA TTA VAN A Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. latarpeet. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset . ava osuus on noin puolet tilan vela. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La. MY YTÄ VÄN Ä VUO KRA TTA VAN A Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La. aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Talliosakkeeseen kohdistuu yh. ovi vaiva. akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal. äjille ja yksityisille laadukkaita käy. ölaina, joten makse. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo. assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo. omasta hinnasta. päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. ölaina, joten makse. assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo. 07 /1 5 36 84 80 -1 50 7 • PA L VK O 20 15 -4 8 6 41 48 83 68 48 08 15 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D Bo hs e Eu roSta r ’88 • Fo rd Es cor t XR 3i ’88 • M erc ed esBe nz 23 E ’82 • Re na ult 21 Tu rbo ’88 • Sa ab 99 LE A ’74 • To yo ta Ce lica LT ’71 • Triu m ph He rald 12 00 ’65 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. öja varasto. oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri. ava osuus on noin puolet tilan vela. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset . äjille ja yksityisille laadukkaita käy. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. loja. 0400 565 627 an. omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La. akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal. oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. omasta hinnasta. öja varasto. loja. .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. latarpeet. Jokaisella autolla on tarina. ovi vaiva. aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo. Talliosakkeeseen kohdistuu yh. .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. 0400 565 627 an
Kranaatinkuoria tehneille laitteille etsittiin uutta käyttöä. Sen avulla karjatalous muuttui omavaraistuotannosta rahatulon tuottajaksi varsinkin harvaan asutuilla seuduilla. Suurisanaista markkinointia Tuon ajan lehtimainonnassa esiintyivät myös Aleksandra, Blixt, Favorit, Ideal, Kotka, Lanz, Serva, Tubular ja Vigor. Ojanen 72. Muutaman vuoden valmisteluiden jälkeen yhtiö alkoi 1911 valTeksti ja kuvat: Olli J. 90-luvun kuluessa Suomeen tuotiin vähän yli 10 000 Alfa-Lavalia. Kotimaiset Lacta ja Milka olivat johtavat merkit separaattoreiden kaudella. Venäjän armeijalta saatavien tilausten epävarmuuden kiusaamassa metallija telakkafirma Kone ja Siltarakennus Oy:ssä etsittiin vakaammin työllistävää tuotetta ja päädyttiin separaattoriin. DUXin kehaistiin kuorivan maidon ”kerrassaan puhtaaksi” ja olevan ”kepeä käyttää”. DUXin pontevana edustajana maamme itäisissä osissa toimi noihin aikoihin Kurkijoen Osuusmeijerin isännöitsijä Yrjö Virkki. Saksalaistai ruotsalaisvalmisteisten separattoreiden joukossa Tubular oli amerikkalaisena poikkeus. Tuolloin täällä alkoi De Lavalin nimeä kantavan separaattorin markkinointi, samoin sen valmistajan Separator-yhtiön käyttämien Alfaja Alfa-Lavalmerkkien. Pienimmän Karhun työsaavutukseksi mainittiin 80 litraa tunnissa. Maitoon jäi rasvaa vain 0,04 %. Koneliike Aatra antoi oman nimensä myymilleen separaattoreille. Kuopiossa 1906 järjestetyn Yleisen Maatalouskokouksen näyttelyssä separaattoreista palkittiin Forseliuksen liikkeen edustamat Baltic, ruotsalaisen valmistajansa esittelemä DUX, Agros Oy:n edustama Kruunu ja Maury & Co:n edustamat Globe-separaattorit. Vientituotteenakin separaattori oli merkittävä. Noiden merkkien lisäksi tarjolla oli ainakin Fortuna, Kruunu, Rex ja Tähti. Molempien valmistus loppui nopeasti. Toinen varhainen kotimainen merkki oli Varkaudessa valmistettu Aino. Hangossa järjestetyt meijerija voinäyttelyt olivat tärkeä esittäytymispaikka voin valmistajien ohessa meijerilaitteistojen ja separaattoreiden myyjillekin. Karhuja markkinoi Suomalainen Konekauppa P. Karhulan Konepajalla valmistettiin neljää eri kokoa olevia Karhu-separaattoreita jo vuosisadan vaihteeseen tultaessa. SEPARAATTORI KONEELLISTI KARJATALOUDEN Separaattori oli vuosikymmenten ajan Suomen yleisin maatalouskone. S eparaattorien historia Suomessa alkaa 1890-luvulta. Vuoden 1910 näyttelyssä esillä olivat Agrosin toimesta Bore, Iris ja Tiptop, Hankkijalta Ceres, Carls Jacobsen & Co:lta Diabolo, Maamiesten Kauppa Oy:ltä Automax, Maury & Co:lta Globe sekä Gustav Swanljungin liikkeeltä Domo. Sidorow. Tulloin mainittiin Karhun edustavan De Lavalin rakennetta, mutta siihen oli tehty ”moniaita parannuksia”, joista yksi oli patentoitukin
Parhaita ja halvimpia ja tarkimmin toimivia väitettiin olevan useitakin. 1900-luvun ensimmäisinä kymmeninä perustetuista meijereistä huomattavan suuri osa oli ns. Sen sijaan separaattorifirma saattoi julkaista kirjankin, kuten Aimo Totuus -nimisen kirjailijan teoksen Tie onneen. Maidon kuljettaminen oli raskasta, kerman kuljettaminen helpompaa. Jo 1913 Koneja Siltarakennus kehaisi Lactaa maailman parhaaksi separaattoriksi. Maatalouskoneiden tutkimuslaitos alkoi kokeilla tätä kalustoa jo 1910-luvulla, mutta niiden tuloksiin ei mainonnassa maltettu puuttua. Pellervoseura puolestaan joutui ”kehoittamaan maalaisia varovaisuuteen”, koska kiertävät kauppiaat olivat antaneet ymmärtää liikkuvansa Pellervon asialla. mistaa Lacta-separaattoreita. Varhaisen vaiheen separaattorimainonnassa käyteltiin herkästi ylisanoja. Nykykansalle ennen näkemätöntä: separaattorin käyttöä on esitelty usein Isonkyrön Sirpistä puimuriin -perinnetapahtumissa. Varsinkin itäisessä Suomessa ja järvialueilla perustettiin jo 1890-luvulla kuorinta-asemia, joissa osakkaat itse veivasivat separaattorilla kermat eroon tuomastaan maidosta. Esimerkiksi Separator-yhtiö tuomitsi voimallisesti toisen ruotsalaisvalmistaja Centrifurgin Kruunuseparaattorin mainonnassa levitetyt väärät tiedot. Uutuuksia lähetettiin eri suuntiin näyttelyihin, ja palkintoja alkoi kertyä. Diabolo oli näkyvästi ja pitkään mukana kuvassa. 73 07/15. Yli puolella kaikista tiloista Separaattoreita otettiin innokkaasti käyttöön kulkuyhteyksiltään hankalilla seuduilla. Amerikkalainen Tubular taas oli tarjolla 1910. Lehtikirjoituksissa kiisteltiin jo vuosisadan vaiheesta lähtien. Mainos on vuodelta 1939. Tähti-nimellä myyty tuontikone edustaa vuotta 1904. kermameijereitä, jotka käyttivät kuorinta-asemilta ja tiloilta suoraan tuotua kermaa raaka-aineenaan
Yli kahdella kolmasosalla tiloista sellainen oli myös Mikkelin ja Viipurin läänien alueella. Separaattoreita valmistettiin vielä, mutta niiden markkinointi ja varsinkin mainonta loppui kohta 1950-luvun puolelle siirryttyä. Mitään muuta konetta ei ollut läheskään niin monella tilalla. Kaiken kaikkiaan separaattoreita oli tuolloin noin 170 000:lla tilalla, Kuopion läänissä yli 34 000:lla. Ylinnä mainos vuodelta 1914 ja vieressä vuodelta 1929. 74 SEPARAATTORI. Separaattori oli 30-luvun alkaessa käytössä virallisen tilastoinnin mukaan 59 prosentilla maamme maatiloista. Vuoden 1950 maatalouslaskennassa kirjattiin aivan vähää vaille 200 000 separaattorin omistavaa maatilaa. Eteläinen ja läntinen Suomi jäivät keskiarvon alapuolelle. Kruunu oli varhain tarjolla, mainos on vuodelta 1899. Lypsykoneet olivat nyt huomion ja kiinnostuksen kohteina. Kampikirnun käyttö työtä jatkettaessa mainittiin, mutta muitakin kirnuamisen mahdollisuuksia esiteltiin. Tampereella 1935 järjestetyn suuren maatalousnäyttelyn yhteydessä Lacta-, Milkaja Martta-separaattorit sekä KirnuLacta saivat I palkinnon ainoina palkittuina laiteryhmänsä edustajina. Vuosikymmenen alkaessa koko maassa vain Lactan valmistaja ei ujostellut vaan julistautui maailman parhaaksi. Emännän Tietokirjassa 40-luvun lopussa annettiin separaattorin käytölle ehdoton etusija kotivoin valmistuksen alkuvaiheena. Globen mainos on vuodelta 1906. Kone ja Silta Oy antoi mainoksissaan Lactalle jo tittelin ”Suomen yleisseparaattori”. Kuopion läänin alueella separaattoreita oli runsaimmin, noin 44 000:lla tilalla. Vaihtelua ennen hiipumista Separaattoreiden määrä kasvoi taas sotien jälkeisinä vuosina. Kotivoin valmistusmääräksi kirjattiin tuolloin lähes 17 miljoonaa kiloa, joista 4 miljoonaa myytiin tiloilta muualle. Vuonna 1941 tehdyssä maataloustiedustelussa kirjattiin tiloilla olevan käytössä melkein 159 000 separaattoria. Vaasan lääni oli kakkosena ja Oulun lääni kolmosena Uudenmaan ja Lapin läänien ollessa viimeisinä. Kuopion lääni oli separaattoreiden aluetta, siellä maatiloista 87 prosentilla oli sellainen käytössä. Kone ja Silta Oy:n valmisteet olivat selvästi yleisinpiä, Diabolo ja AlfaLaval seuraavina. Englantilainen Listerkin ilmaantui tarjolle, ilmeisen vähällä menestyksellä. Laitteen käyttökelpoisuudesta ei ollut epäselvyyttä. Paljon oli varmaan jäänyt evakkoon joutuneilta Karjalaan. Valmistuskin hiipui. Diabolo oli edelleen vaihtoehtona tarjolla. Eri malleille oli annettu arkisten numerointien ohella nimet Martta, Sirkka ja Sukkela. 30-luvun lopulla maatalousnäyttelyissä ja muutenkin julkisuudessa hallitsevissa asemissa olivat Kone ja Silta Oy:n Lactaja Milka-laitteet. Alfa-Laval oli markkinoinnissa näkyvin kilpailija
75 07/15. Vuosikymmenen päättyessä valmistus oli 735 000 kiloa ja myynti 245 tonnia. Englanninkielinen esite on vuodelta 1927. Isompia määriä ei varmasti tehty ilman separaattorin apua. Kotivoita valmistettiin 60 luvun alussa runsaat 3 miljoonaa kiloa, josta noin kolmasosa myytiin ulos tiloilta. Kone ja Siltarakennus Oy osui oikeaan siirtyessään kranaatinkuorien teosta separaattorialalle. 50-luvun päättyessä lypsykonetalouksien määrä oli kasvanut lähes 29 000:een. Vientikohteissa sähköistys oli yleisempää kuin meillä, joten apumoottorimallia esiteltiin. Vuonna 1965 valmistus oli pudonnut 1 696 000 kiloon, joista 609 000 kiloa myytiin tiloilta. Separaattori oli ehtinyt olla pitkän aikaa maamme yleisin maatalouskone. 5 125 tilalla oli ollut lypsykone, kun separaattoreita oli ollut 40 kertaa useammalla. Se oli ollut ensimmäinen askel koneellistumisen tulossa karjatalouden piiriin. Separaattori oli ehtinyt merkitä meijerilaitoksen kasvun muodossa myös maakuntien teollistumisen yhtä vaihetta. Korjaamoyrityksen mainos on vuodelta 1903. Separaattorien määrää ei enää tilastoitu 1959 maatalouslaskennassa. Kuopion, Mikkelin, Kajaanin ja Keski-Suomen maanviljelyspiirien alueet olivat suuria tuottajia. Separaattoreita joka tapauksessa oli runsaasti käytössä. Savonmaata koneistaneen Carlsonin mainos samoilta ajoilta. Tässä mainos vuodelta 1914. Varmimmin sitä osoittaa kotivoin valmistus. Vigor ei kauaa eikä paljoa esiintynyt. Separaattoreiden kunnostus ja korjaus ei ollut ihan paikallisesti mahdollista, vaan apua tarvittiin valmistajatehtailta. Lactasta tuli 1920-luvulla tärkeä vientituote. Yhtiön myyntituloista separaattorit tuottivat kolmasosan, ja myyntituloa kertyi lamavuosinakin
Kummankaan kunnosta ei ole tietoa. H. 0400825668 e.mail j.kuljetusoy@kolumbus.fi Myydään Harley Davidson Sportster XLCH1000 -75. Lisäksi heinäkärry, 2-siipinen kyntöaura ja perunavako (omavalmiste). Toimiva, vähän kaunisteltu rautapää. 4500 €. Asennettu JNS dieselhuollossa 24.05.2011, on vähän käytetty. Liperi Moottorisahat: Husgvarna 263CD, sammutusnappula puuttuu. H. iltaisin 050-5458875 tai e.reijonen@ luukku.com. Volvon lohkolämmitin, Volvon aurinkolippa. vanha moottoripyörä käsirahana. osaa, diesel-Majorin loki, Vire-moottorin osia, akseli ja potkuri. H. 6500 €, puh. Koko auto 4000 € tai isompina osakokonaisuuksina. 120 €, sekä vauhtipyörä 70 €. Molemmat pyörii, muusta kunnosta ei tietoa. Mittarilukema 462726km. Moottorin koko 3.5 /78 kW. Traktori ei merkaa paikaansa, tiivis kampe H. Miehistöohjaamo 1+6, Foco-nosturi. David Brown P 30 vm. Eber Easy start 7 päivän esivalinnalla oleva polttoainelämmitin. Hyvät renkaat, osa M+S Firestoneja. H. 040-8669806, Vaajakoski 2 kpl Porsche Super -traktorin periä, vaihteistoja ja muutakin pikkuosaa, ei moottorin. molemmat 150 € .Tiedustelut puh. Markkinat GMC-CCKW -45. Liperi International-traktorin CAV syöttöpumppu. 4000 € / tarjous. Puurunkoinen kenttäsirkkeli, hyväkuntoinen kahdella terällä, H. 0500 775515, Pöytyä. Ajopiirturi toimii. Toimii, teho 5 kW. Rekisterissä, seisonnassa. 040-5807376, Linnankylä Moottoriaihio, kannessa lukee Tikkakoski Jyväskylä ja traktori osia Esa 0400-316438 Hamina 76 Osta ja myy kalustoa. Kaikki toimii paitsi valot vain osittain. 500 €. 3000 €. 050-3744986, Mankala Myydään: Pikku-Valmetin, Majorin ja Nuhvin hihnapyörät, Mörkö-Majorin osia, Jawa-mopon koneita, Zetor 25 sekal. Vaihdossa käy jokin saman ikäluokan nostokone, mobiilinosturi., kuorma-auto vl-laitteilla, traktori, kaivinkone, metsätraktori tms työkone. Vain nouto ja käteismaksu. Vaihdossa esim. -59 Vamiste nro: 10531 rek. Tietoa: Part N.O 3044494-R92, SET 47/900/4/2200, SER R16022 W8. H. 50 €/kpl. Toisena hydraulipumppu vissiin samasta traktorista. Tiedustella voi puh iltaisin 050-5458875 tai e.reijonen@luukku.com. Ei katsastettu. Homelite Xl Mini Automatic., bensakorkki puuttuu. Leimalle jarrusylinterin vaihto ja kaksi raidetangonpään kumia, muuta ei pitäisi olla. 0400322647, Piikkiö Volvo F 407 Turbo vm 5-1986 Kokonaispaino 7500 kg. Sahat kunnostukseen, keräilyyn tai varaosasahoiksi. nro: 328-Hi Alkuperäiskuntoinen. Punkalaidun, 0504417774, lyijykomppania@gmail.com Bedford EJM 3B -71. 050-3723647, Padasjoki Nuffield 3-sylinterisen kaksoiskytkinpaketti, H. Pystypakoputket X 2, ohjaustehostin, kattoluukku, vetokuula, kappaletavaralava sermillä
78. Joka toiselle kuoppaa kaivaa ja joka toiselle ei. Mekaanisten vaijerikoneiden kultakautta oli 50ja 60luku, kunnes hydrauliset koneet alkoivat kilpailla työmailla töistä. Ensimmäiset höyryllä toimivat kaivukoneet kehitettiin maailmalla ennen vuosisadan vaihdetta, ja VR tilasi Suomen oloihin ensimmäisen kiskoilla liikkuvan kaivurin vuonna 1912. MONTULLA MONTULLA RAUHASSA RUOSTUVAT Vuosi oli -56, kun Sepon kanssa oltiin Toppilan rannassa rakennustyömaalla. Vai oliko se sittenkin 2012. Ehkäpä tällä koneella on kuopsuteltu 1900-luvun alkutaipaleella. Tämä Bucyrus-Erie pötköttää kuitenkin Suomessa Paraisilla turistinähtävyytenä. Lapio on jo iänikuisen vanha keksintö, mutta sen koneellistuminen ei tapahtunut järin nopeasti, etenkään Suomessa. Ruston-Bucyrus oli Englannissa valmistettu kaivinkonemerkki, ja Bucyrus-Erien nimellä kulkivat Yhdysvaltojen Ohiossa valmistetut koneet. Kaivukoneet olivat kuitenkin harvinaisia, ja tietyömaillekin hullujussit ennättivät vasta 1950-luvulla lapiomiehiä syrjäyttämään. Hydrauliikan kehittyminen vei kuitenkin oman aikansa, eikä etenkään laahakauhakoneita pystytty noin vain päihittämään pitkän ulottuvuutensa takia. Oulun Vesihallituksen vanha Ruston-Bucyrus 38RB lekottaa vanhalla hiekkamontulla pohjoispohjanmaalaisen tuulen tuivertaessa kainaloissa. Maanrakennusalan voimakas kasvu synnytti suuren lumipalloefektin kaikenlaisten koneiden kehittelyssä. Paraisillahan louhittu kalkkia jo 1300-luvulta lähtien. 1930-luvulla yhtiöt kuitenkin sulautuivat toisiinsa
Ruston-Bucyrus ison hiekkaharjun kaupungissa varastoituna tuntemattomaksi aikaa. Se ei ollut kotimaista suunnittelua, vaan Rolac Oy valmistutti Åkermanin kaivureita lisenssillä Porvoossa. Vuosien 1950–62 aikana Pikku-Jusseja valmistui noin 400 kappaletta. Jussit olivat aikanaan hyviä koneita Suomen maaperälle yksinkertaisuutensa ja huoltoystävällisyytensä vuoksi. Aug. Pikkuruinen Åkermans-Eslöv on varustettu pienellä puomilla. Eklöfin traktorivetoisen kaivinkoneen nimi oli Pikku-Jussi. 1960-luvulla Jussi 375:ssa käytettiin Fordin 4-sylinteristä ja 475:ssä ns. BR tarkoitti hydraulista murtokauhaa, muutoin kone ei poikennut tavallisesta vaijerikaivinkoneesta. Kone on omiaan ahtaisiin kaivostunneleihin. Pedershaab maskinfabrik a/s Danmark on Tanskassa tunnettu konepaja, jolta tuli Suomeen sotien jälkeen muun muassa vetureita. Se oli 1950-luvun yleisin kaivinkone Suomessa, ehkä jo senkin takia, ettei täällä ollut lapiota parempaa kaivuvälinettä. Sen takana oli suuri peltinen laatikko, joka voitiin täyttää soralla. Se toimi vastapainona samoin kuin polttoainesäiliönä toiminut tynnyri. 79. Tämä tyyppi 350 on nostettu jalustalle Outokummun museokaivosalueella. Kolmannessa kuvassa näkyvä Jussi 700 BR oli 21 tonnin kone. Trader-kuutosta. Pedershaab oli melko omaleimainen kone. Lisäksi koneessa ei ollut kuljettajalle omaa ovea lainkaan, vaan kulkuyhteys tapahtui konehuoneen läpi takakautta, joka saattoi olla melko epämiellyttävää etenkin koneen käydessä. Eklöf Oy osti Porvoosta vanhan sillan kupeesta konepajan, joka tuotti jousivasaroita, kuormauskoneita, jyriä sekä kaivinkoneita. Jussi-vaijerikoneet olivat lisenssillä Suomessa valmistettuja Åkermaneja. Suomessa kasatut poikkesivat muun muassa moottorivarustukseltaan
Kuvien kauha kuului alun perin Vesi-Pekka Oy:lle hankittuun koneeseen, joka painoi koko komeudessaan 570 tonnia. 80. Ekskavator TE-3. Erään tiedon mukaan tämä kone on parkkeerattu 90-luvun taitteen tietämillä ja siihen sitten unohdettu. Viimeiselle työmaalle jäi vesirakennuksen muistomerkiksi iso laahakauha, mitä vielä tänäkin päivänä voi käydä ihmettelemässä paikan päällä Raasakassa. Kuvassa 36 tonnin KL250, joka korvasi vanhan L77–mallimerkinnän. Pajukko valtaa koneen pikku hiljaa, ja kymmenmetriset koivut puskevat jo ristikkopuomin väleistä kohti taivasta. Marion sulatettiin romuraudaksi vuonna 1996 25 vuoden seisotuksen jälkeen. Vuonna 1961 Ab Landsverk ja Ab Kockum yhdistyivät ja kaivureiden mallimerkinnät menivät uusiksi. Suurin Suomessa työskennellyt laahakauhakone oli amerikkalainen Marion 7400. RAUHASSA RUOSTUVAT Keskisuomalaisen louhintaliikkeen Lokomo Teräsmies 22E -paalutuskoneet seisovat veilä uljaasti portinpielessä. Valmistettu Neuvostoliitossa. Samaisella louhintaliikkeen tontilla seisoi myös Teräsmies laahakauhavarustuksella. Ab Landsverk oli iso ruotsalainen yritys, joka rakensi sota-ajoneuvokalustoa valtiolle ja siviileille kaivinkoneita, rautatiekalustoa, nostureita ja muita tykötarpeita. Kone työskenteli muun muassa Paltamossa Kiehimäjoella ja Saimaan kanavatyömaalla sekä myöhemmin Pohjolan Voima Oy:n alaisuudessa myös Iijoella. Vuonna 1966 Lokomo toi markkinoille kaivukoneeseen perustuvan paalujunttakoneen. 1972. Puomin pituus oli 53 metriä, ja kauhaan mahtui soraa 10 kuutiota
Talvinen kuva laaksomaisemista. Numeron perään laitettu M-kirjain tarkoitti mobilea eli pyöräalustaa. Ilman kirjainta kone oli tela-alustainen. 81 07/15. Fiskars 400. Ennen Lahden sataman suurempaa siivousta siellä lymyili pieni Lokomo Teräsmies -paalutuskone. Kuolonuhreilta kuitenkin vältyttiin ja ohjaamo kasattiin ja vahvistettiin suomalaisvoimin uusia urakoita varten. Neuvostoliittolainen TE-3m ei pikkupakkasta pelkää. Nyttemmin kaivukoneen ylävaunu eläköityy kaikessa yksinäisyydessään. Jos ei ole vanhoista menneistä ajoista tai koneista muuta jätetty muistoksi, niin vähintään jokin kauha on säästynyt muistomerkiksi tienristeykseen tai postilaatikon jalaksi. Länsirannikon legendaarisen vaijerikunkun vanha amerikkalainen Koehring vuodelta 1943. Työn tiimellyksessä koneen Apukkirakenne petti ja kaatui ohjaamon päälle. Vesi-Pekka Oy osti vuonna 1972 Sveitsistä suuren pistokauharuoppaajan, joka oli varustettu Manitovoc 4600 -kaivukoneella. Nykyään tämä seisoo Putajan yksityisen konemuseon pihamaalla
Traktoreistaan paremmin tunnetun BMB:n valikoimista löytyi myös kevyempiä maatalouskoneita. 82 Seuraavassa numerossa: PRESIDENTIN PIKKUVELI SAKSALAISEEN MALLIIN VANHAT KONEET 8/2015 ILMESTYY 10.12.2015 Viimeisen päälle laitettu Erkki Haaviston Massey Ferguson 35 on perusteellisesti kunnostettu ja komeaan ulkoasuun viimeistelty kone. Pirkanmaalla majailee vuosikymmenet samaa perhettä palvellut BMB PlowMate vuodelta 1950.. Lue traktorin tarina seuraavasta numerosta! Pöyhölän Jussin Saksasta tuotu Mercedes-kuormuri kärryineen saattaa näyttää jotenkin erikoiselta, eikä ihme, sillä tämän tyylisiä yhdistelmiä ei meidän kulmilla olla totuttu näkemään
ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. 54€. Ei se oll ut he lp po a, ku n va ht i oli jo ka ky m m en en m etr in pä äss ä. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 64,90€ Tutustumistarjous!. 200 museota. 69 90 Tilaa lehti kotiin kannettuna: www.suomenhistoria.. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Museokortti.fi Yksi vuosi. 03-2251 948 (avoinna ma–pe 8.30–16.00) Viipale mediat LAATULUKEMISTA! TARINOITA PIENEN KANSAMME MENNEISYYDESTÄ “K un ei oll ut ra ha a nii n pit i hii piä te lta n re un an alt a sis äll e. MUSEOKORTTI AIVOT OVAT LIHAS Su om en H ist or ia n 5. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet. Osta Museokortti museosta tai verkosta, vaikka heti. M utt a ky llä sit ä m on ta ke rta a on nis tu ttii n.“ 6 414888 002355 1 5 5 80 02 35 -1 50 5 PAL VKO 2015-50 Viipale mediat Suomalaista työtä • www.suomenhistoria.fi 54 eurolla treenaat kehoasi kuukauden kuntosalilla tai 12 kuukautta aivojasi museoissa. nu m er o • 5/2 01 5 Suomen Historia 5/2015 Hinta 8,90€ MAAMME PUOLUSTAJAT URHEILU Partioradistin sotaretket Työväen olympialaiset ja sotainvalidien kisat Sirkusvi ihteen värikkää t vaiheet Hienovaraista ulkopolitiikkaa Muotikenkiä puusta ja paperista Kiertävät tähdet SUOMALAISEN PARHAAT PULA-AIKA Laila Kinnunen – laulajan taival HENKILÖKUVA määräaikaisena 8 numeroa + avaimenperä Tilaajalah jaksi upea metalline n Suomi-av aimenper ä! (arvo 14,90€) Sota-aika • Tekniikka • Muotoilu • Rikokset • Henkilökuvat • Jälleenrakennus • Yhteiskunta Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Lehden löydät myös Lehtipiste istä kautta maan! 44 90 8 numeroa + avaimenperä ovh. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. /kampanja tai soita tilaajapalveluumme: puh. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja
Se järeämpi Scania LT146 ´79 SIHLMANIE N FORDIT WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi ASTU UUSITTUUN VERKKOKAUPPAAMME Kätevästi netistä, vaikka kotiovelle! • Maatalouskoneiden varaosat ja tarvikkeet • Luotettavaa verkkokauppaa jo 10 vuotta • Nopea toimitus tilalle asti Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Tehokkaat led-valot työpariksi! LED206 lumen 4000 99€ LED250 tai LED204 lumen 1080 • lumen 900 9,90€ LED253 lumen 720 45€ Valikoima verkkokaupassamme kasvaa koko ajan!! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 07/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 41 7 / 2 1 5 • S ih lm a n ie n Fo rd it • S u o m e la n V a lm e tit • U k k o m e st a ri 3 5 5 1 9 6 9 • V a n a ja V A K 2 1 9 5 9 Perinteitä kunnioittava Tupaswillan isäntä ERKKI KAUPPINEN Sammin ja Kasukkalan mäkivetokisat VOIMAVEHKEITÄ Romutusuhan alta hyödylliseksi harrastekoneeksi UKKOMESTARI 74 50 00 -1 50 7 • PA L VK O 20 15 -5 6 41 48 87 45 00 03 15 00 7 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D