44 Seikkailu Vienanmereltä Suomenlahdelle Ir to nu m er o 7, 50 € s. 19 Karjalaisuus inspiroi nykytaiteilijoita s. 3 20 Facebookryhmät Venäjä-infon lähteinä s. 40 Georgian suussasulavat herkut s. 10 01-52_VenajanAika_3-2020_kansiaukeama.indd 3 01-52_VenajanAika_3-2020_kansiaukeama.indd 3 31.8.2020 11.41 31.8.2020 11.41
2 VENÄJÄN AIKA 44 Ruoka Opas georgialaisten makujen äärelle 46 Ruoka Mausteita, hunajaa, pataruokia... 36 Sisältö 3 20 Pietarin kirjallinen elämä kiehtoo kirjailija, suomentaja Päivi Nenosta. Georgialainen keittiö ihastuttaa 49 Kirjat 50 Kolumni Persona grata 51 Mediakatsaus Karannut vanki, rajojen aukaisun lykkääntyminen ja ”Suomi-maisemat” 4 Pääkirjoitus Turhautuminen purkautuu Venäjä-keskustelussa 5 Lyhyet 8 Katugallup Pietarissa Kuinka koronaepidemia vaikuttaa pietarilaisten arkeen 9 Kolumni Kun korona vyöryi Pietariin 10 Matkailu Kanoottiretki Vienanmereltä Suomenlahdelle 14 Matkailu Runokyläkierros Vienan Karjalassa 19 Tiedonvälitys Facebook-ryhmät Venäjä-infon lähteinä 24 Talous Venäjän talous on alkanut elpyä kevään syvästä pudotuksesta 26 Idänkauppa Itänaapurin ostopäällikkö 32 Energiapolitiikka Venäjän energiapolitiikka suurten murrosten edessä 36 Kulttuurivaikuttaja Kirjoituksia kommunalkasta 40 Karjala-hipsterit Karjala elää taiteessa 44 Trendiruokaa Kaukasiasta Georgialainen keittiö valloittaa maailmaa. 02-03_VenajanAika_3-2020_Sisisaukeama.indd 2 02-03_VenajanAika_3-2020_Sisisaukeama.indd 2 31.8.2020 11.24 31.8.2020 11.24
Arto Manninen on kokeneimpia suomalaisia idänkauppiaita. 32 Liitteenä Kontakt Suomi-Venäjä-Seuran jäsenlehti Suomi-Venäjä -seuran jäsenlehti 3 2020 Kirjailija Jelena Tšižova Elävän historian ääni SIVUT 4–5 Teatteriyhteistyölle uusi muoto SIVU 7 Tapahtumat Osallistu etänä SIVUT 8–9 01-16 KONTAKT_3-2020.indd 1 01-16 KONTAKT_3-2020.indd 1 30.8.2020 13.17 30.8.2020 13.17 02-03_VenajanAika_3-2020_Sisisaukeama.indd 3 02-03_VenajanAika_3-2020_Sisisaukeama.indd 3 31.8.2020 11.24 31.8.2020 11.24. VENÄJÄN AIKA 3 10 26 Öljy on Venäjän talouden siunaus ja kirous. Suomalaismelojien kanoottiretki päättyi Pietariin
Martti Kiuru päätoimittaja PÄÄKIRJOITUS Kustantaja Omnipress Oy Väritehtaankatu 8 FI-03100 Helsinki toimitus@omnipress.fi www.venajanaika.fi www.omnipress.fi Puh. alv 10 % Puh. Autosta on bensa loppu. Jokaisella on tarpeensa, mutta aina voi kysyä asioiden suhteellistamisen perään. Prosessi on hankala ja voi kestää kuukausia. 040 549 3105 Tuottaja Kari Martiala kari.martiala@omnipress.fi Puh. Lisäksi monelta on viisumi ehtinyt vanhentua, jolloin ensin täytyy saada maahantuloviisumi ja ryhtyä vasta Venäjällä ollessa hankkimaan varsinaista viisumia. Seuraava lehti ilmestyy 18.11.2020. 045 675 7122 Ulkoasu HANK Oona Kavasto, AD hank.fi Tilaukset Kestotilaus 30 € / vuosi, Määräaikaistilaus 38 € / vuosi, Suomi-Venäjä-Seuran jäsenille 17 € / vuosi, Hinnat sis. Erittäin ikävää myös on, mikäli lähiomainen toisessa maassa sairastuu, eikä apua saada paikalle. Tällä hetkellä virustapaukset näyttäisivät Venäjälläkin olevan lievässä laskussa, mutta entä jos epidemian ”toinen aalto” alkaa jyllätä. Kysymyksiä siis riittää loputtomasti, mutta tietoa on riittämättömästi, mikä antaa edelleen vauhtia huhumyllylle. Lisäksi Venäjä vaatii uutena asiakirjana ulkomaalaisilta korkeintaan kolme päivää vanhan koronatestin. Venäjän Aika -lehti kartoittaa tässä numerossa Facebook-palvelussa toimivien suomenkielisten Venäjä-ryhmien toimintaa. 4 VENÄJÄN AIKA Mistä voi vaatia rahat takaisin, kun Venäjä-viisumi on ostettu, ja raja itänaapuriin on suljettu. Myös rajan yli tapahtuvia seurustelusuhteita pakkoero epäilemättä rassaa. Se nyt kuitenkin on selvää, että Venäjän ja Suomen välisen rajan sulkeutumisesta on jo kehkeytynyt iso ongelma tuhansille – ellei kymmenille tuhansille ihmisille. +358 9 2730 0200 tilaajapalvelu@media.fi Painopaikka PunaMusta, 2020 ISSN 1455-0520 Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Milloin se perkeleen raja avautuu, että pääsee taas Viipuriin tankkaamaan. Suomen kansalainen ei ainakaan nykytiedon mukaan pääse Venäjälle ilman pätevää syytä. Tätä kirjoitettaessa Suomessa asuva Venäjän kansalainen pääsee matkustamaan yhden kerran Venäjälle ja takaisin. Yleinen epätietoisuus ja jatkuvasti muuttuvat määräykset ovat haaste myös viranomaistiedotukselle sekä Suomen ja Venäjän väliselle viranomaisyhteistyölle. Koronavirustilanne polkee paikallaan, ja ihmisten epätietoisuus ja turhautuminen heijastuvat myös Facebookin Venäjä-aiheisille keskustelupalstoille. Kannen kuva: Kaisa ja Christoffer Lekan arkisto Aikakauslehtien Liiton jäsen. Raadollisin tilanne on sellaisilla perheillä, joilla osa perheenjäsenistä on juuttunut Suomen ja osa Venäjän puolelle. 020 6100 115 Päätoimittaja Martti Kiuru martti.kiuru@omnipress.fi Puh. Siinä tapauksessa raja ei avaudu ensi kesään mennessä – jos silloinkaan. Mutta entä jos omainen Venäjällä kuolee Suomeen paluun jälkeen. Aktiivisia ryhmiä on kymmenkunta, ja koronaepidemia on selvästi lisännyt niiden suosiota, kun epätietoiset yrittävät metsästää käypää informaatiota. Joitakin suomalaisliikemiehiä ja toimittajia on päässyt Venäjälle, eivät kuitenkaan kaikki halukkaat. Epätietoisuus tulevasta heijastuu myös Venäjä-keskusteluun 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 4 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 4 31.8.2020 11.31 31.8.2020 11.31. Vaativatko rajaviranomaiset kuolintodistuksen, ja mistä sen ehtii saada
Mutta paljon oli myös säilynyt. Vuosien mittaan historiankirjoituksessa (tästä ei tosin kirja mainitse mitään) Viipurista on väen vängällä tehty vanha venäläinen kaupunki ja näitä elementtejä on tungettu myös kaupunkikuvaan ja siihen liitettyihin tarinoihin. Katalogin tekstit venäjäksi/suomeksi/ englanniksi on laadittu Viipurissa sikäläisten toimesta. Pääasia, että vaivalla koottu valokuvaotanta saa katsojansa tulevaisuudessa. 5 LYHYET Harvalla kirjalla on näin vaiherikas julkaisuhistoria. Näyttely oli ensin esillä Viipurin linnan museossa syksystä 2018 heinäkuulle 2019. Nämä tavallisten kansalaisten ikuistamat hetket tuovat elämää muuten kovin arkkitehtoniseen kuvakavalkadiin. Onneksi vanhan kaupungin alueella ei ryhdytty massiivisiin vanhojen arvorakennusten purkamisiin, vaikka sellaistakin kantaa esiintyi. Rakennukset ja katunäkymät korostuvat kuvissa ja toki se on ymmärrettävääkin; haluttiin näyttää, mitä on saatu aikaan sodan vaurioiden jälkeen ja miten elämä etenee – vanhaa säilyttäen, mutta myös tuhoutuneet kohteet uudistaen. Viipurin ominaispiirteet ja tasokas arkkitehtuuri aiheuttivat tulokkaille pohdittavaa – miten säilyttää vanhaa, mutta luoda samalla neuvostoliittolaista maailmankuvaa. Sodanjälkeinen Viipuri neuvostoliittolaisin silmin 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 5 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 5 31.8.2020 11.31 31.8.2020 11.31. Näyttely on koottu Viipurin museon keräämistä valokuvista, joita ovat ottaneet ihan tavalliset uudet viipurilaiset. E-K:n museolla on tarkoitus pystyttää näyttely uudestaan ja päästää sitten yleisökin paikalle. Suomalaista lukijaa pohdituttaa se, mitä lie veli venäläinen ajatellut, kun syliin tipahti jokseenkin upea arkkitehtoninen kokonaisuus, osin täysin tuhottuna, osin murjottuna, mutta myös osin aivan ehjänä. Porvarillisesta hapatuksesta haluttiin eroon, mutta kun se oli – harmillista kyllä – niin komeaa ja tasokasta. N . Näkemyserot lienevät olleet melkoiset siitä, millä ehdoilla rakentamista tehdään ja mitä vanhasta tulisi säilyttää. Osa taloista säilyi, osa tuhottiin. Kuvaajissa korostuu arkkitehtien ja rakentajien ammattikunta, he ovat asiantuntemuksellaan havainneet alueensa tärkeät kohteet ja niiden merkityksen. Mukana on myös aivan tavallisten kadunmiesten nappaamia tunnelmia arkisista hetkistä: pienet pojat leikkivät isossa lätäkössä aseman edustalla, insinööri Ivanov tankkaa ylpeänä Pobedaansa keskustan huoltoasemalla, nuoret naiset poseeraavat Mäntysen Hirvi-patsaalla. Melkoinen osa kaupungista oli tuhoutunut pommituksissa ja taisteluissa, korjattavaa siis riitti. Onneksi nyt voimme – heti kun korona sen sallii! – päästä itse vapaasti nauttimaan Viipurin charmista ja sen ainutlaatuisuudesta sekä samalla todeta, miten aika muuttaa tätäkin aarretta. Sodan jälkeen Viipurista tuli tavallaan suljettu kaupunki, sinne pääseminen oli lähes mahdotonta ulkopuolisille ja rajavyöhykkeellä sijaitsevana sinne ei niin vain matkustettu maan sisältäkään. Ja sama jatkuu yhä, koska rahat eivät ilmeisesti riitä restaurointiin. Kokonaisuutena kirja avaa kiinnostavan näkymän venäläiseen Viipuriin niiltä vuosilta, kun he pitivät sitä täysin omanaan poissa ulkopuolisen silmiltä. Yleisvaikutelma on kyllä jokseenkin harmaa ja ankeakin ainakin kuvien perusteella. It ši to vk in / Vi ip ur in lin na n m us eo Rautatientori (Vokzalnaja aukio) sateen jälkeen 1960luvun alussa. Sen jälkeen se siirtyi Lappeenrantaan EteläKarjalan museoon tarkoituksena olla auki kevättalvella 2020. Aihehan on todella kiinnostava – venäläisten valtaama kaupunki ja sen näkymät. Mutta hyvä niin. Onneksi sentään näyttelyn töistä koottu kirja saatiin painetuksi ja siitä saa edes osittaisen kuvan valokuvanäyttelyn laajasta annista. Raunioissa ei voi kukaan elää, eteenpäin on päästävä. Vaan koronavirus sotki kaiken ja näyttely ei ehtinyt edes avautua, kun ovet jouduttiin laittamaan säppiin epidemian vuoksi. Tätä joudumme kuitenkin odottamaan parisen vuotta, sillä museon näyttelyohjelmisto on sovittu jo pitkälle tulevaisuuteen ja vapaata aikaa Viipurin esittelylle pitää kotvanen odottaa. Pienellä karjalaisella huumorilla voisin todeta, että paikoin mennään niin lähellä suomea, että hirvittää. TEKSTI SEPPO PAAJANEN Julia Moshnik (tekstit), Aleksey Melnov (kuvatekstit): Valokuvamuistoja 1940–60-lukujen Neuvosto-Viipurista, näyttelykatalogi Viipurin linnan museo 2020 E
Hän on aiemmin kertonut tarinansa suomeksi 1997 ilmestyneessä kirjassa Sokea peili, jonka hän kirjoitti yhdessä Inna Rogatchin kanssa. Vain yhdessä kohdin jäin miettimään, avautuuko aforismi, jos osaa vain toista kokoelman kielistä. Haastattelija Pentti Stranius kysyy molemmilta, ovatko aforismit muuttuneet. Kuzminin mukaan aforismeista on tullut älyllistä leikkiä, toista kuin entisajan moralisoivat ja opettavaiset ”ikuiset ajatukset”. Yksi Mihail Kuzminin, kokoelman venäjänkielisten aforismien kirjoittajan mietteistä kuuluu: ”Järki ei anna kenellekään ensiapua. ”Kyllä kiitos, jälkikäteen”, kuului kirjan mukaan Supon tuolloisen päällikön Seppo Tiitisen vastaus. CIA:n liiasta uteliaisuudesta ja töppäilystä johtui aikoinaan myös Gordijevskin kärähtäminen. Historiantutkijana ja journalistina Ben Macintyre saa tarinasta paljon enemmän irti. Suomella ja suomettumisellakin on osansa Vakooja ja petturi -tarinassa. Macintyren ote on myös viileän realistinen verrattuna Rogatchin tekstiin, joka sisältää hetkittäin yliannoksen neuvostovastaista paatosta. Kokoelman mustavalkoiset piirrokset on tehnyt Vladimir Semerenko ja upean galakseja kuvaavan kannen Katja Suvilehto. Suvilehto toteaa yleisemmin ”Kansojen isät ovat lastensa synnyttämiä” ja ”Stalin oli teologi, joka rupesi itse jumalaksi”. Suomi hoiti ja asutti uudelleen itse 400 000 karjalaista evakkoaan. ”Päivät on pääskysiä, anna niiden lentää”, muistuttaa Suvilehto, ja Kuzmin ihmettelee ”Rakensi pilvilinnan, miksi maan päälle?” Satasivuisessa kirjasessa on myös molempien aforistikkojen haastattelu sekä taustatiedot. Vaikka aforismien sepittäminen ja levittäminen onkin vähän turhankin helppoa, se ei merkitse katastrofia – kumpikin mainitsee merkittäviä aforismien kirjoittajia ja alan tekijöiden tapaamisia eri puolilla maailmaa. Kirjan suomalaisen käännöksen suojakanteen on saatu kirjailija John le Carrén alias David Cornwellin kehut ”paras tositarina, jonka olen vakoojista lukenut.” Kylmän sodan vakoojista hyllymetritolkulla kirjoittaneen 88-vuotiaan legendan näkemykseen on helppo yhtyä. 6 VENÄJÄN AIKA LYHYET Meitä vakoilutarinoihin mieltyneitä suomalaisia on hemmoteltu erinomaisella ranskalaisella televisiosarjalla ”le Bureau des légendes”. Aura Nurmi, Atena 2020, 458 s. TEKSTI MARJA JÄNIS Parasta vakoilukirjallisuutta "Epäselväksi ei toki jää, kenen puolella kirjailijan sympatiat ovat." 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 6 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 6 31.8.2020 11.31 31.8.2020 11.31. Siinä missä Rogatchi viljelee adjektiiveja, Macintyre selviää verbeillä ja substantiiveilla. Kun Suomen joukot vetäytyivät, ei Neuvostoliitolle juuri jäänyt ”puhdistettavaa”. Vaisto – pystyy siihen.” Venäjänkieliset aforismit on suomentanut ja toimittanut Pentti Stranius ja suomenkieliset Arvi Perttu ja Jana Zhemoitilite. Tämän kokoelman perusteella aiheet ovat yhteisiä ja varmasti ikuisiakin, kuten valta, ihmiselämän rajallisuus, tavoitteiden ja saavutusten yhteismitattomuus. Silloin jäi paljon kertomatta. Kokoelman toimittaja on taitavasti valinnut molemmilta sellaisia mietelauseita, joiden kääntäminen toiselle kielelle ei kompastu suomen ja venäjän kielten rakenteiden eroihin tai sanaleikkiin. Molemmat iloitsevat yhteisestä kokoelmasta. Kumpikin miettii, mihin ihminen aikansa käyttää. Nyt aikaa on kulunut reilut parikymmentä vuotta lisää. Macintyre saa myös lukijan jännittämään Gordijevskin puolesta, vaikka lopputulos onkin ollut tiedossa jo 35 vuotta. Pienet risut kustantajalle, kirjasta puuttuu henkilöhakemisto, joka tällaisessa teoksessa pitäisi ehdottomasti olla. Gordijevski on entinen KGB:n agentti, joka oikeasti vakoili brittitiedustelu MI6:lle ja loikkasi Neuvostoliitosta Suomen kautta länteen kesällä 1985. Kirjaa voi tilata osoitteesta kulttuurivihkot.fi/kirjat. Osittaista historian virhetulkintaa kirjassa edustaa viitteellinen maininta, että Neuvostoliitto olisi toteuttanut sodan jälkeen väestön etnisen puhdistuksen Viipurissa ja luovutetun Karjan alueella. Kuzmin lähettäisi niiden sepittäjät mieluummin sieniä poimimaan kuin suoltamaan nettiin kelvottomia ajatuksia. Eero Suvilehto ja Mihail Kuzmin ovat tutustuneet 2008, pitäneet yhteyttä Facebookin kautta ja tavanneetkin Pietarissa. Nykyään aforismeja leviää netissä ja kehnoja on paljon. Niinhän ei ollut. Olen varma, että le Bureaun katsoja jää koukkuun myös Ben Macintyren keväällä ilmestyneeseen Oleg Gordijevskin tarinaan Vakooja ja petturi, jonka alaotsikko ”Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio” ei liioittele yhtään. TEKSTI KIMMO KALLONEN Ben Macintyre: Vakooja ja petturi. Le Bureaussa ranskalaisten riesana ja joskus apunakin häärivät amerikkalaiset. Ennen Gordijevskin salakuljetusoperaatiota MI6:n edustaja tiedusteli ”hypoteettisesti”, haluaako Suomen tiedusteluviranomaiset raportoitavan, jos tämän tyyppiseen operaatioon joskus ryhdyttäisiin. Nyt jokaisella on oma varjonsa”, ja venäjänkielinen ”varjo” ”ten´” ei liitä tuota varjoa sateeseen samalla tavoin kuin suomen kielen sana. Kylmän sodan tärkein vakoiluoperaatio, suom. Vallan käsittely on kärjekkäämpää Kuzminilla ”Narri on kuninkaan huumoriviranomainen”, kun taas absoluuttinen monarkia on ”kuningas ja narri samassa persoonassa”. Enempää en paljasta. Onko suomalaisissa ja venäläisissä aforismeissa eroja. Suvilehto toteaa ”Sateessa kaikki ovat sukulaisia. Ystävät, viholliset ja liittolaissuhteet ovat heittäneet kuperkeikkaa, eikä katsojalle aina valkene hyvisten ja pahisten välinen ero. Hän on kirjoittanut aforismeja laserilla tuohille jäljitellen Venäjältä löytyneitä 1000–1300-luvuilla raapustettuja aikakirjoja. Suvilehto korostaa aforismin ikuisuutta: niitä on heitelty ilmaan jo ennen kirjoitustaitoa. Jos pidät le Carrén kirjoista, pidät varmasti tästäkin. Esiin tulevat monet nimet, yksityiskohdat ja tapahtumien taustat, joita ennen vuosituhannen vaihdetta ei vielä voinut julkaista. Realismia tavoittelevalla otteella on kuvattu kansainvälisen tiedustelun arkea ja eri tiedustelupalvelujen välistä kovaa kilpailua. Epäselväksi ei toki jää, kenen puolella kirjailijan sympatiat ovat. Luonnon kanssa ei mennä naimisiin eikä siitä erota Näin muistuttaa Eero Suvilehto aforismissaan, joka on julkaistu suomenja venäjänkielisessä aforismikokoelmassa Galaksien välisestä etäisyydestä – Rasstojanie mezhdu galaktikami (2020, Kulttuurivihkot). Lukekaa loput kirjasta
Voitostaan varma Hitler oli suunnitellut juhlapäivälliset aristokraattiseen hotelli Astoriaan ruokalistoja myöten. Ne juhlat jäivät pitämättä. Kaupunkia toki pommitettiin, mutta varsinaista kukistamishyökkäystä ei tehty, annettiin saarron tehdä tehtävänsä – asukkaat kuolisivat nälkään. › Viipurin kaverit. Kannibalismi on kauhein osuus tapahtumia, ihmisistä tulee petoja äärimmäisissä oloissa. Runsaasti infoa Viipurin tarjoamista vierailukohteista, majoitusja ravintolapalveluista, ostosmahdollisuuksista ja kauneudenhoitopalveluista. Kuolema hallitsee koko kaupunkia. Piiritetyn Leningradin johtoon nostetaan Andrei Zhdanov, joka johti piiritettyä kaupunkia ja siinä ohessa sen puolustusta sillä varmuudella, jonka vain totaalinen tietämättömyys voi aikaansaada. Nämä ovat olleet vaiettuja tabuja Venäjällä kauan, osin nytkin. Soittajat nälän uuvuttamia, kapellimestari pysyi hädin tuskin pystyssä, mutta kaiken kokenut kuulijakunta kuunteli sävellyksen kuin uutena toivona voitosta. Kansa juhli vapautustaan keväällä 1944, tosin kovin vaatimattomimmin eväin, mutta vapaus maistui makealta kaiken kauheuden jälkeen. Kirja on myös järkyttävä kuva neuvostojohdon valtapelistä. Johtoporras piti sukunsa ja suojattiensa kanssa Smolnassa pitoja, kun suurin osa kaupunkilaisista kuoli nälkään. › Suuntana Venäjä. TEKSTI SEPPO PAAJANEN Michael Jones: Leningrad – Piirityksen vuodet. Lähetys välitettiin radiossa myös osittain rintamajoukoille. Henkisen elämän kohokohdaksi kasvoi Dimitri Šostakovitshin kuuluisan Leningrad-sinfonian ensiesitys Suuressa filharmonian salissa. Ajankohtaista asiaa Pietaria koskevista tilaisuuksista, tietoja kulttuuritapahtumista, ravintolaja kahvilavinkkejä, mielenkiintoisia vierailukohteita, Pietarija Leningrad-muisteluita. Marsalkka Voroshilov oli Stalinin suosikki kuuliaisuutensa vuoksi, mutta mikään strategi hän ei ollut. Nämä ovat sitä todellista historiaa. Into 2020. Hitler oli päättänyt kukistaa Neuvostoliiton ja etenkin sen henkisen sydämen Leningradin, jota piti bolshevismin pesänä. Kirjan luettuaan ei tätä upeaa Šostakovitshin 7. Voiton päivässä ei voi olla kalman sivumakua. VENÄJÄTIETOUTTA MYÖS FACEBOOKISSA Leningradin piiritys silminnäkijöiden kuvauksena Syksystä 1941 tammikuuhun 1944 tapahtui ehkä maailmanhistorian kammottavin nälkiinnyttämisoperaatio. Kirjan dokumentointi tavallisten leningradilaisten elämästä on tyrmäävää luettavaa: ruoka on loppunut, sähköjä ei ole, lämmitys olematonta. Kirjan vahvuus on siis piirityksen kokeneiden oma ääni, eletty todellisuus. Michael Jonesin kirja on upea kokonaisuus, ihmisyyden puolustus ja kauheuksien dokumentaatio. Päällimmäiseksi kasvaa silti usko elämän voittoon ja toisista huolehtimiseen. Mainetta oli, mutta osaamista vain nimeksi. 416 s. Sen teos kuvaa upeasti onnistunutta käännöstä myöten. Siinä on jotain elämää suurempaa. Ja kun upseeriston osaava kärki oli tapettu kansanvihollisina, niin keneltäpä olisi neuvoa kysynyt. Hän taustoittaa ajan sotilaalliset tapahtumat: Saksan tehokkaan yllätyshyökkäyksen ensin Baltiaan ja sitten kohti Venäjän sydänmaita. Neuvostoliiton hapuileva ja huonosti johdettu puolustussota saa selkeän kuvauksen. Vaan vielä se saapui noutaja Andreillekin. sinfoniaa voi kuunnella liikuttumatta, se kertoo niin paljon kaupungin kohtaloista. Jokainen selvitköön kuten parhaaksi näkee. Michael Jones on kokenut sotahistorioitsija, Bristolin yliopiston kasvatti ja Royal Historical Societyn jäsen – tekijämies siis monella tasolla. 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 7 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 7 31.8.2020 11.31 31.8.2020 11.31. Teksti perustuu vielä elossa olevien piirityksen kokeneiden haastatteluihin ja päiväkirjamerkintöihin, joiden tekijät suurimmaksi osaksi menehtyivät, jäljelle jäivät vain kirjoitetut rivit. VENÄJÄN AIKA 7 LYHYET Facebookissa toimii useita Venäjään erikoistuneita ryhmiä, joissa on runsaasti tietoa esimerkiksi itänaapuriin suuntautuvasta matkailusta, kulttuurista, historiasta, politiikasta, taloudesta, urheilusta ja ostosmahdollisuuksista. Kaiken kärsimyksen keskellä kasvoi toivo ja toisista huolehtiminen. Suomentanut Arto Konttinen. Sankarikaupungin kupeeseen ei haluta ryöstelyn ja ruumiiden syönnin leimaa. Miljoona ihmistä kuolee nälkään, ruumiit lojuvat kaduilla, lapset etsivät vanhempiaan turhaan. Vaikka koko piiritys on ihmiskunnan mittainen tragedia kaikkine kauheuksineen, se on myös tarina ihmisyyden voitosta. Venäjän Aika suosittelee lukijoilleen seuraavia suosionsa vakiinnuttaneita Facebook-ryhmiä: › Minun Pietarini/Leningradini. Vahvan dokumenttiperustan lisäksi keskiöön nousevat tavallisten kansalaisten kertomukset. Kirjoittaja ei mässäile kauheuksilla, mutta kertoo asiat perusteellisesti. Tietoja, uutisia ja tarinoita matkoista, kaupankäynnistä ja muusta rajan ylittävästä yhteistyöstä Venäjän suunnalla. Jonesin kirja on kokonaisuutena vavahduttava lukukokemus, osin jopa tuskallinen. Kun siihen yhdistetään pohjaton oman edun tavoittelu ja kavaluus, on lopputulos tyrmäävä. Tämä näkyy kirjassa varmana otteena ja napakkana historian jäsentelynä
Ensin meidät siirrettiin etäopiskelun piiriin ja sitten alkoi loma. Ystäväpiiri on ikään kuin muuttunut tiiviimmäksi. Mihail, opiskelija Juuri mikään ei ole muuttunut. Työskentelen yksityisessä yrityksessä, joka oli jo sulku-uhan alla, mutta onneksi firmaa ei suljettu. Mutta epidemian toiseen aaltoon en ole valmis. Rajojen sulkeminen on aiheuttanut merkittäviä ongelmia, koska suuri osa matkailutuloista tulee ulkomaisilta turisteilta. Täytyyhän ihmisen joskus uloskin päästä. Valentina, eläkeläinen Elämässäni ei juuri mikään ole muuttunut. Kaipaan läheisempää kontaktia ystäviini, joita en nyt voi juuri tavata. Vaimo joutui olemaan lapsen kanssa kotona, koska puistot ja lasten leikkipaikat oli suljettu. Jos lähipiirissä on henkilöitä, joilla on palkkatuloja, on vaikeistakin ajoista mahdollista selviytyä. Olen joutunut luopumaan normaalista aikataulusta, en päässyt töihin ja menetin ansioni. Katja, kotirouva Minulla ei henkilökohtaisesti ole ollut vaikeaa, mutta leikkipaikkojen sulkeminen aiheutti ongelmia. Sen sijaan lomailin Etelä-Venäjällä. Olen introvertti, joten totuin helposti olemaan kotona. Jegor, teollisuustyöntekijä Vaimoni on äitiyslomalla, joten olen perheen ainoa palkansaaja. Ainoa positiivinen asia on, että olen pystynyt tekemään asioita, joita tavanomainen kuormittava työrytmi ei salli. Osoittautui, että suhtautuminen tulevaisuuteen on hyvin pragmaattista. Alja, myyjä Olen viettänyt koko epidemia-ajan kotona, ja pitänyt normaalia enemmän yhteyttä ystäviin. Olen eristänyt itseni muista, mutta vietän normaalioloissakin valtaosan ajasta kotona. Koronaepidemia on vaikuttanut negatiivisesti hotelleihin ja niiden työntekijöiden palkkoihin. Venäläiset eivät menetä toivoaan. 8 VENÄJÄN AIKA Polina, opiskelija Teen töitä matkailubisneksessä. Eläkkeellä olevana lääkärinä olen sitä mieltä, että Venäjän hallinto on onnistunut hyvin epidemian hoidossa ja reagoinut nopeasti tapahtumiin. Koska en ole ollut töissä, tuntuu koronavirus ennen kaikkea kukkarossa – rahaa ei ole liikaa. Mutta kertovatko kommentit vahvasta sisusta vai teeskennellystä optimismista. Kysyimme pietarilaisilta, kuinka koronaepidemia on heihin vaikuttanut, ja ovatko he muuttaneet käyttäytymistään tai elämänasenteitaan. Elämäni muuttui etätyöksi jo siinä vaiheessa kun lapseni syntyi. TEKSTI JANA PRUSSAKOVA KUVAT SVETLANA ALEKSEJEVA KATUGALLUP ”Venäjän hallinto on onnistunut hyvin epidemian hoidossa ja reagoinut nopeasti tapahtumiin.” 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 8 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 8 31.8.2020 11.32 31.8.2020 11.32. Kaikki on hyvin. Epidemia muutti suunnitelmiani Suomen suhteen, sillä vierailimme maassa säännöllisesti ystäväni kanssa. Psykologisesti olen kestänyt hyvin poikkeusajan. Avaan tietokoneen ja olen välittömästi luennolla
Kriisin iskiessä hyllystä otetaan kriisimappi ja se avataan kohdasta ”pandemiasuunnitelma”. Kahden ja puolen kuukauden ajan koordinoimme kotiutuksia Suomeen. Palvelua on tarjottu vain erityisryhmille ja kiireellisille tapauksille. Myös pääkonsulaatin rutiinit muuttuivat. Aika näyttää, kuinka merkittävästi ja kuinka pitkäksi aikaa koronakevät 2020 muutti tapaamme työskennellä ja kohdata muita ihmisiä. Käsien pesun merkitystä on korostettu henkilökunnalle koko kevään ja käsidesipisteitä on viritetty eri puolille toimistoa. Ensiksi meidän tuli järjestää toimintamme siten, että estämme mahdolliset tartunnat työpaikalla. Paikalle jääneet työntekijät joutuivat lujille. Tämä merkitsi työnjohdollisia haasteita, koska etänä ei voi tehdä kuin osan edustuston työtehtävistä. Välttämättömät konsulija maahantulotehtävät, yhteydenpito suomalaisiin, avustaminen kotiuttamisessa, hallintotehtävät sekä viestintä ovat olleet painopisteitämme kevään ja kesän ajan. Ravintolat ja kauppakeskukset sulkeutuivat, puistojen portit lukittiin. Varmaa on, että tästäkin selviämme. Kesäkuun puolesta välistä alkaen olemme ohjanneet kotiutusta tarvitsevat suoraan palveluntarjoajien puoleen. Jo alkuvaiheessa tarjosimme riskiryhmiin kuuluville työntekijöillemme mahdollisuuden siirtyä Suomeen etätyöhön. Normaalitilanteessa käsittelemme noin 40 000–50 000 viisumia kuukaudessa. Kolmas tärkeä kokonaisuus, jota olemme painottaneet kriisiaikana, on ollut kriittisen toiminnan ylläpitäminen. Nyt jäljellä ovat vain erityisryhmien noin 200 viisumihakemusta kuukaudessa ja joitakin kymmeniä oleskelulupahakemuksia. Pietarin pääkonsulaatti, kuten muutkin Suomen edustustot, on varautunut kohtaamaan erilaisia kriisejä ja toimimaan myös pandemiatilanteessa. Sen verran aktiivisesti rajan avaamisesta tiedustellaan. Ruuhkat katosivat ja autioilla kaduilla sukkuloi vain pyörälähettejä kuljettamassa ruokaa kotikaranteeniin vetäytyneille kaupunkilaisille. Ymmärsimme, että oma turvallisuutemme ja terveytemme on kiinni siitä, että jokainen meistä on vastuullinen työssä ja myös työpaikan ulkopuolella. Henkinen jaksaminen on ollut huolemme, jota olemme pyrkineet helpottamaan joustavuudella. Jos jotain positiivista on hankalasta jaksosta jäänyt, on se ollut yhteisöllisyyden ja yhteishengen tiivistyminen sekä yhteydenpidon lisääntyminen Luoteis-Venäjän edustustojemme kesken. Tunnemme toisemme ja toimialueemme paremmin kuin ennen. Sen jälkeen edustusto lähtee toteuttamaan ja soveltamaan suunnitelmaa parhaalla mahdollisella tavalla tilanteessa, jossa kukaan ei aiemmin ole ollut. Toinen päätehtävämme on ollut henkilöiden suojeleminen. Asiakirjoja ja passeja on käsitelty hanskat kädessä. Hyvin nopeasti osaksi arkeamme tulivat sosiaalinen etäisyys, vuoroviikot, etätyö, Skype-kokoukset, noutolounaat, karanteenit ja turvaohjeet. Pietarin pääkonsulaatti ja sen alaiset Petroskoin ja Murmanskin toimipisteet ovat kokoontuneet Skype-kokouksiin koronatilanteen käsittelemiseksi aluksi päivittäin ja myöhemmin viikoittain, jo yli 50 kertaa. Toimivalla rajalla on suuri merkitys monien ihmisten arkielämässä. Yli 300 suomalaista ja Suomessa vakituisesti asuvaa henkilöä sekä yksi koira pääsivät avullamme takaisin Suomeen. Konsulitehtävissä korostui kriisin alkaessa kotiuttaminen. Sosiaalisen etäisyyden varmistamiseksi sijoitimme työntekijät mahdollisuuksien mukaan entistä kauemmas toisistaan, erillisiin huoneisiin ja kerroksiin. Suomessa maskien käyttösuositukset ovat tulleet vasta elokuussa, mutta Venäjällä niihin on totuttu kevään aikana ja ne ovat olleet osa pääkonsulaatin arkea huhtikuusta asti. Vahvasti uskomme siihen, että kun rajat vihdoin aukeavat, viisumien kysyntä on erittäin suurta. Asiakaspalvelun ajoimme minimiin, mutta emme sulkeneet puhelinkeskustamme. Aamuisin henkilökunnalta on mitattu kuume. VENÄJÄN AIKA 9 KOLUMNI Koronaviruksen saapuessa muuttui vilkas metropoli hetkessä hiljaiseksi pikkukaupungiksi. Kun rajat suljettiin, viisuminanto väheni radikaalisti. Lauri Pullola pääkonsulin sijainen Suomen Pietarin-pääkonsulaatti Kun korona vyöryi Pietariin ”Tunnemme toisemme ja toimialueemme paremmin kuin ennen.” SUOMEN PIETARIN-PÄÄKONSULAATIN PALSTA 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 9 04-09_VenajanAika_3-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 9 31.8.2020 11.32 31.8.2020 11.32
Kanoottiretki Vienanmereltä Suomenlahdelle 10-13_VA_3-2020_Kanootilla.indd 10 10-13_VA_3-2020_Kanootilla.indd 10 31.8.2020 11.04 31.8.2020 11.04. 10 VENÄJÄN AIKA MATKAILU TEKSTI INKA TÖYRYLÄ KUVAT KAISA JA CHRISTOFFER LEKAN ARKISTO Tuhat kilometriä ja lähes kaksi kuukautta kajakin kyydissä Luoteis-Venäjän ankarissa olosuhteissa. Neljän hengen suomalaisryhmä toteutti huimapäisen melontaretken Karjalan tasavallan ja Leningradin Oblastin vesireiteillä
10-13_VA_3-2020_Kanootilla.indd 11 10-13_VA_3-2020_Kanootilla.indd 11 31.8.2020 11.04 31.8.2020 11.04. Matkan jälkeen pariskunta näytti vihkoja muille. Kartalla sormen kanssa kulkiessa tajusin, että teoriassa voisi olla mahdollista meloa Vienanmereltä Suomenlahdelle. Heidän uusin kirjansa Russian Diaries vie 368 sivua kestävälle matkalle kesään kahden vuoden taakse, seitsemän viikon mittaiselle melontaretkelle Venäjälle. Innostus oli käsin kosketeltavaa. Kirja on matkapäiväkirja, mutta kirja ei ollut matkan varsinainen tavoite. Minigrip-pusseihin pakattuja muistivihkoja varjeltiin huolella. Päätimme vain katsoa, mitä syntyy, Kaisa kertoo. Haasteena tavaroiden pakkaaminen Kaisa Leka piirsi ja kirjoitti matkasta joka ilta päiväkirjaa. VENÄJÄN AIKA 11 S arjakuvataiteilija Kaisa Leka ja hänen graafikkopuolisonsa Christoffer Leka ovat yhtä hymyä. – Jaamme niissä ajatuksiamme ja kokemuksiamme, kohtaamisia paikallisten kanssa. – Ajatus matkasta syntyi puolittain vahingossa. Päätimme lähteä katsomaan, olisiko se oikeasti mahdollista, Christoffer Leka kertoo. Koskaan ei voi tietää, mitä huomenna tapahtuu. Nopeasti vahvistui, että materiaali oli julkaisemisen arvoista. Veljeni ehdotti melontaretkeä Venäjälle ja katsoin kartasta erehdyksessä vähän väärää paikkaa. Tällainen matka on aina erilainen kuin joku kaupunkiloma. Äänisen peilityynet vedet olivat huikean kauniita ja pidemmätkin ylitykset sujuivat hyvällä säällä turvallisesti. Kuitenkaan emme voineet olla varmoja, kantaako se kirjaksi
Mukavia leiripaikkoja oli meren ja järvien rannoilta kohtuullisen helppo löytää. – Pyöräillessä on käynyt vain pari kertaa niin, että myrsky on estänyt matkanteon. Meloessa raja tulee vastaan herkemmin. Villi ja kesytön luonto Matkanteko helpottui, kun melojat pääsivät Vienanmereltä Uikujärvelle. – Hyvässä säässä meloen etenee mukavasti viitisen kilometriä tunnissa. Harmillisesti vain hyttyset olivat usein löytäneet samat retkipaikat jo ennen meitä, mutta sopivasti savuttava nuotio lannisti hiukan niiden lentointoa. – On kiehtovaa lipua hiljaa eteenpäin veden pinnan tasossa, täydessä hiljaisuudessa. Me kohtasimme lähes pelkästään ystävällisiä ja mukavia ihmisiä. Kajakilla kulkiessa on aikaa havainnoida. Siihen asti raahasimme mukanamme vesisäkkejä. Se on aika kävelyvauhtia. Puihin kiinnitettiin pressuja ja niiden avulla saatiin kerättyä vettä talteen. – Suomalaisilla on jonkinlainen pelko venäläisiä kohtaan. Vesille lähdettiin aamuisin kymmenen maissa ja kajakit pyrittiin vetämään maihin viiden tienoilla. Vieraanvaraiset venäläiset Noin tuhannen kilometrin matkaa taitettiin rauhassa. – Tämä oli kuitenkin ehdottomasti pisin ja monella tavalla haastavin melontamatka, mitä olimme koskaan edes suunnitelleet. Oli päiviä, että sai vain pystyttää teltan, ottaa kirjan käteen ja odottaa, että myräkkä menee ohi. Välillä matka katkesi sään vuoksi. Seitsemän viikon matkaan mahtui monenlaista maisemaa. Alkumatkasta yöt olivat todella kylmiä, joten tarvittavien vaatteiden ja varusteiden määrä oli ihan toinen kuin heinäkuun lopulla lähellä Pietaria, jolloin melominen oli helteen vuoksi tukalaa teepaidassakin. Kerrankin satoi kaatamalla ja 12 VENÄJÄN AIKA MATKAILU Melontareissu alkoi kesäkuun alussa Vienan Kemistä, johon kajakit ja matkalaiset kuljetettiin Suomesta autolla. Pitää seurata tarkemmin säätä. Meidät kutsuttiin teelle ja pääsimme suihkuunkin. – Oli aikamoinen palapeli pakata tavarat jokaisen pysähdyksen jälkeen. – Olin kokkina ja vesivaramme olivat kerran todella vähissä. En ole eläessäni syönyt niin suolaista ruokaa! Se oli lähes syömäkelvotonta, mutta söimme silti, kun olimme niin nälkäisiä. Melojat herättivät monin paikoin paikallisten kiinnostuksen. Vaikka meilläkin on upea luonto, niin Venäjällä se on jotenkin vieläkin villimpää ja kesyttömämpää, Christoffer pohtii. Kajakeissa kulki mukana kaikki tarpeellinen, Christoffer muistelee. Veteen liittyy yksi mieleenpainuneimmista muistoistakin. Kuvassa vasemmalta oikealle Christoffer Leka, Ea Söderberg, Antti Pöysä ja Kaisa Leka. En koskaan enää kokeile sitä uudelleen! Seurueen onneksi seuraavana päivänä satoi. Välillä pidettiin lounastauko ja pari pienempää taukoa. Ajattelin korvata ruuanlaitossa puolet tarvittavasta vesimäärästä merivedellä. – Iso haaste eli vesihuolto poistui. Christoffer sanookin pohjoisen Vienanmeren ja eteläisen Nevan olleen kuin kaksi eri planeettaa. Kuskeiksi lupautuneet ystävämme palasivat seuraavana päivänä Suomeen ja hakivat meidät heinäkuun lopussa kotiin Pietarista. Hyvässä säässä meloen etenee mukavasti viitisen kilometriä tunnissa. Yöpaikkojakin tarjottiin, Christoffer kertoo. 10-13_VA_3-2020_Kanootilla.indd 12 10-13_VA_3-2020_Kanootilla.indd 12 31.8.2020 11.04 31.8.2020 11.04. Lekat ovat meloneet aiemminkin Vienan Karjalassa runokylien välillä. Kun meidän piti päästä kauppaan, saimme rantautua ihmisten pihapiiriin. Useimmiten yövyttiin kuitenkin teltassa. Matkaan lähdettiin kesäkuun alussa Vienan Kemistä noin Oulun korkeudelta. Toteutimme sen yhdessä ystäviemme Ea Söderbergin ja Antti Pöysän kanssa. Järvillä saimme veden suoraan luonnosta, puhdistimme sen UV-filtterillä. Kajakki ei tarvitse alleen kuin 20 senttiä vettä, joten sillä pääsee tutkimaan aivan rantavesiä. Mukana piti olla katto pään päälle, keittiö, ruoka, kylpyhuone ja kaikki
Syvärillä ihailimme rahtilaivoja ja seurasimme numeroituja poijuja. 10-13_VA_3-2020_Kanootilla.indd 13 10-13_VA_3-2020_Kanootilla.indd 13 31.8.2020 11.04 31.8.2020 11.04. Teimme valtavasti töitä, jotta kaikki yksityiskohdat olisivat niin kauniita kuin suinkin mahdollista, Christoffer Leka kertoo. Kirjassa ei kerrota urheudesta, vaan arkisista asioista, joita matkallamme kohtasimme. Me olemme neljä todella tavallista ihmistä. Se oli vähän ikävää. Lekat ovat matkustaneet paljon ja matkat ovat ennenkin piirtyneet kirjoihin. Vienanmeren vuorovedet pääsivät yllättämään Itämeren olosuhteisiin tottuneet retkeilijät. – Emme voi tietää, miten uusi teoksemme otetaan vastaan, mutta itse olen kirjasuunnittelijana todella iloinen. – Etenkin Vienanmerelle haluaisin vielä palata ja tutkia sitä seutua tarkemmin. Matkan eteneminen, vaikeudet ja onnistumiset, ajatukset ja tunnelmat ovat tallentuneet Russian Diariesin kansien väliin. – Ennen kaikkea haluamme kirjassa riisua pois sankarimyyttiä, että vain jotkut superihmiset voisivat tehdä tällaista. Kaisa onnistui nappaamaan kiinni syntymävuotensa numeroa kantavasta merkistä ennen kuin virta kuljetti kajakkia taas etelämmäksi. Vastapainoksi oli päiviä, että saatoimme vain lekotella lämpimillä rantakallioilla, kun tuuli esti melomisen. oli kylmää, meidän teltta kastui läpimäräksi. Edelliseltä, New Yorkista San Franciscoon suuntautuneelta pyörämatkalta kertova ja postikorteista koostuva ”Imperfect” valittiin keväällä 2018 vuoden kauneimmaksi kirjaksi sekä palkittiin Sarjakuva-Finlandialla. Huikean reissun jälkimainingeissa mieli on toisinaan palannut tietyille matkaosuuksille. Se on tarina siitä, että tällaisia unelmia on mahdollista yrittää toteuttaa, Christoffer sanoo. Kadonnutta rantaa hetken ihmeteltyämme päätimme lähteä liikkeelle, ja Kaisa sai proteesiensa ansiosta nauttia erityiskohtelusta. VENÄJÄN AIKA 13 Haluamme riisua pois sankarimyyttiä, että vain jotkut superihmiset voisivat tehdä tällaista. Taviksia vai supersankareita
Nykyisin tie on paljon paremmassa kunnossa. 14 VENÄJÄN AIKA MATKAILU Runokyläkierros Vienan Karjalassa Venäjän Ajassa julkaistuissa aiemmissa matkatarinoissani ylitin moottoripyörälläni itärajan Itä-Suomen läänissä olevan Niiralan raja-aseman kautta. Siitä pääsee sekä Karjalan tasavallan uusimpaan kaupunkiin että ikivanhoihin karjalaiskyliin, joista aikoinaan kerättiin kansanrunoja Kalevalaan ja Kantelettareen. TEKSTI JA KUVAT VEIJO SAANO Tie Kostamuksesta pohjoiseen kohti Vuokkiniemeä ja Kalevalaa oli reilut kymmenen vuotta sitten tällainen: kapea, vetinen ja kuoppainen. 14-18_VA_3-2020_MP.indd 14 14-18_VA_3-2020_MP.indd 14 31.8.2020 11.03 31.8.2020 11.03. Nyt menen Venäjälle 200 kilometriä pohjoisempana olevalta raja-asemalta, Vartiuksesta
Kävelyalueita on paljon. Koska Nord on pääkatu Gornjakovin varrella, ovat hotellin eteen pysäköidyt ajoneuvot alttiina yöllisten kulkijoiden kiinnostukselle. Osa siitä on ns. Kaivoskaupungin elämänvoiman päävaltimoita ovat maantieja rautatieyhteydet länteen ja itään. Joinakin vuosina reiät korjataan ripeästi, joskus ne säilyvät ja pahenevat pitkälle kesään asti. Kostamuksen kaupunki on kuin muistomerkki noille valtiomiehille. Sen sijaan Kostamus on vasta vähän yli 30-vuotias ja suurimmalta osin kerralla suunniteltu ja tehty kaupunki. Kaupungin väkiluku on viimeisen kymmenen vuoden aikana hieman kasvanut, ja nyt se on noin 29 600. Sieltäkin on lähes 70 kilometrin ajo Vartiukseen. Heti Kostamuksen pohjoispuolella olevalle suurelle kaivosaluKalevala Vuonninen Vuokkiniemi Vartius-Lyttä Kostamus Haikola Kepa Jyskyjärvi Borovoi Runokyläreitti Kostamuksesta takaisin Kostamukseen on pituudeltaan 380 kilometriä. Lytässä ajoneuvon kuljettaja menee sisälle raja-asemarakennukseen, jossa katsotaan ensin passi, viisumi sekä maahantulokortti, ja sitten omalla tiskillään ajoneuvon paperit. Neuvostoaikaan tehdyt soratiet olivat vielä kymmenisen vuotta sitten sellaisia, että niille uskalsi tavallisella henkilöautolla vain kuivimpaan kesäaikaan. Nykyisin liikenne on vähäistä. Niinpä seuraavassa kuvaamani runokylien kierroksen aikataulua ei kannata tehdä kovin tiukaksi. Taajama ei näytä hassummalta, vaikka aika onkin jo jättänyt jälkensä vanhimpiin rakennuksiin. Luoteessa lähin taajama on noin 80 kilometrin ajomatkan päässä oleva Suomussalmi. VENÄJÄN AIKA 15 V artiuksen raja-asemalle tullaan läpi Kainuun harvaan asuttujen seutujen. Sittemmin tietä käytettiin vilkkaasti vuosina 1977–1985, kun suomalaiset kävivät Neuvostoliitossa Kostamuksen kaupunkia rakentamassa. Kerrostalojen väleihin on jätetty viheralueita, jopa metsäkaistaleita. Etelän suunnalla lähimpänä on Kuhmo. Vienan Karjalassa ei voi ajaa sellaisilla keskinopeuksilla kuin Suomessa. Kostamuksen nykyaikaisin majoituspaikka lienee hotelli Nord, joka on vain puolen kilometrin päässä keskusaukiosta. Esimerkiksi vuonna 2017 tieverkon kunnostukseen saadusta määrärahasta oli käytetty syyskuun alkuun mennessä vasta 14 prosenttia. Halvempaa majoitusta saa keskustasta noin viisi kilometriä olevasta Fregatista ja pari kilometriä keskustan pohjoispuolella olevasta Podkovasta. Väylien rappio ei johdu aina rahan, vaan tekijöiden puutteesta. Viime vuosina Kostamuksesta pohjoiseen vievä tie 86K-45 on kunnostettu perusteellisesti. Herrat on ikuistettu kulttuuritalon pihalle komeaan näköispatsaaseen. Kostamuksen rakenne kuvastaa 1960ja 1970-luvun arkkitehtien ja päättäjien käsityksiä hyvästä kaupungista. Venäjän sorateillä on suomalaisten keskuudessa huono maine. Moottoripyörille suojaisempaa pysäköintiä saa majatalo Kotirannasta, joka sekin on kävelymatkan päässä keskustasta. Valtaosa reitistä on sorapintaista tietä. Teitä turisteille Tie 86K-6 rajalta Kostamukseen on asfaltoitu, mutta kestopäällysteessä voi olla reikiä, joiden väistely hidastaa matkan etenemistä. Hotellin vastaanotossa saattaa saada palvelua suomeksi. Yleensä taajamat ovat kehittyneet pitkän ajan kuluessa vaihtelevien poliittisten ja taloudellisten suhdanteiden vaikuttaessa. Ainakin moottoripyörät, kuten sain kerran huomata löytäessäni ajokkini aamulla Nordin pysäköintialueelta kyljelleen kaadettuna. Kekkostietä, joita tehtiin 1950-luvulla Kainuuseen, silloisen pääministeri Urho Kekkosen vaalipiiriin. Rakennushankkeen poliittiset isät olivat Neuvostoliiton pääministeri Aleksei Kosygin ja Suomen presidentti Urho Kekkonen. Keskusta on rakenteeltaan harkitun tuntuinen. Sijaintinsa takia Vartiuksessa ja sen Venäjän puoleisessa vastineessa, Lytässä, on harvoin ruuhkaa. Värtsilässä nuo toimet tehdään ulkosalla omilla luukuillaan, sentään katoksen alla. Nykyisin tilanne on parempi. Vuonna 2019 tämän raja-aseman kautta kulki vain 225 000 autoa, kun Niirala-Värtsilän raja-aseman vastaava lukema oli yli kolminkertainen, noin 734 000 autoa. Lännestä rajalle tuo kantatie 89. Ajoneuvon tavaratilat tutkitaan molemmilla asemilla samalla tavoin, ja autoista on avattava myös konepelti ja ovet. Kostamuksesta alkava ja sinne päättyvä reitti on mitaltaan noin 380 kilometriä, ja siitä noin 300 kilometriä on sorapintaista tietä. Nuori Kostamus Kostamus (??????????, Kostomukša) on noin 35 kilometrin päässä rajalta. 14-18_VA_3-2020_MP.indd 15 14-18_VA_3-2020_MP.indd 15 31.8.2020 11.03 31.8.2020 11.03
Ollaan Keski-Kuittijärven pohjoisrannalla. Näistä löytyy lisätietoa Vuokkiniemi-seuran kotisivulta www. Kelo saattaa olla oikea, mutta sen paikka on muuttunut. Pääraitti, Perttusenkatu (ulitsa Perttunena) kaartuu itäpäästään harjulle, jossa on runonlaulaja Miihkali Perttusen (1815–1899) patsas. Taajaman keskustassa on muun muassa pari hotellia, Etnokulttuurikeskus Kalevalatalo, posti, apteekki ja useita kauppoja. Tässä noin 400 asukkaan kylässä useimmat puhuvat yhä vienankarjalaa, jota suomalainenkin ymmärtää. Kalmismaa: Vuokkiniemen kylään tullaan hautausmaan sivuitse. Lönnrotin Kalevala-teoksesta on tehty täällä suuri asia. Se on merkitty kookkaalla opastaululla, mäen rinteeseen on pystytetty neuvostoajalta tuttu hopeanvärinen soturipatsas, ja mäen laella on tykki. Kylän eteläosassa on muun muassa profeetta Iljan kirkko. 14-18_VA_3-2020_MP.indd 16 14-18_VA_3-2020_MP.indd 16 31.8.2020 11.03 31.8.2020 11.03. Vuokkiniemi, runoperinteen elävä keskus Tämän vuoden elokuun ensimmäisenä päivänä 400 vuotta täyttänyt Vuokkiniemi (??????????, Voknavolok) on kalevalaisen runohistorian keruupaikoista tärkeimpiä. Se voi ihmetyttää meitä suomalaisia, joille on koulussa opetettu, Kostamuksen kaupungista muodostui Suomen ja Neuvostoliiton välisen talousyhteistyön symboli. Aikoinaan se oli Vienan suurimpia kyliä, jossa eli useita runonlaulajasukuja, mutta nykyisin Vuonisessa on asukkaita vain noin 20. Tekokukkien runsaus ja ortodoksiset ristit ovat venäläis-karjalaiselle kulttuurille ominaisia. Harjun pohjoispuolella on muun muassa Ontsin talo (On?intermä), jossa on etnografinen museo. Loput 46 kilometriä Vuokkiniemen kylään ajetaan leveää ja varsin tasaista, mutta kuivalla säällä pölyävää soratietä. Likopiä-nimisellä alueella on rannan suuntaisesti Väinämöisenkatu. Kyllä siitä henkilöautollakin selviää, mutta tarkkana on oltava ei pelkästään kuoppien takia vaan myös siksi, että vastaan voi tulla tien lähes koko leveydeltä täyttävä tukkirekka. Sinne on haudattu muun muassa runonlaulajat Vaassila Kieleväinen (1755–1840), Ontrei Malinen (1777–1855, joidenkin lähteiden mukaan 1781–1856) sekä hänen poikansa Jyrki Malinen (1806–1884). Kylään tuovan pääraitin varrella tulee ensimmäisenä näkyviin kalmismua eli hautausmaa. Vuonnisen pohjoisosassa tullaan tielle 86K-3, joka on melko tasaiseksi kunnostettua, leveää soratietä. Kalevalaista nuoremmasta historiasta kiinnostuneille on tien varrella sotahistoriaan liittyvä nähtävyys, Kis-Kis-kukkulat. Vuokkiniemessä on pari majataloa, ja monet vierailijat käyttävät perhetai mökkimajoitusta. Kylään tultua näkyy komea kylätalo, jossa on muun muassa kutomo, puusepän verstas ja museo. vuokkiniemiseura.wordpress.com. Vuonninen, entinen runokylä Soratie 86K-45 Vuokkiniemestä pohjoiseen jatkuu noin kymmenen kilometrin matkan hyväkuntoisena Ponkalahteen (??????????, Pongaguba) asti. Se pystytettiin lähelle Kalevalan keskustaa paikalle, jossa aiemmin oli Stalinin patsas. 1950-luvulla myrsky kaatoi puun, josta saatiin noin kolmasosa pelastetuksi. 16 VENÄJÄN AIKA MATKAILU Väylien rappio ei johdu aina rahan, vaan tekijöiden puutteesta. Sen itäpäässä on yksi Kalevalan nähtävyyksistä, Lönnrotin männyksi kutsuttu kelo, jonka juurella Elias Lönnrotin kerrotaan kuunnelleen vuosina 1834–36 vanhoja runonlaulajia. Sen jälkeen on edessä noin 25 kilometriä pitkä kapea, mutkainen ja mäkinen osuus, joka paikoitellen antaa autenttisen tuntuman neuvostoajan teistä. eelle asti tie on leveää, tasaista asfalttiväylää. Kalevalan kaupunkikunnassa Itään edelleen ajettaessa tullaan Kalevalaan (????????), joka oli vuoteen 1961 asti nimeltään Uhtua (????, Uhta). Se on noin 3 800 asukkaan kaupunkikunta. Värikkäiden tekokukkien paljoudesta ja ortodoksisista risteistä näkee, että ei olla Suomessa. Lopulta päästään Vuonniseen (???????, Vojnitša). Vanha hautausmaakin on kasvanut hoitamattomana umpeen
Kylässä on asukkaita vain kesäisin. Rataa arveltiin tarvittavan puutavaran kuljetukseen sekä Kemijokeen suunnitellun vesivoimalan rakentamiseen. Jos matka jatkuisi kauemmas itään, olisi mahdollista poiketa myös toisessa rakennuskannaltaan alkuperäisenä säilyneessä vanhassa kylässä. Paanajärvi (????????, Panozero) on yhä ympärivuotisesti asuttu kylä Vienan Kemijoen etelärannalla, ja sinne pääsee päätien suunnasta vain lossilla. Joulukuussa 2018 vanha, usein epäkunnossa ollut lossi särkyi lopullisesti. VENÄJÄN AIKA 17 että Kalevala on Suomen kulttuuriperintöä. Tässä opastaulujen lähellä on myös sananlaskuja sekä karjalaksi että venäjäksi. Koulukin tänne perustettiin jo vuonna 1858. Haikolasta oli kotoisin Karjalan kansankirjailijan arvonimen saanut Ortjo Stepanov (1920–1998). Voimala valmistui vuonna 1982, ja puutavaran kuljetuksessa autot osoittautuivat junia kätevämmiksi, joten rautatie kävi vähitellen tarpeettomaksi. Vuokkiniemestä tuttuun tapaan täälläkin on matkailijan turvauduttava perheKalevalan kaupunkitaajamassa on paljon kansanrunouteen liittyvää opastusta. Vasta noin 60 kilometriä pitkän, hitaan ajon jälkeen tulin ensimmäiseen kylään. Yleensä noiden ”perspektiivittömien” kylien rakennukset purettiin, mutta Haikolassa on seitsemän alkuperäisenä säilynyttä taloa. Kylässä on muun muassa kirjasto, postitoimisto, kulttuuritalo, kauppoja sekä tsasounan lisäksi myös luterilainen kirkko. Ainakin kesällä 2018 tie oli monin paikoin niin pehmeän ja paksun sorakerroksen peitossa, että moottoripyörällä ajo oli vaikeaa. Matkalaisen on toistaiseksi varmempaa pysytellä maantiellä. ????????, Novoje Juškozero) on noin 300 asukkaan asemakylä. Kolme kilometriä Kepan länsipuolelta lähtee kohti etelää soratie 86K-4. Vanha Jyskyjärvi vuosisatojen takaa Tširkkakemijoen suistossa noin seitsemän kilometrin päässä Uudelta Jyskyjärveltä on alkuperäinen Jyskyjärvi (????????, Juškozero), noin 400 asukkaan kylä. Uusi lautta luvattiin helmikuuksi 2019, mutta lehtitietojen mukaan ainakin vielä viime syyskuussa oli käytössä väliaikainen, käytetty lossi. Uusi Jyskyjärvi 1960-luvulta Haikolan lähellä päätien varressa on noin 250 asukkaan Kepan kylä. Se oli saaressa ja kahden pikkujärven välisellä kannaksella sijainnut kylä, joka tyhjennettiin asukkaista 1960-luvulla päättäjien mielestä elinkelvottomana. Jyskyjärven talot ovat karjalaiseen tapaan joentörmällä poikittain, päädyt jokea ja joen linjaa seuraavaa tietä kohti. Suomalaisia runoperinteen kerääjiä kävi täällä jo 1800-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä, myös Elias Lönnrot vuonna 1835. Kylät kuin ulkomuseoita Tien 86K-3 varrella, noin 40 kilometriä Kalevalasta itään on Haikola (???????). Senkin liikkuminen on epävarmaa, koska vinssiä ei ole uusittu. Välillä tie oli armottoman kuoppainen. Hänen hautansa on Haikolan kalmistossa. Suurin osa Lönnrotin kansanperinneaineistosta on kuitenkin saatu Vienan Karjalan kylistä, jotka eivät ole kuuluneet Suomeen. 14-18_VA_3-2020_MP.indd 17 14-18_VA_3-2020_MP.indd 17 31.8.2020 11.03 31.8.2020 11.03. Uusi Jyskyjärvi (????. Kesään 2014 asti oli Uuden Jyskyjärven asemalle henkilöjunaliikennettä, mutta sen jälkeen rataa käytettiin vain tavaraliikenteeseen. Rautatie sinne valmistui vuonna 1964. Nykyisin rata näyttää käyttämättömältä ja Uuden Jyskyjärven asemarakennus hylätyltä. Täältäkin voi löytää karjalan puhujia, ja kylän kaupasta voi ostaa syötävää ja juotavaa ennen runokyläkierroksen ehkä raskainta vaihetta, noin 160 kilometriä pitkää soratieosuutta. Paikalla on asuttu satoja vuosia: aikakirjoissa on merkintöjä kylästä 1500-luvulta. Kylän asukkaista yli puolet puhuu yhä vienankarjalan kieltä
Ehkä se nykyisin on vielä parempi, tai ainakin sellaiseksi se on tulossa. Häneltä on peräisin kyläläisten tapa istuttaa tonteilleen koristepuita. 14-18_VA_3-2020_MP.indd 18 14-18_VA_3-2020_MP.indd 18 31.8.2020 11.03 31.8.2020 11.03. Tširkkakemijoen vartta etelään Jyskyjärvi on kierroksemme runokylistä viimeinen, mutta loppumatkan aluksi luodaan katse vielä Tširkkakemijokeen, joka virtaa kylän läpi. Monilla Vienan Karjalan asukkailla on kiinteät yhteydet Suomeen. Kyseistä siltaa pääsee Tširkkakemijoen valtaväylän itäpuolella olevaan saareen, jonne lääkäri Aleksandra Dobrinina istutti 1930-luvulla monenlaisia kasveja. Risteilin kylällä, jossa talot ovat väljästi leveiden sorapintaisten katujen varsilla. Borovoin soratien päästä Kostamukseen tuova 19 kilometrin osuus seudun päätiestä 86K-6 oli kesällä 2018 hyvässä kunnossa. Vanhan ruokakaupan lähellä yksi heistä, pakettiautoa ajava mies jututti minua lähes virheettömällä suomella. Parannuksia tiestöön ja raja-asemille Polttoainemyymäläkin Borovoissa on. 18 VENÄJÄN AIKA tai vierastalomajoitukseen, sillä hotellia ei pienessä kylässä ole. Karjalan tasavallassa on meneillään teiden parannusprojekti, jota kutsutaan peräti kansalliseksi hankkeeksi. Vuoden 2020 aikana peruskorjataan 119 kilometriä tasavallan teitä, ja aikanaan myös tiet 86K-6 ja 86K-3 laitetaan koko mitaltaan hyvään kuntoon. Se sijaitsee Tširkkakemijoen länsipuolella keskellä laajoja metsiä ja soita. Kylässä on lastentarha, suuri koulurakennus, kulttuuritalo ja urheilukeskus, ortodoksinen kirkko, kirjasto museoineen, piirisairaala, posti ja pankki. Noin 20 kilometriä Jyskyjärven kylästä etelään on Vienan historiallisia karjalaiskyliä paljon nuorempi taajama, Borovoi (?????o?). Ehkä myös Karjalan tasavallan ja Suomen välisillä raja-asemilla saadaan e-viisumi käyttöön. Venäjän ulkoministeriön viime huhtikuussa antaman lupauksen mukaan ensi vuodesta alkaen ulkomaiden kansalaiset voivat hakea e-viisumin, joka on voimassa koko Venäjällä. Se kasvoi neuvostoaikana niin, että siellä oli 1980-luvun lopulla yli 3 000 asukasta. Mies kertoi tyttärensä asuneen Suomessa jo yli kymmenen vuotta. Menoveden ostaminen saattaa olla tarpeen, sillä matkaa Kostamukseen on lähes sata kilometriä, ja 77 kilometriä siitä on pehmeää, pöllyävää soratietä läpi asumattomien metsien. Karjalaisia on vajaa viidennes Borovoin asukasmäärästä. Hankkeeseen kuuluu myös Vartius-Lyttä-raja-aseman modernisointi. Kävin yhdellä kolmesta joen ylittävästä riippusillasta. Borovoi sai alkunsa vuonna 1959 metsäteollisuuden tarpeisiin perustetusta kylästä. MATKAILU Kauppa: Borovoin kylässä on kaksi kauppaa, tämä on niistä vanhempi. Joen viimeiset kymmenen kilometriä ovat erikoista suistoa: virta on aikojen kuluessa kuljettanut jokilaaksoon runsaasti maa-ainesta ja muodostanut siihen silmukkamaisia mutkia, meandereita. Niistä on aina uuden oikoreitin auetessa jäänyt umpiperäisiä haaroja ja joesta erillisiä, kapeita lampia. Monilla Vienan Karjalan asukkailla on kiinteät yhteydet Suomeen. Jos lupaukset toteutuvat, on suomalaisturistinkin helppo ajaa Pietari-Murmanskvaltatielle asti ja tehdä Vienan Karjalan kierroksesta pitkä versio, johon sisältyvät Vienanmeren rannikon kiinnostavat kaupungit Kemi ja Belomorsk. Jyskyjärven kylän halki virtaa Tširkkakemijoki, jonka yli pääsee riippusiltoja pitkin. Kylän nykyinen asukasluku on noin 1 400, mutta täällä näkyy yhä Neuvostoliiton asutuspolitiikka: asukkaista lähes viidennes on kotoisin kaukaa Valko-Venäjältä ja Ukrainasta, jotka kuuluivat kylän alkuhistorian aikana Neuvostoliittoon
VENÄJÄN AIKA 19 TIEDONVÄLITYS Facebook-ryhmät Venäjä-infon lähteinä Facebook-yhteisöpalvelussa toimivat Venäjä-aiheiset keskustelupalstat tarjoavat ajankohtaista tietoa itänaapurista. Pahimmillaan ryhmän valtaavat poliittiseen juupas-eipäs-riitelyyn taipuvaiset, aggressioitaan purkavat fanaatikot. TEKSTI MARTTI KIURU 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 19 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 19 31.8.2020 11.04 31.8.2020 11.04. Parhaimmillaan Facebook-ryhmästä muodostuu luonteva ja kiinnostava sosiaalisen kanssakäymisen yhteisö
Joillakin on laaja keskusteluskaala ja osa on erikoistunut esimerkiksi ostosmatkailuun. (Alla oik.) Näkymä Leningradista. Re ijo Ni kk ilä n ar ki st o M uu sa Va hr os -P er ta m o Re ijo Ni kk ilä 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 20 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 20 31.8.2020 11.04 31.8.2020 11.04. Olettaa sopii, että kyseiset ryhmät kilpailevat samoista Facebook-käyttäjistä ja vastaavasti ahkerimmat käyttäjät seuraavat usean palstan kuulumisia. Ylläpito vaatii myös paljon aikaa – varsinkin jos ylläpitäjä joutuu sensuroimaan palstalle pyrkivää vihapuhetta tai alatyylistä kommentointia. Yksi vanhimmista ja suosituimmista kaupunkipalstoista on veteraanitoimittaja Reijo Nikkilän perustama ”Minun Pietarini/Leningradini”. Ihmiset etsivät informaatiota ja vaihtavat tietoja esimerkiksi itänaapuriin matkustamista koskien. Yleisryhmiä ja kaupunkipalstoja Facebookin Venäjä-ryhmistä osalla on laaja-alainen viitekehys, eli lähes kaikki Venäjään liittyvät teemat ovat sallittuja. (Alla vas.) Yli kuuden vuosikymmenen takaa. Viipuri-ryhmiä on useita. (Vas.) Ylen kirjeenvaihtaja Reijo Nikkilä Baikalin-Amurin radan rakennustyömaalla vuonna 1978. Toimivan ryhmän edellytyksenä on ylläpitäjien ja/tai moderaattoreiden aktiivisuus, kekseliäisyys ja pitkäjänteisyys. Tällainen on esimerkiksi ”Suuntana Venäjä”, joka on aktiivisten palstanpitäjien toimesta noussut kenties Facebookin suosituimmaksi Venäjä-keskustelufoorumiksi. Laajempaa alueellista matkailunäkökulmaa edustaa ”Sputnik – Venäjän omatoimimatkailijat”. Suomalaisia stipendiaatteja Leningradissa vuonna 1959. Yleisönsä löytäneitä Viipuri-ryhmiä ovat muun muassa ”Viipuri”, ”Viipurin matkailu”, ”Viipurin kaverit” ja ”Viipurin kauppojen osoitteita”. Vailla ylläpidon tuomaa säännöllistä trafiikkia keskustelupalsta pikku hiljaa näivettyy, ja menettää aktiiviset jäsenensä. Ryhmän uskottavuus on koetuksella, mikäli ylläpitäjä/ moderaattori on itse aggressiivinen keskustelija ja peukuttaja, ja samaan aikaan sensuroi mielipiteitä, jotka eivät häntä miellytä. Palstanpitäjien päänsärkynä on myös oman roolinsa arviointi. Paikallaan polkeva epidemiatilanne heijastuu nettiin myös negatiivisella tavalla, kun oma turhautuminen kohdistuu toisiin keskustelijoihin. Ylläpitäjien tulisi jatkuvasti tarjota uusia kiinnostavia keskustelunavauksia ja porkkanoita jäsenille. Osa ryhmistä on keskittynyt kaupunkiteemaan ja erityisesti kolmeen venäläiskaupunkiin eli Pietariin, Moskovaan ja Viipuriin. Toisaalta keskustelu ja napakka väittelykin voivat myös piristää ryhmän toimintaa, ja houkutella uusia jäseniä. 20 VENÄJÄN AIKA TIEDONVÄLITYS F acebookin yli kymmenvuotisen historian aikana on palveluun perustettu kymmeniä – ellei satoja ryhmiä, joiden viitekehys on tavalla tai toisella Venäjä. Nikkilä vetää myös ”Minun Moskovani” -sisarryhmää. Yliopiston rantakatu Vasilinsaarella vuonna 1959. Osallistuako itse aktiivisesti esimerkiksi poliittiseen debattiin, vai jäävätäkö itsensä. Yleisenä huomiona voisi sanoa, että meneillään oleva koronavirusepidemia näyttää lisänneen kiinnostusta Venäjäryhmiin. Uusia yhteisöjä syntyy ja kuolee jatkuvasti. Reijo Nikkilä toinen vasemmalta
Nikkilänkin ylläpitämiin ryhmiin alkoi ilmestyä Venäjään täysin mustavalkoisesti suhtautuvien tahojen välistä keskustelua, tai oikeammin riitelyä. Osittain odotukset ovat täyttyneetkin – mutta vain osittain. Uusia yhteisöjä syntyy ja kuolee jatkuvasti. Nikkilä kertoo suhtautuneensa alkuaikoina keskustelupalstojen pyörittämiseen innokkaasti – jopa naiivin idealistisesti. Idealismi karissut alkuajoista Reijo Nikkilä perusti Facebookin alkuaikoina yhteisöön useita keskustelupalstoja. Krimin tapahtumat vuonna 2014 kärjistivät tilannetta edelleen, ja asetelma heijastui myös Venäjä-ryhmissä käytyihin keskusteluihin, Nikkilä analysoi. Venäjän Aika -lehti otti yhteyttä muutaman Venäjä-ryhmän ylläpitäjään ja pyysi perustietoja niiden toiminnasta. (Alla vas.) ”Suuntana Venäjä” -ryhmää pyörittävä liikkeenjohdon konsultti Ari Huhtala Irkutskissa, Siperiassa. Jälkimmäinen oli omistettu Venäjällä ja Neuvostoliitossa opiskelleille suomalaisille. Facebookissa toimii useita suomenkielisiä Viipuriryhmiä. Vuonna 2007 käynnistyi Nikkilän perustama ”Minun Pietarini/Leningradini”, joka lienee Facebookin vanhin toiminnassa oleva Venäjä-ryhmä. Kaupallista yhteistyötä esimerkiksi mainostajien kanssa ei Venäjä-ryhmillä pääsääntöisesti ole. Näistä mainittakoon ”Baikalin työväenuimarit” ja ”VeNeOy”. Nikkilän mukaan ryhmien toiminnassa alkoi esiintyä kielteisiä ilmiöitä kymmenisen vuotta sitten. Myös sisarryhmä ”Minun Moskovani” on edelleen aktiivinen. VENÄJÄN AIKA 21 Johonkin spesiaaliteemaan erikoistuneita ryhmiä ovat esimerkiksi ”Venäjällä tankkaajat” tai ”Musiikkia Venäjältä”. Palstoilla ottivat toisistaan mittaan ”Venäjän suomalai(Vas.) Raitiovaunukahvila Viipurin keskustassa on ”Viipurin matkailu” -ryhmän tunnus. Lännen ja Venäjän poliittiset suhteet alkoivat huonontua Venäjän ja Georgian välisen sodan aikoihin vuonna 2008. – Asiaa selittänee ainakin osin kansainvälisessä politiikassa käynnistynyt kylmä kausi. (Alla) Matkustajia Viipurin asemalla. Se pp o Pa aj an en Sv et la na Al ek se je va Ar i Hu ht al an ar ki st o 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 21 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 21 31.8.2020 11.05 31.8.2020 11.05. Lehtemme tarjoama ilmainen mainosaika ei kaikille ylläpitäjille jostain syystä kuitenkaan kelvannut. Löytyypä netistä niinkin eksoottinen yhteisö kuin ”Venäläisten kellojen harrastajat”. Esimerkiksi ”Sputnik-Venäjän omatoimimatkailijat” -ryhmän ylläpito lupaili aluksi vastauksia kysymyksiimme, kunnes katkaisi yhteydenpidon ilman selityksiä. – Ajattelin, että Facebook-alusta tarjoaa oivallisen mahdollisuuden kehittävään keskusteluun ja tietojenvaihtoon, Nikkilä kertoo
Nikkilä on pyrkinyt siihen, ettei aggressiivisiakaan keskustelijoita poistettaisi ryhmästä, mutta aika ajoin sensurointi on ollut välttämätöntä. – Viime vuosina olen jossain määrin vähentänyt läsnäoloani ryhmien vetäjänä, ja luovuttanut vetovastuuta toisille henkilöille, Reijo Nikkilä kertoo. Ryhmällä ei ole kaupallista yhteistyötä, mutta paikallisten yritysten on mahdollista mainostaa omia palveluitaan, kunhan siitä ei tule pääasia. 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 22 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 22 31.8.2020 11.05 31.8.2020 11.05. – Tällaisessa kontekstissa asialliseen debattiin pyrkivät keskustelijat jäävät huutajien varjoon, kyllästyvät ja hylkäävät ryhmän. – Toivomuksena olisi, että esimerkiksi Viipurissa erilaisia tapahtumia järjestävät tahot kertoisivat palstallamme aktiivisemmin kuulumisistaan, Virpi Vehviläinen vinkkaa. Matkailuinfoa Viipurista Virpi Vehviläinen ylläpitää suosittua ”Viipurin matkailu” -ryhmää. Suuri naapuri ei jätä kylmäksi Venäjällä pitkään työskennellyt liikkeenjohdon ja kansainvälistymiskonsultti Ari Huhtala perusti ”Suuntana Venäjä” -ryhmän vuonna 2015. 22 VENÄJÄN AIKA TIEDONVÄLITYS nen trolliarmeija” ja Venäjään kategorisen vihamielisesti suhtautuvat ryssittelijät. ”Minun Pietarini/ Leningradini” ja ”Suuntana Venäjä” -ryhmien aloitussivut Facebookissa. Vehviläinen perusti sen yhdessä viipurilaisen ystävänsä Olga Kulikovan kanssa. – Perustin ryhmän lähinnä kaupallisen tiedon ja vinkkien välittämiseen, mutta vuosien myötä skaala on laajentunut yleisemmän tiedon, matkatarinoiden ja myös viihteen suuntaan. Ideana on, että kuka tahansa ryhmän jäsen voi kysyä mitä tahansa Viipuriin liittyvää ja kertoa omista kokemuksistaan. – Päätimme rajoittua aika tiukasti matkailuteemaan, eikä esimerkiksi rajanylitystietojen päivittämiseen tai turhaan riitelyyn. Vehviläisen mukaan keskustelu onkin pysynyt asiallisena, vaikka ajoittain joitain kommentteja on täytynyt poistaa. – Kulikova toimii matkaoppaana Viipurissa ja tuntee kaupungin ja sen ympäristön erinomaisen hyvin, Vehviläinen kertoo. Myös moderaattorina toimiva liikkeenjohdon konsultti Juha Pekka Lehto on pitkän linjan Venäjäosaaja. – Itse olen keskittynyt ryhmän ylläpitämiseen ja kollegani Olga Kulikova enemmän sisällöntuottamiseen. Siinä vaiheessa kun Vehviläinen ja Kulikova perustivat ryhmänsä, oli Facebookissa jo useita Viipuri-aiheisia keskustelupalstoja, joista osa oli keskittynyt esimerkiksi ostosturismiin. Kaupalliset postaukset Koronavirusepidemia näyttää lisänneen kiinnostusta Venäjäryhmiin. Nikkilän mukaan trollit ovat aika ajoin pyrkineet vyöryttämään ja valtaamaan hänenkin perustamiaan palstoja. Lisäksi toiminnassa on mukana kaksi avustajaa
Jos debatti koskee esimerkiksi viime sotien historiaa, saattavat tunteet kuumentua. 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 23 19-23_VA_3-2020_Facebook.indd 23 31.8.2020 11.05 31.8.2020 11.05. Postauksia on kesäaikaan ollut noin 300 kuukaudessa, eli kymmenen per päivä. Entä ovatko Internetissä päivystävät trollaajat pyrkineet tunkeutumaan ryhmään tai valtaamaan sen. Venäjä-palstojen suosion arvioiminen ei ole ihan helppoa, mutta ”Suuntana Venäjä” on nykyään ilman muuta Facebookin suosituimpia – ellei suosituin Venäjä-ryhmä. Näin laajan toiminnan hallitseminen vaatii jo suunnittelua, ja hiljattain ryhmässä otettiin käyttöön aiheotsikointi, joka helpottaa tiedonhakua aiemmista postauksista. Satunnaisen vierailijan mielestä ryhmässä käydään ajoittain sangen kipakkaakin keskustelua, ja alatyylisiäkin kommentteja on joukossa. – Suuri naapurimme Venäjä ei jätä ketään kylmäksi, ja keskustelussa tapahtuu joskus ylilyöntejä, joihin joudumme puuttumaan. Pyrimme pitämään keskustelukulttuurin melko vapaana – kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin tai loukata toisia keskustelijoita, Ari Huhtala korostaa. Erilaisia aiheotsikoita on 33 kappaletta. – Pyrimme olemaan poliittisesti neutraali ryhmä, eli myönteisten kommenttien ohella myös vähemmän imartelevat näkemykset ovat tervetulleita, kunhan pysytään asialinjalla, Huhtala muotoilee. – Selkeää trollausta emme hyväksy, ja ylläpito on joutunut poistamaan muutamia jäseniä. Viesteihin tulee keskimäärin kymmenen kommenttia. Pyrimme pitämään keskustelukulttuurin melko vapaana – kunhan ei mennä henkilökohtaisuuksiin. Toki trollaus on myös käsitteenä jossain määrin veteen piirretty viiva. VENÄJÄN AIKA 23 ovat viime aikoina jääneet vähemmistöön, Huhtala linjaa. Jäseniä on 2 600, joista Huhtalan mukaan aktiivisia peräti 1 500. Huhtala kuvaa ryhmänsä pohjavirettä Venäjää ja venäläisiä kohtaan myönteiseksi, mutta samalla realistiseksi
TEKSTI HELI SIMOLA, VANHEMPI EKONOMISTI, SUOMEN PANKKI / BOFIT KUVA SVETLANA ALEKSEJEVA Venäjän talous on alkanut elpyä kevään syvästä pudotuksesta TALOUS Koronapandemia ja öljymarkkinoiden myllerrys ovat iskeneet voimakkaasti Venäjän talouteen. Talouden syvin pudotus näyttää kuitenkin olevan ohitettu ja tuoreimmat taloustiedot viittaavat reippaaseen elpymiseen kesän aikana. Elokuun alussa rahastossa oli noin 120 miljardin dollarin arvosta käyttövalmiita varoja. Myös presidentti Putinin nykyisen kauden lippulaivahankkeiden eli Kansallisten projektien toteutusaikataulua on päätetty pitkittää. Tukitoimia on kohdistettu erityisesti lapsiperheille ja työttömille. Tukitoimia on kohdistettu erityisesti lapsiperheille ja työttömille korottamalla tiettyjä sosiaalietuuksia väliaikaisesti sekä maksamalla ylimääräisiä avustuksia. 24 VENÄJÄN AIKA E nnakkotietojen mukaan Venäjän BKT supistui huhti-kesäkuussa 8,5 prosenttia vuotta aiemmasta. KesYrityksiä on pyritty tukemaan muun muassa verojen ja muiden pakollisten maksujen lykkäyksillä sekä erilaisilla luotto-ohjelmilla. Alustavien suunnitelmien mukaan kukkaronnyörejä aletaan kuitenkin pikemmin kiristää ensi vuonna, jotta valtiontalous saadaan vähitellen jälleen tasapainoon. Venäjällä asetettiin maaliskuun lopussa koronapandemian hillitsemiseksi tiukkoja rajoituksia, jotka jatkuivat osin kesäkuulle saakka. Huhti-kesäkuussa venäläisten ostovoima kutistui peräti 8 prosenttia vuotta aiemmasta eli enemmän kuin koskaan aiemmin 2000-luvulla. Huhti-kesäkuussa työttömäksi jäi yli miljoona venäläistä ja työttömyysaste pomppasi 6,2 prosenttiin. Pudotus on suurin sitten vuoden 2009 kansainvälisen finanssikriisin. kuspankki on laskenut ohjauskoron historiallisen alas, lisännyt rahan tarjontaa ja höllentänyt väliaikaisesti pankkeihin kohdistuvaa sääntelyä. Kulutusta on hillinnyt myös tulojen voimakas pudotus ja työttömyyden kasvu. Rajoitukset iskivät etenkin palvelusektorilla toimiviin pieniin yrityksiin. Vaikka Venäjän työmarkkinoilla kriiseihin sopeudutaan tyypillisesti palkkoja alentamalla ja työtunteja vähentämällä, ei irtisanomisiltakaan ole vältytty. Osa venäläisistä talousasiantuntijoista on vaatinut mittavampaa elvytystä, kun rahaston muhkeita varoja on ainakin toistaiseksi käytetty melko maltillisesti talouden tukemiseen. Venäjän valtiontalous on kuitenkin vahvassa kunnossa, sillä valtiolla on hyvin vähän velkaa ja aiempien vuosien öljytuloja on säästetty pahan päivän varalle tarkoitettuun rahastoon. 24-25_VenajanAika_3-2020_Suomen Pankin talouskatsaus.indd 24 24-25_VenajanAika_3-2020_Suomen Pankin talouskatsaus.indd 24 31.8.2020 11.06 31.8.2020 11.06. Venäjän valtio oli lisäämässä budjettimenoja tälle vuodelle reippaasti jo ennen talouden ajautumista kriisiin ja nyt tukitoimiin ollaan suuntaamassa vielä jonkin verran lisävaroja. Perustuslakiuudistusten voimaantulon myötä presidentillä on nyt kuitenkin mahdollisuus luotsata niitä vielä seuraavallakin kaudellaan. Kotimainen kulutus ja tuotanto supistuivat tuntuvasti, kun suuri osa palveluista, kaupoista ja tehtaista oli suljettu ja liikkuminen oli hyvin rajoitettua. Talouskehitys voi kuitenkin vielä heikentyä, jos globaali ja Venäjän koronatilanne synkentyy selvästi uudelleen. Venäjän valtiontalouden odotetaankin kääntyvän tänä vuonna selvästi alijäämäiseksi (4–5 % BKT:stä), kun budjettitulot ovat vähentyneet tuntuvasti öljyn hinnan romahdettua. Venäjän valtio ja keskuspankki ovat pyrkineet lievittämään talouden ahdinkoa
VENÄJÄN AIKA 25 Kevään notkahduksen jälkeen on Venäjän automyynti palautumassa entiselle tasolleen. Tuoreimmissa ennusteissa Venäjän BKT:n odotetaan supistuvan tänä vuonna 4–6 prosenttia ja kasvavan ensi vuonna 3–4 prosenttia. Markkinoilla ennakoidaan öljyn hinnan pysyvän tänä ja ensi vuonna 45–50 dollarin kieppeillä tynnyriltä eli suunnilleen samalla 300 225 150 75 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 Lä hd e: CE IC *puhdistettu kausivaihtelusta tasolla kuin Venäjän budjettisuunnitelmien pohjana käytetty hintaoletus. OPEC+) tuotannonrajoitussopimuksessa, jonka tavoitteena on tukea öljyn hintaa. Venäjän talouden elpymisen odotetaan jatkuvan loppuvuonna, mutta elpymisvauhti hidastunee suurimman patoutuneen kysynnän purkauduttua. Hyundai-myymälä Pietarissa. Niin Venäjän kuin koko maailmankin talousnäkymiin liittyy kuitenkin edelleen huomattavasti epävarmuutta ja kehitys voi osoittautua odotettua heikommaksi, jos koronatilanteen kehitys synkkenee selvästi uudelleen. Jalostusteollisuus on myös elpynyt, vaikka kehitys on vaihdellut hyvin paljon toimialoittain. 24-25_VenajanAika_3-2020_Suomen Pankin talouskatsaus.indd 25 24-25_VenajanAika_3-2020_Suomen Pankin talouskatsaus.indd 25 31.8.2020 11.06 31.8.2020 11.06. Sitä vastoin öljyja kaasuteollisuudessa jyrkkä alamäki on jatkunut kesälläkin. Kevään voimakas pudotus vetää kuitenkin koko vuoden BKT:n pakkaselle. Globaalin öljyn tuotannon vähennyttyä ja kysyntänäkymien kohennuttua öljyn hinta onkin noussut selvästi kevään pohjalukemistaan, vaikka on yhä suhteellisen matala. Uusien autojen myynti nousi heinäkuussa jo kriisiä edeltäneelle tasolleen. Koronarajoitusten purkamisen myötä etenkin kauppa on kääntynyt reippaaseen kasvuun kevään syvän pudotuksen jälkeen. Öljyn tuotanto on supistunut voimakkaasti, koska Venäjä on mukana useiden öljyntuottajamaiden (ns. Uusien autojen myynti Venäjällä kuukausitasolla/1 000 kpl* Viimeisimmät taloustiedot viittaavat siihen, että talouden pohjakosketus saavutettiin keväällä ja viime kuukausina elpyminen on ollut ripeää. Elintarvike-, paperija lääketeollisuus ovat pysyneet tänä vuonna kasvussa talouskriisistä huolimatta, kun taas etenkin autoteollisuuden tuotanto on vähentynyt voimakkaasti
26 VENÄJÄN AIKA IDÄNKAUPPA Venäjä tuntui seikkailujen maalta, missä sai kokea löytämisen riemua. 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 26 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 26 31.8.2020 11.06 31.8.2020 11.06
VENÄJÄN AIKA 27 Itänaapurin ostopäällikkö Suurin osa idänkaupasta kiinnostuneista suomalaisista näkee Venäjän omien tuotteidensa potentiaalisena kohdemarkkinana. Arto Manninen löysi. TEKSTI JA KUVAT VIRVE OBOLGOGIANI Arto Manninen asuu nykyisin Helsingin Siltasaaressa, jonka ”Pikku Nevaa” muistuttava ranta tuo mieleen muistoja opiskeluajoilta Leningradista. 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 27 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 27 31.8.2020 11.06 31.8.2020 11.06. Harva on löytänyt maasta mitään ostettavaa
Kuohuvan vuosikymmenen Arto Manninen jatkoi palkkatöissä ja tutustui uudenlaisen Venäjän toimintatapoihin, näki monia liiketoimintamahdollisuuksia. Yllättävien potkujen jälkeen oma yritys alkoi kiehtoa jälleen. Mutta jo seuraava työ liittyi ostamiseen. Kun Esko Ahon hallituksen säästötoimien ja ruplaluottomäärärahan lopettamisen takia ostetut tavarat, muun muassa anatomian opetukseen tarkoitetut luurangot, jäivät kaappiin, Manninen päätti laittaa yrityksen pöytälaatikkoon elokuussa 1991. Neuvox kaivettiin pöytälaatikosta. Ammattikasvatushallituksen oppimateriaalitoimiston suunnittelijana Manninen osti traktoreita, työstökoneita, tietokoneita ja anatomian opetustarvikkeita eri puolilta Neuvostoliittoa. Niitä voisivat olla fysiikan ja kemian, geodesian, anatomian laitteet sekä urheiluvälineet. Ystävänsä yrittäjä Antti Meriläisen kanssa Manninen alkoi miettiä myös yrittämisen mahdollisuuksia. Löytämisen riemua ja elämyksiä Toimittuaan yrityksissä myös myyntipuolella, Manninen löysi ostamisen omaksi ajatuksekseen. Hyvälle miehelle oli tarjolla erilaisia työmahdollisuuksia varsinkin sen jälkeen, kun asiakaskin kehui häntä ”ostoimuriksi”, hyvä vastine usein ylistetyille myyntitykeille. Ostajan työ on vaatinut myös sinnikkyyttä. Innostavan dosentin luennoilta jäi mieleen, että luonnonvarojaan tuhlaavan Neuvostoliiton modernisoinnissa olisi paljon mahdollisuuksia suomalaisille osaajille. Saman näkevät monet Suomessa nykyäänkin, mutta kuinka moni tarttuu tilaisuuteen kuten Arto Manninen. M anninen opiskeli 1980-luvulla Lappeenrannan teknillisessä korkeakoulussa tuotantotaloutta pääaineenaan teollisuustavaroiden markkinointi sekä venäjää ja SEV-kauppaa. Suomen voija munavuorien myyminen 1980-luvulla Neuvostoliittoon edellytti vastaostoja. Mäntyöljystä tulikin yksi Neuvoxin suurimmista tuontiartikkeleista. Pohdinnan jälkeen Manninen solmi työsopimuksen, joka salli sivutoimena kemikaalikaupan niillä tuotteilla ja niiden firmojen kanssa, jotka eivät kilpailleet silloisen työnantajan eli Dynea Oy:n kanssa. Mies korostaa ihmissuhteita, jotka ovat kehittyneet yhteydenotoista avunantoon ja luottamukseen ja kantaneet yhteistyössä. Hän tapasi henkilöitä, jotka huomasivat, että hän voisi toimia välittäjänä. Neuvoxin yhdelle menekkituotteelle metyleenikloridille Manninen löysi ostajan Hollannista tuttunsa Oiltankingin myyntipäällikkö Timo Immosen vinkin avulla. Venäjä tuntui seikkailujen maalta, missä sai kokea löytämisen riemua. Vuoden 2004 fenolin toimituksissa 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 28 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 28 31.8.2020 11.06 31.8.2020 11.06. Thomeston jälkeen ura jatkui Petro Carbo Chem Oy:ssä petrokemian tuotteiden, hiilen ja kemikaalien ostajana. Venäjän edustajan Boris Martinovin kanssa Manninen koki olevansa hyvä tiimi. Manninen pitää isona elämyksenä sitä, että uskalsi perustaa yrityksen ja tehdä sen lukuun idänkauppaa. Thomestossa Manninen jatkoi ostajan uraa ja etsi venäläisille tuotteille ostajia LänsiEuroopasta. Sekin vaikutti, että työpaikka oli vaihtunut ja uusi työ vaati paljon matkustamista. Yritys ei vielä elättänyt, joten hän jatkoi palkkatöissä. Vuonna 1988 hän perusti jo oman yrityksen Neuvox Oy:n, jossa pohti välitysmahdollisuuksia Neuvostoliiton tuontitavaroille. Ensimmäinen Neuvox Oy:n agenttisopimus solmittiin Sojuzuchpriborin kanssa vuonna 1990. Sitä ei oikeastaan kukaan muu ollut aikaisemmin tehnyt. Vuonna 1998 aukesi uusi työpaikka Aspokemillä. Hän piti kiehtovana etsiä tavaroita ja materiaaleja, joita voisi tuoda Suomeen. Mäntyöljyn tuonti Venäjältä alkoi Forchem Oy:n Eelis Lähteen ehdotuksesta, että Neuvox alkaisi tuoda öljyä heidän Rauman-jalostamolleen. – Kainuun korvesta lähtenyt ja suuressa maailmassa pystynyt tekemään tällaisia asioita, hän pohtii työtaivaltaan. Rajakauppayhtiö Leningrad-Impexin Ljucia Mogilevtsevan kautta syntyi suhteita Bashkortostanin kemian tehtaisiin ja sieltä Manninen sai monia jalosteita kuten xyleeneitä ja fenolia välitettäväksi. – Silloin piti oikeasti etsiä sieltä tavaraa. Kävin kaikki näyttelyt, Manninen muistelee. Idänkaupan ja yrittämisen alkuun Mannisen idänkauppa alkoi nostureiden myynnillä Neuvostoliittoon. Mannisen mukaan venäläiset olivat aika huonoja myyntimiehiä vielä 1990-luvulla, ja osittain edelleenkin. Novodvinskin tehtaan kanssa saatiin sopimus koetoimituksista. Heiltä saatujen vinkkien ansiosta ja yhteistyössä Neuvox on tuonut Venäjältä peruskemian tuotteita maali-, lakkaja kemianteollisuudelle, enimmäkseen bulkkina säiliövaunussa Vainikkalan kautta. 28 VENÄJÄN AIKA IDÄNKAUPPA Ajatusten vaihtaminen lukemattomien ihmisten kanssa on ollut rikkaan Venäjän kaupan suola. Yritys sai yksinoikeuden Suomessa opetusvälineiden tuontiin. Muihin Mogilevtsevan liiketoimiin Manninen ei heti rohjennut lähteä. – Saksalais-puolalais-venäläis-suomalainen yhteistyö tuotti hedelmää, ja koin, että oli hienoa olla mukana kasvavassa ja innostuneessa työpaikassa. Virkamiesura vaihtui kulunvalvontaja paloilmoitinjärjestelmien Esmi Oy:n idänvientipäällikön tehtäviin
Mannisen rakkaaseen harrastukseen kalastukseen pääsivät osallisiksi myös asiakkaat, tässä Kazanorgintezin johtajat Vimpasaaren kalareissulla 2000-luvulla. Malja Neuvox Oy:n ensimmäiselle kaupalle Antti Meriläisen ja Sojuzpriborin edustajien Juri Safonovin ja Andrei Kabanovin kanssa vuonna 1990. Mukana kuvassa myös tekstissä mainitut ”kolme Vladimiria”. 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 29 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 29 31.8.2020 11.06 31.8.2020 11.06. VENÄJÄN AIKA 29 Ar to M an ni se n ar ki st o Manninen tutustumassa Leningradin anatomian opetusvälinetehtaaseen Meduchoposobie 1980-luvulla
Kahden tunnin kuluttua Vladimir Slepov jatkoi neuvotteluita sinnikkään odottajan kanssa ja lupasi lopulta, ettei hyvää asiakasta jätetä pulaan. Erona aiempaan hän näkee, että nykyisin kaupanteko on paljon dynaamisempaa. Neuvotteluiden jälkeen Manninen jäi odottamaan neuvotteluhuoneen odotustilaan. Pakotteita hän ei usko purettavan pitkään aikaan ja vahvistaa, että markkinoilla olo vaatii sinnikkyyttä. Välittäjän rooli ja mahdollisuudet ovat pienemmät. Osaajavajetta Arto Manninen on toiminut myös Venäjän kaupan killan hallituksessa. Fenoli toimitettiin seuraavalla viikolla. Sen ansiosta pystyy luomaan kontakteja, jotka ovat Venäjän kaupassa usein menestyksen salaisuus. – Se oli sellainen base camp. Kentistä kasvoi itäliikenteen logistiikan ammattilainen ja hän työskenteli yrityksessä 14 vuotta. Erityisesti Manninen kiittää Thomeston edustajaa Juha Virtasta Moskovan ”base campissa”. Manninen korostaa, että yhteistyön sujumiseen on usein vaikuttanut henkilökemioiden yhteen sopiminen. Manninen näkee, että osaajien puutetta idänkaupassa on aina ollut ja on edelleenkin. Ajatusten vaihtaminen lukemattomien ihmisten kanssa on ollut rikkaan Venäjän kaupan suola Manniselle muutenkin. Maalla on myös puskurirahastoja, joten ei valtiontalous ole konkurssiin menossa. Hän alkoi käydä neuvotteluja yrityskaupasta Berner Oy:n kanssa. Palauduttiin, vaihdettiin kokemuksia, inspiroitiin toinen toisiamme. Elokuun lopussa tehtiin kaupat. Kokemuksistaan Manninen kirjoitti päiväkirjamerkintöjensä pohjalta kirjan Itäänpäin Neuvoxin kyydissä. Neuvoxin 10-vuotisjuhlassa 2011 Kentille luovutettiin Suomen yrittäjien hopeinen ansiomerkki. Manninen jatkoi työtä Bernerillä kolme vuotta ja vietti eläkkeelle siirtymisjuhlat pari vuotta sitten. Yritykset yrittävät löytää tiensä vaikeissakin oloissa, ja länsimarkkinat ovat Mannisen mukaan niille hyvin tärkeitä. Se on vaikuttanut myös siihen, että joitakin raaka-aineita viedään Suomesta Venäjän kasvaviin tarpeisiin, esimerkiksi rakennusteollisuuteen. 30 VENÄJÄN AIKA oli vaikeuksia, joten Manninen lensi Kazaniin. Tämä kauppa ei kuitenkaan korvaa sitä, mikä on menetetty pakotteiden takia. Vaikka Venäjällä voi toimia yhä enemmän myös englanniksi, niin menestystä siivittää se, että osaa venäjää ja pystyy ymmärtämään venäläisiä toimintatapoja. Yritykset tekevät suoraakin kauppaa paljon. Hän ei ollut aikonut vielä siinä vaiheessa myydä yritystä, vaikka etsikin osalle liiketoiminnoista ostajaa. Osaajien puutetta idänkaupassa on aina ollut ja on edelleenkin. Mutta ei eläkkeelle voi niin nopeasti lähteä Mannisen mielestä. Häntä ei ole koskaan pelottanut käydä kauppaa itänaapurissa. IDÄNKAUPPA 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 30 26-30_VA_3-2020_Arto.indd 30 31.8.2020 11.06 31.8.2020 11.06. Kilta perustettiin Stefan Widomskin johdolla vuonna 1992, jolloin Suomessa oltiin erityisen huolestuneita idänkaupan osaajien katoamisesta. Ensimmäiseksi työntekijäksi vuonna 2001 Manninen palkkasi 90-luvulla Suomeen muuttaneen petroskoilaisen Renata Kentin, joka tuntui sopivalta heti ensitapaamisen jälkeen. Berneriä kiinnosti Venäjä-osaaminen ja 15 prosentin kasvuvauhti. Nykyisessä poliittisessa tilanteessa sanktioineen Manninen näkee tärkeänä pitää yllä asiakassuhteita. Hyvänä lähtökohtana hän pitää omaa kokemustaan saada kipinä ja innostus venäjän kieleen lukiossa. Venäjän talous kasvaa taas jossain vaiheessa, vaikka välillä on huonoja aikoja. Tuntuu siltä, että tämä joukko on kovin pieni, vaikka naapurimaamme on suuri. Killan Manninen koki hyvänä foorumina. Toimiva henkilökemia on ollut tärkeä myös työtovereiden ja työntekijöiden kanssa. Keskusteluista saa myös ideoita siihen, miten asiat hoidetaan. Venäjä edelleen Vuonna 2015 Arto Manninen sai yllättäen ostotarjouksen yhtiöstään. Kirjan alkulehdillä hän omistaa sen kaikille, jotka ovat kiinnostuneita kaupanteosta Suomen ja itäisen naapurimaamme välillä. ”Ostoimuriksi” Venäjällä tituleerattu Arto Manninen kotikulmillaan Helsingissä. Jos Manninen miettii, onko Venäjä uhka vai mahdollisuus, hän päätyy aina siihen, että se on enemmän mahdollisuuden puolella. Hänellä on muutamia satunnaisia konsultointisopimuksia eurooppalaisille yrityksille, joille kehitetään Venäjän kaupan liiketoimintaa. Neuvottelut Kazanorgintezin ”kolmen Vladimirin” kanssa eivät johtaneet muuhun kuin valitteluihin, ettei fenolia ole. Uudet lokalisaatiovaatimuksetkin hän näkee tilanteena, johon on vain sopeuduttava, ja toteaa, että se on tuonut joillekin suomalaisille toimijoille jopa mahdollisuuksia. Niissä toimii vanhoja tuttuja ja kollegoita, joiden kanssa on ollut helppo tehdä yhteistyötä sen ulkopuolella, mitä sopimus Bernerin kanssa on kattanut
Suomi–Venäjä-seuran jäsenenä voit tilata lehden etuhintaan 18 euroa / vuosi. Seuran jäsenmaksu on 20 euroa / vuosi. Venäjän Aika -lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. 40 Koko päivä PietarinPaavalin linnoituks essa s. 28 Pietarin mansikka paikat Ir to nu m er o 7, 50 € Elina Saarilahd en menovink it s. Ulkomaan tilauksiin lisätään kulloinkin voimassa oleva postimaksu. 30 Testasimm e Viipurin ruokaravin tolat s. Osoitteenmuutokset ja tilaukset: tilaajapalvelu@media.fi Digitaalinen näköislehti on ostettavissa Lehtiluukusta: www.lehtiluukku.fi 1 19 Saima an kanav a on Urho Kekko sen monu mentt i 34 Kirgis ia – tuntem aton matka iluhel mi 40 Niina Sinkk o Suom i-Venä jäSeura n puikk oihin 20 Miss Suomi Alina Voron kova Juuret Venäjä llä, koti Suome ssa 10 Ir to nu m er o 7, 50 € 01-52_ Venaja nAika_1 -2019_ kansiau keama. 31_VA_3-2020_Oma Ilmo.indd 27 31_VA_3-2020_Oma Ilmo.indd 27 31.8.2020 11.07 31.8.2020 11.07. 47 01-52_Venaja nAika_4-2019 _kansiaukeam a.indd 3 28.10.2019 13.22 Suomi-Venäjäseuran jäsentilaajat saavat sähköisen lehden käyttöönsä sekä ohjeet, miten sähköistä lehteä pääsee lukemaan. 22 Moottoripyöräretk elle itärajan taakse s. Tee tilaus verkossa venajanaika.fi/tilaa-lehti. 10 Kirill Sultanshin Ir to nu m er o 7, 50 € Maahanmuuttajasta some-ilmiöksi s. 16 01-52_VenajanAika_3-20 19_kansiaukeama.indd 3 26.8.2019 12.20 4 19 Presidentt i Tarja Halosen Venäjämietteitä s. Alle 25-vuotiaille liittymisvuoden jäsenmaksu on vain 10 euroa. 22 Suomalaiset Petroskoin teatterikoulussa s. www.suomivenajaseura.fi/liity-seuraan Seuran jäsenet voivat ilmoittaa osoitteenmuutoksesta jäsensihteerille soittamalla (09) 693 831 tai sähköpostilla svs@venajaseura.com Tilaa liittymättä jäseneksi: Lehden voi tilata liittymättä jäseneksi kestotilauksena 33 euroa / vuosi tai määräaikaistilauksena 38 euroa / vuosi. indd 3 4.2.201 9 13.00 2 19 Satujen Silkkitielle Uzbekistan iin s. 10 Pietari, Uzbekistan , Viipuri Ir to nu m er o 7, 50 € Matkailu extra 01-52_Venaja nAika_2-2019 _kansiaukeam a.indd 3 13.5.2019 13.30 3 19 Pietarilaiset opettelevat jätteiden lajittelua s
32 VENÄJÄN AIKA ENERGIAPOLITIIKKA Venäjän energia politiikka Energiavalta ja poliittinen valta ovat nivoutuneet toisiinsa lähes täydellisesti. Kaasuvarastoja Jamalin Nenetsiassa. Dm itr i Ja go di n 32-35_VA_3-2020_Tynkkynen.indd 32 32-35_VA_3-2020_Tynkkynen.indd 32 31.8.2020 11.09 31.8.2020 11.09
suurten murrosten edessä TEKSTI MARTTI KIURU 32-35_VA_3-2020_Tynkkynen.indd 33 32-35_VA_3-2020_Tynkkynen.indd 33 31.8.2020 11.09 31.8.2020 11.09. Hiilivetykulttuurin varassa porskuttaminen ei kuitenkaan tule jatkumaan ikuisesti, ja myös Venäjällä joudutaan vakavasti pohtimaan uusiutuvan energian laajaa hyödyntämistä. VENÄJÄN AIKA 33 Venäjä on öljynja kaasuntuotannon supervalta nyt ja vielä pitkään tulevaisuudessakin
V eli-Pekka Tynkkynen työskentelee Aleksanteri-instituutissa Venäjän ympäristöpolitiikan apulaisprofessorina. Tuudittautuminen vanhoihin toimintamalleihin jarruttaa uusien innovaatioiden ja teknologioiden kehittämistä. Energia järjestelmän voiteluaineena Onnistunut energiapolitiikka on avainkysymys kaikissa valtioissa. Taustalla kirjailija Bulat Okudžavan patsas. Toki alalla toimii myös Lukoilin ja Novatekin kaltaisia suuria yksityisiä yrityksiä, mutta lienee ilmiselvää, että loppupelissä valtio kontrolloi kyseisiäkin yhtiöitä ja asettaa niille reunaehdot. Venäjän energiavarastot tuntuvat loppumattomalta. – Keskusjohtoinen energiamalli on viime kädessä este Venäjän demokratisoiVeli-Pekka Tynkkynen Moskovan keskustassa. Viime vuosina Fortum on panostanut Venäjällä tuulija aurinkoenergiahankkeisiin. Venäjän energiapolitiikassa kaikki langat johtavat Moskovaan. Kyseiset alueet hyötyvät kuitenkin tuotannosta vain marginaalisesti. Tästä näkökulmasta energia-aarre on Venäjälle paitsi siunaus niin myös kirous, Tynkkynen analysoi. Energiantuotanto Venäjällä keskittyy valtaviin komplekseihin, jotka sijaitsevat harvaanasutuilla alueilla. Venäjän hallitus osoitti oligarkeille heidän asemansa horjuvuuden vuonna 2003, jolloin maan suurimman öljy-yhtiön eli Jukosin pääomistaja Mihail Hodorkovski pidätettiin ja tuomittiin myöhemmin vankeuteen. Miksi Venäjän hallituksen pitäisi pohtia energiapolitiikkansa uudistamista, jos valtiontalouden tasapaino ja kansalaisten kohtuullinen elintaso voidaan varmistaa siperialaisen maakaasukentän ”Go to Europe” -lähetysnappia painamalla. Ve liPe kk a Ty nk ky se n ar ki st o M ar tt i Ki ur u ENERGIAPOLITIIKKA 32-35_VA_3-2020_Tynkkynen.indd 34 32-35_VA_3-2020_Tynkkynen.indd 34 31.8.2020 11.09 31.8.2020 11.09. Energiapolitiikka on myös korostetun valtiokeskeistä, koska valtio omistaa enemmistön kahdesta megayhtiöstä eli Gazpromista ja Rosneftista. Hydrocarbon Culture and Climate Change” on kattava ja suorapuheinen sukellus itänaapurimme nykyiseen energiapolitiikkaan ja sen tulevaisuuden haasteisiin. – On totta, että Venäjän tunnettujen hiilivetyvarastojen arvioidaan riittävän vielä vuosikymmeniksi, mutta juuri tässä asetelmassa piilee suuri dilemma. Keskitetty malli näyttää kenties hallituksen näkökulmasta simppeliltä ja toimivalta, mutta Tynkkynen kyseenalaistaa asian. Varsinaiset tulovirrat keskittyvät Moskovaan, jossa hallitus määrittelee, kuinka potti jaetaan alueiden kesken ja mikä osuus jää eliitin taskuun. On arvioitu, että esimerkiksi valtiollisen Gazpromin tunnetut maakaasuesiintymät riittäisivät nykyisellä kulutustasolla seuraavaksi sadaksi vuodeksi. Onkin kyseenalaista, ovatko yksityisten yhtiöiden oligarkkiomistajat todellisia omistajia vai pikemminkin erittäin hyvin palkattuja omaisuudenhoitajia. Tynkkysen uusin teos ”Energy of Russia. Suomalaisen Fortumin kaasukombivoimalaitos avattiin Njaganissa, Länsi-Siperiassa vuonna 2013. 34 VENÄJÄN AIKA Keskusjohtoinen energiamalli on viime kädessä este Venäjän demokratisoitumiskehitykselle. Vastaavasti ulkopolitiikassa energia-aarre on myös geopoliittinen vipuvarsi, jota hyödynnetään tarvittaessa, vaikka asiaa ei juhlapuheissa tunnustettaisikaan. Veli-Pekka Tynkkysen mukaan hallituksen energiapolitiikka on erittäin keskittynyttä ja kaikki langat johtavat Moskovaan ja siellä edelleen Kremliin. Sisäpolitiikassa vallan jatkuvuuden edellytyksenä on, että öljy ja kaasu virtaavat tasaisesti ja voitelevat yhteiskuntaa. – Energiavalta ja poliittinen valta ovat nivoutuneet toisiinsa lähes täydellisesti, Tynkkynen luonnehtii. Venäjällä energialla on lisäksi myös vahva sisäpoliittinen ja geopoliittinen ulottuvuus
Suuret eurooppalaiset kaasuntuojayhtiöt eivät ole olleet kiinnostuneita esimerkiksi Venäjän ympäristöongelmista, vaan ainoastaan oman bisneksensä kannattavuudesta. Mutta maailma on muuttumassa, ja uusiutuvan energian tuotantokustannukset laskevat jatkuvasti. Näin ollen kenelläkään ei tunnu olevan selvyyttä Venäjän energiantuotannon ja energianviennin aiheuttamista ympäristöhaitoista. Euroopan unionilta puuttuu yhteinen energiapolitiikka Joka tapauksessa Euroopan unionin maat ostavat jatkossakin merkittäviä määriä maakaasua Venäjältä. Alueilla koetaan, että järjestelmä on ikuinen ja muuttumaton ja takaa niukan mutta säännöllisen elintason valtaväestölle, tutkija sanoo. Kun yhtälöön lisätään yleinen tehottomuus ja korruptio, on lopputulemana se, että meritse kuljetettava kaasu haastaa jo vakavasti Gazpromin mahtiasemaa Euroopassa. – On ilahduttavaa, että hankkeita on käynnistetty, mutta niiden mittakaava on toistaiseksi todella vaatimaton verrattuna Euroopassa, Kiinassa tai USA:ssa jo toteutettavien projektien määrään. Jättiläismäisistä tuotantoyksiköistä tulisi siirtyä pistemäisiin, paikallisen tuotannon voimaloihin. Tynkkynen näkee kuitenkin, että vastaisuudessa Venäjällä olisi erinomaiset valmiudet kehittyä johtavaksi tuuli-, vesija aurinkovoiman tuottajaksi, mikäli toimeen vain tartuttaisiin. – Venäjän on välttämätöntä reagoida tilanteeseen ennemmin tai myöhemmin, Tynkkynen sanoo. Eikä tässä vielä kaikki. Tässä markkinatilanteessa on mielenkiintoista seurata, mikä tulee olemaan Itämeren pohjalla kulkevan, jo lähes valmiin Nord Stream II -kaasuputken kohtalo. Suuri osa kyseisestä kaasusta on peräisin Yhdysvaltojen liuskekaasulähteistä. – Venäjän laajuus on myös globaalin verkostoitumisen kannalta maalle edullinen asia. Vielä vuonna 2014 öljytynnyri maksoi reippaasti yli sata dollaria, mutta tällä hetkellä enää 45 dollaria. VENÄJÄN AIKA 35 tumiskehitykselle. Aikaisemmin on kuviteltu, että Gazpromin liiketoimintamalli olisi ylivoimainen meritse kuljetettavaan kaasuun verrattuna. Uranuurtajana niiden kehittämisessä on ollut suomalainen Fortum. Malli mahdollistaa myös laajan korruption järjestelmän kaikilla tasoilla. Tuotantomääriin nähden yhtiöillä voi olla kymmenkertainen määrä työntekijöitä saman alan länsifirmoihin verrattuna. Tällä hetkellä Venäjällä onkin jo käynnissä tuulija aurinkoenergiahankkeita. Öljy, kaasu ja ydinvoima tulevat vielä pitkään olemaan Venäjän talouden ja koko poliittisen järjestelmän vetureita. Näissä kysymyksissä Euroopan unionin olisi terästäydyttävä, ja vaadittava Venäjältä perinpohjaista informaatiota, Tynkkynen ohjeistaa. Nykymalli on myös taloudellisesti tehoton, koska käytännössä kilpailu puuttuu. Gazpromin kannattavuus koetuksella Energianvienti muodostaa jopa 50 prosenttia federaatiobudjetin tuloista, joten maailmanmarkkinahintojen vaihtelu on suuri haaste budjettitaloudelle. Osaako Venäjä hyödyntää vahvuutensa. Lisäksi yhtiöillä on monenlaisia yhteiskunnallisia velvoitteita. Venäjällä nykyisin toimivan ”vihreän tuotannon” sähköteho vastaa ainoastaan yhden ydinreaktorin tuotantoa. Tässä mallissa energia tuotettaisiin paikan päällä, ja myös tuotot jäisivät alueille. Hintojen vaihtelua tasoittaakseen Venäjä on jo pitkään rahastoinut hyvinä aikoina kertyneitä varoja vararahastoihin, joista keskeisin on kansallisen hyvinvoinnin rahasto. Myös Gazpromin Eurooppaan viemän maakaasun hinta on alentunut voimakkaasti ja jopa puolittunut viimeisen vuoden aikana. Kaasu-alea selittää ennen kaikkea kilpailu, eli Euroopan maat ovat ryhtyneet yhä enenevässä määrin ostamaan meritse Eurooppaan kuljetettavaa nesteytettyä maakaasua. Tynkkysen mukaan Euroopan unionilta puuttuu yhteinen energiaja ilmastopolitiikka, ja tätä puutetta Venäjä on hyödyntänyt. Kaasun hinnanromahduksen seurauksena yhtiön kannattavuus näyttäisi kuitenkin olevan koetuksella. Alhaalta ja aluetasolta tuleva aloitteellisuus puuttuu, kun kaikki syövät hallituksen kädestä. Veli-Pekka Tynkkysen mielestä Euroopassa on tuudittauduttu siihen, että putkikaasun virta Siperian kentiltä on katkeamaton tulevinakin vuosikymmeninä. St ep ha ni e Hi tz ta le r 32-35_VA_3-2020_Tynkkynen.indd 35 32-35_VA_3-2020_Tynkkynen.indd 35 31.8.2020 11.09 31.8.2020 11.09. Optimaalinen tulevaisuuden ”super grid -malli” voisi olla sellainen, jossa Venäjä olisi Euroopan ja Aasian yhteinen energiavarasto ja vihreän energian suurtuottaja, Veli-Pekka Tynkkynen visioi. Hallitus velvoittaa suuryhtiöitä myös työllistämään miljoonia ihmisiä tuotannon tehostamisen sijasta. Gazprom ja muut valtionyhtiöt maksavat valtion kassaan kaivannaisja vientiveroa. Gazpromin mainostaulu Novyi Urengoin kaupungissa Jamalin Nenetsiassa. Kuten tunnettua Yhdysvallat vastustaa ankarasti putken käyttöön ottoa, koska katsoo sen uhkaavan omia kaasukuljetuksiaan Eurooppaan. – On täysi kysymysmerkki, kuinka paljon haitallista metaania Venäjän energiantuotanto ja kymmenien tuhansien kilometrien putkiverkosto tuottavat. Venäjän hallituksen keskittämispolitiikan näkökulmasta tällainen tuotantomalli olisi toki haaste
Tällä hetkellä työn alla on nuorille suunnattu fantasiasarja, jota on syntynyt jo viisi osaa. Sitten se lanka lähtee keriytymään, Nenonen kertoo. Sitä ennen Nenonen oli kirjoittanut novelleja – venäjäksi. Teini-iässä syttynyt ihastus venäjän kieleen on syventynyt lähes natiivin tasoiseksi kielitaidoksi. Pietarissa Nenonen kirjoittaa. Vastaus kummastelijoiden kysymykseen on selvä. No siinäpä vasta kysymys! TEKSTI JENNI JESKANEN KUVAT KARI MARTIALA JA SVETLANA ALEKSEJEVA Maleskelulupa on Päivi Nenosen teos, joka kertoo kirjailijan seikkailuista Pietarissa. Kirjailija Päivi Nenonen on viettänyt koronakevään ja kesän Kiteellä, koska itäraja on suljettu, eikä Pietariin ole asiaa. Maleskelulupa oli ensimmäinen proosateos, jonka Nenonen kirjoitti suomeksi. Siinä hän kertoo parinsadan sivun verran paitsi elämästään Pietarissa myös Venäjästä ja venäläisyydestä. Julkaisijaa ei tosin ole vielä löytynyt, eikä Nenonen ole viime aikoina viitsinyt edes tehdä asialle mitään. Ne saivat ryhmissä myönteistä palautetta, ja häntä kannustettiin kokoamaan tarinat kirjaksi. Pohjan loi 1996 alkanut opiskelijavaihto Pietarin valtionyliopistossa, jolloin Nenonen parikymppisenä JyväskyKirjoituksia kommunalkasta Pietarin kirjallinen elämä kiehtoo kirjailija, suomentaja Päivi Nenosta niin, että hän on viihtynyt kaupungissa jo 24 vuotta. – Saan kirjoittamisesta sellaiset kicksit, että se on kuin huumetta, jota on saatava lisää. 36-39_VA_3-2020_Pa?ivi.indd 36 36-39_VA_3-2020_Pa?ivi.indd 36 31.8.2020 11.30 31.8.2020 11.30. Heti kun raja taas avautuu, siirtyy Nenonen Venäjän puolelle. Kirjoittaminen on vienyt mennessään. Sinä aikana kommunalka on vaihtunut omaan asuntoon ja kirjoituskieli venäjästä suomeksi. Se syntyi Venäjä-aiheisiin Facebook-ryhmiin kirjoitetuista tarinoista. 36 VENÄJÄN AIKA KULTTUURIVAIKUTTAJA N äin ihmettelee Päivi Nenonen viisi vuotta sitten julkaistussa kirjassaan Maleskelulupa. – Minulta kysytään usein, mitä minä siellä Pietarissa oikein teen
VENÄJÄN AIKA 37 36-39_VA_3-2020_Pa?ivi.indd 37 36-39_VA_3-2020_Pa?ivi.indd 37 31.8.2020 11.30 31.8.2020 11.30
Juolukka on julkaissut jo yli 50 kirjaa – runoja, proosaa, esseitä ja muistelmia, joista suurin osa pietarilaisilta kirjailijoilta. Alkuvuosina kommunalkassa ei ollut edes pyykinpesukonetta, vaan pyykit oli pestävä käsin. Sen jälkeen hän on julkaissut runoja ja proosaa sekä venäjäksi ja suomeksi. Asunnoksi löytyi huone aidosta pietarilaisesta kommunalkasta eli yhteisasunnosta. Työviisumiakaan hän ei sen avulla lopulta onnistunut hankkimaan. Pietarissa Nenonen käy kirjailijatapaamisissa ja -tapahtumissa, jos ei istu kotonaan kirjoittamassa tai lukemassa. Asuintovereina oli eronnut pariskunta ja heidän kolme 1980-luvulla syntynyttä lastaan. Mutta kuka on tuo toinen, ilmeisen kärsivä nainen. – Jotkin runoni ovat niin simppeleitä ja pelkälle äänelle kirjoitettuja, että venäläiset tykkäävät niistä ihan sellaisinaankin, Nenonen kertoo. KULTTUURIVAIKUTTAJA 36-39_VA_3-2020_Pa?ivi.indd 38 36-39_VA_3-2020_Pa?ivi.indd 38 31.8.2020 11.30 31.8.2020 11.30. Alkuperäinen maalaus sijaitsee Venäläisen taiteen museossa. – Mutta elämäni teko se eittämättä oli siitäkin huolimatta, että tuli tehtyä tuolla tavoin puolivahingossa. Vapaana kirjailijana Nenosella ei ole Venäjälle työviisumia tai oleskelulupaa, vaan hän oleilee Pietarissa vuoden monikertaviisumeilla, joilla voi olla maassa 90 päivää 180 päivän aikana. Pienkustantamon pyörittämistä Ensimmäinen venäjänkielinen novelli ilmestyi pietarilaisessa Zvezda-kirjallisuuslehdessä, joka julkaisi Nenoselta lopulta kokonaisen novellisarjan. Aluksi hän vuokrasi huonetta ja lopulta osti sen itselleen. Kollaasin tekijä on tuntematon. Kollaasitaidetta Anna Ahmatovan museon ulkomuurissa. 38 VENÄJÄN AIKA län yliopiston kirjallisuuden opiskelijana lähti Pietariin ja jäi sille tielleen. Rahan sijaan Juolukka tuottaa henkisiä arvoja. Hän taitaa olla Pablo Picasson Absintinjuoja vuodelta 1901. Siinä Nenonen pohtii, oliko Juolukan perustaminen hänen elämänsä viisain vai tyhmin teko. Dmitrijev on ottanut viime aikoina päävastuun kustantamon pyörittämisestä. Alkuperäinen Absintinjuoja löytyy Eremitaasin kokoelmista. Runoja venäläisille Pietarissa Nenonen asui peräti neljätoista vuotta kommunalkahuoneessa, johon hän muutti opiskelijavaihtoon tullessaan. Nenonen on edelleen mukana järjestämässä kirjanjulkistamistilaisuuksia. Firman perustaminen Venäjälle oli sellainen seikkailu, että Juolukalle on omistettu Maleskeluluvassa kokonainen luku. Toiminnasta ei juuri tule tuloja. Nenosen ensimmäisen Venäjällä ilmestyneen kirjan julkaisi Oblik-kustantamo, muut hänen Pietarissa 2008 perustamansa Juolukka-pienkustantamo. Yritystään Nenonen pitää ennen kaikkea kulttuuritekona. Yrityksen perustamisessa auttoi yhteistyökumppanina toimiva ystävä Oleg Dmitrijev. Kuluneet kymmenen vuotta Nenonen on asunut Pietarissa omassa keskustayksiössään. Nenonen kirjoittaa runoja ja tekee niistä venäjänkielisiä raakakäännöksiä, jotka kiinnostuneet venäläisrunoilijat venäjäntävät tarkemmin. Runoilija Anna Ahmatova vasemmalla on kopio Natan Altmanin maalauksesta vuodelta 1914. Kommunalkassa pääsi hyvin sisälle venäläiseen elämänmenoon, mutta pidemmän päälle yhteisasuminen kävi rasittavaksi. Toinen koti on vanhempien luona Pohjois-Karjalassa Kiteen maaseudulla. Hän kuului runoilija Galina Gamperin vetämään kirjailijapiiriin, jossa pietarilaiset runoilijat lukivat ja arvostelivat toistensa runoja, mutta se loppui Sergejevan kuolemaan. Nenonen ahmi venäjänkielistä kirjallisuutta ja istui Venäjän kirjallisuuden luennoilla. – Tarkoitus oli vain saada keploteltua itselleni työviisumi, kun tavallisiin viisumeihin pantiin tuo 90 päivän aikarajoitus
VENÄJÄN AIKA 39 Ihastus venäjän kieleen on syventynyt lähes natiivin tasoiseksi kielitaidoksi. Ennen taloissa oli vielä hirveän isot numerot, mutta nykyään ne ovat pienemmät. Kauppa-auto käy kerran viikossa. Nenosella on näkövamma, minkä takia hän liikkuu valkoisen kepin kanssa. Pietarin ruutukaava sopii näkövammaiselle Nenonen nauttii elämästä metropolissa. Gorohovaja 8 Anna Ahmatovan kotimuseo Ihania näyttelyjä ja kiinnostavia kirjallisuusiltoja. Kitaraan saa uudet kielet kotikorttelista ja päivän ateriat valmiina lähikaupan tiskistä. ul. Päivi Nenonen ei ole viettänyt Pietarissa diplomaatinelämää, vaan kokenut kaikki arkielämän seikkailut kommunalka-asumista myöten. Kaiken kaikkiaan hyvin sympaattinen paikka. • Perustanut Pietariin yhdessä venäläisen yhteistyökumppaninsa kanssa pienkustantamon nimeltä Juolukka. Palvelut ovat parantuneet kovasti 1990luvun lopusta ja metro laajentunut. Sieltä löytyy myös avantgarde-taiteen museo, jossa on muun muassa Jelena Guron töitä. Liteinyi prospekt 53, akhmatova.spb.ru Dostojevski-museo Kiinnostava, kirjailija Fjodor Dostojevskille omistettu museo. • Valmistunut Jyväskylän yliopistosta filosofian maisteriksi 2000. Siellä ovat perhe ja luonnonrauha. Sees oli syys: Kultaisten päivien kiireettömyys, Yhdessäolo ja mielettömyys… Syys oli sees, oli syys. Onhan siellä omia ongelmia, kaivonkansi ei ole kiinni tai jotain tämmöistä, Nenonen kuvailee. Syys oli sees. – Tällaista kaksoiselämää aion viettää maailman tappiin, Nenonen suunnittelee. Sees oli syys: Syysöisten mietteiden äärettömyys, Taival ja tähtien määrättömyys… Syys oli sees, oli syys. Koronakevään ja kesän Nenonen on viettänyt Kiteellä. Hunajan ystävää hemmotellaan laajoilla valikoimilla. Sitaatit ovat Päivi Nenosen Maleskelulupa-kirjasta. Pietarista löytyy myös hyvä näkövammaisten kirjasto, joka on tärkeä paikka. PÄIVI NENOSEN SUOSIKKIPAIKAT PIETARISSA Staraja Vena -minihotelli Hotellin salissa pidetään todella hyviä ja intiimejä pieniä kirjallisuustilaisuuksia. Monen mielestä Pietarin esteettömyydessä olisi kohentamista, mutta Nenosesta Pietari sopii näkövammaiselle hyvin. Teokset: Sanoja, runokirja 2017 Maleskelulupa, kirjoituskokoelma 2015 Maailman sivu, runoja 2015 Utrennie rasskazy, proosaa yhdessä Anna Banšikovan kanssa 2012 Kynttilän päivä, runoja 2010 Melotšno prijatno, proosaa 2008 Ja antaa esimerkin: Syys oli sees. Kuznetšnyi prospekt 5/2, md.spb.ru Kuka. • Julkaissut proosaa ja runoja suomeksi ja venäjäksi. Elämä on erilaista kuin Pietarissa, mutta molemmat paikat ovat tärkeitä. – Keskusta on looginen: kuin harpilla vedettyjä viivoja. Päivi Nenonen • Pietarissa ja Kiteellä asuva kirjailija ja suomentaja. Täällä on järjestetty myös monet kirjanjulkaisutilaisuudet. 36-39_VA_3-2020_Pa?ivi.indd 39 36-39_VA_3-2020_Pa?ivi.indd 39 31.8.2020 11.30 31.8.2020 11.30
Nykykarjalainen kulttuuri kasvaa ylisukupolvisesta traumasta ja tavoittelee uutta kukoistusta. 40 VENÄJÄN AIKA KARJALA-HIPSTERIT K ellokosken sairaalakoulun rehtorin Mika Saatsin käsivarsia koristavat näyttävät tatuoinnit. Koulussa tatuoinnit pysyvät visusti piilossa, mutta toisessa tärkeässä roolissa, muusikkona, ne saavat näkyä. TEKSTI JA KUVAT JENNI JESKANEN Muusikko Mika Saatsi ja Karjala-tatuoinnit. Vasemmassa käsivarressa lukee toisella puolella karjalaksi ”pagize” eli puhu ja toisella ”pajata”, laula. Oikeaan käsivarteen on tatuoitu koltansaamenkielinen teksti: ”Sämmla lie mij alggmeer”, mikä tarkoittaa suomeksi, että saamelaiset ovat alkuperäiskansamme. Jyrki Haapala on helsinkiläinen tanssija ja lyhytelokuvaohjaaja. Vasemmassa kädessä lukee ”pagize” ja oikeassa ”pajata”. Karjala elää taiteessa Muusikko Mika Saatsi ja taiteilija Jyrki Haapala tekevät taidetta karjalan kielellä. 40-43_VA_3-2020_Karjalainen.indd 40 40-43_VA_3-2020_Karjalainen.indd 40 31.8.2020 11.14 31.8.2020 11.14. Juuriltaan mies on kuitenkin karjalainen ja kotoisin Outokummusta. Vähemmistökielet ja -kulttuurit – erityisesti karjalaisuus – ovat Saatsille tärkeitä
40-43_VA_3-2020_Karjalainen.indd 41 40-43_VA_3-2020_Karjalainen.indd 41 31.8.2020 11.14 31.8.2020 11.14. VENÄJÄN AIKA 41 Loimolan Voima Parppein pirtissä Ilomantsissa
Vielä nimeämätön kolmas osa kuvaa syntymää. Konsertin jälkeen eräs nelikymppinen mies tuli antamaan myönteistä palautetta: ”Minkä takia työ itketätte meitä miehiä näin paljon?” Lyhytelokuvia livvinkarjalaksi Suomessa arviolta noin miljoonalla ihmisellä on karjalaiset juuret, mutta suomalaisessa taideja kulttuurielämässä sitä ei juuri huomaa. Elokuvissa puhutaan toista karjalan kielen päämurteista: livvinkarjalaa. Saatsia jännitti etukäteen, tuleeko arkiiltapäivänä paikalle ketään, mutta yleisöä riitti ja vastaanotto oli hyvä. Heinäkuussa ilmestyi esikoislevy Ruttomužikan kyynäl. Katso! Jyrki Haapalan Veneh-elokuva on katsottavissa: vimeo.com/ 240273777 KARJALA-HIPSTERIT 40-43_VA_3-2020_Karjalainen.indd 42 40-43_VA_3-2020_Karjalainen.indd 42 31.8.2020 11.14 31.8.2020 11.14. Näytöksiin liittyy keskustelutilaisuus, joissa Haapala on huomannut, miten vähän karjalaisuutta varsinkin Eteläja Länsi-Suomessa tunnetaan. Kansallisromanttiseen karelianismiin liittyi ajatus Suomen suvusta ja aate suursuomalaisuudesta. Venäjällä Karjalan tasavallassa Veneh on esitetty Rossiija 1 -televisiokanavalla. Veneh kertoo karjalaisista itkuhäistä, Lindu kuolemaan liittyvästä ritualismista. Edellisenä päivänä yhtyeellä on ollut keikka Valamon luostarissa Heinävedellä. – Sellaista käsitettä kuin ”yhtenäinen suomalainen kulttuuri” ei ole koskaan ollutkaan, sanoo helsinkiläinen tanssitaiteilija, lyhytelokuvaohjaaja Jyrki Haapala. Karjalaisen taide-elokuvaprojektin toteuttaminen ei ole ollut aivan mutkatonta. Koko trilogian kantavana teemana ovat elämän eri vaiheiden siirtymät ja niihin liittyvät perinteet, mytologia ja ritualismi karjalaisessa kulttuurissa. Tuntematon Karjala Haapalan tavoitteena on taltioida karjalaista kulttuuria ja tehdä sitä tunnetuksi sekä kohottaa karjalan kielen asemaa. He haluavat korostaa Suomen monimuotoisuutta ja -kulttuurisuutta ja raivata tilaa karjalan kielelle ja karjalaiselle kulttuurille. Haapala työstää karjalankielistä lyhytelokuvatrilogiaa, jonka ensimmäinen osa – Veneh – valmistui 2016 ja toisen osan – Lindun – kuvaukset alkoivat tänä kesänä. Karjalasta ammentavien nykypäivän taiteilijoiden aatteet ovat päinvastaiset. 42 VENÄJÄN AIKA Suomessa arviolta noin miljoonalla ihmisellä on karjalaiset juuret. Mika säveltää, soittaa suurinta osaa instrumenteista ja laulaa. Suomessa Veneh voitti parhaan kotimaisen lyhytelokuvan palkinnon Scandinavian International Film Festival -elokuvajuhlilla 2017. Nimikkokappale kertoo sotaa paenneen miehen kasvutarinan lapsesta aikuiseksi. Uutta Karjala-vaikutteista tai karjalankielistä taidetta luodaan vähän ja sekin vähä tuntuu jäävän marginaaliin. Tuusulalainen Saatsi tekee pikkuveljensä Niko Saatsin kanssa karjalankielistä lofifolkia Loimolan Voima -yhtyeessä, jonka veljekset perustivat kaksi vuotta sitten. Tunnetuimpia karelianisteja ovat kuvataiteilijat Akseli Gallen-Kallela, Eero Järnefelt, Pekka Halonen ja Albert Edelfelt. Myös Jean Sibelius sekä kirjailijat Eino Leino ja Juhani Aho inspiroituivat Karjalasta. Haapala on lähtöisin Outokummusta, Pohjois-Karjalasta, ja hänen sukulaisiaan on asunut eri puolilla luovutettua Karjalaa. Haapalalla kuten monella muullakin nykykarjalaisella taiteilijalla on karjalaiset juuret. Taidemaalarit, kirjailijat ja säveltäjät ihannoivat Karjalaa ja ammensivat siitä taiteeseensa. Rahoituksen saaminen on ollut vaikeaa, eikä Haapala ole saanut elokuvaansa Suomessa TV-levitykseen. – Haluan tuoda esiin Karjalan omalaatuisuutta omana arvostettavana kulttuurinaan ilman, että se väkisin assimiloidaan valtakulttuuriin, ja sen jonkin teennäisesti rakennetun kansallismielisen agendan työkaluksi, hän sanoo. Lisäksi elokuvaa on esitetty monilla muilla festivaaleilla ja erilaisissa tapahtumissa. – Toivon, että projektini herättää keskusLindu-elokuvan lapsinäyttelijät Klaudia Sinkkonen (vas.) ja Lydia Sinkkonen keskustelemassa ohjaaja Jyrki Haapalan kanssa elokuvan rekvisiittana käytettävistä käspaikoista eli karjalaisista liinoista. Siinä pohditaan, miksi on niin paha olla, vaikka kaikki on periaatteessa hyvin. Toisin oli 1800-luvun lopussa, jolloin karelianismi oli voimissaan. Karjala ei oikein kiinnosta suurta yleisöä. Karjalaa hän ei itse puhu, mutta kaipaa sille virallista asemaa Suomessa. – Olen työskennellyt paljon Karjalan tasavallassa, ja vaikka sielläkin on venäläistäminen ollut tehokasta, niin koen silti, että karjalaisuus ja karjalankielisyys ovat enemmän arvossaan kuin Suomessa, Haapala miettii. Karjalaa taitamattomille löytyy levyn kansivihkosta apusanasto. Niko vastaa karjalankielisistä sanoituksista, bassoukulelen soitosta ja taustalaulusta. Loimolan Voima on kiertänyt tänä vuonna esittämässä levynsä kappaleita Ilomantsissa, Nurmeksessa, Lieksassa, Jokelassa, Lohjalla, Järvenpäässä ja Helsingissä
– Karjalasta puhuminen ei voi olla vain surkuttelua. Suomessa on enää viitisentuhatta karjalan kielen puhujaa. Silti hän epäilee, että Loimolan Voiman keikoillakin siirtokarjalaisten jälkeläisiä itkettävät yhä evakkotraumat. Aika moni meidänkin kappaleista tuntuu kulkevan mollissa, hän on huomannut. VENÄJÄN AIKA 43 telua monikulttuurisuudesta, tasa-arvosta ja erilaisuuden kunnioituksesta, Haapala sanoo. Karjala taipuu twiitteihin Konkreettinen esimerkki siirtokarjalaisten syrjinnästä on karjalan kielen katoaminen. Tarkemmat tiedot keikkapaikoista ja -ajoista: facebook.com/loimolanvoima Haluan tuoda esiin Karjalan omalaatuisuutta omana arvostettavana kulttuurinaan. Lappeenrannassa 13.11. Vähitellen karjala haihtui, mutta puheessa säilyi pehmeä karjalainen nuotti. Perinteinen Karjala-kaiho ei Saatsia kiinnosta, vaan hän haluaa katsoa eteenpäin. Saatsien isä syntyi siellä elokuussa 1944 ja kasvoi karjalankieliseksi. Saatsilla on kaksi parikymppistä poikaa, jotka ovat oppineet isältään yksittäisiä sanoja karjalaa. Pitää ymmärtää, miten paljon kielellä ja kulttuurilla on annettavaa. – Se lämmitti mieltä, Saatsi myhäilee. Isä puhui kotona karjalaa, kunnes koitti kouluunmenon aika. – Ihmisillä on iso halu jakaa patoutumiaan ja ihmetellä ääneen, milloin Suomessa ryhdytään puhumaan vaikeista ajoista, joita edeltävä sukupolvi koki. Järvenpäässä 17. Valamossa esiintyminen oli Saatsille monella tavalla tärkeä ja tunteikas asia. Jyväskylässä 31.10. Loimolan Voiman ”kielimaisteri” on Niko Saatsi, joka on ryhtynyt opiskelemaan aikuisena karjalaa. Saatsille siirtyivät isältä paitsi satakunta karjalan kielen sanaa ja ortodoksiuskonto myös sukupolvelta toiselle periytyvä trauma. Saatsilla itsellään on vahva karjalainen identiteetti. Saatsin veljekset kuuluvat karjalan taitajien joukkoon. Vanhemmalta pojalta tuli isälle kehu, että ”tämähän on moniulotteista ja tunteita herättävää musiikkia”. Hän kirjoittaa yhtyeen sanoitukset suoraan karjalaksi ja twiittaa karjalan kielellä. Jo kotoa muuttaneet pojat olivat mukana Loimolan Voiman Valamon-keikalla, missä he toimivat roudareina ja levynmyyjinä. Karjalainen isä koki Suomessa syrjintää, mutta pysyi ortodoksina, toisin kuin moni muu evakko. Toinen asia on saada uutta kukoistusta aikaiseksi. 40-43_VA_3-2020_Karjalainen.indd 43 40-43_VA_3-2020_Karjalainen.indd 43 31.8.2020 11.14 31.8.2020 11.14. Mika Saatsi on käynyt tverinkarjalan kielikurssin ja ilmoittanut väestörekisterissä äidinkielekseen karjalan. Isän ja sedän musiikki sen sijaan onnistuu sykähdyttämään heitäkin. Loimolan Voima esiintyy syksyllä Kontiolahdella 3.10. Varsinkaan heidän sukupolveaan ei Karjalaan haikailu puhuttele. ja 18.10. Karjalaa ymmärtää eri arvioiden mukaan noin 15 000–20 000 ihmistä. Isoveli neuvoi, että olisi paras lakata ”höblöttämästä” ja vaihtaa suomeen. – Kieli ei mene eteenpäin, jos se ei saa ruoakseen uutta kulttuuria, Mika Saatsi sanoo. Kiteellä ja Joensuussa 21.11. Musiikki soi mollissa Myös Lieksassa syntyneiden Saatsin veljesten juuret ovat Karjalassa, Suistamon kylässä, mistä heidän raskaana ollut isoäitinsä pakeni Neuvostoliiton hyökkäystä kesällä 1944 viimeisellä evakkojunalla Lapualle. Kajaanissa 1.11. Loimolan Voima Pielisen museolla Lieksassa. – Onko se trauman purkamista, kun otan domran syliin ja rupean pudottelemaan sävelmiä. Lapsena karjalankielisten sanojen viljely tuntui leikiltä, mutta aikuisena on herännyt vakavampi kielitietoisuus ja huoli karjalan kielen tilasta
Pieni yksityiskohta häiritsee minua muuten loistavassa kirjassa. Saamme tietää, että alkuperäinen pitsa on säilynyt täällä alkuperämuodossaan, juuri sellaisena kuin se kulki alueelle roomalaisten legioonalaisten mukana. Tämä selittyy sillä, että sikäläisen vieraanvaraisuuden kirjoittamattomat säännöt eivät sido naisia läheskään yhtä paljon kuin miehiä. Kreikkalaisen taruston Medea oli kotoisin Georgiasta. Georgialaisen keittotaidon lyhyttä historiaa lännessäkin sivutaan. Charlotte Pruth sen sijaan matkusti Georgiaan paljon myöhemmin uskossa, että sikäläinen ruokavalio koostuu pääasiallisesti kaalista ja tukevista padoista. Niinkin myöhään kuin 1993 ilmestyi ensimmäinen georgialainen keittokirja englanniksi, Darra Goldsteinin The Georgian Feast. 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 44 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 44 31.8.2020 11.16 31.8.2020 11.16. Paikallisen ruokaperinteen säilyttämisessä ja uudistamisessa naiset ovat kuitenkin pääroolissa. Toki esimerkiksi sulguni-juustoa tehdään nykyään pienessä mittakaavassa myös Pohjois-Ruotsissa. Reseptit ovat tietenkin sovitettu pohjoismaissa saatavilla oleviin raaka-aineisiin. Naiset ovat silloin perinteisesti hääränneet keittiön puolella, eli olleet enemmän taka-alalla. Tämä tapahtui kauan ennen kuin tomaatti rantautui Eurooppaan. Toinen kirjan tekijöistä, Anastasia Lundqvist, on varttunut Kirgisiassa, jossa eri kulttuurien sekoitus näkyi myös ruokakulttuurissa. Maan eri alueet ja niiden ruokaperinteet esitellään pääpiirteittäin. Opas georgialaisten makujen äärelle Lähde mukaan epätavalliselle ruokamatkalle Euroopan kaakkoisimman etuvartion läpi ja maista ruokia, joita et ole koskaan ennen kokeillut. Ruotsalainen teos sisältää mielestäni sopivan annoksen historiaa. Kirjassa tietenkin kerrotaan paljon valoisampi versio hänen kohtalostaan kuin Euripideksen tragediassa. 44 VENÄJÄN AIKA RUOKA T ämä on ensimmäinen georgialaista keittiötä käsittävä teos ruotsin kielellä. Kirja sisältää henkilökuvia näistä naisista, jotka ovat usein ihan muilta aloita siirtyneet esimerkiksi pyörittämään ravintolaa. Georgialaisessa juhla-ateriassa suprassa pääpaino on seurustelussa. Mitä todennäköisimmin englanninkielen seafood kummittelee tämän takana. Simpukat ja taskuravuthan eivät ole kaloja, vaan kuuluvat nilviäisiin ja niveljalkaisiin. Värikäs kirja on julkaistu omakustanteena, laatu on korkea
Recept och berättelser från Georgien. Yllätyksenä on muunnelma pohjoisafrikkalaisesta shakshukasta, hieman itäisemmillä vivahteilla terästettynä, eli lisätty saksanpähkinöitä ja rutkasti voita. Perinteiset viinit saviruukuissa päättävät kirjan. Etenkin Yhdysvalloissa löytyy suurta kiinnostusta tätä oranssinväristä viiniä kohtaan. Vuodesta 2013 lähtien kvevriviinit ovat olleet osana UNESCO:n maailmanperintöä. Neuvostoaikana valikoima oli periaatteessa supistettu neljään rypälelaatuun. Ylipäätään kirja vahvistaa kuvaani georgialaisesta keittiöstä. Popkult Förlag 2019. TEKSTI ANDERS SVENFELT – Toivomme, että kirja tavoittaa kaikki, jotka haluavat laajentaa tietämystään ruoasta, viinistä, kulttuurista ja historiasta, tekijät sanovat. Venäjän markkinat sen sijaan ovat menettäneet merkityksensä. VENÄJÄN AIKA 45 Anastasia Lundqvist & Charlotte Pruth: Blå berg, grön mat, orange viner. Juustojenkin määrä on tänään paljon suurempi kuin ne viralliset neljä laatua, jotka neuvostoviranomaiset sallivat aikoinaan. 301 s. Vanhat reseptit ovat taas nousseet arvoonsa. Resepteistä löytyy saksanpähkinöitä, munakoisoa ja granaatinomenan siemeniä. Seuraavalla aukeamalla kokeilemme kirjan reseptejä! 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 45 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 45 31.8.2020 11.16 31.8.2020 11.16. Ne löydettiin lännessä luonnonviinien uuden tulemisen myötä
Lämmittävä vaikutus syntyy myös ruokaan käytetyistä mausteista, esimerkiksi suikaleiksi leikattu munakoiso sai runsaasti makua muhiessaan padassa. – Pakko myöntää, että en olisi ehkä osannut tehdä yhtä helposti Medokia, ellen olisi nähnyt ”Koko Britannia leipoo” -ohjelmassa rakennettavan samankaltaista kakkua, Lylyharju naurahtaa. Lylyharju teki työporukalle myös lammaspadan (tällä kertaa naudasta), jossa oli mukana muun muassa munakoisoa ja kirsikkatomaatteja. 46 VENÄJÄN AIKA Pataruoat sopivat syksyyn ja lämmittävät ilmojen viiletessä. Joukkoon sopii myös peruna, joka tekee annoksesta jo lounaan. Lopputulos oli todella herkullinen. – Aamiaisannoksen voimakas maku riittää herättämään ruokailijan. Ne maistuvat jo aamiaisella, kuten kirjan ”Maailman iloisimmassa aamiaisessa”. – Ohjeessa kehotetaan päällystämään kakku jäljelle jääneellä korppujauholla, mutta minulle sitä ei jäänyt, joten käytin päällystykseen maapähkinärouhetta. Siispä kokkaamaan. Siksi meistä olikin mukavaa tarttua ruotsalaiseen Blå berg, Grön mat & Orange vin -ruokakirjaan ja päästä kokeilemaan sen reseptejä. Ohjeen mukaan padan voi unohtaa uuniin 3–4 tunniksi, mutta minulla se viipyi uunissa peräti kuusi tuntia, loppuajan sadassa asteessa. Lopputuloksena oli molemmissa vaihtoehdoissa maistuva, hyvä lämpimänä tarjottu leipä. Saan varmasti tehdä sitä uudelleenkin. Oheiseen aamiaiseen olisi voinut lisätä kinkkutai pekonisuikaleita, mutta se toimi hyvin ilmankin. Loppujen lopuksi kakku syntyi varsin helposti ja se sai kiitosta kaikilta ruokailijoilta. Valmistusniksejä leivontaohjelmasta Kirjaa selaillessa hunajakakku Medok vaikutti houkuttelevalta, mutta melko työläältä. He olivat annoksiin todella tyytyväisiä, ruoka oli heistä hyvää ja maut täyteläisiä. Georgialaisessa ruokakulttuurissa käytetään runsaasti mausteita, kuten korianteria, chiliä, paprikoita ja pähkinöitä. Kirjan annokset tehtiin pääsääntöisesti valmistusohjeita noudattaen, vain raakaainelistaa mukailtiin ruokailijoiden toiveiden mukaan. RUOKA Mausteita, hunajaa, pataruokia... Tein ruokia sekä kotona että työpaikallani, jossa maistatin niitä kahdellekymmenelle ruokailijalle. Lampaan sijasta käytin naudanlihaa, sillä kaikki eivät pidä lampaanlihasta. – Ennen kuin ryhdyin lukemaan ruotsinkielisiä valmistusohjeita, käänsin kirjan reseptien raaka-aineet suomeksi. Keittiömestari Helena Lylyharju poimi kirjasta ensimmäiseksi yhden ehkä tunnetuimmista georgialaisista herkuista, juustolla täytetyn hatsapuri-leivän. Suomalaisista kakuista poikkeava rakenne ja maku herättivät kiinnostusta. – Pataruoat sopivat syksyyn, ne lämmittävät ihanasti ilmojen viiletessä. TEKSTI KARI MARTIALA ANNOKSET HELENA LYLYHARJU G eorgiassa, Neuvostoliiton aikakaudella Suomessakin Gruusiaksi nimitetyssä tasavallassa Kaukasiassa on oma rikas, eri lähialueilta vaikutteita saanut ruokakulttuurinsa. Se helpotti ohjeiden ymmärtämistä. Reseptit ja valmistusohjeet avautuvat kyllä vaatimattomallakin kielitaidolla, Lylyharju sanoo. Työpaikalla tarjosin kakkua mansikkakastikkeen kera ja siitä tuli todella hyvää – ja suosittua. – Esimerkiksi lampaan sijasta käytin pataruoassa naudanlihaa, mutta Ostrissa päädyttiin lampaan sisäfileeseen, joka sopi ruokaan mainiosti. 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 46 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 46 31.8.2020 11.16 31.8.2020 11.16. Jos annokseen lisää myös perunaa, se toimisi myös lounaalla, keittiömestari Helena Lylyharju sanoo. Kirjan tekijät Anastasia Lundqvist ja Charlotte Pruth ovat tehneet mainion teoksen, joka houkuttelee kokeilemaan erilaisia georgialaisia reseptejä. Se sopi tarkoitukseen mainiosti. Hatsapurista tehtiin erilaisia versioita, sekä ilman runsasta voita ja kanamunia että niiden kera. Kun olemme maailmalla sattuneet georgialaiseen ravintolaan, sen ruokalista on tarjonnut meille aina hienoja, ainutlaatuisia makuelämyksiä
Lisää voipaloja ja nauti hyvässä seurassa. Voit muotoilla veneenmallisen taikinan ja täyttää juustoseoksella ja paistamisen jälkeen lisää keltuainen keskelle ja paista vielä 30 sekuntia. Mitä kauemmin sipulia kypsentää, sen makeampaa siitä tulee. Mukavaa tehdä välillä jotakin erilaista. Maailman iloisin aamiainen Adzjarisk chirbuli 1 sipuli 40 g voita 3 tomaattia 1 suippopaprika 2 valkosipulinkynttä 1 ml kurkumaa 1 ml chilihiutaleita 0,5 tl hienonnettuja korianterinsiemeniä 0,5 dl maapähkinöitä 0,75 dl vettä 6 kirsikkatomaattia 4 munaa koristeeksi tilliä, persiljaa sekä korianteria Kuori ja hienonna sipuli, sulata voi pannussa ja anna sipulikuutioiden hautua miedolla lämmöllä noin 15 minuuttia. Kuutioi tomaatit ja suikaloi paprika ja lisää paistinpannuun sipulien kanssa, sekä hienonnetut valkosipulit, mausteet, maapähkinät suolaa ja vettä. Aurinkoinen aamiainen on iloinen yllätys aamiaisvieraille. Hatsapuri oman maun mukaan. Lopuksi lisää ruokaöljy vähän kerrallaan taikinaan ja vaivaa kiinteäksi. 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 47 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 47 31.8.2020 11.16 31.8.2020 11.16. Kalttaa tomaatit: kiehauta vesi kattilassa ja viillä tomaatteihin ristikko ja laita ne kiehuvaan veteen pariksi minuutiksi ja kuori lähtee itsestään. Hatsapurit voidaan paistaa myös paistinpannulla. Anna seisoa 10 minuuttia. Jaa taikina neljään osaan ja kauli ohueksi vehnäjauhojen avulla. Sulata voi ja sekoita kermamaidon sekaan suolan kera. Tee pienet kuopat seokseen ja riko munat varovasti niihin. Vaivaa taikinaa uudelleen ja anna kohota toisen kerran noin 30 minuuttia. Puolita kirsikkatomaatit ja laita päällimmäiseksi ja kypsennä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Koristele yrteillä ja tarjoa maukkaan leivän kera. Tästä määrästä tulee neljä kappaletta hatsapureja. Voit täyttää hatsapurin haluamillasi täytteillä, voit lisätä muun muassa tomaattia ja tuoretta basilikaa. Anna taikinan kohota liinan alla huoneenlämmössä noin 40 minuuttia kaksinkertaiseksi. VENÄJÄN AIKA 47 Hatsapuri 2 dl maitoa 0,5 dl kermaa 1 tl sokeria 25 g tuoretta hiivaa 60 g voita hyppysellinen suolaa 7 dl vehnäjauhoja 0,5 dl rypsiöljyä Täyte 300 g mozzarellajuustoa 200 g fetajuustoa 100 g cheddarjuustoa 2 rkl mascarponejuustoa 1 muna Lämmitä kermamaito kädenlämpöiseksi (36 °C) ja liuota siihen sokeri ja hiiva. Minä paistoin uunissa. Se on helposti leivottavissa silloin. Keltuaiset eivät saa mennä rikki. Liimaa reunat vedellä kiinni. Keltuaisen pitää olla vielä juoksevaa. Perinteisen juustotäytteen päällä tomaattia ja yrttejä. Lisää vehnäjauhot vähän kerrallaan sekoittaen niin että taikinasta tulee kiinteä. Voit säilyttää taikinaa jääkaapissa ja tehdä valmiiksi seuraavana päivänä. Kauli taikina ohueksi, levitä juustoseos toiseen puoleen taikinaa ja taita toinen puoli päälle. Paista uunissa 180 asteessa 15 minuuttia, kunnes pinta on kullanruskea. Kypsennä niin, että valkuaiset hyytyvät mutta keltuaiset eivät. Muista ottaa taikina huoneenlämpöön pari tuntia ennen leipomista
Kun sokeriseos on sulanut, ota kasari liedeltä ja voimakkaasti vatkaten lisää seos munavaahtoon vähän kerrallaan. Hunajakakku Medok Kakkupohja 4 rkl hunajaa 1,5 dl hienoa sokeria 25 g voita 3 munaa 1 tl ruokasoodaa 6,5–7 dl vehnäjauhoja Täyte 2,5 dl vispikermaa 10 dl creme fraichea 4 dl tomusokeria 0,5 tl vaniljasokeria Laita uuni 180 asteeseen. Sekoita ruokasooda vehnäjauhoihin ja lisää munaseokseen vähän kerrallaan, kunnes sinulla on sileä, mutta ei liian kova taikina. Vahvoja ja täyteläisiä makuja! Georgiassa käytetään monipuolisesti mausteita ja yrttejä. Kakkupohjat pehmenevät täytteen kosteudesta. Lisää keitinlientä sen verran, että liemi ei ole liian paksua. Sekoita välillä. Paina seuraava pohja päälle varovasti ja täytä samalla tavalla kuin ensimmäisen. Sulata voi padassa ja ruskista lihakuutiot, lisää hienonnetut sipulit ja anna hautua noin 5 minuuttia miedolla lämmöllä. Jaa taikina kahdeksaan yhtä suureen osaan ja kauli lämmin taikina leivinpaperin päälle jauhojen avulla ohueksi pyöryläksi, noin 20 cm halkaisijaltaan. Keitä 5–8 minuuttia. Sulata hunaja, hienosokeri ja voi kasarissa miedolla lämmöllä. Paista myös ylijäänyt taikina ja tee siitä korppujauhoa kakun koristeeksi. Herkullisessa, mutta selvästi kotoisista kaakuista poikkeavassa hunajakakussa piilee salaisuus: jokainen kerros paistetaan uunissa erikseen. Vatkaa munat kuohkeaksi. 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 48 44-48_VA_3-2020_Ruoka.indd 48 31.8.2020 11.16 31.8.2020 11.16. Levitä kakkukorppujauho tai jauhettua maapähkinää kakun päälle. Siivilöi ja säästä liemi. Anna vetäytyä jääkaapissa seuraavaan päivään. Ota noin desilitra täytettä ja levitä ensimmäisen pohjan päälle tasaisesti. Levitä loppu täyte kakun päälle ja reunoille. Ota uunista ja anna jäähtyä. Lisää suolaa tarvittaessa. 48 VENÄJÄN AIKA RUOKA Ostri – vasikkaa tai karitsaa tomaatin, paprikan ja suolakurkun kera 600 g karitsaa tai vasikkaa isoina paloina 1 laakerinlehti 0,5 tl kokonaisia mustapippureita 50 g voita 4 hienonnettua sipulia 3 suolakurkkua 1 rkl tomaattipyrettä 1 prk tomaattimurskaa 2 punaista paprikaa 3 hienonnettua valkosipulin kynttä 1 tl hienonnettuja korianterin siemeniä 1 tl chilijauhetta 2 oksaa tuoretta basilikaa 2 dl hienonnettua persiljaa suolaa ja mustapippuria myllystä 1 chilipaprika Laita lihakuutiot kylmällä vedellä täytettyyn kattilaan. Lisää laakerinlehti ja kokonaiset mustapippurit ja keitä miedolla lämmöllä noin puoli tuntia. Paista pyörylät uunissa noin 5 minuuttia 180 asteessa kauniin ruskeiksi. Tarjoa mansikoiden tai muiden sesongin marjojen tai hedelmien kera. Kuutioi suolakurkut ja paprikat ja lisää pataan tomaattipyreen, tomaattimurskan, valkosipulinkynsien, korianterinsiemenien ja chilijauheen kanssa. Valmista täyte vatkaamalla sekä vispikerma kovaksi vaahdoksi että creme fraiche, tomusokeri ja vaniljasokeri ja yhdistä vaahdot. Ota pata liedeltä ja lisää hienonnettu basilika ja persilja ja anna vetäytyä hetki ennen nauttimista. Jatka samoin, kunnes kaikki pohjat ovat päällekkäin
Tekstisivuja opukselle kertyy lähes 700. Samalla valaistusta saavat Suomessa esiintyneet pohdinnat siitä, pitäisikö Suomen hyökätä bolshevikkien hallussaan pitämään Pietariin tai Itä-Karjalaan. Laaja esimerkkiaineisto on esitetty asianmukaisesti lähdeviittein dokumentoituna. Mitä pidemmälle kirjaa lukee, sitä selvemmäksi tulee kirjoittajien näkemys: kaikki mikä ylipäänsä on voinut mennä pieleen, on mennyt. Näin menettelemällä suomalaiset saataisiin Leninin arvelujen mukaan myötämielisemmiksi vallankumoukselle. Pikkutarkkaa työtä Tuomo Polvinen: Venäjän vallankumous ja Suomi 1917–1920, Docendo Professori Tuomo Polvisen laaja, kaksiosainen teos ilmestyi ensimmäisen kerran jo yli 50 vuotta sitten. Kirja keskittyy Neuvostoliiton jälkeiseen aikaan ja erityisesti Putinin hallintokauteen, jossa ei nähdä mitään hyvää. Polvinen tarkastelee sadan vuoden takaisia tapahtumia tiedemiesmäisen puolueettomasti. Suomalaiset työläisnuoret hullaantuivat sosialististen maiden vieraanvaraisuudesta ja festivaalitunnelmasta sodanjälkeisinä vuosikymmeninä. Nyky-Venäjän suunnasta tietoa haluaville teos on hyödyllistä luettavaa. Vielä vuoden 1962 Helsingin festivaaliin osallistui Suomesta melkein yksinomaan kommunistisia tai heihin kallellaan olevia nuoria. Erilaiset poliittiset nuorisojärjestöt suorastaan kilpailivat vuoden 1973 festivaaleilla neuvostoliittolaisten nuorisojärjestöjen suosiosta. Huomiot Venäjän demokratian puutteista, vaalijärjestelmän ongelmista, ihmisoikeusrikkomuksista, uskonnon pakkosyötöstä ja kaiken mahdollisen militarisoimisesta ovat osuvia. Mannerheim, joka piti Pietarista mutta inhosi bolshevikkeja, olisi jossain vaiheessa jo ollut Pietariin hyökkäyksen kannalla, mutta Suomi ymmärsi lopulta pitää näppinsä irti Nevan suiston kaupungista. Myöhemmin festivaaliliike tempaisi mukaansa melkein koko poliittisen elämämme kirjon aina kokoomusta myöten. Nyt Doscendo on julkaissut kirjan uudelleen, yhtenä niteenä. Venäläiset kirjoittajat näyttävät jostain syystä mielistyneen hybridi-sanaan, jota he käyttävät innokkaasti eri yhteyksissä. Nuoret rauhaa rakentamassa Pia Koivunen: Rauhanuskovaiset – Suomalaiset maailman nuorisofestivaaleissa 1940–1950-luvuilla, SKS Tutkija Pia Koivunen esittää jykevän katsauksen maailman nuorisofestivaaleihin 1940ja 1950-luvulla, mutta hänen tutkijankatseensa ulottuu myös myöhemmin järjestettyihin festivaalitapahtumiin. Hän antaa ymmärtää, että Leninin päätös tunnustaa Suomen itsenäisyys oli taktinen, ei periaatteellinen ratkaisu. Painopiste on suomalaisten festivaalikävijöiden kokemuksissa. Historiakirjallisuuden mammutti. Professori ei jätä kiveäkään kääntämättä kerratessaan sadan vuoden takaisia tapauksia. Poliittista nuorisopropagandaa. Länsimaat – ja esimerkiksi suomalainen lehdistö – suhtautuivat festivaaleihin pilkaten ja väheksyen, mutta siitä osanottajien sisu näyttää vain nousseen. Festivaaliliikkeen taustatarkoituksia Koivunen pohtii vähemmän. Vaikka Koivunen on akateeminen tutkija, hänen teoksensa kieli ei ole tieteellisen tutkimuksen kieltä vaan helppoa luettavaa. Anne Kuorsalo on kirjoittanut loppuun luvun, jossa käsitellään informaatiovaikuttamista ja erityisesti ”kohudosentti” Johan Bäckmanin toimintaa. Ajanjakso Venäjän vallankumouksesta Tarton rauhanneuvotteluihin käydään läpi niin pikkutarkasti, että lukeminen käy työstä, ellei satu olemaan intohimoinen historian harrastaja. Pia Koivunen on löytänyt suuren määrän aikalaismuisteluita ja hän on hyödyntänyt myös ajan lehtikirjoittelua. Tekijä on onnistunut säilyttämään viileän etäisyyden aiheeseensa ryhtymättä sen kummemmin festivaalien mainostajaksi kuin niiden arvostelijaksikaan. Kirjoittaja näyttää sydänjuuriaan myöten loukkaantuneen Bäckmanin hänen aikaisemmasta kirjastaan laatimasta arvostelusta. Kuorsalo on nähnyt suuren vaivan Bäckmanin erikoisten – ja ”totuutta säästävien” – puheenvuorojen perkaamisessa. Sellaiset pikkuseikat kuin Venäjän kansantulon roima kasvu Putinin kaudella ja venäläisten elintason huima nousu jäävät käytännöllisesti katsoen vaille huomiota. Kirja antaa aineksia sen pohdintaan, miten Suomen itsenäisyyden olisi käynyt, jos valkoiset venäläiset olisivat saaneet työnnetyksi bolshevikit pois vallan kahvasta. 49_VenajanAika_3-2020_KIRJAT.indd 49 49_VenajanAika_3-2020_KIRJAT.indd 49 31.8.2020 11.17 31.8.2020 11.17. Teoksen ehkä mielenkiintoisinta antia ovat laajat selostukset Venäjän valkoisten toiminnasta ja ajatusmaailmasta. TEKSTI ESA TUOMINEN Lue! Nyky-Venäjän kritiikki. VENÄJÄN AIKA 49 KIRJAT VENÄJÄN AIKA 49 Venäjän virheiden luettelo Vladislav Bykov, Olga Derkach, Anne Kuorsalo: Venäjä – väärin kehittynyt maa, Docendo Kahden venäläisen ja yhden suomalaisen kirjoittama teos on laaja analyysi siitä, mikä Venäjällä on mennyt vikaan
Suomen tie ei ollut Tshekkoslovakian tie. Venäjä on useasti valittanut ulkoministeri Sergei Lavrovin ja presidentti Vladimir Putinin äänellä, ettei lännessä ymmärretä Venäjän oikeutettuja diplomaattisia pyrkimyksiä. 1980-luvulla julkaistuissa päiväkirjoissaan hän antoi kotikommunistien kuulla kunniansa eikä väsynyt motkottamasta suomalaisten ulkopoliittisesta typeryydestä. Sellaista helmikuuta vietettiin 80 vuotta sitten. Paasikivi kutsuikin talvisotaa katkeroituneena Erkon sodaksi. Seuraavaksi Paasikiveä kaivattiin apuun syksyllä 1939, kun Neuvostoliitto esitti Suomelle aluevaatimuksia Karjalan kannaksella, Hankoniemellä ja Suomenlahdella. Kotimaassa rauhanvaltuuskunta sai kuraa niskaansa heimoaatteen sokaisemilta maanmiehiltään. Se oli suurelta osalta Paasikiven ansiota. Sortovuosien aikana vanhasuomalaiset edustivat myöntyväisyyspolitiikkaa suhteessa Venäjään. Kevättalvella 1940 Suomen voimat alkoivat ehtyä, ja taas tarvittiin Paasikiveä. Baltian maat ja Suomi piirrettiin Neuvostoliitolle ja Puola halkaistiin kahtia sulle-mulle-tyyliin. Paasikivi, alkujaan Hellstén, syntyi 1870 vaatimattomiin oloihin. 50_VenajanAika_3-2020_Kolumni.indd 50 50_VenajanAika_3-2020_Kolumni.indd 50 31.8.2020 11.17 31.8.2020 11.17. Paasikivellä oli suuri vaikutus sopimuksen sisältöön, vaikka hän ei osallistunut suoraan neuvotteluihin eikä edes allekirjoitustilaisuuteen. K. Suomen hallitus vetosi Paasikiveen, että hän suostuisi lähettilääksi Moskovaan. Ajan aitosuomalaisessa ilmapiirissä venäjän kielen opiskelu ei ollut kovin suosittua, mutta Paasikivi arvioi siitä olevan hyötyä myöhemmällä virkauralla. Kimmo Kallonen Historian dopingia ”Venäjä määrittelee historiallisen totuutensa omalla tavallaan.” Kirjoittaja on käynyt Sandarmohin kalmistossa ja nähnyt Molotov-Ribbentropp-sopimuksen lisäpöytäkirjan (tosin vain kopion vitriinissä). Rikkeiden peittely ja uhriutuminen ei edistä Venäjän uskottavuutta muillakaan politiikan sektoreilla, pikemminkin päinvastoin. Jatkosodan ajan Paasikivi oli virallisesti sivuraiteella, mutta osallistui salaisiin rauhantunnusteluihin Tukholmassa ja Moskovassa. Yritteliäs isä perusti Lahteen kangaskaupan, ja sinnikäs poika sai mahdollisuuden lukea ja opiskella, Hämeenlinnan lyseossa ja sittemmin Helsingin yliopistossa, kieliä, historiaa ja lakitiedettä. Vihdoin olisi aika lopettaa myös historiantutkimuksen doping. Eikä päämajassa osattu varautua siihen, että Viipurinlahden jää voisi kestää panssarivaunujen painon. Moskovan rauhansopimus 13.3.1940 oli Stalinin diktaatti. Ulkoministeri Eljas Erkko uskoi Stalinin bluffaavan. Se on ollut Venäjällä systemaattista ja valtiojohtoista. Kirjas toista löytyy. 50 VENÄJÄN AIKA KOLUMNI Tämän syksyn syntymäpäiväsankarista on sanottu, että hän oli keskinkertainen pankinjohtaja ja hankala ihminen, mutta 1900-luvun taitavimpia valtiomiehiä. Suomalaiset ja venäläiset veteraanit ovat tehneet jo pitkään yhteistyötä muun muassa taistelussa kadonneiden aseveljiensä jäänteiden löytämiseksi. Politiikassa hän hakeutui suomalaisen puolueen vanhasuomalaiseen siipeen. Teollisuuden tuotantoa haitanneet lakot ja mellakat lopetettiin, tarvittaessa vaikka voimakeinoin. 1990-luvun lopulla löydetty Sandarmohin kalmisto kätkee tuhansien Stalinin vainoissa teloitettujen ruumiit. Paasikivi vetäytyi politiikan keskiöstä Kansallispankkiin, josta hänet saatiin kammettua pois 1930-luvulla ainoastaan sillä verukkeella, että valtioneuvoksen palveluita tarvittiin Tukholmassa Suomen suurlähettiläänä. Sodan päätyttyä vanhalle valtioneuvokselle oli taas kysyntää. Neuvotteluista ei juuri voitu puhua. Neuvostoliitossa historian tutkijat eivät koskaan tätä sopimuksen lisäpöytäkirjaa löytäneet, Jeltsinin Venäjällä se kuitenkin löytyi. Pääministerinä ja presidenttinä Paasikivi piti huolen, että sotakorvaukset suoritettiin täsmällisesti. Samaan aikaan Tukholmassa käydään neuvotteluja, joita oli järjestellyt Neuvostoliiton Tukholman-suurlähettiläs Aleksandra Kollontai. Paasikiven elämäkertaa ”Valtiomiehen elämäntyö”, osat 1-5. Urheilun kansainvälisten doping-valvojien mukaan kiellettyjen aineiden käyttö on osoitettu kiistattomasti. Historian kiistäminen ja tosiasioista vaikeneminen, tai suorastaan valehteleminen, ei kuitenkaan edistä veteraanien arvostusta. Monia ystävyyssuhteita on luotu. Tasavallan presidentiksi Risto Rytin jälkeen nimitetyn marsalkka Mannerheimin terveys reistaili ja hän vietti pitkiä jaksoja ulkomailla. Mitä nyt aika ajoin kaivetaan arkistojen kätköistä joku emeritusprofessori kiistämään Molotov-Ribbentropp-sopimus, jolla Josif Stalin ja Adolf Hitler jakoivat Euroopan etupiireihin. Virallinen Venäjä voisi ottaa heistä oppia. Paasikivi tuli aina hyvin toimeen venäläisten kanssa. Valtioneuvos vietti Moskovassa vuoden toukokuuhun 1941. Presidentiksi hänet valittiin 1946. Venäjällä Suuren isänmaallisen sodan veteraanit ansaitsevat arvonsa, kuten Suomenkin jäljellä olevat sotaveteraanit. Sodan jälkeen Paasikivi noudatti rauhansopimuksen ehtoja pilkuntarkasti, mutta pyrki samalla pitämään selvän rajan ulkoja sisäpolitiikan välillä. Hänen isänsä oli tamperelaisen kauppiaan renki, ja äitinsä kuoli Juho Kustin ollessa nelivuotias. Rauhansopimus Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä allekirjoitettiin syksyllä 1920. Käytännössä Paasikivi hoiti presidentin tehtävät jo pääministerikaudellaan. Ehkä ymmärrettäisiin paremmin, jos pysyttäisiin totuudessa. Heidän mielestään Suomen verenhimoiset fasistit käynnistivät valloitusretkensä Neuvostoliittoon Mainilan kylässä marraskuussa 1939. Talvisotaa ei Venäjällä juuri muistella. Paasikivi sekä puolustuskyvystä ja materiaalipuutteista huolestunut Mannerheim olisivat olleet valmiit joustamaan, mutta Suomen hallitus pysyi tiukkana. 50_VenajanAika_1-2020_Kolumni.indd 50 50_VenajanAika_1-2020_Kolumni.indd 50 3.2.2020 13.43 3.2.2020 13.43 Paasikivestä kiinnostuneille kirjoittaja suosittelee professori Tuomo Polvisen työryhmineen kirjoittamaa J. Hän kävi Moskovassa presidenttikaudellaan vain kerran, 1955 kun Neuvostoliitto luopui Porkkalan vuokra-alueestaan. Suuren isänmaallisen sodan hehkutuksessa kiistetään sotahistorian kiusalliset tapahtumat Suomen talvisodasta puolalaisten upseereiden joukkomurhaan Katynissa. Historian uudelleenkirjoitus muistuttaa huippu-urheilun dopingia. Perustuslaillisista eli nuorsuomalaisista poiketen he arvioivat, että joustava suhtautuminen olisi ainoa keino tulla toimeen Venäjän kanssa. Paasikivi johti Suomen valtuuskuntaa Tarton rauhanneuvotteluissa. Juho Kusti Paasikivi oli Suomen seitsemäs presidentti ja politiikan kiistaton johtohahmo kymmenen vuoden ajan, aina vuoteen 1956. Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYAsopimus poikkesi olennaisesti Neuvostoliiton ja Keski-Euroopan sosialistimaiden välillä tehdyistä sopimuksista. Kansalaistasolla tämä on ymmärretty jo pitkään. Hankalimpia asioita molempien oikeuksien tohtori Paasikivelle oli sotasyyllisyyskysymys, jossa hänen täytyi valvontakomission painostuksesta hyväksyä taannehtiva lainsäädäntö ja nähdä Suomen sodanaikaisen johdon tuomitseminen sen nojalla. Venäjällä totuutta Sandarmohista pyritään väkisin kääntämään jatkosodan aikaisten suomalaismiehittäjien julmuuksien syyksi. Jokaisella kansakunnalla on oikeus arvostaa ja kunnioittaa veteraanejaan. Paasikivi nimitettiin pääministeriksi marraskuussa 1944. Venäjä määrittelee historiallisen totuutensa omalla tavallaan. Hän oli Stalinille ”persona grata”, vaikkakin ”porvari ja kapitalisti”. Kollaa ja Taipale kestävät, mutta Muolaanjärven ja Karhulan välille keskitetyt 300 000 sotilaan neuvostojoukot lisäävät painetta. Putinin Venäjällä tutkijat ovat sen taas kadottaneet. Kuusaan hovi Kannaksen Muolaassa oli hänen lapsuudenmaisemiaan. Silloin maailmanpolitiikan konjunktuurit olivat jo muuttuneet. Kimmo Kallonen Persona grata "Presidenttinä Paasikivi kävi Moskovassa vain kerran." 50 VENÄJÄN AIKA KOLUMNI Kuhmon suunnalla puretaan motteja. Hän tuntee sympatiaa Suomea kohtaan
Media on uutisoinut esimerkiksi Suomen ulkoministeriön näkemyksistä ja kertonut siperialaisesta vangista, joka onnistui pakenemaan vankilasta, siirtymään Suomeen ja pyytämään poliittista turvapaikkaa suomalaisviranomaisilta. Hautala kertoi, että hän joutui luovuttamaan venäläisviranomaisille nootin rajan sulkeutumisesta, ja tilaisuudessa oli jopa media läsnä. Golikovin kommenttien mukaan olot Suomessa ovat ihmismäiset, eikä viranomaisilla esiinny samanlaista röyhkeyttä ja häikäilemättömyyttä kuin Venäjällä. Hautala myös kommentoi Venäjällä toimivaa suomalaisbisnestä ja kuvaili tilannetta stabiiliksi. Hautalan mukaan suomalaiset ovat jo pitkään odottaneet venäläisvieraita takaisin Suomeen, mutta kaikki ymmärtävät, että toistaiseksi rajojen avaaminen on liian aikaista. Golikov onnistui kuitenkin pakenemaan Krasnojarskin aluepiirissä sijainneesta sairaalasta Suomeen. S uomen Moskovan suurlähettiläs Mikko Hautala antoi kesällä laajan jäähyväishaastattelun Kommersant-lehdelle. Korvaavaksi ”Suomi-kohteeksi” keksittiin Äänisjärvi, jonka jylhät rannat muistuttavat monin tavoin suomalaista maisemaa. Golikov joutui sittemmin ongelmiin vankilaviranomaisten kanssa. Hautala toivoo, ettei kenenkään hänen seuraajistaan tarvitse tällaista noottia enää allekirjoittaa ja luovuttaa. S uomi oli myös esillä Ria Novostin jutussa, jossa kerrottiin, kuinka venäläiset voivat lomailla kotimaassa, ja tuntea olevansa ulkomailla. M ediazona-julkaisu tunnetaan siitä, että sen on perustanut Pussy Riot -aktivistiryhmä. MITÄ VENÄJÄN MEDIASSA KIRJOITETTIIN SUOMESTA. V enäläislehdet käsittelivät myös muita teemoja, kuten venäläisen SU-27-koneen väitettyä ilmatilaloukkausta Suomessa, ja jääkiekkojoukkue Jokereiden mahdollisuuksia osallistua tulevaan KHL-kauteen rajojen ollessa suljetut. Pussy Riotin jäsenet tuomittiin vankeusrangaistuksiin tempauksestaan. VENÄJÄN AIKA 51 V enäjän media seuraa huolellisesti koronatilannetta naapurimaissa. Mediazona raportoi kesällä entisestä siperialaisesta rangaistusvangista Mihail Golikovista. Kyseinen mies oli tuomittu Venäjällä väkivaltaisesta ryöstöstä, jonka yhteydessä yksi henkilö sai surmansa palavassa autossa. Työntekijät Suomessa ovat auttavaisia, eivätkä tyranneja kuten Venäjällä, Golikov väittää. Puistonpenkki kesällä on mainio paikka myös sanomalehtien selailuun. I kävää torjuakseen media raportoi myös valtakunnan rajan ylittäneistä hirvistä ja karhuista sekä rajan yli salaa kulkeneista ihmisistä. Häntä pahoinpideltiin, ja kun hän kertoi avoimesti kokemuksistaan, uhkaukset koventuivat. Viranomaisilta tulee uusia ohjeita ulkomailta palaavien matkailijoiden virustestauksesta ja maskien käytöstä. Siis sama värillisiin naamioihin pukeutunut porukka, joka aiheutti vuonna 2012 valtavan skandaalin moskovalaisessa kirkossa. TEKSTI JANA PRUSSAKOVA KUVA SVETLANA ALEKSEJEVA 51_VenajanAika_3-2020_Mediakatsaus.indd 51 51_VenajanAika_3-2020_Mediakatsaus.indd 51 31.8.2020 11.18 31.8.2020 11.18. Suurlähettiläs filosofoi liike-elämässä olevan normaalia, että firmoja poistuu maasta ja uusia tulee tilalle. MEDIAKATSAUS Karannut vanki, rajojen aukaisun lykkääntyminen ja ”Suomi-maisemat” Yleinen informaatioanti on pandemiaepidemian ja rajojen sulkeutumisen takia ollut varsin vaatimaton, mutta Suomea ei venäläismedia ole kesänkään aikana unohtanut. Hautalahan on jo lopettanut työnsä Moskovassa ja siirtymässä suurlähettilääksi Washingtoniin. Vielä toukokuussa Pietarissa vallitsi yleinen luulo, että valtakunnanrajat avataan piakkoin, mutta tällä hetkellä näyttää siltä, ettei kukaan enää usko niiden avaamiseen lähitulevaisuudessa. Monipuolisessa haastattelussa käsiteltiin myös arktisen alueen asioita, venäläisvetoisen Hanhikiven ydinvoimalan pitkittynyttä rakentamisprosessia ja suomalaisten kokemuksia jätteidenkäsittelyssä. Uutisvirtaan mahtui myös tarina villisiasta, joka pakeni suomalaisesta tutkimuslaitoksesta rajan ylitse Leningradin oblastin puolelle
Ir to nu m er o 7, 50 € Neljän hengen suomalaisryhmä toteutti huimapäisen melontaretken Karjalan tasavallan ja Leningradin Oblastin vesireiteillä. 01-52_VenajanAika_3-2020_kansiaukeama.indd 2 01-52_VenajanAika_3-2020_kansiaukeama.indd 2 31.8.2020 11.41 31.8.2020 11.41