26 Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat JOHN DEERE 0 MODEL L ’4 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Yli 200 €:n tilaukset rahtivapaasti! NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ ! WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3• 74100 IISALMI• Puh 020 743 9943 Terhakka apuri Museoalukset siirtyvät vanhan Unimogin voimin SIIPIWIIMA Viipale mediat 745000-1308 • PAL VKO 2014-04 170 € 250 € 6 414887 450003 YTA403 A4 pulttivarolla pikku koneisiin tehonkesto 35/55hv 540/1000 rpm YTA604 A6 levykytkimellä tehonkesto 64/100hv 540/1000 rpm 13008 NIVELAKSELIT LUMIHOMMIIN Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2013 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND NYT SAAT MYÖS NIVELAKSELIT JA OSAT VERKKOKAUPASTAMME! 8/2013 • Amerikanveturi • John Deere Model L • Mara-salaojakone • McCormick-Deering 10-20 • M-B Unimog • MF Kärppä • Porsche Standard Star • Volvo BM 218 • Wiima M-59 • Zetor 25 • traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin koneisiin • maatalous- ja yleistarvikkeet • ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • valaisimet, majakat ja heijastimet • lelut, pienoismallit ja lahjatavarat ja paljon muuta Tunnelmallista kyytiä komeasti entisöidyllä linja-autolla Täyttä rautaa Kaarlo Ojalan McCormick vuodelta 1924 Perintökone Purkamolta pelastettu Porsche Standard Star ´61 Seppiä ja Mestareita Hartsuherra Jouko Vilkman
Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.. Kaikki ilmestyneet numerot nyt iPadissa! www.vanhatkoneet.fi Lataa Vanhat Koneet -sovellus App Storesta QR-koodilla. 03-2251 948 Kestotilaus 13008 NIVELAKSELIT LUMIHOMMIIN Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2013 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND NYT SAAT MYÖS NIVELAKSELIT JA OSAT VERKKOKAUPASTAMME! 8/2013 • amerikanveturi • John Deere model L • mara-salaojakone • mcCormick-Deering 10-20 • m-B unimog • mF kärppä • porsche standard star • Volvo Bm 218 • Wiima m-59 • Zetor 25 • traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin koneisiin • maatalous- ja yleistarvikkeet • ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • valaisimet, majakat ja heijastimet • lelut, pienoismallit ja lahjatavarat ja paljon muuta JOULU TULOSSA! Tunnelmallista kyytiä komeasti entisöidyllä linja-autolla TäyTTä rAuTAA Kaarlo Ojalan McCormick vuodelta 1924 PerInTökone Purkamolta pelastettu Porsche Standard Star ´61 SePPIä jA MeSTAreITA Hartsuherra Jouko Vilkman Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.. RAUTAISTA LUETTAVAA! 26 TrakToriT • kuorma-auToT • maanrakennuskoneeT • TapahTumaT e joHn DeLe’4r0 MoDeL KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ ! WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3• 74100 IISALMI• Puh 020 743 9943 59 90 Terhakka apuri Museoalukset siirtyvät 8 numeroa/vuosi vanhan Unimogin voimin SIIPIWIIMA Viipale mediat 745000-1308 • PAL VKO 2014-04 170 € 250 € 6 414887 450003 YTA403 A4 pulttivarolla pikku koneisiin tehonkesto 35/55hv 540/1000 rpm YTA604 A6 levykytkimellä tehonkesto 64/100hv 540/1000 rpm Yli 200 €:n tilaukset rahtivapaasti! Tässä hyvä lahjavinkki: tilaa Vanhat Koneet lahjaksi! www.vanhatkoneet.. tai puh
Kun järjestys on edellä kuvatun kaltainen, ei tallitiloja välttämättä edes tarvita. Kun sellaisen kuviin saadaan taltioitua lumen ja pakkasen mukanaan tuoma tunnelma, on lopputulos jotakin aivan erityistä. Vuoden viimeisen numeron myötä on paikallaan lausua kiitokset kaikille niille, kenen kanssa olen kuvauksia saanut tehdä. Kari Mattila Päätoimittaja kari.mattila@ vanhatkoneet.fi Tekijältä Kiireinen loppukesä on takana ja kuvaustöiden hiljettyä on ollut aikaa miettiä mihin ryhdyin, kun lupauduin valokuvaajaksi Vanhat Koneet -lehteen. Esimerkiksi stu08/13 diossa työskentelevän ei tarvitse sopeutua juuri mihinkään, mutta harrastajien tiloilla ja talleilla asiat ovat harvoin jos koskaan sillä tavalla kuin kotoa lähtiessä niiden kuvittelee olevan. Tätä tekstiä kirjoittaessa eletään itsenäisyyspäi- vän aattoa, ja ehkä sen takia ajatuksiin nousevat myös ne kaikista karuimmat hommat joihin miehet aikanaan joutuivat. Kun toisinaan kuvasarja näyttää kohtuullisen hyvältä, siitä saa kiittää suurelta osin koneen omista- jaa, ei pelkästään kuvaajaa. Käytännössä kaikki on sujunut erinomaisesti, ja siitä kiitos lankeaa yksinomaan koneiden omistajille. Vanhojen koneiden harrastajat pitävät omalta osaltaan huolta siitä, ettei se todellisuus, joka vallitsi vielä hetki sitten, pääse unohtumaan. Jos oikein positiivisesti ajattelee, niin kulku kohti kesää alkaa jo välipäivinä – silloin kun yhdessä jos toisessakin tallissa syttyy valo ja työn äänet alkavat kantautua talvimaisemaan. Alan harrastajilla kun tuntuu olevan tapana innostua muidenkin tekemisistä ja se näkyy kuvauksia ideoidessa ja järjestellessä. Oma harrastetraktori saattaa olla hankittu nimenomaan pihan lumitöihin, ja sen koneen kunnostustoimet tapahtuvat kesällä. jotka olivat tulleet paikalle nähdäkseen millaisilla masiinoilla heidän isänsä ja isoisänsä ovat töitä tehneet. Pääkirjoitus VANHAT KOVAT AJAT V uodenvaihteen läheisyys taitaa olla hiljaisinta aikaa harrasterintamalla, ja se on oikeastaan helppo ymmärtää. On siivousta, ruuanlaittoa, lahjojen hankintaa ja niin edelleen. Vanhassa, edelleen työkäytössä olevassa koneessa on jotakin erityisen kiehtovaa. Tuleva vuosi tuo taas uudet haasteet, ja niitä odotellaan täällä suurella innolla. Ei voi olla tuntematta syvää kunnioitusta niitä kohtaan, jotka ovat takavuosina työskennelleet pitkiä päiviä viimassa ja pakkasessa koneilla, joissa ei ole alkeellisimpiakaan mukavuusvarusteita. Valuraudan, vanhan moottorin, öljyn ja savun yhdistelmää ei kerta kaikkiaan voi sanoin kuvailla. Siinä sakissa on varmasti jokunen tuleva harrastaja, ja loputkin saivat varmasti kokea jotakin sellaista, mistä historiankirjat pystyvät välittämään vain kalpean aavistuksen. Toisaalta joulu ja sen mukanaan tuomat kiireet menevät monessa perheessä etusijalle. Kevät ja kesä kuluvat pikavauhtia tapahtumasta toiseen kulkiessa ja moni tarvitsee pientä hengähdystaukoa jo yksin siitä syystä. Kuluneena kesänä panin merkille, että monessa tapahtumassa yleisön joukossa oli paljon niitä, Koneharrastajat pitävät osaltaan huolta siitä, ettei menneiden aikojen todellisuus pääse unohtumaan. Jokusen talvikäytössä olevan harrastekoneen olemme saaneet edellisinä talvina kuvattua ja toivottavasti sellaisia löytyy jutun kohteeksi myös tänä talvena. Monella tilanne on täsmälleen päinvastainen. Mikäpä on huoltohommia tehdä taivasalla, kunhan keli on lämmin ja aurinkoinen. Ei kaikkien konemiesten vehkeet tietenkään tallissa seiso. Koneet ovat tulleet tutuiksi vuosikymmenien aikana, eivätkä kameratkaan vieraita ole olleet, mutta näiden kahden asian yhdistäminen oli minulle kokonaan uusi aluevaltaus. Niinpä koko kuvasetin joutuu ideoimaan usein vasta paikan päällä. Olen valokuvauksessa pyrkinyt hallitsemaan tilannetta mahdollisimman tarkasti tilan, valaistuksen ja muiden lopputuloksen kannalta olennaisten seikkojen suhteen, mutta näissä hommissa on pitänyt kehittää kokonaan uusi kuvaustyyli. Tapio Mäntyniemi Valokuvaaja 3. Varsinkin nyt oman konekuvausuran alkuvaiheessa sekä kuvaaja että kuvauksen kohde ovat tilanteessa eräänlaisia tulokkaita, ja lopputulos on nimenomaan yhteistyön tulosta
Kaarlo Ojalan enti- 18 4 söimän koneen valmistuksessa ei ole kuttaperkkaa käytetty. 50 Mara-salaojakone Kärryllisestä Mara-tavaraa syntyi toimiva salaojakone, kun osat olivat hyviä ja kokoajana osaava harrastaja. Mikko Uusituvan ja Zetorin kohdalla kovimmat kokemukset sattuivat harrastekäytössä. Jokelan pikku-Deere on yksi sympaattimimmista jälkituonneista. 46 Volvo BM 218 ´62 Komea kuormaaja on palvellut omistajaansa maatilan töissä, rakennusten remonteissa ja harrastekaluston siirto- ja nostohommissa uskollisesti jo yli kaksi vuosikymmentä. 36 John Deere Model L ´40 Vaikka tästä maasta löytyy lähes mitä tahansa, niin aivan kaikkia ei sentään tuotu uutena maahan. 30 Mercedes-Benz Unimog ´61 Pieni nelivetoinen tuo mieleen sitkeän terrierin, ja tämän yksilön touhuamista katsellessa vaikutelma vain vahvistuu. koneet 8 Amerikanveturi Ison veden takana kaikki on suurempaa, puutkin. 18 Zetor 25 ´61 Moni vanha kone on uransa aikana joutunut kokemaan kovia. 24 McCormick-Deering 10-20 ´24 Ennen oli miehet rautaa, mutta niin olivat traktoritkin. Tässä numerossa 12 Kannessa 12 Wiima M-59 ´59 Eero Lumiahon värejä kauniisti kantava museolinja-auto on ollut liikenteessä nykyisessä kuosissaan jo parin kesän ajan. Millaisilla koneilla isoja runkoja kuljetettiin vaikeassa maastossa. 30 40 Porsche Standard Star ´61 Perintökalleudet siirtyvät suvussa sukupolvelta toiselle – vaikka olisivatkin purkamolta peräisin Mielosen Jyrkin Porsche on hyvä esimerkki aiheesta. Unimog kun on valjastettu kiskomaan museoaluksia telakan alueella. 46
64 Maatalousmuseo Sarka Loimaalla sijaitseva Sarka on laadukas ja monipuolisesti suomalaisen maanviljelyksen historiaa luotaava museokokonaisuus. Postiosoite Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa Sähköpostit muotoa toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi 68 Agritechnica 2013, Hannover Saksalaisten maatalouskonemessujen antiin kuuluivat myös veteraanikoneet, joista poimimme sivuille muutaman mielenkiintoisen yksilön. Ulkoasu Tero Björklund, Markku Ikonen, Thomas Backman, Meniina Lundström Ilmoitusmyynti Kim Dahl: 050-4147 539 Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti Tapahtumat 62 30-vuotiaat kuorma-autot Vuodenvaihde on ovella ja harrastajaväelle se tarkoittaa muun muassa sitä, että museorekisteri-ikään tulee jälleen uusi vuosikerta laitteita. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 76 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia. Kone on ollut miehellä uudesta saakka! 76 e tä minen ei ol teiden yl läpi in er ap se tt vo s Sa tu 58 rras lle pelkkä ha Jouko Vilkmani . 80 Kuvalaari Lukijoiden valokuvia vuosien varrelta. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Tuotantopäällikkö Tomi Saloniemi Vakiopalstat 58 Seppiä ja Mestareita Hartsuherra Vilkman on tuttu kasvo useimmille tapahtumakävijöille. 78 Markkinat Koneita ja varaosia ostetaan sekä myydään. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Toimitus 64 Tilaajapalvelu Puh. on elämäntapa 08/13 Kustantaja Viipalemediat Oy Puh. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni 68 55 MF Kärppä ´70 Gunnar Lehto omistaa yli 40 vuotta vanhan, kattokuormaajalla varustetun puolitelakuormatraktorin. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi Päätoimittaja Kari Mattila Toimittajat Iikka Kekko, Juha Pokki, Arttu Toivonen Avustajat Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Johanna Helin, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Tapio Mäntyniemi, Olli J. ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi Painopaikka UPC Print, Vaasa Myynti R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan Artikkelit 72 60-luvun suosikki Brittivalmistaja Bedfordin tuotteet nousivat suomalaisten kuorma-autoilijoiden suosikiksi ennätyksellisen lyhyessä ajassa. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle
BT-liinaa on saatavana kolmena mallina sekä kahta eri leveyttä: kevyeen käyttöön sopivana 25-millisenä jonka sidontakapasiteetti on 250 kg ja murtolujuus 500kg sekä tuhdimpana 50-millisenä jonka sidontakapasiteetti on 750 kg ja murtolujuus 1500 kg. Liinoja voi kysellä TransComponentilta puhelimitse numerosta 0207-870400. Hinta ”tosiharrastajan” (25 €) sekä ”harrastajan” (20 €) hintojen välillä ei ole kuitenkaan suurensuuri. Vastaus on CCC eli Cranecarriercompany ja valmistusmaa USA. Nämä Kemin satamassa työskelleet nosturit olivat myöhemmin pitkään Rautaruukin terästehtaalla Raahessa nostopuuhissa. Tämän mallin valmistus loppui 1976. päivänä. Puheenjohtajana jatkaa Marko Laine, ja vanha varapuheenjohtaja toiminut Lauri Niemi väistyi rahastonhoitajaksi tehdessään tilaa Janne Rutoselle, joka puolestaan on hoitanut yhdistyksen johtokunnan jäsenenä vuosien ajan. Seuraava Logistiikka-Kuljetus-näyttely järjestetään 6.-9.6.2015. Kalenteria voi ostaa joko ilmailumuseon kaupasta tai verkosta osoitteesta http://webshop.trafiikki.fi/suomen_ilmailumuseo Logistiikka-kuljetus 2015 siirtyy Yksi Suomen suurimpia kuljetus- ja logistiikka-alan näyttelyitä, Logistiikka-Kuljetus siirtyy perinteiseltä paikaltaan toukokuulta seuraavalla järjestämiskerrallaan vuonna 2015 eteenpäin, kesäkuulle. Kockum-tietoa Vanhat Koneet numeroissa 6 ja 7/2013 on ollut kuva Kockum-autonostureista ja näiden alustan valmistajaa on kyselty. CCC käytti tavallisesti Detroit Dieselin moottoreita, mutta nämä Kockumin hankimat varustettiin Volvon D96B-moottorilla ja uudemmissa oli Volvon D100A. Kalenterista on tarjolla kaksi versiota: ”Serious Collector’s Item”, joka on numeroituna 50 kappaleen rajoitettuna eränä tarjolla signeerattuna, sekä Colletor’s Item ilman signeerausta. Liina pysyy siistissä nipussa eikä läpätä kärryn laitoja vasten tai jää pyörimään vaunun pohjalle pitkänä käärmeenä. Kelautuva liina TransComponentilta on tullut markkinoille tuote, joka on niin yksinkertainen keksintö että ihmetyttää miksei sitä ole aiemmin kehitetty. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Museorautatieyhdistys valitsi johtokuntansa Jokioisten museorautatien ylläpitäjä, Museorautatieyhdistys ry piti syyskokouksensa marraskuun 30. Terveisin Jari Pellas. Maailmanuutuudeksi mainittu BT-Sidontaliina on nimittäin varustettu sisäänkelauslaitteella, ja se toimii hieman turvavyön tapaan. Varajäsenenä aiemmin toiminut Tuukka Selkälä nousi varsinaiseksi jäseneksi, ja varajäseneksi valittiin Alexander Vaganov. Ilmailumuseon kalenteri myynnissä! Vantaalla toimiva Suomen Ilmailumuseo julkaisee omaa kalenteriaan. Tuomas Juhantila ja Tapio Rintamäki jatkavat jäseninä. Syynä tähän on toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna Saksan Mün6 chenissä järjestettävä vastaavan alan jättikokoinen tapahtuma, joka olisi muuten päällekkäisenä verottanut osallistujakaartia sekä näytteilleasettajien että messuvieraiden osalta. Uudeksi sihteeriksi valittiin Katariina Ketoja, sihteerinä aiemmin toiminut Teemu Virtanen sekä entinen rahastonhoitaja Lea Harjula eivät asettuneet ehdolle johtokuntaan. Vuoden 2014 kalenteri on koostettu taiteilija Sture Gripenbergin akvarellitöistä, joita riittää omansa jokaiselle vuoden kuukaudelle. Vaihteisto oli Fullerin, teli Hendrickson Timkenin ak- seleilla. Ensimmäiset Kockumautonosturit olivat L47, jonka nostoteho oli 16 tonnia ja vuonna 1967 malli muuttui KL310:ksi, joka oli 20 tonnin nosturi, max puomin pituus oli 30 metriä
Kansalaissotaa ei käyty 1917, vaan vasta vuonna 1918. Jos mahdollista, tällaisen tiedonkaipuu-utelun voisi palstalle latoa. Siinä on mainittu hinta ynnä muita tietoja ja verrokkina tavallinen M-F 165 ja 175 perustraktori hintatietoineen. Pahoittelut! Toimitus Savotta-Countyjen perässä Minulla on oheinen harrastekone ja Vanhat Koneet -tilaajana olen huomannut lehdessä palstan, jossa saa kysellä osia tahi muita apuja itselleen. Sovitaan vaikka tarkemmin, jos asia etenee, kiitos. Minun tekisi mieli saada kaikenlaista historiaa ja materiaalia Savotta-Countyyn liittyen tietooni ja tueksi tässä savotassa, jossa pyrin säilyttämään suomalaista metsäkoneteollisuushistoriaa ja sen ainutlaatuista taidonnäytettä tulevaisuuteen. Terveisin Jukka Välilä Jukka Välilä löysi Marasalaojakoneen vanhan hinnaston. Nettisivujen kautta voi tehdä museokauppojen valikoimasta ostoksia kaikkien yhdeksän yhteenliittymään kuuluvan museon alta, ja erityisen helpotuksen on osakseen niistä saanut Suomen Rautatiemuseo, jonka verkkokaupassa tehtävät ostokset voi nyt maksaa myös verkkopankkitunnuksilla – aiemmin ostamiseen sopivat ainoastaan luottokortti tai PayPal-tunnukset. Koneen historiaa käytiin läpi viime numerossa. Trafiikki-museoiden verkkokauppa uudistuu Etelä-Suomessa sijaitsevien liikenteen ja viestinnän alan museoiden yhteenliittymä Trafiikki-museot on avannut uuden yhteisen verkkokaupan. Lukija Lisätietoa Savotta-Countysta voi jakaa toimituksen suuntaan, annamme ne sitten eteenpäin tarvitsevalle harrastajalle. Lukijoilta OIKAISU Vaikka Vanhojen Koneiden uutispalstatoimituksen suosikkiaine koulussa oli historia (ihan oikeasti!), oli viime lehden näille sivuille päässyt pujahtamaan kiusallinen virhe museorautatiejuttuun. Liinarenki on sitkeästä muovista valmistettu kieli, joka pujotetaan kuormaliinan koukkuun estämään koukun tahaton irtoaminen peräkärryn tai kattotelineen sidontalenkistä. Lisätiedot osoitteesta www.liinarenki.fi 7. Yksinkertaisen nerokas varuste on saatavana valmistaja T:mi MEL-MET:iltä sekä parittain- että useamman kappaleen paketissa varsin järkevin hinnoin. Enää ei siis tarvitse maksaa erillisiä postikuluja useamman museon matkamuistoja hamutessaan, vaan samasta kaupasta ja samoilla kuluilla ostaminen on nyt mahdollista monikauppiasmallin ansioista. Toimitus maran hinnasto Löysin vanhan (1967) Hankkijan hinnaston, jossa oli tietoja Mara-salaojakoneesta, joka oli asennettu M-F traktoriin. Siitä voi katsoa, miksei isännät ostaneet aivan pikkuporukalla salaojakonetta, vaan koneet myytiin lähinnä urakoitsijoille. 08/13 Liinarenki helpottaa kuormausta Leevi & The Leavings lauloi aikanaan pojasta nimeltä Päivi, ja me puolestamme Liinarengistä
Veturista pitikin suunnitella suuri. 1800-luvun alussa höyrykoneet edustivat korkean teknologian kehityksen huippua, ja niitä oli helppo ruokkia lähes kaikkialla saatavissa olevalla puulla ja jokien vedellä. Hammasrattaat välittivät voimaa kardaanilta kaikkiin pyöriin akselien päistä. Nousukulman kaltevuus tällä reitillä on paikoitellen 10 astetta ja mutkat vuorten rinteille ovat kuin autoteille tehtyjä. Tämän ison ja raskaan koneen piti kuitenkin pystyä kulkemaan rataa pitkin ongelmitta. Tyypillisiä Shayn käyttökohteita olivat metsäradat, kulkuväylät jotka oli rakennettu hyvin kevyesti. Kardaaniakselia puolestaan pyöritettiin hyvin polttomoottorinomaisesti sijoitetuilla sylintereillä, jotka sijaitsivat pystysuorassa rivissä veturin kyljessä ohjauspisteen edessä. Tukit ja puutavara sen sijaan olivat painavaa ja vaativat suuren voimanlähteen niiden liikutteluun. Voimaa todella tarvitaan, kun kulkureitti on vuoristoon kevyesti rakennettu puutavararata. Muu rakenne oli tyypillinen, joskin järeämmästä päästä tuon ajan vetureille. Ensimmäinen haaste oli paino. Sen jakaminen mahdollisimman laajalle ratkaistiin Shayn rakenteella, jossa käytetään kevyen näköisiä telejä kahdesta neljään lähellä veturin päitä. Tavallisten höyryveturien rakenne ei toimisi enää tässä. Amerikanveturi shay-höyryveturit Kardaaniakseli pyörii vinhaa vauhtia ja kolme rivissä olevaa valtavaa pystysylinteriä puskevat siihen vauhtia ja voimaa. Poikkeava piirre taas oli höyrypannun sijoittaminen hieman sivuun, veturin vasempaan laitaan, jotta painopiste saataisiin tasapainoisesti keskilinjaan. Tarvittiin uusia ajatuksia ja Ephraim Shay oivalsikin soveltaa kardaaniakselia, joka oli kiinnitetty ja nivelletty veturin oikeaan kylkeen. Tavallisessa höyryveturissa olisi kuitenkin ollut puutteita, joita yritettiin kiertää Shayn erikoisella rakenteella. Kaikkiin pyöriin veturin teleissä tuli saada välitettyä tasaisesti vetovoimaa, jotta kulku vaativassa maastossa tulisi mahdolliseksi. Shayt luokiteltiin kirjaimilla A–D seuraavasti: Luokka A - kaksi sylinteriä ja teliä, paino 3?000–12?000 kg Luokka B - kolme sylinteriä, kaksi teliä, paino 5?000–40?000 kg Luokka C - kolme sylinteriä, kolme teliä, paino 20?000–80 ?000 kg Luokka D - kolme sylinteriä, neljä teliä, paino 50?000–75?000 kg Teksti: Juha Riihimäki Kuvat: Gerry Putz, Erja-Riitta Riihimäki 8 S hay ei ole mikä tahansa höryveturi, vaan se on monin tavoin tavanomaisia malleja kehittyneempi, vaikka höyry on edelleen käyttövoimana. Tekninen ratkaisu todettiin hyvin toimivaksi ja Shay erittäin vahvaksi työjuhdaksi vaativiin oloihin, usein metsätyömaille, kaivoksille tai kivenlouhimoil-
le. Näitä rakennettiin vain kaksikymmentä kappaletta olosuhteisiin, joissa puhdasta vettä oli huonosti saatavilla matkan varrella ja kaikki käyttövesi jouduttiin kantamaan mukana. Kuvan alalaidassa näkyy hyvin, millaisella koneistolla valtavat voimat saatiin siirrettyä kardaaniakselille ja sylinterin liikerataa pienennettyä kardaaniakselille vietäessä, jolloin voimaa oli entistäkin enemmän käytössä. Ainakin yksi tällainen on säilynyt näihin päiviin Cass Scenic Railwaylla LänsiVirginiassa, ja toinen Cassin Shay, numero 6, on suurin koskaan rakennettu – painoa huimat 81 tonnia! Kun Shayt mallina olivat yleisiä eksoottisesta teknisestä rakenteestaan huolimatta, näitä on kymmeniä käytössä eri museo- Shayn hyvin polttomoottorimainen rivissä oleva sylinteristö. Kolme sylinteriä takasi sen, että liikkeelle voitiin lähteä helposti mistä kohdasta tahansa. Luokka D oli erikoisvarustettu ylimääräisellä vesisäiliöllä neljännen telin päällä. Shay-rakenteisia vetureita rakennettiin Lima Worksilla huimat 3?500 kappaletta vuoteen 1945 mennessä, joten se on yksi höyryaikakauden suosituimpia malleja. Ja koko koneisto oli nerokkaasti hyvin näkösällä ja helposti huollettavissa! 9
Ensimmäinen Shay-lokomotiivi valmistui 1880, keksintö patentoitiin 1881 ja samana vuonna vetureita valmistettiin jo neljä kappaletta. Vuonna 1871 hän rahoitti jo toisen sahan ja sekatavarakaupan sekä suunnitteli rautatien tukkien ja puutavaran kuljetukseen. Suorastaan ihme on, kuinka painavat Shayt saatiin vietyä tätä 78 astetta kaltevaa rataa ylös vuorelle, missä ne vetivät tukkijunia ja auttoivat muutenkin metsätöissä. Yosemite Valleyn rata ehti olla käytössä noin 50 vuotta, kunnes metsä päältä oli kaadettu ja rata kalustoineen jäi rappeutumaan. Pari vuotta myöhemmin valmistusmäärä oli noussut 37:ään. Ratkaisu oli rata, joka kulki yhdessä kohdassa 78 asteen kulmassa! Ihmetellä täytyy, että putoamisonnettomuuksia oli vain muutamia. Kun rungon paksuutta on neljä metriä, urakkaan kuluu hyvä tovi. Radassa oli kolme erillistä peräkkäistä rinnettä, joita pitkin vaunuja vedettiin yksi kerrallaan paksuilla vaijereilla kytkimestä. Vielä tänäänkin radan pohja on nähtävissä maastossa majesteettisten vuorten rinteillä.. Syy on selvä: suurimmista puista saa raaka-ainetta varovasti arvioiden yhtä paljon kuin yli sadasta suomalaisesta tukista. Kilpailijat pyrkivät kilpaa kiertämään suositun mallin patentteja muun muassa rakentamalla Climax- ja Heisler-mallisia höyryvetureita. Oksa voi pudota milloin tahansa alas rasituksesta, jota puu kokee kun sitä kaadetaan. 10 Yosemite Valley on jyrkkäreunainen laakso, josta pian piti nousta rinteitä pitkin ylös kallioille, yli puolen kilometrin korkeuteen. Ephraim oli taistellut 1800-luvun alussa Yhdysvaltain joukoissa Lännen valloittamiseksi, kunnes ”vapautui kunniakkaasti” palveluksesta 1864. Kaksi metsuria sahaa puujättiläistä käsisahalla, yksi sahan kummassakin päässä. Kummassakin niistä oli joitain teknisiä oivalluksia sovellettu Shaysta, mutta kumpikaan niistä ei tulisi olemaan yhtä valtavan suosittu kuin Shaysta aikaa myöten tuli. Kuinka ihmeessä vaunut voitaisiin ensin saada ylös rinnettä, ja kun niihin oltiin lastattu tukkeja, vielä sen jälkeen alas. Rinteiden yläpäähän asennettiin höyryvoimalla toimiva kela, jonka ympärille vaijeri kiertyi. shay-höyryveturit rautateillä Yhdysvalloissa tai parkkeerattu odottamaan entistystä, monet valitettavasti taivasalle. Shay perusti perheen ja muutti suomalaisten siirtolaistenkin suosimaan Michiganin osavaltioon, jonne hän rakensi ensimmäisen sahansa. Höyryistä puhistelua turistien iloksi! Vaikka höyryä menee tässä ”hukkaan”, tapahtuu se katsojien iloksi ja näyttävä toiminta puolestaan houkuttelee yhä enemmän turisteja Shay-veturiratoja katsomaan. Tässä olikin pohdittavaa, sillä ainoa kuljetustapa järeille tukeille tuntui olevan junanvaunu. Hän oli toimelias ja tarmokas keksijä ja lisäksi hänellä oli sen verran käytännöllisyyttä, että hänestä kehittyi myös taitava liikemies. Useimmista vetureista poiketen tässä mallissa on edestä ohjaamoon ulottuva kävelysilta! Kilpailijat jäljittelivät Shayn teknisiä ratkaisuja, mutta eivät saavut taneet samanlaista suosiota. Hieman myöhemmin Lima Worksin hihnalta tuli yhä kehittyneempiä ja järeämpiä Shay-vetureita. Keksijä ja yrittäjä Ephraim Shay Shay-veturit on nimetty luojansa Ephraim Shayn mukaan. Tiimin kolmas mies on tärkeällä paikalla. Eikä tässä kaikki, kolmas mies tiimistä katsoo herkeämättä ylöspäin mammuttipetäjän runkoa, josta haarautuu siellä täällä valtavia oksia, jotka taas haarautuvat pienen puun omaisiksi rypäksiksi valtavan rungon kyljessä. Yhdessä kohdassa rata kaareutui rinteeseen ja siinä jouduttiin rakentamaan lisäksi vaijerin ohjauspyörät funikulaarien tapaan. Tyypillisessä myöhempää tuotantoa olevan Shayveturissa höyrypannu on siirretty vasemmalle, jotta oikeassa kyljessä oleville sylintereille ja kardaanikoneistolle on saatu tilaa ja painopiste pysyy edelleen keskellä. Täällä näitä kutsutaan nimellä Widow maker, leskentekijä, hyvällä syyllä. Metsätöitä Yosemite Valleyn laaksossa Aurinko nousee porottamaan Keskisen Kalifornian laaksossa – tai nousisi, jos yli satametriset vielä jäljellä olevat tuijat, hemlokit, punapuut ja muut ainavihannat puut eivät varjostaisi metsätyömaata, jossa pääosin käsisahoin kaadetaan näitä metsän jättiläisiä
Ojanen 168 sivua, til.nro S218 Suos.hinta 31,50 ’69 • Saab 96 V4 ’75 • Simca 1000 ’63 Motorsport Made in Finland Suomalaista moottoripyöräilyä Kirja tarjoaa läpileikkauksen suomalaiseen moottoriurheiluun kokonaisuutena. SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO VARAOSAT TRAKTOREIHIN • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 208 sivua, til.nro S239 Suos.hinta 30,20 SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Moottoripyörän tie 40-luvun lopun arkisesta kulkuneuvosta 60-luvun lopun harraste- ja urheiluvälineeksi. Olennaista on muotoilun ja teknisen kauneuden ymmärtäminen sekä ajoneuvojen ja niiden historian tallentaminen jälkipolville. KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi Pintakarkaistua pyöröterästä määrämittaisena. Vuosien saatossa ovat tutuksi tulleet myös vanhojen koneiden moottorit. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi AikAnsA suosikit Jokaisella autolla on ampisen L tarina. Pääpaino on suomalaisen moottoriurheilun tähdistössä. Kirjoittaja Juha Vartiainen 208 sivua, runsas kuvitus Til.nro S317, suos.hinta 36,50 Janita Jutila ja museoleimattu Trabant Vauhdin takana Kilpameka anikko Timo Saariston tarina Harjoittelukappale Tuleva klassikko 1479 kilometriä ajettu Fiat Croma tyyliä ja laatua Japanin malliin. (08) 430323 Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. Verraton lahja vuosina 1953, 1963 ja 1973 syntyneille! Kirjoittaja Jukka Vesterinen 144 sivua, til.nro S312 Suos.hinta 35,80 Saab 96 ´75 6 414883 684808 Huoltoasemakirja Kirja kertoo suomalaisen bensiinikaupan lähes satavuotisen historian Viipurin Revonhännän bensapumpusta Suomusjärven Kivihoviin. Näillä vehkeillä ajaminen ei välttämättä ole harrastuksen tärkein pointti, vaan sitä on myös niiden rakentaminen, ylläpitäminen ja niiden edustaman aikakauden tuntemus. Kirjoittaja Olli J. S in iv a l k oinen Hae omasi Lehtipisteestä DaTSun Finn & Simca 1000 08/13 Harrastuksena museoajoneuvo 13008 • Trabant P601 ’65 Kirjakauppamme osoitteessa Kaisa niemenkatu 13, Helsinki, sekä verkk okauppamme www.alfamer.fi palvelevat sinua. alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Puh. klassikkoharrastajan aarreaitta! sikot.fi • 08/13 • Hinta 8,50 € • Lancia Delta HF integrale Evo1 ’91 • Plymouth Valiant V100 tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi autoilun ajankuvaa • www.klas Datsun Finn ’72 • Fiat croma 2.0ie ’89 Tuhti tietopaketti raottaa ovea veteraan iajoneuvojen maailmaan. Kirjoittaja Erkki Vanhanen 272 sivua, til.nro S315 Suos.hinta 38,80 Lataa Klassikot App Storesta QR-koodilla KLASSIKOT NYT MYÖS IPADISSA. Tule tutustumaan valikoimaamme ja tekem ään onnistuneita ostoksia itselle ja pukinkonttiin! Tai tilaa puhelimitse (09) 774 2810. (08) 430311 Fax. Kirjassa on harrastajien tarinoita ja mielenkiintoista tietoa heidän 50 ajoneuvostaan. MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT MOOTTORIKONEISTUKSET MYÖS VANHOIHIN KONEISIIN. WWW.AURAOSA.FI 0400 828 460 Konehuolto T. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.fi | www.moottorihiomo.fi Deeren TAPPEJA JA HOLKKEJA KAIVINKONEISIIN • PYÖRÄKUORMAAJIIN NOSTUREIHIN ym. MERKKIEDUSTUKSET: Moottoriexpertti Seinäjoen Moottorihiomo on jo vuodesta -66 asti palvellut asiakkaitaan mitä erilaisimmissa moottorialan huolloissa. Kakstahtityttö Viipale mediat 368480-1308 • PAL VKO 2014-03 Aikamatka 1953•1963•1973 Neljäs Aikamatka jatkaa Alfamerin kirjasarjaa Nostalginen vuosikirja
Jalasjärvi 12. Siipi-wiima Volvo B-61597/Wiima M-59 ’59 Jalasjärvellä on ahkeroitu neljän miehen voimin tallin uumenissa, ja upeana lopputuloksena on jo kahden kesän ajan liikkeellä nähty Eero Lumiahon värejä kauniisti kantava museolinjaauto. Kunnostustiimi on suorittanut oikean kulttuuriteon entisöidessään palan paikallishistoriaa; ajoneuvon, jonka nähdessään lähes jokainen aikuisikäinen paikkakuntalainen ryhtyy kertomaan omaa muistoaan Lumiahon Liikenteestä
13
seistä autoa viimeisimmäksi ajanut kuljettaja Seppo Hakamaa osti sen omakseen. Joitakin osia rakennettiin itse ja joidenkin kohdalla piti miettiä, millä ne korvataan. Wiima m-59 Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tuukka Erkkilä P asi Launon apen Teppo Välimäen isällä oli aikanaan omia linja-autoja. Sitä kyllä 14 liikuteltiin ja käytettiin säännöllisesti, jotta se pysyisi kunnossa. Tarkoituksena oli rakennella siitä jotakin, kenties matkailuauto, mutta syystä tai toisesta bussi jäi seisomaan taivasalle. Alun perin auto on ostettu vuonna 1959 Lohjan Liikenteelle, jossa se on ollut vuoteen 1971 asti. Neljän miehen poppoo teki yhden vuoden ajan ahkerasti töitä. Aivan saman tien bussia ei otettu ajoon eikä sen kummemmin työn alle; reilut parikymmentä vuotta Wiima seisoi tallessa hyvässä sääsuojassa. ”Vaimoni isä on pienestä pojasta lähtien tottunut siihen, että omassa pihassa seisoo linja-auto. ”Onneksi aihio oli kuitenkin lähes täydellinen, niin että meillä oli malli ja tiedettiin tarkasti millainen sen pitää olla, kun se on valmis”, Launo kertoilee. Hän myi autonsa sotien jälkeen Eero Lumiaholle ja siirtyi samalla kuljettajaksi sinne. Hän ehti haaveilla jo pitkään, josko löytäisi Lumiahon vanhan onnikan omakseen”, Pasi kertoo. Haasteelliseen projektiin lähtivät mukaan alusta alkaen myös Pasin isä Heimo Launo sekä naapuri Riku Koski. Entisöinti- ja kunnostusprojekti nytkähti liikkeelle vuonna 2011, kun Teppo Välimäki alkoi kunnostaa bussia yhdessä vävypoikansa Pasi Launon kanssa ja auto siirtyi Pasin omistukseen. Haasteita entisöintiin aiheutti se, että kaikkia varaosia ei enää saa mistään. Arki-iltaisin töiden jälkeen kokoonnuttiin tallille, ja urakkaa jatkettiin usein vielä viikonloppuisin-. Linja-auto päätettiin entisöidä mahdollisimman tarkasti Eero Lumiahon Liikenteen väreihin ja ulkoasuun. ”Seitsemän vuoden kuluttua, vuonna 1987 Teppo sai ostettua sen omakseen”, Launo kertaa tapahtumien kulkua. Tämä tiimi on ollut aivan korvaamaton linja-auton kuntoon saattamisessa, heille kuuluukin tästä suuri kiitos, ilman näitä miehiä autoa ei olisi koskaan saatu entisöityä”, Pasi painottaa. Kun vuonna 1980 Lumiahon Liikenne luopui ’59-mallisesta Volvon alustalle kasatusta siipi-Wiimasta, ky- Wiima odotteli kunnostusprojektin alkamista säiltä suojassa reilut parikymmentä vuotta. Vuodessa valmiiksi ”Yksin en olisi tähän projektiin pystynyt
Startti ja laturi huollettiin ja öljyt sekä suodattimet vaihdettiin”, Launo kertoo tyytyväisenä. Peräpäässä jouduttiin hieman korjailemaan runkoa, mutta pääosin rakenteet olivat kunnossa. Autossa olleiden penkkien perusteella verhoilija löysi hyvin lähelle alkuperäisen kaltaiset ja -väriset verhoilumateriaalit. ”Karkea arvio on, että entisöintiin kului kaiken kaikkiaan parituhatta tuntia”, Launo laskeskelee, ja jatkaa: ”Projektiin uponnutta rahamäärää ei ole laskettu – eikä varmaan uskalleta laskeakaan.” Kesä-heinäkuun vaihteessa 2012 linja-auto museotarkastettiin ja rekisteröitiin YRO–84-rekisteritunnuksella, sillä samalla, joka autossa on ollut Eero Lumiahon aikaan. ”Moottorille ja vaihdelaatikolle ei tarvinnut tehdä mitään. Hiiltynyt puulattia Läpinäkyvä seinämä auton takaosassa jakaa matkustamon tupakoivien ja eitupakoivien osastoiksi, kattoikkunat tekevät sisätiloista valoisan. Viimeisinä käyttövuosinaan linja-auto on ollut koululaiskuljetuksissa. Museotarkastuksen hetkellä linja-auton mittarissa oli 177?110 kilometriä, mutta todellista ajomäärää ei tiedetä. Miehistä ainoastaan Teppo on jo eläkkeellä, muut ovat vielä mukana työelämässä. 08/13 15. Turvallisuussyistä pakoputkilämmitin jätettiin nyt kokonaan pois – ja kun bussilla ei ole tarkoitus ajaa talvisin, ei sille oikeastaan ole tarvettakaan. Myös ikkunat irrotettiin, eli alustan päälle jäi vain tyhjä kehikko. On mahdollista, että se on ollut ahkerasti ajossa ja mittari on pyörähtänyt kertaalleen ympäri, mutta saattaa olla myös niin, että turistimallista bussia on säästelty ”parempiin ajoihin” ja mittarilukema pitää paikkansa. Sisustan alkuperäisasuun saattamisessa turvauduttiin ammattiverhoilijan apuun. ”Lumiahon käyttämistä värisävyistä ei ollut mallinumeroja olemassa, mutta maalit valittiin niin, että malliksi otettiin palanen maalattua pintaa sellaisesta kohdasta, jossa aurinko ei ole päässyt haalistamaan maalipintaa”, nykyinen omistaja kertoo. Pasi Launon bussissa siipi on hieman erilainen, ja siihen löytyy selitys auton menneisyydestä. Kaikki pellit vaihdettiin uusiin, mutta ikkunoista jouduttiin uusimaan vain muutama rikkoutunut, joten suurin osa alkuperäisistä saatiin asentaa takaisin paikoilleen. kin. Maalaustyö teetettiin niinikään ammattilaisella. Vähältä on siis aikanaan pitänyt, ettei auto ole palanut poroksi ja tarina päättynyt siihen. Tuunatut siivet Wiiman 1950–1960-lukujen vaihteessa valmistamaa M-59-korimallia kutsutaan Siipi-Wiimaksi, koska korimallin kaksi takavaloa ovat soikean ulokkeen, pienen siiven sisällä. Linja-autossa on puulattia, ja purkuvaiheessa huomattiin, että auton alla oleva pakoputkilämmitin oli jossain vaiheessa kuumentanut lattiaa toisesta päästä niin kovasti, että se oli jo hieman hiiltynyt. Aluksi kaikki pellit purettiin pois ja sisusta samoin. Eero Lumiaholla oli tapana hieman tuunata kalustoaan etenkin takavalojen osalta, ja niinpä tässäkin mallissa normaalisti vinottain olevat pienet valot on vaihdettu yhteen isompaan, Ford Galaxien takavaloon
”Jouduin kyllä tätä varten ajamaan linja-autokortin”, hän nauraa. ”Nyt sillä on varmaankin paljon paremmat mahdollisuudet säilyä hyvässä kunnossa seuraavat 50 vuotta kuin mitä ensimmäiset”, omistaja toteaa tyytyväisenä. Myös puoliso sekä 1,5- ja 3,5-vuotiaat lapset ovat innokkaita lähtemään linja-auton kyytiin aina tilaisuuden tullen, kuten myös muun entisöintiporukan puolisot ja lapset. Eikä sellaista ole suunnitteillakaan, sillä LVI-alan yrittäjän arki pitää kiireisenä eikä salli kovin pitkiä lomajaksoja. ”Tällä on ajeltu ympäristökunnissa noin sadan kilometrin säteellä”, Launo kertoo. 16. Tällä hetkellä kalustosta on liikkeellä enää kaksi rekisteröityä ajoneuvoa, ja tietämäni mukaan tämä on ainoa alkuperäisasuun kunnostettu”, Launo päivittelee. Heti valmistuttuaan Wiima oli näytillä Power Truck Shown vanhojen autojen osastolla. Launo täsmentää, että bussia ei ole kunnostettu bisnestarkoitukseen, vaan ainoastaan omaksi iloksi. Lämmin talli takaa sen, että huolella entisöity auto säilyy hyvässä kunnossa jatkossakin. Kaikkihan Lumiahon muistaa ”Eero Lumiaho on ollut Jalasjärvellä varsin suuri työllistäjä, ja kaiken kaikkiaan linja- ja kuorma-autoja on ollut noin 140–150 kappaletta. Vararenkaan päällä oleviin koukkuihin on saanut ripustettua matkustajien polkupyöriä. Suurin osa Siipi-Wiimoista valmistettiin kuitenkin kokonaan umpinaisella kaarevalla yläosalla. ”Halusin säilyttää tämän muutostyön, koska se kuuluu osana tämän auton historiaan”, Launo perustelee, vaikkakin epäilee joutuvansa vielä useasti selittämään tarkkasilmäisille linja-autoharrastajille, miksi autossa on vääränmalliset takavalot. Wiima m-59 Kun tutun firman väreissä olevalla museobussilla ajelee, saa paikallisilta kuulla monenlaisia muistoja. Eero Lumiaho käytti tiettävästi muissakin samanikäisissä autoissaan kyseisiä, omana aikakautenaan varsin näyttävänkokoisia takavaloja. Kaiken kaikkiaan Siipi-Wiimoja valmistettiin 881 kappaletta vuosina 1959–1963, mutta juuri tätä turistiautoksi tarkoitettua korimallia, jossa kaarevia kattoikkunoita on koko auton matkalla, ei ole valmistettu kovinkaan paljoa. Kyseistä koria valmistettiin vain noin vuoden ajan, minkä jälkeen pari ensimmäistä kattoikkunaa laitettiin umpeen, sillä kesäaikaan lasin läpi paahtava aurinko teki linja-auton ohjaamosta tuskallisen kuuman työpaikan kuljettajalle. Myös paikallisilla markkinoilla on käyty esittäytymässä, mutta mitään pitempää reissua ei ole tehty
Rengaskoko 10-00/20, 2x1000/20 alusta Volvo B-61597, lehtijouset edessä sekä takana, simpukkaohjaus Kori Wiima Wi 2A M59 (Oy Uusi Autokoriteollisuus Ab) Istuinkaavio BB18-38, istumapaikkoja on 1+38 Pasi Launo nauttii jokaisesta kilometristä upean bussinsa ratissa. ”Sitten kun tien päälle pääsee, se kulkee ihan mukavasti kahdeksaakymppiä. Museokatsastus on suoritettu kesällä 2012 Eero Lumiahon aikaisella rekisteritunnuksella. ”Jo 1960-luvulta lähtien siniset äärivalot on kielletty. ”Tällä kun ajelee, niin voi rauhassa mennä ja nautiskella joka hetkestä. ”Ohjaustehostinta autossa ei ole, ja kyllä sen lämpöisenä kesäpäivänä huomaa, että ratin pyörittely on täyttä työtä”, omistaja kommentoi. 17. Sinisiä valoja saa käyttää ainoastaan hälytysajoneuvoissa, mutta koska tämä auto on 1950-luvun puolella valmistettu, ne saavat olla paikoillaan”, Pasi tietää kertoa. Toinen auton erikoisuus on ohitusvalo: kuljettaja voi sytyttää auton vasempaan takanurkkaan vihreän ohitusvalon merkiksi takana tulijalle siitä, että nyt on tilaa ohittaa. Kerran Seinäjoella juttusille tuli vanha rouva, joka kertoi olleensa rahastajana juuri tässä bussissa”, Pasi Launo kertoo hymyillen. Linja-auto on ensirekisteröity Suomessa Lohjan Liikenne Oy Ab:lle 20.02.1959 tunnuksella UB–914 ja se on siirtynyt Eero Lumiahon (myöhemmin Eero Lumiahon Liikenne Ky ja Eero Lumiahon Liikenne Oy) omistukseen Jalasjärvelle 8/1971 ja rekisteröity tunnuksella YRO–84. Omamassa 7?730, kantavuus 3?115 kg. Lähes jokaisella jalasjärveläisellä sekä naapurikuntien asukkaalla on jokin muisto Lumiahon Liikenteestä, ja kun tutun firman väreissä olevalla museobussilla ajelee, saa pysähtyessään kuulla monenlaisia muistoja yrityksen kulta-ajoilta. Kuljettajan kohdalla olevan sivuikkunan on voinut myös liu’uttaa auki. Mutta kun tehoja on suunnilleen saman verran kun nykypäivän henkilöautossa, niin kyllähän se mäet haistaa”, Launo nauraa. Launon linja-auton lisäksi rekisteröitynä liikkuu toinen käyttökunnostettu linja-auto. Tämän ratissa ja kyydissä ei ole kiire minnekään.” Tekniset tiedot Moottori Kuusisylinterinen dieselmoottori, nestejäähdytys. ”1950- ja 60-luvuilla tämmöisillä busseilla on käyty Euroopassa ja jopa Marokossa asti”, Launo tietää ja kommentoi: ”On siinä ollut lämpöistä matkantekoa, sekä kuskille että matkustajille, kun ilmastoinnista ei ole ollut tietoakaan!” 08/13 Pientä viilennystä tai ainakin ilmavirtaa on saanut avaamalla keskellä kattoa olevat ikkunat. ”On mukava kuunnella vanhoja tarinoita. Sylinteritilavuus 6?724 kuutiosenttiä (poraus 105, isku 130 mm), teho 125 hevosvoimaa voimansiirto Viisiportainen manuaalivaihteisto lattiavalitsimella, kuiva yksilevykytkin mitat Pituus 10?850, korkeus 2?820, akseliväli 5?900, raideväli edessä 1?880, takana 1?750 mm. ”Vanhoissa linja-autoissa on vaan jotakin sellaista tunnelmaa, joka uusista puuttuu kokonaan”, Pasi kuvailee. Ohitusvalo Launon linja-autossa on edelleen paikoillaan siniset äärivalot. ”Aika harva nykypäivän tielläliikkuja enää tietää, mitä taakse syttyvä valo tarkoittaa”, Launo arvelee
Uusituvan Mikolle tapahtui kymmenisen vuotta jotain, mitä ei kukaan osannut odottaa. Nastola 18. Traktori joka räjähti Zetor 25 ’61 Traktorien kaatumiset tai kolarit ovat itsestään selviä onnettomuuksia – niitä saattaa sattua liikenteessä tai pelloilla
19
Räjähdys. Tähän on osunut ’61-mallisen Zetor 25:sen kytkinkopan jäänteet, ja tuo- hon vieressä olevaan paikkaan jokin muu osa, Mikon arvion mukaan vauhtipyörän kappale. ”Olin tulossa kotoa tuolta mäen toiselta puolen, ja matkalla hakemaan perunankylvökonetta Arolasta, mutta se homma nyt jäi sitten kesken, sattuneesta syystä”, Mikko kertoo. Mikko ei ole samaa mieltä, ja tuskin tänä päivänä muutkaan. Zetor 25 Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tuukka Kaski T oukokuun 15. Tapahtuma olisi todennäköisesti ensimmäinen kerta, kun hiljainen pieni tienpätkä pääsisi oikein värikuvissa lehteen – ja yhtä todennäköisesti viimeinenkin. päivä vuonna 2003, reilut 10 vuotta sitten siis. Terminen kesä antoi vielä odottaa itseään, vaikka Varsinais-Suomessa oli mitattu hellelukemia jo toukokuun alkuviikkoina. Alkukesä oli kohtalaisen pitkällä ja säiden puolesta ihan kelvollinen. Jälki voisi olla talven peruja, jos tiehöylä olisi ottanut siitä pienen siivun mukaansa, mutta toisaalta tiehöylien jäljet eivät ole näin suuria. Rauhallisesta omakotialueesta tuli nopeasti pelastustoimien keskipiste. Mutta nyt ei oltu sielläpäin, vaan Yhteiskouluntien puolivälissä, Nastolan Uudessakylässä. Omakotitaloaluetta halkova, asvaltoitu tienpätkä uinui torstaista iltapäivää todennäköisesti kaikessa rauhassa eikä voinut aavistaa, että kohta paikalla sattuisi jotain, joka ylittäisi uutiskynnyksen valtakunnallisella tasolla. Seuraavan päivän Ilta-Sanomat kertoi sivulla 19, että Nastolan Uudessakylässä oli räjähtänyt traktori kesken ajon. ”Ei tähän ole varmaankaan uutta asfalttia tehty sen jälkeen”, miettii Mikko Uusitupa kesän 2013 lopulla samalla paikalla, osoittaen samalla useamman sentin syvyistä ja reilun parin kämmenen kokoista kuoppaa asvaltissa. Tarkkaa tietoa toimittajalla tai kommentteja antaneella pelastuslaitoksen henkilökunnallakaan ei tapahtuman kulusta ole, mutta lehti arvelee mahdollisesti polttoaineen kaasuuntuneen yhdessä kampikammion voiteluöljyn kanssa, ja räjäyttäneen kipinän tai lämmön avulla traktorin kesken ajon. 20. Pari päivää ennen onnettomuutta on myös hämärän peitossa ja hukassa on kovasti, mitä silloin on tehty”, Mikko sanoo. En tarkasti tiedä mitä siinä on tapahtunut, mutta tähän se matka päättyi sitten. ”Tuolta tulin suoraan tähän suuntaan, varmaan sen mitä Zetor kulkee. Mikon Zetor suunnilleen samalla paikalla jossa onnettomuus reilut 10 vuotta sitten tapahtui
Aivotäräys oli aika raju, ja sen vuoksi muisti on poissa niiltä päiviltä myös”, Mikko muistelee sen mitä muistaa. Zetor siis otti ja katkesi ilman ennakkovaroitusta kesken ajon”, Mikko selvittää. Olin traktorin päältä lentänyt jonnekin tuonne”, Mikko viittilöi ojan suuntaan. 21. Perä oli väärinpäin jossain näillä kohdin”, Mikko näyttää noin 15 metrin päähän. Hallintalaitteissa näkyy vuosikymmenten patina, mutta jonkin verran myös onnettomuuden jälkiä. Räjähdys onnettomuus tuskin on ollut, vaan valettu kytkinkoppa yksinkertaisesti murtui kertaheitolla poikki, heikennyttyään ensin vuosien tai vuosikymmenten ajan salaa ja piilossa. Voltti katkennein vartaloin ”Tuosta kohdasta se meni poikki, täydestä vauhdista. Koska Zetor 25:sen runkorakenne – kuten monen muunkin traktorin – perustuu moottorinlohkon ja kytkinkopan 08/13 yhdistävälle vaikutukselle, oli parin-kolmenkympin nopeutta vähintään ajaneen Zetorin pysähdys varmasti raju. Koomasta herättely aloitetaan, kun halutaan tietää päävammojen vaikutus ihmisen aivotoimintaan, mutta Mikko oli säästynyt ilman vakavia vammoja. Zetor ei saakaan polttoainetta kesken kuvaussessioiden. Keulaosa teki myös jotain pomppuja ja päätyi lopulta ylösalaisin ja kallelleen. Mikko säilytti tajuntansa pelastusmiehistön saapuessa paikalle, mutta kallonmurtuman ja avohaavojen vuoksi hänet vaivutettiin koomaan Päijät-Hämeen Keskussairaalassa. Mutta tässä kohdassa se vaan päätti, että nyt voisi lopettaa ajelut. Hetki ruuvimeisseliä ja muita työkaluja, ja vanha sotaratsu pärähtää jälleen tulille. ”Eikä itse onnettomuudestakaan ole mitään muistikuvia. ”Kytkinkopassa on ollut vähintään hiusmurtuma jo mahdollisesti pitkään...” ”Kun jälkikäteen katsoimme rikkoutuneen traktorin kytkinkoppaa, niin siitä murtumakohdasta se oli alhaalta selvästi tummempi kuin muualta, eli kytkinkopassa on ollut vähintään hiusmurtuma mahdollisesti pitkäänkin. Faija ja vaimo olivat siinä vierellä herättelyn aikaan ja kertoivat, mitä oli käynyt. ”Teholta kun koomasta herättelivät seuraavana päivänä onnettomuuden jälkeen, niin ensimmäinen kysymykseni oli että missä olen, ja miksi. Sanoin etteihän nyt tuollaista voi käydä, mutta niin vaan vakuuttelivat että oli tapahtunut”, Mikko kertoo. Samaisen ojan toisella puolella kasvaa reilusti täyskasvuinen mänty, jonka kyljessä on lovia kuin kranaatin sirpaleiden jäljiltä. Peräosa putosi asvaltille, stoppasi saman tien ja lähti heittämään voltteja. ”Takaraivooni tuli varmaan vauhtipyörän kappale, ja tänne päähän tuli kallonmurtumaa sun muuta
Zetor 25 ”Tasapainon kanssa oli pitkään heittoa. Nyt kymmenen vuoden jälkeen se alkaa jälleen pelaamaan...” 22 Lehdet uutisoivat onnettomuudesta aikanaan näyttävästi, ja teorioita räjähdyksestä viljeltiin taajaan. Läheisen männyn tyvestä löytyy jälki, johon on osunut jotain traktorista lentänyttä, mahdollisesti vauhtipyörän kappale.. Tosiasiassa kyse taisi olla pelkästään metallin väsymisestä
En ole kuitenkaan lähtenyt tekemään tästä täysin entisöityä mallia vaan laittelin sen pelkästään ajoon”, Mikko kertoo. Vauhti ei aina ole se tappava tekijä ja joskus vaara vaanii myös hitaissa vauhdeissa. Horjuin käytävää laidasta laitaan”, Mikko kertoo. Zetor ei päätynyt romu-ukon ahnaaseen kitaan, vaan traktoriharrastajina tunnetut Uusituvat ryhtyivät kunnostamaan vanhusta. Uusituvat eivät, ja niin vanha Kaksviitonen nostettiin vielä pyörilleen. Mikko on huojentunut vielä nytkin, ettei lähellä liikkunut onnettomuusaikaan ketään, varsinkaan lapsia joita alueella asuu runsaasti. Olin edellistalvena tehnyt remonttia sille moottorille, ja katkennutta konetta purkaessa todettiin ettei se pahalta näyttänyt eikä ollut millänsäkään. Täydestä laulusta pirstaloituneen kytkinkopan ja vauhtipyörän kimpaleita lensi valtavalla vauhdilla ympäri hiljaista Yhteiskouluntietä. ”Kytkinkoppa ja lohko menivät täysin rikki, mutta nykyisessä koneessa on kaikki katkenneen moottorin sisuskalut. Mies toipuu, entä traktori. Ja miksi pelottaisi, nythän se on korjattu. Hengenlähtö olisi voinut olla yhtä lähellä kuin Mikolla itsellään, kenties jopa lähempänä. Kun seuraavan kerran käyt tallissa, niin katso huolellisesti traktoriasi myös niistä paikoista, joista ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen sitä tarkastaa. Yhteensä olin sairaalassa kahdeksan päivää, minkä jälkeen sanoin etten enää halua maata täällä. Sanoin etten mitään ole ottanut, johon vaimo että kyllä hän sen tietää, mutta kuitenkin. Nyt kymmenen vuoden jälkeen se alkaa pelaamaan taas, mutta kun esimerkiksi ensimmäisenä kesänä käytiin vaimon kanssa huvipuistossa, niin mitään konetta ei voinut mennä lähellekään. Ajattelin että tuon jälkeen lentää oksennus ja taju menee taatusti”, Mikko nauraa. ”Teholla pitivät jokusen päivän, ja siirsivät normaaliosastolle sen jälkeen. Aivan täysin jäljittä onnettomuus ei nastolalaista jättänyt. Siitä oli mennyt aika paljon tavaraa läpi vauhtipyörän hajottua. Sen sijaan pyörät sekä edessä että takana ovat samat edelleen, samoin konekoppa ja maski. Lääkärit totesivat, että kai sinä nyt siitä tokenet kun pysyt jo pystyssäkin, joten pääsin pois”, Mikko sanoo. Vaimo tuli perässä ja sanoi, että näyttää kuin olisit kahden promillen humalassa. ”Tasapainon kanssa oli pitkään ja hartaasti sellaista heittoa. Patinoitunut Zetor liikkuu edelleen tänä päivänä, eikä Mikkoa omien sanojensa mukaan edes pelota ajaa sillä. Tämä ei ollut meinannut pystyssä pysyä. Kun kaikki polttoainelinjat katkesivat ja vauhtipyörä samoin, sammui moottori melko lailla heti, eikä sitä kautta osille käynyt vaurioita”, Mikko kertoo. Tankki on vaihdettu uuteen, sillä vanha oli kuin kranaatin jäljiltä. Runko siinä tosin on omaa modifikaatiota ja vähän vaiheessa vielä, kun sen runko meni niin kieroksi. Saatat pelastaa oman tai jonkun toisen hengen. 08/13 23. ”Ja vähän onnettomuuden jälkeen oltiin vaimon kanssa jossain Marketissa. ”Ratti on uusi, mutta penkki on sama kuin onnettomuudessa. Mutta ei se raato silti syttynyt edes palamaan”, Mikko toteaa. ”Vaihdelaatikko otti kyllä itseensä, kytkinakseli oli ihan solmussa, samoin osa rattaista kun näyttivät tehneen jonkinlaisen äkkipysähdyksen vauhdista. Täysi tankki dieseliä, rasvat ja jäähdytysnesteet levisivät tielle, ja ambulanssikuskina ollut kaverini kertoi jälkikäteen ettei ole koskaan tarvinnut mennä niin liukkaaseen paikkaan kuin silloin. Moni olisi luovuttanut jo lähes tuhoutuneen Zetorin kanssa ja kaupannut raadon romunkerääjille
24
Kälviä 25. International Harvester vastasi Fordsonin vuonna 1918 heittämään haasteeseen selvästi edeltäjiään modernimmalla 10-20:lla. Täyttä rautaa McCormick-Deering 10-20 ’24 Maatalouden koneellistumisen alkuvuosikymmeninä kehitys eteni isoilla harppauksilla
Vuonna 1923 päivänvalon nähnyt McCormick-Deering 10-20 muistutti isoveljeään kovasti, mutta oli selvästi pienempikokoinen laite. Ostohetkellä traktori Ensimmäisiä uuden oli täysi raato: pellit mallin mukaisia laitteita oli vuonna 1921 esipuuttuivat ja perään telty International 15valunut vesi oli mennyt 30, jonka sisarmalliksi saatiin McCormickumpijäähän. Isokokoinen ja väkevä 15-30 kaipasi kuitenkin mallistoon rinnalleen – tai tarkemmin alapuolelleen – hieman kompaktimpaa mallisarjaa, ja niin IH:lla ryhdyttiin piirtämään. Starttaus tapahtui edelleen kolmen litran bensiinisäiliön turvin, mutta varsinainen käyttö tapahtui petrolilla tai kerosiinilla Uuden Mantereen puolella. Deering 15-30 samana vuonna. Niinpä IH aloitti raivokkaan kehitystyön. Fordin kehittämä Kuvat: Fordson oli monella tapaa mullistanut traktorimarkPaula Tavasti kinat muutamaa vuotta aikaisemmin, ja osoittanut suunnan joksi kaikki traktorit tulisivat ennen pitkää muovautumaan – hieman sen aikaisia henkilöautoja muistuttavat muodot, valurunko ja edessä sijainnut jäähdyttäjä sekä kompakti koko ja keveys olivat jotain mihin markkinoilla ei oltu vielä varauduttu. Liki kuusilitrainen Teksti: Arttu Toivonen 26 petrolikäyttöinen rivinelonen oli vaihtunut pienempään, 4,7-litraiseen neloskoneeseen. McCormick-Deering 10-20 Onnettomaan tilaan päästetystä McCormickista kuoriutui kuukauden töillä kaunislinjainen maatalouskonevanhus. ”Pienissä traktoreissa on se etu, että ne vievät vähän tilaa varastoitaessa, ja niiden kuljetteleminen paikasta toiseen tai vaikka tapahtumiin on paljon helpompaa. Kotitalossa ja -tilalla traktoreita on kuitenkin pyörinyt aikanaan, mikä on sytyttänyt myös Kaarloon innostuksen vanhaa rautaa kohtaan. Kokoelmasta löytyy tätä nykyä kymmenen vanhaa traktoria, joita tuntuu yhdistävän yksi yhteinen tekijä: ne ovat kaikki melko pienikokoisia. Kaarlon 10-20 Kaarlo Ojala on maatalon poikia, vaikka omien sanojensa mukaan ei ole koskaan varsinaisesti maanviljelyksellä itseään elättänyt. T raktorikonserni International Harvester oli totisen paikan edessä 1920-luvun alussa. Voimaa se tuotti lähteestä ja mittaustavasta riippuen joko mallinimen mukaiset 10 hevosvoimaa vetotehoa ja 20 hevosvoimaa hihnapyörältä, tai jenkkien ilmoittamana 16 hevosvoimaa vetotehoa ja 25 hihnapyörähevosvoimaa. Tällaisen pienen Deeringin kuljettamiseen ei tarvita vielä kovin suurta vetoautoa tai traileria, mutta tästä kun mennään suurempiin ja painavampiin, alkavat
27. 08/13 ”Purin laitteen aika pitkälle, mutta konetta en lähtenyt turhaan aukaisemaan. Eikä sitä tietysti tällaisissa laitteissa kannatakaan, jos se nyt edes jotenkin toimii. Harvoin näissä on moottorit jumissa pahasti pitkänkään seisotuksen jälkeen, joku epäili sen johtuvan raudan seoksesta, että siellä olisi paljon sellaisia ainesosia jotka tänä päivänä jalostetaan pois seoksesta, ja jotka estäisivät juuri ruostumista ja kiinni juuttumista”, Kaarlo miettii. ”Osapuutteita oli hieman. Toista takaratasta otin päivän verran irti. Kaarlo halusi Deeringin nopeasti työn alle, ja ryhtyi työhön. Paavo oli kuitenkin pistänyt Deeringin siltä seisomalta käyntiin ja ajanut traileriin”, Kaarlo kertoo. Ainoa enemmän työtä tuottanut oli tuulettajanhihna, joka ei tahtonut pysyä paikallaan. Esimerkiksi jääh- Tarrat teetettiin silkkipainossa vanhan mallin mukaisesti. Se on kiinni railoilla, siellä on akselissa kiila ja iso pultti jotka pitävät pyörää kiinni, ja se puri oikein kovaa akseliin. Ja raato nimenomaan – siinä ei ollut silloin peltejä paikallaan eikä konepeltejä edes tallessa, ja kun oli talvi, niin perän sisään valunut vesi oli vieläpä mennyt umpijäähän. Hassua sinänsä että toisen puolen takaratas lähti irti sitten ilman tuskia ja nopeasti”, Kaarlo päivittelee. Konepellit puuttuivat kokonaan, joten Paavo teki minulle oikeanlaiset suorasta tavarasta. Siellä oli tilalla kuulemma ollut Mörkö-Majuria ja muuta, mutta tämä raato oli herättänyt Paavon kiinnostuksen. Nopea käyttöentisöinti Tällöin elettiin kesää 2006. Miten 10-20:nen sitten päätyi Kälviälle. Vaikka projekti-Deering oli osiltaan hieman puutteellinen, oli se myös paikka paikoin täysin alkuperäinen. Talvella Kälviälle kulkeutunut traktori ei kuitenkaan jäänyt entisöitäväksi enemmän autopuolen miehenä tunnetulle ja museotarkastuksiakin tekevälle Honkalalle, vaan päätyi lopulta Kaarlo Ojalan omistukseen ja entisöitäväksi. vaatimukset kasvaa”, Kaarlo miettii. Lopulta sitä sai tunkilla painettua millin kerrallaan ulospäin, mutta aikaa siihen meni. ”Ostin sen täältä kälviäläiseltä tunnetulta mobilistilta Paavo Honkalalta, joka puolestaan oli ostanut sen Mikkelin läheltä. Moottori oli hyvässä käyttökunnossa eikä sitä tarvinnut lähteä avaamaan entisöinnin aikana
Lisärautaa on hitsattu takapyöriin, jotta nurmikolla operointi sujuisi ilman massiivisia vaurioita maaperään. McCormick-Deering 10-20 McCormick on täyttä rautaa – ohjauspyörästä, penkistä, kaikkialta. 28
saakin suoraan sopivia vara- täysi päiväisesti rakensin, että ”Tämä laite on myyty ilosia. Huomattiin että niiden on aika nopeasti sen aikaiseksi. hankalaa tai mahdotonta. ongelmat. asti nykyiseen asuunsa. Se kuin kotimaisista kaupoista. dyttäjän kennoston Kaarlo arvelee olevan ”Kuukauden verran minä sitä oikeastaan ”Vedin siihen ympärille lattaraudan, ettei täysipäiväisesti tein, eli yhden kesäloman mene piha rullalle kun sillä ajaa. Kaarlon poika on ammattimaalari, ja toaikaan, joten vuoden mittaan käyttöä on Kesäloman projekti tämän osaamisesta oli hyötyä myös enti- vähemmän ollut aikanaan kuin nykyään”, Kaarlon raadoksi alun perin määrittelemä söinnin alla olevaa traktoria viimeistelles- Kaarlo pohtii. Tallissa tallessa Deeringin pyöriä on modifioitu nykykäyttöön sopivaksi. Rautaisia etupyöriä on levitetty, jotta niiden kantavuus kotimaisessa pehmeässä maassa riittäisi alkuperäistä Jäähdyttäjän Kaarlo totesi täysin vedenpitäväksi ja ehjäksi, mikä ei tämänikäisissä laitteisparemmin, mutta tämä on jo vanhempaa sa ole mitenkään itsestäänselvyys. Liki 90 vuoden ikäiseen antiikkitraktoriin tyi nopeasti päättelemään, millaisia osia parempi ottaa ne harjanteet pois”, Kaarlo voisi kuvitella osien metsästämisen olevan laitteesta vielä puuttui – ei sellaisia kirjoja sanoo. nissa Caterpillarin puskutraktoreissa, se on Sain häneltä valokopiot kaikista varaosaku- Samoin asfalttiteillä ei saa enää edes ajaa ylhäältä valurautaa ja alhaalta muttereilla vastoista ja ohjekirjoista, jotka traktorin tällaisilla. Tästä puuttuu vielä käsimeisesti uutena Suomeen, en yksi kesäloma siihen meni...” jarruhihnat ja -vipu, enkä ole usko että se olisi jälkituontia. Takapyöriin Kaarlo on itse hitsannut lisävarusteeksi liikkumista helpottavat vanteet. ”Mutta täyttä rautaa se on”, hän päättraktori valmistui hämmästyttävän nope- sä. Kynnössä ja kylvössä ne on olleet mukana, mutta ei aina edes niittyytyväisenä. Kaverilla oli tuulettajanhihnan paikallaan pysymis- tukset tuntuivat vaihtuvan vähän väliä. Etupyöristä otin pois harjanteet, kiinni rungossa. Logot ja tarrat teetettiin kirjasta löytyneiden mallien perusteella tarrafirmassa, tää. Tuollahan täysin alkuperäinen, siis vuodelta 1924. mukana”, Kaarlo miettii. Mikä erikoisinta, enää tänä päivänä toimiteta traktoreiden Kaikki Kaarlon traktorit ovat tallessa talasia ei kuitenkaan ole näin. Joten vaikka se alkaisi vuo- mukana on alun perin toimitettu. modifikaatiota. viaikaan sisätioissa, ulkona varastointiiin ”Kaikkia puuttuvia osia ei kun ei miehen mielestä kanedes yritetty metsästää Amenata alkaa, jos traktori on en”Kuukauden päivät minä sitä rikasta, vaikka sieltä paljon tisöity alkuperäiseen asunsa. nistä kompastuskivistä. Käyttötunteja näissä ei ”Kolmiotuki, mikä on etuakselilla, on laa- kesti aikaa ennen kuin huomattiin missä yleensä kovin paljoa ole, sillä ei näillä ole keroitu, ja siihen jouduin kyllä teettämään vika on. Sylinterin halkaisija 108 mm, iskun pituus 127 mm, suurin teho 10 hv (20hv hihnapyörältä) Voimansiirto Takaveto, kolme vaihdetta eteen, yksi peruutusvaihde Pyörät Teräspyörät 30x4,5” edessä, 42-12” takana Mitat Pituus 312 , leveys 152 , korkeus 157, akseliväli 198 cm, paino 1781 kg, kääntöympyrä 9 metriä Valmistusmäärä 215 551 kpl vaikka samanlaisia olisi saanut tilaamallakin ulkomailta. niitä pyöriä väänsi samalla vinoon niin että ma -tapahtumassa. on vanha John Deere 1920-luvun alusta. Entisöinnissä auttoi kovasti Teitti- lähtee lapiollinen per pyörän siipi kun ajaa Kennosto on ilmeisesti vielä sama kuin mo- sen Timo, joka on entisöinyt samanlaisen. ”Eikä se vuoda yhtään, on täysin pitävä. Erikoista kuitenkin on, että kun vuonna Sen kohdalla huomattiin, että netin kautta ”Sitä mietittiin pitkään, että mikä on vi- 1923 on traktori esitelty, niin Suomesta on tilaamalla osat saa nopeammin kotiovelle kana kun se ei ruvennyt pysymään päällä löytynyt jo 1924-mallinen 10-20:nen. Mutta muuta vaan putosi aina. tekniset tiedot Moottori 4,7-litrainen, nelisylinterinen bensiini- ja petrolikäyttöinen, nestejäähdytteinen rivimoottori. 08/13 29. No, etupyörät halmuut hyvin dokumentoituna ja niistä pys- kaisivat ne sitten laudat, joten totesin että Kaarlo sanoo. Niihin teetettiin lisää laitaa, mutta kylillä aikanaan käyty niin kuin nykyaikauusia osia”, Kaarlo kertoo entisöinnin pie- nyt hihna pysyy paikallaan”, Kaarlo toteaa na tehdään paljon. verran. Sieltä sillä kun traktoria ajoi lavetille niin laitoin tamaan niin osia siihenkin saisi helposti”, löytyy todella kaikki varaosanumerot ja sinne laudat alle tueksi. Näitä on tästä nyt ei enää puutu kuin se ainoa jarru”, hihnapyörien laipat olivat kuluneet, mutta näkynyt muutama Oulaisten Wanha WoiKaarlo kertoo. täydellistä sarjaa vielä löytäHankkija näitä aikanaan on nyt, vaikka joitain pisteosia siihenkin olisi Entisöinnin yksi suurimpia kulmakiviä ilmeisesti myynyt, mutta heilläkin edusnetin kautta tilaamalla saanut. nurmikolla, ja kääntäessä enemmänkin
Terhakka telakkalainen Mercedes-Benz Unimog 411 ’61 Kuulimme että Lappeenrannassa vanha Mersun Unimog auttelee telakalla vielä vanhempia aluksia Saimaan aalloilta talviteloille. Oli lausuttava tuo kuolematon reportterien sanonta, ”lähden paikalle”. Perillä telakan porttien takana odotti aivan oma maailmansa, johon kuuluvat lukemattomat vanhat Saimaan kyntäjät sekä niiden välissä terhakkaana touhuava Unimog. Lappeenranta 30
31
Paikalla unohtuu ihailemaan helposti upeita laivavanhuksia ja niiden huoltotöissä hääriviä ihmisiä. Sälen on vuonna 1930 rakennettu entinen sillialus, jonka yhdistyksen jäsenet hakivat Ruotsin länsirannikolta seilaten Lappeenran-. ”Tämä on harrasteauto, jolla annetaan pientä virkaapua noille toisille harrastekoneille”, Matias viittaa laivojen suuntaan alkaessaan vetämään vaijeria ”Mogin” keulasta kohti laivaa. Nostoradalta eli luikulta laivat taas vedetään sivusuunnassa vapaana oleville sivukiskoille, joille niitä voidaan varastoida useitakin sivuttain. Vähän matkaa pidemmälle kävellessä alkaa kuulua terävää pikkudieselin käyntiääntä. On höyryaluksia ja hieman tuoreempia dieselmoottorisia hinaajia, jotka kaikki alkavat olla vähintään 60-vuotiaita upeita luomuksia ajalta, jolloin persoonallinen ulkonäkö oli vakiovarusteena autojen lisäksi laivoissakin. Perillä Kanavansuun telakalla asia selviää kaikessa yksinkertaisuudessaan. Vaakatasossa, periaatteessa tasaisella voimaa ei tarvita niin paljon, joten tästä operaatiosta selvitään kätevästi Unimogilla, joka on helppo ajaa aina tarvittavaan kohtaan vinssaamaan. Tämä on kuitenkin sitä aikaa, jolloin veneet on aika nostaa talviteloille. Telakalla laivat vedetään vedestä kiskoilla olevan vaunun päällä maihin. Tässä vaiheessa käytössä on telakan oma järeä vinssi, koska voimaa tarvitaan vedettäessä tuhansien kilojen painoista alusta ylämäkeen. Kolea sääkin on jo unohtunut tässä telakan porttien takana aukeavassa maailmassa. MB Unimog 411 Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 32 M atkalla Lappeenrantaan katsomaan Matias Pekkasen Unimogia tulee mietittyä itse autoa enemmän sitä, kuinka sillä mahdetaan vetää veneitä vesiltä. Vaalea Unimog kiipeää terhakasti pyörä kerrallaan yli kiskojen ja muistuttaa lähinnä määrätietoiselta terrieriltä vahtimassa isoja tummia hahmoja, joiden välissä se liikkuu. Telakka-alueelle jalkautuessa käsitys veneistä saa hieman uudenlaisen käsityksen. Jo ylös nostetut alukset ovat ainakin maallikon mielestä laivoja eikä veneitä. Tällä kertaa vuorossa oli Saimaan Perinnelaivayhdistyksen Sälen-niminen alus. Kun itse tapahtumaa ja telakkaa ei ole itse koskaan päässyt näkemään, alkaa mielikuvitus laukkaamaan aiheen ympärillä mitä villeimpiin skenaarioihin. Syksyisen lauantaiaamun koleus yrittää pyrkiä luihin ja ytimiin sateisen yön jälkeen. Harrastehyötyauto Matias kertoo hankkineensa Unimogin päästyään kerran ajamaan vastaavanlaisella ajopelillä. Unimogin karuus ja laadukkaan auton maine tekivät oitis vaikutuksen autoista ja koneista kiinnostuneeseen mieheen. Mutta millaisia laivoja. Niin, pitihän täällä olla se Unimog-Mersukin
naarmuja saattaa tulla. Ohjaamo oli niin huonossa kunnossa, että sitä piti oikoa ja paikkailla vähän joka puolelta. Vuosikymmenten käyttö mitä erilaisimmissa käyttötarkoituksissa oli jättänyt autoon luonnollisesti jälkensä. Hytin keulaosaa muokattiin paremmin aikakauteen sopivaksi vaihtamalla jossain vaiheessa asennettujen suorakulmaisten ajovalojen tilalle pyöreät lamput. Kunnostusvaiheessa Moggi sai päälleen myös uuden lavan ja varapyörätelineen Matiaksen toimesta. Yhtenä tiukimmista yksittäisistä väännöistä 08/13 Puolentoista tonnin vinssillä saa ihmeitä aikaan. Ohjelmistotekniikan insinööriksi muutamia vuosia sitten valmistunut Unimogin omistaja kertoo yleensä piirtävänsä suunnittelemistaan rakenteista kuvat ennen kuin ryhtyy rakennuspuuhiin. Pekkanen kertoo, että Unimogin keulalla oleva vinssi on Toyotan maasturista peräisin oleva puolentoista tonnin vinssi. Aiemmin mainitun ohjaamon kunnostuksen lisäksi pikku remonttia tehtiin ympäri autoa. Järeää jälkeen päin tehtyä maskia ei ole vielä vaihdettu sopivan keulapellin uupuessa. Liian hyvää ja kiiltävää ei auton julkisivusta ollut tarkoitus tehdä, jotta autoa uskaltaisi käyttää oikeissakin töissä, joissa Ohjaamo on toisille vaatimaton, mutta toisille taas karun romanttinen. Ostettuaan auton vuonna 2008 syksyllä lehti-ilmoituksen perusteella Lappeenrannan lähiseudulta, oli Matiakselle selvää, että auton kanssa tehtäisiin useampi tunti töitä ennen kuin se vastaisi haluttua lopputulosta. Ylimitoitettu voimansiirto Kosmeettisen puolen lisäksi autoa käytiin läpi myös tekniikaltaan. ”Työ oli helpoin suorittaa irrottamalla hytti rungolta kokonaan pois, minkä jälkeen sitä pyöriteltiin nurmikolla aina sopivaan asentoon kunnostuksen yhteydessä”, Matias kertoo esitellessään autoaan. Maski on saanut uuden ilmeen jossain vaiheessa auton historiaa. Voimansiirto on suorastaan ylimitoitettu 35 hevosvoimalle. 33. taan. Pieni auto, paljon työtä Ennen kuin auto on saatettu kuvissa esiintyvään kuntoon, on tehty lukematon määrä työtunteja, joiden lomassa tekijäkin on joutunut opettelemaan uusia taitoja kuten hitsausta. Vaihteisto on kiinni rungon välissä olevassa punaisessa palkissa, jonka ympärille koko auto on karrikoidusti sanottuna rakennettu. Kuulemansa mukaan sitä on käytetty jopa kolme kertaa raskaammissa vedoissa kuin mitä tyyppikilpi kertoo. Kaikki tarvittava on käden ulottuvilla, kun taas kaikki ylimääräiset hilavitkuttimet on jätetty muihin autoihin. Jos voima loppuu, otetaan väkipyörä avuksi ja ankkuroidaan auto kiinni maastoon. Uutena tämä kyseinen yksilö on toiminut Suomen Malmi Oy:n käytössä kymmenisen vuotta, minkä jälkeen se on siirtynyt yksityisomistukseen Ristiinan seudulle ja sieltä edelleen Lappeenrannan alueelle
Moottorin lisäksi muulle voimalinjalle ei tarvinnut tehdä perushuollon lisäksi juuri muuta. Matias kertoo, että vaihteiston kestävyyteen syntyi jonkinasteinen luottamus kun näki rattaiden paksuuden – suhteutettuna moottorin 35 hevosvoimaan rakenne vaikutti jopa ylimitoitetun järeältä. 34. MB Unimog 411 Meripelastusseurassa toimivalla Matias Pekkasella on mieleinen harrasteauto, jolla pystyy tekemään myös pieniä hyötyhommia tutulla telakalla. Niin ajo- kuin matkustusasento ohjaamossa on varsin sporttinen, sillä kyydissä istutaan jalat eteenpäin suunnattuina. Asento on Maltillinen voimanlähde on tuttu 180D-henkilöautosta. Pientä naplaamista aiheutti kuitenkin esimerkiksi lasinpyyhkijän varren holkit, jotka syntyivät lopulta sorvissa omavalmisteena. Rakentajan mukaan osia Unimogeihin on tarjolla melko hyvin saksalaisessa, kyseiseen merkkiin erikoistuneessa alan liikkeessä, jonka verkkokaupasta on tilattu muutamia tärkeitä osia Lappeenrantaankin. Alkujaan molempien akselit lukot kytkeytyvät samanaikaisesti, mutta tähän tehtiin sellainen muutos, että etupään lukko ei enää kytkeydykään päälle yhtä aikaa taka-akselin lukon kanssa. Matias uskookin, ettei laatikkoa normaalissa käytössä saa rikki, jos vain laakerit kestävät. Sen verran vaihdelaatikon kantta raotettiin, että sen sielunelämään pääsi hieman perehtymään. Kartanlukijan puolelle nousu kannattaa aloittaa astumalla pyörännavan päälle ottaen samalla kiinni katon reunasta ja ovesta, minkä jälkeen sisään ikään kuin luiskahtaa vasen jalka edellä. Ohjaamoon nousu ei ole hankalaa vaan tekniikkalaji. Muun voimansiirron osalta Matias kertoo tehneensä pientä käytännön päivitystä. Nyt autolla pystyy ajamaan esimerkiksi pehmeässä maastossa paremmin, sillä Matiaksen mukaan rattia ei meinannut jaksaa kääntää edes pehmeällä hiekalla etupään ollessa lukossa. Isomman 200D:n moottorin vaihto nykyisen tilalle on ollut harkinnassa. mieleen on jäänyt esimerkiksi ohjaussimpukan pultti, jota avatessa halkesi useampikin voimahylsy ennen kuin pultti antautui. Rento ajoasento Kun päivän hyötypuuhastelu on saatu suoritettua nenän niiskuttaessa raikkaassa syyssäässä, päätämme lähteä kahville muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle huoltamolle, Unimogilla luonnollisesti
Moottorin ääntä pääsee karkuun ohjaamossa Matiaksen käyttämillä korvatulpilla, eikä tuo melu ole ilmeisesti koskaan kyseisen auton myyntiä haitannut. Omaperäinen ja toimiva Kyydissä nousee esille kolme huomiota: ohjaamoon kantautuva melu, alustan pehmeys ja hillitty moottoriteho. Ostajilla on ollut tuolloin 50 vuotta sitten mielessään ilmeisesti Matias tarjoaa korvatulppia tien päälle lähdettäessä. Unimogin kyydissä on hauska matkustaa niin istuma-asennosta, tunnelmasta kuin yleisön reaktioista johtuen. Ykkönen silmään ja kiihdytys kohti kakkosta muuttaa käyntiäänen leppoisasta huomattavasti räyhäkkäämmäksi. Mittareita ei välttämättä tarvita moottorin käynnistymisen havainnointiin. Autoa altapäin tutkittaessa ajatukseen on helppo yhtyä, sillä akselit ovat putkien välityksellä runkoon pultatussa vaihteistossa kiinni ja pyö- rännapojen kohdalta ainoastaan jousissa. Lava varapyörätelineineen on Matiaksen omaa suunnittelua ja toteutusta. Matias tarjoaa kuulosuojaimia, mutta kieltäydyn, sillä tämä pitää kokea kaikilla aisteilla. Parin tonnin omapainon omaavalla autolla on kokonaispainoa reilut kolme tonnia. Edessä näkyvä loiva ylämäki on merkki pienemmälle vaihtamiseksi. Maastoauton alustan pehmeys on puolestaan tuntematon käsite nykyisillä citymaastureilla ajaneille. 08/13 35. Huippunopeuteen, noin kuuteenkymppiin kiihdytys kestää parisen minuuttia. Kiitos ei, tämä pitää kokea kaikilla aisteilla! muut ominaisuudet. Kurvissa helposti kallisteleva ajokki on vastaavasti melkoinen peto liikkumaan maastossa, vetävien pyörien pyrkiessä saamaan tilanteessa kuin tilanteessa kontaktia maasta jolloin liikkuvuus on taattu. Auton suunnittelusta aikanaan vastuussa olleen lentokoneinsinöörin näkemykset maastoauton alustasta ovat näin jälkeenpäin todeten olleet onneksi valtavirrasta poikkeavat, sillä Matias kertoo autoa purettaessa tulleensa karrikoidusti siihen tulokseen, että auto on rakennettu vaihdelaatikon ympärille. siitä huolimatta mukava, osittain ainakin istuimen asennosta johtuen. 180DMersusta tuttu moottori käy kuljettajan ja matkustajan välissä leppoisaa käyntiään vain pellin erottaessa sen matkustamosta. Unimog kannatti tosiaankin kokea ilman kuulosuojaimia, sillä näin hauskaa kyytiä ei ole ollut tarjolla aikoihin. Vedättäminen tarkoittaa tässä tapauksessa kaasu pohjassa hehkuttamista. Moottorin 35 hevosvoiman tehon maltillisuus tulee esille selvimmin liikkeellelähdöissä, jolloin jokainen vaihde on vedätettävä loppuun asti ennen isommalle vaihtoa
36
Amerikan piikkilangankiristäjä John Deere Model L ’40 Erkki Jokelan John Deere Model L herättää katsojissa sekä hilpeyttä että ihmettelyä. Hilpeydenaihe on traktorin muotoilu ja koko, ihmettelynaihe taas sen kulkeutuminen Suomeen. Ei kai näin pienen laitteen kanssa isoja vahinkoja voisi edes sattua. Moottorit olivat joko Herculeksen valmistamia 0,9- tai 1,1-litraisia, tai sitten vuodesta 1942 alkaen John Deeren omalla 1,1-litraisella voimanpesällä varustettuja. Jani kertoo ihmisten usein nostavan puheenaiheeksi juuri kalustovalinnat. Suomeen on päätynyt tietojen mukaan vain yksi Model L, ja sekin jälkituontina. 37. Hyvin entisöidyn traktorin varoituskilvissä ja -tarroissa varoitellaan jos mistäkin. Eniten pientä traktoria on tilastojen mukaan myyty rannikkoseutujen pienille maatiloille, siinä missä keskilännen valtavilla rancheille ja farmeille kaupattiin suurempia työkoneita. Kotimaisen traktorijäämistön ohella Jokelat ovat haalineet museoonsa myös sellaista kalustoa, jolla ei suomalaista maankamaraa ole koskaan muokattu. ”Kummallisinta on, että ihmiset sanovat, ettei tämä ole kotimaisen maataloushistorian säilyttämistä”, Jani puuskahtaa. Se oli tarkoitettu yhden hevosen korvaamiseksi, ja sellaiseen sitä ostettiinkin. Näille asiakkaille on ollut tarjolla myös sopivan kokoisia koneita, ja yksi niistä on vuonna 1937 markkinoille ilmestynyt John Deere Model L. Siinä missä muut Jontikat olivat poikkeuksetta vaakamoottorisia, oli Model L:n moottori nostettu pystyasentoon, missä sen kaksisylinterinen ja kymmenhevosvoimainen bensiinimoottori papattikin varsin tarmokkaaseen tahtiin. Mutta miksi ihmeessä. Ruotsinpyhtää V aikka Amerikassa kaikki onkin perinnetiedon mukaan suurta ja mahtavaa, on sielläkin toki pieniä maatiloja ja niillä pienten maatalouskoneiden pientä tarvetta. John Deereksi Model L oli monella tapaa poikkeuksellinen, muutenkin kuin kokonsa puolesta. Teksti: Arttu Toivonen Kuvat: Tapio Mäntyniemi Koska sellainen haluttiin Erkki Jokelan ja hänen poikansa Janin traktorimuseossa lepää noin 80 traktorin kokoelma – kaiken muun tavaran ohessa
Erikoisuus ja harvinaisuus Model L koki ensimmäisen ja ainoan muodistuksensa vuonna 1939, jolloin kulmikas konekoppa muotoiltiin uudelleen, edestä ja takaa selvästi pyöreämuotoisemmaksi – ja tätä samaa mallia edustaa myös Jokeloiden traktori. Istuin ei ole keskellä traktoria, koska se rattikaan ei ole keskellä traktoria. John Deereksi tämä on juuri sellainen, sillä pystysylinteriratkaisu herättää kiinnostusta ja ihmettelyä. Konekoppa, vaikka se tässä tuoreemmassa mallissa onkin muotoiltu ja ”jatkettu” taaksepäin, päättyy silti toista metriä ennen kuljettajan jalkoja. Pikaisesti katsoen saa käsityksen, että laitteesta puuttuisi iso pala välistä. ”Takarenkaat ja vanteet siihen jouduttiin hankkimaan jälkikäteen. Minua kiehtoo enemmänkin sellaiset laitteet, mitkä ovat uniikkeja maassa, tai se, että niiden tekniikka on jotenkin erikoista. Sitä kautta koneita on tullut maahan enemmänkin, kun pojalla on sinne hyvät kontaktit”, hän jatkaa. Mutta mitään ylimääräistä siinä ei kyllä kerta kaikkiaan ole, ei lukkoja eikä sähköjä. Samana vuonna esiteltiin Model LA, jonka suurin ero pelkkään L:ään oli erillisillä vanteilla ja valukeskiöllä varustetut takapyörät. ”Omaksi iloksi ja oman mielenkiinnon vuoksi näitä meillä harrastetaan”, isä-Erkki komppaa. Millainen Model L sitten on käyttää. Ainoat sähköt on tulpanjohdoissa ja käynnistyskin tapahtuu vain ja ainoastaan veivillä”, Jani kertoo. Ison Omenan alapuolelta New Yorkin osavaltion alapuolelta maahan saapunut Model L oli valmiiksi entisöidyssä kunnossa, kun Jokelat ostivat ja tuottivat sen maahan. ”Hyvin se liikkuu, vaikka mikään ei ole jiirissä. Kummankin mallin valmistus päättyi vuonna 1946, mikä tarkoittaa, ettei Model L:ää valmistettu kovin montaa vuotta toisen maailmansodan ulkopuolella – Yhdysvaltojen maaperällä ei sodittu,. Sitten kun kertoo ihmisille, miksi tällaisen on maahan halunnut, niin sitä aletaan ymmärtämään”, Jani sanoo. Niitä oli Suomesta oikeastaan mahdoton saada, mutta maailmalta tilaamalla nekin löytyivät, vaikkei se helppoa ollut”, Erkki kertoo. Moottori on rungon sivussa, samoin rattiakseli ja ratti ovat vinossa, koska niitä ei ole nivelöity rungon ohi. Näiden lisäksi museosta löytyy vielä 80 traktoria lisää! 38 linen Jokeloiden Model L ei ollut siltikään. Alun perin tämä traktoriyksilö oli varustettuna nimenomaan Herculeksen moottorilla, mutta jossain vaiheessa voimanlähteeksi on vaihtunut tuoreempi John Deeren oma moottori. ”Jani hoiti tämän Amerikasta, itärannikolta. John Deere Model L ’40 Silmiiinpistävintä Ällässä on sen muotoilu. ”Ei minua ainakaan yhtään närästä se, ettei näitä ole tuotu uutena yhtään kappaletta Suomeen. Aivan täydelModel pitää seuraa Jokelan perheen kokoelmasta löytyvälle isommalle BR-mallille
Voimansiirto synkronoimaton vaihteisto, takaveto, tasauspyörästö, kolme vaihdetta eteen, yksi taakse. John Deere Model L on kiistatta ansainnut paikkansa traktorimuseon kokoelmissa. mutta myyntimenestystä vähensi rajusti vaikeudet kaupata traktoreita esimerkiksi Eurooppaan. ”Kerran traktori oli meillä mukana, kun olimme Veteraanikuorma-autoyhdistys Vetkun keikalla. Pienikokoinen, aikansa palvellut ja sittemmin kenties rikkoutunut laite oli helppo purkaa osiksi tai pilkkoa romukauppiaan mukaan, ja lopulta korvata se suuremmalla ja tehokkaammalla traktorilla tarpeiden kasvaessa. Joka nurkalla ei Model L:iä enää tule siis vastaan. Olennaisimmat erot suurempiin Jontikoihin ovat tässä: moottori on pystyasennossa ja kytkin on jalkakäyttöinen. John Deere Model L:iä valmistettiin vajaat 13500 kappaletta, säilymisprosentti ei liene kovinkaan suuri. ”Projekteja saa Jenkeistä muutamalla satasella, mutta hyväkuntoinen laite saattaa nostaa hintansa korkealle, jopa 8000 dollarin tuntumaan”, toteaa Jani. Pienen kokonsa ja keveytensä puolesta Model L alkaa olla haluttu keräilykohde Atlantin toisella puolella, ja kerää se täälläkin an- saittua huomiota. Kyllä se sielläkin kiinnitti huomiota kuorma-auton lavalla”, Erkki naurahtaa. ”Englantiin ja Australiaan John Deerejä kyllä vietiin, mutta kuinka paljon Model L:iä sinne päätyi, ei ole tietoa”, Jani sanoo. Noiden vuosien aikana Älliä tuotettiin vajaat 13500 kappaletta, joista säilymisprosentti ei liene kovinkaan suuri. Pituus 231, leveys 124, korkeus 144 cm, paino 687 kg. Renkaat edesssä 4.00x15”, takana 6.00x22” 08/13 39. Moottori kaksisylinterinen, nestejäähdytteinen bensiinimoottori, iskutilavuus 1,1 litraa, valmistaja John Deere (alunperin Hercules 0,9 L), suurin teho 10 hevosvoimaa. Ehkei sillä ole ”tätä maata” koskaan raivattu, mutta historiaan pieni papattaja on muualla kyllä tiensä kyntänyt, ansaitusti
Kerimäki 40. Perintö-Porsche Porsche standard star ’61 Perintökalleudet siirtyvät suvussa sukupolvelta toiselle – vaikka olisivatkin aikoinaan purkamolta hankittuja. Hyvä esimerkki aiheesta löytyy Mielosen Jyrkin tallista Kerimäeltä
41
Kaupat tehtiin 600 markan kauppahinnan siirtyessä myyjän kassaan, jolloin pienet naarmut tuntuivat entistäkin vähäpätöisemmiltä. Vaikka tilalle ostettaisiin uusi, tehokkaampi ja hienommilla ominaisuuksilla varustettu traktori, ei siihen synny samanlaista sukulaissuhdetta kuin kuvien Porscheen, ainakaan kolmeenkymmeneen ensimmäiseen vuoteen. Sillä on jopa raivattu peltoa metsään joskus kauan sitten. Tarkempia sukujuuria ei tullut aikanaan selvitettyä, mikä tuskin muuttaisikaan historian kulkua mihinkään suuntaan. 52-vuotias Porsche-traktori mennä papattaa pirteän näköisesti ja -kuuloisesti Jyrki Mielosen synnyinkotiin johtavaa koivukujaa pitkin Kerimäen Ruokolahdella. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko 42 P uhuttaessa perintö-Porschesta, ei sellainen ole välttämättä kauttaaltaan kiiltävä kilpa-auto. Eikä tässä vielä kaikki, sillä Mielosten hankkiessa aikoinaan Porschen, se oli viety jo purkamoon edellisen omistajan pitäessä sitä niin vanhana ja huonokuntoisena, ettei sitä voisi enää käyttää sille tarkoitetuissa tehtävissä. Karjalan helmi. Traktorin mukana tuli lisäksi siihen kuuluvat aurat sekä äes, jotka niin ikään muuttivat Kerimäelle.. Hän pistäytyi paikallisessa traktoripurkamossa, johon Porsche oli tuotu loppusijoitukseen. Jorman tutkittua pikaisesti traktoria, ei se näyttänyt hänen mielestään vielä purkutuomiota kaipaavalta, vaikka pientä kosmeettista sanomistakin toki oli. Kuinkas kävikään. Myös muut tilan työt ovat tulleet sille tutuksi Kerimäellä. Jorma Mielonen löysi kuvissa esiintyneen Porschen sattumalta vuonna 1976 Joensuuhun suuntautuneella autonhakureissulla. Se voi olla myös raskasta työtä tehnyt ja sen tiimellyksessä patinoitunut traktori, joka on ollut avainasemassa tilan töissä ja josta on muodostunut monien yhdessä tehtyjen töiden vuoksi jopa perheenjäseneksi verrattava kone. Vaikka sen askel onkin kuvainnollisesti lyhentynyt, ainakin uusimpiin traktoreihin verrattuna, ei Mielosilla ole käynyt edes mielessä luotettavan kumppanin lähettäminen koneiden taivaaseen eikä edes laitoshoitoon – kaveria kun ei jätetä. Tarkempaa tietoa Mielosilla ei traktorinsa alkuvaiheista ole, ainoastaan myyjän maininta siitä, että kone oli peräisin maatilalta Kukkupään suunnalta eli Joensuusta parikymmentä kilometriä Kiteen suuntaan. Kujan molemmin puolin on peltoja, jotka ovat olleet saksalaistraktorin työmaana kymmeniä vuosia. Alkujaan ´61-mallinen Porsche Standard Star on viettänyt ensimmäiset 15 vuottaan Pohjois-Karjalassa
Pitkäiskuinen 2-sylinterinen ja 33-hevosvoimainen ilmajäähdytteinen dieselmoottori on varsin kompaktin ja persoonallisen näköinen voimanlähde. Ajan patinoima saksalaistraktori on käyty huolella läpi niin moottorin kuin vaihteiston osalta. Raivaus onkin monen muun työsuorituksen ohella enemmän tekniikka- kuin voimalaji. Isomman traktorin tullessa taloon sai Porsche tehdä sille tilaa raskaimmissa töissä, minkä jälkeen sillä koitti hieman seesteisemmät ajat, tosin kyllä ansaitut sellaiset. Se täyttää sille asetetut vaatimukset mainiosti. Käytännönläheisen suunnittelun pohjalta myös kuormaajan irrotus ja kiinnitys on vaivatonta. Vuonna 1983 traktori poistettiin rekisteristä, minkä jälkeen se on toiminut muun muassa perunannostokoneena sekä kevyemmissä polttopuuhommissa. Paluu arkeen Uudessa kodissa Petroahon tilalla Porsche sai työn lomassa hyvää huoltoa ja kunnossapitoa. esimerkkinä maanläheisestä tuotekehittelystä on traktorin perässä oleva vaijerikuormain. Jorman mukaan hyvin. Kuormaaja helpotti huomattavasti puukuormien lastausta perävaunuun ja sen avulla saatiin puut vedettyä traktorin viereen vähän kauempaakin. Hyvänä 08/13 43. Samoin oli traktorin perässä, kuormaimelle voiman antavan vinssin kanssa. Vinssi on valmistettu Mielosten omassa verstaassa oman tuotekehittelyn tuloksena. Vuonna 1956 pellonraivaustyöt Valmet 20:llä aloittanut Jorma ei malttanut pitää Porschea pois metsätöistä: puita sillä ei enää juuri revitty maasta irti kantoineen, mutta puunajoa kone kyllä sai nähdä. Varusteet tarpeen mukaan Työkoneiden kehittelyä ja rakentelua on harrastettu Suomessa varmaan niin kauan kuin koneita on ollut olemassa, niin myös Kerimäen pitäjässä Mielosten toimesta. Jorman tarinointia on pakko keskeyttää sen verran tarkennusta hakien, että kuinka Pikku-Valmetti selvisi raivaustöistä. Käytännön miehenä Jorma on miettinyt, kuinka apulaitteet olisivat helppoja käyttää sekä yksinkertaisia rakenteeltaan. Rakentaja kertoo, että tuolloin kun ei ollut sijoittaa rahaa kalliisiin laitteisiin, oli tehtävä haluttu laite omassa verstaassa soveltaen niitä osia joita sattui löytymään. Jorman mukaan prototyyppi kehittyi sitä mukaa kun siinä ilmeni jotain parannettavaa. Kun parikymmentä metriä pitkän vaijerin laittoi sopivalle korkeudelle, noin 3–4 metrin korkeuteen männynrunkoon, niin Valmetilta tarvittiin vain terävä nykäys kaatamaan puu juurineen kankaalle. Ensimmäisessä versiossa ulosottoakseli pyö- ritti itse valmistettua vinssiä Studebakerista peräisin olevan nokkaketjun välityksellä. Näitä oppeja käyttäen Porsche kuin moni muukin tilan kone on saanut tarvittavat työkoneet varustukseensa
44. Porsche standard star Porsche 1961 Malli Standard Star Moottori 2-sylinterinen dieselmoottori, iskutilavuus 1750 cm3, teho 33 hv Vaihteisto 8+2 Omistaja Jyrki Mielonen, Kerimäki Ohjauspyörä on korvattu toistaiseksi paremman puutteessa tarkoitukseen sopivalla lainaratilla
Traktorituotanto oli varsin vilkasta ja tuotteet menivät hyvin kaupaksi. Nyt Porsche hörähtää käyntiin jopa ilman hehkuja paukkupakkasia lukuun ottamatta. Vaihteiston alempi akseli ei kuitenkaan irronnut hyvällä eikä pahalla, joten yksi rattaista piti ”koneistaa” laatikko paikallaan ollessa korjauspuikolla täyttäen ja rälläkällä viimeistellen. Henkilöautopuolella vastaavasta ajatuksesta syntyi Kuplavolkkari. Jyrki kertoo, kuinka käynnistyminen alkoi olla entistä vaikeampaa. Sen työhistorian mukanaan tuomat kulumisen jäljet saavat Jyrkin mukaan olla kertomassa juuri tämän yksilön omaa tarinaa. Remontin jälkeen vaihteet alkoivat pysyä päällä. Ikää oli hänen muistaakseen kuusi vuotta, kun traktori alkoi liikkua nuoren konemiehen komennuksessa pitkin peltoja ja pihateitä. Sodan jälkeen valvontakomissio ei antanut Porschelle lupaa valmistaa traktoreita, koska sen katsottiin olleen yhteydessä sen natsihallinnolle tuottamaan kalustoon. Koska Ferdinandin verstas nautti tiettyjen tärkeiden ihmisten luottamusta, Saksan hallitus asetti traktoritehtaan suunnittelemaan niin sanottua kansan perustraktoria. Ehkä vähän liiankin hyvin, sillä Renault teki saksalaisesta kilpailijastaan sen verran houkuttelevan tarjouksen, ettei laskelmoiville saksalaisille jäänyt vaihtoehtoja. Myös itävaltalaisen Hofherr Schrantz -nimisen traktorivalmistajan kanssa ryhdyttiin tekemään samanlaista yhteistyötä. Porsche-merkkisten traktoreiden tuotanto loppui virallisesti vuonna 1963, mutta viimeiset jäljelle jääneistä osista valmistetut traktorit valmistettiin seuraavan vuoden puolella. Aluksi oli hehkutuksen avuksi otettava 08/13 starttipilotti ja lopulta vielä hinaus ennen kuin kaksipyttyinen ilmajäähdytetty diesel alkoi vaivoin tupsauttelemaan savuhattaroita putkestaan. Vain muutaman vuoden tähden Saksalainen Porsche teki tuloaan traktorimerkiksi parinkymmenen vuoden ajan toisen maailmansodan sotkettua suunnitelmia pahemman kerran. Purkamolta ostettu traktori palveli tilan töissä vuosia eikä siitä enää raaskittu luopua. Jorma Mielonen antoi Porschen pojalleen Jyrkille, joka on kunnostanut sitä tekniikan osalta mutta antanut ulkokuoren olla. Traktorin nykyinen omistaja Jyrki Mielonen kertoo, että Porsche oli juuri se traktori, jolla hän otti ensituntumaa koneisiin. Koska ”Ferdi-sedällä” oli pää täynnä ajatuksia traktorin valmistamiseksi, hän solmi lisenssisopimuksen saksalaisen Allgaierin kanssa, joka ryhtyi valmistamaan traktoreita Porschen piirustusten pohjalta. Sukupolvelta toiselle Jossain vaiheessa tullaan sen tilanteen eteen, että seuraava sukupolvi nousee traktorin rattiin ja alkaa mallailemaan käsiä ohjauspyörään ja jalkoja polkimille innokkaasti päristäen. Traktorin ulkoasua ei ole aikomus käydä ehostamaan sen kummemmin. Myöhemmällä iällä Jyrkille alkoi olla selviö, ettei kyseistä konetta hävitettäisi pois, vaikka tilalle oli tulossa uusiakin traktoreita. Ensin alkoi vaivoja ilmetä vaihdelaatikkoon, joka kertoi niistä potkimalla joitakin vaihteita pois päältä. Vuonna 1956 Porscheen kohdistunut traktoreiden valmistuskielto kumottiin ja jo samana vuonna merkki vaihtui Allgaierista Porscheksi. Tohtori Ferdinand Porschen johdolla suunniteltujen traktoreiden ensimmäiset prototyypit valmistuivat jo vuonna 1934. Kone avattiin, ja muun muassa männät vapautettiin eläkeputkeen ja tilalle sylinteriputkiin sovitettiin Perkinsin männät kevyen hoonauksen jälkeen. Työn tuoksinnassa alkaa kulumaa tulla hyviinkin koneisiin, niin myös Mielosten Porscheen. Vastaavia keinoja käytettiin muun muassa Mercedeksen Unimog-mallin kanssa – Unimogin nimeen ei yhdistetty sodanjälkeisinä vuosina virallisesti Mercedes-Benziä lainkaan. Moottorin vaivat alkoivat myös lisääntymään iän karttuessa. Sodan melskeissä traktoreiden valmistajan kapasiteettiä hyödynnettiin luonnollisesti sotateollisuuden tarpeisiin, joten traktoreiden valmistus loppui siltä osin. Käsi kepillä ajelu alkoi tympiä sen verran, että laatikko avattiin ja purettiin vianetsinnän tuoksinnassa. 45
46
Vaikka etuovi puuttuu, ikkunoita on rikkoutunut ja sisusta repeillyt, se ei juurikaan menoa haittaa; tämä kuormaaja on kesäaikaan liikkeellä lähes päivittäin. Kätevä ikiliikkuja Volvo BM 218 ´62 Volvo-kuormaaja on palvellut Asikkalalaista omistajaansa maatilan töissä, rakennusten remonteissa sekä harrastekaluston siirto- ja nostohommissa uskollisesti jo yli kaksikymmentä vuotta. Asikkala 47
Samoin ovat tehneet monet muutkin tämän mallisen Volvo-kuormaajan käyttäjät.. Nopeassa aikataulussa viereen nousevan toisen hallin työmaalle mies kuitenkin hommasi hieman uudenaikaisemman kuormaajan, ja niin Volvo BM jouti myyntiin. Järeää tekoa olevat ja reilunpituiset trukkipiikit tulivat aluksi vain lainaan koneen mukana, ja kaupanteon yhteydessä sovittiin, että ne palautetaan jonkin ajan kuluttua. Trukkipiikkeihin tehtyihin jatkopaloihin ripustetut osat on helppo maalata joka puolelta. Lopulta Nevalainen kuitenkin suostui myymään trukkipiikitkin omaksi uudelle omistajalle. ”Kuormaaja oli aluksi rekisterissä, mutta koska moottorityökoneen vakuutus oli kallis, eikä sitä saanut laitettua edes talveksi seisontaan, otin sen pois rekisteristä” omistaja kertoo. ”Mikään halpa laite se ei ollut, mutta laskin, että sain koneen samalla hinnalla, jonka olisin joutunut maksamaan pelkästä traktorin etukuormaajasta” Vähälä laskeskelee. Kuormaajan mukana tuli sen alkuperäinen kauha. 48 ”Tavallisella kytkimellä varustettu laite tuntui silloin varmemmalta valinnalta, uudemmissa malleissa kun on jo nestetoiminen turbiinikytkin” Nevalainen rakenteli itselleen hallia Aukeankadulle, ja tarvitsi siksi kuormaajaa. ”Sillä on tehty töitä omassa pihapiirissä, eikä tielle ole tarvinnut mennä.” Etuovi tuntui olevan aina tiellä, joten sen Antti nosti pois paikoiltaan varsin pian. Antin ostopäätöstä helpotti se, että juuri tässä yksilössä oli kolmisylinterinen Perkinsmoottori, samanlainen kuin Vähälällä ennestään omistuksessaan olevassa 135 Fergusonissa. ”Ajoin kuormaajan reilun 20 kilometrin matkan Lahdesta kotiin, ja se onkin varmaan pisin yhtäjaksoinen matka, mikä sillä on tullut ajettua” Vähälä kertoo. volvo bm 218 ´62 Teksti ja kuvat: Lea Lahti ” Ostin Volvon 1990-luvun alussa Tenho Nevalaiselta Aukeankadulta Lahdesta”, Antti Vähälä kertoo ja muistelee hinnan olleen 25000 markan paikkeilla. Moneen hommaan sopivaksi osoittautuneet piikit eivät ole koneen omat, vaan selvästikin jonkin isompaan laitteeseen kuuluvat. Hiekkapuhallus- ja maalausprojekteissakin Volvo on kätevä. ”Volvo oli ostettaessa jo vuosikymmeniä käytetty, mutta varsin hyväkuntoinen.” Normaalisti kuormaajassa on Volvon oma BolinderMunktell-moottori
Useampi päivä siinä kului, kun kone piti pätkiä osiksi. 08/13 49. Koko järjestelmä pääsee näin ollen helpolla, eikä mitään vuotoja letkuissa tai sylintereissä olekaan koko aikana ollut. Polttopuiden teossa Volvo on osoittautunut monin verroin kottikärryjä kätevämmäksi; kauhassa iso määrä puuta siirtyy kerralla pilkkomispaikalta puuliiterin ovelle. ”Kuormaaja hinattiin traktorilla rinteeseen pehmeälle pellolle kivien viereen, koska ajamalla ei päässyt lähellekään, vaikka tulosuunnassa oli alamäki. Sivupellit on helposti irrotettavissa huollon ajaksi. Monessa mukana Kuormaajan kauhaan on purettu piharakennuksen kattotiiliä, se on toiminut rakennustelineenä päärakennuksen ulkomaalauksessa sekä parvekkeen remontissa, ja puutarhassakin se on osoittautunut oivaksi apulaiseksi; sen avustuksella on muun muassa leikattu omenapuita ja poimittu omenoita korkeiksi päässeiden puiden yläoksista. Nyttemmin maatilan traktoriinkin on jo hankittu etukuormaaja, mutta viljelyhommissa Volvolle löytyy siitä huolimatta vielä töitä. Lumella, liukkaalla tai pehmeässä maastossa ei Volvolla voi omistajan mukaan kovin häävisti ajaa. Kuormaajan takarenkaat on kerran uusittu, mutta eturenkaat ovat olleet koko ajan samat. Volvon hydrauliikkajärjestelmä on varustettu reilunkokoisilla sylintereillä ja vain 75 baarin paineella. Traktorilla työnnettiin kivi kauhaan. ”Volvon oma kauha on vahva ja kestää kovankin kuorman. Ohjaamoon ratin taakse pujottelu on jonkin verran helpompaa, kun etuovi on nostettu pysyvästi pois paikoiltaan. Jos näytän rinteen reunaan viedyt valtavat kivet, kukaan ei kyllä usko, että ne on kuljetettu sinne tällä laitteella.” Nostotehoa koneesta löytyykin yllättävän paljon, ja sitä on hyödynnetty vahvasti jo edellisten omistajien toimesta lisätyillä useamman sadan kilon takapainoilla. Pihapiiristä kaatuneiden tai kaadettujen puiden kuljetus sivummalle käy näppärästi, kun vierittelee pätkityt rungot trukkihaarukkaan. Huolloista selviää melkein pelkillä öljynvaihdoilla – ei tämä ainakaan ajamalla lopu” tyytyväinen omistaja kommentoi. Laitteessa on itua – monenlaiset työt hoituvat vaikka kynnys kasvaa sammalta ja joskus kauranjyväkin ehtii itää. Se on näiden koneiden heikko kohta ja voi varmaan sanoa, että niiden tyyppivika. Haarukan vaihto ei ollut vaikea, mutta siihen käsiksi pääseminen sen sijaan oli. ”Melkoinen ikiliikkujahan Volvo on, ja osiakin saa tarvittaessa hyvin. Sitten kun painoa on päällä, kuormaaja kulkee ajamalla missä vaan” Antti hämmästelee. Kaiken muun lisäksi harrastehommissa kaikennäköistä nostettavaa ja kuljetettavaa riittää, milloin nostetaan ja siirrellään auton moottoria ja milloin kokonaista autoa. Pientä laittoa ”Muuten mitään isompaa vikaa ei ole ollut, mutta kerran vaihteistosta meni siirtäjähaarukka. ”Tämä kuormaaja ei ole nelivetoinen; sel- laisenakin tätä on valmistettu, ja silloin eteneminen on monin verroin parempaa.” Volvon avulla on viety koneen painoiset, noin neljä tonnia painavat kivet pois lähipellolta. Uusi osa oli selvästi tukevampi ja kaikin puolin vahvempaa tekoa; uudelleen ei saman osan vaihtoon todennäköisesti tarvitse ryhtyä. Auton kori kulkee kevyesti paikasta toiseen; trukkipiikeissä kuormaaja jaksaa viedä jopa parintuhannen kilon kuormaa. Suursäkeissä olevat lannoitteet saa liikuteltua paikasta toiseen kuormaajan avulla, ja kylvökoneen täyttö onnistuu vaivattomasti. Lautataapelia tehdessä kuormaaja on ollut suureksi avuksi, ja pihan tasoitus käy kätevästi, kun peruuttelee kauha maassa. Yksi pultti oli kiinnitetty ’nurjalta puolelta’ eli vaihdelaatikon sisältä kiinni joten hytistäkin piti purkaa lattia, ennen kuin moottorin pääsi irrottamaan” Vähälä muistelee
Masku 50. Pätevä palapeli Mara-salaojakone Kärryllisestä Mara-tavaraa syntyi toimiva salaojakone, kun osat olivat hyväkuntoisia ja palapelin kokoajana asian osaava harrastaja
51
Vakiintunutta mallinimeäkään ei Maralla tuolloin vielä ollut: esittelyvuonna 1958 puhuttiin M-58:sta, mutta 60-luvun pyörähtäessä käyntiin, mainostettiin konetta nimellä Mara-55. Ja sitä paitsi, eihän uutta Mara-salaojakonetta mistään saisikaan. Siinä piileekin vanhan työkoneen käyttämisen fiksu ajatusmaailma: iäkäs masiina pysyy paremmin toimintakuntoisena, kun sitä joskus käyttää, ja toisaalta uuden koneen hankkiminen muutamiin vuosittaisiin käyttökertoihin ei olisi taloudellisesti millään muotoa järkevää. ”Traktori koottiin kolmesta Fordson-aihiosta. Juhan kunnostama Mara pitää siis sisällään varhaista Mara-tekniikkaa. ”Tämä urakoitsija, keneltä osia ostin, niin eräs hänen Mara-kuskeistaan oli ollut kehittämässä valheenpaljastajaa”, viittaa Juha Mara-koneiden perässä olevaan sihtiin, joka paljastaa muutokset kaivuusyvyydessä. Perä on Super Majorista, vaihdelaatikko ’56 Majorista ja moottori ’58 tai ’59 Power Majorista.” Ennen Juhalle päätymistä 31 vuotta käyttämättömänä seisonut moottori oli itse asiassa juuri siitä alkuperäisestä Marasta, jonka traktorialustan vanha urakoitsija oli myynyt pois. Juhan salaojakoneprojektin suotuisaan etenemiseen. Tämä pätee hienosti maskulaisen Juha Suomalaisen omistamaan Mara-salaojakoneeseen, joka tietyiltä osin yli puolen vuosisadan iästään huolimatta pystyy reippaaseen salaojitustoimeen aina kun tarvetta ilmenee. ”Isä viljeli maata ja salaojitettua peltomaata piti saada lisää, peltomme kun olivat pääosin sarkaojitettua. Salaojitustarvetta Juhan Mara-projekti sai alkunsa 90-luvun alkupuolella aidosta tarpeesta salaojitukseen. 52 ”Osat olivat pääosin yhdestä ketju-Marasta, mutta traktorialustan hän oli myynyt jo pois. Tämä ei sinällään ole ihme, kun kuuntelee, keneltä hän Mara-osia osti. Kyseinen moottori on siten Mara-historiallinen, sillä se on aivan ensimmäisiin sarjatuotettuihin Mara-koneisiin kuuluneen yksilön voimanlähde. Salaojittaminen oli kallista, eikä naapurissakaan ollut koneita, joten päätin hankkia oman koneen. Kun raha ei riittänyt hyvän koneen ostoon, niin ostin peräkärryllisen Mara-osia”, Juha hymyilee. Mara-salaojakone Tyyppikilpi vihjaa vuosimalliksi 1972, mutta todellisuudessa kuvien kone on yhdistelmä useammasta Marasalaojakoneesta. Hän ei hankkinut pihallensa mitä tahansa romukuormaa, vaan Mara-osat olivat peräisin Paattisilta, eräältä vanhalta salaojaurakoitsijalta. Teksti: Harri Onnila Kuvat: Kari Mattila V anhojen työkoneiden harrastamisessa sekoittuu usein mukavalla tavalla historiallinen näkökulma ja kapistuksen yhä nykypäivänäkin olemassa olevat käyttöominaisuudet. Maran tandem-runkokin oli leikattu ja hävitetty, joten minun oli tehtävä korvaava tandem kahdesta runkoaihiosta yhdistämällä.” Jos Mara-konetta oli koottava kuin palapeliä, oli tilanne sama traktorialustan suhteen. Maran takaosassa huomio kiinnittyy kaivuusyvyyden muutokset paljastavaan vapamaiseen sihtiin, valheenpaljastajaan
On ymmärrettävää, että varaosien hinnat ovat korkeita, kun niiden kysyntäkään vanhoihin Maroihin ei ole kova. Lisäksi kävin muutaman kerran katsomassa muita tandem-Maroja ja otin mittoja, joten ei tätä ihan omasta päästä ole keksitty”, Juha kuvailee. ”Esimerkiksi kurasiipiä, ryömän pohjakappaleita, ketjunpätkiä ja ketjuhaarukoita olen ostanut useampiakin Kurpan poistomyynnistä.” Juha arvelee, että Mara-osia on kertynyt kaikkiaan monta tuhatta kiloa, mutta käypäset lisävaraosatkaan ei ole haitaksi. ”Alkuperäinen peräkone on eräällä tutulla. Moottori on aivan ensimmäisiin sarjatuotettuihin Marakoneisiin kuuluneen yksilön voimanlähde. Itse tandemrunko on Fergusonista, mutta koneen korvakkeet on Majorista. Ykkösasiana oli siis toimivuus, ei entisöinti. ”Vaikka kone oli palasina eikä kaikkia osia ollut tallessa, niin se mitä oli jäljellä, oli hyvin pidettyä. Toimivia konei- ta on varmasti paljon, mutta yksityisessä omistuksessa ja harvakseen käytössä”, Juha arvioi. vaikutti suuresti, että hän hankki peräkärryllisen salaojakoneen osia nimenomaan pitkän linjan Mara-urakoitsijalta. Kamat kasaan ja töihin Juhan kerättyä puuttuvia Mara-osia parin vuoden ajan, oli osia koossa riittävästi, joten varsinainen kokoamisvaihe saattoi alkaa. ”Varaosia saa, mutta aika kalliilla. 53. Tämä näkyy monissa koneen yksityiskohdissa. Käsistään osaava omistaja ei tarvinnut piirroksia tai muita seikkaperäisiä ohjeita, vaan kokoaminen kävi kuin luonnostaan. Sen tyyppikilpi on kuitenkin pudonnut pois - jos varhaisessa koneessa sellaista edes oli”, kertoo Juha ja miettii, että mahdollisesta tyyppikilvestä olisi voinut katsoa vuosimallin, sillä Mara-koneissa sarjanumeron kaksi ensimmäistä numeroa paljastavat valmistusvuoden ja kolme seuraavaa sen, kuinka mones kyseisenä vuonna valmistettu yksilö on kyseessä. Reilu 10 vuotta sitten maskulainen teki silti hyviä hankintoja Loimaaltakin. ”Sain esimerkiksi vinkin, että kannattaa laittaa uudemmat, paremmin toimivat kurasiivet eikä alkuperäisiä. Juha tavoitti etsimiään osia muun muassa naapuripaikkakunnalla vaikuttaneelta salaojaurakoitsijalta, jolla oli tallessa Mara-palikoita. ”Aina kun vaan on salaojakoneiden osia on saatavilla, niin kannattaa ostaa”, kertoo harrastaja periaatteestaan. Esimerkiksi ostin eräältä jo 1974 lopettaneelta urakoitsijalta ihan käyttämättömiäkin ketjunpalasia ja rattaita.” Varaosia saa edelleen Loimaaltakin, Mara-koneet valmistaneen Kurpan Konepajan seuraajalta Dinoliftilta, mutta niiden hintataso ei houkuttele harrastekäyttöä ajatellen. Nyt valmiista koneesta monikaan ei hoksaa, että se ei alkujaan ole ollut Majorissa.” Parista eri tandem-koneesta kootun Maran tyyppikilpi viittaa vuosimallin ’72 Mara 1855 -salaojakoneeseen, mutta aihion alkuperäinen peräkone oli reilusti vanhempi. Urakoitsijoilta saadut vinkit ohjasivat osaltaan käyttövarman ja -ominaisuuksiltaan järkevän koneen kokoamiseen. Paljon siinä on oli hitsaamista ja kokoamista. ”Osia löytyi aika helpolla, koska urakoitsijat ovat usein siirtyneet uudempiin koneisiin, jolloin vanhat koneet ovat jääneet nurkkiin. En olisi ehkä voinut alkaa konetta rakentamaankaan, jos näin ei olisi ollut.” Osapuutteita siis oli, mutta 90-luvun puolivälissä Mara-osia löytyi vielä kohtuullisen vaivattomasti. ”Sain joitain vinkkejä vanhoilta urakoitsijoilta
”Koneen kaivamaan ojaan lasketaan käsin muoviputki, minkä jälkeen sorastuksen ajaksi rautapainajat päälle, jottei putki nouse. Valottomuus ei ole haitannut, sillä olen tehnyt muutamat lyhyet siirrot tiellä valoisaan aikaan.” 54 Ojitusta ja tulevia projekteja Kasan osia muututtua parin vuoden aherruksen jälkeen toimivaksi Mara-salaojakoneeksi, on Juha ojittanut sillä omia peltoja ja vuokramaita, kun muilta kiireiltään on ehtinyt. ”Minulla tallessa ’76 Ford 6600:n päällä ollut ketju-Mara, josta olisi tarkoitus tehdä toimiva kone. Minulla on kyllä tallessa uudemman mallinen säiliö valoineen. ”Alkuun tein hyvinkin perusteellista työtä: hiekkapuhalsin, pohjamaalasin ja kokosin. Siinä vaiheessa, kun Mara oli pientä viimeistelyä vaille valmis, niin se jäi ainakin toistaiseksi nykyiseen olemukseensa. Ja kerta kone toimi, niin otin sen käyttöön ja siksi jäi viimeistelyltään vähän kesken.” Puuttuvista yksityiskohdista omistaja mainitsee etupainotelineen sekä valot. Varmaan parisenkymmentä hehtaaria sarkaojapeltoa hän on sillä ojittanut.” Vaikka Juha ei urakoiden pariin pyri, on hänelläkin salaojitukseen liittyviä tulevaisuuden suunnitelmia. Kun santa on laitettu, niin painajat otetaan ylös”, Juha kuvaa. Mara-salaojakone Juha suosii ketju-Maraa, sillä hänen kokemuksensa mukaan raskaammissa traktorialustaisissa kaivupyörä-Maroissa menee runko herkästi kieroon ja ryömintävaihdelaatikon kuori halki. Ensimmäisen koeajon jälkeen ei tarvinnut tehdä juuri mitään. Mikäpä muu kuin toinen Mara. Hän pisti sen kuntoon ja se on nyt kuin tehdaskunnostettu. Tutulla kaverilla on uudempi Mara, joka oli hankintahetkellä ihan loppu, täysi romu. Tällä hetkellä ei tosin ole muuta sähkölaitteistoa kuin laturi ja akku. Mutta kun kone tuli työkuntoon, oli kiire kokeilla sitä. Salaojittaessa olisi nimittäin hyvä olla toinenkin kone: jos kone menee rikki kesken ojituksen, niin silloin olisi työn etenemisen kannalta helpompaa, jos olisi olemassa varakone.” Kaivupyörällä varustettu Ukko-Mara ei Juhaa varsinaisesti kiinnosta, sillä hän kokee ketjukoneet luotettavimmiksi. Vanha konekuski kävi katsomassa ja jotain pientä muutosta tehtiin. Mara on ollut käyttökunnossa noin 15 vuoden ajan ja sillä on ojitettu muutamia kilometrejä. ”Tiedän paljon viljelijöitä, joilla on oma kone, ja toisaalta paljon heitä, jotka haluaisivat oman koneen. ”Edessä pitäisi olla polttoainetynnyri, mutta sopivaa telinettä ei ole löytynyt. ”On sillä ajettu kunnallekin kolmen tuuman vesiputkea 700–800 metriä.” Kysyntää salaojitukselle Juhan mukaan riittäisi, ja monella on haaveissa oma Mara. Sen verran paljon olisi kysyntää salaojitukselle, että varmaan sillä saisi työllistettyä itsensä koko kesäksi. ”Kerran olin silti Ukko-Maraa ostamassa
08/13 On paljon viljelijöitä, joilla on oma Mara - ja toisaalta paljon heitä, jotka haluaisivat sellaisen. Koneen kunnostus on tehty huolella, mutta omistajan mukaan viimeistely jäi uupumaan koneen valmistuttua käyttökuntoon. Pienemmän ketjukoneen käyttämisessä on vielä eräs kiva puoli. Puoli tuntia kuitenkin myöhästyttiin, sillä kone oli ehtinyt jo mennä kaupaksi.” Ukko-Marassa häntä sytytti enemmän traktorialusta kuin salaojakone. Kokonaan eri asia ovat moduulikoneet, sellaiset Ukko-Marat ovat kestäviä ja hyvin tehtyjä”, Juha puntaroi. kaverin kanssa puoliksi. ”Kun Ukko-Maralla tekee 27 senttiä leveää ojaa, niin salaojasantaa menee paljon enemmän kuin ketjukoneen 17-senttiseen ojaan. ”Alustana ollut Ford 7600 oli se mikä kiinnosti, sillä koneen ryömintävaihdelaatikon kuori oli halki. Ei leveä oja huono asia ole, mutta sen täyttäminen käy kukkaron päälle”, Maraharrastaja juttelee. 55. Koneen osat ovat pääosin yhdestä ketju-Marasta, mutta työtä riitti, sillä osapuutteita oli paljon: traktorialusta puuttui ja tandemrunkokin oli leikattu puoliksi. Ukko-Maroissa meneekin runko herkästi kieroon ja laatikon kuori halki, kun taas kevyemmät ketju-Marat kestävät paremmin. Pöly on kertynyt enemmän pelloilla kuin konehallin suojissa, sillä Juha salaojittaa Maralla, kun vaan muilta kiireiltään ehtii
”Minulla oli silloin sopimus Rauma-Repolan kanssa ja korjatut puut menivät Lahteen sahalle”, Gunnar kertoo, ja jatkaa: ”Siinä oli monesti jännät paikat, kun ajettiin saaresta maihin. Hän osti harvennusmetsien puunkorjuukoneensa Hankkijalta vuonna 1970, jolloin sen hinta oli 50?000 markkaa. Kerran ajetulla uralla oli helpompi ja nopeampi käydä keräämässä puut kyytiin.” Lehto oli aikanaan koneensa kanssa useita talvia Lummenteen ja Päijänteen saarissa urakoimassa. Kärppä kestää MF Kärppä -puolitelakuormatraktori ’70 Gunnar Lehto omistaa yli 40 vuotta vanhan, kattokuormaajalla varustetun MF Kärppä -puolitela-kuormatraktorin. ”Hyttihän tässä on ahdas, paljon evästä isompaa ei ole sopinut mukaan”, Gunnar mainitsee. ”Useimmiten minulla oli kolme miestä oli töissä kaatamassa”, Lehto kertoo 1970-luvun koneura- koinnista. ”Kun siihen aikaan harvennushakkuu kaadettiin aina korjuu-uralle, kuormaus oli joskus hankalaa. Kärpän kuoren alla piilottelee Massey Ferguson 175 -traktori vahvistetun rungon kera. Kattokuormaaja on aikojen saatossa vaihtunut alkuperäistä suurempaan, muuten laite on täysin alkuperäiskuntoinen ja nokalta löytyy vielä alkuperäinen lohkolämmitinkin. Ostettuani MF Kärpän tein niin, että peruuttelin ensin ilman kärryä nostelemassa uran auki, jolloin kaikkea ei tarvinnut nostella hytin yli. Päijälä Teksti ja kuvat: Lea Lahti 56 K one on ollut Gunnar Lehdolla uudesta asti. Hyttiin kiivetään telapyörästöä pitkin ja lopuksi pitää vielä ylittää oviaukon puolivälissä oleva turvarauta. Yleensä lähdettiin vasta pääsiäisenä pois, ja joskus jäitä pitkin piti ajaa jopa viisi kilometriä.”
Muita haavereita ei ole sattunut, ja kone on käyntikunnossa edelleen. ”Vinssin avulla saa haettua puuta hankalammistakin paikoista, sieltä mihin kuormaaja ei yllä”, omistaja kommentoi. 08/13 Lehto on vaihtanut Kärppään alkuperäistä suuremman kuormaajan. ”Kerran upposin jäihin sen verran, että hyttiin tuli vesi, mutta järven pohjaa pitkin pääsin ajamaan rantaan.” Kärppään aseteltiin jäällä ajon ajaksi varmuuden vuoksi pitkiä parruja poikittain, jotta kone jäisi niiden varaan, jos jää pettäisi alta. Siirtymien ajaksi järeä koura kahmaistaan kiinni kuormatraktorin keulaan rakennettuun rautaan. Yli 40 kilometrin matka tapahtumapaikalle taittui ajamalla ja kesti kaksi ja puoli tuntia suuntaansa. MF Kärppä -tekstin alla on säilynyt tallessa Koneurakoitsijoiden liiton logo. Gunnar on kuin kotonaan tutuksi tullessa Kärpän ohjamossa. Traktorin takana on voiman ulosottoon asennettu vinssi. 57. ”Tämä on mukava ajaa; kärry kulkee vaivattomasti mukana traktorin jälkiä myöten. Oviaukon turvarauta tekee kyytiin kiipeämisestä hieman haasteellisempaa. Todisteena siitä sillä on käyty muutamana talvena näytösmielessä kuormaamassa puita Vanha Savotta -tapahtumassa Rautajärvellä. Yhdistelmää ohjataan jarruilla, ja jarrut ovatkin hyvät, tässä vuosimallissa on jo öljykylpyjarrut”, Lehto kehuu konettaan. ”Kerran upposin sen verran, että hyttiin tuli vesi, mutta olin jo onneksi niin lähellä rantaa, että pääsin ajamaan järven pohjaa pitkin rantaan”, Lehto muistelee täpärää tilannetta. Komea pöllikuorma on nosteltu kyytiin Savottakämpän metsässä. ”Yhden kerran tämä on kaatunut minulta, kun kurotin kuormaajalla liian kaukaa katon puolelta”, omistaja kertoo
Seppiä ja mestareita 58 JOUKO VILKMAN
”Velipojan kanssa tehtiin autojen muutostöitä; sisustettiin pakettiautoista tilatakseja, tehtiin miehistöhyttejä paloautoihin ynnä muuta autoihin liittyvä. Omilla mailla järjestettävät perinnepäivät valmisteluineen lohkaisevat todella paljon työaikaa, mutta antavat sekä vierailijoille että järjestäjille aidon aikamatkan menneen ajan metsätyömaille, maataloustöihin ja elämisen meininkiin muutenkin. Myynnissä oli niin ruokaa, vaatteita, tupakkaa, hevosen valjaita kuin koneiden varaosiakin. ”Joukon maalaukset olivat todella hienoja”, Vilkmanin puoliso Sari Kekki kehuu. Kämppäkaupalta voi myös tilata puisia pihakalusteita, puutarhakeinuja, huvimajoja sekä puurakenteisia katoksia. Suurella sydämellä savottaperinnettä vaaliva Jouko Vilkman pitää perheineen Kämppäkauppaa Luopioisten Rautajärvellä – tai kuntaliitosten seurauksena pitäisi oikeastaan sanoa Pälkäneellä. Lisäksi ohjelmassa on pienempiä tori- ja perinnepäiviä vuoden mittaan. HARTSUHERRA VILKMAN Perinteen vaaliminen elämäntapana vaatii paljon työtä ja koko perheen mukanaoloa. Husqvarna-moottorisahojen ja pienkoneiden huoltoa pyörittäessä sen sortin laitteet tulivat tutuksi, ja sittemmin toiminta laajeni isompienkin koneiden sekä autojen korjaukseksi. Lisäksi kaupasta löytyy myös pihkasalvaa, puuesineitä sekä takotöitä. Oikeastaan voin sanoa tehneeni metsäalalla melkein kaikkia hommia mitä vaan on olemassa.” Vilkmanilta luonnistuu hyvin myös kaikenlaiset puu- ja hirsityöt. ”Muutenkin kaikki veljesten tekemä työ oli arvostettua, ja he suostuivat aina hankaliin ja vaativiinkin projekteihin. Teksti ja kuvat: Lea Lahti Perinteen vaaliminen elämäntapana ”Noin 12–13 vuotta on nyt kulunut täysipäiväiseen perinteen vaalimiseen”, Jouko muistelee ja laskeskelee, että vuodesta 85–100 päivää työaikaa kuluu omiin tapahtumiin ja niiden järjestelyihin, ja kun vuoden aikana kierretään 30–40 päivää muiden tapahtumissa, voi sillekin laskea 200 päivää työaikaa matkoineen ja ennakkovalmisteluineen. Neljännessä polvessa Perinteet ovat kiinnostaneet Vilkmania jo pikkupojasta lähtien ja suvussa on tehty kauppaa 1800-luvulta asti; Jouko Vilkman onkin jo neljännen polven kauppias. Kylällä sanottiinkin, että jos kukaan muu ei osaa, viedään Vilkmanin veljeksille, siellä se kyllä hoituu” Sari kertoo. E ntisaikoina isommille metsätyömaille perustettiin pysyvät savottakaupat ja pienemmillä savotoilla poikkesivat kiertävät savottakauppiaat eli hartsuherrat. Niin hevosmiehet, tukkijätkät kuin savottaemännätkin ostivat kaiken tarvitsemansa hartsuherralta, joka haki ja kuljetti myytävät tavarat hankalien yhteyksien päästä savotoille. Hän kertoo aloittaneensa työuransa jo alakouluikäisenä keräämällä käpyjä. Myös maalauksia tehtiin, ja taiteilin tilauksesta vaikka maisemia autojen pelteihin”, öljyvärimaalausta pitkään harrastanut ja muotokuviakin maalannut Vilkman kertoo. Hän järjestää perinnetapahtumia useita kertoja vuodessa sekä kiertelee ahkerasti toisten järjestämissä tapahtumissa ympäri Suomea. ”Isän vaari oli Iitin viimeinen karvari, hän parkitsi nahkoja ja kiersi myymässä niitä sekä muuta tavaraa”, Jouko juttelee ja jatkaa: ”Kävin aikanaan Evon metsäkoulun, jonka jälkeen olin metsäkonekuskina ja metsurina. Ennen täysipäiväiseksi hartsuherraksi ryhtymistään Vilkman hankki tienestinsä koneiden ja 08/13 autojen parissa. Rahaa tärkeämmät elämänarvot saavat Jouko Vilkmanin valitsemaan pitkät työpäivät ja koko kesän täyttävät perinnetapahtumareissut säännöllisen tulon ja palkallisten lomien sijaan. ”Omat tapahtumat suunnitellaan yhdessä Joukon kanssa; ensin keksimme vuorotellen mitä hulluimpia ideoita, joita sitten lähdemme toinen toisiltamme 59. Vanhan Savotan Kämppäkaupasta löytyy muun muassa perinneasuja ja -jalkineita aikuisille sekä lapsille. Kämppäkauppa on auki aina kun paikalla ollaan, ja tilauksesta onnistuu myös erilaisten juhlien järjestäminen sekä tarjoilu ja ohjelma toiveiden mukaan. Savottakauppiaan ammatti oli ennen hyvin tärkeä työ, hän hommasi kaiken tavaran mitä savotalla tarvittiin. Vanhalla Savotalla on kolme isoa tapahtumaa vuosittain: metsäperinnepäivät talvella, maatalousnäyttely kesällä sekä puintipäivät syksyllä
Kaikki kalusto on käynti- ja käyttökuntoista. ”On mukavaa, kun voi kulkea koko perhe yhdessä. Mies itse soittaa narubassoa ja vokalisti Paavo tehopakkaus-Helminen paukuttaa lyömäsoittimia, jotka koostuvat eväspakeista, peltipurkeista, lusikoista, tuoleista ja monenlaisista kumisevista, kopisevista tai kilisevistä esineistä. ”Joskus mukana on myös viulu, kitara, puhaltimia, sahansoittaja tai huuliharppukin.” Oma orkesteri Koko perhe kiertää Enso Kusetti -nimeä kantava orkesteri viihdyttää Savottakämpän tapahtumissa kävijöitä ja kulkee toisinaan mukana perinnetapahtumareissuillakin vaihtelevilla kokoonpanoilla. ”Ainahan sitä on tullut jotain ronnuuteltua, ja tuo nimihän oli ensin pelkkä vitsi, mutta vakiintui käyttöön, kun se aiheutti niin hauskoja naamanväänteitä yleisössä”, Vilkman kertoo. ”On hienoa, että on säilynyt sellaisia itse tehtyjä tai kyläsepän rakentamia muutoksia ja apulaitteita, joilla on helpotettu kuormaamista ja ajamista. Talvitapahtumassa Inka-Milla käyttää tottuneesti savotan omaa Valmet-kuormaajaa, jonka seurana työnäytöksiä pitämässä nähdään vuosittain vaihtuvaa kalustoa. teista muuta kuin sen, että niitä ei saa repiä”, Vilkman vitsailee. Kesäisin hartsuherran kalenteri on täynnä, huiliviikonloppuja ei silloin juurikaan ehdi pitää. Hänen mielestään erikoisilla laitteilla varustetut vanhat koneet ovat oikeita herkkupaloja esiteltäväksi. Tapahtumissa kier-. ”Omissa tapahtumissa koneiden määrä ei ole olennainen asia, koen tärkeämmäksi muutaman erilaisen käyttökunnossa olevan laitteen, jolla tehdään töitä aidossa ympäristössä kuin sen, että suorassa rivissä seisoo 15 pikku-Valmettia ja 20 harmaata Fergusonia”, Jouko vertailee. Omaakin kalustoa Vilkmanilta löytyy; Valmetin kuormatraktori, puolitelallinen harmaa Ferguson, muutama Nuffield 60 sekä erilaisia metsäsavotoilla käytettyjä koneita ja laitteita, muun muassa polannejyrä ja rekiurahöylä. Käsityökaluja on niin paljon, että kaikki eivät sovi olemaan esillä Savottakämpällä, mutta tapahtumien ajaksi niitä kaivellaan varastosta päivänvaloon vieraiden ihailtavaksi ja ihmeteltäväksi. Monesti tällaiset viritelmät on riisuttu pois koneista ja romutettu”, hartsuherra harmittelee. Olisi ikävä kulkea yksin joskus rankoilla ja rasittavillakin tapahtumareissuilla – ja eihän tätä muuten voisi tehdä, jos kaikki eivät puhaltaisi yhteen hiileen” Jouko kehuu kotijoukkojaan. Seppiä ja mestareita JOUKO WILKMAN Ennen ryhtymistään kokopäiväiseksi hartsuherraksi Jouko Vilkman maalasi tilauksesta asiakkaan toivomia kuvia autoihin. Perhepotretissa vanhempi tytär Inka-Milla, Sari ja Jouko. Vanhan Savotan Valmet on esitelty tarkemmin Vanhojen Koneiden numerossa 2/2013 . Haitaristeina vuorottelevat monet soittajat; kesän mittaan eri paikkakunnilla kokoonpanoon liittyy paikallisia soittajia ja usein kaksirivistä haitaria soittelee myös Vilkmanin tytär. karsimaan, kunnes saadaan aikaan kompromissi, johon molemmat ovat tyytyväisiä”, Sari nauraa ja jatkaa: ”Rakennushommissa toimin Joukon hanslankarina, ja lähes joka vuosi on yksi rakennus tai laajennus saatu aikaan.” Vaikka entisöidyt koneet ja laitteet ovat hienoja aikaansaannoksia, Vilkman arvostaa korkeimmalle alkuperäiskuntoiset, työn jäljiltä olevat koneet. Tyttärien valokuvaus- ja videokuvausharrastus tallentaa tapahtumat ja reissut esittelykuviksi Vanhan Savotan kotisivuille. ”Mehän ei Paavon kanssa ymmärretä nuo- Joukon Sari-emäntä on ollut alusta lähtien mukana perinnetapahtumakeikoilla, ja myöskin perheen 8- ja 15-vuotiaat tyttäret Jenna ja Inka ovat kasvaneet pienestä pitäen mukaan perinnemeininkiin
08/13 61. Aito elämys Vierailu Vanhan Savotan tapahtumassa on ainutlaatuinen elämys, jonka monet kävijät haluavat kokea monta kertaa uudelleen. Usein ohjelmassa on myös työnäytöksiä, esimerkiksi närelenkin tekoa. täessä Kämppäkaupan kojulla laitetaan aina omalle porukalle ruokaa ja kahvia vanhalla kämppäemäntien hellalla. Komea rivistö museoikäisiä kuormaautoja oli esillä menneen talven metsäperinnepäivillä. Kun on nähty vaivaa, pukeuduttu vanhanajan malliin ja tehdään oikeasti töitä kuten ennen tehtiin, siitä tulee sekä katsojille että itselle hieno fiilis. ”Meidän tavoin tapahtumia ahkerasti kiertävistä perinteen ystävistä on muodostunut mukava tuttu yhteisöllinen porukka, ollaan melkein kuin yhtä isoa perhettä”, Sari ja Jouko kuvailevat. Enso Kusetti –orkesterin musisointi viihdyttää vieraita savottakämpän tulilla. Savottakämpän kuistilla on mielenkiintoinen kokoelma vanhanajan vempeleitä polkupyörästä pokasahaan ja pellavaloukkuun. Kuvassa olevalla P-kirjaimen muotoisella kirveellä on merkitty Säynätsalossa toimineen Johannes Parviaisen sahan ja vaneritehtaan puutavara. ”Hienointa tässä hommassa on se, kun tapahtumassa ollessaan tai sitä järjestäessään näkee, että paikalle tullut yleisö viihtyy ja nauttii näkemästään. Timo Lehmunen esitteli Vanhalla Savotalla uitoissa aikanaan käytettyjä merkkauskirveitä. Traktorin perässä vedettävällä tamppauslaiteella saadaan lumi tiivistymään ajourien kohdalta. Muonitus on samalla työnäytös ja arvostuksen osoitus tärkeälle emäntien työlle. Kun aistii savun ja tervan tuoksun, kuulee vanhanajan musiikin sekä työn äänet, voi eläytyä aidosti entisajan tunnelmaan” Vilkman kuvailee
Mitä mielenkiintoista tuolloin 30 vuotta sitten oli tarjolla. Jos katsotaan kylmästi numeroita, ei asia ole muuttunut miksikään. Jos otetaan esimerkiksi vuoden 1953 Scania-Vabis L51, se on näyttänyt erittäin vanhanaikaiselta kuormurilta ollessaan kolmikymppinen vuonna 1983. Vanhoja uusia museoautoja Almanakasta kääntyy pian vuosi 2014, jolloin taas vuotta tuoreemmille autoille on mahdollisuus hakea museoajoneuvon status. Unohtamatta punaisella plyysillä ja valkoisella napitetulla nahalla verhoiltua ohjaamoa, jonka varustukseen kuuluu luonnollisesti jääkaappi ja televisio sekä katosta roikkuvat. Teksti: Iikka Kekko Kuvat: Jukka Eriksson, Veho, Sisu ja Volvo 62 A ika on mielenkiintoinen käsite, kun puhutaan vanhoista autoista, tässä tapauksessa vanhoista kuorma-autoista. 80-luvun hengessä Ensi kesänä veteraanikuorma-autoletkan kaartaessa paikkakunnan torille ei monikaan kadunmies ymmärrä, miksi seassa on ’83 Scania 142 varustettuna mahdollisesti ilmajousilla, välijäähdytetyllä moottorilla ja vaihderobotilla. Mutta kun asiaa katsotaan autojen kehityksen ja vaikkapa liikenteessä olevan kaluston kannalta, moni yllättyy, sillä tänään kolmekymmentävuotias auto ei näytä lainkaan niin vanhalta kuin vaikka kolmekymmentä vuotta sitten. Varustuksena luonnollisesti karjapuskuri keulalla, misukkaukot katolla pitkien alppitorvien vierellä sekä koko ohjaamon peittävä motiivimaalaus
Nukalan Scania näytti tältä vuonna 1987, joten nyt olisi muutama vuosi hyvää rakenteluaikaa saada tuleva museoauto näyttämään tältä, aikansa tyylistä kertovalta rakennetulta hyötyautolta. 63. Näissä järjestelmissä oli toki jätetty kuljettajalle mahdollisuus komentaa vaihteistoa manuaalisesti pienestä tikusta, mutta mekaanista yhteyttä näis- lisäksi voisi mainita luistonestojärjestelmän, jonka se oli tosin patentoinut niinkin kauan sitten kuin vuonna 1959. Kuvan automalli oli markkinoilla jo vuonna 1983. Niiden talteenotto alkaa olla käsillä hannut hyvinkin aktiivisesti jo edellisen vielä kun autoja on tarjolla. Vanhat kuorma-autot kertovat omasta ajastaan siinä missä muutkin kulkuneuvot tai vaikkapa pukeutumistyyli, joten vuoden 1983 kuorma-autot ovat tervetulleita museorekisteröinnin piiriin. Elekroniikka ei ollut vielä vallannut hyötyautoja, joten aikakauden kalustolle pystyi tekemään kotikonsteinkin isoja asioita. Mercedes-Benz etenkin oli puu- takin. Kuorma-autojen kustomointi löi meillä itsensä läpi 80-luvulla. Tuon ajan autot Myös lukkiutumattomat jarrujärjestelmät olivat hyviä ja kestäviä työkaluja, joita toki olivat lähes joka merkillä valinnaisvarus- sai vielä ilman hienoja elektronisia varusteitelistalla. Jos nyt pistät vuosikymmenen puolelta lähtien erilaisia 30-vuotiaan kuorma-auton talteen, et kadu elektronisia turvavarusteita, joista jarrujen sitä kymmenen vuoden kuluttua. Tuollaisen näyn toivoisi jopa toteutuvan: kertoohan se 80-luvun ilmiöistä samoin kuin Hävittäjä-Ford puolestaan omasta ajastaan. Ennen kuin ruvetaan pyörittelemään päätä, kannattaa muistaa että monia vuosikymmeniä vanhempiakin autoja on entisöity jopa 2000-luvulta peräisin olevilla osilla. 80-luvun alkupuolen kovia juttuja kaikilla merkeillä olivat erilaiset elektroniset lisävarusteet kuten niin 08/13 sanotut robottivaihteistot, mikä tarkoitti vaihteiden vaihtamista tai sopivan vaihteen suosittelemista, jonka kuljettaja kuittasi polkaisemalla kytkintä. kenteestä yksityispuolelle. Volvolla oli tuotannossa F-sarja eri mallein: F6, F7, F10 ja F12. lä jonkin verran liikenteessä, vaikka useimOsalla muistakin valmistajista oli vastaavia mat niistä ovatkin poistuneet ammattiliijärjestelmiä käytössään jo vuonna 1983. Jopa sellaisilla jotka pistävät silmään jo kaukaa. Elektroniikalla tai ilman Millaista kalustoa sitten ensirekisteröitiin 30 vuotta sitten. Kol m e k y mpp i s i ä kuorma-autoja on vietä vaihteenvalitsimista ei laatikkoon ollut. karvanopat. F10/12-malleja oli tuolloin saanut esimerkiksi Globetrottersuurohjaamolla jo viiden vuoden ajan. Ruotsalaismerkeistä markkinoilla oli tuo aiemmin mainittu Scania 142, joka edusti valmistajansa 2-sarjaa muiden pienempien mallien ohella, jotka tuolloin olivat 82 ja 112. Vuonna 1984 Mercedes-Benz tarjosi raskaimpiin malleihin ABS-jarruja, samaan aikaan Sisun SR oli valmistajansa suosituin maansiirtoauto. vaikkapa pukeutumistyyli. Sisun SM- ja SR-mallit olivat Vanhat kuorma-autot kertovat tuolloin kotimaisen valmistajan ykköstuotteiomasta ajastaan siinä missä ta, jotka nekin ovat ikänsä puolesta täyttä muutkin kulkuneuvot tai tavaraa museokilpiin
Ei sillä, kyllä näille suo ajoittain ulkoilutusta ympäristössä, johon nämä ovat luotuja. Koneista innostuneen askeleet saattavat silti kaikkein ripeimmin käydä kohti erillistä hallia, Koneista voimaa! -näyttelyä. Teksti ja kuvat: Harri Onnila L oimaalla sijaitseva Suomen maatalousmuseo Sarka ei ole mikään vinon aitan suojiin perustettu kirjava kokoelma vanhoja kapistuksia maaseudulta, vaan laadukas ja monipuolisesti suomalaisen maanviljelyksen historiaa vuosituhansien takaa näihin päiviin luotaava museokokonaisuus. Sen sisällön painopiste on vanhoissa traktoreissa, jotka on liitetty tiiviisti muistuttamaan toimenkuvastaan siten, että lähes jokaiseen museotraktoriin on kytketty jokin historialliseen aikaikkunaan sopiva maatalouskone. Uudenaikaisen ja tilavan päärakennuksen pysyvät ja vaihtuvat näyttelyt piirtävät kokonaiskuvan lisäksi yksityiskohtia muuttuneesta maanviljelyskulttuurista. Isä-Henry perusti yhdessä Edselpoikansa kanssa vuonna 1915 Ford & Son -putiikin, joka pyöräytti Fordson-työkoneita tehtaan linjalta parhaimmillaan yli 100 000 vuodessa!. 64 Henry Ford taisi autojen ohella myös traktoreiden massatuotannon. Maanmuokkaajat Sarka-museo avaa kävijälleen suomalaisen maanviljelyksen koko kaaren - koneita unohtamatta. Pitkä päivä on takana ja vähintään ansaittu lepo museohallissa menossa. BMC Nuffield 3 DL ja taaempana Fordson E1A Major
Museon puhuttelevinta antia ovat käyttökuntoiset, mutta entisöimättömän oloiset työkoneet kuten esimerkiksi tämä ’47 Fordson E27N Major. Fordson N ’36:n taustalla ujostelee Porsche Super. Kokonaispainoa laitteelle muodostui 2 200 kiloa, minkä liikuttelusta vastasi yhtiön oma 30-hevosvoimainen Troy-venemoottori. Hollantilaisen Vicon-tehtaan kehittämää toteutusta myytiin yli miljoona kappaletta. Turun Rauta- ja Vaunuteollisuus Oy:n valmistama pyörätraktori edusti aikoinaan edistyksellistä suunnittelua, sillä kuorma-automaisen palkkurungon sijaan vetäjän rakenteena oli vetopyörästön, moottorin ja vaihteiston muodostama koteloitu itsekantava runko. Fiat 25R:ää seuraileva Huiskahäntä antoi väkilannoitteelle kyytiä kuin isännän kädestä, ja hyvin huiskikin. 65. 08/13 Mukavan väljä asettelu mahdollistaa koneiden tarkastelun eri puolilta. Sarka-museon Tampereelta lainassa oleva yksilö hankittiin Kangasalle 1919, mutta siirtyi teknisten ongelmien vuoksi museokäyttöön jo 1928. Päärakennukseen sijoitettu moottorivetäjä Kullervo on pysäyttävä näky
Pikku-Jehun ennakkoluulottomasta suunnittelusta kertovat esimerkiksi tykinputkesta tehty runko ja paperikoneesta keksitty ohjauspyörä. Niin sievä että tekisi mieli viedä mennessään. Vuosina 1956–1967 valmistetun puimurin moottorina oli Volkswagenin teollisuusmoottori, jonka voimin Sampo teki 180 senttiä leveää leikkuujälkeä. Sampo 657 LP edustaa ensimmäistä kotimaista itsekulkevaa leikkuupuimurimallia. 66. Jälkimmäisten kohdalla ajoitus oli kuitenkin pielessä, sillä näppärän, alle tonnin painoisen traktorin sijaan peltotöihin kaivattiin 60-luvun puolivälissä yhä järeämpiä tekijöitä. Kysymyksessä on vuoden 1950 prototyyppi Pikku-Jehu, joka edelsi vuonna 1952 tuotantoon tullutta Piikkilangankiristäjää, Valmet 15:tä. Valmet-traktoreiden menestyksekäs rupeama alkoi juuri tästä yksilöstä. BMC osasi innovaatiovuosinaan toteuttaa Minin niin autosta kuin traktorista
nrO 7 n a a t u a R a t s e d u Rakka 59S,9 TW0 NrO 8 AmErIkAN rAutA 06/2013 ”Miikk a halusi rakentaa auton firm alle 013 ”Päätin han kkia AmerikAn rAutA 05/2 Kesto tA t100ilSIvau uA!s - tOlehti! 100 sivuA! Au ki nk je s rA pA tA At tutkim PIkkuISEN ENEmmäN tuNNEt Blower 8 nume roa e n i h s n o o s M s e r p Korkeasaaren Ex utaan • 5/2013 • 8,90€ udesta Ra Rakka FOrD tudor ´35 itiiv isia miel ikuv ia.” hjavinkki: la ä v y h ä s Täs jaksi! Rauta lah n a ik r e m ta.. w ww 948 03-2251 tai puh. esA sAlOl kustom Rakkaudesta Rautaan • 6/2013 • 8,90€ DODGE BUSiNESS COUPE ´36 LISäkSI ESIttELySSä: Viipale mediat 6 4148 87 0024 55 Turbo ´67 BILL HINESIN TAPAAN! ! ia m u t h a p ta a u v si TE 30 KN i IIKK Yl AAeel : NÄ s, IN VAIHDAT VIRT ALUKON ssan Pick-nick, Big wh n Muuta! Power Big Meet, For nacruising Ja PalJo Jokers car show, lin Suomalaista työtä • www.amerikanrauta.fi PAL VKO 2014-03 Viipale mediat 6 414887 002455 13006 700245-1306 fi • www. amer ikanr auta. un lopun kaliforniassa.” lisÄksi esittelyssÄ: kuin se olisi voitu tehdä jo 40-luv ättä isi ihm isiss ä Pos JOULUSA! TULOS MahdollisiMMan pitkälti siten, työ kal un, joka her PONtIAC GrANd SAfAri ´74 7 ickuP ´5 ngbed P o l y v e Ch mitä kuuluu le. Tilaajalahjaksi hieno metallinen avaimenperä, arvo 14,90€ Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.amerikanrauta.fi Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Kaikki ilmestyneet Amerikan Rauta -lehdet nyt myös iPadissa! Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@amerikanrauta.fi Lataa Amerikan Rauta -sovellus App Storesta QR koodin avulla Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi. tilaa A rikanrau e m a . Suom alaist a työtä 13005 PAL VKO 2013-46 700245-1305 Buick GranSu National charg ´87ed • H-D EVO ´49 d per Oldsdmob Sportside ´88 • For ile Supe vy r 88 Che Conv • d ´57 ertible ´60 ´68 ea y nh Fur Pa D uth H• ´79 e Plymo em pr Huds Su on s Road las ster ´30 • Chrysler Wind • Olds Cut Chevrolet Corvette ´76 • Plymouth sor ´50 DeTomaso Pantera ´71 Valiant SEMA Show Las Vegas & JEnkkiAutonäyttEly Lahti Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus vaan elämäntapa
Syksyllä Hannoverissa järjestetyt maatalouskonemessut eli Agritechnica 2013 esitteli muutakin kuin uutta rautaa. 68 Punainen Famulus 46 oli niin ikään Demokraattisen Saksan tuotteita. Hieman piilossa kaikesta hälinästä oli paviljongillinen museotraktoreita. Fortschritt tarkoittaa muuten edistystä. Vaalitut palat Saksassa ei tunnetusti ole pulaa eri traktorimerkeistä ja -malleista. Näitä 30-lukuiseen tekniikkaan perustuvia koneita tehtiin tällä merkillä ja mallilla vuodesta 1949 vuoteen 1956. Moottorille luvattiin noin 1?000 tuntia käyttöikää! Ota tai jätä.... Tämä tehokone tarjosi nimensä mukaan 46 hevosvoimaa. Tässä koemalli maakaasukäyttöisenä. Fortschritt ZT-300D oli vuonna 1967 esitelty DDR-traktori. Teksti ja kuvat: Juha Pokki Itä-Saksasta tulee myös IFA Pionier eli RS01
Kokokumisella läskillä varustetut rautapyörät sen sijaan takaavat vähintään tunnokaan ajokokemuksen aina hampaanpaikkoja myöten. 08/13 69. Tällä voi lähteä vaikka miljonääriklubille. Fendtin tyyli oli jo tuolloin harkittua ja vaaleanvihreätä. Tarkemmin pääsi tarkastelemaan Famulus 30:n eli RS 14/30:n sisuskaluja tästä halkileikatusta yksilöstä. Takana paistattelee Deutzin traktorinäkemys joka ei lennätä pipoa päästä ainakaan huippunopeudellaan. Pikkukoneita aikojen hämäristä. Huomio kiinnitty pinnapyöriin ja sääsuojaan jälkiasenteisine ja lain vaatiminen vilkkuineen. Claas otti alkuaskeleita leikkuupuimurialalle tällä ja sillä tiellä on pysytty tukevasti. Lanzin Bulldogeja on nähty enemmänkin, mutta entäs tässä kunnossa olevaa. Hanomagin punaiselle peltomenijälle ei ole ladosta löytymisen jälkeen paljoa tehty
Hürlimann on perinteikäs sveitsiläinen valmistaja, jonka koneita on tänäkin päivänä saatavilla uutena. Italialainen Lamborghini on samassa konsernissa viereisen Hürlimannin kanssa, eikä sen tuotannossa enää ole näin kekseliäitä laitteita. Holmerin juurikkaannostokoneet ovat nykyään maailmalla tunnettuja vekottimia. Burton & Proctorin valmistama laite kuuluu selkeästi sarjaan vanhat ja historialliset traktorit. Valkoinen rautapyörä-Fordson toi lisäväriä - vai pitäisikö sanoa kontrastia - paikalliseen tarjontaan. Äkkivilkaisulta varsin avaruusajan vehkeeltä näyttävä pikkukone tuo mieleen ainakin sota-aikaisen Kettenkradin yhdistettynä aina niin tyylikkääseen italodesigniin. Upea laite! 70. Tästä se alkoi aikanaan, 70-luvulla. Aiemmin yksityinen valmistaja kuuluu nyt SAME-Deutz-Fahr-konserniin, mutta on silti säilyttänyt saman ulkoasun uusissa koneissaankin. Kun lähestyi paviljonkia sopivasta suunnasta, kiinnittyi huomio oitis tähän elossa olevaan höyrytraktoriin
03-2251 948 Saat tilaajalahjaksi Koneurakointi -lippalakin! Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@koneurakointi.fi Tututstu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Lataa Koneurakointisovellus App Storesta QR-koodilla Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.koneurakointi.fi. tai puh. Tilaa koneurakointi Kestotilaus: 44 90 6 numeroa JOULU TULOSSA! Tässä hyvä lahjavinkki: tilaa Koneurakointi lahjaksi! www.koneurakointi.
Erityisesti J-sarjan mallisto kuului maamme maantie- ja katumaisemaan erottamattomasti. Ojanen Viisikymmenluvun alkupuolella Bedfordeja liikkui monissa toimissa. Raskaammille alustoille koritettiin linjureita. 72. 60-LUVUN KUORMURISUOSIKKI 1960-lukua muisteltaessa Bedfordin kuorma-autojen osuus on syytä nostaa esille, jotta niitä aikoja muistettaisiin oikein! Samanlaista nousua ei mikään muu kuormurimerkki ole suomalaisessa liikenteessä tehnyt kuin Bedford teki runsaan puolen vuosikymmenen aikana. Teksti: Olli J. Todella tutuiksi Bedfordin piirteet tulivat sitten J-mallisarjan myötä. Pieni ”Petteri” saattoi palvella puhtaanapitoa tai toimia jakeluajoissa
Suunnilleen saman verran oli esim. Yhden tiedetään joutuneen SA-töihin. Linjurihistorian harrastajien kokoamien tietojen mukaan sotavuosina liikenteessä olleista muutamista Bedford-linjureista enimmät olivat seka-autoja. Viereisessä mainoksessa Bedfordeille annettiin sentään tilaa kunnolla eikä Chevroletin ”korvikkeena” tai Opelin isompana veljenä. ”Varmaan ja taloudelliseen ajoon” mainittu 70-lukuinen kuului jo harvenevan kannan kauteen. Linjureiden alustamerkeissä Bedford kuului kategoriaan ”muut”. Näihin aikoihin toinen englantilainen, Austin, oli hyvin kuvassa mukana ja niiden määrä oli liki kymmenkertainen ”Pettereihin” verrattuna. Puolibulldogmallinen 4,5-tonninen ei yleistymään päässyt. Tämä ’49-mallinen auto oli paljolti sama kuin sotia edeltävä mallikin. Englannista saatiin kuormureita tuoduksi kuitenkin sen verran, että Bedfordeja oli käytössä lähes 2?200 kappaletta ja sijoitus merkkitilastossa oli noussut viidenneksi yleisimmäksi vuoden 1954 loppuun mennessä. Kuten huomataan, se oli kuitenkin noin miehen mittainen... Talvella 1939 autorekisteri tunsi 79 Bedford kuormuria, jotka edustivat 0,4:ää prosenttia maamme kuorma-autokannasta. Bedfordeihin alettiin asentaa Perkinsin dieseleitä, kun kysyntä alkoi painottua sille puolelle, ja jonkin verran myöhemmin Bedfordilla oli oma dieselmoottori. 50-luvun alun OL-75 oli kantavuudeltaan neljätonninen, ja sen 4-litrainen bensiinikuutonen tarjosi 72 hevosvoimaa. Buickja Chrysler-merkkisiä, jotka olivat kuormureiksi muunnettuja autoja. Suomen GM käytti tietenkin kaikki mahdollisuudet Chevroletien saamiseksi, ja Bedfordien esittelyyn kiinnitettiin vain vähäinen huomio. Suomalainen kuormuriväki kaipasi amerikkalaisia autoja, joita saatiin vain erityisten luottojärjestelyiden puitteissa. 73. Pieniä ”Pettereitä” saatiin jonkin verran. Bedfordien kultaaika Suomessa ajoittui vasemmalla näkyvien mallistojen väliin. ”Oikeista” tuotannossa edelleen olevista kuormurimerkeistä oli määrältään vähäisin tilastossa erikseen mainittu. Uusien kuomureiden tuonnin päästessä sotavuosien jälkeen käyntiin autokaupan asetelmat olivat tyystin toiset kuin totutut vapaan valinnan ajat. tilalla. 50-luvun alkuvuosina GM mainosti Bedfordia yhtenä merkkinään muiden ohessa. Pula-ajan alkaessa hellittää 1933 alettiin Bedfordeja meillä myymään, mutta kauppa kävi hyvin verkkaisesti. Bedford 08/13 OL -malli oli mukana vuoden 1948 säännöstellyn tuonnin suppealla listalla. Suomalaiset suosivat amerikkalaisia, ja Bedfordin kanssa samoissa liikkeissä myytiin Chevroletia, kuormuriliikenteen toista mahtimerkkiä. B edfordin kuorma-autot tulivat tarjolle Suomen markkinoilla englantilaistuotteiden yleisen ja voimallisen esittäytymisen yhteydessä. Sotavuosien jälkeen Bedford palasi tarjolle hissukseen pariin muuhun brittikuormuriin verrattuna. Altavastaajan asemassa Kun autoliikenne ja alan hallinto alkoi päästä rauhallisempiin oloihin ja rekisteritilastoakin taas julkaistiin, niin vuoden 1947 lopussa valtakunnan kuormureista Bedfordeja oli 56 kappaletta merkin ollessa listan 21
60-LUVUN KUORMURISUOSIKKI Tuonti piristyy... Bedfordeja oli lähes 3?500 kuormuria. Kuudessa vuodessa määrä oli kasvanut kolminkertaiseksi samaan aikaan, kun kuormureiden kokonaismäärä oli noussut noin kolmanneksella 35 tuhannen tasolta 46 tuhannen tasolle. Paketti- ja farmariauto-Bedfordeja oli lähes 400, erikoisautoina puolensataa ja erikoisuutena tilastossa esiintyi myös 9 Bedford henkilöautoa! Kuorma-autoalustojen tuonti vapautui niin, että 1958 elettiin valinnan mahdollisuuksien aikaa. Bensiinimoottoreita oli valittavissa 100- tai 133-hevosvoimaiset, mutta tuohon aikaan diesel jo hallitsi. Halvin D-sarjalainen maksoi liki 1,1 miljoonaa markkaa ja järeä SLsarjalainen vähän yli 2 miljoonaa. Näihin töihin Bedford oli vallan käypäinen. Nyt oltiin noustu jo kakkoseksi englantilaisten Fordien jälkeen. Samanlaista ilmiötä suomalaisen kuormurikaupan piiristä saa turhaan etsiä. Kantavuudeltaan ”Petterit” olivat sarjoissa 4?150–7?100 kg. Vielä merkittävämpää oli tie- ja maarakennustöiden kuljetustyö. GM toivoi myös itselleen osuutta kehittyviltä linjurimarkkinoilta. Niiden menestys oli suorastaan huima. Kirjoittaja oli 60-luvun alkupuolella ”tievaltiolla” kesätöissä, ja esi- 50-luvun päätteeksi tuli tarjolle J-ja 60-luvun alkajaisiksi TK-sarja. Näihin aikoihin suurin osa liikenteessä olleista kuormureista oli tavallisia lavamalleja, joita käytettiin hyvinkin vaihteleviin kuljetuksiin. 97 hevosvoiman Bedforddieselkuutonen oli vähäisempi kuin kilpailijoiden yli sataheppaiset. 74. Bedfordeja oli saatavissa joko D- tai SL-sarjan malleina. Bedfordin historiasta ja menekistä muistuteltiin suomalaisia sanomalehtien lukijoita 1958, jolloin Bedfordien saanti oli jo ehtinyt vapautua. ...ja lähtee todella liitoon Tässä vaiheessa ”Petteri” alkoi todella menestyä kuormurikaupassa. Valtatieverkko oli rakenteilla ja soraa ajettiin paljon. Bedfordin J 6 kuului tähän sarjaan. Ensimmäisen vapaan vuoden jälkeen niitä oli rekisterissä viittä kuormuria vaille neljä tuhatta ja linjureinakin 220. Linja-autojen joukossa Bedford oli tähän aikaan jopa neljänneksi yleisin alustamerkki Volvon, Sisun ja Vanajan jälkeen. ”Tavallisempi kuormuri” eli D-sarjalainen sai 97 hepan voimat 4,9-litraisesta kuutosdieselistä, jollainen oli tarjolla myös jykevämpään SLsarjalaiseen vaihtoehtona 105 hevosvoiman tehoiselle kuutoselle. Ratkaiseva sysäys menesykseen oli kuitenkin uusi mallisarja. Maidon keräilykuljetukset työllistivät paljon autoja. Viisikymmenluvun puoliväli oli runsaamman autotuonnin aikaa, ja tässä vaiheessa Bedfordien määrä kasvoi tuntuvasti. Sitten 50-luvun päätteeksi tuli tarjolle J-sarja ja 60-luvun alkajaisiksi TK-sarja. Niiden menestys oli suorastaan huima. Kokonaispainoltaan se jäi 9,4 tonniin muiden suosittujen ollessa 10 tonnin luokkaa. Rekisterissä niitä oli liki 5?400 kuormuria 50-luvun päättyessä ja seuraavan vuoden lukema oli jo 6?658. Vuoden 1956 päättyessä merkki oli kuormaautojen joukossa GAZ:in, englantilaisten ja amerikkalaisten Fordien sekä Austinin jälkeen viidenneksi yleisin, niukalti ohi entisen mahtimerkki Chevroletin. Liikenteessä oli 223 Bedfordlinjuria. Se oli myös halvin 1,8 miljoonan hintaisena. Koneviesti lehti esitteli 60-luvun alussa suosituimmat kuormurit vertailutaulukkona, jossa eriteltiin noin viisitonnisten tyyppien perustiedot
Suuren maailman tapahtumat muuttivat kuitenkin autokaupan asetelmat niin, ettei tuonnista silloin tullut mitään, eikä Aatra Auto maailmansodan jälkeen aiheeseen palannut. Järeämmät ”Petterit” eivät samalla tavoin menestyneet vertailussa kuin kevyemmissä yleiskuormureissa oli tapahtunut. merkiksi yhteen rakennuskohteeseen ajoi kuusi kuormuria, joista yksi ei ollut J-mallin Bedford. Nämä mallit olivat ajankohtaisia silloin, kun syksyllä 1957 kuormurituonti vapautui lähes täysin. Sen voinee päätellä Tampereen Automyynti Oy:n tarjolla olleiden kuormureiden määristä. Ylhäällä näkyvä veteraani on kunnostettu esittelemään juuri Bedfordin vaiheita ”tievaltion” palveluksissa. Automiesten puheissa ”Petteri” mainitaan usein pehmeäksi, ja hennompi se pohjoismaisiin verrattuna olikin. Entä jos. Rekisterissä oli 8?789 ”Petteriä”, kun seuraavina olleita Mersuja ja Volvoja oli pari tuhatta vähemmän ja Sisuja kolmisen tuhatta vähemmän yhteensä noin 45?000 suuruisessa kuormurikalustossa. Kuusikymmenluvun päättyessä Bedford oli tukevasti ykköstilalle kuormurikannassamme. J-sarjan pienin, hiukan jo muotoiltuna versiona, oli paikallisiin jakeluihin sovelias (vas.). Neljän vuoden kuluessa käytössä olleiden ”Petterien” määrä oli vähentynyt noin 1?800 kuormurilla. Liikenteessä olevien määrä väheni vuosi vuodelta, mutta yleisimmän merkin asema säilyi vuoteen 1971 saakka. Seitsemänkymmenluku alkoi ”Petterille” ankeasti eikä uusien autojen myynti enää riittänyt korvamaan käytöstä poistuneiden määrää. (oik.ja alh.) Bedford kuormureita oli 1969 maahantuojan luettelossa tarjolla kaikkiaan 11 listamallia alkaen 4,5-tonnisesta, noin 17?000 maksaneesta J3:sta kahdeksantonnisen 20?880 hintaisen KD:n kautta 8,6-tonniseen, 145-hevosvoimaiseen ja yli 44?000 markkaa maksaneeseen KMmalliin saakka. Ainakin muutamassa lehti-ilmoituksessaan yritys ehti asiasta kertoakin. Bedfordeja ei kovin nopeasti hylätty. Kuormurikaluston järeytyminen sallittujen painojen korotusten myötä murensi merkin suosiota. Ennen ensimmäistä maailmansotaa oli Englannissa aloitettu henkilöauton korien rakentaminen Bedford-nimisinä amerikkalaisille Buickin alustoille. Seuraavan vuoden päättyessä Bedford oli enää kolmanneksi yleisin kuormurimerkki ja 1973 se putosi neljännelle sijalle Mersun noustua ruotsalaismerkkien seuraan kärkikolmikkoon. Toisenlaisissa historian käänteissä Bedford olisi voinut tulla tutuksi henkilöautona. Kun liike 60-luvun alussa julkaisi eri puolilla ilmestyvissä lehdissä satakuntakin kuormuria sisältäneitä luetteloitaan, oli Bedfordeja ehkä puolen tusinaa joukossa. Suomessa Aatra Auto Oy ehti hankkia Bedford Buick -autojen edustuksen. ”Letukka” oli pitkään ollut kuormurisuosikkeja. Vuoden 1978 lopussa ”Pettereitä” oli rekisterissä noin 4?200 samaan aikaan kun Volvo ja Scania olivat liikenteessä kumpikin yli 10?000 kuormurin voimin. D-sarjan Bedfordit muistuttivat ulkonaisesti kovasti Chevroleteja, mikä taisi olla meillä hyödyksi. 08/13 75. Vuosikymmenen loppu J-sarjalaisia käytettiin paljon valtatieverkkomme rakennustöissä ja hoidossa 60-luvulla
Kukahan kovakourainen on ollut.. Ylihärmään rakennettiin tuberkuloosisairaala 1933 ja se sijoitettiin junaradan lähelle. Toista oli, kun kuljettiin kolistellen näillä vanhoilla koneilla. Härmäläiset halusivat teollisuuden kasvaessa myös radan jatkuvan etelämmäksi, mutta VR ei suostunut sitä rakentamaan ja niin härmäläiset tekivät parin kilometrin loppuradan talkoovoimilla. Kuhina alkoi täälläkin takapajulassa vilkastua kovaan tahtiin ratapölkkyjen ja kiskojen parissa. Lapuanjoen ylittävä silta kyyhöttää muistona menneistä ajoista keskellä Pohjanmaan lakeuksia. Pikkuhiljaa rataa rakennettiin ristiin ja rastiin. 76. Kohta 152 vuotta täyttävä liikennöintijärjestelmä poukkoilee näppärän matkustusmenetelmän ja myöhästelevän virheellisen järjestelmän välillä. Tuulian puskureissa on mustelmat. Mutta radan valmistuttua mieli alkoi muuttua ja kiskot saada kannatustakin epäilevän kansan taholta. Paikalle rakennettiin pistoraide ja ajan saatossa ratapiha kasvoi siihen viereen. päivänä 1862 kulki Helsingistä Hämeenlinnaan ensimmäinen juna, jota veti Lemminkäiseksi nimetty höyryveturi. RAUHASSA RUOSTUVAT Teksti ja kuvat: Joona Hamm junalauta Tammikuun 31. Yleensähän nämä olivat alkujaan sinisiä, mutta tämä yksilö on saanut nuorennusmaalauksen jossain vaiheessa osakseen. Kuoreveden lentokonetehtaan tuotos kantaa nimeä Valmet VB 10 HP 1400. Sodan syttyessä saksalaiset pykäsivät ratapihalle muonavaraston. Kahdeksan vuotta myöhemmin maan kamaralla komeili Riihimäen ja Pietarin välille rakennettu rataosuus, joka on luonut mahdollisuudet teollisuuden suurimittaiselle laajentumiselle ja tehnyt pienistä kyläpahasista, kuten Hyvinkäästä, Riihimäestä, Lahdesta ja Kouvolasta, suuria asutuskeskuksia. Suomen rautatiehistorian alkuaikoina ihmiset uskoivat enemmän vesistöliikennöintiin, olihan silloin juuri valmistunut Saimaan kanava
Alkon vaunu Koskenkorvalla. Ostaisin vaunullisen kossua. Kaipiaisten kiskohitsaamon käytössä oli Sisun tekemä ratakuorma-auto Trk 898. Miksei vaikka kasvihuoneeksi.. välillä Turku-Uusikaupunki. Eurajoella romutetun porkkanan katto piileskelee varastokatoksena metsikön laidalla. Kisko-Kalleja pari perätysten. Nyt sen hytti ruostuu erään laanin laidalla. Eteläsuomalaista jatkokehitystä Pasilan ratapihalla. Tässä koneellinen ja perinteinen tapa parantaa kitkaa. Porkkanoita äidin oomme kaikki. Loppuopastelyhty Olli on kokenut kovia. Toisessa kuvassa näkyvä Dm9 (5122) liikennöi 80-luvun lopulla mm. Täällä se voisi olla mahdollista. Toiset veturitallit sentään säilytetään ja peruskorjataan lattiasta kattoon. Nyt jo menetetty purettu ja tampattu paikka, Pieksämäen veturitalleista toiset. Onneksi. Jatkokäyttöä osuvassa paikassa, weeceen ovessa nimittäin. Pekka kahvassa. Hetki ennen purkua. 77. Punainen Tka 127 viettää taas eläkepäiviä Kymenlaakson seudulla paloharjoitustehtävissä. Kyllä sitä talvella liukastellaan myös kiskoilla. Vihreä yksilö on toiminut puhdevuosinaan Lahden lasitehtaalla
Harmaan Fergun etuvanteet ja uudet etukumit ja uudet lokasuojat. Puhallin 30e, startin suojapelti 5e ja puola 5e. käyttämätön Barum vararengas. 6 kpl, H. kontio-Sisu -82 aj. Karhu-Sisu -81 vinssi edessä ja Hiab takana 6700 e sis. 040-5300956, Kankaanpää Helkama Ässä -mopo, lähes uudenveroisena säilynyt, malli 86. alv, tosi siisti. Voidaan myydä myös osina moottorit ja pumput, ym., 050-5525463, Lapua 138704 Avo Valmet -55 Tehoa, ääntä ja maavaraa on., H. Linja-auton rungolle tehty. Kysy tarkemmat tiedot ja hinnat sovittavissa, 046-6469906, Ylöjärvi 138693 Traktoreiden Käyttö-, huolto- ja varaosakirjoja Alkuperäisiä. Pahvisia seinämainostauluja 1980-95. Säilytetty lämpimässä, hyvässä kunnossa. 180 €. Tikkaat ja jotain pientä puuttuu, H. 60 €, 046-6469906, Ylöjärvi 138687 Vanaja -57 Entinen palokunnan tikasauto. Myydään mieluiten kaikki kerralla. alv. Vanhoja Hankkijan luetteloita 66-71. Moottori 5.0 bensa V8. Löytyy myös perä , vaihteisto, takalamput, tuulilasi. Ei koskaan rekisterissä, voi rekisteröidä. purettuja moottoreita, kampikammion puoliskoja, perä, etupään osia, kromi- ja maaliposkitankit, kumiosaa, ankkuri, jne, 046-6469906, Ylöjärvi 138692 Goggomobil Farmarin moottori, johon on uudet männän renkaat ja tiivisteet. alv. 2300 €, 0400-570372, Ruotsinkylä 138686 Keulamerkki Massey Ferguson -65 , 0400-124231, Keitele 138703 MZ / LFA RT 125 osia Pääosin MZ RT 125/3 osia, mm. 8500 €, 0500-755259, Hietanen 138671 Allis-Chalmers B amerikanversio, projekti, H. 0432111860, Virrat Skoda S100 osia Startteja 35-40 e/ kpl. 1300 €. 75 €, 046-6469906, Ylöjärvi 138689 Ariens lumilinko 70-luvulta. Toimiva peli. 1400 €, 0505730601, Ulvila 138685 Ferguson 20-sarjan alkuperäiskuvioinen takarengas. 40 €, 0466469906, Ylöjärvi 138690 Honda Alumiinikyltti Paino 6 kiloa, H. Tula hakemaan pois. Valmet IH 533, 453, DB 880, 990, ym. alv. 040-4169313, Nastola Ford Custom 6-sylinterisen vaihdelaatikko H. KarhuSisu -81 3900 e sis. Tee tarjous, 050-4095233, Vaasa 138646 Jawa / CZ osia Kuvan mukaiset osat, H. 3500 €. Myös Fiat. Remmisiivalaitteet Allgaierin ja Nuffin, siisti Belarus 505 -81, H. Runsas valikoima. vanteita renkaineen, mm. Myös Valmet 361, 565, 700, 900. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Bedford KC -50 Hyväkuntoinen museoajoneuvo. 10x28,5 ply. Poistettu aktiivikäytöstä 90-luvulla. 57tkm hyvä ja siisti 9900e sis. Harvinainen, yksillä takapyörillä. Yht. 050-5890885, Jalasjärvi Sisu Paloautoja Kontio-Sisu -77 2500e. Kuvio noin 80%, H. 35 €, 046-6469906, Ylöjärvi 138694 78 Sekalaista Solifer- ja Tunturi osaa Tunturin osat pelkän umpion hinnalla, 10 euroa! Jonkun japsipyörän vilkkuja. Karhu-Sisu säiliöauto 6700 l -80 aj. 35tkm, 3350e sis. Startit ja puhallin tarkastettuja ja toimivia, 046-6469906, Ylöjärvi 138691 Skoda S100/1000 MB ym. Soitot iltaisin, 0400-837310, Rautjärvi 138698. Kantavuus 1800 kg, H
Harrastekäyttöön. 050-4121193, Kuopio Myydään osia MF 65, nokan ilmanottoaukon uusi kehys 50e, Fiskars puunosturin varaosaluetteloita ja alkuperäinen valomainos yht. Tarjoa, 0400-768733, Riihimäki Ostetaan Solifer tavaramopon osia Tai koko mopo varaosiksi. Voi olla vanhakin, jos kori on kunnossa ja halpa. Nostaa ainakin tonnin. Uudet takarenkaat, rekisterissä. Vaihto kelkka tai mönkijä. 0505964232, Haapavesi Volvo 350 Boxer, 0400-881749, Myrskylä ILMOITA ILMAISEKSI VANHAT KONEET MARKKINOILLA! POSTITSE: Tee ilmoituksesi alla olevien ohjeiden mukaisesti ja postita se osoitteeseen: Vanhat Koneet, PL 350, 65101 VAASA SÄHKÖPOSTITSE: Lähetä ilmoituksesi tiedot ja kuva osoitteeseen: ilmoitus@vanhatkoneet.fi HUOM! Ilmoitukset, jotka ovat lehden toimituksessa viimeistään 9.1.2014 klo 12.00 julkaistaan 23.1.2014 ilmestyvässä Vanhat Koneet -lehdessä. Valtra 542 K-VL vilakoneen tekemä 502 traktorista, vm. 100 €. Tee tarjous, 050-4095233, Vaasa 138645 Ostetaan Anglian siniset takapenkit, sivupaneelit taakse sekä bensatankki. 0400-340551, Keuruu Valmet 359 vm. Voin vaihta sport-mallin mopoon tai automaattiin, vaikka uudempaankin. 100e. Hymas kaivurin isoja mainospahveja 30 e/kpl, 0400648141, Pöytyä Ostetaan Telapuskutraktori eli pillari. Liikkuu omin voimin. 500 €. 0400288932, Pernu Venäläisen syväjyrsimen teriä, pienetkin määrät huomioidaan. Nurinperin ajettava malli. 5500 €, 050-5270912, Kodisjoki 138684 Man-traktorin osia. 050-5732247, Härkälä Valmet 502 Loimaalainen työkone. Schepler, Pallas, Garter, Bensa Major kaasuttajia 60 e/kpl. Ollut Nuffieldissa, sopii lähes kaikkiin vanhoihin traktoreihin. Pienen puuhastelun jälkeen savotalle, H. 100 €. 150 €. Hyväkuntoinen, vain nokan laakerivika. 0400746153, Pirkkala Vanha Ruohonleikkuri Vähintään 50-vuotta vanha. Yksisylinterinen, 2-tahti. 2000 €, 0400-823251, Orimattila 138701 Itävaltalainen mustaruutitykki, lavetteja saatavana, putket tulevat joulu-tammikuussa. Siisti ja toimiva, H. Ollut vuosia pihakoneena. Alle 750 kg kokonsispainoisen asuntovaunun kori. 043-2111860, Virrat Asuntovaunun kori, joko rungon kanssa tai ilman. 050-4121193, Toivanen Lokomo Teräsmimes 3-4 -56 Kaivinkone n: 3272. Ovet irrallaan, laseja rikki, Saabin kapteenipenkillä. Venäläinen polttomoottoriaggregaatti, tasavirta, 33 Amp, käyttämätön, H. Käyvä peli, seissyt vuosia vähällä käytöllä. paintola@pp.inet.fi. 45 €, 046-6469906, Ylöjärvi 138688 Valmet 700 -69 Ei rekisterissä, paperit löytyy. alk. Pappa-Tunturin rungot, -68 ja -70, H. 040-9629650, Joenkylä Vanne Ford 2 kpl. 040-8669806, Vaajakoski Myydään: Puimakone ”Pomo”, vasaramylly ”Junkkari”, hevosvetoisen niittokoneen metalliosat, myös muita maatalouskoneita. paula. Pari kauhaa ja trukkipiikit. 040-5531908, Jämsänkoski Vanha Perämoottori Keräilijälle 2-sylinterinen Volvo Penta. H. Ikänsä Laihialla leikannut, viimeiset 30 vuotta käyttämättömänä. Mukaan Nokka-merkkinen "kalapuntari" kouralla ja kauhalla. -59. 3000 €. Clayson 3hv H. Paino alle 5 tonnia, iällä tai kunnolla ei väliä. 040-5420839, Vaajakoski Myydään/Vaihdetaan: Honda CB-100-75 -moottori, H. En tarvitse sisustan osia ja laitteita. -78. Metellirunkoinen, tuulilasilla, sivulaseilla ja mekaanisella tuulilasinpyyhkijällä. Soitot iltaisin, 0400-751726, Savonlinna Ostetaan ehjä keulamerkki Kuvanmukainen Massey-Ferguson 25/30 sekä käyttöohjekirja MF25, 0400-124231, Keitele 138173 Sarvitraktori Howard Rotavator kemmi G 30, 50–60-luvulta, varaosiksi tarve. Osiltaan täydellinen, ajan patinoima veneen perämoottori, 044-5817956, 138702 Käyntikuntoiset moottorit: Berhard 4hv H. 3000 €, 0400-823251, Orimattila 138700 Myydään: Deutz-traktori D50 -62, pikkuinen pyöräkuormaaja Payloader 50-luvulta, 70-luvun Opelin Festival vanteet ja jotakin 100-sarjan Volvon osia. Vaihdelaatikon rattaat, vaihteet, 3t pakki, 050-3800262, Koski Valmet 361–602 puoliteloilla. 250 €. 040-5950227, Nastola Myydään: Maamoottori veto 7hp, puutteellinen, Mörkö-Majorin rautapyörät, öljypohja, tankki, kansi, Valmet 15 loki, vaihdelaatikko, Viremoottrin osia, Jawa 175 osia, H. Yksi sivulasi halki ja alapressuissa repeämää, pääpressu ehjä mutta värivikainen, H. Soita ja tarjoa, 0500-660380, Laihia 138705 Traktorin pressuhytti Kotimainen, ilmeisesti pohjalainen. Lokomo 313 mainostaulu iso 60e. Terminaattori myydään osaaviin käsiin, H. 1) Merkitse ilmoitukseesi oikea kategoria: Myydään / Ostetaan / Vaihdetaan 2) Ilmoitusteksti: enintään 250 merkkiä 3) Yhteystietosi: nimi, osoite, puhelinnumero, postinumero ja paikkakunta 08/13 79. 10 €. 50 €. Vaara-alue 20 m. ”Kipinä” venemoottori, entisöity, hieno, H. yht
Vanajan tuotannosta löytyy runsaasti mielenkiintoisia malleja, joista monia valmistettiin vain muutamia kappaleita. Autoa käytettiin pääasiassa panssarivaunujen kuljetuksiin. Kyseessä on Vanaja KK-69 vuosimallia ´64. Kiitos vaivannäöstä kuvaaarteiden esilletuomisessa! Vanajan tuotannosta löytyy mielen kiintoisia pienten valmistus sarjojen malleja. Kuvalaari Väkivahva Vanaja Markon lähettämä kuva palkittiin 35 euron kuvatuote lahjakor tilla. 80. Onnea! Parasta antia tällä palstalla ovat ehdottomasti olleet vanhat valokuvat, joita te lukijat olette auliisti jakaneet muiden koneromantikkojen iloksi. Marko Kohvakka kertoo, että kyseinen yksilö on kulkenut heidän suvussa useamman kymmenen vuoden ajan ja toimii nykyään lähinnä lumikoneena. Marko Sundström löysi isänsä armeijakuva-albumista kuvan Puolustusvoimien järeimmästä Vanajasta. Kyseinen malliversio osuu paremmin tunnettujen 135- ja 165-mallien välimaastoon. Harvemmin nähty Massey Ferguson 148 vuodelta 1973
Naton ylijäämäkalustoon törmää Pohjoismaista lähinnä Norjassa. Jukka lähetti kesäisen kuvan siistikuntoisesta Fordson Super Majorista. 08/13 81. Vanhat sotaautot saivat usein uuden elämän hinausautoina Euroopassa sodan jälkeen. Kuvan Bedfordit olivat täyttä arkikalustoa Kyproksella vielä pari vuotta sitten. Kuten nimestä voi päätellä, juuret johtavat Jenkkilään. Jos et ole sota-autoharrastaja, niin vain mielikuvitus on rajana sille, mitä tällaisesta Fordsonista saisi rakennettua. Tuotemerkki kulkeutui Daimler-Benzin kautta Volvon työkoneryhmittymään eli VME:hen. Massikka kyntää vakoaan urheasti vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen kunnossa joka ei paljon alkuperäistä häpeä. Brittiläisen autoteollisuuden kultavuosien kalusto palvelee yhä arkiliikenteessä monissa maissa. Clark Michigan on yksi työkoneiden maailmanmerkeistä
Seuraavassa numerossa tutustumme TVH:n vanhaan Fordson Majoriin, jonka pinnassa näkyvät raskaiden työvuosien jäljet. Poikkesimme katsomaan, miltä Parolassa näyttää tänään.. JÄRKÄLE TRAKTORIKSI Tässä numerossa tutustuimme Jokelan kotiseutumuseon kokoelmista löytyvään pikku-Deereen. Samasta paikasta löytyy myös järkälemäinen isoveli, John Deere BR vuodelta 1939. 82 PAROLAN PANSSARIMUSEO Kanta-Hämeestä löytyy monelle tuttu museo, joka on pitkän historian aikana laajentunut ja muuttunut useaan otteeseen. Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 1/2014 ILMESTYY 23.1.2014 VALTION PALVELUKSESTA Mobilian kokoelmista löytyy runsaasti koneita, joilla tätä maata on aikanaan rakennettu ja ylläpidetty
Kaikki ilmestyneet numerot nyt iPadissa! www.vanhatkoneet.fi Lataa Vanhat Koneet -sovellus App Storesta QR-koodilla. tai puh. Puhelimitse: Soita tilaajapalveluumme puh 03-2251 948 Sähköpostitse: Lähetä sähköpostia tilaus@vanhatkoneet.. RAUTAISTA LUETTAVAA! 26 TrakToriT • kuorma-auToT • maanrakennuskoneeT • TapahTumaT e joHn DeLe’4r0 MoDeL KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ ! WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3• 74100 IISALMI• Puh 020 743 9943 59 90 Terhakka apuri Museoalukset siirtyvät 8 numeroa/vuosi vanhan Unimogin voimin SIIPIWIIMA Viipale mediat 745000-1308 • PAL VKO 2014-04 170 € 250 € 6 414887 450003 YTA403 A4 pulttivarolla pikku koneisiin tehonkesto 35/55hv 540/1000 rpm YTA604 A6 levykytkimellä tehonkesto 64/100hv 540/1000 rpm Yli 200 €:n tilaukset rahtivapaasti! Tässä hyvä lahjavinkki: tilaa Vanhat Koneet lahjaksi! www.vanhatkoneet.. 03-2251 948 Kestotilaus 13008 NIVELAKSELIT LUMIHOMMIIN Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2013 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND NYT SAAT MYÖS NIVELAKSELIT JA OSAT VERKKOKAUPASTAMME! 8/2013 • amerikanveturi • John Deere model L • mara-salaojakone • mcCormick-Deering 10-20 • m-B unimog • mF kärppä • porsche standard star • Volvo Bm 218 • Wiima m-59 • Zetor 25 • traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin koneisiin • maatalous- ja yleistarvikkeet • ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • valaisimet, majakat ja heijastimet • lelut, pienoismallit ja lahjatavarat ja paljon muuta JOULU TULOSSA! Tunnelmallista kyytiä komeasti entisöidyllä linja-autolla TäyTTä rAuTAA Kaarlo Ojalan McCormick vuodelta 1924 PerInTökone Purkamolta pelastettu Porsche Standard Star ´61 SePPIä jA MeSTAreITA Hartsuherra Jouko Vilkman Tilaa internetissä: Täytä lomake osoitteessa www.vanhatkoneet.
26 Traktorit • Kuorma-autot • Maanrakennuskoneet • Tapahtumat JOHN DEERE 0 MODEL L ’4 KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Yli 200 €:n tilaukset rahtivapaasti! NÄMÄ KAIKKI NÄPPÄRÄSTI NETISTÄ ! WWW.KIERTOKANKI.COM Teräskatu 3• 74100 IISALMI• Puh 020 743 9943 Terhakka apuri Museoalukset siirtyvät vanhan Unimogin voimin SIIPIWIIMA Viipale mediat 745000-1308 • PAL VKO 2014-04 170 € 250 € 6 414887 450003 YTA403 A4 pulttivarolla pikku koneisiin tehonkesto 35/55hv 540/1000 rpm YTA604 A6 levykytkimellä tehonkesto 64/100hv 540/1000 rpm 13008 NIVELAKSELIT LUMIHOMMIIN Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2013 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND NYT SAAT MYÖS NIVELAKSELIT JA OSAT VERKKOKAUPASTAMME! 8/2013 • Amerikanveturi • John Deere Model L • Mara-salaojakone • McCormick-Deering 10-20 • M-B Unimog • MF Kärppä • Porsche Standard Star • Volvo BM 218 • Wiima M-59 • Zetor 25 • traktorin varaosat sekä uusiin että vanhoihin koneisiin • maatalous- ja yleistarvikkeet • ammattitason työkalut sähkökoneista talttaan ja vasaraan • monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • valaisimet, majakat ja heijastimet • lelut, pienoismallit ja lahjatavarat ja paljon muuta Tunnelmallista kyytiä komeasti entisöidyllä linja-autolla Täyttä rautaa Kaarlo Ojalan McCormick vuodelta 1924 Perintökone Purkamolta pelastettu Porsche Standard Star ´61 Seppiä ja Mestareita Hartsuherra Jouko Vilkman