42 Suomalaiset ruplamiljonäärit Neuvostoliitossa, osa 1 s. 4 20 Villit vuodet Pietarissa s. 44 01-52_VenajanAika_4-2020_kansiaukeama.indd 3 01-52_VenajanAika_4-2020_kansiaukeama.indd 3 9.11.2020 13.25 9.11.2020 13.25. 10 Ir to nu m er o 7, 50 € Elokuvaohjaaja Reetta Aallon Ravintola Bellevuen uusi tuleminen s
02-03_VenajanAika_4-2020_Sisisaukeama.indd 2 02-03_VenajanAika_4-2020_Sisisaukeama.indd 2 9.11.2020 13.22 9.11.2020 13.22. 2 VENÄJÄN AIKA 36 Matkailu Moottoripyörällä Pohjois-Vienassa 42 Ruoka Ravintola Bellevuen ranskalais-venäläinen menu 44 Matkailu Neukkuturismin kultaiset vuodet 50 Kolumni Hatut, myssyt ja piippalakit 51 Mediakatsaus Rajaongelmia, juustopula ja virtuaalinen elokuvaviikko 4 Pääkirjoitus Koronaepidemia riepottelee Venäjää 5 Lyhyet 8 Katugallup Pietarissa Mitä mieltä Valko-Venäjän levottomuuksista. 9 Kolumni Pääkonsulin haikeat jäähyväiset 10 Kulttuurivaikuttaja Reetta Aallon mystinen Pietari 14 Historia Venäläisupseerit Suomen suuriruhtinaskunnassa 19 Valtakunnanraja Autojonot Vaalimaalla ovat historiaa 22 Talous Epävarmuus sävyttää Venäjän taloutta 24 Talous Cytomed – Venäläinen lääketehdas Lappeenrannassa 28 Vaikuttaja Petri Honkonen ja Venäjä-seuran haasteet 32 Historiantutkimus Väitöskirja akateemikko Anders Sjögrenistä 28 Petri Honkonen nousi Suomi-Venäjäseuran johtoon. 10 Sisältö 4 20 Elokuvaohjaaja Reetta Aalto asui Pietarissa 1990-luvun kaoottisina vuosina
??. SIVU 13 01-16 KONTAKT_4-2020.indd 1 01-16 KONTAKT_4-2020.indd 1 9.11.2020 9.19 9.11.2020 9.19 02-03_VenajanAika_4-2020_Sisisaukeama.indd 3 02-03_VenajanAika_4-2020_Sisisaukeama.indd 3 9.11.2020 13.22 9.11.2020 13.22. Koulu Sosnovyissä. 44 Liitteenä Kontakt Suomi-Venäjä-Seuran jäsenlehti Suomi-Venäjä -seuran jäsenlehti 4 2020 Seuralle uusi hallitus, valtuusto ja strategia SIVUT 4–7 Kohtaamisia ja toimintaa luonnossa SIVUT 10–12 ????. ???. VENÄJÄN AIKA 3 36 42 Suomalaisten ”happy hour” Neuvostoliitossa Uusvanha ravintola Bellevue avattiin uudelleen Helsingin Katajanokalla Vienan Karjalan arkkitehtuuria. «???????» ?????
Kenties nekin, mutta tärkein selittäjä on väestötiede. Parhaassakin tapauksessa uudet rokotteet ovat massakäytössä vasta kenties vuoden kuluttua, ja odottavan aika on pitkä. Miettikääpä tätä: Pietarin metrossa tehdään joka päivä yli kaksi miljoonaa metromatkaa. Koronarintamalta vain huonoja uutisia 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 4 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 4 9.11.2020 10.30 9.11.2020 10.30. alv 10 % Puh. Etäjohtaminen Suomesta käsin on hankalaa. 4 VENÄJÄN AIKA Kun lehtemme edellinen numero ilmestyi syyskuussa, näytti siltä, että koronatartuntojen määrä sekä Venäjällä että Suomessa on tasaantunut tai jopa laskusuunnassa. +358 9 2730 0200 tilaajapalvelu@media.fi Painopaikka PunaMusta, 2020 ISSN 1455-0520 Lehti ilmestyy 4 kertaa vuodessa. Moskovassa luku on moninkertainen. Asenteet, kansanluonne, viranomaisohjeistus tai sen puutteet. Venäläisessä yrityskulttuurissa johtajan fyysinen läsnäolo koetaan usein välttämättömäksi. Myös kaikkien suomalaisten etu olisi, jos venäläiset onnistusivat rokotehankkeissaan. 040 549 3105 Tuottaja Kari Martiala kari.martiala@media.fi Puh. Pankkiasiointi, tilinpäätökset ja viranomaisasiat edellyttävät yrityksen nimen allekirjoittamista. Venäjällä uusien tartuntojen määrä on nelinkertaistunut noin 20 000 tapaukseen päivässä. Suomen matkailuelinkeinolle ja Kaakkois-Suomen ostoskeskuksille matkailijavirtojen tyrehtyminen on vakava asia. Kahden kuukauden takainen lievä toiveikkuus osoittautui kuitenkin katteettomaksi. 020 6100 115 Päätoimittaja Martti Kiuru martti.kiuru@media.fi Puh. Suomessa jokaisella neliökilometrillä asuu keskimäärin 16 ja Pietarissa keskimäärin 3 847 ihmistä. Suomesta käsin tämä voi olla hankalaa tai mahdotonta. Mikä eroa selittää. Pietarissa uusia tartuntoja kirjataan 3–5 kertaa enemmän kuin asukasluvultaan saman kokoisessa Suomessa. Pietarissa ja maailman muissakin metropoleissa riittävien turvavälien pitäminen esimerkiksi ruuhkametrossa on mahdotonta. Myös Pietarin kaupungille kansainväliset turistit ovat äärimmäisen tärkeä tulonlähde. Seuraava lehti ilmestyy 17.2.2021. Tulee iloita jo siitä, jos raja saataisiin auki ensi kesänä. Pidetään siis peukkua! Mutta takaisin realismiin. Venäjä on tiedottanut kehittävänsä aktiivisesti tehokasta koronarokotetta. Erityisen tukalassa asemassa ovat ne perheet, joilla asuu lähisukulaisia rajan toisella puolella. Suomessa tilanne on parempi, mutta epidemian ”toinen aalto” on täälläkin käynnissä. Nyt näyttää varmalta, ettei valtakunnanraja Suomen ja Venäjän välillä avaudu ainakaan ensi vuoden alussa. Ilmeisesti useampiakin rokoteaihioita on koekäytössä. Tietyt erityisryhmät voivat tosin ylittää rajan nytkin, mutta kyseessä on vain pieni murto-osa normaalista kulkijamäärästä. Martti Kiuru päätoimittaja PÄÄKIRJOITUS Kustantaja Omnipress Oy Väritehtaankatu 8 FI-03100 Helsinki toimitus@media.fi www.venajanaika.fi www.omnipress.fi Puh. 045 675 7122 Ulkoasu HANK Oona Kavasto, AD hank.fi Tilaukset Kestotilaus 30 € / vuosi, Määräaikaistilaus 38 € / vuosi, Suomi-Venäjä-Seuran jäsenille 17 € / vuosi, Hinnat sis. Kannen kuva: Jenni Jeskanen Aikakauslehtien Liiton jäsen. Myöskään valtaosa suomalaisyrittäjistä ja yritysten toimihenkilöistä ei pääse rajan ylitse
5 LYHYET Muistomerkki selviytyneille ja tuhotuille Neuvostoliitto on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana hitaasti noussut keskeiseksi aiheeksi kotimaisessa proosassa. Soudakova ottaa kantaa myös viime vuosien tapahtumiin: Venäjä on pyrkinyt väärentämään historiaa väittämällä, että Sandarmohin vainajat ovatkin suomalaisten jatkosodan aikana teloittamia puna-armeijalaisia. Juri saa KGB:ltä nähdäkseen vanhempiensa teloituksen asiakirjoja. Hän lähtee töihin Petroskoin traktoritehtaaseen, menee naimisiin Tatjanan kanssa ja sukkuloi Karjalan ja Leningradin väliä. Teloituspaikka tulee tietoon vasta 1998. Erityisesti Stalinin vainot painottuvat romaaneissa Anita Konkasta Sofi Oksaseen ja Arvi Pertusta Antti Tuuriin ja JP Pulkkiseen. Mukana on myös useita viranomaisdokumentteja. Totuus selviää lopullisesti vasta Neuvostoliiton romahdettua. Sukutragedian ohessa hän ehtii selvittää venäläisiä perinteitä ja neuvostoarjen yksityiskohtia. Romaani näyttää miten vainot vaikuttivat myös uhrien läheisiin. Raskaista aiheista huolimatta hän kuvaa tapahtumat nopealla piirrolla, kevyesti, ja kerrontaa kannattelee eräänlainen valoisuus. Juri ja Tatjana matkustavat paikalle. Sitten tarina aloitetaan ukin, Jurin, lapsuudesta. Teksti on tiivistetty hyvin, eikä siinä ole juurikaan turhaa. Romaanin lopussa valotetaan venäläistaustaisten siirtolaisten sopeutumista Suomeen. Viimeinkin, voisi joku sanoa. Sorrettujen jälkeläiset saivat kantaa ”petturien lasten” häpeäleimaa, ja heidän oli vaikea päästä arvostettuihin opintoihin tai töihin. Alussa ollaan ukin kuolinvuoteen äärellä Turussa, jonne suku on päätynyt Venäjältä presidentti Koiviston sallittua Neuvostoliiton suomalaisten jälkeläisten paluumuuton. Stalinin terrori on lukemattomien entisen Neuvostoliiton alueen sukujen historiaa. Heidän kohtalonsa jää auki. Teos etenee lyhyiden lukujen tuokiokuvina, hyppien pari vuotta kerrallaan 1930-luvulta 2010-luvulle. 244 s. Juri sinnittelee metsäopinnoissa. He luovat sinne muistomerkin Jurin vanhemmille ja muille tuhoutuneille sukulaisille. Soudakova kirjoittaa romanttista realismia. Tiukasti omaan sukuun perustuen on ehkä ollut vaikea kirjoittaa erityisiä ristiriitoja ja tämä kostautuu henkilöiden ohuutena. Vasta silloin hän saa tietää vanhempiensa kuolleen. ”Taasko se alkaa”, romaanissa kysytään pelottavan ajankohtaisesti. Sieltä Juri sisarineen pääsee palaamaan Leningradiin vasta sodan aikana 1940-luvulla. Pyritäänkö Stalinin vainot ja ne kokeneiden tarinat jälleen pakottamaan piiloon. Neuvostoterrorin uhrien muistoa vaaliva Memorial-järjestö selvittää, että Jurin vanhemmat ammuttiin Karhumäen lähellä, Sandarmohin männikössä. Romaani perustuu kirjailijan oman suvun tarinaan. Soudakovan näkökulma on yksilöiden selviämisessä samaan tapaan kuin venäläisessä aihetta setvivässä nykyproosassa, kuten Jelena Tšisovan ja Ljudmila Ulitskajan teoksissa. Sandarmohin joukkohaudat löytänyt aktivisti on pantu vankilaan. Romaanissa on vaikuttaviakin kohtauksia, mutta välillä myös värittömyys uhkaa. Kaikkiaan Sandarmohissa teloitettiin suuren terrorin aikana 1937–1938 yli 9 000 henkeä. Juri ja hänen sisarensa karkotetaan isovanhempien kanssa Uzbekistaniin. Anna Soudakovan (s. TEKSTI VILLE ROPPONEN Anna Soudakova: Mitä männyt näkevät. Tämä melko yksinkertainen rakenne toimii romaanissa hyvin. Jurin vanhemmat pidätetään Leningradissa 1936. Se tarina on yleispätevä: Stalinin terrori on lukemattomien entisen Neuvostoliiton alueen sukujen historiaa. Kaikesta huolimatta Juri koettaa sopeutua, hakee jopa puolueeseen, pääseekin. Hän saa voimaa tiedosta, etteivät vanhemmat myöntäneet syyllisyyttä mihinkään. Esimerkiksi romaanin henkilöistä piirtyy kovin auvoinen kuva. Stalinin kuoleman jälkeen Jurin vanhempien maine palautetaan 1959. Memorial-järjestöä painostetaan. Atena 2020. 1983) esikoisromaani Mitä männyt näkevät ui aiheen tiimoilla realistisella, jopa dokumentaarisella otteella. 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 5 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 5 9.11.2020 10.30 9.11.2020 10.30. Varsinaisen kerronnan oheen liitetyt kirjeet valottavat lisäksi Jurin tätien, setien ja serkkujen kohtaloita Stalinin vainoissa. Yhä he odottavat vanhempia takaisin. Sukutarina tuo mieleen venäläisen ”perestroika-proosan”
Uuden terminaalin vihkiäiset olivat elokuussa Besovetsissä eli Pesoutsassa, 26 kilometriä kaupungin keskustasta luoteeseen Suojoen rannalla. Tasavallan virallisia syntymäpäiviä vietettiin kesäkuussa, jolloin tuli kuluneeksi sata vuotta Karjalan työkansan kommuunin perustamisesta Leninin suojeluksessa. Vuoden 1942 alussa taistelut rintamalla rauhoittuivat ja muuttuivat asemasodaksi. – Nykyaikaisempi ja turvallisempi kenttä löytyy korkeintaan ehkä Kaliningradista, kehui aseman pääjohtaja Mihail Stepanov avajaisissa Stolitsa Onego -uutistoimistolle. Petroskoi sai uuden lentoaseman Korona esti Severstal-lentoyhtiön Helsingin-lennot Karjalan tasavallasta Petroskoin lentokenttä sai Karjalan tasavallan 100-vuotisjuhlan kunniaksi uuden terminaalirakennuksen. Koska Petroskoin kenttää käytetään myös pelastuskoulutukseen, aseman yhteyteen rakennettiin erilliset pelastusharjoitusalueet. Hyökkäystä ei kuitenkaan pysäytetty vanhalle rajalle, vaan se jatkui Neuvostoliiton Itä-Karjalaan. Pettersson ja kuvataiteilija Oiva Helenius kartoittivat alueen kirkkoarkkitehtuuria perusteellisesti kahden vuoden ajan. Rakentamisesta vastasi Venäjän läntinen sotilaspiiri. Petroskoi–Helsinki-reitillä on ollut muutamia lentokokeiluja 1990-luvun alusta lähtien, mutta yritykset ovat toistaiseksi osoittautuneet kannattamattomiksi. Moskovalainen kustantamo Kolme neliötä ( ??. Moskova 2020. 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 6 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 6 9.11.2020 10.30 9.11.2020 10.30. Asemalla on nyt myös nykyaikaiset navigointija laskeutumisjärjestelmät, mikä mahdollista koneiden nousun ja laskun myös vaikeissa sääoloissa. Tuolloin Pettersson sai siirron Äänisniemelle tutkimaan vanhaa venäläistä puuarkkitehtuurikeskittymää, joka koostui kirkoista ja rukoushuoneista eli tšasounista. Myös Äänisjärven alue kuului tuolloin valloitettuun ”Suur-Suomeen”. Kentän nykyaikaistaminen on kesken vain lennonjohtotornin sekä polttoaineja tankkausaseman rakentamisen osalta. Suomalaishyökkäyksessä oli mukana myös nuori luutnantti ja taidehistorioitsija Lars Pettersson (1918–1993). TEKSTI OUTI SALOVAARA KUVA KARJALAN TASAVALTA Lars Petterssonin legendaarisen teoksen venäjänkielinen laitos on ilmestynyt 70 vuotta alkuperäisteoksen julkaisun jälkeen. Varsinaisen asemarakennuksen lisäksi myös kentän kiitotietä on parannettu, jotta myös kaikkein raskaimmat lentokoneet voivat käyttää kenttää. ????????) on nyt julkaissut venäjänkielisen laitoksen Petterssonin teoksesta. Petroskoin lentokentän johtaja arvioi, että Petroskoin kenttä on yksi turvallisimmista ja nykyaikaisimmista Venäjällä. Vuonna 1950 Pettersson julkaisi tutkimustensa pohjalta teoksen ”Äänisniemen kirkollinen puuarkkitehtuuri”. Ne saadaan valmiiksi ensi vuoden puolella. Pettersson toimi sittemmin pitkään Helsingin yliopiston taidehistorian professorina. Sen tieteellisestä toimitustyöstä ovat vastanneet tutkija Irina Grišina Petroskoin yliopistosta ja pietarilainen taidehistorioitsija Mihail Miltšik. Neljä kertaa entistä terminaalia suuremmassa asemarakennuksessa on seitsemän lähtöselvitystiskiä, kolme turvatarkastuspistettä ja kahvila. 6 VENÄJÄN AIKA LYHYET Suomalainen klassikkoteos ItäKarjalan puukirkoista ilmestyi venäjäksi Suomen armeija käynnisti kesällä 1941 hyökkäyksen Neuvostoliittoon tarkoituksena valloittaa takaisin talvisodassa menetetyt alueet. Äänisniemen alueella sijaitsee myös kuuluisa Kižin saari, joka on nykyään Unescon maailmanperinnekohde. Kentältä on lentoja Moskovaan, Murmanskiin, Arkangeliin, Kaliningradiin ja Tšerepovetsiin sekä kesäkaudella Mustanmeren kohteisiin Sotšiin, Anapaan ja Venäjän valtaamalle Krimin niemimaalle Simferopoliin. Venäläisille tutkijoille Petterssonin sotavuosina keräämä tutkimusmateriaali on lähteenä korvaamaton, sillä suuri osa suomalaistutkijan kartoittamista rakennuksista ehti tuhoutua ennen kuin Neuvostoliitossa alettiin ymmärtää niiden historiallista arvoa. Kun suomalaisjoukot poistuivat Aunuksen Karjalasta kesällä 1944, saatiin arvokas tutkimusaineisto pelastettua Suomen puolelle. ????????). Kustantamo Kolme neliötä ( ??. Uuden terminaalin rakentaminen kesti vuoden verran ja maksoi lähes miljardi ruplaa eli noin 11 miljoonaa euroa. Aseman kapasiteetti riittää 7 000 vuorokautiselle matkustajalle. TEKSTI MARTTI KIURU Lars Pettersson: Puisten kirkkojen ja tšasounien arkkitehtuuri Äänisniemellä. Petroskoista piti lisäksi toukokuussa alkaa Severstal Aircompany -yhtiön kesäkaudella lennettävät lennot kahdesti viikossa Helsinkiin, mutta korona sotki suunnitelmat
Näiden kautta syntyy hyvää aikaperspektiiviä. upseerien uimakoulu. Kunhan ei vain olisi joku yökerho… Kokonaisuutena kirja kiinnostaa ja usuttaa retkille. Kirja keskittyy siis historiaan ja paikkojen menneisyyteen, nykyaika jää vähemmälle. Lasse Erolan kirja kertoo keskeisistä Viipurin kohteista oleellisen, antaa perustiedot ja hyvän kartan avarakatseiseen vaelteluun tässä suomalaisille niin rakkaassa kaupungissa. Toimittaja ja tietokirjailija Lasse Erola on koonnut tähän värikuvitettuun oppaaseen 50 tärkeintä kohdetta, jotka jokaisen Viipurista kiinnostuneen suomalaisen tulisi nähdä. Viipuri näyttää suomalaisten silmissä tutulta, vaikka sinne matkustaisi ensimmäistä kertaa. Näitä kaikkia voi testata edelleen. Hän toteaakin, että vaikka ei olisi koskaan aiemmin Viipurissa käynyt, tuntuu kaupunki silti vierailijasta perin tutulta. 50 kiinnostavaa nähtävyyttä. Erola kertoo niin kohteen suomalaisesta historiasta kuin siellä vaikuttaneista ihmisistäkin. Ajantasaisten kuvien lisäksi käytetään myös vanhaa materiaalia: valokuvia, postikortteja, etikettejä. Ajankohtaista asiaa Pietaria koskevista tilaisuuksista, tietoja kulttuuritapahtumista, ravintolaja kahvilavinkkejä, mielenkiintoisia vierailukohteita, Pietarija Leningrad-muisteluita. Täytynee käydä asia tarkistamassa seuraavalla vierailulla. Espilä on avattu uudistettuna, hallista saa monenlaisia tuotteita ja Knut Posse on nykyisin Viipuri-hotelli. Onkin oikeastaan kohtalon ivaa, että Viipuri, tämä menetetty karjalaisten Onnela, on parhaiten säilynyt suomalaisten rakentama kaupunki – olkoonkin että on vieraan vallan hallussa ja muukalaisten asuttama. Lukijaa jää muun muassa ihmetyttämään, miksi Päävartion ikkunassa lukee raflaavasti Saigon. Remontointi ei aina mennyt taiteen sääntöjen mukaan ja aarteiksi luokiteltavia osia katosi pysyvästi. Silti pitää olla onnellinen, että kulmikasta uudisrakentamista on vanhassa keskustassa tehty varsin vähän. Näillä eväillä pääsee aika pitkälle samoihin tunnelmiin kuin 1900-luvun alkupuolellakin. Ja Viipurissahan tapahtumia riitti! Suomen varmasti kansainvälisin kaupunki tarjosi jo asujakunnaltaan lähtökohdat värikkääseen menoon ja eri kulttuurien kosketuksiin, yhteentörmäyksiinkin. Erola on valinnut tekstien lähtökohdaksi nykyisin niin kovin suositun narratiivisuuden eli historiaa ja merkityksiä kerrotaan tarinoiden kautta. Siellä kun on jäljellä niin paljon sellaisia vanhoja rakennuksia, joita harvakseltaan löytyy kaikista suomalaisista kaupungeista. Skaala on kiitettävän laaja, Monrepos on luonnollisesti mukana, samoin kaupungin keskeiset patsaat. Aukeamien rakenne on selkeä: vasemmalla sivulla on valokuva esiteltävästä rakennuksesta, oikealla sanallinen selvitys ja vielä pieni tietolaatikko, jossa kerrotaan rakennuttaja, arkkitehti ja rakennusvuosi. VENÄJÄTIETOUTTA MYÖS FACEBOOKISSA Uusin matkaopas Viipuriin Toimittaja ja tietokirjailija Lasse Erola (s. Jo vain tämä sopii ja kieltämättä se antaa monelle sinällään ehkä tylsällekin rakennukselle aivan uutta sisältöä, kun lukija saa tietää, keitä siellä on asunut ja mitä erikoista mahdollisesti heille on tapahtunut. Mutta tuntee Viipurin historia myös nautintoja ja yltäkylläisyyttä. VENÄJÄN AIKA 7 LYHYET Facebookissa toimii useita Venäjään erikoistuneita ryhmiä, joissa on runsaasti tietoa esimerkiksi itänaapuriin suuntautuvasta matkailusta, kulttuurista, historiasta, politiikasta, taloudesta, urheilusta ja ostosmahdollisuuksista. Tiedotteet 29.05.2020 Näytä kaikki Etusivu // Kirjat // Viipuri-opas suomalaisille Uusimmat Suosituimmat K I R J AT Kaikki kirjat Kotimainen kaunokirjallisuus Suomennettu kaunokirjallisuus Lapset ja nuoret Tietokirjat Kirjavideot Katalogit ja esitteet K I R J A I L I J AT Kaikki kirjailijat M E D I A Ohjeet ja yhteystiedot Tiedotteet Pyydä arvostelukappale T I E TOA M E I STÄ Uutiset Bazar Kustannus Oy Yhteystiedot Jälleenmyyjät Liity kirjaklubiin Haluatko kirjailijaksi About Bazar ETSI KIRJAT $ KIRJAILIJAT MEDIALLE $ TIETOA MEISTÄ $ ! % & SEURAA MEITÄ Copyright 2016 Bazar Kustannus Oy, All rights reserved 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 7 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 7 9.11.2020 10.30 9.11.2020 10.30. Sodan tuhot olivat melkoiset, mutta silti kokonaisuus säilyi omanlaisenaan. Tietoja, uutisia ja tarinoita matkoista, kaupankäynnistä ja muusta rajan ylittävästä yhteistyöstä Venäjän suunnalla. Vallankumousta kannattaneet sotilaat vangitsivat upseereita, pahoinpitelivät heidät Päävartiossa ja veivät lopulta Linnan sillalle ja heittivät veteen, jonka jälkeen ampuivat heidät. Kirja sisältää myös kaupunkikartat sekä vanhalla suomalaisella että uudella venäläisellä nimistöllä. Buttenhoffin talossa oli paras viinikauppa, josta haettiin tsaariperheelle juotavat, kun he olivat lomailemassa paikallisessa saaristossa. › Suuntana Venäjä. 1946) on laatinut napakan ja perusteellisen matkaoppaan keskeisistä Viipurin kohteista, jotka on helppo keskustan alueella kävellenkin saavuttaa. Runsaasti infoa Viipurin tarjoamista vierailukohteista, majoitusja ravintolapalveluista, ostosmahdollisuuksista ja kauneudenhoitopalveluista. Jos nämä kaikki paikat aikoo läpikäydä, niin tietää taatusti kaiken oleellisen Viipurista ja sen rakennushistoriasta. Ehkä siitä syystä Viipuri kiehtoo suomalaisia edelleen, oli heillä sitten kaupunkiin sukujuuria tai ei. Paljon on toki tuhoutunut ja osa kaupungista on luvattoman kehnossa kunnossa, arvorakennukset romahtamaisillaan. TEKSTI SEPPO PAAJANEN Lasse Erola: Viipuri-opas suomalaisille. Näillä eväillä lukijalle ja vierailijalle syntyy jämpti kuva kustakin kohteesta. Sitäkin olisi voinut kohteiden osalta selvittää. Se johtuu paljolti siitä, että Viipuria rakensivat samat sankariarkkitehdit, jotka vastasivat Suomen muista kuuluisista rakennuksista. Espilän saleissa tanssittiin ja Knut Possessa yöpyivät silmäätekevät. Miljöö on säilynyt suhteellisen ehyenä ja siellä on sykähdyttävää vaellella entisaikojen atmosfääriä nuuhkimassa. Viipuri oli ennen toista maailmansotaa Suomen toiseksi suurin kaupunki ja myös yksi kauneimmista ja merkittävimmistä kaupungeistamme. LATAA KUVA LATAA 3D-KUVA LATAA PAINOKELPOINEN KUVA Ei muita julkaisuja kirjailijalta Uutiset Toukokuun tyylikkäät uutuuskirjat Kauhuaineksia sisältävä jännäri, historiallinen lukuromaani, viihdyttävä kissakirja ja matkaopas Viipuriin – toukokuussa on ilmestynyt taas monta kiinnostavaa uutuutta! Esittelyssä myös uudet pokkarit ja äänikirjat. 120 s. Siitä edetään keskeisten rakennusten kautta Taidemuseolle ja Keskusurheilukentälle. Viipurin lumo säilyy, vaikka maailmanhistoria meitä miten heilutteleekin. On historian kujeilua, että parhaimmin säilynyt suomalaisten rakentama kaupunki on juuri Viipuri. KIRJAILIJA Lasse Erola KANSI Susanna Appel GENRET Asiaproosa Harrasteet Tietokirjat ISBN 9789522799395 ILMESTYMISPÄIVÄ 26.05.2020 SIDOSASU Kirja,Sidottu SIVUMÄÄRÄ 120 KOKO (MM X MM) 186 x 187 KIRJASTOLUOKKA 47.14 OSTA KIRJA JAA KIRJA ! " # LASSE EROLA Viipuri-opas suomalaisille 50 kiinnostavaa nähtävyyttä Matkaopas yhteen vuoden 2020 trendikkäimmistä lähikohteista Lasse Erolan värikuvitettu Viipuri-opas suomalaisille käy läpi 50 tärkeintä ja kiinnostavinta kohdetta Viipurissa. Kohteita on 50, joten retki ei ihan hetkessä suju, mutta onpa tässä ainesta useampaankin vierailuun. Kirja esittelee tosiaankin puolensataa kohdetta alkaen Viipurin linnasta ja Pyöreästä tornista. Eivät kai vietnamilaiset siellä tarkastusasemaansa pidä. Kartat antavat selvyyden sijainnista. Erola luonnehtii kaupungin tunnelmaa ja sen historiaa kirjan alussa varsin osuvasti. › Viipurin kaverit. Kauppahallin tavaratarjonta oli erinomainen. Sotaisa aika synnytti raakalaisuutta molemmin puolin. Bazar 2020. Venäjän Aika suosittelee lukijoilleen seuraavia suosionsa vakiinnuttaneita Facebook-ryhmiä: › Minun Pietarini/Leningradini. Kovin oli traaginen myös nk. Draamaa ja tragediaa piisasi vaikkapa Pyhän Annan kruunun valleilla tapahtuneessa historiamme suurimmassa joukkoteloituksessa keväällä 1918 – ja ammuttiin vielä pääosin väärät miehet, mukana menivät naiset ja lapsetkin
Miksikö. Venäjä on kuin suo… lukekaapa vaikka Nikolai Gogolia! Hänen aikanaan Venäjä oli korruptoitunut maa ja näin on edelleen. Osa venäläisistä tukee mielenosoittajia, ja osa kutsuu heitä tyhmiksi lapsiksi. Kukaan ei kykene analyysiin tai asioiden suhteellistamiseen. Mutta ValkoVenäjällä ei protestoida EUjäsenyyden puolesta, vaan vaaditaan rehellisiä vaaleja, joten mellakat eivät välttämättä johda mihinkään. Harva kuitenkaan uskoo, että samanlainen skenaario voisi toistua Venäjällä. Olen ehdottomasti protesteja vastaan, ja luulen, että ne päättyvät vuoden loppuun mennessä. En ole edes pohtinut, olisiko vastaava mahdollista Venäjällä. En tiedä, ei vaan voi. Jos protestointi jatkuu, aletaan mielenosoittajia vähitellen kuunnella yhä enemmän – sekä Venäjällä että Euroopassa. Mukana on vain nuoria ihmisiä, eikä ollenkaan meikäläisten ikäisiä, koska me tiedämme, kuinka asiat olivat ennen ja kuinka ne ovat nyt. Voi olla, etteivät protestit johda mihinkään, vaikka niiden tarkoitus on hyvä. Aleksandra, opiskelija Moni on sitä mieltä, että kyseessä on toisinto Ukrainan tapahtumista. Venäjällä tällaista ei voi tapahtua. En ole poliitikko, enkä ole kiinnostunut ennustamaan kuinka kaikki päättyy. Mielenosoittajat väittävät vaalitulosta väärennetyksi, mutta valtiojohto ei anna periksi, ja Lukašenka on julistanut, että protestoijat joutuvat odottamaan hänen eroaan ikuisesti. Dmitri, liikemies Minskin protesteja johdetaan ulkomailta käsin. Miksi ihmiset protestoivat. Heitä ohjaa tyhmyys, tietämättömyys maan historiasta ja kyvyttömyys ottaa selvää asioista. TEKSTI JANA PRUSSAKOVA KUVAT SVETLANA ALEKSEJEVA KATUGALLUP Moni on sitä mieltä, että kyseessä on toisinto Ukrainan tapahtumista. En ylipäätänsä seuraa uutisia, koska niistä seuraa vain negatiivisuutta. Kyseessä on ikuinen ongelma. Rehellisesti sanottuna ymmärrän hyvin vähän politiikasta, ja yritän olla seuraamatta sitä, jotten pahoittaisi mieltäni. Haastattelimme Pietarin keskustassa viittä henkilöä, joista yksi ei edes tiennyt Minskin mellakoista. Kaikki alkoi elokuun presidentinvaaleista, jotka Aljaksandr Lukašenka voitti ylivoimaisesti. Amerikkalaiset ovat kaiken takana, ja suomalaiset, ruotsalaiset sekä muut eurooppalaiset tukevat heitä. Marija, toimistosihteeri En ole kartalla sen suhteen mitä Minskissä tapahtuu. Venäjällä vastaava ei voi toistua pitkään aikaan. Kyse on nuorison kasvukivuista. Lera, opiskelija Kansa ei ole enää pitkään aikaan arvostanut Lukašenkaa. Heille sanottiin: tuolla menee huonosti, ja he lähtivät kadulle. 8 VENÄJÄN AIKA Tatjana, eläkeläinen Olen itse kotoisin Valko-Venäjältä, mutta en äänestänyt vaaleissa, koska olen asunut jo pitkään Venäjällä. 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 8 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 8 9.11.2020 10.30 9.11.2020 10.30. Valkovenäläinen ystäväni ihmettelee hullunkurisia uutisia, joita valtiolliset tv-kanavat suoltavat. Pelkkiä lapsia, jotka eivät ymmärrä mitään. Niin kauan kun en ole vielä töissä, haluan elää normaalisti. Mitä pietarilaiset tuumivat Valko-Venäjän levottomuuksista Mielenosoitukset Valko-Venäjällä ovat jatkuneet koko syksyn. Nuorison kasvukipuja. Katsokaapa tv-kuvaa protesteista. Myös Venäjällä on paljon hölmöjä, jotka ovat valmiit osallistumaan mellakointiin
Markus kertoi, että kaikista palvelupaikoista hienoin ja mieluisin oli hänelle ollut Pietari. Suomen lippu laitetaan tuotepakkauksiin, olivat kyseessä sitten kuluttajatuotteet tai teollisuuden teräspalkit. Ennen kuin Pietari oli edes perustettu, alueella asui suomalaisia. Autonomian aika näkyy ja tuntuu täällä. Parasta on ollut kuitenkin tutustua pietarilaisiin ihmisiin, vieraanvaraisiin ja henkeviin sielunkumppaneihin. Suomalaiselle diplomaatille Pietari on oppimatka Suomen historiaan. Nuoret pietarilaiset arvostavat Suomessa koulutusta, tasa-arvoa, vapautta ja matalaa korruptiota. Inkeriläinen kulttuuri on edelleen läsnä. Se on aika paljon sanottu, koska Markus oli toiminut päällikkönä myös muissa upeissa paikoissa kuten Moskovassa ja Tukholmassa. Olen nauttinut kauniista arkkitehtuurista, korkeatasoisesta kulttuurielämästä, pyöräretkistä pitkin Nevan rantoja ja kävelyistä Taurian puistossa. Ennen lähtöäni Pietariin keväällä 2017 keskustelin yhden edeltäjäni, Markus Lyran, kanssa. Pietarin-pääkonsulaatti on pyrkinyt parhaan taitonsa mukaan helpottamaan maittemme välistä kanssakäymistä näinä vaikeina aikoina. Pietarin pääkonsulaatista käsin hoidetaan Suomen suhteita Luoteis-Venäjän kaikkiin 11 subjektiin. Missään muualla maailmassa ei voi niin hyvin ymmärtää Suomen kohtalonkysymystä, naapuruutta Venäjän kanssa. Suomen Pietarin-pääkonsulaatissa myönnetään eniten viisumeita maailmassa – uskomatonta mutta totta! Pietarissa ja Luoteis-Venäjällä Suomi on suurvalta. Meidät tunnetaan ja meistä pidetään. Toivotan kaikille Suomi–Venäjä-seuran jäsenille ja Venäjän Aika -lehden lukijoille kaunista ja antoisaa syksyä! Kiitos kumppanuudesta! Anne Lammila Suomen suurlähettiläs Etelä-Afrikassa Jäähyväiset Pietarille ”Suomalaiselle diplomaatille Pietari on oppimatka Suomen historiaan.” SUOMEN PIETARIN-PÄÄKONSULAATIN PALSTA 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 9 04-09_VenajanAika_4-2020_PK_Lyhyet_gallup_kolumni_.indd 9 9.11.2020 10.30 9.11.2020 10.30. Näin olemme voineet toteuttaa päätehtäväämme eli ajaa Suomen ja suomalaisten etuja Luoteis-Venäjällä. On suuri etuoikeus saada palvella Pietarissa, joka kauneudessaan vetää vertoja Pariisille. Nuorten keskuudessa Suomen maine on vieläkin parempi. Yhteinen rajamme, 1343,6 km, on pisin yhtenäinen Schengen-raja. Suomeen yhdistetään mielikuvia puhtaasta ympäristöstä, korkealaatuisista tuotteista, hyvästä elintasosta ja elämänlaadusta. Useat suomalaisyritykset keskittyvät Venäjän markkinoilla ainoastaan Pietarin alueelle, koska Pietarissa suomalaisuus myy. On ollut ilo puhua venäjää, kieltä, jonka kauneutta ihailin jo nuorena koululaisena. Imperiumimme käsittää Pietarin ja Leningradin alueen lisäksi Murmanskin, Arkangelin, Nenetsian, Komin, Vologdan, Karjalan, Pihkovan, Novgorodin ja Kaliningradin. Tämän myönteisen maakuvan ylläpitäminen ja kehittäminen on ollut tärkeimpiä asioita, johon pääkonsulaatti on panostanut kaudellani. Olemme tiedottaneet ja järjestäneet virtuaalitapaamisia Luoteis-Venäjän viranomaisten ja suomalaisten tahojen välillä. Kanavien kivetykset ja Iisakin kirkon pilarit on tehty suomalaisesta graniitista. Korona-aika on koetellut kaikkia. Levada-tutkimuskeskuksella teettämämme kyselyn mukaan jopa 95 prosenttia pietarilaisista ajattelee Suomesta ja suomalaisista myönteisesti tai erittäin myönteisesti. Pietarissa toimivat suomalaisyritykset käyttävät suomalaisuutta myyntivalttina. Jopa kolmannes nuorista olisi valmis muuttamaan Suomeen töihin tai opiskelemaan. Kolme ja puoli vuotta kuluivat kuin siivillä tässä Nevan ja Itämeren rannan helmessä, kaupungissa, johon niin monet ovat hullaantuneet – minä mukaan lukien. Pääkonsulin pestini päättyi marraskuun alussa ja siirryin Suomen suurlähettilääksi Etelä-Afrikkaan. VENÄJÄN AIKA 9 KOLUMNI Haikein mielin hyvästelen Pietarin. Suuri ponnistus meille oli kotiutuskuljetusten järjestäminen yhdessä HH-kuriirin Jukka Jyrkisen kanssa
– Se on hyvä kamera, Miša sanoi, – se kuvaa sillä koko ajan! – Mistä se sun elokuva kertoo. Je nn i Je sk an en 10-13_VA_4-2020_Reetta.indd 10 10-13_VA_4-2020_Reetta.indd 10 9.11.2020 11.43 9.11.2020 11.43. Minua harmitti saman tien, että olin tehnyt Pietari sekoitti pään Elokuvaohjaaja Reetta Aalto kirjoitti elämästään vuosituhannen vaihteen Pietarissa autofiktiivisen esikoisromaanin. Nataša kysyi. Hän työskenteli harjoittelijana Suomen Pietari-instituutissa, vietti aikaa paikallisten taitelijakavereidensa kanssa, ihastui herkkiin taiteilijapoikiin, hengaili ja myöhemmin asui vallatussa yhteisasunnossa. TEKSTI JENNI JESKANEN Elokuvaohjaaja Reetta Aalto kirjoitti romaanin, joka perustuu osin hänen omiin kokemuksiinsa vuosituhannen vaihteen Pietarissa. Espoolainen Reetta Aalto ei päässyt lukion jälkeen elokuvakouluun Helsinkiin, joten hän päätti lähteä opiskelemaan naapurimaahan Venäjälle. Kirjassa vilahtelevat Aallon lempipaikat, kuten talojen katot, sisäpihat, Fish Fabrique, elokuvateatteri Spartak ja Dom Kino. Kirja perustuu osin Aallon omiin kokemuksiin Pietarissa. Aallon autofiktiivinen esikoisteos Vadim ilmestyi kesällä. Tarinankerronnassa ovat arvokkaita olleet noilta ajoilta säästyneet vanhat muistiinpanot, Suomessa asuneen ystävän kanssa ahkerasti vaihdetut sähköpostiviestit sekä Pietarissa kuvatut videonpätkät. 10 VENÄJÄN AIKA KULTTUURIVAIKUTTAJA O piskeluajat ovat monille ikimuistoisia, mutta varsinkin, jos ne sijoittuvat vuosituhannen vaihteen Pietariin. – Mä ostin videokameran, aion tehdä elokuvan. Romaani kuvaa myös Pietarin taiteilijapiirejä, elämää kommuunissa ja kaupungin rosoista kauneutta. Rankoista kokemuksista huolimatta Venäjä on Aallolle yhä rakas. Romaanissa nuori suomalaisnainen on työharjoittelussa Pietarissa, suunnittelee ja kuvaa elokuvaa sekä ihastuu renttumaiseen Vadimiin. Seksiä ja väkivaltaa. – No, ja väkivaltaa. Rakkaussuhde on epävakaa ja sekava, mutta jännittävä. Se oli suomalaistytölle niin erikoista aikaa, että kokemukset jäivät kytemään pariksi kymmeneksi vuodeksi mieleen, kunnes jalostuivat romaaniksi. – No tietenkin! Nataša sanoi ja nauroi. – En tiedä vielä tarkemmin, mutta ainakin siinä on seksiä, tokaisin
VENÄJÄN AIKA 11 Pietari oli tarpeeksi lähellä, mutta silti kaukana. 10-13_VA_4-2020_Reetta.indd 11 10-13_VA_4-2020_Reetta.indd 11 9.11.2020 11.43 9.11.2020 11.43
Aalto olisi halunnut purkaa näkemäänsä ja kokemaansa jollekulle, mutta siihen suhtauduttiin torjuvasti. Sekasorto lietsoi järjestäytynyttä rikollisuutta. Aivan kuin olisi mennyt jonnekin Meksikoon, mutta tarvittaessa pääsi aina bussilla kotiin, Aalto kuvailee. Kymmenen vuotta sitten hän kaivoi esiin vanhat Pietarin-aikaiset muistiinpanonsa ja ryhtyi kirjoittamaan niiden pohjalta elokuvakäsikirjoitusta. Asia jäi vaivaamaan Aaltoa. Tavalliset kansalaiset elivät köyhyydessä. Aalto löysi tuotantoyhtiön ja hanke eteni pitkälle, mutta elokuvan rahoitus kaatui viime hetkellä. Tuloerot vaivasivat myös rakkaussuhteessa venäläisen miehen kanssa. Välillä tuntui kuin hän olisi elänyt toisella planeetalla. Tämän kaltaisia tilanteita oli paljon. Oli pärjättävä ilman viranomaisten apua, hän sanoo. Pietarissa 1990-luku oli erikoinen ja kauhea vuosikymmen, jota muistellaan yhä harva se päivä. Aallon nuoruudenhaave oli toteutunut ja hän oli päässyt opiskelemaan dokumentaarista elokuvaa Taideteolliseen korkeakouluun (nyk. Sellaista hän ei ollut kohdannut Suomessa. Neuvostoliitto hajosi, maan talous romahti ja valtion omaisuus jaettiin uudelleen. Aalto-yliopisto). elokuvastani vitsin. Niitä on ollut vaikea kuvailla henkilölle, joka ei tunne Venäjää. Rikolliset määrittelivät yhteiskuntajärjestyksen ja elämäntavan, koska valtio oli heikko eikä valta kuulunut oikein kenellekään. Se sai nuoren olarilaistytön ymmälleen, Aalto sanoo. 12 VENÄJÄN AIKA KULTTUURIVAIKUTTAJA En osannut erottaa oikeaa ja väärää. Olen käyttänyt ison osan terapia-ajastani sen selittämiseen, millaista tuo aika Venäjällä todella oli. Aalto piti ajatuksensa sisällään ja yritti kuulua porukkaan. Aalto piilotteli vaurauttaan eikä esimerkiksi kehdannut yliopistolla syödä mitään, kun kukaan muukaan ei syönyt mitään. En osannut erottaa oikeaa ja väärää. – Kirjasta voi päätellä, mihin siellä törmäsi. Aalto oli ohjannut jo monia lyhytelokuvia ja Pietariin sijoittuvan tarinan oli tarkoitus olla hänen ensimmäinen pitkä elokuvansa ja samalla taiteen maisterin tutkinnon lopputyö. Aalto todisti arjessaan kovien huumeiden, kuten heroiinin käyttöä, tuttaviensa joutumista pahoinpidellyiksi keskellä kirkasta päivää sekä huumeista ja väkivallasta johtuneita kuolemia. Aalto eli tuloillaan herroiksi, mutta ystävillä oli taloudellisesti tiukkaa. Oli kulttuurieroja ja taloudellisia eroja. Vuosikymmenen loppuun mennessä Pietarilla oli maine Venäjän rikollisimpana kaupunkina. Uskomatonta, mutta totta Myöhemmin Aalto on käsitellyt Pietarinaikojaan muutamaan otteeseen terapiassa. – Pietari oli tarpeeksi lähellä, mutta silti kaukana. Hän tunsi tarvetta saada kertoa Pietari-tarinansa tavalla tai toisella. Se ei ollut aina helppoa. Kollegat kannustivat muokkaamaan elokuvakäsikirjoituksesta romaanin, ja niin syntyi Vadim, vaikka Aalto ei ollut osannut kuvitella itseään romaanikirjailiParikymppinen Reetta Aalto pietarilaisessa Boreitaidegalleriassa vuonna 2001. Ystävä kieltää soittamasta ambulanssia, sillä pelkää joutuvansa mielisairaalaan ja menettävänsä lapsensa huoltajuuden. Pietarilaisille karu elämä oli arkea. Sen tunnekaaoksen keskellä ei ollut aina helppoa toimia, Aalto pohtii. Aalto ei aina tiennyt, miten niin vieraassa kulttuurissa pitäisi käyttäytyä. – Joskus minusta on tuntunut, ettei minua uskota. Oli kulttuurieroja ja taloudellisia eroja. Re et ta Aa llo n ar ki st o Sv et la na Al ek se je va 10-13_VA_4-2020_Reetta.indd 12 10-13_VA_4-2020_Reetta.indd 12 9.11.2020 11.43 9.11.2020 11.43. (Ote Reetta Aallon kirjasta Vadim) Erilaiset ympyrät Aalto oli parikymppinen, espoolaislähiöstä kotoisin oleva nuori aikuinen, kun hän muutti opiskelemaan Pietariin hyvinvoivasta Suomesta 1996. Naapurimaassa riitti vierautta, joka paitsi viehätti myös inhotti. – Kirjassa on kohtaus, jossa päähenkilön ystävä on viiltänyt ranteensa auki. Ne sekoittivat Venäjällä perinteisen valtasuhteen ja järjestyksen, jossa mies elättää naista. – Sen perusteella, mitä olin elämässäni siihen mennessä oppinut, minulla ei ollut mitään ratkaisumalleja. Olisin kai yhtä hyvin voinut sanoa aivan vakavissani haluavani kuvata sitä viehätyksen ja inhon ambivalenssia, jota ihminen kokee kohdatessaan vierautta, mutta kun sellaisen sanomisen pelkkä ajatteleminenkin sai poskeni kihelmöimään, tajusin, että ehkä parempi näin, ainakin olin saanut Natašan nauramaan. Vauraus piti piilottaa Yksi erottava tekijä oli jyrkkä elintasokuilu suomalaisen ja pietarilaisten välillä
Me taiteilijathan kerromme aina tavalla tai toisella itsestämme ja kun esirippu aukeaa, seisomme lavalla alasti. Aalto sanoo, että kirjoittaminen on terapeuttista. Nuoret puhuvat englantia, eikä ulkomaalaisen opiskelijan tarvitse enää välttämättä vaivautua opiskelemaan venäjää. Vadim valittiin lokakuussa Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkintokilpailun finalistiksi. Työskenteli Pietarin Suomi-instituutissa 2000. Samassa kompleksissa sijaitsee myös Rodina-elokuvateatteri. › Opiskellut teatteriohjausta Pietarin valtiollisessa teatteritaiteen akatemiassa 1997–1998 ja venäjän kieltä ja kulttuuria Pietarin valtiollisessa kulttuuriakatemiassa 1996–1997. Nykyään tiloissa toimii luterilainen Pyhän Annan kirkko, jossa järjestetään jumalanpalvelusten lisäksi taidenäyttelyitä. Sen myötä suomalaisten kuva Venäjästä monipuolistuisi. Reetta Aallon autofiktiivinen esikoisromaani Vadim julkaistiin kesällä. Ihmisoikeuksia ja mielipiteenvapautta poljetaan. Hänelle Venäjä on rakas ja tärkeä. Reetta Aalto › Helsinkiläinen esikoiskirjailija ja elokuvaohjaaja. – Pietarista löytyvät samat skenet ja virtaukset kuin Suomesta, Aalto sanoo. Pietarin on muuttunut hänen opiskelija-ajoistaan. Järjestys ennen kaikkea! Reetta Aalto kävi Pietarissa tekemässä tutkimusta kirjaansa varten 2018 ja vieraili samalla paikallisen taiteilijaystävänsä luona. (Kilpailun tulokset eivät olleet selvillä lehden painoon mennessä.) › Filosofian maisteri (venäjän kieli ja kirjallisuus) Helsingin yliopistosta ja taiteen maisteri (dokumentaarinen elokuva) Aalto-yliopistosta. › Ohjannut ja käsikirjoittanut monia elokuvia: mm. Samalla nationalismi on nostanut päätään ja Venäjän ja ulkomaiden välille piirretään rajaa. › Aallon ohjaama stand upin maailmaan sijoittuva pitkä komedia Naurun varjolla saa ensi-iltansa 20.11. Kai sellaisessa prosessissa nyt tulee käytyä läpi kaikenlaista! Venäjä pysyy mukana Aalto asuu ja työskentelee nykyään Helsingissä, mutta käy edelleen Venäjällä pari kertaa vuodessa. – En ole koskaan ymmärtänyt, mitä pahaa sen myöntämisessä on. VENÄJÄN AIKA 13 jaksi. Tottumiskysymys (yksi seitsemästä ohjaajasta ja käsikirjoittajasta), dokumenttielokuva Grey Violet – Silmätikku moskovalaisesta taitelija-aktivistista, joka haki turvapaikkaa Suomesta. Kirja oli ehdokkaana Helsingin Sanomien esikoiskirjapalkinnon saajaksi. Huolella entisöidyt rakennusten julkisivut on valaistu hienosti. Viimeksi hän piipahti Pietarissa vuosi sitten kesällä. – Pitää luoda siltoja, eikä muureja, Aalto summaa. Elokuvateatteri Spartak Kirotšnajan kadulla kuului Reetta Aallon lempipaikkoihin vuosituhannen vaihteen Pietarissa. Re et ta Aa llo n ar ki st o Sv et la na Al ek se je va Sv et la na Al ek se je va 10-13_VA_4-2020_Reetta.indd 13 10-13_VA_4-2020_Reetta.indd 13 9.11.2020 11.43 9.11.2020 11.43. Suomalaiset turistit kehuvat kilvan kaupungin ravintolatarjontaa. Palatsimainen elokuvateatteri Dom Kino on yksi Reetta Aallon suosikkikohteita Pietarissa. › Esikoisromaani Vadim ilmestyi kesäkuussa. Aalto ei innostu esimerkiksi matkailuboikoteista, vaan hänen mielestään Venäjän kanssa pitäisi olla erilaista kanssakäymistä ja kulttuurivaihtoa paljon nykyistä enemmän
14 VENÄJÄN AIKA HISTORIA Venäläisupseerien seikkailut Suomen suuriruhtinaskunnassa Espoolainen kirjailija Lauri Jalkanen on julkaissut kaksi teosta venäläisupseerien kohtaloista autonomisessa Suomessa. TEKSTI MARTTI KIURU La ur i Ja lk as en ar ki st o 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 14 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 14 9.11.2020 11.45 9.11.2020 11.45
Hän on julkaissut suomeksi useita alan perusteoksia ja toiminut pitkään monien lehtien, kuten Helsingin Sanomien ratsastusurheiluavustajana. Rintamakuva Galitsiasta vuodelta 2015. – Luonnollisesti junakuljetukset tuli tarkoin salata suurelta yleisöltä, ja siihen toimeen soveltui mitä mainioimmin Espoolainen kirjailija Lauri Jalkanen on julkaissut kaksi teosta venäläisupseerien elämänvaiheista Suomen suuriruhtinaskunnassa. Surkeasti sujunut Venäjän-Japanin sota ja sitä seuranneet laajat levottomuudet säikäyttivät Venäjän tuolloisen eliitin, joka ryhtyi aavistelemaan, että kaksoiskotkaimperiumin historia lähestyy loppuaan. Hänen pitkä työuransa Life Science -alan yritysjohtajana ja konsulttina jatkuu edelleen. Mielenkiintoista Ivanoffin uralla oli erikoistehtävä ”erittäin tärkeiden junien suojelussa” vuonna 1911. Ivanoffin karriääri oli tavanomainen ja hän erikoistui sotilastalousasioihin. Venäjän-Japanin sotaan mies ei osallistunut. VENÄJÄN AIKA 15 K ouvolasta kotoisin oleva Lauri Jalkanen on ammatiltaan laboratoriodiagnostiikkaan ja lääkekehitykseen erikoistunut biokemisti. Varsinaisen leipätyönsä ohella Jalkanen on Suomen johtavia ratsastusurheilun ja hevosjalostuksen asiantuntijoita. Tänä vuonna ilmestynyt ”Utin mur ha 1914” on osittain tositapahtumiin perus tuva romaani Pietarin keisarillisesta henkivar tiokaartista Suomeen siirretyn kapteeni Boris Petrovin kohtalosta. Junakuljetuksilla vietiin kyseisenä vuonna valtavia määriä rahaa, jalometalleja, arvoesineitä ja taideaarteita Venäjän ulkopuolelle, eli Länsi-Eurooppaan. Mitä todennäköisimmin junissa kuljetettiin venäläisen rahaylimystön, teollisuusjohtajien, kenraalien ja jopa keisarillisen perheen omaisuutta turvaan ulkomaille. Pöydän ääressä eversti Pjotr Ivanoff. Nykykielessä puhuttaisiin pääomapaosta. ”Tsaarin kenraalin saappaanjäljissä” (2014) on sukutarina Tampereelle bolševikki vallankumouksen jälkeen päätyneen venäläis kenraali Pjotr Ivanoffin elämästä. Hänen Orvokki-vaimonsa isoisä Pjotr Ivanoff oli venäläinen kenraalimajuri, jolle myönnettiin Pyhän Yrjön Risti ansioistaan ensimmäisessä maailmansodassa. Ratsastukseen liittyvän historiantutkimuksen lisäksi Jalkanen on perehtynyt myös Venäjän keisarikunnan alaisen Suomen suuriruhtinaskunnan historiaan. Tässä kontekstissa Jalkasella on myös sukuside. M ar tt i Ki ur u M ar tt i Ki ur u 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 15 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 15 9.11.2020 11.45 9.11.2020 11.45. Tsaarin kenraalin saappaanjäljissä Pjotr Ivanoff (1868–1937) oli pietarilainen upseeri, joka palveli keisarillisessa henkivartiokaartissa
Ivanoffin kaltainen pedantti ja luotettava talousupseeri, Lauri Jalkanen sanoo. Nuo aikanaan kenties inhotutkin ”ryssänkasarmit” ovat nykyään kyseisten paikkakuntien arvorakennuksia. 16 VENÄJÄN AIKA HISTORIA Autonomisen Suomen strateginen asema muuttui 1900-luvun alussa. – Ilmeisesti Ivanoffin tehtävänä oli uuden kasarmi-infrastruktuurin suunnittelu, ja hänen laaja hallintokokemuksensa oli hankkeeseen epäilemättä oivallinen lähtökohta, Jalkanen arvioi. Venäjä käynnisti mittavan rakentamisurakan, jonka yhteydessä moniin EteläSuomen kaupunkeihin nousi punatiilikasarmeja venäläisten sotaväenosastojen käyttöön. Tampereelle oli tarkoitus rakentaa samantyyliset tiiliset kasarmirakennukset kuin useaan muuhunkin suomalaiskaupunkiin, mutta ensimmäinen maailmanPjotr Ivanoff ja Eugenia puoliso. Kenraalimajuri Pjotr Ivanoff palkittiin ansioistaan kunnia merkeistä arvoste tuimmalla eli Pyhän Yrjön Ristillä. Eurooppalaisen suursodan uhka alkoi käydä ilmeiseksi, ja Venäjä reagoi tilanteeseen lisäämällä sotilaallista läsnäoloaan Suomessa. Muutto Tampereelle Autonomisen Suomen strateginen asema muuttui 1900-luvun alussa. Tampere oli yksi venäläisotaväen uusista sijoituspaikkakunnista, ja tässä kontekstissa eversti Pjotr Ivanoff saapui kaupunkiin ensi kerran vuoden 1912 paikkeilla. Mahdollisesti tarkoituksena oli myös osoittaa kaapin paikka niskuroiville suomalaisille, jotka protestoivat sortokausien venäläistämispolitiikkaa. Eversti Pjotr Ivanoff keisarillisen henkivartio kaartin juhla univormussa. La ur i Ja lk as en ar ki st o La ur i Ja lk as en ar ki st o 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 16 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 16 9.11.2020 11.45 9.11.2020 11.45
Tampereella everstin arvoinen upseeri kuului myös kaupungin kermaan – toisin kuin Pietarissa, Jalkanen korostaa. Istumassa kuudes oikealta on Pjotr Ivanoffin puoliso Eugenia. Tampereella asuvien venäläisupseerien rouvat ja palvelijat ompelevat vaatteita rintamalle Tampe reen Näsilinnassa ensimmäisen maa ilmansodan aikana. Mikä oli Ivanoffin tausta. Paraati kreikkalaiskatolisin kirkonmenoin pidettiin Tampereen keskustorilla. Ivanoff oli paitsi sotilas myös huolehtivainen perheenisä, ja ankaran sotasensuurin puitteissa hän piti jatkuvasti yhteyttä Tampereella olevaan perheeseensä. Ivanoff ehti kuitenkin muuttaa perheineen Tampereelle ennen sodan puhkeamista ja hän toimi kaupungissa 14. Vuonna 1800 valmistunut, melko huonokuntoinen rakennus on nykyään Venäjän puo lustusministeriön omistuksessa. Tarkk’ampujarykmentti taisteli aluksi Galitsian rintamalla. Tarkk’ampujarykmentti lähti Tampereelta rinta malle 10. Vuonna 1916 Ivanoff sai komentoonsa jalkaväkidivisioonan, ja samana vuonna hänet ylennettiin kenraalimajuriksi. Ilmeisesti perheellä oli alun perin varoja, mutta niiden myöhemmästä kohtalosta ei ole tietoa. Pyhän Yrjön Risti ja paluu Tampereelle Ensimmäisen maailmansodan puhjettua 14. Ivanoffin perheen kirjeenvaihdosta käy ilmi, että eläminen Tampereella oli halvempaa kuin Pietarissa. – Upseerien palkat olivat pieniä ja erityisesti Pietarin henkivartiokaartin upseeri joutui käyttämään palveluksessa myös omia varojaan. Oliko hän rikkaasta ja vaikutusvaltaisesta perheestä kotoisin. Sotaan lähtö. Perimätiedon mukaan isän ja pojan välit olivat viileät ja kenties katkesivat kokonaan, Jalkanen sanoo. syyskuuta 1914. Pjotr Ivanoffin vähävaraisuus onkin saattanut olla syy siihen, että hän siirtyi henkivartiokaartista armeijan palvelukseen ja muutti Tampereelle. Sv et la na Al ek se je va La ur i Ja lk as en ar ki st o La ur i Ja lk as en ar ki st o 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 17 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 17 9.11.2020 11.45 9.11.2020 11.45. Pjotr Ivanoff perheineen asui tässä talossa. – Hänen isänsä Ivan Ivanoff oli Pyhän synodin virkamies ja arvoltaan valtioneuvos, mikä vastasi everstin sotilasarvoa. Ivanoff kunnostautui Dnestrin taistelussa vuonna 1917, ja ansioistaan hänelle myönnettiin kunniamerkeistä himoituin eli Pyhän Yrjön Risti. Tarkk’ampujarykmentti lähti rintamalle Pjotr Ivanoffin komennuksessa. VENÄJÄN AIKA 17 sota pysäytti suunnitelmat. Eversti Pjotr Ivanoffin komentama 14. Taloushallintoupseerista tuli siis rintakomentaja, koska Venäjän armeija tarvitsi kaikki mahdolliset upseerit sotatoimiin. Tarkk’ampujarykmentin komentajana. Ilmakuvassa entinen henkivartiokaartin jääkärirykmen tin kasarmi Pietarissa (Zvenigorodskaja 5)
Haukkajärven rannalta on kuitenkin löy detty 1950luvulla venäläisen upseerisatu lan jalustin. Aikamoinen väki määrä tuolloisessa muutaman tuhannen asukkaan Kouvolan taajamassa. Tarkk’ampuja rykmenttiin. Hän toimi muun muassa Finlaysonin portinvartijana, mutta yleni myöhemmin konttoripäälliköksi venäläisen Boris Engelhardtin kauppahuoneessa. Ei siis mitään uutta auringon alla! Kirjallisten lähteiden mukaan Boris Pet rov rakastui kouvolalaiseen kaunottareen ja lähti lopulta tämän kanssa rintamalle maa ilmansodan puhjettua. Kun yhtälöön lisätään juopottelu, voi olettaa, että välikohtauksia ja kahnauksia esiintyi. 18 VENÄJÄN AIKA Venäjän armeijan kannalta ensimmäinen maailmansota päättyi kuitenkin katastrofiin, ja lopulta bolševikit kaappasivat vallan Pietarissa. Venäläisupseerin murha oli autonomi sessa Suomessa ankara rikos, josta seurasi kuolemanrangaistus. Luonnollisesti nuorten ja usein irrallis ten ihmisten tulo paikkakunnalle poiki myös seksisuhteita, joita ei tuon ajan Suomessa hyvällä katsottu. Pjotr Ivanoff kuoli Tampereella vuonna 1937. Luultavasti Kouvolaan saapui rakentajia myös muualta Suomesta. Kasarmirakentamisella oli myös mer kittävä työllistävä vaikutus, sillä urakoihin palkattiin runsaasti eri alojen ammattimie hiä. Petrovista tiedetään sen verran, että hän oli keisarillisen henkivartiokaartin upseeri, joka sai keväällä 1914 siirron Kouvolassa toimivaan 12. Tämän myytin Jalkanen kumoaa. Tuolloin elettiin ensimmäisen maail mansodan alkuvaiheita. Pelkästään Kouvolan kasarmeihin tarvittiin miljoonia tiiliä. Kasvava vauraus toi mukanaan myös lieveilmiöt, kuten alkoholin salakaupan, ylei sen juopottelun ja kenties myös prostituu tion. Joillekin kouvolalaisille tarjoutui siis mahdollisuus lisäansioihin. Valkoiset hyökkäsivät Viron kautta kohti Pietaria, mutta hyökkäys epäonnistui. Kyseisen joukkoosaston hen kilöstö oli täysvenäläinen, sillä Suomen oma sotaväki oli lakkautettu vuosisadan alussa. Venäläisten poikamiesupseerien charmi ja upseerinelkeet purivat ilmeisesti myös paikkakunnan nuoriin naisiin, ja kenties kyseinen asia ärsytti paikallisia nuoria mie hiä. Ivanoffin perheeseen kuului Eugeniavaimo ja neljä lasta. Hänen tietojensa mukaan kateelliset suomalaiset murhasivat Petrovin, ja ruumis haudattiin lopulta Haukkajärven rannalle, muutama kilometri Kouvolasta itään. Pjotr Ivanoff ja Gustaf Mannerheim olivat lähes saman ikäisiä ja molemmat palvelivat aikanaan henkivartiokaartissa. 12. Venäläisupseerin ja suomalaiskaunottaren traaginen kohtalo 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 18 14-18_VA_4-2020_Lauri-Jalkanen.indd 18 9.11.2020 11.45 9.11.2020 11.45. Ivanoff palasi lopullisesti Tampereelle, ja joutui aloittamaan kaiken alusta. Näistä ilmiöistä ei tosin juuri kerrottu sanomalehdissä, koska yleisvaltakunnalli nen sensuuri pyrki häivyttämään kielteiset uutiset. Reuna 2020. HISTORIA VENÄLÄINEN kapteeni Boris Petrov mur hattiin Utissa, lähellä Kouvolaa vuonna 1914. Jalkanen Lauri: Utin murha 1914. Petrovin siirto Pietarin loisteliaista puit teista Kouvolan kaltaiseen vähäpätöiseen maalaistaajamaan lienee ollut rangaistus ja käytännössä arvonalennus. Näistä lähtökohdista Jalkanen on raken tanut vetävän romaanin, jossa yhdistellään faktaa, fiktiota, dokumentaarisuutta ja dek karimaista kerrontaa. Pjotr Ivanoffin onnistui paeta vallankumousta Tampereelle, mutta hän palasi vielä kerran Venäjälle vuonna 1919, ja osallistui kenraali Nikolai Judenitšin johtamaan sotaretkeen. Keisarillisen upseerin palkka lakkasi juoksemasta, ja Ivanoff hankkiutui ansiotöihin. Vähitellen perhe suomalaistui ja osa lapsista otti käyttöön suomenkielisen nimen. – Sukutiedon mukaan Mannerheim järjesti Ivanoffille suhteidensa avulla taloudellista tukea valkoisten venäläisten emigranttijärjestöiltä, Lauri Jalkanen sanoo. Elinkeinoelämä vilkastui, kun armei ja tilasi yrityksiltä tuotteita ja palveluita. Kouvolan ja Korian punatiilikasarmit val mistuivat ennen ensimmäistä maailman sotaa, ja kasarmirakentaminen toi seudul le runsaasti uusia työpaikkoja ja armeijan tilauksia. Petrovin hautaakin on etsitty, mutta toistaiseksi tuloksetta. Tarkk’ampujarykmentissä lienee pal vellut noin 2 000 henkeä, ja upseereitakin on ollut ilmeisesti satoja. Upseerien palkat olivat pieniä, mutta kenties kuitenkin sitä tasoa, että upseeri perheet saattoivat palkata apulaisia, kuten keittäjiä, siivoajia, lastenhoitajia ja puutar hanhoitajia. Kenraalit tunsivat ilman muuta toisensa, mutta yhteydenpito ei ollut julkista 1920ja 1930-luvuilla. Venäjän armeijan kannalta ensimmäinen maailmansota päättyi katastrofiin. Jalkasen mukaan asiasta tietävät tahot kuitenkin vaikenivat ja kenties maailmansodan puhkeaminen vaikutti siihen, ettei murhatutkimuksissa edistytty
TEKSTI JA KUVAT MARTTI KIURU Korona hiljensi raja-asemat Yleensä niin vilkkaalla Vaalimaan rajanylityspaikalla on autio tunnelma. Vain muutama kymmenen yksityishenkilöä ylittää rajan päivittäin. 19-21_VA_4-2020_Korona.indd 19 19-21_VA_4-2020_Korona.indd 19 9.11.2020 11.45 9.11.2020 11.45. VENÄJÄN AIKA 19 VALTAKUNNANRAJA Jo yli puoli vuotta jatkunut koronaepidemia on lähestulkoon lopettanut henkilöliikenteen Suomen ja Venäjän välillä. Venäjän Aika vieraili Vaalimaan rajanylityspaikalla ja alueen kauppakeskuksissa
Suomi sallii kyseisten henkilöiden maahantulon ja maasta poistumisen. Alkusyksystä tuli kuitenkin voimaan uusi venäläisasetus, joka ei rajoita käyntien määrää. Naisella on mukanaan paksu nippu asiakirjoja, jotka hän esittää Suomen rajaviranomaisille päästäkseen jatkamaan matkaa Helsinkiin. Varmuuden vuoksi lisättäköön, ettei edelleenkään ole varmaa tietoa siitä, koskeeko rajoittamaton rajanylitysmahOmskista kotoisin oleva Jelena Danilova pääsi poikkeuksellisesti matkustamaan Venäjältä Suomeen. Normaalioloissa Vaalimaan kautta kulkee päivittäin tuhansia matkailijoita, mutta tällä hetkellä vain muutamia kymmeniä. Pääsy maahan ratkaistaan tapauskohtaisesti rajalla. – Helsingissä asuva tyttäreni on raskaana, synnyttää millä hetkellä hyvänsä ja tarvitsee apua. Karlis Promin sahatavara ja oheistuotteet tuodaan Venäjältä Suomeen, ja osa tuotteista jatkojalostetaan Suomessa. Passintarkastuspisteissä on yleensä pitkät henkilöautojonot, mutta nyt hehtaarien laajuisella asfalttikentällä ei näy yhtään pikkuautoa tai bussia – rekkaliikennettä kylläkin. Lähiomaisen sairastuminen, häät, hautajaiset, kiinteistönomistus tai vakituinen seurustelusuhde ovat esimerkkejä pakottavista syistä, joiden nojalla Venäjän kansalainen voi tulla Suomeen. V aalimaan raja-asema lokakuun lopussa. – Uusi venäläisasetus helpotti tilannettani huomattavasti, ja matkustan nyt viikoittain Suomesta Venäjälle ja takaisin, Sharapova kertoo. On hienoa, että Suomen viranomaiset joustivat asiassani, Danilova sanoo. 19-21_VA_4-2020_Korona.indd 20 19-21_VA_4-2020_Korona.indd 20 9.11.2020 11.45 9.11.2020 11.45. Kaksoiskansalaiset ilman rajoituksia rajan ylitse. Joensuulainen Marina Sharapova johtaa Karjalan tasavallan Värtsilässä sijaitsevaa Karlis Prom -sahaa. Pienen odottelun jälkeen Venäjältä päin saapuu raja-asemalle henkilöauto, jonka kyydissä on Venäjän kansalainen Jelena Danilova. Tähän ryhmään kuuluvat myös ne, joilla on Venäjän passi ja Suomen oleskelulupa. Suomen ja Venäjän kaksoiskansalaisena Sharapova kuuluu siihen ryhmään, joka voi nyt matkustaa vapaasti rajan ylitse. Venäjän kansalaisen tulee kuitenkin ensin selvittää oman maansa rajaviranomaisten kanssa, onko hänellä oikeus maasta poistumiseen. Rajanylitysmahdollisuudet ovat paremmat niin sanotuilla kaksoiskansalaisilla, joilla on sekä Venäjän että Suomen passi. Sahan omistaa suomalainen FM Timber Oy. Venäjä taas salli maaliskuusta syyskuuhun saakka Venäjän kansalaisille ainoastaan yhden käynnin ulkomailla. Omskista kotoisin oleva Danilova ei voimassa olevasta viisumista huolimatta pääsisi Suomeen tällä hetkellä ilman pakottavaa syytä. 20 VENÄJÄN AIKA VALTAKUNNANRAJA Pelkästään Suomen passin omaaville on rajanylitys vaikeaa tai mahdotonta. Asetukset ja ohjeet vaihtelevat jatkuvasti ja yleisökeskustelun perusteella Venäjän eri raja-asemilla ei välttämättä ole yhteisiä käytäntöjä
Kyseinen pikatesti maksaa Suomessa 300 euroa. Tässäkin käytännöt näyttävät vaihtelevan raja-asemakohtaisesti. Käytännössä tilanne on johtanut siihen, että viime keväänä Venäjältä palanneet yrittäjät tai yritysten toimihenkilöt ovat juuttuneet Suomeen. Virallisesti Venäjä vaatii ulkomaalaisilta korkeintaan kolme päivää vanhan negatiivisen koronatodistuksen. Turismi on iso bisnes Kaakkois-Suomen kaupoille ja ostoskeskuksille, joten toivottavaa on, että tilanne koronavirusrintamalla normalisoituisi mahdollisimman pian, ja rajat aukeaisivat. Kaikilta rajan yli kulkeneilta suomalaisilta ei ole kuitenkaan kyselty koronatodistuksia, vaan on tyydytty mittaamaan kuume etämittarilla. Osa yrittäjistä jäi keväällä Venäjälle, eivätkä he uskalla nyt käydä Suomessa, koska paluu takaisin on epävarmaa. Epäselvyyttä on myös venäläisviranomaisten suhtautumisessa koronavirustodistuksiin. Suomen passilla on epidemian aikana päässyt Venäjälle vain yksittäisiä henkilöitä. VENÄJÄN AIKA 21 dollisuus kaikkia kaksoiskansalaisia ja noudatetaanko asetusta kaikilla Venäjänpuoleisilla rajanylityspaikoilla. Rajakaupan haasteet Kierros Vaalimaan ja Nuijamaan rajanylityspaikoilla osoitti myös sen, että lähistöllä toimivat, pääosin turisteille suunnatut ostospaikat ovat aika hiljaisia. Kylänraitti merkkituotteisiin erikoistuneessa Zsar Outlet Villagessa Vaalimaalla. Prosessi voi kestää viikkoja tai kuukausia, ja tänä aikana ei voi poistua maasta. Valtaosa Venäjällä toimivista suomalaisyrittäjistä ei tällä hetkellä voi ylittää valtakunnanrajaa. Venäjäkin on tosin helpottanut tilannetta sallimalla ylityksen joissakin force majeure -tapauksissa. Liikemiehet jumittuneet Suomen tai Venäjän puolelle Pelkästään Suomen passin omaaville on rajanylitys vaikeaa tai mahdotonta. Ostoskylä oli välillä jo hakeutumassa konkurssiin, mutta konkurssihakemus on mediatietojen mukaan sittemmin peruttu. Zsar Outlet Village Vaalimaalla. Toistaiseksi tästä ei ole valitettavasti merkkejä olemassa. 19-21_VA_4-2020_Korona.indd 21 19-21_VA_4-2020_Korona.indd 21 9.11.2020 11.45 9.11.2020 11.45. Parannusta on siinä, että myös kyseisten eksperttien perheenjäsenet pääsevät nyt naapurimaahan. Kenties kyse oli haminalaisten ja lappeenrantalaisten perheiden viikonloppuretkeilystä. Tilannetta hankaloittaa mutkikas menettely, jossa tulee ensin hankkia maahantuloviisumi Venäjälle ja vasta paikan päällä ryhtyä anomaan varsinaista vuosiviisumia. Kyse on lähinnä Venäjällä toimivien ulkomaalaisten tuontilaitteiden asentajista sekä HQS-asiantuntijoista (Highly Qualified Specialists). Upouusi Rajamarket-ostoskeskus Vaalimaalla. Aurinkoisena lokakuun lauantaina ostoskylän parkkipaikalla oli kohtalaisesti autoja. Vaalimaalle juuri avattu suuri Rajamarket näytti kuitenkin houkuttelevan runsaasti asiakkaita ainakin aurinkoisena lokakuisena lauantaina. Osalla suomalaisyrittäjistä on myös viisumi vanhentunut, koska Venäjältä poistumisen takia sitä ei ole ollut mahdollista uusia. Niin ikään Vaalimaalla sijaitsevassa Zsar Outlet Villagessa näytti myös olevan asiakkaita melko hyvin
Koronapandemian seurauksena raakaöljyn kysyntä romahti, ja markkinoiden rahoittamiseksi Venäjä suostui viimein liittymään OPEC-maiden kanssa solmittuun tuotannonrajoitussopimukseen. Esimerkiksi palveluista ja turismista riippuvainen Espanjan talous supistui 22 prosenttia ja Ranskan talous 19 prosenttia vuoden takaiseen tasoon verrattuna. 22 VENÄJÄN AIKA L iki kaikkialla maailmassa pandemian ensimmäistä aaltoa torjuttiin eriasteisilla koko yhteiskuntaa koskeneilla sulkutoimilla, jotka väistämättä aiheuttivat taloudellisia tappioita. Siitä huolimatta tartuntojen kasvu saa kuluttajat ja yritykset uudelleen varovaisiksi. Myös öljymarkkinoilla on ollut yllätysten täyttämä vuosi. Edessä saattaakin olla useamman vuoden mittainen edullisemman raakaöljyn aika. Alkukesästä lähtien öljyn hinta on pysynyt melko vakaana, mutta selvästi matalammalla kuin viime vuosina. Tätä kirjoittaessa on vielä epävarmaa, millainen pandemian toinen aalto Venäjällä on edessä. Joka tapauksessa on luultavaa, ettei Alkukesästä lähtien öljyn hinta on pysynyt melko vakaana, mutta selvästi matalammalla kuin viime vuosina. Talouden syvin kuoppa koettiin maalis-kesäkuussa, jolloin Venäjän BKT supistui 8 prosenttia ja EU-maiden taloudet keskimäärin 14 prosenttia vuoden takaa. Loppukesällä ja alkusyksystä epävarmuutEurostat-tilastotietoa: bit.ly/VA_eurostat BOFIT Venäjä-ennuste 2020-2022: bit.ly/VA_ennuste 22-23_VenajanAika_4-2020_Suomen Pankin talouskatsaus.indd 22 22-23_VenajanAika_4-2020_Suomen Pankin talouskatsaus.indd 22 9.11.2020 11.46 9.11.2020 11.46. Talouden aktiviteetti ei palaa edes viime vuoden tasolle ennen kuin pandemia on tavalla tai toisella nujerrettu. Sopimus leikkaa Venäjän öljyntuotantoa tänä vuonna noin 10 prosenttia viime vuoteen verrattuna, mikä näkyy selvästi teollisuustuotannon supistumisena. Kun kansalaisten liikkumista ja vapaa-ajan viettoa jouduttiin merkittävästi rajoittamaan, erityisesti kotitalouksien kysynnästä riippuvaiset palvelualojen yritykset joutuivat suuriin ongelmiin. Vaikka valtio tukee yrityksiä monenlaisin maksuhelpotuksin ja edullisin lainoin, talous ei mene terveyden edelle Venäjälläkään. TEKSTI LAURA SOLANKO, VANHEMPI NEUVONANTAJA, SUOMEN PANKIN SIIRTYMÄTALOUKSIEN TUTKIMUSLAITOS BOFIT KUVA SVETLANA ALEKSEJEVA Venäjän taloudessa epävarmuuksien sävyttämä loppuvuosi TALOUS Talousvuosi 2020 tulee jäämään mieleen odottamattomien uutisten vuotena. Suurimpana yllätyksenä vuotta on hallinnut koronaviruksen aiheuttama uhka jokaisen terveydelle. Vaikka toinen aalto jäisi lieväksi, koko vuoden BKT jää noin 4 prosenttia viime vuotta pienemmäksi. Kansainvälisessä vertailussa Venäjän talous kuitenkin selviää kohtuullisen vähällä, sillä kotitalouksien kysynnästä riippuvainen palvelusektori on moneen muuhun eurooppalaiseen maahan verrattuna pieni. kevään kaltaisia rajoitustoimia kovin helposti uudestaan oteta käyttöön. Ravintoloiden, matkailualan yritysten ja kulttuurialojen toimijoiden ahdinko on kaikkialla maailmassa syvä
Sitä ennen edessä ovat paitsi Yhdysvaltojen myös Tadžikistanin ja Moldovan presidentinvaalit sekä Georgian parlamenttivaalit. VENÄJÄN AIKA 23 Kuluttajien usko valoisampaan tulevaisuuteen on koetteilla kaikkialla – myös Venäjällä. Raakaöljyn hinta sekä ruplan euroja dollarikurssit 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 2019 2020 Lä hd e: Ve nä jä n ke sk us pa nk ki , Re ut er s ja BO FI T n Urals-öljyn hinta (USD/tynnyri) n RUB/USD n Euro/RUB ta ovat lisänneet lukuisat ulkopoliittiset yllätykset. Valko-Venäjän tilanne kiristyy yhä ja oppositiopoliitikko Aleksei Navalnyn myrkytys johti uusiin pakotteisiin muutamia venäläisiä toimijoita kohtaan. Lisäksi Armenian ja Azerbaidžanin välinen konflikti VuoristoKarabahin hallinnasta ja viimeisimpänä Kirgisian presidentinvaaleja seuranneet levottomuudet ovat kasvattaneet epävarmuutta koko alueen ja myös Venäjän kehityksestä. Ruplan heikentyminen näkyy muun muassa tuonnin supistumisena. BOFITin tuoreessa ennusteessa Venäjän talouden ennakoidaan kasvavan yli kahden prosentin vauhtia ainakin vuodet 2021–2022. 22-23_VenajanAika_4-2020_Suomen Pankin talouskatsaus.indd 23 22-23_VenajanAika_4-2020_Suomen Pankin talouskatsaus.indd 23 9.11.2020 11.46 9.11.2020 11.46. Ellei lisää yllätyksiä tule, ensi vuonna talouskehitys näyttää tähän vuoteen verrattuna vahvalta niin Venäjällä kuin muuallakin maailmassa. Epävarmuus lähialueiden poliittisen kehityksen suunnasta säilyy suurena ja uudetkin yllätykset ovat mahdollisia. Asiakkaita pietarilaisessa ruokamarketissa. Euroa vastaan rupla on heikentynyt suorastaan ennätyksellisen paljon. Epävarmuuden kasvu on heijastunut myös ruplan valuuttakurssiin
24-27_VA_4-2020_Cytomed.indd 24 24-27_VA_4-2020_Cytomed.indd 24 9.11.2020 11.46 9.11.2020 11.46. Muut voivat tarkkailla tilannetta lasin takaa. 24 VENÄJÄN AIKA TALOUS Cytomed on Suomen ainoa venäläisomisteinen lääketehdas TEKSTI OUTI SALOVAARA KUVAT OUTI SALOVAARA JA CYTOMED Juha Kiljunen desinfioi lääketehtaan puhdastilaa, johon pääsevät vain asianmukaisesti suojavälineisiin pukeutuneet työntekijät
Sen liikevaihto oli viime vuonna hieman yli seitsemän miljoonaa euroa ja tulos 2,6 miljoonaa euroa plussalla. Kului kuitenkin viisi vuotta ja suunnitellun muutaman miljoonan euron sijaan yli 15 miljoonaa euroa, ennen kuin ensimmäinen Joutsenossa valmistettu lääke-erä lähti Joutsenosta itärajan yli Venäjälle. Julia Wolkoff on ollut Cytomedin Suomenyhtiön toimitusjohtajana vuodesta 2012 lähtien. Tuotantoaan laajentamassa ollut Cytomed päätyi etsimään tonttia ja toimitiloja Suomesta kartoitettuaan ensin tarjonnan Pietarissa ja sitä ympäröivällä Leningradin alueella. Cytomedin-tehtaan käynnistymistä lykkäsi myös esimerkiksi italialaiselta laitevalmistajalta tilatun kapselointilaitteen toimituksen viivästyminen peräti noin puolellatoista vuodella. 24-27_VA_4-2020_Cytomed.indd 25 24-27_VA_4-2020_Cytomed.indd 25 9.11.2020 11.46 9.11.2020 11.46. – Se on legendaa, että Suomi olisi kalliimpi. Suomella monia etuja Esimerkiksi sähkön hinta ja toimitusvarmuus osoittautuivat Suomessa paremmiksi kuin Venäjällä. 30 työntekijää Vuonna 2015 tuotanto kuitenkin käynnistyi, ja Cytomedistä tuli Suomen ensimmäinen virallisesti rekisteröity venäläisomisteinen lääketehdas. Joutsenon-tehtaan 30 työntekijästä neljä on Pietarin-tehtaalta heti käynnistysvaiheessa Joutsenoon töihin tulleita, ja toimitusjohtaja Julia Wolkoffkin on tullut Suomeen Pietarista. Samoihin aikoihin tehtaan perustamista Suomeen suunnitteli muutama muukin venäläinen lääkeyhtiö, mutta niiden osalta tulokset ovat jääneet laihoiksi. Suomessa valmistetuissa lääkkeissä on myös Made in EU -merkintä. Suomen palkkatai verotasokaan ei ollut este asettua Suomeen. Pitkän lääketieteen tutkijataustan omaava kolmikko oli jo neuvostoaikaan 1989 perustanut Tsitomedeli länsimaisittain Cytomed-yhtiön. Pietari sen sijaan on erittäin kallis kaupunki, sanoi Hromov tuolloin EteläSaimaa-lehden haastattelussa. Pitkä perustamisvaihe Cytomed teki takomokiinteistöstä kaupat keväällä 2010, perusti osakeyhtiön Suomeen ja ryhtyi muokkaamaan takomosta lääketehdasta. Pietarilaisten lääketehtailijoiden omistama tehdas valmistaa Lappeenrannassa lääkkeitä Venäjän-markkinoille. Tehdas toimii nyt vain arkisin ja päiväsaikaan, joten tuotantoa on mahdollista kasvattaa merkittävästi. Lääketehtaan perustaminen täysin tyhjästä edellyttää lukemattomia lupia, validointeja ja tarkastuksia ja vie aina väistämättä aikaa. Sen uskottiin tuovan Cytomedin lääkkeille lisää uskottavuutta Venäjällä, missä riesana ovat olleet lääkeväärennökset. VENÄJÄN AIKA 25 K onkurssiin menneen takomoyhtiön tontilla Lappeenrannan Joutsenossa kierteli kymmenisen vuotta sitten kolme miestä: pietarilaisen lääketehtaan toimitusjohtaja Aleksander Hromov ja hänen yhtiökumppaninsa Aleksei Puškarjov ja Aleksander Tšernyšev
Hiljainen vuosi Tämä vuosi on ollut Joutsenon-tehtaalla poikkeuksellisen hiljainen. Prosessi on hyvin aikaa vievä. Nyt Venäjän laki edellyttää, että tarkastuksen tekee myös Venäjän teollisuusja kauppaministeriön alainen Lääketuotteiden instituutti. GMP-prosessi vie aikaa Suomen viranomaisten puolelta kaikki on ollut valmista Prostatilenin tuotantoa varten jo pitkään, sillä lääkealan turvallisuusja kehittämiskeskus Fimea on antanut sille tuotantoluvan. Toisen paikan päällä tapahtuvan tarkastuskäynnin piti tapahtua viime kesänä, mutta se toteutui koronan vuoksi etänä. Kaikki on nyt periaatteessa kunnossa, mutta Moskovasta ei vieläkään ole tullut lopullista sinettiä tuotantoprosessin hyväksymiselle. Joutsenon koko tuotanto viedään Pietariin. Hän toivoo, että myöhemmin Joutsenon Cytomed voisi käyttää vapaata kapasiteettiaan myös muiden kuin Cytomedin tilaustoimitusten valmistamiseen. Instituutin pitkien jonojen vuoksi Cytomed oli joutunut odottamaan vierailun toteutumista yhdeksän kuukautta. Wolkoff kuitenkin sanoo, että uusille lääkemarkkinoille pääseminen on hyvin hidasta. Toiveissa laajentaminen Myös Cytovir-oraaliliuoksen tuotantolupa on Fimean puolesta kunnossa, mutta senkin osalta Venäjän GMP-tarkastus on vielä kesken. Cytomedin Suomentehdas sijaitsee Lappeenrannan Joutsenossa. Tarkastajia Moskovasta Instituutin edustajat Moskovasta kävivät paikan päällä Joutsenon-tehtaalla ensimmäisen kerran jo kaksi vuotta sitten kesällä. GMP eli hyvä valmistustapa tarkoittaa lääkevalmistuksen ja laadunvarmistuksen järjestelyjä, joilla varmistetaan lääkkeiden valmistusprosessin täyttävän kaikki asetetut vaatimukset. 26 VENÄJÄN AIKA TALOUS Lääketehtaan perustaminen täysin tyhjästä edellyttää lukemattomia lupia. Teen myös esimerkiksi kirjanpitoa, palkanlaskentaa ja materiaalitilauksia, sanoo Wolkoff. 24-27_VA_4-2020_Cytomed.indd 26 24-27_VA_4-2020_Cytomed.indd 26 9.11.2020 11.46 9.11.2020 11.46. – GMP-tarkastuksen suorittaminen vei kaikkiaan 2,5 vuotta, sanoo Wolkoff. Tehdas toimii nyt vain arkisin ja päiväsaikaan, joten tuotantoa on mahdollista kasvattaa merkittävästi. – Emme sen vuoksi ole voineet rekisteröidä Prostatileniä Venäjän terveysministeriön rekisteriin, sanoo Wolkoff. Koko tuotanto Venäjälle Cytomedin emoyhtiö valmistaa Pietarissa kymmenkuntaa patentoitua lääkettä esimerkiksi influenssan, akuuttien hengitystieinfektioiden ja eturauhastulehduksen hoitoon. Aiemmin riitti, että Venäjällä myytävän lääkkeen tuotanto-olosuhteet tarkistaa tuotantomaan viranomainen eli Cytomedin tapauksessa Fimea. Kolme niin sanottua validointierää lääkettä on tarkoitus saada Venäjälle ensi vuonna. Tuotannon käynnistämistä on kuitenkin jarruttanut Venäjän lainsäädännön muuttuminen Good Manufacturing Practice – eli GMP-prosessin osalta. – Tavoitteena on, että ennen pitkää kaikki Cytomedin lääkkeet valmistettaisiin Suomessa, ja vain niiden vaikuttavat ainesosat tuotettaisiin Pietarissa, sanoo Julia Wolkoff. Cytomed nappasi Wolkoffin toimitusjohtajaksi 2012 käyttämästään lappeenrantalaisesta tilitoimistosta, missä Wolkoff oli kirjanpitäjänä. Joutsenon-tehtaan valikoimaan kuuluu periaatteessa kolme Pietarin-yhtiön lääkettä: kapseleina myytävä Cytovir3flunssalääke, Prostatilen-eturauhastulehduslääke sekä jauheena myytävä lasten Cytovir-oraaliliuos. – Tehdas on pieni, joten toimitusjohtajana en voi keskittyä vain johtamiseen. Tuotannon käynnistäminen on osoittautunut hitaaksi prosessiksi, ja Joutsenossa on toistaiseksi päästy valmistamaan vasta Cytovir3-kapseleita. – Prostatilenin tuotanto pääsee luultavasti käyntiin vihdoin ensi tammikuussa, arvioi Wolkoff. Venäjän Cytomed on vienyt Joutsenossa valmistettua Cytovir3-lääkettä joitakin eriä Kazakstaniin, ja kauppoja hierotaan muihinkin maihin
Ihan kaikkien tuotteiden markkinat ovat menneet alas, sanoo Wolkoff. Cytomedin Joutsenontehtaan tilat on remontoitu entisen takomon tiloihin. › Tehtaan tuotannossa on kymmenkunta patentoitua lääkettä esimerkiksi influenssan, akuuttien hengitystieinfektioiden sekä eturauhastulehdusten hoitoon. › Suomen Cytomed on perustettu 2010 Lappeenrannan Joutsenoon Pietarin-yhtiön alihankkijaksi. Vielä kalliimmaksi on kuitenkin tullut tehtaan sähkötyöt tehneen suomalaisen asentajayhtiön jälkien korjaaminen. › Venäjän Cytomedin toimitusjohtaja Aleksander Hromov on kulttuurin ystävä, ja Cytomed on vuosia sponsoroinut Lappeenrannan kansainvälistä Balettigaalatapahtumaa. Datamatriisilla yritetään estää lääkeväärennösten pääsyä markkinoille. Sähkö pätkii Suomessakin Ehkä hieman yllättäen sähkökatkot ovat piinanneet Cytomedia Suomessakin, vaikka ne ovatkin olleet lyhyitä. Wolkoff sanoo, että 2D-datamatriisi on Suomessa tarpeen ennen kaikkea apteekkien ja tukkukauppojen henkilökunnalle, mutta Venäjällä se on lisäksi kuluttajille todiste lääkkeen turvallisuudesta. Siitä ilmenevät lääkepakkauksen avaintiedot kuten tuotekoodi, eränumero ja lääkkeen viimeinen kelpoisuuspäivä. Käytännössä venäläiset ovat tänä vuonna istuneet neljä kuukautta kotona neljän seinän sisällä. 24-27_VA_4-2020_Cytomed.indd 27 24-27_VA_4-2020_Cytomed.indd 27 9.11.2020 11.46 9.11.2020 11.46. Venäläisille omistajille oli suuri pettymys, että luotettavana pidettyjen suomalaisten jäljiltä tehtaasta esimerkiksi löytyi täysin erivahvuista sähkökaapelia kuin mitä piirustuksiin oli merkitty ja mitä tuotanto edellyttää. Suomessa myytävissä lääkkeissä 2D-matriisi on pitänyt olla viime vuodesta lähtien, mutta Venäjällä myytäville lääkkeille vaatimus tuli voimaan vasta tämän vuoden heinäkuussa. Sillä on 30 työntekijää. – Se on hankalaa ja aiheuttaa lisäkuluja, sillä tehtaalla ei ole työntekijöitä iltaisin ja viikonloppuisin, sanoo Wolkoff. Cytomed on saanut Suomentehtaansa toiminnan käynnistämiseen EU-avustusta. Työntekijöitä on noin 140. Energiayhtiö on luvannut ongelman poistuvan maakaapeloinnilla parin vuoden sisällä. Koronakin kurittaa Cytovir3-tuotannon on tarkoitus käynnistyä uudelleen marraskuussa. Serialisointilaitteella lääkepakkauksiin kiinnitetään QR-koodia muistuttava 2D-datamatriisi. Ongelma on, että jokaisen katkon jälkeen Cytomedin lämpökattila pitää kytkeä manuaalisesti päälle uudelleen. Laitteen asennustyöt aloitettiin jo helmikuussa, mutta koronarajoitteet viivästyttivät heinäkuulle suunniteltua käyttöönottoa. – Venäjällä koronarajoitteet ovat olleet hyvin ankaria. – Olemme joutuneet tekemään korjauksia satojen tuhansien eurojen arvosta, sanoo Wolkoff. › Pietarin-yhtiön liikevaihto oli 2018 noin 21 miljoonaa ja voitto kolmisen miljoonaa euroa. Tauon vuoksi tuotantomäärät laskevat tänä vuonna viimevuotisesta ainakin kolmanneksella, eikä liikevaihtokaan siten pääse viime vuoden lukemiin. Wolkoff kuitenkin toteaa, että ilman asennustöitäkin liikevaihto olisi laskenut koronapandemian vuoksi. Joutsenon-tehtaan ei ole kuitenkaan tarvinnut lomauttaa ketään. Cytomed › Pietarin Cytomed-emoyhtiö perustettiin 1989. VENÄJÄN AIKA 27 Tuotantolinjat ovat olleet pysähdyksissä useita kuukausia niin sanotun 2D-serialisointilaitteen asennustöiden vuoksi
Hänestä seura voisi luoda enemmän toimintaa, keskustelua ja vuorovaikutusta nuoria kiinnostavien yhteiskunnallisten asioiden, kuten ympäristöja ilmastokysymysten ympärille. Hänellä on kuitenkin ideoita. › Metsätilallinen ja 3-vuotiaan tytön isä. – Seuran toimintaa voisi tuoda korkeakouluihin, joissa on jo entuudestaan monenlaista harrastustoimintaa. Ylipäätään tietoisuuden lisääminen Venäjästä koulujen kautta on ihan perusjuttu, Honkonen sanoo. › Koulutukseltaan historian ja yhteiskuntaopin opettaja (FM) Jyväskylän yliopistosta. Nämä teemat ovat olleet pinnalla myös Venäjällä. Tällä hetkellä sen jäsenten keski-ikä on noin 60 vuotta ja jäsenmäärä on ollut laskussa. › Keskustan toisen kauden kansanedustaja Saarijärveltä. Honkosen, 33, päätavoite on saada lisää nuoria mukaan seuran toimintaan ja kehittää seuran toimintaa sellaiseksi, että nuoretkin innostuisivat siitä. Arki tutuksi elokuvista Honkosen tavoitteet kumpuavat Suomi– Venäjä-seuran uudesta strategiasta, joka hyväksyttiin edustajakokouksessa syyskuun lopussa. Uusi päällikkö Suomi– Venäjäseuralle Suomi-Venäjä-seuran uusi puheenjohtaja Petri Honkonen haluaisi tehdä venäläistä arkea tutummaksi suomalaisille. Puheenjohtajan tärkein tehtävä on yrittää houkutella nuoria mukaan seuran toimintaan. Suomi– Venäjä-seura sopisi siihen skeneen ja viitekehykseen. › Keskustan varapuheenjohtaja. Tehtävä ei ole helppo, sillä nuoria tavoittelee moni muukin järjestö, eikä Venäjä ole maana ollut siitä houkuttelevimmista päästä viime vuosina. Honkonen huomauttaa, että nuorille perusyhdistystoimintaan sitoutuminen ei ole niin luontevaa kuin vanhemmille ikäpolville. 28 VENÄJÄN AIKA VAIKUTTAJA S uomi–Venäjä-seuran uudella puheenjohtajalla, keskustan toisen kauden kansanedustajalla ja puolueen varapuheenjohtajalla Petri Honkosella on kautensa alussa tavoitteet korkealla, niin kuin pitääkin. 28-31_VA_4-2020_Petri.indd 28 28-31_VA_4-2020_Petri.indd 28 9.11.2020 11.48 9.11.2020 11.48. Uudet nuoret jäsenet olisivat tärkeitä, että seuran toiminta jatkuisi elinvoimaisena. Samassa etäyhteyksin järjestetyssä kokouksessa valittiin myös uusi puheenjohtaja. TEKSTI JENNI JESKANEN KUVAT TIMO PORTHAN Petri Honkonen › Suomi–Venäjä-seuran puheenjohtaja
VENÄJÄN AIKA 29 Poliitikkona olen pitänyt yhteyksiä ja luonut verkostoja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. 28-31_VA_4-2020_Petri.indd 29 28-31_VA_4-2020_Petri.indd 29 9.11.2020 11.48 9.11.2020 11.48. Toisen kauden kansanedustaja Petri Honkonen on Suomi– Venäjä-seuran uusi puheenjohtaja
Venäläistä elokuvaa ja muuta kulttuuritoimintaa pitäisi tehdä entistä enemmän. Puheenjohtajan tehtävään Honkosta pyydettiin. Suomi–Venäjä-seurakin on joutunut miettimään uudenlaisia toimintamuotoja. Honkosen mukaan sähköistä toimintaa on tarkoitus kehittää edelleen. Pitää tuoda esiin venäläisten arkea ja yhteisiä liittymäkohtia sen kautta, Honkonen sanoo. Minulla Missä nuoret luuraavat. – Jos kiinnostus kasvaa, niin kielen opiskelukin kasvaa. Elokuvaesityksiä, lukupiirejä ja konsertteja on siirretty verkkoon. Venäjä ei kuulu myöskään suosituimpiin vaihtoopiskelukohteisiin. Esimerkiksi venäläisiä elokuvia näkee Suomessa lopulta aika harvoin, vaikka Venäjällä on mittava elokuvatuotanto. Honkosen mielestä liian kielteistä mielikuvaa Venäjästä pitäisi yrittää murtaa tai ainakin monipuolistaa Venäjä-kuvaa. Olennaista olisi saada ensiksi nuoret ylipäätään kiinnostumaan Venäjästä. On hienoa nähdä, millaista kaikenlaista toimintaa siellä on. – Se on seuran ykköskysymys, että miten oman toiminnan kautta saataisiin tuotua venäläistä arkea enemmän esille. – Olin hyvin innostunut, että pääsisin näin perinteikkään ja vaikuttavan järjestön johtoon ja kehittämään sitä. Kansanedustaja odottaa pääsevänsä kiertämään kenttää. 2000-luvun alussa puhuttiin venäläisten matkailusta ja viisumivapaudesta, jolloin moni näki Venäjässä tulevaisuuden työmahdollisuuden. Hän ei tällä hetkellä toimi muissa kansalaisjärjestötehtävissä, joten pestille löytyi hyvin aikaa. Honkonen itse on kuitenkin live-tapaamisten ystävä. Seuran tavoitteena on kehittyä entistä laaja-alaisemmaksi järjestöksi, joka järjestää ”mukaansatempaavaa toimintaa” kaikille ikäryhmille ympäri Suomen ja rajojen yli. Keskustapuolueella on ollut perinteisesti vahva edustus Suomi–Venäjäseurassa. Tätä vastaan haluan taistella. 30 VENÄJÄN AIKA VAIKUTTAJA Uudessa strategiassa korostetaan monipuolisten Venäjä-yhteyksien luomista ja eri ikäryhmien parempaa huomioimista toiminnassa. Nuoret ajattelevat, että mahdollisuudet ovat Euroopassa, lännessä, mutta Venäjä unohtuu. – Olen erittäin kiinnostunut siitä, miten paikallisyhdistykset toimivat. – Venäjä on mennyt pois muodista kansainvälispoliittisista syistä. Moniin muihin maihin verrattuna nuorten Venäjä-kiinnostus on lähinnä marginaalista. Honkonen sanoo kytköksen liittyvän siihen, että Suomi–Venäjä-seuralla ja paikallisyhdistyksillä on vahvat yhteydet suomalaisiin kuntiin, kuten keskustallakin. Keskustalla vahva edustus Matkailu on yksi keino avartaa maailmankatsomusta, mutta kuluneena vuonna koronapandemia on pannut sen tauolle, kun Suomen ja Venäjän rajat ovat olleet kiinni. Muiden vieraiden kielten – paitsi englannin – opiskelu kouluissa on laskenut. Ennen Honkosta puheenjohtajina ovat toimineet muun muassa Katri Kulmuni ja Paula Lehtomäki. Honkosta huolettaa suomalaisnuorten vähenevä ”Venäjä-osaaminen”. Honkosen mielestä olisi tärkeää tehdä suomalaisille tutuksi venäläistä arkea. 28-31_VA_4-2020_Petri.indd 30 28-31_VA_4-2020_Petri.indd 30 9.11.2020 11.48 9.11.2020 11.48. ihmettelee Petri Honkonen
Suomi–Venäjäseura › Perustettu 1944, jolloin sen nimi oli Suomi–Neuvostoliitto-seura. › Suomen valtio rahoittaa toimintaa noin miljoonalla eurolla joka vuosi. Kansanedustajana hän on seurannut Venäjää ja sen kehitystä. oli henkilökohtaisesti tarvekin päästä tarkastelemaan maailmaa tästä vinkkelistä, eikä vain työn kautta, Honkonen sanoo. VENÄJÄN AIKA 31 Venäläiset ovat onnistuneet säilyttämään kansankulttuurissaan jotain sellaista, minkä me olemme menettäneet. Poliitikkona olen pitänyt yhteyksiä ja luonut verkostoja yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta. › Seura toimii venäjän kielen opetuksen puolestapuhujana Suomessa, työskentelee suomalais-ugrilaisten kansojen kattojärjestönä, hallinnoi Suomi-instituuttia Pietarissa sekä järjestää vuosittain suomalais-venäläisen kulttuurifoorumin. Pääkaupungin lisäksi Honkonen on vieraillut Pietarissa ja Kaliningradissa. › Seura vaikuttaa myös ystävyyskuntatoiminnassa ja erilaisissa Suomen ja Venäjän välisissä hankkeissa. Hän toivoo, että suomalaiset yrittäisivät löytää poliittisesti kireänpuoleisista ajoista huolimatta enemmän yhteistä venäläisten kanssa. Henkilökohtaiset kontaktit venäläisiin olisivat tärkeitä ja ylipäätään naapurimaa olisi hyvä tuntea. – Suomessa mietitään paljon enemmän sellaisia asioita, jotka meitä erottavat kuin yhdistävät, vaikka kyllä monet asiat yhdistävät meitä, Honkonen lausuu. Blinijuhlat joka syksy Honkonen itse sanoo olleensa aina kiinnostunut Venäjästä – kaikilla elämänalueilla. – Se oli niin kiehtova kurssi, että siitä lähti innostus ja kiinnostus Venäjän historiaan. › Jäseniä on noin 9 000. Mieleen on painunut yleisen historian professorin Seppo Zetterbergin peruskurssi. › Seuralla on keskustoimisto Helsingissä. Ensimmäisen Venäjän-matkansa ajankohtaa hän ei muista. Pelmenit kuuluvat lempiruokiin ja perinteisin venäläisin menoin pidetyt blinijuhlat kuuluvat jokaiseen syksyyn. Sydäntä lähinnä on Venäjä historia, mitä hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa. Olen tutustunut moniin venäläisiin kansanedustajiin. Vapaa-ajallaan Honkonen harrastaa venäläistä ruokakulttuuria. 28-31_VA_4-2020_Petri.indd 31 28-31_VA_4-2020_Petri.indd 31 9.11.2020 11.48 9.11.2020 11.48. › Toiminta on neuvostoajoista muuttunut, mutta yhteistä on mm. Venäjällä Honkonen kävi edellisen kerran reilu vuosi sitten nuorten kansanedustajien matkalla Moskovassa. Kolikon kääntöpuoli on nationalismi, jossa muihin suhtaudutaan vihamielisesti. Paikallistai teemaosastoja on yli 170 eri puolilla Suomea. kulttuurivaihto, kiertueja matkailutoiminta sekä venäjän kielen opiskelun tukeminen. – Venäläiset ovat onnistuneet säilyttämään kansankulttuurissaan jotain sellaista, minkä me olemme menettäneet. Venäläisyydessä hän arvostaa ylpeyttä omasta kulttuurista, mikä näkyy sekä arjessa että juhlassa. Heillä on ylpeyttä omasta kulttuurista ja sen erityispiirteistä, jotka on meillä Suomessa tietoisesti häivytetty. Uusia jäseniä liittyy vuosittain noin 500, mutta jäseniä poistuu enemmän kuin liittyy
Hän solmi yhteyksiä ja sai lopulta apurahan Lappiin ja Pohjois-Venäjälle suuntautuvalle tutkimusmatkalle. Sjögren oli kuullut, että Venäjän tiedemaailmassa suunniteltiin tutkimusmatkaa maan itäosiin suomensukuisten kansojen pariin. – Pietarissa Sjögren rakensi verkostoja, kuten nykyään sanottaisiin. Tutkimusmatkailu kiinnosti Muutama päivä väitöskirjansa tarkastuksen jälkeen Päivi Laine istuu kotikaupunkinsa Tampereen museokeskus Vapriikin kahvilassa ja on vielä hieman pyörryksissä kaikesta väitöstilaisuuteen liittyvästä. – Tuolla matkalla hän löysi vepsäläiset ja heidän suomensukuisen kielensä. Nuoren kielitieteilijän mieli veti kuitenkin isompiin kuvioihin. Suomalaisen kielitieteilijän verkostonrakennus ei mennyt hukkaan vaan hänet nimettiin pian tiedeakatemian kirjeenvaihtajajäseneksi. Vaatimattomissa oloissa varttunut Anders Johan Sjögren lähti opin tielle ”paikallisen papiston avustamana”, kuten Päivi Laine väitöskirjassaan kirjoittaa. 32-35_VA_4-2020_Paivi_Laine.indd 32 32-35_VA_4-2020_Paivi_Laine.indd 32 9.11.2020 11.50 9.11.2020 11.50. Hän unelmoi tutkimusmatkailusta Venäjällä. Päivi Laineen suururakka valmistui: Venäjän tiedeakatemiaan kuulunut Anders Johan Sjögren nautti arvostusta niin Pietarissa kuin Suomessakin. Sjögren oli tehnyt tutkielman suomen kielestä ja kirjallisuudesta ja niinpä hän matkusti – toiveikkain mielin – Pietariin jakamaan tutkimustaan vaikutusvaltaisille henkilöille. Niistä on piirtynyt esiin suomalaisakateemikon johdonmukainen uranrakennus. – Sjögren on kiehtova persoonallisuus. Tutkimuksensa kohteeseen, suomalaiseen Venäjän tiedeakatemian jäseneen, Laine on perehtynyt niin pitkään ja hartaasti, että hän tuntuu tietävän tästä ”kaiken”. Pietarissa Sjögren tutustui tiedeakatemian jäseniin, erityisesti saksalaissyntyisiin akateemikoihin, joita Venäjän pääkaupungin akateemisissa piireissä vaikutti runsaasti. Suutarin poika Suomen suuriruhtinaskunnasta valittiin keisarinvallan aikaisen Venäjän tiedeakatemian jäseneksi, mikä ei nyt aivan tavallista ollut, Laine perustelee kiinnostustaan. Suutarinpojasta akateemikoksi Tapani Lemminkäisen maalaus Anders Sjögrenistä. Ensi kosketukset akateemiseen maailmaan ”suutarin poika” sai Turun akatemiassa. Laine on selviytynyt vastaväittäjänsä Laura Kolben tenttauksesta elävänä ja voi nyt odotella juhlallista tohtoripromootiota. Verkostojen rakentaja Päivi Laine on penkonut Venäjän tiedeakatemian ja Kansalliskirjaston arkistoja sekä lukenut ahkerasti Sjögrenin pikkutarkkaa päiväkirjaa. Yhtenä vaikuttimena Sjögrenin tutkimiseen on ollut se, että sekä Laine että Sjögren ovat kotoisin Kymenlaaksosta ja vieläpä samasta kunnasta, Iitistä. Laine tutki Sjögreniä jo pro gradu -työssään ja nyt häneltä on syntynyt aiheesta kokonainen väitöskirja. 32 VENÄJÄN AIKA HISTORIANTUTKIMUS TEKSTI ESA TUOMINEN JA MARTTI KIURU KUVAT ESA TUOMINEN, PÄIVI LAINE JA SVETLANA ALEKSEJEVA V enäjällä akateemisen uran rakentanut kielentutkija Anders Johan Sjögren (1794–1855) ei ole päästänyt historiantutkija Päivi Lainetta pauloistaan. Se kuuluisa Iitin Tiltu saattaa olla paikkakunnan kuuluisin hahmo, mutta Sjögrenin ura hakee vertaistaan
VENÄJÄN AIKA 33 Suutarinpojasta akateemikoksi Iitistä kotoisin oleva Päivi Laine nykyisessä kotikaupungissaan Tampereella, museokeskus Vapriikissa. 32-35_VA_4-2020_Paivi_Laine.indd 33 32-35_VA_4-2020_Paivi_Laine.indd 33 9.11.2020 11.50 9.11.2020 11.50
1800-luvun ensi puoliskolla monilla tiedeakatemian tutkijoilla oli ulkomaalainen tausta, ja pääasiassa tähän ryhmään myös Sjögren identifioitui. – Sjögrenin Venäjällä nauttimaa arvostusta kuvaa se, että häntä varten perustettiin lopulta oikein virka vuonna 1844. Sjögren meritoitui Pietarissa aluksi suomensukuisten kielten johtavana asiantuntijana. Hänet on haudattu Pietarin luterilaiselle hautausmaalle. Sjögren teki Pietarin-vuosinaan kaksi pitkää tutkimusmatkaa, joista kumpikin kesti useita vuosia. Sjögrenin ura Pietarissa 1820–1855 Päivi Laineen väitöskirja Anders Sjögrenistä on sukellus Suomen suuriruhtinaskunnan alkuvuosikymmeniin ja keisari Nikolai I:n kolme vuosikymmentä kestäneeseen hallituskauteen. Paljon on Nevajoessa vettä virrannut 200 vuoden aikana, mutta melko hyvin näyttäisivät nuo Uvarovin teesit istuvan myös Vladimir Putinin Venäjälle. Suomalaisen tiedemiehen nimittäminen keisarillisen tiedeakatemian virkaan ei tuolloin ollut aivan läpihuutojuttu, koska Venäjällä oli alkanut nostaa päätään isänmaallinen ajattelu, Laine huomauttaa. Tavasta luovuttiin vasta 1860-luvulla, jolloin ne ruvettiin kirjoittamaan venäjäksi. Keisarin suojatti, Venäjän tiedeakatemian presidentti ja opetusministeri Sergei Uvarov määritteli vuonna 1833 ”Venäjän idean”. – Jopa 1930-luvulla, jolloin Suomessa tunnetusti eivät vallinneet erityisen venäläisystävälliset mielialat, ilmestyi tietosanakirjoja, joissa Sjögreniä luonnehdittiin kansalliseksi suurmieheksi. Kenties kyse oli 32-35_VA_4-2020_Paivi_Laine.indd 34 32-35_VA_4-2020_Paivi_Laine.indd 34 9.11.2020 11.50 9.11.2020 11.50. – On väitetty, että Snellman olisi kritisoinut Sjögreniä siitä, että hän rakensi uransa ”Pietarin tietä” hyväksi käyttäen. Sjögren ei siis tutkinut vain suomensukuisia kieliä vaan perehtyi myös kaukasialaisiin kieliin. – Sjögrenin arvoa lisää se, että hänellä oli rooli merkittävän kansanrunouden keräilijän ja Kalevalan luojan Elias Lönnrotin oppi-isänä. Lahjakkaaksi nuorukaiseksi arvioidun Sjögrenin koulunkäyntiä edistivät suomalaiset maalaispapit, ja Pietarissa nuori Sjögren onnistui verkostoitumaan (kuten nykyään sanottaisiin) arvovaltaisiin virkamiespiireihin. Hänen uraansa Pietarissa ei moitittu vaan pikemminkin arvostettiin. Eteneminen autoritäärisessä järjestelmässä edellytti nuhteettomuutta ja oikeita mielipiteitä. Vaikka Sjögrenin äidinkieli oli suomi, niin Laineen mukaan hän otti suomen kieleen jossain määrin etäisyyttä. Hän kirjoitti jopa osseetin kieliopin ja sanakirjan. Kielineroksikin kehutun miehen kompetenssia voi tässä kontekstissa hieman epäillä. Ensimmäisen PohjoisSuomeen ja Pohjoissekä Keski-Venäjälle vuosina 1824–1829 ja toisen Kaukasiaan ja Etelä-Venäjälle vuosina 1835–1838. Nykyisin sama museo tunnetaan Kunstkameran nimellä. Säätykierto oli 1800-luvun Venäjällä ja myös autonomisessa Suomessa jotakuinkin olematonta. Sjögrenin tieteelliset ansiot jäävät Laineen väitöskirjassa jotenkin kysymysmerkiksi, mutta kenties tutkijan roolikin oli parisataa vuotta sitten täysin toinen kuin nykyään. Sukutausta määritteli ihmisen paikan syntymästä kuolemaan. Päivi Laineen mukaan Suomen suuriruhtinaskunnassa ei asetettu, kuten olisi voinut olettaa, kyseenalaiseksi Sjögrenin uraa Venäjän imperiumin pääkaupungissa. – Tieteen kieli, muuten, oli Venäjällä tuohon aikaan ranska. Sjögren avioitui kypsässä 38 vuoden iässä Kuopion piirilääkärin tyttären Sofia Laurellin kanssa. Suomalaisakateemikko kuoli ajalle tyypillisesti vain 60-vuotiaana. Anders Sjögrenin nousu iittiläisestä suutarinpojasta aatelismieheksi ja Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi on karriäärinä hämmästyttävä. 34 VENÄJÄN AIKA HISTORIANTUTKIMUS Sjögrenin Venäjällä nauttimaa arvostusta kuvaa se, että häntä varten perustettiin virka. Tiedeakatemian istuntojen pöytäkirjat kirjoitettiin ranskaksi. Rautatietä ei tuolloin vielä ollut, ja nykyihminen voi vain aavistella jalkaisin, vaunuilla, reillä, laivoilla ja kenties veneilläkin tehtyjen matkojen rasittavuutta loputtoman laajalla Venäjän-maalla. Vähitellen kielipaletti kuitenkin laajeni, ja tästä kertoo myös Kaukasian matka, jonka tuloksena Sjögren kirjoitti esimerkiksi ensimmäisen osseetin kielen kieliopin vuonna 1844. Päivi Laineella on mielenkiintoisia tietoja Sjögrenin kielellisestä osaamisesta: – Matkustaessaan Pietariin vuonna 1820 Sjögren ei osannut venäjää. Myöhemmin hän oppi kielen, mutta tieteelliset tekstinsä hän kirjoitti saksaksi. J. Hierarkiassa nousua saattoi kuitenkin edesauttaa sopiva avioliitto tai arvovaltainen suosittelija. Sjögrenin virkanimike oli ”suomensukuisten ja kaukasialaisten kansojen kielten ja etnografian akateemikko”. Snellmanin laatimasta nekrologista ei voi vetää tällaista yksinkertaistusta. Keisarillinen sensuuri oli ankaraa, ja on kyseenalaista rohkeniko Sjögren ilmaista avoimesti näkemyksiään edes Päivi Laineen päälähteessä, eli monituhatsivuisessa päiväkirjassa. A. Museonjohtaja Suomalaisena suorastaan häikäisevän tiedemiesuran keisariajan Venäjällä tehnyt Anders Johan Sjögren ei ollut vain kielitieteilijä. Venäjällä puhuttiin 1800-luvulla satoja kieliä, ja Sjögren näyttää olleen asiantuntija, jolta pyydettiin akatemiassa lausuntoja kaikista mahdollisista kielistä. Hänet nimitettiin vuonna 1846 Venäjän tiedeakatemian etnografisen museon johtajaksi. – Sjögren osasi ainakin suomea, latinaa, ruotsia, saksaa, venäjää ja ranskaa. Pariskunta sai viisi tytärtä ja yhden pojan. Päivi Laine: Suutarinpojasta Venäjän tiedeakatemian akateemikoksi. Uvarovin nationalistisen opin kolme peruspilaria olivat oikea usko (ortodoksia), itsevaltius (autokratia) ja kansallismielisyys (narodnost)
TEKSTI MARTTI KIURU Ilmakuvassa ”Akateemikkojen talo” Pietarin Vasilinsaarella. Castrenin uraa Venäjällä. Talvella 1848 teini-ikäisen Bertan piti olla piirustuskoulun tunnilla Pietarissa. Venäjän armeijassa palveli autonomian aikana peräti yli 3 000 suomalaisupseeria. Erityisesti sotilaat, mutta myös porvarissäädyn edustajat, kuten kauppiaat ja käsityöläiset, pyrkivät nauttimaan näistä mahdollisuuksista täysin siemauksin. Sjögren ei myöskään milloinkaan esitellyt perhettään Iitissä asuneelle, ja melko vanhaksi eläneelle isälleen. Akateemikko kirjoitti päiväkirjansakin pääosin ruotsiksi. Todennäköisesti Sjögren olisi suhteillaan pystynyt auttamaan myös D. Anders (Andreas) Sjögrenin muistolaatta Akateemikkojen talossa. Jo ennen autonomian aikaa, 1700-luvulla, oli Pietarin tiedeakatemiassa vaikuttanut kaksi suomalaista tiedemiestä. Laineen mukaan näin ei kuitenkaan tapahtunut, vaan Sjögren suhtautui Europaeuksen pyyntöihin nihkeästi. Asiana hänellä olisi ollut liiviläisten epäoikeudenmukainen kohtelu, eli pakkokäännyttäminen ortodoksisuuteen. Miksi Venäjän tiedeakatemiassa ylipäätänsä tutkittiin suomea ja muita vähemmistökieliä. Noin 30 vuotta Venäjän armeijan palveluksessa ei ollut esteenä sille, että Mannerheim valittiin taannoin kansalaiskyselyssä ”suurimmaksi suomalaiseksi”. Laineen mukaan asiassa on puhtaan tieteentekemisen ilon lisäksi nähtävissä myös poliittinen aspekti. Keisarinvallan palveluksessa oli myös muutamia korkeita suomalaisia virkamiehiä. Anders Sjögren luuli jo koko uransa olevan vaarassa, mutta hän onnistui lopulta luistelemaan kiusallisesta skandaalista ja jatkamaan työtään akatemiassa. Vaikka Sjögren itsekin tavallaan venäläistyi, niin hän piti säännöllisesti yhteyttä myös suomalaiseen tiedeyhteisöön, papistoon ja virkamiehiin Helsingissä, Viipurissa ja Turussa. Europaeuksen verkostoitumistoiveita. He olivat tähtitieteilijä Anders Lexell sekä kemisti ja taloustieteilijä Erik Laxman. Nykyisellä Venäjällä ovat saavuttaneet näkyviä asemia muun muassa maan sähköverkkoyhtiön Rossetin ja valtiollisen nanoteknologiayhtiön Rosnanon hallitukseen kuulunut Seppo Remes ja valtiollisen Sperbankin hallituksen jäsen Esko Aho. Kuriositeettina voidaan mainita, että suomalaisia oli myös kuvernööreinä: Arvid Adolf Etholén toimi Alaskan ja Johan Hampus Furuhjelm Alaskan ja Itä-Siperian kuvernöörinä. Anders Johan Sjögren ei ollut ensimmäinen suomalainen akateemikko Venäjän tiedeakatemiassa. Epäilemättä kyseessä oli mehukas juoruilun aihe kaupunkilaisten keskuudessa. Kuuluisin, komean sotilasuran Venäjän imperiumin armeijassa tehnyt suomalainen oli tietenkin Carl Gustaf Emil Mannerheim. Teoksen herkullisin kertomus liittyy kuitenkin Berta-tyttäreen. Suomalaisista kielentutkijoista Sjögren edisti M. 32-35_VA_4-2020_Paivi_Laine.indd 35 32-35_VA_4-2020_Paivi_Laine.indd 35 9.11.2020 11.50 9.11.2020 11.50. Laine ei kerro väitöskirjassaan juuri mitään Sjögrenin Sofia-vaimosta tai pariskunnan viidestä tyttärestä. Neuvostoliiton aikana itänaapurissamme kohosivat merkittäviin asemiin muutamat suomalaiset kommunistit – tunnetuin heistä oli Otto-Wille Kuusinen, joka lopulta nousi aivan korkeimpaan neuvostojohtoon, politbyroon jäseneksi asti. E. Vähemmistökansojen kieli, elinolot ja kulttuuri oli syytä tuntea, jotta niitä olisi helpompi hallita ja venäläistää. A. VENÄJÄN AIKA 35 Suomalaisia vaikuttajia Venäjällä Kun Suomi autonomian aikana (1809– 1917) kuului Venäjään, tarjoutui suomalaisille aivan uudenlaisia etenemismahdollisuuksia. Tässä rakennuksessa Anders Sjögren asui yli 20 vuotta, ja täällä hän myös kuoli. Hän käveli Talvipalatsin sisäänkäynnille ja yritti päästä keisari Nikolai I:sen puheille. TEKSTI ESA TUOMINEN siitä, että Sjögren häpesi vaatimatonta taustaansa. Oman aikansa ”Greta Thunberg” ei tietenkään onnistunut pääsemään palatsiin, ja asiasta kehkeytyi skandaali, johon sotkeutui myös palatsin kenraalikomendantti, poliisiylimestari ja Bertan mielenterveyttä tutkinut lääkäri. Heitä palveli varsinkin Pietarissa sijainneessa Suomen valtiosihteerinvirastossa, joka esitteli Suomen asiat keisarille. D. Heistä reilut 300 yleni kenraaliksi tai amiraaliksi. Kirjeenvaihtajajäseniksi Venäjän tiedeakatemiaan nimitettiin jo 1810-luvulla kolme suomalaista: Johan Gadolin, Kristian Stewen ja Nils Gustaf Nordenskiöld. Koululaisella oli kuitenkin muuta mielessä
Sinne vie Suomen puolelta noin 45 kilometriä pitkä Lämsänkyläntie, joka alkaa viitostiestä (E63) noin kahdeksan kilometriä Kuusamon eteläpuolelta. Siitä eteenpäin tie on leveämpää ja kunnoltaan parempaa soratietä. Rautatietä ei ole, ja maantieliikenteelle on vain yksi raja-asema, Kuusamo–Suoperä. Heistä 85 prosenttia tulee kotimaasta eli Venäjältä. 36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 36 36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 36 9.11.2020 11.52 9.11.2020 11.52. Venäjän rajavyöhykkeen itärajalla, noin yhdeksän kilometriä Suoperän raja-asemalta, on pysäytys ja passin vilkaisu. 36 VENÄJÄN AIKA MATKAILU TEKSTI JA KUVAT VEIJO SAANO V ienan Karjala, venäjäksi Belomorskaja Karelija (??????????. Ajaessani elokuussa 2019 täältä rajan yli, olin raja-aseman ainoa asiakas sen noin 15 minuutin ajan, mikä paperitöihin ja tarkastukseen tarvittiin. Paperiasiat hoidetaan sisätiloissa. Kuusamo–Suoperän raja-asema on matkailijoille auki olevista itärajan asemistamme toiseksi pienin. Vuonna 2019 rajan ylitti täällä noin 46 400 autoa. Myös asemarakennukset näyttävät hyväkuntoisilta ja moderneilta, sillä raja-asema avattiin noin 14 vuotta sitten. Sen kautta pääsee näkemään Vienan Karjalan harvaan asutun pohjoisosan kyliä ja jopa Vienanmeren maitovalaita. Nyt on vuorossa Koillismaa ja Kuusamo–Suoperän raja-asema. Tiellä on hyvä asfalttipinta. Tärkeimmät runokylät ovat Kainuun ja Pohjois-Karjalan korkeudella, mutta myös pohjoisempana, Koillismaan korkeudella on Vienassa asunut karjalaisten ja suomalaisten esi-isiä. ???????), on itä-länsisuunnassa 100–220 kilometriä leveä alue Vienanmeren rannikolta länteen, eteläosaltaan Suomen rajalle asti. Soratietä laajan korpialueen läpi Venäjän puolelta alkava tie A136 (joissakin kartoissa 86K-127) ei ole Lämsänkyläntien veroinen asfalttiväylä, vaan kapea ja kuoppainen soratie. Meille suomalaisille se on läheinen erityisesti runonlauluperinteensä takia. Useilla kylistä on suomenkieliset nimetkin. Pohjois-Vienaan maitovalaita katsomaan Venäjän Ajan viime numerossa ylitin itärajan Kainuussa, Vartius–Lytän raja-asemalla. Asumatonta korpea riittää vielä 47 kilometriä, kunnes tullaan Pääjärveen kylään. Toki ulkomaisia turisteja toivotaan lisää, mutta tienparannusinvestoinnit kohdistetaan tiheämpään asutuille eteläisille seuduille. Kulkuyhteydet Koillismaalta valtakunnan rajan yli ovat niukat. Karjalan tasavallassa käy normaalivuosina noin 800 000 turistia. Vastaava lukema Niirala–Värtsilän raja-asemalta oli noin 734 000
36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 37 36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 37 9.11.2020 11.52 9.11.2020 11.52. VENÄJÄN AIKA 37 Maitovalas Varvara on vielä keskenkasvuinen, mikä näkyy harmaasta väristä (aikuinen on valkoinen)
Sinne on tehty pieni retkikohde katoksineen, kävelysiltoineen ja nuotiopaikkoineen. Nykyisin väkeä lienee noin tuhat. Alueen tärkein matkailuhoukutin on Paanajärven kansallispuisto, jonne vievä tie lähtee Pääjärveltä. Kylässä toimi 1990-luvulla iso saha, ja tuolloin asukkaita oli lähes 3 000. Sohjana ja Kiestinki Pääjärveltä itään vievä soratie on kohtalaisen hyvässä ajokunnossa. Mäntykylästä Louheen Itään mennessä seuraava kylä on Kiestingistä noin 29 kilometrin päässä. Pääjärvellä on kuitenkin yhä muun muassa kauppa, pieni hotelli ja bensa-asema. Pääjärven kylän länsipuolella olevan Tuhkajoen koskeen on rakennettu retkikohde Tuhkapatuna, jossa on muun muassa huvimaja ja useita kävelysiltoja joen yli. Se oli kukoistusaikoinaan 1970-luvulla yli 3 000 asukkaan pitäjän keskus. ?????, Naberežnaja ulitsa) varrella on vanhoja puurakennuksia. Nimi tulee karjalan kielen sanoista tuhka, joka tarkoittaa hienoa hiekkaa, sekä patuna, vesiputous. Kylä on Jelovoje-järven etelärannalla. Nykyinen nimi Pääjärvi (????e?????, Pjaozerski) otettiin käyttöön vuonna 1973, kun suomalaiset rakensivat Neuvostoliitolle tilaustyönä Tuhkajärven pohjoisrannalle pienen taajaman metsäteollisuuden tarpeita varten. Taajama on melko kapea ja pitkä, ja sen talot ovat enimmäkseen matalia, vain muutama neuvostoaikainen kerrostalo on seassa. Kiestingissä toimi iso minkkitarha, jonka lopetus oli isku kylän elämälle. Asukkaita kylässä on enää vajaa 500, mutta koulu ja kauppa siellä on. Täällä oli ennen jopa 2 000 asukasta, mutta nyt heitä on enää noin 300. Noin 20 kilometrin ajon jälkeen ylitetään Sohjananjoki, muutaman kilometrin pituinen uoma, jota pitkin suuri (986 km 2 ) Tuoppajärvi laskee Pääjärveen. Sen länsipäästä löytyvät FAP-ensiapuasema ja tsasouna. Rautatien pääteasemakin on, mutta radalla ei ole ollut matkustajaliikennettä 1980luvun jälkeen. Ei Jelovoje suuri järvi ole, noin kilometrin päässä näkyy pohjoisranta. Pääjärvestä vedet jatkavat pohjoiseen ja laskevat lopulta Vienanmeren Kantalahteen. Rannasta kauempana on taajaman ainoa päällystetty kylätie, Neuvostoliiton katu (????????. Siihen virtaavat Oulankajoen tuomina muun muassa Kitkajärvien vedet Suomesta. ?????, Sovetskaja ulitsa). Kylässä on kansallispuiston vierailijakeskus, josta voi hankkia luvan puistoon pääsyyn. Kauniilla paikalla joen pohjoispuolen rinteellä on Sohjanan (????????, Sofporog) kylä. Metsäkombinaatin lopetettua työpaikat vähenivät, ja asukkaita on enää noin 1 600. Lähimpänä Tuoppajärveä olevan Pengerkadun (?????????. Sohjanasta 28 kilometrin päässä on seudun suurin taajama, Kiestinki (?e???????, Kestenga). Kahdeksan kilometrin päässä valtatien itäpuolella on Louhi (?o???), Muurmannin radan varressa oleva vajaan 4 000 asukkaan kaupunki. Sillä on monta nimeä: tienvarsikyltissä lukee ???????. Pääjärven kylä Tuhkapatuna oli myös kylän alkuperäinen nimi. Pääkadun lähettyvillä on kauppojen ja virastotalon lisäksi myös hotelli Remstroi. Noin 1,5 kilometriä ennen kylää on Tuhkajoen ylittävän maantiesillan lähellä Tuhkapatuna-koski (??????????, Tuhkapadun). Uusi nimi tuli 15 kilometriä kylän pohjoispuolella olevan suuren (pinta-ala 659 km 2 ) Pääjärven mukaan. Kestopäällystetty tie Sosnovyistä itään on kohtalaisen hyvässä kunnossa, joten 27 kilometrin matka Pietari–Murmansk-valtatielle E105 menee nopeasti. 38 VENÄJÄN AIKA MATKAILU Kulkuyhteydet Koillismaalta valtakunnan rajan yli ovat niukat. 36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 38 36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 38 9.11.2020 11.52 9.11.2020 11.52. (Sosnovyi) ja sen alla suomeksi Mäntykylä, mutta jostain syystä kartoissa kylän nimi on Suurijärvi. Sen itäpäässä on pari kauppaa
Sosnovyin koulu on komeassa puurakennuksessa. Siksi ajoneuvoksi sopivin on reilulla maavaralla ja nelivedolla varustettu auto tai – kuten minun tapauksessani – enduromoottoripyörä. Nyt yli kymmenen perhettä viettää siellä talvetkin, ja rakenteilla on uusia taloja. Polar Circlen ansiosta Nilmilahden lähes autioitunut kylä on herännyt uuteen eloon. Taajamassa on neuvostoaikana rakennettuja kerrostaloja vierekkäin vanhojen, tummanharmaiden karjalaispuutalojen kanssa. Kylien harmaahirsiset ja -lautaiset rakennukset ovat kuin Elias Lönnrotin ajoilta, ja niiden seassa on jokunen valkoiseksi rapattu isompi talo. 36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 39 36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 39 9.11.2020 11.52 9.11.2020 11.52. Tšuuppa on Vienanmereltä noin 20 kilometriä sisämaahan yltävän, vuonomaisen lahden pohjukassa. Asuminen oli tuolloin kallista, yli 150 euroa yöltä yhden hengen huoneessa. Varasin majoituksen kesällä 2016 täältä, koska muualla oli täyttä. Ajetaan nyt kuitenkin sileää valtatietä Tšuupan risteyksestä 29 kilometriä pohjoiseen, kunnes näkyy viitta Poljarnyi Krugiin (???????. Niiden viemäröinti on kylläkin ahdas, joten vessapaperit piti käytön jälkeen laittaa Kreikan lomasaarilta tuttuun tyyliin roskapönttöön, ei vessanpönttöön. Kylässä toimii vuonna 2007 perustettu matkailualan yritys Polar Circle. Jotkut niistä ovat autioita, joissakin on muutama asuttu talo. Poljarnyi Krug on pieni Muurmannin radan asemakylä. Näinkin pienistä ja Suomesta katsottuna kaukaisista paikoista löytyy historiallista tukea joidenkin nykyisten venäläispoliitikkojen väitteille lännestä tulevasta uhasta. Lähes tiettömän taipaleen takana oleva matkailuyritys kuulostaa kaupalliselta katastrofilta. Kylässä on kauppojen lisäksi myös bensiiniasema ja pieni majatalo. Suomalaisjoukot kävivät tuhoamassa Tšuupan kylän vuonna 1589. ????, Napapiiri). Sen sivuitse menee valtatieltä alkava tie 86K-124 Nilmilahteen Vienanmeren rannalle. Vielä ei olla todellisella napapiirillä, sinne on tästä 17 kilometriä. Tuoreempaa uhkaa on tullut omasta takaa: vuonna 2006 Karjalan tasavallan päämies Sergei Katanandov julisti kylän toivottomaksi ja kehotti asukkaita jättämään kotinsa. Kylässä on pieni myymälä, ja matkapuhelinverkkokin sinne yltää. Napapiirille ja sen yli Tšuupasta voisi jatkaa kauemmas itään kohti Vienanmeren rannikkoa katselemaan pikkukyliä, kuten Malinavaaraa, Ala-Puulonkia, Plotinaa ja Kierettiä. Ainoa kaupunkimainen taajama on 48 kilometrin päässä oleva Tšuuppa (????, Tšupa). Nilmilahti Vienanmeren rannassa Nilmilahti (??????????, Nilmoguba) on karjalaisten 1900-luvun alussa perustama kylä napapiirin pohjoispuolella Vienanmeren Mustalahteen laskevan Nilmijoen suussa. VENÄJÄN AIKA 39 Tšuuppa lahden päässä Louhesta pohjoiseen on Karjalan tasavallassa pääasiassa pienehköjä kyliä. Tällaisia tai vielä huonompia ovat monet Vienan Karjalan pohjoisosan kylien väliset tiet. Se sijaitsee valtatiestä 13 kilometriä itään Muurmannin radan takana. Kyläläiset eivät totelleet: Tšuupassa on yhä noin 2 200 asukasta. Majoitustilat ovat siisteissä mökeissä, jotka ovat nykyaikaisesti varustettuja. Tuo soratie oli ainakin vuonna 2016 niin hankala ajettava, että 28 kilometriä pitkä taival vei melkein puolitoista tuntia. Asiakkaita näytti kuitenkin olevan mukavasti: ulkomaalaisia KeskiEuroopasta asti ja lisäksi venäläisiä nuorisoryhmiä, koululaisia luokkaretkellä tai kesäleirillä. Täyshoitoa, sukellusta ja valaita Vastaanotto Polar Circlessä oli ystävällinen, ja kommunikointi sujui englanniksi. Nykyinen hinta, noin 6 000 ruplaa eli 66 euroa/vuorokausi, Kiestingin kylä sijaitsee suuren Tuoppajärven pohjoisrannalla
Noin 200 kilometriä Raatetta pohjoisempana, Kiestingin taisteluissa, Neuvostoliiton armeija sai torjuntavoiton pysäyttäessään suomalaisja saksalaisjoukkojen yritykset päästä Muurmannin radalle. Meitä suomalaisia joskus mietityttää Venäjällä sotamuistomerkkien paljous. Sosnovyissäkin käydään torikauppaa, vaikka asukkaita on enää vajaa 500. Siitäkös valastyttönen tykkäsi. Erityisesti sitä miellytti pyrstön väänteleminen. Sitä olin edellisenä iltana ihaillut: neliveto, valtavat renkaat, iso maavara, vankka runko, vinssit molemmissa päissä, polttoainevarannot 3 000 kilometrin ajoon yms. 40 VENÄJÄN AIKA on kohtuullinen, sillä hinta sisältää aamiaisen, lounaan ja päivällisen. Louhen kohdalta käännyin tielle A136 kohti länttä ja Kuusamo–Suoperän rajaasemaa. Päivän lepo Nilmilahden täysihoidossa oli tuottanut tulosta, joten etenin moottoripyörälläni varmaotteisesti pitkin kuoppaista tietä. Varvara oli seurannut minua altaan poikki. Sallan raja-asemalta ajetaan Kantalahden kaupunkiin ja edelleen Kuolan niemimaalle. Sen aiheena on Raatteentien taistelun torjuntavoitto vuonna 1940 tapahtuneesta Neuvostoliiton hyökkäyksestä. MATKAILU Tšuupan kaupunkimaisessa taajamassa on sulassa sovussa neuvostoaikaisia kerrostaloja ja hirsimökkejä. Belugoilla on nahan alla paksu rasvakerros lämmöneristeenä. Kun läksimme ruokintatuokion jälkeen kävelemään kohti rantaa, eläintenhoitaja pysäytti minut ja kehotti katsomaan taakse. Minun piti palata sen luo sanomaan hyvästit. Varvara poseerasi halukkaasti lähikuvia varten ja tarjoutui siliteltäväksi. Ensi kerralla mennään itärajan yli yhä pohjoisempana. Kiestingin tsasounan kunnostus oli kesällä 2019 päättymässä. Niitä tarhataan ja opetetaan myytäväksi delfinaarioihin ja eläintarhoihin. Nyt heidän suuntanaan oli Nilmilahden jälkeen ensin Vienanmeren pohjoisrannikko eli Turjanranta, sitten Kuolan niemimaan sisäosat, Murmansk ja lopuksi Pohjois-Norja. Valtatien E105 varteen päästyäni totesin, että keskinopeuteni oli ollut komeasti 22 kilometriä tunnissa! Takaisin länteen Olipa jälleen mukava lasketella tasaista Pietari–Murmansk-valtatietä kohti etelää. Sääliksi kävi älykkään merinisäkkään ikävä: normaalisti belugat elävät laumoina rajattomissa merivesissä, eivät yksinään pienissä aitauksissa tai delfinaarioissa. Peter von Baghin Sodankylä ikuisesti -dokumentissa venäläinen elokuvaohjaaja Andrei Smirnov kertoo, että hänen ollessaan koulussa luokan 40 oppilaasta vain seitsemän isä oli elossa. Päättelin, että hennot silittelyt eivät traanin läpi tunnu, ja käytin jämäköitä otteita. Tapaaminen Varvaran kanssa Mustalahteen yltävän niemen kupeessa on kaksi isoa verkkoallasta belugoille eli maitovalaille. Polar Centre tarjoaa halukkaille kalastusta, retkiä haaksirikkoutuneiden laivojen hylyille ja opastettuja vaelluksia koskemattomaan luontoon. Erikoisuutena on sukellus, kuten yrityksen aiempi nimi Dajv-Tsentr Poljarnyi Krug, englanniksi Arctic Circle Dive Centre, kertoi. Vähän aiemmin oli paikalta lähtenyt MAN-kuorma-auton alustalle tehty matkailuauto. Sentään jo nelimetrinen ja taitava temppuilija. Kesällä 2016 altaissa oli vain yksi valas, 5-vuotias Varvara, vielä keskenkasvuinen belugatyttö. Toki meilläkin niitä on, ja yksi komeimmista on Suomussalmella sijaitseva Raatteen portti. Pysähdyin tauolle Sosnovyin kylän länsipuolella muistomerkkinä olevan tykin lähelle. 36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 40 36-40_VA_4-2020_Kuusamosta_vienaan.indd 40 9.11.2020 11.52 9.11.2020 11.52. Saksasta Heilbronnin kaupungista oleva auton omistaja kertoi ajelevansa vaimonsa kanssa aina puoli vuotta kerrallaan eri puolilla maailmaa. . Heitä oli peräti 15 000. Eläintenhoitajat pitävät eläimille päivittäin kolme ruokintaja opetustuokiota, joita seuraamaan otetaan pieniä turistiryhmiä. Sosnovyin muistomerkki on pystytetty noissa taisteluissa vuosina 1941–42 kuolleiden puna-armeijan sotilaiden kunniaksi. Tavoitin saksalaispariskunnan erikoisajoneuvon ja painalsin sen ohi. Luku auttaa ymmärtämään, miksi Neuvostoliiton sodanjälkeistä tilaa on luonnehdittu sanonnalla ”sukupolvi vailla isiä”. Seisovassa pöydässä oli tarjolla kolmea lajia lämmintä ruokaa sekä laaja valikoima jälkiruokia ja leivonnaisia. Ohi saksalaismaasturista Aamulla lähtiessäni näin tiellä karkeakuvioiset rengasjäljet
16 01-52_VenajanAika_3-20 19_kansiaukeama.indd 3 26.8.2019 12.20 4 19 Presidentt i Tarja Halosen Venäjämietteitä s. Ulkomaan tilauksiin lisätään kulloinkin voimassa oleva postimaksu. 28 Pietarin mansikka paikat Ir to nu m er o 7, 50 € Elina Saarilahd en menovink it s. 10 Kirill Sultanshin Ir to nu m er o 7, 50 € Maahanmuuttajasta some-ilmiöksi s. Venäjän Aika -lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Tee tilaus verkossa venajanaika.fi/tilaa-lehti. Alle 25-vuotiaille liittymisvuoden jäsenmaksu on vain 10 euroa. Seuran jäsenmaksu on 20 euroa / vuosi. 40 Koko päivä PietarinPaavalin linnoituks essa s. 22 Moottoripyöräretk elle itärajan taakse s. Osoitteenmuutokset ja tilaukset: tilaajapalvelu@media.fi Digitaalinen näköislehti on ostettavissa Lehtiluukusta: www.lehtiluukku.fi 1 19 Saima an kanav a on Urho Kekko sen monu mentt i 34 Kirgis ia – tuntem aton matka iluhel mi 40 Niina Sinkk o Suom i-Venä jäSeura n puikk oihin 20 Miss Suomi Alina Voron kova Juuret Venäjä llä, koti Suome ssa 10 Ir to nu m er o 7, 50 € 01-52_ Venaja nAika_1 -2019_ kansiau keama. www.suomivenajaseura.fi/liity-seuraan Seuran jäsenet voivat ilmoittaa osoitteenmuutoksesta jäsensihteerille soittamalla (09) 693 831 tai sähköpostilla svs@venajaseura.com Tilaa liittymättä jäseneksi: Lehden voi tilata liittymättä jäseneksi kestotilauksena 33 euroa / vuosi tai määräaikaistilauksena 38 euroa / vuosi. 47 01-52_Venaja nAika_4-2019 _kansiaukeam a.indd 3 28.10.2019 13.22 Suomi-Venäjäseuran jäsentilaajat saavat sähköisen lehden käyttöönsä sekä ohjeet, miten sähköistä lehteä pääsee lukemaan. 41_VA_4-2020_Oma Ilmo.indd 27 41_VA_4-2020_Oma Ilmo.indd 27 9.11.2020 11.52 9.11.2020 11.52. 30 Testasimm e Viipurin ruokaravin tolat s. indd 3 4.2.201 9 13.00 2 19 Satujen Silkkitielle Uzbekistan iin s. 22 Suomalaiset Petroskoin teatterikoulussa s. Suomi–Venäjä-seuran jäsenenä voit tilata lehden etuhintaan 18 euroa / vuosi. 10 Pietari, Uzbekistan , Viipuri Ir to nu m er o 7, 50 € Matkailu extra 01-52_Venaja nAika_2-2019 _kansiaukeam a.indd 3 13.5.2019 13.30 3 19 Pietarilaiset opettelevat jätteiden lajittelua s
Muutokset eivät välttämättä näy asiakkaille – tiloja maalattiin ja tehtiin sähköja putkitöitä. Päätimme mennä alkuperäisellä idealla, Paulon ranskalaistyylisellä keittiöllä ja slaavilaisilla sävyillä. Hänellä on tuore näkemys ympäristöystävällisyyteen ja kasvisruokavalioon. – Saarikivi on perehtynyt ranskalaiseen keittiöön ja hän arvostaa myös paikallisia tuotteita, tavoitteena on saada keittiöön esimerkiksi paikallista lihaa ja kasviksia. Titovan mukaan Bellevuen ruoka on aina pohjautunut ranskalaiseen keittiöön sekä klassisiin venäläisiin annoksiin. Bellevuen ravintolasali. Listalla on asiakkailta runsaasti kehuja saanut annos Kyyhkypiirasta ja ankanmaksaa. Ruokalistalla tutut klassikot säilyttivät paikkansa: blinit, pelmenit, borsch-keitto sekä zakuska-konsepti – ihmiset haluavat pientä purtavaa. 42-43_VA_4-2020_Bellevue.indd 42 42-43_VA_4-2020_Bellevue.indd 42 9.11.2020 13.23 9.11.2020 13.23. Meillä asiakas jaksaa syödä neljän ruokalajin lounaan tai päivällisen. – Myydyin tuotteemme on pitkä menu. Uudessa Bellevuessa ei haluttu vain kopioida vanhoja reseptejä, vaan tehdä jotakin aivan uutta. Tavoitteena oli kunnioittaa ravintolan historiaa sen sadan vuoden mittaiselta taipaleelta. Ihmiset haluavat viettää rauhassa kolme tuntia ja nauttia keittiön herkuista, Titova täydentää. Esimerkiksi piirakoissa taikina on ehkä raskas, mutta sisällä voi olla kasviksia. Keittiömestarina toimii uusi taituri, Mikko Saarikivi, joka on luonut kannuksensa muun muassa Ravintola Lehtovaarassa ja Nokassa. Talossa on paitsi runsaasti historiaa, myös tarinoita ravintolan perustajasta, Ravintola Bellevue heräsi uudelleen eloon Vuosi sitten suljettu, vuonna 1922 perustettu ranskalais-venäläinen ravintola Bellevue avasi ovensa uudelleen syyskuussa, tutussa paikassa Helsingissä, Katajanokan Rahapajankadulla, lähellä Uspenskin katedraalia. Pidämme kuitenkin edelleen kiinni ravintolan perustajan Reko Paulon, venäläisen aristokraatin innostuksesta tsaarinajan ranskalaiseen keittotaitoon ja sen yhdistämisestä venäläiseen keittiöön, ravintolapäällikkö Anna Titova sanoo. – Zakuskaa myydään todella paljon, ja myös kuha on todella suosittua, hovimestari Tiina Hestad sanoo. 42 VENÄJÄN AIKA RUOKA TEKSTI KARI MARTIALA JA HELENA LYLYHARJU KUVAT KARI MARTIALA O sa entisestä henkilökunnasta, nykyinen ravintolapäällikkö Anna Titova ja hovimestari Tiina Hestad jatkavat uudestisyntyneessä Bellevuessa. Tavoitteena kunnioittaa Bellevuen historiaa Ravintolatila haluttiin säilyttää sellaisena kuin se oli ennen sulkemista. Venäläisyyttä Bellevuessa edustavat esimerkiksi se, että piiras voi olla menun pääruoka. Ihmisillä voi olla väärä käsitys venäläisestä ruoasta, se ei ole kovinkaan raskasta, rasvaista ja täyttävää. – Keittiössämme on nyt uudet maut ja sävyt, ruokatuotteemme on tuotu lähemmäksi vuotta 2020. Kasvisannoksia on huomattavasti entistä enemmän, ja nyt ravintolassa pystytään Titovan mukaan palvelemaan kasvissyöjiä ja vegaaneja aikaisempaa paremmin. – Listaa on huomattavasti kevennetty. – Kaiken taustalla oli ymmärrys talon historiasta
Lisätietoja: restaurantbellevue.com Ravintolatila haluttiin säilyttää sellaisena kuin se oli. Jopa monet iäkkäät, 80–90-vuotiaat kanta-asiakkaamme tulivat syömään, vaikka onkin korona-aika. Hän palkkasi töihin ravintolan entisiä työntekijöitä ja antoi vapaat kädet toiminnan pyörittämiseen. Kanta-asiakkaat palasivat Bellevueen Bellevue sulki ovensa lokakuussa 2019, kun Rivoli Restaurants -yhtiö joutui lopettamaan kaikki ravintolansa. – Meillä on nyt ihannetilanne, mahdollisuus toteuttaa omia suunnitelmiamme. Pengin tausta on Titovan mukaan ravintoloissa ja hän on ammatiltaan kokki. Bellevue liittyy myös ravintolapäällikkö Titovan omaan historiaan. Uuden Bellevuen avajaispäivänä ravintolassa vieraili samoja asiakkaita, jotka kävivät Bellevuessa silloin, kun sitä oltiin sulkemassa 2019. Tiloista kiinnostuneiden yrittäjien tavoitteena oli kuitenkin tuoda tiloihin uudenlaista ravintolatoimintaa, mutta Peng halusi mieluummin jatkaa Bellevuen toimintaa. Myöhemmin opiskeluvuosinaan Titova oli ekstraamassa ketjuravintoloiden ohella myös Bellevuessa. Bellevuessa on Titovan mukaan isot väljät tilat, rento ja rauhallinen tunnelma, joten ravintolassa on helppoa noudattaa riittäviä turvavälejä. Bellevuen salissa vasemmalta ravintolapäällikkö Anna Titova ja keittiömestari Mikko Saarikivi. 42-43_VA_4-2020_Bellevue.indd 43 42-43_VA_4-2020_Bellevue.indd 43 9.11.2020 13.23 9.11.2020 13.23. Paistettua kuhaa, muikunmätikastiketta ja pikkelöityä kurkkua. Hän vietti jo lapsena perheensä kanssa uutta vuotta Bellevuessa. – He tulivat tervehtimään meitä ja testaamaan uuden keittiön annoksia. Lähetimme heille asiakasrekisterin perusteella kirjeen, jossa toivotimme heidät tervetulleeksi takaisin. Zakuski eli runsas lajitelma venäläisiä alkupaloja. Ravintolan lämminhenkinen ilmapiiri vaikutti jo silloin hänestä hienolta. Tallella on pienille ryhmille soveltuva Mannerheimin kabinetti, johon Mannerheim saapui omien vieraidensa kanssa, omaa kabinettiin johtavaa erillistä käytävää pitkin. VENÄJÄN AIKA 43 tsaarin armeijassa palvelleesta Grigori Pavlovista eli Reko Paulosta ja hänen perheestään. Alku onkin ollut erittäin positiivinen, asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä, Titova sanoo. – Tunnemme valtavaa kiitollisuutta asiakkaitamme kohtaan, oli mukava yllätys ja antaa inspiraatiota toimia, koska kun avasimme ravintolan keskellä tällaista tilannetta, riskit ovat todella suuria ja ilmassa on paljon pelkoja. Ravintolan kiinteistön omistava, Kiinasta kotoisin oleva, Suomessa jo 30 vuotta asunut kiinteistösijoittaja Zhiming Peng ryhtyi etsimään tiloihin uutta vuokralaista. Ravintolaan valmistui keittiö vasta 1930 ja siihen saakka ruoat valmistettiin ravintolan yläpuolella olevassa Paulon asunnossa
44 VENÄJÄN AIKA MATKAILU Farkkuja trokaamalla kolmen päivän miljonääriksi NEUKKUTURISMIN IHMEITÄ OSA 1: Matkailu tunnetusti avartaa ihmisen mieltä ja kokemuspiiriä. Osa matkustaa etelän rannoille, jos on varaa. Tavallisen arjen ja tylsän yksitoikkoisuuden voi katkaista kertaheitolla siirtymällä outoihin ympyröihin. Osan on tyytyminen lähempiin kohteisiin, mutta sieltäkin voi löytää taivaan, kun osaa vetää oikeasta narusta. Ve nä jä n Aj an ar ki st o 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 44 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 44 9.11.2020 11.53 9.11.2020 11.53. TEKSTI SEPPO PAAJANEN Postikortti Neuvostoliitosta
Laiton kauppa ja länsimuodin lumo Neuvostoliitossa. Länsitavaroiden status kohosi humisten. Eivätkä ehkä juoneet viinaa. Tämä kiinnosti. Kaupankäynti oli tietenkin ankarasti kiellettyä, mutta miliisit keskittyivät lähinnä jobbareiden jahtaamiseen, suomalaisia myyjiä ei juurikaan rangaistu. Jalkinetehdas sai normin täyteen ja valmisti 200 000 kumisaapasta, mutta koko laajalta Venäjänmaalta ei löytynyt yhtään jalkaparia, johon ne olisivat käyneet. Lännestä saapuneille turisteille avautuivat helpot päivät – pienellä vaivalla pääsit elämään herroiksi, tilanteeseen, joka kotona olisi täysi mahdottomuus. Trokaus otettiin vallitsevana todellisuutena, jonka kitkeminen oli lähes mahdotonta. Turistien päällä näkyi outoja vaatteita, sukkahousuja jalassa ja suussa purukumia. A vot harashoo! NL:n tavarapula synnytti kahdet markkinat Neuvostoaikainen tiukka suunnitelmatalous ei paljon perusmusikan toiveita tai tarpeita kuunnellut vaatteiden ja kulutustarvikkeiden suhteen, kunhan traktoreita kolhoosille riitti. Kukapa tällaisesta elämyksestä kieltäytyisi. Silloin homma hoitui kaikkien eduksi: turistit saivat helppoa rahaa, jobbarit rikastuivat, miliiseille tuli lisäansioita ja kansalaiset voivat pukeutua länsifarkkuihin. TEKSTI SEPPO PAAJANEN Jenkkifarkkujen omistaja oli arvoasteikossa muita korkeammalla. Laaduntarkkailua ei ollut juuri lainkaan, vain määrä ratkaisi. Tavallisten rivikansalaisten itämatkailu alkoi 1960-luvulla ja kasvoi nopeaan tahtiin. Joitain virallisia delegaatioita toki kävi, useimmilla jo valmiiksi päässä kaiken sympatisoivat lasit – sosialismi se vaan kasvaa ja kehittyy. Olojen pikku hiljaa vapautuessa kansalaisille tihkui tietoa lännestä ja läntisistä tuotteista. Karrikoidusti voi jopa sanoa, että ne, ketkä eivät trokanneet, veivät puolestaan Raamattuja. Myyjä vastaa oitis: Älkää siitä välittäkö, se lähtee ensimmäisessä pesussa! Palkkataso Neuvostoliitossa ei tehnyt kenestäkään rikasta, mutta valtio subventoi vuokraa ja peruspalveluja niin paljon, että rahaa jäi käyttöön, jos vaan olisi ollut, mitä ostaa. Tähän saumaan iskivät trokarit. Jenkkifarkkujen omistaja oli arvoasteikossa muita korkeammalla ja se näkyi heti – länsifarkut olivat kovaa valuuttaa yhteisön hierarkiassa. Tehtaille annettiin tiukat tavoitteet tuotteiden valmistukseen määrällisesti ja ne oli täytettävä. Ajan mittaan osa virkavallasta oli myös juonessa mukana ottaen jobbareilta lahjuksia. Gaudeamus 2020. Kun suostui myymään tiettyjä länsituotteita trokareille, sai hetkessä sellaisen tukun rahaa, ettei tarvinnut muutamaan päivään hintoja kysellä. Brigantinamerimieskuppila Viipurissa oli myös suomalaisturistien ”ottopaikkoja”. Näin markkinoilla oli siis paljon potentiaalia kalliillekin ostoksille, kun vaan olisi jotain kunnollista tarjolla. Ga ud ea m us Vi ip ur in ka up un gi nm us eo 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 45 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 45 9.11.2020 11.53 9.11.2020 11.53. Samoin kulttuurin aarteet kiinnostivat, mutta suurin syy oli mahdollisuus seikkailuun. Lähes kaikki itäturistit hankkivat rahaa trokauksella. 341 s. Köyhästä peräkammarin pojasta kuoriutui hetkessä varakas sulho, jolle ottajia riitti. Yury Shikalov: Markat, farkut ja sukkahousut. Osaltaan varmasti haluttiin nähdä, miltä Neuvostoliitossa elämä näytti. Harva pystyy kieltäytymään tällaisesta mahdollisuudesta, vaikkei kotona luvattomiin puuhiin ryhtyisikään. Kauppojen hyllyt täyttyivät tavaroista, joita kukaan ei halunnut ostaa. VENÄJÄN AIKA 45 S otien jälkeen ei paljon Neuvostoliittoon matkusteltu, kuka sitä vihollista nyt katsomaan lähtisi. Sattuvat anekdootti kertoo myös laadun tasosta: neiti menee liikkeeseen ostaakseen itselleen mekon, löytääkin suht sopivan, mutta sanoo myyjälle, että muuten kävisi, mutta väri on täysin sopimaton. Tästä seurasi hullunkurista todellisuutta. Venäläinen todellisuus oli kaukana tästä
Omien torien avautuminen Venäjällä glasnostin myötä takasi uudenlaisen tavaratuotannon ja länsifarkkuja tai vastaavia ei enää ostettu turisteilta, kun omastakin takaa oli – tosin väärennöksiä ja laadultaan heikkoja. Näin tavaroiden trokaus vaihtui valuuttakauppaan. Niistä piti tosin maksaa noin kuukauden palkka tai enemmänkin. Puoli tuntia saapumisen jälkeen koko trokaus oli ohitse ja matkalainen voi keskittyä elämän iloihin rahahuolista vapaana. Viipuri oli trokauksen keskus, mutta siellä sen lieveilmiöt kasautuivat äärimmilleen ja jobbarien röyhkeys meni aivan mahdottomuuksiin. Ei ihme, että trokaus levisi kulovalkean lailla. Trokauksen käytännöt Kannaksella ja Leningradissa Trokarit tai jobbarit, kuten heitä myös kutsutaan, olivat pääosin nuoria miehiä. Hotelleissa kerrosvalvoja iski heti silmää suomipojalle ja pian kuului koputus ovelta, tavaraa tultiin hakemaan. Turistit eivät saaneet hetken rauhaa ja ryöstöjäkin sekä taskuvarkauksia tapahtui jatkuvasti. Sitten vain etsittiin vähän syrjäisempi paikka ja farkut tai muut asut vaihtoivat omistajaa. Moskova-hotellissa oli muistini mukaan vakiintunut käytäntö, jossa turisti heti huoneeseen saavuttuaan levitti myytävät tavarat sängylle ja ostajat napsivat ne pian kasseihinsa, kunhan ensin hinnoista sovittiin. Suomalaiset matkanjärjestäjät panivat koko kaupungin boikottiin ja jobbaus loppui. Nomenklatuuran jäsenet, nämä harvat ja valitut olivat pystyneet hankkimaan länsitavaroita omin etuoikeuksin, mutta nyt tavallinen kadun tallaajakin saattoi ostaa merkkifarkut jobbarilta. Jobbareilta sai länsivaluuHotelli Oreanda Jaltassa oli suomalaistenkin hyvin tuntema yöpymispaikka. Tämä oli vallalla etenkin 80-luvulla, jolloin farkkujen trokaus väheni ja jobbarit vaihtoivat ruplia edulliseen kurssiin. Kaikki kävi kaupaksi eikä juuri tinkiä tarvinnut. Turistin ei tarvinnut juurikaan tarjontaansa itse esitellä, sillä jobbarit liimautuivat heti kylkeen ja kuului tuo tuttu kysymys ”Tavara on?”. Jobbaus oli Viipurin jälkeen niin organisoitua, että trokarit päivystivät sovituissa paikoissa, nousivat bussin kyytiin ja kaupat saattoi tehdä siellä turvallisesti. Valtaosa matkoista 1960–1980-luvuilla tehtiin bussimatkoina. Suomalaisbussi on saapunut Viipuriin, ja paikalliset pojat seuraavat tilannetta. 46 VENÄJÄN AIKA MATKAILU Länsitavaroiden luvaton myynti oli kaikkien tiedossa, myös miliisien ja tullin. Ostot tapahtuivat joko kaduilla tai Viipurin ja Leningradin välisellä tiellä. Miliisi puhdistikin kaupungin aika tehokkaasti rikollisesta aineksesta ja olot normalisoituivat. Hotelleissa jobbauksen suorittivat naiset, kerrosvahdit ja siivoojat. Silti kauppa kävi, jobbarin tili kasvoi, turistin elämä helpottui ja ostaja pääsi parempaan kastiin. Turisti sai kunnon tukun ruplia, jobbari kassillisen vaatetta, jonka myi paikallisille. Ve nä jä n Aj an ar ki st o Vi ip ur in ka up un gi nm us eo 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 46 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 46 9.11.2020 11.53 9.11.2020 11.53
Tässä joutui tosin helposti tottumaton petetyksikin. Jobbarit väärensivät seteleitä lisäämällä niihin nollia tai myymällä Jugoslavian dinareita. Monet ryöstettiin putipuhtaiksi, koska oma taju oli kadonnut. Matkailu yhdistää kansoja. Jo Viipurista ostettiin Berjozka-kaupasta kunnon juomat ja Leningradiin saapuessa melkoinen osa ryhmästä oli päihtynyt. Inturist oli tiukka isäntä ja ryhmämatkalaisille oli suunniteltu tiivis ohjelma, Viipurin historiallista keskustaa. Varsinaisia vodkaturisteja ei kuitenkaan ollut kuin pienehkö osa, mutta he sitten näkyivät senkin edestä. Trokauksen ilot ja surut Länsitavaroiden luvaton myynti oli kaikkien tiedossa, myös miliisien ja tullin. Sama meno jatkui perillä, kun taskuissa oli vielä tukku helppoja ruplia ja monipuoliset palvelut tarjolla. Suomalaisbussi Viipurissa. Suoranaisia varkauksiakin tapahtui tai turistille näytettiin ensin aitoa ruplakääröä, mutta se vaihdettiin taitavasti arvottomaan paperikasaan. Osa matkalaisista juopotteli avoimesti ja aiheutti paheksuntaa. Yksi jobbauksen alamuoto olivat luvattomat kotiseutumatkat ennen kuin niistä tuli laillisia. Neuvostoliiton tulli teki kyllä kaikkensa estääkseen jobbauksen, mutta silti turistit saivat tuoduksi mukanaan ylimääräistä tavaraa, jonka sitten myivät hyvällä voitolla. Toki Venäjällä kulkija usein jossain määrin humaltuu, mutta ei sentään häiriöksi asti. Retken jälkeen molemmat osapuolet olivat taatusti tyytyväisiä. Vaan tullista kun selvittiin, alkoi rennompi elämä, usein totaaliset juhlat. VENÄJÄN AIKA 47 tasta monikertaisen ruplamäärän virallisen kurssiin nähden. Jopa hammastahnaputkilot avattiin, mutta silti tavaraa pääsi läpi, koska kaikkea ei voinut poiskaan ottaa. Vi ip ur in ka up un gi nm us eo Vi ip ur in ka up un gi nm us eo 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 47 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 47 9.11.2020 11.53 9.11.2020 11.53. Suomalaisille retken hinta ei ollut kummoinen, mutta kuskille se vastasi insinöörin kuukauden palkkaa. Kylmän sodan vuosina neuvostovirkamiehillä oli jäätävän epäilevä asenne tulijoihin: jos et ehkä ihan trokari ole niin vakooja nyt kumminkin. Karjalan evakot halusivat ymmärrettävästi käydä entisillä asuinsijoillaan ja tähän tuli mahdollisuus, kun osti parin päivän matkan Viipuriin tai Terijoelle ja hankki sieltä jobbareilta kyydin entiselle kodilleen. Matkalaisille puettiin päälle vähän nuhruisemmat palttoot ja sitten vaan Ladan takapenkille kohti kotikyliä. Leningradilaisten oli vaikea tajuta, keitä nämä pyörryksissä olevat pellet oikein ovat. Kohtelu oli sen mukaista. Tullitarkastukset olivat piinallisen perusteellisia ja matkailija joutui monesti selittämään, miksi viet tämän tai tuon paidan, käytätkö kaikki itse. 70ja 80-lukujen reissuille on annettu vodkaturismin leima, eikä syyttä
Tiukan valvonnan ja yhden totuuden valtio oli aikansa elänyt, se ei enää riittänyt, vaan tahdottiin uudet kuviot elämään ja koko tavaramaailmaan. Osa löysi antiikkikauppoihinkin ja toreilta saattoi ostaa mummoilta komeita Kuznetsovin keramiikkavateja ja muita vanhoja aarteita. Kirjan teksti perustuu lähdekirjallisuuden tutkimisen ja lukuisiin haastatteluihin. 48 VENÄJÄN AIKA MATKAILU Yksi jobbauksen alamuoto olivat luvattomat kotiseutumatkat ennen kuin niistä tuli laillisia. Ve nä jä n Aj an ar ki st o Ve nä jä n Aj an ar ki st o Va st ap ai no 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 48 44-48_VA_4-2020_Turismi_NL.indd 48 9.11.2020 11.53 9.11.2020 11.53. riitti kun kulki kiltisti oppaan perässä ja osallistui kiertoajeluille. Ja mitä muistoja tämä herättääkään meissä kaikissa, jotka siellä tuona aikana kuljimme. Venäjällä kasvaneena hän tuntee maan olot ja näki jobbauksen toimintamuodot läheltä Leningradin vuosinaan. Taskussa polttelevilla ruplilla ostettiin kassillinen komeita taidekirjoja ja äänilevyjä, kunnon satsi kristallia ja pellavaa. Hän on syntynyt Neuvostoliitossa ja valmistunut hydrologiksi Leningradissa 70-luvulla. Länsitavaroiden ihailu ja niiden hankkiminen nimittäin vaikutti ratkaisevasti neuvostokansalaisen maailmankuvaan ja oli osaltaan viemässä maata kohti totaalista murrosta. Tekstissä on hieman toisteisuutta, samaa termiä jauhetaan liian kanssa pitkin kirjaa, mutta kokonaisuutena teos on mainio retki neukkuturismin ihmeelliseen maailmaan. Shikalovin kirja piirtää hyvän kokonaiskuvan FT Yury Shikalov on Karjalan historiaan erikoistunut tutkija ja historian dosentti Itä-Suomen yliopistossa. Tosin sitten sai toistamiseen pelätä tullia, koska tavarat tarkastettiin myös pois lähtiessä. Shikalov tajuaa hyvin jobbauksen laajemman merkityksen yhteiskunnan asenteisiin ja koko järjestelmän muutokseen. Kaikki eivät tosin alistuneet tähän kaavaan, vaan karkasivat omille teilleen. Nämä tekevät autenttisen tunnun kerrontaan. Autoilijan tiekartta Eestin neuvostotasavallasta. Shikalov kirjoittaa napakan täsmällisesti ja kuvaa kokonaisuutta luontevasti. Mielenkiintoinen lisä ovat ”Itse koettua” -laatikot, joissa kirjoittaja kertoo omia muistojaan kustakin osiosta. Taas kaikki kauniit muistot, mun palaa mielehein… Inturistin Leningradmatkailujuliste. Mutta jos oli vaihtanut myös viralliseen kurssiin ruplia edes näön vuoksi, oli läpimeno helpompaa. Tarjontaa kun siellä oli! Taideillan jälkeen saattoi syödä ruhtinaallisesti hyvässä ravintolassa. Jaltan satama Neuvostoliitossa oli varsinkin kesäisin suosittu turistikohde. Ostoksillekin ehdittiin. Osa matkalaisista pystyi nauttimaan vaikkapa oopperasta ja kaupungin upeista museoista. Shikalov on kiitettävän tarkasti tutkinut asiaa monelta eri kantilta, ostajan ja myyjän näkökulmasta sekä yhteiskunnallisena ilmiönä. Reilu ruplamäärä antoi kosolti mahdollisuuksia luovuuteen
Bolshevikkijohtajat yksi toisensa jälkeen tunnustivat nöyrästi syyllistyneensä mitä mielikuvituksellisimpiin rikoksiin. Lukija ei voi olla kysymättä itseltään, miten itänaapurissamme yhä vielä kunnioitetaan Stalinia ”tehokkaana johtajana”. Mielenkiintoisena kuriositeettina Häikiö kertoo, että suomalaisten neuvottelijoiden keskinäisiä puheita salakuunneltiin Moskovassa vuonna 1944. Kun neuvostovalta oli lopulta pannut Karjalan riviin, syöksyi Suomeen tuhansia bolshevikkeja paenneita karjalaisia. Stalinin näytösoikeudenkäyntien pääkonnaksi nousee maanpaossa elävä Lev Trotski. Esimerkiksi alueen johtaja Edvard Gylling kuuluu unelmoineen ”punaisesta Suur-Suomesta”, johon kuuluisivat sekä vallankumouksen tehnyt Suomi että Itä-Karjala. Hiuksia nostattava lukukokemus Antero Uitto ja Ossi Kamppinen: Stalinin lavastukset – Näytösoikeudenkäynnit 1936–1938. Itse asiassa Hackzell edusti kokoomuksessa sovittelevinta linjaa Neuvostoliittoon nähden. Hän ei koskaan erityisemmin innostunut Saksasta, mutta vaali sitäkin enemmän Suomen suhteita Ruotsiin. Kirjassa siteerataan myös suomalaisten lehtien sen aikaisia uutisia. Professori Martti Häikiö seuraa tarkasti Hackzellin uran kehitystä ja kertoo hiukan tämän perhe-elämästäkin. Pääsyyttäjänä toimineen Vyshinskin mukaan neuvostojohtajat, kuten politbyrooseenkin kuulunut Buharin ja marsalkka Tuhatsevski, olivat saaneet maanpetokselliseen toimintaansa ohjeet suoraan Trotskilta. Professori malttaa olla kohottamatta Hackzellia jalustalle, vaikka rivien välissä näkyykin, että kirjoittaja kovasti kohdettaan arvostaakin. Terroria oikeussalissa. Suomi yritti heitä auttaa ja ”kotouttaa”, mutta kansalaisten taholla he joutuivat kokemaan myös vihamielisyyttä ja ”ryssittelyä”. Karjalaisten toivoton ”kansannousu” 1921–22 kukistettiin lopulta kovaotteisesti ja alueen kohtalo oli sinetöity. Kirjan ehkä mielenkiintoisinta antia ovat kertomukset siitä, kuinka Suomesta autettiin ”heimoveljiä” bolshevikkien vastaisessa taistelussa. VENÄJÄN AIKA 49 KIRJAT VENÄJÄN AIKA 49 Antti Hackzellin dramaattinen elämä Martti Häikiö: Hackzell – Karhunkaatajasta rauhantekijäksi. Gyllingin unelmat sortuivat viimeistään silloin kun hän sai Stalinin vainoissa kuulan niskaansa. Oikeudenkäynnin syytekirjelmien, kuulustelupöytäkirjojen ja tuomiolauselmien lukeminen nostattaa hiukset pystyyn. Hänen uransa huipentui vuonna 1944 pääministeriyteen. Venäjän-Karjalan verinen historia. Pekka Vaara kuvaa teoksessaan yksityiskohtaiseksi, kuinka köyhä ja pitkälti luontaistaloudessa elänyt Itä-Karjala kovien koettelemusten jälkeen päätyi lopulta osaksi bolshevistista Venäjää. Sata vuotta sitten Vienan ja Aunuksen Karjalan asioita pyrkivät järjestelemään niin pohjoisesta tulevat britit, lännestä tulevat suomalaiset kuin Venäjän bolshevikitkin. Taistelu itäkarjalaisten sieluista Pekka Vaara: Viena 1919–1922 – Kun neuvostovalta tuli Karjalaan. Antti Hackzell oli kokoomuslainen, mutta ei koskaan siirtynyt Lapuanliikkeen tai IKL:n riveihin. Siihen sisältyi työskentelyä diplomaattina, maaherrana, työnantajajohtajana ja kansanedustajana. Kuka oli Japanin vakoilija, kuka suunnitteli maan johtajien murhaamista, kuka tuhotöitä teollisuudessa... Docendo. Pääministerinä Hackzell ehti vain viivähtää, koska Moskovan rauhanneuvotteluissa syksyllä 1944 hän sai pahan halvauskohtauksen eikä siitä koskaan toipunut entiselleen. Pekka Vaara kertoo myös suomalaisten kommunistien roolista Karjalassa. Docendo Pietarissa ennen vallankumousta asianajajana toiminut Antti Hackzell eli todella vaiherikkaan, jopa dramaattisen, elämän. Docendo Kun tutustuu Moskovan 1930-luvun näytösoikeudenkäynnin suomennettuihin dokumentteihin, ei voi kuin päätyä ajatukseen: nämä vanhat bolshevikithan, Leninin taistelutoverit, olivat kapitalistien ja länsimaiden asialla kaikki tyynni. Häikiö laskee Hackzellin ansioksi, että Neuvostoliitto suostui pudottamaan Suomen sotakorvausten määrää 600 miljoonasta dollarista 300 miljoonaan sen jälkeen kun oli kuultu Hackzellin huokailevan, ettei Suomi selviydy niin isosta korvaussummasta. Lehtijuttujen mukaan Stalinin lavastukset eivät menneet Suomessa läpi, vaan meillä jo tuolloin osattiin päivitellä vainoharhaisia prosesseja, niiden – ilmeisesti kiduttamalla saatuja – tunnustuksia ja kuolemantuomioita. 49_VenajanAika_4-2020_KIRJAT.indd 49 49_VenajanAika_4-2020_KIRJAT.indd 49 9.11.2020 11.57 9.11.2020 11.57. TEKSTI ESA TUOMINEN Lue! Tuntematon rauhantekijä. Virallinen Suomi yritti pysytellä aseellisen auttamisen ulkopuolella, mutta epäviralliset ryhmittymät (sen aikaiset Wagnerin sotilaat) sotivat Karjalassa täyttä päätä. Yksiin kansiin on nyt kerätty suuri määrä dokumentteja, joista paljastuu karmea ajankuva Stalinin Neuvostoliitosta
Monella suomalaisella takki on kääntynyt huomaamatta ja sujuvasti. Tuominen muistuttaa meitä suomalaisia kohta lähes 400 vuotta sitten Ruotsin valtiopäivillä syntyneestä poliittisesta jaosta hattuihin ja myssyihin. Jako ei välttämättä mitenkään noudata nykyistä puoluerakennetta. 30 vuodessa Venäjä on siirtynyt byrokratiasta plutokratian kautta autokratiaan, ilman että sosialismista tai demokratiasta olisi missään vaiheessa ollut tietoakaan. Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata. Toisen kerran hän sovitteli hattua päähänsä jatkosodan hyökkäysvaiheessa, mutta veti nopeasti myssyn korvilleen, kun Saksan sotaonni kääntyi. Ehkä vikkelimmin päähinettä vaihtanut oli kuitenkin Gustav Mannerheim, jota kukaan ei koskaan kaiketi nähnyt myssy päässä. 50 VENÄJÄN AIKA KOLUMNI Sosiaalisen median keskusteluissa on toistuvasti ihmetelty, miksi suomalaiset suhtautuvat vihamielisesti venäläisiin, tai kuinka aikoinaan Neuvostoliittoon kritiikittä suhtautuneet suomalaiset ovat siirtyneet myötäilemään nykyistä itsevaltaista hallintoa. Kimmo Kallonen Hatut ja myssyt "Kekkonen oli tiukka hattumies lähes jatkosodan loppuun." Kirjoittaja on vaihtanut päähinettä aina tarpeen, ympäristön ja säätilan mukaan. Sen jälkeen Ruotsi ei ole sotinutkaan, jollei pientä kahakkaa norjalaisten kanssa 1814 oteta lukuun. Suomen johto on pääsääntöisesti noudatellut myssyjen perinteitä, yhtenä varhaisimmista Gustaf Mauritz Armfelt, entinen Kustaa III:n neuvonantaja, joka värikkäiden vaiheiden kautta päätyi lopulta Venäjälle keisari Aleksanteri I:n hoviin. Lyhyessä ajassa Armfelt ehti lobata Suomen suuriruhtinaskunnan Turusta Helsinkiin ja liittää vanhan Suomen eli Viipurin ja Käkisalmen läänit osaksi Suomea. Hattuilun perinteitä riitti vielä kolmannelle Kustaalle, joka päätti lähteä sotimaan serkkuaan Katariinaa vastaan kesällä 1788. Ruotsi ei onneksi taistellut ihan viimeiseen suomalaiseen, vaikka läheltä piti. Hatut ovat jääneet historiaan erityisesti ”hattujen sodasta” 1741–43, jota myös pikkuvihaksi kutsutaan. Vanha myssy Juho Kusti Paasikivi oli jo ehtinyt kokeilla hattua ja vaihtanut takaisin myssyyn neuvotellessaan Tarton rauhasta sata vuotta sitten. 50_VenajanAika_4-2020_Kolumni.indd 50 50_VenajanAika_4-2020_Kolumni.indd 50 9.11.2020 11.57 9.11.2020 11.57. Tässä mennään olkihatulla Tarton maisemis sa, satavuotiasta rauhan sopimusta muistellen. Toinenkaan kysymys ei ole vaikea. Kun pidän venäläisistä, se ei automaattisesti tarkoita, että suhtautuisin myönteisesti valtionhallintoon, jonka työntekijät lentelevät pitkin Eurooppaa myrkyttämässä entisiä kollegoitaan. Armfelt kuoli 1814 todennäköisesti maksakirroosiin 57-vuotiaana, ilmeisen hilpeän elämän eläneenä. Valtionpäämiehistämme menestyksekkäimmät ehtivät vaihtaakin päähinettä useampaan kertaan. Hatut nojasivat länteen ja suhtautuivat vihamielisesti itään, myssyt olivat joustavampia ja ainakin yrittivät ymmärtää itäisen naapurin intressejä. Kirja kannattaa ostaa ja lukea, jos sen onnistuu löytämään kirjakaupan hyllystä osastosta Matkaoppaat, joksi sen ruotsalainen kustantaja on teoksen luokitellut. Jossakin komeron kätköissä se kuitenkin varmasti oli. Turpiin tuli siis aika perusteellisesti. Venäläiset ovat miellyttäviä ja ystävällisiä ihmisiä. Lennokkaimpia Tuomisen historiantulkintoja en allekirjoita, mutta hatuista ja myssyistä hän puhuu asiaa. Vanhojen myssyjen opetuksista kannattaa ehkä kuitenkin muistaa, että maantieteelle emme voi mitään. Itsenäisen Suomen taipaleelle on riittänyt hattuja sekä myssyjä. Komeron hyllyllä on parasta siis pitää sekä hattu että myssy. Toimittaja-kirjailija-matkaopas Arvo Tuominen on vastikään julkaissut kirjan ”Suomi Venäjä – koko tarina pakanavuosista Putiniin ja Novgorodista Niinistöön”. Suomen politiikassa on nähtävissä edelleen hatut sekä myssyt. Suomalaiset eivät vihaa venäläisiä, ehkä joitakin pölkkypäitä lukuun ottamatta. Urho Kekkonen oli tiukka hattumies koko 1930-luvun aina lähelle jatkosodan loppua, mutta sen jälkeen painoi lujasti myssyn päähänsä, mitä nyt välillä kokeili Nikita-mallista karvahattua. Raja pysyi Kymijoella, kunnes siirtyi Tornionjoelle 1809. Entinen korpikommunisti saattaa nykyisin olla vannoutunut kapitalisti, ja entinen kokoomuspoliitikko voi myydä venäläisille vaikka jääkiekkojoukkueen. Ei ollut loistoidea sekään. Helppoahan se ei ollut 1700-luvun alun isonvihan jälkeen, kun kasakat olivat vieneet minkä irti saivat. Vai onko
Verkkolehti Fontankan mukaan tuotevalikoima kyseisissä myymälöissä on kuitenkin aikaisempaa suppeampi ja hintataso korkeampi. Ensiksi on kuitenkin ratkaistava tekniset pulmat, eli kuinka elektroniset viisumit voidaan tarkastaa liikkuvassa Allegro-junassa. Mutta ongelmana on, ettei kiinteistön omistus Suomessa oikeuta poistumiseen Venäjältä. Jos kertaviisumi hyväksytään jatkossa myös Allegrojunassa, muodostuu Pietarista Anne Lammilan mielestä suomalaisturisteille todella kiinnostava matkakohde, joka tulee kilpailemaan Tallinnan ja Tukholman kanssa. S uomalainen juusto on pietarilaismedian kestoteema. Tämäkään ei tosin ole selviö, sillä ohjeistukset raja-asemilla muuttuvat jopa päivittäin. Pietarilaiset vitsailevat, että jos Suomeen ei pääse virallista reittiä, niin ainakin talvella naapurimaahan voi kävellä Suomenlahden jäätä pitkin. Ja mitähän Suomi-uutisia venäläismedia tällä kertaa tarjoaa. Vahvistamattomien huhujen mukaan laiton juusto ja muut elintarvikkeet kulkeutuvat nyt Pietariin valtakunnanrajan ylittävien rekkojen kyydissä. VENÄJÄN AIKA 51 S uomen viranomaiset sallivat kuitenkin Venäjän kansalaisen tulla maahan, jos tämä osoittaa omistavansa kiinteistön Suomessa tai kyseessä on force majeure -tilanne, kuten Suomessa asuvan lähiomaisen vakava sairastuminen. Lammila on myöntänyt jäähyväishaastatteluja useille laajalevikkisille pietarilaismedioille, kuten Delovoi Peterburg, SanktPeterburgskije Vedomosti ja Fontanka. No onneksi huumori pelastaa paljon. MITÄ VENÄJÄN MEDIASSA KIRJOITETTIIN SUOMESTA. Haastatteluissa Lammila on käsitellyt hyvin laajaalaisesti Venäjän ja Suomen välisiä suhteita, mentaliteettieroja, suosikkipaikkojaan Pietarissa sekä koronaepidemian aiheuttamia ongelmia matkailulle ja bisnekselle. P ositiivisena infrastruktuuriuutisena voidaan mainita, että viimeinen 54 kilometrin pätkä peruskorjattua Pietari–Sortavala–Värtsilä-tietä on otettu käyttöön. P ietarilaisten keskuudessa suuren suosion saavuttanut Suomalaisen elokuvan viikko järjestettiin tänä vuonna 21. M uita Suomi-uutisia Venäjällä: muuttuvat nopeusrajoitukset Suomen maanteillä, Viking Amorellan karilleajo, suomalaisten reaktio Venäjän mahdollisesti asettamaan raakapuun vientikieltoon ja Suomen valtioneuvoston ulkoja turvallisuuspoliittinen selonteko, jossa arvioidaan turvallisuustilanteen heikentyneen Suomen lähialueilla. Pietarissa on kuitenkin runsaasti laittomia suomalaisjuuston myyntipisteitä. Pietarin media uutisoi virtuaalisesta kinoviikosta näyttävästi. kerran, mutta poikkeuksellisesti online-muodossa. Vaikka raja on nyt käytännössä suljettu, niin Lammilan mielestä Venäjän jo ennen koronavitsausta tekemä päätös elektronisten kertaviisumien myöntämisestä matkailijoille on erittäin hyvä asia Pietarin matkailuelinkeinon kannalta tulevaisuudessa. TEKSTI JANA PRUSSAKOVA KUVA SVETLANA ALEKSEJEVA 51_VenajanAika_4-2020_Mediakatsaus.indd 51 51_VenajanAika_4-2020_Mediakatsaus.indd 51 9.11.2020 11.01 9.11.2020 11.01. S uomen pääkonsulina Pietarissa viime vuodet toiminut Anne Lammila on lopettelemassa tehtäviään ja siirtymässä Suomen suurlähettilääksi Etelä-Afrikkaan. Rajan sulkeutumisen takia myöskään turistit eivät nyt tuo juustoa ja muita elintarvikkeita Suomesta. Lokakuussa Suomessa herätti huomiota uutinen, jonka mukaan Suomen raja-asemat eivät olisikaan mukana luettelossa, joiden kautta rajanylitys elektronisella viisumilla sallitaan. MEDIAKATSAUS Matkoja mökinomistajille, Suomi-juuston salakuljetus ja virtuaalinen elokuvaviikko Syksyllä alkanut koronaepidemian toinen aalto sammutti pietarilaisilta viimeisenkin toiveen matkustaa lähiaikoina EU-alueelle. Venäjähän on kieltänyt vastapakotteillaan tuoreiden länsielintarvikkeiden tuonnin maahan. Fatalistisemman venäläisnäkemyksen mukaan asiasta huolestuminen on toistaiseksi turhaa, koska raja on kiinni
Ir to nu m er o 7, 50 € Mustalahteen yltävän niemen kupeessa on kaksi isoa verkkoallasta belugoille eli maitovalaille. Niitä tarhataan ja opetetaan myytäväksi delfinaarioihin ja eläintarhoihin. 36 01-52_VenajanAika_4-2020_kansiaukeama.indd 2 01-52_VenajanAika_4-2020_kansiaukeama.indd 2 9.11.2020 13.25 9.11.2020 13.25. s