3 • 2024 KALASTUKSEN PUOLESTA 9,90 € PURONIERIÄN kalastus SUURLAHNAN onginta Kalapaikkana Kuhmon Pajakkakoski Vieheiden VIRITYS Lippalaatikon uudet kuteet RAVUSTUKSEN niksejä Vieheiden värin valinta
5 Pääkirjoitus 7 Pärskeitä TOUKOKUU 2024 Sisällys 18 Kalapaikkana Kuhmon Pajakkakoski 28 Värillä on väliä 32 Vieheen väritasapaino 34 Vieheiden viritys 40 Puronieriän kalastus 48 Uutuudet 52 Kirjat 54 Lääkärin määräyksestä Särkikalojen tunnistaminen 56 Eläinten hyvinvointilaki muuttui 58 Ravustuksen niksejä 65 Vuoden Vapaa-ajankalastaja Ilkka Keinänen 66 Vavan varressa Kristiina Ponsimo 84 Kalapaikkana Haapamäen Valkeinen 87 Historian havinaa 88 Seurat esittelyssä Huittisten Kalakerho 90 Nuorten tärpit 98 Pilkkikuussa nousi isoja kaloja 100 SM-pilkki Kuopiossa 103 Kilpailutuloksia 8 Suurlahnan ONGINTA 94 Tutkittua Haittaako kahlaaminen kaloja ja jokiluontoa. 72 Lippalaatikon uudet kuteet 22 Viehemaailman korvikkeet jigeille 69 Kalaherkut Siiasta sitruunaista näppiruokaa 70 Neidenelva 71 Nuorttijoki 77 Urpo Uppoperho 78 Katri Helena -perhokisan tulokset 80 Perhonurkka Perhokalastuskisat Suomessa VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 3
PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi KUSTANTAJA KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. 050 576 3302 TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista painotai muista virheistä. 0400 946 968. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttaminen ja käyttäminen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. krs, 33960 Pirkkala Maria Turppa, puh 044 981 8239 maria.turppa@saarsalo.fi Timo Lepistö, puh 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. 040 840 0681 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €. Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajat edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. TILAUKSET TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi TOIMITTAJA TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. 050 573 9332 VIESTINTÄKOORDINAATTORI Tintti Drake (Kuopio), puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. TOIMITUS TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 577 4656 KOORDINAATTORI Johanna Antila (Velkua), puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. 050 597 4933 JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 KA NS IKU VA : MA RK US PIT KÄ NE N. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. Kuva: Olli Saari. Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT 4 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 050 576 3302. 050 525 7806 JÄRJESTÖASIANTUNTIJA: Pekka Lehdes (toimisto), puh. ULKOASU JA TAITTO ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto ja Vesa Vaarama. 040 586 8089 KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. AIK AK AU SM ED IA RY :n JÄ SE N JA KE LU NO IN 30 00 KA PP AL ET TA IL M ES TY Y 6 NU M ER OA VU OD ES SA Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 0500 440 923 Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh
Yksilöjäsenyys on vahvistunut. Jäsenyydestä haetaan entistä enemmän hyötyä itselle ja omalle harrastukselle. Samalla minua huolestuttaa perinteisen yhteisöllisyyden ja sitä kautta mahdollisen talkoohengen vähentyminen. Vastauksia saimme yhteensä 1398 ja vastausprosentiksi tuli 16. Lisäksi kyselyyn pystyi vastaamaan avoimella verkkolomakkeella. Myös harrastajien edunvalvontaa pidetään hyvin tärkeänä. Jäsenyytemme perusta sen sijaan on muuttunut edellisestä jäsenkyselystä selvästi kohti henkilökohtaisen hyödyn tavoittelua aiemman kalastuksenharrastajien yhteisöllisyyden sijaan. Nyt työntäyteisen kevään jälkeen suuntaamme katseet kohti kesän kalavesiä ja monia kalastustapahtumiamme. Tervetuloa mukaan niin leireille, teematapahtumiin, kilpailuihin kuin messuille ja markkinoille! VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 5. JÄSENISTÖ on tyytyväinen SVK:n nykyiseen toimintaan. Kyselyn tulosten mukaan yhteisöllisyys on silti edelleen tärkeää, mutta se on muuttanut muotoaan. Kokonaisuutena jäsenkokemus on hieman parantunut ja muun muassa jäsenetumme ja viestintämme saavat aiempaa paremmat arviot. TOUKOKUU 2024 JAANA VETIKKO Pääkirjoitus JÄSENKOKEMUS ON MUUTTUNUT AJASSA Me Suomen Vapaa-ajankalastajat teimme keväällä jäsenkyselyn, johon kutsuimme vastaamaan reilut 8 000 sähköpostillista jäsentä. Tulosten virhemarginaali suhteutettuna koko jäsenistöömme on 2,6 prosenttia. Päätoimittajana ja tiedottajana olen tietenkin lehden ja viestinnän vahvistuneesta roolista hyvilläni. Tästä kertoo niin jäsenyysmotiivien muutos kuin myös se, että neljännes vastanneista on järjestömme henkilöjäseniä. Kalastuksen vastuullisuus ja eettisyys sekä nuorisotoiminnan edistäminen ovat jäsenkyselymme mukaan tärkeimpiä arvojamme. Ja kyllä yhteinen kalastusharrastus luo myös sitä yhteisöllisyyden tunnetta. Jäsenprofiilimme ja jäsenkyselyn tulokset ovat pysyneet hämmästyttävän samanlaisina edelliseen vuonna 2018 tekemäämme kyselyyn verrattuna. Vapaa-ajankalastajien yhteenkuuluvuutta ja identiteettiä tuottava kalastusperheemme toteutuu yhä voimakkaammin viestinnän, erityisesti tämän lehtemme, kautta virtuaalisena yhteisönä. Kokonaisuutena jäsenistö on sangen tyytyväinen nykyiseen toimintaamme, eikä jäsenkyselyn palautteessa noussut voimakkaasti esille esimerkiksi uusia toimintamuotoja. Kuva: Jaana Vetikko. Lisää jäsenkyselyn tuloksista syksyn lehdessämme. Merkitystään jäsenyyden syinä ovat kasvattaneet jäsenlehti, toimintamme mielenkiintoisuus, kalastuskilpailut, seuran kalamaja ja kaverit. Tulos antaa siten luotettavan kuvan jäsenten odotuksista ja mielikuvista jäsenyyteen liittyen sekä myös heidän kalastusharrastuksestaan
Kalastonhoitomaksun saa vaikkapa vuorokaudeksi, eikä hinta todellakaan aja satunnaiskalastajaa vararikkoon. Tai jos kiskaisen lauantaiehtoona mäyräkoirallisen sijaan vain pari hassua saunakaljaa… KERRAN VIELÄ KALASTUSLUVISTA Pärskeitä ILKKA HEIKKINEN Lowrance Eagle VAK 3 2024 220x280mm.indd 1 Lowrance Eagle VAK 3 2024 220x280mm.indd 1 25.4.2024 14.58.19 25.4.2024 14.58.19 VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 7. Valvoja pelmahti paikalle ja lopputulos oli karu: kaverini lisäksi vain yhdellä asianmukaiset luvat olivat kunnossa. Heidän suhtautumisensa lupamaksuihin on varsin penseää. Mutta kun lajiin uppoudutaan ns. Sitä paitsi ei kai tässäkään tapauksessa harrasteen ”hyötyä” voi mitata pelkällä saaliilla. Ainakin itse maksan mielelläni myös elämyksestä, siitä täydellisen rentouden tunteesta ja stressivapaudesta, jonka rakas harrastukseni minulle tuottaa. Taannoin eräs kalakaverini oli ollut jokikalassa Uudellamaalla yhdeksän muun kanssa. Kalavedet jäisivät hoitamatta ja monet hankkeet toteutumatta, jos lupamaksuista luovuttaisiin. Pikemminkin ajatellaan, että aktiivi maksaa, ja tämä minun toimintani nyt on tällaista pienimuotoista. Usein vedotaan tietämättömyyteen, mutta muitakin selityksiä kuulee. Jos rahanmeno kismittää, kannattaa tyytyä jokaisenoikeuksiin ja jättää kymmenen uisteluvavan viuhka vartomaan varakkaampia ja avarakatseisempia aikoja. Ei tarvitse vilkuilla olkansa yli mahdollista valvojaa tarkkaillen. Merkilliseksi on mennyt maailma. Omaankin tuttavapiiriini kuuluu satunnaiskalastajia, jotka kalastelevat muutamia kertoja kesässä. Joskus mietin, soveltavatko luparikkurit logiikkaansa myös muualla. Harva satunnaiskalastaja sellaista vaatiikaan. syvemmälle, astuvat kustannukset kuvaan. Eikä jännityksenkään voi vedota. T uon tuostakin törmään ihmisiin, jotka ihmettelevät ja sadattelevat kalastuslupien hintoja. Lupamaksut ovat pieni hinta kalastuksen mielenterveyttä edistävistä vaikutuksista. Kalastus tarjoaa kyllä sydämentykytyksiä ja tunnekuohuja silloinkin, kun luvat ovat asianmukaisesti kunnossa. Jos saaliiden arvoa suhteutetaan harrastukseen uponneisiin varoihin, joutuisi aika moni aktiivikin jättämään vavat varastoon. Minusta se on järkeenkäypää. Jos talous kaatuu lupamaksujen tähden, täytyy opetella tinkimään. Virtavesikohteilla vuorokausiluvat, ja jopa lyhyemmät pätkät, ovat yleinen normi. Sitä paitsi kalastus on paljon hauskempaa, kun luvat ovat kunnossa. Jos ajaa autolla vain harvoin, onko mitään syytä maksaa vakuutuksia tai ajoneuvoveroja. Lajin kuin lajin ympärillä pyörii myös kaupallista toimintaa. On kuitenkin syytä muistaa, ettei kalastuslupiakaan ole pakko ostaa koko kalenterivuodelle. Monet lajit toki tarjoavat esimerkiksi ilmaisia tutustumiskertoja. Vedotaan siihen, että kalastusta harrastetaan vain harvoin, eikä saalistakaan siunaannu siinä määrin, että rahalle saisi vastineen. On syytä muistaa, että esimerkiksi onginta ja pilkintä ovat useimmissa paikoissa maksutonta lystiä. Korttikoskilla kalat kävisivät äkkiä vähiin ilman lupatuloja
TEKSTI PAULI VARSILA • Instagram: @PAULIVARSILA • KUVAT OLAVI KUJANEN, PAULI VARSILA JA TEO ROHKIMAINEN ONGINTA 8 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. LAHNA kuuluu karppikaloihin. REHEVISSÄ vesistöissä lahna muodostaa suuren osan kalabiomassasta
LAHNA on suurimpia särkikaloja Suomessa. Ensimmäisen hälytyksen jälkeen tulee toinen, kunnes lopulta piippauksia ei pysty enää erottamaan toinen toisistaan. Edessämme avautuu tyyni järvi, jonka vastarannalla puut kohoavat jykevinä kohti taivaanrantaa. Olemme saapuneet Olavin kanssa ongelle. LAHNA saavuttaa sukukypsyyden vasta 7-11 vuoden ikäisenä. Isolle lahnalle karppihaavi ei ole liioittelua Otsalampun valo heijastuu vedenpinnasta ja on säkkipimeää. Pimeässä ajatus harhailee ympyrää, kunnes tajunnanvirran keskeyttää hälyttimen äänekäs piippaus! Kirkkaan sininen valo jää vilkkumaan ja valaisee hetkellisesti onkirannan. Suurkalojen ONGINTAA VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 9
Olin onnistunut pyydystämään suurkalakokoisen lahnan jo muutama vuosi takaperin, mutta siitä lähtien päässäni oli pyörinyt ajatus suuresta jättilahnasta. Sääntöjä oli viime vuoteen verrattuna viilattu niin, että voittoon vaadittaisiin yhden kalalajin sijaan kolmen eri kalalajin yhteistulos. Ensimmäinen reissumme ajoittui kesäkuun puolen välin tienoille. TIETOA YLEISESTI REISSU 1/5 10 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Lahti oli kaislikon ympäröimä, mutta kallio, josta ongimme, oli kaisloista vapaa. Kisan lähestyminen kannusti meitä tutustumaan tähän salaiseen lahnajärveen. LISÄÄNTYMINEN Lahnan kutu alkaa keväällä, kun pintavesi lämpenee noin 15 asteeseen. Se on väriltään hopeinen, mutta iän myötä se saa kuparinvärisen ja tummaan taittuvan asun. Pimeässä kalan kokoa on vaikea arvioida tarkasti, mutta kun se lopulta lipuu näköetäisyydelle, toteamme Olavin kanssa yhteen ääneen: ”Nyt on ISO!” LAHNA ON SUOMEN SUURIN KOTOPERÄINEN SÄRKIKALA Lähes jokainen kalastaja on jossain vaiheessa elämäänsä saanut lahnan tai vähintäänkin nähnyt sellaisen. Tiesimme lahnojen olevan hyvin pitkäikäisiä kaloja, mutta olisiko aika puolellamme tällä kertaa. Hitaasti, mutta varmasti kelaan kalaa lähemmäksi kohti rantaa. Tässä vaiheessa oli selvää, että emme ehtisi tutustua järveen riittävästi ennen Onki24-kisan alkua. Voimakas tuuli teki kalojen havainnoinnista sekä kalastuksesta hankalaa. Erityisesti isompi lahna tuntuu viihtyvän puhtailla savipohjilla ja välttävän alueita, joissa on paljon vesikasvillisuutta pohjassa. Kala tulee syvältä kuljettaen samalla syöttiä hieman sivulle. Olisimme halunneet nähdä, nouseeko onkipaikalta kuplapilviä. ”Se voisi olla lahna, mutta mistä saisimme riittävän isoja lahnoja kisaa ajatellen. Sen suurkalarajaksi on määritelty 2,5 kiloa. Evät ovat tummanharmaat. Lahnan sekoittaa herkästi sulkavan ja pasurin kanssa, varsinkin pienessä koossa. LAHNAA tavataan lähes ympäri Suomen. Mistä sitä olisi aloittanut. Kysymykset pyörivät päässäni ilman vastauksia, kun koetin tutkia aihetta ja imeä lisätietoa internetin syövereistä. Lopulta kuitenkin pakkasimme kalakamat myöhään yöllä vain palataksemme kotiin tyhjin käsin. Erityisesti rehevissä vesistöissä lahna muodostaa suuren osan kalabiomassasta. Etelässä kutu tapahtuu yleensä aiemmin kuin pohjoisessa. Lahna syö pääasiassa pohjalta. Kertomus oli mieltä kutkuttava, vaikka viimeisistä lahnahavainnoista oli jo todella, todella pitkä aika. TUNTOMERKIT Lahna on muodoltaan litteä ja korkea ja on näin ollen yksi suurikokoisimpia särkikaloja Suomessa. Suurin lahna oli tuolloin painanut liki neljä kiloa. Lahna saavuttaa kutukypsyyden varsin myöhään vasta 7–11 vuoden ikäisenä. Ruutanoita ja suutareita osaamme onkia, ja niille meiltä löytyy onkipaikkoja, mutta mitenkäs se kolmas kalalaji. Kutu on jaksottainen ja saattaa kestää useita viikkoja. Olimme mäskänneet yhden ison alueen noin 1–1,5 metrin veteen, kaislanreunan etäisyydelle, pienen lahden perälle. Lopulta saan vastapelurin tuotua lähelle vedenpintaa. Niiden tulisi olla tosi isoja, vähintään suurkalakokoisia”, totesi Olavi. Millaisilla välineillä, milloin ja ennen kaikkea miten. Mitä enemmän asiaa tutkin, sitä enemmän aiheesta innostuin. Kutu tapahtuu tyypillisesti touko-kesäkuussa. Nämä kalahavainnot olivat kuitenkin yli viidentoista vuoden takaa. Voimakkaat päänheilautukset muistuttavat vastustajan mahdollisesta koosta ja löysään hieman jarrua. Nostan otsalamppuni tehoa nähdäkseni paremmin veden alle. Sen kokoinen on jo todella kookas yksilö ja verrattain vaikea kala ongittavaksi. Salainen lahnajärvi Onki24-kilpailun lähestyessä pohdimme Olavin kanssa kisataktiikkaa. Saavuimme rantaan illasta ja asetuimme aloillemme läheiselle onkikalliolle. Lahna (Abramis brama) LAHKO Karppikalat, HEIMO Särkikalat ESIINTYVYYS Lahnaa esiintyy runsaasti Eteläja Keski-Suomen järvissä, rannikkomme merenlahdissa sekä monissa sisämaassa virtaavissa joissa. Suurlahnan kalastuksesta ei tuntunut löytyvän kunnolla tietämystä suomeksi kirjoitettuna. Silti juuri kalan koko herättää kysymyksen. Lahna kutee matalaan, vesikasvillisuuden sekaan. Eikä ihme, sillä lahnaa tavataan käytännössä ympäri Suomen poissulkien aivan napapiirin pohjoispuolen alueet. SUOMEN suurimmat lahnat ovat yli seitsemänkiloisia. Vinkki potentiaaliselle suurlahnajärvelle tuli erään seuraajan kautta. Löysin itseni selailemasta brittionkijoiden blogeja, joiden seassa oli kuvia aivan käsittämättömistä lahnoista, joiden täyttä kokoa ei pystynyt kunnolla edes kuvien välityksellä ymmärtämään. Se on yöaktiivinen, joten kalastus kannattaa ajoittaa iltahämärän, yön ja aamun tunneille. – Suomen suurinta kotoperäistä särkikalaa. Lahna kasvaa tyypillisesti noin kilon tai jopa kahden kilon kokoiseksi. KALASTUS Lahnaa voi pyytää usealla eri tavalla, mutta yhteistä kaikille on se, että syötti kannattaa sijoittaa pohjaan. Miten voi olla, että Suomen suurimmat lahnat ovat kuitenkin painaneet jopa yli seitsemän kiloa. Tarinan mukaan hänen isänsä ja isoisänsä olivat saaneet kookkaita lahnoja tältä salaiselta kirkasvetiseltä järveltä. Illan mittaan kokeilimme onkia pohjaja kelaongella, mutta saaliiksi saimme vain särkeä – ja paljon! Ensin koukkuun meni mato, sitten maissi ja lopulta boilie, mutta tuloksetta. N appaan vavan käteeni ja tunnen siiman päässä jotain todella painavaa. Miltä tuntuisi pitää käsissä vaikkapa yli viiden kilon lahnaa. Minne sitä olisi mennyt
Aamu-usva peittää järven pinnan. LAHNA kutee tavallisesti touko-kesäkuussa. SUURKALOJEN onkija pääsee kokemaan upeita hetkiä onkirannassa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 11. LAHNA syö pääasiassa pohjalta
Puin vaatteet takaisin päälleni, viritin kelaongen valmiiksi ja heitin kohon veteen. TYYPILLINEN suurlahnamäski pitää sisällään erikokoisia ja -näköisiä partikkeleita. 12 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tärkeä oppi sekin. Ennen mäskäystä harasimme tontin onkiharalla, jotta pohja olisi puhdas, eikä kalastuksen yhteydessä tulisi yllätyksiä. REISSU 2/5 . Olin kävelyn jäljiltä hiestä märkänä ja halusin käydä pulahtamassa ennen onginnan aloittamista. Olisiko pitänyt jatkaa kalastusta aamuun asti. Koetin sukeltaa paikkaa läpi, mutta vesi oli hieman liian tummaa, ja uidessa se värjääntyi vielä lisää. Säikytinkö lahnat pois uimalla. Ehkäpä pelkkä sijainnin vaihto toisi toivotun lopputuloksen. Mihin ne muka olisivat näiden vuosien aikana hävinneet. Seuraava reissu lahnajärvelle starttasi vasta Onki24-kisan jälkeen heinäkuun puolivälin tienoilla. Ehkä lahnat eivät vain olleet vielä saapuneet onkipaikalle. Valmistelimme onkipaikan aivan rannan tuntumaan noin 1,5 metrin veteen. Järven toinen pää oli profiililtaan selkeästi matalampi ja siellä oli myös enemmän lummetta. POHJA täynnä lahnaruohoa, hyvä vai huono juttu. Huomasimme samalla pohjan olevan aivan täynnä lahnaruohoa, jonka uskoimme olevan hyvä merkki tulevaa onkireissua ajatellen. UINTIREISSU Muutaman päivän päästä tuli aika testata uutta onkipaikkaa. Puolen vaihto . Tällä kertaa saavuin rantaan yksin juuri parhaan ilta-auringon aikaan. Olihan meillä sentään tietoa, että ainakin joskus järvessä oli elellyt isoja lahnoja. Aurinko oli myös laskemassa, mikä heikensi näkösyvyyttä. Muutamia yksittäisiä isompia kuplia tuntui nousevan vedestä, mutta en uskonut niiden olevan lahnojen aiheuttamia. Näin ollen päätimme vaihtaa onkipaikkaa järven toiselle puolelle. Käytin hetken aikaa kuplien paikantamiseen, sillä nyt siihen oli kelin puolesta täydelliset puitteet. Olimme päättäneet, että vaikka järvi ei ensikosketuksella lahnahavaintoja antanutkaan, emme luovuttaisi sen suhteen liian helpolla. Lahnoista en kuitenkaan saanut havaintoa, ja maissilla onkiminen osoittautui jopa mahdottomaksi, sillä kalaa oli paikalla todella paljon. Pulahdin lämpimään veteen ja laitoin uimalasit päähän. LAHNA on yöaktiivinen kala. ISOMPI lahna viihtyy useimmiten puhtailla savipohjilla. Vaihdoin taktiikkaa ja siirryin pohjaongintaan. Jatkoin ongintaa yöhön asti, mutta lopulta kello 2.30 päätin pakata kamat ja suunnata takaisin kohti kotia pilkkopimeässä. Samalla voisin käydä sukeltamassa mäskin ja saisin varmistuksen, jos boilieita olisi kadonnut pohjasta. Jotain oli selvästi mennyt pieleen. Vesi oli peilityyni. Hyvin nopeasti kävi ilmi, että paikalla oli paljon kalaa. Täyttä varmuutta mäskin tilasta en saanut, ja rannalle päästyäni mietin, että olinkohan nyt säikyttänyt kaikki kalat paikalta. Jälleen kerran tuntui siltä, että kysymyksiä oli enemmän kuin vastauksia. Viimeisin reissu järvelle ei ollut varsinaisesti opettanut meille muuta kuin sen, että jotain tulisi kalastuksen suhteen muuttaa. Tämä mäski koostuu hampunsiemenistä, maissista, pelletistä sekä boilieista. Kohtalaisen isoja sorvia ja särkeä alkoi heti nousemaan kovaa tahtia
Ensimmäistä kertaa tuntui siltä, että nyt jos koskaan voisi napsua lahnoja. Tällä kertaa olimme merkinneet mäskit kelluvilla merkkikohoilla, jotka seilasivat uljaana järven selällä noin 20–35 metrin päässä rannasta 3–4 metrin vedessä. ”Toihan on hyvä lahna! Toi saattaa jopa olla suurkala! ”, totesin Olaville. ”Tsekkaa punkit, mulla käveli kädellä”. Toinen kirjoista varmisti epäilykseni, että isoa lahnaa pitäisi ehkä onkia hieman kauempaa rannasta ja syvemmästä vedestä. Päätimme kalastaa koko yön yli, ettei hommasta jäisi epäselvyyksiä. Olavi singahtaa suoraan ulos teltasta kuin hauki kaislikosta, vaikka hälytin ei antanut kuin muutaman piippauksen. Samalla mieltä kuitenkin varjosti myös ajatus siitä, että jos ei nyt, niin milloin sitten. Hetken aikaa meni valvoessa, kun fiilistelimme ensimmäistä onnistumista ja samalla arvuuttelimme seuraavan lahnan kokoa. Koetin vastahakoisesti pakottaa itseäni hereille tiedostaen samalla, että saatan nousta turhaan ylös. Saldona kolme upeata lahnaa. Lopulta kuulen Olavin huutavan haavia. Eikö täällä pitänyt olla pelkästään niitä jättejä. sen rantaan. Siitä lisäpotkua saaneena kiihdytän vauhtia ja juokREISSU 3/5 VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 13. Illalla Olavilta tulee vielä toinen viesti, myös hänellä on ollut punkki kiinni. Pari tuntia myöhemmin Olavin vapa jälleen kerran hälyttää. Myöhemmin iltapäivällä saan Olavilta viestin. Sopivan mäskin saat lahnalle tehtyä seuraavista ainesosista: Pelletti, maissi, hampunsiemen, boiliet, madot ja toukat ja jauhomäski Mäskäykseen tarvittavat välineet: Spodivapa, spodiraketti, ritsa, boilielinko ja mäskiämpäri Syvää vettä LAHNAA kannattaa onkia hieman kauempaa rannasta. Olimme päättäneet pysyä samalla puolella järveä, mutta sen sijaan vaihdoimme onkirantaa niin, että pääsimme onkimaan syvää vettä. Ei mikään suurkala, mutta ensimmäinen lahna. BOILIE on hyvä syötti isolle lahnalle, koska samalla se karsii pienemmät kalat pois. Seuraava reissu lahnajärvelle sijoittui vasta elokuun puolen välin tienoille. Toinen merkkikohoista oli hieman lähempänä rantaa ja toinen keskellä lahtea. KOLMEN KALAN YÖ Muutama tunti on ehditty jo nukkua, kun Olavin hälytin piippaa hellästi. Lopulta aamu sarastaa ja tulee valoa. SYÖTIT JA MÄSKIT Lahnalle sopivia syöttejä on moneen lähtöön: Mato, kastemato, maissi, kärpäsentoukka tai boilie ovat hyviä syöttivaihtoehtoja. Mieltä kuitenkin jää askarruttamaan ajatus, miksi kaikki lahnat olivat niin samankokoisia. Siinä se nyt oli, järven eka lahna ylhäällä, ja painoa 2,1 kiloa. Ryhdyn saman tien tekemään punkkitarkastusta, ja sieltä se jackpot löytyy jalasta. Ihmettelemme lahnaa pimeässä yössä. LAHNALLE kelpaavat monenlaiset syötit. Hetken päästä pintaan nousee hyvänkokoinen lahna, ja siinä samassa se lepääkin haavin pohjalla. Tunti tämän kalan jälkeen meikäläisen vapa hälyttää, kala ylös ja painoa 1,7 kiloa. Samat proseduurit ja tällä kertaa kalalla painoa karvan verran enemmän, noin 2,2 kiloa. Mato tai toukka voi pahimmillaan houkutella liikaa pientä kalaa paikalle, ja tehdä onginnasta hankalaa tai jopa mahdotonta. Olin muutamia viikkoja aiemmin tilannut briteistä kaksi uutta onkikirjaa, joita lukemalla olin ammentanut lisätietoa lahnanonginnasta. PVA-pussi sulaa vedessä pois, jolloin sen sisältö jää koukkusyötin viereen houkuttelemaan kaloja. Lisäksi syötin viereen voi kiinnittää PVA (Polyvinyl alcohol) pussin. Peli oli vihdoin auki
Oli siis jälleen aika vaihtaa onkirantaa. Muutamaa tuntia myöhemmin lopetan illan saldoon neljä lahnaa ja neljä irronnutta kalaa. LAHNA viettää ison osan ajastaan syvemmässä vedessä. KELAAN kannattaa varata runsaasti siimaa. Muistona hauenhammas kyljessä. 3,14 kiloa ja 66 senttimetriä! Upea kala, joka samalla antaa toivoa, että järvessä voi tosiaan uida todellisia jättilahnoja. Joskus se myös houkuttelee haukia, kuten tällä kertaa. REISSU 4/5 Olimme vihdoin löytäneet järveltä alueen, joka tuotti lahnoja. Täydellinen onkialue, ainakin paperilla! MATALAPAINE SAAPUU Ensimmäisen mäskireissun jälkeen oli aika testata uutta onkirantaa. Teen nopean päätöksen. Toistin saman proseduurin kalastusvavoilleni. Juuri kun olen päässyt autolle, alkaa sataa. En ehdi kalastaa kuin hetken, kunnes hälytin huutaa jälleen. Punkit pakottavat takaisin lähtöruutuun . Lyhyt väsytyskamppailu ja pian 1,6 kiloa painava lahna lepäsi haavissa. Lähden kotia kohti klo 2.30. Kumpikaan meistä ei halunnut raaputtaa punkkiarpaa yhtään pidemmälle. Punkkihavainnot, joita olimme viime reissulla tehneet, laittoivat kuitenkin mietteliääksi. Ei vielä mitään jättejä, mutta lähes suurkalakokoisia lättyjä. Järvelle saavuttuani viritin vapatelineen pystyyn ja aloin kiinnittelemään jo valmiiksi sidottuja rigejä vapoihin. Sääennuste oli luvannut todella kovaa matalapainetta, ja halusin nimenomaan antaa uudelle paikalle mahdollisuuden – parhaaseen mahdolliseen aikaan. Päätin, että kalastan vai toista mäskättyä paikkaa ja vaihdan toiseen, jos homma ei tunnu toimivan. Kaksi merkkikohoa, toinen 20 metrin päähän rannasta kolmen metrin veteen, ja toinen 30 metrin päähän neljän metrin veteen. Olimme kesän aikana luodanneet järveä, joten tiesimme suurin piirtein, missä päin voisi olla syvempää vettä. Tämän jälkeen laitoin siiman puolassa olevaan siimaklippiin, jonka avulla pystyisin heittämään mäskit aina täsmälleen samaan kohtaan. Päätin ottaa riskin ja suunnata kohti onkirantaa. Hetki ehtii kulua, kunnes horisontista jyrähtää ukkonen. Seuraavaksi otin spodieli mäskäysvavan käteeni ja heitin spodilla mäskit kohti toista merkkikohoa. Mäskiksi tein seoksen, jossa oli purkkimaissia, 15 millin boilieita, valmiiksi keitettyä hamppusiementä sekä 8 millin pellettiä. Juuri kun olen punnitsemassa kalaa, myös toinen hälytin alkaa hälyttää. Hurja startti. Katselin huolestuneena sääennustetta, jossa lupailtiin isoja ukkosrintamia koko Etelä-Suomen alueelle. Näin ollen suunnistimme uudelle onkikalliolle ja aloitimme jälleen kerran uuden onkipaikan valmistelut. Tällä kertaa kala tuntuu tulevan pohjia pitkin, kunnes rannassa se ponnahtaa pintaan. Molemmat onkipaikat olivat lähellä syvempää monttua, jossa ymmärryksemme mukaan pitäisi olla parhaillaan liki seitsemän metriä vettä. Tunti menee nopeasti, ja lopulta pääsen palaamaan onkirantaan. HURJAA SYÖNTIÄ Olin saanut vasta kaksi kolmesta vavasta veteen, kun toinen hälyttimistä piippasi ja siimassa tärpinilmaisimena roikkuva hanger nousi muutaman sentin ylöspäin. 14 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kaivan puhelimen esiin tarkistaakseni säätilanteen, ja huomaan, että iso ukkosrintama on juuri saapumassa kohti. Nostan vavan ylös, ja ehdin tuntea muutaman potkun, ennen kuin kala irtoaa. Näytti kuitenkin siltä, että pahimmat ennusteet väistäisivät salaisen lahnajärvemme. Sen jälkeen se alkoi hyppiä siimassa ylös alas, kunnes lopulta nousi ylös ja siima alkoi juoksemaan hälyttimen läpi – selvä tärppi! Nappasin vavan käteeni ja tunsin kalan vievän siimaa. SPODIRAKETILLA voidaan mäskätä kauas ja tarkasti. Suunnitelma meinasi mennä päin honkia, kun juuri onki-iltana sää muuttui todella rajuksi, ja taivaalta tuli kirjaimellisesti golfpallon kokoisia rakeita ja ukkosta. Nyt on parempi kala! Kala haaviin, ja näen heti, että nyt on kookas lahna! Mittaukset ja punnitukset ja uusi lahnaennätys on totta. Mäskäsin aluksi noin kymmenen täyttä spodia kohti toista onkipaikkaa. Kelaan vavat ylös, jätän ne rantaan, nappaan kaiken ylimääräisen tavaran selkääni ja juoksen autolle
Olimme Olavin kanssa jälleen suurlahnaongella. Vapatelineiden kasaus, vapojen virittäminen, rigien solmiminen ja niin edelleen. Hälyttimien lisäksi myös rod podi (vapateline) tai bankstickit (penkkakepit) tarvitaan, jotta hälyttimet saadaan kiinnitettyä paikoilleen ja vapa laskettua hälyttimen päälle. Rantaan tullessamme olimme kuitenkin jo aikataulusta myöhässä. Sopiva jäykkyys riippuu siitä, miten kalastaa ja kuinka suuria pohjaonkipainoja haluaa käyttää. SIIMA Sopiva siima lahnan kalastukseen on 0,20–0,25 mm (8 lb-10 lb) monofiilisiima. UV-säteily vahingoittaa sitä herkästi. Puoli tuntia ehtii kulua rupatellessa, kunnes yhtäkkiä hälytin piippaa ärhäkkäästi. Kuitusiimaa käytettäessä on suotavaa käyttää noin kolmen vavanmitan pituista ”shock leaderiä”, jonka voi solmia monofiilistä. PORUKAN uusi lahnaennätys 3220 grammaa ja 63 senttiä, mutta vain hetken. Keli on vuodenaikaan nähden vielä lämmin, vaikka illan tuoma kylmyys tuntuikin jo poskipäissä. Baitrunner ominaisuudesta ei ole haittaa, mutta se ei myöskään ole välttämätön lisävaruste. Vesi oli kylmää, ja omaan makuun aivan liian viileää uitavaksi. MUITA TARPEELLISIA VÄLINEITÄ Vapateline (tai bankstickkejä), hälyttimet, vapautusmatto, punnituspussi, puntari, iso haavi, koukunirrotuspuikko, painoja, rigejä, koukkuja, siimaa, leikareita, syöttejä ja PVA-pusseja. Lopulta saimme vavat viritettyä vetoon ja odotus alkoi. Siiman liikkuessa hälytin ilmaisee tärpin äänellä. ENNÄTYKSET RIKKI Viimeksi reissulla olin saanut kotiutettua vain puolet reissun tärpeistä. Tällä kertaa arpaonni suosi Olavia, mikä tarkoitti sitä, että allekirjoittanut pääsisi pulahtamaan jo hieman hyiseen veteen mäskiämpärin kera. Mukisematta kävin uimassa mäskit kahdelle eri onkipaikalle, ja rantaan palatessani oli keho aivan tulessa. Monofiilisiima kannattaa tarkistaa joka kalastuskauden jälkeen, sillä mm. Uusi syötti, koukun tarkistus ja vapa takaisin veteen. Kuitusiima on kuitenkin anteeksiantamatonta, sillä se ei veny, mikä voi kostautua kalojen tiputuksina, jos välineet eivät ole sopusoinnussa. Olin opiskellut lisää lahnarigien saloja ja hienosäätänyt ne tälle reissulle erityisellä pieteetillä. KELAKSI kannattaa valita 2000-6000 koon avokela. Olavi ohjaa kalan varmoin ottein vapojen oikealle puolelle, missä on syvempää ja josta on helpompi haavata isompikin kala kyytiin. TÄRPINILMAISIMET eli hälyttimet ovat välttämätön osa isojen kalojen ongintaa. Siitä huolimatta valmistelimme onkivälineitä rauhassa. Suosittelen vapaa, jonka test curve on noin 1.5–1.75 lb. Ennen onginnan aloittamista oli kuitenkin kivi-sakset-paperi-pelin aika. SOPIVA siima lahnan kalastukseen on 0,20-0,25 mm monofiilisiima. Olavi tarraa kaksin käsin kiinni vavasta ja toteaa melkein heti, että nyt on ehkä vähän painavampi kala. ”Mahtava fiilis, mutta ehdottomasti vuoden viimeinen mäskiuinti”, sanoin Olaville. Kiirehdimme onkirantaan ennen pimeän tuloa, jotta ehdimme mäskäämään onkipaikat vielä kertaalleen ennen kalastuksen alkua. Tärppejä voi joutua odottelemaan hyvin pitkiäkin aikoja, ja vavan kärjen tuijottaminen käy hyvin nopeasti todella raskaaksi. Saamme odottaa melko pitkän tovin, ennen kuin jälleen Olavin hälytin parkaisee. Kuitusiima soveltuu myös, varsinkin jos kalastetaan kaukaa ja halutaan äärimmäistä herkkyyttä. Kelaan on hyvä mahtua riittävästi siimaa, jotta voidaan kalastaa kaukaa ja heittää kauas. Lahna viettää suuren osan ajasta syvemmässä vedessä, joten vavan tulisi olla mahdollisimman pitkä. . KELA Kelaksi kannattaa valita koon 2 000–6 000 oleva avokela. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 15. Eka kala kiinni! Aurinko oli ehtinyt laskea puiden taakse ja oli selkeästi hämärämpää. Vavan pituus riippuu siitä, kuinka kaukaa ongitaan. . REISSU 5/5 VÄLINEET SUURLAHNAN POHJAONGINTAAN VAPA Sopiva vapa on 9–12’’ (2,74 m–3,66 m) jalkaa. Lyhyen, mutta jännittävän taistelun jälkeen haaviin lipuu 1,7 kilon lahna! Hyvä startti. Kaikki osuu kohdilleen Eletään syyskuun alkua. On jo hyvin pimeää ja on vaikea erottaa, missä kala ui
Puntarilukema heiluu ja lopulta se pysähtyy – 3,22 kiloa! Porukan uusi ennätys! Mittanauha näyttää pituudeksi 63 senttimetriä. ”Noin kolme kiloa”, arvioi Olavi. Hieman puolen yön jälkeen lähimäskin vapa piippaa. Lopulta lahna tulee näkyviin ja totean Olaville: ”Nyt voi muuten olla samaa kokoa kuin se sinun iso”. Nappaan vavan käteen, ja heti tunnen, kuinka kala tuntuu aikaisempia hieman painavammalta. JÄTTILAHNA lepää lopulta onnellisen onkimiehen sylissä. Kelaan kalaa rauhassa, kunnes noin kymmenen metriä ennen rantaa, se alkaa vetämään sivulle. Iso lahna nousee lopulta syvyyksistä otsalamppujen loisteeseen ja haavin sen suuren karppihaavin syleilyyn. SUURLAHNA on yksi vaikeimmista onkikaloista. Hetken kuluttua meillä on kolme isoa lahnaa samassa haavissa: Olavin uusi ennätyskala sekä kaksi noin kahden kilon kalaa. Kala muovipussiin ja puntarille. KARPPIHAAVI ei missään nimessä ole liian iso, kun kalastetaan suuria lahnoja. Pituutta lahnalla kunnioitettavat 70 senttiä ja painoa 4540 grammaa. Lahnojen keskikoko on todella hyvää, hieman yli kaksi kiloa, mutta edelleen tuntuu siltä, että paras kala on vielä saamatta. Kesken väsytystä myös meikäläisen hälytin alkaa soittaa kirkasta melodiaa, mutta ensin pitää hoitaa Olavin kala haaviin. Olavi nappaa vavan telineestä ja alkaa väsyttämään kalaa. Lopulta saan lahnan nostettua mitan päälle ja samalla totuus valkenee meille molemmille. ”Nyt on iso, mutta kuinka iso!?” Irrotan haavin havasosan ja kuljetan kalan sen avulla mitalle. Karppihaavissa alkaa olla ahdasta. ”Otetaan ensin mitta”, totean ja samalla levitän mittaa vierellemme. Tärppien välissä heitämme spodilla onkipaikalle lisää mäskiä, sillä tätä menoa onkipaikka on imuroitu tyhjiin ennen puolta yötä. ”Siis hetkinen, tämähän on aivan järkyttävän ISO!” Kala mitalle ja lahjomaton rullamitta näyttää mitaksi mykistävät 70 senttimetriä! ”Ihan jäätävä kala ja vielä hyvässä lihassa.” Siirrämme kalan varovasti muovipussiin ja nostamme puntarin ilmaan; 4,54 kg! ”Aivan kipeä kala”, toteaa Olavi. 16 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Lopulta saan kalan haavin ulottuville ja Olavi haavii lahnan varmoin ottein. ”Klassinen ison kalan muuvi”, mutten sano Olaville mitään. Ensin kerran, sitten toisen kerran ja lopulta tärppi muuttuu tasaiseksi vedoksi, ja siimaa alkaa juosta kelalta. ”Nyt on kookas!”, toteamme yhteen ääneen. Jatkuvalla mäskäyksellä uskomme pitävämme lahnat pelipaikoilla hieman pidempään. JÄTTILAHNA Ennen kuin kalaa on ehditty kunnolla juhlia, parkaisee jälleen Olavin hälytin huutoon. Lopulta saan kalan haavittua ja samalla nappaan oman vapani telineestä. Jälleen yksi lahna antautuu allekirjoittaneelle
alkaen 16.6. keskipäivällä. Tämä viehekalastuksen muoto heittopainon avulla on sallittua keskipäivästä 8.6. Lohen lippokalastuskausi eli kalastus pitkävartisella haavilla alkaa 8.6. Vesiliikennelain lisäksi teoksessa ovat mukana meriteiden säännöt sekä merilain, rikoslain, vesilain ja kalastuslain vesiliikenteeseen liittyvät säännökset. Kirja on Editan julkaisema ja sen voi tilata verkkokaupasta shop.edita.fi/.. Lisäksi kokoelmassa on useita lainsäädäntöä täsmentäviä Liikenneja viestintävirasto Traficomin määräyksiä. Tavoitteena on varmistaa, että määräykset ovat riittävällä tasolla suhteessa kalakantojen tilaan ja että kalastus on sopimusalueella kestävää. Kalastus on sallittua 8.6. KIRJA VESILIIKENTEEN säädökset 2024 ilmestynyt Kirjaan Vesiliikenteen säädökset on koottu keskeiset vesillä liikkujia koskevat säädökset, täsmentävät määräykset, vesiliikenteessä tarvittavat tärkeimmät yhteystiedot sekä muuta veneilijälle hyödyllistä tietoa, kuten luettelo septitankkien imutyhjennyspaikoista. Vesiliikenteen säännökset kattavasti sisältävä kirja tarjoaa kokonaisvaltaisen kuvan vesillä liikkumisen sääntelystä. Spinflugakalastus tai yli 40 grammaa painavat vieheet, jotka voivat tarttua lohiin niiden ulkopuolelta, ovat siten kyseisillä koskialueilla kiellettyjä 17.6. Muutoksilla pyritään suojelemaan erityisesti lisääntymisen ja kannan monimuotoisuuden kannalta arvokkaita suurikokoisia lohia, jotka nousevat jokeen kalastuskauden alussa ja ovat asettuneet kutureviireilleen joen yläjuoksulle kauden lopussa. Viimeinen sallittu kalastuspäivä on 15.7. saakka Kukkolankoskella molemmin puolin valtionrajaa sekä Matkakoskella Suomen puolella. Kalastuskaudelle 2024 tehdyt muutokset liittyvät siihen, että lohen heikon nousun Tornionjokeen pelätään jatkuvan. Myös punttieli spinflugakalastuksen kalastusaikaa on siirretty myöhemmäksi. TORNIONJOKI LOHEN sallittu kalastusaika lyhentynyt Tornionjoella alusta ja lopusta Lohenkalastus Tornionjoessa alkaa tänä vuonna viikkoa myöhemmin ja päättyy viikkoa aiemmin verrattuna edellisiin vuosiin. Suomi ja Ruotsi neuvottelevat Tornionjoen kalastusmääräyksistä vuosittain. klo 12 alkaen ja viimeinen sallittu kalastuspäivä on 25.8. alkaen
PAJAKKAKOSKEN NISKA ON HIENO KALAPAIKKA Pajakkakosken niska on hieno kalapaikka. Suomen Vapaa-ajankalastajat valitsi Pajakkakosken vuoden lähikalastusalueeksi vuonna 2017. Pajakkakosken pohjoisrannalla kulkevan ”möljän” päälle on rakennettu tukeva, leveä ja reunakorokkein varusteltu puinen kulkusilta. Loivapiirteisellä koskella on pituutta noin 450 metriä. Kulkusilta kulkee rannalla koko kosken matkan niskalta loppuliukuun saakka. leveyspiirin yläpuolella voimassa olevan alamitan. Pajakkakosken niskalla on aina kaloja, joista erityisesti taimenet viihtyvät usein aivan kivikkoisen möljän tuntumassa, lähellä rantaa. Samana vuonna koskeen tehtiin kalataloudellinen kunnostus. 18 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Pajakkakosken niska on helposti kalastettavissa esimerkikti kosken reunalla sijaitsevalle kulkusillalle. SUOMEN ESTEETTÖMÄT KALAPAIKAT Monipuolinen ja näyttävä TEKSTI JA KUVAT JERE HUOVINEN PAJAKKAKOSKI Kuhmon keskustassa K uhmon keskustassa sijaitsee alueen suurin kalastuskohde eli vapaana virtaava Pajakkakoski. Pajakkakoskessa päävirta kulkee koko kosken matkan joen pohjoisrannalla, minkä vuoksi pohjoisen puoleiselle kosken niskalle muodostuu pitkä ja syvä v-mallinen nielu. Toivottavaa on, että saaliiksi otetaan ainoastaan istutettuja taimenia, ja rasvaevälliset taimenet vapautetaan takaisin jokeen, vaikka ne ylittäisivät 64. PAJAKKAKOSKEN niskan pystyy helposti kalastamaan pyörätuolista. Pajakkakosken kalastoa hoidetaan taimenistutuksilla, joilla turvataan joen omaa taimenkantaa. Juttusarjan tarkoituksena on tuoda kalastajien tietoisuuteen maassamme sijaitsevia, kaikille kalastajaryhmille soveltuvia kalapaikkoja sekä virtaavissa että seisovissa vesissä. -sarjassa esitellään esteettömiä kalapaikkoja 15-vuotiaan, pyörätuolilla liikkuvan perhokalastajan @fishingboywithwheelchair näkökulmasta katsottuna. Pajakkakosken ylittävän sillan molemmilla rannoilla on parkkipaikkoja autoille, ja pohjoisrannan parkkipaikalta on esteetön reit. Kaikki istutetut taimenet ovat rasvaeväleikattuja. Leveässä kosken niskassa on kaksi erillistä nielua, joista vesi purkautuu kiviseen, voimakasvirtaiseen koskeen. Pajakkakosken sivu-uoma, joka kulkee möljän ja pohjoisrannan välissä, on rauhoitettu kalastukselta
. Taustalla kalastukselta rauhoitettua sivu-uomaa. Sillan alapuoli on isojen taimenten asuinaluetta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 19. Alueella on isoja kiviä ja kiviryhmiä, joiden ympäristössä taimenet ja harjukset . . Kuoriutumisen loputtua linnut katoavat yhtä nopeasti kuin paikalle ilmestyvätkin. Kulkusillalta kalastettaessa heittojen ei tarvitse olla pitkiä. viihtyvät. Sillan alle on muodostunut muuta koskea syvempiä monttuja, jotka tarjoavat kaloille suojaisia lepopaikkoja. Näille paikoille kalat saapuvat syönnökselle yleensä öisin. Möljän läheisyydessä on muutamia isoja kiviä, joiden ympärille muodostuu hyvännäköisiä kalapaikkoja. SILLAN YMPÄRISTÖ Pajakkakosken yli kulkeva silta tarjoaa suojapaikkoja kosken kaloille. si pyörätuolista. PAJAKKAKOSKEA sillalta alavirtaan. PAJAKKAKOSKEN pohjoisrantaa sillan yläpuolella. KALA kiinni Pajakkakosken sillan alapuolella etelärannalla. SILLALTA LOPPULIUKUUN Pajakkakoski jatkuu sillan alapuolella pohjoisrannaltaan voimakkaana ja syvänä virtana. Missään muualla Suomessa pyörätuolia käyttävä kalastaja ei pääse kalastamaan tällaista paikkaa näin helposti. Silta muodostaa koskeen runsaasti varjoisia kohtia ja siltapilareiden ympärille ja sillan alle on muodostunut kivikasoja sekä veden alaisia harjanteita. Pajakkakosken loppuosuudella joki kääntyy loivasti vasemmalle ja loppuliuku tarjoaa erinomaisia kalapaikkoja. Loppukesällä vesiperhosten kuoriutuminen alkaa Pajakkakosken alaosalla ennen kosken yläosaa. Kuvassa vasemmalla näkyy rannalla kulkeva kulkusilta. Kosken etelärannalla on laituri, jolta niskan toisen rannan kalastus onnistuu kohtalaisesti. Lisäksi eteläranta on vastarantaa kalastuksellisesti monimuotoisempi ja mielenkiintoisempi. Maastopyörätuoli mahdollistaa irtautumisen rannasta. Paikalle tyhjästä ilmaantuva lokkiparvi paljastaa alkavan kuoriutumisen ja linnut ottavat osansa lentoon pyrkivistä hyönteisistä. Siellä näkeekin usein pinnassa, hyönteisten perässä pyörähtäviä kaloja. PAJAKKAKOSKEN ETELÄRANTA Pajakkakosken pohjoisrannan kulkusilta mahdollistaa liikuntarajoitteiselle helpon kalastuksen, mutta myös kosken etelärannalta löytyy kohtuullisen vaivattomasti saavutettavia kalapaikkoja. . PAJAKKAKOSKEN niska. Pohjoisrannan virtaus on sillan ympäristössä erittäin voimakas, mutta pitkällä heitolla perhot saa tarjottua ottipaikoille
Pajakkakosken etelänpuoleiselle niskalle, ja siellä sijaitsevalle laiturille kulkee polku kirjaston takaa, ja rantaa pitkin pääsee liikkumaan pyörätuolilla alavirtaan kohtalaisesti. Pajakkakoski on yksi hienoimmista paikoista, joissa olen kalastanut ja kosken pohjoisrannalla liikuntarajoitteinen kalastaja pystyy kalastamaan periaatteessa missä vain. Tämän pidemmälle rantaa pitkin ei helposti pyörätuolilla pääse, mutta sillan vierestä, pysäköintipaikan ja joen välistä lähtee polku, joka kulkee Pajakkakosken rantaa pitkin loppuliukuun saakka. Etelärantaa voidaankin luonnehtia ”extreme-esteettömäksi”-kalapaikaksi. YHTEENVETO Pajakkakoski on monipuolinen ja näyttävä kalapaikka. Sillan alapuolinen koski näytti hyvältä, ja suuntasimme sinne. Kalat kelpuuttivat kuulapäisen Hare’s Ear -perhon. Pajakkakoskesta saimme saaliiksi useita yli 35 sentin pituisia harjuksia. Illan hämärtyessä taimenet katosivat jonnekin, mutta harjukset pysyttelivät koskessa koko pimeän ajan. . Pohjoisrannan virtaama on huomattavasti etelärantaa voimakkaampi ja kalastus kannattaa ajoittaa iltaan, jolloin kalat saapuvat syömään lähelle rantaa. Hämärässä liikkuminen möljän päällä hieman hankaloituu, mutta taskutai otsalampun ja avustajan kanssa liikkumisesta ja kalastuksesta on helppo nauttia. Päivänvalossa saimme saaliiksi muutamia pieniä taimenia ja harjuksia, mutta illalla kaikki muuttui. Illalla matalaan koskeen saapui ruokailemaan harjusparvi, ja kalastus oli hauskaa. Tavallisella pyörätuolilla etelärannan kalapaikoille pääsy on lähes mahdotonta, mutta vaikkapa maastopyörätuolilla niille pääseminen onnistuu. Etelärannan alavirran kalapaikkoihin emme päässeet, koska alueella oli koko ajan muita kalastajia. Sillan alla koski on matalaa, ja esimerkiksi maastopyörätuolilla pääsee irti rannasta, jolloin pystyy tarjoamaan perhoja sillan alapuolisille ottipaikoille. Koski on siellä monipuolisempi ja hidasvirtaisempi. Seuraavana päivänä päätimme kokeilla kalastamista joen etelärannalta. Moni-ilmeiseltä niskalta alkava koski tarjoaa monipuolista kalastusta sekä rantaettä kahluukalastajalle. Kalastimme koko matkan kosken niskalta kosken puoliväliin saakka. Kulkusillan reunoilla on reunakorokkeet, joiden ansiosta sillalla liikkuminen on turvallista. Kosken alaosalla oli muita kalastajia ja lopetimme kalastuksen kulkusillan levennyksen kohdille. . Irtautuminen rannasta tuntuu joka kerta todella vapauttavalta, sillä koskessa olen lähellä kaloja, ja kalastus muuttuu rantakalastusta helpommaksi. Maastopyörätuolilla pääsimme rantaan, ja pääsin itsekin koskeen. Hämärässä möljän reunaan saapui kaloja syönnökselle, ja saimme saaliiksi muutamia hienoja harjuksia ja sekä taimenia. Kokemukset 4,5 / 5 KOKONAISARVOSANA Pajakkakoskelle: Omat kokemukset Saimme ensikosketuksemme Pajakkakoskeen heinäkuussa 2022. Kosken pohjoisrannan kulkusilta mahdollistaa tehokkaan kalastuksen koko kosken matkalta, ja kulkusiltaa pitkin pääsee vaivattomasti liikkumaan myös pyörätuolilla. Mikäli mahdollista, kannattaa kokeilla pääsyä rantaan myös etelärannan puolelta. PAJAKKAKOSKEN kaloille kelpasi valkopyrstöinen Hare’s Ear. Eräästä pienestä imusta ja sen yläpuolisesta peilistä sain lyhyen ajan sisällä siiman päähän useita taimenia. Extreme-esteetön-kalastus kosken etelärannalla taas tarjoaa kalastajalle runsaasti lisää kalastettavaa. Aloitimme kalastuksen joen pohjoisrannan puoleiselta niskalta. PAJAKKAKOSKEN taimen (huomaa leikattu rasvaevä). 20 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Tutustu tarjontaan Koskettavaa talvisotahistoriaa Maukasta ruokakulttuuria Mukavaa mökkeilyä Hossan kansallispuiston ja Ystävyyden puiston monipuoliset luontokohteet Esteettömät kalastuspaikat Opastetut kalastusretket Kireitä siimoja koskilla ja järvillä wildtaiga.fi #visitwildtaiga @visitwildtaiga
Usein kala iskee vieheen pudotessa väristen kohti pohjaa. LIITSIT pääsevät käyttöominaisuuksiltaan lähimmäksi pehmovieheitä. Muovisaastetta vähentämään TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN VIEHEET . Kalastajan ei kuitenkaan kannata hätääntyä, sillä hyviä, luontoystävällisiä jigien korvikkeita löytyy viehemaailmasta vaikka millä mitalla. JIGIT tuottavat muoviroskaa. Viehemaailman korvikkeet JIGEILLE Niin edullisia, tehokkaita ja monikäyttöisiä vieheitä kuin jigit ovatkin, muoviroskaa tuottavina ne saavat osakseen yhä yltyvää kritiikkiä luontoihmisiltä. TAVALLINEN lusikkauistin, kuvassa viiden sentin Räsänen, kelpaa vallan hyvin syvältä kalastamiseen, kunhan vieheen annetaan välillä vajota. 22 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Ehkä hätkähdyttävimpänä ongelma ilmenee valtamerissä, joissa muovia arvioidaan ajelehtivan jo kymmeniä miljoonia tonneja. Herkästi katkeilevina ja pohjaan jäävinä niiden kulutus on välillä hyvinkin suurta, minkä lisäksi kalat nielevät halukkaasti palasia tukkien niillä ruoansulatuselimistönsä. Virvelikalastajalle liitsi tarkoittaa kuitenkin painopäähän sidottua eläväistä perhoa, jolla ei useimmiten ole enää paljonkaan tekemistä juotikkaiden kanssa. Niistä lisää tässä. . M aailma on hukkumassa muoviin, sen tietävät kaikki kastematoa valveutuneemmat yksilöt. Jopa syrjäisimpien paratiisisaarten rannat muuttuvat kaikkialle kulkeutuvan jätteen vuoksi kaatopaikkaa muistuttaviksi. Kun sidos tehdään tarpeeksi painavaan päähän ja kyllin isoksi, sillä voi erinomaisesti tavoitella vaikkapa kuhia syvänteistä. Pienimmät kelpaavat etenkin lohikaloille ja suuremmat vaikka kuhalle. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 23. Jotain on siis tehtävä, eli muovin käyttöä rajoitettava. PERHOPUOLEN VASTINE JIGILLE Yksi jigien käytön isoista eduista on, että niillä pystytään heittokalastamaan tehokkaasti suuristakin syvyyksistä. LIITSI jäljittelee juotikasta. Vaihtoehtoja on monia. LIITSEJÄ on moneen lähtöön. Ammattikalastus verkkoineen, trooleineen ja muine pyydyksineen on yksi isoimmista vesistöjen muoviroskan tuottajista, mutta ei vapaa-ajankalastuskaan täysin syytön ole. JIGIT ovat selkävesiä ronkkivan heittokalastajan perusvieheitä, mutta eivät kaikissa tilanteissa läheskään tehokkaimpia. . Onkin mahdollista, että muovista valmistettavat jigit kuuluvat tulevaisuudessa kiellettyjen vieheiden listalle. Ja vaikkeivät kuuluisikaan, valveutunut kuluttaja voi jo nyt omalla käyttäytymisellään vähentää vesien muovikuormitusta. Liitsit tunnetaan erityisesti lohikalojen herkkuna koskilla ja istutuslammilla, mutta aivan hyvin niillä pystyy muitakin petokaloja narraamaan. LIITSILLÄ pystyy narraamaan kaikkia petokaloja. Puhumattakaan hitaassa hajoamisprosessissa syntyvästä mikromuovista, jota päätyy nykyään myös ihmisten elimistöön jopa varttikilo vuodessa. Pehmovieheitä lähimmäksi niin käyttöominaisuuksiltaan kuin ulkonäöltään pääsevät perhonsidontatekniikalla valmistettavat liitsit. Termi juontuu sanasta leech (= juotikas), jota otusta sidoksilla on alun perin pyritty jäljittelemään. JIGIT SUURIMPIA MUOVIROSKAAJIA Vieheistä puhuttaessa eittämättä suurimpia muoviroskaajia ovat jigit
Mutta muovista valmistettuina niidenkin pohjaan tai kalan suuhun jättäminen tuottaa vesistöön pienen pisaran hitaasti hajoavaa muovijätettä. Toisaalta värien kanssa pelaaminen ei ole yhtä helppoa kuin jigeillä, joiden runko on helposti vaihdettavissa ja vaihtelun varaa on lähes loputtomasti. Viehetyyppi on todella helppoja monikäyttöinen ja soveltuu kaikenlaisten petokalojen jahtaamiseen erityisesti heittäen. Hajotessaan viehe purkaa luontoon karvoja tai höyheniä, jotka eivät ympäristöä rasita. Jos pohja on kovin roskainen tai kivikkoinen, ei vajotusta kannata päästää aivan loppuun saakka. Räminällä pääsee syvälle Vaapuista valtaosa rajoittaa toiminta-alueensa ylimpään kolmeen vesimetriin, ellei niiden sukeltamista auteta painoilla, syvääjillä tai takiloilla. KUHA on räminävaapun harras kannattaja. HELPPOKÄYTTÖINEN räminävaappu saattaa jopa päihittää jigin. Olenkin päässyt kokemaan useita tilanteita, joissa samassa veneessä kalastava jigaaja on ”nostanut kätensä pystyyn” räminävaapun ylivoiman edessä. Syvältä kalastettaessa räminävaappua uitetaan jigityylisesti eli muutama kammenpyöräytys, vajottaminen, kelaukset ja niin edelleen. Mitä kalastavuuteen tulee, liitsin pyytävyys voi olla jopa silikonilärpäkkeitä parempi. Ensimmäiseen tällaiseen, Cicada-merkkiseen, törmäsin joskus 1990-luvulla. Tosin varsinaiseksi ottipelikseni kyseinen viehetyyppi vakiintui vasta paljon myöhemmin. Viehetyyppi uppoaa tehokkaasti vaikka kympin monttuun, olettaen tietysti, ettei aivan pienimpiä malleja käytetä. Monet ovatkin huomanneet räminävaappujen tehon muun muassa kuhan kalastuksessa. Myöskään kaupoista ei esimerkiksi kuhan pyyntiin sopivia liitsejä helposti löydä, ja tietääkseni ainoa sellaisia myyntiin saakka valmistava on ylöjärveläinen Markku Autio (ma-leech.com). RÄMINÄVAAPUT 24 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Sillä tarkoitetaan viehetyyppiä, jota kutsutaan suomalaisittain lehtivieheeksi (blade = lehti). YMPÄRISTÖÖN hajotessaan liitsi tuottaa vain karvoja ja höyheniä. . Täytyy myöntää, että ”laulukaskas” näytti silloisissa silmissäni niin eriskummalliselta, ettei sen kehuttuihin pyyntitehoihin herännyt kummoistakaan luottamusta. LEHTIVIEHE, kuvassa SpinMad Blade Bait King, on muun muassa toutainten mieleen. Mutta kun uinti vaikutti mielenkiintoiselta ja kun lähes ensimmäisellä heitolla satuin saamaan pienen ahvenen, jonkinlainen ahaa-elämys syttyi. Etuna jigeihin verrattuna on, että liitsit kestävät huomattavasti paremmin, eivätkä tuota vesistöön tai kalojen suolistoon muoviroskaa. Sen sijaan nokkalevyttömillä, äänekkäitä kuulia sisällään kantavilla räminävaapuilla ei sukellusrajoitteita ole. Kun paikka on pommitettu jigeillä tukkoon, saattaa viehetyypin vaihtaminen herättää sen uuteen eloon. LEHTIVIEHEET VÄRISEVÄT HOUKUTTELEVASTI Bleidi on sana, johon viehekalastaja törmää nykyisin entistä useammin. Jos tiedetään kalojen oleskelevan välivedessä, voi räminävaappua uittaa suorakelauksellakin.
PYRSTÖLIPPA VIIHTYY SYVYYKSISSÄ Lippoja ei hevin mielletä syväkalastusvieheiksi, mutta niin sanotut pyrstölipat viihtyvät syvänteissä erinomaisesti. BLEIDIT ovat parhaimmillaan lämpimän veden aikaan. BLEIDIT AJOITTAIN LYÖMÄTTÖMIÄ AHVENVIEHEITÄ Bleidit ovat välillä aivan lyömättömiä ahvenvieheitä. Ihan tavallinen, esimerkiksi kuparin tai kullan värinen, mieluiten volframista valmistettu pisaramorri kokoluokassa 1-2 grammaa on suosikkini. Kun vielä heittoja uppoamisominaisuudet ovat mainiot, viehe kelpaa todelliseksi huomionherättäjäksi syviinkin vesiin. Koskikalastuksessa oikein huonolla syönnillä olen tällä kikalla onnistunut muun muassa kirjolohia, harjuksia ja ahvenia harhauttamaan. Ilmiöhän on hyvin tuttu jo jigikalastuksesta. Sitä kun uittaa sopivasti vajottaen, kelaillen ja vavankärkeä reilusti nypytellen mielellään vuolasvirtaisissa paikoissa, saattaa kokea mukavia yllätyksiä. Kiinnityskohtaa vaihtelemalla uintiin saadaan erilaisia voimakkuuksia. Sellaisen häviäminen vesistöön ei vielä yltäne suuren ympäristökatastrofin tunnusmerkistöön. Ja kannattaa muistaa, että käytettiinpä siiman päässä mitä pilkkiä hyvänsä, sitä kannattaa uittaa myös pystysuuntaisesti veneen vierellä heiton päättyessä. Uinti on terävää, jopa hakkaavaa tirraamista ja kestää kovaakin kelausvauhtia yleensä mainiosti. Jos usko pelkän morrin pelittämiseen ei riitä, voi siihen pujottaa madonpätkän tai pikkuruisen mikrojigin. PYRSTÖLIPPA lentää pitkälle, vajoaa tehokkaasti ja ui ilmeikkäästi, joten ihmekö jos ahvenetkin kiinnostuvat. . Ehkä parhaimmillaan ne ovat lämpimän veden aikaan, kun nopeahko kelausvauhti toimii. Toisaalta ilman alkuvajottamista vieheellä pystyy oikein hyvin kalastamaan myös matalissa ympäristöissä. Eikä tässä yhteydessä voi olla mainitsematta toutainta, jolle SpinMad Blade Bait King on ollut välillä täysin ylivoimainen tarjous. RAUTUVESILLÄ pitkät heitot ovat usein valttia, joten vieherasiasta kannattaa kaivella vaikkapa lusikoita ja pyrstölippoja. Useinhan kalat seuraavat pitkänkin matkan päästä ja iskevät kiinni, kun vieheen uinti ja nopeus veneen lähestyessä muuttuu. Kyseessä on umpimetallirungosta ja sen perässä hyrisevästä lipasta rakentuva pieni viehe, joka rakenteestaan johtuen lentää ja uppoaa erittäin tehokkaasti. LEHTIVIEHEET on valmistettu kokonaan metallista. Lehtimäisyyttä edustaa ytimenä oleva litteä peltilevy, jonka vatsaja pääpuolelle on valettu kölimäinen paksunnos. Mormyskaa heittämään Mormyskakin käy heittovieheeksi, ja ihan sellaisenaan! Tietysti nyt pitää käyttää oikein ohutta, esimerkiksi 0,06-millistä kuitusiimaa, 0,20-millistä fluorihiilitapsia ja ultrakevyttä vapakalustoa, jotta heitoille saa mittaa ja uittoon tunnokkuutta. Kiinnitys siimaan tapahtuu selässä olevista rei´istä, joita on yleensä useampia. Ahventen lisäksi siitä kiinnostuvat monenlaiset särkikalat, kuten salakat, särjet ja lahnat. Morri toimi myös veneestä heitettäessä Toki morri toimii myös veneestä heitettäessä. Myös syvänteisiin piiloutunut kuha on osoittanut kiinnostustaan lehtivieheitä kohtaan. MORRI VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 25. Lehtivieheet ovat karkeasti sanottuna räminävaappujen oloisia uistimia, mutta valmistettu kokonaan metallista. Mutta yllätys, yllätys, kaloille moinen tarjous saattaa osoittautua aivan vastustamattomaksi.
LEVYPYRSTÖLLISET pilkit ovat toisinaan hämmästyttävän tehokkaita. PILKKIKUKKAROSTA PYRSTÖLIPAT ovat pienikokoisia syväkalastusvieheitä. Uittaminen tapahtuu kelaillen, pysäytellen ja vavankärjellä nypäyksiä tehden. Pystypilkeistä parhaita ovat kohtuullisen isot, reilulla uintiliikkeellä varustetut versiot. Itse olen mielistynyt etenkin levypyrstöllisiin, ja täytyy sanoa, että vaikkei niiden uinti ihmissilmään juuri miltään näytä, tehokkuus on ollut toisinaan hämmästyttävä. Tasapainopilkeillä pientenkin versioiden vajoaminen on pystymallisia tehokkaampaa. Ainakin ahvenet arvostavat. Koska viehe on varsin pienikokoinen, sen luontevin pyyntikohde on ahven sekä muut pieniruokaiset lajit, lohikalat mukaan lukien. Heittokäyttöä varten pystypilkeistä on hyvä riisua hennot ketjuviritykset pois ja laittaa tilalle jämäkämpi kolmihaarakoukku, mieluiten väritipalla höystettynä. PYRSTÖLIPAN UITTAMINEN ON HELPPOA Pyrstölipan uittaminen on helppoa. TASAPAINOPILKKIÄ kannattaa kokeilla myös heittovavassa. Ja jos siltä tuntuu, voi koukkua maustaa esimerkiksi madonpätkällä, vaikka uinti siitä rahtusen laimeneekin. Pyrstölipan kiinnityslenkki sijaitsee useimmiten painorungon selässä, ja kolmihaarakoukku roikkuu sen vatsapuolella. Sekä levyettä karvapyrstöllisistä löytyy kokeilemisen arvoisia. Mainittu viehe on kuitenkin painoltaan sen verran suuri (17 g), että jos sitä käyttää matalikoilla, uittamisnopeus nousee melko suureksi. Myös runko tekee ainakin joissakin malleissa pientä värinäliikettä. Niiden avulla melko vaatimattomaan liikkeeseen saadaan kaloja kiinnostavia syöksähdyksiä. Viehetyypin ajoittaisena ongelmana on kalojen huono tarttuminen suhteessa tärppeihin, mikä ilmeisesti johtuu siitä, että monet iskut varsinkin ahvenilla kohdistuvat perässä pyörivään lippaan. Esimerkiksi Rapala Jigging Shadow Rap vietteli taannoin kaloja niin sujuvasti, että tuli valituksi Erä-lehden vuoden 2022 kuhavieheeksi. 26 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Esimerkiksi kirjolohilammilla tai pohjoisen rautuvesillä, joilla erityisen pitkistä heitoista on hyötyä, pyrstölippa saattaa pelastaa päivän. Jopa niin, että samassa veneessä heittävät jigikalastajat ovat joutuneet nöyrtymään ”sata nolla”. Ahven on toisaalta siitä kiitollinen pyyntikohde, ettei se helposti luovuta, vaikkei heti kiinni jäisikään. Vavankärjen nykimiset eivät uittoon oikein sovellu. Jopa muutaman sentin mittaisia pystyy ultraohuen siiman kera uittamaan useamman metrin syvyydessä. . Se tapahtuu joko suoraan kelaamalla tai jigityylisellä kelaa-pysäytä -taktiikalla. Pilkkikukkarosta kesävesille Moni unohtaa, että myös pilkkikukkarosta saattaa löytyä oivallisia vieheitä avoveteen heitettäväksi. Sekä pystyettä tasapainopilkit voivat kelvata tarkoitukseen. Vajotessaan viehe kalastaa myös, sillä herkällä leikarilla kytketty lippa pyörii pienestäkin vedenvastuksesta. PYRSTÖLIPPOJA löytyy nykyisin monilta valmistajilta. Mutta kesälämpöisillä niin pitää ollakin. Kuhien lisäksi sitä hakkasivat hanakasti myös ahvenet, eikä hauiltakaan voinut välttyä. . Sitä vastoin puikkomaiset, suoraan syvyyksiin sukeltavat mallit eivät ole parhaita mahdollisia, eivät myöskään pienet ja keveät, jos on tarkoitus päästä niillä vähänkään suurempiin syvyyksiin. Tulos saattaa yllättää. Viimemainittu toimii erityisesti silloin, kun kaloja pitää kaivella syvältä
Chatterille löytyy sanakirjasta lukuisia käännöksiä tyyliin jutella, turista, puhella, lörpötellä, rupatella ja kalista. CHATTERBAITIEN paras pelialue on 1-5 metrissä. ?. Toisaalta levy hidastaa uppoamista, joten niiden paras pelialue ei ole suurissa syvyyksissä, vaan vyöhykkeellä 1-5 metriä. Mikä kumma siis tämä ”kaliseva syötti” oikein on. Mutta silloin siirrytään taas muoviroskauksen alueelle. JUTTELEVIA JIGEJÄ Pohjois-Amerikasta meille rantautunut chatterbait on verraten tuore, mutta viime vuosina huomattavasti tarjontaansa lisännyt viehetyyppi. Joskus tuntuu, ettei silikonihame ole paras mahdollinen kalan houkutin. Ja löytyy toki mallistosta myös painavia, tehokkaasti sukeltavia versioita. Luonnollisesti syvemmällekin pääsee, kun malttaa upottaa ja kelailla kyllin hitaasti. Koukkuun voi halutessaan ujuttaa vaikka toukkajigipyrstön lisähoukuttimeksi, mutta toimii se ilmankin. Bait puolestaan tarkoittaa syöttiä tai täkyä. Chatterbaitien erikoinen uinti syntyy siis vieheen etupuolella olevasta levystä, joka VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 27. CHATTERIN erikoinen uinti on värisevää ja kalisevaa. Suomeksi sanottuna kysymyksessä on jigipää varustettuna uintiliikettä antavalla metallilevyllä. CHATTERBAITIT ovat erikoisia vieheitä, joita amerikkalaiset käyttävät etenkin bassin kalastuksessa. Monet ovat myös kuhat, joita olen pyrstölipoilla narrannut, eikä hauiltakaan ole aina rauhaan jäänyt. CHATTERBAITIT PÄTEVIÄ HAUEN HOUKUTTELUSSA Yksikoukkuisina, eloisina vieheinä chatterbaitit ovat käteviä vaikkapa ruohikossa lymyilevän hauen houkuttelussa, mutta toki niihin ahven, kuha ja erinäiset lohikalatkin saattavat mielistyä. Jigipäätä on lisäksi usein somistettu silikonihapsuista muodostuvalla värikkäällä viuhkalla, joka kiinnittyy koukun tyvelle. Tuoreena kokemuksena noin viisikiloinen, joka onnistui katkaisemaan fluorihiilitapsin. Tai jos onnistuu löytämään irtotavarana myytäviä chatter-levyjä jostain, voi askarrella omia jigivirityksiään tavallisista pallopäistä. Itse olen onnistunut myös äärikranttuna kalana tunnetun toutaimen tartuttamisessa. Hameen voi helposti raksia pois ja käyttää tilalla pelkkää jigirunkoa haluamassaan koossa ja värissä. Meillä niillä voi haastaa vaikka hauen ja kuhan. antaa voimakkaan värinän ja kaiketi kuuluvan kalinankin jo verkkaan kelailtaessa
28 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tämä väri toimii lähes aina ja lähes joka paikassa. VÄRILLÄ on väliä TEKSTI JA KUVAT JUHA OJAHARJU VIEHEET Paina olosuhteet mieleen, kun joku väri toimii erityisen hyvin K alastusvälineliikkeen viehehyllyn tarjonta voi aiheuttaa aloittelevalle ja pidemmällekin ehtineelle kalastajalle päänsärkyä. Tietyssä tilanteessa jokin muu väri saattaa olla täysin ylivoimainen ja tällaiset tilanteet on hyvä muistaa vastaisuuden varalle. Kerron muutaman esimerkin tietyn värin hetkellisestä ylivoimasta. Oma neuvoni on, että jos olet epävarma väristä, niin valitse luomu. Siis pikkukalan värinen, musta tai tumma selkä, hopeanhohtoiset kyljet ja vaalea maha. Ottiväri voi myös muuttua monta kertaa päivän aikana. Vaihtoehtoja on lukematon määrä ja niistä valitseminen voi olla vaikeaa. Tietyissä tilanteissa jotkin värit ovat ylivoimaisen hyviä. Värivaihtoehtoja ja niiden muunnelmia on loputtomasti. Lähes sama näky voi kohdata, kun katsoo omaa jigitai vieherasiaa. Minkä värisen vieheen kiinnitän siiman päähän. Luomulla on hyvä aloittaa kalastuspäivä, mutta se ei välttämättä ole paras väri
Kalalla oli painoa yli kilon ja ottivieheenä uusi Bleak Paddle tail. Minun osanani oli haavia jo toinen kilokala. Tämä oli toimiva resepti aamuhämärässä. Keskeiset asiat tässä jutussa Info ?. Ensimmäinen heitto, vajotus ja kala kiinni. Kolme kiloahventa peräkkäisillä heitoilla Antti esitteli rampilla uusimpia hankintojaan, joihin kuului paketillinen Savage Gear Bleak Paddle tail UV-jigejä. . Näin saat koottua palapeliä, joka helpottaa värin valintaa ja ottivärin löytymistä erilaisissa olosuhteissa. KUN fosforia vähän valaisee, loistaa se pimeässä. Ensikohtaaminen Savage Gear Bleak Paddle tailin kanssa oli unohtumaton. Jigit olivat juuri tulleet markkinoille ja Antti oli totta kai hankkinut niitä testiin paikallisesta koukkukaupasta. Vahvasti salakkaa muistuttava 10,5-senttinen Bleak Paddle tail oli selvästi juuri se, millä sai isosta ahvenparvesta eroteltua ne kaikkein suurimmat ahvenet. Tässä vaiheessa jouduin kaivamaan kavereille samanväriset jigit ja hekin alkoivat saada kalaa. Hetken kuluttua Antti heitti toisen heiton samalla jigillä ja samaan paikkaan. . Nimensä mukaisesti ne muistuttivat hyvin paljon salakkaa. Kaivoin jigejä jostain viehelaukun sivutaskusta samalla, kun muut olivat jo ehtineet aloittaa jigaamisen. Kun omalle kohdalle sattuu tilanne, että jokin tietty väri toimii selvästi muita paremmin kannattaa se painaa mieleen. Kolme heittoa kolme yli kilon ahventa Antille. ?. Myös seuraavassa paikassa kala oli hyvällä purulla, ja vavat taipuivat kaikilla kolmella veneessä olijalla. Fosforinvärinen mato toimi hetken aikaa aivan loistavasti. ANTTI Kiuru ja yksi kolmesta yli kilon ahvenesta, jotka tulivat peräkkäisillä heitoilla. Mutta kyllä se oli, pian haaviin lipui jo Antin kolmas kilokala. Heitän yleensä vain kalajigejä, mutta nyt mieleen tulivat äskettäin alehyllystä ostamani fosforinväriset matojigit. ?. Sama juttu toisella ja kolmannella heitolla. Fosforinhohtoa vähässä valossa Oli lokakuun viimeinen päivä. Pian kuitenkin aurinko tuli puiden takaa näkyviin ja fosforivärin ylivoima loppui. Yhtään kalaa ei ollut veneeseen vielä noussut. Ne voisivat toimia tällaisessa vähässä valossa. Kaivoin haavin esiin ja kohta sinne jo liukui iso ahven, selvästi päivän suurin. Meillä muilla ei tainnut olla edes yhtään yli puolikiloista. Edellyttäen tietenkin, että alueella on kaloja. Parin kammen pyöräytyksen jälkeen vapa niiasi. Olimme aikaisin vesillä ja ehdimme ensimmäiselle ahvenpaikalle jo heti kahdeksan jälkeen. Täsmälleen samat olosuhteet eivät välttämättä toistu. Katselin hommaa epäuskoisena; ei voi olla totta. Missä olosuhteessa kyseinen jigi toimi ja mikä ehkä muuttui juuri sitä ennen. Tässä jutussa kuvatut tapaukset ovat käytännön esimerkkejä tietyistä tilanteista. Aurinko ei ollut vielä kunnolla noussut ja oli hieman hämärää. Viimein löysin jigit ja pujotin yhden koukkuun. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 29. Otimme asiaan kuluvat kuvat ja Antti myhäili tyytyväisenä: ”Uskaltaisikohan sitä heittää vielä kolmannen heiton.” Tuttu kuvio toistui: heitto samaan paikkaan, pientä uittoa ja taas iso kala kiinni. Kyseinen jigi on ollut erittäin toimiva myös myöhemmin. ”Nyt taitaa olla taas vähän parempi kala”, oli Antin kommentti. Pian Antti ilmoitti, että hänellä oli parempi kala kiinni. Kala ilmoittaa nopeasti, kun oikea väri on löytynyt. Oli aika etsiä uusi väri. Heti aloituspaikasta nousi hyvin ahventa, mutta uutuusjigiä ei vielä nähty Antin siiman päässä. Älä epäröi vaihtaa jigiä
Katse osui kyseisiin, syvänsinisiin kalajigeihin. Hetkessä huono syönti muuttui hyväksi kalantuloksi. Antti katsahti kelloonsa ja totesi: ”Jaahas, kello on pian kolme. . Samainen jigi on antanut runsaasti ilonja onnistumisen hetkiä myös myöhemmin. Hän sai hyvänkokoista ahventa lähes joka heitolla. Jigien kotivalajia voi kiinnostaa, että kyseistä hilettä löytyy ainakin Spike-It-brändin valikoimista nimellä Sparkle Violet 4223 – Hex Cut 0.015”. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja tuuli oli tyyntynyt lähes olemattomaksi. Pujotin sen jigipäähän ja pian meininki muuttui täysin; ahven alkoi jälleen purra. Harmi, että kyseistä jigiä ei enää valmisteta. Siitä lähtien Flex Cutt on ollut yksi ehdottomista suosikkijigeistäni ja juuri Bleak-väri on usein siiman päässä. Ei ihme, että ahvenet tykkäävät. ”Niin mikä jigi sulla olikaan siellä kiinni”, kysyin Antilta. Ajoimme erään saaren kupeeseen ja jäimme siihen ankkuriin. KESKIPÄIVÄN aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Kotiin päästyäni oli pakko tilata kyseistä jigiä kunnon varasto. Hieman myöhemmin eräällä jigausreissulla oltiin taas siinä tutussa tilanteessa, että hyvä aamusyönti oli hiipunut. Pitää näköjään kaivaa bleak-värinen Flex Cutt esille.” Itse aioin jatkaa samalla jigillä, jolla olin saanut hyvin ahventa koko päivän. BERKLEY Flex Cutt Bleak-värissä muutti iltapäivän hiipuvan syönnin huippusyönniksi. Antti oli vaihtanut vähän väliä jigiä siimansa päässä, kun taas minä olin uittanut pääasiassa SG:n salakanväristä Bleak Paddle tailia. Tämä oli viimeksi aivan huippu näin iltapäivällä, kun valo alkaa vähentyä.” Antti ojensi minulle rasiastaan yhden ottijigin. Pakkohan niitäkin oli ostaa, kun halvalla sai. Se oli antanut hyvin kalaa koko päivän. vedessä. Syksyinen päivä oli kääntynyt iltapäivän puolelle ja meillä oli vielä ainakin yksi hyvä ottipaikka käymättä. . Väri 30 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Hileet ikään kuin syttyvät, kun jigi laitetaan veden alle. ”Berkelyn 4” Flex Cutt Bleak-värisenä. BERKLEYN Flex Cutt Bleak -väri ilmassa ja . . Lääke huonoon syöntiin oli tummansininen, hileillä varustettu jigi. Tärpit olivat vähissä. Päätin kokeilla. Sininen taivas sininen jigi Samasta hyllystä, josta olin aikaisemmin hankkinut fosforinvärisiä matojigejä, oli mukaan tarttunut myös tummansinisiä kalajigejä. Iltapäiväväri Olimme Antin kanssa olleet taas aamusta saakka vesillä. Yhtä nopeasti vaihtuivat myös muiden veneessä olijoiden jigit tummansinisiksi. Kun kalaa ei tullut, niin etsin lääkettä jigirasiasta. Ero oli kuin yöllä ja päivällä. Berkelyn Flex Cutt bleak Berkelyn Flex Cutt bleak -hileväri on mitä ilmeisimmin sama kuin yleisemmin Electric shad -nimellä tunnettu väri. Ne näyttivät lähes samanvärisiltä kuin taivas sillä hetkellä. Syvänsininen, hileillä varustettu jigi on tämän jälkeen ollut yksi luottoväreistä aurinkokeleillä. Itselläni syönti alkoi jostain syystä pahasti hyytymään. Sain aluksi pari ahventa, mutta niiden jälkeen heitin tyhjää. Antin jigivalinta näytti osuneen nappiin
Pe 7.6. klo 10–17 Osta liput ennakkoon verkosta: lippu.fi messuilla luvassa: • ENNENNÄKEMÄTÖN SHOW! Erämessut goes Range – Benelli Show, mukana italialainen showampuja Davide De Carolis • Perjantaina MaanpuolustusAreena • UUTTA! Eräkirjamessut • Suomen Vapaa-ajankalastajien Jaana Vetikon supersuositut kalankäsittelynäytökset • Rapala Minnow Spoon 30 vuotta – Tule juhlistamaan merkkipäivää! Kalastajan kanavan altaalla tapahtuu: • 5 x vinkki ison ahvenen kalastukseen • Onginnan aakkoset • Packraft-info: Tutustu reppulauttoihin! • Isompia kaloja kelluvilla jigeillä! • Vinkit ruokakuhan pyyntiin • Dropshot-jigauksella tehoja ronkelille kalalle Sekä paljon muuta! www.erämessut.fi Erämessuilta KohtI uusia seikkailuja. klo 10–18 La 8.6. Metsästys – Kalastus – retkeily – luonto Lisätietoja löydät verkkosivuiltamme.. klo 10–18 Su 9.6
LUSIKAN musta etupinta korostaa kuparinväristä takapintaa. Kontrastin ideana on korostaa vaaleampaa väriä tummemman avulla. . 32 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kalastajat käyttävät hyvin paljon eri vieheitä, joissa on erilaisia rakenteita, ja sen myötä myös pinnan rakenteet ovat erilaisia. Kontrastiefekti saa tumman metallin erottumaan. Lusikkauistin taas pyörii puolelta toiselle esitellen välillä etupintaa ja välillä kuppipintaa. Jos poiketaan vieheen vallitsevasta skaalasta, erottuvat silloin väärät ominaisuudet ja viehe menettää kalastavuutensa. MATTAKULTA ja oranssi ovat tasapainoinen kokonaisuus. Vieheen VÄRITASAPAINO VIEHEET TEKSTI JA KUVAT TOM BERG Tärkeää löytää kalastushetkeen sopiva väriyhdistelmä V ieheen väritasapaino on mielestäni yksi kalastavan viehevärin perustekijöistä. Taika on siinä, että jopa tumma pinta saadaan erottumaan paremmin laittamalla viereen musta. Erilaiset vieherakenteet uivat eri tavalla ja tuovat värit ja peilipinnat esille erilaisella erottuvuudella. KONTRASTI Peilaavuuden ja värien lisäksi vieheen erottuvuuteen vaikuttavat vieheen pinnoissa käytettävät kontrastit. Erottuva tumma pinta on erittäin kalastava huonolla syönnillä. Näin toimittaessa värit vieheessä ovat tasapainossa keskenään ja värien kokonaisvaikutelma säilyy halutun tyyppisenä. Tasapainoinen väritys erottuu vedestä halutulla tavalla, ja se on sovitettu tiettyyn värikokonaisuuteen. Kontrasti rakennetaan yhdistelemällä tummia ja vaaleita pintoja vieheis. sä. Kun katsotaan tiettyjä klassikkovieheitä eri valmistajilta, huomataan, että niissä vieheissä värit ovat tasapainossa, eikä ylilyöntejä esiinny. Tasapainoisessa kokonaisuudessa yksittäinen väri ei erotu. Jos tummaan vieheeseen halutaan tehosteväri, käytetään kirkkaan oranssin tai pinkin sijasta tummanpunaista. Kalan rakennetta muistuttavat vieheet, kuten vaaput tai shad-malliset jigit, ovat rakenteeltaan selkeitä, ja esimerkiksi selkäväri ei vieheen uidessa vaihda paikkaa. Kontrasteja voidaan rakentaa esimerkiksi lusikkauistimen ykkösja kakkospintojen erotuksella, tai vaapun tumman selkävärin ja vaalean kylkivärin erotuksella. Chartereuse tai neonkeltainen korvataan voikukan keltaisella. On toki tilanteita, jolloin tarkoitus on tuoda esille ainoastaan tehosteväri. Kontrasti on tapa säädellä vieheen erottuvuutta ja haluttujen ominaisuuksien esille tuomista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yleisväritykseltään tummaa tai mattapintaista viehettä ei kannata korostaa liian räikeillä tehosteväreillä. Väriskaalat on mietitty tarkasti ja kokonaisuudet ovat tasapainossa. VÄRIEN TASAPAINO Viehevärityksen tasapaino tarkoittaa sitä, että kaikki käytetyt värit ovat samassa skaalassa ja vieheen erottuvuus on tasapainoinen. Myös lusikkauistimen ykköspintaan voidaan rakentaa kontrastiefekti. Toimivista yhdistelmistä on esimerkkejä vuosien varrelta ja osa niistä on muodostunut klassikoiksi. Kun katselen kotimaisien viehevalmistajien, voin monessa kohtaa vain ihailla ideaa, joka on ollut kalastavan viehevärin takana
Kultaan liitetty ruskea selkä ja punainen tehosteväri. . Käytännössä kakkospinnan erottuvuus riippuu hyvin paljon myös ykköspinnan voimakkuudesta. Vaapussa se on kylkiväri, kuten usein myös jigeissä. Se kuinka vieheessä on määritelty värien ja pintojen rakenne, määrittää sen, miten viehe erottuu vedessä. Keskivaaleissa hallitsevina väreinä ovat tummanvihreä, vaaleanliila ja vaaleanruskea tai mattakulta. Sijoitan aina mielessäni vieheen joko vaaleiden vieheiden luokkaan, keskivaaleisiin tai tummiin. Tutuin esimerkki ovat kokonaan chartereusen väriset jigit, vaaput ja lusikat. Ennen kaikkea tutkin, onko erottuvuus mielestäni sopiva kalan senhetkiselle aktiivisuustasolle. Silloin näen, miltä ne näyttävät vedessä ja mikä on erottuvuus. Tehostevärit pilaavat usein tasapanoisen kokonaisuuden. Peilaavista metallipinnoista hallitsevina ovat voimakkaasti peilaavat hopea ja kulta sekä niiden yhdistelmät. kuppipuoleen eli kakkospintaan. Sijoittumiseen vaikuttaa vieheen yleinen tummuusaste, eivät mahdolliset korostevärit. Myös kokonaan mattahopea tai vaaleanharmaa menee keskivaaleisiin väreihin. Erottuva kakkospinta lusikassa tarjoaa hyvän kontrastiefektin. Koeuitto paljastaa, mitkä osat vieheestä tulevat esille ja miten kontrastit toimivat. Minun luokittelussani musta, tummansininen, vihreä ja ruskea ovat samassa luokassa. Peilaavista metalleista ainoa tummassa skaalassa on kupari. KATEGORIAT 1 2 3 VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 33. Minkä valinnan näistä tummista väreistä teen, perustuu kalastushetken valoon ja veden kirkkauteen sekä väriin. . On myös tilanteita, joissa viehe on väritetty kokonaisuudessaan päävärillä. Yleensä tummissa voi olla myös keskivaaleita sävyjä mukana, mutta tummat sävyt ovat hallitsevia. ESIMERKKEJÄ maltillisista ja kalastavista yhdistelmistä. Jos ykköspinta on tumma, tulee kakkonen voimakkaasti esille. Vaaleisiin menee myös vaaleanvihreä ja punaskaalan kirkkaat värit, oranssi ja pinkki. Selkäväri Selkäväri myös on yksi minun kriteereistäni. Lusikassa puhun ykköspinnan hallitsevasta väristä. TASAPAINOINEN ja kalastava yhdistelmä. Metalleista tähän käy kulta, etenkin jos se on yhdistelty keskivaaleiden tai tummien värien kanssa. Rakenteiden värit määrittelevät kontrastit ja korostuvuudet, jotka joko kiinnostavat kalaa tai eivät houkuta iskemään. TUTKI JA YMMÄRRÄ Ainoa tapa ymmärtää vieheen erottuvuutta kalastustilanteessa, on koeuittaa viehe kunnolla ennen kalastusta. Itse uitan lähes aina vieheet ennen varsinaista kalastusta. Pääväri Ensimmäiseksi kiinnitän huomion pääväriin, joka on mielestäni kaikkein tärkein vieheen väriominaisuus. Sitä tarkastellessani kiinnitän ensin huomion sen tummuusasteeseen. Aktiiviselle kalalle käytän voimakkaammin erottuvia yhdistelmiä. Kun katson vieheen rakennetta, jaan ajatuksen tasolla sen kolmeen eri kategoriaan. Viehevalmistajat tekevät vieheitä myyntiin, ja voimakkaat yksityiskohdat tuntuvat kiinnostavan ostajia. Passiivinen kala tummentaa käyttämiäni vieheitä, ja todella passiivisissa olosuhteissa vieheissä hallitseva väri on tumma ja hyvin usein musta. Tummia värejä hallitsevat musta, ruskea, tummansininen ja mattakupari. Vaalea ykkönen ja tumma kakkonen tarkoittaa ykköspinnan hallintaa. Lusikkauistimissa kiinnitän erityistä huomioita myös ns. OIKEA YHDISTELMÄ Tärkeintä väreissä on löytää yhdistelmä, joka erottuu halutulla tavalla kalastushetkellä. VAALEAT, KESKIVAALEAT JA TUMMAT VIEHEET Kun katson vieheen väritystä, kiinnitän ensimmäisenä huomiota sen sijoittumiseen kokonaisasteikolla. Tehosteväri Kolmas väriluokka ovat tehostevärit, joita käytetään esimerkiksi vaapuissa ja jigeissä vieheen vatsan värityksessä tai muissa pienemmissä yksityiskohdissa. Tämä on myös jako, jota olen noudattanut vieherasioissani runkoluokituksen lisäksi. Tummia pintoja käyttämällä saadaan usein aikaiseksi kontrasti, jolloin pieni vaalea osuus tulee kalastavasti esille. Vaaleissa väreissä hallitseva väri on valkoinen, keltainen ja chartereuse
VIRITÄ VIEHEET TEKSTI JA KUVAT JUHA JORMANAINEN VAAPUN uinnin pitää sopia veden korkeuteen ja veden lämpötilaan. VIEHEET OTTAVIKSI 34 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. TITIT iskevät melkeinpä mihin vaappuun tahansa
Käytän omissa vaapuissani kourulevyjä. Sitten on tilanteita, joissa vain tietty uinti yhdistettynä tiettyyn väritykseen antaa lohia, siis yli seitsemän kilon kaloja. Taas tarvitaan virittäjän taitoja. UINTI ON VÄRIÄ TÄRKEÄMPÄÄ Kumpi on tärkeämpi, vaapun uinti vai väritys – siinä ikuisuuskysymys. Varsinkin silloin, kun tekijä osaa virittää kapulaansa ottavan uinnin. Kun uinti sopii kalastusolosuhteisiin, kalastajan on helppoa ?. Haukipakistani löytyy myös vanha Rapalan Husky, joka ui kallellaan ja on kalastanut suuren määrän niin luupäitä kuin kuhiakin. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 35. Titit iskevät melkeinpä mihin vain, joten niitä ei ole syytä ottaa mukaan pohdiskeluun. Silloin viehe pitää saada taas pyyntikuntoon. Olen huomannut, että vaappu, joka seisovassa vedessä ui aavistuksen kallellaan, kalastaa kovemmassa virrassa paremmin kuin suoraan uiva. SEISOVASSA vedessä suoraan uiva vaappu kalastaa huonommin kovemmassa virrassa. Namsenilla on muutama sellainen pooli, josta parempaa kalaa tulee vain tietyillä yhdistelmillä. Suuren kalan väsytyksen aikana vaapun nokkalenkki vääntyy helposti. Näin onkin varsin usein, sillä kun vaapuntekijä on oppinut kalastamaan omalla tekeleellään, tulosta syntyy. Poikkeukset vahvistavat säännön. Tittien pyynti on eri asia kuin kunnon lohien pyynti. Sen pitää sopia veden korkeuteen ja ennen kaikkea veden lämpötilaan. VIRITTÄJÄ tarvitsee virityspihdit (mielellään pyöräkärkiset) lattapihdit uintilevyjen taivutusta varten, pihdit, joilla saa uistinrenkaat auki, muutaman viilan ja kirurgin skalpellin. VANHAN Rapalan uintilevyn vasemmassa laidassa näkyy virittäjän viilan jälki. Itselleni se on myös ykköshaukiviehe. . Ne oppii ainoastaan kokemuksen kautta. valita kokemuksen mukaan sopivan sävyinen vaappu siiman päähän. ?. Jos se ei tuota tulosta, voit viilata uintilevyä kallistuksen puolelta varovasti pienemmäksi. V ieheiden virittäminen on tärkeä taito, joka jokaisen kalamiehen pitäisi osata. Mielestäni ensin tulee vaapun uinti. Vaapun uinnin suoristaminen käy perinteisesti kääntämällä nokkalenkkiä kallistuksen vastakkaiseen suuntaan. Valitettavan usein lohijoella lohet sulkevat suunsa ja jotakin pitäisi tehdä. Virtavesien hauenpyynti on mielenkiintoista ja samalla kalastonhoitoa. TÄMÄ reippaan kokoinen nousulohi hyväksyi viimeiseksi suupalakseen vaapun, johon oli viritetty julmettu sivuttaishaku. Muista suoristaa porraslevyllisen vaapun uinti seisovassa vedessä, silloin näet uinnin parhaiten. Vaappu on meidän suomalaisten lohenkalastajien omin viehe. VAAPUN PERUSVIRITYS Vaapun pitää uida suorassa – siinä vanha väittämä. Tuota asiaa on tullut mietittyä yli kolmenkymmenen vuoden aikana eri lohijokien rannoilla. Vaapunvalmistajia on valtava määrä ja jokainen on sitä mieltä, että juuri hänen mallinsa on paras. Pitää pitkälle paikkansa ja varsinkin seisovassa vedessä. Muutamia hyväksi havaittuja virityskonsteja VAAPUN pitää uida suorassa. Kolmas tapa on kääntää perälenkkiä kallistuksen vastaiseen suuntaan
Nokkalenkistä tuleva veto ja uintilevyn vedenvastus pyrkivät pitämään vaappua pystyssä. Kolmantena tulee vaapun haku eli epäsäännöllinen sivulle, ylös tai alas tapahtuva perusuinnista poikkeaminen. Niihin pystyy vaikuttamaan neljästä paikasta: nokkalenkistä, rintalenkistä, perälenkistä ja uintilevystä. VAAPUN koukkujen vaihdossa kannattaa noudattaa suurta tarkkuutta. LUSIKOIHIN voi kokeilla pienempiä ja kevyempiä koukkuja. Joten älä tee vaappuun mitään muutoksia, ellei ole pakko. Mutta todella kovassa virrassa tarvitaan joskus vakaampaa uintia. Koukkujen avulla virittäminen toimii pikavirityksenä, eikä vaapun alkuperäinen uinti katoa, kun et koske lenkkeihin. Äkillinen virranpaineen muutos tai virran pyörre suistavat suoraan uineen vaapun pois tasapainosta ja vaappu tekee äkkiliikkeen pysyäkseen tasapainossa. Sopivasti ja mielellään epäsäännöllisesti hakeva vaappu on nousulohen mieleen. Jos takakoukun vaihtaa paksulankaiseen ja numeroa suurempaan, painavampi koukku tappaa vaapun runkopotkua. Kannattaa kokeilla pienempiä ja keveämpiä koukkuja, se antaa uintiin lisää elävyyttä. Laaja ja kovapotkuinen uinti on ollut vuosien varrella monen kesäkuun nousulohen mieleen. VAAPUN HAKEMINEN Sitten on vaapun haku. Useissa lusikoissa koukut ovat melkoisia ankkureita. Jos haluat alkuperäisen uinnin takaisin, sinun tarvitsee vain vaihtaa vaappuun alkuperäiset koukut. Kun nouset seisomaan soutuveneessä, se muuttuu kiikkeräksi ja näin käy vaapullekin. MASSATUOTANTOVAAPPUJAKIN voi virittää. Vaapun kylkien välkyttäminen saa liikettä kookkaampiin meritaimeniin. Kun vaapun vetopisteen yläpuolella oleva massa on riittävän suuri, vaappu alkaa kaatua kyljelleen. Lopulta se kuoleutuu niin, että jäljelle jää vain pieni värinä. Olematon uinti ei kalamiestä innosta, mutta on tehokas lämpimässä jokivedessä. Kukaan ei tiedä tarkkaan, miksi yksi vaappu kalastaa paremmin kuin muut samanlaiset. Jos vaihdat etukoukun suurempaan ja takakoukun pienempään ohutlankaiseen, vaapun uintiin tulee lisää herkkyyttä. Kun käännät nokkalenkkiä alaspäin, vaapun potku laajenee ja harvenee. UINTIIN VAIKUTTAMINEN Vaapun uinnissa on muutamia perusasioita, joihin virittäjä pystyy vaikuttamaan. Alkuperäisten koukkujen kanssa Emmassa on erinomainen kovan virran uinti. Uusi lakkakerros lisää massaa vaapun ulkokehällä ja ottava uinti katoaa. Jos . Uusi lakkakerros tuhoaa ottavan uinnin. Vaihda silloin koukut numeroa suurempiin ja paksulankaisiin. Varmista, että koukut ovat samanmerkkisiä ja täsmälleen samanpainoisia. Ensimmäinen on vaapun runkopotku, mikä tarkoittaa rungon sivuttain tekemää liikettä. Jos pakistasi löytyy vaappu, joka hakee joka suuntaan, voit onnitella itseäsi – kyseessä on huippuyksilö. Tarkista myös vaapun viritys jokaisen saadun kalan jälkeen! Koukkujen avulla virittäminen Jos sinulla on ottivaappu, jonka koukut alkavat olla huonossa kunnossa, noudata suurta tarkkuutta niiden vaihdossa. Koukut 36 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. JOS lohivaappusi pinnasta löytyy lohen hampaanjälkiä, älä missään nimessä mene lakkaamaan vaappua. Vinkki: Vaikka vaappu olisi täynnä lohen hampaanjälkiä, älä ikinä lakkaa sitä uudelleen. Vaapun saa helpoimmin hakemaan, kun virittäjä kääntää nokkalenkkiä reippaasti alaspäin. Painavammat koukut toimivat kölinä, ja uinti vakautuu. Suosittelen punnitsemaan koukut tarkkuusvaa’alla. Lusikkauistin on edelleen erittäin pyytävä viehe monille kaloille. Emma kuuluu edelleen lohivaappujen peruskalustoon. VINKKI Muista aina virittää lopullinen viritys sen jokipätkän rannassa, jossa aiot vaappuasi uittaa. Mistä vaapun hakeminen johtuu. Sama pätee kookkaampiin haukivaappuihin – kevyemmät koukut herkistävät uintia. Se auttaa joskus lämpimän veden aikaan. Kun alempaan Bomberiin vaihdettiin pienemmät ja kevyemmät koukut, tulosta alkoi syntyä, kuten kuva kertoo. Kylkien välkyttämisen saat aikaan, kun käännät rintalenkkiä sopivasti sivuun ja sitten suoristat vaapun uinnin etulenkistä. Kun näiden perusasioiden virittämisen hallitsee, saalista, ja varsinkin lohikaloja, kertyy mukavasti. Toinen tärkeä seikka on vaapun ”lyönti” eli kylkien vilkuttaminen. Jos käännät nokkalenkkiä ylöspäin, vaapun uinti tihenee ja pienenee. Jos vaappu on pohjattu kunnolla, lohen hampaanjäljistä ei ole haittaa, eikä vaappu ime vettä. . Silloin vetopisteen ja takalenkin välisen linjan yläpuolella oleva massa kasvaa. Tiedän monta surullista tapausta, kun kalastaja on ihmetellyt ottivieheen tehon hiipumista koukkujen vaihdon jälkeen
Kari Lossin Kalossivaaput ovat oiva esimerkki vaapuista, joissa on epäsäännöllinen haku. EPÄSÄÄNNÖLLINEN HAKU Epäsäännöllinen haku on yhteinen nimittäjä lähes kaikissa niissä vaapuissa, joilla olen ?. Jos nostat perälenkkiä ylemmäs, uinti muuttuu elävämmäksi ja hakuun tulee lisää ilmeikkyyttä. Yhden lenkin vääntämisen jälkeen joudut todennäköisesti vääntämään muitakin. HUIPPU-UINNISSA AINA KYSE KOMPROMISSISTA Kun vaappuun haetaan huippu-uinteja, kyse on aina kompromissista. Vaapun uinti on helppoa virittää yli ja sitten homma alkaa alusta. Silloin porraslevyisen vaapun runkopotkukin muuttuu epäsäännölliseksi. Kaikki puurunkoiset vaaput ovat yksilöjä. Joskus pelkkä perälenkin kääntäminen saa suoraan uineeseen vaappuun haun aikaiseksi. Viritys onnistuu, kun käännät sekä perälenkin että rintalenkin samalle puolelle. VAAPUN runkopotku = rungon sivuttain tekemä liike. OPETTELE tämä viritysote ja koukkuja ei tarvitse poistaa sormista niin usein. Etene varovasti ja suorista uinti jokaisen vaiheen jälkeen. Kun manipuloit vaapun lenkkejä muista, että kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos otat parikymmentä samanlaista lohivaappua, saat hyvällä tuurilla viritettyä yhteen tai kahteen yksilöön huippu-uinnin. Epäsäännöllinen haku syntyy, kun käännät vaapun perälenkkiä tarpeeksi sivuun. vaappu tekee virtaaman muutoksen vaikutuksesta äkillisen hakuliikkeen lohen edessä, kalan iskurefleksi laukeaa monesti. Ylinnä olevan LGH:n ja keskellä olevan Suokkaan saalistilastot paranivat huimasti vaihdon jälkeen. Niiden pintaa voi kuvioida vaikkapa Dremelin avulla, tai pintaan voi liimata hologrammiteipin palasia. Kookkaammat meritaimenet ovat erityisen kiinnostuneita vaapuista, jotka hakevat toiselle puolelle enemmän kuin toiselle. Varsinkin perälenkin manipuloiminen on haastavaa. VAAPUN lyönti = kylkien vilkutus. Alimpana Karikon kourulevyllinen Pikkutaimen, joka on ollut kirjoittajan ylivoimaisesti paras haukivaappu jo vuosien ajan. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 37. Liian suuri haku voi olla haitallinen, sillä lohi saattaa iskeä ohi hurjasti poukkoilevasta vaapusta. Suuremmat taimenetkin ovat osoittaneet kiinnostusta vaappua kohtaan. Kokeile ja ylläty – lohi innostuu monesti lapuista vaappupaljouden keskellä. Siinä leikissä millimetrin kymmenesosatkin ovat merkityksellisiä. Ainakin teoriassa. kunnon lohia saanut saaliiksi. Alkuun makkelia tulee melkoisesti, . LOHILUSIKAT ovat edelleen erinomaisen ottavia uistimia. JOSKUS suoran uintilevyn vaihto kourulevyyn tekee perusvaapusta ottivieheen. Sen ovat myös lohiluokan kalat havainneet.
KOVASSA virrassa toimii vaappu, jonka runkomassa on jakautunut tasaisesti. Tähän löytyy yksi niksi. Virittäminen on haastavaa, mutta tämä malli antaa virittäjälle suuret mahdollisuudet ja tukun harmaita hiuksia. JKF:N pikkuinen Lättänä, jonka rungon massa on lähes kokonaan linjan yläpuolella. Se aiheuttaa sen, että vaappu on monipuolinen, mutta haastava virittää. Jos vaapun rungon massaa löytyy yhtä paljon vetopisteen ja takalenkin välisen linjan yläja alapuolelta, vaappu on parhaimmillaan kovemmassa virrassa. Varmaa on, että lohija taimensaaliisi paranevat, kun opit virittämään vaappujasi. . Siinä karkea jako kolmeen, ja variaatioita löytyy vaikka kuinka paljon. Sen voi helposti virittää yli, jolloin vaappu ui tynnyriuintia, eikä kalasta. Tai tusinavaapusta syntyy huippu-uimari erikoisen viritysyhdistelmän ansiosta. PERSOONALLISESTI uiva vaappu SAATTAA innostaa kalan iskuun. Kun lohet ovat uineet useita kymmeniä kilometrejä ylävirtaan, ne ovat myös nähneet leegion erilaisia vaappuja. Koko ajan vaappuja vaihtamalla tulosta ei synny. Hitaassa virrassa uinti vaikuttaa olemattomalta, mutta kovemmassa virrassa vaappu jopa hakee jonkin verran. Anna levyn jäähtyä hetki ja paina sitten peukalolla tai lattapihdeillä levyn alalaitaan sopiva porras. Vaappujen ja lusikoiden virittäminen on mielenkiintoista puuhaa, eikä valmiiksi tule koskaan. Laita etusormi kiinni vapa-aihioon, kun koeuitat vaappua virrassa. Mutta muista antaa virittämällesi vaapulle riittävän paljon peliaikaa. Siihen saa niin herkän suvantouinnin kuin virtaa kestävän koskiuinninkin. Koeuita vaappu jokaisen muutoksen jälkeen ja muista, ettei porras saa olla kovin suuri. Yleensä tehdasvaappuja, joissa on perusuinti. . Joskus epätavallinen koukkuyhdistelmä saa aikaan ottavan uinnin. Alkukaudesta lohijoen alaosilla riittää, että vaapussa on koukut, uintilevy ja että vaappu pysyy pääsääntöisesti veden alla. NILS Masterin Spearhead, jonka rungon massa on jakautunut melko tasaisesti linjan molemmille puolille. Tähän hyvin yleiseen malliin voi virittää monenlaisia uinteja. Kun opit virityksen niksit, uskosi ja luottamuksesi vaappuihisi kasvaa. Jos kalastat lohta joen yläosissa, muista yksi fakta. Jos tunnet sormenpäässä vaapun vahvan potkun, niin sanotun ”jytinän”, vaappu on parasta sitoa siimaan. Uinteihin saa herkkyyttä, mutta virransieto on heikompaa. Tämä tyyli löytyy monesta tunnetusta vaapusta, kuten Emmasta. . Tämä runkomalli kestää hyvin kovaakin virtaa – siinäkö Spearheadin suosion salaisuus. 38 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tämä johtuu siitä, että suurempi massa vaapun yläosassa saa vaapun kaatumaan kyljelleen helpommin. Kun viritystaitosi lisääntyy, opit pian tietämään, millaiset uinnit ovat ottavia. mutta jossakin vaiheessa sinulla saattaa olla todellinen haamu-uimari pakissasi. EMMA, jonka rungon massa on huomattavasti enemmän linjan yläpuolella. Nils Masterin Spearhead on yksi tunnetuimmista lohivaapuista, eikä sen ansioita voi kieltää. VIRITTÄMÄLLÄ VARMEMMIN SAALISTA Opettele virittämään omiin ottivaappuihisi erilaisia uinteja. Ääritapauksessa suuri osa vaapun massasta on vetopisteen yläpuolella. Ne eivät hopeakylkiä paljoa kiinnosta, mutta persoonallisesti uiva vaappu saattaa innostaa kalat iskuun. Spearheadiin saa mojovan haun seuraavalla tavalla. Vaappujen virittäminen on kokeilua ja seikkailua – joskus onnistuu, joskus vaappu päätyy takan sytykkeeksi. Lämmitä uintilevyn alalaitaa hyvin varovasti liekillä. NILS Masterin Spearheadin uintilevyn portaan ei tarvitse olla kookas, jotta vaappu lähtee hakemaan. Erilaisuus lohivaappujen uinneissa on eduksi. Luja usko omiin vieheisiin on kaiken kalastuksen perusta. . Erilaisista runkotyypeistä pystyy loihtimaan erilaisia uinteja, ja sattumalla on aina sormensa pelissä. Jos vaapun massa lisääntyy vetopisteen ja takalenkin välisen linjan yläpuolella, uinti tulee herkemmäksi. Vetopisteen ja massan suhde Suhde Vaapun virittäminen perustuu vetopisteen ja vaapun massan välisen suhteen muuttamiseen
World´s finest fishing lines World´s finest fishing lines 8 kokoa: 7,10,13,15, 18, 22, 28, ja 40g Stroft pitää minkä lupaa! x8 BRAID Myyntiedustaja Suomi Albin Martinsson albin@wiggler.se Puh +46 760 288804 GF18 Pittus 18,5cm Paino 70gr Top-X HH301GS HH302GS väkäsetön wiggler.se Facebook Instagram Luoteis-Ahvenanmaan kalakannat osoittavat merkkejä lisääntyneestä rehevöitymisestä. Tästä saatiin viitteitä myös Ahvenanmaan sisäsaaristossa kesällä 2022 tehdyssä koekalastuksessa. Kesän 2023 tuloksia verrattiin vuosina 1997 ja 2003 toteutettuihin vastaaviin koekalastuksiin. Esimerkiksi rehevöityneistä vesistä hyötyvien pasurien (Blicca bjoerkna ) selkeä kasvu näkyi sekä sisäsaaristossa että välisaaristossa. Pasuri kuului ahvenen kanssa tämän tutkimuksen yleisimmin tavattuihin lajeihin”, kertoo meribiologi Sofia Pettersen. Silakat (Clupea harengus membras ) puolestaan näyttävät siirtyneen kesällä aiempaa kauemmaksi ulkosaaristoon. Tämä käy ilmi Åbo Akademin Husön biologisen aseman seurantatutkimuksesta, jossa tuloksia verrattiin 20 vuoden takaisiin näytekalastustuloksiin. Muiden Itämereltä saatujen raporttien tavoin myös tämän tutkimuksen yhteydessä pyydetyt silakat osoittivat, että silakat ovat nykyisin aiempaa laihempia ja pienempiä. Kalastus suoritettiin kymmenessä paikassa, jotka vaihtelivat suojaisista sisäsaariston lahdista ulkosaariston avoimille alueille. Muista huomionarvoisista tuloksista mainittakoon, että kuhakanta (Sander lucioperc a) näyttää kasvaneen hieman viime vuosina, mutta suurempien kuhien määrä oli pieni, mikä saattaa viitata korkeaan kalastuspaineeseen. SILAKAT laihtuvat rehevöitymisen lisääntyessä Luoteis-Ahvenanmaalla SILAKKA ESIMERKIKSI rehevöityneistä vesistä hyötyvien pasurien (Blicca bjoerkna) selkeä kasvu näkyi sekä sisäsaaristossa että välisaaristossa.. ”Tutkimissamme suojelluissa sisäsaariston lahdissa oli tapahtunut rehevöitymiseen liittyvien lajien lisääntymistä
40 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. PUR0NIERIÄ TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN ENSIMMÄISET puronieriän kotouttamiset tehtiin jo 1800-luvulla. PURONIERIÄ on hävittänyt muutamista latvavesistä alkuperäiset taimenet kokonaan
Yleensä purtsari-istukkaat olivat selkeästi kirjolohia ja taimenia pienempiä, ehkä keskimäärin puolikiloisia, mutta eivät kilon ylittäneetkään olleet harvinaisuuksia. Haitallisuus taas tulee siitä, että eläimen on todettu kilpailevan elinympäristöistä kotoisen taimenemme kanssa ja vieläpä selviytyvän kilpailusta toisinaan voittajana. LAITOSKASVATISTA LAINSUOJATTOMAKSI Puronieriä on varsin helppo tuntea, varsinkin jos sen saa koukkuunsa jostain eteläsuomalaisesta vesistöstä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 41. Ensimmäiset epäonnistuneet puronieriän kotouttamisyritykset tehtiin tiettävästi jo 1800-luvulla. KILON PAINOISET ÄÄRIHARVINAISIA Ellen väärin muista, niin jopa Äyskoskesta olen taannoin puronieriöitä saaliikseni saanut. Puronieriän on todettu hävittäneen muutamista latvavesistä alkuperäiset taimenet joko kokonaan tai lähes kokonaan, joten runsaasti levitessään se saattaisi tehdä uhanalaisesta täpläkyljestämme entistäkin uhanalaisemman. Kysymyksessä on vieläpä erinomaisen maukas ruokakala ja jännittävä vapakalastuksen kohde, joten miksi tälle jalosukuiselle otukselle on langetettu noin julmalta kuulostava tuomio. YLEENSÄ istukkaat ovat alle kiloisia. Silloin ei kuitenkaan vielä ymmärretty kilpailuasetelmaa taimenen kanssa, vaan ne ongelmat nostettiin päivänvaloon paljon myöhemmin. Tuloksia alettiin kuitenkin saada vasta pontevampien toimien kautta 1960-luvulla, jolloin lajin luontaisesta lisääntymisestä havaittiin ensimmäisiä merkkejä. Haitallinen vieraslaji, VIELÄ 1990-luvulla puronieriä oli suosittu istutuskala monissa kalastuskohteissa. 1990-luvulla ja vielä tämän vuosisadan alkupuolellakin puronieriä oli suosittu istutuskala monissa istuta ja ongi -kalastuskohteissa, kun vapakalastajille haluttiin tarjota vaihtelua saalisvalikoimaan. Se ei ole yllätys, sillä kotivesillään Pohjois-Amerikassa lajin tiedetään saavuttaneen luonnonoloissakin yli kuuden kilon painon, joten kasvupotentiaalia on. Viimemainittu ominaisuus saa sen erottumaan myös maamme muista nieriälajeista. Laitospapanoilla kaloista pystyttiin kasvattamaan parhaimmillaan useampikiloisia vonkaleita. Ainoasta hiukan saman oloisesta kalasta eli taimenesta sen erottaa vaivatta vaikkapa vatsapuolen evien valkoisista reunoista ja tumman selän vaaleista kirjailuista. Tämän kokoiset ovat jo harvinaisia. Niinpä suositus on, että tätä kalaa pyydettäisiin aktiivisesti, mikä ei ainakaan vapakalastajan kannalta ole ollenkaan pölhömpi ajatus. Oman ennätykseni, reilun kilon painoisen puronieriän, ilmoitin taannoin myös ennätyskalarekisteriin, ja se paistattelikin hetken aikaa Suomen ennätyksen haltijana. V ieraslajista voidaan puhua, koska puronieriä ei kuulu alkuperäiseen kalalajistoomme, vaan on kotiutettu tänne viime vuosisadan puolella Pohjois-Amerikasta. Eikä ihmekään, onhan kysymyksessä railakkaasti siiman päässä rimpuileva, maukaslihainen ja varsinkin kutuasuisena erittäin kauniin värinen lohikala, jonka kyllä mieluusti hyväksyi vastapelurikseen niin koskesta kuin istarilammestakin. PURONIERIÄ mutta mainio kalastuskohde Haitallinen vieraslaji. Sellaisen määreen on saanut osakseen pieni, viehättävä lohikala nimeltään puronieriä. Kilpailua ilmenee nimenomaan näiden lajien lisääntymisympäristöissä eli puroissa. Sittemmin ennätys rikottiin varsin pian, ja nykyisin titteliä pitää nimissään 2,17-kiloinen, Raa. SUOMESSA puronieriät kasvavat harvoin suureksi ainakaan puro-olosuhteissa
Etelä-Suomi SUOMEN ennätysnieriä painoi 2,17 kiloa. Kyseinen ennätys tullee säilymään hamaan tulevaisuuteen, sillä meikäläisissä luonnonoloissa eli yleensä niukkaravinteisissa puroissa puronieriät kasvavat harvoin yli puolikiloisiksi, kilon painoiset lienevät ääriharvinaisia. Kannattaa samalla muistaa, että vieraslajin, jollaiseksi puronieriäkin luetaan, levittäminen uusiin vesistöihin on nykyään rikos. RUNSAIMMAT esiintymisalueet ovat Kemijoen latvoilla. POHJOISESSA TUNNETUIMMAT APAJAT Jos siis haluaisi mitellä kalastustaitojaan puronieriöiden kanssa, missä se olisi mahdollista. Lajia ei siis kannata yrittää kotiuttaa vaikkapa takapihallaan virtaavaan pikkupuroon, vaikka oman ”nieriäpaikan” omistaminen kovin houkuttelevalta kuulostaisikin. Lisää kohteita voi etsiä Luonnonvarakeskuksen ylläpitämästä kalahavaintorekisteristä, johon yleisö voi ilmoittaa tietojaan eri kalalajien esiintymispaikoista. Ja kun istutustoimintakin on lopetettu, ei viljelylaitoksistakaan enää ennätysten hätyyttelijöitä saada. Metsähallituksen kalastuslupa numero 3546 ”Korvatunturi” sisältää Kemijokeen laskevan Kairijoen sekä lukuisan joukon tähän pääsuoneen kytkeytyviä sivupuroja, joissa puronieriän tiedetään taimenen elinpiiriä supistaneen. Muita eteläsuomalaisittain mahdollisia puronieriänbongauspaikkoja ovat esimerkiksi Lontilanjoki Akaan-Hämeenlinnan maisemissa, muutamat Säkylän Pyhäjärveen laskevat purot, Tammelan Turpoonjoki sekä Kuninkaanlähteeseen kytkeytyvät purot Kankaanpäässä. 42 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. . Maamme pohjoisimmat puronieriäesiintymät lienevät Luttoon laskevan Suomujoen sivupuroissa Sodankylässä, mutta tunnetuimmat ja runsaimmat esiintymisalueet ovat epäilemättä Kemijoen latvoilla. Lisätietoa lahdenperhokalastajat.fi/kalastus/ hammonjoki. Metsien siimeksessä luirivassa kapeassa pikkuvirrassa puronieriä on pyyntikohde kirjolohen, taimenen ja harjuksen ohella ja sisältyy myös kahden lohikalan kiintiöön. Laitoskasvatti sekin epäilemättä. Kalastus on sallittu vain perhokalastusvälinein väkäsetöntä koukkua käyttäen. Etelä-Suomessakin puronieriäkohteita Eteläsuomalaisittain kenties tunnetuin puronieriäkohde on Hollolan Hammonjoki, josta taannoin saatiin uutiskynnyksenkin ylittänyt tuikiharvinainen puronieriän ja taimenen risteytys eli niin sanottu tiikeritaimen. Sivuston osoite on kalahavainnot.luke.fi. hen Piehinginjoesta vuonna 2004 virvelöity puronieriä. LONTILANJOKI näyttää tavalliselta pelto-ojalta, mutta on silti puronieriöiden asuttama. Hammonjoki laskee Vesijärven Laitialanselkään, ja tiettävästi puronieriän voi tavoittaa myös pilkkimällä jokisuun lähitienoilta
Tulva-aikaan vedenpinnan kastellessa rantametsiä pyynti voi olla aika toivotonta. Paras kalastusaika puroilla riippuu paljon vesitilanteesta. Leveydeltään 20-40-metrinen, avararantainen virta on helposti vapavälinein hallittavissa ja sisältää runsaasti loivia koskia ja nivoja. PURONIERIÄN ja taimenen risteytystä kutsutaan tiikeritaimeneksi. Lisätietoa eraluvat.fi/kalastus/kalastusmaksut-ja-luvat/vapalupa/alueet/kemihaara.html. piiriin. Tyypillisiä lymypaikkoja ovat koskien alapuoliset syvemmät poterot, nivat ja suvannot, reunapenkkojen alle uurtuneet koverteet, veteen kaatuneiden puiden ja puskien aluset sekä monenlaiset muut suojaa tarjoavat puronkohdat. PURUVEDEN LOHIKUNINGAS 2024 41. Käydessäni paikalla kohteen avautumisen aikoihin vuonna 2010 puronieriää oli erittäin runsaasti. Yhteinen nimittäjä näille mikrovesistöille on viileä vesi, eli puro saa ainakin osan vesistään lähteistä ja pysyy kuumimpinakin kesinä kohtuullisen vilpoisena. PUROJEN MONTUISTA NAPPAA Puronieriän siis tavoittaa varmimmin puroista, välillä niinkin vaatimattomista ojista, ettei sellaisia älyä helposti edes kalastaa. Hyvä ajankohta on myös syksy, joskin silloin pitää tarkistaa, ettei kalastuskohde kuulu lohikalojen kuturauhoituksen 1.9.-30.11. Kairijoki itsessään on todella viehättävä, kilometritolkulla helposti kalastettavia koskia, nivoja ja suvantoja sisältävä erämaajoki. Pääpyyntikohteena ovat harjus, taimen ja siika, mutta erityisesti vähän tutkituista sivupuroista saattaa paljastua mukavia puronieriäapajia. Pääkalojen harjus ja taimen lisäksi puronieriän saantimahdollisuus. Vaikeaa se on silloinkin, kun vesi on kesän kuivimpaan aikaan oikein vähissä, kirkkaimmillaan ja lämpimimmillään. Kesälahdella www.karjalankalamiehet.fi p. Sellainen tieto löytyy kalastusrajoitus.fi-sivustolta. Lisätietoa eraluvat.fi/kalastus/kalastusmaksut-ja-luvat/ vapalupa/alueet/korvatunturi. Tähän väliin sijoittuvat parhaat olosuhteet eli kutakuinkin normaali tai lievästi kohonnut vedenkorkeus ja sää, joka ei ole aiheuttanut veden liiallista lämpenemistä. kalaverkkoja. KELLUVAT ja herkkäuintiset pikkuvaaput, kuten kuvan Lord, ovat käteviä purojen ronkkimisessa. 050 349 2444 Suur in lohik ala palki nto 5000 € ! laplap@laplap.fi www.laplapshop.fi Kotimainen laadukas Aateli kalaverkko korkeus 1,2 m – 10 m pituus 30 m tai 60 m Hinnat alkaen 28 € Edullinen ja hyvin pyytävä Asseri kalaverkko korkeus 1,8 m – 5 m pituus 30 m tai 60 m Hinnat alkaen 19,90 € Kysy isommista eristä tarjous LapLapin verkkokauppa on avattu Pohjolan oloihin suunnitellut tuotteet! Ollaan myös kalastajien asialla. Kemihaara 3548 -lupa-alue Savukoskella sisältää yhdentoista kilometrin mittaisen siivun Kemijokea kolmen joen eli Kemi-, Keskija Naltiohaaran yhtymäkohdasta etelään päin. Tutustu lehtemme nettisivuihin osoitteessa: vapaa-ajankalastajalehti.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 43. Värikäs selkä auttaa näkemään, missä vaappu kulkee. Soutu-uistelukilpailu ! 29.-30.6. Laaja valikoima mm. Vuodenajoista puhuttaessa huippusesonki sattuu useimmiten touko-kesäkuulle. Koska lajilla ei kuitenkaan ole saaliskiintiötä ja ottamista erikseen myös suositellaan, ovat määrät epäilemättä pienentyneet noista ajoista
Pienikokoiselle, enimmäkseen ötökkäravinnolla elävälle kalalle pienet vieheet ovat tietysti valttia. Jotta tällaisten heittäminen olisi mielekästä, tulee vapakaluston olla mieluiten ultrakevyt ja kuitusiiman paksuudeltaan 0,06-0,10 milliä. PIENET lipat, kuten Vibrax, ovat puronieriöiden mieleen. Jos itse koskista löytyy syvempiä kuoppia ja kiventakusia, ne totta kai kiinnostavat puronieriöitä myös. Uinnin pitää käynnistyä mahdollisimman nopeasti, viehe ei saa kulkea liian syvällä, eikä myöskään lentää niin, että vastarantaa saa varoa kaiken aikaa. Kaverini nappasi sieltä taannoin jopa todellisen mahtivonkaleen, 42-senttisen ja 760-grammaisen isomuksen. Kala on ravintoköyhissä puro-olosuhteissa usein nälkäinen ja iskee varsin aggressiivisesti sopiviin vieheisiin, varsinkin jos puroa ei ole lähiaikoina kalastuksella häiritty. Itse en ole kuitenkaan sillä konstilla onnistunut nieriöitä tavoittamaan, jos kohta yrityksetkin ovat jääneet vähänlaisiksi. Välineet VIEHEEN kokoa ei kannata valita juuri viittä senttiä pidemmäksi. KELLUVA vaappu on toimiva viehe hankalille puronieriä-apajille. Ehkä tärkeämpää kuin vieheen merkki tai malli on, että sitä pystytään kaloille tehokkaasti tarjoamaan. Ne voivat olla lippoja, vaappuja, lusikoita, liitsejä tai jigejä, pääasia ettei koko ole juuri viittä senttiä pitempi. Haasteensa pyyntiin tuo kuitenkin elinympäristö. Muuten kalat ovat olleet peruskokoisia eli maksimissaan noin 30-senttisiä ja parinsadan . Pientä, usein perin ryteikköistäkin puroa ei ole helppo vieheillä kalastaa, minkä lisäksi kalat voivat olla vesistön luonteen vuoksi todella säikkyjä. Kesäaikaan lampikalastus on kyllä onnistunut. Edes epäonnistunut tartutus ei välttämättä tarkoita pelin menettämistä, vaan isku saattaa tulla heti uudestaan. Pieniä vieheitä, varovaista kalastusta Puronieriän kalastaminen ei sinänsä ole vaikeaa. Voisi kuvitella, että talviaikaan kalat siirtyisivät mielellään väljempiin vesiin lähes umpeen jäätyvistä puroistaan, joten varmasti purtsaripitoisiin puroihin liittyviä lampia ja suurempia suvantoja kannattaisi käydä pilkillä kopistelemassa. Monttu on avainsana varsinkin matalissa puroissa. 44 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Iltahämärä onkin usein parempi ajankohta reissulle kuin keskipäivän kirkkaus. Siiman päässä voi näkymätön 0,20-millinen fluorihiilitapsi olla asiaa. Mutta mahdollista sekin on. LAMMISTAKIN LÖYTYY Nyt kun onkikokoisten puronieriöiden kylväminen on lopetettu istarivesiin, niitä tapaa harvemmin järvistä tai lammista. Tosin tiedän vain yhden muutaman hehtaarin laajuisen metsälammen Pirkanmaalla, josta puronieriöitä saa kohtalaisella varmuudella pitkin avovesikautta
KELLUEN OTTIPAIKALLE Usein parhaat apajat ovat hankalasti veden päällä roikkuvien puiden alla tai mutkan takana, jonne heittäminen on mahdotonta. Voimakas selkäväri helpottaa havainnointia. Jos kerrankin kunnon ottipäivä sattuu kohdalle, ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa, vaikka kaloja tulisi otettua hieman enemmän kuin lohikaloja normaalisti. PURONIERIÄT piileksivät mielellään rantapenkkojen suojaisissa koverteissa. . PELIPAIKKAA Kairijoen maisemissa. Taimenet kiittävät. PERHOKALASTUS ja puronieriä sopivat hyvin yhteen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 45. . Tässä kannattaa käyttää sellaisia vieheitä ja perhoja, jotka erottaa helposti vedessä osatakseen arvioida, kuinka paljon siimaa pitää päästää ulos. PURONIERIÄT ovat pitkälle hyönteissyöjiä, joten tällaisesta perhoaskista löytyy toimivia tarjouksia vaikka millä mitalla. Jos kohde on luokiteltu vaelluskalavesistön virtapaikaksi, ei luonnonsyötin käyttäminen ole sallittua. Syvärantaista puronuomaa kalastettaessa homma toimii siten, että esimerkiksi liitsiä roikotetaan, pompotetaan ja värisytetään rantapenkan juurella pitkähköä vapaa hyväksi käyttäen. Tässä lajissa voi kokeilKuten aiemmin totesimme, purojen asukit piileksivät mielellään rantapenkkojen suojaisissa koverteissa ja ampuvat sieltä kiinni ohiuiviin ruokalähetyksiin, liitseihinkin. Kun tarjous on päässyt perille, siima kiristetään ja vieheen uiminen alkaa. gramman painoisia. Kalastajalta toiminta vaatii kuitenkin erityistä varovaisuutta, sillä kalat saattavat pelästyä jopa maan tärähtelyä, puhumattakaan jos näkevät uhkaajansa heilumassa rannalla vapoineen. Sen sijaan isommilla, hidasvirtaisilla suvannoilla ja lammilla luonnonsyötti sallitaan ja sitä kannattaa kokeilla. la jopa tavallista, esimerkiksi kolmemetristä onkivapaa, jos rannat ovat suhteellisen avoimia. Perhoon tärppi saattaa toki tulla jo laskemisen aikana. Kun etäisyys indikaattoriin säädetään sopivaksi, se samalla estää perhon painumisen pohjalle. Lajin lisääntyminen tapahtuu ilmeisesti lampeen liittyvissä hyvin vähävetisissä puroissa, joista kaloja emme tosin ole koskaan tavoittaneet. Tällöin käypäinen konsti on antaa esimerkiksi kelluvan vaapun tai pintaperhon ajelehtia virran mukana sinne. Talvella matoa ja toukkaa tarjotaan vaikkapa mormyskan tai tapsipilkin kera. . MATOKIN MAISTUU Tehokas pyydys puronieriälle on totta kai myös mato tai toukka. LUONNONSYÖTIN käyttö ei ole sallittua vaelluskalavesistön virtapaikoilla. Kalapaikan luonteesta riippuen tehokas konsti voi olla myös pilkkiminen, vai pitäisikö mieluummin puhua pystyjigaamisesta. Ennen puuhaan ryhtymistä kannattaa kuitenkin tutkia, mitä kalastussääntö mahdollisesta mato-onkimisesta sanoo. Toimivaan taktiikkaan saattaa kuulua myös pienen kohon tai indikaattorin käyttäminen tärpinilmaisimena, kun siiman päässä uitetaan esimerkiksi painotettua larvaa, nymfiä tai muuta vastaavaa
Aggressiivinen puronieriä valta alaa purotaimenelta. Lisäksi puronieriä on nopea lisääntymään, ja monilla paikoin kanta on ylitiheä ja yksilöt pääosin reilun vaaksan mittaisia. LAPISSA puronieriää on yritetty poistaa jopa sähkökalastuksella. Puronieriää löytyy myös Kittilästä useammasta purosta. TEKSTI VESA VAARAMA Puronieriää löytyy LAPISSA useista paikoista KEMIHAARA, metsähallituksen kalapaikka numero 3548, tarjoaa vapakalastajalle leppoisaa virtaa ja mahdollisuuden puronieriöihin. Etelässä alue rajautuu Koivun kylän alapuolelle. Nieriän esiintymisalue ulottuu Ounasjokivartta mukaellen Parvajoesta etelään päin Kaukosen yläpuolelle. Sodankylässä puronieriää on ainakin kuntakeskuksesta luoteeseen eli Pomokairassa olevissa Soasjoessa ja Jeesiöjoessa sekä niiden latvapuroissa, ja myös Sattasjoen latvoilla. Nieriän suosimat paikat löytyvätkin varsinkin vesistöjen latvaosista. Kalastajien kansallisuistimen juhlavuosi! MINNOW SPOON SAATAVILLA KALASTUSVÄLINELIIKKEISTÄ KAUTTA MAAN 46 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Havaintoja puronieriöistä on Savukosken lisäksi tiedossa Sodankylästä, Kittilästä ja Rovaniemeltä. Vesistö useine pikkuojineen on Luonnonvarakeskuksen kartassa merkitty puronieriän levinneisyysalueeksi 15 kilometrin matkalla. Pienten purojen asukas Puronieriä on Lapissa tunnusomaisesti pienien purojen ja ojien asukas. Ja joissakin paikoin Lapissa sitä onkin yritetty poistaa vesistä jopa sähkökalastuksella. Luonnonvarakeskuksen kartassa nieriän levinneisyysalue ulottuu Leivejoen vesistön lisäksi Ounasjoen itäpuolella olevien Saviojan ja Vammanojan vesistöihin. Todennäköisesti tätä haitallisena pidettävää vieraslajia on myös puroissa, joista ei havaintoja ole ilmoitettu mihinkään. Mutta puronieriää elää myös monella muulla vesistöalueella Lapissa. Kaikkine pienine sivuojineen se muodostaa nimenomaan puronieriälle edullisen habitaatin, josta sitä tuskin koskaan saadaan kokonaan hävitettyä. Rovaniemellä Lohinivan länsipuolella Molkojokeen ja sitä kautta Ounasjokeen laskevan Raato-ojan vesistöalue on nieriän asuinaluetta. Toki niitä elää myös pikkujoissa ja muutamissa lammissa. Rovaniemen eteläpuolella on paikoitellen runsas puronieriäkanta Tervolan rajan lähellä Ounasjokeen laskevassa Leivejoessa. Sillä on vahva kanta esimerkiksi Karjakkojoessa, joka purkaa vetensä Jeesiöjokeen. Puronieriä viihtyy parhaiten viileässä 14-16-asteisessa vedessä ja se kestää hyvin melko hapantakin humuspitoista vettä. Ounasjokeen laskevista Kittilän joista puronieriää on Parvajoessa, joka on kirkonkylän eteläpuolella. Huomattavan runsaasti nieriöitä on Sodankylän Askan eteläpuolella Kitiseen laskevassa Käyräsjoessa sekä sen sivupuroissa ja -ojissa. Varmasti kaikista tunnetuinta puronieriän esiintymisaluetta on Kemijoen latvavesistö Savukoskella. LAPISSAKIN nieriän suosimat paikat löytyvät vesistöjen latvaosista
Kalastajien kansallisuistimen juhlavuosi! MINNOW SPOON SAATAVILLA KALASTUSVÄLINELIIKKEISTÄ KAUTTA MAAN VIHTIJOKI KUNNOSTUKSILLA parannettu kalojen vaellusmahdollisuuksia Vihtijoella Virtavesien hoitoyhdistys Virho on kunnostanut Vihdissä Vihtijoen yläjuoksulla kolmea virta-aluetta ja parantanut kalojen vaellusmahdollisuuksia kahdessa kohteessa osana Helmi-ohjelmaa. Karjaanjoen vesistön latvoilla sijaitsevasta Vihtijoesta on jo aiemmin poistettu vesieliöiden vaellusesteitä. Vaikka vesiensuojeluyhdistyksen ja LUKEn pilottihankkeeseen sisältyi jonkin verran teknisiä haasteita, tekevät pitkä ja runsas ankeriaiden istutushistoria yhdessä aktiivisten vesivoimaloiden puuttumisen kanssa Vantaanjoen vesistöstä mielekkään alueen tutkia ankeriaskantoja jatkossakin. Vesistön avaaminen kokonaan esteettömäksi on ollut eri toimijoiden pitkäaikainen yhteinen tavoite. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 47. Nyt tehdyt kunnostukset ovat jatkoa tälle työlle. Vastaavaa tutkimusta ei ole aiemmin Vantaanjoella tehty. Toinen merkittävä tutkimustulos oli, että kookkaat, mahdollisesti luonnonkannasta peräisin olevat lohikalat nousevat Vantaanjokeen suurelta osin jo kesän aikana. Kaikuluotaintutkimus ajoittui kesä-lokakuulle 2023. ANKERIAS URAAUURTAVA ankeriasselvitys Vantaanjoelta – Kesä-lokakuussa havaittiin yli 200 kutuvaellukselle lähtevää ankeriasta Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys tutki vuoden 2023 aikana Vantaanjoen ankeriaskantaa ja kutuvaellukselle joesta lähtevien ankeriaiden määrää yhteistyössä Luonnonvarakeskuksen kanssa. Toimenpiteet on tehty Uudenmaan ELY-keskuksen tilauksesta ja toteutettu yhteistyössä paikallisten maaja vesialueen omistajien ja Vihdin kunnan kanssa. Vuosina 2022 ja 2023 tehdyissä kunnostuksissa on kivetty ja soraistettu ihmistoiminnan muuttamia Vihtijoen virta-alueita luonnonmukaisemmiksi ja suojattu kiviaineksella sortumisherkkiä uoman törmiä. Yhdistys arvioi ankeriaiden määrää kaikuluotainlaskennan avulla, ja tuotti samalla tietoa Vantaanjoen vesistöön nousevien lohikalojen määristä ja vaellusajankohdista. Kahden edellisen syksyn sähkökoekalastusten perusteella alueella tapahtuu jo nykyisin taimenen luontaista lisääntymistä. Sinä aikana havaittiin yli 200 kutuvaellukselle lähtevää ankeriasta. Tästä luvusta puuttuu vielä ennen kesäkuuta vaeltaneiden kalojen määrä. Osalla kunnostuskohteista taimenen lisääntyminen on käynnistynyt todennäköisesti vasta kunnostusten myötä, kun virta-alueille on tuotu karkeaa soraa taimenten kutualustaksi. Lisäksi on parannettu kalojen ja muiden vesieliöiden vaellusmahdollisuuksia muotoilemalla kahta uomassa olevaa pohjapatoa
050 525 7806 • Ismo Malin puh. Artistivaappu soveltuu parhaiten järvelle sekä merelle kuhan ja hauen vetouisteluun. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. . Siten ne ovat väreiltään yhtä speciaaleja kuin henkilöt, joiden innoittamina ne on tehty. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi Artistilegendoille oma vaappusarja – aluksi mukana Katri Helena ja kuusi muuta naistähteä Hypeproductions ja EK-viehe ovat aloittaneet yhteistyössä Artistiviehe-sarjan valmistuksen. uutta TEKSTI I S MO MAL IN Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Niistä löytyy hienoja yksityiskohtia ja vaappujen väritykset on tarkkaan harkittu sopimaan eri artisteille. KATRI Helenan nimikkovaapusta löytyy kaksi erilaista versiota: perinteinen vaaleansininen ja valkoinen, sekä keltainen ja valkoinen, joihin hän itse oli pukeutunut Leidit lavalla -kiertueella. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 4/2024 (ilmestyy 23.8.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 1.7. Vieheen vetonopeus on noin 2,7–4,5 kilometriä tunnissa ja uintisyvyys 2,5–3,5 metriä kelalta päästetyn siiman pituudesta riippuen. 48 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. . Se on varustettu 28 millin satulalevyllisellä nokkalapulla ja VMC:n 9622bn 4” -koukulla. Myöhemmin niitä tulee myyntiin mahdollisesti myös hyvin varusteltuihin kalastustarvikeliikkeisiin kautta maan. Artistivaaput ovat suomalaista, huolellista käsityötä ja ne on valmistanut EK-vaappujen tekijä Eelis Koskinen. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. Samaisesta paikasta löytyy myös verkkokauppa, josta artistivieheitä voi ostaa. . Uusia legendoja, myös miehiä, haetaan kaiken aikaa mukaan viehesarjaan ja uudet tulokkaat löytyvät netistä osoitteesta legendat.fi. PAULA Koivuniemen nimikkovaapussa on raflaavan tumma väritys. LEGENDAARISTEN naislaulajien Artistivaappuja yhteiskuvassa. Aluksi oman nimikkovaappunsa ovat saaneet legendaariset naisartistit Katri Helena, Paula Koivuniemi, Marion Rung, Lea Laven, Vieno Kekkonen, Pirkko Mannola ja Marjatta Leppänen. Keveytensä takia sitä on hankala heittää ainakaan pitkälle. Vaappu painaa noin 15 grammaa ja sen apassipuinen runko on 13 senttimetriä pitkä. Lisätiedot ja myynti: legendat.fi
Lisäisin, että tuskin kukaan vetää tätä vaappua niin lujaa, että se nousisi pintaan. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 49. Itsellämme se on uinut vielä moitteettomasti seitsemän kilometrin tuntivauhdissa”, hän selvittää. Kaksikuorirakenteen ja vettymättömän uretaanitäytteen sekä sivuponttonien ansiosta vene on erittäin vakaa, turvallinen ja uppoamaton kaikissa olosuhteissa. Tästä hyvä esimerkki on Päijän 520Le -malli, joka on lisävarusteilla muunnettavissa esimerkiksi kalastajalle sopivaksi ”työkaluksi” heittokalastukseen. html, Kari Korkiakoski, 040 845 6650, jesse@ korkiakoskenuistin.fi. JESSE Syvänne on suunniteltu kuhan uisteluun ja se kelpaa myös kookkaalle ahvenelle. Kari Korkiakoski kertoo uistelevansa usein Jessen syvännemallilla noin neljän kilometrin tuntivauhdilla. Keinonahkaiset istuinpehmusteet tuovat lisää mukavuutta pitkille kalareissuille. Tämän ansiosta hyväksi todettu kalapaikka tai -reitti voidaan ajaa tarkasti uudestaan vain kalastukseen keskittyen. Se toimii kuitenkin myös hitaalla vedolla. Erittäin hiljainen, kaukosäätimellä toimiva Minn Kota -keulamoottori mahdollistaa vaivattoman liikkumisen vesillä juuri niin tarkasti kuin halutaan ja Spot-Lock taivasankkurointi pitää veneen paikallaan tuulellakin. Lisäksi i-Pilot-ohjausjärjestelmällä voidaan tallentaa kuljettuja reittejä. Niiden ansiosta veneeseen on helposti asennettavissa maksimissaan neljän kilowatin sähkömoottori. Sen voi myös lisävarusteilla muuntaa heittokalastajan ”työkaluksi”. Korkiakosken Uistimen uusi malli tälle kesälle on Jesse Syvänne, joka on vahvauintinen ja kestää kovaakin vauhtia. Lisätietoja: korkiakoskenuistin.fi/jessevaaput. Malli 520Le -malli sopii erityisesti luonnon rauhaa arvostaville kalastuksen harrastajille, koska veneessä on rungonsisäiset läpiviennit sähkömoottorin kaapeleita varten. Jesse Syvänne houkuttelee ensisijaisesti kuhaa, mutta iso ahvenkin sen kelpuuttaa . . Tekniset tiedot: Runko: Uppoamaton uretaanitäytteinen 2-kuorirakenne, Pituus: 520 cm, Paino: 117 kg, Maksimi koneteho: 4 kW/5 hv, Henkilömäärä: 4, Takuu: runko 10 vuotta, Lisävarusteet ja Minn Kota -moottori 2 vuotta. Rungossa olevat räminäkuulat takaavat, että viehe paitsi näkyy myös kuuluu vedessä. Maksimiuintisyvyys 4 metriä. Päijän 520Le -soutuveneestä saa myös sähköllä ajettavan heittokalastusveneen Kotimainen soutuveneitä valmistava Päijän Boats on uudistanut soutuvenevalikoimaansa ottamaan entistä paremmin huomioon myös kalastuksen harrastajien tarpeet. Digitaali-teknologia hallitsee ja ohjaa moottorin tehontarvetta eri ajonopeuksilla. Tilanteen vaatiessa käsipeliin siirtymistä Aerot®-airot ovat mukavat ja helpot soutaa. ”Uutuus on suunniteltu erityisesti kuhan vetouisteluun, ja sitä olemme koeuitossa saaneet tosi hyvin, mutta myös iso ahven on sen kelpuuttanut”, Korkiakoski lisää. ”Vauhtia kannattaa toki muunnella, mikäli tämä nopeus ei toimi. Pohjan muotoilu takaa erittäin hyvät soutuja ajo-ominaisuudet. PÄIJÄN 520Le -soutuvene on erikoisvarusteltu sähkömoottoria varten. Tarjolla aluksi 8 värivaihtoehtoa. Pituutta uutuus-Jessellä on 8 cm ja painoa 11 grammaa. Lisätietoja: paijanboats.com/fi. Venettä kiertävä kaidesarja mahdollistaa lisävarusteiden, kuten kaiku-, vapaja haavitelineiden kiinnityksen kalastuksen kannalta sopivimmille paikoille
Laitteet ovat tuorein lisäys suosittuun GPSMAP x3 -mallistoon, jossa on helppokäyttöiset toiminnot, kuten Garmin Navionics+ -kartat ja luotaintuki, jotka yhdistyvät korkearesoluutioiseen 16 tuuman full HD-kosketusnäyttöön. Vilkasta kannattaa kokeilla ahvenen ja kuhan lisäksi toutaimelle ja jalokaloille. Laitteissa on nopea prosessori, josta on hyötyä veneen kaikille antureille, kuten kaikuluotaimelle ja tutkalle. Kuusamon Uistimen kesäuutuuksia – vastustamattomia haukkapaloja ahvenille ja kuhille Kuusamon Uistimen kesän uutuuksiin kuuluva lippa-blade on nimetty Vilkkaaksi ja se on suunniteltu ahvenen sekä kuhan heittokalastukseen. GPSMAP 16x3 -karttaplotterin terävä IPS-näyttö toistaa värit tarkasti ja selkeästi kaikista katselukulmista myös polarisoituja aurinkolaseja käytettäessä. Garmin laajensi GPSMAP x3 -mallistoa uudella 16 tuuman karttaplotterilla Garmin on tuonut markkinoille uudet GPSMAP® x3 -karttaplotterit. Uusi 16 tuuman näyttömme laajentaa entisestään mahdollisuuksia liittää karttaplotteri erilaisiin ohjaamoratkaisuihin niin uusissa kuin käytetyissäkin veneissä”, Dan Bartel Garminilta sanoo. KUUSAMON Uistimen Evälipalla voi virittää esimerkiksi lusikkauistimia, vaappuja ja jigejä. Iso satulamallinen leukalappu takaa vaapulle 3,5–4 metrin uistelusyvyyden, joka on usein tarpeen kuhan ollessa kesällä välivedessä. Tarjolla on seitsemän eri värivaihtoehtoa. Vieheen jo valmiiksi värisevä liike yhdistettynä vatsaan viritettyyn evälippaan ja laadukkaaseen värikoukkuun takaa, että Vilkas näkyy, kuuluu ja värisee petokaloja houkuttelevasti. Lisätietoja: garmin.com/marine. Lisäksi karttaplotterin näytöltä voidaan hallita myös keulamoottorin nopeutta, ja tarkistaa akun kesto. Laadukas kolmihaarakoukku tarjoaa iskupisteen kalalle ja varmistaa hyvän tartutuksen. Santeri Solo Deep on 11 cm pitkä ja painaa 12 grammaa. Koekalastuksissa kuhan lisäksi kookas ahven ja hauki kiinnostuivat Solo Deepista. Uusi Santeri-vaapun malli Solo Deep on erityisesti kuhan uisteluun suunniteltu kehitysversio perinteisestä Santerista. Vilkas valmistetaan Kuusamon tehtaalla lyijyttömistä raaka-aineista kotimaisena käsityönä. Uutuusviehe on pitkäheittoinen ja aggressiivisesti värisevänä vastustamaton houkutin lämpimään veteen ahvenkalojen ollessa aktiivisia välivedessä ja pinnan lähettyvillä. SANTERI Solo Deep on kuhan uisteluun kehitetty versio perinteisestä Santeri-vaapusta. UUSISSA GPSMAP x3 -karttaplottereissa on 16 tuuman kosketusnäyttö. Toisaalta sen ansiosta pienimmät kuhat eivät ole jatkuvasti tartuttamassa itseään ulkopuolta kiinni. VILKAS on suunniteltu ahvenen ja kuhan heittokalastukseen. Kun karttaplotteri on integroitu Garmin Force -keulamoottoriin, laitteella voi luoda reittejä, kuvioita ja jälkiä, joita keulamoottori seuraa kalastuksen aikana. Yksi leikarilla varustettu kolmihaarakoukku varmistaa pitävän tartutuksen ja kalan kiinnipysymisen. . ”GPSMAP x3 -mallisto tunnetaan siitä, että se tarjoaa kalastajille ja veneilijöille nopean, terävän ja älykkään karttaplotterikokemuksen, joka integroituu saumattomasti Garmin-venejärjestelmään. Kaksi kiinnitysreikää mahdollistaa sekä tiheän että rauhallisemman syvemmällä uivan liikkeen. uutta 50 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Se painaa 13 grammaa ja siitä on tarjolla seitsemän värivaihtoehtoa. Karttaplotteri tukee Garmin Panoptix™ -luotaimia, kuten palkittua reaaliaikaisesti skannaavaa LiveScope™ -luotainta (lisävaruste), joiden avulla kalastajien on helppo nähdä, mitä veneen ympärillä liikkuu. . . Uudenlainen evälippa takarenkaassa luo vieheen profiiliin lisähoukutuksen ja mahdollistaa syvännevaapun uintiin maltillisen sekä epäsäännöllisen hakevuuden. Uutuus-Santeria kannattaa tarjota myös jalokaloille uistellen tai heittäen
RAPALA Rippin’ Rap -setti kirkkaisiin vesiin. Se on helppokäyttöinen ja monipuolinen erityisesti ahvenen, mutta myös hauen ja kuhan kalastukseen soveltuva viehe. Läpinäkyvä runko tuo Kuusisalon mukaan vaappuun kolmiulotteisuuden vaikutelmaa ja tarjoaa vedessä valon taittuessa sopivasti kalaa houkuttelevan yhdistelmän. . Lisäksi nokkalippauistin eli chatterbait Viekas on saanut ylleen sinimustan värin Yöhaukka, joka toimii erityisesti kirkkaissa vesissä heikommassa valaistuksessa. Uutuusvärejä Viikariin, Viekkaaseen ja Räsäseen Vuoden 2023 uutuusvieheisiin Viikari ja Viekas väriskaalaan ovat tulleet uutuuksina huomioväri Vamppi, luonnollinen joka paikan väri Muikku ja kontrastivärinen Appelsiinikola. Nämä vieheet maistuvat erityisesti ahvenelle, mutta myös muille petokaloille. Saatujen ohjeiden perusteella Rapala valmisti vieheet, jotka ovat oheisissa kuvissa. Jigin voi myös tuunata lipparigauksella. Viekkaassa on vain yksihaarakoukku, joten sen voi heittää myös kasvillisuuden keskelle ilman, että se jää kiinni. . RÄSÄSEN uudet värit: Träskö ja Namu. Lisäksi Räsänen on saanut kaksi uutta Lätkä-mallista tuttua väriä, Träskön ja Namun. Vieheväreistä antamissani ohjeissa painotin kuultavia pintoja, koska ne korostavat entisestään vieheen läpinäkyvyyttä”, Kuusisalo perustelee. Rapalan Rippin’ Rap on korkeakylkinen, kolikkomainen leukalaputon vaappu. Sen uintiliike on voimakas ja se sopii niin heittokalastukseen kuin vetouisteluun. Myös pilkkijät voivat sitä käyttää. . . VIIKARIN ja Viekkaan uutuusvärit. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 51. Evälippa kiinnitetään lusikkauistimen koukun renkaaseen koukun kanssa, vaapun takarenkaaseen koukun kanssa tai sen tilalle. KALASTAJAN Kanavan Rapala Rippin’ Rap -setti sameisiin vesiin. VIEKKAAN ikioma uutuusväri Yöhaukka. Kalastajan Kanavan Jyri Kuusisalo kaipasi kuitenkin vieheeseen jotain uutta ja lähti kyselemään Rapalalta, olisiko vieheeseen saatavissa läpinäkyvä runko, ja onnistuihan se. Värit löytyvät nyt myös kokojen 70/20 ja 50/14 Helmi-Räsäsistä. Siinä tilanteessa läpinäkyvyys kelpaa paremmin. Erikoisvärisissä seteissä on kummassakin kolme eriväristä 5-senttistä ja 9-senttistä Rippin’ Rap -vaappua. ”Lisäksi kirkkaissa vesissä on havaittu, että ajoittain aralla syönnillä olevalle ahvenelle jopa maalattu pinta on liikaa. Viekkaan pinnassa appelsiinikola ja Viikarin pinnassa Vamppi Muikku. Rippin’ Rap tärisee kelattaessa ja on varsin kovaääninen räminäkuulien ansiosta. Rapalan Rippin’ Rap -vaappu on nyt saatavissa Kalastajan Kanavan väreissä Kalastajan Kanava on lanseerannut yhteistyössä Rapalan kanssa kaksi Rippin’ Rap -viehelajitelmaa, toisen niistä kirkkaisiin ja toisen sameampiin vesiin. . Evälipalla entistä kalastavammaksi Lusikat, vaput, jigit ja muut vieheet voi virittää entistä kalastavammiksi Kuusamon Uistimen evää mallintavalla rosterisella evälipalla
Reivilän mukaan juuri olosuhteiden lukutaito kelissä kuin kelissä on meritaimenen kalastuksen syvin ja vaikein oppimäärä, eli se osuus kalastustaidosta, joka on eniten riippuvainen kokemuksesta. Alkuvuodesta 2024 hän julkaisi aiheesta käytännön opaskirjan, jonka nimi on ytimekkäästi Meritaimenen kalastus. Kirjat T E K STI I SM O M ALIN Meritaimenen kalastus – käytännön opas Kalle Reivilä Books on Demand 102 s. Teoksessa annetaan käytännöllisiä vinkkejä muun muassa välineiden valintaan, meritaimenen kalastuspaikkojen löytämiseen ja toimiviin kalastustekniikoihin. Erityisesti hän vie asiakkaitaan pyytämään meritaimenta ja kalastaa sitä muutenkin ahkerasti. Hän korostaa, että taimen on uhanalainen laji Suomen merialueilla, joten sitä on kalastettava erityisen vastuullisesti. Jotta kokemuksista olisi helpompi oppia, suosittelee kirjoittaja lämpimästi muun muassa kalastuspäiväkirjan pitämistä. Myös kirjan ideat perustuvat tämän yhdistelmän käyttämiseen, mutta opas on varmastikin hyödyllinen myös niille, jotka kalastavat taimenta rannalta heittäen tai perhovälineillä. Kirjoittajan itsensä mukaan tehokkainta meritaimenen kalastaminen seisovasta vedestä on, kun käytössä on vene ja virveli. Siitä löytyy myös vinkkejä esimerkiksi viehevalintaan, mutta kirja korostaa erityisesti olosuhteiden merkitystä ja vaikutusta taimenen käyttäytymiseen. Taimenen kalastuksen aloittelijan kannattaakin tutustua kirjasta löytyvään listaan yleisimmistä virheistä taimenta kalastettaessa, jotta osaisi ne välttää. Löytyypä kirjasta ohjeita myös sosiaalisen median hyödyntämiseen ja ohjeita taimenruokien valmistukseen. Esimerkiksi eettisyys tulee esiin hänen kirjoittaessaan kalastajan etiketistä, kalankäsittelystä ja vastuullisesta kalastuksesta. Vaikka Reivilä keskittyykin kirjassaan kalastustekniikkaan ja -taktiikkaan liittyviin asioihin, löytyy sen sivuilta muutakin. ISBN: 978-952-80-7032-0 Kalle Reivilältä käytännön opas meritaimenen kalastukseen Kalle Reivilä vetää opastettuja kalastusretkiä pääkaupunkiseudun rannikkovesillä ja Virolahdella. KA LAS TUS MAIST UU 52 TA PA A INNOS TUA KALA ST UK SE ST A Suomen Vapaa-ajankalastajat – Yhdessä paremman kalastuksen puolesta vapaa-ajankalastaja.fi/kalastusmaistuu KALASTUS MAISTUU Neuvoja aloittelevalle harrastajalle ja uutta näkökulmaa kokeneemmalle! 52 tapaa innostua kalastuksesta 52 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Voi hyvin sanoa, että Meritaimenen kalastus on käytännön neuvoja niin aloitteleville kuin kokeneemmillekin meritaimenen kalastajille. Reivilä kertoo, että aloittaessaan meritaimenen heittokalastuksen toden teolla noin kymmenen vuotta sitten hän olisi itse kaivannut perusasioihin pureutuvaa opaskirjaa. Kirja on kattava teos meritaimenen kalastamiseen Suomen rannikkoalueilla ja se perustuu kirjoittajansa tuhansiin omiin kokemustunteihin sekä muilta kokeneilta taimenen kalastajilta saatuun tietotaitoon
Särjen selkäevän etureuna on lähes samassa linjassa vatsaevien etureunan kanssa, selkäevän ollessa vain hieman taaempana. Osa särkikaloista kasvaa selvästi suuremmaksi kuin toiset, mikä helpottaa niiden tunnistamista. Värin ja ruumiinmuodon sijaan meidän tulee tarkastella kalan rakenteita, kuten kylkiviivalla olevien suomujen ja peräevän ruotojen lukumääriä. Jos olet lähijärvelläsi kalastaessa tottunut näkemään tietyn mallisia ja värisiä särkiä, voivat jostain toisesta vesistöstä saadut särjet näyttää tyystin erilaisilta, aivan kuin ne olisivat jotain toista lajia. Niiden perusteella tunnistaminen onnistuu useimmiten luotettavasti. Jo pelkästään jälkimmäisen perusteella voit erottaa seipin, vimman ja toutaimen lohikaloihin kuuluvista siiasta, peledsiiasta ja muikusta, jotka muuten voivat olla paljon saman näköisiä. Lisäksi särkikalojen ruumiin muoto ja väritys voivat vaihdella hyvin paljon eri vesistöjen välillä. Tuntomerkeistä helpoiten havaittavia ovat a) särkikalojen suussa ei ole hampaita ja b) särkikaloilla ei ole rasvaevää. Myös ruumiin muoto voi vaihdella, joissain vesistöissä kalat voivat olla malliltaan huomattavasti solakampia kuin toisissa. SORVA vai kenties jättikokoinen särki. Sorva lääkärin määräyksestä T EK S T I J A KUV AT J U HA O J AH A R J U SÄRKIKALOJEN tunnistaminen S ärkikalojen tunnistaminen voi olla joskus vaikeaa. Lajin tunnistaminen onnistuu helposti, kun katsoo kalan selkäevän sijaintia vatsaeviin nähden. Osalla lajeista suomujen tai peräevän ruotojen lukumäärät voivat kuitenkin olla samoja. MÄÄRÄT Laji Suomuja Ruotoja kylkiviivalla peräevässä Hopearuutana 27-32 7-11 Lahna 50-60 26-32 Pasuri 43-50 22-26 Ruutana 31-35 7-11 Salakka 46-53 18-23 Seipi 48-53 7-10 Sorva 40-45 7-9 Sulkava 67-75 37-46 Särki 42-45 12-13 Säyne 54-61 7-10 Toutain 66-75 15-17 Turpa 44-46 9-10 Vimpa 57-63 20-23 54 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Väri on kuitenkin huono tuntomerkki, sillä se vaihtelee. Kuvassa on siis sorva. Särkien heimon lajeilla on joukko yhteisiä tuntomerkkejä, joiden perusteella ne voi erottaa muiden heimojen lajeista. Sorvalla sen sijaan selkäevä on selvästi vatsaevien etureunaa taaempana. Särjen silmät voivat olla värittömät ja on ihan tavallista, että kaikki säyneen evät ovat harmaita tai tummia. Särkien heimo ( Cyprinidae ) kuuluu karppikalojen ( Cypriniformes ) lahkoon. Meidän vesissämme elävistä kaloista särkien heimoon kuuluvat: allikkosalakka, hopearuutana, karppi, lahna, miekkasärki, mutu, pasuri, ruutana, salakka, seipi, sorva, sulkava, suutari, särki, säyne, toutain, turpa, törö ja vimpa. Netissä törmää usein siihen, että käytetään väriä lajien tunnistamisen perusteena; esimerkiksi särjen punainen silmä tai säyneen punaiset evät. Mutta kaikki lajit ovat nuorina pieniä, eikä koko näin ollen aina toimi tuntomerkkinä. Lajeja on paljon ja osa niistä on toistensa kanssa saman näköisiä. Tällöin on tarkasteltava lisäksi muita tuntomerkkejä
. Värin ja muodon perusteella kala on hyvin erinäköinen kuin vaikkapa Saaristomerellä elävä lajitoverinsa. SÄYNE eli säynävä. Kala on pasuri. Moni varmasti tunnistaa sen jo yleisolemuksen perusteella, mutta lajinmäärityksestä voi varmistua laskemalla kylkiviivan suomut ja peräevän ruodot. . KARUN metsälammen tumma ja solakka särki. Pasuri Särki Säyne VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 55. . Koirassäyneet ovat keväisin usein selvästi naaraita tummempia. Pasurin tuntomerkkinä on myös lyhyt rintaevä, joka ei ulotu vatsaevän tyveen saakka, kuten se lahnalla tekee. PASURI vai lahna. PERÄEVÄSSÄ on 24 ruotoa. Pasuri ja lahna voivat myös risteytyä keskenään, tällöin tuntomerkit ovat näiden kahden lajin väliltä. Lisäapua saat Särkikalojen tunnistaminen -oppaasta, jonka löydät Vapaa-ajankalastajien kirjastosta issuu.com/vapaa-ajankalastajat/docs/sarkikalojen_tunnistaminen. Sen ja muiden tuntomerkkien perusteella ei ole epäselvyyttä, että kyseessä on pasuri.
Lakimuutokset tulivat voimaan 1.1.2024. Vapaa-ajankalastajien kannalta merkittävimmät muutokset koskevat kalojen vapauttamista sekä saaliiksi saatujen ja syöttinä käytettävien kalojen ja rapujen lopettamisesta. TEKSTI JA KUVAT JUHA OJAHARJU E läinsuojelulaki muuttui eläinten hyvinvointilaiksi. Tavoitteena on vapauttaa kala mahdollisimman hyväkuntoisena ja elinkelpoisena. Selkeitä kalan todennäköiseen menehtymiseen johtavia vaurioita olisivat esimerkiksi suuri verenvuoto tai kalan liikkumattomuus sitä kosketettaessa.” Joissakin tapauksissa kalastajan voi olla hyvin vaikeaa arvioida vahingoittumisen vakavuutta. Kalan verenvuoto voi tyrehtyä hyvinkin nopeasti, kun se lasketaan takaisin veteen. ELÄINTEN HYVINVOINTILAKI muuttui Ota nämä asiat huomioon avovesikalastuksessa 56 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Jos aiot vapauttaa kaloja, älä kalasta paljon happea tarvitsevia kaloja lämpimästä vedestä, esimerkiksi taimenta. PYKÄLÄT LÖYTYVÄT KALASTUSLAISTA Eläinsuojelulain kokonaisuudistus valmistui keväällä 2023, kun eduskunta hyväksyi esityksen uudeksi eläinten hyvinvointilaiksi. KALOJEN JA RAPUJEN LOPETUS Kokonaan uutena pykälänä kalastuslaissa § 58 a. Vaihtoehtoisesti kalaa voi myös tilapäisesti säilyttää sumpussa. Kerroimme lakimuutoksista ja sen vaikutuksista talvikalastukseen numerossa 6/2023. MYÖS verkolla saatu kala tulee lopettaa tai vapauttaa mahdollisimman nopeasti. Lain kalastusta koskevat määräykset kirjoitettiin kalastuslakiin ja ne löytyvät kalastuslain pykälistä 58 ja 58 a. Jos takaisin veteen laskettava kala on selvästi vahingoittunut, kala on lopetettava ennen kuin se lasketaan veteen.” Pykälä kertoo epäsuorasti sen, että kalan vapauttaminen on edelleen sallittua. Jos kala vapautettaessa jää liikkumattomana kellumaan vatsapuoli ylös. KALOJEN VAPAUTTAMINEN Kalastuslain pykälään 58 on lisätty uusi momentti, jossa lukee: ”Takaisin veteen laskettavaa kalaa on käsiteltävä mahdollisimman varoen. Kalan väsyttäminen rasittaa kalaa, joten anna kalan palautua hetki vedessä ennen sen käsittelyä, etenkin jos kyseessä on iso kala. Tarkemmat ohjeet kalan vapauttamiseen löydät vapaa-ajankalastaja.fi/ vastuullinen/kalan-vapauttaminen. Jo ennen kalastamaan lähtöä kannattaa miettiä valmiiksi, miten toimit kalaa vapauttaessasi, mitkä kalat vapautat ja mitä et. päin, voi olla varma, että se on kuolettavasti vahingoittunut. Ne on aina vapautettava. Se, milloin kala on selvästi vahingoittunut, kaipaa lisäselvitystä ja sitä löytyy lain perustelutekstistä: ”Jos takaisin veteen laskettava kala on selvästi niin vahingoittunut, että se tulee todennäköisesti menehtymään vapauttamisen jälkeen, tulisi kala lopettaa ennen takaisin veteen laskemista kalan tarpeettoman kärsimyksen vähentämiseksi. Ota myös olosuhteet ja eri kalalajien ominaisuudet huomioon. Se on kuitenkin tehtävä oikeaoppisesti ja parhaiden käytänteiden mukaisesti. Älä myöskään kalasta ahventa tai kuhaa liian syvältä, sillä paineen nopea vaihtuminen voi vahingoittaa niitä. Hanki tarvittavat välineet esim. TOIMI NÄIN VAPAUTUSTILANTEESSA Kaikki lähtee valmistautumisesta ja varustautumisesta. Kerrataanpa, mistä lakimuutoksessa on kyse ja paneudutaan siihen, miten erityisesti avovedessä kalastavan henkilön tulee toimia, jotta kalavesillä kaikki menee lain kirjaimen mukaan. Kala on tainnutettava, jos lopettamiseen käytetään menetelmää, . Irrota kala mahdollisimman nopeasti koukusta tai pyydyksestä, minimoi kalan ilma-altistusaika ja käsittele kalaa mahdollisimman vähän. pihdit, opettele vapautustekniikat ja toimi niiden mukaisesti. Tämän yhteydessä on muistettava, että uhanalaisen tai pyyntimittojen vastaisen kalan ottaminen ei ole sallittua, vaikka se olisikin vahingoittunut. Sen vapaa-ajankalastajan kannalta keskeisin sisältö on: ”Saaliiksi otettava tai syöttinä käytettävä kala on lopetettava mahdollisimman nopeasti ja kivuttomasti sen lopetukseen soveltuvalla menetelmällä ja tekniikalla. RASVAEVÄLLINEN taimen on vapautettava siellä, missä se on rauhoitettu. Lakimuutos koskee yhtä lailla myös kalastamista avovedessä, siksi on syytä tarkastella lakia ja sen kiemuroita myös avovesikalastajan näkökulmasta
?. Kalan vapauttaminen on sallittua. ?. Sumpun tai vastaavan laitteen käyttö on sallittua. Kuolettavasti vahingoittunutta kalaa ei saa vapauttaa elävänä. Tainnutusmenetelmän on oltava sellainen, että kalan tajuttomuus säilyy sen kuolemaan saakka. . INFO Keskeiset asiat tässä jutussa ?. Täkyonkijalle tai vaikkapa pitkäsiimakalastajalle tämä tarkoitta, että syöttinä käytettävän kalan tulee olla kuollut. Vaihtoehtona kalan lopettamiselle on sen säilyttäminen elävänä sumpussa tai muussa vastaavassa laitteessa tai tilassa. Lain perusteluissa mainitaan esimerkkeinä kova tuuli, merenkäynti tai muu vastaava ilmiö pyydysten kokemisen yhteydessä, joka edellyttää siirtymään suojaisemmalle vesialueelle ennen kalojen lopetusta. Ravut lopetetaan laskemalla ne kiehuvaan veteen. Kalaa tai rapua ei tarvitse saaliiksi ottamisen jälkeen välittömästi lopettaa, jos olosuhteet vaikeuttavat lopetusta, tai jos saalista säilytetään sumpussa taikka muussa vastaavassa kalojen tai rapujen säilyttämiseen soveltuvassa laitteessa tai tilassa.” TOIMI NÄIN KALAA TAI RAPUA LOPETTAESSA Kala tulee siis lopettaa mahdollisimman nopeasti. LAKI edellyttää käsittelemään takaisin veteen laskettavaa kalaa mahdollisimman varoen. Elävää täkykalaa ei saa käyttää. Uuden lain myötä myös elävän täkykalan käyttö on kiellettyä. Veden tulee pysyä kiehuvana koko sen ajan, kun rapuja lisätään veteen ja keitetään. ?. Ohjeet oikeaoppiseen vapauttamiseen löydät vapaa-ajankalastajien nettisivulta. Turvallisuus siis ennen kaikkea. Käytännössä tämä tarkoittaa, että saaliiksi otettava kala lopetetaan, kun se on saatu irti vaikkapa ongen koukusta tai verkosta. Rapuja ei siis tule lisätä kattilaan niin nopeasti tai niin paljon, että veden lämpötila laskee alle kiehumispisteen. Saaliiksi otettava kala tulee lopettaa nopeasti ja kivuttomasti. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 57. Elävän kalan laittaminen kalapussiin tai sen jättäminen elävänä kuivalle maalle on laissa kiellettyä. ?. Sumpun tulee lain perustelutekstin mukaan olla sellainen: ”jota pidetään vedessä tai jossa vesi vaihtuu, tai jossa on niin suuri vesimäärä, että se ei aiheuta kaloille hidasta tukehtumista.” Kalan lopettamista voi lykätä, jos olosuhteet vaikeuttavat lopetusta. joka ei johda välittömästi kalan kuolemaan. ?. Rapujen lopettamisessa niiden laskeminen kiehuvaan veteen on edelleen oikea toimintatapa. Me Vapaa-ajankalastajissa tulkitsemme tätä niin, että lopetusvelvollisuutta voidaan lykätä myös vapakalastuksessa, jos kala on saatu juuri kun ollaan esimerkiksi veneellä koskessa tai muussa vaarallisessa paikassa, kuten kovassa aallokossa
RAPU on rauhoitettu kaikilla vesialueilla 1.11.–21.7. TEKSTI JA KUVAT JUHA JORMANAINEN RAVUSTUS Maailman paras äyriäinen Kotimainen JOKIRAPU 58 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. klo 12. 1800-LUVUN lopulla rapurutto romahdutti Suomen jokirapukannat
. Syyskesän lämpö väreilee ilmassa. Kesämökkien verannoilla loistavat paperilyhdyt. Suomen suurruhtinaskunta astui maailmankartalle vuonna 1900, jolloin maailmalle vietiin viisitoista miljoonaa jokirapua. Jo 300-luvulla eaa. Aristoteles tunsi jokiravun. Lisäksi 18-69-vuotiaat tarvitsevat kalastonhoitomaksun. Uudet merrat eivät vaadi erikoistoimenpiteitä, mutta jos lainaat mertoja tai ostat käytettyjä, muista desinfioida ne. MERRAT desinfioituvat helpoimmin kuivaamalla kunnolla esimerkiksi saunassa. RAPUJEN SYÖNNILLÄ PITKÄT PERINTEET Ravuilla ja niiden syömisellä on pitkät perinteet. 2000-luvulla hinnat romahtivat ja keitettyjä hyvän kokoisia täplärapuja sai muutamalla eurolla kappale. Mutta katastrofi iski voimalla, kun 1800-luvun puolivälissä Amerikasta rantautunut rapurutto saapui Italian ja Venäjän kautta Suomeen vuonna 1893. 1980-LUVULLA täplärapu aloitti Suomen vesistöjen valloituksen. VEREN JA LIHAN HAJU VEDESSÄ SAA SAKSINIEKAT LIIKKEELLE ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 59. Sen käyttö on helppoa ja syötin voi laittaa joko koukkuun tai syöttikoteloon. Kansanperinteen mukaan ravunsyöttien ykkönen on kulkukissan liha. Seuraavassa vastauksia näihin kysymyksiin. Miten ja missä ravustaminen onnistuu, mitkä ovat parhaat ravunsyötit ja miten ravut valmistetaan oikein. Jokirapujen kannat romahtivat, mutta 1980-luvulla täpläravut aloittivat Suomen vesistöjen valloituksen. Parhaimmillaan Tegernseen luostarissa syötiin 31 200 rapua vuodessa! Mitä papit ja kardinaalit edellä, sitä kuninkaalliset perässä. Onneksi täplärapuja pääsee pyytämään helpommin. Sitä se on, nimittäin kotimainen jokirapu. Muista, ettei vesille ole asiaa ilman asianmukaisia lupia! Rapurosvo on tunnetuin ja ehkä kaikkein paras rapumerta. Jostakin kuulu haikeaa haitarinsoittoa. Rooman valtakunnassa ravut olivat orjien ruokaa, mutta keskiajalla munkit nauttivat ravuista paastopäivinä, joita saattoi olla kaksisataa vuodessa. Ensimmäinen virallinen dokumentti rapujen Pohjolan valloituksesta löytyy vuodelta 1504, kun kuningatar Kristiina tilasi rapuja illalliselleen. On aika nostaa malja maailman parhaille suomalaisille äyriäisille. Ravustus oli todella rahakasta hommaa, ja ahkera ravustaja pystyi ansaitsemaan muutamassa viikossa vuoden tienestit. Ikävä vain, että nykytietämyksen valossa täpläravut saattoivat levittää rapuruttoa. Mutta täpläravut ovat täplärapuja ja jokiravut niitä ”oikeita” rapuja. Se onnistuu helpoimmin, kun laitat merrat lämpimään saunaan niin pitkäksi aikaa, että ne kuivuvat kunnolla. Kyllähän täpläravutkin maistuvat, mutta eivät ne jokiravun rinnalle pääse, sorry. TÄPLÄRAVUN tunnistaa saksen tyvessä olevasta vaaleasta pilkusta. Eihän kesä ole kesä ilman rapuja ja kunnon rapujuhlia ystävien kesken. On rapujuhlien kulta-aika. Ainakin meikäläiselle. RAVUSTUSLUPA IHAN ENSIKSI Ravustaja tarvitsee ensiksi vesialueen osakaskunnan myöntämän ravustusluvan. Vedenomistajat ovat pitäneet visusti varsinkin jokirapujen pyytämisen yksinoikeutenaan. E lokuinen ilta. Täysikuu luo kultaista siltaansa tyynen järven pintaan. JOKIRAPU on se aito kotimainen rapu. Kulkukissat ovat metsästyslain mukaan lain. PIKKUKALA ON YLEISIN SYÖTTI Rapu on pääasiallisesti kasvissyöjä, mutta veren ja lihan haju vedessä saa saksiniekat liikkeelle
SYÖTIT mertoihin ja merrat rapujen olinpaikoille. PÄÄSEVÄTHÄN SAKSINIEKAT KOSTAMAAN ARKKIVIHOLLISELLEEN. Muistan, kun aikoinaan tuumailin, mikä olisi tehokas ja kestävä ravunsyötti. Näistä syöttikaloista näkee, että pikkuravut ovat käyneet merrassa iltapalalla. Toisista järvistä pyydystetyt kalat saattavat levittää rapuruttoa! Moni pitää särkeä parhaana syöttikalana, mutta muutkin pikkukalat kiinnostavat rapuja. PORSAANSYDÄN ON TEHOKAS JA KESTÄVÄ RAVUNSYÖTTI Kalasyöttien haittana on haju. Muista, että pyydystät syöttikalat samasta järvestä, missä aiot ravustaa. SYÖTTIKALAT on hyvä pyydystää samasta järvestä, jossa ravustaa. RAVUN perinnesyöttiä ei kannata mainostaa somessa. Silloin aikaa ei tuhraannu pikkukalojen pyynnissä. suojattomia, mutta perinnesyöttiä ei kannata mainostaa somessa. Tämä on mahdottoman mukavaa puuhailua aamutuimaan. Joten osta porsaansydämiä ennen rapukauden alkua valmiiksi pakkaseen. Pääseväthän saksiniekat kostamaan arkkiviholliselleen. Porsaansydämen etuna on myös se, että ravut joutuvat tekemään tosissaan . Se on kohtuuhintainen, lihas on sitkeää, rapuja hou. PORSAAN sydän on ravunsyöttien ykkönen, halpa, helppokäyttöinen ja tehokas. Hauen palaset vetävät rapuja mertaan magneetin tavoin. SÄRKI on mainio ravunsyötti. kuttelevaa verta löytyy ja säilyvyys lämpimässä vedessä on paljon kalasyöttiä parempi. Yleisin syötti lienee pikkukala, särki, sorva tai lahnanlisu. ” . Vanhan uskomuksen mukaan hauki ei sovi ravunsyötiksi, mutta uskomus on väärä. Lisäksi kalasyötit on vaihdettava kerran vuorokaudessa. Vuorokauden lämpimässä vedessä lionneet kalanpalat haisevat kammottavasti, eikä niiden käsittely ole mukavaa. Muutamien kokeilujen jälkeen se löytyi – porsaan sydän. 60 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kokemukseni mukaan porsaansydämen pala toimii lämpimässä vedessä kaksi vuorokautta ja kylmässä jopa neljä vuorokautta. MERRAT odottavat pääsyä töihin
Joskus keitettyjen rapujen joukossa on yksilöitä, joiden punaisessa kuoressa on mustia tahroja, ikään kuin likaa. Tarkista tarkkaan hankkimasi kruunutilli, äläkä koskaan laita liemeen vanhoja tillin kukintoja. Muista, että ravuilla on paljon vihollisia, kuten minkit ja hauet, joten saksiniekat tarvitsevat suojaa. RAVUT vaihtavat kuorensa muutaman kerran kesässä. Rapuliemen suolan määrästä kiistellään aivan turhaan, sillä ammattilaisten mielestä se on tasan 40 grammaa vesilitraa kohti, piste. Ne viihtyvät merroissa pidempään eivätkä ui karkuun kylliksi syötyään. Ravut ovat kyllä paikalla, mutta visusti piilossa. KALASYÖTIT on vaihdettava mertaan kerran vuorokaudessa. Se ei ole kovin miellyttävä näky ruokapöydässä. Ravut vaihtavat kuorensa muutaman kerran kesässä ja toimenpiteen jälkeen ne kyyhöttävät piilossa, kunnes uusi panssari on kovettunut. SUMPUTA rapuja useampi päivä pyynnin jälkeen ja tarjoa niille perunaa evääksi. Kivikkoiset hiekkarannat rapujen suosiossa Mistä ravut sitten löytyvät. SAALISRAVUT SUMPPUUN Saaliiksi saadut ravut säilytetään sopivassa ja riittävän suuressa sumpussa. Perinteisesti rapuja syötetään nokkosilla, mutta haittana niistä on, että rapujen suoli muuttuu mustaksi. SUOMESTA löytyvät rapulajit potretissa. Heitä menehtyneet tai henkitoreissaan olevat veltot ravut armotta roskiin. Ravut viihtyvät monenlaisissa vesistöissä, rannan tuntumassa, aina viiden metrin syvyyteen saakka. Ravustuspaikka VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 61. Kuva: Japo Jussila. Vasemmalla Amerikan serkku täplärapu, keskellä harvinainen kapeasaksirapu ja oikealla jokirapu. Tästä johtuu, että yllättäen hyvä rapupaikka on pidemmän aikaa kuin kuollut. Himalajan vuorisuola on 250 miljoonaa vuotta vanhaa puhdasta ja mineraalipitoista muinaisen alkumeren suolaa. Ehdottomasti parasta on, jos sumpun saa laitettua virtaavaan veteen. Ravun jaloissa ja vatsan alla saattaa olla mutaa tai syötin kappaleita, jotka eivät paranna keitoksen makua. Yksikin tumma siemen liemessä saa sen maistumaan salmiakkisen karvaalta. . Älä käytä milloinkaan Jozo-pöytäsuolan tai Pan-suolan tapaisia aineksia tähän tarkoitukseen – pieleen menee. töitä saadakseen syötävää. VARMISTA, ETTÄ KAIKKI RAVUT OVAT HENGISSÄ Varmista ennen rapujen valmistamista, että kaikki ravut ovat hengissä. Itse olen ruokkinut saksiniekkoja perunalla (mieluiten Siikliä), jolloin suoli on vaalea. Rapujen keittäminen tillillä maustetussa liemessä on puhtaasti pohjoismainen tapa. Itse sumputan rapuja vähintään viikon pyytämisen jälkeen. Huuhtele ravut kylmän juoksevan veden alla ja varmistu niiden hyvästä hygieniasta. Karkea merisuola tai Himalajan vuorisuola ovat erinomaisia vaihtoehtoja. Se ei haittaa, mutta on merkki siitä, että rapu olisi pian vaihtanut kuorensa. Kuolleena tai huonossa hapessa olleesta keitetystä ravusta saattaa saada hengenvaarallisen ruokamyrkytyksen. . Kivikkoiset ja louhikkoiset hiekkarannat sekä vedenalaisten liekopuiden ympäristöt ovat rapujen suosiossa. Näissä paikoissa ne pystyvät kaivamaan itselleen suojapaikan ja lymyilemään kivien alla. Voit käyttää myös perustilliä, mutta hajota tillipuntit tiskipöydällä ja varmistu, ettei seassa ole kuivuneita tai pahimmassa tapauksessa mädäntyneitä tillinoksia. Kruunutilli on perinteinen mauste ja sen pitää olla tuoretta, mehevää ja aromaattista
RAPU kuolee välittömästi, kun se tiputetaan kiehuvaan veteen. Rapujen valmistus herättää joka kesä keskustelua. Kiehuvassa vedessä rapu saattaa nytkähtää kerran, mutta sitten sen pyrstö käpertyy ja väri alkaa muuttua punaiseksi. Väite osoittaa esittäjiensä täydellisen tietämättömyyden ravun fysiologiasta. Kipu mielletään epämiellyttäväksi aistimukseksi, johon liittyy jonkinasteinen kudosvaurio. Selkärangattomilta eläimiltä kivun mittaaminen on käytännössä mahdotonta, eikä menetelmiä ole. Ganglioista lähtee kolme hermosäieparia lihaksistoon, raajoihin ja muihin elimiin. Lainaan kirjaani Suomalainen rapukirja (Metsäkustannus, 2015) ja asiantuntija Tero Ahvenharjun selvennystä asiaan. Värin muutos johtuu kuoren sinisten, vihreiden ja ruskeiden väriaineiden hajoamisesta keittäessä. Elintoimintojen kannalta välttämättömät proteiinit koaguloituvat eli hyytyvät peruuttamattomasti noin + 42 °C lämpötilassa. Pidä huolta siitä, että keität ravut väljässä vedessä, etkä pudota niitä liian montaa kerrallaan kiehuvaan veteen. Se koostuu kahdesta vatsapuolen hermorungosta ja siihen liittyvistä yhteen kasvaneista parillisista hermosolmuista (ganglioista), joita on yksi pari jokaista ruumiinjaoketta kohti. Lisäksi lämpöshokki tekee eläimen todennäköisesti tunnottomaksi. . Vastuullisuus Kärsiikö rapu keitettäessä. Ensimmäinen gangliopari muodostaa ravun aivot. Monet luonnonsuojelijat ovat sitä mieltä, että rapujen tappaminen kiehuvaan veteen pudottamalla on julmaa ja raakalaismaista. Käsittele keitettyjä rapuja vain puhtailla keittiövälineillä, ei koskaan sormin! RAPU selviytyy kuivalla maalla jopa viisi vuorokautta. Keskushermoston rakenteen takia ravun tainnuttaminen päähän iskemällä tai pään leikkaaminen ei estä impulssien kulkeutumista muualle ruumiiseen ja reagoimista siihen esimerkiksi saksia tai jalkoja liikuttamalla. 62 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. KUN ravut nousevat kellumaan liemen pintaan, ne ovat kypsiä. Ravulla on alkeellinen tikapuuhermosto, jota ei voi verrata selkärankaisten hermostoon. Kun rapu putoaa kiehuvaan veteen, se kuolee välittömästi, ja tämä on eettisin tapa lopettaa rapu. Paljon nestettä sisältävinä eläiminä rapujen alkeelliset aivot, jossa mahdollisen kivun aistimuksen olettaisi tapahtuvan, saavuttavat tämän lämpötilan silmänräpäyksessä. Siten lopputuloksena on herkullisia ja eettisesti valmistettuja rapuja, maailman parhaita äyriäisiä. Kivun aistiminen ja siihen reagointi sekä mahdollisesti kivun kautta oppiminen riippuvat siitä, mihin eläinryhmään yksilö kuuluu. Punaiset ja keltaiset väriaineet eivät hajoa, ja siksi rapu saa kauniin punaoranssin värinsä
. Kun tillin maku on vahva, polskauta ravut rajusti kiehuvaan liemeen. Kahdellekymmenelle ravulle riittää neljän litran kattila ja kolme litraa vettä. Mittatikun avulla näet heti, onko rapu otettava. Silloin kypsyminen loppuu välittömästi. Yksitoista senttiä on sopiva alamitta. Suolan lisäksi lisää keitokseen palasokeria, kolmeen litraan 3–4 palaa. Mutta kuuma vesi jäähtyy harmittavan hitaasti ja ravut jatkavat kypsymistään. Kerrataan vielä suolan määrä eli kolme litraa vettä x 40 grammaa suolaa = 120 grammaa suolaa (reilu desi). Kun kaikki ravut ovat kattilassa, anna lämmön olla täysillä ja vahdi kattilaa. JÄÄHDYTÄ NOPEASTI Nyt seuraa lopputuloksen kannalta tärkeä vaihe, rapujen nopea jäähdyttäminen keitLIEMEN sekaan laitetut pakastetut kylmäkallet jäähdyttävät rapuliemen nopeasti. Ravut kertovat itse, milloin ne ovat kypsiä, kun ne nousevat kattilan uumenista pintaan kellumaan. Laita liemen sekaan pakkasesta otettuja puhtaita kylmäkalleja ja liemi jäähtyy nopeammin. Lisäksi kattilassa kelluu lopuksi lukuisia irtosaksia. Lähes jokaisessa ravunkeitto-ohjeessa kerrotaan, että kun viimeinen rapu on kattilassa, veden pitää kiehua vielä kymmenen minuuttia. KYPSÄT RAVUT NOUSEVAT PINTAAN Keitä suolalla, sokeripaloilla ja tillillä maustettua vettä viitisen minuuttia. Tämä on täysin väärin! Hurjasti kiehuvassa liemessä ravunlihan makuaineet liukenevat keitinliemeen ja liha kuivuu. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 63. . Unohda siis sana keittäminen silloin, kun puhutaan rapujen kypsentämisestä. RAPUJEN ystävän aamupala, tai iltapala näyttää tältä. Tämän jälkeen kattilaa viilennetään kylmässä vedessä vesihauteessa. . toliemessään. Seuraavana päivänä kypsennät ravut toisessa liemessä ohjeen mukaan ja kun ne ovat valmiita, nostat ne reikäkauhalla kylmään liemeen. Valmis liemi siivilöidään, jäähdytetään ja laitetaan jääkaappiin yöksi viilenemään. VIILENNEET RAVUT JÄÄKAAPPIIN VUOROKAUDEKSI Laita viilenneet ravut kylmään, alle neljäasteiseen jääkaappiin ja anna rapujen viihtyä liemessä mielellään vuorokauden verran. RAVUT ON KEITETTÄVÄ VÄLJÄSSÄ VEDESSÄ Laita liedelle riittävän suuri kattila, sillä ravut on keitettävä väljässä vedessä. RAVUT saavat jäähtyä liemessään vuorokauden ajan. Kuvassa jokirapujen Mike Tyson. Tuloksena on täydellisesti kypsennettyjä rapuja, suosittelen. Kun vesi alkaa hiljalleen liikkua ja pyörteillä, vähennä lämpöä niin paljon, että veden lämpötila pysyy juuri ja juuri kiehumispisteen alapuolella. Kalan ja äyriäisten proteiinit koaguloituvat eli hyytyvät + 42 asteessa, ja ne ovat taatusti kypsiä, kun lihan sisälämpötila on + 50 astetta. Perinteisesti toiseen kattilaan laitetaan uutta tilliä ja ravut nostetaan sinne reikäkauhalla ja kuuma keitinliemi kaadetaan päälle. VAIKKA ravuilla ei ole alamittaa, pienet ravut on syytä laskea takaisin kasvamaan. RAVUN mädillä koristeltu rapuleipä on mielestäni maailman hienoin äyriäisruoka. Tehokkaampi tapa jäähdyttää ravut on keittää edellisenä päivänä kattilallinen tillilientä reseptin mukaan
Neljätoistasenttinen isomus pitää sisällään ravunlihaa kokonaiset kaksikymmentäkaksi grammaa. Lihan määrä riippuu myös ravun saksien koosta. Ravunlihaa kertyy reilu kolmesataa grammaa. Heimon jäsenet istuvat nuotion ympärillä, ja tietäjä jakaa oppia kertomusten muodossa. Entä tilliä sitten. Näillä ohjeilla saat täydellisen meheviä ja maistuvia rapuja. Ja sen jälkeen jäähdytetään mahdollisimman nopeasti. Kaksitoistasenttinen rapu tarjoaa jo mojovat viisitoista grammaa herkullista ravunlihaa. Ne ovat olleet orjien ruokaa ja yhtä lailla ylimystön herkkua. Yksikään vieras ei ole vuosikymmenten aikana lähtenyt kotiinsa nälkäisenä. Täpläravulla saattaa olla todella mahtavat sakset. Ne ovat saattaneet liittyä suomalaisiin muullakin tavalla, palataanpa ajassa taaksepäin useampi tuhat vuotta. Takaan, että lopputulos peittoaa vanhat keitto-ohjeet mennen tullen. Jano on kyllä saattanut vaivata seuraavana aamuna… . Paahtoleivän, voin ja tillin lisäksi muuta ei tarvita. Tärkeintä on, ettei rapuja keitetä raivoisasti porisevassa liemessä, vaan ne kypsennetään juuri kiehumispisteen alla olevassa riittävän suolaisessa tilliliemessä. Siinä on jo syömistä. 64 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Minun rapuillallisillani eturuoaksi nautitaan kuusi yli 13-senttistä tyttörapua, pääruoaksi kuusi yli 14-senttistä täplärapua ja jälkiruoaksi kuusi yli 12-senttistä jokirapua. Yhdeksänsenttisestä ravusta lihaa löytyy vaivaiset 4–5 grammaa, joten ne on syytä jättää myyjän sumppuun. Pään kyllä saa ja varsin helposti, jos ottaa napanterin jokaiselle sakselle. Homman nimi on, että hieman alle kymppisenttisiä rapuja saa todella halvalla, mutta niiden syöminen on yhtä nyhräystä. YLI kaksikymmensenttinen jokirapu on todellinen jättiläinen. Ja herkullista syötävää riittää! . Mutta laittoiko tietäjä veteen suolaa. NELJÄTOISTASENTTISESSÄ ravussa on kunnolla syötävää. PÄÄRUOKAA JA JÄLKIRUOKAA EI RAPUJEN LISÄKSI TARVITA Monissa ruokalehdissä suositellaan rapuillallisen päätteeksi pääruokaa ja jälkiruokaakin. Katsomo hiljenee, ja pian tietäjä nostaa kauhalla ravun, joka on muuttunut punaiseksi. Älä milloinkaan maista keitinlientä sormellasi, sillä sormissa on aina bakteereja, jotka voivat aiheuttaa keitoksen pilaantumisen! Jos haluat maistaa keitinlientä, käytä aina puhdasta lusikkaa. Ehdottomasti! RAVUT kypsennetään juuri kiehumispisteen alla olevassa suolaisessa tilliliemessä. Kolmetoistasenttinen rapu on komean näköinen ja lihaa löytyy jo yhdeksäntoista grammaa. Kymmensenttisestä ravusta lihaa irtoaa jo seitsemän grammaa, mutta se on mielestäni liian vähän. Tietäjä näyttää rapua kaikille ja lopuksi hän syö sen. YKSITOISTA senttiä on hyvä pitää ravun ehdottomana alamittana. Tietäjä on kukistanut paholaisen fyysisesti ja todistanut oman ylivaltansa heimolaisille. Miksi ihmeessä. Todennäköisesti. Ihmiset kohahtavat, osa peittää kasvonsa, onhan punainen paholaisen väri. Niitä kun nauttii tusinan, niin vatsa on varmasti täynnä. Yksitoistasenttisestä ravusta lihaa saa yksitoista grammaa, ja pidän tätä ehdottomana alamittana. Paitsi sopivia juomia, joista perinteinen oluen ja snapsin yhdistelmä on mielestäni paras. Lihan määrä Olen kuullut monta kertaa väitteen, ettei rapuja syömällä saa vatsaansa täyteen. TÄRKEÄ OSA IHMISKUNNAN JA SUOMALAISTA HISTORIAA Ravuilla on ollut oma tärkeä asemansa ihmiskunnan historiassa. Paljonko ravussa on syötävää. Lopuksi hän ottaa tuohivasusta elävän ravun, ja pudottaa sen pataan, jossa kiehuu vettä. Rapujen parantavaan voimaan on uskottu, ravut ovat tuoneet suuret tulot maalaisväestölle ja ovat nykyäänkin tärkeä osa suomalaista ruokakulttuuria
Tämän ansiosta seura on saanut niin uusia jäseniä kuin uusia toimijoitakin. Hän muun muassa organisoi SVK:n viehekierrätyshankkeessa vieheiden kunnostuksen ja niiden jakamisen edelleen nuorille kalastuksen harrastajille Hämeen Vapaa-ajankalastajapiirin alueella. Jälkimmäisiä hän on ollut suunnittelemassa ja toteuttamassa myös SVK:n aikuistoimikunnan jäsenenä. VUODEN Vapaa-ajankalastaja sai kiertopalkintona hienon taitelija Sakke Yrjölän maalaaman taulun seinälleen vuodeksi sekä pienemmän palkinnon muistoksi. Valinta julkistettiin SVK:n kevätkokouksessa Tampereella. Tällaisia ovat olleet esimerkiksi naisille ja tytöille suunnattu Mimmit Kalastaa -hanke sekä aikuispilotit. Jo lapsesta asti kalastanut ja pitkään seuratoiminnassa mukana ollut Keinänen painottaa, ettei kaikesta toimimisesta vapaa-ajan kalastuksen hyväksi kuulu vaatia rahaa. POSITIIVISESTI HÄMMENTYNYT VALINNASTAAN Ilkka Keinänen, joka on Hämeen Vapaa-ajankalastajapiirin hallituksen jäsen, ILKKA Keinänen oli tunnustuksen luovutuksen aikaan siikaongella ja saalista löytyi. Hämeen piirin puheenjohtaja Jouko Lepistö otti Olli Saarelta tunnustuksen vastaan Ilkka Keinäsen puolesta. Valintaperusteluissa nostettiin esiin myös se, että Keinänen on tarttunut innokkaasti toimeen SVK:n uusien toimintamuotojen ja hankkeiden edistämiseksi. ”Olen ollut ns. Kuva: Ilkka Keinäsen arkisto. ”Pyyteettömyys on ehkä turhan juhlava sana tässä yhteydessä, mutta talkootyön merkitystä haluan erityisesti korostaa seurojen toiminnan pyörittämisessä”, hän sanoo. joka paikan höylä, mutta hyvin myös ajan hengessä mukana, ja vienyt eteenpäin SVK:n uusia hankkeita kuten Mimmit Kalastaa -tapahtumia ja aikuispilotteja. on toiminnallaan lisännyt vapaa-ajankalastuksen vetovoimaa VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 65. kertoo olleensa positiivisesti hämmentynyt valinnastaan Vuoden Vapaa-ajankalastajaksi. Se varmaan osaltaan vaikutti valintaani”, hän itse arvioi. Kestävän kalastuksen edistämisessä ja kalastusharrastuksen vetovoimaisuuden lisäämisessä Keinäsen panos on myös ollut merkittävä. Hän on myös yksi nuoriille ja lapsille suunnatun kalastusseura Fisuun Hämeenlinnan puuhamiehistä ja perustajista. TEKSTI ISMO MALIN Vuoden Vapaa-ajankalastaja ILKKA KEINÄNEN S uomen Vapaa-ajankalastajat ry (SVK) on valinnut Vuoden Vapaa-ajankalastajaksi 2024 Ilkka Keinäsen Hämeenlinnasta. ”Vapaa-ajankalastajien piiritreffit ovat tästä toimiva esimerkki, sillä ne ovat hyvä ja suhteellisen uusi keino saada tieto kulkemaan järjestö-, piirija seuratasojen välillä”, hän sanoo. Sitä perusteltiin muun muassa Keinäsen järjestön tunnettuutta ja kalastuksen vetovoimaa lisänneellä pitkäkestoisella toiminnalla. ”Viime vuosina onkin aiempaa paremmin tiedostettu, ettei toimintamme ole pelkkää kalastusta, vaan myös vaikkapa järjestötoimintaa, johon on nyt entistä paremmat edellytykset mainittujen koulutusten ansiosta”, hän toteaa. Kuva: Johanna Antila. ILMAISET KOULUTUKSET ASKEL PAREMPAAN Valintansa lisäksi Keinänen antaa SVK:lle kiitosta siitä, että kentän ääntä on ruvettu aiempaa paremmin kuuntelemaan ja ottamaan huomioon. Samoin järjestöja somekoulutukset, joita SVK ilmaiseksi jäsenilleen tarjoaa, ovat olleet Keinäsen mielestä askel parempaan suuntaan. Järjestötoimintaa Keinänen taas vienyt eteenpäin esimerkiksi olemalla mukana oman seuransa Hämeenlinnan Urheilukalastajien toiminnan uudistamisessa muuttamalla sen toimintatapoja, tehostamalla yhteistyökumppanuuksien hankintaa sekä viestintää
66 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Vavan varressa TEKSTI ISMO MALIN KUVAT KRISTIINA PONSIMON ARKISTO ”Missä se hauki nyt sitten on?” -lauseesta tuli legendaarinen Suomen MasterChef-kokkiohjelman viime vuonna voittanut Kristiina Ponsimo viihtyy virvelin varressa ja nauttii keväisin siian onginnasta – sekä kalaruokien kokkaamisesta
”Särjestä esimerkiksi saa loihdittua herkkuja. Isäni on kalastanut ehkä enemmän, mutta voin ylpeänä äidistäni sanoa, että hän on saanut perheen isoimman hauen, joka painoi lähemmäs kymmenen kiloa.” . Opiskeluaikojen hienoisen hiipumisen jälkeen kiinnostus kalastamiseen syttyi uudestaan aviomiehen innostamana. Hän panosti kilpailussa erityisesti kalaruokiin, jotka ovat hänen suosikkejaan myös kotikeittiössä. Nykyään Kristiina hakee kevätfiilistä pohjaongella kalastaen siikaa, joka on hänen mielestään superherkullinen kala. Nyt ruuhkavuosien jälkeen toivonkin, että aikaa kalastukseen löytyisi entistä enemmän.” Kalastus on Kristiinalle edelleen perheen yhteinen harrastus, sillä hänen 10ja 8-vuotiaat tyttärensä ovat myös mielellään mukana kalareissuilla. ITSE PYYDETTYÄ HAUKEA, AHVENTA JA SIIKAA Kristiinan kalastusharrastuksen pääpaino on lapsuusaikojen matoja täkyongesta vaihtunut virvelöintiin. Pysyin rauhallisena ja sain erinomaiset annokset valmiiksi, vaikka vähän kiire tulikin”, hän muistelee. Kalastamiseen oli myös hyvät mahdollisuudet, sillä Kristiinan perheellä oli mökki Uudenkaupungin saaristossa, ja Uudenkaupungin kalavedethän tunnetaan erityisesti hauistaan. Jälkiruokaa valmistaessani keksin uuden annoksen ja päädyin taimeneen, koska halusin kokata suomalaista kalaa ja nieriää olin jo tehnyt aiemmin. Seuraavaksi hän haluaisi ehdottomasti kokeilla myös perhokalastusta. ”Haluan aina tehdä myös visuaalisesti kaunista ruokaa, enkä pelkästään keskittyä makuun, vaikka se onkin aina tärkein. ”Esikoisemme sai kuuden vanhana pienen lasten virvelin, joka nyt on ollut pikkusiskon käytössä. AHVEN on Kristiina Ponsimolle tuttu saaliskala. ”Vieläkin kuulen siitä usein ja moni tekee minulle kysymyksen Oletko jo löytänyt sen hauen?” ”Varastossa oli piikkimakrilli, nieriä ja taimen. V iime vuoden MasterChef Suomi -kokkiohjelman voitti turkulainen Ruskolla Maunun koululla työskentelevä kuvataiteen opettaja Kristiina Ponsimo. Kristiina ratkaisi kilpailun voiton liemessä haudutetuilla taimenrullilla, vaikka suunnitelmissa oli alun perin käyttää haukea raaka-aineena. Itse hän on siirtynyt aikuisten umpikelavirveliin.” . Suomalaisten kalankasvattajien liiketoimintaa on kyllä myös hienoa tukea.” ”Jokija täpläravut ovat aina myös superherkullisia ja rapujuhlat vuoden kohokohta. Kristiina kertoo kalastaneensa pienestä pitäen ja on varma, että onkivapa löytyi hänen käteensä jo heti, kun hän osasi kävellä. MASTERCHEF KALASTUS EDELLEEN KOKO PERHEEN YHTEINEN HARRASTUS Kristiina kalasti lapsena vanhempiensa kanssa ja vielä teininäkin innokkaasti. Äyriäiset ovat kalan ohella lempiruokaani ja VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 67. Kuhapaikkojakin olisi mukava löytää, mutta niistä ei valitettavasti kalastajien keskuudessa hiiskuta.” KOTIMAINEN KALA ON EETTINEN VALINTA Vaikka suomalainen kala on Kristiinalla etusijalla, hän ei väheksy muidenkaan vesien kaloja ja äyriäisiä. Silloin häneltä pääsi suusta legendaariseksi muotoutunut lausahdus Missä se hauki nyt sitten on. ”Isäni ja äitini ovat myös olleet aina innokkaita kalastajia ja muutenkin kalastusharrastus kulkee suvussa, sillä kummatkin isoisäni kalastivat ja isoäidit loihtivat heidän saaliistaan herkullisia ruokia”, hän kertoo. Lisäksi kala on usein ostettuna niin kallista, että sen käyttöön kilpailussa houkutteli myös se, että sitä saattoi hakea ruokavarastosta hintoja miettimättä. ”Molemmat tytöt tulevat aina seuraamaan, kun perkaan kalaa, ja hauki on heistä kaikkein mielenkiitoisin kala. Erityisen mielellään hän kokkaa itse pyydettyä kotimaista luonnonkalaa. Silakoita he perkaavat jo itse ja nyt kesällä on tarkoitus harjoitella ahvenella, sillä puukko pysyy kummankin kädessä loistavasti”, Kristiina mainitsee. ”Hauki on myös mahtava kala, ja eniten syömme nimenomaan itsekalastettua haukea tai ahventa, ja keväisin siikaa.” Kristiina korostaa, ettei muitakaan kaloja heitetä pois, jos niitä sattuu tulemaan. ”Aloitinkin virvelillä heittämisen myös todella pienenä. Luovuudesta on aina myös apua, kun suunnittelee ruoka-annoksia ja -komponentteja”, hän sanoo. ”Meillä on mieheni isältä peritty mökki Nauvon saaristossa ja siellä yhdessä kalastamme lasten kanssa. KUVATAIDE vaikuttaa Kristiinan ruoanlaittoon. Kuva: Kristiina Ponsimo ja MTV3. ”Kuitenkin eettisesti ajatellen, suosin aina suomalaista ja vielä mieluiten luonnon kalaa. ”Missä se hauki nyt sitten on?” MasterChef-kilpailussa Kristiina loisti kala-annoksillaan, eikä ihme, sillä kala, äyriäiset ja mäti ovat hänen lempiraaka-aineitaan keittiössä. Sitä ei kuitenkaan sillä kertaa varastossa ollutkaan
”Oikein perattuna ja kylmäketjusta huolehdittuna se on äärimmäisen herkullista!” Hauen saa piikittömäksi y-ruodon poistamalla. Myös someen on tulossa juttuja. ”Mielestäni ihan kaikki ihmiset kuitenkin sopivat tämän luonnonläheisen harrastuksen pariin. KRISTIINA Ponsimo juhli viime vuonna Suomen MasterChef-ohjelman voittoa. Kannattaa siis laittaa seurantaan!” EI TODELLAKAAN ROSKAKALA Hauki ei Kristiinan mielestä ole roskakala, vaikka moni niin vieläkin ajattelee. Olin lapsena ja nuorena innokas partiolainen yli vuosikymmenen ja tyttäreni jatkavat tätä harrastusta, jossa luonto ja erätaidot ovat keskeisessä roolissa. Lisäksi hän on aloit68 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kuva: Kristiina Ponsimo ja MTV3. Leikkaa appelsiinit ja fenkolit. Tuoreet sinisimpukat ovat myös monipuolinen sekä mahtava raaka-aine, ja niitä saa kivasti Suomesta ympäri vuoden, vaikka tulevatkin Atlantin puolelta”, Kristiina jatkaa. Mökkeilyn ja kalastuksen lisäksi perheemme sienestää paljon ja australianlabtanut muiden töiden ohella sisällöntuottajana ja toimittajana Kalaruoka.fi-sivustolla, joka tarjoaa kuluttajille kalaruokatietoa, reseptiikkaa ja muita ajankohtaisia sisältöjä ilmaiseksi. KRISTIINA Ponsimon mielestä hauki on oikein käsiteltynä herkullista. . ”Se ei ole vaikeaa ja esimerkiksi Youtubesta löytyy ohjevideoita. Kristiina Ponsimon Sitrusfenkolisilli kesäiseen herkutteluun 4 sillifilettä, perkaa itse 2 silliä tai valmiita fileitä 4 kpl 1 dl vettä 1 dl sokeria 1 dl väkiviinaetikkaa 20 kokonaista mustapippuria 2 sitruunan mehu 2 appelsiinia 1 fenkoli Liota sillifileitä kylmässä vedessä muutama tunti. Tarjoa uusien perunoiden sekä salaatin kanssa. Valmista liemi, kiehauta, jäähdytä ja lisää sitruunamehu. niitä tilaan aina matkoilla, kun kaikki on tuoretta. RESEPTI Vavan varressa radoodlen pentumme Neilikka koulutetaan sienija tryffelikoiraksi.” VOITON MYÖTÄ UUSIA KUVIOITA Kristiina kertoo, että MasterChef-voiton myötä Muote Oy:n (muote.fi) kautta, jossa hän on osakkaana, on tullut kokkauskeikkaa leipätyön oheen. Lado purkkiin kaikki ainesosat. ”Saan voimaa luonnossa liikkumisesta, enkä voisi kuvitella asuvani paikassa, jossa ei olisi metsää tai vesistöä. Hauki on loistavaa paistettuna ja siitä saa herkullisia kvenellejä, pullia, rullia ja vaikka mitä ihanaa. . Se sisältää luonnonrauhaa, perheen kanssa yhdessä oloa ja tuo herkullista ruokaa pöytään, mikä olisi sen parempaa”, hän korostaa ja kertoo olevansa luontoihminen täysin rinnoin. ”Samaan aikaan kanssani päätoimittajana aloitti Suomalainen menestysresepti -formaatista tuttu Roy Norro, jonka kanssa uudistamme yhdessä sivustoa. Saaristolaisleipä tai ruisnapit ovat myös oiva vaihtoehto. Itselleni kylmäsavustettu hauki on ollut nyt viimeinen toimialavalloitus ja se on loistavaa ihan sellaisenaan tai moussessa”, Kristiina kehuu. KALASTUS SOPII KAIKILLE SUKUPUOLESTA RIIPPUMATTA Kristiinan mielestä moni edelleen kokee, että kalastus on perinteisesti poikien ja miesten harrastus
Älä anna siian kärventyä kuivaksi, vaan käännä kalan toinen puoli kypsennettäväksi viimeistään, kun sitruunaviipaleet kuivuvat ja ne alkavat mustua. Poista kidukset ja selkärangan päällä oleva munuaisveri. Siian päälle ladotut sitruunaviipaleet suojaavat kalan nahkaa ja sen sisäpinnalle tihkuvaa rasvaa liialta hiiltymiseltä ja palamiselta paremmin kuin kalan päälle sivelty ruokaöljykerros, joka syttyisi kuuman hiilloksen yläpuolella korkeassa lämpötilassa tuleen. Lisää tilli ja sitruunaviipaleet myös päällimmäiselle kyljelle ja sulje halsteri tiukasti siten, että sitruunaviipaleet eivät putoa pois kypsennyksen aikana. . Lado siian toisen kyljen päälle tillisilppua sekä tasainen kerros sitruunaviipaleita. SITRUUNAVIIPALEET sekä suojaavat että maustavat siikaa. Ripottele tasainen kerros hienoa suolaa sekä pippuria siian ruumiinonteloon sekä ulkopinnalle kummallekin kyljelle. Tarjoa halstrattu sitruunasiika suoraan halsterilta sormiruokana tai irrota se halsterista ja laita se tarjolle esimerkiksi uusien keitettyjen perunoiden tai tuoreiden vihannesten kanssa. Kypsennä siikaa grillissä tai nuotiolla hehkuvien hiilien päällä niin kauan, kunnes sitruunaviipaleet ja niiden ulkopuolella näkyvä siiannahka kypsyvät tummanpuhuviksi. HALSTERI on kätevä laskea kypsymään grilliritilän päälle. Ja tässähän on joka tapauksessa valmiina hyvä siianvalmistusohje seuraavan vuoden siianongintakautta varten. Viillota siian kyljet molemmin puolin. lahna, säynävä tai toutain). Toki siian asemesta voi käyttää myös muita kalalajeja, kuten haukea, kuhaa tai kookkaita särkikaloja (mm. Käännä siika halsterille varovasti siten, että sitruunaviipaleet pysyvät kalan ja halsterin välissä. KALAHERKUT TE K S TI K AR I N YB ER G K U V A T JA AN AN VE TI K K O H AL S TR AT TU SI T RU U NA S IIK A Halsteri helpottaa kalan valmistusta grillissä tai nuotiolla SIIASTA sitruunaista näppiruokaa 1 noin kiloinen siika 2-3 tl hienoa merisuolaa ohuita sitruunaviipaleita tuoretta tilliä rouhittua pippuria (sitruuna-, mustatai roseepippuria) Suomusta ja avaa siika. Laita siian sisälle pari tillinoksaa sekä muutama sitruunaviipale. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 69. . . . SIIKA maustuu tasaisemmin, kun viillotat sen kyljet. Kuivaa kala esimerkiksi talouspaperilla. S iianonginta-aika alkaa olla tältä keväältä jo ohi, mutta vapaa-ajankalastajalla on mahdollisuus saada alkavan kesäkalastussesongin aikana siikoja saaliiksi pitkin vuotta vapakalastusvälineillä, pilkkimällä tai verkolla. Valmistusmenetelmän ajatuksena on kypsentää kokonainen avattu ja suomustettu siika nopeasti ja hyvin kuuman hiilloksen päällä. TUORE halsterisiika maistuu näppiruokana suoraan halsterista
Neidenin palveluista Neidenissä ei ole kauppoja, lähimmät ovat Suomen Näätämössä, jossa voi myös tankata ajoneuvon. heinäkuuta. Hyvällä onnella niissä saa suomenkielisen opastuksen. Pikkukosken ja Pitkäkosken maisemat ovat upeat. TÄMÄ parin kilon atlantinlohi nappasi perhoon viime kesänä Neidenin sillan alapuolen koskesta eli Perhoalueelta. Nuorien kalastajien on syytä kalastaa pelastusliiveissä, sillä rannat ovat paikoitellen syvät. Ivalon ja Inari kk:n kautta on helppo ajella Sevettijärventietä Näätämöön. Sain viime kesänä neljä lohta ja yhden vapautin. Yritys vuokraa veneitä kalastajille ja suorittaa kalastusvälineiden pakollisen desinfioinnin. Kalastussääntö säilyy viime kesältä muuten ennallaan, mutta ns. Olen käynyt siellä jo 40 vuotta. Onkin sanottu, että Neideniä ei olisi ilman lohestusta. Täällä etelän kiire ja työasiat unohtuvat. Kuntakeskus Kirkkoniemeen on noin 50 kilometriä. Sillan alapuolen Perhoalue on vain perinteisillä perhovälineillä kalastaville. Kala tuo jokivarteen runsaasti vapaa-ajankalastajia ja heitä tulee yleensä eniten Suomesta. Lähellä pikitietä on useita koskia, suvantoja ja virtoja, joissa voi rannalta kalastaen napata kalojen kuningas, merilohi. Hätätilanteessa apua saa Norjassa numerosta 113 (ambulanssi). Palvelut 70 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Ivaloon terveyskeskukseen on Neidenistä 190 km, Kirkkoniemen sairaalaan noin 50 km. Sieltä on vain reilu kymmenen kilometriä Neidenin keskustan sillalle ja kuululle Kolttakönkäälle. Kyläläiset alkavat kalastaa käpälä-heittoverkolla Kolttakönkään montulla tulvaveden laskettua. LUONTO ON TÄÄLLÄ LÄHELLÄ KALASTAJAA Luonto on täällä lähellä kalastajaa ja matkailijaa. Visaja pankkikortti käyvät maksuvälineenä. Jokivarressa koski soittaa omaa musiikkiaan ja moni viihtyy siellä, vaikka ei kalastaisikaan. Jos pikitien lähellä olevat kosket eivät kiinnosta, kalastaja voi kävellä ylävirran koskille tai vuokrata veneen ja soutaa sinne. Näätämöjoki virtaa meillä kaukana pikitiestä. Infoa Neidenistä ja Neidenelvasta on myös sivulla hannu.nettihotelli.org sekä facessa Neidenelvens Fiskefellesskap sekä Hannu Kostilainen. Norjassa joki virtaa aluksi erämaassa, alempana Neidenin kylän läpi. Joen kalastussääntö löytyy sivulta neiden. Neidenissä lohestus on tärkeä kesän ajan elinkeino paikallisille. K-kaupassa on Matkahuollon palvelupiste ja Ivalon Apteekin lääkekaappi. NEIDENELVALLA saa väsytellä suuria kaloja Täällä lohet voivat olla yli kymppikiloisia. c&r-kalastuksessa kalastajakohtaista saalismäärää on rajoitettu. Yritys palvelee myös suomen kielellä. Nostokoukkua ei saa käyttää, joten kotoa on hyvä ottaa mukaan isokitainen ja pitkävartinen haavi. LOHTA, MERITAIMENTA, HARJUSTA JA ISOA SIIKAA Neidenelvalla kesä 2023 oli kyttyrälohen kesä. Joen kalastusta hallinnoi kalastusseura Neidenelvens Fiskefellesskap. Sen tulipaikka on myös matkailijoiden käytössä, tosin omat polttopuut tulee ottaa mukaan. Nuorisolle sopii rannalta kalastamiseen hyvin koskien niskat, suvannot ja virrat. Näätämön Rakennuspuussa toimii myös autokorjaamo. Neidenin keskustassa on kolttasaamen museo ja paikallinen kirkko on auki kesällä turisteille. Kuluva kesä on atlantinlohen kesä, sillä ”kyttyrää” nousee jokiin massoittain onneksi vain joka toinen kesä. Keskustan Kroa-baari on ollut vaihtelevasti auki kesäisin. Rajankäynti jakoi aikoinaan Näätämön kylän viivoittimella kahtia, puolet siitä jäi kuulumaan Suomeen ja puolet eli Neidenin kylä jäi uuden rajan taa Norjalle. Moni kalastaja kävelee täältä lähelle Suomen rajaa, jossa majoittuu telttaan. TEKSTIT JA KUVAT HANNU KOSTILAINEN N äätämöjoen Norjan puolen jokiosalle Neidenelvalle pääsee helposti koko perhe kalaan. Lisäksi minulta karkasi tosi iso lohi, kun haavin hakija ei ehtinyt hätiin”, lappeenrantalainen Kari Sihvonen kertoo. ”Neidenelva on hyvä kalapaikka. Pikkukoskelta Pitkäkoskelle pääsee myös jokivarren polkua pitkin. no ja siihen kannattaa tutustua jo kotona. Mukaan kannattaa ottaa tilin avainlukulista. Perinteinen Laksefestival-lohikisa kalastetaan 6. Täällä kalat nappaavat uistimiin, lippoihin ja vaappuihin sekä perinteisiin perhoihin. Niitä myyvät Neiden Fjellstue og Fiskekamp ja Näätämön kaupat. Paikallisia palveluita tarjoaa Neiden Fjellstue og Fiskekamp, joka tarjoaa majoitusta, kotiruokaa, camping-alueen ja suomalaisen saunan. Neidenissä tulee toimeen paljolti suomen kielellä. Lähellä Neidenin siltaa voi lähteä kävelemään ulkoilureitille. Siksi kaikkien kalastusvälineiden täytyy olla ainakin meidän haukiluokkaa
Eväkeräystä hoitaa kalastusseura Nuortin Elinkautiset. Rantapolkuja kannattaa käyttää. Joki virtaa aluksi kolmen sivujoen voimin kohti rajaa. Mukaan varalle kannattaa ottaa lämmintä vaatetta ja nokialaiset jalkaan. Sieltä löytyy myös hankalia mätteikköjä ja tiheitä rantapuskia. Hyviä vieheitä ovat 7-12 gramman lipat ja uistimet sekä vaaput. Niitä kannattaa välttää. Tulevan kesän tilanteesta en tiedä”, Nyström toteaa. NUORTILLA VIIHTYY Jokivartta on paikoitellen myös nuoren väen helppoa kävellä. Siellä pelaavat kaikki pohjoisen perhot. Komea on joki. Sarjoina ovat alle 15-vuotiaat ja yleinen sarja. Viime vuosina kanoottimatkailu on lisääntynyt täällä voimakkaasti. HARRIKISA KUTSUU Perinteinen Nuortin harrikisa kalastetaan 1.6.-10.9. Nuortilla jäät yleensä sulavat paikoilleen, eikä siellä ole tulvia. Siksi joki ei välttämättä näy kävellessä kulkijan silmiin. Vieheet Viehevinkkejä Nuortille suositellaan usein pieniä vieheitä, ei mitään 28 gramman uistimia. Tulppiosta kannattaa kysellä vuokralle kanoottia sekä sen kuljetuspalvelua. Keräyksen lisäksi seura laittaa päärakennus Tiskon kesänäyttelyyn seuran Facebook-sivun valokuvakisan antia. Se kulkee molemmin puolin Nuorttia, mutta polku oikoo Tulppion puolella reilusti joen mutkia. Kylmä koillistuuli viilentää Nuortin jokivarren ilman nopeasti varsinkin kesän alussa ja elokuussa. Tulppion alapuolella sivujoet Sotajoki, Yli-Nuortti ja Tulppionjoki yhtyvät komeaksi pohjoisen virraksi. Kärekeojalta lähtevää Nuortin retkeilyreittiä on helppo kävellä joen alajuoksulle. Se nosti aika reilusti tämän kesän lupien hintoja. Jokea pidetään vaikeana kalastaa. Nälkäisille ravintola tarjoaa kotiruokaa ja vuokralla on mökkejä sekä paikkoja asuntovaunuille ja -autoille. ”Viime kesäkuun alussa joessa oli jo kesävesi ja hyvä kalastaa. Nuortti on ollut jo vuosikymmeniä yksi Suomen harvoista joista, johon ei ole rakennettu voimalaa eikä siihen rajajokena istuteta kalaa. Nuorttijokeen eli Nuorttiin nousi vielä viime sotien jälkeen aito Jäämeren merilohi, kunnes Ylä-Tuuloman voimalan kalaportaiden pysäytys lopetti kalojen kuninkaan nousun kotijokeensa. Nuortti laskee Nuortijärveen (Nuorttijärveen) ja sitä kautta lopulta Tuulomajokea pitkin Jäämereen. Kalaluvat ostaa kätevimmin eräluvat.fi -sivuston kautta. Vapaa-ajan Kalastaja -lehti lahjoittaa nuorten sarjaan lehden ensi vuoden vuosikerran. Ruokavirasto haluaa lohiloistutkimuksiinsa harjusten eviä ja toivoo apua kalastajilta. Vieheeseen napannut villi pohjoisen kala on täällä kova vastus pienelle ja isommalle kalastajalle. Joen asukit ovat arkoja, joten pienellä ja mahdollisimman kevyellä vieheellä saa kalan nappaamaan. Sieltä löytyvät myös joen kalastussääntö ja muut määräykset. Metsähallitus hallinnoi Nuorttia. Näin ollen vapaa-ajankalastajien aidon villejä saaliskaloja ovat nykyisin harjus, taimen ja siika. Harrikisa käynnissä I tärajan tuntumassa virtaavan Savukosken Nuorttijoen vapaa-ajankalastus alkaa jälleen kesäkuun alussa. Tulppion Majat lahjoittaa majoitusta ja oman keittiön makoisia pitsoja. Kalastuksen voi aloittaa jo Tulppiossa kävelemällä muutaman kymmenen metriä rantaan. Hankaluutena on saada menopeli alajuoksulta takaisin tien varteen. Nuortti on tullut tutuksi useiden kesien ajalta Petri Nyströmille. Tulppion Majojen järjestämään kisaan ovat palkintoja lahjoittaneet Metsähallitus, Kuusamon Uistin Oy, perhonsitoja Petri Nyström, Urheilu-Sivakka, Perhokalastus-lehti ja toimittaja Hannu Kostilainen. NUORTTIJOEN kalastuskausi on alkamassa VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 71. Perhokalastajille Nuortti on toivejoki. Sitä se on varsinkin ensikertalaiselle. Autolla pääsee alemmas jokea muun muassa Kärekeojan ja Ylemmän Hirvashaudan P-paikoille. Nuortin hyönteislajien runsauteen vaikuttaa Jäämeren läheisyys ja joella on ihan oma hyönteismaailmansa. Tulppiosta voi kysellä ottiperhojen malleja. Kuuluisin Nuortin perho on Simo Lumpeen juuri täällä kehittämä Nalle Puh, upea kansallisperhomme. NUORTTIJOEN rannat ovat paikoitellen hyvät kävellä. Viivyin Tulppiossa puolitoista kuukautta ja kertaakaan ei ollut tulvaa, ehkä enemmän puutetta oli vedestä. ja sen säännöt löytyvät Tulppion päärakennuksen, Tiskon aulasta ja sivulta hannu.nettihotelli.org. Molemmin puolin jokea on polkuja. Jos alueella sataa putkeen päiväkausia, se nostaa reilusti veden pintaa ja hankaloittaa kalastusta. Suomen puolelta Jäämerelle Nuorttijoki saa alkunsa kaukaa Kemijoen takaa Sotatuntureiden alueelta
HELPOIMMILLAAN koukunvarrelle voi kiinnittää houkutteeksi värikkään letkunpätkän. LIPPALAATIKON uudet kuteet VIEHEET TEKSTI JA KUVAT PERTTI KANERVA Lippojen höyhentupsut saavat kalat iskemään entistä raivokkaammin kiinni, onhan niissä se jokin. JO 1800-luvulla vieheisiin lisättiin värikkäitä lisäelementtejä. 72 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Seuraavassa esitellään nippu erilaisia koukkuhöystöjä ja koukunvaihtoideoita, joista ainakin osa on helppoja toteuttaa ja höyhentupsun voi sitoa jopa suoraan valmiiseen lippauistimeen
Kolmen-neljän millin sähköjohtojen kuorissa on myös muun muassa punaisia kuoria. Materiaali on hieman paksuhkoa, mutta kyllä sen saa pujotettua ainakin pienimpiin koukkuihin. VILLATUPSUJA Villalangoista voi sitoa/solmia helposti edelleen 1800-luvun kuvien kaltaisia villatupsuja, joiden tekeminen onnistuu ohuella metallitai ompelulangallakin esimerkiksi lukkopihtien tai viilapenkin leuoissa auttavasti. Hyvällä uistimella on kaksi onnistunutta tärppiä. KAJAANILAISEN Timo Kärkkäisen Renfors-kokoelmissa on mm. useita lippoja, joissa on värikkäitä sulkia, villalankaa ja huopaa houkuttimena. . Myös 3–4 millin kutistemuovisukka on näppärä pujottaa koukulle ja sytkärillä kutistaa istumaan koukunvarrelle. Toinen tärppi on kalastajalle tärkeä, kun kala ottaa valittuun uistimeen. Kolmihaarainen koukku ei ole mitenkään miellyttävä sidottava ja aina joku koukkupiikki tuppaa hankaloittamaan työtä. Esimerkiksi 1800-luvun lopulla runsaasti maamme kalastajille muun muassa vieheitä valmistaneen kajaanilaisen tehtailija Herman Renforsin monessa uistimessa on käytetty punaista villalankaa ja huopaa sekä värikkäitä sulkia lisähoukuttimena. LETKUNPÄTKIÄ Uistinkoukkuja on tuunattu pitkään houkuttelevammiksi, eikä se ole edes vaikeaa. Helpoimmillaan koukunvarrelle voi pujottaa palan värikästä putkea/letkua. Ensimmäinen tärppi on, kun kalastaja valitsee ja ostaa kaupan hyllystä uistimen ja toinen on kalan ottaessa valittuun vieheeseen. Lankatupsujen näpertely onnistuu perhopenkissä huomattavasti paremmin, kun koukku pysyy paikoillaan ja molemmat kädet ovat vapaina välttelemään koukunkärkiä villatupsujen kiinnityksessä. KAUPALLISET höyhenkoukut eivät välttämättä ole kestäviä. VILLATUPSU on haukilippaan varma valinta. U istinteollisuus valmistaa ja kehittää yhä hienompia uistimia, jotta ne myisivät entistäkin paremmin. Monissa kaupan vieheidenkin koukuissa on usein punainen letkunpätkä. 1800-luvun klassiset lohiperhot ovat kuin koruja värikkäine höyhenineen ja sulkineen. Se sopii kaikkiin irrotettaviin uistinkoukkuihin. VASEMMALLA silikoniletkun paloja houkuttimina, keskellä yksi sähköjohdon kuori ja oikealla mallina kutistesukka. Ainakin väreillä uskotaan olevan suuri merkitys, kuten punaisella pyrstötupsulla. Ensimmäinen tärppi on välinevalmistajien ja kauppiaiden kannalta tärkeä, ja siksi uistimet tehdään silmiä hivelevän kauniiksi ja värikkäiksi. Se, miksi kala ottaa tai miksi toinen viehe on parempi kuin toinen, on ikuisuuskysymys. Erivärisiä silikoniletkuja myydään ainakin putkiperhotarvikkeina laajasti, mutta vastaavia letkuja löytyy muualtakin. . HÖYHENJA VILLAKOUKKUJA JO 1800-LUVULLA Vieheisiin on kautta aikain lisätty värikkäitä houkutuselementtejä. Ja kyllä sen ajan uistimiinkin on osattu lisätä väriä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 73
Purkaantuneen höyhenkoukun voi korjata eli sitoa siihen perhopenkissä uudet höyhenet. VASEMMALLA pari piippurassista kierrettyä koukkua, oikealla ohuempaa ja paksumpaa chenilleä sidottuna perhonsidontalangalla koukulle. Tämän jälkeen valitaan neljäs höyhen, josta kierretään häkilä koukunsilmän taakse, päätetään sidos ja lakataan varmistukseksi. Piippurassit ovat tuttuja askarteluliikkeiden materiaaleja ja niitä on tarjolla laaja väriskaala, myös metallinhohtokimaltein. Piippurassi 74 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Hyvin tuo silti kaloille kelpaa, vaikka kestävyys ei ole paras mahdollinen. KOUKKUUN voi sitoa myös 1800-luvun mallin mukaisen kultakierteisen villatupsun, joka on isoon haukilippaan varma valinta. Se onnistuu, vaikka itse uistin olisi kiinni koukussa. HÖYHENET voivat toimia myös ruohosuojana. Ne tosin tulee sitoa kunnon sidontalangalla, jotta niistä saa näyttäviä ja samalla chenillerunkoon saa lisättyä muutakin materiaalia, kuten höyhenhäkilän. Jokaiseen kolmeen haaraan kiinnitetään yksi höyhenlatva noin koukunkärjen paikkeille. HÖYHENKOUKUN KORJAAMINEN Nuorena poikasena lippauistimet olivat parhaita ahvenkuvia. Rungon voi kiertää kimallechenilleistä tai . Höyhenkoukkuinen Abun Reflex oli ykkösketjun syömähammas, johon uskalsivat iskeä hanakasti myös pienimmät raitapaidat. Kuva sivustolta sportantiques.co.uk. Jos piippurassin metalliydin kammoksuttaa, niin perhotarvikkeena on laaja valikoima erilaisia chenillelankoja, ohuita ja paksuja, myös loisteliaan kimalteisia. Höyhenetön lippa jäi vähälle käytölle, kun vielä tuolloin en osannut korjata höyhenkoukkuja. ENGLANTILAISEN Allcockin vuoden 1885 luettelossa on runsas valikoima punatupsuisia vieheitä, myös yksi Kajana-uistin höyhenillä ja huovalla höystettynä. Ja voi sitä harmitusta, jos kalat repivät koukkuhöyhenet pois. . Käytännössä koko uistin kiinnitetään koukusta perhopenkkiin. Höyhenkoukun voi sitoa pyrstötupsulla ja lisätä koukulle vaikkapa kiiltävän rungon. Höyhenkoukut ovat usein massatuotantoa, eivätkä ne välttämättä kestä kovin pitkään. HÖYHENVIRITYKSIÄ Abun höyhenkoukut ovat olleet tuttuja vuosikymmenet, mutta monissa lipoissa on myös monenlaisia käytäntöjä. Sidonnassa käytettävää lankaa kierretään koukunvarren etuosalle. Hyvistä materiaaleista tarLAKALLA voi varmistaa höyhenlisäkkeen pysyvyyden. Piippurassia kiertämään Myös viiden millin piippurassia voi kiertää ainakin hieman isomman koukun varrelle ja katkaista sivuleikkureilla ylimääräiset pois. . Ilman höyhentupsua purenta laimeni eli höyhentupsu paransi selvästi ottia. Piippurassien kieputuksenkaan ei pitäisi olla ylivoimaisen vaikea toimenpide. kasti valiten koukusta saa jopa paremman kuin kaupasta ostetuissa on. . ABU Reflexin höyhenkoukku, jonka työjälki on vain välttävää tasoa
Ja pehmeä häkilä elää paremmin ja tuuheahäkiläinen koukku sopii paremmin ruohikkoon ehkäistessään koukun tarttumista kasvillisuuteen. . . kaninkarvaa sekä muutama kimalle. Meppsillä on monia oivia keksintöjä lisäämässä vaihtoehtoja kalojen houkuttelemiseksi. Se on vähän sama kuin paksu villatupsu, mutta eloisampi. Karvoja käytetään meillä varsin vähän koukkulisukkeena, vaikka niitäkin on etenkin Amerikan mantereella ollut todella pitkään. Ovathan ns. Napakasti sidottu paksu karvatollo jokaiseen koukunhaaraan muutaman kimalteen kera antaa hyvän säväyksen. Pitkähkö höyhenkoukku ui kuin kumikala lipan perässä. Nykypäivän materiaalit UV-liimoineen antavat loputtomasti mahdollisuuksia. . kumikalat eli lippauistimet, joiden perässä on muovikala, olleet pitkään jo viime vuosituhannelta käytössä ja hyväksi koettu. RIKKOUTUNEEN höyhenkoukun voi korjata kaupasta ostettua selvästi paremmaksi. Usein tarvitaan vain ideoita ja joku malli, niin siitäkös innostunut kalastaja sitoo omat salaiset ottikoukut uistimiinsa. Ja jos sopivia höyheniä on, voi yksiväristen lisäksi tehdä myös kirjavia. Niitä voi katsella netistä ja kopioida sekä jalostaa omaan käyttöön. Siitä tulee helposti mieleen koskikalastajien supersuositut tinseliperhot. KIMALLE JA KARVAKOUKUT Aivan kuten höyhenkoukkuja, karvoilla ja erilaisilla kuiduilla sekä kimalteilla voi höystää viehekoukkuja. erilaisista runkokuiduista jne. Monia koukkuvirityksiä on toki maailmalla, etenkin lipoistaan kuululla Meppsillä, mutta meillä ne ovat vielä melko harvinaisia. UUSIA TUULIA Uistimen koukkuihin voi lisätä normaalia pidempiä lisukkeita. Ne lisäävät houkuttavuutta itse ostotilanteessa ja kalastaja usein myös kalastaa tarkemmin miellyttäväksi kokemallaan kuvalla – ja saa kenties paremmin kaloja. Kumikalan tapaisia lisäosia on helppo tehdä. Hyvänä esimerkkinä on pitkä kimalletupsu, joka on varmasti näkyvä ja kelpaa siinä missä kumikalakin. KOUKKUIHIN voi lisätä pyrstötupsun, vaihtaa runkovärejä jne. Kuvan koukkukorjauksessa on käytetty värjättyjä pehmeitä kanan höyheniä. Ja sama onnistuu toki höyhenilläkin eli samaan tapaan paksut tollot marabouta. Yksi helppo ”kumikalajäljitelmä” on sitoa kolme pientä kukon satulahöyhentä kolmihaarakoukun haaroihin muutaman kimalteen kera. pelkkiä kimalteita, 2. Yhä useammin kaupan vieheisiin lisätään kimalteita ja erilaisia kuituja. . Oikealla on pintaperhohäkilä, joka voi toimia myös ruohosuojana. KARVOJEN käyttö koukkulisukkeena on vähän käytetty keino Suomessa. Mikä estää sitomasta vaikka kalajäljitelmiä lippauistimen taakse. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 75. Näitä koukkujen koristuksia voi tuunata helposti itsekin. Kaikki ovat tyytyväisiä. Kimallekoukut ovat tuttua tavaraa, kuten kuitu-kimalteisetkin koukut, mutta nykyään markkinoilla on fluoresoivien lisäksi UV-käsiteltyjä sekä fosforikuituja yms. KOUKKUUN voi lisätä myös pidempiä houkutuksia, ylinnä kolme satulahöyhentä kimalteineen on kuin punainen kumikala, keskellä pitkä tinselikoukku ja alla monissa Euroopan perhokohteissa kielletty silikonimato. Vielä kun eteen kiertää höyhenhäkilän, niin se on erityisesti lippauistimissa kuin piste iin päälle. VASEMMALTA 1. erottuvuutta lisääviä materiaaleja. pehmeää kuitua ja kimalteita ja 4. KIMALTEET houkuttavat, ainakin kalastajia. kimalteita ja höyhenlatvoja, 3
TYLSÄT koukut on hyvä teroittaa. Myös koskikalastajille lippa + perho antaa lisämahdollisuuksia. Pikalukko antaa hurjasti lisämahdollisuuksia käyttää hyvin monenlaisia vieheitä. Lipparungon lenkki on pujotettu koukunsilmään ja se suljetaan kiinni pihdeillä vääntäen. Koukunsilmän katkaisu ei ole mitenkään suositeltava ainakaan isommille kaloille, mutta sillä voi pelastaa tilanteen, kun ottilipan koukku on vaurioitunut kelvottomaksi KOUKUNLENKKI on katkaistu sivuleikkureilla runkolangan tyveltä ja väännetty pihdeillä auki. Jos koukku on ruostunut, katkennut tai muuten vaurioitunut, se tulisi vaihtaa. Jos ne eivät kelpaa, niin kenties perinteinen Muddler Minnow tai Red Tag voisi aukaista kalojen suut. Ylhäältä ahvenjäljitelmä, kimalteinen salakka, Muddler Minnow, Red Tag ja pari pientä jigiä. Idea on vähän sama kuin spinnerbaiteissa, lippa vain on edessä ja ”karva/ kimallekoukku” takana. Pikalukko tarjoaa vaihtomahdollisuuden Haukiperhojen takana käytetään usein pikalukollista sirppipyrstöä, jonka väriä tai kokoa voi vaihtaa näppärästi lukon myötä. Lipan perään voi lisätä koukun tilalle pikalukon, joka antaa mahdollisuuden vaihdella koukkuja tai vaikka käyttää perhoja lipan takana. Tämän jälkeen lipan runkolankalenkkiin pujotetaan uistinrengas, johon koukun vaihto jatkossa on helpompaa. Lipan takana voi kokeilla, kelpaisiko ahvenvai salakkajäljitelmä. Jos vieherenkaita ei ole, koukunsilmän langan voi katkaista runkolangan laidasta ja vääntää silmää sen verran auki, että koukunsilmän saa pujotettu lipan runkolankalenkkiin. KOUKUT VAIHTOON Jos kalat vain tärppivät, eivätkä pysy kiinni, usein syynä ovat tylsät tai jopa katkenneet koukut. Jos ei sekään, niin voihan sitä kokeilla vaikkapa pientä kalajigiä lipan takana. Perhoja on helppo vaihtaa tilanteen mukaan, vaikkapa yksihaaraiseen väkäsettömään koukkuun kalapaikan sääntöjen niin vaatiessa. Koukkuja tulisikin teroittaa välillä, jos ne ovat tylsiä. PIKALUKOLLINEN lippa tarjoaa vaihtomahdollisuuden. Pikalukko 76 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Samaa pikalukkoideaa voi käyttää myös uistimissa. KIERTEENPOISTAJALLA varustettu pikalukko on kiinnitetty uistinrenkaalla lipan taakse. Koukun terävyyttä voi kokeilla kynteen, jos koukunkärki luistaa, eikä tarraa heti kiinni, koukku on tylsä. Monet lippakoukut ovat kiinteästi runkolangassa kiinni, jolloin niiden vaihtaminen vaatii, että koukunsilmä katkaistaan esimerkiksi sivuleikkureilla. Isoihin haukiperhoihin saa ”heittopainon” isosta lipasta, joka samalla toimii pyörivänä houkuttimena. Tämän jälkeen koukunsilmä väännetään takaisin ja työn voi varmistaa vielä liimatipalla. LIPPA/PERHO-YHDISTELMÄ antaa myös koskikalastajalle lisämahdollisuuksia
TENO TENON lohikannat edelleen syvässä aallonpohjassa kalastuskiellosta huolimatta Tenojoen lohikannat olivat vuonna 2023 jo viidettä vuotta peräkkäin syvässä aallonpohjassa. Alamitta Urpo Uppoperho syntyi vanhan kalastuslain aikaan. Näin ollen lohenkalastuskiellon jatkuminen vuonna 2023 osoittautui biologisesti perustelluksi. Heikoimmassa tilassa olevien Tenon latvajokien, kuten Karasja Inarijoen, kutukannat ovat kuitenkin viime vuosina hieman vahvistuneet. Lohen kutukantojen arvioitiin vuonna 2023 jääneen lähes kaikkialla vesistössä pienemmiksi kuin asetetut kutukantatavoitteet. Nykyisellään järvitaimen on rauhoitettu 64 leveysasteen eteläpuolella ja pohjoispuolella alamitta on 60 senttiä. Edellisistä poiketen eväleikatun alamitta on 50 senttiä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 77. Urpo on kajaanilaisen perhokalastajan ja kalapaikkaoppaiden kirjoittajan Simo Yli-Lonttisen luomus. ”Vaikuttaa edelleen siltä, että lohen meriselviytymisen ongelmat jatkuvat ja aiempaa harvempi lohi palaa syönnösvaellukseltaan Tenoon”, toteaa tutkija Panu Orell Luonnonvarakeskuksesta (Luke). Tämä johtunee niihin aiemmin kohdistuneen erittäin voimakkaan kalastuksen poistumisesta lohenkalastuskiellon ansiosta. Mutta nyt kaikki muuttuu ja pääset mukaan Urpon seikkailuihin. Tenon vesistön lohikannoissa ei vuonna 2023 ollut kalastettavaa ylijäämää eli enemmän lohia kuin kutukantatavoitteen täyttymiseen tarvittaisiin. Yhden merivuoden pikkulohia nousi Tenoon edellisten vuosien tapaan niukasti, mikä ennakoi heikkoa isompien lohien nousua kesällä 2024. Urpo on ihan ihmeperho 1980-luvulta! Se on ollut horroksessa Kajaaninjoen töyräällä jo vuosikymmeniä. Mereltä jokeen palaava lohimäärä jäi vähäiseksi, mikä näkyi niin Tenon pääuoman kuin sivujokienkin seurannoissa. URPO UPPOPERHO TIESITKÖ TÄMÄN Urpo Uppoperho on lehtemme uusvanha sarjakuva. Tenojoen vesistön eri osista kerätyt monipuoliset seurantatiedot vahvistivat lohikantojen syvän aallonpohjan jatkumisen myös vuonna 2023 lohenkalastuskiellosta huolimatta. Kolmatta vuotta jatkuneesta lohenkalastuskiellosta huolimatta vesistön eri osille asetut kutukantatavoitteet eivät täyttyneet. Silloin järvitaimenen alamitta oli 30 senttiä. Vuonna 1993 alamitta nostettiin 40 senttiin. Kalastuslain uudistuksen yhteydessä vuonna 1983 alamittaa nostettiin 35 senttiin
Vapaa-ajankalastajien ja Katri Helenan yhdessä järjestämään perhonsidontakilpailuun tuli määräaikaan helmikuun loppuun mennessä noin viisikymmentä toinen toistaan hienompaa ehdokasta. ERITTÄIN HYVIN SIDOTTUJA JA MIELLYTTIVÄT SILMÄÄ Katri Helena ihasteli kilpailuperhojen kovaa tasoa, sillä ne olivat kautta linjan erittäin hyvin sidottuja ja miellyttivät myös silmää. Sen suunnittelija ja sitoja on Vesa Silván Vaasasta. KATRI Helenan manageripuoliso Tommi Liimatainen auttoi artistia kisaan saapuneiden kuorien avaamisessa. Voittajaperhon lisäksi Katri Helena valitsi kaksi muuta palkittavaa perhoa, joista toiseksi sijoittui raumalaisen Timi Ylikipparin Sini-turkoosi putkiperho, joka sai artistilta itseltään lempinimen Linnanjuhlat. KATRI Helena ja voittoperho. . A voin perhonsidontakilpailu Perho Katri Helenalle oli kovatasoinen ja voittajaperhoksi ehdolla olleiden sidosten joukosta Katri Helena valitsi peurankarvapäisen Taivaansini Marabou Muddler -perhon. Lisäksi erikoismaininnan saivat Kati Hakamaan suunnittelema pintaperho Paatsamasinisiipi ja vain 13-vuotiaan Petteri Heikkilän käsialaa oleva Pietun Pupa. . Kilpailussa haettiin tunteella kalastavalle artistille perhoa, jonka tuli olla kalastukseen sopiva ottiperho. Kolmanneksi nostin perhon, jota luonnehtisin ihanan väriseksi hapsinkakkiaiseksi”, Katri Helena perusteli iloisena valintojaan. Hän lupasi uittavansa niitä jokaista jokirannassa, kun on saanut ne omaan perhorasiaansa. Hänen mieltään askarrutti hieman myös se, että tällaisissa kilpailuissa isot ja näyttävät perhot voivat saada liikaa huomiota pienempien ja ulkoisesti vaatimattomampien sidosten kustannuksella. 78 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Toiseksi sijoittuneessa perhossa miellytti sen siniturkoosi väri. ”Valinta oli erittäin vaikea ja oikeastaan oli väärin valita joku toista paremmaksi. TEKSTI ISMO MALIN Katri Helenan ja Suomen Vapaa-ajankalastajien perhonsidontakilpailu oli kovatasoinen KUVAT JAANA VETIKKO Perhokalastava artisti valitsi voittajaksi Taivaansini Marabou Muddler -perhon. Katri Helena valitsi kaikki perhot tietämättä sitojien tietoja. Kolmanneksi hän nosti sidoksen nimeltä Katri Helena Cascade, josta vastasi Antti Hillberg Saarenkylästä. Lopulta voittajaperhon valinta perustui sen taidokkaaseen sidontaan peurankarvapään tyylikästä muotoilua myöden
Erikoismaininnan saaneille lähti Ruodon 50 euron arvoinen lahjakortti. Lisäksi voittajaperhon tekijällä on mahdollisuus päästä kaupalliseen yhteistyöhön niin Katri Helenan kuin perhojen jälleenmyyjienkin kanssa. Lisäksi kaikille osallistuneille lähetettiin muistoksi puinen KH-avaimenperä. Taivaansini Marabou Muddler 3. 1. Linnanjuhlat VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 79. . . ”Jälkimmäiset voivat kuitenkin olla vähintään yhtä paljon sidontataitoa vaativia toteuttaa kuin suuremmatkin perhot”, Katri Helena pohti. Ruoto ja Hype Productions Oy lahjoittivat palkinnot sidontakilpailuun. Palkitut Palkinnot ja arvonnat Kilpailun kolme parasta palkittiin kalastustarvikeliike Ruodon lahjakorteilla, joiden arvo on 300, 150 ja 100 euroa. Viiden Katri Helena -tuotepaketin arvonnassa Onnetar suosi Riku Aroa Vanhalinnasta, Toni Pastoa Alavudelta, Mervi Pakisjärveä Turtolasta, Otto Koistista Espoosta ja Leena Blickiä Jyväskylästä. KATI Hakamaan sitoma, erikoismaininnan saanut Paatsamasinisiipi oli kaunis kuin koru. Sen jälkeen niiden on tarkoitus päätyä Katri Helenan omaan perhorasiaan ja kalastuskäyttöön. Kaikkien osallistuneiden kesken arvottiin kolme Ruodon 50 euron arvoista lahjakorttia, jotka menivät Tino Kapaselle Niinisalosta, Juhani Enroosille Jämsästä ja Tommi Närhelle Vantaalta. Vapaa-ajankalastajat laittaa kilpailuperhoja yleisön nähtäväksi jossain sopivassa tapahtumassa myöhemmin tänä vuonna. Katri Helena Cascade 2. KILPAILUPERHOT YLEISÖN NÄHTÄVILLE Perhonsuunnittelukilpailu oli osa Katri Helenan ja Suomen Vapaa-ajankalastajien viime vuoden lopulla aloittamaa kalastuksellista yhteistyötä. PETTERI Heikkilän Pietun Pupa sai myös erikoismaininnan
Kun lukee säännöt kerran läpi ennen kilpailua, niin ongelmia tuskin tulee. Kilpailuja on neljää eri päätyyppiä: jokikisoja, lampikisoja rannalta, järvikisoja veneestä ja kelluntarengaskisoja järvillä. Hänen tehtävänään on mitata ja kirjata saadut kalat heti kilpailijakorttiin, ilmoittaa kalastusajan alku ja loppu, sekä luonnollises?. Nykyään jokikilpailut ovat usein sekakalakilpailuja, mikä laajentaa käytettävien tekniikoiden valikoimaa ja tekee kalastuksesta monipuolisempaa. PÄÄPIIRTEITTÄIN SAMA KAAVA Kilpailut noudattavat pääpiirteittäin aina samaa kaavaa. Yksi valvottava asia on, että kilpailija pysyy oman poolinsa sisällä. Yleensä viimeisenä arvotaan kilpailijakortit, jotka määrittävät, missä ja milloin kukin kilpailija kalastaa päivän aikana. Tämän jälkeen on alkupuhuttelu, jossa käydään läpi kilpailuun liittyviä asioita ja mahdollisesti kerrataan joitakin sääntöjä. Aikaisemmin kilpailuissa oli myös ulkopuolisia valvojia, kun taas nykyään kilpailijat valvovat käytännössä aina toisiaan. Epäselvissä tapauksissa voi kysyä naapurilta neuvoa tai kirjata tapahtunut kilpailijakorttiin, jolloin kilpailun jury ratkaisee asian. Rannalta kalastettaessa vyötäröllä näkyvä siimakori on kätevä. Taustalla näkyy myös vapojen kantoteline, jonka avulla useampaa vapaa on helppo kuljettaa mukana. TE K S T I JA K U V A T KAI KA LL IO perhonurkka PERHOKALASTUSKISAT Suomessa Kirjolohen kalastamisesta sekakalakilpailuihin Tässä artikkelissa käydään läpi erilaisia perhokalastuskilpailuja, joita Suomessa on. Lampikisoissa edetään usein taistelupareittain Lampikisoissa ranta on myös jaettu pooleihin, joita kierretään päivän aikana, ja kahlaaminen on harvoin sallittua. Kisakalana on nykyään oikeastaan aina kirjolohi. Usein näissä kisoissa toimitaan taistelupareittain, eli koko päivä vuorotellaan saman henkilön kanssa kalastuksen ja valvonnan välillä. Lampikisoissa yleensä kisajärjestäjä valvoo aikaa ja ilmoittaa jaksojen aloitukset ja lopetukset. Aina kalastaja ei itse täysin tiedosta sijaintiaan, minkä vuoksi on valvojan tehtävä ilmoittaa välittömästi mahdollisesta rajan ylityksestä. Itse näen tämän kehityssuunnan ainoastaan positiivisena. ti valvoa, että kilpailija noudattaa sääntöjä. Päivän alussa on ilmoittautuminen, jolla varmistetaan, että kaikki kilpailijat ovat paikalla. LAMPIKISASSA kalastuksen alun odottelua. Muita silmällä pidettäviä asioita ovat perhojen väli ja perhon laillisuus. VALVOJANA OLEMINEN EI OLE MONIMUTKAISTA Valvojan homma ei ole monimutkaista. K un aloitin kilpailemisen, kilpailut olivat pääsääntöisesti kirjolohen kalastusta joesta tai järvestä. Tämäkin on hyvä muutos, koska nyt kilpailujen järjestäminen on helpompaa ja samalla mahdollistetaan muilta oppiminen. Kilpailumuodot ovat vuosien saatossa kehittyneet positiiviseen suuntaan. Lampikisat 80 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Eli kilpailijat vuorotellen valvovat muita ja vuorollaan kalastavat itse
Joskus kilpailumaksu sisältää lounaan, muulloin tarvitaan omat eväät. Jokikisoissa vaihto valvonnan ja kalastuksen välillä tapahtuu joko “lennossa”, tai sitten siihen on varattu pieni hetki väliin. Tällaisissa tapauksissa ensimmäinen valvoja usein laittaa omia kalastusvälineitään valmiiksi samalla, kun hän valvoo toista kisailijaa. Ainoa poikkeus taitaa olla turpakisa, jossa vain turvat kelpaavat. TARKKAA kalastusta matalalla vedellä. Itse kisa alkaa arvonnan jälkeen ja se koostuu jaksoista, jotka ovat tavallaan osakilpailuja varsinaisen kisan sisällä. Kutakin poolia kalastaa yksi kilpailija kerrallaan. JOKIKILPAILU ON YLEISIN TYYPPI Yleisin kilpailutyyppi on jokikilpailu, jossa kilpailualue on jaettu merkeillä pooleihin. Jos vaihto tapahtuu “lennossa”, vaihtuvat kalastajan ja valvojan roolit muutaman minuutin sisällä. . Kun uusi valvoja on valmis, hän kysyy, onko seuraava kalastaja valmis, ja aloittaa sen jälkeen ajanoton seuraavalle kalastajalle. Kilpailijakorttiin merkitään myös saadut kalat. Ylimpänä ylävirrassa oleva pooli on numero yksi ja seuraava alavirrassa oleva pooli on numero kaksi ja niin edespäin, kunnes tulee viimeinen pooli. Käytännössä kyse on kellon kaivamisesta esiin ajanottoa varten. Ensimmäisen kisailijan kalastuksen loputtua kalastaja tulee rantaan ja laittautuu valmiiksi valvomista varten. ?. perhonurkka VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 81. Jokikisoissa hyvin usein kisakaloiksi kelpaavat nykyään kaikki kalat etukäteen määritetyillä alamitoilla. Kisajärjestäjä tuo paikalle mittakaukalot kaloille ja yleensä myös kynät, mutta oma kynä kannattaa olla aina mukana varmuuden vuoksi. JOSKUS kaloja pitää etsiä erikoisemmistakin paikoista
Se on kankainen veteen heitettävä lakana tai suppilo, joka hidastaa veneen ajelehtimista tuulessa. Poolilta toiselle siirtymiseen on aina varattu aikaa. Kisassa käytettävä tapa ilmoitetaan aamulla alkupuhuttelussa. Lisäksi pitkävartinen haavi on hyvä olla. KELLUNTARENGASTREENISSÄ on tuuli vienyt voiton kalastajan räpylöistä. Tässä tehdään lumisateessa lähtöä järvijaksolle. Nykyään kellukisat käydään lähes aina taistelupareittain, ja toinen heistä pitää kelluntarenkaassa mittakaukaloa. Tyhjäkin kortti on palautettava, ettei tuloksista ole epävarmuutta. Joskus sitä on enemmän ja joskus vähemmän, mutta kelloa kannattaa pitää silmällä, koska joskus voi tulla kiire. Taisteluparin jäsenet kalastavat – ainakin teoriassa – lähellä toisiaan, jolloin toinen mittaa toisen kalat. Sääntöjen mukaan ensin toinen on kapteeni, joka määrittää missä kalastetaan. Lähes poikkeuksetta Suomen kilpailuissa olen keskustellut läpi jakson venekaverin kanssa siitä, missä milloinkin kalastetaan. Istumapaikat ja samalla soutaja sovitaan yhdessä ennen veneeseen astumista. Tärkeintä kilpailussa menestymisen kannalta on pärjätä mahdollisimman monella jaksolla, mieluiten jokaisella niistä. Epävarmoissa tapauksissa voi vaikka kisajärjestäjälle kertoa etukäteen, ettei ole laahusankkuria, niin hän voi hyvinkin auttaa sellaisen lainaamisessa. Tämän jälkeen tulokset julkistetaan ja menestyjiä onnitellaan. Tätä kirjoittaessa on jo tämän kevään kisapaikat arvottu ja useisiin kisoihin on vielä vapaita paikkoja. Kelluntarengaskisat . Ne eivät ole kovin yleisiä, mutta usein kivoja ja mielenkiintoisia kilpailuja. Kisapaikkojen arvontatulokset löytyvät SVK:n nettisivuilta Sääntöjä on ja niitä pitää noudattaa ja valvoa, mutta ne ovat kuitenkin aika yksinkertaisia ja loogisia, joten niitä ei tarvitse pelätä eikä jännittää. Jotta kalastus onnistuisi, laahusankkuri on mielestäni pakollinen väline. . Tarkempi kuvaus heittosektoreista löytyy kuvan kera SM-säännöistä. perhonurkka Kelluntarengaskisat eivät ole kovin yleisiä Edellä mainittujen kolmen kilpailun lisäksi järjestetään myös kelluntarengaskisoja. Yleensä laahusankkurin kyllä saa kisassa jostain lainaan, jos ei sellaista omista. Jos sopuun ei päästä, voi paikat arpoa vaikkapa kolikkoa heittämällä. VENEKISOISSA KALASTETAAN JA VALVOTAAN YHTÄ AIKAA Venekisoissa veneessä on aina kaksi kilpailijaa, jotka kalastavat samaan aikaan ja toimivat samalla toistensa valvojina. Kisapaikkojen arvontatulokset löytyvät SVK:n nettisivuilta vapaa-ajankalastaja.fi/kilpailukutsut kohdasta SM-perho. Kapteeni vaihtuu puolessa välissä jaksoa. Joskus kilpailijakorteista lähetetään kuvia kisajärjestäjälle kesken kisan, joskus kortit kerätään hetkellisesti tulosten syöttämistä varten lounastauolla ja joskus kortit kerätään vasta kilpailun loputtua. Vain harvoin, jos milloinkaan, on jompikumpi halunnut olla yksin päätöksiä tekevä kapteeni. Sääntöjen mukaan pelastusliivit ovat pakolliset, paukkuliivit ovat huomaamattomat, eivätkä häiritse kalastusta mitenkään. Itse kalastus tapahtuu ajelehtivasta veneestä ja heitot tehdään myötätuuleen. Tervetuloa kisoihin. AINA eivät kelit ole parhaimmillaan. SM PERHO 82 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Jos itselläsi ei ole laahusankkuria, todennäköisesti venekaverillasi on. Tulokset lasketaan kilpailijakortteihin merkittyjen kalojen pituuksien perusteella. Venekisoissa melkein aina kisakalana on kirjolohi. Jos vähänkään kilpaileminen kiinnostaa, kannattaa ottaa yhteyttä niihin kisajärjestäjiin, joiden kisoissa on vielä vapaita paikkoja. Kisajärjestäjä syöttää saadut kalat SVK:lta saatuun excel-taulukkoon, joka laskee tulokset automaattisesti. VENEKILPAILUJEN ERITYISPIIRTEITÄ Venekalastuksessa kannattaa olla venepenkki, jonka päällä kalastettaessa istutaan
https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokrausja palvelutiedustelut, Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille OTTIPAIKKA lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 09-665 001 www.wobbleri.fi www.facebook.com/wobbleri Kalamiehen asialla JO VUODESTA 1985 VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 83. (03) 752 5696 Tervetuloa! HALIJA LINDROOS-TUOTTEIDEN TEHTAANMYYMÄLÄ n Nettikauppa: www.era-lindroos.fi n Ari Paatajan opastuksella KALAAN SUOMENLAHDELLE www.apajamatkat.fi Supersuosittu TOIVELAHJA kalamiehelle (50v., 60v.,70v. Tutustuthan myös verkkokauppaan, jota päivitetään jatkuvasti. Meiltä löydät tuoreet syötit. 040 505 2225 www.korkiakoskenuistin.fi Monipuolinen KALASTUSTARVIKELIIKE Tehtaankatu 2, Riihimäki, 040 614 8186 Avoinna ark. !!! Ossilehti?shing verkkokauppa !!! LATAA OmaSVK -mobiilipalvelu kännykkääsi! Oma SVK OmaSVK -mobiilipalvelussa: • Sähköinen jäsenkortti • Jäsenedut • Uutisia • Vapaa-ajan Kalastaja -lehden uusin numero Lue lisää SVK:n verkkosivuilta: vapaa-ajankalastaja.fi/omasvk/ Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT Päiväläisentie 4 00390 Helsinki, puh. Aukioloajat: Arkisin 9-18 Lauantaisin 9-16 Puh: 045 138 8888 Martinkyläntie 53, Vantaa www.ossilehti?shing.. 8–17, la 9–13 Avattu verkkokauppa: www.jessevaaput.fi Onkitukusta saat asiantuntevaa palvelua. Uusi osoite Launeella: Mustamäenkatu 72, Lahti, p. ...) KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!! p. Tuotevalikoima laajenee. 040 849 6665 Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta
Päiväluvalla saa ottaa kaksi kirjolohta. Seuran sihteeri Mika Väle tuntee järven hyvin. Vetokierros järven ympäri kestää noin tunnin ja silloin olen tulipaikan kohdalla. fi”, Mika Väle muistuttaa. Otan airoilla muutaman vetoliikkeen ja pääsen rannan tuntuman vesikasvillisuuden ulkopuolelle. Olet perillä P-paikalla, kun toisen kerran ylität Haapamäki-Seinäjoki -radan. Toinen P-paikka löytyy ajamalla tietä eteen päin vielä noin sata metriä ja kääntymällä uimaranta-kyltin osoittamaan suuntaan. Kevään kalastuskausi käynnistyy jäiden sulettua. Järvessä ui muun muassa kirjolohia, siikoja, ahvenia ja myös jokunen taimen. Seuran hallinnoima järvi sijaitsee Keuruulla, aivan Haapamäki-Pihlajavesi -tien numero 6007 varrella, seitsemän kilometriä Haapamäen keskustasta Pihlajaveden suuntaan. Kesäkalastus päättyy lokakuun lopussa ja talvikauden avaamme perinteisellä lohipilkillä”, hän kertoo. ”Kala nappasi pohjaongella tarjoamaani matosyöttiin. Kesän 2022 ennätys on Sanna Turusen saama 1,880 kilon kyrmyniska. Kuva: Mauno Niemi. ”Osta kalalupasi seuran netin kautta osoitteesta haapamaenkalatirrit. 84 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Lasken ensin toisen ja annan sen etääntyä kymmenisen metrin päähän. KIRJOLOHIA, SIIKOJA JA ISOJA AHVENIA Kalastusseura Haapamäen Kalatirrit hallinnoi Valkeista, joksi järveä täällä siis kutsutaan. Siinä on kätevä pysähtyä paistamaan makkaraa. KALAPAIKKA TEKSTI JA KUVAT HANNU KOSTILAINEN ”Olemme järjestäneet järvellä kesän alussa myös SM-perhokalastuksen karsintoja.”, Väle sanoo. Päivälupia myy (ma-pe) Jokisen Eväät -baari Haapamäen keskustassa. Minulla on kaksi vapaa ja niissä molemmissa pieni, kelluva vaappu. Toisen lähes yhtä ison sain jo aivan veneen viereen, mutta sitten viehe hajosi ja ahven karkasi”, Turunen kertaa kesän kalareissuaan. En saa tärppiäkään, joten aterioin tulipaikalla ja aloitan uuden kierroksen. ”Se on syvimmillään noin 8-9 metriä syvä ja kirkasvetinen sekä hiekkapohjainen, hehtaareja on 24. Kalaan pääsee lähes koko vuoden INFO Valkeinen Vuonna 1957 perustettu Haapamäen Kalatirrit vuokrasi Valkeisen Pihlajaveden kalastuskunnalta vuonna 1974. Ahven pisti kovasti hanttiin ja mietin jo mikä ihmeen kala siellä on, kun järvessä ei ole haukia. HAAPAMÄEN VALKEINEN on koko perheen kalapaikka T yönnän veneen vesille ja istahdan tuhdolle. Sitten on toisen vuoro. Pituutta on noin kilometri ja leveyttä parhaimmillaan noin 600 metriä. Haukia ei järvessä ole. Siltä voi myös kysellä venettä vuokralle. Se ui kohta hieman kauempana. . Saalisrajoitukset, muut ohjeet sekä uusin kalastussääntö löytyvät seuran nettisivulta. Valkeiselta voi saada komeita ahvenia. Soutelen rantaa kierrellen siten, että pysyn vesikasvillisuuden aiheuttamien väärien tärppien ulkopuolella. Luvan hinta on aikuisille 20 euroa/vrk ja alle 18-vuotiaille 10 euroa/vrk sekä veneen vuokra 7 euroa/vrk. SANNA Turunen nappasi komean ahvenen Valkeisesta kesällä 2022. Sain lopulta kalan veneen viereen ja haavilla nostin sen veneeseen. Seura istuttaa nykyisin siihen muun muassa kirjolohta ja siikaa. WC on uimarannan tuntumassa, tulipaikka, puuvaja sekä huoltovaja ovat ensimmäisen P-paikan kohdalla rannalla
Seuran puheenjohtaja Ari Kakkuri paljastaa, että järveen istutetaan kirjolohien lisäksi myös muita kaloja, kuten siikoja. Kilpailutoimintaa ja seuran omia kisoja Haapamäen Kalatirrit ry kuuluu Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestöön. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 85. Silloin voi kokeilla, mikä vieheistä on kalojen mieleen. ”Emme istuta siikoja ihan joka vuosi. Kesäisin jalkaan kannattaa laittaa saappaat, moni käyttää kahluusaappaita. HEITÄ TAI SOUDA Valkeisella saa heittokalastaa, perhokalastaa tai kalastaa soutaen, myös tahnan käyttö on sallittua, samoin oman veneen. OTA mukaasi pieniä uistimia, vaappuja ja lippoja. KALAAN PÄÄSEE LÄHES KOKO VUODEN Valkeisella voi kalastaa läpi vuoden lukuun ottamatta alkutalven ja kevään huonoja jäitä. Ne eivät pääse puntarille. KILPAILUT . Seuran järvi on useana keväänä toiminut perhokalastuksen SM-karsintojen yhtenä järviosuutena. Näistä Haapamäen Valkeinen on hyvän kalapaikan maineessa. Veneen laskupaikka on uimarannalla. Vetouistelijoiden siimojen päässä on yleensä pieniä, alle 10-senttisiä vaappuja. Siinä eivät silloin auta ”vahingossa” napanneet ja jäälle asti saadut kirjolohet. Pilkkikisoissa on palkintona yleensä kinkkuja ja kisan kärki ”rikastuu” myös ruskeilla kirjekuorilla. Yksi talven pilkkikisoista on perinteinen, kansalliskalallemme ahvenelle pyhitetty kisa, ahvenpilkki. Kesäisin ottavimpia ovat pienet lipat ja uistimet sekä vaaput. Kalatirrit järjestää jäsenilleen Valkeisella kalakisoja. Satunnaisesti istutamme myös harjuksia ja joskus laitamme myös mittataimenia”, Kakkuri lisää. . Keväällä kalastus alkaa jäiden lähdettyä ja päättyy syksyllä lokakuun lopussa. Mukaan kannattaa ottaa paljon vieheitä. VALKEINEN on komea, kirkasvetinen ja hiekkapohjainen järvi lähellä Haapamäkeä. Suomessa on satoja Valkeisjärviä ja niitä löytyy Keuruulta jopa kaksi. Jäälle pääsee kalaan joskus jo joulukuun alussa joskus vasta vuodenvaihteen jälkeen. Siellä kalastajien siimat soivat lähes läpi koko vuoden. Talvikausi käynnistyy yleisillä pilkkikisoilla jäiden vahvistuttua. Seuralla on vuokravene
86 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Seuran nettisivut on juuri avattu ja niihin kannattaa tutustua jo kotona. Aivan sen edestä sain edellisellä kerralla rannalta Kuf-lippaa heittämällä kahden kilon kirjolohen. JO NAPPAA Paistan nuotiolla muutaman makkaran. ”Kalaluvat kannattaa ostaa netistä osoitteen haapamaenkalatirrit.fi:n kautta, sillä sieltä se onnistuu myös viikonvaihteessa. Kalastusseuran perustajiin kuuluva Unto Moilanen, 90, kertoo saaneensa onkimalla 1,5 kilon ahvenia ja suurimmat siiat ovat olleet 2,5-kiloisia. Lasken vavan ja alan kelata toista viehettä pois. Valkeinen on koko perheen kalapaikka. Tarkastan, että kitkajarru on tarpeeksi löysällä. Napautan muovipapilla kirreä päähän ja leikkaan puukolla sen kurkun auki. Kuittiin on merkittävä kalastuspäivän lisäksi myös kalastuksen alkamisen kellonaika. Siksi Valkeisessa ei ole haukia. Lue Valkeisen kalastussääntö ja muut määräykset nettisivultamme ennen kalaan lähtöä”, Mika Väle vielä muistuttaa. Sitten jatkan kalastusta soutamalla uudelleen järven ympäri. KOKO PERHEEN KALAPAIKKA Talvella kirjolohta ja siikaa yritetään muun muassa pienillä morreilla, tasapainoilla, tapsipilkeillä, perhoilla sekä tahnalla. Perimätietoa Noita kirosi Valkeisen hauet Valkeinen on historiallinen kalapaikka. Kuitti tulee olla mukana joko printtinä tai kännykässä. Rannalta on helppo heitellä, kun jalkaan laittaa saappaat. ”Tervetuloa Valkeiselle kalaan!”, seuran puheenjohtaja Ari Kakkuri vielä toivottelee. Jatkan soutamista suuntana tulipaikka. Samalla ”kirre” hyppää kymmenen metrin päässä, hyppää toisen ja kolmannen kerran. Olen liian hätäinen, sillä kala irtoaa ja vapa suoristuu. Veneen vuokraus onnistuu vain arkisin Jokisen Eväistä. ”Valkeinen on tuttu minulle. Nostan kalan haavilla veneeseen. Kahluusaappailla aikuiset pääsevät paikoitellen kahlaamaan hieman etäämmäs rannasta. Kohta on kaksi tuttua ”ottivaappua” pyytämässä. Siellä pärjäävät myös perheen nuoret kalastajat. Kelaan toisen vieheen pois. Tarkemmat säännöt kalastaja saa kalaluvan oston yhteydessä Haapamäen keskustan Jokisen Eväistä. Ruokapöydässä sitä syödessään hän oli vähällä tukehtua saatuaan kalan ruodon kurkkuunsa. Samalla kala iskee ja hyppää kahdesti. Harmittaa. Nyt kala ei nappaa, joten päätän tehdä vielä uuden kierroksen järven ympäri. Järvestä on sotien jälkeen saatu komeita kaloja. Tarkistan vaapun ja laitan sen uudelleen pyyntiin, samoin toisen. Soudan ja soudan, pysähtelen ja annan vaappujen nousta, sitten taas soudan. On se, sillä kala huudattaa kelaa rynnäten usean kerran sivusuunnassa kauemmas veneestä. Sitten se rauhoittuu. Siiat ovat painaneet jopa kolme kiloa ja joskus on saaliina ollut yli viiden kilon kirjolohi. ”Kilo ja 200 grammaa”, tuumin itsekseni. Perimätiedon mukaan järvessä ei ole ollenkaan haukia. Talvinen pilkkikalastus on suosittua ja rajoituksena on kesät talvet kaksi vapaa kalastajaa kohden. Lopulta saan saaliin veneen viereen. Siitä tulistuneena noita kirosi järven niin, ettei siitä saataisi enää koskaan haukia. . Noita Antti Lieroinen sai näet 1600-luvulla Valkeisesta ison hauen. Mauri Kakkuri puolestaan muistelee saaneensa Valkeisesta 4,7-kiloisen taimenen sekä useita 2-3 kilon painoisia taimenia. VAAPPUJEN pettämiä. Se on mukava kalapaikka kesät ja talvet”, Jouni Köykkä kehuu. Soudan hiljalleen järven päähän, jossa käännyn ja suuntaan kohti tulipaikkaa. Mukaan kannattaa ottaa runsaasti vieheitä, sillä usein kala nappaa eri vieheeseen tänään kuin eilen. Vieraille myymme vain päivälupia. Yhtäkkiä lyhyempi vapa taipuu, pomppaa ilmaan ja saan sen kiinni viime hetkessä, ennen kuin kala vetää jaloistani vavan keloineen järveen
Kalan vauhti oli valtaisa, useita spiraalihyppyjä ja muljauksia. Ottiperhon punamusta sävykin osuu Kymijokea laajemmin itämereläisten makuun, reseptiä kannattanee kokeilla. Perhoa tarkasti katsoen reseptin ”punaiset” ovat enemmän oransseja ja siipi mustanruskea. No, tämän jälkeen alkoi se tavanomainen puurtaminen. Se juroi pitkin pohjia noin 15 minuuttia, jonka jälkeen sain koukattua sen. Viikari pääsikin kalansa kanssa Daiwan Tärppi 1993 -katalogin kanteen. Tosin minun kohdallani sitä ei kestänyt kuin vajaat kaksi viikkoa, sillä 23.8. Kala pysähtyi ja aloin pumpata sitä lähemmäksi. Perho oli 2/0 kaksihaaraiseen koukkuun sidottu oma malli, joka on nimetty ”Viikari 24:ksi”, sidontaohje oheisena.” Viikari 24 Koukku: 2/0 Partridge LW, kaksihaarainen. Osien välissä musta kukon häkilä (yhteensä kolme kappaletta). Seuraavassa katkelma Perhokalastus 3/1993 -lehden ”Jättilohi Kymijoesta” -lohitarinaa Juha Viikarin lehtikirjoitusta lainaten. Runko: 4-osainen, takaapäin: hopea-punainen-hopea-punainen. Historian havinaa Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA . Kala oli aivan ”kuollut”. Sen jälkeen alkoi valtaisa tärinä, oh hoh! Kala oli todella kaunis ja vielä perhokala. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 87. Partahäkilä: Musta kukko. Viikarilla oli 18-jalkainen Daiwa Whisker Fly vapa, Daiwa Osprey 813 -kela sekä Orviksen Intermediate -siima 0,50 millin perukekärjellä ja iso suti, mutta myös vapa oli iso … ja mainosarvo. Väsytys kesti 40–45 minuuttia, jonka jälkeen koukkasin kalan itse. Paikka oli Siikakosken suvannon yläosa. Kaksihaarainen iso lohirauta voisi olla kova sana nykyäänkin niin Tornionjoella kuin muilla Itämeren lohijoilla, rauta painaa ja vie perhon syvälle. Siipi: Musta bucktail. Huomaa: Perho löytyi Veli Auttin jäämistön muovirasiasta, jossa luki: Juha Viikari ”Viikari 24”, nähtävästi Viikarin sitoma. Hela: Soikea hopea. Painoa 10,0 kg. Vyö: Musta strutsi. Tuolloin 1990-luvun alussa Viikari oli harrastanut perhokalastusta vasta muutaman vuoden ja saanut kymppikiloisen pari viikkoa ennen jättilohta. Kierre: Ohut soikea hopea. Se ei ollut mikään musta mörkö, kuten olin pelännyt, vaan todella komea uroslohi, joka painoi 24,100 kg! Väsytys kesti kaikkiaan noin 25 minuuttia. Suoritin rullausheiton Siikakosken ”Lissun kiven” taakse ja sitten ”taivas repesi”. Iso suti – iso vapa – JÄTTIKALA J uha Viikarin uha Viikarin perhoon iski 23.8.1992 Kymijoen Siikakoskesta 24,1 kilon jättilohi. Perä: Fluoripunainen silkki. Jättilohi Kymijoesta: ”No, 10.8.1992 tarttui klo 22.10 heittämääni Green Highlander -perhoon naaraslohi, nousukala. Posket: Tarhatun viidakkokukon silmähöyhenet tai jäljitelmät. klo 02.10 tapahtui jotain uskomatonta. Pyrstö: Crest, jonka sivuilla pienet tarhatun viidakkokukon silmähöyhenet (2 kpl). Kelani tyhjeni lähes kokonaan muutamassa sekunnissa. Yllättävää kyllä, kala alkoi pikkuhiljaa leppyä. Pää: Musta
Pari vuotta myöhemmin nimen jatkeeksi tuli ry, kun seura hyväksyttiin yhdistysrekisteriin. JÄSENIÄ HIEMAN YLI SATA Korpelan mukaan Huittisten kaupungille kuuluu suuri kiitos siitä, että HKK:n nuorilla on ollut mahdollista käyttää vuosien varrella maksutonta tilaa Sammun koululla Huittisissa. Heistä nuorisojäseniä on noin kaksikymmentä ja osa heistä siirtyy aina myöhemmin aikuisjäseniksi”, kertoo Korpela, joka toimii HKK:n sihteerin tehtävien ohella seuran jäsenasioiden hoitajana. NUORISOVASTAAVA Klaus Kaikkonen vie leireillä usein lapsia ja nuoria vetouistelemaan. Esimerkiksi SM-tason kilpailuihin osallistutaan porukalla ja kisareissut tehdään yhteisellä bussikyydillä. TE K S TI I SM O M AL I N K U V A T TAIN A KO RP E LA seurat esittelyssä HUITTISTEN KALAKERHO panostaa kilpailuja nuorisotoimintaan Erityisesti kalakerho houkuttaa mukaan myös nuoria V apaa-ajankalastusta aktiivisesti harrastaneet miehet ja naiset päättivät yli neljäkymmentä vuotta sitten yksimielisesti perustaa Huittisiin yhdistyksen edistämään kalastusta ja sen harrastamismahdollisuuksia. Seuran sihteeri Taina Korpela kertoo, että aluksi kerho keskittyi kesäongintaan ja pilkkimiseen, mutta myöhemmin mukaan tuli muitakin lajeja, kuten kilpaonginta ja vetouistelu sekä lasten ja nuorten kerhotoiminta noin kymmenen vuotta sitten. ISÄ-HEIKKI ja tytär Anni Rapeli saivat perheleirillä Heinoon Karkun Aarikanrannassa vetouistelemalla saaliikseen komean kuhan. Jäsentenvälisten kisojen lisäksi HKK itse vastaa usein myös piirinmestaruuskilpailujen järjestämisestä sekä kesäonginnassa että kilpaonginnassa eri puolilla Huittisten jokia. ”Erityisesti kesäongen SM-kisat ovat vetäneet seurastamme hyvin osallistujia”, Korpela kertoo. MONIPUOLISESTI KILPAILUJA ERI LAJEISSA Joka tapauksessa kilpailujen järjestämiseen riittää HKK:ssa yhä intoa ja varsinkin aikuisjäsenet myös osallistuvat ahkerasti niihin. . Nimeksi 1980 perustetulle seuralle tuli Huittisten Kalakerho (HKK). 88 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. TALKOOLAISIA ON RIITTÄNYT KIITETTÄVÄSTI Huittisten Kalakerhon puheenjohtaja Matti Ala-Juusela kertoo, että talkoolaisia on riittänyt seuran järjestämissä tapahtumissa toistaiseksi hyvin, jopa kiitettävästi. . Lisäksi olemme olleet järjestämässä kilpaeli kansankielellä mäskiongen SM-kisoja kolmasti Jokisivun Jaakolassa”, Korpela selvittää. ”Kesäongen SM-kisat pidettiin vuonna 2005 eri puolilla Huittisten jokialueita, jolloin kilpailijat kuljetettiin busseilla kisapaikoille. Eikä kunkkukilpailujakaan hänen mielestään pidä unohtaa. ”Koko seuramme jäsenmäärä on ollut hieman yli sata muutaman vuoden ajan. ”Nykyisin seuran toiminta painottuukin ehkä enimmäkseen kesäongintaan, vetouisteluun ja lasten kerhotoimintaan”, Korpela arvioi. ”Järjestämme kesäkauden aikana joitakin osakilpailuja, joiden sijoituksien tulokset lasketaan kauden jälkeen yhteen, ja parhaimman yhteistuloksen saanut on seuran onkikunkku”, Korpela mainitsee
”Kaupungilta saamme tarvittaessa tiloja käyttöömme ja paikallinen autourheiluseura auttaa puolestaan esimerkiksi liikenteen ohjauksessa.” ”Aika usein me kuitenkin selviämme ihan omin voimin. Nuoriso-ohjaaja Lauri Pylväs esitteli ja opasti kalan perkaamista. HKK tekee tiiviisti yhteistyötä myös paikallisten oppilaitosten kanssa. seurat esittelyssä NUORISOTOIMINTA . Meillä on myös perhetapahtumia, joihin ovat tervetulleita lasten lisäksi vanhemmat ja isovanhemmat”, Korpela sanoo. . Ja muutenkin aion jatkaa jäsenenä ja olla seuran käytettävissä tulevaisuudessakin”, Ala-Juusela lupaa. ”Koulujen kanssa tehty yhteistyö on sisältänyt muun muassa kalojen tunnistamista ja perehdyttämistä kalojen anatomiaan, ongittamista ja ohjausta, sekä neuvontaa kalastusvälineiden hankkimisessa. . ”Pilkkipäiviä on pidetty Huittisissa joella ja Ylistenjärvellä pilkkitapahtumia, joissa on kalastettu ja grillailtu sekä syöty omat saaliskalat. ”Itse olen ollut nyt 25 vuotta puheenjohtajana ja olisin jo halunnut luovuttaa paikkani nuoremmalle, mutta ei ole toistaiseksi löytynyt uutta tilalle. Erityislasten ongittaminen on myös ollut osa toimintaamme”, Korpela luettelee. Tässä alle viisivuotias Niilo Kulmala saa palkintonsa lasten ja nuorten onki-illassa Loimijoella. LAPSET ja nuoret on tapana palkita jo pelkästään osallistumisesta Huittisten Kalakerhon tapahtumiin. Vaikka nuoritoiminta on kaiken kaikkiaan HKK:ssa hyvällä mallilla, saisi Ala-Juuselan mielestä toimintaan tulla mukaan erityisesti sellaisia nuoria, jotka jatkavat aikuisjäseniksi ja vastuunkantajiksi asti. Kalakerho järjestää toimintaa nuorille HKK on tarjonnut lapsille ja nuorille kerhotoimintaa jo noin kymmenen vuoden ajan järjestäen esimerkiksi leiriviikonloppuja ja pilkkipäiviä. Toisaalta me autamme heitä tapahtumajärjestelyissä tarjoamalla apua vaikkapa kanttiininhoitamisessa”, Ala-Juusela lisää. Nuorten leirejä on ollut Säkylän Pyhäjärvellä, Paraisilla kalakoululla, jossa majoitus on ollut koulun tiloissa, ja Heinoon Karkussa Aarikan rannassa. HUITTISTEN Kalakerhon kalastusleirillä oli iloinen tunnelma. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 89. ”Jos meillä on esimerkiksi piirinmestaruuskisat onginnassa, niin miehistä löytyy aina radanmerkitsijöitä ja naisista kanttiininpitäjiä”, hän kiittelee. Aktiivisten jäsenten ikääntyminen on kuitenkin paheneva ongelma, joten nuorista pitäisi saada nostettua uusia tekijöitä tulevaisuutta varten. YHTEISTYÖSSÄ ON VOIMAA Ala-Juuselan mukaan yhteistyösuhteet Huittisten kaupunkiin ja toisaalta myös muihin alueen harrastusyhdistyksiin ovat kunnossa, mikä helpottaa paljon tapahtumien ja toiminnan järjestämistä. Olen valmis auttamaan, jos uusi vetäjä apua tarvitsee, eli ei tarvitsisi pystymetsästä aloittaa. LASTEN ja nuorten pilkkipäivää vietettiin Ylistenjärvellä teemalla Oma saalis ruuaksi
Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi. Sen jälkeen ennen kotiin lähtöä voi jakaa aiheeseen liittyvää materiaalia omatoimiselle opiskelulle sekä tietysti markkinoida tulevaa leiriä tai muuta tapahtumaa. Niiden aikana päiväleiriin saa varmasti osallistujia, jos sen hinta on maltillinen. Moni muu järjestö ja toimijataho järjestää myös päiväleirejä nuorille. TILAUSTA JA TARVETTA ON PÄIVÄLEIREILLE Kuten sanotaan, kilpailu nuorten “sieluista” on kovaa. Monilla huoltajilla on tuolloin hankaluuksia keksiä junioreille fiksua puuhaa ennen perheen yhteistä loma-aikaa. päiväleirejä järjestetään Turussa, Mikkelissä, Kajaanissa, Tampereella sekä Jyväskylässä. Kysymyksiä herättää myös se, miten saa tavoitettua riittävän määrän osallistujia, jotta leiri olisi järkevä pitää. Edellä mainituilla paikkakunnilla päiväleirin vetovastuu on alueellisilla kalastusohjaajilla, joilta voi kysyä lisää oman alueensa päiväleiristä sekä sen sisällöstä. Mielestäni päiväleiri sopii nuorelle, kalastuksesta kiinnostuneelle sopivaksi ensiaskeleeksi tai tutustumistavaksi kalastuksen jännittävään maailmaan. Yksinkertaisimmillaan päiväleiri voi olla yhden päivän kestävä tiettyyn aiheeseen pureutuva täsmäpäivä esimerkiksi onginnan merkeissä, jolloin esimerkiksi alkuun käydään läpi onkijan välineitä ja varusteita, kalapaikkojen valintaa, rakennetaan onkilaitteet sekä viritetään onget kalastuskuntoon. Esimerkiksi urheilupainotteiset päiväleirit ovat erittäin suosittuja etenkin kesäkuun alkupuolella, koska moni huoltaja jää kesälomalle vasta juhannuksena tai sen jälkeen. Päiväleiri voisi tarjota mahdollisuuden mainostaa tulevaa pitempää leiriä. Päiväleirit Myös SVK järjestää päiväleirejä heti kesäkuun alussa 3.-7.6. Leirin järjestäminen voi olla silti hyvinkin pitkäkestoinen prosessi aina suunnittelusta toteutukseen saakka. Toki tehtävien sekä vastuualueiden jakaminen sekä jyvittäminen helpottaa leirin järjestämistä ja keventää pääjärjestäjän työtaakkaa. 90 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Myös jos vapaa-ajankalastajapiiri tai kalastusseura haluaa järjestää myöhemmin oman päiväleirin, olemme hyvin mielellämme mukana ja auttamassa leirin suunnittelussa ja toteutuksessa. Voisiko markkinointiapuna olla ennen isompaa leiriä päiväleiri esimerkiksi kuukautta tai kahta ennen varsinaista leiriä. Myös hiihtolomaja syyslomaviikko ovat potentiaalista aikaa järjestää päivän tai parin päiväleiritystä. On myös päätettävä leirin ajankohta ja kesto, hankittava talkooväki tai avustajat jne. Päiväleirin voi siis järjestää monella eri tapaa eri aiheiden ympärille eivätkä leirin kustannukset välttämättä päätä huimaa! Kuten isompia leirejä varten voi myös päiväleireihin hakea avustusta ELY-keskuksista kalastonhoitomaksuista kertyneistä varoista. HELPOSTI NUORILLE KIVA TAPAHTUMA Aika helposti siis pystyy nuorille järjestämään kivan tapahtuman, jonka jälkeen jokainen pääsee laittamaan päänsä yöksi tutulle tyynylle. nuorten tärpit LÄHETÄ kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. PÄIVÄLEIRI ON KEVYTVERSIO ISOMMASTA LEIRISTÄ Päiväleirin järjestäminen toki vaatii myös hieman pohdintaa, kuten minkä asian tai teeman ympärille päivän voisi järjestää. Jos päiväleirille osallistujia on pyydetty tuomaan esimerkiksi omat eväät mukanaan, voi ennen kalastusosiota pitää evästauon, jonka jälkeen olisi itse kalastusosio. vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. Joskus kalastusseurat ja vapaa-ajankalastajapiirit pitävät järjestelyjen hankalimpana vaiheena leirin markkinointia. Eikä seuratoimintaakaan pidä tietenkään unohtaa. Näistä edellä mainituista sekä joistain muista päiväleireistä löytyy lisätietoa osoitteesta fisuun.fi. TEKSTI AKI HIRVONEN PÄIVÄLEIRILTÄ elämyksiä ja kokemuksia Sopiva ensiaskel kalastuksen jännään maailmaan M onilla kalastusseuroilla ja vapaa-ajankalastajapiireillä on pitkä kokemus erilaisten nuorten leirien järjestämisestä
Kaksi sarjaa: 7-13-vuotiaat ja 14-17-vuotiaat Lisätiedot ja ohjeet: fisuun.fi/fiksukalastaa-ahventa KUINKA MONTA KALALAJIA sinä saat kalastettua kesän aikana. 0500 440 923 Fiksu kalastaa AHVENTA Kalasta kolme mahdollisimman pitkää ahventa 1.8.-31.8. VUOSIVIEHE tilattavissa Kilpailuvieheenä toimi kolmatta kertaa Grosarin muovirunkoinen räminäkuulilla varustettu 12 cm vaappu, joka tunnetaan mainiona kuhavieheenä. Opastetuilla kohteilla kalastetaan klo 10-15 kaikkiaan kahdellatoista virkistyskalastuskohteella. välisenä aikana. Fisuun Fongauksesta riittää iloa ja puuhaa vaikka koko kesäksi. HUOM! Tutustuthan Vapapäivän lisätietoihin ja kohteisiin, jotka löytyvät fisuun.fi, eraluvat.fi ja facebook/vapapaiva sivuilta. Vapapäivän opastetut kohteet ovat: TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. Vapapäivänä alle 18-vuotiaat saavat kalastaa ilmaiseksi monissa Metsähallituksen kalapaikoissa sekä Kemin Veitsiluodon Kalapaikalla. 045 113 3050 Mikkeli: Valkeajärvi Lieksa: Ruunaa Neitikoski Nurmes: Peurajärvi Kysy lisää: janne.tarkiainen@ vapaa-ajankalastaja.fi, p. Kalastusseurat voivat tilata vieheitä hintaan 8 €/kappale + toimituskulut. Ryhmästä saat myös apua eri kalalajien tunnistamiseen, sekä vinkkejä niiden narraamiseen. 0400 946 968 Kivijärvi: Heikinlampi Kysy lisää: juha.ojaharju @vapaa-ajankalastaja.fi, p. + toimituskulut Ahvenen kalastuskilpailu lapsille ja nuorille Salo, Teijo: Matildanjärvi Ikaalinen: Teerilampi Lammi (Evo): Niemisjärvet Kysy lisää: janne.rautanen@ vapaa-ajankalastaja.fi, p. Paikalla ovat SVK:n ohjaajat opastamassa nuorille kalastusta. Haasta kaverit ja perheenjäsenet mukaan! Fisuun Fongaus lyhyesti Lasten ja nuorten oma lajikalastuskilpailu n Kalasta ja kuvaa mahdollisimman monta kalalajia n Kilpailuaika 1.-31.8. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi. koko vuorokauden ajan, kunhan hoitaa ilmoittautumisen kuntoon. Omatoimikohteilla nuorilla sekä heitä kyyditsevillä aikuisilla on mahdollisuus kalastaa muuallakin Metsähallituksen kalastuskohteissa ilmaiseksi 8.6. Lasten ja nuorten oma lajikalastuskilpailu Fisuun Fongaus järjestetään jälleen kesälomalla. ja 13-18 v. n Kilpailualueena koko Suomi n Kaksi eri ikäsarjaa: 0-12 v. (Suositushinta ulosmyyntiin on 12 €/kpl. Minimitilaus 6 kpl.) 12 € VAIN 200 kpl:n erä! Vuosiviehevärityskilpailu on SVK:n jokavuotinen lapsille ja nuorille tarkoitettu kilpailu, jonka voittajavärityksestä tehdään oikea viehe. 044 547 9116 Kuhmo: Syväjärvi Sievi: Maasydänjärvi Sodankylä: Ahvenlampi Vaala: Manamansalo, Särkinen Kemi: Veitsiluodon Kalapaikka Kysy lisää: petter.nissen@ vapaa-ajankalastaja.fi, p. Tarvitset vain älypuhelimen, hieman kalastusvälineitä (ongella pääsee jo pitkälle) sekä reipasta seikkailumieltä. Kilpailukonsepti on tuttu jo aiemmilta kesiltä: Tarkoituksena on kalastaa mahdollisimman monta eri kalalajia, kuvata ne ohjeiden mukaan ja lähettää kuva kilpailun omaan Whatsapp-ryhmään. VAPAPÄIVÄ Hauskin tapa aloittaa kesän vietto! Kesä alkaa perinteiseen tapaan riemukkaalla nuorten kalastustapahtumalla Vapapäivällä lauantaina 8.6. Viehevärityskisan viehe on erikoisväri ja sitä voi tilata ainoastaan SVK:lta. Tapahtuman järjestävät Metsähallitus ja Suomen Vapaa-ajankalastajat. Ilmoittautuminen, ohjeet ja tulospalvelu fisuun.fi/ fisuunfongaus VUOSI VIEHE 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 91
Osa verkolla kuhaa kalastavista kertoi kuitenkin siirtyneensä käyttämään ainakin hieman harvempia verkkoja. KUHA VAPAA-AJANKALASTUKSEN harrastajista kuhan nykyinen alamitta on sopiva – Osa olisi valmis vielä tiukempaan sääntelyyn Kuhan valtakunnallinen alamitta nostettiin 37 senttimetristä 42 senttimetriin vuonna 2016. Luonnonvarakeskus (Luke) selvitti vapaa-ajankalastajien suhtautumista alamitan nostoon osana valtakunnallista vapaa-ajankalastuskyselyä. “Se on suunnattu kaikille ympäristöalan ammattilaisille; kunnostusten suunnittelijoille ja viranomaisille, sekä maanomistajille, jotka ovat sitoutuneet luonnonhoitoon ja luonnonsuojeluun, sekä haluavat toteuttaa tehokkaita kunnostustoimenpiteitä rannikon pienvesissä”, hän jatkaa. Opas on osa laajempaa HELMI-elinympäristöohjelmaa, jonka tavoitteena on turvata ja vahvistaa luonnon monimuotoisuutta ennallistamalla erilaisia elinympäristöjä. Suurin osa kyselyyn vastanneista vapaa-ajankalastajista oli sitä mieltä, että alamitan nostaminen lisäsi kuhan mahdollisuutta ehtiä kutea ennen saaliiksi joutumista. Se sisältää myös tietoa kunnostustöiden rahoitusmahdollisuuksista ja ohjaavasta lainsäädännöstä, kuten vesilaista ja luonnonsuojelulaista. Opas tarjoaa yksityiskohtaisia ohjeita ja suosituksia kunnostuskohteiden ja -toimenpiteiden valintaan, kunnostusten suunnitteluun, maastokartoituksiin, kunnostusten toteutukseen ja seurantaan. Ne ovat kaikki uhanalaisia luontotyyppejä, joita uhkaavat ruoppaukset, rehevöityminen, ilmastonmuutos, sekä vieraslajit. Heistä suurin osa kannattaa 45 sentin alamittaa kuhalle. ”Suurempi alamitta kasvattaisi todennäköisyyttä sille, että kalastus kohdentuu sukukypsyyden saavuttaneisiin yksilöihin. OPAS LUKEN selvityksen mukaan kuhan nykyinen 42 sentin valtakunnallinen alamitta on vapaa-ajankalastajien enemmistön mielestä sopiva. Kyselyyn vastasi yhteensä 761 satunnaisotannalla valittua henkilöä. Suuri joukko vastanneista olisi valmis myös nykyistä tiukempiin mittasäätelyihin. Kuva: Ralf Wistbacka. Suurin osa eli noin 60 prosenttia kuhaa kalastavista pitää nykyistä valtakunnallista alamittaa sopivana. 92 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kuva: Juha Ojaharju. Vain noin kahdeksan prosenttia ilmoitti, että alamitan nostaminen on vaikuttanut heidän kalastamisaktiivisuuteensa tai kalastusmenetelmiinsä. UUSI kunnostusopas tarjoaa ratkaisuja rannikon pienvesien kunnostukseen Suomen rannikkoalueiden pienvesien kunnostus on saanut uuden työkalun, kun Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus julkaisi yhteistyössä sidosryhmien kanssa laaditun uuden kunnostusoppaan. Kunnostusopas on saatavilla osoitteessa urn. fi/URN:ISBN:978-952-398-237-6 (doria.fi) ja se on ladattavissa maksutta. AIEMMIN ruopattu kanava, joka on ennallistettu vuonna 2022 (Hålörarna, Luoto). Alamitan nostamisen ei kuitenkaan ajateltu vaikuttaneen esimerkiksi kuhasaaliin painoon, lukumäärään, keskikokoon tai alamittaisten määrään. Opas keskittyy fladojen, kluuvifladojen ja kluuvien sekä niiden laskupurojen kunnostamiseen. Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Mikko Olinin mukaan kuhan alamitan nostamiselle olisi monissa vesistöissä hyvät tieteelliset perusteet. “Rannikon pienvesien kunnostaminen on kriittinen askel kohti luonnontilaisempia rannikon pienvesiä ja niiden monimuotoisuuden säilymistä luontotyyppija lajitasolla,” sanoo Leena Nikolajev-Wikström, luonnonsuojeluasiantuntija Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksesta. Lisäksi kuhan kasvupotentiaali tulee paremmin hyödynnettyä”, Olin sanoo. Kuhakantojen tilan parantamisratkaisuksi esitettiin esimerkiksi verkkoja vapakalastuksen rajoittamista, kuhan kutuajan ja/tai -alueiden rauhoittamista, tehokkaampaa kalastuksen valvontaa, ylämittasäätelyä sekä kuhaistutuksia. Kalastajien mukaan ratkaisu oli perusteltu erityisesti kalakantojen hyvinvoinnin ja kalastuksen kestävyyden kannalta
2 x 175 € Baits.fi SIJA 2. 2 x 80 € OPM Suomen laajin ja monipuolisin onkikisa VAPAA-AJANKALASTAJA.FI/ONKI24 28.6. Kilpailualueena ovat kaikki Suomen onkimiseen ja kelaonkimiseen sallitut vesistöt. tosissaan onkiville FIILISTELY . Kalastuslupia valtion vesille hankittiin 101 258 kappaletta, mikä on selvästi edellisvuotta enemmän. Erityisesti Eteläja Keski-Suomen kosket ja monet Lapin joet ovat kohteita, joihin kaikki halukkaat eivät saa lupia. Voit onkia koko 24 h ajan, tai vaikkapa vain muutaman tunnin. Metsästäjien ja kalastajien työllistävä vaikutus oli 274 henkilötyövuotta, mikä kohdistui eniten Itäja Pohjois-Suomeen. 2 x 50 € Onkitukku Pro-sarja: SIJA 1. Myös useille kalastuskohteille on enemmän kysyntää kuin mitä lupia voidaan myöntää. Suomen Vapaa-ajankalastajat – Yhdessä paremman kalastuksen puolesta Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT Fiilistely-sarja: SIJA 1. Pyydyslupien suosio on vuosi vuodelta hiljalleen hiipunut. Valtion alueiden metsästäjät ja kalastajat tuovat kohdemaakuntiin huomattavasti lisätuloa. 2 x 295 € Shimano SIJA 2. 2 x 130 € OPM SIJA 3. Tämän vuoden kisassa on seipin tilalla salakka. Kalastajista enemmistö suosii vapakalastusta. Karttapalvelusta julkaistaan myöhemmin myös ruotsinkielinen versio. VELMU-OHJELMAN uudistettu karttapalvelu on aiempaa helppokäyttöisempi Ympäristöministeriön verkkosivuilla uutisoidaan, että Velmu-karttapalvelu on uudistettu. . Velmun kartoitusten avulla on muun muassa tunnistettu Suomen meriluonnon arvoalueet eli rannikkomme luonnon ekologisesti ja biologisesti arvokkaimmat alueet. Uudessa versiossa on myös toteutettu toiminnallisuudet, jotka käyttäjäkyselyiden avulla määritettiin palvelun tärkeimmiksi. Paremmuuden ratkaisee kolmen eri lajin yhteispituus. Kehitystyö jatkuu edelleen ja palveluun lisätään toiminnallisuuksia, jotka liittyvät etenkin sen käyttöön merialuesuunnittelutyössä. Uudesta palvelusta kerätään käyttäjäkokemuksia, joiden perusteella päätetään jatkokehityskohteista. Kilpailukalat valokuvataan mittalaudalla ja ilmoitetaan kännykällä tulosohjelmaan. klo 21.00 – 29.6. Uudet toiminnallisuudet liittyvät erityisesti aineistojen visuaaliseen tarkasteluun sekä aineistojen ominaisuustietojen käyttöön. Viime vuonna Metsähallitukselta hankittiin yhteensä 185 526 metsästysja kalastuslupaa. Viime vuonna he hankkivat palveluita 51,8 miljoonan euron edestä. Kokoa kahden hengen joukkue, ilmoittaudu kilpailuun ja suuntaa parhaille onkipaikoillesi. Onki24 2024 Palkintojen arvot ja niiden lahjoittajat: Valitse oman taitotasosi ja tavoitteiden mukainen sarja: PRO . 2 x 100 € Baits.fi SIJA 3. Erälupien kysyntä olisi monella kohteella vielä kovempaa, mutta metsästystä ja kalastusta rajoitetaan kiintiöillä. Myös Ahvenanmaa on mukana. Määrä ylittää edellisvuoden luvat 6 000 kappaleella ja koronavuosia edeltäneen tason 20 000 kappaleella. Ohjelma tukee Itämeren meriluonnon suojelua ja kestävää käyttöä sekä kartuttaa kokonaisvaltaista ymmärrystä Itämeren luonnosta. Sen tekniikka ajanmukaistettu ja ulkoasu uusittu. Viime vuoden kalastusluvista 80 prosenttia oli vapalupia. klo 21.00 ONKI24-kilpailussa on mukana seitsemän yleistä särkikalalajia. Kilpailussa on kaksi sarjaa: Fiilistely ja Pro. Velmu-tietoa käytetään merialueiden suojelutarpeen määrittelyssä, suojelualueiden hoidon ja käytön suunnittelussa, lajien ja luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa sekä merialuesuunnittelussa.. rennosti kalastaville 24 TUNTIA 7 KALALAJIA 3 ERI LAJIN YHTEISPITUUS RATKAISEE VELMU LUVAT KALASTAJAT ja metsästäjät hankkivat yli 185 000 lupaa valtion alueille Poikkeusvuodet 2020–2021 näyttävät nostaneen valtion alueiden eränkäynnin suosiota pysyvästi. Myydyimpiä kalastuskohteita viime vuonna olivat Ruunaan kosket Lieksassa (4 400 lupaa), Hossa Suomussalmella (4 300 lupaa) ja Evon Niemisjärvet Hämeenlinnassa (4 100 lupaa). Vuonna 2004 käynnistynyt Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma Velmu kerää tietoa vedenalaisten luontotyyppien, lajien ja eliöyhteisöjen esiintymisestä Suomen merialueilla
Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä. Vastoin yleistä väärinkäsitystä, kutupesät sijaitsevat useimmiten pitkin koskea, eivätkä suinkaan aina kosken niskalla. HAITTAAKO KAHLAAMINEN kaloja ja jokiluontoa. Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. (2008) mukaan maalis-huhtikuussa. Ei ole tutkittu, mikä jatkuvan häiriön vaikutus on pohjaeläinpopulaatioihin ja siten kalojen ravintotilanteeseen, mutta kahlaamisen vaikutuksiin on syytä kiinnittää huomiota myös kalojen kannalta. Samaa keinoa käytetään joskus perhokalastuksessa varsinkin harjusten houkuttelemiseksi. On nimittäin mysteeri, miksi tietyillä vedenlaadultaan hyvillä koskilla tavataan varsin runsaasti taimenen kutupesiä, mutta alueiden poikasja smolttituotanto jäävät olemattomiksi. T E KS T I JA K U V AT A N SSI V A I NI KK A Tutkittua K oskien pohjaeläinnäytteet kerätään liikuttelemalla pohjakiviä jalkaisin. Roberts ja White (1992) totesivat kokeellisessa tutkimuksessaan, että kahdesti päivässä tapahtunut kahlaus tuhosi 89 % taimenen, 96 % kirjolohen ja 83 % puna94 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Entä, jos kalastajat tallovat poikaset tietämättään hengiltä. Suosituimmilla koskikalastuskohteilla kahlataan koko kalastuskauden ajan päivittäin. KAHLAAMINEN helpottaa perhokalastusta oleellisesti, eikä siitä ole kaloille vaaraa enää alkusyksystä. Voiko kahlaaminen selittää runsaskalaistenkin koskikohteiden heikkoa poikastuottoa. dessä karkean soran seassa. TAIMENEN MÄTI KEHITTYY SORAN SEASSA PIILOSSA Paul DeVriesin (1997) mukaan taimenen mäti kehittyy yleensä 5-20 sentin syvyy?. Keski-Suomen olosuhteissa mäti kuoriutuu Jukka Syrjäsen ym. Tämänkin jälkeen ruskuaispussipoikaset kehittyvät soran seassa, kunnes nousevat sorasta touko-kesäkuussa. Syrjäsen 20172020 tekemien seurantojen perusteella sorasta nousun ajoittumisessa on suurta vuosien ja alueiden välistä vaihtelua niin, että Keski-Suomessa suurin osa poikasista on yleensä noussut sorasta kesäkuun puoliväliin mennessä ja Kuusamon korkeudellakin juhannukseen mennessä
ti Keskija Pohjois-Suomessa ennen kuin taimenen poikaset ovat nousseet sorasta. HEITTOLAITURIT ovat kututurvallisia alkuja loppukauden kalastukseen. Tulokset ovat varsin huolestuttavia, kun otetaan huomioon, että vielä kesäkuun alussakin tapahtuva kahlaus voi kohdistua vielä soran seassa piilotteleviin viimeisiä ruskuaisiaan sulattaviin poikasiin. Kuivausta suositellaan, sillä se estää myös kanadanvesiruton leviämisen välineiden mukana. SUMUKORENTOAIKAAN ON PARAS PYSYTELLÄ MAHDOLLISIMMAN KUIVIN JALOIN. Barbara Kellyn (1993) Yellowstone-joen punakurkkulohella tekemässä opinnäytetyössä todettiin todellisuudessa tapahtuvan kahlauksen aiheuttavan 9,3 % munakuolleisuutta, mutta hyvä tulos johtui siitä, että 60 % joen kutualueista oli rauhoitettuja kalastukselta ja kalastuskausi avautui vasta heinäkuun puolivälissä. Myös poikasille suojaa tarjoavien puuturojen lisääminen kutuja poikasalueille voisi vähentää haitallista kahlaamista. Suomessa kutualuerauhoitukset ovat harvinaisia ja kalastuskausi avautuu yleisesGyrodactylus salaris -lohiloisen ehkäisy Kun siirryt kalastamaan muualta Suomesta Tenojoen, Näätämöjoen, Paatsjoen, Tuulomajoen ja Uutuanjoen vesistöjen alueelle, alueelle tuotavien veneiden, kanoottien, kalastusvälineiden ja –tarvikkeiden, sukelluslaitteiden ja –pukujen ym. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 95. KAHLAAMISTA OLISI SYYTÄ RAJOITTAA Jotta kahlaamisen haittoja saataisiin vähennettyä, voitaisiin kutusoraikoilla kahlaamista rajoittaa paikallisilla koskikohtaisilla opasteilla tai yleisesti alkukaudesta. Kahlaamattomissa kontrolleissa kuolleisuudet olivat 20-40%. Desinfiointipalveluja on tarjolla kaikkien Tenojoen Suomen puoleisten kalastuslupien tulostuspisteiden yhteydessä, Inarin kalasatamassa, Inarin Neste ja Ivalon Seo -huoltamoilla sekä Sevetin baarissa Sevettijärvellä. Kahluukielto loppuu yleensä touko-kesäkuun vaihteessa. Syöttikalojen käyttäminen suoja-alueen vesistöalueilla onkimisessa, pilkkimisessä ja viehekalastuksessa on kokonaan kielletty. . Muilta vesistöalueilta tuotujen kalojen tai niiden perkeiden päästäminen alueen vesiin on myös kiellettyä. Punakurkkulohen poikasten sorasta nousussa oli jopa kahden viikon eroja vuosien välillä. tulee olla kuivia tai desinfioituja ennen niiden käyttämistä alueella. Gyrodactylus salaris -lohiloisen tappamiseksi riittää vuorokausi +20 °C lämpötilassa, tunti +60 °C lämpötilassa tai kymmenen sekuntia +50 °C vedessä. Whittaker . Yksi ainut kahlauskerta juuri ennen munien kuoriutumista tappoi 43 % kehittyvistä alkioista. Vaikka erilaiset heittolaiturirakenteetkin voivat jakaa mielipiteitä, voisi niiden rakentaminen ja käyttö olla hyväksi koskikalojen lisääntymiselle ja pohjaeläimistön tuotannolle. PIENPOIKASYMPÄRISTÖÄ, jossa kahlaamista kannattaa välttää varsinkin alkukesästä. On mahdollista, että kahlaaminen karkottaa paikallisesti myös jo uintikykyisiä poikasia, jotka voivat kesälämpötiloissa altistua esimerkiksi ahventen saalistukselle. Lohiloinen kurkkulohen mädistä ja ruskuaispussipoikasista
Puhdistamiseksi suositellaan vähintään 15 minuutin vesipesua yli 45-asteisessa vedessä. Keskeistä olisi välttää ja rajoittaa kahlaamista vähintään poikasille tärkeissä sivu-uomissa ja rannan läheisillä poikasalueilla. . Siksi myös vanhemmat poikaset huomioon ottavat kahlausrajoitukset tai ohjeistukset tulisi säätää erilaiset virtaamatilanteet huomioon ottaen. Norjassa asiaan on kiinnitetty huomiota jo pitkään, ja vaikka Finnmarkin sisävesien kalastukseen ei enää tarvita erillistä desinfiointitodistusta, vaaditaan välineiden puhdistamista myös Norjan sisällä liikuttaessa. ym. ISOT taimenen poikaset osaavat jo hyvin välttää kalastajaa. Smith ym. 96 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. KAHLUUVARUSTEISSA VOI LIIKKUA HAITALLISIA ELIÖITÄ Gates ym. Hyvä rutiinikäytäntö olisi kuivata kahluuvarusteet eri kalapaikkojen välillä, sillä on mahdollista, että haitalliset vesieläinten taudit, kuten rapurutto ja vesihome, voivat siirtyä kosteiden varusteiden mukana. (2022) tutkivat vapaa-ajankalastuksen bioturvallisuusnäkökulmia Isossa-Britanniassa, jossa vapaa-ajankalastajat käyttivät varsin ahkerasti erilaisia desinfiointiaineita. MYÖS myöhään syksyllä tulee välttää kahlausta kutupaikoilla. Isossa-Britanniassa julkaistiin jo vuonna 2011 kampanja, jossa Tutkittua suositellaan kalastajille kolmivaiheisia toimia: 1) tarkistamista, 2) puhdistamista ja 3) kuivausta. Puolet kalastajista ei puhdistanut kahluuvarusteita vesistöjen vaihdon välillä, vaikka paikallisetkin kalastajat liikkuivat keskimäärin 115 kilometriä kalapaikkojen välillä ja keskimäärin huopapohjaisen kahluukengän mukana kulkeutui kerralla 8,4 grammaa mutaa. Hiekkapohjaiset alueet ovat turvallisia. Monilla lohijoilla on edelleen voimassa myös vaatimus desinfiointitodistuksesta. . Vaikka tutkimuksessa ei arvioitu mahdollisten kalatautien leviämistä, suositeltiin työssä toimenpiteitä välineiden puhdistamiseksi liikuttaessa vesistöltä toiselle. Käytännössä tämä tarkoittaa, että kahlauksen vaikutukset osuvat myös kauden aikana eri alueille riippuen kulloisestakin virtaamasta. KOSKIEN niska-alueilla kahlausta kannattaa välttää alkukaudesta. (2009) tutkivat haitallisten lajien mahdollista kulkeutumista kahluuvarusteiden mukana Montanassa Yhdysvalloissa. Myös vesikulkuneuvot on syytä tarkistaa esimerkiksi vieraslajien, kuten kanadanvesiruton, varalta. ELOKUUSSA KAHLAAMISESTA EI PITÄISI OLLA SUURTA HAITTAA. Myös Suomessa olisi tarpeen kiinnittää asiaan huomiota, sillä vaikka kalojen siirto rannikolta sisämaahan on toisinaan liki naurettavan vaikeaa, ei kalastajien liikkumiselle ja välineiden puhdistamiselle ole olemassa yleisiä sääntöjä tai suosituksia Jäämereen laskeviin vesistöihin siirtymistä ja Gyrodactylus salaris -riskiä sekä erityisiä kalatautiepidemioita lukuun ottamatta. (2006) havaitsivat tutkimuksessaan, että virtausolosuhteet muuttavat kalastettavia paikkoja sekä kalojen suosimia alueita. ” Lue lisää • ruokavirasto.fi/elaimet/kalastus-metsastys-ja-villielaimet/ • doi.org/10.1577/1548-8675(1992)012%3C0450:EOAWOS%3E2.3.CO;2 • doi.org/10.1111/j.1095-8649.2007.01779.x • doi.org/10.1111/jfb.15345
VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 97. Sama alue osoittautui ongelmalliseksi jo aiemmassa vuoden 2015 tutkimuksessa. Ounasjoessa mahdollisesti kasvavat vaelluspoikaset kohtaavat kyseiset laitokset ja patoaltaan ensimmäisenä alasvaelluksellaan. 17–20 Helsinki ke 14.8. Alasvaellusta parantavia toimenpiteitä kannattaa siten alkuvaiheessa priorisoida voimalaitosketjun yläosaan Valajasja Petäjäskoskelle, joissa sijaitsevat tutkimuksen perusteella merkittävimmät ongelmakohdat. 17:30–20:30 Kajaani to 13.6. 17:30–20:30 Valkeakoski pe 16.8. 17–20 Turku ti 23.7. Ohijuoksutusuomia käyttäneiden poikasten selviytyminen oli hieman parempaa kuin turbiinien läpi uineilla. Näihin kilpailuihin ja kursseille voi ilmoittautua kuka vain ja samalla pääsee kokeilemaan mitä kaupunkikeskustat tarjoavat kalastuksen harrastajalle. 17:30–20:30 Tampere ke 14.8. KEMIJOKI PETÄJÄSKOSKEN alue pahin pullonkaula lohen alasvaellukselle Kemijoella Luonnonvarakeskus (Luke) toteutti Kemijoen rakennetulla alajuoksulla kesällä 2023 radiotelemetriatutkimuksen, jossa neljäsosa merkityistä lohen vaelluspoikasista selviytyi viiden voimalaitoksen ohi jokisuuhun. Homma on tehty sopimaan kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta eli lämpimästi tervetuloa! Kisapalkintoina on lahjakortteja Ruotoon. STREET FISHING -kisat ja kurssit Huomaa, että kisojen lisäksi on nyt tarjolla myös kursseja! Jos haluat vähän vinkkejä tai muuten vain kokeilla katukalastusta ennen kisaa, niin Street fishing -kurssi toimii tähän hyvin. Osakkaiden kokouksessa vuonna 2023 tehtiin päätös, joka vapautti kaiken osakaskunnan vesialueella tapahtuvan vapaa-ajanja kotitarvekalastuksen lupamaksuista. Vapautuksen myötä osakaskunnan vesialueella kaikki vapaa-ajankalastusmuodot ovat jatkossa sallittuja ja maksuttomasti toteutettavissa. Hoitovelvoitteiden lisäksi osakaskunnalla on oma luonnonravintolammikko, josta se saa vuokratuloja. Tulosten perusteella vaelluspoikaset käyttivät alasvaellusreittinään myös ohijuoksutusuomia, kun ohijuoksutuksen osuus oli yli kaksikymmentä prosenttia joen kokonaisvirtaamasta. Tämä on hieman suurempi osuus kuin aiemmassa tutkimuksessa vuonna 2015. 18–20 Turku ti 16.7. 17–20 Mikkeli ke 26.6. 17–20 Lappeenranta to 4.7. Ota kaveri matkaan ja tule mukaan! Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT SOTKAMO NUASKYLÄN osakaskunta vapautti vapaa-ajanja kotitarvekalastajat lupamaksuista – kannustaa ihmisiä kalastamaan ja syömään kotimaista kalaa Suuri osa Nuaskylän osakaskunnan 4700 hehtaarin vesialueista sijaitsee säännöstelyn piirissä ja alueella on myös muuta teollista toimintaa, joten alueelle on määrätty merkittävät kalakantojenja vesistönhoitovelvoitteet. 17–20 Hämeenlinna ma 12.8. 17–19 Kaikki tarvittavat tiedot löydät osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi/streetfishing. KISAT Vaasa ke 5.6. 17:30–20:30 Helsinki ke 21.8. 17:30–20:30 Jyväskylä ke 28.8. Edellä mainittujen velvoitteiden ja tulonlähteiden ansiosta osakaskunta koki, että sillä on ainutlaatuinen mahdollisuus kannustaa ihmisiä kalastusharrastuksen pariin sekä syömään kotimaista kalaa entistä enemmän. Suomen Vapaa-ajankalastajat – Yhdessä paremman kalastuksen puolesta TERVETULOA! Street fishing -kilpailut ovat taas alkamaisillaan . 17–20 Pori to 25.7. Tutkimuksessa havaittiin keskeisen vaelluspoikasten selviytymisen pullonkaula-alueen sijaitsevan Valajasja Petäjäskosken välillä, jonne jäi neljäkymmentä prosenttia Valajaskoskelta vapautetuista poikasista. Osakaskunnan vesialueet sijaitsevat Kainuun maakunnassa Sotkamon kunnan alueella. 17–20 Tampere ti 6.8. 17–20 KURSSIT Vaasa ke 29.5
Muutoksia oli kuitenkin luvassa. Tilanne kärjessä ja myös sen tuntumassa oli hyvin tasainen. Voiton vei lopulta Pasalan Mäskääjät, joka nousi kärkeen ihan kisan loppumetreillä. IHSM (Stadin Kalajunnut) 197,10 cm. Lähtötilanteeseen verrattuna ainoastaan joukkue IHSM (Stadin Kalajunnut) oli pysynyt kärkikolmikossa ja samalla myös parantanut sijoitustaan yhdellä. Pilkkikuu alkoi tänäkin vuonna siitä, mihin Pilkki12 päättyi. Nimensä mukaisesti Pilkkikuu kestää kuukauden ja sinä aikana mikä tahansa joukkue ehtisi vielä nousta kärkeen. Monille se kuulostaa oikein hyvältä. Salon Hurjat lähti kisaan nollilta, mutta päätyi lopulta toiseksi. Isoja kaloja oli saatava, jos aikoi sijoittua kilpailussa kärkisijoille. Ykkönen ja kakkonen olivat tasoissa, mutta Poppihessut oli ykkösenä suuremman kalan ansiosta. AHVEN 48 cm, FishingTeam_Tkm, Pro-sarja. Pilkkikuu ja sitä edeltävä Pilkki12 ovatkin muodostuneet useille pilkkijöille keskitalven kohokohdaksi. Pro-sarjassa kärkikolmikon muodostivat: 1. Pasalan Mäskääjät 240,20, 2. Moni joukkue paransi tulostaan ja kummassakin sarjassa kärkipää muotoutui uusiksi. Pro-sarjassa kolmen kärki näytti seuraavalta: 1. Fiilistelysarjassa kolmen kärki oli: 1. Tässäkin sarjassa erot olivat hyvin pieniä, tosin FishingTeam_Tkm oli pienellä karkumatkalla. KILPAILUT TEKSTI JUHA OJAHARJU PILKKIKUUSSA nousi isoja kaloja M iltä kuulostaa pilkkikilpailu, jossa voit kalastaa yhdessä kalakaverisi kanssa, mennä kalaan omille parhaimmille paikoille ja kalastaa silloin kun se sinulle parhaiten sopii. ESFishing 209,70 cm ja 3. Voittajajoukkue Renosky Perchbros lähti Pilkkikuuhun neljänneltä ja kolmanneksi sijoittunut Turun Martit viidenneltä sijalta. Fiilistelysarjassa kolmen kärki oli Pilkki12 jälkeen: 1. ILMOITUKSIA TULI TASAISESTI Kuukauden aikana kalailmoituksia tuli tasaisena virtana ja tuloksia päivitettiin lähes päivittäin. Helmikuun vaihduttua maaliskuuksi olivat Pilkkikuun tulokset selvillä. MADE 81 cm, Pasalan mäskääjät, Pro-sarja. Renosky Perchbos Pilkkikuu-kilpailun yhteistyökumppanit: . FishingTeam_Tkm 236,50. Turun Martit 218,00. Samalla myös kärjestä saattoi pudota. Fiilistelysarjassa Baits.fi sekä Eumer. FishingTeam_Tkm 234,70 cm, 2. Team Pohjamuta 194,80 cm. . IHSM (Stadin kalajunnut) 218,40 ja 3. Poppihessut 198,20 cm, 2. PILKKIKUU 231,49, 2. Salon Hurjat 238,90 ja 3. Alkuperäisestä kolmikosta menossa pysyi kolmantena mukana FishingTeam_Tkm, vaikka joutui luovuttamaan kärkipaikan. Pilkkikuun palkinnoista vastasivat Pro-sarjan osalta Rapala/13Fishing, Finlandia Uistin ja Kuusamon uistin. Erämaankeisarit 198,20 cm ja 3. 98 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Madetta oli tarkoitus pilkkiä mereltä, särkeä pienehköltä järveltä ja ahventa sekä järviltä että matalista merenlahdista. Kuinka paljon ajallisesti tai rahallisesti panostitte tuloksen parantamiseen. Tuleeko mieleen jotain muuta kertomisen arvoista kilpailuun liittyen. Mukana olivat kaverijoukkueista Eetu Hirvonen (Nilakan vetäjät), Mikael Jaakkola (Turun Martit) ja Timo Parkkola (Villakulla). Pro, top 3: 1) Pasalan Mäskääjät, Juuso Triipponen & Jali Veranen 240,20 cm, särki (78,20-34 cm), made (81,00-81 cm), ahven (81,00-45 cm), 2) Salon Hurjat, Jimi Tulonen & Aleksander Rättö, 238,90 cm, särki (71,30-31cm), made (83,00-83 cm), ahven (84,60-47 cm), 3) FishingTeam_Tkm, Jari Kankaanpää & Kalle Salminen, 236,50, särki (71,30-31 cm), made (77,00-77 cm), ahven (88,20-49 cm). Riittävän suurta ahventa tai madetta ei kuitenkaan tuntunut löytyvän kokeilemiltamme paikoilta. Markus & Kari: Suunnitelma lähti toimimaan ihan hyvin, ahven parani pariinkin otteeseen, mutta särki ei sitten millään. Reissu meni nappiin ja saimme kolme yli kilon painoista ahventa, parhaan ollessa jigiin iskenyt 45-senttinen ja 1,2-kiloinen. Markus & Kari: Rahallisesti panostettiin lähinnä matkakuluissa, mutta kovin kauas kotoa ei lähdetty. Juuso & Jali: Teimme Pilkkikuun aikana yhteensä 22 pilkkireissua ja kalareissuihin käytetty aika oli yhteensä toistasataa tuntia. Millaisella suunnitelmalla lähditte Pilkki12-kisan jälkeen parantamaan tulosta. Juuso & Jali: Tavoitekalamme olivat viime vuoden tapaan ahven, särki ja made. Juuso & Jali: Aloitimme kisan isoja ahvenia uudelta järveltä etsien, mutta löysimmekin yllättäen parven isoja särkiä. Miten suunnitelma lähti toimimaan. Markus & Kari: Pilkki12-kisassa saatiin onnekas kiiski ja sen kaveriksi Pilkkikuulle oli tarkoitus parantaa ahventa ja särkeä. Suurin morriin napannut yksilö oli 34-senttinen ja noin 400-grammainen. Lopulta saatiin kortille mukava ahven ja yllätyksenä myös särki vaihtui mateeseen, kun aloittelijan tuurilla sattui kolmen kilon kala kohdalle. Yksi kilpailun hienouksista onkin se, että yhteisöllisyyttä voi ja kannattaakin ulottaa myös oman joukkueen ulkopuolelle, jolloin uuden oppiminen tehostuu. VOITTAJAT PILKKIKUU PILKKIKUU VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 99. Markus & Kari: Eniten tyytyväisiä oltiin ahveneen siinä mielessä, että se oli ainoa laji, mitä ”osattiin” onkia, muut kaksi kalaa olivat enemmän tai vähemmän hyvää onnea, mutta toki tyytyväisiä niihinkin! Juuso & Jali: Olemme kaikkiin kaloihimme erittäin tyytyväisiä, mutta paras onnistumisen tunne tuli isosta mateesta, joka vaati tällä kertaa eniten yritystä. Juuso & Jali: Välineistöstä sen verran, että hyödynsimme molemmat pilkkiessä perinteistä 2D-kaikuluotainta. Lopulta 15. Syönti vaikutti monessa paikassa heikolta ja ylös saadut mateet olivat maksimissaan reilun 60 sentin mittaisia. Mihin kaloihin olette eniten tyytyväisiä. Fiilistely, top 3: 1) Renosky Perchbros, Markus Tamminen & Kari Tamminen 231,40 cm, ahven (77,40-43 cm), kiiski (76,00-20 cm), made (78,00-78 cm), 2) IHSM (Stadin Kalajunnut), Otso Liehunen & Vilho Liehunen, 218,40 cm, ahven (81,00-45 cm), kiiski (68,40-18 cm), särki (69,00-30 cm), 3) Turun Martit, Ville Jakonen & Mikael Jaakkola, 218,00 cm, ahven (64.80-36 cm), särki (78,20-34 cm), made (75,00-75 cm). Tulokset Suluissa on ensin kalan pituus kertoimen kanssa ja toisena kalan oikea pituus. Vaikka usko suurmateeseen alkoi olla kuun loppupuolella jo koetuksella, jatkoimme sitkeästi yritystä, kokeilimme niin iltakuin aamusyöntiä ja eri paikkoja. Kilpailun aikana pyrimme tutkimaan uusia kalapaikkoja, ja tätä tehostaaksemme lyöttäydyimme yhteisille kalareissuille myös muiden samalla seudulla kisaavien joukkueiden kanssa. SÄRKI 34 cm, Turun Martit, Fiilistelysarja. Kisan puolivälissä saimme idean tehdä jo pidempään mielessä olleen pilkkiretken Ahvenanmaalle suurahvenen toivossa. Isoin yksittäinen rahallinen panostus oli Ahvenanmaan retki laivamatkoineen ja majoituksineen. Työt häiritsivät jälleen kalastusta. Yksikään korttikaloista ei lopulta tullut samoista paikoista kuin edellisenä vuonna, joten matkan varrella jouduimme oppimaan uutta ja muokkaamaan suunnitelmaa reilusti. Uskoimme pääsevämme näillä kalalajeilla parhaimpiin pisteisiin omilta kalapaikoiltamme Lounais-Suomessa. yrityksellä räntäsateessa mademorriin iski 81-senttinen ja 3,1-kiloinen koirasmade, jonka myötä riemu repesi. . Ajallisesti tunteja ei paljoa lopulta tullut, pari täyden päivän reissua ja sitten kahden tunnin pistoja vähän enemmän. Myös made kiinnosti, mutta kummallakaan ei lajista ollut paria kokeilua suurempaa kokemusta niin ei haluttu laskea sen varaan. KIISKI 23 cm, Lapin eunukit, Pro-sarja. Sarjojen voittajat haastattelussa
Porukka levittäytyi vähän joka suuntaan, kaikusarjaan osallistuneet tietenkin heille erikseen aidatulle alueelle. maaliskuuta, kun Kuopion Kallavesi tarjosi paikalle saapuneelle kilpaväelle todella haastavat olosuhteet. Tuloksista päätellen osa kilpailijoista kuitenkin keksi toimivan ratkaisun syönnin herättämiseksi, kuten yleensäkin. Enemmistö kuitenkin pilkki viimeiseen sekuntiin asti. Olosuhteet olivat kuitenkin sen verran verottavia, että osa kilpailijoista aloitti poistumisen jäältä jo kello kahdentoista jälkeen. Kyseessä oli kokonaisuudessaan iso porukka, Kallaveden kilpailuun saapui noin 970 pilkkijää, eli vain piirun verran alle tonnin ”haamurajan”. SEULAPISTEILLÄ oli loppuvaiheessa tungosta. SM PILKKI 100 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Palkinnot jaettiin tällä kertaa hieman poikkeuksellisesti sisällä, tarkemmin Kuopion raviradan sisätiloissa. OSA JÄTTI LEIKIN KESKEN Kilpailun käynnistyessä kello 10 oli ahvenissa alkuun havaittavissa pientä ruokahaluttomuutta, ainakin paikoitellen. Kallavesi on kilpailuvesistönä tuttu hyvinkin monelle pilkkijälle ja isolla osalla kilpailijoista oli selvä näkemys menosuunnastaan lähtökäskyä annettaessa. Mainio osallistujaluku! Tuhannen osallistujan ”haamurajasta” jäätiin vain piirun verran . Pettävä lumikansi yhdistettynä sen alla olleeseen vesikerrokseen vaikeuttivat etenemistä ja asettivat kunnon koetukselle. Paluuaikaa oli viime vuoden tapaan tunti, ja sitä tarvittiinkin, erityisesti takarajalla piipahtaneilla. KILPAILUT TEKSTI JA KUVAT MARCUS WIKSTRÖM SM-PILKKI Kuopion kovassa kelissä P ilkkiväen vuosittainen kohokohta koitti 2
Myös poikien alle 19-vuotiaiden sarjassa jyräsi Rantakylän Kalakaverit voittoon; Johannes Hämäläinen kuittasi kultamitalin itselleen. Ei sinänsä mikään yllätys, onhan Ukko myös hallitseva Vuoden Kilpakalastaja. Kaikusarjassa oli kova taistelu mitaleista. Kolmanneksi nousi Saku Kariluoma Kurikan Urheilukalastajista. Pronssin sai kaulaansa Lappeenrannan Urheilukalastajia edustanut Aki Nurmi vain 31 grammaa kakkoselle hävinneenä. Tytöt 19v.: 1) Helmi Korhonen, Ylä-Keiteleen Koukku 2597, 2) Anna Åman, Nummi-Pusulan Ks 423, 3) Sanni Niskanen, Viitasaaren Kk 209. Tuloksiin otettiin huomioon jokaisen piirin nuorten henkilökohtaisten sarjojen tulokset. Miesveteraanit 75v.: 1) Pentti Korhonen, Lahden Kv 4310, 2) Tuomo Karppi, Vieskan Vk 4066, 3) Ahti Kekki, Tikkakosken Km 4035, 4) Paavo Pasanen, Nilsiän SM PILKKI ERKKI Liesijärvi kilpaili miesten 75v.-sarjassa ja edusti Parkanon Urheilukalastajia. Eikä aikaakaan, kun kilpailujohtaja Aarne Keurulainen ilmoitti palkintojenjaon alkavaksi. RANTAKYLÄN KALAKAVEREISSA ON JOTAIN TEHTY OIKEIN Alle 12-vuotiaiden sarjan voitto meni ylivoimaisesti Lakeuden Urheilukalastajia edustaneelle Ukko Pihlajamäelle. Poikien alle 15-vuotiaiden sarjassa pilkki kultamitalin arvoisesti Emil Karhunen Rantakylän Kalakavereista. Koko paletti pysyi hienosti kasassa ja homma rullasi ongelmitta alusta loppuun maaliin. Toiseksi tuli Timo Kinnunen Onki-86 Turusta ja kolmanneksi Toholammin Pilkkijöiden Sami Humppi. Miesveteraanit 65v.: 1) Jukka Linnilä, Kiuruveden Vk 5983, 2) Unto Närhi, Laukaan Ahvenpojat 5657, 3) Jouni Toppinen, Kiuruveden Vk 5387, 4) Pertti Järvinen, Hattulan Km 4991, 5) Mikko Neuvonen, Otavan Km 4781, 6) Pentti Ronkainen, Pogostan Nykyttäjät 4614. Pojat 19v.: 1) Johannes Hämäläinen, Rantakylän Kk 2599, 2) Lauri Åman, Karkkilan Ks 2573, 3) Henrik Karhunen, Rantakylän Kk 2471, 4) Rafael Häkkinen, Rantakylän Kk 2118, 5) Eeli Turunen, Pogostan Nykyttäjät 2090, 6) Petrus Kajova, Punkaharjun Kv 1878. Hän kuittasi sarjan ykköspalkinnon lisäksi Raymarinen sponsoroiman paketin, joka sisälsi Element 7 HV & 4-in-1 peräpeilianturin & LightHouse Pohjois-Euroopan kartan & pilkkikassin (laukku, pilkkianturi, akku, laturi ja kelluke). Kiitos kilpailuorganisaatiolle, ja erityiskiitos jälleen kerran Raymarine Finlandille kovan luokan lisäpalkinnoista! VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 101. Tyttöjen alle 15-vuotiaiden sarjan voitti Sylvi Arffman Team Affeneista, ja alle 19-vuotiaiden voiton nappasi vuorostaan Helmi Korhonen Ylä-Keiteleen Koukusta. Parhaimman piirin titteli meni tällä erää Etelä-Savolle, toiseksi tuli Keski-Suomi ja kolmanneksi Etelä-Suomi. Vehmerin Kalakerhoa edustanut Jyri Vartiainen onnistui ainoana kilpailijana rikkomaan seitsemän kilon rajan. Kun vaa´alle saa tuoda vain viisi ahventa, niin erot voivat olla aika pieniä. Tulokset (g) Henkilökohtaiset sarjat Nuoret 12v.: 1) Ukko Pihlajamäki, Lakeuden Uk 2037, 2) Verneri Toivonen, Lohjan Ks 854, 3) Saana Korhonen, Ylä-Keiteleen Koukku 708, 4) Luukas Pessi, 290, 5) Lennu Homin, Outokummun Ky 246, 6) Venla Arminen, Ruokolahden Uk 222. Myös pronssi meni samalle seuralle, kun Henrik Karhunen nappasi kyseisen sijan. Jotain on tehty nuorisoja kilpailutoiminnassa oikein tässä kalaseurassa! Ainoastaan Karkkilan Kalastusseuran Lauri Åman onnistui pilaamaan rantakyläläisten värisuoran, sijoittumalla hienosti toiseksi. Kämppi jätti toiseksi tulleen Kristian Hirsimäen Kurikan urheilukalastajista 66 gramman turvin. PUIJON PILKKI OLI PARAS KALASTUSSEURA Puijon Pilkki nappasi parhaimman kalastusseuran tittelin, mikä ei varmaankaan tullut kovin isona yllätyksenä kellekään. Ei huono. MIESTEN SARJASSA KILPAILUN KOVIN TULOS Miesten sarjassa nähtiin kilpailun kovin tulos. Kilpailunjohtaja Aarne Keurulainen apulaisineen ja talkoolaisineen tekivät erinomaisen työn sujuvien kilpajärjestelyjen eteen. Rantakylän Kalakavereita edustanut Juha Kämppi veti kuitenkin pisimmän korren ja jatkoi näin ollen nuorten rantakyläläisten aloittamaa voittokulkua. Tytöt 15v.: 1) Sylvi Arffman, Team Affenet 191. Hän sai samanlaisen kaikusarjan Raymarinelta, kuin suurimman saaliin kiskonut. Miehet: 1) Jyri Vartiainen, Vehmerin Kk 7513, 2) Timo Kinnunen, Onki-86 Turku 6283, 3) Sami Humppi, Toholammin Pilkkijät 6110, 4) Tuomo Kuutsa, Kallan Kk 5921, 5) Ilmari Jäntti, Ylä-Keiteleen Koukku 5884, 6) Sami Kainulainen, Lahden Onki Team 5753. Hopeamitalin sai samaa seuraa edustanut Eelis Hämäläinen. Hänen saalispussinsa painoi 7513 grammaa. Siellä sai kisaväki nauttia ruokaa ja juomaa, tuloksia odotellessa. Pojat 15v.: 1) Eemil Karhunen, Rantakylän Kk 2520, 2) Eelis Hämäläinen, Rantakylän Kk 2254, 3) Saku Kariluoma, Kurikan Uk 1539, 4) Ville Iköheimo, 1202, 5) Jesse Niskanen, Iisalmen Pilkkijät 1101, 6) Mikael Hartikainen, Kivijärven Kv 1023. Neljänneltäkin sijalta löytyy saman seuran pilkkijä Rafael Häkkinen. Hopean nappasi Verneri Toivonen Lohjan Kalaseurasta ja pronssin vuorostaan Ylä-Keiteleen Koukun Saana Korhonen. Heidän taakseen jäivät Kivijärven Kalaveikot sekä kolmanneksi tullut Ylä-Keiteleen Koukku
Paras piiri (kaikki nuoret): 1) Etelä-Savo 16 799, 2) Keski-Suomi 6098, 3) Etelä-Suomi 4807. Naisveteraanit: 1) Kala-Taival 1 (Sirkka Kohtala, Liisa Karjalainen, Maarit Pitkänen) 4399, 2) Kuusamon Uistinseura 1 (Raija Veteläinen, Vuokko Kurvinen, Aila Heiskanen) 4172, 3) Laukaan Ahvenpojat (Asta Honkonen, Kaija Vainio, Laila Laitiolampi) 4052. Lisää tuloksia osoitteessa: vapaa-ajankalastaja.fi/tulokset/. Kaikusarja: 1) Rantakylän Kk 2 (Heikki Kämppi, Juha Kämppi, Aapo Nykänen) 1730, 2) Lakeuden Uk 1 (Eija Saarela-Mäkynen, Satu Jokipelto-Kiili, Markku-Tapio Antila) 1367, 3) Toholammin Pilkkijät 1 (Sami Mastokangas, Tuukka Mastokangas, Antti Mäkinen) 989. Naisveteraanit 65v.: 1) Ulla Wilska, Savonlinnan Uk 3571, 2) Lea Mesiäinen, Otavan Km 2957, 3) Riitta Saastamoinen, Pielaveden Pilkkijät 2506, 4) Ulla Holmberg, Onki-86 Turku 2489, 5) Leila Matikainen, Pohjois-Karjalan Uk 2430, 6) Kaija Vainio, Laukaan Ahvenpojat 2401. Naiset: 1) Pohjois-Karjalan Uk 1 (Paula Saarinen, Saara Silvennoinen, Iida Issakainen) 10 340, 2) Meri-Lapin Uk 1 (Jaana Jaako, Anne Kiiskilä, Elisa Juurikka) 8498, 3) Puijon Pilkki 1 (Taina Koskinen, Heli Jylkkä-Pendikäinen, Päivi Savinainen) 6416. Miesveteraanit: 1) Kiuruveden Vk 1 (Tuomo Karikumpu, Seppo Kananen, Jouni Toppinen, Jukka Linnilä) 15 792, 2) Puijon Pilkki 3 (Pekka Hujanen, Reino Asikainen, Ossi Mertanen, Hannu Raittila) 13 066, 3) Lahden Kv 1 (Eino Peltonen, Paavo Tanskanen, Pentti Korhonen, Markku Uusi-Piuhari) 12 277. . Naisveteraanit 75v.: 1) Sirpa Vuohelainen, Oriveden Onkijat 3142, 2) Raija Kortelainen, Suonenjoen Talvionkijat 1892, 3) Irma Tuppurainen, Puijon Pilkki 1371, 4) Seija Kukkonen, Nurmeksen Km 1334, 5) Asta Honkonen, Laukaan Ahvenpojat 1097, 6) Leena Laukkanen, Puijon Pilkki 974. Kaikusarja (viiden ahvenen yhteispaino): 1) Juha Kämppi, Rantakylän Kk 1273, 2) Kristian Hirsimäki, Kurikan Uk 1207, 3) Aki Nurmi, Lappeenrannan Uk 1176, 4) Juha-Pekka Ollikainen, Hirvensalmen Km 1118, 5) Antti Koskinen, Puijon Pilkki 962, 6) Leevi Pekkarinen, 956. Naiset: 1) Iida Issakainen, Pohjois-Karjalan Uk 4476, 2) Elisa Juurikka, Meri-Lapin Uk 4316, 3) Saara Silvennoinen, Pohjois-Karjalan Uk 3516, 4) Aila Kokkonen, Sotkamon Km 3369, 5) Päivi Savinainen, Puijon Pilkki 2969, 6) Taina Koskinen, Puijon Pilkki 2723. Joukkueet Nuoret (15-19v.): 1) Rantakylän Kk 4 (Henrik Karhunen, Johannes Hämäläinen) 5070, 2) Rantakylän Kk 5 (Eelis Hämäläinen, Emil Karhunen) 4774, 3) Ylä-Keiteleen Koukku 1 (Jakke Peltonen, Helmi Korhonen) 3521. Miehet: 1) Kallan Kk 1 (Jussi Voutilainen, Niko Karjalainen, Timo Suikka, Tuomo Kuutsa) 17 544, 2) Team Sensas Finland 1 (Harri Lindberg, Tomi Ojanperä, Roni Selén, Petri Lääperi) 16 383, 3) Onki86 Turku 1 (Timo Kinnunen, Juha Kotilainen, Tino Koskinen, Pekka Matikainen) 16 126. SM PILKKI 102 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. KAIKUSARJA-ALUEELLA seurattiin tiivisti näytöillä tapahtuvaa liikettä. Perheet: 1) Karkkilan Ks 1 (Pasi Åman, Lauri Åman, Anna Åman) 4551, 2) Lakeuden Uk 1 (Ukko Pihlajamäki, Iita Pihlajamäki, Kari Pihlajamäki, Katri Heikkilä) 3920, 3) Hankasalmi 1 (Antti Kovanen, Katja Heinonen, Matti Hänninen) 3137. Pilkkijät 3679, 5) Pekka Hujanen, Puijon Pilkki 3583, 6) Matti Marjanen, Laukaan Ahvenpojat 3551. Paras seura: 1) Puijon Pilkki 75 724, 2) Kivijärven Kalaveikot 50 930, 3) Ylä-Keiteleen Koukku 46 480
Naiset: 1) Heidi Pernu, Lapuan Seudun Kk, 3, 2) Salla Hovatov, Kivijärven Kv, 8, 3) Saara Silvennoinen, Pohjois-Karjalan Uk, 8. Joukkueet Miesveteraanit: 1) Pohjois-Karjalan UK1 (Pertti Myyry, Heikki Matikainen, Otto Huovinen) 48,5, 2) Kivijärven KV1 (Ari Grönlund, Ari Hartikainen, Tapani Hovatov) 54, 3) Puijon Pilkki1 (Esko Voutilainen, Mauri Jylkkä, Martti Nissinen) 58,5. Naiset 65v: 1) Eija Saarela-Mäkynen, Lakeuden Uk, 4, 2) Mirja Huotilainen, Ruokolahden Uk, 7, 3) Riitta Pekkinen, Puruveden KH, 7. Järjestäjä: viehekalastuksen-sm.fi Lisätiedot: 14.-16.6. Miehet: 1) Pohjois-Karjalan Uk (Joona Myller, Ville Vauhkonen, Markku Kiviniemi) 1090, 2) Rautaruukin Uk, (Ari Karhunen, Mika Kauppinen, Raine Kortet) 349, 3) Iin Km (Oskari Rahikkala, Vesa Rahikkala, Seppo Huttu) 297. SM-morri 3.3. Nuoret 12v: 1) Oiva Hietala. Miehet: 1) Ville Vauhkonen, Pohjois-Karjalan Uk, 470, 2) Joona Myller, Pohjois-Karjalan Uk, 422, 3) Pasi Åman, Karkkilan Ks, 387. Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT KEURUSSELKÄ Mänttä-Vilppula VIEHEKALASTUKSEN KETKÄ OVAT Suomen parhaat viehekalastajat. Pyhäselkä, Joensuu Kaikki tulokset ovat grammoina, jos ei toisin ole ilmoitettu. Joukkueet Nuoret: 1) Karkkilan Ks (Oskari Urmas, Lauri Åman), 148. Nuoret 19v: 1) Eeli Turunen, Pogostan nykyttäjät, 166, 2) Oskari Urmas, Karkkilan Ks, 111, 3) Lauri Åman, Nummi-Pusulan Ks 36. Naiset: 1) Pohjois-Karjalan Uk (Saara Silvennoinen, Paula Saarinen) 736. Nuoret 19v: 1) Lauri Åman, Karkkilan Ks, 3, 2) Santtu Rauhala, Vapa Varkaus, 4, 3) Anna Åman, Karkkilan Ks, 5. Naiset: 1) Lapuan Seudun Kk1 (Tarja Huhtala, Heidi Pernu) 18,5, 2) Kivijärven Kv1 (Irene Hovatov, Salla Hovatov) 20, 3) Lakeuden Uk1 (Raija Pekonniemi, Eija Saarela-Mäkynen) 23. Naiset:1) Saara Silvennoinen, Pohjois-Karjalan Uk, 536, 2) Paula Saarinen, Pohjois-Karjalan Uk 200, 3) Sari Kerttula Raahen Merionkijat, 48. Miesveteraanit 65v: 1) Pentti Ronkainen, Pogostan Nykyttäjät, 195, 2) Markku Purmonen, Pogostan Nykyttäjät, 174, 3) Otto Huovinen Pohjois-Karjalan Uk, 161. Naisveteraanit 65v: 1) Anneli Muikku, Pogostan Nykyttäjät, 121, 2) Leila Matikainen, Pohjois-Karjalan Uk, 101, 3) Marja Väätäinen, Shiima Shemeikat, 10. Miehet: 1) Joona Myller, Pohjois-Karjalan Uk, 5, 2) Mika Hämäläinen, Vapa Varkaus, 10, 3) Timo Immonen, Rantasalmen Kv, 13. Nuoret: 1) Karkkilan Ks1 (Anna Åman, Lauri Åman) 8. Miehet: 1) Lempäälän Kk1 (Tero Kankaanpää, Pekka Rintamaa, Ville Lehtinen) 66,5, 2) Pohjois-Karjalan Uk1 (Raine Kortet, Juhani Soininen, Joona Mylller) 67,5, 3) Vapa Varkaus 2 (Pasi Åman, Mika Hämäläinen, Ari Huhtala), 70. Miesveteraanit: 1) Pogostan Nykyttäjät (Ensio Meriläinen, Markku Purmonen, Pentti Ronkainen) 471, 2) Pohjois-Karjalan Uk (Veikko Kinnunen, Heikki Matikainen, Otto Huovinen) 320 3) Kivijärven Kv (Ari Grönlund, Tapani Hovatov, Ari Hartikainen) 251.. Tuusniemi, Rantasalmi Tulokset (pistettä): Miehet 65v: 1) Heikki Matikainen, Pohjois-Karjalan Uk, 2, 2) Esko Voutilainen, Puijon Pilkki. Seuraa kilpailun livelähetystä: @vapaa-ajankalastajat KILPAILUT SM-kiiskipilkki 17.2. 10, 3) Tapani Hovatov, Kivijärven Kv, 14
Miehet: 1) Samppa Ylönen, Suomi, 8593, 2) Atte Mustalahti, Suomi, 7594, 3) Jonas Back, Ruotsi, 6676. PM-pilkki 14.-17.3. Kisaan osallistui 19 kilpailijaa ja paikkansa vuoden 2025 morrijoukkueeseen lunastivat Marianne Viinikainen, Olli Saarela, Waltteri Ramula, Vesa Kuusela, Eija Lokasaari-Leskiranta ja Mauri Sydänmetsä. Miesjuniorit: 1) Johan Ruud, Norja, 4953, 2) Lauri Leppänen, Suomi, 4929, 3) Arvid Harnesk, Ruotsi, 2534. SM-särkipilkki 13.4. Nuoret 19v: 1) Mikko Mäkäräinen, Iisalmen pilkkijät, 1632. Miehet: 1) Rautaruukin Uk2 (Jari Heinonen, Mika Kauppinen, Ari Karhunen) 18178, 2) Rautaruukin Uk 1 (Jani Orava, Ismo Karhunen, Raine Kortet) 9822, 3) Toholammen Pilkkijät (Petri Ahola, Manu Mastokorpi, Sami Humppi) 7563. Miesveteraanit 55v: 1) Ruotsi, 13051, 2) Suomi, 12310, Norja, 11622. Kitkajärvi, Kuusamo SM-rautupilkki 20.4. Miehet: 1) Mika Kauppinen, Rautaruukin Uk 9049, 2) Raine Kortet, Rautaruukin Uk 7156, 3) Jouni Kuvaja, Savinan Erä 6730. Naiset: 1) Anne Kiiskilä, Meri-Lapin Uk 2466, 2) Saara Silvennoinen, Pohjois-Karjalan Uk 2212, 3) Heidi Pernu, Lapuan Seudun Kk 2121. Naiset: 1) Maria Olkkola 1664, 2) Maija Moilanen 866, 3) Ensi Aikio 810. Miesveteraanit 65v: 1) Pohjois-Karjalan Uk (Heikki Matikainen, Otto Huovinen Pertti Myyry) 7993, 2) Puijon Pilkki (Esko Voutilainen, Reino Asikainen, Pauli Suikka 6123, 3) Kaukasten Kk (Tapio Jokinen, Tapio Lustig, Tapio Tapaninen) 5567. Miesjuniorit: 1) Norja, 8756, 2) Suomi, 8011, 3) Ruotsi, 7088. Joukkueet Naiset: 1) Pyhäjärven Pilkkijät (Kirsti Manninen, Tarja Manninen) 5631, 2) Lapuan Seudun Kk (Tarja Huhtala, Heidi Pernu) 3895, 3) Pohjois-Karjalan Uk (Saara Silvennoinen, Paula Saarinen) 3504. Naisveteraanit 55v: 1) Tarja Manninen, Suomi, 6985, 2) Lotta Engvall, Ruotsi, 3611, 3) Heidi Karstersen, Norja, 2593. Nuoret: 1) Juuso Tirkkonen 604, 2) Oskari Urmas 204, 3) Anna Åman 198. Nuoret 15v: Aleksi Manninen, 2488. MM-morri 9.–10.3. Miesveteraanit 70v: 1) Suomi, 15523, 2) Ruotsi, 10809, 3) Norja, 9449. Naisjuniorit: 1) Helmi Korhonen, Suomi, 3906, 2) Juliane Jörgensen, Norja, 2936, 3) Sanni Niskanen, Suomi, 2166. Miehet: 1) Suomi, 22328, 2) Ruotsi, 18050, 3) Norja, 15272. Naisveteraanit 65v: 1) Kirsti Manninen, Pyhäjärven Pilkkijät 3792, 2) Aila Heiskanen, Kuusamon Us 2730, 3) Mirja Tuppurainen, Vammalan Seudun Uk 1890. Ugii Lake, Mongolia Maat (p): 1) Liettua, 27, 2) USA, 42,5, 3) Ukraina, 45,5, 4) Viro, 52, 5) Suomi, 54,5. Nuoret 12v: 1) Elias Oikarainen, Ylä-Keiteleen Koukku. Huruslahti, Varkaus MM-morrin loppukarsinnat vuodelle 2025 kisattiin 29.–30.3. Lisää tuloksia osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Tulokset. SM-lohipilkki 16.3. Storsjöen, Norja Maat: 1) Suomi, 87731, 2) Ruotsi, 66907,3, 3) Norja, 61495,5. Pirttilahti, Enonkoski Miehet: 1) Iiro Kontkanen, 7080, 2) Kari Lehto, Lappajärven Kv 6322, 3) Valtteri Kurkinen, Survarit, 5898. Naiset: 1) Saara Silvennoinen, Suomi, 5565, 2) Birgit Kildalen, Norja, 4950, 3) Elisa Juurikka, Suomi, 4834. Henkilökohtaiset (p) ja (erät): 1) Arunas Koska, Liettua, 2 (2), 2) Arturas Skvirba, Liettua, 3 (2), 3) Leonas Mindaugas, Liettua, 4 (2), 8) Mauri Sydänmetsä, Suomi, 6 (2), 9) Vesa Kuusela, Suomi, 7 (2), 21) Waltteri Ramula, Suomi, 10 (2), 38) Jussi Rossi, Suomi, 14,5 (2), 47) Elisa Saarela, Suomi, 7 (1), 53) Seppo Pönni, Suomi, 10 (1). Nuoret 12v: 1) Emma Viljakainen, 2014. Naisveteraanit 70v (keskipaino): 1) Suomi, 2822, 2) Ruotsi, 1518,3, 3) Norja, 1128. Nuoret 15v: 1) Kasperi Lämsä, Kuusamo 527. Tulokset (p): 1) Marianne Viinikainen 16, 2) Olli Saarela 16, 3) Waltteri Ramula 16,5, 4) Vesa Kuusela 17, 5) Eija Lokasaari-Leskiranta 17, 6) Mauri Sydänmetsä 17,5. Nuoret 19v: 1) Eeli Turunen, 3374, 2) Roope Saarenpää, Kuusamon Us 3014, 3) Juuso Kauranen, Pyhäjärven Pilkkijät 875. Naiset: 1) Anu Huttunen, Suonenjoen To, 6234, 2) Tanja Hinkkanen, Kaakon Trolling Team, 6026, 3) Susanna Taikina-Aho, Pyhännän Vk, 5296. Naiset: 1) Suomi, 14326 2) Ruotsi, 8476, 3) Norja, 7698. Naisveteraanit 70v: 1) Riitta Saastamoinen, Suomi, 4220, 2) Kaija Vainio, Suomi, 3272, 3) Tuula Pesonen, Ruotsi, 2246. Varkauden Huruslahdella. Joukkueet: 1) Heinäveden Uk (Aki Tuovinen, Timo Turunen, Antti Tuovinen) 3712, 2) Raudun Raapijat (Heikki Haapanen, Maija Moilanen, Ensi Aikio) 2298, 3) Heinäveden Uk2 (Erkki Tiainen, Ruuth Turunen, Aatu Tuovinen) 1988. Miesveteraanit 70v: 1) Arto Kääriäinen, Suomi, 5920, 2) Ari Grönlund, Suomi, 5358, 3) Terje Lindgren, Norja, 4910. Naisveteraanit 55v: 1) Suomi, 9800, 2) Ruotsi, 7223, 3) Norja, 5399. Joukkueet: 1) Veijarit (Teemu Pyy, Tuukka Halonen, Valtteri Kurkinen Valtteri) 9960, 2) Suonenjoen Talvionkijat1 (Marko Hyvönen, Ville Hyvönen, Anu Huttunen) 9560, 3) Reimarit (Jukka Markkanen, Reima Sorokin, Sorokin, Jari Reinikainen) 8702. MM-morrin loppukarsinnat 29.–30.3. Miesveteraanit 65v: 1) Pertti Myyry, Pohjois-Karjalan Uk 5704, 2) Osmo Kokkonen, Sotkamon Km 4043, 3) Ari Lampila, Team Sensas Finland 3972. 104 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tuulispäänjärvi, Inari Miehet: 1) Aki Tuovinen 2312, 2) Erkki Tiainen 1098, 3) Antti Tuovinen 994. Miesveteraanit 55v: 1) Tom Erling Haugen, Norja, 6480, 2) Jari Heinonen, Suomi, 5288, 3) Roger Johansson, Ruotsi, 4796. Joukkueet: Naisjuniorit (keskipaino): 1) Suomi, 2611, 2) Norja, 2171,5, 3) Ruotsi, 1056
osa 7.–8.9.2024 Lempäälän kanava. Missä SVK menee. 040 580 6647 tai seppo.ponni@lassila-tikanoja.fi. Vapapäivä -kalastustapahtuma, Metsähallituksen kohteita eri puolilla Suomea, Janne Rautanen 13.–14.6. mennessä (Antti Tuomainen, Ainonkuja 4, 78400 Varkaus, p. 045 673 3620, aki.piironen@gmail.com. Kilpailukortit ym. 0400 838 565. SM-heittouistelu Iisalmessa la 6.7. Erämessut, Riihimäki, Marcus Wikström 8.6. Kilpailukalat (alamitat ja pistekertoimet); hauki (50 cm, kerroin 1), ahven (20 cm, kerroin 3), kuha (42 cm, kerroin 5) muut kalat; siika ja säyne (41 cm, kerroin 1). 040 859 4110. Street fishing -kurssit, Vaasa, Turku, Tampere, Helsinki, Janne Antila 5.6.–28.8. Imatran Immalanjärvellä, osoitteessa Vesikatu 1B, 55800 Imatra. Ilmoittautumiset paikan päällä klo 8-10. SM-onki su 9.6. mennessä: forms.gle/W3AfHcUXhinW9Ffy5. Lisätiedot: Esko Ijäs puh. 040 718 6259. Tilaamalla uutiskirjeen pysyt ajan tasalla niin tärkeimmistä päätöksistä, tulevista tapahtumista kuin parhaista tarjouksistakin. Kilpailuaika klo 10-16 + 30 min siirtymät. Lisätiedot: niskasmikko24@gmail.com tai p. Tilaa uutiskirje nettisivuiltamme uutiskirje.vapaa-ajankalastaja.fi. Ilmoittautuminen 26.6. Arpaonni suosi seuraavia: • Lahjakortti Ruotoon, Ruoto Megastore -liike tai Ruodon verkkokauppa, arvo 100 €: Väinö Majanen, Tikkakoski. Ilmoittautuminen 31.5. Viehekalastuksen SM, Keurusselkä, Mänttä-Vilppula, ja Youtube-livelähetykset, Marcus Wikström 28.–30.6. 040 835 2928, ajtuomainen@gmail.com) seuroittain SM-onki 2024 nettisivuilta saatavalla lomakkeella: vapaa-ajankalastaja.fi/smonki/. Kilpailuaika on klo 11-15, alussa ja lopussa 30 min siirtymät. Kilpailukeskus Iisalmen satamassa (lähin katu on Satamakatu). Kilpailualue on Porovesi ja Haapajärvi. 040 835 2928, ajtuomainen@gmail.com tai Sami Kainulainen p. VAPAA-AJAN KALASTAJA 3 2024 105. mennessä kuluvan vuoden jäsenmaksun useampaan kalaseuraan (tai seuraan ja henkilöjäsenyyden) maksaneiden kesken palkintoja. Yht.hlö Marko Ekroth, marko.ekroth@kymp.net tai p. klo 6-8 ja ainoastaan seuran edustajan kuittausta vastaan. Voittajille on ilmoitettu henkilökohtaisesti. 050 559 3357, sami.kainulainen2@gmail.com. Kilpailualueena Porovesi ja Haapajärvi. Kilpailu-aika klo 12-19 + siirtymät 30 min. SVK:n kalastusmatka Tornionjoki Lappea, Kolari, Petter Nissén Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta sivulta 4. Ilmoittautuminen 4.7. Kilpailualue on rajattu E-4-tien eteläpuolelle. mennessä: forms.gle/x4wTPrVoKyJCeyXx9. Kilpailu on kaksipäiväinen, yksi neljän tunnin erä/päivä. kanslian aukioloaikana tai su 9.6. Lisätiedot: Aki Piironen, p. Jaalassa Kimolan kanavalla, Eiraskan sillan läheisyydessä. SVK:n vetouistelumestaruus Iisalmessa su 7.7. Maksu ilmoittautumisen jälkeen Team Sensas Finland ry:n tilille FI74 5750 0120 2281 77. SM-soutu-uistelu su 14.7. Maksukuitissa luettava ”kilpaonkimaajoukkuekarsinta” ja kilpailijan nimi. osa (kaksi osakilpailua) 25.–26.5.2024 Kimolan kanavalla (Eiraskan silta). Monijäsenyysarvonnan voittajat Suomen Vapaa-ajankalastajat halusi palkita muutamia jäseniään ja arpoi 25.3. Pyynnissä enintään 4 vapaa kerrallaan. Kilpailukalat ja alamitat: hauki 55 cm, kuha 46 cm, ahven 25 cm, säyne 35 cm. 29.5.–14.8. Kilpailupaikan risteyksen osoite: Orpanantie 1, Seinäjoki, jonka kohdasta käännytään vastakkaiseen suuntaan (ei Orpanantielle). SM-veneonki la 3.8. Ilmoittautumiset 17.5. Kilpailukeskus Iisalmen satamassa (lähin katu on Satamakatu). mennessä esko.ijas@jippii.fi tai osoitteella: SM-Soutu, Esko Ijäs, Anteroisenmäentie 2, 56120 Salosaari. Paljon onnea voittajille! TULEVIA KILPAILUJA Kilpaongen maajoukkuekarsinnat vuoden 2025 joukkueisiin kaksiosaisena: 1. SM-kilpaonki 6.–7.7. Viitasaaren Keitelejärvellä. Seinäjoen Kyrönjoella. Fisuun valtakunnallinen nuorten leiri, Simo, Janne Tarkiainen ja Petter Nissén 5.–9.8. Osanottomaksu 40 €/venekunta. Osallistumismaksut viimeistään 4.6. Kilpailukeskus on Eiraskan sillan välittömässä läheisyydessä. 2. 044 355 4109. Lisätiedot: Aki Piironen, p. Kilpailukalat ja alamitat: hauki 55 cm, kuha 46 cm, ahven 25 cm, säyne 35 cm. Merkitty/rajattu kilpailualue on rauhoitettu kalastukselta alkaen 1.7. Uutiskirje on ilmainen ja ilmestyy noin kerran kuukaudessa. • Kalankäsittelysetti (fileointiveitsi, kalapiikki, teroituspuikko), arvo 60 €: Vesa Saarenpää, Nummela. Tilaa SVK:n uutiskirje ja tiedät mitä tapahtuu Suomen Vapaa-ajankalastajien uutiskirje tuo ajankohtaiset järjestöuutiset suoraan sähköpostiisi. • Lahjakortti Ruotoon, Ruoto Megastore -liike tai Ruodon verkkokauppa, arvo 75 €: Kimmo Nygård, Heinlahti. Yht.hlö Seppo Pönni, p. kisakansliasta joko la 8.6. Lisätiedot: Antti Tuomainen, p. Kilpailukeskus Viitasaaren ABC:llä, osoitteessa Kokkosalmentie 7, 44500 Viitasaari. 045 673 3620, aki.piironen@gmail.com. Kilpailuaika klo 11-17 + 30 min siirtymät. Street fishing -kilpailut, eri puolilla Suomea, Janne Antila 7.–9.6. Lisätiedot: Heidi Pernu heidi.pernu@gmail.com tai p
MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. 2 22.3. 4. Ahventa Ahvenanmaalta Sekavedolla kalaa Pintaviehekalastus 4 / 2024 ilmestyy 1 26.1. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 1.7. 3. 4 23.8. krs, 33960 Pirkkala l Maria Turppa, puh 044 981 8239, maria.turppa@saarsalo.fi l Timo Lepistö, puh 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi K uv a: M at ti K el a. 6 5.12. KALASTONHOITOMAKSU 2024 l 47 €/vuosi l 16 €/viikko l 6 €/päivä Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Haukiperhot ja niillä kalastaminen 106 3 2024 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Maksaminen Kalastusluvista lisää tietoa: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi Kalastusrajoituksista tietoa: l kalastusrajoitus.fi 1. LEHDET 2024 23.8. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. 3 31.5. 2. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa. 23.8. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa. 5 4.10. ERÄLUVAT -SOVELLUS Sovelluksessa voi ostaa luvan kirjautuneena ja vain itsellesi
. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen mm. Haluamme olla Suomen vaikuttavin kalastusperhe toimimalla yhdessä paremman kalastuksen puolesta. Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointija myyntiviestejä. Perustehtävämme on mahdollistaa tämä neuvonnan, edunvalvonnan ja kattavien palvelujen avulla sekä työskentelemällä kestävien kalakantojen ja puhtaampien vesien puolesta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Tutustu: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Suomen Vapaa-ajankalastajat – Yhdessä paremman kalastuksen puolesta VAPAA-AJANKALASTUS tuo harrastajalleen iloa, elämyksiä, kavereita ja terveyttä. SVK:N JÄSENENÄ saat Suomen parhaan kalastuslehden ja paljon muita rahanarvoisia jäsenetuja: Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT LIITY SINÄKIN Me olemme jäseniä Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi. VAIN 45 € VUOSI LIITTYMISLAHJANA erikoisvärinen viehe.. l Jäsenlehti Vapaa-ajan Kalastaja ilmaiseksi (6 nroa vuodessa) l Etuja ja alennuksia mm. majoituksista. Tunnus 5001884 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Vapaa-ajankalastajat maksaa postimaksun LIITYN SVK:N JÄSENEKSI Nimi Osoite Puhelin Sähköposti Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 euroa (voit valita korkeintaan kaksi) : Syntymäaika Nuorisotoiminta Lisätietoa: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Haukitehtaat Vastuullinen kalastus Naistoiminta Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi. l Pääsy jäsenien omalle Extranet-sivustolle, josta löydät Vapaaajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta hyödyllistä. l Edullisempi hinta osallistuessa vapaa-ajankalastajien tapahtumiin
6 414886 500440 24003 PAL. VKO. 2024 – 30 650044 – 2403 Päijän tarjoaa markkinoiden laajimman lisävarustevalikoiman soutuveneeseen. Näe soutuvene uudella tavalla. PÄIJÄN 471L | alk. Lue lisää ja löydä lähin jälleenmyyjä osoitteesta: Täydellisen kalaretken herkut eivät aina ole syötäviä. 2 450 € Vakaa, Uppoamaton, turvallinen.