Vapaa-ajan Kalastaja 5/2020

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

KALASTUSOIKEUKSIEN värikkäät vaiheet Syksyinen VETOUISTELU Kalapaikkana RUOVESI 5 • 2020 KALASTUKSEN PUOLESTA 9,90 € 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A Juhlalehti
66 Kirjat 68 Onginnan historiaa 5 Pääkirjoitus 7 Pärskeitä 16 Veneen talvisäilytys 20 Kalapaikkana Ruovesi 26 Tutkittua Rosa Lee -ilmiö ja miksi kalat eivät näytä kasvavan 28 SVK sai onkikansan liikkeelle ympäri Suomen 30 Vavan varressa Emmi Petäjämäki 32 Kohti tuntematonta 40 Uutuudet 42 Perhonurkka Syksyn haukiperhot 44 Historian havinaa LOKAKUU 2020 Sisällys 46 Kalastusoikeuksien värikkäät vaiheet 58 Nuorten tärpit 8 Syksyinen vetouistelu 76 Kalaherkut Hauki rakastaa myös voimakkaita makuja 56 Parhaita kalastusmuistoja 64 Seurat esittelyssä Lohjan Kalaseura 78 Lukijalta 80 Kilpailutuloksia VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 3
050 576 3302 TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 KA NS IKU VA : TE EM U KO SK I. 045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. AIK AK AU SL EH TIE N LII TO N JÄ SE N JA KE LU NO IN 35 00 KA PP AL ET TA IL M ES TY Y 6 NU M ER OA VU OD ES SA Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. 0400 946 968. PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. ULKOASU JA TAITTO ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A K u va : Ja an a V et ik k o 4 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. TILAUKSET TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. lakko tai tuotannolliset häiriöt). 050 573 9332 KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. 050 576 3302. 050 525 7806. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala, Timo Lepistö puh. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi TOIMITTAJA TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. 050 597 4933 JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. 050 577 4656 JUHLAKOORDINAATTORI – SVK 20 vuotta Johanna Antila (Velkua), puh. TOIMITUS TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 45 € kotimaassa, Pohjoismaat 51 €, muut maat 58 €. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. 0500 440 923 Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. 050 525 7806 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto, Markku Nieminen ja Vesa Vaarama. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista painotai muista virheistä. 040 589 6692 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi KUSTANTAJA KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh
Varhaisin kalastusmuistoni liittyy onkimiseen, kuten varmasti valtaosalla muillakin kalastuksen harrastajilla. Kilpailuinnostuksen ja kalakavereiden myötävaikutuksella uskaltauduin nuorten kalastusleireille laajentaen jälleen kaverijoukkoani, myös oman maakuntani ulkopuolelle. Edelleen lämmöllä muistelen kaikkia niitä koiruuksia, joita leirikaverien kanssa vetäjien päänvaivaksi keksimme. Olin alle kouluikäinen ja onkikaverinani oli isäni. Opiskelujeni aikana täytin 18 vuotta ja sitä myötä tuli velvollisuus suorittaa kalastuksenhoitomaksu. Kuva: Jaana Vetikko. Onneksi järjestömme väki oli pitänyt puoliamme ja samoihin aikoihin pilkintäoikeus yhdistettiin kalastuksenhoitomaksuun, jonka maksamalla sai valtakunnallisen pilkintäja onkimisoikeuden. Kippis kalakaverit! TIETOA kalastuksesta löytyy muun muassa internetistä vaikka kuinka paljon, mutta kalastustaitoja voi oppia vain tekemällä. Se oli alkua harrastusalueeni laajennukselle. S uomen Vapaa-ajankalastajien 20-vuotisjuhlavuosi kääntyi viimeiselle neljännekselleen ja on aika juhlistaa kavereita. Valmistuttuani tieni vei töihin Satakunnan Kalamiespiiriin, sieltä Suomen Kalamiesten Keskusliittoon ja lopulta Suomen Vapaa-ajankalastajiin ja lehteemme. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 5. Kalastusseurojemme opastuksella voi kartuttaa niin taitoja kuin kalakaverijoukkoa. KALASTUKSESTA KAVEREITA Pääkirjoitus LOKAKUU 2020 JAANA VETIKKO Nostetaan malja yleiskalastusoikeuksille ja kaikille järjestömme jäsenille. Ehkä siksi olikin luontevaa jatkaa matkaa leirivetäjäksi ja samaan aikaan aloittaa kalatalouden opiskelut. Yhdessä sitä napitettiin silmät kiiluen sitä puna-valkoista ”Esson plottakohoa” odottaen edes pientä nykäisyä. Opiskelujen myötä kiinnostukseni ja kavereilta saamani opit kasvoivat eri kalastustapoihin. Harrastus yhdistää. Ja ennen kuin huomasinkaan olin hurahtanut niin heittokalastukseen, uisteluun kuin silakan litkaamiseen. Matkaan on mahtunut ratkiriemukkaita hetkiä, ilon, onnen ja surunkin kyyneleitä, sekä merkittäviä läpimurtoja muun muassa kalastusoikeuksien parantamisessa. Koululaisena parhaaksi kalakaverikseni nousi oppi-isäni, isäpuoleni, jonka myötävaikutuksella plottakoho ongessa vaihtui solakampiin kilpaonkikohoihin ja kahdenkeskiset onkituokiot paikallisen kalastusseuran onkija pilkkikilpailuihin. Vuosien saatossa minulle onkin kertynyt paljon erilaisia kalakavereita. Kaikki yhdessä rakkaiden kalakavereiden kanssa, joita muuten nykyään löytyy lähes kaikista maakunnista sekä kansainvälisten kilpailujen myötä ulkomailta. Samalla laajenivat niin tieto-taitoni kalastuksesta kuin kalakaverijoukkonikin kalaseuran konkarien jakaessa vuolaasti oppejaan pienelle kalastajan alulle
Näissä ProXS -malleissa on suuri iskutilavuus ja suorituskykyyn sekä kiihtyvyyteen optimoitu rakenne, jossa kaksi kannen yläpuolista nokka-akselia ja optimoidut imukanavat antavat välittömän kaasuvasteen kaikilla nopeuksilla. mercurymarine.com TAKE IT TO THE LIMIT V-8_V-6.indd 3 V-8_V-6.indd 3 03-09-20 15:24:58 03-09-20 15:24:58. Uusi Transient Spark -teknologia optimoi kipinän ajoituksen, mikä lisää vääntöä kiihdytyksessä. A.R.O. SUOSITUSHINTA ALKAEN: F175 ProXS 22 390 € F200 ProXS 25 890 € F300 ProXS 28 772 € V-6 175 ja V-8 300/250/225/200 ProXS 4.6 litran V-8 ja 3.4 litran V-6 ProXS -perämoottorit on suunniteltu kaikkein vaativimmille veneilijöille, joille nopeus, kiihtyvyys ja keveys ovat kaikki kaikessa. -laihaseostekniikka ja suljettu polttoaineenkierto säätävät yhdessä polttoaineseoksen täsmällisen tehokkaaksi tehden moottorista myös merkittävästi polttoainetaloudellisemman
Pelot ovat luonnosta vieraantumisen merkkejä. Metsät ovat monotonista talousmetsää. Ne eivät ole vain välineitä luonnon ja sen antimien hyödyntämiseen. Älä ui vedessä, koska hauki. Minunkin ensilinkkini luontoon oli onkivapa. Suot ojitettuja tai kaivettuja. Linnunpönttö pihapuussa, puisto kaupungissa tai laituri aallonmurtajalla riittää avaamaan väylän luonOLLI SAARI toiminnanjohtaja Pärskeitä non ihmeiden näkemiseen ja kokemiseen. Silti se on hyvä paikka irrottautua hetkeksi arjesta. Suurella todennäköisyydellä kodin lähimetsä tai -järvi on ihmistoiminnan muokkaamaa ympäristöä. Vastakkaiseen suuntaan, kuin huomaamatta, se kutsuu toimimaan luontoa kunnioittaen niin, että linkki ei katkea. Jollekin ne riittävät täyttämään luonnosta haettavan tarpeen, toinen kaipaa enemmän. Ja vaikka peikkoja ei pitäisi olla kuin saduissa, voi sellainen asua pelon kautta luontosuhteeseen kasvatetun kotioven ulkopuolella. Kuin vastapalveluksena antamistaan aineellisista ja aineettomista antimistaan se pyytää ihmistä pitämään puoliaan. Se oli myös kantava teema elokuun lopun Suomi onkii -tapahtumissamme kautta maan. Onkivavan kautta voi muuttuvassakin maailmassa suurella todennäköisyydellä juurruttaa luontosuhteen siemenen tuohon kelluvaa kohoa tuijottavaan pieneen ihmiseen. Vettäkään ei ollut, vaan mielikuvitukseni täytti työmaan kuopan sekä vedellä että kaloilla. Ja pelon merkit ovat kasvussa. Onkivavan linkkiserkkuja ovat niin sienikorit, kiikarit, sukset kuin lukemattomat muutkin välineet. Satunnainen ja vastuullinen kulkija kun ei luontoon jälkiä jätä. On helppo todeta jäsenten, seurojen, piirien ja koko järjestömme tekemisen olevan hyvin uomissaan, kun viemme jatkossakin uusia sukupolvia ongelle. Luontosuhde on yksi Vapaa-ajankalastajien jäsenten valitsemasta järjestömme neljästä arvosta. Samaa linkkiä pitkin ottaa luontokin omansa. Sitä kutsutaan luontosuhteeksi. Myrkyttämiesi rikkaruohojen mukana vaikenee pörriäisen pörinä ja sinunkin pihamarjasi jäävät lopulta pölyttymättä. Onginta onkin Suomen suosituin kalastusmuoto. Koskesta tappamasi hauet eivät enää pidä nopeakasvuisimpien taimenien puolia ja sinunkin on lopulta tyytyminen pienempiin. Silloin ymmärtää paremmin, millainen luonto pohjimmiltaan on ja mitä se on lähempänä asustustakin joskus ollut. Itämeri rehevöitynyt. Ja kalastamamme kalakannat ovat istutustoiminnan räsymattoja. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 7. Vaikka niiden tarkoitus on suojella kuulijaa, voi viestillä olla kauaskantoisia seurauksia. Tänä päivänä luontosuhde tarkoittaa käytännössä suhdetta muokatun luonnon kanssa. En muista, sainko tuolla kertaa saalista, mutta sen tiedän, että sain sittemmin hyvän harrastuksen ja mielestäni myös vahvan luontosuhteen. Tarkemmin kuvattuna se oli lyhyt puukeppi vailla siimaa ja koukkua. Käymätöntä kolkkaa Suomesta tuskin enää löytää, mutta koskemattomaksi voi osaa paikoista vielä sanoa. Onkivapa on siis suomalaisten kalastajien tärkein linkki luontoon. Älä mene metsään, koska hirvikärpänen. Onginta on lukuisista kalastusmuodoista useimmille myös se ensimmäinen kalastusharrastukseen tutustuttava menetelmä. Äläkä kulje muuta kuin päällystettyä tietä pitkin, koska punkki. Linkit eivät ole yksisuuntaisia. Veteen heittämäsi muoviroska päätyy lopulta sinunkin juomalasiisi. Kaivostoimintaan varataan maita kilpaa. ONKIVAPA – KALASTAJAN LINKKI LUONTOON S uomalaisista kalastaa vuosittain 1,5 miljoonaa ja onkeen tarttuu noin puolet kaikista kalastajista. Monelle tulee jossain vaiheesta tarve lähteä etsimään sitä luontoa, joka on vähiten ihmisen muokkaamaa. Mutta osaa luonto muistuttaakin, että sen pelisääntöjä olisi pitänyt noudattaa. Järvet säännösteltyjä. Onneksi luonto on ihmeellinen ja houkutteleva epätäydellisenäkin. Luonto on nöyrä ihmisen päätöksenteolle. Virtavedet padottuja
Syksy tarjoaa UISTELIJALLE hyvin saalista TEKSTI JA KUVAT JANNE RAUTANEN 8 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. SYKSYLLÄ koittaa vetouistelun paras sesonki. VETOUISTELU LOKA-MARRASKUUSSA veden täyskierron aikana alusvesikin hapettuu
Vaikka päivälämpötilat vielä syyskuussakin nousevat parhaimmillaan 20-asteen tuntumaan, pidentyneet ja viilenneet yöt jäähdyttävät vettä tehokkaasti. Kuva: Janne Tarkiainen. Minne kuoreparvet, muikut tai salakat ovat kerääntyneet, niin kuhakin vaanii lähistöllä. SAVISAMEISSA vesissä kuhan tavoittaa koko valoisan ajan. LÄMPÖÄ RAKASTAVA KUHA Kuha mielletään lähinnä keskikesän saalistajaksi, jota kalastetaan tyypillisimmin ulappavesiltä uistelemalla auringonlaskun aikaan. Monet suunnittelevat veneen nostoa järvestä odottamaan seuraavaa kevättä. Mistä ja miten kohdekalat löytyvät. Viimeistään tuolloin veden lämpökerrostuneisuus poistuu ja kalastajan tulee tuntea kohdekalansa käyttäytymistavat saaliin saamiseksi. K esä lähestyy loppuaan ja samalla kuumin mökkikausi on päättymässä. Savisameissa vesissä kuhan tavoittaa uistelemalla koko valoisan ajan. Kerrataanpa hieman, mistä ja miten tyypillisimmät uistelijan kohdekalat kuha, hauki, taimen ja järvilohi löytyvät syyskeleillä. SYKSYLLÄ kuhankin löytää pikkukalaparvien lähistöltä. Päivät lyhenevät ja vedet jäähtyvät kiihtyvällä vauhdilla elokuussa. Kuha tankkaa syksyllä ravintoa ennen talven tuloa, joten kalatkin löytyvät luonnollisesti ravintokalojen lähettyviltä. Samalla alusvedetkin hapettuvat ja ravinteet nousevat puolestaan veden pintakerrokseen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 9. Loka-marraskuussa koittaa veden täyskierron aika, kun pintavedet ovat jäähtyneet riittävästi ja raskas neliasteinen vesi puhkoo koko vesimassan painuessaan pohjalle. Ne ovatkin tehokkaita kalastusmuotoja, mutta kuhan tavoittaa hyvin myös uistelemalla. Kalastuksesta kiinnostuneiden ei silti vielä kannata hätäillä, sillä syksyn tullen koittaa vetouistelun paras sesonki. Monet kuhafileetä pannulle mielivät siirtyvät syksyn koittaessa pilkintään tai nykyisin enemmänkin jigaukseen
Suurikokoisia kuhia tavoittelevien kannattaa aina muistaa pitää koukut terävinä ja valita vahvalankaiset koukut. Kesällä pinnassa uitettu viehe tulee saada syvempiin vesikerroksiin. Kun oikea kalastussyvyys löytyy, koko tarjonta kannattaa laittaa samaan syvyyteen. Liian pehmeärunkoisen vaapun kylkeen kuha upottaa naskalimaiset hampaansa ja tärpistä jäävät muistoksi vain neljä reikää vaapun kyljissä. Kuhan uistelua syksyllä leimaavat kuitenkin selvästi erottuvat syöntijaksot. Suuren kuhan tarttuvuutta parantaa se, että viehe on kovarunkoinen ja mielellään muovista valmistettu vaappu. Tyhjiä vetotunteja kertyy välillä, mutta kalojen innostuessa ruokailemaan saalista kertyy mukavasti. Takilalla tai syvääjälevyllä päästään vieläkin syvemmälle. SYKSYLLÄ uistellessa kannattaa kuhaa hakea syvemmästä. USEITA VIEHEEN UPOTUSTAPOJA Tapoja vieheiden upottamiseen on useita. 10 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Keskeisessä osassa maata ja Etelä-Suomessa kuhan ottihalukkuus tyrehtyy uistellen tarjottuihin vieheisiin marraskuussa ja silloin voi jo keskittyä uistelussa muihin kalalajeihin. SYKSYN vaaput kuhalle saavat olla ravintokohteen kokoisia ja mielellään kovapintaisia tartuttavuuden parantamiseksi. Vieheet saavat olla ravintokohteen kokoisia. SYKSYLLÄ saaliskalat ovat rasvaisia ja hyväkuntoisia. Kuorevesissä parven alapinnan tasossa uitetut vaaput ovat kalastaneet hyvin ja vastaavan kalastussyvyyden luulisi toimivan muuallakin. Sopiva uistelusyvyys on tyypillisesti savisameissa ja matalapiirteisissä järvissä 5-8 metriä, mutta syvissä karuissa järvissä uistimia voi joutua upottamaan 8-12 metrinkin syvyyteen. Painouistimilla tai ”tuplauistimilla”, joissa veturivaappuna käytetään syvännemallin viehettä, pääsee helposti 6-8 metrin syvyyteen. Syksyllä kuhanuistelussa kannattaa kaikki uistimet pudottaa suosiolla syvempiin vesikerroksiin. Syvissä järvissä pohja pakenee pohjauistelua mielivälle jo liiankin syvälle, mutta kalat löytyvät luotaimen avulla välivedestä. SYKSYLLÄ kuhat ovat hyväkuntoisia ja ruokapöydässä erinomaisia. Saaliskalat ovat tuolloin rasvaisia ja hyväkuntoisia. Kuhavieheet Kuhavieheet saavat olla ravintokohteen kokoisia Keskikesän kuhavieheet toimivat hyvin myös syksyn uistelussa, mutta kudunjälkeisessä pyynnissä toimineet suurikokoiset vieheet saa vaihtaa pienempiin malleihin. Takilassa pohjan läheisyydessä uitettu viehe kalastaa erittäin tehokkaasti ja usein takilalla saadun saaliin määrä korostuu suhteessa muihin vieheisiin. Vesiltä saa tulla rantaan viimeistään auringon lähestyessä horisonttia. Hyviä vetureita ovat muun muassa syvänne-Bomberit, Rapala DD Husky Jerk, Jesse 14 cm syvännemalli sekä Karikot. Koska kalastetaan veden syvemmissä kerroksissa, paras kalastusaika ajoittuu päivän valoisille tunneille. Kaloja kannattaa etsiä loivarinteisistä penkoista sekä aivan tasasyvyisiltäkin pohjilta
Syyskuussa sitä kannattaa tavoitella edelleen selkäpakkojen karikoiden kupeesta pohjan tuntumasta tai uistellen välivedestä parvikalojen läheisyydestä. Alkusyksystä vauraampi hauki pysyttelee edelleen syvemmällä selkävesien liepeillä. Lupajärjestelmämme kankeus ja puutteet rannikolla ovat etunenässä johtaneet tähän kehitykseen. Lahtivesillä uistelu käy hyvin vaikka pienemmälläkin mökkiveneellä. Silloin uistin liikkuu hitaasti ja sen uinti on leppoisaa kyljen kääntelyä. HAUKI puree syksyllä innokkaasti myös uistellen tarjottua viehettä. HAUKI PUREE INNOKKAASTI VIEHETTÄ Hauen kalastus on viime vuosina siirtynyt suurelta osin heittokalastukseen. Lokakuussa uisteluvauhti saa olla jo varsin hidasta. Monesti plaanarissa sisäkurvin puolella uitetut vieheet antavat käännöksessä hyvin saalista. ALKUSYKSYSTÄ hauki pysyttelee syvemmällä selkävesien liepeillä. Uistimia ei tarvitse välivesipyynNÄMÄ veturit toimivat hyvin tuplauistinten vetureina syyskuhalle. Heittokalastuksen suosiota on osaltaan lisännyt täsmäkalastukseen avuksi tullut elektroniikka, mutta sitä voi hyödyntää myös uistelussa. Näillä viehepareilla tavoittaa kuuden metrin syvyyden ilman lisäpainotusta. Hauki puree syksyllä innokkaasti myös uistellen tarjottua viehettä. Jos veneessä on pilotti, jossa on mutkitteluominaisuus, se kannattaa ehdottomasti ottaa lokakuussa käyttöön. HAUKI ottaa vieheisiin syksyllä hanakasti. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 11. TUPLAT valmiina vetoon
TAIMEN JA JÄRVILOHI Viileää vettä suosivina kaloina lohikalojen vertikaalinen käyttäytyminen menee juuri päinvastoin kuin kuhalla. Aikaansa seuraava uistelija voi laittaa vetoon kookkaan kumin. Kuva: Janne Tarkiainen. LOHIKALOJEN uistelussa käytetään usein houkutinlevyjä pyytöjen edessä. Laaja vieheiden kirjo Lohikalojen uistelussa käytettyjen vieheiden kirjo on laaja. Vieheet hauelle TAKILAN avulla vieheen saa vietyä tarkasti haluttuun syvyyteen. Vaappujen sekä vetopeltien koko mukailee pienten parvikalojen kokoa ja on yleisimmin 9-13 senttiä. Syksyn edetessä taimenen ja järvilohen alkaa löytämään yhä lähempää veden pintakerosta. Otetaan kaloja ruokapöytään sen verran kuin kohtuudella syödään. Lahdissa, joissa pohja pakenee keskellä useamman metrin syvyyteen, on syytä upottaa vieheet lähemmäksi pohjaa. Esimerkiksi vanha perinteinen Professori toimii edelleen loistavasti. Lisäksi aktiivinen syyshauki lahtivesillä hakee vieheen ylempääkin, vaikka sitä ei aivan sen nenän eteen tarjoiltaisikaan. Oikean kalastustekniikan ja -paikan tuloksena saaliit voivat olla todella suuria. Oranssi, punainen, violetti ja sinisen eri variaatiot kromina ja mattana kuuluvat monen uistelijan vakioväreihin. Viimeistään silloin, kun haapa on kauniissa ruskassa ja koivuista lehdet putoamassa, hauen tavoittaa myös reheviltä kaisla12 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Upotuksessa voi käyttää apuna samoja keinoja kuin kuhan pyynnissä eli painouistimet, veturit sekä takila toimivat edelleen. Vieheet lohikaloille Isot vieheet pyytämään Vieheinä hauen uistelussa toimivat parhaiten varsin kookkaat, jopa yli 20-senttiset vaaput, mutta perinteisiä isoja peltejäkään ei kannata unohtaa. Viimeistään lokakuulla pintaveden jäähtyessä lähelle kymmentä astetta, kalat siirSYKSYN raksikirjo on laaja. nissä upottaa aivan yhtä syvälle kuin kuhaa tavoittelevan uistelijan. Lohikalojen uistelussa käytetään usein myös houkutinlevyjä pyytöjen edessä. Vesi on jäähtynyt jo alle 10-asteiseksi. Yleisimmin viehe tai raksi kiinnitetään ympyrää uivan flasher-tyyppisen levyn taakse 70-100-senttisellä siimatapsilla. Syvälle sukeltavat vieheet saa tässä kalastustavassa vaihtaa lähempänä pintaa uiviin vieheisiin. Lahdet ovat suhteellisen matalia, joten vaappu ei voi sukeltaa syvälle tai saaliiksi tulee vain pohjaruohoja. Vieheiden edessä kannattaa käyttää eri painotuksia, jotta koko vesikerros tulee tehokkaasti kalastettua. Syys-lokakuussa hauilla on taipumus painua muutamaksi viikoksi samoihin syvänteisiin, joissa kuhat viettävät talvensa. Alkusyksystä syyskuulla keskeisessä Suomessa lohikalojen uistelussa kannattaa vielä käyttää painotusta, jotta vieheet saadaan kalojen ruokailusyvyyteen. Tuolloin pohjan tuntumassa uitettu vaappu on erittäin tehokas pyydys. rantaisilta lahtivesiltä. Etenkin syyshauen uistelijan kannattaa ottaa maltti mukaan vesille. Pitkät levittäjävavat ja ”säippääminen” toimivat kalastuksessa tietenkin erinomaisesti. HAUEN uistelussa toimivat parhaiten erittäin kookkaat vaaput ja isot pellit. Raksihupuissa, kuten vaapuissakin, suosittuja värejä ovat violetin ja sinisen eri sävyt, vihreä ja punainen usein kromisella pohjalla. Upotuksessa apuna käytetään etenkin siimaan kiinnitettäviä etäpainoja, mutta myös takila sekä tuplauistimet toimivat hyvin. Raksihuppuun kiinnitetään yleensä hyvin vedossa kestävä salakka, mutta myös muikuilla ja silakoilla saadaan saalista. Raksihuppujen värikirjo on todella laaja, ja monilla uistelijoilla ovatkin omat suosikkivärit. Käytettävät vaaput, kuten pellitkin, ovat sangen kevyitä ja niiden uinti on yritetty saada mahdollisimman herkäksi. Epäsäännöllinen ja hakeva uintiliike vieheessä on suotavaa. Osa uistelijoista vannoo luonnonsyötin nimeen ja käyttävät kalastuksessaan rakseja. HAUKI SIIRTYY MATALAMPIIN VESIIN Hauella on myös erittäin miellyttävä tapa siirtyä syksyn edetessä matalampiin vesiin. Uistelu on tehokasta tuolloin parin vavan suoravetona tai vieheet voi laittaa sivulle uimaan pikkuplaanareiden avulla
Tehokas yhdistelmä tuplilla vedettäessä on suuri laajaa liikettä tekevä veturi ja sen takana tuleva tiheää liikettä tekevä vaappu. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 13. Näppivapa on kiva lisä muutaman vavan kuhanuistelussa, sillä kalan tärpin tuntee välittömästi. Painouistimen kulkusyvyyteen vaikuttaa paljon vetonopeus. Kun luotaimessa havaitaan kala pohjassa tai lähellä pohjaa, lasketaan siimaa niin kauan, että painouistin kolahtaa pohjaan. PAINOUISTIMESTA kannattaa poistaa mahakoukku pohjaan tarttumisen estämiseksi. Menetelmä vaatii tarkkaa luotaimen lukua, mutta on erittäin tehokas kalan ollessa lähellä pohjaa. Kovin romekkoisessa tai puunrunkoja paljon sisältävässä paikassa tätä ei kuitenkaan kannata tehdä. Painouistin-vaappu-yhdistelmä toimii kuhan uistelussa kesällä sekä alkusyksystä hyvin. TEKSTI JA KUVA JANNE TARKIAINEN Painouistimet Tuplauistin ja näppivapa Painouistin on erittäin tehokas viritys kuhanuistelussa. Takana tulevana vieheenä voidaan käyttää myös peltiä. Veturina voi käyttää vaihtoehtoisesti suurilevyisiä vaappuja, jotka toimivat myös haukea tavoiteltaessa. Alle kymmenen metrin vedessä hitaasti vedettävä painouistin/ vaappu-yhdistelmä toimii myös näppivavassa. Tämän jälkeen puola laitetaan kiinni, minkä jälkeen uistin nousee hieman pohjasta syvyyteen, jossa luotaimella havaittu kala oli. Tehoa näppivavan käyttöön saadaan kaikuluotaimella. PAINOUISTIMILLA pääsee helposti 6-8 metrin syvyyteen. VIIMEISTÄÄN Lokakuulla kalat siirtyvät ruokailemaan pinnan läheisyyteen. Sillä saadaan uistimet kulkemaan syvemmällä, mikä lisää myös kalastustehokkuutta kalan ollessa syvemmällä. Mahakoukun poisto painouistimesta vähentää pohjaan tarttumisen riskiä huomattavasti
Merilohen uistelu syksyllä on vielä sangen vähäistä, vaikka kaloja on ainakin Selkämereltä tullut saaliiksi taimenen pyynnin yhteydessä. TEKSTI JA KUVA JANNE TARKIAINEN Veden lämpötilan mittaaminen Veden lämpötilalla on suuri merkitys kalojen käyttäytymiseen. Toki kaloja tavoittaa vielä tuolloin syvempääkin, joten osa vieheistä voidaan edelleen tarjoilla muutaman metrin syvyydessä. het. VEDEN lämpötilalla on suuri vaikutus kalojen käyttäytymiseen. VIIMEISTÄÄN marraskuulla kannattaa vieheen tarjoilunopeutta hidastaa. Järvija meritaimen käyttäytyvät hyvin samalla tapaa, mutta meritaimen hakeutuu järviserkkuaan vieläkin rannemmaksi. Kalastus tulee keskittää alueille, joissa on ruokailevaa kalaa. Vaihtoehtoja ja malleja on useampiakin. Hitaammin letkeästi uivat vieheet saavat tuolloin kuhan ja hauen iskuhalukuuden ärsytettyä yli kriittisen pisteen. Syksyllä tarjoilunopeuden rooli korostuu. Nykyaikaisilla vedenlämmön mittaamiseen tarkoitetuilla mittareilla saadaan reaaliaikaista tietoa veden lämpötilasta halutulta syvyydeltä. UISTELUNOPEUS JA -PAIKKA RATKAISEVAT SAALIIN Vanha totuus kalastuksessa on, että paikka ratkaisee saaliin. Kaikuluotain kertoo normaalisti pintaveden lämpötilan, mutta jos halutaan tarkempaa tietoa koko vesipatsaan lämpötilasta, avuksi on hyvä ottaa tätä varten suunniteltu mittari. VANHA mutta toimiva Fish finder mittaa veden lämpötilan kahden metrin välein. Tämän itsestäänkin selvän totuuden lisäksi toinen tekijä on lähes ratkaisevassa roolissa saaliin saamiseksi. Veden lämpötila on harvoin sama pinnassa ja pohjassa. Kalat ovat löytyneet samoilta alueilta kuin kevään ensimmäiset syönnöslo14 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Niitä kannattaa tavoitella esimerkiksi matalien karikoiden vierestä, virtaavista salmista ja saarten kupeilta. Lohikalojen uistelussa käytetään usein siimaan kiinnitettäviä pikkuplaanareita tai suurempia levittäjäkelkkoja, jotta kalastusaluetta saadaan laajennettua myös sivusuunnassa. Sen voi kiinnittää takilaan. tyvät ruokailemaan pinnan läheisyyteen, ja raskaimmista painotuksista voidaan luopua. Pieni vauhdin pudotus sopii hyvin myös lohikalojen kalastukseen. Lämpötila MONI punalihaisen uistelija vannoo luonnonsyötin nimeen ja käyttää kalastuksessaan rakseja. Marraskuussa järvilohen tavoittaa edelleen syvänteiden reunoilta pintavedestä, mutta tuolloin taimenten pääjoukot ovat jo siirtyneet matalampiin vesiin. TAIMEN SIIRTYY MATALAMPAAN Järvilohi ja -taimen löytyvät alkukaudesta samoilta alueilta, mutta syksyn edetessä niiden käyttäytyminen alkaa erottua toisistaan. Jos veden lämpötila muuttuu kalalajille epäsuotuisaksi, etsii se sopivaa vettä eri vesikerroksista. Jos vielä syys-lokakuulla vieheitä voi uittaa 3,55 km/tuntivauhdilla, niin viimeistään marraskuulla vauhtia on syytä ottaa pois. Kesällä tämän näkee esimerkiksi lohikalojen hakeutuessa syvempiin vesiin, pintaveden lämmetessä. Loppukaudesta niitä kannattaa tavoitella todella matalilta karikoilta ja läheltä rantaa, jossa ne ovat herkuttelemassa kolmipiikeillä ja tuulenkaloilla. Tämä korostuu etenkin kuhalla, mutta myös muilla kaloilla meno rauhoittuu. Avomeren reunassa kahdenkymmenen metrin käyrällä ja sitä syvemmiltä alueilta kannattaa ennakkoluulottoman mennä merilohta kokeilemaan. Potkurivirrassa muutaman metrin päässä moottorista uitettu viehe kannattaa pitää myös pyynnissä. Yleinen tapa on laittaa lähimpänä pintaa uivat vieheet uloimmiksi ja venettä kohden vieheiden upotussyvyys ja lisäpainojen määrä kasvaa. Kuva: Janne Tarkiainen. Yleensä pintavesi on lämpimämpää kuin pohjavesi. Kalat ovat vaihtolämpöisiä ja vesien viiletessä niiden liikkeet alkavat hidastua
Kalat kasvatetaan katon alla hallissa tarkasti optimoidussa ympäristössä. SVK:n selvityksen mukaan lisävapalupien osto auttaisi myös ratkaisemaan paikallisesti puutteellisista lupatarjonnoista johtuvia kalastuksen harrastamisen rajoitteita, jotka osaltaan vähentävät sekä itse harrastamista että sen synnyttämiä rahavirtoja. Kasvattamon tuotantokapasiteetti on miljoona kiloa vuodessa. Sari ja Timo SAMASSA VENEESSÄ SVK VAPAA-AJANKALASTAJAT: Kalastusharrastuksen tukemiseen on lisättävä varoja Kalatalouden rahanjaossa tärkeimmäksi painopisteeksi on ensi vuodelle asetettava kalastusharrastuksen edistäminen, vaati koronapandemian syyskuulle siirtämä Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) kevätkokous. Puhdistuksen ansiosta kalat ovat terveitä ja kalankasvatuksesta aiheutuu mahdollisimman vähän kuormitusta ympäristöön. Saimaasta otettu vesi suodatetaan, biofilteröidään, desinfioidaan sekä hapetetaan. Lisäksi SVK:n kevätkokous toteaa, että kalatalouden vahvistamiseen on olemassa lisäkeinoja, kuten mahdollistamalla kalastonhoitomaksun rinnalla lunastettavia lupia lisävapojen käyttöön. H Tuomas ja Veka haukien perässä H Iso lohi saa enemmän jälkeläisiä H Onnistunut veneremontti H Uistinharava leveäksi syvätakilassa H Ahventa saa syysvesistä H Tenojoella vaikea lohikesä H Jäämeri on kalastajan aarre-aitta H Kylmäsavukalan tekeminen on helppoa H Uistelija toteutti veneunelmansa ym. ym. VAELLUSKALAT FINNFOREL ja WWF Suomi yhteistyöhön vaelluskalojen suojelemiseksi Suomalainen ympäristöystävällisemmän kalankasvatuksen suunnannäyttäjä Finnforel ja ympäristöjärjestö WWF Suomi ovat käynnistäneet yhteistyön. Valtion talousarvioesityksessä vuodelle 2021 ei kalastusharrastuksen ja kalastonhoitomaksukertymän kasvattamisen etsikkoaikaa ole kuitenkaan järjestön mielestä tunnistettu. Kuluva vuosi on osoittanut, että kalastusharrastuksella on edelleen valtava vetovoima nyky-yhteiskunnassa, mutta sitä ei voi pitää itsestään selvyytenä. Yhteistyösopimus kattaa kuluvan vuoden lisäksi kaksi seuraavaa vuotta. Se kasvattaa kirjolohta ympäristöystävällisellä suljetulla kiertovesijärjestelmällä Saimaan Tuoreen kasvattamolla Varkaudessa. Samalla sillä vahvistetaan kalastonhoitomaksukertymän pitämistä vuoden 2020 tasolla myös tulevina vuosina. SVK:n kevätkokouksen mukaan tämä on sijoitus tulevaan. SVK:n kevätkokous vaati, että nyt esitetyn 4 950 000 euron sijaan kalastusharrastuksen edistämiseen ja harrastajien neuvontaan tulee varata vähintään 5 700 000 euroa, joka vastaa vuoden 2020 maksajamäärän mukaista rahoituksen minimitarvetta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 15. Finnforel on ensimmäinen suomalainen kalankasvatusyritys, jonka kanssa WWF Suomi on solminut yhteistyösopimuksen. SVK korostaa myös, että kalatalouden rahoituksen suuntaamisella ja lainsäädännöllä tulee kaikkien harrastamisen edellytykset turvata, olipa tarkoitusperä virkistäytyminen tai ruoan hankinta omaan käyttöön. www.vetouistelulehti.fi H puh. Myöhemmin tuettavat kohteet Finnforel päättää yhdessä WWF Suomen kanssa. Sen myötä jokaisesta myydystä Saimaan Tuoreen tuotteesta lahjoitetaan prosentin osuus WWF:lle uhanalaisten vaelluskalojen suojelemiseksi Saimaalla. 03-7625 775 4/2020 LEHTIPISTEISSÄ Kuhan uistelussa vaapun VÄRILLÄ ON VÄLIÄ H Live-luotain näyttää vieheen H Isot vai pienet plaanarikelkat. Kalastajien omaehtoinen saaliskalojen valikointi ei ole kalakantojen uhka, vaan mahdollisuus yhteensovittaa harrastaminen ja elinvoimaiset kalakannat. Yhteistyön ensimmäisessä vaiheessa varainkeruu kestää kolme kuukautta. Vaikka kalatalouden budjetti on neljä prosenttia edellisvuotta suurempi, on harrastuksen ja harrastajien edistämiseen esitetty prosentuaalisesti vähiten lisäeuroja. Puhdas vesi takaa puhtaan ja terveellisen kalan
SULAKKEET on hyvä käydä läpi ennen talvea. Niissä homma tehdään ammattitaitoisesti huolto-ohjelman mukaan. Moottori tulee tarkastettua, öljyt ja siipipyörä vaihdettua. KAUDEN pääte on hyvä ajankohta tehdä moottorin vuosihuolto. Näin vältetään myös perän osalta vahingot, mikäli peräöljyn sekaan olisi jostain syystä päässyt vettä. Jotta kalusto säilyisi mahdollisimman hyvänä läpi talven ja olisi valmiina uuteen kauteen, tarvitsee se huolenpitoa. Huollon voi tehdä itse, mutta jos oma osaaminen ei riitä, kannattaa kääntyä huoltoliikkeiden puoleen. MOOTTORI HUOLLETAAN KAUDEN PÄÄTTEEKSI Suomessa on hyvin tyypillistä, että moottorit huolletaan aina kauden päätteeksi ja se onkin hyvä ajankohta tehdä vuosihuolto. Vene kannattaa valmistella huolella TALVISÄILYTYKSEEN S uomen talvi katkaisee joka vuosi veneilyn lähes koko maassa, vaikkakin etelässä on ajoittain päästy vesille lähes vuoden joka kuukausi. Kiinteät tai irtotankit kannattaa täyttää ja lisätä tankkiin lisäaine, jolla bensiini säilyy talven yli käyttökelpoisena. Moottori pestään ja tarkistetaan mahdolliset vauriot. Potkuri kannattaa käyttää irti ja tarkastaa, ettei potkuriakselilta löydy siimanpätkiä. 16 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. BENSATANKKIIN kannattaa laittaa lisäaine, joka varmistaa polttoaineen säilyvyyden. Moottorista irrotetaan myös sinkkianodit, jotka harjataan hapettumien osalta ja tarkistetaan niiden syöpyminen sekä tarvittaessa vaihdetaan ne. IRROTA potkuri ja tarkista ettei potkuriakselilla ole siimaa. MOOTTORI PESTÄÄN JA TARKISTETAAN Syyshuollon yhteydessä on syytä ottaa huomioon polttoaineen säilyminen kevääseen. Tässä jutussa käymme läpi yleisimpiä toimenpiteitä, mitä veneen talvisäilytyksessä olisi hyvä ottaa huomioon. Tämä auttaa seuraavan vuoden huollossa, mutta myös moottoria myytäessä. Jokaisella moottorilla on oma huolto-ohjelmansa, joten vaikka moottoria ei veisi viralliseen huoltoon, kannattaa huolto-ohjelmaa noudattaa ja kirjata itselleen ylös, mitä on milloinkin tehnyt. VENE-ELEKTRONIIKKA laitetaan lämpimään suojaan talveksi. KIINTEÄT tai irtotankit kannattaa täyttää säilytyksen ajaksi. Jos vene on ollut viimeisillä reissuilla meVENEET TEKSTI JYRI KUUSISALO KUVAT KALASTAJAN KANAVA TARKISTA sinkkianodit ja vaihda tarvittaessa. Jos huolto tehdään vasta keväällä, öljyn sekaan joutunut vesi pahimmillaan jäätyy ja rikkoo koneen
KAUDEN päätteeksi on hyvä testata kaikki valot, kytkimet ja sulakkeet. Tästä syystä yksi tärkeimpiä toimenpiteitä on saada vene säältä suojaan, mieluiten tuulettuvan katoksen tai pressun alle sen verran aikaisin, että se ennättää kuivua ennen ympärivuorokautisia pakkasia. Veneen pohjatulppa on syytä muistaa jättää auki ja saada vesi mahdollisimman hyvin pilssistä pois nostamalla veneen keulaa ylöspäin. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 17. TAVARAT POIS VENEEN LAATIKOISTA Ennen veneen pesua kannattaa tyhjentää kaikki tavarat pois sen laatikoista. Jos laatikoiden auki jättäminen ei ole mahdollista, on ne syytä kuivata huolellisesti ennen sulkemista, jotta ne eivät homehdu tai pääse jäätymään. Huuhtelu onnistuu joko liittämällä vesiletku koneisiin, missä on liitin tai jos sitä ei löydy, niin laitetaan ”korvalaput” kylkiin ja kone hetkeksi käyntiin. Jos ongelmia havaitaan, on ne hyvä korjata viipymättä tai lisätä kevään korjauslistalle. Vaikka ei kone olisi merivedessä ollut, on huuhtelu hyvä tehdä. Akkua on hyvä ladata myös talven aikana kerran tai pari ja varmistaa keväällä, että se on täynnä ennen kauden alkua. Laatikot kannattaa silti jättää pressun alle talveksi auki. Niin mahtavaa kuin se olisikin, että saisi veneen talveksi lämpimään halliin tai talliin, on se harvan veneen kohdalla mahdollista. Pakkanen ja jää ovat haasteellisia kavereita veneelle. Veneen valoja sähköpuoli on tärkeää ottaa huomioon. Samalla tulee tarkastettua, että vesi kiertää koneessa moitteettomasti. Pesun jälkeen on tärkeää, että vesi ja kosteus haihtuvat pois mahdollisimman hyvin. Luontoon ei saa päästää kuin biohajoavia pesuaineita. Suojaus SUOMALAINEN Korrek Boat on biohajoava pesuaine veneille. Otathan huomioon: jos käytät liuottimia veneen pesuun, täytyy pesupaikka valita pesuaineiden mukaan. Kauden päätteeksi kannattaa testata kaikki valot, kytkimet ja sulakkeet. Kun nämä toimet on tehty, ajetaan vene yleisimmin pressutalliin tai peitellään AKKU varastoidaan viileään pois veneestä talveksi. Vene suojataan säältä rivedessä, jäähdytyskanaviin kannattaa tehdä makeavesihuuhtelu. Jos vesi ei kierrä kunnolla, on siipipyörä syytä vaihtaa, vaikkei se ei ”huolto-ohjelmaan” kuuluisikaan. VENE kannattaa varastoida, ennen kuin ympärivuorokautiset pakkaset saapuvat. AKUT kannattaa ladata muutaman kerran talven aikana. Vene-elektroniikka kannattaa irrottaa talvehtimaan kuiviin sisätiloihin mahdollisuuksien mukaan. VALMISTELINE on nopea pystyttää ja purkaa, sekä vie vähän tilaa. Ennen veneen peittelyä on tärkeää, että se pestään huolellisesti ja tarkastetaan kaikki ulkoiset vauriot. Jäätyessään vesi laajenee ja riskit vahingoille ovat olemassa, jos vettä jää talven tullen veneessä vääriin paikoihin. Lopuksi veneestä otetaan akku irti, ladataan se ja jätetään mieluiten viileähköön (ei jäätyvään) tilaan odottamaan kevättä
PRESSU ON SIDOTTAVA NAPAKASTI JA HUOLELLISESTI Kun pressuteline on saatu kasattua veneen päälle, on pressutuksen aika. Vaihtoehtoisesti voi käyttää valmiita pressutelineitä. se erikseen rakennetulla pressukatoksella. VENETRAILERIN TARKASTUS JA HUOLTO Jos vene kulkee vuoden aikana paljon trailerin päällä tai vaikka satunnaisestikin, tulee myös trailerin kuntoon kiinnittää huomiota.Traileri on hyvä pestä huolellisesti ennen talvea ja tarkastaa, että kärry on ulkoisesti kunnossa. Pressukatteen on oltava muodoltaan sellainen, ettei lumi eikä vesi pääse painamaan pressua kuopalle, vaan valuu pressulta alas maahan. Itse olemme pyrkineet sitomaan peitteen trailerin runkoputkiin. KEULAKONE on myös hyvä siirtää talveksi talliin. Normaalin ”kevytpeitteen” sijaan, veneen talvipressuksi kannattaa valita hieman paksumpi ja vahvempi peite. 18 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Useimmat pressukatteet ovatkin kolmion mallisia ja niiden päälle napakalle kiristetyn pressun päälle ei jää lumi seisomaan. Veneen peitetelineen voi rakentaa itse a-pukkityylillä puutavarasta. Pressu sidotaan napakasti ja huolellisesti, jotta se pysyy päällä Suomen talvimyrskyissäkin. Liian isoa pressua on lähes mahdoton kiinnittää hyvin ja liian pieni taas ei suojaa venettä. Pressun kannattaa olla juuri oikean kokoinen, jotta sen saa hyvin sidottua veneen ympärille. VENEEN peitetelineen voi itsekin rakentaa a-pukkityylillä puutavarasta. Peitteen koko riippuu paljon korkeudesta ja se on sidottava huolellisesti. Suomen talveen kuuluu lumi ja sen kertyminen, sulaminen ja uudelleen jäätyminen on otettava huomioon katosta suunniteltaessa. Jos valoissa ja trailerin sähköissä on vikaa, kannattaa ne korjata joko välittömästi TRAILERI on myös tärkeää tarkistaa ja huoltaa talven tullen. Sen voi kiinnittää kaiteisiin tai laskea suoraan veneen tasojen/turkin päälle. Sen on oltava sen verran tiukalla, ettei lumi ja vesi jää pussille veneen päälle vaan valuu alas. PRESSU kannattaa sitoa huolella. Kuvauksissa hyödynsimme tähän tarkoitukseen suunniteltua Boat Techin veneen kansitelinettä. Tällöin peite ei mene (ainakaan koko matkalta) veneen kylkiä nuollen ja mahdollistaa veneen tuulettumisen paremmin peitteen alla
Jos vene talvehtii trailerilla, on hyvä irrottaa kaikki kiristysliinat, huoltaa ja pestä ne talven aikana kuntoon. Nurmikolla kosteus kertyy, jolloin traileri sekä vene ovat aina kosteuden vaikutuksen alaisena. Täydennä kokoelmaasi tai anna kalastavalle ystävällesi mieluinen lahja! Kuusamon Uistin onnittelee! Suomen vapaa-ajan kalastajien keskusjärjestö 20 vuotta Sininen 80 mm Punainen 80 mm Vihreä 80 mm tai kun olosuhteet antavat siihen mahdollisuuden, kuitenkin ennen seuraavaa kautta. Trailerin sijoituspaikan olisi hyvä olla hiekkapohjainen tai asfalttipintainen. Jos näissä on korjattavaa, on homma syytä hoitaa pois ennemmin kuin myöhemmin. Näin paketti ei pääse jäätymään kiinni maahan, eikä sen paino kuormita trailerin akselia tai renkaita. suuntaista välystä, rohisevatko laakerit ja laahaavatko esimerkiksi jarrut. Huoltotoimien laiminlyönti kostautuu nopeasti. Hyvin huollettu ja pidetty vene säilyttää arvonsakin paremmin.. VENEEN ollessa trailerilla kannattaa säästää akselia ja renkaita nostamalla paketti ylös. Aito 24 karaatin kultaus ja kolme kalastavaa väriä. LAAKEREIDEN KUNTO ON TARKISTETTAVA Samalla pystyy testaamaan trailerin laakereiden kunnon – onko renkaissa sivuttaisLIINAT kannattaa pestä ja räikkä puhdistaa ja öljytä. LAAKEREIDEN kunto selviää ravistelemalla rengasta kahdella kädellä. Huonokuntoinen laakeri pahimmillaan johtaa renkaan irtoamiseen kärrystä, jolloin seuraukset voivat olla vaaralliset ja kalliit. Suurille petokaloille suunniteltu Hauki Special on vuoden 2021 Vuosiuistin®. Talven tullen kannattaa muistaa käydä ajoittain katsomassa, että pressu pysyy veneen päällä toivotusti ja etteivät vaihtelevat säät tee tepposia veneen omistajalle, talvehtii vene sitten kotipihassa tai muualla. Eli mieluiten mahdollisimman kuivan pohjan päälle. Kun veneestä pitää huolta, varmistaa se huolettoman kauden aloituksen keväällä ja sen, että kalusto säilyy kunnossa ja varmatoimisempana myös tulevaisuudessa. Jos venettä säilytetään trailerilla, kannattaa sen renkaita sekä akselistoa säästää nostamalla vene trailereineen tunkeilla ylös ja laittaen koko paketti säilytyspukkien päälle siten, että trailerin renkaat ovat sentin pari irti maasta. Jos homman päästää liian pitkälle, maksaa se huomattavasti enemmän vaivaa, aikaa ja rahaa kuin ajoissa tehden
PASSELI ruokakuha. Varsinkin ahvenenkalastajalle tämä pikku-Pielinen tarjoaa haastetta. Ilman ruokakalaa Ruovedeltä tarvitsee harvoin lähteä. Kalapaikkana RUOVESI KALAPAIKKA TEKSTI JA KUVAT TEEMU KOSKI ?. Sekajigaajan huippukohde ?. 20 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. KARULLA Jäminginselällä on tilaa ja ison veden tunnelmaa
Usein tällaiset reissut tehdään vielä yksin, jolloin vesillä saa haahuilla aivan oman mielensä mukaan. Tämä on eduksi kevätkutuisille kaloille, hauki etunenässä. Piikkiselkien kokojakaumakin on kalastajan kannalta mukavan monipuolinen. Seliltä löytyy syvyyttä kymmeniä metrejä, mutta laajoja ulappavesiä alueella ei montaa ole. Tehtaat ovat tuoneet seudulle työtä ja vaurautta, ja tuohon aikaan paikkakunnalla asunut patruunasuku on tukenut myös kulttuuria sekä urheiluja nuorisotoimintaa alueella. Mäntän paperitehtaan alapuolisena vesistönä Ruovesikin on saanut kantaa osansa Suomen vaurastumisesta, sillä 1950-80-luvuilla teollisuuden jätevedet johdettiin lähes puhdistamattomina alapuolisiin vesistöihin, mikä muutti Ruoveden yläosat sameaksi ja haisevaksi muljuksi, jossa ei huvittanut uida eikä kalastaa. Kartalta mitattuna laivaväylää Muroleen ja Vilppulan välille mahtuu reilut kuusikymmentä kilometriä, joten reitin haltuun ottamiseen saa varata hetken aikaa. Ruovesi saa vetensä pohjoisesta, Syvinkisalmen kautta Tarjannevedeltä ja idästä, Keurusselän ja Kuoreveden vesiä kuljettavasta Vilppulankoskesta. Serlachiuksen suvulla asiaa on ehkä edesauttanut myös suvun kartanon sijainti Melasjärven rannalla, pahimmillaan pari kilometriä tehtaiden alapuolella. Ruoveden vedenlaatu on humuksinen, ja varsinkin yläosiltaan rehevä. Ehkä kuitenkin tuon karikon kautta, siinähän voisi olla vaikka ahvenia! Tämä on erinomaista vastapainoa suurkalaorientoituneelle täsmäkalastukselle tai arjen kiireille. R uovesi laskee vetensä Murolekosken kautta Näsijärveen. Mutta alavetisten näkemyksestä huolimatta Ruovesi on oma ja itsenäinen järvensä. KUHA ON REITIN VALTALAJI Kuha on reitin valtalaji, ja sitä löytyy joka puolelta. Sekajigaus VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 21. Suojaisia alueita löytyy tuulisellakin säällä, eivätkä kalastettavat kulmat lopu kesken. Selkiä toisistaan erottavista vuolteista puhumattakaan. Kilon kuha on ihan peruskauraa, ja isomuksiakin saadaan melko usein. Suhtautuminen tehtaisiin ja niiden ympäristövaikutuksiin ei ole vieläkään aivan mutkaton, ja paikallismuseossakin paperiteollisuuden ympäristövaikutukset ohitetaan muutamalla sivulauseella. Matkan varrelle jää seitsemän isompaa selkää lahtivesineen ja kymmenkunta vuollepaikkaa. Toisaalta tehdas on myös pilannut alapuoliset vesistöt käyttökelvottomaan kuntoon. SÄÄNNÖSTELEMÄTÖN REITTI Suurin osa Kokemäenjoen vesistön järvistä on säännösteltyjä eli järven alapäästä löytyy voimalaitos. Näistä asioista museovirkailijalta kysyminen sai huoneen lämpötilan laskemaan noin kahdellakymmenellä asteella vielä 2010-luvullakin. Ja isoimpia petokaloja lukuun ottamatta kaloja voi huoletta syödä. Nässyn asujaimisto kutsuukin Ruovettä usein ylävesiksi, ikään kuin se olisi jokin vähäisempi osa Näsijärveä. Näissä altaissa vedenpintaa lasketaan kevättalvella, jotta tulvavesille olisi tilaa. Eivätkä suuret saaliit tässä lajissa ole tarkoituskaan, vaan lähinnä rentoutuminen, stressinpurku ja muutaman ruokakalan saaminen. Ja lajia ja tekniikkaa voi vaihtaa lennosta: Sopivasti tuuleen jäävän syvän kaislapätkän voi kopaista vähän isommalla jigillä hauen toivossa, ja siitä siirtyä takaisin penkalle kuhia etsimään. VEDENLAATU ON NYT HYVÄLLÄ TASOLLA Vaikka kyseessä on kuitenkin melkoinen menestystarina: jätevesien puhdistamisen myötä reitin vedenlaatu parani nopeasti ollen nyt jo hyvällä tasolla. Laivaväylät on hyvin merkitty, ja näiden ulkopuolelle jää lukematon määrä pakkoja, penkkoja, karikoita ja niemenkärkiä kalastajan koluttavaksi. Monipuolinen kalasto ja rikkonaiset maastonmuodot sopivat sekakalastukseen erinomaisesti. Opportunistinen sekajigaus Opportunistinen sekajigaus on kirjoittajan keksimä nimi kalastustyylille, jossa vene lastataan kalavehkeillä ja työnnetään vesille ilman sen kummempaa tavoitetta tai suunnitelmaa. Ruovesi sen sijaan purkaa vetensä Murolekosken läpi oman rytminsä mukaan, ja keväisin järven vedenpinta on selvästi esimerkiksi alapuolista Näsijärveä korkeammalla. Usein ihminen on jättänyt jälkeensä melkoisen sotkun, mutta halutessaan se osaa myös siivota. Mäntässä on edelleen Serlachiuksen nimeä kantava taidemuseo ja paikallismuseo. Edelleen etenkin Paloselän syvänteet kärsivät happiongelmista, mutta laajamittaisia happikatoja kalakuolemista puhumattakaan alueella ei esiinny. ” NÄSIJÄRVEN YLÄPUOLELLE JÄÄVÄ RUOVESI ON SIKERMÄ SELKÄVESIÄ JA NÄMÄ TOISISTAAN EROTTAVIA VUOLTEITA. Metsäteollisuuden rooli seudun ihmisten mielissä on edelleen hiukan kaksijakoinen. Paitsi, että ajellaan ympäriinsä ja kalastetaan, sitä mitä eteen sattuu. Opportunismi ei välttämättä luo edellytyksiä suuriin menestyksiin, mutta aina jotain saalista kertyy. Ne vain ovat heittokalastajan tavoitettavissa harmillisen lyhyen ajan keväällä, kudun jälkeen. VARSINKIN JIGIKALASTAJALLE REITILTÄ LÖYTYY KOLUTTAVAA VUOSIEN TARPEISIIN. Ruovesi tarjoaa erinomaiset puitteet tällaisille kalastusretkille
Parhaana vuonna 1990-luvun alussa sieltä lähetettiin Metsästys ja Kalastus -lehden kymppikerhoon yli kuusikymmentä ilmoitusta, mikä oli tuohon aikaan ennenkuulumaton määrä! 22 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Rehevöityminen lisäsi veden tuottavuutta, mutta kalat saivat kasvaa kaikessa rauhassa. Ahventa reitillä esiintyy myös, mutta niiden löytäminen on hiukan hankalampaa. Vesien puhdistuessa huomattiin, että Paloselällä asustaa hurja joukko hirmuisen suuria haukia. Kuhanjigauksen sivuosumina tulee sattumakaloja, mutta pannukarkeiden ahventen parviin osuu lähinnä sattumalta. Ja ainakin kirjoittajan kokemuksen mukaan ne ovat oppineet pysymään hengissä koskaan syömättä. 1960-70-luvuille osuneiden kylmien kesien myötä myös reitin kuhakanta oli romahtanut, joten valtaistuimen valtasi hauki. Keväällä korkealle nouseva vesi luo hauelle hyvät olosuhteet lisääntyä, ja särkikalaja kuorevaltainen saaliskalakirjo saavat hauen myös kasvamaan. Ruovesi kiinnostaa jonkin verran myös hauenkalastajia. Vuosikausien ajan alue kärsi veden likaisuudesta, joka sai pyydykset limoittumaan ja aiheutti kaloissa makuvirheitä. PALOSELKÄ ON TUNNETUIN ALUE Ruoveden tunnetuin alue lienee teollisuuden jätevesien aikanaan pilaama Vilppulan Paloselkä
Vuolteiden lisäksi kalastettavaa löytyy myös seliltä. Ottivieheet Ruoveden ottivieheet eivät juuri muista humusveden peleistä eroa. JÄMINGINSELÄN matalaa länsireunaa. Pohjalinjan kuhille vertikaalijigien ykköseksi on täälläkin noussut viisituumainen valkoinen Saira. Välillä siellä näkee kaikuluotaimessa sellaisia möykkyjä, ettei niitä tahdo kaloiksi edes uskoa. Veden puhdistuessa myös rehevöitymisen tuoma kasvubuusti pikkuhiljaa vaimeni. ?. Edelleen Paloselän alue on loistavaa kalavettä sekä kuhaa että haukea tavoittelevalle. Kalaa on paljon, ja seassa myös kookkaita yksilöitä. Ja joskus niidenkin on pakko syödä. 1990-luvun istutuksien ja suotuisien kesien myötä kuha on myös palannut Paloselälle, ja paikoin sitä saadaan hurjia määriä. KALAA tulee, ja kaikilla on hauskaa! Kuhan lisäksi jigikalastajan saalistilastoissa esiintyy haukia ja nättejä ahvenia. Vieheet VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 23. ?. Ahvenille, sikäli kuin ne mitään syövät, saattavat maistua pienet, kuoretta jäljittelevät jigit, joita on joskus kannattanut tarjota myös drop shot -rigillä. Vuodenajasta riippuen kuhat majailevat 4-8 metrin vedessä, mistä löytyvät myös hauet. Haukea ja kuhaa saa 4-6 tuuman muissakin seudun humuksisissa vesissä toimivilla vihreän, violetin ja harmaan sävyisillä kalajigeillä. MUSTASELKÄ REITTIEN RISTEYKSESSÄ Paloselältä alaspäin liikuttaessa Sotkanselän jälkeen tulee Mustaselkä, johon purkaa vetensä myös Tarjannevesi. Silloin isoja haukia ei kuitenkaan tavattu juuri vapautella, ja tiedon aiheuttama kalastajaryntäys teki melkoisen loven alueen suurhaukikantaan. Kaikuluotaimen käyttäjän tosin kannattaa opetella erottamaan sulkava ja kuha toisistaan, muuten heitettävän kokoista kalakaarta näkyy joka puolella. Näistä penkoista löytyy kaikenlaista kalaa, kun vain viitsii etsiä. Mustaja Sotkanselkä ovat kokonaisuudessaankin hyvää kalavettä
ALKUKAUDESTA kuhat löytyvät penkkojen alaosista ja voivat olla hiukan haluttomia. 24 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Drop Shot-rigi voi pelastaa päivän
Kyllä puolikiloisen ahvenen on joskus ollut pakko jotain syödäkin, ja tämän kokoluokan kaloja ahvenparvien seassa heiluu. JYLHÄ JÄMINGINSELKÄ Kolmantena mainitsemisen arvoisena paikkana reitin keskivaiheilla sijaitsee Helvetinjärven kanjonin jatke, kaakko-luode-suuntainen Jäminginselkä. Matalan länsireunan kaislikoista ja penkoista löytyy myös kalaa, ja omassa pelikirjassani Jäminginselkä on reitin parasta ahvenaluetta. Kunnolliset luiskat löytyvät ainakin Muroleesta, Ruovedeltä ja Vilppulasta. Sieltä löytyy myös ramppi, josta veneen saa alas, jos ramppi ei ole muussa käytössä. Veneluiskia harvakseltaan Yleisiä veneen laskupaikkoja reitiltä löytyy harvakseltaan. Nämä tosin ovat heittojigaajan ulottuvilla harmillisen lyhyen ajan. Parhaat saaliit ovat löytyneet melko ilmeettömistä penkoista, osan selän keskimatalista ollessa lähes poikkeuksetta tyhjiä. Aikoinaan Jäminkipohjassa on toiminut 150 henkeä työllistänyt saha, ja rantaan on uitettu puita sirkkelin siivutettavaksi. REITILTÄ saadaan myös isompia kuhia. Näistä muutama on päästy määrittämään jopa ihan lajilleen. Myös isoihin kaloihin on hyvät mahdollisuudet. Vertikaalijigaaja napsii näistä kuhan sieltä ja toisen täältä, mutta heittokalastajan kannattaa etsiä paikka, mihin kalaa on kertynyt reilummin. Kun kaikuluotaimen näytölle piirtyy jälkiä pikkukuhasta tai samaa kokoluokkaa olevista särkikaloista, on syytä tutkia aluetta hiukan tarkemmin. Koilliskulmalle jäävä Miestämönsalmi on mielenkiintoinen paikka, kuten myös lounaaseen jäävä Jäminginvuolle. Alueelta löytyy myös kookkaita yksilöitä, jotka tosin viihtyvät usein välivedessä, mutta kuitenkin pohjanmuotojen tuntumassa. Haukia etsivän kannattaa poiketa myös lahtiin jäävillä montuilla. Kalaa on hyvin, mutta välillä sen saaminen iskemään teettää työtä. TELAKKARANNASTA LÖYTYY PALVELUJA Selän kaakkoiskulmasta löytyy myös käymisen arvoinen paikka, Telakanrannan vierasvenesatama. Sahan palettua ranta oli vuosikaudet hylättynä, mutta nyt alueella on vierassatamaa pyörittävä yrittäjä. Satamassa on myös kahvio, joka toimii kutakuinkin samalla periaatteella kuin ramppikin. PERINTEISTÄ KUHAN HOLKITTAMISTA Jäminginvuolteen jälkeen tullaan Rataselälle, minkä jälkeen on vuorossa Kirnusalmi. Virran alaosissa on kuhaa paljon, mutta louhikkoinen pohja on aivan ykkösluokan jiginielu. Alue on kauttaaltaan hyvää kalavettä, ja Jäminginvuolteella kuuluu olevan pitkä historia kuhan holkituspaikkana. Kutupaikat kannattaa jättää rauhaan, mutta kesäkuun puolivälin maissa vuolteiden montuista saattaa jysäyttää hiukan raskaampikin pölli. Ja menetelmän suosion juuri Jäminginvuolteella ymmärtää hyvin. Palvelut VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 25. Rikkonaisilla pohjilla hiukan ylipainotettu Drop shot -rigi toimii hyvin, eivätkä viehetappiot kasva sietämättömiksi. Muroleen, Ruoveden ja Vilppulan satamista löytyy myös lounaspaikat ja tankkauspisteet. Suomen ennätyksiä tavoittelevalle löytyy ehkäpä potentiaalisempia vesistöjä muualta, mutta tavalliselle kalastajalle Pirkanmaan pohjoiset reittivedet ovat oivallinen kohde. Varsinkin keväällä ja syksyllä kuopille kerääntyy särkikaloja ja näiden perässä myös haukia. Holkittamisella tarkoitetaan ajopilkintää tupakan holkkiin valetulla painouistimen tapaisella vieheellä. Tällä vanha kansa on aikoinaan ruokakuhansa nostellut. Etuvetoisella autolla näissä saattaa noston jälkeen kytkin hiukan haiskahtaa. Usein lähistöllä väijyy myös reilumpi hauenroikale. Toukokuun alkupuolella montuista saattaa tavoittaa myös isomuskuhan, joka iltapäivän auringon virkistämänä saattaa innostua jopa iskemään vieheeseen. Se lienee reitin selkävesistä suurin, ja karuine rantoineen sekä maisemaa hallitsevine mäkineen tuo mieleen Pielisen. Ja jos homma tuntuu liian helpolta, voi aina käydä katsomassa, josko Jäminginselän ahvenet olisivat syönnillä. Kartalta alueen kalapaikat luulee hahmottavansa jo ensi silmäyksellä, mutta liian helpolla itseään ei pidä päästää. Jäminginselältä ja Syvinkisalmesta löytyy myös päällystetyt luiskat, jotka tosin ovat jyrkähköjä. Onneksi aivan vastarannalta löytyy myös kunnan ylläpitämä, tosin hiukan jyrkähkö betoniluiska. Toistaiseksi on vielä selvittämättä, milloin ne syövät. SEKAJIGAAJAN SEIKKAILULEIRI Monimuotoinen Ruovesi monipuolisen kalastonsa kera tarjoaa jigikalastajalle koluttavaa pitkäksi aikaa. Kala vaihtaa paikkaansa tuulien mukaan, ja penkkoja ja pakkoja alueella riittää. Paikalla on kuitenkin uniikki tunnelmansa, jota kannattaa käydä haistelemassa. Ja sopivilla tuulilla sataman eteen kerääntyy valtavia pikkukalaparvia, joiden alla makailee uteliaita, mutta ilmeisesti kovin kylläisiä ahvenia. Päivän reissulle alue kannattaa rajata johonkin reitin selistä, mutta kalastettavaa riittää pidemmänkin reissun tarpeisiin
ROSA LEE -ilmiö ja miksi kalat eivät näytä kasvavan Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Rosa Lee -ilmiön takia menetetään nopeakasvuisten kalojen tuottama saalishyöty. Saaristomeren kuhalla todennäköisyys kuolla alamitan saavuttamisen myötä on yli viisikymmentä prosenttia vuodessa. Ilmiön luonne on helppo ymmärtää, kun ajatellaan kalojen vuosiluokkaa, jossa eri kalayksilöt kasvavat eri nopeudella. Kalastuksen ohjauksella tulisi välttää tilanteita, joissa nopeasti kasvavilla kaloilla on elämässään vähemmän mahdollisuuksia tuottaa poikasia kuin hitaasti alamitan saavuttavilla kaloilla. Kun ikäryhmäkohtaisiin keskipituuksiin perustuen arvioidaan sitten esimerNOPEASTI alamitan saavuttavien kuhien pyynti heikentää kuhakannasta saatavaa kokonaissaalista. Keskimääräinen kasvu koko kannan tasolla on tämän takia näennäisesti negatiivista, vaikka luonnollisesti kaikki kuhat kasvavat, kunnes tulevat pyydetyksi. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä. Jos Rosa Lee -ilmiö on vaikuttanut kalakantaan, näytteeksi saadut vanhat yksilöt ovat keskimäärin hidaskasvuisia ja nuoret suhteessa nopeakasvuisempia. Nuorissa ikäryhmissä kalastuskuolleisuus on korkeinta nopeimmin kasvaneilla yksilöillä, ja tämän takia hidaskasvuisten kalojen suhteellinen osuus lisääntyy jokaisen vuoden mittaan ja korostuu ikäryhmien myötä tiettyyn rajaan asti. NÄENNÄISESTI HIDAS KASVU Jos tarkastellaan esimerkiksi Saaristomeren kuhien kasvua, kuhat jopa näennäisesti pienenevät kalastuskauden mittaan, koska nopeasti kasvavat pyydetään jo keväällä ja hitaammin kasvavat vasta syksyllä. Nopeimmin kasvavat kalat saavuttavat nuorimpina alamitan tai koon, jossa ne alkavat takertua verkkoihin. Rosa Lee -ilmiön ydin on siis siinä, että yksilöt kasvavat eri nopeudella kuin mitä koko kalakannan ikäryhmäkohtainen keskiarvokoko antaisi ymmärtää. Rosa Lee -ilmiön vaikutus kalakannan kasvurakenteeseen on sitä suurempi, mitä voimakkaampaa kalastus on. Jos kasvunopeuteen liittyy periytyviä osasia, kalakannan keskimääräinen kasvunopeus ei muutu sukupolvien välissä, kun lisääntyvä kalajoukko koostuu tasaisesti eri tavalla kasvavista kaloista. T E K S T I J A KU VA ANSS I V A I NI K KA Tutkittua N iin kutsuttu Rosa Lee -ilmiö (joskus vain Lee-ilmiö) kuuluu kalastusbiologian peruskäsitteisiin, mutta sen vaikutukset on otettu huomioon käytännössä valitettavan huonosti. Jos kalastuspaine olisi pienempi, suurempi osa nopeakasvuisista kaloista eläisi pitkään, ja kokonaisuutena kalakanta tuottaisi enemmän kilomääräistä saalista kuin tapauksessa, jossa nopeakasvuiset kalat kuolevat heti alamitan saavutettuaan. Suhteellisesti nopeakasvuiset kalat voivat vanhoissa ikäryhmissä jälleen suhteellisesti runsastua, jos kalastuksessa käytetään ylämittaa tai pyydystä, joka ei kovin hyvin pyydä isokokoisia kaloja. VAIKUTUS ON MERKITTÄVÄ POHDITTAESSA ALAMITTOJEN NOSTOA Kun kalakannan kasvunopeutta arvioidaan, yleensä pyydystetään näyte eri-ikäisiä kaloja. Yksilöiden välinen vaihtelu on normaalia ja kalat tunnetusti kasvavat läpi elämän. Ylämitta tarjoaa selviämisedun kalayksilöille, jotka nopeimmin saavuttavat sen. 26 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Eri tavalla kasvavien kalojen suhteellisten osuuksien vinoutuminen lakkaa, kun kaikki yksilöt ovat yhtä lailla alttiita kalastukselle eli yleensä vasta vanhoissa ikäryhmissä
Tuote toimitetaan juhlavuoden lahjarasiassa. Suurimmassa osassa Suomen järvistä taimen kasvaa noin 10 senttiä ja kuha 5,5-10 senttiä vuodessa. Kasvu voitaisiin havaita myös alamitan täyttävillä kaloilla, jos ensimmäisenä alamitan täyttäviä kaloja ei heti pyydettäisi. Jos kokovalikoiva pyynti on hyvin voimakasta, koostuu suurin osa kalakannasta alamittaisista tai muuten vain pienistä kaloista. LUE LISÄÄ https://doi.org/10.1093/icesjms/fsz107 Laskelmat Perinteiset laskelmat saaliista vääristyvät Sarah Kraak ym. Tämä kokorakenne on kalastuksen aiheuttamaa, eikä välttämättä liity millään tavalla kalojen todelliseen kasvunopeuteen. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A Valmistettu rajoitettu erä, joten ole nopea ja tilaa omasi! TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. kiksi kuhan alamitan noston hyötyjä, ei useinkaan oivalleta, että kuhat voisivat uuden alamitan myötä näennäisesti myös kasvaa nopeammin (vaikka todellisuudessa mitään muutosta yksittäisten kuhien kasvussa ei olisi). Heidän mukaansa esimerkiksi laskelmat alamitan muuttamisesta tai muusta pyydysten valikoivuuden muutoksesta koituvista seurauksista voivat olla jopa viisikymmentä prosenttia pielessä, jos ilmiötä ei oteta huomioon. SVK 20-vuotisjuhlauistin Vapaa-ajankalastajan KAUPPA Väkäsetön koukku tarttuu paremmin – pidä vain siima kireällä ja kala pysyy! Koukku on myös erityisen helppo ja turvallinen irrottaa. 20 € Suomen Vapaa-ajankalastajien 20-vuotisjuhlauistin on suunniteltu erityisesti tiedostavalle ja vastuulliselle vapaa-ajankalastajalle. (2019) mallinsivat Rosa Lee -ilmiön vaikutuksia yleisesti. Pelkästään kalastuspaineen muutoksen ennustetut vaikutukset voivat ilmiön takia vääristyä vähemmän, yleensä alle kymmenen prosenttia.. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut. Tämä keskeinen ero todellisen, nuorten kalojen suomuista tai pään luista takautuvasti määritetyn kasvun ja kalakannassa havaittavien ikäryhmäkohtaisten keskipituuksien välillä ymmärtämällä kalatalousalueilla päästäisiin merkittävästi parempaan vesien tuottavuuteen ja kalastuksen laatuun. Tuote on suunniteltu ja valmistettu Suomessa. Kuusamon Uistimen 20 grammainen klassikko-Räsänen nyt ensimmäistä kertaa väkäsettömällä koukulla ja ottavissa järjestön väreissä. Uistimen tausta on hopeanvärinen
Näin kahden päivän aikana järjestettyihin tapahtumiin osallistui peräti 1100 henkilöä”, Antila sanoo. oli noin 250, joista onkijoita 70, ja Lahden tapahtuma, jossa oli noin 60 onkijaa ja kaikkiaan noin 240 kävijää. Tapahtumiin saapui SVK 20 vuotta -juhlakoordinaattori Johanna Antilan mukaan ilahduttavan runsaasti perheitä ja nuoria onkijoita viihtymään kalastuksen, kätköetsinnän ja yhdessäolon merkeissä siitäkin huolimatta, että samana viikonloppuna juhlittiin myös koulunsa päättäneitä. LAPPEENRANNASSA KAIKKI SAIVAT KALAA Sunnuntaisen päätapahtuman järjestelyistä päävastuun kantaneen Lappeenrannan Urheilukalastajien puheenjohtaja Pekka Tu28 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Jatkossa voisi tällaista tapahtumayhteistyötä entisestään tiivistää esimerkiksi urheiluseurojen suuntaan,” Turunen pohtii. KAHDEKSANVUOTIAS Joona esittelee ylpeänä onkisaalistaan. Nämä perheystävälliset tapahtumat kutsuivat suomalaisia vahvistamaan luontosuhdetta ja juhlistamaan ongintaa yleiskalastusoikeutena. Myös Helsingissä, Kemissä ja Mikkelissä päästiin yli sadan henkilön kokonaisosallistujamääriin. KAHDEN päivän aikana järjestettyihin Suomi onkii -tapahtumiin osallistui yhteensä noin 1100 henkilöä. Muidenkin kuin kalastusseurojen osallistuminen Lappeenrannan tapahtumaan oli Turusen mielestä oikeaan osunut ratkaisu. ”Toki sateen uhka ja koronatilanne jonkin verran varmaan vähensivät kävijöiden määrää, mutta toisaalta nyt osallistujia oli oikeastaan sopivasti tänne Satamatorille, joten ruuhkilta onkipaikalla pääosin vältyttiin. ”Merkittävää oli myös se, että keskeisillä sijainneilla toteutetut matalan kynnyksen tapahtumat nostivat esille kaupunkien lähikalastuspaikkoja ja pysäyttivät myös monia ohikulkijoita tapahtumien äärelle. Eniten kävijöitä vetivät Lappeenrannan päätapahtuma, jonka kokonaiskävijämäärä rusen mielestä tapahtuma oli sangen onnistunut, sillä ajoittainen vähäinen sade ei latistanut tunnelmaa, vaan sekä onkimaan tulleet perheet että talkoolaiset olivat kaikki hyvällä tuulella. Eikä ihme, sillä jokainen onkimassa käynyt sai kokemuksen lisäksi myös kalaa. Sanoisin, että olen kokonaisuuteen 80-prosenttisesti tyytyväinen”, Turunen selvittää. ”Täällä olivat mukana esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto, Luontokeskus Saimaarium, Pepo Futis ja Etelä-Saimaan Meripelastusseura. SVK SAI ONKIKANSAN LIIKKEELLE ym päri Suomen Lappeenrannassa Suomi onkii -päätapahtumassa oltiin hyvällä tuulella ja kaikki saivat kalaa TEKSTI JA KUVAT ISMO MALIN K aksikymppisiään juhliva Suomen Vapaa-ajankalastajat (SVK) järjesti elokuun viimeisenä viikonloppuna Suomi onkii -tapahtuman 12 paikkakunnalla eri puolilla Suomea. Lappeenrannan päätapahtumassa vieraili yhteensä 250 ihmistä, joista noin 70 kävi myös ongella
”Osa olisi halunnut jatkaa kätköjen etsimistä vielä palkintojen loputtuakin. Tarpeen vaatiessa opastettiin syötin laittamisessa ja ongen heittämisessä. Virvelikalastusta en juurikaan harrasta”, Niko kertoo. Niko on kalastanut jo kahdeksan vuoden ajan eli yli puolet elämästään. Jos kalansaaliit jäivätkin Lahdessa pieniksi, Fisuun-kätköjen etsiminen sujui paremmin. Lisäksi olen onkinut paljon myös Telkjärvellä ja Kotijärvellä. Seppo Karhu Kirkkonummen Kalapojista oli vetovastuussa Helsingin Suomi Onkii -tapahtumassa. SVK SAI ONKIKANSAN LIIKKEELLE ym päri Suomen Lappeenrannassa Suomi onkii -päätapahtumassa oltiin hyvällä tuulella ja kaikki saivat kalaa ONKIMINEN ON KOKO PERHEEN HARRASTUS Kuusivuotias Emil Heikkeri ja hänen vanhempansa Amanda ja Petri ovat kaikki sangen kokemattomia kalastajia ja olivat hakemassa Suomi onkii -tapahtumasta oppia. Yksi noin 10-vuotias onkija onnistui saamaan jopa kirjolohen, mikä ei ole ihan helppo temppu mato-ongella. Harmillista hänen mukaansa oli se, että kalan tulo oli huonoa mäskäyksestä huolimatta. Kätköilyä järjestetäänkin varmasti tulevissakin tapahtumissa, niin hyvin se otettiin nyt vastaan”, Karinkanta mainitsee. Hän ei luottanutkaan järjestäjien onkiin ja vapoihin, vaan kalasti omilla välineillään. Lahdessa Pikku-Vesijärven puiston tapahtuma veti kalastusohjaaja Veikko Karinkannnan mielestä kohtuullisesti nuoria onkijoita. Isä-Petri kertoo toki kalastaneensa jonkin verran nuorempana, mutta harrastuksen jääneen vuosiksi tauolle: ”Nyt olen pojan kanssa aloitellut uudelleen kalastuksen ja hänen ehdoillaan mennään jatkossakin.” Vasta tänä kesänä onkimisen aloittanut Emil sai heti ensi yrittämällä perheen mökkivesiltä kaksi noin 30-senttistä lahnaa. KEMIN Suomi onkii -tapahtuma järjestettiin oivassa kalakelissä Veitsiluodon kalapaikalla. Kemissä ongittiin kirjolohikin Kemin Veitsiluodon kalapaikalle järjestettyyn tapahtumaan saapui yhteensä noin 110 osallistujaa, joista onkijoita oli 47. ”Myös onkijat ja huoltajat tuntuivat olevan tyytyväisiä, kun kaikki onkijat saivat kaloja. ”Onkijoille annettiin onkivapa ja purkki kärpäsentoukkia koukkuun laitettavaksi. Onkiminen on minulle yhä mieluisin tapa kalastaa pilkkimisen ohella. ”Tämä onkiminen onkin helppoa”, oli hän siihen todennut. Meillä oli myös kalankäsittelijä paikalla ja hän näytti, miten kala valmistellaan pannulle paistettavaksi. Veitsiluodon Kalamiesten puheenjohtaja Pekka Rajala kertoo olevansa erittäin tyytyväinen kävijämäärään. Kuvassa myös lapsia ja nuoria ongittanut Vesa Poutanen. Lopuksi jokaiselle onkijalle annettiin onkilaite kipinän antajaksi tulevalle kalastusharrastukselle”, hän selvittää. TAPAHTUMAT LAPPEENRANNAN keskustassa asuvalle 14-vuotiaalle Niko Ukolle Satamatori oli jo ennestään tuttu onkipaikka. ”Aloitin kalastuksen vaarin ja isän kanssa lähivesillä. Lappeenrannan keskustassa asuvalle 14-vuotiaalle Niko Ukolle Satamatorin rannat ovat tuttuja onkipaikkoja. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 29. Lisäksi kun talkoolaisia oli omasta seurasta peräti yksitoista, niin pystyimme hyvin opastamaan onkijoita ja kertomaan muutenkin kalastuksesta”, Rajala kertoo. Hänen mukaansa Vanhankaupungin suvannolle kerääntyi 52 nuorta ja suurin piirtein sama määrä vanhempia
Muistutan myös, ettei virheistä pidä lannistua, sillä kalastaminen vaatii jatkuvasti uuden opettelua. ?. ”Tunnustan olevani aloittelija ja kerron niin kömmähdyksistä kuin onnistumisista. Kuluvan vuoden keväällä hän sitten löysi mielestään sopivan tavan esittää sanottavansa. Voi sanoa, että kalastusharrastus on jatkuvaa oman osaamisen kehittämistä. OMA SOMEKANAVA @EMMILUONTOON Emmi aloitti kalastusaiheisen somekanavansa @emmiluontoon syksyllä 2019. Lisäksi kalastus on tuonut myös itsevarmuutta, kun olen huomannut, että osaan asioita. Aloitteleva kalastaja vielä itsekin Vavan varressa TE K S TI IS M O M ALIN • KUVAT EMMI PE T ÄJ Ä M Ä EN AR K IS TO Tuore kalakummi EMMI PETÄJÄMÄKI innostaa muita kalastuksen pariin E mmi Petäjämäki on aina nauttinut vesillä olemisesta, mutta kalastaminen alkoi kiinnostaa toden teolla vasta viime vuonna. ”Esimerkiksi, ettei roskata, ja arvostetaan elämää luonnossa, eikä tuhota tai häiritä sitä”, Emmi painottaa. Kiehtovaa kalastuksessa nimenomaan on se, ettei koskaan etukäteen tiedä, mitä kalapäivän aikana tulee vastaan”, Emmi vakuuttaa. Silti hän on jo täysillä ja monipuolisesti mukana kalastuksen parissa esimerkiksi oman somekanavansa kautta ja Suomen Vapaa-ajankalastajien kalakummina. ” 30 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ”Kalastamisen myötä oppii paljon asioita, joista on merkittävä hyöty elämässä myös myöhemmin. ”Vaikka itse olen vasta-alkaja, niin jos voin innostaa ja kannustaa sekä auttaa muita, niin se on minulle iso juttu”, hän sanoo. Emmi perustelee kalastuksen mielekkyyttä lasten ja nuorten harrastuksena sillä, että kaikki käytännönläheinen tekeminen on hyväksi heidän kehitykselleen. ”Minulla onkin jo tässä vaiheessa kalastuksesta paljon upeita tarinoita ja hetkiä, jotka tulen aina muistamaan. ”Kärsivällisyyden kautta lajista saa parhaiten irti, sillä on niin paljon kaikkea mi?. Tietenkin myös hetket, jolloin hän on sydän pamppaillen väsyttänyt isoa kalaa, ovat jääneet mieleen. EMMIN saaliskalat ovat olleet pääasiassa ahvenia ja haukia. ”Olen kalareissuilla nähnyt esimerkiksi peuran uimassa keskellä järveä ja satumaisia paikkoja vesistöjen uumenissa”, hän kuvailee. Voi sanoa, että kalastusharrastus on jatkuvaa oman osaamisen kehittämistä. Sen parissa voi oppia kaikkea, jos haluaa, mutta pakko ei ole”, hän kertoo. HALUNNUT AINA AUTTAA MUITA Emmi kertoo, että hänellä on aina ollut halu auttaa muita ja tehneensä vuosia vapaaehtoistyötä vähävaraisten lapsiperheiden hyväksi. Kalastamisen ja siihen liittyvien taitojen lisäksi Emmin mielestä on tärkeää juurruttaa kalastaviin nuoriin vastuullista käytöstä luontoa kohtaan. Emmi kertoo kannustavansa seuraajiaan vastuulliseen kalastamiseen ja siihen, ettei kalastuksessa ole kyse vain isosta saaliista, vaan siitä, kuinka se kehittää ihmisen luonnetta. Siten lähteminen mukaan kalakummitoimintaan tämän vuoden keväällä oli hänelle luonteva ratkaisu. Juuri sen takia kalastus kiehtookin ja on sellainen laji, johon ei millään pysty kyllästymään”, Emmi kehuu. Toisaalta uuden opetteluun liittyvät kömmähdyksetkään eivät pelota niin kuin aiemmin” hän vakuuttaa. ”Vaikka lajia tuntemattomat usein ehkä ajattelevat, että kalastus on tylsää ja yksitoikkoista, se ei todellakaan ole sitä. EMMIN mielestä kalastuksen harrastajat ovat reilua porukkaa. Kalastaminen on 33-vuotiaan Emmin mukaan osoittautunut jopa yllättävän antoisaksi harrastukseksi, jonka myötä kokee sellaisiakin asioita, joita ei kotisohvalla osaa edes kuvitella. Aluksi hän päivitti sitä satunnaisesti omiin kalareissuihin liittyvillä kuvilla ja tarinoilla. Toki hän käy itsekin ahkerasti kalastamassa
AVOMIES INNOSTI KALASTAMAAN Pieksämäeltä lähtöisen oleva Emmi vietti lapsuudessaan paljon aikaa tätinsä mökillä Anttolassa. Tämä mahdollistaa sen, että useimmille kalastaminen on taloudellisesti mahdollista”, hän sanoo. MYÖS kirjolohi on Emmille tuttu saaliskala. Kalastaminen on lisäksi siinä mielessä mainio laji, että kulut eivät ole niin suuria kuin monessa muussa harrastuksessa. Tuolloin hänen lähipiirissään ei ollut ketään, joka olisi tutustuttanut hänet kalastukseen. ”Tämä kesä on kulunut kalastamisen ohessa kalastustietojen ja -taitojen hankinnassa. tä pitää selvittää ja tehdä, jotta onnistuu”, hän miettii. Liikuimme muutenkin paljon luonnossa marjastaen ja sienestäen”, hän muistelee. Hänellä on myös metsästäjätutkinto. Itse hän pyrkii sekä kalakummina että somekanavallaan saamaan lisää uusia nuoria ihmisiä, mutta myös aikuisia mukaan kalastusharrastukseen ja kalastusseuroihin. Nykyään Jyväskylässä asuva Emmi kertoo harrastavansa fiiliksen mukaan ulkoilua, pallopelejä, kuntosalia ja marjastusta. ta seuraajia sometileilleen. On ollut myös ilo nähdä, kuinka reilua porukkaa kalastuspiireistä löytyy. Jälmimmäistä onkin tarkoitus mennä kokeilemaan Tornionjoelle”, Emmi kertoo. ”Kuoreen lippoaminen Vaajakosken Vaajavirralla oli myös mukava kokemus. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 31. Emmin ensimmäiset kalastuskokemukset tulivat mateenpilkinnästä talvella 2019. Kannattaisi myös kokeilla koko perheen erätapahtumia, joissa olisi monia erilaisia aktiviteetteja, kuten esimerkiksi geokätköilyä ja suunnistusta ja tietenkin kalastusta”, Emmi miettii. Kun jäät lähtivät, aikaa kului vetouistelun parissa yhdeksänkin tuntia mökkivesillä. Uusien harrastajien houkuttelemiseksi kalastustapahtumissa hänen mielestään pitäisi tuoda taitojen ja tietojen isäksi esille niitä fiiliksiä ja tunteita, joita kalastus tuo tullessaan. Järvet ovat jo tulleet tutuiksi, mutta myös koskikalastus ja lohenpyynti kiinnostavat kovasti. ”Eniten tykkään kalastaa haukea ja ahventa. Jaan myös itse näitä vinkkejä muille”, hän kertoo. ”Esikuvan pitäisi olla sellainen, että häneen on helppo samaistua, jotta seuraajat kokevat, että minäkin voin. Ensi vuonna hän aikoo opetella myös perhokalastamaan. Somessa jaetaan avoimesti kokemuksia kalastamisesta, ja aina kun olen pyytänyt vinkkejä, olen niitä saanut. Ohjelmaan ovat kuuluneet erilaiset kalastustavat, -välineet ja kalankäsittely”, selvittää Emmi, joka myös laittaa ottamistaan saaliskaloista ruokaa. Hänen suosikkikalastustapoihinsa kuuluvat pilkkiminen niin kesällä kuin talvellakin, vetouistelu sekä jigaus ja heittokalastus. PÄÄASIASSA MYÖNTEISTÄ JA KANNUSTAVAA PALAUTETTA Emmi sanoo olevansa otettu siitä, että hän on lyhyessä ajassa saanut paljon sitoutuneiTykkäsin kuitenkin olla veden äärellä, sillä huomasin sen rauhoittavan. Tähän saa kalastuksen kautta mahtavasti rauhoittavaa vastapainoa. ?. Ne haisivat ihan tuoreelle kurkulle ja niitä tuli niin paljon, että annoin osan saaliista kavereille, vaikka tavallisesti kalastan vain sen verran, mitä itse tarvitsen”, Emmi selvittää. ESIKUVAT Esikuvia tarvitaan kalastukseenkin Emmin mukaan esikuvia tarvitaan, jotta kiinnostus jotain harrastusta kohtaan kasvaa. ”Puhun myös paljon luonnon vaikutuksesta meihin ihmisiin, kun nykyään tekniset laitteet ja hektinen elämänrytmi vievät paljon energiaa. Myös Emmin seitsemänvuotias tytär on jo käynyt pilkillä ja onkimassa. Toistaiseksi hän on onnistunut saamaan saaliikseen pääasiassa ahventa ja haukea, mutta kuhat eivät ole niinkään hänen vieheisiinsä toistaiseksi iskeneet. Kalastus tuli mukaan kuvioihin viime vuonna, mistä kuuluu kiitos avomies Jonnelle, joka on innokas kalastaja. Ainakin omaan jaksamiseeni ja elämänlaatuuni tällä on erittäin myönteinen vaikutus”, Emmi sanoo. Tämä pätee kaikkiin lajeihin, myös kalastukseen. Esimerkiksi hänen Instagramillaan on noin kahdeksansataa eri-ikäistä seuraajaa, jotka lähes kaikki ovat nimenomaan kalastuksesta kiinnostuneita. ”Avoin ja rehellinen linjani on siis toiminut ja saamani palaute on ollut pääasiassa myönteistä ja kannustavaa. ”Varsinkin haluan rohkaista tyttöjä ja naisia kalastamaan, sillä heitä harrastajajoukossamme on vielä sangen vähän”, Emmi mainitsee. ”Tykkäsin kuitenkin olla veden äärellä, sillä huomasin sen rauhoittavan. ?. EMMI pitää pilkkimisestä sekä kesällä että talvella
KARTTA on ensimmäinen ja tärkein hyödyke uuteen kalakohteeseen tutustuessa. Niissä tavallisimpia lajeja ovat ahven ja hauki, jotka usein myös viihtyvät rantojen tuntumassa. KALAPAIKKA TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN KOHTI TUNTEMATONTA PIKKUJÄRVET ovat sopivia kohteita rantakalastajalle. WWW.RETKIKARTTA.FI on Metsähallituksen ylläpitämä karttapalvelu. 32 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA
ETUKÄTEISTYÖ KANNATTAA Jotta unelma toteutuisi paikan päällä mahdollisimman täysimääräisenä, on viisautta tehdä hieman etukäteistyötä eli yrittää ronkkia vastauksia kalastajan peruskysymyksiin: Mitä, mistä, millä ja miten. Läheskään aina ei apua löydy suusta korviin -menetelmällä. Kerrankin rauhassa ja ajan kanssa, uutta vesistöä opiskellen. Harva jaksaa kalastaa vuodesta toiseen samoja karin kupeita tai kosken kuohuja. Tuskinpa kukaan bisnekseensä vakavasti suhtautuva haluaa niitä vihjeitä pimittää asiakkailtaan, vaikka kalakateus suomalaisten perisynteihin lukeutuukin. Heillä saattaa olla oikein varteenotettavaa tietoa paikallisista kalastuskuvioista. On vaikkapa tullut vuokrattua mökki viikoksi pariksi järven rannalta sillä ajatuksella, että kalastamaan olisi mukava päästä. Ensimmäiseksi kannattaa tietenkin jututtaa mökin vuokraisäntää tai -emäntää. KARTAN ÄÄRELLE Kartta on ensimmäinen ja tärkein hyödyke, johon kalakohteeseen syvennyttäessä pitää tutustua. Välillä tulee kuitenkin tilanteita, että tie vie itselle tuntemattoman kalapaikan äärelle. SYVYYSKÄYRÄT tarjoavat kalastajalle erityisen arvokasta tietoa. Silloin pitää istahtaa tietokoneen tai paperikartan äärelle ja aloittaa alusta. KARTTOJA JA ILMAKUVIA TUTKIMALLA PÄÄSEE USEIN JONKINLAISEEN KÄSITYKSEEN. Metsähallituksen www.retkikartta.fi on yksi pätevistä karttapalveluista. Kun mieli halajaa uusille vesille, kannattaa etukäteistehtävissä olla tavallista huolellisempi. Jos vesille mielitään veneellä, pitää veneilyturvallisuuden nimissä tarkkailla kartasta myös mahdollisia karikiviä ja matalikkoja. Silloin kulkureitit ovat selvillä, parhaat rannaltaheittopaikat tiedossa, mahdolliset karikivet muistissa ja kalojen ottipaikatkin vuosien kokemuksella päähän tai karttaplotterille tallennettuna. U seimmiten kalareissut suuntautuvat kotivesille. Kalastajalle erityisen arvokasta tietoa tarjoavat tietysti syvyyskäyrät. Syvimpien vesialueiden käyrästössä on ” TUNTEMATTOMILLE VESILLE MATKATTAESSA EI AINA TIEDÄ, MINKÄLAISISSA OLOSUHTEISSA JOUTUU KALASTAMAAN. Esimerkiksi viime kesänä uudistunut metsähallituksen Retkikartta.fi-palvelu salasi aiemmin reittivesien syvyystiedot, mutta nyt ne saa näkyville valitsemalla Karttataso-valikosta "Syvyyskäyrät". VENEILIJÄN pitää tarkkailla kartasta mahdolliset karikivet ja matalikot. Älä anna kalapaikan yllättää Tuttu on turvallista, mutta kukapa meistä ei kaipaisi joskus vaihtelua arkeen. Uuteen kohteeseen mentäessä ei riittävän tarkkaa paperikarttaa ole yleensä käytettävissä, mutta netti pelastaa tilanteen. Saalista saa, jos edes kohtuullinen syöntipäivä sattuu kohdalle. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 33. Karttaa tutkimalla voi esimerkiksi päätellä, kuinka rannat kelpaavat kalastukseen, onko ja missä päin vesikasvillisuutta, kivikkoa, tuulilta suojaavia saaria, kaloja kerääviä karikoita, virtaisia salmia, purojen tai jokien suita, niemen kärkiä, lahden pohjukoita, mitä tahansa kaloja kiinnostavaa vaihtelevuutta ympäristössä. Haahuiluun ei tarvitse aikaa tuhlata
Pitkälle ulottuva, uposkasvillisuutta pukkaava matalavyöhyke saattaa olla onnen omiaan hauen hakijalle, kun taas nopeammin syvälle sukeltava penkka sopii paremmin vaikkapa ahvenen jigaajalle ja onkijalle. Ja monilla pienemmillä vesillä käyrästö näkyy entiseen malliin, sikäli kun sitä on ylipäätään olemassa. Isommat kivet ja uppopuutkin saattavat kuvassa erottua. Vaan mikäpä helppokulkuista autouraa on patikoidessa. Vesikasvillisuus jopa yksittäistä lumpeenlehteä myöten näkyy olettaen, että kuva on otettu myöhemmin kesällä. yhä puutteita, matalammat alueet kuuden metrin viivaan saakka sen sijaan näkyvät hyvin. ” 34 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Ilmakuvien avulla selviää parhaimmillaan upeita yksityiskohtia sellaisistakin vesistä, joita ei ole syvyysluodattu. Sitä kartat ja useimmiten ilmakuvatkaan eivät kavalla, onko joku metsäautotie suljettu puomilla. ILMAKUVA KERTOO Piirroskartan lisäksi kannattaa aina tutustua alueesta otettuihin ilmakuviin. JOKAISESSA vesistössä on omat ottipaikkansa, jotka saattavat paljastua vaikka vain katselemalla, missä muut kalastavat. Syvyyskäyristä on tietysti erityisen paljon iloa, jos pääsee kalastamaan veneestä, mutta kyllä rantakalastajankin kannattaa niitä tarkkailla. Älypuhelimen omistajalla Retkikartta toimii kätevänä karttaplotterin pohjana, jonka avulla suunnistaminen vaikka selkäpakalle, syvänteen reunalle tai muuhun veden alle piiloon jäävään kohteeseen onnistuu helposti. Vielä parempi on Google Earth -palvelu, joka antaa mahdollisuuden zoomata kohdetta hyvinkin lähelle. Toki näkymätarkkuus riippuu mitä suurimmassa määrin siitä, minkä tasoista kuvamateriaalia sattuu hakemaltasi alueelta olemaan käytössä. Tämä vitsaus koettelee etenkin Etelä-Suomen metsäteitä ja saattaa tarkoittaa sitä, että kävelymatkaa kalapaikalle tulee ennakoitua enemmän. ÄLYPUHELIMEN KARTTASOVELLUKSET OVAT MAINIOITA APUJA VARSINKIN SILLOIN, KUN VESISTÖN SYVYYSTIEDOT NÄKYVÄT. Voit esimerkiksi erottaa vaaleampina kuultavia matalikkoja ja tummina peilautuvia syvänteitä, edellyttäen, että vesi on suhteellisen kirkasta. ILMAKUVIEN avulla selviää yksityiskohtia vesistä, joita ei ole syvyysluodattu. Ne löytyvät myös edellä mainitusta Retkikartasta Ilmakuva-ikonia klikkaamalla. RETKIKARTTA toimii hyvänä karttaplotterin pohjana. Ympäröivän puuston tiheydestä pääsee käsitykseen ja mahdollisten kulkureittien kelpoisuudesta voi tehdä päätelmiä
Vesistöt ovat hyvin erilaisia ja kalojen käyttäytyminen niissä vaihtelee, mutta tässä joitakin suuntaviivoja. Syksy on useimpien lohikalojen kutuaikaa, ja sen turvaamiseksi monet virtavedet menevät rauhoitukseen 1.9.-30.11. Lajit ovat ahven ja hauki. NETISTÄ OTTIPAIKKA-APUA Mitä odottaa saaliiksi. ERITYISESTI lohikaloja mielittäessä on syytä etukäteen selvittää alueen kalastusluvat. Kalojen etsimisen kannalta on valtavasti väliä sillä, mihin vuodenaikaan ollaan liikkeellä. Ja tietysti voi keskustelupalstalla aina kysyä myös itse. Myös pohjoisessa ahven ja hauki säilyttävät paikkansa matalalla sijaitsevien järvien yleisimpinä viehesaaliina, mutta entistä vahvempana kuvaan tulevat lohikalat siika, harjus ja taimen. Kuha tulee hyvänä kolmosena. väliseksi ajaksi. Keskimäärin samat vieheet, joilla on tottunut kaISO hauki on monen unelmasaalis. Myös järvillä ja merialueella on erilaisia rajoituksia voimassa. Kutuaikojen mentyä ohitse kalat ovat nälkäisiä ja hajaantuvat etsimään ravintoa lajilleen tyypillisesti. Mitä vuodenaika vaikuttaa. Tosin tuntuu siltä, että hyvä syyskalastus koskee varmemmin suuria järviä ja merialuetta, kun taas pienemmillä vesillä kalaelämä herkemmin hiljenee vesien kylmenemisen myötä. Herkästi Google nostaa esille jonkin keskusteluketjun, josta voi aueta runsaasti yksityiskohtia kalastosta, kalojen koosta, ottivieheistä, jopa ottipaikoista. Tällaisia onnistumisia lähdetään mieluusti hakemaan pitkienkin matkojen takaa. Kuhan olemassaolo sen sijaan lakkaa napapiirin tuntumaan. MYÖS GOOGLELTA KANNATTAA KYSYÄ Tulevaa pyyntistrategiaa hiottaessa kannattaa myös kysäistä Googlelta, josko sen uumenista löytyisi täsmätietoa paikallisesta kalastuksesta. Kylmällä säällä petokalat usein passivoituvat ja painuvat syvemmälle pohjan tuntumaan, kun taas lämpimillä keleillä niitä voi tavoittaa välivedestä ja matalikoilta. NÄILLÄ EVÄILLÄ Viehemerkkejä ja -värejä mietittäessä ei kannata yleensä etukäteen hirmuisesti päätään vaivata. Maamme eteläosissa uistinkalastajan todennäköisimmät hiilikuidun vääntäjät ovat hyvin ennakoitavissa, ellei kysymyksessä ole jokin jalokaloilla hoidettava istutusvesi. Syksy tarkoittaa vesien viilenemistä ja päivän lyhenemistä, muttei välttämättä kalastuksen huononemista, sillä esimerkiksi ahvenet parveutuvat ja syövät ahnaasti talven varalle. Varsinkin suuremmilla sameahkoilla vesillä kuhakannat saattavat olla niin vahvoja, että muodostavat viehekalastajan pääsaaliin. Keväällä pian jäidenlähdön jälkeen monet kalalajit, kuten hauki, särjen sukulaiset ja osa ahvenistakin, kutevat. Myös kuha saattaa olla yhä iskussa, kun ottipaikka syvänteiden rinteiltä löytyy. Monet ovat valmiina kertomaan vinkkejä ensikertalaiselle, ihan rehellisestikin. Lohikaloja mielittäessä onkin aina syytä etukäteen selvittää, onko kalastus luvallista, mitä lupia tarvitaan ja mitä kaloja saa mahdollisesti ottaa. Mato-onkijalla puolestaan saalis koostuu ahventen ohella tyypillisimmin särkikaloista, kuten särjistä, salakoista, lahnoista, pasureista, säyneistä ja sorvista. Hakukenttään vain järven nimi mahdollisella "kalastus"-lisäyksellä. Tällöin ne löytyvät rantojen tuntumasta lämpimämmän veden alueelta. Kuha aloittaa kutunsa jonkin verran myöhemmin ja nousee sekin matalikoille elämäntehtäväänsä täyttämään. Vaikkei näihin paljastuksiin kannata aina ihan sokeasti uskoa, antavat ne kuitenkin rakennuspalikoita tulevaa kalastustaktiikkaa suunniteltaessa. Myös virtaavat salmet ja jokien suualueet ovat erinomaisia kesäkalapaikkoja. Vuodenaika VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 35. Rantavesistä löytää läpi vuoden ahvenia, varsinkin pienempiä haukia sekä särkikaloja, kun taas ulompana saalistavat kuhat, suuremmat hauet ja osa ahvenistakin. Jos reissukohteena on hiukankin peruslamparetta isompi ja tunnetumpi kalavesi, melko varmasti netti kertoo siitä jotain. Pinta-ajojakin esiintyy
Toimii myös jigityylisesti tarjottuna kuhalle. lakantaa harventamaan omilla kotivesillä, toimivat hyvällä todennäköisyydellä tietyn lajisille ja kokoisille kaloille muuallakin. Leveän lehtensä ansiosta puikkelehtii melko näppärästi myös kasvillisuudessa. ”Varma” viehevalikoima Jos kalastuskohde on jokseenkin tuntematon mutta jonkinlaisia vieheitä pitäisi raapia kokoon, kannattaa pitäytyä tunnetuissa ottipeleissä. Oikeassa pystyrivissä Vibrax, Bete Lotto (2 kpl) ja Rapala Rippin´ Rap. Alla Mikado Fishunter -jigejä ja jigipäitä. RAPALA MINNOW SPOON WEEDLESS : Minnari on ruohikkohauestajan ”pakollinen” hankinta. Ja jos nyt ei ihan parasta mahdollista ottipeliä satu omaan valikoimaan kuulumaan, mitä sitten. Tärkeää on kuitenkin varmistaa, että valitsee mukaan sellaisen sortimentin, jolla kyseinen kalapaikka on mahdollista kalastaa jotakuinkin tehokkaasti. Jos esimerkiksi järven vallitseva elementti on ruohikkoisuus, ruohovieheitä ei missään nimessä auta unohtaa matkasta. MIKADO FISHUNTER 5-8 CM : Tällä erittäin ilmeikäsuintisella kalajigillä pärjää ahvenja kuhahommissa, kun hankkii kohtuullisen kokoja värivalikoiman sekä jigipäitä väliltä 5-15 g. KUUSAMO RÄSÄNEN 5-7 CM : Perusviehe ahvenelle, hauelle ja lohikaloille, 5 cm koko toimii jigityylisesti uitettuna kuhallekin. Näillä pärjää. Vasemmassa pystyrivissä lusikat Rapala Minnow Spoon, Professor ja Räsänen. Sellainen harmittaa varmasti paikan päällä. MINNARI on ruohikkohauestajan "pakollinen" hankinta. Vieheet 36 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Toimii siellä, mistä hauet useimmiten löytyvät eli vesikasvustoissa. BLUE FOX VIBRAX KOOT 1-4 : Loton kaltainen lippaklassikko, joka koosta riippuen toimii kaikenlaisille eväkkäille. Helppo ja kalastava etenkin 1-3 metrin vesissä. BETE LOTTO 9-12 G : Lotto-lippa toimii niin ahvenille, hauille kuin jalokaloillekin. KUUSAMO PROFESSOR 2 26 G : Haukivieheklassikko parhaasta päästä. RAPALA RIPPIN´ RAP 5-6 CM : Niin sanottuihin räminävaappuihin kuuluva pitkäheittoinen viehe, jota voi uittaa hyvin monissa syvyyksissä, monilla tyyleillä ja kelausnopeuksilla. BETE LOTTO on parhaimmillaan matalissa vesissä. TÄMÄN tyyppisellä viehevalikoimalla pärjää monenlaisissa olosuhteissa. Erinomaisen helppo heitettävä ja uitettava, parhaimmillaan matalissa vesissä. Kalastaminenhan ei ole useimmilla meistä kilpaurheilua, vaan rentoutumista ja luonnosta nauttimista
Jos pyydettävien haukien koko on tavallista kiloluokkaa, voi suurimmat kumilötköt ja jättivaaput jättää turhana painolastina kotiin. Ja varautua siihenkin, että pohja vaatii veronsa. Muita tarpeellisia tarvikkeita ovat puukko, pihdit, haavi, kalavaaka, siimaleikkuri, lukkoleikareita, hyttysmyrkky, aurinkoöljy, kamera, muovikasseja ja vaikkapa iso reppujakkara, jossa nämä plus saalis näppärästi kulkevat. VAPAVARUSTUS KUNTOON Vavan järeysvalinnan ensisijaisena kriteerinä ovat käytettävien vieheiden painot, toissijaisena mahdollisten kalojen koko. Ellei etukäteistietoa ole, muutamia luottopelejä mukaan molemmista kokoluokista. Mato toimii "varmasti", jos nyt kalastuksessa mikään varmaa on. Uusi siima kannattaa koeheittää ennen reissua, ettei tule (sotku)yllätyksiä paikan päällä. REISSUUN ei pidä lähteä välineillä, joiden toimimisesta ei ole varmuutta. Onkisaaliin jalostaminen syötävään muotoon vaatii kokilta hiukan enemmän venymistä kuin kuhafileiden paistaminen. Ja kylmään vuodenaikaan kylmiä, lämpimään lämpimiä värejä. Kelasta huomiota vaativat yleinen toimivuus ja varsinkin siima. Jos taas vesi on saven tai humuksen samentamaa, painopiste voi olla voimakkaissa ärsyväreissä. MATO-ONKI on melko saalisvarma pyydys. Pitkäheittoisista vieheistä on usein iloa rantakalastajalle, joten ellei venettä ole käytettävissä, muutamia solakoita lusikoita, painolippoja ja muita kaukaisuuteen liiteleviä luomuksia kannattaa kätkeä matkatavaroihin. VAPARENKAIDEN kunto on hyvä tarkistaa ennen reissua. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 37. Haukihommissa siiman päätä on vielä syytä jatkaa perukkeella. Toimiminen kuitenkin edellyttää, että onkipaikassa ylipäätään on kaloja. JOS ahven on reissun oletettu pääkohde, jigejä ei kannata unohtaa matkasta. Ne ovat monofiilisiimoja kalliimpia, mutta auttavat säästämään esimerkiksi vesikasveihin tarttuneita vieheitä. Silloin varavapa on enemmän kuin sata särkeä. Tai päinvastoin: Jos kohteessa luvataan olevan kookasta haukea, kannattaa magnumeitakin mukaan mahduttaa. VIISAS VARAA MYÖS MATO-ONGEN MUKAAN Jos saaliin saaminen on aivan välttämätöntä esimerkiksi etukäteen suunniteltujen kalaruokajuhlien vuoksi, viisas varaa mukaan mato-ongen. Valitettavasti sillä saatava lajisto ei välttämättä vastaa kokin käsitystä ihanneraaka-aineesta. Jos sama lanka on maannut puolalla jopa vuosia, saattaa olla pieni kiirekin vaihtaa se uuteen. Matoon nappaavat mielellään ainakin ahven, kiiski, särki, lahna, säyne, salakka ja moni muu särjen sukuhaaran edustaja. Ja että sitä on puolalla riittävästi, vaan ei liikaa. Investoi laadukkaaseen kuitusiimaan. Hyvä paksuus yleiskalastukseen on noin 0,15-0,20 milliä, hauen pyyntiin 0,25 milliä. Lohjennut keraaminen rengas katkoo siimaa leikkurin lailla ja pilaa kalastuksen tehokkaasti. Ennen reissua pitää tarkistaa ainakin vaparenkaiden kunto. Samalla pitää huolehtia, että siima on kelan koko ja aiottu kalastusmuoto huomioon ottaen sopivan paksuista. Jos taas vaikuttaa siltä, että esimerkiksi kuhia ja ahvenia joutuu etsimään syvältä, pitää tilanteeseen varautua riittävän painavilla jigipäillä tai muilla syvänteisiin sukeltavilla pyydyksillä. ?. Vieheiden värimaailmaa voi sen verran raottaa, että jos kalastuskohteessa on kirkas vesi, suosi enemmän luonnollisia viehevärejä. ?
Kalastonhoitomaksun voi ostaa Metsähallituksen verkkokaupasta osoitteesta www. KALASTONHOITOMAKSU KALASTONHOITOMAKSUJEN tuotto kasvanut viidenneksellä viime vuodesta Tänä vuonna lunastettujen kalastonhoitomaksujen tuotto ylitti syyskuun alussa 10 miljoonaa euroa, kun koko viime vuoden tuotto oli vajaa 8,9 miljoonaa. Jokaisen suuremman osakaskunnan kalastuslupatuotevalikoimaan pyritään saamaan muun muassa mökkiyrittäjälupa ja kalastusmatkailuyrittäjälupa. Noin kaksikymmentä prosenttia kalastonhoitomaksun ensimmäistä kertaa maksaneista vastaajista kertoi kalastaneensa aiempinakin vuosina kalastonhoitomaksua edellyttävillä tavoilla. Hän toimii myös asuntoja ympäristöjaoston puheenjohtajana. Hän tunnustautuu ulkoilmaihmiseksi, joka on kalastanut monipuolisesti muun muassa heittoja perhokalastaen, lippoamalla, tuulastamalla sekä katiskoilla ja verkoilla. Nykyään yhdistetyt osakaskunnat ovat yhtenäisiä kalastuslupa-alueita, joiden toiminta, tiedotus ja palvelut ovat nousseet uudelle tasolle. VIHREIDEN kolmannen kauden kansanedustaja Heli Järvinen valittiin syyskuussa Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön toiseksi varapuheenjohtajaksi. Norppavesien keskellä asuvana Heli on vuosikaudet aktiivisesti sovitellut yhteen kalastusta ja norpansuojelua. 38 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Poikkeusajan ilmiöt, kuten kesämökin tai veneen hankinta, liittyivät usein ensimmäiseen kalastuskertaan. Vetovoimaisuutta kehittämällä tavoittelemme hyötyä alueen asukkaille, maaseutuyrittäjille ja kalastajille, kertoo Metsähallituksen projektipäällikkö Sami Kurenniemi. ”Etelä-Savon järvikalastuksessa on monipuolisia mahdollisuuksia, jotka ovat jääneet ottamatta huomioon matkailun markkinoinnissa. eraluvat.fi, Eräluvat-sovelluksella, palvelunumerosta 020 69 2424, R-kioskeista sekä Metsähallituksen luontokeskuksista. Metsähallituksen verkkosivuliikenteen perusteella kiinnostus kalastonhoitomaksua kohtaan on kasvanut tänä vuonna maksuvelvollisten kaikissa ikäryhmissä. Suhteellisesti eniten kasvua viime vuoteen verrattuna näkyy ikähaarukan ääripäissä eli 55 vuotta täyttäneissä ja 18-25-vuotiaissa. Hanke tarjoaa resursseja sähköisten palvelujen ja lupamyynnin kehittämiseen sekä kalastuslupatuotevalikoiman laajentamiseen. SVK:n puheenjohtajana jatkaa kansanedustaja Saara-Sofia Sirén (kok) ja toisena varapuheenjohtaja kansanedustaja Seppo Eskelinen (sdp) Kaakkois-Suomesta kotoisin oleva toimittaja ja viestinnän opettaja (YTM) Heli Järvinen on Vihreiden kolmannen kauden kansanedustaja sekä valtiovarainvaliokunnan ja maatalousjaoston jäsen. ETELÄ-SAVO ETELÄ-SAVON vetovoimaa järvija vapaa-ajankalastuskohteena kehitetään Metsähallituksen hallinnoima Etelä-Savosta vetovoimaisin järvija vapaa-ajankalastuskohde -hanke käynnistyi syyskuun alussa. Kalastonhoitomaksu tulee maksaa, jos on 18-64-vuotias ja kalastaa muuten kuin pilkkimällä, onkimalla tai silakkaa litkaamalla. ”Ilokseni saan työssäni edistää luontoelämää laajasti myös lainsäädännön ja budjetin kautta. Osakaskuntien kasvaessa vapaa-ajanasukkaiden, matkailijoiden ja vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuudet ovat parantuneet. HENKILÖUUTINEN KANSANEDUSTAJA Heli Järvinen Vapaa-ajankalastajien varapuheenjohtajaksi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (SVK) koronapandemian syyskuulle siirtämässä kevätkokouksessa valittiin järjestön varapuheenjohtajaksi kansanedustaja Heli Järvinen. Heli Järvinen on varttunut Puruveden rannalla. Vuoden 2022 loppuun asti kestävän hankkeen päätavoitteita ovat maakunnallisen kalastuslupasivuston kehittäminen sekä yhteistyön lisääminen kalataloudessa, matkailussa ja maaseudun kehittämisessä Etelä-Savon alueella. Metsähallituksen kyselyn mukaan tuoton kasvua selittää sekä kalastajien määrän lisääntyminen että aiemmin kalastaneiden suurempi maksamisaktiivisuus. Kalastonhoitomaksuista on kertynyt syyskuun alkuun mennessä tuottoa lähes kaksikymmentä prosenttia viime vuoden vastaavaa ajankohtaa enemmän. Syyskuun alussa käynnistyneessä hankkeessa jatketaan osakaskuntien yhdistämistä etenkin Saimaan alueella. Hankkeen tärkeimpänä jatkotoimenpiteenä on maakunnallisen kalastuslupasivuston kehittäminen sekä alueen matkailusivustojen kehittäminen kalastuksen ja palvelujen osalta. Etelä-Savon vesialueita omistavia pieniä osakaskuntia on viime vuosina yhdistetty suuriksi ja toimiviksi osakaskunniksi maaseudun kehittämishankkeissa. Uskon työssäni vahvasti yhteistyön ja sovun rakentamiseen”, hän kertoo. Heistä noin puolet koki lisääntyneen vapaa-ajan vaikuttaneen harrastuksen aloittamiseen. Metsähallituksen kyselyyn vastanneista, ensimmäistä kertaa kalastonhoitomaksun maksaneista noin kuusikymmentä prosenttia kertoi kalastaneensa tänä vuonna ensimmäistä kertaa
Auta nuoria oppimaan myönteinen luontosuhde. Tue haukien lisääntymisalueiden ennallistamista. 050 525 7806, jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi Rahankeräysluvan saaja: Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry. Auta haukea sen erityisen tärkeässä tehtävässä vesistöjen hyvinvoinnin kannalta. Pidä huolta ympäristöstä ja niistä vesistä, joissa kalastamme. . Tue järjestömme vastuullisen vapaa-ajankalastuksen tiedotusta ja valistustyötä ja olet kanssamme rakentamassa kestävämpää tulevaisuutta. . LAPSIJA NUORISOTOIMINTA . Tuellasi on merkitystä nyt ja tulevaisuudessa. VASTUULLINEN VAPAA-AJANKALASTUS HAUKITEHTAAT lahjoitus.vapaa-ajankalastaja.fi TUE Lahjoita osoitteessa: Valittavissasi olevat lahjoituskohteet: Suomen Vapaa-ajankalastajien rahankeräyksen kautta voit tukea tärkeää toimintaa vapaa-ajankalastuksen edistämiseksi.. Heräsikö kysyttävää. Luvan numero RA/2019/1192 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A Luontosuhde Tukemalla lasten ja nuorten harrastekerhojen ja leirien kustannuksia olet auttamassa uutta sukupolvea kalastusharrastuksen pariin. . Vastaamme mielellämme! Jaana Vetikko, p
Lisäksi saatavilla on nyt myös uutuutena huipputuotteena Ledlenser Powercase. Purhut suunnitellaan tietokonepohjaisesti erilaisia 3D-tulostussekä muotinvalmistusmenetelmiä hyödyntäen. Ne toimivat vetouistelussa niin moottorilla kuin soutaen, mutta niihin on silti saatu mukaan myös erittäin miellyttävät heitto-ominaisuudet. Otsavalaisimista esimerkiksi metsästäjien ja kalastajien suosikki MH4 on kompakti ladattava vavalla valon voimakkuudella. Käyttäjät, jotka haluavat lukea ennen nukkumaanmenoa, voivat käyttää toimintoa, joka kytkee automaattisesti valon pois tietyn ajan kuluttua. Kuhan uisteluun on luotu vaihtoehtoisia malleja, jotka jäljittelevät ulkomuodoltaan kuhan luontaisia aterioita, salakkaa ja muikkua”, hän lisää. Powercase on MH-otsavalaisimille täydellinen kuljetuskotelo, jota täydentää integroitu latausjärjestelmä. Lisäksi kompakti, omavarainen tuotanto, vain koukut ja myyntipakkaukset tulevat oman tuotannon ulkopuolelta, mahdollistaa pienen logistisen hiilijalanjäljen”, Penttinen sanoo. Tehokas MH11 taas on ensimmäinen täysin muokattavissa oleva otsavalaisin, jota voidaan ohjata älypuhelimen Ledlenser Connect -sovelluksella. Purhun toimitusjohtaja Markus Penttisen mukaan valmistusmenetelmä mahdollistaa sen, että vaaput vastaavat keskenään toisiaan, eikä niiden laatu pääse ailahtelemaan. Käyttäjä voi sovelluksen avulla määritellä, kuinka valaisin toimii jatkossa valaisimen katkaisijaa käytettäessä. Magneettilatauksella varustettujen otsavalaisinten säilytykseen, kuljetukseen ja lataukseen soveltuvaa, vetoketjulla suljettavaa rasiaa voidaan käyttää myös varavirtalähteenä rasian ulkopuolella olevan USB-portin ansioista. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 6/2020 (ilmestyy 4.12.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 19.10. ”Lohivaappujemme toimivuudesta kertoo esimerkiksi se, että kesällä 2017 yksi Tenojoen sesongin suurimmista lohista (22,57 kg) napattiin Purhulla. Lisäksi viidentoista kilon raja on rikkoutunut lyhyestä ajasta huolimatta jo useita kertoja”, Penttinen kehuu. Toki Purhut ovat osoittautuneet myös ottivieheiksi varsinkin kuhanja lohenkalastuksessa. Tämän ansiosta prototyyppejä on mahdollista mallintaa millimetrin tuhannesosien tarkkuudella. SOS-hälytysvalosignaali puolestaan antaa tukea häJoensuulainen kalastustarvikevalmistaja Purhu Oy käyttää vaappujensa valmistuksessa moderneja menetelmiä ja materiaaleja, minkä ansiosta ne ovat esimerkiksi ympäristöystävällisiä, tasalaatuisia ja kestäviä. ”Vaikka lohija kuhavaappujen ominaisuuksissa ulosmitataankin yli kahden vuosikymmenen tietotaito vastaamaan kokeneimmankin kalastajan vaatimuksia, ei aloittelijankaan ole syytä säikähtää. Innovatiivisen kiinnitysmekanismin ansiosta valaisin on vaivaton irrottaa pääpannastaan ja käyttää sitä käsivalaisimena tai kiinnittää klipsillä vaikka repun viilekkeeseen. ”Nyt myös kuhapuolelle on pystytty tuomaan perinteisten vaappumallien oheen jotain täysin uutta. tehopakkaus, jolle paino ei ole rasite. Tämä mahdollistaa esimerkiksi valosignaaleja käyttävän intervalliharjoituksen, tai merkkivalon syttymisen tietyn ajanjakson päätteeksi. Mukautettavat asetusvaihtoehdot, kuten ajastetusti hitaasti kirkastuva valo antavat mahdollisuuden siihen, että MH11 voi toimia myös herätysvalona, herättämällä käyttäjän kevyesti kas40 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Sovellusta voidaan käyttää myös tiettyjen aikavälien määrittämiseen valomerkillä. Lisätietoja Purhu Oy:stä ja sen tuotteista www.purhu.fi. Näin Purhut sopivat erinomaisesti asiaan vähemmän vihkiytyneenkin kalastajan käyttöön”, Penttinen lupaa. ”Purhut valmistetaan 100-prosenttisesti luontoa säästävästä biokomposiitista, jota jalostetaan elintarviketai metsäteollisuuden sivutuotteista. Kolme vaappumalla sekä lohelle että kuhalle Vuoden 2020 Purhu-mallistosta löytyy kolme erilaista vaappumallia sekä lohelle että kuhalle. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi uutta TEKSTI I S MO MAL IN Purhut valmistuvat modernein menetelmin Joensuussa Uudet Ledlenser MH-otsavalaisimet sopivat kaikenlaiseen ulkoiluun Ledlenserin otsavalaisinten uudessa MH-sarjassa on yhdeksän ominaisuuksiltaan erilaista mallia, joista jokainen käyttäjä löytää ulkoilutarpeisiinsa sopivan valaisimen
Kansainvälisesti tunnustettu valosignaali osoittaa avun tarpeen tehokkaasti ja kauas. Veitsen kuparinvärinen, sulavalinjainen runko on anodisoitua alumiinia. Victorinox taskutyökaluja on saatavana hyvin varustetuista partiokaupoista sekä maahantuojan verkkokaupasta mastermarkbrands.fi/tuotemerkit/victorinox-taskutyökalut. Suositushinta 452 euroa. Power-tilassa MH11 tuottaa 750 lumenin valotehon, jonka kantama on noin 300 m. Ledlenser MH11 tarjoaa valotehoa 1000 lumenia Boost-tilassa. Veitsen pituus on 130 mm ja korkeus 12 mm. Ruostumattomasta Damascus-teräksestä valmistettuun terään on taottu 125 teräskerrosta, mikä tekee veitsestä kauniin ja uniikin keräilykappaleen. Lisätietoja: www.nordictrail.fi. Victorinoxilta keräilyuutuus Hunter Pro Alox Damast -linkkuveitsi Hunter Pro Alox Damast Limited Edition 2020 -linkkuveitsi on kuluvan vuoden keräilyuutuus Victorinoxilta. PURHUN Salakat maistuvat erityisesti kuhalle. Erikoismalli on valmistettu muinaista taontamenetelmää mukaillen terästä kerrostamalla. Linkkuveitset on sarjanumeroitu ja niitä on valmistettu maailmanlaajuisesti vain 6000 kappaleen erä, joista viisi kappaletta on saatu myyntiin Suomeen. tätilanteissa. LEDLENSER MH4 -otsavalaisin. Pienimmällä valoteholla akun kesto on jopa 100 tuntia. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 41. Painoa sillä 169 grammaa
Alkukaudesta kannattaa normaalien ottiperhojen lisäksi kokeilla pienempiä taimenrasiasta normaalisti löytyviä tinseleitä. Tällöin kalat löytyvät usein hieman syvempien virtaavien salmien reunoilta, usein syvien tuulenpuoleisten kaislikkojen läheltä. Suuremmat kalat löytyvät tyypillisesti isompien lahtien keskustoista ja parhaimmillaan jo todella matalastakin vedestä. Tässä vaiheessa vuotta tarvitaan urheilumieltä ja kylmänsietoa, mutta palkintona on monesti todellinen suurhauki. Kuva: Nicklas Kaivola. 42 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. perhonurkka T EK ST I SAN TE R I K IN N U N E N • KU VA C A M IL L A M Ä K I N EN S yksyllä vesien viiletessä hauen perhokalastajan on viimeistään aika kaivaa perhonsidontavälineensä esille. Hienointa kauden viimeisten päivien kalastuksessa on lahnoja saalistavan havaitun suurhauen näkökalastus matalassa vedessä. Syyskuun lopulta alkaa hauenkalastajan kulta-aika, jota kestää jäiden tuloon saakka. Niillä saa usein hyviä tuloksia aikaan, varsinkin kovan kalastuspaineen alla olevista paikoista. Lyhyen ja pimeän päivän keskellä pilkahtavat valonsäteet aktivoivat moSyksyn HAUKIPERHOT ALKUKAUDEN salakkaimuri on haksahtanut pieneen perhoon. Hitaalla uitolla kelluvaa siimaa käyttäen perhon saa uimaan niin hitaasti ja vastustamattomasti, että kaiken nähneet trailerikansan suosikkilahtien asukitkin haksahtavat. Ikimuistoisimmat hauen perhokalastushetkeni olen viettänyt veden ollessa jo jäätymispisteessä. Eteläisellä merialueella, jossa enimmäkseen kalastan haukea, oma kauden aloitukseni osuu useimmiten syyskuun viimeisille viikoille. Monesti syvemmät kaislan reunustat ovat pullollaan salakkaa ja osaava perhomies voi upposiimoja heittämällä sekä perhoa nopeasti uittamalla saada huijattua ruokailevan suurhauen. nesti todelliset ruohikkolahtien isomukset. Kelluva siima ja todella hidas uitto pitkillä pysäytyksillä on valttia ja usein kalat ottavat pysähdyksissä olevaan perhoon. Viilennyt vesi tuo suuremmatkin merihauet jälleen perhokalastajan ulottuville. SYKSYN neljä ottiväriä: FL pinkki, pinkki-valkoinen, särki ja punamusta. PERHON TEHO PARANEE VESIEN VIILETESSÄ Kun vedet viilenevät lisää, perhon teho suhteessa uistimiin kasvaa. Mielestäni veden ollessa noin kuusiasteista perho alkaa usein olla pehmovieheitä ja muita uistimia tehokkaampi
Päähän angel hair tai vastaava pehmeämpi kuitu. ?. Runkoon kaksi nippua valitun väristä slinkyä tai muuta vastaavaa kuitua täyspitkänä kiinnitettynä keskeltä (sidotaan tuuheaksi pystyyn ja sekaan valittuja kimalteita). Viimeisimpänä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä on varmasti eniten käyttämäni perho, punamusta fluorikeltaisella kauluksella. Sidontalanka kevlar. ?. Perhon pituus noin 15-20 cm. Viimeistelyksi silmät ja mahdollisesti UV-liima. Usein pumu on niin ylivoimainen perho, että sitä ei paljoa päivän aikana tarvitse vaihdella. ?. ?. KUNNON KOUKKU PERHOON Yksi tärkeimpiä perhon ominaisuuksia on mielestäni kunnon koukku. Koukku eteen Varivas Bigmouth XTRA 6/0 tai vastaava katkaistuna. Toinen valintani kirkkaisiin vesiin on valko-pinkki. Tussilla tehdyt poikkiraidat lisäävät entisestään kontrastia ja usein tähän perhoon haksahtavat todelliset mutalahtien kurnuttajat. Tällöin vain vaihdetaan perhon koukut paksulankaisemmiksi. Käyttämällä riittävän paksulankaisia koukkuja kyseinen rigi soveltuu myös sinisen veden nopeille kaloille, kuten tarponille, purjekalalle ja marliineille. ?. Kannattaa kokeilla sitoa särkivärin perho myös luomuna ilman kimalletta. Huonolla syönnillä tuplakoukku on pelastanut lukemattomia päiviä. Pikaliimaa perhon päähän ja joka väliin, niin perho kestää todella pitkään. ?. Mielestäni parhaimmillaan se on kuitenkin huonoissa valaistusolosuhteissa. Hyvällä syönnillä putkiperhon koukku on helppo vaihtaa yksihaaraiseksi. Päällystys UV-liima. Jos sinisen veden kalastus siintää suunnitelmissa, niin putkeen sidottuja slinky-perhoja on hyvä käyttää myös isoille merikaloille, kuten tarponille. ALKUKAUDESTA taimenrasiasta tutut perhot saattavat yllättää. Tämä versio toimii monesti vaikeina kirkkaina päivinä. ?. Sidontalanka kevlar tai muu kestävä lanka mieltymyksen mukaan. Tämä klassikko toimii usein myös sameammassa vedessä, mutta hämärämmällä kelillä kirkkaissa vesissä se on varma valinta. Vaijerina noin 25 cm 7x7 säikeistä haivaijeria. Kirkkaissa vesissä kirkkaalla kelillä käytän lähes yksinomaan särkiväriä. Jo muutamalla värimallilla pärjää. Rungon kolmas nippu halutun väristä slinkyä puolitettuna. Koukku taakse Varivas Bigmouth XTRA 4/0 tai vastaava. ?. Pikaliima ja lopuksi UV-liima tai epoksi takaavat rigin kestävyyden. Itse olen tykästynyt putkiin sidottuihin slinky-perhoihin niiden tehokkuuden, kestävyyden, muuntautuvuuden ja helpon sidottavuuden takia. ?. Vaijeri pujotetaan takakoukun silmästä, kierretään koukku ja pujotetaan se uudestaan samasta silmästä. Todella sameissa rutakkolahdissa itsestäänselvä valinta on fluoripinkki. Ohjeet Slinkyputki ?. ?. Olen yli kymmenen vuotta käyttänyt tuplakoukkurigiä, joka valmistetaan vaijeriliitosta apuna käyttäen. la eri painotuksella. Etukoukku katkaistaan noin 1 cm silmästä ja pohjustetaan kevlarlangalla sekä pikaliimalla. Koukkurigi ?. KOUKKU-rigin valmistus vaiheittain. Putki Ltai XL-paksuus ja pituus noin 5 cm. Se on osoittanut toimivuutensa vuodesta toiseen ja toimii läpi kauden, jos rasiasta löytyy niitä muutamalVAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 43. Nippujen välit dubataan rungon perusvärisellä dubbingilla. Tämän jälkeen vaijerit sidotaan kiinni runkoon siten, että toinen vaijeri päättyy katkaistun etukoukun etuosaan. Moni perhomies vaihtaa jatkuvasti pyytöään etsien sitä oikeaa päivän väriä, mutta mielestäni muutamalla perusvärillä pärjää. MUUTAMALLA PERUSPERHOLLA PÄRJÄÄ Haukiperhojen malleja on viime vuosina ilmestynyt jos jonkinlaisia. Toisesta vaijerista muodostetaan noin 6 cm lenkki ja se käännetään takaisin sekä kiinnitetään myös kevlar-langalla runkoon. Alkukauteen painotettua ja loppukauteen täysin painottamatonta. ?. Laiskana perhon vaihtajana rasiastani on viimeiset reilu kymmenen vuotta löytynyt käytännössä vain neljää eri perhoväriä
20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A Vuoden 2000 KALAMIES -lehdestä koukattuja SUURKALOJA, LOHENSUOJELUA, VERKKOKALASTUSTA JA PALJON MUUTA SM-pilkki keräsi lähdes 3700 pilkkijää Sääja jääolot vaikuttavat paljon pilkkimiseen ja pilkkikisojen järjestämiseen varsinkin eteläisessä Suomessa. Vuonna 2000 jääongelmia ei kuitenkaan mitä ilmeisimmin ollut, sillä Kalamies-lehden 3/2000 -numerossa kerrottiin sään suosineen Säkylän Pyhäjärvellä käytyä SM-pilkkiä. 11,45-kiloinen kuha, joka tuli verkolla Tuusulanjärvestä. Kestävä verkkokalastus oli neuvontatyön painopisteenä Numerossa 4/2000 puolestaan kerrottiin Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön julkaisseen Kestävän verkkokalastuksen perusteet -oppaan ja järjestäneen aiheesta myös seminaarin. Uutisessa korostetaan, ettei uusi julkaisu ole hyökkäys verkkokalastusta vastaan, vaan pikemminkin sen puolustus. Ensimmäiset suurja ennätyskalat hyväksyttiin ennätyskalalautakunnassa 13. 2000-luvun ennätyskaloiksi kirjattiin mm. Mittelöön mestaruudesta osallistui uutisen mukaan 3688 kilpailijaa, jotka nostivat 2,5 tonnin kokonaissaaliin. Uusista ennätyksistä pienimpiä edusti 8,7 sentin pituinen kolmipiikki, joka lipottiin merestä Himangalla. Vastuullinen ja uusiutuvien luonnonvarojen kannalta kestävä pyyntikulttuuri säilyttää siihen liittyvät pyyntitavat, lehti muistutti. Historian havinaa TEKSTI ISMO MALIN Ensimmäiset ennätykset hyväksyttiin Vuoden 2000 merkittäviä uutisaiheita oli uuden vuosituhannen ennätyskalaja suurkalarekisterin perustaminen. Alimman painotai pituusrajan ylittäviä kalailmoituksia oli lehden 7/2000 kansijutun mukaan kertynyt lautakunnalle 24 kappaletta, joista 21 hyväksyttiin. 44 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Uusi Suomen ennätys kirjattiin 12 eri kalalajille. syyskuuta
Nuorten nurkassa pääsivät pienimmätkin kalastajan alut esiin, annettiin vinkkejä muun muassa onkimiseen ja kalalajeista esiteltiin miekkasärki, siloneula, seipi, mutu, piikkimonni, nahkiainen ja nieriä sekä äyriäisistä rapu. Kalamies-lehti oli Suomen Kalamiesten Keskusliiton jäsenlehti, joka ilmestyi vuoteen 2004 asti, jolloin lehden nimeksi muuttui Vapaa-ajan Kalastaja ja sen kustantajaksi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö (SVK).. Suomen Kalamiesten Keskusliiton kannan esitti aluekalatalouskonsulentti Mikko Liukkonen, joka korosti valtion vastuuta ja pohjoismaista yhteistyötä lohikannan suojelussa. Lopputuloksena on hyvin jalkaan istuva, erittäin rankkaa kulutusta kestävä ja hyvin lämmittävä villasukka. Koot: l mustikansininen, puolukanpunainen, jäkälänharmaa 37-39, 40-42 ja 43-45 l jäkälänharmaasta myös isot koot 46-48 ja 50-52 Jokaisesta sukkapari sta ohjaamme 4 € lasten ja nuorten kalastusharras tuksen tukemisee n. Hankkeesta kerrottiin Kalamies-lehdessä 6/2000. Itämeren lohta puolustettiin Numerossa 5/2000 olleessa uutisessa kerrottiin Helsingin Senaatintorille kokoontuneesta Tornionjokilaakson yli sadan ihmisen lähetystöstä, joka vaati Itämeren villilohen pelastamista. Vapaa-ajankalastajan KAUPPA OSTA VERKKOKAUPASTAMME: vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa SVK:n 20-vuotisjuhlavuoden AIDOT VILLASUKAT pitävät jalkasi sekä mielesi lämpimänä Kotimaista työtä olevat sukat on tehty yhteistyössä Helsingin Villasukkatehtaan kanssa, jonka tuotannossa yhdistyvät uskolliset 50-luvun neulontakoneet tarkkaan käsityöhön. Jutussa mainittiin, että alustava kustannusarvio järvilohen kulkumahdollisuuksien palauttamiseksi Lieksanjokeen on noin viisi miljoonaa markkaa. Edellä käsiteltyjen aiheiden lisäksi lehdessä julkaistiin runsaasti juttuja eri kalastustavoista ja -välineistä, vieheistä, kalapaikoista ja otettiin kantaa kalastukseen liittyviin ajankohtaisiin kysymyksiin. Paikalla ollut Lapin läänin maaherra Hannele Pokka korosti puheessaan lohen merkitystä Lapin taloudelle ja kulttuurille. Osta villasukat – tue nuorten kalastusharrastusta 23 ,90 pari + postituskulut 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa Järvilohen suojelua tuettiin Venäjältä Suomen puolelle Pieliseen laskeva Lieksanjoki, joka on järvilohen luontainen kutujoki, on yksi koko Suomea koskevan vuonna 2012 voimaan tulleen kalatiestrategian kärkikohteista. Sukkien materiaali on karstavillalankaa, jossa on 70% villaa ja 30% polyamidia. Villa on eettisesti tuotettua (mulesing-free) ja peräisin Uudesta-Seelannista. Lohta on kuitenkin yritetty palauttaa Lieksanjokeen jo tätä ennen esimerkiksi Ruunaan kalastusalueen Leader-hankkeella viime vuosituhannen vaihteessa. Kaikkiaan vuonna 2000 ilmestyi kahdeksan numeroa Kalamies-lehteä. Lehti piti summaa ja muita hankkeeseen liittyviä kuluja pieninä kustannuksina maamme arvokkaimpiin kuuluvan kalalajin säilyttämisestä huomioon ottaen myös kerrannaisvaikutukset virkistyskalastukseen ja alueen matkailuun
läänin yksityisvesillä yhdellä vavalla ja vieheellä. Sen työn tuloksena muutettiin kalastuslainsäädäntöä niin, että pilkintäkorttijärjestelmästä luovuttiin ja kalastuksenhoitomaksun suorittaminen toi valtakunnallisen pilkintäja ongintaoikeuden. Sitä ennen hän työskenteli vuodesta 1994 muun muassa kalatalousjohtajana kymmenen vuoden ajan Uudenmaan alueellisessa kalataloushallinnossa. Marttinen puolestaan oli SVK:n toiminnanjohtaja vuodet 20172019. Hyvin tärkeä veteen piirretty viiva olikin kaukana ulkomerellä sijaitseva valtion yleisvesi, jossa kalastus oli kaikille vapaata. Samalla perinteinen kunnallinen koho-ongintaoikeus laajeni lähes valtakunnalliseksi. Lakimuutos astui voimaan vuoden 1994 alussa. Nämä muistelijat ovat Ilkka Sailo, Ilkka Mäkelä ja Markku Marttinen. Heistä Sailo työskenteli Suomen Kalamiesten Keskusliitossa kalatalouskonsulenttina vuodesta 1970 aina eläkkeelle jäämiseensä asti toimien myös liiton tiedottajana ja Kalamies-lehden toimitussihteerinä. Omistuksellisesti hyvin pirstoutuneen rannikon yksityisvesistä vain viidesosa oli säännöllisen viehelupamyynnin piirissä. Vapakalastuksen lupatilanne oli Suomenlahdella ja Saaristomerellä ennen viehelakia selvästi muuta maatamme kehnompi. Kokonaisen kalastusalueen kattavia lupia ei maamme runsasväkisimmällä alueella Uudellamaalla ollut kuin yksi ainoa ja sekin sisämaassa. Kamppailun huipennuksena voidaan pitää vuoden 1996 kalastuslain uudistusta, joka toteutti vapaa-ajankalastajien pitkäaikaisen haaveen läänikohtaisesta viehekortista. 1980-luvun lopussa tehdyn Uudenmaan virkistyskalastusselvityksen mukaan noin 95 prosenttia Uudenmaan merialueella vapaa-ajankalastusta harjoittavista henkilöistä toivoi koko merialueen kattavan viehekalastusluvan toteutumista. Heidän kirjoituksistaan selviää, millaista taistelua niin onginta-, pilkkikuin viehekalastusmahdollisuuksien parantaminen vaati. Muistelijat Vapaa-ajan Kalastaja -lehti julkaisee kolmen keskeisen vaikuttajan ja toimijan muisteluja vuosikymmeniltä, joiden aikana suomalaisten yleiskalastusoikeudet laajenivat nykyiselle hyvälle tasolle. Mäkelä toimi Suomen Metsästäjäja Kalastajaliiton (19882003) ja Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön (2002-2016) toiminnanjohtajana. KANSANEDUSTAJIEN ALOITE VIEHEKORTISTA EDUSKUNNALLE Vuonna 1995 yli sata kansanedustajaa jätti Kari Rajamäen (sd) johdolla lakialoitteen läänikohtaisesta viehekortista, joka mahdollistaisi maksua vastaan viehekalastuksen ko. VIEHEKORTTI VAI KALASTUSALUEKOHTAINEN LUPA 1990-luvun alkupuolella vastakkain olivat mallit läänikohtainen viehekortti, jota vapaa-ajankalastusjärjestöt kannattivat ja kalavesien omistajien ajama kalastusaluekohtainen viehekalastuslupa. Tällainen kalastaminen olisi täysin MARKKU Marttinen. Maaja metsätalousministeriö asetti kalastuslain osittaisuudistusta pohtivan työryhmän vuonna 1992. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A 46 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A TEKSTI MARKKU MARTTINEN Maamme nykyiset YLEISKALASTUSOIKEUDET eivät ole itsestäänselvyys Lähtökohta ennen viehelakia – yhtenäislupien tarve oli huutava V iehekalastuksen yhtenäislupien saannille oli ennen läänikohtaista viehekorttia huutava tarve varsinkin suurilla kasvukeskusalueilla Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa
sekaisin – RKP yritti turhaan siirtää käsittelyä muun muassa seuraavaa: ”Eduskunnan istuntosalissa käytettiin keskiviikkona sanoja, kuten kalakapitalismi, fasismi, sosialisointi ja vaino, kun käsittelyssä oli läänikohtainen viehekortti. Ennen euroja kunnallisvaaleja Helsingin Sanomissa julkaistiin syksyllä 1996 puolenkymmentä viehelakia vastustavaa "Herätys-ilmoitusta", joissa vedottiin kesämökin sekä maaja vesialueiden omistajiin, kalastajiin, metsästäjiin ja luontoystäviin sekä kokoomuksen, demareiden ja vihreiden kansanedustajiin. Kiellot voisivat olla yhteensä enintään neljänneksen kalastusalueen pinta-alasta. Marraskuun 8. Räikeimmin olivat vastakkain Uudenmaan rannikolla asuvat ja kalastavat vesien omistajat ja pääkaupunkiseudulla asuvat aktiiviset kalastusharrastajat. Kalastus olisi sallittua muualla paitsi lohija siikapitoisten vesien koskija virtapaikoissa. Ilmoitukset olivat allekirjoittaneet vapaussoturi ja laivanvarustaja Ragnar Nordströmin jälkeläiset, eteläsuomalaiset vesialueiden omistajat sekä Porvoon Urheilukalastajat. Hän muun muassa teki lakialoitteen, joka johti läänikohtaisen viehekalastuskortin hyväksymiseen eduskunnassa syksyllä 1996. ESITYSTÄ VASTUSTETTIIN KIIHKEÄSTI Lukuisissa sanomalehdissä ja kalastusalan lehdissä oli runsaasti viehelakia vastustavia ja myös puolustavia kirjoituksia. Asian käsittelyssä käytettiin eduskunnan istuntosalissa 222 puheenvuoroa ja äänessä oli 62 kansaedustajaa. Viehepuheiden määrällä päästiin melko lähelle koko budjetin lähetekeskustelun puhemäärää. Viehekorttia puolsivat sdp, vihreät, vasemmistoliitto, osa kokoomuksesta ja muutamat keskustan jäsenet. päivänä 1996 eduskunta hyväksyi kiihkeän ja monipolvisen keskustelun jälkeen kalastuslain muutoksen läänikohtaisesta vieheluvasta äänin 105-58. Vesialueen omistaja tai haltija ja kalastusalue voisi hakea yleiskalastusoikeuksiin kieltoa. Tunnelma muistutti parhaimmillaan touhua Venäjän duumassa”. Maksut keräisi maaja metsätalousministeriö, joka palauttaisi rahat vesien omistajille. (Helsingin Sanomat 24.10.1996) LAKIESITYKSEN KÄSITTELY EDUSKUNNASSA OLI MYRSKYISÄÄ Helsingin Sanomat otsikoi 24.10.1996 uutisessaan Viehekortti pisti eduskuntasalin KARI Rajamäki oli yksi merkittävimmistä yleiskalastusoikeuksien esitaistelijoista. Kansanedustaja Pertti Virtanen (Eko) istui salissa virveli mukana ja viehe rinnuksissa, mutta virvelin hän joutui viemään pois, kun häntä siihen kehotettiin. maksutonta alle 18-vuotiaille ja 65 vuotta täyttäneille, jotka samassa lakiremontissa aiottiin vapauttaa myös kalastuksenhoitomaksusta. Erityistä huolta lain vahingollisista vaikutuksista kannettiin maamme ruotsinkielisellä rannikolla. Kuva: Ismo Malin. Uudistusta ei koettu samalla tavalla uhaksi sisämaan kalavedenomistajien keskuudessa kuin maamme ruotsinkielisellä rannikkoseudulla. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A SYKSYLLÄ 1996 julkaistiin puolenkymmentä viehelakia vastustavaa ”Herätys-ilmoitusta”, joissa vedottiin kesämökin sekä maaja vesialueiden omistajiin, kalastajiin, metsästäjiin ja luontoystäviin sekä kokoomuksen, demareiden ja vihreiden kansanedustajiin.
Tämä aiheutti reagointeja, jotka poikkesivat vuosikymmenen takaisesta. Esimerkiksi Kalatalouden Keskusliitto yritti tarjota puheenjohtajansa Hannele Pokan johdolla "Kalapassia", joka olisi korvannut kalastuskortin ja läänikohtaisen pilkkikortin. Kalamiesten Keskusliiton puheenjohtaja Erkki Tuuli puolestaan luonnehti tapahtunutta upean juhlallisesti: "Suomen kansa on ottanut takaisin sille kuuluvan oikeuden." VIEHEKORTTIADRESSI EDUSKUNNALLE Koska myös maksulliseen viehekalaan pääsy oli vaikeaa hyvin monista syistä, päätimme lähteä sitä helpottamaan samaan tapaan kuin pilkkimistä. SKK:N PALVELUKSEEN Tulin Kalamiesten Keskusliiton palvelukseen elokuussa 1970. Se oli liikaa Suomen Kalastusyhdistykselle (myöhemmin Kalatalouden Keskusliitto), joka on kalavesien omistajajärjestö. Hän puhui jo tuolloin kalastuslain jälkeenjääneisyydestä ja kansalaisten epätasa-arvosta kalastusharrastuksen suhteen. Harri Dahlström (1935-2012) oli silloin toiminnanjohtaja. Vesiltä häätäminen tulikin yllätyksenä. Vuonna 1951 säädettiin kalastuslaki, joka tuli voimaan seuraavan vuoden alusta aiheuttaen nopeasti tunnelman kiristymisen kalavesillä. Selvisi sittemmin, että uuden lain mukaan vain omassa kunnassa onkiminen oli luvallista. Kalastusoikeuksien värikkäät vaiheet S en muistan hyvin, että olin ensimmäisen kerran ongella särjennousussa Espoonjoella 1946 isäni opastamana. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkijat Hannu Lehtonen (myöhemmin professori) ja Kalervo Salojärvi kirjoittivat Kalamies-lehteemme jutun, jossa käsiteltiin muun muassa kalastajaryhmiä ja niihin liittyviä asioita. Muuhun kalastukseen ja ravustukseen olisi kuitenkin tarvittu edelleen vesialueen omistajan tai kalastusalueen lupa. Toki muidenkaan puolueiden lakia vastustaneita kansanedustajia ei pitänyt tulevaisuudessa äänestää, vaan äänet piti antaa muille ehdokkaille. Rkp iski vielä loppuvuodesta 1981 yrittäen estää lakiehdotuksen etenemistä. Niitä syntyikin, mutta pääasiassa vain sinne, missä muutoinkin oli viehelupia kaupan. Ymmärsin, että vähänkään sosiaalisia asioita ei ole suotavaa tutkia. Agraari-Suomi ei kuitenkaan ollut valmis edes näin vähäisiin muutoksiin. Kalapassin käyttöönotto olisi merkinnyt myös sitä, että kalastuspiirit ja niiden toimenkuva olisivat kokonaan poistuneet. Lisäksi se pyrki muodostamaan nopeasti kalastusaluekohtaisia viehelupia. Samoihin aikoihin Suomen Kalamiesten Keskusliitto (SKK) pyrki helpottamaan kevyimpien kalastusmuotojen, kuten pilkinnän, harrastusmahdollisuuksia tekemällä ehdotuksia lainmuutoksista. Paineet kuitenkin nousivat ja vuoden 1977 komiteamietinnön pohjalta valmisteltiin lainmuutosta. Me koululaiset emme tienneet tietenkään asiasta mitään. Elintarvikepula oli kova vielä monta vuotta sodan jälkeen ja vähäisetkin kalat käytettiin ravinnoksi. Hän piti tervehdyspuheen SM-pilkissä Ryökäsvedellä 1978 luvaten myönteistä ratkaisua. TEKSTI ILKKA SAILO 48 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Vuonna 1980 annettiin hallituksen esitys, joka sisälsi läänikohtaisen pilkkikortin. Pokan esittämä Kalapassi olisi oikeuttanut onkimaan ja pilkkimään koko valtakunnan alueella. Sen eteenpäinviemiseksi olimme keränneet laajan 80 000 allekirjoittajan adressin, joka luovutettiin eduskunnalle. Tämän johdosta liittohallituksemme puheenjohtaja Toivo Koivisto laati Kalamies-lehteen pääkirjoituksen, jossa oli kohta: "Sanomme ystävyyden irti koko ruotsalaisporukasta." Tällä hän tarkoitti Rkp:n eduskuntaryhmää, joka kokonaisuudessaan äänesti 5.1.1982 kolmannessa äänestyksessä läänikohtaisen pilkkikortin tuonutta lakiuudistusta vastaan. Olin työskennellyt hänen alaisenaan Kalataloussäätiön kalantutkimusosastolla. Lähes satatuhantinen viehekorttiadressi luovutettiin eduskunnalle vuonna 1989. Passin hinnaksi kaavailtiin 60-80 markkaa. ESITYS LÄÄNIKOHTAISESTA PILKKIKORTISTA Uudessa hallituksessa kalastusasiat annettiin hoidettavaksi liikenneministeri Veikko Saarrolle (Skdl). Voimassa oli eräänlainen jokamiehen kalastuslaki sodan aiheuttaman vaikean tilanteen takia. Tässä työssä juuri pilkkionginta oli vaikein asia. Toin aina kalat, marjat ja sienet kotiin. Samana keväänä nimittäin voitin suuren pussillisen parasta brasilialaista raakakahvia Stockmannin arpajaisissa, kun ensimmäinen kahvilaiva oli tullut maahan. Ti20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A Jokamiehen kalastuslaista LÄÄNIKOHTAISEEN VIEHEKORTTIIN ILKKA Sailo
Virkamiestyönä valmisteltiin Eduskunnan tahdon mukaisesti uusia pykäliä. KALASTUKSENHOITOMAKSUUN 167 PROSENTIN KOROTUS Hannele Pokan (Kesk.) toimiessa oikeusministerinä muutettiin kalastuslakia niin, että kalastuksenhoitomaksu nousi vuoden 1994 alusta 167 prosenttia, mutta sisälsi pilkkimisoikeuden melkein valtakunnallisesti. Eduskunnan järjestysmiehet heittivät heidät ulos salista. Ei ole sen vertaista juttua muulloin vastaan tullut! Omalla tavallaan vaikuttavinta oli, kun veteraani soitti minulle töihin ja sanoi, että ensimmäisen kerran hänkin saa valtiolta jotain. Voittoa seurasivat iloiset karonkat ja tunnelmat. Tämä oli ensimmäinen myönteinen käänne. Hauskimmin kanssamme juhli Savon Sanomat (Muikkusanomat), joka kuvasi ja haastatteli suoraan paikan päällä. lalle olisi tullut 20 kalastusalueiden palvelukeskusta, joiden työtä olisi ohjannut Kalatalouden Keskusliiton tyyppinen yhdistys. Kun puhemiehen nuija sitten 8.11. Mukava asia pilkkijälle, mutta ei maaseudun mummolle, joka pitää laiturin nokassa katiskaa omilla vesillään. LÄÄNIKORTTI HYVÄKSYTTIIN ILOISISSA TUNNELMISSA Toista ja kolmatta käsittelyä oltiin tietysti seuraamassa eduskunnassa. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A KARI Rajamäki onniteltavana, kun hänen lakialoitteensa läänikohtaisesta viehekortista on hyväksytty 8.11.1996. Kokoomuksen Minna Karhunen joutui vaa’ankieliasemaan. Edellä mainitun kalastuslain muutoksen yhteydessä eduskunta velvoitti hallitusta tutkimaan läänikohtaisen viehekalastusluvan käyttöönoton edellytykset. Syksyn tultua jännityksellä odotettiin, mitä eduskunnan maaja metsätalousvaliokunta lausuu lakiesityksestä. Tähän työhön asetettiin työryhmä (ns. MINNA KARHUNEN SUOJELUSENKELINÄ Vuonna 1995 järjestettiin eduskuntavaalit ja heti uuden eduskuntatyön lähdettyä liikkeelle kansanedustaja Kari Rajamäki (Sdp) keräsi viehekorttialoitteeseensa 104 asiaa kannattavan kollegan nimeä. Työryhmä päätyi vain kalastusaluekohtaiseen lupaan ja Kalamiesten Keskusliittoa ryhmässä edustanut Kalevi Hietala jätti esityksestä eriävän mielipiteen, jossa hän viittasi eduskunnan tahtoon todeten, ettei kalastusaluekohtainen lupajärjestelmä paranna riittävästi kansalaisten viehekalastusmahdollisuuksia. Kättelyvuorossa Pertti Paasio, keskellä Kalevi Olin. heilahti lain hyväksymisen merkiksi, osa yleisöä nousi seisomaan aplodeeraten. Rkp yritti vieläkin hajottaa lain kannattajia lisäehdotuksellaan. Hienoa oli sen sijaan kuulla, kun Kari Rajamäki kiitti maaja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajaa Timo Kallia (Kesk.) reiluudesta valiokunnan työn aikana. Hän puolsi esitystä ja muuttui näin kalastuksenharrastajien suojelusenkeliksi. Hallitukset olivat olleet passiivisia tai aika oli loppunut kesken ja nyt määräsi eduskunnan enemmistö. Perustuslakivaliokunta sai ne puntaroitavakseen keväällä 1996 ja päätti, että pykälät sisälsivät riittävästi tarpeellisia rajoituksia ja säätelymahdollisuuksia niin, että 5/6:n määräenemmistöäänestys ei ole tarpeellinen. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 49. vapakalastustyöryhmä), jonka esitys luovutettiin ministerille keväällä 1995. Äyräpään harjulla 1944 rei’itetty vanha mies oli hänkin kalastuksen harrastaja
Kieltohakemuksista 85 prosenttia oli rannikolta ja kahden kalastusalueen hakemus käsitti lukuisia vesialueita kalastuslain sallimaan maksimiin (25 % kalastusalueen pinta-alasta) saakka. Johtamassani Uudenmaan kalatalousyksikössä työskenteli tuolloin 4-6 virkamiestä ja yksikön toimialueella asui neljäsosa maamme vapaa-ajankalastajista. Kolmasosa hakemuksista sai myönteisen päätöksen ja päätöksistä valiT yöskentelin kalatalousjohtajana vuosina 1994-2014 Uudenmaan alueellisessa kalataloushallinnossa (Uudenmaan maaseutuelinkeinopiirin, TE-keskuksen ja ELY-keskuksen kalatalousyksikkö). 50 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Turhautuneena mediassa olleeseen virheelliseen informaatioon viehekalastuksesta ja viehelain pyrkimyksistä lähetin Helsingin Sanomien mielipideosastolle kirjoitukseni Uudellamaalla huonot viehekalastusmahdollisuudet, jossa viitaten tutkimustietoon, pyrin oikaisemaan virheellisimpiä väittämiä ja perustelemaan miksi lakimuutosta tarvitaan (Helsingin Sanomat 21.10.1996). VIEHEKALASTUSKIELLOT RUMBANA UUDELLAMAALLA Kevään 1997 kuluessa Uudenmaan kalatalousyksikköön tuli yhteensä 117 viehekalastuskieltohakemusta, mikä oli aivan omaa luokkaansa muuhun maahamme verrattuna. VIEHEKALASTUSKIELTOON VAADITTIIN PERUSTEET Uuden kalastuslupajärjestelmän ulkopuolelle jäivät alueellisen kalatalousviranomaisen päättämät lohija siikapitoisten vesistöjen koskija virtapaikat sekä erilliset kieltoalueet. Myös kalastusalueilla oli oikeus rajoittaa onkimista ja pilkkimistä, mutta eninKuva: Olli Saari. virkamiehellä estettä. Oikeusasiamies katsoi päätöksessään, ettei tähän ollut ko. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A TEKSTI MARKKU MARTTINEN VIEHEKALASTUKSEN KIELTORUMBAA ja virkamiesten painostusta tään puoleksi vuodeksi. Onkimis-, pilkkimisja viehekalastuskieltoja voitiin uuden lain mukaan antaa neljällä perusteella, jotka olivat 1) tavanomaista tehokkaamman kalakannan hoidon tulosten turvaamiseksi, 2) petokalojen tärkeiden kutualueiden suojelemiseksi, 3) liiallisen häirinnän estämiseksi ja 4) merilintujen pesimisen turvaamiseksi pesimäaikana. Hakemusten perusteet olivat yleensä hyvin hataria ja moni hakija oletti saavansa automaattisesti viehekalastuskiellon. Vuonna 1995 Tammisaari-Snappertunan kalastusalue kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle kalatalousyksikön erään virkamiehen toimimisesta Suomen vapakalastajien keskusjärjestössä. Kalatalousyksikön vapaa-ajankalastusta tukevista kannanotoista ja sen tekemistä päätöksistä seurasi jatkuvasti kovenevaa painostusta sitä kohtaan
Ilmoitus oli signeerattu Suomen lainkuuliaisten kalastajien, vesienomistajien, vastuullisten luonnonystävien sekä kesämökin omistajien nimissä. RKP:n kaksi kansanedustajaa kysyi hallitukselta, mihin toimenpiteisiin se aikoo ryhtyä viehekalastuskieltojen myöntämiseksi Uudellamaalla täyteen 25 prosenttiin saakka kalatalousalueen pinta-alasta, jotta luonnonsuojelu ei kärsisi moottoroidusta vapaa-ajankalastuksesta. Muihin kuin erityiskalastuskohteisiin oli massamme haettu 246 kieltoa (Uusimaa 95), joista 120 (Uusimaa 22) oli saanut myönteisen päätöksen. Joukko kansanedustajia (RKP ja Kok) kysyi puolestaan hallitukselta, mihin toimenpiteisiin veden omistajan on ryhdyttävä kalastusta edistävässä toiminnassa, häirinnän dokumentoinnissa ym. saadakseen viehekalastuskiellon 25 prosentille vesipinVIEHELAIN mentyä läpi julkaistiin 6.12.1996 Hufvudstadsbladet-lehdessä in memoriam-muistokirjoitus vapaasta omistusoikeudesta (Den fria äganderätten), joka kirjoituksen mukaan astui maassamme voimaan 6.12.1917 ja otettiin pois 8.11.1996. Selvityksessä todettiin lisäksi, että korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen mukaan kalataloushallinnon tulkinnat viehekalastuskielloista olivat oikeaan osuneita ja kiellot olivat saaneet selkeän sisällön (Kalaja riistahallinnon julkaisuja 51/2001). Vuonna 2001 teetin selvityksen alueellisen kalataloushallinnon vuosina 1997-2000 antamien yleiskalastuskieltojen toimeenpanosta, tulkinnasta ja toimivuudesta. VIRKAMIEHIÄ PAINOSTETTIIN VOIMAKKAASTI Monet poliitikot arvostelivat ankarasti kalatalousyksikön viehekalastuskieltopäätöksiä vuoden 1997 aikana. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 51. Viehekalastuskieltojen osuudet kalastusalueiden pinta-aloista jäivät maassamme huomattavasti (0,6 %) alle laissa sallitun enimmäismäärän (25 %). 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A tettiin runsaasti aina korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti. TE-keskukset olivat käsitelleet yhteensä 656 kalastuskieltohakemusta, joista 390 oli myönnetty erityiskieltokohteille tavanomaista tehokkaamman kalakannan hoidon tulosten turvaamiseksi
Uudenmaan kalatalousyksikkö teki kalastusalueelle oikaisuvaatimuksen ?. VESIEN OMISTAJIEN PAINOSTUSTAVAT Myös vesien omistajien painostus Uudenmaan kalatalousyksikköä kohtaan oli kovaa. LIIALLINEN HÄIRINTÄ VAIKEIN TODENNETTAVA Ylivoimaisesti vaikein viehekalastuskiellon peruste oli liiallisen häirinnän estäminen, johon vaadin perusteellisen näytön, olisivathan hyvin monet vesialueet muuten sulkeutuneet heppoisin perustein viehekalastukselta. Kuva: Eero Kokkarinen. Väitetyt hauen tärkeät kutualueet osoittautuivat hapettomiksi sulfidipohjiksi, joten perusteita kiellon antamiseksi petokalojen tärkeiden kutualueiden suojelemiseksi viehekalastukselta ei ollut. Korkein hallinto-oikeus kumosi yksikön päätöksen ja antoi kartanolle viehekalastuskiellon, joka tuolloin oli ainoa tällä perusteella myönnetty viehekalastuskielto Uudellamaalla. 52 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Hemilä vastasi jälleen asiallisesti ja totesi, ettei täyttä 25 prosentin viehekalastuksen kieltoalaa voida määrätä, jos edellytykset sen saamiselle puuttuvat ja ettei ministeriö voi määrätä millä tavoin asianomainen viranomainen käyttää sille annettua toimivaltaa. Mitään yksityisvesiin kohdistuvaa uisteluinvaasiota tai pahoja konfliktitilanteita ei liioin ilmennyt. Mukana yksikön veneessä olivat kahden kalatalousvirkamiehen lisäksi biosukeltaja ja kalataloustieteen professori. KALASTUSLAIN uudistuksessa vuoden 2016 alusta onginta ja pilkintä säilytettiin maksuttomina yleiskalastusoikeuksina. Järjestelmä vastasi näin suureen tarpeeseen ja paransi olennaisesti virkistyskalastusmahdollisuuksia ja luonnossa nauttimista erityisesti maamme suurimpien kasvukeskusten alueilla. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A ta-alasta sekä mitä hallitus aikoo tehdä, jotta viehekalastuskiellon saamisen väärät ehdot poistettaisiin. Samassa yhteydessä käytiin katsomassa kartanon vieressä sijainnut laulajatar Carolan hauta. Inkoossa sijaitsevan suuren kartanon omistaja piti Suomen jokamiehenoikeuksia turmiollisina ja ihaili Euroopan sivistyksen kehtoa Kreikkaa, jossa kulkeminen yksityisten mailla oli ankarasti kielletty. Näistä irvokkain oli Tammisaari-Snappertunan vuonna 1999 tekemä hauen rauhoituspäätös, jossa kalastus kiellettiin Tammisaaren koko ulkosaaristossa hauen kutuajaksi verkkokalastusta lukuun ottamatta. Eduskuntakyselyyn johti myös Uudenmaan kalatalousyksikön tekemä maastotarkastus Tammisaareen haetuille monille viehekalastuskieltoalueille. SEPPO Sarlund oli myös yksi merkittävä vaikuttaja, kun läänikohtaista viehekalastuslupaa 1990-luvulla ajettiin läpi eduskunnassa. Vesien omistajien suhtautuminen järjestelmää kohtaan muuttui lain mukaisten korvausten myötä myönteisemmäksi järjestelmää kohtaan. Keväällä 1998 kaksi RKP:n kansanedustajaa vetosi kirjeessään ministeri Hemilään, että viehekieltoja käsiteltäisiin laillisesti ja puolueettomasti Uudenmaan kalatalousyksikössä. KALASTUSALUEIDEN KEPULIKONSTIT Kun viehekalastuskiellot eivät saaneet rannikon vesien omistajapiireissä haluttua lopputulosta, pyrkivät Sipoon ja Tammisaari-Snappertunan kalastusalueet kieltämään viehekalastuksen kalastuslain mukaisilla omilla päätöksillään. Ministeri Hemilä vastasi eduskunnassa asiallisesti kumpaankin kysymykseen ja puolusti Uudenmaan kalatalousyksikön toimia. Suomenlahdella (Uudenmaan lääni) ja Saaristomerellä (Turun ja Porin lääni) uudet viehekortit muodostivat vuonna 1997 yli puolet koko maan lunastetuista vuosiluvista. Näyttöä läänikortilla harjoitetun viehekalastuksen vahingollisista vaikutuksista petokalakantoihin ei tullut esille. Keväällä 1998 sama henkilö kanteli eduskunnan oikeusasiamiehelle tavastani käsitellä hänen viehekalastuskieltohakemustaan. Kuva: Anssi Vainikka. Jouduin vuosikausia ja kerta toisensa jälkeen toteamaan, kuinka vihamielisesti isoja vesialueita omistavat tahot suhtautuivat varsinkin pääkaupunkiseudulta heidän alueilleen tuleviin virkistyskalastajiin. PELOT OSOITTAUTUIVAT TURHIKSI Riistaja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusten sekä merivartioston, poliisin ja kalastusvirkamiesten valvonnan mukaan uusi järjestelmä meni kalavesillä vuonna 1997 rauhallisesti läpi. Hän kertoi minulle omistamiensa saarien olleen ennen valkoisenaan vesilintujen ulosteista, mutta nykyään viehekalastajien vessapapereista. Hän toimi Suomen Kalamiesten Keskusliiton (SKK) puheenjohtajana 1987-2001. Kalatalousyksikkö ei kieltoa myöntänyt ja valitus eteni korkeimpaan hallinto-oikeuteen asti, joka maastoutui kartanon alueelle tarkastamaan kohdetta. Oikeusasiamies katsoi, ettei kantelu antanut aihetta toimenpiteisiin. Kirkkonummella sijaitsevan Hirsalan kartanon omistaja haki tällä perusteella kieltoa kartanon edustan kapeaan salmeen
Korjaamatta jäi kuitenkin vetouistelun lupajärjestelmän puutteet. Vuonna 2019 aloittaneiden uusien kalatalousalueiden käyttöja hoitosuunnitelmissa onkin nyt oltava ehdotukset vapaa-ajankalastuksen yhtenäislupa-alueiden kehittämiseksi. Saavutetuista yleiskalastusoikeuksista on syytä pitää maassamme tiukasti myös jatkossa kiinni! VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 53. YLEISKALASTUSOIKEUKSISTA ON PIDETTÄVÄ KIINNI Kalastuslain uudistuksessa vuoden 2016 alusta onginta ja pilkintä säilytettiin maksuttomina yleiskalastusoikeuksina, kuten myös alle 18-vuotiaiden ja 65 vuotta täyttäneiden maksuton viehekalastus. Kuten edellä esitetystä käy ilmi, matka nykyisiin laajoihin yleiskalastusoikeuksiin ja vapaa-ajankalastuksen tunnustamiseksi olennaiseksi osaksi Suomen kalataloutta on ollut mutkikas ja myrskyisä, mitä nykyiset nuoret viehekalastajat eivät välttämättä tiedä lainkaan. Lautakunta kumosi kalastusalueen laittomat päätökset ja valitusten jälkeen korkein hallinto-oikeus vahvisti vuonna 2002 valituslautakunnan päätöksen. Läänikohtainen viehekortti yhdistettiin kalastonhoitomaksuun samalla, kun läänikohtainen viehekalastusoikeus laajennettiin koskemaan koko maata Ahvenanmaata lukuun ottamatta. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A laittomasta päätöksestä. Uudenmaan kalamiespiirin ja erämiespiirien edustajia ei hyväksytty oikaisuvaatimuskokouksen äänioikeutetuiksi jäseniksi ja edellä mainitut sekä kalatalousyksikkö valittivat päätöksistä maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan
54 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Läänikohtaisesta pilkintäkortista ja vuonna 1994 kalastuksenhoitomaksuun liitetystä valtakunnallisesta pilkintäoikeudesta saadut kokemukset osoittivat, että yleiskalastusjär20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A YLEISKALASTUSOIKEUDET kannustavat kalastamaan Työ niiden puolesta alkoi kalastuksen kieltolaista vuonna 1951 ILKKA Mäkelä. Ilman 30-vuotista pilkkisotaa ja sitä seurannutta yli kymmenen vuoden viehekorttikampanjaa nykykalastajan lupajärjestelmä olisi kovasti kehnompi. Uusi laki oli pettymys kalastuksen harrastajille ja laki tunnettiinkin myös kalastuksen kieltolakina. Jos sillä on vielä väkijuomia mukanaan, meteli muodostuu sellaiseksi, että seudun asukkaiden sunnuntairauha on mennyttä." Nämä komitean lisäperustelut kävivät huvittavan tutuiksi seuraavien vuosikymmenten aikana läänikohtaista pilkintäkorttia ja myöhemmin viehekorttia vastustaneiden puheissa ja kirjoituksissa. Harrastajien vaatimus pilkintäoikeuksista ei saanut ymmärtämystä kalastushallinnossa (maaja metsätalousministeriö), ja vaikka eduskunta useaan otteeseen edellytti asian selvittämistä, ei asia lainsäädännössä edennyt. TEKSTI ILKKA MÄKELÄ V apaa-ajankalastajat Suomessa ovat jo saaneet nauttia pitkään hyvin toimivasta kalastuksen lupajärjestelmästä, onginnan ja pilkinnän maksuttomasta sekä viehekalastuksen maksullisesta yleiskalastusoikeudesta. Vapaa-ajankalastajien työ yleiskalastusoikeuksien puolesta alkoi vuoden 1951 kalastuslain kokonaisuudistuksen jälkeen. JOS LÄÄNIKOHTAINEN PILKKIKORTTI TAI VIEHEKORTTI OLISI JÄÄNYT HAAVEEKSI. Nykyinen kalastamaan kannustava lupajärjestelmä on itsestäänselvyys useimmille nuorille kalastajille. Ilman maksullista läänikohtaista pilkkikorttia ennen vuotta 1983 onkiminen kotikunnan alueella oli vapaata, mutta pilkille tai viehekalaan pääsi vain vesialueen omistajan luvalla. Läänikohtaisen pilkintäkortin myötä luvan lunastaneiden määrät kasvoivat nopeasti, ja mitä ilmeisimmin kalastusharrastuksen suosio yleensäkin kasvoi. Kuva: Anssi Vainikka. Luvansaanti oli sekin tuurissaan, sillä kalastuskunnat eivät olleet erityisen halukkaita myymään lupia, tiedonsaanti lupaalueista oli vaikeaa ja pilkintäkortin torjumiseksi synnytettyjä yhtenäislupa-alueita oli kovin niukasti. Mietinnön mukaan: "Tällainen järjestäytymätön joukko saattaa käyttäytyä röyhkeästi ja uhkaavastikin. Alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet kalastajat voivat kalastaa myös vieheellä ilman maksua. Heille saattaa olla yllättävää tietää, että varttuneemmat kalakaverit aloittivat harrastuksensa aivan toisenlaisissa olosuhteissa ja että nykyiset yleiskalastusoikeudet ovat vapaa-ajankalastajien ja järjestöjensä sinnikkään, lähes 50 vuotta vaatineen toiminnan tulosta. KUVAAVA MIETINTÖ VUODELTA 1959 Suhtautumista pilkintäoikeuksien vähäiseenkin parantamiseen (pilkinnän rinnastaminen onkimiseen, josta seuraisi oikeus vapaaseen pilkintään kotikunnassa) kuvasi hyvin kalastuslakikomitean mietintö, (1959), jonka mukaan pilkintä vaarantaa kalakannat ja satapäiset pilkkijäjoukot ovat uhka ranta-asukkaille. Kalastusharrastuksen suosion kannalta pilkkisodan päättyminen vapaa-ajankalastajien voittoon oli merkittävä edistysaskel
Maaja metsätalousministeriön yleisen osaston lausunnossa esitettiin, että yleiskalastusoikeuksia ei pidä ainakaan laajentaa ja kalavesien omistajajärjestö Kalatalouden Keskusliitto (KKL) esitti läänikohtaisen viehekortin muuttamista kalastusaluekohtaiseksi. Samalla pilkinnästä tuli onginnan rinnalle yleiskalastusoikeus ja alle 18-vuotiaat ja 65 vuotta täyttäneet vapautettiin viehekalastusja kalastuksenhoitomaksusta. VUONNA 1976 Suomen Kalamiesten Keskusliitto luovutti 80 000 allekirjoittajan adressin eduskunnalle yleiskalastusoikeuksien lisäämiseksi onginnassa, pilkinnässä ja viehekalastuksessa. Kalakantojen ja ranta-asukkaiden uhasta oli tullut kalastamaan kannustava lupajärjestelmä, joka ylläpitää kalastuksen suosiota ja rahoittaa valtaosan kalavesien hallinnon ja hoidon kuluista. Oman kunnan alueella onkiminen oli kuitenkin sallittua. Syynä oli tarve tehostaa varojen keräämistä kalastuksen harrastajilta. Tarvittaisiin tarkka GPS tai muu paikannuslaite, jotta mahdollisesti kymmeniin osiin jaetulta vesialueelta löytyisivät luvan myöntäneen osakaskunnan tai yhtenäislupaalueessa mukana olevien osakaskuntien rajat. jokamiehen kalastuslaki, joka sotavuosien elintarvikepulan vuoksi salli vettä omistamattomien kalastuksen toisen vedessä. Hankaluudet eivät päättyisi luvan saantiin. VUONNA 1989 eduskunnalle luovutettiin viehekorttiadressi, jolla oli 93 155 allekirjoittajaa. VUODEN 1982 kalastuslaki, joka tunnetaan pilkkilakina käyttöön tulleen läänikohtaisen pilkkikortin ansiosta. VUONNA 1996 kalastuslakimuutos eli ns. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 55. Hallituksen esityksessä eduskunnalle 65 vuotta täyttäneiden yleiskalastusoikeuksiin ei puututtu. Yleiskalastusoikeuksien toimivuutta ei enää asetettu kyseenalaiseksi, vaan ne nähtiin niin vesialueiden omistajien kuin kalastushallinnonkin piirissä tehokkaaksi tavaksi kerätä varoja kalastuksen harrastajilta kalavesien omistajille maksettaviin korvauksiin, kalastusaluetoimintaan, kalakantojen hoitoon ja kalastuksen valvontaan. Kovin paine kohdistui 65 vuotta täyttäneiden maksuttomiin yleiskalastusoikeuksiin, joita vaati poistettavaksi Kalatalouden Keskusliitto eräiden silloisten TE-keskusten kalatalousyksikköjen tuella. Vesialueiden pirstaleisuus heikensi lupajärjestelmän toimivuutta ja veteen piirrettyjen rajojen lukeminen oli hankalaa. maksamalla sai valtakunnallisen pilkintäja onkimisoikeuden. jestelmä toimi. Vapaa-ajankalastajat voivat syystä olla ylpeitä työnsä tuloksista ja yleiskalastusoikeuksista kannattaa pitää hyvää huolta myös tulevaisuudessa. Ennen läänikohtaisen viehekortin toteuttamista vuonna 1996 viehekalastuksen lupajärjestelmää oli kalastusoikeuden haltijoiden toimesta parannettu ja tietoa lupa-alueista oli saatavilla huomattavasti paremmin kuin kalastuksen kieltolain (1952-82) aikana. VUODEN 1993 kalastuslain osittaisuudistuksessa pilkintäoikeus yhdistettiin kalastuksenhoitomaksuun, jonka Juttu täydessä pituudessaan julkaistaan myöhemmin lehtemme nettisivuilla vapaa-ajankalastajalehti.fi. Kalakantoja ei tuhottu, rauhattomuus kalavesillä ja kesämökkien rannoissa ei lisääntynyt ja valtio keräsi ja tilitti vesialueen omistajille kertyneet lupamaksut. VUONNA 1995 kansanedustajat tekivät hallitukselle esityksen läänikohtaisesta viehekalastusluvasta Kari Rajamäen johdolla. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö oli jokseenkin yksin kalastuslakityöryhmässä vastustaessaan 65 vuotta täyttäneiden maksuvelvollisuutta. KALAKANTOJEN UHASTA KALASTONHOIDON RAHOITTAJAKSI Viimeisessä kalastuslain kokonaisuudistuksessa (2015) yleiskalastusoikeuksia ei enää juuri kyseenalaistettu. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A Kalastuslupajärjestelmän muutosja taisteluvuodet VUODET 1941-1950 oli voimassa ns. Mitä ja milloin. VUONNA 2016 kalastuslaissa vanha kalastuksenhoitomaksu sekä läänikohtainen viehekalastusmaksu poistuivat ja ne yhdistettiin yhdeksi kalastonhoitomaksuksi, jonka kaikki 18–64-vuotiaat joutuvat maksamaan harjoittaessaan muuta kuin ongintaa, pilkintää tai silakan litkausta. VUODEN 1951 kalastuslaissa kalastusoikeus sidottiin maanja vesienomistukseen. Niinpä jos yleiskalastusoikeuksia ei olisi saatu, joutuisi nykypilkkijä sekä -onkija ja viehekalastaja ennen kalalle lähtöä selvittämään, missä ja milloin lupia myydään ja missä kulkevat lupa-alueen rajat. KKL:n mielestä myös 16 vuotta täyttäneiden maksuvelvollisuutta tuli harkita. Ilkka Sailon vuonna 1995 tekemän selvityksen mukaan esimerkiksi Pohjois-Karjalassa luvanmyynnin piirissä oli 88 prosenttia ja Pohjois-Savossa 50 prosenttia vesipinta-alasta, mutta runsasväestöisillä alueilla, kuten Uudellamaalla vain 26 prosenttia. Alle 18-vuotiaat ja yli 64-vuotiaat ovat vapautettuja kalastuksenhoitomaksusta kalastaessaan yhdellä vavalla ja vieheellä. viehelaki, joka toi tullessaan läänikohtaisen viehekortin
Hauki nätisti takaisin jokeen uimaan ja märät vaatteet takaisin päälle, siihen oli hyvä lopettaa tapahtumarikas iltapisto. Olimme kaverini Pekan kanssa sopineet, että lähdemme illalla tuulastamaan Puurijärvelle. Oli ihana istuskella veneessä vaarin kanssa aurinkoisella järvellä. Luottolusikka kiinni siiman päähän ja eka heitto. Ja kun käännyin, oli mieheni polvistunut taakseni. Yritin siinä vesisateessa nyppiä uistinta irti ylävirrasta, alavirrasta, ei vaan lähde irti. Nykyisin luonnonsuojelualuetta. Kannatti swaipata oikealle. Joen vesi oli todella kirkasta ja vettä oli kohtuullisesti. Kelasin, ja kirosin, että taas jäi joku risu kiinni. Nyt monen monta kalareissua myöhemmin rinkassa mukana kulkee 1-vuotias perhokalastajan alku. Siinä eräänä iltana katselin kartasta sopivaa paikkaa iltapistolle. Oli myös ihanaa olla vaarin kanssa kahdestaan, tärkeitä hetkiä, joita muistelen nyt lämmöllä vaaria kaivaten.” – Nainen ”Tämä tapahtui joskus 90-luvun lopulla syksypuolella. Odotukset isoista kaloista korkealla. Vielä ennen kuin järvelle lähdimme, sanoi Pekka käyvänsä vessassa, kun vatsa hieman kiertänyt illan aikana. Mies ojensi minulle virvelin, joka oli jo heitettynä ja pyysi testaamaan, että kelaako hyvin. Ultralight-kalavehkeet olivat aivan kaksin kerroin ja seuraavaksi sai pelätä kestääkö vapa ja siima. Tätä kalareissua muistellessa tulee vieläkin nauru ja hymy naamalle.” – Mies 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A Parhaita kalastusmuistoja 56 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Järvellä ei pystynyt soutamaan, koska siellä ei mennyt kuin hieman venettä leveämpi kulkuväylä. Olin siinä joentörmällä alasti ja päätin kerran vielä rämpäyttää siimaa, josko lähtisi irti, lähtihän se. SVK:n kesäkampanjassa #kaveritkalassa kannustimme suomalaisia kertomaan mieleenpainuvimmat kalastusmuistonsa. Pari kammen pyöräytystä ja näin kuinka iso jokihauki iskee kiinni. Vettä satoi kaatamalla ja joen rantaan pääsi ainoastaan melkoisen rämeikön läpi. Minä työnsin veneen perästä kuusesta kuivatulla seipäällä. Minä ajelin illalla 50 kilometriä Pekan luo, että pääsemme kalaan. Onneksi vahinkoja ei ollut tapahtunut. Noh päätin siinä sitten, että uistin ei sinne jää, ei muuta kuin vaatteet pois ja kahlaamalla käyn irrottamassa uistimen. Lisää muistoja pääsette lukemaan syksyn aikana Facebookja nettisivuiltamme. Heitä puukko sieltä veneestä tänne.” Noiden lauseiden jälkeen kaikui pimeässä ja sumuisessa Puurijärven illassa minun nauruni, jolle ei meinannut tulla loppua. Epätoivo jo valtasi mielen, että sinnekö se mun paras uistin jäi. Aikani alasti kalan kanssa taisteltuani sain ennätyshaukeni rannalle, 98 cm ja 7,8 kg. ”Kalastaja” pääsi pahnoille.” – Mies ”Lapsena vaari otti minut kalareissuille kaveriksi, jos lupasin istua hiljaa veneessä, etteivät kalat säikähdä. Odotin ja katselin sumuista ilmaa ja samassa Pekka huudahtaa saaresta: ”Saatana, suoraan huppuun. Jälkikäteen on naurattanut se, että jos jollain on ollut riistakamera joen rannalla. Paikaksi valikoitui syrjäinen pieni joki. Pari kammenpyöritystä ja näin kuinka uistin kiilautui kahden kiven väliin. Nyt mahassa muljahti pahasti. Odottelun jälkeen pääsimme suuntaamaan muutaman kilometrin matkan järvelle. On siinä mahtanut olla eriskummallinen kuvasaldo.” – Mies ”Miesystäväni sai minut tykästymään kalastuksen saloihin ja opetti kaiken heitoista uistinten vaihtoon. Tässä muutamia toimituksemme valitsemia parhaita paloja. Alkumatkan soudettiin järvelle päin Kauvatsanjokea pitkin. Saimmekin niitä satoja, lämmin kiitos niistä! Saimme huomata, että kalastusmuistot todella kantavat pitkälle ja niihin kietoutuu monenlaisia elämäntapahtumia. Sen ajan heittelin hänen virvelillään. Kalaa en niin saanut, mutta uitin käsiä vedessä ja katselin lumpeita. Ilma oli tosi viileä ja sumuinen. ” Nainen ”Viime kesänä kolusin Suomen itärajan kalastuspaikkoja. Sitten hän tokaisi ”nyt helpotti”. Vastasin kyllä.” – Nainen ”Hälytyskeskus ilmoitti laitapuolenkulkijan heittelevän virveliä Mannerheimintiellä. Rantaan päästyämme Pekka hyppäsi maihin ja tolpan taakse asioilleen. Pekan haalarin huppu jäi saarelle ja me suuntasimme takaisin lähtörantaan. Silloin siellä sai vielä liikkua ja kalastaa. Hieman matkaa mennessämme, hän huudahti, että työnnä äkkiä tuohon pieneen saarekkeeseen, jossa sähköpylväs sijaitsee. Yhtenä kesäiltana kun olimme kalassa meren rannalla, halusi mieheni tarkistaa siiman virvelistäni. Pekka oli veneen keulassa valon kanssa ja tähyili, näkyisikö iskettävää kalaa. Sain hieman pahapäisen kaverin maijaan kertomalla, että tästä nappaa huonosti, mennään Toivonkadulle, väsyttelin sieltä eilen parikiloisen hauen. Pekan luo päästyäni aloimme lastata hänen tarvikkeitaan ja talvihaalarit autooni. Varusteet veneeseen ja haalarit päälle. Nostin ylös saaliini, joka oli muovipussikäärö, tässä vaiheessa ajattelin saaneeni jonkun pullopostin meren pohjamudista. ”Tindertreffit johti koskelle, koskireissu perhokalastukseen hurahtamiseen ja hurahdus lukuisiin mahtaviin kalareissuihin. Avasin käärön, jossa oli lappu pussissa: Mennäänkö naimisiin
Siinä taisi pikkuisen lirahtaa jo housuihin ennen kuin tajusimme mikä se möykky oli. Voin kertoa, että nykyään ylivoimaista kalasuoritustani kehuessani saan vastaukseksi ”kohta on taas ahvenet pitkin jäätä”.” – Nainen VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 57. Legendaarinen lause on jäänyt elämään ja muistoihin mummon poistuttuakin.” – Nainen ”Olimme veljeni kanssa Pohjois-Norjassa kalassa. Olin varma, että sieltä nousee sukellusvene, joita olemme muutaman kerran noilla vesillä nähneet. Olipa juhlava tunne, kun sain pienen ahvenen ja kannoin sitä kotiin ja ylpeänä esittelin vanhemmilleni. Pyysin isää tekemään minulle ongen, että voisin onkia läheisen rautatiesillan alitse menevästä pikku purosta. Sieltä nousi valas veneen viereen noin 10 metrin päähän. Koukku kai sentään oli oikea. Heittäydyin veneen pohjalle pitkäkseni ja ehdin varoittaa veljeäni. Autolle päästessäni jäljellä oli kaksi kalaa. Siitä se alkoi lähes 70 vuotta kestänyt ja edelleen jatkuva harrastus.” – Mies ”Paras eli paskin kalamuistoni tapahtui viime talvena, kun minä onnistuin pilkkimään muovipussillisen ahventa ja mieheni sai vain muutaman hassun kalan. No karma rankaisi minua tästä suunnitelmasta heti rankemman kautta, sillä kalapussissani oli reikä ja kaikki kalat tippuivat hiljalleen välille matkalla rantaan. Isän ajatus oli luullakseni, että ei sieltä puolikuivasta purosta kuitenkaan mitään tule, mutta saahan poika onkia. Hetki meni ennen kuin sai kameran käyntiin, mutta kuvaakin lopulta siitä saatiin.” – Mies ”Tapahtui n. Kalamestaruushan nousi minulla siinä määrin suoraan hattuun, että suunnittelin jo kuvaa sosiaaliseen mediaan, jossa miehen muutama kala laitetaan toiseen keittiön altaaseen ja toiseen altaaseen minun valtava kalasaaliini tekstillä ”ne kalastaa, jotka osaa”. vuonna 1952. ”Päivää Päijänne, tässä on ryöstökalastaja Polvijärveltä”, tuumasi 80-vuotias mummoni onkimaan aloittaessa. Siima oli tavallista paksuhkoa pumpulilankaa, silloin ei nailonsiimaa ollut saatavana ja tuskinpa isä sitä juuri etsikään ja koho oli vanha pullon korkki ja paino vanha plommi. Olin silloin alle kouluikäinen. Iloni oli suuri, kun toiveeni toteutui. Pyydystimme parhaillaan syöttikaloja pikku virveleillä isompia saaliita varten, kun yhtäkkiä veneen vieressä alkoi ISO tumma möhkäle nousta pintaan
Kauan odotettu kesä ja nuorten kalastusleiri on viimein alkanut. Poikkeuksellisen omasta intohimostani kalastusta kohtaan tekee se, että olen todella allerginen kalalle. Oma kalastusharrastukseni on alkanut perinteisesti mato-onkien, mistä ensimmäiset muistot ovat isän kanssa tehdyistä retkistä. Vapaa-ajan Kalastaja NUORTEN TÄRPIT Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. Muistan vieläkin ne hetket, kun tuijotin herkeämättä punavalkoista kohoa toivoen sen painuvan veden alle. Ohjaajan opissa TEKSTI JA KUVAT MATTI KULJU A urinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja Nuasjärven pinta on aivan tyyni. Kalaa en voi syödä lainkaan, mutta käsittely kuitenkin onnistuu lähes aina ilman oireita. Lasten ja nuorten innostaminen kalastusharrastuksen pariin on kalastusohjaajan työn tärkein tavoite. Intohimoni kalastusta kohtaan on kuitenkin niin palava, että allergiakaan ei ole sitä onnistunut sammuttamaan. Elämässä on seurattava omaa kutsumustaan, ja sitä seuraamalla olen saanut kokea hienoja hetkiä, joita en vaihtaisi pois mistään hinnasta. 58 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. nuorten tärpit LÄHETÄ kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. ELÄMÄN MITTAISELLE MATKALLE Toimiminen Suomen Vapaa-ajankalastajien kalastusohjaajan työssä on minulle todellinen Kalastajan polulle KAINUUSSA – leiritoiminnan kautta SVK:n kalastusohjaajana toimiminen on Matti Kuljulle todellinen kutsumusammatti. Vene lipuu hiljaa eteenpäin, ja siinä istuvat innokkaat nuoret kalastajat odottavat herkeämättä kalan ottia. Olemme uistelemassa kalastusleirin ensimmäisenä iltana ja jännitys on huipussaan. kutsumusammatti. Kaverit, elämykset ja luontosuhde ovat arvoja, jotka moni kalastusta harrastava huomaamattaan saavuttaa. Veneessä vallitsee riemukas tunnelma, mutta pidempään pysähdykseen ei ole aikaa, sillä kuha tuntuisi olevan syönnillään. ”Nyt on kiinni”, eräs nuorista huudahtaa, ja väsytystaistelu voi alkaa! Kiivaan väsyttelyn päätteeksi haavissa pötköttää reilusti mitan täyttävä kuha, joka tietysti kuvausten jälkeen päätetään ottaa ruokakalaksi illan herkutteluja varten. Vieheet lentävät äkkiä taas veteen ja matka jatkuu kohti uutta elämystä. Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi. Kalastusleirit, -kerhot ja kalastusaiheiset oppitunnit kouluissa ovat tilanteita, joissa moni nuori saa ensikosketuksensa kalastukseen ja kaikkeen siihen liittyvään
VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 59. LEIRIEN KAUTTA KALASTAJAN POLULLE Nuorten kalastusleirin ohjelma on myös tänä vuonna todella monipuolinen. Varsinkin jigaaminen oli monen leiriläisen suosiossa, mutta myös veneestä pilkkimällä nostettiin todella komeita körmyniskoja. Leiritoiminta Kainuussa jatkuu myös tulevaisuudessa, ja syksyn lohileiriä sekä talven pilkkileiriä jäätiin jo odottamaan kuumeisesti. Juuri tälle elämän mittaiselle luontomatkalle toivon mahdollisimman monen nuoren päätyvän. Ohjaajan opissa Moni kohtaamani nuori on löytänyt kalastuksen kautta mitä hienoimpia kavereita, joiden kanssa on saanut kokea elämyksiä niin luonnossa kuin muussakin elämässä. Kalastusharrastuksen edistäminen koetaan Kainuussa myös monen muun toimijan yhteiseksi asiaksi, ja esimerkiksi kalastusleirin järjestelyissä on jo monena vuonna ollut INFO mukana useampia yhteistyökumppaneita. Kalastusohjaajan työ sisältää erilaisten tapahtumien ja tilaisuuksien järjestelyä ja organisointia. Työssäni pyrin luomaan nuorille selkeän ns. Lajikilpailu olikin todella innostava, ja useampi leiriläinen onnistui pyydystämään kalalajeja peräti seitsemän. Ensikosketuksesta kalastukseen on yllättävän lyhyt matka esimerkiksi kalastusseuratoimintaan, joka osaltaan myös syventää harrastuksen laatua ja monipuolisuutta. Kyllä kalastusleireillä on mukavaa! Mukaan toimintaan Kainuussa! Lähde sinäkin rohkeasti mukaan aktiiviseen kalastustoimintaan ottamalla suoraan yhteyttä allekirjoittaneeseen tai Kainuun toimiviin nuorten kalastusseuroihin. Kalakummit ovat työssään omasta tahdostaan siirtämässä omaa kalastustietämystään ja kokemustaan eteenpäin nuoremmille. Eikä uistelelemalla saatu lähes yhdeksän kilon painoinen hauki ainakaan vähentänyt uistelun suosiota. Leirillä on upeaa seurata sitä riemua, jonka nuoret kalastuksen kautta saavat, kun he samalla myös nauttivat rennosta ja mukavasta ilmapiiristä. Toki leirillä pidettiin myös perinteiset onkikilpailut ja pääsivätpä leiriläiset tutustumaan myös pitkäänsiimaan kalakummien avustamana. Kainuussa on monta toimivaa kalastusseuraa, joilla monella on tarjota nuorille laadukasta toimintaa aina kalastuskerhoista aktiiviseen kilpakalastukseen. Kajaanin Kalastuskerho ry kajaaninkalastuskerho.simplesite.com/ Matti Kulju, matti.kulju@vapaa-ajankalastaja.fi Kajaanin Perhokerho ry www.kajaaninperhokerho.fi/ Kimmo Virtanen, kimmo.virtanen@vyh.fi Kuhmon Kalamiehet ry kuhmonkalamiehet.fi/ Marko Tihula, marko.tihula@luukku.com Sotkamon Kalamiehet ry Osmo Kokkonen, osmo.p.kokkonen@gmail.com Tulevat leirit ja muut tapahtumat voit tarkistaa osoitteesta: www.fisuun.fi/tulevia-kalastustapahtumia JOUTENLAMPI on vakiintunut kalastusleirien pitopaikaksi, eikä syyttä, sillä vapa taipuu melko mukavalle kaarelle kirjolohien tärpeistä. kalastajan polun, jota seuraamalla kalastuksen aloittaminen ja myös sen jatkaminen olisi mahdollisimman vaivatonta. Nuoret kalastajat olivat innoissaan jopa pilkillä saadusta pienestä kiiskestä, sillä tässä kilpailussa ei kalan koolla ollut merkitystä. Leiri alkoi tutusta paikasta Joutenlammelta, jossa leiriläiset pääsivät ensimmäiseksi kokeilemaan kirjolohen narrauksen taitoja. Joutenlammella vietetyn antoisan päivän päätteeksi matkasimme Rehjan saareen Nuasjärvelle, josta tuli myös tukikohtamme loppuleirin ajaksi. Kalastelimme järvellä mitä moninaisimmin keinoin: Kalaa narrattiin uistelemalla, jigaamalla, onkimalla ja pilkkimällä. YHTEISTYÖSSÄ ON VOIMAA Omalla alueellani Kainuussa on hyvin vahva kalakummien verkosto, jota ilman moni hieno tapahtuma olisi vuosien mittaan jäänyt järjestämättä. OMAN NÄKÖISTÄ TEKEMISTÄ Koko leirin ajan kisattiin siitä, kuka onnistuu pyydystämään vapavälinein mahdollisimman monta eri kalalajia. Kainuun Vapaa-ajankalastajat, Kajaanin kaupungin nuorisotoimi, Joutenlammen kurssikeskus, Metsähallitus ja Kainuun Kalatalouskeskus ovat yhdessä tarjoamassa nuorille leiriläisille mahdollisuuden viettää kalastuksen täyteistä leirielämää. Kalastusta ei pidä ottaa liian vakavasti, ja oma lempikalastustyyli löytyy kaikille varmasti
Hänen kauttansa kokeneemmilta lajikalastajilta saadut arvokkaat vinkit ovat välittyneet myös muille Pohjanmaan nuorille. Isältä pojalle on periytynyt myös kiinnostus perhokalastukseen, jonka Jere mainitsee lempikalastusmuodokseen onkimisen lisäksi. Tilistä välittyy vilpitön innostus kalastukseen ja se kannustaa muita vastaavassa tilanteessa olevia nuoria, ja miksei vanhempiakin kalastuksen pariin. Jere kertookin olleensa isänsä rinkassa mukana kalastamassa koskella ensimmäisen kerran jo yksivuotiaana. Kolmetoistavuotias Jere on innokas lajikalastaja ja hän on monille tuttu myös Instagramin kautta. Jere on saanut paljon arvokasta opastusta ja tukea myös muilta kalastajilta. TEKSTI HEIDI PERNU KUVAT TEEMU HUOVINEN JERE on käynyt kalassa pienestä pitäen Vaikeisiin paikkoihin vaikka isän kanssa reppuselässä V aasassa asuva Jere Huovinen on monessakin mielessä poikkeuksellinen nuori kalastaja. Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin fongauskisassa mukana olevat nuoret vaihtavat aktiivisesti kalapaikkaja viehevinkkejä keskenään kilpailun omassa Whatsapp-ryhmässä. JERE narraa kaloja pääosin pyörätuolissa. Tällaista avoimuutta ja pyyteetöntä avunantoa soisi lisää myös muihin kalastusmuotoihin. Kun on tahtoa, myös keinot löytyvät, ja tahtoa tällä kaksikolla piisaa. Jere narraa kaloja pääosin pyörätuolissa ja tarpeen vaatiessa hän kulkee vaikeapääsyisemmille kalapaikoille isänsä avustamana vaikka reppuselässä. Heidän ylläpitämänsä Instagram-tili @fishingboywithwheelchair perustettiin alunperin "yleisön" pyynnöstä ja se toimii inspiraation lähteenä kaikenikäisille kalastajille. Haastattelun aikana nousee montaa kertaa esiin heinäkuun alussa tehty pääkaupunkiseudun kalastusretki, jossa Juha Salonen ja muut suomen lajikalastajat toimivat heille oppaana. nuorten tärpit 60 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. INSTAGRAM-TILI "YLEISÖN" PYYNNÖSTÄ Pyörätuolistaan huolimatta Jere pystyy kalastamaan varsin monipuolisesti, tarvitaan vain kekseliäisyyttä. Jeren ja Teemun kotikaupunki Vaasa tarjoaa rannikkokaupunkina erinomaiset mahdollisuudet lajikalastuksen aloittamiseen, mutta myös pidemmälle tehdyt kalastusmatkat ovat osa Jeren harrastusta. HARRASTUKSEN KAUTTA SAA UUSIA YSTÄVIÄ Fongausharrastus on tuonut Jerelle myös uusia ystäviä ja tuttavia ympäri Suomea. Tämä jos mikä vie tätä harrastusta varmasti eteenpäin. Jeren isä Teemu Huovinen on myös innokas kalamies ja kalareissuille Jere on päässyt mukaan jo aivan pienenä. Samalla reissulla Jere teki myös uuden lajiennätyksensä. Jere ja Teemu haluavatkin toimia esimerkkeinä myös muille pyörätuolia käyttäville nuorille. Vaikeapääsyisemmille kalapaikoille hän pääsee isänsä avustamana vaikka reppuselässä
Piirin fongauskisasta on muodostunut jokavuotinen matalan kynnyksen kilpailu, johon osallistuvat myös ne nuoret, joita tavanomaiset kilpailut eivät niin kiinnosta. Haastattelun aikaan heillä oli suunnitteilla usean eri kalalajin koukutus vielä tänä vuonna, ja molemmat odottavat uusia yhteisiä kalaretkiä innolla. Vaapun valmistuksesta vastaa Tmi Grosari-vaaput. Kilpailuun osallistujien tehtävänä on suunnitella uusi värimaailma vaapulle. Kilpailuvieheenä on hauen ja muiden petokalojen heittokalastuksessa sekä vetouistelussa mainiosti toimiva LAXMAN "KISA"-VAAPPU (90 mm, 29 g). Voit myös itse tulostaa netistä värityspohjan WWW.FISUUN.FI nettisivuilta. Vaikutteita voi hakea omista suosikkivieheistä, luonnon värimaailmasta tai mistä vain, mikä saa värikynän liikkeelle. Jere on ollut mukana kisassa jokaisena vuonna ja tämän vuotista fongauskilpailua hän johtaa ylivoimaisesti usean pisteen erolla seuraavaan kilpailijaan. l Kilpailutyöt tulee lähettää osoitteeseen Janne Tarkiainen, Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli tai janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 61. l Kilpailuaika on 1.10.202031.1.2021. Vaapun tulee olla tyylikäs väreiltään ja myös viehe, joka lumoaa kalat iskemään siihen. l Oikeudet vaapun väriin jäävät SVK:lle. l Kilpailun voittaa tyylikkäimmän värityksen suunnitellut kilpailija. SÄÄNNÖT: l Kilpailu on avoin kaikille alle 18-vuotiaille nuorille. Menestystä kisassa on tullut aiemminkin voiton ja hopeasijan verran. Kalastusvälineiksi soveltuvat normaalit heittokalastusvälineet. Leikkaa siis ohessa olevat vaapun kuvat päältä, kyljeltä ja alapuolelta, ja väritä ne. Väriä vaappuu n! SYKSY SAAPUU, ON AIKA JULKISTAA VIEHEVÄRITYSKILPAILU ALKAVAKSI S uomen Vapaa-ajankalastajat yhteistyössä Laxman-uistimen kanssa julistaa avoimen viehevärityskilpailun kaikille alle 18-vuotiaille. Kilpailun voittajaväristä teetetään SVK:n 2021 vuoden vuosiviehe. Vaikka vaapun ulkonäkö voi viitata tavalliseen jerkkiin, kyseessä ei sellainen ole, sillä vaappu ui houkuttelevasti myös kelaamalla. Mukaan voit halutessasi liittää lyhyen viestin, mistä olet väritysideasi saanut. Isä-Teemu kertoo kuitenkin Jeren olevan vielä selvässä johdossa elämänpisteiden suhteen. l Kilpailun voittajan valitsee SVK:n nuorisoja perhetoimikunta. Jeren innostuksen myötä myös hänen isänsä löysi lajikalastuksen pariin. l Kilpailun voittaja palkitaan Laxman-uistimen tuotepaketilla. ALTA PÄÄLTÄ SIVULTA Lajikalastus Kipinä lajikalastukseen Lajikalastuksesta Jere innostui kolmisen vuotta sitten Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin nuorten fongauskilpailun myötä. Eri kalalajeja eli elämänpisteitä Jere on ehtinyt kerätä jo 34 kappaletta. Lisäksi kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan viehesarja. l Kilpailutöitä ei palauteta
Iltapalan ja uimisen jälkeen halukkaat saivat jatkaa kalastusta vielä lirkkimisen ja rannalta heittelyn merkeissä. Ahkeran kalastuksen tuloksena illalla pääsimme saaliinkäsittelyopastuksen jälkeen syömään itse pyydettyä kalaa savustettuna sekä liekitettynä. Pohjoissavolaisten lisäksi osallistujia leirillä oli Karjalasta, Etelä-Savosta, Etelä-Suomesta ja Varsinais-Suomesta. Iltapala nassuun, kumpparit jalkaan ja lirkkimään. Korona kuritti kovalla kädellä nuorten toimintaa: K orona on kurittanut isolla kädellä myös nuorille järjestettyä toimintaa. LEIRIOLYMPIALAISET HUIPENNUKSENA Tiistaiaamu valkeni aurinkoisena, ja tuulikin oli hellittänyt jo lukemiin, joissa voidaan turvallisesti kalastaa soutuveneestä. Osa porukasta veneisiin, osa kirrelammelle kalaan ja jigikouluun. Fisuun valtakunnallinen nuorten kalastuksellinen kesäleiri pidettiin tänä kesänä Pohjois-Savossa Rautavaaran Metsäkartanolla heinäkuun alkupäivinä. Rautavaaralla junnuille järjestettiin ohjelmaa yömyöhään. Keskikesällä tilanne kuitenkin hieman rauhoittui, joten valtakunnalliset leirit pystyttiin toteuttamaan erityisjärjestelyin. Kotiinlähtöpäivänä keskiviikkona leiriohjelmassa oli leiriolympialaiset. Kalastuskamat kuntoon ja kalalle. Lajeina tällä kertaa olivat onkiminen, tarkkuusheitto virvelillä sekä kohotikka, jossa käden tarkkuutVALTAKUNNALLISET KALASTUSLEIRIT saatiin toteutettua erityisjärjestelyin 62 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. toukokuuta. Leireillä ensimmäinen ilta on yleensä vilkkain, joten ylimääräistä energiaa on hyvä päästä purkamaan mielekkään toiminnan parissa. Kevään kaikki nuorten tapahtumat ja suuri joukko alkukesän tapahtumista jouduttiin perumaan koronaepidemian takia. Puolenyön jälkeen suuri osa leiriläisistä oli valmiita jo yöunille, kun ylimääräinen ekan illan energia purkautui rantavedessä kahlaamiseen. Alkuperäiseen suunnitelmaan kuitenkin piti heti tehdä muutos, sillä tuuli piiskasi Ylä-Keyritty-järveä siihen malliin, ettei soutuveneillä ollut sinne asiaa. KUMPPARIT JALKAAN JA LIRKKIMÄÄN Leirien alkutoimiin kuuluu perinteisesti kalastusvälineiden kunnostus, niin myös tällä kertaa. Veneestä kalastaminen vaihdettiin lennosta kirjolohen kalastukseen muutaman kilometrin päässä sijaitsevalle kirjolohilammelle. Leiriä ei varjostanut tänä vuonna ainoastaan koronaepidemia, sillä monen nuorisoleirin, myös tämän vuotisen leirin puuhamies, Pohjois-Savon Vapaa-ajankalastajapiirin puheenjohtaja Kyösti Kauppinen menehtyi 14. Leirin osallistujamäärää jouduttiin rajoittamaan reiluun pariin kymmeneen epidemian takia. TEKSTI JA KUVAT JANNE TARKIAINEN nuorten tärpit NUORTEN leirillä opeteltiin myös kalankäsittelyä. Kyöstin muistoa kunnioitettiin aloittamalla leiri hiljaisella hetkellä
Vaikka kalan tulo ei ihan mahdotonta tänä vuonna ollutkaan, jaksoivat osallistujat tiukasti yrittää leirin loppuun saakka. Pakkeja kaivettiin ja monenmoista uistinta uitettiin, mutta tästä huolimatta Vesijärvi puolusti omiaan urhoollisesti. Ollaan käyty iskän ja kaverien kanssa monessa paikassa. Kalastuksen lisäksi leirillä opeteltiin saaliin käsittelyä, uitiin ja saunottiin sekä kisattiin leikkimielisesti muun muassa tarkkuusheitossa. Suurimman kuhan sai Elias Kastarinen. VUOSIVIEHE 2020 Vuosiviehevärityskilpailu on SVK:n jokavuotinen lapsille ja nuorille tarkoitettu kilpailu, jonka voittajavärityksestä tehdään oikea viehe. ?. Kalastusseurat voi tilata vieheitä hintaan 8 €/kpl. Mun enkkakuha on 2,7 kiloa, jonka sain vaapulla. ALOITIN kalastusharrastuksen viisivuotiaana. EMMA 10 V. Tiukkaa yrittämistä Vesijärvessä on niin paljon kalaa, että petokalojen erottaminen kalamassasta oli vähintään haasteellista. Silloin oli tosi kuuma päivä. Toimitus 6 kpl laatikoissa. Toivottavasti ensi kesäksi päästään eroon koronasta, jolloin osallistujamäärää voidaan kasvattaa kaikilla leireillä. Leirin suurimman hauen väsytteli tänä vuonna Tiana Marttinen. Osallistujia olisi leirille ollut tulossa paljon enemmän mitä voitiin ottaa. Vapaa-ajankalastajan KAUPPA Perheet kalassa Hollolassa Valtakunnallinen perheleiri keräsi jälleen yhteen kalastuksesta kiinnostuneita perheitä eri puolilta Suomea. Kuhia saatiin muutama, haukia ja ahvenia hieman enemmän. Tiukka kisa ratkesi taitoon heittää uistin oikeaan paikkaan, eli napakymppiin tarkkuusheittomatolla. Tämänkin vuoden vuosivieheenä oli Grosarin Laxman, joka tunnetaan maan mainiona haukivieheenä. Viehettä valmistetaan ainoastaan 200 kappaletta, joten jos haluat omasi, kannattaa olla nopea. JUUSO 9 V. Mun isoin kirjolohi painoi 1,3 kiloa ja sain sen lusikalla viime vuonna. Saatiin taimenia ja hieno rautu. Keli suosi leiriläisiä tänä vuonna, sillä aurinko paistoi komeasti leirin viimehetkille saakka. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut. ?. Leirin järjestämisestä vastasi Pohjois-Savon Vapaa-ajankalastajapiiri yhdessä SVK:n kanssa. TIANA Marttinen onnistui narraamaan leirillä komean hauen. Leirin kokonaisvahvuus oli reilut kolmekymmentä henkeä. TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. Suositushinta ulosmyyntiin on 12 €/kpl. Tämän vuoden leiri osoitti taas sen, että tilausta perhetoiminnalle on paljon. Olen saanut sieltä saaliiksi kirjolohia. Leiripaikkana toimi Upilan leirikeskus Vesijärven rannalla Hollolassa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 63. Viehevärityskisan viehe on erikoisväri ja sitä voi tilata ainoastaan SVK:lta. Järjestelyistä vastasi Kaakkois-Suomen Vapaa-ajankalastajapiiri yhdessä SVK.n kanssa. Palkintojen jaon jälkeen leiri purettiin ja lähdettiin kotimatkalle. Viikonlopun kestävällä leirillä osallistujat pääsivät kalastamaan onkimalla, heittämällä, uistelemalla ja lirkkimällä. OLLAAN käyty Evolla kolmena kesänä kalassa lasten vapapäivänä. Perheleiri ta mitattiin heittämällä pisteytettyjä kohoja ämpäriin. Pääsin ekan kerran tänä kesänä Lapin erämaahan mukaan
Lisäksi Kalkin Kalakerhon sekä Kalaja Erämiesten toiminta oli hiipumassa ja jäsenistö ikääntymässä, joten hyntteiden yhteen lyömisestä haettiin myös uutta potkua toimintaan. Heistä nuoria on parisenkymmentä”, LOKSin nykyinen puheenjohtaja Stina Koivisto kertoo. Taustalla vaikutti jo vuosia kestänyt sujuva yhteistyö muun muassa kalastuskilpailujen ja -tapahtumien järjestelyissä. seurat esittelyssä TE K S T I IS M O MAL IN LOHJAN KALASEURASSA uistellaan, ongitaan ja pilkitään KALAKUNINKUUDESTA KISATAAN MONESSA LAJISSA Happy Angler puolestaan on yksi maamme suosituimmista moderneista mittalautakisoista, jossa kilpailijat pääasiassa jigaavat haukea, kuhaa sekä ahventa, ja kalat kuvataan sekä vapautetaan. Se on myös edelleen vuonna 1993 aloitetun Lohjanjärvi-Cupin osakilpailu”, Koivisto selvittää. Kilpailun Lohjanjärven Kalakuninkuudesta tekee mielenkiintoiseksi se, että siinä on käytössä monia eri kalastustapoja, kuten perinteistä pilkkimistä, laituripilkintää, avovesipilkkimistä veneestä, onkimista ja uistelua. Osa LOKSin isännöimistä kilpailuista periytyy jo kolmen seuran ajoilta. Kilpailutarjontaa riittääkin niin pilkkijöille, onkijoille, heittokalastajille kuin vetouistelijoillekin. ”Meillä on kaikkiaan kolme pilkkikisaa joka talvi, jos jääolosuhteet sen sallivat, kun Lohjanjärven pilkkimestaruuden ja seuran mestaruuskilpailun ohella järjestetään pitkäaikaisen aktiivisen jäsenemme Kalevi Erolahden muistokilpailu. AURLAHDESSA riittää säpinää aina, kun Happy Angler Challenge -heittokalastuskilpailu on alkamassa. Toki seura toimii tälläkin hetkellä vireästi järjestäen muun muassa liki kaksikymmentä kalastuskilpailua vuoden mittaan. Kisan voitto ratkeaa kalojen pituuden perusteella. Kuva: Tuomas Hutri. Kesällä sitten jatketaan laituripilkki-, venepilkkija onkikisoil?. ”Kalakuninkuuden pystyy voittamaan, vaikka ilman venettä, kuten viime vuosina on käynytkin, kun menestyminen pilkkikisoissa on tuonut tittelin”, Koivisto mainitsee. Kolmen liitosta syntyi vireä kokonaisuus L ohjan Kalaseura (LOKS) syntyi, kun Lohjan Virkistyskalastajat, Kalkin Kalakerho ja Lohjan seudun Kalaja Erämiehet yhdistivät voimansa vuoden 2006 alussa. ”Alkuun toiminta olikin vilkasta ja parhaimmillaan jäseniä oli noin 400, kun nyt ollaan 250 jäsenessä. ”Tällaisiin kuuluu esimerkiksi vuodesta 1985 yhtäjaksoisesti järjestetty yön yli käytävä Kuhauistaja, joka lienee maamme vanhin yhtäjaksoisesti järjestetty uistelukilpailu. 64 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA
la. Nuoria taas on vanhempiensa mukana niin pilkkikuin uistelukisoissakin”, Koivisto kertoo. ”Meillä ainakin on uistelujaosto osoittautunut erittäin hyväksi ja toimivaksi ratkaisuksi, kun vuoden mittaan järjestetään useita suuria uistelukisoja. Lisäksi seuran jäsenet huolehtivat Lohjan kaupungin vesialueiden kalastuksenvalvonnasta ja saavat siitä henkilökohtaisen korvauksen”, Koivisto kertoo. ”Siellä on aina jotain kunnostettavaa ja pitää tehdä hankintoja. Vetäjäkysymys pitäisi kuitenkin ensin ratkaista, ja kouluille pitäisi olla sellainen, jolla on mahdollisuus tehdä päivävierailuja”, hän sanoo. ”Tällä hetkellä seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Kari Kenttinen toimii Karjaanjoen vesistön kalatalousalueen, johon kuuluvat esimerkiksi Lohjanjärvi ja Hiidenvesi, puheenjohtajana. Kerhoiltojen sijasta tai niiden lisäksi koulukäynnit voivat olla yksi vaihtoehto. AKTIIVISENA KALASTUSALUETOIMINNASSA Koivisto nostaa esiin LOKSin aktiivisen roolin kalastusalueja nykyisessä kalatalousaluetoiminnassa. Tuoreimpina jääkaappi ja grillikatos, joka syntyi omin voimin”, Koivisto kertoo. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 65. Nuorisotoiminta Ajankohtainen kysymys Millä ihmiset mukaan kalastusseurojen toimintaan. Kuva: Henrik Fagerholm. ”Tänä vuonna se ei ole oikein onnistunut koronan takia, mutta toivottavasti ensi vuonna päästään asiassa eteenpäin. KALAMAJAN KÄYTTÖASTE NOUSI KORONAKEVÄÄNÄ Lohjan Kalaseuran jäsenten aktiivisuudesta kertoo esimerkiksi se, että seuran Lohjanjärven Liessaaressa sijaitsevan kalamajan kunnostustalkoisiin on riittänyt hyvin osanottajia. ”Yksi ongelma on, että jäsenistö on niin kilpailuhenkistä, että kaikki eivät ota nuoria mukaan ja opeta heille kalastuksen niksejä. Nyt kun joillakin heistä on omaa jälkikasvua, voisi ajatella tilanteen muuttuvan”, hän arvioi. ”Uusia jäseniä onkin tullut tänä vuonna tavallista enemmän, mikä liittynee yleiseen kalastuksen ja luonnossa liikkumisen kasvavaan suosioon. ”Toki löytyy niitäkin, jotka harrastavat kaikkia lajeja eli pilkkivät talvella ja onkivat kesällä uistelun ja jigauksen lisäksi. Tämän ansiosta seura on muun muassa päässyt vaikuttamaan kalastusjärjestelyihin esimerkiksi Lohjanjärven yhtenäislupaa toteutettaessa. Toisaalta se voi lisätä ihmisten kiinnostusta liittyä seuran jäseneksi. Lisäksi käydään seuraottelu Inkoon Kalamiehiä vastaan”, Koivisto luettelee. Varsinkin koronakevään aikana kalamajan käyttöaste nousi. Yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan hän on asettanut nuorisotoiminnan ja kerhoiltojen käynnistämisen muutaman vuoden tauon jälkeen. Aiemmin meillä oli myös pilkkija onkijaostot, mutta niiden osalta toiminta on sen verran pienentynyt, että hallitus, jonka jäsenet toimivat aktiivisesti, pystyy hoitamaan sen puolen”, Koivisto selvittää. KARI Kenttinen valittiin Lohjan Kalaseuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi seuran perustavassa kokouksessa ja hän jatkoi puheenjohtajana aina vuoteen 2017 asti. Vähänkään isomman seuran kannattaisi harkita toimintansa jakamista jaostoihin, kuten LOKS on tehnyt. Nuorisotoiminta uuteen nousuun Koivisto kertoo toimivansa LOKSin puheenjohtajana ensimmäistä vuottaan. Hänen mukaansa omasta kalamajasta luopumistakin on harkittu, koska se on kaupungin maalla ja vuokra melko korkea jäseniltä perittyihin maksuihin nähden. ”Majalta löytyy soutuvene, joka on vuokraajien vapaassa käytössä, ja onkia kalastamista varten”, Koivisto sanoo. Stina Koivistosta on ollut hienoa huomata, kuinka ihmisten kiinnostus kalastusta kohtaan on kasvanut. Kun tavallisesti se on ollut käytössä vain viikonloppuisin, niin nyt siellä oli kävijöitä myös viikolla”, Koivisto sanoo. ”Nyt pitäisi vain löytää keinot, joilla heidän saisi mukaan seuratoimintaan”, hän korostaa. ”Muutenkin seurasta löytyy mukavasti aktiivisuutta, vaikka aina saisi aktiiveja olla enemmänkin”, hän lisää. Vaikka kerhoillat ovatkin olleet tauolla, seura on tehnyt kouluvierailuja ja järjestänyt yleisiä pilkkija onkitapahtumia. Hänen mukaansa esimerkiksi uistelijat keskittyvät pääosin omaan lajiinsa, mutta myös jigaavat jonkin verran. Nykyisin hän toimii Karjaanjoen vesistön kalatalousalueen puheenjohtajana
Perhokalastuksen jäljillä – Incredible Fly Fisihing with Hissu ja Tommi Kari Hietalahti ja Tommi Korpela Tammi 2020, 208 s. Pohjois-Suomessa koronasulku sulki Lapin matkailun maalis-toukokuun väliselle ajalle, mutta sielläkin kesäryntäys on kompensoinut jonkin verran perinteisesti korkean sesongin pudotusta. Sen saa toimimaan lataamalla ensin ilmaisen sovelluksen puhelimeen. Sitä löytyy jonkin verran jo haastatteluissa, mutta erityisesti sitä sisältävät kirjan huikeat lyhyet kertomukset ”lastut” ja perhokalastajatyypit, joita ovat muun muassa Zen-mestari, Huopahattu ja Rambo. Kymmenessä vuodessa he sanovat muuttuneensa kalastavista näyttelijöistä perhokalastajiksi, jotka toisinaan näyttelevät. Kotimaasta tuttujen kalojen ja vesien lisäksi Hietalahti ja Korpela tekevät lukijoille tutuksi myös lämpimien merivesien kaloja ja niiden ns. ”Kansallispuistojen palveluille on kysyntää. Sen jälkeen puhelimen kamera tunnistaa kirjan kuvan ja käynnistää siihen liittyvän videon katseltavaksi. Metsähallituksen Luontopalvelujen saama lisärahoitus kansallispuistojen maastopalvelujen korjausvelan kuromiseen tuli niin ikään oikeaan aikaan: parannetut reitit ja taukopaikat tekivät kansallispuistoista entistä parempia vierailukohteita myös ensikertalaisille. Kesällä suomalaiset lisäsivät kotimaan matkailua, ja myös pohjoisempien kohteiden kesämatkailu sai paljon uusia asiakkaita. Vastapainoksi faktalle siinä viljellään myös huumoria. Toisaalta perinteisiin kirjoihin verrattuna ekstrana se sisältää nykytekniikan mahdollistamaa ns. 66 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Edellä mainitulla ajanjaksolla vuonna 2020 kansallispuistoihin tehtiin 2,4 miljoonaa käyntiä, josta 400 000 on kasvua. Kun pandemian helpottuessa kansainväliset asiakkaat palaavat kansallispuistojen kävijöiksi uskomme tänä vuonna saavutettavan käyntimäärätason pysyvän, ellei kasvavan tulevina vuosina”, sanoo luontopalvelujohtaja Timo Tanninen Metsähallituksesta. Lisäksi kirjassa kalastetaan myös kalastusoppaiden ja perhonaisten kanssa. salttikalastusta perhoilla. Metsähallitus uskoo, että iso osa uusista kävijöistä jää pysyviksi, kun he ovat löytäneet kansallispuistojen luonnon ja hyvät palvelut. Toki he eivät sentään pidä itseään vielä valmiina opastamaan muita, vaan he haastattelevat kirjassa heille vuosien varrella tutuiksi tulleita todellisia perholla kalastamisen taitajia. Korona-aika on tuonut meille uusia asiakkaita, joista iso osa on varmaan tullut jäädäkseen. Neuvonnan merkitys uusille asiakkaille korostui niin verkossa, maastossa kuin luontokeskuksissa. Tästä rohkaistuneina he ovat julkaisseet aiheesta opaskirjan Perhokalastuksen jäljillä. Korona-kevät nosti lähiretkeilykohteiden suosion ennen näkemättömiin lukemiin. Kohdelajeina ovat esimerkiksi barracuda, bonefish, tarponi sekä permit, ja kalastuspaikkoina muun muassa Kuuba ja Belize. Heidän kaltaisiaan löytyy lähes joka kalastusseurueesta ja kalapaikasta. lisättyä todellisuutta. Perhokalastuksen jäljillä -kirjan lukeminen on varmasti hauska tapa opetella perhokalastusta aina aasta ööhän. Heiltä parivaljakko kyselee nyt niitä tyhmiä ja aloitteleville perhoskalastajille perin hyödyllisiä kysymyksiä, joita he eivät itse aikanaan uskaltaneet kysyä. Ainoa perhokalastukseen kuuluva perusasia, joka kirjasta puuttuu, on perhonsidonta. ISBN 978-952-04-1046-9 KANSALLISPUISTOT KANSALLISPUISTOJEN käyntimäärässä kova kasvu – korona-aika tuonut uusia asiakkaita Kansallispuistojen käyntimäärät kasvoivat 20 prosentilla, kun niitä verrataan viime vuoden ajanjaksoon tammikuun alusta heinäkuun loppuun. PERHOKALASTUSTA AASTA ÖÖHÖN ”Hissun” ja Tommin seurassa Kirjat TE KST I IS M O MA L I N TV:n kalastusohjelmista ja monista kalastustapahtumistakin tutut näyttelijät Kari ”Hissu” Hietalahti ja Tommi Korpela ovat harrastaneet perhokalastusta noin kymmenen vuotta. Kansallispuistojen käyntimäärien kasvu on monen tekijän summa. Vastaajina ovat esimerkiksi Juha Koivu (perhokalastusvälineet), Antti Guttorm (perhonheitto ja -uitto), Antti Vappula (harjuksen ja järvitaimenen perholastus), Markus Tandefelt (meritaimenen perhokalastus) ja Jasper Pääkkönen (lohen perhokalastus)
TUKKUJA VÄHITTÄISMYYNTI. Yli 1000 uutta tuotetta netissä Onkitukku ROD Oy Tiilipojanlenkki 4, Vantaa (Petikko) puh. Avoinna ark. ...) KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!! p. 8–17, la 9–13. Ilmaiset isot parkkipaikat. mukaan) Puh. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 67. l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot NÄSIVIEHE P.Koskinen puh. 040 849 6665 Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta. 2 minuutin ajomatka (Riihimäki eteläinen liittymä). www.haukka-pilkki.fi puh. 03-7525 696 – Tervetuloa www.era-lindroos.fi Ari Paatajan opastuksella KALAAN SUOMENLAHDELLE www.apajamatkat.fi Supersuosittu TOIVELAHJA kalamiehelle (50v., 60v.,70v. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi MEILTÄ PILKINTÄÄN: syötit, morrit, pilkit, koukut, wolframit, tapsit, siimat jne. 050 538 0714 info@haukka-pilkki.fi HAUKKA-PILKKI OY OTTIPAIKKA lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 045 138 8888 JIG, Just in Gross (Onkitukku) Tiilipojanlenkki 2, Vantaa (Petikossa St1:n pihalla) Tutusu lehtemme nettisivuihin osoitteessa: www.vapaa-ajankalastajalehti.fi ERÄ-LINDROOS Kalastuksen ja retkeilyn tavaratalo Launeenkatu 84 – LAHTI p. www.korkiakoskenuistin.fi Monipuolinen KALASTUSTARVIKELIIKE Tehtaankatu 2, Riihimäki, 019-724700 Hki-Tre moottoritieltä n. 040 591 4116 KALASTAJAT & METSÄSTÄJÄT! 3 ,/kpl + POSTIMAKSU ELÄVÄT SYÖTIT Madot ja toukat Filetit ja sakset TERÄVIKSI! KILPAPILKKIJÖIDEN SUOSIMAT pilkit ja morrit. 0400 450 045 www.toukka-koskinen.fi https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokrausja palvelutiedustelut, Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille Laita mato koukkuun ja ota Ottipaikka onkeesi! p. 040 505 2225 Kuusamon Syötti ja Teroituspalvelut T:mi Ari Ronkainen p. 045 138 8888 Uusi iso myymälä Auki Ti Pe 10-18 (muut ajat sopim. HUOM! Siimauutuus SLR-FLUOROCARBON
ONGINTA AIKAKIRJOJEN VALOSSA Historian havinaa TEKSTI JA KUVAT SULO TIAINEN MARKUN onkipäivän nimeä kantanut vuosittainen retki, kohteena tällä kertaa Lopen kunnan Vojakkalan alueen erämainen järvi. 68 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Keihään, atraimen, katiskan ja verkon ohella syöttionki on vanhimpia kalanpyydyksiä. Pronssikaudella launin tilalle tulivat raskaat ja kömpelöt metallikoukut, rautakaudella keveät ja kehittyneemmät metallikoukut. vuosisadan alussa. Tutkimusmatka syöttionginnan historiaan KEIHÄÄN, ATRAIMEN, KATISKAN JA VERKON OHELLA SYÖTTIONKI ON VANHIMPIA KALANPYYDYKSIÄ. Antiikin runoudesta on peräisin käsite Köyhä kalastaja. Kalan nielaistessa syötin puikko kääntyi suussa poikittain estäen kalan irtoamisen. Ongintaa esittelevistä teksteistä on säilynyt muun muassa Treatise on fishing -nimellä tunnettu tutkielma, joka käsitteli erään luostarin lähellä sijainneen joen kalastoa, kalastuskausia ja pyyntitapoja. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 69. Sosiaalisen median sivustoilla vierailleet vanhemman ikäpolven kalastajat ovat havainneet, että nuorempien suhtautuminen kaloihin, niiden pyyntitapoihin ja käyttöön ravintona on muuttumassa. ONGINTA VARHAISJA KESKIAJALLA Antiikin kirjallisuudessa on tekstejä myös kaloista ja kalastuksesta. Osa papyrukselle ja pergamentille kirjoitetuista teksteistä säilyi ja niitä kopioitiin varhaisja keskiajalla. Selvitämme myös, miten ongintaa harjoitettiin keskija uudella ajalla sekä 19. Onkea oli helppo kuljettaa, syöttejä sai paikan päältä ja niitä käytettiin seuraavan aterian hankkimiseen. S aadaksemme tietää, koskeeko tämä myös ongintaa ja miten onginta on muuttunut aikojen kulussa, teemme kirjallisen matkan antiikkiin, kauemmaksikin. Syötteinä käytettiin matoja ja toukkia, lihanpaloja, taikinaa ja leivänmuruja, pikkukaloja, kalanperkeitä ja vesien varrella lentäneitä hyönteisiä tai niitä jäljitteleviä tekoperhoja. Vuosisatainen perinne on vaarassa katketa. Richard de Fournivalin De Vetula -runon kalastukseen paneutuvat säkeet kuvasivat pyynnin välineitä ja tapoja, mukana muun muassa madot ja WILLIAM Radcliffen Fishing From The Earliest Times -teoksen antiikkiaiheista kuvitusta; Onnellinen kalamies. Käytössä oli myös nykyistä koukkua muistuttavia puuja luukoukkuja. Lyhyt puinen vapa oli joko kädessä tai alapäästään rantapenkkaan upotettuna. Koukkua edelsi puusta tai luusta valmistettu, päistään teroitettu, keskeltä siimaan sidottu puikko (launi), johon syötti pujotettiin. Kotieläinten kesyttämisen yhteydessä hevosilta saatiin häntäjouhia siiman punomiseen. Kautta pitkän historiansa ongen perusrakenne on säilynyt yllättävän samanlaisena. PUISESTA LAUNISTA METALLIKOUKKUUN Varhaisessa ongessa, launissa käytettiin siimana sitkeitä juurikasvustoja, eläinten suonia, nahkasuikaleita ja muita luonnosta saatuja materiaaleja. ” Antiikin teksteissä on mainintoja onginnasta ja kuvastoissa esiintyy vapoja käyttäviä onkijoita. Metallikoukuilla harjoitettu syöttionginta, välineet ja onginnan taito kehittyivät paikallisesti ja levisivät ihmisten kanssakäymisen ja kaupankäynnin myötä muun muassa Rooman legioonia seuranneiden perheiden, palvelijoiden ja kaupustelijoiden mukana. 1950-2010-lukujen kuvaus perustuu kirjoittajan omiin kokemuksiin, muistikuviin ja arvioihin
Jo aiemmin työtovereiden ja ystävien kesken oli käyty kalassa ja tehty kauemmas suuntautuneita kalamatkoja. Puu oli katkaistava mieluimmin talvella. ISAAC WALTONIN OPIT JA OHJEET Sataviisikymmentä vuotta Bernersistä Waltoniin ei tuottanut paljoakaan uutta. perhot. Puun tuli olla hieman yli kaksi ja puoli metriä pitkä ja käsivarren paksuinen. (Koller: Urheilukalastus, sivu 14). Kastemato oli tärkein syötti, mutta kannatti kokeilla myös ihraa, juustoa, sirkkoja, perhosten, kärpästen ja päivänkorentojen toukkia, kimalaisia ja heinäsirkkoja, jopa sammakkoja. Puu tehtiin ontoksi polttamalla ydin pois ja lisäksi sitä ohennettiin sopivan painoiseksi ja paksuiseksi. Ahvenen, särjen, salakan, suutarin, lahnan ja kampelan ohella opas tarjosi ohjeita ankeriaan ja hauen pyyntiin. Retkillä järjestetyt, jäsentenväliset kilpailut käynnistivät kehityksen, joka näkyi 1900-luvun loppupuolella Suomessakin kalastuskilpailujen räjähdysmäisenä lisääntymisenä. Välineiden kehityksen myötä alkuaan vavan mittaisella siimalla harjoitettu perho-onginta moninkertaisti ulottuvuutensa ja muuttui nykymuotoiseksi perhokalastukseksi. 1800-luku oli kalakerhojen ja klubien perustamisen kulta-aikaa. Ohjeita oli myös siiman punomisesta hevosen häntäjouhista, siimojen värjäämisestä, koukkujen valmistamisesta teräsneuloista kuumentamalla, muotoilemalla ja taivuttamalla, lyijypainojen ja kohojen valmistuksesta ja syöttien, kalapaikkojen ja pyyntiajan valinnasta. Alkuaan leikkimielisinä pidetyt kilpailut muuttuivat lyhyessä ajassa yleisiksi. Kärkiosa tehtiin pähkinäpuusta, oratuomesta, villiomenapuusta tai katajasta ja koko vavan pituuden tuli olla neljä ja puoli metriä. Kärkiosa kiinnitettiin kädensijaan rautatai tinavanteilla. Kansainvälisissä kilpailuissa vedonlyönti tuli mukaan. Va1800-luvun kehityslinjat Syöttionginnan ja perho-onginnan eriytyminen omiksi lajeikseen vei satoja vuosia. 1800-luku vaikutti molempien lajien harjoittamiseen. Kävijöiden lisäännyttyä kalavesillä niitä alettiin vuokrata kalakerhojen käyttöön: onkijat allastettuja vesiä, kanavia ja järviä, perhokalastajien perustamat klubit lohikalapitoisia virtavesiä aina Skotlantia, Norjaa, Ruotsia ja Suomea myöten. Vavan tyviosa (kädensija) oli pähkinäpuuta, pajua tai saarnea. Mayno de Maynerin ja Nicolaus Pergamenuksen nimissä 1300-luvulla laadittu Dialogus creaturarum moralisatus mainitaan siksi, että sen teksteissä ja kuvituksessa on kaloja ja vanhin tunnettu piirros koholla varustetusta ongesta ja sitä pitelevästä kalamiehestä. 1800-luku 70 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Onkijoilla se oli kyläpubi, perhokalastajilla jokivarren klubi. Matkojen rationalisointi johti kalastuskerhojen perustamiseen. Osallistuminen laajeni ja palkinnot kasvoivat. ” DIALOGUS Creaturarum moralisatuksen yksi monista editioista oli Ruotsissa 1483 painettu teos. Englannissa onginta jäi rahvaan harrastukseksi, joskin myös varakkaammat harjoittivat sitä. Ongenkoho ei ollut mukana ruotsalaisen painoksen piirroksessa. Historian havinaa ALKUAAN LEIKKIMIELISINÄ PIDETYT KILPAILUT MUUTTUIVAT LYHYESSÄ AJASSA YLEISIKSI. DAME JULIANA JA TUTKIELMA ONGINNASTA Dame Juliana Bernersin 1496 ilmestynyt A Treatyse of Fysshynge wyth An Angle -tutkielma onginnasta kuvasi kalastusta vavalla, siimalla, koholla ja koukulla, joko käyttäen luonnonsyöttiä tai korvaten syötin perholla. Samalla saatiin foorumi keskusteluille, päivällisille ja ajanvietteelle
Ongintakirjat lähinnä kopioivat Bernersin ja (myöhemmin) Waltonin tekstejä. Käyttöön saatiin ensimmäiset silkkisiimat. ” RED Spinnerin (William Senior) Waterside Sketches -teoksen kuvitusta. Älkää suinkaan epäilkö, sir, että onkiminen ei olisi taito, sillä eikö tarvita taitoa taimenen pettämiseen perholla. Isaac Waltonin kirjallinen tutkielma Compleat Angler (1653) sisältää joukon ajatuksia onginnan filosofiaksi ja onkijoiden elämäntavan arvostamiseksi sekä käytännön ohjeita ja neuvoja ongintataidon kohottamiseksi. LUULTAVASTI TURVAT PAINUVAT POHJAA KOHTI HETI VAPANNE VARJON HUOMATTUAAN.... GALLEN Kallelan tunnelmallinen piirros onkivista veljeksistä Aleksis Kiven Seitsemän veljeksen painoksesta vuodelta 1908. …paitsi että onkiminen on vanha taito, … se ansaitsee kunnioituksemme ja on viisaalle miehelle tuntemisen ja harjoittamisen arvoinen. Lainaukset ovat Kai Kailan suomentamasta ja Otavan 1974 julkaisemasta Oivallinen onkimies -teoksesta. Kiinnittäkää sitten heinäsirkka koukkuunne ja asettakaa se riippumaan noin neljännesmetrin päähän vedestä, tukemalla vapaanne … puun oksaa vasten. pa piteni, sen rakenne kehittyi ja se tehtiin kaksiosaiseksi. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 71. Onkiminen näet muistuttaa hiukan runoutta, siihen täytyy syntyä, tarkoitan, täytyy olla synnynnäisiä taipumuksia, vaikka molemmissa voi edistyä keskustelemalla ja harjoituksella. Kumpaa hahmoa kirjailija tarkoitti lausahduksellaan Hooked Foul. Luultavasti turvat painuvat pohjaa kohti heti vapanne varjon huomattuaan … mutta nousevat pian takaisin pintaan ja lekottelevat siinä, kunnes jokin varjo ne jälleen säikäyttää … liikuttakaa vapaanne etanan vauhtia kalaanne kohti, antakaa vieheen (syötin) hitaasti vaipua veteen kahdeksan tai kymmenen senttimetrin päähän sen eteen ja turpa iskee varmasti (sivut 64-65). Miehellä, joka toivoo tulevansa hyväksi onkijaksi, täytyy olla paitsi tiedonhalua ja havaintokykyä myös paljon toiveikkuutta ja kärsivällisyyttä, intoa ja lahjoja (sivut 32-33) Ottakaa kävellessänne niityltä kaksi tai kolme heinäsirkkaa, hiipikää puun taakse ja seisokaa siellä niin hiljaa kuin suinkin
Vuosisadan alussa virtavesiä vuokranneet urheilukalastajat taisivat suojata kiellolla vesiään paikallisilta ja kirjaus jäi kalastuslakiin. Kiven tekstejä vanhempia ovat Zacharius Topeliuksen (1818-1898) nuoruusvuosiensa päiväkirjoihin ( Dagböcker 1918-1924 ) ylösmerkitsemät kuvaukset onkiretkistä Kuddnäsin vesillä. Myös Salmo Salarin (Alex Hintze) Krokfiske som Sport ovh Yrke (1883) esitteli muun muassa syöttiongintaa. Historiamme on yhtäläinen pohjoismaiden kanssa ja eroaa suuresti onginnan emämaasta. Jokamiesoikeus harvaan asutussa maassa turvasi vapauden liikkua ja hyödyntää luontoa. Ahkerasti harjoittelivat veljekset kalastamista kirkkaalla Ilves-järvellä; ja heidän verkkoonsa takertui tai onkeensa tarttui moni kyrmyniskainen ahven ja kultakylkinen sorva. Oma lukunsa on ajankohta, jolloin kalastuslakiin tuli määräys, että madolla tapahtuva onginta on kiellettyä siikaja lohikalapitoisissa virtaja koskipaikoissa. Rannalla, tuoksuvan tuomen verhossa he istuivat monen kelmeän kesäaamun kajastaessa, lippaillen ylös ongillansa Ahtolan kiiltävää karjaa. SIRELIUKSEN SUOMALAISTEN KALASTUS Uuno Taavi Sireliuksen kolmiosainen kansatieteellinen Suomalaisten kalastus (SKS 1906-08) on viimeisten vuosisatojen kalanpyynnin kirjallinen dokumentti. Ensimmäinen opas oli 1882 julkaistu Konsten att meta, Ohjeita onkimisen taidosta , jonka kirjoittajaksi oletetaan Onni Wetterhoff. Kotitarvepyynti Historian havinaa 1800-luvulla onkijoille oli jo tarjolla erilaisia kohoja ja niiden käyttötapoja. Sireliuksen Onginta oli kotitarvepyyntiä Onginta oli kotitarvepyyntiä, jota harjoitettiin iltaisin ja varhain aamulla, sunnuntaisinkin (paitsi kirkonmenojen aikaan). Jääkauden jälkeisen asuttamisen myötä meillä on pitkä kalastushistoria. Juhani Ahon lastu Ensimmäinen onkeni kuvaa hellyttävän tarkkanäköisesti, kuinka säätyläisperheen isä avitti innokasta poikaansa onkijanelämän alkuun. Kalat ovat olleet tärkeää ravintoa suomalaisille vaikuttaen jopa asuinpaikan valintaan. Perhokalastajat tietävät kokemuksestaan, että lohen ja taimenen smoltit (poikaset) iskevät herkemmin pieniin perhoihin, eivät niinkään usein matoon. Francis Francisin teos A Book on Angling. August Liston Kalastusja metsästysmuistelmia -teoksessa kuvataan arkisemmin tekijän nuoruuden ajan ongintaa muun muassa Lumperoisella, Puulavedellä, Vesijärvellä ja Pohjanlahdella. Edelle ehti kansalliskirjailija Aleksis Kivi 1870-luvun kaunokirjallisella tuokiokuvallaan. OMAN MAAMME ONGINTAKULTTUURI Ongintakirjallisuutemme on myöhään ilmestynyttä ja vähäistä. Kalapaikkojen synnyttämät erimielisyydet ja konfliktit ovat yhtä vanhaa perua kuin itse kalanpyynti. Onginta oli tavanomaista, pojista vaareihin, rengeistä ja piioista hovioikeuden asessoriin, koko kansan harjoittamaa toimintaa. Lainaus on Seitsemän veljestä -teoksen luvusta 12: Varhainen ja kaunis oli seuraava kevät. Säyneen ollessa syönnillään opiskelu sai jäädä, sillä nuori mies viihtyi vapa kädessä. Elintärkeän ravinnon hankinnan ohella onginta ilmensi sitä harjoittaneen itsellisyyttä ja elämän hallintaa. 1909 ilmestynyttä Iku Turson (Lauri Soini) Onkikalastuksen opasta pidetään ensimmäisenä suomenkielisenä onginnan opaskirjana. 72 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA
teos kuvaa vanhaa kalastusvälineistöä ja käytettyjä pyyntitapoja, onginta yhtenä niistä. Matalaongen vavan täytyi olla ohut, jotta se olisi keveä pidellä, jäntevä, jotta se kestäisi nostaa suurehkon kalan ja latvapäästään joustava, jotta siima saataisiin mukavasti veteen heitetyksi, eivätkä koukkuun käyneen kalan suupielet nostaessa repeäisi ja kala pääsisi irti. Puulajit olivat pihlaja, koivu, kuusi, mänty, kataja, tuomi, haapa ja pähkinäpuu. VAVAN MATERIAALI JA PITUUS, SIIMA, KOUKUN MUOTO JA KOKO JA SYÖTTI VAIHTELIVAT PAIKKAKUNNITTAIN. Koho vuoltiin korkkilevystä tai ostettiin kaupasta. Pohjaongen vapa oli katajaa, siima kehittiin oksantynkien varaan, lyijypaino oli kierteellinen ja koukku isompi kuin pintaongessa. Siiman päähän sidottiin Mustadin sivuväärä onkikoukku, joita oli käytössä kolmea kokoa. Tätä todistavat myös Ossi Seppovaaran teokset. Kun Sireliuksen kuvaamia ongintavälineitä vertaa keskenään, havaitsee että kyse oli perusrakenteeltaan saman välineen soveltamisesta eri pyyntitilanteisiin ja saaliskaloihin, niiden kokoon ja elinympäristöön. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 73. Onkipaikkoina suosittiin ruovikkojen ulkopuolisia juuman KUDUN jälkeinen lahnanonginta kutulahtien suualueilta on osa väistyvää suomalaista kalastusperinnettä. Pintaongen vapa oli mäntyä tai pihlajaa, 1950-luvulta lähtien rautakaupasta ostettua bamburuokoa. 1950-1970 LUKUJEN HAIKAILUA Kirjoittajan nuoruudessa matalaonki tunnettiin pintaonkena, jolla kalastettiin rannalta ja veneestä ja syväonki pohjaonkena, jolla ongittiin ankkuroidusta veneestä. Syöttinä oli tavallisimmin mato. Sireliuksen mukaan onget jaettiin matala-, syvä-, harjus-, lohi-, perho-, polvi-, talvija haukionkeen ja uistinpyytöön. Paino käärittiin ohuesta lyijylevystä. Ehkä nykyäänkin joku onkii vielä lahnoja. Vavan materiaali ja pituus, siima, koukun muoto ja koko ja syötti vaihtelivat paikkakunnittain. Siima oli mustaa rullarihmaa, 1950-luvulta lähtien monofiilia. Syöttinä käytettiin alkukesästä matoa, keskikesän jälkeen mutua. Matalaongen siima tehtiin hevosen häntäjouhista, pellavasta, hampusta, pumpulista, silkistä, tavallisesta ompelurihmasta, hiuksistakin
Sosiaalinen media on muutoksen areena. Ongintakin on erikoistunut, meillä on karpin, säyneen, lahnan, ahvenen ja silakan onkijoita, lajibongareita, veneestä onkijoita, salakan, särjen ja mustaHistorian havinaa KEVÄÄN merkki on kalamiesten ja kalanaisten kokoontuminen joukolla Stadin onkeen, Mustikkamaan ja Honkaluodon väliselle sillalle ja lähirannoille. 45 vuoden ajan olen seurannut sivusta onginnan välineiden ja taidon kehitystä. Onkijat tuntevat alansa minua paremmin, joten en jatka pitemmälle. ” 74 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Perhokalastuksen vallattua 1970-luvulla kirjoittajan ajankäytön perinteinen onginta jäi pysyvästi. ONGINTA JA MUUT PYYNTITAVAT Nuoremmissa kalanpyytäjissä on havaittavissa taipumusta hakeutua nettiyhteisöiksi ja heimokulttuureiksi, joilla on omat tavat ja sisäiset keskustelut ja muita pyyntitapoja koskeva käsitys oikeasta ja väärästä. Isä teroitti meille, että kotivesien ohella saimme onkia naapurikalastuskuntien vesillä ja kotikunnan alueella, mutta pyydyksiä oli lupa käyttää vain omilla vesillä. HEITTOVAPA MUUTTI KAIKEN Ensimmäisillä palkkarahoilla ostettu heittovapa muutti kaiken. Ulommas laskettu ankkuri ei karkottanut ahvenparvea, ja arkojen lahnojen ja säyneiden ongintaan heitto-onki oli todella hyvä. Onginnan taito sai kirittäjäkseen kunnon oppaita, kuten Olli Aulion Onkijan kirja . Milloin onginta (ja pilkintä) vapautuivat koko maassa, se jääköön nuorempien lukijoiden selvitettäväksi. Onginta voi edelleen melko hyvin. KOUKUT PIENENTYIVÄT, KOHOT ERILAISTUIVAT, KILPAILUISSA KALOJA HOUKUTELTIIN MÄSKILLÄ. Onginta teki comebackin, kun kauppoihin tuli heitto-ongintaan soveltuvia kohoja ja opimme heitto-onginnan tekniikan. Ensin tuli lasikuitu, sitten hiilija boronkuitu ja niiden sekoitteet. Pintaja pohjaonginta vähenivät, tilalle tuli haukien jahtaaminen. Koukut pienentyivät, kohot erilaistuivat, kilpailuissa kaloja houkuteltiin mäskillä. Vavat pidentyivät ja keventyivät, ja niitä oli tarjolla kaikkiin tilanteisiin. Opastoiminnan kasvun myötä pyynnin luonteeseen on tullut elämysteollisuuden piirteitä. Samoihin aikoihin aiemmin yhtä ja samaa kappaletta olleet bambuvavat (rottinkivavat) korvautuivat metalliholkein varustetuista kolmesta osasta kootulla vavalla. rinteitä, selkämatalikkoja ja karikkoja ja lahtien suualueita, vene ankkuroituna. Kilpaonkijoiden välineiden kantamisessa arvotulle paikalle oli oma vaivansa. Onkijoiden määrä on pysynyt korkeana, jos heihin lasketaan kaikki ne, jotka edes kerran vuodessa tarttuvat vapaan
Kilpaonkijat ovat oma heimonsa. Samaan aikaan lähes kaikki päästävät kaloja pois; alamittaiset ja rauhoitetut kalat ja päivittäisen käyttötarpeen ylittävät, vahingoittumattomat kalat. Paikalle osunut paikkakuntalainen taputtaa kalamiestä selkään ja sanoo: ennen kuin uurastat itsesi hengiltä, haluaisin muistuttaa sinua siitä, että tuo tuolla siimasi päässä on vain kala. Perfektionisti tekee kaiken mihin ryhtyy oikein, erottuen muista ja antaen muiden ymmärtää sen. Mutta jääkööt toiseen kertaan. Blaisdellin teoksen The Philosophical Fisherman juttuun kalamiehestä ja hänen ensimmäisestä Atlantin lohestaan. Tämän laatijalla on ollut mahdollisuus seurata Vantaanjokisuulla harjoitettua onginnan opetusta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 75. ” Saako kaloja syödä Lee Wulffin kannanottoa vuodelta 1936, Game fish are too valuable to be caught only once, on pidetty pyydystä ja päästä -kalastuksen peruskirjana. Bernersin ja Waltonin teoksissa varoiteltiin saalisahneudesta; kalojen ottamista niissä ei kielletty. Onkimies: Tietysti syömme sen päivälliseksi. Instrumentalisti keskittyy välineisiinsä rakastaen ja puunaten niitä kuin perintöhopeita. Kokonaisia koululuokkia tulee Kuninkaankartanonsaareen kokeilemaan vapa kädessä ongintaa ja kalalajien tunnistusta. Saatuaan lopultakin sellaisen koukkuunsa kalamies juoksee perässä suunnattoman kiihtyneenä, kompastelee ja kaatuilee, nousee uudestaan, vuodattaa verta ja kyyneleitä, kunnes vihdoin uupuu. Mitä sillä teemme. Metsästäjä: Todella komea taimen, mestari. Oivallisen onkimiehen päähenkilö on saanut koukkuun ison taimenen, väsyttää sen ja pian kala on haavissa. Onkijoiden hieno piirre on, että lajin suunnalta ei ärhennellä muille pyyntitavoille, eikä pyritä hallinnoimaan niitä. Pyydystä ja päästä tokon naruttajia jne. KOHTUUDEN YSTÄVÄT Lohilastujen ja kalakaskujen viimeisessä lastussa Sunnuntai, itseään enemmän onkimiehenä kuin kirjamiehenä pitänyt Juhani Aho, käytyään läpi kaikki mahdolliset näkökannat ja vaihtoehdot onginnan estetiikasta ja etiikasta, päätyy toteamaan: Ja mikäli minä enää osaan ottaa mitään eetilliseltä kannalta, niin otan sen sikäli, että on epäeetillistä onkia silloin, kun se on vastenmielistä ja tympäisee ja kun tuntuu kylläiseltä eikä se oikein maita, mutta eetillistä silloin, kun se oikein huvittaa. Pokaalinmetsästäjät ovat laidastaan vanhempaa ikäpolvea, joiden tehtävänä on selvittää keskinäinen paremmuus, ja siinä sivussa täyttää palkintovitriini. Mukamas kalamiehet ovat tuttuja kaikissa kokoonpanoissa, tunnuksena; ilo ilman … Virkistyminen kalaretkellä ottaa voimille siinä määrin, että tarvitaan toipumisloma. Vaikka pyyntitavasta keskustellaan ajoittain kiivaasti, vavalla kalastavien enemmistö ottaa yhä saaliskalansa ja käyttää ne ravintonaan. On oltava kohtuudenystävä, kun ei jaksa olla ehdottoman raitis. PERFEKTIONISTIN NOKKA ON SATEELLA VAARASSA JA SUUSTA ON PERÄISIN LAUSE "VÄÄRIN KALASTETTU". Savustetut ahvenet syödään lämpiminä. Syöttionginnan uuden nousun myötä onkijat jatkavat kalastuksen parhaita perinteitä. (lähde: Field & Stream 1974) ERILAISIA ONKIVELJIÄ JA -SISARIA Vapaa-ajan Kalastajassa 6/2012 laskin leikkiä onkivien veljien ja sisarten kustannuksella, seuraavaan tapaan. PERATUT ahvenet ovat menossa savupönttöön ja (myöhemmin) herkullisesti tuoksuvina ruokapöytään. Kelat kiiltävät, vieheet ovat hoonattuja, pakkien kantamiseen tarvitaan apuhenkilöstöä. Muitakin on, kuten suojelun verukkeella poispäästettyjen kalojen kunniagalleristit, joiden määrä näyttää lisääntyvän. Taito on samaa luokkaa. Ne, jotka onkijan elämässään ovat ohittaneet vasta-alkajan vaiheen ja edenneet pyyntimiehen vaiheeseen, tutustukoot Harold F. Jotkut jopa puhuvat niille hellittelynimin. Ja tämä on ainoa, minkä saan paremmasta itsestäni puristetuksi esiin urheiluonginnan etiikkaa. Vapaa-ajankalastus tulee hyötymään tästä. Perfektionistin nokka on sateella vaarassa ja suusta on peräisin lause "väärin kalastettu"
TARJOA chilipekonihauki keitettyjen perunoiden ja suolakurkkukuutioiden kanssa. KALAHERKUT TE K S TI T JA K U V A T K AR I N YB ER G JA JA AN A VE TI K K O HAUKI rakastaa myös voimakkaita makuja M onet legendaarisista kalaruoista syntyvät reissuilla, joissa on tarjolla tuoretta ruokakalaa, yllin kyllin ruoanvalmistustaitoa ja etenkin riittävästi ruoanvalmistuksen neuvojia. Melko usein, kun olemme tekemässä hauesta ruokaa, muiden ruokailijoiden toivelistalla on tomaattinen chilipekonihaukipata. Kyllähän näistä hyvää kalaruokaa syntyisi, kun kuivatavarakaapista löytyi vielä useampi tölkki tomaattimurskaa, hunajaa, soijakastiketta sekä arsenaali erilaisia kuivamausteita. Myös tämän kertainen tomaattinen chilipekonihaukipata näki aikoinaan päivänvalon Ahvenanmaalla syksyisellä hauenkalastusreissulla. Jääkaapista löytyi pekonia, sipuleita, valkosipulia, porkkanoita, punaisia chilipalkoja, suolakurkkuja ja muutama kermapurkki. Kaveriksi sopivat raikas salaatti ja tumma olut, punaviini tai kivennäisvesi. 76 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kun tämä resepti keksittiin, ei vielä ollut kännyköitä, joista olisi voinut internetin kautta etsiskellä reseptejä. Mutta ei se haittaa, sillä myös tästä tuli menestyksekäs ruoka. Siksi uunihauesta tuli visioissamme pataruokaa. Kun kuulimme myöhemmin omalla kalareissullamme jonkun kertovan meille tästä houkuttelevan tuntuisesta kalaruoasta, päätimme tehdä siitä oman versiomme. Alun perin tulisena haukistroganoffina tai yksinkertaisesti chilihaukena tunnettu eines valmistettiin ensimmäistä kertaa uunivuoassa. Kuten usein aikaisemmillakin kalareissuilla, myös tällä kerralla useamman päivän kestävän koitoksen aikana ruokavaraston antimet ehtivät haihtua vähiin ja ruokakaapista alettiin kaivella haukiruokaan käyttökelpoisia jäljellä olevia valmistusaineita
KALASTAJAN TASKUTIETO TILAUKSET vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa tai toimistolta puh. Kun haukikuutiot ovat kypsiä, tarkasta kastikkeen suolaisuus ja tulisuus ja säädä ne kohdalleen lisäämällä sekaan sopiva määrä kermaa. Vuoden 2021 kalenterista löydät tietoa mm. Leikkaa kasvikset ja pekonisiivut veitsellä ohuehkoiksi siivuiksi. • pilkkipaikan valinnasta • perhokalastuksen alkeista • särkikalojen tunnistuksesta • ennätyskaloista • siimoista ja solmuista • kalojen ottipäivistä • kalastuslaista Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 11 euroa. Freesaa kasviksia muutama minuutti pekonin rasvassa, jotta ne pehmenevät hieman. 11 € Paloittele ruodoton haukifilee parin sentin kokoisiksi kuutioiksi. Huuhdo haukipata kurkusta alas ruoan valmistuksessa käytetyllä punaviinillä, tummalla ja täyteläisellä oluella tai raikkaalla kivennäisvedellä. Lisää pataan kasvikset ja mustapippuri. Kuori perunat (tai jätä kuorimatta) vasta lautasella ja murskaa ne haarukalla. Jos tässä vaiheessa kastike vetää suupielet irvistykseen, lisää hunajaa tai sokeria pienissä erissä, kunnes happamuus ja makeus ovat tasapainossa. Hauduta kastiketta miedolla lämmöllä niin, että se poreilee, mutta ei vielä kiehu. Tarjoile haukipata jauhoisten ja kuorineen keitettyjen perunoiden kera. TO M AA T T I NE N CH I L IP EK O NIHA UK I P A TA (Valmistusainekset 6 nälkäiselle hauenkalastajalle) 1 kg nahatonta ja ruodotonta haukifileetä 200 g pekonisiivuja tai -kuutioita 2 isoa sipulia 4 valkosipulinkynttä 4 porkkanaa 3 prk (1200 g) tomaattimurskaa 1 iso tuore punainen chilipalko 4 dl kermaa 1 rkl hienoa merisuolaa 2 rkl hunajaa tai hienoa sokeria 1 dl soijakastiketta 2 dl keskitäyteläistä punaviiniä 2 tl rouhittua mustapippuria 2 rkl Provencen yrttimaustetta (tai 1 dl hienoksi leikattua tuoretta basilikaa tai timjamia) kuutioituja suolakurkkuja tarjolle haukipadan ja perunoiden kanssa VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 77. Tarjoile särpimeksi tuoretta salaattia. Kuori porkkana, sipuli, valkosipuli sekä poista halkaistusta chilipalosta siemenet. Kalenteri ilmestyy lokakuussa. 050 597 4933, jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi Hintoihin lisätään toimituskulut. Lisää pataan tomaattimurska ja sekoita. Eri valmistajien tomaattimurskan happamuuksissa on suuria eroja. Lisää pataan soijakastike, punaviini sekä haukikuutiot ja sekoita hellävaraisesti. Hauduta kastikepohjaa kunnes porkkanasiivut pehmenevät. Lapa kauhalla kastiketta perunoiden päälle ja lisää annokseen maun mukaan hienoksi kuutioitua suolakurkkua. Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 9 euroa/ kalenteri. Käristä 4-5 litran vetoisessa padassa tai paksupohjaisessa kattilassa pekonista rasva ulos
Joki pursuaa omaa ainutlaatuista historiaansa sekä perinnepyynnin että vapapyynninkin osalta. Tapaamisteni kuluessa näin hienoja aarteita keskuksen vitriineihin laitettavaksi – silkkikaloja, devoneita, monenlaisten lukkareiden, kerästen ja tiitoloiden perhoja, omatekoisia vapoja ja keloja, perinnepyyntija venekalustoa. Siida kuuluu luonnollisesti myös maailman alkuperäiskansojen museoverkostoon. Viime hetket koota mahtijoen ”sukukalleudet” LUKIJALTA T eno on eurooppalaisen lohenkalastusperinteen suurin ja kaunein. Inariin on tallennettu myös lohestusesineistöä Tenojokivarresta. SUOMESSA EI OMAA LOHENKALASTUSMUSEOTA Suomessa on yli tuhat museota. Maakuntamuseoita on kaksikymmentä, joista Lapin maakuntamuseo Arktikum on yksi. Missä viipyy Tenon lohestusperinnekeskus. Suomessa ei ole tällä hetkellä ainuttakaan jokiemme, saatikka lohestuskultMIKSEI TÄLLAISESTA KALASTUSKULTTUURIN RUNSAUDENSARVESTA OLE AIEMMIN SYNTYNYT KONKRETIAA. Siida on Suomen saamelaisten kansallismuseo ja valtakunnallinen erikoismuseo, jonne on tallennettu Suomen saamelaisten henkistä ja aineellista kulttuuria. On jos jonkinnäköistä pyyntiviritystä padoista nuottiin ja verkoista vieheisiin. Haastatteluhetkissä tuli toistuvasti esille toivomus Tenon ikiomasta lohestusperinnekeskuksesta. On pyytäjälegendoja jokivarren omista persoonista Petsamon sillitroolaajiin ja brittiläisiin perholoordeihin. Noin seitsemääsataa kaikkiaan 940 paikallismuseosta ylläpidetään pääasiassa vapaaehtoisvoimin. Suomen kalastusperusteisten museoiden enemmistö on rannikolla, sisävesien kalastusmuseotoiminta on vieläkin vaatimattomampaa. Niistä ammatillisesti hoidettuja on yli 160 ja valtakunnallisia keskusmuseoita neljä: Suomen kansallismuseo, Valtion taidemuseo, Luonnontieteellinen keskusmuseo ja Saamelaismuseo Siida. Kalastusaineistoa on edellisten lisäksi tallennettu muun muassa Suomen kansallismuseoon sekä maakuntaja paikallismuseoihin. ” 78 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Miksei tällaisesta kalastuskulttuurin runsaudensarvesta ole aiemmin syntynyt konkretiaa, lohestushistorian pyhättöä. Tenon soutuja heittokalastuksesta kertovaa kirjaani varten olen haastatellut nauhalle lähes sataa lohestuksen parissa taajonnutta pyytömiestä, niin paikallista taitajaa kuin etelän elinkautislohestajaakin
Vasta Tenolla syntyy luppoaikaa viikkoja vuorokausirauhoituksen merkeissä. Hajauttamista perustelen sillä, että kokemuksesta tiedän, etteivät tuhannet lohenkalastajat jarruttele Siidan kohdalla, vaan päästelevät suoraan lohikentilleen. Sen sijaan maailmalta löytyy Atlantin lohta ja sen pyyntiä valottava museo esimerkiksi Kanadasta, Yhdysvalloista, Ruotsista, Norjasta sekä Skotlannista. Esineistön säilytysja näyttelytilan lisäksi museo voisi tarjota tilat myös matkailuinfolle, lohitutkimuksen tuloksille ja vaikkapa pohjoissaamelaiselle kotiseututyölle. Silloin käydään kylällä kaupassa, tuttuja tapaamassa ja Tenon lohestusperintökeskuksessa. TARVITAAN MYÖTÄISIÄ TUULIA Tenon lohestusperinnekeskus olisi suurenmoinen ja monia mahdollisuuksia ruokkiva kulttuuriteko. Näen ehdottamani Tenon lohestusperintökeskuksen erikoismuseona, jota Siida nimenomaan koordinoi ja johtaa, mutta joka fyysisesti sijaitsisi Utsjoella. Samalla paranisivat mahdollisuudet julkiseen tukeen. Tulossa olevan kunnostuksen jälkeen keskus on entistä ehompi saamelaiskulttuurin näyteikkuna ja lipunkantaja. Museon menestymisen perusedellytys on huolellinen suunnittelu, verkostoituminen sekä laaja ja tavoitteellinen yhteistyö muiden kalastuskokoelmia ylläpitävien museoiden ja tiedemaailman kanssa. ANSSI ELORANTA TENO ANSAITSEE OMAN LOHIMUSEON, ETENKIN KUN KOKO MAASTAMME SELLAINEN PUUTTUU. Jos näiden jälkeen veneen keulaan löytyisi vielä samanlainen tulisieluinen tiennäyttäjä kuin Savikon Ari, jonka ansiokas ja sisukas puurtaminen johti suomalaisen kalakirjallisuuden pelastamiseen, niin silloin oltaisiin jo asiassa pitkällä. En suinkaan havittele yhtä uutta paikallista esinemuseota satojen aiempien paikallismuseoiden seuralaiseksi. Niin tai näin, Teno, sen lohi ja sitä pyytänyt kansa on lohiperinnekeskuksensa ansainnut. Siidallekin paras ratkaisu olisi oma, viihtyisä loheen ja lohestukseen keskittynyt keskus Suomen kauneimman tien ja joen varrella, kehittyvässä matkailukunnassa ja lohestuksen ytimessä. MITÄ JÄRKEÄ ON HAIKAILLA LOHESTUSMUSEOTA UTSJOELLE. Samalla Siidan esinekokoelmaa väljennettäisiin palauttamalla sen Teno-esineistö takaisin kotiin, Utsjoelle. Maailmalla toimivista lohestusmuseoista kannattaa poimia parhaat käytänteet ja ideat sekä täydentää niitä ripauksella tenolaista omaperäisyyttä. Tämän jälkeen pöydän ympärille tarvitaan runsaasti sitoutunutta yhteistyökumppanuutta niin Siidan, Metsähallituksen, Luken, ELY:n kuin lohestuskulttuuria elävienkin muodossa. tuuriin keskittyvää erikoismuseota. Esineistöä, kalakenttiä, tarinaa, elävää pyyntikulttuuria löytyy runsaasti koko Tenojoen mitalta, mutta sille olisi saatava kansainvälisesti edustava ”katto pään päälle”. LOHESTUSPERINTÖKESKUS OSAKSI SIIDAA Siida on aitoa kiinnostusta herättävä museoja luontokeskus, jonka toiminta on saanut ansaittua kiitosta. Pyrkimyksenä on erikoismuseo, joka keskittyisi vain Tenoon, sen loheen ja pyyntikulttuuriin. ” VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 79. Maailman merkittävimpänä Atlantin lohen kehtona Teno ansaitsee oman lohimuseon, etenkin kun koko maastamme sellainen puuttuu. Utsjoen kunnalta tämä edellyttää suurta tahtoa ja johtajuutta. Toivon tälle aloitteelleni myötäisiä tuulia, vilkasta mielipiteen vaihtoa ja ripeää etenemistä. Tässä roolissa sillä on vissi velvollisuus myös ohjata ja edistää koko saamelaisen kulttuuriperinnön, myös lohestukseen liittyvän, säilyttämistä
Miehet 1) Toijalan Seudun Kalamiehet 1 (Pasi Ahonen, Jouko Näppinen, Marko Helin) 17 664, 2) Kaukasten Kalakerho 1 (Harri Lindberg, Tomi Ojanperä, Mika Hämäläinen) 16 716, 3) Kuusankosken Kalastusseura 1 (Vesa Kuusela, Pekka Frantsi, Toni Stenberg) 15 546. SM-perho kelluntarengas, Ahvenlampi, Vekaranjärvi 20.9. 1) Kuusankosken Kalastusseura 1 (Seemi Kuusela, Konsta Tohka), 13 514. 1) Pohjanmaan Kilpaperhokalastajat 3 (Ilves, Miettinen, Alakorpi) 11 pistettä, 2) Pohjanmaan Kilpaperhokalastajat 2 (Kujala, Ijäs, Levänen) 17, 3) Järvi-Suomen Kilpaperhokalastajat 1 (Jalkanen, Ollikainen, Virolainen) 21. 1) Ollikainen Juha-Pekka 11 pistettä, 2) Strandman Ville 16, 3) Strandman Juho 21. Nuoret 15-19 v. 1) Jone Mustonen, Klaukkalan Kk, 3944, 2) Emppu Parkkonen, Klaukkalan Kk, 2519, 3) Anna Åman, Nummi-Pusulan Ks, 2269. 20 VU OD ES TA 20 00 KAL ASSA HYVÄ SSÄ SEU RA SS A SM-veneonki kilpailtiin Joroisissa. Naiset/naisveteraanit 1) Iitin Kalamiehet 1 (Kaarina Peltola, Anneli Haaraoja) 8782, 2) Onki-86 Turku 1 (Ulla Holmberg, Liisa Renholm) 8572, 3) Vuosaaren Urheilukalastajat 2 (Tuula Arila, Marjatta Hurskainen) 7909. JOUKKUEET Nuoret alle 12 v. Naiset 1) Pia Salonen, Onki-86 Turku, 4631, 2) Tarja Väänänen, Lohjan Ks, 3781, 3) Jenni Laine, Toijalan Seudun Km, 3456. SM-perho joukkuekilpailu, Kinnula 22.-23.8. 1) Niko Saastamoinen, Viitasaaren Kk, 3845, 2) Aapo Kukko, Viitasaaren Kk, 1694, 3) Onni Virtanen, Kirkkonummen Kalapojat, 1595. Kuva: Marcus Wikström. SUOMENOJAN venelaiturit tarjosivat oivat puitteet kilpailulle. 1) Hämäläinen Mika, Tuomainen Antti, VaPa Varkaus 45556, 2) Palhomaa Asa ja Pertti, VaPa Varkaus 26144, 3) Juurikka Elisa, Syvärinen Juha, Iin Kalamiehet 24668. SM-laituripilkki, Suomenoja, Espoo 13.9. Miehet 1) Kimmo Hyvärinen, Lappeenrannan Pilkkijät, 10 032, 2) Jouko Näppinen, Toijalan Seudun Km, 8791, 3) Harri Lindberg, Kaukasten Kk, 7581. Järjestäjä Pohjanmaan Kilpaperhokalastajat ry. Miesveteraanit 1) Ahti Pursiainen, Bodomin Koukkupojat, 6225, 2) Raimo Cederberg, Bodomin Koukkupojat, 5831, 3) Raimo Vallittu, Vuosaaren Uk, 5467. Järjestäjä Kouvolan Varuskunnan Metsästäjät ry. Miesveteraanit 1) Bodomin Koukkupojat 1 (Matti Kanninen, Ahti Pursiainen, Vesa Pärkinen) 14 254, 2) Vuosaaren Urheilukalastajat 1 (Reijo Laurikainen, Toivo Saari, Raimo Vallittu) 11 612, 3) Bodomin Koukkupojat 2 (Martti Nurmi, Raimo Cederberg, Mikko Buhanist) 11 352. Kuva: Janne Tarkiainen. Nuoret 19 v. SM-perho nuoret, Ylöjärvi, Julkujärvi 12.9. 80 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Nuoret 12 v. 1) Lauri Åman, Nummi-Pusulan Ks, 8175, 2) Seemi Kuusela, Kuusankosken Ks,7997, 3) Konsta Tohka, Kuusankosken Ks, 5517. Nuoret 15 v. Järjestäjä Pirkanmaan Perhokalastajat ry. 1) Ranta Matias 10 pistettä, 2) Hiltula Jami 12, 3) Loikkanen Lukas 15. KILPAILUT LUE KILPAILU-UUTISET netistä lehtemme sivuilta vapaa-ajankalastajalehti.fi > Kilpailut Tulokset ovat grammoina, jos ei toisin ilmoiteta. Naisveteraanit 1) Ensi Aikio, Saarijärven Kaira, 7798, 2) Kaarina Peltola, Iitin Km, 6342, 3) Tuula Allén, Porvoon Talvionkijat, 6245. TULOKSET KOKONAAN vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut SM-veneonki, Joroisselkä, Joroinen 15.8. 1) Klaukkalan Kalastuskerho (Jone Mustonen, Emppu Parkkonen) 6463, 2) Viitasaaren Kalakaverit 1 (Aapo Kukko, Niko Saastamoinen) 5539, 3) Nummi-Pusulan Kalaseura 1 (Anna Åman, Oskari Urmas) 4413
l 28.11. (9) 3) Markku Koskela, SeSOnki (12). Naiset 1) Heidi Pernu, SeSOnki (3 p.), 2) Tarja Huhtala, SeSOnki 1 (9), 3) Eija Saarela-Mäkynen, LUK (11). Pintavesistä mikromuoveja löytyi vastaavina pitoisuuksina sekä Suomen rannikkovesistä että Kallavedeltä Kuopion kaupungin läheisyydestä. Vähäisempiä määriä löydettiin merenpohjan yleisimmistä pohjaeläimistä eli liejusimpukoista, liejuputkimadoista ja surviaissääskien toukista. Tämä johtuu todennäköisesti siitä, että vesistöihin päätyvän mikromuovin lähteet sijaitsevat suurimmaksi osaksi maalla. Kuva: Seppo Salo. Itämerellä kerrostuneisuus näyttäisi vaikuttavan mikromuovipitoisuuksiin eri vesikerroksissa. Missä SVK menee. Miehet 1) Tero Kankaanpää, Team Colmic Finland (2 p.), 2) Pekka Rintamaa, Team Colmic Finland (2), 3) Arttu Ylinen, SeSOnki (4). Kuva: Maiju Lehtiniemi/SYKE. Kaikista eliöistä eniten mikromuoveja kertyy tutkimusten perusteella sinisimpukoihin, jotka suodattavat vettä saadakseen ravintoa. SM-kilpaonki, Uljuan tekoallas, Siikalatva 22.-23.8. Kuule ensimmäisten joukossa missä mennään ja liity postituslistalle veloituksetta osoitteessa vapaa-ajankalastaja.fi. MIKROMUOVIA mikroskoopissa. SVK:n 20-vuotisjuhla (kutsuvierastilaisuus), Meripaviljonki, Helsinki, Johanna Antila Tapahtumiin saattaa tulla muutoksia pandemiatilanteesta riippuen. Nuoret 19v.: Joukkuekilpailu: 1) Team Colmic Finland; Tero Kankaanpää, Seppo Pönni, Ville Lehtinen, Pekka Rintamaa, Erkki Lavonen (23 p.), 2) SeSOnki 2; Heidi Pernu, Tomi Etelä-Aho, Tarja Huhtala, Arttu Ylinen, Markku-Tapio Antila (36), 3) SeSOnki 1; Kari Ruohoniemi, Perttu Kuortti, Markku Koskela, Jukka Saartenoja, Arto Salmela (48). Tutkimuksen mukaan avomeren silakasta, kilohailista ja kolmipiikistä löytyi hyvin vähän muovia. Mikromuovit aiheuttavat vesieliölle stressiä ja voivat altistaa ne haitta-aineille. SVK:n syysneuvottelupäivä, -kokous ja 20-vuotisjuhla (sisäinen), Helsinki (tarkempi paikka avoin), Jaana Vetikko l 3.12. MIKROMUOVI TUTKIMUS: Avomeren kaloissa vain vähän mikromuovia Suomen Ympäristökeskuksen ja Itä-Suomen yliopiston yhteistutkimuksessa selvisi, että mikromuoveja esiintyy kaikkialla vesistöissä sekä kaloissa, simpukoissa ja pohjaeläimissä. Mikromuovia päätyy vesieliöihin todennäköisimmin niiden ravinnonoton kautta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 5 2020 81. Miesveteraanit 1) Seppo Pönni, Team Colmic Finland (2 pistettä), 2) Seppo Vähäsarja, F.I.S.H. Tilaa SVK:n uutiskirje Suomen Vapaa-ajankalastajien sähköinen uutiskirje tuo sähköpostiisi tuoreimmat järjestökuulumiset, kausittaiset tuoteuutuudet, kiinnostavimmat tarjoukset ja muuta ajankohtaista vapaa-ajankalastuksen saralta. Kalojen mikromuovimäärissä oli suuria eroja sekä eri kalalajien välillä että alueellisesti. Yhteyshenkilöiden tiedot löytyvät järjestön infolaatikosta. Altistumiseen vaikuttavat elinympäristö, ravinto ja ruokailutapa. KILPAONGINNASSA käytössä on melkoinen välinearsenaali. Kiinnostaako tieto. Huomattavasti useammin tai enemmän mikromuoveja löytyi Suomen rannikon ahvenesta, salakasta ja kolmipiikistä sekä Kallaveden ahvenesta ja muikusta
PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. MAKSAMINEN 1. LEHDET 2020 Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. Pilkkikilpailuun valmistautuminen Pilkkihuumaa ensijäillä Ottiperhot talvikalastukseen Näin löydät talvehtivan suurhauen Kuva: Jaana Vetikko. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi 82 5 2020 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 4 14.8. 3. 2 27.3. 3 29.5. 4.12. 6 4.12. KALASTONHOITOMAKSU 2020 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä 1 24.1. KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi 6 / 2020 ilmestyy 4.12. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Sorkkalantie 394, 33980 Pirkkala Timo Lepistö puh. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. 5 9.10. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 13.10. 2
Tunnus 5001884 00003 VASTAUSLÄHETYS Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö ry maksaa postimaksun LIITYN SVK:N JÄSENEKSI Nimi Osoite Puhelin Sähköposti Haluan kohdentaa jäsenmaksustani 10 euroa (voit valita korkeintaan kaksi): Syntymäaika Nuorisotoiminta Lisätietoa: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys Haukitehtaat Vastuullinen kalastus Hyväksyn, että tietoni saa tallentaa vain jäsentietojen käsittelemiseksi. Ku va : M ar cu s W iks trö m SV K :N JÄSENE N Ä Saat Suomen parhaan kalastuslehden ja paljon muita rahanarvoisia jäsenetuja! jäseneksi l erikoisvärinen viehe l jäsenlehti Vapaa-ajan Kalastaja (6 nroa vuodessa) l pääsy vain jäsenille olevalle Extranet-sivustolle, josta löydät Vapaa-ajan Kalastaja -lehdet, suurkalataulukot sekä paljon muuta l Viking Lineltä alennukset ryhmäja vapaa-ajanmatkoista l paljon muita etuja mm. LIITTYMISLAHJANA VAIN 40 € VUOSI Tutustu: vapaa-ajankalastaja.fi/henkilojasenyys. . LIITY SVK:n Palauta kuponki täytettynä, postimaksu on maksettu puolestasi. Järjestön 13 vapaa-ajankalastajapiirin 490 seurassa toimii yhteensä noin 36 000 kalastuksen harrastajaa. kalastustarvikeliikkeistä sekä kalastusmatkailuun liittyen. Haluan, että SVK voi lähettää minulle markkinointija myyntiviestejä. Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö SVK on maamme suurin vapaa-ajankalastajien järjestö, joka edistää vapaa-ajankalastajien kalastusmahdollisuuksia sekä neuvoo järjestäytyneitä ja järjestäytymättömiä vapaa-ajankalastajia kestävän käytön mukaisessa kalastuksessa
6 414886 500440 20005 PAL. 2020 – 49 650044 – 2005. VKO