4 • 2022 KALASTUKSEN PUOLESTA 9,90 € 5,90 € Tarjous (norm. 9,90 €) Pyörivät vieheet Kuinka paljon kalaa metsäjärvet tuottavat. VAELTAEN kalastamaan HEITTOVIEHEET meritaimenelle World Predator Classic -kilpailun voitto Suomeen Kalapaikkana SUVASVESI Vavan varressa SAIMI HOYER
56 Kalaherkut Savulohisalaatti 58 Seurat esittelyssä Meri-Lapin Urheilukalastajat 60 WPC-kalastuskilpailun voitto Suomeen 62 Viehekalastuksen SM 66 Kilpailutuloksia 5 Pääkirjoitus 7 Pärskeitä ELOKUU 2022 Sisällys 8 Vaeltaen kalastamaan 64 Onki24 44 Vavan varressa Saimi Hoyer 38 Kuinka paljon kalaa metsäjärvet tuottavat. 48 Ummikkona Kuhmon koskilla 51 Historian havinaa 52 Nuorten tärpit 54 Aikuisille suunnattu opastava toiminta vetää osallistujia 16 Perho vastaan jigi – Merimaskun ahvenja kuha-apajilla 22 Pyörivät vieheet 26 Kalapaikkana Suvasvesi 30 Tutkittua Vesihome tappaa, uudet taudit vaanivat 33 Kirjat 34 Lääkärin määräyksestä Heittovieheet meritaimenelle 36 Perhonurkka Loppukauden taimenperhot 43 Uutuudet VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 3
050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista painotai muista virheistä. 0400 946 968. 0500 440 923 Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto ja Vesa Vaarama. Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. 050 576 3302 TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. 050 573 9332 VIESTINTÄKOORDINAATTORI Tintti Drake (Viitasaari), puh. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. K uv a: O ll i Sa ar i Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT 4 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. 040 589 6692 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. 050 597 4933 JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 KA NS IKU VA : MA RC US WI KS TR ÖM . 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. 050 576 3302. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 040 840 0681 KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. 040 586 8089 KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 525 7806 JÄRJESTÖASIANTUNTIJA: Pekka Lehdes (toimisto), puh. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. lakko tai tuotannolliset häiriöt). Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. AIK AK AU SM ED IA RY :n JÄ SE N JA KE LU NO IN 32 00 KA PP AL ET TA IL M ES TY Y 6 NU M ER OA VU OD ES SA Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. 050 577 4656 KOORDINAATTORI Johanna Antila (Velkua), puh. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh
Täytetään some kaloilla vielä ennen syksyn kalastuksia! VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 5. Muistetaan lisäksi lukuisat kiinnostavat särkikalamme, joista vaikkapa säynettä kannattaa tavoitella ongella alkusyksystä vesien jo hieman viilennyttyä. Heti perään lauantaina 27.8. Osaavan uistelijan kannattaa jatkaa kuhan uistelukautta myös alkusyksyyn. Pääkirjoitus ELOKUU 2022 JAANA VETIKKO SYYSKALASTUSTA JA TOIMINNAN SUUNNITTELUA VEITSILUODON Kalamiehet osallistui aikuistoiminnan seurapilotin järjestämiseen hyvin tuloksin. Tämän lehden ilmestyessä vietetään 25.8. Syksy on monelle heittokalastajalle vuoden odotetuinta aikaa, jolloin on lupa odottaa hyvällä varmuudella kansalliskalojamme ahvenia siiman päähän. Kuva: Petter Nissén. Kuten tämän lehden sivuilta 54-55 voitte lukea, aikuisille suunnattu matalan kynnyksen opastava toiminta kerää hyvin osallistujia. juhlistetaan Suomen luonnon päivää nostamalla lippu salkoon ja kertomalla omasta lempilajistaan (#lempilaji) sosiaalisessa mediassa. Vesien viiletessä parveutuvat ahvenet tankkaavat ravintoa hyvällä ruokahalulla tulevaa talvea ja keväistä kutua varten. fi/aikuistoiminta sekä mimmitkalastaa.fi. Aikuistoiminnan seurapilottien myötä on luotu uusia palveluja ja toimintamalleja, jotka auttavat seuroja niin jäsenkuin varainhankinnassa sekä tuovat uutta virtaa tekemiseen. SVK:n ja seurojen yhteistyössä järjestämistä kalastuksen alkeiskursseista ja teematapahtumista on saatu loistavia kokemuksia sekä seuroihin uusia aktiivisia jäseniä. Parhaiten kuhat kuitenkin löytää jigaamalla tai pilkkimällä pohjan läheisyydestä, jonne ne vesien viiletessä siirtyvät. Joko Teidän seuranne tarttuisi toimeen ja järjestäisi aikuisille suunnattua opastavaa toimintaa. Eikä syyskalastuksesta puhuttaessa tietenkään sovi unohtaa haukea, jonka suuryksilöt siintävät monen heittokalastajan silmissä. Itämeripäivää, jolloin SVK jälleen auttaa haukia haukitehdastalkoissa. Syksyllä kalastusseuroissa ja -piireissä on aika aloittaa tulevan vuoden toiminnan suunnittelu. Nappaa parhaat vinkit siihen osoitteista vapaa-ajankalastaja. Näin elokuussa, kun kesän lomat on pidetty, monen ajatukset kääntyvät tulevaan kalastuskauteen. Säyneet voivat olla syönnöksellä hyvin lähellä samoja alueita, missä ne keväällä kutivat
l Pääsy jäsenien omalle Extranet-sivustolle, josta löydät Vapaa-ajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta hyödyllistä. Tunnus 5001884 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Vapaa-ajankalastajat maksaa postimaksun LIITYN SVK:N JÄSENEKSI Nimi Osoite Puhelin Sähköposti Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 euroa (voit valita korkeintaan kaksi) : Syntymäaika Nuorisotoiminta Lisätietoa: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Haukitehtaat Vastuullinen kalastus Naistoiminta Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen mm. l Edullisempi hinta osallistuessa vapaa-ajankalastajien tapahtumiin (kilpailut, leirit, matkat yms.) JÄSENEDUT VAIN 40 € VUOSI Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT LIITY SVK:n jäseneksi Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 460 seurassa toimii yhteensä noin 33 000 jäsentä. Tutustu: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys LIITTYMISLAHJANA ERIKOISVÄRINEN VIEHE Suomen Vapaa-ajankalastajat – Yhdessä paremman kalastuksen puolesta. Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointija myyntiviestejä. Vapaa-ajankalastus tuo harrastajalleen iloa, elämyksiä, kavereita ja terveyttä. Jäsenenä tuet toimintaamme ja hyödyt itse jäseneduista. majoituksista. Perustehtävämme on mahdollistaa tämä neuvonnan, edunvalvonnan ja kattavien palvelujen avulla sekä työskentelemällä kestävien kalakantojen ja puhtaampien vesien puolesta niin kotimaassa kuin kansainvälisesti. Haluamme olla Suomen vaikuttavin kalastusperhe toimimalla yhdessä paremman kalastuksen puolesta. . ME SUOMEN VAPAA-AJANKALASTAJISSA edistämme vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvomme vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa. Ku va : M ar cu s W iks trö m SV K :N JÄSENE N Ä Saat Suomen parhaan kalastuslehden ja paljon muita hyödyllisiä jäsenetuja! l Jäsenlehti Vapaa-ajan Kalastaja ilmaiseksi (6 nroa vuodessa) l Paljon hyödyllisiä etuja ja alennuksia mm
Hillan sijaan voi kerätä vaikkapa puolukkaa tai mustikkaa, ja lopulta Vuoksen muikkuravintoon tottuneet kalat maittavat makoisilta siinä missä Lapinkin eväkkäät. Eikä se Lappi sieltä mihinkään katoa. Vuosittain teemme yhden pidemmän kalareissun pohjoiseen ja joka vuosi sama ilmiö toistuu: Etelään palattuani olo on haikea, tuntuu kuin jotain puuttuisi, eivätkä etenkään eteläiset kalastuskohteet suuremmin houkuttele. K uulun niihin, jotka joka vuosi menettävät sydämestään palan Suomen Lapille. Maamme on täynnä upeita kalavesiä ja kalastusta, siitä nauttiminen taitaa ollakin lähinnä asennekysymys. Täytyy etsiä pohjoisten kalaretkien tunnelmaa lähempää. Kyllä kotikonnuiltaankin voi löytää seikkailuja. Vaivaiskoivujen sijaan puusto koostuu pääasiassa havupuista, eivätkä sitkaat pajupensaat tee kävelemisestä tetsaamista, eikä mailla halmeillakaan ole suota punkemassa lakkaa tai tupasvillaa. LÄÄKKEITÄ LAPINHULLUUTEEN Ja kyllä jopa Vuokselta voi löytää laajojakin kalastettavia alueita, jotka eivät virtaa autotien vieressä, saati kärsi ylikansoituksesta. Päätin kokeilla lähikalastusmatkailua. Kireitä siimoja kaikille kalastajille ja pitkiä hermoja kaikille, joita kaipuu Lappiin ei kaikesta huolimatta päästä otteestaan. Tuntureita ei ole, mutta paikoin sentään varsin jylhiä kallioita. Tunturien ja erämaamaisemien tunnelmaan on vaikea tempautua, vaikka täältäkin löytyy monia upeita ja paikoin erämaisiakin jokia ja jylhiä koskia. Kun niitä on luvassa vain harvoin, tulee niistä väkisinkin juhlaa. Sivelisin iholleni reilusti Offia. Keittelisin aina välillä nokipannukahvit, paistaisin nuotiolla tikkukalaa. Entä jos modifioisin eräänlaisen mukaelman. Ötököitä täällä kaakossa näet piisaa miltei yhtä reilusti kuin Suomi-neidon yläpäässä. Aina voi kuitenkin yrittää. Pärskeitä ILKKA HEIKKINEN VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 7. Siellä se odottaa ensi vuonna ja odottaa vielä seuraavanakin. Siinä välissä täytyy oppia tyytymään siihen mitä on; yllättävän monimuotoista kalastusta aivan kotinurkilla, ilman tuhannen kilometrin autoilua, pakkaamisen vaikeutta ja rahanmenoa. Porot eivät aiheuta liikennekaaosta. Arkipäiväistyessään Lappi-elämykset saattaisivat hyvinkin jättää säväyttämättä. Kun lomat on lusittu, ei pidemmille reissuille enää jää aikaa. Toisaalta taas… apajille pääsee vaivatta, eikä karttasovelluksia tarvita. Kun huristaa autolla jokirantaan ja virpoo tunnin parin ajan virveliä tai perhoa urbaanissa kaupunkimiljöössä, ei Lapin kosketus oikein tunnu. Kotipaikkakunnallani Imatralla velloo Vuoksi, lähimmillään alle kilometrin päässä kotoani. Kodin sijaan yöpyisin teltassa, tuttujen (ja ruuhkaisten) ottipaikkojen sijaan pystyttäisin leirini jonnekin syrjemmälle ja koittaisin kalastella vähemmän tuntemillani Vuoksen osilla. Olen yrittänyt keksiä keinoja, joilla tämän lapinhulluuden tuottaman tyhjyyden tunteen kykenisi täyttämään, edes osittain. Poroja ei näy, mutta silloin tällöin lähistölle saattaa eksyä mopopoika tai joku horjuva-askelinen. Tämä toisi lähiretkeilylle omanlaistaan autenttisuutta. Laittaisin puhelimeni kiinni
HEITTOKALASTUS KUINKA pitkiä matkoja jaksaa kävellä päivässä rinkka selässä. YKSITYISKOHTIEN miettiminen on tärkeää kalastusvaellukselle lähdettäessä. TEKSTI JA KUVAT MAURI SUOJANEN VAELTAEN KALASTAMAAN Kalastusähkyä pakoon tiettömien taipaleiden taakse 8 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Yksityiskohtien suunnittelu on yksi pimeiden talvi-iltojen mielipuuhaa, joten jätetään se myös lukijoille itselleen koettavaksi. Silloin alkaa mielessä pyöriä, miten touhuun saisi lisää mielekkyyttä. N etistä luetut jutut suurharjuksista tai taimenista kaukana ihmisvilinästä päivän parin patikoinnin päässä eivät jätä rauhaan. Minkälaiset varusteet löytyvät valmiiksi. ERÄLUVAT.FI-palvelun kartoista on hyvä tarkistaa vesistöjen kalastusluvat. MIHIN SITÄ LÄHTISI. Paikka, jota olen monelle suositellut, on Ruunaan alue Lieksassa. Tässä jutussa allekirjoittanut avaa kalastusvaelluksen perusasioita siten, että kaikilla, joilla kalastus on valmiiksi edes jollakin tasolla hallussa, pystyy lisäämään itse kalastukseen ”omavaraisen” siirtymisen ja leiriytymisen kalapaikoille vähän pidemmänkin matkan päähän. Hetken kun asiaa on makustellut, iskeekin epävarmuus. Jos aikaisempi kokemus vaeltamisesta on lähellä nollaa, on tärkeää, että aloittaa varovasti. Mihin sitä lähtisi. Mitä sinne nyt pitää pakata mukaan. Rinkka selkään ja erämaahan, kohti uusia elämyksiä. Kalastukseen saattaa joskus tulla ”ähky”, kun tutut vedet ja tutut alueet alkavat olla nähtyjä. Kuinka pitkiä matkoja jaksaa päivässä kävellä. Yleisesti ottaen kaikki järvet ovat kalastettavissa kalastonhoitomaksun turvin. Luvat VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 9. Yllättävän moni tässä vaiheessa suuntaa ajatuksensa tiettömien taipaleiden taa. Tärkeintä on ensin hahmottaa oma lähtötilanne. Samasta osoitteesta saa hankittua myös vapaluvat, joilla voi sitten kalastella myös koskija virtakohteita. SUUNNITTELUN PERUSASIAT Suunnittelussa kannattaa ottaa huomioon muutama perusasia. Kysymyksiä satelee enemmän kuin vastauksia. MINKÄLAISET varusteet löytyy jo valmiiksi. RuuLapissa riittää kalastettavaa Lapissa riittää kalastettavaa vettä. Onko rinkan kantaminen entuudestaan tuttua. Karttaohjelma on vähän väliä auki, kun pitää itselleen selvittää, missä se puro tai joki nyt tarkemmin ottaen sijaitsee. Alkaa pikkuhiljaa kyteä ajatus siitä, että tuota pitäisi kyllä itsekin kokeilla. Yhä useammin huomaa lukevansa reissuraportteja ja keskusteluja eri medioista. Jaksanko minä sitten kävellä niiden tavaroiden kanssa. Kannattaakin ennen suuriin erämaihin lähtöä tehdä vähintään yksi lyhyempi reissu, mielellään useampi. ” KIRJOITTAJA sai vaelluksella komean harjuksen. Siellä pystyy tekemään 1-3 päivän retken niin, että leiripaikoilla on aina myös hyvät kalavedet. Yhteistä näille tarinoille näyttää joka kerta olevan sijainti Lapin erämaissa siten, että lähellekään ei pääse autolla. Tarkkoja paikkavinkkejä tai reittivaihtoehtoja ei käydä läpi, mutta muutama erämaa-alue ja niistä hyvä vaelluksen aloituspaikka tulee mainituksi. Muutama poikkeuskin löytyy, ja ne on hyvä tarkistaa vaikkapa eräluvat.fi-palvelusta löytyvistä kartoista. MITÄ SINNE NYT PITÄÄ PAKATA MUKAAN
Niiden hankinnassa kannattaa ostohetkellä kokeilla, että varpaat eivät törmää kengän kärkeen, kun jalkaa polkaisee etuviistoon vasten lattiaa narujen tietenkin ollessa solmittuna normaaliin kireyteen. Reissun loppuosan halusin kulkea Ivalojoen rantoja pitkin Kultalasta aina autolle asti. Siinä vaiheessa, kun Hammastunturi oli valittu seuraavan reissun kohteeksi, hahmottelin retken kestoksi 8 päivää maastossa. Esimerkki Kengistä on pidettävä huolta Kengät ovat yksi onnistuneen vaellusreissun kulmakivistä. Silloin päivämatkat helposti jopa puolittuvat. Hammastunturin erämaahan Jos ollaan tilanteessa, että treenireissut on jo tehty ja tähtäimessä on se ihka ensimmäinen erämaareissu, alkavat vieläkin intensiivisemmät karttasulkeiset. Suunnitelma oli nyt kasassa. ESIMERKIKSI 3-6 kilometriä on hyvä päivittäinen etapinväli. VARUSTEISIIN KANNATTAA SATSATA Riippumatta retken pituudesta, varustepuoleen kannattaa satsata. Alueen valitsemisen jälkeen alkaa pohdinta, joka pitää sisällään aikamoisen kokonaisuuden, kuten muun muassa lähtöpaikan, reissun keston, matkan, leiripaikat, kalastettavat alueet ja niin edelleen. Lähtöpaikaksi muodostui Ivalon lentokentän takana oleva metsätien pää, jonne pystyi jättämään auton parkkiin. Erämaa-alueilla tulen teko on vähän vapaampaa, eli siitä ei tarvinnut erikseen huolehtia. Alempia kerroksia lisätään tai poistetaan sään mukaan. Runko alkoi siten hahmottua. Kengiksi valitaan nilkkaa tukevat vaelluskengät tai vastaavat. Hyvä rasvaus ja uudet pohjalliset tarvittaessa riittävät. Liikaa ei voi myöskään muistuttaa siitä, että upouudet kengät täytyy aina si10 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tekniset alusvaatteet, JATKOREITIN suunnittelua Hammastunturissa. naan koskikierros on suhteellisen helppo, koko matkan polkuja tai pitkospuita käveltävä reitti. Päähineeksi sopii kunkin vaeltajan oma suosikki sieltä nopeimmin kuivuvien päästä. Kengät kosteutta johtavat välikerrokset ja vedensekä tuulenpitävä hupullinen kuoriasu muodostavat perusvaatetuksen. Kun itselleen sopivat kengät löytää, niistä kannattaa pitää hyvää huolta. On muuten yllättävän suuri ero, jos kuljetaan maastossa, jossa ei polkuja pysty hyödyntämään. Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Otanpa esimerkiksi yhden oman reissun Hammastunturin erämaahan. Suositusta etappeihin on vähän vaikea antaa, koska vaeltajan lähtötilanne ja kuljettava reitti luonnollisesti vaikuttavat, mutta 3-6 kilometrin väliin olisi päivämarssit hyvä saada mahtumaan. Vaatetus, kengät ja kantoväline ovat ensimmäisiä, joiden toimivuus pitää varmistaa. Toinen tärkeä asia on koekävellen testata, ettei kantapää pääse askelluksessa ”hölskymään”. ETAPPEJA valittaessa kannattaa ottaa huomioon myös juomaveden saatavuus säännöllisesti. Nahkakengille säännöllinen rasvaus ja pohjallisten ja narujen vaihto tarvittaessa kannattaa tehdä riittävän usein. Ideana on kuitenkin se, että yrittää löytää ”harjoittelualueen”, jossa reitit on merkattu ja kuljetaan käytännössä koko ajan polkuja pitkin riittävän lyhyin päiväetapein. VAELLUSKENGÄT kannattaa huoltaa säännöllisesti. Suunnittelin loput päiväetapit 7-11 kilometrin pituisiksi niin, että leiripaikassa oli aina puro tai muu juomaveden lähde ja hyvä kalapaikka
Eteiseen kannattaa leikellä pressusta pieni lattia, jonka päällä on mukava pitää tavaroita ja riisua kengät ennen telttaan menoa. Itselläni miellyttävä maksimi jää hiukan alle tuon kolmasosan ja käytössäni on 75 litrainen rinkka. Sen voisi aloittaa vaikkapa majoittumisesta. Kannattaakin ostohetkellä kiinnittää näiden osien säädettävyyteen huomiota. Lisäksi eteistila tuo mukavasti sateenja tuulensuojaa niin tavaroille kuin esimerkiksi ruoan keittelyn ajaksi, jos ja kun sitä vettä kuitenkin vihmoo jossain vaiheessa. Sen jälkeen valittavaksi jää vielä täyte; kuitu vai untuva. Rinkkojen koko ilmoitetaan usein litroissa ja peruskäytössä ovat yleensä välillä 5080 litran kantovälineet. Aluksi on kuitenkin suunniteltava perusvarustus. Kun tarkoituksena on tehdä kalastukseen painottuva vaellus, täytyy sieltä löytyä myös sopiva annos kalavehkeitä. tila eli absidi. KUITUPUSSI on untuvapussia helppohuoltoisempi makuupussi. Se esimerkiksi antaa sateenja tuulensuojaa varusteille ja ruoan laittoon. RINKKA KÄYTTÄJÄN JA TAVARAMÄÄRÄN MUKAAN Kantovälineen eli rinkan valintaan vaikuttavat ensisijaisesti käyttäjän fysiikka ja tarvittavien tavaroiden määrä. Makuupussin valintaa ohjailee eniten lämmön tarve. RINKAN pitää olla säädettävissä kantajansa mittoihin sopivaksi. Tämä aiheuttaakin usein päänvaivaa. Tuolla 80-litraisella pärjää jo kummasti vähän pidemmänkin reissun, riippuen tietysti siitä, miten paljon tavaraa jaksaa ja viitsii kantaa mukanaan. Itse käytän kuitupusseja, koska ne ovat vähän helppohuoltoisempia. Nyrkkisääntönä voidaan pitää, että rinkkaan pakataan maksimissaan yksi kolmasosa omasta painosta. Kannattaa tässäkin turvautua netin syövereihin, sillä useilta valmistajilta löytyy omista tuotteistaan seikkaperäiset selvitykset eri lämpöarvoista. Niissä on yleensä erillinen sisäteltta ja sisäänmenoaukossa erillinen eteisVAELLUSTELTTOJA LÖYTYY VALTAVA VALIKOIMA ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 11. Pahimmat rakot ja hiertymät muutaman kilometrin marssin päätteeksi aiheutuvat usein juuri uusista kengistä. PAKOLLISIA PAKATTAVIA: TELTTA, MAKUUPUSSI JA -ALUSTA Seuraavaksi tarkastellaankin sitten itse rinkan sisältöä. Kunnolliset kumisaappaatkaan eivät ole pois suljettu vaihtoehto, kunhan huolehtii siitä, että ne eivät ole numeron verran liian isot ja hölskyvät. RINKKAAN pakataan korkeintaan yksi kolmasosa kantajan painosta. Palataan tähän kuitenkin vähän tuonnempana. Olen itse kävellyt yhden 80 kilometrin reissun Nokian Trek -kumisaappailla ilman pienintäkään ongelmaa. Rinkka pitää valita niin, että olkaviilekkeet ja lantiovyö saadaan säädettyä sopivalle kohdalle kantajan kokoon nähden. Tästä joutuu jokainen sitten muodostamaan oman mielipiteensä. sään ajaa lyhyemmillä kävelylenkeillä niin, että ne muotoutuvat omalle jalalle sopivaksi. Niissä on eteinen eli absidi, joka on monessa suhteessa hyödyllinen. Kätevimpiä, joskaan ei aina kevyimpiä, ovat niin sanotut tunneliteltat. Sisäteltta tuo viileillä keleillä hiukan lisälämpöä, puhumattakaan siitä, että nuo innokkaat inisevät pikkuystävämme pysyvät hiukan paremmin loitolla, kun kerroksia on kaksi. Teltta Eteinen on hyödyllinen Tunneliteltat ovat hyvä vaihtoehto. Tuplavillasukat ja oikea kokovalinta varmistivat, että saappaat olivat erittäin hyvin jalkaan istuvat ja loppujen lopuksi yllättävän mukavat. Hakusanalla ”vaellusteltta” löytyy netistä valtava määrä erityyppisiä ja hintaisia vaihtoehtoja. Tämä on tietysti suuntaa antava, sillä maksimipainoon vaikuttavat luonnollisesti myös kantajan fyysiset ominaisuudet. Teltta, makuupussi ja makuualusta ovat tietysti ne pakolliset. Ne luokitellaan kolmeen eri standardiin lämmittävyyden mukaan
Koska kalassa ollaan, pidän mukana pientä pulloa ruokaöljyä kalojen paistamiseen. Perinteinen sinolipoltin on itsellä vaihtunut kaasupolttimeen jo aikaa sitten, koska kaasun käyttö on vaan niin paljon siistimpää ja nopeampaa. Teltan eteisestä eli absidista saa tuulenja sateensuojan. Näistä muodostuukin yleensä se suurin kilomääräinen painolasti. Jälkimmäisillä saa helpommin vähän lisäpaksuutta alustaan, jos kaipaa pehmeyttä alleen. Kaikista kevyin vaihtoehto se ei ole, mutta keittimen rakenne hyvine tuulensuojineen on osoittautunut monasti kultaakin arvokkaammaksi. TUNNELITELTTA on vaelluksella kätevä. Eväsosastossa kulkee mukana ainakin myös suolaa, mustapippuria, valmiiksi repäistyjä ja taiteltuja folion palasia, näkkäriä, korppuja, pähkinöitä, metvurstia, murukahvia ja sokeria. Ruoanlaitto 12 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Ruoka muodostaa usein suuren osan kannettavan tavaran kokonaispainosta. Oikein säästeliäällä keittelyllä kaasua kuluu noin 60-80 grammaa päivässä. KIRJOITTAJA pakkaa aina yhden päivän ruokatarvikkeet omaan nyyttiinsä, jolloin on helppo ottaa aina yksi nyytti käyttöön ja pitää loput rinkassa. Trangian kattilat, pieni muovilautanen, kuksa ja lusikkahaarukka riittävät ruokailuvälineiksi. Tiskivälineiksi riittää kuuma vesi ja katajan oksa. Kaasun menekiksi on omilla reissuilla vakiintunut noin 60 grammaa päivässä, jos reissaajia on kaksi ja käyttää kaasua säästeliäästi. Ilmatäytteisistä alustoista löytyy myös itsetäyttyviä malleja. Perinteisellä sinoli-polttimellakin on paikkansa, mutta kyllä kaasu on niin paljon siistimpi ja nopeampi käyttää, että sen suuntaan kallistun ainakin itse. Omassa käytössäni on neljän sentin paksuinen itsetäyttyvä alusta. Pakkaan itse aina yhden päivän ruokatarvikkeet omaan nyyttiinsä, silloin on helppo ottaa aina yksi nyytti käyttöön ja pitää loput rinkan uumenissa. TRANGIA yhdistettynä kaasupolttimeen on keittovälineenä usein paras ratkaisu. Makuualustalla on parikin oleellista tehtävää: pehmustaa ja eristää. Ruoanlaittovälineet ja -tarvikkeet Trangia tai sen tyyppinen retkikeitin on omasta mielestäni paras väline ruoanvalmistukseen ja muuhun keittelyyn. Yleisesti käytetty Trangia on ehkäpä paras keittoväline, yhdistettynä kaasupolttimeen. Aamuksi puuroannospusselja ja niin edelleen. Kannattaakin varustautua erilaisilla kuivamuonilla, esimerkiksi nuudelit, pasta-ateriat ja niin edelleen. Pääluokat näissä ovat joko neopreeniset varsin kevyet tai ilmatäytteiset alustat. MYÖS KEITTOJA RUOKAILUVÄLINEET MUKAAN Majoitusvälineiden lisäksi rinkkaan pakataan keittoja ruokailuvälineet, ruoat ja vaatteet. KEITTOVÄLINEISTÄ muodostuu yleensä suurin kilomääräinen lasti rinkkaan
Erilaisista annospusseista saa kasattua hyvän päiväsetin. Ajan saatossa olen myös oppinut, että parin päivän ylimääräiset annokset kannattaa aina olla mukana. Riittävä energiansaanti on tärkeää, jotta patikkaa jaksaa jatkaa useamman päivän. RUOKAA kannattaa varata yleensä parin päivän ylimääräisetkin annokset mukaan. Päiväkohtaiseen nyyttiin pakataan aamiainen, lounas, päivällinen ja iltapala. Muuta ei oikeastaan tarvitse, sillä niillä pärjää kaikki ruokailut. Lusikkahaarukka, kuksa ja syvä lautanen. Kun tekee muutaman lyhyemmän treenireissun, jokaiselle muodostuu oma lista tarvikkeista, jotka haluaa pitää mukanaan. Eikä kannata valmisteluissa unohtaa, että ruoka-aineksia voi myös itse kuivattaa. Trangian kattilat ja kahvipannu edellisten lisäksi täydentävät välineistön. VAIHTOVAATTEITA JA PIKKUSÄLÄÄ Vaihtovaatteita pakataan mukaan myös, mutta harkiten. Ruoka Muut tarvikkeet Pikkusälää tarvitaan aina Pikkusälää pitää olla myös mukana. RUOKAÖLJYÄ kannattaa pitää mukana kalojen paistoa varten. Lyhyillä treenireissuilla pystyy nopeasti muodostamaan käsityksen siitä, mitä kaikkea tarviketta mukaan kannattaa ottaa. Ei kannata myöskään unohtaa hyvin varusteltua ensiapulaukkua. Päiväkohtaisen ruokapaketin lisäksi mukaan kannattaa ottaa energiapatukoita ja muuta naposteltavaa, josta saa nopeasti energiaa. Ei siis kannata täyttää rinkkaa pelkillä vaihtosukilla, alushousuilla ja t-paidoilla. Nykyään on hyviä muovisia astioita, jotka on helppo pestä ja ovat kevyitä. Varoituksen sana silti: Jos viikon syö lounaaksi nuudelia, johon on sekoitettu pussillinen lämmin kuppi-kantarellikeittoa, alkaa se lopulta jäädä syömättä. Varsinkin pidemmillä retkillä suunnitelmiin saattaa tulla ennalta arvaamattomia muutoksia, ja monestakin syystä saattaa ylimääräinen päivä tai kaksi reissulla vierähtää. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 13. Paketteja on sitten vähintään joka päivälle yksi. Kuumaksi juomaksi pakataan tietysti vielä murukahvia tai teepusseja. TUNTURIYLÄNGÖILLÄ NÄKEE PITKÄLLE. Jokaiselle ruokahetkelle vielä siivu pari esimerkiksi näkkäriä. Hyviä aineksia ovat keveytensä takia esimerkiksi puuroainespussit, kiisselijauhe, nuudelit, pussikeitot, pastat jne. Ensiapulaukku, joka sisältää myös ainakin särkylääkettä, puukon, monitoimityökalun, pätkän narua ja rautalankaa, pikku rullan ilmastointiteippiä. ” ENSIAPULAUKKU on syytä olla matkassa, samoin muuta tarpeellista tarviketta. Likaiset vaatteet voi aina hyvän kelin aikana huuhtoa puhtaaksi ja kuivatella puun oksilla. Riittävä energiansaanti auttaa jaksamaan Ruokahuolto on asia, jonka miettimiseen kannattaa vähän panostaa. Tuore tavara ei lämpimillä keleillä pitkään säily, joten pääosaa näyttelevät kaikenlaiset kuiva-ainekset. Mikrokuitukankainen pyyhe ja muut hygieniatarvikkeet pakataan myös omaan nyyttiinsä. Itselläni on tapana kerätä aina yhden päivän ruoka-annos yhteen pakettiin. Lisäksi mukaan pakataan erinäinen määrä pikkusälää, kuten narua, ilmastointiteippiä, sokeria, suolaa, pimeän aikaan otsalamppu, vain joitakin mainitakseni. Kannattaa siis vaihdella menyytä päivittäin
Saattaa käydä niin, että perhostelija odottelee pari päivää tyyntyviä tuulia ja samaan aikaan virvelimies nostelee lottolipoilla kalaa. Rasian yhdessä lokerossa kulkee mukana reilu kasa lukkoleikareita, joita ei kannata unohtaa, kun lipoilla kalastetaan. Itselläni ei ole koskaan sattunut niin, että kaksi vapaa tai kaksi kelaa menisi samalla reissulla epäkuntoon. Ensimmäinen vaelluspäivä kannattaa suunnitella niin, että aloitukseksi tulee vähän lyhyempi etappi. 14 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Perhosteluun haastetta tuo varsinkin avotunturissa ainainen tuuli. Kelat puolestaan kulkevat kampi taitettuna sivutaskussa. ENSIMMÄISEN retkipäivän etappi kannattaa suunnitella lyhyemmäksi. Kahluuvälineitä en ole koskaan mukaan ottanut, vaikka niistä joissain tapauksissa hyötyä olisikin. Kalastusvälineet Tärkeimmät kuitenkin ovat vesitiiviisti pakattu kartta ja kompassi. Jos siis mukana ovat virvelivälineet, settini on kaksi kelaa ja kaksi teleskooppivapaa, jotka ovat siitä kivoja, että ne kulkevat omassa säilytysputkessaan kivasti rinkan kyljessä ja ovat kasassa ollessaan lyhyitä paketteja. Seuraavina päivinä matka alkaakin sitten taittumaan huomattavasti mukavammin. Kun kaikki pitää kantaa mukana, karsintaa on pakko välinearsenaalissa tehdä. Lisäksi mukana on yksi kaksipuoleinen vieherasia. Jokin suo saattaakin olla ylitsepääsemätön, jonkun puron ylitys suunnitellusta kohdasta ei tulvan takia onnistukaan tai etappi saattaa olla oletettua huomattavasti raskaampi. Älypuhelinta on nykyään kätevä käyttää karttasovelluksena, mutta pelkästään sen varaan ei missään nimessä voi laskea. KUN ODOTETTU PÄIVÄ KOITTAA Viimein kauan odotettu päivä koittaa ja on aika heittää rinkka selkään. Toisella puolella on tavallisia lippoja ja toisella lottolipppoja, jotka ovat sellaisia yleisvieheitä, että käytännössä kalastan suurimmaksi osaksi niillä. Teleskooppivapa, jossa 500-1000-luokan kela kuitusiimalla varustettuna ja pieni rasia, johon mahtuu 10-15 lippauistinta, sekä lukkoleikareita. Jos edellisestä reissusta on kulunut jo aikaa, niin yllättävän raskaalta se rinkka selässä tuntuu. Perhovälineissä jatkuu sama kaksi ja kaksi -trendi. Perhoilla kalastaessa eduksi voi laskea perhojen keveyden, sillä isompikaan rasia ottipelejä lisättynä muutamalla tippisiimarullalla ja perukkeella ei paljoa paina. VAPOJA ja keloja kannattaa ottaa matkaan kaksin kappalein. Jos vähän haluaa riskeerata ja luottaa siihen, että mitään ei hajoa, pärjää vähimmillään yhdellä virvelisetillä ja rasiallisella uistimia. Kevyt haavi on mukana isomuksen varalta, ja helposti se paikkansa rinkan päältä löytää. Vapoja ja keloja kaksin kappalein Palataanpa niihin kalastusvälineisiin. Väsyneenä tekee usein myös huonoja päätöksiä. Ei edes, vaikka varavirtapankkeja olisikin mukana. VESITIIVIISTI pakatut kartta ja kompassi ovat tärkeimmät varusteet. Tätä riskiä minimoidakseni pakkaan yleensä vain virvelivälineet mukaan. Aina pitää muistaa käyttää harkintaa, eikä yrittää väkisin puskea alkuperäistä suunnitelmaa, jos se ei ole järkevää. Eli kannattaa pitää riittävästi taukoja ja suunnitella päivämatkat niin, että voimareserviä on kohteeseen tultua vielä KARTTA ja kompassi kannattaa pitää veden kestävässä pussissa käden ulottuvilla. Vaikka reitin olisi suunnitellut kuinka hyvin tahansa, aina pitää myös varautua ja olla valmis suunnitelman muutoksiin. Todellisuudessa vapoja ja keloja kuitenkin kannattaa olla mukana kaksin kappalein. Lisäksi vieherasia ja kevyt haavi. Sopivan lyhyt siirtymä ensimmäiselle leiripaikalle antaa kropalle aikaa tottua
Loppuaika ennen unia meneekin sitten leppoisaa leirielämää viettäen. Kokemuksia karttuu pienilläkin retkillä ja yhtäkkiä huomaakin jo suunnittelevansa viikon erämaaretkeä. KATSE SINNE, MINNE ASTUU Kävelee sitten poluilla tai poluttomassa maastossa, katse kannattaa aina pitää sinne mihin astuu. Leirin purku, rinkan pakkaus ja kohti seuraavaa etappia. LEIRIPAIKAN MANÖÖVERIT Kun saavutaan leiripaikalle, manööverit ovat itselläni aina samat. Suurimmat kompastelut itsellänikin on tullut, kun yli kymmenen askelta ihailee taivaanrannan maisemia tai vastarinteessä olevaa porotokkaa. Eikä pidä lannistua, vaikka ensimmäiset reissut menisivätkin jostain syystä ”vihkoon”. Siihen saattaa jäädä kerrasta koukkuun, tai sitten ei. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että kännykän akkua ei kannata päästää tyhjäksi navigoinnin takia. Jos sumu yllättää, voi kompassisuunnalla jatkaa matkaa, mutta suosittelen kyllä harkitsemaan pysähtymistä ja leirin pystyttämistä siksi aikaa, että keli taas selkenee. K uv a: Ja an a V et ik ko .. TILAUKSET: puh. LOPPUSANAT Vaeltamalla kalaan on vähän niin kuin oma lajinsa. Joku liukas puunjuuri tai pyörähtävä kivi sinne jalan alle ennen pitkää osuu. Jos käytössä on karttasovelluksia kännykässä tai muussa navigointilaitteessa, nyt on niiden aika. Olenpa muutaman kerran vielä huomannut jonkun tavaran, joka olisi varmasti unohtunut siihen kannon nokkaan ilman tätä tarkistuskierrosta. Kompassisuunnassa pysytteleminen näkyvyyden ollessa käytännössä nolla on yllättävän haastavaa. Aamulla aamutoimet ja tulevan päivän reitin tarkistamista, ellei sitten jää samaan paikkaan pidemmäksi aikaa. Varmistan, että alue jää sellaiseen kuntoon, että on vaikea huomata siinä kenenkään olleen. Tämän jälkeen voikin alkaa katselemaan ympärilleen samalla, kun kasaa kalavehkeet kuntoon. Kuten missä tahansa harrastuksessa, kannattaa muistaa lähteä varovasti liikkeelle. 050 577 4656 tai ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi TILAA ITSELLE TAI LAHJAKSI Tietoa vapakalastuksen kaikista muodoista, kaloista, kalapaikoista ja kalastusvälineistä. Ja kun kalastusvaellus on kyseessä, pitäähän niitä voimia jäljellä ollakin, että pääsee kalojakin jallittamaan. Ensin majoite pystyyn, sitten ruokahuolto ja pieni lepo. Kun muistaa nauttia paljon ja suorittaa vähän, on jo suuri riski koukkuun jäämiselle. Teen aina pienen kierroksen leiripaikassa juuri ennen lähtöä. jäljellä. -LEHTI LAHJA HINT AAN : 39 € 6 nro vuosikerta -LEHTI LAHJA HINT AAN : 39 € 6 nro vuosikerta KÄNNYKÄN akkua ei kannata kuluttaa navigoimiseen. Karttaa pidetään koko ajan lähettyvillä ja seurataan sitä niin, että koko ajan on tietoinen, missä kulkee ja mihin ilmansuuntaan on menossa. Tarjous koskee vain UUSIA TILAAJIA. Ensin parin, kolmen päivän treenireissuja muutama, niin on jo paljon viisaampi
16 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Saahan niitä, toisinaan hyvinkin. Seesteinen suvanto, kosken loppuliuku tai sopivan syvä reunapotero virran kyljessä ovat välillä tupaten täynnä ahnaita ahvenia. PERHO vastaan JIGI VÄLINEET TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNENN Merimaskun ahvenja kuha-apajilla Ahvenia perholla. Helppohan niitä on perhollakin poimia kalareppunsa täytteeksi. SILLAN alla on hyvä ottipaikka
Vaikka tiesinkin Janin kovaksi perhokalastajaksi – hän on kilpaillut lajissa EM-tasolla asti ja toiminut myös monena vuonna kyseisen joukkueen kapteenina – ajattelin etukäteen perhon mahdollisuudet varsin ohuiksi. Mukava olla, muttei ehkä kalakelinä paras mahdollinen. Huh, tuohan saattaisi jopa toimia… ”SALAISET” aseet. Siinä voi jopa jigimies joutua kalantulossa ahtaalle.” Mitäpä tuollaisen haasteen edessä voi muuta tehdä kuin järjestää pieni kisa. NYT OTETAAN PYYNTITAVOISTA MITTAA ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 17. Tästä on tullut ennen, ja tästä saisimme nytkin. M utta entäpä kun kalapaikkana on meri. Kalastusopas Jani Ollikainen tuntui olevan varma asiastaan: ”Kyllä perho toimii merelläkin välillä todella tehokkaasti. Sakeat salakkaparvet lipittivät pinnasta syötävää ja silloin tällöin veden peili särkyi isommistakin möyrähdyksistä. Ajoimme aluksi erääseen tietopaikkaan silmänkantamattoman miljoonaruovikon reunalla. Vähänkin kovempi tuuli tai ottihaluinen kala syvällä, siinäpä jo pari perhomiestä lannistavaa hidastetta. Jani kalastaisi perinteisillä perhovälineillä, minä jigeillä. Tunnettu ahvenja kuha-apaja varsinkin syksyisin. Siinä yksinäinen kivi puhkaisee pinnan ja tekee pienen reiän umpitiheään ruokovyöhön. Kilpa-areenana olisivat Janin kotivedet Naantalin Merimaskussa, kapea virtaisa suntti Särkänsalmen sillasta pohjoiseen päin. BOOBY VASTAAN HUNTER Jani aloitti nopeasti uppoavalla siimalla ja vaalealla Booby-perholla, jonka suuret silmät on tehty foamista ja antavat sidokselle hyvän nosteen. Heti kiven ulkopuolella pohja viettää jyrkästi muutamien metrien syvyyteen. Kun siima laahaa pohjaa pitkin, perho kulkee jonkin verran pohjan yllä eli juuri oikeassa kalastussyvyydessä, josta jigimieskin ahvenensa yleensä tavoittaa. PERHOKALASTAJALLE EI SELITTELYMAHDOLLISUUTTA Kisapäivälle sattui kuitenkin sellainen sää, ettei se jättänyt perhokalastajalle minkäänlaisia eväitä selitellä mahdollista huonoa menestystään. Meri lepäsi peilityynenä, aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpöäkin oli enemmän kuin syyskuun puolessa välissä saattoi kohtuudella toivoa. Heitto ja ahven, tai jos käytät kahta perhoa niin tupla-ahven
TÄSTÄ se alkaa, tuumii Jani Ollikainen avausahvenestaan. Lisäksi nivelpyrstöisen Fishunterin materiaali on keskivertoa pehmeämpää ja liike siksi eloisampi kuin jäykemmillä kumeilla. Lempinimi juontaa siitä, että pienet, eloisauintiset kalajigit ovat usein epäreilun tehokkaita verrattuna suurempiin sukulaisiinsa. EPÄREILUA KALASTUSTA Aluksi kisa eteni tasatahtiin, sillä kumpikaan meistä ei saanut tärppiä. Alinna Janin ”syömähammas” vaalea Booby. Kunnes sitten ahvenparvi ilmestyi veneen vierelle ja jigi poimi niistä ensimmäisen, toisen, kolmannen… Pelin henki alkoi nopeasti hahmottua. Minun valintani oli 55-millinen Mikado Fishunter -kalajigi, jota kaveripiirissä on tavattu kutsua Epäreiluksi. Fishunter-kalajigi oli perin epäreilu kilpakumppaniaan kohtaan, ja kaula saaliskirjanpidossa kasvoi sitä mukaa, kun aurinko taivaankaarella eteni. Mittasimme jokaisen kalan pituuden ja tallensimme sen paperille, joten saatoimme samalla tehdä tiedettä ahventen kokojakaumasta pyyntivälineiden kesken. MIKADO Fishunter toimi näissä väreissä. 18 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Oikean kokoisen pään valinta on ihan yhtä tärkeä rasti kuin itse jiginkin, sillä pohjan pitää olla saavutettavissa mutta ei liian nopeasti. Jani pyrki heittämään enemmän matalaan veteen rantojen tuntumaan, jolloin perholla 40 VAIHTEEKSI vähän isompi, hymyilee Jani. Toisaalta maanläheisempiäkään sävyjä ei kannata hyljeksiä, eikä varsinkaan unohtaa eri värien kokeilemista, jos elämää siiman päässä ei tunnu syntyvän. Vapa luokkaa 6-7 . Nyt oli kuulemma aivan liian kaunis ja tyyni keli, kuten muutamat reitille sattuneet jigailijat kertoivat saaliskuulumisia udellessamme. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 19. Sen sijaan perhosaaliista löytyi neljä rimanalittajaa kooltaan 13, 14, 15 ja 16 senttiä. Koska tilanne jigin ja perhon välillä ei tuntunut muuksi muuttuvan, päätimme lopettaa kamppailun, kun jommallakummalla pyyntivälineellä eli jigillä olisi 40 kalanoteerausta kasassa. Laskettaessa ahventen pituuksista keskiarvo saadaan perhon saldoksi 20,1 senttiä jigin 24,2 senttiä vastaan. Sen sijaan vieheiden uittopaikat saattoivat vaikuttaa lopputulokseen. MIKSI PERHO VALIKOI PIENEMPIÄ. Ei syönyt kala heidän mielestään ollenkaan… Kiertelimme eri kohteissa sunttialueella, poikkesimme kurkkimassa myös Särkänsalmen sillan eteläpuolella. Perhovälineet meriahvenjahtiin . Sanottavasti tilanne ei kohentunut edes perhojen ja siimatyypin vaihtelulla tai perukkeessa olevan perhomäärän tuplaamisella. Siimoiksi kelluva, intermediate ja nopeasti uppoava . Mitä kylmempi vesi, sitä kauemmin saa vajoaminen kestää. Pääasia on, että vieheen saa uimaan luontevasti pohjan tuntumassa. Palattuamme takaisin sillan pohjoispuolelle ahvenet löytyivät nopeasti ja saaliskirjanpito jatkoi venymistään. Perhon sopiva pituus on noin 5-10 senttiä, isolle ahvenelle enemmänkin. Jigillä pohjan tuntumasta Ahventa ja kuhaa tavoiteltaessa jigi on suosituin pyyntimenetelmä, vaikka toki sen vaihtoehtona voi kokeilla esimerkiksi räminävaappuja ja pieniä lusikkauistimiakin. Välillä kalat ovat hämmästyttävän kranttuja makumieltymyksissään. Salmen syvyys, virtaus ja mahdolliset tuuliolot huomioon ottaen sopivat jigipäiden painot löytyvät yleensä väliltä 8-20 grammaa. Alueen hyvä puoli on pahojen vieheloukkujen vähäisyys, pois lukien siltojen vierustat. Ahventen saalistaessa pinnassa kannattaa kokeilla myös popperien ja surffilautojen kaltaisia pintaperhoja. Siihen tarvittiin noin neljä tuntia. Miksi sitten perho valikoi selvästi pienempiä ahvenia. Vastaavasti suurimmat ahvenet olivat jigillä 31 ja perholla 27 senttiä. LIIAN KAUNIS JA TYYLI KELI Toki Janillakin oli omat hetkensä ja perho pelitti ihan kohtuullisesti, mutta enimmäkseen veneen peräosasta kuului manauksia tärppien huonosta tarttumisesta tai siitä, ettei tärppejä edes ollut. Vieheen koon voisi olettaa selittävän jotain, mutta tässä tapauksessa ainakaan pituuseroa ei käyttämiemme perhojen ja jigien välillä juuri ollut. Pehmikseen lankesi vain yksi alle 20-senttinen, sekin puolta senttiä vaille. Myös ahventen kokojakauma suosi jigimiestä. Jos jigi tussahtaa pohjalle kammenkierrosten jälkeisessä stopissa lähes välittömästi, ei se juurikaan kalasta. Mitä krantummalla syönnillä kalat ovat, sitä nihkeämmin tärpit jalostuvat tartutuksiksi. Salmen vesi on enemmän tai vähemmän savisameaa, minkä vuoksi voimakkaat ärsykevärit ovat usein kalojen mieleen. Perhoina toimivat monenlaiset streamer-tyyliset sidokset, joissa voi olla kelluttavia tai vajottavia ominaisuuksia. Perhovälineet JIGI petti myös muutaman pienen hauen, joita perholla ei tullut lainkaan. Neljän sentin pituusero on ahvenesta puhuttaessa jo varsin merkittävä ja tarkoittanee tämän kokoluokan kaloilla lähes sataa painogrammaa. Jigikaloista kolme oli pieniä haukia suurimman mittauttaessa 52 senttiä, perhoa eivät hauet häirinneet lainkaan. Vajoamisessa saisi kulua ainakin muutama sekunti, että kala ehtii vieheeseen reagoida. Vaikeaa oli ahventen saaminen välillä minullakin, mutta se kuuluu lajin luonteeseen. Muutamat ”varmat” spotit kuitenkin pettivät, vaikka sillä kierroksella jigi tavoittikin vertailumme suurimman 31-senttisen ahvenen. Jigikalastus JIGILLÄ ENEMMÄN JA ISOMPIA Lopputulos ei jättänyt perhokalastajalle jossittelun mahdollisuuksia: Jigi 40 ja perho 15 kalaa
Vaaranpaikkoja löytyy. Minä taas pystyin jigittelemään luontevasti syvemmältäkin. Jäältä pilkkiminen ei sen sijaan onnistu kuin kovimpina pakkastalvina, ja silloinkin pitää liikkumisessaan olla hyvin varovainen. Leveys vaihtelee kahdenja neljänsadan metrin välillä ja syvyys pysyttelee pääasiassa kymmenen metrin matalammalla puolella. JIGIKALASTAJAN keskivertoahven oli tällä kerralla 24-senttinen. Ahvenparveen saattaa törmätä niin syvempien ruokoreunusten liepeillä kuin kuhapaikoilla suntin keskiosissakin. Virtaus tunnetusti houkuttaa paikalle kaloja laidasta laitaan: poikasia ja muita vähäväkisiä sekä niitä saalistavia petoja. tavoitti pohjan helpommin. Toisaalta kausi saattaa tarjota hyviä onnistumisia aina vuodenvaihteen tienoille saakka, mikäli pakkaset pysyvät aisoissa. Lopputoteamuksena sanottakoon, että mereltäkin voi ahvenia perhovälineillä pyytää ja saada, mutta osaavaa jigimiestä tuskin kannattaa lähteä kisaan haastamaan. Eivätkä siirtymät ole pitkiä. Merimaskun salmikapeikko ei tee tässä suhteessa poikkeusta. Salmi sinänsä ei pikkupakkasia säikähdä, sillä virta pitää vedet sulana pitkään. KUHAA, AHVENTA JA HAUKEA Kuha on yksi salmen vetovoimatekijöistä. Se tunnetaan erinomaisena kohteena niin ahvenen, kuhan kuin hauenkin vapakalastukseen. Kymppejäkin alueelta ilmoitetaan säännöllisesti. Nykymitallinen kuha ei ole enää harvinaisuus, kun sellainen vielä kymmenkunta vuotta sitten olisi ollut lähes unelmasaalis. Ahvenia ja kuhia saakin usein samoilta ankkurisijoilta vuorotahtia. Välineet löytyvät oppaalta ja kulkuneuvoina palvelevat erilaiset Buster-veneet, joiden ”lähettiläs” Ollikainen samalla on. Ahvenen isoserkut saapuvat alueelle sankemmin joukoin vasta syys-lokakuun tietämissä, jolloin vedet ovat reilusti viilentyneet. Voimakkaiden virtausten vuoksi jäänmuodostus on hidasta ja sulaminen nopeaa. KALASTUSKOHTEENA MERIMASKUN SUNTTI Tässä leikkimielisessä kilpailussamme näyttämönä toimi pitkä ja kapea salmialue Naantalin Merimaskussa. Kalastaminen sitä vastoin saattaa olla pinnalla ajelehtivan riitteen ja umpeutuvien vaparenkaiden vuoksi turhan haasteellista. Kesäaikaan salmen valtalajeja ainakin viehekalastajan kannalta ovat ahven ja hauki, mutta molempia saa mainiosti syksylläkin. Ja ehkä myös kalajigin elävä liike oli vastustamattomampi houkutus ”isoille” ahvenille kuin perhon eleettömyys, mene tiedä. Kartalla salmi saa useampiakin nimiä sen mukaan, mistä kohdasta kulloinkin puhutaan: Kirkonsalmi, Apajasalmi, Kaidansalmi ja Särkänsalmi. Oppaan kanssa Merimaskun vesille Jos oma osaaminen ja kalusto tuntuvat puutteellisilta, tässä kuvatuille vesille sekä muillekin Turun saaristossa järjestyy opastettua kalastusta. ALAMITAN NOSTO NÄKYY KUHAN KOOSSA Kuhien ongelmana on täälläkin ollut pienikokoisuus, mutta taannoinen alamitan nosto 37 sentistä 42 senttiin on alkanut purra vähitellen. Särkänsalmen luota etelään suuremmille selille siirryttäessä pohja tosin sukeltaa reilummin ja 20 metrin syvyyskäyränkin sisälle jää vesialaa runsaasti. Tuurilla voi jigin kyydissä saapua useampikiloinenkin vonkale, joka tosin kannattaisi päästää takaisin lajin geneettistä hyvinvointia vahvistamaan. Salmella on mittaa viitisen kilometriä riippuen vähän siitä, mistä sen laskee alkavaksi ja mihin päättyväksi. Veneestä pilkkiminen onnistuu sellaisissa olosuhteissa paremmin. Kalastustyylinä voi olla niin jigaamista, jerkkaamista, pilkkimistä kuin vaikkapa perhokalastustakin. Lisätietoja Jani Ollikaisen opastoiminnasta löytyy osoitteesta buster.fish/kalastusretket-kalastusopas-jani-ollikainen/ puh. Jani Ollikainen on pitkään alalla toiminut kalastusopas ja tuntee kotivetensä jokaista poukamaa ja penkanreunaa myöten. Merellä tuulet ja niiden myötä vaihteleva vedenkorkeus luovat salmiin virtauksia, jotka voivat olla etenkin kovemmilla tuulilla varsin voimakkaita. Opas 20 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Ja koska mutkitteleva suntti tarjoaa mukavasti suojaa tuulten äityessä tuimiksi, pienemmilläkin paateilla pärjää. Hauet löytyvät suntin reunojen lähes katkeamattomilta ruokorivistöiltä ja muista kasvillisuuspoukamista, eivätkä metrin rajan rikkovat ole harvinaisia. Tulija saa veneensä vesille Särkänsalmen venesatamasta, jolloin ollaan tuossa tuokiossa pelipaikkojen äärellä. 045 126 9334
VAPAA-AJANKALASTUKSEN Omakala-sovellus sisältää myös hyödyllistä tietoa kalastajille Luonnonvarakeskus (Luke) on kehittänyt Omakala-sovelluksen vapaa-ajankalastukseen liittyvään tiedonkeruuseen. Sovellus on ladattavissa Google Play sekä Apple App Store -sovelluskaupoista. Voimassa olevan kalastuslain tarkoituksena on tietoon perustuen järjestää kalavarojen käyttö ja hoito kestävästi. Kalastuksen harrastajien toivotaan ottavan sovelluksen laajasti käyttöönsä ja ilmoittavan siihen tiedot saamistaan kaloista. Sen käyttö on kuitenkin vapaaehtoista. Vuosittainen saalis on ollut yhteensä noin 2 000-10 000 kiloa, josta puolet pyydetään merialueelta ja puolet sisävesistä. Eli varjellaan kalakantoja siellä, missä siihen on tarvetta ja mahdollistetaan enemmän kalastusta siellä, missä se on kestävästi mahdollista”, Holmala tiivistää. Sovellukseen tallennettua tietoa käytetään tutkimuksessa, kalakantojen kestävän käytön suunnittelussa sekä päätöksenteon tukena. Kun saadaan kattavasti tietoa vapaa-ajankalastuksesta ja kalakantojen tilasta, voidaan selvittää kalakantojen muutosten syitä ja tuottaa laadukasta tutkimustietoa päätöksenteon tueksi, kertoo ohjelmajohtaja Katja Holmala Lukesta. Valtioneuvosto sääti rauhoituksen huomattavasti pidempänä kuin EU-asetuksen vaatimus, ja päätti sallia ankeriaan pyynnin vain heinäkuussa. Lisätietoa: omakala.fi/ OMAKALA-SOVELLUS sisältää esimerkiksi monipuolisen saalispäiväkirjan. Omakala olisi vapaa-ajankalastajille yksi vaihtoehtoinen kanava myös mahdollisten lakisääteisten saalisilmoitusten tekemiseen. Asetusmuutoksella pantiin toimeen ankeriaan suojaksi säädetty EU-asetuksen velvoite, jonka mukaan ankeriaan kalastus tulee kieltää merialueella vähintään kolmen kuukauden ajaksi elokuun alun ja helmikuun lopun välillä. Erityisen tärkeää on saada tietoa voimakkaasti säännellyistä uhanalaisista lajeista. Ankerias on Suomessa harvinainen saalislaji, jota pyydetään lähinnä vapaa-ajankalastuksessa. Kiellon tarkoituksena on kattaa ankeriaan suurimman vaelluksen ajankohdat. Kalastuskielto koskee sekä merialuetta että sisävesiä. Aikaisemmin voimassa ollut ankeriaan rauhoitusaika (loka-tammikuu) ei kattanut ankeriaan vaelluksen keskeisimpiä ajanjaksoja. Esitys annetaan eduskunnalle lausuntokierroksen jälkeen. Suomessa saaliiksi saadut ankeriaat ovat lähes kaikki peräisin istutuksista. Mitä enemmän saamme faktatietoa saaliista ja kalastuksesta, sitä luotettavampaa tietoa tutkimus voi tuottaa päätöksentekoa varten. ”Toivomme, että palvelu otetaan mahdollisimman laajasti käyttöön. Tällä hetkellä tätä tietoa ei ole tarpeeksi saatavilla, minkä vuoksi maaja metsätalousministeriö valmistelee kalastuslain muutosta. OMAKALA ANKERIAS ANKERIAANPYYNTI sallitaan Suomessa enää vain heinäkuussa Suomessa astui elokuun alussa voimaan asetus, joka kieltää ankeriaan pyynnin kokonaan lukuun ottamatta heinäkuuta. ”Omakalaa on kehitetty tutkimuksen näkökulmasta. Lisäksi ilmainen sovellus tarjoaa kalastajalle muun muassa monipuolisen kalastuspäiväkirjan, valtion kalastusrajoitukset suoraan kartalla ja tietojen karttumisen myötä mahdollisuuden katsoa yhteenvetotietoja esimerkiksi saalismääristä vesistöittäin. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 21. Kuva: Tapio Gustafsson/Kalatalouden keskusliitto. Esityksessä ehdotetaan, että vapaa-ajankalastajat olisivat velvollisia ilmoittamaan saalismääränsä tiettyjen uhanalaisten lajien osalta Luonnonvarakeskukselle. Perusteina tälle ovat ankeriaan uhanalaisuus ja vaelluskäyttäytyminen Suomessa. ELOKUUN alussa tuli voimaan asetus, joka sallii uhanalaisen ankeriaan pyynnin Suomessa vain heinäkuussa
Pyörivä liike aiheuttaa värähtelyä vedessä ja kalan kylkiviiva-aisti havaitsee sen. VIEHEET TEKSTI JA KUVAT JUHA JORMANAINEN PYÖRIVILLÄ VIEHEILLÄ mielenkiintoinen historia Vieheet kalastavat edelleen hyvin Lipoilla, spinnerbaiteilla, devoneilla, täkyrakseilla ja entisaikojen silkkikaloilla oli yksi yhteinen ominaisuus. 22 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. VANHAT silkkikalat ja raksilaitteet ovat pieniä taideteoksia – pakkauksia myöten. Koko viehe tai sen osa pyöri
Suomalaisten oma pörinäviehe Meillä suomalaisilla on yksi omakin pörinää vedessä aiheuttava viehe – pirra. L ippaosa taas heijastaa valoa houkuttelevasti. Toisaalta hyvä devoni ei tarvitse muuta kuin peräkoukun. LIPPA PYÖRIMÄÄN Lippa on todellinen yleisuistin. Kun kaivan esiin museovieherasian ja katselen vanhoja Droppeneita, Calico Catteja ja Abun Reflex Spinnareja, nuoruuden kalareissut palaavat elävinä mieleen. 1950-luvulla. Pirra VANHOJA suomalaisia pirroja, joissa on paljon vaikutteita Hardyn Halcyon Spinneristä. EI MIKÄÄN ROKASTUSVIEHE Hyvä devoni ei saanut aiheuttaa kuplia pyöriessään ja jos vieheessä oli sivukoukut, ne sidottiin runkoon kiinni punaisella langalla. Joidenkin tietojen mukaan kehitystyö olisi tapahtunut vuoden 1916 tienoilla. Kala ei pysty vääntämään itseään irti vieheen runkoa vasten. Suosittelen kokeilemaan devoneja esimerkiksi Tornionjoella, varsinkin lämpimän veden aikaan. 1820-luvulla exeteriläinen herra nimeltä F. Ehkä myös sana spinner on aikojen saatossa vääntynyt pirraksi. Sillä voi pyytää niin ahvenia, suurhaukia, taimenia, harjuksia, nieriöitä kuin lohiakin. 1900-luvun alussa devoni tai oululaisittain ”Pökeli”, oli suosittu viehe maamme siihen aikaan runsaskalaisilla lohijoilla. Ja tikkutaimenet maistuivat taivaallisen hyviltä. Juhani Aho ja hänen oppi-isänsä Rudolf Ahonius tiesivät devonien tehon Huopanalla, ja saivat niillä kookkaita täpläkylkiä. Lippa oli silloin kesän Lapin vaellusten ykkösuistin. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 23. Pirran kehittäjinä pidetään Apieli Klemettiä ja Ossian Hautalaa. Pirroilla saatiin melkoinen määrä lohia aikoinaan ja sillä on oma paikkansa kotimaisten vieheiden historiassa. Utsjoella valmistettiin aikoinaan devoneja pienissä määrin, mutta suurin osa oli tuontitavaraa Norjasta tai Englannista. Kuusamon mahtavilla virroilla devoni on ollut kautta aikojen suurten taimenien mieleen. SUOSITTU VIEHE 1900-LUVUN ALUSSA Viehe pyörii melko herkästi ja sen suuri etu on, että kalan iskiessä runko liukuu siimaa pitkin. Pirra oli metallirunkoinen erilaisilla höyhenillä ja höyhenen siikasilla varustettu viehe, jonka etuosassa oli propelli pyörimässä. Sen syntypaikka on Iso-Britannia. Jotkut liputtavat konsuli Herman Renforsin puolesta. Pyörivillä vieheillä on mielenkiintoinen historia takanaan ja ne ovat edelleen erittäin kalastavia. Kehitystyö onnistui niin hyvin, että vieheestä tuli kalastajien suosikki Devonin alueella. Olen ollut mukana, kun devonilla on saatu lohia, ja joka kerta viehe on ollut kalan suussa. Tuntsan pirra oli 1900-luvun alkupuoliskolla todellinen ottiviehe varsinkin Sallan lohivesillä eli Tuntsajoessa. Eikä hän varmasti ollut ainoa tuon ajan lippauistimen tekijä. Kysyntä oli niin kovaa, että Angel palkkasi hommiin velimiehensä, jolla oli kalastusvälinekauppa Totnesissa. Buell haki patenttia Arrowhead Spinnerille jo vuonna 1852. Muodosta löytyy selkeitä yhtäläisyyksiä Hardyn Halcyon spinnerin kanssa. VANHOJA devoneja ja Abun Dubbel Spinnare, jota on soudettu Tenolla menestyksekkäästi. Mutta kuka keksi lippauistimen. Tittidevonien mitta oli kahdesta ja puolesta sentistä viiteen senttiin ja lohidevonien seitsemästä kahdeksaan senttiin. Esimerkiksi herra Julio T. Muita lippamalleja olivat Sydänlippa, Kalkkunansiipilippa ja Nuolenkärkilippa. Eikä Kitkajoelle ole syytä lähteä kalaan ilman muutamaa devonia. Yksi kaikkien aikojen parhaita lohen ja isomman taimenen pettäjiä on todennäköisesti vinhasti pyörivä devoni. Alkuun viehettä kutsuttiin nimillä ”Angels”, tai ”Totnes” minnows, mutta vuosien kuluessa nimi vakiintui devoniksi. Ei Renfors silti lippauistinta keksinyt. Angel ryhtyi kehittämään devonia. Hän kun toi markkinoille Kajana-lipan ja voitti vuonna 1870 maatalousnäyttelyn kolmannen palkinnon lipasuistimesta. Tenon legenda Mauno Bogdanoffin mukaan devoni oli erittäin suosittu Tenolla vielä Olen kuullut väittämän, että devoni on rokastusviehe, mutta se on täyttä puppua
Ilman Lottoja tunturikalastus on lottoamista! 24 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Koukkua koristivat oranssinpunaiset höyhenet – mahtava yleisuistin. LIPAN PERUSRAKENNE ON YKSINKERTAINEN Lippauistimen perusrakenne on yksinkertainen, ja uskon että alkeellisilla lipoilla on kalastettu jo 1800-luvun alkupuolella. Aika kultaa muistot, mutta 1960-luvulla kalat olivat suuria. Varsinkin pienikokoinen mustalippainen Droppen Zebra oli aivan uskomaton tunturivesillä. Abu Spinnare tuli mallistoon vuonna 1945 ja Reflex Spinnare vuonna 1951. Vanhemmat Record-versiot ovat keräilijöiden suosiossa. Varsinkin Mepps Aglia Decoree oli ja on edelleen tunturijärvien taimenten mieleen. Se näki päivänvalon vuonna 1967 ja uskon, että monella iäkkäämmällä kalamiehellä on mukavia muistoja Droppenista. Andre uskoi pyörivän lipan houkuttavan kaloja. ABUN KLASSIKKOLIPAT Abun valikoimista löytyy muutama lippa, jotka ovat mielestäni ylitse muiden. Levanterin lippa ovat tärkeä osa maamme viehekulttuuria. Itsetehtyjä uniikkilippoja ei ole säilynyt jälkipolville – siitä ovat hauet pitäneet huolen. Jotakin, mitä varsinkaan tunturivesien jalokalat eivät voi vastustaa. Spinnare oli ensimmäisiä vieheitä, joita Abu vei Yhdysvaltoihin ja aikoinaan se oli maailman myydyin lippa. Maailmansodan aikana viehe jäi unholaan, kunnes vuonna 1951 herra Todd Sheldon sitoi Aglian siimaansa Wolf-joella. Punarunkoisen lipan koukun kiinnityslenkki oli epätavallinen, kolmion muotoinen. ABU Reflex on pyytävä uistin nykyäänkin ja Flax-spinn sopii retrokalastajille. RENFORSIN Kajana-lippa ja turkulainen A.M. Renforsin tehdas oli 1910-luvulla yhtä suuri kuin kuuluisa James Heddonin tehdas Yhdysvalloissa. . Meppsin lipoissa on edelleen sitä jotakin. . KIRJOITTAJAN suosikkilippoihin kuuluvat Meppsin Black Furyt, Mepps Aglia TW Mino ja tietenkin Lotto-lipat. Reflexin poimutettu lippa heijasti valoa tehokkaasti. Mutta Renforsin merkitys suomalaiselle urheilukalastukselle oli suuri. Melkoisia meriittejä vaatimattoman näköiseltä lipalta. Samalla viehe menetti paljon sen alkuperäisestä lumosta. Vieheen takana oli ranskalainen insinööri Andre Meulnart, ja vuosi oli 1938. Siitä alkoi Mepps Aglian maailmanvalloitus ja jatkuu yhä. Samana vuonna Abun toivematka voitettiin Reflexiin iskeneellä meritaimenella, joka painoi kokonaista 12,0 kiloa. . Lippaosa muistutti perhosta, joten Andre nimesi vieheen Agliaksi perhosen latinankielisen nimen mukaan. Vuonna 1964 Abu Spinnare saalisti 18,2-kiloisen hauen, 10,09-kiloisen meritaimenen ja 1963 Reflexiin iski 2,96-kiloinen mega-ahven. Ikävä kyllä Droppenin tuotanto Ruotsissa loppui vuonna 1984 ja siirtyi Kauko-Itään. Nykypäivänkin kalastajan on syytä sitoa Abun Reflex Spinnare siiman päähän silloin tällöin. YKKÖNEN MEPPS AGLIA Lippojen joukossa on muutamia klassikkoja, ja mielestäni ykkönen on Mepps Aglia. Viimeisimpänä, muttei vähäisimpänä on nostettava esiin yksi Abun kuuluisimpia lippoja – Droppen
Jos ongit itse salakat, tapa ne pudottamalle kalat hyvin vahvaan suolaveteen. Kaiken lisäksi lippa on pitkäheittoinen ja kalastaa monia eri kalalajeja. Runkojen väritykset ovat onnistuneita ja sopivat jalokalojen pyyntiin. SALAKKARAKSI koitui tämän 85senttisen ja 9,315-kiloisen järvitaimenen kohtaloksi vuonna 2009. Ne saattavat kalastaa paljon paremmin kuin nykymaailman massatuotetut vaaput, jigit ja kumikalat. Omimmillaan se on kuitenkin pohjoisen pienillä lohijoilla, meriraudun pyynnissä ja tunturivesien taimenja rautujahdissa. Veljesten suurin oivallus oli lipan muovirungon litteä muoto. Vuonna 1978 Finlandia-uistin hankki itselleen Bete-tuotemerkin ja mukana tuli lippa nimeltä Bingo. Se estää omalta osaltaan siiman kiertymistä, mikä on lähes kaikkien lippojen helmasynti. Täkyraksi NYKYPÄIVÄN HAUKILIPAT Ennen oli eri lailla. Raksi on puhtaasti käsialaviehe, joten sen pyytävyys on kiinni kalastajan viritystaidoista. Löytyy kaksoislippoja, megakokoisia lippoja, lippoja, joiden perässä on kumikala, jigipyrstö tai karvoja ja höyheniä – valikoima on valtava. Monet käyttävät raksihuppuja, joiden avulla täkykala saadaan uimaan halutulla tavalla virtavedessäkin. Yksinkertaisimmillaan raksi koostuu kahdesta kolmihaarakoukusta ja pätkästä siimaa. Lotto-lipan kanssa jalokalojen pyytäminen ei ole lottoamista. Spinnerbait on osaavissa käsissä tappavan tehokas viehe. Oma ennätykseni täkyraksilla on Kymenvirran järvitaimen vuodelta 2009, painoltaan 9,315 kiloa. ISOA LIPPAA LÄMPIMÄÄN KESÄVETEEN Oman kokemukseni mukaan isot lipat toimivat parhaiten lämpimän kesäveden aikaan. Täkyraksin pyörintää Täkyraksi kuuluu varmasti vanhimpiin pyytöihin maamme kalavesillä. . Ainoa miinus isoissa lipoissa on niiden melkoinen kelausvastus. Jos pyyntivesistä löytyy haukea, koukut on syytä kiinnittää toisiinsa metallilangalla ja teräsperukkeen käyttö on suositeltavaa. Nyrkkisääntönä voi pitää, että mitä laiskempaa raksin pyöriminen on, sitä suurempia kaloja se saalistaa. Silloin syöttikala pysyy muodossaan lämpimämmässäkin vedessä. Jos kerrot Varangin kalavesillä saaneesi jalokalan jollakin muulla vieheellä kuin Beten Lotolla, sinua pidetään armottomana valehtelijana. Ei tarvittu muuta kuin Calico Cat siiman päähän ja hauen tulo oli varmaa. Lapin vaeltajien kalastusvälineisiin lipat kuuluvat siinä missä puukko vyölle. Nykyään hauenpyytäjillä on valittavanaan leegio mitä erilaisimpia haukilippoja. Kala kuolee heti ja suolavesi imeytyy kalaan jäykistäen sitä. Laiska hauki saattaa innostua iskuun, kun kookas ja värikäs lippa uitetaan vauhdilla sen eteen. Ärsyttävän usein jalokalat vain seurailivat Lottoa ja pitivät suunsa kiinni. Klassikkolipoilla kalastamisessa on nostalgista tunnetta ja devonit voivat nousta arvoon arvaamattomaan osaavan lohensoutajan käsittelyssä. Tällä yksinkertaisella virityksellä on saatu virtavesistä kymmeniä meritaimenia ja tummia lohia. Lopulta keksimme pysäyttää kelauksen, ja kun viehe alkoi vajota, kala oli kiinni. Tarinoiden mukaan lähes kaikki ammattimaiset bassinkalastajat heittivät ensimmäiset heittonsa aina spinnerbaiteilla. Spinnerbaitit ovat näyttäneet tehokkuutensa amerikkalaisten bassinkalastajien keskuudessa jo 1960-luvulta lähtien. Jos raksi pyörähtää epäsäännöllisesti puolelta toiselle, iso kala kiinnostuu siitä takuulla. Hannu ja Kalevi Kangas päättivät parantaa Bingoa, ja lopputuloksena syntyi Bete Lotto -lippa. LOTTO VETÄMÄÄN Finlandia-uistin on ollut merkittävä kotimainen uistinten valmistaja. Raskaat lipat vaativat melko järeitä vapoja, jotta heittäminen onnistuu ilman vaparikkoja. Kotimaan hauetkin ovat niihin ihastuneet, ja taitava kalastaja pystyy haravoimaan spinnerbaitien avulla tehokkaasti kaislikot ja lumpeikotkin. Esimerkiksi Kymijoen kevätpyynnissä täkyraksi tuntuu joskus jopa liian tehokkaalta. Edellyttäen että virittäjä osaa asiansa. Pyörivien vieheiden maailma on valtava ja monimuotoinen, eikä niitä pidä vähätellä. Vaikka raksi vaatii ylimääräistä näpräämistä, se on yksi tehokkaimpia pyöriviä vieheitä. Pyörivien vieheiden historia on mielenkiintoinen. YKSINKERTAISIMMILLAAN raksi koostuu kahdesta kolmihaarakoukusta ja pätkästä rautalankaa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 25. Ja raksi pyöri vedessä todella, todella hitaasti. Parhaimmillaan raksi leijuu laiskasti, kunnes tekee rauhallisen pyörähdyksen. Nils Masterin vaaput tuntevat kaikki, mutta lippapuolelta löytyy vähintään yhtä kova viehe, Lotto-lippa. Lisäksi runko liikkuu kelauksen aikana ja antaa oman mausteensa uintiin
Keskisyvyys on hieman päälle kymmenen metriä ja vedenlaatu on erinomainen. Kraatterit vaikuttavat myös järven syvyyteen, sillä pinnasta pohjaan kertyy enimmillään matkaa 90 metriä. 26 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Alueen jakaa kahtia Haapaselän ja Kukkarinselän välissä oleva matala saaristo, joka tarjoaa mainioita kalapaikkoja useammalle VETOUISTELU on suosittua Suvasvedellä. Selkäpakat, karikot sekä rantaja lahtialueet ovat puolestaan pilkkijöiden sekä heittokalastajien valtakuntaa. Tältä Pohjois-Savon helmeksi kutsutulta järveltä osaava kalastaja voi saada kotiin viemisiksi monen monta eri kalalajia, myös niitä punalihaisia. Alue ei ole ainoastaan vapakalastajien suosiossa, sillä veden kirkkauden ansiosta myös sukelluskalastus on yleistä alueella. Suvasvedellä on Suomea sekä koko maailmaa ajatellen erikoinen historia, sillä se kuuluu niiden harvalukuisten järvien joukkoon, josta löytyy kraatteri, tai itse asiassa kaksikin, muistona asteroidien törmäyksistä miljoonia vuosia sitten. KALAPAIKKA TEKSTI JA KUVAT JANNE TARKIAINEN KALALLA POHJOIS-SAVOSSA Kirkasvetinen Suvasvesi on vapakalastajien huippukohde, jolla myös sukelluskalastajat viihtyvät S uvasvesi, tarjoaa monipuoliset mahdollisuudet kalastajalle monella eri tavalla. MONENLAISIA KALASTUSKOHTEITA Suvasvedellä on useita erityyppisiä kalastuskohteita. Suvasvettä syvempää vettä Suomessa on ainoastaan Päijänteellä ja Inarinjärvellä. Alueen selkävedet soveltuvat hyvin vetouisteluun
OTTIPAIKKOJA Suvasveden pinta-ala on 233 neliökilometriä, joten alueelle mahtuu monenmoista Kalastusluvat Suvasvedelle Suvasvedellä toimii viehelupa-alue, jota hallinnoi kalatalousalue. Alueen eteläosa muuttuu Ilvessaarien jälkeen saarten ja salmien sokkeloksi, pohjoisosassa järvestä kohoaa Vuorikukkari. LUVAT HORSMANLAHDESTA SAA laskettua veneen vesille. Vetouistelu on alueella suosittua ja myös ulkopaikkakuntalaiset lunastavat paljon viehelupia. Lisävapa on tarkoitettu kalastonhoitomaksusta vapautetuille ja kalastonhoitomaksun maksaneille, jotka haluavat uistella maksimissaan kahdella vavalla. Suvasvesi on Vehmersalmen kautta yhteydessä Kallaveteen, Kuopion satamaan kertyy matkaa Vehmersalmelta reipas parikymmentä kilometriä. fi. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 27. Suvasvesi laskee Varisveden ja Karvionkosken sekä kanavan kautta Kermajärveen. Alueen eteläpuolella veneen saa laskettua Horsmanlahdesta tai Hirvolanniemestä. Vetouistelijoiden kiinnostuksesta aluetta kohtaan kertovat myös vetouistelijoiden vapaaehtoiset lahjoitukset istutuksiin kalatalousalueelle. Passiivisia pyydyslupia myyvät alueen osakaskunnat. Osa Suvasveden saaristosta kuulu Natura 2000 -verkostoon. Samasta paikasta löytyy myös tulostettava kartta viehelupa-alueesta. Kalastajalle sopivia rakennettuja rantautumispaikkoja on Paimensaaressa, Lehto-Piipossa ja Metsä-Rajossa. Jos kalastuksesta malttaa pitää taukoa, historiasta kiinnostuneille tutustumisen arvoinen paikka on Paimensaaren perinnetila, joka sijaitsee Heinävedelle menevän laivareitin varrella. Mökkimajoitusta on tarjolla eri puolilla Suvasvettä. Lisätietoa alueen kalastusluvista, rajoituksista ja säännöistä voi lukea kalatalousalueen nettisivuilta suvasvedenkalatalousalue. Siitä etelään päin tullessa luiskat löytyvät Kukkarinselän pohjoisosasta Mustinlahdelta sekä Enonniemen kalasatamasta. kalastusmuodolle. VENERAMPPEJA LÖYTYY USEITA Suvasvesi on helppo kohde, tai ainakin sinne on helppo mennä, sillä veneenlaskuramppeja on alueella useita. Suvasveden viehelupa-alue käsittää Haapaja Kukkarinselän alueet sekä osan Suvasveden pohjoisosista. Kevytuistelua varten viehelupa-alueelle voi lunastaa myös pelkästään yhden lisävavan. Pohjoisin ramppi sijaitsee Vehmersalmen satamassa
. Kuva: Terho Kauhanen. Kuten muillakin kirkasvetisillä järvillä, isoa ahventa kannattaa monesti tavoitella syvästä, kuoreja muikkuparvien läheisyydestä. Lisäksi pohjoisosissa kuhakantaa vahvistavat Kallavedeltä Vehmersalmen kautta siirtyvät kuhat. SUVASVEDELTÄ on mahdollisuus saada isoja ahvenia myös pilkillä. Haukia saadaan saaliksi uistelemalla sekä heittämällä. Kuhakanta on vahvistunut Suvasvedellä viime vuosina. Kuhaa on istutettu alueen pohjoisja eteläosiin. Myös saaren länsipuolen syväjuotti sekä saarta ja selkiä erottavan saariston välinen alue kannattaa kalastaa tarkasti. SUVASVEDELLÄ voi kalastaa myös muikkuja. Mielenkiintoinen ja kokeilemisen arvoinen paikka on myös luode-kaakkoisuunnassa kulkeva syväjuotti Siikaniemen sivussa sekä Siikaniemestä pohjoiseen lähtevä Enonniemen reuna. Mutta kun paikan metkut oppii tuntemaan, tulostakin syntyy ja kotiin viemisinä on puhdasta järvikalaa, joskus jopa isommankin porukan syötäväksi. KUHAKANTA on lisääntynyt Suvasvedellä. Suvasvedelle istutetaan kalastettavaksi järvilohta ja järvitaimenta. Kukkarinselällä vakiopaikkoja ovat keskimontun lisäksi sen itäreunalta löytyvät penkat ja pakat aina Lokinmanner-saarelle saakka. 28 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. VAHVA AHVENKANTA Ahvenkanta on Suvasvedellä hyvä ja ajoahvenparven osuessa kohdalle syönti voi olla rajua niin kesällä kuin talvellakin. SUVASVESI KANNATTAA ITSE NÄHDÄ JA KOKEA Kuten kirkasvetiset suuret syvät järvet yleensäkin, Suvasvesi ei ole helpoimpia kalastettavia alueita, joten kokenutkin kalastaja voi joutua laittamaan keittoon enemmän perunoita ensimmäisillä reissuilla. Perinteisiä ahvenen kalastuspaikkoja Suvasvedellä ovat Lapioluodon-Pöksän välinen matalan ympäristö. Ottipaikkoihin lukeutuvat Haapaselänpuolella myös Korkeasaarten ja saarilta luoteeseen sekä niiden lounaispuolelta Hornanselälle lähtevät alueet. Haukikannat ovat Suvasvedellä erinomaiset. Vaihtoehtoja kalastajalle löytyy paljon. hyvää kalapaikkaa. Ottipaikkoja näille Haapaselällä ovat muun muassa Selkä-Lehtosen itäpuolen penkat ja pakat. Suvasvesi kannattaa itse nähdä ja kokea. Alueen pohjoisosassa Vuorikukkarin itäpuolen karikot kuuluvat myös tunnettuihin ahvenpaikkoihin. . Jakamon saaristossa löytyy myös kokeilemisen arvoisia monttuja
TAIMEN TUTKIMUS: Jako vaeltaviin järvitaimeniin ja paikallisiin taimeniin geneettisesti perusteltua Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimushankkeessa selvitettiin, voitaisiinko Suomessa akuutissa sukupuuttovaarassa olevien ja laitosviljelyllä ylläpidettyjen vaeltavien järvitaimenkantojen elinkykyä parantaa risteyttämällä niitä vielä jäljellä olevien villien paikallisten taimenten avulla. TILAUKSET jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi , puh. ”Tämä tarkoittaa, että sisävesitaimenten jako vaeltaviin järvitaimeniin ja paikallisiin, hidaskasvuisiin tammukoihin on geneettisesti perusteltua”, Vainikka mainitsee. Tutkimuksissa havaittiin myös, että purotaimenten jälkeläiset vaeltavat selvästi heikommin kuin järvitaimenten smoltit. Eckerön tartuntapitopaikkaan on tuotu useita eriä kirjolohia tanskalaiselta, IHN-vapaalta kalanviljelylaitokselta mutta myös eräistä muista maista. Tartunnan leviämisen estämiseksi Ahvenanmaan viranomaiset ovat antaneet kalojen pitopaikalle toimintaa rajoittavat määräykset. Pakastaminen ei tapa virusta. KALATAUTI ECKERÖSTÄ löytyi tarttuvaa lohikalojen IHN-tautia Ahvenanmaalla on todettu tänäkin kesänä lohikalojen IHN-tautia vuosi edellisen epidemian alkamisesta. Viranomaiset selvittävät tartunnan lähdettä ja mahdollista yhteyttä aiempiin IHN-tartuntoihin. 050 597 4933 Vapaa-aja nkalastaja n KALENTE RI Suomen VAPAA-AJANK ALASTAJAT Heittokalastaj an siima Särkikalojen tunnistus Perhonsidonta a Kalastajan solmut Ottikalenteri 2023 Kalenteri ilmestyy lokakuussa KALASTAJAN TASKUTIETO V uoden 2023 kalenterista löydät tietoa mm. IHN-tauti on viruksen aiheuttama vertamuodostavan kudoksen kuoliotauti, joka voi levitä kirjolohen lisäksi esimerkiksi lohiin, taimeniin tai haukiin ja levitä muidenkin luonnonvaraisten kalojen ja veden välityksellä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 29. K uv a: Ja an a V et ik ko . Tutkimuksissa havaittiin, että villeistä purotaimenemoista tuotetut poikaset kasvoivat sekä allasoloissa että luonnonlammissa laitostaustaisiin järvitaimeniin verrattuna hyvin heikosti. Vuodentakaisessa epidemiassa IHN-tautia aiheuttava virus kulkeutui Ahvenanmaalle tanskalaiselta kalanviljelylaitokselta tuotujen kirjolohenpoikasten mukana. Sairaista kaloista tulee ilmoittaa kunnaneläinlääkärille. Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 10 euroa/ kalenteri. Tauti ei tartu ihmisiin tai lemmikkeihin, ja Ahvenmaalla voi edelleen kalastaa ja syödä kalaa normaalisti. IHN-virus kuolee kuivassa ja lämpimässä ja siihen tehoavat useat desinfiointiaineet. Oireettomat kalat saa kuitenkin teurastaa ja myydä ruoaksi. Kalastajia kehotetaan kuitenkin huolehtimaan kalastusvälineiden desinfioinnista liikuttaessa alueelta toiselle. ”Tutkimustulos on tärkeä varsinkin taimenkantojen elvyttämisen kannalta. Ruokavirasto on lisäksi määrännyt kalankasvatusyrityksen teurastamaan ja lopettamaan kaikki Ahvenanmaan tuotantolaitoksensa kirjolohet viruksen vuoksi. • heittokalastajan siimoista • kalalajien fongauksesta • särkikalojen tunnistuksesta • ennätyskaloista • siimoista ja solmuista • kalojen ottipäivistä • kalastuslaista Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 12 euroa. Tartunta todettiin nyt Eckerössä sijaitsevan kiertovesilaitoksen kirjolohista. 12 € + toimituskulut. Määräys koskee myös oireettomia kirjolohia, ja yhtiö joutuu ajamaan tuotannon alas Eckerön-laitoksen puhdistuksen vuoksi. Jos kuitenkin laitoskannan naaras risteytettiin villin purotaimenkoiraan kanssa, kasvoivat jälkeläiset kuin puhtaat järvitaimenet. Purotaimenet ovat geneettisesti hidaskasvuisia, ja vaeltavia suurikokoisia naaraita tarvitaan kutemaan myös puroihin, jos purokunnostuksilla halutaan luoda ja palauttaa taloudellisesti arvokkaita vaeltavia järvitaimenkantoja”, sanoo tutkimushanketta johtanut professori Anssi Vainikka Itä-Suomen yliopistosta
Monet loiset tarvitsevat väli-isäntiä, kuten kotiloita, joiden menestymistä lämpenevät vedet edesauttavat. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä. Makroskooppisten eli silmin nähtävien loisten esiintyminen voi riippua jopa kalaa syövien maaeläinten 30 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Itsenäisesti elävät loiset, kuten kalatäit, voivat ehtiä tuottaa kaksi sukupolvea yhden sijaan, kun lämmin vuodenaika pitenee. T E KS T I JA K U V AT A N SSI V A I NI KK A Tutkittua Vesihome tappaa, uudet taudit vaanivat K alan pinnassa harmaana kasvustona esiintyvä vesihome on tuttu monelle varsinkin istutettuja lohikaloja kalastavalle. Tämä on pääsyy miksi kalanviljelylaitokset ovat tautien kannalta haastavia, ja sairaita kaloja on tarkkailtava aktiivisesti. Toisaalta maailmalla vaanii lämmintä vettä vaativia kalatauteja, kuten syötäväksi kasvatetuista sirkoistakin löydetty Lactococcus garvieae -bakteeri, joka jo Keski-Euroopassa aiheuttaa ongelmia kirjolohen viljelylle. Kalanviljelyssä pahenevat vesihomeongelmat uhkaavat jo uhanalaisten lohikalojen säilytysviljelyä. Yleensä kalanviljelyssä ongelmia aiheuttavat taudit eivät väljemmissä luonnonvesissä muodostu haitallisiksi. MONET LOISET KAIPAAVAT LÄMMINTÄ Kalan loiset ovat useimmiten ihmisen kannalta kosmeettinen haitta, mutta suurina määrinä esiintyessään ne voivat haitata ja jopa tappaa kaloja. Tautiriskin tiedostaminen on tärkeää myös vapaa-ajankalastajalle, sillä esimerkikVESIHOMEESEEN kuollut lohen poikanen. Esimerkiksi monet virusja bakteeritaudit leviävät tiheysriippuvaisesti suoraan kalasta kalaan, ja kun kaloja on tiheässä, taudit leviävät helposti. Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. KALOJEN LOISET JA TAUDIT LEVIÄVÄT KAHDELLA TAPAA Kalojen taudit ja loiset voidaan karkeasti jakaa sellaisiin, jotka leviävät suoraan kalasta kalaan ja niihin, jotka tarvitsevat muita väli-isäntiä, kuten kalojen ravintona toimivia hankajalkaisia äyriäisiä, ja kaloja syöviä lintuja, kuten lokkeja. Kuva: Laura Härkönen. si katiskassa vaurioitunut ahven tai kuivin käsin käsitelty lohikala voi vapautuksen jälkeen kuolla tauteihin vielä päivien tai viikkojen päästä. Miten käy, kun ilmasto edelleen lämpenee
Erityisen suuri vesihomeriski on lisääntymisaikana: useimmilla valkolihaisilla kaloilla keväällä ja lohikaloilla syksyllä. SIIAN rakkoloisio näkyy vaaleana laikkuna lihaksessa. Epäillään, että kaikenlainen hajoava orgaaninen aines ja yleisesti lämmenneet syksyt ovat edesauttaneet vesihomeen runsastumista ja siten sen viljelylaitoksissa varsinkin sukukypsille lohikaloille aiheuttamia ongelmia. australis -laji oli yleisin vesinäytteissä. Lapamatotartuntojen vähentämiseksi olisikin tärkeää, ettei kuolleita kaloja tai perkeitä jätettäisi lokkien syötäväksi. Haukimatoa tavataan usein esimerkiksi siian lihaksesta, jossa se aiheuttaa kosmeettista haittaa. . Haittaamalla kalojen näkökykyä ja ohjaamalla kaloja lähemmäs pintaa nämä loiset lisäävät omaa todennäköisyyttään saavuttaa pääisäntänä toimiva lintu. Vesihomeita löydettiin laitoksilta ja laitosten alapuolelta mutta ei ylävirrasta, mikä osoittaa laitosten levittävän vesihomeen itiöitä alapuolisiin vesiympäristöihin. Voisi ajatella, että kaihin vaivaama kala olisi helpommin pyydettävissä voimakkaan värisellä vieheellä kuin hyvänäköinen lajikumppaninsa. Saprolegnia parasitica -lajia tavattiin useimmin kalanäytteistä, kun taas S. Pavi. Myös lajien sisällä tavataan runsaasti eri kantoja, joiden taudinaiheuttamiskyky eroaa merkittävästi. VESIHOMEESEEN kuolleita taimenia. Vesihome on salakavala tappaja, sillä vapautettaessa kala voi näyttää erittäin Leviääkö laitoksista tauteja luonnonkaloihin. (2021) tutkivat eri vesihomelajien esiintymistä lohikalalaitosten alaja yläpuolella. Norjan rannikolla mittava lohen kassikasvatus on merkittävä uhka villeille lohikaloille. Kalojen silmiä infektoivat ja kaihia aiheuttavat imumadot puolestaan tartuttavat kaloja jättäessään ensimmäisenä väli-isäntänä toimivat kotilot. Allasolosuhteissa saatujen kokemusten mukaan jopa kovapintaiset kalat, kuten ahven ja kuha, ovat alkukesästä erittäin herkkiä vesihomeen aiheuttamalle kuolleisuudelle. Onkin mahdollista, että viime vuosina erityisen haitalliset vesihomevariantit ovat yleistyneet. lukumääristä: muiden kalaa syövien nisäkkäiden tapaan ihmiseen huonosti kypsennetyistä tuoreista petokaloista tarttuva lapamatokin lienee nykyään jo varsin harvinainen johtuen enemmän ihmisen toimista kuin kaloista itsestään. Kuva: Laura Härkönen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 31. LAITOKSET . Tästä syystä kutevien kalojen pyynnissä tulisi olla erityisen harkitsevainen, jos kaloja ei voida ottaa saaliiksi. Luonnossa vesihome harvoin aiheuttaa terveelle kalalle haittaa, mutta tarttuu helposti, jos kalan limapinta vaurioituu esimerkiksi huolimattoman käsittelyn seurauksena. ym. Toinen heisimatolaji Triaenophorus nodulus puolestaan löytyy useimmiten lohikalojen, ahvenen tai mateen maksasta, johon se muodostaa valkoisia kystiä eli rakkuloita. Kasseista leviävät lohitäit ovat heikentäneet jo varsinkin meritaimenkantoja. Vesihome on yleisnimitys lukuisille eri leväsienieli oomykeettilajeille, joista tietyt lajit, kuten Saprolegnia parasitica , aiheuttavat ensisijaisesti kalatauteja, kun taas toiset esiintyvät luonnossa hajoavaa orgaanista ainesta hyödyntäen. Hauen heisimadot käyttävät pääisäntänään haukea ja leviävät hankajalkaisten välityksellä eläinplanktonia syöviin kaloihin. VESIHOME ON MUODOSTUNUT TODELLISEKSI ONGELMAKSI Viime aikoina merkittävää lohikalojen kuolleisuutta aiheuttanut, etenkin viileässä 4-14-asteisessa vedessä viihtyvä vesihome leviää sekä ympäristöstä että jo sairastuneista kaloista. KUOLLEITA KALOJA JA PERKEITÄ EI PIDÄ JÄTTÄÄ LINNUILLE Loisten, kuten lokkilapamadon, esiintyminen voi olla jossain määrin riippuvaista kalojen tiheydestä, mutta ennen kaikkea sen esiintymistä lisää pääisäntien eli lokkien runsas esiintyminen
Kun laitoskalojen kasvatusympäristöä on virikkeellistetty muun muassa kivin, on huomattu, että kalojen tautiongelmat ovat vähentyneet. (2010) arvioivat, miten kalanviljelylaitoksissa esiintyvät tyypilliset kalataudit reagoivat lämpeneviin vesiin. LUE LISÄÄ https://doi.org/10.1016/j.ijpara.2010.04.015 https://doi.org/10.1016/j.aquaculture.2021.736652 https://doi.org/10.1007/s00442-020-04818-2 https://doi.org/10.1111/j.1558-5646.2007.00178.x https://doi.org/10.3390/antibiotics10030335 https://doi.org/10.1093/icesjms/fsaa138 SAALISKALAN hyvä käsittely limapintaa vaurioittamatta on ensiarvoisen tärkeää. Johtuen vaihtelevista vasteista lämpenevään veteen, voidaan ennustaa, että tautitilanteet voivat eri paikoin kehittyä sekä myönteisesti että haitallisesti. Toistaiseksi tietoa luonnonympäristön monimuotoisuuden ja tautien esiintymisen välisistä suhteista on kuitenkin vähän, vaikka tiedetään, että myös ihminen voi olla terveempi monimuotoisessa luontoympäristössä kuin yksipuolisessa kaupungissa. Heijastellen tautien suurempaa yleisyyttä lämpimissä vesissä, on havaittu, että kaloilla vastustuskykyyn liittyvää geneettistä MHC-vaihtelua voi olla pohjoisilla kannoilla vähemmän kuin etelässä. Lohikalojen poikasille merkittävää kuolleisuutta aiheuttavien flavobakteerien sekä ripsieläinten aiheuttaman valkopilkkutaudin todettiin yleistyvän lämpimässä vedessä, kun taas Ichthyobodo necator jopa väheni lämpimässä vedessä. Vuosina 1986-2006 varsinkin loppukesän (heinä-syykuun) vesien lämpötila nousi kaikilla seuratuilla laitoksilla. Onneksi kalojen spesifinen eli vasta-ainevälitteinen immuunipuolustus kuitenkin toimii paremmin lämpimässä kuin kylmässä vedessä. Ikävästi näyttäisi, että lämpenevä ilmasto voi siis sekä lisätä kalatautien esiintymistä että jossain tapauksissa pahentaa niiden aiheuttamaa haittaa. Tutkittua hyväkuntoiselta ja silti kuolla muutaman päivän päästä homeeseen. Kun loiset ja taudit leviävät ympäristömuutosten auttamana kohti pohjoista, joutuvat monet kalat kohtaamaan uusia uhkia, jotka voivat varsinkin saapuessaan aiheuttaa merkittäviä ongelmia. (2021) osoittivat, että silmäloiset aiheuttavat meritaimenelle ja lohelle vähemmän haittaa viileässä vedessä. Sama riski koskee syksyllä pyydettyjä punalihaisia lohikaloja. Anssi Karvonen ym. LUOMUYMPÄRISTÖLLÄ TAUTEJA VASTAAN Lääkeaineresistenssin yleistymisen estämiseksi tarvitaan keinoja hallita kalatauteja ilman lääkkeitä, kuten antibiootteja. 32 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Ines Klemme ym. Anssi Karvosen ym. (2021) tutkimuksen perusteella näyttäisi, että luontainen kivinen ympäristö ylläpitää bakteeriyhteisöä, jossa haitalliset taudinaiheuttajamikrobit eivät menesty. LÄMPENEVÄT VEDET VOIVAT TUODA UUSIA TAUTEJA Kylmässä ilmastossa tauteja ja loisia on keskimäärin vähemmän kuin lämpimässä
Koska kahlaaminen kuuluu oleellisena osana rantakalastukseen, kirjassa esitellään tietysti myös touhuun sopivat kahluuvarusteet. Tämä näkyy tekstiin jääneiden kirjoitusvirheiden suhteellisen suuressa määrässä ja muutamassa kohdassa siten, että kuva ja teksti osuvat päällekkäin niin, että lukeminen käy hankalaksi tai jopa lähes mahdottomaksi. Kirjassa pääsevät esille niin perinteiset uistimet, kuten lusikat, lipat ja vaaput, kuin nykyhetket hititkin, eli vaikkapa jigit, jerkit, spinnerbaitit ja pehmovieheet. Kalastajan Kanavan TÄRPIT KALASTAJILLE kirjana – sopii varsinkin aloittelijoille ja jonkin aikaa kalastaneille Kalastusalan digimedian Kalastajan Kanavan parivaljakko Jyri Kuusisalo ja Anne-Maarit Sepling ovat koonneet kalastusvinkkejään yhteen Kalastajan tärpit -nimiseksi kirjajärkäleeksi. Myös pääosin Härkösen itsensä ottamat kuvat ja Sakke Yrjölän graafiset ratkaisut ansaitsevat kiitoksen laadukkuudestaan. Ainoa pieni miinus teoksessa on pienen pieni viimeistelemättömyyden tuntu. Meritaimenen rantakalastus Hasse Härkönen Tapio Palvelut Oy ja Hasse Härkönen 2022, 208 s. Sen 400 sivulla käydään läpi vapakalastuksen perusteita erityisesti aloittelijoiden ja vasta jonkin aikaa kalastaneiden näkökulmasta. Kokeneille kalastajille tekijät taas toivovat avaavansa uusia näkökulmia kalastamiseen. Pitkin matkaa tekstissä vilisee kalastukseen liittyviä, mahdollisesti lukijalle vieraita erikoistermejä, mutta ei hätää, sillä tätä pulmaa helpottaa kirjan loppuun koottu sanasto kalastus-suomi. Kokenut kalamies ja nimenomaan taimenenkalastaja, toimittaja Hasse Härkönen on koonnut mielenkiintoisen tietopaketin meritaimenesta, sen elinkierrosta, lisääntymisestä, suojelusta ja erityisesti sen kalastamisesta rannalta. Kalaruokien laittajia puolestaan opastetaan kalan oikeanlaiseen käsittelyyn, jotta lopputulos olisi lautasella mahdollisimman maukas. Lisäksi annetaan esimerkiksi vinkkejä siihen, millainen vapa, kela ja siima sopivat parhaiten eri kalalajeille ja eri kalastusmuodoille, kuten heittokalastukselle ja uistelulle. Lisäksi annetaan vinkkejä turvalliseen kahlaamiseen siten, että kalat eivät säiky, vaan pysyvät lähellä rantaa ja siten kalastajan tavoitettavissa. Eikä viehesuosituksiakaan ole tietenkään unohdettu. Samalla esitellään erilaiset taimenen rantakalastustekniikat ja siihen sopivat vavat, kelat ja vieheet sekä perhot. Lisäksi annetaan vinkit siitä, miten hyvää meritaimenrantaa voi etsiä jo kotona vaikkapa merikartan sekä verkon karttapalveluiden ja niiden ilmakuvien avulla. Kirjassa keskitytään avovesikalastukseen vapavälinein ja yleisimpiin vapaa-ajankalastuksen kohdekaloihin: ahveneen, haukeen ja kuhaan. Yleisimmin tätä hopeakylkistä kalaa maailmalla pyydetään joesta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 33. Mukana on myös tuhti tietopaketti vene-elektroniikasta ja yleensäkin kalastusveneen varustelusta. Samalla vertaillaan eri maiden rannikkoja meritaimenen kalastuksen kannalta ja esitellään joitakin parhaimpiin ja tunnetuimpiin kuuluvia meritaimenen kalastuskohteita, kuten esimerkiksi Gotlanti Ruotsista ja Ahvenanmaa Suomesta. Kirjassa luodaan katsaus tämän kalastustavan historiaan erityisesti Suomessa, mutta myös muualla Itämeren valtioissa. ISBN 978-952-266-747-2 Kalastajan tärpit – onnistu kalastuksessa paremmin Jyri Kuusisalo ja Anne-Maarit Sepling Readme.fi, 400 s. Ottakaamme niistä opiksi ja kohta ehkä näemme uusia nuoria kalastajia vesillämme. ISBN 978-952-373-196-7 Kirjat T E K STI I SM O M ALIN Itämeren ilmiö – MERITAIMENEN RANTAKALASTUS Vaikka meille suomalaisille ja muille pohjoismaalaisille meritaimenen kalastaminen rannalta on tuttu asia, sitä ei juurikaan harrasteta muualla kuin Itämeren maissa. Niitä todennäköisesti pitkään kalastaneillekin löytyy, koska kirjassa ovat vahvasti mukana kalastusniksien lisäksi muun muassa luonnon ja kalakantojen sekä yksittäisten kalayksilöiden kunnioittamiseen, kalastussääntöihin sekä turvalliseen kalastukseen ja vesillä liikkumiseen liittyvät teemat. Kokonaisuudessaan kirja on hyvin kirjoitettu ja huolellisesti viimeistelty, joten sitä todennäköisesti lukee ja selailee mielellään, vaikkei varsinaisesti mikään ”taimenspesialisti” olisikaan. Erikseen nostetaan esiin myös bombette eli heittokoho, jolla perholla kalastaminen onnistuu myös uistinvälineillä. Kohdekaloista kerrotaan, miten, mistä ja milloin ne varmimmin löytää. Erityisen kiitoksen Kuusisalo ja Sepling ansaitsevat siitä, että he antavat tärpit onnistuneeseen kalareissuun myös lapsen kanssa. Tämän päälle annetaan ohjeita myös, kuinka ennestään vierasta rantaa kannattaa aluksi kalastaa, jotta sen sopivuus taimenenkalastuspaikaksi paljastuu mahdollisimman nopeasti. Teoksessa kerrotaan myös, että taimenta voi kalastaa rannalta tai rannan tuntumasta veneestä sekä uistinettä perhokalastusvälinein. Kalastajan tärpit -kirjaa voi suositella lämpimästi kalastuksen harrastajille ja kalastuksesta kiinnostuneille. Lähes kaikki mahdollinen on siis kirjassa otettu huomioon ja sen opeilla lukija tekijöidensä toiveen mukaisesti mitä todennäköisimmin onnistuu paremmin omassa kalastuksessaan. Toisaalta kokonaisuudessaan kirjan ulkoasu ja kuvitus ansaitsevat nekin hyvän arvosanan. Lisäksi esitellään lyhyesti katiskalastusta ja ravustusta
lääkärin määräyksestä TE K ST I JA KU V AT J ANNE R A U TA N E N Bonber A 15A HEITTOVIEHEET MERITAIMENELLE Tohtorilta tiedusteltiin rohtoja keväisin ja syksyisin vaivaavaan meritaimenen heittokalastuskuumeseen. Kevään edetessä kalastus etenee kohti syvempiä selkävesiä. Rikkonainen pohja on eduksi taimenta tavoiteltaessa. Bomber A 15A Yhdeksänkymmentäluvun taimenklassikko toimii edelleen. Kovaan tuuleen heittävä valitsee siiman jatkoksi jopa 38-grammaisen uistimen. Gibbs Groc Kestävämpää heittolusikka saa etsiä, kuin Jenkkilässä valmistettu krokodiili. Värit rainbow ja sinihopea ovat lääkärin suosikkeja. Luomuvärit toimivat. Edesmenneen viehemestari Erkki Virolaisen perinteitä mukaillen on valmistunut erinäinen määrä kevennettyjä uistimia. Meritaimenet ovat viileää vettä suosivia kaloja ja ne saalistavat pääasiassa silakkaa, tuulenkaloja sekä kolmipiikkiä rantojen läheisyydessä vieraillessaan. Tällä uistimella voi kolistella rantakiviä vieheen pinnan juuri kärsimättä. JK + muut kevennetyt Taimenvieheistä puhuttaessa ei voi välttyä perinteisen kevennetyn heittolusikan mainitsemiselta. Kirsikkana kakun päällä toimii perhokoukku perässä. Jälkimaalattu Noutaja-värinen kevennetty on lääkärin suosikki. Lääkärin suosikkivärejä ovat sini-hopea ja sini-kulta-oranssi. Kausi käynnistyy keväällä heti jäiden lähdettyä ja matalampien lahtivesien lämmön houkutellessa taimenia. Ja vielä kaupasta saa EV-truttaakin. Piikkikalojen ollessa rannassa kannattaa kokeilla pienempää 14-grammaista, mutta muulloin siiman jatkoksi laitetaan 20-grammainen versio. Uistimet saavat muistuttaa kulloinkin saaliskohteena olevaa ravintokalaa. Falkfish böx Samaan kestävien heittolusikoiden sarjaan voidaan lukea ruotsalainen böxi. Tohtori suosii kalastuksessaan JK-uistimen hintalaatusuhteeltaan erinomaista viehettä. 34. Letkeä taimenpotku löytyy 20-grammaisesta vieheestä. Syyskaudella vesien jäähtyessä kymmenen asteen tuntumaan, kalat tavoittaa ulkoluotojen kupeilta, mutta vesien viiletessä kalastus siirtyy hiljalleen kohti matalampia lahtivesiä. Bomberin suuri uintiliike ja matalauintisuus ovat toimiva yhdistelmä taimenten ruokaillessa matalassa. Kevennetyissä tärkeää on kelaustauolla vaakatasossa kohti pohjaa hiljalleen värisevä uinti. Kevyiden heittovapojen ja kuitusiimojen aikakaudella myös vaappu lentää pitkälle. Rohtopakista löytyy viiden vieheen täyskäsi, jolla pahin kuume saadaan taltutettua. Vahva uinti 21-grammaisessa (3/4 oz.) vieheessä houkuttelee meritaimenia vuosikymmenestä toiseen
Itse tehdessä värivaihtoehtojen kirjo on loputon. Koska kesällä ja ydintalvella pitää olla taimenenheittäjällä tekemistä, niin lääkäri määrää tekemään vieheensä itse. Katkonainen uitto, jossa viehe rikkoo välillä vedenpinnan, on toimiva. Falkfish böx Kevennetty Tee se itse -puikko VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 35. Etsi omat toimivat värit. Jos et itse työstä vieheen metallirunkoa, niin vaappujen rakennustarvikkeita myyvistä liikkeistä saat valmiita ja edullisia rakennussarjoja. Kaloille kelpaavat värit saat spraypurkista, mutta täydellistä työjälkeä tavoitteleva maalaa vieheensä ruiskulla. Gibbs Groc Tee se itse -puikko Aikaansa seuraavat taimenenheittäjät antavat hyvällä menestyksellä peliaikaa erilaisille puikkouistimille. Helpolla hyvää haluava ostaa kaupasta Jking Vekkulin värissä PUMU
perhonurkka TE K STI J A K U V AT J Y R K I HI L T U NE N Loppukauden TAIMENPERHOT 36 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Pääasiassa heitän kuitenkin 12-16-kokoisia tummarunkoisia vesiperhosjäljitelmiä, koska ne toimivat yleisjäljitelmänä myös maahyönteisille, kuten muurahaisille. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 37. Kokoluokka perhoissa on ollut usein 5-7 senttiä eli selkeästi pienempi kuin alkukesällä. Pienille ja hoikille perhoille löytyy myös käyttöä varsinkin, jos törmää päikkärihätseihin ja aktiivisesti syöviin kaloihin. Näin kuulee sanottavan usein ja se pitää hyvin pitkälti paikkansa. Itse olen keskittänyt kalastusta pääasiassa aikaiseen aamuun, iltapäivään sekä iltaan. VALOISA AIKA Valoisaan aikaan tapahtuvassa kalastuksessa olen usein onnistunut parhaiten juuri perhokokoa pienentämällä. PT-nymfi Koukku: #16-18 Kuula: 2.5-3 mm kuparikuula Pyrstö: Coq de Leon, muutama siikanen Kierre: Ohut kuparilanka Runko: Fasaanin pyrstösulan siikasia 2-3 kpl Iskupiste: Oranssi sidontalanka Selkäkilpi: UV-liima hiukan kuulan yli ja tussataan mustaksi ILTAHÄMÄRÄSSÄ JA YÖLLÄ TAIMENET SYÖVÄT PIKKUKALAA JA SIIMAN PÄÄHÄN KANNATTAA VALITA STREAMEREITÄ. Tällöin on aika kaivaa rasiasta pintapupajäljitelmät ja siirtää streamereiden heittämistä myöhempään. ILTAHÄMÄRÄ JA YÖ Iltahämärässä ja yöllä taimenet intoutuvat syömään pikkukalaa ja silloin siiman päästä löytyy useimmiten streamereitä. Kesän jäljiltä vesi on usein matalalla ja uutta kalaa ei tule enää koskeen. Ohessa pari itselläni toiminutta perhoa loppukauden kalastukseen. Koskessa majailevat kalat ovat hyvinkin tottuneita pitkin kesää näkökenttään ilmestyviin vieheisiin ja aktiiviset syöntiajat ovat lyhyitä. Kun tähän yhdistää ruuhkaisen ja kovan kalastuspaineen omaavan kalapaikan, kalan saaminen siiman päähän voi olla todella haastavaa. Varsinkin nymfikalastuksessa koukkukoko #16 tai toisinaan jopa #18 ovat antaneet parhaita tuloksia. Perhomallit voivat myös olla hiukan hoikempia ja perdigon-tyyppisiä nymfejä tulee käytettyä alkukautta enemmän. CDC-caddis Koukku: #12-18 Runko: Musta Flyrite Alussiipi: 1-2 cdc höyhentä Päällyssiipi: Nippu peurankarvaa Häkilä: Ruskea kukko Post: Ikon NEON post K un syksy tekee tuloa ja kalastuskausi lähenee loppua, on aika pienentää perhoja. Valon määrä asettaa omat rajoitteensa ja streamerin paiskominen pimeässä on selkeästi helpompaa kuin esimerkiksi nymfikalastus. Näissä perhojen kokoskaala on ollut huomattavasti laajempi ja toisinaan sokkona heitetyt ylikokoiset vesiperhosjäljitelmät ovat saaneet taimenia aktivoitumaan. Pintaperhopuolelta käytän loppukaudesta pääasiassa erilaisia vesiperhosjäljitelmiä sekä toisinaan päikkäreitä. Toisinaan elokuun yöt tarjoavat erinomaista pupakalastusta, kun koskisirvikkäät innostuvat kuoriutumaan. Tätä tapahtuu enemmissä määrin varsinkin pohjoiseen mentäessä ja silloin vedenpintaa pitkin vipeltää kymmeniä nopealiikkeisiä pupia, joita taimenet napsivat pinnalta
PIENTEN metsäjärvien kalantuotantopotentiaalia ei tunneta. 38 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ” TEKSTI JA KUVAT ANSSI VAINIKKA METSÄJÄRVET PIENET metsäjärvet ovat alttiita ravinneja humuskuormitukselle. METSÄLAMMET VOIVAT OLLA VARSIN TUOTTOISIA JA TUOTTAA MYÖS ISOJA AHVENIA
Pienten järvien toivoisi kiinnostavan kalastajia myös ympäristön tilan seurannan kannalta. Jotta jonkin vesistön kalatuotantoa voidaan arvioida, tarvitaan aluksi arvio kalakannan tiheydestä. Siinä missä maatalousvaikutteinen peltojen ympäröimä järvi voi särkikalavaltaisuudestaan huolimatta olla mainio suurhaukipaikka, metsätalouteen liittyvien ojitusten ja maanmuokkauksen tummentama ja hapettomaksi tekemä pikkujärvi ei enää ole kalapaikkana kummoinen. SUOMESSA ON VALTAVA MÄÄRÄ PIENIÄ JÄRVIÄ Suomessa on kooltaan 1-1000 hehtaarin järviä noin 55 700. YKSIKKÖSAALIS VOI KERTOA KALAKANNAN TIHEYDESTÄ On jokseenkin ilmeistä, että kalattomasta järvestä ei kaloja saa millään menetelmällä ja kalojen tiheyden kasvaessa tiettyä pyyntiponnistusta vastaava kalansaalis keskimäärin kasvaa. Pilkinnän yksikkösaalista ei pystytty selittämään myöskään ympäristöolosuhteilla, kuten järven happipitoisuudella, vaikka täysin hapettomista järvistä ei luonnollisestikaan saa kaloja. Esimerkiksi viimeisin luotainteknologia epäilemättä auttaa ylläpitämään tiettyä saalistasoa, vaikka kalakannat heikkenisivät. Kalakantojen seuranta helpottuisi, jos esimerkiksi alkukesästä julkaistun Omakala-sovelluksen avulla saataisiin käyttökelpoista tietoa kalakantojen tilasta. Tämä tarkoittaa, että saalismäärä ei yleensä juuri muutu suhteessa kalakannan kokoon, koska kalastus keskittyy parhaille kalapaikoille ja kalastajat ovat tehokkaita löytämään viimeisetkin parvet. Vapakalastuksen ohjauksen kannalta keskeinen kysymys on, kertooko vapayksikkösaalis kalakannan tiheydestä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 39. Vapaa-ajankalastuksen saalismääriä pidetään yleisesti niin sanotusti hyperstabiilina. Seuranta vaikeutuu, jos esimerkiksi tuntia kohti saatu saalis ei kerro mitään kalakannan tiheydestä. Pienet järvet ja lammet ovat erityisen alttiita maalta tulevalle ravinneja humuskuormitukselle, joka ruskettaa vesiä ja heikentää niiden happipitoisuutta. Yli viiden aarin suuruisia vesimuodostumia on kaikkiaan 168 000. Tiettyjä elinpaikkoja asuttavat tai reviiritietoiset kalat, kuten hauki, voivat olla helpompia arvioitavia, koska parveutumisvaikutus ei juuri pääse vaikuttamaan kalojen tavoittamiseen. Runsaslukuiset pienet lammet ja järvet ovat perinteisesti olleet tärkeitä kalapaikkoja maaseudun asukkaille, ja ne tarjoavat edelleen mielenkiintoista kalastusta myös isojen moottoreiden ja elektroniikkaähkyn kyllästyttämille liikkuville kalastajille. Pienet ja matalat metsäjärvet ovat osoittautuneet varsin tuottoisiksi. Näin voi olla erityisesti parvikalojen suhteen: esimerkiksi talvella 2021 tekemiemme koepilkintöjen ahvensaaliiden ei todettu kasvavan suhteessa kesäaikaan koeverkoin arvioituihin kalatiheyksiin. Keskeinen ongelma kalastuksen säätelyssä on ollut, ettei vesien – varsinkaan pienten metsäjärvien – kalantuotantopotentiaalia ole tunnettu. OMAKALA-sovelluksen avulla voitaisiin saada tietoa kalakantojen tilasta. LUOTAINTEKNOLOGIA auttaa ylläpitämään saalistasoa, vaikka kalakannat heikkenisivät. Jos tuotantopotentiaalista ja saalismääristä ei ole tietoa, ei voida tietää onko vesistö ylikalastettu. VOISIKO VAPAKALASTUSTA KÄYTTÄÄ KOEKALASTUSMENETELMÄNÄ. E kologisesti kestävä kalastus edellyttää, että kaloja poistetaan kalakannasta enintään sen verran kuin kalakanta pystyy tuottamaan niin sanottuna ylimääränä. KUINKA PALJON KALAA metsäjärvet tuottavat ja miten tuottokykyä voi arvioida. Ainakin alustavien tulostemme mukaan Kun veden alle ei ilman kaikuluotainta näe, mistä tietää, kuinka paljon kaloja on ja kuinka paljon niitä voidaan pyytää. Paremminkin näytti, että kesällä huonoja koeverkkosaaliita antaneet järvet olivat kalaisia järviä parempia pilkkipaikkoja. Vastaavasti saalispotentiaalia voidaan menettää alimitoitetulla kalastuksella ja turhan rajoittavilla kalastussäännöillä, jos järvi tuottaisi enemmän kuin pyydetään
Yli 10-senttisten ahventen teoreettinen maksimitiheys rehevissä, matalissa ja luonnonravintolammikkomaisissa olosuhteissa ilman muita lajeja on noin 10 000 kalaa hehtaarilla. kalojen annetaan sekoittua muiden kalojen joukkoon, ja kaloja pyydetään yksi tai useampi uusi otos. AHVENTEN TIHEYS METSÄJÄRVISSÄ Ahventen tiheyttä selvittäneet tutkimukset ovat päätyneet hyvin vaihteleviin tuloksiin. Nordic-koeverkko koostuu 1,5 metriä pitkistä 1,5 metriä korkeista paneeleista, jotka kattavat solmuvälit 5 millistä 43 milliin. Kun pyynti toteutetaan riittävän suurella verkkomäärällä ja vähintään kahtena ajankohtana, saadaan yksikkösaaliin avulla kohtalainen arvio vesistön kalatiheydestä. Ahventen osalta voisi karkeasti sanoa, että alle viisi ahventa per verkko tarkoittaa alle tuhannen ahvenen hehtaaritiheyttä, kun taas yli 80 ahventa per verkko tarkoittaa isoa 5 000-10 000 ahvenen hehtaaritiheyttä. Kun haukitiheys kasvoi 10 hauesta/hehtaari tiheyteen 25 haukea/hehtaari, suureni vapasaalis vajaasta kahdesta hauesta per tunti liki neljään haukeen per tunti. Laskenta voidaan tehdä kokoryhmittäin, jolloin saadaan myös arvio kalakannan kokojakaumasta. Verkkosaaliin avulla saatuja tiheystietoja voitaisiin käyttää karkeiden tuotantoarvioiden luomiseksi. Koska verkon pyytävyyteen vaikuttavat eri tekijät veden väristä lähtien, aivan täsmällistä vastaavuutta tiheyden ja saaliin välillä ei ole. KALAKANNAN TIHEYDEN ARVIOINTI Jos kalakannan koosta halutaan täsmällinen tieto, täytyy yleensä turvautua merkintä-takaisinpyyntiin, jota on onnistuneesti sovellettu esimerkiksi ahvenja haukikantojen arviointiin. KATISKOILLA voidaan pyytää ja merkitä ahvenia kannan tiheyden arvioimiseksi. NORDIC-KOEVERKOILLA saadaan hyvä käsitys lammen kalaston kokojakaumasta ja tiheydestä. Koeverkkokalastus toteutetaan tyypillisesti loppukesän olosuhteissa, jolloin kalat ovat aktiivisia ja levittäytyneet keskimäärin melko tasaisesti järvien eri alueille. Koeverkkokalastus standarditiedon lähteenä Nordic-koeverkosta on tullut standardipyydys, jolla saadaan hyvä kuva pienikokoisten lajien kokojakaumasta ja tietyin edellytyksin myös tiheydestä. Esimerkiksi eräässä luonnonravintolampikokeessa todettiin lampi täysin tyhjentämällä 9200 ahventa hehtaarilla (153 kg/ha). Menetelmän ideana on, että ensin pyydetään suuri joukko kaloja, jotka merkitään esimerkiksi ulkoisella merkillä tai leikkaamalla pieni juuri erottuva pala vatsaevän kärjestä. vakioidulla viehekalastuksella voidaan saada arvio haukikannan koosta. Merkittyjen ja ei-merkittyjen kalojen suhteesta voidaan sitten laskea, kuinka paljon kaloja täytyy olla kaikkiaan. Merkittyjen 40 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Koeverkko toimii hieman kuten peto: kalalla kestää jonkin aikaa tarttua verkkoon ja verkon pyytävyys alkaa heikentyä, kun siihen tarttuu hyvin paljon kaloja. Paljon tyypillisempää kuitenkin on, että kaloja on hehtaarilla vain MERKINTÄ-takaisinpyynti antaa täsmällistä tietoa kalakantojen arvioinnissa. Koeverkot PILKKISAALIS ei vaikuta kertovan ahvenkannan tiheydestä, vaan vähäkalaisetkin järvet voivat olla hyviä pilkkipaikkoja. Näin kalastusta osattaisiin paremmin sovittaa eri vesistöjen luontaisen tuotantokyvyn mukaisesti. VIEHEKALASTUKSELLAKIN voidaan saada arvio esimerkiksi haukikannan tilasta
Koska tuotanto ei ole vakio, puhutaan tuotantopotentiaalista. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 41. Patvinsuon kansallispuiston Suomunjärvellä laskettiin 1970-luvulla sukeltamalla yli 3-vuotiaiden ahventen tiheydeksi 312 kalaa (18,9 kg) hehtaarilla. ten järvien kalatiheydet ja siten myös tuotannot ovat huomattavan suuria. Verrattuna suuriin järviin, joiden kalatuotanto voi olla vain muutaman kilon per hehtaari vuodessa, pienPIENIMMISSÄ lammissa voi olla yhteensä vain pari tuhatta ahventa. Evon pienissä metsäjärvissä todettiin olevan karkeasti 500-3 500 yli 9 sentin mittaista ahventa hehtaarilla. MITEN KALATIHEYS MUUTTUU TUOTANNOKSI. KIRKASVETISEN metsälammen ahven. KALASTUKSEN myötä kalojen kasvu nopeutuu. Jotta saalis voidaan maksimoida ohjaamalla kalastusta tietyn kokoisiin kaloihin, tarvitaan tietoa kalojen kasvunopeudesta ja sukukypsyyskoosta. Yleensä kokonaissaalis on sitä suurempi, mitä pienempiä kaloja pyydetään, kunLIEKSAN lampien ahventiheyksiä arvioitiin merkintä-takaisinpyynnillä. Karuissa tummavetisissä pohjalta hapettomissa lammissa voi olla vain muutama kymmenen ahventa hehtaarilla. Tuotanto siis kasvaa, vaikka kalamassa pienenee. Parhaassa matalassa ja rehevässä järvessä arvioitiin olleen ahvenia jopa 212 kiloa hehtaarilla, mutta tyypillisimmin arviot olivat 20 ja 70 kilon välillä. Kun luonnontilaista kalakantaa aletaan kalastaa, kalakanta harvenee. Näistä edelleen vain hyvin pieni osa on kalastajan kannalta kiinnostavan kokoisia. Tämä selittyy sillä, että pienet järvet ovat monesti kokonaan tuottavia, eli ikään kuin pelkkää rantavyöhykettä. On hyvin hankalaa arvioida, kuinka paljon kalojen kasvu kalastuksen myötä täsmällisesti nopeutuu, minkä takia myös tuotantoarvioiden teko on vaikeaa, ennen kuin kasvunopeudesta saadaan päivittynyttä tietoa. joitakin satoja. Kasvun nopeutumisen myötä kalat saavuttavat sukukypsyyskoon aiemmin ja myös niiden lisääntyminen tehostuu. 1980-luvulla tehdyssä tutkimuksessa Evon Alisen Mustajärven ja Horkkajärven kalastojen kokonaistiheydeksi arvioitiin 73 kg/ha ja 32 kg/ha. Tämän seurauksena jäljelle jäävät kalat alkavat tyypillisesti kasvaa nopeammin. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi alle viiden hehtaarin lammessa voi olla yhteensä vain pari tuhatta ahventa. Toisaalta kalastuksen kokovalikoivuus vaikeuttaa kasvun arviointia. Vielä julkaisemattomien omien Nordic-koeverkotuksiin ja merkintä-takaisinpyynteihin perustuvien arvioidemme mukaan Lieksan metsäjärvissä tavattiin 2007 600 ahventa hehtaarilla. Kuva: Elina Riekki. Saaliin merkintää ja kirjausta
Keskimäärin kirkasvetisissä järvissä ahvenen tulisi antaa kasvaa isommaksi kuin tummavetisissä järvissä, jotta kokonaissaalis olisi paras mahdollinen. Keskimääräiseksi ahventen biomassaksi arvioitiin 52,4 kg/ha, ja tuotannoksi 9,4 kg/ha/v, kun ahvenia pyydettiin kaiken kokoisina suhteellisen tehokkaasti. Hyvät ahvenjärvet voivat kestää melko voimakkaan pyynnin, mutta kalojen keskikoko voi silloin jo jäädä varsin pieneksi. Kun jokin vahva vuosiluokka pääsee edullisten ympäristöolosuhteiden myötä kasvamaan kokoon, jossa se pystyy saalistamaan nuorempia vuosiluokkia, voi järveen tai lampeen kehittyä tilapäisesti erittäin vahva suurten ahventen kanta. Monen metsäjärven ahvenet ovat jääneet pienikokoisiksi, koska kalastus on keskittynyt liiaksi ahvenia syöviin petokaloihin. On muistettava, että ahvenkannat vaihtelevat voimakkaasti myös luontaisesti. täysin tukossa, kun taas toisena päivänä kaloja tuntuu löytyvän joka kolkasta. Jos tyydyttäisiin pienempiin, 20 gramman saaliskaloihin, voitaisiin saalista saada 6 kg/ha/v, jos biomassaa olisi 16 kg/ha. Ahvenvesi KIRKASVETISISSÄ järvissä ahvenen tulisi antaa kasvaa isommaksi kuin tummavetisissä järvissä. Kun ennen kalastusta ahventiheys oli noin 1500 ahventa hehtaarilla, kasvoi se kalastuksen myötä yli kolmeen tuhanteen. Karuissa norjalaisjärvissä ahventen tiheys oli pääosin alle tuhat kalaa hehtaarilla. han lisääntymistä ei vaaranneta. Mataluus ja hyvä happipitoisuus yleisesti tukevat hyvää tuotantoa, kun taas tummuus, suuri syvyys ja heikko happipitoisuus heikentävät sitä. Suurin hankaluus pienvesiin liittyy niiden oikukkuuteen. Isoihin järviin verrattuna metsäjärvet ovat joka tapauksessa varsin tuottoisia ja hallittavia kalapaikkoja, joilla harvoin on ruuhkaa. 15 sentin alamittaa käyttäen kohtuullisella kalastuspaineella saalista saataisiin 4,4 kg/ ha/v, ja yli 20 sentin ahveniakin 3,9 kg/ha/v. LAMMET VOIVAT YLLÄTTÄÄ Pitkään rauhassa olleet metsäjärvet voivat kätkeä todellisia isomuksia, ja koskaan ei voi kokeilematta tietää, millainen kalasto uudessa lammessa piilee. 42 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kun pyyntipaine ei kasva liian suureksi, voivat lampivedetkin tuottaa aivan kelvollisia fileekaloja. Toisaalta ahvenen on oltava jonkin kokoinen, että sillä on arvoa ruokakalana. Aivan pienet kalat tuottavat ihmisen kannalta ruokaa paremmin toimimalla petokalojen ravintona. Jos pääsee vaikuttamaan jonkin metsäjärven kalastuksen järjestämiseen, eivätkä ahvenet tahdo kasvaa, voi pienten ahventen harvennusta toteuttaa aluksi jopa 20-30 kg/ha vuositahtia. Hyvä ahvenjärvi on kirkasvetinen, matala ja runsaskasvustoinen mutta riittävän hapekas vuoden ympäri. Tuottoisassa kalavedessä petokalat harventavat pieniä kaloja, jotta jäljelle jääneet kasvavat nopeasti. Tällainen järvi voi olla hyvin antoisa kalapaikka, kunnes isot ahvenet on pyydetty loppuun ja kanta palautuu kääpiötilaansa odottamaan seuraavaa kannibaalien runsastumista. METSÄJÄRVIEN AHVENTUOTANTO Patvinsuon Suomunjärven ahventuotannoksi arvioitiin 1970-luvulla 30 prosenttia biomassasta eli 5,7 kg/ ha/v. Arne Linløkken arvioi väitöskirjassaan (2008) Etelä-Norjan pienten järvien keskimäärin 100 gramman painoisten ahventen tuotannoksi 1 kg/ha/v, joka saavutettaisiin 4 kg/ha biomassalla. MIKÄ SELITTÄÄ HYVÄÄ TUOTANTOA. Tämä johtuu siitä, että kirkkaissa vesissä ahven kasvaa keskimäärin paremmin ja saattaa myös tulla sukukypsäksi suurempikokoisena kuin tummissa. Arvioimme itse vielä julkaisemattomassa työssämme Evon ja Lieksan lampien ahventuotantoa. Siinä missä isoista järvistä saa yleensä ainakin jotain, voivat pienvedet jonain päivänä olla ns. Rehevöityminen nostaa kalatuotantoa, mutta voi lisätä särkikalojen ja hauen osuutta suhteessa ahveniin. Nykytietämyksen perusteella voisi arvioida, että metsäjärvet tuottavat fileoitavan kokoisia ahvenia keskimäärin 1-5 kg/ha/vuosi, mikä on samaa tasoa suurten järvien kuhatuotannon kanssa. METSÄJÄRVET tuottavat fileoitavaa ahventa arviolta 1-5 kg/ha/vuosi. Evon Iso-Valkjärvellä 20 kilon vuosittainen hehtaarisaalis johti ahvenkannan nuorentumiseen ja tihentymiseen. Ahvenvettä hoitamaan Kalastus nopeuttaa kalojen kasvua, ja nopeutuneen kasvun myötä myös kalojen haitta-ainepitoisuudet, kuten elohopeapitoisuus, pienenevät. JOS lammessa on vain pieniä ahvenia, voi niiden harventaminen parantaa ahventen keskikokoa
Korpua arvioi, että yksilölliset vieheet kiinnostavat ennen kaikkea laatutietoisia kalastajia, jotka haluavat luoda omia, juuri tiettyihin kalastusolosuhteisiin suunniteltuja värejä. Sen avulla voi luoda, muokata ja tallentaa kuvia joko omalle koneelleen tai verkkoon. Kaikkiaan sovelluksella pääsee käyttämään mielikuvitustaan yhdeksän erilaisen ja tai erikokoisen Kuusamon Uistimen vieheen tuunaamisessa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 43. PROFESSOR 2 Helmi on yksi niistä uistimista, johon Kuusamo Appin avulla jokainen voi lisätä haluamiaan kuvatiedostoja tai luoda uusia kuvioita tai väriyhdistelmiä. Laitteen avulla näkee pitemmälle veneen ympärille ja alle – jopa 150 metriin päähän makeassa ja noin 100 metrin päähän suolaisessa vedessä. Kuvan laatu on erinomainen samanaikaisesti lähija pitkän etäisyyden kuvassa. Viehe toimitetaan verkkokauppatapahtuman jälkeen postitse noin viikon kuluessa. Erityisesti syvempiä vesialueita varten optimoidussa LiveScope XR -kaikuanturissa on laajennusosia, joilla näkee samanaikaisesti reaaliaikaisen pitkän ja lyhyen matkan näkymän. Kuusamo Appiksi nimetyssä sovelluksessa on yhdistetty Kuusamon Uistimen vieheosaaminen suomalaisen sovelluskehittäjän 3D Groupin kokemukseen yhteisöllisistä kuvankäsittelyohjelmistoista. LiveScope XR on yhteensopiva monien GPSMAP®ja ECHOMAP™ -karttaplottereiden ja yhdistelmälaitteiden kanssa. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. 3D Groupin toimitusjohtaja Lauri Koutaniemi on innoissaan uudesta yhteistyöstä. GARMIN LiveScope XR tuottaa tarkkaa kuvaa makeassa vedessä jopa 150 metrin syvyydeltä. ”Kalastajille osoitetut merkkipäivälahjat ja liikelahjat on nyt helppo hankkia yhden sovelluksen kautta”, Korpua vinkkaa. Sen avulla jokainen kalastaja voi tuoda haluamiaan kuvia omiin suosikkiuistimiinsa ja värittää ne itselleen mieluisella tavalla. “Kaloja ja vedenalaisia rakenteita ei ole koskaan aikaisemmin nähty reaaliaikaisessa kuvassa näin kaukaa ja näin syvältä”, Garmin-yhtiön maailmanlaajuisen myynnin varatoimitusjohtaja Dan Bartel lupaa. Perinteiden ja uuden teknologian yhdistelmästä syntyy nyt jotain todella ainutlaatuista”, Koutaniemi toteaa. LiveScope XR pystyy tuottamaan reaaliaikaista kuvaa kaloista ja vedenalaisista rakenteista, jotka ovat jopa 150 metrin etäisyydellä veneen edessä tai alla. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. Garmin on tuonut markkinoille uuden LiveScope™ XR -järjestelmän täydentämään reaaliaikaisesti skannaavien Garmin-kaikuluotainten valikoimaa. Lipoista mukana on Kuf ja lusikoista Hauki ja Lätkä sekä Professori ja Räsänen kumpikin helmellisenä versiona. Reverse Range -toiminnolla voi ottaa käyttöön suuremman osan näytöstä kalojen ja vedenalaisten kohteiden katsomista varten. Uusi laite tuottaa tarkkaa kaikukuvaa myös aiempaa syvemmistä vesistä. Lisätietoja: garmin.com/fi/. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. Räätälöidyn vieheen saa omakseen noin 30 euron kappalehintaan. Lisäksi ne ovat mainioita lahjoja. Lisätietoja: kuusamo.app. Kuusamo Appin kautta käyttäjät voivat sekä lisätä omia kuvatiedostojaan uistimiin että suunnitella kokonaan uusia, mielikuvituksellisia kuvioita ja väriyhdistelmiä vieheisiin. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi Uusi GarminLiveScope XR-järjestelmä tuottaa tarkkaa kuvaa jopa 150 metrin syvyydestä Perinteisen uistinvalmistajan digiloikka: Kuusamo Appin avulla kalastaja voi suunnitella omat värinsä suosikkiuistimiin Kuusamon Uistin Oy on ottanut digiloikan lanseeraamalla yksilöllisiä uistimia tuottavan maailmanlaajuisen Kuusamo App -sovelluksen. uutta TEKSTI I S MO MAL IN Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. ”Uskomme, että Kuusamon Uistin tavoittaa sovelluksen myötä myös kokonaan uusia käyttäjäryhmiä ja ikäluokkia. ”Kuusamon Uistin on loistava brändi ja tarjoaa hienon alustan räätälöityjen lusikkauistinten valmistukseen. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 5/2022 (ilmestyy 7.10.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 29.8. Valitsemalla Compress Range -toiminnon näkee lähempänä olevat yksityiskohdat tarkasti ja reaaliaikaisesti ja pystyy kuitenkin samalla seuraamaan kauempana olevia kohteita. Meillä on paljon annettavaa myös diginatiivien sukupolvelle”, Kuusamon Uistimen toimitusjohtaja Kimmo Korpua puolestaan hehkuttaa. Ohjelma tarjoaa työkalut kuvankäsittelyyn suoraan internet-selaimessa
”Isän kanssa ongimme, virvelöimme, uistelimme ja pidimme katiskaa. Hänestä on merkillistä, että kalastus koetaan jostain syystä miesten jutuksi. Samaa olen sanonut nyt omille pojilleni, joista vanhempi on myös innokas kalastaja ja käy kalastuskilpailuissakin säännöllisesti”, Saimi kertoo. 44 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Saimi kertoo pitkään miettineensä, miten myös kalastuksen voisi tuoda mukaan hotellin tarjontaan. SAIMI Hoyer työskentelee Hotelli Punkaharjun emäntänä ja yrittäjänä. ”Yritän omalta osaltani esimeriksi vaikuttaa siihen, että ihmiset oppisivat pyytämään ja käyttämään kotimaista kalaa. Surullista nykytilanteessa on, että paljon terveellistä ja raaka-aineena ilmastoystävällistä kotimaista kalaa jää pyytämättä ja laittamatta ruoaksi. Myös Saimin äiti kalasti, ja erityisesti isoäidiltään hän sai jo nuorena kipinän sienestykseen. Itse olen kiinnostunut erityisesti luvassa olevista huipputason kalankäsittelyesityksistä, joita haluan ehdottomasti seurata”, Saimi hehkuttaa. ”Metsien sienistä sekä marjoista poimimatta puolestaan varmaan jää yhdeksänkymmentä prosenttia, villiyrteistä puhumattakaan”, Saimi murehtii. ISOVANHEMMAT OVAT PERINNÖN VÄLITTÄJIÄ Saimista olisi tärkeää, että vanhemmat ja isovanhemmat veisivät ja opettaisivat lapsia kalastamaan ja sienestämään. Hotelli Punkaharju on tunnettu monista siellä järjestettävistä sienikursseistaan ja muista sienestykseen liittyvistä tapahtumistaan. Tyttöjen ja naisten innostaminen kalastamiseen on Saimin mielestä tärkeä tavoite. On ollut sitä lapsesta asti. Erityisesti minulle on jäänyt mieleen se, että kalat perattiin yhdessä jo rannassa, oli sää millainen tahansa. ”Sehän on juurikin harrastus, joka sopii yhtä hyvin niin naisille kuin miehillekin, vaikka nykyäänhän saisi puhua vain henkilöistä”, hän naurahtaa. Meneillään olevan hankkeen myötä syntyi idea syyskuun 2.-4. Vavan varressa TEKSTI ISMO MALIN KUVAT SAIMI HOYERIN ARKISTO SAIMI HOYER oppi lapsena rakastamaan luontoa ja viihtyy yhä sienimetsissä ja kalavesillä A iemmin mallina työskennellyt Saimi Hoyer on monille tuttu Hotelli Punkaharjun emäntänä sekä intohimoisena sieniharrastajana. päivä järjestettävästä Mimmit Kalastaa! -viikonlopusta. ”Olen innoissani siitä, että naiset tulevat tänne ja saavat käteensä ongen ja virvelin. Mimmit Kalastaa! -viikonloppu Punkakaharjulla X LISÄTIETOJA Hotelli Punkaharjun Mimmit Kalastaa -viikonlopusta hotellipunkaharju.fi/tapahtuma/2-4-9-2022-mimmit-kalastaa/ Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) Mimmit Kalastaa on Saimista hieno ja tervetullut hanke, jossa hän itsekin on mukana. Isän elämänohje kuuluikin, että ensin pitää osata perata ahven, hauki ja muikku, ennen kuin lähtee kotoa. Metsän ohella hän viihtyy hyvin myös vesillä ja kalastuskin on hänelle rakas ja tärkeä harrastus. ”Jokaisen olisi esimerkiksi hyvä oppia kymmenen tärkeintä ruokasientä ja kymmenen merkittävintä suomalaista kalalajia. Tästä vahvasti luontoa rakastavasta ja sen antimia arvostavasta sukuperinnöstä hän on kiitollinen ja haluaa välittää sen edelleen omille lapsilleen. Eihän ole mitään parempaa kuin itse pyydetystä kalasta valmistettu kalaruoka”, hän toteaa. Lapset myös pitäisi opettaa käsittelemään niin kaloja kuin sieniäkin. Saimi oli alle kouluikäinen, kun isä otti hänet mukaansa kalastamaan. Valitettavasti minulla on sellainen tunne, että nykyisten vanhempien ”valmisruokasukupolvelta” luontoharrastukset ovat jääneet väliin, joten isovanhempien vastuulla on nyt luontoon liittyvien taitojen välittäminen uusille sukupolville”, hän pohtii
Kuva: Katja Hintsa. SAIMI kertoo menevänsä työpäivän jälkeen kotiin päästyään usein heti rantaan heittelemään ja rentoutumaan. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 45
Saimin terveiset ja haaste lukijoille! ”Menkää vaihteeksi kalastamaan niin, että se antaa jotain uutta. ”Tietysti myös jännitys siitä, ottaako kala ja saako sen, on tärkeää. Jälkimmäistä pitää saada ainakin kaksi kertaa kesässä. Tietysti itse saatu kala ruokana on upea asia”, Saimi pohtii. Kalastuksessa ja sienestyksessä on mielestäni paljon samaa, mutta kalastus on kuitenkin vielä jännittävämpää kuin sienestys. ”Ahven paistettuna, mutta myös keittona, sekä isossa padassa rannalla keitetty muikkukeitto ovat herkkuani. ”Siellä oli niin iso hauki, etten muista myöhemminkään sellaista nähneeni. Hauki on hyvä ruokakala, mutta sitä pitää osata valmistaa. Haaste SAIMI Hoyerille rakkaita harrastuksia ovat vesillä liikkuminen ja sienestys. LAPSUUDEN SUURHAUESTA KEITETTIIN SOPPA Saimi muistaa lapsuudesta tapauksen, kun hän oli isän kanssa kahdestaan mökillä, ja he menivät yhdessä kokemaan katiskaa. Se on myös osoitus siitä, kuinka monipuolinen harrastus kalastus on. Savulahna taas on parasta savukalaa. Onneksi sen arvostus on alkanut viime vuosina nousta”, Saimi kertoo omista kalaruokasuosikeistaan. Myös toisesta vähälle arvostukselle jääneestä kalasta, hauesta, saa vaikkapa herkullista graavikalaa. Ihmettelimme, miten se oli sinne edes mahtunut.” ”Hauesta tehtiin soppa, jota syötiin useita päiviä, vaikkei siinä tainnut kalan ja liemen lisäksi olla mitään muuta – ei edes perunoita. KALASTUKSESSA ON MONIA HYVIÄ PUOLIA Saimista kalastuksessa on monia hyviä puolia, kuten se, että kaloja narratessa kaikki muu unohtuu. Menkää vaikkapa tuulastamaan, jos tutut kalastustavat eivät jostain syystä tällä kertaa kiinnostakaan.” ”Tuulastus on todella jännittävää syksyisessä yössä peilityynellä järvellä. Opastajana hänellä oli yksi Suomen arvostetuimmista perhonheittokouluttajista, Tapani Mikola. Joka tapauksessa tämä hauki on ollut minulle erityinen muisto lapsuudesta.” NORPPATURVALLISUUS ON SAIMAALLA TÄRKEÄÄ Saimaalla kalastamisessa norppaturvallisuus on tärkeää, joten Saimi käyttää Juha Taskisen norppaturvallisia katiskoja ruokakalan pyyntiin. Taskinen kalastaa norppaturvallisesti rysillään myös kalat hotellille, jonka ruokalistaan mahtuu paljon kalaa, kuten siikaa, ahventa ja muikkua. Jo kaukaa he näkivät, kuinka katiska pomppi. Kun nyt mies kalastaa, perkaa kalat ja nainen laittaa ruoan, niin käännetäänkin asia toisin päin: Tästä lähtien tytöt ja naiset kalastavat sekä käsittelevät kalat ja mies laittaa ruoan!” Saimin kuulumisia voi seurata Instagramissa @saimihoyer Vavan varressa 46 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kalastaa voi monin eri tavoin, moniin eri aikoihin ja monenlaisilla vesillä.” ”Lisäksi haastan jokaisen ukin ja mummin opettamaan kalan perkaamisen lapsenlapsilleen, varsinkin tytöille. Kun pääsen sinne töiden jälkeen, menen usein suoraan rantaan hetkeksi heittelemään ja rentoutumaan.” Tärkeintä Saimille ehkä kuitenkin on yksinkertaisesti se, että kalastaessa saa olla luonnossa. Perhon heittämistä hän pääsi jo kokeilemaan Tampereen Perhomessuilla keväällä 2022. Kuva: Tintti Drake. ”Asun Puruveden puolella lähellä paikkaa, jossa mökkimme aikanaan oli. SAIMI kertoo suunnittelevansa perhokalastuksen aloittamista joskus tulevaisuudessa
Tuotevalikoima laajenee. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 47. Uusi osoite Launeella: Mustamäenkatu 72, Lahti, p. 040 505 2225 www.korkiakoskenuistin.fi Monipuolinen KALASTUSTARVIKELIIKE Tehtaankatu 2, Riihimäki, 040 614 8186 Avoinna ark. 040 849 6665 Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta. ”Pitkät seurantadatat ovat tärkeitä, ja samoin on tärkeää ottaa huomioon vuorovaikutuksia eri ekosysteemin jäsenten välillä, sekä ympäristötekijöiden ja ihmistoiminnan vaikutuksia. (03) 752 5696 Tervetuloa! HALIJA LINDROOS-TUOTTEIDEN TEHTAANMYYMÄLÄ n Nettikauppa: www.era-lindroos.fi n Ari Paatajan opastuksella KALAAN SUOMENLAHDELLE www.apajamatkat.fi Supersuosittu TOIVELAHJA kalamiehelle (50v., 60v.,70v. Tutkimukset tarjoavat tietoa kuhasta ja sen vuorovaikutussuhteista ekosysteemeissä”, hän toteaa. 8–17, la 9–13 Avattu verkkokauppa: www.jessevaaput.fi Ota Ottipaikka onkeesi! p. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Onkitukusta saat asiantuntevaa palvelua. ...) KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!! p. Aukioloajat: Arkisin 10-18 Lauantaisin 10-16 Puh: 045 138 8888 Tiilipojanlenkki 2, Vantaa KUHA VÄITÖSTUTKIMUS: Aikaistunut sukukypsyys voi pienentää kuhasaaliita Eevi Kokkosen väitöskirja tarkastettiin kesäkuussa Itä-Suomen yliopistossa Kuopiossa. ”Tällä voi olla negatiivista vaikutusta kuhan kalastussaaliiseen. Tutkimuksessa selvitettiin, mitä vaikutuksia kuhalla on ekosysteemeissä, ja toisaalta mitkä tekijät puolestaan vaikuttavat kuhaan. https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokrausja palvelutiedustelut, Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille OTTIPAIKKA lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. Tutkimuksessa selvitettiin myös Saaristomeren kuhan sukukypsäksi tuloa, ja siinä havaittiin tapahtuneen aikaistumista. Tutkimuksessa selvitettiin myös 138 järven datasta, vaikuttaako kuha vedenlaatuun. Kokkosen tutkimus avaa näkökulmia vesistöjen ja kalakantojen hoitoon. Siksi tulos on tärkeä ottaa huomioon ja seurata kehitystä. Tutustuthan myös verkkokauppaan, jota päivitetään jatkuvasti. Tässä rakenneyhtälömallinnuksessa kuhan vaikutuksia vedenlaatuun ei löytynyt, mutta kuha vaikutti negatiivisesti särkikalojen biomassaan. Meiltä löydät tuoreet syötit. Vaikutusmahdollisuuksia tähän voitaisiin edelleen tutkia ja soveltaa”, Kokkonen sanoo
Ummikkona KUHMON KOSKILLA Y leensä perinteisiimme on kuulunut kesän ns. Mikäs sen mukavampaa kuin yrittää selvittää kaikki alusta asti itse. SAUNAJOEN reitti oli haukien ja ahventen valtakuntaa. pääreissu jonnekin Lapin korkeuksille. EI JALOKALAA, VAAN AHVENIA Vakaa aikomuksemme oli keskittää pyynti harjuksiin ja kenties taimeniinkin. Valitettavasti nykyään harmillisen yleinen kuiva kesä oli tehnyt tuhojaan myös täällä, ja vesitilanne oli paikoitellen suorastaan katastrofaalinen. Parin ensimmäisen illan ruokakalat oli taattu, vaikkei harjuksista saati taimenista näkynyt merkkiäkään. . Jossain vaiheessa erään kosken niska-alueelta raitapaita iski pikkulippaan viidellätoista perättäisellä heitolla, eikä kokokaan ollut sieltä pienimmästä päästä. KUIVUUS oli suorastaan käsinkoskelteltavaa. Haukitärpeistäkään ei voitu enää puhua satunnaisina, sillä kilon, parin hujakoilla huitelevia pulikoita sai olla irrottelemassa koukuista tuon tuostakin. . Kun ne yllättävät ottipaikat ja -perhot tai -vieheet löytyvät omien oivalluksien kautta, ne tarjoavat aina aivan erilaisen fiiliksen kuin silloin, kun koordinaatit ovat etukäteen tiedossa suurin piirtein neliömetrin tarkkuudella. 48 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Pari vuotta sitten aika oli kuitenkin sen verran kortilla, että päätimme tyytyä hiukan lyhyempään repäisyyn ja maltillisempiin ajokilometreihin. Koeta tässä nyt kalastaa. Väliäkö hällä, savustetut ahvenet kelpasivat meille vallan mainiosti . KATASTROFAALINEN VESITILANNE Koska halusimme välttää suosituimpia Kuhmon kohteita, valikoimme tukikohdaksemme Haukelan erän tarjoaman vuokramökin Saunajoen reitin varrelta. Hurja syönti toistui oikeastaan kaikkialla. Tarkoituksenamme oli tehdä mökiltä päiväreissuja muuallekin, mutta pääasiassa oli aikomuksena koluta Saunajoen koskia. Toki olimme tietoisia seudun tarjoamista vaihtoehdoista, mutta entuudestaan Kuhmo oli silti seurueellemme tuntematon saareke. Jo ensimmäisenä iltana saimme havaita, että vaikka jalokalat pysyttelivät visusti piilossa, nousi Saunajoesta hyvänkokoista ahventa suurin piirtein niin paljon kuin niitä huvitti kiskoa. Siellä valinnanvaraa riittää, eivätkä virtavesikohteet lopu aivan äkkiä kesken. Siksi reilusti oli potentiaalisia kalan piilopaikkoja nyt kalojen ja kalastajien saavuttamattomissa. Mökille päästyämme meitä odotti upea maisema. TEKSTI JA KUVAT ILKKA HEIKKINEN KALAPAIKKA Kainuun korvessa Kuhmossa sijaitsee aivan omanlaisensa kalastajan paratiisi. NÄMÄKIN rantakivet näkisi mieluummin veden alla. Jonkin verran ongimme etukäteisinfoa netistä ja kalastusfoorumeilta, mutta lopulta lähdimme kuitenkin liikkeelle ilman kovinkaan suurta paikallistuntemusta. Kuivilla kököttävät sammalista ja levistä liukkaat kivenmurikat kielivät jo etukäteen, että kohdekalojen löytäminen saattaisi osoittautua haasteelliseksi. Kohteeksi valikoitui jo hyvissä ajoin Kuhmo
Sade (tai sen loppuminen) oli saanut lukuisat sääsket sikiämään ja Offia sai lotrata iholleen ihan urakalla. Ilma oli nyt sateen jäljiltä raikas, eikä enää niin tukahduttavan helteinen. ja mökin tunnelmallisella kodalla ne maistuivat, jos mahdollista, vielä tavallistakin paremmilta. Saarikoskelta yhytimme viimein reissun ensimmäiset harjukset. Kalakaveri Jari Räisänen kompuroi kivikossa pahannäköisesti, mutta selvisi onneksi tästäkin ilman luunmurtumia. Kun myräkkä ei pitkän odottelunkaan jälkeen ottanut laantuakseen, päätimme riisua kahluutamineemme ja suunnata kahvikupposen äärelle punomaan uusia suunnitelmia. Meidän osaltamme Pajakkakosken valloitus jäi perin lyhyeksi. Ahvenien jälkeen kaipasimme kuitenkin vaihtelua. Arviolta puolentoistakilon säyne pisti sydämen pamppailemaan lähes heti kättelyssä. Rantakivet sen sijaan olivat niin liukkaita, etVAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 49. MYRÄKKÄ LOPETTI PAJAKAN VALLOITUKSEN Pajakalla porukkaa piisasi reilusti, eikä alue muutenkaan näyttänyt maailman kiinnostavimmalta. ENSIMMÄISET HARJUKSET SAARIKOSKELTA Myräkän viimein tauottua ei Pajakkakoski enää houkutellut meitä. Olimme tajunneet, että Saunajoelta jalosukuiset jäisivät todennäköisesti saamatta. Myöhemmin suurikokoinen hauki MITTAHARJUKSIAKIN löytyi. ERÄMAISIA maisemia riitti. Sen sijaan hankkiuduimme samaan lupaan kuuluvalle Saarikoskelle, joka osoittautui ainakin silmämääräisesti huomattavasti Pajakkakoskea kiinnostavammaksi apajaksi. Jokusen tunnin jaksoimme, mutta kun syönti tuntui katkeavan kuin tykkänään, päätimme lopulta, että myös Saarikoski oli nyt nähty. Pian kuitenkin sekä sääsket että helle unohtuivat, sillä kalat olivat nyt aktivoituneet. Täällä liikkuminen on selkeästi helpompaa kuin erämaisemmilla kohteilla, ja rannaltakin aukenee monia potentiaalisia heittopaikkoja, ainakin siis normaalilla vesitilanteella. Loppuliukua pommittava perhostelija näytti melkein heti saavuttuaan kahmaisevan jotain haaviinsa. Saunajoen kosket olivat vesitilannetta lukuun ottamatta juuri niin tyylikkäitä kuin olimme kuvitelleetkin. Liikkuminen oli toisinaan haasteellista, mutta erämainen tunnelma ja rauha tekivät pidemmästäkin tetsaamisesta vaivan arvoista. Yhtäkkiä päälle vyörynyt ukkosmyrsky ajoi meidät maantiesillan alle tyhjentäen muutenkin alueen tehokkaasti. tei haavereiltakaan vältytty. Joka tapauksessa vedimme pikkuhiljaa kahluutamineita niskaan aikeinamme yrittää edes jotakin. Alun perin agendamme oli koettaa yhyttää taimenia juuri Pajakkakoskesta. URBAANIMPAA ILMETTÄ PAJAKKAKOSKELLA Yksi Kuhmon suosituimmista kohteista on aivan sen keskustassa soljuva Pajakkakoski. Niva oli myös sen verran syvä, ettei rannasta arvannut kahlailla juuri metriä pidemmälle. Mittakalaa emme onnistuneet saamaan, mutta pienempiä harreja kävi haaveissamme useampia. Täytyy kuitenkin sanoa, että ainakin omaan makuuni erämaisemmat joet ilman tankkiauton tuotoksia herättävät mielenkiintoni aivan eri tavalla kuin urbaanit istutuskohteet. Hyvät neuvot olivatkin kalliit, sillä kiivasta keskivirtaa lukuun ottamatta useimmat potentiaaliset ottipaikat olivat täälläkin nyt kuivilla. Rauhaa tosiaan riitti, sillä muihin kalastajiin emme tällä reitillä törmänneet reissun aikana kertaakaan. YLLÄTYKSIÄ JA YHYTYKSIÄ Loppuillan kalastelimme pitkän paarustamisen jälkeen löytämäämme apajaa, joka ei tosin äkkiseltään näyttänyt miltään ässäspotilta. Nyt täälläkin vallitsi suoranainen vesikato. Hentovirtainen niva tulisi kuitenkin yllättämään meidät toden teolla, mutta sitä emme vielä arvanneet viritellessämme aloitusperhoja siimojemme päihin. Pajakkakoskeen tehdään myös säännöllisiä istutuksia. Aurinko oli taas alkanut porotttaa siinä määrin, että kahluutamineissa tuli tuskastuttavan kuuma
50 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Paine hellitti yhtäkkiä ja siiman päässä ei enää tuntunut vastusta. Ensi alkuun ylenkatsomamme kalapaikka oli osoittautunut reissun ylivoimaisesti antoisimmaksi. Jossain vaiheessa larvastelin rannan tuntumassa, kun vapa yhtäkkiä nytkähti. Suvantomaisita, hiukan syvemmistä lamparekohdista yhytimme runsaasti ahvenia, jotka eivät kuitenkaan vetäneet kooltaan vertoja Saunajoen kölliköille. Perhoni suorastaan ponnahti vedestä, ja meikäläisen ilme oli varmasti näkemisen arvoinen, kun larvan päässä komeili, mikäpä muukaan kuin särki. Ongelma on monesti siinä, että reissuja saa olla varaamassa ja kalenteriin merkitsemässä usein kuukausia ennen reissun varsinaista määräaikaa. Uoma oli täällä kapeahko ja vesi niin vähissä, että perhoa sai olla tämän tästä irrottelemassa milloin mistäkin kivetystä ympäröivästä vesikasvista. Kunpa vain kuivat kesät olisivat jatkossa edes hiukan vähemmän kuivia. KIEKINJOEN KOSKIA KOHTI Joka tapauksessa väsytyskamppailu jäi mieleen yhtenä kalastajantaipaleeni ikimuistoisimmista. Se ei kuitenkaan ole missään nimessä Kuhmon syy. PINTAPUOLINEN RAAPAISU Aikamme kalasteltuamme päätimme, että Kuhmon valloituksemme alkoi olla kalastuksen osalta ohi. Paremmalla onnella ensi kerralla, kenties jo tulevana vuonna. Säyneitäkin tarttui siiman päähän aina silloin tällöin. Särki näytti siltä kuin se olisi viettänyt viime ajat jossain huomattavasti ikävämmässä ympäristössä kuin vedessä. Pienikokoinen kuulapää tuntui kiinnostavan purje-eviä kovasti, mutta mittakala oli silti työn takana. Reissua oli vielä päivän verran jäljellä, ja suunnitelmissamme oli suunnata takaisin erämaahan kokeilemaan samaan lupaan Saunajoen koskien kanssa kuuluvan Kiekinjoen koskia. Aloin olla jo melko hapoilla ja mietin, mikä kumma siiman päässä mahtoi temmeltää. Samassa kela alkoi rallattaa ja vedenpintaa viisti melkoinen vana saaliskalani syöksyessä sen verran pitkälle, että pohjasiiman loppumistakin sai hetken aikaa pelätä. Monta kertaa kala antautui lähemmäs, mutta joka kerta se spurttasi uudelleen alkaen kuitenkin hiljalleen väsyä. Lopulta Jari yhytti virvelillä reilusti yli nelikymmensenttisen komistuksen, joka päätyi tällä kertaa iltapalaksemme. Se oli runneltu ja töin tuskin elossa. Mutta eipä aikaakaan, kun veto jälleen hellitti. Ehdin jo harmitella kalani menettämistä, kun vapa taipui taas. Kala oli nyt ehkä kymmenen metrin päässä, mutta ei vieläkään suvainnut näyttäytyä. Vielä yksi syöksy, vielä kerran sai pinnistellä voimiensa takaa, mutta nyt saalis alkoi lipua rantaa kohti suhteellisen sovinnolla. Varmasti tulisimme Kuhmoon toistekin. Myös harjukset olivat nyt otillaan. MIKÄ KUMMA SIIMAN PÄÄSSÄ TEMMELTÄÄ. Parinkymmen minuutin autoilun HARJUSTA ja halsteriahventa. Karkasiko unohtumaton saaliini. Lupaavan näköiset soraikot olivat kuivilla ja virtaavimmissa osissa vettä velloi pahimmillaan siinä vaaksan verran. Mukavia urheilukaloja. Erämaiset kohteet esimerkiksi Saunajoen reitillä tarjoaisivat varmasti paremmalla vesitilanteella todella antoisaa kalastusta. Ensin tunsin pari melko vaisua potkua, mutta sitten vapa taipui ihan kunnolla. Tapahtuminen tarkka kulku jäi ikuiseksi arvoitukseksi, mutta Jarin kanssa tulkitsimme asialle olleen ahnaan hauen, joka ei millään olisi halunnut luopua jo pari kertaa yhyttämästään saaliista. Luonnonystävänä tekee pahaa katsoa, kun vesiluonto kärsii. Illan omituisin episodi sattui meikäiselle. Lopulta palasimme väsyneinä, mutta tyytyväisinä mökille. En ole vielä melko alkutekijöissä olevan perhostelijan urani aikana yhyttänyt kovinkaan suuria saaliita, ja tämä pisti hanttiin meikäläiselle ennenkokemattomasti SAALIIKSI KOVIA KOKENUT SÄRKI Aloin tavoitella haavia. veti virpan siimat viimeisilleen, ja antauduttuaan lopulta rantamataliin päätti kala purra monofiilit poikki ja mennä menojaan. Valitettavasti säitä ei voi aina etukäteen tietää. ja saman pituisen kävelyrupeaman jälkeen yhytimme Kiekinjokeen kuuluvan, lupaavalta näyttävän kohdan, josta kalastettavaa näytti aukenevan molempiin suuntiin suorastaan silmänkantamattomiin. Toki olimme osanneet varautua kuivuuteen, mutta kun reissua varten oli vapaat otettu ja majapaikkakin maksettu, ei ajankohtaa käynyt enää siirtäminenkään. Hyvänkokoisia harreja tuli lisääkin, mutta soimme niille vapauden. LUPAAVAT SORAIKOT KUIVILLA Aamu toi jälleen auringon ja kuumuuden tullessaan. Ei edes kovin suurikokoinen, mutta kovasti kovia kokeneen oloinen. Sitten tapahtui jotakin. Illan jo hämärtyessä pyydystimme ja vapautimme vielä jokusia säyneitä ja harreja. Jokusia salakoita ja särkiäkin tavoitimme, mutta jalokaloista ei täällä ollut tietoakaan. Raapaisu jäi pintapuoliseksi ja olosuhteiden tähden osittain hiukan vajaaksi, mutta ehdoton kaipuu sydämiimme silti jäi
K VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 51. Hinta 1: 75. Reilu vuosisata sitten ravustus oli tärkeä tulonlähde kaikille kynnelle kykeneville köyhistä rikkaisiin. Pyydys on ulkomuodoltaan jotakuinkin tavallisen kravunmerran näköinen, mutta eroaa viimemainitusta siinä suhteessa, että se kuljettamista varten voidaan kokoonpanna, niin että suurempikin määrä vaatii ainoastaan vähäsen tilaa. Verrokkina nykytilanteeseen, 2010-luvun vuotuinen rapusaalis on ollut 3–5 miljoonaa rapua. Historian havinaa Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA . Isommin rapujen syönti tuli muotiin Euroopassa 1800-luvun loppupuolella ja ravustuksesta sekä rapukaupasta tuli Suomessa isoa liiketoimintaa. Maasta vietiin rapuja runsaasti muun muassa Pietariin ja Keski-Eurooppaan. äytännöllisen kravunpyydyksen on keksinyt eräs suomalainen pappi. Rapukirjat kertovat, että huippuvuonna 1900 Suomessa saatiin 20 miljoonaa rapua ja niitä vietiin maasta peräti 15 miljoonaa. Näitä käytännöllisiä ja hyvästi tehtyjä mertoja myypi insinööri Rob. Siten voidaan samalla lihapalasella saada merta useampia kertoja täytetyksi. Appelberg Turussa, joka vastaanottaa tilauksia. Toinen vielä tärkeämpi ominaisuus uudessa merrassa on se, että syötin on asetettava rautalangasta tehdyn ristikon alle, joten kravut pääsevät syötintä haistelemaan, muttei maistelemaan. Vuoden 1899 Suomen Urheilulehden elokuun numerossa esiteltiin uutuutena käytännöllinen kravunpyydys, jonka edistyksellinen syöttiristikko kirjoituksen mukaan takasi, etteivät ravut päässet syöttiin käsiksi. Ravut eivät ole koskaan olleet ”perusruokaa”, vaan enemmän herkkusuiden apetta. Suuremmasta määrästä alennus. Käytännöllinen KRAVUNPYYDYS R apuja on syöty jo ainakin antiikin ajoista lähtien, Skandinaviassakin viitisensataa vuotta
Harrastemerkkijärjestelmästä löytyy lisätietoa, ohjeet ja tarvittava lomake Askartele kalastusvälineitä, vinkkejä kerhotoimintaan -oppaasta. Punaisia täppiä oli merkitty pitkin Suomen karttaa, ja leirikattaukset pitivät sisällään todella monipuolista leiriohjelmaa sekä leirien tarjoajaa. Myös täällä Etelä-Savossa lähinnä kalastusseurat järjestivät useita kalastusleirejä. Yksi tällainen oli Punkaharjun Kalaveikkojen jo perinteiseksi muodostunut leiri heinäkuun puolessa välissä. ONKIKILPAILU on monen leirin vakio-ohjelmaa. Leirin ajankohta on vuosien saatossa vakiintunut tälle ajankohdalle. nuorten tärpit LÄHETÄ kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. Leirin tukikohtana toimi seuran omistama kalamaja Kaidansaaressa, ja kalastusvetenä oli ei enempää eikä vähempää kuin kuuluisa Puruvesi. Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi. Monelle kalastusleiri tuntuu olevan yksi kesän ja kesäloman kohokohdista ja valinnanvaraa oli runsain mitoin kaikille tarjolla. Perjantai-illan raju sade ja ukkospuuska meinasivat pistää leirin ja leirisuunnitelman täyteen remonttiin, mutta näin jälkikäteen aika kuivin jaloin loppuleiri päästiin pitämään. Harrastemerkki eri tasoineen peilaa hyvin nuorten jo olemassa olevaa osaamista, ja jos antaa hieman aikaa merkkisuorituksen harjoitteluun, se varmasti vahvistaa nuorten osaamista ja tietotaitoa. Tällä Punkaharjun Kalaveikkojen leirillä yksi nuori rohkeni ottaa haasteen vastaan ja kokeilla taitojaan harrastemerkin suorituksessa. Mielestäni tämä harrastemerkkijärjestelmä sopii loistavaksi leiriohjelmaksi, etenkin jos sääennusteet pettävät, eikä vesille ei ole turvallista lähteä. Etelä-Savossa leireiltiin Puruveden saaressa Harrastemerkki on hyvä indikaattori osaamisesta Hyvänä leiriohjelmana sadesäälle toimii SVK:n luoma harrastemerkkijärjestelmä. TEKSTI JA KUVAT AKI HIRVONEN Kesä on leirien KULTA-AIKAA T änä keväänä oli hienoa seurata fisuun.fi -sivujen tapahtumakalenteria, erityisesti nuorten leiritarjonnan osalta. Tasoja tässä on kolme eli pronssi, hopea ja viimeisenä kirkkain, kulta. KUVAT: LEIRIT, Myös leirin ohjaajat saivat kaloja, Petrus Kajova sai ahvenen jigauksen sivuosumana jigillä 1890gn lahnan. vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. Lopputuloksena oli, että läpihän se suoritus meni ja siten kyseinen nuori saa kiinnittää pronssisen merkin kalastusliiviin tai lippikseen osoittamaan hyvää perusosaamista kalastuksesta ja lisäksi huoneen seinälle näkyville diplomin. Tänä vuonna jouduttiin paljon tarkkailemaan sääennusteita, sillä alustavan viikon ennusteet vaihtelivat laidasta laitaan. LEIRIT e-savo, Puruvesi LEIRIT, Punkaharjun Kalaveikkojen nuorten leirin yhteiskuva PURUVESI antoi leiriläisille komeita ahvenia. Kannattaa tutustua! Harrastemerkit 52 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Toki nuori sai ennen koetta aikaa treenata viittä eri osa-aluetta, jotka kuuluivat itse suoritukseen. Leirin houkuttimena ovat tietysti ne kuuluisat Puruveden isomusahvenet, joista joka vuosi jokunen tuodaan maihinkin
Toki jigaajatkin saivat saalista, mutta ahvenien keskipaino jäi huomattavasti pienemmäksi. ”Monille perheille Vapapäivään osallistuminen on jo perinne, joka merkitsee kesäloman alkamista.” Vapapäivän kävijät kohteittain: Matildanjärvi, Teijo, Salo: 88 kalastajaa Niemisjärvet, Evo: 118 kalastajaa Teerilampi, Ikaalinen: 111 kalastajaa Heikinlampi, Kivijärvi: 80 kalastajaa Mikkelin Valkea: 94 kalastajaa Änäkäinen, Lieksa: 56 kalastajaa Peurajärvi, Nurmes: 88 kalastajaa Syväjärvi, Kuhmo: 112 kalastajaa Vikaköngäs, Rovaniemi: 80 kalastajaa Vikajoki, Rovaniemi (uusi kohde): 2 kalastajaa Maasydänjärvi, Sievi: 140 kalastajaa Ahvenlampi, Luosto, Sodankylä: 44 kalastajaa Manamansalon Särkinen, Vaala: 65 kalastajaa PUNKAHARJUN Kalaveikkojen nuorten leiri oli onnistunut. Muuna ohjelmana oli esimerkiksi harrastemerkin suoritusmahdollisuus sekä Fisuun-kätköjahti, joka on yksi leirien suosituimpia ohjelmia. Penkkojen raitapaidat valitsivat ruokalistalleen paremmin oman veden tarjoilut eli mutu toimi matoa paremmin. KAHDEKSANVUOTIAS Emil Paganus nappasi komean kirjolohen Evon Niemisjärviltä. MONIPUOLISTA LEIRIOHJELMAA KALASTUKSEN LISÄKSI Ainakin täälläpäin Suomea leirin ohjelmassa on yksi kokonainen, joskus vielä sen päälle puolikaskin päivä varattu pelkästään venekalastukselle. ONKIKILPAILUT SUNNUNTAIN KOHOKOHTANA Leirin ohjelmassa oli venekalastuksen lisäksi vapaata kalastusta rannalta sekä sunnuntain kohokohtana onkikilpailut. Kalastusvälineitäkin huollettiin ja siihen liittyen rakennettiin myös onkia. Tälläkin kertaa Puuvesi antoi hieman paremmin ahventa niille, jotka valitsivat kalastusmenetelmäksi veneestä pilkkimisen tai pohja-onginnan. Tänä vuonna Suomen Vapaa-ajankalastajien oppaat olivat paikalla 13 kohteella, ja 22 kohteella nuoret saivat kalastaa omatoimisesti huoltajan kanssa. Niin ja tietysti mukana oli kalankäsittelyä, kun sopivaa saalista tuotiin perkauspaikalle. Vapapäivänä kaikki alaikäiset saavat kalastaa ilmaiseksi useilla Metsähallituksen kalastuskohteilla. Petrus Kajova sai ahvenen jigauksen sivuosumana jigillä 1890 gramman lahnan. MYÖS leirin ohjaajat saivat kaloja. kesäkuuta. Opastettujen kohteiden kävijämäärä kohosi tänä vuonna jälleen yli tuhannen. Suomen Vapaa-ajankalastajien ja Metsähallituksen yhteistyössä järjestämä tapahtuma järjestettiin tänä vuonna lauantaina 11. ”Hyvällä säällä oli varmasti osuutta asiaan. Tapahtuma järjestetään perinteisesti kesälomien alussa, kesäkuun toinen lauantai. Iltaisin lämpeni aina sauna ja sen ohella uida melskattiin kirkkaassa Puruvedessä. Haavimisen hoiti Reijo-pappa. Vaikka nuoria kutsutaan mukaan kalastusleirille, jää monasti aikaa myös muulle aiheeseen liittyvälle toiminnalle. Aurinkoisella kelillä on mukava lähteä liikkeelle koko perheen kanssa”, kalatalousasiantuntija Janne Rautanen Suomen Vapaa-ajankalastajista sanoo. 53. VAPAPÄIVÄ HOUKUTTELI tuhat lasta kalastamaan! L asten ja nuorten ilmaisen Vapapäivä-kalastustapahtuman kävijämäärät palasivat koronavuosien jälkeen huippulukemiin. Viimeksi tuhannen kalastajan raja rikkoutui vuonna 2018, ja vuonna 2019 rajaa hätyyteltiin. Yksi venekunta puolestaan uisteli ahkerasti ja tavoitti myös kivan kokoisia ahvenia pinnan tuntumasta
Perinteinen seurojen opastava toiminta on pitkälti suunnattu nuorille ja tätä kautta perheille. Lisäksi Mimmit kalastaa! -teemavuoden aikana on järjestetty suuri määrä opastavia tapahtumia suoraan naisille kohdennettuina. . Netistäkin saa tietoa, mutta se on eri asia kokemuksena ja oppimisen kannalta.” Nyt halutaan oppia kalastustaitoja Esimerkki alkeiskurssista ” KALASTA ja kokkaa pilkkitunnelmia. Saatujen osallistujapalautteiden keskiarvo: 9,25/10. Kohderyhmä: aloittelevat kalastuksen harrastajat ja kalaruokien valmistuksesta kiinnostuneet . Kuva: Veitsiluodon Kalamiehet, Jari Vesaluoma. Neljä tapahtumakertaa pääosin arkiiltoina, jokaisen kesto oli n. . 15-30/ tapahtuma . Yhteistyössä seurojen kanssa on kokeiltu uusia palveluita ja toimintatapoja, joiden avulla on voitu kannustaa aikuisia kalastusharrastuksen pariin ja mukaan seuratoimintaan. Tärkeää on muistaa tuoda osallistujille esille jäsenyydestä koituvat edut ja hyödyt, niin seuran omat kuin SVK:n tarjoamat. Moni aikuinen haluaisi oppia peruskalastustaitoja, jotta harrastuksessa pääsisi alkuun. Niiden avulla seurat ovat voineet myös kehittää jäsenja varainhankintaansa. 54 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Osallistujapalaute: ”(Kurssissa oli parasta) käytännön näytökset ja harjoitukset. Veren perintönä kalastustaidot siirtyvät yhä harvemmille, vaikka kalastuksesta kiinnostuneita kyllä löytyy. Tapahtumasarja kaikkinensa elävöitti seuran toimintaa sekä antoi uusia eväitä ja ideoita tekemiseen jatkoakin ajatellen. 3-4 tuntia: • Kirjolohen pohjaonginta ja paistetut maivat • Kirjolohen heittokalastus ja loimulohen valmistus • Kirjolohen pilkintä ja kalan savustus • Kirjolohen vetouistelu ja kalakeiton valmistus . AIKUISILLE SUUNNATTU matalan kynnyksen opastava toiminta vetää osallistujia SEUROISSA TAPAHTUU TEKSTI JOHANNA ANTILA S uomen Vapaa-ajankalastajat on järjestänyt vuosien 2021-2022 aikana yhdessä jäsenseurojensa kanssa aikuisille suunnattua, kokeilevaa kilpailuneutraalia toimintaa. Aikuisille on tarjolla paljon kilpailutapahtumia, mutta ne eivät kaikkia kiinnosta. KYSYNTÄÄ ON Tärkein oppi järjestetyistä teematapahtumista ja alkeiskursseista on se, että aikuisilKalasta & kokkaa Veitsiluodon Kalamiesten puheenjohtaja Pekka Rajala: Kalasta & kokkaa -tapahtumat onnistuivat erittäin hyvin. Jokaiseen kurssikertaan sisältyi lisäksi kalankäsittelyn opastusta . Kannustamme muitakin seuroja kokeilemaan vastaavanlaisten tapahtumien järjestämistä. Kalasta & kokkaa -tapahtumien osallistujat ovat osallistuneet myös muihin seuran järjestämiin tapahtumiin.” Kurssin perusajatusta on helppo muunnella eri alueiden ominaispiirteiden tai seuran oman kiinnostuksen ja osaamisen pohjalta vaihtamalla kalastusmuotoja tai ruoanvalmistustapoja. Maksullinen, mutta jäsenille ilmainen . Osallistujia n. Saimme tapahtumien kautta 20 uutta jäsentä, joista suurin osa naisia
Kalasta vastuullisesti -kurssi 3.9. Kainuun Kalastuslingossa seurojen yhteistyönä tapahtumia eri kalastusmuodoista . le suunnatulle, matalan kynnyksen opastavalle toiminnalle ja kursseille on kysyntää. Madebussi poimi osallistujat kyytiin kolmesta eri lähtöpaikasta . Maksullinen 15 €/aikuinen . Myös palautteiden ja kehittämisajatusten kysyminen osallistujilta on tärkeää. Saatujen osallistujapalautteiden keskiarvo 9,4/10 . vapaa-ajankalastaja.fi/ aikuistoiminta . Kohderyhmä: mateenpilkinnästä kiinnostuneet . Jäsen saa enemmän, maksaa vähemmän -ajattelu kannattaa muistaa ja pohtia, mitä se voi seuran omassa toiminnassa tarkoittaa. Kipinä kuitenkin syttyi monella ja osallistujapalautteiden kautta saatiin tietoa saatujen oppien perusteella omatoimisista onnistuneista saalisreissuista. Aikuispilottien tuotekortit toteuttamisen tueksi löydät vapaa-ajankalastaja.fi-sivuilta. Vuorovaikutusta ja kommunikaatiota myös järjestön ja seurojen kesken voitaisiin entisestään lisätä kokemusten vaihtamiseksi. Jyväskylässä. Tapahtumalle oli osallistujien määrä huomioon ottaen selvä tilaus”. Toiminnan suunnittelussa kannattaa muistaa, että budjettia on hyvä varata myös viestintään ja markkinointiin. Kokemattomille aloitetaan perusteista ja kokeneita voisi kiinnostaa elektroniikan käyttö ja muu hifistely.” MADEBUSSILLA mateen pilkinnän äärelle. SYKSY ON HYVÄÄ AIKAA MIETTIÄ UUTTA TOIMINTAA Alkava syksy tuo taas suunnittelupöydille tulevan vuoden toiminnot. Konkreettinen ”vavan varressa” tai muutoin paikan päällä tapahtuva neuvonta on osallistujapalautteiden perusteella erityisen tärkeää. Nämä toimivat jatkossa seuran toiminnasta kertomisen apuna. . Seurapilottitoimintaa on tuettu MMM:n kalastonhoitomaksuvaroista. On tärkeää miettiä, mitä seuraavaksi on vastaavanlaisen toiminnan saralla tulossa, jotta esimerkiksi jäsenyys vaikuttaisi kiinnostavalta vaihtoehdolta. Ota toteutettujen alkeiskurssien ja -tapahtumien ideat käyttöön. Vinkkejä muun muassa tapahtumaviestinnän kehittämiseksi saa myös tulevissa SVK:n tapahtumaviestinnän koulutuksissa (vapaa-ajankalastaja.fi/koulutus). Uusia kohderyhmiä, toiminnan sisältöjä ja tekemisen muotoja kannattaa pohtia tulevissa syyskokouksissa. Asia, mihin tulee kiinnittää erityistä huomiota tapahtumien toteutuksessa, on jatkuvuus ja kommunikaatio. Osallistujan kehittämisidea: ”Ehkä jakaisin (osallistujat) kahteen ryhmään, kokemattomat ja kokeneet pilkkijät. . Tapahtuman yhteisen työstämisen aikana Puijon Pilkki innostui rakentamaan seuralle myös uudet nettisivut. LUE LISÄÄ . Tulevat tapahtumat Esimerkki teematapahtumasta Madebussi Puijon Pilkin puheenjohtaja Aarne Keurulainen: Tavoitteena oli tuottaa onnistunut elämys kaikille osallistujille. Kuva: Janne Tirri. Myös jatkotapahtumia toivottiin. Mukana ovat olleet Veitsiluodon Kalamiesten ja Puijon Pilkin lisäksi Hämeenlinnan Urheilukalastajat, Saarenkiertäjät, Kajaanin Kalastuskerho, Vaasan Urheilukalastajat ja Pilk Kings sekä Kainuun Vapaa-ajankalastajat seuroineen. ” Aikuisille suunnattuja tulevia opastavia tapahtumia mm. mimmitkalastaa.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 55. Erityisesti naiset toivoivat lisää tapahtumia, joissa voitaisiin yhdessä mennä kalalle. 18 osallistujaa . Ennakkoilmoittautuminen vaadittiin . Tapahtuman kesto arki-iltana 18-22 . Toiminnan kautta seuroihin voidaan saada myös uusia aktiivi-ikäisiä jäseniä ja uutta virtaa omaan tekemiseen. Suomen Vapaa-ajankalastajat kiittää kaikkia seurapilottitoimintaan osallistuneita jäsenseuroja hyvästä yhteistyöstä. . Meille järjestönä tämä tarjoaa monia mahdollisuuksia kehittää ja monipuolistaa omaa tekemistämme ja lisätä toiminnan näkyvyyttä. Tapahtuma onnistui järjestelyiden osalta hyvin, vaikka mateita ei kyseisenä iltana noussut. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa tai löytää uusia tuulia omaan kalastusharrastukseen. Mimmit kalastaa! -tapahtumia ympäri Suomen Innostuisiko teidän seuranne kokeilemaan aikuisille suunnattua opastavaa toimintaa
KASTIKKEESSA ALUN PERIN MYÖS RANSKANKERMAA Tapsa kehitteli savulohisalaattia niihin aikoihin, kun en enää ollut K-market Kotikonnun palkkalistoilla. T apsa kehitteli kevyiden kesäisten riisivihannespohjaisten savusilakkaa (Reimarinkiertäjän salaatti) tai savupallasta (Säveltäjän salaatti) sisältävien kalasalaattien jälkeen todellisen ”mättökalasalaatin” eli savulohisalaatin. Ihmettelin useaan otteeseen poikien kanssa majoneesikastikkeen reseptiä, mutta savulohisalaatista ei onnistuttu saamaan saman makuista kuin mitä Tapsa teki. Savulohisalaatin ainesosia tiedusteltiin myös minulta, koska sitä ei osattu valmistaa. Kun aikaisempien kalasalaattien kastikkeet olivat ohuen kevyitä sitruunamehutai maustekurkkuliemipohjaisia tuoreyrttikastikkeita, savulohisalaatti kruunattiin paksulla majoneesipohjaisella vihanneseli remouladekastikkeella. Kotikonnun paikalle muuttaneen uuden Kontumarketin kalatiskin pojat ihmettelivät savulohisalaatin ainesosia, koska asiakkaat vaativat suurin joukoin heiltä sitä myytäväksi. Kun Kotikontu muutti Helsingin Rautatientorin asematunneliin, Tapsa vei kastikkeen salaisuuden mennessään. TE K S TI K AR I N YB ER G K U V A T JA AN A VE TI K K O Tapsan tapaan KALAHERKUT SAVULOHISALAATISTA tuli Tapsan hittituote SAVULOHISALAATTI kootaan isoon vuokaan tiiviisti painellen. Muistan kuitenkin, kuinka majoneesikastikkeeseen lisättiin aluksi sekaan ainakin puolet ranskankermaa (Cremé Fraiche), kuutioitua maustekurkkua, silputtua tilliä, sipulia, hunajaa, sitruunamehua sekä sitruunapippuria. Savulohisalaatti oli lopulta se todellinen hittituote, jota Tapsa myi konsulenttitiskiltään vuosien aikana tonnitolkulla. ELINAN TWISTI KASTIKKEELLE Kun Tapsa aloitti Chips Oy:n konsulenttina kalapäiviensä pitämisen Kotikonnusta lähdettyään myös Kontumarketissa, hän kertoi majoneesikastikkeensa reseptin kaupan herkkukeittiön emännän ja kylmäkön virkaa 56 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Elina myös antoi Tapsan savukalasalaattikastikkeelle oman peukalonjälkensä jättämällä ranskankerman pois ja lisäämällä siihen maustekurkun ja hunajan asemesta makeaa kurkkusalaattia sekä hienoksi raastettua porkkanaa, joka antaa kastikkeelle sen tyypillisen vaaleanoranssin värin. ELINAN remouladekastike kruunaa savulohisalaatin. Kaada loput remouladekastikkeesta kasvisten päälle ja levitä lusikalla se tasaiseksi kerrokseksi. SAVULOHISALAATTIA kannattaa leikata kakun tapaan palaksi lautaselle. Lisää majoneesiin hienolla terällä raastettu porkkana sekä veitsellä mahdollisimman hienoksi paloiteltu sipuli. Näin suuren salaattimäärän valmistamiseen tarvittiin kastiketta lähes 100 litraa, ja Elina valmisti sen Kontumarketin eineskeittiössä suurtaloudessa käytettävän taikinasekoittimen avulla 20 litran erissä. Eli tätä kastiketta voi nauttia lähes minkä tahansa ruoka-ainesosan kanssa… MYYNTIÄ RIITTI En tiedä, kuinka suuria määriä savulohisalaattia Tapsa myi muissa marketeissa, mutta en voi koskaan unohtaa erästä pääsiäispyhien alusviikon keskiviikkoa ja torstaita Kontumarketissa. Kaada keitetty riisi korkeareunaisen vuoan (pituus 30–35 cm, leveys 20–25 cm, korkeus 5-10 cm) pohjalle ja painele se tiiviiksi kerrokseksi. Kastike sopii hyvin myös vihannessalaattiin tai eväspatonkien täytteeksi. Sekoita, kunnes mehu on imeytynyt majoneesiin. Kaada vaajaa puolet remouladekastikkeesta riisin päälle. Painele kasvikset tiiviiksi kerrokseksi. Kastike säilyy viileässä noin viikon, mutta yleensä se tulee syötyä jo ennen sitä. Ota savulohisalaattia vuoasta kakkulapion tai soppakauhan avulla. Näiden kahden päivän aikana savulohisalaattia myytiin yli 400 kiloa. Sekoita kurkkusalaatti ja halutessasi makeampaa kastiketta myös hunaja keskenään. Jotain kastikkeen maittavuudesta kertonee se että, suuri paheeni on vielä nykyisinkin lusikoida tätä varsin usein valmistamaani kastiketta kalatai tuorevihannessalaatin joukkoon – ja myös purkista suoraan suuhuni. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 57. Lisää ne majoneesiin. Poista savustetusta kalasta nahka, perkaa se ruodottomaksi ja paloittele peukalonpään kokoisiksi haarukkapaloiksi. Tämän jälkeen kastiketta alettiin kutsua myös Elinan remouladekastikkeeksi. Tämä oli välttämätöntä, sillä silloisen viikonlopun myyntiajan puitteissa Tapsa saattoi myydä savulohisalaattia jopa varttitonnin verran eli 250 kiloa. Savulohisalaattia lusikoidaan suoraan lautaselta suuhun täytekakun tapaan esimerkiksi rapean patongin ja viileän kuivan valkoviinin kanssa. Lisäksi he pilkkoivat parikymmentä kiloa tomaattilohkoja ja hienonsivat muutaman muhkean tillipuntin. Huuhtele sen jälkeen riisi juoksevan kylmän veden alla ja jäähdytä se. Lado savukalapalat riisin päälle ja lisää herne-maissi-paprikaseos kalapalojen päälle. Koristele kastikkeen pinta tomaattilohkoilla sekä tillisilpulla. Sekoita kevyesti ja lisää lopuksi sitruunapippuri ja tillimurska. Anna savulohisalaatin vetäytyä viileässä parin tunnin ajan, jotta maut tasaantuvat ja salaatin kerrokset tiivistyvät. Elina valmisti kastiketta lisää 100 litraa kumpanakin päivänä ja keitti vielä monta isoa kattilallista riisiä. Uskallan väittää, että tämä Elinan antama pieni ”lisätwisti” viimeisteli savulohisalaatin kastikkeen niin hyväksi kuin siitä lopulta tuli. 500 g lämminsavustettua ruodotonta ja nahatonta lohta tai muuta punalihaista lohikalaa 3 pussia (600 g) maissiherne-paprikasekoitusta (pakaste) 3 dl pitkäjyväistä riisiä 1 annos Elinan remouladekastiketta 300 g tomaatteja 1 dl tuoretta tilliä (1 annos) 1 purkki (400 g) majoneesia 1 dl säilöttyä kurkkusalaattia (1 rkl juoksevaa hunajaa) 1 pieni porkkana (100 g) 1 pieni sipuli (50 g) ½ sitruunan mehu puristettuna 2 tl sitruunapippuria 1,5 dl hienonnettua tillimurskaa Kaada majoneesi purkista tilavaan kulhoon. SA VU L O HIS ALAATT I EL IN AN RE M OUL AD E KA S T I KE hoitavalle Elinalle. Keitä riisi kypsäksi. Ja nekin lisättiin savulohisalaatin pinnalle ainoastaan koristeiksi. Minullakin oli kalaosaston takahuoneessa myymäläpäällikön lisäksi pari myyjää apuna poistamassa kokonaisista savulohista ruotoja, kun salaattiin varatut fileinä savustetut lohet loppuivat jo alkuunsa. Varo, etteivät salaatin eri kerrokset hajoa lautaselle laitettaessa. Anna kastikkeen maustua muutaman tunnin ajan viileässä ennen käyttöä. Purista sitruunasta mehu ja lisää se majoneesin sekaan
Niitä ei ollut siihen mennessä juurikaan Meri-Lapin alueella järjestetty. Tarjolla on omat sarjansa niin miehille, naisille kuin nuorillekin”, Jaako selvittää. TE K S TI I S M O M AL IN K U VAT M E R I-L A PI N U R HEI LU K A LA S TA JI E N AR K I S TO seurat esittelyssä KILPAILUISSA AIKUISET NÄYTTÄVÄT ESIMERKKIÄ NUORILLE SIITÄ, MITEN KALOJA KÄSITELLÄÄN. MERI-LAPIN Urheilukalastajien nuorisojäseniä uistelukilpailun punnituksessa. Niitä ovat muun muassa Pilkkicup ja 3-järven cup sekä seuran mestaruuskilpailu (MLUK-mestaruus). Lisäksi joka vuosi järjestetään jäsenten välisenä kalastusaiheinen tietokilpailu ja kisa suurimmasta saadusta kalasta. AIKUISET NÄYTTÄVÄT MALLIA Hänen mukaansa kalastuskilpailut eivät ole pelkästään kalastamista, vaan ne sisältävät myös muun muassa tehokasta liikuntaa ja tapakasvatusta sekä opettavat ympäristötietoutta, luonnon kunnioittamista, yhteistyön tekemistä ja edistävät kokemusten vaihtoa harrastekavereiden kesken. Tällä kertaa hänen pilkkiinsä on iskenyt siika. Kuluvan vuoden kohteena puolestaan on särki. ”Kilpailuissa aikuiset näyttävät esimerkkiä nuorille siitä, miten kaloja eli saalista käsitellään. Viimeisen kilpailun jälkeen lasketaan sitten pisteet yhteen ja parhaat saadaan selville. Niistä kisoista tuli hyvää palautetta ja osallistujia riitti myös Ruotsista asti”, Jaako mainitsee. MLUK:n sihteeri Jaana Jaako kertoo, että mallia otettiin muun muassa Ruotsista Råneån kalastusseuran järjestämistä pilkkikisoista, joihin myös merilappilaiset kalastuksen harrastajat innokkaasti ottivat osaa. Sen puitteissa järjestettiin myös kolme kurssi-iltaa, joissa vieheen kunnostamista opetettiin. Saaliskalat puolestaan pyritään saamaan ruokakäyttöön tai vapauttamaan”, Jaako sanoo. Eikä tietenkään roskata. ”Esimerkiksi kolmen järven cupissa jokainen osakilpailu on myös oma kilpailunsa, jossa jaetaan mitalit. ”Olimme muun muassa mukana SM-pilkin järjestelyissä juuri ennen korona-ajan alkua Kemissä. Vuonna 2021 kisakalana oli säyne, joista isoin venytti digitaalivaa´an lukemat 1,8 kiloon asti. Näytetään myös mallia, miten käyttäydytään ja muut kalastajat otetaan huomioon. Nykyisin Torniolla toimiva seura järjestää useita kalastuskilpailuja vuodessa. NUORET OTETAAN AVOIMESTI VASTAAN Meri-Lapin Urheilukalastajat osallistui 2021 Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) viehekierrätyskampanjaan Anna vieheelle uusi elämä. Lisäksi kaikki innokkaat kilpakalastajat ja kilpakalastushenkiset haluttiin koota yhteen toteuttamaan uusia ideoita. MERI-LAPIN Urheilukalastajien nuoret osallistuivat innokkaasti SVK:n ja Rapalan Anna vieheelle uusi elämä -viehekierrätyskampanjaan viime vuonna. ”Tykkäsimme käydä siellä, mutta koska matka oli pitkä, heräsi kysymys, miksemme rupeaisi itse järjestämään kisoja”, Jaako muistelee. ” 58 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Vuosittaisten kilpailujensa lisäksi MLUK järjestää tai on mukana myös piirija SM-tason kisajärjestelyissä. LAURI Leppänen on yksi innokkaista merilappilaisista kalastuksen harrastajista. MERI-LAPIN URHEILUKALASTAJISSA vallitsee hyvä henki ja intoa riittää Nuoret otetaan seurassa avosylin vastaan M eri-Lapin Urheilukalastajat (MLUK) perustettiin vuonna 2010 tyydyttämään kalastuksen harrastajien suurta tarvetta ja halua osallistua kalastuskilpailuihin
. Kaiken takana tässä innostuksessa on seurassa vallitseva hyvä yhteishenki ja -työ. Eikä ketään tietenkään viedä väkisin, mutta tarjotaan kyydit tarpeen vaatiessa, jotta nuoren olisi helppo tulla mukaan”, Jaako mainitsee. Pitää muistaa, että tämä on vapaaehtoistyötä. ?. Kilpailuissa ja muutenkin nuoria opastetaan kilpailemisen ja kalastamisen saloihin. Tässä lajikalastuskilpailussa osallistujat tavoittelevat mahdollisimman montaa eri kalalajia. ”Kaikessa yritetään olla mahdollisimman avoimia ja kaikki tapahtuu tällä tavoin luontevasti. SEURASSA VALLITSEE HYVÄ HENKI Jaakon mielestä seurassa saisi olla enemmänkin vetäjiä, mutta heitä on silti aina riittänyt, koska kalastusintoakin on riittänyt. Jos ongelmia kuitenkin tulee, niistä keskustellaan avoimesti”, Jaako korostaa. Lisää fongauskisasta ja muusta Meri-Lapin Urheilukalastajien toiminnasta voi lukea seuran nettisivuilta merilapinuk.fi. Kesällä 2022 uusi fongauskilpailu Meri-Lapin Urheilukalastajat on aloittanut kesällä uuden kalastuskilpailun, jossa kilpaillaan fongauksen merkeissä. ” Erilaiset kurssit ja kerhot olivat kuitenkin nykyistä merkittävämmässä osassa seuran toiminnan alkutaipaleella, mistä osoituksena on sen saavuttama voitto valtakunnallisessa kalastuskerhot kuntoon -kilpailussa vuonna 2013. Hän myös korostaa, että Meri-Lapin Urheilukalastajat on aina käytettävissä, jos esimerkiksi joku koulu pyytää sitä vierailulle vaikkapa onkipäivän merkeissä. ”Ollaan samoista asioista innostuneita, eikä asioita tehdä liian vaikeiksi. Alle 18-vuotiaiden nuorten on helppo tulla seuraamme myös siksi, että heidät kaikki hyväksytään automaattisesti jäseniksi, eikä heiltä peritä liittymistai jäsenmaksua. Tämä ensimmäinen kerta mennään vähän niin kuin kokeilumielessä, mutta fongauskilpailusta on tarkoitus tehdä jokavuotinen tapahtuma”, kertoi seuran sihteeri Jaana Jaako heinäkuun alussa. FONGAUS VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 59. ”Nimenomaan Keminmaalta tuntuu tulevan runsaasti koulukäyntipyyntöjä. NUORIA OTETAAN MUKAAN KALAREISSUILLE JA KILPAILUIHIN, JOS HUOMATAAN, ETTÄ INNOKKAITA LÖYTYY. VÄLILLÄ mennään porukalla Laivakankaan raviradan lammelle onkimaan. Ongittamisen lisäksi olemme käyttäneet koululaisia myös muun muassa laituripilkillä”, Jaako kertoo. ”Aina joku ottaa ohjat käsiinsä, kun tarvetta tulee”, hän kiittelee. ”Nykyisin nuorisotoimintamme perustuu kerhojen sijasta ennemminkin siihen, että nuoria otetaan mukaan kalareissuille ja kilpailuihin, jos huomataan, että innokkaita löytyy. JÄÄLTÄ pilkkimisen lisäksi Meri-Lapin Urheilukalastajat ovat myös ahkeria laituripilkkijöitä. Aikuiset sen sijaan seuran hallitus ensin hyväksyy jäseniksi”, Jaako selvittää. ”Ensimmäisen kisaviikon aikana kaloja ilmoitti kisaan kymmenkunta kalastajaa ja paras tulos oli 11 eri kalalajia
Kun suomalaisten ahvenella oli mittaa 47 cm ja toiseksi tulleilla saksalaisilla 46 cm, tuli voitto vene-elektroniikkayhtiö Lowrancen sponsoroimille suomalaisille vaivaisen sentin erolla. Tässä tilanteessa sääntöjen mukaan voittajaksi selviytyy suurimman ahvenen saanut parivaljakko. Kolmesta kilpailupäivästä rakentuva WPC-kilpailu järjestetään vuosittain Hollannin Hellevoetsluisissa. ”Kilpailun päätyttyä huomasin tuloslistoja tarkistaessani, että meiltä oli viety yksi kuhasentti kisan aikana. Menin tuomariston luo ja pyysin heitä tarkistamaan asian. KAKSIKIN KERTAA SENTISTÄ KIINNI WPC-kisahistoriassa tänä vuonna kävi ensimmäistä kertaa niin, että kaksi venekuntaa oli kärjessä tasapistein viimeisen kisapäivän päättyessä. Tämä takasi meille ensin tasatilanteen saksalaisten kanssa ja lopulta siis myös voiton”, Laitinen selvittää tyytyväisenä. Lisäksi heillä on aiemmilta vuosilta listallaan sijat 8 ja 13. Pekka Laitisen mukaan voiton tuleminen kotiin nostatti palkintokorokkeella ilon ylimmilleen. KILPAILUT TEKSTI ISMO MALIN KUVA MARTIN MOL/NOVICO WPC-KALASTUSKILPAILUN ykköstila toista kertaa Suomeen Kahdesti käyty senttipeli ratkaisi voiton suomalaisten eduksi A ri Paataja ja Pekka Laitinen voittivat Hollannissa kesä-heinäkuun taitteessa järjestetyn suuren kansainvälisen World Predator Classic (WPC) -kalastuskilpailun. Suomalaiset ovat aiempinakin vuosina pärjänneet tässä maailmanluokan kalastuskilpailutapahtumassa, kruununa Antti Anttilan ja Markku Tiusasen voitto vuodelta 2016. Paatajan ja Laitisen paras sijoitus tätä ennen oli edelliskerran neljäs tila. Voitto ratkesi suomalaisten hyväksi äärimmäisen täpärästi, sillä tasapisteisiin yltänyt saksalaiskaksikko taipui lopulta vain yhden sentin lyhyemmän ahvenen perusteella. 60 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Se kannatti, sillä virhe huomattiin ja saimme tuon sentin takaisin. Vähiten sijoituspisteitä kerännyt voittaa kilpailun. Jokaisena päivänä venekunnat pyrkivät kalastamaan mahdollisimmat pitkät kolme ahventa ja kuhaa sekä yhden hauen, joiden perusteella jaetaan päiväkohtaiset sijoituspisteet. Jos mahdollista, riemua nostatti vielä sekin, että huhuiksi osoittautuneiden ennakkotietojen mukaan suomalaisille oli tulossa kakkostila
”Myös oma asema kilpailussa ja kisapäivän olosuhteet vaikuttavat kulloiseenkin taktiikkaan ja välinevalintoihin. VAIKKA pitkäaikainen tavoite WPC-voitosta täyttyikin, Ari Paataja ja Pekka Laitinen aikovat osallistua ensi vuonnakin kilpailuun. Toki myös kotimaassa pitää kalastaa yhdessä ja muutenkin paljon, mutta kilpailuun valmistautumisessa suuri merkitys on myös välineiden kuntoon laittamisella. Vieheinä käytimme esimerkiksi jigejä, jerkkejä, lippoja ja spinnerbaitteja. Ensimmäisenä päivänä kalalajien kalastusjärjestys oli hauki, ahven, kuha ja viimeiseksi jälleen kerran hauki, joka jäi tuntien yrityksestä huolimatta taas kerran parivaljakolta saamatta. Lopulta kilpailun ratkaissut 32-senttinen ahven saatiin lähes loppumetreillä kalastamalla uudestaan aiemmat karkuutuspaikat”, Laitinen kuvailee kisapäivän tapahtumia. luajan päättymistä pääsimme juhlistamaan täyttä tuloskorttia. Lisäksi hän on aktiivinen toimija myös kalastusaluehallinnossa ja kuuluu tällä hetkellä Länsi-Uudenmaan kalatalousalueen hallitukseen. Hyvä peruskunto ei myöskään ole haitaksi pitkän kilpailusuorituksen läpiviemiseksi”, Laitinen korostaa. Tulokset kokonaan worldpredatorclassic.com/results2022/ VÄLINEET KUNTOON ENNEN KISAMATKAA WPC-kilpailussa joukkueet voivat harjoitella myös paikan päällä sangen vapaasti, sillä alue on kalastuskiellossa vain yhden päivän ennen kilpailujen alkua. Tänä vuonna Liveluotaimen käyttö oli WPC-kisassa ensimmäistä kertaa sallittu, mikä oli etu suomalaisille. Itse teimme nyt viisi täyttä harjoituspäivää”, Laitinen kertoo. Tämänvuotisen voittonsa ansiosta heidän veneensä numero on silloin 1. ”Liveluotaimen hyödyntäminen hallitaan parhaiten nimenomaan Suomessa, vaikka se onkin amerikkalainen keksintö. ”Minä kipparoin ja hallinnoin venettä ja Pekka raportoi saaliit. Pelkästään vapoja meillä oli kummallakin mukana noin kahdeksan erilaista, samoin lukuisia siimaja perukevaihtoehtoja”, Laitinen kertoo. Siksi suomalaiskaksikko halusi varata sen kalastamiseen riittävästi aikaa. WPC-kilpailu vaatii tässä suhteessa huolellista valmistautumista ja varautumista kalastamiseen niin matalikoilta kuin syviltä selkävesiltä. Tällä nousimme kokonaistilanteessa viidenneksi, ja kärkeen ennen viimeistä kilpailupäivää oli eroa vain seitsemän sijoituspistettä, mikä on 73 veneen kilpailussa jo tavoitettavissa, vaikkakaan ei omissa käsissä.” Kolmas kilpailupäivä alkoi Laitisen ja Paatajan osalta kookkaalla ahvenella ja hyvän kokoisella hauella, mikä jätti reilusti aikaa erityisesti suurien kuhien kalastukseen. Parivaljakko laatii yhdessä etukäteen kilpailussa käytettävät strategiat ja taktiikat ja sen, mitä vieheitä käytetään. Tänä vuonna nykyaikaiset live-kaikuluotaimet olivat ensimmäistä kertaa lähes jokaisen kilpailuun osallistuneen venekunnan käytössä. Molemmat tietysti kalastavat ja yhteistyö on ajan myötä hioutunut toimivaksi”, hän vakuuttaa. Heittokalastus on hänelle henkilökohtaisesti ehkäpä mieluisin kalastustapa, mutta hän on ollut aktiivinen kilpaonkija ja myös esimerkiksi vetouistelukin kuuluu hänen lajivalikoimaansa. ”Kisan aikana tarkkaillaan sitten muun muassa pohjanmuotoja ja kasvillisuutta, mutta myös muita kilpailijoita. Laitisen ja Paatajan veneessä oli tavanomaisen vene-elektroniikan lisäksi kaksi Lowrance ActiveTarget -luotainta, joiden avulla tavoitti erityisesti matalikoilta irti olevat suuremmat kuhat. Kippari Ari Paataja: Yhteistyö on hioutunut saumattomaksi Suomen voittoisan joukkueen toinen jäsen Ari Paataja toimii veneen kipparina lähinnä siitä syystä, että hän on veneen omistaja. HAUKI HANKALIN KALA SAADA Laitisen mukaan hauki on kisakaloista heille WPC-kilpailualueella selvästi hankalin saada. Lopulta täysi tuloskortti oli yhtä ahventa vaille, minkä jälkeen kaksikon kilpailuhermot joutuivat ensimmäistä kertaa jonkin verran koetukselle. Kotimaassa ei suuria voittoja ole saavutettu, mutta palkintojenjaossa kaksikko on nähty melko useasti muun muassa Lund Predator Classicissa, Ruoto Predator Classicissa ja WPC Finland -osakilpailuissa. Pidämme myös toisemme tilanteesta koko kisan ajan tasalla ja vaihdamme taktiikkaa tarpeen vaatiessa”, Paataja selvittää. Lisäksi kaloja pyydetään pinnasta, välivedestä ja syvältä. Kalastanut koko ikänsä Pekka Laitinen on kalastanut ja kilpaillut eri lajeissa lapsesta asti ja kotimaassa hän on osallistunut heittokalastuskilpailuihin yleisimmin Janne Sullströmin kanssa. ARI PAATAJA VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 61. ”Toisena päivänä jätimme hauen viimeiseksi, ja noin 15 minuuttia ennen kilpai. PEKKA LAITINEN Kalastusopas Kirkkonummelta Kirkkonummelainen Ari Paataja on kalastusopas, joka on pyörittänyt yritystään Apajamatkat jo 26 vuoden ajan. ”Normaalisti treeni tällaiseen kilpailuun on 4-8 päivän mittainen. ”Karkuutimme yhden yli 45-senttisen ahvenen ja kaksi pienempää, minkä jälkeen kalastimme tärpittä lähes kaksi tuntia. Pahin vastus olisikin todennäköisesti tullut Suomesta, jos meiltä olisi ollut enemmän venekuntia mukana”, Paataja arvioi. TULOKSET WPC22, kolme parasta venekuntaa: 1) Ari Paataja ja Pekka Laitinen, Suomi (Lowrance) 21 sijalukupistettä, 2) Jan Pusch ja Salah El Barbouchi, Saksa (Finval), 21 p., 3) Tomasz Kurnik ja Pjotr Wojnowski, Puola (Fox Rage) 24 p. ”Kaloja tavoitellaan muun muassa perinteisesti heittojigaamalla, mutta myös vertikaalijagauksella, ja täsmäkalastuksella
Alueella on hyvät ahvenkannat, mutta paikallisissa 62 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Silti yhtään karilleajosta johtuvaa moottoririkkoa ei kisan aikana nähty. Viehekalastuksen SM -kilpailu järjestettiin 17.–18. kilpailtiin SM-Ahven. Kalaisalla kisa-alueella kortit täyttyivät useimmilla venekunnilla. Kiviä alueella riittääkin. Nykyaikainen kaikuluotaintekniikka helpottaa matalilla alueilla liikkumista, kun liveluotaimella voi havaita edessä olevat kivet jo turvallisen välimatkan päästä. SM-AHVENESSA SUURIN AHVEN OLI 40-SENTTINEN Ensimmäisenä kilpailupäivänä eli perjantaina 17.6. kilpailtiin Vaasassa J ärjestyksessään neljännet Viehekalastuksen SM-kilpailut järjestettiin Vaasan merialueella. Kilpailualueen muodostivat Vaasan kaupungin vesialue, Gerbyn ja Västervikin osakaskuntien vesialueet sekä iso osa Sundomin osakaskunnan vesialueesta. Kyseessä oli ensimmäinen kerta, kun Viehekalastuksen SM ratkaistiin merioloissa. kesäkuuta Vaasassa. Edellisistä vuosista poikkeava ympäristö haastoi osallistujat jälleen kahtena peräkkäisenä päivänä. Vaasan saaristo ja Merenkurkku yleensäkin tunnetaan kivistä ja mataluudestaan. KILPAILUT TEKSTI JA KUVA JUHA OJAHARJU VIEHEKALASTUKSEN Suomen mestaruuksista Kokonaistulokset löytyvät kilpailun nettisivulta: viehekalastuksen-sm.fi Team Hurjat voitti kumpanakin päivänä ja vei mestaruuden ylivoimaisesti JONI ja Niilo Harju palkintoveneessään. Alueelle mahtui monenlaista ympäristöä; matalaa kasvillisuusaluetta, suojaisia lahtia, rakennettua rantaa, virtaavia salmia, sisäja välisaaristoa sekä ulkosaariston reunaa
Siltä osin tilanne oli kaikille uusi. Monet paikalliset ja lähialueen venekunnat pärjäsivät kisassa loistavasti, mikä oli hyvin arvattavissa ennen kilpailua. Paikallistuntemus on aina eduksi. Toisaalta osa Vaasan ja lähialueen venekunnista epäröi osallistumistaan, kun he epäilivät pärjäämismahdollisuuksiaan kisaan tulevia ”pro”-venekuntia vastaan. Hauki nousi täsmäkalastamalla liveluotaimen avulla. Kuten jo edellä on todettu, niin yhtään moottoria ei rikkoontunut karilleajon seurauksena, eikä hinausapua tarvittu. Joukkuesarjaan saavat osallistua yritykset ja SVK:n jäsenseurat. Päivän suurimman hauen ilmoitti Team Hurjat ja sillä oli mittaa 101 cm. Kalat kuvataan mittalaudalla ja kuva lähetetään kännykällä tulosohjelmaan. Virtaava salmi oli mitä ilmeisimmin ahventen mieleen. Viehekalastuksen Suomen mestaruudesta kilpaillaan venekuntaja joukkuesarjoissa, joissa päiväkohtaiset sijoituspisteet ratkaisevat paremmuuden. Kolme parasta venekuntaa palkitaan kumpanakin päivänä. . Keskeiset säännöt . SM-HAUESSA SUURIN HAUKI NOUSI TÄSMÄKALASTAMALLA Toinen kilpailupäivä toi mukanaan sateen ja SM-Hauki kilpailtiin märissä olosuhteissa. Ahvenpäivän voiton otti Team Hurjat eli Joni ja Niilo Harju tuloksella 175 cm. Voitto SM-Ahven ja SM-Hauki -kilpailuista toi kaksi sijoituspistettä, eikä sen paremmaksi enää voi pistää. Kyseessä on muuten sama paikka, jonka rannalla kuvataan Strömsö-ohjelmaa. Venekuntaan kuuluu 2 henkilöä, joukkueeseen 2 venekuntaa. Kisan aikana Västervikin vesillä sijaitseva Strömsön salmi veti puoleensa paljon venekuntia. . Toki alueella oli harjoiteltu runsaasti ennen kilpailua ja paikallisilla oli pitkä kokemus ahvenenkalastuksesta kilpailualueella. Varsinkin Vaasan saariston kaltaisella matalalla vesialueella, jossa kaikuluotaintekniikasta ei ole yhtä suurta etua kuin syvemmissä vesissä. . heittokalastuskilpailuissa on kalastettu lähinnä vain haukea. Muut ahvenet Harjujen kisakortilla olivat pituudeltaan 37, 35, 34 ja 29 cm. Team Hurjat on menestynyt Viehekalastuksen SM -kilpailussa myös aiemmin, sillä viime vuonna he voittivat joukkuesarjan yhdessä Team Ursuitin kanssa ja sijoittuivat venekuntasarjassa hopealle. MENESTYKSEKÄS TEAM HURJAT Team Hurjat, eli isä ja poika Harju vei Vaasassa lähes kaiken, mitä oli tarjolla; SM-Ahven-kultaa, SM-Hauki-kultaa, Viehekalastuksen SM -venekuntasarjan kultaa, Viehekalastuksen SM -joukkuesarjan kultaa ja kisan suurin hauki. . Voittokalat nousivat ahvenvidan keskeltä pienellä jigillä. MUKAAN KATSO KISAN FB-SIVULTA TEAM HURJIEN HAASTATTELU, jossa he kertovat kuinka voitto tuli Vaasassa: fb.watch/e4_0ay_XaY/ VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 63. Kun vielä joukkuekaveri Team Humminbird – Ruoto sijoittui venekuntasarjassa kuudenneksi, tuli Harjuille kultaa myös joukkuesarjassa yhdessä Peter Lahden ja Henri Petron kanssa. VENEKUNTAJA JOUKKUESARJA Viehekalastuksen SM-kilpailun venekuntasarjan voiton vei ylivoimaisesti Team Hurjat. Ainut mikä jäi puuttumaan, oli kisan suurin ahven, tosin siitä uupui vain yksi sentti! Viehekalastuksen SM -kilpailun pääpalkintona ollut Alutroll 500 Megasnapper DC + Tohatsu MFS60 sekä päiväkohtaiset pääpalkinnot lähtivät siis Vaasasta isä ja poika Harjun mukaan. Kummatkin epäilyt osoittautuivat lopulta jokseenkin turhiksi. Kilpailu koostuu erillisistä SM-Ahven ja SM-Hauki -kilpailupäivistä, joissa viisi pisintä kalaa/laji otetaan tuloksissa huomioon. Kun Team Hurjien muutkin hauet olivat keskimäärin muiden ilmoittamia kaloja pidempiä (93, 93, 79 ja 77 cm), oli haukipäivän voitto selvä. Määrällisesti haukia nousi hyvin, mutta sade ehkä hillitsi suurten haukien ottihalukkuutta, sillä keskikoko jäi suhteellisen alhaiseksi. Heillä oli myös päivän toiseksi suurin kala, 40 cm pituinen komea ahven. SÄÄNNÖT Rohkeasti mukaan kisaan Kilpailun ilmoittautumisvaiheessa kuului kommentteja siitä, että Vaasan saariston maine kivisenä ja jopa vaarallisena alueena oli saanut osan venekunnista jättäytymään pois kilpailusta. . Voittotulokseksi muodostui 443 cm, joka oli yli 40 cm parempi kuin toiseksi tulleella venekunnalla. Kukin kilpailija saa käyttää kerrallaan vain yhtä vapaa ja viehettä. Kilpailun livelähetykset näet kilpailun FB-sivulta: facebook.com/viehekalastuksenSM TULOKSET Viehekalastuksen SM, venekuntasarja (p): 1) Joni ja Niilo Harju, Team Hurjat (2), 2) Mikko Koivula ja Joni Paaso, West Coast Fishing Team (9), 3) Tuomas Tanttu ja Juha-Matti Kuitunen, Hirvensalmen Kalamiehet (14), 4) Seppo Pentikäinen ja Miika Kojola, IS-TARVIKE (15), 5) Panu Eerola ja Jari Palomäki, Tolkkumukana (21), 6) Peter Lahti ja Henri Petro, Team Humminbird-Ruoto (22) Viehekalastuksen SM, joukkuesarja (p): 1) Team Humminbird Finland (24), 2) Hirvensalmen Kalamiehet (41), 3) Kurre Erä ja Kalastus (65), 4) OPM (98) SM-Ahven (cm): 1) Joni ja Niilo Harju, Team Hurjat (175), 2) Jarkko Uimonen ja Jussi Jokinen, KP Fishing (170), 3) Tuomas Tanttu ja Juha-Matti Kuitunen, Hirvensalmen Kalamiehet (167), 4) Mikko Koivula ja Joni Paaso, West Coast Fishing Team (164), 5) Juha Ahlberg ja Jussi Suutari, Gone Fishing (156), 6) Jari Hakanen ja Olli Pirttimäki, Kantotärppi (155) SM-Hauki (cm): 1) Joni ja Niilo Harju, Team Hurjat (443), 2) Tolkkumukana (400), 3) Seppo Pentikäinen ja Miika Kojola, IS-TARVIKE (397), 4) Kjell ja William Antus, Hylkenpaj (396), 5) Mikko Koivula ja Joni Paaso, West Coast Fishing Team (392), 6) Joakim Karlsson ja Mathias Finneman, Strömsö Fiske (390). Välikoon kaloja saa ottaa itselleen ruokakaloiksi
Tavoitteena oli viime vuoden tapaan saada kolme mahdollisimman pitkää särkikalaa. Pro-sarjassa taidot ja tiedot olivat parhaiten kohdallaan Urpoerämies 1 -joukkueella, jonka muodostivat Olavi Kujanen ja Pauli Varsila. Jokaisella lajilla oli tuttuun tapaan oma pituuskerroin, jonka avulla pyrittiin tekemään eri kilpailukalat tasaveroisiksi. Myös heidän kortiltaan löytyi suutari 52 cm ja ruutana 40 cm, mutta edellisistä poiketen myös särki, jolla oli pituutta komeat 35 cm. Lajit olivat samat kuin voittajajoukkueella, mutta aavistuksen lyhempiä; sorva 40 cm, ruutana 40 cm ja suutari 50 cm. Onki24-kilpailussa onkijoiden osaamista koeteltiin taas kokonaisen vuorokauden ajan. Kilpailukaloina seitsemän eri särkikalalajia, joista kolmen suurimman yhteispituus ratkaisee paremmuuden. 198,08, 2) Urpoerämies Productions: Teo Rohkimainen ja Oskari Kujanen (sorva 40 cm, ruutana 40 cm, suutari 50 cm), 191,20 3) Kanaalin tonkijat: Juuso Triipponen ja Samu Laaksovirta (ruutana 40 cm, särki 35 cm, suutari 52 cm), 189,40. Siinä Onki24-kilpailun keskeisimmät säännöt, joiden puitteissa kilpailtiin keskellä Suomen kesän kuumimpia helteitä. Sorvan pituuskerrointa oli hieman laskettu, koska sen suurkalaraja oli noussut vuoden takaisesta. KILPAILUT ONKI24-KILPAILUSSA saatiin saaliiksi komeita särkikaloja TEKSTI: JUHA OJAHARJU Valtteina hyvät kalastustaidot ja paikkatuntemus V uorokausi aikaa, kahden hengen joukkueet ja koko maa kilpailualueena. Onki24 suurimmat kalat 2022 Lahna 57 cm, GoFish Kokkola, Pro Ruutana 41 cm, Urpoerämies 1, Pro ja Peruna, Fiilistely Seipi 18 cm, Keijukalat, Fiilistely Sorva 41 cm, Urpoerämies 1, Pro Suutari 53 cm, Urpoerämies 1, Pro Särki 36 cm, Kalakeitto, Pro ja Viimeinen Ananas, Fiilistely Säyne 54 cm, HoPe, Fiilistely TULOKSET Pro-sarja 1) Urpoerämies1: Olavi Kujanen ja Pauli Varsila (sorva 41 cm, ruutana 41 cm, suutari 53 cm), yht. Heidän tuloksensa kertoimineen oli 198,08 cm. Uuden lisähaasteen toi sääntömuutos, joka vaati kolmen eri lajia olevan kalan saamista kortille. Lisää tuloksia Fiilistely-sarja: predator.fi/29.html. 182,72, 2) Pappa ja Petu: Petrus Kajova ja Reijo Vatanen (ruutana 35 cm, säyne 48 cm, sorva 31 cm), 163,280, 3) Team Sensas Finland ry: Henri ja Vili Lillman (suutari 47 cm, ruutana 34 cm, särki 29 cm), 163,00. 64 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. PAULI Varsilalla on suutari siiman päässä. Tieto suurkala-apajista on välttämätöntä, jotta kilpailussa voi pärjätä. Särkikalojen kalastus tarjoaa jännitystä ja vaatii rutkasti osaamista, etenkin kun kyseessä on kilpailutilanne ja kohteena mahdollisimman suuret kalayksilöt. Toiseksi sijoittui Urpoerämies Productions, jossa onkivat Teo Rohkimainen ja Oskari Kujanen. Lajit olivat edelleen samat: lahna, ruutana, seipi, sorva, suutari, särki ja säyne. Voitto tuli 41 cm sorvalla, 41 cm ruutanalla ja 53 cm suutarilla. Pro-sarjan kolmanneksi ylsi joukkue Kanaalin Tonkijat, eli Juuso Triipponen ja Samu Laaksovirta. Lisää tuloksia Pro-sarja: predator.fi/30.html Fiilistely-sarja 1) Peruna: Heikki Salmela ja Simo Rantanen (ruutana 41 cm, suutari 50 cm, sorva 33 cm), yht. Kuva: Olavi Kujanen. PRO-SARJAN VOITTO URPOERÄMIES 1 -JOUKKUEELLE Pärjääminen Onki24-kilpailussa vaatii paitsi hyviä kalastustaitoja, niin myös vähintään yhtä hyvää paikkatuntemusta.
Traper GST Feeder -kela . Ilmoitukset tarkistettiin ja hyväksyttiin kilpailukeskuksessa ja ohjelma muodosti jatkuvasti päivittyvän tuloslistan. Jokihelmisimpukan eli raakun toukat elävät loisena lohen tai taimenen kiduksilla. ”Istutuksissa pitäisi suosia mahdollisuuksien mukaan joen alkuperäistä lohikalakantaa ja istutukset kannattaisi tehdä jokeen eikä merelle, jotta niistä olisi hyötyä jokihelmisimpukalle”, Taskinen korostaa. ”Tässä tutkimuksessa halusimme selvittää, ovatko raakut sopeutuneet nimenomaan paikalliseen, oman kotijokensa lohikalakantaan. Toukat kasvavat ja kehittyvät kalan kiduksiin tarttuneina 9–11 kuukautta, kunnes pudottautuvat pikkusimpukoina joen pohjalle. KILPAILUN suurin sorva nousi Urpoerämies 1 joukkueelle. Kaloina 35 cm ruutana, 48 cm säyne ja 31 cm sorva. RAAKKU JOKIHELMISIMPUKKA ei viihdy vieraissa Jyväskylän yliopiston tutkijat havaitsivat, että raakun eli jokihelmisimpukan toukat menestyvät parhaiten raakkujen kotijoen omassa, alkuperäisessä lohikalakannassa. . . 2. Milo Helyon onki-istuin . KILPAILUN suurimman seipin ilmoitti Fiilistely-sarjaan osallistunut Keijukalat. Kokeet tehtiin Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun joilla sekä puroilla”, professori Jouni Taskinen kertoo. Sama järjestelmä oli käytössä Pilkki12ja Pilkkikuu-kilpailuissa sekä esimerkiksi kevään HK-open -kilpailussa. Fiilistely-sarjan ylivoimaisen voiton veivät Heikki Salmela ja Simo Rantanen joukkueella Peruna. Heidän tuloksensa oli 163 cm ja kaloina 47 cm suutari, 34 cm ruutana ja 29 cm särki. Ohjelman kautta kilpailuista kiinnostuneet henkilöt pystyvät netissä seuraamaan tulosten kehittymistä vaikkapa kotisohviltaan. Hänen mukaansa erittäin uhanalaisen jokihelmisimpukan kannaltakin olisi tärkeää palauttaa alkuperäisten kalakantojen luonnollinen nousuvaellus jokiinsa. Kalalla oli pituutta 18 cm. Traper GST Feeder -kela + valinnan mukaan Traper-mäskejä tai -pellettejä . Toukat myös kasvoivat keskimäärin parhaiten juuri kotijokensa kalassa. Heidän kortiltaan löytyivät 41 cm ruutana, 50 cm suutari ja 34 cm sorva. Milo Helyon onki-istuin + Traper STX Feeder -kela . Hopeasijalle onkivat Pappa ja Petu, eli Petrus Kajova ja Reijo Vatanen tuloksella 163,28. VAPAA-AJAN KALASTAJA 4 2022 65. Sääntömuutoksen toivottiin madaltavan kynnystä kilpailuun osallistumiselle. ISO ruutana on monen onkijan unelmakala. 2. Toisaalta myös kilpailijat voivat hyötyä tulosten seuraamisesta ja tarvittaessa vaikkapa muuttamaan taktiikkaansa kesken kilpailun. Jokihelmisimpukan toukat tarttuivat parhaiten juuri raakkujen kanssa samoissa puroissa tai joissa asustavien lohikalakantojen yksilöihin. Traper STX Feeder -kela + Colmic Barbo -vapalaukku FIILISTELY-SARJAN VEI PERUNA Fiilistely-sarja on räätälöity heille, jotka haluavat olla mukana kilpailussa, mutta kalastaa hieman rennommalla otteella. 3. 3. ”Esimerkiksi Luttojoen latvavesillä Ivalossa altistimme Hanhiojan ja Kolmosjoen kaloja ristiin kummankin joen raakuille, ja tulos oli selvä: Hanhiojan raakkujen toukat tarttuivat parhaiten Hanhiojan taimeniin ja Kolmosjoen raakkujen toukat Kolmosjoen taimeniin”, Taskinen toteaa. . Kolmanneksi sijoittui Team Sensas Finland ry, jossa onkivat Henri ja Vili Lillman. Kuva: Jani Laitinen. Tutkimus tehtiin vertailemalla lohijokia keskenään ja taimenjokia keskenään tartuttamalla raakun toukkia sekä oman kotijoen että vieraiden jokien kalakantaan. 1. Fiilistelysarja . Olavi Kujasen käsissä olevalla ruutanalla oli mittaa 41 cm. Kuva: Pauli Varsila. 1. Colmic Barbo onkilaukku + valinnan mukaan Trapermäskejä tai -pellettejä Pro-sarja . Aikaisemmissa tutkimuksissa on selvinnyt, että suurissa lohijoissa raakuille paras isäntä on lohi ja pienemmissä puroissa taimen. Palkinnot Kisan palkinnot lahjoitti Onkitukku.fi ja ne oli räätälöity juuri onkijoille sopiviksi. KALAT ILMOITETTIIN TULOSOHJELMAAN Onki24-kilpailussa käytettiin tulosohjelmaa, johon osallistujat lähettivät saaliistaan valokuvan sekä lajija pituustiedon. Sarjaan tehty sääntömuutos salli kalastamisen Pahalammen ja Ponnin kaltaisilla järvillä, joihin istutetaan onkikaloja ja kalastamiseen tarvitaan erityinen kalastuslupa. Yhteistulos kertoimilla laskettuna oli 182,7 cm
Kuva: Heidi Pernu. Juniorit: 1) Jere Knuuttila, LUK 6, 2) Eemeli Kivimäki LUK 26. Kilpailukeskus Yölinnun veneranta. Keitele, Pohjois-Savo Sm-heittouistelu, Venekunnat (g): 1) Jarmo Lappalainen ja Marko Kasurinen, Pielaveden Pilkkijät, 28666, 2) Timo Lepistö ja Tuomo Kuusinen, Itä-Päijänteen Kk, 28509, 3) Olavi Mäki ja Lasse Koski, Pilk Kings, 26990, 4) Jukka Kontkanen ja Petri Nivanaho, Liperin Uk, 20652, 5) Kjell Antus ja Ralf Dahlin, Pilk Kings, 18649, 6) Juha Kosonen ja Kari Kuikka, Liperin Uk, 16887. 0400 497 644, jouni.neuvonen@upm.com. 0400 497 644, jouni.neuvonen@upm.com. Miehet: 1) Tero Kankaanpää, Lempäälän Kalakerho, 3 pistettä, 2) Tomi Etelä-Aho, SESONKI2, 4, 3) Keijo Yli-Hakuni, SESONKI3, 5, 4) Aku Isokorpi, FSF1, 6, 5) Erkki Lavonen Lempäälän Kalakerho, 7, 6) Jari Karhu, TSF2, 7. Joukkueet: 1) Lempäälän Kalakerho 25, 2) Team F.I.S.H.1 38, 3) TSF1 42. Street fishing -kilpailut, eri puolilla Suomea, Janne Antila 3.9. Joukkueet: 1) NiKa 30198, 2) Itä-Päijänteen Kk 28978, 3) STO 23955. Epävirallinen MM-tuulastus 16.9. SM-soutu-uistelu 9.–10.7. mennessä tilille: FI0712533500032459. SM-SOUTU-UISTELUUN osallistui 20 venekuntaa. SM-kilpaonki 9.–10.7. Kolovesi, Etelä-Savo 1) Petrus Laitinen ja Sere Reiman 42240 pistettä, 2) Niko Liukko ja Matti Liukko 33925, 3) Pertti Julku ja Markku Julku 33890, 4) Matti Seppänen ja Sami Nousiainen 25745, 5) Antti Tuovinen ja Henri Liukko 22680, 6) Heikki Vatanen ja Petrus Kajova 14930. Seurojen välinen joukkuekilpailu 20 €/joukkue. Opastus Hartola-Pertunmaa tieltä. Naiset: 1) Riitta Isokorpi, MAVER, 5, 2) Eija Saarela-Mäkynen, LUK1, 10, 3) Tarja Huhtala, SESONKI2, 12, 4) Heidi Pernu, SESONKI2, 12, 5) Marja Järvinen, Hattulan Kalamiehet, 13, 6) Sarianne Snellman, Stadin Kalajunnut, 15. Rautavedellä, kilpailuaika klo 20-24. SVK:n vetouistelumestaruus, venekunnat (g): 1) Seppo Kananen ja Jussi Eskelinen, KiVa, 61660, 2) Marja Väätäinen ja Juha Parkkonen, ShSh, 25550, 3) Ville Hyvönen ja Marko Hyvänen, STO, 23955, 4) Teemu Tenhunen ja Tiina Kukkonen, NiKa, 16708, 5) Toni Neuvonen ja Jouni Neuvonen, Itä-Päijänteen Kk, 15512, 6) Juhani Sahlström ja Arvo Kinnunen, NiKa, 13490. Joukkueet: 1) Pilk Kings 58207, 2) Itä-Päijänteen Kk 49082, 3) Liperin Uk 37539. Ilmoittautuminen ja osallistumismaksut 12.9. Ilmoittautuminen ja osallistumismaksut 12.9. Jääsjärvellä, kilpailuaika klo 20-24. Missä SVK menee. Osallistumismaksut: 40 €/venekunta. SM-tuulastus 17.9. Lisätietoja: Jouni Neuvonen, p. Lisätietoja: Jouni Neuvonen, p. Miesveteraanit: 1) Matti Sakkara, TEAM F.I.S.H. 1, 2, 2) Jari Seppälä, TEAM F.I.S.H. Osallistumismaksut: 40 €/venekunta. 1, 5, 3) Markku Koskela, SESONKI1, 6, 4) Seppo Pönni, Lempäälän Kalakerho, 7, 5) Pekka Salonen, TSF2, 11, 6) Pertti Järvinen, Hattulan Kalamiehet, 11. Kyrönjoki, Seinäjoki Tulevia SM-kilpailuja SM-laituripilkki Tampereen Naistenlahdella 17.9. Kilpailukeskus Lestinlevike valtatie 4, Joutsa-Hartola puolessa välissä, aivan 4 tien vieressä. 30.5.-10.9. SM-heittouistelu ja SVK:n vetouistelumestaruus 2.–3.7. Kuva: Lauri Lehtola. Tutusu lehtemme nettisivuihin osoitteessa: vapaa-ajankalastajalehti.fi KILPAILUT Lisää tuloksia osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut >Tulokset ALESSANDRO Carrus Italiasta osallistui myös SM-kilpaonkeen. Kalasta vastuullisesti -kurssi, Jyväskylä, Juha Ojaharju Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta sivulta 4. Lisäinfoa myöhemmin SVK:n kilpailusivuilla www.vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Kilpailukutsut. 66 4 2022 VAPAA-AJAN KALASTAJA. mennessä tilille: FI0712533500032459
PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla. 2 24.3. 6 9.12.. 2. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi K uv a: Ja an a V et ik ko . Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa. Kalapaikkana Loviisan Kukuljärvi Kalat trofeiksi Niksejä laituripilkintään 5/2022 ilmestyy 7.10. KALASTONHOITOMAKSU 2022 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä LEHDET 2022 Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. 4 26.8. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. 3 3.6. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 29.8. MAKSAMINEN 1. 5 7.10. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. 1 27.1. KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi 7.10. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. Onko vieheellä väliä. 3. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh
l 100 % polyesteriä (mustan lippa ja etupaneeli 100 % puuvillaa) l Snapback-muovisäätö. l Värit: pinkki-valkoinen, musta. l Materiaali: pinkki > 100 % puuvillaa, harmaa > 97 % puuvillaa, 3 % polyesteriä. l Pehmustettu saumaton etupaneeli. 10 € 49 € kpl MIMMIT KALASTAA -PIPO l Yksi koko. Vapaa-ajankalastajan KAUPPA -tuotteiden tuotto menee lyhentämättömänä tyttöjen ja naisten kalastusharrastuksen edistämiseen.. kpl T-paita Pipo 18 € 20 € Ostamalla Mimmit-tuotteita tuet tyttöjen ja naisten kalastusharrastuksen edistämistä! MIMMIT KALASTAA -TUOTESETTI Pinkillä tai harmaalla T-paidalla Setti sisältää seuraavat Mimmit kalastaa -tuotteet: pinkin tai harmaan T-paidan, trucker-lippiksen, pipon, 5kpl pieniä mimmit-tarroja, 3kpl mimmit # -tarroja sekä suuren puskuritarran. l Materiaali: 100 % pehmeää akryyliä, kaksinkertainen kudonta. MIMMIT KALASTAA -TARRASETTI Päheä tarrasetti kalastavalle mimmille. VKO. 6 414886 500440 22004 PAL. Säädettävä. TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa Hintoihin lisätään toimituskulut. 2022 – 40 650044 – 2204 Lippis Mimmiset it 15 € MIMMIT KALASTAA -LIPPIS suojaa silmät ja pään paahteelta sekä näyttää hyvältä! l Yksi koko. MIMMIT KALASTAA -T-PAITA l Värit: pinkki, harmaa