Ritva Oksanen on saattanut vuoden sisällä kaksi hyvää ystäväänsä haudan lepoon. 2 SENIORARBETE 6 • 2016 Seuraava numero ilmestyy 3.2.2017 | Lehden teemana on Yhteisöllisyys TEEMA: Saattohoito Saattohoitoa kehittävä hanke Kuolevan hyvä hoito – yhteinen vastuumme on edennyt yli puolivälin. Suomen muistiasiantuntijat ry kehitti Oikeudellinen ennakointi ja edunvalvonta yhteistyönä -toimintamallin. Oikeudellinen ennakointi ja edunvalvonta yhteistyönä -toimintamalli 36 6 30. Miten toimitaan, kun huomataan edunvalvonnan tarve
Launiainen 40 Keskusliitto tiedottaa 42 Ajan virrassa 44 Proaktiv samplanering är kärnan i äldre människörs terminalvård Satu Helin 45 Andlighet kan bidra till god terminalvård av äldre människör Virpi Sipola 46 Hengellisyys ikääntyneen ihmisen hyvän saattohoidon tukena Virpi Sipola. Nikumaa, E. H. 3 Vanhustyö 6 • 2016 Toimituskunta Satu Helin (pj.) Satu Karppanen Arja Kumpu Leena Peltosaari Tuulikki Petäjäniemi Minna Pietilä Pirjo Tiikkainen Reijo Tilvis Leena Valkonen Eevaliisa Virnes Herttakaisa Kettunen (siht.) Päätoimittaja Satu Helin satu.helin@vtkl.fi Toimitus Toimituspäällikkö Leena Valkonen Toimittaja Herttakaisa Kettunen info@vtkl.fi Taitto Herttakaisa Kettunen Toimitus ja tilaukset Vanhustyön keskusliitto Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki puhelin 09 350 8600 Ilmoitusmyynti Vanhustyö-lehden toimitus Herttakaisa Kettunen herttakaisa.kettunen@vtkl.fi Puhelin 050 349 6911 Kirjapaino Savion Kirjapaino Oy Tilaushinnat 2017 1/1 vk 43 e Kestotilaus 40 e/vk Opiskelijatilaus 26 e/vk Irtonumero 6,80 e + postikulut Ilmestyy 5 numeroa vuodessa Sähköisenä: www.lehtiluukku.fi/vanhustyo-lehti ISSN 0358-7304 Olemme Aikakauslehtien Liiton jäsen. Luoma. Koponen 38 Eteenpäin elävä mieli yhteiskehittelyä Muistiluurissa U. Andreasen, S. Lehti julkaisee sellaisia ilmoituksia, jotka tukevat liiton ja sen jäsenyhteisöjen toiminnan päämääriä. Kylänen, P. www.vtkl.fi K ol um ni 4 Ennakoiva yhteissuunnittelu iäkkään ihmisen saattohoidon ydin Satu Helin 5 Saattohoidossa elämän pitkittäminen ei ole päämäärä kysy&vastaa 6 Kuolevan hyvä hoito – yhteinen vastuumme Leena Valkonen 8 Kuolevan hoito on sairaanhoidon laatumittari Reijo Tilvis 10 Elämän rajallisuuden käsittäminen auttaa hyväksymään epävarmuuden Leena Valkonen 12 Vapaaehtoiset saattohoidon voimavarana Leena Valkonen 14 Saattohoidon toteuttamisen eettinen perusta – miksi on väärin olla hoitamatta Ritva Halila 16 Vapaaehtoisena saattohoitopotilaalle Tiina Hailla 18 Etelä-Pohjanmaalla viedään kylille kulttuuria Tiina Hailla 20 Eurooppalainen elämän loppuvaiheen hoidon tutkimusja kehittämishanke PACE N. Hammar, R. Arifullen-Hämäläinen, H. Sisällys Vanhustyö-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta ja niiden säilyttämisestä. Heikkilä, M. Rantee, A. Finne-Soveri 22 Hyvän saattohoidon kehittäminen Suomessa Aira Pihlainen 24 Hyvän saattohoidon muistilista 26 Opas muistisairaan ihmisen hyvään saattohoitoon Leena Valkonen 29 Vanhustyön johtajat: Hyvä saattohoito – Elämää kuolevan lähellä 30 Älä jätä sinua yksin Eeva Mehto 33 Pirkon pakina 34 Kontaktit kotoa käsin – kuvayhteyskokeilulla tukea perhehoitajalle T. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata lähetettyjä tekstejä tarvittaessa sekä päättää tekstin julkaisemisesta ja siitä, missä lehden numerossa teksti julkaistaan. Peltola, T. Ukkonen 36 Oikeudellinen ennakointi ja edunvalvonta yhteistyönä -toimintamalli H
Ennakoiva yhteissuunnittelu iäkkään ihmisen saattohoidon ydin. Aamuun ajoitettavasta soittoajasta voi sopia ennakkoon. 4 Pääkirjoitus Satu Helin V anhustyön keskusliitto (VTKL) on osallistunut Terhokodin Yhteisvastuukeräyksen tuotoilla organisoimaan saattohoidon kehittämishankkeeseen. Ikääntyneiden ihmisten palveluissa kaikkien ammattilaisten peruskoulutukseen tulee sisältyä saattohoidon osaaminen. Osaamisen kehittämistä tarvitaan valmennettaessa iäkästä ihmistä ja omaisia kuoleman lähestymiseen. Lääkäreiden ja hoitohenkilöstön saattohoidon osaaminen, yhteinen kieli ja tietojärjestelmät ovat edellytyksiä sille, että saattohoitoa voidaan kasvokkain laadittujen linjausten jälkeen tukea myös etäpalveluin. Kotihoidon laajentaminen lisää tarvetta saattohoidon, kotisairaalatoiminnan sekä kotona läheistään auttavan omaisen tukimuotojen kehittämiseen. Duodecimin Käypä hoito-ohjeet auttavat palvelutalojen, kotihoidon ja kotisairaalan lääkäreitä ja henkilöstöä mm. Useimmat haluavat toisen ihmisen lähelleen. Eri sairauksien oireenmukainen saattohoito määräytyy kunkin sairauden perusteella. Muistilistan ydin on ”ennakoiva yhteissuunnittelu”, minkä mukaan saattohoito on osa hoitoyksikön normaalia toimintaa ja toimintakäytännöt näkyvät yksikön omavalvontasuunnitelmassa. VTKL on pitänyt tärkeänä kuoleman normalisointia siten, että iäkästä ihmistä kuormittavia siirtoja kotoa tai palveluasunnosta terveyskeskukseen voitaisiin vähentää eliniän viime päivinä. Viimeistään vanhuspalveluihin siirtyessään kunkin tulisi valmentautua saattohoidon osaamiseen. Hoitojakson alussa on luontevaa ottaa puheeksi myös hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus, mitkä varmistavat ihmisen oman tahdon toteutumista palvelussa. Palliatiiviseen eli oireita lievittävään hoitoon tai saattohoitoon siirtyminen on päätös, minkä jälkeen kivuttomuutta ja levollisuutta lisäävät hoitotoimet sekä psyykkiset, sosiaaliset ja henkiset keskustelusisällöt ovat hoidon ydintä. Saattohoidon tulisi sisältyä palvelun hankintasopimukseen ja olla esillä sekä yksikön sisäisessä että ulkoisessa viestinnässä. Tehtäväänsä valmennetut vapaaehtoiset henkilöt ovat korvaamaton apu, jos vanhuksella ei ole omaisia tai nämä asuvat etäällä. Eettisten pohdintojen lisäksi kunnan tai palveluyksiköiden ja lääkäripalvelujen tuottajien välisiin sopimuksiin tulee sisällyttää etälääkäripalvelujen osuus omavalvonnan toteuttamisessa sekä keinot mahdollisten poikkeamien korjaamiseksi. Saattohoidon kehittämiseen tulee kytkeä myös etälääkäripalvelujen yleistyminen. Kuoleman normalisoiminen edellyttää kuolemisen mahdollisuuden puheeksi ottamista kunkin iäkkään ihmisen, läheisten, henkilöstön ja lääkärin kesken laadittaessa asiakassuunnitelmaa. Tilanteessa, jossa ei omia odotuksia osata pukea sanoiksi, voivat henkilöstön ehdotukset hyviksi koetuista käytännöistä palvella toiveita kartoittavassa valintatilanteessa. VTKL on laatinut yhteistyössä jäsenjärjestöjensä sekä Terhokodin edustajien kanssa Saattohoidon muistilistan (ks. Erilaisista suunnitelmista, keskusteluista ja sopimuksista huolimatta voi tieto saattohoidon aloittamisesta järkyttää ikääntyneen ihmisen läheisiä. Tällöin laitospaikat riittäisivät lääketieteellistä hoitoa tarvitseville. keskiaukeama) ja julkaissut kannanottonsa iäkkäiden ihmisten hyvän saattohoitoprosessin toteuttamiseksi. Harvoin on tarkoituksenmukaista esimerkiksi soittaa iäkkään ihmisen iäkkäälle puolisolle tai läheiselle keskellä yötä kuolinajasta. Ei ole kenenkään etu, että ikääntynyt tai nuorempikaan omainen nukkuu useita öitä peräkkäin huonosti tehdessään kaiken voitavansa läheisen viimeisinä päivinä. erottamaan kuoleman ennusmerkit lääketieteellistä hoitoa edellyttävistä voinnin muutoksista. Voinnin heiketessä on syytä ottaa uudelleen keskusteluun asiakassuunnitelmaan tehdyt hoitolinjaukset. On tärkeää kuulla kuolevan henkilön ja läheisten toiveita vielä uudelleen
Kaikkialla terveydenhuoltojärjestelmässä tulee olla valmiudet perustason saattohoidon järjestämiseen. Ne ovat velvoitettuja järjestämään riittävät konsultaatiopalvelut ja hoidot ongelmatapauksissa. Valtaosa ihmisistä haluaa olla mahdollisimman pitkään omassa kodissaan, jos se on turvallista. Mikä on turhaa. Mitkä tahansa keinot eivät edes ole sallittuja. Suuri osa saattohoitopotilaista on syöpäpotilaita, mutta hyvä saattohoito kuuluu myös muiden sairauksien (sydämen vajaatoiminta, keuhkoahtaumatauti, Alzhaimerin tauti jne) loppuvaiheen hoitoon Saattohoitoa voidaan toteuttaa paitsi sairaalassa myös potilaan kotona ja hoivakodeissa. 5 Vanhustyö 6 • 2016 kysy & vastaa Mitä saattohoito on, mitä sillä tarkoitetaan. Perusterveydenhuolto ja kotisairaanhoito ovat avainasemassa. Hyödyttömät hoidot sitä aika usein tekevät. Hoidolla pyritään mahdollisimman hyvään oireiden hallintaan ja hyvään fyysiseen, psyykkiseen ja sosiaaliseen vointiin. Palliatiivisessa hoidossa ja saattohoidossa ei pyritä pidentämään elämää eikä myöskään sitä lyhentämään. Mielestäni kuolevat potilaat on erityisryhmä samassa mielessä kuin lapsetkin. Kuolemaa ei voi harjoitella eikä ottaa uusiksi. Saattohoidossa elämän pitkittäminen ei ole päämäärä Eero Vuorinen, LL Anestesiologian erikoislääkäri Kivunhoidon ja palliatiivisen lääketieteen erityispätevyys Palliatiivinen yksikkö, Eksote/Carea. Kyse on priorisoinnista ja resurssien jakamisesta. Kuuntelu, asioista puhuminen, yhdessä sopiminen ja joskus hoitokokeilu auttavat. Kuuntelu ja ymmärrys eivät maksa mitään. Omaisille, erityisesti lapsille, tällä voi olla pitkäkantoinen merkitys esimerkiksi sairastavuuteen. Läheisten huomioiminen ja tukeminen kuuluu aina hyvään saattohoitoon. Lain mukaan lääkäri päättää hoidosta. Potilas voi kieltäytyä. Tämä pitäisi huomioida myös päätöksenteossa ja lainsäädännössä. Onko saattohoito kallista. Mikä on hyödytöntä. Tärkeää on turvallinen ilmapiiri ja avun saanti ympäri vuorokauden. Lopputulemana on yleensä ollut se että hyvin järjestetty saattohoito ei tule ainakaan kalliimmaksi kuin perinteinen hoito. Lähes kaikki saattohoidossa tarvittavat keinot voidaan toteuttaa kotisairaanhoidon avulla potilaan kotona. Saattohoidolla tarkoitetaan palliatiivista hoitoa potilaan viimeisillä elinviikoilla. Potilas/ lääkäri/ omainen. Liian usein terveydenhuollon kankeat järjestelmät ja huonosti toimivat prosessit vaikeuttavat inhimillistä kanssakäymistä. Meillä tulee olla riittävästi ymmärrystä ja aikaa toinen toisillemme. Päätöksenteko ei aina ole helppoa. Palliatiivinen hoito on tänä päivänä lääketieteen erikoisala johon lääkärit ja hoitajat voivat erikoistua. Säästöjä tulee kun turhia hoitoja, lääkkeitä, tutkimuksia ja sairaalahoitojaksoja jää pois. Jos sanotaan, ettei ole saattohoitopaikkaa, niin miten kuolemaa lähestyvän henkilön tilanne hoidetaan. Vaikeampien tapausten suhteen vastuu on Sosiaali-ja terveysministeriön ohjeen mukaan sairaanhoitopiireillä, jatkossa Sote-piireillä. Säästääkö hyvä hoito rahaa. Toisin kuin muussa lääketieteessä, saattohoidossa elämän pitkittäminen ei ole päämäärä. Saattohoidon järjestäminen ei ole kiinni paikasta. Kyse on sen yksittäisen ihmisen elämästä tai kuolemasta. Lääkärin etiikan mukaista on myös olla aiheuttamatta potilaalle turhaa kärsimystä. Mitä on kärsimys. Viime vuosina saattohoidosta on tehty paljon terveystaloudellista tutkimusta. Potilaat ja omaiset saavat monenlaista lisäarvoa siitä tuesta jota hyvin järjestetty saattohoito antaa. Kuka päättää. Sitä ei aina voi mitata rahassa. Lääkärin etiikan mukaista on aina hoitaa, onko väärin lopettaa hoidot joista ei ole hyötyä. Palliatiivisella eli oireita lievittävällä hoidolla tarkoitetaan sairaan ihmisen aktiivista hoitoa silloin kun kuolemaan johtava etenevä sairaus ei enää ole parannettavissa. Vastuuta on myös potilaalla ja omaisilla. Riittävä tietotaito on meillä Suomessa jo olemassa
– Hanke osoittaa, että tiedon ja koulutuksen tarvetta on paljon perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon yksiköissä kuten hoivakodeissa, kotihoidossa, tehostetussa palveluasumisessa ja terveyskeskuksissa. Kun nämä asiat on määritelty ja järjestyksessä, henkilöstö voi paremmin keskittyä oleelliseen eli kuolevan ihmisen tarpeisiin ja tukemiseen. Tarvetta on ns. ”humaanin saattohoidon mallin” edistämiseen, mikä merkitsee sitä, että saattohoito on paljon muutakin kuin toimenpiteitä, kivunhoitoa ja oirehoitoa. järjestökumppaneiden kanssa ja tiedotusta sekä viestintää eri muodoissaan. – Hoitokulttuuriin liittyy tietous, kuinka meillä hoidetaan, millaisia potilaita, miten omaiset otetaan huomioon, kuinka työntekijöiden jaksamisesta huolehditaan, millaista on johtaminen hoitoyksikössä ja miten työnohjaus on järjestetty. Yhteisvastuukeräyksen tuotolla käynnistyneen ja Terho-kodin koordinoiman hankkeen tavoitteena on, että ammattimaista saattohoitoa olisi saatavilla aiempaa laajemmin koko Suomessa. Tavoitteena Kuolevan hyvä hoito -hankkeessa on saattohoidon tuntemuksen lisääminen ja yhteiskunnallisen kuolemankeskustelun syventäminen. Tiedotusta on kohdistettu kansalaisten lisäksi erityisesti yhteiskunnan päättäjille. HANKE. Eettisinä arvoina saattohoidossa tulee toteutua hyvä hoito, ihmisarvon kunnioittaminen, itsemääräämisoikeus ja oikeudenmukaisuus. Hyvä saattohoito on myös johtamisen ja organisoinnin kysymys. Vuonna 2015 erilaisiin saattohoitotapahtumiin osallistui yhteensä lähes 6000 henkilöä ja tänä vuonna osallistuminen on jatkunut samaan tapaan, tilaisuudet ovat olleet täynnä. Hännisen mielestä on tärkeää, millainen hoitokuluttuuri kussakin hoitoyksikössä vallitsee. Koulutustilaisuuksissa eniten kysymyksiä on tullut kuolevan ihmisen kohtaamisesta sekä kivun hoidosta. Esimerkiksi lääkärikoulutuksessakaan ei vieTeksti: Leena Valkonen Saattohoitoa kehittävä hanke Kuolevan hyvä hoito – yhteinen vastuumme on edennyt yli puolivälin. Tiedon tarvetta on paljon Hanke on otettu kiinnostuneesti ja innostuneesti vastaan. Hankkeen vetäjälle, Terhokodin ylilääkärille Juha Hänniselle on kertynyt ajokilometerejä, koulutustunteja ja puhesekä esiintymistilaisuuksia sadoittain. Keskeistä on myös palliatiivisen hoidon osaamisen lisääminen ammattilaisten keskuudessa. 6 H anke käynnistyi syksyllä 2014 ja se on sisältänyt ammattilaisten koulutusta, seminaareja ja keskustelutilaisuuksia, yhteistyön kehittämistä mm. Humaanissa mallissa korostuu kohtaaminen, inhimillisyys ja läheisyys, kuolevan kuuleminen. Ammattihenkilöistä olemme tavoittaneet koulutustilaisuuksissa kahden vuoden aikana jo noin 8000 henkilöä, Juha Hänninen kertoo
Työyhteisön tukea hakisi 6 %. Tukea luonnosta hakisi 60 %. Melko suuri on myös pelko siitä, että ei hoideta; noin 20 %. luonnossa tai mökillä, äkillisesti putoamalla jyrkänteeltä tai tapaturmassa. Onko sinulla edunvalvontavaltuutus. Saattohoito on alana laajentunut ja ennakointi hoidon suunnittelussa on edennyt. Jos olisit kuolemassa nyt, mitä haluaisit sanoa. – Kuolemaan näyttää edelleen liittyvän jonkinlaista mystiikkaa. Moni myös järjestäisi asioitaan ja hyvästelisi läheisensä. Saattohoitohanke on lisännyt uskallusta puhua kuolemasta Saattohoitohanke kestää vuoden 2017 loppuun ja loppuraportti julkaistaan keväällä 2018. Jos tietäisit kuolevasi pian, mistä hakisit voimaa /tukea. Lähes yhtä monta haluaisi kuolla muualla. Toivottuja paikkoja ovat esim. Noin kolmasosa kuuluu ikäryhmään 21–40 vuotta ja kuudennes ikäryhmään 61–80 vuotta. Unelmista mainittiin rakastaminen ja avioliitto, matkustaminen, kirjan kirjoittaminen, levyn tekeminen ja uuden oppiminen. Saattohoitokodissa haluaisi kuolla kolmasosa vastaajista ja sairaalassa joka kymmenes. Kuolevan kohtaaminen on samaa kuin kohtaa jonkun vaikeuksissa olevan ihmisen. Miten haluaisit kuolla. 7 Vanhustyö 6 • 2016 läkään puhuta kovin paljon kuolevan hoitamisesta. Kyselyyn vastasi yli 350 henkilöä. Unelmansa haluaisi toteuttaa viidesosa vastaajista. Kysymys on hänen tarpeidensa kuulemista ja auttamisesta tilanteen mukaan. Toisinaan kivun lievitys voi jäädä kiinni osaamisesta tai lääkärin saavutettavuudesta, jos hoitoyksikössä ei ole omaa lääkäriä eikä yksikössä ole määritelty lääkärikontaktia, Juha Hänninen toteaa. Vain 5 % vastaajista ei haluaisi kenenkään tietävän, että on kuolemassa pian. 85 % vastanneista hakisi tukea perheestä ja ystävistä. Missä haluaisit kuolla. Valtaosa heistä oli naisia lähes 90 %. Kolmasosa ei katuisi mitään. Kysymykseen tuli noin 240 vastausta, joista kaikki hyvin henkilökohtaisia. Lääkkeiden Kymmenen kysymystä kuolemasta S aattohoitohankkeessa esitettiin keväällä 2016 nettipohjaisella kyselylomakkeella kymmenen kysymystä liittyen kuolemaan. Monessa vastauksessa puhutaan kiitollisuudesta ja rakkaudesta. Omaisten kanssa puhuisi lähes jokainen vastaaja (93 %). Mitä pelkäät kuolemassa. Noin joka viides on suunnitellut hautajaisensa, ja noin joka kuudes tehnyt testamentin.Useat vastaajat ilmoittivat kertoneensa toiveistaan lähimmäisilleen. 40 % vastaajista katuisi tekemättä jääneitä asioita. – Kivun lievittäminen on henkilöstölle koulutuksellinen kysymys ja myös työnjohdollinen kysymys. Yli puolet vastaajista kuuluu ikäryhmään 41–60-vuotiaat. Huolta kannetaan myös läheisten jaksamisesta, tätä pelkäsi 14 % vastanneista. Alle joka kymmenennellä vastaajista on edunvalvontavaltuutus. Noin 40 % taas haluaisi kuolla äkkiä, ”saappaat jalassa”. Moni turvautuisi myös musiikkiin ja taiteeseen, 42 %, ja uskontoon noin 30 %. Se tarkoittaa, ettemme hyväksy inhimillistä kärsimystä. Myös kivun pelko on huomattava, 46 %. Jos tietäisit kuolevasi pian, katuisitko jotain. Missä kohdin tähän mennessä on tapahtunut muutosta tai kehitystä. Neljäsosa vastaajista haluaisi ammattilaisen tietävän ja viidesosa työnantajan/työkavereiden. Noin puolet vastanneista haluaisi järjestellä asiansa. Moni haluaisi myös ystävien tietävän (63 %). Jos tietäisit kuolevasi pian, miten käyttäisit aikasi. 42 % vastasi kysymykseen kieltävästi. Perheen laiminlyöntiä, liiallista työntekoa ja ”pahoja tekojaan” katuisi noin joka kuudes. Kuolevan kohtaamista voi hoitoyksikössä harjoitella esimerkiksi mallioppimisen kautta, kulkea rinnalla toisen kanssa ja ottaa mallia. Hyvään saattohoitoon kuuluu myös omaisten ja läheisten tukeminen.. Yleisin vastaus on, että viettäisin aikaa läheisten kanssa ja kertoisin, miten paljon heitä rakastan. Ettei pysty ilmaisemaan itseään, tätä pelkäsi lähes puolet vastanneista. Suurin osa vastaajista, lähes 70%, haluaisi kuolla kotona. Kolmanneksi yleisin vastaus liittyi matkustamiseen ja elämästä nauttimiseen sekä haaveiden toteuttamiseen. Jos tietäisit kuolevasi pian, kenen kanssa puhuisit / kenen haluaisit tietävän asiasta. Noin neljäsosa vastanneista pelkäsi, ettei heitä kuunnella tai että he tuntevat yksinäisyyttä. Neljännes vastaajista ilmoitti laatineensa hoitotahdon ja yhtä moni kertoi suunnitelleensa kuolemansa muutoin. Kuolema uskalletaan ottaa puheeksi ja ennakoida, miten edetään saattohoitotilanteissa, Juha Hänninen sanoo ja jatkaa: – Hyvän saattohoidon järjestäminen vaatii ensin todellisuuden näkemistä. Lähes yhtä yleistä on pelko olemisesta täysin toisten ihmisten armoilla. Se on myönteinen asia, että aihetta ei enää pidetä tabuna. Lähde: Kuolevan hyvä hoito -hanke www.hyväkuolema.fi antamisessa on tietyt vastuut. – Saattohoidon tunnettavuus on kasvanut ja julkinen puhe kuolemasta on lisääntynyt. Oletko ajatellut/suunnitellut omaa kuolemaasi
Yleisimmät kuolinsyyt Vuosittain kuolee noin 53 000 suomalaista, joista kaksi kolmesta oli täyttänyt 75 vuotta ja joka kolmas 85 vuotta. Johan Galtungin sanoin ”Kuoleman laatu on terveydenhuollon tärkein Kuolevan hoito on sairaanhoidon laatumittari Teksti: Reijo Tilvis, geriatrian professori emeritus Huomattava osa suomalaisista ikääntyneistä kuolee pitkäaikaishoitolaitoksissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla. Jotkut varsinkin vanhimmat kuolevat itseltäänkin salaa ja toisessa ääripäässä toivotaan armokuolemaa. Saattohoito kuuluu olennaisena osana näiden yksiköiden tehtäviin, kirjoittaa geriatrian professori emeritus Reijo Tilvis. Kuolema tulee yleensä liian varhain, mutta antaa joskus myös odottaa. Kuolemansyyt vuonna 2014 . Joka kolmas kuolema johtuu verenkiertoelinten sairauksista ja joka neljäs pahanlaatuisista kasvaimista. ISSN=1799-5051. Varsinkin iäkkäitä hoitaville se on tuttua arkipäivää. Kuva 1. Useimmat lääkärit eivät kuitenkaan halua esittäytyä kuolevien hoidon erikoistuntijoina eivätkä korosta tähän liittyviä erityispiirteitä. Dementiaan, mukaan lukien Alzheimerin tautiin, kuoASIANTUNTIJAKIRJOITUS. 2014, 1. Yli 70-vuotiaiden yleisin kuolinpaikka on terveyskeskuksen vuodeosasto. 8 K uoleman ja kuolevien kohtaamista ei juuri kukaan lääkäri voi välttää. Se on monella tavalla ymmärrettävää, joskin toisaalta hämmästyttävää. Yleisin verenkiertoelinten sairaus on sepelvaltimotauti, joka aiheuttaa noin viidenneksen kaikista kuolemista. Suomen virallinen tilasto (SVT): Kuolemansyyt [verkkojulkaisu]. Saantitapa: http://www.stat.fi/til/ksyyt/2014/ ksyyt_2014_2015-12-30_kat_001_fi.html mittapuu” ja hoidon laatu on kaikilta osin nousemassa entistä korostuneempaan asemaan suomalaisessakin terveydenhuollossa. Helsinki: Tilastokeskus [viitattu: 27.10.2016]. Yksi selittävä syy lienee kuoleman monimuotoisuus lopputuleman samankaltaisuudesta huolimatta. Suomalaisten kuolinsyiden prosentuaalinen jakauma vuonna 2014
Akuuttisairaalat eivät halua leimautua kuoleman taloiksi, vaikka kuolema on jokapäiväinen vierailija. Saattohoito kuuluu siis olennaisena osana näiden yksiköiden tehtäviin, joissa hoito kokonaisuudessaan painottuu oireiden lievitykseen. Tämä pitää paikkansa kaikkien iäkkäiden osalta; potilaan kunto, toiveet ja elämäntilanne ratkaisevat sen, miten pitkälle oireita ja sairautta pitää tutkia. Monesti nekin, jotka puhuvat ”taivasikävästä” eivätkä kammoksu kuolemaa, pelkäävät kuolemista. Näissä tapauksissa hoitolinja muuttuu koko ajan tilanteen ja tarpeiden mukaan. Milloin voidaan alkaa puhua saattohoidon alkamisesta näissä hoitopisteissä, on aika vaikea kysymys. Yleinen toive on se, että ikääntyneet saisivat olla kotona, palvelutalossa tai hoitolaitoksessa loppuun saakka. Viivästymisen tärkeimpiä syitä ovat taudin aaltoileva eteneminen, tarkan ennusteen epävarmuus, ennakoimattoman äkkiSaattohoidon sijaan tulisikin puhua asteittaisesta oireiden hoidon osuuden lisäämisestä ja hyvän oireenmukaisen hoidon takaamisesta jo ennen kuin kuolema on näköpiirissä. Monet dementoituvat ja kuihtuvat vuodepotilaiksi. Tämä toive, niin ymmärrettävä ja kannatettava se onkin, on yllättävän vaikea toteuttaa. Yli 70-vuotiaiden yleisin kuolinpaikka on terveyskeskuksen vuodeosasto. Tiukat vaatimukset tässä voivat vaikeuttaa henkilökunnan saamista vanhustyöhön.. kuoleman vaara ja yleinen tavoite turvautua kaikkeen saatavissa olevaan kuratiiviseen hoitoon. Pitkäaikaislaitosten potilaat sairastavat dementoivia sairauksia ja muita kuolemaan johtavia tauteja, joiden ennuste vaihtelee suuresti ja on usein vaikeasti määriteltävissä. Kuoleminen ei ole aina kaunista katseltavaa. Kolmas erityispiirre koskee viime vaiheen siirtoja hoitopaikasta toiseen tai kolmanteen. Näissä paikoissa eetos on aina painottunut parantavaan hoitoon, mutta palliatiivisten hoitojen merkitystä on alettu korostaa entistä selvemmin. Saattohoito-käsitettä on myös käytetty väärin merkitsemään ikääntyneen potilaan hoitamatta jättämistä. Aina kun ilmaantuu dramaattisia oireita, syntyy kova tarve löytää lisää apua. Hyvän oireenmukaisen hoidon takaaminen Saattohoidon sijaan tulisikin puhua asteittaisesta oireiden hoidon osuuden lisäämisestä ja hyvän oireenmukaisen hoidon takaamisesta jo ennen kuin kuolema on näköpiirissä. Vaikea-asteisesti dementoituneen potilaan saattohoidon alkamisen määrittely on erityisen ongelmallista. Vaikka pahanlaatuiset kasvaimet yleistyvät iän myötä, ne eivät ole kovinkaan yleisiä vanhusten kuolinsyitä. Näillä asioilla on huomattava merkitys pohdittaessa vanhuspotilaiden saattohoidon tarvetta ja toteutusta. Tämän tilan ennuste on tunnetusti huono jatkuvasti parantuneista ja monipuolistuneista hoitomahdollisuuksista huolimatta, ja siihen liittyy erityisesti sairauden loppuvaiheessa vaikeita oireita. Kuolema näissä hoitopaikoissa ei yleensä ole dramaattinen tapahtuma, vaan usein pitkään odotettu tapahtuma. Saattohoitoon siirtyminen viivästyy usein monista syistä. Onkin huomattava, että näiden sairauksien yhtenä ja tärkeimpänä laatukriteerinä pidetään alhaista sairaalakuolleisuutta. Elinennusteen tekeminen on loppuvaiheessakin vaikeaa, sillä sairaus etenee usein aaltomaisesti ja kuolema voi tulla yllättäen. 9 Vanhustyö 6 • 2016 lee vuosittain noin 8000 henkeä eli noin 15 prosenttia. Tässä on taas muistettava, kuinka toiveemme muuttuvat aikojen kuluessa tilanteiden mukaan. Tämä vaihe saattaa kestää vuosikausia kaikista kuntoutusja hoitoyrityksistä huolimatta. Kuta vanhemmaksi eletään, sitä suuremmalla todennäköisyydellä elämä päättyy verisuonisairauksiin ja jos niiltä välttyy, rappeuttaviin aivosairauksiin esimerkiksi Alzheimerin tautiin (kuva 1). Vaikean sydämen vajaatoiminnan kohdalla palliatiivisten hoitojen merkitystä ja myös saattohoidon asemaa on alettu pohtia aikaisempaa enemmän. asiakas löytyy aamulla kuolleena sängystään. Lähes kaikkien pitkäaikaislaitosten potilaiden voidaan katsoa olevan saattohoitopotilaita, ilman että tällainen nimenomainen toteamus julistettaisiin tiedettäväksi. Se toteutuu kyllä silloin, kun kuolema tulee rauhallisesti ts. Saattohoidon määrittely Huomattava osa suomalaisista ikääntyneistä kuolee pitkäaikaishoitolaitoksissa, vanhainkodeissa ja terveyskeskusten vuodeosastoilla. Mitä mieltä oltiin täysissä voimissa, ei välttämättä päde loppuheikkouden hetkellä. Siksi saattohoitoa tarvitaan harvoin eikä sitä useinkaan ehditä edes miettiä. Vakaville verisuonisairauksille on tyypillistä niiden äkillisyys ja se, että usein niihin on olemassa hoitomahdollisuus. Tämä on syytä ymmärtää, sillä lähes kaikkien hoitohenkilöiden ei ole helppoa kohdata näitä tilanteita
Surun synonyyminä käytetään usein termiä surutyö. Tutkimusmateriaalissani nousi selvästi esille, että suru on kokemuksena vaiettua ja salaista, siitä puhuminen on meille edelleen suuri tabu. Monet kokevat työn sinällään helpottavan surun taakkaa, se tarjoaa ainakin hetkittäin muuta ajateltavaa. Oma aineistoni piirtää kuvan siitä, että vielä hankalampaa ja vaietumpaa on läheisen kuoleman seuraus eli suru, Pulkkinen sanoo. Toisinaan he jättivät lääkkeet hakematta. Suurin yllätys tutkijalle oli se, että kirjeitä lähettivät hyvin monen ikäiset, ikähaarukka oli 16–97 vuoteen. Surun ja surevan lähestyminen ei ole helppoa, aihetta kartetaan ja vältellään kuin tartuntatautia, sanoo suomalaisesta surusta väitellyt tutkija Mari Pulkkinen. Kuolemantutkimuksessa on noussut esille, että modernina aikana kuolema olisi meistä kovasti etääntynyt. Ajatellaan myös, että suru on vaiheittain etenevä ponnistus, josta pitää selviytyä ja sitten surua ei enää olisi. Isän äkillinen kuolema ja kahden oman pienokaisen menetys nostivat esiin tunteen, että ollaan vaiettujen asioiden äärellä. Surusta on tullut suorittamista Modernina aikana surustakin on tehty suorittamista, Mari Pulkkinen sanoo. Mutta vaikka kuolema olisi lempeä ja kaunis ja kohtaisi iäkkään läheisen, niin se on silti aina ainutkertainen menetys ja voi aiheuttaa suunnatonta surua huolimatta siitä, kuka on kuollut. Eroon Elämän rajallisuuden käsittäminen auttaa hyväksymään epävarmuuden Suru on elävä muistutus kuolemasta. – Murheen mittakaava näkyy jokaisen kohdalla erilaisena. – Tutkimusaineistoni mukaan me mielellämme kätkemme murheemme, emmekä halua paljastua sureviksi toisillemme. Surulle ja sen voimakkuudelle ei ole olemassa mittaria eikä mittaa, suru on aina yksilöllinen kokemus. Pulkkisen tutkimuksen taustalla on 2000 luvun alussa koottu kirjeaineisto, jossa kansalaiset kertovat kokemuksiaan läheisensä menettämisestä. Tähänkin kaivattaisiin uudenlaista lähestymistapaa. Surun sanoittamisella eli siitä puhumisella on merkitystä, surusta siis voi ja kannattaa puhua.. Jos kuollut on iäkäs ihminen, niin kuolemaa pidetään helpommin luonnollisena ja ajatellaan, että sen ei tavallaan pitäisi aiheuttaa niin suurta surua, kuin esimerkiksi lapsen kuolema. 10 VÄITÖSTUTKIMUS Teksti: Leena Valkonen M ari Pulkkinen väitteli aiheesta elokuussa Helsingin yliopistossa. – Surulle ei kuitenkaan ole päätepistettä, vaan se kulkee kudelmana mukana läpi elämän, mutta muuttaa luonnollisesti muotoaan matkan varrella. Perinteiset rituaalit, kuten hautajaisjärjestelyt, ovat siirtyneet yhä enemmän ammattilaisten käsiin. Tutkimukseni perusteella varsin moni suhtautui lääkärissäkäyntiin ja lääkkeisiin epäröiden tai kriittisesti. Hän kiinnostui surun tutkimuksesta omien kokemustensa pohjalta. – Läheisen ihmisen menettäminen on aina kokonaisvaltainen kokemus. Lopulta surevalle jää vain melko byrokraattisia velvollisuuksia ja käytännön toimia, joita joskus kirjaimellisestikin jalat rakoilla hoidetaan, kuten yhdessä kirjeessä mainittiin. – Itseäni hämmästyttää myös se, että työikäisten surua hoidetaan ensisijaisesti lääkärin vastaanotolla, jossa tarjotaan suruun sairauslomaa ja reseptilääkkeitä. Kirjeissään ihmiset kävivät läpi elämänkaarensa eri vaiheissa tapahtuneita menetyksiä, ei ainoastaan lähimenneisyydessä tapahtuneita
– Siinä auttaa samankaltainen kokemusmaailma, on menetetty läheinen. Surun sanoittamisella eli siitä puhumisella on merkitystä, surusta siis voi ja kannattaa puhua. Dialogista on aina hyötyä, keskustelu ja surun sanoittaminen kannattelevat. Suru ei ole tilapäinen häiriötila, josta tulisi päästä yli ja selviytyä. Korostaisin kuitenkin sitä, että ei otettaisi kantaa toisen surun suuruuteen ja yritettäisi määritellä sen kestoa, sillä sellaisia rajanvetoja ei ole mahdollista tehdä. Sitäkin voisi pohtia, toimisivatko sekaryhmät paremmin. – Paljon pohditaan myös sitä, miten surevan kanssa voi keskustella ja mitä pitää sanoa. Tekisikö se tilanteita yhtään helpommaksi surevan kannalta. Suru olisi näkyvillä ja tunnistettavissa. Suru on myös kehollista ja koskettaminen on yksi keino, jolla surevalle voi osoittaa myötätuntoa. Mari Pulkkinen kertoo, että monet kokevat hyötyvänsä vertaistoiminnasta. Monet sanovat, ettei minua kukaan ymmärrä, eikä sanoja kokemukselle löydy, Mari Pulkkinen toteaa. Sururyhmiä järjestävät muun muassa seurakunnat. Tutkimuksessani havaitsin, että monet surevat kokivat osanoton puutteelliseksi ja se raskautti heidän arkeaan. Kielellisellä tasolla surun käsitteellistäminen on meille vaikeaa. Tässä on edelleen iso kehittämisen paikka. Jos sanoja ei syystä tai toisesta ole käytössä, voi käyttää muita tapoja. Voiko suru näkyä. – Haluaisin rohkaista siihen, että uskalletaan rohkeasti heittäytyä dialogiin. Apukeinoja surun käsittelyyn Onko vertaisryhmistä apua surevalle. Väitöstutkimuksensa pohjalta Pulkkinen on pohtinut, pitäisikö suru tehdä näkyväksi ja jos, niin miten. Mielestäni tärkeä viesti sureville ja ammattilaisille on, että surun voi tulkita pysyväksi kokemukseksi ja olemisen tilaksi. Ryhmiä on myös erikseen esimerkiksi leskille, lapsensa menettäneille ja itsemurhan tehneiden läheisille. Nuoret, vastavalmistuneet henkilöt sanovat, että he kaipaisivat enemmän tietoa ja työkaluja kuoleman ja surun kohtaamiseen. – Sanat ovat kuitenkin siltoja ihmisajatusten välillä. – Hoitoja hoiva-ammattilaisten koulutuksessa kuoleman ja surun käsittely on edelleen hyvin vähäistä, vähimmillään muutamia rivejä opetusmateriaalissa. Miten se vaikuttaisi käyttäytymiseemme. Esimerkiksi rakkaus on surun kaunis kääntöpuoli. Hoitoja hoivayöntekijät kohtaavat työssään myös surevat omaiset ja läheiset. Ne osoittaisivat, että menetykset ovat monenlaisia. Uskontotieteilijä Mari Pulkkisen väitöskirja Salattu, suoritettu ja sanaton suru – Läheisen menettäminen kokonaisvaltaisena kokemuksena tarkastettiin 17.8.2016 Helsingin yliopistossa.. 11 Vanhustyö 6 • 2016 pyristelyn sijasta surua kannattaisi vaalia, sillä murheen kokeminen on ihmiselämässä merkityksellistä. – Tutkimukseni mukaan suomalaista surua voidaan kuvata tunnetasolla salatuksi, toiminnallisessa mielessä suoritetuksi ja kielellisten ilmausten osalta sanattomaksi, Pulkkinen kiteyttää. Olisi tärkeää, jos pystyisimme tavallaan laskeutumaan surun syliin kuuntelemaan, mitä sillä on meille kerrottavaa. Olen miettinyt, olisiko hyvä, jos surulle edelleen olisi ulkoisia tunnusmerkkejä, vaikka koru, jos sellaista haluaa käyttää. – Aikaisemmin suomalaisessa surussa oli tunnusmerkkejä, kuten mustat vaatteet, suruharsot hautajaisissa ja surunappi rinnassa. Vertaisryhmissä kokemuksen jakaminen on keskeistä
Heistä noin parikymmentä on kouluttautunut käytettäväksi saattohoidon tukena koko Heinolan kaupungin alueella, jos iäkkään kuolevan henkilön seuraksi toivotaan toista ihmistä. Saattohoitoa on pystytty järjestämään tauotta jopa yöaikoihin. Kun saattohoitopäätös on tehty, soitetaan Jyränkölästä sattohoitoringille ja he sopivat keskenään vapaaehtoisvuorot. Monen pelkona on joutua kuolemaan yksin. 12 V anhustyön keskusliiton jäsenyhteisössä Heinolassa toimivassa Jyränkölän setlementissä on saattohoitoa kehitetty aktiivisesti vuodesta 2010 lähtien, jolloin sosiaalija terveysministeriön saattohoitosuositukset julkaistiin. Saattoa tehdään niin kodeissa kuin hoivayksiköissä ja sairaaloissa. Vapaaehtoiset saattohoidon voimavarana omaisilta ja asukkailta kyselyjä, voisiko samassa hoitopaikassa asua elämänsä loppuun asti tutussa ympäristössä tuttujen hoitajien hoidossa. Jyränkölässä on kehitetty saattohoitokansio sekä saattohoitokori vapaaehtoisen tueksi. Ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteistoimintaa Kirsti Rantalan mielestä tärkeintä saattohoidossa on inhimillinen kiireetön läsnäolo ja kuolevan yksilöllinen kohtaaminen. Lisäksi olimme paljon miettineet, miten kuolemaa lähestyviä ihmisiä voisi tukea ja miten hoitaa, ettei kuolemaa tarvitsisi kohdata yksin. Vapaaehtoinen on kuolevan tukena, ammatilliset toimet kuuluvat ammattihenkilöstölle. – Meille henkilökunnalle oli tullut Teksti ja kuva: Leena Valkonen Vapaaehtoisille rinnalla kulkijoille on tarvetta saattohoidossa. Materiaaleista löytyy tuTOIMINTAMALLI. Vapaaehtoisten vuorot kestävät yleensä muutaman tunnin ja sitten vuoro vaihtuu. Saatto on kuolevan ja hänen läheistensä rinnalla kulkemista, lähinnä kuuntelemista ja läsnäoloa. Saattohoitopäätöksen tekee aina lääkäri ja saattohoidon tilanne saattaa kestää muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Jyränkölän setlementin vapaaehtoisverkostossa on yli sata vapaaehtoista. Ratkaisu löytyi läheltä oman setlementin vapaaehtoistoiminnasta, hoivapalvelujohtaja Kirsti Rantala kertoo. Vapaaehtoistoimijat ja hoitoja hoivayksiköt ovat yhä systemaattisemmin ryhtyneet kouluttamaan ja ottamaan mukaan vapaaehtoisia myös saattohoitoon. Yhdessä vapaaehtoistyön vetäjän Teija Naakan ja talon henkilökunnan kanssa kehitettiin vapaaehtoisten koulutus saattohoidon avuksi
Vapaaehtoisen tulee tiedostaa, että vuorovaikutus ei ole pelkkää keskustelua, vaan se tapahtuu toisella tietoisuuden tasolla, katseella ja kehon kielellä, Teija Naakka lisää. Teija Naakka sanoo, että vapaaehtoistoiminnan puolella on keskeistä tiedon levittäminen aiheesta ja uusien vapaaehtoisten rekrytoiminen. Palautteen mukaan saattohoidossa olevat ovat kokeneet olonsa turvalliseksi, koska ei ole tarvinnut olla yksin. Hoitohenkilökunta on kokenut, että on voinut ilman huonoa omaatuntoa keskittyä ammattinsa mukaiseen työhön, kun vapaaehtoinen on ollut kuolevan tukena. Lisäksi omaiset ovat saaneet lepotaukoja vapaaehtoisten avulla. – Toiminta saattohoidossa on vapaaehtoista, mutta vaatii astetta enemmän sitoutumista. Tehtävä saattohoitovapaaehtoisena T erttu Sihvo, 75, on toiminut Jyränkölässä saattohoitovapaaehtoisena jo useamman vuoden. – Jyränkölässä asiat on organisoitu hyvin ja tiedämme koulutuksen kautta, mitä meiltä odotetaan ja miten toimimme. Elämä on suuri arvoitus. – Pyrimme tarjoamaan vapaaehtoisille omia vertaisryhmiä ja osallistumismahdollisuuksia myös yleisiin saattohoidon koulutuksiin ja tapahtumiin. Kuolemasta on tullut luonnollinen osa elämää. Me olemme saatettavaa varten ja jos läsnäolomme auttaa häntä, niin tavoitteemme on saavutettu. Olin saattanut oman mieheni 11 vuotta sitten ja jotenkin ehkä oman kokemukseni kautta vapaaehtoistyö saattohoidossa alkoi kiinnostaa. Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistyksen kanssa olemme järjestäneet yhteisiä tapahtumia ja tutumiskäyntejä saattohoitokoteihin. Kuolemakin on hidas, vaivalloinen prosessi. Keskeistä on, että ei pelkää kuolemaa ja pystyy olemaan läsnä. Luen tai laulan, jos saatettava niin haluaa. Kuolemakin on shokki, se salpaa hengityksen. Joskus meille sanotaan, että olette te ihmeellisiä ihmisiä, kun jaksatte täällä päivästä toiseen. Keskustelen, jos saatettava niin haluaa ja jaksaa. – Olin tehnyt aiemminkin monenlaista vapaaehtoistyötä ja pitkään mietin saattohoitovapaaehtoiseksi ryhtymistä. Omaiset ovat sanoneet, että vapaaehtoisen läsnäolo on ollut tärkeää, he ovat osanneet opastaa ja tukea myös omaisia. Mutta usein olen miettinyt, kukakohan niissä tilanteissa antaa ja kuka saa. Saattohoidosta puhuminen tärkeää Nyt Jyränkölän saattohoitovapaaehtoistoiminnassa on meneillään kuudes toimintavuosi. Sielu matkaa tuntemattomaan -Sieltäkö se on tullut maailmaan. Vapaaehtoisen tulee tiedostaa, että vuorovaikutus ei ole pelkkää keskustelua, vaan se tapahtuu toisella tietoisuuden tasolla.. Synnymme tänne hitaasti vaivalla ja tuskalla. Vanhustyön keskusliitto ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen palkitsivat Heinolassa toimivan Jyränkölän Setlementin kehittämän vanhusten saattohoitomallin vuoden 2014 vanhustekona. Terttu Sihvon ajatelmia: Ensimmäinen saattohoitokerta Tässä selittämättömän edessä koen itseni pieneksi, mitättömäksi. hoitotahdosta ja kuolemaan liittyvistä järjestelyistä. – Kehitettävää toki on edelleen ja puhumalla on tähän asti selvitty. – Kirjoittelen paljon ja yritän ymmärtää niin elämää kuin kuolemaa. Henkilöstö tarvitsee työnohjausta ja tukea. Kaukana olevat omaiset ovat puolestaan kiittäneet siitä, että heidän läheisensä luona on toinen ihminen. Tavoitteena on saatettavan luona saada aikaan levollisuus, olla kuuntelijana ja läsnä. Kirjoittaminen on yksi tapa purkaa ja käsitellä asioita. Korissa on tarvikkeita, esimerkiksi soitin ja levyjä, runokirjoja, lempeävaloinen pöytälamppu sekä hierontaöljyä käsien ja jalkojen hierontaa varten, Rantala mainitsee. Kansalaisopistossa on ollut avoimia luentoja yleisölle mm. Pidän kädestä ja kampaan hiuksia. Koemme shokin. Kirsti Rantalan mukaan saattohoidon vapaaehtoistoiminnan organisoinnin tie on välillä ollut mutkainen, mutta rajapinnat eri toimijoiden välillä ovat hioutuneet. Aiheen esilläpito ja henkilöstön jatkuva koulutus on tärkeää. 13 Vanhustyö 6 • 2016 kea ja tietoa saattohoitoprosessiin. Vapaaehtoistyötä tehdään omalla persoonalla ja omilla tiedoilla ja taidoilla
Ihminen on yhtä arvokas, vaikka hän ei olisi maksanut eläissään senttiäkään veroja, tai on elämänvaiheessaan sairautensa vuoksi toisten avun varassa. Se pitäisikin mieltää ennemminkin potilaan omien arvojen ilmaisuna, keskustelun avauksena hänen kanssaan ja perustana laajemmalle ja yksilölliselle hoitosuunnitelmalle. vakavia keuhkosairauksia, dementiaa, sydämen vajaatoimintaa tai vaikeita, kuolemaan johtavia neurologisia sairauksia sairastavat ihmiset. Näihin kuuluvat erityisesti potilaslain mukainen potilaan oikeus hänen terveydentilansa edellyttämään hyvään hoitoon sekä terveydenhuollon ammattihenkilön ammattieettiset velvoitteet, jotka on kirjattu lakiin terveydenhuollon ammattihenkilöistä. Potilaalle ei kuitenkaan voi ehdottaa hoitoa, joka ei kuulu hänen sairautensa. Ritva Halila Pääsihteeri, ylilääkäri Valtakunnallinen sosiaalija terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) Saattohoidon toteuttamisen eettinen perusta – miksi on väärin olla hoitamatta Keskustelualoite Perinteisiä lääketieteen eettisiä periaatteita ovat ihmisen autonomia, hyvän tekeminen, vahingon välttäminen ja oikeudenmukaisuus, myöhemmin näihin periaatteisiin on lisätty myös ihmisarvon kunnioitus sekä hyödyn maksimointi. Erityisesti valmiiden hoitotahtomallien tulkinta on kuitenkin usein ongelmallista, ja ongelmia on myös silloin, jos hoitotahdon laatimisesta on kulunut vuosia. Elämän loppuvaiheen hoidossa korostuu ihmisarvon kunnioitus sekä myös autonomia, itsemääräämisoikeus. Hänen toiveitaan pitäisi huomioida ja toteuttaa mahdollisuuksien mukaan. Sairauden luonne ja elämän loppuvaiheen hoito on näissä sairauksissa erilaista, mutta yhtä lailla vaikeista oireista kärsivillä potilailla on oikeus hyvään hoitoon ja huolenpitoon. Saattohoitovaihe kestää usein päivistä viikkoihin, harvoin pidempään. Sitä ennen hoitoa toteutetaan yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Hoitotahto on yksi osoitus henkilön tahdonilmaisusta. Ihmisarvo on ihmisoikeussopimuksiin kirjoitettu periaate, jonka mukaan se on jokaisella yhtäläinen ja jakamaton, riippumaton ihmisen iästä, sukupuolesta, ja myös muun muassa terveydentilasta tai hyödyllisyydestä. Tämä ei tarkoita sitä, että elämää olisi ylläpidettävä kaikin mahdollisin keinoin mahdollisimman pitkään, vaan koko ajan punniten hoidon ja hoivan hyötyjä ja haittoja olemassa olevan tiedon pohjalta. Sittemmin ohjeet on kumottu, mutta potilaan hyvää hoitoa elämän lopussa määrittelevät ja säätelevät muutakin terveydenhuoltoa koskevat säännökset. Saattohoitoa tarvitsevat monet muut potilaat, mm. Myös saattohoidossa olevalla potilaalla on itsemääräämisoikeus. Riippumatta siitä, onko potilas ilmaissut hoitotahdolla hoitoaan koskevan tahtonsa, potilasta on hoidettava muiden eettisten periaatteiden mukaisesti, pyrkien hyvään ja välttäen vahinkoa. Palliatiivinen hoito voi kestää sairaudesta riippuen jopa vuosia. Hoitotahto on harvoin yksityiskohtainen, koska potilaan sairauden kulkua pystytään harvoin ennustamaan etukäteen. On myös muistettava, että hoitotahto tulee voimaan ja noudatettavaksi vasta silloin, kun potilas ei enää itse pysty osallistumaan hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Saattohoito on osa palliatiivista eli oireenmukaista hoitoa, jota taas kuvataan hoitona jolla pyritään hoitamaan potilaan oireita yrittämättä enää parantaa usein kuolemaan johtavaa sairautta. Saattohoitoa ovat kehittäneet eniten syövän hoitoon erikoistuneet terveydenhuollon ammattihenkilöt ja yksiköt. 14 S aattohoito on vaikeasti sairaan potilaan hoitoa elämän lopussa, hänen saattamistaan kuolemaan. Potilas voi suostua hoitoon tai kieltäytyä hoidosta hänelle esitettyjen vaihtoehtojen pohjalta. Potilaslaissa todetaan, että mikäli henkilö on ilmaissut edeltä tahtonsa hoitoonsa, sitä on noudatettava, jos potilas ymmärtää hoitotahdon merkityksen. Saattohoidon kehittäminen on lähtenyt Suomessa liikkeelle Lääkintöhallituksen terminaalihoitoa koskevasta ohjekirjeestä vuodelta 1980
Esimerkiksi palliatiivinen sedaatio, jossa potilas voidaan nukuttaa tilanteessa, jossa muut hoitokeinot eivät lievitä potilaan oireita riittävästi. Annamme mielellämme lisätietoja yleishyödyllisestä toiminnastamme: p. Tässä terveydenhuollon ammattihenkilö joutuu punnitsemaan tietoa, potilaan yleistilaa, muuta lääkitystä sekä sairauden luonnollista kulkua. 03 647 090, www.ilonpisara.net Jyränkölän Setlementti ry tarjoaa laadukasta, kodikasta ja lämminhenkistä palveluasumista ikääntyneille ja erityisryhmille. Tehohoito on mielekästä hoitoa, jos sillä pyritään potilaan terveydentila palauttamaan sairautta tai sairaskohtausta edeltävälle tasolle. Terveydenhuollon ammattihenkilöitä ei peruskoulutuksessaan useinkaan opeteta kohtaamaan kuolevaa potilasta tai kuolemaa. Kipulääkkeet ovat myös kehittyneet merkittävästi. Meiltä saat yksilöllistä palvelua, maukasta ruokaa ja edullisen vuokra-asunnon. Kuitenkin merkittävintä myös ammattihenkilölle samoin kuin potilaalle ja hänen läheisilleen voi olla se, että ammattihenkilö voi saattaa potilaansa mahdollisimman rauhallisena ja onnellisena rajan toiselle puolelle. Elvytys ei välttämättä enää ole rationaalinen vaihtoehto tilanteessa, jossa sillä aiheutetaan vain lisää kärsimystä ja kipua ja sydämen toiminnan käynnistyminen elvytyksen seurauksena epätodennäköistä. Tehostettu palveluasuminen on mahdollista puitesopimuksin tai palvelusetelein. Jos omaa kokemusta tai tietoa ei ole, yllättävissä tilanteissa on helpompaa lähettää potilas eteenpäin kuin pysähtyä rinnalle, olla hiljaa ja kuunnella, lääkitä ja odottaa. Kuolevia potilaita hoitavien on siksi opiskeltava ja parannettava taitojaan potilaittensa parhaaksi. Palliatiiviseen ja saattohoitoon on kehitetty viimeisten vuosikymmenten aikana aivan uudenlaisia hoitoja, joissa voidaan tehokkaasti lievittää potilaan kokemaa kipua ja kärsimystä. Ehkä suurin haaste kuolevan potilaan hoidossa on ymmärrys elämän rajallisuudesta. Pääkaupunkiseudulla ja Päijät-Hämeessä on jo useita sopimuskuntia. 5, 00640 Helsinki, puh. Heinolan keskustassa on neljä palvelutaloa, joissa on neljä dementiaryhmäkotia ja 177 palveluasuntoa. Ei ole mielekästä kytkeä henkityslaitteisiin, infuusioihin ja dreeneihin pitkään vaikeaa sairautta sairastavaa ihmistä, jos sillä pystytään pidentämään elämää vain muutaman päivän, jos sitäkään. Anna aivoillesikin hyvä joululahja! www.miinasillanpaa.fi/impulssi HYVÄÄ JOULUA! GOD JUL! Yksilöllistä hoitoa ja huolenpitoa myös joululomalla. 050 463 0697 www.jyrankola.fi Elämäniloa Jyränkölästä! OULUNKYLÄN KUNTOUTUSSAIRAALA OULUNKYLÄN SAIRASKOTISÄÄTIÖ Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Käskynhaltijant. Teknologian kehittyessä kasvaa myös hype ja harha kuolemattomuudesta ja lääketieteen loittonevista rajoista. (09) 752 712, www.okks.fi. On tärkeää että jokainen kuoleva potilas saa tarpeensa ja oireittensa mukaista parasta mahdollista hoitoa. Rauhaisaa joulunaikaa! Hatunniementie 41, Hämeenlinna Puh. 15 Vanhustyö 6 • 2016 hoitoon, tai josta on todennäköisimmin enemmän haittaa kuin hyötyä. Joululahja sinulle! Tekemistä jouluksi: tutustu Impulssiin ja viihdy monipuolisten harjoitusten, visailujen ja vinkkien parissa
Saamieni tietojen pohjalta kuuntelen ja kuulostelen, kaipaako joku juttuseuraa tai vain ihmistä vierelleen, kuvailee Elina Lamminmäki tavallista vapaaehtoisen käyntiä Puolarmetsän sairaalan saattohoito-osastolla, Puolarvillassa Espoossa. Ollaan Ihmisiksi! -hankkeen projektipäällikkönä työskentelevä Lamminmäki on sisällyttänyt vapaaehtoistoiminnan luontevaksi osaksi Raha-automaattiyhdistyksen tuella tehtävää Eloisa ikä –avustusohjelman hanketyötä. Siitä asti olen sitten ollut mukana toiminnassa. Vapaaehtoissuhteet ovat kovin erilaisia, lyhyimmillään se saattaa kestää vain yhden tapaamiskerran. Sen jälkeen olemme räätälöineet tapauskohtaisesti sovelTeksti ja kuva: Tiina Hailla Vapaaehtoisena saattohoitopotilaalle Eloisa ikä -ohjelmaan kuuluvan Ollaan Ihmisiksi! -hankkeen vapaaehtoistoiminnan tarkoitus on lievittää pääkaupunkiseudulla asuvien iäkkäiden yksinäisyyden ja turvattomuuden tunnetta. Tärkeintä on sairaalaan mennessä olla mieli avoin ja kuulostella herkällä korvalla, mihin minua tällä käyntikerralla tarvitaan. Yksi Suomen Raamattuopiston Säätiön kolmivuotisen lähimmäispalveluhankkeen toimintamuodoista on vapaaehtoistyö saattohoidossa Joskus vain se, että joku istuu siinä vieressä ja pitää kädestä kiinni, tuntuu hirveän hyvältä.. Potilaalla ei ehkä ole läheisiä sukulaisia elossa tai he asuvat kaukana, kun taas minulle espoolaisena eläkeläisenä sopii hyvin sairaalassa käynti vaikkapa päiväkävelyyn yhdistettynä. – Työelämässä ollessani havaitsin, että joidenkin kuolevien luona ei käynyt juuri ketään, kertoo hiljattain hoitotyöstä eläkkeelle jäänyt Riitta Luhtasela. Saattohoitopotilaiden luona vapaaehtoisena käyvät kolme Vanhustyö-lehden haastatteluun osallistunutta naista Lea Mäkeläinen, Riitta Luhtasela ja Irmeli Puukka kertovat, että tärkeintä on olla omana itsenään läsnä toiselle ihmisille. Me Ollaan Ihmisiksi! -hankkeesta olemme tuoneet Puolarmetsän valmiiksi olemassa olevaan kuvioon lisää resursseja ja volyymia. Se rytmittää arkea ja yhdistää, sanoo Luhtasela. Jo ennen Raha-automaattiyhdistyksen rahoituspäätöstä meillä oli niin positiivinen ennakkotytinä, että uskalsimme SRO:n kansanopiston kanssa ottaa rohkeasti varaslähdön ja järjestää loppuvuodesta 2014 viikonlopun mittaisen saattohoidon koulutuksen ”Kuolevaisena kuolevan rinnalla”. Toisessa ääripäässä ovat tapaukset, joissa potilas palaa sairaalajakson jälkeen vielä kotiin ja vapaaehtoinen tapaa häntä joko siellä tai sairaalassa uuden hoitojakson yhteydessä. – Espoon kaupunki, seurakuntayhtymä ja Puolarmetsän sairaala järjestivät koulutuksen, johon haettiin ja haastattelun jälkeen meitä aloitti 16 henkilöä. Tutustu ohjelmaan www.eloisaikä.fi Twitter #eloisaikä V edän vapaaehtoisen liivin päälleni ja kävelen toimistoon kuulemaan hoitajilta, mitä osastolle kuuluu. Perusteellinen koulutus kesti tammikuusta huhtikuuhun ja sen päätyttyä meitä vapaaehtoisia aloitti 5-6. Joku kävi kerran, ja se jäi siihen; ennakko-odotukset saattohoitovapaaehtoistyöstä olivat olleet erilaiset. 16 Näillä sivuilla esitellään Eloisa ikä -ohjelman hankkeita, toimintaa ja tuloksia. Valmennus vapaaehtoistoimintaan tärkeää Pisimpään saattohoitopotilaiden luona vapaaehtoisena käynyt Lea Mäkeläinen kertoo aloittaneensa tehtävässä nelisen vuotta sitten. Se alkoi 3Dosastolla. Yhteistyö on ollut mutkatonta ja kaikkia osapuolia hyödyttävää. – Lea on tavallaan ruumiillistuma tavasta tehdä yhteistyötä vapaaehtoisverkostossa, kuvailee Lamminmäki. Osa kurssilaisista kävi vain tutustumiskerran osastolla ja sanoi heti, ettei tämä ole mun juttu, vaikka olikin läpäissyt kurssia edeltävän haastattelun
Sitä jollakin tapaa kokee, että on pystynyt kohtamaan potilaan kanssa. Potilaan ja omaisen välinen vahva tunneside saattaa tehdä kohtaamisen raskaaksi. Tahdikkuus ja arvostus ovat avainsanoja tässä toiminnassa, kiteyttävät saattohoitopotilaiden luona vapaaehtoisena käyvät Lea Mäkeläinen (vas.), Riitta Luhtasela, Irmeli Puukka ja Elina Lamminmäki. Tällaiseen tilanteeseen ulkopuolisen vapaaehtoisen mukaan tulo voi olla kuin virkistävä tuulahdus, joka keventää oloa. Sitä on vaikea selittää, sillä monasti kohtaamisessa ei juuri puhuta, sanoja ei ole tai niitä ei tarvita. Omainen tekee surutyötä, vapaaehtoinen keventää Omaiset kokevat vapaaehtoisten tekemän työn arvokkaana. Monet omaiset kokevat syyllisyyttä, kun eivät ehdi käydä useammin tai viipyä pidempään kuolevan läheisen luona. Sen käyneillä on mahdollisuus päästä vapaaehtoiseksi myös Kaunialan Sairaalaan, jonka kanssa olemme aloittamassa yhteistyötä, kertoo Lamminmäki. Saattohoidon vapaaehtoisia tarvitaan eri paikoissa – siellä, missä kuollaan. Etkö nyt mitään muuta keksinyt. On vain sielujen kohtaaminen. Ihmisillä on niin erilaiset koulutustaustat ja työja elämänkokemukset, että totesimme tällaisen sovelletun koulutuksen toimivan paremmin. Joskus vain se, että joku istuu siinä vieressä ja pitää kädestä kiinni, riittää.. Heille välittyy tunne siitä, ettei läheisen tarvitse olla yksin. Ensi keväänä Puolarvillan toiminta päättyy ja Villa Glims –niminen saattohoidon yksikkö avautuu uudessa Espoon sairaalassa. 17 Vanhustyö 6 • 2016 letun koulutuksen vapaaehtoistoiminnan aloittaville. Järjestämmekin taas napakan, päivän pituisen peruskoulutuksen ensi tammikuussa. – Joskus vapaaehtoinen onkin omaista varten, kertovat haastateltavat. Kyseessähän ovat jäähyväiset, ja läheiseltä pelkkä läsnäolo vaatia paljon voimia. Mikä on antoisinta vapaaehtoistyössä. Viime talvena Puolarmetsän sairaalaan saatiin oma saattohoito-osasto, Puolarvilla, ja sen jälkeen vapaaehtoiset ovat käyneet siellä. Usein kysytään, että eikö se ole kamalan raskasta käydä kuolevan luona. Potilas ei ehkä enää jaksa mitään, mutta omainen tekee surutyötä. — Olen usein miettinyt, että onko väärin; saako minulla edes olla niin köykäinen olo vierailulta lähtiessäni
Hulluimmatkin ideat käyttöön! Avoin ja kunnioittava vastaanotto myös ryhmäläisten ideoille ja toiveille. Tällöin varmistamme sen, että kaikki sujuu hyvin ja vältytään ongelmilta. Joissain ryhmissä aktiivista vetäjää ei aina löydy, jolloin ryhmän vetäminen on meidän vastuullamme. Ottakaa rohkeasti yhteyttä eri tahoihin ja ehdottakaa yhteistyötä. Vaikka Etelä-Pohjanmaan Muistiyhdistyksen keväällä 2016 päättyneen hankkeen työntekijät lähtivät omille teilleen, jatkuu kerhotoiminta vireänä, iloitsee yhdistyksen toiminnanjohtaja Minna Huhtamäki-Kuoppala. Vanhustyö-lehden toimitus haastatteli syksyllä toiminnassa aloittaneita uusia työntekijöitä Virve Rinnettä ja Outi Riihimäkeä: Millaisia ryhmiä ja toimintaa tällä hetkellä on käynnissä. Paikallisen muistiyhdistyksen toimesta järjestettävissä Kylille kulttuuria -ryhmissä vähennetään kulttuurin ja taiteen keinoin ikäihmisten syrjäytymistä. Lisäksi järjestämme tapahtumia ja näyttelyitä, joihin kaikki ovat tervetulleita. Ryhmän kokoontuessa itseohjautuvasti on tärkeää, että olemme yhteydessä ryhmänvetäjään säännöllisesti. Olemme taustatukena ja käymme ryhmässä n.2-4 kertaa vuodessa. Kuvassa Simca tonni, korjaamojen onni -museoauton ratissa Virve ja pelkääjän paikalla Outi.. Teemme yhteistyötä mm. Näettekö jonkinlaisia riskejä. Ja miten niistä voi selviytyä tai miten niitä voi ennakoida/ ennaltaehkäistä. Yhteinen kahvittelu ja kuulumisten vaihto ovat tärkeä osa ryhmätoimintaa. Silloin voimme kokeilla uutta paikkaa, aikaa ja aihetta. Useissa muissa ryhmissä aiheet vaihtelevat tuolijumpasta askarteluun. Toiminnassa on tärkeää, että ryhmän ohjelma tai aihe on mielekästä ryhmäläisille ja sen vuoksi on tärkeää ottaa heidän toiveensa huomioon. Ryhmän vetäjä voi aina olla yhteydessä meihin. Aina ei uusi ryhmä ota tuulta alleen, eikä osallistujia ole tarpeeksi. Vanhoja, kunnostettuja ja kauniita nuorisoseurantaloja löytyy ympäri Etelä-Pohjanmaata. Mainostamisella on keskeinen tehtävä saada väkeä paikalle ensimmäiselle kerralle suunnittelemaan tulevaa toimintaa. Millaisia terveisiä, oppimiskokemuksia haluaisitte kertoa lehden lukijoille / muille verkostomaista kehittämistyötä tekeville. Ryhmän käynnistyessä olemme aktiivisesti mukana, mutta kannustamme ryhmää kokoontumaan itseohjautuvasti aktiivisen ryhmäläisen johdolla. 18 R yhmiä on yhteensä 15 ja ne kokoontuvat nuorisoseuroilla, kylätaloilla tai kirjastoissa elävöittäen samalla kyläkulttuuria. Lisätietoa: www.muistiyhdistys.fi Teksti, toimittanut: Tiina Hailla Kuva: Antti Rinne Etelä-Pohjanmaalla viedään Kylille kulttuuria Eloisa ikä -ohjelmassa mukana olleessa Kulttuurista muistoja -hankkeessa palvelumuotoiltiin vakituista ryhmätoimintaa Etelä-Pohjanmaalle. Ryhmät vierailevat myös toistensa luona. Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseura ry:n ja kuntien kanssa. Käsityökerhossa vapaaehtoinen vetäjä esittelee uusia malleja, yhteislauluryhmässä lauletaan tuttuja lauluja ja Vanhat valokuvat-ryhmässä kerätään ja tallennetaan vanhoja valokuvia ja kuvien tarinoita digitaaliseen muotoon. Monellako paikkakunnalla ryhmätoimintaa on – ja mitkä ovat toiminnan käynnistymisen edellytykset. Ryhmätoimintaa järjestetään 12 paikkakunnalla. Aina ei kaikki suju, silloin otetaan uusi suunta
Hoidossa korostuu kivun ja muiden oireiden lievitys, henkisestä hyvinvoinnista huolehtiminen ja läheisten tukeminen. Hanketta rahoittaa Euroopan komission puiteohjelma EU FP7, paitsi Sveitsiä, joka on mukana omarahoitteisesti. Hoitoa voidaan tarjota kuolevalle ihmiselle hänen kodissaan, ympärivuorokautista hoitoa tarjoavassa hoitokodissa, saattohoitokodissa ja sairaalassa. Valtaosa kuolee terveyskeskusten vuodeosastoilla, lähes joka toinen. Osatutkimus I: Millaista on hyvä elämän loppuvaiheen hoito. Laadukkaan hoitotyön lisäksi on tärkeää, että elämän loppuvaiheen hoito on yhdenvertaista ja saatavilla kaikille asuinpaikasta riippumatta. Keskeistä on, miten kuolemaa lähestyvä ihminen tulisi kohdata, miten häntä tulisi hoitaa ja kenen toimesta hoito tulisi järjestää. Tiedonkeruuseen osallistui yhteensä 91 julkista ja yksityistä ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaa organisaatiota eri puolella Suomea. 20 K uolemaa lähestyvän ihmisen hoidon perusta on hoitotahto, joka korostaa ihmisarvon ja itsemääräämisoikeuden kunnioittamista. Nyt Suomessa hoidon laatu ja saatavuus vaihtelee paikkakunnittain. Lisäksi kartoitetaan henkilöstön asenteita ja osaamista sekä hoitoa tarjoavan organisaation tietoja. Lisäksi mukana on Euroopan johtavia asiantuntijoita, tutkijoita ja kouluttajia, sekä sidosryhmien jäseniä kuten AGE Platform Europe, Alzheimer Europe, European Forum for Primary Care ja European Association for Palliative Care. Vastaava Teksti: Marika Kylänen, Paula Andreasen, Suvi Peltola, Teija Hammar, Rauha Heikkilä, Minna-Liisa Luoma, ja Harriet Finne-Soveri Kuva: Varpu Kettunen Eurooppalainen elämän loppuvaiheen hoidon tutkimusja kehittämishanke PACE Euroopassa elämän loppuvaiheen hoidon tutkimukselle ja kehittämiselle on kasvava tarve. Osatutkimuksessa I kerätään tietoa kuolleiden asukkaiden elämän loppuvaiheen hoidosta omahoitajan, lääkärin ja läheisen näkökulmista. PACE-hankkeen tavoite Eurooppalainen elämän loppuvaiheen hoidon tutkimusja kehittämishanke PACE (Palliative Care for Older People in Care and Nursing Homes in Europe) vastaa osaltaan näihin haasteisiin vuosina 2014–2019. Näin on erityisesti iäkkäiden ympärivuorokautisessa hoidossa ja kotihoidossa. Siihen osallistuu seitsemän maata: Alankomaat, Belgia, Italia, Englanti, Suomi, Puola ja Sveitsi. Hankkeessa tutkitaan elämän loppuvaiheen hoitoa koskevia asenteita, hoidon laatua, henkilöstön osaamista ja toiminnan kustannusvaikuttavuutta. Suomessa PACEhanke toteutetaan Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella (THL), ja siihen sisältyy kaksi osatutkimusta. Elämän loppuvaiheen hoidon järjestämistä ja etiikkaa ohjaavat kansainväliset ja kansalliset lait ja suositukset, joiden tavoite on luoda edellytykset hyvälle elämälle ja arvokkaalle kuolemalle. Tavoitteena on vertailla ja kehittää erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa asuvien iäkkäiden elämän loppuvaiheen hoidon laatua ja palvelujärjestelmiä Euroopassa. Tavoite on, että jokainen saisi elää asuinpaikassaan kuolemaan asti ilman turhia päivystyskäyntejä ja siirtoja. PACE-hanke on laajuudeltaan merkittävä. TUTKIMUSHANKE. Perusidea on yhdenmukainen Valtakunnallisen sosiaalija terveysalan eettisen neuvottelukunnan (ETENE), Sosiaalija terveysministeriön (STM) saattohoitosuositusten ja Käypä-hoitosuositusten kanssa. Kysymys on hoidon laadun parantamisesta, toimintojen uudelleen järjestämisestä ja resurssien järkevästä kohdentamisesta. Myös kustannusten kannalta elämän loppuvaiheen hoidon järjestäminen on tärkeä kysymys, sillä viimeisen elinvuoden hoidon on todettu kattavan noin 25 % kaikista terveydenhuollon menoista. Laadukkaan hoitotyön lisäksi on tärkeää, että elämän loppuvaiheen hoito on yhdenvertaista ja saatavilla kaikille asuinpaikasta riippumatta
Osatutkimus II: Menestyksen askeleet-ohjelma Osatutkimuksessa II toteutetaan alun perin Englannissa kehitetty ja hoitohenkilöstölle suunnattu PACE Menestyksen askeleet-ohjelma, jonka tavoitteena on kehittää palliatiivisen hoidon käytänteitä. Jokaisella tulee olla mahdollisuus säilyttää arvokkuutensa elämänsä loppuun. Omaisten ja läheisten on todettu saavan enemmän tukea. 21 Vanhustyö 6 • 2016 tiedonkeruu toteutetaan osatutkimukseen II osallistuville organisaatioille. Mukana on 12 ympärivuorokautista hoitoa tarjoavaa organisaatiota Uudeltamaalta, jotka on satunnaistettu kahteen ryhmään. Suomessa PACE-hanke on herättänyt ilahduttavan positiivista kiinnostusta niin kansalaisissa kuin ammattilaisissa. Toinen on interventioryhmä eli he saavat koulutuksen ja toinen on verrokkiryhmä eli he eivät saa koulutusta. Lopuksi myös verrokkiorganisaatioissa työskentelevät ammattilaiset koulutetaan antamaan laadukasta elämän loppuvaiheen hoitoa ohjelman mukaisesti. Kuoleman jälkeiset debriefing-tilaisuudet ovat puolestaan vaikuttaneet myönteisesti hoitohenkilöstön jaksamiseen. Jokaisen kuolevaa lähestyvän ihmisen kohdalla hoidon laatu ratkaistaan yhä uudelleen. Lopuksi on muistettava, että elämän loppuvaiheen hoidon lait ja suositukset ovat tärkeitä mutta ne eivät korvaa koskaan aitoa läsnäoloa ja kohtaamista käytännön tilanteissa. Lisää aiheesta: www.eupace.eu www.thl.fi/pace. Tällä asetelmalla tutkitaan koulutuksen vaikuttavuutta. Elämän loppuvaiheen hoitoa koskevien toiveiden ja mieltymysten selvittäminen on todettu yleistyvän, luonnollisen kuoleman sallimisen lisääntyvän ja tarpeettomien sairaalasiirtojen vähentyvän. Kohti hyvää elämän loppuvaiheen hoitoa PACE-hankkeen tuloksia on odotettavissa vuosien 2017–2019 aikana. Kannustamme jatkamaan arvokasta työtä iäkkäiden elämän loppuvaiheen hoidossa myös tulevaisuudessa. Tutkimusten mukaan sen on todettu lisäävän muun muassa hoitohenkilöstön avoimuutta keskustella elämän loppuvaiheen hoidosta, saattohoidosta ja kuolemasta. Hoidon on todettu onnistuvan parhaiten, jos hoitotahto on tehty mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja sitä kunnioitetaan. Toivottavaa on, että aihe herättää jatkossakin yhteiskunnallista keskustelua ja innostaa kehittämistyöhön, myös ammatillisessa koulutuksessa. THL:n PACE-tiimi on erityisen kiitollinen kaikille hankkeeseen osallistuneille omaisille, läheisille ja ammattilaisille ympäri Suomen –ilman teitä tutkimusja kehittämistyö ei olisi mahdollista. PACE Menestyksen askeleet-ohjelma on ollut käytössä jo aiemmin Englannissa
Sairaanhoitopiirit koordinoivat alueensa saattohoitoa ja suunnitelmissa kuvattiin usein potilaan hoitopolku, kotisaattohoito ja eri laitosten välinen yhteistyö sekä ammattihenkilöiden saattohoidon erikoistumiskoulutusta. Suositusten mukaan ammattihenkilöstö on saattohoitoon erikoistunutta, osaa lievittää saattohoitopotilaan kärsimystä ja kipua, vastaa potilaan tarpeisiin ja toiveisiin, tunnistaa kuolemaan liittyvät merkit sekä tukee potilaan omaisia kuoleman jälkeen. ETENE (2003) julkaisi saattohoitoa käsittelevän teoksen, jossa mm. (Pihlainen 2012a.) Saattohoito lukujen valossa Saattohoitoyksiköiden (Pihlainen 2012b) määrää ja laatua sekä henkilöstön tilannetta selvitettiin sairaanhoitopiireittäin kansainvälisistä kriteereistä muokattujen kansallisten kriteerien mukaisesti (EAPC 2010, Kuntaliitto 2012, Hänninen 2012). Teksti: Aira Pihlainen, TtT ETENEn neuvottelukunnan jäsen 1998 –2010, ETENEn pääsihteeri 2009 2011 Vanhuksen oman tahdon kuuleminen on saattohoidossa olennaista, jota vanhus voi varmistaa hoitotahdon avulla.. Tämä tarkoittaa 540 saattohoitoon erikoistuneen vuodepaikan tarvetta. Saattohoitokysely uusittiin vuosina 2009 ja 2012 sairaanhoitopiireille ja suurimmille kaupungeille. Tällöin suunnitelmissa käsiteltiin usein lakia Potilaan asemasta ja oikeuksista sekä Käypä hoitosuosituksien sisältöjä. Vuonna 2012 saattohoito vuodepaikkojen määrä oli 268 ja perusteilla oli silloin 59 saattohoitopaikkaa eli yhteensä 327. käsitellään potilaan hoitotahtoa. 22 S aattohoidon jatkuvuus turvataan vuorokauden eri aikoina. Saattohoitoa järjestävä laitos vastaa hoidon järjestämisestä, laadusta ja tukee ammattihenkilöstön työhyvinvointia. ETENE (2001) käsitteli kokouksissaan kuolemaa ja saattohoitoa ja teki sairaanhoitopiireille ja terveyskeskuksille kyselyn saattohoidon tilasta. Suosituksissa käsitellään saattohoitopäätöstä, josta vastaa hoitava lääkäri ja hoidon tulee olla yhteistyötä potilaan, omaisten ja moniammatillisen työryhmän kesken. Suomessa vuosittain kuolevista (50 000) henkilöistä noin 12 000 -13 000 kuolevaa ihmistä tarvitsee A-, Bja C-tasoista erikoistunutta saattohoitoa. Saattohoito oli tuolloin laitosja osastokohtaista sisältäen lähinnä ohjeita potilaille ja omaisille. Saattohoitoa järjestetään potilaan kotona, palvelutaloissa ja asumisyksiköissä, sairaaloiden vuodeosastoilla ja saattohoitokodeissa. Vuonna 2009 vastanneista puolella oli saattohoitosuunnitelma ja neljänneksellä suunnitelman teko vireillä ja ne olivat laitostai sairaanhoitopiirikohtaisia. Vuoden 2012 tilanteessa palliatiiviseen hoitoon erikoistuneita lääHyvän saattohoidon kehittäminen Suomessa Sosiaalija terveysministeriön Hyvän saattohoidon suositusten (2010) tavoitteena on edistää kaiken ikäisten ihmisten kuoleman läheisyyteen liittyvää elämää, jossa tärkeää on jokaisen ihmisen ihmisarvo, ainutkertaisuus ja itsemääräämisoikeus. Saattohoitoon erikoistuneen ammattihenkilöstön tarve arvioidaan Bja C-tason saattohoitopaikoissa 1,2 hoitajaa/vuodepaikka ja 0,15 lääkäriä/vuodepaikka. Toisin sanoen tarpeeseen nähden puuttui noin 200 saattohoitopaikkaa. Vuonna 2012 saattohoitosuunnitelmia oli kolmella neljäsosalla vastanneista. (Pihlainen 2010.) Valtakunnallinen sosiaalija terveysalan eettinen neuvottelukunta (ETENE) on lähes kaksikymmenvuotisen toimintansa ajan pyrkinyt edistämään eettisesti korkealaatuista saattohoitoa Suomessa. Hoitotasot ovat potilaan hoidon vaativuuden mukaisesti A-, Bja C-taso. Näistä C-taso on vaativin, johon lähinnä kuuluvat saattohoitokodit sekä yliopistoja keskussairaaloiden saattohoitopaikat
Näistä lääkäreistä 65 toimi saattohoitokodeissa. Kansalaiskeskustelun tarve kuolemasta, siihen liittyvästä kärsimyksestä ja kivusta sekä saattohoidosta, on tänä päivänä tarpeellinen. • Saattohoidon ennakoiva yhteissuunnittelu tulee tehdä iäkkään ihmisen, hänen läheistensä sekä hoitavien tahojen yhteistyönä. 2. Erityisesti on mainittava saattohoitopaikkojen lisääntyminen, ammattihenkilöstön saattohoitokoulutuksen lisääntyminen, hoitoketjut ja alueellinen yhteistyö eritasoisten laitosten kesken. Seuraavalla aukeamalla on Hyvän saattohoidon muistilista irrotettavaksi ja esimerkiksi seinälle laitettavaksi! Vanhustyön keskusliitto on osallistunut järjestökumppanina valtakunnalliseen Kuolevan hyvä hoito -hankkeeseen. Erityisen tärkeää on määritellä A-tasoinen saattohoito ja kaikkien hoitolaitoksissa kuolevien potilaiden hoidon tarve elämän viimeisinä päivinä. Työryhmän asiantuntemuksen lisäksi perusteet kannanoton ja Hyvän saattohoidon muistilistan laatimiseen on saatu Vanhustyön keskusliiton jäsenjärjestöille tehdyn kyselyn vastauksista ja jo hyviksi todetuista käytännöistä. Vapaaehtoiset ovat arvokas tuki saattohoidon toteuttamisessa. Vanhusten ja hänen perheensä erilaisuus arvostuksissa, kärsimyksen ja kivun kokemisessa tuo hoitohenkilökunnalle taitovaatimuksen tunneherkkyyden, empatian ja tilanteenmukaisen toiminnan hallintataidosta. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomessa oli lähes saattohoidossa vaadittava määrä palliatiiviseen hoitoon erikoistuneita lääkäreitä. Kotisaattohoidossa oli vuoden 2012 aikana hoidettu 508 saattohoitopotilasta, joista 133 oli hoidettu saattohoitokotien toimesta. Kehittämistarpeisiin saattohoitosuunnitelmat luovat puitteet potilaiden elämän viime vaiheen hyvälle hoidolle eri puolella Suomea. Muuten hoitohenkilöstön saattohoitoon erikoistumistiedot olivat puutteelliset. Raskaudestaan huolimatta saattohoitopotilaiden hoito avartaa hoidon arvomaailmaa, rikastuttaa ja monipuolistaa hoitokäytäntöjä. Selvitys ei mahdollistanut tietoa siitä, miten monta saattohoitopotilasta oli hoidettu ensin kotona ja aivan viimeiset päivät saattohoitokodeissa tai sairaaloiden ja terveyskeskusten vuodeosastoilla. seuraavaa: 1. • Saattohoidon osaaminen on varmistettava sekä hoitoon osallistuvan henkilöstön että lääkärien peruskoulutuksessa. Kannanotossa painotetaan mm. Keskusliitto laati ja julkaisi yhdessä hankkeen kanssa kannanoton ja Hyvän saattohoidon muistilistan hoivayksiköille loppuvuodesta 2015.. Lisäksi tulee kehittää kotisaattohoitoa hoidon vaativuudesta riippumatta potilailla, jotka haluavat kuolla kotonaan. Jokaisen saattohoitopotilaan hoidossa ratkaistaan saattohoidon eettinen taso ja laatu. Hyvä ja arvokas kuolema kuuluu kaikille, myös iäkkäille ihmisille K annanotto ja Hyvän saattohoidon muistilista on valmisteltu työryhmässä, jossa on ollut mukana keskusliiton jäsenyhteisöjen ja yhteistyökumppaneiden edustajia. Perhekeskeisyys ja yhteistyö sekä avunanto omaisten, eri laitosten ja toimijoiden välillä on välttämätöntä. • Vapaaehtoistoimijan läsnäolo edistää hyvän ja arvokkaan kuoleman toteutumista silloin, kun asianomaiset niin toivovat sekä tilanteissa, joissa omaisia tai läheisiä ei ole läsnä. Saattohoitosuunnitelmissa ei ollut mainintoja väestön keskuudessa käytävästä saattohoitokeskustelusta. Hyvä ja arvokas kuolema kuuluu kaikille, myös iäkkäille ihmisille. Kannanotto kokonaisuudessaan on luettavissa Vanhustyön keskusliiton nettisivuilla www.vtkl.fi>Kampanjat>Kuolevan hyvä hoito. Kehittämistarvetta on edelleen saattohoitopaikkojen määrän lisäämisessä ja erikoistuneen saattohoidon eri hoitotasojen tarpeen selvittämisessä. Henkilöstö tarvitsee koulutusta, ohjausta ja tukea kuolevan ihmisen kohtaamiseen ja hyvän saattohoidon toteuttamiseen. Vanhuksen oman tahdon kuuleminen on saattohoidossa olennaista, jota vanhus voi varmistaa hoitotahdon avulla. 3. Vastaavasti hoitohenkilöstöä oli saattohoidossa 1 hoitaja/vuodepaikka. 23 Vanhustyö 6 • 2016 käreitä oli 63 ja koulutuksessa oli 30 lääkäriä. • Kuolema on luonnollinen osa elämää, siitä tulee yhteiskunnassa voida keskustella avoimesti. Ennakoiva yhteissuunnittelu keskiöön. Hyvän saattohoidon suositukset on otettu huomioon hoidon järjestämisessä. 4. Saattohoitosuunnitelmat edistävät hoidon laatua Alueellisesti Suomessa vuosien 2001–2012 välisenä aikana on tapahtunut erittäin myönteistä kehitystä saattohoidon kehittämisessä
24 Hyvän saattohoidon muistilista Saattohoidon ennakoiva yhteissuunnittelu • perustason hoitoyksikön ja muiden hoitavien tahojen yhteistyö, osa toimintakulttuuria • yksikössä kattavat toimintaohjeet ja prosessikuvaukset saattohoidosta, tieto julkisesti nähtävillä • saattohoito osana omavalvontaa Konsultaatio • ketä, missä asioissa, miten, milloin Saattohoidon osaaminen • peruskoulutus ja muu valmennus • mentorointi Saattohoidon kehittävä arviointi Omaiset ja läheiset Hoitoyksikkö Koti Henkilökunta Iäkäs ihminen Kuoleman puheeksi ottaminen hoitoneuvottelussa ja kirjaaminen osaksi hoitolinjaa • henkilöstön tehtävä • läheiset mukana Kuolema puheeksi ja iäkkään ihmisen tahto esiin • voinnin muutosten yhteydessä, hoitoneuvotteluissa Elämän loppuvaiheessa • hoitovaihtoehdoista kertominen • toimenpiteistä sopiminen • huomio oireja kivunhoitoon • iäkäs ihminen ja läheiset tilanteen tasalla Kuoleman jälkeen • vainajan kunnioittava valmistelu • muistelumahdollisuus • toteutetaan vainajan siirto ennakkoon sovittujen käytäntöjen mukaisesti. Iäkkään ihmisen hoitotahdon selvittäminen ja kirjaaminen jo yksikköön tultaessa • hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus Vapaaehtoiset
Iäkkään ihmisen hoitotahdon selvittäminen ja kirjaaminen jo yksikköön tultaessa • hoitotahto ja edunvalvontavaltuutus Vapaaehtoiset. Hyvän saattohoidon muistilista Saattohoidon ennakoiva yhteissuunnittelu • perustason hoitoyksikön ja muiden hoitavien tahojen yhteistyö, osa toimintakulttuuria • yksikössä kattavat toimintaohjeet ja prosessikuvaukset saattohoidosta, tieto julkisesti nähtävillä • saattohoito osana omavalvontaa Konsultaatio • ketä, missä asioissa, miten, milloin Saattohoidon osaaminen • peruskoulutus ja muu valmennus • mentorointi Saattohoidon kehittävä arviointi Omaiset ja läheiset Hoitoyksikkö Koti Henkilökunta Iäkäs ihminen Kuoleman puheeksi ottaminen hoitoneuvottelussa ja kirjaaminen osaksi hoitolinjaa • henkilöstön tehtävä • läheiset mukana Kuolema puheeksi ja iäkkään ihmisen tahto esiin • voinnin muutosten yhteydessä, hoitoneuvotteluissa Elämän loppuvaiheessa • hoitovaihtoehdoista kertominen • toimenpiteistä sopiminen • huomio oireja kivunhoitoon • iäkäs ihminen ja läheiset tilanteen tasalla Kuoleman jälkeen • vainajan kunnioittava valmistelu • muistelumahdollisuus • toteutetaan vainajan siirto ennakkoon sovittujen käytäntöjen mukaisesti
SAATTOHOITO-OPAS Saattohoidon ja kuoleman puheeksiottaminen Muistisairaan ihmisen kanssa hoitosuunnitelman teko ja loppuvaiheen elämän toiveiden kartoittaminen on todella tärkeää jo siinä vaiheessa, kun muistisairausdiagnoosi on tullut tietoon. Toisen puolesta päättäminen on aina suuri kysymys, johon liittyy iso eettinen pohdinta. – Toivomme oppaan auttavan saattohoidon ja kuoleman puheeksiottamisessa. Ihmisen elämänhistorian taltiointia on hyvä tehdä, sitä voi hyödyntää myöhemmissä vaiheissa, jos keskusteluyhteys katoaa. Opas antaa tukea siihen, miten läheiset ja ammattilaiset voivat ottaa elämän loppuvaiheen ja kuoleman puheeksi muistisairaan kanssa. Opas tarjoaa hyödyllistä tietoa myös muistisairaan läheisille sekä vapaaehtoisille. Keskeisiä kysymyksiä, joihin on hyvä hakea ajoissa vastauksia ovat: missä henkilö haluaa kuolla ja mitä mahdollisia toiveita tai erityispiirteitä hänellä on elämänsä loppuvaiheisiin, Anita Pohjanvuori lisää ja jatkaa: – Opas ei ole mitenkään kaiken kattava, mutta se antaa keinon ottaa vaikeita asioita puheeksi. Sairauden etenemisen ja kuoleman pohdinta voi ahdistaa sairastunutta ja hänen läheisiään, mutta useimmiten siitä puhuminen helpottaa, Mailis Heiskanen painottaa. Elämä saattaa jatkua sairauden kanssa vielä pitkään, mutta muistisairas henkilö ei todennäköisesti sairauden loppuvaiheessa pysty osallistumaan aktiivisesti itseään koskevaan keskusteluun ja päätöksentekoon, sanovat oppaan teossa mukana olleet projektikoordinaattori Mailis Heiskanen ja asiantuntija Anita Pohjanvuori Muistiliitosta. 26 O pas on tehty osana valtakunnallista Kuolevan hyvä hoito – yhteinen vastuumme -hanketta, joka alkoi vuonna 2015. – Hoitotahto on yksi keino kertoa, miten haluaa tulla hoidetuksi kuoleman lähestyessä ja mitkä asiat ovat itselle tärkeitä. Saattohoidossa olevan kohtaaminen hoitotyössä Vuorovaikutus kuolemaa lähestyvän muistisairaan ihmisen kanssa muuttuu. Omaisten ja läheisten punnittavana on myös omat voimavaransa, pystyykö ja jaksaako olla saattohoitovaiheessa mukana. Hankkeessa on mukana yhdeksän valtakunnallista potilastai kansalaisjärjestöä, THL, Etene ja Terhokoti. Omaisille ja läheisille on usein hyvin rankkaa, jos heillä ei ole tiedossa kuolevan ihmisen toiveita. Hanke on järjestänyt koulutustilaisuuksia ja seminaareja hoitoalan ammattilaisille eri puolilla Suomea hyvän saattohoidon edistämiseksi ja tuottanut materiaalia ja oppaita. Mietittävänä on, miten läheisen loppuvaiheen hoitoratkaisut toteutetaan. Nämä asiat tulee olla myös läheisten ja hoitohenkilöstön tiedossa. Teksti: Leena Valkonen Opas muistisairaan ihmisen hyvään saattohoitoon Muistiliitto on tuottanut saattohoidossa mukana oleville ammattilaisille oppaan, joka tarjoaa tietoa elämän loppuvaiheen suunnitteluun ja saattohoidon toteutukseen muistisairaille ihmisille
– Suora puhe ja suorat kysymykset ovat avaimia hyvään vuorovaikutukseen. Saattohoidon koulutus vapaaehtoisille Suomen Raamattuopistolla la 14.1.2017 Koulutus on maksuton, eikä velvoita mihinkään. Ihmisen hoitotahtoon tutustuminen, mitä siellä on, auttaa myös henkilökuntaa hoitotilanteessa. Tärkeää on puhua tavallisella äänellä ja antaa aikaa kuulla se, mitä sanotaan. – On keskeistä, että aina kuoleman jälkeen voidaan hoitoyhteisössä yhdessä keskustellen purkaa saattohoidon herättämiä ajatuksia, miten tilanne meni, missä onnistuttiin ja mitä tulisi kehittää. Saattohoitoon liittyy eettistä kuormaa ja asian jakaminen ja tunteiden käsittely vertaistuen keinoin auttaa valmistautumaan tuleviin, vastaaviin tilanteisiin, Anita Pohjanvuori sanoo. Kahvi tarjotaan.Mahdollisuus omakustanteiseen lounaaseen. RAY:n materiaaleissa tunnukseen on liitetty RAY:n noppa. johtava ylilääkäri Reino Pöyhiä, pitkäaikaishoidon päällikkö Merja Korhonen ja sairaalateologi Tuula Portin luennoivat saattohoidon vapaaehtoistoiminnasta lääkärin, hoitohenkilökunnan ja sairaalateologin näkökulmasta. Samoin läheisten kanssa keskustelu, Mailis Heiskanen tähdentää. Lisäksi Irmeli Puukka ja Kirsti Virta jakavat henkilökohtaisia kokemuksiaan saattohoitotyöstä. muistiliitto.fi. Samoin vapaaehtoisille tulee kertoa, kehen he voivat olla hoitoyksikössä yhteydessä tarvitessaan tukea saattohoitoon liittyvien tilanteiden ja tunteiden työstämiseen. Läheisille tulee tarjota mahdollisuus keskustella ja purkaa tunteitaan ja huoliaan ammattilaisten kanssa myös ilman kuolevan läsnäoloa. Läheisten tukeminen ja huomioiminen saattohoitotilanteessa on myös hoitohenkilökunnan keskeinen tehtävä. Kuoleman käsittely hoitoon osallistuneiden kanssa Saattohoidon toteuttaminen voi olla tilanteessa mukana oleville hyvin tunnepitoinen kokemus. 09 512 3910 Päivän aikana mm. Lisää ohjeita RAY tukee -merkin käytöstä osoitteessa: www.ray.fi/fi/jarjestot/aineistopankki/raytukee/kayttoohjeita RAY:N KÄYTTÖÖN RAY:N KÄYTTÖÖN JÄRJESTÖJEN KÄYTTÖÖN JÄRJESTÖJEN KÄYTTÖÖN 2 Ilmoittautuminen viimeistään 5.1.2017 elina.lamminmaki@sro.fi tai SRO:n toimistoon p. Ihmiseksi ihmiselle saattohoidossa Saattohoidon koulutus vapaaehtoisille Suomen Raamattuopistolla lauantaina 14.1.2017 3 TUNNUS Eloisa ikä -avustusohjelman materiaaleissa käytetään ohjelman omaa tunnusta. Kiireettömyys, läsnäolo, lyhyillä lauseilla puhuminen ja tuttujen termien käyttäminen auttavat kommunikoinnissa. Kuolevan ja läheisten tukena voi toimia myös saattohoitovapaaehtoisia. Saattohoitotilanne on usein läheisille haastavaa, he tarvitsevat yksilöllistä tukea, rohkaisua ja huolenpitoa. Muistiliiton uusittu HYVÄN HOIDON KRITEERISTÖ Työkirja työyhteisöille muistisairaiden ihmisten hoidon ja elämänlaadun kehittämiseen ja arviointiin Hyvän hoidon kriteeristö Työkirja työyhteisöille muistisairaiden ihmisten hyvän hoidon ja elämänlaadun kehittämiseen ja arviointiin Muistiliiton julkaisusarja 2/2016 Lue ja tilaa: www.muistiliitto.fi Tuki ja palvelut Luettavaa ja tekemistä Hyvän hoidon kriteeristö Kriteeristö Vanhustyö2016 91,5x13.indd 1 22.11.2016 12:51:39. 27 Vanhustyö 6 • 2016 ajan myötä. Järjestöjen materiaaleissa käytetään versiota, jossa tunnuksen oikealla puolella on RAY tukee –merkki. Hoitoyhteisössä henkilökunnan työhyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. – Kuolleen omaisille tulee myös järjestää mahdollisuus kysyä ja keskustella tilanteesta tapahtuneen kuoleman jälkeen. Muistisairaan ihmisen hyvä saattohoito – opas saattohoitoon osallistuville on luettavissa Muistiliiton nettisivuilla www. Asioiden kiireetön kertaaminen surevien läheisten kanssa on osa hyvää saattohoitoa. Muistisairauden oireet, kuten ilmaisun vaikeutuminen ja toimintakyvyn heikkeneminen vaikuttavat siihen, millä tavalla ja miten sairastuneen kanssa voidaan olla kanssakäymisissä ja ymmärtää hänen tarpeitaan
20.1.2017, Helsinki • Muistikuntoutuksen perusteet -verkkokurssi, 1.3. LÄHIJA PERUSHOITAJIA TARVITAAN KAIKKIALLA, MISSÄ IHMISIÄ HOIDETAAN JA AUTETAAN. www.superliitto.fi GPS-PAIKANNIN TURVALLISEEN LIIKKUMISEEN Muistiliiton jäsenetu -10% 193,50 € ovh 215 € minifinder.fi Tutustu ja tilaa käyttövalmiina osoitteesta myynti@minifinder.fi • 09 2211 466 Hinta vain 215 € (09) 6122 160 • info@ikainstituutti.fi arki liikk um inen ja ulko ilu muistis airaaa ihmise n hyvä ä kohtaa minen liiku nnan käyt tö senio rija vanh usty össä hyvv rakentnt itsem m vahvv keskeinen ennus työyhteisö ille ympäri stö ikäihm isen ja vanhus työn tukena mielen hyvinvoinnin vahvistamin en oimaja vo noharjoit telu n liik unt ane uvo nta ja rav itse mu s Ikäinstituutin uusi koulutusesite on ilmestynyt! lliiiikuntaraat ien jä jär ärjestämin en liikuntav inkkejä vertaisoh jaajille musiikkiliikunttaaa ratkaiissukk val vallm mee työ työyh yh seniorija istumatanssit Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan: www.ikainstituutti.fi Musiikkia palvelukeskuksiin ja yksityistilaisuuksiin! Valto Savolainen puh: 040-546 6953 Käytän myös WhatsAppia Ota yhteyttä! valto@pressankatit.fi www.pressankatit.fi/VanhaRauta.php MUISTIKUNTOUTUKSESTA OIVALLUKSIA HOITOALAN AMMATTILAISILLE Tutustu kevään 2017 koulutustarjontaamme: • MuistiKUNTO®-ohjaakortin intensiivikurssi, 19. 30.4.2017 Kysy myös tilauskoulutuksistamme! Tutustu koulutuksiimme fysiogeriatria.fi/ organisaatioille/koulutus tai soita palvelunumeroomme 09 392 2302.. Myös lääkehoito on osa heidän työtään. Lähija perushoitajat työskentelevät aina lähellä ihmistä lasten, nuorten, työikäisten ja vanhusten keskuudessa
Luovutaan rakkaista ikätovereista, kenties elämänkumppanista ja omasta lapsestakin. Elämänkaarihaastattelu ja sukupuun laatiminen ovat hyviä keinoja päästä sisälle vanhuksen elämään, toiveisiin, pelkoihin. Kysymys on suurempi kuin arvaammekaan. Arvostetaan potilasta kunnioittamalla hänen tapojaan ja toiveitaan. Voi olla katkenneita suhteita sukulaisiin usein perintöriitojen myötä tai muita painolasteja kertynyt elämän varrella. On hyvä muistaa, että vanhuus ei ole yhteinen ominaisuus ikäihmisille eivätkä vanhukset kaikki samanlaisia. Samalla elämänpiiri pienenee, lääkevuoret kasvavat. Pelottaa… Mummon arkun takaa kuuluu arka pyyntö: – Ethän Sinä pappa kuole. Turhista hoidoista luovutaan. Kukapa meistä luopuisi elämästä, joka meille jokaiselle on ainutkertainen! Vanhuudessa luopumista tapahtuu asteittain, pikkuhiljaa. Kipu saattaa lopulta olla lopulta ainut seuralainen. Yhteenvetoa – Mikä tärkeää. Hoitokodilla hoidetaan parantumattomia sairauksia sairastavia, elämänsä viime vaiheita eläviä ihmisiä. Häntä – pienen tytön pappaa – vielä tarvitaan!” Kuoleman kohtaaminen vanhuksen kohdalla on erilaista kuin keski-ikäisen, puhumattakaan lapsesta. Olen saanut olla todistamassa kuinka veli on löytänyt sisarensa ja sisarusparvi veljensä. Hyvin toteutetussa saattohoidossa korostuvat ihmisen arvokkuus ja yksilöllisyys. Iäkkäiden määrä on luonnollisesti suurin. • Turvallisuuden tunne – tieto siitä, että saa tarvittaessa hoitoa ympärivuorokautisesti. Päinvastoin! Siksikin olisi tärkeää heidän vielä terveenä olleessaan kysellä – kuunnella heitä ja kirjata ylös heidän toiveitaan. 29 Vanhustyö 6 • 2016 Vanhustyön johtajat Vanhustyön johtajat kirjoittavat tällä palstalla vanhustyöhön liittyvistä ajankohtaisista ja kiinnostavista asioista. • Omaisten tukeminen ja rohkaisu, läsnäolo! Mirja Jussila, Pirkanmaan Hoitokodin johtaja. Kuoleman lisäksi moni vanhus joutuu luopumaan liikkumiskyvystään. Tämä on sitä arvostamista, mitä myös muistisairaan potilaan omainenkin odottaa. • Rakastava ja kunnioittava asenne, Jokainen on tärkeä, elämän loppuun asti arvokas! • Kokonaisvaltainen hoito. On tärkeää, että vanhus saa kokea, että hänen elämällään on ollut merkitystä, että hän ei ole elänyt turhaan! Annammeko vanhukselle viestin hänen arvostaan ja merkityksestään. Hyvä saattohoito – Elämää kuolevan lähellä K un ei ole mitään tehtävissä, on vielä paljon tekemistä, kuvaa hyvin Pirkanmaan Hoitokodin, toimintaa. Työntekijällä on hyvä olla uskallusta ja ennen kaikkea kuulevat korvat. Tätäkö se kuolema on, että ollaan yhdessä hiljaa. Vanhojen valokuvien katselu, tutut laulut voivat lohduttaa. Siitä huolimatta kuolema voi tulla odottamatta, jopa yllätyksenä. Jos vanhuksella on läheisiä, pyritään heitä rohkaisemaan läheisyyteen. Omaisia ei henkilökunta voi koskaan korvata! Toisaalta on hyvä muistaa, että hoitoalalla oleva omainen saa olla äidin tai isän kuolinvuoteen äärellä tyttärenä tai poikana. On tilanteita, joissa vanhus tarvitsee rohkaisua vaikkapa ottamaan yhteyttä ihmisiin, joihin on välit katkenneet. Hoito on kokonaisvaltaista ja siinä otetaan huomioon myös potilaan perhe ja läheiset. Joskus lapsi voi opettaa meitä omaisten tukemisen tärkeydestä… ”Pieni tyttö mummonsa arkun äärellä. Tärkeät ihmiset löytyvät usein läheltä ja omaisten vierailuja sekä yhdessäolohetkiä kaivataan. Se voi pelastaa papan elämän. Uskallus puhua asioista – ”elämän rakennuksen rakentamista valmiiksi” Vanhuksella saattaa olla asioita, jotka häntä vaivaavat. Erityisesti olisi hyvä osata kuulla myös se, mitä vanhus ei sano ääneen. Ympärillä paljon tuttuja vakavia kasvoja. Sitä riemua ja iloa ei voi mikään voittaa! Puhu vanhukselle, älä ”vierelle”. Hoitovastuu on henkilökunnalla! Ainutkertainen elämä! Tärkeintä kaikessa – eletty elämä ja sen merkitys! Muistelujen kautta rakennetaan siltaa menneisyyden ja nykyisyyden välille
Eilan kanssa Ritva luki jo lapsena paljon kirjoja. Äiti kävi katsomassa Ritva Oksasen Jyväskylän seudulla tapahtuvat esitykset aina 95-vuotiaaksi asti. Näyttelijän äiti eli melkein 96-vuotiaaksi. Hän on julkaissut levyjä, konsertoinut, osallistunut kansainvälisiin laulukilpailuihin ja saanut monia merkittäviä julkisia huomionosoituksia. En enää loppuaikoina edes tiennyt, kuuleeko Eila. Äiti kuoli rintasyöpään, mutta eli diagnoosin saatuaan vielä parikymmentä vuotta. Äidin kuolemaan tottui pikkuhiljaa, kun hän eli niin vanhaksi ja asui ne viimeiset vuodet hoitokodissa. HENKILÖKUVA. Saattohoito on raskas, vaativa ja opettavainen tehtävä, mutta auttaa myös näkemään jokaisen uuden aamun elämänlahjana. Aina kun tulin Hämeenlinnan teatterista kotiin, menin ensimmäiseksi katsomaan Eilaa. Ritva Oksanen vei ystävälleen kirjoja, joista taas puhuttiin kuten lapsena. Se antoi virikkeitä ja energiaa sekä monenlaista mielenkiintoista kerrottavaa Eilalle aina kulloisestakin teatterityöstä. Kun Eila ei enää puhunut, saattohoitajan olo oli niin neuvoton, että Oksanen kysyi pastoriystävältään, miten kohdata kuolemaa lähestyvä ystävä, johon ei saa enää kontaktia. Kun Eila ei sairautensa takia pystynyt enää asumaan kotonaan, hän asui Espoossa Hopeakuussa. Nyt Eila sairasti syöpää. – Onneksi ihminen säilyy aina elävänä mielessä. Saattohoito oli kauhean rankkaa. Isä kuoli jo vähän yli kuusikymppisenä. Ystävien saattaja Muutamia kuukausia sitten Ritva Oksanen saattoi parhaan ystävänsä, lapsuuden toverinsa Eilan, hautaan. Ritva Oksanen muistaa lapsuudestaan, että äiti näytti rakkauttaan lapsilleen erityisesti leipomalla pullaa ja vielä yli yhdeksänkymppisenäkin hän leipoi tyttärilleen pikkuleivät. Teksti ja kuva: Eeva Mehto M onipuolisen uransa aikana Ritva Oksanen on näytellyt kymmenissä eri teattereissa ja ollut mukana lukuisissa elokuvissa ja TV-elokuvissa. Hän joutui juuri vuoden sisällä saattamaan hautaan kaksi läheistä ystäväänsä. Oli rankkaa saattaa oma lapsuudenystävä. Ritva Oksanen on myös kasvattanut neljä tytärtä ja hänellä on nyt kuusi lastenlasta, jotka rikastuttavat hänen elämäänsä. Se lohduttaa. Olin onnellinen, kun Eila sai elää Hopeakuussa elämänsä loppuun asti, eikä häntä siirrelty paikasta toiseen. Se vei paljon voimia itseltäkin, sillä ajatus omasta kuolemasta tuli yhä lähemmäksi. Saattohoidon vastavoimana työ toimi hyvin. Kaksi viimeistä vuottaan äiti asui Akseli ja Elina-kodissa Jyväskylässä, kun hän ei enää pärjännyt kotona. – Tässä saattohoidossa meni viisi vuotta. Piti keksiä kaikenlaista ja myöntyä lopulta siihen, että toinen hiipuu pois. Siskon kanssa jaettiin käyntivuorot ja kesämökillä ollessani vierailin äidin luona monta kertaa viikossa. Laajan työuransa rinnalla Oksanen on vaalinut uskollisesti ystävyyssuhteitaan. – Äitiä ei jätetty yksin. – Kun Eila ei enää kyennyt puhumaan, minä silittelin Eilaa, lauloin ja luin Isä meidän rukouksia sekä Herran siunausta. Ei äiti silti yksin jäänyt, siitä pitivät tyttäret huolen. – Saattohoito oli kauhean rankkaa. Meillä oli pitkä ystävyys takana. Yhdessä myös vitsailtiin ja naurettiin. Oltiin tavattu 10-vuotiaana. 30 Älä jätä sinua yksin Ritva Oksanen on saattanut vuoden sisällä kaksi hyvää ystäväänsä haudan lepoon. Piti keksiä kaikenlaista ja myöntyä lopulta siihen, että toinen hiipuu pois. Yhdessä keskusteltiin kirjoista, Ritva keksi näytelmiä ja lauloi aina kun pyydettiin ja omien sanojensa mukaan myös pyytämättä. Silti oli vaikea tottua ajatukseen, että äidin luona ei voinut enää vierailla
Hän kuoli myös syöpään. – Kyllä se tuntuu. – Minulla on kuollut monia samanikäisiä ystäviä ja kavereita vuosien varrella ja itsekin olen ollut lähellä kuolemaa monta kertaa. Maalaan omasta intohimosta, en pitääkseni taidenäyttelyitä. Usein huomaan ajattelevani, että en voi soittaa Eilalle, no minäpä soitan Arjalle…Enpä soitakaan, Arjaa ei enää ole. Hän matkusti hyvien ystäviensä kanssa Pietariin viettämään syntymäpäiviään ja katsomaan balettia. Älä jätä sinua yksin syntyi Eeva Klemanin kirjan pohjalta, Omin silmin, jonka otteita Oksanen lausui vuosi sitten Temppeliaukion kirkossa.. Älä jätä sinua yksin Ritva Oksanen ei ole koskaan suunnitellut jäävänsä eläkkeelle. Toinen Ritva Oksasen läheinen ystävä, ohjaaja, koreografi Arja Pessa kuoli vuosi sitten. Kesäteatteri kutsuu kesäisin ja talviteatteri talvisin. Ritva Oksanen lähti Eilan kuoleman jälkeen maalauskursseille Italiaan. Oksanen on suunnitellut esityksen dramaturgian ja laulaa ja tulkitsee tekstin. Uskon sen johtuneen läheisen ystävän menetyksestä. Siksi koen, että herääminen on joka aamu lahja. Vuoden sisällä Oksasella on ollut kaksi rankkaa menetystä. 31 Vanhustyö 6 • 2016 Ritva Oksanen on lauluja teatterityön lisäksi innostunut maalaamisesta. Ensi talven projekti on Älä jätä sinua yksin. – Sairastuin heti Eilan kuoleman jälkeen keuhkoputken tulehdukseen. Italiassa Oksanen ihmetteli, miten olo oli niin voimaton, vaikka kevät oli tulossa ja aurinko paistoi. – Kun näin hyvien ystävieni hitaan hiipumisen, ajattelin, että niin kauan kuin minulla jalat ja pää ovat kunnossa, niin kauan myös teen työtä ja matkustan. Kesällä 2016 Ritva Oksanen täytti 77 vuotta
Hän haluaa aloittaa päivän aina rauhallisesti Tyyneysrukouksella: Jumala, suo minulle tyyneyttä hyväksyä asiat, joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa ne toisistaan. – Elämä kantaa, kun toivo on pettymysten pelkoa suurempi. Erilaiset elämän katastrofit särkevät. Jätä tilaa minulle. Kolmoshermosärky jäi muistoksi toisesta tapaturmasta. Vanhustyön keskusliiton adressit Ostamalla Vanhustyön keskusliiton adressin tuet VTKL:n toimintaa iäkkäiden ihmisten hyvinvoinnin edistämiseksi. Katson sen elämäntehtäväkseni. Olen aina halunnut olla näyttelijä. Ritva Oksasen vahvat naisroolit ovat vaihdelleet suomalaisten perusmuijien osista Armi Ratiaan, Niskavuoren Malviinasta Marlene Dietrichiin, Niskavuoren Loviisan roolista Maria Callakseen… Ritva Oksanen on ollut vahvana ja monipuolisena persoonana otollinen vahvan suomalaisen naisen tulkitsija. Älä jätä sinua yksin, Ole armelias itseäsi kohtaan, äläkä sulje ovia toisiltakaan, minulta. Ritva Oksanen ei halua jättää itseäänkään yksin. Pakkaus sisältää nyörin ja kirjekuoren. Mitenköhän meidät hoidetaan sille viimeiselle rajalle, Oksanen pohtii. Jo lapsena Ritva oli kova esiintymään ja hänelle oli itsestään selvää ryhtyä näyttelijäksi. – Kun äiti eli melkein 96-vuotiaaksi, saattaa olla, että minä elän 100-vuotiaaksi. Tarvitsen lohdutustasi samoin kuin uskon sinun tarvitsevan minun tukeani. – Kyllä vähän kauhulla sitä odotan. Ritva Oksanen sanoo, ettei pelkää kuolemaa, mutta sanoo pelkäävänsä sitä kuoleman odotusaikaa, ellei pysty liikkumaan ja vaikuttamaan millään lailla elämäänsä. Adressit ovat kokoa A4 ja sisältävät kaksi sisälehteä toinen tekstillinen ja toinen tekstitön. Kivut unohtuvat aina teatterilavalla. Älä jätä sinua yksin. Tilaukset VTKL:n extranetin kautta www.vtkl.fi/login/extranet Suruadressit Onnitteluadressit. Sanonkin usein teatterilaisille, että, oi, mä kerkiän vielä monta akkaroolia teille tekemään ennen kuin kuolen, Oksanen nauraa. Särkyynkin auttaa teatterityö. Kysy myös ruotsinkielisiä adresseja! VTKL:n jäsenille 10 €. Ei elämä aina ole ollut pelkkää iloista teatteria. – Vaikka työ väsyttää, se myös antaa paljon. Katso nettisivuiltamme www.vtkl.fi/tuotteet lisätietoja. Ritva Oksanen sairastui 2000-luvun alussa paksunsuolen syöpään ja jäi kaksi kertaa auton alle. Runo pyöri koko vuoden Ritva Oksasen päässä. Teos kiertää tulevana talvena Vantaan teatterin jälkeen eri teattereissa ympäri Suomea. – Ei tarvittu kuin kukka, keppi tai hattu, ja sain aikaan roolin tai kokonaisen kuunnelman. Se kulki mukana, minne hän menikään, ja kun Vantaan teatterista soitettiin ja pyydettiin, että Oksanen suunnittelisi heille syksyksi jotain, runo nousi heti mieleen. 32 Älä jätä sinua yksin, vahva tai hauras. Ritva Oksasen ensimmäinen teatterirooli oli lähes 60 vuotta sitten, eikä loppua näy. Jonkun on lohdutettava. Tänä päivänä useat ihmiset ovat eksyksissä ja hädissään tästä elämänmenosta
Kuoleman kohtaaminen edellyttää tahdikkuutta ja kykyä tulkita vanhuksen ja omaisen tunteita. Vanhusten kanssa keskustellessa kuulee usein heidän pohdintaansa siitä, että heidät on unohdettu tänne elämään tai olisi jo aika lähteä. Minua on aina puhututtanut ainakin tarinoissa kerrottu intiaanien tapa vetäytyä vuorille kuolemaan ja tunnistaa kuoleman hetkensä. Aina sitä ei ehkä tajuakaan, mutta lääketieteen viime hetkiinkin tuotetut tehotoimet toki aina tähtäävät elossa pitämiseen. Joidenkin vainajat ovat ikäänkuin ikuisesti elossa. Olen kuitenkin myös kuullut tilanteen, jossa paareilla juuri sairaalan ovesta tuodun miehen vaimolta kysyttiin ”Elvytetäänkö”. Jotkut uskovat hengen lähteneen ruumiista, mutta että se on yhä lähellä ehkä kolmen päivän ajan. Lähdön hetkellä läsnä oleminen helpottaa omaista. Saattohoito ja kuolema. Tätä vaihetta ei koskaan kutsuta saattohoidoksi, vaikka itse asiassa kyseessä on yhtä lailla odotusvaihe. Pitkän liiton eläneiden kohdalla tai juuri parisuhteen parhaassa vaiheessa olevan ihmisen menettäminen on aina kipeää. Saattohoidossa lähdön hetki voi olla lyhyt tai se voi pitkittyä. Hän on uupunut sairauteen. Samalla heille välittyy tieto siitä, että näin heitäkin kuoleman jälkeen arvostetaan ja kunnioitetaan. Ajatuksissaan pohtii poismenoa ja arvioi omaa elämäänsä. Ihminen luopuu yhteiskunnallisista suhteistaan eikä jaksa enää osallistua. Kuolemassa luovuttaminen on ikuista, mutta ajatuksissa elämä on ikuista. Ihminen voi väsyä elämään. Näin on normaalissa vanhenemisessakin. 33 Vanhustyö 6 • 2016 Pirkko Lahti on psykologi ja Suomen Mielenterveysseuran entinen toiminnanjohtaja ja myös omaishoitaja. Jos potilas on tehnyt hoitotahdon ja henkilökunta ja omaiset sen tietävät, ovat ratkaisut selviä. Onneksi kukaan ei tiedä kuolinpäiväänsä, koska se saattaisi vaikuttaa elämän kokemiseen ja elämään asettumiseen. Jokainen kai haluaa kuolla rauhallisesti ja kauniisti. Usein sairastunut ihminen onkin jo tuossa vaiheessa antanut periksi. Jäljellä on vastaavasti omaisten kyky luovuttaa ja antaa sairastuneelle ”lupa lähteä.” Lapsen tai nuoren kuolema on aina vaikeaa. Odotetaan milloin se viimeinen hetki tulee. palliatiivinen jakso, jolloin tavoitellaan mahdollisimman hyvää elämää ennen kuolemaa. Vanhenevan ihmisen kannalta tieto siitä, että kuoleman hetki on hyvä ,rauhoittaa.Tiettyjä rituaaleja rakentaneet talot pitävät muistohetkiä, johon asukkaat osallistuvat. Parhaiksi kuolemiksi koetaan unessa lähtö tai äkillinen kuolema. Sitten vähitellen sosiaaliset suhteet kapenevat eikä jaksa enää tavata ystäviä tai heitä ei enää ole.Psykologinen luovuttaminen on omaa sisästä prosessia. Eri uskonnot tai opit selittävät kuoleman omalla tavallaan. Lähtijällä on edessään uutta, Jääjä on tutuissa kuvioissa. Tulkitsijoina ovat kuoleva itse, omainen, hoitohenkilöstö ja taustalla vaikuttaa yleinen mielipide.Suurin osa ehkä vierastaa kuoleman tehohoitoa, dramatiikkaa, ääniä, koneiden surinaa, kiirettä ja touhua ympärillään. Jäljellä on ruumiista luopuminen, fysiologinen kuolema. Pirkon pakina K uolemaa edeltää jakso sairauksia ja voimien heikkenemistä. Onneksi kaikkien tehotoimenpiteiden merkitystä on alettu pohtia ja potilaalta ja omaisilta tiedustellaan heidän näkökantaansa. Tähän ”saattovaiheeseen” tulisi kiinnittää erityistä huomiota. Vaimo kauhistui, kun hän toi miehensä saamaan apua. Matkalle lähtijän kohdalla usein koetaan, että lähtijä on voittaja ja jääjä on häviäjä. Jäljellä on ns. Mikä on arvokas ja lempeä kuolema riippuu sen kokijan tunnelmista. Itse kehotan jäljelle jääviä puhumaan kuolleelle ikäänkuin tämä olisi paikalla. Näin ei kuolemassa koeta. Ikääntyneen vanhuksen kohdalla tulisi taata mahdollisimman hyvää elämää ennen kuolemaa. Saattohoidoksi kutsutaan kuolemaa edeltävää vaihetta, sitä, jolloin jo tiedetään, ettei enää ole tehtävissä mitään sairastuneen avuksi. Itse näen kuoleman olevan vähittäistä luovuttamista. Se helpottaa. Voi tilittää ajatuksiaan ja selvittää omia tunteitaan. Joidenkin on haudattava omaisensa välittömästi. Kuolemassa on aina yksin, silloinkin kun saattaja on lähellä. Ehkä se helpottaa kuolevaakin, kun joku pitää kädestä kiinni ja ikäänkuin saattaa yli rajan
Saa tukea, kun kaipaa sitä vahvistusta sille omalle tekemiselleen tai ajatukselle, että toimiiko oikein. Teijalla on tapana kirjata viikon aikana häntä askarruttavia asioita, joista haluaa puhua. Appivanhempien saattohoitokokemus kypsytti päätöksen perhehoitajaksi ryhtymisestä. – Tämä kuvayhteys, niin kyllä se on itselle tuonut sellaista jaksamista. Saattohoitokokemus vahvisti päätöksen perhehoitajaksi ryhtymisestä Teija Viherpellon perhekodissa vastassa on kaksi iloista hännänheiluttajaa ja olohuoneesta tervehtii papukaija Veikko Viherpelto. Kodissa asuu Teija puolisoineen sekä ikääntyneiden ihmisten ajoittain vaihtuva väki. Kokeilu jatkuu vuoden loppuun. – Parasta on se, että minulla ei ole kiire. Tämän kokemuksen myötä sain luottamuksen siihen, että tällainen kotona tehtävä työ on minun juttuni. Se on aivan mieletön asia, että minulla on aikaa kohdata ihminen, kuunnella ja seurata vointia. Työstään Teija kertoo, että se on sitovaa, mutta antoisaa ja palkitsevaa. Uuteen asiakkaaseen tutustuminen vie aina oman aikansa. Perhehoitoliiton kehittämispäällikkö Maria Kuukkasen mukaan perhehoito sopii niille iäkkäille, joiden toimintakykyä heikentää muistiin vaikuttava sairaus, iän tuoma hauraus tai turvattomuuden tunne. 34 V anhusten perhehoitoa halutaan nyt valtakunnallisesti lisätä ja kehittää. – Saattohoito oli sillä tavalla rankempi kokemus, että ajattelin että jos minä tämän pystyn, niin sitten minä pystyn tähän perhehoitoonkin. Perhehoidossa ei sinällään ole kirjaamisvelvoitetta, mutta Kotiturva-hankkeen kokeilu on osoittanut, että kirjaaTeksti: Tarja Rantee ja Anna Ukkonen Kuva: Anna Ukkonen Kontaktit kotoa käsin – kuvayhteyskokeilulla tukea perhehoitajalle Perhehoito on mukana hallitusohjelmassa ja kärkihankkeessa Kehitetään ikäihmisten kotihoitoa ja vahvistetaan kaiken ikäisten omaishoitoa. Kokeilussa on otettu käyttöön myös hoitajan sähköinen kirjaamisalusta. Teijan asiakkailla voi olla muistisairaus ja useita muita toimintakykyyn alentavasti vaikuttavia tekijöitä. Perhehoitokodissa etäyhteyttä on hyödynnetty kuvavälitteisen ammatillisen tuen muodossa. TOIMINTAMALLI. Vanhustyön keskusliiton Kotiturvahankkeessa on kokeiltu syksystä alkaen Mikkelissä kaupungin kanssa sopimuksen solmineen perhehoitajan ammatillista tukemista kuvavälitteisesti. Vanhustyön keskusliiton Kotiturva-hankkeessa kokeillaan parhaillaan perhehoitajan työn tukemista kuvayhteyden avulla. Työn sitovuuden vuoksi asioita ei aina myöskään pääse purkamaan itselleen luontevimmalla tavalla, kuten lenkkeilen, kertoo Teija. He osaavat arvostaa sitä mitä teen, heillä on sellainen elämänkokemus taustallaan. Perhehoitaja on saanut kollegiaalista tukea, hoidollista konsultointia sekä keskustelukanavan, jossa on yhteisesti pohdittu maailman menoa. Ja sitten kun on 24/7 tässä kiinni, niin kyllä se henkinen puolikin ja sen tukeminen tässä on. Kuvayhteydellä ammatillista tukea Viherpellon perhekotiin Teija Viherpellon perhekoti on mukana Kotiturva-hankkeen kuvayhteyspilotissa, jossa on kokeiltu etäyhteyksiä erilaisin ratkaisuin. – Kaksisuuntainen kuvayhteys mahdollistaa perhehoidon laadun seurannan ja samalla saadaan reaaliaikaista näkemystä hoitajan jaksamisesta, toteaa CEO Ville Paasonen Sote360:sta. Haasteelliseksi ja kuormittavaksi Teija kokee ne tilanteet, kun asiakkaat vaihtuvat lyhyellä ajalla. – Kyllä sitä on usein miettinyt, että jos minulla ei olisi sitä kokemusta hoitotyöstä, niin olisi tämä haastavampaa, toteaa Teija, jolla on lähihoitajan ja diakonin koulutus. Missään työpaikassa en ole saanut näin paljon positiivista palautetta kuin mitä saan näiltä mummoilta ja papoilta. Kotiturva-hankkeen kokeilemassa toimintamallissa perhehoitaja ja Mikkelin kaupungin Palveluneuvon sairaanhoitaja Sinikka Talvenkorpi ovat viikoittain olleet yhteydessä tablettien välityksellä keskustellen perhehoitajan työhön liittyvistä kysymyksistä
• Perhehoitajien verkostoissa vertaistuki etäyhteyden avulla. • Yksilöja ryhmätyönohjaus etäyhteyden välityksellä. – Kun kirjoitan niitä asioita sinne kirjaamisalustaan, niin samalla tavallaan käyn itse niitä läpi. • Sijaispalvelun järjestäminen vapaapäivien mahdollistamiseksi. Kirjaaminen auttaa asioiden prosessoinnissa ja siinä, että askarruttavat asiat eivät jää pyörimään mielen päälle, pohtii Teija. Eilen melkein harmitti, kun ei ollut mitään kirjaamista, Teija naurahtaa. Teija kertoo kirjaamiskokemuksistaan: – Kyllä siihen semmoinen innostus syntyi. Teija kokee, että verkoston tuki on tärkeää, ei pidä jäädä yksin siihen työhön. Tämä on tärkeää perhehoitajan näkökulmasta, koska työstä irtautuminen ja kotoa pois lähteminen ei ole aina mahdollista. Kotiturva-hankkeen kuvayhteyskokeilussa syntyneitä kehittämisehdotuksia perhehoitajan työn tukemiseen • Ammatillinen tuki etäyhteyden avulla. Minulle vahvistuu siinä se oma käsitys, se on kuin päiväkirjan kirjoittamista. Kirjaamiskokeilu on herättänyt kirjaamistarpeen. – Kuvayhteys on melko varmasti osa tulevaisuuden työtä ja se tarjoaa tukea työn yksinäisyyteen mahdollistamalla kontakteja ulkomaailmaan työn äärestä, kotoa käsin. Kun kirjoitan niitä asioita sinne kirjaamisalustaan, niin samalla tavallaan käyn itse niitä läpi. etälääkäri, suun terveyden tarkastukset, haavanhoitokonsultaatiot. Kuvayhteydet ja etähoitomahdollisuudet ovat kustannustehokkaita ja tarjoavat mahdollisuuden hoitaa asioita kotoa käsin. Huomasin välillä, että olen ihan innostunut siitä kirjaamisesta. Hän kokee, että kirjaamisen myötä myös tehty työ on tullut näkyvämmäksi. Ville Paasonen korostaa, että SoteSiron kirjaamisalusta mahdollistaa hoidon tasalaatuisen seurannan ja antaa mahdollisuuden yhdistää voimavaroja kunnallisten toimijoiden ja kolmannen sektorin palveluja tuottavien tahojen kesken. Perhehoitaja Teija Viherpelto ja Mikkelin kaupungin Palveluneuvon sairaanhoitaja Sinikka Talvenkorpi ovat tyytyväisiä Kotiturva-hankkeen kuvayhteyspilottiin, jossa on kokeiltu etäyhteyksiä erilaisin ratkaisuin.. • Uusien perhehoitajien valmennuksen ja koulutuksen kehittäminen sekä täydennyskoulutuksen järjestäminen tämän päivän haasteita vastaavaksi (esim. 35 Vanhustyö 6 • 2016 minen tuo lisäarvoa sekä edistää hoivatyön laatua. Kotiturva-hankkeen kokeilussa on noussut esiin, että etäyhteyttä voisivat hyödyntää myös asiakkaat ja lisäksi perhehoitajat voisivat olla yhteyksissä keskenään toimien vertaistukijoina toinen toisilleen. teknologian hyödyntäminen). • Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojien osaamisen hyödyntäminen yksittäisissä perhekodeissa kodin muutostyötarpeiden arvioinnissa, jotta perhekoti olisi esteetön ja toimiva ympäristö ikääntyneille ihmisille. Teijalla on ollut käytössään Sote360:n tuottama SoteSiron sähköinen hoitajan kirjaamisalusta, johon hän on kirjannut päivittäisiä havaintojaan ja asiakkaiden voinnin seurantaan liittyviä mittaustuloksia. • Perhehoitajan työn näkyväksi tekeminen, esimerkiksi kirjaamisen kehittäminen ja tiedonsiirron turvaaminen perhehoitajan ja muiden asiakkaan hoitotahojen välillä. • Sosiaalija terveyspalveluita etäyhteyksien kautta, esim
Entä miten toimitaan, kun huomataan edunvalvonnan tarve. Oikeudellinen ennakointi ja edunvalvonta yhteistyönä -toimintamalli Teksti: Henna Nikumaa, projektijohtaja, Elina Koponen, projektikoordinaattori, Suomen muistiasiantuntijat ry ta. Toimintamallissa asiakkaat, sosiaalija terveysala, holhoustoimi, yleinen edunvalvonta ja kolmas sektori sekä muut toimijat toimivat yhdessä oikeuOikeudellinen ennakointi ja edunvalvonta yhteistyönä -toimintamalli.. Tehdäänkö kunnissa riittävästi yhteistyötä vaikkapa muistipoliklinikan ja maistraatin holhoustoimen välillä. 36 N äihin kysymyksiin vastatakseen Suomen muistiasiantuntijat ry:n hallinnoimassa Muistisairaan ihmisen edunvalvonta yhteistyönä -projektissa kehitettiin Oikeudellinen ennakointi ja edunvalvonta yhteistyönä -toimintamalli. Toimintamalli rakentui projektin kuntaja muiden yhteistyökumppaneiden kanssa tehdyn kehittämistyön kokemuksista ja tuloksista. Toimintamalli on koko kunnan tasolla toimiva ylisektorinen yhteistoiminnan malli, joka edistää ikääntyvän ja muistisairaan ihmisen oikeudellista ennakointia sekä edunvalvonnan oikein kohdentumisMiten voi varautua tilanteeseen, jossa ei pysty enää omia asioitaan hoitamaan. Toimintamallin ydinajatuksena toimii ihmislähtöisyys. Toimintamalli on yleinen kuvaus, joka on sovellettavissa jokaiseen kuntaan. Malli vahvistaa asiakkaiden, sosiaalija terveysalan, maistraatin holhoustoimen, yleisen edunvalvonnan ja kolmannen sektorin sekä muiden toimijoiden yhteistoimintaa oikeudellisen ennakoinnin ja edunvalvonnan sisällöissä. Kuka ohjaa asiakasta tekemään edunvalvontavaltuutuksen ja hoitotahdon. Toimintamallin elementit Toimintamallin ydinelementit koostuvat keskeisistä toimijoista, yhteistoiminnan kolmesta sisältöteemasta sekä toimintaperiaatteista ja osaamisalueista
Osaamisalueitten lisäksi yhteiset toimintaperiaatteet mahdollistavat toimintamallin onnistumisen. Asiakkaalla tarkoitetaan pääsääntöisesti ikääntyneitä, muistisairaita ihmisiä ja heidän läheisiään. Toimintamallin myötä kuntalaiset ja asiakkaat tietävät miksi ja miten varautua oikeudellisesti mahdolliseen toimintakyvyttömyyteen ja, miten heitä siinä tuetaan. Edunvalvonnan tarpeesta kertovien ilmoitusten laatu on parantunut ja toisaalta aiheettomien ilmoitusten määrä vähentynyt. Toimintamallin hyödyt Toimintamallin julkaisussa kuvataan projektin kuntakumppaneiden Rovaniemen ja Sipoon konkreettiset esimerkit siitä, mitä toimintamalli heillä tarkoittaa sekä mitä hyötyjä ja vaikutuksia sillä on. vojan määräämiseksi, • päämiesehdokkaan ja hänen läheistensä tukeminen. • Huolen puheeksi ottaminen. • Prosessikaaviot edunvalvojan määräämisestä. Edunvalvontavaltuutuksen ja edunvalvonnan erot ymmärretään ja niistä viestitään eri materiaaleja hyödyntäen. • Sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisten ja edunvalvojien vuoropuhelu, • päämiesten käyttövarojen toimittamisesta sopiminen, • edunvalvojien jalkautuminen sosiaalija terveydenhuollon palavereihin ja koulutuksiin. 37 Vanhustyö 6 • 2016 dellisen ennakoinnin ja edunvalvonnan teemoissa. • Oikeudellisen ennakoinnin keinot ja edunvalvonta – Toimintaohje sosiaalija terveydenhuollon henkilöstölle ohjaukseen ja neuvontaan. Tärkeimmät osaamisalueet liittyvät asiakastyöhön, oikeudellisen ennakoinnin ja edunvalvonnan sisältöihin sekä yhteistyötaitoihin. • Ihmislähtöisyys ja osallisuuden tukeminen. • Lääkärinlausuntopohjat: 1) kyvystä tehdä oikeustoimi, 2) edunvalvontavaltuutuksen vahvistamiseksi ja 3) edunvalvonta-asioihin. • Syväosaajat konsultointitahoina. Toimintamallissa yhteistoiminta kuvataan jaoteltuna kolmeen sisältöteemaan: Oikeudellinen ennakointi Oikeudellisen ennakoinnin onnistuminen edellyttää, että henkilö saa selkeää ja monipuolista tietoa ennakoinnin keinoista, häntä rohkaistaan suunnittelemaan tulevaisuuttaan ja häntä tuetaan ainakin hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen tekemisessä. Edunvalvontavaltuutuksen vahvistaminen tai edunvalvonnan hakeminen /tarpeesta ilmoittaminen Vaihe, jolloin henkilö ei enää pysty itse asioitaan hoitamaan, tunnistetaan ja siihen reagoidaan tarkoituksenmukaisesti. Sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen ja varmuus oikeudellisen ennakoinnin ja edunvalvonnan sisällöissä on vahvistunut ja heistä jokainen antaa perusneuvontaa aiheen kysymyksissä. • Yhteistoiminnan jatkuvuuden vaaliminen. Edunvalvonta viimesijaisena keinona Edunvalvojan tehtävistä ja toimivallasta on tietoa ja ymmärrystä sitä välittävät maistraatin ja yleisen edunvalvonnan lisäksi järjestöt, pankit sekä sosiaalija terveydenhuollon toimijat. Osaamisalueet ja toimintaperiaatteet Toimintamalli vaatii keskeisiltä toimijoilta monipuolista osaamista. Toimintaperiaatteet ohjaavat, miten toimintaa tehdään: • Vastuun oivaltaminen. Näistä esimerkkeinä: • Miten turvaan tahtoni toteutumisen. Edunvalvonta ymmärretään viimesijaiseksi vaihtoehdoksi. Lisäksi edunvalvonnassa olevien päämiesten yksilölliset tarpeet tulevat nyt paremmin kuulluksi. Yhteistyö keskeisten toimijoiden kesken on vahvistunut – yhteistoiminnasta on tullut osa hoitoketjuja, palvelupolkuja ja prosesseja.. • Oikeudellisen ennakoinnin keinojen säännönmukainen puheeksi ottaminen, ohjaus ja neuvonta, • sosiaalija terveydenhuollon toimijoiden vahva perusosaaminen oikeudellisen ennakoinnin eri keinoista, potilastietojärjestelmään ennakoinnin asioiden kirjaaminen yhteneväisten käytäntöjen mukaan, • alueen toimijoiden tunteminen ja joustava konsultaatio. • MUISTIFESTARIT-konsepti. Edunvalvonnan tarve tunnistetaan ja määräämisen prosessi etenee sujuvasti. • Varhainen tiedottaminen sekä ohjaus ja neuvonta. • Mahdollista tulevaa edunvalvontavaltuutettua tuetaan edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisessa, • jokaisen vastuunotto edunvalvonnan tarpeen tunnistamisesta, • ilmoituksen edunvalvonnan tarpeesta tekeminen oikea-aikaisesti ja laadukkaasti, • uusien lääkärinlausuntopohjien käyttäminen ja lausuntoihin liittyvien käytäntöjen sopiminen, • eri prosessien tunteminen edunvalTutustu toimintamallin koko kuvaukseen: muistiasiantuntijat.fi/edunvalvontahanke > Tuotokset Toimintamallin työkalupakki Toimintamalliin sisältyy runsaasti erilaisia vapaasti hyödynnettäviä materiaaleja, työkaluja ja hyviä käytäntöjä. Opas oikeudelliseen ennakointiin
Teksti: Ulla Arifullen-Hämäläinen, projektikoordinaattori Helena Launiainen, kehittämispäällikkö Kuvat: Sami Tossavainen huomioidaan sairauden etenevä luonne ja vaikutukset sairastuneen toimintakykyyn ja muuttuviin palvelutarpeisiin. Muistikompassin viitekehys rakentuu neljästä voimavarakoordinaatista, jotka tukevat sairastuneen ja läheisen omanäköisen elämän jatkumista. Kaksi ensimmäistä liittyvät vuorovaikutukseen ja tietoon sekä niiden kautta lisääntyvään ymmärrykseen. Tämän mukaisen kuntoutuksen kehittämiseksi Muistiluuri-hankkeessa järjestettiin pääkaupunkiseudulla kaksitoista kuntoutusryhmää, joihin osallistui 62 muistisairasta henkilöä ja 47 läheistä. Kuntoutus auttaa löytämään mielekästä tekemistä sekä toimintakykyä ylläpitävää ja edisMuistikompassi-kuntoutuksen neljä voimavarakoordinaattia Monimuotoisessa kuntoutuksessa hyödynnettiin teknologiaa. Tavoitteena oli lisäksi läheisten hyvinvoinnin kohentuminen. TOIMINTAMALLI. 38 T avoitteena oli edistää kotona asuvien etenevän muistisairauden varhaista tai lievää vaihetta sairastavien henkilöiden hyvinvointia sekä vahvistaa heidän minäkäsitystään ja pystyvyyden tunnettaan. Muistikompassi-kuntoutus asettuu muistisairaiden henkilöiden ja heidän läheistensä kuntoutusja palvelupolun alkuvaiheeseen, jolloin tavoitteena on muistisairaan henkilön ja hänen läheistensä voimavarojen vahvistuminen ja uusien toimintamahdollisuuksien luominen. Alan asiantuntijat loivat yhdessä hankkeeseen osallistuneiden sairastuneiden ja läheisten kanssa teoreettisesti ja käytännöllisesti perustellun etäteknologiaa hyödyntävän kuntoutusmalKuntoutuksen lähtökohtana on sairastuneen ja läheisen elämäntilanne. Kuntoutussäätiö toteutti tutkimuksen, jossa selvitettiin hankkeessa toteutetun kuntoutuksen vaikutuksia. Tavoitteellisessa ja tarkoituksenmukaisessa kuntoutuksessa Eteenpäin elävä mieli yhteiskehittelyä Muistiluurissa Miina Sillanpään Säätiö toteutti vuosina 2013–2016 Raha-automaattiyhdistyksen tuella Muistisairaiden henkilöiden varhaiskuntoutus osallistavana verkostomallina – Muistiluuri -hankkeen, jossa kehitettiin lähija etäkuntoutuksesta rakentuva kuntoutusmalli. Sosiaalinen ympäristö vaikuttaa ihmisen toimintamahdollisuuksiin, joten kuntoutuksessa tuettiin läheisten valmiuksia sairastuneiden aktiivisen arjen ja osallistumisen tukemiseen. Muistiluuri-hankkeessa painottui käytäntölähtöinen kehittäminen, jonka tarve nousee muistisairaiden henkilöiden kuntoutuksen ajankohtaisista haasteista. Ryhmistä kerätyn tiedon perusteella muokattiin kuntoutusmallin sisältöjä, rakennetta ja toteutusta. lin, joka nimettiin Muistikompassiksi
Hinta 50 euroa Ikäteknologia Jaana Leikas (toim.) Ikäteknologia Onnistuneen ikäteknologian suunnittelu vaatii kokonaisvaltaista näkemystä ikääntymisestä sekä teknologian mahdollisuuksista ja vaikutuksista modernissa yhteiskunnassa elävien ihmisten erilaisiin elämänmuotoihin. Läheiset löytävät lisäksi jaksamistaan ja päivittäisen elämän sujuvuutta edistäviä keinoja ja voimavaroja. Se auttaa sairastuneita tiedostamaan ja toteuttamaan itselleen merkityksellisiä toimintoja sekä nauttimaan elämästä sairastumisen tuomista muutoksista huolimatta. Millaista lisäarvoa teknologian tulisi tuottaa ikääntyneille ihmisille. Vanhustyön keskusliiton ja VTT:n Ikäteknologia -julkaisu auttaa ymmärtämään ikääntymisen tuomia haasteita ja vaatimuksia teknologian suunnittelulle, käytölle ja hankkimiselle hyvän ikääntymisen tekemiseksi. Läheiset saavat tietoa, joka auttaa ymmärtämään miten muistisairaus voi vaikuttaa käyttäytymiseen. www.vtkl.. 978-951-806-203-8 painettu 978-951-806-204-5 verkkojulkaisu Ik ät ek no lo gia Miten teknologia voi olla tukemassa hyvää ikääntymistä. Millaista lisäarvoa ikäteknologian tulisi tuottaa. Hinta 20 euroa Tilaukset: www.vtkl.?/julkaisut tai info@vtkl.. Se johdattaa lukijan ikääntymisen peruskysymyksiin, pohtii mielekkään, helppokäyttöisen ja todellista lisäarvoa tuottavan teknologian suunnittelun kulmakiviä sekä tarjoaa esimerkkejä ikäteknologian sovellusalueista. Muistikompassi-kuntoutus on kuvattu Miina Sillanpään Säätiön verkkosivuilta (miinasillanpaa.fi/julkaisut) saatavassa sähköisessä oppaassa Opas Muistikompassi-kuntoutuksen ohjaajille (Julkaisusarja B: 39). 39 Vanhustyö 6 • 2016 Liiku turvallisemmin kotona! www.hissiporssi.fi KOTIHISSI helpottaa elämää ja mahdollistaa turvallisen kotona asumisen! • Porrasja pystyhissit • Lyhyet toimitusajat • Kotitalousvähennys hyödynnettävissä Ota yhteyttä – kerromme mielellämme lisää! Puh. Oppaan ja Impulssi-sovelluksen käyttö on maksutonta. Kirjoittajat edustavat alansa suomalaisen osaamisen kärkeä ja tuovat laajaalaisen näkymän ikäteknologian ongelmakenttään – haastaen samalla eri sidosryhmät yhteistyöhön entistä parempien tuotteiden, palvelujen ja infrastruktuurin kehittämiseksi. 020 743 2010 Hissipörssi Yhtiöt Oy Miten teknologia voi olla tukemassa hyvää ikääntymistä. Nämä yhdessä muodostavat kolmannen voimavarakoordinaatin. Kuntoutus auttaa toteuttamaan itselle merkityksellistä toimintaa ja nauttimaan elämästä. tävää toimintaa. Julkaisun kirjoittajat edustavat alan suomalaista kärkeä. Viimeinen koordinaatti käsittää sen miten kuntoutus kirkastaa osallistujan tärkeitä arvoja, herättää motivaatiota ja auttaa toimimaan tärkeiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Sen voi myös ladata Google Play -verkkokaupasta sekä myöhemmin syksyllä AppStoresta. Muistikompassi kytkeytyy kuntoutukseen osallistuvien päivittäiseen elämään ja toimintaympäristöön. Muistikompassi-kuntoutukseen sisältyy Impulssi -hyvinvointisovellus, jota voi käyttää Miina Sillanpään Säätiön verkkosivuilla. Kirja tarkastelee ikäteknologiaa ihmisja insinööri tieteiden monitieteisestä ja monimuotoisesta näkökulmasta. Millaista lisäarvoa ikäteknologian tulisi tuottaa. Hankkeen loppuraportti julkaistaan säätiön verkkosivulla joulukuussa.. Vanhustyön keskusliiton ja VTT:n uusi Ikäteknologia-julkaisu auttaa ymmärtämään ikääntymisen tuomia haasteita ja vaatimuksia teknologian suunnittelulle, käytölle ja hankkimiselle hyvän ikääntymisen tekemiseksi. Lisätietoa hankkeesta löytyy Muistiluurin verkkosivuilta www.miinasillanpaa.fi/hankkeet/kuntoutus/muistiluuri/, jossa voi myös aistia Teatterimuseossa 8.9.2016 pidetyn loppuseminaarin tunnelmia. Miten teknologia voi olla tukemassa hyvää ikääntymistä. Ikäteknologia auttaa ymmärtämään ikääntymisen tuomia haasteita ja vaatimuksia teknologian suunnittelulle, käytölle ja hankkimiselle hyvän ikääntymisen tukemiseksi
40 Keskusliitto tiedottaa Reija Heinola Ohjelmapäällikkö, Eloisa ikä -ohjelma, VTKL Uusia työntekijöitä VTKL:ssa K TM Mailis Salmi aloitti järjesöjohtajana liitossa marraskuun alussa. Videon on teettänyt Eloisa ikä -ohjelmaa koordinoiva Vanhustyön keskusliitto Filmlike Oy:llä. Lisäksi Mankkinen on vuodesta 2014 toiminut Euroopan Komission tutkimushankkeiden ja -hakemusten kansainvälisenä asiantuntija-arvioijana. Valtaosan työurastaan Mankkinen on tehnyt turvallisuussektorilla mm. Korjausavustuksia voivat hakea kaikki yli 65-vuotiaat oman kotinsa muutostöihin, mutta hakijan on täytettävä asetettavat tuloja omaisuusrajat. Sen avulla löydetään mm. Tukien tarkemmista ehdoista kannattaa soittaa Vanhustyön keskusliiton korjausneuvojille. VTKL:oon Mankkinen siirtyy Suomen Pelastusalan Keskusjärjestö ry:stä (SPEK) tutkimusja kehittämispäällikön tehtävästä. Y TT Teija Mankkinen aloitti kehittämisjohtajana. yksinäisyydestä, muistisairauksista, masennuksesta, päihdeongelmista ja liikkumisvaikeuksista kärsivät ikäihmiset. Etsivä ja löytävä vanhustyö löytää näkymättömät ja ohjaa syrjäytymisestä elämään. Suuri kiitos videon tekemisessä mukana olleille Helsingin, Espoon ja Turun sosiaalija terveysalan ammattilaisille sekä ikääntyneille ihmisille itselleen. Video on toteutettu yhteistyössä Helsingin Diakonissalaitoksen säätiön Seniori-Vamos -hankkeen ja Fingerroosin säätiön Löytävä -hankkeen kanssa. Hänellä on pitkä ja monipuolinen johtajakokemus usealta eri toimialalta. Salmella on myös lukuisia luottamustehtäviä kuten esimerkiksi Hoitoja kuntotuslaitosten liiton, HOKULIn hallituksen puheenjohtajan sekä Hämeen Sosiaaliturvayhdistys ry:n varapuheenjohtajan tehtävät. Sitä tarvitaan huomattavasti nykyistä enemmän kaikissa kunnissa ja tulevissa maakunnissa. Nyt valmistunut video kuvaa etsivän ja löytävän vanhustyön merkitystä ja käytännön sisältöä. VTKL:oon Salmi siirtyy Someron kuntokotiyhdistys ry:n sekä yhdistyksen omistaman Lamminniemen Hyvinvointikeskus Oy:n toimitusjohtajan ja kiinteistöyhteisöiden operatiivisen vastuuhenkilön tehtävästä. Hänellä on laaja-alainen ja pitkä kokemus tutkimusja kehittämistoiminnasta, johtamisesta ja organisaatioiden kehittämisestä. Korjausneuvojat avustavat hakemusten tekemisessä ja korjausneuvontaa voi toki kysyä vaikka ei hakisikaan korjausavustuksia. Joulukuussa pidettävän julkistamistilaisuuden jälkeen video on katsottavissa Eloisa ikä -ohjelman Youtube-tilillä. Eloisa ikä -ohjelmassa on valmistunut etsivän ja löytävän vanhustyön video, joka on tarkoitettu vanhustyön ammattilaisille sekä julkisella että yksityisellä sektorilla. yhteiskunnan ja kansalaisten turvallisuuteen, varautumiseen, pelastusalaan sekä vapaaehtoistoimintaan ja sen tulevaisuuteen liittyvien kysymysten parissa. Lisätietoja: www.vtkl.fi/korjausneuvonta Korjausneuvonnan päällikkö, Jukka Laakso, 040 5023 807 E tsivä ja löytävä vanhustyö on esimerkki onnistuneesta yhteistyöstä järjestöjen ja kuntien välillä. Kun ihminen on löydetty, tarjolla on oltava myös hänen tarvitsemiaan palveluja tai hänelle itselleen mielekästä ja merkityksellistä toimintaa. Etsivän ja löytävän vanhustyön kokonaisuus rakentuukin paikallisesta yhteistyöstä, jonka keskeisiä toimijoita ovat järjestöt, julkiset sosiaalija terveyspalvelut, seurakunnat ja yksityinen sektori sekä vapaaehtoiset. Korjausavustuksilla ei ole enää hakuaikaa vaan niitä voi hakea vuoden mittaan tarpeen ilmetessä. Korjausavustuksia asuntoihin 2017 K orjausavustuksia asuntojen korjauksiin on taas ensi vuonna haussa
Tavallisimmin kokoonnutaan yhteen kahvin tai lounaan äärelle tapamaan toisia, tehdään retkiä tai käydään kultturitapahtumissa. – Huomattavaa on, että pienikin rahallinen kannustin innostaa järjestämään toimintaa. Varoja on jaettu hakemusten perusteella omaehtoisesti kokoontuville ryhmille. Vanhustyön keskusliitto on tehnyt uraauurtavaa työtä kotipalvelutoiminnassa 1950-luvulta alkaen, aluksi yhteistyössä muiden järjestöjen kanssa. VTKL-palvelut Oy:n toiminta Helsingin Diakonissalaitoksen Hoivalle A sumis-, päihdeja hoivapalveluja tuottava Helsingin Diakonissalaitoksen Hoiva Oy vahvistaa kasvuaan ostamalla kotihoitoyritys VTKL-palvelut Oy:n koko osakekannan Vanhustyön keskusliitto ry:ltä. Helsingin Diakonissalaitos on Vanhustyön keskusliiton jäsenyhteisö. Palautteen mukaan tärkeintä on se, ettei tarvitse olla yksin, voi kokoontua yhteen ja on sosiaalisia suhteita. Yhtiö on kasvanut pääkaupunkiseudun kolmanneksi suurimmaksi iäkkäiden ihmisten kotihoidon tuottajaksi. Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin perustelee myyntiä muun muassa sillä, että liitto haluaa irtautua liiketoiminnasta ja keskittyä vanhuuspoliittiseen vaikuttamiseen, 340 jäsenjärjestönsä toimintaedellytysten tukemiseen sekä valtakunnan tasolla tehtävään vanhuustyön toimintamallien kehittämiseen.. Zonta International Piiri 20 keräsi varoja Sisarta ei jätetä -kampanjalla ja lahjoitti vuonna 2013 tukena 150 000 euroa Vanhustyön keskusliitolle iäkkäiden ihmisten yksinäisyyden lievittämiseen. 41 Vanhustyö 6 • 2016 Zonta-toimintastipendillä merkittävä vaikutus Ystäväpiiri-toiminnassa Z onta-toimintastipendi on auttanut lievittämään iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä ja kannustanut jatkamaan omaehtoisesti Ystäväpiiri-toimintaa ryhmissä. VTKL-palvelut Oy syntyi yhtiöittämisen tuloksena vuonna 2004. Tukea on myönnetty tähän mennessä 122 hakemukselle ja toiminnan piirissä oleviin ryhmiin on osallistunut yhteensä 963 henkilöä. Vuodesta 1967 lähtien kotipalvelua on tuotettu kokonaan liiton omana toimintana. Näin Hoiva jatkaa strategiansa mukaista palvelutuotantonsa laajentamista pääkaupunkiseudulla. Kyselymme mukaan yksinäisyyden tunne oli lievittynyt jatkoryhmien aikana 97 %:lla vastanneista ja 81 % piti yhteyttä toiseen ryhmäläiseen
Tämän työn yhteydessä pohditaan laajasti keinoja, joilla hoitoon osallistuvan henkilöstön määrään voidaan sisällyttää muita työtekijäryhmiä sekä ottaa huomioon esimerkiksi turvateknologiaa. Tarkastelun kohteena ovat myös mm. Hallituksen tavoite laittaa julkiset sosiaalija terveyspalvelut samaan asemaan yritysten palvelujen kanssa on tuttu lamalääke jo 1990-luvulta. Lähde:STM STEA aloittaa toimintansa 2017 alussa R aha-automaattiyhdistyksen toiminnan päättyessä vuoden 2016 lopussa, siirtyy vastuu sosiaalija terveysjärjestöjen avustusten käsittelystä sosiaalija terveysministeriön yhteyteen perustettavaan Sosiaalija terveysjärjestöjen avustuskeskukseen STEAan, joka aloittaa toimintansa 1.1.2017. Suomen syöpäyhdistys juhli 80-vuotista taivaltaan S yöpäjärjestöjen tavoitteet vastaavat nykyäänkin sitä, mitä ne olivat 80 vuotta sitten Suomen Syöpäyhdistystä perustettaessa, sanoi pääsihteeri Sakari Karjalainen marraskuussa pidetyssä pääjuhlassa. Sosiaalija terveysministeriön työryhmässä on meneillään laatusuosituksen uudistaminen hyvän ikääntymisen turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi. Henkilöstömitoitukseen lasketaan jatkossa mukaan joustavammin perustein hoitoon osallistuva henkilökunta. Osallistumme kansallisen syöpäkeskuksen toteutuksen suunnitteluun. Hallitus sopi myös, että hoitoon osallistuvan henkilöstön mitoitusta yhdenmukaistetaan siten, että mitoitus on jatkossa sama yksityisillä ja julkisilla palvelutuottajilla. tukipalveluhenkilöstöä koskevat erilliset lupavaatimukset sekä toimiluvat. Vuonna 2017 sosiaalija terveysjärjestöille myönnettävien avustusten valmistelusta, valvonnasta ja arvioinnista vastaa jo STEA. Särkelä työskentelee Ensija turvakotien liiton pääsihteerinä. Järjestöt julkisen kumppanista markkinoiden puristukseen Y TM Riitta Särkelän tuore väitöstutkimus Järjestöt julkisen kumppanista markkinoiden puristukseen: Sosiaalija terveysjärjestöjen muutos sosiaalipalvelujen tuottajana vuosina 1990–2010 analysoi sosiaalija terveysjärjestöjen muutosta sosiaalipalvelujen tuottajana. Tilanne säilyy siten nykyisen vanhuspalveluiden laatusuosituksen mukaisena. Valtioneuvosto päätti viime keväänä, että sellainen perustetaan. RAY julkaisee viimeisen avustusehdotuksensa joulukuussa 2016. Myöskään järjestöjen tuottaminen yleishyödyllisten palvelujen turvaamista ei ole uudistuksessa riittävästi pohdittu, väitöskirjassa todetaan. Olemme myös kumppanina sosiaalija terveysministeriön hankkeessa, jossa tavoitteena on saada koko maan kattava seurantajärjestelmä hoitoon pääsyaikoihin. 42 Ajan virrassa Hoitajamitoituksen alarajaa ei lasketa H allitus sopi marraskuussa, että jatkossakin ympärivuorokautisen tehostetun palveluasumisen hoitoon osallistuvan henkilöstön mitoituksen pitää olla vähintään 0,5 hoitajaa asukasta kohden. Syövänhoidon kannalta tärkein vaikuttamistavoite on korkeatasoisen syövänhoidon turvaaminen koko maassa. Se on yksi käyttökelpoinen mittari hoitojärjestelmän toimivuuden ja luotettavuuden arviointiin, Karjalainen kertoo.. Sipilän hallituksen sote-uudistuksessa tekemä linjaus julkisten palvelujen yhtiöittämisvelvoitteesta merkitsee sitä, että julkiset palvelut ovat samassa asemassa yritysten tuottamien palvelujen kanssa. Kansallisen syöpäkeskuksen perustaminen on merkittävin yksittäinen hanke
Vuoden valontuoja –palkinto Heidi Sipiläiselle T urvallisen vanhuuden puolesta – Suvanto ry on valinnut terveystieteiden tohtori Heidi Sipiläisen vuoden Valontuojaksi hänen merkittävästä työstään vanhusten kaltoinkohtelua vastaan. Palkinto myönnettiin hänelle esimerkillisestä tiedonjulkistamisesta teoksesta Hyvinvoinnin vakuutusyhtiö – Mistä sote-uudistuksessa on kysymys. 43 Vanhustyö 6 • 2016 Heikki Hiilamolle tiedonjulkistamisen valtionpalkinto H elsingin yliopiston professori Heikki Hiilamo on saanut tiedonjulkistamisen valtionpalkinnon. Kelan tilastollinen vuosikirja nyt verkossa K elan tilastollinen vuosikirja on saatavissa pdf-muodossa Kelan verkkosivuilla. Eläketurvakeskus on lähettänyt marraskuussa kirjallisen esitteen työeläkeuudistuksesta kotiin valtaosalle vuosina 1955–64 syntyneistä. Sipiläisen väitöskirja Hoitohenkilökunnan käsityksiä vanhusten kaltoinkohtelusta ympärivuorokautisen hoidon yksiköissä tarkastettiin kesällä 2016. Vanhusja lähimmäispalvelun liitto Valli ry:n uudeksi puheenjohtajaksi on valittu kansanedustaja Susanna Huovinen. Vanhusja lähimmäispalvelun liitto Valli ry on vuonna 1953 perustettu valtakunnallinen vanhustyötä tekevä asiantuntijajärjestö. Professori Jaakko Valvanne Vuoden isovanhemmaksi V anhusja lähimmäispalvelun liitto Valli on myöntänyt vuoden isovanhempi 2016 -tunnustuksen geriatrian professori Jaakko Valvanteelle, joka on työssään puhunut yksilöllisen ja oman näköisen vanhuuden puolesta. Vie vanhus ulos -kampanja toteutti ulkoilu-unelmia I käinstituutin koordinoimassa Vie vanhus ulos -kampanjassa 6.9.–6.10.2016 toteutettiin yhteensä yli 18 600 ulkoilu-unelmaa. Työeläkeuudistus koskee ensimmäisenä heitä, ja heidän eläkeikänsä alarajat ovat jo tiedossa. Kirja ilmestyy painettuna lähiviikkoina. Hän seuraa tehtävässä liiton pitkäaikaista puheenjohtajaa Vappu Taipaletta. Tekstiosuus kertoo etuuksien sisällöstä ja saamisen ehdoista. Liiteosioon on koottu eri etuuksiin vaikuttaneet keskeiset lainmuutokset vuodesta 2000 alkaen.. Omalle yhteisötilille ulkoiluja keräsi 134 eri tahoa. Opetusja kulttuuriministeriö myönsi vuoden 2016 tiedonjulkistamisen valtionpalkinnot yhteensä seitsemälle yksityishenkilölle tai ryhmälle tieteellisen, taiteellisen ja teknologisen tiedonvälityksen alalla tehdystä merkittävästä tiedonjulkistamistyöstä. Kirjassa esitetään vuoden 2015 tiedot sekä pitkiä aikasarjoja. Kampanjaan osallistui 79 paikkakuntaa ja eniten ulkoilukertoja keräsivät Helsinki, Lahti ja Turku. Julkisja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty edustaa noin 55 000 kuntien, kuntayhtymien ja seurakuntien ja yksityisten palveluksessa olevaa viranja toimenhaltijaa. Kirjaan on koottu tilastotieto kaikesta Kelan hoitamasta sosiaaliturvasta: muun muassa sairausvakuutuksesta, eläke-etuuksista, vammaisetuuksista ja -palveluista, kuntoutuksesta, työttömyysturvasta, asumistuista sekä lapsiperheiden ja opiskelijoiden etuuksista. Hän on eri tehtävissään nostanut rohkeasti esille hoivan piirissä tapahtuvia kaltoinkohtelun riskitekijöitä. Kaikki tekstit ovat suomeksi ja ruotsiksi, lisäksi kirjassa on englanninkielinen lyhennelmä. Eläkeuudistus.fi -sivustoon on koottu uudistusta esittelevää perustietoa sekä esimerkkejä ja laskureita. Hiilamon erikoisalaa ovat viime vuosina olleet sote-asiat. Mukana on lisäksi vertailutietoa muiden organisaatioiden hoitamasta sosiaaliturvasta. Uusia järjestöpuheenjohtajia J ulkisja yksityisalojen toimihenkilöliitto Jyty ry on valinnut puheenjohtajakseen liittoa vuodesta 2010 johtaneen hallintotieteiden maisteri Maija Pihlajamäen Helsingistä. Eläkeuudistuksesta tietoa kirjeellä T yöeläke uudistuu vuoden 2017 alusta. Kirjassa on yhteensä 245 taulukkoa ja kuviota, joista tiedot löytyvät suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. TOP3 -yhteisöön ylsivät Helsingistä Koskelan monipuolinen palvelukeskus, Ilmari Helanderin Vanhusten Säätiö ja Kivelän monipuolinen palvelukeskus. Isovanhempien päivänä. TtT Heidi Sipiläinen on työskennellyt vuosia Helsingin kaupungin ikääntyneiden palveluissa. Tunnustus jaettiin 15.10. Koko kirjan lisäksi sivuilta voi ladata yksittäisiä kirjan lukuja
De flesta vill ha en annan människa i sin närhet. Normalisering av döden förutsätter att man med varje äldre människa, närstående, personal och läkare för på tal dödsmöjligheten då klientplanen uppgörs. När människan försvagas är det skäl att på nytt ta upp till diskussion vårdlinjerna som dragits upp i klientplanen. Läkarnas och vårdpersonalens kunskaper i terminalvård, gemensamma språk och datasystem utgör förutsättningar för att terminalvård också kan stödjas med distansservice, sedan linjerna först har dragits upp ansikte mot ansikte. I samarbete med sina medlemsorganisationer och Terhokotis representanter har CFGV sammanställt en Minneslista för terminalvård och publicerat ett ställningstagande till genomförandet av god terminalvård för äldre människor. Det är viktigt att än en gång lyssna till den döende människans och de närståendes önskemål. Förutom etiska överväganden skall i avtalen mellan kommunen eller serviceenheterna och leverantörerna av läkartjänster ingå distansläkartjänsternas roll i genomförandet av självkontrollen och medel för att avhjälpa eventuella avvikelser. Sällan är det ändamålsenligt till exempel att ringa upp en äldre människas gamla make eller närstående mitt i natten om tidpunkten för döden, man kan i förväg komma överens om att tidpunkten för samtalet förläggs till morgonen. Senast när man ägnar sig åt äldreomsorgen borde envar få övning i terminalvårdskunskaper. Duodecims God medicinsk praxis-rekommendationer hjälper läkare och personal vid servicehus, hemvård och hemsjukhus bl.a. I all grundläggande yrkesutbildning som gäller service för äldre människor borde ingå kunskaper i terminalvård. Utvidgning av hemvården ökar behovet av utveckling av terminalvård, hemsjukhusverksamhet samt stödformerna för anhöriga som hjälper sina närstående i hemmet. att se skillnaden mellan dödens förebud och sådana förändringar i hälsotillståndet som förutsätter medicinsk behandling. CFGV har ansett det vara viktigt att normalisera döden, så att man kunde undvika för äldre människor betungande flyttning från hemmet eller serviceboendet till hälsocentralen under de sista dagarna av livet. Frivilliga personer som förberetts för uppgiften är till oersättlig hjälp om den äldre personen inte har någon anhörig eller om de bor långt borta. Trots olika planer, diskussioner och överenskommelser kan vetskapen om inledning att terminalvård inletts uppröra den äldre människans närstående. Utveckling av terminalvården bör även kopplas till att distansläkartjänsterna blir allt vanligare. symtomlindrande vård eller terminalvård är ett beslut efter vilket behandlingsåtgärder som bidrar till smärtfrihet och sinneslugn samt psykiska, sociala och andliga samtalsinnehåll utgör kärnan i vården. Övergång till palliativ, dvs. I början av vårdperioden är det naturligt att också föra på tal vårdtestamente och intressebevakningsfullmakt, vilka tryggar att personens egen vilja förverkligas i servicen. Kärnan i minneslistan är ”proaktiv samplanering”, enligt vilken terminalvården utgör en del av vårdenhetens normala verksamhet och verksamhetspraxis framgår av enhetens plan för egenkontroll. Terminalvården borde ingå i tjänstens leveransavtal och finnas med både i enhetens interna och externa kommunikation. Förbättring av färdigheter krävs då man förbereder äldre människor och närstående för den annalkande döden. 44 Ledare Satu Helin Proaktiv samplanering är kärnan i äldre människors terminalvård C entralförbundet för de gamlas väl (CFGV) har deltagit i ett utvecklingsprojekt för terminalvård som organiserats av Terhokoti med intäkterna från insamlingen Gemensamt Ansvar. Symtomatisk terminalvård av olika sjukdomar bestäms på basis av varje sjukdom. I en situation där man inte kan klä sina förväntningar i ord kan personalens förslag till erfarenhetsbaserad god praxis vara till nytta i valsituationer som kartlägger önskemål. Det ligger inte i någons intresse att en äldre människa eller en yngre anhörig sover dåligt flera nätter i rad för att göra allt i sin makt under den anhörigas sista dagar.. Då skulle det finnas tillräckligt många anstaltsplatser för dem som behöver medicinsk vård
Med god terminalvård av äldre strävar man efter att tillfredsställa den döendes fysiska, psykiska, andliga och sociala behov. När döden infaller är envar ensam. Förtröstan på att Gud bär upp, skyddar och tar till sig, inger hopp. Behovet av trygghet, tröstande och de näras kärlek hör till människans spirituella verklighet. I sitt arbete respekterar sjukhusprästerna patientens övertygelse. Tillgodoseende av andliga behov hör till en helhetsinriktad vård och till varje vårdarbetares ansvarsområde. Hur viktiga människan upplever livet och döden vara påverkas av hela det liv man levt. Hen behöver en människa som dämpar ångesten, som vågar stanna kvar hos den döende och hålla i handen ända till slutet. Hemmet kan också vara en enhet för serviceboende, där den döende har bott under sina sista år. Till själavårdsdiskussionen hör också alla frågor i anslutning till tillvaron, mänskliga relationer och det vardagliga livet. Andlighet, intellektualitet och tro gör att människan har lättare att uthärda. Den döende kan bäva för dagarna före döden, själva dödshändelsen eller det som händer efter döden. Upplevelserna av att vara älskad och att själv älska påverkar hur den döende vågar känna sig fridsam med andra. Den döende måste ta farväl av sina kära och nära. En döende människa behöver tröst och trygghet. Effektiv smärtlindring är viktig. 45 Vanhustyö 6 • 2016 Kolumn Virpi Sipola, esh-diakonissa, HvM, sjukhuspastor, själavårdsexpert, Kyrkostyrelsen Andlighet kan bidra till god terminalvård av äldre människor N är vi konfronteras med döden är varje gång annorlunda och samtidigt en bild av vår egen död. Det är viktigt att man talar om döden i god tid före terminalvårdsskedet. Till servicelöftet i serviceboendeenheter hör i allmänhet att människan kan vårdas där ända till sin död. Till hjälpmedlen för andlig vård hör bl.a. andaktsstunder och musikstunder. bön, läsning av den heliga skriftens texter, musik, andaktsstunder och nattvardsfirande. Anställda kan inbjudas för att tala om frågor i anslutning till omsorgen eller som samtalspartner för ett personligt själavårdsmöte.. Tron är en starkt erfarenhetsmässig fråga och en emotionell upplevelse. Även om kognitiva färdigheter försvagas, bibehålls förmågan att känna och uppleva. Den lokala församlingens präster och diakoniarbetare samt frivilliga församlingsmedlemmar besöker på begäran serviceboendeenheter och hem. Genom församlingens och sjukhusprästernas försorg ordnas bl.a. Testamentet stöder en vård som överensstämmer med de egna värderingarna. Själavården är en del av god terminalvård. Döden kan också vara förknippad med fysisk smärta. Bl.a. Välbekant miljö, vårdare man känner och invanda dagliga rutiner ökar känslan av trygghet hos den döende. Man borde undvika att flytta terminalvårdspatienten från en plats till en annan. Vårdtestamente är en viljeyttring om den egna vården i det skede när människan inte längre kan uttrycka sina önskemål. Rädslan för att man mister sig själv kan vara ångestfylld när allt hotar att tillintetgöras. Själavården syftar till att hjälpa den döende att i sig själv och i sitt liv finna resurser som gör det lättare att leva i dödens närhet. Den annalkande döden kan orsaka rädslor och existentiell ångest. När smärtan är under kontroll kan den döende koncentrera sig på vad som känns viktigt i livet just då. En lämplig tidpunkt kan vara till exempel då man flyttar in i serviceboendeenheten eller i samband med att vården inleds. Den döende är tillåten att själv bestämma med vem hen vill dela sitt livs sista veckor och vem hen vill ha bredvid sig när döden infaller. Interaktionsförhållandet mellan den döende människan och den vårdande personen kan fungera som stöd för den döende och stilla ångesten. Dödens närhet aktiverar begrundandet av det liv man levt, vilka val man gjort, vad som varit gynnsamt i livet och vad som varit sådant man inte hade velat uppleva. Ofta önskar den döende att få dö i sitt eget hem, omgiven av sina närstående. sjukhusprästerna ägnar sig åt själavårdsarbete. En människa i vars sällskap man tillåts vara behövande och svag, ger med sin närvaro den döende en ökad förtröstan till att vara älskad och respekterad ända till slutet. Själavården strävar också efter att uppmuntra den döende att bearbeta sitt eget gudsförhållande, livets värden och mening och sina människorelationer
Saattohoidossa olevan siirtelyä paikasta toiseen tulisi välttää. Kuoleman läheisyys aktivoi pohdinnat siitä, millaista elämää on elänyt, millaisia valintoja on tehnyt, mikä elämässä on ollut hyvää ja mikä on ollut sellaista, jota ei olisi halunnut kokea. Hän tarvitsee ihmistä, joka ottaa ahdistuksen vastaan, ihmistä joka uskaltaa viipyä vierellä ja pitää kädestä kiinni loppuun asti. Kuoleva joutuu hyvästelemään rakkaat ja läheiset ihmiset. Hyvä kivunhoito on tärkeää. Kuoleman hetken jokainen kohtaa yksin. Työntekijän voi kutsua puhumaan hengellisen hoivan piiriin liittyvistä asioista tai keskustelukumppaniksi henkilökohtaiseen sielunhoitotapaamiseen. Kuolevalla on lupa itse määritellä, keiden kanssa hän haluaa jakaa elämänsä viimeisiä viikkoja ja keiden hän toivoo olevan vierellä kuoleman hetkellä. Kognitiivisten taitojen heikentyessä kyky tuntea ja kokea säilyvät. Palveluasumisyksiköissä palvelulupaukseen kuuluu tavallisesti se, että ihminen voidaan hoitaa siellä kuolemaan saakka. Sielunhoidollisen keskustelun piiriin kuuluvat kaikki olemassaoloon, ihmissuhteisiin ja arkielämään liittyvät asiat. Siihen millaisia merkityksiä ihminen antaa elämälle ja kuolemalle, vaikuttaa koko hänen eletty elämänsä. Kuoleva tarvitsee lohdutusta ja turvallisuutta. Turvallisuuden tarve, lohdutus ja läheisten rakkaus kuuluvat ihmisen spirituaaliseen todellisuuteen. Sielunhoito on osa hyvää saattohoitoa. Sielunhoitotyötä tekevät mm. Lähestyvä kuolema voi aiheuttaa pelkoja ja eksistentiaalista ahdistusta. Kuolemaan voi liittyä myös fyysistä kipua. Usko on vahvasti elämyksellinen asia ja emotionaalinen kokemus. Hoitotahto on tahdonilmaus omasta hoidosta silloin, kun ihminen ei enää itse pysty toiveistaan kertomaan. Hengellisyys, henkisyys ja usko tukevat ihmisen selviytymistä. Kun kipu on hallinnassa, kuolevalla on mahdollisuus keskittyä siihen, mikä elämässä sillä hetkellä on hänelle tärkeää. Hengellisiin tarpeisiin vastaaminen on osa kokonaisvaltaista hoitoa ja jokaisen hoitotyöntekijän vastuulla. Sopiva kohta voisi olla erimerkiksi palveluasumisyksikköön muutettaessa tai hoidon piiriin tulon yhteydessä. Itsensä kadottamisen pelko voi olla ahdistava kaiken uhatessa tuhoutua. Hengellisyys ikääntyneen ihmisen hyvän saattohoidon tukena Virpi Sipola, esh-diakonissa, TtM, sairaalapastori, sielunhoidon asiantuntija, Kirkkohallitus.. Kuolemasta on tärkeää puhua hyvissä ajoin ennen saattohoitovaihetta. Hengellisen hoidon välineitä ovat mm. rukous, pyhän kirjan tekstien lukeminen, musiikki, hartaushetket ja ehtoollisen vietto. hartaushetkiä ja musiikkihetkiä. Kuolevan ihmisen ja häntä hoivaavan henkilön vuorovaikutussuhde voi muodostua kuolevaa kannattelevaksi ja ahdistusta lievittäväksi. Tuttu ympäristö, tutut hoitajat ja tuttu arkirutiini lisäävät kuolevan turvallisuuden tunnetta. Koti voi olla myös palveluasumisen yksikkö, jossa kuoleva on asunut viimeiset vuotensa. Sielunhoidon tavoitteena on myös rohkaista kuolevaa käsittelemään omaa jumalasuhdettaan, elämän arvoja, tarkoitusta ja ihmissuhteita. Ikääntyneen hyvässä saattohoidossa pyritään vastaamaan kuolevan fyysisiin, psyykkisiin, hengellisiin ja sosiaalisiin tarpeisiin. sairaalapapit. Kuoleva voi pelätä päiviä ennen kuolemaa, kuolemantapahtumaa tai sitä, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Ihminen, jonka seurassa on tilaa olla tarvitseva ja heikko, lisää läsnäolollaan kuolevan luottamusta siihen, että häntä rakastetaan ja että hän on arvostettu loppuun saakka. Sielunhoidon tavoitteena on auttaa kuolevaa löytämään itsestään ja elämästään voimavaroja, jotka auttavat häntä elämään kuoleman läheisyydessä. Paikallisen seurakunnan papit ja diakoniatyöntekijät sekä vapaaehtoiset seurakuntalaiset tekevät pyynnöstä vierailuja palveluasumisen yksiköissä ja kodeissa. Se tukee omien arvojen mukaisen hoidon toteutumista. Usein kuolevan toiveena on saada kuolla omassa kodissa, läheisten keskellä. Kokemukset rakastetuksi tulemisesta ja rakastamisesta vaikuttavat siihen, miten kuoleva uskaltaa levätä toisten varassa. Työssään sairaalapappi kunnioittaa potilaan vakaumusta. Seurakunnan ja sairaalapappien toimesta järjestetään mm. 46 Kolumni J okainen kohtaamamme kuolema on erilainen ja samalla kuva omasta kuolemastamme. Luottamus siihen, että Jumala kannattelee, suojaa ja ottaa luokseen, antaa toivoa
paneutumalla kunkin lehden teemaan monipuolisin näkökulmin. paneutumalla kunkin lehden teemaan monipuolisin näkökulmin. SENIO RARB ETE 2• 2014 TEEM A: Onko varaa hyvää n vanhu uteen . Lehdessä on käytännön esimerkkejä ja asian tuntijapuheenvuoroja, jotka käsittelevät ikääntymistä laaja-alaisesti. Lisäksi lehden viisi numeroa ilmestyvät keskeiseen työssäkäyntiaikaan, niin että loma-ajat voi viettää muiden mieluisten asioiden parissa. • Tilaushintamme pysyvät edullisesti ennallaan. Seuraamme alan kehitystä, kerromme kehittämistoiminnan tuloksista, tutkimuksista sekä arjen kokemuksista. Alansa vahva asiantuntija – lehti vanhustyön ammattilaisille ja päättäjille! Vanhustyö-lehdestä saat uusia ideoita ja virikkeitä oman työsi kehittämiseksi. Alansa vahva asiantuntija – lehti vanhustyön ammattilaisille ja päättäjille! Vanhustyö-lehdestä saat uusia ideoita ja virikkeitä oman työsi kehittämiseksi. Lehdessä on käytännön esimerkkejä ja asian tuntijapuheenvuoroja, jotka käsittelevät ikääntymistä laaja-alaisesti. Seuraamme alan kehitystä, kerromme kehittämistoiminnan tuloksista, tutkimuksista sekä arjen kokemuksista. 1 -o hj el m an to im in ta a, pr oj ek te ja ja ha nk ke ita er i pu ol ill a Su om ea 1 -oh jelm an toi min taa , pro jek teja ja han kke ita eri pu olil la Suo me a 1 -oh jel ma n toi mi nta a, pro jek tej a ja ha nk ke ita eri pu oli lla Su om ea. Katso myös kimppatilaushintamme netistä tai kysy määräalennuksia! Vanhustyö-lehti Kestotilaus (laskutusjakso 12 kk), 40 euroa Määräaikaistilaus (12 kk), 43 euroa Opiskelijatilaus, 26 euroa Tilaa lehti: www.vtkl.fi/vanhustyo tai info@vtkl.fi Vanhustyö-lehti tilattavissa myös digitaalisena: www.lehtiluukku.fi SENIORARBETE ”Otan lehdestä teemoja henkilökunta palavereihin, tai tutkin miten muut tekevät asioita tai varsinkin uusien säädösten juttuja tutkin huolella.” ”Vanhustyön ja kehittämisen kannalta kaikki liiton tekemät tutkimukset ja hankkeet pyrin hyödyntämään ja eteenpäin tiedottamaan luottamushenkilönä lautkaunnissa ja hallituksissa.” Lukijamme kertovat: Vanhustyö-lehti ilmestyy vuonna 2017 viisi kertaa vuodessa: • Kehitämme lehteä mm. Katso myös kimppatilaushintamme netistä tai kysy määräalennuksia! Vanhustyö-lehti Kestotilaus (laskutusjakso 12 kk), 40 euroa Määräaikaistilaus (12 kk), 43 euroa Opiskelijatilaus, 26 euroa Tilaa lehti: www.vtkl.fi/vanhustyo tai info@vtkl.fi Vanhustyö-lehti tilattavissa myös digitaalisena: www.lehtiluukku.fi SENIORARBETE ”Otan lehdestä teemoja henkilökunta palavereihin, tai tutkin miten muut tekevät asioita tai varsinkin uusien säädösten juttuja tutkin huolella.” ”Vanhustyön ja kehittämisen kannalta kaikki liiton tekemät tutkimukset ja hankkeet pyrin hyödyntämään ja eteenpäin tiedottamaan luottamushenkilönä lautkaunnissa ja hallituksissa.” Lukijamme kertovat: Vanhustyö-lehti ilmestyy vuonna 2017 viisi kertaa vuodessa: • Kehitämme lehteä mm. Lisäksi lehden viisi numeroa ilmestyvät keskeiseen työssäkäyntiaikaan, niin että loma-ajat voi viettää muiden mieluisten asioiden parissa. SENIO RARB ETE 2• 2014 TEEM A: Onko varaa hyvää n vanhu uteen . • Tilaushintamme pysyvät edullisesti ennallaan
Yli 80 % DomaCaren asiakkaista on alle 20:n työntekijän yrityksiä. ei sitoutumista pitkiin sopimuksiin!. jokainen asiakas on meille yhtä tärkeä! huoM. Vanhustyö Mielenterveys Vammaistyö Kuntoutus Kotihoito Perhetyö Lastensuojelu Kotisiivous Hoiva-alan helppokäyttöiseen ja yksilölliseen toiminnanohjaukseen Tilaa esittely osoitteessa www.domacare.fi tai soita 020 7424 0900 SujuVa ja noPea aSiaKaStietojen haLLinta MoniPuoLiSet LaSKutuSMahdoLLiSuudet SeLKeä ja heLPPo MobiiLijärjeSteLMä hyödyLLiSet tiLaStot ja raPortointi DomaCare® on Invian Oy:n tuote DomaCare on integroitu lähes 30:een kirjanpitoja talousjärjestelmään