2. 6 • 2014 SENIOR ARBE TE 10 Jyränkölän Setlementin saattohoitomalli palkittiin Vuoden 2014 vanhustekona. 30 Seniorinuotta yhdistää iän tuomaa kokemusta ja nuoruuden osaamista. 36 Seuraava numero ilmestyy 12.12.2014 | Lehden teemana on Turvallinen asuminen ja virikkeellinen elinympäristö. TEEMA: Yhdessä kaiken ikää MoPo-rokki rokkasi Roihuvuoressa ja kokosi yhteen eri-ikäisiä ihmisiä
Noora Kinnunen Ilo juurtui Mannakotiin Leena Huovila Keskusliitto tiedottaa 1/1 s. Monta näkökulmaa ikääntyneen väestön Satu Helin (pj.) Arja Kumpu Marjut Lindberg Leena Peltosaari Aaro Peuraniemi Anne Raassina Pirjo Tiikkainen Reijo Tilvis Leena Valkonen Eevaliisa Virnes Herttakaisa Kettunen (siht.) etujen ajamiseen Herttakaisa Kettunen Päätoimittaja 10 14 16 18 20 22 24 25 26 27 28 30 32 35 36 38 40 42 44 45 46 48 49 Vanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa puhuttiin arvoista Leena Valkonen Satu Helin satu.helin@vtkl.fi Peleistä pankkiasiointiin - Surffaamista laidasta laitaan SeniorSurf-päivänä Kirsi Alastalo Toimitus Sukupolvien ketjussa – Martalta Marialle Marianne Heikkilä Toimituspäällikkö Leena Valkonen Toimittaja Herttakaisa Kettunen info@vtkl.fi Suomen Isovanhemmat ry Isovanhemmuutta yli rajojen Pekka Leinonen Taitto Ikäihmisetkin pelaavat tietokoneella Jouni Ahonen Eloisa mieli -gallup selvitti iäkkäiden mielen hyvinvointia Tiina Hailla Ikääntyneiden avuntarve erokriiseissä on kasvanut Vesa Toikka Robotit ihastuttavat ja pelottavat Paula Ranta Keski-Suomessa kehitytään kimpassa Tuija Seppänen ja Minna Wacker HelsinkiMission keikkavapaaehtoistoiminnan suosio kasvaa Henrietta Grönlund ja Katri Halttunen Herttakaisa Kettunen Toimitus ja tilaukset Vanhustyön keskusliitto Malmin kauppatie 26 00700 Helsinki puhelin 09 350 8600 Vanhustyön johtajat Vanhustyö-lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta ja niiden säilyttämisestä. Toimitus pidättää itsellään oikeuden lyhentää ja muokata lähetettyjä tekstejä tarvittaessa sekä päättää tekstin julkaisemisesta ja siitä, missä lehden numerossa teksti julkaistaan. Olemme myös Facebookissa VTKL10 3. mv 340 e 1/8 s. kysy&vastaa 6 ”Vanhuspalvelulain” nimi tulisi muuttaa. Jos aktiivisesti palautamme mieleemme sen, mitä olemme heiltä saaneet, saattaa listasta tulla pidempi kuin ajattelimmekaan. mv 185 e 1 lisävärin hinta on 200 e Hintoihin lisätään arvonlisävero 24 % Ajan virrassa Ilmoitusmyynti Hannan tarina Elämää autismiperheessä Elina Havukainen Yhteisöllisyyden löytyminen vähensi turvarannekehälytyksiä Leena Jakkula Sulon suihkeet Terminalvårdsmodellen hos Jyränkölän Setlementti premierades Sari Aarnio Puhelin 044 566 7194 sari.aarnio@tjm-systems.fi med Årets äldregärning 2014 Leena Valkonen Kirjapaino Jag vill Satu Helin 50 Yhdessä kaiken ikää Jenni Kulmala Vammalan Kirjapaino Oy Mainosilmoitusaineistot TJM-Systems Oy PL 75 02921 ESPOO Puh. 09 849 2770 aineistot@tjm-systems.fi Tilaushinnat 2014 Kolumni Kuva: Reijo Laamanen Vanhustyö 6 • 2014 Ehkä meidän jokaisen kannattaisi pysähtyä miettimään, mitä lähipiirissämme olevat ikäihmiset ovat meille elämämme varrella antaneet. Vedetään nuottaa, kokemuksia saadaan, nuorille näköalat, senioreille rispektii! Pia Altti www.vtkl.fi Kirjasto kuuluu kaikille Eeva Vänskä Ilmoitushinnat 2014 Kurikassa uusia tuulia vanhustyössä Ossi Keisala Mikä ihmeen MoPo. mv 1270 e 1/2 s. Sisällys Toimituskunta 4 Tahdon Satu Helin 5 Miten voidaan lisätä eri-ikäisten yhdessäoloa. mv 640 e 1/4 s. 1/1 vk 43 e Kestotilaus 40 e/vk Opiskelijatilaus 26 e/vk Irtonumero 6,50 e Ilmestyy 7 numeroa vuodessa ISSN 0358-7304 Olemme Aikakauslehtien Liiton jäsen. Niin minulle itselleni kävi, kirjoittaa tutkija Jenni Kulmala kolumnissaan sivulla 50
”Yhdessä kaiken ikää”lupaus katkeaa yleensä puolison kuolemaan, mutta se voi päättyä myös eroon. Hyvän ikääntyvän yhteiskunnan rakentaminen on monipuolista ja innostavaa toimintaa. Konkreettisista asioista on helpompi sopia kuin vuorovaikutuksesta ja tunne-elämän haasteista. Osa pariskunnista varautuu tulevaan elämäänsä lukemalla parisuhdeoppaita ja luomalla suhteelleen pelisäännöt. Avioliitot perustuvat kulttuurissamme vapaaehtoisuuteen, intohimoon ja luottamukseen puolisoa kohtaan. Päätoimittajalta Satu Helin Tahdon L ehtemme teema ”yhdessä kaiken ikää” mahdollistaa yhdessä tekemisen ja sitoutumisen tarkastelun useista näkökulmista käsin. Elinikäisen rakkauslupauksen yhteydessä ei käsitellä liiton purkuehtoja, joskin omaisuuden jakamisesta voidaan tehdä avioehtosopimus. Näyttää siltä, että yhteisesti koettu tarve, konkreettiset keinot tavoitteen saavuttamiseen ja tahto tehdä yhdessä sitovat ihmisiä myös järjestötoiminnassa. Ammattilaisten työ ei ole vain auttamista ja toimien suorittamista, vaan työ on vuorovaikutusta iäkkään ihmisen, hänen läheistensä ja ammattilaisten kesken. Eliniän piteneminen lisää parisuhteelle annetun lupausajan pidentymistä. Nähdessäni hakuilmoituksen Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtajan tehtävään, sanoin itselleni – TAHDON.. Hankeyhteistyöstä laaditaan sopimukset kunkin tehtävistä ja vastuista. Ongelmien ilmaantuessa jälkiviisaus nostaa päätään, jolloin rakkautta manataan sokeaksi. Ensimmäisenä mieleeni tuli useimmille tuttu avioliittolupaus -tahdon- elinikäisestä rakkaudesta ja uskollisuudesta. lapsuuskotiin. Tahdon ja sopimusten noudattamisen lisäksi tarvitaan myös herkkyyttä kuulla toista ihmistä. Yhdessä kaiken ikään – teemaan sisältyy myös elinikäinen ystävyys ja yhteisöllisyyden eri muodot. Terveyden ja toimintakyvyn heikkeneminen voi edellyttää parisuhteessa jo vakiintuneiksi tulleiden toimien ja työnjakojen muuttamista, uusien asioiden opettelua tai ulkopuolisen avun hyväksyntää. Perustehtävän palauttaminen mieleen auttaa tilanteessa, jossa kiistakysymykset tai oman edun tavoittelu nousevat esille. Yhdessä kaiken ikää – teemamme innostaa avioliittoon sitoutumisen osatekijöiden vertailun hanketoimintaan, yhdistystoimintaan sekä iäkkäiden ihmisten hoito-, palveluja kuntoutussuunnitelmiin. 4 Myyntiin ja ostamiseen liittyvissä palvelusopimuksissa on hankkeista poiketen selkeät toimintamallit ongelmien käsittelyyn aina raastupaan saakka, joskin asiat pyritään ensisijaisesti ratkaisemaan neuvottelemalla. Osapuolet tietävät, että kutsu vierailulle oli tapa sanoa ”hyvää syksyn jatkoa”. Iäkkäiden ihmisten kotihoidon onnistuminen perustuu kattaviin hoito-, palvelu- ja kuntoutussuunnitelmiin. Projektikuvauksesta ”hankkeen alussa jumalaton innostus ja lopussa syyllisten etsintä” on toivottavasti opittu ennakoimaan prosessin vaiheita. Liitosta muodostuu sidonnaisuudeltaan ensisijainen suhteessa mm. Osa hankkeista on rakkauden tavoin sokeita maailmaa syleilevine tavoitteineen ilman, että sovittaisiin ennakolta pelisäännöistä ja seuraamuksista, jos osapuolet eivät toimi odotetulla tavalla. Vuorovaikutuksesta välittyy asiakkaalle ja yhteistyökumppanille tahtomme tehdä juuri tätä työtä sekä intohimomme työmme kehittämistä kohtaan. Sidonnaisuuden toista ääripäätä kuvaa vuosia eri paikkakunnilla asuneiden entisten naapurien tapaaminen, joka päättyy kohteliaisuuteen: ”hei oli kiva nähdä, tule joskus käymään”. Suhteen myötä- ja vastoinkäymisiin pariskunnat saavat suosituksia sekä vihkitoimituksessa että hääjuhlassa. Selkeään tavoitteiseen sitoutuminen antaa ainekset tekemiselle, eikä ihmisten välisille ristiriidoille ja keskinäiselle kilpailulle muodostu houkutuksia. Pohdintaa herättää se, miten vanhuusikäänsä elävät ihmiset toimivat pitkäaikaisen suhteen muuttuessa tai päättyessä. Osa uskoo hyvän jatkuvan
5. Kampanja poiki paljon yhteydenottoja, jotka kertovat siitä, että eri puolilla Suomea ikäpolvitoimintaa on jo varsin runsaasti. Erityisesti vanhuus elämänvaiheena on muuttunut merkittävästi viimeisten kymmenien vuosien aikana, kun suuret ikäluokat ovat alkaneet lähestyä eläkeikää. Ne ovat sekä todellisia että kuviteltuja. Tarvitsemmeko asennemuutosta vai arvostetaanko suomalaisessa kulttuurissa ikäihmisiä enemmän kuin ajatellaan. Tärkeitä havaintoja on paljon. Tietysti perheen ja suvun kesken ollaan tekemisissä myös itseä nuorempien ja vanhempien kanssa. Kampanjan tulokset on koottu Neljän polven treffit -oppaaseen, joka on luettavissa Vanhustyön keskusliiton nettisivuilla. Elämänkulku ja ikäpolvet -projekti tutki sukupolvien välistä vuorovaikutusta, mitä pitäisit tutkimuksen tärkeimpänä havaintona. Asenteet ovat kuitenkin eri asia kuin käytäntö, ja käytännöissä olisi varmasti paljon parantamisen varaa lähtien siitä, miten puhumme vanhuudesta ja vanhoista ihmisistä ja miten paljon ikäihmisillä itsellään on mahdollisuus puhua. Toisaalta silloin, kun ihmiset ovat tekemisissä keskenään, jännitteet yleensä sulavat ja korostuu se, mikä meille on yhteistä. Toimme tutkimuksessa esiin ikäpolvitajun käsitettä, jolla tarkoitetaan kykyä asettua toisen ikäisen asemaan ja ymmärtää, että olemme kaikki myös oman aikamme kasvatteja eli ikäpolviolentoja. Samoin työelämässä kohdataan eri-ikäisiä ihmisiä. Näistä aiheista olemme kirjoittaneet Ikäpolvien taju -kirjassa, jota saa maksutta Vanhustyön keskusliiton verkkokaupasta. Ovatko sukupolvien väliset jännitteet kuviteltuja. Yleisesti ottaen ihmiset näyttävät ajattelevan, että eri-ikäisten ihmisten olisi hyvä olla tekemisissä keskenään ja että ihmisillä on toisilleen paljon annettavaa iästä riippumatta. Erityisen ongelmallinen on tässä suhteessa niin sanottu neljäs ikä, joka edelleen näyttäytyy yhteiskunnassa eräänlaisena mustana aukkona, kuten jotkut tutkijat ovat sitä kutsuneet. Käytännössä kuitenkin ihmiset viettävät etenkin vapaa-aikaansa eniten juuri omanikäisten kanssa. Suurimmat muutokset koskevat niin sanottua kolmatta ikää. Tänä syksynä toteutettiin Eloisa ikä -ohjelman, Suomen mielenterveysseuran Mirakle-hankkeen ja Taloustutkimuksen yhteistyönä Eloisa mieli -gallup, jonka perusteella näyttää, että eriikäisten suhteutuminen ikäihmisiin on varsin myönteinen. kysy & vastaa Marja Saarenheimo Vanhempi tutkija Eloisa ikä-ohjelma Miten voidaan lisätä eri-ikäisten yhdessäoloa. Toisaalta kampanja selvästi herätteli monia tahoja ottamaan toimintaansa mukaan ikäpolvinäkökulmaa. Vai viihtyvätkö he mieluiten omanikäisten kanssa. Elämänkulku ja ikäpolvet -hanke järjesti vuonna 2012 Neljän polven treffit -kampanjan, jossa haastettiin eri tahoja kehittämään ikäpolvia yhdistävää toimintaa ja kertomaan siitä myös muille. Todellisia siinä mielessä, että julkisessa keskustelussa painottuu tällä hetkellä ajatus ikäihmisistä yhteiskunnan kulu- eränä, kalliiden palveluiden tarvitsijoina ja nuorempien ihmisten eläkkeiden vaarantajina. Toinen tärkeä havainto on se, että ihmiset kaipaavat yhteyttä toisen ikäisiin ihmisiin myös perheen ulkopuolella, mutta kohtaamista mahdollistavien areenoiden puuttues- Vanhustyö 6 • 2014 sa he ovat pitkälti kulttuuristen mielikuvien varassa. Miten voidaan lisätä eri-ikäisten yhdessäoloa. Yksi koskee pitkäikäisyyden tavanomaistumista ja sen seurauksena tapahtunutta muutosta ihmisten ikäkäsityksissä. Miten eri ikäpolvet ovat tekemisissä toistensa kanssa tutkimusten mukaan
– Vanhuuseläkeiästä on tulossa entistä pidempi ajanjakso ja tällöin on tarkasteltava varsin eri-ikäisiä ja eri lailla selviytyviä henkilöitä. T arvitsemme myös hyviä ja vaikuttavia toimintamalleja sekä työmenetelmiä, jotta voimme edistää ikääntyvän väestön hyvinvointia tässä yhteiskunnassa, hän sanoo. Osa heistä jatkaa työelämässä, osa on erilaisissa luottamustehtävissä, vapaaehtoistoiminnassa ja merkittävänä tukena esimerkiksi läheisilleen. Tämä viestii selkeästi, että tämä on kasvuala ja alalle tarvitaan lisää innokkaita osaajia, toteaa Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja Satu Helin. Teksti ja kuva: Herttakaisa Kettunen ”Vanhuspalvelulain” nimi tulisi muuttaa Monta näkökulmaa ikääntyneen väestön etujen ajamiseen Suomessa on tällä hetkellä 65 vuotta täyttäneitä ihmisiä lähes miljoona ja määrän arvioidaan kasvavan lähes 1,5 miljoonaan tulevan 15 vuoden aikana. Tätä. – Eliniän pidentäminen on ollut sosiaali- ja terveyspolitiikan tavoitteemme, joka nyt on saavutettu. – Pitää osata nähdä se, että kun puhutaan vanhuuseläkkeellä olevista ihmisistä, niin ikähaitari on 63- vuotiaista melkein 110-vuotiaisiin ihmisiin. Meillä on tällä hetkellä yli 100-vuotiaita henkilöitä jo runsaat 700 ja 100 vuotta täyttäneiden määrä tulee jatkossa kasvamaan. Meillä taitaa olla taipumus paisutella tiettyjä asioita ja unohtaa toisia. Positiivisessa hengessä Satu Helin haluaa viedä Vanhustyön keskusliittoa ja sen tehtävää eteenpäin positiivisessa hengessä. Tältä pohjalta katsottuna valtaosa vanhuuseläkeikäisistä selviää hienosti. Tilastojen perusteella paljastuu todellisuus. Suomen lähes miljoonasta vanhuuseläkkeellä olevasta ihmisestä on ympärivuorokautisessa hoidossa yksityiskodin ulkopuolella noin 52 000. He ovat aktiivisia ja toimeliaita ihmisiä, Satu Helin toteaa. Kotiin anne- taan säännöllisesti palveluja runsaalle 90 000 henkilölle. – Toki se on paljon, mutta kokonaisuuteen nähden pieni joukko. – En lähde mielelläni märehtimään sitä, että kasvavasta vanhuuseläkkeellä olevien määrästä aiheutuisi yhteiskunnalle yksinomaan ongelmia ja lisäkustannuksia tai että palvelut eivät toimi. Kun puhutaan 6 vanhuksista, ajatellaan usein vain niitä ihmisiä, jotka tarvitsevat paljon huolenpitoa. Meillä on paljon ikääntyneitä ihmisiä, se on tosiasia ja sillä mennään eteenpäin, hän pohtii. Helin toteaa, että on nähtävä muutos myös kaikkein vanhimmissa ikäryhmissä. Tämän perusteella ei pitäisi tehdä yleistyksiä ikääntyneestä väestöstä
Vain 48 vastaajaa 290:stä piti vanhus-sanaa sopivana. Vaikka vanhuusikää pidettäisiin arvokkaana ja iäkkäitä ihmisiä arvostettaisiin, ei se silti oikeuta kutsumaan koko vanhuuseläkeväestöä vanhuksiksi. Lain nimi voisi olla ”Laki hyvään ikääntymiseen” – Olen hyvilläni siitä, että Suomeen aikaansaatiin Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta sekä iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista, Satu Helin sanoo. – Tämä on sitä, mitä meidän järjestökenttä tekee ja se ansaitsee tässä soteuudistuksessa merkittävän roolin. Lain nimi olisi helppo muistaa verrattuna lain nykyiseen pitkään ja vaikeasti muistettavaan nimeen. – Tämä on todettu jo useissa kyselytutkimuksissa 90-luvulta lähtien. Näistä ainoastaan primaaripreventio on puhtaasti sairauksia ehkäisevää. Tästä myös Vanhustyön keskusliitto on antanut oman lausuntonsa. Tärkeää Helinin mielestä on se, mitä ihmiset tekevät omaehtoisesti hyvinvointinsa eteen ja kuinka paljon he auttavat läheisiään. Ne kuitenkin ovat keskeinen osa sitä tulevaisuuden rakentamista, jolla huolehditaan siitä, että ihmisiä aktivoitaisiin ja ohjattaisiin pitämään itseään fyysisesti, henkisesti ja sosiaalisesti vireänä ja luomaan siten perustaa hyvälle vanhuusiälle. – Toimintakykyisyys- ja palvelulaissa on mielestäni tuotu esille hyvin toimintakykyä ja hyvinvointia ylläpitävät toimet sekä korostettu toimintakykyisyyden arvioinnin merkitystä hoidon ja palvelun suunnittelun lähtökohtana. Perusteluna tälle on edellä mainittujen ennaltaehkäisevien seikkojen korostamistarpeen lisäksi myös se, etteivät iäkkäät ihmiset yleisestikään halua, että heitä kutustaan vanhuksiksi. – Se, mitä ei ole kovinkaan paljon omaksuttu mm. sitä, että edellä mainittuun lakiin ollaan valmistelemassa tarkennuksia laitoshoidon määrittelemiseksi. Ihmisten terveyttä pyritään edistämään ehkäisevillä eli preventiivisillä toimilla, jotka jakautuvat käsitteellisesti kolmeen osaan: primaari-, sekundaari- ja tertiääripreventioon. – Ei saa myöskään unohtaa ihmisten tukea toinen toisilleen ja sitä, mitä eri järjestöt tekevät organisoidessaan esimerkiksi vertais- ja vapaaehtoistoimintaa varsin monipuolisin ja vaikuttavin muodoin. Aiemmin vanhuuseläkkeeseen oikeutettu väestönosa ei ollut oikeastaan minkään erityislainsäädännön, muuta kuin tietyltä osin sosiaalihuoltolain piirissä. Se tekee osan, mutta hyvin tärkeää on antaa tunnustus ihmisten omalle toiminnalle ja kannustaa tekemään vielä lisää. – Jotta laitoshoidon määrä ei kasva suorassa suhteessa iäkkäiden ihmisten määrän kanssa, halutaan vahvistaa kotona asumisen edellytyksiä ja kotihoitoa. Sekundaaripreventio tarkoittaa sitä, että sairaudet parannetaan tai pitkäaikaissairauksien ollessa kyseessä, ne hoidetaan mahdollisimman hyvin haittojen ehkäisemiseksi. Olen ehdottanut keskusliiton lausuntoon toimintakykyisyys- ja palvelulain (”vanhuspalvelulaki”) nimen muuttamista Laiksi hyvään ikääntymiseen. terveydenhuollossa on tertiääripreventio, jossa ehkäistään kaikin mahdollisin tavoin toimintakyvyn liian aikainen heikkeneminen. kautta minua on kovasti harmittanut se, että meillä on ruvettu puhumaan vanhuspalvelulaista, vaikka sen nimistä lakia meillä ei edes ole ja suurin osa ikääntyneistä ihmisistä on varsin aktiivisia ja pärjäävät pitkään ilman varsinaisia vanhuspalveluja. Kotona asumisen edellytyksiä vahvistettava Hallituksen rakennepakettiin liittyy toimia palvelurakenteen uudistamiseksi ja se tarkoittaa mm. Lain muuttaminen tarjoaa hyvät edellytykset muuttaa samalla lain nimeä. Koska laki koskee eliniältään 63–110-vuotiaita, niin kyllä tässä tarvitaan paljon muutakin kuin vanhuspalveluja. Henkilöt, jotka olivat työelämässä tottuneet työterveyspalveluihin ja esimerkiksi säännöllisiin terveystarkastuksiin jäivät ehkäisevän toiminnan ulkopuolelle eläkkeelle siirryttyään, hän kertoo. Tällöin jätetään helposti huomiotta kaikki se, mitä lakiin on säädetty preventiivisistä toimenpiteistä. Tertiääripreventio liittyy käsitteellisesti kuntoutukseen, jossa pyritään palauttamaan sairastumisen jälkeen toimintakyky sairastumista edeltäneelle tasolle tai ainakin hidastamaan toimintakyvyn heikkenemistä, painottaa Helin. Vanhustyön keskusliitto kysyi syyskuussa Hyvä ikä-messuilla osastollaan kävijöiden näkemyksiä vanhuuseläkeikäisten ”nimestä”. Hämmästyttää – Kun nyt katsoo järjestökentän näkökulmasta palvelujärjestelmää ja sitä toimintaa mitä tehdään kaikkein hau7. Hän kertoo, kuinka vanhuuseläkeikäisiä koskevat preventiiviset palvelut, kuten ohjaus- ja neuvontapalvelut saatiin muutama vuosi sitten terveydenVanhustyö 6 • 2014 huoltolakiin, josta ne siirrettiin ”toimintakyky- ja palvelulakiin”. Monet iäkkäät ihmiset kokevat olevansa vanhuksia vasta siinä vaiheessa, kun toimintakyky on heikentynyt eikä ihminen koe selviytyvänsä itseään tyydyttävällä tavalla joko itsenäisesti tai autettuna hänelle merkityksellisissä tai välttämättömissä toimissa. On turha luvata siitä, että palvelujärjestelmä takaa ihmisille hyvinvoinnin. Vanhustyön keskusliitto pitääkin erityisen tärkeänä sitä, että kotihoitoa kehitettään konkreettisin keinoin ja tunnistettavin voimavaroin, painottaa Helin. Laissa puhutaan ikääntyneistä ja iäkkäistä ihmisistä, vanhus-sana ilmenee ainoastaan vanhusneuvostoa käsittelevässä pykälässä. Satu Helin korostaa, että jos puhutaan pelkästään vanhuspalveluista, kohdistuu huomio vanhus-sanaan liittyvistä mielikuvista johtuen paljon hoitoa ja huolenpitoa tarvitseviin henkilöihin ja heidän palveluihinsa
Tämä on Helinin mukaan keskeistä myös tulevassa sote-järjestelmässä, jossa lähipalvelut on määrä turvata ja palveluja voidaan keskittää vain erityisperusteluin. – Olen täällä tämän upean henkilöstön ja yhteistyötahojen kanssa oppimassa myös lisää. Vaikuttavaa työtä Helin pitää mahtavana sitä, että Vanhustyön keskusliitolla on varsin laaja jäsenkenttä. Tietojärjestelmien kehittäminen niin vanhuspalvelujen kuin korkeakoulutoiminnan osalta on hänelle tuttua. – Uskon, että Vanhustyön keskusliitto myös organisaationa laajenee. Ikäohjelmien teko sekä suunnitelmat kansainvälisen koulutusliiketoiminnan kehittämisestä ovat oman yrittäjyyden lisäksi tuoneet yrityselämän kokemusta. Toimisto on Malmilla, mutta toimimme valtakunnallisesti, mitä kuvastaa sekin, että meillä on 16 työntekijää eri puolilla Suomea. Kilpailutuksissa on oltava järki mukana eli se, mikä on todellisuudessa vaikuttavaa ja inhimillistä iäkkäiden ihmisten ja heidän omaistensa kannalta. Hyvä ja pitkäaikainen kotimainen toimija on saattanut hävitä hintakilpailussa näennäisellä euromäärällä, minkä seurauksena palveluntuottaja on vaihtunut. – Uskon siihen, että valtaosa iäkkäiden ihmisten parissa toimivista eri ammattiryhmien edustajista haluaa tehdä hyvää työtä oman organisaationsa toimintaperiaatteiden mukaisesti. Monipuolinen yhteistyö palvelujärjestelmän edustajien sekä kolmannen sektorin kanssa on minulle tuttua myös osaamisen kehittämisen näkökulmasta käsin. Jos toiminta olisi laadultaan kelvotonta, tilat alkeellisia ja palvelujen hinta erittäin korkea, muutoksen tarpeen voisi ymmärtää. Toimijat ovat sidoksissa käytettävissä olevaan rahamäärään. Satu Helin pohtii. Myös se toiminta, mitä me eri tapahtumien yhteydessä toteutamme, on valtakunnallista. Asiakaslähtöisyys ja ihmisen kuuleminenhan ovat palvelujen kehittämisen lähtökohtia. – Tällaisissa tilanteissa mietityttää, onko hankinta ollut iäkkään ihmisen etua ja tahtoa palveleva. – Olen työskennellyt ammattikorkeakoulussa täydennyskoulutuspäällikkönä ja Jyväskylän yliopiston avoimen yliopiston johtajana. On totta sekin, että toi8 mintakäytänteitä voidaan kehittää ilman taloudellisia panostuksia jo sillä, että asettaudutaan iäkkään ihmisen rooliin ja mietitään miltä minusta itsestäni tuntuisi olla palvelujen käyttäjä. Tämä tuo sisältöosaamista työhön. Halvinta hintaa hankinnan pääasiallisena valintaperusteena käytettäessä palvelujen kilpailutukset ovat joissain tilanteissa kääntyneet iäkkäitä ihmisiä vastaan. Monta näkökulmaa ikääntyvän väestön etujen ajamiseen Uutena toiminnanjohtajana Satu Helin on äärimmäisen onnellinen siitä, että hän voi hyödyntää kaikkea sitä osaamista, jota on ehtinyt työ- ja opiskeluuransa aikana hankkia. On tullut vastaan tilanteita, joissa palveluja kilpailutetaan, vaikka iäkkään henkilön pitkäaikaisen hoitojärjestelyn pysyvyys tulisi turvata. – Eli sitä kokemusta, mitä minulla on palvelujärjestelmästä niin erikoissairaanhoidosta kuin perusterveydenhuollon ja sosiaalitoimen yhteistyöstä sekä vanhuspalvelujen kehittämistyöstä. Täällä Helsingissä ollessamme viemme viestiä Arkadianmäelle, eri ministeriöihin, Kuntaliittoon ja toimimme yhteistyössä muiden järjestöjen ja päärahoittajiemme, Raha-automaattiyhdistyksen ja Suomen Kansanterveysyhdistyksen kanssa. Onneksi löytyy esimerkkejä myös hyvistä hankinnoista, joissa esimerkkeinä neuvottelumenettely tai suorahankinta. raimpien auttamiseksi, en voi välttyä siltä ajatukselta, että ollaanko iäkkäistä ihmisistä tekemässä kauppatavaraa. – On hienoa, kun täällä Malmin toimistolla katsoo ikkunasta avautuvaa näkymää rautateille ja huomaa, että olemme keskellä valtavirtaa ihmisten tullessa junalla Helsinkiin ja palatessaan kotipaikkakunnilleen. Helin on opiskellut pääaineenaan gerontologiaa ja kansanterveyttä, josta on myös väitellyt tohtoriksi. Keskusliiton tavoitteena on kasvattaa jäsenkenttäänsä edelleen. Satu Helin on toiminut sosiaali- ja terveysministeriön selvitysmiehenä kun palvelurakennemuutosta käynnistettiin sekä konsulttina useissa kuntayhtymä- ja rakennemuutosselvityksissä, vanhuspalvelujen ja moniammatillisen yhteistyön kehittämishankkeissa. On todella hienoa, että tässä työssä pystyy yhdistämään kuntasektorin ja korkeakoulusektorin muutosjohtamisen kokemuksen järjestökentän omaehtoisuuden näkemykseen ja palvelutoiminnan kehittämiseen.. Se, mikä Satu Heliniä hämmästyttää myös on epäkohdilla repostelu, millä on helppo saada julkisuutta. Toimintakentästä tulee upeita ideoita ja ajatuksia, joita me voimme olla kanavoimassa eteenpäin. Tällaisten isojen koulutusorganisaatioiden johtaminen, toiminnan ja rakenteiden uudistaminen mahdollisimman tehokkaaksi ovat sitä osaamista, mitä tarvitaan tässäkin työssä. Epäkohtiin pitää tarttua asiallisesti, mutta ei sensaatiohakuisesti, koska silloin mustamaalataan koko palvelujärjestelmässä toimivien ihmisten osaamista. Helinin mielestä alan työvoimapulaa ei auta ainakaan se, että iäkkäiden ihmisten parissa työskentelevät ammattilaiset tulevat julkisuudessa syyllistetyksi sen perusteella, että jonkun toimijan työssä ilmenneet epäkohdat yleistetään koko alaa koskevaksi. Meidän vaikutuspiirissämme olevien ihmisten joukko on jo nyt hyvin merkittävä, kun ottaa huomioon jäsenjärjestöjen lisäksi kaikki eri yhteistyöorganisaatiot ja -tahot. Vaikeaa tässä on nähdä pysyvyyttä
Iäkkäistä ihmisistä puhutaan herkästi isona massana samanlaisia ihmisiä. Aivan kuin syntyessään ja eläessään, eläkkeellä ja vanhuksena meistä jokainen on yksilö, Aaltonen korosti. Ikääntyneestä väestöstä puhutaan usein kielteisessä sävyssä. valtakunnallinen pääjuhla kokosi Mikkeliin yli 500 vierasta. Puheissa nostettiin esille, että ihminen on yksilö ja arvokas vanhanakin. Arvokas vanhuus ei salli keskimääräisyyttä. – Vanhusten viikon teemalla Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. – Se on keino, jolla onnistumme kotihoidossa, kotona asumisessa ja hyvinvoinnin edistämisessä kaikkein parhaiten.. Eläkepommi ja huollettavien suuri määrä ovat loukkaavia määreitä ihmisistä, jotka ovat tehneet työtä tämän maan hyvinvoinnin eteen. Hän muistutti myös kuntoutuksen merkityksestä ihmisen elämän eri vaiheissa. He ovat jokainen yksilöitä. 10 rvokas vanhuus ei salli ikärasismia, totesi Vanhustyön keskusliiton puheenjohtaja, ylijohtaja Elli Aaltonen juhlan tervehdyspuheenvuorossa. keskusliitto haluaa muistaa ja muistuttaa, että ihminen on yksilö ja ihminen on arvokas, vanhanakin. Juhlapuhuja peruspalveluministeri Susanna Huovinen korosti, että iäkkäät ihmiset tulee ottaa mukaan suunnittelemaan juuri heille sopivia palveluja. Arvokas vanhuus ei salli ikärasismia. A Ministeri Huovisella oli myös aikaa keskustella juhlayleisön kanssa. Teksti: Leena Valkonen Kuvat: Leena Valkonen ja Herttakaisa Kettunen Vanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa puhuttiin arvoista - Vuoden vanhustekopalkinto Jyränkölän Setlementille Vanhustenpäivän 60
Jokaisella ihmisellä on tarkoitus ja tehtävä aivan elinpäivien loppuun saakka. Ministerin mukaan välimuotoisia palveluja voisivat olla esimerkiksi monimuotoinen päivätoiminta tai yhteisöllinen asuminen eri muodoissaan. Vanhuus on rikkaus Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Satu Taavitsainen nosti esiin, että vanhuus on rikkaus. ”Jokaisella pitäisi olla joku läheinen.” Taavitsainen painotti, että on ihmisoikeusasia, että myös vanhus saa kokea iloa ja naurua, toisen ihmisen läsnäoloa ja välittämistä. Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmistelussa vanhuspalvelulain muutos, jossa edelleen korostetaan avopalveluiden ensisijaisuutta. Siksi olemme sosiaalija terveysministeriössä tukemassa kuntia erilaisten välimuotoisten palveluiden kehittämisessä. Se on sosiaalista pääomaa. Jokainen vanhus on hoidettava hyvin ja arvokkaasti. Hänellä ei kerta kaikkiaan ollut ketään läheistä ihmistä. – Yksinäisyys on keskeinen hyvinvointivaje ja aiheuttaa psyykkistä ja fyysistä kipua: unettomuutta, surumielisyyttä, tarmottomuutta, toivottomuutta, arvottomuuden kokemusta, alakuloisuutta ja elämän ilon katoamista. ”En haluaisi aina syödä yksin”, hän sanoi. Toivon, että saamme myös ikääntyneet mukaan ideoimaan ja kehittämään juuri heille sopivia palvelumuotoja, jotka auttavat heitä elämään arvokasta arkea, ministeri Huovinen totesi. Laitoshoitoon pitäisi päätyä vain siinä tapauksessa, että siihen on lääketieteelliset perusteet tai turvallista hoitoa ei voida muuten järjestää. – Ikäihmiset ovat voimavara, joka tuo yhteiskuntaan elämänkokemusta, tietoa ja osaamista. Sosiaali- ja terveysministeriö on korostanut ohjauksessaan iäkkään ihmisen oikeutta kodikkaaseen asuinympäristöön ja hyvään arkeen silloinkin, kun hän tarvitsee hoitoa ympäri vuorokauden. Hän huomautti, että osa mikkeliläisistä ikäihmisistä on huolissaan sosiaalisista suhteistaan ja kokevat suurta yksinäisyyttä. Myös omaishoito on hyvä vaihtoehto. Se kuuluu ihmisyyteen. Seurakunnan tervehdyksen juhlassa esitti tuomiorovasti Juha Palm Mikkelin tuomiokirkkoseurakunnasta. Tapasin vanhan miehen viime viikolla kaupassa ollessani ja hänen kanssaan niitä näitä jutellessa hän kertoi, että olin tänä vuonna toinen ihminen, jonka kanssa hän jutteli. Vanhustyö 6 • 2014 11. – Kaikilla ei ole mahdollisuutta asua omassa kodissaan, mutta pitkäaikainen hoito laitoksessa ei ole ensisijainen paikka arvokkaan elämän näkökulmasta. Iäkkäät ihmiset mukaan suunnittelemaan palveluja Peruspalveluministeri Susanna Huovinen esitti juhlapuheessaan, että iäkkäät ihmiset otetaan mukaan suunnittelemaan juuri heille sopivia palveluja. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö toimitti kirjallisen tervehdyksen 65-vuotisjuhlavuotta viettävälle keskusliitolle ja Vanhustenpäivälle. Ketään ei saa jättää yksin
– Olimme paljon miettineet palvelutaloissamme, miten kuolemaa lähestyviä ihmisiä voisi tukea ja miten taata, ettei kuolemaa tarvitsisi kohdata yksin. Toiminnanjohtaja Satu Helin, puheenjohtaja Elli Aaltonen Vanhustyön keskusliitosta sekä Mikkelin kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Satu Taavitsainen peruspalveluministeri Susanna Huovisen seurassa. Tavoitteena on, että palvelutalossa asuvat vanhukset saisivat asua omassa kodissaan kuolemaansa asti. Jyränkölässä on tehty mittavaa vapaaehtoistyötä jo yli 20 vuotta. Juhlassa esiintyivät Mikkelin kaupunginorkesteri solistinaan Tuukka Lehtonen, teatteriryhmä KUTKUTUS, Naisvuoren eläkkeensaajien kansantanssiryhmä Kepeät Jalat sekä Mikkelin Seudun Lausujat. Malliin liittyy vapaaehtoistoiminta vanhuksen hyvän ja arvokkaan kuoleman tukena. Tilannetta pohdittiin ja koulutuksen sisäl-. Jyränkölässä on saattohoitoa kehitetty aktiivisesti vuodesta 2010 lähtien. Kun mietimme tätä, huomasim- me, että vastaus olikin lähellä. Jotta hyvä ja vanhusten tarpeiden ja toiveiden mu12 kainen saattohoito toteutuisi, on Jyränkölässä panostettu hoitohenkilökunnan koulutukseen ja muodostettu vapaaehtoistoimijoista saattohoitorinki. Olimme havainneet, että monet vanhukset ja heidän omaisensa toivoivat, että vanhukset voisivat olla samassa hoitopaikassa elämänsä loppuun asti tutussa ympäristössä tuttujen hoitajien hoidossa. Setlementissä toimii muutenkin vapaaehtoisia ja niinpä käynnistimme vapaaehtoisten koulutuksen saattohoidon avuksi, kertoo hoivapalvelujohtaja Kirsti Rantala Jyränkölän Setlementistä. Saattohoitomalli palkittiin Vuoden 2014 vanhustekona V anhustyön keskusliitto ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen palkitsivat Heinolassa toimivan Jyränkölän Setlementin kehittämän vanhusten saattohoitomallin Vuoden 2014 vanhustekona. Kirsti Rantala keskusteli vapaaehtoistyön vetäjän Teija Naakan kanssa, voisivatko Tuttavan tuvan vapaaehtoiset osallistua ihmisenä ihmiselle olemaan vuoteen vierellä saattohoitotilanteessa
13. Vapaaehtoinen on kuolevan tukena, ammatilliset toimet tekee aina ammattihenkilöstö. Palkitsemisen tavoitteena on kannustaa vanhustyön kehittämiseen ja tuoda esille toimivia malleja. Saattohoitoa on pystytty järjestämään tauotta jopa yöaikoihin. töjä kehitettiin. Vapaaehtoisia löytyi ja heistä koulutettiin saattohoitorinki käytettäväksi tarpeen tullen sitoutuneesti saattohoitotehtävässä. Palautteen mukaan saattohoidossa olevat ovat kokeneet olonsa turvalliseksi, koska ei ole tarvinnut olla yksin. Kirsti Rantalan mielestä tärkeintä saattohoidossa on inhimillinen kiireetön läsnäolo ja kuolevan yksilöllinen kohtaaminen. Tärkeintä saattohoidossa on inhimillinen kiireetön läsnäolo ja kuolevan yksilöllinen kohtaaminen. Kuolemasta on tullut luonnollinen osa elämää. Heinolassa on nyt 15 vapaaehtoista käytettäväksi kodeissa ja laitoksissa koko kaupungin alueella, jos iäkkään kuolevan seuraksi toivotaan toista ihmistä, Rantala taustoittaa. Vuoden vanhusteko Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen myöntämään Vuoden vanhusteko -palkintoon tuli esityksiä yhteensä 30. Mallia ovat olleet kehittämässä yhdessä kolmas sektori, seurakunta ja kunta, se on vahva osoitus yhteistyöstä. Saattohoidossa ihmisen ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus korostuvat. Palkinnon suuruus on 5?000 euroa ja se jaettiin nyt seitsemännen kerran. Hoitohenkilökunta on voinut ilman huonoa omaatuntoa keskittyä ammattinsa mukaiseen työhön, kun vapaaehtoinen on ollut kuolevan tukena. Saattohoidossa ihmisen ihmisarvo ja itsemääräämisoikeus korostuvat. Ammattilaisten ja vapaaehtoisten yhteistoimintaa Saattohoitopäätöksen tekee aina lääkäri ja saattohoidon tilanne saattaa kestää muutamista päivistä muutamiin viikkoihin. Kun saattohoitopäätös on tehty, soitetaan Jyränkölästä sattohoitoringille ja he sopivat keskenään valvontavuorot. Omaiset ovat saaneet lepotaukoja vapaaehtoisten avulla ja kaukana olevat omaiset ovat kiittäneet siitä, että heidän läheisensä luona on toinen ihmi- nen. Vapaaehtoinen on rinnallakul- Vanhustyö 6 • 2014 kija ja jos hän huomaa, että tilanteen helpottamiseksi tarvitaan ammattilaisen sairaanhoidollista apua, hän kutsuu hoitajan paikalle. Palkintoraadin mukaan Jyränkölän saattohoitomallissa nousee esiin ihmisen arvokkuus ja hänen kunnioittamisensa, joka liittyy vahvasti myös tämän vuoden Vanhustenviikon teemaan
14 Monet kirjastot, palvelutalot, tietotuvat ja muut yhteisöt avasivat ovensa ja tarjosivat neuvontaa, tietoiskuja ja kokeilumahdollisuuksia. Kampin palvelukeskuksessa oli varsinainen suurtapahtuma. Vahvaksi verkossa -projekti tarjosi Iidantuvassa tietoiskuja, vinkkejä. Tilaisuuksissa näkyi muutos ikääntyneiden ihmisten käyttämissä laitteissa. S eniorSurf-päivän pääasia on tarjota ikääntyneille ihmisille helppoja ja mutkattomia mahdollisuuksia tutustua tietotekniikan maailmaan. Tarjolla oli luentoja ja vertaisohjausta sekä hankkeiden, pankkien ja muiden yritysten esittelypisteitä. Kannettavien tietokoneiden määrä on vähentynyt ja helpommaksi koettujen tablettien määrä lisääntynyt. Tutustumiskohteinani olivat SeniorSurf-päivän tapahtumat Kampin palvelukeskuksessa, Lasipalatsin Kaupunkiverstaalla, Käpyrinteen Iidantuvassa sekä Aleksin OPPankkilabrassa. Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetyn SeniorSurf-päivän Facebook-sivulle ilmoitettiin yli sata tapahtumaa eri puolilta Suomea. Tänä vuonna tapahtumia ilmoitettiin jo yli 150. Ikäihmisten tietotekniikkayhdistys ENTER ry esitteli Kaupunkiverstaalla vertaistuen monia mahdollisuuksia. Päivän kohtaamisissa keskustelua herättivät varsinkin pankkiasioinnin turvallinen harjoittelu ja digitaalisen pelaamisen mahdollisuudet. Teksti ja kuvat: Kirsi Alastalo Peleistä pankkiasiointiin - Surffaamista laidasta laitaan SeniorSurf-päivänä SeniorSurf-päivän tapahtumia ilmoitettiin Vanhustyön keskusliittoon pelkästään Helsingin alueella 26
Mukaan voi ottaa oman laitteen tai kokeilla esillä olevia laitteita. ENTER ry:n vertaisohjaaja Lea Grönberg kertoi, että tarve älypuhelimien käytön ohjaukseen on suuri ja lisääntyy jatkuvasti. Tabletin käyttöliittymä toimii, vaikka käsi vapisee. Suosituimpia pelejä ovat laskettelu ja keilailu, jotka ovat tuttuja ja helppoja. Väkeä tilaisuudessa oli tuvan täydeltä. Hiiren käyttö ja varsinkin tuplaklikkaus on monelle vaikeaa. Verkkopankin käyttöä tabletilla helpottaa entisestään selkeän mobiilisovelluksen valitseminen. Käytön ohjauksen yhteydessä verkkopalvelun käytettävyydestä saa suoraa ja arvokasta palautetta. Jokainen päivä voi olla SeniorSurfpäivä Tiedon ja palvelujen katoaminen internetiin syrjäyttää ja turhauttaa ikääntyneitä ihmisiä. Rohkaisu on usein tarpeen, jotta peliura lähtee alkuun. Kohtaamisia pelimaailmassa Tilaisuuksia kokeilla digitaalista pelaamista oli eri puolilla Helsinkiä. Tableteille ja mobiililaitteille suunnitellut sovellukset ovat usein helpompia käyttää. Niitä käytettäessä eurot eivät liiku ja henkilökohtaiset raha-asiat pysyvät yksityisinä. Uusia polkuja verkkopankkiin avautuu Iidantuvalla käy Käpylän asukkaita pyytämässä apua sähköiseen asiointiin. Kampin palvelukeskuksessa Danske Bankin edustaja kertoi, että ikääntyneet ihmiset kokevat tabletin helpommaksi vaihtoehdoksi. Kirjoittaja on geronomiopiskelija, joka on työharjoittelussa Vanhustyön keskusliitossa. OP-Pankkilabrassa sai kokeilla erilaisia tapoja asioida verkkopankissa. ja apua. Tietotekniikan mahdollisuuksien tunteminen innostaa ja rohkaisee. 15. Käpylässä Vahvaksi verkossa -hankkeen Paul Bergman kertoi, että pelaajille on tärkeää itse pelaamisen lisäksi yhdessä oleminen ja toisten kannustaminen. Kampissa LähiVerkko-hankkeen Hanna-Mari Lempola totesi pelien tuovan rikkautta ja mahdollisuuksia eri ikäpolvien kohtaamiseen. Myös pankit rohkaisevat ihmisiä pyytämään opastusta suoraan konttoreista. SeniorSurf-päivää vietettiin myös OP-Pankkilabrassa, jonka idea on tarjota tuettua itsepalvelua ja ottaa asiak- Vanhustyö 6 • 2014 kaita mukaan palvelukehitykseen. Puhelimien myyjiltä toivottiinkin opastavaa otetta ja asiakaslähtöistä näkökulmaa. SeniorSurf-päivänä monet vertaisohjaajat ja muut toimijat toivat esiin todellisen tietoturvaongelman ja oppimisen esteen: Turvallinen verkkopankkiin tutustuminen ja käytön harjoittelu edellyttävät demo-tunnuksia. Kosketusnäytön käyttö on helppoa Monet SeniorSurf-päivän vertaisohjaajat, projektityöntekijät ja pankkien edustajat kertoivat, että tabletit ovat syrjäyttämässä kannettavia. Yhä useampi ikääntynyt ihminen valitsee älypuhelimen, mutta kaipaa apua sen käyttöön. Oppaita internetin maailmaan tarvitaan myös ennen seuraavaa valtakunnallista SeniorSurf-päivää. Suosittuja pelejä ovat myös tikanheitto ja jalkapallo. Kynnys astua Iidantupaan on pankkisalia matalampi. Vanhustyön keskusliiton koordinoimaa SeniorSurf-päivää vietetään Vanhustenviikon tiistaina, 6.10.2015. Liikeohjaus on suuri etu, koska erillisiä välineitä ei tarvita. Näiden pelien etuja hauskuuden ja helppouden lisäksi ovat vauhdikkuus, tasapainon kehittyminen sekä muistojen herääminen. Liikuntapelit toimivat, vaikka osallistujia on enemmänkin, koska varsinainen pelaamishetki on lyhyt
www.pelipaiva.fi. Jotkut haluavat pitää taulutietokoneen pöydällä, ehkä laitteen pudottamisen pelossa. Toisaalta innostamiseen riitti yleensä lyhyt esittely siitä, mikä pelissä on ideana. Varsinkin pelien suhteen ongelma on myös se, että suurin osa niistä on englanninkielisiä. Aloituskynnys pelaamiseen ei loppujen lopuksi ollut kovin korkea. Omasta elämästä tutut lajit, kuten keilaus olivat selkeästi kiinnostavimpia. Peliä ohjataan lähinnä omaa kättä tai vartaloa liikuttamalla, jolloin niiden opetteluun ei kulu turhauttavan paljoa aikaa. Toiset, yleensä kokeneemmat käyttäjät pitivät laitetta sylissään. Näitä laitteita voi myös katsella tarvittaessa läheltä, mikä tekee niistä huononäkösemmillekin soveltuvia. O lemme tänä syksynä järjestäneet Eläkeliiton ja Ehyt ry:n yhteisessä LähiVerkko-projektissa kahdessa ikäihmisille suunnatussa tapahtumassa pelipisteen. Jälkimmäisistä varsinkin ikäihmisten omaa kiinnostusta sivuavat visailupelit ovat olleet suosittuja. Peleissä on kuitenkin viihteen lisäksi myös hyviä puolia. Peleistä uutisoitaessa puhutaan usein pelien haitoista. Taulutietokoneella pelaamisesta tekee helppoa se, että se ei ole paikkaan sidottua. Suosituimmiksi peleiksi nousivat helpot ja matalatempoiset pelit. Niistä kävi ilmi, että ikäihmisiä kiehtovat muistia virkistävät ja liikunnalliset pelit”. Esimerkiksi hienomotoriikka kehittyy ja mukavan tekemisen kautta suhde tietotekniikkaan muuttuu myönteisemmäksi. Suurin osa pelipisteillämme käyneistä ikäihmisistä oli aluksi hieman varautuneita pelejä kohtaan. Jo parin tapahtuman perustella huomasimme, että ihmiset käsittelevät laitetta eri tavoin. Lähes kaikki aikuiset pitävät pelaamisesta, mutta digitaalisia pelejä ei juuri ole suunniteltu ikäihmisten tarpeisiin. Iso osa ikäihmisistä ei ole lukenut englantia koulussa, joten vieras kieli saattaa muodostua esteeksi. Ikäihmisten tapahtumissa pelattaviin konsolipeleihin valitsimme liikunnallisia urheilupelejä, joihin on helppo päästä sisään lyhyelläkin opastuksella ilman aiempaa kokemusta digitaalisesta pelaamisesta. Varsinkin tietovisapelejä on mukava pelata kaverin kanssa saman pöydän ääressä, mikä tuo pelaamiseen lisää yhteisöllisyyttä. Loppusanoiksi sopiikin nimetön palaute, jonka joku pelipisteemme kävijä jätti SeniorSurf-päivänä: ”Konsolipelit olivat hauskoja! Milloin näitä hankitaan meidän palvelukeskukseen?” Vanhustyön keskusliitto on mukana Pelikasvattajien verkostossa. Muissa maissa on tehty siis samankaltaisia havaintoja kuin järjestämissämme pelituokioissa. Nokianvirran yläkoulun vapaaehtoiset opastamassa ikäihmisiä keilaamaan pelikonsolilla 16 Yle uutisoi maaliskuussa 2014 kansainvälisen tutkimus- ja kehitysprojekti Join-Inin tuloksista seuraavasti: ”Vanhuksille järjestettiin Join-In-projektin yhteydessä muun muassa konsolipelituokioita. Itse pelaaminen ei välttämättä ole kovin vaikeaa, mutta pelin käynnistäminen voi tuottaa vaikeuksia. Saman projektin yhteenvedossa todetaan, että ”Suurin syy vanhusten vähäiselle digitaalisten palvelujen käytölle on yksinkertaisesti se, että ne ovat liian vaikeita”. Liikeohjaimilla pelattavissa peleissä ei tarvitse muistaa monimutkaisia näppäinyhdistelmiä. Molemmilla kerroilla olemme tuoneet mukanamme liikeohjaimen avulla pelattavia urheilullisia konsolipelejä sekä taulutietokoneilla pelattavia pelejä. Osalle pelaajista riitti muutaman minuutin kokeilu, toiset taas jäivät pidemmäksi aikaa pelaamaan ja halusivat kokeilla kaikki esillä olevat pelit läpi. Teksti: Jouni Ahonen Kuva: LähiVerkko-projekti Ikäihmisetkin pelaavat tietokoneella Ikäihmisten pelaamisesta puhuttaessa ensimmäisenä syntyvät mielikuvat ovat usein joko pasianssi tai kaupan eteisessä sijaitseva kolikkopeli. Kansallista Pelipäivää vietetään 15.11. Juuri helppo- käyttöisyytensä johdosta taulutietokoneille on olemassa pelinomaisia sovelluksia, jotka tukevat kuntoutumista ja kotona asumista
Suomen Akatemian rahoittamassa Sukupolvien ketju -tutkimushankkeessa kerätään nyt tietoa vuosina 1945– 1950 syntyneiden suomalaisten ja heidän lastensa välisistä suhteista. Teksti: Marianne Heikkilä, Marttaliitto, toiminnaniohtaja Kuva: Marttaliitto Sukupolvien ketjussa – Martalta Marialle Suomalaiset isovanhemmat panostavat edelleen paljon lapsenlapsiin, vaikka nykyaikana hyvinvointivaltio korvaa isovanhemmuutta esimerkiksi tarjoamalla päivähoitopalveluja. Tanskasen äskettäin julkaistu väitöskirja Isovanhemmat, vanhempien lastenhankinta ja lasten hyvinvointi osoittaa, että isovanhempia ei enää tarvita yhtälailla kuin ennen pitämään lastenlapsia hengissä. Isoisien asema on tutkimuksen mukaan vuosien aikana noussut. Tänään puhutaan uusavuttomasta sukupolvesta, joka ei hallitse edes välttämättömiä perustaitoja elämässä pärjätäkseen. Martat ovat välittäneet vuosikymmenien ajan hyödyllisiä taitoja, tapoja, tietoa ja neuvoja sekä iäkkäille että uusille sukupolville varustaakseen kansalaisia yhteiskuntaan ja hyvään elämään. Syntyy sukupolvien välisiä kuiluja, jotka heijastuvat nuorten osaamattomuutena ja taitamattomuutena hallita omaa arkea. Toisaalta tutkimuksissa on käynyt il- mi, että kolmivuotiaina ylipainoisia olivat todennäköisemmin ne lapset, joiden pääasiallinen hoitaja oli ollut isoäiti alle vuoden ikäisestä kolmivuotiaaksi. Työpajayhdistyksen toimintaan osallistunut nuori nainen sanoi suoraan päättäjille ja vanhemmille, että he eivät ole tyhmiä, mutta osaamattomia kyllä. Tiedot ja taidot eivät enää siirry luontevasti vanhemmilta lapsille, isovanhemmilta lapsenlapsille. S ukupolvien väliset suhteet ovat Suomessa yleensä hyvät, mutta Antti O. Vedin viime kesänä Porin SuomiAreenalla Marttojen paneelia: Tairak sää arjen. Me aikuiset ja Marttaliiton pitkäaikainen toiminnajohtaja Maija Riihijärvi-Samuel ja Marianne Heikkilä perinnettä siirtämässä 18. Heille ei ole opetettu niitä asioita, joista he voisivat hyötyä myöhemmin elämässään. Kotitalousneuvonnalla sekä kansalaisjärjestötoiminnalla on edistetty 115 vuoden ajan sukupolvien ketjussa taitoja, jotka tukevat arjen hallintaa, oman toiminnan ohjausta, etukäteissuunnittelua ja kotona pärjäämistä. Vaikka en pidä sanasta uusavuttomuus sen leimaavuuden vuoksi, uskon huolessa olevan kuitenkin osatotuutta. Isovanhemmat voivat kuitenkin parantaa lastenlasten henkistä ja fyysistä hyvinvointia
Yksinhuoltaja- ja uusperheissä biologiset ja sosiaaliset siteet sekoittuvat ja isoäitien ja lastenlasten välinen yhteydenpito muodostuu erityisen merkitykselliseksi jos isoäiti asuu yksin tai lapsenlapsi asuu vain toisen vanhempansa kanssa. Sukupolvien kanssakäymisessä muistelu ja perinteen siirtäminen ovat olennainen osa sukupolvityötä. Vai onko niin, että me olemme tehneet kaiken heidän puolesta. Kodinhoitamiseen liittyvät siivoustaidot eivät leviä, jos nuoret eivät pääse tekemään asioita yhdessä niitä arvostaen. Ulkoistimmeko me kaikki kodin ja arjen taidot niin, ettei nuorten tarvinnut tehdä itse mitään. 19. Kanssakäymistä lisäämällä voimme olla vahvistamassa myös keskinäistä kiinnostusta, ymmärrystä ja kunnioitusta toinen toisiamme kohtaan. Kohderyhmänä olivat maaseutualueilla asuvat toimintakykyiset, yli 60-vuotiaat eläkkeellä olevat pariskunnat, lesket, omaishoitajat ja yksinasuvat. Ylisukupolvinen auttaminen tärkeää Haluamme auttaa yli sukupolvirajojen, mutta emme aina löydä kiireen ja oman arjen keskeltä luontevia tapoja yhteydenpitoon. Perhesukupolvien yhteydenpito muutoksessa Perherakenteiden muutokset heijastuvat Suomessa perhesukupolvien väliseen kanssakäymiseen kun maahanmuutto, avioerot ja perhesuhteet elävät. Martat olivat mukana vuonna 2012 Vanhustyön keskusliiton haastekampanjassa Neljän polven treffit, jossa haluttiin lisätä eri-ikäisten ihmisten yhteisiä toimintoja. Martat pitävät tärkeänä, että yhteiskunnassa säilyy yhteisöllisyys, yhdessä tekeminen ja oppiminen kaiken ikäisille, koska meillä on paljon annettavaa toisillemme ja yhteisöllemme. Martta-anoppini on osallistunut oman asuinalueensa ja kylän asukastoimintaan talkoiden, ikäihmisten auttamisen ja seuran pitämisen kautta. Kunnioitus, kiinnostus ja kuuntelu kaiken ikää Vierailin äskettäin Kymenlaakson ja Etelä-Karjalan Marttapiirien kolmivuotisen yhteishankkeen päätösseminaarissa Lappeenrannassa, jossa olemme antaneet neuvoja Omassa kodissa kaiken ikää –hankkeessa. Monella on myös viljelypalstoja ja -laareja, joiden avulla voi havainnollistaa, mistä ruoka tulee ja miten sitä tulee kasvattaa. Vaikka isovanhempia ei aina tunnisteta poliittisessa päätöksenteossa, heillä on yhä merkittävä vaikutus perheiden lastenhankintaan ja lastenlasten hyvinvointiin. Asiat, jotka yhdistävät ihmisiä ikään katsomatta. Nämä voivat olla helmiä seuraaville sukupolville, jotka omaa perhettä perustaessaan kiinnostuvat omista juurista, sukunsa historiasta ja ajattelusta. Taidot siirtyvät parhaiten, jos vanhemmat ja isovanhemmat ottavat nuoret mukaan marja- ja sieniretkille metsään, leivontaan, ruuanlaittoon ja vaikka säilömisen ja oman talouden oppimiseen. Onko liian myöhäistä. Kohtasimme kotitalousneuvonnallamme lähes 800 ikäihmistä ja neuvojat kertoivat, että yksinäisyys ja erityisesti leskeksi jääneiden miesten tilanne on tänään erittäin haasteellinen. On tutkittu, että isoäidin ja lapsen- lapsen välinen yhteydenpito muodostuu usein vanhempien avioerotilanteiden mukaisesti. Martat rohkaisevat meitä kaikkia tallentamaan edellisten sukupolvien ajatuksia ja viisauksia. Ikäihmisten neuvonnassa korostimme monipuolista ruokavaliota, terveellisiä elämäntapoja, ruoanvalmistuksen hygieniaa ja turvallisuutta, ruoanvalmistustaitoja, kodin puhtaanapitoa sekä turvallisuutta. Martat haastoivat kaikki suomalaiset ja omat 1200 yhdistystä mukaan ympäri Suomea ruoan ja perinteiden jakamiseen neljän polven treffejä järjestämällä. Näin ennaltaehkäisemme syrjäytymistä, mielenterveysongelmia ja yksinäisyyttä. kasvattajat voimme siis katsoa peiliin ja kysyä itseltämme missä meni vikaan. Monen perheen haasteena on, että edelliset sukupolvet eivät enää asu lähellä. Pidän hyvänä, että monikulttuurisuuden lisäännyttyä Suomessa erilaisten etnisten vähemmistöjen isovanhemmuussuhteet lisäävät moninaisia kanssakäymisen muotoja yhteiskunnassamme. Ylisukupolvisia suhteita kannattaa vaalia ja ylläpitää, ennen kuin aika menee ohi. Suomalaisen väestörakenteen harmaantuessa ikäihmisten ja nuorten välistä vuorovaikutusta yhteiskunnassamme tulisi lisätä kaikilla tasoilla. Myös ruoka yhdistää ihmisiä saman pöydän ääreen – ja sen ulkopuolellakin. Järjestöt ovat viime aikoina tarjonneet myös moninaisia mahdollisuuksia yhteiskunnalliseksi ja sosiaaliseksi isovanhemmaksi ryhtymiselle. Oliko meillä niin kiire omien asioidemme kanssa, että emme ole osanneet ottaa uusia sukupolvia mukaan. Tavaroita ja tekstiilejä voi myös korjata, kierrättää ja lainata, taitoja, joita opitaan sukupolvien ketjussa. Samoja taitoja olen halunnut opettaa myös kahdelle teinilleni, kun suvun isovanhempien kuoltua olemme vierailleet Vanhustyö 6 • 2014 palvelukodeissa ulkoiluttamassa ikäihmisiä, keskustelemassa heidän kanssa ja soittamassa heille huilua. Ilman biologista sidettä muodostuvat suhteet voivat olla yhtä merkityksellisiä tai jopa tärkeämpiä kuin biologinen isovanhemmuus. Neljän polven treffit -haastekampanja oli mainio järjestöyhteistyötempaus, jonka teemoina olivat kaikkia perheitä yhdistävät arkiset asiat: ruoka ja perinteet, liikunta ja kulttuuri
Täällä isovanhempivie-. Teksti: Pekka Leinonen puheenjohtaja, Suomen Isovanhemmat ry Kuva: Ulla Leinonen YHDISTYSTOIMINTA Suomen Isovanhemmat ry Isovanhemmuutta yli rajojen Suomessa on noin miljoona isovanhempaa, jotka muodostavat ison voimavaran, josta koko yhteiskunta hyötyy, kirjoittaa Suomen Isovanhemmat ry:n puheenjohtaja Pekka Leinonen. 20 Koulu oli keskellä kylää. Koulu eli kylästä ja kylä kyläkoulusta! Lähes 10-vuotinen maalaiskansakouluelämämme vaihtui 30 -vuotiseksi kaupunkikoulutyöksi kun siirryimme Kauniaisiin kylämäisen pikkukaupungin, ainoaan suomenkieliseen kaupunkikouluun. Äitimme oli päivätyössä. Taulumäen Mummolan piirakat ja mansikkainen mustikkakeitto ovat makumuistojeni aatelia! Kotona HannaMummon huolenpito kesti opiskelemaan lähtööni saakka, syksyyn 1960. Vaarin lukuhetki Lotalle, Saaralle, Elli-koirlle ja Tuulialle. Tohmajärvellä vuonna 1964, 113 savun kylässä, puolisoni Ulla ja minä, vastavalmistuneina nuorina opettajina, aloimme äitinä ja isänä ymmärtää yhteistyön merkityksen. Myös isäni vanhemmat, Mariamummo ja Pekka-ukki, tulivat läheisiksi, sillä heidät oli myös sijoitettu Jyväskylään, meille lapsillekin kävelymatkan päähän. Lapset vanhempineen ja sukuineen tekivät siitä elävän, toimivan Murtoin kyläkouluyhteisön. H anna-Mummomme, leskeksi jäänyt äidinäiti, tuli kotiimme heti sodan päätyttyä hoitamaan siskoani, minua ja sotaleskeksi jääneen äitimme huushollia
Yksi allekirjoittajista esteli: ”Ei meillä vielä ole… ” Ei se mitään, te olette potentiaalisia isovanhempia, totesin. Perustava kokous pidettiin toukokuussa 2002 ja yhdistys rekisteröitiin 16.9.2002. Hyödynnämme ja siirrämme kulttuuriperinteitä ja käytäntöjä, kehitämme sukupolvien välistä myönteistä vuorovaikutusta päiväkodeissa ja kouluissa. 21. Jäseniämme toimii myös maahanmuuttajamummoina, -vaareina. Oppilaamme tekivät muun muassa ”työvierailuja” Kaunialan sotavammasairaalaan. lokakuuta. Kuusi niitä tuli. Talvisodan päättymisestä tulee silloin kuluneeksi 75 vuotta. railut kuuluivat koulun arkeen ja juhlaan. Jäseniä yhdistyksessämme on noin tuhat. Ei ollut, jolloin otin pöydältä sinisen lautasliinan ja pyysin siihen läsnäolleiden nimet. Yhdistyksen synty oli sattumaa. Sininen hetkikonsertti, jonka YLEn radioi. He ovat nyt isovanhempia ja jäseniämme! Elokuussa 2001 jäin eläkkeelle ja lokakuussa postia tuli tasavallan presidentin kansliasta tieto ”Tasavallan presidentti on myöntänyt Teille opetusneuvoksen arvonimen.” Nyt oli tehtävä jotakin! Otin Anja Lehtijärveen yhteyttä ja ryhdyimme laatimaan isovanhempien yhdistykselle sääntöjä. Vuoden isovanhempi -tunnustus jaettiin 18. 12-vuotisen toimintamme aikana olemme tuoneet esiin isovanhempien ja isovanhempiikäisten merkitystä, tarpeellisuutta sekä mahdollisuuksia. Näkyvän tunnustuksen yhdistyksen vasta aletulle toiminnalle saimme vuonna 2003, jolloin sain Vuoden isovanhempi -tunnustuksen. Esiintyjinä oli näyttävä ja kuuluva Kansallisoopperan solistijoukko, jotka olivat itsekin isovanhempia. Sen myöntää Vanhus- ja lähimmäispalvelun liitto Valli ry. Vuodesta 2005 alkaen konsertti on kohdennettu sotiemme Veteraaneille eli vanhemmillemme ja isovanhemmillemme, mutta huomioimme myös nuorten sukupolvien yhteistyömahdollisuudet. Yhdistys järjestää tietoiskuja, luentoja ja käytännön opastusta tietokoneiden, älypuhelinten, tablettien ja kännyköiden käyttöön ikäihmisten omilla ehdoilla. Isovanhemmat ovat merkittävä osa ja mahdollisuus lapselle ja hänen perheelleen, mutta on muistettava; äitiä ja isää ei korvaa useampikaan isovanhempi! ENTER ry:lle Vuoden 2014 isovanhempi –tunnustus Helsinkiläinen ikäihmisten tietotekniikkayhdistys ENTER ry on valittu Vuoden isovanhemmaksi 2014. Sen vapaaehtoiset tietotekniikkaopastajat ovat itse senioreja, joille on tärkeää olla harrastuksensa kautta avuksi muille. Kysäisin häneltä onko Suomessa isovanhempien yhdistystä. Vanhustyö 6 • 2014 ENTER ry:n Raimo Anttila, Lea Grönlund, Juulia Andersson ja Kati Roiha sekä Vallin toiminnanjohtaja Virpi Dufva (oik.). Vuonna 2000 olin kollegoitteni kanssa Koulun Kerhokeskuksen toiminnanjohtajan läksiäisissä. Konserttitoiminnan lisäksi teemme monipuolista yhteistyötä järjestöjen, yhteisöjen ja yritysten kanssa. Konsertin suojelijaksi saimme Mannerheim-ristin ritari, isoisä Pentti Iisalon ja hänen jälkeensä Mannerheimristin ritari, isoisä Tuomas Gerdtin. Yhteistyössä näimme vain mahdollisuuksia! Miksi yhdistys isovanhemmille. Isovanhempien päivänä. Tunnustuksen saa vuosittain henkilö tai taho joka on myönteisellä tavalla edistänyt lasten ja isovanhempien suhteita ja isovanhempien arvostusta. Toimintamme alkoi maaliskuussa 2003, kun toteutimme Jorma Hynnisen kanssa kootun ensimmäisen Sininen hetki -konsertin Helsingin Temppeliaukion kirkossa. Odotellessamme joku veti laukustaan lapsenlapsensa kuvan nähtäväksemme ja ihailtavaksemme! Huoneeseen astui Vanhempainliiton toiminnanjohtaja Anja Lehtijärvi. Olemme toteuttaneet mm: Oikea kirje lapsenlapselle -kirjoituskilpailun, kirjoituskurssin isovanhemmille, Vanhat kuvat elämään-, Puhelin-, että läppärikursseja, Isovanhemmuuden mahdollisuuksia”tilaisuuksia eri puolilla Suomea. Mitä, miten ja missä. Ensi vuonna on jo 15
Kaiken kaikkiaan masennuksen taustalla on useimmiten monimutkainen syiden kimppu, jossa on mukana sekä biologisia että psykologisia ja sosiaalisia tekijöitä. Toimittanut: Tiina Hailla Kuvat: Tiina Hailla ELOISA IKÄ -OHJELMA Eloisa mieli -asennegallup iäkkäiden mielen hyvinvoinnista Vanhustyön keskusliiton Eloisa ikä -ohjelmakoordinaatio ja Suomen Mielenterveysseuran Mirakle-hanke teettivät Taloustutkimuksella Eloisa mieli -gallupin. Mielenterveysongelmia voidaan hoitaa Kolme neljäsosaa gallupissa haastatelluista suomalaisista arveli, että iäkkäiden ihmisten mielenterveysongelmia voidaan hoitaa menestyksellisesti. Toisaalta valtaosa vastaajista koki, että ikäihmisten elämänkokemusta, tietoja ja taitoja hyödynnetään liian vähän. Eloisa mieli -gallupin vastaukset osoittavat, että suomalaisilla on keskimäärin aika niukasti tietoa ikäihmisten mielen hyvinvoinnista, mielenterveysongelmien syistä ja osittain myös keinoista, joilla ylläpitää mielen hyvinvointia. Tämän valossa ei ole yllättävää, että mielenterveysongelmista kärsivien ikäihmisten tärkeimmiksi tuen muodoiksi valikoituivat sukulaisten ja ystävien tuki sekä keskusteleminen toisten saman ikäisten ja samanlaisten huolien kanssa painivien kanssa. Myönteisen elämänasenteen, liikunnan, sosiaalisen tuen ja ravitse- muksen merkitys kyllä tunnettiin, kun taas aivoterveyden tai uusien taitojen oppimisen merkityksestä mielenterveyden ylläpitämisessä vastaajilla ei juuri ollut tietoa. Masennuksen taustalla monia syitä Yksinäisyys tuodaan usein esiin suurimpana syynä esimerkiksi ikäihmisten masennukseen, vaikka tosiasiassa noin puolella yli 65-vuotiaiden ihmisten masennustiloista on juurensa jo varhaisemmassa aikuisuudessa. Yli puolet vastaajista oli sitä mieltä, että iäkkäille tarkoitettuja mielenterveyspalveluita ei ole riittävästi. Järjestöt tarjoavat foorumeja, joissa suunnitella ja tehdä itselle mielekkäitä asioita. Tutkimukseen haastateltiin alkukesällä 2014 yhteensä 1081 15–89-vuotiasta henkilöä. Lisätietoa Eloisa mieli -gallupista www.eloisaikä.fi -> Aineistot. Mielenterveysosaamisen nostaminen kansalaistaidoksi on tärkeää. Ohjelmapäällikkö Reija Heinola toteaa, että järjestöillä on tässä tärkeä rooli. Mielenterveysosaaminen kansalaistaidoksi Ajantasaiselle tiedolle ikäihmisten mielen hyvinvoinnista, mielenterveysongelmien syistä ja mielenterveyden ylläpidosta on selkeä tarve. Tästä aihepiiristä on vaikea löytää tutkimustietoa, mutta eri hankkeista kertynyt kokemus tukee käsitystä siitä, että palveluita on 22 niukasti tai ikäihmisiä ei ainakaan ohjata riittävästi palveluiden piiriin. E loisa ikä -ohjelman vanhempi tutkija Marja Saarenheimo arvioi tuloksia Vanhustyö-lehdelle näin: – Gallupin ehkä ilahduttavin tulos oli, että iäkkäät ihmiset nähtiin aktiivisina toimijoina, jotka voivat suunnitella tulevaisuuttaan ja unelmoida siinä missä muutkin. Tulokset esiteltiin syyskuussa Hyvä ikä 2014 -messuilla Tampereella. Sosiaaliseen vuorovaikutukseen ja yhdessä tekemiseen pohjautuvat ryhmät edistävät tutkitusti psyykkistä terveyttä
He myös kutsuivat messuvieraita Eloisaan Kinoon. Tampereen Kaupunkilähetyksen ja Tampereen Vanhuspalveluyhdistyksen Likiomassa rakennetaan Härmälän kampuksen asukkaiden kanssa ikäihmisten hyvää arkea. Kehittämistyössä hyödynnetään myös hyvinvointiteknologiaa. Eloisa ikä -ohjelman osahankkeita esittäytyi Hyvä ikä -messuilla Koonnut: Tiina Hailla Messu- ja urheilukeskuksessa 25.–26.9.2014 toimintaansa oli esittelemässä monia eloisia hankkeita. Projektissa avataan yhdessä alueen ikäihmisten kanssa uudenlaisia vaikuttamis- ja osallistumismahdollisuuksia sekä luodaan arjen kohtaamispaikkoja eri puolelle Härmälän kampuksen aluetta. Vanhustyö 6 • 2014 23. Arja Anttilan lisäksi Likiomasta osastolla olivat opiskelija Riika Oinonen (vas.), Maarit Kurunmäki ja vapaaehtoistyöntekijät Hilkka Jouttijärvi ja Marjatta Tuura. Osastolla viihtyivät myös Rouva ja Herra Eloisa hauskuuttaen messuvieraita performanssiesityksillään. Likioma-projektin Marko Suvila (vas.) ja Taloustutkimuksen tutkimuspäällikkö Juho Rahkonen. Eloisa ikä -ohjelmapäällikkö Reija Heinolakin ennätti kuvaan messutiimellyksessä. – Hyvä ikä -messut ovat loistava tilaisuus tavata ihmisiä ja viedä eteenpäin tietoa Likioma-projektistamme, toteaa tamperelaisen Likioma-projektin projektipäällikkö Arja Anttila (kuvassa kesk.). Hanke-esimerkkejä oli Tampereelta, Turusta ja Helsingistä. Eloisa Kino -leffastudiosta nautti myös tamperelainen Terttu Waismaa, 87 vuotta. Eloisat psykologit Marja Saarenheimo (vas.) ja Ruth Franco sekä vuoden 2013 psykologi Sirkkaliisa Heimonen (kesk.) keskustelivat Eloisa mieli -gallupin tuloksista
Keski-ikä kursseilla on Tommolan mukaan ollut noin 65 vuotta. Myös tukihenkilötoimintaa Tommolan mukaan monet vanhemmat eronneet kadehtivat, kun nuoret osaavat erota niin kypsästi. He saavat työnohjausta ja ovat sitoutuneet vaitioloon myös ryhmän ohjauksen päätyttyä. Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2013 erosi 2 893 yli 50-vuotiasta avioparia (tilastoitu vaimon iän mukaan). He ovat käyneet Eläkeliiton Erosta eheäksi -sopeutumisvalmennuskoulutuksen ja tukihenkilö- ja vertaisohjaajakoulutuksen. – Vallalla on yleisesti mielikuva onnellisesti yhdessä vanhenevasta pariskunnasta, mistä seuraa yksin jääneille usein vahvaa erilaisuuden kokemusta, etenkin pienillä paikkakunnilla. – Kurssit on tarkoitettu vanhemmalla iällä eronneille. Kurssit ovat kaikille avoimia, niin naisille kuin miehillekin. – Tavoitteena on keskittyä aikuisen ihmisen identiteetin vahvistamiseen eron jälkeisessä elämässä. Siksi ikääntyneet voivat tuntea eron hyvin vaikeana. E läkeliitto on järjestänyt Erosta eheäksi -sopeutumisvalmennuskursseja vuodesta 2002 lähtien. Tommola kertoo, että sopeutumisvalmennukset ovat viiden päivän kursseja, joita ohjaa kaksi kouluttajaa. – Tukihenkilöt eivät korvaa ammattilaisia, mutta he kohtaavat ihmisiä tavallisina ihmisinä, kanssakulkijana, Satu Tommola selittää. Monet liitot ovat olleet hyvin pitkäikäisiä: on sitouduttu myötä- ja vastoinkäymisiin. 50+ -vuotiaiden eromäärän trendi 2000-luvulla on nouseva. Alaikäraja on 50 vuotta. Tukihenkilötoiminnassa ollaan Tommolan mukaan usein muutama vuosi mukana, kunnes uudet asiat täyttävät elämän. Jotkut siirtyvät muuhun vapaaehtoistoimintaan. Keskitytään eron aikaansaamiin tunteisiin ja kokemusten työstämiseen, suunnittelija Satu Tommola kertoo. Kurssilla ei käydä läpi alaikäisten lasten asioita eikä huoltajuuskiistoja. Tukihenkilöt ovat itse eronneet vanhemmalla iällä. – Eroon liittyvät tunneasiat kannattaa käsitellä muutaman vuoden kuluessa. Tänä vuonna järjestimme kurssin myös heille, joiden erosta on kulunut pidempään, koska sellaiselle tuntui olevan tarvetta. Kurssihintaan 110 euroa kuuluu kurssiohjelma, kurssimateriaali, majoitus kahden hengen huoneessa sekä puolihoito. Toimintaa rahoittaa Raha-automaattiyhdistys. Vaikuttaa siltä, että joskus käsittelemätön ero saattaa vaikuttaa pitkälle tulevaisuuteen. Lisäksi olivat tilastoimattomat erot avoliitoista. Teksti: Vesa Toikka Ikääntyneiden avuntarve erokriiseissä on kasvanut Ikääntyneiden erot ovat viime vuosina lisääntyneet. Uuteen tilanteeseen sopeutumiseen voivat auttaa kurssit. vihan, häpeän, surun ja syyllisyyden. Osa kokee itsensä jopa ”kylän ainoaksi vanhana eronneeksi”, Tommola kuvailee. Erosta eheäksi -sopeutumisvalmennuskursseille on osallistunut 798 henkilöä vuosina 2002–2014. Kurssil- la etsitään kunkin omia tapoja kasvattaa ja ylläpitää voimavaroja. Ero tuo pintaan erilaisia tunteita Ero voi tuoda pintaan mm. Mutta ero on usein vain jäävuoren huippu, sillä eron aikoihin elämään voi kasautua monenlaisia painolasteja, kuten sairauksia ja muutoksia työelämässä, asuinpaikassa tai läheisten perheissä. 24. – Tänä vuonna tukihenkilöitä on 24 eri paikkakunnalla, Tommola laskee. Erosta tulisi olla kurssin alkaessa puolesta vuodesta kolmeen vuoteen, jotta tällaisesta avusta olisi eniten hyötyä
– Toisaalta voidaan miettiä, mikä vaikutus esimerkiksi puhelimen keksimisellä on ollut. Aihetta käsiteltiin KÄKÄTE-projektin ja VTT:n järjestämillä Hopeamarkkinoilla Hyvä Ikä-messuilla. Robotin etu on, että se jaksaa kärsivälliVanhustyö 6 • 2014 sesti toistaa samoja liikkeitä tai lauseita aina samalla tavalla. Robotit voivat toimia virikkeenä, avustajina ja aktivoijina. Fyysisessäkin kuntoutuksessa roboteista voi olla apua. Keski-Suomen Muistiyhdistyksen Lea Jokela korosti, että robottien käytössä on oltava tilannetajua ja seurattava minkälaisia reaktioita ne herättävät käyt- täjissä. Sen kanssa pystyy keskustelemaan suomeksi, joskin NAOlla on hiukan ongelmia puheentunnistuksessa. Useassa puheenvuorossa nousi esille, että hyviä kokemuksia on saatu esimerkiksi sosiaalisten robottien käytöstä autististen lasten kuntoutuksessa. Erilaisten robottien käyttöä kokeillaan tällä hetkellä paljon. Vuorovaikutteiset robotit hoitotyön välineinä Hopeamarkkinoilla käydyn keskustelun perusteella pelko siitä, että NAO:n ja Paro-hylkeen kaltaiset robotit syrjäyttäisivät ihmistyöntekijät, on turha. Robotit vaativat henkilökunnan läsnäoloa, ja toimivat pikemminkin hoitotyön apuvälineenä. Paro-hylje oli jopa lisännyt hoitajien ajankäytön haasteita sen sijaan, että olisi säästänyt aikaa. Paro-hyljettäkään eivät kaikki hyväksy. toteaa Niemelä. Se on yksi maailman nopeimmin ikääntyvistä väestöistä ja avustavien robottien kehityksen kärjessä. Robotteja on käytössä erityisesti vastaanottoapulaisina, oppaina ja opetuksessa. Kun VTT:n Jaana Leikas kysyi Hopeamarkkinoiden yleisöltä kuinka moni haluaisi tällaisen mukana kulkevan robotin kotiinsa, yli puolet nosti kätensä. Robotti keskustelee Hopeamarkkinoilla esittäytyi kaksi vuorovaikutteista robottia. Paro-hylje kykenee oppimaan, mitä se teki juuri ennen silitystä tai lyöntiä. Robotti jaksaa toistaa liikkeitä samalla tavalla paljon pidempään kuin fysioterapeutti. Keski-Suomen Muistiyhdistys esitteli Paro-hyljerobottia, joka reagoi kosketukseen ja ääntelee samalla tavalla kuin Grönlanninhylkeenpoikanen. Sastamalan koulutuskuntayhtymän (SASKY) edustajat olivat tuoneet paikalle NAO-robotin, joka osaa lukea lehteä, ohjata jumppia ja keskustella. On mietittävä vahvistaako robotti myönteistä minäkuvaa ja toimintakykyä vai päinvastoin. Robottien käytöstä kuntoutuksessa on saatu positiivisia kokemuksia. Olemassa on jo muun muassa nostavia, kantavia ja syöttäviä robotteja. Se voi siis muuttaa käytöstään, jos huomaa jonkun toiminnon edeltävän esimerkiksi aggressiivista käytöstä. Niemelän mukaan kokemukset ovat usein olleet positiivisia. Henkilökohtaisten ja avustavien robottien markkinat kuitenkin kehittyvät hitaasti, vaikka niitä tutkitaan ja kehitetään ahkerasti. On tärkeää kuulla ikäihmisten mielipiteitä roboteista, joiden tarkoitus on tukea ikääntyneen hyvää elämää, sanovat KÄKÄTE-projektin projektipäälliköt Marika Nordlund ja Lea Stenberg. Moni kokee uhkana, että robotti korvaa sosiaalisen kontaktin. NAO tunnistaa myös ihmisen kasvot ja tervehtii nimellä. Erityisesti ikääntyneille ihmisille suunnattuja avustavia robotteja kehitetään paljon esimerkiksi Japanissa. Japanista löytyy myös ihmisen mukana kulkeva robotti, joka seuraa ja analysoi elintoimintoja ja liikkumista, ja joka voi tarvittaessa ottaa yhteyttä lääkäriin tai omaisiin. Teksti: Paula Ranta Robotit ihastuttavat ja pelottavat Robottien käytöstä vanhustyössä löytyy jo paljon positiivisia kokemuksia, mutta niihin liittyy myös vaikeita eettisiä kysymyksiä. Hopeamarkkinoiden keskustelutilaisuuden videotallenne on katsottavissa osoitteessa www.ikateknologia.fi > KÄKÄTEtilaisuuksien aineistot. – Robotit herättävät paljon tunteita ja pelottaviakin uhkakuvia. Tästä huolimatta henkilökohtaisten robottien turvallisuuteen liittyviä standardeja on jo tehty maailmalla. P alvelurobotit yleistyvät kovaa vauhtia, selvisi VTT:n Marketta Niemelän avauspuheenvuorossa seminaarissa, jonka teemana oli Robotit apuna ikäihmisen arjessa – Miten ja kenelle. Robotilla ei ole oikeita tunteita, vaikka se voi niitä esittää. Roboteista voi kuitenkin olla myös monenlaista apua. Sekä yleisöä että puhujia mietitytti voiko robotteihin kiintyä liikaa. 25. Onko se lisännyt, vähentänyt vai muuttanut sosiaalisia sosiaalista kanssakäymistä. Robotteihin liittyykin usein myös huoli ihmissuhteiden kapenemisesta. Niemelän mukaan tästä voidaan päätellä, että avustavat robotit ovat tulossa arkikäyttöön 20 vuoden kuluessa
Kehitytään kimpassa -hanke tukee myös kuntiensa järjestö- ja vapaaehtoistoiminnan kehittämistä. Paikallisia tarpeita, toiveita ja ideoita uusista toimintamuodoista kerätään sekä kump- panuuspöydässä että yhdessä kumppanuuspöytäläisten kanssa kuntalaisilta. Uusin, Eloisa ikä -ohjelmassa mukana oleva Kehitytään kimpassa -hanke käynnistyi keväällä 2014. Lisätietoja: www.kssotu.fi. Ohjelma toteutetaan yhteistyössä Vanhustyön keskusliiton kanssa vuosina 2012–2017. Ikäihmisten oma ääni kuuluviin Ikäihmisten omaa ääntä tarvitaan kotona asumista tukevien toimintamuotojen kehittämistyössä, sillä osallistavien kehittämisprosessien tuloksena syntyy aidosti asiakaslähtöisempää toimintaa. Käynnistettävät toimintamuodot perustuvat siis aidosti paikallisiin tarpeisiin ja niitä toteutetaan yhteistyössä paikallisten toimijoiden ja asukkaiden kanssa. Kumppanuuspöytä on katettu Kehitytään kimpassa (2014–2017) -hankkeessa jatkojalostetaan aiempien Versova- ja Kimppa -hankkeiden kehittämistyön tuloksia ja levitetään niitä uusille paikkakunnille Keski-Suomessa. Toiminta on syksyn aikana käynnistynyt Toivakassa, Pihtiputaalla ja Viitasaarella. Hankkeen keskeinen toimintamalli on kumppanuuspöytä, jonka ääreen kootaan hankekunnan toimijoita ja Kehitytään kimpassa -hankkeen Wiitaunionin avausseminaari 1.10.2014 veti salin täyteen viitasaarelaisia ja pihtiputaalaisia ikäihmisiä. Kumppanuuspöytä on kaikille avoin aktiivinen kehittämis- ja yhteistyöverkosto, johon osallistuvat ovat keskenään tasavertaisia. Eloisa ikä on RAY:n avustusohjelma ikäihmisten hyvän arjen puolesta. S uomen reilusta miljoonasta vanhuuseläkkeeseen oikeutetusta yli 63-vuotiaasta valtaosa asuu kotona. Hankkeen tavoitteena on lisäksi hankealueen eri toimijoiden välisen yhteistyön vahvistaminen. Heistä useimmat haluavatkin asua kotonaan mahdollisimman pitkään ja tämä on myös yhteiskunnan tavoittelema päämäärä. Teksti: Tuija Seppänen & Minna Wacker Kuva: Tuija Seppänen Näillä sivuilla esitellään Eloisa ikä -ohjelman hankkeita. Hankkeen päättyessä uskomme, että hankealueilla toimii aktiivinen ikäihmisten hyvinvointia edistävä kehittämisverkosto ja ikäihmisille on tarjolla entistä enemmän mielekkäitä toiminnan ja osallistumisen paikkoja. 26 asukkaita ideoimaan, suunnittelemaan ja toteuttamaan ikäihmisten hyvinvointia edistäviä toimintamuotoja. Kumppanuuspöydässä kartoitetaan kunnassa jo olemassa olevat ikäihmisille tarkoitetut toimintamuodot. Hankkeen päämääränä on kotona asuvien ikäihmisten hyvinvoinnin ja hyvän arjen tukeminen ja vahvistaminen yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Hanke laajenee muutamiin keskisuomalaisiin kuntiin vuoden 2015 aikana. Yhteiskunnassamme tapahtuvien suurten rakenneuudistusten aikaan tarvitaan lisäksi lähidemokratian ja kansalaisten osallistumismuotojen vahvistamista. Kehitytään kimpassa -hankkeessa työskentelee työpari Minna Wacker ja Tuija Seppänen. Tutustu ohjelmaan www.eloisaikä.fi Twitter #eloisaikä Keski-Suomessa kehitytään kimpassa Keski-Suomen Sosiaaliturvayhdistyksellä on ollut kehittämishankkeita kymmenisen vuotta. Kumppanuuspöytä on kansalaisia osallistava ja lähidemokratiaa vahvistava toimintamalli. Kunnan sitoutuminen kumppanuuspöytään ja tiiviiseen yhteistyöhön ovat olleet lähtökohtana hankkeeseen mukaan lähteneille kunnille
Omalla ajalla, silloin kun sopii Keikka-auttamisen malli on houkutellut toimintaan mukaan satoja uusia ihmisiä. Heistä monille on tärkeää mahdollisuus rajata ja kontrolloida sitoutumistaan ja vapaaehtoistoiminnan määrää. Hankkeessa työskentelee neljä työntekijää, suomenkieliset vapaaehtoistoiminnan koordinaattorit Katri Halttunen, Maria Mäntylä-Granda ja Julia Jäkkö sekä ruotsinkielinen vapaaehtoistoiminnan koordinaattori Linda Stark. Hän ilmoittaa kiinnostuksensa keikasta HelsinkiMission työntekijälle, saa siitä tarkemmat tiedot ja käy seniorin luona hoitamassa auttamistehtävän. Vaikka auttamiskeikat ovat usein hyvin konkreettista apua, on lähtökohtana aina molemminpuolinen kohtaaminen. Keikkamallissa välitetään senioreille kertaluonteista arjen apua ja tukea, kuten kaupassakäynti- tai ulkoiluapua. Teksti: Henrietta Grönlund ja Katri Halttunen Toimittanut: Tiina Hailla Kuva: Pirjo Rönkkö HelsinkiMission keikkavapaaehtoistoiminnan suosio kasvaa HelsinkiMissiossa kaiken työn tavoitteena on yksinäisyyden vähentäminen. He ”eivät 50 vuoden kalenteriin sitoutumisen jälkeen halua samaa”, kuten eräs hyvin aktiivisesti toimiva eläkeläinen koulutuksessa totesi. Lisätietoja: www.helsinkimissio.fi 27. Vapaaehtoiskeikka oman kiinnostuksen mukaan Sadat seniorit pääkaupunkiseudulla ovat saaneet apua keikkavapaaehtoisilta – ja avuntarve kasvaa jatkuvasti. Nuoret aikuiset ja työikäiset kokevat mallin erityisen sopivaksi. Vanhustyö 6 • 2014 Koulutettu vapaaehtoinen voi valita vapaaehtoisten intranetistä itseään kiinnostavat keikat sisällön, sijainnin ja ajankohdan mukaan. Vuonna 1883 perustettu järjestö on yksi Suomen vanhimmista sosiaalialan järjestöistä. Keikan jälkeen vapaaehtoinen kuittaa keikan HelsinkiMission työntekijälle ja palaa asiaan kun haluaa tehdä seuraavan auttamiskeikan. HelsinkiMissiossa toimi vuoden 2013 aikana aktiivisesti noin 600 vapaaehtoista ja uusia koulutetaan vuosittain parisen sataa. Keikkavapaaehtoistoimintaa laajennetaan, jotta yhä useampi vapaaehtoistoiminnasta kiinnostunut pääsee mukaan toimintaan ja jotta yhä useampi suomen- tai ruotsinkielinen seniori saa arkista apua, tukea ja iloa. Keikka-auttajat toimivat myös saattajina lääkärikäynneillä tai muilla asioilla. Vapaaehtoiset voivat opastaa senioreita esimerkiksi tietokoneen käytössä tai avustaa verhojen vaihdossa. Senioreilta saadun palautteen mukaan keikkalaisten käynnit tuovat päiviin piristystä ja lievittävät yksinäisyyttä. Keikkamalli mahdollistaa vapaaehtoisten auttamisen epäsäännöllisesti, omien aikataulujen ja mieltymysten mukaan. Virkistävää vaihtelua arkeen Alkuvuodesta käynnistynyt Eloisa ikä -ohjelmassa mukana oleva keikkavapaaehtoistoiminnan hanke on jatkoa Raha-automaattiyhdistyksen rahoitta- malle SeniorTrainer -projektille, jossa keikkamalli kehitettiin. Myös vastikään eläkkeelle jääneet vireät ihmiset ovat innostuneet siitä. V apaaehtoistoiminta kiinnostaa suomalaisia
Vanhusneuvosto on julkinen elin ja on hienoa, että sitä myös kuunnellaan. Vanhusneuvosto on lain mukainen kunnallinen elin, jolla ei ole kuitenkaan päätösvaltaa. Ostopalveluja asumiseen Asumispalvelujen tuottaminen on tärkeä osa kuntien ja kaupunkien vanhustyön toimintaa. Kaikille on taattava asumisyksikkö ja asianmukainen hoito. Ostopalvelun hinta vuorokaudelta on kuntayhtymälle noin 80–90 euroa, Tarja Palomäki sanoo. I käihmisten määrä tuo Kaupungille suuria haasteita ja koko ajan etsimme keinoja, että pysymme mukana, sanoo JIK:n hoivapalvelujen johtaja Tarja Palomäki, Kurikan vanhusneuvoston johtaja Aarre Asiala ja fysioterapeutti Hanna Leskelä. Asiala toteaa vanhusneuvoston työn olevan ns. Omaishoitajia on 110–120 ja kunnallista, säännöllistä kotihoitoa saa noin 200 henkilöä vähintään kerran viikossa, Palomäki toteaa. Jurvan kunta liittyi Kurikkaan viitisen vuotta sitten. Samoin olemme tarvittaessa yhteydessä, jos tien päällä tai liikuntapaikoilla on ongelmia. Tämä lisää kuitenkin asiakkaiden omaa valinnan mahdollisuutta. – Ostamme palvelusetelillä asumista yksityiseltä sektorilta, mutta asukkaalle hinta on keskimäärin sama kuin Kurikan kaupungin omissa asunnoissa. 65-vuotiaiden määrä Kurikassa oli vuodenvaihteessa 3 300 (23 %), 75-vuotiaita on 1 591 (11%) ja yli 85-vuotiaita 463 (3%). Tämä on osa kotona asumisen kunnon kartoitusta, jossa tutkitaan kunto perinpohjaisesti hampaita myöten ja tutkitaan myös sitä, kuinka hyvin vanhus viihtyy kotona ja millaista sosiaalinen elämä on. Liikuntaan satsataan Kurikka on satsannut paljon vanhusten hyvinvointiin liikunnan kautta. Kaupungin omien asumisyksiköiden lisäksi kaupungilla on käytössä palveluseteli asumispalvelujen hankintaan. JIK on Kurikan kaupungin sekä llmajoen ja Jalasjärven kuntien sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä. ennaltaehkäisevää eli epäkohtiin puututaan mahdollisimman varhain. Monet yhdistykset, muun muassa eläkeläisjärjestöt ja Kurikan Invalidit järjestävät. Asiakas valitsee tällöin itse asumisyksiköiden välillä. – Me emme tule kokouksiin vain nisukahveille vaan aina pohdimme uutta, miten voisimme kehittää ikäihmisten asiaa. Heistä osa joutuu odottamaan hoitopaikkaa terveyskeskuksessa. Omaisten rooli kotona asumisessa on tärkeää, mutta vähintään yhtä tärkeää on heidän roolinsa kannustaa vanhuksia muuttamaan palveluiden läheisyyteen. Hakeminen on aaltoliikettä ja jonossa on paljon henkilöitä, jotka hakevat paikkaa ”varmuuden vuoksi”. Kurikassa järjestetään vuosittain 75 vuotta täyttäville kotona asuville vapaaehtoinen terveystarkastuspäivä viiden ammattilaisen voimin. Vanhusneuvosto saattaa antaa lausuntonsa isompien asunto-osakeyhtiöiden liikennejärjestelyistä ja parkkipaikkojen ongelmista etenkin jos ne koskettavat vanhuksia. Aktiivinen vanhusneuvosto Aarre Asiala kiittää, että Kurikan vanhusneuvosto on hyvin aktiivinen. Niin kuin valtakunnallisestikin, myös Kurikassa painopiste on siinä, että ikäihmiset saisivat asua mahdollisimman pitkään kotona. Mielestäni olemme saaneetkin paljon aikaan, vaikka se ei aina ole niin näkyvää. Esimerkiksi hyvin varusteltuihin rivitaloyhteisöihin, jos kotona oleminen alkaa olla vaarallista kaatumisten ja muistihäiriöiden vuoksi, painottaa Asiala. Hän tietää, että kotoa lähtö on monelle kova paikka purtavaksi. – Mielestäni ikäihmisten asumistilanne Kurikassa on suhteellisen hyvä. Hyvinvointi 75-päi- vään osallistuu vuosittain 60–65 prosenttia kutsutuista. Eläkeikäisten määrä kasvaa huimaa vauhtia. Teksti ja kuva: Ossi Keisala VANHUSNEUVOSTO Kurikassa uusia tuulia vanhustyössä Kurikan vanhustyö on hyvässä mallissa, vaikka sen kanssa on koko ajan tehtävä töitä. Aarre Asiala toteaa asuntoihin olevan noin 50 henkilön jonot koko kuntayhtymän alueella, mutta täysin akuutteja asunnon tarvitsevia henkilöitä Kurikassa on tällä hetkellä 5-10. – Jos meneillään on esimerkiksi rakennuskohteita, annamme lausuntoja esteellisyydestä. Jos yrityksen hintataso on 28 korkeampi kuin palvelusetelin arvo, asiakas maksaa itse loppuosan
JIK ky:n fysioterapeutti vastaa ryhmän kokoamisesta sekä alku- ja lopputestauksista. Kurikassa ikäihmisten ennaltaehkäisevien palvelujen organisaattorina toimii JIK ky:n fysioterapeutti Hanna Leskelä, jonka johdolla on saatu paljon hyviä projekteja viime vuosien aikana. Tämä on hyvä apu etenkin sivukyliltä tulijoille. Kun toinen ryhmä loppuu, aloitetaan välittömästi uusi. Heille järjestetään lisäksi tarvittaessa kyyti kuntosalille, josta tietty omavastuu maksetaan itse. Kuntoinssiläiset sanovat tässä vaiheessa saaneensa jonkin verran lisää voimaa jalkoihin ja käsiin. Ryhmä kokoontuu 2 kertaa viikossa 10 viikon aikana. Vaikka kuntoillaan tosissaan, silti omien voimien mukaan suu hymyssä. Kuntoilua suu hymyssä Laura Männistö viihtyy kuntosalilla, jossa saa monipuolista liikuntaa kropalle. Koulutuksessa on ollut motivoituneita henkilöitä ja hoitajat saavat myös luettavaksi paljon alaan liittyvää materiaalia työnsä pohjaksi. Osallistujille kuntoinssi on ilmaista. – Ryhmät ovat mahdollisimman pieniä, 5-6 hengen kokoisia, että kaikki saavat henkilökohtaista ohjausta.Pääosin keskitytään lihaskuntoon ja tasapainoon. JIK ky on ollut mukana valtakunnallisessa Voimaa vanhuuteen-hankkeessa oman Ensio-projektin kautta kolmen vuoden ajan. Mukana koulutuksessa on koko hoitohenkilökunta lääkäreistä lähtien, Leskelä toteaa ja sanoo tästä olleen hyviä kokemuksia. – Tämä on todella hyvää kuntoilua, pienen tuloksen näkee melkein heti. He ovat olleet salilla parin kuukauden ajan. – On mielenkiintoista mennä lopputestiin, jossa nähdään, onko kuntosalista ollut tosissaan hyötyä. Mukana on myös yhdistyksiä. Kurikassa on menossa myös VertaisVeturi -toiminta, jossa eläkkeellä olevat hyväkuntoiset vertaisveturit ohjaavat kuntosalilla ja avustavat ulkoilussa. Kunto-Inssi toteutetaan JIK ky:n ja kaupungin liikunta- ja vapaa-aikatoiVanhustyö 6 • 2014 men yhteistyönä. Siitä kielii se, että ”vastusta” on saanut lisätä koneisiin eli tehdä niitä itselle raskaammaksi. Kunto-Inssin lisäksi on kuntosalitoimintaa muun muassa veteraaneille sekä vesijumppaa iäkkäille ihmisille kaupungin järjestämänä. Kun toimittaja saapuu kuvaamaan Kuntoinssiä terveyskeskuksen kuntosalille, salissa huokuu iloisuus ja yhteisen tekemisen meininki. Kuntoilua kuitenkin jatketaan. Täältä on saanut hyvän pohjan. Heistä koulutetaan Kunnon Hoitajia Ikäinstituutin koulutuskonseptin mukaisesti. Ennen jumppia tehdään henkilökohtainen kuntotarkastus, samoin 10 viikon jälkeen niin nähdään, onko kehitystä tapahtunut. Ryhmän ohjaajat tulevat kaupungin liikunta- ja vapaa-ajanohjauksen puolelta. liikuntatoiminnan lisäksi paljon muuta henkistä yhdessäoloa kerhojen muodossa. Kunto-Inssistä potkua kuntoiluun Yhtenä Voimaa vanhuuteen -hankkeen toimintamuotona JIK on kehittänyt yli 70-vuotiaille toimintakyvyltään heikentyneille tarkoitetun Kunto-Inssi –kuntosaliryhmän. Mutta molempia tulee sopivasti, hikoilua ja höpöttelyä. – Tulijoita on ollut jopa enemmän kuin on voitu ottaa mukaan. – Henkilökunnalle opetetaan muun muassa asiakkaiden henkilökohtaisen liikkumissuunnitelman tekemistä. Projektissa mm. Eläkeläiset kertovat, että kuntosali on heille myös sosiaalinen tapahtuma sen lisäksi, että kroppaan haetaan voimaa. – Otamme kuntoilun joskus niin tosissaan, että ohjaaja joskus sanoo, jotta puhukaa ja naurakaa enemmän. Heidän vapaaehtoistyönsä on todella tärkeää, Leskelä toteaa. Odotamme paljon tältä projektilta, sanovat viisi samassa ryhmässä olevaa eläkeläistä Martti ja Laura Männistö, Risto Harjunpää, Asko Koski-Laulaja sekä Asta Hautaluoma. koulutetaan kuntayhtymän hoito- ja hoivatyöntekijöitä niin, että he saavat vinkkejä oman työnsä ohessa ennaltaehkäistä ikäihmisten liikuntakyvyn heikkenemistä ja antaa apua myös henkisessä jaksamisessa. Vanhimmat ryhmään osallistujista ovat olleet jopa 90-vuotiaita. Valinnan tekevät terveysviranomaiset, kertoo Savinainen. 29. Heidän kuntonsa ei ole vielä liian huono eikä toisaalta liian hyvä, sanoo Kuntoinssin toteutuksesta vastaava vapaa-aikasuunnittelija Niko Savinainen, jolla apuna ohjaustyössä on myös muita vapaa-ajanohjaajia kaupungilta. – Kuntoinssiin on mahdollisuus osallistua ikäihmisten, jotka pystyvät asumaan kiikun kaakun kotona. Kurikassa nyt koulutuksessa mukana olevat mukaan lukien on lähes 30 vertaisveturia
Toistaiseksi ainutkertaisen Juhlaviikon tapahtumat levittäytyivät eri puolille Roihuvuorta. Tapahtumaviikko toi vaihtelua palvelukeskuksen asukkaiden arkeen, nosti esiin tärkeitä vanhustyön ja monen polven teemoja ja toi näkyvyyttä paikallisille tahoille kaupunkikulttuurin tekijöinä. Lampaat määkivät takapihalla, ruokakojuista kantautuu jo herkullisia tuoksuja – on aika laskea solistit mikin varteen ja aloittaa MoPo-rokki! Toista kertaa vietetty festivaalipäivä oli jo edellisestä vuodesta kokemusta kartuttaneiden järjestäjien käsialaa. paneelikeskusteluja, työpajoja, pesisottelun ja monen polven jumalanpalveluksen. Lavalla esiintyivät Roihuvuoren äitien ja isien orkesterin lisäksi Orffit, Bablo, Markanjazz, Wylli Groove Federation ja Paleface.. Tapahtuman aloitus on hieman myöhässä, mutta juontajana toimivan Sara Paavolaisen lausuessa tervehdyksensä mikrofoniin tunnelma hymyilee kilpaa auringon kanssa. Juhlaviikko oli rankka rutistus ja viikon sisältö tuotettiin pitkälti palvelukeskuksen työntekijöiden voimin muiden töiden ohella. Tässä valossa ajatus MoPo-rokin toistamisesta nosti päätään ja alkoi selvitys siitä, voisiko tapahtu- Koristebanderollit ovat Timo Tähkäsen palvelukeskuksen asukkaille ohjaaman taideryhmän tuotoksia. MoPo-rokki on osa Helsingin kaupungin koordinoiman Monen polven kasvutila -hankkeen synnyttämää toimintaa. Hankkeen kotipesä sijaitsee Roihuvuoren nuorisotalolla, aivan Roihuvuoren monipuolisen palvelukeskuksen vieressä. masta tulla jokavuotinen kulttuurisen vanhus- ja nuorisotyön toimintamalli. Kaikille avoin ja päihteetön tapahtumapäivä oli erinomainen tapa päättää Juhlaviikko ja tehdä samalla palvelukeskuksen ja nuorisotalon toimintaa tutuksi festariväelle. 30 Monen polven MoPo-rokkia oli sen sijaan tekemässä palvelukeskuksen ja nuorisotalon väen lisäksi muitakin paikallisia yhteistyötahoja ja rokin medianäkyvyys oli viikon yksittäisistä tapahtumista suurin. Näin palvelukeskuksen toiminta nivoutuu luontevasti osaksi Monen polven kasvutila -hanketta. R oihuvuoren monipuolinen palvelukeskus täytti viime vuonna 50 vuotta ja merkkipäivää haluttiin juhlistaa koko yhteisön voimin. Väkijoukko on pakkautunut tiiviisti Roihuvuoren monipuolisen palvelukeskuksen sisäpihalle odottamaan Tähtisolistien esiin astumista. Banderolleissa on vanhusten itse päättämät, heille merkitykselliset, viestit. Rokki sai vihreää valoa ja elokuun viimeinen lauantai, 30.8.2014, kirjattiin rokin ydintyöryhmän kalentereihin. MoPo-rokki 2014 Roihuvuoren äitien ja isien orkesteri virittelee soittimiaan äänimiesten työskennellessä miksauspöydän ääressä. Roihuvuoren Juhlaviikko onnistui yli odotusten ja sekä yleisö että järjestäjät olivat tyytyväisiä. Näin syntyi ajatus Roihuvuoren Juhlaviikosta, jota vietettiin elokuussa. Juhlaviikko huipentui palvelukeskuksen ja nuorisotalon ympäristössä järjestettyyn monen polven festivaalipäivään, MoPo-rokkiin. Hanke luo mahdollisuuden ylisukupolviselle työlle ja sen tavoitteena on saattaa eri-ikäisiä yhteisen toiminnan ääreen. Teksti: Noora Kinnunen Kuvat: Oona Hein HANKE Mikä ihmeen MoPo. Viikko sisälsi mm
Lapsille ja nuorille suunnatut työpajat löytyivät nuorisotalon seudulta; tar- Vanhustyö 6 • 2014 jolla oli mm. Tapahtuman maskottina toimiva Mummo on sarjakuvataiteilija Anni Nykäsen hahmo, joka tuli mukaan rokkitaipaleelle jo viimevuotisen Roihuvuoren Juhlaviikon aikaan. Ja voipa musiikkitapahtumalla olla kauaskantoisempiakin vaikutuksia; eräs Tähtisolisteista, palvelukeskuksen asukas Sarri Nyholm, on ilmaissut halunsa esiintyä jatkossakin – ensi vuoden MoPo-rokkiin taitaakin olla jo ensimmäinen esiintyjäkiinnitys tiedossa! 31. Kiitollisina kohti tulevaa Monen polven festivaalipäivä oli tänäkin vuonna alueen aktiivisten tahojen yhteistyön tulos; ruokakojuissa hääräsi niin paikallisten urheiluseurojen nuoria kuin läheisen ammattioppilaitoksenkin väkeä, käsityöpajoista vastasi MLL:n lisäksi nuorisotalon väki ja omat esittelypisteensä löytyi myös Roihuvuoren seurakunnalta ja Roihuvuori-seuralta. Nuorisotalon vieressä sijainneen kirjailijapöydän äärestä saattoi päivän mittaan löytää Liisa Kallion, Siina Tiuraniemen, Margit Sjöroosin ja rokissa vuoden roihuvuorelaiseksi julkistetun Finlandia-palkitun Riikka Pelon. Musiikki näytteli pääosaa, mutta palvelukeskuksen ympärille sekä viereisen nuorisotalon ja Asukaspuiston alueelle oli järjestetty toimintaa kaiken ikäisille. Toista kertaa järjestetty tapahtuma toi iloa palvelukeskuksen arkeen. tanssia, kädentaitoja, yrttitietoutta, pomppulinna ja hattaramyyntiä sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton askartelupaja. Tapahtuman todelliset mahdollistajat olivat kuitenkin vapaaehtoiset rokkikaverit ja asukkaiden omaiset; heidän avullaan asukkaat pääsivät nauttimaan festivaalitunnelmasta runsain joukoin. Puolen tunnin välein palvelukeskuksen aulasta lähti ohjattu avoimien ovien kierros, jonka aikana palvelukeskuksen työntekijät esittelivät talon toimintaa ja vastailivat tiukkoihinkin kysymyksiin palvelukeskuksen toiminnasta
Ei voi olla osallinen, jos viestintä estyy Kun Mannakoti lähti mukaan, hoitotyön johtaja Pirkko Vuorenmaalla oli erityinen toive: hän halusi iloa yhteisöön – sekä vanhuksille että työntekijöille. Iloa hän pyysi, ja iloa on saatu. Myös tulevaisuutta varten, sillä toimintatavat on juurrutettu elämään hankkeen loputtuakin. H oitotyön passivoivat rutiinit romukoppaan ja uusia, esteettömään viestintään perustuvia ja vanhuksen osallisuutta lisääviä toimintatapoja tilalle. Tämä oli lähtökohtana, kun nastolalaisen Manna ry:n Mannakoti lähti mukaan Avainsäätiön esteettömän viestinnän hankkeeseen vuosiksi 2011–2014. Teksti: Leena Huovila Kuvat: Avainsäätiö/Videomakers Oy HANKE Ilo juurtui Mannakotiin Nastolalaisessa Mannakodissa vanhustyöstä on tullut henkilökunnalle ilon ja ylpeyden aihe. – Ei ole häpeä, että töissä on kivaa, kuntohoitaja Susanna Mikkola kiteyttää. Miten tämä saatiin aikaan. Rekvisiitta palauttaa mieleen liikkeitä, joista mielikuvan voimalla tulee pontevampia. Mannakodin kolme yksikköä tarjoavat tehostettua palveluasumista ja te- hostettua dementiapalveluasumista 40 vanhukselle. Yhteisönohjaaja Kirsi Nykopp oikealla, kunto-ohjaaja Susanna Mikola keskellä. 32. Avainsäätiö puolestaan on pilotoinut esteettömän viestinnän hyviä käytäntöjä yhteistyökumppaneiden kanssa eri kohderyhmille, kuten juuri vanhuksille. Muistisairaat vanhukset ovat toimeliaampia ja iloisempia kuin ennen – välillä he tikittävät innosta. Kun vuorovaikutus toimii, koko yhteisö voi hyvin. Tuolijumppaa saunamielikuvin. Hän innostui hankkeen alussa työn toisin tekemisestä niin, että hänestä tuli Mannakodin esteettömän viestinnän vastuuhenkilö
Niskavuori on kova sana, ja spontaanisti, ilman opeteltavia vuorosanoja kuvaohjauksen avulla syntyvää esitystä on viety ulkopuolellekin. Kaikki eivät ole esiintyjiä, mutta he pitävät jutustelusta, tuolisählystä, makkaranpaistosta, moottoripyöränäyttelyistä, maalaamisesta tai käsitöistä – tai luontotaiteesta. Seuraksi jutustelukin on vanhusten mielen mukaista hoitotyötä, voi päätellä videoiden perusteella. Talossa oli esimiesten tuki ja vapaat kädet kokeilemiseen. Jos viestintä jostain syystä estyy, ihminen ei voi olla osallisena omassa elämässään. Merikoski korostaa, että muistisairaathan eivät muista olevansa teknologiavastaisia. 33. Se on uusin aktiviteetti, joka yhdistää ulkona liikkumista ja estetiikkaa. Jos joku Vanhustyö 6 • 2014 Siivoaminen on selkäytimessä. Erästäkin vanhusta luultiin erakkoluonteeksi, kun hän hakeutui aina lampaita katsomaan, mutta hän ei itse asiassa kuullut eikä voinut osallistua keskusteluun, Merikoski kertoo. Osasta Mannakodin vanhuksista kuoriutui esiintyjiä: laulajia, lausujia tai näyttelijöitä. – Koulutukset herättivät syvästi miettimään, mitä vanhan ihmisen elämä on ja miten sitä voi parantaa, Mikkola kertoo. Videoanalyysi kertoo, miten henkilökunta ja asukkaat käyttäytyvät ja miten vuorovaikutus toimii. Esimerkiksi digikuvat siitä, mitä on tapahtunut ja mitä tehty, auttavat muistamaan mukavia asioita ja juttelemaan niistä. – Mummot ja papat tulevat tehostettuun palveluasumiseen ja yhtäkkiä kaikki tehdään heidän puolestaan. Fiksu vanhushan osaa olla hiljaa, jottei ole häiriöksi, Nykopp sanoo. Tai tuoli- ja tankojumppa onnistuvat kuntokorttien opastuksella. Merikosken viesti on, että vain osallinen ihminen voi elää elämäänsä. Videoista paljastui esimerkiksi, että hyväkuntoisillekin kannettiin ruoat ja kahvit eteen. – Jokaisella työntekijällä on luovuutta ja erityistaitoja, joita voi tuoda asukkaiden kohtaamiseen ja hoitamiseen. Se selvisi tähtihaastatteluissa, joissa asukkaat kertoivat historiastaan. Rimaa pitäisi ylittää edes vähän, Merikoski sanoo. Esimerkiksi siivoaminen on niin verissä, että kuvakorttien avulla muistisairaskin onnistuu siivoamaan huoneensa. on pyörätuolissa, hän voi oikaista pöytäliinan. Työparikseen hän sai Avainsäätiöltä yhteisönohjaaja Kirsi Nykoppin, joka aloitusvuonna työskenteli kolme päivää viikossa Mikkolan kanssa, sitten tarpeen mukaan. – Suomessa näköongelmat hoidetaan hyvin, mutta kuulolaite otetaan käyttöön aivan liian myöhään. Ei ihme, että jäljellä oleva toimintakyky rapistuu, kun ei saa tehdä mitään. Viestinnästä kävi ilmi ohi ja yli puhumista. Siitä tuli loppu: jokainen kynnelle kykenevä osallistuu kattamiseen ja hakee ruokansa itse. Ihminen tulee sivuutetuksi, hän vetäytyy ja passivoituu. Videoanalyysi kertoi puolesta tekemisestä Hankkeen aluksi tehtiin jokaisen työntekijän toiminnasta perushoitotilanteissa videoanalyysi, jota käytiin läpi työnohjauksen keinoin. Mannakoti otti käyttöön lukuisia toimintatapoja arkea ja viestintää elävöittämään. Haastattelija piirsi samalla fläppitaululle asukkaan vaiheita. Tai sitä, että asukas ei itse asiassa olisi halunnut katsoa televisiota – seinää hän tuijottikin – vaan olisi halunnut jutella. – Jos asukkaan kanssa viedään kiireessä läpi vain rutiinit, ei koskaan selviä, mitä hänestä löytyy. Henkilökunnan kiire, vanhuksen aistiongelmat, kivut ja hidastunut reagointikyky vaikeuttavat viestintää. Samoin asukkailla on omat voimavaransa ja kiinnostuksen kohteensa, Mikkola kertoo. Samoin joidenkin halukkaiden kanssa rakennettiin pienoismalli heidän nuoruutensa pihapiiristä. Mikä sitten saa ihmisen tikittämään. Esteettömän viestinnän koulutuksista Avainsäätiöltä vastasi erityisasiantuntija, työnohjaaja Hannele Merikoski. Kuvakorttien avulla muistuu mieleen, mitä ja miten tehdään. Toiminnan avulla alkaa loistaa Esteettömän viestinnän keinoja ovat kehonkieli, ilmeet, eleet, kuvat, piirtäminen ja esineet, jotka tukevat keskustelua ja osallisuutta. Myös uusi teknologia, kuten älypuhelimet, tietokoneet ja tabletit, auttavat arjen sujumista
Palvelemme pääkaupunkija Tampereen seudulla. Etsitpä henkilöä avustamaan läheistäsi muutaman tunnin viikossa tai kattavampaa hoivaa, Home Instead voi auttaa. Meille se on henkilökohtaista. Soita saadaksesi maksuton tapaaminen: 010 841 7400 Sinulle kysymys on oikean valinnan tekemisestä... • Kumppanuus • Ruoanvalmistus • Kodinhoito • Lääkemuistutukset • Kuljetukset/asiointi • Alzheimer-hoiva www.homeinstead.fi
Teemuntalo sijaitsee Lahden Kärpäsenmäellä ja pitää sisällään Kärpäsen kirjaston, Raitin 22 yksityiskäyttöön vuokrattua asuntoa, muistisairaiden 26:n asukkaan Marie-kodin, päiväkodin sekä uima-allasosaston. Päiväkodissa on hoidossa 21 lasta, iältään kolmesta kuuteen vuotta. 35. Alkuun yhteisiin hetkiin kokoontuivat Teemuntalon Raitin asukkaat sekä päiväkodin väki. Syyskuussa ajatellaan syksyisiä ajatuksia vahaliitujen avulla, lokakuussa harjoitellaan yhdessä tarinan kerrontaa, marraskuussa leivotaan isänpäivän aamiaiselle herkkuja ja joulukuussa tunnel- moidaan joulua hartauksien ja laulujen kanssa. Päiväkoti Teemula on perustettu Teemuntaloon alkusyksystä 2001. Kalentereihin kirjattuihin Tohinoiden lisäksi ikäihmisten ja lasten vuorovaikutusta on aivan arkisissa kohtaamisissa. Ikäihmiset, lapset, muistisairaat ja henkilökunta rinta rinnan, keneenkään katsomatta ja kaikki näkien. Teemulan lapset vierailevat Marie-kodissa esittämässä oppimiaan laulujaan, asukkaat ovat tervetulleita ulkoilemaan hoitajiensa kanssa lasten leikkipihalla ja Teemuntalon keskuskäytävä Raitti on mitä mainioin leikkipaikka lapsille. Toiminta vakiintui ja päiväkoti aloitti elokuussa neljännentoista lukukautensa. Vastaava hoitaja Hanna Dillström kertoo Marie-kodin asukkaiden lähtevän mielellään mukaan yhteisiin hetkiin. Tohinassa tavataan! T eemuntalossa on paljon väkeä, paljon väkeä on Teemuntalossa. Ideoiden ja ohjelman toteutuksen takana on päiväkoti Teemulan henkilökunta, päiväkodin johtaja-lastentarhanopettaja Tinttu sekä lähihoitajat Kimmo Ekman ja Maria Sassila. Näin asukkaat saavat kokea itsensä taitaviksi ja tärkeiksi, ilman että heille tulee suorituspaineita. Suurinta iloa niin Marie-kodin asukkaat sekä Raitin asukkaat tuntuvat saavan siitä, että katselevat lapsia leikkeineen ja puheen sorinoineen. Instituutissa koulutetaan ja täydennys koulutetaan toisen asteen opiskelijoita sosiaali- ja terveysalan sekä humanistisen alan ammatteihin. Ohjelma rakennetaan sillä ajatuksella, että se sopii lapsille. Henkilökunnassa on kolme työntekijää. Voisiko ollakaan kutsuvampaa paikkaa juoksuleikeille kuin pitkä käytävä. Teemula-projekti osoitti poikkeuksellisuutensa jo virallisen projektiosuuden päätyttyä. Kaikkien asukkaiden fyysinen kunto ei salli tulla Tohinoihin mukaan mutta jokainen kutsutaan mukaan juuri sellaisena kuin on. Teemuntalo on rakennettu vuonna 1991 Lahden Diakonialaitoksen toimesta. Rakentaakseen Teemuntaloon entistä tiiviimpää yhteishenkeä sekä vuorovaikutusta kaikkien kesken, on toimintaa viime syksystä alkaen tiivistetty, Marie-kodin asukkaat ja henkilökunta kutsuttiin mukaan yhteisiin hetkiin. Ohjelmassa noudatetaan sekä kalenterivuoden että kirkkovuoden kulkua. Tohinoiden ohjelma ideoidaan lukukaudeksi kerrallaan ja jaetaan kaikille talon asukkaille ja henkilökunnalle. Uudelleen sanoitetun lastenvirren sanat kaikuvat monesta suusta kun Teemuntalossa vietetään yhteistä Tiistaitohinaa. Alkujaan päiväkoti oli projekti, jonka avulla tutkittiin lasten ja ikäihmisten vuorovaikutusta ja yhdessä oloa ja eloa. Marie-kodin asukkaat ovat muistisairaita ja kodin toiminnasta huolehtii vastaava hoitaja Hanna Dillström. Vanhustyö 6 • 2014 Aivan alusta alkaen on Teemuntalon väellä olut tapana kokoontua yhteen viettämään aikaan laulujen, leikkien ja askarteluiden parissa. Onhan se totta- lapset ovat ilon tuojia meille kaikille. Hän onkin esittänyt kuulluksi tulleen toiveen siitä, että tohinoiden ohjelma olisi sellaista, että se tuottaisi iloa asukkaille, muttei vaatisi heiltä jotain taitoa, joka saattaa olla jo unohtunut. Vanhustyön johtajat Maria Borg Palvelujohtaja Lahden Diakonialaitos Vanhustyön johtajat kirjoittavat tällä palstalla vanhustyöhön liittyvistä ajankohtaisista ja kiinnostavista asioista. Päiväkodin perustamisajatus lähti Diakonian instituutin opettajien keskuudesta. Ideat toiminnan sisällölle lähtevät siitä, mihin lapset jaksavat keskittyä ja millainen tapa yhteiseen ajanviettoon heistä olisi mielekästä
Tunteminen tarkoittaa ryhmäläisten haastattelua, toimintakyvyn arviointia, motivaation tarkentamista ja toiveiden kuulemista. sanoittamaan suhdettaan omaan hoidettavaan parisuhteen muututtua hoitosuhteeksi. Vähitellen tietoisuus toiminnasta laajeni ja asiakkaita alkoi ohjautua kaupungin vanhustyön, eri yhdistysten, järjestöjen ohjaamina ja seurakunnan kautta. Erityisen tärkeää. Sen toiminta polkaistiin käyntiin vuonna 2008 Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamana ja Jyväskylän Hoivapalveluyhdistys ry:n hallinnoimana projektina. Vähitellen Seniorinuottaan ohjautuvissa alkoivat näkyä erilaiset ryhmät. Omaiset olivat huolissaan ikääntyvistä vanhemmistaan, koska eivät itse esimerkiksi pitkien matkojen vuoksi pystyneet käymään heidän luonaan tarvittavan usein. Nuotan toimintamuodot Yksilötyöskentelyssä keskeisenä lähtökohtana on ikäihmisten arvostava kohtaaminen, jossa tärkeää on kuunteleminen, asioista kysyminen, tilan antaminen, toiveiden huomioiminen – aito läsnäolo, kunnioittaminen, empaattinen kohtaaminen ja ikääntyvän asettaminen etusijalle. Yksinäisyys ja alakulo valtaa, kun puoliso tai ystävät kuolevat ja jäädään yksin ajatusten kanssa. 36 mintana. Teksti: Pia Altti Kuvat: Salla Partala ja Laura Kymäläinen Vedetään nuottaa, kokemuksia saadaan, nuorille näköalat, senioreille rispektii! Nuotassa toimitaan yhdessä yli sukupolvien huomioimalla iän tuoma kokemus ja nuoruuden osaaminen. Aluksi asiakkaat ohjautuivat mukaan toimintaan Jyväskylän kaupungin toteuttamien ennaltaehkäisevien kotikäyntien kautta. Palveluiden kehittämisessä pyrittiin huomioimaan ikääntymisen tämänhetkiset haasteet ja kuinka niihin pystyttäisiin psykososiaalisin keinoin vastaamaan. Projektin aikana Seniorinuotassa kehitettiin ikääntyville varhaisia psykososiaalisen tuen palveluita: yksilöllistä ja ryhmämuotoista toimintaa. Projektin päätyttyä vuonna 2012 Seniorinuotan toiminta jatkui Jyväskylän Hoivapalveluyhdistys ry:n omana toi- Kevään valokuvaprojektiin osallistui sekä ikääntyviä ihmisiä että nuoria. Omaishoitajat tarvitsivat tukea omaan jaksamiseensa ja ns. Seniorinuotassa toimitaan edelleen yksilötyöskentelyn ja ryhmätoiminnan merkeissä, mutta uutena lisänä on tullut mukaan aktiivinen työskentely sotiemme veteraanien kanssa. Seniorinuotan toiminnasta kirjoittaa projektipäällikkö Pia Altti Jyväskylän Hoivapalveluyhdistyksestä. Ryhmätoiminnoissa, etenkin suljetuissa ryhmissä on tärkeää tuntea ryhmäläiset. Raskaat ja vaikeat kokemukset elämänpolulla mietityttävät ja niiden pohtiminen ammattilaisen kanssa toi lohtua. S eniorinuotta tarjoaa jyväskyläläisille yli 60- vuotiaille psykososiaalista tukea, jonka avulla pyritään edistämään ikäihmisten psyykkistä ja sosiaalista selviytymistä
Samalla mahdollistettiin nuorille toimintaa, joka oli heille merkityksellistä. Seniorikahviloissa toimintaa suunnitellaan ja järjestetään niin, että kävijät ovat toiminnan suunnittelussa aktiivisina. Seniorikahviloiden avulla mahdollistetaan senioreille matalan kynnyksen kohtaamispaikkoja, jonne voi tulla tapaamaan ystäviä. Ryhmäinterventiosta tullaan toteuttamaan lopputyö Tampereen yliopistoon. Hankkeen tavoitteena on testata ja muokata Seniorinuotassa kehitettyä ennaltaehkäisevää psykososiaalista tukitoimintaa sopivaksi tämän päivän nuorille. Vanhustyö 6 • 2014 37. Juniorinuotta nuorten tukena Seniorinuotassa havaittiin, että varhainen psykososiaalinen työ ja se, että ihmisen ääni tulee kuulluksi auttaa elämässä eteenpäin. Yli sukupolvien välinen toiminta K eväällä 2014 toteutettiin nuorten ja ikääntyvien kanssa yhteinen valokuvaprojekti, jossa ikääntyvillä oli mahdollisuus olla kuvattavana ja nuoret toimivat kuvaajina sekä ympäristön ja kuvattavien stailaajina. Veteraanien kanssa toimitaan yksilöllisesti, mutta mahdollistetaan myös ryhmätyötä. Ihanaisten kanssa työskennellessä ikärajat häviävät, kun nuoret naiset puhuvat meistä tytöistä, ikääntyvien naisten hymyillessä vieressä. Valokuvaprojektin tavoitteena oli madaltaa sukupolvien välistä kohtaamista yhteisen tekemisen avulla. Yli sukupolvien välisessä toiminnassa parasta on kokemusten jakaminen, ymmärtäminen ja tukeminen. Valokuvaprojektiin lähti mukaan viisi ikääntyvää, kolme naista ja kaksi miestä iältään 70–95 vuotiaita sekä viisi nuorta, neljä naista ja yksi mies iältään 22–30 vuotiaita. Avoin ryhmätoiminta Seniorinuotassa tarkoittaa Seniorikahviloita, joita toteutetaan kahdessa eri kaupunginosassa ja tulevaisuudessa tullaan laajentamaan vielä kolmannellekin alueelle. Koska Seniorinuotta toimii Jyväskylän kaupungin keskustassa, tiloista löytyi paikka myös nuorille. Ryhmän tavoitteena on auttaa ryhmäläisiä tunnistamaan erilaisia tunteita, jotka saattavat aiheuttaa erilaisia elämänansoja sekä ymmärtämään omia sisäisiä toimintamalleja. Valokuvausprojektin hyvien kokemusten myötä syksyllä 2014 toteutuu yli sukupolvien välinen ryhmäinterventio Ihanaiset, jossa kohtaavat nuoret ja ikääntyvä naiset, ikähaitarilla 20–75 vuotta. Tämä antoi pohjan perustaa uusi hanke: Seniorinuotasta Juniorinuottaan – yli sukupolvien suun- tautuva psykososiaalisten tukipalveluiden kehittämishanke Raha-automaattiyhdistyksen tuella (2013–2016). Hankkeen aikana kehitetään myös yli sukupolvien välistä toimintaa eli mahdollistetaan tilanteita ja toimintamuotoja, joissa on mukana kaksi eri sukupolvea. Osallistujia tuetaan olemaan aktiivisia oman elämänsä suhteen. Ryhmässä ohjataan ryhmäläisiä löytämään lisää voimavaroja sekä monipuolisempia selviytymiskeinoja, opetellaan ilmaisemaan tunteita rakentavasti ja huomaamaan kuinka niiden tunnistaminen ja ilmaiseminen rikastuttaa omaa elämää sekä helpottaa oloa ja auttaa ymmärtämään myös toisia. Valokuvat otettiin ikääntyville merkityksellisissä paikoissa ja heidät stailattiin heidän haluamallaan tavalla. Valokuvausprojektissa oli nähtävissä ikääntyvien ja nuorten luonteva kohtaaminen sekä ikääntyvien arvostus nuorten osaamista kohtaan. Yksilötyön avulla tuetaan veteraanien kotona asumista ja autetaan erilaisissa arjen haasteissa. Yksilöllisen ja ryhmämuotoisen toiminnan avulla tuetaan nuoria selviytymään arjen ja mielen ongelmista sekä löytämään voimavaroja ja keinoja omiin tilanteisiin. Kahviloissa keskustellaan vakavasti ja vallattomasti, kuunnellaan asiantun- tijoita ja lauletaan vanhoja viisuja, pidetään mieli virkeänä ja rapsutetaan aivoja - mahdollistetaan aikaa saada jotain itselle ja voimavaraksi kotiin. on, että ryhmäläiset tuntevat ohjaajan, ryhmään on helpompi ja turvallisempi tulla, kun tuntee edes yhden. Valokuvan keinoin ikuistettiin ikääntyville merkityksellisiä ympäristöjä ja tarinoita. Valokuvat julkaistiin näyttelynä vanhustenviikolla ”Ikääntymisen kauneus nuorten kuvaamana”. Veteraanit ohjautuvat mukaan toimintaan sotaveteraanien palveluneuvojan suosittelemana. Suljetuissa ryhmäinterventioissa vertaistuki ja asioiden jakaminen toisten samankaltaisessa elämäntilantilanteessa olevien kanssa on merkittävässä roolissa. Projektin alkuvaiheessa niin ikääntyvät kuin nuoretkin vierastivat toisiaan kohdatessaan eteistiloissa, mutta nyt toimittuamme yhdessä reilun vuoden verran, kohtaamiset ovat olleet hyvin positiivisia. Ryhmätyöskentelyn avulla mahdollistetaan kotona asuville veteraaneille omia ”Korsukahviloita”, joissa on mahdollista tavata pienryhmissä entisiä aseveljiä ja keskustella mieltä kohottavista ja madaltavista asioista. Valokuvista tullaan toteuttamaan myös videotallenne yhteistyössä Nuorten taidetyöpajan kanssa. Aina ei tarvita sanoja, kun tarkastellaan hääkuvaa vuosien takaa tai mietitään minkälainen kuva peilistä heijastuu. Ohjaajat eivät määrittele ryhmässä käsiteltäviä teemoja, vaan ne poimitaan arviointien perusteella ryhmäläisten omasta arjesta. Yli sukupolvien välisessä toiminnassa parasta on kokemusten jakaminen, ymmärtäminen ja tukeminen
Teksti ja kuvat: Eeva Vänskä PROJEKTI Kirjasto kuuluu kaikille! Lukemisesteisiä kuntalaisia halutaan palvella Espoossa yhtä hyvin kuin kaikkia muitakin. 38 Palvelua saa myös vaatia itselleen. – On tietysti fyysiset esteet: pääseekö edes ovesta sisälle ja miten voi liikkua kirjastossa. tarvitaan lääkärintodistus, jolla todistetaan että on oikeutettu erityispalveluun. Espoossa on tehty tarvekartoitusta 2013 syksystä saakka, ja kartoituksen pitäisi valmistua 2014 syksyyn mennessä. Kirjasto Omenassa on myös vieraillut esimerkiksi vanhuksia ja kehitysvammaisia kokemusasiantuntijoina. – Palvelua saa myös vaatia itselleen. Teemapaketteja vaihdellaan noin kuukauden välein. Ihminen ei ole varma, onko ylipäänsä tervetullut ja saako apua. Terveydellisestä syystä lukemisesteinen kuntalainen voi tulla mukaan omalla ilmoituksella, eli lääkärintodistusta ei tarvita. Mukana on musiikkia, äänikirjoja, isotekstisiä kirjoja ja muuta materiaalia monipuolisesti liikkumisesta ja liikenteestä. Tänä vuonna alkanut Kirjasto kuuluu kaikille -projekti pureutuu ongelmiin, ja etsii niihin uusia ratkaisuja. On monenlaisia esteitä, joita ei olla edes tultu ajatelleeksi, sanoo projektisuunnittelija Jaakko Tiinanen. Jos näkö menee, ajatellaan että lukeminen oli nyt siinä. Ja läheskään kaikki eivät edes tiedä, että erityispalvelua on olemassa. Ehkä yllättävin havainto ovat olleet sosiaaliset esteet. E spoossa on herätty siihen, että osalla kansalaisista kirjaston palveluiden käyttö ei ole itsestään selvää. – Siinä välitämme palvelukodeissa asuville valmiiksi koottuja moniaistisia muistipaketteja jollakin teemalla. Epävarmuudesta pitäisi päästä eroon, sillä jokainen on oikeutettu kirjaston palveluihin. Celian asiakkuus on kuitenkin kahden kynnyksen takana: Olenko tervetullut. Vanhusväestöllä voi olla myös turhaa vaatimattomuutta ja nöyryyttä. Ja vaikka joitakin äänikirjoja varmasti löytyy jokaisesta Suomen kirjastosta, niin valikoima on käyty loppuun äkkiä. Jaakko Tiinanen kertoo, että myös toinen iso kokeilu on käynnistymässä tänä syksynä. Eli vanhusten palvelutaloihin menee aineistopaketti esimerkiksi liikkumiseen liittyen. Ihmiseltä ihmiselle Valtion erityiskirjasto Celia välittää kirjallisuutta ääni-, piste- ja elektronisina kirjoina kaikille, joille painetun kirjan lukeminen on vaikeaa. Toiseksi omasta tutusta kirjastopisteestä ei tähän mennessä ole ollut apua Celian aineistojen välittämisessä. Kutsu on toivon mukaan madaltanut tulemisen kynnystä, Jaakko Tiinanen kertoo. Ihmiset ovat kysyneet, oletteko oikeasti kiinnostuneita meistä. Tiinasen mukaan. Aineisto voi olla myös sisällöllisesti saavuttamattomissa, asiakas ei esimerkiksi pysty heikentyneen näön tai kielellisen vaikeuden vuoksi lukemaan tavallista kirjaa. – Ihmisiä on kutsuttu kirjastoon kertomaan kokemuksistaan. Jo lain perusteella kansalaisia pitää palvella kirjastoissa tasapuolisesti. Espoossa lukemisesteisiä kuntalaisia on arvioiden mukaan yhteensä noin 14 000. Sen jälkeen me täällä espoolaisten lähikirjastoissa välitämme Celian tarjoamia aineistoja asiakkaille. Vierailujen yhteydessä on käynyt ilmi, miten syvässä sisäinen itsesyrjintä voi olla. Kysyimme kehittämisideoita muun muassa vanhustyön asiantuntijoilta, ennaltaehkäisevää työtä tekeviltä seniorineuvojilta, seniorijärjestöiltä sekä sosiaalityön henkilöstöltä. Jo lain perusteella kansalaisia pitää palvella kirjastoissa tasapuolisesti. Tämä toivottavasti myös edesauttaa lukemiskulttuuria, kun aineistoja ei tarvitse erikseen etsiä. En minä nyt mitään erityispalvelua rupea pyytämään. – Käynnistämme syksyllä yhteistyössä Celian kumppanuushankkeen kanssa erityisaineistoa tarvitsevien asiakkaiden rekisteröinnin Espoon kirjastoissa
Siihen kirjasto on nyt tarjoamassa apua. – Ostin divarista esimerkiksi Yhdysvaltain sisällissotaa käsittelevän konfederaation toimintaa koskevan kirjan, samaten yhden tutkimuksen navajo-intiaaneista. Kun välikädet jäävät pois, saadaan selville mitä ihminen itse oikeasti haluaa kirjastosta. – Tästä kortistosta osasi itse etsiä, löytyykö kirjastosta haluttu kirja. Myös johtotaso on vankasti hankkeessa mukana, Jaakko Tiinanen kertoo. Muutakin lukutukea ollaan suunnittelemassa: kirjasto pohtii vanhuspalveluiden kanssa keinoja, joilla kirjasto voisi tukea lukemista jalkautumalla ikäihmisten palvelukeskuksiin. Myös kulttuurin ja lukemisen tarpeet ovat hyvin erilaiset. Vakavasti muistisairas saattaa kielen tai musiikin kautta saada kontaktia ympäristöönsä. Vanhustyö 6 • 2014 39. Lainaan vaimolle dekkareita ja itselle tietokirjoja. – Kyllä täältä saa kaiken tarvitsemansa. Hyvä palvelu ja kokoelmat. Myös vertaislukupiiritoiminta on harkinnassa. Myös sotahistoriaa Irakissa ja Libanonissa käsittelevän Last victory – kirjan hankin omaksi. Löydätkö mitään kehitettävää. Usein kun rahat loppuvat, niin ideat kukoistavat. Mikä tässä kirjastossa on hyvää. Projektilla on hyvä tulevaisuus, sillä asialla on takana ruohonjuuritason idea ja tuki. Eri tavoin lukemisesteisiä väestöstä koko Suomessa on viidestä kymmeneen prosenttia. Hän on asunut Espoossa vuodesta 1985 ja on tätä nykyä eläkkeellä. –Toivoisin, että tulisi sellaiset koneet, että osaisin niitä käyttää. Espoon alueella sellaista vanhusväestöä, joka hyötyisi saavutettavammista kirjastopalveluista, on noin 10 000. Että voisi itse etsiä, onko jotain aineistoa paikanpäällä tai voisi tilata haluamansa, jos ei hyllystä löydy. Tiinanen pitää täysin mahdollisena sitä, että espoolaisesta Kirjasto kuulu kaikille -hankkeesta saadut hyvät kokemukset voidaan ottaa laajempaankin käyttöön. Samalla ihmisellä voi olla vaikka lukihäiriö ja heikentynyt näkö tai jokin sairaus, joka ei mahdollista painetun kirjan lukemista. – On hyvä muistaa, että vanhukset eivät ole yksi yhtenäinen joukko. Samalla vaivalla voi saada hyvää kaikille. Lainaan dekkareita ja romaaneja sekä elämäkertoja. Mitä kirjoja tarkoitat. Suoran asiakassuhde on tärkeä. Martti Burmanssonin mielestä kirjasto on parasta kunnan palvelua. Kaikki asiakkaat yhtä tärkeitä Kirjasto kuulu kaikille -projekti käynnistyi asiakaspalvelusta ja työntekijöi- den kokemuksesta. Saatko kaikki haluamasi teokset. He alkoivat pohtia, miten voisivat palvella kaikkia asiakkaita mahdollisimman hyvin. Parasta verorahojen käyttöä K ohtaan Kirjasto Omenan käytävällä Martti Burmanssonin. Onko sinulla toiveita palvelun kehittämiseksi. Sellaisen yhtä helppokäyttöisen koneen kun saisi tänne. – Olemme lähteneet siitä, että paremman palvelun ei välttämättä tarvitse maksaa lisää. Seija Siirala taas on ollut espoolainen vuodesta 1973. Vaikka lukuaineiston muodon tarpeet olisivatkin yleistettävissä, jokainen yksilö on erilainen. Tavoitteena on, että projekti jatkuu vuoteen 2017 saakka. Myös vanhusväestön esteet ovat erilaisia ja usein päällekkäisiä. – Käytännössä kaikki. – Täältä kirjasto Omenasta saa kaikkea sitä, mitä kirjastosta yleensäkin. Seija kertoo, että hän muistaa ajan jolloin kirjastossa oli vielä pahvikorttilaatikko. monessa paikassa on ollut olemassa hyviä lukukäytäntöjä, mutta tavallaan rakenteet ovat puuttuneet. – Kyllä, ainakin sitten tilaamalla. – Vaikka vanhus olisi huonokuntoinen, ääneen lukemalla voi kohdata hänet. Tämä on parasta verorahoilla saatavaa palvelua. Lukemisesteiden syyt ovat tietysti moninaiset. Sitten on jotain erityiskirjoja, joita ei voi olettaakaan löytyvän yleisestä kirjastosta
Teksti: Elina Havukainen, Autismi- ja Aspergerliitto Hannan tarina Elämää autismiperheessä Autismi- ja Aspergerliitto ry:ssä on käynnissä vuosina 2013–2016 RAY:n rahoittama Aktiivinen ikääntyminen autismin kirjolla -projekti, joka tukee autismin kirjon henkilöiden sekä heidän omaistensa ja läheistensä ikääntymistä. Ruuan suhteen Hanna oli valikoiva ja pöydän ääressä istuminen oli hankalaa. – Silloin kun Hannan autismidiagnoosi tuli ei Suomessa ollut mitään aiheeseen liittyvää kirjallisuutta tarjolla, Raija kertoo. Raija ei kuitenkaan hetkeä-. Lääkärit epäilivät aluksi Hannan puhumattomuuden johtuvan puutteellisesta kuulosta, mutta vanhemmat huomasivat hänen reagoivan laulamiseen. Hanna sai 4-vuotiaana Lastenlinnassa tehtyjen tutkimusten jälkeen diagnoosin, jossa todettiin hänen olevan ”todennäköisesti autistinen” ja suositeltiin ”aktivointia ja stimulointia”. Jo alusta asti vanhemmat, ja etenkin äiti Raija, huomasivat Hannan käyttäytyvän toisin kuin lähes saman ikäi- Hanna ja ”Hannan aivot” -maalaus. 1970-luvulla ei juurikaan puhuttu autismista ja Hanna olikin poikkeus diagnoosinsa kanssa. Perhe asui tuolloin Kemissä. Etsivässä työssä kartoitetaan autismin kirjon henkilöiden ja heidän ikääntyvien omaistensa tuen ja avun tarpeita sekä saatavilla olevia palveluja ja tukimuotoja. 40 sen tuttavaperheen vauvan. Todennäköisesti autistinen Helsingissä Hannaa alettiin tutkia. Keynesin perheen tarina perustuu vanhempien Raija ja Pentti Keynesin haastatteluun. jääkaappiäideistä. Häntä kiinnostivat etenkin ihmisten silmälasit, jotka hän sieppasi haltuunsa varsin vauhdikkaasti. Hannan ollessa muutaman vuoden ikäinen perhe muutti Kemistä Helsinkiin, koska Kemissä ei ollut apua ja tukea saatavilla lapsen tilanteen selvittämiseksi. – Hankin sitten Amerikasta kirjoja, joissa oli erilaisia selostuksia autismin syistä. 1970-luvulla ajateltiin myös autismilla olevan psyykkistä pohjaa ja puhuttiin mm. Hanna syntyi Keynäsin perheeseen keväällä 1963. Raija kertoo Hannan olleen lapsena todella vilkas ja aggressiivinenkin, ”kesytettävä”. Hanna ei viihtynyt sylissä kovin hyvin ja varsinkin nukahtaminen oli hänelle vaikeaa, myös katsekontaktia lapseen ei saanut kunnolla. P rojektissa on kerätty Minun tarinani -kampanjalla kokemuksia ja tarinoita autismin kirjolta
Hannan isoveli Ville oli tästä todisteena. - 31.1.2015. Hannalla ja isoveli Villellä on ollut aina hyvä suhde. Tunnusomaisia ulospäin näkyviä autismin kirjon erityispiirteitä ovat • poikkeava sosiaalinen vuorovaikutus ja kommunikaatio • epätavalliset reaktiot aistiärsykkeisiin • rajoittunut, stereotyyppinen käytös. Hanna joutui kuitenkin jo seuraavana keväänä koulun pyynnöstä lopettamaan ja palaamaan takaisin päiväkotiryhmään. Tämän seurauksena Hanna liittyi mukaan projektiin. Ville otti myös vastuuta Hannasta ja hoiti tätä tarvittaessa esimerkiksi vanhempien ulkomaanmatkojen aikana. Kampanjasivun sekä Keynäsin perheen tarinan kokonaisuudessaan löydät projektin kotisivuilta osoitteesta www.autismiliitto.fi/ikaantyminen. – Ennen Hanna kävi täällä joka toinen viikko, mutta nykyisin kolmen viikon välein. Lisätiedot: www.autismiliitto.fi Vanhustyö 6 • 2014 Vanhuuteen ei voi oikein millään lailla valmistautua Hanna asuu Autismisäätiön Käpylän ryhmäkodissa. Perhe jaksoi pitää yhtä Hannan haastavimpinakin aikoina. Sellaista se Hanna elämä on ollut: Hanna on joutunut sietämään paljon hankalia asioita, mutta on oppinut pärjäämäänkin. Arkisin hän kävi kehitysvammaisille suunnattua päiväkotia, kunnes 14-vuotiaana sai mahdollisuuden kokeilla opetusta Marjatta- koulussa. Tietoa ja opastusta autismin kirjoon liittyvissä kysymyksissä saat liiton palveluneuvonnasta numerosta 050 467 3130 ma - to klo 12–15. Täytyy toivoa, että Hanna jaksaa pysyä vanhetessakin aktiivisena. Eihän kukaan lastansa voi varjella kaikista vaikeuksista. Autismin kirjo Autismin kirjon oireyhtymät ovat keskushermoston kehityshäiriöitä. – Hannan omaan vanhuuteen ei voi oikein millään lailla valmistautua. Projektin yhteystiedot: projektipäällikkö Jarkko Utriainen 050 5659 392; projektisuunnittelija Elina Havukainen 040 451 7755. Hyviä asioita Hannan elämässä Hanna on aina rakastanut matkustamista ja nauttinut ympäristön vaihdoksista. Toivoisimme vain, että yhteiskunta pystyisi takaamaan hänelle vanhuudessakin samanlaiset laadukkaat palvelut, jotka hänellä tällä hetkellä on; taksipalvelut ja kaikki muut Hanna tarvitsemat kuntoutus- Ja terveydenhoitopalvelut. Hanna on mukana Autismisäätiön taidetyötoiminnassa ja saa siellä hyvää ohjausta maalaamiseen. 1990-luvulle tultaessa Raija huomasi lehdessä ilmoituksen Suomen Autismiyhdistyksen kurssista. kään epäillyt itsellään ja äitiydellään olleen Hannan autistisuuden kanssa mitään tekemistä. – Taiteen tekeminen on helpottanut Hannan elämää ja sen kautta hän pystyy ilmaisemaan itseään, kertoo Raija. Hannalle ei ollut koulua 1970-luvulla ei autismin kirjon henkilöille ollut vielä järjestettyä opetusta ja Hanna vapautettiin oppivelvollisuudesta jo heti vuosikymmenen alussa. Vanhempien järjestämän yksityisopetuksen avulla Hanna oppi lukemaan ja kirjoittamaan, laskemaankin hieman. Projektin Minun tarinani -kampanja keräsi kokemuksia ja tarinoita autismin kirjolta. Perhe matkusteli yhdessä paljon ja Hannan ollessa nuorempi vietti lomia Firenzessä parinkymmentä vuotta. Vanhempien luona käydessään Hanna haluaa tehdä paljon asioita; käydä kiertelemässä kaupoissa, kokkailla ym. Kurssil- la oli mukana myös nuorten autistien kuntoutukseen liittyvän Käpylä-projektin työntekijöitä. Hanna on joutunut sietämään paljon hankalia asioita, mutta on oppinut pärjäämäänkin. – Kurssilla tehtiin ryhmätöitä ja taisin olla aika aktiivinen kertomaan ja kyselemään. Hanna vierailun jälkeen olen kyllä aika puhki, kertoo Raija hymyssä suin. Autismin Talvipäivät 2015 järjestetään Lahdessa 30. Taide ja etenkin maalaus on Hannalle tärkeää. Autismi- ja Aspergerliitto ry:ssä on käynnissä vuosina 2013–2016 RAY:n rahoittama Aktiivinen ikääntyminen autismin kirjolla -projekti, joka tukee autismin kirjon henkilöiden sekä heidän omaistensa ja läheistensä ikääntymistä. Autismin kirjoon kuuluvat: • autismi • Aspergerin oireyhtymä • Rettin oireyhtymä • disintegratiivinen kehityshäiriö • laaja-alainen kehityshäiriö Autismin kirjoon kuuluu Suomessa noin 54 000 ihmistä (n.1% väestöstä). Viime vuosina Hannalla on ollut teoksia esillä eri taidenäyttelyissä. 41. Kirjon henkilöiden omaisia ja läheisiä on Suomessa yli 200 000. Myös Keynäsin perheen tarina on osa tätä kampanjaa
Sukulaiset vierailivat usein Lauran luona ja helpottivat ensi kuukausien tuskaa. – Projektin toimintojen myötä on löytynyt uutta yhteisöllisyyttä. asukkaiden näytelmäkerho, jossa itse suunnitellut näytelmät harjoitellaan ja esitetään asukkaiden voimin. Tänään hän on yksi aktiivisimmista osallistujista Yhdessä mukana-projektin tarjoamissa monen sisältöisissä kerhoissa ja tilaisuuksissa. Nyt on tilanne toisin. – Tänne tulo tuntui aivan kauhealta! Jo se, että piti luopua autosta ja omasta kodista, tuntui ylitse pääsemättömältä. – Nyt menen niihin jo yksin ja olen erittäin tyytyväinen. 42 ta tutustumaan muihin asukkaisiin. Samaa mieltä on kolme ja puoli vuotta talossa asunut Laura Jaakkola (83 v.). David George ja Nino Mikeladz.. Yhteisöllinen toiminta henkilökunnan ja vertaistoimijoiden kanssa lievittää yksinäisyyttä ja auttaa ikääntyneitä tunnistamaan omia voimavarojaan, sanoo viime vuoden elokuussa projektikoordi- naattorina aloittanut Jaana Kupulisoja. Vielä kauemmin oli hirveän vaikeaa lähteä omasta huonees- Jokkakallion palvelukeskuksessa toimii mm. Vähitellen löytyi tie yhteisiin tiloihin. Kolme kuukautta kesti, ennen kuin aloin tottua omaan neljänkymmenen neliön huoneistooni täällä. Yhteisessä hattujuhlassa esiintyivät mm. M uutos on selkeä, sanovat työntekijät. Ei tämä ole koti! hoin itselleni. Täällä on turval- Rovala-opistossa suomen kieltä opiskelevat osallistuvat kerran viikossa palvelukeskuksessa asuvien kanssa monikulttuuriseen ystäväkerhoon. Yhteisen tekemisen kautta on tutustuttu paremmin muihin asukkaisiin. Teksti ja kuvat: Leena Jakkula PROJEKTI Yhteisöllisyyden löytyminen vähensi turvarannekehälytyksiä Yhdessä mukana-projektin alkukuukaudet ovat antaneet yllättäen konkreettista näyttöä sen merkityksestä: Rovaniemen Jokkakallion asumispalvelukeskuksessa turvarannekehälytykset ovat vähentyneet, ja asukkaat ovat löytäneet vanhoja tuttuja palvelukeskuksesta
– Lähtökohtana meillä on kartoittaa asukkaiden kiinnostuksen kohteet ja pyrkiä tämän jälkeen rakentamaan toiminnat niin, että ihmiset löytävät omia, jopa tunnistamattomia voimavarojaan. Tavoitteena on sosiaalinen esteettömyys, kynnyksen madaltaminen osallistumiselle ja toimintojen tuominen mahdollisimman lähelle asukkaita, sanoo Jaana Kupulisoja. Tällä pyritään saamaan paitsi kontakti muuttajaan heti alkuvaiheessa, myös arvokasta tietoa mihin asioihin erityisesti tulee kiinnittää huomiota asukkaan sopeutumisen helpottamiseksi. Päivisin on ohjelmaa, jos haluan osallistua. Yhteistyötä maahanmuuttajien ja yliopiston kanssa Laura Jaakkolan ankea alku asumispalvelukeskuksessa muuttui turvallisen ja mukavan tuntuiseksi, kun hän uskaltautui tutustumaan talon muihin asukkaisiin. – Jatkossa tärkeä vertaistoiminnan kehittämisen paikka on tänne tulossa Rovalan Setlementti ry:n kokonaisuus tarjoaa mahdollisuuden eri ikäryhmien ja eri kansallisuuksien kohtaamiseen. Syksyn 2014 toiminta painottuu uusien vertaistoimijoiden rekrytointiin ja kouluttamiseen. Me emme ole myöskään opettajia tai neuvojia, me olemme kuuntelijoita ja keskustelijoita, tiedon välittäjiä, yksinäisyyden lievittäjiä ja ikääntyneiden saattajia harrastusja virkistystoiminnan piiriin. Ensimmäisen vuoden tulokset ovat lupaavia. Mm. Vapaaehtoisia vertaistoimijoita on jo yhdeksän, Vanhustyö 6 • 2014 ja yhteisöllinen toiminta erittäin monipuolista. – Setlementtiliiton koordinoima projekti toteutetaan vuosina 2013-2016, ja se kuuluu Raha-automaattiyhdistyksen rahoittamaan ja Vanhustyön keskusliiton koordinoimaan Eloisa ikä-ohjelmakokonaisuuteen. – Arvostava kohtaaminen ihmisenä ihmiselle on vastavuoroista, jossa molemmat puolet antavat ja saavat. olevien asukkaiden ennakkoon valmentaminen, joka loisi heille turvallisuutta. Laila Hiltunen ja Kauko Hiukka ovat vertaistoimijoina ryhmissä ja tilaisuuksissa, joita Jokkakallion asumispalvelukeskuksen yli 130 asukkaalle on tarjolla runsaasti. Niinpä suomen kieltä opiskelevat maahanmuuttajat tuovat monikulttuurisessa ystäväkerhossa upean kulttuurilisän yhteisiin tapaamisiin. Mikäli vertaistoimijoiden määrän lisääminen onnistuu, ryhmien avaaminen ulkopuolisillekin on mahdollista. Myös Rovala-opiston ja Lapin ammattiopiston opiskelijoiden työharjoittelut ja tutustumiskäynnit lähentävät ikäryhmiä luontevasti toisiinsa ja siirtävät tärkeää tietoa vuorovaikutteisesti. Suunnitelmissa on Lapin yliopiston kanssa kartoittaa opiskelijatyönä mitä asumispalvelukeskukseen muuttavat ihmiset kokevat ja tuntevat. Vertaistoiminta ei ole hoivatyötä. Tuoreimpina aloittivat asukkaiden omaehtoisena toimintana bocciakerho ja runopiiri. Rovaniemen lisäksi mukana ovat setlementit Lahdesta, Hämeenlinnasta, Helsingistä, Savonlinnasta ja Parkanosta. Lauantaikerho, Ukkokerho, diakoniakerho, takkatuokiot, yhteislauluhetket rakentuvat asukkaiden esille nostamista tarpeista ja toiveista. Rovaniemellä Rovalan setlementissä erityistavoitteena on 80 vuotta täyttäneiden sosiaalisen ja psyykkisen hyvinvoinnin edistäminen. Monipuolisesta viriketoiminnasta hän antaa suuret kiitokset projektikoordinaattori Jaana Kupulisojalle (oik.) ja vapaaehtoisille vertaistoimijoille. – Silloin on päästy tavoitteeseen, kun yhteisten juhlien lisäksi saadaan paljon pieniä kaveriryhmiä kokoontumaan erilaisten aiheiden ja toimintojen ympärillä, kiteyttää Kauko projektin pyrkimyksiä. – Luottamuksellisuus on tässä työssä tärkeintä, korostavat Laila ja Kauko. lokakuun loppupuolella järjestetään kolmipäiväinen vertaistoiminnan peruskurssi eläkeläisille ja eläkeikää lähestyville. Illalla kun pistän nukkumaan, tiedän, että saan turvaranneketta painamalla apua jos tarvitsen. Vertaistoiminnan myötä syntyneet aktiviteetit kiinnostavat myös asumispalvelukeskuksen ulkopuolella olevia ikäikäihmisiä. Yhteisöllistä vertaistoimintaa – Yhdessä mukana -projektissa yli 60-vuotiaat vapaaehtoiset ovat vertaistoimijoina ikäisilleen tai ikääntyneemmille, kertoo projektipäällikkö Mona Särkelä-Kukko. lista, täällä on hyvä olla. 43. Kehittämistyötä tehdään yhteistyössä paikallissetlementtien kanssa kuudella paikkakunnalla
Luottamustehtäviä ja harrastuksia minulla siis oli ja ajattelin että en nyt luovukaan niistä, vaikka ne sillä hetkellä tuntuivatkin toisarvoisilta. Sulon suihkeet Sulo Aho, sosiaalineuvos Yksin mutta yhteydessä L ehtemme tämänkertainen teema, ’yhdessä kaiken ikää’, houkuttelee käsittelemään asiaa omakohtaisten kokemusten kautta. Myhäillen ripustimme sen eteisen puhelinpöydän yläpuolelle seinään, jossa se oli niin kauan kun lankapuhelinta käytettiin. Itsekin olen löytänyt uusia serkkujani, joihin ei aikaisemmin ole ollut yhteyttä. Joillekin se näyttää olevan vaikeata, ehkä meille itse kullekin, mutta parasta on vain oppia, elämään muiden kanssa. Haluamme tietää keitä olemme ja mitä esi-isämme ovat puuhanneet aikanaan ja keitä he oikein ovat olleet. Aluksi tuntui kuin toinen puolikas persoonastani puuttuisi. Sehän on vauhdilla yleistynyt ja antanut aivan uudet mahdollisuudet ja muodot ihmisten yhteydenpitoon – tosin tuonut mukanaan myös uusia vaaroja. Neljä vuosikymmentä jatkuneen opiskelu-, työ- ja perhe-elämän jälkeen jäimme elämänkumppanimme kanssa eläkkeelle suunnilleen samaan aikaan. Kaikkia keinojahan voidaan käyttää oikein ja väärin. Yli kahdenkymmenen vuoden yksin asumisen jälkeen voin siis kuitenkin todeta, etten ole ollut yksin, vaan elänyt yhteydessä muihin ihmisiin, erityisesti omiin lähiomaisiini ja muihin sukulaisiin, ystäviin ja työtovereihin. Tämä minutkin vei sukututkimuksen pariin ja muistelusten kirjaamiseen jälkipolvia varten. Yhteys entisiin työtovereihin, harrasteporukoihin ja erityisesti mukana olo vapaaehtoistoiminnassa luo ja vahvistaa ystävyyssuhteita ja antaa sisältöä elämään. Uusiakin haasteita Elinaikanamme maailma on muuttunut valtavasti. Jo lähes parinkymmenen vuoden ajan lapseni perheineen ovat kokoontuneet papan kanssa yhteiselle isänpäivälounaalle, josta on muodostunut perinne. Olen tullut siihen tulokseen, että yksilöinäkin elämämme on rikkaampaa osallistuessamme siihen yhdessä muiden kanssa. Vain pari vuotta saimme yhdessä vanheta kun elämänkumppanini oli aika äkillisen sairauden myötä siirtyä ajasta ikuisuuteen. Itse en ole somen orjaksi ryhtynyt, mutta esimerkiksi sähköpostin olen kokenut helpottavan elämää ja yhteydenpitoa erityisesti järjestötoiminnassa ja nyt myös erilaisten palvelujen käytössä. Se on työmaa, joka ei koskaan lopu kesken. Parin vuoden kuluttua ne tutuivatkin yhä tärkeämmiltä muodostaessaan kanavan toisiin ihmisiin ja elämään osallistumiseen. Sukututkimus tuo esille ”arjen historiaa”, joka koskettaa jokaista läheltä ja on nykyisin herättänyt myös tutkijoiden mielenkiintoa tavallisten kansalaisten elämää kohtaan. Entäpä sitten ”some” – sosiaalinen media. Toivotukset ja toivomukset eivät kuitenkaan aina toteudu. Paljon sisältöä ja tarpeellisuuden tuntoa toi osallistuminen poikieni omakotitalojen ja kesämökkien rakentamiseen siinä vaiheessa kun voimia vielä riitti. Suomalaisista kerrotaan, miten he muinoin lähtivät kirves kourassa karkottamaan liian lähelle pyrkiviä naapureitaan. järjestötoiminnan kautta. Miten puolikkaana voisin elää. Ehkäpä silloin myöskään meitä itseämme ei unohdeta.. Se tuo esiin ennestään tuntemattomia asioita ja pitää mielenkiintoa vireillä elämää ja historiaa kohtaan. Lastenlasten kasvua ja kehittymistä oli hauska seurata. Kiireisen työelämän jälkeen oli tarkoitukseni vähentää monia rientojani ja antaa enemmän aikaa puolisolleni, mutta nyt olinkin yht’äkkiä yksin. Koulukirjoista olemme lukeneet lähinnä sota- ja kulttuurihistoriaa. Saimme silloin kuopuspojaltamme lahjaksi pienen seinätaulun, jossa oli teksti: ”Onni on vanheta yhdessä”. Nyt meitä opetetaan ystävystymään myös muista maailman kolkista ja meille oudoista kulttuureista lähellemme tulevien ihmisten kanssa. 44 Yleistä on, että jossain vaiheessa vanhemmalla iällä alkavat myös omat juuremme kiinnostaa. Jotenkinhan elämään on kuitenkin osallistuttava. Sukupolvien ketju Lapset ja lastenlapset ovat aarre yksinjääneelle papalle. Siten parannamme maailmaa tai ainakin kuvittelemme niin tekevämme. Tuli niitä yhteyksiä vielä sitten lisääkin mm
Facebooksivuille ilmoitettiin yli 150 tapahtumaa. Arvokas vanhuus: moninaisuus näkyväksi O nko suomalainen vanhustyön palvelujärjestelmä valmis vastaanottamaan moninaistuvan väestömme. Illat pimenevät, mutta syksyn väriloistosta voi vielä hetken nauttia. päivä Vanhalla Ylioppilastalolla. Tämä sanoma kulki kuin kulovalkean tavoin halki Suomen. Lisätietoa www.luustoliitto.fi/avokuntoutus Vanhustyö 6 • 2014 Mikä on sopiva nimi ikäihmisille. 45. Tällä teemalla vietettiin myös lokakuista Vanhustenviikkoa. Tervetuloa kuulemaan asiantuntijoiden näkemyksiä arvokkaasta vanhenemisesta ja miettimään, miten palveluja voidaan kehittää yksilöllisemmiksi. Vanhus-sanaa kannatti 48, ikäihminen-sanaa 127, ikääntyvää 51 ja senioria 102. Seminaari on maksuton koko päivän tilaisuus, jossa on mukana paljon mielenkiintoisia puhujia sekä ikäteknologia-alan yrityksiä. Avokuntoutusfoorumi, Tampereella 27.11. Hyvää syksyä kaikille lukijoille! KÄKÄTE-projektin loppuseminaari K ÄKÄTE-projektin loppuseminaari järjestetään joulukuun 2. Muita vastauksia tuli 16 ja niissä ehdotettiin nimeksi mm. Myös Vanhustyön keskusliitto on mukana seminaarin toteutuksessa. Keskusliitto tiedottaa Satu Helin toiminnanjohtaja Arvokas vanhuus nousi puheenaiheeksi A rvokas vanhuus on ihmisoikeus. Myös ikääntyneille ihmisille suunnattu oma Senior-Surf -tietotekniikkapäivä Vanhustenviikolla kokosi kautta valtakunnan lukuisia opastajia ja opastettavia yhteen. Näistä tapahtumista ammennettiin jälleen paljon uutta tietoa ja otetaan opiksi tulevaa suunnitellessa. Vanhustyön keskusliiton koordinoiman Eloisa ikä -avustusohjelman kolme hanketta Jade, Muistojen koti ja Yhdenvertainen vanhuus järjestävät aiheeseen liittyvän seminaarin 5.11.2014 klo 9-13 Helsingissä Eurooppasalissa. on yksi pääarvoistamme. Suuresta suosiosta ja pyynnöistä johtuen painatimme Vanhustenviikon julisteita ja lehtiä kaksi kertaa lisää. Keskusliiton uudistettujen nettisivujen tapahtumakalenterissa on loppuvuodelle vielä paljon erilaisia tapahtumia tarjolla, käykää tutustumassa ja tulkaa mukaan. Julisteita jaettiin yhteensä 8 000 kappaletta ja lehtiä 20.000 kappaletta. A vokuntoutusfoorumi kokoaa yhteen yli 50-vuotiaille avokuntoutusta kehittävät, järjestävät ja tutkivat asiantuntijat ja organisaatiot. Vastaajia kyselyssä oli 290 ja vastauksia yhteensä 344. Löytyneekö yhtään kaupunkia, kuntaa tai kylää, jossa ei olisi ollut Vanhustenviikolla jonkinlainen tapahtuma ikääntyneille ihmisille. Seminaarissa summataan yhteen KÄKÄTE-projektin toiminnan tuloksia ja keskustellaan laajasti ikäteknologiaan liittyvistä aiheista koko yhteiskunnan tasolla. ikinuori, mummut ja papat, kokenut, ikivihreä, kauan elänyt, iäkäs, mikä kenellekin sopii, hupakko, nuorenmielinen aikuinen sekä jokaisella on oma nimi, ei kai ikä ihmistä pahenna. Lisätietoa www.ikateknologia.fi/tapahtumat. Lämpimät kiitokset teille kaikille tapahtumia järjestäneille ja niihin osallistuneille. Seminaarin aiheena ovat maahanmuuttajataustaiset sekä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvat ikäihmiset ja kansalaisjärjestöjen hanketoiminnan kokemukset. Livelähetystä seminaarista voi seurata netissä klo 8.45 alkaen http://new.livestream. Aihe koettiin tärkeänä, se puhutti. Pyyntöjä tuli vielä Vanhustenviikon alkua edeltävällä viikolla ja vain muutamalle jouduimme pahoittelemaan julisteiden loppumista. Aina. V anhustyön keskusliiton messukyselyssä Hyvä Ikä -messuilla Tampereella tiedustelimme, mikä olisi sopiva nimi ikääntyvälle ihmiselle, vaihtoehtoja oli neljä. Avokuntoutusfoorumin järjestää Suomen Luustoliitto. com/Infocrea-fi/arvokas-vanhuus. Arvokas vanhuus nousi teemaksi myös monissa lehtien pääkirjoituksissa ja artikkeleissa ja muissa mediasisällöissä. Seminaari on maksullinen. Foorumissa keskustellaan avokuntoutuksen mahdollisuuksista, hyvistä käytännöistä, tuloksista, vaikutuksista ja taloudellisista näkökulmista
Nämä tulokset käyvät ilmi THM Pirjo Peltomäen Tampereen yliopistossa 24. Kattava lausuntoyhteenveto valmistuu marraskuussa. Annetut lausunnot ovat julkisia ja luettavissa Haressa eli valtioneuvoston hankerekisterissä. Lisätietoja: Marja Jylhä 040 588 9100, marja.jylha@uta.fi www.gerec.fi/tutkimus/terveys-toimintakyky/vitality-90 Perhesuhteet vaikuttavat merkittävästi ikäihmisen mahdollisuuteen asua kotona K otona asuvan ikäihmisen hyvä vointi on riippuvainen ikäihmisen koko perheen voinnista. Yhteensä yli 520 kuntaa, sairaanhoitopiiriä ja muuta toimijaa otti määräajassa kantaa hallituksen esityksen muotoon kirjoitettuun sote-järjestämislain luonnokseen. Ikäihmisen ja tämän perheellisen lapsen hyvää vointia tukevat kaikkien perheenjäsenten kokema elinvoimaisuus, yhtenäisyys ja arvokkuus. Verikokein on tutkittu biologista vanhenemista. Lakivalmistelun lisäksi sosiaali- ja terveysministeriö suunnittelee lain toimeenpanoa ja muutostukea kunnille yhdessä Kuntaliiton, THL:n ja valtiovarainministeriön kanssa. - Vanhuus ei tee ihmisistä samanlaisia eikä ikä kerro ihmisestä kaikkea, sanoo Marja Jylhä. Ajan virrassa Sote-järjestämislakiluonnokseen yli 520 lausuntoa S osiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistamiseksi laaditun lakiluonnoksen lausuntoaika päättyi 14.10.2014. Myös parlamentaarinen ohjausryhmä jatkaa työskentelyään marraskuussa ja hallitus antaa lakiesityksen eduskunnalle marraskuun lopulla. Postikyselyillä ja haastatteluilla on kartoitettu elämäntilannetta, terveyttä ja toimintakykyä, avun tarvetta ja avun lähteitä sekä elämäntarinoita ja tutkittavien omia käsityksiä hyvästä vanhuudesta. Tervaskannot 90+-tutkimuksessa on liki 20 vuoden ajan tutkittu tamperelaisia 90-vuotiaita ja sitä vanhempia ihmisiä. Tervaskannot 90+-tutkimusta toteutetaan Tampereen yliopiston terveystieteiden yksikössä ja Gerontologian tutkimuskeskuksessa. Tutkijat kiittävät tamperelaisia vanhustyön ammattilaisia sekä tervaskantoja ja heidän omaisiaan hyvästä yhteistyöstä. Lain on tarkoitus tulla voimaan keväällä 2015. Tervaskannot 90+-tutkimus on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen pituutensa ja korkean osallistumisaktiivisuuden vuoksi. - Tämä joukko edustaa tulevaisuutta, sanoo Tervaskannot 90+-tutkimuksen johtaja professori Marja Jylhä. Viimeisin postikysely tehtiin keväällä 2014. Perheen yhtenäisyys koostuu muun muassa sukujuurien tuntemisesta, isovanhemmuuden ilosta, vaikeuksissa tukemisesta ja perheyhteyden jat46 kumisesta sukupolvelta toiselle. Tärkein tulos on, että yli 90-vuotiaat ovat sekä tervey- tensä että elämäntilanteensa puolesta moninainen joukko. Yli 90-vuotiaat tervaskannot edustavat tulevaisuutta M uutama vuosikymmen sitten yli 90-vuotiaat olivat suuria harvinaisuuksia, nyt he ovat 45 000:n suuruinen joukko ja selvin todistus eliniän pitenemisestä. Tulevina vuosina yhä useampi suomalainen elää 90- tai 100-vuotiaaksi. lokakuuta tarkastetusta hoitotieteen alaan kuuluvasta väitöskirjasta. Lakiesityksen jatkovalmistelussa otetaan huomioon lausuntopalaute. Tutkimuksen aloittivat vuonna 1995 professori Antti Hervonen ja Marja Jylhä. Siihen vastasi yli 1600 henkeä, sekä kotona että laitoksissa asuvia. Arvokkuuden kokemuksessa taas korostuu se, että perheenjäsenet kokevat vastavuoroisesti olevansa toisilleen tarpeellisia. Joka kerta noin 80 % kohderyhmästä on vastannut kysymyksiin. Peltomäki haastatteli väitöskirjaansa kotona asuvia yli 75-vuotiaita ja heidän aikuisia, perheellisiä lapsiaan, jotka asuivat joko samassa talossa, pihapiirissä tai 10-70 km etäisyydellä vanhemmistaan.. Elinvoimaisuus rakentuu säännölliselle nukkumisen ja ruokailun tahdittamalle arjelle, vakaalle parisuhteelle, uskolle sekä myönteiselle elämänasenteelle
Eniten ääniä saanut ehdokas palkitaan 1000 eurolla Innomarkkinoilla 18. Mikä on sinun suosikkisi. Tutustu Nivelverkon sivuihin www.nivelverkko.fi Vanhustyö 6 • 2014 47. Lisäksi hyvinvointikertomus kiinnittää huomiota ehkäisevään ja edistävään toimintaan, tekee hyvinvoinnin eri ulottuvuuksista keskenään vertailukelpoisia sekä integroi talous-, toiminta- ja hyvinvointitietoja yhdeksi työkaluksi. Pitkälän yhteistyö vanhusalan järjestöjen kanssa muistisairaiden liikunnallisesta kuntoutukses- sa ja liikunnan hyötyjä koskevassa tutkimushankkeessa on hienolla tavalla nopeuttanut tutkimuksen tulosten käyttöön ottamista muistisairauksien hoitotyössä, todetaan perusteluissa. Kilpailun myötä Innokylä haastaa hyvinvointi- ja terveysalan toimijoita etsimään ja kuvaamaan hankkeissa ja perustyössä syntyneitä ratkaisuja. Palkinto myönnettiin kuntien sähköiselle hyvinvointikertomukselle. Ajan virrassa Turvakotipalvelut avautuvat myös ikääntyneille T urvakodit antavat tulevaisuudessa apua myös ikääntyneille väkivaltatilanteissa. Palkinnon perustelujen mukaan hyvinvointikertomus nostaa hyvinvointinäkökulman aiempaa paremmin osaksi kunnan strategista ja taloudellista johtamista ja päätöksentekoa. Hankkeen päätavoitteena on kehittää viestintäteknologian keinoin innovatiivisia toimintatapoja, joiden avulla annetaan ohjausta ja neuvontaa nivelterveyden edistämiseksi Nivelverkko tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää niin Live-videoita kuin videotallenteita. Puutteeseen ollaan saamassa muutosta, kun turvakotipalvelulle ollaan laatimassa omaa säädöspohjaa rahoituksen siirtyessä valtiolle vuoden 2015 alusta. marraskuuta. SOSTE-palkinto sähköiselle hyvinvointikertomukselle S osiaali- ja terveysalan kattojärjestö SOSTE jakoi syyskuussa ensimmäisen SOSTE-palkinnon hyvinvointitalouden edistämisestä. Nivelverkko – niveltietoutta verkon välityksellä N ivelverkko on Turun Seudun Nivelyhdistyksen toteuttama RAY:n rahoittama hanke vuosille 2014 ja 2015. Professori Kaisu Pitkälä vastaanotti Miina Sillanpään Seuran tunnustuksen 1.10.2014 pidetyssä seminaarissa Vanhushyvinvointi markkinayhteiskunnassa. Käy äänestämässä suosikkiasi www.innokyla.fi -sivuilla. Se myös auttaa suuntaamaan taloudellisia resursseja hyvinvoinnin kehittämisen kannalta järkevästi. Lisätietoa: www.soste.fi Miina Sillanpään Seuran vuoden tunnustus professori Kaisu Pitkälälle M iina Sillanpään Seura myönsi vuoden 2014 tunnustuksen yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta professori Kaisu Pitkälälle hänen merkittävästä ikääntyneiden hyvinvointiin, hoitoon ja kuntoutukseen liittyvästä tutkimusja kehittämistyöstään. Palkinnolla järjestö haluaa kiinnittää myönteistä huomiota hyvinvoinnin ja talouden suhteeseen sekä hyvinvointi-investointien merkitykseen. Innopalkinto-finalistit on valittu I nnopalkinto-finalistit on valittu. Sen vastanottivat Kuntaliiton erityisasiantuntijat Soile Paahtama ja Anne Sormunen. Turvakodit ovat sosiaalipäivystyksen rinnalla ainoita akuutissa tilanteessa lähisuhdeväkivaltaa kokeneille suunnattuja palveluita ja nämäkin palvelut ovat ensisijaisesti osoitettu lapsiperheille
Av projektbeskrivningen ”i början av projektet ofantlig entusiasm och i slutet sökande efter de skyldiga” har man förhoppningsvis lärt sig att förutse faserna i processen. När jag såg platsannonsen om tjänsten som verksamhetsledare för Centralförbundet för de gamlas väl sade jag till mig själv – JAG VILL.. I samband med ett löfte om livslång kärlek behandlas inte villkor om upplösning av äktenskapet, även om ett äktenskapsförord kan uppgöras om uppdelning av egendomen. Framgångsrik hemvård av äldre bygger på omfattande vård-, service- och rehabiliteringsplaner. Den andra ytterligheten av engagemang beskrivs av att grannar som redan i åratal bott på andra orter möts och utbyter artighetsfrasen ”hej, det var roligt att träffas, kom och hälsa på någon gång”. En del av dem förbereder sig för det framtida livet genom att läsa handböcker om parförhållandet och skapa spelregler för sitt förhållande. Huvudbry vållas av hur människor i ålderdomen reagerar på att långvariga förhållanden förändras eller upphör. Om problem uppstår, gör sig efterklokheten påmind och kärleken påstås vara blind. i jämförelse med barndomshemmet. Sakkunnigarbete är inte bara att hjälpa och utföra åtgärder, utan arbetet är interaktion mellan äldre, deras anhöriga och sakkunniga. Chefredaktör Satu Helin Jag vill V år tidnings tema ”Tillsammans hela livet” gör det möjligt att granska samarbete och engagemang ur flera olika perspektiv. I situationer där tvistefrågor eller egenintressen uppstår hjälper det att man återkallar i minnet vilken den grundläggande uppgiften är. Parterna vet att en sådan inbjudan bara är ett annat uttryck för ”god fortsättning på hösten”. När man förbinder sig till klara målsättningar blir det lättare att samarbeta och uppkomsten av konflikter och inbördes konkurrens mellan människor förebyggs. Vårt tema Tillsammans hela livet inspirerar till att jämföra delfaktorerna i äktenskapets engagemang med projektverksamhet, föreningsverksamhet samt vård-, service- och rehabiliteringsplaner för äldre människor. I projektsamarbete uppgörs avtal om olika personers uppgifter och ansvar. Det förefaller att också inom organisationsverksamhet binds människor samman av gemensamt upplevda behov, konkreta medel för att uppnå målet och vilja att samarbeta. Det är lättare att avtala om konkreta frågor än om interaktion och känslomässiga utmaningar. Längre livstid gör att tiden för löften som ges i parförhållandet blir längre. Liksom kärleken är en del av projekten blinda med sina himlastormande målsättningar utan att man i förväg kommer överens om spelregler och sanktioner om parterna inte fungerar som förväntat. Temat Tillsammans hela livet innebär också en livslång vänskap och olika former av gemenskap. 48 I motsats till projekten innehåller serviceavtal i anslutning till försäljning och köp klara handlingsmodeller för hantering av problem, t.o.m. Försämrad hälsa och funktionsförmåga kan förutsätta att de uppgifter och den arbetsfördelning som redan etablerats i parförhållandet ändras, och att man måste lära sig nya saker eller godkänna hjälp utifrån. En del tror att det goda bara fortsätter. i rådstuvurätten, även om man i första hand strävar efter att lösa frågorna förhandlingsvägen. Byggandet av ett fint åldrande samhälle är en mångsidig och inspirerande verksamhet. Löftet ”Tillsammans hela livet” bryts i allmänhet när den andra dör, men det kan också ta slut vid skilsmässa. Det första jag kom att tänka på var det äktenskapslöfte – jag vill – om livslång kärlek och trohet, som de flesta känner till. I vår kultur grundar sig äktenskapen på frivillighet, passion och förtroende för den andra. Engagemanget i äktenskapet blir primärt bl.a. Tack vare interaktionen upplever klienten och samarbetsparten att vi vill utföra just detta arbete, samt vår passion för att utveckla arbetet. Både under vigselakten och bröllopsfesten får de äkta paren rekommendationer gällande med- och motgångar i förhållandet. Utom att man handlar enligt önskemål och följer avtal behövs också förmåga att lyssna till den andra
Döden har blivit en naturlig del av livet. I Jyränkölä har frivilligt arbete gjorts í stor utsträckning redan i mer än 20 år. I setlementti arbetar även i övrigt frivilliga och så startade vi utbild- ning av frivilliga till stöd för terminalvården, säger omsorgsdirektören Kirsti Rantala från Jyränkölä Setlementti. Enligt responsen har de som får terminalvård upplevt att de känt sig trygga då de inte behövt vara ensamma. Frivilliga ställde upp och av dem bildades en terminalvårdsring att vid behov användas engagerat i terminalvårdsuppdrag. Anhöriga har fått vilopauser genom de frivilliga och längre borta boende anhöriga har varit tacksamma för att en annan människa finns hos deras närstående. När terminalvårdsbeslutet fattats ringer Jyränkölä upp terminalvårdsringen och de kommer inbördes överens om vakturerna. När vi funderade på detta märkte vi att svaret låg nära. Samarbete mellan yrkesutbildade och frivilliga Terminalvårdsbeslut fattas alltid av läkare och terminalvårdsläget kan räcka från några dagar till några veckor. Kirsti Rantala diskuterade med ledaren för frivilligarbetet Teija Naakka om frivilliga i Tuttavan tupa kunde delta människa vid människa i att vara närvarande vid bädden i en terminalvårdssituation. I Heinola finns nu 15 frivilliga som ställer upp i hemmen och anstalterna på hela stadsområdet om en annan person önskas som sällskap åt en döende äldre, säger Rantala som bakgrund. I terminalvården betonas människans människovärde och självbestämmanderätt. Terminalvård har kunnat ordnas utan pauser även nattetid. Den frivilliga står som stöd för den döende, de yrkesmässiga åtgärderna utförs av yrkesutbildade vårdare. Text och bild: Leena Valkonen Terminalvårdsmodellen hos Jyränkölän Setlementti premierades med Årets äldregärning 2014 Centralförbundet för de gamlas väl och Pensionsförsäkringsbolaget Ilmarinen premierade terminalvårdsmodellen som utvecklats av Jyränkölän Setlementti i Heinola som Årets äldregärning 2014. Vi hade märkt att många äldre och deras anhöriga hoppades att åldringarna kunde vistas på samma vårdställe till livets slut i en bekant omgivning i bekanta vårdares vård. I Jyränkölä har terminalvården utvecklats aktivt sedan år 2010. Enligt Kirsti Rantala är det viktigaste i terminalvården att en människa är närvarande utan brådska och den döende bemöts individuellt. Modellen går ut på frivillig verksamhet till stöd för åldringars goda och värdiga död. Läget dryftades och utbildningens innehåll utvecklades. – Vi hade i våra servicehus funderat mycket på hur äldre som nalkades döden kunde stödjas och hur de kunde garanteras att inte behöva möta döden ensamma. Den frivilliga är en som går sida vid sida och om han/hon märker att yrkesmässig sjukvårdshjälp behövs för att lindra situationen kallas en sjukskötare in. Omsorgsdirektören Kirsti Rantala Vanhustyö 6 • 2014 49. Syftet är att äldre som bor i servicehuset får bo kvar i sitt eget hem ända till sin död. För att äldre skall få god terminalvård enligt eget behov och egna önskemål har man i Jyränkölä satsat på utbildning av vårdpersonal och skapat en terminalvårdsring av frivilliga. Vårdpersonalen har utan dåligt samvete kunnat koncentrera sig på sitt yrkesarbete när en frivillig funnits till stöd för den döende. Enligt prisjuryn kommer värdighet och respekt för människan fram i Jyränköläs terminalvårdsmodell, vilket starkt är förknippat med temat i årets De gamlas vecka. Modellen har utvecklats tillsammans av tredje sektorn, församlingen och kommunen och är ett starkt bevis på samarbete
Mummut ja papat nauttivat saadessaan olla osa lasten ja lastenlasten elämää. Eikö tämä jo todista sen tosiasian, että ikäihmiset ovat yhteiskuntamme voimavara, arvokasta sosiaalista pääomaa, jota on osattava arvostaa ja hyödyntää. Kaikki nämä opit olen saanut, koska minulla on ollut isovanhemmat. Ilman heitä saattaisin viisastella tutkimustiedoillani ja kuvitella tietäväni vanhenemisesta ja hyvästä vanhuudesta enemmän kuin ikäihmiset itse. Herättäisin hilpeyttä erityisesti ikäihmisille suunnatuilla luennoillani, mikäli en ymmärtäisi kysyä ikäihmisten ajatuksia heitä koskevista tutkimustuloksistani. Niin minulle itselleni kävi. Minulle on tarjottu maailman parhaita Lindströmin pihvejä, kanssani on pelattu Kimbleä ja minulle on opetettu, miten leikitään Karttua tai tehdään käpylehmiä. Myös tutkimustyön mielekkyys säilyy, jos työtä on mahdollista tehdä yhdessä ikäihmisten kanssa. Nyt kun näistä neljästä tärkeästä ihmisestä on olemassa enää vain yksi, on arvostus muuttunut aktiivisemmaksi ja tietoisemmaksi. Lisäksi olen varma, että hyöty on molemminpuolista. Minulle on opetettu kouluttautumisen merkitystä, rahan käyttöä, oikeanlaista nöyryyttä ja toisten ihmisten arvostamista. En keksi perusteluja jättää ketään yksin. Mutta vaikka olen opiskellut gerontologiaa tohtorintutkintoon asti, on käsitykseni vanhenemisesta ja ikäihmisten osallisuudesta muodos- 50 tunut kuitenkin hyvin pitkälle omien isovanhempieni kautta. Lapsena isovanhempien läsnäolo ja läheisyys oli itsestään selvää. Tässäkin työssä yhteiseen päämääräämme pääsemme toimimalla yhdessä. Myös Alzheimerin tautia sairastanut toinen mummuni nautti suunnattomasti lasten vierailuista. Minä tiedän, miten tehdään maailman parhaalta maistuva mustikkapiirakka, ja miten juhlissa pitää olla ruokaa niin paljon, ettei vaan kenellekään jää nälkä. Minulle on myös käytännön esimerkin kautta näytetty, että 60 vuoden avioliitto ja toisen vierellä kulkeminen elämän loppuun asti on mahdollista. Olen saanut kuulla, että erityisesti pienten lasten vierailut olivat pitkiä aikoja vuodeosastolla sänkypotilaana viettäneet mummuni päivän kohokohtia. Olen toiminut noin vuosikymmenen ajan ikääntymisen tutkijana. Jos aktiivisesti palautamme mieleemme sen, mitä olemme heiltä saaneet, saattaa listasta tulla pidempi kuin ajattelimmekaan. Minulla on ollut mummulat, joissa olen saanut aikaa, kanssani on leikitty ja minusta on huolehdittu. Vaikka muisto vierailusta hävisi ehkä heti lähtömme jälkeen, ei hetki yhdessä ollut merkityksetön. Kolumni Jenni Kulmala TtT, Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) Yhdessä kaiken ikää T iedän olevani etuoikeutettu, sillä minulla on ollut isovanhemmat. Minulle on kerrottu sota-ajasta ja annettu ohjeita elämän varrella. Ehkä meidän jokaisen kannattaisi pysähtyä miettimään, mitä lähipiirissämme olevat ikäihmiset ovat meille elämämme varrella antaneet. Kun vanhemmilla oli menoa, mentiin mummulaan, kun oli synttärit, mummut ja papat tulivat kylään. Tutkimustulosten kautta on helppo saada painoarvoa sanoilleen ja antaa ohjeita siitä, miten ihmisten tulee elää ja vanheta aktiivisesti osana yhteiskuntaa. Ollaan siis yhdessä, kaiken ikää.
Yli 90 % vastaajista oli sitä mieltä, että lehti on melko tai hyvin luotettava. Vuoden 2012 lukijatutkimuksen mukaan vastaajat pitävät Vanhustyö-lehteä luotettavana ja asiantuntevana. Lehti ilmestyy seitsemänä teemanumeroina vuodessa. Vanhustyö-lehti • toimii tukena henkilöstön koulutuksessa ja kehittämisessä • toimii lähdemateriaalina opetuksessa • auttaa pysymään ajan tasalla vanhustyössä • sopii myös omaishoitajille ja vanhuksille itselleen. Lähes 80 % vastaajista säilyttää lehden ja käyttää sen sisältöä hyödykseen työpalavereissa ja oman työnsä kehittämisessä. TILAUSKORTTI Tilaan Vanhustyö-lehden Vuosikerta vuosikerta 43 € opiskelijatilaus 26 € Kestotilaus 40 €/vuosi Määräalennus -yhteinen laskutusosoite, lehdet voidaan lähettää eri osoitteisiin kpl 2 tilausta 40 €/tilaus/vuosi kpl 3–4 tilausta 33 €/tilaus/vuosi kpl 5> tilausta 26 €/tilaus/vuosi Vastaanottaja maksaa postimaksun Nimi Lähiosoite Vanhustyön keskusliitto Vastauslähetys Postinumero- ja toimipaikka Tunnus 5007758 Laskutusosoite (jos ei sama) 00003 Helsinki Oppilaitos Irtonumero 6,5 € / lehti sisältäen postituskulut! Tilaukset myös: tuote@vtkl.fi tai www.vtkl.fi > Verkkokauppa > Lehti. SENIORARBETE Alansa vahva asiantuntija – lehti vanhustyön ammattilaisille ja päättäjille! Vanhustyö-lehdestä saat uusia ideoita ja virikkeitä oman työsi kehittämiseksi. Toimitus: Päätoimittaja Satu Helin Toimituspäällikkö Leena Valkonen Toimittaja Herttakaisa Kettunen Osoite: Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki www.vtkl.fi etunimi.sukunimi@vtkl.fi. Lehdessä on käytännön esimerkkejä ja asiantuntijapuheenvuoroja, jotka käsittelevät ikääntymistä laaja-alaisesti. Vuoden 2015 lehtien teemoina ovat Tutkimus ja päätöksenteko, Kotona eläminen, Toimintakyky, Vanhustenviikon teema, Teknologia ja tekniikka sekä Oikeus ja kohtuus vanhustyössä. Kesän lehti on kaksoisnumero. SENIORARBETE 2• 2014 TEEMA: Onko varaa hyvään vanhuuteen. Seuraamme alan kehitystä, kerromme kehittämistoiminnan tuloksista, tutkimuksista sekä arjen kokemuksista