Vapaa-ajan Kalastaja 2/2025

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.

2 • 2025 KALASTUKSEN PUOLESTA 9,90 € KOSKI KALASTUS haltuun Miksi kalat kasvavat tai eivät. Suurkalat 2024 Kalapaikkana HUOPANANKOSKI Meritaimenen kalastusta Pohjois-Norjassa Millainen on hyvä kahluukenkä?
Vuosittain järjestämme kymmeniä leirejä, satoja koulutapahtumia ja kerhoiltoja, ja tarjoamme lapsille ja nuorille mahdollisuuden päästä mukaan kalastusharrastuksen pariin. Koulutuksia järjestetään vuosittain monista eri aiheista. KA IKK IEN Vapaa-ajankalastajien TAPAHTUMAKALENTERI vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITA tapahtumasi! TAPAHTUMAKALENTERI on tarkoitettu SVK:n, sen jäsenseurojen, piirien ja yhteisöjäsenten tapahtumille.. Tutustu myös kursseihin, joissa pääsee oppimaan kalastustaitoja! Tule FISUUN! Tule OPPIMAAN! Tule KISAAMAAN! Halusit sitten haastaa itsesi, testata omia taitojasi ja viihtyä kaveriporukassa tai kilpailla tosissaan tavoitteena maajoukkueen edustuspaikka, meiltä löydät itsellesi sopivan tason, sarjan ja muodon kilpailla. Monipuolinen koulutustarjonta tukee seurojen ja piirien toimintaa. vapaa-ajankalastaja.fi/tapahtumat Tiedot tulevista tapahtumista löydät Vapaa-ajankalastajien tapahtumakalenterista: LÄHDE kalaan! Suomen Vapaa-ajankalastajilta saat tietoa kaikkeen kalastukseen liittyvästä, olitpa sitten aloittelija tai jo kokeneempi kalastaja
5 Pääkirjoitus 7 Pärskeitä MAALISKUU 2025 Sisällys 16 Kalapaikkana Huopanankoski 70 Ahven katiskasta herkkusuiden pöytään 74 Lohijoella-runo 8 Koski haastaa kalastajan 24 Millainen on hyvä kahluukenkä. 75 Suomi voitti joukkuemestaruuden PM-kisoissa 62 Nuorten tärpit 36 Ulkomaat Meritaimenen kalastusta Pohjois-Norjassa 42 Tutkittua Vapaa-ajankalastus ja yhteinen terveys 44 Uutuudet 46 Henkilöuutiset 47 Ennätyskalauutisia 48 Suurkalat 2024 52 Miksi kalat kasvavat tai eivät?. 57 Historian havinaa 58 Pihistelijän välineet Kivijigi 60 Kalaherkut Marsalkan seljanka 66 Kirjat 68 Seurat esittelyssä Raahen Urheilukalastajat 28 Vavan varressa Tommi Liimatainen 31 Urpo Uppoperho 32 Perhonurkka Kolme hyvää pinturia dry dropperiin 34 Lääkärin määräyksestä Meritaimenperhoja Itämerelle 76 Suomen morrijoukkueen taistelu MM-hopeasta 78 Pilkki12-kilpailussa jälleen senttipeliä ja hienoja saaliita 80 SM-onki kesäkuussa Seinäjoen Kyrkösjärvellä VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 3
Kuva: Jaana Vetikko. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 0500 440 923 Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 040 840 0681 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. ULKOASU JA TAITTO ULKOASU JA TAITTO Heidi Niemi KIRJAPAINO KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 KA NS IKU VA : PIE TA RI SIP PO NE N AIK AK AU SM ED IA RY :n JÄ SE N JA KE LU NO IN 29 00 KA PP AL ET TA IL M ES TY Y 5 NU M ER OA VU OD ES SA Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto ja Vesa Vaarama. 050 577 4656 KOORDINAATTORI Johanna Antila (Velkua), puh. 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. 050 573 9332 VIESTINTÄKOORDINAATTORI Tintti Drake (Kuopio), puh. Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajat edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. TOIMITUS TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT 4 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö, puh 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. 040 586 8089 KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi TOIMITTAJA TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 0400 946 968. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. TILAUKSET TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 JÄRJESTÖASIANTUNTIJA: Pekka Lehdes (toimisto), puh. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen ja käyttäminen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. 050 576 3302 TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 597 4933 JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista painotai muista virheistä. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. 050 576 3302. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi KUSTANTAJA KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh
Kuva: Jaana Vetikko. Monien kuntien lupakäytännöt ovat valitettavasti jääneet ajastaan jälkeen, mikä saattaa hankaloittaa uusien harrastajien mukaantuloa. Samalla ne tukevat matkailua lisäten kunnan vetovoimaa. LAITURIT ovat ehkä keskeisin lähikalastuksen palvelurakenne. Kalastuslupakäytännöt ovat keskeinen osa kalastuskulttuuria, ja niiden selkeys sekä helppous vaikuttavat suoraan harrastuksen houkuttelevuuteen. Esimerkiksi kuvassa oleva Haukivuoren venelaituri on avoinna ympäri vuoden mahdollistaen myös mm. Lähestyvät kuntavaalit tarjoavat oivan tilaisuuden nostaa keskusteluun lähikalastusmahdollisuuksien parantamisen ja merkityksen hyvinvoinnille. Lähikalastuspalvelut kuntoon -oppaaseen voi tutustua vapaa-ajankalastaja.fi-sivujen kirjastossa. MAALISKUU 2025 JAANA VETIKKO Pääkirjoitus LÄHIKALASTUS kuntien hyvinvoinnin ja virkistyksen yhtenä tukipilarina Kalastus on suomalaisille rakas harrastus, joka yhdistää ihmiset luontoon ja edistää niin fyysistä kuin henkistä hyvinvointia. Hyvin hoidetut lähikalastuspaikat ja -palvelut tarjoavat kuntalaisille paitsi mahdollisuuden omatoimiseen kalastukseen, myös yhteisöllisiä elämyksiä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 5. Niille pääsyä ei tulisi estää turhaan. Laitetaan lähikalastuspaikat ja -palvelut kuntoon! . Suomen Vapaa-ajankalastajat julkaisi alkuvuodesta ”Lähikalastuspalvelut kuntoon” -oppaan, joka tarjoaa kunnille ja päättäjille tietoa siitä, kuinka lähikalastuskohteita voidaan kehittää helposti saavutettaviksi ja houkutteleviksi kaikille ikäryhmille. Kaupungistumisen ja kiireisen arjen keskellä lähikalastus tarjoaa matalan kynnyksen mahdollisuuden irtautua arjesta, virkistäytyä ja nauttia kotiseudun vesistöistä. nuorten kalastustapahtumat ja eläkeläisten onkikilpailut. Nyt on aika haastaa päättäjät ottamaan kantaa lähikalastuspalveluiden kehittämiseen ja varmistamaan, että kaikilla on mahdollisuus nauttia kalastuksesta helposti ja esteettömästi omassa lähiympäristössään. Lähikalastus ei vaadi isoja investointeja, vaan pienilläkin toimenpiteillä, kuten kulkuyhteyksien parantamisella, turhien esteiden poistamisella ja selkeillä opasteilla, voidaan merkittävästi parantaa alueiden saavutettavuutta ja käyttömukavuutta. On tärkeää, että kunnat päivittävät kalastuslupajärjestelmänsä vastaamaan nykypäivän tarpeita, esimerkiksi tarjoamalla monipuolisia lupia sekä sähköisiä lupapalveluita
Haluamme olla Suomen vaikuttavin kalastusperhe toimimalla yhdessä paremman kalastuksen puolesta. l Jäsenlehti Vapaa-ajan Kalastaja ilmaiseksi (5 nroa vuodessa) l Etuja ja alennuksia mm. VAIN 45 € VUOSI LIITTYMISLAHJANA erikoisvärinen viehe.. SVK:N JÄSENENÄ saat Suomen parhaan kalastuslehden ja paljon muita rahanarvoisia jäsenetuja: Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT LIITY SINÄKIN Me olemme jäseniä Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen mm. . majoituksista. Tutustu: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Suomen Vapaa-ajankalastajat – Yhdessä paremman kalastuksen puolesta VAPAA-AJANKALASTUS tuo harrastajalleen iloa, elämyksiä, kavereita ja terveyttä. Tunnus 5001884 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Vapaa-ajankalastajat maksaa postimaksun LIITYN SVK:N JÄSENEKSI Nimi Osoite Puhelin Sähköposti Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 euroa (voit valita korkeintaan kaksi) : Syntymäaika Nuorisotoiminta Lisätietoa: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Haukitehtaat Vastuullinen kalastus Naistoiminta Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi. Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointija myyntiviestejä. Perustehtävämme on mahdollistaa tämä neuvonnan, edunvalvonnan ja kattavien palvelujen avulla sekä työskentelemällä kestävien kalakantojen ja puhtaampien vesien puolesta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. l Pääsy jäsenien omalle Extranet-sivustolle, josta löydät Vapaaajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta hyödyllistä. l Edullisempi hinta osallistuessa vapaa-ajankalastajien tapahtumiin
Kilpailutilanteet jäävät päähän pyörimään ja niitä reflektoimalla kehittyy niin ikään. Ja miettikää sitä meininkiä, kun eteläafrikkalaisten joukkue laulaa Suomen joukkueen tunnusbiisiä Mon Chériä aamuyöllä raskaan kisaviikon päätteeksi! Seuraavat naisten MM-kisat käydään USA:ssa heinäkuussa. Suomen maajoukkue valitaan naisten SM-kisojen ja yleisten karsintakilpailujen kautta. On hallittava useita eri tekniikoita ja osattava kalastaa eri kalalajeja. On todella upeaa saada kilpailla maailman parhaiden naiskalastajien kanssa samoilla vesillä. Mutta toki hommassa oleellista on kilpailemisen palo, joka saa adrenaliinin kohisemaan suonissa. Kilpakalastuksessa on tärkeää päästä kalastamaan annettu alue mahdollisimman tehokkaasti. Menestyvä kilpakalastaja voi lähteä kalastusvaellukselle ilman tonnikalapurkkeja, sillä kalaa kyllä yleensä saa. TERVEISIÄ KILPAKALASTUKSEN KANSAINVÄLISILTÄ KISAKENTILTÄ Pärskeitä AINO HYNNÄ O VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 7. Pitkien talvien aikana ärsytetyt suomalaiset jokiveturit ovat varmasti vaarallisia vastuksia. Kisareissut ovat masokistimatkoja, joita pystyy fiilistelemään kunnolla vasta, kun urakka on ohi. Kilpakalastuksessa menestyminen vaatii kalastajalta monipuolisuutta. Hyödyksi on, että kisailija osaa itse sitoa tarvittavat ottipelit kisavesille. Ensimmäiset EM-kisat kalastimme Puolassa 2016, jolloin ei vielä ollut erikseen naisten MM-kisoja. Ylimääräistä joukkueen jäsentä käytetään muiden kilpailijoiden jeesaamiseen tai vakoilutehtäviin. Tunnelma sen sijaan on näissä karkeloissa loistava – naiset kisaavat hymy huulessa, mutta täysillä. Nykyisin naisten MM-kisat pidetään joka vuosi. Ja se on selvää, että hopeaa lähdetään kirkastamaan toden teolla. Vedessä liikkumisessa pituudesta on etua, joten tässä suhteessa keskimittainen kainaloihinsa asti kahlannut nainen alkaa olla kiipelissä tilanteessa, josta keskimittainen mies pystyy vielä tehokkaasti kalastamaan ja myös etenemään. Aamupala ja lounas pitää useimmiten pakkosyödä, jotta jaksaa kalastaa kolmen tunnin settinsä. Viime MM-kisoissa Tshekeissä jokaisella mitalimaalla oli haastavilla järvisektorilla puskajussi jos toinenkin kiikaroimassa pelimerkkejä maannaisilleen. Pitää osata kalastaa veneestä, rannalta, kosken kuohuista ja pusikoiden keskeltä. Kalastuspaikat vaihtelevat paljon ja kisasektoreita on erilaisissa vesistöissä virtaavasta vedestä seisovaan veteen. MM-kisoissa kalastava joukkue on viisihenkinen, mutta useimmilla mailla on myös varakalastajia, joita voidaan käyttää tarvittaessa toisen kalastajan tilalla. Kilpakalastajan pitää olla hyvässä fyysisessä kunnossa, sillä aikapaineessa kalastaminen vaatii ripeyttä ja aivot eivät (eivätkä mielellään myöskään siimat) saa mennä solmuun sen vuoksi, että kunto ei kestä. Jos pääset kahlaamaan metrin pidemmälle kuin vastustajasi, pääset käsiksi kalastamattomaan veteen ja näin ollen useimmiten myös koukuttamattomiin kaloihin. Tuo kisa jää finanssisyistä meiltä välistä. Eli toisin sanoen jäätävä stressi koko ajan. Myös taktiikkapuoli nousee tärkeään rooliin, kun kisataan parhaista sijoituksista. Ja jos joukkueen taloudellinen puoli on kunnossa, täydennetään iskuryhmää erillisellä kapteenilla sekä mahdollisesti myös managerilla. len ollut Suomen naisten perhokalastusmaajoukkueen matkassa sen perustamisesta lähtien. Kisaviikko on niin jännittävä, että miltei koko aamupäivän ennen kalastusta on fyysisesti huono olo. Kun lykätään kerta toisensa jälkeen haastavaan ja itselle uuteen paikkaan kalaan, kehittyy väkisinkin paremmaksi kalastajaksi. Sen sijaan katseet ovat jo Norjan 2026 MM-kisoissa. Itselläni on tapana viettää aina säännöllisesti hiljainen hetki norjalaisen harjuksen muistolle, joka karkasi haavin vanteelta ja vei mennessään henkilökohtaisen MM-pronssimitalini. Arvelisin, että sidoin itse likimain 300 perhoa viime MM-kisoja varten. Suomi-naiset ovat maailmalla tunnettuja jokivetureja, joiden kahlaaminen on maailmanluokkaa
KOSKIKALASTUS MONISSA koskikalastuskohteissa on kova pyyntipaine. TEKSTI JA KUVAT: JARI TUISKUNEN KOSKI haastaa kalastajan 8 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. KOSKIKALASTUKSESSA ei elektroniikkaa voi juurikaan hyödyntää
PURONIERIÄ on kaunis ja maukas lohikala, jota tavataan varsinkin Kemijoen latvoilla, mutta paikoin Etelä-Suomessakin. KALAT ovat suosituissa koskikohteissa koulutetumpia. MUISTA varata mukaasi kumihavashaavi. KOSKI haastaa kalastajan Oman kosken opetteluun kannattaa uhrata aikaa . Haitallisena vieraslajina sen voi ottaa ruoaksi hyvällä omallatunnolla. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 9
Vielä mielenkiintoisemmaksi elämä muuttuu, kun heittää vieheen virran pyörteisiin. Järvillä ja merellä saamahenkilöiden veneissä on usein monenlaista elektroniikkaa, jonka avulla apajat löytyvät vääjäämättä, kunhan niiden etsimiseen uhrataan tarpeeksi aikaa. Molemmat kannattaa varmasti kalastaa, mutta monttu vellovan veden keskellä on kesälämpimillä todennäköisempi lymypaikka. Tyhjien reissujen todennäköisyys pienenee, kun ”oman koskensa” opetteluun ONKO kala kuohussa vai tyynemmällä niska-alueella. Kun vielä tiedostetaan, että monissa kohteissa pyyntipaine on melkoisen kova ja kalat siksi tavallista koulutetumpia, ei ihme, että monet joutuvat poistumaan kotimatkalle köykäisin saalisrepuin. 10 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. PYRI aina löytämään virranosista monttuja. Sitäkin aina ripaus tarvitaan, mutta menestyksen juuret ovat huomattavasti syvemmällä. KOSKEN loppuliuku on yleensä erinomainen apaja kesäiltoina. Koskikalastus kuuluu niihin vapakalastuksen lajeihin, joissa saalismenestys perustuu pitkälle omaan osaamiseen. Ikuisuuskysymykseen on etsitty vastauksia kautta aikain, eikä ongelman ratkaisuksi riitä pelkkä kalaonni. KOSKIKALASTUS on mahdollista myös talvella, jos virta vain on auki ja kalastussääntö sen sallii. Sen sijaan koskilla ei elektroniikkaa voi juurikaan hyödyntää, joten kalat pitää löytää perinteisesti virtaa tulkiten ja kulloinkin otollista viehettä oikealla tavalla tarjoten. M iksi toinen saa kalaa ja toinen ei. . Virtaava vesi on elementti, jota jaksaa katsella kuin nuotiossa loimuavaa tulta konsanaan. Kala toki edelleen päättää, haluaako se naamansa eteen tiputettuun vieheeseen puraista vai ei, mutta mahdollisuudet puraisuun moninkertaistuvat
Väkäsetön koukku auttaa. KOSKEN loppuliuku on yleensä paikka, josta lohikalojen ohella kuhat, ahvenet ja vaikkapa säyneet löytyvät. Erinomainen apaja etenkin kesäiltoina. Sillä tarkoitetaan kykyä ymmärtää virran käyttäytymistä, sen syvyyssuhteita sekä kalojen todennäköisimpiä olinpaikkoja. VAELLUSKALOJEN nousu pysähtyy voimalapatoihin, joten padon alle saattaa kertyä huomattavia kalamääriä. Varsinkin lohikalat ovat herkkiä vääränlaiselle käsittelylle, joten esimerkiksi pönökuvien ottaminen vapautettavista yksilöistä alkaa jo olla lain harmaalla alueella. Kalaa ei kuitenkaan saa pitää, vaan se on laskettava kuolleenakin veteen takaisin. Mikäli toisin menettelee ja siitä kiinni jää, voi seurauksena olla sakon lisäksi usean tuhannen euron korvausvaatimus. Tällainen kala tulisi päästää koukusta mielellään kuiville nostamatta ja mahdollisimman vähän vahinkoa tuottaen. Mutta jos ”laiton” kala on niin vahingoittunut, että sen selviäminen on epätodennäköistä, se pitää tappaa. Usein tällaisissa paikoissa kalastus on kielletty, mutta Nokian Siuronkoskella se on mahdollista. Pyri aina löytämään koskesta tai koskea loivemmista virranosista monttuja. Aivan liikaa onkin joutunut katselemaan sätkiviä saalispusseja ja rantatörmällä henkitoreissaan loikkivia kaloja. Jokainen voi myös tykönänsä miettiä, onko esimerkiksi luonnonvaraisen taimenen koskikalastus ylipäätään järkevää, vaikka sitä pyydä ja päästä -menetelmällä tehdäänkin. . käyttää aikaa, eikä lannistu, vaikka tulokset antavat odottaa. ISOT siltapilarit ja kivien katveet muodostavat kaloiille mieluisia paikkoja. Vastuullisuus Vastuullisesti koskella Vuoden 2024 alusta kalastuslakiin saatiin tervetullut uudistus, jonka mukaan saalis on lopetettava nopeasti ja mahdollisimman kivuttomasti. Pikkupuroissa syvänteet ovat aivan avainasemassa. . Kun vielä tiedostamme, että kalojen suosikkipaikat vaihtelevat veden lämpötilan ja korkeuden mukaan, on parhaiden ottipaikkojen esitteleminen sanallisesti haastavaa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 11. Koskia on hyvin monenlaisia alkaen puromaisista liruista suuriin raivoaviin pärskykoskiin ja kaikkiin niiden välimuotoihin. Tässä kuitenkin muutamia suuntaviivoja. KOSKENLUKIJAN AAKKOSET Osaavan koskikalastajan tärkeä työkalu on koskenlukutaito. ETENKIN pikkupuroissa syvänteet ovat avainasemassa. Niihin varsinkin isommat kalat mielellään asettuvat. Muista ainakin varata mukaasi kalaystävällinen kumihavashaavi. Toivottavasti myös seuraavilta riveiltä löytyy vinkkejä saalisonnea parantamaan. Tämä taito antaa paljon paremmat eväät saaliin saamiseen kuin vieheen randomviskominen, vaikka toki jälkimmäiselläkin taktiikalla joskus onnistuu. Isot koskikivet tai vaikkapa siltapilarit muodostavat huopeisiinsa katveita, joissa kalat voivat pysytellä ilman suuria ponnisteluja. Kirkkaassa vedessä syvänne erottuu ympäristöään tummempana, sameassa sen keksii parhaiten yläpuolelle muodostuvasta tasaisemmasta virrasta eli peilistä. Tappovaatimus ei kuitenkaan koske kaloja, jotka laki vaatii vapautettavaksi esimerkiksi alamitan, rauhoitusajan tai uhanalaisuuden vuoksi
Veden lämpötila otettakoon huomioon siten, että kylmässä kalat viihtyvät keskimäärin heikompien virtausten alueella, kun taas kesäkuumilla ne majoittuvat todennäköisemmin kosken hapekkaisiin kuohuihin. Erityisesti kalat pitävät siitä, että virta kuristuu nieluksi ennen koskeen syöksymistään. Muussa tapauksessa parin gramman hauli perhon yläpuolella antaa tarvittavan upotuksen. Koskien niskat, varsinkin jos ne ovat suhteellisen syviä, ovat ehdottomia hotspotteja. Kätevä joskin meillä harvemmin käytetty menetelmä. Niiden idea on periaatteessa sama kuin spinflugan eli mahdollistaa kevyen vieheen eli useimmiten perhon heittäminen pitkälle ja uittaminen halutussa syvyydessä. Kala saattaa piileksiä niin kiven etukuin takapuolella ja sivullakin. Kohon annetaan ajelehtia virran mukana mahdollisimman vapaasti samalla seuraten tärppejä. Pikkuviehetarjoilun vaihtoehtoja Kalastuspaine on kova. Tulvavesi puolestaan ajaa kaloja lähemmäs seesteisempiä rantoja, kun taas matalalla vedellä heikon virtauksen vallitessa ottipaikat ovat huomattavasti keskemmällä jokea. Siis siellä, missä on luultavimmin syvempää. . Vieheitä lentää ristitulessa kohti monttua, jossa lymyää lohi jos toinenkin. 12 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Perhojen ohella erittäin tehokkaita ja edullisia vieheitä ovat pienet 3-5 cm kalatai toukkajigit painottamattomaan yksihaarakoukkuun pujotettuna. Jos valitset vieheeksi painotetun liitsin, ei erillistä siimapainoa tarvita. BOMBETTE: Bombeteksi kutsutaan heittopainoja, jotka muodoltaan muistuttavat onkijoiden käyttämiä kilpakohoja, mutta ovat painotettuina eri nopeuksilla uppoavia. PADOT ovat takuuvarmoja ottipaikkoja. VIEHEEN pienentäminen voi auttaa kosken ronkeleille kaloille. Kaikenlaiset padot, joko luonnon tai ihmisen rakentamat, ovat takuuvarmoja ottipaikkoja hidastaessaan tai jopa estäessään kalojen vaelluksen. Jalokaloille eivät yli 20 asteen lämpötilat ole kuitenkaan enää otollisia, ja joillakin koskilla luvanmyynti keskeytetään lämpimimmäksi ajaksi. Tällaisiin paikkoihin voi kertyä huomattavia määriä niin pikkukaloja kuin niitä himoitsevia petojakin. Vieheinä käytetään mikrojigejä, jotka voivat olla jopa vain sentin parin mittaisia pujotettuna gramman parin painopäähän, esimerkiksi volframimormyskaan. PIENIKIN viehe voidaan saada kaukana tai syvällä olevien kalojen ulottuville käyttämällä painoja, heittokohoja tai bombetteja. Kuitusiiman päähän kannattaa laittaa esimerkiksi 0,20-millinen fluorihiilitapsi. Tarjoilu HEITTOKOHO: Tämä pieni ja halpa kapine avaa kalastukselle uudet ulottuvuudet oikein käytettynä. Ylävirtaan heitettäessä siimaa kelataan sisälle sen mukaan, että tuntuma kohoon säilyy. Suosi värikkäitä eli helposti erottuvia kohoja. Kaikkiin epätavallisiin liikahduksiin vastataan vastaiskulla. Yleensä kalastus on kielletty voimaloiden yläja alapuolella, mutta ellei, siitä kannattaa ehdottomasti kokeilla. MIKROLIGHT-KALASTUS: Tässä lajissa käytetään erittäin kevyttä vapakalustoa ja ohutta, 0,04-0,06 millin kuitusiimaa. Usein tärppääjä on pohja, mutta toisinaan kalakin. Tosin kelluviakin bombetteja löytyy. Seuraavassa vinkkejä, kuinka pikkuvieheenkin saa toimitettua sinne missä kalat ovat. Moni istukas on jo viimeiseen kiusaukseensa langennut ja jatkaa elämää enää pyytäjänsä kalajutuissa. Parinkymmenen sentin painotapsi rakennetaan yleensä T-leikariin metrin puolentoista päähän vieheen etupuolelle. Avainasemassa on vieheen pienentäminen ja siiman ohentaminen. Uppokiven löytää sameastakin vedestä sen alapuolelleen nostattamista pintapyörteistä. Voi myös päästää siimaa kelalta ja laajentaa pyyntialuetta entisestään. SPINFLUGA: Ruotsalaislähtöistä termiä kantaa menetelmä, jossa perho tai muukin viehe saadaan kulkemaan pohjan tuntumassa käyttämällä upotusapuna lyhyttä sivutapsia metallipainoineen. Heittokohon avulla voi esimerkiksi pientä liitsiä tai muuta perhoa tarjota hyvinkin etäällä oleville kaloille, koska painava mötikkä lentää riittävän jämäkällä vavalla todella kauas. On kuitenkin loputon joukko kikkoja, joilla voi yrittää ronkelikkoja narrata. Kun paino valitaan sopivaksi, viehe kulkee lähellä pohjaa, muttei kuitenkaan tartu sinne ainakaan liian helposti. Myös pienet liitsit toimivat mikrojigailussa. Kiinnitä kohon alle pätkä siimaa, jonka uskot ulottuvan lähelle pohjaa kalapaikassasi, metri puolitoista usein riittää. Jäljelle on jäänyt viisaimpien ja onnekkaimpien joukko, jota ei enää helpolla huiputeta
OIKEA KELLONAIKA: Aamu ja ilta, keskikesällä valoisa yökin toimivat usein keskipäivää paremmin. TULVIVA vesi ajaa kaloja yleensä kohti seesteisempiä rantoja. . . SÄÄ: Otollinen sää koskireissulle voi olla vaikkapa sade, jolloin muut eivät ole viitsineet paikalle lähteä. Vinkit Saalista odotettavissa . LEVEILLÄ virroilla pitkät heitot saattavat olla menestyksen salaisuus. OTTIPAIKAN RAUHOITTUMINEN: Jo tunninkin tauko viehepommitukselta saattaa aktivoida kalan. Sameassa vedessä näkösyvyys voi olla vain joitakin kymmeniä senttejä, pahimmillaan muutamia senttejä, joten kalat eivät pysty näkemään viehettä kaukaa. NÄKÖSYVYYDELLÄ MERKITYSTÄ Jos kuuluu ottipaikan löytäminen avainasioihin, myös oikeanlaisen vieheen uittaminen sinne pyytävällä tavalla kysyy tietotaitoa. KIRJOLOHI on tavallisin koskisaalis EteläSuomessa ja viiden sentin Räsänen yksi suosituimmista vieheistä sen pyytämiseen. Kirkas vesi puolestaan antaa kalalle mahdollisuuden havainnoida myös pinnalla kulkevia vieheitä, joten täsmäuitto naaman eteen ei ole yhtä oleellista. Kehnoin tilanne on virran lähes seisahtuessa, mutta ei tulvajuoksutuskaan yleensä toivottava ole. . . Kannattaa kiinnittää huomiota veden kirkkauteen. RAUHOITUKSEN PÄÄTTYMISPÄIVÄ: Ensimmäinen joulukuuta on ”varma” ottipäivä niillä koskilla, joilla rauhoitusta on vietetty. Ja vaikkei sameus suurempia näköesteitä asettaisikaan, pohjan lähelle on usein hyvä päästä silti. Toisaalta kirkkaissa . Muista tosin, että monet kosket ovat kiinni kuturauhoituksen vuoksi ajalla 1.9.-30.11. TAUKO viehepommitukselta saattaa aktivoida kalan. Samasta syystä varhaisaamut ovat usein antoisia, jos ottipaikat pääsee ensimmäisenä korkkaamaan. . VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 13. Oikopolku saalisonneen on tietysti kysyä vinkkejä kokeneemmalta kaverilta tai katsella, missä ja ennen kaikkea minne osaavat onkijat vieheitään heittävät ja miten niitä uittavat. . Huonoissa näkyvyysolosuhteissa viehe kannattaa siis uittaa pohjan tuntumassa, mahdollisimman läheltä kalan olinpaikkaa. MONET virtavedet ihminen on muokannut kauas luonnontilasta, mutta se ei välttämättä estä kaloja ja kalastajia viihtymästä. OIKEA VUODENAIKA: Lohikaloille viileän ja kylmän veden aika eli kevät ja syksy. HYVÄ VIRTAUS: Monia koskikohteita säännöstellään siten, että virtaus muuttuu jopa päivittäin. . Muuttuvan virtauksen hetki aktivoi usein kaloja laittaen ne vaihtamaan olinpaikkojaan. Kuha ja ahven nappaavat paremmin veden lämmettyä yli 10 asteeseen. Toki niillä on muitakin aisteja, jotka toimivat näkyvyydestä riippumatta, mutta näköaisti on silti monien päiväaktiivisten petojen saalistuksessa tärkeä
Kymmenen senttiä alkaa olla maksimimitta esimerkiksi taimenille, lohelle ja varsinkin kirjolohelle, ja silloinkin vieheen tulisi . Hyvä ulottuvuus avaa samalla vähän häirittyjä ottipaikkoja, joista kalojen narraaminen on helpompaa. Jos se ei siihen omin avuin kykene, pitää käyttää apupainotusta. Tässä uhriksi joutunut harjus. Vieheen tulee kulkea riittävän syvällä, usein pohjan lähellä. olla malliltaan solakka. Kalastusta yleensä myös valvotaan huomattavasti paremmin kuin järvillä ja merellä. Luvat olosuhteissa myös vieheen ”väärä” malli, väri, uinti, koko sekä liian paksu siima, kiharainen peruke ja muut epämieluisat yksityiskohdat aiheuttavat herkemmin hylkäystuomion. SÄRJEN sukuinen turpa on haksahtanut lohivieheeseen. Kelluvia vieheitä löytyy etenkin vaapuista. Tietoja luvista ja niiden myyntipaikoista löytyy helposti kosken nimeä googlettamalla. MYÖHÄISsyksyllä tai talvella vieheeseen nappaavat lohet ja useimmat taimenet ovat niin sanottuja talvikkoja, jotka pitää laskea pois. PIENET muikun malliset vaaput, kuten Rapala Countdown, kelpaavat kaikenlaisille koskikaloille. Yhteenvetona: Kirkkaissa vesissä itse viehe merkitsee enemmän, sameissa taas sen oikeanlainen tarjoilu. 14 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Samalla on syytä tutustua kosken kalastussääntöihin, kuten esimerkiksi saaliskiintiöön, sallittuihin kalastusvälineisiin ja lupa-alueeseen. Kuhille ja etenkin hauille voi toki kookkaampaakin evästä esitellä. . KIRKKAISSA vesissä vieheen yksityiskohdilla on enemmän merkitystä. . OIKEA VIEHE OIKEAAN TILANTEESEEN Aiheesta nimeltä ottivieheet ei voi välttyä tällaisten juttujen yhteydessä. Vieheen uinnin pitää kestää kosken virtauksia. Vieheen toimiminen edellyttää muutamia ominaisuuksia, joista yhdenkin puuttuminen saattaa romuttaa tärppitoiveet. Tavallisemmin jalokalojen koskivieheet ovat kuitenkin pituusluokkaa 3-8 senttiä. Nuorille on usein tarjolla lupia puoleen hintaan. Tietynlaisissa tilanteissa kelluvuus on avainominaisuus. Jos kalastetaan leveää virtaa, heittopituudella saattaa olla ratkaiseva merkitys. Ellet saa viehettäsi lentämään kalojen näkösektoriin, jäät vuorenvarmasti saaliitta. Varsinkin vaapuissa on paljon sellaisia, joita ei vuolaissa virroissa voi juuri käyttää. Useimmiten luvan voi maksaa myös netissä. HARJUKSEN paikkauskollisuus tekee siitä erittäin haavoittuvan kalastukselle. Tuhansia erilaisia uittaneena voin kuitenkin sanoa, että kalan saattaa saada todella monen nimisillä ja mallisilla uistimilla. ”Ainoaa oikeaa” viehettä ei ole olemassakaan, mutta paljon toki sellaisia, joiden saalisodote ei ole koskilla kummoinenkaan. Kun ottipaikka on heitonkantamattomissa alavirran puolella, kelluvan vaapun voi laskettaa sinne virran mukana ilman pohjaan tarttumisen riskiä ja saada kaukokala satimeen. Vuosilupa on paljon kalastaville edullisin vaihtoehto, jos sellainen on tarjolla. Ensinnäkin vieheen koon on oltava tavoiteltavan kalan ruokailutottumuksiin nähden järkevä. Niiden paikka on seisovissa vesissä. Tästä lisää myöhemmin. Luvat kuntoon Koskikalastuksessa tarvitaan valtion kalastonhoitomaksun (18-69-vuotiaat) lisäksi yleensä paikkakohtainen lupa, jonka hinta on useimmiten noin 15-25 euroa vuorokaudessa, mutta joissakin vapakiintiökohteissa huomattavasti kalliimpikin
Myös lohen pyyntiä koskevat tiukat rajoitukset, joihin pitää tutustua ennen kalastamaan ryhtymistä. Särkikaloista toutain on kohonnut monen eteläsuomalaisen koskikalastajan suosikiksi vahvistuneen kannan ansiosta. Eteläsuomalaisille tunnetuin kohde on Kotkan Kymijoki, jossa parhaat tärppimahdollisuudet ovat loppukesällä ja syksyllä. Myös säyne ja etelärannikon joissa turpa kasvavat kookkaiksi ja nappaavat halulla vieheisiin. Tavallisin lohikalasaalis eteläsuomalaisissa joissa on onkikokoisena istutettu kirjolohi, viljellyistä lajeista halvin ja helpoimmin saatavilla. www.laplapshop.fi laplap@laplap.fi Monesti hyvä ajatus lämpimään päähän johtaa parhaaseen lopputulokseen! Yhteistyössä LapLap Oy KIITOS JA ONNEA Suomen pilkkimaajoukkue – 10 % alennus verkkokaupassamme Koodi voimassa toukokuun loppuun. . Lapissa, jossa taimenkannat ovat vielä kohtuulliset, on luonnontaimenenkin ottaminen eräksi määrätyin reunaehdoin mahdollista. Sen sijaan vieraslaji puronieriää jopa suositellaan kalastettavaksi mahdollisimman paljon. Merilohi saattaa koetella koskikalastajan välineiden kestävyyttä muutamissa rannikkomme lohijoissa. Näitä lajeja ei vielä uhanalaisiksi lueta, mutta erilaiset paikkakohtaiset säädökset niitäkin koskevat. TAIMENEN saajan tulee tietää, voiko saaliin ottaa vai pitääkö se vapauttaa. Varsinkin keskikesän hämäräaika on kuhan pyynnille otollista. POIKASAUNOO -koodilla. Eikä koskikalastaja välttyne myöskään ajoittaisilta haukikontakteilta. Mutta ellei ole varma asiastaan, taimen kannattaa aina päästää vapaaksi. Muista lohikaloista harjus ja siika ovat potentiaalisia koskikalastuskohteita varsinkin Lapissa, mutta paikoin etelässäkin. Varsinkin lämpimään vuodenaikaan kuha ja ahven ovat mielekkäitä kohteita, sillä ne hakeutuvat halukkaasti virtoihin saalistamaan niihin pakkautuvia pikkukaloja. KOSKIKALASTAJAN VASTAPELURIT Koskilta voi narrata monia muitakin lajeja kuin lohensukuisia, vaikka jälkimmäiset varmasti useimmilla pääkohteena ovatkin. Jopa yli viisikiloiseksi kasvava petosärki on haastava huijattava ja voimakas vastus siiman päässä. Painoltaan istukkaat ovat tavallisesti vajaasta kilosta puoleentoista, mutta monikiloisiakin saatetaan joskus areenalle laskea. Monilla koskilla taimenen tappaminen on kokonaan kielletty, mutta toisilla rasvaeväleikatun eli istutetun saa ottaa mittarajan (usein 50 cm) ylittyessä. KUHAA, AHVENTA JA SÄRKIKALOJA Koskilta kannattaa tavoitella myös monia muita kalalajeja. Paras aika suurtoutainjahdille on toukokuussa. Koska puhutaan erittäin uhanalaisesta lajista, on kalastussääntöihin syytä tutustua tarkoin. Taimenesta tavataan meri-, järvija puromuotoa riippuen kalan kasvuympäristöstä. Rasvaevä tai sen puuttuminen on avainasemassa
HUOPANA kuuluu edelleen maamme taimenkoskien ykköskaartiin. KOSKESTA nousee 70 sentin rajan ylittäviä suurtaimenia vuosittain. KALAPAIKKA TEKSTI JA KUVAT PIETARI SIPPONEN Kirjailija Juhani Ahon tunnetuksi tekemä Viitasaaren Huopanankoski lienee Suomen perinteikkäin taimenkoski. Koskella on kalastettu perholla taimenta jo 1800-luvun lopulta alkaen. 16 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA
. . Kokonaisuudessaan noin kilometrin mittainen Huopanankoski virtaa Vuosjärvestä Muuruejärveen. Huopanankoski on todellinen kulttuurikoski ja sen historiaan voi tutustua kesäisin Vanhan sillan tuntumassa sijaitsevan vanhan hautomon kalastushistoriallisessa näyttelyssä. Välissä on siis päivittäinen kolmen tunnin rauhoitus, joka antaa suositulla koskella kaloilla ansaittua rauhaa. Kalastajien on käytettävä vieheessään (perho tai uistin) ainoastaan yhtä yksihaaraista väkäsetöntä koukkua. Yli 60 sentin taimen ei ole harvinainen saaliskala ja 70 sentin rajan ylittäviä suurtaimenia nousee koskelta vuosittain. Vaikka moni asia on aikojen saatossa muuttunut, niin yli sata vuotta myöhemmin Huopana kuuluu yhä maamme taimenkoskien ykköskaartiin. KOSKELLA on käytettävä ainoastaan yhtä yksihaaraista väkäsetöntä koukkua. . Luvat varataan puhelimitse tai sähköpostilla, tarkemmat tiedot Huopanankosken verkkosivuilta huopanankoski.com, josta löytyy myös kosken varaustilanne. Kalastusta pyöritetään siis C&R-säännöillä kyseisten lajien osalta. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 17. HUOPANAN KOSKI Säännöt Taimenia ja historian havinaa A hon lastuissa esiintyvät Huopanan mulloset sekä lohiksi kutsutut suuret taimenet ovat saavuttaneet jo legendaarisen maineen. Kalastus koskella keskeytetään, mikäli vedenlämpö ylittää 21 asteen pysyvästi. Kosken taimenet ovat pääosin siinä asustavia paikkakaloja, mutta varsinkin alkukesästä koskeen nousee myös kirkkaita järviasukkeja. Koskesta löytyykin hyvin taimenta, sillä myös läheisten järvien sekä koskien istukkaita vaeltaa koskialueelle. Niin sanotut korriluvat sumukorentoaikaan 30.4. Kevään sumukorentoaikaan kahlaaminen on mahdollista Saunasuvannosta alaspäin, tarkempaan kahluukieltokarttaan voi tutustua kosken verkkosivuilla. asti. Huopanankoskella on nykyään käytössä 8 kalastajan kalastuskiintiö. Parhaillaan sama Kalastusluvat ja säännöt . Kalastuslupa alkaa toukokuusta elokuuhun klo 18 ja päättyy seuraavana päivänä klo 15. Koko kosken vuokraus 8 kalastajalle maksaa kesäaikaan 650 euroa ja yksittäinen kalastuslupa 85 euroa. Voit myös varata samalla majoituksen sekä halutessasi ruokailuja. saakka ovat päivälupia klo 06-22. Suurimman Huopanan taimenensa Aho sai syyskuussa 1917, kun kahden muun 7,5 kilon kalan lisäksi koskesta nousi 7,750 kilon taimen. Erityisesti uistinkalastajien kannattaa ottaa huomioon tämä ennen koskelle suuntautuvaa kalastusreissua. . HUOM! Nämä ovat kosken vuoden 2024 sääntöjä. HUOPANAN MULLOSET OVAT SAAVUTTANEET JO LEGENDAARISEN MAINEEN. . PÄÄKALANA TAIMEN, MYÖS MUITA RUNSAASTI Huopanankosken selvästi tavoitelluin saaliskala on taimen. Kaikki taimenet, harjukset ja järvilohet on vapautettava mahdollisimman pikaisesti kalan riittävän elpymisen jälkeen. Juhani Ahon kalapäiväkirjasta vuosilta 1907-1920 löytyy hänen Huopanankoskelta saamiaan suuria yli 2 kilon kaloja 342 kpl, joiden keskipaino oli 4,27 kiloa. Viime vuosina keskeytyksistä on valitettavasti tullut jokakesäinen ilmiö. . Huopanan lohikaloja koskevien C&Rsääntöjen vuoksi samat isommatkin paikkataimenet käyvät varsinkin alkukesästä usein siiman päässä, minkä voi todentaa kalastajien saaliskuvista. Kalastajien tavoittelemia kookkaita taimenia asustaa myös koskialueella mukavasti. Käy tutustumassa verkkosivuilla, onko sääntöihin tullut tarkennuksia kesälle 2025. Keskeytyksestä ilmoitetaan lupia keskeytysjaksolle lunastaneille asiakkaille välittömästi keskeytyspäätöksen jälkeen. Kahluukielto on voimassa koskialueilla 30.5. KOSKEEN nousee myös kirkkaita järviasukkeja. Kilometrin matkalle mahtuu todella monipuolista vettä taimenen kalastajalle. Kevättalven korrilupien hinta on 45 euroa
Muutamana viime kesänä välisuvannossa on esiintynyt runsaasti kookkaita 2-3 kilon lahnoja, jotka ovat erinomaisia uunitai savukaloja. NISKA JA TORIKOSKEN YLÄOSA Vuosjärvestä alkunsa saavan kosken niska-alueelta voi hyvällä tuurilla saada siiman päähän järvestä ruokailemaan nousseen taimenen. HUOPANAN kalastoon kuuluu myös perinteiset järvikalalajimme. Saarensalmi on ollut viime vuodet rauhoitettuna Metsän keskellä virtaava laitimmainen sivu-uoma eli Saarensalmi on viime vuosina ollut rauhoitettu alaosaa lukuun ottamatta poikastuotantoalueeksi. Peilimäisestä alueesta alaspäin alkaa Saarensalmen matala koskipätkä, joka on lähinnä pienten taimenten elinpaikkaa ja pysynee jatkossakin rauhoitettuna. Vanhan sillan seutu on perinteisesti ollut kosken parasta harjusaluetta. Kesäaikaan erityisesti niskan murtumakohdan tuntumassa majailee lähes poikkeuksetta taimenia. Niska-alue on paremmin kalastettavissa kioskin vastarannan puolelta. Säyneitä tavoittaa monesti parhaiten kosken yläosista, jossa ne voivat ärhäköillä ensiotteillaan pelästyttää taimenta tavoittelevan kalastajan. Tämä Saarensalmen yläosa aina pitkään laajaan peilimäiseen alueeseen asti olikin pienimuotoisuudestaan huolimatta erinomaista kookkaamman taimenen paikkaa erityisesti korkealla vedellä. Niska-alue on kokeilemisen arvoinen myös alkukevään sumukorentoaikaan, jolloin sieltä voi tavoittaa kuoriutuvia korreja syöviä kaloja. SAARENSALMI on ollut rauhoitettuna poikastuotantoalueeksi. Tämä kertoo siitä, että isommatkin kalat selviävät oikealla käsittelyllä hyvin väsytyksistä ja alkavat ruokailla nopeasti uudestaan. Niskan jälkeen alkavaa koskialuetta kutsutaan Torikoskeksi, jonka ylempi pätkä käsittää vajaan sadan metrin alueen niskalta vuonna 1986 rakennetulle maantiesillalle, MONIKILOISET KOSKIHAUET OVAT YLLÄTTÄNEET MONET SUURTAIMENEN TAVOITTELIJAT. Rauhoitusalue on viime vuosina loppunut vanhan punaisen saunarakennuksen edessä sijaitsevaan niin sanottuun saunamonttuun. Muista lohikaloista koskella esiintyy jonkin verran harjusta sekä satunnaisesti järvilohia. Huhuja on kuitenkin kantautunut, että Saarensalmen yläosa Kuninkaanväylästä muutamia kymmeniä metrejä alaspäin olisi ensi kesänä taas kalastettavan alueen piirissä. Rauhoitus 18 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Itse en tosin ole onnistunut siitä isomuksia tavoittamaan. Varmistathan tiedon kosken verkkosivuilta ennen reissuasi. Harjukset ovat viime vuosina tehneet paluuta kosken kalastoon luultavasti poikasistutusten ansiosta. Haukia löytyy myös runsaasti hieman miedomman virran alueilta. yli 60-senttinen taimenyksilö on käynyt haavissa useamman kerran kalastusluvan aikana. Huopanan kalastokaartiin kuuluvat toki myös perinteiset järvilajimme, kuten hauki, ahven, lahna, säyne ja särki. ” TORIKOSKEA ja sen asukki. Kyseinen monttu on tunnettu isomman taimenen paikka. Lisäksi erityisesti Vanhan sillan alapuolen koskikuohuista napanneet voimakkaat monikiloiset koskihauet ovat yllättäneet monet suurtaimenen tavoittelijat
Niskan murtumakohdan jälkeen erityisesti kioskin puoleisella rannalla on useampia kivirykelmiä, jotka tarjoavat taimenille hyviä suojapaikkoja. TORIKOSKEA uuden sillan yläpuolelta alkukesän korkealla vedellä. TORIKOSKEN ALAOSAN KUOHUT ENNEN VÄLISUVANTOA Tien alapuolella Torikoski kuohuaa kovavirtaisena ennen laskeutumistaan välisuvantoon. Tämä pätkä sisältää useampia pienempiä ja isompia kiventakusia sekä peilejä. Korkealla vedellä kaloja löytyy aivan rannasta, joten muista kalastaa aina rantaviiva ennen keskivirtaan kahlaamista. . KIRKAS alkukesän huopanalainen. . Isompaa kalaa väsyteltäessä paikka varsinkin korkean veden aikaan on hieman hankala, kun virranpaine on melko kova ja kalat pyrkivät helposti sillan alapuolelta alkaviin koviin koskiryöppyihin. UUDEN sillan yläpuolinen virranreuna on isomman kalan paikka. Myös päävirran reuna on hyvä taimenpaikka, jossa majailee myös kookkaampia yksilöitä. Moni pieni ja vaatimattoman näköinenkin peili lähempänä keskivirtaa saattaa varsin. MAANTIESILLAN yläpuolinen alue on kalaisaa. jossa Sininen tie ylittää Huopanankosken. Tämä sillan yläpuolinen alue on kalaisaa, mutta jostain syystä usein suhteellisen vähän kalastettua paikkaa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 19. KORKEAN veden aikaan kaloja löytyy aivan rannasta. Aivan maantiesillan yläpuolella kioskin vastarannalla sijaitsee hyvä kookkaamman taimenen asentopaikka rannan peilin päävirran puoleisessa virranreunassa
Täällä voit kahlata hyvin irti rannasta ja tarjoilla perhoa tai viehettä VÄLISUVANNON jälkeen tuleva voimalaitosuoma on kalastuskiellossa. Optimistinen kalamies voi siis ottaa kesän reissulleen savupöntön matkaan mukaan. Suvannon suosituin ja paras kalastuspaikka sijaitsee kioskin vastapuoleisen tulipaikan tuntumassa. Tääl20 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ESA Pölkki ja Välisuvannon komea taimen. Välisuvannon loppuosassa kosken vedet jakautuvat kolmeen haaraan – voimalaitosuomaan, Kuninkaanväylään ja Saarensalmeen. KIOSKIN vastarannalta voi saada kesäaikaan yli kaksikiloisia lahnoja. suvannon keskellä menevän päävirran tuntumaan, jossa kookkaat taimenet monesti oleskelevat. Nämä syöntiajat eivät välttämättä osu iltatai yöaikaan, esimerkiksi keskipäivä on tarjonnut monesti erinomaista isomman taimenen kalastusta. Kuten jo sanottu, niin välisuvanto on erittäin suosittu kalastuspaikka – varsinkin kioskin vastapuoli tuntuu usein olevan jatkuvasti miehitetty. Välisuvannon kaloilla on selkeät aktiivisuusjaksot, jolloin täysin kuolleelta tuntunut paikka tuntuu heräävän eloon ja isommat kalat aktivoituvat joukolla. Aktiivisuusajoista voi saada monesti vihiä myös paikantamalla näyttäytyviä kaloja. Se on tunnettu ison kalan paikka, josta myös saadaan suuri osa kosken kookkaista taimenista. . Välisuvanto on myös otollinen paikka kookkaamman kalan väsyttämiseen, kunhan onnistuu pitämään ne Kuninkaanväylän niskan paremmalla puolella. Toki myös kioskin puolelta pystyy kalastamaan varsinkin välisuvannon yläosasta päävirran reunan tuntumassa sijaitsevia kookkaan kalan paikkoja. lä kioskin vastarannan puolella on majaillut viime vuosina kesäaikaan runsaasti suuria yli kaksikiloisia lahnoja, jotka ottavat hyvin ainakin pikkuperhoihin. VÄLISUVANNON kuohuja kioskin vastarannalta. Korkeammalla vedellä päävirran reunaan kioskin vastapuolelle muodostuu pitkä peili, joka on kookkaan kalan asentopaikka. Torikosken molemmilta puolilta löytyy hyviä kalapaikkoja ennen sen laskeutumista välisuvantoon. kin alkukesästä olla kookkaan taimenen olinpaikka. Korkealla vedellä päävirtaa on vaikea kalastaa, mutta loppukesän matalalla vedellä päävirran reunat voi kalastaa tarkasti myös sillan alapuolisella pätkällä. Välisuvannon länsirannalla sijaitsee Huopanankosken kioski. VÄLISUVANTO ON SUOSITUIN KALAPAIKKA Torikosken vedet laskevat välisuvantoon, joka on suvanto-nimestään huolimatta erityisesti korkealla vedellä varsin kovavirtainen alue. . Välisuvanto on Huopanankosken suosituin kalastuspaikka
KOVAVIRTAINEN KUNINKAANVÄYLÄ Kuten jo mainittu, niin Välisuvannon jälkeen Huopanankosken vedet jakaantuvat kolmeen haaraan. Tinseli, ahvenstreameri sekä surffilauta pelaavat Huopanallakin, samoin kun aikuista vesiperhosta jäljittelevät pintaperhot, pupajäljitelmät sekä painavammat larvasidokset. Uistimella en ole itse Huopanalla kalastanut, mutta virvelimiehen pakkiin kannattanee varata ainakin erilaisia pikkukalavaappuja, pikkulusikoita sekä pieniä jigejä ja MA Leech -tyylisiä vieheitä. Suosittelisin sitomaan pikkuperhotkin korkeammalla vedellä vähintään 0,18 millin perukkeen päähän, jos mielii saada Huopanan isomustaimenia myös haaviin asti. OLIIVINVIHREÄT larvat ovat Huopanalla takuuvarmoja ottiperhoja. Koskiryöpyn jälkeen aina väylän loppuun asti uomassa vuorottelevat koskiportaat, joista löytyy hyviä kookkaammankin kalan olinpaikkoja. Korkean veden aikaan se on kovavirtaisuutensa vuoksi hankala kalastettava, mutta veden hieman laskiessa kuohujen ja portaiden tuntumasta erottuu houkuttelevia peilejä sekä kiventakusia. Näistä voimalaitosuoma on kalastuskiellossa ja viime vuosina myös suurin osa Saarensalmesta on rauhoitettu poikasalueeksi. VESIPERHOSEN toukat kuulunevat kosken taimenten pääravintoon. Myös kosken nykyinen ma. KOVAVIRTAISUUS ASETTAA OMAT HAASTEENSA ISON KALAN VÄSYTTÄMISELLE. Välisuvannon alaosaa voi kalastaa myös kahlaamalla Kuninkaanväylän niskan kiviriuttaa ylävirtaan. Kuninkaanväylä on myös tunnettu ison kalan paikka, mutta sen kovavirtaisuus asettaa omat haasteensa ison kalan väsyttämiselle erityisesti korkeammalla vedellä. . Oliivi kuparikuulainen larva on idioottivarma valinta nymfikalastajan litkaan Huopanalla. Niskan jälkeen Kuninkaanväylässä on muutama hyvä porras ennen jyrkempää kovaa koskiryöppyä. Kannattaa ottaa huomioon, että vieheessä saa olla ainoastaan yksi väkäsetön yksihaarainen koukku. Pikkuperhojen kanssa ei korkealla vedellä kannata mennä kovin ohuisiin perukkeisiin, sillä koski on kivikkoinen ja paikoin kovavirtainen ja siellä majailee isoja kaloja. Keskimmäinen haaroista eli Kuninkaanväylä on puolestaan kokonaan kalastettavissa ja se onkin suosittu kalapaikka. Hyönteisistä juuri vesiperhosen toukat kuulunevat kosken taimenten pääravintoon. Sillan tuntumassa sijaitsevat kaksi historiallista punaista rakennusta, vuonna 1892 rakennettu vanha mylly ja vuonna 1914 Juhani Ahon vuokra-aikana rakennettu kalahautomo. Alkukevään sumukorentoaikaan koskikorentoa jäljittelevät pinturit sekä mustat nymfit ovat jäljitelmäkalastajan ykkösvalintoja. Samoin tunnetut perusnymfit kuten Orange Tag, Pheasant Tail ja erilaiset Hares Ear -muunnelmat ovat perusrvarmoja ottipelejä. Kuninkaanväylä on luotisuora kovavirtainen ja porrasmainen koskialue. Erityisesti alemmissa portaissa on viime vuosina asustellut kookkaita 65-70-senttisiä taimenia, jotka taatusti testaavat kalastajan väsytystaidot kovavirtaisessa uomassa. Loppukesän matalalla vedellä voi sitten piuhoja ohentaa tarpeen mukaan. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 21. VANHAN SILLAN ALUEELLA HISTORIAN HAVINAA Vanhan sillan seudulla on koettavissa edelleen menneiden aikojen kulttuurihistorian havinaa. KUNINKAANVÄYLÄ on luotisuora ja porrasmainen koskialue. Kuninkaanväylän yläosassa välisuvannon niskan alueella majailee aina muutama nätti taimen. Perhot Pikkukalaja vesiperhosjäljitelmillä pärjää pitkälle Huopanankoskella pärjää tyypillisellä reittikoskien perhoarsenaalilla, eli pikkukalajäljitelmillä sekä vesiperhosen elinkiertoa jäljittelevillä pikkuperhoilla. Varsinkin kookkaammat taimenet lyövät välillä matoperhoon innokkaasti. Jos pitelee hiljaista ja kalastajan luonto antaa periksi, niin punainen tai pinkki Squirmy Worm saattaa olla kokeilemisen arvoinen peli. KUNINKAANVÄYLÄN yläosan kuohuja korkealla vedellä. Jos vesi ei ole erityisen korkealla, riuttaa pitkin pääsee kahlaamaan muutaman kymmenen metriä Välisuvannon puolelle, josta tavoittaa suvannon alaosan ottipaikkoja
Mikäli sen onnistuu koukuttamaan, niin kalastajan on tehtävä kaikki mahdolliset temput, jottei kala pääse sillan alle ryöppynä virtaavaan koskeen. . KUNINKAANVÄYLÄN kuohuja. Sillan yläpuolella Kuninkaanväylä ja Saarensalmi yhtyvät. VANHAN sillan yläpuolinen peili on yksi kosken parhaista pintaperhoalueista. Korkeammalla vedellä siinä asustaa usein isomustaimen. VANHAN sillan molemmin puolin esiintyy nykyisin myös harjusta. Erityisesti heti sillan yläpuolinen peili uomien välissä on hyvä ottipaikka niin korkealla kuin matalallakin vedellä. 22 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Erityisesti loppukesän illan hieman hämärtyessä taimenet siirtyvät usein ruokailemaan kuoriutuvilla vesiperhosilla. Matalallakin vedellä vanhan sillan yläpuolinen peili sekä uomien yhtymäkohtien alue ovat hyvää ottipaikkaa ja mielestäni koko kosken parasta pintaperhoaluetta. Näille paikkeille muodostuu muutamia erinomaisia kalapaikkoja. NÄKYMÄ vanhalta sillalta kohti alasuvantoa. joituspaikka sijaitsee aivan sillan kupeessa. Vanhan sillan alapuolella koski virtaa hetken kovavirtaisena Kuninkaanväylän ja
Viime kesänä näyttely oli auki heinäkuussa päivittäin klo 12-16. Näyttelyssä pääsee tutustamaan Huopanankosken kalastushistoriaan ja merkitykseen Suomen koskikalastuskulttuurin muovautumisessa. Saunasuvannosta voi koettaa bongata maalis-huhtikuussa sumukorennoilla ruokailevia taimenia. Jatkuvalla mättämisellä hidasvirtaisen alueen kalat saa vain passiivisiksi. Huopanankosken Kioskin Facebook-sivuilta löytyy ajankohtaisia päivityksiä kioskin tapahtumista. Kioskin tuntumasta löytyy myös lohilampi, josta vaikkapa perheen pienimmät voivat saada ensimmäisiä kalastuselämyksiään. Kosken kalastusluvat ostetaan myös kioskin kautta. Huopanankosken rannalla sijaitsee koskea tällä hetkellä pyörittävän Siekkisten pariskunnan pitämä kioski, josta saa grilliruokaa sekä virvokkeita. Hyvällä onnella sieltä voi tavoittaa myös vaikkapa järveltä syönnökselle nousseen pilkkukyljen. Saunasuvannon jälkeinen alakoski on kohtuullisen mietovirtainen koskitai virtapätkä, jonka kalastuspaine on ylempiin koskipätkiin verrattuna minimaalinen. Koskilupien ajankohtaisen varaustilanteen voi käydä katsomassa kioskin sivuilta huopanankoski.com. Myllyn puoleisella pätkällä kahlaaminen on sallittu ympäri vuoden, joten alue on hyvin kalastettavissa kylmän veden aikaan. Kioski pyörittää aktiviteetteja SAUNASUVANNON jälkeinen alakoski on menneinä vuosina ollut hyvän harjuspaikan maineessa. Haukivaarakin on ilmeinen, myös kovissa kuohuissa. Tämä alue ei ole välttämättä Huopanan runsastaimenisinta pätkää, mutta tyypillisesti näissä kuohuissa asustaa pari isomusta. SAUNASUVANTO on hyvä kalapaikka alkukevään sumukorentoaikaan. Kioski VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 23. Jos pintakäyntejä ei näy, indikaattorin avulla uitetut nymfit ja larvat tai vaikka kuulapäiset leechit saattavat myös kelvata alueella kylmän veden aikaan asuville taimenille. Pintaperhokalastus on täällä lähinnä pintakäyntien väijymistä ja täsmäheittoja näyttäytyneille kaloille. Myös rantasaunan vuokraus ja yhteistyökumppaneiden toteuttamat perhokalastuskurssit koskelle ovat varattavissa kioskilta. Var. Jos varaat kalastusluvan Huopanankoskelle heinäkuulle, voit käydä tutustumassa näyttelyyn ennen luvan alkamista. Vanhalla hautomolla on ollut vuodesta 2012 asti heinäkuisin auki Huopanankosken kalastushistoriallinen näyttely. Onpa vuoden suurin taimenkin usein saatu juuri sillan alapuolen kuohuista. Kosken ajankohtaisia kalastusasioita päivitetään ahkerimmin Instagramiin @kalastushuopana-tilille. sinkin menneinä vuosina alakoski oli hyvän harjuspaikan maineessa. KIOSKIN tuntumasta löytyy myös lohilampi. Saarensalmen purku-uomissa, kunnes virrat pikku saarekkeen jälkeen yhtyvät. Suvannon yläosan saunan edustalta kalastus on kielletty. Jos niitä ei löydy, niin pohjia myöten uitetuilla perhoilla tai vieheillä voi tavoittaa suvannon täpläkylkiä. Jos ylempien koskialueiden ruuhkat kyllästyttävät, niin omaa rauhaa alakoskelta varmasti löytyy. Huopanankosken kioski on tyypillisesti auki vapusta elokuun loppuun klo12-18. Kioskilta voi myös varata koskimajoituksen Vanhan sillan tuntumasta sekä tarvittaessa myös tilauksesta toimitetut ruuat suuremmalle porukalle. Hieman alempana myllyn jälkeen virta rauhoittuu ja levenee ennen Saunasuvantoa. Viime vuosina, kun harjuksia on alkanut taas esiintyä, on valtaosa niistä noussut juuri vanhoilta tutuilta paikoilta Vanhan sillan molemmin puolin. Tämä aikaisemmin Riuttakosken nimellä tunnettu alue oli joskus erinomaista harjuspaikkaa. SAUNASUVANTO, ALAKOSKI JA JÄRVEN SUU Vanhan sillan alapuolisen koskipätkän jälkeinen Saunasuvanto on tunnettu talvija sumukorentoajan kalapaikka. Pakko myöntää, etten ole itsekään täällä juuri kalastanut. Alakosken jälkeinen kaislikkomainen alue ennen kosken laskemista Muuruejärveen on ehkä Huopanan paras sumukorentopaikka, ainakin kevättalven suurimmat pintaperhokalat saadaan usein täältä
Kahlaaminen kuuluu olennaisena osana perhokalastukseen. Mutta millainen hyvä kahluukenkä oikein on. KAHLUUKENKIÄ ennen ja nyt. Kahlaava kalastaja pystyy tarjoamaan perhonsa tehokkaammin kauempana tuikkiville kaloille. 24 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kahluukengän kehitys VARUSTEET TEKSTI JA KUVAT JUHA JORMANAINEN MILLAINEN hyvä kahluukenkä oikein on. Kahluuhousujen lisäksi kahlaaja tarvitsee kahluukengät pysyäkseen pystyssä liukkailla pohjakivillä
Tämä johti siihen, että ryhdyttiin etsimään kumilaatuja, joista tehdyt pohjat pysyivät paremmin kiinni kahluukenkien pohjissa. Mutta huovan laatu vaihteli laidasta laitaan. . Housut vuotivat säännöllisesti, hiostivat ja onnettoman veltto saapas ei jalalle tukea antanut. Kahluukengät joutuivat alttiiksi kovalle mekaaniselle rasitukselle ja hajosivat melko nopeasti. Joet ja purot, joiden veden lämpötila on jatkuvasti alhainen ja ravinnetaso niukka, ovat didymon suosiossa. Muitakin innovaatioita syntyi, esimerkkinä Visionin Dual Track, jossa kärkija kantaosa oli valmistettu kumista. . NAUHASTOT kertovat kehityksen suunnan kahluukengissä. Niin kävi meikäläisen Red Balleillekin aikoinaan. Huopapohja oli siihen aikaan vakio lähes kaikissa kahluukengissä. Se viihtyy makeassa vedessä ja tuottaa tehokkaasti haitallista kasvustoa virtavesiin. Toisaalta on syytä muistaa, ettei huopapohja ole yksin syyllinen. Vuorikiipeilykenkiä valmistavan Five Ten -yhtiön kumiseos Amphibia valittiin materiaaliksi. Mutta kolikolla oli kaksi puolta – kumipohjien liimaus oli hankalaa. Kumi on väistynyt PVC:n, neopreenin ja kuorikankaiden tieltä kahluuhousujen raaka-aineena. Tästä syystä Simmsin kengän saa kiristettyä jalkaan paljon napakammin kuin vanhan Flywaterin. Toivoa sopii, ettei sitä koskaan löydy maamme virtavesistä. . Pohjolassa tilanne oli toinen. PIRULLINEN PIILEVÄ Ihmeellisestä vesiluonnosta löytyy yksisoluinen piilevälaji, nimeltään Didymosphenia geminata. MONENLAISIA MATERIAALEJA Kahluukenkiä löytyi moneen lähtöön viime vuosituhannen lopulla. DIDYMO eli kiviräkä ei ole vaarallista, mutta ällöttävän näköistä ja tuntuista. Tästä syystä Uusi-Seelanti, Alaska, Maryland, Etelä-Dakota ja Vermont ovat kieltäneet huopapohjaisten kahluukenkien käytön vesistöissään. KAHLAAMISEN LUONNE MUUTTUI KERTAHEITOLLA Sitten markkinoille astuivat neopreeniset sukkamalliset kahluuhousut ja jenkkikengät, kuten Hodgman, LL Bean, Gary Borger ja Red Ball. Kahluukengät imevät vettä ja samalla didymoja rakenteisiinsa. Yhdysvalloissa kalastajat kahlailivat hiekkapohjaisilla virroilla tai kalastivat kanooteista. Samalla kahluukenkien nastat tekivät paluun. Kumipohjat pitivät hyvin liukkailla kosken kivillä ja niiden kitkaominaisuudet olivat erinomaiset. JENKKIKENGÄT valloittivat aikanaan markkinat, mutta niiden ongelmana oli heikko kestävyys. K ahlaava kalastaja on ollut melko yleinen näky niin taimenvirroilla kuin lohijoilla jo 1800-luvun puolivälistä lähtien. Jalat pysyivät lämpiminä alkukauden kylmissä jokivesissä ja tukevat kengät antoivat jaloille erinomaisen tuen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 25. Ainakin valmistajien mainosten mukaan. Vuonna 1912 vulkanoitu kumi valtasi markkinat kahluuhousujen raaka-aineena. Jenkkikengät valloittivat maailmaa, mutta Pohjoismaissa niissä ilmeni ongelmia. Kuluttajat etsivät silti parempia kahluukenkiä ja markkinoille astuivat täyskumipohjat ja Visionin kengät olivat mukana kehityksen kärjessä. Muistan nuoruudesta taatusti hengittämättömät Liukon kahluuhousut, joihin oli integroitu kumisaappaat. Pelkkä kenkäkin voi siten levittää kiviräkää. Kaikkien mielestä huopapohja ei ollut ideaali ja jotkut alkoivat lisätä nastoja huopapohjiin. Se on osaltaan lisännyt tarvetta kehittää uusia ja parempia kumipohjaisia kahluukenkiä. Vision toi markkinoille huopapohjaiset Flywaterit ja Extremet vuonna 1998 ja meikäläinenkin hankki sellaiset. Virrat ja kosket olivat täynnä kivenlohkareita. Didymo eli kiviräkä on viheliäinen tapaus. Tämä pieni pirulainen leviää yhden mikroskooppisen pienen vesitipan mukana. Yksi pohja saattoi kestää vuosia, toinen hajosi yhdessä kaudessa. Nykyiseen muotoonsa kahluuhousut kehittyivät vuonna 1942. Niiden kanssa oli elettävä, kun parempaa ei ollut tarjolla. Kumipohja alkoi lyödä läpi maailmalla ja moni valmistaja alkoi kehittää omia kumilaatuja. Vasemmalla olevan Simmsin kengän nauhasto alkaa lähempää kengän kärkeä ja on tiheämpi ja kapeampi kuin Flywaterin. Joidenkin kahluukenkien kumipohjat irtosivat jo lyhyen käytön jälkeen, eikä niitä saatu enää liimattua paikoilleen. Kahlaamisen luonne muuttui kertaheitolla. Huopapohjat pitivät kahlaajan pystyssä liukkaiden kivien päällä, mutta kenkien kuivuminen kesti tuhottoman kauan. Kumipohja, ainakin silloin kun se oli hyvälaatuista, piti kalastajan paremmin pystyssä kuin huopapohja. Hodgman oli ensimmäisiä tehdastekoisten kahluuvälineiden valmistajia aikaisin 1850-luvulla
Kumin koostumus ja pohjan kuvioiden muotoilu auttavat pysymään pystyssä hyvinkin erilaisilla pinnoilla. Näiden kahluukenkien kanssa ei tehnyt mieli kävellä yhtään pidempiä matkoja. Pohjiin saa asennettua nastat. Mitä eroja viime vuosituhannen kahluukengillä ja nykypäivän kengillä oikein on. Näiden kahluukenkien kanssa pidempikin siirtymä kalapaikasta toiseen sujuu mallikkaasti. Kahluukenkä nyt Oli mielenkiintoista verrata Visionin Flywaterja Extreme-kahluukenkiä nykypäivän uuden teknologian kenkiin. Kenkien pohjat on ommeltu kiinni. NYKYISYYS 26 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Huopapohjat ovat kestäneet kovaa käyttöä hämmästyttävän hyvin. SIMMS G3 on lähes legendaarinen kahluukenkä, jonka kävelyominaisuudet ovat erinomaiset. VISION MUSTA MICHELIN on kahluukenkä, jossa pohja on suunniteltu kokonaan uudelleen. VISION FLYWATERIT ovat kestäneet käytössä ja ne istuvat jalkaan kohtuullisen hyvin. . VISION MUSTA MICHELIN on kevyt ja kävelyominaisuuksiltaan mainio kenkä, jonka kumipohjien kitkaominaisuudet riittävät huimapäisellekin syväkahlaajalle. Kastuneena kengän painoksi tuli 936 grammaa. Pohjat oli liimattu kiinni. . Inspiraationa on toiminut Michelin LTX A/S -talvirengas. Hankin aikanaan Extremet, mutta ne jäivät hyvin nopeasti varaston nurkkaan. Vibramista valmistetut pohjat on liimattu kiinni kenkään. Kenkä on muotoutunut kohtuullisen hyvin jalkaan ja kävelyominaisuudet ovat tyydyttävät. Märkien kenkien kanssa pidemmät siirtymät käyvät kuntoilusta. Toisaalta Vibram-pohjan kitkaominaisuudet voisivat olla paremmat. Kuivana kenkä painaa 858 grammaa ja märkänä 940 grammaa. Nilkan suojaus ja tuki ovat hyviä ja kengän saa kiristettyä napakasti jalkaan. Pohjien muotoilu tuo mieleen vaelluskengät ja pohjiin saa tarvittaessa asennettua nastat. Jalan saa kiristettyä napakasti kenkään, nilkan suojaus on hyvä, samoin kävelyominaisuudet. . . Simmsin G3 on yksi kehutuimmista kahluukengistä markkinoilla ja Visionin Musta Michelin on Suomen vastaus Simmsille. VISION FLYWATER vuosimallia 1998 on kestänyt kovassa käytössä mallikkaasti. TPU-vahvistettu polyesteristä valmistettu yläosa on neulottu kenkään kiinni. SIMMS G3 kuuluu nykymaailman kahluukenkien aateliin. Kengän ongelmana oli, ettei se muotoutunut käyttäjänsä jalkaan juuri lainkaan. Paljon liikkuvan kalastajan hinnakas kahluukenkä. VISION EXTREME oli kevyt kahluukenkä, mutta istuvuus jalkaan ei ollut kummoinen. Kuivana kenkä painaa 865 grammaa ja märkänä 1,195 kiloa. Kengille on kertynyt ikää, mutta ne pysyvät edelleen mukana varakenkinä. Kuivana kenkä painaa 671 grammaa ja märkänä 800 grammaa. VISION EXTREMET edustivat näkemystä keveästä kahluukengästä ja yksi kenkä painoi kuivana vain 625 grammaa. Se oli kuin kova kotelo jalan ympärillä, kengän kiristäminen oli hankalaa ja pidempien matkojen taittaminen tuskallista
. Mieti vasta sen jälkeen, onko kahlaaminen välttämätöntä. Kilometrejä saattaa vuorokauden aikana kertyä parikin kymmentä. . Kyllä niidenkin kanssa pärjättiin. Esimerkiksi Vision on kehittänyt oman lestinsä kahluukenkiinsä. Michelinin Visionille kehittämä kumipohja on erittäin pitävä ja kumiseos on pehmeän tuntuinen. Nykyisellään kumipohjat myös pysyvät kiinni kengässä. Niistä on helpompaa valmistaa trendikkäämpiä ja keveämpiä kenkiä, mutta kuinka on nailonin kestävyyden laita verrattuna esimerkiksi nahkaan. Lopuksi tärkeä seikka. kalastajan tukikohta inarissa ota yhteyttä , olemme avoinna ympäri vuoden Muddusjärven rannalla, kettujoen niskalla. Kun saavut joen tai kosken rantaan, kalasta ensin rannan tuntumassa olevat ottipaikat tarkkaan. Silloin kengän istuvuus, keveys, käveltävyys ja kestävyys ovat tärkeitä. KIRJOITTAJA, juhannuslohi, nepparit ja jenkkityylin korkeat kahluukengät lähes kolmenkymmenen vuoden takaa. Mutta maalaisjärjen mukaan keveys ei tarkoita kestävyyttä. Mökkimajoitusta Rantasauna soutuveneitä vuokralle veneenlaskupaikka Monipuoliset kalastusvedet lähietäisyydellä n u o r i s o k e s k u s v a s a t o k k a n u o r i s o k e s k u s v a s a t o k k a w w w . Kenkien lesti on myös syytä ottaa huomioon. Pohjois-Euroopassa tarvitaan leveämpää lestiä kuin italialaisissa muotikengissä. Suomalaiseen lattajalkaan sopivan. Mutta jokainen kokeilkoon itse ja valitkoon omaan käyttöönsä parhaiten sopivat kahluukengät – valikoimaa kyllä riittää. Vanhan liiton huopapohjakengillä tulee toimeen, jos kalastelee muutaman kerran kesässä. Ja metallinastoja voi jälleen kiinnittää kenkien pohjiin, jos tarvitsee lisää pitoa. Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT SEURAA MEITÄ SOMESSA! Voit seurata meitä seuraavissa kanavissa: FACEBOOK: @vapaa.ajankalastajalehti @vapaa.ajankalastajat @fisuun @vastuullinen INSTAGRAM: @vapaa_ajankalastajat @mimmitkalastaa @fisuun @streetfishingfinland YOUTUBE: @vapaa-ajankalastajat TIKTOK: @fisuun VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 27. Tämän huomaa, kun kahlaa hyvin kylmissä vesissä. Moni käyttää edelleen huopapohjia ja niissä on omat etunsa. Jos mielestäsi on, harkitse tarkkaan kahluureitti, jotta häiritset kaloja mahdollisimman vähän. Kahluukenkien kävelyominaisuudet on myös syytä ottaa huomioon. Kumpiinkin pohjiin voi asentaa nastat pitävyyttä parantamaan. Kovaan käyttöön nykypäivän erikoiskumiseoksilla varustetut kahluukengät tarjoavat kevyemmän vaihtoehdon. Mutta jos kuljet lohien perässä Pohjois-Norjan pikkujoilla, asia on aivan toinen. Erämaiden ja kansallispuistojen naapurina. KEVEYS TÄRKEIMPIÄ MAINOSVALTTEJA Keveys on ollut yksi tärkeimmistä mainosvalteista kahluukengissä. Kuten kaikessa kalastuksessa, laatu maksaa tässäkin. f i Kiviräkä oli aikoinaan yksi syy ryhtyä kehittämään entistä parempia kumipohjia kahluukenkiin. Muista, etteivät ne suurimmat kalat ole aina siellä vastarannalla. Jos kalastat muutaman kerran kesässä Keski-Suomen koskilla, käveltävyys ja paino eivät ole tärkeimpiä. Käytännön kokeissa Michelinin pohjat pureutuivat pohjakiviin mielestäni tiukemmin kuin Vibram-pohjat. ja niiden pitää mahtua kenkiin. Vision aloitti yhteistyön vuonna 2017 Michelinin kanssa ja kehitystyön tuloksena syntyi täysin oma kumiseos Visionin kahluukenkiin. v a s a t o k k a . Halvemmissa malleissa pohjat liimataan kenkiin. Vibramin pohja on tuttu varsikengistä, mutta Simmsin kenkien pohja tuntuu huomattavasti kovemmalta kuin Visionin Michelin -kumipohja. Eikä välttämättä kengän istuvuus – kilometrejä ei kerry paljoa. Muutaman kerran olen nähnyt, kun lohi käy pinnassa syvälle kahlanneen kalastajan ja rannan välissä. Kylmissä vesissä tarvitaan villasukkia Yhteenveto Siinä pieni katsaus entisaikojen ja nykypäivän kahluukenkiin. On hyvä muistaa, että laadukkaissa kengissä pohjat ommellaan kiinni kenkään. Jos haluat kunnon kahluukengät, varaudu yli kahdensadan euron menoerään. Seoksella on hyvä kitkakerroin, joten pohjien pitävyys kosken kivillä on mallikasta. Kenkien kuivumiseen kuluu kuitenkin aikaa muutama vuorokausi. Materiaalien kohdalla vanha kunnon nahka ja PVC ovat saaneet väistyä nailonin ja muiden tekomateriaalien tieltä. Uusi kenkä oli tuotannossa vuonna 2019. Minä ainakin valitsen raskaamman kahluukengän, jos tiedän saavani lisäkestävyyttä. VASEMMALLA Simmsin Vibram-pohja, joka on tuttu vaelluskengistä
28 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Myös perhokalastus tuli mukaan kuvioihin ja sitä myötä reissut Keski-Suomen koskille. TOMMI Liimatainen kunnioittaa luontoa sekä kaloja ja päästää kaikki saamansa lohet ja taimenet takaisin omaan elementtiinsä. Vavan varressa T E K S T I IS M O M A L I N KUVA T T OMMI L I I M AT AI SE N A R K IS T O Elämä täynnä musiikkia ja jalokalaa TOMMI LIIMATAISELLE perhokalastus on intohimon kohde ja mystinen kokemus T ommi Liimatainen on Suomen tunnetuimpia musiikkimaailman toimijoita, joka on ollut usean suomalaisen suosikkiartistin manageri. Erityisesti yhteistyö Katri Helenan kanssa on noussut median otsikoihin, mutta hänen ”talliinsa” kuuluvat tai ovat kuuluneet myös esimerkiksi Negative-yhtye ja laulaja Hanna Pakarinen . Kalastaessa minulta taas katoaa ajantaju, ja kokemus on jotenkin jopa mystinen. Ensimmäisen saaliinsakin hän muistaa yhä kuin kaikki olisi tapahtunut aivan äskettäin. Varsin pian uistimeeni iski hauki, joka ei tainnut olla suuren suuri. . ”Sain silloin lahjaksi mustan virvelin, jossa oli hopeiset siimarenkaat, ja menin heti laiturille kalastamista kokeilemaan. Voi puhua jopa jonkin asteisesta kalahulluudesta, joka saa aikaan intohimoista suhtautumista kaloihin ja kalastukseen. ”Joella minulle on tärkeää tuntea virtaavan veden paine ja ennen kalastuksen alkua saatan laittaa käteni veteen ja pirskotella sitä päälleni. Olen kuin kilpa-autoilija, joka keskittyy täysin ajamiseensa ja ajaa kierros kierrokselta aina vain kovempaa auton hajoamisen uhallakin”, Tommi sanoo. Todella käänteentekevä muutos tuli noin 17 vuotta sitten, kun Tommi ”hurahti” merilohen ja -taimenen pyytämiseen virtaavasta vedestä perhoa heittämällä. Vaari kuitenkin haavi ja mummu paistoi sen ja minä itse söin kalan kokonaan”, Tommi muistelee yli 40 vuoden takaista ensikokemustaan kalan saamisesta. SUURI MUUTOS 17 VUOTTA SITTEN Myöhemmin mökkirannan sijaan kalapaikaksi vaihtui esimerkiksi Tammerkoski, jota Tommi kavereineen piiskasi heitoillaan sangen usein poikavuosinaan. Mutta vaikka musiikkibisnes on ollut hänen ammattinsa jo yli kaksikymmentä vuotta, niin kalastanut hän on vielä paljon kauemmin eli kuusivuotiaasta asti
Kaikki Tommin kalastusperhot ovat – tietenkin hänen itsensä sitomia ja osa myös hänen kehittämiään. Tommi on ostanut vanhoja hyviksi osoittautuneita välineitä ja varusteita myös varastoon ja kalastaa itse edelleen kolmetoista vuotta vanhoilla vavoilla, vaikka uudemmissa saattaa olla paremmat heitto-ominaisuudet. Heittotaitoa tärkeämpänä hän pitää kuitenkin sitä, miten perhoa uitetaan kalaa houkuttelevasti. Esimerkiksi perhoja on mukana runsaasti, ja myös välineitä, kuten vapoja ja kahluuhousuja on kaiken varalta vähintään kahdet, joskus useammatkin. Ne olivat kalliit, mutta kestivät vain 17 jokipäivää, ennen kuin alkoivat päästää vettä saumasta”, Tommi kertoo ja lisää neopreeneissä olevan senkin hyvän puolen, että niillä pärjää myös kevätja syyskylmissä vesissä. Siitä hänellä on kokemusta kalastusoppaan kanssa tehdyltä kuhanjigausreissulta. Itse koetin sillä kertaa miettiä sitä, miten jigi vedessä ui, ja se oli toimiva ratkaisu”, Tommi kertoo. Hän on myös sitä mieltä, että välineiden kehitys on osittain pysähtynyt ja kestävyys jopa heikentynyt. . ”Se johtuu pitkälti siitä, että esikuvana minulla oli kuulu ruotsalainen perhokalastaja Micke Andersson , kun opettelin perholla heittämistä”, hän mainitsee. ”Jokainen kala on minulle yksilö ja juttelen kaikille saamilleni lohille ja taimenille, joskus hiljaa mielessäni ja joskus ääneen”, hän paljastaa. ”Yritän ymmärtää, mistä kohtaa jokea kalat voi löytää ja saada ottamaan perhoon. Hänelle on kuitenkin tärkeä tehdä asiat juuri itselleen sopivalla tavalla. Joskus hän taas yrittääkin asettua vieheen asemaan ja miettii, miten se ui vedessä. Vanhat neopreenit puolestaan kestivät käytössä yli kymmenen vuotta, kunnes niihin tuli pieni reikä. Arkisto VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 29. Kunnioittavaan suhtautumiseen kaloja kohtaan liittyy myös ainakin osittain hänen tapansa arkistoida kaikki perhot, joilla hän on saanut joko lohen tai taimenen. Näillä kaikilla on saatu lohi. Ruokakalaksi käyvät vaikkapa sopivan kokoiset kuhat. ”En ole mikään kokenut jigaaja, mutta onnistuin saamaan silloin hyvin kalaa, ja opas sanoi, ettei uittokäsialani ole lainkaan huono. Tällä hetkellä minulla on tallennettuna noin 250 ottiperhoa lohelle ja 170-180 ottiperhoa taimenelle.” . TOMMI VALMISTAUTUU KALASTAMISEEN HUOLELLISESTI Tommista on myös tärkeää valmistautua huolellisesti kalastukseen, on sitten kyse päiväreissusta tai pidemmästä kalastusrupeamasta. ”Esimerkiksi siimojen heitto-ominaisuudet ovat ehkä parantuneet, mutta tehot kalastukseen liittyvissä elementeissä ainakin itselläni heikentyneet. Vavan varressa Kalastaessaan hän siirtyy myös täysin omaan maailmaansa unohtaen kaiken muun ja tunnit ja kalastuspäivätkin ikään kuin katoavat jonnekin. KÄSIALA RATKAISEE PALJON Tommi arvioi itsensä kalastajana sitkeäksi, mutta ei miksikään tekniikkataituriksi. ”Kun minkä kokoinen lohikala tahansa on tullut jollakin perholla, lopetan sillä kalastamisen ja siirrän sen puiseen arkistolaatikkoon. TOMMI arkistoi kaikki kalastusperhonsa, joilla hän on saanut lohen tai taimenen. Myöskään varusteiden laadusta hän ei tingi, mikä ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken pitää olla uusinta uutta ja kalleinta mahdollista, vaan välineiden ja varusteiden on toimittava juuri hänen kalastukseensa sopivalla tavalla. HEITTO lähtee Beiarnelvenillä. Esimerkiksi vaikkei hän heitä ehkä teknisesti niin hyvin kuin joku toinen, niin hän saa kahden käden heittoihinsa hyvän pituuden. Tietysti myös paikallistuntemus on hyvin ratkaisevaa kalan saamisen kannalta”, Tommi korostaa. ”Kalastus on minulle myös terapiaa, sillä sen avulla kaikki muu unohtuu”, hän kertoo. ”Jos joskus myyn varastoni, niin teen hyvän tilin”, hän arvioi. Lohija taimenperhot arkistoon Kaikki kalat ja erityisesti lohi ja taimen ovat Tommille arvokkaita ja kunnioitettavia vastustajia, koosta riippumatta. Luonnon ja kalojen kunnioitukseen kuuluu Tommin mielestä se, että kaikki saadut lohikalat vapautetaan. Olisin halunnut korjauttaa ne, mutta jouduin lopulta ostamaan uudet kahluuhousut. ”Toki kesällä ne ovat liian kuumat”, hän myöntää
Silloin alkaa olla aika valmistella kalastusreissua helmi-maaliskuuksi esimerkiksi Ruotsiin Daljoelle. ”Sitä kuitenkin ihmettelen, miksei tilanteen parantamiseksi tehdä kaikkea mahdollista. TÄLLÄ itse kehittämällään perholla Tommi sai Mörrumilta 18,6 kilon lohen. Hän kertoi unessaan väsyttäneensä lohta myös pari yötä aikaisemmin, ennen kuin tämä haastattelu tehtiin alkuvuodesta 2025. ”Minun oli kuitenkin palattava joelle, mutta sitä ennen kehitin Mörrumin yhdelle kalastuspaikalle sopivan perhon. UUSIA KALAPAIKKOJA ETSIMÄÄN JA KOKEILEMAAN Kun Tommi Liimataisen kumppani Katri Helena pitää kuluvan vuoden elokuussa jäähyväiskonserttinsa, avautuu pariskunnalle entistä paremmat mahdollisuudet keskittyä kummallekin rakkaaseen harrastukseen perhokalastukseen, ja kalastamiseen yhdessä. Myös Mörrum Ruotsissa ja Gaula Norjassa ovat Tommille tuttuja ja mieluisia kalapaikkoja. ”En ole kuitenkaan mikään perhokalastuksen opettaja, vaan esittelen sitä, miten itse kalastan perholla”, Tommi korostaa. ”Katri on siellä pari kertaa käynyt ja pitänyt paikasta. Ehkäpä yritän houkutella hänet mukaani Deejoelle”, hän miettii. Islannissakin hän käy usein kalassa, ja Skotlannissa Deejoessa häntä kiehtoo myös paikan historiallinen merkitys perhokalastuksen synnyssä ja kehityksessä. . ”Siellä on tarjolla hyvää kalastusta ja ihmiset ovat mukavia”, hän tiivistää tämän satakuntalaisjoen hyvät puolet. Kalat ja kalastus tulevat väliin uniinkin. Toisaalta hänellä on kokemusta siitä, että näiden mielikuvissa syntyneiden olentojen kanssa on hyvä pysyä sovussa, jotta kalastaminen sujuisi toivotulla tavalla. PERHOLIIVI ODOTTAA NUORTA PERHOKALASTAJAA Myös perhokalastusharrastuksen jatkuvuus kiinnostaa Tommia. Jotain uutta on siis keksittävä. TOMMI Liimatainen kalastamassa Mörrumilla päässään suosikkikalastuspäähineensä – punainen pipo. Sovussa lohijumalien kanssa Lohijumalat Vavan varressa . KALA kiinni Merikarvianjoella, joka on yksi Tommi Liimataisen suosikkikohteista Suomessa. ”No, ei sentään, kyseessä on kuin pienen pojan mielikuvitusleikki”, hän hymyilee. 30 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ”Lopetin kalastamisen siihen paikkaan, pakkasin tavarat ja palasin Suomeen.” Kalan saamisen jälkeen saalispaine helpotti ja Tommille tuli olo, että hän oli jälleen sovussa lohijumalien kanssa. Tommia harmittaa se, että Tenojoki on todennäköisesti vielä pitkään suljettu lohenkalastuksen osalta. Kalastuksestahan voisi tulla myös melkoinen matkailuvetonaula ja tulonlähde, jos vedet ja kalakannat laitettaisiin kuntoon”, Tommi uskoo. Se oli kirkas kymmenen kilon kala. Hänen mukaansa lohijumalat näkevät kaiken jokirannassa käyttäytymistä myöden. Sillä tuli sitten jo kahdeksannella heitolla 18,6 kilon lohi”, Tommi kertoo. ”Nyt se odottaa jotakuta nuorta perhokalastuksesta kiinnostunutta poikaa tai tyttöä käyttäjäkseen.” Hän on myös valmis tulemaan kalastusseurojen vieraaksi kertomaan omasta perhokalastusharrastuksestaan ja siten innostamaan muitakin lajin pariin. On tietysti itsestään selvää, että Tommia huolestuttaa vaelluskalakantojen heikko tila Suomessa ja monin paikoin muuallakin Pohjoismaissa. KALAT TULEVAT MYÖS UNIIN Usein jo tammikuussa alkaa Tommin kaipuu virtavesille lohikalojen pyyntiin käydä lähes sietämättömäksi. ”Olin ensimmäistä kertaa Mörrumilla lohta kalastamassa ja tein sitä paikallisten kalastajien mielestä omalla tavallani ja väärin. Viime vuonna hän esitteli perhokalastusta Pornaisten Nuorten Kalastusseurassa, joka valittiin Suomen Vapaa-ajankalastajien Vuoden kalastusseuraksi 2024. Kun lohen kalastaminen on Tenolla tauolla vielä pitkään ja muutenkin lohikantojen tila pohjoisen joilla heikko, on Merikarvianjoesta tullut yksi Tommin suosikkikohteista. Jatkoin kuitenkin samaan malliin suomalaisen jääräpäisesti ruotsalaisneuvoista huolimatta.” Vasta kolme viikkoa yritettyään Tommi vaihtoi neuvottuun kalastustapaan ja sai yhteensä kolmen viikon ja kolmen päivän jälkeen vihdoin lohen. . Hän on esimerkiksi teettänyt kaverilta ostamalleen perholiiville homepesun. Tommista ja hänen kalastuksestaan puhuttaessa ei voi sivuuttaa hänen erityissuhdettaan lohijumaliin
Mutta nyt kaikki muuttuu ja pääset mukaan Urpon seikkailuihin. ”Saaristomeri, ja koko Itämeri, on arvokas ja tärkeää saada kuntoon. Muistetaan kuitenkin, että tärkein yleisö on pinnan alla. Seurantaryhmä kokoaa yhteen, osallistaa ja sitouttaa keskeiset toimijat, joilla on mahdollisuuksia vaikuttaa Saaristomeren valuma-alueen ravinteiden hallintaan, pitää ravinteet tallessa ja käytössä ja estää valumia vesistöihin ja mereen. Seurantaryhmä yhteensovittaa eri hallinnonalojen, yksityisten tahojen ja järjestöjen toimintaa ja edistää ohjelman toimeenpanoa. Vaikka kalastusta ja sarjakuvia katsellaan pinnan päältä. SAARISTOMERI SEURANTARYHMÄ edistämään Saaristomeri-ohjelmaa meren tilan parantamiseksi Ympäristöministeriö on asettanut seurantaryhmän edistämään Saaristomeren tilan parantamiseen ja kuormituksen vähentämiseen liittyvää työtä sekä kokoamaan yhteen keskeiset työhön osallistuvat toimijat. Tarkoituksena on huolehtia erityisesti, että toimia toteutetaan ja ne ovat vaikuttavia ja tavoitteisiin nähden riittäviä. Sen toimikausi kestää 31.12.2027 saakka. Peilailu Perhokalastus perustuu visuaalisuuteen. Perhot ovat usein ravintoa kuvaavia sidoksia tai sitten kalaa ärsyttäviä houkuttimia. Saaristomeri-ohjelman tärkein tavoite on kääntää pysyvään laskuun maatalouden hajakuormitus Saaristomereen ja poistaa hajakuormitus Itämeren suojelukomission ylläpitämältä pahimpien kuormittajien hot spot -listalta viimeistään vuonna 2027. Seurantaryhmällä on tärkeä tehtävä auttaa onnistumaan tässä työssä”, ympäristöja ilmastoministeri Sari Multala sanoo. Seurantaryhmän puheenjohtaja on Turun yliopiston emeritusprofessori Kalervo Väänänen ja varapuheenjohtaja ylijohtaja Tarja Haaranen ympäristöministeriöstä. Ryhmä seuraa ja vaikuttaa siihen, miten Saaristomeri-ohjelman työ meren tilan parantamiseksi etenee. Nämä sarjakuvat sijoittuvat visuaalisesti veden pinnalle tai väliveteen, kuten perhokalastuskin. URPO UPPOPERHO TIESITKÖ TÄMÄN Urpo Uppoperho on lehtemme uusvanha sarjakuva. Urpo on kajaanilaisen perhokalastajan ja kalapaikkaoppaiden kirjoittajan Simo Yli-Lonttisen luomus. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 31. Keskeistä on ravinteiden kiertoon saaminen ja uusien innovaatioiden käyttöönotto. Siinä ei käytetä syöttejä tai hajusteita, vaan kaloja houkutellaan visuaalisesti niiden näköaistiin perustuen. Tarvitsemme tehokkaita toimenpiteitä, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia – voimme samalla parantaa Suomen omavaraisuutta, kun estämme ravinnehuuhtoumia vesistöihin. Seurantaryhmä kokoontuu 2-3 kertaa vuodessa. Urpo on ihan ihmeperho 1980-luvulta! Se on ollut horroksessa Kajaaninjoen töyräällä jo vuosikymmeniä
EI TARVITA MITÄÄN SALAISIA IHMEPERHOJA Käytettävien perhojen ei tarvitse olla mitään salaisia ja taktisia ihmeperhoja. Käytän dry dropper -kalastuksessa aina hieman normaalia kevyempiä nymfejä kuulakoon ollessa noin 2-3 milliä. Myös omaan pelikirjaani dry dropper on tullut jäädäkseen, ja se on useammin kuin kerran saanut haavin kastumaan silloin, kun mikään muu ei ole tuntunut toimivan. Samaa ideaa kannattaa soveltaa myös perinteisessä nymfikalastuksessa. Jos kaloja on vaikea lähestyä kahlaamalla, voidaan pinturia ja nymfiä tarjoilla kaloille perinteisesti perhosiimalla heittäen. KAKSI ERI ALALAJIA Dry dropper -kalastuksen voi jakaa kahteen eri alalajiin. TÄMÄ nätti harjus jäi mieleen, sillä se oli hankalan reissun ainoa kala. Kuulaa pienentämällä perholle saadaan leijailevampi uinti, joka usein kiinnostaa kaloja. Kannattaa siis panostaa hyviin kellutusja kuivausaineisiin. Pintaperhon ei myöskään tarvitse jaksaa kannatella nymfiä, ja tarpeen tullen sivutapsissa voidaan käyttää pieniäkin pintureita. Otollisia paikkoja dry dropper -kalastukseen on monenlaisia. Kellusiimalla kalastaessa pintaperhon täytyy myös jaksaa kannatella nymfiä, mikä tekee pienten pintureiden käytöstä hankalaa. Perhosiiman etuja ovat sen tarjoama ulottuvuus ja pitkät uitot, mutta haasteeksi saattaa muodostua nymfiin tulevien hentojen tärppien havaitseminen. Vaikka yleisimmin tekniikassa pinturin alla roikkuu jokin nymfisidos, niin mikään ei estä sitaisemasta päätyperhoksi vaikkapa larvaa tai miniliitsiä. Toinen dry dropper -kalastuksen alalaji on kalastaminen pitkällä ranskalaisperukkeella. Harrille kelpasi Rockerkan alla uitettu #18-koon PT-nymfi. Pitkällä perukkeella nymfatessa kaEräs yksityiskohta, jota kannattaa miettiä perhoja valitessa, on niiden painotus. Yläperhona killuva pinturi ja alaperhona roikkuva painotettu nymfi ei toki ole Suomessakaan mikään uusi keksintö, mutta “pinturi-nymfistä” on vasta hiljattain alkanut tulla kaikkien tuntema valtavirtatekniikka jokikalastukseen. Pitkällä perukkeella kalastaessa tekniikkaa voi soveltaa lähestulkoon kaikissa sellaisissa paikoissa, joissa voisi kuvitella kalastavansa pelkillä nymfeilläkin, kovavirtaisimmat rännit ja valkoiset kuohut poislukien. Ranskalaisperukkeen etu kellusiimaan verrattuna on se, että päätyperhoon pystytään säilyttämään jatkuva kontakti, jolloin varovaisetkin tärpit on helpompi huomata. Pintaperhoa voidaan ranskalaisperuketta käyttäessä pomputella veden pinnalla, mikä saattaa varsinkin taimenta kalastaessa laukaista ottirefleksin. Olen saanut pinturin ja nymfin yhdistelmällä onnistumisia niin latvapuroilta kuin isoilta reittikoskiltakin. Tekniikkaa voi mainiosti harrastaa samoilla välineillä, joilla heittäisi muutoin pelkkää pintaperhoa. Itse olen kiinnittänyt kuivauspulveripullon nippusiteellä chest packin sivuun kiinni, niin sitä ei tarvitse koko ajan kaivaa taskun pohjalta kalastuksen lomassa. Esittelemistäni pintaperhoista saa toivottavasti jotain inspiraatiota perhovalintoihin ja sidontapenkin äärelle. Kullakin on varmasti omat luottonymfinsä ja pinturinsa, jotka toimivat mainiosti myös dry dropperissa. Kevyen painotuksen tärkeys korostuu kovan kalastuspaineen alla olevilla jokialueilla, joilla kalat ovat nähneet kasapäin isoilla kuulilla ylipainotettuja perhoja. KANNATTAA PANOSTAA KELLUVUUSJA KUIVAUSAINEISIIN Toinen seikka, joka tekee kalastuksesta huomattavasti mukavampaa, on pintaperhojen kunnollinen kelluvuus. D ry dropper -kalastus on viime vuosien aikana kasvattanut suosiotaan suomalaisten perhokalastajien keskuudessa roimasti. Nivamaiset, tasaiset ja hitaasti virtaavat alueet ovat omiaan kalastukselle heittosiimalla. Monesti ison pintaperhon käytöstä on kuitenkin hyötyä, sillä se herättää kalojen huomion kauempaa ja tekee näin laajojen alueiden haravoimisesta helpompaa. perhonurkka T EK STI JA K U V AT E L I A S OR AV A lastustekniikka ei merkittävästi muutu, oli yläperhona sitten nymfi tai pinturi. Kolme hyvää pinturia Kolme hyvää pinturia DRY DROPPERIIN DRY DROPPERIIN 32 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA
KALAT Uusi ulottuvuus myös särkikalojen ja kirjolohen jokikalastukseen Vaikka dry dropper mielletään erityisesti taimenelle ja harjukselle toimivaksi tekniikaksi, olen huomannut, että se tuo uuden ulottuvuuden myös särkikalojen ja kirjolohen jokikalastukseen. Stimulaattori Tämä perho syntyi, kun yritin sitoa jotain alkuperäisen Stimulatorin kaltaista pintaperhoa niistä materiaaleista, mitä käsillä sattui olemaan. Koukku: #14-16 pinturikoukku Runko: 2-3 riikinkukon siikasta kierrettynä, vahvistetaan sidontalangalla Siipi: Muutama naturelli cdc-höyhen Häkilä: Ruskea pinturihäkilä kierrettynä pinkin polypropyleenin tai vastaavan materiaalin ympärille Thorax: Ruskea dubbing, esim. Koukku: #12-18 pinturikoukku Pyrstö: Muutama suikale helmiäisen väristä krystal flashia Runko: Naturelli cdc lenkillä dubattuna Pää: Punainen sidontalanka STIMULAATTORI TABANAS ROCKERKA perhonurkka VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 33. Heti ensimmäisissä testeissä huomasin, että perho miellytti myös kaloja. Tabanas on ykkösvalintani dry dropperiin esimerkiksi Koillismaan harjusjoilla, ja muuallakin silloin, kun kalat eivät tykkää isoista ja voimakashahmoisista perhoista. Stimulaattori on hyvä valinta dry dropperiin silloin, kun perholta tarvitaan hahmoa ja hyvää kelluvuutta. Koukku: #10-12 pinturikoukku Pyrstötupsu: Oranssi lanka Runko: Vaaleanharmaa dubbing Häkilä: Grizzle pinturihäkilä Siipi: Ruskea peura Tabanas Keski-Euroopassa ja muualla maailmalla kutsutaan monennäköisiä laskuvarjohäkilöityjä cädäreitä nimellä Tabanas. Käsittääkseni alkuperäisessä mallissa siipi on peuraa ja runko riikinkukkoa. Omaan versiooni olen sittemmin korvannut peurankarvan cdc-siivellä siksi, että se on mielestäni pieneen perhoon helpompi sitoa. jänis Rockerka Alun perin tsekkiläisten perhokalastajien rasioista peräisin oleva Rockerka tunnetaan suomalaisten keskuudessa myös nimellä Napanöyhtä. Välillä olen saanut pinturin alla roikkuvalla nymfillä särkiä sellaisista paikoista, joista ei kahden perhon nymfilitkaan tullut pistoakaan. Perhon värimaailma ja kontrastit miellyttivät silmää, joten se pääsi myös siiman päähän. Pintaperhon ja nymfin yhdistelmää kannattaa siis rohkeasti kokeilla monenlaisilla joilla ja monien eri kalalajien kalastuksessa. Omassa käytössäni Stimulaattori on ollut parhaimmillaan taimenta kalastettaessa ja melko isossa koossa. Joskus luonnonravinnolle oppineet kirjolohet siirtyvät koskialueilta hitaasti virtaaville suvantoalueille ja niskoille, jolloin perhosiimalla dropperointi saattaa toimia todella hyvin. Suttuisen ulkomuodon ei pidä antaa hämätä, sillä Rockerka on mainio yleisperho, joka kiinnostaa kaloja Vantaanjoelta Kuusamoon, dry dropperissa tai ilman. Perhosta voi sitoa toimivia variaatioita monessa eri koossa ja eri värisillä pyrstötupsuilla
34 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. . Runkohäkilät: Oranssi kukon niskatai satulahöyhen. Koukku: Suorasilmäinen, koko 6. Kimalteeton ”Sokken” (sukka) on saaren klassikkoperho, joka jäljittelee laajasti meren eliöitä, ehkä kuitenkin parhaiten pienehköä harjamatoa. Bornholmen Sokken Tanskalle kuuluva Bornholmin saari on lähellä Ruotsin etelärannikkoa. Häkilät pidentyvät eteenpäin. Painotus: Haluttaessa voi lisätä eturungolle painolankaa. Häkilät: Oranssit kukon tai kanan niskatai satulahöyhenet, 3 kpl. Bornholm Shrimp Fly Bornholmin uudempi äyriäisjäjitelmä, joka vetoaa värein ja kimaltein erityisesti talviajan kaloihin ja on suositeltu myös käytettäväksi sameassa vedessä sekä iltakalastuksessa. lääkärin määräyksestä T E KS T I JA KUVA T P ERTTI K A N ER V A Meritaimenperhoja ITÄMERELLE Tanska on meritaimenen rannikkokalastajan luvattu maa, jonka rannoilla kalastetaan ympäri vuoden. Pää: Valkoinen. Pyrstö: Kimppu oransseja häkilänsiikasia, pitkähkö. Koukku: Suoratai alasilmäinen streamerkoukku, koko 6. Painotus: Haluttaessa voi lisätä rungolle painolankaa. Lanka: Musta. Silmät: Mustaa kuulaketjua takarungolle, kiinnitys koukunvarren alapuolelle. Pyrstöön yksi ja rungolle kaksi. Seuraavaan on kerätty tanskalaisten käyttämiä meritaimenperhoja, jotka toimivat koko Itämeren alueella ja miksipä ei myös Norjan rannikolla. Lanka: Musta. Lanka: Valkoinen. . Pyrstö: Kimppu kultafasaanin tippet-siikasia. Pää: Musta. Kiinnitys eteen ja lukitaan kierteellä paikoilleen. Meritaimenen kalastus on parhaimmillaan kylmän veden aikaan syksyllä ja keväällä, kun ravintoa on hyvin tarjolla, mutta myös sydäntalvi voi olla antoisa, kunhan kalat löytyvät. Kaulushäkilä: Musta kukon niskatai satulahöyhen, tuuheahko. Perinteinen tanskalainen Klassikko Sameassa vedessä . Häkilät: Punaruskeat kanan/kukon niskatai satulahöyhenet, kaksi rungolle tasavälein ja yksi eteen. Pyrstö + tuntosarvet: Oranssi pyrstöhäkilä alla, päällä valkoinen karvakimppu kettua + sivuille kaksi pitkää kierteistä helmiäiskimalletta. Kierre: Ohut soikea kultatinseli. Pää: Musta. Koukku: Suorasilmäinen, koko 4. Perholla kalastetaan upposiimalla pitkillä vedoilla ja selkeillä tauoilla tai lyhyin, nopeahkoin ja terävin sisäänotoin. Runko: Helmiäissävyinen Ice Dubbing, harjataan. Baltic T & L ”Itämeren Thunder & Lightning” on perinteinen tanskalainen perhomalli, jolla jäljitellään pikkukaloja tai katkoja. Runko: Jäniksenkarvadubbing, kolmiosainen, 2 välihäkilää. Runko: Musta dubbing, eteen paksuneva
Sidontalanka: Musta. Koukut: Kaksi katkakoukkua, takana nro 12, edessä nro 10 tai 8. Sidontalanka: Musta. Koukku: Streamerkoukku, suoratai alasilmäinen nro 6–2. Pää: Musta, viimeistely lakalla tai UV-liimalla. ympäri vuoden. Makrelimitation Tanskalaisen Erik Simonsenin makrillijäljitelmä on suunniteltu etäämmällä rannasta tapahtuvan meriahvenen kalastukseen, mutta oiva jäljitelmä kelpaa hyvin myös rannan tuntumassa meritaimenille. Pyrstö: Kimppu punaisia strutsinsulan siikastenlatvoja. Myös marabousta, mutta strutsi on ryhdikkäämpi. Runkohäkilä: Grizzlekukon niskatai satulahöyhen. Kierre: Soikeaa hopeatinseliä kierrettynä vastapäivään runkohäkilän kanssa tukemaan sidosta. Kaulushäkilä: Pinkki kukon niskatai satulahöyhen. Runko: Oliivi 10–15 mm kimalle-chenille. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 35. Esim. Pää: Punainen. Sivut: Kimppu punaisia kierteisiä kimalteita kummallekin kyljelle alaviistoon. Lanka: Punainen. 0,30 mm kuitusiiman kanssa napakalle kierteelle, otetaan puolivälistä kiinni ja annetaan kiertyä kaksinkerroin yhteen ”pörrönyöriksi”, joka kiinnitetään takaja etukoukulle perhorungoksi. SLF-Hanks, H2O Frizz Fibre tms. Pyrstö: Kaksi pientä grizzlekukon höyhenlatvaa harottamaan V-asentoon. Kierretään vaaksan chenillepätkä notkean n. Myös ruskea, musta ja oliivi pyrstötupsu on usein käytössä. Esimerkiksi alussiiven tyvikimppu käännettynä alle. Kaulus/kurkku: Samaa kuitua kuin alussiipi, noin koukun pituisena. Kalastetaan erilaisin sisäänvedoin ja pysäytyksin kelluvalla tai hitaasti uppoavalla siimalla. Siipi: Siniset grizzlekukon niskatai satulahöyhenet (2 tai 4 kpl) harjakattoisesti, pituus noin 3 x koukun pituus. Yleisimmät värit ovat musta, ruskea, oliivi ja sininen. Painokuula: Mustatai kultakuula, 4 mm (tungsten – volframikuula) etukoukulle. Alussiiven päälle lisätään hieman sinistä kuitua + muutama sininen kierteinen kimalle. Pää/silmät: Kirkasta kuulaketjua. . . Koukku: Kirkas suorasilmäinen koukku, koko 6–4. Runko: Ei ole. Noin sormen pituinen Real Børsteorm on hyvin eloisa Claus Eriksenin harjamatomalli. Runko: Helmiäisvärin kimalledubbing, harjataan. Polar Magnus Meritaimenklassikkoperho Magnuksen muunnos, johon on lisätty niin väriä kuin kimallusta. Silmät: Pienet tarratai maalisilmät. Väriä ja kimallusta Meriahvenen kalastukseen Eloisa harjamato . Real Børsteolm Erilaisia ”harjamatoja” (sukasjalkaisia/matoja) on myös Itämeressä ja näiden jäljitelmät ovat parhaimmillaan keväällä, mutta perho kalastaa meritaimenia, kampeloita jne. Alussiipi: Ohutta valkoista pehmeää kuitua, 2–3 kertaa koukun pituisena. Pää: Alussa mainittu musta painokuula
NORJAAN lähtiessä kannattaa varata reilusti aikaa. 36 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. MERITAIMENEN ULKOMAAT TEKSTI JA KUVA JARNO VÄHÄMÄKI POHJOIS-NORJASSA kalastusta JÄÄMEREN luonto ja eläimistö poikkeavat paljon Itämerestä
Paljon erilaisia kalalajeja ja upeat maisemat. Kun matkustaa Kilpisjärven kautta, on hieno huomata, kuinka maailma muuttuu muutamassa minuutissa, kun rajan ylittää. Jos siis haluaa juuri jokisuistosta kalastaa. Reissuun kannattaa varata aikaa vähintään viikon verran, sillä pelkkä matkustaminen Pohjois-Norjaan vie aina aikaa. Matkustustapaan vaikuttaa varmasti se, mistä päin Suomea reissuun lähtee. Itse olen tehnyt retkiä eniten telttaillen. Joku sanoisi, että aina kannattaa kalastaa ja se on osin totta. N orjaan on mahdollista tehdä kalastusreissuja monella tapaa. MAJOITUSTA LÖYTYY NORJASTA AIKA HELPOSTI Norjasta löytyy majoitusta aika helposti, ja tarjolla on hotelleja, mökkejä ja leirintäalueita. Itse olen kuitenkin onnistunut parhaiten toukokuun puolesta välistä VUOROVESI nousee ja laskee noin kuuden tunnin sykleissä. Kannattaa myös muistaa, että kelit voivat yllättää pakkasella ja lumisateella autoilijan myös vielä kesäkuussa. Silloin pääsee lähelle kalapaikkoja, eikä mene aikaa turhiin siirtymiin. Norjassa voi tulla myös rajoituksia joidenkin lajien suhteen, ja kalastusta joissa ja suistoissa voidaan rajoittaa tai kieltää kokonaan. . Vuolaasti virtaavat joet ja purot kristallinkirkkaine vesineen ovat myös näky, mihin ei kotimaassa pääse liiaksi tottumaan. Kalastuslupia ei vuonon rannalle tarvitse, kun pysyy pois lohija taimenjokien suistoista. Itse lähetän reissun aikana säännöllisesti sijaintitietoja perheelle. MILLOIN KANNATTAA KALASTAA. Jäämeren luonto ja eläimistö poikkeavat paljon meidän maatamme ympäröivästä Itämerestä. . Kun on ensimmäistä kertaa menossa kalaan Norjaan, suosittelen kalastusoppaan käyttöä. Kannattaa siis varata reilusti aikaa. Omatoimimatkaaja ei kuitenkaan saa tuoda saalista Suomeen. KALASTAJAN PARATIISI Norja on monessa mielessä kalastajan paratiisi. NORJAN taimenkanta kestää sen, että niitä otetaan saaliiksi. Kannattaa myös suunnitella ja miettiä reittiä hieman etukäteen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 37. NORJASSA on runsaasti kristallinkirkkaita vesiä. Vuonoihin laskevat joet ja niiden suistot ovat lähes aina luvanvaraisia kalastuspaikkoja. Jylhä vuoristo ja kiemurtelevat tiet vievät kohti vuonoja. Olen myös pitänyt mukanani telttasaunaa. Jokien läheisyydessä kannattaa aina selvittää, onko kyseessä kokonaan rauhoitettu alue vai saako sinne ostettua kalastuslupia. On hienoa, kun kylmän kalapäivän päätteeksi pääsee saunan lämpöön pesulle. Esimerkiksi Kilpisjärvellä toimii useita oppaita, joiden palvelut auttavat ymmärtämään, milloin, missä ja miten vuonoilla kannattaa kalastaa. Sinne voi matkustaa lentäen, ajaa autolla koko matkan tai sitten matkustaa Suomen puolella esimerkiksi autojunalla Rovaniemelle ja jatkaa siitä omalla tai vuokra-autolla eteenpäin. NORJASSA meritaimenella ei ole alamittaa. Norjassa saa aika vapaasti telttailla, kunhan pysyy reilun matkan päässä asutuksesta ja siivoaa jälkensä. . Itse olen pysynyt pois näiden jokien läheltä, niin ei tarvitse murehtia lupaja kieltoasioita. Itse olen keskittynyt kalastamaan meritaimenta vuonojen rannoilta. Kun tätä kaikkea ihmettelee, kuuluu kysymys, minne kalastamaan. MERITAIMENTA voi Norjassa kalastaa vuonojen rannoilta. Yksi suurimmista eroista on vuorovesi, noin kuuden tunnin sykleissä nouseva ja laskeva meri. Varsinkin perheen kanssa asuntoautolla on hieno seikkailla pitkin Norjaa. Erilaisiin olosuhteisiin siis kannattaa varautua. Myös asuntoauto sopii hyvin retkeilyyn Norjassa. Tärkeä juttu turvallisuuden kannalta on kertoa reittisuunnitelmista myös kotona. Vuonon vaihtoon voi kulua paljon aikaa ja matkojen pituudet saattavat yllättää
Itse olen onnistunut molempien ”piikkien” aikoihin saaKellonaika SULAMISVESIVIRTOJEN laskualueet kannattaa kalastaa tehokkaasti. Merivesi nousee ja laskee noin kuuden tunnin välein. Nousuvesi toimii taas paremmin syvillä ja vähäkasvillisilla reunoilla. Kannattaa myös ottaa huomioon, että kesäkuussa on valoisaa läpi vuorokauden. Olen kalastanut useamman kerran keskiyölle osuvaa nousutai laskuvettä. Laskuveden piikki, joka osuu aamulle, on antanut hyvin kalaa. Liian kovassa kelissä ei siis kannata väkisin taistella tuulta vastaan. Näihin löytyy taulukkoja netistä. Toukokuussa kelit alkavat lämmetä varmasti, päivät pitenevät vauhdilla ja luonnon heräämistä on hieno seurata. Usein laskuvesi on helpompi kalastaa, kun rantakasvillisuus jää ”kuiville” ja pääsee helpommin heittämään syvemmän veden reunalle. NORJASSA saa aika vapaasti telttailla, kunhan pysyy reilun matkan päässä asutuksesta ja siivoaa jälkensä. NOUSEVA VESI JA TUULENPUOLEINEN RANTA KERÄÄVÄT HYVIN KALAA. Kannattaa myös ottaa huomioon, että nousuja laskuvesien piikit eivät ole aina samansuuruisia, vaan niissä on eroja. Siksi laskuveden piikin molemmin puolin kannattaa kalastaa tehokkaasti. Ne eivät ole olleet kuitenkaan niin hyviä kalastushetkiä, että kannattaisi tämän vuoksi vuorokausirytminsä sekoittaa. TUULEN SUUNNALLAKIN ON MERKITYSTÄ Tuulen suunnalla on myös merkitystä. Keväällä sulamisvesivirrat ja -purot laskevat hyvinkin vuolaina mereen. Nouseva vesi ja tuulenpuoleinen ranta keräävät hyvin kalaa. Niiden laskualueet kannattaa kalastaa, sillä makea ja ravinteita työntävä vesi houkuttelee taimenen ravintoa virtojen suulle ja näin myös siis taimenia. Olen kalastanut yleisesti aamuseitsemän ja iltakymmenen välisellä ajalla, kohdentaen aikatauluun nousuja laskuvesien piikit. Laskuvesi vetää taimenen ruokaa taas ulos kasvillisuuden joukosta. Jäämerellä on mahdollista pyytää taimenta lähes vuoden ympäri. KALASTUSAIKATAULUUN kannattaa kohdentaa nousuja laskuveden piikit. Myös kellonajalla on merkitystä Olen kiinnittänyt myös huomiota siihen, että kellonajalla on merkitystä. Vuonoilla voi myös ihailla pyöriäisten, delfiinien ja joskus jopa valaiden ohiuintia. ” . Ylivoimaisesti parhaimpia hetkiä on ollut laskuveden huipusta, kun vesi on ollut nousussa 1-2 tuntia. maan meritaimenen siiman päähän. On paljonkin paikkariippuvaista, onko laskuvai nousuvesi parempi kalastaa. Vesi on tällöin kovimmalla virtauksella. Rakkolevää on paljon rannoissa ja se kerää hyvin taimenen ravintoa suojiinsa. Olen saanut meritaimenta myös kesälle ja alkusyksylle osuneilla reissuilla, mutta tykkään silti enemmän kalastaa keväällä. aina kesäkuun loppuun sijoittuvalla ajanjaksolla. Tällöin kuitenkin joutuu heittämään vastatuuleen ja voi olla, että heittomitta ei silloin riitä vieheen saamiseksi ruohojen yli syvemmän veden alueelle, jossa olisi mahdollista uittaa viehettä kunnolla. 38 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Myötätuulen puolella on myös etunsa, sillä myötäiseen viehe lentää pidemmälle ja tällöin saa kalastettua helpommin varsinkin matalat rannat. POHJOIS-NORJASSA pääsee kalastamaan komeita kaloja upeissa maisemissa. Mielestäni parhaita hetkiä kalastaa on laskuja nousuveden huippujen molemmin puolin
Aurinkoisella kelillä suosin kirkkaita hileitä ja metallivärejä, pilvisellä kelillä taas helmiäisja mattavärejä. Siellä on paljon kalastukseen sopivaa rantaa ja asutusta harvemmassa. Käytän vieheissä enimmäkseen neloskoon kolmihaarakoukkua. Kaikki vuonot ei ole toistensa veroisia, mutta jokaisesta kalastamastani vuonosta on meritaimenta löytynyt, enemmän tai vähemmän. MISSÄ KANNATTAA KALASTAA. Vieheiden painot ovat noin 22-30 grammaa. Tromssan läänistä löytyy suosikkialueeni. Koko Norjan rannikko on meritaimenen kalastukseen sopivaa. OLOSUHTEET voivat muuttua vuonoilla hyvin nopeasti. Olosuhteet voivat muuttua vuonoilla todella nopeasti. Joissakin tilanteissa käytän kakkoskoon isompaa koukkua, jos haluan hieman rauhoittaa vieheen uintia. Kirkas tai vaalea runko ja tumma selkä on varma yhdistelmä. Ne muistuttavat taimenen luontaista ravintoa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 39. Vuonoja ja meritaimenen kutujokia on paljon. Myös inlinervieheet toimivat hyvin. Selkäväreinä tummanvihreä, turkoosi ja musta ovat toimineet hyvin. Itse kalastan silti mieluiten pohjoisessa. Toukokuussakin aurinkoinen ja kirkas keli voi muuttua hetkessä vesitai lumisateeksi. Vieheen edessä voi käyttää fluorocarbontapsia, joka kestää kasvillisuuden ja kivien aiheuttamaa kulutusta paremmin kuin kuitusiima. PITKÄT kapeat lusikat toimivat ottivieheinä taimenille. Käyttämäni vieheet ovat hyvin pitkäheittoisia, mutta myös pintakäyntisiä. Sävyt voivat olla metalli-, hiletai mattapohjalla. Käyttämäni vieheet ovat pituudeltaan 13-17 senttiä, ja enimmäkseen oman pajani tuotoksia. Tuuli voimistuu hetkessä ja on oltava varovainen sen suhteen. . Kannattaa selvittää, laskeeko FLUOROCARBONTAPSI suojaa kuitusiimaa kasvillisuudelta ja kiviltä. Suosin vieheissä luomusävyjä. Vieheet Pitkät, kapeat lusikat ja rannikkovaaput vieheinä Vieheinä käytän pitkiä, kapean mallisia lusikoita ja rannikkovaappuja. En käytä siimassa vieheen edessä lukkoa, vaan hyvälaatuista leikaria, jonka kiinnitän suoraan vieherenkaaseen
Omat kokemukseni perustuvat pelkästään viehekalastukseen. Kalastan mielelläni paikoissa, joissa on selkeästi jotain rantaviivasta poikkeavaa. Kannattaa varmistaa turvallinen reitti rantaan paikasta, jossa kalastaa. Välineiden pitää olla mielestäni pitkäheittoisia ja itse arvostan myös niiden keveyttä. Tämä lisää varmasti kalatiheyttä alueella. Vieheen uitto paikan mukaan Uitan vieheitä vähän eri tavalla paikan mukaan. Vavalta vaaditaan myös voimaa ja nopeutta, kun taistellaan vahvojen kalojen kanssa. Niemen kärki, särkkä tai matala alue, joka on ympäröivästä alueesta erottuva. Eli pidän pitkiä taukoja kelauksessa. Syviä rantoja kalastaessani vajotan uistinta muutaman metrin välein. Tämä siksi, että sivuosumana voi saada vaikka turskaa, seitiä, makrillia – jopa pallasta ja ne voivat olla isoja. VUONOILLA kannattaa välttää pitkälle kahlaamista. Voimakkaassa vuorovesivirrassa taas uitan viehettä siten, että käytän virtaa avuksi ja annan välillä pelkästään sen uittaa viehettä. Matalia rantoja kalastan nopealla kelauksella ja unohdan vajotukset, mutta teen vavalla pieniä nykäyksiä, jotta saan uistimen uintiputkeen poikkeavan liikkeen. VUONOILLA kannattaa välttää pitkiä kahluumatkoja, jotta nousuvesi ei pääse yllättämään. Myös voimakkaasti virtaavat salmet ovat hyviä paikkoja kalastaa. Kalastan vahvuudeltaan 0,17-0,19 millin kuitusiimoilla. Tämä riittää usein siihen, että kala iskee vieheeseen. Kalastan mielelläni myös alueita, joissa on paljon kasvillisuutta. MITEN KANNATTAA KALASTAA. Moni paikka kannattaa kalastaa niin nousukuin laskuvedelläkin. ” . Uittaminen PARHAAT hetket kalastaa ajoittuvat laskuja nousuveden huippujen molemmin puolin. En myöskään kahlaa vedessä, jossa näkösyvyys ei riitä pohjan havainnointiin. Kalastan 9-10-jalkaisilla vavoilla ja 2500-3000-sarjan avokeloilla. Vuonoilla käytän mieluummin vahvempia siimoja kuin yleensä meritaimenen kalastuksessa. Vesi nousee huomaamatta ja yllättävänkin nopeasti. 40 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. vuonon perälle joki, joka tiedetään olevan meritaimenen kutujoki. VÄLTÄN PITKIÄ KAHLUUMATKOJA Pyrin aina vuonoilla välttämään pitkiä kahluumatkoja, sillä vuoroveden vaihtelu on otettava huomioon tässäkin asiassa. Vesi voi syventyä paikoitellen todella nopeasti. MUUTEN VOI TULLA KIIRE, JOS ON KAHLANNUT PITKÄLLE. Mieleisessäni kalapaikassa veden pitää liikkua. Muuten voi tulla kiire, jos on kahlannut pitkälle tai pohja on vaikeakulkuista. VOIMAKKAASTI virtaavat salmet ovat hyviä paikkoja kalastaa. Monet joet ovat kuuluisia isoista meritaimenistaan
Se kulkee näppärästi kahluutakin selässä magneetilla kiinnitettynä. Tykkään erityisesti laittaa rasvaisen lohikalan halsteriin ja kypsentää nuotiossa hiilloksen päällä. Norjan kevät voi olla todella oikukas, kuten aikaisemmin jo mainitsin. Tähän kannattaa myös varautua vaatetuksen osalta. On reissun päällä sitten yksin, kaveriporukalla tai perheen kesken, niin siitä pitää nauttia. VUONOILLA voi ihailla myös pyöriäisten, delfiinien ja joskus jopa valaiden ohiuintia. Haavi on hyvä olla mukana kahlattaessa, sillä se varmistaa kalan ylös saantia. SUORAAN merestä pyydetty lohikala hiilloksella kypsennettynä on todella herkullista. Itselläni on käytössä kumipohjaiset, nastoitetut kahluukengät. Lisäksi mukana on hyvä olla suonipihdit, joilla kalan voi irrottaa koukusta jo haavissa ilman, että pitää kahlata kalan kanssa rantaan asti. Itse suosin ruokakalana noin 50-senttistä kalaa. On hyvä muistaa, että Norjan taimenkanta kestää sen, että niitä voi hyvällä omallatunnolla käyttää ravinnoksikin. Varusteet VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 41. Olen onnistunut joskus saamaan sivuosumana merirautua ja se on myös varsin herkullinen ruokakala. Kalastuksessa ei kuitenkaan koskaan kannata puristaa liikaa vavan vartta, vaan nauttia hienosta harrastuksesta. Ne antavat mielestäni parhaan pidon kahlattaessa välillä hyvinkin haastavilla pohjanmuodoilla. Nämä vaativat siimalta hyvää vetolujuutta. Mutta kun kaikki tähdet ovat kohdillaan, voi siiman päähän löytyä se metrin mittainen meritaimenkin. Omatoimiselta kalastusreissulta ei ole kuitenkaan sallittua tuoda saalista Suomeen. Jos siis aikoo kalan vapauttaa nopeasti. Käytän turvallisuussyistä monessa paikassa Ursuitin kuivapukua, veden kylmyyden ja vuonon virtauksen vuoksi. JOKAINEN REISSU TUO AINA UUSIA KOKEMUKSIA JA ELÄMYKSIÄ Välillä kun kuvittelee ymmärtävänsä kalan sielunelämää ja tietävänsä asioista jotain, niin tapahtuu jotakin, mikä kumoaa vanhat teoriani. Välillä tuntuu kuin meri olisi täynnä kalaa ja joskus taas on kuin kaivossa kalastaisi. MERITAIMENELLA EI OLE ALAMITTAA Norjassa meritaimenella ei ole alamittaa, eli ruokakalaksi voi ottaa käytännössä minkäkokoista kalaa vaan – tässäkin toki vastuu on kalastajalla. Vuonoilla on myös rantakasvillisuutta runsaasti ja siihen tarttuu viehe helposti. Se on suoraan merestä pyydettynä todella herkullista. RANTAKASVILLISUUS vaatii siimalta hyvää vetolujuutta. OMATOIMISELTA reissulta saatua kalaa ei ole luvallista tuoda Suomeen. Vanha sanonta, että vara ei venettä kaada, pätee tässäkin. Varaudun toisaalta myös siihen, että kelit voivat olla melko lämpimiäkin. ” . VÄLILLÄ TUNTUU KUIN MERI OLISI TÄYNNÄ KALAA. . Kahluusauvasta on myös paljon apua. Sitten saan taas pohtia, missä meni pieleen tai miksi juuri nyt onnistuin. KAHLUUKENGÄT ja -housut ovat aika välttämättömät asusteet Norjan vuonoilla kalastaessa. Myös kyttyrälohia olen saanut ja niitä voi paikoitellen olla todella runsaastikin. Kahluuhousut ja -kengät lähes välttämättömät Kahluuhousut ja -kengät ovat aika välttämättömät varusteet. Myös se on merestä saatuna erittäin maukas ruokakala. Itse siis otan paljon lämmintä vaatetta mukaan. Reissun aikana tuleekin yleensä syötyä paljon kalaa
Tämän vuoksi vapaa-ajankalastajat voivat toimia äänitorvina puhtaan ympäristön puolesta, ja ilman vapaa-ajankalastajia vesiluontoa voitaisiin riistää nykyistäkin enemmän. One health -ajattelusta ei vastaa kukaan, mutta kenties kokonaisuuttakin olisi hyvä pohtia. Jotta järjestelmän toiminta olisi kestävää, tarvitaan jonkinlaista järjestelmän organisoitumista joko järjestelmän sisältä tai ulkoa päin. Yhteinen terveys -ajattelun ytimessä on käsitys siitä, että elämme yhdellä maapallolla, jolla ihmisten ja eläinten terveys ovat kiinteästi sidoksissa sekä toisiinsa että ympäristön tilaan. YHTEINEN TERVEYS -AJATTELUSSA ASIOIDEN LINKITTYMINEN Yhteinen terveys -ajattelussa otetaan huomioon se tosiasia, että suurimmat vesiekosysteemejä, kaloja ja kalastusta uhkaavat asiat eivät synny kalastuksesta itsestään vaan tulevat ulkopuolelta: teollisuuden saasteista, vesivoiman tuottamisesta, metsätaloudesta, maataloudesta jne. Vesienhoito toteutetaan ympäristöministeriön alaisuudessa omassa siilossaan, ja ihmisten ja kalojen terveyteen liittyvät asiat kuuluvat terveysviranomaisille. Jotta esimerkiksi kalojen elohopeaongelmia voitaisiin hallita, pitäisi koko hallinnon keskustella keskenään. Facets-tiedelehden artikkelissaan (2024) esittävät, tuo Yhteinen terveys -ajattelu paljon uutta myös vapaa-ajankalastuksen kehittämiseen. Osakaskunnat vastaavat omista vesistään, kalatalousalueet yrittävät koordinoida osakaskuntien työtä tietyllä vesistöalueella ja maaja metsätalousministeriö ohjaa paikallisia ELY-keskuksia, jotka vastaavat valtionhallinnon alueellisesta toteuttamisesta. Esimerkkeinä voidaan esittää paikallinen yhteisö, joka kalastaa paikallisia kalakantoja säännöin ja tavoin, jotka on koeteltu pitkän ajan kuluessa tai laajemmin koko maan vapaa-ajankalastus, jossa myös taloudellisilla arvoilla on merkittävä rooli. M onialainen tarve Yhteinen terveys -ajatteluun syntyi lääkärien ja eläinlääkärien yhteistyöstä 2000-luvun alussa, kun ilmeni tarve torjua uusia eläinperäisiä epidemioita, jollainen COVID-19-pandemiakin oli. Nyt hyvinvoinTutkittua 42 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. T E KS T I JA K U V AT A N SSI V A I NI KK A Tutkittua Vapaa-ajankalastus ja YHTEINEN TERVEYS One Health eli yhteinen terveys, on ajattelutapa, jossa tunnistetaan, että ihmisten terveys on sidoksissa niin muiden eläinten terveyteen kuin yhteiseen ympäristöömme. Myös vapaa-ajankalastuksessa ihmisten terveys liittyy mitä suuremmissa määrin ympäristön laatuun ja kalojen käytettävyyteen terveellisenä ravintona. Kuten Steven Cooke ym. Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä. Tyypillisesti Suomessa ja muissakin maissa tämä organisoituminen tapahtuu yksinomaan kalastusalan organisaatioiden ja hallintojärjestelmien kautta. Vesien tilaan voimakkaasti vaikuttavat maaja metsätalous ovat oman hallinnonalansa piirissä. VAPAA-AJANKALASTUS ESIMERKKI SOSIOEKOLOGISESTA JÄRJESTELMÄSTÄ Kun ihmisten ja luonnonjärjestelmän välillä on kiinteää vuorovaikutusta, puhutaan usein niin sanotusta sosioekologisesta järjestelmästä
Toisaalta tiedetään, että pohjoisessa kalojen vastustuskykyyn liittyvissä MHC-geeneissä on tyypillisesti vähemmän vaihtelua kuin eteläisissä kalakannoissa. Kyttyrälohta kuitenkin mieluummin kalastettaisiin lajin hävittämiseksi kuin maksettaisiin lohiluvasta lisähintaa, jolla lajin hallinta hoidettaisiin muuten. Lue lisää: https://doi.org/10.1139/facets-2024-0031 https://doi.org/10.12739/NWSA.2024.19.4.5A0221 https://doi.org/10.5751/ES-14793-290121 https://doi.org/10.1002/pan3.10553 LOHIKALAT tarvitsevat puhdasta vettä ja tarjoavat terveellistä ruokaa. Jos jigien valmistuksessa käytettävät terveydelle haitalliset yhdisteet imeytyvät kalaan, näitä kaloja syömällä kalastajat vaarantavat omaa terveyttään. Oma lukunsa ovat haamuverkot ja muut hylätyt pyydykset, jotka vahingoittavat ja tappavat vesieläimiä kaloista nisäkkäisiin ja lintuihin. Vain 41 prosenttia norjalaisista lohenkalastajista ilmoitti lisäävänsä kyttyrälohen kalastusta, pääosin lajin poistamiseksi lohijoista. MYÖS ITSE KALASTUS VOI AIHEUTTAA TERVEYSRISKEJÄ Ympäristöhaasteita esiintyy myös itse kalastuksessa. Viileissä vesissä taudit eivät ole olleet ongelma, mutta vesien lämmetessä kaloille uudet tautiongelmat voivat korostua pohjoisessa. Jopa vapakalastus voi veneliikenteen tai myrkyllisten viehemateriaalien myötä lisätä ympäristön saastumista. Kyttyrälohta ei koettu syötäväksi lajiksi. Yhtenä esimerkkinä voisi käyttää jiginpalojen löytymistä kalojen vatsoista. Viime aikoina esimerkiksi Saimaalta tavatut vesihomeiset ja evävaurioiset ahvenet lisäävät huolta, onko vesihomeesta tulossa merkittävä uhka myös villeille kaloille. . Muovimateriaalit ovat halpoja ja helppoja, mutta esimerkiksi pohjaan jäävät keinomateriaalivieheet lienevät paikoillaan vielä satojen vuosien päästäkin jolleivat ole hajonneet mikroja nanomuoveiksi ja päätyneet syötyjen kalojen mukana ihmisiin vielä tuntemattomin seurauksin. Tutkittua LEVINNEISYYS . MITÄ jigeille tapahtuu, jos niistä jää kappaleita kalan suuhun tai koko viehe jää pohjaan. tialueet voivat asettaa kaloille käyttörajoituksia, mutta kalataloushallinto harvoin ottaa huomioon rajoituksia kalastuksen säätelyssään tai saati pyrkimällä ratkaisemaan ongelmaa. (2024) raportoivat, että pohjoisen Välimeren harppuunakalastajat ovat iloisia valkomeriahvenen esiintymisen siirtymisestä pohjoisemmaksi, kun taas norjalaiset lohenkalastajat Jessika Guayn ym. Toisaalta kalastus voi suoraan vaikuttaa kalojen terveyteen, sillä eri syistä vapautettavat tai itsestään karkaavat kalat voivat saada ulkoisia vammoja ja vaurioita, jotka edesauttavat tautien kehittymistä. Jokisuu-jigauksen palkitut 2024. Lucía Espasandín ym. Vapaa-ajankalastuksen kehittämisessä tämä tarkoittaa sitä, että ymmärretään niin kalastuksen itsensä tuottamat terveysja virkistyshyödyt kuin ravinnoksi käytettävän kalan tuottamat terveyshyödyt sekä niiden edistämisen ja säilyttämisen tärkeys. . (2024) tutkimuksessa ilmoittivat inhoavansa kyttyrälohta. KALASTUSKILPAILUT voivat tuoda tärkeitä onnistumisen tunteita. Kalojen levinneisyysalueet muuttuvat Ilmastonmuutoksen myötä muuttuvat kalalajien levinneisyysalueet tuovat sekä iloa että harmitusta. Yksi nykyajan ongelmia on niin tutkimuksen kuin hallinnon pirstaloituminen aloihin ja erikoisaloihin. Yhtä lailla vesiin jäävä lyijy voi kulkeutua viime kädessä kalojen tai vesilintujen käyttäjiin. KUKA HALLITSISI KOKONAISKUVAN. Yhteinen terveys -ajattelu edistää kokonaiskuvan hallintaa. ILMASTONMUUTOS VAIKUTTAA TERVEYTEEN Ilmastonmuutos vaikuttaa koko vesiekosysteemiin, ja voi esimerkiksi lisätä haitallisten sinilevien ja kaloissa esiintyvien biotoksiinien sekä mudan makua aiheuttavien yhdisteiden määrää. SÄÄNNÖSTELY syö rantoja ja lisää kalojen elohopeakuormaa. Kun tiedetään, että pelkkä vesistöihin maalta tuleva orgaaninen kuormitus vaikuttaa kalojen rasvahappokoostumukseen ihmisen terveyden kannalta negatiivisesti, on selvää, että puhtaista vesistä puhuminen ja niiden vaatiminen eivät ole viherpiiperrystä, vaan välttämättömyys vapaa-ajankalastuksen ja kotimaisen kalan käytön edistämiselle. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 43
Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Etukiinnitys sopii matalaan veteen ja maksimaaliseen leijuntaan, kun taas päältä kiinnitys on omiaan perinteiseen pohjalinjajigaukseen ja pilkintään. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. . Se on suunniteltu erityisesti ahvenen, kuhan ja hauen pyyntiin, mutta toimii myös jalokaloille. Se on varustettu laadukkaalla ja terävällä (Mustad) 1/0-koukulla. Kymmenen eri värivaihtoehtoa. UFO-Siira on pitkäheittoinen, lyijytön jigipää, joka eloisana ja herkästi uivana korostaa jigin omaa liikettä. KUUSAMON Uistimen Iso Räsänen Sakke Yrjölän värissä Hauki. RÄSÄSEN Helmi värissä Uusi PuMu. . VIEKKAASEEN on nyt saatavissa vaihtohameita. Uutuus on 7-grammainen uiva jigipää, joka on lyijytön ja käsinmaalattu. 44 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Väriin hehkubanaani on nimittäin täksi kesäksi puettu syvänne kuhavaappu Santeri solo Deep, lippabladeuistin Vilkas, painolippauistin Viikari ja nokkalippauistin . . 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi UFO-Siiran heittoversio Kuusamon Uistimen uutuus kesän kalastukseen Kuusamon Uistimen hybridipilkistä UFO-Siirasta on tullut kesäksi 2025 myyntiin heittoversio. KUUSAMON Uistimen Helmi Räsänen värissä Hile UV. KUUSAMON Uistimen Santeri solo Deep -kuhavaappu värissä Hehkubanaani. . Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 3/2025 (ilmestyy 30.5.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 7.4. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. Silikonista valmistettuja vaihtohameita on saatavana kahden saman hameen pakkauksessa. Viekkaaseen vaihtohameita tuunaukseen ja vaihtokappaleiksi Lisäksi nokkalippauistin Viekkaaseen on nyt uutuutena saatavissa vaihtohameita eli skirttejä. RÄSÄSEN Helmi värissä Nemo. . uutta T EK S TI IS M O MAL I N K UVAT JAA N A VE TI K K O Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Esimerkiksi hauen purukalusto saattaa joskus tehdä tuhoja Viekkaan elävästi liikkuvaan hameeseen. Uutuusvärejä myös tarjolle Kuusamon Uistimelta on tullut myös uutuusvärejä vanhoihin tuttuihin vieheisiin. UFO-Siiran rigausmahdollisuudet erilaisilla pehmovieheillä ovat lähes loputtomat, mutta suositeltu jigikoko on 5-11 cm. Nyt vieheen voi korjata alkuperäiseen kuntoonsa erikseen myytävillä vaihtohameilla. Eri värisävyjä voi myös halutessaan yhdistellä erivärisiin Viekkaan päihin. Lisäksi se mahdollistaa jigille kaksi erilaista kiinnitystä erilaisiin kalastustilanteisiin
”Sinänsä uniikista keksinnöstä ei ole kyse, koska aikoinaan Veto5 tarjosi vastaavan tuotteen. Modulaarisella ratkaisulla, jossa asiakas itse kasaa tuotteen, myös pakkauskokoa saadaan merkittävästi pienennettyä ja ennen kaikkea lyhennettyä. PÄIJÄN 471 -malliin on nyt saatavissa siihen asennettava telttapeite rannassa yöpymistä varten. “Pitkät tuotteet ovat erittäin kalliita kuljettaa, ja tätä ongelmaa halusimme ratkaista. . Näin sama vene voi toimia yhtä hyvin verkkoveneenä kuin veneretken telttana. Kuusamon tuotekehittelijöiden mukaan uutuusvärityksen hehkuvan punaisella lisätty luonnollisen keltainen on petokaloille monesti vastustamaton. Lakkapinta halkeaa helposti, minkä jälkeen airot imevät itseensä vettä. Yhdessä Päijänin aurinkopatjojen kanssa se mahdollistaa veneen muuttamisen oivaksi nukkumapaikaksi rannalla. Modulaarisuuden ideana on Päijänin mukaan se, että Aeroista saadaan asiakkaille periaatteessa ikuiset, sillä yritys kertoo olevansa vahvasti pikakulutuskulttuuria vastaan ja haluaa siksi tehdä tuotteistaan pitkäikäisiä ja helposti korjattavia. Haluamme, että tuotteet kestävät ja niitä voidaan korjata helposti”, kommentoi puolestaan Päijänin myyntija markkinointijohtaja Jukka Hakala. Päijänin Aeroista uusi entistä vastuullisempi moduulivesio Päijän Boats on tuonut markkinoille patentoiduista Aerot®-airoistaan modulaarisen version, minkä ansiosta ne ovat entistä vastuullisempi valinta ja antavat käyttäjälleen enemmän mahdollisuuksia muokata tuotetta haluamansalaiseksi. Päijän Boats on tuonut uutuutena myyntiin myös veneeseen asennettavan telttapeitteen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 45. Ja kuten verkkokalastajat tietävät, kaikki ylimääräinen veneen reunassa on iso ongelma”, Hakala toteaa. ”Myös osan rikkoutuessa minkä tahansa osan voi vaihtaa itse kotona. Modulaarisuus mahdollistaa Aerojen päivittämisen esimerkiksi venekoon vaihtuessa vain varret vaihtamalla”, kertoo Päijän Boatsin toimitusjohtaja Antti Mäkelä. Viekas sekä Räsäsen Helmen kaksin pienintä kokoa. Meillä oli kuitenkin tavoitteena luoda telttapeite, joka ei vaadi veneeseen juurikaan erillisiä kiinnikkeitä. Tuote on toistaiseksi saatavilla vain Päijän 471 malliin. Sen arvioidaan olevan lämpimän veden aikaan parhaita kuhaja ahvenvärejä kaikissa vieheissä. Kuva: Ismo Malin. Näin yksi rikkoutunut osa ei tarkoita koko tuotteen pois heittämistä. Modulaarisuus mahdollistaa myös tuotteemme elinkaariajattelun, eli yksillä Aeroilla pitäisi pärjätä yli 50 vuotta – kuten veneillämmekin. Ison Räsäsen ja Räsäsen Helmen koosta 70/20 löytyy nyt myös Sakke Yrjölän päivitetty entistä realistisempi väri Hauki ja hileisellä hopeamaalilla käsinmaalattu ja punaisella iskupisteellä varustettu Hile UV. ”Perinteinen puuairo nykyvalmistusmenetelmillä kestää hyvänä vain muutaman vuoden. Peite on turvallisuussyistä tarkoitettu käytettäväksi vain rantautuneessa veneessä. Tulevaisuudessa tulemme myös tarjoamaan uusia kahvaja lapamalleja”, Mäkelä jatkaa. MYYNTIja markkinointijohtaja Jukka Hakala esitteli helmikuussa Helsingin venemessuilla Päijän Boatsin Aerot®-airojen moduuliversiota, joka mahdollistaa esimerkiksi minkä tahansa osan vaihtamisen kotona siinä tapauksessa, että se rikkoutuu. Näin ollen kuljetuskustannuksia ja päästöjä voidaan vähentää. UFO-SIIRA on pitkäheittoinen lyijytön jigipää, joka sopii sopivalla jigillä rigattuna erityisesti ahvenen, kuhan ja hauen pyyntiin. Räsäsen helmen kokoon 40/6 on lisäksi tullut uusi väri PuMu ja kokoon 50/14 kontrastiväri Nemo
Sivustolla voi tutustua yksityiskohtaisesti Suomen eri kalavesiin, yleisiin saaliskalalajeihin sekä saada tietoa kalastustekniikoista, Suomessa käytössä olevista ja tarvittavista kalastusluvista sekä -rajoituksista. VUODEN kalamies Teemu Huovinen ja hänen poikansa Jere ovat tehneet hienoa tiimityötä esteettömien kalapaikkojen kehittämiseksi. Vuonna 2022 edesmennyt Lehtonen työskenteli Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijana ja erikoistutkijana 1973-1995. Kartan avulla kalastusmatkailija voi ottaa yhteyttä kalastusoppaisiin tai majoituspalvelun tarjoajiin haluamaltaan alueelta. Teemu Huovinen toimii esimerkillisenä isänä kaikille aikana, jolloin luontokokemukset kamppailevat nuorten vapaa-ajasta tietokonepelien kanssa. Yritys tekee myös kehitystyötä kalastustuotteiden saralla ja Olli jakaa kalastustietoa somekanavien välityksellä. Sivutoimenaan Lehtonen oli jäsenenä useissa suomalaisissa ja ulkomaisissa kalatalousalan työryhmissä sekä muun muassa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön puheenjohtajana 2000-2006. Kuva: Mediataju. Hän osallistui myös tieteellisten sarjojen toimitustyöhön luoden samalla noin 270 tieteellistä kirjoitusta ja noin 600 muuta kalataloutta käsittelevää kirjoitusta. Uusilla sivuilla on moderni käyttöliittymä, joka mahdollistaa Suomen kalastusmahdollisuuksiin liittyvän tiedon löytämisen nopeasti ja helposti eri laitteilla. Sivustouudistus toteutettiin osana maaja metsätalousministeriön Kalastusmatkailun kehittämisohjelmaa. Kalastuspalvelut kartalla -ominaisuus kattaa lähes sata kalastusja/tai majoituspalvelua Nuorgamista Helsinkiin ulottuvalta alueelta. Liikuntarajoitteisen Jeren vieminen kalaan on vaatinut tavallistakin enemmän panostusta, mutta isä ja poika ovat osoittaneet, ettei Kilpisjärven erämaakaan ole nuoren kalastajan ulottumattomissa, kun mukana on suomalaista sisua, halua luontokokemusten tavoittamiseen, innovaatioita ja hienoa tiimityötä. Hän julkaisi lukuisia kalastusaiheisia kirjoja. Helsingin yliopiston kalataloustieteen dosenttina ja professorina hän toimi 1995-2018. Yritys on vuosien myötä kasvanut puitteiltaan mittavaksi, ja Eumerin päämäärä on saada mahdollisimman moni innostumaan kalastuksesta ja luonnossa liikkumisesta. Verkkosivusto opastaa Suomeen kalastamaan saapuvia matkailijoita ja ohjaa matkailijat ammattimaisten kalastuspalveluiden pariin. 46 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Eumer tarjoaa kaikenlaisia kalastusmahdollisuuksia Merikarvian kalaisissa vesissä. KALASTUSMATKAILU UUDISTETTU kalastusmatkailuportaali FishinginFinland.fi avattu Täydellisen muodonmuutoksen kokenut FishinginFinland.fi -kalastusmatkailusivusto avattiin vuoden 2025 alussa. Isän ja pojan tiimityö kautta Suomen on tapahtunut hienolla periaatteella “No limits – Ei rajoja”. Kalastusmatkailijat mielessä tehty sivustopäivitys tuo mukanaan uuden ulkoasun, paremman käytettävyyden ja saavutettavuuden sekä joukon muita ominaisuuksia, jotka tekevät kalastusmatkan suunnittelusta Suomessa helppoa ja vaivatonta. Kalatalouden Keskusliitto on ylläpitänyt ja kehittänyt aineistoa fishinginfinland.fi-nimen alla vuodesta 2012 alkaen. Kielivalikoimaa laajennetaan Euroopan puhutuimmilla kielillä kuluvan vuoden aikana. Sivuston alkuperäinen aineisto oli käytössä Matkailun edistämiskeskuksen ylläpitämässä kalastuksen maaportaalissa vuosina 2008–2011. Sivuston uudistamistyössä hyödynnettiin kalastusoppailta ja palveluntarjoajilta kerättyä palautetta, jotta sivut palvelisivat myös kalastusmatkailuja majoitusyrittäjiä mahdollisimman tehokkaasti. Professori Hannu Lehtonen Hall Famen kultaiseen galleriaan Lisäksi Suomalaisen kalastusmatkailun edistämisseuran kokoama raati nosti professori Hannu Lehtosen suomalaisen kalastuksen Hall of Famen kultaiseen galleriaan. Sivusto on toteutettu alkuvaiheessa kolmella kielellä englanti, suomi ja ruotsi, pääkielenä englanti. HENKILÖUUTISET VUODEN kalamies Teemu Huovinen tehnyt merkittävää työtä esteettömien kalapaikkojen kehittämiseksi Vuoden kalamies 2025 on vaasalainen Teemu Huovinen, joka on tehnyt poikansa Jeren kanssa merkittävää työtä esteettömien kalastuspaikkojen kehittämiseksi liikuntarajoitteisille. Vuoden kalastusopas 2025 Olli Ojamo on kalastanut pienen ikänsä, mutta homma muuttui ammattimaiseksi, kun hän perusti veljensä Jaakon kanssa kalastukseen keskittyvän Eumer Finland -yrityksen
Kala hyväksyttiin uudeksi ennätysahveneksi painolla 2,88 kiloa. . Lisäksi siitä tuli uusi ahvenen pituusennätys lukemilla 54 senttiä. Kummassakin kokouksessa hyväksyttiin uusia hienoja ennätyskaloja. Kuva: Janne Kivelä. Uusi ennätyskala ui Antero Halosen rysään Suomenlahdella, Pyhtään Äyspäänselällä. LAUTAKUNNAN PÄÄTÖKSIÄ Syksyn kokouksessa hyväksyttiin kolme uutta Suomen ennätystä. Syksyn kokouksessa oli jälleen selvästi enemmän ilmoituksia käsiteltävänä. Logon on suunnitellut Heidi Niemi. OHUTHUULIKELTIN uusi Suomen ennätys. Vesa Määttä Kuusamosta ilmoitti särjen, joka painoi 1,544 kiloa. Pituutta kalalla oli 47 senttiä. Kuva: Matti Hannus. Syksyllä 24.9.2024 pidetyssä kokouksessa käsiteltiin 18 kalailmoitusta ja tänä vuonna 4.2.2025 pidetyssä kokouksessa yhdeksän ilmoitusta. Kuva: Teemu Tast. Kala ui Antero Halosen rysään Pyhtään Äyspäänselällä. Kyseessä on monni, jolla oli painoa 2,29 kiloa. Ennätyskaloja voi ilmoittaa lautakunnalle esimerkiksi SVK:n kalarekisterin kautta. . Matti Hannuksen verkolla saama iso ahven, oli saanut jo ennen kokousta runsaasti julkisuutta. Rami Hautaoja puolestaan kirjautti nimiinsä kuhan pituusennätyksen lukemilla 101 senttiä. Sama mies, eli Antero Halonen ilmoitti myös aivan uuden lajien ennätyskalojen listaan. Hauki nousi vertikaalijigaamalla. . Pyyntivälineenä oli rysä ja paikkana Kotkan merialue. MATTI Hannus ja uusi SE-ahven. Painoa 2,88 kg ja pituutta 54 cm. JANNE Kivelän vertikaalijigaamalla saama 132 cm hauki on uusi pituusennätys. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 47. EnnätyskalaUUTISIA REKORDFISKnämnden EnnätyskalaLAUTAKUNTA TEKSTI JUHA OJAHARJU S uomen ennätyskalalautakunta kokoontuu kahdesti vuodessa. Tämän talven kokouksessa käsiteltiin yhdeksän kalaa. Kala ui Määtän 70-milliseen verkkoon. Janne Kivelä sai nimiinsä hauen pituusennätyksen kalalla, jonka pituudeksi hyväksyttiin 132 senttiä. . Niistä kahdeksan oli uusia ilmoituksia ja lisäksi yksi vanha ilmoitus uudestaan, koska siitä oli saatu uutta tietoa. ENNÄTYSKALALAUTAKUNTA on teettänyt itselleen oman logon. Ohuthuulikeltin uusi ennätys kirjataan nyt lukemilla 1,154 kiloa
Niistä aktiivivälinein oli saatu 361. Ahven oli ylivoimaisesti suosituin laji; suurahvenia ilmoitettiin 94 kappaletta. Ruutanalla oli painoa 1,250 kg ja pituutta 42 cm. 48 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. . . JALI Veranen ja pohjaonkimalla saatu hieno suurlahna. Taimen nappasi heittokalastamalla tarjoiltuun Vekkuli-vieheeseen. Jokaisesta suurkalasta saa yhden pisteen, eli yhdestä lajista pystyy saamaan kokoon maksimissaan kolme pistettä. JANNE Mäkinen käsissään 8,500 kg meritaimen. Kaloista 278 oli vapautettu. TEKSTI JUHA OJAHARJU SUURKALAVUOSI 2024 M illainen oli suurkalojen vuosi 2024. Pituutta kalalla oli 88 cm. Vuoden Suurkalastajan arvonimi menee sille, joka on vuoden aikana ilmoittanut eniten vapavälinein saamiaan suurkaloja. LEO Sinivuori ja upea ruutana, jonka hän sai pohjaongella. On taas aika listata vuoden suurimmat kalat ja etevimmät suurkalojen kalastajat. Kolmanneksi suosituin oli suutari, joita ilmoitettiin 36 kpl. Silmiinpistävää on, miten lohen ahdinko näkyy myös suurkalailmoitusten määrässä. . Tulokseen lasketaan kolme suurkalaa per laji kalastajaa kohden. Mitkä olivat kuluneen vuoden suurimmat kalat ja mieleenpainuvimmat saaliit. Painoa kalalla oli 3,810 kg ja pituutta 67 cm. Suurkaloja voi ilmoittaa osoitteessa: vapaa-ajankalastaja.fi/kalailmoitus/ Ilmoitetut suurkalat löytyvät kalarekisteristä: vapaa-ajankalastaja.fi/kalarekisteri/ Vuoden suurkalastaja Vuoden Suurkalastaja tittelin ansaitsi Juuso Triipponen pisteillä 16. Toiseksi eniten ilmoitettiin haukia, yhteensä 37 kappaletta. SUOSITUIMMAT LAJIT Eri lajit ja määrät vaihtelevat hieman vuosittain. Toiseksi sijoittui Juho Kuoppala tuloksella 10 ja kolmantena oli Eetu Hirvonen 9 pisteellä. Suurkaloja ilmoitettiin vuonna 2024 yhteensä 396 kappaletta. Listalle päästäkseen tulee olla jäsenenä jossain SVK:n alaisessa seurassa tai suoraan SVK:ssa ja kalat tulee ilmoittaa nettisivuille kirjautuneena. Tämäkin suurkala nousi Onki24-kilpailun aikana. Muita suurkaloja ilmoitettiin seuraavasti: Ruutana ja säyne 30 kpl, särki 18 kpl, kuha 17 kpl, toutain 14 kpl, pasuri ja sorva 13 kpl, harjus 12 kpl, turpa 11 kpl, lahna, siika ja vimpa 8 kpl, karppi, kiiski, kuore ja meritaimen 6 kpl, sulkava 5 kpl, järvitaimen 4 kpl, seipi 3 kpl, ankerias, hopearuutana, järvilohi, kirjolohi, made, merilohi, mustatäplätokko, piikkimonni ja puronieriä 1 kpl
Vuoden 2024 suurimmat kalat VAPAVÄLINEIN LAJI KG/CM PYYTÄJÄ VÄLINE PAIKKA AIKA Ahven 2,102 Samuel Sivonen Viehe, vaappu Heinävesi 8.5. Ankerias 1,530 Jere Saarinen Pohjaonki, kalanpala 31.7. Suutari 2,870 Mauri Jylkkä Onki Kuopio 11.6. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 49. Mustatäplätokko 0,190 Lia Pitkänen Onkinta, mato Helsinki 25.5. Harjus 1,9/59 Ari Savikko Perhokalastus Enontekiö 2.7. Vimpa 0,525 Martti Tuominen Perhokalastus, leech Aurajoki 10.5. Säyne 2,600 Olli Pirttimäki Jigaus, Gunki Twiz Merijärvi 7.8. Puronieriä 0,730 Lauri Oksanen Perhokalastus Kärkölä 15.7. Merilohi 20,7/117,5 Roni Heinonen Heittokalastus, Räsänen Simo 24.7. Piikkimonni 0,306 Topias Lepistö Katiska Loppi 23.8. Hopearuutana 2,690 Jere Saarinen Onki, mato 3.9. Kirjolohi 4,179 Risto Tirkkonen Pilkintä, powerbait Heinävesi 18.3. Sorva 1,300 Tomi Valkamaa Onki, jigin pala Ahvenanmaa 4.5. Sulkava 0,410 Joonas Pysäys Pohjaonki, mato Karstula 1.6. Kiiski 0,115 Aaro Pääkkönen Pilkki, mormuska Närpiö 6.4. Järvitaimen 6,400 Jesse Jaakkola Verkko Padasjoki 16.8. Sulkava 0,450 Otto Nuortie Verkko 50 Pälkäne 19.6. Toutain 5,500 Voitto Turunen Heittokalastus, lippa Akaa 22.9. Järvilohi 5,500 Niki Kuokkanen Jigaus Saimaa 10.5. Ruutana 1,840 Jere Saarinen Onki, maissi 26.6. Särki 1,390 Jukka Kotola Kelaonki, mato Kuusamo 3.7. Suutari 1,900 Peetu Lehti Verkko 60 Lohja 10.1. Pasuri 0,750 Eppu Pekkanen Pohjaonki Kuusankoski 18.5. Särki 0,520 Leo Sinivuori Katiska Espoo 9.7. Siika 3,006/63 Oiva Yli-Pyky Verkko 50 Vaala 1.11. Merkit on myönnetty molemmissa sarjoissa. Turpa 3,710 Marko Tähti Perhokalastus, streamer Kymijoki 29.5. Järvitaimen 81 cm Pauli Varsila Heittokalastus 11.7. Ruutana 1,675 Jani Vaahteralinna Verkko 80 Kihniö 22.5. Seipi 0,138 Riku Saari Perhokalastus, leech Kouvola 15.11. Ansiomerkkien saajat käyvät kalojensa pyyntitietojen kera ilmi oheisesta listasta. Vuoden 2024 suurimmat kalat, MUUT VÄLINEET LAJI KG PYYTÄJÄ VÄLINE PAIKKA AIKA Ahven 1,430 Miikka Heiskanen Verkko 50 Heinola 8.10. Kuore 0,120 Onni Hautaoja Pilkintä, mormuska Pori 9.3. Lahna 5,217 Timo Jalkanen Onginta, kärpäsentoukka Kitee 17.8. Nieriä 5,524/76,5 Miikka Korolainen Verkko 65 Inari 12.9. Siika 4,020/74 Jorma Saarinen Pilkintä, mormuska 27.12. Seipi 0,196 Timo Riihijärvi Verkko Raahe 16.7. Hauki 17,440 Petri Aula Heittokalastus Sulkava 2.3. Hauki 17,630 Olli Paananen Verkko Suonenjoki 20.3. Nieriä 3,835/72 Esa Halonen Pilkintä, Tuksu Inari 30.4. Karppi 19,820 Olavi Kujanen Pohjaonki, pop up-boilie 11.6. Meritaimen 8,500/88 Janne Mäkinen Heittokalastus, Vekkuli Kristiinankaupunki 17.5. Suurkalastajan Kultainen Ansiomerkki Jokaisen kalalajin vuoden suurimman yksilön pyytäjälle on Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö myöntänyt Suurkalastajan Kultaisen Ansiomerkin. Made 6,000 Pekka Varheensalo Madekoukku Turku 6.2. Kuha 11,000 Jussi Pennanen Jigaus 19.8
. SALAKAN suurkalaraja laskettiin 50 grammaan. 50 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Muutoksia suurkalarekisteriin Suurkalarekisterin lajeihin ja rajoihin on tehty seuraavia muutoksia: . Pyyntimenetelmänä heittokalastus ja siiman päässä Savage Gear Line Thru Trout 30 cm. TAIMENTA ei suurkalarekisterissä enää erotella järvitai meritaimeneksi. Vapavälineet RYHMÄ PYYTÄJÄ LAJI PAINO KG % RAJASTA A Samuel Sivonen Ahven 2,102 210,2 B Jorma Saarinen Siika 4,020 201,0 C Marko Tähti Turpa 3,710 285,0 D Lia Pitkänen Mustatäplätokko 0,190 126,6 Muut välineet RYHMÄ PYYTÄJÄ LAJI PAINO KG % RAJASTA A Olli Paananen Hauki 17,630 176,3 B Miikka Korolainen Nieriä 5,524 184,1 C Jani Vaahteralinna Ruutana 1,675 167,5 D Topias Lepistö Piikkimonni 0,306 153,0 MUUTOKSIA . . KAMPELAN suurkalaraja laskettiin 500 grammaan. HARMAANIERIÄ on poistettu suurkalarekisteristä. EETU Heikkinen oli kaverinsa kanssa kalastamassa haukea 29.12. Taimenta ilmoittaessa valitaan kuitenkin yhä meri-/ järvitaimen. Tuloksena huikean hieno hauki, jolla painoa 16,068 kg ja pituutta 121 cm. Muutokset on hyväksynyt SVK:n hallitus. Jatkossa se on vain taimen.
Haastatteluista voit lukea tarinat ja taustat suurkalojen saannista ja tutustua hieman tarkemmin kuhunkin suurkalan kalastajaan. Timi Laitinen, Tuusula, 17 lajia (ahven, harjus, karppi, kuore, lahna, pasuri, piikkimonni, ruutana, seipi, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain, turpa ja vimpa) 6. Hall of Fame Lue lisää suurkaloista Vapaa-ajan Kalastaja -lehden nettisivuilla julkaistaan säännöllisesti Ismo Malinin tekemiä suurkalojen saajien haastatteluja. Jarno Laihinen, Raisio, 15 lajia (harjus, hauki, karppi, kuha, pasuri, piikkimonni, ruutana, salakka, sorva, suutari, sulkava, särki, säyne, turpa ja vimpa) . Pentti Rantala, Helsinki, 15 lajia (ahven, hauki, härkäsimppu, kuha, kuore, made, meritaimen, pasuri, siika, silakka, sorva, suutari, särki, säyne ja vimpa) 7. Jani Laitinen, Espoo, 22 lajia, (ahven, hauki, harjus, isosimppu, karppi, kiiski, kuha, kuore, lahna. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 51. 6. Kalalla oli pituutta 69 cm. Kaikki haastattelut löytyvät osoitteesta: vapaa-ajankalastajalehti. Jukka Kotola, Kuortane, 16 lajia (ahven, hauki, kiiski, kuore, lahna, pasuri, piikkimonni, ruutana, seipi, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain ja turpa) 6. Teo Rohkimainen, Espoo, 16 lajia (ahven, harjus, hauki, karppi, kuha, kuore, lahna, piikkimonni, puronieriä, ruutana, seipi, sorva, suutari, säyne, toutain ja turpa) 7. Juha Salonen, Vantaa, 16 lajia (ahven, kuha, kuore, lahna, pasuri, piikkimonni, ruutana, seipi, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain, turpa ja vimpa) Tätä kirjoitettaessa kärjessä ovat Jani Laitinen ja Pauli Varsila 22 lajilla. fi/ kategoria/suurkalat/. 30 lajia on tällä hetkellä vielä kaukana, mutta sen saavuttaminen ei ole mahdotonta. Oskari Kujanen, Espoo, 20 lajia (ahven, ankerias, harjus, hauki, karppi, kuha, kuore, lahna, pasuri, piikkimonni, ruutana, seipi, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain, turpa ja vimpa) 3. Syöttinä Paulilla oli 14 mm wafter boilie. Juuso Triipponen, Turku, 21 lajia (ahven, harjus, karppi, kuha, kuore, lahna, made, pasuri, piikkimonni, ruutana, salakka, seipi, siika, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain, turpa ja vimpa) 3. Oskari Kujanen ja allekirjoittanut ovat kolmantena 20 lajilla. He kaikki ovat ilmoittaneet vähintään kaksi vapavälinein saatua eri lajin suurkalaa. HALL OF FAME TOP 7, eli vähintään 15 eri lajin suurkalaa saaneet (4.2.2025) 1. Toisena on Juuso Triipponen 21 lajilla. Pauli Varsila, Espoo, 22 lajia (ahven, ankerias, hauki, harjus, järvitaimen, karppi, kuha, kuore, lahna, pasuri, piikkimonni, ruutana, seipi, siika, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain, turpa ja vimpa) 2. Juha Ojaharju, Kuortane, 20 lajia (ahven, hauki, karppi, kiiski, kuha, kuore, lahna, made, pasuri, piikkimonni, ruutana, seipi, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain, turpa ja vimpa) 4. mustatäplätokko, pasuri, piikkimonni, ruutana, seipi, siika, sorva, suutari, särki, säyne, toutain, turpa ja vimpa) 1. Olavi Kujanen, Helsinki, 18 lajia, (ahven, harjus, hauki, karppi, kuha, kuore, lahna, pasuri, piikkimonni, ruutana, siika, sorva, suutari, särki, säyne, toutain, turpa ja vimpa) 5. PAULI Varsila sai tämän 3,580 kg painaneen lahnan pohjaongella. Toki se vaatii kovaa työtä. Suurkalarekisteröintien Hall of Fame-lista kasvaa jatkuvasti. Tällä hetkellä listalla on jo 211 henkilöä
Oleellista on myös, että järven kokonaiskalamäärä on sitä suurempi, mitä ravinteisempi järvi on siihen rajaan asti, jossa hapen loppuminen talvisin ja osin myös kesäaikaan alkaa rajoittaa pohjaeläinten ja kalojen selviämistä tai ravintoverkkojen toiminta häiriintyy sinileväkukintojen tai muiden ongelmien myötä. Voimakkaasti kalastetuissa vesissä jo tällainen 800-grammainen on harvinainen. AHVENET kasvavat kalaravinnolla nopeasti kiloluokkaan. On kuitenkin muutamia tutkimuksen tuottamia perussääntöjä, joita kalakantojen erilaisuuden ymmärtämiseksi voidaan soveltaa. Viimeistään hajautettujen kalastuskilpailujen myötä isoja kaloja tuottavien järvien etsintä on saanut uudet mittasuhteet. Näistä tärkein lienee vesistön lisääntymisalueiden ja ravintovarojen suhde. Se, miten tämä kalamassa jakautuu eri kokoluokkiin, riippuu kalastuksen lisäksi Miksi joissain metsäjärvissä elää isosilmäisiä pieniä mustia ahvenia tuhatmäärin, kun toisista saman näköisistä saa fileekokoisia kaloja. M ielenkiintoiseksi isojen kalojen etsinnän tekee se, että mitään yleispätevää sääntöä ei ole olemassa ennätyskaloja tuottavien järvien löytämiseksi ainakaan tavallisen kalastajan käytettävissä olevin keinoin ja tiedoin. 52 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Miksi kalat ovat joissain järvissä ISOMPIA kuin toisissa. TEKSTI JA KUVAT ANSSI VAINIKKA . Paljon lisääntymismahdollisuuksia ja vähän ravintoa tarkoittaa paljon pieniä kaloja, ja päinvastainen tilanne vähän isoja kaloja. Päijänteellä tyypilliset pilkkimateet ovat puolikiloisia ja Saimaalla puolitoistakiloisia
kuorejärvet ovat parhaita kuhajärviä ja niissä voi olla isoja haukia, mutta ahvenkanta on yleensä varsin harva. Tämän vuoksi useat virtavedet tuottavat monista lajeista ennätyskokoisia kaloja. Lievästi rehevät ja rehevät . Kun kalaa on paljon, on myös isoja kaloja yleensä enemmän kuin karussa järvessä. Pahimmillaan tällaista tilannetta vielä pahennetaan istuttamalla lisää kalaa, erityisesti kuhaa ja siikaa. Voisi sanoa, että lohikalat ja muikuilla lihovat ahvenet rajautuvat karuihin ja lievästi reheviin vesiin. Karuissa vesissä fosforipitoisuus on alle 10 µg/l, lievästi rehevissä vesissä 10-20 µg/l, rehevissä vesissä 20-50 µg/l, erittäin rehevissä 50-100 µg/l ja ylirehevissä yli 100 µg/l. Ennätyskalajärviä ei kuitenkaan tutkimuskaan pysty nimeämään, sillä riittäviä aineistoja olisi mahdotonta kerätä. Kokonaisfosforipitoisuuden perusteella vedet voidaan jakaa eri rehevyysluokkiin. Kuitenkin jos tavoitteena on yksittäinen iso ahven tai iso hauki, ovat monet pohjoisten padottujen entisten lohijokien suvannot hyviä kohteita. LISÄÄNTYMISALUEIDEN MÄÄRÄ VAIKUTTAA KALOJEN TIHEYTEEN Siinä missä padot, perkaukset ja sedimentoituminen ovat hävittäneet lohikaloilta lisääntymisalueet monista vesistöistä, voi monessa järvessä olla esimerkiksi ahvenen kutuun soveltuvaa rantavyöhykettä liikaakin. Erittäin rehevissä ja ylirehevissä vesissä voidaan tavata todella isoja petokalayksilöitä, mutta näissä vedenlaatuongelmat ovat jo siinä määrin isoja, että happikadot voivat vähintään ajoittain tappaa kaloja. Kalastuksellisesti äärimmäisen sameat vedet ovat myös – jos eivät vaikeita – niin vähintään epäesteettisiä. ISOISTA särjistä on tullut Pilkki12ja Pilkkikuu-kilpailujen myötä haluttuja. JOET VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 53. Kalapaikat voivat kuitenkin olla pienialaisia, ja paikallinen kalastus voi vaikuttaa kokojakaumaan enemmän kuin laajoilla järvillä. REHEVYYS MÄÄRÄÄ KALASTON MÄÄRÄN JA LAJISUHTEET Useimmiten minimiravinne sisävesissä on fosfori. yllä mainitusta lisääntymisalueiden laadun ja ravintovarojen suhteesta. Kun suuret kalamäärät vaativat enemmän ravintoa kuin sitä on tarjolla, voi kasvu jäädä hitaaksi ja kalojen keskikoko pieneksi. Pelkällä vesikemialla ennätyskalajärviä ei pysty ennustamaan. Joet ovat järviä tuottavampia Virtaavat vedet ovat keskimäärin seisovia vesiä moninkertaisesti tuottavampia. Onhan niin, että mitä enemmän kalastetaan, sitä pienempiä kalat keskimäärin ovat. Käytetyt luokkarajat vaihtelevat hieman eri lähteissä, mutta käytännössä planktonlevien määrä runsastuu ja kalasto särkikalavaltaistuu, kun kokonaisfosforipitoisuus on yli 30 µg/l
Tämä voi osaltaan selittää, miksi isoissa reittivesissä sekä ahvenet että kuhat kasvavat yleensä nopeasti. Jos pyyntiä on kohtuullisesti tai sitä harjoitetaan pääosin suhteellisen pienisilmäisillä verkoilla, voi järvestä löytyä isoja kuhia sen lisäksi, että tyypillinen saaliskalakin on mukavasti noin kilon painoinen. sentin mitan 5-7 vuodessa. . 54 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tällaisia ovat esimerkiksi Saaristomeri ja Pohjois-Karjalan kuhajärvet Höytiäinen, Koitere ja Pielinen. Jos esimerkiksi särkikaloja on hyvin paljon, jää niiden keskikoko pieneksi, eikä ennätyskokoisia yksilöitä pääse kasvamaan. Ennätyskalan voi siis aivan hyvin saada myös vesistöstä, jossa kalojen keskikoko ei viittaa nopeaan kasvuun. YKSITTÄISIÄ isoja ahvenia voi saada vielä myöhään syksyllä suurten järvien rannoilta. Jos kalayhteisössä on paljon pienehköjä lahnoja tai pasureita, järvi tuottaa todennäköisesti myös isoja haukia. Vaikka pieniäkin ahvenia matalilta ranta-alueilta tavataan, ei ahvenen lisääntyminen ole niin runsasta, että ravinto rajoittaisi niiden kasvua. Esimerkiksi tuottoisat syvät ja kirkasvetiset järvet voivat olla ahvenkalojen lisääntymisen kannalta haasteellisia, mutta runsaiden ravintovarojen turvin kalat kasvavat hyvin. Ahvenkannat ovat yleensä vahvoja ja kokorakenteeltaan mielenkiintoisia kirkkaissa vesissä, joissa tavataan katkoja ja muikkua. VÄHÄISET LISÄÄNTYMISMAHDOLLISUUDET VOIVAT PARANTAA KESKIKOKOA Varmimmin kalojen keskikoko on hyvä vesissä, joissa lisääntymisalueita on vähän suhteessa ravintovaroihin. Tällaisia ovat muun muassa Saimaan eri selät ja Hossan alueen järvet. RAVINTOVERKON RAKENNE VOI RATKAISTA Joskus on mahdotonta selittää vedenlaatuparametrein tai millään näkyvällä tekijällä, miksi jossain järvessä esimerkiksi ahvenen keskipaino voi olla yli sata grammaa, kun se yleensä jää varsin vaatimattomaksi. Rehevissä järvissä kuhat kasvavat keskimäärin nopeasti ja saavuttavat 50 . Jää nähtäväksi, miten ilmastonmuutoksen myötä lämpenevät vedet vaikuttavat ahventen keskikokoon. Kun yksittäiset kalat saavuttavat koon, jossa ne pääsevät käsiksi käytännössä rajattomiin ravintovaroihin, eivätkä enää tartu tyypillisiin verkkoihinkaan, kasvavat ne nopeasti. Petokalat ovat sitä vastoin kaikki jossain määrin kannibalisteja, ja vaikka esimerkiksi pienen metsälammen tyyppiahven olisi isosilmäinen 12-senttinen, voi lammessa piillä yksittäisiä yli kilon painoisia ahvenia. Aluksi lisääntyminen voimistuu ja kasvu paranee, mutta onko lopputuloksena pikkuahventen paljous. Ahvenkalojen rekrytoituminen on myös voimakkaasti lämpötilariippuvaista. On osoitettu, että joissain ympäristöissä ravintoverkon rakenne vain tuottaa isoja kaloja ja sinttivesissä ilmeisesti jokin tärkeä ravintoverkon palanen puuttuu – yleensä jonkin ympäristöongelman tai vähintään ympäristötekijän takia. JOISSAIN lammissa ahvenet ovat pieniä ja isosilmäisiä. Esimerkiksi kivikkorantaisella Saimaalla kaloja ei ole aivan jokaisessa niemennokassa, mutta kalojen keskipaino on yleensä hyvä. Tässä 685 grammainen Pielisen ahven. Joissain erittäin rehevissä happiongelmaisissa vesissä voi olla paljon metriluokan haukia, mutta ennätyshauet jäävät puuttumaan – ilmeisesti talvisen stressin tai kesäisin liikaa lämpenevän veden takia. Vain isoimmiksi kesän aikana ehtivät poikaset selviävät seuraavaan kesään. Jos järvi on riittävän syvä eikä kärsi happiongelmista, voivat hauet kasvaa ennätysmittoihin. Jos järvessä on paljon pientä särkikalaa ja kuoretta, on se potentiaalisesti erinomainen kuhajärvi. Esimerkiksi Pohjois-Päijänteellä ahvenet ovat kalakukkotyyppiä, kun taas Etelä-Päijänteeltä ja Vesijärveltä voi saada jo kelpo kaloja. Yhtä lailla vesistä, joiden kuhakantojen väitetään kääpiöityneen, saadaan kymmenen kilon luokkaa olevia kaloja
On moneen kertaan osoitettu, että kalakannat eroavat toisistaan myös perinnöllisesti. Erittäin rehevissä järvissä kalojen kokojakauma voi kuitenkin olla hyvin kaksijakoinen. Ei ole takeita, että niiden hävittyä tilalle saataisiin mitään vastaavaa. Siinä missä pienten lampien ahvenet kutevat jo toisena kesänään, voivat meriahvenet tulla sukukypsiksi vasta koossa, jota lampiahvenet eivät koskaan saavuta. Esimerkiksi lahnojen keskipaino voi olla kolme grammaa ja särkien viisi grammaa, mutta silti järvestä löytyy yksittäisiä kolmen kilon lahnoja ja 20 kilon haukia. HAUKI-OPEN-KILPAILUJEN myötä todella isoja haukia tuottavia järviä on etsitty aivan uudella tarmolla. Tuottavat ravintoverkot edellyttävät erinomaista vedenlaatua ja isot kalat vaativat kylmää hapekasta vettä. . Monet ennätyslahnat on saatu yllättävänkin syvistä ja kirkasvetisistä järvistä, ja vahvat kortteikot ilmentävät monesti isojen sorvien läsnäoloa. Onko geeneillä merkitystä. REHEVÄT JÄRVET EIVÄT VÄLTTÄMÄTTÄ TUOTA ISOJA KALOJA Rehevässä järvessä voi olla paljon kaloja, mutta ne eivät välttämättä ole erityisen isokokoisia, varsinkin jos pyyntipaine on kova ja vain harvoja kaloja selviää vanhoiksi ja siten isoiksi. Myös kalastuksella voidaan myötävaikuttaa kalojen sukukypsymisen aikaistumiseen ja siten pienempään kokoon: tämän vuoksi isojen kalojen vapauttaminen on tarpeellista hyvin kasvavien ja tuottoisten kalakantojen ylläpitämiseksi. ISON suutarin voi löytää rehevästä järvestä. Kalojen kasvunopeutta voidaan viljelylaitoksissa jalostaa tehokkaasti, ja on täysin mahdollista, että sukukypsyyskoon lisäksi esimerkiksi ahventen taipumus kannibalismiin tai ylipäätään kalojen syöntiin olisi perinnöllistä. Kattavia vertailevia kasvukokeita eri taustaisilla ahvenilla ei ole tehty yhtäläisissä olosuhteissa. Jos rehevässä järvessä on riittävän suuri veden vaihtuvuus, jotta happea riittää ympäri vuoden, on järvi potentiaalinen ennätyskalajärvi. Ahvenet voivat olla niin harvassa, ettei niitä kannata edes tavoitteellisesti kalastaa, mutta yksittäiset kalat saattavat silti olla isoja. Muiden särkikalojen suhteen tarvitaan muitakin sopivia ominaisuuksia, jotta GEENIT VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 55. . Hollannin ja Espanjan kolmen kilon ahventen järviin vertaamalla ahvenen kalastajien tulevaisuus lienee kirkkaampi kuin lohikalojen pyytäjien. Paremman kasvun toivossa esimerkiksi ahvenia ei pidä ryhtyä suin päin luvattomasti siirtelemään järvien välillä, mutta hyvin kasvavista ja arvokkaista kalakannoista ja niiden ympäristöistä on syytä huolehtia. Erittäin rehevät järvet ovat kuitenkin ilmeinen valinta, jos tavoitteena on saada isokokoinen ruutana tai suutari. ennätyskokoisia kaloja löytyisi
Ero voi johtua täysin sattumasta tai ahvenkannan kannibalismisyklin vaiheesta. Tiedetään, että muikun kannanvaihtelusyklit lyhenevät tai häviävät kokonaan, kun muikkua kalastetaan paljon. Monissa etelän metsäjärvissä pienten ja nuorten ahventen luontainen kuolleisuus voi olla niin suurta, että kalat ovat yksinkertaisesti jo kuolleet, ennen kuin ne saavuttavat edes fileekokoa. Happosateiden myötä monissa pienissä järvissä särkien lisääntyminen loppui tyystin 1980-luvulla, ja 90-luvulla jäljellä oli enää vanhoja ja suureksi kasvaneita särkiä. Näitä järviä on vaikea tunnistaa il. Jos ahven on järven tai lammen ainut tai liki ainut kalalaji, voivat pikkuahventen ja isojen ahventen vaiheet vuorotella 10-15 vuoden sykleissä. Muikku voi myös jäädä keskimäärin pieneksi, jos muikkukantaan kohdistuu valtava saalistuspaine kuten monilla istutusperäisillä kuhajärvillä. 56 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Myös muikun kannanvaihteluja on tutkittu vuosikymmeniä ilman, että lopullista ymmärrystä on vieläkään löytynyt. Rehevät tummat matalat järvet voivat tarjota isoja kiiskiä. LAMPIVESISTÄ ei aina ulkonäön perusteella tiedä, millaista kalaa niissä on. Tummavetiset ja matalat järvet voivat kätkeä lähes mitä vain: joskus vain pieniä ja mustia ahvenia, kun taas joskus tyyppikala on 300-grammainen. Nyt happamuustilanne on parantunut, mutta särkien lisääntyminen voi edelleen olla heikkoa ja kalojen keskikoko siksi iso. YLI 30-senttisiä särkiä ei ole joka järvessä, vaan särjelle on oltava hyvät ravintovarat. . Syvissä vesissä tyypillinen ahven voi olla vaaksan mittainen, mutta silti kiloluokan ahvenia voidaan saada suhteellisen säännöllisesti. Jotkin muuten kirkkaat ja ulkoisesti hyvältä vaikuttavat pienet järvet voivat olla happamia tai liian karuja, eikä niistä löydykään kuin pieniä joskin kauniin värisiä ahvenia. Tämä johtuu siitä, että kylmässä vedessä kalat elävät pidempään ja jos pyyntipaine on pieni tai sitä ei ole juuri lainkaan, kalat saavuttavat suuren koon. man pH-mittaria ja tietoa fosforipitoisuudesta. Kylmässä vedessä myös luontainen kuolleisuus on yleensä pienempää kuin lämpimässä. VEDEN VÄRI EI AINA KERRO KAIKKEA Tummavetiset karut järvet ovat kaksijakoisia. ISO KALA ON VOINUT KASVAA HITAASTI, PIENI NOPEASTI Lämpimissä ja matalissa Etelä-Suomen vesissä kalat kasvavat keskimäärin nopeammin kuin pohjoisessa, mutta esimerkiksi ahventen keskikoko voi olla Inarissa parempi kuin Lohjalla. Happamissa kirkkaissa vesissä voi kuitenkin olla valtavan kokoisia särkiä. Syitä tähän ei varsinaisesti aina edes tiedetä: haukien ei pitäisi pystyä niin tehokkaasti syömään ahvenia
Tällä rullalaitteella voidaan hienolla siimalla heittää hyvinkin kauas ja se soveltuu varsinkin pienempien painojen heittämiseen, ongittaessa esim. Vavan tyveä nojataan silloin ruumiiseen, venheessä istuttaessa mukavammin reiteen, jolloin silinteri on oikeaan päin kääntyneenä. 100-vuotias ”VIRVELIKELA” Virveli sanaa on käytetty 1850-luvulla ainakin virran pyörteistä. Lisäksi tarvittiin koukkupäinen (kuva 2.) puikko, jolla siimaa voitiin pyörittää/kelata sylinterille (kuva 3.). Siiman päässä oleva paino kiertää sen rullalta. Siima kiertyy näin sylinterille verrattain hitaasti ja tätä käärimistapaa käytetään sekä silloin, kun tarttunutta kalaa uuvutetaan että silloin, kun tahdotaan ottaa siimaa hitaasti sisään tai kun heitto on ollut lyhyt eikä tarvitse pelätä pyydyksen pohjaan tarttumista. kuva 3). Siihen tarvitaan hiukan tottumusta, kun vapaa pitelevän vasemman käden rystyt ovat hiukan tiellä siimaa kierrettäessä, mutta nämä alkuvaikeudet ovat kuitenkin paljoa pikemmin voitettavissa kuin kaikkia muita rullia käytettäessä. maalaisrulla. Silloin on rulla kiinnitetty siihen mahdollisimman alas niin kuin yhdenkäden perhosvavassa. Heitto tehdään joko suoraan eteenpäin tai sivulta tai pään yli. Isorenkaiseen vapaan liitettiin tukeva T-kiinnike, johon kiinnitettiin noin 10 cm pitkä ja 8-12 cm leveä sylinteri ”kelaksi”. särkiä, säynettä ja ahventa. Heitto-onkena virveli sana vilahtaa suomalaisissa mainoksissa ensimmäisiä kertoja 1880-luvulla. Historian havinaa Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA . Lähde: Suomen Kalakirjasto, digi.kansalliskirjasto.fi > Metsästys ja kalastus -lehti, helmikuu 1921. 1 3 Halpahintainen rullalaite. Ajatelkaamme, että vapamme on yhden käden vapa. Nyt aletaan puikkoa kiertää silinterin ympäri tarttumalla siihen, otteen voiman lisäämistä varten, joko koko kouralla tai peukalolla ja kolmella sormella (kts. Seuraavassa kirjailijan 1921 ohjeet, kuinka tuo maalaisrulla toimii. Kun siima on lentänyt lennettävänsä, vaihdetaan vapa oikeasta kädestä vasempaan ja koukkulaitteella varustettu puikko pistetään siimaan niin, että käsi tulee siihen asentoon kuin kuva 1 osoittaa. maalaisrullasta (kuva 1.), jonka saattoi kätevä kalastaja valmistaa itsekin. M etsästys ja kalastus -lehden helmikuun numerossa vuonna 1921 kirjailija Juhani Aho Juhani Aho kertoi ranskalaisen Henry de Henry de Francen Francen kirjoittamassa onkimiehen oppaassa ”La Péche Sportive” olleesta ns. Tartumme oikealla kädellä vapaan yläpuolella rullan ja päästämme siiman irti siitä, mihin se on kierretty rullan pitimen alle, ja pidämme sitä peukalon ja etusormen välissä. Kun heittoliike on päättynyt, päästetään siima irti sormista. 2 VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 57. Jos painon lentämistä tahdotaan joko hidastuttaa tai pysähdyttää, painetaan vasemmalla kädellä silinterin päälle käärittyä siimaa. Ns. Myöskin hauen virvelöimiseen voidaan sitä käyttää
Ja voihan sitä joskus vähän säästääkin tekemällä saalista antavia kalavälineitä romusta. Eväspussukassa on kuitenkin joskus foliota – ja siitä lähti muhimaan kivikova idea. 1 Kiviä on maailmassa monta. Ei ole ihan kerta eikä kaksi, kun olisin halunnut pomputella jigiä pohjassa, mutta ei ollut mitään jigitarpeita matkassa. Niistä on hyvä valita joku hieman pitkulainen ja noin koukun varren pituinen. Jos lähtee kalaan ja haluaa varustautua monipuolisesti eri kalastusmuotoihin ja erilaisiin tilanteisiin, on välineiden ja kilkkeiden määrä lähes loputon. TE KS TI JA KUVAT JAN NE AN T I L A Pihistelijän kotikutoiset Kivisen ”jigin” tarvikkeet ovat simppelit: haluamasi koukku, kivi ja jotain foliota. Tavoitteena ei ole viimeistelty lopputulos, vaan kalastuksen mahdollistaminen kunnollisen tarvikkeen puuttuessa. Taktiikan varjopuolena on, että välillä sitä tarvitsisi jotain, minkä on jättänyt kotiin. Siksi tulee yleensä etukäteen päätettyä joku tietty kalastusmuoto ja varustauduttua vain sen mukaan. 58 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Siima tai lukko on hyvä kiinnittää koukkuun jo etukäteen, sillä koukun silmä jää helposti piiloon. 2 3 Koukku ja sen alla oleva kivi yksinkertaisesti kietaistaan käsipelillä foliopakettiin ja tuotoksesta koitetaan saada mahdollisimman tiukka ja tiivis. KIVIjigi Tällä palstalla luodaan kalastustarvikkeita kulloinkin käsillä olevista tykötarpeista ja testataan tuotosten toimivuutta käytännössä
VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 59. Kun myöhemmin kokeilin vastaavaa ihan tavallisesta keittiöfoliosta, sain aikaan tiiviimmän ja pysyvämmän paketin. Sitten vain pohjaa pitkin jigittelemään ja kaloja narraamaan! Kivijigin pyyntiteho ei koekäytössä vastannut oikeaa pehmojigiä, vaan saalis tippui suunnilleen kolmasosaan. 4 Tässä käytetty kuohuviinipullon folio oli ehkä vähän turhankin jämäkkää tarkoitukseen, sillä folion reuna meinasi lähteä irvistämään melkein jokaisen tärpin jälkeen ja viehettä sai painella takaisin tiiviiksi. Useimmilla heitoilla kuitenkin tuli joku selkeä kalakontakti ja useita raitapaitoja nousi kyytiin
60 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Enkä oikein ymmärrä miksi kalakeittoon tuputetaan perunaa. Sen MARSKIN seljanka on monivivahteinen ja täyteläisen makuinen kalakeitto. Niissä ei ole takuuvarmasti ruotoja, joten ne kelpaavat nirsoimmallekin syöjälle. Perinteisessä seljankassa käytetään yleensä valkolihaista kalaa, usein kuhaa. S uomalainen kalakeitto on varsin yksinkertainen ruoka. Mielestäni se vaatii keittoon toisen kalan seurakseen. Mutta Marsalkan seljanka on sellainen kalakeitto, ettei paremmasta väliä. Sitten meillä on kotimainen rantakala, jossa kalat keitetään ylikypsäksi muusiksi ja tietenkin perinteinen lohikeitto. Totuus on kuitenkin se, että kuha on miedonmakuinen kala. Kalalajeja vaihtamalla siihen saa hieman vaihtelua. Kokeilujen jälkeen päätin käyttää kuhan poskilihojen lisäksi kylmäsavustettua kotimaista kirjolohta. Varmaankin siksi, että aikoinaan keitosta sai täyttävämmän sillä tavalla. Kyllähän sitä nälkäänsä lusikoi, mutta loppujen lopuksi kalakeitto on aika yksioikoinen eväs. Aidoin versio keitettiin Tenolla, silloin kun joessa oli vielä lohia. Kalalientä, tai kermaa, perunoita, porkkanaa, sipulia, kalaa, suolaa, tillisilppua ja maustepippureita – siinä se. Me keitimme siitä vieläkin juhlavamman version. Kuhasta löytyy kaksi herkkua, jotka moni heittää tietämättömyyttään roskiin – kuhan poskilihat. TE K S TI JA K U V A T JU H A JO R M AN AI N EN KALAHERKUT Marsalkan SELJANKA Kalakeittojen aatelinen Marsalkka Mannerheimin nimeen yhdistetään useita ruokia. Vorschmack on klassikko ja Marsalkan kuha tunnettu kalaruoka. Itämeren lohestakin voi keiton valmistaa, mutta se ei koskaan pääse Atlantin lohesta keitetyn keiton rinnalle
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Monissa ohjeissa kehotetaan lisäämään vettä – väärin. Kun valmistan seljankaa itselleni, keitän sitä aina hieman reilumman annoksen. Älä edes kuvittele, että kympin Rieslingit pärjäävät keiton intensiivisen maun kanssa. Kun liemi keittyy kokoon, sen maku tiivistyy. Vaikka alkuun luulisi keiton olevan makujen sekamelska, lopputuloksena syntyy monivivahteinen, täyteläinen ja todella herkullinen keitto. Kun seljankaa keitetään, liemi keittyy usein kokoon ja sen määrä vähenee. Tarkista suola vasta tässä vaiheessa, sillä kylmäsavukirjolohi, kaprikset, oliivit ja suolakurkku ovat suolaisia. Tämä ruoka vaatii arvoisensa viinin eli ranskalaisen valkoviinin Burgundin alueelta. Keitä lientä miedolla lämmöllä vartin verran ja kuori pinnalle nouseva vaahto pois. PALJON AINEKSIA, MUTTA HELPPO TEHDÄ Tässä ohjeessa on melkoisesti aineksia, mutta tehtävä ei ole lainkaan vaikea. Lisää keittoon kaprikset, suolakurkkuviipaleet, kantarellit, oliivit ja hauduta vielä kymmenisen minuuttia. Ruskista samalla kantarellit pannussa kovalla lämmöllä runsaassa voissa. Kun kokilla on tarvittavat ruoka-aineet paloiteltuina kipoissa ja kupeissa valmiina, ei keiton valmistamiseen kulu kuin puolisen tuntia. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 61. Kun meillä on lähes kuninkaallinen ruoka, se vaatii ruokajuomilta paljon. KUHAN poskilihat ovat taatusti ruodottomia. Laita paistinpannulle reilu nokare voita ja hauduta porkkanasiivuja ja palsternakkakuutioita sekä sipulija purjosilppua keskilämmöllä kuutisen minuuttia. Leikkaa sen jälkeen hieman kuivunut kalan pinta pois. Jos liemi on keittynyt liikaa kasaan, kaada liemeen loraus hyvää ranskalaista kuivaa valkoviiniä. MA RSA LK AN S ELJ AN K A (ainekset neljälle) ½ l kalalientä ½ l lihalientä 200 g kuhaa, mieluiten poskilihoja 200 g kylmäsavustettua kirjolohta 1 porkkana siivuina 60 g palsternakkaa pieninä kuutioina 10 cm purjoa ohuina siivuina 2 salottisipulia ohuina siivuina 6 7 minisuolakurkkua viipaleina 10 kivetöntä oliivia siivuina 1 rkl kapriksia 30 pientä kantarellia tai herkkusientä siivuina 2 rkl tomaattisosetta 8 maustepippuria 1 pieni laakerinlehti hienonnettua tilliä pieni lasillinen ranskalaista valkoviiniä, Chardonnay suolaa voita Poista kylmäsavustetusta kirjolohesta nahka ja ruodot. Alkoholi keittyy pois ja viini antaa keitolle lisää aromia. Se täydentää kuhan valkoisen lihan makua oivalla tavalla. Kummatkin eväät vain paranevat, kun ne lämmitetään seuraavana päivänä. Chablis Grand Cru, Puligny-Montrachet tai Meursault ovat suositeltavia, kunhan tuottaja on tunnettu. Toinen vaihtoehto on kivennäisvesi tai lähdevesi. Alkuperäisessä reseptissä keittoon käytetään herkkusieniä, mutta kotimaiset kantarellit ovat isänmaallisempi ja herkullisempi valinta. Mausta pippureilla ja laakerinlehdellä. Ruoka toimii kuten Puolan kansallisruoka, bigos. Lisää lopuksi kuhan poskilihat ja kirjolohikuutiot. Lisää kalaja lihaliemi. Anna kiehua miedolla lämmöllä muutama minuutti, kunnes kuhan posket ovat kypsiä. . maku on intensiivinen, kala on rasvainen ja lihan koostumus miellyttävä. Aina kun olen keittänyt seljankan ruokavieraille, se on syöty viimeistä tippaa myöten. KUHAN poski on helppo irrottaa kapeateräisellä filetillä. Silloin vähentynyt neste korvataan hyvällä Chardonnay-pohjaisella valkoviinillä. Lisää tomaattisose ja hauduta vielä muutama minuutti. Tarjoa seljanka kuumilta syviltä lautasilta ja ripottele keiton pinnalle tillisilppua. Kaada seos kattilaan. Kuori keiton pinnalle nouseva vaahto ja rasva pois. Kaikki perustuu huolelliseen misaamiseen eli ainesten valmisteluun ja mittaamiseen etukäteen
Näiden tietojen pohjalta hän suunnittelee strategiansa ja säätää välineet huippuunsa. Näillä harjoitusreissuilla hän testaa kalastusalueita, mutta erityisen tärkeää on myös välineiden toimivuuden varmistaminen – erityisesti niiden, jotka ovat siiman päässä. Kalastus on ollut osa hänen elämäänsä lapsuudesta saakka, ja kilpapilkintään hän innostui jo varhaisessa vaiheessa. nuorten tärpit Esittelyssä nuori kilpapilkkijä HENRIK KARHUNEN H enrik Karhunen , pian 19 vuotta täyttävä ja tänä keväänä ylioppilaaksi kirjoittava kilpapilkkijä Mäntyharjulta, on intohimoinen ja tavoitteellinen kalastaja. Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi. Ajan myötä myös menestystä on kertynyt – kirkkaimpina saavutuksina viime vuoden Kuopion SM-pilkissä voitettu joukkuekulta sekä henkilökohtainen pronssisija alle 19-vuotiaiden sarjassa. 62 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Harjoitusreissuilla Henrik käyttää kisatekniikkaa liikkuen aktiivisesti ja etsien parhaita kalapaikkoja. Hän kuuluu kahteen kalastusseuraan, Mäntyharjun Kalamiehiin ja Rantakylän Kalakavereihin. Isompiin kilpailuihin hän valmistautuu perusteellisesti tutkimalla karttoja, syvyyskäyriä ja pohjanmuotoja sekä analysoimalla veden väriä. Hänen kilpailukalenteriinsa kuuluvat oman seuran kisat, SM-kilpailut sekä jonkin verran avoimia kilpailuja. KILPAILUSTA TOISEEN Henrik kiertää kilpailuja ahkerasti. . Kilpailutaukojen aikana hän tekee omatoimisia harjoitusreissuja tulevien kilpailualueiden vesille. HENRIK tekee myös itse mormuskoita, jotka ovat kuin pieniä taideteoksia. TEKSTI AKI HIRVONEN KUVAT HENRIK KARHUNEN LÄHETÄ kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. Kilpailupäivinä hän liikkuu jäällä reippaasti, keskimäärin 10–12 kilometriä, ja tekee lukemattoman HENRIK Karhunen on intohimoinen ja tavoitteellinen kalastaja
Seuraavaksi hän aikoo kehittää oman pilkkimallin, jonka valmistusprosessi on jo suunnitteluvaiheessa. Minä, isoveli ja äiti nähtiin. Tuolla se nyt ui meidän rannassa ja ensi kesänä tai jo keväällä aion napata sen. Vaikka kilpailut voivat olla sosiaalisia tapahtumia, myös yksin tehdyt harjoitusreissut ovat Henrikin mieleen – silloin hän voi keskittyä rauhassa eri pilkkityylien ja -tekniikoiden kehittämiseen. Kesällä heittelin laiturin päässä virveliä ja koko kesänä olin saanut vain yhden ahvenen. määrän avantoja löytääkseen parhaat apajat. Kesäaikaan, kun vedet ovat sulat, kilpakalastus jää hieman tauolle. Fisuunvaltuusto valitaan kahden vuoden välein, kuten muutkin SVK:n toimikunnat. Henrik käyttää pelkästään haarukkavapoja. Henrik Karhusen matka kilpakalastuksen parissa jatkuu määrätietoisesti, ja varmasti kuulemme hänestä vielä lisää tulevaisuudessa. Äiti juoksi haavin kanssa laiturille, myös isoveli tuli katsomaan. Fisuunvaltuustoon kuuluu tällä hetkellä neljä nuorta, joita yhdistää halu vaikuttaa nuoria koskeviin asioihin. Tykkään maalata niistä hienoja, mutta en jaksaisi odottaa, että maali ja lakka kuivuu. Valtuustoon voivat osallistua 14–18-vuotiaat nuoret. Myös hänen haarukkavapansa syntyvät omissa käsissä. Valtuuston jäseniä ovat Aaro Pääkkönen (pj), Joni Toivonen, Vilho Liehunen ja Leo Sinivuori. Näihin ja moneen muuhun asiaan ottaa kantaa vuoden alusta toimintansa aloittanut SVK:n Fisuunvaltuusto, joka osallistuu toiminnan kehittämiseen ja nostaa esille nuorten toiveita sekä kertoo mielipiteensä SVK:n erilaisista nuorille järjestettävistä tapahtumista. Yhtäkkiä kala nappasi uistimeen ja huusin äitiä, joka oli lämmittämässä saunaa. Valtuuston kokonaismäärä mukailee SVK:n toimikuntien määriä ja paikkoja valtuustoon on vielä kaksi täytettävänä. KILPAPILKINNÄN VIEHÄTYS Mikä kilpapilkinnässä kiehtoo. Onko toiminta oikeanlaista ja nuoria kiinnostavaa. Lisäksi kilpapilkintä tarjoaa jatkuvasti uusia haasteita, mikä pitää lajin mielenkiintoisena. JAANIN hauki karkasi . Nuorisovaltuusto voi tehdä myös kannanottoja sekä aloitteita SVK:n nuorisoja perhetoimikunnalle, jotta toiminta palvelee yhä paremmin lapsia ja nuoria. Kesäkalastus tapahtuu pääosin Mäntyharjun Pyhävedellä, ja saaliiksi päätyvät useimmiten ahven ja kuha – aina fiiliksen ja tilanteen mukaan. Henrik tykkää eniten pilkkiä 2–4 metrin syvyisissä vesissä. Itketti tosi paljon, kun hauki pääsi karkuun. Äiti yritti saada kalaa haaviin ja melkein saikin, mutta sitten siima meni poikki. Henrik esitteli minulle itse tekemiään mormuskoita, jotka olivat kuin pieniä taideteoksia – huolella viimeisteltyjä ja taidokkaasti toteutettuja. Kuten monet muutkin kilpakalastajat, hän valmistaa itse suurimman osan välineistään. Eikö nuorille ole riittävästi ohjattua tekemistä harrastuksen parissa. Pitäisikö SVK:lla olla enemmän leirejä, koulutuksia tai kerhotoimintaa. Henrikin mukaan siihen kuuluu monta asiaa: pääsee kalaan, tapaa samanhenkisiä ihmisiä ja tutustuu uusiin järviin ja kalastusalueisiin. FisuunVALTUUSTO Onko nuorille riittävästi toimintaa. Iskä ei kerennyt sitä näkemään, kun oli sisällä. Olen käynyt talvella papan kanssa Haapajärven Vapaa-ajankalastajien kalakerhossa tekemässä uistimia. Nykyinen toimikausi kestää vuodet 2025-2026. Ehkä ensi kesänä saan itse tehdyllä uistimella ison kalan! JAANI MYKKÄNEN, 5 vuotta, Haapajärvi VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 63. HENRIK käyttää pilkillä pelkästään haarukkavapoja. Pilkkeinä hän suosii liukupilkkejä, joiden alla on mormuska. Minua alkoi itkettämään, kun näimme, miten iso hauki oli uistimeen napannut, se oli pelottava. Henrik osallistuu joihinkin onkikilpailuihin, mutta muuten kalastus painottuu jigaamiseen, venepilkintään ja vetouisteluun. Kesäaika Pilkkikauden jälkeen – mitä seuraavaksi
Pilkkiviikon yhteydessä jaettiin myös 300 euron stipendi seuralle, joka vei viikon aikana eniten nuoria pilkille. Talkoolaiset saivat tapahtuman jälkeen kiitokseksi pipot arvokkaasta panoksestaan. Onnittelut Iisalmen Pilkkijöille upeasta työstä! Pilkkiviikko sai runsaasti positiivista palautetta niin osallistujilta kuin järjestäjiltäkin. KOUKUN ja Paukun seurailloissa rakennetaan pilkit alusta loppuun asti itse. Lisäksi saatujen kehitysehdotusten pohjalta tapahtumaa kehitetään edelleen, jotta yhä useampi seura ja nuori pääsisi mukaan kokemaan pilkkimisen riemun. Kuva: Sari Kerttula. KUOPIOSSA Pirtin koulun oppilaat kokoontuivat pilkkitapahtumaansa Pirtinlahden sataman edustalle. Kuva: Lauri Rautiainen. Pilkkiviikon aikana järjestettiin yhteensä 21 tapahtumaa eri puolilla maata. HÄMEENLINNASSA saatiin saalistakin. Perinteisen pilkinnän lisäksi nuorille tarjottiin mahdollisuus tutustua myös madepilkintään. MYÖS Raahessa nuoret pilkkijät pääsivät saaliin makuun. . Suuret kiitokset kaikille pilkkiviikkoon osallistuneille! 64 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. . Kuva: Eero Hiekkataipale. Tänä vuonna stipendi matkaa Iisalmeen, jossa Iisalmen Pilkkijät järjestivät tapahtumat peräti 326 lapselle ja nuorelle. Lisäksi kansainvälisiä ryhmiä osallistui pilkkimiseen Raahen Merionkijoiden ja Vaasan Urheilukalastajien järjestämissä tapahtumissa. Kuva: Sinikka Nieminen. Tapahtumat olivat osallistujille maksuttomia, ja SVK tuki järjestäjiä tarjoamalla käyttöön pilkkivapoja. Osa tilaisuuksista oli suunnattu koululuokille, osa päiväkerholaisille ja kalastusseurojen nuorille. TEKSTI JANNE TARKIAINEN VALTAKUNNALLISELLA PILKKIVIIKOLLA vietiin pilkille yli tuhat nuorta S uomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) ”Tule seuraani” -teemavuosi starttasi nuorisotoiminnan osalta vauhdikkaasti, kun eri puolilla Suomea järjestetyissä tapahtumissa perehdytettiin lapsia ja nuoria pilkinnän saloihin. . Kalastusseurat sekä SVK:n lasten ja nuorten kalastusohjaajat opastivat innokkaita osallistujia, ja viikon aikana yhteensä 1145 lasta ja nuorta pääsi kokeilemaan pilkkimistä osaavien ohjaajien johdolla
Manu kertoo kalastelevansa Järvenpään lähiympäristössä ja Mustijoella isänsä kanssa. Valtavaan määrään mahtui mukaan paljon hienoja värityksiä ja päätös voittajasta vaati useamman tunnin miettimisen SVK:n nuorisoja perhetoimikunnalta. Pannulla paistetut ahvenfileet maistuvat kalaruoista Manulle parhaiten. Kilpailu alkaa aina 1.10. Vuosiviehevärityskilpailu on SVK:n jokavuotinen lapsille ja nuorille tarkoitettu kilpailu, jonka voittajavärityksestä tehdään oikea viehe. Vaikka ikää ei vielä nuorella voittajalla ole paljoa, on hänelle kertynyt kalastuskokemusta jo useampia vuosia. 12-VUOTIAS Manu Ristimäki väritti vuosivieheen 2025. Suuret kiitokset kaikille kilpailuun osallistuneille! VUOSIVIEHE TILATTAVISSA . Vieheen hinta on 12 €. Toimikuntaa miellytti kisatyössä erityisesti luonnonmukaiset värit, joita tämän vuotisissa kilpailutöissä ei ollut paljoa. Voitostaan Manu palkitaan Grosari-vaappujen tuotepaketilla sekä voittovärityksestä teetetyllä vuosivieheellä 2025. KOSKIKALASTUS ON MIELIPUUHAA Manun mielipuuhaa on koskikalastus perholla. Kun kilpailutyöt oli katsottu, voittajaksi valikoitui 12-vuotiaan Manu Ristimäen väritys, jonka hän teki Pornaisten Seudun Nuorten Kalakerhossa. Tulos on huima ja vaati voittotyöltäkin sitä jotain, että erottui joukosta. Viehevärityskisan viehe on erikoisväri ja sitä voi tilata vain SVK:n toimistolta. Edellisvuosien tapaan, suurimmat osallistujamäärät tulivat eri kouluilta, mutta kilpailutöitä palautui myös nuorten kalakerhoista sekä yksittäisiltä kilpailuun osallistujilta. Kilpailulle saatiin kaikkien aikojen osallistujaennätys, kun kilpailutöitä palautettiin kaikkiaan 881 kappaletta. Ihan samanlaista ei Manulla omassa pakissa ole, mutta idean kisatyöhön hän kertoi saaneensa kerhossa tekeillään olevasta vaapusta. Mieleenpainuvimmaksi kalastuskokemukseksi Manu kertoo edelliskesän haukisaaliin, joka tuli keskellä ukkoskuuroa. ja päättyy 31.1., joten aikaa tehdä värityksiä on reilusti. TEKSTI JANNE TARKIAINEN Viehekisassa uusi ennätys Voiton nappasi MANU RISTIMÄKI V uosivieheen värityskilpailu innosti nuoria värittämään kilpailutöitä ennätysmäärän. Kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvonta suosi tänä vuonna Rasmusta Jyväskylästä. Kilpailuvieheenä on tänä vuonna ensimmäistä kertaa Grosarin Veka Special, joka toimii niin heittämällä sekä vetouistelussa. . Manun kisatyö erottui muista väritykseltään. Vuosiviehettä valmistetaan ainoastaan 200 kappaletta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 65. Myös hänelle lähtee heittokalastukseen sopivia uistimia. MANUN alkuperäinen väritys
Joitakin kertoja ollaan jopa aivan lähellä todellista tragediaa eli hukkumista heikkoihin jäihin. 66 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kosteikot rakennetaan osana EU:n komission rahoittamaa LIFE Revives -hanketta, jonka tavoitteena on parantaa jokihelmisimpukan eli raakun ja sen isäntäkalan, taimenen, elinympäristöjä vuosien 2021–2027 aikana. Kosteikot hyödyttävät joessa esiintyviä raakkuja, kun veden laatu paranee. Myös Pohjois-Karjalassa tavoitellaan Pyhäjärven, Puruveden ja Saimaan lohikaloja, mutta viihdytään myös pilkkijäillä. Kosteikot toimivat luonnon omina suodattimina pysäyttäen vedessä olevaa kiintoainetta ja sitoen ravinteita, kuten fosforia ja typpeä. Matti Kettunen Väyläkirjat 2024 224 s., kovakantinen ISBN 978-952-396-192-0 Lohijoilta ja metsomailta – Eräkertomuksia kahdeksalta vuosikymmeneltä RAAKKU PIRKANMAAN raakkujokien valuma-alueille rakennetaan kosteikkoja kohentamaan raakun ja taimenen elinoloja Pirkanmaan raakkujokien valuma-alueille rakennetaan lähiaikoina kolme kosteikkoa. Esimerkiksi rankkasateiden aikana kosteikot varastoivat vettä ja hillitsevät tulvia. Pirkanmaalla sijaitsee kolme raakkujokea: Pinsiön-Matalusjoki Nokian ja Hämeenkyrön rajalla, Ruonanjoki Ylöjärven ja Hämeenkyrön rajalla sekä Turkimusoja Hämeenkyrössä. Kosteikot ovat raakkujokien valuma-alueille tärkeitä, sillä ne vähentävät vesien kuormitusta, parantavat veden laatua ja lisäävät sen moninaisuutta. Tällöin merkittävään rooliin pääsevät myös uskolliset kumppanit, metsästyskoirat Haukku ja Hilla. Raakkujokien veden laatua seurattiin ennen kosteikkojen ja muiden kunnostustöiden tekemistä, ja seurantaa jatketaan myös rakentamisen jälkeen. Toisaalta Kettunen kirjoittaa elävästi myös parista reissustaan Tornionjoelle aikana, jolloin Teno on ollut kokonaan suljettu lohenkalastukselta. Kirjailijan itsensä kaltaiset Tenon ystävät saavat kokea kertomuksia lukiessaan nostalgisia hetkiä ja ehkäpä tuntea palaavansa joksikin aikaa tuolle hienolle Saamenmaan virralle. Näistä kertomuksista suuri osa on uustuotantoa, mutta mukana on myös klassikoita, kuten lohenkalastusta kuvaava hieno kertomus Koukkaus Vetsikossa. Silti hänen tarinoillaan on mielestäni annettavaa myös nuoren polven lukijoille – puhumattakaan perinteisten erätarinoiden ystävistä. Hänen uutuuskirjassaan, joka on samalla kirjoittajan itsensä mukaan ”eräänlainen” 70-vuotisjuhlakirja, on yhteensä 19 kertomusta. Tämä vanhojen tapojen ja taitojen kunnioitus on tuttua jo lukuisista Kettusen aiemmista teoksista. Suurin osa kirjan sisällöstä on kuitenkin omistettu kalastukselle – toisaalta järvikalastukselle pääosin Kettusen kotivesillä Pohjois-Karjalassa, mutta varsinkin lohensoudulle erityisesti Tenolla, mutta myös jonkin verran Tornionjoella. Pääosin teos koostuu nimenomaan kalastustarinoista, mutta innokkaana metsämiehenä Kettunen vie lukijan myös riistapoluille muun muassa kanalintujahtiin. ”Olemmekohan lohimiehen paratiisissa vai helvetissä”, kuuluu kysymys, kun kahden laskun jälkeen Väylältä oli saaliina myös kaksi lohta. Kosteikot rakennetaan Ruonanjoen ja Pinsiön-Matalusjoen valuma-alueille. Tällöin mukana on myös jännittäviä hetkiä muutenkin kuin pelkästään saaliin saamisen osalta. Osin tarinoissa kuvataan myös mennyttä eräperinnettä, kuten Saimaan lohisiimakalastuksen historiaa. Kirjat T E K ST I IS MO MA LI N MATTI KETTUSELTA uusia ja jo julkaistuja erätarinoita Lohijoilta ja metsomailta -tarinakokoelma sisältää tunnetun joensuulaisen erämiehen ja -kirjailijan Matti Kettusen kalastusja metsästyskokemuksia peräti kahdeksalta eri vuosikymmeneltä. ”Tulosten perusteella voidaan todeta, että Pirkanmaan raakkujokien veden laatu ylittää useita raja-arvoja, jotka ovat raakulle suhteellisen kriittisiä”, sanoo projektipäällikkö Katja Vainionpää Pirkanmaan ELY-keskukselta. Lisäksi kosteikot auttavat varautumaan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin. Yhtä sykähdyttävältä ja ainutkertaiselta lohenotti tuntuu kirjailijan mielestä aina, vaikka niitä olisi kokenut, kuinka monia tahansa. Kerran vain lankomiehen apu pelastaa viime hetkellä avannosta ja hilkulla on myös, ettei Kettunen uppoa autonsa mukana ja poikansa kanssa Piitsamonsalmen syvyyksiin jään petettyä ajoneuvon alta
Tuotevalikoima laajenee. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi MADE IN FINLAND TM SHARED PASSION YOUR CHOICE KARISMAX K ARISMAX TUOTTEET JA HYVIN VARUSTETUT ALAN LIIKKEET Kalareppu.fi www.korkiakoskenuistin.fi Monipuolinen KALASTUSTARVIKELIIKE Tehtaankatu 2, Riihimäki, 040 614 8186 Avoinna ark. https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokrausja palvelutiedustelut, Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille OTTIPAIKKA lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. Tutustuthan myös verkkokauppaan, jota päivitetään jatkuvasti. (03) 752 5696 Tervetuloa! HALIJA LINDROOS-TUOTTEIDEN TEHTAANMYYMÄLÄ n Nettikauppa: www.era-lindroos.fi n Ari Paatajan opastuksella KALAAN SUOMENLAHDELLE www.apajamatkat.fi Supersuosittu TOIVELAHJA kalamiehelle (50v., 60v.,70v. 040 591 4116 12 €/pari Tutustu lehtemme nettisivuihin osoitteessa: vapaa-ajankalastajalehti.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 67. ...) KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!! p. 8–17, la 9–13 Avattu verkkokauppa: www.jessevaaput.fi Pajatie 4 A, 93600 Kuusamo P. 09-665 001 www.wobbleri.fi www.facebook.com/wobbleri Kalamiehen asialla JO VUODESTA 1985 ILMOITUSMYYNTI: Timo Lepistö p. Aukioloajat: Arkisin 9-18 Lauantaisin 9-16 Puh: 045 138 8888 Martinkyläntie 53, Vantaa www.ossilehti?shing.. Meiltä löydät tuoreet syötit. !!! Ossilehti?shing verkkokauppa !!! Päiväläisentie 4 00390 Helsinki, puh. Uusi osoite Launeella: Mustamäenkatu 72, Lahti, p. 040 849 6665 Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta. 040 505 2225 Onkitukusta saat asiantuntevaa palvelua
Siksi seuran jäseniä kiinnostavat erityisesti avoimet haukikisat. ”Myös nuoria halutaan saada mukaan kilpailutoimintaan, vaikkei heillä omia sarjoja toistaiseksi kisoissamme olekaan. Saamamiehinä Pasi Juusola ja Ismo Saarela. Nuoria, lähinnä poikia, tulee kuitenkin jonkin verran kisoihin isiensä mukana”, seuran puheenjohtaja Jaakko Tölli selvittää. ”Perhokalastuskaan ei ole varsinaisesti hyvä vaihtoehto, sillä sitä ainakin jalokalojen osalta pitäisi lähteä harrastamaan vähintään sadan kilometrin päähän. Tulosluettelosta paljastuu, että viiden ykkössijan tuoneen voittohauen pituudet olivat 129, 120, 120, 115 ja 114 senttiä. RAAHEN merialueilta voi saada isoja haukia. Hänen mukaansa seuran keskittyminen hauenkalastukseen on luontevaa, sillä Raahen merialueilla on vahvat haukikannat ja jopa yli metrin kalojakin tulee säännöllisesHEITTOKALASTUS ON SEURAN JUTTU Vaikka ahventakin löytyy Raahen vesiltä, ahvenkisojen järjestäminen ei ainakaan toistaiseksi ole Raahen Urheilukalastajien suunnitelmissa. RAAHEN Urheilukalastajien Pike Weekend -tapahtuma houkuttaa osallistujia ympäri PohjoisPohjanmaata. ”Meidän juttumme onkin heittokalastus, ei esimerkiksi onginta tai pilkkiminen, kuten alueeen muilla kalastusseuroilla. Tämä kala on vuoden 2024 Pike Weekendin saaliskaloja. TE K S TI IS M O M AL IN KUV AT RAAHEN URH EIL UK AL AS TA JI EN AR K IS TO seurat esittelyssä Hauenkalastus ja haukikisat koukuttavat raahelaisia kalastusharrastajia seuratoimintaan Raahen vesiltä nousee komeita kehukaloja V aikka Raahen Urheilukalastajat perustettiin vuonna 2022, niin epävirallisesti joukko kalastuksesta ja siinä kilpailemisessa innostuneita ihmisiä oli touhunnut yhdessä jo 10-15 vuotta. Toki hauen perhokalastusta jonkin verran harrastetaan”, Tölli mainitsee. ti. . Mitään ei ole sovittu virallisesti, mutta työnjako on sellainen, että me keskitymme hauen heittokalastukseen ja muut enemmän ongintaan ja pilkintään”, itse nuorempana innokkaasti perhollakin kalastanut Tölli selvittää. ”Voitimme joukkueella Pike Hunters täältä kotivesiltä saaduilla hauilla HK Openin Rennosti-sarjan viime keväänä”, Tölli kertoo. . 68 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ”Nyt perhokalastus on enemmänkin fiilistelyä”, hän lisää. Hauenkalastuskilpailut ja niiden järjestäminen sekä ylipäänsä kalastamisen aktivoiminen Raahen seudulla kuuluvat tämän tuoreen seuran keskeisiin tavoitteisiin
”Sinne tulee joukkueita muualtakin, kuten Oulusta. nostuneet heittokalastuksesta, mutta toisaalta kyllä pilkkija onkisoissakin käy nuoria”, Tölli sanoo huomanneensa. ”Nykyisinhän muovisia shädejä rigataan, ja kun yhdessä hankitaan materiaalit, touhu tulee siten halvemmaksi. Näissä tilaisuuksissa on ollut mukana hyvin myös nuoria”, Tölli kertoo. ”Toinen syy SVK:hon liittymiseen oli SVK:n jäsenrekisteripalvelu, ja pyrimme jatkossa hyödyntämään järjestön palveluja tähänastista paremmin. seurat esittelyssä Jaakko Töllin terveiset seuroille ja järjestölle ”Seuroissa kannattaa olla aktiivinen ja järjestää mahdollisimman paljon yhteistä toimintaa. Lisäksi seura on järjestänyt myös rigin valmistamiseen keskittyneitä iltoja. ”Meillä on ollut esimerkiksi kolmen kerran perhonsidontatapahtumia, joissa on käynyt ihan huippusitojiakin, kuten Mikko Halonen Oulusta, esittelemässä perhojaan. OMIA KISOJA PIENELLÄ PORUKALLA Raahen Urheilukalastajat on paitsi sangen uusi, niin myös pienehkö seura noin 20 jäsenellään, joten seuran omat kisat järjestetään myös pienellä porukalla. Se on kutsukilpailu, jota on tarkoitus edelleen kehittää”, Tölli mainitsee. ”Raahen saaristo valittiin pari vuotta sitten vuoden retkikohteeksi, ja haluamme seurana tehdä sitä omalta osaltamme tunnetuksi”, hän sanoo. Jäsenyyden myötä osallistumismaksu kilpailuun oli pienempi kuin muuten”, Tölli perustelee. ”Tarvittaessa olemme saaneet Raahen kaupungilta ilmaiseksi tilat käyttöömme esimerkiksi kerhoiltoihin”, Tölli kiittää. ”Nämä kisat ovat itse asiassa yksi syy siihen, että liityimme viime vuonna Vapaa-ajankalastajiin. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 69. SVK:lta puolestaan toivomme erilaisia koulutuksia!” Jäsenyys Tölli kehuu, että Raahessa on hieno saaristo, jonne Raahen Urheilukalastajat toivoo kalaturisteja kalastamaan muualtakin Suomesta. . Raahen Urheilukalastajat on järjestänyt esimerkiksi alkukesästä Pike Fight -kisan, mutta se on nyt lopetettu. Kelan huoltoa olemme myös harrastaneet, eli purkaneet, huoltaneet ja taas kasanneet kelojamme.” Raahen Urheilukalastajilla ei ole kerhotiloille tai kalastustukikohdalle – vuokratuille tai omille – ainakaan vielä tarvetta, eikä varaakaan. Suosituksen liittymisestä saimme Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin ihmisiltä Oulun erämessuilla”, Tölli muistelee. ”Kilpailut kuitenkin kiinnostavat ja saavat porukan liikkeelle. Seuran pääkilpailu on syksyllä järjestettävä PikeWeekend. TALVELLA JÄRJESTETÄÄN KERHOILTOJA Kun talvella haukivedet ovat jäässä, ei raahelaisten kalastusharrastus suinkaan jää kokonaan tauolle, vaan silloin järjestetään kerhoiltoja erilaisten teemojen puitteissa. PIKE Weekendin parhaat onnittelevat toisiaan syksyllä 2024. Myös nuoret ovat kiinJäseneksi Vapaa-ajankalastajiin Seuran jäsenistöä on osallistunut myös Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) järjestämään viehekalastuksen SM-kilpailuun
PIENTEN ahvenien perkuu vie oman aikansa. Vesien lämmetessä ahvenet siirtyvät talvisista elinpaikoistaan karikoiden laitamilta ja juumanrinteiltä kutemaan jopa aivan rannan tuntumaan. Ahvenen kutu seuraa veden lämpötilojen nousua ja sitä mukaa, kun vesi järvessä lämpenee ahvenen kudulle sopivaksi, se siirtyy kutemaan syvemmille vesille. AHVEN KATISKASTA herkkusuiden pöytään H auen kutukalastus on meillä Suomessa ollut hyvinkin merkittävässä osassa jokakeväistä kalanpyyntiä, mutta nykyisin monelta rannalta puuttuvat kuturysät, samoin kuin matalista kutuluhdista haukikatiskat. Sama pätee aktiivikalastusvälineiden, kuten 70 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Mikäli ahventa haluaa pyytää katiskoilla, kalastajan on vain seurattava kudun etenemistä ja siirrettävä pyydyksiään syvemmälle. TEKSTI JA KUVAT MATTI KETTUNEN . Vapaa-ajankalastajille hauki on toki mieluinen pyydettävä myös ennen ja jälkeen kutuajan. Matalimmillaan ahven kutee muutaman kymmenen senttimetrin syvyisessä vedessä. SAIMAAN rannalla Pötsönlahden kalastuskunnan katiskantekokurssi järjestettiin norppakorvausrahoilla muutama vuosi sitten. ”AHVENEN KUTU EI KALAMIESTÄ JÄTÄ” Ainakin Itä-Suomessa julistettu vanha sananparsi ”Ahvenen kutu ei kalamiestä jätä” pitää hyvin paikkansa. Hauen kudun päättymisen aikoihin on meidän suomalaisten kansalliskalan ahvenen kutuaika. Joissakin järvissä kutuaika voi jatkua toukokuun alkupuolelta likimain juhannuksen seutuville saakka
Turo lisää kalansaalista Perinteisesti sisäjärvillämme on hyville kutupaikoille tehty havuturoja. Turo . KATISKAT voi käydä kokemassa muutaman päivän välein. Herkullisen kalaruoan paras takuu onkin kalan tuoreus, mihin valitettavasti useinkaan kaupan tiskiltä hankittujen kalojen ominaisuudet eivät riitä. VERKKOJA JOUTUU KOKEMAAN USEIN Ahvenkarikoiden lähettyviltä ahvenia voi myös pyydystää verkoilla. Edesmennyt verkkokaverini, kirjailija Jouko Puhakka piti niin . Turo sidotaan narulla, siihen kiinnitetään kivi painoksi ja upotetaan haluttuun kohtaan. Ahvenen kutualustana ja kuoriutuneiden kalanpoikasten lymypaikkana tällainen turo onkin mitä mainioin. Yli kuudenkymmenen vuoden kalastuskokemuksella uskallan näin väittää. Ahvenen kalastuksessa helpoin kalastusväline on katiska. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 71. Ahven ottaa vieheeseen hanakasti kudun jälkeen. AHVENKATISKA kannattaa varustaa muutamilla kuusenoksilla, jotka toimivat samalla kutualustana. Verkkokalastukseen verrattaessa katiskasta voidaan helposti valikoida otettaviksi vain ne kalat, jotka kulloinkin tulevat käyttöön. OTETTAVAT KALAT HELPPO VALITA KATISKASTA Katiskan kokeminen muutaman päivän välein riittää, sillä se toimii samalla kalasumppuna. Katiskakalastus ei kuulu yleiskalastusoikeuksiin, vaan kalastajalla on oltava vesialueen omistajan tai haltijan lupa sekä 18–69-vuotiailla kalastonhoitomaksu valtiolle maksettuna. ahventa kuin kuhaakin kaloina, joita ”Luoja ei ole vähääkään ajatellut verkkomiehen pyyntiin”, sillä niin piikikkäitä ja karheita kaloja ne ovat. Ammattilaisten opissa kaksinieluiset ahvenkatiskat ovat syntyneet yhden päivän mittaisien kurssien aikana. jigikalastuksen suhteen. KAKSINIELUINEN KATISKA SOPIVIN AHVENELLE Rautalangasta tehtyjä katiskoja saa hankittua kalastusvälineliikkeiden lisäksi rautakaupoista, jopa huoltoasemiltakin, mutta moni tekee kalanpyydyksensä itse. Ahvenen kutupaikalle kannattaa viedä havuturoja, jollaisen saa muutamasta kuusenlatvuksesta ja katajapensaasta. Saimaan norppavesillä on vielä muistettava, että katiskan nielu on vahvistettava siten, että kuutti ei pääse uimaan pyytöön. Jos turoa ei viitsi valmistaa, katiskaan kannattaa sitoa muutamia kuusen oksia ahvenen kutualustaksi, jolloin saaliismäärä oleellisesti paranee etenkin karuilla järvillä. Sitä ei tarvitse käydä päivittäin katsomassa, kuten vaikkapa verkkopyytöjä, eikä se vaadi ajallisesti tuntien aktiivista kalastusta, kuten onkiminen, pilkkiminen ja uistinkalastus. Katiskatkin on verkkojen tavoin muistettava merkitä kalastuslain mukaisilla merkeillä ja yhteystiedoilla. Muistan hyvin, kuinka pikku poikana seurasin kylän miesten turontekotalkoita keväisin. Parhaiten ahvenen pyyntiin soveltuu kaksinieluinen katiska, jossa ulomman nielun lisäksi on toinenkin sisempi lokero, johon ahvenet menevät kapeasta suuaukosta, eivätkä osaa yhtä helposti ulos kuin yksinieluisesta katiskasta. Keväällä vesien ollessa vielä hyytävän kylmiä verkkojen kokemisen voi rajoittaa kertaan vuorokaudessa, mutta kesän edetessä ahvenverkkoja tulisi käydä kokemassa jopa muutaman tunnin välein, jotta saaliskalat voisi hyvällä omallatunnolla laittaa ruoaksi. Moni kalastusalue on rajoittanut verkkojen silmäkokoa sellaiseksi, että saaliiksi jää enimmäkseen vain ”suurahvenia”. Turoja ei voi kuka tahansa viedä mihin tahansa, vaan siihen on kysyttävä lupa kalastuskunnalta tai muulta kalaveden omistajalta. Sekä asuinkuntani Joensuun että mökkikuntani Rääkkylän Pötsönlahden kalastuskunta ovat vuosien ajan järjestäneet katiskantekokursseja halukkaille. Turontekoperinne jäi sittemmin unholaan, mutta viime vuosikymmeninä sen arvo on jälleen huomattu. Katiskasta saa myös niitä pieniä ahvenen sirrejä, joita voi käyttää myöhemmin tässä jutussa kertomassani patakukossa
Eikä pelkästään mato-ongella, vaan myös virvelillä, jolloin parhaimman tuloksen antavat usein pikku lipat, uistimet ja jigit. Viimeistään ensimmäisen suupalan patakukosta maistettuaan tuo käsitys kääntyy täysin päälaelleen. ONKIJA UISTINKALASTAJAN SAALISKALAT Paitsi passiivisilla kalastustavoilla ahventa voi pyydystää vapavälinein. Lopuksi kalojen ja lihan päälle leivotaan ohut ruiskuori ruisjauhoista, vehnäjauhoista, suolasta ja vedestä. . Siinä on jotain samaa kuin nuotiotuleen tuijottamisessa. Pelkästään ahvenen kalastukseen keskittyvä vetouistelu ei ole ihan yhtä suosittua kuin muiden kalojen, kuten kuhan, hauen ja lohikalojen uistelu. Viime vuosikymmeninä jigikalastus on nostanut päätään ja mikäpä on makoisampaa kuin nostella jigiin tarttuneita ahvenia yksi toisensa jälkeen. PATAKUKON mehevyyden salaisuutena on kalojen ja lihan päälle leivottu ohut kuori; Valmista patakukkoa – maukasta – ole hyvä! Patakukko – ahvenruokien aatelia Patakukon valmistaminen on melko isotöinen prosessi, jos lähdetään katiskanteosta ja kalanpyynnistä liikkeelle, mutta valmistuttuaan tämä herkkuruoka vie kyllä kielen mennessään. Sopivan ahvenmäärän käsittelyn jälkeen seuraa vielä kauppareissu, sillä patakukkoon laitetaan perinteisesti siankylkeä suunnilleen neljäsosa ahvenen määrästä. Ilman lihaakin patakukon voi toki valmistaa, jos joku vierastaa liharuokia. Suosittelen kuitenkin kokeilemaan aluksi mausteita hieman säästeliäämmin. Voin vakuuttaa, että makuelämys korvaa pyynnistä ja valmistuksesta aiheutuneen vaivan moninkertaisesti. Sen valmistamiseen tarvitaan pienehköjä ahvenia, jotka ensin suomustetaan ja perataan poistamalla sisälmykset, pää, pyrstö sekä teräväpiikkinen selkäevä. Ahvenella on lajilleen ominainen makunsa, ja mikä parasta sen pyytäminen käy melkein mistä tahansa vesistöstä, sillä se on laajimmin levinneitä kalojamme ja siten käytännössä jokaisen ulottuvilla. MAUKAS JA LAAJALTI LEVINNYT KALA Ahven on niin sisävesiemme kuin merialueidemmekin maukkaimpia kaloja, ja parhaimmillaan se on ihan kaiken kokoisena; pikku sintistä päälle parikiloiseen körmyniskaan. Mieleenpainuvimpia ahvenruokia olivat kuitenkin kalakukot ja etenkin patakukko, jota meillä kotona melko usein valmistettiin. Äidin ja pikkusiskon kanssa ahvenia ruoputettiin ruopparaudalla (suomustusrauta) tai puukolla, ja isä perkasi ne sitten puukolla ja huuhteli kalat kylmällä vedellä. Pian kutuajan jälkeen ahventa voi myös pilkkiä veneestä tai jopa venelaitureilta, mikäli alla on tarpeeksi syvää vettä. Itse teen selkäevän kummallekin puolelle terävällä veitsen kärkipiikillä viillon, ja irrotan evän ruotoineen. Joskus harvoin pikku sinttejä myös kuivattiin ”kapakaloiksi” leivinuunissa. Patakukon voi valmistaa perinteisesti leivinuunissa, mutta myös helposti sähköuunissa. Sähköuunissa lämpötila asetetaan 225 asteeseen, missä pataa pidetään ilman kantta, kunnes kuori on ruskistunut. Perinteisin suomalainen kalastusmuoto lienee mato-onginta, josta niin monet pikkupojat ja -tytöt ovat ammentaneet innostuksensa kalastamiseen. Monilla kalastajilla on nykyisin tapana vapauttaa suurimmat ahvenet takaisin. Kalat ja liha ladotaan uunipataan kerroksittain vahvistettuna ripauksella suolaa ja maun mukaan muita mausteita, kuten sipulia, pippuria, ruokaöljyä tai voita. YHTÄÄN AHVENTA EI SAANUT MENNÄ HUKKAAN Pikkupoika-ajoilta muistan, kuinka perheen kanssa perattiin isän kanssa katiskoista pyytämiämme ahvenia valoisina kevätöinä aamuyölle asti, jotta isä sai viedä ne sitten sukulaisille ja tuttaville periaatteella: ”Eihän perkaamatonta kalaa voi muille viedä.” En tiedä, johtuiko tämä siitä, että isä oli lähtöisin pienestä mökistä, jossa sisarusparven ruokkimiseen tarvittiin kaikki liikenevä kala, mutta jokainen katiskasta pyydetty ahven oli otettava ja perattava. Ahven ottaa onkeen heti kutuajan jälkeen, jolloin sen ruokahalu on suuri. Ahventa käytettiin kotona kalakeitossa, isompia paistettiin voissa rautapannulla tai savustettiin savupöntössä. Resepti 72 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Sanotaan olevan jopa terapeuttista tuijottaa veden pinnalla kelluvaa ongenkohoa. Yhtään ei saanut mennä hukkaan. Joskus pienistä ahvenista kuulee käytettävän nimitystä ”roskakala”. Sen jälkeen kansi asetellaan paikalleen ja patakukon annetaan hautua 100-130 asteen lämmössä 5-6 tunnin ajan, minkä jälkeen ”kielen mennessään vievä” herkkuruoka on valmista syötäväksi
UUDEN järjestyssäännön ansiosta Seitsemisen kansallispuistossa saa kalastaa nyt myös virvelillä, kun aiemmin vain onkiminen ja pilkkiminen olivat sallittuja. Kalastuspaikan valinnassa on otettava liikkumisrajoitukset huomioon. Luontokeskuksen lähistöllä sijaitsevalta Pakkulakankaalta poistettiin liikkumisrajoitus. Jo aiemmin metsästyksessä on kielletty lyijyhaulien käyttö kosteikkoalueilla tai niiden suojavyöhykkeillä 15.2.2023 alkaen. Lyijyn käyttökielto on koettu erittäin haasteelliseksi metsästyksessä, mutta ammuksiinkin on jo löydetty lyijyn korvaavat materiaalit”, sanoo SVK:n kalatalousasiantuntija Janne Rautanen. Komission esityksen on valmistellut EU:n kemikaalivirasto (ECHA). Näiden kielto tulisi voimaan kuuden kuukauden kuluttua kiellon asetuksesta. Uusi järjestyssääntö toi pieniä muutoksia myös liikkumisrajoitusalueisiin ja leiriytymiseen, joka on jatkossa sallittu kaikilla huolletuilla taukopaikoilla lukuun ottamatta luontokeskuksen, varauskeittokatoksen ja vuokrakämppien ympäristöjä. Poikkeuksena lyijyn käyttökieltoon hyväksyttäisiin mikropainot maksimissaan 0,06 grammaa, jos ne ovat myyntipakattuina tiiviissä lapsiturvallisissa pakkauksissa. Komission esityksen mukaan lyijyvalmisteiset kalastuspainot ja -vieheet kiellettäisiin siten, että; – alle 50 gramman painoiset tuotteet kiellettäisiin kolmen vuoden siirtymäajalla – yli 50 gramman painoiset tuotteet viiden vuoden siirtymäajalla. Ihmisten ja eläinten hyvinvointi on erityisen tärkeää. Poikkeuksena lyijysiimat ja drop off -painot, jotka vapautetaan tarkoituksella. SEITSEMINEN . Muutos tuo lisää valintamahdollisuuksia retkeilijälle aiempaan verrattuna, jolloin leiriytyminen oli sallittua vain osoitetuilla telttailualueilla. ”Nyt komissiolta saatu esitys on sangen tiukka, mutta mielestäni esitys on kannatettava, koska perustelut lyijyn käyttökiellolle ovat erityisen vahvat. SEITSEMISEN kansallispuistossa saa kalastaa nyt myös virvelillä Ylöjärvellä ja Ikaalisissa sijaitsevassa Seitsemisen kansallispuistossa astui voimaan uusi järjestyssääntö vuoden 2024 lopulla. LYIJY LYIJYN käyttökielto kalastuksessa etenee Euroopan komissio sai valmiiksi (27.2.2025) esityksensä lyijyn käytön kiellolle kalastuksessa ja metsästyksessä. Lyijyn käyttökiellon valmistelussa on aktiivisesti ollut mukana Euroopan kalastusvälinekauppiaiden yhdistys (EFTTA), joka on tuonut asiaan kalastajien näkökantoja. SVK on ottanut asiaan kantaa vuonna 2021 antamassaan lausunnossa, ja esittänyt lyijyn käytön sallimista kalastuksessa tietyin edellytyksin. Kemikaalivirasto on laskenut, että 20 vuoden ajanjaksolla metsästyksessä ja kalastuksessa luontoon päätyisi 870 000 tonnia lyijyä, mutta nyt asetettavilla käyttörajoituksella sitä saataisiin karsittua pois 630 000 tonnia (72 %). Lyijyä korvaavia materiaaleja on tarjolla jo sangen hyvin. Erityisesti kalastukseen tuli merkittävä muutos: aiemmin vain onkiminen ja pilkkiminen olivat sallittuja, mutta nyt jokaisella kalastonhoitomaksun suorittaneella on mahdollista kalastaa yhdellä vavalla ja vieheellä. Seuravaksi komission esitys etenee jäsenvaltioiden käsiteltäväksi. Pyöräily ja ratsastus ovat nyt sallittuja jokaisenoikeuksien mukaisesti, mutta ei liikkumisrajoitusosilla. Seitsemisessä on edelleen pyöräilyyn ja ratsastukseen merkittyjä ja suositeltuja reittejä, jotka tukevat turvallista ja luontoa säästävää liikkumista. Se toi retkeilijälle muutoksia esimerkiksi kalastamiseen ja leiriytymiseen. Taustalta on kuulunut huhuja, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole tyytyväisiä esitykseen. Alueeseen voi tutustua sen läpi kulkevalta merkityltä polulta. Lisäksi järjestyssääntöön tuli uudistuksia esimerkiksi minkin ja supikoiran metsästykseen sekä hirven ja valkohäntäpeuran ajamiseen metsästyksen aikana. Syynä kiellolle ovat lyijyn myrkylliset vaikutukset ihmisille ja eläimille, erityisesti vesilinnuille. Kuva: Mikko Törmänen. EFTTA on suhteellisen tyytyväinen komission esitykseen, mutta olisi toivonut siirtymäajaksi myös alle 50 gramman painoille viiden vuoden ajanjaksoa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 73. Jatkossa kalastuspainot sekä vieheet saisivat sisältää maksimissaan yksi prosentti lyijyä, mutta poikkeuksena kuparivalmisteisissa painoissa lyijypitoisuus saa olla maksimissaan kolme prosenttia. EFTTA kuitenkin rohkaisee jäsenvaltiota asettumaan puoltamaan lyijyn käyttökieltoa. Herkästi kuluvan maaperän alueella on nykyisin paljon lahopuuta ja alue on vaikeakulkuista
Tapani Nuutinen 74 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kala juroo, pyörähtelee, vapa taipuu, rasahtelee, kala pohjaa tavoittaa. Lohiparvi jokeen nousi, ukkojoukko kilpaa sousi sitä vastaanottamaan. Tuttu reitti soutumiehen, uittaa koittaa joka vieheen ottipaikkaan parhaimpaan. Ylöspäin sen vatsa kääntyy, luovuttaa sen viimein täytyy, lohi ylös koukataan. Jokaisella vakaa usko ennen kuin saa iltarusko, lohi vapaa taivuttaa. Saaliin toivo mielessänsä, kämmenessä iso känsä jokaisella vaivanaan. Joku laittoi puisen vieheen, toinen luotti ”Tullimieheen”, kolmas solmi perhojaan. Viimein lakkaa telmiminen, kalapappi armollinen lohen päähän kopsahtaa. Sitten alkaa lopputaisto vapauteen kun lohen vaisto sitä vielä kannustaa. Lohi tempoo, syöksähtelee, vapamiestä viekoittelee hermoilemaan, hosumaan. Viehepakin lokeroista löytyy yhtä sekä toista, mutta millä saaliin sais. Vapamies jo pumppaa vapaa, saalis voittajansa tapaa, kun se pintaan kohoaa. Kuluu päivä, kuluu toinen, missä viipyy lohi moinen, joka syöttiin haksahtais. Täysi työ on soutajalla vedolla nyt muutamalla kala koukkuun tartuttaa. Lohensoutu Vaappu vapaa väristää, pelti leikkuu, välkyttää, virta niitä keinuttaa. Mutta viimein lohi nappaa, räikkä huutaa, sydän pamppaa, käsi vapaa tavoittaa
Miesjuniorit: 1) Suomi, 13717, 2) Norja, 13444, 3) Ruotsi, 9452. Naisjunioreiden sarjassa Helmi Korhonen sai hopeaa ja miesveteraanisarjassa Esko Voutilainen niin ikään hopeaa. Ruotsalaiset pilkkivät pääosin värikoukulla ja ketjulla, ja suomalaiset tapsilla. Vanhemmat naisveteraanit: 1) Ruotsi, 4163, 2) Suomi, 3021, 3) Norja, 2575. MITALISADETTA RIITTI MUUTENKIN Maiden välisen mestaruuden lisäksi suomalaiset niittivät menestystä myös henkilökohtaisissa sekä joukkuesarjoissa. KILPAILUT TEKSTI MARCUS WIKSTRÖM KUVAT NIKO KORHONEN Suomi voitti joukkuemestaruuden PILKIN PM-KISOISSA RUOTSISSA Jo kolmas kulta putkeen R iemu ei ennättänyt Suomen MMmorrijoukkueen tuomasta joukkuehopeasta edes laskea, kun seuraava ilouutinen kantautui Ruotsissa järjestetystä Pohjoismaiden pilkkimestaruuskilpailusta. Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) tukema Suomen joukkue ei jättänyt jossittelulle sijaa, vaan nappasi jälleen kerran maiden välisen mestaruuden, vajaan kilon erotuksella toiseksi tulleeseen Ruotsin joukkueeseen. Tämä oli peräti kolmas kerta putkeen, kun suomalaiset voittivat kyseisen kisan maiden välisen kokonaiskamppailun. Sieltä tuomisina oli joukkuekilpailun kultamitali. Kilpailu järjestettiin 22. Miesjuniorit: 1) Johannes Hämäläinen, Suomi, 6175, 2) Hampus Hernvall, Ruotsi, 5342, 3) Torjus Ödegaard, Norja, 5316. SUOMEN joukkueeseen kuuluivat: Lauri Åman, Emil Karhunen, Johannes Hämäläinen, Anna Åman, Helmi Korhonen, Saana Korhonen, Iida Issakainen, Katariina Pesonen, Anne Kiiskilä, Waltteri Ramula, Jani Sipola, Janne Poikajärvi, Marianne Viinikainen, Raija Veteläinen, Aila Kokkonen, Vesa Rahikkala, Tapio Ojala, Jukka Moilanen, Eeva-Liisa Koivisto, Ulla Wilska, Sirpa Vuohela, Tapio Koivisto, Ari Grönlund ja Esko Voutilainen. helmikuuta pienellä Hyen-nimisellä järvellä, Borlängen lähettyvillä. . Miehet: 1) Waltteri Ramula, Suomi, 8625, 2) Markus Hansen, Norja, 8265, 3) Thomas Larsson, Ruotsi, 8250. Veteraanit, miehet: 1) Bent Fjeld, Norja, 5866, 2) Anders Bergman, Ruotsi, 5802, 3) Atle Nordheim, Norja, 5530. Veteraanit, naiset: 1) Suomi, 14836, 2) Ruotsi, 10330, 3) Norja, 8816. Vanhemmat miesveteraanit: 1) Christer Hagström, Ruotsi, 6035 2) Esko Voutilainen, Suomi, 5426, 3) Kurt-Arne Larsson, Ruotsi, 5204. KISAN alku näytti, että kalaa tulee hyvin lähes kaikkialta 2–4 m syvyydeltä. Vanhemmat miesveteraanit: 1) Suomi, 14770, 2) Ruotsi, 14605, 3) Norja, 11530. Joukkueet Naisjuniorit: 1) Ruotsi, 2574, 2) Suomi, 2441, 3) Norja, 2342. Miehet: 1) Ruotsi, 19394, 2) Suomi, 18717, 3) Norja, 17115. Naiset: 1) Suomi, 12056, 2) Norja, 10258, 3) Ruotsi, 10058. Veteraanit, naiset: 1) Marianne Viinikainen, Suomi, 7180, 2) Kicki Torstensson, Ruotsi, 6070, 3) Torild Langerud, Norja, 3968. Veteraanit, miehet: 1) Norja, 14552, 2) Ruotsi, 13532, 3) Suomi, 7830. Naiset: 1) Iida Issakainen, Suomi, 6380, 2) Nina Törmoen, Norja, 4480, 3) Anne Kiiskilä, Suomi, 3820. Näin ollen Iida Issakainen, Johannes Hämäläinen ja Marianne Viinikainen ylsivät kilpailussa tuplamestaruuteen! SVK onnittelee Suomen joukkuetta menestyksen johdosta! Tulokset (g): Naisjuniorit: 1) Elsa Nyberg, Ruotsi, 3982, 2) Helmi Korhonen, Suomi, 3376, 3) Juliane Jörgensen, Norja, 3164. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 75. Norja sijoittui tällä kertaa kolmanneksi. Joukkuesarjoissa Suomi vei kirkkaimmat mitalit sarjoissa naiset, naisveteraanit 55 v., miesjuniorit sekä miesveteraanit 70 v. Marianne Viinikainen . . Maiden välinen kilpailu: 1) Suomi, 98314, 2) Ruotsi, 97583, 3) Norja, 855549. Vanhemmat naisveteraanit: 1) Kristiina Larsson, Ruotsi, 4782, 2) Gunbritt Magnusson, Ruotsi, 4136, 3) Rosie Thörne, Ruotsi, 3572. Anne Kiiskilä koppasi naisten sarjassa pronssin. Joukkueen kapteeneina toimivat Niko Korhonen ja Jari Heinonen. Miesjunioreissa kultamitalin nappasi Suomen Johannes Hämäläinen , naisten sarjassa Iida Issakainen , miesten sarjassa Waltteri Ramula sekä naisveteraanisarjassa 55 v
76 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Samoin vallitseva ilmanpaine. Ensimmäisen haasteen joukkueelle tuotti kilpailukalojen tunnistaminen. bassi. Pääkilpailukalaksi muodostui isoaurinkoahven ja muita tyypillisiä morriin tarttuneita kaloja olivat aurinkoahven, hopea-aurinkoahven sekä . JOUKKUEEN jäsenet: Roni Kuusela, Asa Palhomaa, Väinö-Waltteri Ramula, Eija Lokasaari-Leskiranta, Vesa Kuusela, Marianne Viinikainen, Mauri Sydänmetsä, Ari Huhtala, Olli Saarela, Elisa Saarela. helmikuuta Yhdysvalloissa, Tamarack Lakella, ensimmäistä kertaa C&R-kilpailuna. ENNAKKOKILPAILUUN OSALLISTUMINEN OSA VALMISTAUTUMISTA Kilpailuun valmistautuminen sisälsi myös osallistumisen Yhdysvaltojen järjestämään ennakkokilpailuun, jossa harjoiteltiin C&R-toimintamallin mukaista kilpailua. Kun kalalajit tulivat tutuksi, joukkue alkoi keskittymään paremmin kalojen käyttäytymiseen vesistössä. Suomen joukkue sijoittui kilpailussa toiseksi Waltteri Ramulan sijoittuessa parhaana suomalaisena henkilökohtaisesti viidenneksi. . TYYPILLISIMMÄT kalalajit kilpailussa: Isoaurinkoahven, aurinkoahven ja hopea-aurinkoahven. Vesistön pohjassa oli runsaasti kasvillisuutta ja muutaman harjoittelupäivän aikana todettiin, että vähäiset pohjamuodon vaihtelut vaikuttavat oleellisesti kasvillisuusvaihtelun kautta kalojen käyttäytymiseen. Kilpailun toteutus C&R-kilpailuna haastoi sekä järjestäjät että kilpailijat avoimeen ajattelutapaan ja synnytti täysin uudentyyppisiä tilanteita kilpailussa. KILPAILUT TEKSTI JA KUVAT ELISA SAARELA Suomen morrijoukkueen TAISTELU MM-HOPEASTA Oivalluksilla mitalisijoille! M ormuskoinnin maailmanmestaruuskilpailut järjestettiin 11.-16. Kilpailun voitti Liettua
Tällä saatiin riittävä efekti isomman kalan aktivointiin. Puolan joukkueen syöttäminen oli vielä suomalaisia aktiivisempaa ja he tekivät Suomen joukkueen lisäksi huomattavan nousun toisena kisapäivänä tulostilastossa. Alueella ei luontaisesti esiinny surviaisen toukkaa, joten sen käyttö oli kilpailussa kielletty. Ennakkokilpailuun osallistuminen antoi kokemusta niin kaikille pilkkijöille kuin erityisesti neljälle ensikertalaiselle ruudun reunalla työskentelystä. SUOMEN kilpailuetu oli kyky laatia pohjakartat matalassa heinikossa luotettavasti. Tulokset (pisteet): Joukkueet: 1) Liettua, 32, 2) Suomi, 46, 3) Norja, 47, 4) Viro, 49, 5) Puola, 54, 6) Yhdysvallat, 55, 7) Latvia, 55, 8) Ruotsi, 67, 9) Kazakstan, 69, 10) Mongolia, 76. Toivottavasti tämä näkyy suurempana osallistujamaiden määränä. Ensimmäinen värähdys indikaattorissa ei ollut oikea aika tärpille, vaan jos kalan halusi saada tarttumaan, tuli odottaa toinen tärppi. HARJOITTELUPÄIVINÄ KESKITYTTIIN TUNNISTAMAAN KALA-ALUEET Virallisina harjoittelupäivinä keskityttiin tunnistamaan kala-alueet ruutujen reunoilta, tuottamaan pohjakartat luotauksen avulla, kerryttämään kokemusta kalan käyttäytymisestä syötteihin, syöttämiseen sekä morriin. Ensimmäisen osakilpailun aikana kuitenkin ymmärrettiin syötön merkitys kalan kokoon ja aktiivisuuteen. Kun kilpailijalla on mukanaan kaira, pilkkipönttö, merkkikapulat ja kalastusastia, niin haasteeksi tuli jouheva liikkuminen kilpailun aikana. Sen sijaan Olli , Waltteri ja Mauri saivat tehdä töitä aktiivisesti koko ruudun ajan. Henkilökohtainen kilpailu: 1) Arturas Skvirba, Liettua, 3, 2) Mindaugas Leonas, Liettua, 3, 3) Odd Henning Hansen, Norja, 4, 4) Deividas Rackauskas, Liettua, 5, 5) Väinö-Waltteri Ramula, Suomi, 5, 6) Karol Treial, Viro, 5,…,10) Vesa Kuusela, Suomi, 7, 11) Marianne Viinikainen, Suomi, 7,… 20) Olli Saarela, Suomi, 10,… 48) Mauri Sydänmetsä, Suomi, 7,… 54) Eija Lokasaari-Leskiranta, Suomi, 10. Samoin kokemusta kertyi kisan järjestäjälle nimitekstien sulaessa pois tunnistelapuista. . VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 77. Kisan startti Vesalla oli onnistunut ja hän kalasti koko ruudun ajan kahta reikää, Mariannelle riitti neljä. Joukkue käytti syötössä sekä murskattua toukkaa että matoa. Toisen kisapäivän startatessa joukkueella oli käsitys, miten reaaliaikainen punnitus toimii ja miten sitä kannattaa seurata ja hyödyntää kisan edetessä. Muutamat lähtöpaikat eivät olleet optimaalisia, mikä näkyi ruutusijoituksissa. Tiedonsiirto ruutujen välillä oli teknisesti hidasta, ja syötön merkitys saapui osiin ruutuihin liian myöhään, jolloin siihen ei ehditty reagoida. Viime vuosien erittäin voimakas kilpailun kustannustason nousu maailmanpoliittisen tilanteen lisäksi on pienentänyt kilpailijamaiden määrää. EI LÄHDETTY PEESAAMAAN MUITA Ensimmäisen kisapäivän taktiikka oli lähteä liikkeelle joukkueen itsenäisillä päätöksillä peesaamatta muita. Matala vesi mahdollisti pohjakasvillisuuden tunnistamisen visuaalisesti tarkastelemalla. Mauri ja Marianne onnistuivat hyödyntämään hyvin tulosseurantaa, ja Marianne pääsi kalaan kiinni onnistuneen paikanvaihdoksen kautta. Tämä oli otettava huomioon toukan kiinnittämisessä oikein ja asettaa se jigimäisesti vaakatasossa uivaan asentoon. Poiketen aktiivisesta suomalaisesta järviahvenesta, paikallisten ahventen tärppi oli imutteleva. MENESTYKSEN AVAIN OIVALLETTIIN Seuraavaan päivään joukkue starttasi kuudennelta sijalta, mutta tietoisena siitä, että menestyksen avain on oivallettu. Jälleen kerran kyse oli perusasioiden ymmärtämisestä. Ensi vuonna kisat käydään Piteåssa kahden kaukomatkavuoden jälkeen. LIETTUA NOUSI VOITTAJAKSI, SUOMI OLI TOINEN Lopputuloksissa Liettua nousi kilpailun voittajaksi, Suomi sijoittui toiseksi ja Norja kolmanneksi kymmenen maan kilpailussa. Kaikua käytettiin manuaalisten syvyysmittausten pohjalta piirrettyjen karttojen oikeellisuuden todentamiseen. Yksi oivalluksista oli kalan tärpin ymmärtäminen. Tunnelma oli odottavan innostunut, mutta rento. Ruotsissa kilpailu tullaan toteuttamaan noudattaen paikallista lainsäädäntöä
Tämän vuoden Pilkki12 tarjosi jälleen kerran niin senttipeliä kuin hienoja saaliitakin. Yksi merkittävä muutos oli, että jos joukkueen jompikumpi jäsen, tai kummatkin, oli aikaisempina vuosina sijoittunut Pilkki12/Pilkkikuu-kilpailussa kolmen parhaan joukkoon, piti joukkueen tänä vuonna osallistua Pro-sarjaan. päivä helmikuuta ja kilpailu käynnisti tuttuun tyyliin koko helmikuun kestävän Pilkkikuu-nimisen kilpailun. KESKI-SUOMEN koukuttajat sai kilpailun komeimman, peräti 54-senttisen siian. Tulokset (pisteet): Fiilistely-sarja: 1) JaVe (Jari Matinmikko, Veikko Lukkari) 185,00, 2) HePaLa Fishing Group (Patrik Kankainen, Paavo Sinkkonen) 185,00, 3) Team Kairanvarressa (Hanna Kyläniemi, Sinikka Hämäläinen-Lukkari) 176,60, 4) Alea Iacta Est 1 (Jani Tiainen, Antti Rapala) 170,30, 5) Team JuMi (Juha Tuunainen, Mikko Happonen) 167,10, 6) Norolan (Jyrki Kasanen, Markus Viljakainen) 166,20. PILKKI 12 Pilkki12 kisattiin tänä vuonna 1. asti. Fiilistelysarjaan ilmoittautui 81 joukkuetta ja Pro-sarjaan 43 joukkuetta. 78 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. MUUTAMA UUDISTUS TEHTIIN Molemmat kilpailut käynnistyivät totutusti aamuyhdeksältä. Säännöt ja kilpailujen raamit pysyivät pitkälti samoina kuin edellisvuosina, mutta muutama uudistuskin tehtiin. . Lisää tuloksia osoitteessa vapaa-ajankalastaja.fi/pilkki12/. Pilkki12 päättyi samana iltana klo 21.00, kun Pilkkikuu jatkoi menojaan aina 28.2. KILPAILUT TEKSTI JA KUVAT MARCUS WIKSTRÖM PILKKI 12 PILKKI12-KILPAILUSSA jälleen senttipeliä ja hienoja saaliita R ajattomien kalastuskilpailujen formaatti on tullut jäädäkseen ja tämän vuoden Pilkki12-mittelössä nähtiin taas muutamia joukkueita enemmän kuin viime vuonna. . Pro-sarja: 1) Fishingteam_Tkm (Jari Kankaanpää, Juha Kankaanpää) 221,10, 2) Team Salon Hurjat (Jimi Tulonen, Aleksander Rättö) 217,80, 3) Erämaankeisarit (Joni Jaakola, Jorma Jaakola) 202.90, 4) Matopäät (Petri Vuoristo, Jouni Rientonen) 197,20, 5) IHSM (Otso Liehunen, Vilho Liehunen) 195,10, 6) Hora quota est (Markku Tuuttila, Jani Korpela) 190,40. Näin saatiin Fiilistelysarjaan entistä enemmän fiilistelijöita, ja Pro-sarjaan vuorostaan asteen pidemmälle päässeitä joukkueita. Pilkki12 oli nimensä mukaisesti kaksitoista tuntia kestävä sprinttikisa, kun Pilkkikuu voidaan luokitella kuukauden kestäväksi maratoniksi. FISHINGTEAM_TKM nosti jälleen kilpailun suurimman ahvenen
PRO-SARJASSA VÄLJEMPÄÄ Jos Fiilistelysarjassa syötiin jännityksestä kynsiä, niin Pro-sarjan tuloslistassa oli hieman väljempää. Tuloksiin laskettiin kolme pisintä eri lajeihin kuulunutta saaliskalaa. Joukkueessa kalastivat Jari Matinmikko ja Veikko Lukkari . ”Retket kansallispuistoihimme ovat retkeilijöille ja luonnossa liikkujille vuoden kohokohtia. Kuka vie ja kuka vikisee. Heidän saaliinsa oikeutti 21,80 pisteeseen. Heidän pistepottinsa oli yhteensä 202,90. Suosituista kansallispuistosta käynnit vähenivät puolestaan Pyhä-Luoston, Sipoonkorven ja Repoveden kansallispuistoissa. Lopulta JaVe-niminen joukkue nappasi ykkössijan pisimmän kalan -säännön turvin, kun heidän pyytämä kiiskensä tuotti peräti 72,20 pistettä. Pronssisijalle ylsi joukkue nimeltä Team Kairanvarressa, jota edustivat Hanna Kyläniemi ja Sinikka Hämäläinen-Lukkari . Heidän pistesaldonsa oli 176,60 pinnaa. Hopeasijalle jäi HePaLa Fishing Group, jossa kilpailivat Patrik Kankainen ja Paavo Sinkkonen . Hopeasijalle pilkki itsensä Team Salon Hurjat -niminen poppoo, jossa kairasivat Jimi Tulonen ja Aleksander Rättö . Kansallispuistokävijöiden rahankäytön taloudelliset vaikutukset paikallistalouksiin olivat niin ikään edellisvuoden tasoa, yhteensä 286 miljoonaa euroa. FishingTeam_Tkm, jossa kalastivat Jari ja Juha Kankaanpää , uusi voittonsa viime vuodelta. He kahmivat kasaan 221,10 pistettä ja voiton pohjusti pistemääräisesti koko kilpailun suurin kala; 48-senttinen ahven, joka toi joukkueelle 86,40 pistettä. Toiset taas palaavat suosikkipuistoihinsa vuosi toisensa jälkeen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 79. Pääkaupunkiseudulla Nuuksion kansallispuistossa oli käyntimäärissä reipasta kasvua, myös Kolin kansallispuisto Pohjois-Karjalassa ja Oulangan kansallispuisto Koillismaalla kasvattivat suosiotaan. Sama joukkue sai yhtä pitkän raitapaidan myös viime vuonna, eli sattumakalasta ei ollut kyse. fi, Rapala, Finlandia Uistin, Kalastuskolmio ja Kuusamon Uistin. Kansallispuistojen käyntimäärät olivat samaa tasoa kuin edellisvuonna. Pro-sarjan alamitat pysyivät kaikki entisellään. TASO JÄLLEEN KOVA Pilkki12:n taso oli molemmissa sarjoissa jälleen kerran kova, vaikka kokonaisuudessaan kaloja saatiin viime vuoteen verrattuna jopa huomattavasti vähemmän. Lapin suosituimmat kansallispuistot Pallas-Yllästunturin kansallispuisto ja Urho Kekkosen kansallispuisto kasvattivat suosiotaan. Kalalajien kertoimet pysyivät entisellään, paitsi siialla, jonka kerrointa nostettiin pykälän verran 1,5:een. KANSALLISPUISTOT KANSALLISPUISTOJEN retkeilyn vaikutukset paikallistalouksiin lähes 300 miljoonaa euroa Viime vuoden aikana kansallispuistoihin tehtiin noin 3,6 miljoonaa käyntiä. Pilkki12ja Pilkkikuu-kilpailuja tukevat Baits. Kyseinen päivä ei selkeästikään ollut syönnin suhteen aivan helpoimmasta päästä. Päätettiin myös kieltää live-luotaimen käyttö Fiilistely-sarjassa. Fiilistelysarjassa nähtiin viime vuoden tapaan aivan huikea senttitaisto, kun kaksi joukkuetta ylsi jälleen kerran täysin samaan pistemäärään, eli 185,00 pinnaan. Yhdellä osallistumismaksulla pääsi myös Pilkkikuuhun, kuten viime vuonna. Kolmanneksi nousi Erämaankeisarit, jossa kalastivat Joni ja Jorma Jaakola . Aina vuoden aikana tapahtuville, selkeille muutoksille käyntimäärissä ei löydy selittäjää. Kilpailujen kelpuutettu saaliskalakatras pysyi sekin muuttumattomana, mukaan hyväksyttiin ahven, kiiski, särki, made ja siika. Tätä kirjoittaessa on Pilkkikuussa vielä reippaat kolme viikkoa kilpailuaikaa jäljellä ja uusia kilpailukaloja tippuu tasaiseen tahtiin kilpailuohjelmaan ja tuomaristolle hyväksyttäviksi. Osa haluaa kiertää kaikki 41 kansallispuistoamme ja tekee tavoitteesta useamman vuoden projektin. Kiinnostus Suomen kansallispuistoihin on kasvanut 2000-luvulla, eikä retkeilyn kasvu Suomen upeimmassa luonnossa ole vain koronavuosien ilmiö. Näin ollen he voittivat myös suurimman kalan kilpailun, ja saivat kumpikin SVK:n erikoisvärisen viehesetin mieheen. Lisäksi siian pituuskerroin nostetiin 1,4:stä 1,5:een, kilpailukalat piti kuvata ja ilmoittaa heti, kun kala oli saatu, tai viimeistään 15 minuutin kuluttua pyyntihetkestä ja kilpakala voitiin hylätä, jos tuomaristo oli yksimielisesti sitä mieltä, että kala ei ollut tuore. Repoveden kansallispuiston käyntimäärien laskuun on vaikuttanut suljettuna oleva Lapinsalmen ylittävä riippusilta, joka on itsessään myös nähtävyys”, Jansson sanoo. Suunnitelmat pidemmistä retkistä kansallispuistoihin motivoivat liikkumiseen myös arjessa”, luontopalvelujohtaja Henrik Jansson Metsähallituksen Luontopalveluista sanoo. ”Esimerkiksi vuonna 2023 Nuuksion kansallispuiston käyntimäärä laski ja Sipoonkorven kansallispuiston puolestaan nousi, nyt tilanne on päinvastainen
KYRKÖSJÄRVEN maisemaa viime vuoden kesäkuulta. K yrkösjärvi on Kyrönjoen tulvasuojelun vuoksi rakennettu tekojärvi, minkä takia järven pohja on osittain turvetta. Kilpailuun ilmoittaudutaan seuroittain SVK:n sivuilta löytyvällä lomakkeella 25.5. Kivikko jatkuu osan matkaa vedessäkin, mutta kauempana pohja on pääsääntöisesti lettopohjaa. Kilpailijoiden ei kuitenkaan kannata unohtaa rantakivikossa piileskeleviä ahvenia ja särkiä, sillä kalan syönnin ollessa huonoa jokainen gramma voi ratkaista. Niiden päällä on helppokulkuinen hiekkatie, mutta itse onkipenkat ovat pääosin osittain kasvuston peittämää kivilouhikkoa. kilpailuissa on nähty joskus jopa kahdeksan kilon kärkituloksia. Kilpailun sivusto päivittyy kevään aikana ja sieltä löytyy myös kisaan liittyvää ajankohtaista infoa. kesäkuuta. mennessä vapaa-ajankalastaja.fi/smonki/ . kesäkuuta. Kilpailukeskus, myyntipaikat sekä osallistujien parkki sijaitsevat Sevontiellä ja onkipaikoille siirrytään kävellen kilpailukeskuksesta molempiin suuntiin, liikuntarajoitteisia avustetaan tarvittaessa kilpailupaikalle siirtymisessä. EPÄVIRALLISET ESIKISAT 1.6. Huom! Kilpailualue on rauhoitettu 2.–7. SM ONKI 80 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. . SM-ONKI kesäkuussa Seinäjoen Kyrkösjärvellä KILPAILUT TEKSTI JA KUVAT HEIDI PERNU Syönnin ollessa huonoa jokainen gramma voi ratkaista Onginnan Suomen mestaruuksista mitellään tänä vuonna Seinäjoen Kyrkösjärvellä Etelä-Pohjanmaalla lauantaina 7. Kilpailussa ei ole rajoituksia osallistujamäärän suhteen. Kyrkösjärvellä järjestetään vuosittain useita onkikilpailuja, parin viime vuoden aikaan voittotulokset ovat iltakisoissa olleet keskimäärin kahden kilon luokkaa, mutta pidemmissä . Vesi on tummaa ja humuspitoista. Perinteisesti erityisesti lahnat ovat näytelleet suurta roolia isommissa kilpailuissa, joten varsinkin pidemmillä vavoilla onkiessa voi koukkuun saada tarttumaan siis suuremmankin kalan. Kilpailualueina toimivat rakennetut kivipenkat. MONINKERTAISEN SM-mitalisti Tomi Etelä-Ahon vinkkejä kannattaa kuunnella. Kilpailun järjestäjänä toimii Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiiri. kesäkuuta järjestettävään avoimeen Pohjanmaan piirinmestaruusonkikisaan, joka toimii samalla SM-ongen epävirallisena esikisana. Kilpailun tiedot löydät SVK:n tapahtumakalenterista. LAHNAT OLLEET SUURESSA ROOLISSA ISOISSA KISOISSA Yleisimmin Kyrkösjärvestä saatavat lajit ovat särki, ahven, lahna ja kiiski, mutta kuhakaan ei ole harvinainen saalis siiman päässä (kilpailussa kuhan alamitta 45 cm). Kaikki onkijat ovat tervetulleita osallistumaan 1
Syötteinä käyvät parhaiten normaalit kärpäsen toukat sekä madot. . Siitä kohtaa, missä penkan kivikko vaihtuu luonnon pohjaksi, kannattaa kokeilla paikasta riippuen (5-7 metrin) vavoilla särkien, lahnojen, ahventen ja kiiskien toivossa. Moninkertaisen SM-mitalisti Tomi Etelä-Ahon vinkkejä Kyrkösjärvelle . Kuva: Petter Nissén. . Kala voi olla joskus syötistä hyvinkin tarkka. Nuoret 19v.: 1) Luukas Niemelä, Kuusamon Uistinseura, 1364, 2) Matti Illikainen, Vieskan Vk, 537, 3) Aaro Happonen, Iin Km, 182. Naisveteraanit 65v.: 1) Liisa Karjalainen, Kala-Taival ry 1, 1549, 2) Eija Kaikkonen, Iin Km 1, 1126, 3) Aila Heiskanen, Kuusamon Us, 792. Miehet: 1) Teemu Eteläaho, Lapuan Seudun Kk 1, 2199, 2) Ari Karhunen, Rautaruukin Uk 1, 2123, 3) Arto Salmela, Vieskan Vk 1, 1982. 3-4 metrin vavoilla on hyvä mahdollisuus saada pieniä särkiä ja ahvenia, joskus rantapenkassa saattaa kisan alussa olla myös mukavasti painoa tuovia bonusahvenia. Omalle paikalle mennessä kannattaa tutkia ja luodata lähipenkka tarkkaan, erityisesti isommat kivet ja rantaan tarttuneet letot houkuttelevat pieniä kaloja suojaansa. NUORTEN 19 vuotta sarjan Suomen mestari Luukas Niemelä pilkkii kiiskiä Mikonkarin merialueella. . Lisää tuloksia osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Tulokset. Miesveteraanit 65v.: 1) Jouko Karjalainen, Kala-Taival ry, 2179, 2) Pentti Soikko, Iin Km 1, 1137, 3) Martti Tikkanen, Muhoksen Vk 1, 896. Miehet: 1) Rautaruukin Uk 2, 4861, 2) Vieskan Vapakalastajat, 4506, 3) Rautaruukin Uk 1, 4092. VINKIT SM-kiiskipilkki 22.2. Myöskään väliveden ongintaa ei kannata unohtaa, sillä välivedessä ui monesti hyvän kokoisia särkiä. . . Nuoret 15-19v.: 1) Raahen Uk, 1787. . Miesveteraanit 65v.: 1) Rautaruukin Uk, 1801, 2) Iin km, 1678, 3) Muhoksen Virkistyskalastajat, 1553. Päivän toimivin yhdistelmä löytyy parhaiten aktiivisesti kokeilemalla ja vaihtamalla syöttiä usein. . Joukkueet Nuoret 12v.: 1) Lapin Ahven Team, 22. Naiset ja naisveteraanit: 1) Pohjois-Karjalan Uk, 2512, 2) Iin Km, 2434, 3) Lapuan Seudun Km, 2100. Raahe Tulokset (g): Nuoret 12v.: 1) Venla Yritys, Lapin Ahven Team 1, 15, 2) Viivi Yritys, Lapin Ahven Team 1, 7. . Kauempana (5-10 metrin vavat) on luonnonpohjaa eli lettoa ja paikasta riippuen myös risuja, joten tapsin menetyksiin kannattaa varautua. Naiset: 1) Paula Saarinen, Pohjois-Karjalan Uk 1, 1690, 2) Tarja Huhtala, Lapuan seudun Kk 1, 1388, 3) Elisa Juurikka, Iin Km 1, 1308. Tuulen suunta vaikuttaa voimakkaasti kalan sijaintiin. Nuoret 15v.: 1) Aapo Halinen Raahen Uk 1, 1472, 2) Elias Kaarela, Raahen Uk 1, 315. SM ONKI VAPAA-AJAN KALASTAJA 2 2025 81. Pohjasta yritetään pääasiassa kiiskiä ja lahnoja. Lahnojen peruskoko on noin 500 grammaa, mutta isompiakin yli kilon bonuslahnoja on mahdollista saada
SVK:n nuoret jäsenet ilmaiseksi, muut nuoret 10 €. Kilpailu on kaksipäiväinen, molempina päivinä yksi 4h erä. 040 569 6488. Tulevia kilpailuja SM-rautupilkki la 26.4. mennessä: https://forms.gle/W3AfHcUXhinW9Ffy5. Ilmoittautuminen seuroittain SM-onki 2025 nettisivuilta saatavalla lomakkeella: vapaa-ajankalastaja.fi/smonki/ (sivu päivitetään kevään aikana). 040 702 5302 ja Jorma Kaaretkoski, p. 040 8352928, ajtuomainen@gmail.com. Kuva: Jaana Vetikko. SM-onki la 7.6. Kalavedet, -varat ja niiden hoito -webinaarisarja (esitysaiheena haukikosteikot), Janne Antila 8.-9.4. Kalavesien käsityömessut, Turku, Janne Antila 1.4. Lisätietoja: Jari Huhtamella, p. Merkitty/rajattu kilpailualue rauhoitettu kalastukselta 7.7. mennessä (Antti Tuomainen, Ainonkuja 4, 78400 Varkaus, p. Etelä-Suomen piirin alueen seuratreffit, Marcus Wikström ja Pekka Lehdes 23.4. Tilaamalla uutiskirjeen pysyt ajan tasalla niin tärkeimmistä päätöksistä, tulevista tapahtumista kuin parhaista tarjouksistakin. Tapahtumista jäseniä -koulutus, Google Meet, Johanna Antila 7.-11.4. Tilaa uutiskirje nettisivuiltamme uutiskirje.vapaa-ajankalastaja.fi. Lisäksi yhteyshenkilö, puhelinnumero ja s-posti. LATAA OmaSVK -mobiilipalvelu kännykkääsi! Oma SVK OmaSVK -mobiilipalvelussa: • Sähköinen jäsenkortti • Jäsenedut • Uutisia • Vapaa-ajan Kalastaja -lehden uusin numero vapaa-ajankalastaja.fi/omasvk/ Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT Lue lisää SVK:n verkkosivuilta: Missä SVK menee. Kisakanslia on avoinna kisakeskuksessa perjantaina 6.6. Lisätietoja : p. 040 559 9463 tai pohjanmaanvapaaajankalastajat@gmail.com. SVK:n jäsenjoukkueille 30 €, muille 40 €. kilpailuun osallistuvien nimet ja sarjat, sekä joukkueen mahdollinen varaonkija. Joukkueet 50 €/joukkue. 29.3. Seinäjoen Kyrkösjärvellä (Sevontie 1). klo 12.00-16.00 Inarin Tuulispääjärvellä. Kalastuselämysmatka Ruotsin tunturivesille, Petter Nissén 8.4. Ilmoittaudutaan kilpailupaikalla kello 10.00 alkaen (joukkuejäsenten nimet ilmoitettava etukäteen). Ilmoittautumiseen seuran nimi ja joukkueiden jäsenet (5) sekä henk.koht. Street fishing, Vaasa, Juha Ojaharju Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta sivulta 4. Nuoret ilmaiseksi. SM KILPAONKI SM ONKI Tilaa SVK:n uutiskirje ja tiedät mitä tapahtuu Suomen Vapaa-ajankalastajien uutiskirje tuo ajankohtaiset järjestöuutiset suoraan sähköpostiisi. Lisätietoja: Timo Ylitalo timo.ylitalo@kfs.fi tai 050 571 5200. SM-kilpaonki 12.-13.7. Etelä-Karjalan piirin alueen kaikille avoin kalamiesilta, jäsenrekisterija verkkosivukoulutus samassa yhteydessä, Lappeenranta, Pekka Lehdes 16.-18.5. Saimaan kanavalla (hevoshaka). Uutiskirje on ilmainen ja ilmestyy noin kerran kuukaudessa. Vuoden kalastusseuraksi aiemmin valitut: 2015: Sodankylän Perhokalastajat, Lappi 2016: Tuusulanjärven Urheilukalastajat, Etelä-Suomi 2017: Lesnan Naputtajat, Pohjois-Karjala 2018: Palatsi Fishing Team, Lounais-Suomi 2019: Lahden seudun nuoret pyytäjät, Kaakkois-Suomi 2020: Valkeakosken Kalaveikot, Häme 2021: Stadin Kalajunnut, Etelä-Suomi 2022: Hämeenlinnan Urheilukalastajat, Häme 2023: Salon Urheilukalastajat, Lounais-Suomi 2024: Pornaisten nuorten Kalastusseura, Etelä-Suomi 82 2 2025 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Ilmoittautumiset oltava järjestäjällä 25.5. EAA:n kokoukset, Bryssel, Janne Rautanen 12.4. Osallistumismaksu aikuisille 20 €, nuoret ilmaiseksi. Osallistumismaksut (viimeistään 3.6.): aikuiset 20 €, perheet 20 €, miesten ja miesveteraanien joukkueet 30 €, muut joukkueet 20 €. Perustelut Vuoden Kalastusseuraksi voivat olla hyvin moninaiset, kuten aktiivinen toiminta jollain sektorilla, näkyvyys, paikallinen vaikuttaminen, jäsenmäärän kasvu, uuden tyyppisen tapahtumakonseptin aloittaminen, laadukas viestintä yms. Kilpailupaikka ja kisakeskus sijaitsevat Sevontiellä. Liikuntarajoitteisille moottorikelkkakuljetus kilpailupaikalle klo 9.00 alkaen. Ilmoittautuminen 4.7. Jos oma seurasi tai muu tuntemasi seura olisi mielestäsi ansainnut tittelin ja sen mukana tulevan näkyvyyden sekä tuen, ilmoita siitä perustelujen kera meille 31.8.2025 mennessä. 040 835 2928, ajtuomainen@gmail.com). Kilpailualue rauhoitettu 2.-7.6. alkaen. Lisätiedot sekä ehdotukset: jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi. marraskuuta. Osanottomaksut SVK:n aikuisjäsenille 20 €, muille 30 €. Ilmoittautuminen tai kilpailukortit: Antti Tuomainen, p. Viestintätoimikunta tekee valinnan syksyn suunnittelukokouksessaan ja se julkistetaan SVKn syyskokouksessa 22. Ehdota Vuoden Kalastusseuraa SVK:n viestintätoimikunta etsii jälleen Vuoden Kalastusseuraa ja haluaa tällä kertaa kuulla ehdotuksia laajemmin jäsenistöltä. klo 17.00 – 19.00 ja kilpailupäivänä klo 6.00 alkaen kilpailun päättymiseen saakka. Pohjois-Suomen Erämessut, Oulu, Petter Nissén 26.5. Kilpailuaika on klo 10.00–14.00, paitsi nuoret alle 12-vuotiaat klo 10.00-13.00
KALASTONHOITOMAKSU 2025 l 47 €/vuosi l 16 €/viikko l 6 €/päivä Maksaminen Kalastusluvista lisää tietoa: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi Kalastusrajoituksista tietoa: l kalastusrajoitus.fi 1. Umpikelatesti Kesälomalla kalaan Kuva: Jaana Vetikko. 4 29.8. 4. LEHDET 2025 30.5. 3. ERÄLUVAT -SOVELLUS Sovelluksessa kalastonhoitomaksu maksetaan samoin kuin verkkokaupassa. 2. 3 30.5. Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Tositteen saa maksutavasta riippuen paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa. 30.5. krs, 33960 Pirkkala l Timo Lepistö, puh 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi 3 / 2025 ilmestyy 1 31.1. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. Kalan oikea perkaus ja säilytys Kalastuspaikkana Poro-Lätäseno. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. 5 28.11. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 7.4. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-15. 2 28.3. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2
VKO. 6 414886 500440 25002 PAL. Nyt vakiona runkoputkitukset johdoille ja kaksi värivaihtoehtoa.. 2025 – 22 650044 – 2502 Päijän tarjoaa markkinoiden laajimman lisävarustevalikoiman soutuveneeseen. PÄIJÄN 471L | 2 650 € Vakaa, uppoamaton, turvallinen. Lue lisää ja löydä lähin jälleenmyyjä osoitteesta: Täydellisen kalaretken herkut eivät aina ole syötäviä. Näe soutuvene uudella tavalla