Vapaa-ajan Kalastaja 2/2020

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

SUURKALAT 2019 Esittelyssä Joroisten HUUTOKOSKI Koskitaidot KUNTOON KOSKIHAUEN pyynti 9,90 € 2 • 2020 KALASTUKSEN PUOLESTA Koillismaan harjusperhoja Suomeen mormuskoinnin MM-kultaa
44 Valo aktivoi ahvenen 48 Perhonurkka Taimenen perhokalastusta Tasmaniassa 50 Kalapaikka Joroisten Huutokoski 53 Hietatokon ja särjen Suomen ennätykset uusiksi 54 Suurkalavuosi 2019 58 Historian havinaa 64 Seurat esittelyssä Puijon Pilkki 68 Joulukuusista tehtiin taas ahvenille kututuroja 60 Nuorten tärpit 70 Mormuskoinnin MM-kulta Suomeen 5 Pääkirjoitus 7 Pärskeitä 16 Koskihaukia pyytämään 20 Kalaherkut Haukitortilloista maistuva retkieväs 22 Taimen – monimuotoinen ja uhanalainen unelmasaalis 30 SVK panostaa vapaa-ajankalatalouden strategiaan 34 SVK:n haaste innosti suomalaiset joukolla madepilkille 36 Uutuudet 38 Lääkärin määräyksestä Koillismaan harjusperhoja 40 Vavan varressa Ilkka Mäkelä MAALISKUU 2020 Sisällys 32 Tutkittua Ahven kärsii veden tummumisesta 8 Koskitaidot kuntoon VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 3
050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi KUSTANTAJA KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 050 577 4656 JUHLAKOORDINAATTORI – SVK 20 vuotta Johanna Antila (Velkua), puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. 0500 440 923 Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 050 573 9332 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 KA NS IKU VA : AN SS I VA IN IKK A AIK AK AU SL EH TIE N LII TO N JÄ SE N JA KE LU NO IN 35 00 KA PP AL ET TA IL M ES TY Y 6 NU M ER OA VU OD ES SA Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö puh. KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. TILAUKSET TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 597 4933 JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 525 7806. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista painotai muista virheistä. 0400 946 968. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A K u va : Ja an a V et ik k o 4 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi TOIMITTAJA TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 576 3302. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama. ULKOASU JA TAITTO ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. TOIMITUS TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302 TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh
Juhlavuotemme jatkuu omaehtoisen kalastuksen parissa maatamme riivaavan koronaviruksen vuoksi. Arvostusta herättää niin ikään Asa Palhomaan neljäs ja Jussi Rossin viides sija sekä joukkueen ensikertalaisten hieno suoriutuminen. Itse vaikutuin kuitenkin kaikista eniten joukkueen mahtavasta yhteishengestä sekä ammattimaisesta toiminnasta. Talven mittaan jouduttiin perumaan mittava määrä pilkkikilpailuja ja muita -tapahtumia jään puutteen vuoksi. Jäätä ei ole ollut nimeksikään, vettä vihmoo alas tämän tästä ja myrskytuuli vinkuu ikkunoissa. Ilman pientä, mutta sitäkin tehokkaampaa talkoolaistemme joukkoa tämä ei olisi ollut mahdollista. Onnittelut koko porukalle! Nyt tämän neljä kuukautta kestäneen marraskuun jälkeen on aika kääntää katseet tulevaan kevääseen, nauttia valosta ja rakkaasta harrastuksestamme. Poikkeuksellisten sääolosuhteiden vuoksi myös MM-mormuskointikilpailu siirrettiin Liettuasta Suomeen vain kolmen viikon varoitusajalla. K ulunut talvi on ollut sääolosuhteiltaan vähintäänkin poikkeuksellinen, ainakin eteläisemmässä Suomessa. Pilkkimistä jatketaan, vaikka kilpailut ja tapahtumat on peruutettu. MAALISKUU 2020 JAANA VETIKKO VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 5. Helmikuun alussa juuri ennen järjestömme juhlavuoden Suomi madepilkkii -tapahtumia säänhaltija onneksi hymyili meille. Pilkkimiesten ja -naisten hermot ovat olleet koetuksella. Suomi madepilkki kahdeksalla paikkakunnalla ja tapahtumissa madepilkinnän saloihin uppoutui useita satoja kiinnostuneita, osa aivan ensimmäistä kertaa. Osansa kurimuksesta saivat niin valtakunnallinen pilkkileiri, pilkkivapapäivä kuin paikalliset pilkkitapahtumatkin. MAHTAVA STARTTI JUHLAVUOTEEN Pääkirjoitus SUOMEN morrijoukkueen ammattimainen toiminta ja mahtava yhteishenki tuottivat MM-kilpailussa kirkkaimmat mitalit. Kaipuu rakkaan harrastuksen pariin pilkkijäille on ollut käsin kosketeltavaa. Kolmentoista maan kokoontuessa mittelöön Joroisten Valvatus-järvelle ei tiukka järjestelyaikataulu näkynyt osallistujille. Kuva: Jaana Vetikko. Tästä on syytä olla ylpeä! Valtava ylpeyden aihe on myös Suomen morrijoukkueen kilpailussa nappaama MM-kulta sekä Harri Nikulan henkilökohtainen kultamitali. Toivottavasti antoisat tapahtumat antoivat alkusysäyksen uusille madepilkkijöille. Pääasia, että Suomi kalastaa ja pysyy terveenä. Moni on myös avannut kauden siian onginnan, hauen kalastuksen ja muiden kalastustapojen parissa. Muutaman päivän pakkasjakso pelasti madetapahtumat yhtä lukuun ottamatta ja saimme kuin saimmekin juhlavuodelle näyttävän startin
Lowrance Hook Reveal VAK 2 2020 220x280mm.indd 1 24.2.2020 11:35:25
Jos särkikalan kalastaminen ei aiheuta kalastuksellista nautintoa pidemmän päälle, kannattaa asiaa ajatella vesistön hoitotyönä ja pyhittää sille vaikkapa yksi viikonloppu. Itse lupasin syödä silakkatai särkikala-aterian kaksi kertaa viikossa. Särkikalaviikonlopun aikana pidetään hauskaa ja ongitaan särkiä ja lahnaa runsain määrin, perataan, savustetaan ja jauhetaan tahnaksi. Mennäkö voimakkaalla saalisvietillä vai rauhaisammin luonnosta nauttien. Silakansyömisen lisäksi on hyvä välillä pysähtyä pohtimaan omaa harrastustaan. Kun en muuten karkkia syö, tätä syntiä harjoittaa kalareissulla. Oman sääntöni mukaan pussin saa avata, kun on saanut kalan. Se ei ole vain kalastusta vaan se on elämäntapa. Joitain kertoja karkkipussi on tuotu kotiin avaamattomana ja siitä on iloinen mieli. Omalla kohdallani suunta on ollut jo usean vuoden melko rauhallinen ja nautintokeskeinen. Tapasimme paljon ihmisiä, jotka tekevät jotain hyvää Itämeren eteen. Keinoja meren pelastamiseksi on monia. KOHTI JÄRKEVÄMPÄÄ KALANKÄYTTÖÄ O len harrastanut kalastusta lähes koko ikäni. Täällä Etelä-Suomessa, kun ollut kohta neljä kuukautta pitkä marraskuu, niin on ollut aikaa suunnitella tulevan kesän kalastuskoukeroita. Lähes kaikki vesistömme, kun kuuluvat Itämeren valuma-alueeseen. Se on tähän mennessä tuntunut hyvältä ja pienellä varioinnilla ei silakkaan ole ainakaan vielä kerennyt kyllästyä. Harjoitin valikoivaa kalastusta siis jo pienenä. MIKKO "Peltsi" PELTOLA Pärskeitä Lowrance Hook Reveal VAK 2 2020 220x280mm.indd 1 24.2.2020 11:35:25 VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 7. On laskettu että särkikalatai silakka-ateria viikossa neutralisoi yhden ihmisen jätevesipäästöt. Valikoivuus on toki jatkunut myös aikuisiän kalastuksessa, osa saaliista otetaan syötäväksi, osa vapautetaan takaisin. Tällaisena aikana sitä huomaa, kuinka kokonaisvaltainen intohimo kalastus on. En ole enää pitkään aikaan jaksanut vaikkapa olla pahoillaan, jos kalareissulla ei jostain syystä kalaa ole tullut. Muistan kuinka lahnat, särjet ja ahvenet otettiin, perattiin ja illalla takassa halstrattiin. Kalareissulla minulla on myös lähes aina mukana pieni karkkipussi lohdukkeena. Yksi sellainen, mihin me kalastajat voimme helposti ryhtyä, on särkikalan kalastaminen ja syöminen. Pienenä se oli ongintaa joko yksin tai vanhempien kanssa mökkijärven rannalla Vihdissä. Näin saadaan tehtyä jotain konkreettista ja hyvää sekä samalla harrastaa. Vähärasvaisena kalana särkikala säilyy pakkasessa hyvin ja on kalapihveihin aivan täydellistä raaka-ainetta. Mieli on tällöin täyttynyt jostain muusta. Pari kertaa saatan päästä pohjoisenkin kalavesille, jos hyvä tuuri käy, mutta onkireissu mökkijärvellekin on suunnitelmissa. Kiisket laskettiin takaisin järveen, ne eivät jostain syystä päätyneet syötäväksi. Tahna annostellaan sopivasti ja pakastetaan. Kuvasimme viime kesänä ohjelmasarjan Itämeren suojelijat Peltsi ja Tom. Tulevaan kesään kuuluu paljon kalastusta, mikäs sen parempi tapa on aikaansa kuluttaa. Kalastamalla ja syömällä särkikalaa, tekee siis hyvää sekä Itämerelle että sisävesille. Viimeksi tammikuussa Tammisaaressa hauen puruhalu oli heikkoa, mutta päivän aikana nähty liki parinkymmenen merikotkan parvi oli melkoinen elämys, joka kyllä kruunasi muutoin hiljaisen päivän
KOSKIKOHTEISIIN vaaditaan kalapaikkakohtainen lupa. TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN KOSKIKALASTUS KOSKITAIDOT KUNTOON ja kalalle! Kosket ovat teknisesti helppoja kalastuskohteita, sillä autolla pääsee usein vierelle, eikä venettä tai muita erityisvarusteita tarvita. 8 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. On laitureita, pitkospolkuja, raivattuja heittoaukkoja, kenties laavuja ja tulipaikkojakin. MIETOVIRTAISET reunapoterot ovat yleensä ottipaikkoja
Lämpimän veden aikaan niistä löytyy muun muassa ahvenia, kuhia ja särkikaloja. Jos virran vesi on sameaa, on tärkeää saada viehe pohjan tuntumaan eli sinne, missä kalat yleensä ovat. VIEHE KALAN NÄKYVILLE Jokainen koski tai virtavesialue on omanlaisensa kalastettava. Sen vuorokausihinta saattaa liikkua vajaasta kympistä jopa kolmenumeroisiin euromääriin. Jos muu ei auta, käytä siimassa painoa upotusapuna. Niin kiehtovaa ajanvietettä kuin koskikalastus onkin, pieniä varjojakin harrastuksen ylle lankeaa. . Siksi olenkin itse jättänyt taimenkoskien koluamisen viime vuosina minimiin ja keskittynyt sinne, missä ensisijaisena tavoitteena on kirjolohi tai joku monista rasvaevättömistä koskivieraista, joita eivät uhanalaisuusluokitukset koske. Ensimmäiseksi: Kalan pitää nähdä viehe ja sen tulee saapua tärppisektorille kyllin houkuttelevasti uiden. Vuosiluvalla ahkera kävijä toki säästää, jos sellaista ylipäätään on tarjolla. KOSKET ovat monimuotoisia kalapaikkoja, joiden oikea ”lukeminen” on tärkeää saaliinsaamisen kannalta. Kuva Isolta Lentuankoskelta, jossa kalastamista on helpotettu erilaisilla rakenteilla. Tietoa ja taitoa vaaditaan, jotta saamahenkilön kirjoihin pääsisi muutoinkin kuin tuurilla. . M yös kaloja koskissa on yleensä tiheämmin kuin seisovissa vesissä keskimäärin, joten kalattomuudesta ei saaliin saaminen jää kiinni. Vaikka pyynti tapahtuisikin pyydä ja päästä -periaatteella, ei siiman päässä rimpuilu ja ilmaan kuvattavaksi nostaminen missään nimessä edesauta lajin säilymistä. KOSKIEN syvät, mietovirtaiset reunapoterot ovat yleensä ottipaikkoja. Virtauksen vuolaus, veden sameus, syvyys sekä ottipaikkojen luonne pitkälle ratkaisevat, kuinka kohdetta kannattaa lähestyä. EI UHANALAISTA KALAA PYYTÄMÄÄN Itseäni on viime aikoina harmittanut myös se, että monilla koskilla pääasiallisena pyyntikohteena on erittäin uhanalaiseksi luokiteltu taimen. SAMEASSA virrassa on tärkeää saada viehe pohjan tuntumaan. Niihin keskitymme tässäkin jutussa, virvelikalastajan näkökulmasta. On muutamia perusasioita, jotka tulee ottaa huomioon kohteessa kuin kohteessa. Toisaalta pintavesissä sukelteleva kuva ei välttämättä kalasta, vaikka alla olisi kosken paras ottipaikka. Jos käyttää liian syvälle sukeltavia, joutuu raskaan vieheveron uhriksi, sillä koskien pohjalouhikot, puunkarahkat, siimasyheröt ja vastaavat ovat kalojakin ahnaampia vieheruoan ystäviä. VAIKKA PYYNTI TAPAHTUISIKIN PYYDÄ JA PÄÄSTÄ -PERIAATTEELLA, EI SIIMAN PÄÄSSÄ RIMPUILU JA ILMAAN KUVATTAVAKSI NOSTAMINEN EDESAUTA TAIMENEN SÄILYMISTÄ. Heitä uppoavaa viehettä hieman ylävirran puolelle ja anna hetki vaipua, mikäli paikan syvyys niin vaatii. NÄKÖ on useimpien petokalojen tärkein saalistusaisti. Tavallisen taapertajan koski-innostusta voi rajoittaa esimerkiksi se, että kohteisiin vaaditaan kalapaikkakohtainen lupa. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 9. Vaikka kaloilla on kylkiviiva-aisti kertomassa veden värähtelyistä, näkö on kuitenkin useimpien petojen tärkein saalistusaisti. Ellei viehe näy kalalle, se ei välttämättä siihen reagoi, eikä saaliinsaamisen todennäköisyys ole silloin hääppöinen. Valitse siis tarpeeksi, vaan ei liian syvälle sukeltava vaappu, lusikka, lippa tai vaikka jigi. Myös vuodenaika eli veden lämpötila sekä tavoiteltava kalalaji määrittävät käytettävän taktiikan. Virtaavassa vedessä vieheen saaminen pohjan tuntumaan on jossain määrin ongelmallista. Mutta koska monet muutkin ovat hoksanneet koskikalastuksen auvoisuuden, kalojen huijaaminen ei välttämättä ole helppoa
Ja miten sitä olisi viisainta uittaa. painottamaton jigi tai perho, lyhyeen siimatapsiin tai suoraan pääsiimaan esimerkiksi puolen metrin päähän painosta. Mitä viehettä sille kannattaa tarjota. Menetelmän huono puoli on, että paino saattaa heikentää ajan kuluessa siimaa ja aiheuttaa katkeamisen pahimmalla hetkellä. Näin erityisesti kirkkaissa vesissä ja silloin, kun kalojen luontainen saalistusaktiviteetti on suuntautunut pinnalle. Jos tämä siima on ohuempaa kuin pääsiima, pohjatärppitilanteessa menetetään usein vain paino itse vieheen säästyessä. MYÖS PINTAVIEHE SAATTAA TOIMIA Jottei lukijalle tulisi väärä käsitys aiheesta, aina ei suinkaan ole tarpeen toimittaa tarjousta syvälle, vaan pintaviehekin saattaa toimia loistavasti. 10 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Myös heittosotkut vieheen kanssa ovat tavallisia. Mutta mistä sitten kalan löytää. Kuva Heijostenkoskilta. Olkoonkin, että systeemin heittäminen on hiukan tavallista hankalampaa. PAINOTUSTAPOJA ON MONIA Painotustapoja on monia. Siinä paino sidotaan erillisen, kolmitieleikarin alahaarakkeesta lähtevän siimatapsin päähän. Yksinkertaisimmin halkaistun haulin voi puristaa tai päärynäpainon pujottaa siimaan puolisen metriä vieheen etupuolelle. PINTAVIEHE saattaa toimia loistavasti kirkkaissa vesissä. Tästä mahdollisuudesta lisää jäljempänä. Toki tämänkin systeemin menestyksekäs uittaminen edellyttää kohtuullisen ”siistiä” pohjaa, jottei paino jää kiinni jatkuvasti. Työläämpi mutta parempi tapa on käyttää niin sanottua spinfluga-painotusta. Milloin. HALKAISTU hauli painona saattaa heikentää siimaa. Kuten termi spinfluga kertoo, tätä viritystä suositaan erityisesti perhojen viskomiseen virvelillä, mutta toki perhon tilalla voi lennättää mitä hyvänsä muutakin viehettä. Käypäinen painotussysteemi myös koskihommiin on sama, josta jigaajat käyttävät termiä dropshot eli pohjapaino. Siinä paino solmitaan siiman päähän ja viehe, lähinnä KOSKEN loppuliuku on erinomainen kalapaikka, jossa esimerkiksi kelluvaa vaappua tai nirhaa voi laskea pitkälle alas ja onkia kohde heitonkantaman ulkopuoleltakin. Muun muassa näihin etsimme vastauksia tarkastelemalla asioita kalalajikohtaisesti
Kirjolohi nappaa viileässä vedessä PALJON parjaustakin osakseen saanut kirjolohi on tavallaan pelastus ainakin eteläsuomalaiselle koskikalastukselle. KIRREN ansiosta saadaan pyyntipainetta pois taimenen reviireiltä. Vedenlämmön ylittäessä kaksikymmentä astetta kala muuttuu ruokahaluttomaksi ja entistäkin vaikeammaksi pyydettäväksi. ISTUKKAAT oppivat nopeasti karttamaan vieheitä. Räväkät värit, kuten punainen-hopeahile Rapala Team Esko, maittavat istukkaille. Vaihtelua kannattaa harrastaa. KIRJOLOHI on nykypäivän koskikalastajan tavallisin jalosaalis varsinkin Etelä-Suomessa. Lämpötilan ollessa lähellä nollaa kalat suosivat mietovirtaisia nivoja ja suvantoja. AAMUN ENSIMMÄINEN ETULYÖNTIASEMASSA Erittäin tärkeä merkitys on kalapaikan ajoittaisella rauhoittumisella. teroissa, syvemmissä montuissa ja isojen kivien muodostamissa huopeissa. Koska kirjolohikosket kärsivät kalastuspaineesta, istukkaista kehittyy nopeasti ”kaiken nähneitä” viehetuntijoita, eikä niiden pettäminen ole helppoa. Tässä yhteydessä ei myöskään voida ohittaa liitsejä, joiden tunnetuin valmistaja on Markku Autio Ylöjärveltä. Myös vieheen uittaminen saa nyt olla jonkin verran nopeampaa kuin kylmän veden aikaan. Värinkin merkitys on oleellinen. Tällöin kannattaa kokeilla vieheen koon pienentämistä ja siiman ohentamista yhdistettynä lujaan uskoon tekemiseensä. Kirren ansiosta pyyntipainetta saadaan ohjattua pois uhanalaisen taimenen asuttamilta reviireiltä, eikä istutuskalan kyseessä ollessa tarvitse potea huonoa omaatuntoa, vaikka saaliin kolkkaa ja valmistaa kotona ruoaksi. Koskissa ne pysyttelevät suojaisimmissa reunapo?. Samasta syystä aamun ensimmäinen kalastaja on etulyöntiasemassa myöhemmin tuleviin nähden. Kirjolohi suosii muiden lohikalojen tavoin viileitä vesiä, joten sen parasta pyyntiaikaa ovat kuukaudet kesän kummallakin puolella. Sen ansiosta kovan kalastuspaineen riivaamilla koskilla pystytään ylläpitämään edes kohtuullista saaliinsaamisen todennäköisyyttä. SALMO Hornet on yksi suosituimmista kirjolohivaapuista ja monen kalan viimeinen ateria. Tärppihetkiä tulee myös oppineille kaloille, ja silloin vieheen on syytä olla vedessä. Lämpötilan kohotessa reilusti kymmenen asteen paremmalle puolelle kaloja alkaa löytää jo hyvinkin kuohuvista virranosista, samalla kun suvannot lakkaavat kiinnostamasta. ?. Jos suosittu ottimonttu saa olla vaikkapa vain tunnin ilman, että kukaan upottaa sinne viehettä, mahdollisuudet tärppiin paranevat oleellisesti. Sitä paitsi kirjolohi on erinomaisen kiukkuinen vastus siiman päässä, eikä suinkaan helppo huijattava, vaikka tankkiauton jälkeiset hetket saattavatkin sellaisen illuusion luoda. OTTIPAIKAT VAIHTUVAT VESIEN LÄMMETESSÄ Myös ottipaikat riippuvat veden lämmöstä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 11. Myös Rapalalta löytyy kelpo työkaluja, vaikkapa Shad Rap Deep Runnerin pienin koko. Kirjolohta kosiskellaan räikeillä karamelliväreillä varsinkin heti kohta istutuksen jälkeen, mutta niiden lumon haihduttua voivat maanläheisemmät sävyt pelastaa päivän. Virvelikalastajan vieheistä ehkä klassisimmat kirrenpettimet ovat viiden sentin Räsänen, Bete Lotto 9 ja 12 grammaa sekä neljän sentin Salmo Hornet syvännelevyllä varustettuna. Edes lisäistutukset eivät silloin auta, ja monissa kohteissa ne lopetetaankin kesähelteiden ajaksi
Myöhemmin kesällä koskien reunoilla parveilevat lukuisten lajien kevätkuduista kuoriutuneet poikaset. Jokainen tietää Meppsin ja Vibraxin tyyppisten lippojen sekä terävästi tiristävien UL-vaappujen tehon, joten ei niistä tässä sen enempää. AHVENTA löytyy koskesta varmimmin, jos lähellä on järvi. NIRHAT JA MIKROJIGIT Ensimmäisenä nirha, joka on useimmiten kynämäisen solakka vaappumainen viehe ilman nokkalevyä. Otettakoon sen sijaan esille kaksi hieman tuntemattomampaa mutta silti ääritehokasta vieheryhmää. Sitten käytössä on todellinen tehoviehe, johon ahvenen ohella hullaantuvat kaikenkarvaiset särkikalat, kirjolohet, harjukset, siiat ja monet muut vesieläimet. Ahvenia löytyy lähes koskesta kuin koskesta, varmimmin kuitenkin silloin, kun lähellä on järvi, josta raitapaidat voivat virrassa piipahtaa. Toisena tehovieheenä ottakaamme esille mikrojigit. Illan hämärissä kalat voivat nousta jopa pintaan saalistamaan, mutta päiväaikaan niitä narrataan aivan pohjan tuntumasta. Isojen jokien syvillä ja mietovirtaisilla suvantoalueilla kuhat voivat myös talvehtia. Kuha pitää virtavedestä Ahven on kesäkoskien kala KUN vesi on lämmintä ja jalokalojen ottihalut olemattomat, hauskaa koskikalastusta pääsee kokemaan kansalliskalojemme ahventen parissa. KUHAT eivät viihdy kovan keskivirran alueella. Kuha ei viihdy kovan keskivirran alueella, vaan hakee sen reunoilta tyynempiä virtauksia ja suojaisia pohjapoteroita. Koska viehe pitää saada pohjan tuntumaan 12 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Vähäisestä koosta johtuen mikrojigi koukutetaan mieluiten pieneen volframimormyskaan. KUHA vaeltaa koskeen mielellään alapuolisesta järvestä tai merestä, varsinkin jos kysymyksessä on puroa suurempi virta täynnä pikkukaloja. Nirha kulkee pintakalvossa siihen viivaa viistäen, ja vapatyöskentelyllä kalastaja pystyy menoa elävöittämään haluamallaan tavalla. Nirhakalastus on myös huoletonta, sillä pohjatärpeistä ei ole pelkoa matalissakaan paikoissa. Virtaava vesi vetää puoleensa monenlaisia ahvenen suuhun sopivia pikkukaloja, vapun tienoilla ensin kutemaan saapuvia kuoreita ja hiukan myöhemmin salakoita, särkiä ynnä muita herkkupaloja. Parhaita ottipaikkoja ovat koskien syvät loppuliu´ut. Varmimmin kiiluvasilmäisiä tapaa joista kuitenkin vasta vesien reilusti lämmettyä ja kudunjälkeisen tankkausvaiheen käynnistyttyä. Mikrojigeillä saa ahvenia välillä jopa hämmästyttävän tehokkaasti. Kun ahvenet saalistavat pikkukaloja pinnasta, nirha on verrattoman hauska ja pyytävyydeltään ylivertainen viehe, johon saattaa posauttaa myös hauki, taimen tai vaikka toutain. Tällöin eletään yleensä jo toukokuun loppua tai kesäkuuta. Näitä pienokaisia heitettäessä myös siiman tulee olla ohuinta mitä markkinoilta löytyy, luokkaa 0,04-0,06 millin kuitua. Heittokalastajan kuhaviehe numero yksi on koskillakin jigi. Myös vesihyönteistarjonta on runsasta, joten ei ihme, että assutkin virran pyörteissä viihtyvät. Nämä aivan viime vuosina yleistyneet jigit ovat tosiaankin nimensä mukaisia, kooltaan vain muutaman sentin pituisia ja ohuudeltaan mallia surviaisen tai kärpäsen toukka. Ahvenia voi narrailla monenlaisilla pikkuvieheillä
?. Ehkä kokoa kannattaa hieman pienentää, jos on tottunut kuhastelemaan melko suurilla kumeilla. Koskensa pohjaprofiilin oppii tuntemaan yritysten ja erehdysten kautta vähitellen, jolloin parhaat uittolinjat hahmottuvat ja viehevero pienenee. Korttikoskilla sen sijaan ei onkimista sallita. Isojen kutusäyneiden onkiminen on suosittua ajanvietettä muutamissa rannikolle laskevissa pikkupuroissa. Kuha pitää virtavedestä Säyne saapuu iltaisin ja virtavesillä pohjat ovat tunnetusti melkoisia vieherohmuja, edullinen pehmoviehe on siinäkin mielessä hyvä valinta. KUHA viihtyy koskien alapuolisissa virroissa ja on yleensä aktiivisimmillaan silloin, kun lohikalat ovat passiivisimmillaan eli lämpimässä vedessä. Tämä joutui Räsäsen pettämäksi. SÄYNEESTÄ saa maittavaa savukalaa. Tärkeintä on valita juuri sopivan painoinen jigipää, jolla pääsee pohjan tuntumaan mutta joka ei kuitenkaan tömähdä sinne liian herkästi. JIGIN KOKOA KANNATTAA PIENENTÄÄ Koskilla toimivat käytännössä samat jigit kuin seisovissakin vesissä. Myös liitseiksi kutsutut perhojigit ovat tämän helposti yli kilon painoiseksi kasvavan veijarin mieliruokaa. Viehemenetyksiä voi karsia käyttämällä reilun paksuista, esimerkiksi 0,25-0,30-millistä kuitusiimaa ja kohtuullisen meltolankaisia jigipäitä, jolloin koukun voi vetää suoraksi kivestä kiskottaessa. Virvelikalastaja pääsee tutustumaan säyneisiin varmemmin kesällä vesien kunnolla lämmettyä. Hyvä koukku kestää useammankin suoristuksen, takaisin vääntämisen ja teroittamisen. SÄYNE on kookkaaksi kasvava särkikala, joka hakeutuu virtaavaan veteen ensimmäisen kerran jo kutuaikanaan keväällä. Jälkimmäisessä tapauksessa viehettä joutuu uittamaan tarpeettoman nopeasti kalastavuuden kustannuksella. Savupöntössä isosta yksilöstä saa kuitenkin mitä maistuvinta evästä, joten ruokakäyttöä kannattaa harkita. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 13. ?. Tällöin virran tarttuminen vieheeseen vähenee ja uittotuntuma paranee. SÄYNEESSÄ on petomaista luonnetta sen verran, että se nappaa mielellään pieniin vieheisiin. Kannattaa myös käyttää hyvin erottuvaa kuitusiimaa, joka auttaa suuresti pohjakosketusten ja tärppien lukemisessa. SOPIVAN kokoisella jigipäällä pääsee pohjan tuntumaan. Illan hämyssä kosken niskalle tai alasuisteeseen saattaa saapua parvi vantteria taistelijoita, jotka nappaavat esimerkiksi pieneen ahvenkoon vaappuun tai lippaan hanakasti. Ennen säynettä arvostettiin ruokakalana paljonkin, nykyisin kalastajat laskevat sen useimmiten takaisin
Niitä voivat olla esimerkiksi pienehköt-keskikokoiset taimentyylin lusikat, salakan malliset vaaput, lipatkin. Kuokkalankoskilla viime vuosien ylivoimaiseksi vieheeksi on kuitenkin osoittautunut Spinmad Blade Bait King, pajunlehden mallinen voimakkaasti värisevä peltiläpykkä. Sellaisia sattuu tässä lajissa vääjäämättä. 14 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. MONIKILOISEKSI varttuvasta toutaimesta on tullut viime vuosina yhä suositumpi pyyntikohde niissä virtavesissä, missä sitä runsaammin esiintyy. Toutain vaeltaa virtoihin kutemaan keväällä pian jäiden väistyttyä. Silti turbosärjen houkutteleminen siiman jatkeeksi on vaikeampaa kuin kenties minkään muun kotimaisen petokalan. Esimerkiksi Lempäälän Kuokkalankoskilla, joiden syvät nivat ovat maamme kenties parhaita paikkoja päästä kamppailemaan jopa ennätyskokoisten toutainten kanssa, kalastajat aloittavat heittotalkoonsa huhtikuun loppupuolella. Moni on myös todennut, ettei toutainviehettä voi uittaa liian nopeasti, joten vauhtiakin voi kokeilla tehokeinona erityisesti lämpöiseen aikaan. Meillä Kokemäenjoen vesistö on lajin ydinesiintymisaluetta, mutta pääsee tähän vielä 1980-luvulla uhanalaiseen mutta nykyään enää silmälläpidettävään otukseen tutustumaan myös Kymijoella, Vantaalla ja muutamissa muissakin Etelä-Suomen virroissa. Kärsivällisyys on toutaimen pyynnissä tärkeä ominaisuus, eikä nollapäivien pidä antaa lannistaa. Se saalistaa usein reilun pärskeen kera, mikä ei jää kalastajilta huomaamatta. SYÖNTI HERKISTYY KUDUN JÄLKEEN Toutain kutee koskissa toukokuun alkupuolella. Pintatoimintaa esiintyessä myös nirhat ja popperit ovat kokeilemisen arvoisia. Särkikaloihin kuuluva toutain on sukukuntansa yleisistä elintavoista poiketen peto, joka saalistaa etenkin nivoissa ja suvannoissa parveilevia salakoita. Tuolloin naaraskalojen painoa lisää mätilasti ja suurimmat vonkaleet voivat heilauttaa puntariin jopa yli kuusi kiloa. Toutain haastaa kalastajan TOUTAINAIKA alkaa jo ennen kuin puut ovat lehteen puhjenneet ja jatkuu kesän loppuun saakka syksyä kohti hiipuen. TOUTAIN on petokaloistamme kenties vaikein saalistettava. TOUTAINVIEHETTÄ pitää uittaa nopeasti. Sen jälkeen ne ryhtyvät hankkimaan täytettä tyhjentyneisiin vatsoihinsa ja iskevät tavallista herkemmin myös vieheisiin. Ennen kutua uistinta kannattaa uittaa hiukan syvemmällä kuin kudun jälkeen, jolloin toutaimen saalistus keskittyy pinnan tuntumaan
25 30 hv .................. Tarkistathan tuotteiden saatavuuden lähimmältä jälleenmyyjältäsi. Tuki tulee käyttää kaupantekotilaisuudessa kokonaisuudessaan. 1 000 € 1 000€ JOPA TEHTAAN TUKI MOOTTORIN VAIHTOIHIN 40?-?50?-?60?hv FI_Mercury-Deals-2020_Repowering-campaign.indd 1 FI_Mercury-Deals-2020_Repowering-campaign.indd 1 20-02-20 08:58:21 20-02-20 08:58:21. 750 € 150 hv .................... 300 € 40 50 60 hv ............ Moottorinvaihtokampanja mercurymarine.com Uusi elämä vanhalle veneellesi hyödynnä nyt huikeat kampanjaedut! Tehtaan tuki myönnetään valtuutetuilla Mercury-jälleenmyyjillä 6.2-31.5.2020 välisenä aikana tehtyihin irtomoottorikauppoihin, kun perämoottori ostetaan asennettavaksi käytettyyn veneeseen vanhan moottorin tilalle. 500 € 80 100 115 hv ........ Pidätämme oikeuden hintojen muutoksiin
Lisähappea annetaan poikasistutusten muodossa, mutta se ei tilannetta paranna. Luonnontaimenet ovat pulassa. Olen saanut Koskilammesta luupäitä maalis-huhtikuussa, kun taas Äyskosken alasuvantoon hauet nousevat vasta toukokuun puolella. Koskivesissä hauet ja taimenet ovat eläneet sulassa sovussa iät ja ajat. Yksi syy löytyy ylitiheistä suvantojen ja koskien niskojen haukipopulaatioista. On aika lähteä koskikrokotiilin pyyntiin. Mutta kun luupäitä lymyilee joka toisen kaislan takana, jotakin on tehtävä. Luonnonvalinnan mukaan tyhmimmät pikkutaimenet päätyvät krokotiilien kitoihin ja fiksuimmat selviävät. Istutusten jälkeen monen hauen vatsasta löytyy useita taimenistukkaita. Nykyään luonnonkutu onnistuu, jos onnistuu ja taimenkannat ovat huonossa hapessa. OLISI SYYTÄ INNOSTUA HAUENPYYNNISTÄ VIRTAVESILLÄ Näin oli ennen – silloin, kun koskivesien taimenkannat olivat kunnossa. Joissain koskissa kutuhauet nousevat aikaisin keväällä alasuvantojen hitaisiin virtoihin. KOSKIKALASTUS TEKSTI JA KUVAT JUHA JORMANAINEN KOSKIHAUKIA PYYTÄMÄÄN Luonnontaimenet kiittävät Koskikalastajat himoitsevat taimenia, mutta maamme koskissa ja niiden suvannoissa elää väkevä haukikanta. Silloin tasapaino säilyi. A lkuun haluan sanoa, että en vihaa haukia. Harva kalastaa niitä, mutta koskihauen pyynti on todella mielenkiintoista ja kalat voivat olla kookkaita. KUN KEVÄT KOITTAA Kun kevätaurinko sulattaa maastoon pälvipaikkoja, on aika aloittaa pyynti. Ennen maailmassa keväinen kutuhaukien pyynti oli suosittua, samoin syksyinen tuulastus. ” 16 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Nykyään harva jaksaa kiinnostua luupäiden jahtaamisesta virtavesillä. Haukia on tullut saaliiksi vallan hyvin. Jos tarkoituksesi on suojella villejä taimenia, olisi syytä kiinnostua. Osasyynä ovat kutupaikkojen vähyys ja luonnontaimenien pieni populaatio. JOS TARKOITUKSESI ON SUOJELLA VILLEJÄ TAIMENIA, OLISI SYYTÄ KIINNOSTUA HAUENPYYNNISTÄ. Ne kuuluvat koskivesistöihin siinä missä ahvenet, taimenet ja särjetkin. Olen hoitokalastanut Äyskosken alasuvantoa ja Koskilampea yli kuusi vuotta. Suurten haukien vähentäminen koskivesistä auttaa myös luonnontaimenia selviämään paremmin
KEVÄISEN iltapäivän uistelun tulos. Raksin uinti pitää virittää mahdollisimman laiskaksi ja soutuvauhdin pitää olla verkkainen. Saalistilastojen mukaan hauet nousevat alasuvantoon toukokuun aikana. Vanha kunnon täkyraksi ilman huppua on erinomainen pyydys. 2017 kalastus ajoittui välille 3.5.-9.6. JÄIDENLÄHDÖN jälkeen hauet alkavat uida kohti kutukaislikkoja. SALAKAN virittäminen kylmän veden uisteluun onnistuu kahdella kolmihaarakoukulla ja rautalangan pätkällä. Joskus aamupäivä on aivan kuollut, mutta eräänkin kerran iltapäivän saalis oli neljä haukea, joista suurin painoi seitsemän kiloa. Sitten muutama rivakampi aironveto ja kun täkykalat syöksähtävät kohti pintaa, hauki on monesti kiinni. Aikaisen keväthauen pyytäjältä vaaditaan sitkeyttä. ja saaliina oli 25 haukea, joista suurin 3,380 kiloa. Nyrkkisääntönä pidän sitä, että aurinkoisella ilmalla pelittää ahven ja pilvisellä taas salakka tai muikku. Aikaisen keväthauen pyynti on leppoisaa soutelua, kevään edistymisen tarkkailua ja kiireetöntä virralla oloa. Ovela soutaja hiljentää vauhtia silloin tällöin ja antaa täkykalojen vajota kohti pohjaa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 17. Eräskin viisikiloinen haukimamma puraisi salakkaraksia aivan kosken kuohusta, kun olin siirtymätaipaleella. Vieheissä ja perhoissa tärkeintä on hidas uitto. Vaikka suuremmat hauet iskevät hiljaisesta virrasta, koskeenkin on syytä uskaltautua. Vaappu saa olla kookas, ja uinnin pitää olla lähes olematonta – kylkien vilkuttelu riittää. ?. Suurin luupää painoi seitsemän kiloa. TOUKOKUU ON TOSIKUUKAUSI Toukokuu on ollut kahtena viime vuonna Koskilammella lähes nollakuukausi, mutta Äyskosken alasuvannossa tapahtumia on riittänyt senkin edestä. Muista hidas ja epätasainen soutuvauhti. ?. ?. Ensiksi paikalle uivat isot haukimammat ja pienet seuraavat kesäkuun alussa
Hyvin usein vaappu on kokonaan kidassa, sillä luupäät iskevät vieheisiin tositarkoituksella. Kahtena viime syksynä alasuvannossa uiskenteli edelleen keväällä muodostunut vesilintuparvi. Kauden 2019 kokonaissaalis oli 58 haukea. Seuraavana päivänä tuli kaksi tärppiä ja 16.5. Koskihauet ovat kovia taistelijoita. Tämä painoi 8,2 kiloa. Tämä vaatii haspelin, jossa on riittävän nopea välitys. Ehkä ne odottavat siellä ahvenien nousua koskeen. 2019 paras päiväsaalis oli kahdeksan haukea. Äyskosken alasuvanto on kasvanut lähes umpeen ja kalastus on haastavaa, mutta tuloksekasta. HELTEEN HAUET Kesäja heinäkuu ovat otollista aikaa virtavesien haukien pyyntiin. SUURET hauet nousevat Äyskosken alasuvantoon toukokuussa. Jos saat jostakin paikasta hauen, kalasta se uudelleen hetken kuluttua. vaappuun iski 8,2-kiloinen isomus ja kolme päivää myöhemmin taltutin 4,72 kilon hauen. ISOJEN HAUKIEN PYYNTI SUOJELEE MYÖS VESILINTUJA. Monesti saaliina on toinenkin hauki. Kaikkien kalojen vatsat olivat tyhjiä ja ne iskivät syvästä akanvirran vieressä olevasta montusta. Kun vesi lämpenee, suvannoista siirrytään koskeen ja kovemman virran huopeisiin. Kun kosken vesi lämpenee toukokuun lopulla, hauet siirtyvät kovempaan virtaan. Kovasta virrasta iski myös pitkälle yli metrinen hauki, joka hyppi itsensä irti veneen vierellä. Pikkutaimenta imitoiva vaappu toimii pomminvarmasti, kun sitä uittaa rajusti virran mukana alavirtaan. Perhokalastaja vaihtaa tukevamman perukkeen ja sitoo ?. Myötävirtaan kalastaminen on tehokasta, sillä hauelle ei jää aikaa päättää, iskeekö vai ei. Seuraava kevät oli hyvin opettavainen. Siellä ne hauet vaanivat varomattomia taimenenpoikasia. Useimmiten iskee. hauki painoltaan 5,8 kiloa. ” 18 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 17.5. Maalis-huhtikuu oli täysin kuollut, mutta 14.5. Alajuoksun naapuri oli vuosien aikana manannut sitä, että sorsanpoikaset katosivat jäljettömiin ennen juhannusta. Erään kerran jouduin väsyttämään 97-senttistä, mutta vain 5,3-kiloista haukea vartin verran. ?. sain 2,6-kiloisen hauen. Isojen haukien pyynti suojelee myös vesilintuja. HYVIN kylmässä vedessä Rapalan Max Rap on ottava vaappu
Ei muuta kuin uusi levy paikalleen, mutta se kesti vain yhden hauen verran. Koeuitossa se ui noin kymmenen senttiä veden alla ja liike oli sulavan laaja. Kalastakaa ne sieltä pois! KUN VEDET KYLMENEVÄT Elokuussa Äyskosken alasuvanto on kasvanut lähes umpeen. Sitten suuri hauki puuttui peliin. Seuraavassa saalispäiväkirjan kertomaa: Moritzin kanssa uistelemassa, hauet 2 x 1,5 kiloa, 5,36 kiloa ja 6,3 kiloa. Etsin käsiini pienehkön satulalevyn ja liimasin sen vaappuun. Jälleen kerran ottava viehe syntyi sattumalta. Spinnerbaitit ja kookkaat jigit ovat silloin ottavimpia vieheitä, koska niitä voi uittaa kasvillisuuden keskellä. Jos taimen pistää suunsa kiinni, hauki on aina syönnillään. Syksy 2018 oli hyvin erikoinen, kiitos matalan veden. sen päähän vielä metalliperukkeen. Ensikokeilut Äyskosken alasuvannossa olivat positiivisia. Haukien kalastuksen pitäisi olla sallittua loka-marraskuussa taimenkoskien alasuvannoissa. Lisäksi eräs kalastusvieras sai veneeseen yhden aamun aikana hauet 4,9 ja 5,12 kiloa. Vaapun runko on umpisolumuovia eikä se vety, vaikka hauet sitä hampaillaan murjovat. Luupää murjoi uintilevyn irti vaapusta. Kun vaihdoin perukkeen päähän ”Pikkutaimenen”, samoista paikoista alkoi nousta kookkaita luupäitä. Karikon ”Pikkutaimen” on osittain käsialavaappu ja sen avulla pystyy kalastamaan hyvinkin matalat paikat. Ylimpänä Karikon ”Pikkutaimenen” prototyyppi ja sen alla käytössä kuluneita kokeiluversioita. Monen hauen vatsasta löytyi osittain sulaneita taimenenpoikasia – surullinen näky. Aihiona toimi Karikon 13-senttinen vaappu, johon asennettiin tavallista paljon pienempi suora uintilevy. ” Tämä on huolestuttavaa, sillä vesien kylmetessä taimenet laskeutuvat alasuvantoon ja joutuvat haukien saaliiksi. Vaappu TÄSTÄ syystä taimenkoskia pitää kalastaa silloin tällöin myös haukivaapuilla. Patolan suvannosta ja alasuvannon yläosista löytyy yllättävän kookkaita haukia pitkin kesää. Näitä vaappuja on purtu ahkerasti viime vuosina – prototyyppi on jo eläkkeellä. Lisäksi se on hauskaa ja kylmän veden luupäät maistuvat mainioilta, kun ne savustetaan huolella ja matalalla lämmöllä. Alkusyksystä hauet 7,8, 5,24 ja 4,66 kiloa ja vuokraisäntäkin sai 4,5-kiloisen hauen. Heitto suunnataan hieman ylävirtaan ja perhoa uitetaan voimakkaasti virran mukana. Joskus heittelin ensin ottipaikat läpi normivieheillä tuloksetta. Kalastus on haastavaa, mutta elokuussa vesien viiletessä Äyskosken alasuvantoon nousee kookkaampia haukia. Hauet olivat hulluina vaappuun, ja talven savuhauet saatiin pakastimeen muutamassa päivässä. Pienetkin hauet saalistavat yllättävän suuria taimenenpoikasia. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 19. Ja luonnontaimenet kiittävät. Suurin osa iski taimenimitaatiovaappuun viimeisenä tekonaan. Ikävä kyllä nykyään Äyskosken alasuvannossa on voimassa rauhoitus, joten haukia ei enää pääse kalastamaan vanhaan tyyliin. Oli pakko keksiä jotakin muuta. Perhoksi valitaan suurikokoinen streamer, joka imitoi pikkutaimenta tai salakkaa. Vaappu pyöritti kylkiään ja reagoi elävästi virran muutoksiin. LUUPÄÄT MAISTUVAT MAINIOILTA, KUN NE SAVUSTETAAN HUOLELLA JA MATALALLA LÄMMÖLLÄ. Myöhään syksyllä hauet löytyvät joskus alle puolen metrin vedestä. Eräänä talvi-iltana kaivoin Karikon pakista ja ryhdyin tutkimaan sitä. Pikkutaimen on hauen suurinta herkkua ja siihen isketään, vaikka maha olisi kuinka täynnä. Idea oli kristallinkirkas. Kun laskin Koskilammen ja Alasuvannon kymmenen suurimman hauen keskipainon, se oli kunnioitettavat 5,840 kiloa. Nyt minulla oli satulalevyllä varustettu vaappu. Virtavesien hauenpyynti on todellista luonnontaimenien suojelua. Siitä vain opettelemaan omien lempikoskien haukien ottipaikat ja metkut. Karikon vaapusta tuunaamalla haukivaappu Ryhdyin useampi vuosi sitten kehittämään vaappua, joka toimisi virtavesien haukien saalistuksessa. Kylläinenkään hauki ei voi vastustaa herkullisen näköistä taimenimitaatiota
Etenkin tuoreissa, hieman pehmenneissä kurkkukuutioissa oli erikoinen makuvivahde. Leikkaa kurkku ja paprika hieman kalapaloja pienikokoisemmiksi kuutioiksi sekä chilipaprika ohuiksi suikaleiksi. Laita haukikuutiot esim. Sekoita niin, että mausteseos peittää kalakuutiot tasaisesti. KALAHERKUT TE K S TIT JA K U V A T K AR I N YB ER G JA JA AN A VE TIK K O Raikkaat haukitortillat maistuvat loistavasti myös retkieväänä. Makoisan täytteen salaisuus oli suoraan pussista käyttövalmis meksikolaistyyppinen Fajitas-mausteseos, joka liitti täytteen ainekset herkulliseksi kokonaisuudeksi. V uoden vaihteessa telkkarissa esitettiin Peltsin ja Tomin tähdittämä ohjelmasarja, joka käsitteli Itämeren suojelua. Anna palojen maustua viileässä yön yli tai vähintään 6 tunnin ajan. TORTILLAT PARANIVAT VANHETESSAAN Monet uudet makuelämykset syntyvät, kun itselleen tuntematonta ruoan ainesosaa maistaessa välähtää kokeilemisenarvoinen idea. Tortilloissa oli päällisin puolin tarkasteltuna vain marinoitua broileria ja kurkkua sekä lähemmin tarkasteltuna myös ruohosipulituorejuustoa ja lehtisalaattia. Myös haukitortillat olivat kuin vanha viini eli ne paranivat vanhetessaan. Lisää haukikuutioiden sekaan kurkkuja paprikakuutiot ja sekoita tortillan täytteet kevyesti keskenään. Leikkaa halutessasi tortillat vinosti puoliksi ja lado ne tarjoiluastialle salaatinlehtien päälle. Paista haukikuutiot kauniin ruskeiksi paistinpannulla ja anna niiden jäähtyä haaleiksi. H AU KI TO R T I LL A T • 8 KPL 20 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Siispä käytimme broilerin asemesta ruodotonta haukifileetä ja lisäsimme värin ja maun vuoksi sekä punaista paprikaa että chilipaprikaa ja fetajuustokuutioita. Ne maistuivat erityisen hyviltä ulkona mukavassa seurassa. Anna täytteen maustua pannulla kannen alla noin puoli tuntia. Poikien kalastaessa ja käsitellessä saaliiksi pyytämiään särkikaloja he puhuivat vajaasti hyödynnettyjen Itämeren kalojen, kuten silakan, lahnan ja hauen käytön lisäämisestä suomalaisten ruokapöydissä. Tästä kipinän saatuani päätin antaa ”Kalaherkkuja”-palstan lukijoille yksinkertaisen, mutta herkullisen vinkin käyttää haukea poikkeavalla tavalla. Vaihtoehtoisesti voit kääriä ne yksitellen voipaperiin, jos haluat ottaa ne mukaan vaikkapa evääksi. pakastepussiin ja lisää Fajitas-mausteseos ja suola. Voit lisätä tarjoiluastiaan myös muita tuoreita vihanneksia, kuten tomaattija kurkkulohkoja, joita nautitaan ”sormiruokana” tortillojen kanssa vaikkapa kivennäisveden tai meksikolaisen oluen kyydittämänä. Taita tortillan toinen reuna täytteen yli ja kääri täyte kohtalaisen tiukasti tortillan sisälle. Älä laita täytettä aivan tortillan reunaan saakka, koska muuten se pursuaa käärittäessä ulos. HAUKITORTILLOISTA maistuva retkieväs 1 kg ruodotonta haukifileetä 8 vehnätortillaa (eli 1 paketti) 8 isoa salaatinlehteä 1 purkki (200 g) ruohosipulituorejuustoa 1 tuore kurkku 1 iso punainen paprika 1 tuore chilipaprika 1 purkki (200 g) fetajuustokuutioita suolavedessä 1 kukkura rkl Fajitas-mausteseosta (Santa Maria) 2 tl hienoa suolaa ruokaöljyä kalan paistamiseen Paloittele ruodoton haukifilee 1-1,5 cm leveiksi kuutioiksi. Maistoin muutama kesä sitten ystäväni evääksi tekemiä tortilloja. Muutaman viikon päästä onnistuin saamaan virvelillä parikiloisen hauen ja koukkua kalasta irrottaessani mieleeni tuli ajatus kokeilla Jaanan kanssa tortillojen valmistamista marinoidusta ruodottomasta haukifileestä. Ripottele täytteen päälle muutamia juustokuutioita. Tortillat oli valmistettu edellisenä iltana ja ne olivat ehtineet maustua yön aikana. Se ei kuitenkaan selittänyt minimaalisesti täytettyjen tortillojen maittavuutta. Kuivaa haukikuutioista ylimääräinen neste pois talouspaperin päällä. Levitä tortillojen päälle reiluhko kerros ruohosipulituorejuustoa ja tortillankokoinen salaatinlehti. Maistelimme haukitortilloja paitsi pari tuntia niiden valmistuksesta myös seuraavana päivänä ja teimme saman havainnon kuin aikaisemmin. Levitä tasaisesti sopiva määrä täytettä pitkittäin tortillan keskiosalle salaatin päälle
TAIMEN on hyvin kutupaikkauskollinen kala. TAIMENEN erikoisen genetiikan vuoksi, sitä löytyy monenlaista kantaa. Vaikka taimen on yksi eniten tutkittuja kaloja, tunnemmeko vieläkään taimenta lajina. 22 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. TAIMEN TEKSTI JA KUVAT ANSSI VAINIKKA Monimuotoinen ja uhanalainen unelmasaalis TAIMEN Taimen on kotiutettu vieraslajina niin Australiaan, Uuteen Seelantiin kuin Amerikkoihinkin, mutta Suomessa se ei tahdo pärjätä parhaista yrityksistä huolimattakaan
Lähes tuplamäärä geenejä on peruja lohikalojen historiasta, jossa jossain vaiheessa lohikaloista tuli tetraploideja eli niiden normaali kromosomisto tuplaantui. Vaikka geenistö on kehittynyt kohti normaalia mallia, jossa yksi vastinkromosomi tulee aina koirasja toinen naarasvanhemmalta, liittyy taimenen genetiikkaan edelleen erikoisuuksia, joita ei täysin tunneta. Toisaalta vaeltaminen mahdollistaa keskenään lisääntyvien joukkojen eli populaatioiden sekoittumisen. S iinä missä suurella osalla valkolihaisia kaloja on 48 ja ihmisellä 46 kromosomia, taimenella kromosomeja on 80. Esimerkiksi Norjan Hemsila-joella on havaittu, että vaikka taimenet kävivät välillä kudulla toisaalla ja talvehtimassa järvisyvänteissä, ne palasivat kesäksi syönnöstämään lähes samalle aarille. Käytännössä vaelluskäyttäytymisen geneettinen pohja tarkoittaa, että vaellustaipumus voi muuttua siihen kohdistuvan valinnan seurauksena. AKTIIVISINTA syönnöstäminen on auringon laskiessa ja noustessa. Lisäksi tavataan paikallisia taimenia sekä joissa että hapekkaissa ja karuissa järvissä. Erojen puuttuminen johtunee kalojen pakosta käyttää opportunistisesti kutuun jokia, joiden vesitilanne kunakin syksynä on riittävä. Vaikka esimerkiksi kaikki Kuusamon suuret joet Kitka, Oulanka ja Kuusinki laskevat Venäjällä Olangajokea pitkin Pääjärveen, eri pääuomien taimenkannat ovat toisistaan eriytyneitä. Jako ei aina ole selvärajainen, ja tunnetaan myös kantoja, joissa osa kaloista vaeltaa ja osa ei vaella. ” TAIMEN käyttää vuodesta toiseen samaa saalistuspaikkaa. Koskessa taimen valitsee virran ja valaistuksen suhteen optimaalisen kohdan, jossa se keskittyy poimimaan virran mukana ajelehtivia hyönteisiä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 23. Osa löydetyistä niin sanotuista vaellusgeeneistä on liittynyt smolttiutumisen fysiologiaan ja osa on ollut samoja, jotka selittävät paikallisten kirjolohien ja vaeltavien teräspääkirjolohien välistä eroa. Tuplamäärä geenivariantteja on voinut tarkoittaa myös laajaa valikoimaa niin sanottuja taimenenvalmistusreseptejä. Mitä eristyneemmässä paikassa ja mitä paikallisemmin taimenkanta elää, sitä erilaisempi se on kaikista muista taimenkannoista. Ruotsissa on myös todettu taimenten eroavan toisistaan perinnöllisesti sitä enemmän, mitä kauempaa joen sisällä niitä verrataan. Radiotelemetriaseurannoin on voitu osoittaa, että joskus taimenet eksyvät joksikin aikaa väärään jokeen, mutta päätyvät lopulta kutemaan omaan kotijokeensa. Tässä mielessä taimen on vähän kuin hauki. JATKUVA SYÖMÄRI Koskessa eläessään taimen on reviirikala, joka hyödyntää usein vuodesta toiseen samaa saalistuspaikkaa. Ongelmalliseksi kotipaikkauskollisuus käy, jos esimerkiksi vierasperäiset istukkaat nousevat jokeen, jonka vettä poikaset tuottanut kalanviljelylaitos käyttää. Ruotsissa jopa saman tunturijärvikompleksin sisällä on tavattu kaksi erillistä taimenkantaa. Vaeltaminen Vaeltaminen on perintötekijöissä Taimenet voidaan jaotella niiden vaelluskäyttäytymisen mukaan: anadromiset taimenet vaeltavat joesta mereen ja takaisin jokeen kudulle, kun taas potamodromiset taimenet vaeltavat joesta suurempaan jokeen tai järveen palatakseen kuoriutumispaikalle kudulle. RADIOTELEMETRIA ON OLLUT TÄRKEÄ MENETELMÄ TAIMENTEN VAELLUSTEN YMMÄRTÄMISESSÄ. Gotlannin ja Öölannin saarten eri jokien taimenkannoilla ei ole havaittu ainakaan merkittäviä geneettisiä eroja. Kalastajaa geenit eivät välttämättä kiinnosta, mutta käytännön seuraus taimenen historiasta on, että jokainen taimenkanta on nykyään omanlaisensa. TAIMENEN KOTI ON JOESSA, EI JÄRVESSÄ Taimenen kutupaikkauskollisuus on hyvin tarkkaa. Paikallisten ja vaeltavien taimenten erilainen perinnöllinen vaellustaipumus on varmistettu niin siirtoistutuksin kuin kokeellisin kasvatuksin yhtäläisissä olosuhteissa. Vaellustaipumukseen vaikuttaa joukko geenejä, joista todennäköisesti vain osa on toistaiseksi tunnistettu. Esimerkiksi Konneveden koskilla suurin osa taimenista elää paikallisesti koskessa, koska koskielämä takaa kutumahdollisuuden todennäköisemmin kuin verkkoja uistinviidakossa sukkulointi järvellä. Toisaalta paikallinen taimenkanta tuskin alkaa vaeltaa esimerkiksi purokunnostusten seurauksena. Aktiivisinta syönnöstäminen on auringon laskiessa ja noustessa, mutta vähintään petokalojen puuttuessa taimenet voivat olla aktiivisia läpi päivänkin. Taimen on sopeutunut erilaisiin ympäristöihin, kun jokaiseen on valikoitunut sopiva resepti
Myös Norjassa tehdyt telemetriatutkimukset kertovat, että pimeään aikaan meritaimen tulee hyvin matalaan. SEISOVASSA VEDESSÄ TAIMEN ON AKTIIVINEN LIIKKUJA Järvillä kalaa syövä taimen viihtyy suuren osan vuotta syvänneseuduilla muikkuja kuoreparvia seuraillen. Vaeltavat taimenet kasvavat järvija meriympäristössä kutuikään asti vähintään kymmenen senttiä vuodessa. ” AKTIIVINEN LIIKKUMINEN KOITUU KOHTALOKSI Järvillä aktiivinen liikkuminen ja varsinkin myöhäissyksyn tapa uiskennella rantojen lähellä tekevät taimenesta alttiin jäämään pyydyksiin. SUOMEN eri vaeltavien taimenkantojen välillä ei juuri ole eroja kasvussa. MYÖS JÄRVILTÄ SAISI RANNALTA KALASTAMALLA TAIMENIA, JOS NIITÄ OLISI. Tästä syystä Suomessa tavataan luonnonvaraisia järvitaimenkantoja vain Inarinjärveen laskevissa joissa. Kuvaavaa on, että taimenen luontaisesta elinkierrosta Suomessa ei juuri ole tietoa. Käytännössä Suomen eri vaeltavien taimenkantojen välillä ei juuri ole eroja kasvussa, ja kaikkien kantojen yksilöt voivat saavuttaa vähintään 12 kilon painon. Neuvostoliiton aikaan Kuusamon taimenkannoilla todettiin jopa kolmannen kerran kutijoita. PIMEÄÄN aikaan meritaimen tulee hyvin matalaan. Suurin osa alkuperäisistä järvitaimenkanMERITAIMENET hakeutuvat rantoihin ravinnon ja lämmön perässä. Ei tiedetä kutisiko taimen sisävesillä esimerkiksi joka vuosi vai joka toinen vuosi, kun kutevia tai varsinkaan toista kertaa kutevia kaloja ei enää ole hengissä. Kuusamossa sukukypsyysiän saavuttaneet taimenet kutivat joka toinen vuosi. Kuhmossa yli vuoden ikäisiksi selvinneiden taimenten vuosikasvu oli 7,17 senttiä pienellä tummavetisellä lammella ja 10,8 senttiä suuremmalla ja kirkasvetisemmällä lammella. Taimen poimii vain hyvin pienen osan ravinnostaan pohjalta. noista on kuollut sukupuuttoon ja jäljellä olevien luontainen lisääntyminen on hyvin vähäistä tai olematonta. Niissäkin istukasperäisten kalojen osuus on ollut nousussa vuosi vuodelta. Koskissa kasvu voi olla vain muutamia senttejä vuodessa. Myös meritaimen liikkuu useiden neliökilometrien alueella, ja Itämeren suurten jokien kalat voivat tehdä lähes loheen verrattavia satojen kilometrien syönnösvaelluksia. Jopa Hossan pienissä metsälammissa todettiin istutustaimenilla keskimäärin 11,4 sentin vuosikasvu ensimmäisten kolmen vuoden aikana. Kutukokoiseksi selvitäkseen taimenen pitäisi pystyä väistelemään pyytöjä vähintään kolme vuotta. Meritaimen vaikuttaisi olevan rantakalastajan parhaiten tavoitettavissa keväisin myöhään illalla ja syksyisin varhain aamulla, mikä selittynee kylmän veden aikaan esiintyvällä lämpöhakuisuudella. 24 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Luonnonsuojelubiologian 50/500-perussääntöön on siihenkin matkaa. Toisaalta myös koskilla kalaravinto muodostaa tärkeän osan varsinkin alkukesällä. Hyönteisravinnolla kasvu jää hitaammaksi kuin kalaravinnolla. Istutustutkimukset ovat osoittaneet, että taimen elää Suomessa kovan pyyntipaineen vuoksi hyvin harvoin vuotta kauempaa istutuksen jälkeen. Määrittely erittäin uhanalaiseksi on toiveajattelua monen järvitaimenkannan osalta
Verkot laskettiin, kun vapasaalis laski nollaan. vakavasti otettava kalastaja ei keksisi edes kokeilla. VILLIT taimenet ovat tutkitusti vaikeampia kalastettavia. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 25. Huonompi tulos ei sekään johtunut osaamattomista kalastajista, vaan hellekesästä. Villit taimenet ovat tutkitusti vaikeampia kalastettavia. ” On vielä mysteeri, miten kalat oppivat niin nopeasti, mutta kalastajalle viesti on kuitenkin selvä: Taimenenkalastajan on tehokkaampaa välillä istua rannalla ja rauhoittaa koski kuin yrittää intensiivisesti piiskaten saada kalaa. Kolmannes kaloista saatiin perholla, kolmannes uistimilla ja kolmannes verkoilla. Isoilla järvillä istukkaat hajautuvat laajemmalle alueelle, mutta ne ovat silti yhtä helppoja pyytää. Istutimme Kuhmoon salaisiin lampikohteisiin liki yhdeksänsataa 2-vuotiasta taimenta. KOEKALASTUKSET isohkoissakin lammissa ovat opettaneet, että kalat oppivat hyvin nopeasti välttämään vieheitä ja saalismäärä laskee pyyntitehon mukana. Kolmen miehen reilun kahden ja puolen viikon kalastuksella toisesta lammesta saatiin pyydettyä 77,9 prosenttia kaloista ja toisesta lammesta 18,2 prosenttia. ?. Kenties tästä syystä ensikertalaiset tapaavat onnistua, kun he tarjoavat viehettä, jota kukaan ns. Muutaman päivän kalastuksen jälkeen kalojen saaminen muuttuu toivottomaksi. Verkoilla saadut kalat olivat kasvaneet nopeammin kuin vapavälinein saadut. Tilanteen rauhoittuminen ja kalojen aikaisemmin näkemätön viehe tai perho voi pelastaa tilanteen. heitolla, mutta sen jälkeen kalojen saaminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. JOKAINEN taimenkanta on omanlaisensa, myös väritykseltään. KOSKEN RAUHOITTAMINEN ON USEIN FIKSUMPAA KUIN JATKUVA KALASTAMINEN. HELPPO KALASTETTAVA Istutettu taimen ei ole erityisen vaikea kalastettava. SUURIN osa alkuperäisistä järvitaimenkannoista on kuollut sukupuuttoon. Samoin jo kerran saatujen taimenten pyytäminen uudestaan on lähes mahdoton tehtävä. Välitön tärppi voi seurata vielä seuraavilla kolmella ?. Kun ennen kalastusta kokemattomien taimenten altaaseen heittää vieheen, on tärppi välitön. Villeillä taimenkannoilla lähes täydellinen pilkuttomuuskin on mahdollista. ALTAILLA OPITTUA Taimen oppii nopeasti välttämään käytettyjä vieheitä ja perhoja
Kun poikasia myöhemmin kalastettiin niin altaista kuin pienistä järvistä Kuhmossa, systemaattista eroa niiden kalastusalttiudessa ei ollut. Tämä on edelleen haaste, jota kohti kaikkien taimenesta välittävien tulisi pyrkiä. Risteymäpoikaset olivat välimuotoisia vaeltajia. Verrokkeina istutetut virikekasvatetut taimenet olivat vaikeampia pyytää. Kokeissa risteymät ovat kasvaneet yhtä hyvin tai lähes yhtä hyvin kuin puhtaat vaellustaimenet. TAIMENEN KALASTAJA TARVITSEE MALTTIA Taimen on arvokala jo siksi, että se on luontaisesti harvinainen. Yli 350 taimenesta ei saatu istutuksen jälkeen havaintoa. Suurimmat istutetut kalat ovat olleet yli nelikiloisia, pienimmät yksikesäisiä poikasia. Tämä tarkoittaa mallinnusten perusteella, että yli 60 sentin mittaisista taimenista voidaan kestävästi pyytää enintään kolmannes vuodessa, mieluiten enintään neljännes. JÄRVITAIMEN tuottaa vähän mätimunia. Periaatteessa kaikki perinnölliset ominaisuudet voivat muuttua, jos niihin kohdistuu systemaattista valintaa. KIVAKKATUNTURIN KALASTUKSELTA RAUHOITETUISSA MAISEMISSA KUUSAMON VAELLUSTAIMENTEN ON HYVÄ SIIRTYÄ KOHTI KUTUPAIKKOJA. VAIKUTTAAKO KALASTUS TAIMENKANTOJEN OMINAISUUKSIIN. Risteyttäminen näyttäisi tekevän laitostaimenista käyttäytymiseltään varovaisempia ja parantavan ainakin joskus taimenten kykyä vältellä haukia. Näyttäisi, että kalastus voi vaikuttaa kalojen periytyvään käyttäytymiseen, mutta vielä yhdessä sukupolvessa pyydettävyys ei muutu havaittavasti. Istutetuista kaloista vain 15 prosenttia saatiin koodipalautustietojen perusteella saaliiksi. Aluksi kalastajilta pyydettiin koodipalautuksia pit-merkityistä taimenista, joiden id-koodi pystyttiin lukemaan kannettavalla lukijalla. Tutkimukset osoittivat, että istuttamalla kaloja saatiin vain muutamaksi kuukaudeksi. Masentava lopputulos on ollut, ettei istukkaista ole jäänyt luontaista kantaa. Suurin osa (80 %) pyydetyistä kaloista oli ns. KYNÄKOSKELLA HAVAITTUA Olemme tehneet vuodesta 2012 alkaen istutustutkimuksia Hyrynsalmen Kynäkoskilla tavoitteena elvyttää kohteelle luonnonvarainen taimenkanta. standardikasvatettuja taimenia, vaikka niitä istukkaista oli vain 56 prosenttia. Viitisenkymmentä kalaa saatiin pyydettyä kerran, ja hyvin pieni määrä 2-6 kertaa. Villin kannan kalastetut ISTUKKAISTA ei monestikaan jää luontaista kantaa. Tutkimme kalastuksen vaikutuksia perhokalastamalla taimenia altaista, ja kasvattamalla saatujen taimenten ja ei-saatujen taimenten jälkeläisiä yhtäläisissä olosuhteissa. taimenet saivat käyttäytymiskokeissa rohkeampia poikasia kuin ne taimenet, joita ei saatu pyydettyä. Taimen voisi vielä jonain päivänä olla sisävesien lohi, jollaisena ihmiset sen tunsivat 1900-luvun alussa ennen vesivoimaa, nylonverkkoja ja uisteluveneitä. Villit paikalliset taimenet ovat kuitenkin olleet hidaskasvuisia, ja ilman muutamien sukupolvien valintaa, risteytysten vaarana voisi olla istutuspoikasten perinnöllisesti hidastunut kasvu, aikaistunut sukukypsyyden saavuttaminen tai heikentynyt vaellustaipumus. Kuitenkin laitostaimenilla tulos meni juuri päinvastoin. Järvitaimen tulee sukukypsäksi aikaisintaan noin 55 sentin koossa ja tuottaa vähän mätimunia verrattuna muihin kaloihin. Ensimmäisen kahden vuoden aikana palautuksia tuli jonkin verran, mutta kaloja saatiin paljon myös ilman, että niistä palautettiin tietoja. Valmista reseptiä purotaimenten ja laitostuneiden taimenkantojen risteyttämiseen ei siis vielä ole, ja jäljellä olevat vaeltavat taimenkannat olisi saatava pikaisesti lisääntymään luonnossa. ” 26 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Alamittaisiin ei saisi kohdistua minkäänlaista kalastuskuolleisuutta. Purotaimen Onko purotaimenkannoista laitostuneiden kantojen pelastajaksi. Paltamon Varisjoessa risteymäpoikaset kasvoivat ensimmäisen kesän aikana jopa paremmin kuin puhtaat Oulujärven kannan järvitaimenet. Vaarainjoen purotaimenten jälkeläiset vaelsivat selvästi heikommin kuin Oulujärven laitosviljeltyjen järvitaimenten poikaset. Olemme selvittäneet, voitaisiinko laitoksissa ylläpidettyjen taimenkantojen kelpoisuutta parantaa risteyttämällä niitä paikallisten, viimeisten villien taimenkantojen kanssa
Syksyn koekalastuksen yhteydessä löytyi myös jo toisena vuonna peräkkäin nollikkaita (32 kpl) eli luonnonkudusta kuoriutuneita yhden kesän lohenpoikasia. Vuoden 2019 tarkkailujakson aikana uomassa sijaitsevan Uiskarinkosken kalatien laskuriin tallentui yhteensä 439 nousevaa kalaa, mikä on lähes 2,5 kertaa edellisvuotta enemmän. Esimerkiksi Tukkilaiskisojen aikana, jolloin virtaama on suuri eikä laskuri ole käytössä, kaloja voi nousta merkittävästi ohi seurannan. Lohenkutua löytyi tutkimuksissa uomasta myös syksyllä 2019. Samassa yhteydessä todettiin, että poikastuotannon kannalta uomassa on liian vähän lohen kutuun sopivia sorapohjaisia alueita, ja potentiaalisia kutupaikkoja voidaan lisätä kutusoraikkoja rakentamalla. Lohia nousi Uiskaria pitkin vanhaan uomaan 56 kappaletta, mikä on yli kuusinkertainen määrä verrattuna vuoteen 2017. Ne olivat kasvaneet niin isoiksi, että tästä talvesta selvittyään ne jo lähtenevät merivaellukselle. Hintoihin lisätään toimituskulut. Merkittävät askeleet kohti lohen luonnonkiertoa on Iijoen vanhan luonnonuoma -hankkeen ansiota. Uiskarin kalatietä pitkin vanhaan uomaan on kolmen seurantavuoden aikana noussut vuosi vuodelta enemmän kaloja. Vuoden 2019 merkittävimpiä löytöjä uomassa olivat talven yli selvinneet, luonnonkudusta syntyneet yli yksivuotiaat lohenpoikaset (19 kpl). YLI yksivuotias lohenpoikanen haavissa Iijoella 12 € kpl. Lohi myös kutee sekä lisääntyy siellä luontaisesti ja isoimmat poikaset valmistautuvat jo merivaellukselle. Todellinen vanhaan uomaan nousseiden kalojen määrä on seuranta-aineistoa suurempi. Iijoen Raasakan vanhaa uomaa kehitetään kalan nousun ja virkistyskäytön edistämiseksi Iin kunnan, PVO-Vesivoiman ja Eteläja Pohjois-Iin jakokuntien yhteisessä hankekokonaisuudessa vuosina 2017-2021. TEROITUSPUIKKO laadukas Viktorinox FILEOINTIVEITSI joustavalla, suoralla 16 cm terällä: FILEOINTIVEITSI joustavalla, suoralla 20 cm terällä RICU Perkaa ja suomusta helposti ja turvallisesti! 25 € KALAPIIKKI l fileointiin l siivutukseen l paloitteluun Vihreäsininen JESSE JR l savija humussameisiin vesiin Lilakultainen JESSE RT l valoisiin olosuhteisiin Punaoranssi JESSE MW l ärsykeväri moniin vesistöihin 7 € 22 € 24 € 32 € Vapaa-ajankalastajan KAUPPA Laadukkaat välineet KALANKÄSITTELYYN KOLME ÄSSÄÄ erityisesti kuhanja hauenpyytäjän hihaan (28,-) IIJOKI LOHEN luonnonkierto on taas mahdollista Iijoella Toimenpiteet vaelluskalojen palauttamiseksi Iijoen vanhaan luonnonuomaan tuottavat tulosta. TILAUKSET: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Hankkeen vuoden 2020 toimenpiteistä päätetään kevättalvella. Suurin osa nousseista lohista oli yhden merivuoden lohia eli kosseja. Usean merivuoden lohia (yli 60 cm) oli arviolta 13 yksilöä, kun niitä vuonna 2017 oli vain yksi
Tarvittaessa rajoituksia voidaan muuttaa, jos siihen ilmenee tarvetta. Lyhytaikaisten lupien kysyntä kasvoi edelleen viime vuonna. Vuoden kalamies 2020 on toimittaja Mikko ”Peltsi” Peltola ja kalastusopas lohjalainen Mari Elal. Kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on 18-64-vuotias ja kalastaa muuten kuin pilkkimällä, onkimalla tai silakkaa litkaamalla. ELY-keskusten päätökset noudattavat laajapohjaisen saimaannieriän seurantaryhmän esityksiä asetettavista kalastusrajoituksista. Lisäksi Peltsin ”Erätulilla” -ohjelmasarja on tuonut kalastuksen lähelle, vastuullisuutta ja luontoystävällisyyttä korostaen. Vuodesta 2022 alkaen kalastusrajoitukset todennäköisesti lisääntyvät Morruuvuorenselällä nieriän poikasten elossa säilymisen tehostamiseksi. Hän on myös kirjoittanut kalastuskirjoja, vauhdittanut juontajana lukuisia kalastusaiheisia tilaisuuksia, ja hän toimii kansallispuistokummina. Morruuvuorenselälle perustettiin myös laajat syvännealueet kattava rauhoitusalue, jossa kielletään verkkokalastus, viehekalastus ja pilkkiminen. Kalastonhoitomaksun voi ostaa Eräluvat. Maaja metsätalousministeriö myöntää varoja kalavesien kestävän käytön ja hoidon suunnitteluun ja toimeenpanoon sekä kalastuksenvalvontaan, järjestöille neuvontapalveluihin, kalatalousalueiden toimintaan sekä omistajakorvauksiin. Seurantaryhmä koostuu muun muassa kalatalousalueen, vesialueen omistajien, Savitaipaleen kunnan, järjestöjen, tutkimuksen, viranomaisten ja kalatalousneuvonnan edustajista. Vuosiluvan hinta on 45 euroa, viikkoluvan 15 euroa ja vuorokausiluvan 6 euroa. Tuotolla ylläpidetään kalastusmahdollisuuksia ja huolehditaan vesiluonnosta. Elalin yritys Therafish panostaa turvallisuuteen ja esteettömyyteen, joka mahdollistaa kalastuksen ja kuntouttavan toiminnan samanaikaisesti. Kalastonhoitomaksu perustuu kalastuslakiin. Kalastusrajoitukset ovat voimassa 1.1.2020-31.12.2021. Vuoden 2019 kalastusoppaan Mari Elalin kotivedet ovat Lohjanjärven ympäristössä. Lyhytaikaisten maksujen suosio kertoo muutoksesta kalastajakunnassa ja suhtautumisesta kalastamiseen. Hänen ohjelmissaan ihmisen luontosuhde avautuu parhaimmillaan. KALASTUSRAJOITUKSIA Kuolimolle saimaannieriän suojelemiseksi Varsinais-Suomen ja Pohjois-Savon ELY-keskukset ovat asettaneet kalastusrajoituksia Savitaipaleen ja entisen Suomenniemen Kuolimojärvelle. ”Nuoret ostavat herkemmin lyhytaikaisen luvan ja kalastamassa käydään satunnaisemmin, ehkä kerran tai pari kertaa vuodessa”, kertoo Erätalousjohtaja Jukka Bisi Metsähallituksesta. Kalastonhoitomaksut kerää Metsähallitus, joka tilittää varat maaja metsätalousministeriölle. Rajoitukset astuivat voimaan kuluvan vuoden alusta alkaen. Tuoreimpana hän on nostattanut Itämeren uhkatekijät katsojien tietoisuuteen”, raati perustelee. fi-verkkokaupasta, palvelunumerosta 020 69 2424, Metsähallituksen luvanmyyntipaikoista ja R-kioskeilta. Isoselän rauhoitusalueen pinta-ala kasvaa ja tiedossa olevat saimaannieriän lisääntymisalueet kuuluvat jatkossa rauhoitusalueeseen. Valinnat teki Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran (SKES) kokoama raati, joka koostuu vaikutusvaltaisista kalastusalan toimijoista. Valintaraadin mukaan Peltola on tehnyt näyttävän uran toimittajana niin televisiossa kuin radiossa ja on erityisesti viime vuosina tullut tunnetuksi eräja luontoaiheisista ohjelmistaan. HENKILÖUUTISET 28 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. TOIMITTAJA Mikko ”Peltsi” Peltola on vuoden kalamies KALASTONHOITOMAKSU KALASTONHOITOMAKSUISTA kertyi 8,9 miljoonaa euroa Suomalaiset lunastivat kalastonhoitomaksuja vuonna 2019 edellisvuotta aktiivisemmin. KUOLIMO VUODEN 2020 kalamies Mikko ”Peltsi” Peltola tuo valintaraadin mukaan ohjelmissaan kalastuksen lähelle katselijaa vastuullisuutta luontoystävällisyyttä korostaen. Kalastonhoitomaksun voi ostaa koko vuodeksi, viikoksi tai vuorokaudeksi. Kuva: Matti Huitila. Vuoden loppuun mennessä ostettiin yli 254 000 kalastonhoitomaksua, joista vuosilupia oli yli 180 000 kappaletta. ”Peltola pistää itsensä täysillä mukaan ohjelmiinsa, eikä säästä itseään. Hän on tarjonnut erityisryhmille, yrityksille ja yhteisöille voimaannuttavaa kalastusta, yhdistäen siihen fysioterapian ja koulutuspalvelut. Huolellisesta perehtymisestä aiheeseen kertoo raadin mukaan se, että Peltola on suorittanut työn ohessa kalastusoppaan ammattitutkinnon
”Kunnostusja hoitotyöt ovat tuottaneet tulosta esimerkiksi Ingarskilanjoella, jossa elää Mustajoen lisäksi toinen Suomenlahden viljelyyn otetuista luonnonvaraisista meritaimenkannoista”, tutkija Ari Saura Luonnonvarakeskuksesta kertoo. Sukkien materiaali on karstavillalankaa, jossa on 70% villaa ja 30% polyamidia. Meritaimenen luonnonkantojen tilaa voidaan parantaa ja häviämisuhkaa pienentää alentamalla kalastuskuolevuutta meressä ja jokisuissa. Villamon poistetun vaellusesteen yläpuolisille alueille on seurantatulosten perusteella noussut kymmeniä kututaimenia jo syksyllä 2019. Kutukaloja on kuitenkin yhä vähän suhteessa lisääntymisalueiden määrään. Koot: l mustikansininen, puolukanpunainen, jäkälänharmaa 37-39, 40-42 ja 43-45 l jäkälänharmaasta myös isot koot 46-48 ja 50-52 Jokaisesta sukkapari sta ohjaamme 4 € lasten ja nuorten kalastusharras tuksen tukemisee n. Osta villasukat – tue nuorten kalastusharrastusta 23 ,90 pari + postituskulut 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa MERITAIMEN MERITAIMENEN tilanne on parantunut kymmenen viime vuoden aikana Meritaimenkantojen tila on parantunut kalastuksen säätelyn, elinympäristöjen kunnostuksen ja vaellusesteiden poistamisen avulla. Meritaimenta on myös kotiutettu Suomenlahdella muun muassa Helsingin ja Espoon mereen laskeviin kaupunkipuroihin, Vantaanjokeen ja Kymijokeen. Lopputuloksena on hyvin jalkaan istuva, erittäin rankkaa kulutusta kestävä ja hyvin lämmittävä villasukka. Erityisesti Suomenlahdella kehitys on ollut positiivista. Alkuperäisten Suomenlahden meritaimenkantojen tila vaihtelee jokikohtaisesti. Merkittävimpiä syitä heikentymiseen ovat voimalaitospatojen ja muiden vaellusesteiden rakentaminen sekä liian suuri kalastuskuolevuus. Viime vuosina poikastiheydet ovat kasvaneet selvästi. Pohjanlahden meritaimenkantojen tila on heikentynyt viime vuosisadan puolivälistä lähtien. Vuosina 2019-2020 toteutetaan lisäksi laaja nousutaimenten radiolähetinseuranta. Alkuperäistä meritaimenta elää nykyään vain viidessätoista joessa, kerrotaan Luonnonvarakeskuksen (Luke) tiedotteessa. Kuva: Esko Kivistö.. Tornionjoella taimen rauhoitettiin vuonna 2013. Vapaa-ajankalastajan KAUPPA OSTA VERKKOKAUPASTAMME: vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa SVK:n 20-vuotisjuhlavuoden AIDOT VILLASUKAT pitävät jalkasi sekä mielesi lämpimänä Kotimaista työtä olevat sukat on tehty yhteistyössä Helsingin Villasukkatehtaan kanssa, jonka tuotannossa yhdistyvät uskolliset 50-luvun neulontakoneet tarkkaan käsityöhön. Meritaimenten suojelussa myös kunnostukset, kalatiet, vesiensuojelutoimet ja paikallisten taimenkantojen suojelu on tärkeää. Rasvaevällinen taimen on rauhoitettu kaikilla merialueilla vuodesta 2019 alkaen. Esimerkiksi Vantaanjoen alimmassa sivupurossa Longinojassa poikastiheydet ovat vakiintuneet korkealle tasolle. KUTEVIA meritaimenia Mustajoessa, jossa elää Ingarskilanjoen ohella toinen Suomenlahden toinen viljelyyn otetuista luonnonvaraisista meritaimenkannoista. Isojoen taimenkannan tilan kehitystä seurataan pääasiassa laaja-alaisilla sähkökalastuksilla. Tornionjoen sivujokien luonnonpoikastiheydet ovat olleet 2000-luvun alusta lähtien korkeampia kuin 1980ja 1990-luvuilla. Villa on eettisesti tuotettua (mulesing-free) ja peräisin Uudesta-Seelannista. Luonnonvarainen meritaimen on kuitenkin edelleen erittäin uhanalainen
SVK katsoo, että strategiasta on vielä saatava valtioneuvoston periaatepäätös ja sen toimeenpanemiseksi on perustettava poikkihallinnollinen toimeenpanoryhmä. TEKSTI MARKKU MARTTINEN SVK Vihdoinkin päivitetty vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategia! SVK panostaa voimakkaasti strategian toteuttamiseen V apaa-ajankalastus on Suomessa edelleen hyvin suosittu vapaa-ajan aktiviteetti, jota harrastaa lähes 1,5 miljoonaa suomalaista. Päivitettyjä, hyviä vapaa-ajankalastuksen kehittämisstrategioita oli tuolloin muun muassa Ruotsissa ja Englannissa. Vapaa-ajankalastus ja sen kehittäminen kuuluvat hallinnollisesti maaja metsätalousministeriön toimialaan. Hyvin tärkeää on nivoa strategia parhaillaan tekeillä oleviin kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmiin, kuten valtakunnallisten kalavarojen hoitosuunnitelmien osalta tehdään. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) on tämän jälkeen vaatinut vanhentuneen strategian päivittämistä nykyaikaan moneen kertaan. Kalastuksesta haetaan yhä enenevässä määrin elämyksiä ja hyvinvointia. Ministeri Jari Lepän vastauksessa tunnistettiin tarve strategian päivittämiselle, joka luvattiin toteuttaa vuoden 2018 aikana. Strategian tahtotilaksi kirjattiin, että vapaa-ajankalastus on lähivuosina suosittu ja yhteiskunnallisesti arvostettu luontoharrastus, joka kestävästi hyödyntää monipuolisia kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia. Elementit näyttävät siis vihdoin olevan kasassa suomalaiseen elämänmuotoon, kulttuuriin ja luontosuhteeseen olennaisesti kuuluvan vapaa-ajankalastuksen kehittämiseksi. Vapaa-ajankalastus muuttuu muun yhteiskunnan mukana ja sen yhteiskunnallinen merkitys on suuri. Kevään 2019 eduskuntavaaleihin liittyen SVK lähetti puolueiden ryhmäpuheenjohtajille kyselyn, jossa tiedusteltiin puolueiden suhtautumista vapaa-ajankalastuksen kehittämiseen. Maamme suurimpana vapaa-ajankalastajien järjestönä SVK tulee panostamaan omassa toiminnassaan voimakkaasti strategian toteutumiseksi. Vapaa-ajankalataloudessa tapahtuneen nopean kehityksen vuoksi ministeriö päivitti vuonna 2006 strategiaa koskien vuosien 2007-2010 kehittämistavoitteita. Strategiaa on lisäksi jatkossa ahkerasti päivitettävä. Vastausten mukaan nykyiset yleiskalastusoikeudet nauttivat puolueissa hyvin laajaa kannatusta ja vapaa-ajankalastuksen edellytyksiä haluttiin edistää. KALASTUSHARRASTUKSESTA MONENLAISTA HYÖTYÄ Tuoreiden tutukimusten mukaan suomalaiset vapaa-ajankalastajat kuluttavat rahaa harrastukseensa 250 miljoonaa euroa vuodessa. Harrastusta ylläpitävät maamme laajat yleiskalastusoikeudet ja kesämökkikulttuuri. SVK AKTIIVISESTI MUKANA OHJAUSRYHMÄSSÄ Vuonna 2013 ministeriö asetti SVK:n tulostavoitteeksi selvittää vapaa-ajankalastukseen liittyviä strategioita ja niiden sisältöä eri Euroopan maissa. Koska vapaa-ajankalastuksella on voimakkaita kytkentöjä moniin ministeriöihin, pyrkii kalataloushallinto lisäämään yhteistyötä poikkihallinnollisesti eri ministeriöiden ja aluehallinnon välillä. Vapaa-ajankalastus on merkittävässä osassa aktivoimassa ihmisiä liikkumaan ja edistämään jaksamista niin koulussa, työssä kuin eläkkeelläkin. Vuonna 2017 järjestön nykyinen puheenjohtaja kansanedustaja Saara-Sofia Sirén teki kirjallisen kysymyksen Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian uudistamisesta. Kalastusharrastuksen edistämisja neuvontatyötä tekevien järjestöjen tehtäviä pyritään lisäksi selkeyttämään. Vuonna 2001 ministeriö julkaisi Suomen vapaa-ajankalatalouden kehittämisstragian, jonka toiminnan suuntaviivat oli asetettu vuoteen 2010. Työlle tulee olla riittävät resurssit kaikilla toiminnan tasoilla. Vuoden 2019 alussa strategialuonnos lähetettiin laajalle lausuntokierrokselle. entistä tärkeämpää väestön kaupungistuessa voimakkaasti, mikä vieraannuttaa helposti ihmisiä luonnosta. 30 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tämä on KEHITTÄMINEN Kehittämisen elementit ovat nyt kasassa Hallinnon ja järjestöjen välinen yhteistyö halutaan tiiviiksi ja tehokkaaksi. Konsulttivetoinen (Gaia) srategiatyö toteutettiin kesä-joulukussa 2018 ministeriössä tiiviissä yhteistyössä ohjausryhmän kanssa, jossa SVK oli aktiivisesti mukana. Vapaa-ajankalastus on yksi tehokkaimmista keinoista vahvistaa ja ylläpitää luontokontaktia ja kasvattaa lapsia ja nuoria terveeseen luontosuhteeseen, jossa samalla kunnioitetaan ympäristöä ja luontoa
Strategia hyväksyttiin maaja metsätalousministeriössä lokakuussa 2019. Strategian ensisijaisena tarkoituksena on ohjata lainsäädännöllä tai tulosohjauksella vapaa-ajankalastuksen edellytysten kehittämistä kalataloushallinnossa, tutkimuksessa, kalatalousalueilla ja neuvontajärjestöissä. Lisäksi hallitus panostaa kalavesien hyvään hoitoon, edistää luontoja ympäristökasvatusta ja vahvistaa kansalaisyhteiskunnan toimintaedellytyksiä. Riittävä tietopohja STRATEGIA SAATIIN UUTEEN HALLITUSOHJELMAAN SVK:n pyrkimyksenä oli saada strategia myös uuteen hallitusohjelmaan. Hyvät kalavedet ja elinvoimaiset kalakannat ovat perusta kalastuksen harjoittamiselle. Sen tahtotila ja tavoitteet on esitetty oheisessa kaaviossa. VAPAA-AJANKALASTUS on merkittävässä osassa aktivoimassa ihmisiä liikkumaan ja edistämään jaksamista. Aivan keskeisessä roolissa on yhtälailla osuva viestintä ja neuvonta. Lähivuosina vapaa-ajankalastus on suosittu ja yhteiskunnallisesti arvostettu luontoharrastus, joka kestävästi hyödyntää monipuolisia kalavesiä ja kalastusmahdollisuuksia. Erityisen suuressa roolissa ovat maamme vaelluskalakannat, joista on vain rippeet jäljellä. Hyvä hallinto ja järjestötoiminta Paremmat edellytykset elinkeinolle Osuva viestintä ja neuvonta Hyvät kalavedet ja elinvoimaiset kalakannat Hyvinvointia ja kalastusmahdollisuuksia MMM:n vapaa-ajankalatalouden kehittämisstrategian tahtotila ja tavoitteet: HYVÄT KALAVEDET OVAT KALASTUKSEN PERUSTA Kalastuksen hyvinvointivaikutukset ja hyvät kalastusmahdollisuudet on nostettu strategiassa keskiöön. Rinteen ja myöhemmin Marinin hallituksen ohjelmassa luvataan nyt toimeenpanna strategiaa ja turvata kestävä vapaa-ajankalastus ja jokamiehenoikeudet. Koko strategia löytyy maaja metsätalousministeriön sivuilta mmm.fi/kalat/ strategiat-ja-ohjelmat/vapaa-ajankalastus. Tutkimusagendalle on tarkoitus vihdoinkin nostaa myös vapaa-ajankalatalouden sosiaaliset ja taloudelliset vaikutukset, mukaan lukien vaikutukset kansanterveyteen. Strategia pyrkii luomaan myös parempia edellytyksiä vapaa-ajankalastukseen liittyville elinkeinoille. Strategiassa ei ole esitetty tiettyjä toimenpiteitä, vaan kunkin toimijan odotetaan toteuttavan strategian tahtotilaa ja tavoitteita oman toimintansa puitteissa osana kokonaisuutta. Kuva: Minna Wikström. Riittävä tietopohja auttaa ohjaamaan vapaa-ajankalataloutta haluttuun suuntaaan ja tekemään päätöksiä kestävällä pohjalla. On kuitenkin tosiasia, että myös monet muut kalakannat vaativat kalastuksen säätelyä ja muita hoitotoimia houkutellakseen harrastajia kalastuksen pariin. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 31. Niiden elvyttämiseksi on ministeriössä laadittu omia strategioita
Tämän resurssilisän voisi ajatella lisäävän järven kalatuotantoa, kun eläinplanktonilla ja pohjaeläimillä on muutakin ruokaa kuin kasviplanktonin järven sisällä yhteyttämää ainesta. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä. Kirkasvetisessä harjualueen latvajärvessä näin voikin olla, mutta moniin järviin tulee myös muualla syntynyttä perustuotantoa joko valumana maalta tai jokien mukana muista vesistä. (2015) tutkivat, miten kolmentoista pohjoisruotsalaisen järven kalatuotanto (pääosin ahventen tuotanto) vaihtelee suhteessa maalta tulevaan vesiä tummentavaan ainekseen. Tätä resurssia tulee tummiin järviin selvästi enemmän kuin mitä järvessä itsessään tapahtuu yhteyttämistä. liuenneena orgaanisena hiilenä eli DOC:ina, joka näkyy tutummin veden tummana värinä. Tutkimuksen päätulos oli, että verkkoyksikkösaaliin avulla arvioitu ahventen bioMAALTA valuu vesiin tummentavia aineita. Eläinplanktonin ja pohjaeläinten ravinto taas on peräisin kasviplanktonin yhteyttämisestä. 32 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tummentava aines vähentää valon määrää vedessä ja sen vuoksi sekä planktonlevien että pohjakasvien ja -levien yhteyttämistä. LIUENNUT ORGAANINEN HIILI MITTAUSKOHTEENA Tätä muualla tuotettua orgaanista ainesta voidaan mitata ns. VALUMA VOI HEIKENTÄÄ JÄRVEN KALANTUOTANTOA Uumajan yliopiston Jan Karlsson ym. Osuus kasvoi veden DOC-pitoisuuden kasvaessa (7-22 mg/l). Nämä eliöt ovat myös ravintoarvoltaan huonoja, joten vain pieni osa bakteerien kautta kulkevasta resurssista päätyy lopulta eläinplanktonin kautta kaloihin. Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tarkkaan alkuaineiden isotooppikoostumukseen perustuen saatiin selville, että ahventen hyödyntämästä ravinnosta 26-57 prosenttia oli peräisin maalta tulevasta aineksesta. KIRKASVETISET hyvät ahvenjärvet alkavat olla harvinaisia. Lisäksi tummentavaa ainesta syövät bakteerit ja miksotrofiset levät käyttävät vedestä ravinteita, jotka muuten olisivat levien käytettävissä. T E KS T I JA K U V AT A N SSI V A I NI KK A Tutkittua Ahven kärsii VEDEN TUMMUMISESTA K lassisen oppikirjaesimerkin mukaan pienet kalat syövät eläinplanktonia ja vähän isommat pohjaeläimiä
Takki ympärivuotiseen käyttöön. On tunnettua, että ahven visuaalisena saalistajana kärsii veden tummumisesta. Heijastimet, pillit, tavara-/lämpötakskut ja kännykkätasku. Tehoa syvältä uisteluun: LED-VALO Veneen sähkökenttä HOUKUTTAA KALOJA massa sekä ahventen kasvuun perustuen laskettu kalatuotanto laskivat DOC-pitoisuuden kasvaessa. 03-7625 775 1/2020 LEHTIPISTEISSÄ Yllättäviä saaliita löytää PIKKUVESILTÄ H Vaelluslohi hyödyntää merivirtoja H Kalaan silloin kun vesi nousee H Uistelemaan Ruotsin isoille järville H Näsijärvessä on hyvin kuhaa H Riittääkö veneessä virta H Uistelijan turvallisuus H Uistelu on parhaimmillaan ruuan hankintaa H Tornionjoella ui ”zombilohia” H Bornholmissa pitää löytää lohet H Kap Verdellä uistellaan ennätyksiä H 3D-tulostimella voi tehdä vaikka raksihuppuja ym. Hauenkalastusmenetelmät ovat vuodesta 1977 tehostuneet, joten on ilmeistä, että isojen haukien vapauttaminen on tarpeen, kun pyyntiponnistus lähenee kahta tuntia per hehtaari vuosittain. Saaliskalojen kokojakauma vastasi järvessä todettua haukien kokojakaumaa, joten pyynti ei ollut kokoselektiivistä. Järven yli 35 sentin pituisten haukien kokonaismääräksi arvioitiin keskimäärin 2150 (8,7 kg/ha). LUE LISÄÄ: https://doi.org/10.1577/1548-8659 (1987)7<493:IOAOTP>2.0.CO;2 VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 33. Hyvät lämpö ja kelluntaominaisuudet. Kalastustuntia kohden haukisaalis oli laskennallisesti kuitenkin vain 0,88 kalaa ja pilkkimällä niin huono, ettei pilkkisaaliita otettu huomioon laskelmiin. Tämän vuoksi ahvenen kalastajien kannattaa olla huolissaan kotijärven vedenlaadusta. Lopuksi järvellä kalastettiin tyypillisin uistinja pilkkivälinein sekä avovesiettä talviaikaan vuosina 1977-1978. Värit: Vihr./oranssi, sini/oranssi ja pinkki. (1987) selvittivät haukien ja valkosilmäkuhien populaatiokokoa merkintä-takaisinpyynnein 364 hehtaarin kokoisesta aiemmin lähes luonnontilaisesta matalasta metsäjärvestä Kanadan Ontariossa vuosina 1973-1978. Edes maalta tuleva lisäresurssi ei korvaa tummumisen aiheuttamaa haittaa, kun samalla järven oma perustuotanto vähenee. Jos kalareissu kestäisi tyypillisesti viisi tuntia, voisi järvelle kestävästi tehdä viisikymmentä yhden hengen reissua vuodessa. Tutkimuksessa todettiin, että 1,24 tunnin hehtaarikohtainen kesäaikainen vapakalastuspaine poisti 50 prosenttia järven vuotuisesta kestävästä haukituotannosta, joksi arvioitiin 2,76 kg/ha. Mosindy ym. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan metsäjärvien DOC-pitoisuus on tyypillisesti yli 10 mg/l. Sadan hehtaarin järvelle tulos tarkoittaisi karkeasti arvioiden 250 tunnin pyyntiponnistusta, jolla saataisiin 276 kiloa haukia. Hinta: Special kelluntatakki 320€, Sailing kelluntaliivi190 €. Maalta tuleva tummentava valuma voi heikentää järvien kalantuotantoa. David Seekelin ym. HOKKA OY Kemijärvi | puh. Testivoitta ja Vene 2017 Kippari-lehti valitsi Hokka pelastusliivit kestävän kehityksen tuotteeksi Hokka Special kelluntatakki Hokka Sailing kelluntapukine 35 vuotta Hokka Swing Pehmeästi keinuva Swing jokaiseen kotiin. Mielenkiintoisia tutkimuksia on toteutettu kuitenkin jo 1970-luvulla. • Helpotusta selkäja niskakipuihin • Lievittää jalkojen turvotusta • Parantaa verenkiertoa • Vähentää stressiä • Äideille/isille lapsen kanssa • Venyttelyyn ja voimisteluun UUTUU S! www.vetouistelulehti.fi H puh. 0400 237 728 myynti@hokka.info | www.hokka.info Kauluksellinen, joustava, helppokäyttöinen ja asustemainen kelluntapukine. LUE LISÄÄ: https://doi.org/10.1890/15-0515.1 https://doi.org/10.1002/lno.10096 KALANTUOTANTO Kestävä kalantuotanto suhteessa pyyntiponnistukseen Järvien kestävän kalantuotannon suhteesta pyyntiponnistukseen on tehty yllättävän vähän tutkimusta viime vuosina. (2005) mukaan vesien tuottavuus heikkenee, kun DOC-pitoisuus ylittää raja-arvon 4,8 mg/l
Kilpailun voittanut Arpiajoen Kalastajien Martti Vuorinen pilkki yhteensä 6040 gramman madesaaliin. ILLAN ykköstähti Vanajaveden made on nostettu jäälle. ”Toki he ovat muuten pilkkineet ja kalastaneet kerhossa paljonkin”, Kariluoma kertoi. helmikuuta. Maan joka kolkasta löytyi ”matikasta” kiinnostuneita TEKSTI ISMO MALIN 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A 34 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Vanajaveden made oli sangen aktiivisella päällä, joten saalista myös saatiin. Hän toi mukanaan myös neljä seuransa nuorta Tyrvännön tapahtumaan. Madepilkinnän teemapäivän valtakunnallista päätapahtumaa vietettiin Hattulan Tyrvännöllä Petäys Resortissa hyvänä madevetenä tunnetun Vanajaveden rannalla. Viitisentoista pilkkijää osallistui tapahtuman yhteydessä järjestettyyn Made HUKassa -pilkkikilpailuun. Tämä näkyi varsinkin nuoremman, tulevaisuuden kalastajasukupolven iloisina ilmeinä. Jotkut heistä olivat tutustumassa itselleen uuteen lajiin, toiset vain aistimassa tunnelmaa ja osa lähinnä nauttimassa herkullista madekeittoa. Välillä puhaltanut kylmä viimakaan ei pilkkimistä pahemmin haitannut, sillä järjestäjien tarjoama lämmin mehu tai myynnissä ollut madekeitto lievensivät vilun tunnetta. Nuoret lähtivät kaikki rohkeasti mukaan kisaan, vaikkei heistä kenelläkään ollut aiempaa kokemusta mateen pilkkimisestä. ”Tuulesta on oikeastaan vain hyötyä, sillä tyynellä kelillä järvellä olisi sumua, joka kastelisi kaiken epämiellyttävän kosteaksi”, Vanajaveden tuntevat konkarikalastajat sanoivat. Aiemmin ei ole ollut jäitä”, Onni selvitti. ”Pilkillä olen kalastanut esimerkiksi ahventa ja haukea, mutta en aikaisemmin madetta. SVK:n haaste innosti suomalaiset joukolla MADEPILKILLE K aksikymppisiään juhliva Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK) haastoi suomalaiset madepilkille lauantaina 8. Ilahduttavasti haasteeseen vastattiin ja useita satoja ”matikan” pyynnistä kiinnostuneita ihmisiä osallistui eri puolilla maata järjestettyihin Suomi madepilkkii -tapahtumiin. Seuraan hän on kuulunut vuoden verran. TYRVÄNNÖLLÄ NOIN SATA OSALLISTUJAA Kaikkiaan Tyrvännön tapahtuma keräsi noin sata osallistujaa. VALKEAKOSKELTA NUORIA PILKKIKILPAILUUN Tero Kariluoma Valkeakosken Kalaveikoista oli tullut paikan päälle osallistuakseen illan pilkkikilpailuun. Hän kertoi harrastaneensa kalastusta eli pilkkimistä, onkimista ja virvelöintiä neljä vuotta. FISUUN TAMPERE ALOITTI PILKKIMÄLLÄ SYÖTTIKALOJA Fisuun Tampere ry:n lapset Nooa, Aaron ja Benjamin sekä aikuiset eli Nooan äiti Rebekka ja SVK:n kalastusohjaaja Jyri Haapanen olivat hyvissä ajoin rannassa valmistelemassa jäälle lähtöä. Tyrvännölle hänet houkutteli mahdollisuus kokeilla jotain ihan uutta eli madepilkintää. Kuva: Jyri Haapanen. Kesäkalastuksessa kohdekaloina ovat ahven, kuha ja hauki”, Onni tarkensi. Yksi Valkeakoskelta Tyrvännölle kilpaa pilkkimään tulleista nuorista oli 14-vuotias Onni Salmi. ”Lisäksi tämä oli tämän talven ensimmäinen pilkkikilpailu. Olosuhteet olivat mitä mainioimmat, sillä sää oli pilvinen, eikä sade pilkkijöitä kastellut lämpötilan ollessa hieman plussan puolella
Tapahtuma sai paikalla olijoilta hyvää palautetta, ja tällaisia tapahtumia toivottiin Antilan mukaan lisää. Moni osallistuja oli ensimmäistä kerta madepilkillä ja innostui lajiin jo ensikokeilulla. Kuva: Petter Nissén. Sitten oli tavallisten pilkkivehkeiden vuoro, koska ennen mateen narraamista mentäisiin porukalla pyytämään syöttikaloja. AIMO Hiltusen mademorriin nappasi Kemijokisuulta 1,060-kiloinen made. Kuva: Petter Nissén. ”Sikäli oli onnea matkassa, että muutaman päivän tiukka pakkasjakso loi tarvittavat jäät lauantain tapahtumapäiväksi. Madetapahtumia yhteensä kahdeksalla paikkakunnalla Suomi madepilkkii -tapahtuma järjestettiin Tyrvännön Lisäksi myös Keminmaalla, Kajaanissa, Oulussa, Liperissä, Imatralla, Pihtiputaalla ja Säkylässä. Osallistujia oli yhteensä lähes seitsemänkymmentä. IMATRALLA paikalle saapui lähes 35 henkilöä madeonneaan kokeilemaan ja illan suurimman yli 700-grammaisen mateen vesistä nosti Leevi. Made ei ollut oikein kovalla syönnillä, mutta kahdeksan ruskeankirjavaa veijaria saatiin saaliiksi. Sunnuntaina satoi ja jäällä oli paljon vettä”, Antila mainitsee. ”Isoa kalaa!”, vastasi Nooa jännittyneenä tiedusteluun, mitä hän kilpailusta odottaa. Myös PIHTIPUTAALLA ja SÄKYLÄSSÄ keräännyttiin mateenpilkinnän pariin, molemmissa kahdenkymmenen henkilön voimin. LIPERISSÄ madetapahtuma houkutteli paikalle nelisenkymmentä henkilöä, ja myös MTV3:n toimittajan, jonka tekemä uutispätkä tapahtumasta nähtiin sunnuntai-illan Kymmenen Uutisissa. KEMINMAALLA madetapahtumaa vietettiin venesatamassa leppoisissa tunnelmissa. Madetapahtumat VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 35. Säkylä kärsi eniten leudon talven aiheuttamista sääolosuhteista ja heikkojen jäiden takia tapahtumassa keskityttiin madeharojen palauttamiseen, mateenkalastuksen vinkkeihin ja aina tärkeään kahvitteluun. KAJAANISSA madetapahtumaa vietettiin Kuluntalahdella, jossa koettiin ilahduttava yleisöryntäys, kun kolmenkymmenen paikalle odotetun sijaan väkeä saapui satakunta! Moni nuori oli ensimmäistä kertaa kokeilemassa madepilkintää ja ilmaiset makkarat tekivät hyvin kauppansa. Hänen mukaansa epävarmat jääolosuhteet selittänevät osaltaan odotettua pienempää osallistujamäärää. KEMINMAAN Suomi madepilkkii -tapahtumassa oli runsaasti niin nuoria kuin aikuisiakin osanottajia. Aluksi viriteltiin madepilkki valmiiksi, vaikka se otettaisiin käyttöön vasta illan hämärtyessä. VIIME HETKEN JÄÄT MAHDOLLISTIVAT TAPAHTUMAN SVK 20 vuotta -juhlakoordinaattori Johanna Antila kertoi, että tapahtuman järjestelyt onnistuivat hyvin, vaikka kävijämäärätavoitteesta hieman jäätiinkin. Heidän joukossaan myös perheitä ja nuoria kaveriporukoita. Tosin lapset olisivat selvästikin halunneet heti päästä kokeilemaan mateen tartuttamista hienolla kelta-valkoisella SVK:n juhlavuoden mademorilla. Myös OULUN tapahtumaan Jukurinrantaan tuli odotettua enemmän innokkaita mateenpilkkijöitä. ”Myös paikkaa kiiteltiin, koska se mahdollisti siirtymisen ulkoa sisälle ja päinvastoin tarpeen mukaan”, hän selvittää
Lisätietoja: www.kaarilighters.com KAARI-taskulamput on suunniteltu ja testattu Suomessa. Pienin koko on toiminut sekä ahvenen että kuhan kalastuksessa. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. 36 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. Kummastakin löytyy kuusi värivaihtoehtoa. Tämän ansiosta se toimii sekä luotettavana tulentekovälineenä että lähiympäristön valaisijana. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. Taskulamppu on ladattavissa tavallisen mikroUSB-liitännän kautta jopa 500 kertaa. Sen 5100 milliampeeritunnin Samsung-kennosto takaa taskulampulle täydellä teholla yli kahden tunnin toiminta-ajan yhdellä latauksella. Irtojigipäitä Mamboon on tarjolla kolmea kokoa: 2,2, 4,2 ja 6,1 grammaa. Kaikkiaan tuoteperheeseen kuuluu neljä erilaista taskulamppua, joita Loisteen ohella ovat Hohde ja Säihke sekä KAARI LOIMU X2 -plasmasytytin, jossa on myös kaksitehoinen led-taskulamppu. Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Myös Jesse Viben uinti on hyvin tasapainomainen, mutta sillä erotuksella, että Vibet värisevät ylöspäin nostettaessa. Korkiakosken Uistimelta on tullut myyntiin erityisesti ahvenen ja kuhan kalastamiseen suunnitellut jigipilkkiuutuudet Jesse Mambo ja Vibe. Ne ovat myös vankkarakenteisia ja iskunkestäviä, koska niiden runkomateriaalina käytetään kolmostyypin kova-anodisoitua alumiinia. Uinniltaan Mambo muistuttaa hyvin paljon tasapainopilkkiä ja se on osoittautunut todella kalastavaksi ahvenen ja kuhan pyynnissä. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 3/2020 (ilmestyy 29.5.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 9.4. Se saa tehonsa ladattavasta ja vaihdettavasta KAARI 26650 -litiumioniakusta. Tyylikkään mustat KAARI-taskulamput tarjoavat turvallisen, käytännöllisen ja ympäristöystävällisen valaistuksen mökkeilyyn, retkeilyyn ja monenlaiseen muuhun liikkuvaan käyttöön. Molemmat toimivat tasapainopilkin tavoin talvikalastuksessa ja kesällä ne ovat omiaan venepilkintään ja vertikaalijigaukseen. KORKIAKOSKEN Uistimen jigipilkit Jesse Mambo (alh.) ja Vibe. KAARI LOISTE -taskulampun mitat ovat 167 x 43 millimetriä ja painoa akun kanssa on 306 grammaa. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi uutta TEKSTI I S MO MAL IN Korkiakosken Uistimelta jigipilkit Jesse Mambo ja Vibe Suomalaiset KAARI-taskulamput valaisevat pitkään ja kirkkaasti USB-liitännän kautta ladattavat KAARI-taskulamput on suunniteltu pitkäaikaiseen ja kirkkaaseen valaistukseen. KAARI LOISTE on uuden tuoteperheen lippulaivamalli 1000 lumenin todellisella valotehollaan. Isommat koot taas ovat parhaimmillaan kuhaa pyydettäessä. Lisäksi ne ovat roiskeveden ja lian kestäviä (IP44/ IP54-luokitus). KAARI-taskulamput on suunniteltu ja testattu Suomessa ja niiden valmistaja vakuuttaa, että valoteho ja toiminta-aika ovat luvatun mukaisia. Jesse Mambosta on tarjolla kaksi valmista jigipilkkiä, jotka ovat kooltaan 64 mm ja 3,5 grammaa sekä 85 mm ja 6,8 grammaa. Pyrstö on hyvin herkkäliikkeinen ja saa kalat iskemään huonommallakin syönnillä aktiivisesti uittamalla. Säädettävän kolmitehoisen valokeilan tuottaa laadukas, kirkkaanvalkoista valoa loistava Luminus LED SST-40 -valokenno. Vibestä on tarjolla koot 80 mm/13 g, 120 mm/34 g ja 150 mm/40 g. Joka kokoon löytyy kahdeksan erilaista väriä
Suurimmassa XL-mallin mitat ovat suljettuna 104 x 30 cm ja avoimena maksimissaan 244 cm. Irrotettavaan kalastusvarustesarjaan kuuluvat vapalaatikot, heittotasot keulaan ja perään sekä keulamoottoriteline. Satunnaisia kalastusreissuja ajatellen keulaan saa kätevän heittotason hyödyntämällä lisävarusteena myytävää auringonottotasoa. KOKOONTAITTUVA Vonkale L -haavi kumihavaksella. Tämä sumppu mahtuu Buster S ja Buster M -malleissa keulan heittotason alle. Laidoille sijoitettavat vapalaatikot ja niiden väliin asetettava kaksiosainen taso muodostavat yhdessä etupenkin kanssa 1,2 metriä pitkän tasaisen heittotason. Busterin kalastusvenevalikoima laajeni Sja M-kokoluokista jykevien kuuden metrin alumiiniveneiden luokkaan. Buster XL ja XXL ovat vakaita avoveneitä, joiden perusvarustukseen kuuluvat huoleton alumiiniturkki, ruostumattomasta teräksestä valmistetut helat, hydrauliohjaus ja 10 tuuman Buster Q -älynäyttö elektronisine karttoineen. Kehikon koko on 55 x 60 cm ja havaksen syvyys 100 cm. L-malissa mitat ovat suljettuna 81 x 27 cm ja avoimena maksimissaan 192 cm. Buster XL:n ja XX:Ln lisävarusteisiin kuuluu mm. Lisätietoja: www.dida.fi. Kalastettaessa se palvelee sekä takaosalla heittotasolla liikkuvien tukena että esimerkiksi vapaputkien kiinnityspaikkana. Busterilta kaksi uutta isoa heittokalastusvenettä Vonkale-haavit Didan uutuutena Espoolainen Kalastustarvike Oy Dida panostaa tänä keväänä vahvarakenteisiin taittuviin haaveihin. Haluttaessa veneeseen voi hankkia monikäyttöisen vesihiihtokaaren. Entistä pidempi 1,6-metrinen heittotaso syntyy, kun takapenkki peitetään liukuestekuvioidulla alumiinitasolla. Kaikissa Vonkale-haaveissa on kädensijassa paksu kuminauha. Tason alle jää reilun kokoinen säilytystila. Vonkale-M-mallin mitat ovat suljettuna 72 x 23 cm ja avoimena maksimissaan 168 cm. Taittuvan selkänojan ansiosta vene on myös helppo muuttaa takaisin retkitai yhteysvenekäyttöön. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 37. Vonkale-haavit on valmistettu alumiinista ja niissä on vahva kokoontaittuva teleskooppivarsi. Veneiden keula muuttuu heittokalastajan työasemaksi, kun vene varustellaan keulaosan sivuille sijoitettavilla vapalaatikoilla ja niiden väliin tulevalla heittotasolla. Lisätiedot: www.buster.fi/fi/buster-kalastusveneet BUSTERIN uudet XL ja XXL -veneet ovat niille räätälöidyn kalastusvarustelusarjan ansiosta helposti muunnettavissa kalastusveneeksi. Esimerkiksi takapenkistä ja uimatasoista muodostuu heittotaso, kun takapenkin selkänoja korvataan tasaisella kansiluukulla. Heittotasolla on pituutta 1,2 metriä ja luukun alle jää 1,6 metriä leveä säilytystila. Takapenkistä ja uimatasoista muodostuu veneen toinen heittotaso, kun takapenkin selkänoja korvataan tasaisella kansiluukulla. Tehdasvalmisteinen kalastusvarustelusarja on nyt saatavilla myös vuosimallin 2020 Buster XL ja Buster XXL -veneisiin. Kehikon koko on 59 x 72 cm ja havaksen syvyys 110 cm. Varustesarja on räätälöity Busterin uusimpia alumiinivenemalleja varten: 6,05 metriä pitkään ja 80 -115 hevosvoiman teholle suunniteltuun Buster XL -veneeseen sekä 6,25 metriä pitkään 115 -150 hevosvoiman Buster XXL -veneeseen. Kehikon koko on 44 x 50 cm ja havaksen syvyys on 80 cm. Näitä Vonkale-haaveja löytyy kolmea eri kokoa, joista jokaista on saatavana muovi-, monofiilitai kumihavaksella varustettuna. Aktiiviharrastajien vaihtoehto on veneen keskelle sijoitettava pitkä vapalaatikko, joka ulottuu pulpettien väliin ja aina kuljettajan ja kartturin penkkien tasalle saakka. hapettava 22-litrainen sumppu, jonka voi sijoittaa takapenkin alle
Päällyssiipi valmistetaan riekon ruskean täplikkäästä peitinhöyhenestä, joka käsitelty sisäpuolelta uv-liimalla esim. Paras kalastusaika Koillismaalla kesäkuun loppupuolelta elokuulle saakka, silloin kun isot sirvikkäät kuoriutuvat. Rintakehä: vaaleanharmaata gemssin karvaa ja harmaan CDC-höyhenen siikasia dubattuna lenkin avulla Tuntosarvet: luonnonmusta gemssin karva Pää: ruskea Suuri vesiperhosjäljitelmä järvien ja suurempien suvantojen alapuolisten jokien niskaja virtapaikkoihin. Sen jälkeen ne valotetaan UV-valolla. Tällöin myös poistetaan ylimääräinen liima. Liiman levitys on hyvä tehdä sidontaneulan varrella höyhenen kärkeä kohti sivellen. Höyhenen on hyvä olla mahdollisimman symmetrinen väreiltään ja muodoltaan. Höyheniä on hyvä käsitellä useampia samalla kerralla. Höyhen asetetaan paperin päälle alapuoli ylöspäin ja käsitellään kauttaaltaan UV-liimalla. Värisävyjä ja höyhenen kokoa muuttamalla voidaan jäljitellä useita maassamme esiintyviä vesiperhoslajeja. Valmiit höyhenet voi varastoida tällaisenaan. Rintakehä: tummanruskeaa gemssin karvaa ja vaalean ruskean CDC-höyenen siikasia dubattuna lenkin avulla Tuntosarvet: vaaleanruskea gemssin karva Pää: ruskea Pienehkö vesiperhosjäljitelmä jokien vuolaisiin koskipaikkoihin. Siipi taivutetaan ennen sidontaa kattolaskuiseksi. ISO harmaa vesiperhonen. Siiven pituus huomioon ottaen ylimääräiset siikaset riivitään pois. lääkärin määräyksestä TE K S T I •K U VA T• S I D O KSET• M A LL IT J O UN I R O N KA IN E N Koillismaan HARJUSPERHOJA Vesiperhosten siipiä on helppo valmistaa kotimaisten riistalintujen peitinhöyhenistä. Virran reuna-alueet ja peilit. RUSKEA täplikäs vesiperhonen. Siipi taivutetaan ennen sidontaa kattolaskuiseksi. isosirvikäs, Phryganea grandis tai järrisirvikäs, Phyganea bipunctata Koukku: Pitkävartinen pintaperhokoukku koko 6 Lanka: tummanruskea Runko: keskiharmaa gemssin eli vuorikauriin karva dubattuna lenkin avulla Siipi: alla likaisenruskea CDC-höyhenen kärki (3 kpl). Päällyssiipi valmistetaan metson harmaan täplikkäästä peitinhöyhenestä, joka on käsitelty sisäpuolelta uv-liimalla esim. Ennen perhonsidontaa käsitelty höyhen taivutetaan ruodon kohdalta kattolaskuiseksi esimerkiksi kynnellä painaen. Ruskea täplikäs vesiperhonen Laji: esim. 38 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. kultaharjakas, Philopotamus montanus Koukku: Pintaperhokoukku koko 10 Lanka: tummanruskea Runko: punertavanruskea gemssin eli vuorikauriin karva dubattuna lenkin avulla Siipi: alla vaaleanruskean CDC-höyhenen kärki (2 kpl). Iso harmaa vesiperhonen Laji: esim. Hyvää kalastusaikaa keskikesällä kesäkuun loppupuolelta elokuulle. Solarez Flex. Solarez Flex
Vesiperhosen vihreä pupa Koukku: suorasilmäinen ja hieman kaareva koukku esim. Musta nymfi Koukku: jigikoukku esim. Oliivi nymfi Koukku: jigikoukku esim. Toimii erikokoisina läpi kesän. CDC-vesiperhonen. Vesien lämmettyä pienemmät koot toimivat paremmin. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 39. OLIIVI nymfi. CDC-vesiperhonen Koukku: pintaperhokoukku koko 14-10 Lanka: tummanruskea Runko: Micro Fine Dry Fly Dubbing (Hareline) tummaruskea dubattuna Siipi: harmaanruskean CDC-höyhenen kärki (3 kpl) ja muutama harmaanruskea gemssin karva Häkilä: luonnonmusta kukko Pää: ruskea Pienehkö ruskeanharmaa vesiperhosjäljitelmä, joka toimii läpi kesän harjukselle. Keskija loppukesälle hyvä perhomalli käytettynä yläperhona yhdessä esimerkiksi vesiperhosen larvan kanssa. Perhoa kannattaa sitoa rasiaan monen kokoisena. MUSTA nymfi. Uiton loppuvaiheessa perhoa kannattaa nostaa hitaasti pintaa kohden. Hends BL 120 koko 16-12 Lanka: musta Pyrstö: mustan kanan häkilän siikasia Runko: musta opossumin karva dubattuna vahventuen rintakehää kohden Kierre: kapea soikea kuparitinseli Rintakehä: Ice Dubbing, musta, dubattuna Jalat/häkilä: musta CDC-höyhen kierrettynä kuulan juureen Kuulapää: mustan metallin värinen wolframkuula 2,5-3,3 mm riippuen perhokoukun koosta Koskikorennon toukkaa jäljittelevä nymfisidos. Orvis Wide Gap 1P13 koko 12-10 Lanka: musta Runko: vaaleanvihreä opossumin karva ja fluorikeltainen Yarn sekoitettuna ja dubattuna Selkä: vaaleanoliivi Flexibody suikale Kierre: 0,18 kirkas monofiilisiima Siipiaihiot: harmaanruskean kanan häkilähöyhenten kärjet sivuille alaviistoon Rintakehä: Ice Dub Holo Brown, ruskeanharmaa, dubattuna Jalat: harmaanruskean kanan häkilän siikasia koukun alapuolelle Tuntosarvet: harmaanruskean kanan häkilän ruodot Pää: musta Vesiperhosen kuoriutuvaa koteloa eli pupaa jäljittelevä sidos. Hends BL 120 koko 16-12 Lanka: musta Pyrstö: ruskean peltopyyn siikasia Runko: oliivi kanin karva dubattuna Kierre: kapea soikea kuparitinseli Rintakehä: Ice Dubbing Peacock Black, vihreänmusta, dubattuna Jalat/häkilä: harmaa CDChöyhen kierrettynä Selkä: rintakehän päälle käännetään Flashabou tinseli Kuulapää: oliivinvihreä wolframkuula 2,5-3,3 mm riippuen perhokoukun koosta Päiväkorennon toukkaa jäljittelevä nymfisidos. Toimii läpi kesän. Harjuksen isku tulee usein juuri nousevaan pupaan. VESIPERHOSEN vihreä pupa
40 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Vavan varressa T E KSTI ISMO M A LIN ILKKA Mäkelä harrastaa itsekin mielellään kalastusta. Erityisesti hän pitää mormuskalla pilkkimisestä. Kuva: Bo Danielsbacka
Vuosikymmenien mittaan hän on siis ennättänyt olla mukana monissa vapaa-ajankalastajien harrastusmahdollisuuksia lisänneissä ponnistuksissa ja myös taistelussa saavutusten turvaamiseksi. ”Eikä kyse ole vain kalastuksen harrastajien kunkin hetkisistä eduista, vaan vapaa-ajankalastuksen kehittämisestä niin, että se tuottaa sekä harrastajilleen että koko yhteiskunnalle parhaan mahdollisen hyödyn ja on kestävän käytön mukaista”, hän korostaa. ”Paljon aikaa vie myös osallistuminen erilaisiin työryhmiin, joissa valmistellaan lainsäädäntöä, kalakantojen hoitoa ja kalastusta ohjaavia muita toimia”, hän selvittää. Myös suoraan lakiin kirjattiin Mäkelän mukaan kuitenkin myös merkittävä kalastuksen säätelyn parannus, kun vapaa-ajankalastuksessa käytettävien verkkojen määrää rajoitettiin. SVK:lle taas tärkeintä oli kalasAsiantuntemus Mäkelän mielestä on erityisen tärkeää, että vapaa-ajankalastuksesta kertynyt asiantuntemus tuodaan mukaan päätöksentekoon. Kuva: Olli Saari. ”Edunvalvonnassa ei kuitenkaan ole kyse vain valtakunnallisista asioista, vaan suuri osa siitä liittyy esimerkiksi alueellisiin alamittoihin, suojelutoimiin tai kalastuksen jokamiesoikeuksien rajoituksia koskeviin päätöksiin”, hän korostaa. Vapaa-ajankalastajien edunvalvonnan konkari ILKKA MÄKELÄ Vapaa-ajankalastajien asiantuntemusta on runsaasti ”Keskeistä on saada Vapaa-ajankalastajien asiantuntemus osaksi päätöksentekoa” J os kuka, niin Ilkka Mäkelä tietää kokemuksesta, mitä vapaa-ajankalastajien edunvalvonta käytännössä tarkoittaa. ”Se perustuu vankkaan kokemukseen harrastuksesta ja harrastajista sekä alan tutkimuksen tuottamaan tietoon, jota tosin kaipaisi huomattavasti lisää vapaa-ajankalastuksen taloudellisesta merkityksestä ja harrastuksen hyvinvointija terveysvaikutuksista”, Mäkelä sanoo. Esimerkkinä vaikkapa läänikohtaisen viehekortin toteuttaminen vuoden 1997 alusta, jolloin samanaikaisesti onkimisesta ja pilkkimisestä tuli ns. jokamiehenoikeuksia. ”Sen vaikutukset verkkokalastukseen eivät liene järisyttäviä, mutta toivottavasti se kuitenkin näyttää tietä tulevalle verkkokalastuksen säätelylle.” LUPAJÄRJESTELMÄ YKSINKERTAISTUI Työryhmän enemmistön lähtökohtana kalastuslupajärjestelmän kehittämiselle oli lupamaksutulojen kasvattaminen poistamalla eläkeläisten oikeus maksuttomaan viehekalastukseen. Kalastuksen säätelyä SVK olisi halunnut parantaa kirjaamalla suoraan lakiin perussäännöt ja vahvistamalla kalastusviranomaisen asemaa. Esimerkiksi SVK:ssa tätä asiantuntemusta on Mäkelän arvion mukaan runsaasti sekä jäsenistössä että työntekijäkunnassa. Pääosa käytännön edunvalvonnasta on lausuntojen antamista eduskunnalle, valtioneuvostolle ja ministeriöille sekä myös kalastusja ympäristöhallinnon alueviranomaisille. ” ILKKA Mäkelän mielestä on tärkeää saada tuoduksi vapaa-ajankalastuksesta kertynyt asiantuntemus osaksi päätöksentekoa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 41. ”Kalastuksen säätelyä SVK olisi halunnut parantaa kirjaamalla suoraan lakiin perussäännöt ja vahvistamalla kalastusviranomaisen asemaa, sillä kokemukset osakaskuntien ja kalastusalueiden kyvystä järjestää kestävää kalastusta olivat aikaisemmilta vuosikymmeniltä masentavia”, Mäkelä selvittää. Lakiin kyllä kirjattiin hyvät periaatteet, mutta niiden toteuttaminen jäi edelleen kalastusviranomaisen ja vesialueen omistajan tahtotilan varaan”, hän jatkaa. Hän toimi eläkkeelle jäämiseensä asti vuodet 2002-2016 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) toiminnanjohtajana ja jo sitä ennen toistakymmentä vuotta vastaavassa toimessa Suomen Metsästäjäja Kalastajaliitossa. ”Työryhmässä näkemykset saivat jonkin verran tukea, mutta lakiesityksen kirjoittajat ymmärsivät paremmin vesialueen omistajien näkemyksiä. UUDISTETTUUN LAKIIN KIRJATTIIN HYVIÄ PERIAATTEITA Mäkelän mukaan SVK:n päätavoitteita vuoden 2016 alusta voimaan tulleessa kalastuslain uudistuksessa olivat parempi kalastuksen säätely, kalastukseen kannustava lupajärjestelmä ja erityisesti yleiskalastusoikeuksien puolustaminen. Myös kalastuslain muuttaminen merkitsi vuosina 2008-2015 SVK:lle runsaasti työtä ja vaati vaikuttamista niin poliittisiin päättäjiin kuin valtionhallinnon virkamiehiinkin
da kalastuksesta paras mahdollinen hyöty koko yhteiskunnalle. Vuonna 2017 hän oli kalassa Jäämerellä Seilandetissa lähellä Hammerfestia. Osoittautui myös, että sosiaalinen media voi olla mahtava väline julkisuuden hallinnassa”, hän lisää. ”Lohipolitiikan muuttaminen osoitti myös, kuinka tärkeitä yhteistyökumppaneita meille ovat ympäristöjärjestöt, unohtamatta myöskään kalastusmatkailuyrittäjiä ja lappilaisten vankkaa kokemusta edunvalvonnasta”, Mäkelä sanoo. Muutoksen perusteluksi eivät hänen kokemuksensa mukaan riitä vain luonnontaloudelliset faktat, vaan tarvitaan myös tietoa vapaa-ajankalastuksen, tässä tapauksessa lohenkalastuksen, taloudellisesta merkityksestä tavoitteen läpiviemiseen. mukavan kokoinen turska, ja kalakaverit yhtyvät saamamiehen iloon – totta kai. Pyyntikiintiöt ylittivät säännöllisesti ja moninkertaisesti ICESin suosituksen. ”Erityisesti järjestö halusi parantaa vetouistelijoiden lupatilannetta. Lopputuloksena oli, että maksujärjestelmää yksinkertaistettiin, kalastonhoitomaksun hinta pysyi kohtuullisena ja eläkeläisten oikeudet säilyivät entisellään.” Sen sijaan vetouistelijoiden tilanteeseen ei saatu SVK:n toivomaa muutosta. Lohipolitiikan opetukset taas ovat Mäkelän mielestä moninaiset. Toivottavasti tätä uudistusta ei tarvitse odottaa seuraavaan kalastuslain uudistukseen asti, sillä siihen mennee kolmekymmentä vuotta”, Mäkelä sanoo. Se olisi kasvattanut merkittävästi myös maksukertymää ja kalastusoikeuden haltijoille maksettavia korvauksia. Saaliiksi tuli mm. ”Tällä ei kuitenkaan ollut vaikutusta EU:n päättämiin pyyntikiintiöihin, joita Suomi myös maaja metsätalousministeriön valmistelun mukaisesti kannatti. Myöskään SVK:n tieteelliseen neuvonannon toteuttamista vaatineilla lausunnoilla ei ollut vaikutusta Suomen kantaan”, Mäkelä muistelee. tamiseen kannustava lupajärjestelmä ja eläkeläisten maksuttomien yleiskalastusoikeuksien säilyttäminen. ”Merikalastuksen ylisuuret pyyntikiintiöt estivät 2000-luvun alussa lohikantojen elpymisen ja lisäksi kaikkiin merellä vaeltaviin lohikantoihin kohdistuva kalastus oli uhka heikoille ja uhanalaisille lohikannoille”, Mäkelä mainitsee. Hallinnolle se on lähinnä säätelyn ja kalavesien omistajille rahastuksen kohde periaatteella ”kassan kautta kalaan”. LOHIPOLITIIKAN PERUSONGELMA ON SÄILYNYT SAMANA Suomen lohipolitiikan peruskysymys on Mäkelän mukaan edelleen sama kuin kaksikymmentä vuotta sitten: Miten järjestää Itämeren lohenkalastus niin, että voidaan suojella uhanalaisia, voimistaa elpyviä ja kalastaa elinvoimaisia lohikantoja ja saaILKKA Mäkelälle kalastusreissut hyvässä seurassa ovat eläkepäivien huippukohtia. ”Useamman vieheen käytön salliminen eri maksusta olisi parantanut uistelijoiden lupatilannetta. Opetukset Mitä Ilkalle jäi mieleen. Kalastuslain uudistamisesta Ilkka Mäkelälle jäi mieleen se, miten eri lailla eri tahot näkevät vapaa-ajankalastuksen. ”Asian saattaminen näyttävästi julkisuuteen taas ei olisi ollut mahdollista ilman asian taitavaa julkisuuden henkilöä eli Jasper Pääkköstä. ”Itse haluaisin kuitenkin nähdä vapaa-ajankalastuksen harrastuksena, joka tuottaa harrastajalleen sekä henkistä että fyysistä hyvinvointia ja monin tavoin edistää taloudellista toimeliaisuutta niin kaupungeissa kuin maaseudullakin ja on siksi asia, jota kannattaa lainsäädännölläkin edistää”, Mäkelä määrittelee. Kuva: Jarmo Kuntonen. Tilanne oli tämä, vaikka Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) jokavuotinen tieteellinen neuvonanto edellytti lohen merikalastuksen voimakasta vähentämistä ja kalastuksen siirtämistä avomereltä jokiin tai jokisuihin, joissa kalastus voitaisiin säätää joen lohikannan tilan mukaisesti. POLITIIKAN SUUNTA MUUTTUI 2011 Jo vuoden 2007 lohiasetustyöryhmässä SVK nosti esille kysymyksen lohenkalastuksen eri muotojen taloudellisista vaikutuksista ja esitti laatimassaan muistiossa Suomessa ja muissa maissa tehtyihin selvityksiin perustuen, että Tornionjoen ja Simojoen matkailukalastuksessa lohikilosta saadaan moninVavan varressa 42 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Tuloksia voi pitää erinomaisina.” Silti lohipolitiikassa on Mäkelän mielestä yhä paljon parantamisen varaa. Siinä edellytetään, että kalastuksen säätely perustuu parhaimman käytettävissä olevaan tieteelliseen ja muuhun kestävän kalastuksen kannalta olennaiseen tietoon sekä ennalta varautuvaan lähestymistapaan. Kun vielä silloinen maaja metsätalousministeri yritti kuitata asian pelkästään ihmettelemällä, miten ”joillakin on liikaa aikaa”, lohipolitiikan muutos oli vääjäämättä alkanut”, Mäkelä toteaa. ”Näin suomalainen lohipolitiikka oli muuttanut suuntaa ylisuurista pyyntikiintiöistä kohti tieteellisen neuvonannon mukaista lohenkalastusta. ”Minusta asiaan kannattaa suhtautua kaikella vakavuudella myös Suomessa ja SVK:n kannattaisi miettiä tarkkaan, miten saaliskaloja esimerkiksi pilkkikilpailuissa kohdellaan”, Mäkelä sanoo. Vapaa-ajankalastus on osa luonnon virkistyskäyttöä ja paljon yhteistä edistettävää löytyy myös tämän alan järjestöjen kanssa, erityisesti luonnon virkistyskäytössä tärkeiden jokamiesoikeuksien edistämisessä”, Mäkelä arvioi. Aihe on hänen mielestään tärkeä erityisesti keskustelussa kalastuksen hyväksyttävyydestä, jota monin paikoin Euroopassa yritetään asettaa kyseenalaiseksi. ”Erityisesti uhanalaisten lohikantojen suojelu edellyttäisi vielä paljon tiukempaa merikalastuksen säätelyä. Yhteistyö SVK:n kannattaisi miettiä tarkkaan, miten saaliskaloja esimerkiksi pilkkikilpailuissa kohdellaan. Yhteistyösuhteet pidettävä kunnossa ISTUTUSLAMMELTA on saaliiksi tullut toisinaan myös kirjolohi. Seurauksena oli laaja vastalauseiden myrsky, jonka sosiaalinen media levitti tehokkaasti myös päättäjille. kertainen hinta verrattuna lohen ammattikalastukseen Itämerellä. Toinen tärkeä asia Suomenkin kannalta on EU:n yhteinen kalastuspolitiikka, johon on vuosien kuluessa sisällytetty yhä enemmän vapaa-ajankalastusta koskevia määräyksiä. Yhdessä Ruotsin vapaa-ajankalastajien (Sportfiskarna) kanssa asiaa on voitu hoitaa EAA:ssa hyvällä menestyksellä”, hän arvioi. ”Vasta kahta vuotta myöhemmin maaja metsätalousministeriö teetti vertailun lohenkalastuksen aluetaloudellisesta arvosta. Lisäksi olisi aika arvioida kansallisen, vuoteen 2020 asti laaditun, lohija meritaimenstrategian toteutumista ja päivittää se”, Mäkelä korostaa. VAPAA-AJANKALASTUS TASAVERTAISEKSI TOIMIJAKSI ”Suomalaista vapaa-ajankalastusta lähimpänä EAA:ssa on Itämeren lohenkalastus ja siihen vaikuttaminen. Kuva: Markku Markkula. Vapaa-ajankalastuksen saalis merialueilla on merkittävä ja halu vapaa-ajankalastuksen säätelyyn osana yhteistä kalastuspolitiikkaa kasvaa”, Mäkelä mainitsee. ”Suomi kuitenkin vaati kolme kertaa suurempaa pyyntikiintiötä. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 43. Esimerkiksi Hollannin suurimmissa kaupungeissa on viimeisen vuoden aikana vapaa-ajankalastus haluttu kieltää. Siten sillä on vaikutuksia myös suomalaiseen vapaa-ajankalastukseen merialueilla. KALASTUKSEN HYVÄKSYTTÄVYYS PUHUTTAA EAA:SSA Vaikka Mäkelä on ollut jo muutaman vuoden eläkkeellä, hän on edelleen mukana Euroopan vapaa-ajankalastajaliiton (European Anglers Alliance, EAA) työssä, jossa hän viime aikoina on vastannut erityisesti kalojen hyvinvointiin liittyvistä asioista. ”Hyviä esimerkkejä laaja-alaisesta yhteistyöstä, jossa vaikutetaan myös vapaa-ajankalastukseen, ovat muun muassa vesipuitedirektiivin toteuttaminen ja saimaannorpan suojelu. Perusteena on se, että kalastajat kiusaavat kaloja. Käännekohta suomalaisessa lohipolitiikassa koettiin Mäkelän mukaan kuitenkin toden teolla vasta vuonna 2011, jolloin komissio poikkeuksellisesti esitti Itämeren lohelle ICESin tieteellisen neuvonannon mukaista pyyntikiintiötä. Kieltoa hakevat ovat merkittäviä poliittisia toimijoita ja uhka kiellon toteuttamisesta on varteenotettava. Mäkelä korostaa, että on tärkeää pitää yhteyttä muihin kalastusalalla toimiviin viranomaisiin, tutkimuslaitoksiin, järjestöihin ja yrittäjiin sekä ympäristöjärjestöihin, joilla on merkittävä rooli kalastuksen järjestämisessä sekä vesienja uhanalaisten kalakantojen suojelussa. ”Lohen ohella voi mainita esimerkiksi Itämerellä turskan päiväkohtaiset pyyntikiintiöt. Sen mukaan lohikilo matkailukalastuksessa tuotti noin 20-kertaisen arvon verrattuna ammattikalastukseen merellä”, Mäkelä muistuttaa. Ongelmana Mäkelän mukaan on se, että yhteinen kalastuspolitiikka ei tunnista vapaa-ajankalastajia tasavertaisina toimijoina ammattikalastajien ja kalanviljelijöiden rinnalla. ”Siksi EAA:n tavoitteena on, että kun yhteistä kalastuspolitiikkaa ryhdytään uudistamaan mahdollisesti vuonna 2022, vapaa-ajankalastus on tasavertainen toimija ammattikalastuksen ja kalanviljelyn rinnalla ja sen taloudellinen sekä sosiaalinen merkitys otetaan huomioon”, hän selvittää. Lopulta valtioneuvosto hyväksyi 2014 periaatepäätöksellään Kansallisen lohija meritaimenstrategian 2020, jota SVK oli vuosia vaatinut
VALO aktivoi ahvenen 44 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Aamusyönniltä saaliiksi päätyi muutama pannukarkea paistinkala. Tänään ei löytynyt aktiivista ajoahvenparvea. Päätin toistaa kaMAALISKUUN lopulla päivänvaloa riittää kellon ympäri. Se luo taivaalle keltapunaisen kauniin valon. Mutta menimmekö ahvenpilkille jopa liian aikaisin. Vielä on hämärää, mutta nousevan auringon kajo siintää edessä näkyvän puurajan yllä. Aika kuluu ja aurinko nousee puunrajan yläpuolelle. Tasapainopilkit sujahtavat avantoon ja odotus selkäveden pannukarkean tärpistä pitää aistit valppaina. Ensimmäinen ahvenen puhallus tasapainoon heilauttaa siimaa, mutta kala ei ota pilkkiä suuhunsa. Vasta auringon noustua ensimmäinen kunnon tärppi saa siiman naukaisemaan. Tällainen on lähes ensimmäinen pilkkimuistoni nuoruudesta. Hetken kuluttua kairataan toiset reiät pakan sivulle, mutta ei vieläkään mitään. VÄRIKÄS tasapainopilkki sekä kaikuluotain olivat aamusyönnin testireissun tärkeimmät välineet. Usein kalaan ennätetään vain muutaman tunnin pistoreissulle. Pienelle matkantekijälle parin kilometrin kävely tuntuu tuskaisen pitkältä, mutta mahdollisuus upeaan pilkkisaaliiseen motivoi. Kalaan piti mennä aikaisin, jos meinasi saada vauraampaa ahventa. Älä hortoile pimeässä TEKSTI JA KUVAT JANNE RAUTANEN PILKINTÄ Kalamiestenkin aika on nykyisin kortilla ja arjen kiireet vievät liikenevän vapaa-ajan. OLIMMEKO LIIKKEELLÄ LIIANKIN AIKAISIN. Edessä isäni kävelee määrätietoisesti kohden tunnettua selkäpakan ahvenkivikkoa. Kaloja nousee harvakseen, mutta ei kovin suuria. Perillä ollaan hyvissä ajoin ennen auringon nousua. P akkaslumi narskuu saappaiden alla. Hiljaista. Moni miettii, milloin ahvenpilkille kannattaa mennä, jotta tavoittaisi aktiivista kalaa
Kalastin värikoukulla varustetulla Karismaxin tasapainolla ensin välivedestä kahden metrin syvyydestä ja sen jälkeen noin puoli metriä pohjan yläpuolelta. Paikka ei ollut aivan sama kuin lapsuuden kalamatkalla, mutta saman järvenselän alueella liikuttiin. Pilkkijän kannattaa kokeilla, olisiko ahvenparvi kerääntynyt railolle syömään. Valon läpäisy oli hyvää, koska jäätä oli kertynyt vain hieman alle kymmenen senttiä. Aurinko nousi kello 8.42 ja mailleen se painui kello 16.37. JOSKUS jääpeite on väritykseltään tasainen, eikä poikkeavuuksia löydy. Nyt kannattaa suunnata tutuille hyville pilkkipaikoille. Kolmannella, matalimmassa olevalla reiällä kala kiinnostui pohjan lähellä uitetusta pilkisRAILON viereen muodostuva tumma jää läpäisee hyvin valoa. Helmikuussa päivä on jo pidentynyt verrattuna joulukuun pimeimpään ajankohtaan. Apuna käytössäni oli nykyaikaista elektroniikkaa kaikuluotaimen muodossa. TIESIN, ETTÄ YLIJÄÄHTYNYT VESI SAISI KALAT PASSIIVISIKSI, MUTTA TÄYTYI SILTI YRITTÄÄ. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 45. helmikuuta 2020, jolloin tein testireissun tutulle kalapaikalle. Jää oli osin paljas ja paikoin sitä koristi noin sentin paksuinen lumikerros. lareissun ja selvittää, milloin ahven aktivoituu. Vettä niissä oli alla 5,2 metriä, 4,2 metriä ja 3,7 metriä. Tarkoituksena oli pilkkiä kolmea reikää, jotka olin aamuhämärässä kairannut penkan reunaan noin viidentoista metrin välein. KALAT AKTIVOITUIVAT VASTA AURINGON NOUSTUA Auringonnousun aikaan kalat loistivat poissaolollaan. Ei tuntunut tärppiä, eikä luotainkaan paljastanut kalojen läsnäoloa. Sujautin pilkkini veteen tasan auringon nousun aikaan kello 8.42. Sää oli täysin pilvetön ja pakkasta oli kymmenisen astetta. KIRKKAAN jään aikaan niin sanottu maitojää ehkäisee valon läpäisyä ja saattaa kerätä kaloja alleen. Tiesin, että ylijäähtynyt vesi saisi kalat passiivisiksi, mutta täytyi silti yrittää. Pilkkiaika oli noin viisi minuuttia reikää kohden. TESTIREISSU HELMIKUUSSA Todella myöhään, vasta helmikuun alussa tullut ohut jäävaippa peitti Vesilahden Pyhäjärven selkää 6
Aurinko oli noussut puurajan yläpuolelle noin kello 9. Keväällä jäät ovat muuttuneet lumesta paljaiksi ja valon läpäisy jäästä on parantunut. Myös veden väri vaihtelee ja etenkin jokisuistojen alueella virtaamien kasvaessa vedellä on taipumus samentua. AHVEN ON SELVÄSTI VALOAKTIIVINEN KALA. PÄIVÄ PITENEE KEVÄÄLLÄ OLENNAISESTI Valon määrään jään alla vaikuttavat monet seikat. Sen sijaan ahven on selvästi valoaktiivisempi kala ja vain harvoin olen saanut hämärässä hyvin saalista. Pelkkä auringon kierto ei kuitenkaan vaikuta valon määrään jään alla. Keväällä aurinko nousee korkealle ja kirkkaita päivän tunteja riittää jopa niin paljon, että harva kalastaja jaksaa olla jäällä auringon noususta sen laskuun asti. tä, mutta kävi vain laiskasti kurkkaamassa ja poistui. Valo jään alla on vähäistä. Toisen pilkkikierroksen alussa syvimmällä reiällä kello 8.58 ahven nousi jo väliveteen ja kävi kurkkaamassa viehettä, mutta ei tärppiä Tämän jälkeen alkoi muillakin reillä näkyä yksittäisiä kaloja, mutta ei vielä syöntiä. Ahven aktivoitui muillakin avannoilla tämän jälkeen, mutta kovalle syönnille kala ei innostunut. Pilvisyyden ohella myös jään paksuus ja väri sekä lumipeite jään päällä vaikuttavat asiaan. ” 46 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. . Joulukuussa päivän pituus keskeisessä osassa maata on alle kuusi tuntia. TESTIREISSULLA kala kiinnostui pilkistä auringon juuri noustua. Alkutalven päivä on lyhyt ja usein jäätä peittää myös lumikerros. Talvikauden aikana valon määrä muuttuu olennaisesti päivän pituuden muuttuessa. Pian sain toisenkin, mutta tärpit olivat sangen varovaisia. ?. Ensimmäinen kala otti pilkkiin matalimmassa sijaitsevalla reiällä kello 9.17. Kaloja sain saaliiksi vain pohjan läheisyydestä. Maaliskuun lopulla päivä on venynyt jo yli kahdentoista tunnin mittaiseksi. Kuhan pilkkijälle aamun ensimmäiset ja iltapäivän viimeiset hetket ovat otollisimpia. Tarvitaan kokemusta eri olosuhteista, jotta pilkkipaikan suhteen osataan tehdä hyviä valintoja. Tekemäni testireissu vahvistaa omia kokemuksiani ahvenen aktivoitumisesta vasta auringon nousun jälkeen. VUODEN 2017 keväällä jää oli lähes kauttaaltaan paljas, mutta saaren taustalle tuiskunnut lumi toi kaloille kaivattua varjoa. Poistuin paikalta noin kello 10. Vielä ei kiinnostus riittänyt tärppiin asti. Kalat olivat kerääntyneet varjopaikkaan laajalta alueelta ja pilkkisaaliit olivat hyviä
Kalaan toki ennättää keväällä työpäivän jälkeenkin, mutta valoisan viime hetkillä on usein liian myöhäistä, jos tavoittelee painavaa kalapussia. Kalaan kannattaa mennä aina, kun se on mahdollista, mutta oikeilla valinnoilla ja pelisilmällä parannat saalisvarmuutta. Vasta päivän kunnolla valjettua alkaa aktiivisin syöntijakso. Joskus syönti alkaa ravintotilanteen parantuessa. Poikkeuksellisissa jääoloissa nimenomaan muista alueista poikkeava valon läpäisy voi kerätä kalat alleen. Keväällä tai muulloin olosuhteissa, joissa valoa pääsee hyvin jään läpi, kannattaa etsiä varjoa ja valon läpäisyä ehkäiseviä alueita. Tyypillisimmillään tällaisia ovat jäältä löytyvät lumiset läikät, saarten suojat tai lahdet. Pohjanmuodot ja -rakenne vaikuttavat kalojen esiintymiseen valtavasti, mutta niiden ohella myös jääja lumiolosuhteilla on merkitystä. Oikeat kalapaikat löytyvät ennakkoluulottomasti kokeilemalla ja kokemuksen karttuessa hyviä valintoja alkaa tekemään lähes automaattisesti. KALAT LÖYTYIVÄT LUMISEN JÄÄN ALUEELTA PENKAN REUNASTA. Paluumatkalla tehty reikä voi osua juuri sopivasti aktiiviseen kalaparveen ja kalapussi täyttyy nopeasti. Alkutalven kirkkaan jääpeitteen aikana niin sanotut maitojään alueet voivat olla kalaa kerääviä paikkoja. Paikalle osunut kuoreparvi voi olla aktivoiva tekijä. Pelisilmällä tarkoitan ympäristön lukua ja kykyä erottaa jäätä tarkastelemalla mahdolliset kalapaikat. AURINGON kajo pilkistää taivaanrannassa. Keväällä aamuja iltasyönti alkavat erottua. Omien kokemuksieni mukaan ahven on alkukaudesta aktiivinen koko valoisan ajan. Kovin syönti painottuu usein kuitenkin aamupäivään, mutta syönti voi jatkua koko valoisan ajan. Usein tällaisia ovat railojen läheiset alueet, jotka ovat jäätyneet tai suuremmat painuma-alueet, joissa vesi on noussut jäälle ja ohentanut lumipeitettä. Kokemus kartuttaa kalapussia. Parhaina päivinä kala pysyy aktiivisena lähes koko päivän, mutta hyvin tyypillistä on kalan passivoituminen ainakin hetkellisesti. Välillä käy myös niin, että ei löydä oikeita kalapaikkoja. Viime vuosina luotaimen kanssa pilkkiessä olen huomannut saman asian kuin koereissuillani. Nyrkkisääntönä sanoisin, että ahvenen pilkkijän kannattaa etsiä alkuja keskitalvella heikon valon aikaan jäästä mahdollisimman hyvin valoa läpäiseviä alueita. Itse pyrin menemään jäälle aamulla auringon juuri noustua. KEVÄINEN PILKKIREISSU ON OLLUT TUOTTOISA. MILLOIN KALAAN. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 47. Vielä ei ole kiire pilkille, mutta aamukahvit kannattaa jo keitellä ja sitten lähteä jäälle. Kalapaikat Etsi aktiivisesti kalapaikkoja Ahvenen syöntiin vaikuttavat valon ohella myös monet muut seikat. Syönnin ollessa vaisua kaloja tulee saaliiksi tyypillisesti vain pohjan läheisyydestä. Varsinaista iltasyöntiä ahvenen pilkinnässä olen päässyt kokemaan harvoin. Hämärässä kalat ovat vielä passiivisia, eivätkä ne nouse väliveteen syömään. Kalat aktivoituvat usein iltapäivällä auringon hieman laskiessa, mutta auringon tavoittaessa puunlatvat kalat ovat jo passivoituneet. Toki auringon nousu, kuten laskukin, ovat luonnonilmiöitä, joita kelpaa ihastella, vaikka kala ei syönnillä olisikaan
Paikallinen Inland Fisheries hallinnoi kaikkia vesisTasmania on Australian osavaltio, joka sijaitsee Australian mantereen itäisen osan eteläpuolella suurin piirtein vastakkaisella puolella maapalloa Suomesta katsoen. Tästä alkoi yhden maailman hienoimpiin lukeutuvan taimenen kalastuskohteen tarina. Runsaiden kuoriutumisten aikaan pinnalla pyörii massoittain hyönteisiä. 48 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tämä yhdistettynä hyviin kasvuja elinolosuhteisiin on johtanut erittäin elinvoimaisiin taimenkantoihin. Tänä päivänä taimen on kansoittanut lähes jokaisen pienen puron, lammen ja järven Tasmanian saarella, puhumattakaan isommista joista ja järvistä. Musta oranssipäinen liitsi. töjä ja niiden kalastusta Tasmaniassa. Moniin muihin maihin ja paikkoihin verrattuna huomionarvoista on se, että taimen pärjää ja lisääntyy Tasmaniassa selvästi kirjolohta paremmin. Suurin osa järvistä on verrattain matalia, maksimissaan vain muutaman metrin syvyisiä ja sisältää runsaasti vesikasvillisuutta. Tasmanian taimenvesillä sallittua on vain ja ainoastaan vapakalastus. Musta oranssipäinen liitsi Koukku: #10-14 uppoperhokoukku Kuula: 3 mm fl.oranssi wolframi Pyrstö: Musta marabou ja yksi suikale hologrammi punaista flashabouta pyrstön molemmille puolille Runko: Musta straggle Shrek (variaatio) Koukku: #10-14 uppoperhokoukku Kuula: 3 mm kultainen wolframi Pyrstö: Olive brown marabou ja kaksi suikaletta kultaista flashabouta pyrstön molemmille puolille Kierre: Punainen wire Runko: Vihreä tinseli Häkilä: Oliivi cdc Perhot TEKSTI SUOMEN PERHOKALASTUKSEN MM-JOUKKUE KUVAT JARKKO SUOMINEN perhonurkka Shrek. Kolmannella yrityksellään vuonna 1864 brittiläiset siirtomaaisännät onnistuivat kuljettamaan taimenen mätiä elävänä Iso-Britanniasta Tasmaniaan. Perhoja kannattaa uittaa reippain vedoin ja varautua samalla tuhtiin tärppiin. Keskisellä ylängöllä sijaitseva syrjäinen Western Lakesin alue tarjoaa vaeltavalle kaPerusperhoja järvelle Tasmanian järvet ovat tunnettuja runsaista hyönteiskuoriutumisistaan. Erityisen paljon järviä on Tasmanian keskisellä ylängöllä, missä sijaitsevat saaren suosituimmat kalastuskohteet, kuten Great Lake, Arthurs Lake, Woods Lake, Penstock Lagoon, Bronte Lagoon ja Little Pine Lagoon. Sen edustajan mukana Tasmanian taimenkanta on niin runsas, että vain noin yksi prosentti kaloista päätyy kalamiesten ja -naisten saaliiksi ja 99 prosenttia kuolee vanhuuteen. Aina hyönteiset eivät kuitenkaan valtaa pintaa ja selkeää kalojen ravintokohdetta voi olla vaikea päätellä. Tasmanian taimenet on alkujaan tuotu Euroopasta, mutta nykyään kaikki kala saarella on siellä luontaisesti syntynyttä luonnonkalaa. RUNSAASTI LAADUKASTA JÄRVIKALASTUSTA Tasmania on erityisen tunnettu järvikalastuksestaan. Kalastajan on silloin helppo tehdä riittävän tarkka lajintunnistus ja valita sopiva perho. Taimenen perhokalastusta Tasmaniassa T aimen kotiutui Tasmanian olosuhteisiin erinomaisesti. Kalastus järvillä on suosittua veneestä, rannalta heittäen tai kahlaten ja kelluntarenkaasta. Suomessa totuttuja laitoskasvatettujen kalojen istutuksia ei tehdä, koska sellaisille ei ole tarvetta. Silloin on aika sitoa siiman päähän nämä perusvarmat ottiperhot
Suurin osa maista jokien ympärillä on yksityisessä omistuksessa, eikä sikäläinen kulttuuri tunne jokamiehenoikeuksia. Tasmania tarjoaa kuitenkin paljon mielenkiintoisia jokikalastuskohteita eri puolilla maata. Helppoa kalastus ei missään nimessä ole. Jokien kalastuspaine on huomattavasti järviä pienempi ja tämän johdosta kalastajaa voikin joella odottaa mukavat yllätykset. Jos selkeästi havaittavaa hyönteiselämää ei ole tarjolla, näillä varmoilla ottipeleillä pääsee väsytyksen makuun. JOKIEN PIENI KALASTUSPAINE Järvikalastuksen suosion myötä Tasmanian jokikalastuskohteet ovat jäänet hieman järvikohteiden varjoon. Jos on havaittavissa hyönteisiä, joista kalat aktivoituvat ovat ne luonnollinen jäljittelyn kohde. dry-dropper-tekniikalla, kalastaminen on erittäin suosittua ja myös toimivaa. oranssi sidontalanka Selkäkilpi: Musta UV-liima Pintaperholla ja nymfillä joelle Tasmanian jokien profiilista johtuen pintaperhon ja nymfin yhdistelmällä, ns. Kristallinkirkkaat vedet, matalat järvet ja valikoivasti ruokailevat luonnontaimenet pitävät siitä huolen. Paikalliset kutsuvat tätä nimellä ”polaroiding”. Joella pätevät samat perusperiaatteet kuin järvillä. TAIMENET Tasmanian järvillä ovat komeita ja kovia taistelijoita. lastajalle erinomaista taimenen näkökalastusta. Tästä syystä kalastajalle tarjolla olevat kulkuväylät kannattaa selvittää etukäteen. Perhot Grab All. Hento PT. Joelle kalaan suuntaavan on hyvä tutustua karttoihin etukäteen tai kysyä apua paikallisista kalastusliikkeistä. Pintaperholta vaaditaan tällöin hieman normaalia parempaa kelluvuutta, jotta se jaksaa kannatella alapuolella roikkuvaa nymfiä hetken aikaa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 49. Suosituimpien kohteiden listalla ovat muun muassa Tyenna, South Esk, Meander, Mersey ja Derwent. Kuvan taimen nappasi Shrekiin Arthurs Lakelta. Grab All (muunnos) Koukku: #12-16 ohutlankainen pupatai larvakoukku Siipiposti: Pinkki polypropyleeni tai vastaava Runko: Musta Superfine dubbing Laskuvarjohäkilä: Musta kukko Hento PT Koukku: #14-18 pintaperhokoukku Kuula: 2 mm kultainen wolframi Pyrstö: Coq de Leon Kierre: Kupariwire Runko: Fasaanin pyrstösulan siikaset kierrettynä Kaulus: Fl. Nymfissä tämä usein tarkoittaa puolestaan hieman pienempää kuulaa
Luvanmyyntipaikat: TB-Etappi Joroinen, puh. Kiintiö: 3 kalaa/vrk, rasvaevälliset vapautettava. Tästä voisi vetää kenties johtopäätöksen, ettei paikka ainakaan kärsi kovin suuresta kalastuspaineesta. 020 734 1100. Maksukuitti on oltava kalassa mukana. Riikka-Piikka (Liikenneasema JariPekka), Joroinen, puh. Luvan voi myös lunastaa maksamalla sen suoraan virkistyskalastusalueen tilille: FI51 4924 0010 3006 50. Lyhyen lompsinnan jälkeen olimmekin jo jokirannassa. TEKSTI JA KUVAT ILKKA HEIKKINEN KALAPAIKKA TAIMENTEN jäljillä J oroisten Huutokoski Etelä-Savossa on monessakin mielessä erikoinen kalastuspaikka. INFO KALAT MEITÄ OVELAMPIA Huutokoskeen istutetaan kalaa keväällä ja vielä toukokuun paikka on kokonaan rauhoituksen piirissä. Täällä oli myös infotaulu sääntöineen ja karttoineen. Mainiota! Ei muuta kuin kamppeet kuosiin ja kalalle. Silmiemme eteen aukeni perin juurin hyvännäköistä virtaa; koskea joka välillä velloo reippaammin ja välillä verkkaisemmin välissään pari suvantoisempaa kohtaa. (osakkaille 50 euroa) Rauhoitus: Toukokuun ajan Huutokoski on kokonaan rauhoitettu. Huutokosken luvat ja säännöt Vuorokausilupa: 23 euroa. Lähde: kalajoinen.info 50 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Näin me aiJoroisten HUUTOKOSKELLA nakin kuvittelimme. 3 vrk:n lupa: 35 euroa. (017) 571 193. Merkitse viestikenttään luvanhaltijan nimi ja kalastuskohde sekä luvan voimassaoloaika. Monesti Google löytää vähäpätöisimmistäkin kalastuskohteista keskustelua ja muuta informaatiota kahmalokaupalla, mutta Huutokosken asioista ei juuri netissä huudella. Vuosilupa: 100 euroa. Luvat myynnissä myös kalapaikka.netissä. Niin tai näin, sain kalakaverini Reposen Jarnon kanssa tilaisuuden tutustua tähän meille ennestään tuiki tuntemattomaan kohteeseen melkein heti kalastuskauden alussa, kesäkuun alkupäivinä. Näin istukkaat ehtivät hieman tottua uuteen elinympäristöönsä, eikä niitä pyydetä välittömästi pois. Vanha sanonta ”helpommin sanottu kuin tehty” piti kuitenkin kutinsa, sillä Huutokosken taimenistukkaat osoittautuivat suurelta osin meitä ovelammiksi, vaikka yrityksen puutteesta ei meitäkään sovi moittia. Aamuntunteina pienen harhailun jälkeen löysimme viimein perille parkkipaikalle kosken välittömään läheisyyteen. Kun kausi kesäkuussa alkaa, pitäisi siis kalaa istutusten jäljiltä riittää. Toisaalta joku saattaisi ehkä kuvitella paikan olevan niin hyvässä maineessa, ettei sitä parane yleisöryntäyksen pelossa liikoja mainostella. Alamitta: poikkeusluvalla 45 cm
Ensimmäinen heitto ja jälleen oli kala koukussa. Ruokakalaa emme kuitenkaan onnistuneet sillä kerralla yhyttämään. Ei muuta kuin laavulle pitämään taukoa ja syömään eväitä. Sieltä löytyy myös tulipaikka taukojen ratoksi. Pusikkoiset rannat vaikeuttavat heittelyä, mutta kahluutamineet pelastavat. Täältä tulikin jokunen tärppi, mutta ilmeisesti perho oli väärä, ja kala halusi vain hätistää tunkeilijan sivummalle. Uudet apajat herättävät aina allekirjoittaneessa uutta innostusta tuttujen ja turvallisten kohteiden vaihtoehtona. Muutama tuli juttusillekin, ja opimme hiukan lisää Huutokosken ottipaikoista ja muistakin metkuista. Koska tuikkeja tai pintomisia ei näkynyt ollenkaan, saivat pintaperhot jurnuttaa rasiassaan. KALAKONTAKTI TULI NOPEASTI Ensimmäinen kalakontakti ei antanut odottaa itseään kauaakaan, kun pienessä saaressa kalastanut Jarno jallitti muutaman kymmenen sentin mittaisen taimenen vaapulla. Kalat kuitenkin pysyivät kätköissään. MUISTAKAAMME VASTUULLISUUS Jos oletetut saaliskalat ovat suurelta osin alamittaisia, kalastuksenkin täytyy olla verrattain vastuullista. Jos ruokakalakokoisen saaliin kuitenkin yhyttää voi sen ainakin minun mielestäni papittaa pannulle hyvällä omallatunnolla. Sen verran matalaa, että kahlaamalla pääsi asemiin, joista saattoi hallita koko uoman suht’ sutjakkaasti. Jossain vaiheessa Jarno yhytti toisenkin alamittaisen, sen sijaan allekirjoittaneella ei ollut vielä ainuttakaan haavissa käynyttä. Sen sijaan kuulimme yhdeltä paikalliselta, että pari päivää aiemmin joku kalastusporukka oli pelästynyt pahanpäiväisesti nähtyään karhun uimasilla aivan perhonkantaman päässä. Toivoa sopii, että alamittaisina paikkaan istutetut taimenet saavat rauhassa kasvaa ja oppia ”talon tavoille”. TYRIN KALAN KARKUUN! Päätin korjata tilanteen nakkelemalla mustaa muddleria sillan alle, juuri sellaiseen spottiin, josta olin aiemmin muilla koskilla saanut saalista varsin mukavasti. POIKKEAN KOSKELLE VARMASTI TOISTEKIN Vaikka vuorikausilupa oli hiukan tyyris (23 euroa) ja ruokakalat jäivät saamatta, ei kokemus harmittanut. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 51. TÄLLÄ KERTAA EMME SAANEET RIITTÄVÄN KOKOISTA KALAA RUOKAKALAKSI. Se on yllättävän mukava ja ilmeikäs kalastuskohde kauniissa metsämaisemissa ja tulee toimimaan allekirjoittaneen sohlauksen näyttämönä jatkossakin. Päivän suurin, nelikymmensenttinen, kävi Jarnon haavittavana, kun taas meikäläiselle ei siunaantunut enää tärppiäkään. ” PIILEKSIJÄ EI ENÄÄ NÄYTTÄYTYNYT Ottipaikaksi osoittautuneen sillan toiselta puolen löytyi vielä kosolti oivaa kalastettavaa. Saaresta avautui monta muutakin potentiaalisen näköistä ottipaikkaa kalastajan pommitettavaksi. Pidempään viipyviä kalastajia ei alueella meidän lisäksemme sinä päivänä näkynyt. Eihän kyseessä kuitenkaan ole luonnonkala, vaan kalastajia varten istutettu taimenyksilö, olkoonkin sitten hiukan kitukasvuisena. Saareen pääsee kätevästi siltaa pitkin, mutta kahlaaminenkin onnistuu. Saimme kuulla, että kevään istutussatsi oli tänä vuonna ollut varsin pienikokoista, ja tämän takia ruokakala saattaisi olla verrattain tiukassa. Varmasti poikkean Huutokoskelle vielä toistekin, etenkin kun kohde sijaitsee miltei viikoittaisen ajoreittini varrella. Seuraavat tunnit menivätkin tyystin tärpeittä, vaikka siiman päässä kävi jos jonkinlaista sidosta. Kala takaisin veteen ja ei kun yrittämään uutta, josko se ruokakalakin sieltä vielä tulisi. Hiukan siinä ihmettelimme moista istutuspolitiikkaa, mutta mitäpä tuosta; mehän vain sytymme haasteista. Ilmeisesti vuosilupalaisia. Sellainen oli esimerkiksi varsin kalaisan näköinen niska-alue, joka tosin ei tällä kertaa antanut tärpin tärppiä. KARHUA EI NÄKYNYT TÄLLÄ KERTAA Kalastettava alue ei ole Huutokoskella suuren suuri, mutta noin kilometrin mittaisella pätkällä on kuitenkin monta kiventaustaa, akanvirtaa, ryteikönreunaa ja muuta kalalle ominaista piilopaikkaa. Yllättävän pirteä yksilö paljastui jälleen muutaman kymmenen sentin mittaiseksi taimeneksi. Vastaistutetut pyyntikokoiset olisivat saattaneet olla liiankin helppo saalis. Ruuhkaakaan ei alueella tunnu olevan. Kokemattomuuttani tyrin kuitenkin kalan karkuun ja vahingosta viisastuneena päätin kokeilla nopeasti samaa apajaa virvelillä. Koukkujen väkäsettömyys ja yksihaaraiset koukut ovat siis oiva ratkaisu Huutokoskellakin, vaikka sellaisia ei alueen säännöissä olekaan mainittu. Kokeilin eri perhotyyppejä, lippaa ja vaappuakin, mutta piileskelijä ei enää näyttäytynyt. Koko maassa vallinneen metsäpalovaroituksen takia tulet jäivät tekemättä, mutta onneksi olimme osanneet tähän varautua. Käsitelkäämme siis näitä kaloja hellävaroin ja pitäkäämme huolta, että vesistöön palauttamamme taimenet saavat jatkaa elämäänsä elinvoimaisina. RUOKALAT JÄIVÄT HAAVEEKSI Taukoillessamme muuan paikallinen poikkesi jälleen juttusille. Säännöistä, istutuspolitiikasta ja kaikesta muustakin saa olla eri mieltä, mutta Huutokoski saa ainakin minulta synninpäästön. Pommitin perhoineni paria herkullisen näköistä kiventakusta ja rannanviertä paikasta, jossa veteen kaatunut puu loi ilmiselvästi kaloille oletetun piilopaikan. Ja kas! Kohta kala oli kiinni. He heittelivät oletetut ässäspotit läpi ja poistuivat. Kumihavaksellinen haavi ei sekään ole pahasta. Sainkin tujakan tärpin tinseliin, mutta kala ei tarttunut kiinni. Päivän mittaan paikalla toki kävi monia paikallisia, mutta vain pistäytymässä. No, me emme mesikämmeniin törmänneet, ja koska alueella ei siis ollut muutenkaan ryysistä, saimme valita heittoapajamme mielemme mukaan. Alkoi jo hiukan uuvuttaakin
Ympäristöministeriön 240 000 eurolla rahoittama hanke toteuttaa osaltaan Suomen vesienja merenhoidon toimenpideohjelmia, joissa esitetään toimet vesien hyvän tilan saavuttamiseksi. Jutun kirjoittaja ja Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitus pahoittelevat jutussa olleita virheellisiä tietoja. OIKAISU TURISTIKALASTAJAT eivät saa pyytää kuningasrapua omatoimisesti Vapaa-ajan Kalastaja -lehden numerossa 1/2020 oli juttu, jossa käsiteltiin Pohjois-Norjassa sijaitsevaa Båtsfjod Bryggen -kalastuskeskusta. 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Molemmilla kohteilla on todettu esiintyvän happamia sulfaattimaita. Tietoa käytetään kalakantojen kestävän käytön, hoidon ja suojelun suunnitteluun sekä päätöksenteon tueksi. Tavoitteena on rakentaa vapaa-ajankalastajille helppokäyttöinen sähköinen asiointipalvelu, jonka avulla kerätään keskitetysti laadukasta tietoa kalansaaliista. Heille kuningasravun pyynti on sallittua vain asiaankuuluvat luvat omaavan paikallisen yrittäjän kanssa ”rapusafareilla”. Luonnonvarakeskus vastaa hankkeen koordinoinnista ja järjestelmäkehitystyöstä. Saalisilmoitusjärjestelmän osia pilotoidaan Tornionjoella kesällä 2020. Myöhemmin järjestelmä on laajennettavissa koko maan kattavaksi. Asiakaslähtöisen Oma kala -palvelun aikaansaamiseksi palvelua käyttävien sidosryhmien toivotaan osallistuvan palvelun kehittämistyöhön. Vapaa-ajankalastuksen saalisilmoitusjärjestelmän kehittäminen keskittyy vaelluskaloihin. Se on kuitenkin turistikalastajilta kiellettyä. OMA KALA. HAPPAMUUS TUHKALANNOITUKSELLA pyritään ehkäisemään happamia vesistöpäästöjä HaSuMetsä-hankkeessa pyritään ehkäisemään metsänuudistamisalojen happamia vesistöpäästöjä tuhkalannoituksen avulla. Palvelu tarjoaa tietoa myös kalastajille. TILAUKSET: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. Hankkeen koealueille on asennettu automaattiset vedenlaadun seurantamittarit ja alueiden tuhkalannoitukset, maanmuokkaukset ja istutukset on tehty. ”Laadukkaan kalastustiedon avulla voidaan parantaa kalastusmahdollisuuksia tulevaisuudessa”, kertoo kalastusneuvos Eija Kirjavainen maaja metsätalousministeriöstä. Tällä hetkellä hankkeessa odotetaan vesinäytteenoton tuloksia, jotta voidaan arvioida tuhkan vaikutusta valumaveden happamuuteen. Siinä yhteydessä tuotiin myös esiin mahdollisuus kuningasravun omatoimiseen pyyntiin. Tuhkan happamuutta vähentävää vaikutusta testataan Kruunupyyssä metsänuudistusalueella ja Yli-Iissä turvetuotannosta poistetulla alueella. Lisätietoja kuningasravun pyynnistä löytyy Norjan kalastusviranomaisen sivuilta www.fiskeridir.no/Turistfiske/Turistfiske-etter-kongekrabbe. Oma kala -palvelun avulla saatavat kalastustiedot tulevat tutkimuskäyttöön. Tuhkan kierrättämisestä metsälannoitteena arvioidaan olevan myös se etu, että keinolannoitteiden käyttöä pystytään vähentämään. ARCTIC LARGE Toimii erityisen hyvin ahvenelle, taimenelle ja kirjolohelle l Kahdessa koossa: 6 g ja 8 g SPINTUBE PIKE SVK Haukiperho SVK:n väreissä l Paino 23 g SPINTUBE PIKE Toimii erityisen hyvin tummissa humuksen värjäämissä vesissä l Paino 23 g Tällä värityksellä on tilillään useita suurhaukia! Tätä väriä ei hauki ole nähnyt missään! EUMERIN laadukkaat HEITTOPERHOT Vapaa-ajankalastajan KAUPPA 12 € 12 € 6 € OMA KALA -palveluun kootaan laadukasta tietoa kalansaaliista Maaja metsätalousministeriö on myöntänyt Luonnonvarakeskukselle 0,9 miljoonan euron määrärahan Kalatalouden tietoja suunnittelujärjestelmä -hankkeeseen. Lisäksi jutussa kuvattu tapa pyytää kuningasrapua vapavälinein on kokonaan kiellettyä niin turisteilta kuin paikallisiltakin asukkailta. Hintoihin lisätään toimituskulut. Jutussa kerrottiin myös alueelle vieraslajina levinneen kuningasravun pyynnistä
Pekka Kämäräisen laskemaan ahvenverkkoon uinut kala painoi 1,420 kiloa, pituutta oli kertynyt 44 senttiä. Hietatokon ilmoitusrajaa nostettiin kokouksen päätöksellä seitsemään senttiin. Kuva: Pekka Kämäräinen. Uudeksi pyyntitavan ennätykseksi kirjattiin vapavälinein saatu makrilli, joka painoi 0,477 kiloa. Pyyntiajankohta oli 22.9.2019 ja pyyntipaikkana Kuusamo. Kuva: Jussi Pennanen. TONI Keinänen sai tämän hietatokon Helsingin Kalamaraton-kilpailussa 25.5.2019. Hänen tilalleen tulee Sami Vesala Luonnonvarakeskuksesta. TÄSSÄ on uusi Suomen ennätyssärki. Onkimalla saadun kalan pituus oli 7,9 cm ja kyseessä on uusi Suomen ennätys. Kyseessä oli 0,188 kilon painoinen seipi. Uusia ennätyksiä on syntynyt kaksi ja lisäksi kirjattiin kaksi uutta pyyntitavan ennätystä. Lautakunnan pitkäaikainen jäsen Jussi Pennanen ilmoitti jäävänsä pois. 1,420 kg 44 cm 7,9 cm VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 53. Viime vuoden syksynä pidetyssä kokouksessa kirjattiin rekisteriin uutena SE-kalana hietatokko 7,9 senttiä. Hietatokon ja särjen Suomen ennätykset uusiksi Ennätyskalat TEKSTI JUHA OJAHARJU S uomen ennätyskalalautakunta on kokoontunut 17.9.2019 ja 4.2.2020. Myös uusi pyyntitavan ennätys saatiin. Helmikuun neljäs päivä pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin yksi uusi SE-kala, joka oli 1,42 kiloa painanut särki
KALLE Kiviniemi sai tämän hienon taimenen soutu-uistelemalla. Vertailun vuoksi kymmenen vuotta sitten, eli vuonna 2009 vastaanotimme vain 68 ilmoitusta. O n taas aika tarkastella menneen vuoden suurkaloja. Kolmanneksi eniten ilmoitettiin suutareita ja säyneitä, kumpiakin 15 kappaletta. Tällä kerralla ilmoitettiin eniten ahvenia, yhteensä 40 kappaletta. Painoa turvalla oli 2,6 kiloa ja pituutta 57 senttiä. Toiseksi eniten ilmoitettiin haukia, joka oli lajina 27 ilmoituksessa. Ilmoitetuista 195 suurkalasta suurin osa oli vapautettu takaisin kasvamaan. Vapautettujen suurkalojen määrä oli 110. Suurin osa suurkaloista oli saatu vapavälinein. Kalalle oli kertynyt painoa 6,027 kiloa ja se oli vuoden suurin ilmoitettu meritaimen. TÄMÄ hieno turpa nappasi Marko Hakkaraisen heittämään spinflugaan. Edellisvuotiseen 228 ilmoitukseen verrattuna se on hieman vähemmän, mutta ei mitään hälyttävää. Suurten kalojen kalastaminen on siis suosittua ja ilmoituksia lähetetään ilahduttavan paljon. KILPAILUT Suurkaloja voi ilmoittaa osoitteessa: vapaa-ajankalastaja.fi/kalailmoitus/ 54 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ?. Muita suurkaloja ilmoitettiin seuraavasti: kuha 12 kpl, sorva 10 kpl, pasuri 9 kpl, lahna 8 kpl, harjus, särki ja toutain 6 kpl, merilohi ja meritaimen 5 kpl, kuore, seipi ja turpa 4 kpl, karppi, made ja vimpa 3 kpl, ruutana ja salakka 2 kpl, sekä ankerias, härkäsimppu, järvitaimen, piikkimonni ja silakka 1 kpl LUE TARINAT SUURKALOISTA Vapaa-ajan Kalastaja -lehden nettisivuilla on viime vuoden syyskuun alusta lähtien julkaistu suurkalojen saajien haastatteluja. SUOSITUIMMAT LAJIT Hauki ja ahven ovat totutusti olleet suurkalakisan suosituimmat lajit. TEKSTI JUHA OJAHARJU ?. Muilla välineillä saatuja kaloja ilmoitettiin vain 18 kappaletta. Haastattelut löydät osoitteesta: vapaa-ajankalastajalehti.fi/kategoria/suurkalat/ SUURKALAVUOSI 2019 ?. Suurin osa ilmoitetuista suurahvenista oli kalastettu pilkkimällä ja heittokalastamalla, kummallakin tavalla saatuja ahvenia ilmoitettiin 14 kappaletta. Saimme yhteensä 195 suurkalailmoitusta. TUOMAS Isohanni ilmoitti vuoden suurimman harjuksen. Komealla kalalla on painoa 1,660 kiloa ja pituutta 56 senttiä. Pyyntimuotona oli perhokalastus. Ismo Malinin tekemissä haastatteluissa taustoitetaan kunkin suurkalan saantia ja kyseisen kalan saantiin johtaneita asioita
Merilohi 23,14 Janne Rautanen Perhokalastus Tenojoki 29.6. Härkäsimppu 0,31 Jari-Pekka Virta Pohjaonki, mato Loviisa 19.4. Harjus 1,66 Tuomas Isohanni Perhokalastus Inari 7.7. Ilmoitetut suurkalat löytyvät kalarekisteristä: vapaa-ajankalastaja.fi/kalarekisteri/ VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 55. Lahna 3,4 Jouko Niemelä Riimuverkko 100 Kuusamo 4.6. Hauki 16,71 Markku Ahonen Heittokalastus, Jesse 7 cm Ruovesi 13.7. Piikkimonni 0,225 Juha Hatanpää Onginta, mato Loppi 29.7. Sorva 1,16 Mika Pylsy Onginta, mato ja maissi Kouvola 14.9. Vuoden 2019 suurimmat kalat, muut välineet LAJI KG PYYTÄJÄ VÄLINE PAIKKA AIKA Ahven 2,31 Jarmo Leiniö Verkko 60 Uusikaupunki 29.4. Särki 0,89 Tommi Suopajärvi Pilkintä, Saku-liukupilkki Rovaniemi 12.4. Kisan voitti viime vuoden tapaan kuopiolainen Mauri Jylkkä, joka keräsi 16 pistettä. Sorva 1,315 Lassi Nummela Verkko 60 Uusikaupunki 3.1. Turpa 2,6 Marko Hakkarainen Heittokalastus, putkiperho Kotka 6.7. Säyne 2,755 Pera Mörsky Heittokalastus, Mepps Loimaa 1.7. Listalle päästäkseen tulee olla jäsenenä jossain SVK:n alaisessa seurassa tai suoraan SVK:ssa. Seipi 0,188 Ilmari Juutilainen Onginta Oulu 19.8. Meritaimen 6,027 Kalle Kiviniemi Soutu-uistelu, vaappu Oulujoki 25.5. Karppi 12,9 Hannu Suominen Riimuverkko Sammatti 30.5. Jokaisen kalalajin vuoden suurimman yksilön pyytäjälle on Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö myöntänyt Suurkalastajan Kultaisen Ansiomerkin. Ansiomerkkien saajat käyvät kalojensa pyyntitietojen kera ilmi oheisesta listasta. Suurkalastajan Kultainen Ansiomerkki Vuoden 2019 suurimmat kalat vapavälinein LAJI KG PYYTÄJÄ VÄLINE PAIKKA AIKA Ahven 2,205 Ville Partanen Pilkintä, tasapaino Punkaharju 17.3. Merkit on myönnetty molemmissa sarjoissa. Kuha 14,9 Perttu Haanpää Vertikaalijigaus Järvi 13.5. Kuore 0,204 Risto Iltanen Verkko Simo 17.2. Vuoden suurkalastaja 2019 Vuoden Suurkalastaja-arvonimi menee sille, joka on vuoden aikana saanut, vapauttanut ja ilmoittanut eniten suurkaloja. Järvitaimen 90 cm Lauri Hiekkataipale Perhokalastus Jyväskylä 22.4. Säyne 1,8 Derya Bubik Turkkila Pitkäsiima, kastemato Savitaipale 13.5. Vimpa 0,506 Henri Lillman Pohjaonki 15.5. Silakka 0,305 Pentti Rantala Silakkalitka Sipoo 19.5. Lahna 3,797 Milo Smeds Onginta Loppi 16.6. Nuorten sarjassa voiton vei jälleen Niklas Sällinen, joka edustaa Specimen Finland-seuraa. Toutain 4,4 Timo Jussila Verkko 55 Sastamala 19.8. Toutain 6,845 Emma Saarinen Täkyonginta, Salakka Lohja 13.7. Suutari 3,068 Terttu Leskinen Kelaonginta Kuopio 19.6. Tulokseen lasketaan kolme suurkalaa per laji kalastajaa kohden. Pasuri 0,63 Tuukka Tissari Pohjaonki, method feeder Kuopio 17.5. Toiseksi sijoittui niin ikään kuopiolainen Tuukka Tissari 8 lajilla ja kolmanneksi vaasalainen Kari Harjunpää. Jokaisesta vapautetusta suurkalasta saa yhden pisteen, eli yhdestä lajista pystyy saamaan kokoon maksimissaan kolme pistettä. Made 6,58 Martti Karvinen Verkko 90 Pyhäselkä 26.1. Ruutana 1,615 Tuukka Tissari Pohjaonki, method feeder Kuopio 13.7. Suutari 2,6 Teuvo Saarelainen Verkko 50 Eurajoki 10.7. Made 6,48 Tommi Rundgren Pilkintä, mademorri Oulu, merialue 30.1. Ankerias 2,47 Teemu Säteri Pitkäsiima Kärkölä 24.5. Karppi 18,44 Maarit Pilvilinna Pohjaonki, Pop up boilie Lohja 22.6
Uusia nimiä 10 suurkalalajia saaneiden listalle tulee varmasti lisää jo tämän vuoden aikana. Vuoden 2019 voittajat selviävät oheisesta taulukosta. ARTTU Kuirin saama turpa oli turpasarjan toiseksi suurin. (03) 644 120 l www.kalastuskolmio.fi Muut välineet RYHMÄ PYYTÄJÄ LAJI PAINO KG % RAJASTA A Jarmo Leiniö Ahven 2,310 231 C Lassi Nummela Sorva 1,315 263 D Risto Iltanen Kuore 0,204 204 Vapavälineet RYHMÄ PYYTÄJÄ LAJI PAINO KG % RAJASTA A Perttu Haanpää Kuha 14,900 298 B Janne Rautanen Merilohi 23,140 178 C Mika Pylsy Sorva 1,160 232 D Juha Hatanpää Piikkimonni 0,225 113 Suurkalakilpailu Suurkalakisassa palkitaan vuosittain vapavälineiden ja muiden pyyntivälineiden -sarjoissa ryhmien A, B, C ja D prosentuaalisesti suurimpien kalojen pyytäjät kalastusvälinein. 56 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. (solmuväli 55 mm, korkeus 1,8 m, lanka 0,17 mm). Jarno Laihisella, Oskari Kujasella ja Pauli Varsilalla on kaikilla 9 lajia ja joku heistä todennäköisesti saa tämän vuoden aikana sen kymmenennen suurkalalajin. Palkinnot 2020 Pentti Rantala, Helsinki, 14 lajia (ahven, hauki, härkäsimppu, kuha, kuore, made, meritaimen, pasuri, siika, sorva, suutari, särki, säyne ja vimpa) Jani Hakkarainen, Raisio, 12 lajia (harjus, hauki, hopearuutana, kuha, pasuri, ruutana, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain ja turpa) Kari Harjunpää, Vaasa, 12 lajia (ahven, hauki, lahna, meritaimen, pasuri, ruutana, seipi, sorva, suutari, särki, säyne ja turpa) Juha Ojaharju, Kuortane, 11 lajia (ahven, hauki, lahna, pasuri, ruutana, seipi, sorva, suutari, särki, säyne ja turpa) Markus Sällinen, Kokkola, 10 lajia (ahven, hauki, kuha, pasuri, ruutana, seipi, sorva, suutari, säyne ja turpa) Jarno Laihinen, 9 lajia (harjus, pasuri, salakka, sorva, suutari, sulkava, särki, säyne ja turpa) Oskari Kujanen, Espoo, 9 lajia (ahven, harjus, hauki, karppi, lahna, ruutana, sorva, suutari, säyne) Pauli Varsila, 9 lajia (ankerias, hauki, harjus, karppi, pasuri, piikkimonni, ruutana, sorva ja suutari) Henri Lillman, Siltakylä 8, lajia (hopearuutana, lahna, pasuri, piikkimonni, sorva, suutari, turpa ja vimpa) Heikki Vatanen, Savonlinna, 7 lajia (ahven, lahna, pasuri, ruutana, sorva, suutari ja säyne) Mauri Jylkkä, Kuopio, 7 lajia, (ahven, pasuri, ruutana, sorva, suutari, särki ja säyne) puh. Pentti Rantala Helsingistä jatkaa kärjessä 14 lajilla. Se painoi 2,570 kiloa ja oli 57,5 senttiä pitkä. (06) 781 2900 l www.kivikangas.fi Vuoden 2020 suurkalakilpailun vapavälineiden sarjan palkinnoiksi lahjoittaa Kalastuskolmio vapa-kela-siima -setit: l puh. KILPAILUT Vuoden 2020 suurkalakilpailun muiden pyyntivälineiden sarjan palkinnoiksi lahjoittaa Kivikangas Oy neljä Pietarin kaksoispaulaverkkoa kuhalle ym. Suurimman prosenttiluvun saaneen kalan pyytäjä on ryhmän voittaja. Painoa olisi tuohon pituuteen mahtunut vielä enemmänkin. Kela Konger Ultris 1120 FD Vapa Konger Troker Spin M 210 cm, 10-30 g Siima Unyl Flex Plus 0,25 mm Hall of Fame top 11 eli vähintään seitsemän eri lajin suurkalaa (13.2.2020) Kalan suhteellinen suuruus lasketaan siitä, kuinka monella prosentilla sen paino ylittää Suurkalastajan Ansiomerkkiin oikeuttavan vähimmäispainorajan. Hall of Fame H all of Fame listalle on noussut paljon uusia nimiä, mutta kärkikolmikko pysyy edelleen samana. Jani Hakkarainen ja Kari Harjunpää jakavat edelleen kakkossijan 12 lajilla
VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 57. Voittajat 2019 Ryhmä Pyytäjä Laji Painokg/Pit.cm %rajasta A Perttu Haanpää Kuha 14,900 298 B Lauri Hiekkataipale Järvitaimen 90 cm 120 C Mika Pylsy Sorva 1,160 232 D Jari-Pekka Virta Härkäsimppu 0,310 103 Palkitsija Pyytäjä Laji Painokg/Pit.cm %rajasta Ruoto Lauri Hiekkataipale Järvitaimen 90 cm 120 Vision Tuomas Isohanni Harjus 56 cm 106 CWC Markku Ahonen Hauki 16,710 167 Silli Lures Mikko Rukko Ahven 1,780 178 Gofish.fi Jukka Kotola Lahna 3,060 122 Gofish.fi Terttu Leskinen Suutari 3,068 205 Gofish.fi Mauri Jylkkä Särki 0,797 159 Gofish.fi Tommi Nyrönen Säyne 2,400 141 Suurkalakilpailun vapautussarja V apautussarjaan tuli 110 ilmoitusta. CVC Suurimman hauen vapauttanut palkitaan CVC:n BFT Instinct 7,10” H X-Fast, Pike Versatile -130g, kaksiosaisella haukivavalla. Vertikaalijigaamalla saadulla kuhalla oli painoa huikeat 14,9 kiloa. Suurin osa suurkalakilpailuun ilmoitetuista kaloista oli siis vapautettu. RAPALA palkitsee eri ryhmien suurimmat vapautetut kalat. VISION palkitsee pisimmän lohen vapauttajan XLV LOHI -perhokelalla ja pisimmän harjuksen vapauttajan XLV NYMPH -perhokelalla. SVK palkitsee ryhmäkohtaiset voittajat Koolla on Väliä -hankkeen vieheillä. Palkintona on tarvikelaukku, joka pitää sisällään kattavan valikoiman vastuullisessa kalastuksessa tarvittavaa välineistöä. Suurkalakilpailun vapautussarjaa 2020 ovat tukemassa tunnetut välinevalmistajat ja kauppiaat, jotka haluavat näin edistää vastuullista kalastusta. Vapautussarjassa palkitaan sekä ryhmien (petokalat, lohikalat, särkikalat ja muut kalat), että tiettyjen lajien suurimpien vapautettujen kalojen saajat. Lajikohtaisesti eniten ilmoituksia tuli hauesta (22), ahvenesta (15), suutarista (11) ja säyneestä (10). GOFISH.FI lahjoittaa suurimman lahnan, suutarin, särjen ja säyneen vapauttaneille Starfish-suurkalamäskiä, arvo noin 50 €. RUOTO Pisimmän taimenen vapauttaja saa valita Ruodon tarjoamista tuotteista palkinnokseen joko Saxa Shade Gen2 -heittovavan tai Grimman Origo -perhokelan. Vapautussarjan palkinnot VUODEN komein kala oli tämä Perttu Haanpään saama kuha. SILLI LURES palkitsee suurimman ahvenen vapauttajan legendaarisella Sillin kevennetyllä tasapainopilkillä
Rehevöityneissä olosuhteissa vesi on sameaa ja valon määrä ja laatu muuttuvat, jolloin monivuotisten levien elintila kapenee kalliorannoilla ja matalissa merenlahdissa. Historian havinaa Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA . Aikaisemmissa arvioinneissa lajimäärä on ollut huomattavasti alhaisempi, joten vertailua edellisiin arviointeihin on vaikea tehdä muuten kuin näkinpartaisten kohdalla. Rehevöityminen vaikuttaa leviin monin eri tavoin. Hän oli samana yönä saanut 19 kpl 1-5 kg:n painoisia lohia. Rehevöitymisen seurauksena kalliopinnoille kertyy orgaanista ainesta, joka estää levien kiinnittymisen. Ensimmäinen kattava arvio Suomen levien uhanalaisuudesta nosti esiin rehevöitymisestä kärsivät näkinpartaislevät ja kalliopohjien kookkaat punalevät ja ruskeat levät. Tämän lisäksi nopeakasvuiset, usein yksivuotiset rihmalevät hyötyvät ravinnerikkaasta vedestä, runsastuvat ja valtaavat kasvupinnat nopeasti keväällä estäen hidaskasvuisten lajien leviämistä ja kasvua Vaikka tiedon määrä oli edellisestä arviointikierroksesta moninkertaistunut, jäi silti yli kolmannes makrolevälajeista arvioimatta. Aikaisemmin olen lukenut keppikalatarinoita keväisin pieniä puroja kutemaan nousevista hauista, mutta tällä kertaa silmiin osui vuoden 1929 Suomen Kuvalehden nro 42:ssa ”Itä-Suomen kuvia” aukeamalta pieni juttu hienon kuvan kera lohenpyynnistä käyrällä kepillä. LEVÄT 58 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ITÄMEREN levien uhanalaisuusarvio paljasti tietopuutteita – erityisesti viherlevät tunnetaan huonosti Tuoreimmassa Suomen lajien uhanalaisuusarvioinnissa maamme merialueilla tavattavista levistä kymmenen arvoitiin uhanalaiseksi tai silmälläpidettäviksi. Tiedon puute painottui pienikokoisiin, vaikeasti määritettäviin ja vesirajassa esiintyviin lajeihin. Kuvassa kalastaja Sorvali juuri kiinni ottamansa lohi kädessään. Tiedon puutteen johdoksi peräti 39 lajin kohdalla arviota ei kuitenkaan kyetty tekemään. Harvinaista kalastusta Terijoella Käsin lohia Terijoesta ottavat kalastajat aina myrskyn aikana, jolloin kalat nousevat merestä jokea ylös. Pyydystäessään he eivät tarvitse muita apuneuvoja kuin pienen käyrän kepin, jolla koettavat missä päin kala on voidakseen ottaa sen käteensä. ”KEPPIKALASTUS” on vanha ja katoavaa kansanperinnettä edustava kalastustapa, jossa kepin avulla tunnustellaan sekä ohjataan kalaa ja pyydetään kala paljain käsin. Erityisesti viherlevien kohdalla tiedonpuute oli huomattava, sillä yli seitsemänkymmentä prosenttia lajeista jäi arvioimatta puutteellisen tietopohjan seurauksena
Kalakerhossa halutaan myös painottaa tärkeitä periaatteita, kuten kalastuksen vastuullisuutta ja luonnon kunnioittamista. KALAKERHOSSA ON HAUSKAA, MUTTA MILLAINEN SE ON. Vapaa-ajan Kalastaja NUORTEN TÄRPIT Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. Kun kalakerho viime syksynä alkoi, Sami kutsui kaverinsa Kallen mukaan ja heti tärppäsi. Se on kalastuksesta ja luonnossa liikkumisesta kiinnostuneille lapsille ja nuorille suunnattu kokoontumispaikka. Yksi keskeisiä aiheita kerhoissa on kalastusvälineiden ja erilaisten vieheiden PERHOJA VALMISTUU nuorten kalakerhossa Jyväskylässä ja pyydyksien valmistus itse. Ohjaajan opissa TEKSTI JA KUVAT VESA VÄÄTÄINEN O n tiistai-ilta Jyväskylässä ja kalakerhon väki alkaa kokoontua Vaajakummun koulun puukäsityön luokkaan. Yhteiset kalareissut muistetaan vielä vuosien jälkeen, ja näitä reissuja nuoret odottavat varmasti eniten. SQUIRMY wormy esittää pehmeää ja venyvää matoperhoa. Tällä kertaa paikalle on saapunut yhteensä viisitoista lasta ja nuorta. Mukaan lapset ja nuoret pääsevät usein jo pelkällä nuorisojäsenmaksun hinnalla. Hauskinta kerhossa on ollut erilaisten heittoperhojen eli spintubien tekeminen ja vaappujen valmistus ihan itse”, hän kertoo. Kerhojen vetäjinä toimii yleensä jo pitkään lajin parissa mukana olleita aikuisia, jotka opastavat ja kannustavat nuoria kalastamaan. nuorten tärpit LÄHETÄ kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. Kerhon tapahtumissa nuoret tutustuvat ikäisiinsä kalakavereihin ja pääsevät yhdessä ohjatuille kalareissuille. VAAJAKOSKEN Koukun ja Paukun kalakerhon nuorimmat selvittävät haastavaa kalastajan polkua yhdessä. Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi. ”Mieleenpainuvin kokemus kalakerhossa on viime kesältä, kun oltiin kerhon kalareissulla ja kalat pomppivat aivan nenän edessä liekkilammella Jyväskylässä”, vastaa 13-vuotias Sami suu messingillä. Nuorimmat kerholaiset ovat noin kahdeksanvuotiaita, mutta kerhossa viihtyvät myös yläkouluikäiset. Luonnollisesti nuorten kädentaidot kehittyvät välillä hyvin tarkkojenkin askareiden ohessa ja nuoret oppivat pitkäjänteisyyttä. 60 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ”Moni kerholainen sai napattua kirjolohen ja myös minä sain yhden. Kerhon ohjaaja kiteyttää, että kalakerho tarkoittaa ennen kaikkea yhdessäoloa, jännittäviä hetkiä vesien äärellä ja uusien asioiden oppimista niin kalastuksesta kuin välineiden askartelustakin. Polun tekeminen on ennen kaikkea sosiaalinen tapahtuma, jossa tutustutaan toisiin kerholaisiin ja samalla saadaan hyödyllistä oppia muun muassa kalastuksesta, kalankäsittelystä ja turvavälineistä. ”Nyt on koko syksy ja talvi käyty joka tiistai kalakerhossa. Kerhon toiminnassa mukana olen ollut noin kaksi vuotta,” nuori kalamies kertoo innostuneena. Muutama lapsen vanhempikin jää seuraamaan kerhoiltaa ja toimii tarvittaessa auttavana kätenä. No, mikäs on ollut parasta kalakerhossa, kyselevät kerhon vetäjät nuorilta
Kun ymmärtää perhonsidonnan toimintaperiaatteen, voi taitoja hyödyntää soveltuvin osin muuallakin, kuten esimerkiksi pilkin karvapyrstön tekemisessä tai vaikkapa irronneen vaparenkaan kiinnittämiseen vapaan uudelleen. ”Kun aloitin perhokalastuksen, halusin alkaa tekemään itse erilaisia perhoja ja hyviä vinkkejä sain Eumer Fishingin YouTube-videoista”, Kalle vastaa. Perhonsidonta on herättänyt monen uuden kerholaisen kiinnostuksen. Vaajakosken Koukku ja Paukku Facebook-sivut www.koukkupaukku.net koukkupaukku@gmail.com VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 61. Kuulemma on riittänyt tapahtumia nuorella miehellä juuri tuohon ottipeliin. MISTÄ KAVERUKSET SAAVAT IDEANSA UUSIIN PERHOIHIN. Tietoa haetaan paljon myös Googlesta ja tilaisuuden tullen uusista perhoista ja niiden käyttötekniikoista kysellään myös muilta kalastajilta. Ohjaaja Kerhosta saa myös kavereita ja nämä kaverisuhteet voivat kestää hyvinkin pitkään. Se koostuu pienestä koukusta, lisäpainoa tuovasta messinkikuulasta ja pehmoisesta silikonikumista. Nuorisovastaava kertoo, että viime vuosina seuran nuorisotoiminta on saanut mukavaa aktiivisuutta ja kesällekin on saatu nuorille toimintaa, kiitos aktiivisten apukäsien. Perhonsidonta on hauskaa ja se on noussut useiden nuorien lempijutuksi kalakerhossa Jyväskylässä. Alussa opastan kerhoon tullutta nuorta alkuun perhonsidonnassa ja tutustutaan yhdessä perusteisiin, sidonnassa käytettäviin työkaluihin, sidontamateriaaleihin ja itse perhoihin. Tämän takia toimintaa järjestetään lähes ympäri vuoden. Kerhon ohjaajilla on merkittävä rooli uusien kalastajan alkujen ohjaamisessa ja sitouttamisessa mukaan toimintaan. Hän jatkaa, että oma lempiperho on oranssi kuulapää leech, koska sillä on tullut eniten kalakontakteja. Näitä marabou-höyhenistä koostuvia perhoja onkin kerhoilloissa syntynyt jo rasiallinen. Tätä kalastuksen tuomaa intoa voi aistia nuorista, mikä onkin allekirjoittaneelle ohjaajatyön parhaita puolia. Sidonnan lomassa voi aikuinen samalla kertoa, Seura Koukun ja Paukun kalakerholla pitkä historia Vaajakoskella Koukun ja Paukun kalakerholla on pitkä historia kalakerhojen parissa sekä lapsien ja nuorien perehdyttämisessä kalastuksen pariin. Perhonsidonnassa on parasta, kun saa tehdä juuri omaa silmää miellyttäviä perhoja. Tätä kumimateriaalia saa useissa eri väreissä, mutta pinkki on todella suosittu väri. Samin ykkösperho on Squirmy wormy, joka esittää pehmeää ja venyvää matoperhoa. Sami vielä vitsailee, että tietäjät tietää Squirmy wormyn. Ohjaajan tehtävänä on varsinkin alussa tutustua uuteen kerholaiseen sekä innostaa ja opastaa häntä kerhotoiminnassa alkuun pääsemiseksi. Kaverukset ovat yhtä mieltä siitä, että innostusta ja perhojen sidontaohjeita etsitään sosiaalisen median palveluista. PERHOJA VALMISTUU nuorten kalakerhossa Jyväskylässä Kalastusohjaajan opissa Kalastusohjaajan työssä yhdistyvät mitä parhain harrastus ja työ. Vastasyntyneitä perhoja esitellään jo kerhoillan loputtua ylpeänä vanhemmille. Molempien puheista selviää, että perhonsidonta on mukavaa ajanvietettä silloin, kun ei pääse kalalle ja sen avulla pystyy myös rauhoittumaan hetkeksi kiireiseltä arjelta. Nuoret ovat todella nopeita oppimaan ja mikä parasta, kokeneemmat monesti auttavat uudempia kerholaisia alun askareissa. Pitkän linjan kalakummi ja vuonna 1998 nuorisoja kalakerhotoimintaan mukaan lähtenyt Hemmo Hirvonen kuvailee, että kerhoillat ovat aina olleet kiinnostavia nuorten keskuudessa. Suosituimpia ovat YouTube ja Instagram. Ensimmäiset perhot sidotaan yhdessä ohjaajan kanssa ja opetellaan eri sidontatekniikoita. Myös uudenlaiset perhonsidontamateriaalit saavat jalansijaa perhonsitojien keskuudessa, mikä myös näkyy kerholaisten sidoksissa. Vuosien saatossa on tehty lähikoulujen kanssa paljon yhteistyötä ja käyty pitämässä oppitunteja kalastuksesta. ENSIMMÄINEN PERHO SIDOTAAN USEIN KALAKERHOSSA Moni lapsi on päässyt sitomaan ensimmäisen perhonsa juuri kalakerhossa
Pysäyttelyllä saadaan aikaan poukkoilevaa liikettä, jolloin usein saadaan kalan hermo pettämään ja iskemään pyydykseen. Aikaisemman yhteistyön perusteella leirin kalastuspaikaksi valittiin Säläisjärvi Kurikan Jurvassa. Heittotekniikat normaalissa perhokalastuksessa ja virvelikalastuksessa ovat tietysti erilaiset, mutta näissä yhteisenä piirteenä voidaan oppia pyydyksen uittamista virtaavassa vedessä. Itseohjautuvalle oppijalle löytyy netistä runsaasti tietoa aiheesta, mutta kerhossa kalastuksen rajoitukset ja yleiset pelisäännöt selvenevät. Siiman päähän innokkaimmat solmivat tietysti talven aikana itsetehdyt perhot. Heittoperhon ja perinteisen perhovavalla heitettävän kalajäljitelmäperhon uittaminen koskessa sisältää osittain samanlaisia tekijöitä, kuten veden virtauksen hyödyntämisen kalastuksessa, vieheen tai perhon virran poikki kelaamisen sekä pysäyttelyn kelauksen välissä. 62 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tiedossa olisi siis todennäköisesti paljon kalatapahtumia. Kirjolohien pilkkiminen tuntui kiinnostavan nuoria kovasti, joten jatkossakin otamme sen varmasti mukaan leiriohjelmaan. Heittoperhot ovat käteviä varsinkin nuoremmille kalastajille, jotka eivät välttämättä ole vielä päässeet kokeilemaan perhokalastusta sanan oikeassa merkityksessä. Koko muun joukon saalis jäi yhteen kalaan. Päivän mestarikalastaja oli ehdottomasti Seeti, joka kalasti kolme kirjolohta päivän aikana. MADEPILKINTÄÄ JA TIETOVISAILUA Päivän päätteeksi merkitsimme parhaat alueet ja siirryimme takaisin majoitukseen punomaan uusia juonia kirjolohien päiden menoksi. Kalan väsyttämiseen tarvittaisiin enemmän malttia! Iltapäivän lähestyessä oppi tuntui menevän perille ja kalat alkoivat nousta jäälle asti. Virkistävä luontokokemus ja uuden kalastusmuodon opettelu on jännittävää. Meillä kävi erinomainen tuuri ajankohdan suhteen, sillä järveen oli muutamia päiviä aiemmin istutettu kirjolohia. Päivän teemaksi tuntui nousevan kalojen menettäminen. KESÄLLÄ PERHOKALASTUSTA PÄÄSTÄÄN TESTAAMAAN Kesän tullen alkavat kerhon kalareissut Keski-Suomen upeilla järvillä ja virtavesillä, jolloin päästään testaamaan myös perhokalastusta. Tällä kertaa kalatapahtumat jakaantuivat tasaisemmin osallistujien kesken ja saimme saaliiksi viisi kirjolohta sekä jokusen siian ja ahvenen. Tuumailimme, vaikuttaisiko se kalan syöntiin negatiivisesti. Aiempina vuosina leireillä on keskitytty pääasiassa ahvenen pilkintään, mutta tänä vuonna teemakalaksi valikoitui kirjolohi. Illalla teimme vielä madepilkkiretken Kivija Levalammelle, mutta joko mateet eivät olleet syönnillään tai sitten ne eivät vielä olleet saapuneet kutupaikoille. Taitojen kehittyessä alkaa soveltava vaihe, jossa kehitellään täysin omia ja hullunkurisia perhoreseptejä sekä testaillaan kaikkea uutta. mille kohdekalalle perho voisi sopia ja miten sitä käytetään. Voidaan siis puhua jo perinteestä. Joka tapauksessa emme saaneet tärpin tärppiä. Erityisesti tahnapalloon tarttuneet kirjolohet tuntuivat pääsevän karkuun vähän jokaisella. Värikkäät liitsit, pienet nymfit ja larvat, kalajäljitelmät sekä heittoperhot lienevät yleisimpiä kerhossa sidottavia perhomalleja. Pohjanmaan vapaa-ajankalastajapiirin nuorisoja perhetoimikunta haluaa vielä lähettää lämpimän kiitoksen kaikille leirin järjestelyyn osallistuneille, sekä yhteistyökumppaneilleen! LISÄTIETOA: www.lohisalli.fi/ Ohjaajan opissa TEKSTI JA KUVAT HEIDI PERNU KIRJOLOHI teemakalana Pohjanmaan piirin nuorten pilkkileirillä JUHO Mäenpää ja kirjolohi. Lisäksi kerhossa saa hyviä tietoja kalapaikoista ja runsaasti vinkkejä tekemiseen. SEETI LAUANTAIN MESTARIKALASTAJANA Lauantaiaamuna siirryimme heti jäälle kokeilemaan rakennettujen välineiden toimivuutta ja eipä aikaakaan, kun ensimmäiset kirjolohet antoivat merkin olemassaolostaan. Myös madepilkkiretkeä varten tehtiin oma vapansa. Yleisistä perhomalleista on kerätty vaihe vaiheelta ohjeita, jotka usein toimivat mallina sidonnassa ja luonnollisesti näihin löytyy myös sidontamateriaaleja valmiina. TAPAHTUMIA JO OOTTO-ONKIA VIRITELLESSÄ Sunnuntaiaamu valkeni lumisena, sillä lunta oli satanut muutama sentti lisää. Perhokalastus eri muotoineen on todella aktiivista ja heittoharjoituksia voi ruveta tekemään jo ensimmäisestä kerrasta lähtien. Perjantai-ilta sujui askartelun merkeissä, kun leiriläiset valmistivat ohjaajien avulla ootto-ongen ja morrivavan kirjolohelle. P ohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin nuorisoja perhetoimikunnan tammikuun lopulla järjestämä pilkkileiri oli järjestyksessään neljäs. Loppuillan vietimme majoituksessa ja ilta kului tietovisailun, harrastemerkkikokeiden ja sekä uusimman Pikemasters-jakson parissa rattoisasti. Painotettu heittoperho lentää mukavasti kuitusiimalla varustetulla kevyellä virvelillä ja se on hieman kokemattomammalle oikein helppo tapa lähestyä perhokalastusta. Muutama epäonninen kalan menetys kuuluu tietenkin asiaan, mutta yhdessä iloitsimme jokaisen onnistuneen väsytyksen jälkeen. Koskikalastus ja sen säännöt voivat tuntua alussa epäselviltä ja varsinkin ensikertalaiselle voi olla työlästä päästä alkuun. Kalareissuilla nuoret pääsevät tutustumaan aikuisten opastuksella perhokalastukseen ja siinä käytettäviin välineisiin. Iloksemme saimme kuitenkin todeta, että kirjolohet olivat edelleen syönnillään ja ensimmäiset tapahtumat saimme jo ootto-onkia viritellessä
040 5212 046 / pilkkisyotit@kopteri.net OTA OTTIPAIKKA ONKEESI! p. ...) KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!! p. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi HAUKKA-PILKKI OY OTTIPAIKKA Kuusamon Syötti ja Teroituspalvelut T:mi Ari Ronkainen p. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi Ari Paatajan opastuksella KALAAN SUOMENLAHDELLE www.apajamatkat.fi Supersuosittu TOIVELAHJA kalamiehelle (50v., 60v.,70v. Kärpäsentoukat suoraan kasvattajalta . Kotimaiset surviaiset . 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi MEILTÄ PILKINTÄÄN: syötit, morrit, pilkit, koukut, wolframit, tapsit, siimat jne. HUOM! Siimauutuus SLR-FLUOROCARBON. l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. Ilmaiset isot parkkipaikat. ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. TOUKKAKASVATTAMO PENTTI KOSKINEN . 040 591 4116 KALASTAJAT & METSÄSTÄJÄT! 3 ,/kpl + POSTIMAKSU ELÄVÄT SYÖTIT Madot ja toukat Filetit ja sakset TERÄVIKSI! Malminkartanontie 1 (sisäpiha) 00390 Helsinki, puh. TUKKUJA VÄHITTÄISMYYNTI. 040 849 6665 Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi www.korkiakoskenuistin.fi Monipuolinen KALASTUSTARVIKELIIKE Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700 Hki-Tre moottoritieltä n. Avoinna ark. Hollantilaiset onkimadot ympäri vuoden Puh. www.haukka-pilkki.fi puh. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 63. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä). 8–17, la 9–13. 040 505 2225 https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokrausja palvelutiedustelut, Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille KILPAPILKKIJÖIDEN SUOSIMAT pilkit ja morrit. 09-665 001 www.wobbleri.fi www.facebook.com/wobbleri Kalamiehen asialla JO VUODESTA 1985 lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh
PUIJON Pilkki on kunnostautunut lukuisten valtakunnallisen tason kilpailujen järjestäjänä. ”Olemme ilmeisesti onnistuneet, koska meille tulee järjestettäväksi käytännössä joka vuosi joku isompi kisa. Puijon Pilkin (PuPi) nykyinen puheenjohtaja Aarne Keurulainen kertoo, että seuran perustaneiden ykköstavoitteena olivat silti yhteiset kalastusretket ja yhdessä kalastaminen. Tämän päälle tulevat vielä piiritason kisat, mutta seura Luotettava kisajärjestäjä ja mitalien kerääjä Kilpailut ovat PUIJON PILKIN toiminnan ydintä seurat esittelyssä TE K S T I IS M O MALIN K U V AT A AR NE K EU R U LA IN E N ?. Myös PM-pilkin 2013 sekä MM-morrin 2015 järjestelyissä olimme aktiivisesti mukana ”, Keurulainen luettelee. On ollut SM-laituria, SM-lohipilkkiä sekä SM-morria ja esimerkiksi MM-morrin karsinnan järjestimme vuosina 2011, 2014 ja 2019. ”Olemme varmasti yksi aktiivisimmista seuroista kilpailurintamalla koko maassa”, hän arvioi. KALAKERHO ON VIREYTTÄNYT NUORISOTOIMINTAA Puijon Pilkki on säännöllisesti ollut mukana valtakunnallisen Vapapäivän järjestelyissä ja seuran omia tapahtumia ovat jokavuo64 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Erityisesti talvella pilkkikilpailut ja kesällä onkija laituripilkkikisat ovat PuPin toiminnan ydintä. ?. ”Harrastajia meillä riittää myös laidasta laitaan eli pilkkimisen ja onkimisen ohella monet myös uistelevat ja heittokalastavat”, hän mainitsee. He halusivat kuitenkin panna pystyyn myös kalastusseuran, joka olisi SKK:n jäsen. Keurulaisen mukaan seuran toiminnan painopiste on ollut kuitenkin jo pitkään kilpailutoiminnassa. Puijon Pilkki ja sen edustajat ovat myös tehneet tasaisen varmaa työtä kilpailujen osanottajina ja Keurulainen luonnehtii seuran menestystä tässä suhteessa erinomaiseksi. hupikalastusta. on näyttänyt kykynsä kisajärjestäjänä myös valtakunnallisella ja jopa kansainväliselläkin tasolla. K uopiolaisen Puijon Pilkin perusti marraskuussa 1976 joukko pohjoissavolaisia kalastuksen harrastajia, jotka kuuluivat henkilöjäseninä silloiseen Suomen Kalamiesten Keskusliittoon (SKK). PUIJON Pilkin puheenjohtaja Aarne Keurulainen mielipuuhassaan. LUOTETTU KISAJÄRJESTÄJÄ JA MITALIEN KERÄÄJÄ Puijon Pilkki järjestää tietenkin seuran omia sisäisiä kilpailuja, joissa riittää osallistujia 25-30 henkilöä kisaa kohden. Tässä hänen mukaansa myös onnistuttiin, sillä reissuja tehtiin tiiviiseen tahtiin aina 1990-luvun alkupuoliskolle asti. Toisaalta Keurulainen korostaa, että seuran jäsenistä monet harrastavat kilpailemisen lisäksi myös ns. Ensi vuodeksi Puijon Pilkille on myönnetty SM-morrin järjestämisvastuu ja myös tämänvuotisen Kallaveden SM-pilkin järjestelyissä on ollut mukana suuri joukko seuran väkeä talkoolaisina. ”Tämä jatkuvuus on hyvä asia siinäkin mielessä, että uusien kisojen myötä väkisinkin tulee uusia kasvoja mukaan toimintaan ja tietotaito kisajärjestäjänä pysyy yllä”, Keurulainen korostaa. Kuvassa jonotetaan punnitukseen SM-morrissa. ”Joka vuosi on jonkin kalastusmuodon kilpailussa saatu SM-mitali ja kahdesti olemme olleet SM-pilkin menestynein seura”, Keurulainen mainitsee
”Näin siitä huolimatta, että kynnystä heille on pidetty matalalla siten, ettei nuorilta peritä lainkaan jäsentai liittymismaksuja”, Keurulainen selvittää. Esimerkiksi kalastusseurojen keskinäiset kilpailut pitäisi Keurulaisen mielestä elvyttää. tiset lapsille ja nuorille suunnatut pilkkija onkipäivät. Kannattaa myös pitää huolta siitä, että someja nettimaailma pysyy ajan tasalla, sillä jos se jää laahaamaan jälkeen, kiinnostus seuraa ja sen toimintaa kohtaan helposti hiipuu. Meilläkin on tässä asiassa parantamisen varaa”, Keurulainen sanoo. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 65. ”Olemme porukalla tulleet siihen tulokseen, että siinä esitetyt mielipiteet ovat turhan kärjekkäitä. Mielestämme pitää muistaa, että Suomessa on paljon vapaa-ajankalastajia, jotka eivät kilpaile, vaan pyytävät kalaa omaan tarpeeseensa maamme kalaisista järvistä. Niissä on riittänyt osanottajia, mutta ne eivät ole kuitenkaan kovin hyvin tuoneet uusia kalastajanalkuja mukaan seuran toimintaan. Useimmille kalastus on ennen muuta hyvä harrastus, jossa saa olla luonnossa”, hän korostaa. Keurulaisen mielestä muiden seurojen kannattaisi Puijon Pilkin mallin mukaisesti myös kokeilla käytäntöä, jossa kilpailupaikka arvotaan vasta kisapäivänä. Tämän kehityksen pysäyttäminen on välttämätöntä pikaisesti. Puijon Pilkissä on tällä hetkellä noin 180 jäsentä, joista nuoria on noin kaksikymmentä. tappopakosta varsinkin pilkkikilpailuiden yhteydessä. ”Toki isommissa kisoissa tämä ei onnistu, koska koreja pitäisi olla niin paljon, että niiden jatkuva puhdistaminen olisi hankalaa”, hän sanoo. MALTILLISEMPAA KESKUSTELUA KALANTAPOSTA Keurulainen kertoo, että Puijon Pilkissä on huolestuneena seurattu keskustelua kalojen ns. ”Niistä voi tehdä sellaisia, ettei kaikkien osallistujien tarvitse olla mitään mestarikalastajia, jolloin mukaan saataisiin ehkä houkuteltua mukaan ihan uusiakin kalastamisesta kiinnostuneita”, Keurulainen pohtii. Se tarkoittaa, ettei kilpailijoille enää jaeta muovipusseja kaloja varten, vaan kalat punnitaan kisan päätyttyä koreissa, jotka käytön jälkeen puhdistetaan ja palautetaan punnitusjonoon. Syy tähän on yksinkertainen: ”Kisoista tulee tällä tavalla tasapuolisempia, kun kukaan ei pääse etukäteen treenaamaan kisa-alueella”, hän sanoo. Samaa Keurulainen suosittelee muillekin kalastusseuroille ja vapaa-ajankalastajapiireille. Puijon Pilkin jäsenet ovat myös innokkaita laituripilkinnän harrastajia. ”Esimerkiksi jos vanhemmat eivät itse harrasta kalastusta, he eivät kovinkaan usein kuljeta lapsiaan kalastamaan tai kalakerhoihin. ”Myös aktiivisten toimijoiden väheneminen ja ikääntyminen seuroissa olisi saatava Vinkit Muovipussiton punnitus ja paikkaarvonta kisapäivänä Puijon Pilkki ja Pohjois-Savon Vapaa-ajankalastajapiiri ovat siirtyneet 2017 muovittomaan aikaan kalastuskilpailuissa. Hän myös perää lisää seurojen välistä yhteistyötä, sillä hän uskoo sen avulla piristettävän kaikkien mukana olevien toimintaa. ” loppumaan. AKTIIVISIA TOIMIJOITA TARVITAAN Nuorten ja lasten aktivoinnissa vanhemmat ovat Keurulaisen mukaan avainasemassa. ”Kalakerho onkin selvästi vireyttänyt nuorisotoimintaamme pitkän suvantovaiheen jälkeen. Heistä noin reilu puolet käy SVK:n työntekijän Ilkka Heikkisen kanssa pyöritettävissä kerhoilloissa, joita on taas järjestetty parin vuoden ajan. Tähän ongelmaan olemme vastanneet kuljetuskummitoiminnalla eli samalta suunnalta tulevat pääsevät yhteisellä kyydillä seuran tapahtumiin”, Keurulainen kertoo. Silti meidän olisi entisestään aktivoitava toimintaamme nuorten saamiseksi kalastuksen seuratoiminnan pariin”, Keurulainen korostaa
Puula on kuuluisa erityisen nopeakasvuisista järvilohista ja -taimenista. Kunnostustöitä tehdään talven ja syksyn 2020 aikana sääolosuhteiden ja virtaamien salliessa. PALKINTO PELASTA Itämeri -palkinnon voitti Origin by Ocean Vene 20 Båt -messuilla palkittiin Origin by Ocean Suomen Messusäätiön Pelasta Itämeri -palkinnolla merkittävästä työstä, jota yritys tekee ympäristön ja erityisesti Itämeren hyväksi. TILAUKSET: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö S-POSTI jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi PUH. Origin by Ocean täytti kaikki palkinnolle laaditut kriteerit. Etelä-Savon virtavesien kunnostusohjelmassa Läsäkoski on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. 66 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Raati kiinnitti valinnassa erityisesti huomiota innovaation tasoon, sen skaalautuvuuteen, tehokkuuteen ja kansainvälistymisen mahdollisuuksiin. Vuojakoski ja Hännilänjokireitti on luokiteltu maakunnallisesti arvokkaaksi. Origin by Oceanin visiona on luoda Itämeren levää hyödyntävää liiketoimintaa Suomeen. Nyt toista kertaa venemessujen yhteydessä jaettu 5000 euron rahapalkinto annetaan vuosittain yritykselle, yhteisölle tai ihmiselle, joka on kehittänyt innovaation, joka vaikuttaa merien, erityisesti Itämeren puhtauteen, tuo Suomen cleantech-alalle positiivista imagoa ja josta voi kehittyä kansainvälisestikin merkittävä tuote. Origin by Ocean on kääntänyt ympäristöongelman taloudelliseksi voitoksi ja osoittaa, ettei ympäristön pelastaminen ole aina vain kuluerä. Kunnostettavat kohteet ovat Vuojakoski, Kokkoniemenkoski, Tiiholankoski, Äkrynkoski, Kolhonkoski, Tamaranjoki ja Korpikoski. Suomen Messusäätiö jakaa palkinnon yhteistyössä Baltic Sea Action Groupin, John Nurmisen Säätiön ja Pidä Saaristo Siistinä ry:n kanssa. Sen luoma liiketoiminta on aito ja ekologisesti erittäin innovatiivinen. LEGENDAARINEN lusikkauistin Vapaa-ajankalastajan KAUPPA JK-UISTIN Kevennetty lusikka, joka on suunniteltu erityisesti lohikalojen pyyntiin, toimii muillekkin petokaloille. Kunnostuksissa ennallistetaan jokien uomia ja lisätään uhanalaisen järvitaimenen lisääntymisja pienpoikasalueiden määrää. Jos kunnostukset eivät toteudu suunnitellulla tavalla vuonna 2020, töitä jatketaan talvella 2021. Kunnostustyöt toteuttaa Etelä-Savon ELY-keskus. Kunnostuksessa Vuojakosken padon alapuolelta poistetaan toinenkin nousueste. Osana visiota on luoda Itämeren levään pohjautuva liiketoiminnan ekosysteemi Suomeen, joka auttaisi Itämeren rehevöitymisongelman ratkaisemisessa kaupallisesti kannattavin keinoin. Puula on Mäntyharjunreitin suurin järvi, jota uhanalainen järvitaimen käyttää syönnösalueena ja vaellusreittinä. Toiminnallaan yritys osoittaa, että ympäristön pelastaminen voidaan myös kääntää taloudelliseksi voitoksi. Liiketoiminnalla on myös suuri potentiaali kansainväliselle kasvulle. Olemassa olevat jokirapukannat otetaan huomioon kunnostuksen toteuttamisessa. Pato on suunniteltu siten, että Vuojakoskeen laskevan Syväjärven keskivedenkorkeus pysyy ennallaan. Se tulee heti käyttöön otettaessa parantamaan Itämeren tilaa. Lisäksi Vuojakosken nykyinen säännöstelypato muutetaan kalojen liikkumisen mahdollistavaksi pohjapadoksi. PUULA PUULAAN laskevien jokien kalataloudelliset kunnostukset alkaneet Puulaan laskevien jokien kalataloudelliset kunnostukset ovat alkaneet Etelä-Savossa. Vesistössä sinilevä on myrkyllinen ihmiselle ja tuhoaa monen eläinja kasvilajin elinympäristöä. Tavoitteena on parantaa järvitaimenen liikkumismahdollisuuksia ja turvata lajin lisääntymistä. Paikallisesti arvokkaita ovat Korpikoski ja Tamaranjoki. Kuva: Pasi Perämäki. 050 597 4933 NETISTÄ www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa. Kolme eri väriä. Vuonna 2019 Pelasta Itämeri -palkinnon voitti Solar Water Solutions Oy. 12 € kpl Värisee herkullisesti KORPIKOSKI on yksi kunnostettavista koskista. Hintoihin lisätään toimituskulut. Sinilevä ja rakkohauru sisältävät kuitenkin aineosia, joita elintarvike-, kosmetiikkaja lääketeollisuus voivat hyödyntää raaka-aineina, kuten sakeuttajina
Muutama vene löytyy eri kohteissa mökkien asiakkaille vuokralle. Huolta herättää myös se, että ihmisen toiminta merialueilla on kaiken aikaa kasvamassa. Majoituspaikka on Kilpisjärven kylän palveluiden, kaupan, huoltoaseman ja ravintoloiden läheisyydessä. KUORMITUS. Molemmat raportit osoittavat, että vahvoilla ja konkreettisilla toimilla voidaan ympäristön tilaa parantaa, kuten esimerkiksi sinievätonnikalan kantojen elpyminen kalastuskiellon ansiosta Atlantilla osoittaa. Matkalle mahtuu 16-20 ensimmäiseksi ilmoittautunutta. Helposti saavutettavia huippukohteita ovat muun muassa suurharjusten Könkämäeno ja pienen patikkamatkan päässä tieltä sijaitseva Ailakkajärvi. 0500 440 923 tai petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi. Matkalla on mukana paikalliset kalavedet tunteva matkanvetäjä, jolta saa vinkkejä kalastukseen ennen matkaa ja kohteessa. Päiväretkellä Jäämerelle voi harrastaa myös merikalastusta. Pihalta löytyy kota, jossa on tulipaikka ja savustusmahdollisuus, sekä näköala Saana-tunturille. Yhteensä ihmispaineiden kokonaisvaikutusten arviossa käytettiin viidentoista ihmisen toimintaa kuvaavaa alueellista aineistoa, joiden vaikutuksia arvioitiin kolmellekymmenelle meriekosysteemin osatekijälle. Hintaan sisältyy majoitus 4-6 hengen tasokkaissa mökeissä, joissa on oma sauna joka mökissä, kodinkoneet, täysi keittiövarustus, jääkaappi pakastinlokerolla, TV ja wifi-yhteys. MATKAN TUKIKOHTA ON TASOKASTA MAJOITUSTA TARJOAVA SAIVAARAMÖKIT KILPISJÄRVEN KESKUSTAN TUNTUMASSA LÄHELLÄ PALVELUJA. Majapaikan kotisivuilta voit tutustua mökkeihin ja puitteisiin www.saivaaramokit.fi. Vapaa-ajan Kalastaja -lehden LUKIJAMATKAT KILPISJÄRVELLE MA 27.– PE 31.7.2020 MATKALLA KALASTETAAN TUNTURIMAISEMISSA KILPISJÄRVEN YMPÄRISTÖSSÄ MONIPUOLISILLA KALAVESILLÄ. Matkalla on tarjolla monipuoliset palvelut ja autolla pääsee pihaan. Toisaalta raporttien mukaan heikosti suunnitelluilla toimenpiteillä ei näytä olevan merkittävää vaikutusta. Antoisia siikavesiä on tarjolla useita ja joissakin kohteissa on myös taimenta. Kilpisjärvestä voi tavoitella kookasta rautua tai patikoida Saanajärvelle raudunpyyntiin rantakalastuksen merkeissä. Vedenalaisen melun ongelmiin on havahduttu viime aikoina, mutta laivaliikenteen aiheuttaman melun kokonaisvaikutuksia ei vielä tunneta tarpeeksi, jotta voitaisiin arvioida haitan vakavuutta. Kalastus kohteessa on omatoimista ja itselle sopivan aikataulun mukaan. mennessä: Jaana Piskonen puh. Samoin useimmat kalakannat alkavat toipua Euroopan pohjoisilla merialueilla. Nyt mukaan reissuun kalakaverin tai pikkuporukan kanssa! MAALTA meriin tuleva kuormitus laskee kaikkialla Euroopassa Maalta tuleva ravinteiden ja vaarallisten aineiden kuormitus on laskemassa kaikilla Euroopan merialueilla, mutta kuormituksen aiheuttamat ongelmat eivät toki ole vielä väistyneet. Matalien reunamerialueiden pohjatroolaus muuttaa kokonaisten merialueiden pohjan elinympäristöjä. SYKEn karttapohjaisessa arviossa kalastus kattaa yli neljäkymmentä prosenttia reunamerien pinta-alasta ja vastaavasti laivaliikenne yli yhdeksänkymmentä prosenttia. Nämä asiat selviävät kahdesta uudesta raportista, joita Suomen ympäristökeskuksen merentutkijat ovat olleet tekemässä ensimmäistä kertaa Euroopan mittakaavassa. Välimerellä ja Mustallamerellä liikakalastus on kuitenkin edelleen suuri ongelma. 050 597 4933 tai jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi. Lukijamatkan hinta on SVK:n jäseniltä alkaen 135 €/hlö/4 vrk (ei jäsenet 155 €). Hintaan ei sisälly ruokailuja, kalastuslupia, kuljetuksia, henkilökohtaista kalastusopasta ja matkoja kohteeseen. Lisätiedot: Petter Nissén puh. Ilmoittautumiset viimeistään 15.5. Alueella on mahdollista kalastaa harjusta, rautua ja siikaa tunturivesillä
Kokkolan turotapahtuma järjestettiin sunnuntaina 5. tammikuuta. Paikkana oli tällä kertaa Paratiisisaari Vaskiluodossa. VAASAN TAPAHTUMA VASKILUODOSSA Seuraavana päivänä 6. tammikuuta oli vuorossa Vaasan turotapahtuma. Keli oli edellisen päivän tapaan aurinkoinen, eikä tuultakaan ollut lainkaan. Jokainen kuusen tuoja sai halutessaan upottaa oman kuusituronsa painolla varustettuna jään alle. TEKSTI JA KUVA JUHA OJAHARJU J o perinteeksi muodostuneet turotapahtumat järjestettiin taas loppiaisviikonloppuna. Kaikkiaan Vaasan tapahtumassa upotettiin tänä vuonna 68 joulukuusta ahventen kututuroiksi. Paikalla pääsi lisäksi opettelemaan pilkkimistä Vaasan Urheilukalastajien ja Pilk Kingsin osaajien opastuksella. Etenkin kaupungeissa on rantojen rakentamisen myötä hävinnyt paljon ruovikoita ja muita sopivia kutualueita. Joulukuusista tehtävien turojen avulla voidaan osittain korvata puuttuvia kutupaikkoja. Moni paikalle tullut perhe yhdistikin kuusen upottamiseen myös ulkoilua. Tapahtumapaikkana oli entuudestaan tuttu Isokari eli Friisin saari. Joulukuusista tehtiin taas ahvenille kututuroja 68 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Paikalle tuotiin noin kolmekymmentä joulukuusta. LAPSET viihtyivät turotapahtumassa erinomaisesti. Tapahtuma järjestettiin yhteistyössä Specimen Finland -kalastusseuran kanssa. Vaasassa oli vuorossa jo neljäs kaikille avoin turotapahtuma ja Kokkolassa turoja upotettiin nyt kolmatta kertaa
• Ongintaa ja muuta Käkipäivien ohjelmaa perheille • Jalkapallon EM-kisastudio Tanska-Suomi, klo 19 • Iltabileet Tuunaansaaren luolastossa, Oku Luukkainen, ovet klo 22 Ilmoittautuminen käynnissä • Live-lähetys ja -tulosseuranta • Tulosveikkauskisa 11.6. Pääyhteistyökumppanit: TEKSTI JA KUVA JUHA OJAHARJU Joulukuusista tehtiin taas ahvenille kututuroja VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 69. saakka www.viehekalastuksen-sm.fi 12.-14.6.2020 Puruvesi VIEHEKALASTUKSEN KETKÄ OVAT Suomen parhaat viehekalastajat. Järjestäjänä: Arvo 7 500 euroa! PÄÄPALKINTONA Alutroll 400 Flatfish Mercury F6 MH Majava VT750 Classic Flat MUU OHJELMA Punkaharjulla kilpailukeskus Harjun Portissa la 13.6
Siellä Suomen joukkueen sopima treenipäivien perusteella laadittu taktiikka toimi lähes täydellisesti. Henkilökohtaisessa kilpailussa hopeaa nappasi Ukrainan Vitalii Stadnichenko ja SUOMEN voittoisa MM-morrijoukkue. Harri Nikula voitti kumpanakin päivänä oman ruutunsa selvällä erolla seuraavaan ja vei henkilökohtaisen mestaruuden ylivoimaisesti maksimipistein. Tällöin Suomen kilpapilkkijät yhdessä Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön ja Varkauden kaupungin kanssa tulivat hätiin ja mormuskapilkkijöiden parhaimmisto pääsi mittelemään Joroisten Valvatukselle. Vain kolmessa viikossa täynnä talkoohenkeä olleet kisajärjestäjät loivat tapahtumalle loistavat puitteet ja organisaation, joka toimi kitkatta alusta loppuun. Kunkin maan joukkueessa on viisi kalastajaa kumpanakin päivänä ja heidät arvotaan kukin eri ruutuun. Kaiken kruunasi kisaisäntien hurja tahti Valvatus-järven jäällä: Harri Nikula voitti henkilökohtaisen kullan ja Suomi vei myös joukkuemestaruuden. Alun perin MM-morri piti järjestää Liettuassa, josta ei jäätä pilkkimiseen asti löytynyt ja kisat olivat vaarassa peruuntua. KILPAILUT TEKSTI ISMO MALIN KUVAT JAANA VETIKKO Valvatus-järven ihme toi MM-KULTAA HARRI NIKULALLE ja SUOMEN JOUKKUEELLE Suomen kannatti pelastaa mormuskoinnin MM-kisat V arkaudessa helmikuun puolivälissä pidettyjä mormuskoinnin MM-kilpailuja voi pitää suurena onnistumisena Suomen pilkkiväeltä. 70 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kun lisäksi Asa Palhomaa ja Jussi Rossi sijoittuivat mitalin tuntumaan neljänneksi ja viidenneksi, joukkuekultakin ratkesi Suomen hyväksi Venäjän ja Ukrainan viedessä muut mitalit. MORMUSKOINTI-kilpailussa kalastetaan tarkasti rajatuissa suorakaiteen muotoisissa ruuduissa, joissa toimintaa valvovat kilpailutuomarit
pronssia Latvian Kinerts Raimonds. Tuon avauskisan jälkeen hänelle on mormuskoinnin MM-kisoista mitalikaappiin kertynyt myös joukkuehopeaa Yhdysvalloista vuodelta 2013 ja Kuopiosta vuodelta 2015. Lisäksi Nikulalla on pilkinnästä henkilökohtaisesti yksi SM-kulta ja kaksi SM-pronssia. ”Korkeintaan se palautti maan pinnalle, mikä sekin voi olla hyväksi”, hän naurahtaa. ”Olemme tehneet hommasta ammattimaisempaa myös siten, että olemme sopineet Elisa ja Olli Saarelan olevan joukkueen mukana ainakin kolme vuotta. PASURISTA TULI PÄÄKOHDEKALA Nikulan mukaan kisoja edeltävistä harjoituspäivistä ensimmäinen ei antanut yhtään mitään, sillä joukkue pilkki täysin kalattomilta vaikuttaneilla alueilla. Se on jo nyt minulle tärkeämpää kuin yksittäinen voitto”, Nikula korostaa. ” Hurahti täysin kilpailemiseen Nyt 54-vuotias Harri Nikula kertoo aloittaneensa kalastuksen noin 5-vuotiaana ensin pilkkien ja onkien sekä hieman myöhemmin haukia virvelöiden. Lisäksi hän on ollut voittamassa kuusi kertaa joukkueiden SM-kultaa Lahden Onki Teamin joukkueessa. Lisäksi joroislaiselle Asa Palhomaalle Valvatus on lähes kotijärvi, eikä siitäkään ainakaan meille haittaa ollut”, Nikula sanoo. Suomen joukkueen kapteenina toimi Olli Saarela apunaan Elisa Saarela, Vesa Kuusela ja Kimmo Lintilä. (kaksi viimeksi mainittua pilkkivät vain toisena päivänä). ”Neljäntenä harjoituspäivänä pidimme omalla porukalla noin kahden ja puolen tunHARRI Nikula voitti kumpanakin päivänä oman ruutunsa ja sen myötä henkilökohtaisen maailmanmestaruuden. KILPAILIJOIDEN SYÖTIT TARKISTETTIIN KUMPANAKIN PÄIVÄNÄ ENNEN RUUTUUN MENOA. TÄRKEINTÄ ON JOUKKUEEN MENESTYS Maailmanmestarin mielestä kotikenttäetu oli tämän vuoden kilpailussa tavanomaista pienempi viime hetkeen ajoittuneen kisapaikan vaihtumisen vuoksi. ja Eija Lokasaari-Leskiranta 64. Mormuskoinnissa hän on menestynyt myös SM-tasolla saavuttaen kolme SM-kultaa, kaksi SM-hopeaa ja yhden SM-pronssin henkilökohtaisessa kilpailussa sekä useamman joukkuemestaruuden. Hän korostaa myös MM-morrin olevan ennen muuta joukkuekilpailu, jossa henkilökohtainen kisa on lopulta vain sivujuonne. Samalla kilpailijat ovat voineet paremmin keskittyä kisoissa pilkkimiseen”, Nikula selvittää. Suomen joukkue ei päässyt harjoittelemaan merkittävästi aikaisemmin kuin muut, kuten järjestäjämaan pilkkijät yleensä tekevät. ”Toki se, että lähes koko Suomen joukkue oli muutama vuosi sitten pilkkinyt pari pilkkikisaa kisajärvellä, auttoi merkittävästi. Tähänastisen uran kruununa ovat tämän vuoden MM-kultamitalit henkilökohtaisessa ja joukkuekilpailussa. Kilpailun ensikertalainen Raine Kortet oli 15., Samppa Ylönen 62. ”Meillä on joukkueen kesken hyvä, avoin ilmapiiri ja yhdessä tekeminen mahdollistivat tämän onnistumiseni MM-kisoissa. KUKA. Nykyisin uistelen kilpaa ja normipilkintä on ollut ehkä suurin intohimoni, mutta viime vuosina painotus on siirtynyt hieman uistelun suuntaan.” ”MM-morriurani aloitin hyvän ystäväni Kuuselan Vesan ”pakottamana” vuonna 2004, jolloin olin ensimmäisissä MM-kisoissani Latviassa pronssilla eli ei näitä henkilökohtaisia mitaleja liian tiuhaan tupsahda”, Nikula myhäilee. ”Kilpailemisen aloitin noin 20-vuotiaana ja hurahdin siihen täysin. Silläkin tavoin olemme saaneet lisää jatkuvuutta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 71. Kotiedun sijaan hän nostaa menestyksen selittäjäksi sen, että Suomen mormuskapilkinnän maajoukkue on kehittynyt viime vuosina, minkä on osaltaan mahdollistanut se, että joukkueen runko on säilynyt jo pitkään samana, vaikka välillä pieniä vaihdoksia tapahtuu. Toisena ja kolmantena treenipäivänä kalat löytyivät ja sopivat syöttöaineet, toimivimmat morrit ja isomman kalan pilkkisyvyydet alkoivat selvitä
Se ei kuitenkaan vääksyläisen mestaripilkkijän tahtia haitannut. MESTARIN TAKTIIKKA: PITÄÄ OLLA MUITA EDELLÄ Nikula korostaa, että pärjätäkseen kovatasoisissa mormuskointikisoissa pitää kilpailijalla olla ensinnäkin riittävä syöttötaito ja muutenkin morrilla pilkkimisen perusosaaminen hallussa. Lauantaina homma pelitti alusta alkaen ja kaikkiaan sain ensimmäisestä ruudusta 60 kalaa, joista kertyi reilu 900 gramman ero seuraavaan”, Nikula summaa. Nyt Valvatuksella valitsimme värillisen ja tulokset näyttäisivät siltä, että valitsimme oikein”, hän jatkaa. Vaikka Nikulan voittoa voi pitää jopa ylivoimaisena, ei hänen kilpailunsa sujunut kommelluksitta. Sillä pilkin käytännössä koko kisan 0,08 millin vahvuisella siimalla”, Nikula mainitsee. Samalla saimme vahvistuksen sille, että sekä syöttö että välineet toimivat pasurille, jota pidimme tärkeimpänä kohdekalana suurimmassa osassa ruutuja”, Nikula sanoo. ”Tämä ei mielestämme ollut toimiva taktiikka, sillä laskimme sillä tavoin päästävän vain noin kilon saaliiseen, mikä olisi liian vähän, jos aikoi menestyä” Nikula selvittää. ”Morriksi valikoin jo aikaisessa vaiheessa 3,6 millin hopeisen ns. valvatus-morrin, jossa oli tuunattuna hieman vihreää ja punaista. Hänen mukaansa morrin väri puolestaan määräytyy pitkälti veden värin perusteella. MORRI SYÖTTÖÖN TULI KOLMEA ERI MÄSKIÄ, JOKERIA JA RUNSAASTI SURVIAISTA. Lisäksi hieman isommalla morrilla saan nopeamman syklin pilkintään, mistä on hyötyä, kun tykkään vaihtaa reikää melko tiuhaan”, Nikula selvittää. ”Itse suosin isohkoja välineitä ja käytin MM-kilpailussa 3,6 millin morria, kun monet käyttävät kahden millin kokoa.” Pilkkimissyvyys vaikuttaa myös merkittävästi morrin kokoon. Tällä kertaa tuloksena oli 78 kalan saalis, ruutuvoitto ja nytkin selvä, 600 gramman, marginaali kakkoseen. ”Humusvesissä toimivat oranssi sekä kupari ja sinistä kannattaa käyttää kirkkaassa vedessä”, Nikula luettelee. ”Pitää tietää, mitä muut tekevät ja pyrkiä olemaan mieluummin askeleen edellä kuin perässä.” ”Nyt Valvatuksella toki morrittelin hieman poikkeuksellisesti, kun luotin ruudun reunalla olleiden tiimikavereideni ohjeisiin ja saatoin keskittyä lähinnä saamaan mahdollisimman paljon kalaa. ”Molempina päivinä keskityin pääasiassa 5,5-7 metrin syvyyteen ja kohteena olivat pasurit, mutta toki muutkin otettiin kyytiin. ”Toisena päivänä minulta meni koukku poikki noin kahden tunnin kohdalla ja jostain kumman syystä en ollut toista täysin samanlaista siimaan sitonut. Toisen kilpailupäivän hän aloitti mormuskoimalla neljän metrin vedestä pikkuahvenia, mutta siirtyi pian edellispäivänä hyvää tulosta tuottaneeseen syvemmän veden pasurijahtiin. RUUTUVOITOT REILULLA EROLLA KAKKOSIIN Nikula kertoo, että arpa heitti hänet ensimmäisenä kilpailupäivänä ruutuun, joka ei ollut hänelle mieluisin vaihtoehto. On hienoa toimia näin hyvähenkisessä ja hyvin toimivassa joukkueessa yhtenä osatekijänä”, hän kiittelee. Värillä oli tällä kertaa väliä Nikula kertoo, ettei hän yleensä ole kovin tarkka morrin väristä, vaan pitää sen kokoa usein vielä merkittävämpänä tekijänä. Jutun pidempi versio: vapaa-ajankalastajalehti.fi nin kisan, jossa kalaa tuli hyvin eli 2,5-4,7 kiloa kullekin. Syöttöön tuli hänen mukaansa kolmea eri mäskiä, jokeria ja runsaasti surviaista. PASURIT olivat haluttua saalista MM-morrissa. Loppu meni sitten hieman pienemmällä morrilla pilkkiessä”, hän mainitsee. ” 72 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Jotkut maat keskittyivät pasurin sijasta mormuskoimaan pienempää kalaa, kuten ahvenia, kiiskiä ja särkiä lähempänä rantaa. ”Ei minun hermoillani pudoteta kahden millin morria seitsemään metriin. Suuri merkitys hänen mielestään on myös ruutukäyttäytymisellä. ”Esimerkiksi venäläiset mormuskoivat metallin värisillä morreilla, ja itsekin käytän yleensä metallia ja kirkasta väriä. Niistä kertyi painoa huomattavasti kiiskiä ja ahvenia nopeammin
SM-loppukilpailun järjestämisajankohta on heinäkuun loppu – elokuu. Perhokalastuksen SM-kilpailun järjestämisoikeutta voi hakea seuraaviin kilpailuihin: SM-loppukilpailu (finaali), SM-joukkuekilpailu, SM-nuoret, SM-naiset, SM-masters ja SM-kelluntarengas. Kilpailujen järjestelyiden tulee vastata SVK:n SM-perhokalastuksen sääntöjä. Järjestävän yhdistyksen tulee olla SVK:n jäsen. Tutkimus korostaa norpan talviaikaisten elinalueiden suojelun tärkeyttä. 0400 633 263 Tapahtumien siirtoa harkitaan. Vuoden 2020 syyskarsintojen hakemukset tulee lähettää 15.4.2020 mennessä. Perhokalastuksen kauden 2020-2021 SM-kilpailujen ja -karsintojen järjestelyoikeudet haettavana Perhokalastusjaosto asettaa vuoden 2021 SM-kilpailujen ja SM-karsintojen järjestelyoikeudet haettavaksi. Hyväksytyt kilpailut ja hakuohjeet julkaistaan SVK:n kotisivuilla: www.vapaa-ajankalastaja.fi kohdassa Kilpailutoiminta > SM-kutsut. 040 559 9463 Onki, päätapahtuma, Satamatori, Lappeenranta, Pekka Turunen, puh. Lisätiedot Petter Nissén tai Ilkka Pirinen puh. Mallia edelleen kehittämällä voidaan tutkia eri suojeluskenaarioiden vaikutuksia saimaannorppakannan kehitykseen. Lisäksi kehitettiin uusi, yksilöpohjainen saimaannorpan liikkumismalli, joka avaa uudenlaisia mahdollisuuksia suojelutoimien kehittämiseen ja niiden tehokkuuden arviointiin. Vuoden 2020 SM-kilpailujen ja kesäkarsintojen hakemukset tulee lähettää 31.8.2020 mennessä. Filosofian maisteri Lauri Liukkosen väitöstutkimuksessa selvitettiin norpan talviaikaista käyttäytymistä ja rantarakentamisen vaikutuksia pesinnän onnistumiseen. SVK:n kevätneuvottelupäivä ja -kokous, Hotelli Arthur, Helsinki, Jaana Vetikko l 2.5. SM-kesäkarsintakilpailun järjestämisoikeutta voi hakea ajanjaksolle 1.5.-31.7.2021. Hakemukset Perhokalastusjaoston sihteerille Petter Nissén, Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa tai sähköpostilla petter.nissen@vapaa-ajankalastaja.fi. Säännöt löytyvät SVK:n kotisivuilta kohdasta Kilpailutoiminta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2020 73. Suomi onkii ja silakkalitkaa -tapahtumat eri piireissä, Johanna Antila Silakan litkaus, päätapahtuma, Raippaluoto, Veli-Matti Mäenpää, puh. Merikarvianjokipäivä, Merikarvia, Jaana Vetikko l 23.5. SM-syyskarsintakilpailun järjestämisoikeutta voi hakea ajanjaksolle 1.9.-31.10.2020. Tulos antaa viitteitä, että norppanaaraat puolustavat arvokasta pesimisympäristöään. Rantarakentamista tulisi ohjata jo valmiiksi tiheästi rakennetuille alueille ja rauhoittaa muut alueet norpan pesinnälle. 040 704 8906 tai pkj@vapaa-ajankalastaja.fi. Katariinan Karnevaalit, Turku, Janne Antila l 25.4. Norppien pesintään huonoiten soveltuvat alueet sijaitsevat erityisesti suurien kaupunkien läheisyydessä. l 25.4. Karsintaa voi hakea järjestettäväksi vuoden 2020 syksyksi ja vuoden 2021 kesäksi. Vapaamuotoisessa hakemuksessa tulee mainita kilpailun paikkakunta, ensisijainen päivämäärä ja mahdollinen varapäivämäärä, vesistö, kilpailukalojen laji ja alamitat, suunnitellut kalastusjaksot, järjestäjän esittämät sääntömuutokset, osallistumismaksu ja sen sisältämät palvelut, järjestäjä, järjestäjän tilinumero ja karsinnan yhteyshenkilö. Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta sivulta 4. Lisäksi havaittiin, että rantarakennusten läheisyys sekä suuri rakennustiheys lisäävät pesäpoikaskuolleisuuden riskiä. Ihmisten liikkuminen norppien pesimäalueilla lisääntymisaikaan häiritsee norppaemoa, joka voi häirinnän takia joutua pakenemaan pesästä, mikä puolestaan johtaa emosta riippuvaisen kuutin selviytymismahdollisuuksien heikkenemiseen. Ennustettavuus edistää nopeaa reagointia kannansuojelun näkökulmasta. Missä SVK menee. SAIMAANNORPPA VÄITÖSTUTKIMUS: Saimaannorppa on herkkä häiriöille talvella Saimaannorppakanta on saavuttanut 400 yksilön rajan, mutta ilmastonmuutos ja ihmistoiminta uhkaavat yhä uhanalaista populaatiota. Itä-Suomen yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa selvisi, että noin kolmasosa Saimaan rannoista on norpan pesinnälle huonosti soveltuvaa aluetta rantarakentamisen vuoksi. Pesälaskentoihin ja lähetinseurantatietoihin perustuen ilmenee myös, etteivät naaraiden lisääntymisaikaisten elinpiirien ydinalueet risteä toistensa kanssa
VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 7.4. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö puh. 3. KALASTONHOITOMAKSU 2020 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä 1 24.1. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi 74 2 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 2. 29.5. 4 14.8. 5 9.10. 3 29.5. MAKSAMINEN 1. 6 4.12. Vieheet lohen vetouisteluun Siikaa soutaen Vinkkejä lajikalastukseen Lähikalastuspaikkana Turun Aurajoki Ahvenen kesäinen rantakalastus Kuva: Jaana Vetikko. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa. LEHDET 2020 Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. 2 27.3. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi 3 / 2020 ilmestyy 29.5
Uusi ulottuvuus ja jännitys, joka vie pilkille uudestaan ja uudestaan! Element pilkkikalastussarja saatavissa optiona. Element HV on mahdollista varustaa myös pilkkijäille, joko pelkällä pilkkianturilla tai anturin, akun ja laturin sisältävällä kassilla. VKO. Terävimmät vedenalaiset näkymät tarjoava HyperVision™ 1,2 megahertsin kaikuluotainteknologia parantaa DownVision-, SideVisionja RealVision 3D -kuvantamistarkkuuden aivan uudelle tasolle. 6 414886 500440 20002 PAL. /element-series/element-hv IKKUNA PINNAN ALLE Element™ CHIRP kaikuluotain/GPS-sarja tuo käteesi valttikortit kalojen löytämiseen ja pyydystämiseen. 2020 – 22 650044 – 2002 Lisätietoja raymarine.. Erotat rakenteet, kasvillisuuden ja kalat uskomattomalla selkeydellä. 220 x 280 Element Vapaa Ajasn Kalastaja Finland (20-0357-MAR).indd 1 220 x 280 Element Vapaa Ajasn Kalastaja Finland (20-0357-MAR).indd 1 19/02/2020 07:57 19/02/2020 07:57