FORDSON N 34 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Nämä kaikki näppärästi netistä WWW.KIERTOKANKI.COM Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1408 • PAL VKO 2015-04 69 € 6 414887 450003 Varma lahjaidea! 14008 Radio-ohjattava New Holland traktori Tosiharrastajan pienoismallit! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Joulun toivelahjat pienille koneimmeisille! 8/2014 • Brøyt X20 • David Brown 850 • Fordson N • Hanomag R 440 • John Deere 5010 • Kontio-Sisu K-138 SV • Leyland Leopard PSU3C • Volvo T 24 • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta KONTIO-SISU ’67 Aikansa perusauto on nykypäivän klassikko BRØYT X20 ’75 Moderni veteraanikone metsätietä tekemässä DAVID BROWN 850 ’61 Pika-asutustilan ahkera apulainen
Ojanen 168 sivua, til.nro S218 suos.hinta 31,50 Monet ihmeelliset laitteet hämmästyttivät aikoinaan, ja hämmästyttävät taas, sillä ne ovat outoja nykyajan ihmisille. Vuoden 1934 Ford BB-189 koki muodonmuutoksen yhtenä monista. Suomalaista moottoripyöräilyä Sähkön vuosisata Neljäkymmenluvun lopun arkisesta ja vaikeasti hankittavasta kulkuneuvosta kuusikymmenluvun harraste- ja urheiluvälineeksi. Viimeinen sotakorvausjuna ylitti rajan Vainikkalassa elokuussa 1952. ALFAMERIN nostalgia- ja tekniikkakirjoja Suomen sotakorvaukset 1944–1952 Ottoautot Talvi- ja jatkosodassa Suomi on ainoa maa, joka maksoi sille tuomitut sotakorvaukset täysimääräisesti. Ilman historiaa ei ole kuitenkaan nykypäivää. 83. Kirjoittajat Janne Riikanen ja Juhani Laukkanen 200 sivua, til.nro S286 suos.hinta 40,20 Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.fi. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 176 sivua, til.nro S304 suos.hinta 35,20 Myös autot saivat liikkeellepanokäskyn. Vierailimme JCB:n yksityismuseon suurelta yleisöltä suljettujen ovien takana. PALA ELÄMÄNTARINAA Englantilainen JCB on tänä päivänä yksi maailman suurimmista maansiirtokonevalmistajista. Kirjoittaja Juha Vartiainen 192 sivua, til.nro S327 suos.hinta 35,50 Tilaa verkkokaupasta www.alfamer.fi tai soita (09) 774 2810! Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki Puh. SUOMALAINEN HIRMULISKO Kun Elimäen savikoille täytyi 60-luvulla saada lisää voimaa, syntyi Dinosaurus. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 200 sivua, til.nro S256 suos.hinta 35,20 Tuon ajan uutuuskoneet: Jussit, Teräsmiehet, Michiganit, Caterpillarit, Natikat, AllisChalmersit... Kirjoittaja Jukka Vesterinen 144 sivua, til.nro S228 suos.hinta 33,90 Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta 1910–2000 Maanrakennuskoneet Suomessa 1960–1964 Suomessa valmistettujen ja suomalaismetsissä möyrineiden metsäkoneiden historia Samperin savotasta pahuksen monitoimikoneisiin. Siviilikäytöstä otettiin rintamalle niin kuorma-, linja- kuin henkilöautotkin, yhteensä 35 000 ajoneuvoa. Kirjoittaja Olli J. Yksi näistä harvinaisista muinaishirviöistä löytyi Hämeenkoskelta työkuntoisena. (09) 774 2810, www.alfamer.fi Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 1/2015 ILMESTYY 22.1.2015 Traktoriksi lyhennetty Sodanjälkeisessä Suomessa autoista muokatut työkoneet ovat aivan oma lukunsa
Kireän kaksitahtisen räime Ja se käry. Aina siitä joku muisti motkottaa, ja moni terävänä. ollut tarjolla enää aikoihin. osoitti mieltä hankkimalla Pian pyörää ympäröi si- Kuten kaksitahtisen oman autonsa takalasiin niharmaa savu, jonka kat”petrohaisulit tuplaverolku saattoi raastaa naapu- tuoksu, myös le” -tarran. Näillä näkymin jää vieläkin joskus harvoin sellaista ei pääse tapahtuleijumaan sama tuoksu, ja aina se tuo samalla ta- maan, sillä huoltoasemilla moottoripetrolia ei ole valla varsin nostalgisia ajatuksia pintaan. Lehtemme raportit ovat kertoneet poikkeuksetta kasvavista, perinteikkäistä ja menestyvistä tapahtumista. Muistatte varmaan, sivulta 60, heti petroli-Fordson-artikkelin perästä. Vanhan ajan tapahtumat luovat parhaimmillaan jännittävän mutta turvallisen maailman epävarman arjen keskelle. Ohi ajavasta moposta vanha Saab petrolia tantai muusta kaksitahtisesta tunteita. Historiakin osaa yllättää: aina löytyy esimerkiksi jokin vanha kone, jollaisesta ei ole kuullutkaan. Teitä tarvitaan myös ensi vuonna. Masinisti- ja perinnetapahtumien vuosi on sekin jo monelta osin ohi. kun 80-luvulla tarkan markan miehet hankkivat itselleen petrolilla kulkevia henkilöautoja. Lähes ajokuntoinen projek- nistynyt. kaataa, jotta kone pysyy kunnossa ja tunnelma Kuten kaksitahtisen tuoksu, myös petrolin katku mahdollisimman aitona. Kokoontumiset ovat pääosin rauhallisia, ja moni taho käyttää tapahtumansa tuoton yhteisen hyvän edistämiseksi. Ei sillä, että autossa sinänsä olisi Kari Mattila vikaa ollut – paitsi ettei kuljettaja aluksi muistanut Päätoimittaja aina vaihtaa bensiinille ennen määränpäätä, eikä kari.mattila@vanhatkoneet.fi Tekijältä Yksi almanakka on taas kulutettu miltei loppuun. Alan harrastajilla ja tapahtumilla on hyvä maine: masinisteja pidetään intohimoisina 08/14 mutta leppoisina. Eikä sovi unohtaa petroliakaan. Pääkirjoitus KAIKILLA AISTEILLA K auan sitten sain hankittua itselleni vanhan vehje tietenkään enää kylmänä petrolilla käynTT-pyörän. Vaikka oikeaa polttoaiSamoista naruista minua vetelee moni muukin netta ei enää ole saatavilla, moni harrastaja haluaisi tuoksu. Halusi tai ei, vuodesta jää varmasti päällimmäisenä mieleen Ukrainan kriisi. Sil- avustuksella, millaista seosta kannattaa tankkiin lä sentään kävi moni maaseudun kone aikanaan. Artikkeli aiheesta löytyy herätti negatiivisiakin tunteita. Meidänkin isäukkomme päätyi laskutoimituksiensa jälkeen vaihtamaan Saabinsa tuliterään petro-Saabiin. Monella vanhojen koneiden harrastajalla on ainakin toinen jalka ellei kaikki kädetkin syvällä kotomaamme savessa, ja suuren viljantuottajamaan epävarma tilanne vaikuttaa myös Suomen maatalouteen sekä moneen muuhunkin alaan. Mika Rassi Toimittaja 3. Mutta historia ei pelota samoin kuin tulevaisuus. Harrastajamaailman tulevaisuus näyttää paljon valoisammalta kuin suurempi näyttämö. Se kirvoitti melkoista kritiikkiä lähesoli mahtava, sillä alkuperäiskuntoisessa laitteessa tulkoon missä tahansa. Siitä autosta ei kovin lämpimiä muistoja jäänyt. Uutterat perinneyhdistykset ovat herättäneet henkiin jo kuollutta paikalliskulttuuria. Voitte varmaan arvata, että tulenuuden ti oli muutaman illan värkkäilyn jälkeen auton käyntiin työntely koko perheen voimin ei valmis tulille, ja pitkään seissyt kone pärähti pa- ole mieltä ylentävä tunne. Miten ja kuinka kauan, sitä emme tiedä. Siksi toiminnan suosion voi odottaa yhä kasvavan. Vanhat ratapölkyt, terva, konesuojassa säilyttää petrolikäyttöisen koneen mahdollisimleijunut öljyn, naftan ja pölyn tuttu yhdistelmä ja man alkuperäisenä. rin polkaisun jälkeen. Selvitimme asiantuntioiden niin edelleen. reiden hermoja yhtä paljon petrolin Tiedä sitten, millaisia kuin moottorin ääni, muttunteita näin kolmen vuota omaa nokkaani risiiniöl- katku herätti sikymmenen jälkeen noujyn tuoksu suorastaan hi- negatiivisiakin sisi pintaan, jos ohi ajaisi veli. kissaan. Eihän se käry autossa matei äänenvaimentajia ollut, ja ympärillä seisovat kustajia haitannut, mutta takana ajelevia senkin kerrostalot saivat metelin kaikumaan erityisen edestä
Käydään takakautta sisään, kuten malliin kuuluu. Traktorimuseomies Pekka Mäkilä esittelee komeaa yksilöään. KONEET 18 John Deere 5010 ’65 Jontikka-vuosi saatellaan päätökseen 60-luvun jättiläisellä, jonka mukeihin mahtuu yli kahdeksan litraa. Sitten neljännen polven DB-mies ehdotti entisöintiä. Suomesta näitä hurjia koneita löytyy tiettävästi kolme. 24 4 30 Kontio-Sisu K-138 SV ’67 Sisun piikkinokkainen mesikämmen edustaa aikaa, jolloin yksi kuormaautomalli palveli kaikissa mahdollisissa tarkoituksissa. Jari Anttola entisöi isänsä kanssa huolella yhden yksilön, joka muistuttaa perheen vanhaa Kontiota. Tuona aikana vähän ajettuun traktoriin on tehty vain normaalit huollot ja pesut. 48 David Brown 850 ’61 Uutena Virolaisten tilalle hankittu Taavetti lepäsi kolme vuosikymmentä. Sen kyydissä palaa mieleen, kuinka merkittävä linja-auto Leyland meillä aikoinaan oli. Nivalassa on vielä yksi sellainen ammattiliikenteessä. Moottori on vaihtunut parikin kertaa, ja nyt Hanomagiin on istutettu Perkinsin kone Massikan puimurista. 30 36. 36 Leyland Leopard PSU3C ’77 Leylandin linja-autot ovat Suomen teillä enää pääosin muisto. Koneen erikoisuus on se, ettei siinä ole vetäviä pyöriä lainkaan. Tässä numerossa 12 KANNESSA 12 Volvo T 24 ’54 Kari Jokelan Volvoa luulisi helposti entisöidyksi, mutta kyseessäpä onkin liki alkuperäiskuntoinen klassikko, joka on ollut nykyisellä omoistajalla yli kolmekymmentä vuotta. Nyt kone on uudenveroinen, ja mittari mittaa uutta aikaa. 42 Hanomag R 440 ’59 Antti Jokelan entisöidyssä saksalaisveteraanissa näkyvät käytön jäljet. 24 Brøyt X20 ’75 Norjalainen kaivuriklassikko on pääasiassa työskennellyt louhoksilla sekä suurilla tietyömailla, mutta Olli Huuskosen Brøyt tekee hieman pienempiä urakoita
ARTIKKELIT 60 Korvaamaton moottoripetroli Moottoripetroli sinnitteli Suomen polttoainemarkkinoilla pitkään. Hämeenkyrön brittimasiina palveli enimmät vuotensa kenttäsirkkelin pyörittäjänä. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. 64 Vammalan auto- ja traktorimuseo Tyrvään teollisuusalueella piileksii museo, jonka uumeniin kätkeytyy tuttuja nostalgiakoneita ja harvinaisempia herkkuja. Toimitus FORDSON N 34 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Nämä kaikki näppärästi netistä WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 020 743 0 IISALMI • Puh Teräskatu 3 • 7410 www.lh-osa.fi 64 9943 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! 14008 69 € Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! 745000-1408 • PAL VKO 2015-04 Tosiharrastajan pienoismallit! Varma lahjaidea! Radio-ohjattava New Holland traktori Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2014 • Hinta 8,50€ 6 414887 450003 Joulun toivelahjat pienille koneimmeisille! 8/2014 • Brøyt X20 • David Brown 850 • Fordson N • Hanomag R 440 • John Deere 5010 • Kontio-Sisu K-138 SV • Leyland Leopard PSU3C • Volvo T 24 • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta KONTIO-SISU ’67 Aikansa perusauto on nykypäivän klassikko BRØYT X20 ’75 Moderni veteraanikone metsätietä tekemässä DAVID BROWN 850 ’61 Pika-asutustilan ahkera apulainen TILAAJAPALVELU Puh. Neuvostoedustus on Sastamalan kokoelmassa vahva, ja löytyypä joukosta muutama erikoinen hybridikin. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. Fordin toinen traktorimalli nukkui parikymmentä suvea ennen kuin Tapani Heikkinen uskalsi häiritä ikäkoneen unta. 68 Seppiä ja mestareita Joona Hamm on lukijoillemme tuttu valokuvaaja, mutta mies on paljon muutakin: muotoilija, keräilijä, maalaaja, taiteilija ja omaehtoinen ajoneuvoharrastaja. 76 Markkinat Käytetyt romppeet kulkeutuvat kädestä käteen. 80 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisten valokuvien sihti on tällä kertaa osunut metsäkoneisiin. Ojanen, Harri Onnila, Paula Tavasti, Aimo Tenni, Juha Riihimäki, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi 68 54 Fordson N ’37 Brøyt-kaivurin ohella lehteemme pökkäsi toinenkin puolirautapyörä. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. n tuli 50-luvul la 72 Vaikka Suomee toreita, merkkerak ist la vähän saksa muu n muassa Lanz. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia ja kuulumisia veteraanikentältä. Vilkaisemme hieman petrolin historiaa ja kysymme aineen luonteesta asiantuntijoilta. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään 5 materiaalin lehdelle.. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Tuukka Erkkilä, Joona Hamm, Antti Kautonen, Sami Korhonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Olli J. jä tuli monia - TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Tero Björklund, Thomas Backman, Meniina Lundström POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 72 Saksalaistraktorien kirjoa 1950-luvulla Tämän syksyn Raudassa ja Petroolissa saksankielisiä veteraanitraktoreita nähtiin koko joukko. Artikkelissa perehdytään oikukkaan traktorikauppa-ajan monen monituisiin sak08/14 80 salaismerkkeihin ja maahantuonnin alkuvaiheisiin. Mitä se oli ja mitä petrolimoottoriin voi nykyään lykätä
Seppä muisti sileäpiikkisen hankonsa ja arveli kiillotetun teräksen toimivan auramateriaalina myös savipellolla. 1858 hän myi firman pojalleen ja vävylleen, mutta ei osannut pitää näppejään erossa luomuksestaan. Eräs toinen vanha julkaisu, jossa kuva niin ikään esiintyi, tiesi kertoa, että letun- paistoainekset olivat peräti viholliselta haltuun otettuja. Kun John Deere kuoli 17.5.1886, hän jätti jälkeensä yrityksen, joka valmisti muiden tuotteiden ohessa 180:a erilaista auramallia yli kolmen ja puolen hehtaarin sähkövalaistussa tehdashallissa. 1838 John Deere myi ensimmäisen terässiipensä maanviljelijälle nimeltä Lewis Crandall. Hän palasi pian yhtiöön ja tehtaili pitkin 1860-lukua patenttia patentin perään. 1850-luvun lopulla John Deere oli jokusen yhtiökumppanuuden jälkeen oman yhtiönsä herra. Varmuutta asiaan tuskin saamme koskaan, sillä molemmat kuvan miehistä ovat jo edesmenneitä. Jutun kuvitukseksi oli SAkuvan arkistosta valikoitunut kuva kahdesta letunpaistoon ehtineestä sotilaasta. Lukijamme Seppo Laatikainen koki yllätyksen kuvan nähdessään, sillä lettuja paistava sotilas ei ollut kukaan muu kuin Sepon isä. Monella meistä on muistoja Suomenkin aloilla ahertaneista ja ahertavista vihreistä Jontikoista. Maanmuokkaaja kehui auraa naapureilleen, ja Deere sai kak- si uutta tilausta. 1800-luvun puolella yritys valmisti myös esimerkiksi polkupyöriä, mutta pääpaino pysyi maatalouskoneissa. Siitä se lähti: vuonna 1841 hän valmisti 75 auraa, vuonna 1851 Deere & Tate -yhtymä valmisti 75 auraa viikossa. Tuon kymmenluvun lopulla tehdas tuotti vuosittain jo kymmeniä tuhansia auroja, kultivaattoreita ja äkeitä. Jo kahdeksanvuotiaana nassikka oli nahkurin opissa koulunkäynnin ohella. Suomalaisten kädenjälki kulkee perinteikkään ja arvostetun merkin alla. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Keksijä John Deere 110 vuotta Ennen kuin kuluva ajastaika ennättää tyystin juosta ohitsemme, muistellaan hetki erästä amerikkalaista seppää, jonka pajasta kasvanut suurorganisaatio työllistää aika monta suomalaistakin kouraa. Nykyään John Deere valmistaa maatalous-, metsä- ja rakennusalan koneita; se on kaikkien toimialojensa jättiyritys. Mutta ei ole heitä unohdettu.. Osaammekin nyt kertoa, että oikeanpuoleisena kuvassa pääkokin virkaa tekee Eetu Laatikainen Vuolijoelta ja vasemmalla taikinaa sekoittaa Jahvetti Halonen. Pari vuotta myöhemmin hänet jo tunnettiin heinäharavasta, joka hiottujen piikkien ansiosta läpäisi maan ja niitetyn heinän kuin tyhjää vain. Tätä ei Seppo kuitenkaan osaa varmistaa. Traktorimarkkinoille John Deere astui vuonna 1918, ja viisikymmenluvulla varovainen, kilpailijoiden vanavedessä seuraillut kehitystyö sai väistyä määrätietoisemman markkinajohtoideologian tieltä. Korpi on siis jokseenkin kyseenalainen termi, kun kuitenkin oltiin kohtuullisten yhteyksien varrella. Sepän täytyi rutiinitöiden ohella olla eräänlainen ongelmanratkoja, joka kehitti tarvittavia välineitä hankaliin työtilanteisiin. Ja kaikki alkoi aurasta… Kenties tämän jenkin synkkä ilme muuttui muikeammaksi, kun kyntöaurojen myyntikäyrä kohosi kattoon 1800-luvun puolivälissä. Kaupungissa ei ollut seppää ja töitä riitti. Hän meni sepän oppiin, ja vuonna 1825 John Deere oli ammattimies. Sahalla työskennellessään Deeren silmiin sattui kerran kiiltäväksi työstetty vanha teräksinen sahanterä. Viime vuosikymmenellä tehtyjen yrityskauppojen myötä myös Suomessa toimii iso John Deere Forestry Oy, joka valmistaa metsätyökoneita. 6 Kuva on aikoinaan julkaistu Suomen Kuvalehdessä seuraavalla kuvatekstillä: ”Ei sotapojankaan suu tuohesta ole! Karjalan korvessa huimien partioretkien lomassa ne räiskäleet vasta oikein maistuvatkin.” Alkuperäisessä kuvassa, jota lehdessämme oli hieman rajattu, näkyy taustalla vanha henkilöauto. Korkeakouluopinnot tyssäsivät alkuunsa, kun nuorta Johnia kiehtoi työnteko lukuhommia enemmän. Sen ansiosta John Deere on tehnyt uraa uurtavia traktoreita, kuten tässä lehdessä esitelty 5010 60-luvun puolivälistä. Tunnistetut sotilaat Lehtemme viime numerossa kerrottiin Ylen julkaisemista jatkosodan veteraanien haastatteluista. Aurojen valmistus vain ei sujunut: Vermontissa oli karkea maalaji, ja valurauta-aurat toimivat siellä hyvin, mutta Illinois’n savi tarttui niihin pirullisesti. Vuonna 1836 Deere siirtyi Illinois’hin, toisen Vermontin miehen ja Deeren tulevan yhtiökumppanin Leonard Andrusin perustamaan kaupunkiin Grand Detour. E nglantilaisten vanhempien poika John Deere syntyi Pohjois-Amerikan Yhdysvalloissa Vermontin Rutlandissa 7.2.1804
Arbor ja Tapio eivät menestyneet, eikä pitkään aikaan mikään muukaan merkki – kirja toteaa: ”Moottorisahoilla ei ollut vähäistäkään roolia metsätöissä Suomessa ennen toista maailmansotaa.” Jo vuonna 1945 Suomesta toimitettiin sotakorvauksina SSK-II-sähkösahaa Neuvostoliittoon. Arwidson & Co Oy:n valmistama ja Paul Silanderin suunnittelema Tapio-saha vuotta myöhemmin olivat omana aikanaan hyvin merkillisiä yrityksiä ujuttaa konesahaa metsätyöhön. Terätekniikan kehitystä sen sijaan esitellään ansiokkaasti. Kahden miehen ketjusaha on epäilemättä ollut ainakin edeltäviä suomalaisia moottorisahoja parempi värkki, mutta polttomoottorisahat veivät niistä metsätöissä voiton. Pienenä lisäyksenä neuvostoliittolaisen Družba-sahan historiaan mainittakoon, että sahan kehitti aikoinaan 50-luvulla tehdas numero 478:n lentokonemoottoreiden testaus- ja suunnittelutoimisto. Mutta tämä hieno historiateos kestää epäilemättä aikaa, sillä moottorisahan kiihkein kehityskausi ajoittuu kirjan aikajanan keskivaiheille eikä moottorisaha kaiketi enää täydellisesti mullista mitään ammattialaa. B. 7. Kirjan kuvitusta. Hyryn tarina osoittaa surullisesti sen, kuinka hyvät tuotteet jauhautuivat jo tuohon aikaan ulkomaisten jättiläisten julmetusti jauhavien jakelu- ja markkinointiverkostojen hampaissa. Valinnat ovat perusteltuja: suomalaiset kuriositeetit, merkittävät kehitysaskeleet, suosituimmat sahat ja yksi esimerkki Kaukoidän halpasahasta sekä akkusahasta. Hyvän historiateoksen tavoin tuore kirja antaa paitsi tietoa myös ajattelemisen aihetta kaikkialta varsinaisen aiheensa liepeiltä, niin työn, terveyden, talouden, tekniikan kuin maailmanpolitiikan piiristä. 215 s. Aikaisempaa toimivampi huolto toi tietysti myös suosiota. Laitteet olivat kalliita ja painavia, ja molemmissa oli edestakaisin liikkuva justeeriterä. Kirjan kiehtovinta antia on epäilemättä suomalaisen moottorisahan lyhyt ja harvoin kuultu tarina. Nykyään tuntuu itsestäänselvältä, että moottorisaha on yksi kokonaisuus, mutta 1950-luvulta aina 1970-luvulle asti – vähenevässä määrin mutta kuitenkin – ajateltiin, että moottori on sahasta erillinen, monikäyttöinen laite, tai vähintäänkin niin, että moottorisahaan piti olla saatavilla lisälaitteita ja sen piti olla muutettavissa esimerkiksi perämoottoriksi. E meritusprofessori Matti Kärkkäisen esipuheessa käsitellään yleisesti sahan varhaishistoriaa ja moottorisahan kehityssuuntia. Niitä valmistettiin vuosina 1958–1968. Moottorisaha sata vuotta Suomessa Mikko Riikilän kirjasavotta valmistuikin etuajassa – Suomen ja moottorisahan yhteistä satavuotistaivalta voidaan nimittäin juhlia vasta ensi vuonna. Kansien välistä löytää melko varmasti omien sahauskokemusten mosset ja mersut, kuten entinen metsuri Matti Kivistö asian muotoilee. Kitaa valmistanut Valmet pohti moottorisahan valmistusta Kita-sahan jälkeenkin, mutta luopui hankkeesta. Jopa yli neljäsosan teoksen sivuista kattaa Pekka Lehonkosken lista Suomessa vuosi- na 1947–2010 myynnissä olleista moottorisahoista. Robert Laguksen Arbor-puunkaatokone vuonna 1915 sekä A. Liiteosa on pitkä ja siinä on tietysti päällekkäisyyksiä kirjan muiden osien kanssa, mutta kattava tietopaketti luettelo on yhtä kaikki. Moottorisahan historia Suomessa on katkonaisuudessaan kiehtova. Myöhemmin sahan merkiksi vaihtui Kita, 08/14 ja niitä tehtiin tovi myös vapaille markkinoille. Myynti ja markkinointihan ne ovat määränneet sen, mikä saha on Suomessa menestynyt. Electrolux haali 80-luvun alussa ruotsalaissahat omistukseensa, keskittyi kehittämään Husqvarnaa ja jätti Jonsered/Raket-sahan kehityksen sikseen. Termit oli Lahden Rautateollisuuden yhden mallin luomus, ja hitaan kehittelytyön lisäksi jälleenmyynnin ongelmat vaivasivat sitäkin. Vanhat korkealaatuiset valokuvat metsätöistä, esittelytilaisuuksista ja savottakämpistä ovat teoksen ehdoton suola. Moottorisahan suomalaisen historian edetessä sivujen lomassa esitellään omissa tietolaatikoissaan sata tekijän mielestä merkittävintä moottorisahamallia. Helsinkiläisen Auto-Koneistamo Oy:n Hyry on pitkäikäisin suomalainen moottorisahamerkki. Kirjassa kiinnitetään kiitettävissä määrin huomiota taloudellisiin seikkoihin. Mikko Riikilä: Moottorisaha sata vuotta Suomessa. Metsäkustannus 2014. Sahan rohkea hyllytyshistoria Suomessa on esitetty kirjassa hyvin. Toisen myöhemmän suomalaismerkin Termitin suunnittelutyö taas kesti niin kauan, että isot tekijät ehtivät sillä välin kehittää uudet mallinsa Termitiä kevyemmiksi ennen kuin saha tuli markkinoille. Koska teos on historiateos Suomesta, on ymmärrettävää, ettei viime vuosisadan alun ulkomaiden sähkö- ja paineilmakokeiluja käydä läpi muutoin kuin maininnan tasolla. Kirjan kuvituksena on vanhoja esitteitä ja mainoksia, joissa vilahtelee aikansa julkkiksia – reissumies Tapio Rautavaara ja ajomies Heikki Mikkola nyt ainakin. Maahantuoja Elfving vaihtoi siksi Jonseredin edustuksen Stihliin, ja niin alkoi saksalaissahan voittokulku Suomen tehokkaimman sahamyyntiverkoston helmassa. Näin mainostettiin ensimmäistä suomalaista vapaille markkinoille suunnattua ja ketjuterällä varustettua polttomoottorisaha Hyryä 1950-luvulla. Suunnittelutoimisto toimii yhä Ukrainan valtionyrityksenä nimellä Ivtšenko-Progress
SUOMEN METSIEN KONEAIKA Moottorisaha 100 vuotta Suomessa -kirjan yhteydessä on syytä patistaa metsien miehet ja naiset aiheeseen liittyvään Koneaika-näyttelyyn Suomen Metsämuseo Lustoon Punkaharjulle. Tuore kommunistivalta tarvitsi peltotöiden tehostajaa muistakin kuin puhtaasti tuotannollisista syistä. Näyttelystä löytyy suuriakin metsäkoneita, mutta niiden ohella näytillä on 120 erilaista moottorisahaa yhdeksänkymmenen vuoden ajalta. Jouluna 22.–25.12. Oikaisuja Vanhat Koneet 7/14 -numeron artikkeleihin oli pujahtanut pari asiavirhettä. avoinna joka päivä mainittuina kellonaikoina. Mikäli paikalle ennättää jo Joulupuun päivän tapahtumaan 29.11., kannattaa kiertää myös joulutori ja käydä vaikkapa suomenhevosen kyydissä. Lisäksi Koneaika-näyttelyssä ovat vahvasti esillä koneellistamisessa mukana olleiden henkilöiden kuvat, tarinat ja kohtalot. Museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin kello 10–17. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia JUKON TARINA LOIMAALLA Eräs Suomen maatalouskonevalmistuksen historian merkittävimmistä nimistä on Mynämäellä toiminut Juko eli vanhalta nimeltään Junnilan konepaja. Samalla käynnillä käydään totta kai läpi muutkin metsämuseon näyttelyt kuten koneita edeltävää aikaa esittelevä Vanha Savotta. Lusto on ensi vuoden huhtikuuhun asti auki tiistaista sunnuntaihin kello 10–17. Joidenkin lähteiden mukaan valmistaja oli Victory. Joka tapauksessa Fordson-Putilovets oli Neuvosto-Venäjän ensimmäinen massatuotantotraktori, vaikka monenlaisia itsestään liikkuvia rattaita ja muita koemalleja oli maassa jo liki sadan vuoden ajan rakenneltu. Ford 5000 -traktorin mallinimeksi oli mainittu virheellisesti Major. Juko on historiansa aikana valmistanut muun muassa kivenkeruukoneita, kylvölannoittimia ja suorakylvökoneita sekä juurikas- ja perunakoneita. Lokasuojattoman Fordson-Putilovetsin pukilla täytyi varoa muutakin kuin kuraa. Maatalousmuseo Sarka sijaitsee 9-tien varrella Loimaalla osoitteessa Vanhankirkontie 383. Jukon tarina -näyttely on esillä 27.11.2014–31.8.2015. Fordson-Putilovets patsasteli monessa neuvostojulisteessa ja -kortissa, ja saipa se oman postimerkinkin. Osoite on Lustontie 1, Punkaharju. Oikea mallinimi on Super Major.. Konepajatoiminnan alkupäivistä edetään 2000-luvulla nopeasti tyrehtyneeseen konekauppaan, joka tappoi paikkakuntansa suurimman yksityisen työnantajan vuonna 2010. Jutussa mainittiin Leylandin 70–80-lukujen vaihteen turvahyttien valmistajaksi Vincentin (lähde: Antho- ny Clare: Nuffield Tractor Story, volume 2). Vladimir Iljitš Lenin uskoi, että vähemmän sosialismiin kallellaan olevat talonpojat saadaan kollektivismin puolelle, kun heille tarjotaan tehokkaat työvälineet. Näyttelyssä on kuva- ja filmiaineistoa, työntekijöiden haastatteluja ja Jukon tuotteita. Mutta se on jo toinen tarina. Näyttely kertoo puunkorjuun koneistumisesta sekä metsätalouden ja -teollisuuden kehittymisestä aina viime vuosisadan vaihteen varhaisista kokeiluista tämän päivän moderneimpaan puunkorjuutekniikkaan ja tulevaisuuden visioihin saakka. Putilovin tehtaalta putkahti ensimmäinen Fordson-Putilovets vuonna 1924 ja tuotanto jatkui vuoteen 1933 asti. Putilovin Fordson ei ollut ainoa Fordilta isoon itänaapuriin lisensoitu menopeli – valmistettiinhan 30-luvulla A-Fordistakin itäistä GAZ-Aversiota. 8 Tapahtumakalenteri Ilmoita omasi: toimitus@vanhatkoneet.fi MARRASKUU 29.–30.11. Helsinki, Pienoisrautatiekerhon joulunäyttely 29.11. Punkaharju, Joulupuun päivä, Suomen Metsämuseo Lusto 30.11. Kouvola, Adventin avaus, Kouvolan putkiradiomuseo JOULUKUU 13.12. Seinäjoki–Koskenkorva, Joulupukin höyryjyna Ysikymppinen Neuvosto-Fordson Euroopan alueella valmistettiin Fordsontraktoreita lisenssin kautta myös Leningradissa. museo on suljettu, mutta 26.12.–11.1. Loimaan maatalousmuseo Sarassa alkaa aivan tämän lehden ilmestymisen aikoihin koko yrityksen historiaa läpikäyvä näyttely. Luultavaa on, että Leylandeihin ruuvattiin useiden tekijöiden hyttejä. Leyland 704 –jutun kuvatekstissä vanhan- ja uudenmalliset etupainot olivat menneet sekaisin. On hauskaa ajatella, että periamerikkalaisten unelmien veistäjän Henry Fordin traktorimalli kelpasi Neuvostojen maassa sosialismin sankariksi. 3+1-vaihteista 20 hevosvoiman petrolimasiinaa valmistettiin ainakin 36 100 kappaletta, ja joidenkin lähteiden mukaan valmistusmäärä olisi ollut liki 50 000. Kuva on julkaistu TehnikaMolodjoži-lehden numerossa 1/1975. F-P oli käytännössä sama traktori kuin ensimmäinen Fordson-malli F
Alus pystyi sukeltamaan poikkeuksellisen syvään ja pysyttelemään siellä suurten akkujen avulla pitkään. X–1:llä ajettiin 1920-luvulla pitkin ja poikin erityisesti Välimerta, ja projektia yritettiin pitää salaisena. Tornien 5,2-tuumaiset tykit avaavat tulen heti, kun ovat veden pinnalla. 110-metrinen runko oli muotoiltu huolella ja toimi veden päällä ja alla loogisesti. 9. Sen sijaan Japani, Italia, Saksa ja Yhdysvallat tunsivat veneen niin hyvin, että ne jopa kopioivat siitä olennaisia osia kymmenen vuotta myöhemmin alkavaan toiseen maailmansotaan. Uuden X–1-koeveneen vesidynamiikkaa oli hiottu huolellisesti pienoismalleilla ennen täysikokoisen aluksen rakentamista, kunnes siitä saatiin täysin moitteetonta. Ensin ilmestyy näkyviin periskooppi ja sen takaa tukeva oudon näköinen masto, jonka yläosa muistuttaa T-kirjainta. Sukellusveneet oli tähän asti tehty piileskelemään. Seuraavaksi näkyy muista veneistä poikkeava pyöreä keula ja komentotornin yläosakin nousee vedestä. Niiden aseistuksena olivat tyypillisesti keula- ja perätorpedoputket, joihin ladattavilla torpedoilla saattoi hätyytellä pinta-aluksia. X–1 – brittien mysteerisukellusvene Teksti: Juha Riihimäki V esi kuohuu ja kuplii, kun valtava sukellusvene ponnistelee pintaa kohden. Torpedoissa oli kuitenkin yksi olennainen vika: uusimpana aseteknisenä keksintönä ne olivat erittäin kalliita, ja mikä pahempaa, toimintavarmuus jätti joskus kovastikin toivomisen varaa. Britanniassa sen sijaan ei ollut aihetta iloon. Kun torpedoja ei sukellusveneessä voinut kantaa kovin montaa kerrallaan, veneen uhka monelle aseistamattomallekin laivalle oli hyvin rajoitettu. Tässä onnistuttiinkin yli odotusten, koska brittiläinen kotiyleisö tunsi veneen vain salaisena mysteerisukellusveneenä. Veneen britti-dieseleitä ei ikinä saatu toimimaan rikkoutumatta yli 55 prosentin teholla. Pituus 110 metriä. Kun kannelle laitettiin tykkitornit, voitiin käyttää torpedojen sijaan paljon halvempia perinteisiä ammuksia, joiden osumatarkkuus oli periskoopin takana olevasta uudes08/14 ta tulenjohtotornista johtuen erinomainen. Suurin testattu sukellussyvyys 110 metriä. Kaikesta teknisestä edistyneisyydestä huolimatta X–1 pysyi loppuun saakka kehitysprojektina, jonka tien päässä odotti polttoleikkaajan purkupilli. Sukellusveneristeilijän ideana olikin luovia akilleenkantapäiden ohi kahdella tavalla. Aseistus 4x5,2 tuuman tykki kahdessa tornissa, 2x0,3 tuuman konekivääri, 6 x 21-tuuman torpedoputki. X–1 LYHYESTI Käytössä 1925–1936. X–1 oli nimenomaan kehitysprojekti, jolla Iso-Britannia tutki uusia ratkaisuja 1920-luvun kuluessa ja 1930-luvun alussa. Näin X–1:n oli ajateltu toimivan. Brittien edellinen suuri sukellusveneluokka K oli saanut kutsumanimen killer eli tappaja, koska sen sukeltaessa vene painui aina silloin tällöin keula alaspäin kaikista ohjaustoimenpiteistä huolimatta ja tömähti suoraan pohjaan. Miehistö 111 henkeä. Lopulta veneen kohtaloksi kuitenkin koitui kuivatelakkakäynti, jossa se kaatui pukeilla kyljelleen ja poikkeuksellisen suurien akustojen akkuhapot täyttivät veneen sisätilat. Jokaista upotusta varten näitä ”kaloja” tarvittiin monta, vaikka yksikin osuma oli usein kohtalokas. Aluksessa oli kaksi sen ajan suurinta sukellusvenetyyppistä dieselmoottoria ja lisäksi kaksi saksalaisesta sotasaalisveneestä siirrettyä apudieseliä. 2x1100 kilowatin Vickersin diesel, 2x890 kilowatin saksalainen MANin diesel sekä 2x750 kilowatin General Electricin sähkömoottori potkurien voimanlähteinä Suunniteltu huippunopeus pinnalla 19,5 solmua / 33 km/h, sukelluksissa 9 solmua / 17 km/h. Ktyyppi ei siten ollut sukellusvenemiehistöjen suosiossa, vaikka vain yksi vene kaikkineen menetettiin tällä tavalla hiuksianostattavissa sukelluksissa. Tässä vaiheessa tapahtuu jotain outoa: tornin kummallakin puolen sen juuressa vedestä purkautuu kaksi valtavaa tykkitornia, jotka kääntyvät heti harjoitusmaalina käytettävää vanhaa rahtilaivaa kohden. Maksimimatka pinnalla 23 000 kilometriä ja sukelluksissa 93 kilometriä. Katselemme brittien sukellusveneristeilijä X–1:tä, joka edusti merimahdin uusinta tekniikkaa 1920-luvulla. Ammukset olivat myös niin pieniä, että niitä voitiin veneeseen varastoida suuria määriä, jolloin sukellusveneristeilijällä voitiin periaatteessa upottaa vaikka kokonainen rahtilaivasaattue kerralla. Ja kun olosuhteet pinnalla muodostuivat risteilijälle kuumaksi, se saattoi sukeltaa viileään veteen piiloon
Vieläköhän joku osaa tällä koneella ohjelmoida. Ohjelmointiväline eli kone, jolla reikäkortit valmistettiin, oli lempinimeltään piano. Kun kuviollista kangasta kudottiin kangaspuilla, piti lanka vaihtaa toisenväriseen käsin nostamalla. Reikäkorttia oli jo häntä ennen sovellettu kangaspuiden käyttöön, mutta Jacquard loi vuonna 1805 ensimmäisen täysin automatisoidun kudontalaitteen. Lankoja saattoi olla samaan aikaan käytössä tuhansia, joten työ oli äärimmäisen hidasta ja virhealtista. Koneohjelmointia 1800-luvun alusta Joseph Marie Jaqcuardin keksintöä, tekstiilikonetta, jonka toimintaa ohjataan reikäkortilla, voidaan pitää yhtenä tietokoneen äärimmäisenä esimuotona. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Kari Mattila S ilkkikutomot kukoistivat Ranskan Lyonissa 1700- ja 1800-lukujen taitteessa. KuvisKonetta, jolla reikäkortit valmistettiin, kutsuttiin pianoksi. 10 samme esiintyy Tampereen työväenmuseo Werstaan Tekstiiliteollisuusmuseon jacquardinkone, johon reikäkorttimekanismi on asennettu jälkikäteen – alempi puuosa on selvästi vanhempaa perua. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia Reikäkortti kiertää jaqcuardinkoneessa, joka kutoo siihen koodattua kuviota kankaaksi. Automaattikone toi melkoista helpotusta työhön, jossa yhden ihmisen oli pitänyt pysyä perillä koko lankasekamelskasta. Konetta on käytetty Tampereella sekä puuvilla-, villa- että pellavateollisuudessa.. Ainakin jollain tavalla samanlaista näpyttelyä lienee siis ohjelmointi ollut kaksisataa vuotta sitten kuin nykyäänkin. Kudontakoneessa siis pyörii reikäkorttinauha, ja sen ohjastamana työskentelevä kudontakone valmistaa kangasta, jossa toistuu reikäkorttiin ohjelmoitu kuvio. Taustalla itse jacquardinkone. Tuota laitetta ryhdyttiin kutsumaan nimellä jacquardinkone. Joseph Marie Jacquardin (1752–1834) isä oli kutoja, ja keksijän uralla jo joitain askelia ottanut Joseph Marie päätti helpot- taa kuviokankaan kutomista
Vuosien saatossa ovat tutuksi tulleet myös vanhojen koneiden moottorit. MERKKIEDUSTUKSET: SEINÄJOEN MOOTTORIHIOMO Rajatie 48, 60120 Seinäjoki | Puh. 06-4149 511, 040-596 1409 info@moottorihiomo.fi | www.moottorihiomo.fi www.facebook.com/vanhatkoneet Laaja valikoima kylpytynnyreitä Alumiiniset kylpytynnyrit Lasikuituiset kylpytynnyrit Puiset kylpytynnyrit Kamiinat koriks.fi koriks@koriks.ee Puh: + 358 50 306 3123. MOOTTOREIDEN ERIKOISLIIKE PALVELUKSESSANNE MOOTTORIHIOMO HUOLTAA JA KORJAA MOOTTORIT Moottoriexpertti Seinäjoen Moottorihiomo on jo vuodesta -66 asti palvellut asiakkaitaan mitä erilaisimmissa moottorialan huolloissa. MOOTTORIKONEISTUKSET MYÖS VANHOIHIN KONEISIIN
Hollola 12. Jokela on ostanut vähän ajetun, lähes alkuperäiskuntoisen traktorin yli kolmekymmentä vuotta sitten silloisesta työpaikastaan. TRAKTORIKAUPPIAAN SILMÄTERÄ VOLVO T 24 1954 Kari Jokelan omakotitalon pihalla on pieni punainen piharakennus, jonka suojissa säilytetään miehen silmäterää, vuosimallin 1954 Volvo-traktoria
13
Traktorit ja autot saman katon alla Kari Jokela on työskennellyt aikanaan traktori- ja konemyyjänä lahtelaisissa autoliikkeissä ja seurannut traktorimyynnin vaiheita aitiopaikalta. Jokela oli arvostettu ja luotettava myyjä; Lahden seudun isännät muistavat Karin reiluna ja rehtinä myyntimiehenä, jonka kanssa oli ilo asioida. Tällöin myös Jokelan työpesti Volvon konemyyjänä päättyi. VOLVO T 24 1954 Volvon Mars-symboli, viisi kirjainta ja vinonuoli somistaa T 24:n nokkaa. Volvon T 24 - ja T 25 -malleja valmistettiin vuosina 1952–1959. Kari Jokelalle on työuransa aikana kertynyt mittava kokoelma erilaisia lippalakkeja. Vuonna 1952 esiteltiin parannellut Volvo T 24 - ja T 25 -mallit sekä vihreät rinnakkaismallit BM 24 ja 25, joissa kaikissa oli käytössä 2,2-litrainen bensa/petrolimoottori. Traktorit olivat sikäli edistyksellisiä, että hydrauliikka oli jo 1950-luvun alusta lähtien kytkimestä riippumaton – läheskään kaikissa maataloustraktoreissa ei vielä niin ollut. Pyörien kokoa oli kasvatettu ja akseliväli pidennetty 170 cm:stä 177:ään, ja sekä tehoa että nopeutta oli saatu lisättyä. Traktoreitahan myytiin 1950–1970-luvuilla myös autoliikkeissä; Volvoa myytiin paitsi Laborin toimesta myös Volvon henkilöautoja myyvien edustajien kautta. Teksti: Lea Lahti Kuvat: Jan-Erik Laine 14 K un Volvo osti Bolinder-Munktellin vuonna 1950, tehtaalla alettiin valmistaa bensa/petrolikäyttöisiä punaisia Volvoja sekä hehkukuula- ja dieselmoottorisia BM:iä. Volvon kohdalla asiat menivät lopulta niin, että traktorivalmistuksessa tapahtui ennennäkemätön Suomi–Ruotsi-fuusio, kun Volvo BM ja Valmet löivät hynttyyt yhteen maataloustraktoreiden ja metsätyökoneiden osalta. Yhdistymisen myötä perus-Volvon valmistus loppui ja tehdas keskittyi pelkkien maansiirtokoneiden valmistukseen. Fuusion seurauksena 1980-luvun alkupuolella Suomessa alettiin valmistaa Volvo BM Valmet -traktoreita, joiden nimi myöhemmin lyheni pelkäksi Valmetiksi ja samalla traktorimyynti siirtyi pois Volvon edustajilta. ”Kaupanteon yhteydessä sanoin aina isännälle, että saat tästä komean uuden oikeanmerkkisen lippalakin sillä ehdolla, että annat tuon vanhan vääränmerkkisen pois”, Jokela nauraa.. Vuonna 1994 Ruotsi katkaisi maansiirtokoneiden tuonnin Suomeen ja perusti maahamme oman myyntiorganisaation koneilleen. Volvo-nimi tulee latinan kielen verbistä volvere ja tarkoittaa ”minä pyörin.” Tämän yksilön kohdalla pyörät pyörivät vakaasti edelleen
”Tässä ihan naapurissa oli juuri samanlainen, joka meni nurin. Volvo oli hyvän ja kestävän traktorin maineessa. Kysyttäessä mies kertoo perusteellisesti Volvon T 20 -sarjan ominaisuuksista. Tämä ominaisuus ei ollut pelkästään Vol- T 24 oli aikanaan pieni ja näppärä, mutta myös tehokas traktori. Aikalaisiinsa, esimerkiksi Fordsoneihin ja Nuffieldeihin verrattuna Volvo T 24 oli aika pieni laite, mutta ehkä juuri siksi se oli aikanaan hyvin näppärä ja ketterä traktori, ja kokoonsa nähden kuitenkin melko suorituskykyinen: se jaksoi muun muassa hyvin vetää kahta auraa. Isäntä jäi alle puristuksiin ja traktori syttyi vielä palamaan. Traktorimalli oli tunnettu siitä, että se nousi helposti pystyyn ja kaatui. Moottori oli tunnetusti pitkäikäinen, eikä siinä ollut suurempia vikoja. Onneksi isäntä sai jotenkin keploteltua itsensä pois ja henki säästyi, joskin kumisaapas paloi jalkaan kiinni”, Kari kertoo esimerkin. Pahaksi onneksi traktorissa oli paikoillaan ohjaamo, johon oli käynti ainoastaan takakautta ja se vielä vaikeutti poispääsyä. 15. Ketterä mutta kärkäs keulimaan Kari Jokela on asiantuntija kuvailemaan Volvon hyviä ja ei niin hyviä ominaisuuksia, koska on ammatissaan päässyt vertailemaan useita saman ajan laitteita
”Olin Volvon myyjällä Lahden Autoedustuksella konemyyjänä ja tein silloin tästä traktorista sellaisen kaupan, että vaihdoin sen Heikki Iisakkilan vanhaan mutta huomattavasti Volvoa uudempaan Nuffield-merkkiseen traktoriin”, Kari muistelee. Kukapa kauppias olisi halunnut kaupanteon yhteydessä sellaisesta asiasta muistutella. Tämän Volvon tarina Volvo T 24 myytiin uutena Helmisen autoliikkeestä Lahdesta Hollolan Hatsinaan Usko Mäkelälle vuonna 1956. ”Yhden kerran tällä on koemielessä kynnetty perunamaata; kyllä tämä on ihan täy-. Kun Mattila päätti vaihtaa Volvon uudempaan, hän päätyi hieromaan vaihtokauppaa liikkeeseen, jossa Jokela oli töissä. Pihahommissa Volvolle ei ole Jokelan toimesta tehty mitään pesua ja normaalia huoltoa kummempaa – ja mitäpä ehjälle vähän ajetulle traktorille tarvitsisikaan tehdä. Konekanta kasvoi vauhdilla, eivätkä kaikki osanneet varoa kaatumista – eikä siitä ollut riittävästi varoiteltukaan. Traktori oli 16 myyntihetkellä jo kaksi vuotta vanha joskin täysin käyttämätön. Moni oli varsin kokematon koneenkäyttäjä ostaessaan ensimmäisen traktorinsa. VOLVO T 24 1954 Takakuuppa on tarpeen monessa työssä omakotitalon pihapiirissä, kaikenlaista kuljetettavaa löytyy aina. Siksi kai maalaus teetettiin. Seuraava omistaja Toimi Mattila osti Volvon Mäkelän perikunnan lukuun pidetystä huutokaupasta ja käytti sitä maatilallaan Hollolan Uskilassa, kunnes traktorille kertyi yli 30 vuotta ikää ja tuli tarve hankkia tilalle hiukan isompi kone. ”Siinäkin hommassa se pelasi moitteettomasti”, omistaja kehuu. ”Keväällä tällä ajeltiin aika paljon, kun tehtiin polttopuita”, Karin puoliso Leena Jokela kertoo. Peltitöitä maalausta varten ei tarvinnut tehdä, sillä mitään kolhuja siinä ei ollut, mutta olihan vanha maalipinta toki jo haalistunut”, Kari kuvailee. Joukossa oli paljon sellaisia, joilla ei ollut minkäänlaista aiempaa kokemusta traktorin tai muun moottorityökoneen käyttämisestä. Volvo oli vaihtoon tullessaan melko vähän ajettu ja kaikin puolin täydellisessä alkuperäiskunnossa, mutta traktori haluttiin liikkeen toimesta maalauttaa uudelleen. ”Harvassa on ne vuodenpäivät, kun kädet ei ole rasvassa” von vaiva, vaan kaikenmerkkisten traktoreiden kaatumiset olivat hyvin yleisiä 1950-luvulla. Volvoa käytetään nykyisellään pääasiassa harrasteajoon sekä pieniin piha- ja puutarhatöihin. Valmistenumeron perusteella traktorin voidaan todentaa olevan vuoden 1954 mallia. ”Uusi Holman toimipaikka avattiin juuri ja tämä haluttiin maskotiksi sinne. Volvolla on pyöritetty myös omatekoista haketuskonetta. Kari Jokela osti Volvon omakseen työpaikaltaan Lahden Autosalpa Oy:stä vuonna 1993
VOLVO T 24 MOOTTORI nelisylinterinen bensiini/petrolimoottori, tilavuus 2155 cm3 (sylinterin halkaisija 87,31, iskun pituus 90 mm), teho 27,5 hv POLTTOAINESÄILIÖ 45+5 litraa VAIHTEISTO 5+1, huippunopeus 26 km/h RUMPUJARRUT RENKAAT edessä 5,50-16 takana 12,4/11-28 MITAT paino 1570 kg, korkeus 165 cm, pituus 275 cm, akseliväli 177 cm VUOSIMALLI 1954 Moottorin pyörittämä hydrauliikkapumppu liikuttaa nostovarsia, vaikka kytkinpoljin olisikin pohjassa. 08/14 17. ”Me naiset olemme ainakin vielä pysytelleet vain huoltojoukoissa”, Leena hymyilee. Rauta kiinnitetään pystyasentoon, kettinki kulkee runkon alta.” Ohjetta on selvennetty piirroksella, jossa on teksti ”lemmari tähän, pultti tähän.” Autotallin aarteita Jokelan harrastekalusto ei rajoitu pelkkään traktoriin, Jokelan omistuksessa on myös täysin alkuperäiskuntoinen vuosimallin 1980 Volvo 264 -henkilöauto sekä entisöintityön alla oleva Saab 96 1975. Renkaat ovat edelleen samat, joilla kone uutena lähti ensimmäiselle omistajalleen. ”Autojen ja traktoreiden laitto on mukavaa ajanvietettä, ja kun tässä samassa pihapiirissä meitä on useampia harrastajia, on aika harvassa ne vuodenpäivät, kun kädet ei ole rasvassa. ”Sytytys oli liian aikaisessa ja se löi takaisinpäin kovan kajauksen kera”, Jokela kertoo nyt jo nauraen. Tallessa olevaan alkuperäiseen käyttöohjekirjaan on kirjoitettu käsin ohjeet niittokoneen kiinnityksestä: ”Niittokoneen terää nostava rauta kiinnitetään lyhkäseen nostovarteen, pitkät otetaan pois. Jokelan Volvossa voiman ulosottoakselin päällä on alkuperäinen suoja – sellaista ei taida olla tallessa kovinkaan monella. dessä työkunnossa, voisi tehdä ihan mitä vaan töitä, jos olisi tarvetta”, Jokela vakuuttaa. Nyt ollaan oltu perunapellolla, siksi kädet on oudon valkoisena”, Kari nauraa. Tuntimittaria ei ole, mutta luultavasti tunteja ei ole kovin suuria määriä kertynyt koneen kunnosta ja renkaissa edelleen olevasta hyvästä pinnasta päätellen. Kun traktoria veivattiin käyntiin Jokelan kotipihalla ensimmäistä kertaa, se päästi yllättäen komean tervetuliaispamauksen, joka säikäytti paikallaolijat perinpohjin, kaikki hyppäsivät kiireesti muutaman loikan taaksepäin
18
Someron suunnalle ne tulivat ja siellä ärjyvät yhä – iskukunnossa. SUOMEA JYRÄNNYT JONTIKKA JOHN DEERE 5010 1965 John Deere 5010 oli 1960-luvun alkupuoliskon uuden Jontikkamalliston äärimmäinen jättiläinen. Somero 19. Suomeen jenkkihirmuja rantautui tiettävästi vain kolme kappaletta
”Kaikki kolme ovat olleet urakoitsijoiden jälkeen maanviljelijöillä. Mutta jos pelto tahtoikin pettää hirmun alla, tie kesti. JOHN DEERE 5010 1965 K uluneena vuonna lehdessämme on esitelty useampikin mielenkiintoinen John Deere -malli. Ensimmäinen vientiin lähtenyt 5010 astui Yhdysvalloissa laivaan elokuussa 1962 ja viimeinen maanpakolainen poistui Jenkkilästä joulukuussa 1965, mutta Suomeen nämä maahanmuuttajat saapuivat kuitenkin vasta vuoden 1966 puolella. Härmän kolmikkoa käytettiin täryjyrän vetäjinä maantien teossa aina 2000-luvulle asti. 60-luvun Suomessa 5010 oli oikea maatalousnäyttelyiden magneetti, mutta maatalouskäytössä se ei ollut kovin haluttu. Teksti: Mika Rassi haluttiin mahdollisimman alkuperäisen kaltainen. Lietolainen harrastaja on muuten samainen Tapani Laukkanen, jonka vuosimallin 1949 John Deere M -traktori esiteltiin Vanhojen koneiden numerossa 5/11.. Sivumennen voidaan sanoa, että ainakaan hinta ei ole tippunut: ensimmäisestä valmistetusta 5010:stä maksettiin vuonna 20 2006 uudessa maailmassa 79 100 paikallista taalaa. Valtavan museon valtavimpia esineitä on kuusikymmenluvun Jontikan köriläs, enJälkiasennukset on simmäinen takavepoistettu, sillä toinen John Deere, jossa oli yli sata heMäkilän yksilöstä vosvoimaa. Usein Suomen 5010:en vuosimalliksikin on otaksuttu 1966. Kaikki kolme Suomeen hankittua jätti-Jontikkaa tuotiin kahden tieurakoitsijan käyttöön Saloon ja Somerolle. JontikkaKuvat: ruuhka osui aivan sopivasti, sillä auratehtailijana Jan-Erik Laine aloittaneen John Deeren syntymästä tulee tänä vuonna kuluneeksi 110 vuotta. Someron Pyölin kylässä sijaitsee Mäkilän traktorimuseo, jonka vehkeillä täyttäisi useammankin lehden sivut: museon uumeniin kätkeytyy nimittäin toistasataa traktoria. Tämä johtui paitsi suuresta hinnasta (yli 46 500 markkaa) myös massiivisesta painosta. Peuran vuosi on hyvä päättää yhteen merkin traktorituotannon virstanpylväistä. 6000 kilon kieppeillä liikkuvaa painoa käsitellään tässä jutussa erikseen. Yksi on edelleen peltohommissa: viljakuormia sillä pellolta ajetaan, ja sehän vetääkin sitten millaista jyväsatsia hyvänsä. Traktoreiden historiaa osaa valottaa veljensä Heikin kanssa traktorimuseota pyörittävä Pekka Mäkilä, joka hankki oman huippukuntoisen ja alkuperäiseksi palautetun yksilönsä seitsemisen vuotta sitten. Yksi kolmesta on puolestaan myyty taannoin Lietoon harrastajalle”, Pekka kertoo Suomen isojen Jontikoiden omistajahistoriasta ja nykysijainnista. Ne jyrää meitin! Aikansa suurin Jontikka on iso ja raamikas traktori edelleen
Koska traktorit tuotiin Suomeen vetokäyttöön, ei niissä ollut nostolaitteita. Hallintalaitteet ja ylellinen penkki olivat samat myös 4010-mallissa. Vaikka Jontikka oli ollut maanviljelijällä, sitä ei kuitenkaan juuri ollut peltotöissä käytetty. 08/14 Pekan oma yksilö löytyi melliläläiseltä maanviljelijältä. ”Se tuli ihan nappikuntoisena. Näin koneen ajateltiin helpommin taipuvan jatkokehittelyyn. ”Myyjä ei sanonut hintaa vaan pyysi tarjoamaan. 5010 oli rankasti ylimitoitettu traktori, olihan siinä hurja 8,7-litrainen moottori. Lopulta sitten tarjosin mukamas paljon. Sinällään hienon näköinen ja traktoriin oikein hyvin istuva SG-hytti poistettiin samasta syystä. Tämä selittää varmasti osaltaan traktorin hyvää ostokuntoa. ”Edellinen omistaja oli asentanut moottoriin turbon. Totta kai myyjä huomasi, että olin innostunut, ja sanoi, ettei anna. Kauppaa hierottiin kolmisen vuotta ennen kuin kone heltisi. Aika fiksusti laitettu: ei maallikko erota, onko se alkuperäinen vai ei.” Muita jälkiasennuksia Pekka sen sijaan on purkanut. Menin päivän päästä uudestaan ja taivuin siihen, mitä silloin sitten pyydettiin”, Pekka selostaa kauppapainiansa. Samoin isot 13x28-etupyörät 21. Kaupantekoa sekä alkutilaan palauttamista Koneenkäyttäjällä on suljettu tila, jossa voi valita vaihteiden paljoudesta mieleisensä. Vain starttimoottorin jännitemuunnin piti vaihtaa”, kehuu Pekka. Se oli hyvin asennettu, mutta otettiin pois, koska traktorista haluttiin mahdollisimman alkuperäisen kaltainen. Edellisen omistajan asentama nostolaite saa sekin museomieheltä kiitosta: ”Siinä on pelkät apusylinterit käytössä, ja vetovarret ovat peräisin jostain isosta Fordista
Mittari on tällä hetkellä toiminnassa, mutta näyttää niin pientä tuntimäärää, ettei omistaja usko sitä alkuunkaan. Kaikki kolme Suomeen tuotua 5010-Jontikkaa tulivat vetämään täryjyrää tietyömaille. Aikoinaan muutostöiden alta irrotetut alkuperäisosat löytyivät onneksi kaupan kylkeen. Toiseen Somerolla olevaan 5010:een tehtiin jo koneremontti, sillä moottori oli niin lopussa. Koneen koko jaksaa yhä ihmetyttää omistaja Pekka Mäkilää, vaikka Jontikka on ollut kokoelmissa jo useampia vuosia. Entinen mies sekoaa jo niin yksiköissä kuin laskuissa ja toteaa vain, että painaahan se monta tonnia. Kone ei savuta, mutta parempaa käyntiinlähtöä toivottaisiin. vaihdettiin alkuperäisiin”, Pekka listaa. Aikamoinen jötkäle siis yhtä kaikki. Jälkimmäinen ei taida siltikään jättiläisen vahvimpia puolia olla. Usein on väitetty, että kone painaisi kuusi ja puoli tonnia. En tiedä, onko tähän tehty”, Pekka tuumii.. Tämä käsitys johtuu – yllätys yllätys – sekaannuksesta mittayksiköissä. 22 Kone ja välitykset kunnossa Jontikan moottorille ei Pekka ole tehnyt turbon poistamisen lisäksi mitään. Erityisen iloinen Pekka on siitä, että alkuperäinen penkki sattui myyjän varastossa silmään: ”Sitä ei tavaran keskeltä meinattu löytää, mutta sitten pilkisti keltaista – onneksi. JOHN DEERE 5010 1965 MONTA TONNIA John Deeren Uuden Sukupolven malliston suurin traktori 5010 esiteltiin vuonna 1962. On hyvin ymmärrettävää, että tuo yksikkönimi on kääntynyt metrisysteemiä puhuvaan suomalaiseen suuhun suoraan tonniksi. Suuttimien tarkistaminen on kuitenkin jossain vaiheessa edessä. ”Tiehommissa tehtiin montaa vuoroa ja kone oli työmailla 2000-luvun alkuun asti, joten on siinä tunteja oltava hirmuisesti. Sellaista ei kenties olisi Amerikastakaan saanut.” Levikepyörät ja takapyörien painot sen sijaan olivat Pekan harmiksi jääneet ison koneen kulkeman tien varrelle. Mutta toinen yleisemmässä käytössä oleva yksikkö on ’ton’, joka tarkoittaa niin sanottua pientä tonnia ja vastaa noin 907,2 kilogrammaa. Pyöristä puheen ollen sopinee mainita, että 24,5x32takarenkaat kehitettiin aikoinaan juuri 5010:tä varten vedon ja kantavuuden parantamiseksi. Amerikassa tunnetaan kyllä meikäläinenkin tonni nimellä ’tonne’. Kuuden ja puolen pienen tonnin painoinen traktori painaa näin ollen alle 6000 kilogrammaa: Don MacMillanin iso John Deere -kirja ilmoittaa tarkaksi painoksi 5850 kg. ”Nyt kerätään rohkeutta, että uskalletaan vääntää sironpuoleinen pultti auki”, Pekka hymähtää
Mutta toisaalta konetta on sitten hieman mukavampi kuunnella. Tosin synkronointi koskee vain kahta vaihdetta eteen ja yhtä taakse. Siihen pitäisi sitten saada vähän vetäjää vastaavat aurat – kuusisiipiset siinä saisi takana olla.” Mäkilän traktorimuseolla tämän hirmun siis tapaa. Turbon takia koneessa oli ostettaessa toisenlainen vaimennin, mutta Pekka kävi ottamassa putkeen mallin somerolaisista malliveljistä ja teki uuden tarkasti mittojen mukaan. Oman Jontikkansa vaihteiden hyvään toimintakuntoon Pekka keksii ainakin yhden selityksen: ”Jyräähän vedettiin hiljaa, joten pääasiassa on käytetty pieniä vaihteita. ”Aluksi vaihteet olivat vaikeat käyttää mutta nyt jo ihan selvät. Äänenvaimennin on mahtava”, kuvailee Pekka. 5010:en myötä John Deere liittyi kolmipistenostolaitestandardiin. 5010:essä on aikansa lapseksi myös hulppea määrä vaihteita: kahdeksan eteen ja kolme taakse. Voimme luvata, että museosta tulee vielä juttua lehtemme sivuille. Mainittu vaimennin ei ole alkuperäisosa. ”Ei sitä pois myydä ennen kuin vararikko tulee”, Pekka vakuuttaa ja pohtii veteraanin valjastamista työnäytöksiin: ”Toistaiseksi sillä ei ole ajettu muuta kuin paraatiajoja, mutta on ollut tarkoitus panna se kyntöhommiin. 5010 hyrrää ja säihkyy Mäkilän museolla jatkossakin. ”Kuutoskoneen käyntiääni on tasainen ja suhteellisen kaunis täysilläkin kierroksilla. Enpä tiedä, mitä niillä pelkillä lokasuojan valoilla muka näki – ihan olemattomathan ne ovat”, Pekka tuhahtaa. ”Suomessa lokasuojavalot eivät riittäneet: täällä piti laittaa etulamput rekisteröintiä varten. Varsinaisena herkkuna laatikko on myös synkronoitu. Kovin kauas ei omistajan veikkaus jää tehtaan käsityksestä, sillä Jontikan huippunopeudeksi on ilmoitettu 32 kilometrin tuntivauhti. Kun isompia välityksiä on tarvinnut vain siirroissa, ne ovat jääneet vähälle käytölle.” Näkyy ja kuuluu Vanhassa USA:n mainoskuvassa ison Jontikan nokalla ei näy valoja lainkaan, ja Pekan käsitys onkin, että rapakon takana pärjättiin vähemmillä lyhdyillä. Sen vuoksi aikanaan suurten hevosvoimien suhde yhä tänäkin päivä08/14 nä valtavaan 8,7-litraiseen koneeseen on nykynäkökulmasta outo. Vaikka vaihteita on paljon, kierroksia on koneessa vähän, eikä se varmaan yli 29 km/h kulje”, Pekka tarinoi ajokokemuksistaan. Mäkilän koneessa nostolaite on kuitenkin jälkiasennus: tietyöjuhdassa ei näet aikoinaan nostintilpehööriä kaivattu. 5010:en kierrosmäärä on, kuten sanottua, pieni. Laatikossa on näet eteen neljän ja taakse kolmen alueen kertoja, jonka vaihtaminen lennosta ei noin vain onnistu. JOHN DEERE 5010 MOOTTORI kuusisylinterinen dieselmoottori, nestejäähdytys, iskutilavuus 8,7 litraa, teho 138 hv/2200 r/min (voimanottoteho 121,1 hv), puristussuhde 16:1 VAIHTEISTO 8+3, huippunopeus 32 km/h MITAT pituus 4370 mm, leveys 2430 mm, korkeus 2440 mm, paino 5850 kg RENKAAT edessä 11,0/16, takana 24,5/32 VALMISTUSAIKA 1962–1965 23
Kaivuri on samaan aikaan alkeellinen ja moderni. Toisaalta se on ympäripyörivä ja siinä on kahden joystickin ohjaus. 24. LUOTU KAIVAMAAN LIIKKUMATTA LUONNOSTAAN BRØYT X20 1975 Brøyt X20 -kaivurissa on toisessa akselissa rautapyörät eikä renkaisiin tule vetoa ollenkaan. Vielä liki nelikymppisenäkin se on pätevä työkone
Padasjoki 25
Koneen myi Sylvia-koti, yhdistys, joka hoitaa erityistä huolenpitoa vaativia lapsia. ”Piiriojan kaivuuta harjoiteltiin tässä maatilalla ja sitten lähdettiin Padasjoelle metsään”, Olli kertoo ja lisää, että Brøytin oppi nopeasti. 26 P ari vuotta sitten syysaikaan Olli Huuskosella oli ongelma: hän oli myynyt metsästään puuta, ja metsäyhtiö oli puolestaan velvoittanut, että hakkuun reunaan pitää tehdä tie. Merta edemmäs kalaan ei tarvinnut lähteä, sillä parin kilometrin päästä Huuskosen kotoa Lahdesta löytyi Brøyt X20 vuosimallia 1975. ”Kolmisen metriä se kerrallaan menee. Hän vei Brøytin Padasjoelle lavetilla ja sanoi, että siinähän on samat toiminnat kuin hänen kaivurissaan. Pidempiä ja julkisempia matkoja Brøyt tekee niin, että vetoauton lavalla on tappi, joka solahtaa kauhan reiästä. Olli kehuu ohjaamoa hiljaiseksi ja lämpimäksikin, sillä. Vanhalla 425-Belaruksella se liikkuu tasaisella paikalla”, Olli valottaa Brøytin liikkeitä metsässä. Brøytissa ei kauha tietenkään kallistu eikä pyöri. Pian niitäkin oppii kaipaamaan, kun enemmän kaivaa”, sanoo Olli. Ojanteossa oppii Ennen kuin Huuskosen tieporukka uskaltautui metsään uraa rakentamaan, kaivurinkäyttäjinä kokemattomat ottivat Brøytin ojakauhan käyttöön ja koneen sitä myöten haltuun. Mutta meillä oli metsässä traktori ja siinä vaunu, jossa on pelkkä akseli ja tappi. BRØYT X20 ’75 Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi Omistajan viime vaihdoksesta jäi kaivinkoneen kattoon merkintä. Huuskonen päätti, että täytyy siis hommata kaivuri. Huuskonen oli tuntenut edesmenneen kaivurikuskin ja tiesi kuljettajan olleen tarkka mies ja koneen kevyessä käytössä. Siellä Brøytilla oli sotkettu hevosen lantaa ja multaa jo kymmenisen vuotta, mutta koneen käyttäjä oli yllättäen menehtynyt ja koneesta oli päätetty luopua. X20:ssä on kaksiohjaiminen järjestelmä – vanhemmissa malleissa oli vielä neljä ohjainta. Siten Brøytin rautapyörät saadaan ilmaan. Kaivuri osaa liikutella itseään kauhaa käyttämällä. Kaivuri lukitaan alustaansa, ja kyydissä pysyminen letkurikkojen ja muiden varalta varmistetaan vielä kahdella vaijerilla. ”Tuossa yksi kaveri ajaa uutta kaivuria. Ohjausta ei ole ollenkaan, koska ei ole vetäviä pyöriäkään. Hytin ja moottoritilan välissä on liki metrinen rako
Mutta niin vain tuli suollekin tie. Brøytiin on saatavilla myös suolautaset, pyöreät kiekot. ”Ei löytynyt sellaista kiveä, etteikö Brøyt sitä olisi voittanut”, Olli Huuskonen toteaa. Sitten meni tukkirekkakin silmästä yli. Olli oli metsäalalla työskennelleen isänsä kanssa tehnyt ennenkin tietä suolle ja silloin kannot vain lyhennettiin, tuotiin rankaa alle ja jätettiin suon pinta rikkomatta. Kun tie oli valmis, suo tutkittiin tarkemmin. ”Pohjaton suo. ”Pitäisi vähän osata valikoida niitä netin neuvoja”, Huuskonen hörähtää. ”Eihän pintaan sovi koskea, jos se on liian pehmeä.” Brøyt X20:ssä on aiemmista malleista poiketen vain kaksi ohjainta. ”Kiviä on sillä seudulla paljon, mutta ei löytynyt sellaista kiveä, etteikö Brøyt sitä olisi voittanut. Ja kaivaessa pidetään aina rautapyörät edessä, ettei kone niiaile”, Olli opastaa. Pulahdus suohon Olli Huuskonen kertoo, että Padasjoen metsään syntyi Brøytilla kuusisataa metriä tietä. Kun koneen käyttö on opiskeltu, ei muuta kuin töihin. Huuskosen mallissa on jo lämmityslaite. ”Suota oli parisataa metriä. Brøyt kapuaa melkein kallionseinää ylös, ja sanotaan, että se menee pehmeämpään kuin ihminen. Päivässä norjankaivaja sai täyttää parikymmentä pienen kuorma-auton lavallista muiden töidensä ohessa. Montulla sorakuormaa teki tietysti Brøyt. Alusta on äärimmäisen yksinkertainen, samoin jarrujärjestelmä: kun ohjaamossa kenkäisee poljinta, hydrauliikka laukaisee neljän sentin tapit reikiin, joita jokaisessa vanteessa on kymmenen sentin välein. Ne voidaan asentaa kaivurin omaa kauhaa käyttämällä kaivurin pyörien alle. Kun päästiin suon laitaan, sehän upposi sinne välittömästi, eikä saanut kauhalla mistään kiinni. Kivikon lomaan sopi myös toisenlaista maaperää. Kaikkia ei saatu ilmaan, mutta sitten pantiin pyörittämällä sivuun”, Olli kehuu kaivuriaan. 08/14 27. Padasjoen kivisestä maastosta ei ollut Brøytille vastusta. Haettiin vähän pölliä sinne niin sitten se nousi omalla kauhalla ylös”, Olli kertaa Brøytin suoseikkailua. Olli tiesi suolautasista, mutta kiittää nyt onneaan, ettei niitä hankkinut: kaivuri olisi uponnut kukaties syvällekin. Pelkkää mustaa liejua, ja seiväs painui kahdeksaan metriin”, Olli kertoo. Kannot piti ohjeiden mukaan ottaa pois. Ensin Huuskonen pani kuusta poikittain, sitten pitkittäin, ja ajoi päälle vielä läheiseltä soramontultaan kylliksi soraa. Nyt tietoverkon hieman toisenlaisille ohjeille jaksaa jo nauraakin. ”Se on idioottivarma systeemi. Otettiin netistä ohjeet, kuinka Brøytilla mennään suon yli
Vielä 2000-luvun lopulla siis valmistettiin aivan X20:en kaltaista kaivuria. Norjassa ja muuallakin Skandinaviassa Brøyt oli pitkään nousujohteinen markkinajohtaja. Koneen kotimaassa suosio oli niin vastaansanomaton, että sana ’brøyt ’ alkoi siellä tarkoittaa merkistä huolimatta kaivuria yleensä. Myöhempiin Brøyt-kaivurimalleihin ilmestyi vetävä telasto, mutta myös aivan läpimurtokoneen kaltaisia malleja valmistettiin vielä kauan. Siinä oli sekä rauta- että kumipyöräpari mutta ei vetävää akselia. Aivan vanavedessä eli vuonna 1956 sukelsi pinnan alta myös Brøyt X2, norjalaisten Søylandin veljesten ensimmäinen täyshydraulinen ympäripyörivä kaivinkone. Pohjolan toverit siis veivät Brøytin Norjasta ja panivat lopulta tuotannon tykkänään jäihin vuonna 2008. 1980-luvun alussa ruotsalaisesta Åkermanista tuli tärkeä omistaja. Varhain 50-luvulla hydraulisten kaivinkoneiden parissa aherrettiin Ranskassa, Sveitsissä ja Amerikassa. Sandvik Tamrock valmisti kolmea Brøyt-sarjaa, 600, 800 ja 1000. Jonkin aikaa koneita myytiin nimellä BrøytÅkerman, mutta tuotanto Norjan Brynessä lakkasi jo 1980-luvulla. Italialaiset Brunierin veljekset olivat hekin varhain liikkeellä ja saivat vuonna 1948 patentin täyshydrauliseen kaivuriin. Brøytin tarina ajautuu kiintoisasti Suomeen. BRØYT X20 ’75 NORJAN TÄYSHYDRAULISEN TARU Hydraulisten kaivinkoneiden huomen alkoi valjeta 1940-luvun lopulla. Saksassa patenttia haettiin jo vuonna 1945, mutta kun maa hävisi toisen maailmansodan, kehitystyö pysähtyi. Brøyt lähti alamäkeen 70-luvun lopulla, kun kilpailijoiden suurempi tuotanto kasvatti Søylandin veljesten kustannuksia. Joka kokoluokasta löytyi vedoton W-malli, jossa oli edessä teräspyörät, takana umpikumirenkaat ja hydraulisesti ohjatut lukitustapit joka pyörässä. Vuonna 1999 Sandvik Tamrock -niminen yhtiö osti Brøytin ja siirsi tuotannon Tampereelle. 28 Perkinsin kuutoskone on kaivannut vain ajoa eikä huoltoa lainkaan, mitä nyt pari hydrauliletkua on tullut tiensä päähän. 1990-luvun lopulle tultaessa meikäläinen Tampella oli pirstottu niin, että omillaan seisoi enää kallionporaukseen käytettäviä koneita valmistanut Tampella Tamrock Oy, ja ruotsalainen Sandvik hankki senkin haltuunsa ennen vuosituhannen vaihdetta. Saksalaiset aloittivat hydraulisten kaivureiden tuotannon vihdoin vuonna 1954. Olli Huuskonen muistuttaa, että Brøytilla kaivettaessa täytyy pitää rautapyörät edessä – muutoin kone tekee kohteliaisuusliikkeitä.
”Tämmöiseen hommaan se on oikein asiallinen.” 29. Kone on Ollin mielestä jo yhdessä puukaupassa maksanut itsensä reippaasti takaisin: puutavarasta saatava hinta on niin paljon parempi, kun lähellä hakkuuta on tie. ”Pumpussakaan ei ole mitään vikaa ollut. Aika vihaisesti kauha liikkuu.” Huuskonen tuntee miehiä, jotka ovat aikoinaan tehneet Brøytin kanssa louhoksella töitä. Ja ensi kesänä Huuskosella on Brøytille jälleen hommia. Ei siitä työmaalla huomaa, että se mi08/14 hinkään kuluisi”, Olli päivittelee. ”Hurjia juttuja olen kuullut. Keskimmäisessä alakuvassa näkyy idioottivarmaa jarrusysteemiä: kun ohjaamossa kenkäisee pedaalia, nelisenttiset tapit solahtavat vanteiden reikiin. Ei tullut hukkatunteja, kun kone toimi”, Olli välittää vanhojen Brøyt-käyttäjien terveiset. ”Kaikki sanovat, että se oli kova kone, se kesti. ”Kauha on varmaan kolmen sentin plootua. Muutaman jo ostettaessa haperomman letkun Olli sai työskennellessään hajalle. Nopeutta riittää – täyttä kaasua en ole uskaltanut pitää päällä. Sinne ylös kiipesi konstilla ties millä, kaiketi sorti seinää alleen. Siinä on ja pysyy. Edes vettä ei ole lisätty, vähän öljyä vain”, Olli ihmettelee itsekin. Eräskin mies kertoi Brøytilla purkaneensa ennen kerrostaloja. ”Kaikki sanovat, että se oli kova kone, se kesti.” Suo pettää, Brøyt kestää Tie valmis on ja Brøyt yhä ehjä. ”Tien tekoa jatketaan. Ihan pikkutyömailla niitä tuskin käytettiin vaan enemmän juuri louhoksissa ja moottoritietyömailla”, Huuskonen otaksuu. ”Varmaan siksi niitä ei silloin näkynyt, kun ne eivät itse liikkuneet. Niiden vaihtamisen lisäksi muuta remonttia ei ole tarvinnut tehdä. ”Muuta ei ole tehty kuin ajettu. Moottorin lisäksi muut osat ovat niin ikään kestäviä. Sitten se tuodaan Lahteen ja käydään kaikki piiriojat sillä läpi”, Olli suunnittelee. Työn täytyy jatkua Pahaa sanottavaa Huuskosella ei Brøytista ole. Vanhassa esittelyfilmissä, joka netistä löytyy, Brøyt kapuaa melkein kallionseinää ylös, ja sanotaan, että se menee pehmeämpään kuin ihminen.” Mutta Brøytin nuoruusvuosilta 70-lu- vulta Ollilla itsellään ei ole niistä muistoja
30
Ei millään. Vastaavaa klassikkoa ei nykyautosta voi tulla. Viitasaari 31. YKSINKERTAINEN JA MONIPUOLINEN KONTIO-SISU K-138 SV 1967 Kontio-Sisu oli aikanaan yksinkertainen perusauto: niitä oli kaikkialla ja niillä kuljetettiin kaikkea mahdollista
Kuorma-autoista ja niiden erilaisista malleista ja versioista keskustellessa lauantai-iltana saunan jälkeen saattaa aika kulua kuin siivillä aamuun. Tähän vaikuttaa osaltaan se, että keskiraskaita ja raskaita autoja käytettiin etenkin 1960-luvulla ja vielä 70-luvullakin usein samoissa ajotehtävissä. Kun tilannetta vertaa nykymenoon, on se täysin toista, jopa päinvastaista, sillä nykyään raskaita autoja käytetään myös kevyemmissä. Onhan kuorma-autoja valmistettu tässä maailmassa varmaan satoja tuhansia erilaisia, joten aina löytyy jotain uutta ja ihmeellistä. Jos esimerkiksi otetaan maansiirto- tai vaikkapa puutavara-autot, niissä käytettiin niin Kontiota kuin raskasta Jyryäkin, samoin rahtiliikenteessä. Aina löytyy jotain erikoista tai poikkeuksellista ja jopa ainutlaatuista jostain joskus jossain nähdyssä tai kuullussa autossa. Se on totta, mutta siitä huolimatta voidaan puhua Kontio-malliston Karhu-versiosta, koska suurin ero näissä kahdessa mallissa oli moottorin valmistaja; Kontiossa se oli Leyland ja Karhussa Valmet. Vastaukseni olisi Kontio-Sisu. Keskiraskaaseen luokkaan kuuluva Kontio esiteltiin vuonna 1955, ja viimeinen Kontio-malliston auto valmistui Sisun tehtaalta niinkin myöhään kuin 1985. Autoradio oli vielä 60-luvulla mukavuusvaruste. Uskoisin pärjääväni tuossa edellä mainitussa kilpailussa melko hyvin. Mutta entä jos ryhdytäänkin etsimään ihan sitä tavallisinta perusautoa. KONTIO-SISU K-138 SV 1967 Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Kotimaisessa kuorma-autossa katkaisimien informaatiokieli on helposti ymmärrettävää. Helpompaa on luetella ne ajotehtävät, joissa Kontiota ei käytetty kuin ne, joissa sitä käytettiin. Tässä vaiheessa moni Sisu-mies nostaa etusormeaan ja tarkentaa, että tuolloin kyseessä oli jo vuonna 1977 esitelty Karhu-Sisu. Joka urakan työmies Kontio-Sisua voidaan hyvällä omallatunnolla pitää käsitteenä maamme kuorma-autohistoriassa. Molemmat mallit ovat saman valmistajan samaan keskiraskaaseen luokkaan valmistamia samanlaisia autoja, joten ei takerruta hiuksia halkomaan. Mitä jos pistettäisiin kisa pystyyn, että kuka keksii kaikista kotimaan markkinoilla olleista kuorma-autoista kaikkein yksinkertaisimman perusauton, joka käy vähän jokaiseen kuljetustarpeeseen ja jota on myös käytetty eri suoritealoilla laidasta laitaan. 32 K uorma-autojen maailma on hyvin mielenkiintoinen
Aikana, jolloin oli mahdollista valmistaa yleisauto mahdollisimman moneen ajoon, se onnistui pieneltä Sisulta muttei kaikilta suurilta autonvalmistajilta. Seuraavan vuoden puolella rekisteröitiin vielä joitakin peltikeulaisia Kontioita, mutta lasikuitukeulainen oli jo markkinoilla. Kontio-Sisuja oli kuitenkin sen verran reilusti, että joitakin yksilöitä on säilynyt näihin päiviin asti jopa hyvässä alkuperäiskunnossa. Usein yleisimpiä automalleja otetaan talteen säilyttämistarkoituksessa harvemmin kuin jotain erikoismallia, kunnes vuosikymmenten jälkeen ryhdytään miettimään, minne ne ovat kadonneet. Kontio-Sisu on siksi käsite ja osa suomalaista ajankuvaa. Olivatko ne edes uusina näin hienoja. KontioSisujen valmistuskaari oli myös sen verran pitkä, että ensimmäisiä oli mahdollista saada museorekisteriin jo 80-luvun alussa. Kontio-Sisun kaltaista niin sanottua all-round-mallia ei ole nykyään millään autovalmistajalla. Luonnollisesti tuolloin tuoreempia versioita oli vielä ammattiliikenteessä runsaasti, eivätkä ne silloin tuntuneet houkuttelevilta harrastekohteilta. Jari kertoo, että auto käytiin ostamassa Tampereelta legendaariselta Sisumyyjältä Pekka Mäkiseltä. Autoa myi tuolloin marttilalainen harrastaja Juha Perkiö, joka oli pelastanut Sisun talteen joitakin vuosia aiemmin. Automallin yleisyydestä johtuen niitä on riittänyt niin traktorin peräkärryn aihioiksi kuin romumiesten sulatettaviksi. Lisäksi kohtuullisia aihioita löytyy melko runsaasti. 08/14 Vuoden 1967 piikkinokka-Kontio edustaa lajinsa loppupään yksilöitä. Kyllä ne olivat, vaikka monet muistavatkin vanhat kuorma-autot kuluneina ja käytettyinä. Viimeisiä piikkinokkia Näkyvyys Sisun kaarevalasisesta ohjaamosta oli parempi kuin monen suuremman autonvalmistajan suoran lasin ohjaamosta. Auto oli säilytyksessä katon alla, ja myyjä lupasi toimittaa auton tarvittaessa Viitasaarelle, mikä johti lopulta autoon tutustumisen jälkeen kauppoihin. ajoissa, joissa pärjättäisiin pienemmälläkin kalustolla. Täytyy muistaa, että myös maailma on muuttunut – eikä vähiten kuljetusalalla. Mittarit ovat myös erittäin selkeästi esillä kaksipuolaisen ohjauspyörän takana. Jotakin työn pe33. Kontion jälkeen Anttolan pihasta lähdettiin edelleenkin liikkeelle Sisuilla, kuten tienhoitovarusteisilla Jyryillä, joilla Jarikin kävi tuurailemassa tarvittaessa. Viitasaarella Kontio-Sisulla autoili muun muassa Timo Anttola, jonka auto oli varustettu ehkä yleisimmällä päällirakenteella, mitä Kontioissa käytettiin: viiden kuution kippaavalla puulavalla. Ei siis ole vaikea päätellä, mistä kipinä Sisun entisöintiin lähti. Jari Anttola kertoo löytäneensä auton 2000-luvun alkupuolella Keltaisen Pörssin sivuilta myynti-ilmoituksesta. Lavaton Sisu saapui Viitasaarelle, ja kunnostustyöt alkoivat auton purkamisella ja rakenteiden kuvaamisella. Timo Anttolan Sisu, joka on toiminut esikuvana nyt entisöidylle autolle, oli Jari Anttolan mukaan vuoden 1966 mallia. Joitakin jäi jäljelle Huolella toteutettu entisöinti jatkuu myös ohjaamoon sisälle
Uusi venttiili löytyi Vetkun puskaradion kautta, ja jarrujärjestelmän toiminta saatiin uutta vastaavalle tasolle. JARI ANTTOLAN KONTIO-SISU K-138 KONTIO-SISU SV 1967 rusteellisuudesta kertoo esimerkiksi se, että seitsemän vuotta kestäneen kunnostustyön läpikäynyt auto on voittanut Veteraanikuorma-autoseuran Mutteri-palkinnon, joka on kiertopalkinto ja annetaan yhdelle autolle vuodeksi kerrallaan. 60-luvulla 136 hevosvoimaa oli kuitenkin normaali teholukema Kontion kokoluokassa. Leylandin 0.400 eli kuusi- ja puolilitrainen moottori oli yleinen voimanlähde Kontio-Sisuissa. Uudet tuulilasit löytyivät Jaakko-Tuotteelta Paneliasta, josta olisi löytynyt lisäksi muotti, jolla laseja olisi voinut valmistaa tarvittaessa lisää. Moottoriin ei tehty tässä Upea viimeistely ei rajoitu kuormurin ulkokuoreen, vaan työn jälkeä kelpaa kurkistella mistä suunnasta tahansa – myös auton alta. Alustan osalta muun muassa jarruihin tehtiin täyskunnostukset. Uutta jarruosaa löytyi Jarin mukaan Turusta Turun Jarruosa Oy:stä. Nykyään samat teho ja vääntökäyrät alkavat löytyä jo pakettiautoluokan kalustosta. Myyjä Seppo Kataja muisti Kontion jarruosat yhä ulkoa ja kyseli hyllyjen välistä vain, että montako mitäkin osaa laitetaan. Peltiä hitsattiin hyttiin ruostuneen tilalle ja pisteosia metsästettiin kaikkia mahdollisia kanavia käyttäen. Alipainetehosteinen jarrujärjestelmä ei kuitenkaan toiminut remontin jälkeen moitteetta, ja syy löytyi lopulta vuotavasta herättäjäventtiilistä. Myös kaikki ohjaamon lasit uusittiin ohjaamon kunnostuksen yhteydessä. Sinänsä Kontio-Sisun kunnostaminen ei poikennut radikaalisti muidenkaan kuormaautojen kunnostamisesta. Uudet renkaat, maski ja esimerkiksi apumiehen istuin löytyivät Pekka Mäkisen varastosta Erkki-Pekka Mäkisen avustuksella. 34
Kantavuutta jäi tuolloin päällirakenteelle ja kuormalle 4350 kilon omapainolla 8150 kiloa. Ensimmäisenä esille nousevat alipainetehosteiset nestejarrut ja kaksinopeuksinen perä, joista on nykyään tämän kokoluokan autoissa luovuttu. Viisi kuutiota kuljettava kuorma-auto tuntuu nykyään lähes mitättömän pieneltä, mutta tuolloin vuosikymmeniä sitten niillä elätettiin koko perhettä ja rakennettiin esimerkiksi merkittävimmät valtatiemme. Normaalin tasauspyörästön lukon lisäksi Sisu on markkinoinut Kontioon tasauspyörästön automaattista NoSpin-lukkoa, joka lukitsee taka-akseliston, kun pito jommalla kummalla puolella heikkenee. yhteydessä mitään koska se oli kunnostettu jo erään edellisen omistajan toimesta eikä kilometrejä ollut kertynyt sen jälkeen merkittävästi. Jäähdytin sen sijaan kennotettiin uudelleen Suolahden jäähdytintehtaalla ja syöttöpumppu laitettiin kuntoon Kuopion Dieselhuollossa. Myös telimalleja oli Kontioista tarjolla, mutta jätetään ne tässä yhteydessä odottamaan omaa esille tuloaan. Kontio-Sisu oli tässä kokoluokassa yksi käytetyimmistä ja pidetyimmistä autoista. Suurin osa maalauksista on Jarin itsensä toteuttamia lukuun ottamatta muutamia maalaamossa värjättyjä osia. Kokonaispainonsa osalta Anttolan Kontio-Sisu asettui 12,5 tonnin luokkaan. Lavan kyljessä oleva keltamusta kyltti, joka kertoo kuljetettavien kuutioden määrän, kertoi tuolloin käytän- nössä enemmän kuin todelliset painot. Akseliväliksi tarjolla oli neljää mittaa, joista 4300-millistä pidettiin perusmallina. Ne itse asiassa muodostivat maansiirtoautoissa oman ryhmänsä, joka nykyään on kadonnut, kun akseli- ja kokonaispainot ovat nousseet. vaihde sekä peruutusvaihde synkronoimattomia TAKA-AKSELI kaksinopeuksinen hypoidivetopyörästö ALUSTA 4x2-tyyppinen kuorma-auto, akseliväli 4300 mm, alipainetehostetut nestejarrut PÄÄLLIRAKENNE maansiirtolava, kippi OMISTAJA Jari Anttola, Viitasaari 35. Muut vaihtoehdot olivat 3800, 4800 ja 5700 milliä. Myös lava syntyi kotitallissa Timon muistikuvien mukaan sellaiseksi kuin heidän Kontiossaan aikoinaan. Tuplaperä ja mehujarrut Vaikka auto olisi ollut 40 vuotta sitten kuinka perusauto, saattaa sen tekniikka tuntua varsin poikkeukselliselta nykyautoihin nähden, vaikkei kuorma-autojen perusrakenne olekaan juuri muuttunut. Moottorina Kontiossa käytettiin Leylandin 0.400-mallia. Nykyään markkinoilla ei ole yhtä monikäyttöistä kuorma-autoa kuin mitä Kontio oli. Kaksinopeuksinen taka-akseli tuplaa Kontiossa käytetyn ZF-vaihteiston viisi vaihdetta; perän välitystä vaihdetaan kojetaulussa olevasta pienestä vivusta. Ensimmäistä käytettiin esimerkiksi rekkavetureissa, ja kaksi jälkimmäistä menivät useimmiten rahti- tai vaikkapa maitoautoihin. Välityssuhde on hitaalla puolella 9,35 ja nopealla 6,78. Jari Anttola entisöi isänsä Timo Anttolan kanssa vastaavanlaisen auton kuin heidän oli 60-luvun lopulla omistamansa. 60-luvulla vastaavia viiden kuution kuorma-autoja oli runsaasti. Vaihtoehtoisesti autoon on voinut valita yksinopeuksisen perän, jolloin välityssuhteita 08/14 on ollut tarjolla kolme: 7,83, 7,17 tai 6,83. KONTIO-SISU MALLI K-138 SV VUOSIMALLI 1967 MOOTTORI Leyland 0.400, vapaasti hengittävä dieselmoottori, kuusi sylinteriä, iskutilavuus 6540 cm3 VAIHTEISTO ZF 5+1, 1. Kyseessä oli vuonna 1961 esitelty kuusisylinterinen ja 6,54-litrainen ahtamaton rividiesel, josta saatiin ulos 135 SAEhevosta sorakuormalle kyytiä antamaan. Kokonaispainosta karkeasti kolmannes eli 4500 kiloa jakaantui etuakselille, jolloin taka-akselille jäi loput kahdeksan tonnia
Nivala 36
37. LEOPARDI LINJALLA LEYLAND LEOPARD PSU3C 1977 Suomessa Leylandin linja-autot ovat hautautuneet muistojen hämäriin muutamaa yksilöä lukuun ottamatta. Ainoa ammattiliikenteessä oleva yksilö löytyy Nivalasta. Menimme pysäkille odottamaan sen saapumista
Brittiläisen autoteollisuuden romahduttajaksi muistellaan usein lakkoilevia työntekijöitä ja sitä kautta ammattiyhdistysliikettä, jotka tosin olivat yhtenä osasyynä kyseisen teollisuudenhaaran luhistumiseen. Jottei lukijalle syntyisi kuvaa, että toimittaja on etsinyt aiheesta vain ne negatiivisimmat puolet, täytyy muistuttaa, että Leyland valmisti parhaimmillaan yli 45 000 linja ja kuorma-autoa vuodessa, minkä rajan esimerkiksi Scania nykyään rikkoo muutamalla tuhannella yksilöllä. Toki joitakin kappaleita oli saapunut maahan jo aiemmin, sillä olihan Leylandilla takanaan tuolloin jo puolen vuosisadan kokemus linja-autojen rakentamisesta. LEYLAND LEOPARD PSU3C 1977 Hallintalaitteissa on selvää kaikua menneiltä vuosikymmeniltä. Yhdysvaltalainen tohtori Timothy Whis38 ler on tehnyt syväluotaavan tutkimuksen Britannian ajoneuvoteollisuudesta ja kirjoittanut aiheesta yli 400-sivuisen kirjan, jossa hän tiivistää brittiläisen autoteollisuuden loppumisen syyksi yksinkertaisesti huonot autot, mikä pitää sisällään useita taustatekijöitä ammattiyhdistysliikkeen temppuilusta aina suunnitteluun. Britannian, jossa valmistettiin parhaimmillaan yli sataa hyötyajoneuvomerkkiä yhtä aikaa. Postin autovarikon korjaamon jäljiltä on myös toiminto, joka vapauttaa vaihteen vapaalle, kun käsijarru kytketään päälle. Tämän aallon mukana myös Leyland alkoi ottaa osuuttaan suomalaisista bussimarkkinoista 50-luvun alusta alkaen. 60-luvun lopulla, jolloin Suomeen seuraavan vuosikymmenen lopulla tuodut viimeiset Leyland-bussit suunniteltiin, ne olivat laadukkaita elleivät jopa edistyksellisiä autoja. Ja Scanioitahan on lähes ympäri maailmaa missä vain on teitä. Kehityksen kulkiessa ne vain yksinkertaisesti jäivät muista jälkeen, vaikka olivatkin toimivia ja kestäviä. Leylandin maahantuonnin kulta-ajaksi voidaan sanoa 60-lukua ja seuraavaa vuosikymmentä aina vuoteen 1977 asti, jolloin viimeiset Leukun bussialustat saapuivat maahamme. Englantilaismerkin maahantuojana toimi vuodesta 1947 vuoteen 1956 helsinkiläinen. Mittaritaulun mittarit on päivitetty 80-luvulla postin toimesta, joten ne on jätetty siihen asuun. M eille suomalaisille Leylandista tulee varmaankin ensimmäiseksi mieleen brittiläinen auto- ja traktorimerkki. Sitä kautta mieleen nousee helposti Englannin autoteollisuuden lähes täydellinen romahtaminen 80-luvun alkuun mennessä. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Lähteet: Hetku -lehden irtonumerot, Mobilian vuosikirja 2002 -Suomalainen linja-autotuotanto, Raitio -lehden irtonumerot, Markku Heikkilän arkistot. tävimpiä ajoneuvojen valmistajia. Britannian, joka oli yksi maailman merkit- Puoliautomaatti antaa tasaista kyytiä taitavan kuljettajan käsissä. Merkittävä merkki Suomessa Linja-autojen merkkikirjo alkoi muuttua toisen maailmansodan jälkeen, jolloin amerikkalaiset bussialustat tekivät tilaa eurooppalaisille tuotteille enenevissä määrin
Ajokki 5000B -kori poikkeaa 5000A-mallista selvimmin korkeiden ikkunoidensa vuoksi. Posti- ja lennätinlaitos ei ollut Leylandien suurin yksittäinen käyttäjä Suomessa mutta merkittävä kui- 39. Suurin osa Suomeen tuoduista oli vuodesta 1959 alkaen tuotannossa olleita Leopard–malleja, joita toki päivitettiin pariin otteeseen vastaamaan aikansa vaatimuksia. Uotilan, Luopioisten Linjan, Paikallislinjojen, Linjaliike P. Koiviston, K. Sitä tuskin olisi tehty huonoille alustoille. Kuvissamme esiintyvä, uutena Posti- ja lennätinlaitokselle toimitettu ja nykyään Heikkilän Liikenteellä oleva vuoden 1977 alusta on tarkalta mallimerkinnältään Leyland Leopard PSU 3C-2L-14.4T/5890 eli C-version edustaja. C-versiossa oli aiempiin malleihin erona esimerkiksi paineilmakäyttöinen käsijarru, leveämmät jarruhihnat ja SV-iskunvaimentimet. Kestävän maineessa Leylandit ovat olleet varsin kestävän bussialustan maineessa, mistä kertoo sekin, että niitä koritettiin vielä 1986 uudelleen. Mutta se taisteli seuraavista sijoituksista ansiokkaasti Sisun Mercedeksen kanssa vielä 70-luvulla. Sen jälkeen 70-luvun lopulle saakka maahantuonnista vastasi Oy Suomen Autoteollisuus Ab, ja usein kuuleekin puhuttavan Sisun tuomista Leylandeista. Suurimpia, yli sadan Leyland-yksilön käyttäjiä Suomessa olivat Helsingin Liikennelaitos kaikkiaan 167:llä Leukullaan sekä Someron Linja Oy 120:llä yksilöllään. Hämeenniemen, Turun Liikennelaitoksen, Lokkilinjojen ja Oras Liikenteen Leylandit. Tästä kertovat mallimerkinnässä A, B ja C –kirjaimet: C on tuorein versio vuodelta 1974. Kotimainen istuu tukevasti jämäkällä brittirungolla. Oy Suomen Autoteollisuus Ab oli siinä mielessä huono maahantuoja, että se yritti Leylandin maahantuonnin ohessa myydä kiivaasti myös Sisua, joka tuolloin valmisti myös bussialustoja. Seuraavaksi suurin merkin käyttäjä oli Posti- ja lennätinlaitos, jolla oli kaikkiaan 49 Leyland-alustaista linja-autoa. Viimeiset Leyland-bussialustat tuotiin Suomeen 08/14 1977, kuten jo aiemmin todettiin, mutta viimeiset niistä koritettiin vasta vuonna 1980, viimeisimpänä Luopiosten Linjan Kutter 9 -korin auto. Scania ja Volvo pitivät hallussaan myyntitilastojen kärkipaikkoja, eikä Leyland päässyt taistelemaan markkinaosuuksien herruudesta. Kymmenissä laskettiin lisäksi esimerkiksi V. A. Autoliike Teho
vasta 1998. LEYLAND LEOPARD PSU3C 1977 tenkin. Postin 49 Leyland Leopardia sijoitettiin Helsingin lisäksi Seinäjoen, Vaasan, Oulun ja Rovaniemen autovarikoille. Raskaampia alustoja käytettiiin vain kaksikerrosbusseissa ja kevyempiä luonnollisesti pienempikorisissa linjureissa. Tiivistetysti voitaisiinkin sanoa, että Leukut olivat yleisimmillään Helsingin lisäksi Pohjanmaalla ja Pohjois-Suomessa. Vaatimuksien täyttymiseksi jouduttiin asentamaan myös lisäpaineilmasäiliö sekä muutamia muitakin lisäyksiä. Tsin aikanaan päivitetty C-mallikaan ei täyttänyt suoraan Suomen lainsäädäntöä enää 70-luvun puolessavälissä. Viimeisin alkuperäiskorilla varustettu Leyland Leopard poistettiin Postin listoilta vuonna 1991 ja uudelleen koritettu yksilökin Heikkilän Leyland Leopardilla liikennöidään nykyään sulan maan aikaan. Se esimerkiksi anoi Liikenneministeriöltä luvan päivittää A- ja B-malliset Leopardinsa C-mallisiksi. Jälkimmäinen jatkoi ammattiliikenteessä seuraavalla omistajallaan hyvän matkaa 2000-luvulle, mistä voi päätellä, että autot olivat varsin pitkäikäisiä. Syynä tähän oli C-mallin hieman suurempi kokonaispaino, jolla oli merkitystä erityisesti Postin autoissa niissä kuljetettavan rahtitavaran vuoksi. Nämä alustat hankittiin postille vuosina 1969, -70, -71, -76 ja -77. Kytkinpoljintahan ei autossa ole, vaan nuppia siirretään kaaviossa vaihteelta toiselle ja passataan kaasupolkimella. Leopard-mallit olivat mahurialustoja, eli moottori sijaitsi akseleiden välissä kyljellään ja vaihteisto siitä noin puolen metrin päässä taaempana. Ennen koritusta C-mallit saivat vääntösauvatyyppisten heilahduksenvaimentimien tilalle kunnolliset iskunvaimentimet eteen ja taakse lehtijousituksensa avuksi. Plussapuoliin voidaan lisätä myös auton toimintavarmuus, sillä esimerkiksi katkeavia kiilahihnoja ei käytetty, vaan voimansiirto laturille ja ohjaustehostimelle oli toteutettu akselilla ja hammaspyörillä. Siksi ei voimansiirrossa tarvinnut käyttää kannatinlaakereita, mikä toi toimintavarmuutta myös tälle osa-alueelle. Mukava ajettava Leopard-mallit kuuluivat Leylandin raskaaseen bussiluokkaan. Vuosina 1982–86 uudelleen koritettuja Leylandeja – alkujaan vuosimalleja 1969–71 – sijoitettiin 40 myös Kajaaniin ja Joensuuhun. Kuljettajille Leyland tarjosi voimansiirron hallintaan sähköisesti esiohjatun puoliautomaattivaihteiston. Auton hyviin puoliin voidaan kirjata juuri vankka ja kestävä runkorakenne: järeähkön runkonsa osalta nämä brittialustat olivat yleisesti ottaen erittäin kestäviä. Autoihin asennettiin Postin Keskusautokorjaamolla Tampereella muun muassa uudet akselit suurempi pinta-alaisine jarruineen ja paineilmatoiminen käsijarru – nämä löytyivät C-mallista vakiona. Vaihteiston käyttö oli varsin helppoa pienestä vaihteenvalitsinnupista, joka oli sijoitettu ohjauspylvään yhteyteen. Leopardin mallimerkissä olevat kirjaimet PSU kertovat asian lyhenteellä, joka tulee sanoista Passenger Single-deck Underfloor eli alusta oli tarkoitettu ainoastaan yksikerroksiselle korille. Seurannaishyötynä toimenpiteestä oli myös se, että varaosanimikkeitä voitiin vähentää
Risteyksesstä lähdettäessä Markku avaa etuoven, vedättää reippaasti Leukkua, vaihtaa puoliautomaatista isompaa ja kysyy kuulostaako tutulta. Uudet pellit tehtiin rosterista Ajokilla Tampereella. Tässä yhteydessä matkustamo kasvoi kolmella penkkirivillä, mikä teki yhteensä 13 istumapaikkaa lisää. Koska kiekkojoukkue ei tarvinnut niin runsaalla istuinmäärällä varustettua autoa, penkkejä poistettiin ja jäljelle jääneitä asennettiin väljemmin. Seuraava omistaja löytyikin sitten Nivalasta vuonna 2003, kun Markku Heikkilä hankki auton yritykselleen. Tilalle rakennettiin jatkoa normaalille matkustamolle. Kun vaihtamistekniikka on kuljettajan hallinnassa, ei vaihteiden vaihtumista huomaa kuin moottorin äänestä. Tällaisessa kuosissa auto jatkoikin viisi vuotta, kunnes penkkijärjestystä jälleen muutettiin omistajavaihdoksen yhteydessä. Koko auto maalattiin uudelleen sen jälkeen kun koripeltejä oli uusittu. Moottorina rungon alla legendaarista käyntiääntään röhii kuusisylinterinen ja 11,1-litrainen Leyland 0.680 -suorasuihkutusdiesel, josta on otettu 175 brittihevosvoimaa. Kylkinumerokseen auto sai P77307 ja rekisteritunnukseksi LCB-241. Posti- ja lennätinlaitokselle toimitettu alusta on koritettu Tampereella Ajokilla työnumerolla 7104 ja se on valmistunut 28.9.1977. Heikkilän auto on viimeistä maahantuontierää eli vuodelta 1977. Kunnostus käsitti paljon muutakin kuin istuinten ruuvausta. Auto muuttui tässä vaiheessa eli vuonna 1988 35-paikkaiseksi. 53-paikkainen Leyland oli tuohon aikaan iso linja-auto: yhtä monipaikkaista koria ei edes saanut kaikille alustoille. Ajellessamme Markun kanssa Leylandilla ympäri Nivalaa tulee puhetta myös Leylandin äänimaailmasta. Auto toimitettiin Rovaniemen Postiautovarikon kirjoille, ja siellä se oli käytössä 08/14 vuoteen 1988 asti, jolloin Leukku poistettiin myymällä se Ivaloon Tunturikiekolle. 41. Markku Heikkilä toteaakin, että mikäs on Leylandilla ajellessa, kun jälkimarkkinointi toimii näin hyvin. Kuten Leylandilla ajaneet kuljettajat ovat todenneet, auto oli mukava ajaa pitkillä vaihdekepeillä varustettuihin autoihin verrattuna. Tässä yhteydessä matkustamoon asennetiin myös kaksi pöytää vastakkain olevien istuinten väliin. Kuljettajan näkökulmasta miinuspuoliin voidaan lukea vanhahtavan epäergonominen ajoasento, sillä iso nelipuolainen ratti on lähes vaakatasossa. Heikkilän Liikenteen Leopardi Viimeinen ammattiliikenteessä oleva Leyland Leopard -alustainen bussi löytyy Nivalasta Heikkilän Liikenteeltä. Markku tosin arvasi vastauksen jo etukäteen, koska tiesi minun kulkeneen suurimman osan koulumatkoistani aikanaan Leyland Leopardeilla – istuin etupenkissä ja seurasin kuljettajan toimia tarkkaan. Kuulostaahan se. Ajokki 5000B -korinen postilinja-auto oli alkujaan varustettu 40:llä istumapaikalla sekä korin takaosassa sijainneella postiosastolla. Vuonna 1983 koko komeus ajettiin Lapista Iisalmeen Erikoiskorille, jossa postiosasto poistettiin kokonaan. Teknisen puolen korjauksiin ei ole tarvinnut keskittyä kuin satunnaisesti, kun jotain pientä on ilmennyt. Uusien koritusten yhteydessä autoihin vaihdettiinkin Sisun käyttämiä pienempiä muoviratteja ja 50-luvulta peräisin olevia metallikuorisia ja neliskulmaisilla mittareilla varustettuja kojetauluja uusittiin modernimmiksi. vaihtoa sopivasti. Istuinjärjestystä on päivitetty useampaan kertaan, ja nyt se on sopivan väljä 45-paikkainen. Seuraava päivitys istuinjärjestykseen ja -määrään tehtiin Heikkilällä kunnostuksen yhteydessä, jolloin paikkaluvuksi muuttui 45. Tällöin apu on löytynyt Nuutajärven suunnalta Sami Koivistolta, jolle suurin osa Suomen Leyland-osista on ajan myötä kulkeutunut
42
Antti teki niitä lisää. Hänen traktorikokoelmassaan on vahva saksalainen painotus. ”Isä osti ensimmäisen traktorin keväällä -52. Hanomag sovelsi nopeasti uusia keksintöjä käytäntöön. Esimerkiksi panssaroitua miehistönkuljetusvaunua (Sd. Oma kaksitahtinen polttomoottori kehitettiin vuosi Nikolaus Otton moottorikeksinnön jälkeen 1877. Koulun lähellä Hanomag 28 oli ajanut ojaan syysliukkailla halkokuorman kanssa. Rautatiemuseossa Hyvinkäällä on nähtävänä ”Bliksti”, Hanomagin 1882 valmistama höyryveturi. Vuonna 1924 alkoi varsinaisten pyörätraktoreiden ja henkilöautojen valmistaminen. Hyötyajoneuvoja – aluksi höyrykäyttöisiä – alettiin valmistaa 1905, ja Hanomag-moottoriaurat näkivät päivänvalon vuonna 1912. Velimies ajoi sen Helsingistä kotiin”, muistelee Antti. Puljasivat sen kanssa, ja siitä jäi muisto”, kertoo Antti Jokela varhaisista traktorikokemuksistaan. Se oli Allgaier AP 17. Kfz 251, lempinimeltään Hanomag) valmistettiin 15 000 kappaletta. Laman hyydyttämä vetureiden tuotanto lopetettiin vuonna 1931, ja omistuspohjansa muuttanut Hanomag Automobil und Schlepperbau GmbH keskittyi autojen, traktoreiden ja sotilasajoneuvojen valmistamiseen. 43. Yhtiön tuotteita päätyi Suomen suuriruhtinaskuntaankin. Hannoversche Maschinenbau AG (vuodesta 1871) eli tuttavallisemmin Hanomag valmisti lokomobiileja ja höyryvetureita teollistuvan Euroopan tarpeisiin. Jo samana vuonna esiteltiin ensimmäinen dieselmoottorilla varustettu Hanomag-traktori. Traktori on historiansa aikana kokenut monia muutostöitä. Antin germaanit ”Hanomag jäi mieleen ensimmäisen kerran kakarana vuonna 1952. Vaihtomoottorin ansiosta Hanomag on taas vetreässä kunnossa, ja Massey Fergusonin punainen sopii hyvin myös Hanomagin värikarttaan. Sodan päätyttyä Hanomagilla alettiin monien muiden saksalaisten konepajojen tapaan takoa aseiden sijaan traktoreita ja hyötyajoneuvoja. Tärkeänä kriteerinä on merkin harvinaisuus. VK 5/13) ja MAN 4P1 sekä kaksi itävaltalaista Steyria. VÄKEVÄMPI HANOMAG HANOMAG R 440 1959 Renkolaisella Antti Jokelalla on silmää harrastetraktoreiden valinnassa. Hanomag R 440:n hän hankki huonokuntoisena laitetta näkemättä. Toisen maailmanpalon lähestyessä Hanomagin tehtailla keskityttiin varustamaan Hitlerin motorisoitua armeijaa. Renko Teksti: Aulis Lassila • Kuvat: Tapio Mäntyniemi V uonna 1835 perustettiin Ala-Saksiin Hannoverin lähistölle konepajayritys, joka tuli pian kuuluisaksi höyrykoneistaan. Hanomag R 440:n lisäksi tallista löytyvät myös hienosti entisöidyt John Deere 710 (kts. Ihmekös tuo, olihan kotitilan ensimmäinen traktori germaanitekoa. Viimeksi mainituissa vempeleissä voimanlähteinä käytettiin tosin aluksi Kämperin ja Baerin tekemiä petrolimoottoreita. Ilmanpuhdistin on siirretty moottorin eteen. ”Ja vuonna 1957 hankittiin Porsche Super.” Perkinsin AD 4.203 -moottori istuu nätisti Hanomagin rungolla, vaikka 10+2-vaihteisto vaatii enemmän tilaa
HANOMAG R 440 1959 Traktorin rengastus on suurentunut alkuperäisestä. Puhelimitse ostin sen Tyrnävältä yli kahdeksankymppiseltä mieheltä, jolla projekti oli jäänyt kesken”, kertoo Antti hankinnastaan. Saksalaiset saivat Hanomaginsa turkoosina. Tasauspyörästön ”lukitsimen” hyödyllisyyttä korostettiin mainoksissa. ”Olihan tämä kauan mietintämys-. Etuakseli on varustettu lehtijousin saksalaiseen tapaan. Vientimarkkinoille tarkoitetut traktorit maalattiin 50-luvulla punaisiksi. Traktorin sai nyt kaksoiskytkimellä ja kytkimestä riippumattomalla voimanotolla varustettuna. Tilauksesta traktoriin sai myös etukuormaimen, kompressorin, hihnapyörän, vintturin ja painonsiirtolaitteen mallia David Brown. Istuimen ja etupään jousitukset tekee tästä miellyttävän ajaa.” Teknisesti Hanomag R 440 on hyvin samankaltainen kuin edeltävä R 35 -malli. Moniin saksalaismerkkeihin verrattuna raideleveyden säätövara on vähäinen; vain vanteiden kääntö onnistuu. Punaiset vientiin Hanomag valmisti mallia R 440 vain vientiin vuosina 1957–60. 44 ”Kyllä olen tykännyt. Antinkin Hanomagissa oleva lisävaruste – 10+2-vaihteisto – oli ollut saatavissa jo vuonna 1953 esiteltyyn R 35 -malliin. Lepikkoa matalaksi ”Se oli 2007, kun minä tämän hommasin raatona. Hanomag R 435/440:n peruskonstruktio suunniteltiin hajalle pommitetussa Hannoverissa 40-luvulla. Samaa etukammiomoottoria valmistettiin myös kaksi- ja kolmisylinterisenä, ja se poistui tuotanto-ohjelmasta vasta Granit 500 E -mallin myötä vuonna 1969. Kotimarkkinoilla samaa traktoria myytiin R 435 -mallimerkinnällä. Akselia on nostettu ja laskettu moottorien vaihtojen yhteydessä. Nelisylinterinen 2799 cm3:n lohko ja 5+1-vaihteinen laatikko periytyvät suoraan alenevassa polvessa vuonna 1950 esitellystä R 25 C –mallista. Kulmikas, vanhahtava muotoilu oli saanut väistyä pyöreiden linjojen tieltä. Suomeen tuotiin vain nopeammilla välityksillä varustettuja Hanomag R 440:ia, joiden huippunopeus oli 28,0 km/h
Moottorinvaihdoksen jälkeen hydraulipumppu ei mahtunut entiselle paikalleen. Siihen aikaan traktoria saatiin varmasti paremmin kaupaksi isommilla kummeilla”, arvelee Antti. ”Kaksikymppiset vanteet on edessä ja kolmekymppiset takana. Turvatekijät olisivat vähissä, jos nostolaitteeseen olisi kytketty työkone. ”Mun Hanomagissa on se hyvä puoli, että siinä on kertoja. Saapas on sovitettava pienelle takapyörän vieressä olevalle astinlaudalle. Liikkumista helpottaa istuimen ja ohjauspyörän sijainti traktorin keskilinjan oikealla puolella. Ohjaamoon pääsee vain takakautta. Se on aika lailla mukava kulkemaan, menee melkein kolmeakymppiä”, toteaa Antti. Isot pyörät auttavat myös. Kun jäisellä maalla pikkuiseen monttuun ajoi kuorman kanssa, ei päässyt pois. Ja moottorikin on eri luokan kone kuin Hanomagin oma olisi. Vaihteisto pelaa. ”Esimerkiksi Porschessa oli vain viisi vaihdetta. Traktorin ajo-ominaisuuksista Antilla on hyvää sanottavaa: ”Kyllä olen tykännyt. Muuten on vanhoillinen, kulkukin on vain takaa. Ketteryyttä pukille nouse- minen vaatii. Huomaa astinlauta takapyörän vieressä. ”Ferkun tehostimen pumpun paikalle sen kyllä saisi”, jatkaa Antti. Pakki nääs oli niin jumalattoman hidas. Rengastusta on aikanaan suurennettu alkuperäisistä mitoista 5.50-16” ja 11-28”. Sai naljata kauan.” Traktorissa ostettaessa ollut Perkinsmoottori oli huonokuntoinen ja epätäydellinen. Istuin on vanhahtavasti takana. Traktorin keulan kuhmuinen helmapelti kertoo rankasta työhistoriasta. Ei siinä ole nyt pumppuakaan”, toteaa hän. Sen sijaan voimansiirto on Hanomagissa alkuperäinen kytkintä lukuun ottamatta. Sitten alkoi tapahtua, ja muutamassa kuukaudessa sain sen liikenteeseen.” Hanomag R 440 valmistui nykyiseen kuntoonsa vuonna 2011. 45. syssä, kunnes löysin siihen koneen. Kyllä kulki, vaikka lunta oli etuakselia myöten.” Aito, vaikka ei alkuperäinen ”Onhan tämä tyylikäs traktori ulkonäöllisesti. Vaihteisto on voimalinjassa Kulku ohjaamoon tapahtuu takakautta vasemmalta. Liikkumista helpottaa istuimen ja ohjauspyörän sijainti traktorin keskilinjan oikealla puolella. ”Kytkinlevy on omatekoinen, ainakin se oli niitattu itse”, kertoo Antti. ”Kyllä mettässä aika lailla rosvottu on, lepikkoa työnnetty matalaksi”, miettii Antti. Rekisteritietojen mukaan vuosimallia 1959 oleva saksalaistraktori on kyntänyt sarkansa pääosin Lestijärvellä. Traktorissa on ollut kaksitoiminen hydraulinen nostolaite, mutta Antti purki sen pois. Istuimen ja etupään jousitukset tekee tästä miellyttävän ajaa. Se on suunniteltu hinattavia koneita varten”, toteaa Antti. Kansi oli halki ja irrallaan. ”Nostolaite haittasi kulkua ohjaamoon. Kerran kokeilin tätä neliveto-Manin kanssa hangessa
Vaihdelaatikossa ja perässä oli vain vähän sanomista ja tekemistä. HANOMAG R 440 1959 ”Jotenkin tykkään enemmän näistä kovista koneista kuin pehmeistä autoista.” Tyrnävältä tullessa Hanomag oli huonossa kunnossa. Muiden saksalaisten tapaan Hanomag ei pärjännyt hinta- ja varustelukilpailussa brittitraktoreille. Sitä on käytetty Massey Ferguson 65:ssä ja vanhemmissa 165-traktoreissa sekä MF 86 -puimurissa. 50-luvun alus- sa maahantuonti käynnistyi uudelleen, ja sillä kertaa Oy Nikolajeff Ab:n toimesta. 60-luvulle tultaessa maahantuojaksi vaihtui Oy Labor Ab, jonka valikoimissa merkki oli viitisen vuotta. ”Hanomagia on vähän moitittu heikoista banjoposkista”, muistelee Antti. Tulos kunnioittaa traktorin historiaa. Nyt ollaan taas normaalikorossa. Viimeiset Hanomag-traktorit valmistettiin maaliskuussa 1971. Sen sijaan renkolaisilla metsäautoteillä saattaa tulla Antti vastaan punaisella Hanomagillaan.. Hänen valintansa oli jättää kovan käytön jäljet näkyviin ja korvata vaihto-Perkins toisella. ”Jotenkin tykkään enemmän näistä kovista koneista kuin pehmeistä autoista”, summaa Antti kovia kokenut Hanomag vierellään. ”Sorvia vähän tarvittiin vauhtipyörän sovittamisessa. Antin Hanomag R 440 on hyvä esimerkki ajasta, jolloin työkoneita korjattiin niillä osilla, joita oli saatavissa. Tällä moottoripäivityksellä tehoa tuli lisää rapiat 20 hevosvoimaa verrattuna alkuperäiseen voimanlähteeseen. Tehokkainta konetta tuskin myytiin – varsinkin, kun Hanomag-historiikit tuntevat 50-luvulta enintään 55 hv:n tehoisia traktorimalleja. 59 vuoden aikana tuotettiin noin neljännesmiljoona traktoria. Kone on hyvä lähtemään tulille eikä sauhuta.” Perkins AD 4.203 -moottori on suomalaisille maanviljelijöille tuttu. Vanhasta puimurista kierrätetyn putsarin Antti sovitti moottorin eteen. Saksalaistraktorien maahantuonnista 50-luvulla on tässä lehdessä myös oma artikkelinsa. Peltiosia piti kiinnitellä trailerikuljetuksen ajaksi. Valitsimen vapaa-asento on siten traktorin pituussuunnassa. Sen verran kyllä, että se lähtee kojelaudasta käyntiin, ja päävirtakatkaisimen laitoin”, lisää Antti. Sotavuosien maahantuontimäärät jäivät vähäisiksi. Alkuperäinen ilmanpuhdistin puuttui. Maahantuoja mainosti mallivalikoimaa 18:sta aina 90:een hevosvoimaan saakka. Kauppa ei käy Hanomagin ensimmäinen maahantuoja oli Hankkija. Enää ei Hanomagia päästetä savotoille. Antti hankki Nurmijärveltä Massey Ferguson -puimurissa palvelleen Perkins AD 4.203 -moottorin, joka istutettiin Hanomagin rungolle. Tasauspyörästön lukon mekanismi ei toiminut. ”Sähköpuolta en ole kauheesti vielä tehnyt. HANOMAG R 440 VUOSIMALLI 1959 ALKUPERÄINEN MOOTTORI nelisylinterinen dieselmoottori, nestejäähdytys, iskutilavuus 2,799 litraa, suurin teho 35 hv/ 1900 r/min, suurin vääntömomentti 142 Nm / 1450 r/min, puristussuhde 22:1 VOIMANSIIRTO vaihteet 5+1 tai 10+2, nopeusalueet, eteen 1,4-29,0 km/h, taakse 2,8-12,0 km/h, hydraulipumpun tuotto 16 l/min , suurin nostokyky 1200 kg MITAT pituus 303,5 cm, leveys 170 cm, paino 1880 kg VALMISTUS vuosina 1957–60, määrä 5150 kpl (R 435 5315 kpl) PERKINS AD 4.203 -MOOTTORI nelisylinterinen dieselmoottori, nestejäähdytys, iskutilavuus 3,330 litraa, suurin teho 58 hv DIN / 2000 r/min, suurin vääntömomentti 229 Nm / 1300 r/min, puristussuhde 18,5:1 46 poikittain. Kauppa kävi nihkeästi. Esimerkiksi vuonna 1959 Hanomageja rekisteröitiin Suomessa vain 29 kappaletta. Traktorin etuakselia on vuosien saatossa nostettu ja laskettu sen mukaan kuinka paljon vaihtomoottorien öljypohjat ovat vaatineet tilaa
AUTOILUN AJANKUVAA klassikot.fi • 08/14 • Hinta 8,50 € ina GT ’65 • FSO Polle ’87 • Ford Cortina Lotus ’66 & Cort Tähtiperän vauhtimallit 1500 GT ´65 Ford Cortina Lotus ´66 & • Mitsubishi Mercedes-Benz 280 TE ’79 oottorilla UAZ 469B MB-dieselm 08 6 4148 83 6848 2015-03 368480-1408 • PAL VKO 469B ’75 MADE IN FINLAND 14008 Viipale mediat SUOMALAISTA TYÖTÄ – • UAZ Toyota Corolla Sprinter ’70 Galant Super Saloon ’85 • Prototyyppi Salonkikelpoinen Mitsubishi Galant ´85 Saudi-Arabiasta tuotu än auringonlaskut Tuleva klassikko Id sia Outouksia ja erikoisuuk Alfa Romeon kuoret ja ka Lancia Integralen tekniik Japanin malliin Hae omasi Lehtipisteestä tai tilaa kotiin: www.klassikot.fi. Hevoskuskaaja p ´87 FSO 1500 “Polle” pick-u 08/14 • www. Jokaisella autolla on tarina
48
Entisöintityön avulla reilut viisikymmentä vuotta vanha kone pysynee hyvässä kunnossa puoli vuosisataa eteenpäinkin. PIKKU-TAAVETTI pika-asutustilan ahkera apulainen DAVID BROWN 850 IMPLEMATIC 1961 Reilut kolmekymmentä vuotta pukkien päällä huilannut Taavetti saatettiin takaisin alkuperäiskuntoon, ja nyt siitä ja sen kyydistä pääsevät nauttimaan sukulaiset neljässä polvessa. Sysmä 49
”Siihen aikaan täällä käytiin niin sanottua supistettua kansakoulua. Erkki muistelee olleensa kahdeksan vanha, kun David Brown tuli taloon. Taavetti tuli taloon ”David Brown 850 Implematic – maailman nykyaikaisin traktori. Koulua ei ollut joka päivä, ja niinpä Erkki pääsi mukaan traktorin ostoon, kun koulusta sattui olemaan vapaapäivä”, Elna tarkentaa. Taavetti ajettiin. Samaan kauppaan Taavettiin hankittiin kaksisiipinen Fiskars-aura, lapiorullaäes ja niittokone. Konevoima toisi suuren helpotuksen arkeen, jossa kaikki työ tehtiin hevosella ja käsipelillä. DAVID BROWN 850 IMPLEMATIC 1961 Teksti: Lea Lahti Kuvat: Tapio Mäntyniemi K arjalasta Oravakydön kylästä evakkoon lähteneet ja Sysmään pika-asutuslain turvin sijoitetut Olavi Virolaisen vanhemmat alkoivat rauhan tultua viljellä Rapalan Kartanon maista heille osoitettua pientä maatilaa. ”Vuosien myötä Taavettiin ostettiin muitakin työkoneita”, Erkki kertoo. Kanoja kasvatettiin myös, ja kaksi hevosta ahkeroi apuna peltotöissä. ”Kauppias nosti minut istumaan näyteikkunassa olevan David Brownin istuimelle kaupanteon ajaksi”, Erkki muistelee. Miehet matkasivat jännittyneissä tunnelmissa seteliniput taskussa Lahteen Lehti-nimiseen autoliikkeeseen, jossa traktoreita siihen aikaan myytiin. ”Minusta tuntui, että istuin siinä ainakin kolme tuntia. Rapalan kartanossa toki oli jo työkoneita, mutta Elna muistelee, että David Brown oli ensimmäisiä lähiseudun pientiloille tulleita traktoreita muutaman kilometrin päässä olleen Valmetin lisäksi. Viisikymmenluvun lopulla Olavin ja puoliso Elnan hoitamalla tilalla oli 11 hehtaaria peltoa ja yhdeksän lypsylehmää sekä jonkin verran nuorta karjaa. ”Aamuvarhaisella lähdimme Isän kanssa polkupyörillä kolmen kilometrin päähän naapuriin. Lopuksi minulla oli kauhea pissahätä, enkä uskaltanut tulla itse pois traktorin pukilta”, Erkki kertoo nyt jo nauraen. Elnan ja Olavin poika pääsi myös mukaan ostoreissulle. 50 Muutaman kilometrin päässä asuvan naapurin kanssa oli päätetty vuoden 1961 alkupuolella, että kevään korvalla lähdetään yhdessä traktorikaupoille Lahteen. Ajoharjoittelua David Brownia ei saanut heti ostoreissulla mukaan, vaan joitakin viikkoja myöhemmin venäläinen Zil-merkkinen kuorma-auto toi traktorin kotiin asti. ”Kyllä sitä kotona jännittyneenä varrottiin reissulaisia kotiin, jotta kuultaisiin, onnistuivatko kaupat”, Elna muistelee. Siitä matka jatkui paketti-Volkkarilla kirkonkylän pankkiin, josta nostettiin käteistä rahaa mahdollisia traktorikauppoja varten”, Erkki kertoo. Kuusikymmenluvulle tultaessa Olavin nivelreuma alkoi oireilla pahemmin ja pariskunta pohti, olisiko heillä mahdollisuutta ostaa raskaita töitä helpottavaa traktoria omakseen. Traktorit eivät olleet vielä kovin yleisiä 1960-luvun alussa. Aurat ovat edelleen tallessa, mutta muut koneet on myyty tarvitseville itärajan tuolle puolen. Keskikokoinen David Brown 850 on ison veljensä kaltainen työmyyrä, jonka kanssa ette koskaan joudu pulaan”, kehuttiin vuoden 1961 myyntiesitteessä
Joskus kuljetettiin enemmänkin naisia kerrallaan, jolloin kärrykin oli tarpeen. ”Minäkin voin sanoa, että olen ollut tämän ratissa joskus 1970-luvun puolivälin jälkeen, vaikka edustankin jo seuraavaa sukupolvea”, Erkin poika Veli-Matti ker- Aikakauden tyylille uskollisena mittaristo on erittäin selkeä ja hyvin esillä. puuralleja pitkin alas tielle, kuorma-auto lähti pois ja traktori jäi odottamaan ensimmäistä ajoa uudessa kodissaan. Kukaan ei muistanut alkuinnostuksessa tarkistaa asiaa, ja niinpä polttoaine loppui heti alkuunsa, ja Taavetti pysähtyi kilometrin päähän kotoa. Se vei kauppa- ja pankkiasioille menevät kirkonkylään, ja samalla mukana kulkivat karjatilojen maidot meijerille. ”Kyllä Taavettiin tehtiin sellainen niin sanottu akankuljetuslaatikko, ja sillä suoritettiin kyydityksiä Marttailtoihin eri puolille kylää”, Erkki muistaa. Talviaikaan Rapalan lammen yli pääsi oikaisemaan kylän toiselle laidalle jäitä pitkin. Ensimmäinen peräkärry traktoriin saatiin siten, että kirkonkylältä Järvisen kuljetusliikkeestä ostettiin kuorma-auton akseli ja paikallinen kyläseppä rakenteli sen päälle peräkärryn. ”Olen ajaa pörryytellyt tällä paljon nuorena miehenä. ”Muistan eräänkin kerran, kun oli lava täynnä naisia ja mentiin illanviettoon lammen jäitä pitkin”, Erkki muistelee. ”Muistan hyvin, kun Olavi harjoitteli naapurin isännän kanssa pihassa ja kylätiellä traktorilla ajamista”, Elna kertoo. Sodan käynyt ja siellä autojoukoissa ollut ja koneita käyttänyt naapurin isäntä tiesi miten toimia – dieselin polttoainejärjestelmä piti ilmata ja polttoainetta pumpata tankkauksen jälkeen – ja niin saatiin ajoharjoittelu jatkumaan. David Browniin rakenneltiin haravakone vanhasta evakkokuorman mukana Karjalasta tulleesta hevosvetoisesta haravasta. 51. ”Sitä en kyllä muista, saatiinko luvattua polttoainetta milloinkaan”, Erkki pohtii. Erkille Taavetin penkki ja ratti ovat tulleet tutuksi jo 1960-luvulla. 80-luvun alkupuolella David Brown jäi kokonaan pois käytöstä ja laitettiin pukkien päälle varastoon huilimaan. Pellolla ajelin paljon jo alle 15 vanhana”, mies toteaa. Implematic-nostolaitejärjestelmä toimi yhdestä vivusta ja sitä oli helppo ja vaivaton käyttää. 08/14 Työntekoa ja kuljetuksia Kauppareissuja Taavetilla ei kovin usein tehty, sillä sekajunan reitti kulki useamman kerran viikossa kylätietä pitkin. Kauppoja tehdessä oli sovittu, että kotiin tuotaessa tankki on täynnä
Naapuri tunnisti heti, kenen traktoriin se kuului, ja palautti sen – sama osa on oiottuna edelleen paikoillaan. Taavetti seisoi kaivon vieressä odottamassa seuraavaa kuormaa, minä istuin penkillä, pidin ratista kiinni ja pörisin”, Veli-Matti kertoo hymyillen. Minulle oli aina jännittävä paikka, kun jouduin sen rattiin”, Elna huokaa. ”Kun koneita oli kaksi, toinen työkone sai olla aina toisen traktorin perässä eikä koneita tarvinnut jatkuvasti vaihtaa. Veden ajoa ja olkien keruuta Tilan pihapiirissä oli kaivo, josta yleensä vesi riitti karjalle, muttei ihan aina. 1980-luvun alkupuolella Olavin reuma muuttui niin vakavaksi, että maanviljelyksestä jouduttiin luopumaan lopullisesti ja pellot istutettiin koivulle. ”Kun pappa teki AIV-rehua avosiiloon, tätä käytettiin tampparina. ”Isä sai traktorin ajamalla kotiin, mutta kone oli ottanut sen verran vettä sisään, että öljyt vaihdettiin varmuuden vuoksi”, Erkki kertoo. Apulaisen rooliin Vuonna 1974 Taavetti alkoi tuntua hiukan liian hentoiselta talon töihin, ja pientilalle ostettiin Massey Ferguson. 52. Virolaisten sukua neljässä polvessa: Kirsi, Laura, Veli-Matti, Elna, Paula ja Erkki. Juhannusta juhlistettiin Virolaisen perheessä ajelemalla David Brownilla isolla porukalla peräkärry perässä. Ostajia olisi kyllä ollut, mutta Taavetista ei haluttu luopua. DAVID BROWN 850 IMPLEMATIC 1961 Kun muut pojat haaveilevat mopoautosta, Roope saattaa päräyttää koulun pihalle Taavetilla. ”Silloin kun traktori luiskahti ojaan, jouduin auttamaan toisella ylös, ja kyllä joskus ajoin pellollakin, mutta toivoin aina, että saan ajaa niin, ettei tarvitse peruuttaa”, Elna nauraa. Kerran kevättalvella vesi loppui ja silloin ei auttanut muu kuin hakea tonkilla vettä Päijänteestä. ”En ajanut traktoria kovin paljon. Toinen Taavetin nokkaelementeistä oli olkienhakureissulla pudonnut pellolle ja oli siellä kateissa 5–6 vuotta, kunnes se tarttui naapurin auraan kyntöhommissa. Mieheni nivelreuma vaivasi jo pahasti, ja kaikenlainen ylimääräinen liikkuminen oli hyvin hankalaa”, Elna kertoo. Eräällä hakureissulla jää olikin jo hapristunut niin paljon, että se petti Taavetin alla, kun Olavi peruutti avantoa kohti. Jäin roikkumaan pää alaspäin takarenkaan eteen”, Veli-Matti nauraa. too. Massikka jätettiin pihatyökoneeksi ja David Brown laitettiin kokonaan huilaamaan pukkien päälle varastoon. Taavetti otettiin pois rekisteristä, mutta jätettiin arkikäyttöön assistentin rooliin. ”Sen muistan myös hyvin, kun kerran olin astumassa traktorin kyydistä alas ja samettihousujen lahkeen käänne nappasi kiinni rasvanippaan. Rapalan kartanon mailta sai hakea puintien jälkeen olkia kuivikkeeksi lehmille
Myös alhaista polttoaineen kulutusta sekä höyhenenkevyttä ohjausta kehuttiin. Eikä taatusti ole toista samanlaista kulkuneuvoa koulun parkkipaikalla!” Vanhoista koneista kiinnostuneet perhetuttavat laittelivat Taavettia kuntoon pikkuhiljaa aina silloin kun muilta töiltään ehtivät. Mutta kun neljännen polven edustaja, Veli-Matin poika Roope ehdotti vanhan traktorin kunnostusta, projekti lähti viipymättä liikkeelle – eihän sellaista pyyntöä voi ohittaa”, Erkki hymyilee. ”Takapään johdotus on alkuperäinen, mutta etupään johtoja on uusittu”, Veli-Matti esittelee. ”Vahva kuin karhu, ketterä kuin kärppä”, mainostettiin David Brownia aikanaan. Kaiken kaikkiaan Taavetti oli nelisenkymmentä vuotta pois rekisteristä. ”Muistan lapsuudestani hauskan jutun liittyen Taavetin rekisterinumeroon”, Erkki kertoo. Virolaisen David Brownin putki on hopeanvärinen – sellainen se on ollut aina. Vanha himmentynyt keulamerkki korvattiin Brit08/14 tein saarilta tilatulla uudella. Vastustamaton pyyntö ”Reiluun kolmeenkymmeneen vuoteen ei tehty mitään, mitä nyt silloin tällöin käytiin vähän konetta pyöräyttelemässä. Lokasuojatkin ovat edelleen alkuperäiset, niitä ei tarvinnut uusia. Erkki tietää, että pakoputkea sai aikanaan hopeanvärisenä, punaisena ja keltaisena. Moottoria ei ole kunnostuksen yhteydessä lainkaan avattu. Isä oli joskus pukannut traktorin nokan johonkin kiinni”, Erkki kertoo. Värikoodit otettiin selville Briteistä asti ja värit valittiin niin lähelle alkuperäistä kuin mahdollista. DAVID BROWN 850 IMPLEMATIC 1961 VALMISTETTU vuosina 1961–1963 MOOTTORI nelisylinterinen 37 hv dieselmoottori, iskutilavuus 2523 cm3, sylinterin halkaisija 88,9, iskun pituus 101,6 mm MITAT pituus 290 cm, korkeus 130 cm, akseliväli 191 cm, omapaino 1580 kg POLTTOAINETANKKI 40 litraa VAIHTEITA 6+2 MAKSIMINOPEUS 27 km/h RENKAAT takana 11,2/10-28, edessä 5,50-16 MAAHANTUOJA Oy Veho ab 53. ”Traktori oli Hausjärvellä ystävän luona useamman talven täysihoidossa ja palautui sieltä tämmöisessä täysin uudenveroisessa kunnossa”, Erkki esittelee ja silmäilee kaunista kiiltävää traktoria. ”Turkkilaiset renkaat saatiin pari tonnia halvemmalla kuin Dunlopit, joten päätettiin tyytyä niihin”, Erkki toteaa. Taavettiin on kunnostuksen yhteydessä asennettu myös päävirtakytkin, josta virrat saa poikki tarvittaessa. Nyt harrastekäytön tunteja laskee uusi nollilta lähtenyt mittari. Kun tuli tarve rekisteröidä Taavetti uudelleen, kävi ilmi, että samat tunnukset ovat käytettävissä, ja niinpä nokalla komeilee tuttu 518-ME-kilpi. David Brownin mittariin oli pientilan käytössä kertynyt ainoastaan 2800 tuntia – ei siis ihme, ettei moottorille tarvinnut tehdä mitään entisöinnin yhteydessä. ”Pientä peltityötä jouduttiin tekemään. Kaikki renkaat on vaihdettu uusiin. ”Kun muilla ikätovereilla on haaveena saada oma mopoauto, saattaa Roope päräyttää koulun pihalle Taavetilla. Tekniikaltaan Taavetti on edelleen aika alkuperäiskuntoinen. ”Seiväshyppääjä Pentti Nikula kasvatti seiväshypyn ME:tä kerta kerralta lähemmäs viittä metriä, ja me jännitimme kovasti koska Nikulan nimissä olisi 518 ME”, Erkki nauraa
54
PUOLET MEISTÄ ON RAUTAA FORDSON N 1937 Fordsonin toinen traktorimalli N vastasi äkilliseen konekysyntään maatalouden taantuman keskellä 1920-luvun lopulla. Tuotanto siirtyi kokonaan Eurooppaan, jossa menestystä tuli, mutta Amerikan traktorimarkkinoilla Ford menetti asemiaan. Tapani Heikkisen perintö-N on vastikään havahtunut vuosikymmenten unestaan. Hämeenkyrö 55
Oma vuoden 1937 yksilö on kuitenkin arvokas kone, sillä se on kulkenut Tapanille isoisältä ja isältä. Semmoiset perushuollot tein.” Takapyörät eivät Fordsonista niin vain mätänekään, sillä Heikkisen koneessa on yhä rautaiset piikkipyörät takana. Etupyörät olivat mädäntyneet alle, ne vaihdoin myös – englantilaisiin kumeihin, en kiinalaisiin. ”Viitisen vuotta sitten rupesin herättelemään sitä”, Heikkinen kertoo. Se käämittiin uusiksi Somerolla. 56 T uskin löytyy Suomestamme sellaista traktori-ihmistä, varttuneemmasta polvesta varsinkaan, jolla ei jonkinlaista kosketusta olisi Fordson-traktoreihin. Useimmiten tuttavuutta on tehty tietysti Majorin tai jonkin muun sinisen sisupussin kanssa. Omistajan käsityksen mukaan traktori on tullut jo uutena Suomeen ja Hämeenkyröön, jossa se edelleen pitää majaa. Takaisin henkiin Traktori on kaikeksi onneksi saanut sananmukaisesti pitää majaa pitkät yksinäiset vuotensa. Tässä ei ole oh-. Rautapyörillä se ei meinannut äestettäessä kuulemma kääntyä ollenkaan, suoraan vain pyrki. Mutta eivät harvinaisemmatkaan Fordsonit ole täkäläisille tuntemattomia. Etukumipyörät olivat aikoinaan lisälaite. Hämeenkyröläisellä Tapani Heikkisellä on tallissaan muiden Ford-traktoreiden ohella suvussa kulkenut Fordson N. ”Siinä oli rautapyörät edessäkin silloin kun se meille tuli. Tarkkasilmäinen saattaa huomata, että jäähdytin on peräisin Majorista. Sitä ei Tapanin mukaan edes käynnistetty kahteenkymmeneen vuoteen, mutta katon alla veteraanipeliä kuitenkin säilytettiin. Heikkisen vaarin haltuun Fordson tosin tuli vasta sotien jälkeen. Ne kuitenkin vaihdettiin heti kumipyöriin. Esimerkiksi N-mallista on Suomen uuttera Fordson-kerho julkaissut paitsi entisöinti-DVD:n myös 40-sivuisen erikoislehden. Mallin harrastajasuosio ei Heikkistä yllätä, sillä mies tietää N-mallin olevan eräs Suomen yleisimmistä piikkipyörätraktoreista. FORDSON N 1937 Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine Uskotaan, että olet englantilainen, kun kerran valuvanne ja tankinpääty niin vakuuttavat. ”Magneetto oli täynnä valkoista hometta ja käämitykset pilalla. Sillä lailla sen sai pellolla hieman paremmin kääntymään
”Aikojen alussa siinä on ollut jonkinmoinen äänenvaimenninkin”, Tapani huomauttaa. ”Petrol for starting only” tarkoittaa bensiiniä käynnistystä varten. ”Pikkupoika-ajasta muistan, kun Lontoonkieli hämää. Tapanin ja muiden samasta petrolipulmasta kärsivien tuskaa helpottaaksemme kyselimme hieman asiantuntijoiden mielipidettä korvaavista aineista. Hän on tosin onnistunut hankkimaan vanhan liiton miesten suulien kätköistä hieman moottoripetrolia omaan käyttöönsä, mutta varastot uhkaavat loppua vähän kaikkialta. 08/14 57. Mutta silloin kun Fordson tykkää ravinnostaan, se hyrrää kuin kissa. Niinpä bensiinitankki on vain viisilitrainen, mutta petrolitankki vetää 75 litraa. Ihan valuvehje se on.” Magneeton uusiminen oli suurin koneremontti, mitä traktori vaati. ”Vanhanaikaista moottoripetrolia ei enää saa mistään”, harmittelee Tapani. Se oli ihan ajokunnossa. Kovasti ei N-Fordsonia aktiivityöurallakaan tarvinnut korjata. ”En ole tehnyt moottorille mitään. ”Yksi mäntä on vaihdettu joskus 50-luvun alussa”, Tapani tietää. ”Lisäksi siihen on vaihdettu mörkö-Majorin syyläri. Moottorissa oleva polttoaineen esilämmitin sopii petrolille mutta ei bensiinille. Artikkeli löytyy tämän lehden sivulta 60. Kone on tarkemmin sanottuna bensiini- Se ominaisuus Heikkisen Fordsonista puuttuu, ettei lohkoa ole koskaan jäädytetty. ”Painava se on tuo kumipyörän vannekin”, hän jatkaa. Isä kertoi, että alkuperäinen meni rikki ja tilalle laitettiin Majorin osa, koska se sopi siihen sellaisenaan.” Hämeenkyrön N ei ole siis aivan puhdasverinen yksilö, mutta se ei Tapania harmita. Oikealla kolmiasentoinen polttoainehana ja alla ainoa korjausta vaatinut osa, magneetto. Moottori käynnistetään ja sammutetaan bensiinillä, mutta pääasiallinen käyttövoima on matalampioktaaninen ja haihtuvuudeltaan heikompi moottoripetroli eli eräänlainen huono bensiini. ”Eihän bensaa kuulu esilämmittää. Tästä puuttuu sekin yleinen ominaisuus, että lohkoa ei ole koskaan jäädytetty”, Heikkinen heittää. Kahdessa nesteessä keitetty 37-mallin Fordsonissa on laukaisumagneetto ja kaasutinmoottori: akut ja dieselkoneet yleistyivät traktoreissa vasta huomattavasti sodan jälkeen. ”Traktori on nähnyt vähän elämää”, mies sanoo pikemminkin mielissään. Siksi moottori alkaa pröpötellä, jos se käy kuumana bensalla”, Tapani kertoo polttoaineongelmistaan. jausjarrua, joten ei silläkään voinut auttaa”, Tapani sanoo. ”Siinä on täysi työ, kun sen nostaa peräkärrylle ja vie kumisuutariin. ja petrolikäyttöinen, nostalginen kahden tankin värkki
20-luvun alkupuolella suljettu Corkin tehtaan traktorilinja avattiin uudelleen, ja vanhaa F-mallia tehokkaampi Fordson N tuli tuotantoon. Tuotannon tehoa lisäävälle koneelle oli kova kysyntä erityisesti Euroopassa, jossa sotaa varsinaisesti käytiin. Suivaantunut Henry Ford perusti vuonna 1917 oman yrityksen, Fordin ja pojan, eli Henry Ford & Son Corporationin, mistä nimestä juontaa traktorin merkki Fordson. Fordsonin ensimmäinen traktorimalli F oli kilpailijoihin verrattuna pieni, kätevä, sarjatuotantoon sopiva ja sen seurauksena halpa. N ei menestynyt Fordin kotimaassa: se oli nyt tuontitraktori ja siksi F-mallia kalliimpi. Rintamalla olevat miehet piti ruokkia, mutta työvoi- 58 maa oli vähän. Uudella mantereella maatalouden lama enteili 1920-luvun lopulla laajempaa talouskatastrofia, vaikka sitä ei juuri kukaan vielä tuolloin tiennytkään. Traktorin merkki pysyi silti Fordsonina. Fordin orastavan traktorituotannon puntteihin pani 1910-luvulla vipinää ensimmäinen maailmansota. Toisaalta myös parannukset Fmalliin olivat pieniä ja jenkkikilpailijoiden uudet traktorit kehittyneempiä. Pian tilanne kuitenkin muuttui ja kysyntä kasvoi jälleen muun muassa Neuvosto-Venäjän pakkoteollistamisen ja -koneellistamisen myötä. Corkista tuotanto siirtyi vuonna 1933 Englantiin, Dagenhamiin, jossa moni legendaarinen Fordson on pantu kasaan. Tuotannon aloittamisen esti Fordin johtokunta: kun käsissä oli varma rahasampo, autoteollisuus, miksipä tosiaan koetella kepillä jäätä muilla aloilla. Fordin uutta traktoria valmistettiin vain Euroopassa. Jo vuonna 1907 hän teetätti koemalleja koneesta, jollaista vasta vähän myöhemmin kutsuttaisiin traktoriksi. Kaikesta huolimatta vanhaa N:ää valmistettiin vuoteen 1945 asti, ja vanhalla mantereella menekkiä riitti.. Vuonna 1920 Henry Ford oli haalinut Fordin osakkeet itselleen ja silloin hän sulautti Ford & Sonin osaksi isompaa firmaa. FORDSON N 1937 ”Kyllä niitä puleerattuja koneita maailma täynnä on, mutta ne eivät olekaan työstä tuotuja” FORDIN TRAKTOREIDEN ALKUTAIVAL T-Fordin jättimäisen menestyksen myötä Henry Ford, maatilan poika itsekin, alkoi ounastella, että uutta teknologiaa voitaisiin menestyksellä soveltaa maatalouteen. F-mallia oli tehty Corkin tehtaan lisäksi myös Amerikan maalla Dearbornissa, jossa traktorituotanto jatkui supistusten vuoteen 1928 saakka. Ennen uuden sodan alkua Ford ennätti alkaa yhteistyön Henry Fergusonin kanssa ja ottaa kotimarkkinat taas haltuun Ford 9N:llä. Maataloustuotteiden hinnat laskivat kuin lehmän häntä, ja Ford päätti alkuvuodesta 1928 vähentää maataloustraktoreiden tuotantoa. Näihin aikoihin Ford alkoi perustaa kokoonpanolinjoja myös Yhdysvaltain ulkopuolelle, ja ensimmäinen ulkomaanpiste tuli 1917 Irlannin Corkiin, jossa Fordsontraktoriakin valmistettiin – tosin vasta maailmansodan jälkeen vuodesta 1919
59. FORDSON N MOOTTORI nelisylinterinen nelitahtimoottori, sivuventtiilit ja roiskevoitelu, polttoaine bensa/ moottoripetroli, iskutilavuus 4,39 l, teho 27,3 hv/1100 r/min (voimanottoteho 13,6 hv), puristussuhde 3,8:1, nestejäähdytys vesipumpulla, öljytäyttöinen ilmanpuhdistaja VAIHTEISTO suorahampainen siirtopyörävaihteisto 3+R, huippunopeus 12,3 km/h MITAT pituus 2750 mm, leveys 1600 mm, korkeus 1400 mm, akseliväli 1600 mm, paino noin 1550 kg RENKAAT takana rautapyörät 303x1065, edessä kumipyörät 6.00x9 VALMISTUSVUOSI 1937 ”Aina ehdittiin tehdä työt päivällä”, Heikkinen kuittaa ylimääräisistä krumeluureista. Pikku-Tapanikin oli monet kerrat sahalla mukana silloin, kun vanha uskollinen pyöritti terää. Tuolloin kyläseppä muokkasi hinattavat maanmuokkausvälineet nostolaitekoneiksi, minkä Tapani sinänsä ymmärtää mutta hieman harmittelee asiaa näin jälkikäteen: ”Siinä pilattiin hyvät museovehkeet.” Kun puolirautapyörä sai kenkää peltohommista, alkoi uusi ura kenttäsirkkelin ja puimakoneen pyörittäjänä. Liikkumattomat työt sopivat veteraanille sikälikin, että maavaraa Fordsonista ei juuri löydy. ”Sitä se on elämänsä aikana eniten tehnyt – seissyt sirkkelin edessä. Muistoja miehellä riittää. Vipuja on kolme: sytytyksen säätövipu, ryyppy ja kaasu. Traktori hemppuu ja heiluu mennessään, mutta on silti Tapanin mukaan aika köykäinen ohjata. 08/14 Vedet laskettiin aina illalla kiltisti pois, kun yöt olivat vielä kylmiä. Enää ei N-vanhuksella tehdä töitä, mutta historiallinen kone säilyy turvassa jälkipolville. ”Lattaremmihän sitä sirkkeliä käytti. Fordsonissa on vain yksi poljin, joka toimittaa niin kytkimen kuin jarrun virkaa. Aamulla tuotiin lämmintä vettä karjakeittiön padasta. Vauhti on tietysti rauhallinen, mutta kyllä se aikoinaan rullaäestä niin pyöritti, että maa pehmeni. Meni se pirteämmin kuin hevonen”, Tapani vertaa. ”Ei sillä isompaa kiveä ylitetä eikä metsään mennä. Eikä bensakone kovaääninen olekaan: putkeakin on sentään puolitoista metriä”, nykyinen omistaja naureskelee. Kytkin vaikuttaa voimansiirtoonkin, eli poljin on samalla jarru. Kone ei mene mihinkään, kun sen painaa pohjaan. Vetokoukkuja ja nostolaitteita edelsi reikälevy, johon hinattavat työkoneet kiinnitettiin. Jos täytyy alamäkeen stopata, poljin lukitaan alas puikkorautalenkillä. Sitten pantiin vain massaranka piikkien väliin ja nostettiin se sillä ylös.” Kovien pyörien vastapainona on hyvin jousitettu penkki. Sillä lailla lähti hienosti. Kun Major tuli taloon 60-luvulla, vanha Fordson sai väistyä peltotöistä. Remmistä käymään N-mallissa ei vielä koukkuja tai nostolaitteita tunnettu. ”Kyllä niitä puleerattuja koneita maailma täynnä on, mutta ne eivät olekaan työstä tuotuja”, mies napauttaa. Fordson veti peltovuosinaan perässään hinattavaa kaksisiipistä auraa ja hinattavaa rullaäestä. Sytytys säädetään käynnistettäessä vähän eri kohtaan ja pannaan omalle paikalleen, kun traktori käy.” Mittaristoa koneesta ei vakiona löydy, mutta Majorin jäähdytin on varustettu lämpömittarilla. Pellolle se on tehty”, Tapani toteaa ja jatkaa, että pellollakin kuljettiin tietyin varauksin. Se oli siinä joutilas olemaan parempien traktoreiden sijasta. Selvät sävelet Fordsonin hallintalaitteisto edustaa sitä yksinkertaisempaa sorttia. Se jäi hyvin mieleen”, Tapani muistelee. Kerran kesässä sen tapana on käydä pienellä reissulla: viime suvena N poikkesi Viljakkalan konepäivillä. Isä heitti sen menemään ja sanoi, että menee se tämmöisenäänkin. Sirkkeli oli kaiketi vaarin oma kehitelmä, eikä siihen oikein peltinokka-Major sopinutkaan”, Heikkinen sanoo. vaimennin ruostui puhki. Heikkisen masiinassakin on aikansa yleinen kytkentälaite eli reikälevy, johon hinattavat työvehkeet liitettiin. ”Semmoinen valumöhkö kun on, niin helposti se jäi pehmeämpään kiinni. Kun tuli kahvitunti, Fordson sammutettiin, ja sitten kun alettiin hommiin taas, pari miestä vain nappasi sen siitä hihnasta käyntiin. Isäntä esittelee: ”Tässä on yksi poljin. Siinä oli sen ajan moottorilämmitin: kuumaa vettä sisään.” Pikkupojan huomio kiinnittyi erikoiseen käynnistystapaan. Tapani on ainakin tämän Fordsonin kohdalla niitä traktorimiehiä, jotka haluavat koneen näyttävän palvelleelta. ”Keväällä Fordson pötkyteltiin hiljaksiin sirkkelin eteen, ja siinä se seisoi sahuun ajan. Ylämäkeen pysäköitäessä poljin lukitaan lenkillä pohjaan. Ja yhä se on juuri sellainen kuin sirkkelin edessä nököttäessään. Ei sitä veivillä vedetty, se rykästiin siitä: rukkaset kiinni remmiin ja käymään. ”Vähän semmoinen suoraanpuskija se on edelleen, muttei niin mahdoton kuin eturautapyörillä. Etukumeja ja hihnapyörää lukuun ottamatta Fordsonissa ei ole muita lisälaitteita koskaan ollut, vaikka esimerkiksi lyhtyäkin olisi ollut tarjolla
Koetetaanpa siis kaivella hieman tietoja petrolista, sen historiasta ja mahdollisista korvikkeista. Internetin keskustelupalstoilla erilaisia sekoituksia tarjotaan, ja mielipiteiden vaihto cocktailien tiimoilla on tietysti kiivasta. Kuten kuvista näkyy, petrolia käytettiin voimakoneissa sekä veneiden ja traktoreiden moottoreissa. Viereisen sivun Shell-reklaami on 50-luvulta. Aluksi raakaöljystä jäi paljon jalostusjätettä, sillä vain petrolilla oli suuri menekki. Tislausmenetelmät olivat aluksi alkeellisia sovelluksia alkoholin tislausmenetelmistä. Petroli on siis karkeajakeisempaa ja heikommin haihtuvaa kuin bensiini mutta hienojakeisempaa ja haihtuvampaa kuin diesel. Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Olli J. Vaan mistäs kaadat: moottoripetrolin valmistus ja myynti lakkasi Suomessa jo 1990-luvulla. Ojanen & Kansalliskirjasto Y hä vain Suomessa liikkuu tai ainakin käy koneita, joihin pitäisi moottoripetrolia kaataa. Ottomoottorin polttoaineeksi bensiini ymmärrettiin soveltaa 1880-luvulla. Öljylamput räjähtivät usein, sillä tisleeseen jäi kevyitä ja helposti leimahtavia bensiinijakeita. Pikemminkin antiikkimoottoriin haluttaisiin sitä ainetta, jota sinne kuuluu laittaa. Tähänkin lehtemme numeroon ovat pökänneet Fordson N sekä Volvo T 24, jotka mielellään nauttisivat sitä haisevampaa. Petroli oli kevyemmin verotettu polttoaine kuin esimerkiksi bensiini ja siksi aikoinaan edullisempi. Päivitystä ja tarkennusta näihin tietoihin kyseltiin VTT:n ja Neste Oilin tutkijoilta. Hyvänä lähteenä asiassa toimii Neste Oilin reilu vuosikymmen sitten julkaisema opas Petrolien suku, jonka on kirjoittanut yhtiön jo edesmennyt tuoteneuvoja Ossi Kaurala. MOOTTORIPETROLI KORVAAMATON MOOTTORIPETROLI Moottoripetrolia pääasiallisena polttoaineena käyttävien moottoreiden omistajat tietävät hyvin, että ehtaa ainetta ei ole enää aikoihin saanut mistään. Korvaavista keitoksista kerrotaan, mutta sopiiko soppa koneeseen, se on eri juttu. 60. Bensiiniä polttoaineena ei vielä tunnettu, vaan sitä käytettiin kemiallisena pesuaineena. Rahallista säästöä ei kukaan tolkun ihminen tietenkään petrolin tai sen jäljitelmän käytöllä enää havittele. Lanka alkaa palaa Petrolien ja laajemminkin raakaöljyn jalosteiden aikakausi käynnistyy 1850-luvulla, jolloin alettiin tislata valopetrolia. Mitä ainetta moottoripetroli oikein oli ja eikö sille tosiaan vedä vertoja mikään muu. Mutta ensin historian hämäriin. Siinä suhteessa olimme tosin Eurooppaa jäljessä, sillä monessa muussa maanosamme kolkassa moottoripetrolin käytöstä oli luovuttu jo huomattavasti aiemmin. Sittemmin hienot ja karkeat jakeet eli bensiini ja diesel tulivat hyötykäyttöön, mutta tässä vaiheessa keskitis- Näin maireaksi veti petroli käyttäjänsä ilmeen 1930-luvulla Standardin mainoksessa
08/14 61
Jo ennen traktoreita petroli oli yleinen polttoaine maa- ja venemoottoreissa. Varmistetaan, ettei kaasuttimen jalassa ole pakokaasukiertoa tai muuta lämmitintä. Puristussuhdettakin voi nostaa, mutta se ei ole välttämätöntä eikä vanha moottori aina kestä sitä. Matalaoktaaninen suoratislausbensiini jäi alemman luokan aineeksi. Joissakin moottoreissa puristussuhteen nosto edellyttää uudenmallisen kannen hankkimista. Niinpä jalostusjätettä jäi yhä. Koska petrolin ja bensiinin tiheyksillä on pieni ero, voidaan joutua muuttamaan kaasuttajan kohokammion kohon korkeutta oikean seossuhteen aikaansaamiseksi. 2. Sen myötä tislausjäännöksestä saatiin lämpö- ja painekäsittelyllä jälleen tislattavaksi kelpaavaa raaka-ainetta. Bensiinin käyttö lämmittäjän kanssa aiheuttaa tuttuja ongelmia: kun moottori on kuuma, kaasuttimeen muodostuu höyrylukkoja, jotka aiheuttavat käyntihäiriöitä, ja kuumaa moottoria on myös vaikea saada käyntiin. Niihin on vain tehty teknisiä muutoksia, joilla puristussuhdetta laskettiin ja polttoaineen höyrystymistä parannettiin. Vanhat neuvot pätevät yhä Nykytutkijat pitävät Kauralan neuvoja ja käsityksiä yhä oikeina. Täytyy kuitenkin ottaa huomioon moottorin ikä, sillä tämä ei yleensä ole kannattavaa. Tarpeen vaatiessa sytytysennakkoa kannattaa säätää hieman myöhemmäksi, jotta vältetään nakutusvauriot. Kaurala kuitenkin esittää myös reseptin moottoripetrolin kaltaisen polttoaineen valmistamiseksi niitä moottoreita varten, joihin mainittuja muutoksia ei pystytä tekemään: noin 65 prosenttia bensiiniä, noin 35 prosenttia valopetrolia ja kaksin- tai kolminkertainen annos venttiilin suojaainetta. Seossuhteiden vaikutus oktaanilukuun on voimakas: 20 prosenttia bensiiniä tuottaa seokseen noin 35 oktaania ja 40 prosenttia noin 55. Jos moottori nakuttaa, sytytystä on säädettävä myöhäisemmälle.). VTT:n tutkimusprofessori Nils-Olof Nylund antaa Kauralan tapaan ymmärtää bensiinin olevan OSSI KAURALAN OHJEET PETROLIMOOTTORIN MUUTTAMISEKSI BENSIINIKÄYTTÖISEKSI 1. Tarvittaessa kaasutin lämpöeristetään kuumasta pakosarjasta, jottei se lämpene liikaa. Ossi Kaurala kirjoittaa, että suurin osa vanhoista petrolimoottoreista on bensiinimoottoreita. Lisäksi palamattomat ainesosat karkaavat männänrenkaiden välistä öljytilaan, nostavat öljyn pintaa ja heikentävät voitelua. Mitä petrolin tilalle. Sodan jälkeisessä Suomessa veropolitiikka oli maatalouden puolella: moottoripetrolin verotus oli kevyttä ja hinta bensiiniä edullisempi. Koho säädetään ylemmäksi (n. Jos on, se pyritään poistamaan käytöstä. Bensiini on huomattavasti herkempi syttymään kuin petroli, joten polttoainejärjestelmän tiiviyteen kannattaa kiinnittää huomiota. 8. Pienioktaaninen bensiini kestää vähemmän puristusta. 5. Polttoaineen esilämmitys poistetaan. Lopputuloksena moottori leikkaa kiinni. Jos moottorista halutaan suurempaa tehoa, voidaan ylimääräinen kannentiiviste poistaa. Kahvikupillisessa bensiiniä on yhtä paljon energiaa kuin kilossa dynamiittia, ja bensiinihöyryjen räjähtäessä myös jälki voi olla samanlainen. Se saattaa syttyä ennenaikaisesti, aiheuttaa näin nakutusta sekä jälkikäyntiä ja rikkoa ennen pitkää männät. Imuilman esilämmitys poistetaan. 6. Sytytystä säädetään tarvittaessa myöhäisemmälle. 7. 4. Tätä ainetta tai bensiinijakeilla terästettyä lamppuöljyä alettiin käyttää matalapuristeisissa moottoreissa. Kaurala varoittaa, ettei bensiinin toisena osana saa käyttää dieseliä tai polttoöljyä. Puristussuhdetta alennettiin normaalia paksummalla kannentiivisteellä ja höyrystymiseen vaikutettiin asentamalla kaasuttimeen esilämmittimiä. Muutoin bensiini kestää paremmin sytytysennakkoa kuin petroli. 2 mm), jottei moottori toimi liian laihalla seoksella. Liian laiha seos nostaa moottorin lämmön korkealle ja männät voivat leikata kiinni. MOOTTORIPETROLI leen eli petrolin kulutus väheni. Näitä moottoreita ruvettiin kutsumaan petrolimoottoreiksi ja niiden polttoainetta moottoripetroliksi. Syynä oli sähkövalon yleistyminen. Esimerkiksi Valmetin kaksi legendaarista traktorimallia 15 ja 20 olivat petrolivehkeitä, vaikka jälkimmäistä saikin myös hieman tehokkaampana bensiiniversiona. Uusi jalostusmenetelmä krakkaus muutti tilanteen. 3. Lähde: Petrolien suku Vesillä liikkujat muodostivat petrolin käyttäjistä aikoinaan melko suuren osan, mikäli jotain voi päätellä Shellin mainoskuvien kohderyhmästä. Yhdistelmä palaa huonosti ja nokeaa sekä karstaa moottorin. 62 (Nils-Olof Nylundin huomautus: Kohta 7 pätee silloin, kun moottorin tehoa nostetaan. Tuohon aikaan petrolia pidettiin myös huomattavasti turvallisempana kuin leimahdusherkkää bensiiniä. Vielä 1980-luvulla Uudenkaupungin autotehtaalla valmistettiin petroliversioita Saabista ja Talbotista. Kauralan mukaan petrolimoottori toimii bensiinillä hyvin, jos polttoaineen lämmitin poistetaan. Niistä ei suursuo- sikkeja tullut, mutta sinnittelipä jokunen nenäänsä säälimätön niilläkin aina petrolimyynnin loppumiseen asti 90-luvulle
Lämmityspetrolia voisi seoksissa käyttää hieman valopetrolia runsaammin, mutta myös sen myynti on meillä loppunut kysynnän vähyyden vuoksi 2000-luvun alussa. ”Kun sotkee valopetrolia ja bensaa, seokseen jää yhä helposti haihtuvaa osuutta. Esilämmitysten poisto voi siis silti olla paikallaan”, Neste Oilin tutkija sanoo. Mikkonen jatkaa: ”Jos sellaista seosta onnistuukin käyttämään, kehottaisin ainakin seuraamaan, ettei moottoriöljyn pinta ala kohota ja öljy laimene liian ohueksi. Pienmoottoribensassa ei ole etanolia, mutta se voi kuivattaa vanhoja tiivisteitä. Mikkonen ei kuitenkaan pidä mitään seoksia ongelmattomina petrolin korvaajina. Hyvästä haihtuvuudestakaan ei pitäisi periaatteessa olla ongelmaa, päinvastoin. Seos kastelee sylintereitä, kun polttoaine imetään sylinteriin imutahdin aikana, ja sitten polttoainetta huuhtoutuu männänrenkaiden ohi moottoriöljyyn. Kemiallisesti valopetroli on dieselin ja lentopetrolin sukulainen: siinä on matala oktaaniluku mutta kohtuullinen setaaniluku. Petrolinkorvikkeiden valmistajia Neste Oilin tutkija ja kehittäjä Seppo Mikkonen varoittaa dieselin ja bensan sekoituksista Kaurasen tapaan: ”Polttoöljy tai dieselpolttoaine ei sovi kipinäsytytteiseen moottoriin vaikka sen saisikin syttymään bensalisäyksellä. ”Moottoripetroli oli bensiinin sukulainen, tavallaan huono-oktaaninen ja kehnosti haihtuva bensa. Sen kysyntä on valitettavasti todettu niin pieneksi, ettei valmistus kannata eikä ole valmiutta toimittaa polttoaineita tynnyrimittakaavassa”, Mikkonen harmittelee. Vanhan moottorin sopat kannattaa tehdä tuosta 98E5-laadusta.” Mikkonen täydentää ja suosittelee varauksin pienmoottoribensiiniä: ”Etanolin riskit liittyvät oikeastaan vain kumiosien ja kevytmetalliosien kestävyyteen. Pienmoottoribensan haihtuvuus on melko matala.” Petrolin paluusta markkinoille on ainakin näillä näkymin turha haaveilla. Tämä kuitenkin edellyttää, ettei kaasutin tai imuilma saa liikaa lämpöä niin, että polttoaine kiehuu kaasuttimessa.” Kuten sanottua, polttoaineen esilämmittimet vanhoissa petrolimoottoreissa ovat usein käyntiongelmien takana. Nylund vastaa: ”Vanhat moottorit eivät pidä alkoholista. 63. Siinä mahdollisesti olevilla väriaineilla ei ole Mikkosen mukaan moottoriteknistä merkitystä. Jo muutama prosentti polttoöljyä tai dieseliä aiheuttaa harmeja – jopa uusissa suoraruiskubensakoneautoissa.” Entä sitten he, joiden mukaan oma kone käy polttoöljyn 08/14 ja bensiinin seoksella hienosti. 95-oktaaninen bensiini eli 95E10 sisältää enimmillään 10 prosenttia etanolia, 98-oktaaninen niin sanottu suojalaatu eli 98E5 enimmillään 5 prosenttia. Mutta kuinka vanhat petrolimoottorit suhtautuvat nykybensiineihin lisättyyn etanoliin. Mutta antiikkimoottorin purkaminen tai muuntelu ei sovi kaikkien koneharrastajien suunnitelmiin – siksi petrolia tai sen virkaa tekevää nestettä juuri kysytäänkin. Turhan korkea oktaaniluku ei moottoria riko. paras petrolin korvike: ”Petroli ja bensiini eroavat toisistaan oktaaniluvun ja haihtumisominaisuuksien osalta. Nelitahtikoneessa polttoaineen pitää palaa mahdollisimman hyvin.” Enemmän Mikkosen siunausta saavat kotikemistit, jotka leikkivät valopetrolin kanssa: ”Valopetroli on jo selvästi matalammalla kiehuvaa kuin polttoöljy tai dieselpolttoaine, joten se ei ole niin pahaa. Sitä ei siis saa olla seoksessa ylen määrin, ettei oktaaniluku tipu liikaa.” Moottoripetrolia matalaoktaanisempi valopetroli on käytännössä ainut suositeltava bensiinin jatke
Hallin perällä, hieman traktoreista erillään on muutama auto, Mini, Taunus, Mercury Comet ja Triumph Vitesse muun muassa. Tieltä näkyy ensiksi oranssi Nuffield vierellään rautapyöräinen Fordson. Tänne on koottu myös maatalouskoneita, tavarapolkupyöriä, moottoripolkupyöriä, mopoja, muutama moottoripyörä ja maamoottoreita. Kunnioitusta herättävin esine on höyrykone vuodelta 1945. Välissä on harvinainen Takra ja pari Steyriä. Sitä on viimeksi käytetty Alavuden puunjalostus-. Vammalan autoja traktorimuseo Vaatimattoman näköinen keltainen rakennus tyrvääläisellä pienteollisuusalueella pitää sisällään hienon kokoelman tuttuja sekä harvinaisia laitteita. Pienen pääsymaksun maksettuaan ensikertalainen hämmästyy, minkälainen kokoelma rakennukseen sisältyy. Reipas työntekijä tervehtii, kysyy, onko kulkija tulossa katsomaan näyttelyä ja maistuisiko kierroksen jälkeen kahvi. Halli vaikuttaa hieman hylätyn oloiselta, mutta tienvarteen asetettu avoinna-kyltti vihjaa, että paikalla on sittenkin elämää. Teksti ja kuvat Kari Ruusunen 64 S astamalan Vammalassa, Punkalaitumentien varrella sijaitsee keltainen, matala halli. Hallin edustan pysäköintipaikkaa vartioi punainen maitolaituri ja sievä risuaita. Tuttuja traktoreita ja autoja Kun lipunmyynnistä suuntaa kulkunsa vasemmalle, kahdessa rivissä on monelle muistoja herättäviä traktoreita: harmaita Ferguja, punaisia Massikoita, Valmeteja, Zetoreita, Fordeja sekä Fordsoneita. Sisällä eteen avautuu lyhyen käytävän jälkeen avara halli
Vakituiselle kävijällekin on yleensä jotain uutta nähtävää tarjolla. Idästä takaisin länteen Vielä on yksi käytävä kulkematta. Holderia tuolloin edusti Lahden Auto Oy. Mersun kuutosdiesel, Zetor A25:n vaidelaatikko ja perä, etuakseli jostain, itsetehty eturunko, konepeitto ja hytti. Rivistöä seuratessa harvinaisuuksia edustaa myös pikkuinen, kotikutoisella etulevyllä varustettu englantilainen President. Harvinaisuuksia ja herkkuja Kun palaa hallin perältä keskikäytävää takaisin, saattaa huomata aukkoja omassa traktorisivistyksessään. Neuvostopäädyssä on myös muutama traktori, Harkovan traktoritehtaan DT-14, useampia Belaruksia sekä jälleen yksi harvinaisuus: T-25A, lempinimeltään Vladimirets, vuosimallia 1991. tehtaalla. la on nelivetoinen MAN, jossa nelivedon kardaani ei ole keskellä vaan vasemmalla, kytkinpolkimen alapuolella. Volga, Mosse ja kruunun jalokivenä 1955 Packard Patrician-jäljitelmä GAZ 13 Tšaika, aito neuvostolimusiini. Neuvostoliitto hyvin edustettuna Kun saavutaan hallin toiseen päätyyn, on kalusto pääasiassa itänaapurimme suunnasta. Kun neuvostopäädystä lähtee palailemaan takaisin 65. Museon pihasta löytyy tämä erikoisuus. Traktorin tarina on varmasti mielenkiintoinen. Moottoripyörätarjontaa edustavat muun muassa Iž, sivuvaunu Dnepr ja mielenkiintoisena yksilönä käyttämätön, tehtaan pakkauksessa oleva valkovenäläinen Minsk 125 Sputnik vuodelta 1993. Vieressä ovat niin ikään harvinaiset saksalaistraktorit Ritcher ja Normag. Binckhorstia vastapäätä nököttää Fahr, joka useimmille on tutumpi merkki leikkuupuimureista. Fahrin rinnal08/14 Museossa on autojen ja traktoreiden lisäksi paljon muuta mielenkiintoista: polkupyöriä, moottoripyöriä, maamoottoreita ja jopa piikkinokka-Škodan edessä näkyvä höyrykone. Seuraavina muun muassa Renault, John Deere-LANZ, Porsche, Allgaier ja piskuinen Holder B-10 vuodelta 1955. Käyttötunteja on vain 34, ja tämän lisäksi kyseistä merkkiä ei ole maahamme tuotu kuin kaksi kappaletta. Ensimmäisenä ihmetystä aiheuttaa sivuniittokoneella varustettu hollantilainen 1955- tai -56-mallinen Binckhorst, joka mainitaan erittäin harvinaiseksi traktoriksi. Peruskalusto on pysynyt muuttumattomana pitkään, mutta uutta esineistöä kerätään koko ajan. Vastaava höyrykone oli Suomen sisävesien tuhoisimmassa onnettomuudessa Näsijärvellä syksyllä 1929 uponneessa Kuru-laivassa
Fahrtraktorin vieressä oleva skootteri on tšekkoslovakialainen Manet S 100 vuodelta 1961. Tässä hollantilainen Binckhorst Normagin valmistamalla sivuniittokoneella. 66 Traktoreiden joukossa on muutamia harvinaisuuksia. Museon seinällä on runsaasti maaseutuun ja koneisiin liittyviä tauluja.. Fahr lienee useimmille tutumpi merkki leikkuupuimureista
Moottori on Mercedeksen kutosdiesel, etuakseli jostain, eturunko, konepeitto ja hytti omavalmisteita. Museo on auki kesäkuusta elokuulle, sääntönä voi pitää koulujen loma-aikaa. Rivistä erottuu kokonsa puolesta vielä 1954-mallinen kuutosdieselillä varustettu Massey-Harris, joka on aikanaan varmasti ollut suuri traktori. Esillä on lisää rautapyörä-Fordsoneita, Caterpillar, Fargo-paloauto ja vielä yksi uniikki traktoriyksilö, sininen, hieman 67. Oliveria on valmiina takapuolesta nostamaan kauhallaan David Brown. Oikealla puolella ovat ruotsalaiset vallassa, Volvot sekä erikoisen kapea, kuin prässiin jäänyt BM, jonka vieressä on englantilainen Garner vuodelta 1950. Kun tutkii lähemmin, huomaa laitteen takaosan olevan Zetor A25:stä. Museon hoitamisesta vastaa hänen nimeään kantava säätiö. Käyttötunteja mittarissa vain 34. höyrykonetta kohden, vasemmalla puolella huomaa vihreän Oliverin, joita museossa on kaksi kappaletta. T-25A ”Vladimirets” vuodelta 1991. Rakennuksen seinille on ripustettu paljon 08/14 Ulkona muutama kohde Pihassakin on vielä hieman nähtävää. Tämä laite on valmistettu varta vasten jonkinlaiseen kylvötyöhön. Tilan toisesta päädystä osa on pyhitetty neuvostoaikaisille kulkuneuvoille. Oman aikansa mahtavuutta ja myöskin itänaapurillemme tyypillistä lainailukulttuuria edustaa uljas Tšaika. Myös vappupäivänä museo on auki samoin kuin paikallisten harrastajien ja yhdistysten museon pihalla järjestämien tapahtumien aikana. Binckhorstin ja Ritscherin lisäksi museon harvinaisuuksiin lukeutuu englantilainen President vuodelta 1955. Näitä tuotiin maahan kaksi yksilöä. Kokoelma on laaja: museossa on esillä vain osa, noin sata konetta ja ajoneuvoa. taidetta, koneaiheisia teoksia, maisemia ja maaseudun töitä kuvaavia tauluja sekä koneisiin liittyviä, kehystettyjä esitteitä ja kuvia. Kuutoskoneinen Massey-Harris edustaa aikansa suuria traktoreita. Kiertelyn ohessa voi lepuuttaa jalkojaan, sillä traktoreiden vierelle on kerätty vanhoja tuoleja, ja seinustalta löytyy ainakin yksi sohva, jolle voi käydä pitkäkseen, jos enemmän väsyttää. Hämmästyttävintä lienee traktorien läheisyyteen tuotujen vanhojen harmoonien määrä! vaikkapa 502-Valmetia muistuttava traktori. Nämä tosin eivät näy vielä Punkalaitumentieltä kurvatessa Nuhvia ja Fordsonia lukuun ottamatta. Missähän toinen Vladi nykyään lienee. Taidetta ja harmooneja Hallia kiertäessä havaitsee paljon muutakin kuin mukavasti öljyltä tuoksuvia koneita. Tämän laitteen historia on varmasti mielenkiintoinen, jos sen joku vain tietää! Museon kokoelman on kerännyt edesmennyt vammalalainen Seppo Kotajärvi
Seppiä ja mestareita 68 Joona Hamm
”Se kyllä koukuttaa kovasti. Vaikkei suurempaa oppia hitsaukseen tarvinnutkaan, Hamm ilmoittautui mukaan hitsauskurssille. Joona Hamm onkin koulutukseltaan muotoilija. Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Tapio Mäntyniemi T aito luovaan tekemiseen on karttunut pikkuhiljaa vuosien varrella, joskin Joona Hamm epäilee myös äidinmaidon ja geenien vaikutusta asiaan: suvusta löytyy sekä taiteilijoita että kädentaitojen ammattilaisia. Koulutus on antanut pohjaa moneen työhön”, taitava tekijä kertoo. Ajoneuvoprojektit, monenlaisten materiaalien työstäminen taide-esineiksi sekä hyljättyjen esineiden yhdisteleminen uuteen elämään on saanut miehen pakertamaan pitkiä päiviä pihapajan perukoilla. 08/14 69. ”Visuaalinen puoli kiinnostaa autoissa aina enemmän kuin tekniikka. Pajalle on pikkuhiljaa tullut hankittua erilaisia koneita metallin ja muiden materiaalien työstöä varten. Ensin tusasin mopojen kanssa ja sitten kiinnostus siirtyi autoihin”, muotoilija kertoo kulkupelien parissa tapahtuvan harrastuksen synnystä. Mieluummin suunnittelen ulkoasua ja maalausta kuin tekniikan kanssa kikkailua”, tekijä tunnustaa reilusti. Valokuvaaja Sammaloituneet metsäautot ja työnsä tehneet hylätyt koneet ovat ruosteeseen rakastuneen Hammin kamerabongauksen kohteena. ”Teknisen työn opettajana työikänsä toiminut isäukko on aina puuhaillut kaikenlaista vapaa-ajallaankin, ja hän opetti minut hitsaamaan jo ennen yläasteikää. On paikkoja, joissa ei ole vielä käynyt, ja Onpa aiheena sitten korsetti, korkokenkä, saapas tai lippis, Joona muokkaa materiaalin upeasti mallikappaleen muotoon. Työpaikat raskaan kaluston korjaamolla Lahdessa Pajakulmalla ja Variksen pajalla Mikkelissä ovat syventäneet taitoja, ja puolivuotinen rupeama pitkän linjan autoharrastajan apulaisena oli ainutlaatuinen kokemus. Vieläkin on monia asioita, joissa pitää kysyä neuvoa kaverilta; tekniikka on se huonompi osapuoli tekemisessäni. On sellainen into ja palo, että jatkuvasti pitäisi päästä kuvaamaan”, Joona kertoo innostuneena. ”Olen valmistunut Lahden Muotoiluinstituutista vuonna 2009. Monitaitoinen muotoilija Autiot talot ja rauhassa ruostuvat romut kuljettavat Joona Hammia pitkiä matkoja ympäri Suomea. ”Siellä oli hyvät tilat ja koneet, ja valmistin siellä ollessani muun muassa englanninpyörän itselleni”, Joona kertoo tyytyväisenä. Valokuvaus kuljettaa miestä metsiin, autioituneisiin kaivoksiin ja tehtaisiin, romulaaneille ja mitä kummallisimpiin paikkoihin katsomaan ja kuvaamaan miten luonto ottaa omakseen ihmisen tekemän esineen ja rakenteen. Sikkikone löytyi pääkaupunkiseudulta, ja kanttikone on hankittu Orimattilan ammattikoululta. Muotoilija Käsillä tekeminen ja erityisesti taidekäsityön tekeminen on nyt alkanut kiinnostaa yhä enemmän
El Kadett ja muita kulkupelejä Autokalusto on vaihtunut miehellä tiuhaan. ”Tämä on eräänlainen kannanottoauto tai taiteellinen projekti. 70. Se, että pohjatyöt on ohitettu kokonaan, ei aivan jokaisen katsojan mielestä sovi näyttelyssä esiteltävän ajoneuvon imagoon. ”Teen monenlaisia keikkatöitä, pääasiassa teollisuushommia voimalaitoksilla ja tehtailla. Kuvauskohteita riittää, eikä sitä tahdo ehtiä kaikkialle, mihin haluaisi mennä. Nämä työt ovat hyvää tienestiä, jonka turvin pystyy taas toteuttamaan omia juttujaan”, Joona kertoo. Kuinka moni näyttelyauto on pitkällisen kittaamisen ja hiomisen tulos?” Joona pohtii. Tarpeen mukaan on ostettu kulloiseenkin tilanteeseen sopivia ajoneuvoja – ja jos kauppa on käynyt eteenpäin sopivaan hintaan, on laitettu kalusto kiertoon ihan vaan vaihtamisen ilosta. Mieltä on häirinnyt nurkalla odottava Fordson Major -traktoriprojekti sekä kiinnostus kaksipyöräisiä kulkupelejä kohtaan, mutta mitä luultavimmin jatkossa pajalla syntynee silti enemmän kä- Intohimoisen keräilijän elämään kuuluu tavaroiden haaliminen. Rinnalle on löytynyt myös kuvausreissuilla mukana viihtyvä samanhenkinen elämänkumppani. ”On ihan outoa, että saa oikeasti rahaa siitä, että juoksee pitkin metsiä ja pusikoita kameran kanssa”, romubongari nauraa. ”Nyt on tilanne vähän rauhoittunut, ja sama kalusto on pysynyt hallussa vähän pitempään” mies kommentoi. Monitaitoiselle ja ahkeralle miehelle pääomaa ja vapaa-aikaa harrastuksiin kertyy urakkaluonteisista palkkatöistä. Vaihtuvassa valikoimassa vitriinistä löytyy kaikenlaista pikkuautoista Michelin-ukkoihin ja pienoismalleista kaitafilmitekniikkaan. Edullisesti ostetun yksilön kanssa pulpahti mieleen ajatus siitä, miltä Opel Kadett näyttäisi avolavaversiona, jos niitä olisi joskus tehtaan liukuhihnalta tullut ulos. ”Minun osalta alkaa olla tämän auton puitteissa aika jo hieman ohi ja El Kadett joutaisi uuteen kotiin”, Joona vinkkaa. Seppiä ja mestareita paikkoja, joihin haluaa palata yhä uudelleen kuvaamaan lisää tai katsomaan onko mikään muuttunut. Kuvattavista paikoista saa vinkkejä, kun pitää silmät auki, lukee ja kuuntelee uutisia. Käyttiksen virassa ovat viimeaikoina olleet Volvo 745 -ruumisauto ja tuoreimpana 90-luvun VW Golf. El Kadett-nimellä Kustom Kulture Show’ssa Helsingin Kaapelitehtaalla viime talvena esitellyn auton erikoinen maalipinta koristekuvioineen ja kuhmuineen saa katsojien mielipiteet jakautumaan rajusti. Mielessä alkoi muotoutua kuva Chevrolet El Caminon pikkuveljestä – ja eikun tuumasta toimeen! Pitkällinen Opel pick-up-projekti on ollut reilut kolme vuotta työn alla ja alkaa nyt olla viimeistelyä vaille valmis. ”On äärimmäisen hienoa, kun kuvausreissuja saa suunnitella ja toteuttaa Mariannen kanssa yhdessä”, Joona hymyilee onnellisena. ”Toki keikkatöitäkin Joona Hamm saisi olla enemmän ja erilaiset työmahdollisuudet kiinnostavat aina.” Säännöllistä tuloa tuovat myös Vanhat Koneet -lehden Rauhassa ruostuvat -palsta sekä Klassikot-lehden Poistetut-julkaisu. ”Kun johonkin alueelle tehdään uusi kaava, sieltä usein puretaan pois jotakin vanhaa”, Joona kertoo huomanneensa. Ensi alkuun harrastuksen muuttuminen työksi tuntui varsin kummalliselta. ”Kustomointia en malttanut olla samalla tekemättä – se antoi autolle lisää ilmettä”, tekijä hymyilee. Maalaustarvikkeet kulkevat kätevästi itse tehdyssä pakissa. Joonan käsissä pelti muovautuu vaikka pehmeän tekstiilin muotoihin ja erilaiset esineet saavat uuden upeasti kuvioidun pinnan. Opelin muodot, ominaisuudet ja korjaaminenkin tulivat tutuksi, kun käyttöautona oli kuusi erilaista takavetoista Kadettia. Pelkän harrastuksen varaan ei toki kukaan voi elantoaan perustaa, töitäkin on tehtävä. Myös historiakirjoja lukemalla ja vanhoja karttoja tutkimalla löytää usein hienoja unohdettuja paikkoja. ”Yksi varmatoiminen käyttöauto pitää koko ajan kuitenkin olla käytössä ja vanhemmiten on huomannut tulevansa mukavuudenhaluisemmaksi”, Hamm toteaa. ”Vähän ollaan rikottu rajojakin ja käyty ulkomailla asti kuvailemassa”, Joona tunnustaa
Kertaakaan en ole sittemmin ollut pois, ja useasti osallistujamäärä on hiponut kolmattakymmentä”, Joona juttelee. Pieniä määriä metallikalusteita on miehen käsissä myös syntynyt, mutta sarjatuotanto ei tunnu ollenkaan omalta jutulta. ”On hienoa saada tehdä innostavaa harrastusta, josta saa vähän rahaakin, mutta silti se ei tunnu liian uuvuttavalta”, Hamm toteaa hymyillen. Vähän samantyylistä kuin Bonk-taide. Herkullisimpia yksityiskohtia on lasikaton lisäksi valkoinen sisusta ja vaihdevalitsimena toimiva pellistä muotoiltu kukkakeppi. Käsillä tekeminen ja luovuus ovat rikkauksia ja niistä on mukava ammentaa voimavaroja niin työhön kuin harrastuksiinkin. sityötaidetta kuin ajoneuvoja. Haaveet tosin muokkautuvat matkan varrella siinä missä keräilijän varastokin”, mies selventää. Oman toiminimen puitteissa voi vastaanottaa tilaustöitäkin. Värit kestävät hyvin auringonvaloa ja kulutustakin. Maalausharrastuksesta on myös syntynyt pitkäaikaisia ystävyyssuhteita. ”Ensin ostin siveltimet ja maaleja ja harjoittelin yksin kotona. Kierrätystaideideat mylläävät mielessä, ja Joona on korjannut vuosien varrella talteen monen- moista materiaalia varastoon odottamaan oikeaa hetkeä. Vuonna 2000 olin ensimmäisen kerran mukana Tampereen Hot Rod & Rock Show’ssa, jossa meillä maalaajilla on jokavuotinen kokoontuminen. Maalaus Pinstriping-maalaus on ollut jo pitkään Hammin harrastuksena, ja maaleja kuluu todistettavasti paljon: muutaman vuoden aikana kertyneistä pinstriping-maalien yhteen liitetyistä purkeista on syntynyt 250 purkin jättiläismaalipurkki-installaatio. 08/14 Auton ja moottoripyörän osien, kypärien, käsilaukkujen ja nahkatakkien lisäksi Hammin käyttämillä lakkabensiiniohenteisilla emalimaaleilla voi koristella melkein mitä vain. Hammin käsissä Opel Kadett B on muotoutunut lavamalliseksi hyötyajoneuvoksi. Valtavirrasta poikkeaminen on hyvä asia, jota harva kuitenkaan uskaltaa toteuttaa nyky-yhteiskunnan urakeskeisyyden äärellä. Keräilykohteina ovat olleet vanhat peltikyltit ja öljypurkit sekä aidot vanhat mielenkiintoisesti muotoillut esineet. ”Sellaisia 1800-luvun da Vinci -tyylisiä vempaimia, jotka eivät kuitenkaan välttämättä oikeasti ole toimivia koneita. Taide ja keräily Sileä pelti suostuu Joonan käsissä vaikka kaarevalippaisen lippalakin, linjakkaan korsetin tai linttaan astutun kengän muotoon. ”Jos teen kymmenen samanlaista esinettä, alkaa jo ahdistaa”, Joona huokaa. ”Jos ei tarvitsisi olla ollenkaan huolissaan toimeentulosta, tekisin varmaankin kaikenlaisia steampunk-henkisiä taidekäsityöprojekteja”, Hamm haaveilee. Tulevaisuuden projekteista viimeisimpänä mielessä on kuitenkin ollut oman yritystoiminnan kehittäminen. ”Pitää uida vähän vastavirtaan, että saa toteutettua itseä miellyttäviä asioita.” 71
SAKSALAISTRAKTORIT 50-LUVULLA 72
Kaksi seuraavaa vuotta toivatkin sitten merkkien kirjavuutta. Stihl on esiintynyt Vakolan kirjauksissa. Nordtrak Stier traktoreita tuotiin ainakin neljä kappaletta lähinnä metsätöiden koneellistamisen kokeiluihin. Joku IFAn malli on kuitenkin ollut ihan oikeasti työkonekäytössä. Kaikkia maahantuojia ja traktorimerkkejä ei huomattu kirjata edes viranomaisten kirjoihin. Suurin osa niistä oli sellaisia, joista ei aikaisemmin ollut kuultukaan, ja monet niistä unohtuivat täysin jo seuraavalla vuosikymmenellä. 08/14 73. Niinpä täällä on yhä tallella traktoreita, joita julkisten tilastojen mukaan ei pitäisi ollakaan. Teksti ja kuvat: Olli J. Messuilla esiteltiin myös itäsaksalaisia IFA-traktoreita, mutta esittäytyminen ei johtanut tuloksiin. Urus-traktorista on tallessa vankkaa muistitietoa. Deutzien tuonti pääsi alkuun yhden traktorin muodossa vuonna 1950. Saksalaistraktorien kirjoa 1950-luvulla Viisikymmenluvun valtaosin säännöstellyssä ja tempoilevassa traktorikaupassa oli mukana melkoinen liuta saksalaismerkkejä. Kramer taisi jäädä pelkäksi toiveeksi. Eicherista ei tilastomerkintöjä ole löytynyt, mutta tallella sellainenkin on. Hyvä on kuitenkin muistaa, että meille tuotu mallien ja merkkien määrä oli silti vain osa Länsi-Saksassa 50-luvun mittaan valmistetuista tavattoman monista merkeistä ja malleista. Moto Standardin tilanne on samanlainen. Uusia tulokkaita olivat Keskon edustama Fahr, Veho Oy:n merkki Fendt Dieselross, Suomen Koneliikkeen toimesta tuotu Güldner, Maanviljelyskauppa Oy:n edustama Hela, Lahden Auto Oy:n merkki Holder, Tukkukauppojen Oy:n myymä Lanz, Suomen Autoteollisuus Oy:n merkki Normag, Lahden Auto Oy:n tuoma Ritscher, S.G. Sotavuosien aikana Saksasta oli saatu tuoduksi ainakin Deutz- ja Hanomag-pyörätraktoreita, mutta 40-luvun loppuvuosina saksalaistraktoreiden tuontia ei ollut. Nieminen Oy:n Stihl sekä Veho Oy:n edustuksiin kuulunut traktoriksikin katsastettu Unimog. Keskusliike Labor ja Suomen Koneliike Oy olivat merkin edustajia. Vähän myöhemmin esiteltiin L.A. Konekauppojen ilmoittelun joukossa esiintyivät satunnaisesti myös Eicher- ja Urus-merkit. Levanto Oy:n toimesta Sultzer-merkkistä nelivetoista traktoria, mutta tuonnista ei virallisempia kirjauksia ole. Saksalaismerkkien tuonti oli kaikkea muuta kuin Saksalaismerkkien valikoimassa oli todella monen mallisia traktoreita ja toisistaan hyvin paljon poikkeavia laitteita. Paljon merkkejä, vähemmän traktoreita Traktorimerkkien runsaus ei lainkaan tarkoittanut traktoreiden runsautta. Importer Oy ilmoitti tuovansa maahan Bun- gartz- ja Gutbrod-traktoreita, mutta tänne tuodut pari konetta olivat Moto Standard -merkillä varustettuja Gutbrodeja. Hanomagien tuonti alkoi jälleen Oy Nikolajeff Ab:n toimiessa merkin edustajana. Ojanen T raktorikaupassa oli vaihtelevasti mukana alalla kokeneita liikkeitä sekä uutta alaa kokeilevia yrityksiä. Samana vuonna ilmestyi kaksi uutta merkkiä Laatuvaunu Oy:n tai Haka-Auto Oy:n tuomien neljän MANin ja Keskusosuusliike Hankkijan tuottamien viiden Allgaierin muodossa. Hankkija ilmoitteli etukäteen Kramertraktoreiden tuonnistakin, mutta niitä ei ilmeisestikään todella tuotu
Säännöstelykaudella traktorin ostajan piti usein ottaa se, joka sattui olemaan saatavilla. Holdereita tuotiin 33 vuonna 1955 ja muina vuosina yhteensä 9 kappaletta. Hanomagia pidettiin ”verraten sopivana.” Normagista todettiin, että käyttöominaisuudet ovat ”verraten hyvät”, mutta ”kokeillussa traktorissa oli huomattavasti rakenteellisia heikkouksia.” Pieni Holder todettiin sopivaksi lähinnä puutarhatiloille. Normagien tuonti ei kuitenkaan minään vuonna katkennut kokonaan. Noin 80:stä Deutzista 15 PS -mallisia tuotiin 23 vuonna -52 ja sitten 32 kappaletta 22 PS -malleja vuonna -54. Runsaimmin tuoduista merkeistä Allgaiereiden lähes 400:n kokonaismäärästä 280 kappaletta AP 17 -mallisia tuotiin vuonna 1952, ja Hanomagien niin ikään liki 400:n määrästä yli puolet tuotiin myös 1952 ja parina vuotena ei tuotu ainuttakaan. Vakola vaikutti. SAKSALAISTRAKTORIT 50-LUVULLA tasaista. Seuraavina tuontisäännöstelyn vuosina julkaistiin raportit seuraavan merkkisistä: Allgaier, Deutz, Fendt, Güldner, Hela, Holder, Lanz, Normag ja Ritscher sekä Unimogista traktoriversiona. Vakolan julkaisemilla koetusselostuksilla ei voinut olla mittavaa merkitystä minkään saksalaistraktorin suosioon, koska niiden saatavuus oli rajoitettua ja ajoittaista. 74 Vakolan kokeita ja vaikutusta Valtion maatalouskonelaitos Vakolan testaukset suorittivat vuonna 1951 nelivetoinen MAN AS 330A ja Hanomag R 25. Fahrien tuonti oli samaa luokkaa kuin Holderien ja tapahtui enimmäkseen -52. Vakolassa ehti olla kokeiltavana myös Stihl, mutta siitä ei raporttia laadittu. Ritschereitä tuotiin ilmeisesti vain 94, joista 92 tuli 1952. Valtion Traktorikomitean kokoamista tiedoista ei ilmene muiden merkkien varmaankin vielä vähäisempiä määriä. Noin 150:stä Güldneristä sata tuotiin vuonna 1951. Hanomageista selvästi eniten tuotiin R 28 -mallia ja toiseksi eniten R 22:a. Puolensadan traktorin luokkaa oli MAN-merkkistenkin tuonti. Yhteensä puolensataa Lanzia tuli maahan, niistä kantajamallisia Alldogeja 30 ja tavanomaisempia Bulldogeja loput. Niinpä jokin Allgaier tai Güldner saattoi ehtiä jonkin maataloudellisesti vähäisemmän pitäjän ensimmäiseksikin traktoriksi, jolloin hankinta ei varmasti perustunut paikalliseen kokemukseen. Normageja tuotiin yhteensä vajaat 230, joista toistasataa vuonna -52. Unimog-autotraktoreita tuotiin noin 180 kappaletta useampaa eri versiota tasaiseen tahtiin. MANista todettiin, että korkeapyöräistä takavetoista voidaan pitää sopivana maatalouden käyttöön mieluummin kuin nelivetoista
Vaikkei Saksasta, sentään saksankieliseltä alueelta tuodut itävaltalaiset Steyrit edustivat noin 1,5 prosenttia maatalouden traktorikannasta. Länsi-Saksassa Allgaier-yhtiö lopetti professori Porschen suunnitelmiin perustuneiden traktoreiden tuotannon ja keskittyi työkalutuotantoon. Tuontisäännöstelyn aikana ei mainontaa juuri tarvittu. Ensimmäiset Porsche-traktorit saapuivat tänne juuri tuonnin vapautumisen aikoihin. Sivun yläreunassa saksalaisten kirjoa nykyisissä masinistijuhlissa. Hanomagien määrä edusti kolmea prosenttia kaikista maamme telaketjutraktoreista. 08/14 75. Tuore Fendtin malli ehti lehdistöesittelyyn ja mainoksiin sekin juuri suuren muutoksen aikaan. Kaiken kaikkiaan saksalaismerkkien osuus traktorityön läpimurron aikoina oli vähäinen. Julkisessa sanassa Vakolan johtaja A. kuitenkin muulla tavoin. Valtion Traktorikomitean kokoamien tietojen mukaan 50-luvun puoliväliin mennessä tänne oli tuotu 38 Hanomagia, 18 Venderiä ja 8 Deutzia. Reinikaisen suhtautuminen näkyi lausuntoina, että saksalaisia ”joudutaan tuomaan”, kun tarve on suuri eikä englantilaisia saada niin paljoa kuin haluttaisiin. Omana aikanaan kuvia saksalaisista näki ajoittain lehtimainoksissa, muttei usein. Kimmo Kotta on perehtynyt lisenssivirastolle annettuihin lausuntoihin tuontilupien anomuksista. Vuoden 1959 maataloustiedustelun mukaan mikään saksalaismerkki ei edustanut edes täyttä yhtä prosenttia maatalouden käy- tössä olleista traktoreista. Traktoriteollisuudessa ja -kaupassa tapahtui muutoksia juuri ennen syksyllä 1957 tapahtunutta traktoreiden tuonnin vapauttamista. Valmistus jatkui uuden yhtiön toimesta ja nyt Porsche-nimellä. Fendttraktoreiden tuonti siirtyi samoihin aikoihin Berner Oy:n toiminnaksi. Vakolan antamissa lausunnoissa on varsin johdonmukaisesti vastustettu saksalaisten traktoreiden tuontia. Ja tuolloin käyttöön olivat ehtineet jo tuonnin vapauden ensimmäiset tulokkaatkin. Telaketjutraktoreiden puolella saksalaismerkeistä olivat 50-luvulla käytössä pyörätraktoreinakin tunnetut Hanomag ja Deutz sekä Vender. Ammattijulkaisuissa toki traktoreita pääsi katselemaankin
2500 €. H. Korjaamme ja huollamme maatalous-, metsä- ja maanrakennuskoneita Maaningan Käärmelahdessa. 044 559 9828, 044 559 9659 WWW.ANTINKONEHUOLTO.FI 76 Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. 120–150 € / kpl / tarjous / vaihto esim. Voisin vaihtaa 15–40 4169313, Nastola tarvitse olla käyntikuntoinen. H. H. Tarjoa, vaihtomahdollisuus kansi 3 syl.,vesipumppu, syötBN -50, amerikan-versio. 050-4121193, Kuopio KAIPAAKO KONEESI HUOLTOA. (08) 430311 Fax. 050-5890885, Jalasjärvi Myydään: Levysoitin PSO Freq 25-60. Tarjoa. H. Vaihdossa huomioidaan jat ja sivupellit. Ylämylly, Metsätraktori Valmet pulkka 74. 050 5472188, Rauma. 10.500€ /Tee tarjous. Kuva puhelimella. traktorimönkijä. 6500 €. Rekispolttoainesuodatin. Rekisterissä. Oldsmobile kuorma-auton rintapelti sekä sisätiloissa säilytetyt etulokasuo- Kramer Allrad 312 vm-88. Bröyt X 20 -80 täydessä toimintakunnossa. Lumi- ja maakauha, trukkipiikit, uudet palapintarenkaat. 6500 €. Osat kiinni eturun- Juvalla. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.fi VARAOSAT TRAKTOREIHIN • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuffield • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat Puh. Konehuolto T. 050Kuorma-auton täydelliset vaihhv ”puutarhatraktori”-projektiin, 4433296, Imatra delaatikot 1940-50 luvulta. 0400-826547, Vehmaa. Markkinat Osta ja myy kalustoa Myydään Scania 112 vm -83 vaihtolavalaitteilla. 050 5472188, Rauma. 2 kpl esim. (08) 430323 KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.fi. 0400-280220, Kippiauto Sisu SM 340, lämpölava, kirunkoinen, ajettu 3800 km. 040gossa, voi koekäyttää. Kysy ja varaa aika tai tule käymään! ANTIN KONEHUOLTO OY Hallitie 6 A, 71890 Hamula Puh. Käytetty vesipumFiat-Allis kuormaajan sylinterin -59, Nuffield 4/65 -69, Allis-Chalmers pun pyöritykseen. 0400-418044 Bedfordin moottori ja kytkin sekä Kenttäsirkkeli, teräsrakenteinen ja jouset, tankki, kardaani ym. mopoprojektiin. Patana us. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Viimeksi katsastettu 2011. 0400-860027, Taivalkoski kitkavetolaite ja jalkalava mahdollisuterissä, kuin uusi. 0400-235148 80-luvun nelivetotraktoriin, sen ei töpumppu. H. McCormick 414. Kuopio polkimet ym. 0400-394188, Siikalatva MB-710 -64 osia: vaihteisto, perä, H. sekä Myydään: Allgaier AP17 -52, MF 35 siirrettävä, käyntikuntoinen, sijaitsee vaihdelaatikko. Levysoitin Sanyo Stereo G2512D ja 16 kpl singlelevyjä, 50-luvulta, neula uusittava. 2600 €. 050-4121193, Myydään: Valmet 20 osia: lohko, vaihdelaatikko, kytkinkoppa, istuin, Volvo, 1 Fargo, 1 Thames. osia sekä Volvo V 70D5 Liperi 0400-176249 Koistinen Peruskone Valmet 900 tekniikka, Pyrkijä-mopedi -59 malli, putetuiskunvaimentimet, uudet Sachs, kunnossa. Telefunken-radio 776 GWK 30–40-luvulta, pintaviiluja korjattava
50 € + pk, mallit 408, 426, 433. 5-25 €/kpl. Zetor 25 sekal. 80 €/kpl. 180 €. osaa. Uudet takarenkaat, sähköt ym. Lähetän listan pyyd. 80 €. Zetor, IH, MF, Leyland, Ford, CaseIH, DB. David Brown 25 takapyörä, Vire-moottorin osia alk. Moskvitsh Elite käyttö- ja huolto-ohjekirja H. Mukaan harv. Mörkö-Majorin kansi, öljypohja. 50 €. 0400 808 007 Tulossa nopeimmille • Nivelakselit ja -osat • Traktorin varaosat ja tarvikkeet • Osia myös vanhempiin koneisiin, kannattaa kysyä! 5 kpl Valmet 20 MT Jari Korkiakoski 0400 801325 08/14 • www.jk-mekaniikka.com 77. Keräilijöille ja yrityksille. kunnostetut ja testatut. Nissan Sunny B12 R rekisterikilven valo + tunkki. Saab 99 ja MB W12 lattia- Ferguson -51, mukana neljä laitetta. Åkerman H12 telan ohjurirulla, H. H. Tarjoa! WWW.OHJEKIRJA.ORG 040-4144 700 WWW.TRAKTORIOSA.FI Puh. Perkins 4.108 syöttöpumput 2 kpl. 10 €. 0408669806, Vaajakoski MYYNTI JA MARKKINOINTI Myydään: Perkins 4.108 -moottorin mäntäsarja, käyttämätön. 050-3779701, Pyhäsalmi Myydään: MF 165 varaosakirja. Valmet 15 vaihdelaatikko. varusteita! Vaihd päältä ajettava ruohonleikkuri tai Porkkala lumikauha. H. Ferguson 35. Suutintesteri, putkia eri suuttimille sekä muutama CAV:n uusi suutinkärki, H. 50 €. £300:lla. myynti@liinarenki.fi www.liinarenki.fi Savitie 2 16500 Herrala Pienoismalleja käsityönä traktoreihin ja puimureihin. H. Johnson 4hv perämoottorin osat. 0504121193, Kuopio Myydään: Ford Thames Trader 55 konepelti, H. 3300 €. Tunturi Sport tai Raisu CR -projekti. Ostamme myös. n. 050-5730601, Pori mattoja, Ladan bensatankin korkki, Mersu W123 ja W124 osia, Fiat bensatankin korkki. Honda 100 Super Sportin moottori, vaihdossa käy esim. 050-3414387 Klaukkala/ Kangasniemi T:mi MEL-MET Ennenkuulumaton Lopotintie 2 Loimaa OHJEKIRJOJA VARMISTAA SINUNKIN KUORMASI KIINNITYKSEN Kauttamme varaosat myös vanhempiin koneisiin. Perkins-moottoreiden käyttö- ja korjaamokäsikirjoja. Myös ruotsinkielisiä. H. Korjausoppaita mm. 045-3508393, Loimaa Myydään: Clinton -55 moottorisaha, Solifer Express -60 mopon runko, McCulloch 100–120 cm3 mikorauton kone. Sopii merkkipäivätai yrityslahjaksi
Ensimmäiset puutavaran siirtelyyn kehitetyt koneet perustuivat uittoon ja kiskokalustoon. Kesko Oy vastasi Kockumsien tuonnista. 1700-luvulla syntyi ulkomaanvientiä, ja 1800-luvulle tultaessa Suomen metsät olivat jo tehokkaassa käytössä. Tuli konesahoja ja juontokoneita. Sitten tuli jo telatraktoreita ja rautapyörätraktoreita sekä Hoppa-Fordeja. Tässä Kockums KL- 820 -juontotraktori. Kehitys kiihtyi kiihtymistään ja työolot helpottuivat pikku hiljaa. Jo elämää nähn yt ”Pikku- Nalle ” ta lvisessa Suomes sa. ollut Konesahoja on n te en m ym vuosik lai aikana monen ö oli sia. 79. Tämä rivist noin nähtävillä taan ta tta vo sa ä erääss pahtumassa. Nykyään pahoihin paikkoihin pääsee jo kävelevällä koneellakin. Vuonna 1913 kasattiin Savukoskella, keskellä Lapin erämaata kapeilla telaketjuilla kulkeva 16 tonnia painava höyryveturi Phoenix Centipede. METSÄKONEET Ensimmäinen vesisaha perustettiin Suomen kamaralle 1553 Halikon Hossostenkoskeen. BM Volvo SM 46 0:tä valmistet tiin 19 60 -luvun loppupuolella
Molem mat koneet ov at tehtaan alkutaipaleelta, 1970 -lu vun alusta. Keltainen antoi viitteitä Volvo BM:n tehtaille. Jossain päin Po hjois Savoa kuvasin nämä pari Ponssen metsä traktoria, olisiko ollut Vier emän lähimaastossa. Tä lliset aa m n se oi semm n jossain pello jäännäkset laidalla. Näiden metsäkoneiden yhteys on havaittavissa veden molemmin puolin. 80. Östbergs Fabriks Ab mainosti keskiraskasta, uudella hydrostaattismekaanisella voimansiirrolla varustettua ÖSA 250 -kuormatraktoriaan 70-luvulla. RAUHASSA RUOSTUVAT Volvo BM Vuonna 1980 e tuoteill Valmet toi es lme eri ko an sa as ohjelm den yh ä ss konetta. Keltainen on kuvattu Pieksämäellä ja vihreäksi maalattu yksilö LänsiRuotsissa
ia on kovin kaksinapainen: Poh Metsäkoneiden kehityshistor se eli Bolinder-Munktell Bam inen titteliä kantaa ruotsala Ensimmäisen metsätraktorin alettiin tuoda amerikkalaisia -luvun alkupuolella Suomeen BMB 230 vuodelta 1957. Elek öpuolen mit GmbH Essenistä hoiti sähk en. Sare Dee itä muun muassa John , juontotraktoreita eli skiddere otyyppi päästettiin metsään mmäinen laahustraktorin prot t varusmoihin aikoihin Suomen ensi läise Jälke löt. jois- Amerikka ja Pohjoismaat. Oksien karsintaa yritettiin koneellistaa kovasti moottorisahan keksimisen myötä. Valmet illa ja uuden mallin nimeksi tuli ttor moo a mall isom lää pykä tettiin a sotilastraktoria oma le imil usvo lust samoihin aikoihin Puo 363D:stä suunniteltiin myös hyvin tuloksin. MF-Kärpän sai ostaa vuonna 1970 50 000 markalla, ja kone toimii edel leen vuosikymmenienkin jälkeen. Valmetin traktorite htaan metsäkoneiden erikoisosaaja Ro vaniemen konepa ja esitteli uudenlais ta teliajattelua esittelemällä Valmet Jeh u -metsäkoneet. 1960 ja Timberjack-merkeiltä. Lokomo Forest in uusi kuormat raktori kantoi vuonna 1987 nimeä Lo komo 910. Kuvassa Jehu 1120 suomalaisessa peltom aisemassa. tähän yksinkertaiseen laitteese 81. sa oli Kelkkamallisessa juontokonees ilma sin Sach nä htee anlä voim vinssin tro-Therjäähdytteinen moottori. yksi n kuva a jälkeläisinä kulkevat ja siitä synt yi Valmet 363D, jonk Valmet Terra. Kahdeksanpyöräinen ja kaksitelinen Jehu oli mullistava. Tehopeliä liikutti 6,6 litran 136 -hevos voimainen Valmetin oma turbomoottori
Viimeine n kirjanyhdistelmä tulee telin kehittäneen Lauri Marttiinin nimestä. Super Grip -koura komeilee Lokomo Lokkeri 929:n kuormauspuomin päässä. 82 Valmetin yhteistyö Metsä -Marttiinin kanssa loppui, ku n se toi markkinoille vuonna 197 4 Tampereella kehitetyllä telillä var ustetun kes kiraskaan kuormako neen nimeltään Valmet 872 K. Jo pari vuotta aikaisemmin lentok onetehdas ihaili konettaan kai kkien aikojen kauneimmaksi metsä koneeksi punaisine nokkinee n. RAUHASSA RUOSTUVAT Keskiraskas Valmet 872 muuntau tuneena hämäläis ten dumpperiksi. Marttiini on kuin onk in muuten sukua rovaniemeläis elle puukkotehtaalle. No siitä voi kukin olla montaa mi eltä vaikka kieltämättä onhan tuossa naama värkissä jotain erilais ta.. ksen istu Kockums -koneiden valm t Jo iminnot siirtyivä Tampereelta to rusti pe la po Rauma- Re ensuuhun, kun mon ko Lo n. aa ht te ne uuden metsäko ieselin alleen Perkins-d Lokkeri sai keul onna 1973. nehistorian mahtimerkYksi pohjoismaisen metsäko ma- Repola lopetti Rau kun , oilta kkin mar si ki hävi vuonna 1987. Valmet teki yhteistyössä Metsä-Marttiinin konepajan kanssa uuden kuusipyöräisen telikuormatraktorin nimeltä Valmet Terra 865 LM. Valmetin juontokoneet saivat tiukan vastuksen Lokomolta, kun 1960-luvun lopulla esiteltiin amerikkalaisen esikuvan pohjalta suunniteltu raskaan sarjan juontokone, 8,6-tonninen skidderi nimeltä Juonto-Lokkeri. vu 5 92 o m ko ja ulos rullasi Lo Tukkikourien eläker yhmittymä keskisuomalaisen hallin takamännikössä
ALFAMERIN nostalgia- ja tekniikkakirjoja Suomen sotakorvaukset 1944–1952 Ottoautot Talvi- ja jatkosodassa Suomi on ainoa maa, joka maksoi sille tuomitut sotakorvaukset täysimääräisesti. 83. Ojanen 168 sivua, til.nro S218 suos.hinta 31,50 Monet ihmeelliset laitteet hämmästyttivät aikoinaan, ja hämmästyttävät taas, sillä ne ovat outoja nykyajan ihmisille. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 200 sivua, til.nro S256 suos.hinta 35,20 Tuon ajan uutuuskoneet: Jussit, Teräsmiehet, Michiganit, Caterpillarit, Natikat, AllisChalmersit... Yksi näistä harvinaisista muinaishirviöistä löytyi Hämeenkoskelta työkuntoisena. Kirjoittajat Janne Riikanen ja Juhani Laukkanen 200 sivua, til.nro S286 suos.hinta 40,20 Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.fi. SUOMALAINEN HIRMULISKO Kun Elimäen savikoille täytyi 60-luvulla saada lisää voimaa, syntyi Dinosaurus. Ilman historiaa ei ole kuitenkaan nykypäivää. Suomalaista moottoripyöräilyä Sähkön vuosisata Neljäkymmenluvun lopun arkisesta ja vaikeasti hankittavasta kulkuneuvosta kuusikymmenluvun harraste- ja urheiluvälineeksi. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 144 sivua, til.nro S228 suos.hinta 33,90 Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta 1910–2000 Maanrakennuskoneet Suomessa 1960–1964 Suomessa valmistettujen ja suomalaismetsissä möyrineiden metsäkoneiden historia Samperin savotasta pahuksen monitoimikoneisiin. Viimeinen sotakorvausjuna ylitti rajan Vainikkalassa elokuussa 1952. Kirjoittaja Jukka Vesterinen 176 sivua, til.nro S304 suos.hinta 35,20 Myös autot saivat liikkeellepanokäskyn. Vuoden 1934 Ford BB-189 koki muodonmuutoksen yhtenä monista. Vierailimme JCB:n yksityismuseon suurelta yleisöltä suljettujen ovien takana. Kirjoittaja Juha Vartiainen 192 sivua, til.nro S327 suos.hinta 35,50 Tilaa verkkokaupasta www.alfamer.fi tai soita (09) 774 2810! Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki Puh. Kirjoittaja Olli J. Siviilikäytöstä otettiin rintamalle niin kuorma-, linja- kuin henkilöautotkin, yhteensä 35 000 ajoneuvoa. (09) 774 2810, www.alfamer.fi Seuraavassa numerossa: VANHAT KONEET 1/2015 ILMESTYY 22.1.2015 Traktoriksi lyhennetty Sodanjälkeisessä Suomessa autoista muokatut työkoneet ovat aivan oma lukunsa. PALA ELÄMÄNTARINAA Englantilainen JCB on tänä päivänä yksi maailman suurimmista maansiirtokonevalmistajista
FORDSON N 34 TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT KONEMIEHEN PALVELEVA TAVARATALO TARJOAA Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! Nämä kaikki näppärästi netistä WWW.KIERTOKANKI.COM Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! 3 743 994 0 2 0 h u P • I M L 4100 IISA Teräskatu 3 • 7 www.lh-osa.fi Viipale mediat 745000-1408 • PAL VKO 2015-04 69 € 6 414887 450003 Varma lahjaidea! 14008 Radio-ohjattava New Holland traktori Tosiharrastajan pienoismallit! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2014 • Hinta 8,50€ SUOMALAISTA TYÖTÄ – MADE IN FINLAND Joulun toivelahjat pienille koneimmeisille! 8/2014 • Brøyt X20 • David Brown 850 • Fordson N • Hanomag R 440 • John Deere 5010 • Kontio-Sisu K-138 SV • Leyland Leopard PSU3C • Volvo T 24 • Traktorin varaosat sekä vanhoihin että uusiin merkkeihin • Maatalous- ja yleistarvikkeet • Auran kulutusosat kaikkiin merkkeihin • Maanmuokkauskoneen osat • Laaja valikoima ammattitason työkaluja • Monipuoliset auto-, maalaus-, ja yleiskemikaalit • Valaisimet, majakat ja heijastimet • Lelut, pienoismallit, lahjatavarat ja paljon muuta KONTIO-SISU ’67 Aikansa perusauto on nykypäivän klassikko BRØYT X20 ’75 Moderni veteraanikone metsätietä tekemässä DAVID BROWN 850 ’61 Pika-asutustilan ahkera apulainen