Tilan helmi Erkki Haaviston Massey Ferguson 35 ´60 WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! NYT VERKKOKAUPASTAMME SAATAVANA OSAT MYÖS LEYLAND TRAKTOREIHIN Joulun parhaat toivelahjat! Monipuolisesta valikoimastamme löydät laadukkaat lelut! Valikoima verkkokaupassamme kasvaa koko ajan!! Kätevästi netistä, vaikka kotiovelle!! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 42 8 / 2 1 5 • BM B Plo w M at e • Ko sk ela n ve lje ste n Vo lv ot • M F 35 • M B L3 11 + Lin dn er -va un u • Sa ur er D 33 0F • T-2 5A • Va lm et 33 + M ara VK 10 00 • Vo lv o T2 4 Tarinaa Volvoista Koskelan veljesten kokoelma + Korholan T24 70-luvun kuorma-automarkkinat 74 50 00 -1 50 8 • PA L VK O 20 16 -0 3 6 41 48 87 45 00 03 15 00 8 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D
Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. Merkeittäin tärkeimmät mallit. Kirjoittajat Matti ja Mikko Hiittu, 160 sivua, til.nro S346, suos.hinta 36,50 Maamoottorit ja muut woimakoneet Lukuja katselmusmatka suosittujen maamoottoreiden, puimakoneiden, klapisirkkeleiden ja muiden härveleiden ainutkertaiseen maailmaan. harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. Vesa Rohila 160 sivua, til.nro S223 suos.hinta 36,50 Kotimaiset traktorit Suomessa on valmistettu monta traktorimerkkiä: Kullervo, Vaasa, Atom, Ideal, Takra sekä Valmet. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Runsaasti kuvitettu ja monipuolisesti dokumentoitu teos tarjoaa valikoituja kuvia ja muistikuvia menneiden vuosikymmenten käyttötavaroihin. Myös tiedot niistä traktoreista, joita on alettu tuoda meille myöhemmin. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. (09) 774 2810, www.alfamer.. Tilaa verkkokaupasta www.alfamer.. Lisäksi kätevät rakentajat ovat tehneet lukemattomia omavalmisteita. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Vesa Rohila 216 sivua, til.nro S269 suos.hinta 35,20 Syksyn uutuuskirjat Aikamatka 1955•1965•1975 Alfamerin nostalgisen Aikamatka-vuosikirjasar jan kuudes kirja muis telee vuosia 1955, 1965 ja 1975. Jukka Vesterinen 200 sivua, til.nro S256 suos.hinta 35,20 Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki Puh. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi. Olli J. Ojanen 184 sivua, til.nro S120 suos.hinta 33,20 Traktorit Suomessa 1900-1969 Kaikki merkit, joilla on ollut edustus Suomessa. Jukka Vesterinen 144 sivua, til.nro S345 suos.hinta 34,50 MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. tai soita (09) 774 2810! Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.. Suomalaisten liikennöitsijöiden ja linja-autonkorittajien värikkäät vaiheet. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. . Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta 1910–2000 Suomessa valmistettujen ja suomalaismetsissä möyrineiden metsäkonei den historia Samperin savotasta pahuksen monitoimi koneisiin. Yli 280 mustavalkoja värikuvaa sekä mainosta lähes 100 vuoden ajalta. Kirjoittaja Arttu Käyhkö 224 sivua, til.nro S349, suos.hinta 39,50 M S j 1 S t m d h s m J 2 s 6 Onnikoita ja busseja Linja-autoliikenne Suomessa 20-luvulta nykypäiviin. Maanrakennus koneita Suomessa Kirjassa esitellään ristikko puomisia laahakauha konei ta, hydraulisia kai vu rei ta, vaijerikoneita, pusku koneita, telaraksoja, tiehöyliä, kuormaajia, traktorikaivureita ja ojakoneita
Kyselimme nimittäin Volvo CE:ltä vanhojen puimureiden tuntijaa. Näinhän hienot, miltei satavuotiaat koneet pysyvät yhä työn touhussa. Koska ihminen luonnostaan muistelee ja haikailee nuoruuttaan, aloin pohtia, missä nyt ovat nuo kaikki sen ajan vanhat kuorma-autot, jotka eivät silloin kiinnostaneet. Tilanne oli itse asiassa sama silloin 90-luvun alussa, jolloin ryhdyin seuraamaan Vetkun toimintaa syrjäsilmällä. Tehtaan tuotteilla on kova kysyntä, mikä kielii siitä, että villasukkien tekeminen ja korjaaminen kotona alkaa ilmeisesti olla katoavaa kansanperinnettä. Olivathan ne pitkien kunnostusprojektien hedelmiä ja usein olemattomista aihioista elvytettyjä. Vanheneva väestönosa ei unohdu kotisohvalle, ja säilyttämisen arvoiset ikävehkeet saavat arvoistaan hoitoa. Meille vastasi Håkan Ripell, eläköitynyt Volvo-insinööri, joka uransa alussa suunnitteli leikkuupuimureita. Niin se on Vanhojen Koneiden toimituksessakin. Tuolloin autot olivat vielä 40-luvun synkänvärisiä ja lähinnä pakettiautoja muistuttavia kummajaisia, joiden bensamoottorit ulvoivat vähemmän kiinnostavasti. Kudotaan siis sukkaa niin kauan kuin osataan. Vastaakohan kukaan tuollaisen auton omistaja huutooni. Tällä kertaa varsinainen herkkupala monien hienojen liikkuvien koneiden esittelyjen lomassa on seppäartikkeli Helsingin Villasukkatehtaan Jukka Pesosesta. Tässä yhtälössä ei taida juuri häviäjiä olla. Vanhojen kädentaitojen katoaminen on sääli. Toisaalla tässä numerossa on juttu pirkanmaalaisten Koskelan veljesten Volvo-maatalouskoneista. Aivan hirveän pahoillaan villasukkien menekistä ei kuitenkaan voi olla. Parasta asiassa on tietysti se, että niiden työn tuotteille on aivan todellista tarvetta. Tärkeimpinä osasina museossa häärää kymmeniä ihanteellisesti toimivia koneveteraaneja, vanhoja Volvon ja muiden yritysten työntekijöitä, joilla on yhteensä yli 2000 vuoden kokemus koneista. Mika Rassi toimittaja mika.rassi@vanhatkoneet.fi Seuratessani Veteraanikuorma-autoseuran Loska-ajoja Forssan suunnalla rupesin tahtomattani miettimään ajoon osallistuneiden ajoneuvojen ikäjakaumaa. Omakohtaisesti tein sen havainnon, että vuosi vuodelta mukana on yhä enemmän sellaisia autoja, joita muistan omasta lapsuudestani ja nuoruudestani ja joilla silloin haaveilin joskus pääseväni ajamaan. Konetietojen selvittämisen jälkeen Håkan alkoi kertoa Eskilstunan Munktell-museosta, jossa hän toimii vapaaehtoisena tutkijana. Tuli mieleen jopa juttuidea. Aivan sattumalta jutun kautta meille aukeni näkymä veteraanikoneiden lisäksi koneveteraanien aktiiviseen toimintaan. Siitä meillä on jälleen kerran esimerkkinä Haaviston Matti, jonka Parkinson pysyy kurissa entisöintiprojektien avulla. Kannessa komeilee Matin laittama Massikka, ja Rekkaparkista opimme, kuinka miehen edellinen projekti on kehittynyt. 3 08/15 Pääkirjoitus. Iikka Kekko toimittaja Tekijältä Vanhojen koneiden parissa puuhastelu ei ole eläkeläisharrastajille mitään menneiden haikailua vaan tapa pitää kädet ja aivot vireänä. Vanhojen koneiden parissa puuhastelu ei monelle pienemmän mittakaavan eläkeläisharrastajallekaan ole mitään menneiden haikailua vaan tapa pitää kädet ja aivot vireänä. Näen jo silmissäni 40-luvun kuorma-auton kirpeässä pakkassäässä, ja kuljettaja sekä apumies purkavat vaikkapa halkokuormaa sarkahousuissaan ja -takeissaan. VETERAANIKONEITA JA KONEVETERAANEJA M inkä tahansa työn tai harrastuksen parissa viihtyy, kun silloin tällöin törmää johonkin kutkuttavan erilaiseen ilmiöön vanhoissa tutuissa ympyröissä. Museolla on vain pari palkattua vakituista työntekijää. Koneveteraanien ansiosta jokainen museon kone myös käy ja liikkuu. He pyörittävät niin opastusta, tutkimusta, korjaamoa kuin arkistoa. Jutun jälkeen voi vain tokaista Pesosen omin sanoin: ”En todellakaan uskonut, että nykypäivänä voisi perustaa tehtaan, jossa valmistetaan villasukkia ikivanhoilla koneilla.” Asiassa on kaksi puolta. Ne ovat autoja 60-luvun puolivälistä 70-luvun loppupuolelle, karkeasti sanottuna vähän päälle 40-vuotiaita autoja
Tässä numerossa KANNESSA 20 Massey Ferguson 35 1960 Erkki Haaviston kiiltokuvamainen klassikko on miehen kotitilan ensimmäinen traktori, jolla hän juuri ajokortin saatuaan opetteli ajamisen tavoille. Tämän likemmäs suomalaisen työkonenostalgian ydintä ei pääse. 50 Volvo T24 1952 Volvo-spesiaaliamme jatkaa Korholan kartanon patinainen T24. KONEET 12 Koskelan veljesten Volvot Esittelemme hämeenkyröläisten veljesten seitsemän Volvo-koneen hienon kokoelman. Tutustumme mallin historiaan ja yksilön moniin muodonmuutoksiin. 63 Saurer D330F 1977 Sveitsiläinen Saurer oli ehkä liiankin laadukas kuorma-auto, sillä sen valmistuskulut olivat suuret pieniin valmistusmääriin suhteutettuna. 20 26 32 38 4. Pääsimme Jussi Pöyhösen komean yhdistelmän kyytiin. 26 T-25A (Belarus 250) 1992 Matti Perämäki ja hänen Suomessa harvinainen venäläistraktorinsa ovat 90-luvun tuotteita, mutta molempien sydän sykkii menneen ajan moottorien tahtiin. 38 Mercedes-Benz L311 1958 + Lindner-vaunu Piikkinokkaista Mersun täysperäyhdistelmää 50-luvun lopulta ei kovin usein teillämme näe. Jutun lomasta löytyy paljon Volvon maatalouskonehistoriaa. 44 Valmet 33 1958 + Mara VK1000 1986 Valmetin kolmas malli ja Kurpan konepajan kaivulaite viihtyvät hienosti yhdessä, vaikka ikäeroa onkin liki kolmekymmentä vuotta. Tilan historiasta muistuttava hyvin säilytetty traktori löytyi kotimaasta. 32 BMB PlowMate 1950 Pekka ja Tauno Alhon kiehtova sarvitraktori on palvellut heitä vuosikymmenet
Pokasahojen ja kirveiden myötä historiaan jäivät myös savottaelämä ja jätkäkulttuuri. 64 Ranskan Berliet-museo Pääsimme piipahtamaan suurelta yleisöltä suljettuun Berliet-museoon, joka pitää sisällään parisensataa ranskalaista hyötyajoneuvoa. 5 08/15 60 Toimitus Copyright: Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman Vanhat Koneet -lehden kirjallista lupaa on kielletty. 64 68 74 70-luvun alun kuorma-autokau passa jylläsivät ruotsalaiset, mutta näkyipä vielä Fargoakin. Ojanen, Harri Onnila, Kari Ruusunen, Juha Riihimäki, Aimo Tenni TUOTANTOPÄÄLLIKKÖ Tomi Saloniemi ULKOASU Thomas Backman, Tero Björklund, Meniina Wik, Sari Mantila POSTIOSOITE Vanhat Koneet, PL 350, 65101 Vaasa KUSTANTAJA Viipalemediat Oy Puh. 06-2810 170, fax 06-2810 112 Toimitusjohtaja: Ari Isosomppi ILMOITUSMYYNTI Peppe Haapala: 050-4147 559 Susanne Ripsomaa: 050-4147 553 Johanna Helin: 050-4147 550 www.vanhatkoneet.fi > Mediakortti SÄHKÖPOSTIT MUOTOA toimitus@vanhatkoneet.fi myynti@vanhatkoneet.fi materiaali@vanhatkoneet.fi etunimi.sukunimi@vanhatkoneet.fi PAINOPAIKKA UPC Print, Vaasa MYYNTI R-Kioskit, huoltoasemat, marketit ja Lehtipisteet kautta maan ISSN: 1799-0661 Tämän tuotteen paperi sekä tuotantoprosessi ovat sertifioidusti ympäristöystävällisiä.. lakko) voida julkaista lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. TAPAHTUMAT 60 Vetkun Loska-ajo, Forssa–Loimaa–Sastamala Veteraanikuorma-autoseuran Loskaajo ajettiin tänä vuonna Kanta-Hämeen, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan alueilla kierrellen. 03-2251 948 (ma-pe 8.30-16.00) E-mail tilaajapalvelu@vanhatkoneet.fi PÄÄTOIMITTAJA Kari Mattila TOIMITTAJAT Iikka Kekko, Juha Pokki, Mika Rassi AVUSTAJAT Joona Hamm, Mari Immonen, Antti Kautonen, Lea Lahti, Jan-Erik Laine, Aulis Lassila, Tapio Mäntyniemi, Olli J. 74 Kuorma-autot 70-luvun alussa Olli J. 78 Markkinat Maailmaa nähneiden masiinoiden kauppapaikka. 80 Rauhassa ruostuvat Joona Hammin ruosteromanttisia valokuvia raiteilta suistuneista lättähatuista ja porkkanoista. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Ojanen selvittää, mitkä merkit ja millaiset mallit jylläsivät 1970-luvun alun kuorma-autokaupassa. materiaalin tekijänoikeuksista Viipalemediat Oy:n hyväksi lähettäessään materiaalin lehdelle. TILAAJAPALVELU Puh. Viipalemediat Oy:n vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai virheestä ilmoituksessa rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. ARTIKKELIT 54 Kun koneet saapuivat savotoille 60-ja 70-luvuilla koneet syrjäyttivät miehet ja hevoset metsätöistä. Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista kolmannelle osapuolelle ja/tai Viipalemediat Oy:lle. VAKIOPALSTAT 6 Rekkaparkki Uutisia, erikoisuuksia ja kuulumisia vanhojen koneiden maailmasta. 68 Seppiä ja mestareita Jukka Pesonen käyttää, huoltaa ja korjaa Bentley Komet Knitter -sukkakoneita Helsingin Villasukkatehtaalla. Materiaali: Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta. Jos kuitenkin lehti julkaisee tilaamatta lähetettyjä kirjoituksia ja/ tai kuvia lehdessä tai verkkosivuillaan, katsotaan tekijän luopuneen em. Ilmoitukset: Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim
15/30:n nelisylinterinen nelitahtimoottori hönki sisuksistaan 31,5 hevosvoimaa. Nyt klapikone ja muut tarvikkeet kulkevat näppärästi metsätraktorin mukana. Maatalouden koneistamisen perusvälineeksi luotu traktori teki tehtävänsä, sillä se oli yleisin traktori kotimaassaan 30ja 40-luvuilla. SHTZ 15/30 -traktorien valmistusta varten rakennettiin lyhyessä ajassa kaksi valtavaa tehdasta, yksi Stalingradiin (myöh. McCormick-Deeringin neuvostoversio oli pitkään kotimaansa yleisin traktori. Neuvokkaan sepän kätten jälkeä pääsee lisäksi ihailemaan tämän lehden Massey Ferguson 35 -jutussa. Volgograd) ja toinen Harkovaan. Toissanumerossa esittelimme Matti Haaviston entisöimän Fiat 640:n ja sen perään rakennetun metsäkärryn. Nyt Matti on jatkanut yhdistelmäänsä, laittanut kärryyn vetokidan ja muokannut vanhasta tukkireestä toisen pienemmän kärryn perään. Voitelujärjestelmässä oli suodatin ja pumppu, sytytysjärjestelmää palveli korkeajännitemagneetto, ja olipa moottorissa öljytoiminen ilmanpuhdistinkin. Firman kansainvälisyyttä korostava nimi kävi tämän mallin myötä toteen, kun Neuvostoliitossa otettiin 1930-luvun alussa sama malli uuden sarjatuotantotraktorin esikuvaksi. Valmistusmääräkin oli liki 400 000 kappaletta. Harkovan merkittävä tehdas esiintyy tässä lehdessä myös T-25A-traktorista kertovan artikkelin yhteydessä. Käyttömahdollisuuksia lisäsi voiman ulosotto. Näiden tehtaiden myötä Neuvostoliitossa käynnistyi traktoreiden massatuotanto. SHTZ 15/30:n valmistus päättyi sekä Stalingradissa että Harkovassa vuonna 1937. Rekkaparkki Uutisia, uutuuksia ja tapahtumia KANSAINVÄLINEN 15/30 International Harvesterin McCormickDeering 15-30 -traktoria valmistettiin Amerikassa vuosina 1923–1929. Eteenpäin vei kolme vaihdetta ja taakse yksi. Kuva: Harkovan traktoritehdas Jatkoa Fiatin kärryyn 6. Stalingradissa 15/30:n valmistus alkoi 1930 ja Harkovassa vuotta myöhemmin
Myskejä valmistettiin vuosina 1970–1992 noin 200 kappaletta. Kuvan Myski edustaa malliston viimeisintä vaihetta. Rotax 503 -moottorin teho on 40 hevosvoimaa. Telat olivat aluksi 50 cm ja myöhemmin 60 cm leveitä. Suurin osa Myskeistä meni valtion eri laitosten käyttöön. Tämäkin kelkka oli Metsähallituksen käytössä huoltokelkkana Pohjois-Suomessa 1980-lopulta lähtien. Metsähallitus luovutti Myskin metsämuseo Luston kokoelmiin 2000-luvulla. Siitä osoituksena nämä Valmetin valmistamat hevosenkengät sekä Ferrarian tehtaan hevosenkenkänaulat. Kelkka painaa 370 kg, ja sen huippunopeus on 50 kilometriä tunnissa. Myskin kilpailuetu muihin moottorikelkkoihin nähden oli siinä, että sitä voitiin käyttää myös kesäisin. Siinä on edessä kaksi 40 cm leveää vetävää telaa ja takana yksi 60 cm leveä vetävä tela. Kauramoottorin varaosat Jo ennen traktoriaikaa piti peltovetäjiä huoltaa, vaihtaa kuluvia osia ja käyttää vuodenaikaan sopivia lisälaitteita. Miltei kaikissa versioissa oli kaksi vetävää telamattoa peräkkäin. METSÄHALLITUKSEN MYSKI 7 08/15. Esineet on kuvattu Loimaan kotiseutumuseossa. Oululainen Pentti Karhi kehitti Myski-moottorikelkan 1960-luvun lopulla. Kelkka on runkoohjattava
Koala-kustannus. Proto oli tuon ajan Saalastille tyypillistä asioiden yhdistelemiseen perustuvaa innovointia. 8. Tuohon aikaan firman nimi oli muuten Insinööritoimisto Saalasti. Vuosikymmenten varrella Saalasti on tehnyt myös pienimuotoisempia tuotantokokeiluja. Kysyimme Saalasti Oy:stä, vieläkö joku muistaa kuvan koneen ja tarinan sen taustalla, ja meidät ohjattiin itse toimitusjohtaja Timo Saalastin pakeille. Suomessa kansallisen palkinnon sai ennen sotia kaksitoista ilmailun eri alueilla kunnostautunutta lentäjää. Kirjan tekstiä täydentävät 350 harvinaista valokuvaa. Uutuuskirjassa Harmon-lentäjät – Suomen ilmailun uranuurtajat näiden kahdentoista lentäjän elämänvaiheiden kautta tutustutaan niin sotilaskuin siviili-ilmailun kehitykseen 20ja 30-luvulla. Olen jopa ’ajanut’ sitä. Helsinki. Näin Timo kuvasta intoutui kertoilemaan: ”Muistan vielä tuonkin vehkeen hyvin, vaikka olin tuolloin kuusivuotias. Hauskana esimerkkinä toimii vuonna 1968 otetun kuvan traktoriprototyyppi, josta ainakin veto-osan pohjana toimiva huippusuosittu traktori on helppo tunnistaa. Pitkäikäinen yritys on perustettu jo 1945. Mustonen on päässyt perehtymään lentäjien perhearkistoihin sekä asiakirjalähteisiin. Värikäs ja moniulotteinen kirja kertoo suomalaisten ilmailun uranuurtajien lennoista vastoinkäymisine ja onnistumisineen. Mustonen, Harri 2015: Harmon-lentäjät – Suomen ilmailun uranuurtajat. Tätä emme muistaakseni lähteneet viemään pidemmälle.” Kenties saamme vastaisuudessa nähdä lisää Saalastin erikoisia kokeiluja, jos arkistoja ennätetään penkoa. Rekkaparkki SAALASTIN METSÄPROTO Moni varmasti tietää Saalastin, maailmanlaajuisesti merkittävän biopolttoaineiden käsittelyyn tarkoitettujen laitteiden valmistajan. Harmon-lentäjät on ensimmäinen kokonaisesitys suomalaisen ilmailun kultaisista vuosikymmenistä, jolloin luotiin pohja nykyiselle ilmailullemme. Harmonin 1920-luvulla perustama vuotuinen Harmon-palkinto on arvostetuimpia ilmailun palkintoja. Vastaavaan prosessiin perustuvia kehitelmiä on ollut monia, ja joistain on tullut jopa tärkeimpiä tuotteitamme. Kuva: Jaakko Salmisen kokoelma, Lusto UUTUUSKIRJA ILMAILUMME EDELLÄKÄVIJÖISTÄ Yhdysvaltalaisen ilmailun pioneerin Clifford B. Tätä nykyä sen päätuotteita ovat voimalaitoksiin, sellutehtaille ja muille käsittelylaitoksille tarkoitetut murskaimet ja hakkurit. Vanhat Koneet -lehteenkin kirjoittavan ilmailutoimittaja Harri Mustosen tuore kirja on monen vuoden tutkimusja kirjoitustyön tulos
Arto Mulari lähetti toimitukseen hienoja vanhoja kuvia hieman isommasta kaivurista. Saatteessaan Arto kirjoittaa: ”Viime numerossa oli kuvia vanhoista kaivureista. Ilmeisesti se meni kuin ankka eteenpäin, ja jos rupes paikat upottamaan niin tuli pillarikuskille kiire puskemaan maata koneen alle. Konehan oli kävelevä. Näin kertoivat vanhat kaivurikuskit.” Kiitoksia Artolle kuvista. Lukijan kaivurikuvissa Marion 9 08/15. Kone kävi sähköllä ja sille jouduttiin tekemään sähkölinjaa työn edetessä ja puskemaan pillarilla tietä. Lähetän teille muutaman kuvan Marionista Iijoelta 90-luvun alkupuolelta
Nuffimies Jussi Peltonen kiirehti oikaisemaan väitteittä 4/65-mallin putkien ohuudesta sekä 4/60:n ja 4/65:n putkien vaihtokelpoisuudesta. Sukunimikin oli hieman väärin, sillä kyseisen herran nimi oli Juhani Helaskoski. 4/60:n ja 4/65:n putket eivät siis kuitenkaan ole vaihtokelpoisia keskenään. Toinen oikaisu liittyy viime numeron Scania 146 -juttuun. Scan-Auton Scania-divisioonan johtajana vuosina 1959–83 toimineen Bore Westerlundin pojanpoika Joachim Westerlund otti meihin yhteyttä ja antoi tarkempia tietoja. Mainitsimme siinä erään Scan-Auto Oy:n johtajan, josta haastateltavalle muistui mieleen vain sukunimi Helakoski. Samalla kampiakselin kaulat kasvoivat 5 mm paksuutta kautta linjan. Mallikauden loppuvaiheilla 10/60-mallin moottoriin tuli 110 mm:n ulkohalkaisijalla oleva sylinteriputki, jonka olake oli edelleen sama 114 mm. 4/65:n moottoreihin tehtiin myöhemmin myös vahvistusta kesken mallikauden: olake muutettiin 114 mm:stä 117 mm:iin. Poraus oli edelleen 100 mm, eli 4/60, 10/60 ja 4/65 olivat kaikki 3,8 litran koneita. 10. Rekkaparkki Kanoottiin kapeaan moottorin työnsin Norjalaissyntyinen Ole Evinrude perusti 1907 Yhdysvaltain Milwaukeessa Evinrude Motors -yhtiön, jonka ensimmäisestä perämoottorista tuli hitti tuoreeltaan vuonna 1909. OIKAISTAAN NUFFIN PUTKET JA SCAN-AUTON MIES Viime numeron Ukkomestari-kaivurista kertovassa jutussa sivuttiin Nuffield-traktoreiden sylinteriputkien paksuutta eri malleissa. Niiden poraus on 100 mm ja ulkohalkaisija putkella ohuimmillaan 106 mm. Loppupään 10/60-koneet enteilivät sikäli tulevaa 4/65-mallia. Ukkomestarin omistaja Arto Ryyppö muistelee, että putken poraus olisi ollut noin 95 mm, joten kyse on todennäköisesti tarvikeosasta eikä 4/60-mallin sylinteriputkesta. Kuvassa näkyy satavuotiaan moottorin hieman epäsovinnaisempi alussovellus, jonka Matti Vuorenmaa on kuvannut jossain päin suurta uutta mannerta. Kiitämme Joachimia tarkentavista tiedoista. Kun neidon alkoi tehdä mieli jäätelöä, Olen ei auttanut muu kuin soutaa saarelta mantereelle kylmää herkkua ostamaan. Näin hän kirjoittaa: ”Nuffield 4/60:n putket ovat Nuffield-malleista kaikkein heikoimmat 10/60-koneen ohella. Molemmat ovat 3,8-litraisia moottoreita. Tarvikeosana löytyy sellaista putkea, joka sopii 4/65:n moottoriin ja jossa on 95 mm:n poraus, eli 95x110x117 mm putkea.” Kiitämme Jussia oikaisusta. Moottorin syntylegendan mukaan Ole oli vuonna 1906 Wisconsin-saarella piknikillä kihlattunsa kanssa. Aiemmassa Universal Four -mallissa oli sama putken ulkohalkaisija eli 106 mm, olake oli 114 mm mutta poraus 95 mm ja moottorin tilavuus 3,4 litraa. Soutaja oli palatessaan hiestä märkä ja jäätelökin sulanut, joten neuvokas sulho päätti keksiä apukoneen seuraavaa piknikiä varten. Pahoittelemme virhettä
Tarjolla on tuolloin itse Joulupukki, talutusratsastusta, luontopolku ja nuotiotulta. Meno ei päätä huimannut, sillä kahdesta vaihteesta isompikin kuljetti moottoriauraa eteenpäin noin neljän kilometrin tuntivauhtia. Myynnissä on luonnonmateriaaleista valmistettuja käsitöitä, herkkuja ja muita hyviä lahjaideoita. kello 10–17. Tummajyväistä Kalott-kauraa puidaan Petteri Punakuonoa varten Teijo-puimakoneella ja Ferguson-traktorilla. VEHONIEMEN AUTOMUSEON JOULUPUOTI Jouluisia tunnelmia on viritelty myös Vehoniemen Automuseolla. Samalla paino pomppasi 2000 kilon paremmalle puolelle. päivään asti. Isompi versio oli lyhytikäisempi, sillä moottoriauran valmistus loppui vuonna 1925. Kiitoksia Heikille mukavista jouluterveisistä. Kuvissa näemme moottoriauran paraativarustuksessa sekä tositoimissa. Taannoin seppäpalstallamme vierailleen Erkki Kauppisen Tupaswillassa on kuitenkin joulumarkkinat kolmantena adventtisunnuntaina eli 13.12. Yhteensä niitä valmistettiin noin 300 kappaletta. Tämän numeron ilmestyessä Joulumyyjäiset ovat jo menneen talven lumia, mutta museon Joulupuoti on avoinna joulukuun 13. Tehoa oli 20 hevosvoimaa, ja kun liki kuusilitraista moottoria vuonna 1924 vielä hieman kasvatettiin, nelistäjiä saatiin kymmenen lisää. Tupaswilla sijaitsee Laukaassa Kuusan kylässä osoitteessa Ränssintie 5. Jouluntoivotus Honkajoelta VIELÄ EHTII JOULUMARKKINOILLE Tapahtumakausi on vuoden lopulla hiljainen kuten aina. Motorpflug eli moottoriaura kulki eteenpäin nelisylinterisen ottomoottorin voimalla. Heikki Seppäkoski lähetti toimitukseen kuvia viljanpuinnista, johon osallistuivat itse Korvatunturin Joulupukki ja hänen muorinsa. Ensimmäisen peltokoneen MANin miehet nimittäin lykkäsivät pihalle kohta ensimmäisestä maailmansodasta toinnuttuaan vuonna 1921. MIES KUN TULEE TIETTYYN IKÄÄN 11 08/15. Tarjolla on riisipuuroa ja väskynäsoppaa sekä muuta ajankohtaan sattuvaa purtavaa. Kahvila tarjoaa leivonnaisia ja riisipuuroa. Tuttuun tapaan museovierailta ei peritä sisäänpääsymaksua. Saksalainen MAN ei ole valmistanut traktoreita sitten vuoden 1963, mutta ehtipähän yhtiö niidenkin parissa touhuta reippaat neljäkymmentä vuotta
Miesten seitsemän koneen voimalla saamme hyvin vihiä Volvon traktorija puimurihistoriasta. LASKETAAN VOLVOJEN VARAAN VOLVO-TRAKTORIT JA -PUIMURIT Hämeenkyrö 12. Vuoden 2013 viitosnumerossa kävimme Hauholla sikäläisen veljesparin Volvo BM -traktoriparia ihailemassa. Hämeenkyröstä on nyt paikannettu vielä paljon perusteellisemmin Volvoihin hullaantuneet Koskelan veljekset
Autoista se lähti Kuinka nuoret isännät oikein tulivat kiintyneiksi Volvon koneisiin. Uusin Buster haettiin Rengosta, jonne on sentään jo pitkälti toistasataa kilometriä. Vaikka veljekset vakuuttavat, että kaikki on hankittu työkäyttöön, viimeisimmän Busterin ostossa taisi olla jo harrasteosuus aika suuri. Veljeksistä Heimo on ollut päätoiminen viljelijä sukutilalla Hämeenkyrössä Vesajärvellä, mutta Jukka on pitänyt tupaa lämpimänä. Heimon ollessa armeijassa 1971 myös isä nukkui pois. Siitä asti veljet ovat hoitaneet tilaa. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Tapio Mäntyniemi 13. Pikku-Busterilla ajetaan edelleen sorminiittokonetta. Sen pojat hankkivat 70-luvun lopussa. Autojen kautta tämä Volvo-innostus lähti”, Heimo muistelee. Pojat ovat pitkään saaneet tulla toimeen omillaan, sillä heidän äitinsä kuoli 1964, kun Heimo oli 14 ja Jukka 9. ”Ja on meillä yksi ikäisekseen hyvin vähän ajettu Volvo 240 vieläkin.” Mutta pysytään työkoneissa. ”Se on sillä ostettu, kun se oli niin valtavan siisti”, ostoperuste kuuluu. H eimo ja Jukka Koskelan tiluksilta löytyy viisi Volvotraktoria, pari Volvo-puimuria ja yksi autokin. ”Veljen kanssa meillä oli nuorina miehinäkin vallan Volvoja. Kevätkesällä 320:n perään pannaan perunanistutuskone, ja kernaasti pikkuinen muutaman aarin potut maahan hoiteleekin. Syksyisin sillä kaadetaan piennarheinät. Pienempää Busteria ennenkin heillä oli nelisatasia, mutta ne on jo myyty pois. Jos summataan kaikki Volvot, jotka heidän käsiensä kautta ovat kulkeneet, luku lienee kahdenkymmenen paremmalla puolella. Nykyisistä traktoreista Koskelan tilalla pisimpään on vaikuttanut pienin ja vanhin eli vuosimallin 1963 Buster 320. Hytillinen versio on tullut taloon vasta 2012. Kaikki Volvot on ostettu käytettynä, ja ne ovat löytyneet melko läheltä. 80-luvun alussa Koskelat ostivat 77-vuosimallin 700:n ja 71-vuosimallin 600:n. Nyt alkaa olla kiintiö täynnä – ainakin vanhojen traktoreiden suhteen. 400-Busterit sen sijaan ovat uudempia hankintoja
Perkinsin klassikkomoottori oli nyt suoraruiskutteinen, ja niin muodoin tehokin kohosi yli 40 hevosvoiman. Valmet oli perustanut myyntiyhtiön Ruotsiin, ja BM iski takaisin sopimalla Fiskarsin kanssa uuden mallin kokoamisesta Porvoossa. Busterissa liikkui valmistajan oma Terra-Trol-hydrauliikka. Voimanotto oli kytkimestä riippumaton, ja tarjolla oli ajovoimanotto. Myös BM-Volvon Buster pantiin monessa suhteessa uuteen uskoon. Vaihteita oli 5+1. 60-luvun puolivälissä monien traktorimerkkien mallit muuttuivat rajusti. Vuosikymmenen vaihteessa kaivattiin hieman tehokkaampaa pikkutraktoria, ja niin luotiin BM-Volvo Buster 320. 14. Vuoden -63 satoa oleva peli on yksi monista aikansa traktoreista, joissa hyrräsi Perkinsin kolmosdiesel. Bustereita pantiin meillä kasaan vuosina 1965–67 noin 700 kappaletta. Mallinumeroksi vaihtui 400. Vaihdeluku kasvoi: 320:n 5+1-laatikon tilalle tuli 8 vaihdetta eteen ja 2 taakse. VOLVO-TRAKTORIT JA -PUIMURIT BM VOLVO BUSTER Volvon pienin Victor-traktori oli ollut myynnissä vuodesta 1955. Busterissa oli aikanaan hyvin suosittu Perkinsin kolmisylinterinen etukammiodieselmoottori, jollainen löytyi muun muassa 35-Massikasta ja Fordson Dextasta. 320-Buster on pisimpään Koskelan leivissä huhkinut Volvo. Rumpujen tilalle tulivat levyjarrut. Tosin tätä ennenkin pojilla oli ollut Volvo-traktoreita, mutta niistä on jo hankkiuduttu eroon. Sitä liikutti Bolinderin kaksisylinterinen 30-hevosvoimainen dieselmoottori. Buster 400:n myötä ruotsalaiset hivuttivat jalkaansa Suomen oven väliin
Kyllä se on ollut valtava muutos: enää ei kastu kintaat, kun saa olla hytissä!” Heimo linjaa keskeisimmän muutoksen työn luonteessa. Nythän ne eivät enää rikukaan millään. Rehuhommat ovat jääneet taa kymmenisen vuotta sitten. Tämä nykyinen on toinen. Paljonhan sekään ei ole kahdelle puimurille, sillä tänä vuonna oli viljalla 25 hehtaaria”, Heimo nauraa. Renkaiden ja muiden kuluvien osien vaihdon lisäksi mitään isompaa ei ole tarvinnut tehdä. Hienohipiäisiä traktoreita ei ole yllättävää kyllä edes maalattu. Ihan huonoa eivät miehet ole ostaneet. Vuonnaa 2006 meille hankittiin paalaaja ja käärijä. Puimurit ovat talossa uusia tulokkaita, sillä uudempi on ostettu tänä vuonna ja vanhempikin vain viisi vuotta sitten. Ensimmäinen kuormauskärry tuli 90-luvulla. Niillä puidaan kaikki. ”Kyllä niihin täytyy olla tyytyväinen. ”Hitsauksia ja hihnanvaihtoja on pitänyt Kaksi kaunista kesällä. ”Vuonna 2005 on viimeksi vedetty 600:lla niittosilppuria. Koskelan tilalla on kymmenisen hehtaaria heinämaata, ja sen verran kuivaheinää Volvot tänäkin vuonna pöyhivät. ”Koneita on molempien nimissä, toisella toisia ja toisella toisia. Hytillinen nelisatanen hankittiin kolme vuotta sitten, koska traktori oli niin siisti. Mutta jos on vähän lunta ja maa on kova ja jäässä, silloin sillä saa puuta hyvin. Ehjänä pysyy, kun on keveällä käytöllä”, mies hymähtää. Ne pyörivät perunamaalla, pöyhivät heinää ja poikkeavat polttopuita hakemassa. Ennen niitä tehtiin kaikki käsin. Heimo kertoo, että kaikki koneet ovat tulleet taloon siistissä kunnossa. 15 08/15. Se painaa 4000 kiloa, joten se jaksaa kyllä mennä”, Heimo arvioi. ”Aikoinaanhan meilläkin tuotiin reellä polttopuut metsästä. Turbotraktori työskentelee jonkin verran metsähommissa oman tukkikärryn vetäjänä. Entä millainen metsän kulkija 700 on. Nykyiset puimurit ovat molemmat mallia 1130, hytillinen versio vuodelta 1985 ja hytitön vuotta vanhempi. Mutta me molemmat ajamme kaikilla, eikä omistussuhteista puhuta.” Kevenevät työt Volvot siirtyvät pikku hiljaa kevyempiin töihin. 830-malleja heillä on ollut pari– kolme. Niitä vetävät uudemmat vehkeet”, kerrotaan rehunajon muuttumisesta. Kun on kaksi, toinen toimii aina Puimureissakin Koskelat ovat luottaneet Volvoihin. ”Mutta kun kaks on, niin aina toinen pelaa!” Puimureiden rahallinen arvo on hyvin pieni, mutta ne ovat toimivia ja kestäviä koneita. ”Ihan työkäyttöön nämä ovat tulleet. Se teki sitä hommaa pitkään. Nelisatasilla sitten ajettiin rehua aumaan ja sotkettiin. ”Jos lunta on paljon, se ei ole kovin hyvä menijä metsässä
Vahva 700 saa Koskeloilta kehuja. Volvo oli ostanut BM:n jo 1950, mutta sekä Volvo että BM elivät omina merkkeinään Boxerin syntyyn saakka. Jälkimmäisiin kuuluu BM-Volvo 600. Uudesta versiosta ei tullut aivan yhtä pitkäikäistä kuin 350. Suosioon oli syynsä, sillä traktori oli edistyksellinen verrattuna moneen muuhun, vaikkapa oman malliston Busteriinkin. Sitä valmistettiin vuoteen 1971 asti, vaikka korvaavaksi tarkoitettu ja täysin uusittu malli 650 oli tullut markkinoille jo edellisenä vuonna. Hydrauliikkaa parannettiin ja tehoa nostettiin hieman. Tehoa oli jo yli 60 hevosvoimaa, hydrauliikan tuotto entisestään parantunut ja kulmat muiden uusien mallien tavoin aiempaa terävämpiä. Vuonna 1959 Eskilstunaan rakennettiin suuri kokoonpanohalli ja valmistuskapasiteettia lisättiin rajusti. Vaihteita oli 10+2, ja voimanotto oli ajokytkimestä riippumaton – hinattavien leikkuupuimureiden luvatussa maassa nämä olivat ratkaisevia seikkoja. Muutoin vanha Boxer oli kutakuinkin ennallaan. Vuonna 1976 650:n pohjalta kehitettiin turboahdettu versio 700, ja heppaluku oli nyt 90. 350:tä kehitettiin pariin otteeseen 60-luvun alussa. Tuosta mallista tuli uuden merkin lippulaiva pitkäksi aikaa, sillä sitä valmistettiin vuoteen 1967 asti. Boxerissa oli oman tehtaan reippaasti yli 50-hevosvoimainen moottori. Nelivetoa kokoluokkaan ei saatu. Rakkauden kesänä 1967 350:stä leivottiin BM-Volvo 600. Pitkään kyntötraktorina palvellut turbo-Volvo on tätä nykyä enemmän metsähommissa. 16. Volvon Trac Trol -pikavaihde oli tässä mallissa jo vakiovaruste. Sitä siunattiin myös hydrostaattisella ohjauksella ja merkin ensimmäisellä omalla hytillä. Uudessa mallissa oli uusi nelisylinterinen BM-moottori, joka nelisti jo yli 70 hevosen voimin. VOLVO-TRAKTORIT JA -PUIMURIT BM-VOLVO T 600 & VOLVO BM T 700 Jotkin traktorimallit luodaan yhtäkkiä tyhjästä, jotkin puolestaan ovat osa pitkää sukulinjaa. Samana vuonna BMja Volvo-traktoreiden kova luu 35/36 päivittyi BM Volvo T 350 Boxeriksi
”700:lla kynnettiin kaikki vuoteen 2003 asti. Viimeksi uusi Boxer heilui heinähommissa kymmenen vuotta sitten. Mistäpä noista toisaalta tietää, tarroja on joku voinut lisätä ja laittaa. Esimerkiksi 17 08/15. Hyvästä vakiintuneesta merkistä ei tosiaan haluta omistajanvaihdostenkaan myötä aina eroon. ”Se on ollut hyvä traktori aikanaan mutta myös kallis esimerkiksi Valmetiin verrattuna. Pienemmälläkin pärjää Jos kohta työt ovat nykyään kevyenpuoleisia, kaikista Volvoista on edelleen työkoneiksi. ”Siinä tosiaan lukee molemmat merkit, vaikka se Överum Aktivin nimellä on. ”1150-malli oli jo hydraulivetoinen, mutta näissä mennään yhä vaihdelaatikon kautta.” Vaikka molemmat puimurit ovat ajalta, jolloin Volvo oli jo jättänyt puimurinvalmistuksen, vanhemman 1130:n kyljessä on edelleen Volvon tarrat. Heimon mielestä 700 on omassa luokassaan erittäin onnistunut kone. ”Busteritkin ovat hyvin kestäviä, mutta toki niissä pieniä puutteita on. 600 veti monet vuodet niittosilppuria ennen paalaajan ja käärijän aikaa. Nostolaite on hirveän luja ja nosto on vahva”, Heimo kehuu. Siksi sitä ei varmaan myyty paljon.” Varsinaisia vikoja Heimo ei Volvoista löydä, joitain kehnompia ominaisuuksia vain. Vaikea sanoa”, Heimo tuhahtaa. tehdä, mutta koneelle tai voimansiirrolle ei ole tarvinnut tehdä mitään”, Heimo sanoo. Komeasti se veti nelisiipisiä Överumeja
VOLVO BM AKTIV 1130 Volvo sulautti itseensä muiden osaajayritysten ohella parhaita ruotsalaisia puimurivalmistajia. Niin Electroluxista tuli Ruotsin ainoa ja pohjoismaiden suurin leikkuupuimurivalmistaja. Nyt ei enää ole montaa tilaa koko kyläkunnassa. Pienemmälläkin pärjää, kun ei pistä kauheita tavoitteita päiväksi”, tuumii Heimo. 1130 oli Volvo-ajan viimeinen puimuri, mutta Överum-merkin alla syntyi vielä yli kolme metriä leveä 1150. Pienellä työkalulla niiden kanssa pärjää hyvin. Ja onhan tuo nelisatanenkin kaksisiipisen auran vetäjä, eli ei niihin iso väline kuulukaan”, Heimo arvioi. Vuonna 1969 myös AktivFischerin Aktiv-leikkuupuimurien tuotanto Morgongåvan perinteikkäällä tehtaalla ajautui kymmeneksi vuodeksi Volvo BM:n hallintaan. Överumin omistanut Electrolux iski kuitenkin väliin vuonna 1980 ja osti Aktiv-Fischerin kokonaan sekä Volvon osuuden puimuriyhtiössä. Vuonna 1979 päivänvalon nähneen Aktiv 1130:n leikkuuleveys oli 2,64 metriä. Vanhemmalla on vain vuosi enemmän ikää. ”Kone Buster-malleissa on muuten sama, mutta 320 on kammiokone ja 400 on suorasuihku. Vuonna 1950 ostettiin Bolinder-Munktell ja vuonna 1960 ArvikaThermaenius. VOLVO-TRAKTORIT JA -PUIMURIT nostolaite ei nosta kovin korkealle. Vuonna 1984 suomalainen Rosenlew osti Electroluxin puimurivalmistuksen, ja 1988 Morgongåvassa valmistettiin viimeiset puimurit. 18. ”Silloin oli monta tilaa ja joka tilalla meininkiä. Jäljellä on vain suuria yksiköitä, ja niissäkin täytyy tarkkaan miettiä, mihin eurot pistää.” Jukka (vas.) ja Heimo Koskelan 1130-puimurit. Heimo Koskela muistelee maataloutta 60-luvulla ja toteaa, että ala on mennyt tykkänään ylösalaisin. ”Ei koneen tarvitse aina uusi olla. Aktiv-lisänimestä huolimatta niin 1130 kuin S830 valmistettiin Hallsbergin tehtaalla, jossa oli aikoinaan tehty jo Thermaeniuksen puimakoneita. Muutoinkin muutokset edeltäjään olivat vähäisiä. Leveys oli sama kuin edeltävässä S830mallissa, jota oli valmistettu jo vuodesta 1967 asti. Volvon puimurituotanto lakkasi kokonaan vuoteen 1982 mennessä. Sanottiinhan eräästä toisestakin traktorimerkistä aikoinaan, että jos sen kesällä ajaa heinäseipään taa, niin ei lähde enää käymään”, Koskela nauraa. Oikealla oleva kone on uudempi, 30 vuotta vanha, ja se on tullut taloon tänä vuonna. Aikanaan yleisen Perkinsin kolmosmoottorin rajoitteet eivät koske pelkästään Volvoja. Kymmenen vuoden kuluttua eli 1979 Aktiv-Fischer ja Volvo perustivat Ruotsin puimurivalmistajien avoimen yhtiön. Etukammioinen on tietysti huonompi käynnistymään. Siinä on pelattava aina hehkun kanssa
Thermaeniuksen konepaja valmisti Ruotsin ensimmäisen puimakoneen vuonna 1847, ja vuonna 1859 virhearvion tehnyt Munktellkin alkoi rakentaa maatalouden uutta peruskonetta. Vuonna 1844 veljekset Carl Gerhard ja Jean Bolinder perustivat Tukholmaan oman konepajansa, joka puolestaan kunnostautui polttomoottorien saralla. VOLVON MAATALOUSKONEIDEN SUKU Volvon historia on paljon pidempi kuin Volvon historia. Esimerkiksi tässä lehdessä esitelty T24 oli myynnissä sekä Volvon että BM:n nimen alla. Idea ei mennyt läpi, joten uuden tuotteen mahdollisuuksista vakuuttunut mekaanikko perusti oman yrityksen. Munktell 30–40 oli suunnaton hirviö: kahdeksan tonnin painoisen koneen takapyörän halkaisija oli 2,1 metriä, ja kaksipyttyisessä moottorissa löytyi iskutilavuutta 14 litraa. Bolinderin ja Munktellin perintö eli traktoreiden nimissä siis pitkälle yli sata vuotta. Uusi suurvalmistaja BM teki maatalouskoneiden lisäksi muun muassa tiehöyliä, ja sen tuotannosta jopa puolet suuntautui vientiin. Vuonna 1913 Munktell toi ensimmäisenä Ruotsissa tuotantoon polttomoottoritraktorin. Vanha merkki oli kuitenkin markkinoilla niin vahva, että samoja traktoreita valmistettiin vuosikymmenen loppuun sekä Volvoettä BM-merkkisinä. Vuonna 1959 Arvika-Thermaenius-nimen alla yhteen liittyi kaksi merkittävää puimurivalmistajaa, ja jo seuraavana vuonna Volvo ahmaisi heidätkin. Yritys valmisti muun muassa Ruotsin ensimmäisen höyryveturin 1850-luvulla, ja maataloudenkin käyttöön tehtiin suosittuja paikallishöyrykoneita. 1943 traktorivalmistuksen aloittanut Volvo käytti alusta alkaen traktoreissaan esimerkiksi BM:n voimansiirtoa. Moottorimerkiksi jäi vain Bolinder. 30-luvun laman myötä toinen ruotsalainen traktorivalmistaja Avance tuli osaksi Munktellia, ja pian sen jälkeen Munktell ja Bolinder yhdistyivät. Munktellin työntekijä Johan Thermaenius koetti 1840-luvulla saada puimakoneita konepajan tuotantoon. Vanhin Volvo-linja johtaa vuoteen 1832, jolloin Theofron Munktell perusti Eskilstunaan konepajan. 70-luvun lopulla Volvo ja Valmet tekivät yhteistyösopimuksen, jonka myötä molempien valmistajien vanhat traktorimallit siirtyivät vähitellen historiaan ja uuden yhteismerkin mallien suunnittelu alkoi. Vuosikymmenen vaihteesta alkaen Volvon työkoneet tunnettiin BM-Volvoina ja vuodesta 1973 eteenpäin Volvo BM:inä. Neljä vuotta myöhemmin Valmet oli lunastanut yhteisyrityksen kaikki osakkeet, ja merkki lyheni Valmetiksi. Vuonna 1927 perustettu Volvo oli nimittäin aluksi pelkkä autotehdas. 19 08/15. Bolinderit panivat ensimmäinen ruotsalainen polttomoottorin käyntiin 1893, ja pian heillä oli kova markkina-asema merimoottoreiden tuottajina. Vuonna 1982 markkinoille tulivat ensimmäiset Volvo BM Valmet -traktorit. Sittemmin Munktell-mallit muuttuivat hieman näpsäkämmiksi. Sota-aikana se kuitenkin laajensi tuotantonsa maatalouskoneisiin ja haali parin seuraavan vuosikymmenen kuluessa omistukseensa eräitä Ruotsin perinteikkäimpiä konevalmistajia. Muitakin tärkeitä sulautumisia tapahtui. Vuonna 1950 Volvo osti BM:n ja traktorimallit yhtenäistettiin
Heräähän esimerkiksi 35-Massikasta monella omat muistot eloon. Erkki Haaviston kaunis entisöity traktori on ollut omistajansa palveluksessa yli neljäkymmentä vuotta, eikä työuralle näy loppua. Yleisimpiäkin vanhoja työkoneita on aina ilo katsella. POSTINKANTAJAN HELMI MASSEY FERGUSON 35 1960 20
Ikaalinen 21
Postinkantajana työskentelevä Erkki asui pitkään Kankaanpäässä, mutta kävi silti Ikaalisissa paitsi päivätöissä myös traktorihommia tekemässä. O li vuosi 1972, kun Reino Haavisto myi hevosen ja hankki pienelle karjatilalleen ensimmäisen traktorin. 22. Miehen ja koneen yhteinen taival on siis pitkä ja suhde yhä tiivis. Sorminiittokoneen kanssa se on ollut erityisen kätevä”, mies jatkaa. ”Ylämäissä Fergu löi sen kanssa jo tyhjää. Nykyään ei millään viitsisi mennä”, Erkki veistelee. ”Sitä Fergu veti komeasti. ”Keskimmäinen putki on pudonnut nyt nelisen kertaa alas. Ajaminen tuntui hienolta. ”Fergu on aina tuntunut hyvältä käteen. Törmissä mentiin aina tietysti vähän loivasti ylös ja vastaavasti alas tultiin jyrkästi”, Erkki kertoo. Natikka on muuten hyvä traktori, mutta siinä on kauhean huono ajoasento. Isäkin kyllä oppi traktoria käyttelemään pellolla ja muissa hommissa, mutta hänellä ei koskaan ollut korttia, joten tieliikenteen on Erkki hoitanut aina. ”Se on mukava traktori, ja nuorena on intoa. Testasipa Erkki sitä Fergun perässäkin. Tampereen Hankkijan kautta Ikaalisiin tupsahti aiemmin Kuhmoisissa palvellut vuoden 1960 Massey Ferguson 35. Menneitä muistellessa Kolmeviitosen perään tuli kaupan yhteydessä Fergusonin jyrkkäsiipiset aurat ja niittokone, mutta ne vaihtuivat pian uusiin. Uuteen uskoon Erkki kertoo, että Massikassa on ollut alun perin kovakromiputket ja niissä millinen kaulus. Alkuaikoina Erkillä riitti halukkuutta tehdä vähän ylimääräistäkin työtä Fergun kanssa. Se sopii minun kokoiselleni ihmiselle kuin nenä päähän. Vähän pieni traktori se on niin isolle puimurille”, kokemus puhuu. Natikka alkoi kiskoa isompaa JF:n puimuria. Vaikka Fergunkin työt ovat siis vähentyneet, eivät ne kokonaan lopu vieläkään. Massikan merkittävimpiä töitä oli vetää Aros-leikkuupuimuria, jollainen Haavistoille ostettiin 70-luvun lopulla. Ainakaan se ei sovi minulle”, Erkki arvioi fyysisiä ominaisuuksia ja lisää, että Fergun painonsiirto ja nostolaitteet ovat aina toimineet kuin ajatus. ”Se on pienellä käytöllä ollut koko ajan, aurauksessa, äestyksessä ja perunamaan kyntämisessä. Tilalla on palvellut vain kaksi traktoria, ja alle kuuden hehtaarin pellot ovat olleet jo pitkään pelkällä heinällä. Kymmenisen vuotta sitten hän muutti vaimoineen takaisin kotitilalle, kun omat vanhemmat olivat muuttaneet ajan taa. Lunta ei tarvinnut olla kuin kaksi senttiä pihassa, kun jo meni mielellään auraamaan. Myöhemmin Haavistot hankkivat International 453:n, ja Fergun käyttö jäi sen jälkeen vähemmälle. Samana vuonna tilan poika Erkki täytti 18 ja sai ajokortin. Kerran se oli ilmeisesti korjattu jo ennen kuin Fergu tuli meille, ja me korjasimme sitä noin kymmenen Teksti: Mika Rassi • Kuvat: Tapio Mäntyniemi MASSEY FERGUSON 35 Koneistettu moottori hyrrää, uudet maalipinnat kiiltävät, ja tuoreet tarrat koristavat vanhan Fergun kylkiä. Ohjaustuntuma saa Erkiltä erityistä kiitosta. Pellit ovat kaikki alkuperäisiä, mistä todisteena niiden alla piileskelevät vanhat hienot tarrat
Viime kerralla päätettiin panna kone vähän parempaan kuntoon.” Kuvan akku on enää kyydissä vain rekvisiittana, sillä yksi 12-volttinen konepellin alla ajaa nykyään kahden 6-volttisen asian. 23 06/15. ”Keskimmäinen sylinteriputki on pudonnut alas nelisen kertaa. Uudet johdotukset kulkevat kauniisti, ja vanha penkki on saanut tuoreet päällysteet
Koneistamoreissu oli edessä, mutta projekti hautautui useammaksi vuodeksi. Ferguun asennettiin sulakkeet ja vaihdettiin katkaisimia. MASSEY FERGUSON 35 24. Ja kun moottori oli tulossa entistä ehommaksi, ajatus jatkui siihen suuntaan, että annetaan koko komeudelle uusi väripinta. Olisitko arvannut, että keskusta on vaneria. ”Kyllä minä jotain öljynvaihtoja ja sellaisia pikkuhommia teen, mutta varsinainen remonttipuoli – en tykkää siitä, jos näin voi sanoa”, Erkki hekottaa. Matti hiekkapuhalsi ja maalasi hyvin säilyneet peltiosat. vuoden välein.” Kun keskisylinteri viimeksi leikkasi kiinni vuonna 2008, Erkin serkku Matti Haavisto tarjoutui ottamaan traktoriremontin hoitaakseen. ”Mutta ajateltiin, että kun tuolla ei ihan hirveästi ole ajettu, niin korjataan alkuperäinen. Huomatkaa oikean lokasuojan alareunassa teline, johon kolmion saa töiden ajaksi pois tieltä. Englannista olisi saanut uudenkin koneen hyvin edullisesti”, Matti sanoo. Kaikki valot uusittiin, ja työvalo on traktorille kokonaan uusi tuttavuus. Kun inspiraatio iski keväällä 2014, Fergu oli parin kuukauden työn jälkeen loistokunnossa. Serkukset sopivat siis, että Matti panee koneen perinteisen pikaremontin sijasta vähän parempaan kuntoon. ”Vammalan moottorikoneistamossa sanottiin, että he laittavat sitten kaikki putket kerralla uusiksi. Nyt on moottorissa uudet koneistetut sisuskalut, joten putkien pitäisi pysyä paremmin paikallaan”, Erkki lisää. Ainoastaan maskin alareunaa piti hieman oikaista. Etupainona ja maskinsuojana palvelee kappale vanhaa betoniauton nokkapumpun telinettä. Erkillä oli talon remontti kesken, eikä mies muutoinkaan hinkunut ison koneremontin tekijäksi
Jyrkän ojan pientareelta oli maa pettänyt, mutta ruohon alta monttua ei nähnyt. Traktori tokeni seikkailustaan täyteen ajokuntoon heti, kun öljyt olivat asettuneet. Mutta ei siihen tullut muuta vahinkoa kuin pieni lovi alhaalle maskiin. Niillä se vedettiin pois”, Erkki muistelee. Jo aiemmin Ferguun oli tehty kytkinremontti, ja starttimoottori on kerran vaihdettu. Aivan vastikään traktorista meni virtalukko, joka odottaa vaihtamista. Valotkin piti uusia, kun vanhoihin ei löytynyt heijastinosia eikä niitä saanut maalattuakaan. 25. ”Meillä on tässä talon tykönä niin jyrkkä mäki, että sinne jos auraillessa putoaa, käy huonosti. ”Se kuitenkin kääntyi mennessään ja päätyi nokalleen syvän ojan pohjalle. Erkki puolestaan on pohtinut turvakaaren asentamista. Naapurista haettiin 165-Fergu ja vetävä peräkärry. Samoin yhden mittarin vaijeri ja pyörityshela pitäisi uusia. Matti on saanut korjausten varjolla pitää Fergua viime tovit klapikoneensa pyörittäjänä. Pientä kuperkeikkaa Erkki on Massikalla joskus heittänytkin. Pikku hiljaa Massikkaan asennettiin kaikenlaista uudistusta kuten sulakkeet ja päävirtakatkaisija. Vanha ratti ei meinannut irrota, ja kun siihen kajautin, se meni palasiksi. Muutoin traktori on koostettu vanhoista tarpeista, mutta kuluvia osia on vaihdettu. Hieno juttu, että varsinaisten harrastekoneiden ohella myös tilojen vanhoja työmyyriä pidetään koneja pintaremontin arvoisina. Se suojaa vähän maskia ja toimii etupainona myös”, Matti esittelee. Ja samaan malliinhan sen koko elämänura on kulkenut: pienten vastoinkäymisten jälkeen Fergu on päässyt aina takaisin hommiin. 70-luvun lopussa hän oli pellolla pyöhimässä heinää. Kun Erkistä tuntui, että traktori putoaa ojan pohjalle, hän hyppäsi pois kyydistä. Aiemmalla omistajalla on lokasuojien rei’istä päätellen ollut traktorissa rättihytti. Hypätessään Erkki yritti ottaa vaihteen pois päältä, mutta jalka luiskahti ja traktori jatkoi menoaan. Rattikin on siis uusi”, Matti sanoo. Kaari olisi hyvä siltä varalta”, mies pohtii. ”Pakoputki ja laturi ovat uusia, ja vanha penkki sai uudet pehmusteet. Omistaja Erkki Haavisto kehuu, että Fergun ajoasento sopii hänelle kuin nenä päähän. Tulevia näkymiä Parhaillaan Massikka odottaa Matin luona pieniä viimeistelytöitä. Sisärenkaat ovat ilmeisesti alkuperäiset: ainakin Erkki tietää, ettei niitä hänen aikanaan ole uusittu. ”Aros-leikkuupuimuria Fergu veti komeasti.” ”Otin betoniauton nokkapumpun telineestä palasen ja asensin sen etupuskuriksi
26
JOTAIN UUTTA JOKA KERTA T-25A (BELARUS 250) 1992 27. Karvia Vuosi sitten kävimme Vammalan traktorimuseossa ja tapasimme yhden harvoista Suomeen tuoduista venäläisistä T-25A-traktoreista. Nyt teemme lähempää tuttavuutta karvialaisen Matti Perämäen traktorikokoelman helmeen. Länteen päin noita koneita lähetettiin nimellä Belarus 250
Se tunnetaan kuitenkin myös nimellä Vladimirets eli vladimirilainen kotikaupunkinsa Vladimirin mukaan. Juuri tämä vetäjä on toden totta vain vähän päälle parikymppinen. Sitten seuraava omistaja, mökkiläinen Rannankylästä, huomasi tämän seisovan erään talon pihalla ja teki siitä kaupat”, Matti valottaa ensimmäisiä omistajanvaihdoksia. Siksi se onkin meillä hyvin harvinainen. Mutta palataan harrastajaan myöhemmin ja tutustutaan nyt itätraktoriin tarkemmin. Toinen omistaja oli traktoriin tyytyväinen, mutta syöttöpumppu ei toiminut moitteettomasti ja lopulTeksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine ”Virossa näitä osataan arvostaa.” T-25A T-25A:n hytissä on voimakastehoinen raitisilmapuhallin ja lämmityslaite. Traktorin virallinen nimi kotimaassaan on T-25A. Matti olettaa, että Suomeen ei tuosta satsista tullut muita traktoreita. ”Kuten tuntimäärästä näkyy, tätäkään ei juuri käytetty. Ja aivan oikein: tuntimittarissa seisoo niinkin vaatimaton lukema kuin 154. Lisäksi se on melkoinen harvinaisuus Härmän lakeuksilla. Kun kaksviitosia tuotiin aikoinaan länteen, lätkäistiin noille venäläisille Valko-Venäjään viittaava nimi Belarus 250. Nuorella traktorilla on siis vanha sielu ja pitkä sukutarina. Vaikka Matti on vasta 23-vuotias, hän on hurahtanut pahasti vanhoihin vehkeisiin, ja Matin kokoelmasta löytyy niin paikalliskonetta kuin monenmoista liikkuvaa rautaa. ”Minun käsitykseni on se, että suomalainen mies, jolla oli firma Virossa, osti näitä 7–8 kappaletta, jätti itselleen yhden ja myi loput eteenpäin ilmeisesti Ukrainaan”, Matti kertoo. Mikä sitten on Perämäen T-25:n historia. Kalupakista löytyy alkuperäinen huoltovälinesarja rasvaprässeineen. Rakas lapsi Kysytään ensiksi nimeä, kuten tutustuttaessa on tapana. 28. Vladimirilaisiksi tosin kutsutaan muitakin Vladimirin traktoritehtaan tuotteita, esimerkiksi 50–60-luvuilla valmistettua T-28-traktoria. Samaa mallia on kuitenkin valmistettu jo vuodesta 1966 alkaen, eikä merkittäviä mallimuutoksia tehty sitten 70-luvun. S aatatpa ihmetellä, hyvä lukija, miksi Vanhat Koneet -lehdessä esitellään vuonna 1992 valmistettu traktori. Sillä nimellä vladeja liikkui muun muassa suuren veden taa, mutta Suomeen tätä mallia ei koskaan ole yritystasolla tuotu maahan. Traktorin omistaa karvialainen Matti Perämäki, joka on jossain mielessä koneensa näköinen mies
T-25 suunniteltiin samalla kun DT-20:tä uudistettiin 60-luvun puolivälissä, ja sarjavalmistus alkoi Harkovassa vuonna 1966. T-30:stä oli markkinoilla myös nelivetomalli. Tehtaan tutut nimikirjaimet komeilevat maskissa. Vuonna 1972 mallin valmistus siirtyi Vladimirin tehtaalle. Uuteen malliin sai valinnan mukaan joko turvakaaren tai hytin, jossa oli lämmityslaite, tuuletin ja lasinpyyhin. T-25:n monikäyttöisyyden tärkeimpinä ominaisuuksina pidettiin säädettävää raideleveyttä, säädettävää maavaraa ja suunnanvaihtajaa. Yhteensä T-25:n eri malleja on valmistettu ainakin yli 800 000 kappaletta. Myös siinä on kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen dieselmoottori, ja vaihteita on edelleen 8 eteen ja 6 taakse. 30TK on saatavilla takaja nelivetona. Mitäpä tuntimittarilla hytissä tekisikään. 90-luvun lopulla T-25:stä muokattiin T-30, jossa uutta oli käytännössä vain tehokkaampi 30 hevosvoiman D120-moottori. Sen juuret ovat kuitenkin monen muun klassisen neuvostokoneen tavoin Harkovan traktoritehtaalla Ukrainassa. Toisen oven puuttuminen estää Vladimiretsin rekisteröinnin Suomessa. Seuraavana vuonna traktorin nimeksi vaihtui T-25A, jolloin moottorin teho kasvoi hieman. Mainitaan vielä, että Vladimirin tehtaalla valmistetaan nykyään myös Sisu-moottoreita Agromaš-traktoreihin ja -puimureihin. Muutoksista huolimatta Vladimirin tehtaalla valmistetaan ulkoisesti uudistunutta mutta ominaisuuksiltaan hyvin paljon klassikkomalleja muistuttavaa Agromaš 30TK -traktoria. Leveysja korkeussäätöjen ansiosta traktori soveltui mainiosti tavallisten peltotöiden lisäksi myös erilaisille riviviljelmille vihannesja hedelmätarhoihin. PITKÄIKÄINEN PIKKUTRAKTORI T-25-traktoria valmistettiin Vladimirin traktoritehtaalla Venäjällä yli kaksi vuosikymmentä. Kaksisylinterinen dieselkone ja traktorin muu tekniikka olivat helppoja huoltaa sekä korjata. (Kuva: Harkovan traktoritehdas) 29 08/15. Nyttemmin traktorimallistot ovat uudistuneet ja Vladimirin moottorija traktoritehdas on osa suurta konsernia nimeltä Traktornye zavody (Traktoritehtaat). T-25-traktoria valmistettiin Harkovan traktoritehtaalla ensimmäiset kuusi vuotta
Tikku majailee tankissa omassa kolossaan. Säiliössä on myös kaatosihti, ja korkki pysyy jousen avulla kiinni. ”Se oli vain jumissa käyttämättömyyttään. Olin jo ajanut sen miltei seinää vasten. Väliin olivat jo tulossa virolaiset ostajaehdokkaat. Vladimirin vaatimia akkuja mahtuisi akkutelineeseen varmaan kolmekin. Ne menevät aina eteenpäin, vaikka suunnanvaihtaja olisi taaksepäin. Mutta niin vain kävi, että T-25 jäi Suomen kamaralle. Tämä pelaa varmasti!” Matti täräyttää. Mutta ei anneta sen huijata: mittareita löytyy hytin ulkopuoleltakin. Kertoja pomppii pois päältä, ja käsijarrukin taitaa hankaloittaa matkantekoa. ”Eikös sitä täällä valiteta, etteivät traktoreiden mittarit pelaa. Polttoainetankissa taas on varmatoiminen mittatikku, jossa on asteikko kymmenen litran välein. ”Tätä en oikeastaan ollut ostamassa, mutta kun kaupattiin ja kaupattiin, niin piti sitten ostaa tämäkin”, Matti naureskelee. ”Siellä näitä osataan arvostaa. ”Sulakkeet olivat aika jännät: sinne oli vain pyöritetty sulakelankaa”, Matti ihmettelee. ”Siinä on aivan oikea raideleveys perunannostoon.” ta traktori lakkasi tykkänään käymästä. Ikuinen yllättäjä Matti vakuuttaa, että Vladimirets osaa aina uudestaan yllättää omistajansa. Liotin sitä voitehilla, ja kun se alkoi liikkua, pantiin kone käymään ja pumpattiin kaasua”, Matti sanoo. Sitten rupesin haeskelemaan, että mistäs mennään taaksepäin, ja ei, aina eteenpäin, aina!” Toimittajakaan ei heti pääse sinuiksi kaksviitosen hienouksien kanssa. Hän kertoo, kuinka vaihdelaatikon salaisuudet hiljalleen aukenivat. ”Ajoin kerran traktorin talliin, pökkäsin sammuttimen päälle mutta ajattelinkin sitten, että siirrän vielä vähän. Äkkiä sammuksiin ja sitten otetahan uudestaan…” T-25:n mittaritaulu on ilmeisesti suunniteltu sopimaan myös johonkin laajemmin tietoja kabiinissa jakelevaan traktoriin, sillä mittarinpaikkoja on enemmän kuin mittareita. Matin mukaan käyntisuunnankin saa käännettyä. ”Kaksi kertaa olen jo onnistunut panemaan tämän väärinpäin käymään”, mies ihmettelee. Mutta pellin alta alkoikin sitten tulla kauhea savu. Kilventekijä on ajatellut, että kaksi asiaa pysyy ikuisesti: Neuvostoliitto ja 80-luku. ”Kun Vladimiriin haetaan akkua, käsille sattuvan akun pitää siihen sopia.” Voiman ulosotostakin löytyy viehättävä T-25A 30. Kaikki nivelet ovat kiristettäviä. Tuntimittari raksuttaa moottorin kyljessä. Eestin poikien piti viedä Vladimir etelänaapuriin pumppuremonttiin”, Matti kertoo. Ostin tämän syksyllä ja ajoin miltei saman tien talvisäilöön. Vedin sammuttimen takaisin ja ihmettelin, kun ei savua tullut yhtään. Niinpä hän keplotteli Vladimiretsin Matille toisen traktorin siivellä. Matin Vladimiretsissä on venäläinen booritus, eli yksi hammas enemmän, ja sovite suomalaisille nivelakseleille. T-25:stä löytyy tunnetusti venäläisiä ominaisuuksia. Hydrauliikkapumpun saa käännettyä pois päältä kylmäkäynnistyksen ajaksi, ja nostolaitteet ovat kaksitoimiset. ”Ensimmäinen yllätys olivat nuo alennusvaihteet. Molempia lienee joku haikaillut takaisin. ”Iso maa, iso toleranssi”, huomauttaa Matti. Eikä pumpussakaan ollut lopulta mitään varsinaista vikaa
Perämäki itse on tehnyt traktoriin kenties silmiinpistävimmät lisäykset. T-25A ”VLADIMIRETS” (BELARUS 250) MOOTTORI D21A1: 25-hevosvoimainen kaksisylinterinen ilmajäähdytteinen nelitahtidiesel, 1950 rpm VAIHTEET 8 eteen, 6 taakse NOPEUS 0,86–21,90 km/h MITAT paino 1 780 kg, pituus 3 180 mm, leveys (takarenkaat 9,5–32”, leveyden säätö 100 mm välein) 1 100–1 500 mm, korkeus (konepellistä mitattuna, kolme asentoa) 1 200, 1 350 ja 1 420 mm. Varmaa tietoa ei kuitenkaan ole muusta kuin Vammalan autoja traktorimuseon vuotta vanhemmasta Vladimirista. Venäjällä on nimittäin yksi boori enemmän”, Matti esittelee akselia, johon on tehty sovite suomalaisbooreille. Lisäksi siihen pitäisi tehdä isoja muutoksia: Suomen lain mukaan uuden traktorin hytissä on oltava kaksi ovea ja kattoluukku. Vai kiskooko nosturiauto niistä koko traktorin ylös sitten kun se on jäänyt akseleitaan myöten kiinni?” Mutta löytyy T-25:stä suomalaistenkin käsien jälkiä. 31 08/15. ”Siinä on aivan oikea raideleveys, ja pyörän leveys sopii vakoon justiinsa. Ennen perunat nostettiin 135-Massikalla, mutta se tahtoi näin syksystä jo hieman polkea. Dokumentaatio on puuttellinen, ja traktori pitäisi hyväksyttää rekisteriin uutena koneena, sillä se ei ollut Virossa kilvissä. Ties vaikka joskus vielä yhytämme neliveto-Vladimirin näillä raukoilla rajoilla. Aukeava takalasi olisi tietysti hyvä ratkaisu sekin. Tämä polttoainemittari ei petä. Toinen omistaja on ilmeisesti lisännyt pakoputkeen autosta peräisin olevan korotusosan. Mutta sitten otetaan takaisin, sillä onhan T-25:llä kuitenkin kiistämättömät avunsa. ”Tämä on tullut suoraan Venäjältä, joten tähän ei maahantuoja ole päässyt vaihtamaan suomalaista booritusta. ”Aina kun tätä katselee, löytyy jotain uutta”, omistaja tuumii ja osoittaa hytin katolle. Mutta sitten vakuutus olisi jo niin kallis, että jääköön sikseen.” Satunnaiset ohikulkijat ovat Matille vihjanneet, että samanlaisia traktoreita olisi yksi tai kaksi näkynyt tuolla tai täällä. Mutta suurten yllätysten pienen traktorin kohdalla kaikki on mahdollista. ”Kyselin asiaa katsastusmieheltä, ja hänen mukaansa tämän voisi jotenkin saada moottorityökoneeksi. Teetätin nämä merkkija mallitarrat tähän paikallisella tarramestarilla 525-Belaruksen ja Konedata-sivuston valokuvan mallin mukaan.” Pellolla, tiellä, maailmalla Matin lempeän määritelmän mukaan T-25 on vähän kuin kaksikymppisen Valmetin päälle nostettu ulkokäymälä. yksityiskohta. ”Se on vakiona sillä korkeudella, että se tomahuttaa aina kuljettajaa päin näköä, kun hyttiin kiivetään”, Matti havainnollistaa. Nyt meni Vladimirilla oikein hienosti – ei polkenut yhtään.” Matti harmittelee, että kaksviitosen saattaminen kilpiin on hankalaa. Mutta takalasin pyyhkijästä ei lopu virta: siellä on vain pieni käsivipu eikä moottoria ollenkaan”, Matti myhäilee. ”Onkohan nuo korvat tuolla sitä varten, että hytin saa nostettua pois. ”Belarus-kerhon puheenjohtaja ei tiennyt muista yksilöistä”, Matti kertoo. Vladimirilaisen raideleveyttä ja maavaraa pystyy säätämään, mutta Matti ei ole traktorinsa mittoja muutellut. ”Monissa traktoreissa ei nykyäänkään ole takalasin lämmitintä. ”Tässä ei ollut mitään tarroja. Perunannostoon se on Matin mukaan vakiosäädöillä juuri passeli
PRESIDENTIN PIKKUVELI BMB PLOWMATE 1950 32. Monenlaisia koneita valmistaneella merkillä oli valikoimissaan myös sarvitraktoreita. Englantilainen BMB tunnetaan parhaiten pienestä President-traktoristaan. Pirkanmaalla majailee vuosikymmenet samaa perhettä palvellut PlowMate
Sastamala 33
Moottoreiksi oli tarjolla 377 kuution, 6 hevosen ja 3200 kierroksen Briggs & Stratton ZZ tai 412 kuution, 4,5 hepan ja 2200 kierroksen JAP Model 5. PlowMate oli kolmikon suurin. Sodan jälkeen vuonna 1947 Brockhouse osti BMB Manufacturing Companyn. Brockhouse & Co osti Vulcan Motor & Engineering Companyn Southportista. Vuonna 1949 Valtion Maatalouskoneiden Tutkimuslaitos otti ryhmäkoetukseen kaksipyöräiset traktorit ja mukana oli myös PlowMate. Raskaammilla mailla ja märällä kelillä ei kyntö onnistu traktorin keveyden ja voiman puutteen vuoksi”. Kynnössä ja äestyksessä traktori toimii kevyellä maalla lähes tyydyttävästi. HANKKIJA TOI, TUTKIMUSLAITOS TESTASI BMB:n sarvitraktoreista pienin oli Brochousen 1,5 hevosvoiman kaksitahtimoottorilla varustettu HoeMate. Tilavuus on noin 8 litraa. Erona alkuperäiseen verrattuna ovat pyöreämmät päädyt. J. Lautasäkeellä äestettäessä polttoaineen kulutukseksi mitattiin 1,1 litraa tunnissa. CultMate sijoittui veljessarjan keskelle. Loppuarvostelussa BMB:stä kerrottiin seuraavaa: ”Traktoria käytettiin koetuksen aikana kyntöön, äestykseen, jyräykseen ja haraukseen yhteensä n. Kunnostettu moottori pyörittää nykyään paineilmakompressoria, ja sillä on käytetty myös pöytäsirkkeliä ja oksasilppuria.” Teksti ja kuvat: Kari Ruusunen BMB PLOWMATE 1950 Polttoainetankki on aikoinaan vaihtunut moottorin vaihdon yhteydessä. 34. ”Vuosimallikin on arvio, sillä alkuperäisessä JAPmoottorissa on vuosiluku 1947. BMB:n alkuperäisestä omistajasta ja historiasta Alhoilla ei ole tietoa. Erityismaininnan sai JAP-moottori, jonka sylinteri kului koetuksen aikana huomattavasti. Tällöin oli käytössä 312 kg:n lisäpainot. Vuonna 1922 yhtiön johtoon nousi John Brockhouse Jr., ja toisen maailmansodan alla vuonna 1937 J. PlowMatessa oli kaksi vaihdetta eteen ja yksi taakse. Vuoden 1939 tienoilla moottori vaihtui 250 kuution kokoiseksi ja voimansiirto sai kolme vaihdetta. ”Muistan kun BMB tuli meille syyskuussa 1970. Lisäpainoilla ja rautapyörillä traktorin vetokyky parani huomattavasti, kun pyörien luistaminen loppui, mutta toisaalta ohjaus ja muu käsittely vaikeutuivat. Seuraavana vuonna tämä Vulcan Works muutti nimekseen Brockhouse Engineering (Southport). 1930-luku toi yrityksen repertuaariin myös kaksipyöräiset puutarhatraktorit BMB Hoe-Mate, Cult-Mate ja Plow-Mate. Vuonna 1976 konsernin nimi muuttui pelkäksi Brockhouseksi, ja tällä nimellä se toimii edelleen West Bromwichissa samalla paikalla kuin vuonna 1886. Vammalalaisesta Vauraojan romuliikkeestä se ostettiin”, kertoo Pekan poika Tauno Alho. BMB:tä toi Suomeen Hankkija. Tällä hetkellä moottorivanhus on paineilmakompressorin voimanlähteenä. Alkuperäinen moottori leikkasi kiinni. Pari vuotta myöhemmin alkoi traktorituotanto BMB HoeMaten myötä ja seuraavana vuonna tulivat mukaan CultMate ja PlowMate. Alkuperäinen moottori kunnostettiin myöhemmin. Parhaaksi vetovoimaksi JAP-moottorilla varustetulle rautapyöräiselle PlowMatelle mitattiin 345 kg. 1900-luvun alussa yhtiö kasvoi voimakkaasti useiden yrityskauppojen myötä. 75 tuntia. B MB eli British Motor Boat Manufacturing Company aloitti toimintansa nimensä mukaisesti veneiden ja venemoottorien parissa 1920-luvulla. Sen tuotteita olivat aluksi akselit ja jouset. Kunnostuksen jälkeen sillä on käytetty pöytäsirkkeliä ja oksasilppuria. Alkuperäinen moottori leikkasi kiinni, ja traktoriin hankittiin varamoottori, joka on yhä paikallaan. Sylinteri porattiin ja männäksi sopi muun muassa Ford Angliassa ja Cortinassa käytetty tasapäämäntä. Traktorituotannon mukaantulosta huolimatta Southportin tehdas ei sodan jälkeen ollut enää kannattava Brockhouse-yritysryppäälle, ja se suljettiin vuonna 1955. Vuosikymmenten apulainen Sastamalalainen Pekka Alho hankki harvinaisen sarvitraktorin talon töihin jo 45 vuotta sitten. Siinä oli yksisylinterinen BSA 3 1/2 -moottori. Brockhouse & Co John Brockhouse & Co perustettiin West Bromwichissa vuonna 1886. 1950 Brockhouse alkoi valmistaa myös suurinta BMB-mallia Presidentiä, joka oli kooltaan pikku-Valmetin luokkaa ja jollainen esiteltiin Vanhojen Koneiden numerossa 1/11. PlowMaten omapaino oli pyöristä riippuen 335–339 kg. Vuonna 1947 BMB myytiin Brockhouse Engineeringille. Pyörien pääällä liikkuvat moottoriajoneuvot tulivat mukaan seuraavalla vuosikymmenellä: vesikulkuneuvojen ohessa yhtiö valmisti noin tuhat pientä Scootacarautoa vuosina 1934–40. Hinta vuonna 1949 oli kumipyörillä sekä auralla, lautasäkeellä ja kultivaattoriharalla varustettuna 132 000 markkaa. Yksipaikkaiset autot oli aluksi varustettu yksisylinterisellä 98 kuution Villiers Midget -moottorilla sekä yksinopeuksisella voimansiirrolla. Lähdeteokset antavat mallien kirjoitusasuksi BMB:n ajalta väliviivallisen version, kun taas Brockhousen aikakaudella suositaan yhteenkirjoitusta Maten isolla M:llä
Lisäpainoilla traktorin omapaino saadaan lähes tuplattua. Ohjaustankoon kiinnitettävien painojen lisäksi Alhoilta löytyy myös pyöräpainot. 35 08/15. Renkaista löytyy vuosiluku 1961, joten aivan alkuperäiset ne eivät ole
”Koneeseen kuuluvat kyntöaurat ovat yhä tallessa, mutta ne ovat liian jyrkät eivätkä käännä kunnolla. 1970-luvun lopulla on Automies-lehdessä ollut romuttamolla kuvattu omituisuus, jossa on BMB:n vaihteisto ja akselit sekä kenties gangsteri-Sitikan keula. Edellä mainitun moottorin vaihdoksen lisäksi kytkin on uusittu. Perunan nostoon traktoria käytimme ainakin vuoteen 1979 saakka. VAIHTEISTO kaksi vaihdetta eteen ja yksi taakse, ensiöveto hihnalla RENKAAT ilmakumirenkaat (6-22) PAINO 335 kg BMB PLOWMATE 1950 36. Teimme sitä varten oman hihnapyörän käynnistimen yhteyteen. Ensiöveto kampiakselilta vaihdelaatikolle on alunperin toteutettu lattahihnalla, mutta hihnapyörät vaihdettiin kiilahihnalle sopiviksi. Magneetto on Wipac-merkkinen, joten JAP-moottoriin on ilmeisesti saanut vuoden 1949 koetusselostuksessa mainitun Wicon lisäksi toistakin virrantuottajaa. Kampiakselin päässä olevan hihnapyörän halkaisijaa vaihtamalla saadaan koneen kulkunopeutta tarvittaessa muutettua.” Alhot kertovat, että kun lattahihna oli vielä käytössä, otettiin kampiakselilta voima puurunkoiseen klapisirkkeliin. BMB PLOWMATE MOOTTORI 412 cm ³ JAP model 5: 4,5 hv, 2200 rpm, Zenith-kaasutin, Wipac-magneettosytytys. Alhojen BMB oli taloon tullessaan nelipyöräinen: nykyisten aurojen tilalla oli akseli ja rautapyörät. Teimme itse heittopyöräkoneen. BMB Presidentejä tuotiin maahan 35 kappaletta, mutta sarvitraktoreista ei löydy lukuja. ”Kun sirkkelin terä oli terävä ja puuta malttoi syöttää rauhallisesti, traktorin 4,5 hevosvoimaa suoriutuivat tästäkin hommasta. Monia korjauksia ja parannuksia on jouduttu vuosikymmenten aikana tekemään. Moskvit š -autotraktoriin tekemänsä aurat Alhot siirsivät BMB:n vedettäväksi. ”Kytkinlevy on sovellettu Goggomobil Isar T 700:sta. Vakojen multaus puolestaan tehdään eteenpäin ajamalla. Muuteltu harvinaisuus BMB PlowMate on harvinainen laite. Tarvikkeet ovat usein löytyneet omista nurkista ja niitä on osattu jalostaa tarpeeseen sopivaksi. Sietää panna merkille, että moniin töihin on itse valmistettu tarvittavat välineet ja laitteet. Multa vain pöllysi, kun BMB:llä nostettiin syksyn satoa!” Tauno muistelee. Siihen otettiin voima kampiakselin päästä, käynnistimen puolelta. Kannattaa siis poiketa jutulle, mikäli heidät Pirkanmaan tai Satakunnan konetapahtumissa tapaa. Polttoainetankki vaihtui moottorin vaihdon yhteydessä hieman pyöreämpikulmaiseen versioon. ”Perunan vakoja tehdessä aurat käännetään taaksepäin ja traktoria ajetaan peruuttamalla. Niin vain kävi, että sarvitraktorin avulla saimme Fergun hinattua kotipihaan remontoitavaksi.” Valmiista sovellettu on itse tehty Pekka ja Tauno Alho ovat kekseliäitä ja teknisesti osaavia tekijöitä, joilla on paljon muitakin mielenkiintoisia koneita ja laitteita tiluksillaan BMB:n lisäksi. Savisessa maassa koneen vetokyky on rajallinen. Todelliseen voimainkoetukseen BMB joutui 1990-luvun puolivälissä, kun Fergusonimme moottori leikkasi kiinni läheisellä pellolla. Tauno Alho heittää omaksi arviokseen noin sata yksilöä. Voima riittää mutta kumipyörien pito ei”, Pekka ja Tauno toteavat. Pekka Alho muistaa nähneensä Nummi-Pusulassa Kovelan museon pihassa otetun kuvan, jossa pilkisti BMB:n keula. Sirkkeli oli koneen edessä, ja pakoputkea piti siirtää, jotta hihna pääsi kulkemaan koneen etupuolelle. Kuljetustarpeisiin PlowMateen oli varusteena etukärry, jossa vaikkapa multakuormat siirtyivät kätevästi paikasta toiseen. Lisäksi Alhoilla on runsaasti mielenkiintoisia tarinoita vuosikymmenten varrelta. Renkaita ei ole Alhojen aikana vaihdettu, mutta renkaista löytyy vuosiluku 1961, joten aivan alkuperäiset nekään eivät ole. Tauno (vas.) ja Pekka Alholla on vanhojen koneiden lisäksi paljon mielenkiintoisia tarinoita menneiltä vuosikymmeniltä. Alhot käyttivät ja käyttävät edelleenkin kätevää konetta esimerkiksi perunan istutuksessa. ”Lautasäes toimii multamaassa hyvin, mutta juolavehnän juuret ovat sille myrkkyä”, he jatkavat. Hän muistelee, että vielä 1980-luvulla Lempäälän Kuljussa olisi ollut täydellinen PlowMate. Kiilahihnalla voima välitettiin Moskvit š istä otettuun 5.125-välitteiseen perään, josta oli ketjuvälitys heittopyörälle
Lisäksi se tarjoaa hyödyllistä tietoa uutuustuotteista koeajojen ja uutisten muodossa, sekä viihdyttää esittelemällä alan kalustoa. Lehdessä esitellään näyttävimmät autot ja kuumimmat kissat, projekteja, tee se itse -juttuja ja tarvikeuutuuksia unohtamatta. Amerikan Rauta kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Amerikan Rauta määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.amerikanrauta.fi Isot Koneet Maailman mahtavimmat Isot Koneet on erilainen aikakausilehti. Raskas Kalusto kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Raskas Kalusto määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.raskaskalusto.fi Suomen Historia Tarinoita pienen kansamme menneisyydestä Suomen historiasta löytyy loputtomasti kiinnostavia tapahtumia, hämmästyttäviä faktoja, mielenkiintoisia henkilöitä sekä elämänkohtaloita. Tuning.fi kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Tuning.fi määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.tuning.fi Koneurakointi Raudanluja ammattijulkaisu Koneurakointi on uusi ja reilusti erilainen ammattilehti, joka on suunnattu alan yrittäjille ja ammattilaisille. Näitä menneisyyden tarinoita Suomen Historia tarjoilee asiantuntevassa ja mukaansatempaavassa muodossa. Lehden sivuilta löydät tuoreet uutiset, koneuutuudet sekä paljon hyödyllistä tietoa itse koneista, työmenetelmistä ja alan osaajista. Esittelemme traktoreita, maansiirtokoneita, kuljetus-, aurausja maaurakointikalustoa. Koneurakointi kestotilaus 62.90 €, 8 numeroa Koneurakointi määräaikaistilaus 67.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.koneurakointi.fi Raskas Kalusto Alan johtava ammattilehti Raskas Kalusto kertoo lukijalleen alan arjesta sellaisena kuin työn tekijä sen näkee ja kokee. 03-2251 948 Nautinnolliset lukuhetket myös digitaalisena Lue näköislehtenä tietokoneella tai mobiililaitteella: www.lehtiluukku.fi. Nimensä mukaisesti sen sivuilta löytyy toinen toistaan suurempia ja mielenkiintoisia koneita, joiden yhdistävänä tekijänä on täysin arkipäivästä poikkeavat mittasuhteet. Klassikot kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Klassikot määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.klassikot.fi Tuning.fi Suomen paras tuninglehti Tuning.fi on lehti tuningharrastajille. Isot Koneet kestotilaus 32.90 €, 4 numeroa Isot Koneet määräaikaistilaus 34.90 €, 4 numeroa Tutustu ja tilaa: www.isotkoneet.fi Klassikot Autoilun ajankuvaa Klassikot on aikakauslehti, joka sisältää juttuja 1950–1980-lukujen autoista ja entisöintiprojekteista, tapahtumareportaaseja, ohjeita ja vinkkejä oman auton kunnostamiseen sekä saman aikakauden klassikkomoottoripyöriä ja mopoja. Kerromme myös menneiden vuosikymmenien työtavoista ja ilmiöistä. Lehti käsittelee jenkkiharrastekenttää tämän päivän näkökulmasta unohtamatta tapahtumien ja cruisingien merkittävää roolia. Joululahja koko vuodeksi! Tilaa kätevästi osoitteessa: tilaus.viipalemediat.fi Amerikan Rauta Rakkaudesta rautaan Amerikan Rauta on lehti kaikille, joille amerikkalaiset ajopelit ja niiden rakentelu ei ole vain harrastus, vaan elämäntapa. Vanhat Koneet kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Vanhat Koneet määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.vanhatkoneet.fi Viipale mediat Tue kotimaista! Viipalemediat on suomalaisomistuksessa oleva yritys jonka lehtien kotimaisuusaste on avainlipun arvoinen! Tilaa vuoden lukemiset joko itsellesi tai lahjaksi! Netissä: tilaus.viipalemediat.fi Puhelimitse: puh. Suomen Historia kestotilaus 64.90 €, 8 numeroa Suomen Historia määräaikaistilaus 69.90 €, 8 numeroa Tutustu ja tilaa: www.suomenhistoria.fi Vanhat Koneet Rautaista luettavaa Vanhat Koneet on uudenlainen aikakauslehti koneharrastajille
Keski-Euroopassa kyseiset yhdistelmät olivat huomattavan yleisiä jo tuolloin, joten Jussi Pöyhölän oli lähdettävä merta edemmäs ostoksille löytääkseen itselleen sellaisen. MANNERMAINEN YHDISTELMÄ MERCEDES-BENZ L311 1958 + LINDNER-PERÄVAUNU Virrat 38. Täysperävaunuyhdistelmä 1950-luvulta on melko harvinainen ajoneuvotyyppi meidän leveysasteillamme
39
Täytyy tuntea, kuinka auto kulkee epätasaisella tiellä. Jälkimmäisistäkin Pöyhölällä on kokemusta, sillä toinen hänen Mercedes-kuormureistaan on kuluvan vuoden mallia ja varustettu automatisoidusta vaihteistosta ja sähköohjatuista lukkiutumattomista jarruista lähtien kaikilla herkuilla, joista 50-luvun lopulla ei kuorma-autoissa nähty edes unta. Osansa toki tekee myös kuljettajan taito hallita vanhaa autoa niin, että se käyttäytyy säyseästi, vaikka ohjaus on tehostamaton ja monet nykyajan kuljettajan työtä helpottavat hienoudet puuttuvat. Sen käsityksen saamiseksi ei tarvitse kuin kuunnella autosta kuuluvia ääniä oven kiinni vetäisystä vaihteiden päälle menemiseen ja alustan nitinään. 4,6-litrainen dieselmoottori tekee töitä tosissaan loivassakin vastamäessä kaikilla 110:llä hevosvoimallaan. Sen ikäiset Mersun kuorma-autot olivat meillä melko tuttuja. Käytössä niitä on siis ollut hyvinkin vielä 90-luvulla. Mielikuvat vievät helposti 60-luvun rahtiyhdistelmiin, vaikka viimeisiä tuon tyyppisiä nokkamalleja valmistettiin Euroopan-markkinoille vielä vuonna 1980. Viime kesänä Jussi ajoi Mersullaan perävaunun kanssa parinsadan kilometrin matkan kotoaan Virroilta Härmään Power Truck Show’hun. P iikkinokkamallinen kuorma-auto varustettuna täysperävaunulla näyttää aina vanhalta. Mietimme tietenkin, kuinka tällaisella yhdistelmällä on pärjätty aikoinaan Saksanmaalla, jossa näitä on enemmän käytetty. 110 hevosvoimaa Vihreähyttiseen autoon noustessa siitä välittyy nopeasti mielikuva hyväkuntoisesta autosta. Toisin sanoen piikkinokka-Mersut ovat olleet aikanaan yleisiä autoja, ja täysperävaunutkin ovat olleet meillä yleisiä jo liki viidenkymmenen vuoden ajan, mutta näiden kahden ajoneuvotyypin yhdistelmät ovat ääriharvinaisia. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko MERCEDES-BENZ L311 1958 40. Silloin Mersujen keula taas muuttui piikkinokasta pallonokaksi. Niiden perässä nähtiin kuitenkin harvemmin täysperävaunuja, jotka yleistyivät vasta seuraavalla vuosikymmenellä. Piikkinokkien aikaan nimittäin puoliperävaunut olivat teillämme tavallisia. Kuvissa esiintyvä Jussi Pöyhölän Mercedes-Benz L311 on vuoden 1958 mallia. Kun Jussi tarjosi Mersu-yhdistelmänsä kyytiä, ei tullut mieleenkään kieltäytyä kutsusta. Vaihteita on eteenpäin kaikkiaan viisi, ja ne kaikki käytetään tarkkaan läpi moottorin kierrosten osalta, vaikka kyydissä ei olekaan mitään kuormaa. Yhdistelmällä lähdetään liikkeelle ykkösvaihteella. No, pienillä vaihteilla ja hiljaisella vauhdilla, muuta mahdollisuutta ei yksinkertaisesti ole
Kuusisylinterinen ja 4,6-litrainen etukammiodiesel oli yleinen tämän kokoluokan Mercedes-Benz-kuorma-autojen voimanlähteenä 50-luvulla. L311 on silti ollut aikanaan Saksassa melko yleinen perävaunun vetoauto etenkin lähiliikenteessä. Tahdotaan aistia ne ajat, kun kesät olivat lämpimiä ja talvella saatiin nauttia kuivista pakkaskeleistä. Liittyyhän menneisiin vuosiin muutakin, mutta tarvinneeko niitä negatiivisimpia muistoja muistellakaan. Jussi Pöyhölällä ei ole minkäänlaista sidettä tai suhdetta kyseiseen automalliin. ”Sopiva matkavauhti tällä on sellainen kuusikymmentä kilometriä tunnissa, mutta vauhti putoaa herkästi pienissäkin vastamäissä sen alle. Halusin nimenomaan tämänmallisen Mersun, vaikkei tähän liitykään mitään omia muistoja. Ajamalla muistoihin liittyvällä autolla pari lenkkiä kesässä halutaan elää nuoruuden hetkiä, joita aika on kullannut. Olisi hyvin kaavaan sopivaa, että tällaisen auton olisi hankkinut joku, joka on edes pikkupoikana päässyt istumaan naapurin piikkinokka-Mersun kyytiin kesälomalla. Sen 110 hevosvoimaa ovat ahkerassa käytössä perävaunua vedettäessä. Toiset vastaantulevien rekkojen kuljettajista morjesti jo kaukaa ja toiset eivät ollenkaan”, Pöyhölä kertoo kesän reissustaan Pohjanmaalle. Eikä se kiinnosta samalla lailla kuin tämä vanhempi malli”, Jussi toteaa käännellessään autoa kuvauspaikalla, jossa on suoritettava myös pienet peruutusharjoitukset, jotta auto saadaan ympäri. Vaikka pallonokka-Mersu voisi olla lähempänä nuoruuttani, ei sellaisestakaan ole juuri muistoja. Kuljettajan on oltava 41 08/15. Laskemme viiden kilometrin matkalla taakse kertyneen jonon edellemme ja käännymme rauhalliselle sivutielle etsimään kuvauspaikkaa. Toki Mersulla on ollut tarjolla suurempiakin moottoreita, joita on käytetty muun muassa kaukoliikenteen autoissa. Vasemmanpuoleisessa kuvassa näkyvät laitalukot ovat peräisin Mercedeksen tuotantolinjalta Stuttgartista. Mutta kun ei. Lyhyehkö takaylitys asettaa peruutukselle omat vaatimuksensa. Mieleinen automalli Yleensä vanhemman harrasteauton valintaan liittyy jokin lapsuuden muisto, joka hankinnalla halutaan palauttaa konkreettiseen muotoon. ”Tämä on minusta nätin näköinen Mersumalli
Materiaalit ja rakenteet on Pöyhölän mielestä kuitenkin huolella harkittu ja toteutettu pitkää käyttöikää silmällä pitäen. MERCEDES-BENZ L311 1958 42. Ohjaamo on pelkistetyn karu kuten muissakin saman aikakauden kuorma-autoissa
Vaikka auto onkin katseenkestävä niin alta kuin päältä, ei se kuitenkaan merkittävästi erotu sellaisenaan muista vastaavista. Kaikki on tehty huolella hyvistä materiaaleista pieniä yksityiskohtia myöten. Jos nykyään jotkut autovalmistajat tai maahantuojat esittelevät ajoon valmiita autoja, niin ei se ihan tuore idea ole. Perävaunu on Lindner Lastenanhänger, Waggonfabrik A.G:n valmistama yhdeksäntonninen avoperävaunu. Mielenkiintoiseksi yhdistelmän tekevät muun muassa sen jarrut. Ruostetta löytyi moniin kotimaisiin vastaaviin verrattuna vain vähän sekä vain muutamia lommoja sieltä täältä jotka luonnollisesti oiottiin. Hyvästä kunnosta huolimatta vaunu purettiin ja käytiin läpi viime talven aikana Jarno Niemisen toimiessa vastaavana mestarina projektissa. Tosin pientä vastustusta aiheutti perävaunuun ilmaa ohjaavan venttiilin tiivistekumi, jollainen piti lopulta teetättää, että jarrut saatiin toimimaan. Harrastekalustosta löytyy kuorma-auton ohella jokunen tähtikeulainen henkilöauto. Lopulta vaunu löytyi netistä, ja jälleen kerran Suomeen laivattiin vanhaa saksalaista kuljetuskalustoa. Se on ollut Saksan puolustusvoimien eli Bundeswehrin käytössä, tai voidaan sanoa, että niiden hyvin vähäisessä käytössä. koko ajan tilanteen tasalla: jos perävaunun etuakseli kääntyy vähänkin liikaa, ei sitä saa enää kiinni, vaan ainoa mahdollisuus on korjata sen asento ottamalla autoa hieman eteenpäin. Laadun tuntua Virroilta kotoisin olevan Jussin elämässä Mersuilla on oma sijansa. Vaunu perään Auton valmistuttua pari talvea kestäneen täydellisen läpikäynnin jälkeen oli yksi merkittävä rajapyykki sen historiassa saavutettu. 43 08/15. Jussin Mersu on mukavan erilainen veteraanikuorma-autoyhdistelmä meidän leveysasteillamme, vaikka autona itse L311-Mercedes-Benz ei niin harvinainen olekaan. Lokasuojat ovat saksalaistyyliset, ja sellaisia näki sikäläisissä perävaunuissa vielä tällä vuosituhannella. Moiseen ei tuntunut olevan juuri kiinnostustakaan, kuten ei koko auton ylläpitoon, joten kaupat syntyivät. Esimerkiksi liukkaalla kelillä jarrut ottavat varsin eri tahtiin. Tämä ei ole välttämättä kaikkein paras yhdistelmä. Jussi kertoo, ettei tuon aikakauden täysperävaunuja ollut juurikaan myynnissä Saksassa, jossa jäljelle jääneet yksilöt tuntuvat olevan haluttua tavaraa. Auto oli siistitty muttei varsinaisesti entisöity. Silti Pöyhölän saaman kokemuksen mukaan vihreästä lastiautosta huokuu laatu. Vetoautossa on alipainetehostetut nestejarrut, kun taas perävaunussa on yksipiiriset paineilmajarrut. Auto kuului eräälle kuljetusliikkeelle, joka oli hankkinut sen maskotikseen. Vaunun kytkeminen autoon oli siinä mielessä yksinkertaista, että auto oli jo Saksasta tullessaan varustettu vetokytkimellä sekä paineilmajarruin varustettua perävaunua varten olevalla paineilmajärjestelmällä. Oli aika siirtyä suunnitelma B:hen ja ruveta etsimään halutunlaista autoa ulkomailta internetin avulla. Pöyhölä etsi aikansa 50-luvun tähtikeulaista kuorma-autoa entisöitäväksi, mutta sopivaa aihiota ei tuntunut löytyvän. Mukava yksityiskohta autossa on sen päällä oleva lava, joka on toimitettu auton mukana tehtaalta vuonna 1958, jolloin auto on valmistettu. Jussi oli nähnyt kuvia 50-luvun saksalaisista täysperävaunuyhdistelmistä jo autoa netistä etsiessään, joten autoon sopiva perävaunu päätettiin pistää seuraavaksi hakuun. Jos 50-luvun henkilöauto-Mersut edustivat aikansa premium-luokkaa, eivät saman aikakauden raskaammat Mercedekset erottuneet aikalaisistaan varusteiltaan tai olemukseltaan hienompina. Pian Saksasta löytyikin myynnissä oleva vuoden 1958 L311-yksilö. Nämä perävaunut olivat kiven alla. Kuten jo mainittiin, hänen yrityksellään on käytössä tuore Mercedes-Benz Arocs -kuorma-auto. Lopulta sitten Saksasta löytyi tämä vähän vedetty yksilö. 9 tonnin Lindner-perävaunu on varustettu 4,5 tonnin SAF-akseleilla sekä yksipiirisellä paineilmajarrujärjestelmällä. Suomessa auto purettiin osiin ja käytiin läpi Heikki Kuusniemen toimesta
Yhteispeli sujuu kuitenkin mainiosti, vaikka ikäeroa onkin liki kolmekymmentä vuotta. SUOMALAINEN PARISKUNTA VALMET 33 1958 & MARA VK1000 1986 44. Valmet 33 ja Kurpan konepajan kaivulaite eivät ole kaikkein yleisin parivaljakko
Siikainen 45
”Mutta en ole enää sitä irroitellut, sillä muihin askareihin on tullut hankittua pari muuta harrastetraktoria.” Vanhempi kone tarvitsi siis aika tavalla huoltoa, mutta lisälaite oli aivan käyttökunnossa. Toinen merkittävä parannus oli siirtyminen kansainväliseen kolmipistestandardiin nostolaitteessa. Katsotaanpa, mikä se oikein on miehiään. Teksti: Mika Rassi Kuvat: Jan-Erik Laine VALMET 33 & MARA VK1000 46. Siikaisiin ne kotiutuivat 2006 elokuussa. Se oli ensimmäinen suomalainen sarjavalmisteinen dieseltraktori, joka syntyi suurelta osin kahden traktoripioneerin, Gustaf Wreden ja Olavi Sipilän ansiosta. 33:sta tuli suosittu, ja se oli myös ensimmäinen Valmet-malli, jota vietiin merkittävissä määrin ulkomaille. Asennus oli kuitenkin jäänyt häneltä kesken, ja Jarmo saattoi työn loppuun asti. ”Kaivulaitteessa on pikaliittimet, ja kun kauhalla sekä tukitassuilla hieman säätää, sen saa helposti pois”, omistaja sanoo. Aluksi vetovarret heiluivat mukana, mutta kun Jarmo lopulta pyhitti Valmetin kokonaan kaivinkoneeksi, ne tippuivat lopullisesti pois. Se oli taloon tullessaan huono käynnistymään. ”Valmet on vuosimallia 1958. T ämän vuoden ensimmäisessä numerossa esittelimme koneharrastaja Jarmo Alitalon Siikaisista sekä hänen itse rakentamansa traktorin, joka oli risteytys Valmetista ja Mersusta. 1910-luvulla Kullervo-traktorin masinoinut Wrede tuli Valmetin pääjohtajaksi vuonna 1954 ja totesi, että kahden pienen bensa-petrolitraktorin jälkeen Valmetin valikoimaan tarvittiin suurempi dieselkäyttöinen traktori. Supisuomalaisen traktorikaivurin kautta saamme mukavan näkymän kotimaamme konetuotannon suuriin ja pieniin tekijöihin. Etupäähän rakennettiin myös öljysäiliö, sen kehikko ja nokkapumpun kiinnitys.” Lisäksi vääntyneet nostolaitteet irrotettiin ja oikaistiin. Nyt ympyrä sulkeutuu, sillä valitsimme vuoden päätteeksi esittelyyn Jarmon toisen mielenkiintoisen yhdistelmän, Valmet 33 -traktorin ja sen kaverina toimivan Mara VK1000 -kaivulaitteen. Yhteensä tätä traktorituotantomme virstanpylvästä pantiin kasaan yli 1 500 kappaletta. Valmetin kolmas klassikko Valmet 33 ei liiemmin esittelyjä kaipaa. Nykyään moottorin ominaisuudet eivät vaikuta järin erikoisilta, mutta 50-luvun puolivälissä ja pitkään sen jälkeenkin esimerkiksi manner-Euroopassa suosittiin ilmajäähdytteisiä parin sylinterin esikammiokoneita. Entinen omistaja oli jo tehnyt traktoriin tuppisovitteet kaivuria varten. Vuonna 1956 esitelty Valmet 33 D oli huomattavasti edeltäjiään tehokkaampi, sillä sen 2,7-litran kolmisylinterinen, suoraruiskutteinen ja nestejäähdytteinen nelitahtimoottori kehitti 37 hevosvoimaa. 15ja 20-Valmetit suunnitellut insinööri Olavi Sipilä oli jo karannut Takran hommiin, mutta Wrede taivutti hänet uuden traktorin johtavaksi suunnittelijaksi. Jarmo Alitalo on ostanut oman Valmetinsa samoin kuin sen kaivulaitteen Vesangalta. Niinpä siihen tehtiin täysi koneremontti. Lisäksi jarrut ja pyörien laakerit korjattiin sekä etupää tiivistettiin
Hän tietää kertoa, että kyseessä on Finn Sammy, 80-luvulla valmistettu Bobcatin tapainen pieni kuormaaja. Finn Sammyn syntytarina menee Karin muistin mukaan osapuilleen näin: Kurpan konepajan konekortti kertoo hieman alle kolmikymppisen VK1000:n alkuperäisen tarkoituksen. Finn Sammy oli suomalainen Bobcatin haastaja 80-luvun lopulla. Viime mainitut ovat edelleen päätuotteena Dinolift Oy:ssä, joka osti konepajan vuonna 1997. ”Traktoriin tehtiin täysi koneremontti.” Bobcatin haastajasta riisuttu Kaivulaite on vuodelta 1986. 47 08/15. Sen kyljessä lukee Sammy, mutta se muistuttaa erittäin paljon Mara 1000:tta, Kurpan konepajan valmistamaa kaivuria, ja sellaisena Jarmo sen meille esitteleekin. ”Sammyn kaivulaite on muutoin aivan sama kuin Mara 1000, mutta kaivupuomi on suora VK-malli ja viisi senttiä pidempi kuin Marassa. Kurpan konepajalta toimitettiin Sammyihin kymmenkunta kaivulaitetta pitkähkön ajan kuluessa. Nostokorkeutta on siis Sammyssä hieman enemmän”, Mattila sanoo. Mutta mikä tämä Sammy siis on. Kurpan konepaja muistetaan epäilemättä yhä parhaiten Mara-merkkisistä, aikoinaan erittäin suosituista salaojakoneistaan. Seurataan jälkiä ja kysytään asiaa Kurpan konepajan ja Dinoliftin veteraanilta Kari Mattilalta. Niiden lisäksi konepaja valmisti myös kaivulaitteita ja henkilönostimia
Etukuormaajan asentaminen on paraikaa harkinnassa. Kaikki palaset kaivuritraktoria varten olivat ostettaessa kasassa – vain asennus puuttui. Jarmo Alitalo on tehnyt Valmetiin täyden koneremontin. VALMET 33 & MARA VK1000 48
Vaikka se oli ikään kuin parannettu versio Bobcatistä, se oli varmaankin vähän kallis”, otaksuu Mattila. 49 08/15. Kaikki Jarmon harrastekoneet ovat työkäytössä, vaikka niillä rapsutellaankin miltei pelkästään omia nurkkia. Kääntyvä penkki on ainoa parannus, mitä ohjaamon puolelle aiotaan vielä toteuttaa. ”Kaivinkoneelle ei ole tehty muuta kuin nyt kiinni oleva kauha. Tassujen tilalle on harkittu sammakkojalkoja. ”Finn Sammyä ei hirveästi tehty. Uudet tiedot kaivurista antavat virikkeitä yhdistelmän muokkamiseen. Siinä on puimurin vanne. Mies innostui kehittämään asiakaspalautteiden ja oman kokemuksen pohjalta oman pikkukaivurin, ja niin kilpailevaa tuotetta alettiin valmistaa Kirkkonummen sähkötyö -nimisessä yrityksessä. En tiedä, pitäisikö vanteet uusia vai ei. Se tosin rikkoisi pahasti suomalaisuuden, joten asia vaatii vielä syvällistä pohdintaa – ja toteutuessaan taas kerran paljon muutostöitä. Ne on tarkoitus sovitella paikoilleen rekvisiittamielessä, sillä varsinaista tarvetta niille ei nykykäytössä ole. Kone pysyisi maastossa paremmin pystyssä ja nostaisi hieman korkeammalle. Kurpan konepajan vanhasta konekortista selviää Jarmo Alitalon kaivurin tarkka valmistusaikakin: 24.9.1986. Menneet ja tulevat Ennen kuin otimme jutunteon tiimoilta Dinoliftiin yhteyttä, Jarmo oletti, että kaivuri olisi ollut aiemmin kiinni Bobcatissä. Ekströmin kuljettajaja asentajaurakoitsijana toimi tuolloin 80-luvun puolivälissä Seppo Karhunen. Muita tietoja kyllä saimme. Ne ovat Valmet 500:sta, ja niitä on käytetty puutavara-ajossa. Traktorin omalaatuiset takavanteet kiinnittävät katselijan huomion. Uusi tuote sai nimen Finn Sammy. Tähän mennessä kaivinosa ei kuitenkaan ole kaivannut mitään remonttia. Jos tukijalat ja pienet välykset unohtaa, kaivuri on Jarmon mielestä mökkikäytössä loistava. Tällä hetkellä töitä tehdään nöyrästi polvillaan. Parannuksia itse kaivuriinkin on tiedossa. Nyt on hankalaa nostaa kauha laidan yli peräkärryille”, Jarmo toteaa. Jos tukijalat ja pienet välykset unohtaa, kaivuri on Jarmon mielestä mökkityömailla loistava. Siinä oli sähköohjatut venttiilit sekä joystick-ohjaus, ja polkimet puuttuivat tyystin. Vanteiden kimppuun käytäneen tukijalkaja puolitelaprojektien yhteydessä. ”Traktorikäytössä VK1000:n tukijalat ovat epäkäytännölliset. Tarkoitukseni olisikin tehdä tähän joskus sammakkojalat. Kesän aikana Jarmo tuli hakeneeksi puolitelat Kuhmosta. Alkuperäiset renkaat oli ajettu rikki kantoon, ja puimurin osilla saatiin hieman leveämmät renkaat. Toivottavasti tämä puute päästään korjaamaan tulevaisuudessa. Kone pysyisi kaivuhommissa paremmin paikallaan, se nostaisi korkeammalle ja sen liikerata kasvaisi. Kari ei yrityksistä huolimatta tavoittanut Karhusta kertomaan Finn Sammyn vaiheista tarkemmin. Bobcateja myi Suomessa aikoinaan Ekströmin koneliike. Myös kapea, noin 17 senttimetrin kaapelikauha on rakennettu”, Jarmo kertoo. Aika kivan näköiset ne ovat noinkin: ikään kuin vahvistettuja, vaikkei tuo keskusta mitään vahvista”, Alitalo aprikoi. Lankomiehelle sentään tuli tehtyä yhden rakennuksen pohja. Yritys sai asiakkailtaan palautetta siitä, mihin suuntaan pientä tonkijaa tulisi kehittää. Lisäksi Alitalon suulin nurkalla jököttää vanha Horn-draulic-etukuormaaja, joka voisi sopia yhdistelmään. ”Nyt kun tuo kaivuri on varmistunut Sammyksi ja alkuperäisväriseksi, niin mielessä kytee säiliön ja etukehikon maalaaminen jossain vaiheessa Sammyn-harmaaksi”, hän tuumii. Kaapelikauha tehtiin, sillä omaan suuliin piti vetää sähköt ja kaapelit piilottaa maahan. Kurpan konepaja valmisti tätä mallia aikoinaan traktoreihin sopivina kääntyvien sekä pitkien tukijalkojen versioina, mutta Sammysovituksella on tässä mielessä rajoituksensa. Se olisi maastossa parempi ratkaisu. ”Ne ovat edellisen omistajan tekemät. Nekin otetaan ehkä vielä työn alle
Rantasalmella Korholan kartanon pelloilla Volvo-traktori oli tuttu puurtaja 50ja 60-luvuilla, joten sellaisen hankkiminen uudestaan tilan kalustoon 2000-luvulla oli varsin perusteltu päätös. KORHOLAN VOLVO VOLVO T24 1952 Rantasalmi 50. Hankittu yksilö paljastui pikkuvikaiseksi mutta osiltaan täydelliseksi
Korholan kartanoa nykyään isännöivä Pertti Auvinen kertoo, että hänen isänsä hankki 50-luvulla tilan jäljellä olevine maineen omistukseensa ja alkoi harjoittaa maanviljelyä ja metsänhoitoa. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Monista yksityiskohdista näkee, että Volvoa ei ole rääkätty sen aktiiviaikana, vaan se on haalistunut ajan myötä luonnollisesti. Uusi T24-malli Korholaan Korholan Volvoon tutustuessamme Pertti kertoo, miksi heille hankittiin tällainen Volvo-traktori joitakin vuosia sitten. Korholan pelloilla T24 oli tuttu näky 50-luvulla. Auvinen muistaa esimerkiksi, kuinka kaksi hevoskarhia pistettiin rinnakkain, kun niitä vedettiin traktorilla. Monista muista yksilöistä kadonneet ja kolhiutuneet pisteosat ovat lähes kaikki tallella. Siksi tila koneellistui rivakasti, kun markkinoille vain tuli laitteita ja koneita, joilla työtä pystyttiin tehostamaan. 51. Viljelyä tehostettiin ottamalla koneet avuksi moneen työhön. Kartano ei enää tuolloin hallinnut aluetta kuten vaikkapa sata vuotta aiemmin mutta oli kuitenkin paikallisesti suuri tila. K orhola sijaitsee Savonlinnan ja Juvan välisen valtatie 14:n ja Rantasalmelle johtavan seututie 464:n risteyksen kainalossa. Korholan kartanon hankinnan myötä työtä riitti omastakin takaa. Hän oli käynyt sodan jälkeen traktorikurssinkin Keskon koetilalla ja oli siis keskivertoa paremmin perillä koneista. Kaikki lähialueen maat kuuluivat kartanolle useamman vuosisadan ajan. ”Isälläni Juho Auvisella oli ilmeisesti Rantasalmen ensimmäinen kumipyörätraktori jo ennen kuin hän hankki tätä Korholaa omistukseensa. Hän kiersi omien töidensä lisäksi pyörittämässä traktorillaan pärehöyläänsä ja puimassa toistenkin talojen viljoja perävauun asennetulla Sampo 75 -puimakoneellaan”, Auvinen muistelee. Kylä on syntynyt paikalla 1600-luvulta asti sijainneen kartanon ympärille. Rantasalmella alkoi myös Juho Auvisen Volvo-kausi
Muutoin täydellisen ja suhteellisen ehjän VOLVO T24 1952 Volvon sydämenä sykkii nelisylinterinen 2,15-litrainen ja 27-hevosvoimainen bensa-petrolimoottori. Uusi T24-malli tuli Korholan pellolle töihin heti 50-luvun alkuvuosina, kun kyseinen malli oli tullut tuotantoon. Syynä pitkäaikaisempaan pysäköintiin oli ollut koneen käyntihäiriö. Pertti ja Tero Auvinen ovat taltioineet huomattavan kokoelman menneiden vuosikymmenten maataloustyövälineistöä ja alan koneita Korholan tilalle. Uusi Volvo-traktori hankittiin Savonlinnasta Oy Auto-Bruun Ab:lta, joka tunnettiin myöhemmin Auto-Ruponen Oy:nä ja joka edusti kyseistä merkkiä tuolloin. Saman vuosikymmenen lopulla traktori vaihtui uuteen vastaavaan mallista saatujen hyvien kokemusten perusteella. Nastolassa myynnissä ollut Volvo löytyi pientilan perukoilta kuusen alta, minne se oli jäänyt jo vuosia aiemmin. 52. Kun Volvo T24 ilmestyi myyntiin, siihen tartuttiin välittömästi. Magneettovian pysäyttämä 50-luvun bensa-petrolikäyttöiset Volvotraktorit jäivät tuolloin vielä kansakoulua käyneen Pertti Auvisen mieleen aikansa kestävinä ja vahvoina traktoreina. Myös Pertin poika Tero Auvinen on hurahtanut vanhojen koneiden harrastukseen mukaan, mikä näkyy harrastekonekannassa. Korholan tilan suojiin on kertynyt vuosikymmenten aikana monenlaista vanhaa maatalouteen liittyvää konetta ja työvälinettä, joten voitaneen puhua jo jonkin asteisesta maatalouskonemuseosta. Nettikonetta seurataan Auvisilla säännöllisesti. Kuvan keskellä on magneetto, jonka kunnostaminen sai koneen jatkamaan elämäänsä
Nokkapumpun ansiosta Volvon nostolaite on kytkimestä riippumaton. Vastaavia Volvoja olisi Ruotsin puolella tarjolla toisinaan kohtuullisen edullisesti. Magneeton korjauksen jälkeen moottori lähti kyllä käyntiin mutta kävi hieman huonosti. koneen omistaja vaihtui, ja uusi koti löytyi Korholasta. Vain lämpömittari on renkaiden ohella jälkeenpäin asennettu osa. Käynti parani, kun moottoria käytettiin ja traktorilla ajettiin. Osa lähetettiin Rautjärvelle magneettomies Vesa Vuorelalle, joka kunnosti sen. Käyntihäiriön syyksi epäiltiin magneettovikaa. Volvo on tieliikennekäyttöön rekisteröity, mutta kuvauksia varten päätimme ottaa kiiltävät kilvet hetkeksi pois. Kaikki korkit ja vivut ovat alkuperäiset ja niillä paikoilla, mihin ne on olympiavuonna tehtaalla laitettu. Patinoitunut mutta ehjä Kun Volvo oli otettu työn alle, olisi siihen ollut helppo vetää uusi maalipinta päälle, etenkin kun pohjatyöt olisivat olleet melko helpot. Kiiltävää pintaa on tarjolla ja sitä on helppo tehdä, mutta tällaista on vaikeampi löytää, etenkin kun kyseessä on yksityiskohdiltaan lähes täydellinen laite. Tässä tapauksessa koneen maalaaminen ei kuitenkaan jäänyt tekemättä laiskuuden tai säästön vuoksi vaan siksi, että koko traktori on arvokkaasti patinoitunut eikä sitä ole juuri kolhittu mihinkään. Niin Pertti kuin Terokin ovat yhtä mieltä koneen säilyttämisestä alkuperäiskuntoisena ulkokuorien osalta. 50-luvun Volvo-traktori edustaa Ruotsin silloisen konepajateollisuuden laatutuotetta. Käytönjälkiä toki löytyy, mutta kaikki toimii. Traktorilla tehdään kevyitä töitä sen verran, että se pysyy hyvässä käyttökunnossa. Auviset ovat kuitenkin tyytyväisiä, että löysivät näin täydellisen yksilön Suomesta kertomaan tilansa menneiden vuosien konekannasta. Teknisesti Valvo on täysin työja ajokuntoinen. Pari pientä lommoa siitä toki löytyy, mikä on varsin ymmärrettävää pian 64-vuotiaassa työkoneessa. Lisäksi renkaat vaihdettiin uusiin, alkuperäiset kun olivat täysin loppu. 53 08/15
Samalla jäivät historiaan myös savottaelämä ja jätkäkulttuuri. Pokasahojen ja kirveiden oli aika väistyä syrjään, sillä koneaika oli saapunut jäädäkseen. 1910-ja 1920-luvuilla kokeiltiin suomalaisilla metsäsavotoilla monenlaisia ulkomailla valmistettuja koneita. Suomela/Lusto/Gösta Hildénin kokoelma 54. Metsätyöt tehtiin Suomessa pitkään perinteisin menetelmin miesja hevosvoimin, kunnes koneet valloittivat savotat 1960-ja 1970-luvuilla. Kuva: F. Kun koneet saapuivat savotoille Cletrac-telatraktori vetää tukkikuormaa perässään
Moottorisahat tulivat laajemmin käyttöön 1950-luvun lopulla ja yleistyttyään ne aiheuttivat suuren Teksti: Mari Immonen Kuvat: Lusto 55. S odan jälkeinen Suomi eli puusta, jota tarvittiin runsaasti muun muassa jälleenrakentamiseen sekä sotakorvausja vientiteollisuuteen. Talvet menivät metsäsavotoilla ja keväällä alkoivat uitot. Kirvestä oli käytetty metsänhakkuussa jo kauan, mutta 1890-luvulta alkaen puiden kaatoon ryhdyttiin hyödyntämään myös sahoja. Tämä koski kuitenkin vain järeää puutavaraa eli tukkipuita, sen sijaan pinotavaraa kuten halkoja tehtiin myös sulaan aikaan. Metsäalan koneellistuminen muutti vuodenaikojen mukaisen, perinteisen kierron ja metsätyöt muuttuivat vähitellen ympärivuotisiksi. Työt määräytyivät vuoden kiertokulun mukaan, joten metsäsekä uittotyöt olivat sesonkiluonteisia. Kalliit koneet olivat riskialtis sijoitus, mistä syystä metsäkoneet tekivät varsinaisen läpimurtonsa vasta sodan jälkeisinä vuosikymmeninä. Justeerin rinnalla otettiin käyttöön myös pienempi pokasaha eli jännesaha, joka soveltui yhden miehen työvälineeksi. Kirvestä käytettiin edelleen kaatokolon teossa ja karsinnassa. Puiden kuljetus metsästä uittoreittien varrelle tai ns. Puunkaato tapahtui miesvoimin ja metsätyöläisten tärkeimmiksi työvälineiksi muodostuivat kirves ja saha. Koneiden saapuminen ja yleistyminen metsäsavotoille kesti pitkään. Jo 1900-luvun alkuvuosikymmeninä olivat suuret metsäteollisuusyhtiöt kokeilleet jos jonkinlaista konetta ja laitetta, joilla metsätöitä pyrittiin tehostamaan. välivarastoon tapahtui niin ikään lumiseen aikaan hevosen vetämän reen voimin. Sahoista justeeri eli tukkisaha oli kahden miehen käytettävä pitkä saha, jonka molemmissa päissä oli kahvat. Käytössä olivat perinteiset työtavat ja välineet: puut kaadettiin kirveen, justeerin tai pokasahan avustuksella ja kuljetettiin hevosvoimalla uittoreitin varrelle tai välivarastopaikkaan. Joskus saatettiin rekikyydillä puut kuljettaa jopa tehtaalle tai sahalle saakka. Metsätöitä tehtiin niin suuryritysten satojen miesten metsäsavotoilla kuin myös yksityisomistajien metsissä. Pokasahan sointi vaimenee Suurin osa puiden hakkuutyöstä tehtiin talvella
Kotimaan markkinat eivät koneista kuitenkaan kiinnostuneet. P. Tapio-moottorisaha oli puolestaan konttoristi K. Varhaisimmat moottorisahat olivat raskaita eikä niiden käyttömukavuudessakaan ollut kehumista. Moottorisahojen aika Suomessa alkoi varsinaisesti sotien jälkeen. METSÄTÖIDEN KONEELLISTUMINEN muutoksen hakkuutyöhön. Suomessa valmistettujen ensimmäisten moottorisahojen joukkoon kuuluivat muun muassa Arborja Tapio-merkit, jotka tulivat markkinoille vuonna 1916. Valtion lentokonetehtaalla ryhdyttiin 1940-luvun puolivälissä valmistamaan Kita-sähkösahoja (SSK-II), joita toimitettiin tuhansia sotakorvauksina Neuvostoliittoon. Robert Laguksen kehittämä Arbor-moottorisaha perustui edestakaisin liikkuvaan sahanterään ja koneen voimalähteenä toimi 2-sylinterinen Archimedes-moottori. Modernin moottorisahan kehittäjänä pidetään sen sijaan saksalaista Andreas Stihliä. Tekniikan kehittyessä moottorisahat alkoivat kuitenkin nopeasti yleistyä metsäsavotoilla ja 1970-luvulla käsisahoja ei enää juurikaan näkynyt metsätyömailla. 56. Silanderin kehittämä ja tekn0iikaltaan samankaltainen Arborin kanssa. Ensimmäiset kotimaiset moottorisahat Kuten monen muunkin teknisen keksinnön alkuperä, myös moottorisahan juuret johtavat Atlantin toiselle puolelle. 1950-luvun alku oli erilaisten moottorisahojen kokeilukautta ja vasta tuontisäännösKuva: Jukka Valtanen/Lusto/Jukka Valtasen kokoelma Kotimaisista koneista ensimmäisten joukoissa olivat Jätkäja Parkomerkkiset veitsikuorimakoneet
Samperin savotta ja muut erikoiset konekokeilut Yhdysvalloissa kehitettiin jo 1800-luvulla höyrykäyttöisiä metsätraktoreita, jotka liikkuivat pyörillä. 1950-luvun lopulla roottorikuorimakoneista tuli pääasiallinen kuorintakone metsäsavotoilla. Perinteisiä metsätyömiehen kuorintavälineitä olivat petkele eli kuorilapio sekä kuorimaveitsi eli vuolurauta. telyn loppuessa vuonna 1957 moottorisahojen käyttö alkoi yleistyä. Ulkomaalaisten merkkien lisäksi ilmestyi markkinoille myös kotimaisia merkkejä, joista yksi oli Auto-Koneistamo Oy:n valmistama Hyry-moottorisaha. Myöhemmin myös sahatukit ryhdyttiin kuorimaan, kun sulfaattiselluloosateollisuus ryhtyi käyttämään sahojen ylijäämäja jätepuuta. Sahat saattoivat käyttää puita kuorineen, mutta sellupaperiteollisuudessa tukit oli kuorittava ennen kuljetusta. Kotimaisista koneista ensimmäisten joukoissa olivat Jätkäja Parko-merkkiset veitsikuorimakoneet. Hankausmentelemään perustuvat taskuja kuorimarummut otettiin tehokkuudensa vuoksi kuitenkin pian käyttöön myös paperitehtaissa. Nimitys viittasi koneen tapaan liikkua, joka muistutti toukan ryömimistä. Uudenlaiset metsätyöhön soveltuvat höyrykoneet saapuivat myös Suomeen. Kirves ja pokasaha olivat pitkään metsätyömiesten tärkeimmät työkalut. Erämaiden halki nimittäin jyskytti metsäpäällikkö Richard Modernin moottorisahan keksijänä pidetään saksalaista Andreas Stihliä, joka kehitti 1920-luvulla nykyisiä moottorisahoja muistuttaneen työvälineen. Hieman myöhemmin traktoreista kehitettiin versio, jossa koneen takapyörät korvattiin telaketjuilla. Kuvassa ”sarviStihl” suomalaisten metsämiesten apuna vuonna 1956 Haukkajärven moottorisavotalla Kurussa. 57 08/15. Kuorinta siirtyy metsistä tehtaille Yksi työläimmistä työvaiheista oli puiden kuoriminen ennen tehtaalle tai välivarastoon kuljettamista. Paperitehtaissa oli jo alusta saakka ollut käytössä puuhiomot, joissa tukit kuorittiin erilaisilla käsikäyttöisillä kuorimakoneilla. Laite ristittiin “caterpillariksi”, joka suomeksi käännettynä tarkoittaa perhostoukkaa. Ulkomaalaisten valmistajien merkeistä amerikkalainen Homelite, saksalainen Stihl ja ruotsalaiset Husqvarna ja Jonsered olivat suosituimpien joukoissa. Yksi ikimuistoisimmista konekokeilusta tapahtui 1910-luvulla Kemi Osakeyhtiön Nuortin savotolla Lapissa. Niitä käytettiin niin yksittäisten maanomistajien metsäpalstoilla kuin myös suurten metsäyhtiöiden savotoilla. Esimerkiksi Karttulassa kerrotaan höyrytraktorin kuljettaneen sahatavaraa jo vuonna 1871. Sotien jälkeen ryhdyttii metsäsavotoilla tapahtuvaa puiden kuorintaa koneellistamaan aiempaa vauhdikkaammin ja käytössä oli useita eri laitteita kuten esimerkiksi jyrsinja höyläkoneita. 1930-luvulla suomalaisilla sahoilla ryhdyttiin tukkeja kuorimaan koneellisesti erilaisissa taskuja rumpukuorimoissa. Kuorimakoneiden käyttö metsätyömailla jäi kuitenkin vain välivaiheeksi, sillä 1970-luvun alussa kuorintatyö siirtyi pääosin tehtaisiin
Maatalouskoneita ei myöskään ollut tarkoitettu käytettäviksi lumisissa ja vaikeakulkuisissa maastoissa, joten niihin oli tehtävä parannuksia. Jotta maatalouskoneita voitiin käyttää metsätöissä, ryhdyttiin niiden maasto-ominaisuuksia parantamaan puolitai täystelojen avulla. Metsäkoneiden esiinmarssi Ennen koneiden saapumista metsäsavotalle, urakan yksi raskaimmista tehtävistä oli Fordson Major -traktori kuljettaa puutavaraa Inarin Kerttuvaarassa vuonna 1956. Kiinnostus telaketjukoneisiin vallitsi aina 1950-luvulle saakka ja erilaisia telaketjutraktoreita olikin kokeilussa. Sandbergin Yhdysvalloista hankkima höyryveturi, joka veti perässään puutavarakuormaa. Telojen ja jalaksien varassa kulkevan veturin höyrykattila oli muutettu halkokäyttöiseksi kivihiilen sijasta. Ohjaaja puolestaan istua kökötti veturin nokassa. Koneita näkyi erityisesti suurten metsäyritysten, kuten Ahlströmin ja Gutzeitin sekä Kymi-yhtiön savotoilla. Kuva: Erkki Romppanen//Lusto/Metsähallituksen Kehittämisjaoston kokoelma 58. 1900-luvun alkupuoliskon erikoisuus olivat myös metsäjunaradat, joita pitkin höyryveturit kuljettivat puita. Hevosten käyttö jatkuikin vielä vielä pitkään koneiden rinnalla, joskin 1960-luvun loppua kohti niiden määrä metsätyömailla laski jatkuvasti. Konepajat ja traktorivalmistajat eivät olleet alkuvaiheessa kiinnostuneita kehittämään maataloustraktoreitansa metsätöihin soveltuvammiksi, joten tuon ajan metsäkoneissa näki monenlaista omalaatuista viritystä nostolaitteissa ja peräkärryissä. Hevosvoimasta luopuminen ei tapahtunut hetkessä ja erityisesti 1950-luvun lopulla ja 1960-luvun alussa osa uskoi hevosrekien olevan myös tulevaisuudessa puunajon pääasiallinen kuljetusmuoto. Useasti työskentely tapahtui lähialueen metsissä, mutta osa saapui myös kauempaa työhön Pohjoisja Itä-Suomen suurille metsäsavotoille. Konduktööri vastasi liikenteen hoitamisesta veturitiellä sekä siitä että puita ja vettä oli riittävästi matkan varrella. Koska olosuhteet olivat ankarat, oli veturi ohjaajalle hankittu yhtiön toimesta lämmikkeeksi lampaannahasta tehdyt välihousut, nahkakintaat, karvalakki sekä susiturkki. Koneenhoitaja ja lämmittäjä vastasivat höyryveturin toiminnasta. Traktoreihin myös asennettiin juontoreki tai perävaunu sekä puutavaranosturi, jossa vinssin avulla nostettiin ja purettiin tukkeja. Myöhemmin tulivat käyttöön levikepyörät ja etupyörien tilalle asennetut sukset. Sittemmin höyryvoiman tilalle tulivat polttomoottorit. METSÄTÖIDEN KONEELLISTUMINEN Myös Valmetin lentokonetehtaalla ryhdyttiin valmistamaan runkojuontokoneita. 1920-luvulla puunajossa kokeiltiiin telaketjutraktoreita, joista useimmat olivat yhdysvaltalaisten yritysten valmistamia merkkejä kuten Holt-Caterpillar ja Clayton Cleveland. Aluksi puutavaran metsäajoista traktoreilla vastasivat maatalojen isännät, jotka työskentelivät talviaikaan metsätöissä. 1930-luvun puolivälistä alkaen ryhdyttiin Pohjois-Suomen suursavotoilla käyttämään myös kuorma-autoja puiden kuljetuksessa. Näin alkoi koneiden kehitys kohti nykyisenkaltaisia metsätraktoreita. Aluksi tämä tarkoitti takapyöriin asennettuja lumiketjuja ja paripyöriä. Kuljetuksista vastasi nelihenkinen miehistö. Koneet korvaavat hevosvoiman Laajemmin koneet saapuivat suomalaisille metsäsavotoille, kun maataloustraktoreita ryhdyttiin käyttämään puiden kuljetuksessa
Metsäkoneiden suosion kasvu synnytti myös uuden koneyrittäjien ammattiryhmän. Ruotsissa oltiin askeleen edellä metsätraktoreiden kehittämistyössä ja Suomessa käytettiin 1970-luvulla metsäsavotoilla muun muassa Volvon metsätraktoreita. Suomen metsien käytön historiaa. Autokuljetus oli syrjäyttänyt perinteisen kuljetusmuodon uiton. Jätkä-kuorimakoneet olivat yksi ensimmäisistä kuorintakoneista aikana, jolloin puiden kuorinta tapahtui vielä metsätyömailla tai välivarastojen yhteydessä . Innostus konehakkuita kohtaan saapui myös Suomeen ja ensimmäinen kotimainen metsätöihin soveltuva monitoimikone Pika 50 tuli markkinoille vuonna 1969. Kotimaisista metsäkoneiden valmistajista Valmet ja Lokomo nousivat merkittävimmiksi. 1960-luvulla saapuivat Suomeen runkojuontotraktorit, jotka vetivät runkoja perässään. Vaikka puunkorjuun koneellistamiseen oli pyritty koko 1970-luvun ajan, ei tarvittavaa teknistä läpimurtoa ollut tapahtunut. Moottorisahojen ja traktoreiden myötä metsätyöt koneellistuivat ja kausiluontoinen työ muuttui ympärivuotiseksi. Sesonkiluonteiset metsätyöntekijät saivat väistyä ammattimetsureiden ja koneyrittäjien tieltä. LÄHDELUETTELO: Pakkanen, Esko & Leikola, Matti 2010: Metsää, puuta ja kovaa työtä. Metsätraktorit ja harvesterit Puiden karsinta oli pitkään käsin tehtävää työtä, kunnes 1960-luvulla kehitettiin metsäkoneita, jotka sekä kaatoivat että karsivat puut. Kuva: Lusto/Metsätehon kokoelma 59 08/15. Yksi suosituimmista tukkien pinoamista helpottanut väline oli Österbergin konepajan valmistama Joutsa-vinssi. Kun työhön saavuttiin yhä useammin kotoa käsin, muuttuivat savottakämpät ja koko savottakulttuuri kämppäemäntineen ja yhteismajoituksineen vähitellen katoavaksi perinteeksi. Seuraavina vuosikymmeninä harvestereista kehittyi yhä monikäyttöisempiä. nostaa raskaat puut tukkirekeen. Seuraavalla vuosikymmellä kouraharvesterit aloittivat varsinaisesti siirtymävaiheen metsurihakkuusta koneelliseen puunkorjuuseen. Myös muita koneita ilmestyi markkinoille kuten Valmetin Jehut, Fordin Countyt ja Massey Fergusonin Kärpät. Koneen oli kehittänyt ylöjärveläinen Sakari Pinomäki. Mitä tapahtui savottakulttuurille. Puunkorjuun työvaiheet hakkuuta ja mittausta lukuun ottamatta olivat jo 1970-luvulla pääosin koneellistettu. Myös Valmetin lentokonetehtaalla ryhdyttiin valmistamaan Valmet-Terra – runkojuontokoneita pohjoisamerikkalaisten esikuvien mukaisesti. Metsäkustannus Oy. Kokorunkojuonto ei kuitenkaan soveltunut Suomen olosuhteisiin, joten menetelmän käyttö jäi täällä kymmeneen vuoteen. Koneiden käyttöönoton myötä ryhdyttiin kiinnittämään aiempaa enemmän huomiota metsätyöntekijöiden koulutukseen sekä ammattitaitoon. Viimeisten tukkien nostamisessa korkean tukkikuorman päälle kankien ja erilaisten väkipyörien avulla vaati paljon ponnisteluja. Metsähallitus alkoi 1960-luvun puolivälissä vakinaistaa työväkeään ja pian suuret metsäalan yritykset seurasivat perässä. Koneisiin rakennettiin hydraulinen runko-ohjaus, josta myöhemmin tuli metsäkoneiden perusratkaisu. Pian myös Valmet ja Lokomo ryhtyivät myös kehittämään hakkuukoneita eli harvestereita. Lähikuljetus hoidettiin urakoitsijoiden metsätraktoreilla ja kuorinta oli siirtynyt metsistä tehtaisiin. Volvo esitteli vuonna 1964 SM-360 metsätraktorin eli ”Ison Nallen”, josta tuli 1970-luvun alkuvuosien suosituin metsätraktori Suomessa. Työvoimaa ei enää tarvittu siinä määrin kuin ennen, joten syrjäseutujen pienviljelijät, jotka sivuansionsa olivat savotoilla hankkineet, jäivät ilman lisätienestiä. Vuonna 1970 perustettiin myös yritys nimeltään Ponsse, josta muodostui yksi maamme tunnetuimmista metsäkonevalmistajista
Valtateiden kaksi ja kymmenen risteyksessä sijaitseva Autokeidas on raskaan liikenteen ja muidenkin tielläliikkujien parissa legendaarinen huoltoasema, joten se on varsin sopiva paikka Loska-ajojen aloitukselle. Reitti kulki Forssasta Loimaalle Sarka-museoon, jossa kalusto parkkeerattiin ja yleisö pääsi tutustumaan siihen sillä aikaa kun autokunnat olivat museokierroksella. Autokeitaan pihassa kuuli juttuja siitä, kuinka aikoinaan raskaasti kuormatuilla ja heikoilla autoilla töitä tehneet kuljettajat kuuntelivat vaistomaisesti käännöksissä ja työmailla ikkunan raosta mahdollisia vieraita ääniä, jotka kertoivat jostain alkavasta viasta. Automiehellä on tunnetusti paljon aikaa mietiskellä asioita yksin ajaessaan, joten paikalla oli hienojen autojen lisäksi myös miljoonien kilometrien matkalta ajatuksia, kokemuksia ja sattumuksia kerrottavana. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Kalustoa oli ajossa alkaen vuoden 1924 TT Fordista vuoden 1985 Scaniaan. Veteraanikuorma-autoseuran Loska-ajo ajettiin tänä vuonna Kanta-Hämeen, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan alueilla kierrellen. Tarinoita autojen väleistä Useammankin ratin takaa laskeutui Autokeitaan pihalle hyväntuulinen automies, jolla oli jo ennen paikalle saapumistaan takana useampi yhteinen kilometri kuorma-autojen kanssa. Esillä oli siis melko laaja valikoima ammattiliikenteessä käytettyjä kuorma-autoja. 60. Moni eläkkeellä oleva oli tehnyt kokonaisen rippikouluiästä alkaneen kuljetustyöuran. Vanhojen aikojen perään on turha haikailla, mutta niistä kertovia tarinoita on mukava kuunnella. Nämä ovat monelle nykyajan automiehelle tuntemattomia asioita mutta alasta kiinnostuneelle varsinaisia makupaloja. Aikojen ja maailman tilanteen muuttumisen huomaa esimerkiksi siitä, että nykyään monille automiehille auton kuuntelu on lähes tuntematon asia. L okakuisena lauantaiaamuna Forssan autokeitaan pihalle alkoi ilmestyä sumun seasta monta tuttua veteraanikuorma-autoa ja myös jokunen uusi tuttavuus. FORSSA–LOIMAA–SASTAMALA. Sankarit sumussa VETKUN LOSKA-AJO 17.10. Aamusumun seassa porhaltavat vanhat kuorma-autot olivat mukavaa katseltavaa reitin varrella. Samoin auton moottorin annettiin aamulla käydä lämpimäksi ja ensimmäiset kilometrit pyrittiin ajamaan rauhallisesti auton lihaksia lämmitellen. Loimaalta matka jatkui Sastamalan Ellivuoreen, jonne ajo päättyi. Toisilla oli ja on vieläkin jopa oma lempivaseliini, jolla auton niveliä rasvataan
Järeää kotimaista maansiirtoautoa vuodelta 1956 edustaa parhaimmillaan tämä Esko Pohjolan K-sarjan Jyry-Sisu. 61 08/15. Auton Loska-ajoon toivat Kauko ja Tuija Kaistamo Maskusta. Tällä vuosimallin 1935 Sisulla on takanaan ura linja-autona, sodat ja muu pitkä työhistoria. Kuvassa Pertti Laakson vuoden -69 teliversio. Nykyään Vetkun omistuksessa olevan auton pitkä kunnostusurakka valmistui viime kesänä. Tällä kertaa Harri Vepsä oli lähtenyt liikkeelle 1970 NB88:lla. N86-Volvot nähtiin useammin kaksiakselisina kuin teliautoina. Mercedeksen keskiraskas LP-sarja oli aikanaan hyvinkin yleinen mutta nyttemmin maastamme lähes sukupuuttoon kuollut. Vepsän tuoreemmat maansiirto-Volvot ovat nykyäänkin tuttu näky tien päällä
Seuraavaksi sumun seasta esiin tulee Jaakko Mäki-Laurilan nelivetoinen 690 Vanaja sumuvalot asiaan kuuluvasti päällä. VETKUN LOSKA-AJO 62. Aarne Vikin Scania L111 on puolestaan varustettu tehtaan valmistamalla jatketulla ohjaamolla, jollaisia ei ole säästynyt liikaa meidän päiviimme. Reilun kolmenkymmenen vuoden katon alla säilytyksestä herätelty vuoden -66 Kontio-Sisu kirmasi pirteästi mukana pitkän tallikauden jälkeen
Sveitsiläisen Saurer-yrityksen strategia oli valmistaa parempia kuorma-autoja kuin kukaan muu. Tässä kyseisessä autossa on Fullerin vaihteisto. Etuakseli on varustettu lehtijousin ja paineilmatehoisteisin nestejarruin. Kyse ei ollut mistään päiväretkistä naapurimaihin, vaan autolla ryhdyttiin ajamaan vielä tuolloin vilkkaana käyvää Lähi-idänliikennettä Sveitsistä Arabimaihin. SAURER laatuvaunu Sveitsistä V iime kesänä Suomessa vieraili meidän leveysasteillamme varsin erikoinen kuorma-auto. Saurer oli muun muassa Sveitsin armeijan suosima auto. Aivan ihmeelliseltä kuulosti se, että autoa on valmistettu saman näköisenä vielä 80-luvullakin. Kuvassa esiintyvä Danielin Saurer on siis valmistunut vuonna 1977, jolloin se on hankittu varta vasten ulkomaanliikenteeseen. Yleensäkin sitä käytettiin Sveitsissä paljon, etenkin ajotehtävissä, joissa autolta vaadittiin vaikkapa useamman akselin vetoa tai normaalia korkeampia akselipainoja. Vaihteistot otettiin ulkopuolisilta valmistajilta kuten ZF:ltä tai Fullerilta. Vaikka ulkokuori saattaakin olla vanhahtavan oloinen, Saurerin tuotekehitysosasto oli hereillä loppuun saakka. Saurer oli siinä mielessä kunnioitettava kuorma-autovalmistaja, että se rakensi autonsa alusta loppuun asti itse – niin alustan moottoreineen ja akseleineen kuin ohjaamon. Erityisenä varusteena voidaan mainita varsin tehokas moottorijarru, joka oli kehitetty erityisesti Sveitsin alpeilla ajoa helpottamaan. Moottorina autossa on Saurerin oma 11,9-litrainen ahdettu rivikuutonen, josta on otettu 330 hevosvoimaa. Dieselmoottoreiden valmistuksen Saurerin tehdas aloitti jo 20-luvun lopulla. Alustan puolella mielenkiintoisuudet vasta alkavatkin. Kyseessä oli sveitsiläisen Daniel Bucherin Saurer D330F vuodelta 1977. Teksti ja kuvat: Iikka Kekko Saurer muistetaan alppimaassa laadukkaana ja luotettavana autona. Nykyään merkillä on useitakin eri harrastekerhoja, ja sen muistoa vaalitaan alppimaassa varsin innokkaasti. Kuorma-autojen valmistuksen sveitsiläisyhtiö aloitti vuonna 1903, ja se jatkui 80-luvun alkuun saakka. Monet pitivät autoa ulkonäön perusteella varsin perustellusti vanhempana kuin mitä se oli. Tekniikaltaan auto on varsin erikoinen, mutta valmistajan näkemykset ovat perusteltuja. Saurer oli laadukas kuorma-auto, ehkä liiankin laadukas, koska sen valmistuskulut olivat suuret pieniin valmistusmääriin suhteutettuna. On valitettavaa todeta, etteivät kyseisillä perusteilla ja intohimolla pienelle asiakaskunnalle valmistetut kuorma-autot menesty nykyään. Saurereiden moottorijarrut olivat olleet alan huippua vuosikymmenten ajan jo ennen tämän yksilön valmistumista. Saurer-autojen isänä voidaan pitää Adolph Saureria, joka toi isänsä perustaman valimoyrityksen valikoimiin ensimmäisen henkilöauton vuonna 1897. Myöhemmin yrityksen suunnittelemia dieselmoottoreita on valmistettu lisenssillä monissa eri maissa. Autot hierottiin pieniäkin yksityiskohtia myöten äärimmäisen luotettaviksi, kestäviksi ja asiakaskunnan toiveet täyttäviksi. Vetävä akseli on puolestaan varustettu ilmajousin ja ilmajarruin. Nestejarrut löytyvät myös kakkosakselilta eli niin sanotulta väliteliltä, samoin ilmajousitus. 63 08/15. Se oli auton valmistumisen aikaan varsin kohtuullinen lukema. Teknisissä ratkaisuissa pyrittiin olemaan ennakkoluulottomia eikä laadusta haluttu tinkiä. Ei pidä kuitenkaan antaa ulkonäön johtaa harhaan
Se ei kuitenkaan hillinnyt Mariukseen syttynyttä intoa moottoreihin. Berliet’n perhekin sai elantonsa silkistä: heidän yrityksensä oli erikoistunut hatuissa käytettävien silkkinauhojen valmistamiseen. Pääpaino on tietenkin Berliet-merkin tuotehistoriassa. Museon yksilö on vuonna 57 valmistunut toinen yksilö, joka käyttövuosiensa jälkeen vietti kaksi vuosikymmentä Algerian Hassi Messaoud -öljykentän hiekassa ennen paluuta elävien kirjoihin. Lähinnä Saharan öljyja kaasuetsintöjä varten rakennettua T100:aa valmistettiin yhteensä vain neljä vuosina 1957–59. Hänen kotiseutunsa kuului tuolloin Euroopan tärkeimpiin silkintuottaja-alueisiin. L iikkuminen konevoimin on herättänyt suuria intohimoja aina autoilun alkuhämäristä lähtien. Voimanlähteenä toimi Cumminsin 29,6-litrainen V12, josta otettiin reilut 600 hevosvoimaa. Usein taustalla ovat olleet teknillisen koulutuksen saaneet visionäärit, mutta aina ei ole tarvittu edes teknistä perussivistystä, kunhan vain intomielisyyttä moottoreihin on riittänyt. Sellaisen hän valmisti 1894, ja samalla se oli alkutahti Berliet-automerkille, joka myöhempinä vuosikymmeninä oli merkittävä ranskalainen hyötyajoneuvovalmistaja. Nuorukainen suuntasi usein viikonloppuisin Alpeille ja näiden retkien aikana hän sommitteli ilman teknistä koulutusta suunnitelman yksisylinterisestä moottorista. BERLIET muisto elää Vanhat Koneet -lehdelle tarjoutui kunnia tutustua suurelta yleisöltä suljettuun Berlietmuseoon, joka pitää sisällään parisensataa ranskalaista hyötyajoneuvoa. Niinpä oman ajoneuvomerkin perustaminen on sukupolvesta toiseen kiehtonut pellepelottomia kansallisuudesta riippumatta. 64. Aiheesta erinomainen esimerkki on ranskalainen Marius Berliet, joka syntyi Lyonissa vuonna 1866. ja ylh.), jonka mallinimi muodostuu 50 tonnin omapainosta ja 50 tonnin kantavuudesta. Tai oli T100:ssa myös toinen moottori: Panhardhenkilöauton kone, joka antoi voimaa ohjaustehostimelle. Teksti ja kuvat: Harri Onnila Museon huomiota herättävimpiä ajoneuvoja on Berliet T100 (vas
Ketteränoloinen Berliet-rekanveturi on TBK 6 S vuodelta 1964. Kaivautumista aavikon hiekkaan pyrittiin välttämään paripyörillä. Vuoden 1912 Rochet-Schneider antaa kuvan siitä, millaisilla ajoneuvoilla ranskalaiset tutkivat 1910-luvulla Saharan seutuja. TR 350 -mallin elinkaari tosin jatkui 90-luvun taitteeseen Renault-merkin alla. Berliet-museo on siksi merkittävä, että käytännössä kaikki ajoneuvot ovat ajokunnossa ja niitä myös käytetään säännöllisesti. Oikealla ’76 Berliet TLM 280 ja vasemmalla ’78 Berliet TR 350:n Le Centaure -painos, joka kuului viimeisiin Berlietlipun kantajiin. Siirtomaiden antimien kartoittamiseen R-S tarjosi 12 hevosvoimaa ja siihen nähden tomerat 1 500 kiloa hyötykuormaa. 65 08/15. Kunnostuksen jälkeen ajoneuvoja ei siis ole päästetty rapistumaan uudelleen kuten monien ajoneuvokokoelmien kohdalla on käynyt. Ranskan seudulla tuttuja keulailmeitä 70-luvun puolivälistä, meillä sen sijaan useimmille vieraita
Vuoden 1956 Bernard 6 R 150:een on toteutettu matala alustarakenne viemällä taka-akselit runkopalkkien läpi. Berliet’n mallivalikoima ylti kevyemmistä hyötyajoneuvoista raskaisiin kaivosajoneuvoihin. Vasemmalla T45-dumpperi vuodelta 1967 ja vieressä 11,5 tonnin 560K ’73. BERLIET-MUSEO 66. Entisöinnin alla näytti olevan ’39-mallinen Berliet GPE 4, joka rakennettiin sotavoimien tarpeisiin, kuten valmistusvuodestakin voi jo arvata. Tässä matkailuautossa käsityön jälki ja vanhan maailman tunnelma on vahvasti läsnä. Paremman väen matkailuauto RochetSchneider 32000 B on vuodelta 1931
Kokonaisten ajoneuvojen lisäksi museossa on näytillä kymmenittäin raskaiden ranskalaisajoneuvojen moottoreita. Nämä ajoneuvot palasivat vuoden 1916 suurtaistelusta, mutta kentälle jäi järjetön määrä nuoria miehiä, kaikkiaan noin 700 000 sotilasta. Kenties vahvimmin Berliet-henki huokuu Marius Berliet’n Paul-pojan vuonna 1982 perustaman Fondation de l’automobile Marius Berliet -säätiön ja samana vuonna avatun Berliet-museon kautta. Maahantuontia ehtivät Suomessa yrittää muun muassa SOK ja Stockmann 1920-luvulla ja sotien jälkeen Maan Auto sekä Soffco. Yleisön kannalta Berliet-museo on vaikeasti tavoitettavissa, sillä museolla ei ole virallisia aukioloaikoja eikä sinne myydä pääsylippuja. Berliet-säätiön ylläpitämä museo ei ulkoasullaan kutsu luokseen, mikä toisaalta sopii luonteeseen, museo kun ei ole vapaasti avoinna yleisölle. Tänä päivänä Berliet-merkki on vajonnut monin paikoin unholaan, mutta sen perintö elää Renault-kuorma-autojen kautta. Lyonin koillispuolella, lähellä Perouges’n kuulua keskiaikaista kylää sijaitsevan museon kokoelma käsittää noin 300 ajoneuvoa, joista tosin osa on lähes aina näytillä jossain muualla. Yksityinen museo vaalii paitsi Berliet’n muistoa myös ylipäätään ranskalaisen autonvalmistuksen perinteitä. Sen seurauksena Berliet-merkit vaihtuivat keulilla Renaultin logoon 80-luvun alkuun mennessä. Berliet-kuorma-autojen vahvimpia hetkiä olivat toisen maailmansodan jälkeiset vuosikymmenet 60-luvulle asti, kunnes vuonna 1967 Berliet siirtyi Michelinin omistukseen ja 1974 Renaultille. Vaikka Berliet oli Manner-Euroopassa tunnettu nimi 1900-luvun puolivälissä, jäi se Suomessa harvoin kohdatuksi tapaukseksi. Museon kokoelmaan pääsee käytännössä tutustumaan vain museota ylläpitävän säätiön tai Renault Trucksin kutsumana. Tämä oli Berliet’lle lopun alkua, sillä vuonna 1978 Berliet yhdistettiin toisen perinteisen ranskalaismerkin Saviemin tapaan Renault Véhicules Industrieliin. Verdun jäi historiaan yhtenä ihmiskunnan historian verisimmistä kahakoista. Maamme ajoneuvokantaa ei onnistuttu täydentämään kuin muutamilla yksittäisillä Berliet-tuotteilla. 67 08/15. Berliet-museon kohdalla kaluston museon ulkopuoliseen esittelyyn onkin erinomaiset mahdollisuudet, sillä ajoneuvoja pidetään ajokunnossa ja lähes kaikki ne käynnistetään kerran kuukaudessa
68 Seppiä ja mestareita Jukka Pesonen
Tilauksia otetaan sisään vain sen verran kuin nykyisellä konekannalla ja työntekijämäärällä kyetään ilman stressiä toteuttamaan. Tehtaalla on periaatteena, että töitä tehdään ahkerasti mutta painostavaa kiireen tunnetta ei kanneta. Pari ohjuria on jumissa, ja yksi villasukkakone on sen vuoksi poissa tuotannosta. Eteisaulasta löytyy muun muassa pajatso, mopo ja moottoripyörä. Fiat 600 ja 127 olivat siihen aikaan maamme myydyimpiä autoja, joten niitä riitti huollettavaksi sekä korjattavaksi. VILLASUKKATEHTAAN KONEMESTARI Jukka Pesonen Jukka Pesonen käyttää, huoltaa ja korjaa Bentley Komet Knitter -sukkakoneita Helsingin Villasukkatehtaalla. Suunnilleen seitsemän vanhana tein korjaamolla jo pieniä työtehtäviä koulujen loma-aikoina – lakaisin lattioita ja putsasin sekä vahasin bensamittareita”, Jukka kertoilee. Pesonen malttaa silti istahtaa kanssamme juttusille. Niitä toi maahamme Suomen Koneliike Oy. Jukan isän Veijon moni tuntee Fiat-Pesosena. Englantilaisvalmisteiset 1920-luvulla suunnitellut koneet ovat alun perin toimineet valta-akselin kautta höyrytai vesivoimalla, mutta 1950-luvun alkupuolelta lähtien niitä on saanut myös sähkömoottorilla varustettuna. ”Myytiin komponentteja ja tehtiin asiakkaille kaivinkoneisiin letkuja odottaessa.” Teksti: Lea Lahti • Kuvat: Jan-Erik Laine Komet Knitter -koneita valmisti aikanaan Leicesterin New Bridge -kadun varrella sijainnut Bentley Engineering co ltd Komet Works -niminen tehdas. Jykevällä tehtaanpatruunan toimistopöydällä seisoo musta bakeliittinen lankapuhelin, joka ei ole pelkästään somisteena vaan toimii oikeasti! Putkiradio ei juuri nyt ole päällä, mutta tehdassalin puolelta kuuluu Olavi Virtaa ja Annikki Tähteä. Isän Fiat-korjaamon töissä vierähtikin vaivatta parikymmentä vuotta. ”Pienestä pojasta asti pyörin isän huoltokorjaamolla. ”Ammattikoulun autonasentajalinjan olen käynyt ja loput opetellut kantapään kautta”, Jukka toteaa. Toimistohuoneeseen astuessa tuntuu kuin aikakone olisi pyörähtänyt ja siirtänyt vierailijat 1950-luvulle. Koneiden parissa pienestä pitäen Kaikenlaisten vanhojen koneiden parissa pakertaminen on toisen polven autoja moottoripyöräharrastajalle hyvin tuttua. R oihupellon teollisuusalueella päällepäin varsin tavalliselta näyttävässä rakennuksessa on vastassa hätkähdyttävä näky: koko tehtaan miljöö sisääntulosta toimistoon ja tuotantotiloihin asti on sisustettu nostalgisessa hengessä. 69 08/15. Iän karttuesa nuori mies pääsi mukaan tositoimiin. Tavoitamme villasukkatehtaan konemestarin Jukka Pesosen työn äärestä. Viisi viimeistä vuotta ennen villasukkatehtaalle tuloa Pesonen työskenteli Etrassa hydrauliikkahommissa
Jo ennen varsinaisen pestin alkua kävin muutaman vuoden ajan Pirkkalassa Pekka Katajalan opissa.” Sukkakone Komet Bentley Komet Knitter neuloo villasukat putkeksi. Neula kerrallaan jää pois työstä molemmista reunoista ja tulee taas takaisin, jolloin sukkaputkeen muodostuu kantapään tai kärjen muotoinen ulkonema. Kantapää ja kärki muodostuvat lyhennetyistä kerroksista – kone neuloo ainoastaan toista reunaa ja kääntyy kesken kerroksen. Vastaavanlaisia kotimaisia villasukkia ei valmistanut kukaan muu, ja niinpä ainoa mahdollisuus saada jatkossakin myyntiin laadukkaita Suomessa tehtyjä villasukkia oli ostaa koneet ja jatkaa itse tuotantoa. Kone on myöskin säädetty noukkimaan ylimääräinen lanka kantapäätä ja kärkeä vahvistamaan. Kun Katajala alkoi suunnitella eläkkeelle jäämistä, Kumpulainen pohti ankarasti mitä tehdä. Sukkakoneesta säädetään mekaanisesti silmukan koko, montako kerrosta ja millaista resoria neulotaan villasukan varteen, mihin kohtaan kantapää ja kärkiosa tulevat sekä kuinka pitkä teräosasta tulee. 70 Seppiä ja mestareita Jukka Pesonen. Katajala hankki sukkien neulontaan 1950-luvulla Sysmän Kehräämölle uutena ostetut Bentley Komet Knitter -koneet. Tehtaan paristakymmenestä villasukkakoneesta käy tällä hetkellä aktiivisesti viisi, mutta tehtaan kasvaessa koneita on tarkoitus aktivoida tarpeen mukaan. Ainoastaan kärki joudutaan saumaamaan jälkikäteen. Sukkakoneen säiliöön mahtuu kerrallaan 24 villasukkaa, ja jokainen kone on tyhjennettävä noin 50 minuutin välein. Hän tilasi Katajalalta vuosien mittaan melkoisen määrän laadukkaita villasukkia. Sukkakoneen toimintaa säädetään mekaanisesti monesta eri ruuvista ja vivusta. En todellakaan uskonut, että nykypäivänä voisi perustaa tehtaan, jossa valmistetaan villasukkia ikivanhoilla koneilla”, Jukka nauraa. Kone neuloo jokaisen sukan väliin kierroksen ohutta ja liukasta apulankaa, jonka avulla sukat on helppo irrottaa toisistaan. Kumpulainen pyysi ennestään tuntemaansa Pesosta töihin konemestariksi. ”J–P uskoi villasukkatehtaan menestymiseen kuitenkin niin lujasti, että uskaltauduin lähtemään mukaan. Pesonen on lisännyt koneisiin tunnistimet langan loppumisen varalle; mikäli lanka loppuu tai katkeaa koneen käydessä, langan ohjureihin asennetut tunnistimet pysäyttävät koneen. ”Ihan ensin ajattelin, että se on vaan vitsi tai korkeintaan joku harrastehomma. Villasukkatehdas saa jatkoa Tampereella Sidoste Oy:n sukkatehtaalla pitkään laitosmiehenä työskennellyt Pekka Katajala perusti vuonna 1988 Pirkkalaan Hämeen Sukka -nimisen oman yrityksen. Neulekoneiden mukana toimitetut alkuperäiset työkalusarjat ovat edelleen tallessa ja käytössä. Yrittäjä Jukka-Pekka Kumpulainen oli Hämeen Sukan pitkäaikainen jälleenmyyjä
Koneiden sylinterit ovat erikokoisia ja niissä on eri määrä neuloja, joten jokainen kone neuloo erikokoista villasukkaa. Pesosen isoisän mukaan nimetty Viljo neuloo tasaisen varmalla, muita rauhallisemmalla tahdilla. Villasukkiin käytetään lankaa, jonka koostumus on 70 % villaa ja 30 % polyamidia. Useimmiten neulan katkaisee tai vääntää vinoksi langassa ollut solmu tai paksu kohta. Sukan kokoa voidaan säädellä jonkin verran myös silmukan kokoa muuttamalla. Valmistelaatoista selviää, että kaikki on valmistettu eri vuosina. Villasukkatehtaan konemestari erottaa eri koneiden käyntiäänet ja kuulee heti, jos joku koneista pysähtyy. Lähes kaikilla villasukkatehtaan koneilla on nimi. Sukkakoneen säiliö tyhjennetään noin 50 minuutin välein. Tällä hetkellä villasukkien raakamateriaali, karkea karstavillalanka, tulee perinteikkäästä Jämsän huopatehtaasta, mutta eläkeiän saavuttaneet omistajat ovat lopettelemassa. ”Siellä olisi valmis tehdas ja koneet sellaiselle. Villasukkakoneissa käytetään englantilaista Wickers-öljyä. Kuukaudessa joudutaan vaihtamaan ainoastaan muutamia neuloja. Jokainen sukkakone käyttää noin 12 kiloa lankaa päivässä. Mikäli jatkajaa ei löydy, on Helsingin Villasukkatehtaan etsittävä uusi langan toimittaja. Vakaa Viljo ja vikkelä Onni Pesosen mukaan Komet-koneet ovat uskomattoman kestäviä, sillä ne on aikanaan valmistettu erittäin laadukkaista materiaaleista. Tasalaatuinen lanka pitääkin neulat ehjänä. Aika ajoin paksut villapölyn ja öljyn muodostamat möykyt on puhdistettava pois. Sukkaputki katkaistaan ratkomalla sukkia erottava liukas apulanka pois. Neuloja ei valmisteta enää, mutta niitä on varastossa sen verran paljon, ettei niistä varmaankaan tule olemaan pulaa. Mestari kuulee viereiseen huoneeseen asti, jos jonkin koneen neula on vääntynyt tai katkennut, ohjain rikkoutunut, tai jos hihna vinkuu tai lyö tyhjää. Jämsän kehräämön lanka on tasalaatuista ja kaikin puolin ihanteellista vil71 08/15. Salissa sukkaa neulovat myös Pekka ja Maija. Neulaöljy on ohutta ja juoksevaa, moottoriöljy taas huomattavasti paksumpaa. joka uskaltaisi jatkaa langanvalmistusta”, Jukka huokaa toiveikkaana. Langan paksuudellakin on vaikutus sukan kokoon, ja aina lankaerän vaihtuessa on tehtävä uudet mallikappaleet. Kantapää ja kärki neulotaan nelinkertaisella langalla, kun muutoin käytössä on kolminkertainen lanka. Sitä on käytettävä, jotta kone toimisi moitteettomasti, mutta haittapuolena on, että öljy kerää neuloihin ja neulauriin villapölyä. Neulaöljyn oikea annostelu on tärkeää. Kone neuloo yhtä sukkaa noin kolme minuuttia, mutta ennen kuin kaikki työvaiheet saumauksesta pesuun, kuivatukseen, viimeistelyyn ja etikettien kiinnitykseen on tehty, on aikaa kulunut 45 minuuttia. Jokaisen koneen sähkömoottori on hieman erilainen ja käyntiäänessä on erikorkuinen sävel. Helmi neuloo pienikokoisia villasukkia, kun taas Kumpulaisen pojan mukaan nimetyn vikkeläliikkeisen Onni-koneen avulla tehdään isoja kokoja
lasukkalankaa. Illalla valmiustilaan jätetyt villasukkakoneet käynnistetään välittömästi. Työpäivä sukkatehtaalla Työpaikalle saavutaan hieman ennen kahdeksaa, jotta ehditään nauttia kahvikupilliset ennen työpäivän alkua. Samalla tarkistetaan ettei myyntiin päädy yhtään sellaista villasukkaa, jossa on jokin neulontatai saumausvirhe. Sukkien kuivatukseen käytettäviä lestejä on kahdenlaisia: tavallisia vanerista valmistettuja, joissa kuivatus kestää vuorokauden, sekä sähköistettyjä, joiden päällä sukka kuivuu 20 minuutissa. Konemestari osallistuu myös tehtaan muihin töihin mikäli ehtii. Helsingin Villasukkatehtaalla on kuvattu Villasukkarock-tallenne, jossa esiintyvät muun muassa Jussi Raittinen sekä Remu Aaltonen. Muiden toimittajien lankojakin on testattu, sillä on mahdollista, että tulevaisuudessa joudutaan siirtymään ulkomaiseen langantoimittajaan. Sukkalesteistä riisutaan kuivat sukat pois, ja vastapestyt sukat pujotetaan tilalle kuivumaan. Villasukkien saumaus aloitetaan ja sukkien pesu käynnistetään myös saman tien. Valmiit sukat pestään 20 minuutin ohjelmalla, ja neulaöljyjäämät poistuvat sukista ja ne huopuvat tiiviiksi ja kestäviksi. 72 Seppiä ja mestareita Jukka Pesonen. Langan kierre ja laatu vaikuttavat villasukan rakenteeseen. ”Kovasta langasta tulee villasukka, joka on jäykkä kuin huopatossu”, sukkamestari toteaa
”Ja joka päivä näistä hienoista vanhoista koneista oppii jotakin uutta”, sukkatehtaan konemestari kertoo hymyillen. Villasukkatehdas on osoittautunut toimivaksi, ja tilaa on lisätty pariin kertaan. Lähes kaikki työntekijät osaavat kaikki työvaiheet, ja työpisteitä vaihdetaan kahden tunnin välein työpäivän aikana. Jokainen huone imuroidaan ja koneet tyhjennetään, puhdistetaan ja rasvataan. Voisi kuvitella, että villasukkatehtaalla pyörii villapölypalloja joka paikassa, mutta näin ei kuitenkaan ole. 73 08/15. Toisin sanoen villasukkatuotannosta ei synny juurikaan jätettä. Villasukkien kysyntä on jatkuvassa kasvussa. Villasukkatehtaalla arvokasta materiaalia ei heitetä hukkaan. Työpäivän päätteeksi parisenkymmentä minuuttia ennen kotiinlähtöä aloitetaan siivous. Verkkokauppaan tulleet tilaukset kerätään, pakataan ja postitetaan. ”Olisi mukava saada oppipoika kaveriksi”, Pesonen haaveilee. Konemestari osallistuu tehtaan muihin töihin mikäli ehtii, sillä villasukkakoneiden käyttö ja korjaus ovat pelkästään hänen vastuullaan. Osaan valmiista sukista kiinnitetään Helsingin villasukkatehtaan etiketit ja osa siirretään varastohyllyihin blancona odottelemaan tilaajan omia etikettejä. Työ on mieleistä ja mielenkiintoista. Kerran viikossa koneista puhalletaan perusteellisemmin pölyt pois paineilman avulla. Nallet täytetään saumauksen ylijäämämateriaalilla. Helsingin Villasukkatehtaalla valmistuu tänä vuonna 50 000 sukkaparia. Menekkiä tuntuu tänä päivänä olevan enemmän kuin ehtii tehdä. Pesonen on työskennellyt sukkatehtaalla nyt kolmisen vuotta. Tehtaalla vallitsee rento ja reilu työilmapiiri, ja siksi töihin on aina mukava mennä. Virheelliset villasukat ommellaan nalleiksi, joita lahjoitetaan hyväntekeväisyyteen. Rikastumaan sukkatehtailulla ei pääse, mutta materiaalikulut, palkat ja vuokrat on saatu kasaan. Tehtaalla työskentelee tällä hetkellä 5 vakituista sekä 4 osa-aikaista työntekijää. Sukat neulotaan harmaasta langasta, mutta osa niistä värjätään. Lieneekö syynä se, että nykyään yhä harvemmalla on aikaa ja taitoa villasukkien neulomiseen
Volvo oli ennenkin kuulunut kärkimerkkeihin, mutta Scania Vabis oli aina jäänyt taaemmas. Kotimaisten merkkien yhdistyttyä Sisu oli Mercedes-Benzin kanssa ollut mitalisijoilla. Muissa asioissa suurten USA:n ja Neuvostoliiton valmisteita rekisterissä oli yhteensäkin vain kymmenisen prosenttia kotimaisten määrästä. Kuorma-autoilun 70-luku alkoi ruotsalaismerkeissä Kuorma-autoilun osalta tapahtui 70-luvun alkaessa näkyvä muutos. 1970 -luvun alkaessa maamme kuormurikanta käsitti 45 210 rekisteröityä autoa. Aika tarkkaan joka kolmas niistä oli englantilaisvalmisteinen. Päättynyttä 60-lukua oli myyntiykkösenä hallinnut Bedford, ja englantilaisten kuormureiden osuus oli muutoinkin huomattava. Bedford oli kuormurimerkkien ylivoimainen ykkönen. Erilaisiin kuljetuksiin tarvittiin juuri kulloiseenkin tarpeeseen varusteltua kalustoa. Kuormurien kauppa heijasteli kuljetustarpeiden muuttumista: eri tarkoituksiin erilaiset autot ja raskaisiin töihin entistä järeämmät. Kuormuriliikenteen olosuhteita ja ongelmia Kuorma-autoilu oli muuttanut ja muuttamassa voimakkaasti ilmettään. Kotimainen Vanaja oli yhdistetty Sisuun, joka oli kuulunut myyntilistan kärkipäähän. Seuraavina olivat sitten englantilaiset Fordit, Vanajat ja Fargot. Rekisterissä olleet 5 767 Sisua riittivät neljänteen sijaan, mutta Scania-Vabis oli hyvin lähellä. Ojanen 74 KUORMA-AUTOT 70-LUVUN ALUSSA. Yhä suurempi osa kuljetuksista perustui pitempiTeksti: Olli J. Ruotsalaismerkit olivat toiseksi tavallisimpia, länsisaksalaiset olivat kolmansina ja kotimaiset neljänsinä 7 748:lla kuormurilla. Muut merkit jäivät alle tuhannen auton rajan. Pettereitä oli pari tuhatta enemmän kuin kakkossijasta tasaisesti kisanneita Mercedes-Benzejä ja Volvoja. Scania nousi eniten myydyksi merkiksi, ja Volvo sijoittui kakkoseksi. Myös uusien autojen kaupassa Bedford oli ehtinyt vakiintua ykköspaikalle 60-luvun kuluessa
Ammattiautoilijoiden etujärjestön eli Kuorma-autoliiton lisäksi oma järjestönsä oli jo monella kuormuriliikenteen alalla maitoautolinjoista alkaen. Kustannukset kohosivat jatkuvasti, mutta lupia taksojen korottamiseen saatiin vain pitkien neuvotteluiden jälkeen jos silloinkaan. Myös Fargo kuului 50-luvulla yleisimpiin. Kuorma-autoilun kannalta hankalinta oli kuljetusmaksujen säännöstely. Kuorma-autoliiton edusmiehet kävivät puhumassa pääministerille taksoista ja muistakin huolista. Fargo tippui pois yleisimpien merkkien sarjasta mutta oli pienistä merkeistä yleisin. Väliaikaisena ratkaisuna oli suuremmille kokonaispainoille kelvollisten tieosuuksien määritteleminen erikseen. Valtiovalta säännösteli asioita monin tavoin. Vakioaiheena alan kokouksissa ja lehdissä oli autojen painorajojen korottaminen. Itäja Pohjois-Suomesta kävi automiesten lähetystöjä eduskuntaryhmien puheilla. Ajankohtainen tavoite oli suurimman akselipainon nostaminen kahdeksasta kymmeneen tonniin ja telipainon kolmestatoista kuuteentoista. Kuormureille myönnettävien liikennelupien tilanne oli muuttumassa, kun ministeriö jakoi läänejä liikennealueiksi, joille voitiin säätää autojen määrälle yläraja. Kuormureita ja kuljetuskapasiteettia oli joillakin aloilla kysyntään nähden liikaa. Ulkomaanliikenne oli merkittävän laajaa, kun puolisen tuhatta autoa oli ajossa ja uusia lupia myönnettiin noin 150 vuodessa. 75 08/15. Autoilijoiden työllisyystilanne ei pysynyt ollenkaan hyvänä. Ford oli aikoinaan meillä yleisin kuormurimerkki ja pitkään yksi yleisimmistä. 1970-luvulle tultaessa Fordin suosio hiipui niin sanottujen oikeiden kuorma-autojen sarjassa. Ongelmana oli tieverkon kunto. Mercedes-Benzillä oli mallistoa kaikkiin tarpeisiin, ja sen suosio säilyi vankkana. Liikenteessä olleista autoista noin puolet olisi kelvannut suuremmille painoille. aikaisiin sopimuksiin, ja keikkatilauksia ajettiin ammattimaisesti organisoitujen tilauskeskusten järjestäminä. Vuoden 1970 lopulla laskettiin kuljetustaksojen jääneen noin viidenneksen jälkeen kustannusten noususta
Vuosikymmenen vaihtuessa automerkki uusittiin niin, että Vabis-nimi jätettiin pois. Koko 60-luvun ajan ykköspaikkaa pitänyt Bedford jäi nyt kolmanneksi. Koskaan se ei yleistynyt. Saatavilla olivat myös DAF, Steyr ja ZIL, mutta niiden tuonti jäi jonnekin marginaaliin. Muutamana vuonna viidennellä sijalla rekisteröinneissä ollut merkki, nyt siis Scania, pomppasi ykköseksi. Tarjolla voimaa, lujuutta ja taloudellisuutta 70-luvun alkaessa tutuilla kuormurimerkeillä oli joko laaja mallivalikoima, kuten Sisulla ja Fordilla, tai sitten hyvin laaja valikoima, kuten Mercedes-Benzillä ja Volvolla. Arvata saattaa, että nämä olivat yleensä ruotsalaismerkkejä. 60-luvun puolimaissa raskaissa kuormureissa oli yleensä runsaan 200 hevosvoiman tehoja. Vankkojen rakenteiden ja komponenttien tärkeyttä ei tietenkään unohdettu. 70-luvun alussa uuden DAFin saattoi joskus nähdä liikenteessäkin. Eroa kakkoseksi nousseeseen, nelosijaa muutaman vuoden pitäneeseen Volvoon oli niukalti: molemmat pääsivät lähelle tuhannen auton rajaa. Bedford, Scania ja Fargo olivat näiden ohella aktiivisemmin esillä niin sanottujen oikeiden kuorma-autojen tarjonnassa. Kuormurien ja linjurialustojen alalla Scania-Vabis kuului kuitenkin kärkipään merkkeihin. Kuormurikauppa ja -huolto olivat jo niin isoja investointeja vaativia aloja, etteivät autoliikkeet tuoneet tänne kuormureita, vaikka niillä olisi ollutkin jonkin valmistajan henkilötai pakettiautojen edustus. Tuontimäärä oli noin 400 autoa vuosittain. Joissakin mainoksissa kehaistiin, että Scanian huoltotöitä voi tehdä seisaaltaan... Se oli hyvämaineinen ja haluttu, mutta hintaa oli ostointoa hillitsevän paljon. Voimansiirtoja kehitettiin koko ajan, ja alustarakenteita vankistettiin. Käytettyjen kuormureiden tuonti Ruotsista oli aika huomattava lisuke markkinoilla. Kevyen kaluston puolella Fiat, Hanomag-Henschel ja Isuzu olivat näkyvimmät. Scania ykköseksi Scania-Vabis oli täällä autokaupassa mukana 50-luvun alusta lähtien. Näitä uudistuksia toteutettiin jatkuvasti tutuissakin mallistoissa, joten aivan uusia kuormurityyppejä ei vuosimallien vaihtuessa tarvinnut esiintyä. DAF oli 50-luvulla jonkin aikaa Sisun yhteistyökumppani. Raskaan kaluston puolella moottoritehojen kasvattaminen oli ajankohtaista. Kuljettajien työn mukavuutta koetettiin parantaa. Molempien ruotsalaisten rekisteröintiluvut osoittivat reipasta kasvua, Scanian kaikkein reippainta. Neljäntenä oli 76. Nyt oli tarjolla jo yli 300-hevosvoimaisia moottoreita, ja tehtaat tiedottelivat etukäteen odotettavissa olevista suurtehoista. Scanian markkinoinnissa puhuttiin paljon kokonaistaloudellisuudesta
Kiinnostava ilmiö vuoden 1971 kuormurikaupassa oli markkinajohtajien yhteinen kohtalo. Scanian uuden 140-mallin myynti ei päässyt käyntiin. Volvon raskaisiin tuli vaihteitakin enemmän. Kun 60-luvun puolimaissa raskaiden kuormurien moottoritehot olivat 200 hv ja jotain sen päälle, 70-luvun alussa tarjolla oli yli 300 hv:n tehoisia autoja. Kaikki muut olivat näihin verrattuna vaatimattomissa lukemissa. Sisujen myynti armeijalle ei nimittäin ajoneuvorekisterissä näkynyt. Kuitenkin kuorma-autoja rekisteröitiin yhteensä hiukan enemmän, eli tarkalleen 5 323 kappaletta. Fordeja rekisteröitiin kuudenneksi eniten, aika lähelle Sisun lukemia. Kotimaiset firmat pitivät hyvin pintansa autojen varustelumarkkinoilla. Vuoden 1972 päättyessä Scania oli Suomen liikenteessä yleisin kuormurimerkki. Mersu nousi kolmanneksi, Ford neljänneksi ja Sisu viidenneksi. Scania oli saavuttanut suosiota, maahantuonti ja huolto toimivat asiakkaiden mieleen. Sen sijaan Volvon vuosi oli vahva. Autolava Oy:n panos kuormureiden varustuksessa oli tärkeä ja arvostettu. 77 08/15. Fargo oli huomattavin 157 rekisteröidyn kuormurin lukemallaan. Se kiipesi rekisteröinnin ykköseksi ja Scania jäi hopealle. Jonkinlaista kirjavoitumista oli siis havaittavissa. Petteri ja Mersu olivat vajaan 800:n lukemissa. Kevyiden kuormureiden sarjassa Isuzu menestyi hyvin vanhastaan tuttujen eurooppalaisten merkkien kanssa kisatessaan. Mikään merkki pienemmistä tekijöistä ei silti päässyt isoihin määriin. Kaikkien rekisteröintimäärä nimittäin aleni edellisvuotisesta. Todellisuudessa Sisuja tuli liikenteeseen enemmän kuin Fordeja, vaikkei rekisteröintitilasto niitä tuntenut. Vuoden 1971 kuluessa kuormurikauppaan vaikuttivat ainakin Scanialla ja Bedfordilla esiintyneet vaikeudet komponenttien saannissa, ja lisäksi Bedfordilla lakkoiltiin. Moottoritehot olivat vahvassa kasvussa. Sisun lukema putosi edellisvuodesta noin 140:llä autolla 642:een. Mercedes-Benz ja viidentenä Sisu. Vuosikymmen alkoi Scanian suosion roimalla nousulla. Bedford putosi näiden jälkeen. Ruotsalaismerkkien menestystä osoitti Volvon asema toiseksi yleisimpänä. Se ei jäänyt poikkeukseksi. Ammattiautoilijoiden omistama Jyki oli 70-luvun alun kasvuyrityksiä
Ennenkuulumaton VARMISTAA SINUNKIN KUORMASI KIINNITYKSEN Deeren Deeren alkuperäisvaraosat ja lisävarusteet Myös vanhemmat ja erikoisemmat mallit, purkuosat, PartsCountry varaosat, JD oheistuotteet ja Castrol öljyt. 480 €. Kunnostettuja startteja ja latureita 20-60 luvulta. 500 €. Puh. Puh. 2 kpl 1960 luvun alkupuolelta. Sisu napamoottorit 30A 2.8 2 kpl. 040059 5489 Fiskars tela-alusteinen kaivinkone. Laukkanen Oy Pyhällöntie 41, Lieto • Puh. Sammutusnappula puuttuu, muuten kokonainen. 040-082 0749, Somero. Mittarilukema 59 000 km. 050-590 9309 klo: 17-20 Sastamala. Hinta 50 €. 050-590 9309 klo: 17-20 Sastamala. Henkilöauto Commer Cob. Puh. Kardaanit poistettu, Takana vain ulommaiset pyörät paikallaan. 040-725 7956 Puukaasutin eli häkäpönttö. Harley Davidson laturi / virranjakajayhdistelmä 1920 luvulta, A-Fordin moottori, vaihdelaatikko, magneettojakaja, nopeusmittari, limppulaturi ja kaasuttimia ym. Tico nosturi -60 tai -70 luvulta. Hinta 600 €. Ajokuntoinen. Puh. Ford Taunus P-5 porattu moottori 2L V-6. 0500-226 028 www.konehuoltolaukkanen.. Auto varustettu ruotsin armeijan käyttämällä vetokoukulla. 5 €. Vuosimalli noin 1960-1970. Ollut pihatraktorina, eikä entisöity 3900€. Pitäisi olla kaikki osat, takuuta ei ole. Bedford J6 ohjaamo, lokasuojat ja konepelti. Moottori ollut käynnissä muutama vuosi sitten. Puh. 050-356 5252, Lieto. 040-540 4801, Huittinen. Markkinat Myydään Bamsen telat 350 €, Fordson kansi (suomivalu) 80 €, Schepler iso tuplakaasari 350 €, Wicström täydellinen vesipumppu, (Mäntä) 100 €, Caterpillari D-8 käyttöohjekirja 40 €, Hanomag-esite telatraktori 40 €, kytkinlevyjä, eri kokoja, uusia, a. Puh. 950 mm, isku 750 mm, mäntä 80 mm. Konehuolto T. www.liinarenki. Ainoastaan käyttöentisöity Ruotsin armeijan käytön jälkeen. BSA ja Norton moottoripyöriin moottorit, vaihdelaatikot, virtalaitteita ja kaasuttimia 50-60 luvulta. Olympia maamoottori, käyntikuntoinen. 040-725 7956, Kontiomäki. Ollut nykyisessä paikassaan vintillä 70v. Traktori Zetor A 25 + perälevy. Maamoottori Olympia 7-9 hv. 040-067 841, Varkaus. Isuzu Bellett vm. 600 € /kpl. Tuulilasi ja takalasi paikallaan, kulmaikkunat puuttuu. Pakettihintaan 50 €. Auto Kontiomäellä Kainuussa. Hinta tarjousten perusteella. Puh. Kunnostukseen tai varaosasahaksi. Soittele, kerron lisää. 040-046 4188, Lahti. Nuffield 10/60 vm-67 kylmä kosken kertojalla, uudet takarenkaat, kytkin uusittu, startti, laturi, uudet valot, johdot uudet. Puh. s-postia ilkka.eronen@gmail.com Puh. Chrysler 20-luvun laturi jakopääsovitteinen ja laturi/virranjakajayhdistelmä samoin jakopääsovitteinen, etu-ja takalokasuojia ym, Ford Prefect vm 49 moottori, vaihdelaatikko, startti, laturi ja kaasutin, kunnostetut, ym. Scania LS 110 S 38 vm. 3900 €. Puh. Pyyntöhinta 5000 €. 1972, sora-auto. Moottorisaha Husgvarna 263CD. Repaleinen ohjekirja, kaasutin, startti ja bensatankki kiinnikkeineen. 040-086 0027 MAN neliveto kuorma-auto (-60 luvulta?) Lähes täydellinen. 043-218 1041 VARAOSAT TRAKTOREIHIN • Fiatagri, Case IH, Ford, New Holland, MF, Zetor, Leyland, DB, Same, Nuf. Ps. (08) 430311 Fax. 600 € Puh. 040725 7956, Kontiomäki. 600 €. Täysin kunnostettu, hieno yksilö, hyvään kotiin. Volkkarin tehdaskunnostetut jakajamagneetto, 6V startit ja laturit 50-60 luvulta. Thames Trader 30 -64 osia. 040064 8141, Auvainen. Volvo Amazon uusi pysty-zenit kaasutin ja paljon muuta, myös 50-luvun 444 malliin osia. Varaosiksi, peräkärryksi tai entisöintiin. pit. Puh. Väriyhdistelmä: Vihreä/musta. yht. Kaikki pellit tallessa ja paikallaan. Puh. Ford Traderin uusi kaasutin ja pilli. Kaikille nouto ja käteismaksu. Lisätietoja Puh. Puh. eld • Nivelakselien osat • Aurojen osat • Työkoneiden osat KAUPPA JA LUETTELOT NETISSÄ www.konekorjaamo.. 360€ Puh. AA-Ford kuormuriin uudet etujarrut, täydelliset. Katsastus ilman jarrusovituksia. 2-toimiset sylinterit 2 kpl. Lasit ehjät, Hytin sisustus paikallaan. 78 Osta ja myy kalustoa. 050-372 3647 Padasjoki. Jakolaatikossa käytöstäpoistoon vaikuttanut vika. Vuosimalli 1901. Ford Cortina, Taunus, Escort lokasuojat, helmat, kromiosia, kaasuttimet, imusarjat, peltisarjat ja pikkumittarit GT malleihin. Ford -52 ohjaamo, jenkkimalli. 050-590 9309 klo: 17-20 Sastamala. Valmet 20 1956. Traktorin renkaat: 2 kpl 13.6 R 24, 2 kpl 16.9 R 34 H. Volvo museokuorma-auto vuodelta 1959, malli “Brager”. (08) 430323 MYYNTI JA MARKKINOINTI T:mi MEL-MET myynti@liinarenki. Räikkäpillejä 20-30 luvulta. 050-590 9309 klo: 17-20 Sastamala. Tex lokasuojapeilejä 50-70 luvulta. Munktell höyrylokomobiili, käyntikuntoinen ja kaikin puolin kunnossa. Merkki ehkä Koha. 050-590 9309 klo: 17-20 Sastamala. Liukulevyt vaihdettava, uudet tiivistesarjat + yksi varaosiksi. Tehdaskunnostettu startti ja laturi Forson Majoriin 54-64 malleihin. Puh. Sytytysmagneettoja traktoreihin, maamoottoreihin, autoihin ja moottoripyöriin myös harvinaisia. 65 uusia osia paljon, myös peltiosia. 040-725 7956 Scania 50 ohjaamo, lokasuojat ja konepelti, lasit ehjät. Tunturi mopon -61 uudet nopeusmittarit, kaasuttimet, vaihdekahvat, valokatkaisimet, lyhdynkehykset, kampiakselit, vauhtipyörät, virtalaitteita ja kokonaisia moottoreita myös sporttimallin osia. Lisätietoja Puh. Puh. Perimätiedon mukaan ollut sota-aikaan Fordson traktorissa. Moottorikelkka Lynx 480 €, Lumilinko Snow Thrower 240 €. 250 €. Mörkö majorin uusi johtosarja, etulyhty ja pilli ym
Tämä keltanokka on saanut värinsä vuonna 1981. Näkymä lätän teurastetusta sisälmyksestä. Täällä on ollut istumapaikkoja 36 + 10. Porkkanoiden nousu oli ponteva, mutta elinkaari kuitenkin yllättävän lyhyt. Lättähattujen aikakautena junat pysähtelivät lukuisilla liikennepaikoilla ja asemilla ja välillä ilman asemiakin. Olikohan VR:n käytössä VTT:n säteilyvaaralliset koneet vai onko ne jälkeenpäin sinne varastokäytössä tallennettu. RAUHASSA RUOSTUVAT Jos höyryjunat ovat jääneet monelle lapsuudesta mieleen, niin varmasti ovat siniset lättähatut sekä oranssit porkkanatkin. Uuden liikennöimisen isänniksi tulivat Dm8ja Dm9-kiitojunat eli porkkanat. Lätät taivalsivat uskollisesti matkojaan, kuljettivat ihmiset maalta kaupunkiin, kotoa töihin tai kouluun ja takaisin. 1960-luvun puolivälissä VR kuitenkin keskittyi pidempien matkojen liikenteeseen, ja lättähattuvuorojen ja seisakkeiden karsiminen alkoi. Moottorina jylläsi Valmetin diesel. 1980-luvun loppupuolella iso harava heilui VR:n varikolla ja romuksi lähti lähes kaikki vanha kalusto. Tämä EFiab-vaunu on toiminut koirakennelinä. Jo 70-luvulla veturivetoiset luksusjunat alkoivat syrjäyttää porkkanoita takaisin pikajunakäyttöön ja sitä kautta pois koko rataverkostosta. Olisipa mielenkiintoista tietää. 1970-luvun lopussa tuli lättiin keltaiset turvamaalaukset, jotka muuttivat vaunujen ilmettä melkoisesti. EFiab 11644 seisoo autiotalon pihamaalla sammaloitumassa. Korit oli suunniteltu samanlaisiksi ja -kokoisiksi kaikkiin vaunuihin. Moni päätyi maatiloille varastoksi, taukotai työmaakopiksi, kennelisuojaksi tai uimakopiksi. Onhan siinä enemmän tilaa kuin naapurin Mustin pikku kopissa. 1950-luvulla Suomen kamaralle tekivät tuloaan dieselmoottorivaunut eli kiskoautot. 80. Mielenkiintoinen lättähattubongaus itärajalta. Jopa vesibussihankkeita on ollut liikkeellä. Kiskoautossa oli yhdistetty matkustamo ja veturi. LÄTTÄHATUT JA PORKKANAT LÄTTÄHATUT JA PORKKANAT Savon sydämeen on talletettu monia lättähattuja jatkokäyttöön
Teurastettu porkkana, jäljellä katto ja vähän seinää, tyyppinumeroltaan CEikv 5503, on yksi kolmesta Eurajoella romutetuista yksilöistä. PFoab oli postin ja FPoab taas VR:n omistama. Kuvan pusikossa makaava liitevaunu FPoab 10203 on ollut aktiivikäytössä vuosina 1956–78 Pieksämäki– Joensuu-rataosuude lla. Kuvan porkkana on katkaistu kahtia varmaankin kuljetussyistä, ja onhan siitä saatu kaksi komeaa varastoa. Sittemin se on siirtynyt rataverkon ulkopuolelle savolaiseen metsään uusiin tehtäviin. 1960-luvun puolivälissä valmistuivat Dm8ja Dm9dieselmoottorijunat. Tämä Dm7 4185 hyljättiin virkakäytöstään kansipahvin pätsähdettyä toukokuussa 1988. Tämä vaunu on päätynyt paikallisen romuliikkeen pajaksi. Sieltä oli ikkunoista paremmat näkymät kuin pelkästä sivuikkunasta. Liikennöintivuodet 1964–85. Se koki uuden tulemisen vuonna 2014, kun se maalattiin Jyväskylässä. Se oli hyvä sopukka tarinankertojille ja halukkaille kuuntelijoille. Ne olivat VR:lle kova ylpeydenaihe tullessaan, mutta aika ajoi ohi näistä porkkanoista liiankin nopeasti. Postivaunuja oli kahdenlaisia. Oranssit kiitojunat jäivät pois liikenteestä reilussa parissa vuosikymmenessä, kun taas lättähattuja oli liikenteessä peräti 34 vuotta. 81. Itse moottorivaunut on numeroitu nelinumeroisella luvulla ja moottoroimattomat liitevaunut taas viisinumeroisell a luvulla. Pieksämäki oli suurena risteyskohtana vilkas paikka ja vaunujen romutusuhan alla myös hyvä varastomyymälä. Toijalan veturimuseon pihalla pötkötti pitkään tämä liitevaunu numero 11655. Romuksi määrättyjä vaunuja lähti milloin mihinkin jatkokäyttöön. Pari vuotta myöhemmin se onneksi museoitiin Haapamäelle. Tietämättömäll e koodikielen avaus, esimerkkinä tämä kaltoin kohdeltu Dm7 EFiab 11601. Siitä rakennettiin Ttv 15. Nykyään se toimii Keitele-Museo Oy:n retkikalustona Suolahdelta käsin. Kyseessä on Dm7-sarjan liitevaunu, joka kytkettiin aina moottorivaunun yhteyteen. T tarkoitti työkonetta ja tv tarkastusvaunua. Tämä oli muuten EFiab-sarjan viimeinen valmistunut vaunu, ja se luovutettiin kesäkuussa 1962. Dieselmoottorivaunu 4105 valmistui helmikuussa 1958, ja se joutui muutostöiden kohteeksi lähes päivälleen 23 vuotta myöhemmin. Dieselmoottoriv aunu lyhennettiin Dm:ksi ja numero oli järjestysnumero . Dm7-liitevaunun kärjessä oli puolikaaren muotoisessa ringissä 8 istumapaikkaa ja lisäksi kaksi paikkaa menosuuntaan keskellä lattiaa. Suomen rataverkon sähköistämisestä oli haaveiltu jo pitkään, ja nämä vaunut syntyivät sähköradan rakentamista ja huoltoa varten. E tarkoittaa 2.luokan avo-osastoa matkustajille, F tarkoittaa konduktöörija matkatavaraosastoa, a tarkoittaa liitevaunun tunnusta, ja b-kirjaimen merkitys oli erottaa Dm7-vaunut vanhoista Dm6-vaunuista
Ford A -kuorma-auton lyhennetty versio oli Jussilan tilan ensimmäinen traktori. Kärköläläisen Artturi Liikosen Bedford edustaa yhtä 60-luvun alun suosituinta kuorma-automallia.. Vielä 2010 Fordilla irtosi showkynnön mestaruus. 82 Seuraavassa numerossa: BEDFORD ‘64 MESTARI-FORD VANHAT KONEET 1/2016 ILMESTYY 21.1.2016 MASSEY-HARRIS 820 Lappeenrannan Rapattilan kylässä asuvan Jarmo Taskulan kaksitahtinen traktori on tullut sukuun uutena, eikä montaa vastaavaa taida maastamme löytyä
Lisäksi kätevät rakentajat ovat tehneet lukemattomia omavalmisteita. Vesa Rohila 160 sivua, til.nro S223 suos.hinta 36,50 Kotimaiset traktorit Suomessa on valmistettu monta traktorimerkkiä: Kullervo, Vaasa, Atom, Ideal, Takra sekä Valmet. Tilaa verkkokaupasta www.alfamer.. Kysy lisää! Talliosakkeita löytyy jo ympäri Suomen! • Helsingissä • Vantaalla • Espoossa • Sipoossa • Lahdessa • Turussa • Lempäälässä • Kangasalla • Ylöjärvellä • Hämeenlinnassa Oulussa • Kempeleessä • Vaasassa • Kuopiossa • Rovaniemellä • Kuusamossa • Torniossa • Moo oroidut nosto-ovet • Erillinen käyn ovi vaiva omaan kulkemiseen • Lämminja kylmävesivaraus • La akaivo öljynerotuksella • Viemärivaraus WC:lle • Kameravalvonta • Valaistu, asfal päällysteinen piha-alue Talliosake ratkaisee kaikenlaiset tilatarpeet! TILATARPEIDEN RATKAISIJA Varastotilaksi, harrastamiseen, yri ämiseen ja mm. 040 173 2055 juho.sankala@talliosake.fi Talliosakkeiden koot vaihtelevat 24 neliöisistä aina 200 m 2 kokonaisuuksiin. Suomalaisten liikennöitsijöiden ja linja-autonkorittajien värikkäät vaiheet. Voit toki halutessasi maksaa tilaasi kohdistuvan lainan kerralla pois tai muutamassa erässä. tai soita (09) 774 2810! Koko valikoimamme verkkokaupassamme www.alfamer.. Metsäkoneita Suomessa ja Suomesta 1910–2000 Suomessa valmistettujen ja suomalaismetsissä möyrineiden metsäkonei den historia Samperin savotasta pahuksen monitoimi koneisiin. Olli J. Runsaasti kuvitettu ja monipuolisesti dokumentoitu teos tarjoaa valikoituja kuvia ja muistikuvia menneiden vuosikymmenten käyttötavaroihin. Kirjoittaja Arttu Käyhkö 224 sivua, til.nro S349, suos.hinta 39,50 M S j 1 S t m d h s m J 2 s 6 Onnikoita ja busseja Linja-autoliikenne Suomessa 20-luvulta nykypäiviin. Jukka Vesterinen 144 sivua, til.nro S345 suos.hinta 34,50 MY YTÄ VÄN Ä VU OKR ATT AVA NA Käy öja vara sto laa Talliosakkeeseen sisältyy aina: • Pellitetyt sisäseinät (mahdollistavat mm. 0400 565 627 an .paakko@talliosake.fi Juho Sankala, puh. Kirjoittajat Matti ja Mikko Hiittu, 160 sivua, til.nro S346, suos.hinta 36,50 Maamoottorit ja muut woimakoneet Lukuja katselmusmatka suosittujen maamoottoreiden, puimakoneiden, klapisirkkeleiden ja muiden härveleiden ainutkertaiseen maailmaan. Myös tiedot niistä traktoreista, joita on alettu tuoda meille myöhemmin. Yli 280 mustavalkoja värikuvaa sekä mainosta lähes 100 vuoden ajalta. Maanrakennus koneita Suomessa Kirjassa esitellään ristikko puomisia laahakauha konei ta, hydraulisia kai vu rei ta, vaijerikoneita, pusku koneita, telaraksoja, tiehöyliä, kuormaajia, traktorikaivureita ja ojakoneita. Talliosakkeeseen kohdistuu yh ölaina, joten makse ava osuus on noin puolet tilan vela omasta hinnasta. Vesa Rohila 216 sivua, til.nro S269 suos.hinta 35,20 Syksyn uutuuskirjat Aikamatka 1955•1965•1975 Alfamerin nostalgisen Aikamatka-vuosikirjasar jan kuudes kirja muis telee vuosia 1955, 1965 ja 1975. Jukka Vesterinen 200 sivua, til.nro S256 suos.hinta 35,20 Alfamer / Tarusto Oy Kaisaniemenkatu 13, 00100 Helsinki Puh. ajoneuvojen pesemisen sisätiloissa) • La assa laadukas epoksipinnoite • Voimavirta mahdollistaa järeämpienkin koneiden käytön • Loisteputkivalaistus helpo aa työskentelyä (Tilaan saa sopimuksesta myös parven) Lisätietoa myyjiltämme tai osoi eesta: www.talliosake.fi An Pääkkö, puh. Ojanen 184 sivua, til.nro S120 suos.hinta 33,20 Traktorit Suomessa 1900-1969 Kaikki merkit, joilla on ollut edustus Suomessa. . harrasteautojen säilytyspaikaksi! Myymme ja vuokraamme yri äjille ja yksityisille laadukkaita käy öja varasto loja. (09) 774 2810, www.alfamer.. Merkeittäin tärkeimmät mallit. Näin Talliosakkeeseen pääsee käsiksi pienemmällä kertasummalla. Olemme ratkaisseet menestyksellä jo satojen yritysten ja yksityisten hyvin erilaiset latarpeet.. Olemme neuvotelleet rahoituksen puolestasi
Tilan helmi Erkki Haaviston Massey Ferguson 35 ´60 WWW.KIERTOKANKI.COM Yli 200 € nettitilaukset rahtivapaasti! Nouda paikan päältä tai tilaa netistä ! Teräskatu 3 • 74100 IISALMI • Puh 020 743 9943 www.lh-osa.fi Nopeat ja luotettavat toimitukset jo vaikka seuraavaksi päiväksi! NYT VERKKOKAUPASTAMME SAATAVANA OSAT MYÖS LEYLAND TRAKTOREIHIN Joulun parhaat toivelahjat! Monipuolisesta valikoimastamme löydät laadukkaat lelut! Valikoima verkkokaupassamme kasvaa koko ajan!! Kätevästi netistä, vaikka kotiovelle!! Rautaista luettavaa • www.vanhatkoneet.fi • 08/2015 • Hinta 8,90€ TRAKTORIT • KUORMA-AUTOT • MAANRAKENNUSKONEET • TAPAHTUMAT 42 8 / 2 1 5 • BM B Plo w M at e • Ko sk ela n ve lje ste n Vo lv ot • M F 35 • M B L3 11 + Lin dn er -va un u • Sa ur er D 33 0F • T-2 5A • Va lm et 33 + M ara VK 10 00 • Vo lv o T2 4 Tarinaa Volvoista Koskelan veljesten kokoelma + Korholan T24 70-luvun kuorma-automarkkinat 74 50 00 -1 50 8 • PA L VK O 20 16 -0 3 6 41 48 87 45 00 03 15 00 8 Viipale mediat S U O M A LA IS TA TY Ö TÄ – M AD E IN FI N LA N D