Vanhat Koneet 8/2012 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

MAANRAKENNUSKONEET . I K S O P I SK t t or i 6 LÄ 7 B L s i b a V Scania L ii k k uva k on Konesahakokeilua 1950-luku toi moottorisahat savotoille 6 414887 450003 745000-1208 . TAPAHTUMAT RIVIVILJELIJÄN ERIKOINEN SEPPIÄ JA MESTAREITA David Brown 2D -koneenkantaja Valmet-tietäjä Eero Karhu TANSSIVAT TRAKTORIT Newarkin traktorinäyttelyn helmiä. Hinta 8,50? SUOMALAISTA TYÖTÄ . 08/2012 . Sisu postibussi . Sisu R142 . Hanomag R 28 B . Valmet Terra . Scania-Vabis LB76 . Vanaja retkeilyauto Rautaista luettavaa . Volvo T 425 . PAL VKO 2013-04 Viipale mediat 12008 8/2012 . www.vanhatkoneet.fi . MADE IN FINLAND 18 TRAKTORIT . KUORMA-AUTOT . David Brown 2D
PAL VKO EQUIPMENT GEL DUAL nne, Vuotamaton kansirake nne, Vuotamaton kansirake ener, töön huoltovapaa. Yliäänikone Tupolev Tu-144 . Paljon huoltovapaa. Min HUH , HUH! triä 700 me suunniteltu Useimmat varaajat on ötilassa, toimimaan huonelämp en akkuvaraaja noin +20 °C:ssa. Hinta 8,50 Eur A AKUILLA! TÄYTEEN VARATUILL www.isotkoneet.fi AINUTLAATUINEN EXIDE-VARAAJA 08/12 isoT koneeT 1/2013 ulevat ienet pasta. Jokaisella autolla on tarina. A R Ericofon, 50-luvun muotoiluhelmi Asiaa akusta n Älykkäät laturit ja akkuje talvisäilytys Fiat Panda 4X4 Pienen budjetin mainio neliveto Auto kuin koru Harvinainen Citroen 2CV Bijou ´60 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. www. autoilun ajankuvaa ´60 Austin A70 ´52 . Käynnistysakku siksi, että akut ovat eril paljon käynnistyson suunniteltu antamaan Se toimii hyvin . ssa virtaa lyhyessä aja autossa.matkakohteet ja ä äss yör Mahtavat moottorip issa puolestaan Vene- ja vapaa-ajan aku ikä ja hyvät ttö käy yhdistyvät pitkä et. ud isu ina om aus var helppoja käsitellä. ja a lisi val tur ös my t Ne ova t aikaa ja rahaa. Vältät huolet ja säästä 12008 Todella valt av kalustoa aa Hinta 8,50 ? : Renault 8 Gordini ?67 & ?70 Kaksi ripeää kilpuria Reijo Tavastin tallista MADE IN FINLAND malmibaana Malmijuna kulkee halki naapurimaan tava ensoidulla omp ilak pöt läm us vara ylläpito sa kuukaudessa. varaajalla kerran kahdes * Talviaikaan akuille on suoritet ore ´71 . an! suuriin puhteisiin a t n i h a maa n Valmiina joht ® . Peugeot 104 GL ´75 i Cabriolet ´84 . Opel Commod . Renault 8 Gordini ´67 & ´70 n käyttötarkoituksen Kun valitset oikean aku nosti. Exid n akun koosta, antaa oikean varauskäyrä n lämpötilasta ilma ulko tai sta iika tekn kkinoilla. huolimatta. Ainoana mar klassikot.fi . PAL VKO 2013-06 6 414887 400015 13001 Tilaa C enger! ll a h tiisi HURJA lehti koeen s i TRAkToRi edull uosi v Suoritustehoa / 29.90. Yksinkertaisesti mukaan, voit ottaa ren aisia. VW Karmann Ghia ´64 Viipale mediat kuoleman Louhos . Fiat Panda 4X4 ´85 . Challenger traktori KUNNOSTA N HUOLEHTIA AKUN JA AA AR UV IPP HU ANNA EXIDEN AUDEN KÄYNTIIN RÄYTÄT HARRASTUSK JY LÄ ÄL VÄ KE TI HE TALVIAIKAAN*. 1/2013 . Mahtavat matkakohteet: Kuoleman louhos . i t t e k a p u k u ähtlip JäreLe isteissä kautta maan! nUmeRo 5 Se JÄReÄMPI lukuPakettI ortti en sp aattin Karism e 34 ´64 VW Karmann Ghia typ ÄÄnTÄ pi nopeAm JA A T VoiT N Ä Ä S E K U D U A R A V JO TALVELLA 144 Tu- DUAL Sekä käynnistykseen että ajoon. JoHTo- keskUs Palokunnan liikkuva hermokeskus Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi s By Exide Technologie www.exide.fi COB 2013-04 368480-1208 . Citroen 2CV Malmibaana . 08/12 ? u s t u k n i n i d r o G SUOMALAISTA TYÖTÄ ? Yliäänikone . IORE veturit . Venekäyt . töön giaa vaativaan käyt nopeasti varattava. IT MARINE & MULTIF Viipale mediat 808 6 414883 684 740001-1301
Kun koneita ei ollut saatavissa, tai niiden hinta ylitti mahdollisen rajat, niin ?kansan kärttyisä käsi. Eilen vanhoja valokuvia katsellessani rupesin miettimään, että tuolloin kaikkien mielestä vanhalla Fordsonilla oli ikää vain parikymmentä vuotta. väänsi valmiiksi todella monenlaisia laitteita. Parikymmentä vuotta sitten verstailta pukattiin ulos vuosikertaa, joka ei ehkä meistä monenkaan silmään näytä taltioimisen arvoiselta, mutta joka on nuorempien harrastajien silmissä jo vanha kone. SISU - POSTIAUTO ei suinkaan näytä antiikkiselta, mutta harrastearvoa silläkin jo on. Pitkä rivi traktoreita tai maamoottoreita ei vuodesta toiseen eikä paikkakunnalta toiselle tule riittämään. Mopon käynnistysniksit oli helppo keksiä, mutta isoveljen ensimmäinen ajoyritys päätyi puisen konesuojan seinään. Pari lautaakin taisi irrota eikä jälkien peittelyyritykset tuottaneet toivottua tulosta, halli kun oli täynnä kakstahtisen kitkeränsinistä pakokaasua. Pääkirjoitus Ikä on suhteellinen käsite 7 0-luvulla oli vielä aivan tavallista, että perheet suunnistivat ?maalle. Juttu autosta sivulla 46. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@vanhatkoneet.fi Isäntä ei suurta stressiä mopedin tai traktorin luvattomasta käytöstä ottanut. Nehän olivat vain vanhoja vehkeitä. Mietintämyssyihin pistettäväksi Hyvin suurta yleisöä kiinnostaa katsella vanhoja koneita. Pappatunturi, keltainen puimakone, kylvökone ja lannoituslaite sekä muita traktorin perään kytkettäviä lisälaitteita . Nehän olivat vanhoja vehkeitä. Helppoa ei työnäytösten lisääminen ole, mutta väittäisin, että antoisaa se on. Sana tarkoitti yleensä vanhempien kotitilaa jossakin siellä, mistä oli lähdetty töiden perässä isommille paikkakunnille. Niiden tallentaminen on yhtä tarpeellista kuin vanhojen tehdastekoisten tallentaminenkin. Olli J. Maalle mentiin mekin. Isä kytki pienen asuntovaunun ison Vauxhallin perään. Mopo oli vain muisto ajasta jolloin se oli taloudellinen kulkupeli, eikä traktoristakaan ollut enää kuin lumitöihin. Joskus on hyvä muistaa, että koneen ikä on varsin suhteellinen käsite ja riippuu täysin katsojasta. Muisto vanhoista ajoista sekin. Traktorin sai käyntiin hevosenkenkänaulalla, eikä senkään kääntelyt jääneet kertaluontoiseksi. Isäntä ei suurta stressiä mopedin tai traktorin luvattomasta käytöstä ottanut. Pian kerrostalon piha jäi taakse ja alle tunnissa maisemat vaihtuivat leppoisaksi maaseutuympäristöksi. Meidän maalla ei tuohon aikaan ollut enää eläimiä, mutta konesuojassa oli onneksi jotakin paljon kiinnostavampaa. viikonlopun tai muun vapaan koittaessa. yleisömäärä jäi päättyvänä vuonna odotetusta, mutta väittäisin sen johtuneen lähinnä tarjonnan kasvusta. Konehistoriaan liittyviä tilaisuuksia on valtaisasti. Mitähän voitaisiin tehdä, jotta vielä suurempi yleisö viihtyisi ja kiinnostuisi? Työnäytösten lisääminen ja koneiden käytännön toiminnan esittely nykyistä laajemmin olisi varmaan aiheellista. Joidenkin ?masinistijuhlien. Ojanen Toimittaja T YÖNÄY TÖKSET ovat harrastetapahtumien suola, kirjoittaa useita tapahtumia itsekin juontanut Olli J. Ojanen. 3. ja tietenkin itse traktori. Noihin aikoihin lasten perään ei katsottu aivan yhtä tarkasti kuin nykyään, ja saimme veljeni kanssa hääräillä rauhassa kyseisten härveleiden kimpussa. Tunturin iästä en ole aivan varma, mutta pakosti se oli traktoria huomattavasti tuoreempi. Kun vastaavia laitteita näkee nykyään, näyttävät ne yhtä vanhoilta kuin tuolloin 70-luvulla. Tässä lehdessä esiteltävä Sisu-postiauto näyttää minun silmiini lähes uudelta, vaikka sillä on ikää paljon enemmän kuin Fordsonilla tuolloin. Miettikäähän, järjestäjät, sitäkin, että katselijoille voisi pikku maksua vastaan tar- 08/12 jota mahdollisuus opastajan avulla ajaa jollakin veteraanilla. Työnäytöksiin tai edes näytille olisi hienoa saada niitä laitteita ja koneita, joita omatoimisesti tai paikallisen verstaan voimin on valmistettu
Vääpeli Rönkön uutena hankkima Kipinä on edelleen perheellä tallessa. 34 52. Tässä numerossa 10 Kannessa 10 Scania-Vabis LB76 + liikkuva konttori Monen muun lempinimen ohella läskiposkeksi kutsuttu kuorma-auto on todella sympaattinen näky, ja samaa voi sanoa sen perään kytketystä liikkuvasta konttorista. KONEET 16 David Brown 2D Euroopassa näitä koneenkantajia on jonkin verran, mutta Suomessa ei niinkään. Tämäkin kone uhkasi joutua romuksi, mutta onneksi omistaja otti puhelun koneharrastajalle ennen lopullista tuomiota. 22 Hanomag R 28 B ´52 Veikko Jokelaisen kotitilalla vuonna 1952 komeillut tuliterä Hanomag oli kiistämättä kylän paras traktori . olihan se myös kylän ainoa. 28 Volvo T 425 Ruotsista rantautuneen Volvo-traktorin remontointiin ei juuri ole aikaa ja rahaa 28 4 uhrattu. Kun tarvitaan järeää peliä raskaisiin kuljetuksiin, niin silloin Jyry-Sisu kuulostaa varsin pätevältä vaihtoehdolta. 40 Valmet Terra 865 BM Puolustusvoimien vanha maastokulkuneuvo ehti kokea välillä koviakin, kunnes Heikkilän Ari entisöi sen uutta vastaavaan kuosiin. mallimerkintä ei kerro useimmille juuri mitään, eikä ulkonäkökään ole kovin eksoottinen. Kiitos vähäisen käytön ja tunnollisesti tehtyjen huoltojen, tämä Terrieri on edelleen ärhäkässä kunnossa. 34 Sisu R-142DST Nimikin sen kertoo. Siitä huolimatta vanhan postibussin koematkustuksen yhteydessä löytyi monta mielenkiintoista tarinaa. 52 Vanaja VLB 5700 Koskenkorvalaisen Jari Kannoston kokoelmista löytyy vanha Vanaja-bussi, joka palveli kahdesti koritettuna postiautona kunnes siirtyi retkeilykäyttöön. 46 Sisu BK 190D / 6500 + Ajokki Express Vuonna 1985 valmistuneen linja-auton 64 Kipinä-venemoottori Kuopiolaisia venemoottoreita valmistettiin 1900-luvun toiselta vuosikymmeneltä aina vuoteen 1980 saakka
Ojasen katsaus aikaan, jolloin moottorisahat tekivät lopullisen läpimur- ron savotoille. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Materiaali Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Copyright Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Ilmoitukset Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. 5. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Juha Pokki Avustajat Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Johanna Helin, Lea Lahti, JanErik Laine, Olli J. Koneellistuminen ei tälläkään alalla tapahtunut ilman vastoinkäymisiä. 76 Pillari piilosta Virosta löytyy varsin mielenkiintoisen historian omaava puskutraktori. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 56 Seppiä ja mestareita Valmet-tietäjä Eero Karhulla on kokemusta kotimaisista koneista. 74 Rauhassa ruostuvat Maaseudun rauhassa, autiotalon pihamaalla maatui raskasta rautaa vuosien ajan. 77 Markkinat Koneita ja tarvikkeita tarvitseville. 64 08/12 80 Kuvalaari Lukijoiden postittamia kuvia vuosien varrelta. Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Arttu Toivonen 66 56 en hojen lopu llis oli moottorisa 70 1950-luku ka a. läpilyön nin ai TAPAHTUMAT 60 Newark Vintage Tractor Show Saarivaltiossa järjestettiin vanhojen traktoreiden tapahtuma, jossa yhtenä teemana oli legendaariset Perkins-moottorit. ARTIKKELIT 66 Tieliikennemuseo Keski-Suomen tieliikennemuseoyhdistyksen pyörittämään museoon on koottu lähes kaikkea alaan liittyvää aina hevosvetoisista kulkimista lähtien. 70 Varhaista konesahakokeilua Olli J. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Toimitus 60 Tilaajapalvelu Puh
Kaikki 250 Sisu NA-140BT:tä poistetaan käytöstä asteittain vuoteen 2017 mennessä, ja sen jälkeen ne myydään totuttuun tapaan puolustusvoimien huutokaupoissa. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Kuva: Olli-Jukka Paloneva/Wikimedia Puolustusvoimat korvaa Bensa-Nasut Bensiinikäyttöisiä Nauha-Sisuja eli Nasuja korvataan jatkossa Norjasta ostetuilla dieselmoottorisilla Hägglunds-merkkisillä telakuorma-autoilla. Puolustusvoimien huutokaupoissa kävijät valmistautukaa, kohta saa taas Nasuja ja niihin varaosia. P ohjois-Suomen joukko-osastojen käyttöön on jatkossa tulossa käytettyjä ruotsalaisen Hägglundsin valmistamia BV206 D6N -telakuorma-autoja Norjasta, maavoimien tekemän sopimuksen mukaan. Näissä laitteissa on Mercedes-Benzin valmistamat turbodieselmoottorit, ja puolustusvoimien mukaan niiden käyttö tulee bensiinikäyttöisiä Nasuja huomattavasti halvemmaksi. Puolustusvoimien arsenaalista toki löytyy myös dieselkäyttöisiä Sisu NA-110:iä, joissa on General Motorsin 6,2-litraiset V8:t. Tällainen verme esiintyykin myös artikkelin pääkuvassa. Vielä nykyisin käytössä olevat bensiinimoottoriset Nauha-Sisut on valmistettu 1980-luvun alussa, joten ikää niille on Norjan-tuonteihin verrattuna kertynyt jo jonkin verran. Kaikkiaan puolustusvoimien mukaan Hägglundseja tarvitaan noin 400. Suomeen tuodaan 123 telakuormaautoa, ja sopimukseen sisältyy lisäksi varaus 150 vastaavasta ajokista. Maahantuonnin yhteydessä BV (Bandvagon) -mallin Hägglundsit käyttöönottohuolletaan puolustusvoimien yhteistyökumppanilla Millog Oy:llä Tervolassa. 6 Yksittäisten, tiedotteen mukaan erinomaisessa kunnossa olevien norjalaisten telakuorma-autojen hinta on tehdyissä kaupoissa 27?000 euroa, ja niillä on kullakin ajettu keskimäärin 4?000 kilometriä. Vinkkinä siis telapeleistä kiinnostuneille: kohtapuoliin löytyy aihioita Vanhojen Koneiden 7/12-numerossa esitellyn telatraktorin tekemiseen.
Vakola mainitsee sen 101 kappaleen tuontimäärän vuonna 1952 olleen NG-28/32tyyppiä. Ruotsalainen Carl-Anders Wikner oli mukana järjestämässä toimitusta, ja oli ensimmäisiä länsimaisia kaukaiseen Mantsuriaan päässeitä kävijöitä. Wikner seurasi vuosien ajan Scanian ajokkien tekemää vaikutusta sikäläiseen kuljetusliikenteeseen. ?Tämä oli ensimmäinen isompi Scanian liiketoimi Kiinassa. Tämänmerkkisten traktoreiden tuotanto jatkui saksalaistiedon mukaan vuoteen 1958 saakka, eli puolen vuosikymmentä kauemmin kuin jutussa mainittiin. Suomeen on Normageja tuotu kevääseen 1956 mennessä virallisen traktorikomitean tekemän selvityksen mukaan 133 kappaletta NG-22-mallista, 101 NG-28-mallista ja 4 NG-25-mallista. Päästyään koulusta Wu Wei aloitti metsätyöt, ja unelmoi jonakin päivänä omistavansa tuon oranssin ajopelin. Vakolan kokoamat tiedot mainitsevat NG22-mallin tuonnin tusinan verran pienemmäksi. Lisäksi Vakola mainitsee 4 K 15A -mallistakin vuonna 1957 tuoduiksi. NG-23:sta on niiden mukaan tullut uusittu versio vuonna 1952, eikä valmistusta olisi suinkaan lopetettu, vaikka se tuontitaulukosta sitten katoaakin. Joka tapauksessa, traktoreiden tuotanto on jatkunut ja tehtaan mallistossa on vielä viimeisenä uutena mallina vuonna 1957 tuotantoon tullutkin. Hankalia nämä taulukko- ja tilastoasiat! Valmistajat saattavat kutsua samaa laitetta eri nimillä eri markkina-alueilla, ja maahan- tuojat saattavat vielä kehittää omia nimityksiä. Olli J. Zhou Zhenqingin mukaan ajokkeja huollettiin aikanaan paremmin kuin kuljettajien omia autoja, ja jokainen isompi puunkarahkakin käytiin siirtämässä pois tieltä, etteivät pellit naarmuunnu. Nykyisellään Scanioiden ulkomuoto on jo jonkin verran patinoitunut, mutta vielä arvokas. 7. Kiinan viranomaiset tilasivat 60- ja 70-luvuilla yhteensä 700 puunkuljetusautoa Scanialta, ja oranssit pelit pantiin koviin töihin heti saavuttuaan kaukomaille Mantsuriaan ja Yunnaniin. Kiinalaiset tahtoivat yhä nimenomaan LT110:a, joten ratkaisimme asian käyttämällä uusissakin autoissa LT110-merkintöjä?, Wikner kertoo hymy suupielessä. Scaniat jatkoivat uurastamista vuosien ajan kaukana Mantsuriassa, ja tehdasta alkoi myöhemmin kiinnostaa, mitä kauan sitten Kiinaan viedyille kuorma-autoille kuului. Normag ei lopettanutkaan niin aikaisin Normag NG 23 -traktoriveteraania esitelleessä jutussa (VK 07/2012) oli tarkennusta ja oikaisua ansaitsevia mainintoja Normagtraktoreiden valmistuksesta ja Suomeen tuonnista. Kun Heilongjiangin alueelle toimitettiin 33 autoa vuonna 1975, viranomaiset valikoivat silloiset kuljettajat tarkkaan ja hyväksyivät vain taitavimmat kuskit Scanioiden rattiin . Vuonna 08/12 1975 syntynyt Wu Wei on autonsa kanssa samanikäinen, ja muistaa auton alunperin lapsuudestaan. Asiaa selvitellessä ilmeni, että 80 prosenttia aikoinaan toimitetuista autoista oli yhä käytössä, käsittämättömän hyvin pidettyinä. Kummassakaan lähteessä ei mainita NG-23-mallia. Painovirheitä vai eroja eri mallien määrittelyssä ja nimityksissä? Tehtaan käyttämät tyyppimerkinnät ovat hankalasti ymmärrettäviä. Kaikki sisällä hohti kuin uudenveroisena, ja kaikki toimi kuten pitikin. Auton taipaleen aloittanut Zhou Zhenqing, tuolloin aikoinaan kisälli, vahvistaa Wu Wein tarinan. 30 vuoden iässä hän vihdoin pääsikin hieromaan kauppoja autosta, ja yllättyi aukaistessaan oven ja konepellin. Viranomaiset olivat alunperin tilanneet LT110 6x4 -mallia, mutta toimitusaikana Scania aloitti parannetun LT111-mallin valmistamisen. siksipä ne ovat pysyneet hyvässä iskussa raskaista kuormista ja kovasta pakkasesta huolimatta. Jokainen ajokki kuskasi aikanaan jopa 50 tonnin lastia, ja kuorman painorajaa laskettiin 30 tonniin ainoastaan teiden ja siltojen säästämiseksi, ei siksi ettei laitteisto olisi kestänyt. Ojanen Kaukomaiden Scaniat rehkivät vuodesta toiseen Mantsuriassa, Kiinan ja Venäjän rajamailla, ajellaan vieläkin 50 vuotta vanhoilla Scanioilla. Uusimmatkin autot olivat kuitenkin painineet jo 37 vuoden ajan työhommissa. Scanian lähetystö tapasi Wuyilingin metsätyömiehiä Heilongjiangissa, ja yksi nykyisistä Scania-kuljettajista pääsi kertomaan tarinaansa auton kanssa
Timo-Tapani Kunttu kurkistaa artikkelissaan pienoismallien maailmaan, esitellen mallinrakentaja Ari Väärikkälän uusinta, Saimaan tervahöyryn laivamallia. Näyttelyssä on tarjolla runsaasti kuulokuvia ja erilaisia kokeilupisteitä. ?These men use Shell!? Brittijulisteet tulevat Pushkinin museon kokoelmasta Moskovasta, ja näyttely on avoinna tammikuun 27. Lisäksi teoksessa on ruotsin- ja englanninkieliset tiivistelmät suomenkielisistä artikkeleista. Jokapäiväinen mediamme Tampereen Rupriikissa Kuva: Samuli Halén Tampereen mediamuseo Rupriikissa on tällä hetkellä käynnissä Jokapäiväinen mediamme -näyttely. Shell-julisteet puolestaan noudattavat kahta erilaista mainosteemaa: ensimmäinen yhdistää englantilaisen luonnon ja sikäläiset nähtävyydet Shellin luotettavuuteen: ?To visit Britain´s landmarks you can be sure of Shell. Anu Norola kertoo, kuinka laiva tai sen osa voi olla myös taideteos; Norolan artikkelissa esitellään Suomessa säilyneitä laivojen keulakuvia osana meri- ja taidehistoriaa. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Laiva on lastattu tiedolla Suomen merimuseon Nautica Fennica ?julkaisusarjaan kuuluva uutuuskirja Laiva on lastattu tiedolla käsittelee laivatutkimusta mm. etnologian, taidehistorian ja merihistorian näkökulmista. Vanhanajan median lisäksi näyttelyssä tarkastellaan myös nykypäivän viestintää. Erityisesti kaksi jälkimmäistä vedonnevat lehtemme lukijoihin: julkisen liikenteen julisteet 1930-luvulta ovat perua ajalta, jolloin Lontoon eri yhtiöiden omistamat liikennevälineet (metro, rautatiet, bussi) yhdistettiin vuonna 1933 London Transport -yhtiöksi. Jokapäiväinen mediamme kertoo sekä median tekniikasta että välitetyistä viesteistä, ja esittelee median välineitä ja ilmiöitä vuosien varrelta. Toisessa Shellin mainosteemassa haluttiin luoda kuva Shellistä eri ammattikuntien haluamana kohteena. Artikkeli Axel von Fersen -aluksen vaiheista puolestaan kuvaa laivan asemaa museoesineenä ja osana museon kokoelmapolitiikkaa. Suomen merimuseon päänäyttelyä täydentävän mallin yksityiskohta komeilee myös kirjan kansikuva- na. Mediamuseo Rupriikki sijaitsee Tampereen Väinö Linnan aukiolla. Vanhoja brittijulisteita EMMA:ssa Julistetaiteesta kiinnostuneille vinkki: Espoon modernin taiteen museo EMMA:ssa on tammikuun loppuun asti esillä vanhoja litografiajulisteita Iso-Britanniasta, vuosilta 1890-1940. Näyttely koostuu kolmesta kokonaisuudesta: Britannian julistetaiteen synnyn ja nousun vuosista 1890-luvulta 1930-luvulle, Lontoon julkisen liikenteen julisteista, sekä 1930-luvun Shell-julisteista. Anne Ala-Pöllänen kirjoittaa artikkelissaan nykymerenkulun dokumentoinnista, esimerkkeinään matkustaja-autolautta Silja Serenade, kuivarahtialus Arkadia ja risteilyalus Kristina Regina. Minna Leino ja Juha Flinkman taas esittävät artikkelillaan kysymyksen alle satavuotiaiden hylkyjen arvostamisesta ja hyödyntämisestä: voivatko ne olla osa yhteistä kulttuuriperintöä vai pidetäänkö niitä pelkkänä ympäristöongelmana? Laiva on lastattu tiedolla -kirja sisältää kuusi suomenkielistä ja yhden englanninkielisen artikkelin. Kirjan artikkelit avaavat uusia näköaloja aluksiin työpaikkoina, kulttuurikohteina ja museoesineinä. Kirjasta löytyy monta eri osa-aluetta läpikäyvää artikkelia. Pimiön ja camera obscuran lisäksi esillä on historiallisia viestintävälineitä painokoneesta valokuvien selailuun tarkoitettuun mutoskooppiin. Näyttelyn London Transport8 julisteet ovat tuolloin aloitetun julistekampanjan satoa. päivään saakka.
Konepajalla . Harkitsetko ensi kevääksi jotakin uusille raiteille laitettavaa. Mereen menetetyt kertoo näiden hylkyjen tarinaa niistä nostettujen esineiden lisäksi Hollannista lainattujen saman aikakauden maalauksien ja 3D-virtuaalisukelluksen välityksellä. M US EOR AUTAT IE 2013 Puuttuuko pihastasi jotakin vanhan veturin kokoista. Toiset, hieman edullisemmat ja vanhemmat veturit samaisella sivustolla ovat kaksi Kaabsin myymää melko lailla 08/12 keskenään identtistä 286?000 kruunun arvoista Hägglunds Z67 -veturia vuodelta 1957. Alle 18-vuotiaat pääsevät opastukselle mukaan maksutta. Vrouw Maria- ja St. Kirjan loppuun on myös koottu Forum Marinum -säätiön toimintakertomus. Mikael -alukset lähtivät matkaan Amsterdamista ja purjehtivat kohti Pietaria. Klikkaile itsesi osoitteeseen www.retrade.se ja tutustu ruotsalaiseen kuljetusja rakennuskalustohuutokauppasivustoon. Tällä hetkellä sivustolla on kaupan useampikin vanha veturi, esimerkkinä vaikkapa vuoden 1971 ASEA Rc2 ÖBB, jota kauppaa kristianstadilainen Infranord AB. Tunnin kestävälle opastukselle voi osallistua maksamalla Merikeskus Vellamon pääsymaksun 8/4 euroa sekä 2 euron opastusmaksun. turkulaisen laivamoottorivalmistuksen historiaa Forum Marinum -merikeskuksen vuoden 2012 vuosikirja, Konepajalla . Mikael vuonna 1747 ja Vrouw Maria 1771. marraskuuta Minkiöllä Kiipun kylätalossa. 36?000 kilowatin tehoinen lokomotiivi saavuttaa 135 km/h huippunopeuden. Molemmat upposivat arvokkaine lasteineen Nauvon vesillä, St. Konepajalla-kirja on toimitettu sekä suomeksi, ruotsiksi että osittain myös englanniksi. Kirjan aihemaailmasta kertoo hienosti esillenostettu lainaus ?Se oli aina hienoo kun moottori hörähti eka kertaa käymään ja kaikki pelas ihan niinku pitikin?. Vanhoja vetureita Ruotsinmaalta M E RE E N M E N E TE T Y T Merikeskus Vellamossa, Kotkassa järjestetään torstaina 27.12.2012 klo 12 opastus Suomen merimuseon näyttelyyn Mereen menetetyt . Kirja kuljettaa lukijaa 1800-luvun höyrykoneista aina 2000-luvulle Wärtsilän valmistaman W46-moottorin huippuvuosiin saakka. 79-tonninen sähköveturi on viimeksi katsastettu vuonna 2011, joten se saattaisi vielä olla aivan kohtuullisessa käyttökunnossa, vaikka se tällä hetkellä onkin kristianstadilaisella pajalla. turkulaisen laivamoottorivalmistuksen historiaa, kertoo laivakoneiden rakentamisen historiasta Turussa. Syyskokouksessa valittiin vuoden 2013 johtokunta, jonka puheenjohtajaksi valittiin jatkamaan Marko Laine Helsingistä. Varapuheenjohtajana jatkaa Lauri Niemi Vantaalta ja sihteerinä Teemu Virtanen Lahdesta. Museorautatien ensi vuoden toimintasuunnitelmassa on muuassa uuden lämpimän kalustohallin hanke- ja rahoitussuunnitelman valmistelu. Museojunaliikenne jatkuu kesällä pääsääntöisesti edellisvuoden malliin. Kesän 2013 päätapahtumana museorautatiellä on jälleen Minkiön Höyryfestivaali heinäkuun viimeisenä viikonloppuna. 9. Vrouw Marian ja St. Mikaelin tarina. Hintavaraus on 4?850?000 SEK, ja tätä kirjoittaessa korkein tarjous on 3?637?000 kruunua. 30 tonnin painoiset dieselveturit löytyvät Borlängestä ja Östersundista ja ne myydään ilmoitustekstin mukaan as-is, siinä kunnossa kuin ne ovat. Kuten huutokauppasivuston tarkoitus on, tämänkin sivuston tarjonta elää ja liikkuu, joten mikäli nämä veturit ovat lehden käteesi saadessasi jo mennyttä, uusia vanhoja vetureita varmasti tulee. Jokioisten Museorautatietä talkoovoimin ylläpitävän Museorautatieyhdistys ry:n syyskokous pidettiin lauantaina 24
10
Läskiposki Scania-Vabis LB 76 Pulloposki, Läskiposki, Pattipää, Kesä-Scania ? rakkaalla lapsella on monta nimeä. Rakkailla lapsilla on myös tapana kulua käytössä loppuun, niin loppuun ettei niitä montaa jää jälkipolville näytettäväksi. Helsinki 11
Tästä syntyi nimitys Sommar-Scania eli Kesä-Scania. 12 J oistain automalleista syntyy legendoja jo melkeinpä syntyessään. Scania-Vabis LB 76 on molempia. Toiset saavat arvonimensä vaikkapa jonkin ominaisuutensa johdosta vasta myöhemmin muistellessa. Scania-Vabis LB 76 Scania-Vabiksen muodot ovat sympaattiset vaikka ohjaamo ei työpaikkana edustanutkaan alansa huippua. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko KROMATUN maskin ympärillä oleva luukku poistettiin usein maskeineen paremman jäähdytystehon saamiseksi kesä helteillä. Hollannissa muun muassa oli tehty jo Scania-Vabiksen alustalle nokatonta ohjaamoa merkin paikallisen edustajan toimesta. Kyseinen toteamus käy juuri LB 76:een kuin piste i:n päälle, vai pitäisikö sanoa ?kuin läskiposket Vabikseen?. Autosta kuullut muistot ovat yleensä tarunhohtoisilta vanhoilta hyviltä ajoilta, jolloin kenelläkään ei ollut kiire mihinkään ja aina paistoi aurinko. Autoon tutustuttaessa ei innokkainkaan Scania-mies voi olla tunnustamatta sitä tosiasiaa, että kyseessä on laite, jolla harva suostuisi tekemään töitä aamupäivää pidempään. Myös Keski-Euroopan maat olivat merkittäviä markkinointikohteita LB-mallin autoille. Ohjaamoa ei juurikaan päivitetty auton viisi vuotta kestäneen valmistushistorian aikana vaan tehtaalla keskityttiin lähinnä suunnittelemaan jo seuraavan sukupolven bulldog-ohjaamoa. Se olikin suorastaan aivan eri planeetalta kuin Pattipää, jonka ainoa ja tärkein ominaisuus nokkamalliin verrattuna oli pidempi kuormatila. Ohjaamo oli nokkamallia kovaäänisempi ja sinne oli hankalampi. Erityisesti se oli suunnattu Brittien markkinoille. Britit olivat käyttäneet nokattomia kuorma-autoja kaukoliikenteessä jo ensimmäisestä maailmansodasta lähtien, pohjoismaalaisten seuratessa kehitystä vajaat 50 vuotta myöhemmin. Näin jälkeenpäin, nyky- aikaisilla kuorma-autoilla ajaneena ei voi kun nostaa hattua niille 60-luvun sisseille, jotka Pattipään kaltaisilla autoilla tekivät elämäntyötään. Kesä-Scania Bulldog-mallisen auton kehitystyölle alkoi esiintyä painetta jo 50-luvun puolella, jolloin tehdas aloitti mallin suunnittelun. Niin pieni muutos saattoi tehdä autosta näin jälkeenpäin paitsi ikimuistettavan myös merkittävän myyntivaltin, jonka avulla pohjoismaiselle autotehtaalle avautuivat suuret kansainväliset markkinat, joilla porskutetaan yhä. Aika kultaa muistot on lähes loppuun kulutettu toteamus vanhojen hyötyajoneuvojen ja koneiden kanssa pelaavien ihmisten puheissa. Myös muutamat hollantilaisliikennöitsijät olivat teetättäneet eri koripajoilla vastaavia, enemmän kuormatilaa sallivia ohjaamoja omiin tarpeisiinsa. Tehtaan vuonna 1963 markkinoille tuoma Be-Ge-koritehtaan valmistama ohjaamo kuitenkin korvasi pientuotannon. Markkinoille tullessaan se oli poikkeuksellinen ja merkittävästi erilainen auto kuin valmistajan muut mallit. Ehkä ne kultaiset muistot liittyvätkin siihen elettyyn aikaan, jolloin kyseisellä autolla ajettiin. Merkittävä ero ei liittynyt mihinkään sen kummempaan kuin eteen, moottorin päälle vietyyn ohjaamoon
Uutena auto on ollut työkäytössä helsinkiläisellä Tuotevälitys Oy:llä, jossa sillä ajettiin pääasiassa lihaa. Vaikka ohjaamo ei ollut erityisen onnistunut ominaisuuksiensa puolesta, oli se monen silmää miellyttävän näköinen, jopa kaunis. Scanian Scania Suomen LB 76-kanta on kaikesta huolimatta kohtuullinen verrattuna vaikkapa Ruotsiin, jossa kyseisiä autoja on ollut moninkertainen määrä. Lämpimässä kalustohallissa ruoste ei päässyt niin pahasti nakertamaan ohjaamon sympaattisia muotoja eikä laho saanut otettaan ohjaamon puukehikosta. KEIT TIÖN varustus on aikakaudelleen varsin ylellinen. nousta kuin myös tulla alas. Volvon ja Sisun samaan aikaan markkinoille tulleet ohjaamot olivat kipattavia, kun Scaniassa moottoria remontoitiin ohjaamosta käsin poistaen moottorikoppa toimien tieltä. Tuotevälityksen ajossa Vaappis näki suomalaista maantietä kunnioitettavat 600 tuhatta kilometriä. Kunnioitusta on syytä suoda niin autolle kuin myös miehille, jotka urakan ovat suorittaneet. Tämän jälkeen auto siirtyi Pohjanmaalle Kalajoen palolaitokselle ja sen päälle asennettiin vesisäiliö. Tämä olikin varmaan ratkaiseva liike auton säilymisen kannalta. Siitä huolimatta suomalainen Pulloposki-kanta lasketaan muutamissa jäljelle jääneessä yksilössä. Tässä yhteydessä voisi tarkennuksena mainita, että LB 76 -mallista yleisesti puhuttaessa tarkoitetaan sillä tässä artikkelissa myös kolmeakselista LBS 76 -mallia, joka etenkin meidän markkinoillamme oli kaksiakseliseen verrattuna suositumpi toisin kuin vaikkapa Brittein saarilla, jossa autolla oli laajat markkinat ja jossa käytettiin lähes pelkästään kaksiakselisia vetoautoja. Scania Suomi Oy:n omistuksessa oleva oranssi LB 76 vuodelta 1966 TÄMÄN pöydän ääressä on istunut valtava määrä liikennöitsijöitä ympäri Suomea niin tiukoissa neuvotteluissa kuin niitä seuranneissa illanvietoissakin. Ohjaamo oli myös ahtaampi konekopasta johtuen. Auto oli tuolloin kolmeakselinen kontilla varustettu tasakuorma-auto. Vuode oli yhtä leveä kuin Be-Gen pisimmässä nokkamallisessa lepo-ohjaamossa, jota ei tosin tuotu Suomeen tiettävästi yhtään kappaletta uutena. Jos vain seinillä olisi korvat... on varmaan yksi tunnetuimmista lajityypin edustajista maassamme. Auto on ollut valmistumisestaan, 2000-luvun alusta lähtien, esillä eri kuorma-autoalan tapahtumissa ympäri Suomea. Pitkää ohjaamoa ei pidä sotkea lyhyempään, neljännesympyrän muotoisella ikkunalla varustettuun lepo-ohjaamoon. Kilpailijoihin verrattuna Läskiposken hytti oli jo markkinoille tullessaan vanhahtava. Umpinaisesta keulasta ja pienestä maskista johtuen moottorin jäähdytin ei puolestaan saanut kesähelteillä tarpeeksi ilmaa, joten usein kuumalla kelillä Pulloposket tulivat vastaan ilman neliön muotoista keulapeltiä. Juokseva vesi ja keittolevyt ovat itsestäänselvyys reissumiesten vaunussa niin omiin tarpeisiin kun vieraiden kestityksestä huolehdittaessa. VAUNUN keulassa sijaitsevassa kamarissa myyntitykit saivat levätä uuvuttavien neuvotteluiden välillä. K YLPYAMMEEN ansiosta matkusta minen on ollut ulko puolisista palveluista lähes riippumatonta harvaan asutussa maas sa suoritetuilla myyntiretkillä. 08/12 13
Se oli varustettu noin 12 hengen neuvotteluosastolla, joka sijaitsi vaunun takaosassa. Keskiosassa sijaitsivat eteisen lisäksi kylpyhuone, WC sekä keittokomero. Sitä kunnostettiin Tampereen Scanialla sivu-, täyte- ja harrastehommina muutaman vuoden ajan. Tässä operaatiossa muun muassa runko lyhennettiin ja teliakselisto vaihtui yhteen taka-akseliin. Tuolloin presidentti oli kummastellut, miksei kyydissä saa olla ajon aikana, ja luvannut järjestää asian kuntoon seuraavaa kertaa VAUNUA ei ole tehty bussista kuten joskus kuulee epäiltävän, vaan se on tehty tilauksesta Scan-Autolle vuonna 1959. AIK AK AUTENSA modernissa ohjaamossa sisämelu on kahdeksankympin vauhdissa noin 85 desibeliä. Erikoista vaunussa on se, että siinä saa kuljettaa ajon aikana kymmentä matkustajaa. Koska jälleenmyyntiverkostoa ei ollut, oli kaupanteko varsin työlästä automyyjien kiertäessä lähes hiihtämällä harvaan asuttua maata esitereppu selässä. Ennen kaikkea siitä haluttiin vetäjä Scan-Auton omistuksessa olevalle erikoisperävaunulle. Vaunun historia juontaa juurensa 50-luvulle, jolloin Scan-Auto toden teolla ryhtyi valloittamaan Suomen markkinoita. Auton harvinaisuus ja arvo tiedostettiin uusia autoja maahantuovan yhtiön oikeiden pöytien takana . Pieni vedätys nostaa lukemaa jo kymmenellä yksiköllä. Hatunnosto miehille jotka näillä kamppeilla työtään tekivät. 14. Kilvestä käy myös ilmi että Helko on palkittu kultamitallilla vuoden 1950 suurmessuilla. Kuka tietää tapauksesta enemmän? Suurin osa vastaavista Läskiposki-Scanioista on tuhoutunut korjauskelvottomiksi juuri lahon ja ruosteen tehokkaan yhteistyön johdosta. Paloautokauden jälkeen auto siirtyi silloisen Scan-Auton haltuun. Koneelle ja vaihteistolle ei kuitenkaan katsottu olevan tarvetta tehdä mitään. Hyvässä kunnossa säilynyt moottori on merkki auton hyvästä hoidosta ja huollosta. Ettei kuorma-auton osto olisi vaatinut päivien matkustamista pääkaupunkiseudulle, nähtiin maahantuojalla järkeväksi perustaa myyntikonttoreita ympäri Suomea. Tämä vei kuitenkin aikaa jota ei ollut hukattavana, joten päätettiin toteuttaa suunnitelma B. Scan-Auto teettäisi myyntikonttorilla varustetun puoliperävaunun, jolla voisi karauttaa hieromaan kauppoja missä tahansa asiakas asuisikin. Perävaunu tilattiin vuonna 1959 ja se valmistuikin jo saman vuoden puolella. Tikkurilassa toimineen Helsingin Autokori Oy:n eli Helkon valmistama 10,2 metriä pitkä vaunu edusti valmistuessaan alan huippua. VAUNUN valmistekilpi kertoo valmistenumeron olevan 9475. tuskin auto olisi enää 2000-luvulla muutenkaan turmioon joutunut, mutta hyvä näin. Moottorin ympärillä olevat apulaitteet sekä jarrut uusittiin täysin tulevia kilometrejä varten. Helkon huipputyötä Miksi maahantuojan omistukseen hankitusta Pattipäästä sitten tehtiin rekanvetäjä. Luvan saannista kulkee huhu, jonka mukaan Urho Kekkosta olisi kestitty uudessa vaunussa
Vaunun puurunkoa ja verhoiluja on uusittu. varten. Vaunun päiväkirjassa vilahtelevat asiakkaiden nimet ovat tutun kuuloisia monista tänä päivänäkin voimissaan olevista yrityksistä kuin myös kadonneiden kuljetusliikkeiden takaa. Vain vaunun elämää Vaunun rakentamisessa ei selvästikkään ole nuukailtu. Vetäjänsä ohella se kilpailee kiinnostavuudesta ja yhdessä ne muodostavat ennennäkemättömän ja ainutlaatuisen kokonaisuuden vailla vertaa. SCANIA-VABIS LB 76 V UOSIMALLI 1966 MOOT TORI DS11, ahdettu 6-sylinterinen diesel, iskutilavuus 11-litraa, teho 240 hv VAIHTEISTO synkronoitu, 10 vaihdetta ALUSTA 4x2-tyyppinen vetoauto, akseliväli 3 metriä, ohjaustehostin, 2-piirijarrut PER ÄVAUNU Helko, 1-akselinen puoliperävaunu, vuosimalli 1959 OMISTA JA Scania Suomi Oy 15. Viimeisenä Helkon veturina toimi kaksiakselinen Scania T92, jonka vedossa kierrettiin vielä 80-luvun puolivälissä valtakuntaa esittelyautojen karavaanin kanssa. Vaunu jäi lopulta seisomaan Lohjan Scan-Auton pihaan vuosiksi 90-luvun alun laman seurauksena eikä enää nähnyt esittelykäyttöä kuin vasta 2000-luvulla kunnostuksen jälkeen. Keulassa taas oli majoitustilat kahdelle hengelle, ettei näyttävällä edustusvaunulla liikkuvien tarvinnut yöpyä toisten nurkissa maakuntamatkoillaan. Jos vaunu pystyisi kertomaan kaiken kuulemansa, sillä olisi kerrottavaan merkittävä pala suomalaista kuorma-autoilun historiaa. 680? 000 kilometrin jälkeen moottori on vielä alkuperäisessä kunnossa. Riittävällä säiliöllä on haluttu taata muun muassa veden riittävyys kylpyhuoneen kylpyammeelle. Vaunua vedettiin uutena ScaniaVabis L75:llä eli kaksiakselisella nokkamallin veturilla. Tässä Helkon salongissa ovat viipyneet monet 60- ja 70-luvun autoilijat ja liikennöitsijät niin kauppaa hieroen kuin iltaa istuen. Lopuksi vaunu maalattiin kokonaan ScaniaVabiksen 60-luvun perusväreillä, paprikanoranssilla ja luunvalkoisella. Vaunun sisällä verhoilua uusittiin lievän kosteus- ja homevaurion seurauksena. Kunnostukseen jälkeen vaunu palasi vähintäänkin nuoruutensa loistoon. Kunnostuksen yhteydessä vaunun tukirakenteena ollutta puurunkoa korjailtiin ja pintapeltejä uusittiin joistain kohdista. Halvoista materiaaleista huolimattomasti rakennettuna se tuskin olisi enää muistona noilta ajoilta. Niin näkyvät kuin 08/12 luukkujen takana olevat rakenteet ja materiaalit huokuvat laadukkuutta. Varustukseen kuuluu esimerkiksi oma aggregaatti sekä kuution vesisäiliö. Vetoauto toimi samalla esittelyautona, jota oli hyvä esitellä kaupan hieronnan lomassa
16
Ulkonäöltään erikoinen, tekniikaltaan mielenkiintoinen. David Brown 2D täyttää nämä tunnusmerkit helposti ja sehän tarkoittaa ilman muuta syvempää tutustumista aiheeseen. Haapavesi 17. Riviviljelijän erikoinen David Brown 2D -koneenkantaja Suomessa harvinainen, Euroopassa yleisempi
David Brown 2D Teksti: Juha Pokki Kuvat: Paula Tavasti 18 D avid Brownin Melthamin tehtailla, Yorkshiressä alettiin vuonna 1956 valmistamaan hieman normaalista maataloustraktorista poikkeavaa laitetta. Linja polkaistiin käyntiin ja ensimmäiset koneenkantajat löysivät tiensä uusille omistajilleen. Kevyttä kätevää 2D oli suunnattu pientilallisille ja kauppapuutarhoille käytännön riviviljelyä helpottamaan. Koneenkantaja, ?tool carrier? oli nimitys tälle punaiselle eriskummallisen näköiselle laitteelle. Suunnittelutyö oli aloitettu jo toisen maailmansodan aikoihin, mutta maanpuolustuksellisten ponnistelujen sekä sitä seuranneen jälleenrakentamisen vuoksi asiat laitettiin tärkeysjärjestykseen, ja vasta 50-luvun lähestyessä myöhempää puoliskoaan päästiin David Brown 2D:n kokoonpanon alkuun. siis päinvastoin kuin perinteisessä traktorissa. Muista poikkeavia ratkaisuja Työkaluja löytyi useampaan eri tarpeeseen. Itse. Mikäli omistaja malttoi kuitenkin käyttää omaa harkintakykyään ja valjastaa koneen siihen tehtävään, mihin se järkevimmin näytti sopivan, eli riviviljelyyn, ei ongelmia tullut vastaan. Aika oli otollinen tämänkaltaisille koneenkantajille. Kyntöaura, riviaura ja joustopiikkiäes olivat varmasti käytetyimmät, mutta myös niittokone ja puskulevy löytyivät valikoimasta. Lisäksi erilaisia omia patentteja keksittiin tarpeen vaatiessa. Toki koneen luvattiin mainoksissa pystyvän lähestulkoon samaan kuin tavallinenkin traktori, mutta kuten tunnettua, käytäntö ja mainoslauseet eivät aina kulje käsi kädessä koko matkaa loppuun saakka. Laitteille ominaista oli suhteellisen kevyt rakenne ja siihen mitoitettu teho sekä yhtenä tärkeimmistä seikoista säädettävä raideväli. Näin istutusvakojen- ja penkkien jako ei muodostunut ongelmalliseksi ja kallisarvoiset maan antimet pysyivät renkaiden ruhjomattomissa. Takana oli myös vetokoukku, mutta ei luonnollisestikaan nostolaitetta, rakenteen ollessa ikään kuin käänteinen. David Brown 2D oli varustettu 2-sylinterisellä nelitahtimoottorilla, joka kehitti 14 hevosvoimaa. Myös muut valmistajat, kuten Allis-Chalmers ja Fendt toivat markkinoille vastaavanlaisia kehitelmiä. Jo edellisenä vuonna oli suuri yleisö päässyt Smithfieldin maatalousnäyttelyssä näkemään prototyyppimallin ensiesittelyn, ja koska vastaanotto oli positiivinen ja tilausta tuotteelle tuntui olevan, ei Taavetin pajalla suotta kainosteltu. David Brown 2D:n raideväliä oli mahdollista säätää 100 ja 173 senttimetrin välillä sopivaksi katsottuun kohtaan. Kuljettajalla oli näkyvyys suoraan työkalun suuntaan, sillä moottori oli sijoitettu ikään kuin istuimen taakse ja työkalut kiinnitettiin kuljettajan eteen
Laitteen kunnostuksessa on päästy lähinnä ehostuksella. Aika 50-luvun lopussa oli otollinen tämänkaltaisille koneenkantajille. Näitä saavutettuja nopeuksia hillittiin rumpujarruilla. Paineilman voimalla Yksi harvinaisemmista ratkaisuista oli paineilmatoiminen nostolaite. 08/12 Traktorissa oli kompressori ja runkoputki toimi painesäiliönä. Iskutilavuutta tässä ilmajäähdytteisessä dieselmoottorissa oli vajaat 1,3 litraa ja vaihdelaatikosta löytyy arvottaessa neljä täysosumaa eteen ja yksi taakse. Air-Liftiksi kutsuttu nostolaite toimi kahden sylinterin avulla, jotka sitten säätivät työkalukiskon korkeutta kuljettajan kahvanvetojen mukaan. Toisin sanoen erillistä säiliötä paineistetulle ilmalle ei ollut ja tästä tilaa säästävästä ratkaisusta laite saikin monta kiittävää lausuntoa. ERIKOISEN näköinen laite tuo pohjolan perukoille tuulahduksen jotain perin brittiläistä. TEKNIIKK A on pitänyt pintansa vuosikymmenestä toiseen. Tiukkaan pakattu ilma oli muussakin käytössä kuin vain työkalujen asemoinnissa. Paineilman ulosotto renkaiden täyttämistä varten oli vakiovarusteena ilmeisesti jokaisessa vuosimallissa. Vuosien 1956 ja 1961 välillä valmistettu koneenkantajatraktori oli melkoinen työmuurahainen ja jälleen kerran mainosmiehiä kuuntelemalla selviää kunnioitettava fakta. Maantienopeudeksi ilmoitettiin noin 15 kilometriä tunnissa ja varovaisemman, joskaan ei aivan liioitellun hitaan menon pelloilla takasi 3,2 tuntikilometrin suuruinen minimivauhti. Hehtaa- AIK A AN ennen anatomisesti muotoiltuja istuimia peltiä taivuttettiin hieman ja tuloksena on jakkara jolla pitää pärjätä. 19. Laitteille oli ominaista kevyt rakenne ja säädettävä raideväli. asiassa kyseessä oli tarkkaan ottaen kolmisylinterinen moottori, jonka yksi sylinteri oli suunnattu alaspäin ja sen tehtävänä oli öljypumppuna toimiminen
Vesa Rytky aukaisi myös mielenkiinnon vuoksi moottorin, mutta eipä silläkään osastolla paljoa tekemistä ollut. Nykyään kaikki mieluummin piilotetaan näkyiltä virtaviivaisesti. KUN puhutaan yksinkertaisuudesta, aletaan tässä olla sanan varsinaisessa merkityksessä. Niinpä hän ilmoitti olevansa kiinnostunut ja palaavansa seuraavana aamuna hakemaan jäämistön, mikäli sitä ei siihen mennessä olisi hukattu. Yleensä esimerkiksi oppilaitosten käytöstä eläkkeelle jäävä kalusto onkin hyvässä kunnossa ja suhteellisen vähällä käytöllä pidettyä. Vesan mielenkiinto heräsi ja asiaan tarkemmin perehdyttyään hänelle selvisi, että myös kone olisi paikan päällä, mutta pian kaatopaikkajyrän alla tai romumiehen pilkottavana. Hyvin mahdollista, riippuen tietysti kaikesta, mutta ei Taavetti mikään alitehoinen suorittaja kokoonsa ja rakenteeseensa nähden ollut. MONENL AISET yksityiskohdat jättävät tilaa ajatuksille ja pohdinnoille käyttötarkoituksistaan. Onnekas pelastus Haapavedellä asusteleva Vesa Rytky omistaa yhden Suomessa harvinaisista David Brown 2D -koneenkantajista. Kone oli kuin olikin tallella vielä seuraavana aamuna ja löysi uuden omistajan Haapavedeltä. Hyvin säilytetty on helppo kunnostaa Laite oli omistajanvaihdoksen aikaan täysin hyväkuntoinen. Kun se oli kunnossa, oli asia sillä loppuun käsitelty ja kone laitettiin takaisin kasaan. 20 TARK A AN tutkittuna huomaa, miten ennen osatkin saatiin näyttämään tietyllä tavalla kauniilta ja muotoilluilta. David Brown 2D rin alan väitettiin tulevan kynnetyksi noin kahdeksassa tunnissa David Brown 2D:n voimalla. Alun perin tämän yksilön piti nähdä maailmaa uusin silmin nauloina ja muina terästeollisuuden lopputuotteina tai kaatopaikan täytteenä. Hänellä kone ei koskaan ole ollut työkäytössä, vaikka yhteinen taival onkin kestänyt jo parisenkymmentä vuotta. Onnetar kuitenkin puuttui Tämä yksilö oli jo tuomittu kaatopaikkajyrän alle tai romumiehen pilkottavaksi, kun kohtalo puuttui peliin. peliin, sillä Vesa sai aikanaan puhelun Invalidiliiton ammattioppilaitokselta, Järvenpäästä. Langan toisessa päässä tiedusteltiin, onko kiinnostusta tämmöisen koneen työkaluille, ennen kuin viedään ne kaatopaikalle ja jatkokäsittelyyn. Ratti ja nostolaitteen ohjaus. Tarvitseeko näin pienessä koneessa muuta ollakaan?. Lopputulos onkin nähtävissä muun muassa tämän artikkelin muodossa. Totta kai pieniä viitteitä käytöstä oli näkyvillä, muttei mitään, mitä ei putsaamalla ja maalaamalla olisi saanut selviteltyä
Muu- tostöitä tehtiin joko omien pajojen perällä tai sitten saatettiin hankkia peräti 3D-malli. Joihinkin yksilöihin on vaihdettu modernimpi moottori ja nostolaite on muutettu hydrauliseksi, mutta perusrakenne on sama. Tämä seuraaja ei ollut enää David Brownin oma tuote, vaan yorkilaisen Russel-nimisen tehtaan lisenssillä valmistama laite. Tämänkaltaiset laitteet ovat aina takuuvarmoja keskustelunherättäjiä ja David Brownista merkkinä, vaikkei ehkä juuri tästä mallista, löytyy suomalaisiltakin lukuisia kokemuksia. Vesalla on luonnollisesti myös tallessa mukana tulleet David Brown 2D:n alkuperäiset lisälaitteet. Jälkimmäisen avulla Taavetista saa varusteltua pienikokoisen ja kevyen tiehöylän. Ehkäpä varsinaiseen tienpitoon yhdistelmä on liian köykäinen, mutta levyn käyttötarkoitukseksi voisi ajatella vaikkapa mullan tai muun vastaavan kevyemmän maa-aineksen tasoittamisen. Kiinnostusta muuallakin Vaikka David Brown 2D oli Suomessa harvinainen laite, ei se esimerkiksi Englannissa ole alan mittapuun mukaan läheskään niin ihmeellinen ilmestys. Kyseistä mallia on vieläkin käytössä jopa aivan ansaintatarkoituksessa. Se perustui kyllä pitkälti samaan rakenteeseen edellä mainituin parannuksin ja siihen oli mahdollista kiinnittää 2D:n työkaluja. Alkuperäinen on kuitenkin aina alkuperäinen ja sellaisena melko suosittu. Tapahtumassa Vesa Rytky esittelee mielellään riviviljelytraktorin erikoisuuksia ja toimintaa. Pala David Brownin tuotekehityshistoriaa on tallella, pelastettuna tuhoamistuomiolta. 08/12 21. Siitä huolimatta, että potaatit mullattiin kotimaassa mieluummin käsipelillä ja varoja näiden koneenkantajien hankintaan ei maahantuojana toimineelle Veholle pientilallisilta liiennyt, on tämäkin laite pieni osa kotimaista traktorihistoriaa, sillä onhan se ollut suomalaisessa aktiivikäytössä ainakin osan elinkaarestaan. SIITÄ sitten vain riviviljelemään. Vaikka täyttä repertuaaria ei aikanaan ollutkaan tarjolla, tuli koneen kylkiäisenä niittokone ja työntölevy. Saatavuus ja hintakaan eivät ole varsinainen este, mutta tällä hetkellä pula vähänkään paremmista yksilöistä alkaa olla jo melko vakava. Mikäli on valmis tekemään töitä tämän verrattain yksinkertaisen laitteen parissa, voi saarivaltakunnan suunta olla oikea paikka lähteä etsimään Taavetti-koneenkantajan aihiota itselleen. Se on nähtävä Jos kiinnostus koneenkantajaa kohtaan heräsi ja mielisit nähdä kyseisen David Brownin aivan ihka elävänä, on paras keino suunnata ensi kesänä Oulaisiin, Wanhan Woiman Veteraanikonepäiville. Harrastekäyttöön ja keräilijöille näitä erikoisemman näköisiä laitteita on himoittu eritoten alkuperämaansa koneharrastuspiireissä
Yksi näistä laitteista oli Hanomag R 28 B -traktori. Ristijärvi 22. Sen tehtailta lähti maailmalle jos jonkinlaista härveliä niin sotaan kuin rauhaan niiden yli 150:n toimintavuoden aikana, jotka se omilla jaloillaan seisoi. Hanomagin hanoissa Hanomag R 28 B Saksalainen Hanomag oli vahvat perinteet omaava konepajayritys
23
Hanomag R 28 B Teksti: Juha Pokki Kuvat: Sami Korhonen VAIKK A Hanomag on entisöity käytännössä uutta vastaavaan kuosiin, on keulan ?siipimerkki? jätetty hauskana yksityiskohtana vahvaan ruosteeseen. 24 H anomag on valmistajana tuttu varmasti hyvin monelle koneharrastajalle. ja ainoa! Veikko Jokelaisen kotitilalle tuli vuonna 1952 kevättalvella uusi Hanomag R 28 B. Toiminta alkoi jo vuonna 1835 höyrykoneiden parissa ja laajeni pian maatalouskoneisiin. Yrityksen perustaja Georg Egerstoff oli kovan luokan teollisuuspatruuna ja luotsasi Hanomagia jatkuvaan kasvuun merkittävillä hankintasopimuksilla muun muassa Saksan valtionhallinnon suunnalta. Hyvälaatuisilla tuotteilla oli luonnollisesti myös oma osuutensa pitkän menestyksen saavuttamisessa. Hanomag häipyi tuotemerkkinä vähitellen maailmankartalta uusien koneiden osalta 90-luvun alussa Komatsun ostaessa yrityksen nimiinsä. Pyöräkuormaajien ja -kaivinkoneiden valmistus jatkuu edelleen uudella nimellä, mutta meitähän kiinnostaa ennen kaikkea vanha kunnon Hanomag. Neljännesvuosisata myöhemmin 500 veturia oli rullannut tehtaalta rataverkolle. Tähän nälkään tarjoaa evästä Ristijärvellä asuvan Veikko Jokelaisen punainen ?52 Hanomag R 28 B -traktori. Kylän paras traktori . Tähän saakka Eisen-Giesserey und Maschi- nenfabrik Georg Egestorff -nimisenä toiminut paja muutti nimensä lyhyesti ja ytimekkäästi Hanomagiksi, joka muodostui sanoista Hannoversche Maschinenbau Actien-Gesellschaft vorm. Kainuun Rauta Oy toimitti koneen pitkähkön odotusajan. Ensimmäinen höyryveturi valmistui vuonna 1846 ja tahti kiihtyi. Sen tuotemerkki on koristanut höyryvetureiden, kuorma-autojen, henkilöautojen, höyrykoneiden, moottoreiden, kaivinkoneiden, pyöräkuormaajien, nostureiden, telatraktoreiden ja tietenkin myös pyörätraktoreiden kylkiä ja keuloja. Georg Egestorff, Linden vor Hannover
Kantojen maasta repimisessä käytettiin pitkää vaijeria, joka koukun avulla kiedottiin silmukaksi kannon ympärille. Kun hän isänsä kanssa raivasi peltoa, lankesi traktorikuskin paikka käytännön syistä Veikolle. Koska satamanosturista peräisin oleva koukku ja paksu vaijeri olivat Veikolle tuohon aikaan liian raskas yhdistelmä kannettavaksi, oli hänen tehtävänään toimia Hanomagin käskyttäjänä isän laitellessa silmukkaa paikalleen. Hankinta tuli siis tarpeeseen ja tarvetta riitti. Hanomagista jäi Veikolle hyvä kuva tuolta ajalta. Elettiin tuontisäännöstelyn aikaa ja muutaman kuukauden odotus oli loppujen lopuksi lyhyt verrattuna siihen, että toiset odottelivat vuosia uuden koneen saapumista. Kovina pakkasaamuina kannettiin yön yli tuvan lämmössä säilytetty akku traktorille ja kytkettiin kiinni. Hehkuvilla hiilillä täytetty sanko laitettiin moottorin alle notkistamaan öljyjä. Sitten vain täysi hönkä päälle, ja kun vaijeri napsahti kireäksi, kanto joko nousi tai ei. Kun kone lähti käyntiin, kaadettiin kuumaa vettä moottoriin, sillä jäähdytysneste ei vielä ollut läheskään yhtä tuttu asia moottoreissa kuin tänä päivänä. Joskus hehkutulppien langat katkesivat ja näitä sitten käsipelillä korjailtiin, uusia kun ei joka kerta ollut halua hankkia. Kaikesta huolimatta Hanomag oli hyvä kylmäkäynnistyjä ja vastaavia tarinoita kuulee muidenkin merkkien parista. Hieman myöhemmin Veikko pääsi tekemään töitä traktorilla. Eräälle pellolle tie kävi pehmyttä uraa pitkin. Hanomagilla mentäessä kulkua piti 08/12 SIIVAPYÖR Ä on ollut aikanaan tarpeellinen voimanvälittäjä monelle maatalon koneelle. Veikko oli vielä alakouluikäinen, mutta muistot ovat säilyneet elävinä noilta ajoilta. Hanomagilla tehtiin kotikylän ja naapurikylänkin talojen peltotyöt, sillä se oli ainoa traktori lähimailla. Traktori ei siis ole ollut aina pelkästään liikkuva työkone, monta hommaa on suoritettu paikallaan raksuttavan traktorin voimaan turvautuen. 25. Sen pyörittämänä on sahattu puut, puitu vilja ja mitä milloinkin. Hän oli usein mukana seuraamassa koneremontteja ja toisinaan konstikkaita kylmäkäynnistyksiä. Traktorin koko kauppahinta, 554?000 markkaa, oli ehtojen mukaisesti maksettu jo hyvän aikaa etukäteen ja kevättyöt lähestyivät. Kun kone vihdoin oli kotona, se pääsisi koviin töihin. Toisinaan kävi niin, että silmukka lipsahti irti ja vaijeri koukkuineen lensi viuhuen ilmassa traktorin yli. ?Kyllä siinä sai aina katsoa taakseen, että tuleeko sinkki selkään vai ei?, Veikko toteaakin jälkeenpäin. SAKSAL AISELL A täsmällisyydellä konekopan kylkeen niitatusta taulusta voi luntata voitelukohteet koko traktorin laajuudelta. Konepuoli pelaa uudenveroisesti, kattoihan perustavaa laatua ollut kunnostusprojekti myös tämän osaston. Muistot jäivät Kotipellot sijaitsivat toisinaan hankalampien taivalten päässä. jälkeen, mikä oli tilan väelle suuri helpotus
Hanomag R 28 B Myöhempinä vuosina Veikko päätti hankkia lapsuudesta tutun traktorin muistojen seuraksi. 26
Välittäjänä toiminut joensuulainen Halman Oy toimitti koneen uudelle omistajalle ja traktori oli käytössä maatilan töissä seuraavat kaksi vuosikymmentä. Takaisin tultiin tietysti samalla tavalla, kapearenkaisen Hanomagin ominaisuuksista johtuen. Traktoriin oli tehty myös vanhasta linja-auton rungosta peräkärry, joka oli hyvin pitkärakenteinen ja usein ojissa ja kannoissa kiinni. Joitakin vuosia myöhemmin traktori sitten vaihtui uuteen. vain sillä tavalla voitaisiin olla varma lopputuloksesta. Yhdessä tehden tossa asian tiimoilta kerhon, johon osallistui reilun puolenkymmentä aiheesta kiinnostunutta poikaa. Yhteistuumin traktorin kunnostukseen ryhtynyt porukka aloitti urakan purkamalla koko koneen käytännössä osiin. Muutoin kaikki on kuten sillon ennen. OMALL A Hanomagilla on mukava pyöritellä kesäisin huviajoa ja miksei silloin tällöin pieniä tarvehommiakin. Väri sopii mukavasti maisemaan. Historia ikään kuin toistaa itseään tässäkin. Kun nuorena pääsee seuraamaan konetoimintaa ja osallistumaan siihen läheltä, on todennäköinen harrastajuus vain vuosien kysymys. Kuka tietää, minkälaisia tarinoita saammekaan lukea tämän päivän koneista muutaman vuosikymmenen kuluttua? ILMANPUTSARIN kotelo saisi olla leveämpää mallia vastatakseen alkuperäistä. Sen sijaan esimerkiksi laakereihin ei tarvinnut koskea. Jonkin verran pikkuosia, kuten vipuja ja vastaavia tehtiin myös itse. Lähtökohtaisesti mikään ei ollut loputtoman huonossa kunnossa, mutta moottoripuolella vaihdettiin uudet männät ja sylinterit. Peruskunnoltaan hyvässä käveessä ollut Hanomag oli kuitenkin vuosikausien seisonnan jäljiltä sen verran kulahtanut, että se päätettiin käydä täydellisesti läpi . Tämän jälkeen sen palveluksia ei enää kuitenkaan tarvittu ja se sijoitettiin latoon seisomaan. Veikko lunasti tämän yksilön itselleen vuoden 2004 kesällä. Kansalaisopiston kurssille osallistuneista pojista on sittemmin kasvanut miehiä. Veikko kertoo, että muutamalle näistä hänen oppilaistaan iskostuikin kipinä koneiden pariin ja heilläkin on jo omia harrastetraktoreita. pohjustaa lankuin. Tarvittavat hionnat, maalinpoistot ja korjaukset peltiosille tehtiin kurssin myötä ja lopuksi osat maalattiin uudestaan. Kolme metriä pitkiä paksuja lankkuja laitettiin pyöränurille aina kaksi molemmille puolille rinnakkain, ja kun etummaisille lankuille päästiin, siirrettiin takimmaiset eteen. Ei siis ollutkaan mikään suuri ihme, että myöhempinä vuosina hän päätti hankkia samanlaisen koneen vanhojen hyvien aikojen muistoksi. Hanomagin paluu Veikko Jokelainen löysi sopivan aihion Hanomag-projektilleen Joensuun lähistöltä. Maahantuojana toiminut helsinkiläinen Nikolajeffin autoliike Oy oli myynyt Outokumpuun vuonna 1952 saman vuoden mallia olevan Hanomag R 28 B:n. Vaikka se nimenomainen traktoriyksilö on mennyt omia menojaan ties minne, onnistui Veikko palauttamaan käsinkosketeltavan palan noita muistoja itselleen nykypäivään. Kunnioitettava oli myös tapa, millä Veikko projektin toteutti. Aikanaan tätä traktoria sai punaisen lisäksi myös sinisenä. Kunnostusprojekti suoritettiin hieman tavanomaisesta poikkeavalla ryhmällä. Vesipumppu vaihdettiin uuteen, polttoaineen syöttöpumpusta puolestaan remontoitiin sisukalut. Pellit olivat ketjujen hakkaamia lokasuojia lukuun ottamatta hyvässä kunnossa. Niin Hanomag lähti vaihdossa Kajaaniin Jokelaisen tilalla suoritetun ansiorikkaan työrupeaman jälkeen. Veikko nimittäin päätti pitää paikallisessa kansalaisopis08/12 27. Eteen vaihdettiin uusi pyöräkerta, taakse vähän käytetyt kumit 35-Massikasta. Lopulta Hanomag muistutti uutta vastaavaa yksilöä vuodelta 1952. Ainoa asia, minkä Veikko haluaisi vielä kuntoon saattaa, on suurempi ilmanpuhdistimen kotelo. Sen myötä traktori vastaisi täysin alkuperäistä. Historian kiertokulku Hanomagin historia valmistajana on pitkä ja kunniakas. Uusi Dexta ei sitten enää lankkuja alleen tarvinnutkaan, mutta Veikko jäi muistelemaan vanhaa traktoria lämmöllä. Veikko kertoo, että toimituspäivänä isäukko löi kintaita yhteen ja totesi: ?Vihdoinkin tuosta romusta päästiin eroon?. Tilalle tuli voimakas ja paripyörillä varustettu Fordson Dexta. Vaihdettavat osat tilattiin helposti Saksasta, josta saatavuus oli hyvä. Tällä konstilla matka pellolle eteni, vaikkakin verkkaisesti. Suurten yritysten historia tunnetaan usein tarkoin, mutta niiden valmistamien tuotteiden yksilöllinen historia ei välttämättä ole yhtään sen vähempää mielenkiintoinen, vaikka se usein vähemmälle huomiolle jääkin. Veikko Jokelaisen tarinoiden valossa on selvää, että kylän ensimmäisen traktorin saaminen aikanaan kotitilan pihapiiriin oli vaikuttava tapahtuma, jonka muisto kantaa vielä tähänkin päivään saakka
28
Kun Bolinderin markkinointiosasto antoi aikanaan Volvon kanssa yhteistyössä valmistetulle traktorille nimen Terrier, oli osuma keskellä taulua. Kytökylä 29. Usein nimi annetaan esimerkiksi äänen tai suorituskyvyn perusteella, mutta parhaimmillaan kokonaispaketti ratkaisee. Ärhäkkä peli Volvo T 425 Moni kone saa osakseen luonnehdinnan ärhäkkä
Alun perin traktoria piti myydä vain Volvo-merkin puitteissa, mutta lopulta päädyttiin myös rinnakkaiseen BM-malliin. BM Terrierin sisarmalli tunsi nimen Volvo T 15 Krabat. kaikesta kun pitää yleensä saada väännettyä se vääräleukaversiokin. Niin Volvo kuin BM vaihtoivat tyyppinu- Pienikokoista konetta hakevat ihastuivat sen monikäyttöisyyteen ja sitkeyteen sekä lujaan laatuun. RIVAKK A A kyytiä piisaa säällä kuin säällä. Määrällisesti yllettiin reilun 11?000 kappaleen. Vaikka Krabat tarkoitti vapaasti suomennettuna jotakuinkin kaveria, juurtui nimenomaan Terrier käyttöön myös usein Volvo-merkkisten 425-traktoreiden yhteydessä, ehkäpä kuvaavuutensa vuoksi. Myöhemmin laitetta onkin kutsuttu iloisesti Volvo Terrieriksi, BM Terrieriksi, Volvo-BM Terrieriksi tai hieman humoristisemmin Terroriksi . Volvot olivat väriltään punaisia ja Bolinder-Munktellit pitivät vuoteen 1960 saakka vihreän värityksensä, ennen siirtymistä punaiseen ulkoasuun. Hytin suojassa on hyvä viilettää menemään Volvon matkassa. 30 meroa 425:ksi ja nimeämiskäytäntö jatkui. Sen sijaan hevosvoimat putosivat 29 kaakin lukemista reilun 23 kappaleen seutuville. Tämä mielikuva on varmasti ollut innoittajana myös nimenantopalaverissa Eskilstunan suunnalla vuoden 1956 tienoilla, kun pienelle vihreälle BM 15 -traktorille keksittiin kansan suuhun sopivaa lisämerkintää. Terrierin suunnittelu lähti liikkeelle ajatuksesta, jonka mukaan pienten traktoreiden luokasta puuttui pätevä ja ajanmukainen haastaja. vähintään. Volvo T 425 Teksti: Juha Pokki Kuvat: Paula Tavasti K aikilla on varmasti jonkinlainen mielikuva terrieristä koirana. Volvo oli T 425 Krabat ja BM oli 425 Terrier. Iskutilavuus oli suurempi, 1,58 litraa aiemman 1,41-litraisen tilalla. Tuo sukkia venyttävä, ärisevä ja sitkeä otus ei fyysisellä koollaan juhli, mutta henkistä ulottuvuutta sillä on sellaisen hevosen kokoluokkaa olevan hurtan verran . Traktorista tuli kokoonsa nähden pitkä, matala, kulku kuskinpenkille kävi sivuilta ja moottorina palvelisi aluksi Volvon PV 444 -henkilöautomallista tutuksi tullut B 14 C -bensiinimoottori. Sama koira, eri karvat BM 15:ta ehdittiin valmistaa vain vuoden verran ja 275 kappaleen suuruinen määrä ja Volvo T 15:ta vajaa tuhannen kappaletta. Tämän jälkeen moottori vaihtui aavistuksen suurempaan, B 16 C -malliin. Me voimme kuitenkin käyttää tuttavallisesti yleisempää nimitystä Terrier, olkoonkin, että kuvissa esiintyy Volvo, joka olisi siis virallisesti Krabat. Hyviä perusjuttuja 425-mallia valmistettiin vuodesta 1957 vuoteen 1962 saakka. Bensiini oli edelleen käyttövoimana ja sylintereitä löytyi neljä kappaletta. Suunnittelupöy- dällä oli noudatettu tiettyjä linjanvetoja, joiden mukaan BM 15 aikanaan hahmottui
Kuinka ollakaan, tämä Terrier löytyi sopivasti ja noin 1?350 kilon painoisena kulki vielä jarrullisella kärryllä eikä ylittänyt vetoauton painoa. Aivan selväksi ei tule, saiko Volvolta tai BM:ltä ostaa samaan kauppaan mukaan nämä tarvittavat osat vai pitikö painella kolmannen osapuolen pakeille. Myöskään Nikulan traktorissa olevan 31. Nostolaitehydrauliikka oli lisäksi katkeamatonta mallia. Kauko luonnehtii laitteen yleistä laatua ja tuntumaa ?varman päälle tehdyksi?. Aiemman neljän eteenpäin vievän vaihteen kylkeen lisättiin vielä yksi pykälä ja nostolaitteeseen kehiteltiin Terra Trol -painonsiirtojärjestelmä. Kaikki toimii kuten pitääkin ja pientä vikaa on löytynyt ainoastaan aavistuksen verran vuotavista venttiileistä. Tätä ei ole nähty tarpeelliseksi käydä sen enempää jälkeenpäin peittelemään. rajan yli. Pienikokoista konetta hakevat ihastuivat sen monikäyttöisyyteen ja sitkeyteen sekä lujaan laatuun. YKSI myyntiesitteissäkin hehkuttettu mainosvaltti oli traktorin huoltokohteiden helppo saavutettavuus. OH JA AMO on hankkinut aikojen saatossa kunnioitettavan, työn briljeeraaman patinan. ennen kuin pärähtää käyntiäänelle. Hytti ei periaatteessa ollut vakiovaruste, mutta valmistajan esite kuitenkin mainitsee, että Ruotsissa 425 toimitetaan turvakehikon kanssa. Brosyyri kertoo, että raamisto on helppo muuttaa hytiksi lisäämällä ovet ja muut kilkkeet. Suunnittelijoiden mielijohteesta pienenä erikoisuutena traktorissa on vasemmalle puolelle sijoitettu nostolaitteen ohjausvivusto joka täten poikkeaa valtaosasta muita merkkejä. Tasauspyörästön lukko, hydraulinen nostolaite ja aikaansa nähden hyvin kuljettajan huomioon ottava suunnittelu tekivät siitä suositun traktorin. Kauko Nikula kehuu kokoelmiensa uutta lisäystä varauksetta. Traktori oli sitä, mitä asiakkaat halusivat. Alkuperäinen suunnitelma tällä vielä majorittomalla miehellä oli hakea sopiva yksilö Ruotsista ja tuoda se auton peräkärryllä Suomeen. Terrier oli tullessaan todella hyväkuntoinen. Kuuden voltin sähköjärjestelmällä varustettu Terrier on myös käynnistettäessä uskoa vaativa laite. Painoa Fordsonissa oli kuitenkin siihen malliin, että tieliikennelain puitteissa homma ei onnistuisi käytettävissä olevalla kalustolla. Koska Kauko Nikulalla sattui olemaan muutamakin Major vapautettavana kiertoon jonkun sopivan vaihdokin ilmaannuttua, päätettiin tehdä kaupat pienen koukkauksen kautta. Kauko Nikulaa kiinnosti bensiinimoottorisen traktorin hankinta ja niinpä harrastetoveri lähti Majorintuskissaan sellaista etsimään, Ruotsin puolelta siis. Kyllä se on aina lähtenyt, mutta hetken aikaa se väittää Kaukon mukaan vastaan ?Ei, ei, ei?. Kruunut plärättiin Ruotsissa myyjän kouraan ja paluumatkalle lähdettiin sopiva vaihdokki jousilla. Hyvää ei tarvitse korjata Nyt Suomeen pelkkää vaihtokauppa varteen tuotu Volvo on asustellut uudella reviirillään Kytökylässä noin vuoden verran. Hydraulipumppu pyöri kiilahihnan avulla moottorilta eikä siis ollut riippuvainen siitä, onko kytkin ylhäällä. Vielä viimeisellä valmistusvuodellaan Terrier sai muutaman merkittävän lisäyksen. Omistaja Kauko Nikula on keräillyt traktoreita ja sattui käymään niin, että muuan toinen harrastaja kaihosi kovasti omakseen Fordson Majoria. Punainen pikkuihme 08/12 on kohtalaisen uusi tuttavuus näillä nurkilla ja se päätyi tänne vaihtokaupan seurauksena. Sen myötä saatettiin luopua suurempien työkalujen yhteydessä kannatinpyöristä, kun traktorin eturenkaat alkoivat pysyä maan kamaralla vaikka nostovarsien varaan laitettiin kiikkumaan suurempikin maanmuokkain aina 1?050 kiloon saakka. Vaihdon väline Pohjois-Pohjanmaalla, Kytökylässä, liikkuu myös yksi näistä Terriereistä. Volvo T 425 on siis oikeammin Krabat, mutta täälläkin tuo karvaturriin viittaava nimitys on vakiintunut osaksi puhekieltä. Se on ollut ilmeisen vähällä käytöllä alkuperämaassaan ja huollotkin on nähtävästi tehty säntillisesti
Volvo T 425 Ruotsista tullut Terrier on ollut ilmeisen vähällä käytöllä alkuperämaassaan ja huollotkin on tehty säntillisesti. 32
Myös bensiinimoottoristen traktorien aikakausi Pohjolassa alkoi olla samoihin aikoihin loppuun nähty. Ostajaehdokkaille, jotka kenties olivat hankkimassa ensimmäistä traktoriaan kenties ilman aiempaa kokemusta kyseisenlaisen värkin ohjastamisesta helppous olikin tärkeä argumentti. Henkilöautomainen ajettavuus, välyksetön ja kevyt ohjaus, vaihteiden vaihtamisen helppous, ylläpidon ja huollon vaivattomuus sekä soveltuvuus mitä moninaisimpiin töihin olivat monelle rahoistaan tarkalle pientilalliselle hunjaista kuultavaa. Esitteiden sivuilla traktori suoritti monenlaisia tehtäviä ja laitteen imagoa vahvistettiin myös usein kuvilla kauniimmasta sukupuolesta ratin takana. Tämä on toisaalta hyvinkin normaali tilanne esimerkiksi 60-luvun avotraktoreissa, joihin on jälkeenpäin asennettu jos jonkinlaista koppia päälle, ja tekijä näihin rakennelmiin on löytynyt usein yhtä läheltä kuin omat kädet. Kaikkien kaveri Kaiken kaikkiaan Volvo-BolinderMunktell-Terrier-Krabat-425 on nimeen tai karvoihin katsomatta tasapainoinen yhdistelmä. se kun osaa ne jo ennestään. MOOT TORI on toistaiseksi täysin alkuperäisessä kunnossa eikä suurempia remontteja ole näköpiirissä vieläkään. MONET alkuperäiset yksityiskohdat muistuttavat siitä laadusta, mitä ruotsalaismerkiltä on vuosien varrelta totuttu odottamaan. 08/12 33. Vanhan koiran ei tarvitse enää oppia uusia temppuja . hytin historia ei ole aivan selvillä, tätä alkuperäistä kehikkoa lukuun ottamatta. Työkäytön loputtua harrastepiirit ovat myös ottaneet Terrierin kavereineen avosylin vastaan sellaisena, kuin se aikanaan on ollutkin. Sarjan parhaiten varusteltu loppupää oli viisilovisine laatikkoineen ja parannellulla nostolaitteella erittäin kilpailukykyinen laite. Tämän jälkeen markkinoille ilmestyneiden koneiden kyljissä nähtiin Volvon rinnalla myös BM-merkintöjä erilaisina yhdistelminä. Dieselmoottorit jatkoivat hyvin alkanutta voittokulkuaan traktorien kokoluokan yhä kasvaessa lisääntyvien tarpeiden ja kehittyneempien valmistusmahdollisuuksien myötä. Terrierit ja Krabatit luonnollisesti palvelivat aktiivisesti vielä vuosia, jopa vuosikymmeniä valmistuksen loputtua, kuten hyvälaatuiset traktorit tapaavat tehdä. Pieni, ketterä, tukeva, kestävä ja kokoonsa nähden voimakas traktori saavutti vankan jalansijan luokassaan. Ajettavuuteen ja käytön helppouteen oli panostettu ja sitä myös markkinoitiin. 425 oli kaikin puolin siis hyvin ruotsalainen laite sanan positiivisimmassa merkityksessä. Traktorimallin valmistus loppui vuonna 1962 molemmilla merkeillä. T 425 Krabatista tuli samalla viimeinen pelkän Volvo-merkin alla myyty maataloustraktori
34
Kun tarvitaan järeää peliä raskaisiin kuljetuksiin, kuulostaa Jyry-Sisu sopivalta vaihtoehdolta. 35. Sora-Rollssi Tuulos Sisu R-142DST 6x2/5050 Jo auton merkkikin kertoo, mistä on kysymys
Muun muassa moottoriongelmiensa vuoksi Ukko-Kontio ei saavuttanut erityistä suosiota. olihan esimerkiksi nokkamallisen Scania 111:n konepeitto-lokasuojapakettikin peräisin 50-luvulta ja tuotannossa vielä 80-luvun alussa. Toisten mielestä Jyry oli jopa liian järeä rahtipuoliperän vetoon, kun taas toisten mielestä Kontio oli tuohon tehtävään liian kesy. Tarkkaa rajaa mallien soveltuvuudesta eri käyttötarkoituksiin ei voida vetää. Päämallit Kontio ja Jyry erosivat toisistaan kokoluokituksen osalta . Ero ei ollut 50- ja 60-luvuilla vielä niin dramaattinen, koska Kontiota käytettiin yleisesti esimerkiksi puutavara-autoina ja rahtiautoina rekanvedossakin. Lääkettä raskaimpien kuljetusten hoitoon tarjosi vuodesta 1953 lähtien muun muassa Oy Suomen Autoteollisuus Ab Jyry-Sisun muodossa. Jyry-Sisu Teksti ja kuvat: Iikka Kekko J o vanha suomalainen sanontakin kertoo, että jollei sauna, viina tai Jyry-Sisu auta, niin tauti on kuolemaksi. Ensimmäisestä Jyrystä viimeiseen malliin auto oli kehittynyt melkoisesti niin ulkoa kuin päältäkin, vaikka selvää sukunäköä olikin havaittavissa. Vanhentuneelta Jyry näyttikin vasta kun sen rinnalle ajettiin uusi SR.. 70-luvulla mallit jakaantuivatkin karkeasti niin, että Jyry oli tarkoitettu pääasiassa kolmeakselista kaipaavalle, kun taas Kontio oli omimmillaan tehtävissä, joissa pärjäsi kahdella akselilla. Viimeiset Jyryt Jyryjen valmistuskausi kesti lähes kolmekymmentä vuotta, vuodesta 1953 vuoteen 1983, jolloin SR Sisu lopullisesti korvasi auttamattomasti vanhentuneen Jyryn. Pari vuotta Jyryn jälkeen Sisun malleiksi nimettiin Nalle- ja Kontio-mallit, jotka muistetaan vielä tänäänkin juuri noiden mainioiden nimiensä ansiosta paremmin kuin 80-luvun SK- ja SL-mallit, jotka eivät niminä kerro yhtään mitään. 36 Jyry-Sisu oli huippubrändi valmistajalleen, jos sanaa brändi sopii käyttää 50?70-luvuilla kukoistustaan eläneestä autosta. 70-luvulla Jyry kuitenkin erottui jo selkeämmin isoksi autoksi, vaikka Kontiotakin päivitettiin esimerkiksi V8-moottorisella UkkoKontiolla, joka telialustana suunniteltiin varteenotettavaksi vaihtoehdoksi esimerkiksi ilman perävaunua suoritettavaan maanajoon. Jyry oli järeämpi auto ja tarkoitettu Kontiota järeämpiin töihin. Tämä ei tarkoita sitä, että auto olisi ollut loppuvaiheessaan kilpailijoitaan huomattavasti vanhentuneempi . 50-luvulla suomalaisuutta ei hävetty kuten nykyään, vaan autoille ja muillekin koneille annettiin kansantajuisia ja Viimeiset Jyryt edustivat vanhan koulukunnan kuorma-autoja 80-luvun alussa. helposti mieleenpainuvia nimiä
Kojetaulu on muotoiltu niin, että itse mittaristo nousee selvästi erilleen muusta sisustuksesta. Rahtipuolella nokkamalleja oli koko ajan vähemmän. Myös napavälitteiset vetoakselit yleistyivät Sisuissa 70-luvun loppua kohti tultaessa moottoritehojen ja kokonaispainojen noustessa. Vuosikymmenen alussa Sisuissa käytettiin Eatonin napaperiä, kunnes oma tuotanto pääsi käyntiin. KOJETAULUNÄK YMÄ uudistui viimeisiksi kolmeksi vuodeksi melko moderniksi verrattuna ohjaamoa muuten painavaan ikään. Näkyvyys ulos on kohtuullinen ulkoapäin pieniltä näyttävistä ikkunoista huolimatta. SISUN oma napaperä ja kahdella rungon ulkopuolella sijaitsevalla sylinterillä varustettu nostoteli kesti lähes mitä vaan ja nousi ylös kuormitettunakin. Muotoilunsa osalta kuvissa esiintyvä viimeisen version Jyry ?80 edustaa niin sanottua vanhan koulukunnan kuorma-autoa. Konepeitto on pitkä ja suippo kun taas ohjaamo on lyhyt ja kapeahko, ehkä jopa ahtaan oloinen, mikä tietysti riippuu arviota suorittavan ihmisen koosta. Lujitemuovista valmistetun konepeiton Sisu esitteli 60-luvun puolessa välissä paljon ennen muita ollen silloin Jyryn kulta-aikaan monilta kohdiltaan edistyksellisempi kuin isojen tehtaiden tuotteet. Viimeinen Jyry onkin mielenkiintoinen yhdistelmä eri vuosikymmenien innovaatioita ja muotivirtauksia. Esi37. Vastaavasti kaikki hallintalaitteet ja katkaisimet ovat käden ulottuvilla. Vuonna 1979 modernisoitu kojetaulu oli viimeisimpiä viilauksia suorakaiteen muotoisten ajovalojen ohella 60-luvun alussa esiteltyyn teräsohjaamoon. Akseliperistä napavälitteisiin siirtyminen ei ollut hyppy helpompaan elämään akselirikot kerralla unohtaen, sillä napaperien kanssakin käytiin omat taistelunsa. Kuljettajan paikalla istuttaessa, kun istuimen selkänoja on takaseinässä ja ratti kiinteästi omalla paikallaan, ei tunnu välttämättä aivan tuulesta temmatulta huhulta, jos joku rotevampi rahtari on kommentoinut työpaikkaa ahtaan oloiseksi. Tätä linjaa Sisukin seurasi tulevissa nokkamalleissaan. Kilpailijat olivat tuoneet jo 70-luvun alussa markkinoille uuden sukupolven nokkamalleja, joissa ohjaamoa oli jo nostettu osittain moottorin takareunan päälle vähän ylemmäs ja eteenpäin tarkoituksena pidemmän kuormatilan mahdollistaminen sekä ohjaamon sisätilojen kasvattaminen. Mitä käyttöominaisuuksiin tulee, oli Jyry huipputuote loppuun asti. Jämerä kotimainen KOTIMAISEN kuorma-auton vahvoja puolia on aina ollut järeä alusta käyttäjäkunnan operoidessa maansiirto- ja puukuljetusten parissa. 08/12 Viimeisistä Jyryistä valtaosa oli kolmeakselisia maansiirtoautoja viiden metrin akselivälillä ja nousutelillä
Nostoteli napaperällä maansiirtoauto-Sisuissa osoittautui varsin toimivaksi ja suosituksi ratkaisuksi, kunhan perät saatiin kestämään. 260- HE VOS VOIMAISEN Rolls Roycen koti sijaitsee lujitemuovisen konepeiton alla. nykyään vastaavalla sisämelulla varustettua uutta autoa tuskin saisi rekisteriin, mutta meille alan intoilijoille tällaiset legendaariset eri laitteista lähtevät käyntiäänet ovat mannaa. Kaiken lisäksi ajoimme nyt tyhjiltään, jolloin äänet ovat varmaankin huomattavasti hillitymmät kuin kuorma päällä montusta ylös kivutessa. Täysi kunnia ja kumarrus on paikallaan niille automiehille, jotka ovat tällaisilla autoilla tehneet työtä, vaikkakin siihen aikaan kyseinen auto on edustanut alansa huippua. Veli-Matin mielestä Fullerin ja Rollsin voimalinja on varsin kätevä käyttää. Vanajan ideoima nostoteli ei varmaankaan enää sen kummempia esittelyjä kaipaa, onhan se yksi kotimaisen kuormaauton kiistattomia valttikortteja. Vaikka Cummins tuli moottorivaihtoehdoksi vuonna 1980 370-hevosvoimaisena versiona, sen rinnalla pidettiin kuitenkin tarjolla yhä Rolls Roycea sekä Leylandia. Vuonna 1981, jolloin Sisu täytti 50 vuotta, tehtiin sarja puna-mustia juhlamalleja. Kilpailijoiden tavoin Sisussa lokasuojat eivät kuulu samaan pakettiin konepeiton kanssa. JYRY-SISU 1980 VALMISTA JA Oy Suomen Autoteollisuus Ab, Karjaa MALLI R-142DST MOOT TORI Rolls Royce Eagle MK3, 6-sylinterinen ahdettu dieselmoottori, iskutilavuus 12?170 cm3, teho 260 hv, vääntömomentti 1?040 Nm/1?200 rpm VAIHTEISTO Fuller Road Ranger, 13 nopeutta ALUSTA nostotelillä varustettu 3-akselinen tasakuorma-auto, akseliväli 5?050 mm TAK A - AK SELISTO Sisun napavälitteinen vetoakseli ja nostoteli PÄ ÄLLIR AKENNE soralava, 2-akselinen Wiler-kasettiperävaunu OMISTA JA: Veli-Matti Reiniö, Tuulos VAHVA ehdokas Unescon kansanperintökohteeksi: Jyry-Sisu suomalaisella soramontulla. 38 merkiksi planeettapyörien kestävyydessä todettiin olevan parantamisen varaa lukuisten naparemonttien yhteydessä. Ne oli varustettu Cumminsin koneella, mistä on jäänyt elämään huhu, että tarjolla olisi ollut vain kyseistä konetta. Cummins sai alusta alkaen suuren suosion jättäen muut moottorivaihtoehdot taka-alalle. Vaihteistoja oli myös tarjolla niin ZF:ää kuin Fulleriakin, joista Fullerin synkronoimaton oli suositumpi. Suositummaksi sen teki nopeampi vaihtaminen synkrolaatikkoon ver- rattuna, vaikka suosittu tapa vaihtaa ilman kytkintä olikin kielletty valmistajan toimesta. Napaperiä suositeltiin juurikin ajotehtäviin, joissa Jyrytkin olivat suosittuja. Vaikka vaihteistoa käytettiin niin tai näin, se oli kuitenkin osoittautunut kestäväksi ja varmatoimiseksi rankoissakin olosuhteissa. Rollssi-Jyry Rollsin saundin kuulee jo kauas Veli-Matti Reiniön saapuessa montulle Jyryllään. Käydessämme koeajolla vahvistui myös kuulopuheet siitä, että Rolssin rehvakas mörinä kuuluu myös lähelle . Isommalle päin Rolls pudottaa tunnetusti kierroksen-
Uudet kalvot olisivat löytyneet Suomestakin, mutta 200 euron hinta sai siirtymään internetin ääreen. Kyseinen brittivoimanlähde on ollut varsin kiistelty kestoltaan ja ominaisuuksiltaan. Sieltä löytyikin yhteys englantilaiseen pumppukorjaamoon, josta kalvot löytyivät 50 eurolla kotiin toimitettuna. Konepeiton pokkausten muodot esiin maalaten kevennettiin auton ulkonäköä. Pikku säätöjen jälkeen hän oli saanut Jyryn katsastettua ja käyttänyt sitä kolmeakselisen lavetin vetäjänä. Ostettaessa auto olikin teknisesti paremmassa kunnossa kuin mitä päältä päin olisi voinut päätellä. Ohjaamon yläosa vyötärölinjasta ylöspäin maalattiin myös eri värillä. Auton kolmas omistaja, jolta Reiniö auton osti, oli hankkinut sen hylättynä. Reiniön autossa oleva MK3-versio Eagle-tyypistä oli kuitenkin jo kehittyneempi eikä esimerkiksi sen öljynkulutuksesta liikkunut yhtä huikeita tarinoita kuin aiemmista, jotka saattoivat kuluttaa öljyä ämpärillisen päivässä. Rolls Roycen moottori oli tarjolla vielä vuonna 1982 jolloin viimeiset Jyryt valmistettiin. sa nopeammin kuin Fuller, jolloin vaihtaminen on nopeaa ja täsmällistä. Usein näkee kuinka Fuller-virtuooseilla on halu näyttää kuinka vaihteet vaihtuvat alta aikayksikön vaihteita revittäessä. Veli-Matin liikkeet ovat rauhallisemmat vaihteiden mennessä pehmeästi päälle kuin huomaamatta vasemman jalan suorittaessa kaksoispoljennan. Rolls Roycen moottori oli VeliMatille tietoinen ja mieluinen voimanlähde omaan harrasteautoon. Vastaava kaksiväriteema oli aikanaan varsin yleinen Jyryissä ja luo tähän autoon ajan henkeä. Veli-Matti kertoo, ettei kuorma-auton ylläpitäminen harrastuksena ole kovin helppoa taloudellisesti, vaikka autoja saa kohtuuhinnoilla ja oma työpanos kunnostustyössäkin olisi huomattava. Esimerkiksi koko yhdistelmän katsastus maksaa noin 400 euroa. Auton valmistuttua vuonna 2007 se oli katsastettuna ja sillä käytiin muun muassa vanhojen autojen ajoissa, mutta sen jälkeen käyttö on jäänyt satunnaisiin koeajoihin tarrakilvillä. VELI - MAT TI ja Tapio Reiniölle vanhemmat kulkuneuvot sattuvat hyvin käteen. 260-hevosvoimainen versio 12,2-litraisesta ahdetusta rivikuutosesta oli kuitenkin harvinaisempi vuonna 1980, jolloin tarjolla rollssimiesten tarpeisiin oli saman Eagle MK2:n 320-hevosvoimainen versio. Veli-Matti Reiniö kertoo hankkineensa Jyrynsä jo yhdeksän vuotta sitten. Sisun perässä oleva kaksiakselinen Wiler-kasettivaunu löytyi perään Hämeenlinnasta auton valmistumisen jälkeen ja sopii siihen kuin piste i:n päälle. Tekniikan osalta autoon ei ole tehty isompia remontteja lukuun ottamatta polttoaineen siirtopumpun kalvoja, jotka jouduttiin uusimaan niiden rikkouduttua. Tapion kesäkulkimena palvelee legendaarinen ?74 Honda 750 Four, eli ?Tuutti?. 08/12 39. Tosin öljylaaduillakin oli vaikutusta asiaan, mikä usein unohdetaan mainita tarinoita väritettäessä. Suurin työ auton kunnostuksessa olikin hiekkapuhalluksessa ja maalauksessa. Maalauksen osalta noudatettiin aikakaudelle ja Sisulle tyypillistä maalausteemaa. Kauppaa hierottiin pari kesää kesätyöpaikalla työkaverin kanssa, joka kauppasi kaverillaan joutavana olevaa autoa
Tukinvetäjästä tykinvetäjäksi Valmet Terra 865 BM ?71 1960- ja 1970 ?lukujen taitteessa Valmet valmisti Terran 865 BM-mallia lähinnä tykinveto- ja kuljetustehtäviin. Suomen armeija hankki niitä käyttöönsä sadan kappaleen suuruisen erän. Rautalampi 40
41
Kehityssuunta oli kuitenkin koko ajan yhä teknistyvämpi hevosvoimien harventuessa, ja vuoden 1969 lopussa tehtiinkin päätös siirtymisestä kokonaan moottoroituun vetovoimaan. Suunnittelun lähtökohtana oli laite, joka kykenisi vetämään raskaita jalkaväki prikaatien aseita vaikeassa maastossa. RUNKO - OH JAT TU Terra sai useimmiten peräänsä tykin, mutta kuljetusvälinevarikko valmisti myös teliperävaunuja laitteen perään räätälöitynä. tämä yhdistelmä on varmasti melkoisen mielenkiintoinen peruutettava ainakin äkkiseltään. 42 Juuret metsässä Valmet Terra 865 BM sotilaspyörätraktori oli Valmet Oy:n lentokonetehtaan ja puolustusvoimien kuljetusvälinevarikon tuotekehittelyn tulos. Tästä Valmet 363 D -mallista kehitettiin suuremmalla moottoriteholla varustettu, 80-hevosvoimainen Terra-metsätraktori. Tämä amerikankielellä Skidderinä tunnettu juontokone oli tarkoitettu kokorunkojen vetämiseen vinssillä. Suomessa laitteelle ei niinkään ollut markkinoita, sillä runkojuonto on enemmän todella suurten savottojen hommaa. Niinpä Valmet havitteli Terralle menekkiä suuren veden ta-. Valmet Terra Teksti: Lea Lahti ja Juha Pokki Kuvat: Tuukka Erkkilä P uolustusvoimien piirissä tehtiin sodan jälkeen lukuisia kokeiluja kenttätykistön liikkuvuuden edistämiseksi. Jo 60-luvun alussa Valmetin Tourulan tehtailla oli valmistettu metsätraktoreiden prototyyppi, joka oli nelivetoinen, suurilla renkailla varustettu runko-ohjattu vetokone. Hevosvetoisuus oli selvästi eilispäivän juttu ja konevoimaa tarvittiin korvaamaan lihasvoima. Suomalainen maasto kaikessa hankalakulkuisuudessaan yhdistettynä toisinaan erittäin vaativiin ilmasto-olosuhteisiin asetti tuonaikaiselle kalustolle merkittäviä haasteita. Vaikka tilanne on tänäkin päivänä olosuhteiden osalta sama, täytyy muistaa, että puoli vuosisa- taa takaperin moottoritehot sekä voimansiirron ja vaikkapa renkaiden ratkaisut olivat eri luokkaa. Maataloustraktoreita käytettiin joukkojen ja materiaalin siirtämisessä ja telatraktoreita käytettiin tykinvetäjinä, mutta molemmilla oli omat haasteensa luonnon heittäytyessä kunnolla vastahankaan
Vähin äänin Terroja alettiin siirtää pois aktiivikäytöstä ja kuinka ollakaan, 90-luvulle tultaessa huutokauppameklarin vasara oli koputellut traktorit pois vahvuudesta. Huutokaupasta sen tie vei laukaalaisen Jussi Kauppisen huiman kokoiselle konevarikolle vanhojen Volvojen, Sisujen ja muiden koneiden seuraksi. Prototyyppi kastettiin Terra 865 -nimellä ja suunnittelun lähtökohtana oli toteuttaa laite, joka kykenisi vetämään raskaita jalkaväkiprikaatien aseita vaikeassa maastossa samalla kuljettaen myös esimerkiksi tykkiryhmää ja varusteita lavalla. kaa. Onneksi osa näistä on säilynyt jälkipolvien ihmeteltäviksi harrastajien toimesta. Käytäntö kuitenkin osoitti esimerkiksi miehistösuojan puutteelliseksi ja maantienopeuden riittämättömäksi. Jonkinlaista kysyntää kotimaassa tuotteelle kuitenkin lisäsi puolustuslaitos. Maantiellä voitiin päästellä 32 kilometriä tunnissa ja sitä hillittiin tarvittaessa paineilmajarruilla. Terran maastokelpoisuuden tekijöinä olivat 26-tuumaiset renkaat. Vaihteistosta löytyi kahdeksan pykälää eteen ja kaksi taakse. Terralla ei kuitenkaan aiottu harmaissa vetää tukkeja vaan pikemminkin tykkejä. Kotimaista vetovoimaa Valmet Terra -metsätraktorin perusratkaisujen pohjalle alettiin suunnitella sotilaspyörätraktoria. Ensimmäinen prototyyppi valmistui vuonna 1966 ja toinen, Terra 865 BM I, vuonna 1968. Näistä saatujen kokemusten perusteella puolustusvoimat allekirjoitti elokuussa 1969 hankintasopimuksen sadan kappaleen Terra-erästä. Kuljetusvälinevarikko suunnitteli hytin ja päällirakenteen traktoriin. Moottorina oli alkuperäisestä metsä-Terrasta poiketen vielä hieman puhdikkaampi 88-hevosvoimainen Valmet 411 A. Palveltuaan puolustusvoimia kymmenisen vuotta, Terra passitettiin konevikaisena Tampereen Kalkun varikolle huutokaupattavaksi. Paperilla kaikki näytti kohtuullisen pätevältä paketilta. Vuoden 1971 puoliväliin mennessä kaikki sata kappaletta oli toimitettu puolustusvoimille ja kaavailtu sotilasura sai alkaa. Yksi heistä on Ari Heikkilä. ?VALMET Terrra 865 BM on nimeni ja tapani tulette tuntemaan.? Sotilaspyörätraktori Terra oli vahvasti suomalainen tuote perustuen saman nimen alla lähinnä ulkomaille kaupiteltuun Valmetin metsätraktoriin. Huutokaupasta eteenpäin Heikkilän omistama Terra on valmistunut vuonna 1970, mutta rekisteriin merkitty vuosimalli on 1971. Kun Kauppiselta kerran tiedusteltiin, kuinka monta purkukonetta hänellä on, vastaus oli: kaksi hehtaaria. Koneista kiinnostunut, silloin Konnevedellä asunut Ari Heikkilä löysi kotimaista tekoa olevan Terran Kauppisen varastosta, tykästyi siihen ja osti sen omakseen, sillä suunnitelmissa siinteli puunkorjuu kotipaikalla Petäjävedellä. Moottorin kolmospytyn venttiili oli poikki, mutta Heikkilä kunnosti koneen, purki miehistönkuljetuslavan pois ja rakensi rungolle RKP-kuormaajan sekä lisäsi karikat puunajoa varten. Omistajansa mukaan Terra on kesäaikaan ajo-ominaisuuksiltaan yllättävänkin ketterä ja maastokelpoinen ja taipuu hyvin vaikeissakin paikoissa. Talvikäyttö onkin sitten ihan toinen 08/12 43
Terra putosi tien penkalle kyljelleen ja jäi nojaamaan sähköpylvästä vasten. Yhdistelmä oli niin hieno, että se kelpuutettiin mu-. Jumittunutta konetta oli ensin liuoteltu, jotta se saatiin pyörimään sen verran, että lastaus lavetille onnistui. Kun kone ei käy on ohjaamossa leppoisa istuskella, mutta liikkeellä kuvassa esiintyvä putkisto tarjoaa ?saundia. ja on liukkaalla kelillä täysin arvaamaton. Ketjut kaikissa pyörissä auttavat toki jonkin verran. Ratin keskiö muistuttaa, että valtion pajan valmistamalla tuotteella ollaan liikenteessä. 44 juttu. ?Se on melkoisen takapainoinen ja osoittautui talvikäytössä hankalaksi ajettavaksi?, omistaja kommentoi laitteensa ominaisuuksia ja jatkaa: ?Orbitrooli ja runko-ohjaus toimivat hyvin ja tehokkaasti. Valmet Terra ARI Heikkilä entisöi Terran uutta vastaavaan kuntoon. Apuun tarvittiin autonosturi, ennen kuin muuttomat- ka uuteen kotiin pääsi jatkumaan?, Heikkilä kertaa siirtokuljetuksessa sattunutta takapakkia. Rautalammilla Terra purettiin osiksi ja toimitettiin hiekkapuhallukseen Miikka Ahosen pajalle. Projekti eteni hitaasti mutta varmasti, ja viiden vuoden kuluttua uusi maalipinta ja uusitut pressut saivat Terran näyttämään tuliterältä, jos ei jopa hienommalta kuin tehtaalta tullessaan. Hiukan alitehoisen moottorin vuoksi syöttö täytyy ruuvata aikalailla suurelle jos kuormaa on vedettävänä.? Melko pian Heikkilä purkikin kuormaajan pois, palautti lavan paikoilleen ja pysäköi laitteen kuusen juurelle huilaamaan. Pääkallokelillä päin pylvästä Muutaman vuoden kuluttua, 1990-luvun puolivälin paikkeilla uudenvuodenpäivänä Heikkilä päätti viedä Terran uudelle asuinpaikkakunnalleen Rautalammille. lähes kipurajoille. KOJETAULU on yksinkertainen niin muotoilultaan kuin sisällöltäänkin. Talvella kone on kuin lehmä lumessa, menee kiemurtelemalla paksussa hangessa . Puolustusvoimille lähetetty kuva entisöidystä tykinvetäjästä poiki kaupat, jonka seurauksena Terralle löytyi vedettäväksi sodassakin aikoinaan palvellut 105-kenttähaupitsi. Hydraulinen etuvinssikin koneeseen löytyi viiden vuoden metsästyksen jälkeen Kuopiosta. jos menee . Huonoksi onneksi sinä päivänä oli erittäin liukasta, pahin mahdollinen pääkallokeli. ?Eräässä risteyksessä Uuraisilla lavetti luisui pois tieltä ja kellahti kyljelleen. Suurin puute koneessa on tasauspyörästön lukkojen puute
MOOT TORI on 88-hevosvoimainen turboahtamaton Valmet 411 A joka on hieman alitehoinen ja sellaiseksi se todettiin myös käytännössä. Tämä oli yksi osasyy aikaistettuun luopumiseen kalustosta ennen 40:n vuoden kaavailtua eläkeikää. kaan useisiin näyttelyihin ja puleerattiin viimeisen päälle juhlakuntoon Valmetin 50-vuotisjuhliin Jyväskylän Paviljonkiin. Syksyllä 2007 yhdistelmä muuttui muutaman asteen järeämpään suuntaan, kun huutokauppaostona vedettäväksi löytyi Suomen kenttätykistön suurin, juhlavan kokoinen 152-kenttätykki. Terran hankinta polkaisi liikkeelle koneharrastuksen, jossa kalusto lisääntyy tasaista tahtia. Ari Heikkilän kokoelmaa ja harrastusta on esitelty tarkemmin Vanhat Koneet -lehden numerossa 6/2012. 45. Ajokokokemusta onkin viime vuosina kertynyt huimasti lisää. ?Meteli sisällä on korvia huumaava, koska ohjaamossa pystyssä olevan suoran pakoputken suojapellit antavat sellaiset soundit, että naapurin kanssa on turha keskustella?, omistaja kuvailee sisätilan desibelejä. ?Mielenkiintoisen ajettavan Terrasta tekee se, että kone on niin sanottu puolikytkinmalli. Joskus Terra saa tehtäväkseen myös 120:n kranaatinheittimen vetämisen ja toisinaan se taas pääsee kuljettamaan soppatykkiä nälkäisten luokse. Kunniamaininta kirjoituskilpailussa A JAN patina näkyy kunnostetussakin yksilössä mukavina yksityiskohtina siellä täällä. Välikytkimellä suoritetaan vaihteiden vaihto, mutta varsinainen vetoajo pitää suorittaa momentinmuuntimella ja jarrulla.? Terra on pysäköitynä kunniapaikalle Heikkilän kodin edustalle ja seuranaan sillä on muutakin armeijan käytöstä poistettua kalustoa; Zilejä, KrAZeja, tykkejä ja onpa sillä tontilla turvanaan panssarivaunukin. Muistuupahan mieleen ne lähtökohdat mistä kunnostustyötä on ryhdytty tekemään ja se, että kone on aikanaan ollut aktiivikäytössä. AKULTA virtaa ja Terra käyntiin. Toivokaamme tälle palveluksesta pois jääneelle erikoisuudelle vielä monia käynnistyksiä. Terran omistaja ja kunnostaja Ari Heikkilä on saanut Nokia-renkaiden 2010 järjestetyssä valtakunnallisessa Vanhin käytössä oleva työkoneen rengas -kilpailussa kunniamaininnan Terra-aiheisella kirjoituksellaan . ja alkuperäiset nokialaiset rullaavat alla edelleen. Rekisteritunnus 795?XAA oikeuttaa liikkumaan laillisesti myös maanteillä, joten lavettikyytiä ei enää nykyisin tarvitse pelätä. Vaihdelaatikko on Valmetin 900 tai 1100 loota, ja sen aikainen momentinmuunnin ?vie rattaita niin kovaa?, että vaihteiden kytkeminen ei kunnolla onnistu ilman pientä kuivaa välikytkintä. Välikytkimen kanssa täytyy olla tarkkana, että sitä ei polta
Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Kuopio T untuu, että 80-luku oli vasta tuossa muutama vuosi sitten. Vuosikymmen oli myös valtionlaitosten ajoneuvohankintojen osalta siinä mielessä merkittävä, että muutkin merkit kuin kotimainen alkoivat saada jalansijaa. Merkki piti pintansa kilpailijoiden puristuksessa 70-luvulle saakka, jolloin asiakaskunta alkoi supistumaan lähinnä kunnallisiin liikennelaitoksiin ja valtion omistamiin yhtiöihin. 252-hevosvoimainen DAF vei onnikkaa jo riittävän ripeästi niin vakio- kuin pikavuoroillakin. BK190D/6500 kertoo että kyseessä on B niin kuin bussialusta, K niin kuin keskimoottori, 190 kertoo tehon kilowatteina, D paljastaa voimanlähteen DAFiksi ja 6?500 on akseliväli millimetreinä. Suuntaus jatkui 80-luvun puolella, jolloin bussialustojen menekki alkoi olla aika laimeaa. Hollantilaismoottorin ehkä merkittävin murhe oli vajaatehoinen kompressori ilmajousitettuun autoon. Moottorista oli tarjolla lisäksi kaupunkibusseihin tarkoitettu 211 hevosvoiman versio kuin myös nivelbusseihin paremmin sopiva, vähän terhakampi 260 hevosen vaihtoehto, joita valmistettiin vain yksi kappale Turun Liikennelaitokselle. Vaikka tehoeroa ei perusmallin moottoriin ollut kuin 8 hevosvoimaa, oli vääntömomenttia saatu kasvatettua perusversiossa 960:stä 1?080 newtonmetriin, mistä oli hyötyä raskaammassa ajoneuvossa, jolla ajettiin taajamissa. Mutta jos otetaan ruutupaperia ja suoritetaan yksinkertainen laskutoimitus, 2012 miinus 1985, saadaan kuvissa esiintyvän bussin iäksi 27 vuotta, joka on alkuperäisellä korilla varustetulle bussille melko korkea ikä. Miksi tämä selittelyltä maistuva vakuuttelu heti tähän alkuun. Vasta perusteellisemmin tutustuttaessa siitä paljastui seikkoja ja piirteitä, joiden vuoksi luokittelin sen ehdottomasti tallennettavien ajoneuvojen ryhmään ja hyvää hoitoa ansaitsevaksi kulttuurihistorialliseksi esineeksi. Vaihtoehtona DAFille oli tarjolla myös 10-litrainen Cumminsin pystymoottori, jonka asennuspaikka oli luonnollisesti alustan takaosassa, joka ei puolestaan ollut sovelias tämän tyyppiselle rahtitilalla varustetulle postilinja-autolle. Makaava DAF-moottori linja-autossa ei ollut mikään kummajainen, sillä vastaavaa kellistettyä turbomoottoria käytettiin Keski-Euroopassa ja muun muassa Brittein saarilla runsaasti. Peruskestävänä moottorina tunnettu 11,6-litrainen DAF-dieseli olikin jopa jonkinasteinen pelastus Sisun bussialustoille alitehoisten Valmetin moottoreiden jälkeen. Onhan kyseessä kuitenkin viimeinen Sisun bussialustatyyppi, jonka jälkeen keskityttiin ainoastaan kuorma-autoihin. DAF-voimaa Sisun historia linja-autojen valmistajana kantaa lähes yhtä pitkälle kuin koko merkin historia, aina 1930-luvun alkuun saakka, jolloin muun muassa valmistui ehkäpä kaikkein kuuluisin Sisun linja-auto, myöhemmin Dallapé-Sisuna tunnettu bussi. Eivät sen aikakauden autot ole vielä vanhoja, vastahan niistä hierottiin kauppaa ja maksettiin osamaksuja rahoitusyhtiölle. Tä- 46 män seurauksena Sisu onkin tyystin kadonnut valtion kalustosta joitakin sotilasajoneuvoja lukuun ottamatta. Sisun alustan malliterminologia on varsin selkeästi ymmärrettävää. Kaikista luetelluista latteuksista huolimatta tästäkin autosta löytyi koematkustuksen yhteydessä monta mielenkiintoista tarinaa. Kompressori joutui tekemään ahkerasti töitä, mikä rasitti sitä eikä kompuraremonteilta voitu välttyä.. Siksi, että nähdessäni tämän bussin ensi kertaa en pitänyt sitä minään vanhana autona vaan pikemminkin arkikulkimena. Postin erikoinen Sisu BK 190D / 6500 + Ajokki Express Vuonna 1985 valmistuneen postin linja-auton mallimerkintä ei kerro asiaan perehtymättämälle juuri mitään, eikä auton ulkonäkökään tee siitä tavalliselle kaduntallaajalle eksoottista ajoneuvoa
47
Näin siis vanhoina hyvinä aikoina. Postille toimitetut korit varusteltiin tietyillä varusteilla ja rakenteilla. Useimmat autot varustettiin isolla korin takaosan rahtitilalla. Kuljettajilla piti puolestaan olla postiajolupa, jonka suorittamiseksi oli käytävä päivän kurssi. Jos autoissa oli rahastaja, oli hänen virallinen nimityksensä taas autopostimies. Vastaavalla alustalla varustettuja autoja valmistettiin vahvistamattoman tiedon mukaan 40 kappaletta, joista postille toimitettiin 11. Tämän Seinäjoen postiautovarikon kirjoille uutena tulleen yksilön tie vei lopulta Lauttakylän Auton varikolle, jonne oli keskitetty muutkin kunnossa olevat Sisut yksi toisensa jälkeen, kun ikä alkoi painamaan niiden harteita 2000-luvulla. Oli helpompaa, kun samantyyppiset autot olivat saman varikon kirjoilla, minne oli myös keskitetty niiden varaosat ja etenkin tietotaito huoltoihin ja korjauksiin. Parikymppisiä autoja alettiin poistamaan käytöstä sitä mukaa kun suurempia remontteja tuli näköpiiriin . Muita vastaavien, DAF moottoristen ja Ajokin korilla varustettujen Sisujen käyttäjiä olivat muun muassa Tampereen Liikennelaitos ja Puolustusvoimat. ja paikallisliikenteessä. Postin autoilla oli myös omat säädöksensä: niistä ei esimerkiksi maksettu dieselveroa eikä niitä oltu vakuutettu. Myös Vuorelan Veho on tukenut auton teknistä ylläpitoa merkittävästi. Posti Spesiaali Posti, muiden valtionlaitosten ohella, ei juuri mässäillyt kalustollaan sen ollessa kuitenkin vaatimukset täyttävää ja tehtäviinsä sopivaa peruskalustoa ilman hienouksia. Myös Safematicin keskusvoitelu kuului. Postilla Expressiä käytettiin myös pikavuoroilla, kuten kuvien yksilöäkin, jolla on ajettu muun muassa Vaasa?Kuopiopikavuoroa. eikä niiden uudelleenkoritustakaan nähty varteenotettavana vaihtoehtona. Kun tämän viimeisen kohtuullisen hyväkuntoisen yksilön loppusijoitusta ryhdyttiin miettimään, ehdotti Lauttakylän varikon korjaamopäällikkö auton lahjoitusta alan historiaa vaalivalle seuralle, josta tulikin auton uusi haltija. Tällä hetkellä auton asemapaikkana Ajokin kori on kestänyt aikaa hyvin, bussia on vaikea uskoa nopealla vilkaisulla lähes 30-vuotiaaksi. Postille toimitetuista autoista merkittävä osa oli juuri Express-korilla varustettuja ?Posti Spesial. Vahingon sattuessa käytiin kouraisemassa valtionkonttorin kassasta pelimerkkejä kuluihin. -malleja, jotka valmistuivat vuosina 1985?87. Tamperelaisen Ajokin valmistama kori on niin sanottu vakiovuorokori, jota käytettiin tarvittaessa myös lähi- 48 on Kuopio ja Kuopion Liikenteen bussihalli, yhtiön tukiessa seuran arvokasta toimintaa pyyteettömästi niin säilytyspaikan kuin muunkin ylläpidon tarjoamisenkin muodossa. Sisu-postilinja-auto Ajokki Express Suomen Linja-autohistoriallisen Seuran omistuksessa oleva Ajokki Express -korinen ja Sisu BK190D -alustalla varustettu linja-auto on yksi viimeisistä Sisun linjaautomalleista
Eihän 27-vuotias bussi tietenkään tunnu uudenkarhealta, mutta onhan liikenteessä yhä edelleenkin helposti parikymppisiä linja-autoja. Ulkonäön perusteella voisi jopa väittää Ajokki Expressin olleen aikanaan varsin edistyksellisesti muotoiltu, sillä ikä ei juurikaan paina sen muotoja toisin kuin monessa vastaavan ikäisessä henkilöautossa. Bussiseuran edustajan mukaan auto on hyvä ajettava, vaikka ilmajousien yhteydessä ei ole kallistuksenvakaajia lainkaan. Ilmanottoputki näyttäisi olevan kotimainen sovellus hollantilaisen moottorin yhteydessä. 49. SISÄTIL AT ovat toimivat mutta ei mitenkään pröystäilevät. Jos halusi saada ylellisemmän linja-auton, oli tarjolla muita malleja. vakiovarusteisiin jo 30 vuotta sitten. Hauskana yksityiskohtana on muun muassa pieni lippa sisävalon vieressä, mikä esti kuljettajaa häikäistymästä. Nelinopeuksinen Allisonin automaattivaihteisto toimii mukavasti DAFin jatkona ja auto liikkuu yhden toimittajan kuormassa ripeämmin kuin moni muu vastaava linjuri. 08/12 Valmistus lopetettiin kun tuote oli saatu toimivaksi ja lastentaudit kitkettyä pois. KESKIMOOT TORI oli postin linja-autossa miltei itsestäänselvyys korin takaosan rahtitilan vuoksi. Tämä varuste puolestaan liittyi siihen, että postilinjojen kuljettajat heittivät etuovesta lehtinippuja heittolaatikoihin suoraan kuljettajan paikalta. Myös hattuhyllyt olivat vaatimattomat putkiin viritetyt verkkokankaat, ja hattuhyllyltä yhä löytyvällä suojanaamarilla olisi taattu postinkulku jopa äärimmäisissä olosuhteissa. Kyydissä istuessa auton iän voi päätellä helpoiten sisälle kantautuvasta äänestä
Se ei ollut huono . Sitä pidettiin liian tunnottomana ja sen piikkiin on kuulemma laitettu jopa törmäyksiäkin, mutta autoa esitelleen kuljettajan mukaan poljin on hyväkäytöksinen, kun sitä painaa kantapää lattiassa eikä koko jalan painolla. Vauhdin hillitsemisestä puolestaan vastaavat Sisun niin sanotut ?superjarrut?, joissa jarruhihnat ovat normaalia leveämmät. Viimeisen mallin Sisu-linja-auto Postin varusteilla on ehdotonta kulttuuriperintöä. monen mielestä sen lastentaudit oli saatu kitkettyä pois ja tuote kohdallaan kun sen valmistus lopetettiin mikä ihmetyttää näin jälkeenpäin kun markkinoita myös yksityissektorillekin olisi ollut luvassa keskimoottoriauton myötä. Tämä on auto ajalta jolloin Sisu oli Sisu ja Posti oli Posti. SISU - POSTILIN JA-AUTO V UOSIMALLI 1985 ALUSTA Sisu BK 190D, alustan nro: 29838, keskimoottori, akseliväli 6?500 mm, ilmajousitus, kokonaispaino 16?200 kg MOOT TORI DAF DKTL 1160 V, 6-sylinterinen ahdettu dieselmoottori, iskutilavuus 11,6 litraa, teho 252 hv VOIMANSIIRTO Allison MT-644 automaattivaihteisto, Sisu CTR taka-akseli, välitys 3,7 KORI Ajokki Express, vakiovuorokori, 49 istumapaikkaa, rahtitilan kantavuus 1?400 kg, Postin varustelu TAUSTA Alkuperäinen omistaja Posti- ja Telelaitos, rekisteröity 26.11.1985 OMISTA JA Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry VUODET katoavat Ajokin harteilta, kun unohdetaan rekisteriotteen tiedot ja lähdetään liikenteeseen. Sisu-postilinja-auto Paineilmalla toimiva kaasupoljin aiheutti aikanaan paljon porua. Se jos mikä kertoo kotimaisen muotoilun tasosta kolmekymmentä vuotta sitten. 50
Sisu R142 . 08/2012 . Volvo T 425 . Vanaja retkeilyauto Rautaista luettavaa . PAL VKO 2013-04 6 414887 450003 Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Viipale mediat 12008 8/2012 . Sisu postibussi . KUORMA-AUTOT . MAANRAKENNUSKONEET . RAUTAISTA LUETTAVAA! L I K S O P I K S Ä uva konttori bis LB76 Scania-Va Liikk Koneita menneiltä vuosikymmeniltä. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, auraus- ja maaurakointikalustoa sekä muita vanhoja koneita. Kestotilaus 59 90 8 numeroa/vuosi Konesahakokeilua 1950-luku toi moottorisahat savotoille 745000-1208 . Hinta 8,50? SUOMALAISTA TYÖTÄ . Valmet Terra . Hanomag R 28 B . www.vanhatkoneet.fi . TAPAHTUMAT RIVIVILJELIJÄN ERIKOINEN SEPPIÄ JA MESTAREITA David Brown 2D -koneenkantaja Valmet-tietäjä Eero Karhu TANSSIVAT TRAKTORIT Newarkin traktorinäyttelyn helmiä Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.fi www.vanhatkoneet.fi. Scania-Vabis LB76 . MADE IN FINLAND 18 TRAKTORIT . David Brown 2D
52
Vuonna Koskenkorva 1969 Tampereella valmistettu kori hämää luulemaan autoa uudemmaksi kuin se onkaan, sillä tätä nykyistä koria ei suinkaan rakennettu uudelle alustalle, vaan ensimmäistä kertaa vuonna 1959 koritettuun autoon. Postibussi Vanaja VLB 5700 ´59 Koskenkorvalaiselta Jari Kannostolta löytyy monta mielenkiintoista Vanajaa. Komeaa luunvalkoista rattia on saanut tosissaan veivata, sillä tehostinta ohjauksessa ei ole. 08/12 53. Syyksi uudesta asti Postin palveluksessa keltaisessa värissään liikkuneen auton uudelleenkoritukseen ei välttämättä tarvittu liikenneonnettomuutta tai muutakaan vauriota . Kuormurin rajallisuus tulee kuitenkin usein esille, kun tekisi mieli viedä kerralla koko perhe tai useampi kaveri ajelulle. Koskenkorvalaisen Jari Kannoston tavassa harrastaa raskaampaa kalustoa ei edellämainittua ongelmaa ole, sillä miehen Vanajakokoelmasta löytyy myös koko perheen voimin retkeilyyn soveltuva kulkupeli, jolla retkikilometrejä on kertynyt aina Viipuria myöten. Uusiin kuoriin Ajokki-korinen, VLB 5700 -alustainen Vanaja ei toki alkujaan mikään retkeilyauto ollut, vaan Posti- ja lennätinlaitoksen omistama postiauto, joka kirjeiden ja pakettilähetysten lisäksi kuljetti maksimissaan 31 matkustajaakin. Postilla vain oli tapana aika ajoin uudelleenkorittaa kalustoaan, kertoo omistaja. Kaikilta vaiheiltaan auton historia ei Jarille ihan selvillä ole, mutta oletettavasti 70-luvulla on auto tehtävänsä Postin palveluksessa jo jättänyt taakseen. Tähän viittasivat porilaiskaravaanareista kertovat tarrat autossa sen kulkeutuessa kurikkalaiselKUL JET TA JAN työpiste on valoisa ja näkyvyys hyvä. Numerossa 3/2011 esittelimme yhtenäiskorisen jakeluauton, mutta löytyy Jarin kokoelmasta retkeily-Vanajakin, joka työurallaan palveli postiautona kahteen kertaan koritettuna. Teksti ja kuvat: Jan-Erik Laine V anhat kuorma-autot tarjoavat oivallisen entisöinti- ja ajoharrastuksen lisäksi myös mahdollisuuden kuljettaa vaikkapa mursketta mökkiteille tai joutilasta tavaraa rompetorille myytäväksi. On mahdollista, että sen jälkeen välissä ehti useampikin omistaja autolle olemaan ennen sen siirtymistä porilaisomistukseen ja arvatenkin retkeilykäyttöön
Kattokuormiin viittaa myös putkesta tehty tuki kyljessä, mitä pitkin kuormaa saattoi katolle hinata. Reissut kestivät yleensä milloin viikonpäivät, milloin vain viikonlopun. Sekä tavaraettä henkilökuljetukseen suunniteltu ajoneuvo on kuitenkin aina jonkinlainen kompromissi, sillä kummankaan kuormalajin määrä ei pysy vakiona. Matkustajia ei mielellään tavaran sekaan istutettu, mutta toisinpäin jouduttiin useinkin toimimaan. Kattotelineen li-. Keväällä laitoin ja syksyisin palautin kilvet?, Jari muistelee. ?Kyllä me tällä reissattiin, eipä niitä ole kaikkia reissuja tullut ylöskään laitettua. Käytiin me kerran Viipurissakin, kaupungin 700-vuotisjuhlassa vuonna 1993?, hän jatkaa ja osoittaa matkailuaiheista tarrarivistöä bussin kaarevassa sisäkatossa. Jari pitää retkeilyautoaan haastellisena ajettavana: ?On tämä raskas ajettava, oikeastaan pirun raskas. Sanotaan että ei sitä parane antaa kenenkään ajaa, joka ei tällaista hallitse kun se on näin pitkä, ilman tehostinta ja vaihdekaavio on mikä on.? Vanha postiauto saa omistajaltaan kuitenkin kiitosta luotettavuudesta, sillä mihinkään isompiin remontteihin ei tien päällä jouduttu koskaan turvautumaan. Eikä Vanaja varsinaisesti tiellekään jättänyt kertaakaan, paitsi starttimoottorin, jonka kiinnikepanta väsähti ja repesi pistehitsauksistaan eräällä Lapin-reissulla. ?Ei siinä mitään, startti köytettiin narulla kiinni ja moottoria ei enää sammutettu, ajettiin vaan paikalliselle pajalle korjaamaan.? Kuljettajalle varmuudentunnetta lisäämään on asennettu sähköinen öljynpainemittari, alkuperäisen ryhdyttyä näyttämään omiaan. Myös jarrut ovat kaivanneet aika ajoin huomiota ja olkatapeiltaan väljähtynyt etuakseli tuotti joskus ongelmia katsastuksessa. Vanaja VLB 5700 VUONNA -69 Ajokki Oy:n tekemä uudelleenkoritus antoi kymmenen vuotta vanhalle Vanajalle modernimman ilmeen. Korin etu- ja takapään kappaleet ovat lasikuitua. 54 ta väliomistajalta Jarille 80-luvun loppupuolella. Luotettava retkiauto Jarille päätyessään vanha posti-Vanaja sai palvella perheen retkeilyautona useina kesinä. Jari Kannostolle ovat vanhat postiautojen kuljettajat kertoneet, kuinka postille tarkoitettu tila auton takaosassa ei alkuunkaan riittänyt, vaan lehtiä, kirjeitä ja paketteja oli usein penkkiriveilläkin auton puoleen väliin saakka, jolloin vain 1?650 kilon tavaralle mitoitettu kantavuus ylitettiin moninkertaisesti. Jäljet katolla viittaavat autossa olleen joskus ison kattotelineenkin, mutta se on kadonnut matkan varrella. Siitäkin selvittiin, kun Jari purki paremman etuakselin yhdestä kuormurinraadoistaan, ja matkanteko saattoi jälleen jatkua: ?Mulla kun on noita romuja tossa mistä ottaa?, hän toteaa ja osoittaa pihoillaan olevia lukuisia Vanajan raatoja. Muuttuviin tarpeisiin Postiautot suunniteltiin ja rakennettiin kokemuksen tuomin tiedoin ja arvioidun tarpeen mukaan. Kilometrejä ei tullut reissuilla laskettua, mutta maatamme on sillä kierretty ristiin rastiin, hän kertoo. ?Joka kesä, sillä kesäisin tämä vaan rekisterissä oli
Rekisterissä auto ei ole ja kilvetkin siinä ovat vain koristeena. Viimeiset lomareissut Vanajalla jäivät jonnekin vuosituhannen vaihteeseen, ja vaikka ulkokuori kaipaisikin hiukan peltitöitä, tekniikan puolesta autolla voisi lähteä linja-ajoon vaikka heti, vakuuttaa omistaja. ?Ei tätä parane antaa kenen tahansa ajaa. Pitkä auto ilman tehostinta ja tuolla vaihdekaaviolla on pirun raskas ajettava.? VANHA katsastustodistus ja pysäytysnappulat kielivät vielä linjuriajoista. VANA JA VLB 5700 ?59 ALUSTA vm. 1959, uudelleenkoritus ja rekisteröinti 1969 VALM. N:O 75158 K ÄY T TÖVOIMA diesel KOKONAISPAINO 12?070 kg TAK A - AK SELIPAINO 8?000 kg ISTUMAPAIKKOJA 31 TAVAR A A 1?650 kg KORIN VALMISTA JA Ajokki Oy, Tampere 08/12 55. AUTON takaosassa kulkivat ennen postilähetykset, myöhemmin tila muuntautui makuuhuoneeksi. Myös matkustamoosan istumajärjestys ja varustelu ovat muutettu paremmin retkeilyyn sopivaksi. VAIKK A Vanajan ulkokuori hivenen rapistunut onkin, säännöllinen liikuttelu pitää tekniikan notkeana. säksi autosta ovat myöhemmin kadonneet takaikkunat, jotka joku aiemmista omistajista on peittänyt pellein. Jos postinkuljetusurallaan Rovaniemeä kotipaikkanaan pitäneelle autolle tulivat niin Lapin pitkät välimatkat kuin vaikeat kulkuyhteydetkin aikanaan tutuksi, on sitä viime vuosina liikuteltu enää vain Kannoston pihapiirissä
Teimme tässä lähialueilla huollot, asennukset ja korjaukset ? kaikki mitä vaan Valmeteihin voi tehdä?, Karhu kertoo. Kaksivuotinen maatalousteknillinen koulu antoi hyvän pohjan. Nyt myöhemmin toiveet ovat käyneet moninkertaisesti toteen, kun niitä on omistukseen pikkuhiljaa kertynyt komea kokoelma. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Paula Tavasti 56 V iisitoista vuotta jopa 16-tuntisia työpäiviä Valmet-huoltajana tehnyt Eero Karhu on sittemmin lyhentänyt työpäivän pituutta, mutta täyttänyt toimettoman ajan harrastuksilla saaden aikaan uskomattomia asioita. Valmet-Karhu Seppiä ja mestareita: Eero Karhu Huoltomiehen työn alkutaipaleella Eero Karhu ihaili uutuuttaan kiiltäviä kalliita traktoreita ja haaveili siitä, että joskus olisi varaa ostaa ihan oma Valmet. Lukuisat harrastajat ovat saaneet avun pulmiinsa tämän Valmet-tietäjän neuvojen ja osien avulla. Moni muu olisi aidannut alueen ja asentanut hälyttimet kutsumattomia vieraita varten, mutta Eeropa on tehnyt toisin, toivottamalla kaikki halukkaat sydämellisesti tervetulleiksi. Sopimushuoltajaksi Vuoden 1969 huhtikuussa Eero Karhu ryhtyi Valmetin sopimushuoltajaksi. ?Meitä oli useampia huoltomiehiä yhtä aikaa. Lisäksi Karhu on ra- kentanut harrastekalustonsa voimin metsän keskelle suuren uimalammen sekä hienon hiekkarannan sen ympärille
Talvipakkasilla kylmyyttä ja viimaa torjuttiin nuotioita polttamalla ja telttoja pystyttämällä. Kerran tehtaalta tuli kysely, kuinka yksi mies voi tehdä yli 300 vapaahuoltoa vuodessa. Eivät tainneet tajuta, että tein vielä sen lisäksi remontteja ja korjauksiakin?, mies nauraa. Työolosuhteet eivät ole aina olleet ihanteelliset; kone kun oli useimmiten korjattava siellä missä se sattui särkymään. Tuntui siltä, että aivan koko ajan tuli junalasteittain lisää Valmeteja Ylivieskan asemalle?, Karhu ihmettelee edelleen. ?Siihen aikaan uusissa traktoreissa oli kaksi vapaahuoltoa. Kylmä ja kuuma kiusasivat korjaajaa. Niin tehdas kuin huoltokin olivat melkoisessa pinteessä, mutta kun yhtenä rintamana tehtiin ahkerasti töitä, siitä selvittiin?, asentaja huokaa. ?Uusissa traktoreissa ilmenneet lukuisat viat vaativat asentajilta luvattoman paljon diplomatian taitoja, kun piti olla puhemiehinä omistajien ja valmistajan välillä?, mies muistelee. ?Mitään pahaa sanottavaa minulla ei Valmetin tehtaasta kuitenkaan ole, takuupuoli hoitui aina hyvin. Epäselvissä ongelmatilanteissa tehdas lähetti aina veloituksetta uusia osia ja maksoi vaihtotyön kustan08/12 nukset, siitä huolimatta että joskus takuuaikakin oli jo mennyt umpeen.? Suinkaan aina viat eivät johtuneet tehtaasta, vaan myös virheelliset materiaalit teettivät paljon turhalta tuntunutta työtä. Pitkää päivää ?Työ oli sellaista, että kun aamulla seitsemän-kahdeksan aikaan aloin ottaa puheluita vastaan, pääsin vasta puoliltaöin takaisin kotiin nukkumaan. Se oli yhtä menoa ja meininkiä, siinä tuli ajettua kolme huoltoautoakin ihan loppuun?, Eero muistaa. Alunperin huoltoalueeseen kuului Ylivieskan-Kokkolan seudun kahdeksan pitäjää, mutta pian työtilauksia alkoi tulla myös kauempaa. ?Kiivaimpana maatalouden nousukautena 1970?80-lukujen vaihteessa pelkästään Nivalaan myytiin 50 kappaletta uusia traktoreita kahtena vuotena peräkkäin. Kesäaikaan kiusana olivat kuumuus ja sääsket. ?Kerran yhteen metsäkoneeseen vietiin moottorikelkalla kampiakseli, kun paikanpäälle ei oikein muuten päässyt. EERO Karhun työ ja harrastus sivuavat toisiaan tavallista enemmän. Takavuosien pitkät päivät Valmethuoltojen parissa ovat lyhentyneet vuosien myötä, jolloin aikaa on vapautunut vanhojen Valmetien harrastukseen. Työkone piti korjata siellä missä se sattui särkymään: kylmässä viimassa tai sääskien syötävänä. työnteolle, mutta ongelmiakin oli. Alku oli hankala, kun tehtaaltakaan ei osattu neuvoa miten uusia malleja tulisi korjata. ?Valmetin 700- ja 900-sarjat karkasivat liikkeelle vähän liian aikaisin, ja tekniikkapuolella paljastui kiusallisen paljon vikoja. Moottori irrotettiin, akseli vaihdettiin ja lyötiin kone läjään. Kahden viikon päästä se meni uudel57
Purkuosien käyttö onkin nykyisin yleistynyt. ?Tiettyjen osien saatavuus vanhempiin malleihin, ainakin malliin 602 asti on ongelmallista, vaikkakin moottorin osia saa vielä kohtuullisen hyvin, lukuun ottamatta joitakin laakereita.? Hankalimmiksi ovat osoittautuneet vaihdelaatikon ja virtalaitteiden osat. ?Esimerkiksi tamperelaiset hammaspyörätehtaat ovat myyneet nahkansa Valmetille iäksi, eivätkä voi myydä osia suoraan korjaajille tai harrastajille ilman sanktioita. Seppiä ja mestareita Eero Karhu leen poikki. Vesi vaihtuu ja sitä riittää niin paljon, että koko ajan kaksi kolmasosaa vedestä ohjataan lammen ohi. Idea on hautunut mielessä jo pitkään, ja alun perin vapaa-ajan alue oli tarkoitus tehdä Raaheen, johon olisi saanut paljon pienemmällä vaivalla aikaan kolmen hehtaarin kokoisen sisäjärven. ?Koska omistamani alue Raahessa on ollut pitkään rakennuskiellossa, päätin sitten toteuttaa alueen tänne Nivalaan. Etelästä saa pääsääntöisesti parempikuntoisia koneita kuin täältäpäin; koneet ovat siellä poikkeuksetta vähemmän ajettuja.? Turkkiin lomalle? Kolmen viimeisen vuoden ajan Eero Karhu on pitänyt itsensä kiireisenä vapaa-ajan alueen rakennustöissä. Harrastekalusto on osoittautunut varsin käyttökelpoiseksi uskomattomassa urakassa, jonka lopputuloksesta saavat nauttia kaikki lähiseudun asukkaat ja miksei myös kauempaa tulevat. Muutaman kilometrin päässä kotoa, sankan aarniometsän keskellä on nyt kolmen hehtaarin alue, jossa on reilun hehtaarin uimalampi hienoine hiekkarantoineen. Niissä tilanteissa ei auttanut muu kuin koettaa vaan keskittyä parhaillaan työn alla olevaan hommaan ja unohtaa siksi aikaa kaikki muut?, Eero huokaa. Harrastustoimintaa Sittemmin tahti on hieman hidastunut ja aikaa on jäänyt myös omille projekteille. ?Kymmenkunta vuotta sitten sanoin sopimushuollon irti, kun tehtaan laatusertifikaatti tuli käyttöön. Ollaan pahassa pattitilanteessa, kun Valmet ei enää tilaa osia ja suoralla kaupalla niitä ei voi ostaa. Siihen varmaan ollaan menossa, että osia aletaan kohta tehdä Virossa?, Karhu huokaa. Hän on vuosien varrella purkanut paljon osia talteen, ja nyt niillä onkin kysyntää. ?Kerran ostin Kokkolasta kaksi rekkalastia traktorihajottamon varastoa. Jos olin luvannut samana päivänä käydä katsomassa, niin pyrin pitämään lupaukseni, vaikka kello olisi ollut kuinka paljon. Parin tunnin yllättävä lisähomma sekoitti helposti loppupäivän aikataulun kokonaan. Sisältäpäin kone on kunnostettu, mutta ulkoasu on jätetty tarkoituksella koskemattomaksi. 58 leen, mutta uusien koneiden huoltoja eikä myöskään takuuhuoltoja ole tietenkään enää ollut. Olen sellainen summakauppojen tekijä: kymmenen sekunnin puheluilla olen ostanut koneita niin etelästä kuin pohjoisestakin, eikä niissä kaupoissa ole koskaan tullut pettymyksiä. Kaivinkone on tosin ollut hieman uudempaa mallia?, tekijä tunnustaa. Lampi on pohjustettu huolellisesti kivituhkalla ja reunustettu hienolla hiekalla. Sitä saatiin vähän nyhdettyä reunalle ja siinä sitten laitettiin kone kuntoon?, korjaaja kertoo ja jatkaa: ?Monesti on myös vaihdettu vaihdelaatikkoa vesisateessa hietamontussa.? Kiireisimpään aikaan raskainta oli se, kun kahden viikon lista oli jo täynnä ja koko ajan ujutettiin lisää töitä tehtäväksi. ?Se kyllä syö miestä, kun kaikkia haluaisi auttaa mahdollisimman pian, mutta ei millään pysty, vaikka parhaansa yrittää. Tehtaalla huomattiin, että heillä on lohkovika ja he lähettivät kokonaisen uuden moottorin ja niin sama homma tehtiin uudelleen. Vaikka takuuaika oli jo ohi, tehdas maksoi kaiken, myös työt?, Karhu muistelee kylmää työmaata. ?Toisen kerran eräs traktori korjattiin savikolossa, kun se oli mennyt poikki siellä. Paperityö olisi lisääntynyt niin paljon, että en enää halunnut jatkaa sopimusta.? Työt ovat pitkäaikaisten asiakkaiden ja lukuisten harrastajakontaktien johdosta kuitenkin jatkuneet edelKOKOELMAN vanhin Valmet on alkuperäiskuntoinen 359. Harrastajaksi ja kunnostajiksi ryhtyy sellaisiakin, jotka eivät entuudestaan tiedä traktoreista mitään?, Eero kertoo huomanneensa. Valmet-innostus on tarttunut myös Karhun naapurissa asuvaan mieheen, joka on hankkinut ja purkanut talliinsa Valmet 361:n. ?Naapuri hakee minulta lähes päivittäin osia ja neuvoja, ja kyllä minulla sellainen kutina on, että ensi keväänä laitteella ajetaan niin että tuore maali haisee?, Karhu naureskelee. Uusia osia ei enää saa Valmetin tehtaalta ei juurikaan saa enää osia vanhoihin Valmeteihin ja se on iso ongelma. Sain ympäristöluvan ja ryhdyin hommiin?, Eero kertoo. ?Itse kaivoin ja itse ajoin maat pois. Vuosimallin 1968 proto-malli Valmet 900:sta tuli ihan täysin toimiva työvehje, kun pistin siihen maansiirtokärryn perään ja ajoin noin kahden metrin syvyydeltä maata pois kaikkiaan kahden hehtaarin alalta, yhteensä noin 36 000 kuutiota.? ?On ollut mukava todeta, että tämmöinenkin savotta onnistuu hyvin harrastekalustolla. Oulaisten iso tapahtuma tekee harrastusta tunnetuksi täälläpäin ja lisää mielenkiintoa vanhoja koneita kohtaan. Lammen vesi tulee lähteistä ja vanhoilta metsäojitusalueilta. Vierailijoilla. Tieto Nivalan Valmet-tietäjästä on levinnyt ympäri maata ja Karhu on antanut tuntikaupalla aikaansa neuvomalla puhelimitse lukuisia traktorin omistajia, vaikkei ole siitä mitään rahallista korvausta saanutkaan. ?Traktoriharrastus on nousussa. Ranta on varustettu yli sadalla auringonottotuolilla ja siellä saa käydä kuka tahansa, eikä minkäänlaisia maksuja peritä
Pyörät voi täyttää vedellä, jolloin painoa saa lisättyä huomattavasti?, omistaja kertoo. 59. Aina ei oikeastaan edes huomaa, koska siirtyy työstä harrastuksen pariin tai päinvastoin. ?Harrastus on oikeastaan vain kasvamaan päin, vaikka ikää on jo 66 vuotta?, Eero päivittelee. Traktoreiden lisäksi harrastepuolelle on kertynyt 20 Mercedes-merkkistä henkilöautoa. ?Vuorokausirytmi nyrjähti silloin kiireisempään aikaan pitkän päivän malliin ja sama aikataulu jatkuu edelleen . ?Kello saa olla ihan sitä mitä haluaa . Parhaimmillaan oli laskettu rannalla olleen noin 200 vierasta yhtäaikaa. ?Olen mielissäni, että käyttäjät ovat löytäneet paikalle?, omistaja, rakentaja ja suunnittelija kertoo tytyväisenä. Kun paikan nimi on vanhoissakin kartoissa Turkki ja se on kylään nähden korkealla paikalla, oli sopiva nimikin helppo keksiä. Hydraulinen voimansiirto sallii ajon hyvällä vauhdilla tai aivan mönkimällä tarpeen mukaan. pystyn illasta tekemään töitä ihan samaan tapaan kuin aamullakin?, aikaansaapa harrastaja kertoilee. Mielenkiintoisen projektin parissa aika kuluu sukkelaan. Kun siis hieman etelämmässä sijaitsevassa Turkissa on tunnettu lomakohde nimeltä Alania, ristittiin tämä ranta Yläniäksi. Kelpokerääjä Muun työn lisäksi Karhu on Kelpokerääjä, Kuusakosken valtuuttama romuagentti, joka toimittaa rekkalastillisen romua lähes joka viikko Kuusakosken varikolle. ?Seitsemän virkaa ja kahdeksan nälkää?, Karhu kommentoi Kelpokerääjä-pestiään. ?Se tässä hommassa surettaa, että ne uudet upeat koneet, joita silloin aikanaan tuli Valmetin tehtaalta junalasteittain Ylivieskan asemalle, ovat nyt työnsä tehneet ja maatalouden hyväksi annettavansa antaneet. on käytössä grillikatos ja pukukopit, ja ensi kesäksi on rakenteilla myös sauna yleiseen käyttöön. Lähistöllä ei ole isoja uimapaikkoja, ja jo ensimmäisenä kesänä lammella kävi 4?000?5?000 vierasta. Pyörässä on täysi sotavarustus konekivääreitä myöten ja se on tiettävästi otettu talteen Hitlerin kolonnasta perääntymisvaiheessa. kun se on kuitenkin huomenaamulla paljon, vaikka olisi ollut illalla vähän?, mies kommentoi hymyssä suin ajankäyttöään . ?Olen polkenut sillä sepelit ja kivituhkat moreenisaveen kiinni. Niitä samoja ajan nyt romuna Kuusakoskelle?, Karhu kertoo. ?Käyttökelpoiset ostan tietenkin talteen, sillä tuhlaustahan se olisi, jos niitä menisi romuksi.? Nykytilanteessa harrastus ja työ kulkevat rinnan Eero Karhun arjessa. Mielenkiintoa riittää työn lisäksi myös omiin projekteihin. Kuljettajan penkki on korjattu kumisella istuimella, muuten laite on täysin alkuperäinen. Ne uudet upeat koneet, joita aikanaan tuli junalasteittain Ylivieskan asemalle, ovat nyt työnsä tehneet ja matkalla romuna Kuusakoskelle. ENGL ANTIL AIS VALMISTEINEN Interasfaltin käytössä raskaimmat työvuotensa palvellut Fergusonin moottorilla varustettu jyrä on ollut hyödyllinen kone Yläniän teossa. ja nauttii täysillä mielenkiintoisen harrastuksen ja mieleisen työn täyttämistä päivistä. 08/12 BMW 1936 on ostettu vuonna 1991 Virosta maatalouskoneiden ostosreissulla. Sivuvaunulla varustettu 750-kuutioinen laite on ollut Gorbatsovin aikoihin asti kanalan vintillä piilossa, jottei valtio takavarikoisi sitä sotasaaliina
ketterästi nurmikentällä. The Newark Vintage Tractor & Heritage Show järjestetään ensi vuonnakin sopivasti isänpäivänä. Hyvä syy on Nottinghamin lähellä järjestettävä The Newark Vintage Tractor & Heritage Show. Miksi Englantiin kannattaa mennä isänpäivänä. Tuttujen punaisten ja sinisten traktoreiden lisäksi näytillä oli harvi- naisuuksia ja uniikkikappaleita sekä koneita perämoottoreista leikkuupuimureihin. Tapahtumassa yhdistyy perinteen arvostaminen ja leppoisa huumori englantilaiseen tyyliin. Teksti ja kuvat: Aulis Lassila SUL AVA käännös vasempaan? Musiikkina tietenkin Abban Dancing Queen. PERKINS on ollut aina suosittu leikkuupuimureiden voimanlähde. Ransomes 801 on varustettu kahdeksan jalan pöydällä ja 43 hevosvoiman Perkinsin 4.99-moottorilla. 60 T ämän vuoden teemana oli suomalaisille niin tuttu Perkins-moottori. Teema toi paikalle monipuolisen merkkien ja laitteiden kirjon. Silloin teemana ovat Ferguson-, MasseyHarris- ja Wallis-traktorit. Newarkin tanssivat traktorit Newark-on-Trent, Englanti 10.?11.11. Koneallergisia ei tarvitse jättää Lontooseen shoppailemaan, sillä tapahtumaan kuuluu laaja harvinaisten tuotantoeläinrotujen näyttely myyjäisineen. Lontoosta Newarkiin pääsee mukavasti junalla puolessatoista tunnissa.. Nyt rikottiin tuhannen näyttelyesineen raja. Päivän kruunasi The Dancing Does -ryhmän riemastuttava spektaakkeli, jossa kahdeksan yli kuusimetristä Doe Triple D -tandemtraktoria ?tanssi. Frank Perkins käynnisti lähikaupungissa Peterborough?ssa ensimmäisen valmistamansa dieselmoottorin 80 vuotta sitten, joten valinta oli luonnollinen. Tapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta
Tämän O-type Artic ?mallin konepellin alta löytyy pitkään tuotannossa ollut 85 hv:n Panther/P6 ?moottori. FRIENDS of Ferguson Heritage -yhdistyksellä oli oma halli. Takaa kurkistaa Muir-Hill 121 Fordin voimalinjalla varustettuna. 61. MYÖS Bedford oli tärkeä asiakas Perkinsille. Voimanlähteenä 26 hv:n Standarddieselmoottori. TIET TÄVÄ STI vanhin säilynyt Perkins-moottori vuodelta 1933 entisöitynä ja puleerattuna. Commer- ja Albion-kuorma-autoissa käytetty 45 hv:n Wolf oli maailman ensimmäinen nopeakäyntinen diesel. 08/12 MUIR- HILL edusti Englannin traktorituotannon järeintä sarjaa. Nokalle pultattu Perkinsin V8.540 tuottaa 170 hevos voimaa. 171 Industrial on palvellut armeijaa vaativissa vetotehtävissä. Hienosti viimeisteltyyn Nuffieldiin on vaihdettu 6-sylinterinen Perkins 6.354 -moottori. Ensi vuonna Ferguson valtaa lisää näyttelytilaa. USA:SSA oli vielä 60-luvun lopulla käyttöä bensiinikäyttöisille traktoreille. Mallinumerointi on loogisesti 6/95. ZETOR suunnitteli hedelmä- ja viini tarhojen tarpeisiin kapean 2023-tela traktorin. ILMAILU HALLINNON käytössä ollut Fergusonin teollisuusmalli 20 TE-T. Detroitissa tehtyyn Massey-Ferguson 150:een sai joko Continentalin tai Perkinsin AG 3.152 moottorin. TÄTÄ ei heti uskoisi kotona tehdyksi
Doe Triple D:n inspiroimana on kaksi Fordson E27N ?traktoria liitetty yhteen. Pensasaitasomistus toi Best Member?s Tractor ?palkinnon. Eikä vähiten Perkins 4.270D -moottorin ansiosta. NÄIN vanhaa ei päästetty ulos tanssimaan. Niin meneteltiin myös Saksassa, josta tämä yksilö on tuotu takaisin kotisaarelleen. ROADLESSIN konkurssin jälkeen Mr. PARHA AN entisöimättömän traktorin palkinnon sai Austin R vuodelta 1923. Halutessaan ostaja sai traktoriinsa vetävän Selene-etuakselin jälkiasennuksena. Moottorina Perkins P6. NELIVETOINEN David Brown 1200 ei kuulunut valmistusohjelmaan. Sir Herbert Austinin tuote jäi aikanaan Fordsonin jalkoihin. Jewell yritti jatkaa toimintaa. Teollisuuskäyttöön tarkoitettu Jewelltrac 116 perustuu Fordin 8210-malliin. CHAMBERL AIN Champion 9G on kultti traktori kotimaassaan Australiassa. Autot menestyivät paremmin. TURNERIN alkuperäinen V4-dieselmoottori apulaitteineen ei ollut kovin kestävää lajia. Perkinsin L4 toi paitsi käyttövarmuutta myös parikymmentä lisähevosta. FORDSON County Full Track -telatraktorin omistaja on nähnyt kovasti vaivaa kätkeäkseen kalleutensa. Moottorina on molemmissa Perkins L4. 62 ENGL ANNIN ilmavoimat käytti David Brown Taskmastereita lentokentillään vetojuhtina. Tämä yksilö oli ensin muutettu telatraktoriksi ja sitten takaisin nelipyöräiseksi.
Huomaa erillinen jäähdytys molemmille sylintereille. AMERIK AN Massikka vuodelta 1976. Unikonkukka nokalla juhlisti sotaveteraanien muistopäivää. 08/12 63. YLL ÄT YS, YLL ÄT YS. Myöhemmin 1135-mallia alettiin valmistaa myös Englannissa. Punaisen kuoren alla onkin sinisen Eicher 3706A:n saksalaista tekniikkaa. Massey-Ferguson 132:n voimanlähteenä ei ole Perkins. Voimanlähteenä turboahdettu Perkins AT6.354, josta on puristettu 135 hevosta. ENGL ANNIN tiukat savikot vaativat traktorilta vetotehoa. 50-luvun puolivälistä lähtien Roadless tarjosi lääkkeeksi nelivetoa. Ford 5000 päivitettiin Ploughmaster 75:ksi. K AIKILLE unkarilaisen Dutra D4K-B:n ostajille ei kelvannut alkuperäinen Csepel-moottori. Perkinsillä oli tarjolla vaihtoehto: 120 hv:n 6.354 ?malli. 50- ja 60-lukujen vaihteessa Perkins laajensi tuotantoaan perämoottoreihin. Valikoimaa oli väliltä 4,5?40 hevosvoimaa. DOE tekee piruetin
Mutta entäs ne huolettomat! Voi sitä, joka ei huolehtinut tulpan puhtaudesta tai erehtyi sammuttamaan moottorinsa petrolilla: Kuopiossa Kipinä oli lähes joka toisella miehellä ja yhtälön kamalin tekijä oli, että oltiin ?piällysmiesten kaapunnissa?. Monien vaikeuksien kautta, ja eri valmistajien toimesta, syntyi yli 5?000 venemoottoria, aina 30-hevosvoimaiseen saakka. Helin on kertonut, että toisten kauhistellessa levvseppä kävi hakemassa hevosenlantaa, jota runsain mitoin laittoi kattilaan. Viimeinen yksilö lähti Inarijärvelle vuonna 1980. Teksti ja kuvat: Aimo Tenni 64 V ääpeli Rönkkö astui veneeseensä työntäen sen melan avulla vesille. Tämän jälkeen hän kiersi kahdesta sotilasvyöstä yhteen liitetyn remmin venemoottorinsa vauhtipyörän ympärille. Kertanykäys ja Kipinä-venemoottori aloitti kuuluvan papatuksensa. Konepajan perustajajäseniin kuulunut konemestari F. Tämä merkitsi sitä, että Kipinäänsä käyntiin rassaava keräsi pian ympärilleen sellaiset joukot neuvomamiehiä, ettei sitä kenenkään hermot voineet kestää. Konepajalla kokemusta höyrykoneista... Evinrude oli ensimmäisenä maailmassa aloittanut Amerikoissa perämoottoreiden sarjavalmistuksen 1904. Näin vuoto vähitellen loppui. ...Mutta ei polttomoottoreista Konepajalla oivallettiin venemoottoreiden mahdollisuudet tuhansien. Matka kolmen kilometrin päässä olevalle mökille alkoi välittömästi, vapaakytkintä ei nimittäin käytössä ollut. Sotilaan huolellisuudella Rönkön moottori oli aina iskukunnossa ja poikkeuksetta käynnistyi ensimmäisellä. Jotta saamme vertailukohdan ajatuksesta aloittaa kaksitahtisen venemoottorin valmistus silloisella teknisellä tasolla, niin siitä seuraava ajankuva samaiselta konepajalta 1900-luvun alusta: pajan piti valmistaa höyrykattila ja siihen teräslevystä kuperat päädyt. Ensin leikattiin teräslevystä pyöreät kappaleet ja samalla ulkona poltettiin vuorokauden ajan koivuhalkoja. Suuren punahehkuisen hiilloksen ollessa valmis, sen päälle kannettiin miesvoimin teräslevy. Kyösti Helinin Kipinä-kirjan mukaan sieltä kulkeutui, ilmeisesti merimiehen matkassa, mallikappale Kuopion Osuuskonepajalle. Kipinän papatusta Kallavedellä Kuopiossa aloiteltiin venemoottorien valmistusta jo 1911, aluksi Kalla-nimellä. Varsinainen tuotanto tehtiin nimellä Kipinä. Levyn tultua punahehkuiseksi, se siirrettiin valmiiksi kaivetun kuopan päälle jossa sitä usean miehen voimin alettiin hakata lekojen kanssa kuperaksi. Kuumentaminen oli toistettava, jotta levyn reunat saatiin lieriöön sopiviksi niittaamista varten. Kun kattilaa sitten testattiin, alkoi päätysaumoista suihkuta vettä
jolla moottoreihin määrättäisiin tehokkaat äänenvaimentimet, ja näin estettäisiin voimakkaan papatuksen kuuluminen Kuopion kaupungin vesialueilta. Tällaisen ukaasin edessä pyrittiin pakoputkien päitä laittamaan veden alle, mutta ei sekään aivan ongelmatonta ollut. järvien maassa. Siten, vaikka moottorissa olikin reipasta kopiointia, niin lopputuloksen ja toimivuuden ratkaisivat konepajan taidot. takaisin. Eräs sorsakoskelainen asentaja oli muuttanut Kipinänsä kampikäynnistykselle. Ehkä erikoisimpia olivat konepajan T-Fordin moottoreista pätkimät 1- ja 2-sylinteriset venemoottorit. Ajan kanssa moottorien tehot ja kierrokset nousivat. Heti ensimmäinen pyöräytys kammesta sai moottoriin eloa. Eivät ruostuneet.? Vääpeli Rönkön käyttämä käynnistysmenetelmä oli turvallisuusmielessä hyvä. Perämoottori täytyi myös kääntää, jotta siitä saatiin keskimoottori. Osuuskonepaja muuttui Kuopion Konepajaksi, jonka pääasiallinen toimiala oli telakka. Käytössä oli muitakin: alun Kipinöissä oli pieni tappi vahtipyörän sivussa, josta pyörytettiin. Näin niiden sylintereiden valaminen oli vaativa tehtävä. Ja osto-osiahan olivat vain kipinäinduktori, sytytystulppa, patteri ja johtimet. Käynnistyskampiakin oli. Sen joidenkin osien kopioinnissa käytettiin itse osaa valumallina, työstövara huomioiden. Alun kokeilujen jälkeen Kallasta Kipinäksi muuttuneet moottorit olivat kaikki vesijäähdytteisiä. Moottorin suurin vihollinen oli vastatuuli, joten pienempi sai rinnalleen 4-hevosvoimaisen. johon kaupunginhallitus yhtyi . Mutta 2,5 hevosvoiman Kipinän tekoa jatkettiin pienin parannuksin. KIPINÄT olivat vuosikymmenet kuuluisia kovasta äänestään. Vuonna 1910 saatu 2,5-hevosvoimainen Evinrude otettiin malliksi. Moottorit liukulaakeroitiin ja kun alettiin käyttää polttoaineena halvempaa petrolia, niin huomattiin pudottaa moottorin puristussuhdetta silloisen 40?45 oktaaniluvun petrolille sopivammaksi. Samoin korkealuokkaista sepän taitoa vaadittiin vaikkapa kampiakselien takomisessa teräksestä. Moottorin käynnistyttyä tappi jäi viuhtomaan vauhtipyörän mukana. ?Itseimevä keskipakoispumppu. Siihen kun epähuomiossa itsensä satutti, niin mahtoipa vesillä kuulua karkeita puheita! Sittemmin käytettiin tappia, joka käynnistymisen jälkeen jalalla hipaisemalla painui vauhtipyörässä olevaan koloon. Sekin vaati tietyn tekniikan, sillä aikaiselle jäänyt sytytysvipu sai moottorin ?potkaisemaan. mutta eivät ne toki vielä ole kaikki kuolleetkaan. 65. Varmatoiminenhan se oli.? Kipinöiden monivaiheisesta historiasta ansaitsee tulla mainituiksi Helinin Konepaja, joka vuosina 1950?78 valmisti yli 4?000 moottoria tällä merkillä. Vuonna 1978 Erik Helin myi konepajansa ja uudet omistajat valmistivat 1978?80 Kipinä-nimellä 20 kpl moottoreita, joissa tehoa oli 10 hevosvoimaa. Jopa niin, että Kuopion kiinteistölautakunta vuonna 1952 teki ehdotuksen . Ne olivat Hondan peruutusvaihteistolla varustettuja mäntäohjattuja laitteita. Siihen lakkasi Kipinöiden syntyminen . kertoi mainos silloin kun Kipinää myytiin vedennostoon. Kipinällä Kallavettä Vuonna 1930 syntynyt kuopiolainen Tuomas Rönkkö kertoo isänsä ostaneen jutun kuvien Kipinän joko hänen syntymävuotenaan, tai heti sen jälkeen. ?Aluksi moottori oli sellaisessa leveässä, oikeassa moottoripaatissa. Mutta sitten isä teetätti täkäläisellä venemestarilla hänen varta vasten Kipinöihin suunnittelemansa ja hyvin käyvän pitkänmallisen veneen. Siihen sopi sellaiset 9?10 henkeä. Jäi mieleen kun isän vene piti tehdä kupariniitein. Tämä oli Kipinälle jälleen yksi askel tiellä kestävän moottorin maineeseen niin 08/12 vesillä kuin maallakin. Se nimittäin potkaisi takaisin seurauksella että kampimiehen käsi katkesi! Rönkköjen moottori oli käytössä aina 60-luvulle saakka. ?Kesäksi aina muutettiin kolmen kilometrin päässä olevalle mökille. Isä ja äiti kävivät sieltä kaupungissa työssä ja muut ajot päälle, joten ehti se moottori pyöriä
415. Kunta myös palkkaa paikallisia nuoria museoesittelijöiksi niin, että museota saadaan pidettyä auki päivittäin kesä- ja heinäkuun ajan?, yhdistyksen puheenjohtajana toimiva Höylä kertoo tyytyväisenä. Elokuun aukiolo hoidetaan edelleen talkoilla, ja muina kuukausina museo on avoinna ainoastaan etukäteen sovituille ryhmävierailuille. Kesäaika on kuljettu pyörien päällä ja talvisin on laitettu alle jalakset. Samanlaisella vaunulla on aloitettu syksyllä 1915 vakituinen liikennöinti välillä Jämsä?Jyväskylä. ?Tähän kun on laitettu 10 ihmistä kyytiin ja on ollut mäkinen tie, niin kyllä on liinaharjat olleet lujilla. Hevoset on varmaankin vaihdettu monta kertaa matkan varrella olleissa kievareissa?, Höylä päivittelee. Vaunun ovessa olevan aikataulun mukaan samanlainen vaunu on liikennöinyt 1830-luvun lopulla myös välillä Pietari?Helsinki. Esillä on jäsenten kalustoa, lainattuja ajoneuvoja sekä lahjoituksena tulleita ajoneuvoja. Näyttelyä pyritään uudistamaan vuosittain. Hevosvetoisista vaunuista häkäpönttöihin Esillä on paitsi moottoroituja ajoneuvoja, myös kulkupelejä ajalta jolloin ajateltiin, että jos ei olla perillä tänään, niin sitten ollaan huomen- na. Moni ei tule ajatelleeksi, että kaupunki- ja maantieliikennettä on harjoitettu Suomessa jo kauan ennen autojen tuloa. Risto Höylä on rakentanut museolle kopion hevosilla vedettävästä vaunusta, jollaisella on aloitettu ensimmäinen aikataulussa ajettava liikenne 1880-luvulla Helsingissä. Tieliikenteen historia talteen Jyväskylän postiautovarikolla autonasentajana 20 vuotta työskennellyt Risto Höylä alkoi huolestua siitä, että käytöstä poistuva ikääntynyt raskas kalusto uhkasi lopullisesti kadota, kun ehjääkin kalustoa romutettiin säälimättä. Teksti ja kuvat: Lea Lahti U seamman keskisuomalaisen harrastajan kesken asiaa pohtiessa heräsi ajatus siitä, että perustettaisiin museo, johon koottaisiin saman katon alle tieliikenteen historiaa hevosvetoisista kieseistä viime vuosikymmenten ajoneuvoihin. Keski-Suomen Tieliikennemuseo syntyi Risto Höylän aloitteesta vuonna 1983, perustamiskokouksessa olivat mukana hänen lisäkseen mm. Petäjäveden kunnanjohtaja Tarmo Tiihonen, Keski-Suomen Museon johtaja Osmo Rinta-Tassi, Markku Lyhty, Jussi Juurikkala ja Matti Ahola. Avoinna kesäisin Museota pyörittää Keski-Suomen Tieliikennemuseoyhdistys ry, joka on uutterasti tehnyt töitä museon kehittämisen ja tieliikenteen historian tallentamisen ja suojelemisen eteen. Pitkään museota pidettiin avoinna talkoovoimin. 66 ?Nykytilanteessa kunta on tullut vastaan vuokraamalla tilat ja maksamalla pellit museohallin kattoremonttiin
Auto on hyvässä ajokunnossa ja sillä ajetaan vuosittain. ?Kerran poliisi pysäytti minut ja sanoi, että takavalo ei pala. VAIJERIKAIVINKONEET, kolme Teräsmiestä, Roy ja Ruston muodostavat kunniakujan museolle saapuville vieraille. Kaikki kaivurit ovat käyntikuntoisia ja ne on siirretty ajamalla paikoilleen. Tikkakoskelta puretun entisen tehtaan lattia jatkaa elämää koneiden esittelyalustana. K AUPUSTELUAUTO Chevrolet 1928, jolla Valde Parkkonen liikennöi aikanaan Saukkolahdessa. Risto Höylä osti auton vuonna 1967 Parkkosen leskeltä kanalasta, jonne se oli jäänyt seisomaan. Höylä käytti autoa vuoden verran työmatkoillaan Vesangasta Jyväskylään ja auto toimi moitteettomasti. VAI JERIK AIVINKONEEN hankalanpuoleiseen käynnistykseen on rakennettu näppärä apusysteemi: ?25 Citroen-kone vedetään narusta käyntiin ja sitä käytetään apumoottorina kaivinkoneen omaa moottoria käynnistettäessä. 08/12 MUSEON maskotti on Ford TT ?linja-auto vuodelta 1923, johon mahtuu 14 kappaletta matkustavaisia. Kaivoin taskusta tulitikut ja sytytin öljylyhdyn. Poliisi harmitteli, ettei sattunut kamera mukaan, kun ei ollut koskaan aiemmin nähnyt, että valoja sytytetään näin?, auton omistaja Risto Höylä kertoo nauraen. 67. August Mustonen aloitti autolla liikennöinnin välillä Multia-Keuruu kelin salliessa, talviaikaan ei siis ajettu. Auton sivusta aukeavasta luukusta Valde myi paitsi nappeja, peilejä ja saippuaa, myös hevos valjaita, öljylampun sydäntä ja laseja, lamppuöljyä sekä saapasrasvaa
Museoyhdistyksen aktiiviporukka kokoontuu hallilla joka maanantai-ilta. ?Ohjelmassa on ajoneuvojen kunnostusta, ja toisinaan kahvittelua tai makkaranpaistoa . Toiveissa olisikin saada edes pieni osa hallista lämmitettäväksi tilaksi. Näyttelyssä näkyy hyvin muun muassa ajovalojen muotoilun ja sijoittamisen kehitys; vuoteen 1952 asti ajovalot olivat poikkeuksetta kurakaaren päällä olevat irralliset mötikät, mutta siitä eteenpäin valot on useimmiten upotettu kaaren sisään. Kaksipyöräisiäkään ei ole museossa unohdettu. mitä milloinkin päätämme tehdä?, Risto Höylä, Suomen tieliikenteen historian tallentamisesta ja ainutlaatuisesta ajoneuvoalan lavastemestarin työstä Suomen Valkoisen Ruusun Ritarikunnan mitalilla palkittu mies kertoo hymyillen. KESKI -SUOMEN TIELIIKENNEMUSEO Museotie 18 41920 Kintaus. Avoinna kesä- ja heinäkuussa ti-su 12-18, muina aikoina sopimuksesta ryhmille. Tiedustelut 040-5717680. Kohtausta, jossa ambulanssin kuljettaja ammuttiin, kuvattiin kaksi viikkoa Vekaranjärvellä, vaikka valmiissa filmissä kohtaus kesti vain muutaman sekunnin. Aidot luodinreiät ovat pysyvänä muistona kuvauksista. 68 Museoon on koottu kattava näyttely, jossa on esillä ajoneuvoja jokaiselta vuosikymmeneltä 1900-luvun alusta aina 1960-luvulle asti. Museolla onkin paljon esineistöä liittyen puukaasutoimisten autojen aikaan. Vuosikymmenten varrelta CHE VROLET 1937 ambulanssi on ollut mukana monessa kotimaisessa elokuvassa. Ajoneuvojen lisäksi museolla on myös muuta nähtävää, kuten autokoulun ja katsastuskonttorin vanhaa esineistöä sekä vanhoja rekisterikilpiä, kylttejä, liikennemerkkejä ja valomainoksia. Rekvisiittaa olisi tallessa enemmänkin, mutta lämmittämätön tila rajoittaa esille laitettavan esineistön kirjoa, sillä kosteassa ja kylmässä tilassa esimerkiksi tekstiilit ja vaatteet homehtuvat helposti. Sen ura parrasvaloissa alkoi 1980-luvulla Mollbergin ohjaamassa Tuntemattomassa sotilaassa. Jokaisen ajoneuvon luona on opastetaulu, jossa kerrotaan kyseisen ajoneuvon alkuperästä ja historiasta. Museohallin vieressä on varastohalli, jossa säilytetään kunnostettavia ajoneuvoja sekä niitä museoyhdistyksen omistuksessa olevia kulkupelejä, jotka eivät juuri tällä hetkellä ole esillä. Näytillä on runsaasti sekä polkupyöriä, mopoja että moottoripyöriä. Hinausauto huolehtii ohjauksesta ja näyttelijä saa keskittyä täysillä roolisuoritukseen, kun ei tarvitse jännittää autolla ajoa. kilometrin pituinen matka taittui 48 tunnissa. Vuosina 1940?1947 lähes kaikki Suomen autot kulkivat häkäpöntön avulla, joten puukaasuaika on varsin olennainen osa maamme ajoneuvohistoriaa. T V2:LLE tehty hinattava kuvauslavetti toimii niin, että takaosa otetaan pois, auto ajetaan ja kiinnitetään trailerille ja kamerat sijoitetaan sen etuosaan
Parillisen vuoden kilvissä on musta pohja ja valkoiset kirjaimet, parittoman vuoden kilvessä värit ovat päinvastoin: tämä käytäntö jatkui koko 1930-luvun ajan. Henry Ford myi aikanaan koko Ford-tuotantolinjan Venäjälle ja siellä alettiin valmistaa Gaz AA:ta, joka on lähes täydellinen kopio Amerikansukulaisestaan; suurin eroavaisuus lienee sytytystulpan koko. VARASTOHALLISSA on työn alla monta haasteellista kunnostusprojektia. 08/12 69. Öljylyhty näyttää valkoista valoa kilvelle ja punaista valoa taaksepäin. WOMAG - KUORMA AUTON puupyöräinen perävaunu on Pohjois maiden vanhin säilynyt täys perävaunu. Se on tullut Helsinkiin vuonna 1916 Koskensaaren Naulatehtaan käyttöön. Kuljettajan lisäksi on tarvittu jarrumiestä, jolle on oma istuin vaunun etuosassa. ARMEI JAN autokoulun havaintoväline: kansiventtiilikone tippakannuvoitelulla. VA ALE ANPUNAINEN sirkuskoppi on saanut väistyä ja Pelle Hermannin entinen sirkusauto Ford TT 1925 on saanut lavalleen auton aikakauteen sopivan amerikkalaisvalmisteisen Weaver-nosturin. VEL JEKSET kuin ilvekset: Ford TT:n takaa kurkistaa Gaz AA. VUODEN 1932 rekisterikilvessä näkyy vasemmassa reunassa katsastusvuosi ja katsastajan leima
Aikaisemmin moottorisahaa ei useinkaan saatu käyntiin tai käynnistys oli erittäin vaikeaa, joten katsojat poistuivat näytöksestä sekavin käsityksin esiteltyjen koneiden käyttömahdollisuuksista.? Teollisuuden yhteinen tutkimusja kehittelylaitos Metsäteho alkoi järjestää jäsenyhtiöiden metsänhoitajille tarkoitettuja konekursseja. Monipäiväisten kurssien tavoitteena oli tutustuttaa yhtiöiden puunhankinnasta vastaavia miehiä koneiden ja moottoreiden mahdollisuuksiin. Kurssiin kuului perehtyminen niin auto- kuin traktoriasioihinkin. Työmaiden käytäntöön ohittamatto- mana asiana kuuluva puunkaato oli tietenkin esillä. Ensimmäisillä kursseilla esiteltiin Jo-Bu-, Hornet- ja Pioneer-sahoja sekä niiden käyttöä. Jo-Bu:n vaihtoehtoista käyttöä edusti sahasta varusteltu puomikaira. Seuraavana vuonna konekurssien rakennetta muutettiin niin, että teoreettisempi puoli ja koneisiin tutustuminen järjestettiin erikseen.. Mahtoiko tuo erikoisuus sitten aiheuttaa Cutterin nopean unohtumisen. lähinnä ruotsalaisia yhden miehen justeerisahoja. Koneiden tarjoamia mahdollisuuksia oli sotien jälkeen ensi kertaa esitelty Työtehon Suurnäyttelyssä vuoden 1948 lopulla. Siellä oli näytteillä muutaman sähkösahan ohella kaksi moottorisahaakin: norjalainen 17-kiloinen ja 4,5 hv tehoinen Jo-Bu sekä kanadalainen 13-kiloinen, 3,5-4 hv Hornet. Metsäteollisuuden kehittämislaitos Metsäteho kokeili ?kentällä. Varhaista konesahakokeilua 1950-luku jäi kotimaan historiankirjoihin moottorisahojen lopullisen läpimurron vuosikymmenenä. Vuosikymmenen vaihtuessa kaatoasioiden kehittäminen alkoi saada kunnolla huomiota. Esittely- ja kokeilutarkoituksiin saatii tiukan tuontisäännöstelyn puit- teissakin hankituksi joitakin sahoja Suomeen. Esittelyissä olivat nyt myös Danarm Tornado, McCulloch sekä vaihtoehtoista työmallia edustavat Hornet ja Pioneer kahden miehen sahat. Laitteiden laatu ei tainnut olla kohdallaan, koska Työtehoseuran lehdessä A. Makkonen kirjoitti vuonna 1950 näin: ?Moottorisahanäytökset ovat yleensä päättyneet kahdella eri tavalla. Puunkuljetuksen koneistaminen koettiin kiireellisemmäksi asiaksi kuin työmaiden olennainen osa, kaato ja käsittely. Vain 8-kiloinen, Ruotsissa valmistettu norjalaisperäinen Cuttersaha oli erikseen tuotu esiteltäväksi. Se oli muista kovasti poikkeava hehkukuulasytyksensä vuoksi. Sotien jälkeisissä sahamalleissa oli ongelmansa, eikä koneellistuminen tässäkään tapauksessa tapahtunut ilman vastoinkäymisiä. Teksti: Olli J. Ojanen 70 M oottorisaha alkoi kovasti kiinnostaa suomalaisia metsäyhtiöitä jo 1950-luvun alkaessa. Loppukesällä 1950 Korialla Pioneerikoululla järjestettin toinen kurssi
Eri puolilla valiteltiin sitä, ettei perinteisiä menetelmiä ja ?konetyötä. Ajatus ja tarkoitus olivat samat, mutta vuoden 1951 lopulla metsänhoitajille ja hankintapäälliköille voitiin esitellä jo monipuolisempaa työ- ja kuljetuskalustoa. Kaupallisen tiedotuksen puolella 50-luvun alkaessa mainoksissa esiintyivät Disston Uittokalusto Oy:n, Hornet isommin ja Danarm pienemmin Grönblom Oy:n, Jo-Bu Svanport Oy:n, McCulloh Nortek Oy:n ja Pioneer Cronvallin toimesta. Sahamainontaa ei suinkaan suunnattu metsätyötä tekeville, vaan yhtiöille ja niiden asioita hoitaville ihmisille. Niinpä mainoksia on turha hakea 50-luvun alun sanomalehdistä. katsottavan väen opastamiseksi. Työtehoseuran puolella eri sahojen esittelyjä ja arviointejakin alkoi ilmestyä vuoden 1952 kuluessa, silloin jo useasta laitteesta. Moottorisahan ilmantuminen metsätöiden kuvioihin aiheutti paljon pohdintaa ja tarvetta järjestellä uudelleen töiden jakoa ja palkkaasioitakin. Vuonna 1951 järjestettiin pitkän tauon jälkeen jälleen valtakunnalliset hakkuumestaruuskilpailut. Loppukilpailuiden yhteydessä oli myös moottorisahanäytös. Vanerikoivu- ja havu- JO - BU, Stihl ja Pioneer olivat ensimmäisten tänne ehtineiden sahamerkkien joukossa. Nämä merkit olivat myös 50-luvun alkajaisiksi tuoduista ne, jotka sitten jatkossa jäivät metsiin ja metsissä vaikuttamaan. 71. päästy kunnolla vertaamaan. Metsäteollisuuden väelle julkaistussa Puu ja paperi -ammattilehdessä ilmestyi vuoden 1951 aikana jo useammankin sahamerkin mainoksia. Tuontilisenssejä oli myönnetty sahojenkin hankintaan, joskaan ei väljästi. Kahden miehen sahojen tarjontaan liittyi myös Danarm. Pohdintaa ja arveluja Metsätehon toimesta kokeiltiin ja tutkittiin moottorisahojen käyttöä toki paljoa laajemmin kuin lähinnä ?metsäherroiksi. Teollisuuden oma kuukausilehti Paperi ja puu sekä toisaalta Työtehoseuran Teho-lehti olivat moottorisahamainosten paikkoja. Työtehoseuran järjestämissä näytöksissä saman vuoden aikana 08/12 Mainonta oli vielä 50-luvun alussa suunnattu yhtiöille ja niiden hankintoja tekeville henkilöille. keskityttiin kaarisahan ja kirveen tehokkaaseen käyttöön. Eri työmailla tehdyt kokeet ja mittaukset saatiin tehdyksi ja julkaistuiksi vasta hiukan myöhemmin
Voi72 ?Kuka tekisi kaadon valmistelutyöt eli urat, raivaukset tai kaatokolot, kuka ja koska tekisi jaotuksen, kuka kantaisi sahaa kohteesta toiseen ...? siko kaatomiehet tai karsintamiehet opettaa tekemään myös puutavaran jaotukset? Monen miehen ryhmien muodostamisella olisi ehkä saatu kaikki eri työvaiheet hoidelluiksi. Työmaakokeiluissa mittailtiin siirtymäaikoja sahan kanssa kuljettaessa. Molemmille sahatyypeille oli yhteistä se, ettei niistä ollut puiden karsintaan. Kirveen tai mahdollisesti vesurin käyttöä tarvittiin edelleen. Olisiko mahdollista saada kokoon tehokkaasti tomivia työryhmiä, ja kuinka suuria ryhmiä olisi muodostettava? Kahden miehen sahan käyttö olisi järjestettävä eri tavalla kuin yhden miehen sahaa käytettäessä. Yhden sahan ja kahden miehen ?organisaatiossa? sahan kantaminen oli vuorotyötä. tukkileimikoiden todettiin vaativan toisistaan poikkeavia työjärjestelyjä, ja kuitupuuleimikoiden vielä erilaisia. Kuka tekisi kaadon valmistelutyöt eli urat, raivaukset tai kaatokolot, kuka ja koska tekisi jaotuksen, kuka kantaisi sahaa kohteesta toiseen? Tällaisia ongelmia mietittiin hiljaa ja julkisesti. Jakomiehen työ piti myös sovittaa työmaan tai työryhmän organisaatioon. Perusteellisemmissa kokeiluissa mitattiin kaato- ja katkontatöiden sekä siirtymisten rasittavuutta kalorikulutuksenkin avulla. Mietinnässä oli myös Norjassa käytäntöön tullut tapa, jossa pari työmiestä omisti sahan yhdessä ja keskenään jakoivat työt. Cutter jäi äkkiä unohduksiin. Kuulapääkäynnistys ei tehnyt sahasta lainkaan suosittua. STIHLIN varhaisessa mainoksessa esitettiin tapa, jolla 16-kiloinen saha olisi ?mukavasti kuljetettava?. Ryhmän kasvattaminen puolestaan aiheutti pulmia palkkauksen määrittelyssä ja töiden järjestelyssä niin, ettei miehille tulisi paljoa pakollisia luppoaikoja. Sahojen kalleuden takia tätä ei pidetty hyvänä, sen laskettiin olevan kansantaloudellises-. Varhaista konesahakokeilua COMET kuului tavallaan sahamerkkien ?toiseen aaltoon?, mutta hyvin pian 50-luvulle päästyä sekin ilmestyi, kadotakseen melko pian
Maahantuoja Nortek sai järjestetyksi varsin kattavan myyntiverkoston, mikä tietysti auttoi ratkaisevasti. Tornadon tapaus oli päinvastainen, se unohtui pian. METSÄTEHON toimesta kokeiltiin ja opastettiin yhden miehen justeerin käyttöä, kuten teollisuuden Paperi ja puu -lehdessä kuvattiin ja kerrottiin. Samoihin aikoihin näkyi jo moottorisahojen mainoksia, ja yhtiöiden metsänhoitajille niitä esiteltiin. tikin huono ratkaisu. Moottorisahojen esittely ja niiden käyttömahdollisuuksien arviointi saivat palstatilaa Teho-lehdestä. Sahojen ulkomuodon ja eri osien sijoitusta tarkasteltaessa Makkonen kiinnitti huomion siihen, voidaanko sahan avulla saavuttaa ?kantovoittoa. MCCULLOCH tuli tarjolle varhain ja jäi vaikuttamaan pitkäksi aikaa, toki koko ajan uusiutuen. Uudenlaisia laitteita esiteltiin myös teknisiltä rakenteiltaan ja yksityiskohdiltaan. 73. Mutta kehitys näyttää tällä alalla jatkuvan erittäin voimakkaana, sillä miltei joka vuosi ilmestyy uusia entistä parempia sahamerkkejä markkinoille. Jokamiehen käteen uskottava kone se ei kuitenkaan vielä ole. eli alentaa kantojen korkeutta. Moottorisahan yleistymistä ei 50-luvun alkaessa enää epäilty. Makkosen artikkeli Teho-lehdessä päättyi seuraavasti: . Alkuvaiheissa kallistuttiin pitämään parempana, että yhtiö omisti sahan ja koulutti sen käyttöön. Teho-lehdessä A. Makkonen muistutti, että ?Moottorisahaus on kokoonpantu kahdesta ammattityöstä, joita tähän saakka on pidetty täysin eri henkilöryhmien erikoisaloina. Toisen puolen moottorisahauksesta muodostaa sahan ja siihen liittyvän moottorin käyttö ja huolto, toisen puolen taas puiden kaato ja käsittely. On harvoja henkilöitä, jotka ovat niin perehtyneitä näihin molempiin, suuresti toisistaan poikkeaviin töihin, että he ilman muuta olisivat päteviä moottorisahaajia.? Mitä itse sahoihin tulee, Makkonen kehoitti tarkastelemaan erityisesti sahan kestävyyttä ja luotetta08/12 vuutta, painoa, leikkausnopeutta ja varaosahuoltoa. Näin ollen on hyvin otaksuttavaa, että jo muutaman vuoden kuluttua, jos kehitys saa jatkua rauhassa, on käytettävissämme moottorisaha, joka vastaa metsämies- temme vaatimuksia ja jolla hakkuut saadaan sujumaan entistä nopeammin ja mukavammin.? METSÄTALOUS oli tavattoman laajasti esillä Työtehoseuran toiminnassa ja julkaisuissa 1950-luvun alussa
Läheinen sijainti ajoi minut paikalle heti lähes vä- littömästi tiedon saatuani . Tuntuu, että kaikki vastaan tulleet olisivat olleet vihreitä tai kellertäviä. 74 LUON TO oli takertunut myös tiukalla otteellaan kiinni kevyempään kalustoon, jota edustettiin mm. ranskalaislähtöisesti. Peugeotit olivat saaneet jo paksun kerroksen ikivihreää sammalta. VIIMEISELL Ä vierailullani JOKA:n kärrin laitoja oli alettu jo paloittelemaan pienempiin osasiin.. Rauhassa ruostuvat Piilopaikka Sain aktiiviselta valokuvaajakaveriltani vihiä paikasta maaseudun syleilyssä, jossa on maatunut raskasta rautaa jo vuosien ajan. Onkohan näitä valmistettu minkään muun värisenä. Minne ja mihin käyttöön, siitä ei ole allekirjoittaneella tietoa. ja hyvä niin, sillä ehdin vierailla paikalla vuoden sisällä kolmesti ja viimeisellä kerralla oli ryteikön raivuutyöt isomman kaluston poissiirtämistä varten jo aloitettu. Eläköön toivo, että meni ennemmin hyödyksi kuin romuksi? Teksti: ja kuvat: Joona Hamm ENSI TUNN ELMA koko paikasta alkoi ryteikön keskeltä pilkistävästä möhkäleestä. Paikkana ei kummoinen, supisuomalainen autiotalo metsittyneellä aukealla ja unohdettuja autoja menneiltä ajoilta kantaen ison kasan muistoja niille harvoille, ketkä tontille eksyvät. Tämä möhkäle tunnetaan paremmin nimellä Scania. SC ANIA N koristeltu ulkokuori piti sisällään myös asiallisesti varustellun konttorin. Kvartsikello, Blaupunktin radiokasettisoitin, lisävaloille katkaisijat, nappulat telin ohjaamiseen, kierroslukumittari, piirturikiekko, lällärit sun muut vempeleet? MERCEDES - BENZ 1413
Huomaa myös hyvin aistikkaat takaakselin kurasuojat. A SKEE T TISU US saattaa olla hyvinkin kaunista. Aurinkolippa, lisävalot keulalla ja parkkivalot katolla, pykälää pidempi hytti, ojakepit, metallihohtomaali raitoineen ja pystyputket Rikerin rosteriritilöillä. Riker valmistaa muuten tänä päivänä mm. TAL VEN lumimaisema kätkee alleen isommankin kumipyörän. SAL ON kone pajalta putkahtanut Fiskarsin nosturi täyttää tänä vuonna pyöreät 40 vuotta. Teräspalkin uumenista tuikkii pyöreät vanhan liiton kärrivalot ja takana tulijalle kerrotaan opetustaulun avuin yhdistelmän kokonaisuuspituus, joka olisi varmasti tänäkin päivän ihan suotuisa tieto. 60- LUVU N kursailematon konttori huokuu raakaa työntekoa ja tuo mieleen tarinoita työtä pelkäämättömistä miehistä. taan raläpässä mainoste SO R AK ÄR RI N ku s vetoauton taa n ku , :tä Oy alo Jyväskylän Autot pilan kin kaukaista Hump peräläpissä hy vin n voisi ine mä kim Jäl . netta lava- ja rautaraken . valmistaja kenties olla yhdistelmän SC ANIA 110 Super on ollut varustellussa asussaan aikanaan varmasti komeakin näky. rosterista työkalulaatikoita kuormaautoihin. 08/12 75
Paalberg kavereineen etsi jo välillä metallinpaljastimen avullakin Caterpillariaan, mutta liekö rautapitoinen maa sekottanut laitetta, sillä ei löytynyt konetta senkään avulla. Viimein sitkeä työ tuotti tulosta, kun hautakivenä toiminut kiviraunio löydettiin. Talvisodan talvena pakkasia riitti Suomenlahden eteläpuolellekin, pakkasta sanottiin olleen kovimmillaan jopa ?38°C! Tästä huolimatta tukkeja kulki pillarin perässä Mustjoen rautatieasemalle. Tämä koneiden virheetön toiminta oli myöhemminkin tärkeää, sillä kun neuvostovalta tuli kiristäen otettaan, Caterpillarin edustus Virossa lakkasi. Pillari piiloutuu Neuvostovalta vei jossain vaiheessa Paalbergin vanhemman telatraktorin, mutta ei ilmeisestikään ollut tietoinen uudemmasta. Tällöinhän elettiin aikaa ennen toista maailmansotaa itsenäisessä Virossa. Diesel TEHO: 43 hevosvoimaa PAINO: noin 4 600 kg VALMISTUSMA A: USA 76 Neula heinäsuovassa Se ihme ei kuitenkaan tapahtunut ihan noin vain. Työmaat olivat Vaidan ja Kosen puolessa. Osat puhdistettiin ja pantiin kasaan. Vanha mies nousi jälleen kerran kuljettajan paikalle . CAT D4 sai metrikaupalla maata päälleen, ja kun haudattava oli näinkin kookas, se ei saanut hautansa päälle pelkästään kiveä, vaan kokonaisen kivikasan. Sitten kului 47 vuotta. Paalberg oli myös tyytyväinen telatraktoriinsa, jossa vikoja ei kovasta työtahdista huolimatta ilmennyt. Vaikka ensimmäisestä pillaristakin oli osa vielä maksamatta, rohkeni urakoitsija tilata vasta markkinoille tulleen vuosimallin 1937 dieselmoottorilla varustetun CAT D4:n. Jopa niin, ettei ole sitä enää itsekään löytää! Teksti ja kuvat: Aimo Tenni WIHURI AS:n Pärnun myymälän avajaisissa vuosikymmenet maan alla haudattuna ollut kone pistettiin tulille . ja käynnisti koneen.. Martin Paalberg oli edelleen elossa, ja tapahtumat tiesivät vuoden 1937 pillarillekin ylösnousemuksen aikaa! TEL ATR AKTORI C AT D4 V UOSIMALLI: 1937 MOOT TORI: 4-syl. Ilmeisesti pahimmin oli kärsinyt polttoöljyssä säilytetty syöttöpumppu. Wihuri Oy oli 1990-luvulla perustamassa myymälää Tallinnan naapurissa sijaitsevaan Sauen kuntaan. CAT-merkillä myytävien koneiden maskotiksi kävisi erinomaisesti tämä kummallisten vaiheiden kautta säilynyt kone. Saksan pitäessä vuorostaan valtaa vuosina 1941?44 Paalberg sai edelleen urakoida CAT D4:llään. Sini-mustavalkea lippu nousi torneihin sirpin ja vasaran tilalle Viron itsenäisyyden syntyessä uudelleen. Ja ihmeen hyvin oli esiin kaivettu kone hapettomassa tilassaan säilynyt. Pillari piilosta Kun periaatteen mies piilottaa Caterpillarinsa, niin se on ja pysyy piilossa. Kone pärjäsi omillaan. Loppukesästä 1944 Paalberg ymmärsi Neuvostoliiton tulevan takaisin ja päätti, että toista pillaria se ei häneltä vie! Hän ajoi Caterpillarin peltolohkon laitaan tehtyyn suureen kuoppaan. Siitä irrotettiin mm. syöttöpumppu, joka upotettiin polttoöljyyn. Hautauskohdan ympäristöön oli nimittäin raivattu uutta peltoa ja merkkeinä olleet puut olivat siinä yhteydessä hävinneet. käynnistäjänä oli sen alkuperäinen, nyt 92-vuotias käyttäjä. 1 930-luvun jälkipuoliskolla urakoitsija Martin Paalberg harjoitti Virossa kyntämistä rahtityönä bensiinikäyttöisellä Caterpillarillaan (CAT 30). Kun Wihuri AS:n myymälä sitten avattiin Pärnuun vievän moottoritien varrella, oli paikalla hienoon kuntoon entisöity CAT D4 vuodelta 1937, sekä Martin Paalberg, 92 vuotta. Amerikkalaiseen koneeseen ei silloinkaan saanut ostaa kaupasta varaosia, mutta eipä niitä tarvittukaan. Seuraavan kesän kyntöihin se jo ehtikin. Urakointia Paalberg harjoitti halkaisijaltaan noin 50 kilometrin alueella. Siirroissa oli yleisemmin tapana ajaa telakone joltain penkalta tai ajosillalta Volvo-kuorma-auton päälle. Talvisin koneet työllistyivät metsätöissä, lähinnä vedettiin tukkirunkoja junaratojen varteen. Myöhemmin asukkaat käyttivät tuosta aikakaudesta nimitystä Eesti aeg, jolla tarkoitettiin itsenäisen Viron aikaa. Maatataloustuotteiden viennillä oli tuona aikana tärkeä asema Virossa. Pellot olivat, ja ovat edelleenkin, suuria, joten työtä alalla riitti. Pitkän kaupanhieronnan jälkeen Paalberg myi telatraktorinsa ja se entisöitiin
040-5420484, Savero international 175 B -72 17,5 tkg? Huippuyksilö, elinkaarensa aikana peruskunnostettu kurssityönä. Pelleiltään suora. 800x38. Hinnat alk. 150 euroa/kpl, 085453657, Tyrnävä 134084 Koneita myytävänä Traktorikäyttöinen trukkinosturi, kunnossa. 50 euroa. TOIMITUKSET KOKO SUOMEEN . Aurojen osat . Uusituilla Firestone renkailla. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Konehuolto T. 0400 685 235 08/12 . PUH. 500x22,5. 600x26,5. Käyttöentisöity aikakauden mukaan. Traktorikäyttöinen vasaramylly. Työkoneiden osat Puh. Rehukuljetin, toimii hydraulisesti. 4500 ?. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto . Hevosvetoinen haravakone, aisat puuttuu h. Käyttöön tai näyttelyyn, 0400-837310, 134034 Haltz Täryjyrän moottori Keskipakoisuuskytkimellä. Kunnossa ja ohjekirja löytyy, H. 400x26,5. Kauha, joystick, webasto, pikakiinnitys, ilmastointi. BENJAMIN FRAKTMAN | 044 533 5526 | 0400 901 747 Huolto: Harri Hakkio 040 545 8081 | WWW.GPM.FI Tosimiesten metalliset pienoismallit! Traktoreita kaikkia kokoja: 1:16, 1:32, 1:43, 1:87 FORDSON Power Major massey ferguson 65 ford Model F nuffield Universal Four KUORTIN TRAKTORI KY . Hevosvetoinen niittokone, melkein uusi h. Nivelakselien osat . (08) 430311 Fax. Kunnossa, h. 12,4x24. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään MAN 635 L1A v65. Mahdollisuus säilyttää kevääseen, H. 200 euroa. Vuosittain käytetty, nyt vikaa solenoidissa ja telan vetopyörät lopussa. 23,1x34. 30 euroa, 043-2181041, Joensuu VARASTOSSA OLEVAT MALLIT MAHTAVIN TALVIHINNOIN! Kokonaispaino 3.2 tn Kokonaispaino 4.4 tn Kokonaispaino 5.1 tn VARAOSAT TRAKTOREIHIN TAG-915 17.500 . Vetävä etuakseli ja taka-akseli, 4X4, hyvät täydelliset jarrut jumissa, maastolaatikko hyvä, vaihteisto jumissa, kartaanit kaikki hyvät ja ehjät takajouset ja simpukka. H. Kunnossa h. 50 euroa. 20,8x38. 9500 ?, 050-4146424, Leivonmäki 134092 Fordson Super Major -62 Erittäin hyvä yksilö. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi 77. TAG-920 alv 0% + kotimaan rahti. Hintaan sisältyy: Kauha, trukkipiikit, pikakiinnitys, joystick, webasto, ilmastointi. 22.500 . Puh. Käsikirja + telan osia pikku lavallinen. Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield . TAG-928 alv 0% + kotimaan rahti. Hintaan sisältyy: Kauha, trukkipiikit, pikakiinnitys, joystick, webasto, ilmastointi. 28.500 ? alv 0% + kotimaan rahti. Hintaan sisältyy: Alkuperäinen Yanmar-moottori. 200 euroa. h. 150 ?, 043-2181041, Joensuu 134086 Metsäkärryn Renkaita ja vanteita 11,2x24
0400-639491, Oitmäki Myydään bensa-petrooli Ferguson. Åkerman H12 telan alaohjurirulla, H. 50 ?. 0504121193, Kuopio Myydään Fordson Thames -käyttöohjekirja vuodelta -51, englanninkielinen. Pikku hommalla valmiiksi, H. 100 ?. Lisäksi löytyy saman auton pikkuviallinen vaihdelaatikko, kardaanit ja jouset. 040-5420484, Kouvola Myydään Solifer Expressin -60 runko. H. Fiskars 550 tela-alustan öljypohja, H. Volvon 7 litran ahdettu kone, Ford perä. 7000 ?. 0400-355527, Kuhmo Nuffield . 100 ?. H. Ohjekirja ja puhalluslamppu on. + pk. H. 200 ?. 10 ?. Moskvitsh Elite 408, 426, 433 käyttö- ja huolto-ohjekirja, H. 50 . Markkinat Osta ja myy kalustoa Omavalmiste Nelivetoprojekti Volvo/Ford. Myös Mörkö-Majorin ja Nuffin väriset työkalukotelot. 050-4121193, Kuopio Myydään Thames Trader 55 konepelti, H. kuormaajan sylinterinkansi, syöttöpumppu ja vesipumppu.. H. 50 ?/kpl. Kaikki osat käytännössä uutta/ tallessa. 08-5453657, Tyrnävä Myydään/varaosat: MAN 635 L1A Kuorma-auton osia: vetävä etuakseli 1500 ?, taka-akseli vanteineen 1500 ?, jakolaatikko 700 ?. H. 600 ?, 043-2181041, Joensuu 134085 Myydään/vaihdetaan Fiat 441-411415-64. Fiat Allis 3-syl. 050-3712611, Huittinen Normag NG23, vm -52. 050-3204261, Ylivieska Myydään hakekontti 45m3. Moskvitsh -käyttö- ja huolto-ohjeet, H. sis.alv. Ketjupurku sopii Scanian alustalle, vm -96. Siisti, alkuperäisessä kunnossa. H. 0405420484, Savero Myydään Volvo 740 Turbo, DSL-sylinterikansi, syöttöpumppu ja suutin, putket sopivat myös volkkariin. Leyland Club Finland ry toivottaa RAUHALLISTA JOULUA JA HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013! 78 www.nuhvi.net. 30 ?. Kysy lisää! 0400159777, Leppävirta Porilainen 8-10 h Käyntikuntoinen. Saab 99:n kumimattoja, Mersu W123:n ja W124:n osia, Nisan Sunny B12:n rekisterikilven valo + tunkki, Fiat + Ladan tankinkorkki. 5000 . Pappa tunturin -68-70 rungot. Vm. Puuosat uusimisen tarpeessa, H. 2500 ?. -52. 3850 ?, 044-5022990, Hämeenkyrö 134088 Myydään Bedford J6-58 konekippi ja Bedford J6-63 nestekippi. Taka-akselisto, konepelti, lokasuojat ja sekalaista osaa. 2800 ?. Paloauto Ford F600-59. 50?500 ?/kpl. Voin vaihtaa 15?30 hv traktori tai sarvitraktori, tai ajoleikkuriprojektiin. Voi olla ilman moottoria. Väriltään harmaa. 050-3779701, Pyhäsalmi Myydään Valmet 611, moottori täydellinen, mäntä rikki, 1 kpl tulee mukaan, männät ja putket korjaukseen. Toyotan vaihteistoja useita HJ60?61 -mallien ja muuta osaa jonkin verran. Valmet-moottori, H. Scanian keskikippi 10-pyörä, ketjunheittäjät 142?143, tankki 142?143. H. Mukaan rullakarhi ja yksisiipinen Fiskarsin aura
100 ?. 0400-868047, Kylänpää Teollisuusjalka , H. Varaosiksi tai peräkärryksi. Osia on, jos tarvitsee. 050-3723647, Padasjoki Volvo 350 Boxer vm -63. H. 5500 ?. 2500 ?. Kunnostukseen. 044-5085052, Panelia Volvo Penta Erittäin harvinainen ja täydellinen osiltaan, H. 0400 828 460 Näin ilmoitat Vanhat Koneet Markkinoilla: POSTITSE: Käytä alla olevaa ilmoituskuponkia Postita ilmoituksesi osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! Leikkaa tai kopioi tämä kuponki Myydään Ostetaan Postimerkki Vaihdetaan Maatalouskoneet Kuljetuskalusto Maanrakennus Muut koneet VIIPALEMEDIAT OY Varaosat PL 350 65101 VAASA HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 10.1.2013 klo 12.00 julkaistaan 24.1.2013 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Nimi: Puhelin nro: Osoite: Postinumero ja Paikkakunta: 08/12 Vanhat Koneet pidättää itsellään oikeuden olla julkaisematta ilmoitusta. Katkaistu ja osittain purettu. H. NOSTUREIHIN ym. Remmisiimapyörä. H. H. Emme myöskään vastaa virheistä ilmoituksissa. 250 ?. 040-5062589, Lieksa Haussa Valmet 502 traktori. Epäkuntoinen ja halpa. 02-8239209, Voiluoto Ostetaan Niittikoppi Sisu M-162 Leylandin koneella. 100 ?, 0445817956, 134091 Rysky 5 tn kippikärryt rautalavalla sekä lisälaidat, puiset. 050-5610963 Toyota Crown -65 varaosia, tarvetta vähän kaikelle. H. Dunlop, 12 pr, 50 %. 08-5453657. -73 tai -74, 046-8446170, Ilomantsi Ostetaan vanhoja mopoja, myös osia ja mopon raadot! Dodge Lancer 61v62v. Toytota HJ61 vm -90. 08-5453657, Tyrnävä KAIVINKONEISIIN . PYÖRÄKUORMAAJIIN . Lehdessä julkaistua materiaalia voidaan käyttää muissa Viipalemediat Oy:n julkaisuissa ja niiden markkinoinnissa. H. 400 ?. 040-5420484, Savero Ostetaan Bungartz U1D osia + kirjallisuutta. 040-5950227, Nastola Porilaisen Sylinteri 5 hv Ei pakkas- eikä kierrevauroita, H. Ehjä. Farmari myös osia. 250 ?, 0505349141, 134089 Normag-traktori. Moottori HT12, erittäin hyvä, ajettu 250 tkm, täydellinen, otettu ajetusta autosta, huollettu aina liikkeessä. 200 ?, 044-5817956, 134090 Thames Trader 30, vm -64. Kunnostettu ja maalattu, huippukuntoinen. Sopii Ford 5000?6600 -malleihin. © Viipalemediat Oy 79. vm. 1800 ?. Alkuperäiset, väri keltainen 0400913623, Alavus Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. WWW.AURAOSA.FI . 040-5318745, Sippola TAPPEJA JA HOLKKEJA Pyöräkoneen rengas, 20?x24
Ken tuntee merkin, kertokoon sen meille. TÄMÄ Scanian tehtaan kokoelmiin kuuluva 110 Super oli yksi merkittävimpiä malleja valmistajansa tuotannossa. Alunperin tämä yksilö on työskennellyt Saksassa leipäautona. 80. Ensi vuonna taas jatketaan kuvien katselua, joten eikun kuvia postittamaan niin muutkin harrastajat pääsevät hämmästelemään konekuviasi. LINDGREN Halikosta kuljetti aikoinaan puutavaraa tällaisella Scania-Vabis LS 76 -puutavara-autolla. Kuvalaari Propsia rattaille Tässä jälleen läpileikkaus raskaamman kaluston harrastekentästämme. Vanhojen kuvien myötä on aina mukava tehdä pikainen aikamatka vuosikymmenten taakse kun taas tuoreemmat kuvat palauttavat tähän päivään ja olemassa olevaan kalustoon. Autossa kuten myös yksiakselisessa vasikassakin oli kippi jolla propsikuormat purettiin. Kiitokset hienosta kuvasta Marko Sundströmille. LUKI JAMME Jaakko lähetti jossain saksalaisessa museossa ottamansa kuvan tuntemattomaksi jääneestä saksalaisesta sähkökuorma-autosta
Tässä yksi silmiä hivelevä värivaihtoehto. Kuva: Matti Korhonen 08/12 81. Monet Sisu-miehet pitävät juuri tämän mallin Jyryä, jossa on kaareva tuulilasi, lajinsa kauneimpana. KOTIMAISTA autokauneutta makeimmillaan. Kuva: Matti Korhonen. PER Ä ÄNKUULUTIMME Massey Fergusonin 1200 -sarjalaisia erään aiemmin tällä palstalla julkaistun kuvan yhteydessä. Mielipiteeseen on helppo yhtyä. Tässä jälleen yksi maastamme löytyvä siisti yksilö. Kiitokset kuvista Juha Vähä-Vahelle. VANA JAN ei tarvitse olla aina punavalkoinen eikä Scania-Vabiksenkaan paprikanoranssi
Mitä kuuluu kuuluisuuteen nousseista laitteist päivänä? tälle siniselle puunkuljettajalle tänä Kaikki pyörät vetäen Kun puhutaan MANista, ei ensimm äisenä välttämättä tule mieleen traktori vaan kuorma-auto. Saksalaismerkki teki kuitenkin myö s traktoreita, kuten tämän nelivetoisen laitteen . 82. VANHAT KONEET 1/2013 ILMESTYY 24.1.2013 Seuraavassa numerossa: TULTA PÄIN Fargo-sammutusauto tarjoaa aitoa 70-lukulaista pelastustoimintaa. Metsämörriäinen netuotannon Ford Teg oli yksi ruotsalaisen metsäko a
Fiat Panda 4X4 ´85 . VW Karmann Ghia ´64 Viipale mediat kuoleman Louhos . Paljon huoltovapaa. Yliäänikone Tupolev Tu-144 . Citroen 2CV Malmibaana . Renault 8 Gordini ´67 & ´70 n käyttötarkoituksen Kun valitset oikean aku nosti. Mahtavat matkakohteet: Kuoleman louhos . Ainoana mar klassikot.fi . Yksinkertaisesti mukaan, voit ottaa ren aisia. i t t e k a p u k u ähtlip JäreLe isteissä kautta maan! nUmeRo 5 Se JÄReÄMPI lukuPakettI ortti en sp aattin Karism e 34 ´64 VW Karmann Ghia typ ÄÄnTÄ pi nopeAm JA A T VoiT N Ä Ä S E K U D U A R A V JO TALVELLA 144 Tu- DUAL Sekä käynnistykseen että ajoon. JoHTo- keskUs Palokunnan liikkuva hermokeskus Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi s By Exide Technologie www.exide.fi COB 2013-04 368480-1208 . www. autoilun ajankuvaa ´60 Austin A70 ´52 . Min HUH , HUH! triä 700 me suunniteltu Useimmat varaajat on ötilassa, toimimaan huonelämp en akkuvaraaja noin +20 °C:ssa. an! suuriin puhteisiin a t n i h a maa n Valmiina joht ® . Käynnistysakku siksi, että akut ovat eril paljon käynnistyson suunniteltu antamaan Se toimii hyvin . ssa virtaa lyhyessä aja autossa.matkakohteet ja ä äss yör Mahtavat moottorip issa puolestaan Vene- ja vapaa-ajan aku ikä ja hyvät ttö käy yhdistyvät pitkä et. ud isu ina om aus var helppoja käsitellä. ja a lisi val tur ös my t Ne ova t aikaa ja rahaa. Vältät huolet ja säästä 12008 Todella valt av kalustoa aa Hinta 8,50 ? : Renault 8 Gordini ?67 & ?70 Kaksi ripeää kilpuria Reijo Tavastin tallista MADE IN FINLAND malmibaana Malmijuna kulkee halki naapurimaan tava ensoidulla omp ilak pöt läm us vara ylläpito sa kuukaudessa. varaajalla kerran kahdes * Talviaikaan akuille on suoritet ore ´71 . PAL VKO 2013-06 6 414887 400015 13001 Tilaa C enger! ll a h tiisi HURJA lehti koeen s i TRAkToRi edull uosi v Suoritustehoa / 29.90. 08/12 ? u s t u k n i n i d r o G SUOMALAISTA TYÖTÄ ? Yliäänikone . IORE veturit . Opel Commod . Venekäyt . töön giaa vaativaan käyt nopeasti varattava. IT MARINE & MULTIF Viipale mediat 808 6 414883 684 740001-1301 . Exid n akun koosta, antaa oikean varauskäyrä n lämpötilasta ilma ulko tai sta iika tekn kkinoilla. huolimatta. PAL VKO EQUIPMENT GEL DUAL nne, Vuotamaton kansirake nne, Vuotamaton kansirake ener, töön huoltovapaa. Hinta 8,50 Eur A AKUILLA! TÄYTEEN VARATUILL www.isotkoneet.fi AINUTLAATUINEN EXIDE-VARAAJA 08/12 isoT koneeT 1/2013 ulevat ienet pasta. Jokaisella autolla on tarina. A R Ericofon, 50-luvun muotoiluhelmi Asiaa akusta n Älykkäät laturit ja akkuje talvisäilytys Fiat Panda 4X4 Pienen budjetin mainio neliveto Auto kuin koru Harvinainen Citroen 2CV Bijou ´60 Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Challenger traktori KUNNOSTA N HUOLEHTIA AKUN JA AA AR UV IPP HU ANNA EXIDEN AUDEN KÄYNTIIN RÄYTÄT HARRASTUSK JY LÄ ÄL VÄ KE TI HE TALVIAIKAAN*. 1/2013 . Peugeot 104 GL ´75 i Cabriolet ´84
David Brown 2D . www.vanhatkoneet.fi . 08/2012 . Hanomag R 28 B . Vanaja retkeilyauto Rautaista luettavaa . Sisu postibussi . Hinta 8,50? SUOMALAISTA TYÖTÄ . Valmet Terra . Volvo T 425 . Scania-Vabis LB76 . KUORMA-AUTOT . MAANRAKENNUSKONEET . MADE IN FINLAND 18 TRAKTORIT . PAL VKO 2013-04 Viipale mediat 12008 8/2012 . TAPAHTUMAT RIVIVILJELIJÄN ERIKOINEN SEPPIÄ JA MESTAREITA David Brown 2D -koneenkantaja Valmet-tietäjä Eero Karhu TANSSIVAT TRAKTORIT Newarkin traktorinäyttelyn helmiä. I K S O P I SK t t or i 6 LÄ 7 B L s i b a V Scania L ii k k uva k on Konesahakokeilua 1950-luku toi moottorisahat savotoille 6 414887 450003 745000-1208 . Sisu R142