Vapaa-ajan Kalastaja 6/2021

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

6 • 2021 KALASTUKSEN PUOLESTA 9,90 € 5,90 € Tarjous (norm. 9,90 €) Kahdenkympin kala tonnin sijoituksella Kilpapilkkijän PÄIVÄKIRJA KAIRAN valinta Hauen täsmäkalastus PERHOLLA Pilkkimisen EVOLUUTIO Perhonsidonnan ABC
62 Kahdenkympin kala alle tonnin sijoituksella. 67 Historian havinaa 68 Street fishing ja Vuoden Katukalastajat 70 Neidenelva ja Nuorttijoki 72 Kilpailutuloksia 5 Pääkirjoitus 7 Pärskeitä JOULUKUU 2021 Sisällys 42 Vavan varressa Pekka Tuuri 8 Pilkkimisen evoluutio 54 Nuorten tärpit 31 Vaelluskalavesistöjen koskija virtapaikkoja kartalle 34 Uutuudet 38 Lääkärin määräyksestä Vaihtelua perusperhojen sidontaan 40 Vuonna 2022 Mimmit kalastaa! 41 Kalaherkut Graavilohi taipuu grilliherkuksi 46 Perhonsidonnan ABC 52 Perhonurkka Hauen täsmäkalastus perholla 60 Seurat esittelyssä Iin Kalamiehet 18 Kilpapilkkijän päiväkirja 14 Kairan valinta 26 Haukitehtailla oli haipakkaa 28 Tutkittua Voiko taimen tai järvilohi kutea järvessä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 3
045 110 2126 Janne Antila Sauniementie 25, 21195 Velkua, puh. lakko tai tuotannolliset häiriöt). Sähköpostit etunimi.sukunimi@vapaa-ajankalastaja.fi Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö edistää vastuullista vapaa-ajankalastusta, joka kestävällä tavalla ja monipuolisesti hyödyntää luontaisesti uusiutuvia kalakantoja. Jäsenillä on oikeus kieltää tietojensa luovuttamisen ja käyttämisen sekä tarkistaa rekisterissä olevat tietonsa. Sähköposti: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi Pankki: IBAN: FI22 1469 3000 2432 67 • BIC: NDEAFIHH www.vapaa-ajankalastaja.fi TOIMIHENKILÖT JA -PAIKAT TOIMINNANJOHTAJA: Olli Saari (toimisto), puh. 050 597 4933 Puhelinpalvelu on avoinna ma-to klo 9-16. PÄÄTOIMITTAJA Jaana Vetikko, puh. 045 113 3050 Janne Rautanen Käenpolku 3, 37830 Akaa, puh. Ilmoita luovutuskiellosta: tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi tai puh. Janne Tarkiainen Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli, puh. TOIMISTO Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki, puh. 040 840 0681 KALASTUSOHJAAJA/HANKETYÖNTEKIJÄ Mauri Suojanen Kristineborgintie 73, 07740 Gammelby, puh. Jäsenyhdistysten ilmoitukset kirjallisesti toimitukseen. 040 589 6692 Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Finlands Fritidsfiskares Centralorganisation Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön jäsenrekisterin tietoja voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. 0400 946 968. 050 525 7806 jaana.vetikko@vapaa-ajankalastaja.fi TOIMITTAJA Ismo Malin, puh. TOIMITUS Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi TOIMITUSKUNTA Stina Koivisto ja Vesa Vaarama. 045 630 4280 TALOUSSIHTEERI Jaana Piskonen (toimisto), puh. ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu P. 050 339 4660 TIEDOTTAJA: Jaana Vetikko (toimisto), puh. Saha, Heidi Niemi KIRJAPAINO PunaMusta Oy ISSN 1795-5033 KA NS IKU VA : JAR I TU ISK UN EN AIK AK AU SM ED IA RY :n JÄ SE N JA KE LU NO IN 34 00 KA PP AL ET TA IL M ES TY Y 6 NU M ER OA VU OD ES SA Toimitus vastaa vain tilatusta aineistosta. 0500 440 923 Juha Ojaharju Kuortaneen kunnantalo, Keskustie 52, 63100 Kuortane, puh. Tilatut lehdet toimitetaan force majeure -varauksin (ylivoimainen este, esim. 050 577 4656 KOORDINAATTORI Johanna Antila (Velkua), puh. 050 525 7806 JÄRJESTÖASIANTUNTIJA: Pekka Lehdes (toimisto), puh. 050 597 4933 JÄSENSIHTEERI Tarja Lehtimäki (toimisto), puh. 050 577 4656 ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi KUSTANTAJA Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki OSOITTEENMUUTOKSET JA JÄSENASIAT Vapaa-ajan Kalastaja, Tarja Lehtimäki Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 044 547 9116 Marcus Wikström (toimisto), puh. 040 586 8089 KALATALOUSASIANTUNTIJAT Petter Nissén Vonkamiehentie 21, 94450 Keminmaa, puh. Tarjottu tai tilattu aineisto julkaistaan sillä ehdolla, että aineistoa voidaan korvauksetta käyttää kaikissa lehden uudelleen julkaisuissa tai muussa käytössä riippumatta toteutusja jakelutavoista. 050 576 3302 TOIMITTAJA/TOIMISTOTYÖNTEKIJÄ Ismo Malin (toimisto), puh. 050 577 4656 vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi www.vapaa-ajankalastajalehti.fi Vuosikertatilaus 49 € kotimaassa, Pohjoismaat 55 €, muut maat 62 €. Lehti ei vastaa taloudellisesti niistä vahingoista, jotka aiheutuvat resepteissä tai muissa ohjeissa olevista painotai muista virheistä. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi Lehden suurin vastuu ilmoitusten julkaisemisessa tapahtuneesta virheestä on ilmoituksesta maksettu hinta. Ku va : Jaa na Ve tik ko Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT 4 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. TILAUKSET Vapaa-ajan Kalastaja, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki puh. 050 576 3302. 050 573 9332 VIESTINTÄKOORDINAATTORI Tintti Drake (Viitasaari), puh. 050 576 3302, tarja.lehtimaki@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2
Lisäksi uudistusten ja toiminnan täyteiseen vuoteemme mahtuivat muun muassa uudet järjestöja tapahtumaviestintäkoulutukset, Fiksu kalastaa -viestintäkampanja sekä vieheiden kierrätys. Kilpailupuolella järjestettiin ensimmäinen rajaton kilpailu Onki24, josta saadun myönteisen palautteen siivittämänä 29.1.2022 järjestetään Pilkki12 sekä käynnistetään Pilkkikuu. Nyt joulukuun alussa aukesi Fisuun joulukalenteri toista kertaa, tällä kertaa aiheenaan kalastuspaikat. Jatketaan yhdessä paremman kalastuksen puolesta. Ihanaa joulua kaikille! J ENSI vuonna Mimmit kalastaa! Kuva: Janne Tarkiainen. Jatkamme järjestömme uudistumista ensi vuonna ja haluankin toivoa joulupukilta meille avuksi seuraavia: Viisautta ja harkintaa päättäjille ja edunvalvontaan, innokkaita talkoolaisia seuratoimintaan, uusia seuroja aikuistoiminnan pilotteihin ja mimmitoimintaan, uusia kalastuksen harrastajia ja jäseniä järjestöömme, hyvin hoidettuja kalavesiä ja vahvoja kalakantoja sekä monipuolisia kalapaikkoja harrastajille. Nuorisotoimintaan vuosi toi uutena muun muassa lajikalastuskilpailun Fisuun Fongaus. Tavoitteena oli ja on luoda hyviä, uusia toimintatapoja ja -malleja sekä palveluita, joilla voidaan kannustaa aikuisia kalastusharrastuksen pariin, kannustaa uusia aikuisia harrastajia mukaan seuratoimintaan ja jonka avulla seurat voivat kehittää jäsenja varainhankintaansa. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 5. Pääkirjoitus JOULUKUU 2021 JAANA VETIKKO UUDISTUSTEN VUOSI os vuosi 2020 oli koronapandemian vuoksi monella tapaa muutosten vuosi, jatkoi kuluva vuosi muutosten ketjua järjestömme uudistaessa niin toimintaansa kuin toimintatapojaan. Keväällä hyväksyttiin Suomen Vapaa-ajankalastajien uusi toimintastrategia 2022-2026, joka yhdessä juhlavuonna kerättyjen positiivisten kokemusten kautta ohjasi tekemistämme jo nyt. Aikuisille aloitettiin matalan kynnyksen kilpailuneutraali toiminta pilotoimalla erilaisia konsepteja valittujen seurojen kanssa. Ja viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä työniloa, -intoa ja voimia kaikille järjestömme talkoolaisille ja työntekijöille. Naisia ja tyttöjä puolestaan kosiskellaan harrastukseen ensi vuonna todenteolla käynnistyvän Mimmit kalastaa! -hankkeemme kautta. Leiritoimintaa uudistettiin järjestämällä Fisuun vaellusleiri sekä syysloman päiväleiri. Jäsenistö ja vapaaehtoiset ovat osallistuneet onnistuneesti etänä niin koulutuksiin kuin kokouksiinkin. SM-pilkki saa oman kaikusarjansa ensi vuonna. Toimintaa on myös ennakkoluuloista huolimatta mainiosti saatu vietyä verkkoon
Juuri näiden ominaisuuksien ansiosta Heinola Jääporat ovatkin monien mielestä ne oikeat ja sopivimmat suomalaisille kalastajille! Muista myös Laxström Jääsahat Muista Jääkairojen vaihtoteräpalvelu! Made in Finland by www.laxstrom.com. Jääporien tehokkuus, käytettävyys, luotettavuus ja laatu ovat Heinola Jääporien toimivuuden peruskivet. Heinola Jääporat on valmistettu Suomessa ja Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt oikeuden käyttää Avainlippu -tunnusta merkkinä suomalaisesta työstä
Vuonna 2020 valtion kalastonhoitomaksuja lunastettiin noin kaksikymmentä prosenttia edellisvuotta enemmän. Vesistöjen merkitystä ei voi jättää huomiotta, kun strategiaa luonnon virkistyskäytön edistämiseksi ja luontomatkailun kehittämiseksi lähdetään muotoilemaan. Juuri vastuullisuus ja luonnon hyödyntäminen esimerkiksi marjastuksen, sienestyksen, kalastuksen ja metsästyksen muodossa ovat monelle syy viettää aikaa luonnossa. Pohdittavaksi kuuluisi myös vesistöjen tila ja mahdollisuudet niiden kestävään hyödyntämiseen. Vuosina 2003-2021 luonnon virkistyskäyttöä määrittelevää politiikkaa ohjasi valtioneuvoston periaatepäätös ja ohjelma luonnon virkistyskäytön ja luontomatkailun kehittämiseksi. Parhaillaan Suomeen ollaan laatimassa kansallista luonnon virkistyskäytön strategiaa. Trendi on koskenut myös vapaa-ajankalastusta. Vapaa-ajankalastus on erinomainen, vastuullinen harrastus. Tätä ei strategiassa ole tunnistettu kyllin hyvin. Sen on tarkoitus kattaa ne strategiset toimet vuoteen 2030 saakka, joilla ulkoilun ja luonnon virkistyskäyttöä voidaan edistää ja hallinnollisesti koordinoida. Puhtaan suomalaisen luonnon valtti matkailun markkinoinnissa ei ole uusi idea. Koronan rajoitettua meidän kaikkien elämää ja useimpien harrastusmahdollisuuksia, luonnosta nauttimisen merkitys on ainoastaan vahvistunut. Tässäkin strategiatyössä olisi syytä ottaa asiaa tuntevat järjestöt paremmin mukaan valmisteluun. Valitettavasti strategialuonnos jättää monilta osin vesistöjen käyttömahdollisuudet vähälle huomiolle. Yhtenä keskeisenä tavoitteena on lisätä suomalaisten tietoisuutta luonnon virkistyskäyttöön liittyvistä hyödyistä niin terveydelle kuin taloudellekin. halkaisema tuhansien järvien maa, täynnä upeita mahdollisuuksia kokea ja nauttia luonnosta veden äärellä. Strategialuonnoksessa luonnon virkistyskäytön osalta keskitytään lähiluontoon ja rakennettuihin liikuntaympäristöihin sekä kansallispuistoihin. Vesialueiden hyödyntäminen ja yleiskalastusoikeuden turvaaminen myös tulevina vuosina ovat vapaa-ajankalastajille keskeisiä asioita. Jotta vapaa-ajankalastusta ja myös kalastusmatkailua saataisiin lisättyä, olisi tärkeää, että niiden potentiaali tunnistettaisiin. Alkuun pääseminen ei vaadi kalliita välineitä tai lisenssejä, harrastuksen lomassa pääsee nauttimaan ulkoilusta ja parhaimmillaan kalastus on myös varsinainen ekoteko. Luonto on tietenkin myös paljon muuta. VESISTÖT ovat osa luontoa S uomalaisilla on kiinteä luontosuhde ja monien arkeen kuuluu erilaista liikkumista luonnossa. Kuten me vapaa-ajankalastajat hyvin tiedämme, Suomi on meren ympäröimä ja jokien Pärskeitä SAARA-SOFIA SIRÉN puheenjohtaja VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 7. Luonnon virkistyskäyttöä ja luontomatkailun edistämistä on pidetty esillä jo kauan ennen koronaakin
8 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN PILKKIMINENKIN kehittyy KAIKULUOTAIN on avannut jään alle aivan uudenlaisia näkymiä. KAIKULUOTAINTEN ansiosta on pilkkiminenkin nykyisin ruudun tuijotusta. PILKINTÄ PILKKIVAVAT ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina jo puoli vuosisataa. Myös pilkkiminen on vuosien saatossa muuttunut, jos kohta ehkä hitaammin kuin monet muut asiat. Mitä syvemmältä pilkitään ja mitä harvalukuisempia kaloja tavoitellaan, sitä hyödyllisempi laite on. Kaikuluotain näyttää nyt kalat pilkkiavannollakin Kun on saanut elää tarpeeksi kauan, on ehtinyt nähdä monenlaisia edistysja ehkä takaaskeliakin elämän eri alueilla
KEVENNETYT tasapainopilkit ovat suosittuja erityisesti ison ahvenen metsästyksessä. KIERREKAIRAT mullistivat kairamarkkinat. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 9
P ilkkimistä on yleensä pidetty melko vanhakantaisena, vähäisten muutospaineiden alaisena kalastusmuotona. Paitsi että kierre on huomattavasti perinteistä metallikierrettä kevyempi, se ei ruostu, kolhiinnu, eikä siihen pinty jäätä läheskään yhtä tehokkaasti. Mutta on siinä omat miinuksensakin. Konekaira 10 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. AKKUPORAKONEEN ja jääkairan risteytys mullisti markkinat 2000-luvulla. KONEKAIRA on hankalampi kuljetettava pilkkireissulla. Toimivaa ei tietenkään ole ollut pakko muuttaa mihinkään suuntaan. Suurin mullistus nähtiin 2000-luvun alkupuolella jonkun keksittyä akkuporakoAKKUPORAKONEKAIRASTA on suurta iloa esimerkiksi haukea pilkittäessä, kun kerralla voi vääntää pitkän rivin reikiä pelipaikalle. Tarkastelemme seuraavassa tuoreempia pilkkimiseen liittyviä innovaatioita ja pohdimme niiden hyödyllisyyttä. Ne pysyivät kohtuullisen muuttumattomina vuosikymmeniä, mitä nyt irtoteräpalat yleistyivät vähitellen korvaamaan kokonaisia teräkruunuja. Kehitys on kuitenkin harpponut eteenpäin myös tällä rintamalla, olipa sitten tarvetta tai ei. Tällainen uutuus tuli Moralta talvelle 2019. Minä aloittelin uraani aikakaudella, jolloin nykyaikaiset kierre-vintiläkairat olivat melko uusi keksintö. Porakonetta käytettäessä terän halkaisija saa olla kuusitai jopa kahdeksantuumainen, ilman että kairaaminen tuntuu juurikaan raskaammalta. Parhailla laitteilla pystyy kuitenkin kaivamaan useita kymmeniä avantoja, tupla-akuin kanssa puhutaan kolmenumeroisista reikämääristä. Nopeasti kairamarkkinat kuitenkin mullistuivat, kun kierrekairat saapuivat kauppoihin. Sellaisella yleensä yhden pilkkipäivän selvittää helposti. Manuaalisesti tuskin onnistuisi. Kairaevoluution myönteisiin kehitysaskeliin voitaneen lukea myös muovikierteen keksiminen. Konekairasta roimasti hyötyä Porakonekairasta on roimasti hyötyä pilkkijälle, jonka käsivoimat eivät tahdo enää riittää paksun jään puhkaisemiseen, tai joka haluaa tehdä kerralla useita reikiä esimerkiksi haukea pilkkiessään. HELPPOA KUIN REIÄNTEKO Jäähän pitää saada reikä, ennen kuin pilkkimisen riemuista pääsee nauttimaan. Varmaan mielikuva syntyy pitkälle pilkkivavoista ja osin pilkeistäkin, jotka ovat pysyneet kutakuinkin samanlaisina jo puoli vuosisataa, kauemminkin. NYKYAJAN hyvin varustautunut pilkkijä näyttää tältä: Kaikuluotain, ahkiollinen pilkkivirveleitä ynnä muuta rekvisiittaa sekä akkuporakonekaira. Silloin näki vanhemmalla väellä käytössä vielä niin sanottuja lusikkakairoja, joilla reiän aikaansaaminen oli ainakin paksuun jäähän lievästi ilmaisten haasteellista. Minäkin poikasena yrittelin moisella jäätä haastaa, mutta huonolla menestyksellä. Sen sijaan manuaalisella kasituumaisella reiän nävertäminen paksuun jäähän haastaa kovakuntoisimmankin kairankiertäjän, puhumattakaan että reikiä pitäisi tehdä useita peräjälkeen. Eikä se viimaisella järvenselällä kököttävä karvalakkipää näytä kaukaa katsottuna yhtään modernimmalta kuin ennenkään. Porakonekaira on suhteellisen kallis hankinta, painaa tavallista vintiläkäyttöistä enemmän, edellyttää huolellisempaa käsittelyä (ei voi esimerkiksi laskea märälle jäälle makaamaan) sekä muuttuu turhaksi painolastiksi siinä vaiheessa, kun akku tai akut on kulutettu loppuun. Pari talvea ahkerasti muovikierrekairaa käyttäneenä voin vain kehua. Tänäkin päivänä pystyisin aivan hyvin haastamaan kenen tahansa nykypilkkijän vapavälineilläni, jotka olivat käytössäni jo ensimmäisiä pilkkiavantoja 1960-luvun lopulla nävertäessäni – jos olisivat tallessa
KEVENNETYT tasapainot eivät eroa umpimetallisista ulkoisesti, mutta painoa niillä on huomattavasti vähemmän. Kevennetyt tasurit voivat olla ratkaisu varsinkin pilkittäessä matalista vesistä isoa kalaa, mutta totta kai syvemmissäkin vesissä uinnin rauhoittuminen toimii usein. KEVENNETYT tasurit voivat olla ratkaisu matalissa vesissä pilkittäessä. Ja mikä kaikkein tärkeintä, näyttöruudut ovat jo kohtuuhintaisissakin laitteissa riittävän isoja, tarkkoja ja toimintavarmoja erottaakseen syvyyksistä jopa pikkuruisen mormyskan, kaloista puhumattakaan. LUOTAIN ERITYISEN HYÖDYLLINEN RONKELILLE KALALLE Erityisen hyödyllinen luotain on jahdattaessa melko syvässä vedessä lymyileviä, suhPILKKILUOTAIMEN ASENNUS AVANNON REUNALLE ONNISTUU MUUTAMASSA SEKUNNISSA. Akuissa riittää virtaa pitkänkin pilkkipäivän tarpeisiin. KAIKULUOTAINTEN nykyiset näyttöruudut ovat riittäviä havaitsemaan pienemmätkin kalat. Kun saa vastauksen näihin kysymyksiin, avantoa osaa onkia oikealla tavalla, eikä sitä tule hylättyä liian nopeasti ”kalattomana”. neen ja jääkairan risteytyksen. Sellainen miellyttää usein myös kaloja. Paremmissa malleissa on sisäänrakennettu gps ja mahdollisuus syvyyskarttojen asentamiseen, jolloin ottipaikkojen löytäminen helpottuu entisestään. Niiden avulla pilkkiminen saa aivan uusia ulottuvuuksia. ” Tasapainoihin kevennystä Heittokalastuspuolella vieheet ovat kehittyneet paljon pilkkejä vikkelämmin, mikä varmaan johtuu volyymeista. Osaa myös varautua tärppeihin, kun pilkkiä kohti nousevan kalan näkee pikseliviivojen törmäyksenä. Mutta vaikka monet klassiset pilkkimallit antavat mainiota saalista edelleen, uuttakin rintamalle toimitetaan. Tai jos kaloja ei näy, tyhjällä reiällä ei tule notkuttua turhanpäiten. Pilkkiluotainten kanto-ongelma on pitkälle ratkaistu kätevien kuljetuslaukkujen avulla. Mainittakoon ensimmäiseksi kevennetyt tasapainot. Erityisesti matalassa vedessä sellainen ui raskaasti ja nopeasti, on epämiellyttävä uitettava ja kaloillekin vähemmän houkutteleva. Nykypäivän kaikuluotaimet ovat jo sellaisia, että hyödyn suhde harmeihin on ylivoimaisesti suurempi. Asennus avannon reunalle toimintavalmiuteen onnistuu muutamassa sekunnissa. KAIKU PALJASTAA AVANNON SALAISUUDET Epäilemättä yksi mullistavimmista pilkkimiseen vaikuttaneista keksinnöistä on kaikuluotain. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 11. Luotainteknologia on kuitenkin harpponut 2000-luvulla strutsinaskelin eteenpäin. Tuloksena oli työkalu, jolla reiän sai jäähän lähes olemattomalla lihasvoimalla, niin kauan kuin poran akussa potkua riitti. Tavalliset tasapainot valetaan kirjasinmetallista, joka on varsin raskas raaka-aine, varsinkin jos siitä pitää rakentaa hiukankin kookkaampi pilkki. Itse asiassa monen suurahvenen ja kuhan pilkkijän mielestä pelkkä värisyttäminen saa iskurefleksin parhaiten laukeamaan. Niistä ei suurempaa iloa irronnut, enemmänkin harmia. Ensimmäisiä pilkkijöille suunnattuja versioita nähtiin käytössä jo 1990-luvulla, mutta silloiset vekottimet olivat vielä auttamattoman epätarkkoja ja epäkäytännöllisä mukana kuljetettavia. Näistä mitkään eivät paina yli 25 grammaa, vaikka pituudet lähentelevät kymmentä senttiä. Erittäin tärkeä kehitysaskel oli myös saada systeemiin apukahva, jolla estetään virheellisestä käytöstä johtuneita peukaloiden repeämisiä. Avovesikalastajia on Suomessa ja maailmalla sen verran enemmän, että niihin kannattaa viehetehtaiden satsata. Tasapainot Pilkin ja kalojen näkeminen antaa vastauksen moniin entisaikain nykyttelijöitä riivanneisiin epävarmuustekijöihin: Onko alapuolella kaloja ollenkaan, minkä kokoisia, missä syvyydessä ja miten ne reagoivat mihinkin pilkkiin tai uittotyyliin. Piti luoda kestävämpiä akkuja, näppärä liitin porakoneelle sekä kaulus estämään kairan sukeltamista avantoon, jos kiinnitys pääsi huomaamatta löystymään. Nopeasti pilkkijät ottivat keksinnön omakseen ja myös porakonesekä kairanvalmistajat ryhtyivät kehitystyöhön. Kun pilkin paino saadaan kevennysainetta, esimerkiksi balsaa tai muovia käyttämällä vaikkapa puolitettua, uittaminen muuttuu hitaammaksi, herkemmäksi ja tunnokkaammaksi
12 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tällöin siima väkisinkin löystyy hetkeksi ja saatJIGIPILKIT ovat tehokkaita esimerkiksi kuhan pilkinnässä. Mutta yhtä lailla vertikaalijigit toimivat jään alla. Myös vaparenkaat tuppaavat jatkuvan kelaamisen vuoksi jäätymään, vaikka ne pilkkivirveleissä yleensä tavallista isompia ovatkin. Jigien käyttäminen pilkkityylisesti on ollut jo pitkään tuttua kesäkalastuksesta, jossa niin sanottu vertikaalieli pystyjigaaminen on saanut syvemmätkin kansankerrokset pauloihinsa. Mutta on niissä huonojakin puolia. Toiseen väriin vaihtaminen käy käden käänteessä, ilman että koko viehettä joutuu lukosta irrottelemaan. taa aiheuttaa kalan karkaamisen. Ongille on vaikea löytää turvallista paikkaa tavallisesta pilkkipakista tai reppujakkarasta, varsinkin jos niitä on useampia. teellisen harvalukuisia ja ronkelisti pilkkiin ottavia kaloja, kuten kuhia ja suurahvenia. Jigeissä on sekin etu tasapainopilkkeihin verrattuna, että niiden värija usein kokovalikoimakin on huomattavasti laajempi, eikä kattavan valikoiman hankkiminen maksa maltaita. Oma lukunsa ovat erilaiset pienet hyönteistoukkaa, rapua, katkaa tai muuta vesiötökkää matkivat silikoniluomukset, joita uitetaan esimerkiksi pienehkön mormyskan kanssa. Välityksestä johtuen pilkki on nopea kelata ylös paikkaa vaihdettaessa sekä kalaa nostettaessa. Ensinnäkin kela antaa pakettiin paljon paremman jarrun ja huomattavasti suuremman kelausnopeuden, koska välitys on näissä värkeissä yleensä samaa luokkaa kuin virvelikeloissa eli 5-6:1. Siimaa ei tarvitse lappaa jäälle, jolloin sen sotkeutumisriski on suuri. Itselleni luotaimesta on tullut lähes pakollinen apulaite näissä kalastuksen lajeissa. Kun vetäisee korkean vastaiskun, vapaa pitää heti perään laskea alemmas saadakseen otteen kammesta kelaamista varten. Lisäksi isoa kalaa väsyteltäessä käytössä on pehmeä jarru ja notkea vavan kärki, joilla väsytteleminen sujuu turvallisemmin. Kela ja pitkä vapa ovat myös tilaa vievinä hankalampia kuljettaa ja kärki altistuu katkeamiselle ulkona törröttäessään. Jigipäässä näkyvä vatsakoukku on tärkeä yksityiskohta. Luotain antaa suunnattomasti lisää mielenkiintoa pilkkimiseen etenkin hohhoijaa-päivinä. JIGIPILKKEINÄ sopii kokeilla monenlaisia. Pilkkimistä varten valmistettujen kelojen laatu on keskimäärin paljon huonompi kuin varsinaisten virvelikelojen, joten kelauksen herkkyydessä, jarrussa, sangan laukaisussa, puolauksessa jne. ÄLÄ HEITÄ ONKEA HUOLETTOMASTI JÄÄLLE Onkea ei myöskään kannata heittää huolettomasti jäälle, koska rakenteet voivat särkyä ja niihin jäätyä pakkasella sohjoa, jolloin koko paketti muuttuu hetkessä toimintakyvyttömäksi. saattaa olla ongelmia. Samanlaisia, joita oli markkinoilla jo pilkkiuraa aloittaessani. Kyseessä on laite, jonka avulla lajista vieraantuneen nuorisonkin saattaisi saada houkuteltua takaisin pilkkiavannon äärelle. PILKKIVIRVELIT TULEVAT Amerikan mantereella pilkkijät ovat iät ajat käyttäneet niin sanottuja pilkkivirveleitä eli lyhyen ”heittovavan” ja pienen haspelitai hyrräkelan yhdistelmiä. PILKKIVIRVELIN kelan jarru on huomattavasti parempi kuin pilkkiongen. Erityisen hyödyllisiä pilkkivirvelit ovat nimenomaan sinttejä isompien kalojen narraamisessa syvistä vesistä. ERITYISEN HYÖDYLLISIÄ PILKKIVIRVELIT OVAT SINTTEJÄ ISOMPIEN KALOJEN NARRAAMISESSA. Vaikka itselläni on useita pilkkivirveleitä, edellä mainittujen syiden takia käytän edelleen eniten perinteisiä suomalaisia tusinaonkia. Kun jigit ovat lisäksi pehmeitä ja usein hajustettujakin, suutuntuma kalalle lienee paljon miellyttävämpi kuin kovaa muovia tai metallia puraistessa. Perinteisellä pilkkivavalla ongittaessa siiman kehimisen käsien väliin voi aloittaa ilman vastaavaa löysäämistä. ” JIGIPILKIT VALLOITTAVAT PILKKIKUKKAROITA Toinen viime vuosien hypetyskohde ovat olleet jigipilkit. Pilkkivirveleissä on omat etunsa verrattuna perinteisiin suomalaisiin pilkkionkiin. Myös pilkin uittaminen tavallaan helpottuu pitemmän kärjen ansiosta. Ehkä monikäyttöisimpiä ovat kuitenkin v-pyrstöiset, pienehköt kalajigit, jotka pujotetaan uittavaan jigipäähän. Suomeen nämä onget ovat rantautuneet suuremmassa määrin vasta viime vuosina. Harjuksen, siian ja kirjolohen pilkkijälle avautuu uusia mahdollisuuksia vastapelurinsa huiputtamiseen. Jigipilkkeinä sopii kokeilla monenlaisia. Uittavat päät ovat sivuprofiililtaan enemmän tai vähemmän litteitä ja antavat v-tyylin jigipyrstöille tasapainopilkkimäisen sivuliu´un
TESTIVOITTAJA PILKKIJÄN KAIKULUOTAIMET
Uusimpiin jääkairoihin esimerkiksi Rapala on ottanut käyttöönsä ArcTec-polymeeristä valmistetut kairan kierreosat. Myös kilpapilkkijöitä on tuotekehityksessä muistettu, sillä keveyden lisäksi erilaisiin jään paksuuksiin löytyy yhteen ja samaan kairaan muunneltavuutta muun muassa komposiittikierteitä lisäämällä tai pituutta säätämällä. TEKSTI KALASTAJAN KANAVA KUVAT KALASTAJAN KANAVA JA JUHA OJAHARJU Pilkkiminen on suomalaista kalastuksen sielunmaisemaa syvimmillään. Talvikalastaminen edellyttää luonnollisesti sitä, että jäähän saadaan aikaiseksi joku reikä, josta kaloja päästään jallittamaan. Kairan kruunu ja terät ovat nykyään käyttötarkoituksensa mukaisesti suunniteltu ja aiemman vaativan vuosittaisen kairan teroitusprojektin sijaan tilalle ovat tulleen helposti itse vaihdettavat teräpalat. Maailma on kuitenkin kehittynyt, ja vaikka kairatekniikan perusolemus on edelleen hyvin lähellä alkuperäistä, ovat materiaalit, valmistustekniikat ja kairan terä kehittyneet merkittävästi. Tarjolla on myös vanhoihin kairoihin uusi kruunuosa, jossa terät ovat vaihdettavia. UUNO Rantasen kehittämä terämalli muutti jääkalastusta. OLENNAISIN MUUTOS ON OLLUT SE, ETTÄ PERINTEISEN MAALATUN TERÄKSEN RINNALLE ON TULLUT ERILAISIA KOMPOSIITTIKAIROJA. ” VÄLINEET KAIRAAMAAN KAIRAN teroittamisen sijaan tilalle ovat tulleet vaihdettavat terät. Joka vuosi yli kymmenen prosenttia suomalaisista käy talvisin jäillä kalankiilto silmissään. PERINTEINEN KÄSIKAIRA VAI MODERNI KEVYTKAIRA Vuosikymmenien aikana perinteisten käsikairojen rakenne on jonkin verran muuttunut, mutta olennaisin muutos on ollut se, että perinteisen maalatun teräksen rinnalle on tullut erilaisia komposiittikairoja. Kilpakairassa voi myös itse kruunu olla ArcTec-polymeerista valmistettu, millä entisestään kevennetään kairaa. Täten kairan käytettävyys ja kannettavuus paranevat merkittävästi. Ja kuten odottaa voi, on myös moottorivoimalla oma roolinsa kairaamisen helpottajana. Niiden ansiosta kairan paino lähestulkoon puolittuu ja jää ei myöskään tartu yhtä herkästi kairan kierteisiin kuin perinteiseen teräskairaan. N ykyaikaisen jääkairan historia ulottuu 1940-luvun loppupuolelle, jolloin Uuno Rantanen ja hänen kehittämänsä terämalli, mullisti jääkalastusta. Tämä jääporamalli on edelleen monella käytössä. Valinta käyttötarkoituksen mukaan 14 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA
Suurin osa käsikairoista on varustettu terällä, jossa on liian jyrkkä purenta konekairaamiseen. ÄLÄ koskaan kairatessasi tartu kairan runkoputkeen. KOMPOSIITTIKAIRAAN ei jää tartu pahasti. Pelisäännöt sa on konekairaukseen soveltuvat terät ja adapteri. Akkukonekairauksen säännöt . Laipan on pyörittävä vapaasti rungosta, eikä se saa pyöriä kairan mukana. Tämän päivän kairoissa on teräpalat suunniteltu usein eri kairaamistarkoituksiin. Pidä aina akkukoneesta kiinni kaksin käsin: toinen koneen kahvalla ja napilla, toinen apukahvalla. Harjoittele poraamista ensin ohuemmalla jäällä, ennen kuin lähdet paksummalle jäälle. Perinteisen taitettavan käsikairan saa päivitettyä akkukoneeseen soveltuvaksi hankkimalla päivityspaketin, joisTehokkaita akkuja löytyy markkinoilta Akut Markkinoilta löytyy vääntimiin akkuja, joista potku ei päivässä lopu, ei sitten millään. . RAPALA ohjeistaa adapterinsa osalta maksimivääntömomentiksi 95 Nm ja kairauksen maksiminopeukseksi 400 kierrosta minuutissa. Älä tartu kairan runkoputkeen koskaan, koska se pyörii. . Porakone helpottaa isolla terällä tai paksummalla jäällä kairaamista huomattavasti sekä säästää voimia pitkillä pilkkireissuilla. . Porakoneen ja kairan väliin asennettava adapteri eli sovitin on kriittinen turvallisuuden kannalta. Sovittimessa on oltava myös mitoitettu . Akkukairoissa adapteri toimii niin sanottuna mekaanisena sulakkeena suojaten kairaa sekä kairaajaa vahingoilta. Sovittimessa, eikä muuallakaan kairassa, saa olla ulkonevia ruuveja tms., johon vaatteet voivat takertua. KÄSIKAIROISSA on liian jyrkkä purenta konekairaamiseen. AKKUKAIRAUKSESSA MONTA HUOMIOON OTETTAVAA ASIAA Sen lisäksi, että käsikairat ovat kehittyneet, on akkukonekairaus muuttanut pilkkimistä merkittävästi. Usein kaupallisten sovittimien mukana tulevat laipat toimivat myös avantoon putoamissuojana sekä hieman myös suojana kairaajan käsille ja vaatteille. Pidä terä aina pystysuorassa ja seiso jämäkässä asennossa. Tämän takia moottorikairaamiseen kannattaakin valita varta vasten siihen suunnitellut teräpalat. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 15. . Akkuporakonekairoja myydään tänä päivänä valmiina pakkauksina, jossa mukana on esimerkiksi kuuden tuuman kaira, akkuporakone sekä sovitin. Pakkasta oli aamulla yli viisitoista astetta, eikä päivälläkään kiivetty plussan puolelle. Tyypillisimmillään kaira törmää kiveen tai vesistöstä löytyy jopa merkkaamaton luoto. Pidä huoli, että jalat eivät liu’u alta pois, käytä liukkaalla nastakenkiä. Joissain akkukonemerkeissä voi käyttäjä jopa säätää äkkiliikkeen tuomaa pysäytysturvaa älypuhelimen sovelluksen avulla. Pilkkireissuille kannattaa ottaa mukaan aina lenkkiavain sekä vaihtoterä, jos kairan terälle tapahtuu jotain. Akkuporakonekairassa on paljon hyviä puolia, joiden ansiosta siitä on muodostunut monelle paljon pilkkivälle luottokaveri. He myös kieltävät kairan käytön akkuvääntimen iskutoiminnon kera. Itse olemme käyttäneet Milwaukeen tehokasta 18 V -väännintä 8 Ah High Output -akulla, jolla porasimme 35-senttiseen jäähän yli kahdeksankymmentä reikää pitkän kevätpäivän aikana, eikä ensimmäinenkään akku vielä loppunut
Apukahva on turvavarusteista tärkein, jotta vakavia vahinkoja ei pääse sattumaan. Minkä pituisen kairan tarvitsee. murtolujuus. KAIRAN VALINTA Kun lähdetään valitsemaan jääkairaa, pitää ensin kysyä itseltä muutama kysymys: Mihin käyttöön kaira tulee. Porakoneesta pitää tarkistaa, että siihen saa apukahvan, vääntömomentti riittää (noin 80 Nm), akut kestävät kylmää ja varmistaa myös riittävä akkukapasiteetti tai hankkia mukaan tarpeen mukaan pari vara-akkua. Tärkeää on myös porata kaira aina jäähän pystyyn tai kiinnittää kairaamisten välillä teräsuoja paikoilleen, jotta turhilta tapaturmilta vältytään, on käytössä sitten käsikaira tai moottorikaira. ?. Tässä maassa on viime vuosina mennyt säpäleiksi niin monta peukaloa ja rannetta, että apukahvasta ei voi tinkiä. Tärkeää on ymmärtää oman koneen ominaisuudet ja ehdottoman tärkeä varuste on akkukoneen apukahva, jotta koneesta pidetään aina kaksin käsin kiinni, eikä toisella kädellä kairan varresta. Kannattaa ottaa huomioon myös se, että kaikki akkuporakoneet eivät sovellu kairaamiseen. KAIRAVALINNASSA ensimmäinen ja olennaisin asia on, mitä kalaa lähdetään kalastamaan eli minkä kokoinen kaira tarvitaan. Ja se, aiotaanko hoitaa homma käsivoimilla, vai lähdetäänkö moottorikairojen maailmaan. Vääntöä on niin paljon, että pilkkimiehen ranteet ja peukalot ovat kovilla. KAIKKI akkuporakoneet eivät sovellu kairaamiseen. AKKUKONEEN apukahva on ehdottoman tärkeä apuvaruste. TARKKANA KAIRATESSA JA KAIRAN KANSSA KULKIESSA Hyvä on tiedostaa, että modernien akkuporakoneiden valtava vääntövoima tuo mukanaan myös riskejä. TAITETTAVA kaira helpottaa sen kuljettamista. Sovitin toimii siis sulakkeen tavoin suojaten yllätystilanteissa kairaa, akkuporakonetta sekä ennen kaikkea kairaajaa. Nykypäivän teräpalat ovat oikeasti partaveitsen teräviä ja joka vuosi koiria sekä ihmisiä loukkaantuu vakavasti kairanterän viillon seurauksena. KONEVOIMALLA voi mennä surutta pitkän ahvenpäivän 8-tuumainen kaira mukana poraten kymmeniä, jopa lähes sata reikää yhdellä akulla. Ja miten kairan saa kuljetettua. 16 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Mitä kalaa kalastetaan.
Kairan kuljettaminen olennainen osa pilkkimistä Kairan kuljettaminen on myös olennainen osa pilkkimistä. Jos kaira on liian pitkä, se ei mahdu kätevästi auton takakonttiin eikä ahkioon. Tällöin kannattaa harkita osiin purettavaa tai taitettavaa kairaa kuljettamisen helpottamiseksi. Aiemmin huono porakoneiden akun kesto pakkasessa, painavat koneet ja teräsporat, jotka olivat liian raskaita ja työläitä tähän kalastusmuotoon. ENTÄ SE OMA. Kyllä helppous vie eli akkukonekairalla mennään. Tällä setillä voi jättää jopa vara-akut kotiin. HYVÄKUNTOISELLE pilkkijälle käsikaira on edelleen erinomainen vaihtoehto. Itselläni on käytössä 8-tuumainen konekäyttöön tarkoitettu Strikemaster Lite-Flite Lazer -jääpora yhdistettynä kompaktiin, mutta erittäin voimakkaaseen Millwaukeen Fuel2 -akkuporaan ja 8 Ah High Output -akkuun. Suosio Kairavalinnassa ensimmäinen ja olennaisin asia on, mitä kalaa lähdetään kalastamaan eli minkä kokoinen kaira tarvitaan. Etenkin jalkapatikassa kulkevien ja pitkiä kairoja tarvitsevien on tärkeää kiinnittää huomiota kairan kuljetettavuuteen. HAUELLE JA MATEELLE ISOMPAA KAIRAA Jos kohdekalana on made tai hauki, niin homma on luonnollisesti aivan eri – matikkahommiin 8-tuumainen on passeli ja hauelle 10-tuumainen on suositeltava kaiETENKIN jalkapatikassa kulkevien on kiinnitettävä huomiota kairan kuljetettavuuteen. Jopa 8-10 Ah akut, kevyet ja vähintään 80 Nm vääntövoimalla varustetut, pienikokoiset akkuvääntimet ja näihin yhdistetyt modernit, kevyet sekä nimenomaan konevoimaa varten suunnitellut jääporat tarjoavat lähes vastustamatonta helppoutta. Monelle ikäihmiselle komposiittikaira mahdollistaa pilkillä käymisen senkin jälkeen, kun voimat loppuvat painavan teräskairan kantamiseen. Tosin enää ei ole ollenkaan poikkeuksellista, että kun haaveissa ovat puolimetriset ja lähes kahden kilon rajapyykin ahvenet, ei kutonen riitä. Itsellenikin on tullut vastaan viimeisten vuosien aikana kolme eri tarinaa, jossa kalastajalla oli siiman päässä iso kevennetty tasapainopilkki ja ”mieletön ahven”, joka ei vaan yksinkertaisesti taipunut kutosen reikään ja kala karkasi aivan kalkkiviivoilla. Helppous kahdessa mielessä: Moottorivoima helpottaa kairaamista ja yhdellä kairalla pärjää kaikessa kalastuksessa, kun kairan paino ei kasva mahdottomaksi. Jos siis jään paksuus ylittää kierteen pituuden, on suositeltavaa hankkia joko pidempi kaira tai kaira, johon pystyy lisäämään jatkopaloja. Jos tavoitteena on kohentaa kuntoa tai se on ennestään hyvä, on käsikaira varmasti erinomainen vaihtoehto. Tästä syystä yhä useammat ison ahvenen pilkkijät ovat ottaneet käyttöönsä 8-tuumaisen kairan. Kuljetus Porakonekairan suosion kasvuun syitä Kun asiaa tongitaan syvemmältä, löytyy myös syitä, miksi moottorikairaus on nostanut päätään vasta viime vuosina. Etelä-Suomessa jäiden ollessa ohuempia, riittää lyhyempikin kaira, mutta jos pilkkireissu suuntautuu pohjoiseen, ei lyhytkierteinen kaira riitä. Monen mielestä käsikaira edustaa myös symbolisesti niin kiinteää osaa pilkkimistä, että moottorikairaukseen ei olla valmiita siirtymään. Lisäksi konevoima ja kevyt jääpora mahdollistavat sen, että esimerkiksi pitkän ahvenpäivän voi surutta mennä 8-tuumainen kaira mukana poraten kymmeniä, jopa lähes sata reikää yhdellä akulla. Pilkkijäillä ahven edustaa edelleen suosituinta kohderyhmää ja sitä kalastaessa hyvä kairan peruskoko on viisi tuumaa, josta vielä reilumpikin ruokakoon ahven mahtuu loistavasti ylös. Teräksestä valmistettu kaira painaa armottomasti esimerkiksi polymeerimateriaalista valmistettua kairaa enemmän. Siinä lienee seuraavan jutun aihe. JOS jään paksuus ylittää kierteen pituuden, on parempi käyttää pidempää kairaa. Nykypäivän akkuporakoneet ja akut tarjoavat käsittämättömiä resursseja. Akkuporakoneet ovat kehittyneet valtavasti viime vuosina ja sen myötä moottorikairauksen aiemmat sudenkuopat ovat vähentyneet merkittävästi. Tällöin päästään läpi paksummastakin jääkerroksesta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 17. Polymeerimateriaalin etu korostuu myös kylmissä ja vaativissakin olosuhteissa, sillä kairan jäätyminen on vähäisempää ja sen puhdistaminen jäistä olennaisesti helpompaa. Modernissa ison hauen täkykalastuksessa eli ismetessä kymppi on jo miltei pakollinen valinta. Toisaalta moni on myös nostanut esiin näkökulman, karkottaako moottorikaira kalat. AKKUKONEEN apukahva on ehdottoman tärkeä apuvaruste. Oma kunto, ikä ja pilkkimisen syvin olemus lienevät myös olennainen osa kairan valintaa. ran koko. Jos taas tavoitteena ovat isommat körmyniskat, on monella reissussa mukana 6-tuumainen kaira. Valinnassa on tärkeää myös ottaa huomioon se, missä kalastetaan. Kuljetuksen kannalta pitää kiinnittää huomiota myös kairan materiaaleihin ja painoon
Särki on usein syönniltään hieman oikukkaampi, mutta tekniikan osuessa kohdilleen voi saalispussin paino karttua äkkiä. SÄRKEÄ saa houkutella syönnille joskus kauankin. Kilpapilkkijän PÄIVÄKIRJA PILKINTÄ TEKSTI JA KUVAT MATTI KULJU Kohti parempaa menestystä Kainuun Vapaa-ajankalastajista löytyy useita kilpailuja järjestäviä kalastusseuroja, ja myös intohimoisia kilpapilkkijöitä on monessa eri ikäryhmässä. 18 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. KISAKALANA on joissain kisoissa myös särki. . Pilkkikisat startataankin heti, kun olosuhteet sen sallivat. KISOJA kiertämällä kehittyy paremmaksi pilkkijäksi
M inulle kalastus on ollut intohimoinen harrastus koko elämäni ajan, ja pilkillä olen käynyt pienestä pojasta saakka. Myös vanhoille rei`ille on joskus syytä palata särkeä pilkkimään. Aloitin kisan aivan järven toisesta päästä, jossa vettä oli 1-3 metriä. Aktiivisuus ja positiivisuus luonteenpiirteinä kuvaavat minua hyvin ihmisenä ja kalastajana. Hieman totisemman kilpapilkinnän olen aloittanut vasta muutama vuosi sitten, joten paljon on vielä opittavaa tässä upeassa lajissa. Särki olisi todennäköisesti syönyt paremmin, jos olisin malttanut pilkkiä pidempään samoilla rei´illä. Keskustelut muiden pilkkijöiden kanssa ennen kisoja ja erityisesti niiden jälkipyykit ovat hienoja hetkiä, joista voi ammentaa oppia tuleviin koitoksiin. PIENI X = pilkkipaikka kisassa Kartat oikeassa paikassa, sillä kilpailun suurin tulos, naisten sarjan 4575 grammaa, saatiin samalta alueelta. Tulos jäi melko laihaksi, 1984 grammaa, ja sijoitus kymmenes. KISAN aikana ei välttämättä aina tarvitse tehdä isoja siirtymiä. Järvi oli itselleni aivan vieras, joten syvyyskarttaa lukemalla piti edetä. Kaikki aktiiviset kalastusmuodot ovat minun juttujani, sillä rakastan sitä tunnetta, kun kala iskee koukkuun. Pilkin pääasiassa Pöystin pystyllä ja tapsissa oli oranssi morri, johon ahvenet haksahtivat kohtalaisesti kiinni. SÄRKEÄ on joskus syytä palata pilkkimään vanhoille rei'ille. PUNAINEN KATKOVIIVA = kulkureitti kisassa ?. Särki eroaa ahvenesta pilkkikalana, sillä joskus särkeä saa houkutella kauankin, ennen kuin syönti alkaa. 14.11.2019 VIIKKOKISAT KUHMON KANGASJÄRVELLÄ Kisakaloina ahven ja särki, kilpailuaika 4 tuntia ja pilkkijöitä 24. Aloituspaikastani sain muutamia ahvenia, mutta sitten pää1 1 2 2 VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 19. Paikalle tuli kolme muuta pilkkijää, joten ruuhkaa ei ollut. Kisakaloina ahven ja särki, kilpailuaika neljä tuntia, osallistujia 37. Aavistelin niitä olevan alueella enemmänkin, joten päätin jäädä paikalle kaloja etsimään. En vain saanut särkeä kunnolla syömään. Sain heti alkuun muutaman noin 20 gramman ahvenen. Jäin pilkkimään lähdöstä vasemmalle ensimmäisen reimarin kohdalle. Ilma oli kylmä ja todella tuulinen, mutta liikkuminen jäällä oli lumettomuuden takia helppoa. Sain pilkkiä lähes koko kisan yksin, sillä suurin osa muista osallistujista jäi järven toiselle laidalle. ERIVÄRISIÄ ja -kokoisia morreja on hyvä kuljettaa kisoissa sopiva määrä. . Olen koulutukseltani liikunnanohjaaja (AMK) ja toimin Kainuussa kalastusohjaajana innostaen erityisesti nuoria kalastuksen pariin. Itselleni kilpapilkinnässä on tärkeää myös samanhenkisten ihmisten tapaaminen. Aloitusreiästä tuli myös kolme särkeä. MITÄ OPIN. Aloitin tapsipilkillä ja oranssikeltaisella morrilla. Myös matoa olisi pitänyt käyttää syöttinä, mutta niitä ei mukana ollut. Olen huomannut, että kisoja kiertämällä oppii jatkuvasti uutta ja kehittyy paremmaksi pilkkijäksi. Itse pidän mukana yhtä rasiaa, johon valitsen muutamia hyviä vaihtoehtoja. Keli oli puoleen päivään asti pilvinen ja leuto, kisan loppuvaiheessa tuli myös vähän sadetta niskaan. Olin kuitenkin ihan Karttamerkkien selostuksia: ?. SÄRKEÄ saa houkutella syönnille joskus kauankin. ISO X = pääasiallinen pilkkipaikka kisassa ?. 9.11.2019 KISAKAUDEN STARTTI KAJAANISSA, OULUJÄRVEN JORMUANLAHDELLA
Myös koukkukokoa on syytä hieman pienentää, esimerkiksi koon 16 koukkuun puolitettu toukka istuu hyvin. . Tein lähes parikymmentä reikää, ennen kuin alkoi tapahtua. Kalat olivat pääasiassa särkiä, mutta väliin tuli myös ahventa. Palasin aloituspaikalleni, josta sain taas harvakseltaan ahvenia. On erittäin tärkeää tietää, missä kalat kulloinkin ovat, jotta kisoissa pääsee pilkkimään suoraan hyville paikoille. Päiväkohtaisen syönnin mukaan pilkkimiseen liittyy myös kysymys, kannattaako kisan aikana tehdä suuria siirtymiä, jos pilkittävällä alueella kalaa on edes jonkin verran. Kisoissa on mahdollista pärjätä joskus myös sattumalta, mutta treenaaminen kisavesillä on varmin tie menestykseen. Kalaa ei siellä ollut, mutta aikaa tuhlaantui lähes 1,5 tuntia. Syönti oli kuitenkin sen verran hyvä, että päätin jäädä alueelle ja pilkkiä aina hanakimmat kalat reiältään. Saaliini oli yhteensä 1,937 kiloa ja sijoitus toinen. MITÄ OPIN. Sain pilkkiä melko rauhassa koko päivän, sillä suurin ryhmä oli itsestäni katsottuna noin 400 metrin päässä. YLEISIN tapa pujottaa toukat koukkuun on laittaa ne roikkumaan toukan paksummasta päästä. Joskus oikein nirsolla syönnillä kannattaa syöttinä käyttää vain puolikasta toukkaa. Onnistuin saamaan myös yhden 545-grammaisen siian. 1 3 3 4 Syötitys Esimerkiksi kärpäsentoukan kiinnittämiseen löytyy erilaisia variaatioita. Tulos oli 1946 grammaa ja jälleen sijoitus kymmenes. Pilkkinä käytin koko hopeista Ellua koossa 65 milliä. Arvelin ennen kisaa, että voittotulos olisi noin 4-5 kiloa. Vaikkapa särjille tällainen viritys on joskus toimiva. Toukan voi myös pujottaa kokonaisuudessaan koukkuun, jolloin se on hieman kestävämpi ja pysyy koukussa useamman kalan ajan. Lammen keskivaiheilla olevan pienen niemen edestä sain hieman paremman kalaputken. Parhaiten pelasi kokonaan keltainen morri lähes 20-senttisessä tapsissa. KISAT TUTULLA PAIKALLA, OULUJÄRVEN JORMUANLAHDELLA Kilpailukaloina särki ja ahven, osallistujia 33. Näin toukka kestää koukussa hieman paremmin varsinkin hyvällä syönnillä. Rasian pohjaan voi myös kylmillä keleillä laittaa kertakäyttölämmittimen, joka pitää toukat virkeinä ja sulina. Isommalle ahvenelle toukkia voi käyttää useampiakin. MITÄ OPIN. TOUKAN voi halutessaan myös pujottaa koukkuun. Rasiasta syötit ovat nopeasti saatavilla, eikä aikaa mene rasian kaivamiseen taskusta. Olin käynyt paikalla kerran treenaamassa ja tiesin, että lammessa on ihan ongittavan kokoisia ahvenia ja sattumasiikoja. . Lähes kaikki kilpapilkkijät kiinnittävät syöttirasian reiteensä. Kulku jäällä oli melko raskasta, mutta muuten oli ihan hyvä pilkkikeli. (Katso kilpailuun treenaamisesta Vapaa-ajan Kalastaja 6/2020) 21.12. Ensimmäisestä reiästä tuli kaksi noin 80 gramman ahventa, mutta sitten ei mitään. tin käydä läheisen puron suulla. Tein viereen toisen reiän, josta myös sain kaksi ahventa. Vinkki 20 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 8.12. Voittajalla oli kalaa 3238 grammaa. Se osoittautui vikaliikkeeksi. Valitsemani aloituspaikka oli itselleni tuttu edellisiltä vuosilta, ja tiesin alueella olevan kalaa lähes aina. Yleisimmin käytän syöttinä kahta, mielellään eriväristä toukkaa. Toukka laitetaan yleisimmin kiinni paksummasta päästä niin, että se roikkuu koukussa vapaasti. Isoja ne eivät olleet, mutta härnäämällä sain jonkun väliin iskemään. Kalojen keskipaino oli noin 20-30 grammaa. Olin pilkkinyt liian tarkasti ja pitkään samalla reiällä. OIKEIN nirsolla syönnillä kannattaa kokeilla syöttinä vain puolikasta toukkaa. KISAT PYYKKÖLÄNLAMMELLA KOUTANIEMELLÄ, KAJAANISSA Kisakaloina kaikki muut paitsi hauki ja aika neljä tuntia. Toukat on hyvä erotella sahanpurusta puhtaaksi ennen rasiaan laittamista. Kahdella toukalla on hyvä aloittaa ja koukku saa näkyä reilusti. Sitten tein hieman reilumman siirtymän, koska paikalle kertyi liikaa muita pilkkijöitä. Ahvenia tuli melkein joka reiästä, mutta määrällisesti vähän. Tiesin lammesta kohtia, joissa kalaa varmasti olisi, ja etenin sen vasenta rantaa. KISAVESILLÄ etukäteen treenaaminen on varmin tie menestykseen. Päätin aloittaa kisan paikasta, johon treenireissulla olin lopettanut
En vaihtanut paikkaa, vaikka huomasin että toisella laidalla sijaitsevan puron suuhun alkoi kerääntyä porukkaa. Joskus myös ahvenen silmä toimii hyvin erityisesti ketjupilkissä. Lämmittimet hanskan sisään Paleleviin sormiin auttavat räpikkään sisään kämmenpuolelle helposti sujautettavat kertakäyttöiset lämmittimet. Parhaiten pelasi tapsipilkki ja sinipunainen morri, jossa syöttinä käytin punaista ja valkoista kärpäsentoukkaa. Sain kalaa 5,9 kiloa, mutta sijoitukseni oli vasta kolmastoista. VIIKKOKISAT HAUKIJÄRVELLÄ, KAJAANIN LEHTOVAARASSA Olin käynyt järvellä kerran aikaisemmin hupipilkillä eli jonkinlainen tuntuma paikkaan minulla oli. Vielä jos käyttää melko tiukkoja räpikkäitä, lämmittimet pysyvät todella hyvin paikoillaan. Tällöin on pakko pilkkiä porukassa, jos tarkoitus on menestyä. Kalaa sain yhteensä 3,316 kiloa ja sijoituin neljänneksi. 4 5 5 . Aloitin kisan järven länsirannalla sijaitsevan niemen edustalta. REITEEN kiinnitettävä syöttirasia on yleinen kilpapilkkijöillä. Kalani oli liian pientä, sillä hieman syvemmistä kohdista oli noussut paremman kokoista ahventa. KOVILLA pakkasilla saa sormet pysymään lämpiminä, kun käyttää räpikkäiden sisässä kertakäyttöisiä lämmittimiä. Hieman etäämmällä ja syvemmällä pilkkijöitä oli melko monta. KISAT VAALAN ROKUANJÄRVELLÄ Minulle ennestään tuntemattomalle kirkasvetiselle Rokuanjärvelle saapui neljätuntiseen kilpailuun yhteensä 47 kilpailijaa. Kalaa, pääasiassa ahventa, sain melkein joka reiästä, mutta pidempiä kalaputkia tuli harvakseltaan. 22.1. MITÄ OPIN. Kilpailijoita ei tullut kuin 20, mutta voittotuloksen oletin nousevan reippaasti yli viiden kilon. Pakkasta oli muutama aste, mutta kylmä tuuli korosti sen purevuutta. Päätin kuitenkin pilkkiä alueella pidempään, koska kala kuitenkin söi. Olen aina ollut huono pilkkimään suuremmissa ryhmissä, sillä pilkkimiseni menee helposti muiden tarkkailuksi. PALELEVAT sormet kannattaa aina kuivata niiden kastuessa. Oma saalispussini painoi 4,5 kiloa ja sijoitukseni oli yhdestoista. Vinkki . Kisaan lähtiessä on hyvä varata mukaan vähintään erivärisiä toukkia. Sieltä pilkittiin myös kisan yli yhdeksän kilon voittotulos. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 21. Varsinkin isommat särjet ovat joskus yllättävän tarkkoja siitä, mitä koukussa roikkuu. Päätin mennä taas syvyyskarttaa lukemalla. Kovimmilla pakkasilla voi rasian pohjaan laittaa kertakäyttölämmittimen pitämään toukat virkeinä. Voittajalla oli kalaa huimat 22 kiloa. Lähes koko päivän pilkin noin 1,5 metrin vedestä melko lyhyellä tapsilla toukan ja surviaisen sekoitusta syöttinä käyttäen. Pilkin koko päivän järven etelärannan niemen edustalla. ETENKIN isot särjet saattavat olla erittäin tarkkoja syötin suhteen. Pilkkiminen matalasta osoittautui virheeksi. Toinen hyvä keino on pitää mukana repun sivussa roikkuvaa pientä pyyhettä, johon sormet voi kuivata niiden kastuessa. Voittajalla oli kalaa vain 600 grammaa enemmän. MITÄ OPIN. Kala on kuitenkin hyvin usein pakkautunut järven tiettyihin kohtiin varsinkin pienvesistöissä. Syötti voi myös olla ratkaiseva tekijä kärkisijoituksia ratkottaessa. Ensimmäisestä reiästä sain kolme noin 40 gramman ahventa. Tein paikalle lisää reikiä, joista melkein jokaisesta tuli ahvenia, ei kovin isoja. Samoin surviaiset ja madot ovat toimivia syöttejä. 1.2
Parhaille apajille on kiire, joten juoksuaskeliltakaan ei vältytä. ON hyvä opetella monia erilaisia pilkin uittotekniikoita. Pohjoisen puolelle kääntynyt tuuli teki ilmasta melko purevan. Tapsi-, ketjuja värikoukkupilkintä ja pelkällä morrilla pilkkiminen ovat kilpailuissa yleisimmin käytetyt tekniikat. Paljon kisoja käymällä ja treenamalla hommasta tulee sujuvaa. Töitä tekemällä löysin kohdan, jossa pieni ahven ja särki alkoivat syödä kohtuullisesti. Kilpailuun lähdettäessä on hyvä aina etukäteen selvittää edellisten kisojen tuloksia, jotta tietäisi, kuinka paljon kalaa hyvään sijoitukseen vaaditaan. MITÄ OPIN. Aloitin kisan lähtöpaikasta vasemmalla olevan lahden suulta, jossa olin pilkkinyt usein ennenkin. Pärjätäkseen olisi hyvä hallita niistä ainakin yksi, mieluiten tietysti useampi. Aikaa ei ole ylimääräisiin sotkuihin ja säätöihin, joten omien välineiden (vavat, reppu, kaira, syöttirasiat jne.) viritykseen kannattaa käyttää aina hieman aikaa ennen kilpailua. Kalat tuntuivat olevan melko pienellä alueella, joten palasin myös vanhoille rei´ille pilkkimään. Kun kaloja ei kuitenkaan tullut juuri lainkaan, lähdin etsimään niitä Särkisen länsirantaa edeten. Tällä tavoin kalaa alkoi kertyä tasaiseen tahtiin. Kisaa oli jäljellä noin puolet, ja kalaa oli repussa ehkä reilu kilo. Erilaisia pilkin uittotekniikoita on syytä harjoitella, sillä kaikissa paikoissa ei toimi samanlainen tekniikka. OSAKILPAILU VUOKATIN SÄRKISELLÄ Edellisvuonna menestyin tässä kisassa hyvin, joten odotukset olivat korkealla. ISOISSA kisoissa lähdön hetki on aina kiivas ja tunnelmallinen. Aloitin kisan paikasta, josta edelliskerralla voitin. KAINUUN PIIRIN PILKKICUPIN 1. Mitään mättämistä kilpailu ei missään vaiheessa ollut, ja kalaa sain 2,8 kiloa ja sijoituin hienosti toiseksi. 6.2. Syönti oli kuitenkin melko oikukasta, ja kaloja sai härnätä melkoisesti, ennen kuin ne sai iskemään. KUN kalat otetaan vauhdilla ylös, on tärkeää hallita hyvä kehimistekniikka. jälkeen aina pysäytin pilkin hetkeksi. MITÄ OPIN. Päätin mennä vielä takaisin aloituspaikkaani, sillä särki voisi ruve. Yhdeltä reiältä sain kuitenkin melko hyvän putken pieniä ahvenia, joten jäin pilkkimään aluetta hieman tarkemmin. Jos pilkkii aina samalla tekniikalla, kalat voivat jäädä saamatta. Vinkki 6 6 22 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 16.2. Kuva: Janne Tarkiainen. Nopeus on valttia! Kun kilpailukaloina ovat ahven ja särki, pilkkijältä vaaditaan kalan nopeaa ylös ottoa ja irrotusta. Kilpailuun tuli pilkkijöitä yli 50, ja pilkkikelikin oli varsin mainio. Pian kävi selväksi, että syönti oli kauttaaltaan melko vaisua. VIIKKOKISAT OULUJÄRVEN MIESLAHDELLA Lähtöpaikka oli Mieslahden venesatamassa, ja kisoihin tuli osanottajia 20. Tein välillä myös reilumpia houkutusvetoja, minkä 7
7 8 Vinkki VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 23. Pilkki pudotetaan veteen kääntämällä vapa-antennit alaspäin, jolloin siima pääse purkautumaan takaisin avantoon. Kun pilkitään pientä kalaa, nousee nopeus myös ratkaisevaksi tekijäksi. Paikalle tuli kuitenkin melkein heti valitettavan paljon muita kilpailijoita, ja syönti tyrehtyi. mättösyönnillä, joten on osattava pilkkiä aina päivän syönnin mukaan. MITÄ OPIN. Tarkkailemalla muita pilkkijöitä pääsee hyvin pian kärryille siitä, onko syönti hyvä vai huono. Oman pilkkimisen ja liikkumisen voi siten suhteuttaa kalojen aktiivisuuden mukaan. Hyvin harvoin kalat ovat ns. Näin ei kuitenkaan käynyt. Tarkalla pienten kalojen pilkkimisellä voi sijoittua huonona päivänä korkealle, jos vain on malttia. HAARUKKAVAPA on suosituin vapamalli kilpapilkinnässä. OMA otteeni vavasta on melko keskeltä, sillä siten tuntuma on herkkä ja kehiminen nopeaa. Kalojen nopea ylösotto, irrotus ja syötitys kehittyvät vain treenaamalla. HAARUKKAVAVALLA pilkittäessä ei otetta vavasta päästetä irti edes kalaa irrotettaessa. PILKKICUP JATKUI KAJAANIN KATTILAJÄRVELLÄ Punnitukseen sai tuoda ahvenet ja särjet. MITÄ pienempää kalaa pilkitään, sen ratkaisevammaksi muodostuu nopeus. haarukkavapa, jossa siima kehitään vavan antennien avulla ylös. Tästä on hyötyä erityisesti, kun kalat ovat jollain tietyllä syvyydellä. Nopeaa ja tehokasta.” . Avannolta toiselle siirryttäessä siima jätetään antennien väliin ”muistiin”. Syvyys pysyy näin koko ajan tallessa, joten reiältä toiselle siirryttäessä on helppoa seurata syvyyden vaihteluja. Haarukkavavan käyttö Suosituin vapamalli kilpapilkinnässä on ns. . 7.3. Jokaisella on kuitenkin oma ”käsialansa”. Vavasta kiinni pitävän käden sormilla irrotetaan koukku kalan suusta. Kisassa oli 50 osallistujaa. Kalan ylös ottaminen haarukkavavalla on todella nopeaa, eikä siimasotkuja juuri tule. Voittotulokset tällä järvellä ovat olleet joskus kymmenen kilon paikkeilla, joten odottaa sopi hyvääkin syöntiä. Vapaalla kädellä kala irrotetaan nopeasti koukusta ja pilkki takaisin pyytämään. Vapamalleja on useita ja jotkut kilpapilkkijät rakentelevat myös omia mallejaan. Kattilajärvi on itselleni jo suhteellisen tuttu paikka, ja treenien perusteella valitsin aloituspaikakseni läheisen niemen edustan, ja kala alkoikin syömään siinä hyvin. ta syömään siellä hetkellisesti hyvin. Haarukkavavasta otetaan kiinni melko keskeltä vapaa ja kalan iskiessä vapaalla kädellä ohjataan siimaa antennien väliin samalla kehien. Kalaa sain vain 1,3 kiloa ja sijoitus oli yhdestoista
KIRJOITTAJA kevätjäillä. Kaikkiaan kisoja oli talven aikana yli 50. Toki joskus täytyy tehdä omasta ennakkostrategiasta poikkeavia päätöksiä, mutta kun kisan kulun on suunnitellut ennakkoon, on pilkkiminen järkevää ja tehokasta. Parhaiten pelasi sinertävä morri, jossa syöttinä oli valkoinen toukka ja surviainen. Ei auttanut kuin lähteä liikkeelle kalaa etsimään. Itse en pidä repussa kilpailun aikana juuri muuta kuin juomista ja jotain nopeaa energianlähdettä, kuten suklaapatukoita. Menin seuraavaksi järven itärannan matalikolle, jossa oli hyvin tilaa pilkkiä. Kainuussa pidettiin silti rajoitettuja kisoja innokkaimmille pilkkijöille WhatsApp-ryhmä ”Kainuun Kalastuskilpailut” toimiessa alustana. MITÄ OPIN. Oma tavoitteeni on vuosi vuodelta parempi koko kauden kilpailujen sijoituskeskiarvo. Oma sijoituskeskiarvoni otti myös aimo harppauksen eteenpäin kaudella 2020-21. Ahkeruus ja sitkeys palkitaan Kokeneemmilta pilkkijöiltä voi oppia paljon, mutta palkitsevaa on myös omien ”löydösten” tekeminen. Voittoon olisi vaadittu 4,5 kiloa. Pilkkinä käytin tapsin päällä pientä Ini-pilkkiä. VALMIITA tapseja voi askarrella myös valmiiksi tapsikukkaroon. Sieltä löysin pari parempaa reikää, jotka antoivat särkiä kohtuullisesti. Pieniä perholukkoja apuna käyttäen on tapsin vaihto katkenneen tilalle nopeaa. 24 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Pilkkiminen monipuolisesti ja ennakkoluulottomasti voi olla avain menestykseen, mutta myös ahkeruus ja sitkeys ovat tässä lajissa hyveitä, jotka lopulta palkitaan. Onneksi olin jo ennakolta miettinyt ”kisastrategian”, jota olin päättänyt noudattaa. Aikaa ei myöskään kannata tuhlata pidempään evästelyyn. ?. Yhteenveto 8 . Kaudella 2020-2021 kärsittiin edelleen koronapandemiasta, eikä suurempia pilkkikilpailuita voitu järjestää. SUUNNITELMALLISUUDEN tärkeys korostuu erityisesti tutuilla kisapaikoilla. Aktiivinen kalan hakeminen ja liikkuminen kilpailuissa, joissa kalaa täytyy etsiä, vaatii hyvää peruskuntoa. Kehityshakuiselle kilpapilkkijälle sopii myös tavoitteiden asettaminen, sillä siten harrastuksesta tulee suunnitelmallista. Mikään huippusyönti ei kyseessä kuitenkaan ollut, sillä muutkin pilkkijät vaikuttivat liikkuvan melko paljon. Kalaa sain kisassa 2,9 kiloa ja sijoitun kuudenneksi. JOS kalaa pitää kisapaikoilla etsiä, täytyy peruskunnon olla hyvä. Suunnitelmallisuus korostuu varsinkin tutuilla kisapaikoilla, joissa ottipaikoista on jo selvä käsitys
Kilpailuvesistöinä toimivat kaikki Suomen pilkkimiseen sallitut vesistöt, joten voit osallistua kisaan parhailla pilkkipaikoillasi! Kilpailussa on omat sarjat fiilistelijöille ja tosimielellä kisaaville. Kilpailussa voidaan pilkkiä jäältä, veneestä tai laiturilta. #pilkki12 #pilkkikuu Kilpailuihin voi osallistua myös erikseen.. Pilkki12 käynnistää koko helmikuun kestävän PILKKIKUU-KISAN Pilkki12-kilpailussa saatu tulos seuraa Pilkkikuu-kilpailuun, ja sitä voi parantaa Pilkkikuun aikana. Ne yhteismitallistetaan kertoimilla. Kalasta koko 12 tuntia tai nauti pilkinnän ilosta vaikka muutaman tunnin ajan. Kilpailukalat ilmoitetaan kisajärjestäjälle kuvaamalla ja toimittamalla kuvat kisajärjestäjän ilmoittamien ohjeiden mukaan. Kilpailussa kisataan kahden henkilön joukkueilla. Suomen Vapaa-ajankalastajat – Yhdessä paremman kalastuksen puolesta Tutustu sääntöihin ja ilmoittaudu mukaan osoitteessa : vapaa-ajankalastaja.fi/pilkki12 ILMOITT AUTUMIN EN MOLEMP IIN KISOIHIN ON AUKI! Suomen laajin pilkkikisa Helmikuu on 12 TUNTIA 4 HYVÄKSYTTÄVÄÄ KALALAJIA 3 PISINTÄ KALAA RATKAISEE VOITTAJAN! 29.1.2022 klo 09-21 Suomen VAPAA-AJANKALASTAJAT PILKKI 12 PILKKIKUU PILKKI12 on 12 tuntia kestävä koko kansan pilkkikisa, jossa kohdekaloina ovat 4 yleistä talvisesongin saaliskalaamme
Kesäkuussa kynnystettiin Raippaluodossa kluuvijäveä ja kunnostettiin siihen johtavaa puroa yhdessä Metsähallituksen kanssa. Luonnonvarakeskus on hoitanut kalastoseurantaa. Paikalliset saivat seurata haukien kutupuuhia pyörätieltä, ja Luonnonvarakeskus löysikin kosteikosta mukavasti mätiä ja ruskuaispussipoikasia toukokuussa. Kesäkuun alussa kosteikosta valui poikasia merta kohti kasvamaan. Kaupunki vastasi enimmistä kuluista ja Haukitehdas-hanke lopuista. Maaliskuussa saatiin uusi haukitehdas Kuortaneenjärvelle, jossa Pennalanlahden rannalla oleva vanha savenottopaikka kunnostettiin kutukosteikoksi. Haukitehdas-hanke osallistui projektin kustannuksiin Kuortaneen osakaskunnan vastatessa pääosasta kuluista. HAUKITEHTAILLA oli haipakkaa TEKSTI JANNE ANTILA KUVAT JUHA OJAHARJU V ilkas haukitehtailuvuosi 2021 on loppusuoralla. Ensi keväänä paikka tuottaa taas runsaasti poikasia. UUSIA HAUKITEHTAITA Vuoden alussa jääpeitteen aikaan operoitiin Kristiinankaupungissa, jossa niukanlaisesti kalanpoikasia tuottanut Sävvikenin kluuvilampare kunnostettiin parempaan iskuun: tukkeutuneimpia osia kaivettiin avoimemmiksi, kosteikon vettä nostettiin ja nousu-uomaa kunnostettiin. HAUKITEHDAS.FI -sivuilla kannattaa käydä tutustumassa. Tuloksia saatiin heti keväällä, kun kohteen hauenpoikastiheys todettiin mainioksi. KOTKASSA SEURATTIIN HAUENKUTUA PYÖRÄTIELTÄ Keväällä vain hieman ennen kutuaikaa saatiin Kotkaan, Haukilahden perukkaan asennettua vedensäätösysteemi, jolla taattiin kosteikon vesitys meriveden laskiessa. 26 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Myös aiemmin kunnostettu Kokkolan Nisulanpotti tuotti jälleen kuluneena keväänä komeita hauenpoikasia, joita on laskeutunut kohti merta vielä pitkälle syksyyn. Vuoden aikana on tehty hauille uusia kutukosteikkoja, paranneltu vanhoja, pidetty talkoita, seurattu kalanpoikasia, avattu uudet nettisivut (haukitehdas.fi) ja paljon, paljon muuta. Tässä tiivis katsaus kuluneen vuoden kunnostuskohteista ja niiden kuulumisista. Kosteikolle nähtiin tarvetta, koska Kuortaneenjärven tulvavedet lasketaan keväisin kovin nopeasti ja hauen mäti itse järven puolella jää usein kuiville. ” HAUKITEHDAS-HANKETTA ON RAHOITETTU OSITTAIN MAAJA METSÄTALOUSMINISTERIÖN JAKAMISTA KALASTONHOITOMAKSUVAROISTA KRISTIINANKAUPUNGIN Sävvikenin hauenpoikanen. Kunnostuksen jälkeen poikastiheys osoittautui mainioksi
VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 27. Kumpikin näistä edustaa eräänlaista pilottikohdetta, jossa valuma-alue on todella pieni ja kaivettavien kosteikkojen vesitys perustuu puhtaasti meriveden korkeusvaihteluihin. YHTEISTYÖTÄ Kuluva vuosi on kehkeyttänyt myös mukavasti erilaisia yhteistyökuvioita. (017) 363 3222 9 km Kuopiosta etelään, ABC Pitkälahti 500 m Seuraa viimeisimmät erikoisedut ja uutuudet facebookissa. Kalastajan verkkokauppa www.rialinna.fi Hulkontie 5, 70800 Kuopio, puh. KUSTAVIIN JA KEMIÖNSAARELLE HAUKIKOSTEIKOT Tämän jutun kirjoittamisen ja julkaisun välillä marraskuussa on vielä Saaristomerelle määrä valmistua kaksi uutta haukikosteikkoa – Kustaviin ja Kemiönsaarelle. Kohteissa testataan pienimuotoisesti samalla myös uutta kasvillisuutta säästävää kaivuumenetelmää, ”kasvillisuuden tiputtamista”. Ja hei, ensi vuodelle on luvassa erilaisia haukiystävällisiä kosteikkokunnostuksia yhteistyössä ainakin WWF:n ja Metsähallituksen kanssa. Kasvillisuuden lisääntyessä paikka vain paranee. Tarkemmat kohde-esittelyt ja paljon haukihulluja kiinnostavaa tietoa löydät uusilta haukitehdas.fi-sivuilta. Kalastajan verkkokauppa WWW.RIALINNA.FI Täydellinen RIALINNA ISMETE -täkyongintasetti Patu ismete -vapa BADGER 360-7 -kynäruiskusarja Badger-kynäruiskut • Made in USA Laaja valikoima vieheidenvalmistustarvikkeita! UUTUUS! Rialinna Liuku 2.0 liukupilkkisarja MESTAREIDEN VALINTA JO VUOSIEN AJAN! Rialinna-pilkit – toimitus € ennakkomaksulla! 59 ,8 ,Juurus 6,5 cm Nilakka 5 cm Syväri 6 cm Viima 5 cm Viima 6,5 cm Nilakka 6,5 cm Pystypilkit Harjus • Juurus • Viima • Pyry • Nilakka 139 ,KUORTANEEN haukikosteikko ensimmäisen kesän jälkeen. Näiden kohteiden urakointi rahoitetaan Euroopan merija kalatalousrahastosta saadulla tuella. Lämmin kiitos Rapala Rahastolle Minnow Spoon -yhteistyöstä, Sonnisaari panimolle mainiosta Kuherrus-oluesta ja Captain Ollielle uusiovalmisteisista #ReFish-haukishadeista. Haukitehdas-hanketta on rahoitettu osittain maaja metsätalousministeriön jakamista kalastonhoitomaksuvaroista – maksa siis sinäkin kalastuslupasi. Tältä pohjalta on hyvä siirtyä kohti tulevan vuoden haukihommia. Paljon uutta oppia ja tietoa on siis luvassa
On ymmärrettävää, että järvessä lohikalan mädin kehittyminen talven yli vaatii erityisen otolliset olosuhteet. 1998). T E KS T I JA K U V AT A N SSI V A I NI KK A Tutkittua Voiko taimen tai järvilohi KUTEA JÄRVESSÄ. 2002). Tarinoita on kuulunut myös esimerkiksi Pielisen salmista saaduista tai kivikkorannoilla lampun kanssa havaituista rasvaevällisistä taimenen poikasista. VASTAUS LÖYTYY HISTORIASTA SEKÄ NAAPURIMAISTA Koska järvikutua esiintyy tätä nykyä Suomessa varmasti vain nieriällä, on vastausta järvikudun mahdollisuudesta etsittävä niin historiasta kuin naapurimaista. Maailmalla tehdään runsaasti vapaa-ajankalastusta koskevaa tutkimusta, jossa paljastuu paljon tavallista vapaa-ajankalastajaakin kiinnostavia seikkoja. Järvikudun esittelyn 28 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kutevatko taimen ja järvilohi myös järvissä. M oni on varmasti pohjoisimmassa Lapissa kalastellessaan ihmetellyt, miten selvästi umpinaisissa tunturijärvissä on taimenia – taimenenhan pitäisi kutea joessa tai purossa. Tällä palstalla esitellään lyhyesti ajankohtaisia kalatutkimuksia, ja taustoitetaan niitä tarpeen mukaan hieman vanhemmillakin töillä. Pienikin rehevöityminen tai kiintoaineksen kertyminen voi estää mädin selviämisen. Ruotsin ja Norjan karuissa tunturijärvissä taimen pystyy varmuudella lisääntymään ilman varsinaista virtavettä. Norjan ja Ruotsin tunturijärvet kärsivät pahasti happosateista 1970-1990-luvuilla: taimenen mäti ei happamissa vesissä enää selvinnyt (Barlaup ym. Mutta lisääntyivätkö taimen ja järvilohi alun perin esimerkiksi Saimaan virtaavissa salmissa ja olisiko sama mahdollista edelleen. Ossi Seppovaaran (1969) artikkeli Saimaan kaloista ja kalastuksesta on monella tapaa mielenkiintoista luettavaa. Järvikutua on todettu tapahtuvan erityisesti pohjavesivaikutteisilla pohjilla (Brabrand ym
Joissa kutu tapahtui jo paljon aiemmin, Vuoksessa kutuhuippu oli Seppovaaran mukaan syyskuun lopun ja lokakuun puolivälin välillä. Nuottakalastuksessa tavattiin myös yksikesäisiä poikasia, joten kudun on täytynyt myös onnistua. Norjassa on havaittu, että järvikutuiset taimenet ovat geneettisesti erilaistuneita purokutuisista taimenista ja erilaistumista voi tapahtua pienissä määrin jopa erilaisten järven sisäisten kutuhabitaattien välillä (Heggenes ym. VOIMAKASVIRTAISET SALMET OVAT EHKÄ OLLEET KUTUPAIKKOJA Seppovaaran mukaan lohikalojen mätiä on Saimaalta tavattu ainakin Rastinvirrasta Suur-Saimaan pohjoisosasta sekä Mullikoinniemen särkältä Imatran edustalta. MONIMUOTOISUUS VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 29. Useimmiten kirkas taimen tunnettiin hopialohena ja kutenut haukilohena. Vaikka jokien patoaminen ei kotimaisiin järvikutuisiin kantoihin ole vaikuttanut, on mitä luultavimmin liian voimakas kalastus hävittänyt nämä kannat. YKSIKESÄINEN taimenen laitospoikanen. lisäksi artikkeli kertoo, miten ylikalastus, jokien perkaukset ja teollisuuden jätevedet tuhosivat monet lohikalakannat jo hyvän aikaa ennen niiden kutujokien patoamista. PURUVEDEN ”LOHI” KUTI SELKÄKARIKOILLA 1900-luvun alussa saatiin Puruveden selkäkarikoilta ilmeisen kutuvalmiita lohikaloja, jotka ovat voineet olla yhtä hyvin taimenia kuin järvilohia, sillä tuohon aikaan taimenen ja järvilohen nimitykset olivat varsin sekavia. Siikalohien (siis järvilohien) väitettiin kutevan 1-2 metrin syvyydessä jyrkillä rapakivija somerikkorannoilla, joilta kutukaloja verkoilla pyydettiin. TAIMEN JA JÄRVILOHI OVAT KUTUPAIKKAUSKOLLISIA Toisin kuin mihin vaan sopivaan kutujokeen hakeutuva kyttyrälohi, taimen ja järvilohi ovat erittäin täsmällisesti kutupaikkauskollisia. Järvilohta kutsuttiin yleisesti siikaloheksi, ja kirkasta syönnöstävää kalaa valkoksi tai hopealoheksi. TAIMEN tarvitsee hyvälaatuista virtavettä ja sopivia soraikkoja lisääntymiseen. Kutuhavaintojen ohella on huomattavaa, millaisia kokoarvioita Seppovaara esitti Saimaan lohikaloille. Järvikutuiset ja kudulle koskiin laskeutuvat kannat eivät monin paikoin enää koskaan tule takaisin. Hänen mukaansa järvilohet kasvoivat välistä 12 kilon painoisiksi (nykyinen järvilohen SE 12,04 kiloa on Puulavedestä) ja taimenet vähintään 10-kiloisiksi, mutta Seppovaaran tietämä suurin Saimaasta saatu taimen oli painanut 13,5 kiloa (nykyinen SE 10,42 kg on Inarijärvestä). Tuon ajan tutkijat eivät saaneet selville, olivatko järvikutijat taimenia vai järvilohia, mutta mitä ilmeisimmin saimaannieriään kutijoita ei sekoitettu. 2009). Siltikään kantakysymyksiä ja geneettistä monimuotoisuutta ei tahdota ottaa vakavasti vielä 32 vuotta myöhemminkään. Saimaalla oli toki TAIMENTEN poikasten pit-merkintää. Taimenkantojen monimuotoisuus katoaa Taimenkantojen geneettinen erilaistuminen on ollut erittäin hyvin tunnettua viimeistään Andy Fergusonin (1989) yhteenvetoartikkelin julkaisemisesta lähtien. Nieriä kutee yleisesti syvempään, 3-5 metrin veteen joskin muuten samantyyppisille pohjille kuin muut punalihaiset lohikalat. Järvikutua tapahtui varsinkin marraskuun ensimmäisellä viikolla 1.11.–7.11. Rastinvirran lisäksi Seppovaara listaa potentiaalisiksi kutupaikoiksi Mastein(ilmeisesti nykyinen Vipeleenvirta), Jussilan-, Lapin-, Kuren-, Varis-, Puumalanja Koukkuvirrat. Puruvettä vastaavia havaintoja kalastajilla oli muualtakin Saimaalta. Järvien virtaavissa salmissa lienee kutenut nimenomaan näiden salmien käyttöön erikoistuneita kantoja. Taimenta kutsuttiin taimitai papuloheksi, vaikka kirkas taimen saattoi myös saada nimen valko. Kudusta laihtunutta kalaa kutsuttiin kuoreloheksi, eikä järvilohta ylipäätään tunnistettu omaksi lajikseen, vaan sitä pidettiin taimenen muotona
050 597 4933 Vuoden 2022 kalenterista löydät tietoa mm. 12 € + toimituskulut. 1969: Ison-Saimaan kalat ja kalastus. myös merkittävää metsäteollisuuden kuormitusta 1900-luvun puolivälissä, mutta Rastinvirran kaltaisissa paikoissa vedenlaatu on pysynyt erittäin hyvänä näihin päiviin asti, eikä rehevöityminen ainakaan yksin voi selittää näiden kantojen häviämistä. Näissä jokin onnekas istukas kenties onnistuisi saamaan myös poikasia, ja kuka tietää syntyisi vielä luonnossa kuteva uusi kanta. 30 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Saatavissa Suomen Kalakirjaston nettisivuilta. Havainnot yhdistämällä voisi ajatella, että järviin tehtävät istutukset olisi syytä tehdä virtaaviin salmiin. Ei liene täysin poissuljettua, että järvikutijat ovat alun perinkin olleet vähintään osittain istukkaita. SAVONLINNAN virtaavat salmet voivat houkutella istukkaita kutemaan. Istukkaiden järvikudun onnistumisesta ei ole tutkimustietoa, mutta odotusarvo poikastuotolle on olematon. Maataloushallitus, Helsinki. MYÖS ISTUKKAAT KUTEVAT JÄRVISSÄ Lohikalojen kutupaikkauskollisuus on hämmästyttävän voimakasta myös siinä mielessä, että suoraan järveen istutetut smoltit tulevat yleensä kutemaan istutuspaikalle. Suomen kalatalous, 38. Toisaalta Saimaallakin toteutettiin istutuksia viimeistään 1930-luvulta lähtien ja toiminta oli jo varsin laajamittaista 1960-luvulla. Lue lisää Seppovaara, O. Seppovaaran mukaan esimerkiksi Höytiäisen 1953 koeistutusten jälkeen todettiin järvessä kutevia kaloja. Samalla vältettäisiin riskiä, että järveen istutetut laitostaustaiset ja huonosti luonnossa pärjäävät kalat heikentäisivät varsinaisissa virtavesissä viimeisten villien lohikalojen lisääntymistulosta. Jo O’Grady (1984) totesi, etteivät järveen istutetut taimenet nousseet jokiin, vaan kutivat järviin. • heittokalastajan paikkavalinnasta • kalalajien fongauksesta • särkikalojen tunnistuksesta • ennätyskaloista • siimoista ja solmuista • kalojen ottipäivistä • kalastuslaista Oman Vapaa-ajankalastajan kalenterisi voit tilata hintaan 12 euroa. https://doi.org/10.1006/jfbi.2002.1901 https://doi.org/10.1111/j.1365-294X.2009.04101.x https://doi.org/10.1023/A:1007456923571 https://doi.org/10.1111/j.1365-2109.1984.tb00842.x https://doi.org/10.1111/j.1365-2427.1989.tb01346.x VUOKSI on tiettävästi aina ollut lohikaloille nousueste. Tilatessasi niitä myyntiin vähintään 10 kappaletta, laskutamme vain 10 euroa/ kalenteri. Kalenteri ilmestyy lokakuussa. Näitä tummia istukaskaloja ei pidä sekoittaa alkuperäisiin järvikutuisiin villeihin kaloihin. KALASTAJAN TASKUTIETO TILAUKSET jaana.piskonen@vapaa-ajankalastaja.fi , puh
FI-karttapalvelun myötä tulkinnanvaraisuudet jäävät pikkuhiljaa historiaan. Virtamittareiden työn ja KALASTUSRAJOITUS. Sipoonjokeakin on jo aloitettu. jokien koskija virta-alueita on siis lupa odottaa karttapalveluun, kunhan ELY-keskus saa tarpeelliset menettelyvaiheet käytyä läpi: Aurajoki, Eurajoki, Halikonjoki, Hanhijoki, Hitolanjoki, Juvajoki, Karvianjoki, Kaulajoki, Kiskonjoki-Perniönjoki, Merikarvianjoki, Noormarkunjoki, Pyhäjoki, Rekijoki, Savijoki, Terttilänjoki, Uskelanjoki sekä Harjunpään-, Kullaanja Joutsijoki. TEKSTI JA KUVAT JANNE ANTILA VAELLUSKALAVESISTÖJEN koskija virtapaikkoja kartalle O sa vaelluskaloista on uhanalaisia ja siksi kalastuslaissa on kalastusta rajoitettu vaelluskalavesistöjen koskija virta-alueilla. SVK toimittaa maastokäyntien johtopäätökset ELY-keskukselle, joka laittaa em. Saisiko kuvaajan seisomakohdassa onkia. Lopulta tiedot päätyvät kaikkien vapaasti nähtäville kalastusrajoitus.fi-karttapalveluun. Tämän jälkeen päästään eroon kalastuksellisesti kiusallisista tulkintaongelmista ja voidaan saavuttaa lain tavoite vaelluskalojen suojaksi. kohteet kuulutukseen ja tekee niistä kalastuslain mukaiset koskija virta-alueiden rajausmääritykset. Hanketta on rahoitettu kalastonhoitomaksuvaroista ja ensi vuonna Virtamittarit tekevät jälleen maastokäyntejä Kaakkois-Suomeen, Uudellemaalle sekä Eteläja Keski-Pohjanmaalle painottuen. LOUNAIS-SUOMEN KOSKIJA VIRTA-ALUEITA LUVASSA KARTTAPALVELUUN Kuluneena vuonna Virtamittarit ovat käyneet maastokäynnein läpi Urpalanjoen ja Kirkkojoen Kaakkois-Suomesta sekä Siuntionjoen ja Kirkkojoen Uudeltamaalta. Lokakuussa ELY-keskuksella oli kuulutuksessa parikymmentä viime vuonna Virtamittarien läpikäymää jokea Lounais-Suomen alueelta. KESKELLE suvantoa syöksyvä virta vaelluskalavesistössä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 31. Suomen Vapaa-ajankalastajien (SVK) Virtamittarit-hanke kartoittaa näitä alueita maastokäynnein Varsinais-Suomen ELY-keskuksen toimialueelta, kalastuksellisesti suosituimmista vaelluskalavesistöistä. Näiden KOSKIja virta-alueiden rajat ovat usein vaikeita tulkittavia. Selkeä raja karttapalvelussa auttaa jatkossa asiaa. Monin paikoin on kuitenkin epäselvää ja tulkinnanvaraista, missä koskija virta-alue alkaa ja missä se loppuu. Maastotarkistuksia on tehty jo syksystä 2019 alkaen ja läpi on käyty kymmeniä jokia ja useita satoja koskija virta-alueita
Muiden Ahvenanmaalla sijaitsevien kasvattamojen tilannetta seurataan tarkastuksin ja näytteenotoin. IHN-TAUTI LOHI LOHENPOIKASIA runsaasti Suomen Itämereen laskevissa joissa Luonnonvarakeskus (Luke) havaitsi Tornionjoessa ja Simojoessa edellisvuotta enemmän lohen kesänvanhoja jokipoikasia syksyn 2021 koekalastuksissa. Simojoella lohen kesänvanhoja poikasia oli 36 poikasta aarilla. Kyseisten saneeraustoimien onnistumista seurataan tehostetusti vähintään kahden vuoden ajan, ennen kuin alueen IHN-taudista vapaa asema voidaan saada palautettua. Vaelluspoikasten koepyynnin perusteella Tornionjoesta lähti keväällä 2021 mereen alustavan arvion mukaan noin kaksi miljoonaa lohen vaelluspoikasta. ”Jokihelmisimpukka on niin sanottu sateenvarjolaji, jonka elinvoimainen esiintyminen kertoo virtavesiekosysteemin hyvästä tilasta. Tiheys oli puolitoistakertainen edellisvuoden tiheyteen nähden ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvoa (29 poikasta aarilla) suurempi. Suomen kohdejoissa asustaa 25 prosenttia maan raakkupopulaatioista, Ruotsin joissa 3,6 pro32 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Jokikunnostusten vaikutusalue on kooltaan noin 77 hehtaaria ja 117 kilometriä ja valuma-alueen toimien vaikutusalue noin 3 650 hehtaaria. Suurimmat tiheydet havaittiin Muonionjoen alaja keskijuoksulla. Tämä kertoo, että syksyllä 2020 kutevia lohia on ollut jokisuulta aina joen yläosille saakka. IHN-taudin vuoksi Ahvenanmaalla suoritetaan myös luonnonvaraisten kalojen pyyntiä ja tutkimusta. Suomessa tehtäviin toimiin kohdistuu noin 5,9 miljoonaa euroa LIFE-rahoitusta. Tornionjoen kaikuluotaimet havaitsivat vuonna 2020 noin 70 000 nousulohta. Lisäksi mukana on yhdeksän osarahoittajaa, minkä ansiosta hankkeen kokonaisbudjetti on liki 15,9 miljoonaa euroa. Kesänvanhoja poikasia keimpia kesänvanhojen poikasten tiheyksiä (58 poikasta aarilla tänä syksynä). Hankepartnereiden omarahoituksen osuus projektibudjetista on runsas 3,7 miljoona euroa. RAAKKU EUROOPAN komissiolta 9,5 miljoonaa raakun elinympäristöjen parantamiseen senttia ja Viron projektialueella 100 prosenttia maan raakkupopulaatioista. IHN-tauti on viruksen aiheuttama vertamuodostavan kudoksen kuoliotauti (infectious haematopoietic necrosis), joka on lakisääteisesti vastustettava, vakava kalatauti. Euroopan komissio on myöntänyt noin 9,5 miljoonaa euroa jokihelmisimpukan eli raakun ja sen isäntäkalojen, lohen ja taimenen, elinympäristöjen parantamiseen Suomessa, Ruotsissa ja Virossa. Siellä, missä raakku viihtyy, voi moni muukin virtavesilaji hyvin. Kaikkien tartunnan saaneiden pitopaikkojen kalat on teurastettu ja niiden rakenteet on desinfioitu. esiintyi kuitenkin kaikissa osissa vesistöä. Kuva: Jouni Taskinen. Siksi työ raakun elinympäristöjen elvyttämiseksi on äärimmäisen tärkeää. Tornionjoen Suomen puoleisilla koekalastusalueilla lohen kesänvanhoja poikasia oli noin 26 poikasta aarilla. Jokipoikasia oli runsaasti myös Kymijoessa. Kohteena on yhteensä 14 suurempaa jokialuetta, joilla on 69 pienempää jokea. Tauti voi tarttua kirjolohen lisäksi esimerkiksi lohiin, ja levitä muidenkin luonnonvaraisten kalojen ja veden välityksellä. Raakku ja vaeltavien lohija taimenkantojen elvyttäminen kulkevat käsi kädessä”, ympäristöja ilmastoministeri Krista Mikkonen sanoo. Ahvenanmaalla Föglössä kalastavia kehotetaan kuivaamaan tai desinfioimaan kalastusvälineet huolellisesti, ennen kuin niitä käytetään muualla. Kymijoelta lähti keväällä merelle arviolta noin 65 000 vaelluspoikasta, mikä on Kymijoen 1990-luvulla alkaneen seurantahistorian kolmanneksi suurin määrä. Raakku on Suomen luonnon pitkäikäisin eläinlaji, mutta se voi hyvin vain muutamassa joessa. JOKIHELMISIMPUKAN ja sen isäntäkalojen lohen ja taimen elinympäristöjen parantamiseen tähtäävä hanke alkoi syyskuussa. Simojoelta puolestaan arvioitiin alustavasti lähteneen merelle 25 000–30 000 vaelluspoikasta, mikä on aiempien vuosien keskimääräistä tasoa. Tapauksista kolme tuli ilmi keväällä, loput kaksi lokakuun aikana. Kymijoella lohien poikastiheydet ovat kasvaneet 1990-luvun alusta alkaneen seurantahistorian aikana ja nykyisin aivan joen alajuoksulla Langinkosken haarassa havaitaan Suomen korAHVENANMAALLA löytynyt tänä vuonna IHN-tautia viidestä kalankasvatuslaitoksesta Lohikalojen IHN-tautia on tänä vuonna löytynyt Ahvenanmaalla viidestä eri kirjolohien kasvatuspaikasta. IHN-virus kulkeutui Ahvenanmaalle tanskalaisesta kalanviljelylaitoksesta tuotujen kirjolohenpoikasten mukana. Jyväskylän yliopiston koordinoima kuusivuotinen LIFE Revives -projekti alkoi syyskuun alussa. Tornionja Kymijoelta arvioitiin viime keväänä lähteneen merivaellukselle paljon vaelluspoikasia. Niistä 32 sijaitsee Pohjoisja Länsi-Suomessa, 36 Pohjois-Ruotsissa ja yksi Virossa. Projektissa kunnostetaan ja elvytetään raakkujen jokielinympäristöjä sekä niiden puskurija valuma-alueita. Poikasten määrä nousi neljänneksen viime vuodesta ja oli kymmenen edellisvuoden keskiarvon (24 poikasta aarilla) tasolla. Vaellus oli yksi runsaimmista 1980-luvulta lähtien tehtyjen seurantojen aikana. Se ei kuitenkaan tartu ihmisiin tai lemmikkeihin ja kalaa voi syödä ja kalastaa normaaliin tapaan
Tarjous koskee vain UUSIA TILAAJIA. Kuva: Marja Anttila-Huhtinen. KUUPPAÄYRIÄISIIN kuuluva Nippoleucon hinumensis on pieni, enintään viiden millimetrin pituinen äyriäinen. Saksassa laji on runsastunut muutamassa vuodessa huomattavasti. Tyyneltä valtamereltä kotoisin olevaa lajia ei ole aiemmin tavattu Suomen vesiltä. Itämerellä lajia on havaittu aiemmin vain Saksan pohjoisrannikolla, mistä löytyi muutamia naaraita vuonna 2019. Tarkempi lajinmääritys tapahtui Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE). Kuuppaäyriäiset löysi Kymijoen vesija ympäristö ry:n tutkija Marja Anttila-Huhtinen. -LEHTI LAHJA HINT AAN : 39 € 6 nro vuosikerta NORM. Todennäköisesti laji myös lisääntyy Itämeressä, sillä osalla löydetyistä naaraista oli munia. Vielä ei tiedetä, onko tästä vieraslajista haittaa alkuperäislajeille, sillä sitä ei ole tutkittu. TILAUKSET: puh. ”Suomen rannikolta on nyt tavattu Nippoleucon hinumensis -lajista sekä koiraita että naaraita. VIERASLAJI TYYNELTÄ valtamereltä kotoisin olevia kuuppaäyriäisiä löytyi Suomen rannikolta Alkukesän ja syyskuun merialueiden velvoitetarkkailuissa saatiin Kotkan ja Porvoon satamien edustalta saaliiksi muutamia kymmeniä kuuppaäyriäisiin kuuluvia Nippoleucon hinumensis -lajin yksilöitä. Kuva: Ville Vähä/Luke. Voi olla, että Suomen kanta on levinnyt muualta Itämereltä, tai sitten se on tullut meille laivojen mukana kauempaa, kuten moni muukin vieraslaji”, arvioi lajin määrittänyt tutkija Katriina Könönen SYKEstä. 050 577 4656 tai ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi Tilaa itselle tai lahjaksi Tietoa vapakalastuksen kaikista muodoista, kaloista, kalapaikoista ja kalastusvälineistä. 49 €/vuosi. Viime vuosina Itämerellä on havaittu useita uusia vieraslajeja. Kuvassa olevat lohenpoikaset on nukutettu ja kuvauksen jälkeen vapautettu. Suomen vesiltä tehtiin kesällä toinenkin uusi lajilöytö, kun Meksikonlahdelta kotoisin olevia Rangia cuneata -simpukoita löytyi ensi kertaa monesta paikasta eteläja lounaisrannikolla. KUVASSA Torniojoelta syksyltä 2021 on lohen kesänvanhoja poikasia ja yksi vanhempi lohen jokipoikanen (oletettavasti 2–3-vuotias)
Huolellisesti viimeistellyissä pilkeissä on ruostumattomasta teräksestä valmistetut RST-siimankiinnitystapit. PELAGIC Head with Screw -jigipää. Erityisen mielenkiintoisia niistä ovat Quantumin petokalojen pyyntiin tarkoitetut vieheet, joita on saatavana laaja valikoima. Quantumin Freaks of Nature Tench -uutuusvieheet on puolestaan tarkoitettu suurten haukien kalastamiseen. Pilkit vasemmalta: Viima (5 ja 6 cm), Syväri (6 cm), Juurus (6,5 cm), ja Nilakka (6,5 ja 5 cm). Pilkin reunat on hiomalla muotoiltu ohuemmiksi ja terävämmiksi. Lisätiedot: • Jaana Vetikko puh. Hybrid Tench ui matalammassa ja elävämmin kuin Swimbait. Nordic Sports Finland on tuonut kattavasti saksalaisen kalastusvälinevalmistajan Zebcon tuotteita Suomeen. Julkaisemme tuoteuutisia mahdollisuuksien mukaan joka numerossamme, joten Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen 1/2022 (ilmestyy 27.1.) tarkoitetun aineiston on oltava toimituksen käytössä viimeistään 10.12. Voitte myös postittaa aineiston ja näytekappaleet tuotteista osoitteella Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestö/Jaana Vetikko, Vanha talvitie 2-6 A 11, 00580 Helsinki. Näistä Swimbait Tench soveltuu täsmäkalastukseen, monttujen ”kaivelemiseen” ja uisteluun. 050 525 7806 • Ismo Malin puh. 050 577 4656 • ismo.malin@vapaa-ajankalastaja.fi Nordic Sports tuo uutta petokalojen kalastukseen Suomessa Rialinnalta talven kalareissuun uudet Liuku 2.0-liukupilkit RIALINNAN uusia kahdella siimankiinnitystapsilla varustettuja Liuku 2.0 -malleja. Esimerkiksi vanhasta tutusta Pelagic Shad -jigistä on tullut valmiiksi rigattu versio, josta on saatavilla kaksi eri kokoa: 21 cm/60 g ja 25 cm/70 g. QUANTUM Claw Treble -koukkuja. Tässä uutuudessa Rialinnan jo tunnetuista pystypilkkimalleista Viima, Juurus, Nilakka ja Syväri on valmistettu kahdella siimankiinnitystapilla varustetut versiot. Niiden ansiosta pilkin uintia voi halutessaan säätää tappeja taivuttamalla. Rialinnan uutuus talvelle 2022 on Liuku 2.0 -liukupilkkimalli. Hybrid Tench -vieheellä puolestaan on pituutta 23 cm ja painoa 175 grammaa. Lisätietoja: nordicsports.fi. Värivaihtoehtoja on 10 ja ne kaikki sopivat mainiosti Pohjolan vesistöihin. QUANTUM Hybrid Tench. Tämä tuo sen uintiin ”vettä leikkaavan” ominaisuuden. Rialinna Liuku 2.0 -liukupilkkejä valmistetaan 8 eri värivaihtoehtoa. 34 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. uutta TEKSTI I S MO MAL IN Kalastusvälineiden valmistajat ja maahantuojat! Jos haluatte uutuustuotteillenne näkyvyyttä, lähettäkää niistä tietoa Vapaa-ajan Kalastaja -lehden toimitukseen kuvien kera sähköpostiosoitteella jaana.vetikko@ vapaa-ajankalastaja.fi. Kahdesta eri mallista Swimbait Tench on 23 cm pitkä ja painaa 270 grammaa. Kummastakin vieheestä on tarjolla viisi värivaihtoehtoa. Vahvat RST-tapit säilyttävät uintisäädöt, eivätkä ne taivu esimerkiksi kalaa irrotettaessa. Lisätietoja pilkeistä sekä värit nähtävissä rialinna.fi. Lisäksi Pelagic Head with Screw -jigipäitä on saatavilla erikseen, kuten myös Quantum Claw Treble -koukkuja. PELAGIC Shad -jigi valmiiksi rigattuna. Niissä on kiinnitetty huomiota rigauksen helppouteen ja kalojen tarttuvuuteen
Sytytystä varten Helix-sytytyspala aukaistaan pöyhkeäksi kasaksi, jolloin siitä muodostuu helposti syttyvä massa. Molemmat komponentit ovat täysin vedenkestäviä. Nyt Annen ja hänen miehensä Arin ”korupaja” valmistaa kalannahalla päällystettyjä koruja. Koska Laineet valmistavat koruja vain sivutoimena, voivat toimitusajat jonkin verran venyä. Victorinox FireAnt -tuluksilla tuli syttyy helposti vaikeissakin olosuhteissa ”Annen & Arskan Korupajalta” kalannahalla päällystettyjä sormuksia ja koruja Vantaalainen Anne Laine kävi muutama vuosi sitten aikuisopistossa hopeasavi-kursseilla ja innostui korujen valmistamisesta. FireAnt -tuluksia on saatavana hyvin varustetuista partiokaupoista sekä maahantuojan verkkokaupasta. Aluksi he keskittyivät kaulakoruihin, niiden erilaisiin muotoihin ja leikkaamiseen. Ruijanpallaskin toimi, vaikka olikin melko tumma koruissa.” Tällä hetkellä Annen & Arskan mallistossa on useita erilaisia koruja niin miehille kuin naisillekin. Myös Jäämeren kaloja kokeilimme erilaisissa korupohjissa, ja turska, kissakala ja makrilli soveltuivat hyvin. ”Hankimme myös erilaisia korupohjia, joilla nahkojen soveltuvuutta voisi testata.” Muutamien kokeilujen jälkeen alkoi lopputuloskin olla Laineita tyydyttävä. Tuluksen raapaisu esimerkiksi Victorinox-linkkuveitsen naskaliin tai sahan hamarapuolelle sytyttää sytytyspalan todella helposti. FIREANT -tuluksia on pakkauksessa kolme ja niiden värikäs runko hohtaa pimeässä. Tulukset ovat ikivanha ja elintärkeä varuste, joka on nyt saanut ennennäkemättömän pienen koon ja modernin muodon. Setissä on lisäksi kuusi herkästi syttyvää sytytyspalaa. Lisätiedot: mastermarkbrands.fi/tuotemerkit/victorinox-taskutyokalut/tuotteet/ varaosat-ja-varaosapakkaukset/. Ari Laine kertoo, että pariskunta aloitti kalakorujen valmistamisen perehtymällä erilaisiin kalannahkoihin, niiden kuivaamiseen ja käsittelyyn. Annen ja Arskan koruja nähtävillä: Facebookissa: Annen & Arskan Korupaja (myös tilaukset). Sytytyspalasta tarvitaan vain puolet tai jopa kolmasosa nuotion sytykkeiden sytyttämiseen. Sytytyspalan voi jopa upottaa veteen, sillä sen vahamainen pinta säilyttää herkästi syttyvän sisäosan kuivana. Myöhemmin mukaan tulivat myös rannekorut ja puvun tyylikkyyttä lisäävät kalvosinnapit sekä solmioneulat. Melko pian valmistus laajeni myös korvakoruihin ja sormuksiin. Vuosi sitten heräsi ajatus, miksei myös kalastajille voisi tehdä jotain omaa. Aluksi syntyi korvakoruja, sitten sormuksia. Piikivi ja tulusrauta ovat tulentekovälineinä tuhansia vuosia vanha keksintö, jonka käyttö on jatkunut aina näihin päiviin saakka. Tilaukset lisäksi: arska.laine@hotmail.com. Koska FireAnt ja Helix-sytytyspala kiertyvät Victorinox-linkkuveitsen korkkiruuvin sisään, pysyvät uudenlaiset tulukset myös helposti matkassa mukana. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 35. Setissä on myös kuusi herkästi syttyvää Helix-sytytyspalaa. Kaikki korut ovat uniikkeja, kahta samanlaista ei siis ole. Niiden suosio retkeilijöiden keskuudessa perustuu käyttövarmuuteen kaikissa olosuhteissa. Korupohjat ovat pääsääntöisesti allergiavapaita ja materiaaliltaan kirurginterästä. ”Kokeilimme erilaisten nahkojen soveltuvuutta koruihin, ja suosikeiksi valikoituivat ihmisten mielenkiinnon sekä käsiteltävyyden perusteella lohi, hauki, ahven sekä nieriä. Victorinox FireAnt -tulukset on myös suunniteltu sytyttämään silloinkin, kun muut sytyttimet eivät enää välttämättä toimi. FireAnt-pakkauksessa tuluksia on kolme ja niiden värikäs muovirunko hohtaa pimeässä
Koko: 11,0 cm/26 g. Helppokäyttöinen kaatonokka puolestaan huolehtii siitä, että höyryävän kuumaa juomaa on helposti ja nopeasti saatavilla. Värivaihtoehtoja 9. Citypark Thermavac -termarista riittää toki juomaa myös useammalle. Sen uinti poikkeaa kaikista muista lusikkauistimista, joten se kannattaa pitää pakissa myös haukivesillä pahan päivän varalle, sillä se saattaa pelastaa päivän, kun muut uistimet eivät kelpaa. RAPALA Jigging Shadow Rap. Epäsymmetrisesti muotoiltu Harmaja-lusikka on niittänyt mainetta erityisesti taimenvieheenä. Jigging Shadow Rapin hidas tikkaava ja vatsaa vilautteleva uinti sopii mainiosti esimerkiksi vertikaalijigaukseen. Lisätiedot: nordictrail.fi/aladdin/termospullot. Pituutta sillä 9 cm ja painoa 17 grammaa. Värivaihtoehtoja 14. Tilavuus: 1,1 litraa, mitat: 112 x 112 x 293 mm. Se on ideoitu muuntautumaan näppärästi kahdeksi matkamukiksi ja mahdollistaa näin juoman jakamisen kahdelle. Aerodynaamisen muotoilunsa ansiosta Kallan lentää hyvin myös vastatuuleen heitettäessä. Rapalan HD-väreissä yhdistyvät uusimmat pinnoitusja painatustekniikat. KAATONOKAN ansiosta juoman kaataminen Citypark Thermavac -termospullosta sujuu helposti ja nopeasti. kevennetty tasapainoviehe, joka toimii mainiosti perinteisessä pilkkimisessä. RAPALA Nauvo. Kuvion ansiosta väri näkyy ja valo taittuu siitä eri tavoin kuin sileästä pinnasta”, Kimmo Mänttäri Normarkista selvittää. Uutuustuote, josta riittää höyryävää jaettavaa: CityPark Thermavac -termospullo Rapalalta uutuuksia pilkkija heittokalastukseen Aladdinin uusi tilava 1,1 litran vetoinen termospullo pitää juoman kuumana tai kylmänä 25 tunnin ajan. Värit: Harmaa, punainen ja sininen. Uintia kannattaa vaihdella erittäin hitaasta nopeaan ja selvittää, mikä saa kalan kiinnostumaan. Koko: 9,5 cm/37 g. Hitaasti uppoava uistin värisee osuessaan veteen ja sen yksityiskohtaisesti työstetyt kuvioinnit ja välkehdintä tuovat lisätehoa kalastamiseen. Kun kelaus pysäytetään, Nauvo vajoaa leijuen ja välkehtien. RAPALA Harmaja. 36 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Lisäksi se on suunniteltu useimmista muista tasapainopilkeistä poiketen toimimaan hyvin myös heittokalastuksessa. Erityisesti meritaimenen narraamiseen suunnitellun Rapala Kallanin vaihteleva ja hienovaraisesti potkiva uinti jäljittelee saaliskalaa säntillisesti. Tasaisessa kelauksessa elävästi keinuva Nauvo potkii ja välkehtii näyttävästi. Nyt se on tuotu uudelleen mallistoon nykyaikaisin värein ja HD-saaliskuvioin viimeisteltynä. ”Tämä mahdollistaa myös kolmiulotteiset kuviot, ja esimerkiksi Nauvon silakkavärissä kuvion tuntee sormella kokeilemalla. Rapalan Jigging Shadow Rap on ns. Värivaihtoehtoja 15. Vieheen tehokkuutta lisää myös sen leveä siluetti ja se houkuttelee erityisesti ahvenen ja kuhan iskemään. Rapala Nauvo -lusikkaa valmistettiin 1980-luvulla Suomessa Rapalan kairatehtaalla. uutta RAPALA Kallan. Koko: 11 cm/31 g. Jigging Shadow Rap on valmistettu ympäristöystävällisistä kestävää kehitystä edistävistä materiaaleista. Turvalliset, ekologiset materiaalit, sekä kestävä ja kaunis jauhemaalauksella viimeistelty pinta muodostavat tyylikkään kokonaisuuden. Uutuustermarin voi pestä astianpesukoneessa, joten se on helppo pitää puhtaana ja hygieenisenä jokaiseen uuteen käyttökertaan. Nauvon tavoin Rapala Harmaja -lusikka on perinteinen viehe, joka on päivitetty tähän päivään nykyaikaisin, mutta perinteitä kunnioittavin värein ja HD-saaliskuvioin viimeisteltynä
Lisäksi esimerkiksi satelliittikuvien avulla voi analysoida eri kohteiden potentiaalia kalapaikkana ilman, että edes käy paikan päällä”, Salonen vinkkaa. Valita voi myös neljästä eri karttaväristä, jotka on optimoitu kirkkaaseen auringonpaisteeseen, päivänvaloon, hämärään ja pimeään. Veitsen Damascus-terä on taottu näyttävällä ”Bjorkmans Twist” -viimeistelyllä. Lisätiedot ja tilaukset: Arto Kujala, artokujala2@gmail.com ja puh. Painoa sillä on 185 grammaa. Avattuna taljan koko 15 x 21 cm ja se soveltuu perhon kuivatukseen sekä säilytykseen. Kortti on välittömästi käyttökelpoinen Raymarine Axiomtai Element-karttaplotterin kortinlukijoissa. Molempia vaihtoehtoja ei voi käyttää, sillä latauskoodi (Voucher Code) käytetään molemmissa tapauksissa. Sen sydän ei ole puhdasta kultaa, vaan terästä mustan taotun hiilikuitukehon sisällä. 0400 738 272. Lisätietoja Raymarine LightHouse -kartoista löytyy osoitteesta: raymarine.eu/marine-charts/lighthouse-charts.html. Lompakko on myös ilmava ja kuivattaa märän perhon nopeasti. Toinen vaihtoehto on ladata mobiiliin (älypuhelin/tabletti) RayConnect-sovellus omasta sovelluskaupasta (Appstore/GooglePlay) ja sitä hyväksikäyttäen ladata kartta Axiom+, Axiom XL tai Axiom Pro -karttaplotterin muistiin. Swiss Champ Damast Limited Edition 2021 symboloi voimaa, taitoa ja vuosisatoja vanhaa perinteistä käsityötä. Swiss Champ Damast Limited Edition 2021: Teräksinen sydän hiilikuitukehossa Victorinoxin vuosisatojen taito teräksen työstämisessä kulminoituu vuoden 2021 Swiss Champ -linkkuveitsen juhlamallissa. SWISS Champ Damast -linkkuveitsen juhlamalli. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 37. Ladattava LightHouse-kartta on mahdollista ottaa käyttöön joko niin, että lataa kartta-aineiston pc:llä netistä (https://chartstore.raymarine.com) kortille. Veitsen pituus on 91 ja korkeus 33 mm. ”Käyrät saadaan jopa 25 sentin tarkkuudella, minkä ansiosta vaikkapa penkan muodot näkyvät jo komeasti. Kuluttajan on mahdollista ostaa LightHouse-kartat joko Raymarinen paikalliselta jälleenmyyjältä tai nettikaupasta (charts/lighthouse-charts.html). Jukka Salonen Raymarinesta kertoo, että erityistä uusissa kartoissa on se, että ne ovat ladattavissa sovelluksella plotterin muistiin. LightHouse-kartasto kattaa Australian, Pohjois-Amerikan ja suurimman osan Eurooppaa. Kalastajille hyödyllinen ominaisuus on myös se, että RealBathy-syvyyskäyrät voidaan päivittää livenä näytölle ja kartan päälle. Se on numeroitu keräilytuote, jota on valmistettu maailmanlaajuisesti vain 6000 kappaletta. Raymarine on julkistanut uudet LightHouse™ -kartat. Sekä virkistysettä ammattikäyttöön suunnitelluista kartoista löytyy niin viranomaistyylinen kuin runsaasti tietoa sisältävä vapaa-ajan karttanäkymä. Ostoksen mukana tulee SD-adapteri. Kortin kapasiteetti on 32 GB. PERHOLOMPAKON sisäpuoli on valmistettu lampaan taljasta. Suomeen työkaluja on saapunut kymmenen kappaletta. Esimerkiksi Suomen merialue ja järvet löytyvät microSD-muistikortille valmiiksi ladattuna. Uudet LightHouse-kartat helpottavat kalastuspaikkojen tunnistamista ja navigointia Käsityönä valmistettu lompakko perhojen kuivatukseen ja säilytykseen Hyvinkääläinen Arto Kujala on suunnitellut perholompakon, jonka sisäpuoli on kippuraista lampaan taljaa. RAYMARINE on julkaissut uuden LigtHouse-karttasarjan, jossa on myös monia kalastusta helpottavia ominaisuuksia. Lampaantaljan ansiosta esimerkiksi lohiperho pysyy hyvin lompakossa paikoillaan. Linkkuveitsen kuorissa on käytetty taottua hiilikuitua, jonka ansiosta pinnan kuviointi on joka tuotteessa yksilöllinen. Käsityönä saapasnahasta valmistettu lompakko sopii erinomaisesti levysiipisille lohiperhoille ja streamereille. Karttojen avulla kalastaja voi esimerkiksi päätellä, mistä saattaa löytyä hyvä kalapaikka ilman, että edes käy paikan päällä. Ne on laadittu luotettavista ja virallisista hydrografisista lähteistä, joita merenkulun ammattilaisetkin käyttävät. Lompakon koko on 16 x 11 cm. Sitä on saatavana hyvin varustetuista erikoisliikkeistä sekä maahantuojan verkkokaupasta mastermarkbrands.fi/. LightHouse-kartat tuovat Raymarinen Axiomja Element-karttaplotterien näyttöön uudenlaista selkeyttä ja yksityiskohtia, jotka helpottavat rannikkokohteiden, kalastuspaikkojen ja muiden kiinnostavien kohteiden tunnistamista, tutkimista ja niissä navigointia
Silmät: ohut pyöreähkö musta umpisolumuovikaistale, joka leikataan lopuksi mittaansa tai musta kuminauhan pätkä tai poltetut siimasilmät. (esim. Rintakehä/pää: ruskea tai oliivi dubbing. Painotus: rintakehän alle. (Esim. Pyrstö: kaksi mustaa hanhen jäykkää siipisulan siikasta (goose biots), V-asentoon. Silmät: poltetut siimasilmät väritettynä mustiksi. lääkärin määräyksestä T EK S T I J A KUV AT P E RTTI K AN ER VA VAIHTELUA perusperhojen sidontaan Foamipupa Koukku: suoratai käyrävartinen, koko 10–16. Selkä: musta sulka, metso tai vastaava. Hentosud enkorennon nymfi Musta korrinnym fi Foamipu pa 38 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Rintakehä: musta karkea villa tai vastaava. Hentosudenkorennon nymfi Koukku: pitkävartinen, koko 8–14. Mustad R75/Kamasan B830) Lanka: musta. Mustad C53S/ TMC 200R) Lanka ja kierre: musta. Jalat: Kolme paria hanhen mustia siipisulan siikasia sidottuna rintakehän sivuille. Tuntosarvet: kaksi fasaanikukon pyrstösulan siikasta tai vastaavaa. Peräsukaset: kolme ruskeaa tai oliivia strutsinsiikasen latvaa. Siipiaihiot: molemmille sivuille musta ohut umpisolumuovi muotoon leikattuna, lämmitettynä hieman liekissä ja litistettynä kostutettujen sormien välissä – tai tekoniini, musta häkilänlatva tai vastaava. Jalat: pieni tumma häkilä siipiaihioiden etupuolelle, yksi kierros. Ohessa hieman erilaisia ja ehkä sidonnallisesti haasteellisempia perhomalleja, jotka ovat aiemmin olleet esillä ”Perhokalastus, tekniikat ja sidonta” -kirjassa (Otava 2007). Tuntosarvet: kaksi mustaa hanhen siipisulan siikasta. Kierre: ohut soikea metallitinseli. VINKKI : rungossa kannattaa käyttää myös ruskehtavaa tai kellertävää materiaalia eri korrilajien jäljittelyyn, harmaana jäljittelee hyvin surviaisnymfiä. Värejä voi vaihdella ja selkäpuolta värittää tussilla tummemmaksi. VINKKI : Käytetään sekä pintapupana että apupainon kanssa larvastaen pintaan pyrkivää pupaa jäljitellen. Siipiaihio/päälaki: fasaanikukon pyrstöä tai vastaavaa. Painotus: rintakehän alle, litistetään pihdeillä. P erhopenkin ääressä voi toisinaan kaivata vaihtelua perusperhojen sidontaan. Silmät: palloketjua. Jalat: tumma peltopyyn höyhen, myös värjättynä. Kamasan B830) Lanka: tummanruskea tai -oliivi. Runko: musta karkea villa tai vastaava. Takaruumiin selkä: fasaanikukon pyrstöä tai vastaavaa. Takaruumis: ruskea tai oliivi runkokuitu, sidotaan ohueksi. tai vastaava. Takaruumis: vihreä umpisolumuovi leikattuna koukun mittaisen riisinjyvän muotoon, joka kiinnitetään sidontalangalla koukun mutkasta jaoke kerrallaan, mutta jättäen varren etuosaan tilaa. Liekissä lämmitetyillä pinseteillä voi jalkasiikasiin taitella nivelet – ohuella lakalla nivelvahvistus. Kierre: tummanruskea tai musta muovinauha – Larva Lace Body Rib, Swannundaze. Musta korrinnymfi Koukku: pitkävartinen, koko 6–12, (esim. VINKKI : perhon voi sitoa myös maraboupyrstöllä ja -rungolla
Voidaan sitoa myös kuulapääversiona. Kelpaa punaoranssina myös lohiperhoksi. Takaruumis: tumman punaruskea runkokuitu, takaosastaan tukevampi: mallin tulisi muistuttaa väärinpäin käännettyä porkkanaa. Siipiaihio: mustanruskea sulka, esimerkiksi kalkkuna, leikataan takareunasta V-muotoon – lakataan alapuolelta ennen kiinnitystä. Rapu Randall' s dragon Sudenkorennon huopanym fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 39. Mustad R70/Kamasan B175) Painotus: koukun varrelle tarpeen mukaan. Eturuumis: villa – samaa sävyä kuin jatkoperä. Randall’s dragon Koukku: pitkävartinen, koko 6–10. Painotus: varren takaosalle. Sitä voi sitoa eri väreissä. Kierre: väritön Vinyl Rib tai vastaava muovinauha. Rapu Koukku: pitkävartinen, koko 8–2. Huovutus on tekniikka, jolla kykenee loihtimaan helposti ja nopeasti monenlaisia runkoja. Silmät: kuulaketjua tai helmet. (esim. Kimalteilla voi tehostaa huovutetun rungon houkutusta. Pyrstö: kaksi ruskeaa hanhen jäykkää siipisulan siikasta V-asentoon. VINKKI : Rapua voi sitoa useissa väreissä, oliivi kuitenkin suositeltavin muunnos. Huopaperä: tummia sinertävän ja ruskehtavan sävyisiä villakuituja huovutettuna eli hierottuna kostutettujen kämmenien ja sormien välissä päistään teräväksi pulleaksi pisaraksi – perään imeytetään lakkaa ja se litistellään muotoonsa lakan kuivahdettua hieman, jolloin sormet voi suojata ohuella muovipussilla tai lateksihanskoilla. Lakka tai liima parantaa harvan huovutuksen kestävyyttä ja muoto säilyy paremmin. Jalat: kaksi paria ruskeita hanhen jäykkiä siipisulan siikasia – nivelet voi lisätä kuumennetuilla pinseteillä. Jalat: ruskea tai furnace kukko takaruumiille. Sudenkorennon huopanymfi Koukku: Normaali uppoperhokoukku, koko 10–6. Selkä/silmienväli: huovutuspisaran pää. VINKKI : Hieman hoikempien aitosudenkorentolajien jäljitelmä, joka sopii mukailemaan myös korrinymfiä. (esim. Mustad R75/Kamasan B830) Lanka: ruskea tai musta. Silmät: musta palloketju tai vastaava. Kamasan B830) Lanka: musta. VINKKI : Huopanymfi jäljittelee isojen aitosudenkorentojen litteää, mutta erittäin leveää nymfiä. Kierre: metallitai muuten vahva rungosta erottuva lanka – kierteen voi jättää huovutusvaiheessa villakuitujen sisään tai tuikata neulalla läpi lopuksi – kierre tuetaan lakalla. Painotus: takaruumiille, litistetään pihdeillä. Kierre: metallilanka tai siima silmien takaa alkaen. Pää: ruskea antron. (esim. Takaruumis: ruskea antron dubattuna, leikataan kierteen yli pilkottavat kuidut pois. Sakset: ruskeat oravankarvakimput jaettuna selän molemmille puolille takaviistoon V-asentoon. Jalat: kuusi kappaletta fasaanikukon pyrstösiikasista solmituin nivelin, jalkaa kohden kaksi siikasta, vahvistetaan lakalla. Rintakehä: ruskea antron dubattuna. Selkä: punaruskea keinoniini (Swiss Straw) tai vastaava vedettynä koko sidoksen yli ja kiinnitettynä kierteellä – pyrstö leikataan lopuksi viuhkamaiseen muotoon koukunsilmän päälle
Lisäksi kehitetään tytöille ja naisille suunnattuja kalastusharrastukseen kannustavia sisältöjä ja tapahtumia sekä pyritään tasapainottamaan ns. Toivomme, että kaikki kalastusharrastuksen sydämessään tärkeäksi kokevat lähtisivät vuoteen mukaan kannustamaan kalastuksen ilosta haaveilevia mimmejä mukaan. ”Toivottavasti saamme yhdessä innostettua ja kannustettua entistä useamman tytön ja naisen kalastusharrastuksen pariin. Tinttiin voi olla yhteydessä Mimmit kalastaa! -hankkeen tiimoilta puh. Kalastus on ollut Tintille rakas harrastus pikkulapsesta asti. kalastusharrastuskuvaston sukupuolijakoa. Vuoden 2021 aikana on tehty valmistelutyötä ja vuonna 2022 mimmit näkyvät ja kuuluvat kalastusharrastuskentällä entistä isommin! YHDESSÄ TEHDEN SVK:n kanssa Mimmit kalastaa 2022 -teemavuotta on toteuttamassa niin seuraja piiritoimijoita, vaikuttajia, yhteistyökumppaneita kuin yrityksiäkin. Hankkeessa pyritään lisäämään kalastusharrastuksen kiinnostavuutta tyttöjen ja naisten keskuudessa muun muassa kohdennetun viestinnän keinoin. Tarjotaan yhdessä mahdollisuus oppia”, kannustaa hankkeen ideoinnissa mukana ollut koordinaattori Johanna Antila. 040 840 0681, s-posti: tintti.drake@vapaa-ajankalastaja.fi. 40 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Mimmit kalastaa -hanke kuvastaakin hyvin Suomen Vapaa-ajankalastajien uuden toimintastrategian ”Yhdessä paremman kalastuksen puolesta” -ydinajatusta. Meillä on muun muassa upeita naisesikuvia jo nyt kalastusharrastuskentällä ja ensi vuonna he saavat näkyvyyttä lehdessämme, uudella alkuvuodesta avautuvalla mimmitkalastaa.fi -sivustolla ja myös somessa. Tintti luotsaa hanketta Mimmit kalastaa! -hanketta luotsaamaan on valittu marraskuussa työnsä aloittanut viestintäkoordinaattori Tintti Drake. Vuonna 2022 Hanke TEKSTI JOHANNA ANTILA S uomen Vapaa-ajankalastajien Mimmit kalastaa! -hankkeen tavoitteena on edistää tyttöjen ja naisten kalastusharrastusta ja madaltaa tyttöjen ja naisten kalastusharrastuksen aloittamisen kynnystä. Erityisesti hän nauttii koskikalastuksesta, mutta kesäiset merikalastukset Norjassa, jigaus ja uistelu sisävesillä sekä talviset pilkkireissut kuuluvat myös säännöllisiin kalastusharrastuksiin. Viitasaarelta käsin työskentelevä Tintti osallistuu hankkeen lisäksi järjestön nuorisoja perhetoiminnan, aikuistoiminnan sekä vastuullisen kalastustoiminnan viestintään ja markkinointiin erityisesti sähköisissä kanavissa. Kuva: Tintti Drake
Mausta sitruunapippurilla, tillillä ja ruohosipulilla. KALAHERKUT TE K S TI JA K U V A K AR I N YB ER G JA JA AN A VE TI K K O G R IL L AT UT LO HIL AST UT J A KERM A VIIL I KA S TIK E graavilohitai -kirjolohisiivuja noin 150-200 g ruokailijaa kohti grillausmaustetta maun mukaan Kermaviilikastike 1 prk kermaviiliä 1 rkl etikkaa 1-2 rkl sokeria ½ tl sitruunapippuria tilliä ja/tai ruohosipulia Tee ensin kastike. Vahdi uunia kypsennyksen aikana, jottei leivinpaperi syty palamaan kuumaan grillivastukseen osuessaan. GRAAVILOHI taipuu grilliherkuksi J ouluajan herkuttelusta jääkaappiin jäljelle jäänyt graavilohenpätkä päätyy tavallisesti uudenvuoden lohipiirakkaan tai kalakeittoon, vaikka siitä voisi pienellä vaivalla valmistaa vaihteeksi uudella tavalla suolapalaa uuden vuoden valvojaisiin. Maittava iltapala syntyy helposti nahallisista graavilohen palasista tai valmiiksi leikatuista siivuista. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 41. Levitä lohisiivut leivinpaperin päälle uunipellille. Kun laitat lohisiivut uuniin, laita ne mahdollisimman ylös ja käännä grillausvastus päälle. Kuumenna uuni 250 asteeseen. Tarkista maku, jonka pitäisi olla samalla sekä makea että hapan. Anna kastikkeen vetäytyä jääkaapissa mieluusti parikin tuntia. Mausta ne grillausmausteella. GRILLATUISTA lohiviipaleista saa kunnon aterian salaatin ja vaikka perunamuusin kera, mutta ne voi nauttia myös sormiruokana kermaviilikastikkeen kanssa. Grillatut lohilastut onnistuvat mainiosti myös suolaamattomasta lohesta tai kirjolohesta. Graavilohi siivutetaan hieman normaalia paksummiksi siivuiksi, jotka eivät kuivu uunin korkeassa lämmössä yhtä helposti kuin seitinohuet siivut. LOHIVIIPALEET voi latoa leivinpaperin päälle pellille tiiviistikin. Sekoita kermaviili, etikka ja sokeri hyvin keskenään. Grillaa lohilastuja niin kauan, kunnes ne ovat rapeita ja kauniisti ruskistuneita. Tarjoile grillatut lohilastut raikkaan kermaviilikastikkeen kera sormiruokana tai salaatin kera isompana ateriana. LOHIVIIPALEET grillataan kauniin ruskeiksi ja rapeiksi. Silloin grillausmaustetta voi käyttää runsaasti
”Sen olisi pitänyt alkuperäisen suunnitelman mukaan jo valmistua, mutta taiteilijan vapaus on minulla. 42 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Otoksistaan veden alla hän on jo julkaissut yhden laajan kuvateoksen ja nyt työn alla on uusi suurhanke – kuvateos Kalojen kauneus. Kun Tuuri oli vuonna 1989 käynyt sukelluskurs. Hänelle kuvauspäivä pinnan alla on kolmen ulottuvuuden seikkailu: se on ensinnäkin sukellusseikkailu, toisaalta seikkailu luontoon, mutta lopulta myös seikkailu valokuvaukseen. Julkaisukunnossa teos voisi Tuurin oman arvion mukaan olla joskus ensi vuoden loppupuolella. Se on vienyt pohjan kaikenlaisen kulttuurin esittämiseltä ja julkaisuilta, siis myös kuvateoksilta”, hän arvioi. VALOKUVAUS JA SUKELTAMINEN YHDISTYIVÄT Diplomi-insinöörin koulutuksen saanut ja kääntäjänä työskentelevä Tuuri aloitti valokuvausharrastuksen jo nuorena isältään saamalla itäsaksalaisella järjestelmäkameralla. ”Siinä oli esimerkiksi loittorenkaat, joiden ansiosta myös makroeli lähikuvien ottaminen onnistui”, mies muistelee. Sitä varten hänellä on koossa jo tuhansia kuvia kaloista. Yksi syy, etten ole kirjaa kiirehtinyt, on tämä korona-aika. PEKKA TUURI kuvaa pinnanalaista maailmaa ja tuo esiin sen erityisyyttä Vavan varressa T E K S TI IS M O MA L I N • KU V AT PEK KA TU U RI N A R K I S T O Kalojen kauneus -teosta varten koossa jo tuhansia kuvia kaloista E spoolainen vedenalaiskuvaaja Pekka Tuuri on viettänyt elämästään suuren osan vedenpinnan alla 1990-luvun alusta alkaen. PEKKA Tuuri on kuvannut vedenalaista maailmaa jo noin 30 vuoden ajan
Se ei kuitenkaan ole vielä tarpeeksi lähellä. ” Arat, suojautuvat ja uteliaat kalat Eri kalalajeilla on myös omat ominaispiiteensä. ANKERIAS lumoaa mystisyydellään. ”Jotkut pohjakalat, kuten kampela ja simput, puolestaan luottavat suojautumiseen ja ne saattavat päästää kameran ihan kiinni itseensä. Kuvaaminen veden alla poikkeaa hänen mukaansa aika tavalla kuvien ottamisesta maalla. KAMPELA lymyilee usein pohjalla. ”Huomasin, että veden alta löytyy uusia ja mielenkiintoisia kuvauskohteita, joita useimmat ihmiset eivät ole edes koskaan nähneet”, hän kertoo. ”Toisaalta se on hyvin samankaltaista, sillä kummassakin elementissä pätevät samat harmonian sekä epäharmonian ja valokuvaustaidon sekä -taiteen periaatteet. ”Sakeintakaan sumua ei voi verrata siihen, joten veden alla on päästävä lähelle kohdetta, kuten kuvattavaksi haluttua kalaa.” Tuurin mielestä kalat ovat tavallaan vedenalaismaailman lintuja, jotka päästävät kuvaajan vain metrinkin päähän, ennen kuin pakenevat. KALAT Toinen merkittävä ero elementtien välillä on, että vesi on kirkkaimmillaankin paljon sameampaa kuin ilma. ”Olemme siellä vähän samassa tilanteessa kuin kala kuivalla maalla. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 43. ”Kun olin käytännössä sen ainoa käyttäjä, minulla oli tällaiseenkin kuvaamiseen heti alusta alkaen laadukas kalusto”, Tuuri muistelee. sin, hänelle heräsi pian ajatus yhdistää nämä kaksi harrastusta. Veden alla ei pidäkään kiirehtiä amerikkalaistyylisesti from Zero to Hero -periaatteella, vaan asiat pitää opetella vähitellen ja kunnolla, ennen kuin edetään uudelle tasolle”, hän korostaa. Esimerkiksi särkikalat ovat saalistuksen kohteena olevina kaloina hyvin arkoja, ja siksi Tuuri kuvaa niitä pääasiassa yöllä, jolloin ne nukkuvat. Petokalat, kuten ahven ja hauki, saattavat sen sijaan olla jopa uteliaita ja tulla ihan kameraan kiinni ihmettelemään, mistä on kyse”, hän selvittää. HAUKI ON KAMERAN SUHTEEN USEIN PELOTON JA SAATTAA JOPA TULLA SITÄ AIVAN LÄHELTÄ IHMETTELEMÄÄN. Mukana oli myös suotuisa sattuma, sillä hänen työpaikalleen hankittiin samoihin aikoihin vedenalaiskuvaukseen tarkoitettu kamera. VIHAMIELINEN JA SAMEA YMPÄRISTÖ Tuurin mukaan on kuitenkin tärkeää muistaa, että ihminen on veden alla aina itselleen vihamielisessä ympäristössä. ”Useimmat kuvat kaloista olen ottanut noin 20-25 senttimetrin etäisyydeltä ja osan vain yhden sentin päästä”, Tuuri paljastaa. Kuvaaminen on minusta joka tapauksessa helppo tapa tehostaa kokemusta, nähdä enemmän ja tallentaa muistoja”, hän määrittelee
TOINEN SUURTYÖ SUOMEN VEDENALAISESTA MAAILMASTA Vuonna 2013 Tuuri julkaisi monivuotisen työn tuloksena kirjan Vedenalainen Suomi, joka sai runsaasti kiitosta ja tunnustusta. Tällainen oli esimerkiksi hyvin arkana kalana tunnettu turpa. Esimerkiksi Juha Saloselta olen saanut paljon vinkkejä”, hän kiittelee. Yhteistyö SÄRKI on saalistuksen kohteena arka kala ja sen lähelle on siten usein vaikea päästä. ”Sen jälkeen olen sen sijaan kuvannut pääasiassa Suomessa ja lisäksi jonkin verran Virossa ja Norjassa, jossa kuvaaminen on myös hienoa, koska siellä on näyttävää vedenalaista luontoa ja upeita kaloja”, Tuuri kehuu. KUVAUSPAIKAT PÄÄASIASSA NYKYISIN SUOMESSA Digikuvauksen tulo käyttöön mullisti Tuurin vedenalaiskuvausharrastuksen noin vuodesta 2007 lähtien. Vavan varressa Yhteistyötä fongareiden ja tutkijoiden kanssa Kalojen löytämisessä Tuurin mukaan on tärkeää tietää, minne ja milloin aina kellonaikaa myöden kannattaa mennä. Tuuri myöntää joutuneensa silti tyytymään joidenkin lajien osalta siihen, että kalat on ensin pyydetty ja sitten vapautettu, minkä jälkeen hän on kuvannut vapautetun kalan. 44 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. ”Suomen vedenalaisessa maailmassa sen sijaan mikään ei hyppää heti silmille, vaan täytyy katsella kauemmin, kunnes sitten jossain välähtää vaikkapa siian hopeinen kylki. Silloin hän jonkin aikaa ajatteli, ettei enää uudestaan ryhtyisi yhtä suureen urakkaan, vaan toisinhan siinä kävi. ”En myöskään millään löytänyt imukalaa, vaikka valokuvia katselemalla yritin saada sen hahmon päähäni. KUTUASUINEN lohi on upeudessaan vailla vertaa. ”Kirjan tekeminen on kuninkuuslaji ja kun Suomessa, eikä juuri missään muuallakaan ollut tehty taidekuvakirjaa kaloista, päätin ryhtyä toimeen. Sitten ympäristökeskuksen tutkimusalus Arandalla työskennellyt kaverini toi minulle Selkämereltä kahdeksan imukalaa Kaskisten satamaan, jossa ne vapautettiin, ja minä kuvasin ne”, Tuuri paljastaa. ”Heitäkin kiinnostaa koko lajikirjo ja hieno lohi sekä hietatokko ovat heille yhtä arvokkaita, kuten minullekin. Ensimmäiset kuvat Kalojen kauneus -kirjaa varten Tuuri otti noin kahdeksan vuotta sitten ja nyt hänellä on jo koossa tuhansia teokseen kelvollista otoksia. Kun ei ole kuvaajakollegoita, joilta kysyä näitä asioista, ovat lajikalastajat olleet hänelle suurena apuna. Kotimaassa kuvaaminen tuntuu myös henkilökohtaisemmalta, sillä täällä kohteet ovat osa omaa tai tuntemieni ihmisten elämää aivan toisella tavalla kuin ulkomaiset vedet. Kun diafilmiä käytettäessä lopputuloksen näki vasta kuvien kehittämisen eli vasta parinkin viikon päästä, nyt kuvan onnistumisen voi ainakin jollain tavalla nähdä välittömästi. Lisää intoa minulle antaa lisäksi se, että meillä vesiä on toistaiseksi kuvattu tosi vähän”, hän lisää. Kalantunnistusoppaita on toki tehty ja kaloja on kuvattu esimerkiksi akvaariossa, mutta itse haluan tehdä kirjan, jossa kalat on kuvattu omassa elementissään”, Tuuri korostaa. Myös kuvauspaikat muuttuivat, sillä ennen digiloikkaa hän oli kuvannut veden alla paljon ulkomailla esimerkiksi koralliriutoilla, joilla on uskomattoman upeat värimaisemat. ”Vaikeat vedenalaiset olosuhteet tulivat tämän ansiosta aiempaa paremmin hallintaan”, Tuuri kiittelee
”Tässä vaiheessa mitään ei voi katsoa etsimestä, on vain luotettava, että manuaalisäädöt ovat oikeat ja kohde oikeassa kohtaa”, hän kertaa kuvaustilannetta. Joka talvi se nähdään kuolleena ja sitten se taas herää ja kuhisee muutamassa kuukaudessa uutta elämää”, Tuuri kuvailee. VUODEN LUONTOKUVA VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 45. Ei ole puhetta, ei tulostavoitteita, vaan vallitsee hiljaisuus ja verkkaisuus. MUUTOS ON TULOSSA MERELLE Tuurin mukaan on yleinen käsitys, että meret ovat meillä kauhean huonossa kunnossa. Luonto on lisäksi hirveän vahva ja antaa myös minulle vahvuutta. Atlantin lohi kutuasussaan on yksinkertaisesti vain niin upea, kun ankerias sen sijaan lumoaa mystisyydellään”, Tuuri miettii. Silloin ikään kuin ihminen häviää johonkin. Mökillä hän kuitenkin tutustui luontoon yhdessä biologian opettajana työskennelleen äitinsä kanssa. Kilpailun tuomaristo viehättyi voittoisan vedenalaiskuvan eksoottisesta tilanteesta ja tunnelmasta. Tuuri kertoo kuvaustilanteesta, että hän oli suunnitellut kuvan taustaa valmiiksi ja mielessään myös mahdollista sommitelmaa. Siksi kuvaankin merellä pääasiassa kylmän veden aikaan syys-marraskuussa”, Tuuri sanoo. Kuva: Pekka Tuuri. Kuvaajan silmin tilanne ei kuitenkaan ole juuri muuttunut viimeisimmän kahdenkymmenen vuoden aikana. Vuoden Luontokuvaksi 2021 on valittu Pekka Tuurin taidokas vedenalaiskuva ”Liskomies”. PEKKA TUURIN SUOSIKKIKALOJA Tuurin mielestä kalojen kauneus on niiden sulavuudessa ja täydellisessä sopeutumisessa elementtiinsä, mutta myös väreissä. Kun lisko ilmestyi näkyviin, hän vei kameran vedenalaiskoteloineen vain 1-2 cm päähän eläimestä. Itse harrastan vain mato-ongintaa, mutta syön erittäin mielelläni kalaa.” RASVAKALAN kasvot läheltä kuvattuna. Tuuri on voittanut Vuoden Luontokuva -kilpailun myös aiemmin: vuonna 2010 hänen voittokuvansa oli sekin otettu veden alla, ja aiheena oli herkkä ja kaunis lumme. ”Sinilevää on ollut aina, ja Itämeri on ollut rehevä. KIRJOITTAA ITSE KUVAILEVAT TEKSTIT Kuvien lisäksi kirjaan on tulossa kuvailevia tekstejä, jotka Tuuri aikoo itse kirjoittaa. ”Suosikkikalani ahven on kuvauksellinen ja uteliasuudessaan valloittava. PEKKA TUURI KALASTUKSESTA ”Minulla ole mitään kestävällä tavalla harjoitettavaa kalastusta vastaan, päinvastoin se on hyvä asia. Hänen mukaansa muutos on kuitenkin tulossa, ellei ilmastonmuutosta hillitä ja suolapulsseja tule Pohjanmereltä. Sen mukaan kyseessä on henkeäsalpaava, tavanomaisista näkökulmista poikkeava tilannekuva. Tuurin tavoitteena on myös hienovaraisesti herättää lukijan mielenkiinto ympäristöasioihin. ”Nyt tykkään mennä metsään yksin. HIRVEÄN VAHVA LUONTO ANTAA VAHVUUTTA Luonto merkitsee Tuurille todella paljon, vaikka espoolaisena hän leikki lapsena asfalttipihalla. ”Itämeri on makea ja makeutuu kaiken aikaa. Mikä on kiinnittänyt huomioni ja tuntuu ikävältä, on meren pohjassa kaikkialla kasvava rihmalevä, joka peittää kaikki kovat pohjat. Kalat ovat hänen mielestään menestystarina, minkä osoittaa todeksi jo se, että puolet maapallon selkärankaisista kaloja. ”Mitään myyntitavoitetta minulla ei ole, mutta toivon toki, että myös moni vapaa-ajankalastajakin kiinnostuisi kirjastani”, hän sanoo. Saman kilpailun Tuuri voitti myös vuonna 2010 veden alta otetulla lummekuvalla. ”Kirjaan niistä mahtuu noin 250 ja kuvavalinnassa aionkin käyttää ammattitaittajaa apuna”, hän selvittää. Niissä hän yrittää tuoda esiin kalojen itseisarvon vastapainoksi sille, että yleensä painotetaan enemmän niiden merkitystä esimerkiksi talouskaloina. ”LISKOMIEHELLÄ” Pekka Tuurille jo toinen Vuoden Luontokuva -kilpailun voitto PEKKA Tuurin vedenalaiskuva ”Liskomies” valittiin Vuoden Luontokuvaksi 2021. Pitää vain valita tähän sopivat kalastustekniikat ja kalastettavat kalat. Keskeiset merelliset biotyypit ovat vaarassa, samoin vain suolaisessa vedessä selviävät lajit”, hän muistuttaa. ”Mukaan on tulossa myös kuriositeetteja, kuten tarinaa Näsijärvellä vietetystä kuvauspäivästä, jonka aikana kuvasin kaikkiaan yhdeksän eri kalalajia”, hän lupaa
46 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Perhoja voi toki ostaa, mutta itse sitoen niistä saa enemmän irti, kun saa juuri sellaisia perhoja, jollaisia haluaa – ja kalatkin maistuvat paremmilta. Perhonsidonnan PERHONSIDONTA TEKSTI JA KUVAT PERTTI KANERVA ABC Kesäisin kalastellaan ja talvet sidotaan perhoja, joten nyt on hyvä aika aloittaa perhonsidonta
Hyvä, moderni perhopenkki on helppokäyttöinen, kestävä ja tukeva. KUIVIA JA MÄRKIÄ PERHOJA Perhoilla jäljitellään joko saaliskalan ravintoa, tai niissä korostetaan kalan aisteja ärsyttäviä piirteitä tai värejä. Sidonnan alkuun pääsee yksinkertaisin välinein, eikä yhtä ainoaa ja oikeaa tapaa ole. Perhot jaetaan karkeasti kahteen pääryhmään, pintaja uppoperhoihin. Streamerit ja isot haukiperhot sidotaan yleensä pitkävartisiin koukkuihin ja merikalastuksessa käytetään ruostumattomia koukkuja. Jokainen voi perusteet opittuaan noudattaa omaa käsialaansa ja taiteellisuuttaan. Puolipolvi-solmutyökaluksi kelpaavat taas vaikka kuulakynän kuoret ja lakkapiikiksi puunpalaan liitetty neula. . . Aloittelevan sitojan pienissä perhoissa sopiva koukkukoko on 10–12 ja pitkävartisissa streamerkoukuissa 6–4. Niitä on olemassa runsaasti eri tilanteisiin, kuten karvantasaaja, dubbaushyrrä, häkilämittari, siipipolttopihdit, putkiperhoneula jne. Paras tuomari on kala, ja jos perhot toimivat, muiden mielipiteistä ei juuri kannata välittää. P erhokalastus jalostuu perhonsidonnan myötä helposti ympärivuotiseksi harrastukseksi ja jopa elämäntavaksi. Osan työkaluista voi myös valmistaa itse. Penkkien leukakiristysmekanismeja on kolme päätyyppiä: pikaleuka-, vipulukkoja ruuvikiristeinen leukakiristys. ” Kaikki muut ovat oikeastaan tilanteesta riippuen enemmän ja vähemmän välttämättömiä aputyökaluja, joista tärkeimpiä ovat langanpujotin, sidontaneula, häkiläpihdit ja solmutyökalu. PERHONSIDONNASSA VOI KÄYTTÄÄ APUNA MITÄ MONINAISIMPIA KODIN TARVEKALUJA HAMMASTIKUSTA JA RIPSIHARJASTA LÄHTIEN. Lohenkalastuksessa käytetään usein myös kaksitai kolmihaaraisia koukkuja. Liika. PAKOLLISET TYÖKALUT SEKÄ MUUT HILAVITKUTTIMET Perhonsitojan pakollisiin perustyökaluihin kuuluvat perhonsidontapenkki, sakset ja rullapidin – unohtamatta riittävää valaistusta. Oikein käytettyinä kaikki ovat toimivia ja kiristyssysteemien paremmuus on pitkälle tottumiskysymys. Pintaperhot on tarkoitettu kellumaan tai vähintään roikkumaan pintakalvossa ja uppoperhot pinnan alle. Vapautettavaa kalaa on syytä käsitellä varoen, ettei kuvaus aiheuttaisi sille vahinkoa. Lisäksi siinä on rotaatiotoiminto, jonka ansiosta penkin leukoja saa pyöritettyä pituusakselinsa ympäri, jolloin perhoa voi tarkastella eri puolilta sidonnan aikana. Erilaiset aputyökalut nopeuttavat sitomista ja takaavat siistin lopputuloksen. Uppoperhoissa käytetään paksulankaisia koukkuja ja pintaperhoissa ohutlankaisia. Väkäsettömiä (barbless) koukkuja myydään kaupoissa ja tavallisista koukuista saa myös väkäsettömiä painamalla pihdeillä väkäsen alas tai viilaamalla pois. VÄKÄSEN voi painaa huolellisesti pihdeillä alas, niin perhosta saa väkäsettömän. SAALISKALA halutaan usein kuvata muistoksi. Kalastamiseen riittää tavallisesti melko suurpiirteinen yleisjäljitelmä, mutta eipä kukaan kiellä sitomasta tarkkaakaan näköisjäljitelmää. Perhokoukun laadusta ei kannata tinkiä. Uuden penkin säädöt ja koukun kiristäminen leukoihin kannattaa opetella, jotta koukku pysyy, muttei kiristy liikaa. . ERILAISIA perhopenkin leukakiristysmekanismeja: oikealta pikaleuka, vipulukko ja ruuvikiristeinen. Nykyään perhoihin valitaan yhä useammin väkäsetön koukku, jollaisen käyttöä vaaditaan monien lupakoskien säännöissä. Esimerkiksi vanha hammasharja sopii hieman viriteltynä erinomaisesti pörrörunkojen harjaukseen, partahöylällä saa tasattua peurankarvaa, tusseilla maalattua värejä ja mattopuukko tai kirurginveitsi auttaa nahkojen ja materiaalien leikkelyssä. Perhopenkki on perhonsitojan tärkein työkalu, jonka merkittävin tehtävä on pitää niin isot kuin pienetkin koukut tukevasti leuoissaan koko sidonnan ajan
Aivan tylsä piikki ei hommaan siis kelpaa. Sen tulee myös vapaana roikkuessaan pitää painollaan materiaaleja paikoillaan työvaiheiden välissä. Perhonsidonta on hyvä aloittaa yksinkertaisesta perhomallista, johon on selkeä ohje/ resepti. Sidonnan päättäminen napakkaan lopetussolmuun pitää sidoksen kasassa ja estää sidontalangan purkautumisen. sopivat usein perhosiipiin tai runkodubbauksiin, ohuista kuparilangoista saa kierteitä ja painotuksia unohtamatta värikkäiden pääsiäishöyhenten mahdollisuuksia. Reseptisidonta etenee siinä järjestyksessä kuin koukulle kiinnitettäviä materiaaleja käytetään. PIENI nro 18 Red Tag -pinturi on hyvä harriperho, johon häkilän kiertäminen onnistuu hyvin rotaatiomallin varrellisilla häkiläpihdeillä. Piilosolmutyökalulla eli Whip Finisherillä saa viimeisteltyä perhon pään siistiksi ja tehtyä tarvittaessa lujan solmun tarkasti paikalleen. Ne eivät paljoa maksa ja sellaisen saa tehtyä itsekin esimerkiksi ohuesta metallilangasta tai siimasta. Sillä saadaan vedettyä lanka rullapitimen putken läpi. Hyvä perhoresepti kertoo yksityiskohtaisesti kaikki materiaalit, joita kyseisen perhon tekoon tarvitaan. Hyvät perhonsidontasakset ovat tukevat, sormiin sopivat, suorateräiset ja niin terävät, että ne leikkaavat materiaalit kerrasta aivan saksien kärkeen saakka. Niille on käyttöä perhon pään varmistuksessa ja mahdollisesti monessa muussakin sidonnan vaiheessa lisäämään perhon kestävyyttä. Sidontaneula/lakkapiikki on käytännössä mikä tahansa neula tai piikki, jolla saadaan sipaistua lakkaa tai liimaa perhonsidonnassa, nypittyä ja ohjattua materiaaleja sekä käsiteltyä muutenkin materiaaleja, kuten halkaista lankaa jne. Leukoihin voi toki lisätä suojaavan letkunpätkän tai viilata mahdolliset terävyydet pois. Yhteen tavalliseen kalastusperhoon ei yleensä kovin montaa eri materiaalia tarvita ja osa materiaaleista voi löytyä valmiiksi kotoa. Huokeillakin pärjää yleensä hyvin. puolipolvia kuulakärkikynän päällä tai putkenpätkää apuna käyttäen. Kun perhon resepti on tiedossa, voi katsoa, mitä materiaaleja on jo olemassa ja mitä pitää hankkia. Moni imaisee langan suullaan, mutta putkeen voi kertyä langoista vahaa ja osassa rullapitimiä on lankaputken päissä pienet helmet, jolloin imaisu ei toimi ja langanpujotin on tarpeen. Fiskarsin suorat ja teräväkärkiset kynsisakset ovat erinomaiset ja monikäyttöiset sidontasakset. Perinteisellä molemmista päistä rullaa pitävällä sakaramallilla on hyvä aloittaa, kunhan jalkasakarat on ensin uutena säädetty lankarullalle sopivalle kireydelle. Häkiläpihtejä on monia malleja. Lankapitimen tehtävä on ohjata lankakierroksia tarkasti paikoilleen sidonnan aikana, antaa tasaisen tiukasti lankaa rullalta ja toimia lankaa katkomatta. Pullollinen kirkasta lakkaa ja/tai pikaliimaa kuuluu myös perhonsitojan perusvälineistöön. RESEPTI OHJAA SIDONTAA Kaupat pullistelevat erilaisia sidontamateriaaleja, mutta hyvin pienellä pääsee alkuun, jos tietää mitä aikoo sitoa. Tärkeintä on, että pihdit pitävät materiaaleista riittävän napakasti kiinni käytön aikana, eivätkä pihtien leuat riko, murskaa tai katko materiaaleja. Lopetussolmun saa aikaiseksi myös yksinkertaisesti tekemällä ns. TYÖKALUJA vasemmalta; sakset, rullapidin langan kera, langanpujotin, häkiläpihdit, englantilaismallin piilosolmutyökalu ja sidontaneula. Langanpujotin hankitaan yleensä rullapitimen kaveriksi. Solmun teko onnistuu vaikka paljain käsin, mutta solmutyökalun solmulla varmistaa kestävän perhon. kiristys voi pilata ajan kanssa penkin leuat. Häkiläpihdit voivat toimia myös dubbaushyrrän korvikkeena. Lankapitimiä eli spigotteja on moneen lähtöön, kuten yksija kaksijalkaisia, erilaisilla putkilla varustettuja jne. Piilosolmutyökaluja on montaa mallia, mutta solmun tekoon voi suositella ainakin perinteistä englantilaistyylistä jousellista (huokeaa) mallia, jolla voi muotoilla perhon päätä ja ohjata lankaa ilman lipsumista. Keraamisella lankaputkella varustettu lankapidin on lähtökohtaisesti pitkäikäisempi kuin helmipäiset tai metalliputkiset pitimet. Esimerkiksi villalangat ovat erinomaisia uppoperhoissa, erilaisista muovipakkauksista ja nauhoista saa leikeltyä ja purettua monenlaista käyttökelpoista, vanhat karvakaulukset/tupsut jne. Sen jälkeen ne ovat huolettomia työkaluja. Metallilankojen leikkaamiseen kelpaavat huonommat ”romusakset”. 48 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Harrastuksen edetessä saksia usein ilmestyy kuvioon useampiakin. Vartin treeni auttaa kummasti
Lisäksi alan lehdissä, kirjoissa ja netissä on runsaasti kaikkea mahdollista perhonsidontaan liittyvää tietoa. Peuran vartalosta saatua karvaa käytetään myös peurankarvapäiden ja -runkojen tekoon. Niistäkin oppii hyvin, vaikka useimmat hyvistä sidontavideoista ovat vieraskielisiä. Myös kullan ja kuparin sävyjä käytetään, hopealla pääsee alkuun. Karvamateriaaleja käytetään useimmiten perhojen siipiin. Perhojen painotukseen on tarjolla erilaisia painolankoja lyijylangasta lähtien. dubbaamalla eli kuituja hierotaan kiinni sidontalankaan, josta pyöritetään runko. Ne ovat suositeltavia, sillä kurssien vetäjät ovat poikkeuksetta kokeneita sitojia, joilla on hyvä näkemys aloittelevien sitojien tarpeista. ohutta kuparilankaa. Perustaitojen jälkeen voi lisätä sidontaharrastukseen haasteita kiinnostuksen mukaan. Myöhemmin voi hankkia muita laatuja ja sävyjä. Lyijy on kuitenkin ympäristömyrkky, joten kannattaa suosia esim. Niitä on hyvä olla omaan koukkulajitelmaan sopiva valikoima. lankamaiset nauhat, mutta rungot valmistetaan usein myös ns. PERHONSITOJAN MATERIAALIT Sidontalanka. TALVI ON KURSSIEN AIKAA Yksinkertaisen kalastusperhon sitoo muutamassa minuutissa, kun hommasta pääsee perille. Pelkällä videoiden katsomisellakin ymmärtää paljon perustekniikoista ja materiaalien käsittelystä. Lujaa lankaa vaativiin sidoksiin (mm. Sidontareseptiä ei kuitenkaan tarvitse seurata orjallisesti ja ohjeissa tarjotaan toisinaan vaihtoehtoja koon, materiaalien ja sidontatekniikan suhteen. kaupan karkeammista kuitumateriaaleista. Pienten niskojen alaosasta saa pikkuperhoihin materiaalit ja yläosasta isoihin. peurankarvapäiden tekoon) voi hankkia 6/0 lankaa tai vieläkin kestävämpää dyneematai kevlarlankaa. Hyviä sävyjä ovat luonnonsävyt musta, harmaa, oliivi ja ruskea terästettynä hälyväreillä sekä kimalledubbingeilla. Runkomateriaaleissa tarjontaa on valtavasti. Esimerkiksi oravanhäntiä ja bucktailia myydään pienemmissä värivalikoimapakkauksissa, joilla pääsee alkuun, eikä tarvitse ostaa montaa häntää kerralla. Moderniin perhonsidontaan kuuluvat lisäksi kuulaja luotipäät perhojen painotuksessa. Karvoista käytetyimpiä ovat oravanja peuranhännät (bucktail) sekä kanin zonker-soirot. Musta UNI 8/0 on perhonsidonnan ”perinnelanka”, toki muitakin lankamerkkejä on. Muita usein käytettyjä sidontamateriaaleja ovat muun muassa jäniksennaama, ketunkarva, vasikan häntäkarva, foamit, kimalleja kuitu-uutuudet ja muut ajankohtaiset ”muotimateriaalit”. Höyhenmateriaaleista tärkeimpiä ovat kukonniskat, jotka ovat perhonsidonnan kulmakivi. Itse sidotuilla perhoilla saatu saaliin riemu ja nautinto kannustaa eteenpäin. NIIN perhokalastuksen kuin perhonsidonnankin oppii nopeammin jonkun konkarin opissa kuin omatoimisesti. tai jos jotain materiaalia ei ole, jättää se pois tai korvata se toisella. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 49. Tämä karva on riittävän onttoa ja nousee langalla kiristettäessä pystyyn. Perhonsidonta (Otava 1988, Simo Lumme ja Juha Pusa) sekä Perhonsitojan Kirja (Ajatus 2002, Juha Pusa ja Anssi Uitti) ovat suositeltavia suomalaisia perhonsidonnan oppikirjoja. Sidonnassa pärjää pitkälle parilla lankavärillä, tummiin sidoksiin musta ja vaaleisiin valkoinen. Niitä on hyvä olla ainakin kolme väriä: musta, ruskea ja grizzly tai cree. Isompiin uppoja lohiperhoihin sekä streamereihin käytetään yleensä karkeampaa ja vettä imevää kuitua, jota saa muun muassa villalangoista yms. Ympäri Suomen järjestetään talvisin opistojen ja kalastusseurojen vetämiä perhonsidontakursseja. Edellä mainitut tinselit, kuituja villalangat sopivat runkoihin, samoin chenille (=samettilanka) yms. Kierremateriaaleina yleisimmät ovat soikea sekä litteä hopea lurex/tinselinauha, joita kumpaakin voi olla paria eri leveyttä – pikkuperhoihin kapeaa, isompiin leveää. Sitä käytetään monissa pintaperhoissa siipenä. Kuitulangat ovat myös näppäriä ja rullina myytävä UNI-Yarn on erityisesti fluoriväreissä erittäin monikäyttöinen lanka perhojen rungoissa, kierteissä ja iskupisteissä. Valkoinen polypropyleenilanka on myös suositeltava. Kimallekuituja on runsaasti muun muassa perhosiipiin tarjolla, mutta hopeinen tai helmiäissävyinen suora Flashabou on peruskimalle. Muista höyhenmateriaaleista tärkeitä ovat riikinkukon silmäja urosfasaanin pyrstösulan siikaset sekä peltopyyn peitinhöyhenet. Suositeltava värivalikoima marabouta on musta, valkoinen, oliivi, oranssi ja fluoripinkki. Marabou-höyhen on myös perhonsitojan perusmateriaali, josta saa esimerkiksi leechejä ja streamereita. Käytännössä pintaperhoissa ja hyvin pienissä muissakin perhorungoissa käytetään ohutta hienoa polypropyleenikuitudubbingia, joka soveltuu vettä kevyempänä kelluviin perhoihin. Päitä on eri painoisia, tungsteneli volframipäät ovat painavimpia ja kalleimpia. Pääasia useimmilla on, että saa omin käsin sitoa kalastavia perhoja, joilla myös saa tapahtumia. Myös netissä on runsaasti erilaisia videoita perhonsidonnan aloittamiseen sekä itse perhoista. Kotimaisista riistalinnuista ja eläimistä saa myös monenmoista höyhenja karvamateriaalia perhonsidontaan hirvistä metsoon ja sorsista rusakkoon. Sitoja voi myös itse korostaa jotakin yksityiskohtaa, väriä yms
Aloitus. KUULA pujotetaan koukunvarrelle pieni reikä edellä, taustan isompi reikä tai halkio auttaa kuulaa ”taipumaan” koukun mutkasta koukun varrelle. Valitsemme sidottavaksi yksinkertaisen Kuulapää-Leechin, todellisen ottiperhon, joka löytyy useimpien kovimpien kisakalastajienkin rasiasta. Kaulus: Hieman mustaa villaa tms. 4. Flashabou, silver Runko: Mustaa villaa tms. Pyrstö: Pehmeäkärkistä mustaa marabouhöyhentä, esimerkiksi Wooly bugger marabou, black, muutamalla kimalteella höystettynä, esim. FTS Slotted tungsten beads, Hot orange, 4 mm. 3. Painetaan kevyesti lankaa koukun varrelle ja lähdetään kiertämään lankapitimellä lankaa koukun varren ympäri ohjaten lankakierroksia niin, että alemmat lankakierrokset lukkiutuvat päällimmäisten alle. Lanka: Musta, 8/0 UNI Thread. Pää/painotus: Oranssi Ø 3,5–4 mm tungsten (volframi) kuula, esim. Pidetään vasemmalla kädellä langan päästä, oikeassa on lankapidin. Koukun kärki jätetään yleensä näkyviin, jolloin perhon mittasuhteet on helpompi hahmottaa. Huomio: Musta marabou päästää väriä ja sidonnan/materiaalikäsittelyn jälkeen tulee pestä kädet, ettei musta väri tartu käsistä muualle. Yleisin (oikeakätisten) kiertosuunta on myötäpäivään. Oranssi Kuulapää-Leech Koukku: Lyhyttai pitkävartinen nro 12–10, esim. Joillakin sitojilla on tapana sipaista lakkaa koukulle langan kiinnityksessä vahvistamaan sidosta, mutta vahatuilla nykylangoilla se ei ole välttämätöntä. MUSTASTA marabouhöyhenestä leikataan tasamittainen reilun koukun pituinen kimppu pehmeitä ja nukkaisia siikasia perhon pyrstöksi. Ahrex FW571, koko 10. Kymmenkunta kierrosta riittää, jolloin vasemman langan ylimäärän voi leikata pois. Kuulapäinen Musta Leech kalastaa läpi vuoden ja kelpaa loistavasti kaikille kaloille ahvenesta säynävään, kirjolohesta harjukseen. Kaulushäkilä: Musta kukon (tai kanan) niskahöyhen. KOUKKU kiinnitetään koukunmutkasta perhopenkin leukojen väliin, ei liian kärkeen, eikä leukoja saa kiristää liikaa. Pyrstötupsusta pidetään tiukasti kiinni ja sidontalanka viedään useampaan kertaan sen ympäri, jotta kimppu pysyy tiiviinä, eikä pyörähdä varren sivulle. 50 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. NOIN koukun pituinen pyrstökimppu kiinnitetään napakasti varren yläpuolelle. Koukun tulee pysyä paikoillaan heilumatta. Sidonta vaihe vaiheelta 1. kuitua dubattuna kuulan taakse. PERHON materiaalit maksavat karkeasti 30–40 euroa, mutta niistä sitoo helposti koukkuja kuulapussit tyhjiksi – marabouta, kukkoa ja flashashabouta jää reilusti muihinkin perhoihin. Oranssipäisen mustan KUULAPÄÄ-LEECHIN sidonta 2. Leehejä on hyvä sitoa monissa väriversioissa niin maraboun kuin kuulan osalta sekä erilaisiin koukkuihin. Lankapitimen paino pitää sidoksen paikoillaan työvaiheiden välillä. kuitua dubattuna tai pyrstömarabou tyvet kierrettynä/dubattuna. Lankaa kierretään koko suoran koukunvarren mitalta, jota sanotaan pohjustukseksi
7. HÖYHENEN latvasta tartutaan häkiläpihdeillä, sitten siikasia vedetään kostutetuin sormin pyrstön puolelle takaviistoon ja höyhentä kierretään muutamalla kierroksella kuulan taakse kaulushäkiläksi. ORANSSIPÄINEN musta Kuulapää-Leech on valmis ja sitten käsien pesulle, ettei sotke mustilla sormilla paikkoja. 9. MUSTASTA kukonniskasta valitaan pehmeähkö höyhen häkiläksi, jonka siikasmitta on alle sentti. Tätä sanotaan dubbaamiseksi. Mahdollinen ylimäärä kuiduista nypitään pois ja lukitaan sidos muutamalla lankakierroksella kuulan taakse. Voimaa saa käyttää ja tarvittaessa sidontavaha auttaa karkeita kuituja pysymään langalla. 5. PYRSTÖKIMPUN tyvipäät katkastaan tarvittaessa kuulan tasolta poikki ja lankaa kierretään tyvien päälle muodostaen niistä tasainen ”alusrunko”. On parempi laittaa hiukan liian vähän villaa rungolle ja lisätä sitä tarpeen mukaan kuin kiertää kerralla liikaa isona möykkynä. 10. HÄKILÄÄ vedetään sormin takaviistoon ja kuulan taakse kiepautetaan lankaa täyttämään lovea tai (kuten kuvassa) otetaan hieman mustaa villaa, hierotaan langalle ja kierretään kuulan taakse häkiläasentoa ja ulkonäköä parantamaan. OTETAAN muutama sormen pituinen hopeakimalle, kiinnitetään puolivälistä pyrstön tyvelle parilla lankakierroksella ja päät taitetaan taakse. SIDOS päätetään pujottamalla ja kiristämällä muutama puolipolvisolmu kuulan taakse ja lanka katkaistaan. Tarvittaessa leikataan liian pitkät päät pois hieman pyrstön takaa. 13. HÄKILÄN latva lukitaan sidontalangalla kuulan taakse paikoilleen ja ylijäämä poistetaan. SYNTYNEESTÄ villanyöristä kierretään (pitäen runkonyöriä koko ajan sormissa kireällä) tasainen sikarinmallinen runko, joka ulottuu pyrstön tyveltä kuulaan saakka. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 51. Solmu onnistuu näppärästi esimerkiksi vanhalla kuulakynän kuorella tai vastaavalla putkella. 8. PURETAAN/LEIKATAAN mustasta villasta/ langasta kuituja, pöyhitään sormissa sekaisin ja hierotaan sormien avulla ohuesti sidontalangalle yhtenäiseksi ”nyöriksi”. 12. 11. 6. Tyveltä nypitään untuvahöydyt pois ja höyhen kiinnitetään napakasti tyvestään kuulan taakse ja ruodon ylijäämä poistetaan. Solmun voi varmistaa vielä ohjaamalla sidontaneulalla lakkatippa kuulan taakse lopetuskohtaan
Niiden käyttö mahdollistaa erilaisten painojen ja Wiggle Tail -tyyppisten lisähäntien lisäämisen ja poistamisen helposti tilanteen mukaan. Ennen monissa vähänkään syvemmissä vesissä suurkalojen kalastaminen perholla oli käytännössä mahdotonta. perhonurkka T E K ST I JA K U VA T E E T U HY V Ä R I Hauen täsmäkalastus onnistuu perhollakin ETSI OMA ELDORADOSI! M uutaman viime vuoden aikana hurjasti kehittyneet kaikuluotaimet ovat muuttaneet heittokalastusta jo pysyvästi. Toki tilanteen vaatiessa pienempiäkin perhoja on syytä kokeilla. PERHOA UITETAAN HITAASTI Kaikessa yksinkertaisuudessaan täsmäkalastus toteutetaan siten, että kala paikallistetaan joko viistokaikuluotaimen tai liveluotaimen avulla. Painotuksena käytän usein 2-4 gramman Tungten coneheadia tai Fastach-lukkoon kiinnitettyjä hauleja tai painosilmiä. Tämä ei mielestäni pidä paikkaansa. On yleinen harhakäsitys, että livelaitteilla vesistön kuin vesistön tyhjentäminen isoista petokaloista käy helposti keneltä tahansa. Kun perho on saatu heitettyä onnistuneesti luotaimen keilaan, voidaan näytöltä seurata sen uppoamista ja kalan reaktiota. Painojen käyttö on usein pakollista, jotta perhot saadaan upotettua mahdollisimman nopeasti haluttuun syvyyteen. Kun kala on paikallistettu, vene ohjataan sopivalle ”heittohollille” ja perho yritetään heittää mahdollisimman tarkasti liveanturin keilaan. Livelaitteet ovat yleistyneet heittokalastuksessa huomattavasti ja ne ovat avanneet uudenlaisia vesistöjä ja tuoneet ajoittain jopa uskomattomia saaliita osaaville kalastajille. Suosin pääasiassa isohkojen 20-30 sentin pituisia perhoja, jotta kalat havaitsevat perhot helpommin. KALAVESIEN TUTKIMINEN ON HELPOMPAA Kaikuluotaintekniikan kehitys on pienentänyt kynnystä uusien kalavesien tutkimiseen ja ennen vaikeina pidettyjen järvien ja jokien kalastaminen on nykyisin suosittua. Suomessa on loputtomasti hienoja vesistöjä, joista jokainen voi etsiä oman Eldoradonsa. 52 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Putkiperho sopivat täsmäkalastukseen Itse suosin täsmäkalastuksessa pääasiassa putkiperhoja. Perhoa joudutaan uittamaan usein suhteellisen hitaasti, jotta kalalla on aikaa reagoida ja tehdä isku perhoon, ennen kuin uitPerhot ?. Usein kalat vain tyytyvät ihmettelemään ja seuraamaan kalastajan tarjouksia ja suurkalojen siiman päähän saaminen vaatii paljon kärsivällisyyttä ja pitkää pinnaa. OMAT suosikkiperhoni täsmäkalastukseen. Miksei siis kokeilla livekalastusta perhollakin. HAUKI viistokaikuluotaimessa. Nyt livelaitteet mahdollistavat perhollakin kalastamisen järkevästi 3-8 metrin syvyydeltä. Kaksi ylintä perinteisiä slinkyputkiperhoja ja kaksi alempaa koukkuperhoja
Perukkeena käytän 1-2 metrin pituista 1,00 mm Fluorocarbon-peruketta”. ” . Oman haasteensa perholla kalastettaessa tuovat tuuli ja usein kalojen oleilu kohtuullisen syvällä. Tällöin siima tulee jyrkässä kulmassa, käytännössä veneen alta, jolloin pehmeä vapa vie vastaiskusta tehoa pois, vaikka se annettaisiin oikeaoppisesti siimasta vetämällä. Omassa käytössä yleisimmät siimat ovat ”nelosuppo” ja ”seiskauppo”. JÄYKÄT VAVAT TOIMIVAT PARHAITEN Välineiksi soveltuvat periaatteessa tavalliset hauen perhokalastukseen soveltuvat välineet luokissa 8-10. Tuulen lähestyessä kymmentä metriä sekunnissa on usein fiksumpi keskittyä esimerkiksi perinteiseen heittelyyn syöttikalaparvien tai kasvustoalueiden lähistöllä. Mahdollisimman jäykkien vapojen käyttö on suositeltavaa siksi, että useimmiten kalat joudutaan tartuttamaan syvältä. MAHDOLLISIMMAN JÄYKKIEN VAPOJEN KÄYTTÖ ON SUOSITELTAVAA SIKSI, ETTÄ USEIMMITEN KALAT JOUDUTAAN TARTUTTAMAAN SYVÄLTÄ. SUURHAUKI palaamassa omaan elementtiinsä. Itse suosin 10-luokkaisia vapoja ja tästä järeämmätkään välineet eivät ole liioiteltuja. Siimoina käytetään intermediate di7 -siimoja. tomatka loppuu kesken. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 53. Vavan heitto-ominaisuuksilla sen sijaan ei ole niin suurta merkitystä, koska heitot ovat usein melko lyhyitä ja heitetään harvakseltaan vain havaituille kaloille. Vaikka heitot ovat lyhyehköjä, useimmiten 10-20-metrisiä, perholla tuulessa heittäminen ja upottaminen tuo suurimman haasteen tähän kalastustyyliin
vapaa-ajankalastaja@ vapaa-ajankalastaja.fi Julkaistusta materiaalista saat kalastusaiheisen yllätyspalkinnon. ”Hyvää kalareissua ei välttämättä tee mahtisaalis – hyvät eväät tekevät sen varmasti”. Talvella avannot tulee merkitä ja siihen sopii hyvin heijastimella varustettu aurausviitta. nuorten tärpit LÄHETÄ kuvia, piirustuksia ja tarinoita hauskoista kalareissuista tai -kokemuksista. KOTIMAINEN KALA ON JOULUPÖYDÄN VARMIN HERKKU Nykyisin monessa kodissa joulupöydät notkuvat toinen toistaan herkullisempia ruokia. Koukkukalastus ei ole jokamiehenoikeus, vaan siihen on hankittava vesialueen omistajan myöntämä lupa. Se ainakin on tunnetusti tiedossa, että kun hauki laittaa suunsa kiinni, sitä ei tahdo saaliiksi saada – ei sitten millään. Ovatkohan nuo puheet totta vai ei. Hauen ruokahalusta liikkuu hurjia tarinoita ja kerrotaanpa sen ruokavalioon kuuluvan lähes mikä tahansa veden pinnalla ja pinnan alla vipeltävä elävä olento. 54 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Jouluhaukea vai hauetonta joulua. Liitä mukaan nimesi, ikäsi ja yhteystietosi. TEKSTI JA KUVAT MATTI KELA H auki tunnetaan kalana, jolla on ainainen nälkä ja joka nappaa helposti uistimeen. Muistan edesmenneen setäni kertoman tarinan, kun hän niitylle mennessään oli väläytellyt rantamatalassa viikatteen terää ja saanut sillä hauen. AAPEEN KANSSA kalassa Juttusarjassa tutustutaan kalastukseen liittyviin teemoihin nuoren kalastajanalun kanssa. Toisinaan joulunviettäjällä tahtoo näiden herkkujen ääressä tulla syötyä vähän yli KOUKKUJA kokemaan voi saada sisaretkin mukaan
Onneksi meille kuluttajille on tarjolla myös kevyempiä vaihtoehtoja herkutteluun. Kauppojen runsaista valikoimista löytyy helposti itselle sopivin valmis kalaherkku. Pystykepin on syytä olla sen verran pitkä, että sen alapää ylettyy jään alareunan alapuolelle. Mikä onkaan hienompaa ja ekologisempaa syötävää kuin kotimainen kala. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 55. Paikaksi valikoitui 2-3 metrin syvyinen vesialue, josta vielä loppukesästäkin olimme uistimella haukia saaneet. Muuten on vaarana, että siima katkeaa hauen uidessa ympyrää avannon alapuolella. Syöttikala pyöräytetään koukkuun siten, että se veden alle uitettuna pysyy uivan näköisessä asennossa. JOS HAUKI NAPPAA Kun hauki iskee täkyyn, siima vapautuu kepistä ja hauki saa sen verran siimaa, että se pääsee pohjan tuntumaan rauhoittumaan. Nopeasti kalenteriin pyörähti jo joulukuu ja ajattelimmekin, että koukkupyynnillä hankimme juhlapöydän yhdeksi herkuksi jouluhauen. SYKSYSTÄ NOPEASTI JOULUKUUHUN Syksyllä Kuusamon korkeudella järvet saavat jääpeitteen kutakuinkin normaaliin aikaan marraskuun aikana. Joulukuun alkupäivinä jäätä oli jo kertynyt niin paljon, että matalimmilla selkävesillä saattoi liikkua turvallisesti. Käytetty yksitai kolmihaarainen koukku kelpaa vallan mainiosti. oman tarpeen ja vatsaa voikin kivistää raskaiden ruokien sulattelu. Pyynnissä tarvittavat kepitkin saa edullisesti rantapusikosta. Rantapusikosta katkoimme Aapeen kanssa muutamia pajunoksia merkkija haittakepiksi. Niiden avulla voi loihtia monenmoisia herkkuja. Näillä pääsee hyvin alkuun. Pyynnin aloittaminen oli siis kohtuullisen vaivatonta. Poikittaisen kepin on parempi olla sen verran pitkä ja vankka, ettei pystykeppi pääse luiskahtamaan jään alle, vaikka isompikin hauki sitä kiskoisi mistä suunnasta tahansa. Pystykepin yläosaan jätetään oksanpätkä, johon asennetaan keppiä jään päällä pitävä poikkikeppi. Muutaman kerran sää muuttui lauhemmaksi ja jäiden päälle kertyi jopa syksyiseltä tuntuvaa sohjoa. Kairasimme noin kymmenen metrin välein puolenkymmentä reikää ja virittelimme pyyntiin muikulla ja särjellä höystettyjä koukkuja. Meille itse kalastaville on tarjolla erilaisia joulukalareseptejä valtaisa määrä. KEPISSÄ olevaan y-haara oksaan ja oksan päässä olevaan halkioon on kätevä kiinnittää pyynnissä käytettävä siima tai karhunlanka. Syöttikalaa ei kannata päästää vajoamaan pohjaan saakka. KOUKUT JÄÄN ALLE Meillä oli syksyisiltä uistelureissuilta jäänyt pakastimeen pussillinen vetouistelussa käytettyjä raksimuikkuja ja särkiä, joten täkykalatkin olivat valmiina. Kun koukku ja täkykala on sujautettu avantoon, lukitaan siima keppiin tehtyyn halkioon. HAUKIKOUKKUJEN kokeminen on jännittävää puuhaa . Keppiin voi jättää oksista y-haaran, jonka ympärille ylimääräinen siima on helppo pyöritellä. Pystykepin alapäähän halkaistaan puolenkymmentä senttiä pitkä halkio ja sen yläpuolelle keppiin pyöritellään siima. . Pakkasten saapuessa virisi myös ajatus, että jatketaan hauenpyyntiä, kun jäät ovat riittävästi vahvistuneet. EDULLINEN JA HELPPO TAPA ASENTAA KOUKUT Käytimme aiemmin hyväksi ja edulliseksi todettua pyyntitapaa. Tarpeiksi siihen kelpaa muutama metri vahvaa siimaa ja metalliperuke tai karhunlankaa. Usein joulun alla tulee kiireitä ja silloin kannattaa kääntyä ammattilaisten puoleen. Lunta ei ollut kertynyt paljoa ja jäiden päälle ei ollut noussut vielä vettäkään. . Olimme Aapeen kanssa saaneet pitkin kesää kuusamolaisen järven läheisiltä syvänteen reunoilta kohtuullisen hyvin haukea. HAUEN pyytämiseen koukuilla ei tarvitse kovin arvokkaita välineitä. Siimaa jätetään jään alla roikkumaan halutun ottisyvyyden verran. Kotimainen kala sopii loistavasti joulupöydän lisukkeeksi tai vaikka pääruoaksikin
KOVA TASO Kilpailussa oli osallistujien nuoreen ikään nähden todella kova taso. Ilman ulkopuolista apua ei kuitenkaan olisi selvitty, ja myös muut lajikalastuksen aktiiviharrastajat ojensivat tarvittaessa auttavan kätensä varsinkin pienimpien tokkojen tunnistuksessa. Kilpailuun avustajaksi ja toiseksi tuomariksi lupautui Lounais-Suomen piirin kalastusohjaaja Mikael Jaakkola. No nyt ainakin oli kaikki kepit tallessa ja kalastuksen jännittävin vaihe, eli pyydysten kokeminen oli edessä. Kun avannot eivät olleet kovin paljoa jäätyneet, niin päätimme jättää pyydöt vielä veteen. Sieltähän paljastui, että joulukuun 19. Kala ei siis liikkunut, eikä käynyt pyydykseen. Vastaavaa kilpailua oli järjestetty Pohjanmaalla jo kolmesti ja se on ollut erityisen pidetty nuorten kalastajien parissa. Kun ensimmäisen ja toisenkaan koukun jälkeen ei haukea alkanut kuulumaan, rupesi suurin into jo hieman hiipumaan. Onneksi kuitenkin Kuusamossa on useampi taitava ammattikalastaja ja niin meidänkin juhlapöytään saatiin arvoisaa haukiherkkua valmiina tuotteina. Voittokamppailussa oli mukana aivan loppuun asti myös Roope Turunen, joka sijoittui erittäin tasaisen kilpai56 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. KALAKALENTERIN MUKAAN KALA EI SYÖ, MUTTA KAUPAN HYLLYLTÄ SAA Kotona piti vilkaista myös kalakalenteria. Aamu oli jo sen verran valoisa ja pitkällä, että havaitsimme kaikkien koukkujen olevan ainakin tallessa. Joskus on käynyt niinkin huonosti, että koukku ja kepitkin ovat hävinneet jään alle vantteramman hauen matkaan. Mikael on itsekin lajikalastuksen harrastaja, joten hänellä oli tärkeä tehtävä eri kalalajien tunnistamisessa. Muutamana aamuna oli syötiksi asennettu muikku hävinnyt koukusta ja koukku killotti aivan tyhjänä samassa paikassa mihin se oli jätetty. Saadut kalat todennettiin Whatsapp-ryhmään lähetetyillä kuvilla. päivä alkaen kuvasymbolina oli tyhjä koukku. IDEA POHJANMAALTA Idea kilpailun järjestämisestä tuli Pohjanmaan piirin alueen kalastusohjaaja NUORTEN OMA LAJIKALASTUSKISA sai erinomaisen vastaanoton Heidiltä. Parhaat kalastuspäivät löytyvät usein juuri kalenterin näyttämistä hyvistä päivistä. Hyvin usein ennen kalareissulle lähtöä kannattaa tuokin asia tarkastaa. Yleisin ilmoitettu kalalaji oli ahven, jonka saalisti 41 osallistujaa. Kilpailuaika oli kesäkuusta elokuun loppuun, jolloin nuorilla oli parhaiten aikaa eri kalalajien jahtaamiseen perheen ja kavereiden kanssa. Virtuaalinen kisa mahdollisti osallistumisen ympäri Suomea ja omaan tahtiin. PÄIVÄ TOISENSA JÄLKEEN VAIN TYHJÄÄ Viikon verran kävimme Aapeen kanssa suurin odotuksin kokemassa joka aamu asentamamme koukut, mutta joka kerta saalis oli samansuuruinen – pyöreä nolla. Niinhän siinä sitten kävi, että yhteenkään asettamaamme muikkuun tai särkeen ei ollut koskettukaan. EIPÄ NAPPAA EI Suurin odotuksin tallustelimme seuraavana aamuna kokemaan edellisenä iltana asennettuja koukkuja. Joulu alkoi jo lähestyä ja totesimme, että nyt saavat meidän osaltamme kalatkin ruveta viettämään rauhallisempaa joulun aikaa. Arvelimme asialla olleen jonkun muun kalan, kuten ahvenen. Sen tavoitteena oli kalastaa vapavälinein mahdollisimman monta kalalajia kesän aikana. TEKSTI HEIDI PERNU F isuun fongaus -kilpailun kahteen ikäsarjaan osallistui yhteensä 49 nuorta kalastajaa ympäri Suomen ja osallistujat ilmoittivat yhteensä 566 kalaa. Tässä kilpailussa hän saavutti 39 kalalajia kolmessa kuukaudessa, mikä on todella kova tulos. Päätimme ottaa koukut ylös ja totesimme, että ei se niin helppoa kalan saaminen aina olekaan. Sinä jouluna juhlapöytämme meinasi jäädä ilman haukiherkkua. Vapaa-ajankalastastajien järjestämä Fisuun fongaus oli tiettävästi ensimmäinen valtakunnallinen pelkästään nuorille järjestetty lajikalastuskilpailu. Vanhempien sarjan voittaja Jere Huovinen Vaasan Urheilukalastajista on aiemmin menestynyt hyvin myös Pohjanmaan fongauskilpailussa. Sää rupesi myös lauhtumaan ja jään päällä liikkuminen ei ollut vetisessä sohjossa ja liukkaalla jäällä mieluisaa. Lisäksi ilmoitettiin useita tavalliselle kalastajalle harvinaisempia saalislajeja kuten kampela, piikkikampela, kirjoeväsimppu ja ankerias
VÄRIÄ vieheeseen! Viime vuonna kilpailutöitä palautettiin ennätykselliset reilut kuusisataa. Toinen ja kolmas sija menivät samaan perheeseen, Venla Lillman (33 lajia) otti toisen sijan ja Vili Lillman kolmannen sijan (24 lajia). Kolmannelle sijalle ylsi Espoon perhokalastajien Aaro Rainio, joka keräsi yhteensä 27 lajia. Nuorempien sarjassa oli niin ikään erittäin korkea taso. KUINKA PÄÄSET MUKAAN. Kaikki lopulliset tulokset löytyvät Fisuun-sivuilta. KYLKI . Kilpailun voittajan valitsee Vapaa-ajankalastajien nuorisoja perhetoimikunta kilpailuajan päätyttyä. . Jos haluat, kilpailuvärityksen mukana voit lähettää myös tarinan siitä, mistä olet väritysideasi vieheeseen saanut. Lähetä kilpailutyö osoitteeseen: • Janne Tarkiainen, Päivänkakkarantie 8, 50600 Mikkeli tai • janne.tarkiainen@vapaa-ajankalastaja.fi. Kilpailutöitä voidaan tehdä kotona tai koulussa, yksin tai porukalla. Inspiraatiota kilpailutyölle voit hakea omista suosikkivieheistä, luonnon värimaailmasta tai mistä vain, mikä saa värikynän liikkeelle. Oletko mestarivärittäjä tai tiedätkö muuten, mikä on ottavin vieheen väri. lun jälkeen toiseksi 38:lla lajilla. Kuva: Teemu Huovinen.. Nyt kokemus ja taito kannattaa yhdistää, sillä Suomen Vapaa-ajankalastajat yhteistyössä Tmi Grosari -vaapun kanssa julistaa avoimen viehevärityskilpailun kaikille alle 18-vuotiaille. Kilpailu alkaa 1.10.2021 ja päättyy 31.1.2022. Vuosivieheen 2021 väritti Valtteri Korhonen Etelä-Savosta. VANHEMPIEN sarjan voittaja Jere Huovinen ja toiselle sijalle tullut Roope Turunen fongaamassa Vanhankaupunginkoskella. Voittajavärityksestä teetetään oikea viehe 12 cm Grosari-vaapun runkoon. Voit myös itse tulostaa netistä värityspohjan www.fisuun.fi-nettisivuilta. VATSA Vuosiviehe 2020. Arpaonni suosi seuraavia: Polina Bryzgunova, Artturi Kiili, Veikko Niskakoski, Samu Kärkkäinen, Vilho Keränen, Henni Moilanen, Akseli Väkevä ja Jere Hakala. Kilpailussa sijoittuneiden palkinnot saatiin lahjoituksina seuraavilta onkialan yrityksiltä: Onkimania, Crazy Bait Finland ja T&H Fishing. Kaikkien kilpailuun osallistuneiden kesken arvotaan Grosari-vaappujen viehesarja. Erityisen lämmin kiitos heille! Lisäksi kaikkien osallistujien kesken arvottiin viehepalkintoja. Oikeudet vaapun väriin jäävät Vapaa-ajankalastajille. Voittoon ylsi Roopen sisar Ronja Turunen 35:llä kalalajilla. Kilpailutöitä ei palauteta. Kilpailun voittaja palkitaan Grosari-vaappujen tuotepaketilla sekä voittajasta tehdään juttu nuorten omille kalastussivuille fisuun.fi sekä Vapaa-ajan Kalastaja -lehteen. FISUUN fongauksessa saatiin myös harvinaisempia saaliita, kuten piikkimonni. SELKÄ . Tulosta ja leikkaa ohessa olevat vaapun kuvat päältä, kyljeltä ja alapuolelta, ja väritä ne
TEKSTI JA KUVA HEIDI PERNU Toimintakilpailun SM-KULTA Pohjanmaalle jo kolmatta kertaa peräkkäin N uorten toimintakilpailun Suomen mestaruuksista kilpailtiin viimevuotiseen tapaan Alavuden Hakojärvellä. joukkue. Lounais-Suomi esitti tässä osakilpailussa vahvaa osaamista sekä virvelillä että perholla ja vei ykkössijan varmistaen samalla joukkueelle hopeamitalin. PERINTEISET ALOITETTIIN TIETOKILPAILULLA Perinteiset kilpailutehtävät aloitettiin tuttuun tapaan tietokilpailulla. LOUNAIS-SUOMELLE JÄRJESTÄJÄN TEHTÄVÄN VOITTO Sunnuntaiaamuna herätyskellot oli asetettu soimaan jo kuudelta ja osa joukkueista suuntasi heti rantaan tavoitteena oman tuloksen parantaminen järjestäjän kisassa. Mitaleista saapui kamppailemaan kuusi joukkuetta Etelä-Savon, Etelä-Suomen, Lounais-Suomen ja Pohjanmaan vapaa-ajankalastajapiireistä. Ensimmäisenä joukkueet pääsivät suorittamaan järjestäjän tehtävää, joka kisattiin tänä vuonna street fishing -kilpailujen muokatuilla säännöillä. Sunnuntaina suoritettiin vielä kaksi osakilpailua: onkiviesti ja viimeisenä lajina casting eli tarkkuusheitto. Tälläkin kertaa menestymiseen vaadittiin monipuolista tietoutta, sillä esillä olivat muun muassa suurkalarajat, väylämerkit ja perhokalastuksen MM-kisat. Lounais-Suomen joukkue nappasi aamutuimaan 35 sentin mittaisen lahnan pohjaongella ja samalla varmistui tehtävän voitto erinomaisella 140 sentin yhteistuloksella. Seuraavaksi kilpailtiin taitoviestissä, jossa jokaiselle joukkueen jäsenelle on oma tehtävänsä: Ensimmäinen rakentaa onkilaitteen järjestäjän toimittamista välineistä, toinen onkii kalan ja kolmas käsittelee ongitun kalan ohjeistuksen mukaisesti, ja nopeus ratkaisee voittajan. Joukkueet saapuivat paikalle jo perjantaina, joten aikaa jäi erinomaisesti kuulumisten vaihtamiseen, saunomiseen ja tietenkin kalastamiseen. POHJANMAAN joukkue nappasi kolmannen kultansa. Kolmannelle sijalle sijoittui Etelä-Suomen 1. Tätä tehtävää varten oli järjestäjä hankkinut paikalle, soutuveneitä, lainavälineitä ja syöttejä, jotka olivat joukkueiden käytettävissä koko viikonlopun ajan. Janne Rautanen oli jälleen laatinut haastavat kalastusaiheiset kysymykset nuorille kisaa varten. Eniten vaikeuksia joukkueille tuottivat erilaisten särkikalojen tunnistus sekä muutamat vähän harvinaisemmat saalislajit, kuten härkäsimppu ja allikkosalakka. Päivän viimeinen osakilpailu oli kalantunnistus, jossa oli tänä vuonna tunnistettavana peräti kaksikymmentä Suomesta pyydettyä kalalajia. Tärkeää oli käyttää pientä syöttiä, jotta suurin osa tärpeistä saataisiin varmasti ylös. 58 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tavoitteena oli siis kalastaa neljä eri kalalajia ja suurin yhteispituus voittaa. Toimintakilpailun kulta matkasi siis jälleen Pohjanmaalle, jonka kultajoukkueessa olivat Lauri Heikkilä, Aatu Koliini ja Juho Mäenpää, joukkueenjohtajana toimi Tero Kankaanpää. Illalla joukkueet panostivat järjestäjän tehtävän suorittamiseen, soutuveneet olivat ahkerassa käytössä ja omaa venevuoroa odottaessa pohjaonginta oli monen joukkueen taktiikkavalinta isompien särkikalojen koukuttamiseen. Kisa käytiin vapaa-ajalla ja aikaa oli sunnuntain casting-kilpailuun asti. Tunnistuksessa parhaiten pärjäsivät Pohjanmaan joukkueet: Pohjanmaa 1 (20 p) ja Pohjanmaa 2 (18 p). Myös onkipaikan valinta nopeatempoisessa viestissä oli ratkaisevaa, voittajajoukkue onki lähellä vaihtopistettä ja sai vaihdot suoritettua nopeasti. LOUNAIS-SUOMI OLI VAHVA TARKKUUSHEITOSSA Viimeisenä kilpailtiin tarkkuusheitossa, Pohjanmaan ykkösjoukkue oli jo varmistanut voiton, mutta muut mitalit olivat vielä kaikkien joukkueiden tavoitettavissa. Isosaari tarjosi jälleen joukkueille mukavan paikan viettää viikonloppua kisaillen eri kalastusaiheisissa tehtävissä. Kilpailusuoritukset starttasivat lauantaiaamuna. Tunnin kestäneessä onkiviestissä ei suuria tuloksia tällä kertaa nähty, joten joukkueella täytyi olla hyvä taktiikka pienten kalojen narraamiseksi
Koskinen puh. 8–17, la 9–13 Avattu verkkokauppa: www.jessevaaput.fi Ota Ottipaikka onkeesi! p. 040 849 6665 Laaja-alaista kokemusta ja asiantuntemusta kaikilta juridiikan osa-alueilta. 045 138 8888 Uusi iso myymälä Auki Ti Pe 10-18 (muut ajat sopim. mukaan) Puh. ...) KUHAA • HAUKEA • AHVENTA • MERITAIMENTA Kalatakuu!!! p. 045 138 8888 JIG, Just in Gross (Onkitukku) Tiilipojanlenkki 2, Vantaa (Petikossa St1:n pihalla) Uusi osoite Launeella: Mustamäenkatu 72, Lahti, p. 040 505 2225 www.korkiakoskenuistin.fi Monipuolinen KALASTUSTARVIKELIIKE Tehtaankatu 2, Riihimäki, 040 614 8186 Avoinna ark. (03) 752 5696 Tervetuloa! HALIJA LINDROOS-TUOTTEIDEN TEHTAANMYYMÄLÄ n Nettikauppa: www.era-lindroos.fi n Ari Paatajan opastuksella KALAAN SUOMENLAHDELLE www.apajamatkat.fi Supersuosittu TOIVELAHJA kalamiehelle (50v., 60v.,70v. 0400 450 045 MADE IN FINLAND TM SHARED PASSION YOUR CHOICE KARISMAX K ARISMAX TUOTTEET JA HYVIN VARUSTETUT ALAN LIIKKEET Kalareppu.fi Tutustu lehtemme nettisivuihin osoitteessa: www.vapaa-ajankalastajalehti.fi VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 59. Yli 1000 uutta tuotetta netissä Onkitukku ROD Oy Tiilipojanlenkki 4, Vantaa (Petikko) puh. https://www.huvilarannalla.fi/ ruotsi/majoitus/kalastus/jockfall https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/hiittinen/ https://www.huvilarannalla.fi/ suomi/pernaja/ Vuokrausja palvelutiedustelut, Joel Lingman +358 (0) 50 5629250 joel.lingman@eerolehti.fi VAPAA-AJAN ASUNTOJA vaativille kalastajille OTTIPAIKKA lakimajakka.fi toimisto@lakimajakka.fi Puh. 044 534 9878 timo.lepisto@saarsalo.fi l Kotimaiset kärpäsentoukat, surviaiset, l hollantilaiset madot NÄSIVIEHE P
Iin Kalamiehet on kerännyt rahaa toimintansa pyörittämiseen muun muassa erittäin aktiivisella talkootyöllä. ”Ensimmäinen arvontapalkinto on arvokkaampi kuin ykköspalkinto kilpailussa. le noin neljäkymmentä jäsentä kerrallaan. Lisäksi arpalipukkeet jaetaan niin, että voittaja saa yhden arvan, toinen kaksi arpaa ja niin edelleen siten, että esimerkiksi kymmenes saa 10 arpaa. Myös seuran jäsentenvälisiin kisoihin riittää edelleen mukavasti osallistujia ja esimerkiksi Pilkki-Cup-kilpailut vetävät jäälIIN Kalamiesten akvaario veti nuoria osallistujia puoleensa Iin IlmastoAreena -tapahtumassa tämän vuoden syksyllä. TE K S TI I S M O M ALIN K U V A T II N KA L A MI E ST EN AR K IS TO seurat esittelyssä IIN KALAMIEHILTÄ ei into ole laantunut Vireä kilpakalastusseura on alueellaan monessa mukana I in Kalamiehet perustettiin 1960-luvun alussa kaikille vapaa-ajankalastajille avoimeksi seuraksi. Tämä tapa on osoittautunut erittäin toimivaksi, kun intoa kisoihin on riittänyt niilläkin, jotka eivät yleensä menesty itse kisassa. Välitämme ja myös vuokraamme siirrettäviä vessoja, ja voikin sanoa, että jos Iissä jotain tapahtuu, seuramme on jotenkin järjestelyissä mukana”, puheenjohtaja Kauko Kantola kertoo. Näin on hyvät mahdollisuudet päästä palkinnoille, vaikkei kilpailussa pärjäisikään. Koronapandemia on hänen mukaansa tuonut taloudellisesti hiukan haasteita, ja seurassa on jouduttu jonkin verran harkitsemaan, mihin kilpailuihin se on maksanut jäsentensä osallistumismaksut. ”Korona-aikaan kilpailut olivat pienimuotoisia muutaman hengen kisoja, niitä oli kuitenkin talvella melkein joka viikonloppu. Seuran jäsenet ovat myös voineet osallistua maksutta piirinmestaruuskilpailuihin ja myös joihinkin SM-tason kisoihin. Tällaista 60 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Sen toiminnan pääpaino on kalastuskilpailujen ja -tapahtumien järjestämisessä. Jäsenistö edustaa erilaisia kalastustapoja sangen monipuolisesti, sillä seura järjestää tai sen jäseniä ainakin osallistuu niin pilkki-, laituripilkki-, kesäonki-, kilpaonki-, veneonkikuin uistelukilpailuihinkin. UUSIA kisajärviä kartoitettaessa tuli saaliiksi pientä, mutta myös isoa ahventa. Seuramme on edelleen järjestänyt kilpailuja hyvin aktiivisesti, ja vaikka väkimäärä on vähän vähentynyt, intomme ei ole laantunut”, Kantola vakuuttaa. JÄSENTENVÄLISET KILPAILUT KIINNOSTAVAT MYÖS Iin Kalamiehissä on tällä hetkellä noin 130 jäsentä, joista nuoria on osapuilleen viisitoista. ”Kaksi kertaa olemme järjestäneet myös siianlippouskilpailun, tosin edellisestä kerrasta on jo reilut kymmenen vuotta aikaa”, Kantola mainitsee. Palkintoihin jaetaan osallistumismaksuista noin 90 prosenttia, josta suunnilleen puolet menee sarjojen parhaille (sijat 1.-.5) ja toinen puoli laitetaan arvontapalkintoihin. ”Olemme esimerkiksi olleet mukana erilaisten tapahtumien liikenteen ohjauksessa ja tarvittaessa pystyttämässä telttoja
”Iijoessa Raasakan patoallas on erityiskalastusalue, johon istutetaan kirjolohta ja siellä myös harjoitamme kalastuksenvalvontaa”, Kantola lisää. Iijoen kalatalousalueella meillä on myös hallituspaikka, ja olemme kalatalousalueen kanssa järjestäneet yhdessä kalastustapahtumia”, Kantola kertoo. Se on vuosien mittaan ongittanut ja käyttänyt pilkillä runsain määrin koululaisia. TOIVE AKTIIVISTEN SEURAJA PIIRITOIMIJOIDEN PUOLESTA Kauko Kantola haluaa, että kaikki muistaisivat kalastusseurojen ja -piirien toimihenkilöiden olevan vapaaehtoisesti tehtävissään. Tähän toimintaan ei hänen mukaansa ole myöskään isommin tungosta, joten kaikki toimijat ovat erittäin tärkeitä kokonaisuuden kannalta. Vaikuttajana Iissä ja Pohjois-Pohjanmaalla laajemmin Iin Kalamiehet ei ole vain kilpakalastusseura, vaan se toimii muutenkin aktiivisena vaikuttajana kalastusasioissa paikallisella ja alueellisella tasolla. ”Ongitukset on järjestetty opettajien toiveesta koulupäivien aikana. Yhden koulun toiveesta järjestettiin lisäksi Iijoki-teemapäivä, jonne laadimme erilaisia kalastusrasteja”, Kantola lisää. Hänen mukaansa yhteistyö on tiivistä myös paikallisten osakaskuntien kanssa ja seura on osallistunut siikahautomon hoitoon ja ollut mukana jatkokasvatettujen taimenten sekä kirjolohien istutuksissa. ”Iissä oli aiemmin tänä syksynä Ilmasto Areena -tapahtuma ja siellä olimme osakaskuntien kanssa samalla osastolla jakamassa tietoa kalastuksesta”, Kantola mainitsee. ”Eli ei tehdä ihan pikkujutuista turhan suurta numeroa puuttumalla epäolennaisiin asioihin ja suututeta aktiiveja toimijoita, jotta he jaksaisivat pysyä harrastuksessamme mukana”, Kantola esittää. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 61. Vaikuttaja JUHA Syvärinen yrittää harhauttaa muita kilpailijoita korona-ajan pilkeissä. HELINÄ Jakkila on yksi Iin Kalamiesten aktiiveista, joka opastaa lapsia ja nuoria muun muassa pilkkimisen saloihin. KOULUJEN KANSSA LAAJAA YHTEISTYÖTÄ Iin Kalamiehet on myös kalakummitoiminnan puitteissa ollut pitkään hyvin laajassa yhteistyössä paikallisten koulujen kanssa. Aktiivisuutta Iin Kalamiehissä on riittänyt myös siten, että muutama seuran jäsen on toiminut kalastuksenvalvojana Eteläja Pohjois-Iin osakaskuntien vesialueilla yhteistyössä kalatalousalueen valvojien kanssa. IIN Kalamiehet opastavat paikallisia koululaisia pilkkimiseen myös yhteistyössä Iijoen kalatalousalueen kanssa. ”Meillä on piirihallituksessa kaksi varsinaista ja kaksi varajäsentä, ja piirin kilpailujaostossa kaksi edustajaa. Pelkästään tämän vuoden syksyllä ongella kävi satoja oppilaita. käytäntöä kannattaisi kokeilla muissakin seuroissa”, Kantola vinkkaa. Se on esimerkiksi erittäin vahvalla panoksella mukana Pohjois-Pohjanmaan Vapaa-ajankalastajapiirin toiminnassa
62 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Mutta mistä sellaisen kilohirmun voisi saada mahdollisimman suurella todennäköisyydellä, kun pelikentäksi otetaan koko maapallo. Mutta yli 20-kiloisen nappaaminen on jo äärimmäistä tuuripeliä, vaikka kuinka taitavasti vieheitään uittelisi. ULKOMAAT KAHDENKYMPIN KALA alle tonnin sijoituksella. TEKSTI JA KUVAT JARI TUISKUNEN Kymppikiloisen kalan voi saada Suomestakin kohtalaisella todennäköisyydellä, kun pyytää haukea tai lohta oikeilla paikoilla oikeaan aikaan
Bangkokin laitamilla sijaitseva Bung Sam Ran täyttää tämän vaativan kriteerin erinomaisesti. Sammet Kanadan Fracer-joella, siperianjokilohet Mongoliassa, kuningaslohet Alaskassa, tarponit Nicaraguassa, niilinahvenet Egyptissä, monnit Espanjassa ja arapaimat Amazonilla ovat sen mittaluokan menijöitä, että unelma kerhon 20+ jäsenyydestä voi hyvinkin toteutua, kunhan edes yhden kalan onnistuu jallittamaan ylös saakka. Asukkaista esimerkiksi jättihaimonni, jättibarbi ja arapaima edustavat maailman suurimpia makean veden kaloja ja voivat saavuttaa yli kahdensadan kilon painon. UNELMAT TOSIKSI MYÖS KANARIALLA JA MADEIRALLA Myös raitamakrilli, kultamakrilli ja erilaiset tonnikalat ovat tavallista valtamerisaalista lämpöisillä leveysasteilla, eikä niillekään 20 kilon rajan särkeminen tuota oiKalastus maksaa keilla paikoilla ja sesonkiaikana ongelmia. Varsinkin valtamerikalastus on kallista puuhaa. Päivä isolla charterveneellä marliinijahdissa maksaa yleisesti 600 -1 000 euroa. Marliinivedet Australiassa, Panamassa, Kap Verdellä, Tobagolla tai vaikka Mauritiuksella ovat sitä tasoa, että kun varaa kalastukseen viikon huippusesongista, jäsenyys jopa kerhossa 100 + on erittäin mahdollinen. Onko siis pienen budjetin vapakalastajalla mitään realistisia mahdollisuuksia päästä käsiksi todella isoihin vedeneläviin. Tai pikemminkin sen puute. NORJASSA ON LÄHIMMÄT APAJAT Suomea lähimmät 20-kiloisten apajat ovat Norjan rannikolla. Jos sen joutuu pulittamaan yksin, lompakkoon syntyvä lovi on melkoinen. Kalaluvan lunastanut saa paikan päältä tarvittavat vapavälineet, syötit ja oppaan, joka hoitaa mäskin valmistuksen, syötin kiinnittämisen, onkilaitteiden virityksen ja tarpeen vaatiessa pyyntiin heittämisenkin. Tämä pullea jättihaimonni painoi 46 kiloa. Kauempaa maailmalta mahdollisuuksia löytyy loputtomasti. Paikan nimi on Bung Sam Ran (www.bungsamran.com) Bangkokissa. SUURKALA alle 1000 eurolla. PIKKUBUDJETILLA THAIMAAHAN Thaimaahan löytää lentoja välillä erittäin halvalla, varsinkin jos lennon ei tarvitse olla suora. Jos taas summan jakaa vaikkapa viiden kaverin kanssa, pääsee paljon halvemmalla, mutta vastaavasti henkilökohtainen kalansaantimahdollisuus pienenee samassa suhteessa. Jo pelkkä lentolippu perille saattaa nielaista tonnin, puhumattakaan kun päälle mätkäistään maksut useamman päivän kalastuksesta, majoituksesta, kuljetuksista ja muista kuluista. Turska ja varsinkaan ruijanpallas eivät ole vielä harvinaisuuksia tuossa kokoluokassa, mutta ilman hyvää paikkatuntemusta ja ajoitusta ei sellaisiin törmääminen ole kovin todennäköistä. THAIMAAN TUNNETUIN ”ISTARILAMPI” Kysymyksessä lienee Thaimaan tunnetuin ”istarilampi”, jossa kalastetaan veden päälle rakennetuista bungaloweista pyydä ja päästä -periaatteella. Lähimmät varteenotettavat kohteet löytynevät Kanarialta ja Madeiralta. Tosin meidän valitsemissamme standard-huoneissa ei ollut ilmastointia, ainoastaan tuuletin katossa, mikä on toki riskivalinta vuoden kuumimpaan aikaan. Erityisesti ensikertalaiselle täyden palvelun paketti on kuitenkin ehdottomasti suositeltavin. Suorakaiteen mallisessa lammessa elää tukku suomalaisittain tuiki vieraita eläimiä. Purjekalalla kahdenkympin tavoitepaino menee rikki vielä todennäköisemmin, sillä niitä voi saada onnistuneen päivän aikana jopa kaksinumeroisen määrän, eikä kyseinen kiloraja ole tällekään pitkänokalle ongelma. Jos haluaa säästää tässä, voi homman tehdä ilman opastakin ja tulla paikalle omin päin. Reissun teemaa ajatellen tärkeintä oli kuitenkin löytää kalapaikka, josta yli 20-kiloisen saisi pönökuvaan mahdollisimman suurella todennäköisyydellä. Myöskään hotellimajoitus Thaimaassa ei ole hinnan kiroissa, ellei vaatimustaso ole korkea. Myös nouto hotellilta, yksi ruokailu ja juomat kuuluvat paketin hintaan, joka on alle 200 euroa päivän kalastukselta. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 63. Meidän kevätreissullamme edullisimmat edestakaiset lennot Bangkokiin tarjosi Turkish Airlines Istanbulin välilaskulla. Hintaa lipuille kertyi huimat 408 euroa. Myös makeissa vesissä elää eväniekkoja, joiden koko pitää suomalaisia ennätyslohia pilkkanaan. RAHA Yksi huono asia jutun alussa mainituissa kalakohteissa kuitenkin on: Raha. Pelipaikkoina vaikkapa Costa Rica, Guatemala, Kenia ja Malesia. Hieman alle 200 eurolla sai varsin näppärän kämpän Sananwan Palace -hotellista (www.sananwan.com) viikoksi. Jos ei aseta kalastamisen laadulle suuria reunaehtoja, yksi varteenotettavimmista kerhon 20 + jäsenyyden takaavista kohteista löytyy Thaimaasta. Jos asetamme reissubudjetin ylärajaksi 1 000 euroa, mitä vaihtoehtoja jää suurkalan metsästäjälle jäljelle
ENSIMMÄINEN TAVOITEKALA Huhtikuun sää oli auringonpaisteinen ja tukahduttavan kuuma heti aamusta. Kun tiedetään kalojen keskipainon lähentelevän 20 kiloa ja että niitä saadaan normipäivän aikana useita, aivan rapakuntoisen kannattaa ehkä lähtemistä harkita. Jotta taikina pysyisi heitossa ehjänä, 64 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Ja tuikki. Ei ollut suurta hoppua heittää onkea veteen, sillä aamu ei ollut parasta ottiaikaa. Janille homma oli uutta, minä ja Harri olimme kokeneet tämän ennenkin. Me varasimme Bung Sam Ranin kahdeksi päiväksi voidaksemme olla ”varmoja”, että 20 kilon tavoite ylittyy. Melkein tunnin Bangkokin liikennekaaoksessa suhailtuamme alkoivat kadut kaventua. BUNG SAM RAN KUTSUU Taksi haki kolmehenkisen porukkamme hotellilta aamuseitsemältä. Vahva koukku roikkui vapaana parinkymmenen sentin tapsissa syöttimoukuran alla, ja kookas liukukoho viritettiin siten, että syötti laskeutui parin kolmen metrin syvyyteen. Kiirehtimättäkin tulisimme saamaan kalaa päivän aikana riittävästi. Kuin olisi kauppakeskukseen astunut, paitsi että tämän kaupan sisäpihalla lainehti. Ali veivasi suuren saavillisen mäskiä syötiksi. Oppaamme Ali esittäytyi, ja pian jo marssimme kohti bungalowia numero 20. Tavallisin syötinlutkuttaja on jättihaimonni eli mekong giant catfish, luonnonvaraisena Vietnamin Mekong-joessa elävä monnin sukulainen, joka on siiman päässä sitkeä kuin suomalaisen korpisoturin saapasnahka. Korkeat eikä hajoaisi ensimmäisestä kalan näykkäisystä, se puristettiin mahdollisimman tiukaksi palloksi ison teräskierukan päälle. Kohta tulisivat vavat vääntymään. Bungalowin katto tarjosi onneksi suojan suoralta . Virtahepomaiset pyörähdykset pinnassa kertoivat kutkuttavaa kieltään pohjolan kalamiehille. BANGKOKISSA risteilee lukuisia vesikanavia, joista ainakin osa tuntuu olevan täynnä kalaa. Muun muassa tällä kaistaleella pintoi kymmenittäin kookkaita monneja. Lopulta tie loppui ja Bung Sam Ranin hulppea riemukaari seisoi edessämme. kerrostalot vaihtuivat matalampiin hökkeleihin ja kaikenkarvaisiin kauppakojuihin. Siltikin reissubudjettimme jäi vielä alle tonnin
Kylmiä juomia kiikutettiin tilauksesta paikalle, olipa hierontaankin mahdollisuus. JANI VAIKEUKSISSA LÄHITAISTELUSSA Seuraavaksi väsytysvuoroon pääsi Jani. ?. ”Reel reel reel reel reel…”, huusi Ali, kun kala kaikesta huolimatta yritti terassin alle piiloon. Painoa avaussaaliilla oli huikeat kolmisenkymmentä kiloa, enemmän kuin yhdelläkään Suomesta saadulla kalalla tämän vuosituhannen aikana. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 65. Oli aika tarttua vapaan ja tempaista vastaisku, niin luja kuin ikinä sai hartiapankista irti revittyä. NAAPURIBUNGALOWILLA tapahtuu. Vastus siiman päässä oli heti ankara, joten saatoimme aavistella tavoitepainon rikkoutuvan välittömästi. Elinkaarensa ehtoopäiviä viettävän kelan jarru rätisi ja rohisi kalan painellessa välillä oikealle, välillä vasemmalle. Nämä mukavuustekijät piti kuitenkin hylätä, kun oman ongen koho sukelsi pinnan alle ja 60-paunaista monofiilisiimaa alkoi suoltua ulos haspelilta. JANI sai ”peruskolmekymppisen”… . Patanan tekojärven kymppihaukiin tottunut mies oli ihmeissään, kun lämpimien vesien ERIKOISTARJOUKSIA monneille. Siihen ei auttanut muu kuin raaka voima yhdistettynä vavan oikeanlaiseen ohjailuun, mikä oli paljon helpommin sanottu kuin tehty happamoituneilla käsivarsilihaksilla. Sitten poseeraus, kuvat ja takaisin kasvamaan. Harri hoiti kuitenkin hommansa kotiin. Vääjäämättä sen oli kuitenkin annettava periksi tuhdille nailonkaapelille. Sopivalla hetkellä opas tyrkkäsi ison haavinsa veteen ja kiskoi ylös hassunnäköisen järkäleen, jota myös jättihaimonniksi kutsutaan. porotukselta, ja katossa pyörivä tuuletin lievitti osaltaan pohjolan pakkasiin sopeutuneen elimistön tuskaa. HASSUNNÄKÖINEN JÄRKÄLE YLÖS Väsytyksen vaativin vaihe alkoi, kun vastapeluri oli vinssattu bungalowin juurelle riehumaan. Koska rakennukset oli pykätty veden päälle lukemattomien tolppien varaan, kalaa ei missään nimessä saanut päästää tolppaviidakkoon mellastamaan. Ensimmäinen väsytys lankesi Harrille
jyrä pani mahtavan perämelansa heilumaan. Kiristin jarrun riskirajoille ja ryhdyin pumppaamaan otusta väkisin lähemmäs, metri metriltä. 20 kilon tavoitepaino oli kuitattu joka iikalla kolmessa tunnissa! TAKUULLA NAPPAA Kalastus jatkui tapahtumarikkaissa merkeissä iltaa kohti entisestään vilkastuen. Kala jurotti kuin ankkuri paikoillaan jossain kaukana. Hikihelmet otsalla kasvoivat hetkessä sormenpään kokoisiksi ja naamalta välittyvä tuskanirvistys kertoi epätavallisesta lihasrasituksesta. Minun hiljainen aamupäiväni oli enää kaihoisa muisto. Suurimmaksi jäi 46-kiloiseni, minkä lisäksi kameran edessä piipahti pari muutakin neljän kympin hipojaa. Siinä samalla saa kokea peräti hauskan ja vauhdikkaan kalapäivän, joka hakkaa rannalla röhnöttämisen ja baarissa istumisen sata nolla. Tiristettyäni hikeä parisenkymmentä minuuttia pötkötti kauhea möhkäle haavissa. Olin juuri aloittamaisillani lounaan nauttimista, kun kukku hukkui. 66 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Ei pääse kotivesillä kokemaan tällaista. Niin iso ja lihava se oli, että Ali tarvitsi apuvoimia nostaakseen kalan terassille. Päivän aikana saimme ylös 17 jättihaimonnia, joista vain muutama hyytyi alle 20 kilon. Ei ollut helppo rasti sekään, sillä monni painoi kunnioitettavat 46 kiloa. Koho sukelteli sen verran ahnaasti, että moneen kertaan ehti mielessään pyytää armoa kaloilta ja Alilta. Vastaisku, kala kiinni! 40 KILOA RIKKI Nyt oli todellinen isojyrä narun perässä. Varsinaisiin vaikeuksiin mies joutui lähitaistelutilanteessa, ja kalaa saatiinkin suostutella muutamaan kertaan pois naapuribungalowin pylväiköstä. Sitten piti kalamiehen vielä jaksaa ottaa saalis syliinsä. Pian alkoi näyttää siltä, että minun ja vastapuolen onkijoiden siimat sotkeutuvat keskenään. Vahvasti vaikutti siltä, että täällä ei kakskymppiskerhon jäsenyydestä voi jäädä paitsi tumpeloinkaan kalastaja. Vaan eikö mitä, Ali veivasi heti uuden syötin menetetyn tilalle ja heitti takaisin pelipaikalle, jossa sitä olivat monnit kohta nyhtämässä. Siimaa suoltui suoraan ulospäin ilman, että oli mitään mahdollisuutta hillitä menoa. Hurjaa! Toinen kalapäivämme Bung Sam Ranilla ei tuonut tullessaan enää mitään uutta. Ali huusikin jotain järven toiselle rannalle, kaiketi varoituksen sanoja, koska pari onkea kelattiin vikkelästi sisälle. Ihme kyllä siima kesti eikä sotkeentunut tolppiin, joten Jani pääsi poseeraamaan elämänsä ennätyskalan kanssa: Noin 25-kiloinen jättihaimonni! Harri ja Jani vetelivät vielä pari mörssäriä mieheen, samaan aikaan kun minun kohoni pysyi itsepintaisesti pinnalla. Paidat märkinä väänsimme ylös yhtä monta monnia suurimpien oltua jälleen noin 40-kiloisia. Kala luikki tolppaviidakkoon, eikä enää tullut pois. TEKNISIÄ murheita naapurissa. Mutta oliko sotkeentuminen ehtinyt jo tapahtua
Historian havinaa Artikkeleita, uutisia ja tarinoita menneiltä ajoilta kerännyt PERTTI KANERVA . Tainnutusta varten ns. Talviongella ei tiettävästi aikaisemmin ole saatu 15 kg:n haukia. Kidanavaaja, pitkänokkaiset pihdit ja pitkävartinen nostokoukku ovat ison hauen jäälle nostossa ja irrotuksessa tarpeen. Jättihaukien pilkintään sopiva kaira on 8-tuumainen ja siima vähintään 0,50 milliä paksua, jossa niin ikään vähintään vaaksan parin pituinen vetolujuudeltaan vähintään 40 kilon ”puruperuke” jykevällä viehelukolla. Isot vähintään noin 10 sentin pilkit ovat käyttökelpoisia. Yli 15-kiloinen hauki 13-vuotiaan poikasen talvionkeen Asikkalan Anianpellossa asuvan 13-vuotiaan Mikko Vaarasen ollessa kalastamassa Vesijärven jäällä Vääksyn kanavan läheisyydessä, tarttui hänen onkeensa niin suuri kala, ettei nuorimies jaksanut sitä vetää yksinään ylös. helmikuuta 1951 aikoinaan ilmestyneessä Laatokka-lehdessä ollut uutinen nuoren pojan Asikkalasta saamasta valtavasta pilkkihauesta. Eikä tämän jälkeenkään suurempia pilkkihaukia ole saatu lehtiuutisoinnin mukaan kuin muutama. Samana päivänä sai nuorimies läheisestä avannosta toisenkin suuren hauen, jolla oli painoa 6 kg. JÄTTIHAUEN pilkintää V apakalastajien haaveissa on aina ollut saada isoja kaloja. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 67. Huutojen kutsumana saapui paikalle aikuisia, ja yhteisvoimin nosteltiin vedestä avannon suurentamisen jälkeen 119 sm pitkä hauenvonkale, jolla oli painoa 15,1 kg. Jos kalan aikoo vapauttaa, pitää varmistua, että kala on vapautuskunnossa. PIENEMPIÄ haukia pilkillä nousee vuosittain. ”pappi”, mikäli ison kalan aikoo kolkata. Kuva: Pertti Kanerva. Seuraavassa on 13. Pohjolan talvessa ne suurimmat vapakalat ovat pilkkihaukia. Yli 70 vuotta vanhoista uutisista ei löydy kuin yksi uutinen, jossa pilkillä oli saatu peräti 15,1 kilon hauki, siihen aikaan kautta aikain suurimmaksi arvioitu
15,2 % jäi ilman saalista ?. Kussakin kaupungissa kilpailun voittajat nimettiin kyseisen kaupungin Kalakunkuiksi 2021. TEKSTI JANNE ANTILA KUVA JYRI HAAPANEN TAMPERE oli yksi kahdestatoista Street Fishing -kisapaikkakunnista. 422 kilpailijaa ?. Onnea Vuoden katukalastajille vuosimallia 2021! Antila ja Haavisto saivat nimensä kiertopalkintoon ja kummatkin palkittiin sadan euron lahjakortilla Ruoto Megastoreen ja sen verkkokauppaan. Lukuja Lukuja Street Fishing -kisoista 2021 ?. Kalakunkut olivat voittotuloksellaan mukana kilpailemassa myös Vuoden katukalastajan tittelistä, joka myönnettiin koko vuoden kovimman voittotuloksen napanneille kalastajille. STREET FISHING kasvatti jälleen suosiotaan S treet Fishing -kisojen yksi keskeisiä ajatuksia on ollut rohkaista ihmisiä tutustumaan aiempaa paremmin kaupunkien urbaaneihin kalastusmahdollisuuksiin, sillä kaupungistumisen myötä kaupunkirannat ovat yhä useammalle suomalaiselle se ainoa todellinen lähikalastusmahdollisuus. Myös kaikissa kaupunkikohtaisissa kilpailuissa kolme kärkijoukkuetta palkittiin Ruodon lahjakorteilla. 045 630 4280, janne.antila@vapaa-ajankalastaja.fi 68 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. 12 kilpailua ?. 17 eri kalalajia löytyi osallistujien tuloskorteista LISÄTIETOJA kalatalousasiantuntija Janne Antila, p. Kovin voittotulos oli 143,5 senttiä ja sen kalastivat Vaasan kisasta Markku-Tapio Antila ja Jani Haavisto joukkueellaan Svartzonker Garmin. 22 junioria (alle 18-v) pääsi palkintopallille ?. ”Streetti” järjestettiin 12 eri kaupungissa ja kilpailumuodon suosio kasvoi jälleen edellisestä vuodesta kokonaisosallistujamäärän kivutessa 422 kalastajaan. 39,3 % osallistujista oli alle 18-vuotiaita ?. Kaikki ovat lämpimästi tervetulleet katukalastuksen pariin taas ensi vuonna! Kisakaupungit ja ajankohdat vuodelle 2022 ilmoitetaan myöhemmin. 52,6 % joukkueista sai vähintään 3 lajia tuloskortille ?
Halusimmekin varata sille vähintään tunnin verran aikaa. Rima entistä korkeammalle Huomasimme hyvin nopeasti, että lahna ei ollut tällä hetkellä paikalla, joten päätimme siirtyä viimeiseksi vartiksi virtapaikkaan, koska se olisi varmin ahvenspotti. Päätimme pysähtyä siihen hauen toivossa, ja taisi olla toisella heitolla, kun sain pienemmän, noin 60-senttisen hauen. Janilla on pitkä kokemus erilaisten petokalojen kalastamisesta. Jani Haavisto kertoo kaksikon kilpailusta ”Muutama päivä ennen kisaa päätimme osallistua yhdessä. Janin ja Markku-Tapion toisiaan täydentävä osaaminen ja tutut kalavedet osoittautuivat voittoisaksi yhdistelmäksi. Pisimmästä kalalajista pienempään Meille oli heti selvää, että aikajana kisassa tulee menemään niin, että lähdetään pyytämään oletetusti pisimmästä kalalajista pienempään. Puolet tavoitteesta oli täynnä Ensimmäinen kuhapaikka ei antanut osumia ja noin tunnin jälkeen siirryimme onkimaan lahnaa. Kävellessämme kohti onkipaikkaa päätin heittää yhden heiton sellaiseen vedenalaiseen rinteeseen, josta olen ennen kuhaa saanut. Vaikka voitimme kohtalaisen hyvällä tuloksella, jäi asettamastamme tavoitteesta uupumaan noin 30-40 senttiä. Markku-Tapiolta puolestaan löytyy vankkaa osaamista sekä menestystä onginnan saralta, niin kesäonginnasta kuin kilpaonginnasta. Heti vajotuksessa kala iski ja kuha tuli ylös. Tämän jälkeen pakattiin heti välineet ja siirryimme kalastaVaasa VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 69. Heti lähdön vieressä on matala reuna, jossa oli ahvenvitaa runsaasti. Vaparajoitusten ja joukkueen sisäisen etäisyysrajoituksen takia valitsimme taktiikaksi, että minä kannan mukanani kahta keskijäreätä jigisettiä (12-38 g), joilla saisimme kalastettua petokalat. Viimeisen vartin aikana Markku nosti ongella särkitulostamme, ja minä onnistuin saamaan kahdella peräkkäisellä heitolla paremman ahvenen sekä haukeen yli kymmenen sentin parannuksen. Loppukisa menisi märillä kengillä, onneksi oli keskikesä. Heidän voittotuloksensa 143,5 senttiä oli kesän Street-kiertueen suurin, joten he voittivat lopulta myös Vuoden katukalastajat 2021-tittelin. Tavoitteesta oli puolet täynnä. Hauki oli turhan pieni ja jäimme kokonaan ilman lahnaa. maan kuhan, jonka tiesimme olevan petokaloista haastavimman. Tavoitekaloina olivat hauki, kuha, ahven ja säyne/lahna. Onneksi se oli mittakala. Hän on myös monille tuttu Pike Masters ja Every pike counts -kalastuskilpailuista. TEKSTI JA KUVA JUHA OJAHARJU Vuoden Katukalastajat 2021 Osaaminen ja Vaasan tutut kalavedet voiton takeina J ani Haavisto ja Markku-Tapio Antila voittivat Vaasan Street Fishing -kilpailun heinäkuussa. Siirryimme onkimaan lahnaa, Markku onki ja minä heittelin jigiä vieressä toiveena ahven sekä pitempi hauki. Tässä episodissa Markku ei kerennyt haaville, ja allekirjoittanut liukastui kiveltä mereen polvia myöten, kun nostin kuhaa nopeasti, ettei se irtoaisi. Niillä oli tarkoitus kalastaa lahna, säyne tai särki. Tuloskortilla oleva haukikaan ei ollut iso, mutta arvelimme voivamme päivittää sen kuhaja ahvenenkalastuksen yhteydessä sivuosumana. Olimme melko varmoja, että se joukkue, joka nämä lajit onnistuu pyytämään on vahvoilla. Kävimme läpi, mitä lajeja on mahdollista saada alueelta ja rakensimme sen ympärille tavoitteen. Markku kantoi mukanaan kolmea eri pituista onkea. Rima täytyy siis asettaa entistä korkeammalle.” PALKINNOKSI Vuoden katukalastajat saivat Street Fishing -kiertopalkinnon, Vuoden katukalastaja -diplomit sekä sadan euron lahjakortit Ruoto Megastoreen ja sen verkkokauppaan. Ensi kaudeksi löytyy parantamisen varaa ja on aina helpompaa jahdata kuin tulla jahdatuksi
Niitä oli noussut jokeen jo kesinä 2017 ja 2019. Kyttyrälohi ei pääse nousemaan ylös Kolttakänkäästä. ”KYTTYRÄT VALTASIVAT JOEN ALAOSAN” ”Kyttyrät” ajoivat atlantinlohet sillan yläpuolen jokiosalle ja valtasivat joen alaosan. ”Olen käynyt Neidenevalla jo 1980-luvulta lähtien. Suurin niistä painoi 7,2 kiloa ja olen tyytyväinen saaliiseen”, Huotari muistelee mennyttä kesää. Pikkulohia eli tittejä ei juuri saatu saaliiksi. elokuuta. Lähde: Wikipedia. Ne odottivat nousuaan yhä merellä. Voitin edellisen Neidenin lohikisan vuonna 2019 ja puolustan voittoani, kun kisan järjestäminen seuraavan kerran onnistuu”, hän jatkaa. Kesän lohestuskauden aikana Neidenelvasta saatiin 2235 kiloa atlantinlohta (2651 kg/ 2020) ja 156 kiloa meritaimenta (258 kg/ 2020). Info 70 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Kala on vieraslaji ja siksi paikallinen kalastusseura poisti kyttyröitä käpälä-heittoverkolla ja sulkemalla Kolttakönkään kalaportaat. kesäkuuta molemmin puolin rajaa. Kalastusseura ja vapaa-ajan kalastajat poistivat Neidenelvasta arviolta 15 400 kyttyrälohta! Kesän 2022 kalastuskausi alkaa Näätömöjoki–Neidenelvalla 1. EI LOHIKISAA, YLÄKOSKET KIINNI ETUAJASSA Eino Huotarin harmiksi kesällä 2021 ei kalastettu Neidenin perinteistä lohikisaa, Laksefestivalia. ”Koronarajoitukset estivät kisan järjestämisen jo toistamiseen. Nyt Kalastusseuran hallitus sulki Neidenin sillan yläpuolen Norjan jokiosan viikkoa aikaisemmin eli 9. Neidenelvasta ja Näätämöjoesta. kesäkuuta. Jokeen nousseet kalat olivat lohijalkoja ja lohia. KYTTYRÄLOHTA NOUSI YLLÄTTÄVÄN PALJON NEIDENELVAAN KESÄN 2021 HEINÄ-ELOKUUSSA. KYTTYRÄLOHI UHKAA MYÖS MEIDÄN NÄÄTÄMÖJOKEA Kyttyrälohta nousi yllättävän paljon Neidenelvaan kesän 2021 heinä-elokuussa. Epävarmassa tilanteessa katsoimme parhaaksi olla järjestämättä kisaa, Neidenelvens Fiskefellesskapin kalastusvastaava Roy Mikkola toteaa. Silti kesän aikana 2021 niiden määrä yllätti Neidenelvalla. Kesän kalastuskausi alkoi Neidenelvalla entiseen tapaan 1. Näistä istutuksista peräisin olevia kyttyrälohia on tavattu mm. NEIDENELVAN Perhoalueen Siltamonttu on Eikalle tuttu kalapaikka. Atlantinlohet pääsivät jatkamaan matkaansa yläkoskille ja Suomen puolelle Näätämöjokeen. Venäläiset ovat istuttaneet kyttyrälohta muun muassa Muurmannin rannikolle. elokuuta. ”Kyttyrälohista alkoi olla haittaa reissun loppupuolella eli niitä sain ”sivuosumina”. kesäkuuta. Joudumme aloittamaan kisan suunnittelun useita kuukausia ennen tapahtumapäivää. ” Kyttyrälohi Kyttyrälohi (Oncorhynchus gorbuscha) on Tyynenmeren pohjoisosissa elävä tyynenmerenlohien suvun kala. TEKSTI JA KUVA HANNU KOSTILAINEN Kyttyrälohet yllättivät NEIDENELVAN KALASTAJAT viime kesänä N äätämöjoen Norjan puolen jokiosan Neidenelvan kesää hallitsivat yllättäen kyttyrälohet. Koko kesäkuu oli lohestajille hyvää kalastusaikaa. Kalastin Perhoalueella kesä-heinäkuun vaihteessa neljä päivälupaa ja sain jokaisella atlantinlohen. Heti kauden alussa vapaa-ajankalastajat saivat komeita merilohia Neidenin sillan alapuoliselta jokiosalta muun muassa Perhoalueelta ja Korpinivasta. Neidenelvan yläkosket menevät kiinni yleensä 15. Leo Aikio nappasi Perhoalueelta 15,7 kilon atlantinlohen jo 1. Eino, Eikka Huotari heitteli perhoa Neidenin sillan alapuolella heinäkuun alussa. Elokuun puolessa välissä tilanne rauhoittui ja tittejä alkoi nousta runsaasti jokeen. Portaista kalastuksenvalvojat ja seuran jäsenet haavivat pois kyttyrälohet. Kyttyrälohia ilmaantui heinäkuun puolella parvina Neidenin sillan alapuolen jokiosalle. Kyttyrälohi elää kaksi vuotta ja kasvaa 40–50 senttimetrin pituiseksi ja 1,5–2 kilogramman painoiseksi. Sen ja kalaportaiden sulkemisen takia Suomen Näätämöjoesta saatiin saaliiksi arviolta vain kymmenisen kyttyrälohta. Viime kesänä olin kaksi viikkoa Neidenissä. Kyttyrälohen nimi tulee ennen kutua koiraalle kehittyvästä kyttyrästä
Se oli ainoa kesän 2021 Nuortin mittakalani. Mikkola kalastaa ensi kesänä viikon Metsähallituksen luontopalvelujen Nuortin luvalla ja pääsee syömään Tulppion Majojen keittiön makoisan pitsan. Edesmenneen perhomestari Jouni ”Kämy” Kämäräisen perholajitelman saa Petri Nyström, kalastusaiheisen dvd:n Kai Kunttu ja Pekka Kährä. Kalastusseura Nuortin Elinkautiset ry keräsi edelliskesien tapaan Ruokaviraston lohiloistutkimukseen harjusten eviä. Vapaa-ajankalastajat toivat yhteensä 23 harjusta mittaukseen Tulppion Majoille. Perhokalastus-lehden vuosikertaa lukee Kai Kunttu. Koko kesän kestäneissä kisoissa saaliskalana oli harjus. Nuortin harrikisan tuloksia Nuoret 1) 43,0 cm Paavo Aro, 2) Kasper Heljasvuo, Jimi Sarajärvi, Anton Tuomi ja Eetu Yliruikka. Hopeaa kalasti Helena Mikkola (47,3) ja pronssia nappasi Jukka Hujanen (45,6). ”Harjus iski lippaan ja väsytyksen jälkeen iskä-Riku auttoi ja otti kalan haaviin. kesäkuuta 2022. Kuva: Sanni Aro. ”Meillä oli tosi vilkas kesä ihan kalastuskauden alusta. Sain myös monta taimenta, mutta ne eivät olleet mitallisia”, Paavo kertoo. Lisää tuloksia on sivulla hannu.nettihotelli.org, Nuortin kalakisat. YLEISEN SARJAN VOITTO TAPANI AKOLALLE Yleisen sarjan voitti Tapani Akola, jonka harjuksella oli pituutta komeat 50,8 senttiä. VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 71. NÄYTTELYITÄ JA HARRIN EVIEN KERUUTA Tulppion kesään mahtuivat myös edesmenneen Tulppion läänin maaherratar Liisa Lampelan muistoikkuna ja Kuusamon Uistin Oy:n viehenäyttely. Kiitos kaikille harrikisaan osaa ottaneille sekä yhteistyökumppaneillemme”, Sannelvuo kertaa kesää 2021. Uusi Nuorttijoen kalakisa käynnistyy 1. Paljon oli kalastajia, vaikka koko heinäkuu oli lämmin, joen vesi alhaalla ja kalat silloin varovaisia. Hujanen saa viehepakkiinsa postitse Kuusamon Uistin Oy:n vieheitä. Paavo oli nuorten sarjan ykkönen 43 sentin harrilla. Tulppio sai keväällä 2021 uudet omistajat, kun Savukoskella toimiva Samperi Oy osti Tulppion Majat. Hän kalastaa ensi kesänä uudella perhokalastussetillä. Suurimman osan kisakaloista kalastajat saivat kesäkuussa ja kalat alkoivat liikkua paremmin jälleen elokuussa. Emäntä Maaret Sannelvuo on kesään tyytyväinen. Kalastusseuraa johtaa edelleen Kari Lukkarinen. Muut eivät saaneet rannalle asti mittakalaa, joten Keuruun Pallon tyttöjen jalkapallojoukkueen tuulennopea oikea laita Enni, 10 v., arpoi heille Kuusamon Uistin Oy:n vieheitä, Urheilu-Sivakan sekä Metsähallituksen luontopalveluiden esinepalkintoja, Tulppion pitsoja sekä kalastusaiheisia dvd-videoita. PAAVO Aro nappasi Nuortin kalakisassa kisassa komean harjuksen. Kiitos kaikille kisaan osaa ottaneille sekä kisaa tukeneille yhteistyökumppaneille. Paavo Aro, 10, nappasi komean harjuksen Nuortista kesäkuun lopulla. Yleinen 1) 50,8 cm Akola Tapani, 2) 47,3 Mikkola Helena, 3) 45,6 Hujanen Jukka, 4) 44,6 Ahvenjärvi Sami, 5) 44,5 Ahvenjärvi Sami, 6) 44,2 Mikkola Helena, 7) 43,4 Nyström Petri ja 8) 43,2 Määttänen Mikko. syyskuuta. Enni arpoi yleiseen sarjaan useita palkintoja. Kalakisan sarjoina olivat nuoret ja yleinen. Kesän 2021 kalastusta haittasi heinäkuun pitkä sateeton jakso. Vapaa-ajan Kalastaja -lehden vuosikerta osui Ennin arpomana Jimi Sarajärvelle. TEKSTI HANNU KOSTILAINEN Heinäkuun helteet haittasivat NUORTIN HARJUSKISAA Paavo Arolle komea kisaharjus P erinteiset Nuorttijoen eli Nuortin kalakisat päättyivät 10. Akola saa ensi kesälle Metsähallituksen luontopalveluiden viikon kalaluvan Nuortille sekä majoituksen samalle ajalle Tulppion Majoilla
Masters-joukkue (4+1) Seppo Pönni, Jari Seppälä, Ossi Rapeli, Matti Sakkara + Seppo Vähäsarja. Seurajoukkue (5) Lempäälän Kalakerho (Tero Kankaanpää, Erkki Lavonen, Ville Lehtinen, Pekka Rintamaa, Seppo Pönni). Nuoret 12 v. Nuoret 19 v. 1) Jaakko Kankkonen, Porvoon Talvionkijat 6489, 2) Lauri Åman, Nummi-Pusulan Ks 4931, 3) Kalle Inberg, Porvoon Talvionkijat 4654. vapaa-ajankalastajalehti.fi 72 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. Tutustu lehtemme nettisivuihin osoitteessa: TULOKSET OVAT GRAMMOINA , jos ei muuta ole ilmoitettu. Miehet 1) Petri Luoma-Keturi, Onki-86 Turku 11608, 2) Jouko Näppinen, Toijalan Seudun Km 11484, 3) Jukka Väre, Vihdin Ks 10412. EM-joukkue (5+1) Suomi ei alustavasti osallistu ensi vuoden EM-onkeen. Miesveteraanit 1) Erkki Stick, Lohjan Kalaseura 9050, 2) Hannu Malminen, Naantalin Seudun Uk 7032, 3) Tauno Laakso, Naantalin Seudun Uk 6995. Onkijoukkueet 2022 MM-joukkue (5 + 1) Jouni Lillman, Marko Ekroth, Timo Ylitalo, Tero Kankaanpää, Arttu Ylinen + Aku Isokorpi. SM-laituripilkki, Salo 19.9. Kuva: Lauri Lehtola. 1) Matias Hämäläinen, Lahden Seudun Nuoret pyytäjät 4018, 2) Saku Kariluoma, Kurikan Uk 3665, 3) Henri Hämäläinen, Lahden Seudun Nuoret Pyytäjät 270. KALOJEN etsintää Imatrankosken matalikoilta. KILPAILUT Lisää tuloksia osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi > Kilpailut > Tulokset. Joukkueet (pisteet) 1) Unkari, 17,5, 2) Italia, 31, 3) Tsekki, 37… 11) Suomi, 83. SM-tuulastus ja epävirallinen MM-tuulastus, Imatra, Vuoksi 17.– 18.9. MM-tuulastus 1) Uula Suhonen ja Petteri Huovinen, DT 6860, 2) Petri Aula ja Mauri Saarela, PP 5400, 3) Esko ja Lasse Ijäs, RUK 4610. Mastersien MM-kilpaonki, Slovenia, Radec?e 8.– 9.10. Naisveteraanit 1) Pirjo Anttonen, Kontulan Kk 7444, 2) Leena Fagerström, Kiskon Kk 7252, 3) Irma Kahilainen, Toijalan Seudun Km 6862. SM-tuulastus 1) Uula Suhonen ja Petteri Huovinen, DT 15030, 2) Niko ja Jani Arminen, RUK 10150, 3) Paavo Ruhanen ja Saku Nieminen, IPK 9080. Naiset 1) Jenni Helin, Toijalan Seudun Km 6465, 2) Päivi Savinainen, Puijon Pilkki 6440, 3) Eija Lokasaari-Leskiranta, Toholammin Pilkkijät 6099. PIRJO Lehdonkivi nautti syyssäästä ja kalastamisesta Salon SM-kisoissa. Nuoret 15 v. Naisten MM-joukkue (5 +1) Heidi Pernu, Eija Saarela-Mäkynen, Riitta Isokorpi, Sarianne Snellman, Satu Jokipelto-Kiili + Anne Isokorpi. Henkilökohtainen 1) Tibor Ambrus, Unkari, 2, 2) Róbert Faragó, Unkari, 2, 3) Franco Succi, Italia, 3… 29) Matti Sakkara, Suomi, 15, 38) Seppo Vähäsarja, Suomi, 20, 27) Heikki Matikainen, Suomi, 23, 51) Seppo Pönni, Suomi, 25. Kuva: Johanna Antila. 1) Matti Auvinen, Kiskon Kk 15415, 2) Nestori Santasaari, Kiskon Kk 9323, 3) Onni Virtanen, Kirkkonummen Kalapojat 2865
. . . . . . . . . . . . . . . . . . ”Aineistoja käytettäessä on muistettava, että ne eivät anna täyttä kuvaa yksittäisen puron luonnontilan muuttuneisuudesta. . . . . . . . . . . . . . Naisten SM-perhokalastuskilpailu, Taivalkoski, Iijoki (Pirin ja Jurmu) 13.–14.8. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . SM-perhonsidontakilpailu, aika ja paikka auki Kilpailukalenteri täydentyy. . . Kaustinen, Perhonjoki 18.6. . . 0500 440 923, petter.nissen@ vapaa-ajankalastaja.fi. . . . . . . . . . . . SM-kelluntarengas, Vekaranjärvi, Ahvenlampi 3.7. Mastersien SM-perhokalastuskilpailu, Taivalkoski, Iijoki (Pirin ja Jurmu) 27.–28.8. . . . . . . MM-tuulastus, aika ja paikka auki ?. . . . . . . . Vaajakoski, Liekkilampi 14.5. Nurmijärvi, Nukarinkoski 19.6. SM-heittouistelu, Keitele, P-Savo 2.7. . . Viehekalastuksen SM, Vaasa 2.7. . . Ylöjärvi, Julkujärvi 8.5. Espoo, Vantaanjoki 5.6. . . . . . . . . . . SVK:n feedermestaruus, aika ja paikka auki ?. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 2/2, aika ja paikka auki ?. . Oulu, Mustalampi 26.5. . . Hollola, Hammonjoki 29.5. . . . . . Nuorten SM-perhokalastuskilpailu, Tampere tai lähiseutu 17.9. . . . . . MM-morrikarsinta, Toivakka 23.4. ”Monet pienten virtavesien uomista on suoristettu ja niiden valuma-alueella on paljon ojituksia. . . . . . . . . SM-kilpaonki, Kyrönjoki, Seinäjoki (Huom! Tangomarkkinat samaan aikaan.) 9.–10.7. . . . . Iijoki, Kipinänkoski 3.7. . . . . . . . SM-laituripilkki, Tampere, Naistenlahti ?. . . . . . . . . Jämsä, Survosenkoski 12.6. . . . . . . Kaustinen, Syvälampi 11.6. Keuruu, Valkeisjärvi (vene) 21.5. . . . . . . . Isojoki, Kangasjärvi (kellurengas) Hakuohjeet karsintakilpailuihin SVK:n kotisivuilla vapaa-ajankalastaja.fi kohdassa Kilpailutoiminta > SM-kutsut > SM-perho 2022. . . . . . . . . . . . . . . . . . . Vekaranjärvi, Risulampi 22.5. . . . . . . Luonnontilan muuttuneisuudesta on tuotettu arviot sekä habitaateille että pohjaeläinlajistolle valtaosalle Suomea. . . . . . . Suurin osa pienistä täysin luonnontilaisista virtavesistä löytyy maan pohjoisosasta. Toimisto on avoinna jälleen 3.1. . . . . . . . . Onki24 (rajaton kilpailu) 2.7. . . Utajärvi, Valkeisjärvi (vene) 16.7. . . . . . . . Onkimaajoukkueiden loppukarsinta 1/2, aika ja paikka auki 13.–14.8. . . . . Toisaalta aineiston perusteella voi löytää puroja, joiden luonnontila ei todennäköisesti ole muuttunut”, erikoistutkija Jukka Aroviita SYKEstä kertoo. . . . SM-särkipilkki, Keitele, Viitasaari 2.–3.4. . . . . . . . . . . . . . . . Nämä ovat keskeisimmät syyt heikkoon tilaan. . Ylöjärvi, Julkujärvi (kellurengas) 15.5. SM-pilkki, Puruvesi 6.3. . Perhokalastuksen SM-karsintakilpailut kesällä 2022 7.5. . . . SM-tuulastus, aika ja paikka auki ?. . alkaen ma-pe klo 9-16 ja puhelinpalvelu ma-to klo 9-16. . . . PIENET VIRTAVEDET VAPAA-AJAN KALASTAJA 6 2021 73. . . . Lieto, Nautelankoski 15.5. . . . . . . . . Perhokalastuksen SM-joukkuekisa, aika ja paikka auki ?. . . . SM-kiiskipilkki, Rantasalmi 19.3. . . . . . . Virrat, Koskelankoski 2.7. . . . Pilkki12 (rajaton kilpailu) 29.1.–28.2. Vekaranjärvi, Ahvenlampi (kellurengas) 2.7. . . . . . . . . Virrat, Yläinen Toriseva 28.5. . . . . SM-onki, Kalajärvi, Peräseinäjoki ?. . . . . . . . . . Nuorten SM-toimintakilpailu, paikka auki ?. Karkkila, Karjaanjoki 11.6. . . . . . . . . SVK:n mestaruusvetouistelu, Keitele, P-Savo 9.–10.7. . . . . . . . . . SM-veneonki, aika ja paikka vielä auki ?. . . . . . . . . . . Pilkkikuu (rajaton kilpailu) Pilkkimaajoukkueiden loppukarsintaa ei järjestetä v. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) mukaan tilaa heikentävät erityisesti maatalousja metsämaiden mittavat ojitukset ja vuosikymmenten saatossa toteutetut perkaukset ja uomien suoristamiset. . . . Kuva: Petter Nissén. . . . . . . Perhokalastuksen SM-finaali, Taivalkoski, Iijoki koskikalastusalue 3.–4.9. . . . . Teijo, Matildanjärvi (vene) 14.5. . Epävir. . Lopullinen kunnostustarve tulee aina selvittää paikan päällä maastossa”, muistuttaa Aroviita. . . . Löydät sen osoitteesta vapaa-ajankalastaja.fi/kilpailut/kilpailukalenteri. . . . . . . . . . . . . . SM-pilkin esikisa, Puruvesi 5.3. 2022 5.2. . . . . . . . . . SUOMEN pienet virtavedet ovat laaja-alaisesti hyvin heikossa tilassa Pienet virtavedet ovat laaja-alaisesti hyvin heikossa tilassa selviää arvioista, jotka perustuvat uuteen paikkatietoaineistoon. . . . . . Arviot on tuotettu uomajaksoille, joiden sisällä luonnontilan muuttuneisuus voi vaihdella paljon. . Lisätiedot Petter Nissén puh. . . . . Toimisto kiinni Suomen Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestön toimisto on suljettu 23.-31.12. . . . . Kemi, Veitsiluoto (vene) 4.6. . . . SM-soutu-uistelu, Kolovesi, E-Savo (yöuistelu) 30.7. . . . . Vekaranjärvi, Ahvenlampi (vene) 26.5. . . SM-lohipilkki, Ahvenlampi, Luosto 17.–19.6. SM-mormuskointi, Räyringinjärvi, Veteli 26.3. . . . . . . . Kilpailukalenteri 2022 29.1. . . . . . SM-rautupilkki, Tuulispääjärvi 24.4. . . Toisaalta myös kartta-aineistoihin sisältyy epätarkkuutta. . . . Aineisto sisältää noin 90 000 pienen virtaveden tai virtaveden osan muuttuneisuusarviot. Iisalmi, Pitkäkoski 4.6. .
3 3.6. PALVELUTISKIT Kalastonhoitomaksun voi maksaa eräissä Metsähallituksen luontokeskuksissa sekä kaikilla R-kioskeilla. MAKSAMINEN 1. 5 7.10. 044 534 9878, timo.lepisto@saarsalo.fi Näätämön järvillä Ku va : Jaa na Ve tik ko Ulkomaat: Malediivit Mateen pyynti Särkikalojen pilkintä ilmestyy 27.1. MENNESSÄ toimitukseen: vapaa-ajankalastaja@vapaa-ajankalastaja.fi ILMOITUSMYYNTI: Saarsalo Oy, Myllyhaantie 6 C 2. Tositteen saa maksutavasta riippumatta paperisena tai sähköisenä, ja kumpikin kelpaa tarkastustilanteessa. 2 24.3. KALASTUSLUVISTA LISÄÄ TIETOA: l vapaa-ajankalastaja.fi l eraluvat.fi l kalat.fi KALASTUSRAJOITUKSISTA TIETOA: l kalastusrajoitus.fi 1 / 2022 27.1. 2. 74 6 2021 VAPAA-AJAN KALASTAJA. VERKKOKAUPPA ERÄLUVAT.FI Verkkokaupassa kalastonhoitomaksun voi maksaa kirjautuneena tai kirjautumattomana ympäri vuorokauden. KALASTONHOITOMAKSU 2021 l 45 €/vuosi l 15 €/viikko l 6 €/päivä 1 27.1. LEHDET 2022 Kalastonhoitomaksurekisteriä varten tulee ilmoittaa nimi, osoite, syntymäaika ja yhteystiedot. 6 9.12. Soittaminen on maksutonta ja kalastonhoitomaksua varten saa laskulomakkeen. ILMESTYVÄÄN LEHTEEN toimituksellinen aineisto ja järjestöilmoitukset 10.12. PUHELINPALVELU 020 69 2424 Puhelinpalveluun voi soittaa arkisin kello 9-16. 3. krs, 33960 Pirkkala Timo Lepistö puh. 4 26.8
EUMERIN upeat HEITTOPERHOT Laadukkaat välineet KALANKÄSITTELYYN KOLME ÄSSÄÄ kuhanja hauenpyytäjän hihaan KALAPIIKKI l fileointiin l siivutukseen l paloitteluun TEROITUSPUIKKO laadukas Viktorinox FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 16 cm terällä: FILEOINTIVEITSI joustavalla suoralla 20 cm terällä 7 € 22 € 24 € 32 € Vihreäsininen JESSE JR l savija humussameisiin vesiin Lilakultainen JESSE RT l valoisiin olosuhteisiin Punaoranssi JESSE MW l ärsykeväri moniin vesistöihin 12 € 12 € 12 € Vapaa-ajankalastajan KAUPPA www.vapaa-ajankalastaja.fi/kauppa Hintoihin lisätään toimituskulut. OLE NOPEA: Valmistettu ainoastaan 200 kpl. Kolmatta vuotta peräkkäin vuosivieheenä on Grosarin Laxman, joka tunnetaan maan mainiona haukivieheenä. Vuosive 2021 VOITTAJA 12 € kpl. l Paino 6 g Vuosivieheen värityskilpailu on SVK:n jokavuotinen lapsille ja nuorille tarkoitettu kilpailu, jonka voittajavärityksestä tehdään oikea viehe. Viehevärityskisan vuosiviehe on erikoisväri ja sitä voi tilata ainoastaan SVK:lta. Ainutlaatuinen erikoisväritys, jota et saa mistään muualta. 6 € NORTHTUBE FAST SINK Ainutlaatuinen väritys kuhalle ja ahvenelle. l Paino 8 g SPINTUBE PIKE SVK Haukiperho SVK:n väreissä l Paino 23 g SPINTUBE PIKE Toimii erityisen hyvin tummissa humuksen värjäämissä vesissä l Paino 23 g TARJOUS! 12 € TARJOUS! 8 € (15,-) 8 € (15,-) EUMERIN ARCTIC MEDIUM Ahvenelle, taimenelle ja kirjolohelle
6 414886 500440 21006 PAL. 2022 – 04 650044 – 2106. VKO