| Ing.-Pesendorfer-Strasse 31 | 4540 Bad Hall, Austria | www.agru.at |. Agru PIDEMPI KÄYTTÖIKÄ halkeilunkestävä PE 100-RC KORKEA TALOUDELLINEN TEHOKKUUS hiekkapohjaton asennus KESTÄVÄT LIITOKSET paremmat hitsaustulokset OSTOT YHDESTÄ PAIKASTA täydellinen PE 100-RC -putkistojärjestelmä AGRULINE Liittimet ja putket Halkeilunkestävä PE 100-RC agru Kunststofftechnik Gesellschaft m.b.H
Tämän numeron kokosivat Anna-Kaisa Ronkanen, e-mail: anna-kaisa.ronkanen@syke.fi ja Hannu Marttila, e-mail: hannu.marttila@oulu.fi Kansikuva: Lauri Ikkala Seuraavassa numerossa teemana on Vesihuolto. LXIII JULKAISIJA Ympäristöviestintä YVT Oy Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki Puhelin (09) 694 0622 KUSTANTAJA Ympäristöviestintä YVT Oy Tuomo Häyrynen e-mail: tuomo.hayrynen@vesitalous.fi Yhteistyössä Suomen Vesiyhdistys ry ILMOITUKSET Tuomo Häyrynen Puhelin 050 5857996 e-mail: ilmoitus.vesitalous@mvtt.fi PÄÄTOIMITTAJA Minna Maasilta Maaja vesitekniikan tuki ry Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki e-mail: minna.maasilta@mvtt.fi TOIMITUSSIHTEERI Tuomo Häyrynen Uuhenkuja 4, 80140 Joensuu Puhelin 050 585 7996 e-mail: tuomo.hayrynen@vesitalous.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Taina Hihkiö Maaja vesitekniikan tuki ry Puhelin (09) 694 0622 e-mail: vesitalous@mvtt.fi ULKOASU JA TAITTO Taittopalvelu Jarkko Narvanne, PAINOPAIKKA Forssa Print | ISSN 0505-3838 Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit. Ilmoitusvaraukset 31.3. Vesitalous 3/2022 ilmestyy 11.5. Vuosikerran hinta on printtilehtenä 65 € ja digilehtenä 50 €. Sisältö 2/2022. TOIMITUSKUNTA Hannele Kärkinen, dipl.ins. Paavo Ojanen MUUT AIHEET 43 Torjunta-aineet virtavesissä 2007-2021 Katri Siimes 47 Vesialan opinnäytetyöt 47 Ajankohtaista vesiyhdistykseltä 48 Liikehakemisto 50 Abstracts 51 Vieraskynä 51 Vesien palauttaminen suojelusoille lisää yhteistyötä valuma-alueella eri toimijoiden kesken Samuli Joensuu VESITALOUS www.vesitalous.fi VOL. 4 Soiden ainutlaatuista luontoa sekä hydrologiaa voidaan palauttaa ennallistamistoimilla Anna-Kaisa Ronkanen ja Hannu Marttila SOIDEN ENNALLISTAMINEN 5 Hydrologia-LIFE – aktiivisia ennallistamistoimia suoja pienvesiekosysteemeissä Eerika Tapio 10 Soiden ennallistamisen hydrologiset vaikutukset Anna-Kaisa Ronkanen, Hannu Marttila, Lassi Päkkilä ja Lauri Ikkala 16 Soiden ennallistamisen vaikutukset valumavesien laatuun Mika Nieminen, Tapani Sallantaus, Sakari Sarkkola ja Markku Koskinen 19 Ojittamattomien soiden vaikutus veden laatuun – suon nielut Tapani Sallantaus, Mika Nieminen, Sakari Sarkkola ja Jukka Turunen 24 UAS-menetelmät soiden ennallistamisen vesitalouden tutkimisessa Lauri Ikkala, Anna-Kaisa Ronkanen, Aleksi Räsänen, Hannu Marttila, Jari Ilmonen ja Timo Kumpula 28 Ilmaja satelliittikuvat soiden tilan seurannassa Aleksi Räsänen 32 Aapasoiden vesitalous on muuttumassa ilmastonmuutoksen myötä Teemu Tahvanainen 36 Ekosysteemipalvelu mallinnus ja soiden ennallistaminen Anne Tolvanen ja Artti Juutinen 39 Näkökulmia ennallistamisen kannattavuuteen: mitä alueita kannattaa ennallistaa. mennessä. tri, vesitalouden professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Erkki Vuori, lääket.kir.tri., professori, emeritus, Helsingin yliopisto, oikeuslääketieteen osasto Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Riina Liikanen, tekn.tri., vesiasiain päällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Saijariina Toivikko, dipl.ins., vesiasian päällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Minna Maasilta, dipl.ins., toiminnanjohtaja, Maaja vesitekniikan tuki ry Pekka Rossi, tekn.tri., apulaisprofessori, Oulun yliopisto, vesija ympäristötekniikka Annina Takala, dipl.ins., Suomen Vesiyhdistys ry Riku Vahala, tekn.tri., vesihuoltotekniikan professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Olli Varis, tekn
Ennallistamisia on tehty niin kansallisella rahalla kuin myös EU:n rahoittamissa hankkeissa. Lisäksi on tärkeätä pohtia aktiivisen ennallistamisen kannattavuutta, sillä toimenpiteillä on yleensä aina välittömiä negatiivisia vaikutuksia alueen luontoon ja veteen: Mitä alueita kannattaa ennallistaa ja miten ekosysteemimallinnuksen kautta voidaan arvottaa eri vaihtoehtoja turvemaille. Ne ovat myös monien ravinteiden, hiilen ja metallien varastoja. Suomi suomaana on myös maailmanlaajuisesti merkittävä, sillä maapinta-alastamme 10,4 miljoonaa hehtaaria eli noin 31 prosenttia on alkujaan ollut suota. Samalla haluamme kertoa arvokkaasta ennallistamistyöstä, jota toteutetaan monien tahojen yhteistyöllä. Myös tiettyjen lajien elinympäristöt ovat tuhoutuneet ja suot ovat kaikista Euroopan luontotyypeistä uhanalaisin. Myös ilmastovaikutuksia sivutaan useammassa jutussa. Ennallistamisen vaikutukset valuma-alueen hydrologiaan, valuma vesien laatuun, suon luonnon palautumiseen sekä ilmastoon eivät aina ole selkeitä. Yleensä turvemaiden hyödyntäminen on tarkoittanut suon vedenpinnan alentamista kuivatustoimenpitein ja turvemaiden ojituksia onkin arvioitu olevan Suomessa yli 6 miljoonaa hehtaaria. Näillä ojituksilla on ollut osaksi peruuttamattomia vaikutuksia suoluontoomme ja vesivaroihimme. Soilla on tärkeä merkitys valuma-alueella. Suurin osa ennallistamisista on toteutettu Metsähallituksen toimesta valtion mailla, mutta viime vuosina niitä on toteutettu yhä enemmän myös yksityisillä mailla. Vuonna 2021 käynnistyneessä ympäristöministeriön ja maaja metsätalousministeriön yhteisessä Helmi-ohjelmassa tavoitellaan 12 000 hehtaarin ennallistamisia vuoden 2023 loppuun mennessä. Ne toimivat vesivarastoina, jotka tasaavat purojen ja jokien virtaamavaihteluita etenkin alivirtaaminen osalta ja ylläpitävät kosteita elinympäristöjä. Kautta historian turvemaat ovat tarjonneet monenlaista elinkeinoa luontaistalouden, maatalouden, metsätalouden ja turvetuotannon kautta. Näitä asioita myös käsitellään tässä teemanumerossa. Ojituksen ja turvekerroksen kuivahtamisen myötä nämä varastot ovat vähentyneet ja ravinteita, metalleja ja hiiltä on huuhtoutunut ojien ja purojen kautta muihin vesistöihin. Jotta ennallistamisen vaikutuksia voidaan ymmärtää ja itse ennallistamistoimia suunnitella, tulee meidän tuntea luonnontilaisen suon rooli valuma-alueiden hydrolo giassa ja hiilen sitojana. Tämänkaltaisella ennallistamisella on jo pitkät perinteet Suomessa. Ensimmäiset ennallistamiset on tehty jo 1980-luvulla ja viimeisen reilun 30 vuoden aikana niitä on kertynyt yli 30 000 hehtaaria. Antoisia lukuhetkiä! Soiden ainutlaatuista luontoa sekä hydrologiaa voidaan palauttaa ennallistamistoimilla ANNA-KAISA RONKANEN TkT, dos, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus anna-kaisa.ronkanen@syke.fi HANNU MARTTILA apulaisprof, dos, ryhmäpäällikkö Oulun yliopisto hannu.marttila@oulu.fi 4 www.vesitalous.fi PÄÄKIRJOITUS. S uoluonto on meille suomalaisille erityisen läheinen ja osa meidän mielenmaisemaamme. Toivomme tämän teemanumeron valottavan suoluontomme palauttamiseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia sekä lisäävän vuoropuhelua teeman ympärillä. Valitettavasti ojituksia on tehty myös suoalueilla, jotka ovat jääneet kitumaiksi ilman tavoiteltua hyötyä, mutta jättäen huomattavia haittoja ympäröivään luontoon ja vesistöihin. Soiden ennallistamisessa tukitaan kaivettuja ojia ja ohjataan vettä takaisin suoalueelle. Tämän Vesitalous-lehden teemana on soiden ennallistaminen, ja erityisesti sen vaikutukset vesitalouteen, vedenlaatuun ja luonnon monimuotoisuuteen. Erilaiset suotyypit ja niiden ravinteik kuus sekä suon hydrogeologinen rakenne ja yhteys valuma-alueeseen määräävät pitkälti millaisia lyhyen ja pitkän aikavälin seurauksia ennallistamistoimilla mahdollisesti on
Suomen kasvilajeista 25 % on riippuvaisia soista ja iso osa Suomessa pesivistä lintulajeista tarvitsee suoalueita. Ennallistamista on rahoitettu etenkin EU:n LIFE-ohjelman hankkeilla. S uomen noin 10 miljoonan hehtaarin suoalasta on jäljellä noin 8,7 miljoonaa hehtaaria. Suomessa tätä kehitystä on vauhdittanut erityisesti laajamittainen soiden ojitus metsätalouskäyttöön. Metsätalouden takia tehty massiivinen ojitus ei ole tehnyt haittaa vain metsätalousmaille. Yli 50 % luonnontilaisista soista on ojitettu. Luonnontilaiset suot ovat sekä vähentyneet että muuttuneet ihmistoiminnan myötä, kun soita on raivattu pelloiksi tai ojitettu metsiksi. Lajimäärät ovat laskeneet 60 % vain 40 vuodessa. Pohjoisessa myös vesirakentaminen on laskenut suoalaa. On arvioitu, että joka yhdeksäs laji Suomessa on vaarantunut, suurimmat lajimäärät löytyvät lintuja sammallajeista. Suon kuivuminen muuttaa suokasvillisuutta ja vähenevä avovesialue heikentää etenkin monille hyönteisille tärkeiden ravintokasvien määrää. Maveplan 5 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. On arvioitu, että suojelualueilla on yhä noin 50 000 hehtaaria ojitettuja soita. Hydrologia-LIFE – aktiivisia ennallistamistoimia suoja pienvesiekosysteemeissä EERIKA TAPIO projektipäällikkö Metsähallitus, luontopalvelut eerika.m.tapio@metsa.fi Kosteikot ovat maailmanlaajuisesti uhanalaisin luontotyyppi ja siten myös kosteiden elinympäristöjen lajit ovat ahdingossa. Metsähallituksessa soiden ennallistaminen aloitettiin 1990-luvulla
Hankkeen ennallistamistoimien merkittävyys nousee esille jopa maailmanlaajuisesti. Lisäksi nyt tutkitaan, miten soiden ennallistamistoimet vaikuttavat uhanalaisiin lepakoihin. Uhanalaiset tukkasotkat tarvitsevat lisää hyväkuntoisia lintukosteikkoja ja -järviä. Vaikuttavuus syntyy laajaalaisesta, kumppanien välisestä yhteistyöstä, jossa kehitetään myös uutta. uusi toimintamalli, jolla vesiä palautetaan kuivahtaneille suojelusoille. Kuuden vuoden hankkeessa on mukana 9 kumppania ja budjetti on lähes 9 miljoonaa euroa. virkistyskäyttömahdollisuuksia tarjoamalla marjamaita ja riistalle parempia elinympäristöjä. Valmistunut kohde Hankekohde 6 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Ennen ojientäyttöä osalla ennallistamisalueista tehdään ojalinjojen raivauksia ja puuston laajamittaisempaa poistoa. Laajamittainen ojitus on kuivattanut soita ja lisännyt puuston määrää ojitetuilla alueilla ja niiden läheisillä suoalueilla. Tarvittaessa veden ohjaamisen avuksi tehdään myös turveja puupatoja sekä pintavalleja, joiden tehtävä on ohjata vettä ojista suolle. Hanketoiminnalla parannetaan elinoloja 11 eri luontotyypille yhteensä 6 600 hehtaarilla. Hanke on yksi merkittävimmästä ennallistamishankkeista Euroopassa tällä hetkellä. Biologisen monimuotoisuuden säilyttämistä edistetään myös ekosysteemien monimuotoisuuden kautta, ja maailma tarvitsee enemmän tällaisia lähestymistapoja torjuakseen luontokatoa, ympäristön saastumista ja ilmastokriisiä.” Työtä luontokadon pysäyttämiseksi on tehnyt jo lähes 200 ammattilaista hankkeen parissa. Soille apua aktiivisista suojeluja ennallistamistoimista Hydrologia-LIFE -hanke lisää aktiivisen ennallistamisen määrää niin suokuin pienvesiekosysteemeissä. Kaikki toimet tarjoavat työtä kymmenille yrittäjille ympäri maan. Soiden ennallistamista toteutetaan yhteensä 5 222 hehtaarilla ja pienvesiä kunnostetaan lähes 35 kilometriä, lisäksi veden pintaa nostetaan 14 järvellä. YK:n ympäristöohjelman soidensuojelun koordinaattori Dianna Kopansky nostaa esille hankkeen globaalit hyödyt: ”Hydrologia LIFE-hankkeen tekemä ennallistamistyö ympäri Suomen ei hyödytä pelkästään Eurooppaa, vaan koko maailmaa. Hankkeen aikana on kehitetty ja pilotoitu mm. Luvussa eivät ole vielä mukana alueelliset toimijat kuten koneyrittäjät, joiden avulla konkreettinen ojien täyttö ja sitä edeltävä ennakkoraivaus toteutetaan. Myös neljä arvokasta lintujärveä kunnostetaan. Toimilla parannetaan elinolojen lisäksi mm. Kaikki tehdyt toimet auttavat monimuotoista suoja kosteikkolajistoa. Valtakunnallinen hanke ennallistaa yli 100 kohteella ympäri maan. Yhdessä toteutetaan noin 35 erilaista toimenpidettä sekä luonnon hyväksi että ympäristötietoisuuden lisäämiseksi. Valtakunnallisen Hydrologia-LIFE -hankkeen yli 100 hankekohdetta (2017–2023). Hankkeen aikana täytetään ojia yli miljoona metriä
Hankkeessa kartoitetaan mm. Ojitetun suon ympärillä kangasmaiden vedet eivät enää virtaa ja suodatu suon läpi, vaan ojat johtavat vedet suon ohi suoraan alapuolisiin vesistöihin. Tämän lisäksi niiden hiilensidonta paranee, ja pitkällä aikavälillä tällä on ilmastoa viilentävä vaikutus. Valuma-aluetason hyödyt Soiden ennallistaminen ei pelkästään hyödytä suoluontotyyppejä ja niistä riippuvaisia, usein uhanalaisia, eliölajeja. 7 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Ennallistetut suot pidättävät eri aineita suotyypistä riippuen eri tavoin. Soihin sitoutuu fosforia, alumiinia, epäorgaanista typpeä, sulfaattia ja kalsiumia. tummat vedet ovat luontainen ilmiö monilla suovaltaisilla alueilla. Veden laadun ja soiden hiilitaseen parantuminen yhdessä muiden hyötyjen kanssa auttaa myös hillitsemään ilmastonmuutosta. Sen lisäksi soiden ennallistamisella ja vesienpalautuksella on merkittävä vesiensuojelullinen merkitys. Tällöin suo ei pääse nimensäkään mukaisesti suodattamaan vesiä. Pitkäaikaisten seurantatutkimusten merkitys tiedonsaannille ympäristön hitaista muutoksista ja ennallistamisen hyödyistä on suuri. Suot pidättävät jälleen enemmän vettä, ne tasaavat veden virtaamia sekä pidättävät kiintoainesta ja rehevöittäviä ravinteita. Ennallistamisella on lukuisia hyötyjä niin ekosysteemipalvelujen kannalta kuten esimerkiksi virkistyskäytölle. Luonnontilaisilta soilta huuhtoutuu kuitenkin liuenneita orgaanisia yhdisteitä, eli luonnontilaisillakin soilla on vesistöjä kuormittavaa vaikutusta. Saman pitkän aikasarjan seurantatuloksien avulla Jyväskylän yliopisto selvittää kasvilajieliöyhteisöjen kehitystä ennallistamisen jälkeen. Vesiensuojelullisesti soiden ennallistaminen on merkittävä toimenpide. Tämän lisäksi tuotetaan tärkeää tietoa ennallistamisen vaikutuksista kasvilajeihin ja hydrologisiin muutoksiin. miten droneja voisi hyödyntää ennallistamisen suunnittelussa ja seurannassa, ja miten ennallistaminen vaikuttaa uhanalaisiin lepakoihin sekä lintujärvien eliöstöön. Lisäksi Jyväskylän yliopisto tutkii, kuinka tehokkaasti lahottajasieni purppura nahakalla (Chondrostereum purpureum) voidaan estää koivujen vesomista soiden ennallistamisen yhteydessä. Metsähallituksen Luontopalveluiden toteuttama laaja soiden seurantaverkosto on maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen. Osin humuspitoiset ns. Kauhaneva-Pohjankangas eteläisen suoluonnon helmi ja erämainen lintukeidas yksi hankkeen ennallistamiskohteista. Kuva 2. Ravinteet ja soilta alapuolisiin vesiin valuva humus on samentanut monet aiemmin kirkkaat vedet. Ennallistaminen ei hyödytä vain elinympäristöjä ja auta kamppailemaan luontokatoa vastaan. Tutkittu tieto selkärankana tulevaisuuden toimien suunnittelulle Suojelun ja hoidon lisäksi Hydrologia-LIFE -hanke tuottaa tärkeää tietoa ennallistamisen vaikutuksista. Hankekumppani Oulun yliopisto selvittää ennallistamisen vaikutusta suoveden ja valuma-alueiden vedenlaatuun pitkällä 10–15 vuoden aikaskaalalla. Ennallistamisen tavoitteena on pyrkiä palauttamaan suon luonnollinen vesitalous, joka käynnistää palautumisreaktion
Menetelmässä turvataan suon alapuolisia vesistöjä ja samalla autetaan kuivahtaneen suon lajistoa. Kuva 3. LIFE-rahoitteisissa hankkeissa kiinnitetäänkin erityishuomiota ympäristötietoisuuden lisäämiseen ja levittämiseen. 8 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. perinteisen tiedottamisen lisäksi Hydrologia-LIFE -hankkeessa on rakennettu mm. Kosteikkoystävällisen toiminnan jalkauttamista ympäristökasvatuksella Uusien ja olemassa olevienkin toimintamallien jalkauttaminen ja levittäminen vaatii jatkuvaa ja aktiivista tiedonjakoa sekä ympäristökasvatusta kaikille mahdollisille kohderyhmille. Suolle ohjautuva vesi parantaa kuivuneen suon vesitaloutta, ja suojelun perusteena olevat luontoarvot voivat elpyä. Suomessa on satoja tuhansia hehtaareja näennäisesti ojitta mattomia, mutta ympäröivien ojien vuoksi kuivahtaneita soita. Erilaisten työpajojen, koulutusten sekä ns. Suojelusuo toimii tavallaan pintavalutuskenttänä metsäojilta tuleville vesille ja tehostaa näin vesiensuojelua alapuolisissa vesissä. Tuotettu kosteikkoaiheinen materiaali on koottu hankkeen kotisivuille Kosteikkoviestintää -osioon. Veden palauttaminen edistää monimuotoisuuden lisäksi puhtaan veden kiertoa. kattava kosteikkoaiheinen opetuspaketti, joka on saatavilla mappa.fi -materiaalipankista sekä kaikille avoin ja ilmainen Kosteikkopeli (https://kosteikkopeli.jyu.fi/). Uusi toimintamalli ei vain paranna kuivuneiden suojelusoiden tilaa, vaan säästää myös vesiensuojelukuluissa. Pelissä pelaaja voi tarkastella miten ihmisen toimet ja valinnat vaikuttavat vesistöihin sekä mitä voisimme tehdä uhanalaisen kosteikkoluonnon pelastamiseksi. Uusi toimintamalli vesienpalautukseen ja vesiluonnon parantamiseen Osana hanketta yhdessä Tapion ja Suomen metsäkeskuksen kanssa hankkeessa on kehitetty uusi kustannustehokas menetelmä talousmetsien kunnostusojituksen ja ennallistamistoimien yhteensovittamiseksi. Menetelmä onkin tulevaisuudessa hyödynnettävissä laajasti myös muualla kuin suojelualueiden reunoilla. Vahtisuo on yksi viidestä veden ohjaamisen pilottikohteesta. Toimintamallissa metsätalousmaalle tehtävän kunnostusojituksen yhteydessä, vesi ohjataan suojelualueen suolle, jota viereiset ojat ovat kuivattaneet. Veden ohjaus vaatii erittäin hyvää ojasuunnittelua, jotta siitä saadaan maksimaalinen hyöty ja ympäröivät alueet säästyvät vettymishaitoilta
Tämän vuoksi ennallistettujen soiden kohdalla puhutaankin palauttamisesta kohti luonnontilaisen kaltaista. •Yli 103 hankekohdetta Natura 2000 -alueilla •9 kumppania, lähes 9 milj. Hankkeen jokaiselle yli 100 kohteelle on tehty oma uniikki toimenpidesuunnitelma, sillä soiden ennallistamisessa ei ole yhtä monistettavaa ratkaisua. Usein suoja kosteikkokohteet ovat mosaiikkimaisia kokonaisuuksia, jossa eri luontotyypit vuorottelevat ja luovat ainutlaatuisen kokonaisuuden. Hydrologia-LIFEhanke 9 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. vaikutukset lepakkoihin sekä pitkäaikaisseurannat • Kosteikkoviestintää ja -koulutusta Hankkeessa kerättävien tietojen ja uusien menetelmien avulla pystytään turvaamaan kosteikkojen monimuotoisuutta ja niiden monipuolisia hyötyjä aiempaakin tehokkaammin. Jokainen suoja pienvesiekosysteemi on ainutlaatuinen pidetään niistä yhdessä parempaa huolta. Viettävä rinnesuo lettokohtineen vaatii erilaisia lähestymistapoja kuin ojitettu räme tai laaja avonainen aapasuo. Euroopan unionin rahoittamassa HydrologiaLIFE-hankkeessa turvataan 2017-2023 Suomen arvokkaimpia kosteikkoja ennallistamalla soita sekä kunnostamalla puroja ja lintujärviä. € budjetti •Uusia keinoja talousmetsien vesiensuojelun turvaamiseen ja kuivahtaneiden soiden tilan parantamiseen •Lintukosteikkojen ja pienvesien tilan parantaminen kunnostamalla puroja ja lampia •Ennallistamisen vaikutusten seuranta, mm. järeiden puiden kaataminen ja pohditaan, miksi ennen helppokulkuinen suo muutetaan paikoin vetiseksi ja vaikeakulkuiseksi. Hankkeen järjestämät vapaaehtoiset pienvesikunnostustalkoot ovat olleet suosittuja ja mainio keino välittää tietoa eri elinympäristöjen tärkeydestä. Välillä ennallistamistoimista saadaan kriittistä palautetta, joissa kyseenalaistetaan mm. Aiempia virheitämme paikatessamme puutumme muuttuneeseen elinympäristöön joskus varsinkin rajuinkin toimin. Jokainen suo on uniikki jokainen ennallistamissuunnitelma on uniikki Luonnonprosessien palauttaminen ihmistoiminnan aiheuttaman häiriön jälkeen on aina haastava tehtävä. Usein töiden jälki maastoutuu lähes huomaamattomaksi yllättävän nopeasti. Parhaisiin tuloksiin pääseminen vaatii laajalta asiantuntijajoukolta sekä konekuskeilta paljon ja monipuolista ammattitaitoa sekä luonnonlukutaitoa. Taitavat urakoitsijamme kuitenkin tekevät ihmeitä työmailla, turvepaakut kaivetaan ja käännellään oikeinpäin. Lisätietoa Metsähallitus: metsa.fi / projektit / projektilistaus / Hydrologia-LIFE Kuva 4. Ennallistaminen ei useinkaan ole aluksi kaunis toimenpide luonnossa
Ennen ojitusta suo on kehittynyt ainutlaatuiseksi kokonaisuudeksi, ja sen rooli valumaalueen hydrologiassa on käynyt läpi useita eri vaiheita. Myöhemmin turvekerroksen paksuunnuttua yhteys valuma-alueeseen on mahdollisesti muuttunut ja suosta on kehittynyt sadevedestä riippuvainen karu keidassuo, joka purkaa vetensä ympäröivälle alueelle. Se vaatii ennen kaikkea ojien tukkimista ja valunnan ohjaamista ympäröiviltä alueilta takaisin ennallistuskohteelle. Yhteyksien palauttaminen on kuitenkin haasteellista ja vaatii aikaa koska kuivatustoimenpiteet ovat vaikuttaneet myös ympäröivän alueen maaperän painumiseen sekä pinnanmuotoihin. Jos suo on kuivatuksessa muuttunut voimakkaasti, ei alkuperäistä tilaa usein oteta ennallistamisessa tavoitteeksi, vaan hydrologian palauttaminen luonnonsuon kaltaiseksi riittää. Metsähallituksen ylläpitämässä soiden ennallistamisen hydrologisessa seurantaverkostossa on systemaattisesti kerätty veden määrällistä ja laadullista aineistoa lähes 50 kohteelta. Etenkin suot ylläpitävät kesän ja talven alivirtaamia (Meriö ym. O jitetun turvemaan palauttaminen takaisin hiiltä ja ravinteita sitovaksi suoksi lähtee hydrologisten olosuhteiden muutoksesta eli veden määrän ja laadun paikallisesta ja alueellista muutoksesta. Tästä seuraa, että suon hydrologian, turpeen kertymisen sekä kasvillisuuden palautuminen kuivatusta edeltävään tilanteeseen vie vuosikymmeniä. Suon luonnollinen vesitalous on monimutkainen ja sen rooli valumaalueen hydrologiassa vaihtelee. Usein ojitusten myötä myös suon yhteys ympäröivään valuma-alueeseen on häiriintynyt. 2013). Kohteet, joilla on laaja valuma-alue ja uudelleen ohjattavaa vettä on runsaammin, vettyvät yleensä tehokkaammin kuin vähävetiset kohteet (Tahvanainen 2006). Koska tyypillisesti pintavalunta sekä purkautuva pohjavesi ovat ohjattu suon ohi, on ennallistamisessa tärkeää pyrkiä rakentamaan hydrologisia yhteyksiä uudelleen. LAURI IKKALA DI, tohtorikoulutettava Oulun yliopisto lauri.ikkala@oulu.fi LASSI PÄKKILÄ DI, tohtorikoulutettava Oulun yliopisto lassi.pakkila@oulu.fi HANNU MARTTILA apulaisprof, dos, ryhmäpäällikkö Oulun yliopisto hannu.marttila@oulu.fi ANNA-KAISA RONKANEN TkT, dos, erikoistutkija Suomen ympäristökeskus anna-kaisa.ronkanen@syke.f 10 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. 2014). Suon kuivatustoimenpiteet sekä niitä seurannut maankäyttö ovat muuttaneet merkittävästi paitsi veden virtausreittejä, myös turpeen ominaisuuksia. Tässä aineistossa on mukana luonnontilaisia kohteita sekä metsätalouSoiden ennallistamisen hydrologiset vaikutukset Ennallistamisella on suoria ja epäsuoria vaikutuksia suoveden määrän ja laadun vaihteluihin. Turve on hajonnut, sen huokosjakauma on muuttunut ja suolle tyypillinen diplotelminen rakenne (ylin kerros läpäisee vettä runsaasti, mutta alin maatunut kerros pidättää vettä ja vedenläpäisy on heikkoa) on häiriintynyt (Aapala ym. Suon ennallistamisen vaikutuksia on seurattu useissa hankkeissa, joissa ennallistamisen onnistumisesta on haluttu saada parempaa ymmärrystä ennallistamismenetelmien kehittämiseksi. Kuitenkin jo 1–14 vuotta on nähty riittäväksi muuttamaan ennallistetun suon kasvillisuutta selvästi luonnontilaisempaan suuntaan (Maanavilja ym. Suot ovat ennen kaikkea veden varastoja, jotka tasaavat veden virtausta ja säätelevät aineiden varastoitumista. Suon rehevyystaso, suotyyppi, kuivatuksen maaperään aikaansaamien muutosten voimakkuus sekä alueen aikaisempi maankäyttö määräävät pitkälti millaisia nämä vaikutukset ovat. Alueen palautuminen luonnonsuon kaltaiseksi kestää vuosikymmeniä, mutta hydrologisia vasteita kohti luonnontilaisempaa suota voidaan havaita jo ennallistamista seuraavina vuosina. Vesipinnan nosto ja kosteiden olosuhteiden palauttaminen mahdollistavat suon luonnollisen pintakasvillisuuden palautumisen ja orgaanisen aineen varastoitumisen turpeeksi. 2013). 2019). Suo on alkujaan voinut olla aapasuo, joka on kerännyt valumavesiä ympäröivältä alueelta (Aapala ym
2014, Menberu 2018). Kuva 1. teen aikoinaan ojitettuja soita ennen ja jälkeen ennallistamistoimenpiteiden. Vanhimmat aineistot ovat vuodelta 2008 (Ronkanen ym. Aikasarjasta nähdään myös, miten kuivina ajanjaksoina ennallistetun suon vesipinta laskee jyrkemmin kuin vastaavan luonnontilaisen suon. A B 11 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Ilmastonmuutoksen myötä ääri-ilmiöiden on arvioitu tapahtuvat useammin, jolloin soiden vesivaraston riittävyys voi olla keskeistä valumaalueiden hydrologian tasaajina. Salamajärven keskiravinteisella suolla nro 102, jossa suoveden pinta oli ollut ojituksesta huolimatta korkealla, tätä ilmiötä ei selvästi havaita mittausaineistosta (Kuva 1B ). Muutokset suovedenkorkeudessa Aikaisempien tutkimusten ja ennallistettujen soiden verkostossa kertyneiden aineistojen perusteella tiedetään, että ennallistamisprosessissa vedenohjauksen ja ojien tukkimisen seurauksena alueen vesipinta on useimmissa tapauksissa palautunut nopeasti toimenpiteiden jälkeen lähelle vastaavaa luonnontilaista suota (Haapalehto ym. Tämä viittaa siihen, että 10 vuotta ei ehkä ole riittävä palauttamaan ojitetun suon vesivaraston dynamiikkaa luonnontilaisen suon kaltaiseksi vaan tarvitaan useita vuosikymmeniä huokoisen varastokerroksen syntymiseen uuden pintaturpeen kertymisen myötä. Metsähallituksen ylläpitämässä soiden ennallistamisen hydrologisessa seurantaverkostossa mitatut suoveden korkeudet A) karulla Kirkaslammen suolla (nro 85) ja sen vastaavalla luonnontilaisella vertailukohteella sekä B) keskiravinteisella Salamajärven suolla (nro 102) ja sen vastaavalla vertailukohteella. Hydrologia-LIFE -hankkeessa on jatkettu näiden kohteiden seurantaa ja aineisto on saatavilla Metsähallituksen kautta. Esimerkiksi Helvetinjärven Kirkaslammen ennallistetulla suolla (seurantaverkoston kohde nro 85) suoveden pinta oli ennen vesittämistä lähes 30 cm luonnontilaista vastinparia alempana, josta se palautui luonnontilaisen tasolle vuoden 2010 toimenpiteiden jälkeen (Kuva 1A ). Ilmiö voi korostua kohteilla, joissa kuivatussyvyys on ollut suuri, kuten Kirkaslammen kohteella. 2015). Vedenpinnat kuitenkin vaihtelevat vuosittain ja esimerkiksi keskimääräistä kuivempi ja lämpimämpi vuosi 2018 (8 vuotta ennallistamisesta) näkyy Kirkaslammen kohteen aikasarjassa selvästi alhaisena suoveden pinnankorkeutena sekä luonnontilaisella että ennallistetulla kohteella
Tämä on edellytys turpeen kertymiselle. Rahkasammalen levittyminen ennallistetulla suolla on ennallistumisen kannalta suotavaa, sillä rahkasammaleella on luonnollinen solurakenteeseen perustuva kyky tehostaa ja ylläpitää kosteita olosuhteita. Ennallistamisen vaikutusta valuntaan tulisikin monitoroida ja tutkia lisää ymmärtääksemme paremmin ennallistettujen soiden roolia valuma-alueen hydrologiassa kevään lumensulannasta aiheutuvien valuntahuippujen aikana. Tarkasteltaessa yksittäisiä roudattoman kauden sadantavaluntatapahtumia on kuitenkin havaittu, että valuntahuiput tasaantuvat ennallistamisen jälkeen (Menberu 2018). Näin rahkasammal auttaa myös muita suolajeja levittäytymään alueelle. Ennallistamistoimenpiteitä voidaan pitää onnistuneina, kun alueelle on palautettu avainlajien vaatimat maaperän kosteusolosuhteet, jotka vuorostaan ylläpitävät hapettomia olosuhteita. Näin ollen vertailevaa tutkimusta tulisi tehdä vasta alueiden asetuttua ja etenkin pintakasvillisuuden palauduttua. Turvepeltojen valumavesien fosforipitoisuus on tyypillisesti Ennallistettu avosuo (Salamajärvi, Kivipää). Myöskin tehtyjen toimenpiteiden, kuten puuston poiston vaikutus vesitaseeseen on ilmeinen heti toimenpiteiden jälkeen. Muutokset valunnassa Toisin kuin suoveden pinnan nousu, valunnan muutokset ennallistamisen seurauksena eivät ole yhtä yksiselitteisiä. Suomessa ennallistamista on pääosin tehty ns. 12 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Valunnan muodostumiseen vaikuttaa alueen vesivaraston vaje sekä sateen rankkuus ja kesto. 2020). Ojitetulla suolla vaihtelun on havaittu olevan noin 20–80 cm suon pinnasta, kun se taas luonnontilaisella suolla on tyypillisesti 0–30 cm (Menberu 2018). Osassa tutkimuksia valunnan on todettu jonkin verran lisääntyvän, mutta toisissa se on vähentynyt tai muutosta ei ole havaittu lainkaan. Suon kasvillisuuden palautumisen ja turpeen kertymisen osalta pelkästään suoveden pinnan yleinen taso ei ole riittävä tukemaan suokasvillisuuden palautumista, vaan pinnankorkeuden kausittaisen vaihtelun suuruus on myös oleellista (Maanvilja ym. 2014). Suoluonnon palautumisen pioneerilajeina pidetyille rahkasammalille suovedenpinnan tulisi pysyä noin 30 cm tuntumassa. kitumailla, joilla on voinut edelleen olla rahkasammallajeja, tai ojittamattomien soiden lähettyvillä, jolloin on voitu luottaa rahkasammalen luontaiseen levittäytymiseen. Optimaalisin syvyys rahkasammalen kasvulle on kuitenkin vain muutaman senttimetrin päässä sammalen vihreästä haarakimpusta (Gong ym. Muutokset suovedenlaadussa Ojitetun turvemaan vesistökuormitukseen vaikuttavat etenkin alueen maankäyttö ja sen historia. Esimerkiksi Kanadassa, Saksassa ja Englannissa ennallistamistoimenpiteisiin kuuluu myös rahkasammalen siirtoistutukset tai itiöiden levittäminen alueelle tehostamaan ja nopeuttamaan suoluonnon palautumista ja turpeen muodostuksen käynnistymistä. Tulosten tulkintaa vaikeuttaa valunnan mittaamisen haasteellisuus sekä tarkan valumaalueen määrittäminen yksittäiselle pienelle kohteelle. Kuivan kauden jälkeen ojitetulla suolla voi olla varastotilavuutta pidättää vesi, kun taas ennallistetulla suolla, jossa veden varasto on lähes täysi, pienikin sade voi näkyä valunnassa
u E n n al lis te . u -2 -1 2000 1500 1000 500 1 2 Ko ko na ist yp pi , µg /. u E n n al lis te . Metsähallituksen ylläpitämässä soiden ennallistamisen hydrologisessa seurantaverkostossa karulla Kirkaslammen suolla (nro 85) ja sen vastaavalla luonnontilaisella vertailukohteella mitatut A) liuennut orgaaninen hiili (DOC), B) kokonaistyppi (N kok.) ja C) kokonaisfosfori (P kok.) suovedessä ennen ja jälkeen vuonna 2010 toteutetun ennallistamisen. 3 4 5 6 7 8 9 10 E n n al lis te . Li ue nn ut og aa ni ne n hi ili , µg /. 3 4 5 6 7 8 9 10 -2 -1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 -2 -1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 E n n al lis te . 2021). ja 0,506±0,232 mg/. Seurantaverkoston aineiston perusteella ennallistetuilla soilla suoveden fosforipitoisuuksien on havaittu olevan 0,107±0,024 mg/?, kun ennallistamisesta on kulunut viisi vuotta (Menberu 2018), mutta pitoisuudet ovat laskeneet tasolle 0,020–0,030 lähes kymmenen vuoden kuluessa varsinaisista toimenpiteistä (Kuva 2 ja Kuva 3 ). 2022). ja DOC pitoisuus 44±3,5 mg/. Yleisesti voidaan nähdä, että keskirehevillä ja rehevillä soilla, suoveden ravinneja hiilipitoisuudet pysyvät selvästi pitempään korkeammalla (Menberu 2018) vaikkakin niissäkin on havaittavissa tasaantumista lähemmäs luonnontilaisen suon tasoa kymmenen vuoden seurannassa (Kuva 3 ). Suon rehevyystason onkin todettu yhdessä suotyypin ja vedenpinnan tason kanssa merkittävimmin vaikuttavan suoveden laatuun, ja rehevien soiden ennallistamisella on suurempi riski vesistökuormituksen näkökulmasta (Koskinen ym. 0,12-0,43 mg/. Etenkin karulla suolla fosforipitoisuus on selvästi koholla ennallistamisen jälkeisinä vuosina. Hydrologia-LIFE -hankkeen alustavien tulosten perusteella etenkin turveaineksen sekä turpeen huokosveden korkean typpipitoisuuden on havaittu lisäävän typpeä valumavesissä (julkaisematon aineisto). -2 -1 20 40 60 80 100 120 1 2 Vuodet ennen ja jälkeen ennallistamisen Ko ko na isf os fo ri, µg /. Metsätalouden käytössä olevilla turvemailla fosforija typpipitoisuudet on vuorostaan raportoitu olevan 0,025±0,016 mg/. Suoveden typpipitoisuus viiden vuoden jälkeen ennallistamisesta on havaittu olevan 1,319±0,20 mg/. Kuva 3. 2017). (Nieminen ym. Kuva 2. Ennallistetuilla soilla pitoisuudet vaihtelevat merkittävästi etenkin ennallistamisen jälkeisinä vuosina, mutta erityisesti alueen mahdollinen aikaisempi lannoitus, turpeen luontaiset ravinnepitoisuudet sekä alueen tyypillinen happamuus vaikuttavat maaveden sekä valumavesien ravinnepitoisuuksiin ja -huuhtoutumiin. Tätä ei havaita niin selvästi typpipitoisuuksissa (Kuva 2b ja Kuva 3b ) eikä karujen soiden liukoisen orgaanisen hiilen (DOC) pitoisuuksissa (Kuva 2a ). 3 4 5 6 7 8 9 10 Ennalliste?u karu avosuo (suo-85) -2 -1 20 40 60 80 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Luonnon?lainen vastaava suo (suo-94) A B C Li ue nn ut og aa ni ne n hi ili , µg /. (Yli-Halla ym. u E n n al lis te . (Menberu 2018). Metsähallituksen ylläpitämässä soiden ennallistamisen hydrologisessa seurantaverkostossa keskiravinteisella Salamajärven kohteella (nro 102) ja sen vastaavalla luonnontilaisella vertailukohteella mitatut A) liuennut orgaaninen hiili (DOC), B) kokonaistyppi (N kok.) ja C) kokonaisfosfori (P kok.) suovedessä ennen ja jälkeen vuonna 2010 toteutetun ennallistamisen (punainen viiva). ja typpipitoisuus 2,8-21 mg/. u E n n al lis te . Ennalliste?u karu avosuo (suo-102) 20 40 60 80 Luonnon?lainen vastaava suo (suo-113) A B C 13 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. u 2000 1500 1000 500 Ko ko na ist yp pi , µg /. -2 -1 20 40 60 80 100 120 1 2 Vuodet ennen ja jälkeen ennallistamisen Ko ko na isf os fo ri, µg /
Water, Air & Soil Pollution 232, 371 (2021), https://doi.org/10.1007/s11270-021-05293-y Ronkanen A-K., Irannezhad M., Menberu M., Marttila H., Penttinen J., Kløve B. Doctoral Thesis, Acta Universitatis Ouluensis C Technica 661. 2021. Water Resources Research 55(5), 4096-109. Biogeosciences 17: 5693–5719. Tuittila E-S. Haapalehto T., Kotiaho J.S., Matilainen R., Tahvanainen T. Teoksessa. Meriö L-H, Ala-aho P, Linjama J, Hjort J, Kløve B, Marttila H. Journal of Hydrology 519: 1493–1505 Koskinen M, Tahvanainen T, Sarkkola S, Menberu MW, Lauren A, Sallantaus T, Marttila H, Ronkanen A-K, Parviainen M, Tolvanen A, Koivusalo H, Nieminen M. Maanavilja L., Aapala K., Haapalehto T., Kotiaho J.S. Soiden ennallistamisella on välittömiä vaikutuksia alueen hydrologiaan, ja seuranta-aineistot osoittavat muutosten olevan kohti luonnontilaisen suon tilannetta. 2017. Metson seuranta ja arviointi. The effect of long-term drainage and subsequent restoration on water tale level and pore water chemistry in boreal peatlands. Syrjänen K., Horne P., Koskela T., Kumela H. Kymmenen vuoden aikaskaala ennallistettujen soiden kehityksen arvioimisessa. Yli-Halla M, Lötjönen T, Kekkonen J, Virtanen S, Marttila H, Liimatainen M, Saari M, Mikkola J, Suomela R, Joki-Kokko E. 2006. Science of the Total Environment, 586, 858–869. Modelling the habitat preference of two key Sphagnum species in a poor fen as controlled by capitulum water content. Long-term nitrogen and phosphorus dynamics in waters discharging from forestry-drained and undrained boreal peatlands. Tämä on välitöntä seurausta kuivahtaneen turvekerroksen vettymisestä ja siinä vapaana olevien ravinteiden huuhtoutumisesta. Lisäksi maanpinnan rikkoontumisella, ojatukoksilla ja mahdollisilla turvepadoilla kestää aikansa stabiloitua, jolloin niistä voi vapautua kiintoainetta ja ravinteita. Maaja metsätalousministeriö, Ympäristöministeriö, Metsäntutkimuslaitos ja Suomen ympäristökeskus, Helsinki. 2022. Boreal Peatland LIFE -project Effect of restoration and drainage on peatland hydrology A study of data before and after restoration at 46 sites in Finland. Ojitettujen soiden ennallistamisopas. (toim.) 2013. Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelman seurannan ja arvioinnin loppuraportti. Forest Ecology and Management, 330: 115-125 Menberu M 2018. Restoration of nutrient-rich forestry-drained peatlands poses a risk for high exports of dissolved organic carbon, nitrogen, and phosphorus. Välittömästi ennallistamistoimenpiteiden jälkeen valumaveden ravinneja hiilipitoisuudet yleensä nousevat (Kuva 2 ja Kuva 3 ). 2019. Science of Total Environment, 806, 150499. Luonnontilaisilla soilla sen sijaan rehevyystasolla ei ole todettu olevan suurta merkitystä suoveden pitoisuuksiin (Menberu 2018). Kirjallisuus Aapala K., Similä M., Penttinen J. https://julkaisut.metsa.fi/en/publications/show/1919 Tahvanainen T. 2020. Gong J., Roulet N., Frolking S., Peltola H., Laine A., Kokkonen N., Tuittila E-S. Snow to Precipitation Ratio Controls Catchment Storage and Summer Flows in Boreal Headwater Catchments. Impact of drainage and hydrological restoration on vegetation structure in boreal spruce swamp forest. 2014. Ennallistamista suunniteltaessa olisikin hyvä ottaa huomioon alueen ominaispiirteet ja ehkäistä ravinteiden ja hiilen huuhtoutumista esimerkiksi vesiensuojelurakenteilla. scitotenv.2021.150499 15 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Vesistökuormitukselta on kuitenkin vaikeata välttyä etenkin, jos toimenpiteet ovat voimakkaita. Tämän vuoksi laajoja ennallistamistoimia ei suositella tehtävän samalla valumaalueella yhtäaikaiseksi. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja, sarja B 188. https://doi.org/10.1016/j. 2014. https://doi.org/10.1029/2018WR023031 Nieminen M., Sarkola S., Hasselquist E., Sallantaus T. (toim.). Thickness of peat influences the leaching of substances and greenhouse gas emissions from a cultivated organic soil. Theories and empirical analysis of the impacts of antropogenic disturbance. 2015. Hydrology of peat-dominated headwater catchments
2021). Vain kylmän kauden aikaan mikrobitoiminnan ollessa vähäistä suon vedenpinta on pidempään lähellä maan pintaa. On selvää, että näissä olosuhteissa ravinteiden ja hiilen vapautumista turpeesta ja niiden huuhtoutumista säätelevät lähinnä hapelliset prosessit (Laurén ym. Juupajoki. Ennallistamisella tarkoitetaan kuivatuksen johdosta muuttuneen suon palauttamista luonnontilaiseksi, esimerkiksi ojia tukkimalla. 16 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. 2016) (ks. MIKA NIEMINEN johtava tutkija, Luonnonvarakeskus mika.nieminen@luke.fi Kirjoittajalla on pitkä kokemus suohydrologiaan ja erityisesti soiden metsätalouskäytön vesistövaikutuksiin liittyvissä tutkimuksissa. Ojitetun suon ennallistaminen nostamalla suon vedenpinta äkillisesti lähelle maan pintaa tai sen yläpuolelle merkitsee sitä, että hapellisten prosessien sijaan hiilen ja ravinteiden vapautumista ja huuhtoutumista alkavat säädellä hapettomat pelkistysreaktiot (Kaila ym. 2010). H arvoin tullaan ajatelleeksi, miten voimakas toimenpide ennallistaminen on soiden ekohydrologian näkökulmasta. TAPANI SALLANTAUS Suomen ympäristökeskus tapani.sallantaus@syke.fi SAKARI SARKKOLA Luonnonvarakeskus sakari.sarkkola@luke.fi MARKKU KOSKINEN Helsingin yliopisto markku.koskinen@helsinki.fi Soiden ennallistamisen vaikutukset valumavesien laatuun Kuva 1. Usein syytä huoleen ei ole, mutta ravinteikkaiden metsäojitusalueiden ja turvepeltojen kohdalla on syytä varovaisuuteen. Ennallistamisella on aluksi haitallisia vesistövaikutuksia, mutta ne vaihtelevat paljon. Ojitetut suot ovat voineet olla vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja tilanteessa, jossa suon vedenpinta kasvukaudella laskee hyvin syvälle. Kuva 1 ). Vedenpinnan nostaminen korkealle rehevää korpea ennallistettaessa voi aiheuttaa suurtakin vesistökuormitusta. Metsäojitetuilla soilla puuston varttuminen yhä kookkaammaksi ja samalla puuston haihdunnan kasvu merkitsee sitä, että suot vähitellen kuivuvat yhä syvemmältä (Sarkkola ym. Ennallistamistekniikoita tulisi kehittää vesistövaikutusten hallinnan parantamiseksi
Karujen rämeiden ennallistaminen on vesistökuormitusmielessä turvallista. Kolmannen ryhmän muodostavat metsäojitetut korvet, joilla niilläkin ennallistamisen vaikutukset ovat hyvin samanlaiset kuin vastaavien soiden avohakkuun vesistövaikutukset. Munasuo, Pyhtää. Turvepelloilla ennallistaminen voi aiheuttaa selvästi suurempaa ja pitkäkestoisempaa kuormitusta kuin metsäojitetuilla soilla (Zak ym. Niillä lannoituksissa maahan kertyneet ravinteet ja muut turpeessa viljelyn vaikutuksesta tapahtuneet muutokset muodostavat riskin hyvin suurten huuhtoumien synnylle. Toisen ryhmän muodostavat hieman ravinteikkaammat suot, alun perin keskiravinteiset rämeet ja nevat, joilla ennallistaminen on lisännyt fosforin huuhtoutumista suunnilleen saman verran kuin vastaavien soiden avohakkuut. Mitä ilmeisemmin fosforin huuhtoutumiseen pelkistävissä oloissa liittyy joitakin vielä toistaiseksi huonosti tunnettuja tekijöitä. 2017). On hyvin tunnettua, että kun rauta pelkistyy hapettomissa oloissa, myös fosfori vapautuu ja voi huuhtoutua. Näin on etenkin silloin, kun on ennallistettu viljavuudeltaan hyvin karuja metsäojitettuja soita, joilla ojitus on kuivattanut suota verraten vähän. Toisaalta hyvin suuret rautapitoisuudet suhteessa fosforipitoisuuksiin voivat myös estää fosforin huuhtoutumista saostamalla fosforin esimerkiksi suon pintaan ennen sen kulkeutumista vesistöihin. Usein ennallistaminen ei juurikaan ole lisännyt huuhtoumia. Raudan pelkistyminen kuluttaa protoneja eli vähentää maavesien happamuutta, minkä seurauksena humusaineiden pidättyminen maahan heikkenee ja niiden huuhtoutuminen kasvaa. 2021). 17 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Mitä ilmeisemmin nämä riskialttiit suot ovat kuitenkin hyvin rautapitoisia. 2011, 2016, Nieminen ym. Ennallistettu karu metsäojitettu räme. Metsäojitettujen soiden ennallistamista käsitelleissä tutkimuksissa on ollut yksittäisiä soita, joilta on suon vettymisen jälkeen huuhtoutunut hyvin paljon fosforia, typpeä, rautaa ja liuennutta humusta (Kaila ym. Toistaiseksi ei ole vielä täyttä varmuutta siitä, mikä tekijä yhdistää näitä soita. Kuva 2. Ensimmäisinä vuosina vedenpinnan noston jälkeen pintaturvekerroksesta voi huuhtoutua fosforia. 2021). Vaihtelevia tutkimustuloksia Ennallistamisen vesistövaikutuksista on raportoitu hyvin vaihtelevia tutkimustuloksia (Koskinen ym. Tulokset ovatkin siinä mielessä ristiriitaisia, että vaikka typen ja liuenneen humuksen huuhtoumat ovat poikkeuksetta kasvaneet ennallistamisen jälkeen viljavuudeltaan reheviltä soilta, fosforin huuhtoumat ovat kasvaneet huomattavasti vain osalta rehevistä soista. 2016, Koskinen ym. Vähemmän tunnettua sen sijaan on, että raudan pelkistyminen säätelee myös humuksen vapautumista ja huuhtoutumista. Osa ojitetuista soista on kuitenkin hyvin ongelmallisia ennallistamisen vesistövaikutusten näkökulmasta. 2016, Nieminen ym
Koskinen, M., Sallantaus, T., Vasander, H. Tutkimustulosten huomioon ottaminen käytännössä Vallitsee suuri yksimielisyys siitä, että soiden ennallistaminen on hyvin tärkeää suoluonnon suojelun näkökulmasta. Laurén, A., Palviainen, M., Launiainen, S., Leppä, K., Stenberg, L., Urzainki, I., Nieminen, M., Laiho, R., Hökkä, H. Zak ym. Luontotyyppien punainen kirja – Osa 1: Tulokset ja arvioinnin perusteet. Impact of Re-wetting of Forestry-Drained Peatlands on Water Quality—a Laboratory Approach Assessing the Release of P, N, Fe, and Dissolved Organic Carbon. 18 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. (toim.). Turvemaan pintakerroksen kuorinnan on ulkomaisissa tutkimuksissa osoitettu olevan hyvin tehokas keino vähentää ennallistamisen aiheuttamaa ravinnekuormitusta turvepelloilta, joten sen käyttöä kannattaisi selvittää myös Suomessa (Zak ym. Kirjallisuus Kaila, A., Koskinen, M., Asam, Z., Uusitalo, R., Smolander, A., Kiikkilä, O., Sarkkola, S., O´Driscoll, C., Kitunen, V., Fritze, H., Nousiainen, H., Tervahauta, A., Xiao, L., Nieminen, M. Kontula, T., Raunio, A. Journal of Applied Ecology 55, 311-320. doi:10.1016/j.ecoleng.2010.06.036. High methane emissions from restored Norway spruce swamps in southern Finland over one growing season. 2017). Tämä tarkoittaisi, että ennallistamisella ei pyritä automaattisesti mahdollisimman kostean kasvupaikan synnyttämiseen, vaan mahdollistettaisiin myös kuivempiin luonnontilaisiin suotyyppeihin rinnastettavien ekosysteemien muodostuminen. doi:10.1007/s11270-016-2994-9. Post-restoration development of organic carbon and nutrient leaching from two ecohydrologically different peatland sites. Sarkkola, S., Hökkä, H., Koivusalo, H., Nieminen, M., Ahti, E., Päivänen, J., Laine, J. 2016. Suomen ympäristökeskus ja ympäristöministeriö, Helsinki. 2010. Water, Air and Soil Pollution 227: 292. Drainage and stand growth response in peatland forests Description, testing, and application of mechanistic peatland simulator SUSI. doi:10.3390/f12030293. Tämä luo tavoitteiden ristiriitoja erityisesti korpien ennallistamisen osalta, koska kaikki korpityypit on luontotyyppien uhanalaisuusarviossa luokiteltu vähintään vaarantuneiksi ja kehityssuunta on yleisesti kohti suurempaa uhanalaisuutta (Kontula & Raunio 2018). doi:10.1016/j. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus 2018. doi:10.1139/X10-084. Siksi vesistövaikutukset eivät saisi nousta esteeksi ennallistamisen edistämisessä. Koskinen, M., Maanavilja, L., Nieminen, M., Minkkinen, K., Tuittila, E-L. Role of tree stand evapotranspiration in maintaining satisfactory drainage conditions in drained peatlands. Metsäojitusalueiden ennallistetuilla korpisoilla ongelmana on toisinaan ollut veden pinnan nousu selvästi korkeammalle kuin vastaavilla luonnontilaisilla soilla (Koskinen ym. Science of the Total Environment 586, 858-869. Mires and Peat 17, Article 02, 1-13. Restoration of nutrient-rich forestry-drained peatlands poses a risk for high exports of dissolved organic carbon, nitrogen, and phosphorus. Top soil removal reduces water pollution from phosphorus and dissolved organic matter and lowers methane emissions from rewetted peatlands. 388 s. Toisaalta rehevöityminen on merkittävin sisävesien tilaa heikentävä ilmiö. Metsäojitusalueilla kannattaisi selvittää sitä, voidaanko luonnontilaisten soiden hydrologiaa paremmin simuloivilla ennallistamisilla vähentää kuormitusta. Ecological Engineering 37 (7), 1008–1016. 2018. doi:10.1111/1365-2664.12931. Forests 12, 293. Turvepeltojen ja etenkin rautapitoisten rehevien metsäojitettujen soiden ennallistamisessa kannattaa kuitenkin olla varovainen, sillä niillä ennallistaminen voi lisätä huuhtoumia hyvin merkittävästi pitkäksi aikaa. Suomen ympäristö 5/2018. Zak, D., Goldhammer, T., Cabezas, A., Gelbrecht, J., Gurke, R., Wagner, C., Reuter, H., Augustin, J., Klimkowska, A., McInnes, R. scitotenv.2017.02.065. Canadian Journal of Forest Research 40, 1485-1496. 2016. 2021. 2011. 2016), mikä voi merkittävästi kasvattaa ennallistamisen vesistökuormitusta. Ongelmana on menetelmän kallis hinta, ellei kuoritulle pintamaalle löydy kannattavaa taloudellista käyttöä. Näin on siksi, että kuormittavia toimenpiteitä (lannoitus, ojitus, hakkuut) ei enää tehdä, mutta etenkin siksi, että turpeen hajotus ja sitä kautta ravinteiden vapautuminen turpeesta vähenevät murtoosaan ojitettuun alueeseen nähden (Kuva 2 ). 2017. Koskinen, M., Tahvanainen, T., Sarkkola, S., Menberu, M., Laurén, A., Sallantaus, T., Marttila, H., Ronkanen, A-K., Tolvanen, A., Parviainen, M., Koivusalo, H., Nieminen, M. 23 p. Viljavuudeltaan karuilla rämeillä ja useimmilla rehevilläkin metsäojitusalueilla jo muutaman vuoden tai vähintään noin kymmenen vuoden kuluessa ennallistamisesta vaikutukset kääntyvät positiivisiksi eli ennallistamis alueilta alkaa huuhtoutua vähemmän ravinteita kuin metsätalouskäytössä olevilta soilta. Vesistövaikutusten osalta on kuitenkin otettava huomioon, että kyseessä on kertaluonteinen huuhtoumien kasvu. 2016. (2017) varoittavat jopa vuosikymmeniä kestävistä kohonneista fosforija humuskuormista ennallistetuilta turvepelloilta, jos mitään toimenpiteitä ei tehdä kuormituksen torjumiseksi
Hypoteesina on ollut, että soiden suodattavilla ja eri aineita turpeeseen kerryttävillä toiminnoilla on merkittävää arvoa veden laadun parantajina, ja näitä suoekosysteemien tuottamia palveluita kannattaa elvyttää. Ojittamattomien soiden vaikutus veden laatuun – suon nielut Taulukko 1. Aapasoita kohteiksi Laitinen ym. Valumaalueiden koko vaihteli 115–191 ha, poikkeuksena yli 2 000 ha Suuripään letto Tervolassa. Aapasuoaltaissa soiden potentiaalinen suodatusvaikutus on selkeimmillään ja siksi Suonielut-hankkeen kohteet ovat pääosin aapasoita tai hydrologiansa puolesta saman kaltaisia suovalumaalueita. Aapasuot ovat suoyhdistymä, jossa suon keskinen osa on valumaalueen vesien tuomien ravinteiden varassa kehittyvää suota, valuma-alueen vesien vastaanottajaosiota. Ympäristöministeriön Helmi-ohjelman Suonielut-hankkeessa on tutkittu soiden merkitystä valumavesien laatuun. Tutkimus alue Kunta Kokonais pinta ala ha Suo pinta ala ha Suon osuus % Haaposuo Pyhäntä 185 54 29 Karjusuo Loppi 141 21 15 Koiransuo Ii 191 38 20 Suuripää Tervola 2 623 850 32 Suurisuo Janakkala 169 62 37 Vahtisuo ojitus Sonkajärvi 115 21 19 mediaani 177 46 25 19 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Suomessakin on paljon kokemuksia vesiensuojelullisista kosteikoista, mutta myös varsinaisia soita on käytetty onnistuneesti vesiensuojelun välineinä esim. Suo suodattaa valuma-alueen syöttämästä vedestä tarvitsemiaan ravinteita ja kerryttää niitä orgaanisen aineksen kertymän mukana, toimien sekä hiilen että ravinteiden nieluna. 2007 tarkastelivat erityyppisten soiden hydrologiaa ja erityisesti kuvasivat aapasuoaltaan vesitaloutta. Soiden merkitys laaja-alaisena vesien laatua muokkaavana valuma-alueen osiona silloin, kun tuleva kuormitus on suhteellisen laimeaa metsätalouden maan huuhtoutumaa, tunnetaan kuitenkin huonosti. Suonieluja on palautettavissa ja niitä kannattaa palauttaa sekä suoekosysteemien että vesistöjen turvaamiseksi. Aapasuoaltaan märät vähäpuustoiset osat ovat myös usein jääneet ojittamatta. Pohjoisessa vastaanottajaosioilla oli kaikilla rimpisyyttä, eli avovetisten rimpien ja kohtisuoraan veden liikettä vastaan sijaitsevien kapeiden patomaisten jänteiden vallitsemaa suota. turvetuotannon tai metsätalouden kuormittavia vesiä puhdistavina pintavalutuskenttinä (Heikkinen ym. Tutkimusalueet ja niiden pinta-alat sekä vastaanottavan suo-osion ala sekä osuus valuma-alueesta. Toimiva hydrologia on edellytys myös suoluonnon säilymiselle. 2018). Valuma-aluetta ojittaessa suon elävä pintakerros usein menettää yhteyden valuma-alueeseensa, ja siksi suon nieluista suuri osa on menetetty. Suota ympäröivä valumaalue ruokkii keskiosaa, ollen toiminnallisesti luovuttajaosiota. K osteikkojen käyttö vesiensuojelussa on maailmanlaajuista ja paljon tutkittua. Suonielut-hankkeen aikana vuosina 20202021 seurannassa oli Etelä-Suomen alueelta 2 suota (Suurisuo, Karjusuo) ja aapasoiden alueelta 4 suota (Taulukko 1 ). TAPANI SALLANTAUS MML, vanhempi tutkija, Suomen ympäristökeskus tapani.sallantaus@syke MIKA NIEMINEN MMT, dos., johtava tutkija, Luonnonvarakeskus mika.nieminen@luke.fi SAKARI SARKKOLA MMT, dos., tutkija, Luonnonvarakeskus sakari.sarkkola@luke.fi JUKKA TURUNEN FT, erikoistutkija, Geologian tutkimuskeskus jukka.turunen@gtk.fi Suon synnyn edellytys on vesi
Alueittaisten aritmeettisten keskipitoisuuksien mediaanit vastaanottavalle luonnontilaiselle suolle tulevissa ja suolta lähtevissä valumavesissä. mg/. µg/. Tuleva 1,8 41 29 5 7,5 1300 2,4 15 2,4 3 5,2 Lähtevä 1,4 5 21 4,9 4,8 1600 3,2 8 1 2,4 1,1 Muutos% 22 88 28 36 23 33 47 58 20 79 Taulukko 2. mg/. Kaikilla kohteilla tulevan veden näyte otettiin ojasta tai luonnonpurosta. Aikaskaala on tuoreista vuosikertymistä yli 10 000 vuoteen. Veden laatu – nielut ja lähteet Lähes kaikkien mitattujen aineiden alueittaisten keskipitoisuuksien mediaanit ovat vastaanottajaosan jälkeen pienempiä kuin valuma-alueelta sinne tulevat pitoisuudet. Vastaanottavan suon osuus lähtevässä vedessä on keskimäärin noin neljännes valuma-alueesta. Valuntaa ei mitattu. µg/. Suurin prosentuaalinen ero on epäorgaanisella typellä (Taulukko 2 ). Huuhtoutumat on saatu keskipitoisuuksista kertomalla ne pitkänajan keskivalunnoilla kullakin alueella ja mediaani on laskettu näistä. mg/. spesifinen huuhtouma. µg/. mg/. Tutkimuksella on Jukka Turusen (GTK) vetämä rinnakkaishanke, jossa suon kykyä poistaa ja kerryttää aineksia turpeeseen tutkitaan ajoitetuista turvekerroksista käsin, samaan tapaan kuin esim. mg/. µg/. Näiden erotus suo-osiolle kohdistettuna kertoo suon nettohuuhtoutuman suon pintaalayksikköä kohden; ns. Tuloksiin viitataan lyhyesti. 20 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Muilla kohteilla lähtevät havaintopisteet olivat luonnonuomassa. Pitoisuudet ovat kuitenkin alhaisia jo tulevassa vedessä. Oletuksena on, että suo ja muu valuma-alue tuottavat yhtä paljon valuntaa, eli haihdunnat ovat yhtä suuret. µg/. µg/. ?25 Ti mg/. µg/. vuosilustoista järvisedimenteissä. Aineisto ja menetelmät Vastaanottajaosiolle tulevia vesiä ja siltä lähteviä vesiä seurattiin pohjoisilla kohteilla vuosijakson verran syksystä 2020 syksyyn 2021. Huuhtouman prosentuaalinen muutos on [(Lähtevä – Tuleva)/Tuleva] x 100 (Muutos%). Enimmillään noin 50 km etäisyydellä sijaitsee mittapatoalue, jonka valumatietoa tullaan käyttämään paremmin hydrologisia oloja kuvastavien keskipitoisuuksien ja huuhtouma-arvojen saamiseksi. Fe Zn Sr SO. Eteläisiltä kohteilta oli aineistoa pidemmältä ajalta, mutta käytettiin vain kahden vuoden aineistoa. Ba K Ca Cl Ptot Ntot Mg Mn Mediaani µmoL/. Näytteenottoa keskitettiin runsaan valunnan kausiin. Näytemäärä havaintopisteittäin vaihteli 7–20 välillä. Maa-alkalimetalleista voimakkain pienenemä on Alk Al NH. Esitetyt keskipitoisuuksien mediaanit pohjautuvat aritmeettisiin keskiarvoihin ja ovat alustavia. µg/. Kukin alue on saman arvoinen riippumatta seurantakauden pituudesta. mg/. Yhdisteissään +3-arvoiset alumiini ja titaani pienenevät myös voimakkaasti, 67 ja 79 %. Laskeumana tullutta ainemäärää ei kuitenkaan lasketa pidättymäksi, ainoastaan valumavesien kuljettamat ainemäärät otetaan tässä nielujen tai lähteiden laskennassa huomioon. Jotta suon vaikutus saadaan kvantitatiivisesti laskettua, tulee tarkastella lähtevän ja tulevan ainemäärän erotusta, johon päästään laskemalla sekä tuleva että lähtevä ainemäärä koko valuma-aluetta kohden. Tuleva 29 520 8 11 0,3 2,4 0,9 20 780 0,7 21 Lähtevä 25 170 3 6 0,2 1,7 0,6 7,5 480 0,6 18 Muutos% 67 63 45 40 29 33 63 38 17 14 Na NO. mS/m µg/. Lähtevä näytteenottopiste oli kolmessa tapauksessa vanhassa ojassa, joka kokosi selkeän valuma-alueen vedet purkautumaan yhden pisteen kautta. mg/. µg/. Oletuksena laskennassa on myös se, että havainnoitu syöttävä valuma-alue edustaa koko syöttävän alueen veden laatua. µg/. TOC pH SiO. Tämä tarkoittaa sitä, että jos lähtevän ja tulevan ainemäärän erotus on negatiivinen, suo ei ole nettona tuottanut mitattua ainetta valumaveteen, vaan se on pidättänyt sitä erotuksen ja laskeuman summan verran
bariumilla ja strontiumilla, sitten kalsiumilla ja pienin magnesiumilla. Alkaliniteetti ja pH muuttuvat hyvin vähän. Typpi Fosfori TOC Typpi Fosfori TOC Typpi Fosfori TOC Typpi Fosfori TOC Luonnonhuuhtouma mg/m²/v mg/m²/v mg/m²/v Metsätalous mg/m²/v mg/m²/v mg/m²/v Finér ym. (2021) 190 7,3 7100 Aaltonen ym. Fosforin huuhtoutuma valuma-alueen lähtevässä vedessä ei myöskään kasva, vaikka suon vastaanottajaosiota syöttävä kuormitus kasvaa (Kuva 1 ). Al Ptot Ntot Ca Mg Na TOC SiO. Suo on TOC:n lähde, mutta murto-osa siitä, mitä suot keskimäärin. Suolle tulevan fosforihuuhtoutumaan ja suolta lähtevän fosforihuhtoutuman välinen yhteys, molemmat ilmaistuna koko valuma-aluetta kohden. Vastaanottava suo-osio pienentää P-huuhtoutumaa merkittävästi, siitä huolimatta, että tuleva huuhtouma on jo varsin alhainen. Mediaanipitoisuudet ovat suurempia lähtevässä kuin tulevassa vedessä ainoastaan raudalla ja sinkillä. Pitoisuuksista on laskettu alustavat huuhtoumat, jotta vertailua eri kuormitusarvoihin voidaan tehdä. y = -0.0467x + 2.9524 R² = 0.1711 0,5 1 1,5 2 2,5 3 3,5 2,5 5 7,5 10 12,5 Lä ht ev ä vu ot ui ne n Phu uh to um a, m g/ m 2 /v Suolle tuleva vuotuinen P-huuhtouma, mg/m 2 /v 21 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Suo on pieni magnesiumin ja natriumin lähde, rautaa huuhtoutuu huomattavasti enemmän kuin syöttävässä vedessä tulee. (2021) 230 9,5 7900 Suonielut lähtevät 170 2,8 8400 Suonielut tulevat 250 6,5 11000 Kuva 1. Fosforin pidättymä on 44 %, typpeäkin pidättyy hieman, sulfaatista kolmasosa. Sähkönjohtavuus pienenee likimain pinta-alojen suhteessa ja viittaa elektrolyyttien vähäiseen nettopidättymään. Fe SO. Suolle tulevat ja lähtevät huuhtoumat on laskettu koko valuma-aluetta kohden. Lähtevän veden fosforihuuhtouma vaihtelee 2,3…3,1 mg/m²v eli tasolla, joka on luonnonhuuhtouman keskimääräistä tasoa selvästi alhaisempi (Taulukko 4 ). Mediaani mg/m²/v mg/m²/v mg/m²/v g/m²/v g/m²/v g/m²/v g/m²/v g/m²/v mg/m²/v g/m²/v Tuleva 140 5,0 210 0,63 0,18 0,39 8,1 1,9 420 0,52 Lähtevä 64 2,8 180 0,55 0,18 0,42 8,4 1,9 590 0,35 Lähtevä?Tuleva -80 -2,2 -33 -0,08 0,003 0,03 0,3 0,0 170 -0,17 Lähtevä?Tuleva Suon pinta-ala -320 -8,9 -130 -0,31 0,013 0,12 1,3 0,0 690 -0,68 Muutos% 55 44 16 12 1,8 7,5 4,1 0,3 41 33 Taulukko 4. (2021) 140 5,3 5600 Aaltonen ym. Luonnontilaisten alueiden huuhtouma ja metsätalousalueiden huuhtouma eri tutkimuksissa. Tuleva huuhtoutuma on laskettu luonnontilaisen suon yläpuolisen valuma-alueen pinta-alaa kohden ja edustaa metsätaloudessa oleva maata. Suuripäällä syöttävä kokonaisfosforihuuhtouma koko valuma-aluetta kohti laskettuna oli 9,8 mg/m²v, koko valuma-alueelta purkauTaulukko 3. Muutos% on huuhtoumien prosentuaalinen muutos: [(Lähtevä – Tuleva)/Tuleva %] x 100. Hyvin selkeä alenema on kokonaisfosforilla ja sulfaatilla. Aineiden alueittaisten vuosihuuhtoutumien mediaaneja suoalueelle tulevassa ja sieltä lähtevässä valumavedessä, niiden erotus sekä aineiden pidättymä suoalueelle suoalueen pinta-alayksikköä (Suon pinta-ala, ha) kohden. Suonielut lähtevät -arvot ovat tämän tutkimuksen aineiston mukaisia mediaanihuuhtoumia lähtevissä vesissä ja valuma-alueista luonnontilaista on vain vastaanottajaosio, mediaanina 25 %. (2021) 150 4,4 6100 Finér ym. Fosforin muutokset ovat huomion arvoisia. Huuhtoutumat kertovat pitoisuuksia hieman pienemmistä eroista lähtevien ja tulevien välillä, koska tuleva vesimäärä on pinta-alasuhteiden verran pienempi kuin lähtevä (Taulukko 3 )
Valunta kuitenkin oli tällöin vähäistä tai loppui. Hyvin pidättyvien metallien kuten alumiini, myös kalsium, kertymät turpeeseen ovat pienempiä kuin vesitaseaineistossa. Tärkeä syy eroon on laskeuman tuoma ainemäärä, ja fosforilla laskeuma täydentäisi taseen erittäin hyvin. Sen sijaan vesien yhteys suonalaiseen kivennäismaahan ei ole virhelähde vaan suon sisäistä hydrologiaa. Vesitaseiden perustella rautaa nettohuuhtoutui vastaanottavalta suo-osiolta. Sulfaattihuuhtoutumat olivat nykyistä pienempiä esiteollisena aikana, jota pääosa turveprofiileista edustaa. Raudan huuhtoutuminen on osoitus siitä, että suoalueen vesillä on yhteytensä myös kivennäismaahan. Tule keskustelemaan ja jakamaan ajatuksia sekä kokemuksia soiden ennallistamisesta Vesitalous-lehden aamukahveille torstaina 31.3.2022 kello 9:00-10:00. Vesitasekohdealueiksi valikoitiin kohteita, joissa tutkittava ilmiö, suodatusvaikutus, olisi luotettavasti todennettavissa. tuvan veden huuhtouma oli 2,3 mg/m²v, Vahtisuon 8,6 mg/m²v päätyi tasolle 2,7 mg/m²v, molemmat alle aineiston mediaanin, 2,8 mg/m²v. Vaikutukset eivät kuitenkaan ole aina yksiselitteisiä ja muutokset tarvitsevat aikaa. Voit liittyä mukaan kotisivujen kautta vesitalous.fi > Tapahtumat 22 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Rauta on pitkäaikaiskertymänä turpeeseen suurimman kertymän metalli, parikymmentä prosenttia suurempi kuin alumiini tai kalsium. Suo sekä eristää vesiä epäorgaanisten ainesten primäärisestä lähteestä, kivennäismaasta, että suodattaa ja pysyvästi pidättää aineksia turpeeseen. Fosforin kertymä turpeeseen on GTK:n vetämän osahankkeen 139 näytteessä aapasoiden alueelta ollut mediaanina 16 mg/m²v, valumavesiseurannassa spesifinen mediaanipidättymä suoalueille on ollut 9 mg/m²v. Myös sulfaatin (rikin) pidättymä turpeesta määrittäen on pienempi kuin pidättymä taseiden perusteella. Nielut suossa Huuhtoutumien keskinäiset suhteet ja suuruusluokat ovat hyvin sopusoinnussa sen kanssa, mitä turvekerroksista on löydettävissä. Pohjavesivaikutuksen tulisi näkyä kasvattavana sähkönjohtavuudessa, pH-arvoissa, alkaliniteetissa, yleensäkin kivennäismaan rapautumistuotteissa ja erityisesti vähän Vesitalouden aamukahvitilaisuus soiden ennallistamisesta Suon ennallistamisella on välittömiä vaikutuksia alueen vesitalouteen ja valumavesien laatuun. Mikäli suo saa pohjavesiä syöttävältä valuma-alueelta ohi havaintopisteiden eikä niiden laatu vastaa mitatun syöttävän veden laatua, seuraa tästä virhettä. Suo luo hapettomat olosuhteet, jotka edistävät raudan huuhtoutumista. Rautaa ja sinkkiä lukuun ottamatta kaikki pitoisuudet olivat mediaanien perusteella pienempiä lähtevässä kuin tulevassa vedessä. Suon ulkopuolella syntyneen pohjaveden purkautumisesta suoalueelle ei saatu selkeitä osoituksia. Keskustelun alustavat erikoistutkija Anna?Kaisa Ronkanen Suomen ympäristökeskuksesta ja apulaisprofessori Hannu Marttil a Oulun yliopistosta. Koeasetelmassa on yksinkertaistavia oletuksia. Ilmeistä pohjaveden vaikutusta ei ollut kasvillisuudesta havaittavissa. Pohjavesivalunta on yleensä tasaista ja näkyisi valunnassa ja veden laadussa kuivina vuodenaikoina
Finér, L., Lepistö, A., Karlsson, K., Räike, A., Tattari, S., Huttunen, M., Härkönen, L., Joensuu, S. Ympäröivillä alueilla tehdyt ojitukset ovat kuitenkin vaikuttaneet ojittamattomienkin aapasoiden tilaan. Drainage for forestry increases N, P and TOC export to boreal surface waters, Science of the Total Environment 762, 144098. 6 kg/v. Monessa tapauksessa vesien palauttaminen suolle olisi helppo toteuttaa, jos yläpuolisen metsäalueen kuivatustilasta voitaisiin tinkiä. & Marttunen, M. Hajakuormituksen fosforikuorman vähentäminen kosteikkojen tai pintavalutuksen avulla maksaa yleensä luokkaa 200 €/poistettu P-kilo ja kuormituksen vähentämiseen tähdätään vakavasti (Hjerppe ym. Tuoreesta kunnostusojituksesta huolimatta Vahtisuolle tulevan valumaveden fosforipitoisuus oli tavanomaisen metsätalousalueen luokkaa, 27 µg/?. Pieni kaltevuus vaikeuttaa palauttamista, koska vesiä ei saa ojan pohjalta suon pinnalle ilman pitkiä syöttäviä ojia suojelualueelle tai metsätalousmaan vettymistä. Sallinen, A., Tuominen, S., Kumpula, T. Alati kehittyvän korkeustiedon avulla likimain samaan tulokseen voisi tällaisella helpolla kohteella päästä hyvin vähäisin kustannuksin. Varsinainen vesiä syöttävien ojien kaivu oli vesien palauttamisessa minimaalinen kustannus, pääosa kustannuksista syntyi suunnittelusta, maastomittauksista, neuvotteluista. Suonielujen palauttaminen Aapasoiden suotyypit ovat hydrologiansa perusteella märkiä ja avoimia soita ja niitä on jäänyt siksi paljon myös ojittamatta. Tulosten jatkokäsittelyssä näihin seikkoihin kiinnitetään erityistä huomiota. Huuhtoumien laskentoja tulee tarkentaa. Vesiensuojeluhyöty ei tule maanomistajalle. Vesitalous 4/2013: 36-40. Kasvutappioiden joustava korvaamismahdollisuus täysimääräisesti olisi edellytys suonielujen laajamittaiselle palauttamiselle. On kuitenkin myös hyvin helppoja tapauksia. 2013). & Tahvanainen, T. 2013. 2021. Vahtisuon luonnonarvojen elvyttämisen päälle 30 ha kunnostusojitusalueen aikaansaama lisähyöty fosforin poistosta, 200 € poistetun P-kilon arvona, olisi puuston 70 vuoden kiertoajalle laskettuna yksinkertaisen kertolaskun perusteella 84 000 euroa. Tällaista vaikutusta ei ollut selkeänä tulkittavissa. 2019. Valuma-alueella perattiin suunnitelman mukaan n. Keskiboreaalisella vyöhykkeellä ja siitä etelään suovaluma-alueiden ojittamattomasta pinta-alasta noin 40 % on hydrologisesti häiriytynyttä vesien kulkua katkaisevien ojien vuoksi. Vahtisuo on ollut pioneerialueita ja esimerkkikohteita vesien palauttamisessa ja sen seurantaan panostettiin myös tässä hankkeessa. ha aapasuota tai aapasuomaisia piirteitä omaavaa ojittamatonta suoalaa on menettänyt yhteyden tärkeään vesilähteeseensä, valuma-alueeseen. Vesitalous 2/2018: 13-19. 2021. On arvioitavissa, että runsaat 0,7 milj. 100 ha metsätalousalueelta. Mires and Peat, 24(38), 1–22. Controls of Organic Carbon and Nutrient Export from Unmanaged and Managed Boreal Forested Catchments. Kirjallisuus Aaltonen, H., Tuukkanen, T., Palviainen, M., Laurén, A., Tattari, S., Piirainen, S., Mattsson, T., Ojala, A., Launiainen, S., Finér, L. Laitinen, J., Rehell, R., Huttunen, A., Tahvanainen, T., Heikkilä, R. Mire systems in Finland — special view to aapa mires and their waterflow pattern. 23 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2020.144098. & Joensuu, S. Suo 58(1): 1–26. Kuuden kilon pysyvä fosforin poisto vuodessa on muutaman kymmenen hehtaarin kunnostusojitushankkeelle merkittävä lisähyöty. Näitä soita on myös pohjoisboreaalisen vyöhykkeen eteläosassa (Sallinen ym. Water 2021; 13(17):2363. Tällöin ne eivät kykene toteuttamaan aapasoille ominaista ekosysteemipalvelua; valuma-alueen vesien suodattamista. Alapuolinen suo sai vesistä poistettua fosforia n. https://doi.org/10.3390/w13172363. 2018. Undrained peatland areas disturbed by surrounding drainage: a largescale GIS analysis in Finland with a special focus on aapa mires. Hjerppe, T., Seppälä, E. Kortelainen P., Mattsson, T., Piirainen, S., Sallantaus, T., Sarkkola, S. & Ukonmaanaho, L. 2019). Raudan pitoisuudet sen sijaan olivat suurimmillaan vähän veden aikaan ja erityisesti suolta lähtevässä vedessä. (Online: http://www.mires-and-peat.net/pages/volumes/map24/map2438.php); https://doi.org/10.19189/MaP.2018.AJB.391. Luonto puhdistaa ojitettujen turvemaiden valumavesiä. Vesien palauttaminen, hydrologian ennallistaminen, ei ole ongelmatonta. Kokemuksia on lähinnä suojelualueilta. Heikkinen, K., Ruokanen, I., Rintala, J. veden aikana. Tehokkuutta vesienhoitoon – uusia työkaluja suunnittelijoille. & Lindholm, T. 2007. 6 km ojaa ja johdettiin vedet Vahtisuolle, minne ne alun perin kuuluivat – ja samalla palautettiin myös muita suolle kuuluvia vesiä, yhteensä n
LAURI IKKALA DI, tohtorikoulutettava, Vesi-, energiaja ympäristötekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto lauri.ikkala@oulu.fi Kirjoittaja tekee väitöskirjaa UAS-kartoituksen käyttämisestä soiden ennallistamisen seurannassa. yksittäinen ojalinja). 24 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. UASmenetelmät korvaavat ja täydentävät työläitä maastomittauksia, mutta myös tavanomaista satelliitteihin ja miehitettyihin lentoihin perustuvaa kaukokartoitusta, johon verrattuna UAS tuottaa yksityiskohtaisempaa aineistoa joustavasti ja pienin kustannuksin (Jeziorska 2019). UAS-kuvaukseen vaaditaan vakaat sääja valaistus olosuhteet, mieluiten tyyni pilvipouta. M i e h i t t ä m ä t t ö m i ä ilma -alusjärjestelmiä (Unmanned Aircraft Systems, UAS) soveltavia menetelmiä on otettu käyttöön monilla tieteenaloilla tuottamaan tarkan mittakaavan aineistoa. Hyvissä olosuhteissa yksinkertaista valoja videokuvausta voidaan toteuttaa muiden maastotöiden ohessa esimerkiksi pienillä multikoptereilla, jotka kulkevat mukana olkalaukussa. Kartoituksen tulos koostuu tyypillisesti sadoista yksittäisistä valokuvista, joille on tallennettu GPS-koordinaatit. Pilotin tehtäväksi jää määrittää kartoitettavan alueen rajaus ja lentoparametrit, kuten kuvalimitys (yleensä 70–90 %) ja lentokorkeus (esim. Ortokuvien ja spektri-indeksien avulla voidaan havaita maanpeitteessä tapahtuneita muutoksia mittatarkasti. 50–120 m), sekä valvoa prosessin etenemistä. Digitaalista korkeusmallia on mahdollista käyttää veden liikkeiden ja suon hydrologian analysointiin. UAS-kartoitus puolestaan tarkoittaa laajemmalle alalle sovellettavaa systemaattista kuvaustapaa, jonka avulla voidaan tuottaa mittatarkkoja lopputuotteita. Perusteellisemmille UAS-tutkimuksille on hyvä varata oma maastopäivä ja asiaan perehtynyt toimija. Videokuvaus sopii erityisesti pitkänomaisten kohteiden saumattomaan dokumentointiin (esim. Suomessa laitteiston käyttäjän tulee rekisteröityä ja läpäistä Traficomin koe saadakseen lennättää yli 250-grammaista ilma-alusta. täytettävä ojalinja tai rakennettava pato). Laitteiston käyttäjältä vaaditaan kuitenkin perehtymistä aineistojen kalibrointiin ja käsittelyyn. Lennon toteuttamiseen vaadittavat järjestelyt ovat usein kevyet tai ne voidaan valmistella etukäteen, jolloin kuvausajankohta saadaan mukautettua hankkeen aikatauluihin ja paikalliseen säätilaan sopivaksi. Kartoitusohjelmisto huolehtii tarvittavan lentoradan sekä kuvaussijaintien suunnittelusta, ja kuvauslento suoritetaan automaattisesti nousuineen ja laskuineen. UAS-kartoitus tuottaa kolmiulotteisen rakennemallin ennallistamiskohteesta Soiden ennallistamisen seurannassa yksittäisiä kuvia voidaan kohdentaa otettavaksi paikoista, joiden odotetaan muuttuvan (esim. ANNA-KAISA RONKANEN TkT, dos., erikoistutkija, Suomen ympäristökeskus anna-kaisa.ronkanen@syke.fi ALEKSI RÄSÄNEN FT, dos., erikoistutkija, Luonnonvarakeskus aleksi.rasanen@luke.fi HANNU MARTTILA TkT, dos., apulaisprofessori (tenure), Vesi-, energiaja ympäristötekniikan tutkimusyksikkö, Oulun yliopisto hannu.marttila@oulu.fi JARI ILMONEN FT, erikoissuunnittelija, Metsähallitus Luontopalvelut jari.ilmonen@metsa.fi TIMO KUMPULA Professori, Drone lab, Historia ja maantieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto timo.kumpula@uef.fi UAS-menetelmät soiden ennallistamisen vesitalouden tutkimisessa Lennokeista tehtävä UAS-kartoitus mahdollistaa soilla tapahtuvien muutosten tarkan seurannan ennallistamisen jälkeen
Ojite?u Veden virtaussuunta 10 20 m Ennalliste?u a b Kuva 1. Lennon jälkeen toistensa kanssa limittyvät kuvat yhdistetään käsittelyohjelmistossa konenäköön perustuvalla algoritmilla yhtenäiseksi aineistoksi (Kuva 1 ). Aukeilla paikoilla rakennemallilla päästään samaan tarkkuuteen laserkeilausaineistojen kanssa, mutta tiheän kasvillisuuspeiton alueilla keilaukset tuottavat laadukkaamman aineiston. Pistepilven ?hentäminen Suodatukset Georeferoin. Spektriaineistot: Luoki?elut, indeksit Jatkokäsi?ely Ortoprojisoin. Tyypillisesti turvemaan pinta on painunut kuivatusvaiheessa eniten ojien läheisyydestä, minkä vuoksi ne säilyvät virtausreitteinä täytöstä huolimatta, jos patoja ja pintavalleja ei rakenneta. Lopputuotteiden tarkkuus riippuu monista asioista kuten lentoparametreistä, kameran ominaisuuksista, kuvausolosuhteista ja käytetyn koordinaattitiedon laadusta. UAS-kartoituksen ja kuvien yhdistämisen vaiheet sekä hydrologisen jatkokäsittelyn vaihtoehtoja. UAS-aluksen sijainnin ja/tai maan päälle asetettavien tukipisteiden mittaaminen tarkkuusluokan paikantimella mahdollistaa lopputuotteille 2–10 cm sijaintitarkkuuden. Korkeustiedon avulla voidaan kartoitetusta alueesta tuottaa myös projisoituja rastereita, kuten korkeusmalli ja nk. Kameroiden asemoin. ortomosaiikkikuva, jotka vastaavat geometrioiltaan karttaesitystä (Kuva 2 ). Tavanomaisen GPS-paikannuksen tarkkuus on yleensä metriluokkaa. Lennon käynnistäminen ja valvonta Lentoparametrien asetus Kuvausalueen määritys (Tukipisteiden mi?aus) Kartoitus 25 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Kuva 2. Eri kellonaikoina ja eri valaistusolosuhteissa otetuissa kuvissa puiden varjot muodostuvat eri suuntiin erilaisin kontrastein. Algoritmi tunnistaa yhteisiä piirteitä vierekkäisistä kuvista ja laskee pikseleille tasosijainnit ja korkeudet. Kuvien yhdistäminen 3D-malli: Rakenteelliset muutostarkastelut Korkeusmalli: Topogra?set analyysit Ortovalokuva: Toimenpiteiden dokumentoin. Tuotettu kolmiulotteinen rakennemalli koostuu ennallistetulla suolla tyypillisesti pintakasvillisuudesta, varvuista, pensaista, puista ja ennallistamisrakenteista kuten turpeesta rakennetuista padoista, ojatäytöistä ja vettä ohjaavista ojista. Ennallistamisen aiheuttamat muutokset ortomosaiikkikuvassa (a) ja vinovalovarjosteena esitetyssä rakennemallissa (b) Olvassuon Iso Leväniemen kohteella. UAS-alustoille sopivia edullisempia laserkeilaimia on alkanut ilmestyä markkinoille, mutta ne ovat edelleen kalliita verrattuna tavallisiin kameroihin
UAS-korkeusmallin tyypillinen 5–10 cm pistetiheys mahdollistaa suon mikrotopografian huomioimisen hydrologisissa analyyseissä. Toimenpiteiden suoraan aiheuttamia eli primäärisiä korkeusmuutoksia ovat tukittujen ojien täytöt, ojalinjoille rakennetut padot ja pintavallit sekä näitä varten nostetun täyttömaan jättämät kuopat. Ahonen (2021) kuitenkin huomautti opinnäytetyössään, että UAS-kuvaukset tulisi olla keskenään samanlaisista olosuhteista, jotta suon märkyysvaihtelujen aiheuttamat muutokset tai kasvukauden aikana kehittyvä kasvillisuus eivät vaikuttaisi tulkittuun korkeustasoon. Päkkilä (2020) tutki diplomityössään suon vedenpinnan tason kehittymistä ennallistamisessa ja käytti UAS-korkeusmalleja sekä ortomosaiikeista tunnistettuja avovesipintoja vedenpinnan tasojen interpolointiin vedenkorkeuden maastomittauspaikkojen välisillä linjoilla. Vähäisempiä ja hitaampia sekundäärisiä muutoksia syntyy välillisesti, kun uudelleenvettynyt turve turpoaa ja suokasvillisuus palautuu ja alkaa tuottaa uutta turvetta. varvut tai pensaat) saattaa siirtää mallinnetun maanpinnan todellista ylemmäs. Korkeusmallin muutosten perusteella voidaan arvioida, kuinka veden virtausreitit ja maan pintakosteus muuttuvat, kun vanhat ojat tukitaan, uusia ohjaavia ojia kaivetaan tai padot alkavat vuotaa (Kuva 3 ). Pitkällä aikavälillä voidaan seurata, toteutuuko kasvillisuustyypin muutos tavoiteltuun suuntaan tai todeta esimerkiksi vettymisen epäonnistuminen tarkastelemalla taimettumista. Ojite?u Veden virtaussuunta 50 100 m Ennalliste?u a b 26 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Kuva 3. Mittatarkat muutostarkastelut valokuvaja spektriaineistoilla Senttimetritarkkuuden ortovalokuvilla pystytään dokumentoimaan toteutuneet ennallistustoimet kuten puuston poisto ja ojaverkoston tukkiminen sekä osoittamaan vettymisen aiheuttamia muutoksia suon pinnassa. Korkeusmalli selittää suon mikrotopografiaa ja veden liikkeitä Suon rakennemallista on hyvissä olosuhteissa mahdollista suodattaa harvahko puusto ja muu kasvillisuus pois, jolloin syntyvää korkeusmallia voidaan käyttää topografisissa analyyseissä. Toisaalta turpeesta rakennetut padot painuvat ajan myötä kuivumisen ja turpeen hajoamisen seurauksena ja voivat myös erodoitua pintavalunnan vaikutuksesta. Maanpinnan korkeusmuutoksista voidaan arvioida ennallistamisen topografisia vaikutuksia (Kuva 2b ). Tarkasteluissa on kuitenkin syytä muistaa, että vaikka avoimet rahkasammalpinnat kuvautuvat tarkasti, tiheä kasvillisuus (esim. Pintavirtausreitit ovat topografisen analyysin perusteella muuttuneet loivapiirteisemmiksi ja mutkikkaammiksi ja pintakosteus tasaisemmaksi ojien tukkimisen myötä. Ennallistamisessa muuttuneet pintavirtausreitit (a, mitä tummempi, sitä enemmän virtausta) ja topografinen kosteusindeksi (b, kuivat alueet ruosteenpunaisia, kosteat sinisiä) Olvassuon Iso Leväniemen kohteella
(2020). Mitä hienostuneemmista laitteista ja menetelmistä on kyse, sitä kokopäiväisempää kuvaustoiminta tulisi olla teknisten rutiinien ylläpitämiseksi. Potential for using remote sensing to estimate carbon fluxes across northern peatlands – A review. Oulun yliopisto. Yläpuolisen ojaverkoston tukkiminen (kuvarajauksen ulkopuolella) on lisännyt avosuon olemassa olevan tihkupinnan kosteutta (kuvan itäpuoli) ja synnyttänyt uuden tihkupinnan (kuvan länsipuoli). Jeziorska, J. Kirjallisuus Ahonen, S. doi: 10.1016/j. Lämpöortokuvan perusteella molemmille tihkupinnoille on alkanut purkautua kylmää pohjavettä. jenvman.2007.06.025. Hyperspektriaineistoa voidaan käyttää esimerkiksi erottamaan rahkasammallajeja toisistaan tai arvioimaan rahkasammalten kosteuspitoisuutta (Harris & Bryant 2009). doi: 10.1016/j. Pintaveden liikkeiden ja veden kertymisen tarkastelu dronemaastomallin avulla: Soiden ennallistamisen seuranta vesienpalautuskohteella. Karanneita lennokkeja on jahdattu autoilla ja erään tutkimusryhmän laitteiston vei haukka mennessään. Diplomityö. scitotenv.2017.09.103. (2021). Journal of environmental management, 90(7), 2178-2188. J., Quaife, T., Artz, R. Käytetyistä aallonpituuksista riippuen indeksien aikasarjoilla voidaan seurata muutoksia suon pintakosteudessa, kasvillisuudessa, tai edellisistä johtaen, kasvihuonekaasutaseessa (Lees et al. Lämpökuva-aineistoa taas voidaan hyödyntää pintakosteuden arvioimisessa. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:oulu-202012173353. Multispektrikameralla kuvataan yleensä alle kymmentä kanavaa ja hyperspektrikameralla satoja erittäin kapeita kanavia näkyvän valon ja infrapunasäteilyn aallonpituusalueilla (Kuva 4a ). Ortomosaiikkikuvia voidaan tuottaa myös multispektri-, hyperspektritai lämpökameroiden kuvista. Käytännön haasteet Vaikka UAS-kuvaus mahdollistaa lukuisia uusia menetelmiä, operointiin liittyy haasteita. Spektriaineistoja käytetään yleisimmin kosteusja kasvillisuusindeksien laskemiseen pikseleittäin eri kanavien suhdelukuina. Ojite?u Veden virtaussuunta 10 20 m Ennalliste?u a b 27 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. A multi-scale remote sensing approach for monitoring northern peatland hydrology: Present possibilities and future challenges. doi: 10.3390/rs11171997 Lees, K. Lisäksi lämpötilaerojen avulla on mahdollista tarkastella kylmemmän pohjaveden purkautumista ja jakautumista suolle, jos aineisto on kerätty lämpimänä päivänä (Kuva 4b ). Silloin, kun laadukas UAS-aineisto saadaan tuotettua, tarjoaa se uudenlaista ymmärrystä soiden ennallistamisen vaikutusten arviointiin. Science of the Total Environment, 615, 857-874. Harris, A., & Bryant, R. Sensorin ominaisuudet ja valaistusolosuhteet vaikuttavat aineistoihin, minkä vuoksi kalibrointi on edellytys muutostarkasteluille. (2018). Aina lennokki ei nouse ilmaan ja joskus laskeutuminenkin vaatii suostuttelua. Suon vedenpinnan havainnointi UAS-kuvauksen avulla ennallistamisen tueksi. (2009). M. Remote Sensing, 11(17), 1997. Lapin ammattikorkeakoulu. UAS-toiminnan tyypillisenä haasteena on saada tekniikka, aikataulut, sää ja valaistus toimimaan yhteen. R. UAS for Wetland Mapping and Hydrological Modeling. E., Khomik, M., & Clark, J. http://urn.fi/ URN:NBN:fi:amk-2021120924641. Päkkilä, L. Kuva 4. G. Ennallistamisen aiheuttamat muutokset väärävärikuvana esitetyssä multispektriaineistossa (a, lilat alueet vihreitä kosteampia ja punaiset kuivempia) ja lämpökuva-aineistossa (b, lämpimät alueet keltaisia, kylmät liloja) Olvassuon Iso Leväniemen kohteella. 2018). Opinnäytetyö. (2019)
K aukokartoitusaineistot, kuten ilmaja satelliittikuvat, tuottavat ainutlaatuista tietoa soilla tapahtuvista muutoksista. Vastaavasti vuosien välillä on eroja. Toiseksi ne keräävät objektiivista tietoa pitkiltä ajanjaksoilta mahdollistaen muutosten seurannan. Koska ilmakuvia ei ole saatavilla vuosittain tai varsinkaan useita yhdeltä vuodelta, niitä tulkitessa soiden pitkäaikaiset muutokset voivat sekoittua vuodenaikojen ja vuosien välisiin eroihin. Ilmakuvien avulla voidaan seurata soiden pitkäaikaismuutoksia Maanmittauslaitos on ottanut 1930luvulta alkaen erittäin korkean erotuskyvyn (pikselikoko . Niiden vahvuus piilee etenkin kolmessa eri seikassa. Ilmakuvaseurannasta hyvänä esimerkkinä toimii Granlundin ym. Ilmakuvaseurannan mahdollisuuksia on auttanut se, että Maanmittauslaitos on digitoinut ja julkaissut avoimesti katsottavaksi osan historiallisten ilmakuvien arkistostaan Paikkatietoikkunaan. Tulkintaan vaikuttaa myös kuvausajankohta: soiden vesitalous ja kasvillisuus näyttävät juuri lumensulamisen jälkeen hyvin erilaiselta kuin keskikesällä. Kaukokartoituksen käyttö ennallistamistutkimuksessa on ollut vähäistä, mutta muilla soilla tehdyistä tutkimuksista voidaan omaksua menetelmiä ennallistamisen seurantaan. Kolmanneksi ilmaja satelliittikuvat mittaavat asioita, joita ihmissilmä ei näe, kuten maanpinnan heijastamaa infrapunasäteilyä ja tutka-aineistojen vangitsemaa mikroaaltojen takaisinsirontaa. Tulkintaa tuleekin tehdä kriittisellä otteella ja hyödyntää muuta saatavilla olevaa tietoa tutkittavasta kohteesta. Tässä artikkelissa tehdään katsaus pääosin luonnontilaisilla suokohteilla tehtyihin tutkimuksiin mutta havainnollistetaan myös, miten kaukokartoitusta voi käyttää ennallistamisen seurannassa. Ensiksi laajan alueen kattavat kaukokartoitusaineistot vangitsevat kokonaiskuvan esimerkiksi aapasuokokonaisuudella tapahtuneista muutoksista. 50 cm) ilmakuvia, jotka mahdollistavat pienipiirteisten suomuutosten tulkinnan. Tulkintaa vaikeuttaa kuitenkin kuvien laatuerot. Monelta suokohteelta on olemassa kuvia usealta eri vuosikymmeneltä. Infrapuna-aallonpituuskanavan sisältäviä värillisiä ilmakuvia on saatavilla aikaisintaan 1970-luvulta mutta systemaattisesti vasta 2000-luvulta. Ennallistamiskohteilla vanhat ilmakuvat havainnollistavat, millainen suo on ollut luonnontilaisena ennen ojitusta, miten suon rakenne muuttuu ja puustoisuus lisääntyy ojituksen jälkeen ja miten suo vettyy ojien tukkimisen jälkeen (Kuva 1 ). Etenkin vanhat mustavalkoiset ilmakuvat voivat olla laadullisesti heikkoja. Ilmaja satelliittikuvat soiden tilan seurannassa 28 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Esimerkiksi kuivana kesänä 2018 rahkasammalpinnat ja monet avovesikohdat kuivuivat märilläkin soilla, joten kyseisen vuoden kuvat ovat hyvin erinäköisiä kuin muiden vuosien kuvat. Kaukokartoitusaineistojen käsittely ja tulkinta vaatii kuitenkin vankkaa asiantuntemusta ja niiden tuottama tieto on välillä epätarkkaa. (2021) havaitsema 1940-luvun jälkeen tapahtunut märkien rimpipintojen 16–63 prosentin vähenemä viidellä eri aapasuokohteella. ALEKSI RÄSÄNEN FT, Dos., erikoistutkija Luonnonvarakeskus aleksi.rasanen@luke.fi Ilmaja satelliittikuvat keräävät soiden tilasta objektiivista pitkäaikaisaineistoa, jonka avulla voidaan muun muassa tarkastella soiden vesitaloudessa ja kasvillisuudessa tapahtuvia muutoksia
Vanhat ilmakuvat havainnollistavat, miten suo ja sen vesitalous muuttuu ojituksen ja ennallistamisen jälkeen. Pienipiirteisten muutosten tulkinta Landsat-kuvista on hankalampaa. 29 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Kuhmon Elimyssalon 1970-luvulla ojitetulta ja 2007 ennallistetulta suokohteelta otetut ilmakuvat (yläja keskirivi) ja Landsat-satelliittikuvat (alarivi). Kuva 1
(2020) havaitsivat, että OPTRAM toimii kohtalaisen Kuva 2. NDVI:n on tarkoitus huomioida kasvillisuuden runsaus ja rakenne, joka vaikuttaa suon pintakosteuteen ja infrapunaheijasteeseen. Tutkat lähettävät maanpinnalle mikroaaltosäteilyä ja mittaavat maanpinnasta heijastuvan takaisinsironnan voimakkuutta. Uusimmista menetelmistä mainittakoon optinen trapetsoidi -menetelmä (OPTRAM), jossa märkyyttä mallinnetaan normalisoidun kasvillisuusindeksin (NDVI) ja muunnetun lyhytaaltoisen infrapunaheijasteen avulla. Kuvat havainnollistavat pohjaveden tasoerot vuosien välillä ja satelliittikuvaennustemallien vaihtelevan toimivuuden. Sitä ennen pilvettömiä kuvia ei välttämättä ole montaa, tai yhtäkään, kaikilta kesiltä. Sekä optisia että tutka-aineistoja on käytetty soiden pintakosteuden ja pohjaveden pinnankorkeuden seurantaan. Eri sensoreista tarkastellaan optisia satelliittikuvia ja suuren laskennallisen läpimitan (SAR) -tutkaaineistoja. Mitattu ja koneoppimismenetelmällä satelliittikuvista ennustettu pohjavedenpinnan taso kolmelta eri suokohteelta (A ojittamaton sararäme, B ennallistettu lettoräme ja C ojittamaton lettoräme) kahdelta eri vuodelta (kuiva vuosi 2018 ja märempi vuosi 2020). Optisista aineistoista on hyödynnetty etenkin lyhytaaltoisen infrapunan aallonpituusaluetta. Mikroaaltosäteily läpäisee pilvet, joten aineiston laatu ei riipu sääolosuhteista. Satelliittikuvien erotustarkkuus on heikompi kuin ilmakuvien. Landsat-aineistoja on saatavilla 1970-luvulta alkaen ja Sentinel-2-aineistoa vuodesta 2017. Burdun ym. Ajallisesti kohtalaisen jatkuvaa aikasarjaa on olemassa vasta 2010-luvulta alkaen. Optiset satelliittikuvat mittaavat maanpinnan lähettämää valoja infrapunasäteilyä ja tuottavat helposti tulkittavaa valokuvamaista aineistoa usealla eri aallonpituuskanavalla, kattaen näkyvän valon sekä lähija lyhytaaltoisen infrapunan alueet. Kesä Heinä Elo Syys Loka Kesä Heinä Elo Syys Loka Kesä Heinä Elo Syys Loka Heinä Elo Syys Kesä Heinä Elo Syys Loka 2018 C B A 2020 Kesä Po hj av ed en ta so (c m ) -8 -6 -4 -2 -6 -4 -2 -4 -3 -2 -1 -8 -6 -4 -2 -6 -4 -2 -4 -3 -2 -1 Heinä Elo Syys Satellii?kuvilla ennuste?u pohjaveden taso Mita?u pohjaveden taso Satelliittikuvat mahdollistavat soiden jatkuvatoimisen seurannan Satelliittikuvien avulla voidaan seurata lähes jatkuvatoimisesti soiden vesitaloudessa ja kasvillisuudessa tapahtuvia muutoksia. Optiset satelliitit eivät kuvaa pilvien läpi, joten hyvälaatuista aineistoa on saatavilla vain pilvettömiltä tai vähäpilvisiltä päiviltä. 30 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Laajimmin käytettyjä vapaasti saatavilla olevia korkean erotuskyvyn (pikselikoko 10–60 metriä) optisia aineistoja ovat NASA:n Landsat-aineistot (Kuva 1 ) sekä ESA:n Sentinel-2 aineistot. Vastaavasti tutka-aineistoista parhaiten jatkuvaan seurantaan hyödynnettävissä oleva korkean erotuskyvyn aineisto on ESA:n Sentinel-1, jota on saatavilla muutaman päivän välein vuodesta 2014
Using remote sensing to assess peatland resilience by estimating soil surface moisture and drought recovery. Yleisesti ottaen ennustetarkkuus oli suurempi avosoilla ja vähäpuustoisilla rämeillä kuin runsaspuustoisissa korvissa sekä hieman suurempi ojittamattomilla kohteilla kuin ennallistetuilla. B., De Lannoy, G., & Mander, Ü. R. Ecosystems, 1-21. (2021). hyvin pohjaveden tason seurannassa viidellä eri lauhkean ja boreaalisen vyöhykkeen suolla, varsinkin puuttomilla suon osilla. Kuitenkin monessa muussa tutkimuksessa tulokset ovat olleet heikompia. Sironnan sekä kasvillisuuden ja maanpinnan rakenteen välinen yhteys heikentää myös tutkateknologiaa soveltavia pitkäaikaisseurantamahdollisuuksia ennallistamiskohteilla, koska ennallistamisen aikana sekä kasvillisuudessa että maanpinnan rakenteessa tapahtuu merkittäviä muutoksia. 2020). R., Nilsson, M. 31 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. (2021). Tutkimus on keskittynyt etenkin maatalousympäristöihin, mutta myös soilla on tehty jonkin verran tutkimusta. H., Wolff, F., & Tahvanainen, T. Siten ennen ja jälkeen ennallistamisen otetut kuvat eivät välttämättä ole vertailukelpoisia kosteuden tutkimisessa mutta voivat soveltua kasvillisuuden erojen tarkasteluun. Vedestä kertovien suureiden lisäksi optiset aineistot soveltuvat myös kasvillisuuden seurantaan. GIScience & Remote Sensing, 57(7), 943–964. Vastaavasti ennallistamiskohteilla kasvillisuuden runsaussuhteissa ja rakenteessa tapahtuvia muutoksia ei välttämättä havaita yksittäisiä indeksejä seuraamalla. Recent Lateral Expansion of Sphagnum Bogs Over Central Fen Areas of Boreal Aapa Mire Complexes. Kirjallisuus Burdun, I., Bechtold, M., Sagris, V., Lohila, A., Humphreys, E., Desai, A. Millard, K., & Richardson, M. (2021) korjasivatkin takaisinsirontakerrointa kenttäkerroksen kasvillisuuden biomassaa mallintavalla siniyhtälöllä. E., Chandler, D., Aspinall, T., Boulton, C. (2020). Remote Sensing, 12(18), 2936. Sen sijaan suokasvillisuuden biomassan ja lehtipinta-alan mallintamiseen tarvitaan usein eri kaukokartoitusaineistojen yhdistämistä (Räsänen ym. Science of The Total Environment, 761, 143312. A., Buxton, J., Cowie, N. Koska optiset ja tutka-aineistot tuottavat hyvinkin erilaista tietoa maanpinnasta, voi olettaa, että soiden seurannassa kannattaa yhdistää eri aineistolähteet. (2021) Iso-Britannian avosoilla suorittama tutkimus, jossa lineaarinen korrelaatio pohjaveden pinnansyvyyden ja takaisinsirontakertoimen välillä oli 77 prosenttia. Soilla sen käyttöä heikentää sen heikko korrelaatio kasvillisuuden runsauden kanssa. Remote sensing of environment, 206, 123–138. Etenkin NDVI on laajassa käytössä vihreän biomassan ja lehtialan seurannassa. Esimerkkinä toimii Leesin ym. Quantifying the relative contributions of vegetation and soil moisture conditions to polarimetric C-Band SAR response in a temperate peatland. He suosittelivatkin, että seuranta tulisi suorittaa soiden puuttomissa osissa. (2020). Lees, K. (2018). Nämä tulokset havainnollistavat hyvin, että suoekosysteemit ovat keskenään hyvinkin erilaisia ja tarvitaan eri menetelmien kokeilua ja arviointia. R., & Lenton, T. Peatland leafarea index and biomass estimation with ultra-high resolution remote sensing. Onneksi useat hankkeet ja tutkimusaloitteet ovat tarttuneet tähän haasteeseen. J., Artz, R. Myös muissa tutkimuksissa maanpinnan kosteutta ja pohjaveden tasoa on pystytty melko hyvin mallintamaan erityyppisillä indekseillä. Kuitenkin soiden välillä oli suuria eroja eri aineistojen toimivuudessa ja ennustetarkkuudessa. Aiheesta kaivataan kuitenkin lisätutkimusta. Tulevaisuudessa keskeistä onkin kehittää ja soveltaa eri menetelmiä, jotka automatisoivat seurantaa ja jotka havainnollistavat sekä tutkijoille että muille toimijoille soilla tapahtuvia muutoksia. M. Esimerkiksi Kanadan Ontariossa Millard ja Richardson (2018) havaitsivat, että märkyyttä enemmän takaisinsirontaan vaikuttaa puuston rakenne. Räsänen, A., Juutinen, S., Kalacska, M., Aurela, M., Heikkinen, P., Mäenpää, K., Rimali, A., & Virtanen, T. Lopuksi Ilmaja satelliittikuvien potentiaali soiden ennallistamisen ja tilan seurannassa on mittava, etenkin kun niiden tuottama tieto yhdistetään maastohavaintoihin. Vastaavasti vaikka OPTRAM oli käytössä olleista indekseistä yksi parhaista, joillakin suokohteilla se ei toiminut ollenkaan. Toistaiseksi ilmaja satelliittikuvia on kuitenkin hyödynnetty ennallistamisen seurannassa vähän ja epäsystemaattisesti. Granlund, L., Vesakoski, V., Sallinen, A., Kolari, T. Omassa vielä julkaisemattomassa tutkimuksessani havaitsin, että optiset aineistot toimivat tutka-aineistoja paremmin soiden pohjaveden pinnan tason seurannassa, mutta aineistojen yhdistäminen lisäsi ennustetarkkuutta vain hieman. Kuitenkin myös puuttomilla soilla kasvillisuus vaikuttaa takaisinsirontaan ja Lees ym. Yksittäisten soiden kohdalla ennustetarkkuus (Kuva 2 ) vaihteli lähes täydellisestä olemattomaan ja joillakin kohteilla tutkaaineisto toimi optisia aineistoja paremmin. Satellite determination of peatland water table temporal dynamics by localizing representative pixels of a SWIR-based moisture index. Koska tutkan mittaama takaisinsironnan voimakkuus on osittain riippuvainen maanpinnan kosteudesta ja vesipitoisuudesta, tutkia on käytetty pitkään märkyyden ja kuivuuden tunnistamiseen
Suomen Akatemian rahoittamassa SHIFTMIRE-hankkeessa tutkittiin aapasoiden viimeaikaisia muutoksia ja mallinnettiin lähitulevaisuuden kehitystä. Aaparimpien tumman vesipinnan ja viettokeitaiden vaalean rahkasammalikon voimakkaan kontrastin ansiosta eri vyöhykkeet erottuvat selvästi satelliittija ilmakuvissa. Aapasoilta puuttuu paksu rahkaturvekerros, joka keidassoilla nostaa suon pinnan ympäröiviltä valuma-alueilta tulevien minerotrofisten vesien ulottumattomiin. Aapasoiden vesitalous on muuttumassa ilmastonmuutoksen myötä 32 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Jänteiset rimpisuot ovat aapasoiden tunnusomaisin piirre. Onko siis niin, että aapasuot ovat ajan myötä vääjäämättä kehittymässä keidassoiksi vai ovatko ilmastoolosuhteet estäneet tämän kehityksen. Etelä-boreaalisella vyöhykkeellä minerotrofisen rimpisuon muodostuminen vaatii laajan valumaalueen, pohjoisessa pienempikin riittää. Ennen tätä vaihetta, kaikki keidassuot ovat olleet jonkinlaisia minerotrofisia soita. Aapasoiden hydrologiaa määräävät ilmaston lisäksi valuma-alueiden ominaisuudet. Onko tämä oletus liian yksinkertainen tai olisiko sen mukainen muutos liian hidasta havaittavaksi. Hydrologisen kierron tärkeimpiä osia on keväinen tulvehtiminen lumensulamisen TEEMU TAHVANAINEN yliopistotutkija, dosentti, Itä-Suomen yliopisto teemu.tahvanainen@uef.fi Ilmastonmuutoksen pelätään kuivattavan pohjoisia soita. Ilmaston lämpenemisen myötä aapasuot voivat muuttua monella tavoin. Rimpivyöhykkeiden pinta-alaosuus kasvaa pohjoista kohti, kun taas eteläisillä aapasoilla on tyypillistä, että rimpiä esiintyy vain pienellä osalla suoyhdistymää. Tämän rakenteisuuden kehittyminen liittyy suon vesitalouteen, rakenteet muodostuvat poikkisuuntaisesti suoaltaan kallistukseen ja siten veden virtaukseen nähden. Aapasoiden rimpi-jännerakenteet ovat syntyneet sekundaarisesti vasta aiempien suon vaiheiden jälkeen. Keidassoiden kehityksessä erityisen merkittävä vaihe onkin turvekerrosten paksuuntuminen tämän kriittisen tason yläpuolelle. Keski-boreaalisella vyöhykkeellä esiintyy yleisesti suoyhdistymiä, joissa aapaja keidassuo-osat vuorottelevat kuta kuinkin yhtä laajoina. K oska aapasuot edustavat pohjoista suoluontoa, niiden voidaan olettaa lämpenemisen myötä kehittyvän eteläisempien keidassoiden kaltaisiksi. Aihetta on tutkittu paljon sadevedenvaraisilla keidassoilla, mutta tulokset eivät sellaisinaan päde aapasoilla. Minerotrofia ja veden runsas virtaus ylläpitävät paitsi rimpi-jännerakenteisuutta, myös saravaltaista kasvillisuutta, jossa rahkasammalet eivät pääse dominoimaan turpeenmuodostusta. Vedenpinnan laskeminen lisääntyneen haihdunnan vuoksi voi lisätä turpeen hajotusta ja tehdä aiemmin hiilinieluina toimineista soista hiilen lähteitä
Aapasoilla valunta on verraten runsasta sekä keskimäärin ilmastollisesti, että tapauskohtaisesti valuma-aluetarkastelun mukaisesti määriteltynä. Monimuotoisella luonnontilaisella aapasuolla havaittiin rahkasammalten runsastumista, vaikka kohteen hydrologia ei ollut merkittävästi muuttunut (Kolari ym. Laajemmassa yli 20 aapasuon otoksessa tutkittiin aapaja keidasvyöhykkeiden välistä kasvillisuuden vaihettumista, joka kyseisillä kohteilla yhdistyy havaintoon keidassuovyöhykkeiden laajenemisen kasvillisuusmuutokseen. jälkeen. Tutkimuksia aapasoiden hydrologian ja kasvillisuuden muutoksista Aapasoiden viimeaikaisia muutoksia selvitettiin toistamalla vanhoja tutkimuksia tapauksissa, joissa paikkatieto oli riittävän tarkkaa tutkimuspisteiden uudelleen paikantamiseksi. Paleoekologisessa turvetutkimuksessa havaittiin rahkasammalten runsastumista viiden aapasuon rimpien reunoilla heti pienen jääkauden jälkeisen lämpenemisen aikaan noin 150 vuotta sitten, vaikka kyseisillä kohteilla muutokset alkoivat näkyä ilmakuvissa vasta viime vuosikymmeninä (Granlund ym. 33 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Aapasuoyhdistymä Arkangelin alueella Luoteis-Venäjällä. Valunnan väheneminen ilmastonmuutoksen vaikutuksesta saattaisi käynnistää aapasoiden muutoksen kohti keidassuovaihetta. Ajan myötä kasvillisuuden muutokset määräävät suon kehityksen suunnan. Aapasuon läpi virtaa enemmän vettä kuin keidassuon, ja kausittainen vaihtelu on voimakkaampaa. Voimakas kontrasti auttaa aapaja keidassuovyöhykkeiden kaukokartoituksessa. Oleellisen tärkeä tutkimuskysymys onkin, kuinka nopeasti ja millaisten vaiheiden kautta aapasoiden kasvillisuus voi muuttua. 2021). Kuhmossa Elimyssalolla sijaitsevalla Härkösuolla yli 200 tutkimuspisteen otos toistettiin 20 vuotta ensimmäisen tutkimuksen jälkeen. 2021). Samanaikaisesti vesitalouden muutosten kanssa ilmasto vaikuttaa muun muassa kasvillisuuden tuotantoon. Märkien aaparimpien tummat vyöhykkeet erottuvat selvästi vaalean kellertävistä keidassuovyöhykkeistä. 2020). Rahkasammalvaltaisten keidassuovyöhykkeiden etenemisnopeudeksi aapasoiden rimpialueille määritettiin yli 70 cm vuodessa. Kurikan Mahlanevalla rahkasammalet olivat peittäneet aapasuon aiemmin vetiset rimmet, mikä pystyttiin osoittamaan vuonna 1959 tehty tarkka kartoitus toistamalla, ja samalla osoitettiin ilmiön näkyvän Landsat-satelliittiaineistossa (Kolari ym
Soiden luonnontilaisuusTeemu Tahvanainen tutkii rahkasammalten kasvua muuttuvalla aapasuolla. Luonnontilaisilla aapasoilla muutoksia on havaittu vasta varsin rajallisesti ja ilmastonmuutoksen hydrologisia vaikutuksia on vaikea erottaa suon luonnollisesta kehityksestä. Havainnot viittaavat siihen, että valuma-alueyhteyksien katkeaminen vaikuttaa samansuuntaisesti kuin ilmastonmuutos, aapasuot eivät kuivu, vaan ne karuuntuvat ja alkavat kasvaa rahkasammalta. Keväinen valumahuippu aikaistuu ja pienenee. Eri ilmastomalleja ja -skenaarioita käyttäen mallinnusta jatkettiin vuoteen 2099 saakka. Hydrologisen mallinnuksen tulosten julkaisu on vielä kesken, mutta yleiset johtopäätökset ovat jo selvillä. Samaa ilmiötä on sittemmin havaittu yleisesti esimerkiksi aapasoiden ennallistamisen suunnittelutyössä. Rahkasammalten runsastuminen sitoo hiiltä ja se saattaa myös säilöä alleen aapasuon vanhat turvekerrokset. Lisäksi kehitys voi vähentää soiden metaanipäästöjä. Toistettujen tapaustutkimusten ja kasvillisuuden vaihtelun yleinen tulkinta on, että aapasuot eivät ole kuivuneet. Pikemminkin viitteitä löytyi siitä, että soiden vesivarasto olisi lisääntynyt. Aapasoiden muutoksilla voi siis olla sekä positiivisia että negatiivisia vaikutuksia. Suomessa soiden käytön ohjauksessa on keskitytty luonnontilaisuuden määrittelyyn, jonka mukaisesti käyttöä suunnataan luonnontilaltaan muuttuneille soille. Valunnan väheneminen merkitsee veden virtauksen vähenemistä suon läpi, mikä voi johtaa esimerkiksi happamoitumiseen, kun orgaanisten happojen huuhtoutuminen vähenee, ja kasvillisuuden muutoksiin ravinteisuuden muutosten kautta. Tällä tarkastelualueella vain 25 % alkuperäisestä suoalasta on ojittamatonta ja reunaojitukset siis vaikuttavat yleisesti soiden vesitalouteen. Tahvanainen (2011) demonstroi yhteyden aapasuolla tapahtuneen rahkasammalten runsastumisen ja valuma-alueen ojitusten hydrologisten vaikutusten välillä. Kehitys johtaa lajistollisiin muutoksiin, mätäspintojen rahkasammalten vallatessa alaa. 34 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Lisääntyvä rahkasammalvaltainen kasvillisuus muodostaa rahkaturvetta, joka muuttaa suon hydrologiaa. Tässä mielessä myös kuivumiskehitystä on havaittavissa, mutta yhteys hiilensidontaan on ilmeisen päinvastainen kuin aiemmin on ajateltu. Sallisen ym. (2019) mukaan keskiboreaalisen vyöhykkeellä keskimäärin 39 % aapasoiden reunoista on ojitettu. Niiden vetisissä rimmissä esiintyy runsas vesieliöstö, joka ylläpitää muun muassa monipuolista linnustoa. Hydrologinen mallinnus viittaa valunnan vähenemiseen aapasoilla Itä-Suomen yliopiston, Oulun yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen yhteistyönä sovellettiin aiemmin jokien mallinnukseen käytettyä hydrologista mallia, jolla tuotettiin suon valuntaa mittaavan hydrograafin päivittäiset arvot 12 aapasuolle 1960-luvulta alkaen. Tämän suuntaista muutosta havaittiin tapahtuneen jo 1960-luvulta alkaen eteläisten aapasoiden mallinnuksessa, jossa käytettiin sääja lumihavaintoja. Rahkasammalten runsastuminen lisää aapasoiden hiilensidontaa ja voi johtaa uusien keidassoiden kasvuun tulevaisuudessa. Käytännössä määrittelyllä tarkoitetaan reunoilta ojitettuja soita. Toisaalta aapasuot ovat hyvin merkittäviä pohjoisen luonnon monimuotoisuuden kannalta. Samanaikaisesti vedenpinnan syvyys kasvaa suhteessa sammalikon pintaan rahkasammalten kurottaessa yhä korkeammalle vedenpinnan yläpuolelle. Valuma-alueiden ojitukset puolestaan muuttavat hydrologiaa selvemmin. Ajan kuluessa kasvava rahkasammalkerros kasvattaa suon vesivarastoa ja vedenpinnan taso nousee turpeen kasvun mukana. Tulokset osoittavat merkittävää valunnan vähenemistä ilmastonmuutoksen edetessä. Muutosten vaikutukset sekä negatiivisia että positiivisia Soiden reunaojitusten vaikutuksia ei vieläkään tunneta kattavasti
& Tahvanainen, T. Sallinen, A., Tuominen, S., Kumpula, T. https://doi.org/10.1002/ece3.7592. Ecology and Evolution, 11, 7602–7621. & Tahvanainen T. Kirjallisuus Granlund, L., Vesakoski, V., Sallinen, A., Kolari, T.H.M., Wolff, F. 2021. 2021. On myös ymmärrettävä, että rahkoittuminen on aapasuon luonnollinen vaste ilmaston ja vesitalouden muutoksille. Mires and Peat, 24 (2019), 38, https://doi.org/10.19189/MaP.2018.AJB.391. Rahkoittuvilla aapasoilla perustelu ei kuitenkaan päde. Ecosystems, 2021, https://doi.org/10.1007/s10021-021-00726-5. 35 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. 2021. Reunavyöhykkeiden rahkasammalikkojen leviäminen näkyy usein vaaleana rahkasammalvyöhykkeenä. Undrained peatland areas disturbed by surrounding drainage: a large scale GIS analysis in Finland with a special focus on aapa mires. 2011. Tahvanainen, T. Journal of Ecology, 99, 404-415. Kolari, T.H.M., Korpelainen, P., Kumpula, T. Recent lateral expansion of Sphagnum bogs over central fen areas of boreal aapa mire complexes. Ongoing fen-bog transition in a boreal aapa mire inferred from repeated field sampling, aerial images, and Landsat data. Kolari, T., Sallinen, A., Wolff, F., Kumpula, T., Tolonen, K. & Tahvanainen, T. Ecosystems, 2021, https://doi.org/10.1007/s10021-021-00708-7. 2019. Suon keskiosan jänteinen rimpineva ja reunojen karut rämeet ovat aapasoiden tyypillisiä piirteitä. & Tahvanainen, T. Accelerated vegetation succession but no hydrological change in a boreal fen during 20 years of recent climate change. luokituksen taustalla oli tutkimusta kasvihuonekaasujen taseista ja idea siitä, että luonnontilaltaan muuttuneilta soilta koituisi joka tapauksessa päästöjä, jolloin käytön suuntaaminen niille vähentäisi tuotannon kokonaispäästöjä. Abrupt ombrotrophication of a boreal aapa mire triggered by hydrological disturbance in the catchment
Siellä vaihtoehtona voi olla muita, esimerkiksi taloudellista hyötyä tuottavia käyttömuotoja. Miten ennallistamisen monitahoiset hyödyt arvioidaan. Kulkevatko monimuotoisuuden turvaaminen ja ilmastonmuutoksen hillintä aina käsi kädessä. Suuri tavoitepinta-ala tarkoittaa, että ennallistaminen tulee ulottumaan myös suojelualueiden ulkopuolelle. Jotta soiden ennallistamisen pitkäaikaisia vaikutuksia monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin voidaan ennustaa, ennallistamiselle täytyy etsiä vertailukohdaksi nykytilanteen jatkumista kuvaava vaihtoehto tai vaihtoehdot. 36 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Suojelualueilla vaihtoehtona on ojitettujen soiden ennallistamatta jättäminen, kun taas suojelualueiden ulkopuolella vaihtoehtoja on lukuisia, tärkeimpinä metsätalous ja bioenergian tuotanto, aikaisemmin myös turvetuotanto. Tavoitteena on myös priorisoida sellaisia kohteita, joilla saadaan yhteisiä hyötyjä sekä monimuotoisuuden että vesiensuojelun näkökulmasta, mutta joilla ennallistaminen ei lisää kasvihuonekaasupäästöjä. ANNE TOLVANEN professori, Luonnonvarakeskus anne.tolvanen@luke.fi Kirjoittaja toimii Ilmastoviisas hiilenkierto -tutkimus ohjelman johtajana ja metsien monikäytön ekologian professorina Luonnonvarakeskuksessa. Näistä uusin, EU:n biodiversiteettistrategia vuoteen 2030 linjaa, että kosteikkojen ja muiden luonnonympäristöjen ennallistaminen on tärkeä keino paitsi turvata monimuotoisuutta, myös hillitä ilmastonmuutosta. Ekosysteemipalvelu mallinnus ja soiden ennallistaminen S uomessa on meneillään soiden ennallistamisen buumi. ARTTI JUUTINEN tutkimusprofessori, Luonnonvarakeskus artti.juutinen@luke.fi Soiden ennallistamista ohjaavat monet kansainväliset ja kansalliset tavoitteet. Tällöin täytyy arvioida paitsi ennallistamisen monimuotoisuus-, ilmastoja vesistövaikutukset myös soiden muiden käyttömuotojen vastaavat vaikutukset sekä toiminnan kustannustehokkuus. Tämä on lähes kaksi kertaa suurempi pintaala kuin mitä viimeisimmän kolmenkymmenen vuoden aikana on pystytty toteuttamaan. Helmi-ympäristöohjelman (2021–2030) tavoitteena on ennallistaa lähes 60 000 hehtaaria metsäojitettua suota vuoteen 2030 mennessä (Valtioneuvoston periaatepäätös 2021)
Nyrkkisääntönä voidaan arvioida, että soiden ennallistaminen on järkevää kohdentaa ensisijaisesti ravinteikkaisiin heikkotuottoisiin soihin, joissa heikko puuntuotos on ravinne-epätasapainosta johtuvaa. 2019; Rana & Tolvanen 2021). Tähän voi kuitenkin mennä jopa kymmeniä tai satoja vuosia. Soiden ennallistamista koskevissa tavoitteissa on havaittavissa aikaskaala. LIFEPeatLandUse-hankkeessa arvioitiin myös soiden ennallistamisen vesistöja ilmastovaikutuksia. Hankkeessa ei keskitytty ainoastaan ennallistamiseen, vaan myös muiden heikkotuottoisille soille soveltuvien käyttövaihtoehtojen vaikutukset monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin arvioitiin. Tällaisille soille voi myös kohdistua paineita ottaa ne takaisin metsätalouskäyttöön ennallistamisen sijaan. Tulokset osoittivat, että ennallistaminen lisää vesistökuormitusta muutaman ensimmäisen vuoden ajan, kun taas vaikutus on kuormitusta vähentävä pidemmällä aikavälillä. 2018). Ekosysteemipalveluiden näkökulmaa hyödynnettiin ensimmäistä kertaa valtakunnallisessa suostrategiassa (Maaja metsätalousministeriö 2011). 2018). Siinä esitettiin tuloksia ennallistamisen vesistövaikutuksista samalla kun tuotiin esiin kasvihuonekaa37 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. 2013) ja siten ilmastohyötyjä saadaan etenkin ravinteikkaiden heikkotuottoisten suometsien ennallistamisesta (Tolvanen ym. Vesistökuormitusta tulee alkuvaiheessa erityisesti ravinteikkailta soilta (Koskinen ym. Kohteiden optimaalinen valinta edellyttää siis kompromisseja, tapauskohtaista tarkastelua sekä vaikutusajanjakson huomioimista. Tulokset osoittivat, että mikäli 15 prosenttia kaikista ojitetuista soista ”ennallistetaan” (vähentämällä ojituksen osuutta pintaalasta 15%), 34 lajia 48:sta uhanalaisesta kasvilajista hyötyy siten, että niille suotuisa elinympäristö laajenee keskimäärin yhdeksällä prosentilla (Tolvanen ym. Käytäntö voi kuitenkin tulla vastaan, sillä maanomistusolot voivat estää ennallistamisen, mikäli suo sijaitsee usean maanomistajan alueella. LIFEPeatLandUse-hanke oli ensimmäinen soiden käyttöä ja ekosysteemipalveluita kokonaisvaltaisesti selvittävä hanke Suomessa. Soiden monimuotoisuutta arvioitiin laatimalla elinympäristömallit soilla havaittujen punaisen listan suokasvilajeille (Saarimaa ym. 2018, Juutinen ym. Pitkällä aikavälillä, riittävän turpeen muodostumisen seurauksena myös karumpien soiden ennallistamisella voi olla ilmastoa viilentävä vaikutus. Myös vesistövaikutusten selvitys käynnistyi tuolloin, kun taas soiden kyky sitoa hiiltä ja hillitä ilmastonmuutosta eivät vielä nousseet näkyvälle sijalle. Sen tuottama tieto on edesauttanut soiden ennallistamiseen ja käyttöön liittyviä strategioita ja jopa lainsäädännön valmistelua ottamaan huomioon aiempaa paremmin monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden väliset synergiat ja ristiriidat. Ennallistamisesta hyötyjä monimuotoisuuteen ja vesistövaikutuksiin Tulokset osoittivat, että esimerkiksi 50 vuoden aikajaksolla ennallistaminen hyödyttää sekä monimuotoisuuden turvaamisen että vesistökuormituksen vähentämisen tavoitteita. Tämän jälkeen laskettiin eri vaihtoehtojen kustannustehokkuus yhdistämällä tieto monimuotoisuuden, vesistökuormituksen ja kasvihuonekaasutaseiden malliennusteista sekä vaihtoehtojen taloudellisista kustannuksista ja hyödyistä. 2020). Nämä mallit laadittiin käytännön syistä kaikille soille, eikä ainoastaan heikkotuottoisille ojitetuille soille. Ravinteikkaat suot ovat myös suurempia kasvihuonekaasujen päästölähteitä kuin karut suot (Ojanen ym. 2017), kun taas karujen soiden vesistökuormitus on vähäisempää. 2020). LIFEPeatLandUse-hanke Soiden käytön eri vaihtoehtoja pohdittiin LIFEPeatLandUse-hankkeessa (2013-2018), jossa laadittiin ennustemallit seitsemälle soiden jatkokäyttövaihtoehdolle ja niiden monimuotoisuus-, ilmasto-, vesistöja talousvaikutuksille sadan vuoden aikajaksolle (Tolvanen ym. Huomattava osa alkuperäisistä lajihavainnoista on tehty ojittamattomilla soilla, ja ojitus oli myös mallien mukaan yksi keskeisimmistä elinympäristön suotuisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Integroidun optimointimallin avulla voitiin löytää soille sellaisia käyttömuotojen yhdistelmiä, jotka saavuttavat asetetut monimuotoisuusja ekosysteemipalvelutavoitteet ja tuottavat mahdollisimman suuren taloudellisen hyödyn (Juutinen ym. Vähentämällä ojitetun suopinta-alan osuutta kaikkien ojitettujen soiden pinta-alasta testattiin, kuinka tällainen ”hypoteettinen ennallistaminen” vaikuttaa kasvilajeille suotuisaan elinympäristöön. Ennallistaminen lähti liikkeelle suojelualueilta, missä suoekosysteemien tilan ja monimuotoisuuden palauttaminen olivat päätavoitteina (Ennallistamistyöryhmän mietintö 2003). Jos taas kaikki ojitetut suot ennallistettaisiin, 43 lajia 48:sta hyötyisi ja niille suotuisa elinympäristö laajenisi nelinkertaiseksi. Sen sijaan ilmastohyötyjä ei ennallistamisesta tällä aikavälillä juuri saada, eikä taloudellista hyötyä käytännössä lainkaan (Tolvanen ym. Hanke keskittyi puuntuotannon kannalta heikkotuottoisiin soihin, joilla myös ennallistamisen mahdollisuudet ovat suurimmat. Niissä monimuotoisuusja ilmastohyödyt ovat suurimmat ja todennäköisesti myös alkuvaiheen vesistökuormitus ennen pitkää loppuu. 2020)
Jälkimmäisessä on kyse vesienpalautuksesta, jota parhaillaan aktiivisesti testataan. & Juutinen A. 2017. Forest Ecology and management 289: 201-208. Ecological Indicators 129 (107950) https://doi.org/10.1016/j.ecolind.2021.107950. Lisäksi kannattaa huomata, että mallit ovat juuri niin hyviä kuin niiden taustalla oleva aineisto. Tolvanen A. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/536165. Ojanen, P., Minkkinen, K. Luonnonvaraja biotalouden tutkimus 48/2018. Ennusteet eri käyttömuotojen vaikutuksista edesauttavat päätöksenteon avoimuutta ja objektiivisuutta, mutta eivät pysty poistamaan mahdollisia sidosryhmien välisiä ristiriitoja eivätkä takaamaan kaikkien hyväksyntää. 2020. Science of the Total Environment 586: 858-869. Is 15% restoration sufficient to safeguard the habitats of boreal red-listed mire plant species. Maaja metsätalousministeriö 2011. 253 s. Kirjallisuus Ennallistamistyöryhmän mietintö 2003. Metlan työraportteja 258. Ennallistaminen suojelualueilla. Päätöksenteko on kompromissi, jonka painopiste voi olla myös lyhytaikaisissa ja sidosryhmiin suoraan vaikuttavissa tekijöissä, jos niiden merkitys katsotaan sillä hetkellä tärkeimmäksi. suvaikutuksia koskevan tiedon suuri tarve. & Nieminen, M. & Aapala K. Transferability of 34 red-listed peatland plant species models across boreal vegetation zone. 2020. Koskinen, M., Tahvanainen, T., Sarkkola, S., Menberu, M.W., Laurén, A, Sallantaus, T., Marttila, H., Ronkanen, A.-K., Parviainen, M., Tolvanen, A., Koivusalo, H. Huotari (2018). doi:10.1007/s10531-019-01717-8. Ehdotus soiden ja turvemaiden kestävän ja vastuullisen käytön ja suojelun kansalliseksi strategiaksi. Ecological Economics 175, 106704. Tolvanen, A., Saarimaa, M., Ahtikoski, A., Haara, A., Hotanen, J.-P., Juutinen, A., Kojola, A., Kurttila, M., Nieminen, M., Nousiainen, H., Parkkari, M., Penttilä, T., Sarkkola, S., Tarvainen, O., Minkkinen, K., Ojanen, P., Hjort, J., Kotavaara, O., Rusanen, J., Sormunen, H., Aapala, K., Heikkinen, K., Karppinen, A., Martinmäki, K., Sallantaus, T., Tuominen, S., Vilmi, A., Kuokkanen,P., Rehell, S., Ala-Fossi, A., & N. Ennallistamisen laajentuessa suojelualueiden ulkopuolelle Helmiympäristöohjelman myötä yhteensovittamisen ja ekosysteemipalveluiden näkökulma vahvistuu entisestään. 2013. Sosioekonomisen tutkimuksen lisäksi tarvitaan myös tutkimusta siitä, miten soiden ennallistamista voidaan hyödyntää hiilikompensaatiossa ja missä määrin vesipinnan nostamista (eli vettämistä) voidaan sovittaa yhteen talouskäytön kanssa joko samalla suolla tai vierekkäisillä soilla. Restoration of nutrient-rich forestry-drained peatlands poses a risk for high exports of dissolved organic carbon, nitrogen, and phosphorus. Cost-effective land-use options of drained peatlands– integrated biophysical-economic modelling approach. doi:10.1016/j.gecco.2020.e01160. Ympäristöhyötyjen ohella keskustelua on käyty myös ennallistamisen sosioekonomisista hyödyistä, kuten virkistysja matkailuhyödyistä sekä hyödyistä paikalliselinkeinoille kuten poronhoidolle (Tolvanen & Juutinen 2013). Näitä aiheita koskeva tutkimus on ollut toistaiseksi melko vähäistä, eikä tuloksia ole kytketty ekosysteemipalvelumalleihin. & Tolvanen, A. 38 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. doi:10.1016/j.foreco.2012.10.008. & Penttilä, T. Samalla kun suunnittelu pyrkii olemaan aiempaa kattavampaa ja huomioimaan ympäristöön ja talouteen liittyvät tekijät samanaikaisesti, siitä on tullut myös monimutkaisempaa. Juutinen A., Tolvanen A, Saarimaa M, Ojanen P, Sarkkola S, Ahtikoski, A, Haikarainen S, Karhu J, Haara A, Nieminen M, Penttilä T, Nousiainen H, Hotanen, JP, Minkkinen K, Kurttila M, Heikkinen K, Sallantaus T, Aapala K & Tuominen S. Ekosysteemipalveluiden käsite ja tavoitteet kvantifioida ja ennustaa niiden kehittymistä erilaisissa maankäyttömuodoissa ovat siis tuoneet uutta näkökulmaa maankäytön ja siten myös soiden ennallistamisen suunnitteluun. 2013. Quantification and valuation of ecosystem services to optimize sustainable re-use for low-productive drained peatlands. Soiden ekosysteemipalvelut ja maankäytön suunnittelu– tuloksia soisimmasta Suomesta. doi:10.1016/j.ecolecon.2020.106704. Sen jälkeen, kun LIFEPeatLandUse-hankkeen tutkimustulokset osoittivat konkreettisia ristiriitoja soiden ennallistamisen monimuotoisuusja ilmastovaikutusten välillä, on alettu korostaa soiden ennallistamisen tuottamia yhteishyötyjä toimenpiteiden priorisoinnissa samoin kuin ennallistamisen merkitystä ilmastonmuutokseen sopeutumisessa (Valtioneuvoston periaatepäätös 2021). Biodiversity and Conservation 28: 1173-1204. Predicting hotspots for threatened plant species in boreal peatlands. Tolvanen A., Saarimaa M., Tuominen S. 2019. Suomen Ympäristö 618: 1-220. Rana & Tolvanen 2021. https://jukuri.luke.fi/handle/10024/543379. ISBN 978-951-40-2412-2 (PDF). Global Ecology and Conservation 23, e01160. The current greenhouse gas impact of forestry-drained boreal peatlands. Saarimaa, M., Aapala, K., Tuominen, S., Karhu, J., Parkkari, M
Soiden yhteydessä on usein lähteitä, puroja, lampia ja luhtia, joiden tilaa voidaan parantaa samalla, kun suo ennallistetaan. PAAVO OJANEN tutkija, Luonnonvarakeskus / Helsingin yliopisto suometsien asiantuntija, Tapio paavo.ojanen@luke.fi Ennallistaminen valtavirtaistuu ja ojitettuja soita riittää Suomessa enemmän kuin kukaan ehtii ennallistaa. Luonnon monimuotoisuus Rehevät ja puustoiset suotyypit ovat soiden luontotyypeistä uhanalaisimpia (Ojanen ym. Erityisesti ojitettuihin korpiin on kuitenkin voinut kehittyä arvokkaita vanhan metsän piirteitä. Mitkä ovat parhaita ennallistamiskohteita luonnon monimuotoisuuden, talouden, vesistövaikutusten tai ilmastovaikutusten kannalta. Lisäksi ennallistamisen taloudellinen merkitys kasvaa, kun pinta-alatavoitteet kasvavat ja toimet ulottuvat luonnonsuojelualueiden ulkopuolelle. 2020). Löytyykö kohteita, joilla vaikutukset ovat kaikin puolin positiivisia, vai ollaanko väistämättä ristiriitojen äärellä. Lisäksi korvet käyvät elinympäristöksi monelle metsien uhanalaisella eliölajille. Yksittäisinä ennallistamiskohteina vähäravinteiset avosuot sekä karuimmat rämeet eivät ole suoluonnolle kovin arvokkaita, koska niitä on jäänyt runsaasti ojittamatta. Samoin soiden uhanalaisesta eliölajistosta valtaosa elää rehevillä ja puustoisilla soilla. 2021). 39 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. 2021). Niinpä letot ja korvet ovat hyviä ennallistamiskohteita. Ennallistamisen vaikutukset ilmastoon ja vesistöihin eivät ole yksiselitteisesti myönteisiä (Kareksela ym. Näkökulmia ennallistamisen kannattavuuteen: mitä alueita kannattaa ennallistaa. Tällöin voi olla parempi suojella metsä tai ennallistaa suo varovasti, jotta arvo metsäluonnolle säilyy. 2021), ja ojitetut suot ovat merkittävä osa maaja metsätaloutta. V aikka suoluonnon monimuotoisuus hyötyy ennallistamisesta, niin ojitettujen kuin ennallistettujen soiden luontoarvoissa on suurta vaihtelua (Ojanen ym. Metsäojitetut suot ovat otollisimpia ennallistamiskohteita, koska niillä ojituksen aiheuttama muutos on huomattavasti vähäisempi ja alkuperäisen kaltainen luontotyyppi helpommin palautettavissa kuin turvepelloilla tai turpeenottoalueilla (Ojanen ym. Eteläisessä Suomessa näilläkin voi olla suoluonnolle arvoa, koska monet linnut ja hyönteiset tarvitsevat pikemminkin laajaa, avointa ja märkää ympäristöä kuin tiettyä suotyyppiä (Ojanen ym. Eteläisessä Suomessa tilanne on ristiriitainen, koska ojitettu korpi voi olla metsäluonnolle arvokas, mutta toisaalta korpien ennallistaminen on tärkeää, koska ojittamattomia korpia on jäljellä hyvin vähän. Ennallistamisesta on harvoin haittaa suoluonnolle. 2020, Kareksela ym. 2020, Kareksela ym. Eteläisen Suomen soista on ojitettu paljon suurempi osa kuin pohjoisen Suomen soista, joten ennallistamiselle on suurin tarve etelässä. Niinpä suon ennallistamista kannattaa ajatella laajemmin osana luonnon monimuotoisuuden edistämistä: voidaanko ennallistaa ”pelkkä” yksittäinen suo, vai onko alueella muutakin arvokasta ja kytkeytyykö alue muihin lähistöllä oleviin arvokkaisiin soihin. 2020)
Paksun turvekerroksen valtava hiilivarasto kuitenkin hupenee tehokkaan kuivatuksen takia. Ennallistaminen turvaa turpeen hiilivaraston säilymisen ja luo arvokasta elinympäristöä lettojen uhanlaiselle eliölajistolle. Elävän ja kuollen puuston hiilivarasto kasvaa edelleen puuston hyvän kasvun ansiosta ja vastaa ohuen turvekerroksen hiilivarastoa. Arvo ojitettuna niin metsätaloudelle kuin metsäluonnon monimuotoisuudelle on vähäinen. Tällä hetkellä arvo metsäluonnon monimuotoisuudelle on kuitenkin kiistaton. Puuston hiilivarasto ja kasvu ovat voimakkaan ravinneepätasapainon takia vähäisiä. Kohde jatkaa kehitystään arvokkaana vanhana metsänä, kun ei tehdä mitään. Toisaalta ojitettuna merkittävä ravinnekuormitus jatkuu paljon pitempään, koska kohde on tehokkaasti ojitettu ja turpeen hajotessa vapautuu ravinteita, joiden kysyntä on puuston vähäisen kasvun takia vähäistä. Ku va :K ar iM in kk in en . Kuvan metsäojitettu Letto Etelä-Lapissa on otollinen ennallistamiskohde. Ku va :P aa vo O ja ne n. 40 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Lisäksi niin metsätaloustoimet kuin ennallistaminen aiheuttaisivat merkittävän vesistökuormituksen riskin. Metsänkasvatus olisi puuston erinomaisen kasvun ansiosta taloudellisesti hyvin kannattavaa ja toisaalta ennallistaminen tuottaisi arvokasta elinympäristöä rehevien puustoisten soiden uhanalaiselle eliölajistolle. Vaikka ennallistamisen vaikutus voi olla ensimmäiset vuosikymmenet ilmastoa lämmittävä metaanipäästön takia, kohde on ilmastovaikutuksiltaan parhaita metsäojitettujen soiden ennallistamiskohteita. Metsä voi vähitellen palautua korveksi, kun turvekerros painuu ja ojat umpeutuvat vuosikymmenien ja -satojen mittaan. Kuvan metsäojitettu ruohokorpi Etelä-Suomessa on kehittynyt puustoltaan runsaaksi ja monilajiseksi vanhaksi metsäksi lahopuujatkumoineen. Ennallistamiseen liittyy merkittävä ravinnekuormituksen riski
2021). Päästökompensaatio (https://ym.fi/vapaaehtoiset-paastokompensaatiot) on mahdollinen tulonlähde, kun ennallistetaan suuripäästöisiä turvemaan peltoja tai turpeenottoalueita ja saadaan aikaan merkittäviä päästövähennyksiä. Erityisesti jos ennallistettavat suot ovat runsasravinteisia tai vedet vastaanottava vesistö on herkkä ravinnekuormitukselle, ennallistaminen kannattaa porrastaa useille vuosille tai jopa vuosikymmenille. Talous Maanomistajan talouden näkökulmasta hyviä ennallistamiskohteita ovat sellaiset suot, joilla maatai metsätalous kannattaa huonosti. Näiden alueiden ennallistaminen ei veisi pohjaa maataloustuotannolta. Maatalouden tuloista tuet muodostavat sen sijaan noin kolmanneksen (Tilastokeskus 2021), ja niiden merkitys on keskeinen maataloustuotannon kannattavuudelle. Suurin osa kohteista on pohjoisessa Suomessa, missä tähän luokkaan kuuluu suuri osa karujen soiden ojitusalueista sekä puuston kasvun kannalta voimakkaasti ravinne-epätasapainoisia soita. Tällöin ojien kuivattava vaikutus on vähäinen eikä ojissa tapahdu eroosioita. Metsäojitettujen soiden ennallistaminen yleensä lämmittää ilmastoa lähivuosikymmenet (Kareksela ym. Ennallistamisen tehoon vesiensuojelukeinona vaikuttaa merkittävästi myös ennallistettavan suon sijainti omalla valuma-alueellaan: ennallistettu suo voi toimia pintavalutuskenttänä (Ojanen ym. 2021). 2021). Keinon merkitys ilmastonmuutoksen torjumiselle on sitä suurempi, mitä nopeammin turve hupenee ojitetulla suolla: suuri päästö muuttuu suureksi päästövähennykseksi, kun suo ennallistetaan. Myös vesistö itse vaikuttaa: esimerkiksi kalastukselle tärkeän tai luonnon monimuotoisuudeltaan merkittävän vesistön valuma-alueella suon ennallistaminen on erityisen merkittävää. Vaikka suurin osa käytössä olevista pelloista on viljan tai rehun viljelyssä, yli 30 000 hehtaaria peltoja on varsinaisen viljelyn ulkopuolella esimerkiksi luonnonhoitopeltoina (Kekkonen ym. 2019). Metsäojitetuista soista 0,5–1 miljoonan hehtaarin arvioidaan kasvavan niin huonosti metsää, ettei ojituksen ylläpito ja metsänuudistaminen kannata (Laiho ym. Turvemaan pelloista suuri osa on suovaltaisissa Pohjanmaan maakunnissa (Kekkonen ym. Ekologinen kompensaatio (https://ym.fi/ekologinen-kompensaatio) taas voisi tuoda tuloja metsäojitettujen soiden ennallistamisesta, kun esimerkiksi rakennushankkeen hävittämä suo halutaan korvata ennallistamalla suo toisaalla. Ilmastovaikutukset Suon ennallistaminen on tehokas keino turvata turpeen hiilivaraston säilyminen (Kareksela ym. Erityisesti rehun viljelyyn käytettävien peltojen ennallistaminen sen sijaan on vaikeaa, koska rehua ja lantaa ei kannata kuljettaa kovin pitkiä matkoja. Joskus suon ennallistaminen voi olla vesistövaikutusten kannalta myös tarpeetonta. Tulevaisuudessa maanomistaja voi saada soiden ennallistamisesta tuloja erilaisten kompensaatiomekanismien kautta. 2019), joissa on vaikea löytää korvaavaa kivennäismaan peltoa. Puusto kasvaa ja metsätalous kannattaa sitä paremmin, mitä etelämpänä ja mitä ravinteikkaammalla kasvupaikalla ollaan. Maaja metsätaloudelle maksettavat tuet ovat suonsa ennallistavalle kustannuksia: kun suo ennallistetaan, tuen saaminen loppuu. 2020), joka suodattaa yläpuoliselta valumaalueelta tulevia maaja metsätalouden kuormittamia vesiä. 2016). Niinpä ennallistamisen mahdollisuudet parantaa suurten vesistöjen ja jopa Itämeren vedenlaatua ovat pohjoisessa Suomessa paremmat kuin eteläisessä Suomessa. Metsätaloudessa tukien taloudellinen merkitys on marginaalinen. Kun ennallistetaan turvemaan peltoja ja turpeenottoalueita, ilmastoa viilentävä vaikutus voidaan saada aikaiseksi jo lähivuosina (Kareksela ym. Myös turvemaan peltojen taloudellinen merkitys vaihtelee suuresti. Ojien tukkiminen ei enää paranna tilannetta. Vesistövaikutukset Ennallistamisen merkitys veden laadulle voi olla sitä suurempi, mitä enemmän vesistön valuma-alueella on ojitettuja soita kuormittamassa vesistöä (Räike ym. Eteläisessä Suomessa tällaisia metsänkasvatuskelvottomia kohteita ovat vain kaikkein karuimpien soiden ojitusalueet. 2021): turpeen hupeneminen metsäojitetulla suolla on sen verran hidasta, että sen estämisen ilmastoa viilentävä vaikutus on aluksi pienempi 41 Vesitalous 2/2022 SOIDEN ENNALLISTAMINEN. Vaikka soita ennallistamalla voidaan parantaa vesistöjen tilaa, kovin suurta osaa valuma-alueen soista ei välttämättä kannata ennallistaa samalla kertaa, koska ravinnekuormitus kasvaa useiksi vuosiksi (Kareksela ym. Erityisesti vanhat auraojat, joita ei ole uudisojituksen jälkeen kunnostettu, voivat olla pitkälle umpeutuneita ja täynnä rahkasammalta. Latvavesien ja pienvesien kuntoon suon ennallistaminen voi vaikuttaa missä päin maata vain. 2019). Entisiä turpeenottoalueita ja hylättyjä turvemaapeltoja kannustetaan metsittämään metsitystuen avulla. Hylättyjä peltoja on yli 60 000 hehtaaria. Pellot ja turpeenottoalueet ovat siksi ilmastovaikutuksen perusteella ensisijaisia ennallistamiskohteita. Metsäojitettujen soiden ennallistamista tuetaan METSOn ja Kemeran kautta
Vertaisarvioitu raportti. 2019. Niinpä ennallistamisen ekologinen merkitys muuttuu ajan mittaan, koska ennallistamisen merkitys syntyy ennallistetun suon vertaamisesta muihin suonkäytön vaihtoehtoihin. Suomen Luontopaneeli. Laiho, R., Tuominen, S., Kojola, S., Penttilä, T., Saarinen, M. Esimerkiksi turpeen hiilivaraston jo menettänyttä suopeltoa tai loppuun kaluttua turpeenottoaluetta ei kannata ennallistaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Hyvyyteen ja huonouteen vaikuttavat eri näkökulmista kovin erityyppiset tekijät: Ilmastovaikutukseen vaikuttavat yksittäisen suokuvion ominaisuudet, monimuotoisuusvaikutukseen tämän lisäksi voimakkaasti suon kytkeytyneisyys muihin monimuotoisuudeltaan tärkeisiin alueisiin. Ojanen, P., Aapala, K., Hotanen, J-P., Kokko, A., Kortelainen, P., Marttila, H., Nieminen, M., Nieminen, T., Punttila, P., Rehell, S., Sallantaus, T., Sarkkola, S., Tiainen, J., Turunen, J., Valpola, S., Vasander, H., Vähäkuopus, T., & Minkkinen, K. Suomen virallinen tilasto. Ojitetun suon taloudellinen merkitys tuo mukanaan omat lisärajoitteensa ja mahdollisuutensa. Mitä paksumpi turvekerros, sitä suuremman hiilivaraston suon ennallistaminen pitää pysyvästi poissa ilmakehästä. Kirjallisuus Kareksela, S., Ojanen, P., Aapala, K., Haapalehto, T., Ilmonen, J., Koskinen, M., Laiho, R., Laine, A., Liisa, M., Marttila, H., Minkkinen, K., Nieminen, M., Ronkanen, A-K., Sallantaus, T., Sarkkola, S., Tolvanen, A., Tuittila, E-S., & Vasander, H. Soiden ennallistamisen suoluonto-, vesistöja ilmastovaikutukset. doi:10.1080/17583004.2018.1557990. & Ihalainen, A. (2021). doi:10.14214/ma.5957. doi:10.1007/ s13280-019-01217-7. Metsätieteen aikakauskirja 2/2016: 73–93. Suo, 71(2), 93–114. Maaja metsätalousyritysten taloustilasto 2019. Hylätyt tai muuten vähäarvoiset turvemaan pellot ovat ilmastovaikutuksiltaan hyvä kohde, mutta ennallistamisen aiheuttama vesistöjen ravinnekuormituksen riski on suuri. Toiveiden tynnyrin täyttäminen. (Suomen Luontopaneelin julkaisuja; Nro 3b). 30.3.2021. 42 www.vesitalous.fi SOIDEN ENNALLISTAMINEN. http://www.suo.fi/pdf/ article10594.pdf. Ojituksen vaikutus luonnon monimuotoisuuteen, ilmastoon ja vesistöihin – yhteenveto. Mapping of cultivated organic soils for targeting greenhouse gas mitigation. Tämä antaa eväitä ennallistamisen ja muun maankäytön suunnitteluun rinnakkain, nyt kun ennallistaminen on valtavirtaistumassa yhdeksi suon käyttömuodoksi käyttömuotojen laajenevaan palettiin. https://www.stat.fi/til/ mmtal/2019/mmtal_2019_2021-03-30_fi.pdf. Nutrient export from Finnish rivers into the Baltic Sea has not decreased despite water protection measures. Toisaalta runsasravinteisimmat metsänkasvatuskelvottomat suot voivat olla luonnon monimuotoisuuden kannalta hyviä kohteita. Yksinkertaista soiden luokittelua hyviin tai huonoihin ennallistamiskohteisiin on vaikea tehdä edes ekologisten vaikutusten perusteella. doi:10.17011/jyx/SLJ/2021/3b. kuin metaanipäästön kasvun ja puuston hiilensidonnan vähentämisen ilmastoa lämmittävä vaikutus. Räike, A., Taskinen, A. Lisäksi kosteikkoviljely tuo kokonaan uuden suonkäyttötavan ojituksen ja ennallistamisen välimaastoon. 2016. Ilmaston lämpeneminen puolestaan vauhdittaa turpeen hupenemista ojitetuilla soilla ja lisää metsäja turvepalojen riskiä, mikä korostaa ennallistamisen merkitystä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä ja palontorjunnassa. Ennallistettavien soiden huolellinen, tapauskohtainen valinta mahdollistaa rajallisten resurssien tehokkaan käytön. Maaja metsätalouden menetelmiä kehitetään ottamaan talouden lisäksi nykyistä paremmin huomioon ekologiset vaikutukset. Vaikka soiden ekologia on luonteeltaan luonnonlakien kokoelma, eikä siten ihmisen päätettävissä, ihminen voi halutessaan muuttaa ojitettujen soiden käyttöä. Heikkotuottoiset ojitetut suometsät – missä ja paljonko niitä on. Carbon Management 10(2): 115– 126. (2020). Ambio 49: 460–474. Tilastokeskus 2021. Vesistövaikutukset vaihtelevat niin suon ja vesistön kuin valuma-alueenkin ominaisuuksien mukaan. 2019. & Knuuttila, S. Viime vuosina räjähdysmäisesti lisääntynyt monipuolisten, usein vapaasti saatavilla olevien paikkatietoaineistojen tarjonta mahdollistaa laajojenkin valumaalueiden tarkastelun eri näkökulmista. Koska ennallistamisen ilmastoa viilentävä vaikutus perustuu turpeen hupenemisen estämiseen, turpeettoman ojitusalueen ennallistaminen ei ole perusteltua. Taloudellinen merkitys voi muuttua ajan myötä voimakkaasti, kun maaja metsätalouden tuet ja soiden käytön sääntely sekä erilaiset kompensaatiomekanismit kehittyvät. Kekkonen, H., Ojanen, H., Haakana, M., Latukka, A., & Regina, K
Maaja metsätalouden kuormituksen ja sen vesistövaikutusten seuranta -hankkeessa (MaaMet) on kartoitettu pintavesien torjunta-ainepitoisuuksia vuodesta 2007 lähtien. Siitä pieni osa, tyypillisesti promilleja, päätyy pintavesiin joko suoraan ruiskutuksista tai pintaja salaojavalunnan mukana. Tulkintaan taas vaikuttaa merkittävästi valittu PNEC-arvo. biokertyvät aineet Sää 43 Vesitalous 2/2022 MAAJA METSÄTALOUDEN VESISTÖVAIKUTUKSET. 2018, Jalli ym. Torjunta-aineiden todellinen pitoisuus pintavesissä vaihtelee merkittävästi ja seurantamenetelmillä on suuri vaikutus siihen, mitä vesistä havaitaan. KATRI SIIMES tutkija, Suomen ympäristökeskus katri.siimes@syke.fi Kuva 2. fi/kemikaalit/kasvinsuojeluaineet/myyntitilastot). Torjunta-aineiden haitallisuutta voidaan arvioida yksinkertaisesti riskisuhteen eli havaittujen (MEC, measured environmental concentration) ja haitattomien pitoisuuksien (PNEC, predicted no effect concentration) suhteen avulla. Kasvinsuojeluaineiden valuma-aluekohtainen riski-indikaattori, jossa valkoisilla valuma-alueilla ei ole laisinkaan peltoa ja tummat alueet osoittavat mahdollista riskiä. Yleisimmin on havaittu laajasti käytettyjä rikkakasvien torjunta-aineita. Seurantaa kehitetään edelleen. MaaMet-seuranta on pyritty keskittämään intensiivisesti viljellyille alueille, vaikka ensimmäisinä vuosina mukana oli myös jokia, joiden valuma-aluilla kasvinsuojeluaineiden käyttö on sittemmin arvioitu vähäiseksi. 2021). Torjunta-aineet virtavesissä 2007-2021 Virtavesinäytteistä (2007–2021, n=1063) on analysoitu yli 200 torjunta-aineen pitoisuudet. S uomessa myydään vuosittain noin 1500 tehoainetonnia kasvinsuojeluaineita maaja puutarhatalouteen (https://tukes. Niiden pitoisuudet ovat olleet ani harvoin haitallisella tasolla. Todelliset pitoisuudet pintavesissä C= f(x, t, i) Havaitut pitoisuudet pintavesissä (MEC) Tulkinta haitallisuudesta Muut päästölähteet (biosidikäyttö) Haitaton pitoisuus (PNEC) (krooninen & akuutti altistus) Epäsuorat vaikutukset mm. Kasvinsuojeluaineiden korkean kuormituksen alueiden tunnistamiseksi hankkeessa kehitettiin valuma-aluekohtainen torjunta-aineiden riskiindikaattori (Kuva 2 ). Näytepaikat (x) Näytteenottoajat (t) ja -tavat Analysoidut aineet (i) ja niiden määritysrajat Kasvinsuojeluaineiden käyttö (aineet, määrät, ajankohdat, olosuhteet ja riskinvähennystoimet) Yksittäinen aine: MEC/PNEC Yhteisvaikutukset. Seurannan alkuvuosina keskityttiin vesienhoidon vaatimusten täyttämiseen. Kattavilla monijäämäanalyyseillä on kasvinsuojeluaineiden lisäksi tietoa muistakin aineista. Kuva 1. Seurannan painopistettä on viime vuosina muutettu niin, että seuranta tuottaisi paremmin riskinarvioinnin ja riskinhallinnan käyttöön soveltuvaa aineistoa (Kuva 1 ). Kaikkein myrkyllisimpien aineiden havaitsemiseen tarvitaan kuitenkin muita menetelmiä. Se yhdistää valumaalueen kasvikohtaiset viljelyalat kasviryhmien tyypilliseen kasvinsuojeluaineiden käyttöön ja edelleen käytetyt tehoaineet niiden haitallisuutta kuvaaviin kertoimiin (Siimes ym
Ruiskutusta seuraavien sateiden jälkeen pitoisuudet voivat nousta yli tuhatkertaisiksi kasvukauden alun tasoon verrattuna. Yläjuoksulle vai alajuoksulle. Euroopan komission alainen Joint Research Center (JRC) on luonnostellut glyfosaatille ympäristönlaatunormiehdotusta, joka olisi tiukempi kuin käytetty PNEC, mutta silti moninkertainen havaittuihin pitoisuuksiin verrattuna. Niillä seurataan viljelyä, kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja torjunta-aineiden pitoisuuksia valumaalueiden purkupisteillä (Boye ym. Osasta näytteitä on analysoitu erillisanalyyseillä sellaisia aineita, jotka eivät ole mukana monijäämämenetelmässä: glyfosaattia ja sen hajoamistuotetta AMPAa, tribenuronimetyyliä ja etyleenitioureaa. Ahkola ja Siimes 2019) sekä latvavesillä että jokisuissa. Siinä määritysrajat on saatu PNEC-tasolle. Yleisestä havaitsemisesta huolimatta glyfosaatin ja AMPAn havaitut pitoisuudet ovat olleet pieniä valittuun PNECarvoon (ruotsalaisten ympäristönlaatunormi) verrattuna. Yhteensä Suomessa on yli 40 paikalta vähintään kuuden näytteenoton seurantavuosia, mutta monet paikoista ovat olleet mukana vain yhtenä vuonna. Saman luotettavuustason saavuttamiseksi tarvitaan latvavesillä tiheämpää näytteenottoa kuin alajuoksulla. Fenoksihappoherbisidit, kuten MCPA, diklorporppi-P ja mekoproppi-P, olivat seurannan alkuvuosina kaikkein yleisimmin havaittuja aineita. Savijoen intensiiviseuranta on ollut askel kohti Ruotsin ja Norjan mallia. Analyysit ovat kattaneet suuren osan markkinoilla olevista kasvinsuojeluaineista ja monia biosidejä, joita ovat esimerkiksi puunsuoja-aineet ja hyönteiskarkotteet. Sen rinnalle tarvittaisiin kuitenkin joku tai joitain toisia intensiivipaikkoja. Analytiikka määrittää, mitä aineita vesistä voidaan havaita Nesteja kaasukromatografisilla monijäämämenetelmillä on analysoitu vuosien mittaan kasvava joukko (157 ??272) torjunta-aineita ja niiden hajoamistuotteita. Yleisimmin havaitut aineet ovat taulukossa 1 . Ruotsissa torjunta-aineiden seuranta on keskitetty neljälle ja Norjassa kuudelle pienelle (<20 km²) maatalousvaltaiselle valuma-alueelle. Yhteensä vuosien varrella on havaittu yli sata yhdistettä. Vuosittain havaittujen aineiden lukumäärä (19–52) on kasvanut analysoitujen aineiden lukumäärän lisääntyessä ja määritysrajojen alentuessa. Yleinen esiintyminen pintavesissä on ymmärrettävää, sillä glyfosaatti on Suomen eniten myyty rikkakasvien torjunta-aine. Sitä käytetään esimerkiksi juolavehnän torjuntaan puinnin jälkeen. Näistä suurinta osaa on havaittu vesistä vain harvoin (<0,5 % näytteistä). Yleisimmin havaitut aineet Yksittäisistä näytteistä on havaittu 0–32 yhdistettä. Sen myyntimäärä kattaa yli 40 prosenttia kaikesta maaja puutarhatalouteen myytävistä kasvinsuojeluaineista. Eräiden käytössä olevien aineiden haitattomaksi arvioidut pitoisuudet (PNEC, predicted no effect concentration) ovat kuitenkin vielä tätä pienempiä. Luotettavin ja tihein aikasarja on Aurajoesta ja sen sivujoesta Savijoesta (2016–). Niitä havaitaan edelleen ylei44 www.vesitalous.fi MAAJA METSÄTALOUDEN VESISTÖVAIKUTUKSET. Useimpien aineiden pitoisuudet laskevat nopeasti, mutta hitaasti hajoavia yhdisteistä voi löytyä vesistä vielä vuosia käsittelyjen jälkeen. Analyyseillä on saatu tietoa myös aineista, joita ei saa enää tai joita ei ole koskaan saanut käyttää Suomessa. Passiivikeräimien avulla voidaan kuitenkin arvioida luotettavasti useimpien torjunta-aineiden keskimääräisiä liukoisia pitoisuuksia (esim. 2019, Stenrød 2015). Torjunta-ainepitoisuudet vaihtelevat latvavesillä suuresti. Monijäämämenetelmien määritysrajat ovat useimmille aineille välillä 1–100 ng/?. Torjunta-aineiden riski-indikaattorin mukaan Savijoki edustaa melko tyypillistä (ei kaikkein korkeimman riskin) varsinaissuomalaista aluetta. Kun seurantatulokset halutaan yhdistää tarkemmin valumaalueen viljelyyn ja kasvinsuojeluaineiden käyttöön, tarvitaan pieniä seuranta-alueita, jotta valuma-alueen taustaaineistojen kerääminen on mahdollista. Vuonna 2020 otettiin käyttöön uusi analyysimenetelmä pyretroideille. Glyfosaattia ja sen hajoamistuotetta AMPAa on vuoden 2018 määritysrajan alenemisen jälkeen havaittu lähes kaikista näytteistä. Alajuoksulla pitoisuudet vaihtelevat vähemmän kuin latvavesillä ja alajuoksun näytepaikat sopivat hyvin esimerkiksi vesienhoitoa palvelevaan seurantaan. EU:n prioriteettiaine sypermetriinin, Tukesin erityisesti seurattavaksi valitseman deltametriinin ja permetriinin, jota käytetään biosideissä ja eläinlääkkeissä – ja jota havaittiin seurannassa aiemmin korkea pitoisuus. Menetelmä kattaa seitsemän pyretroidia, mm. Toistaiseksi analyysejä on teetetty vasta noin 25 näytteestä. Eniten seurantavuosia (9–10) on Aurajoelta, Kyrönjoelta ja Vantaanjoelta. Näytepaikat Osa seurantapaikoista on vaihtunut joka vuosi ja aineistoa on koottu myös muissa hankkeissa
Vastaavasti tritosulfuronin havainnot pintavesistä ovat lisääntyneet, mikä viitannee aineen käytön yleistymiseen. µg/. Neonikotinoidit ovat hitaasti hajoavia ja helposti kulkeutuvia, mikä selittää niiden yleistä havaitsemista vesissä. Klotiadiniini on yksi niistä neonikotinoideista, joiden käyttö EU:n alueella on kielletty pölyttäjiin kohdistuvien haittojen vuoksi. Noin viidessä prosentissa näytteitä riskisumma on ollut vertailuarvoa Aine Käyttö PNEC Havaitsemis% Määritys raja Pitoisuus vedessä ! valittu 2007-2018 2019-2021 2007 2021 ka mx µg/. µg/. Se on hyvin myrkyllistä myös vesieliöille. AMPA M 400 46 97 0,05 0,02 0,087 1,60 Glyfosaatti H 100 31 95 0,1 0,02 0,176 9,10 DEET B 50 73 71 NA 0,005 0,016 0,42 Tritosulfuroni H 0,75 25 49 NA 0,01 0,018 1,90 ! MCPA H 1,6 57 48 0,01 0,01 0,061 1,90 ! Bentatsoni H 80 26 47 0,01 0,01 0,026 1,40 Fluroksipyyri H 0,46 6 28 0,05 0,01 0,024 1,50 ! Atsoksistropiini F 0,95 14 24 0,005 0,005 <MR 0,13 Mekoproppi-p H 44 25 23 0,01 0,01 0,017 0,88 Propoksikarbatsoni* H 0,88 7 23 NA 0,01 <MR 0,17 Kvinmerakki H 100 3 22 NA 0,01 <MR 0,42 Diklorproppi-P H 100 30 19 0,01 0,01 0,027 1,40 Metamitroni-desamino M 4 14 16 0,01 0,01 0,009 0,27 4-kloori-2-metyylifenoli M (?) 5 13 0,01 0,005 0,005 0,12 Amidosulfuroni H 0,87 5 11 0,05 0,01 0,021 1,25 ! Aineiden käyttö: B = biosidi (DEET:iä käytetään hyönteiskarkoiteissa), F = kasvitautien torjunta-aine, H = rikkakasvien torjunta-aine (herbisidi) ja M hajoamistuote. Valtaosa havaituista PNEC-arvon ylityksistä liittyy muihin aineisiin: Permetriinin pitoisuus on ollut PNEC-arvoa korkeampi monessa näytteessä 2016–2017. Keskiarvopitoisuuden laskennassa määritysrajaa pienemmille pitoisuuksille on käytetty määritysrajan puolikasta. Havaitsemis-% kuvaa niiden näytteiden osuutta, joissa ainetta on havaittu, kaikista analysoiduista näytteistä. Sekä tritosulfuronia että MCPA:ta voidaan käyttää leveälehtisten rikkakasvien torjuntaan viljapelloilla. µg/. Kaikkien havaittujen aineiden yhteisvaikutusta on arvioitu karkeasti laskemalla yksittäisten aineiden riskisuhteet (RQ = havaittu pitoisuus/PNEC) yhteen. Diuronia ja terbutryyniä (biosidejä) päätyi Vantaanjokeen 2010-luvun alussa, mutta seurannan avulla asia huomattiin, päästölähde etsittiin ja käytön päätyttyä pitoisuudet laskivat myös jokivedessä. sesti, mutta havainnot ovat harventunut viime vuosina. Arvot ovat aikajakson vuotuisten arvojen keskiarvoja. Sen sijaan dinoterbin PNECylityksille (2016–2017) ja dinosebin havainnoille (2021) ei ole vielä löytynyt syytä. Taulukko 1. Triasulfuronia ei ole saanut käyttää vuoden 2017 jälkeen, eikä sitä ole sen jälkeen myöskään havaittu vesistä, vaikka sen määritysraja laski samana vuonna (MR: 10->1 ng/?, PNEC: 1,8 ng/?). Kasvitautien torjunta-aineista yleisimmin havaittiin atsoksistrobiinia ja tuholaisten torjunta-aineista klotianidiinia (2019–2021: ka 6 %). Muutosta selittää aineryhmän myyntimäärän lasku (https://tukes.fi/kemikaalit/kasvinsuojeluaineet/myyntitilastot). µg/. Nämä ovat vesikasveille haitallisia rikkakasvien torjunta-aineita. Havaitut haitalliset pitoisuudet Neljän kasvinsuojeluaineen pitoisuus on ylittänyt PNECarvon toistuvasti: triasulfuroni (2011–2017), florasulaami (2012–2021), metsulfuroni-metyyli (2008) ja metributsiini (2016–2019). PNEC on valittu haitaton pitoisuus. Yleisimmin virtavesistä havaitut torjunta-aineet vuosina 2019–2021. Permetriiniä käytetään tuholaisten torjuntaan erilaisissa biosideissä ja eläinlääkkeissä. Suomessa sitä on saanut käyttää poikkeusluvalla sokerijuurikkaan siemenen peittaukseen. Euroopan ruokavirasto arvioi poikkeusluvan syyt hyväksyttäviksi (EFSA 2021). 45 Vesitalous 2/2022 MAAJA METSÄTALOUDEN VESISTÖVAIKUTUKSET
Kirjallisuus Ahlola, H. 8 s. 2021. EFSA Supporting Publications 18 (11):6959E. Julkaisussa: Siimes, K., Vähä, E., Junttila, V., Lehtonen, K. ja Joukola, M. 2018. Haitalliset aineet Suomen vesissä, Tilanne ja seurannan suuntaviivat. Julkaisussa: Kärkkäinen, L. ja Juntunen, J. Stenrød, M. EFSA 2021. Näytteille, joista ei ole havaittu yhtään ainetta, on annettu arvoksi Summa RQ arvoksi 0,0001, jotta tulokset on saatu logaritmiselle asteikolle. Havaittujen pitoisuuksien ja haitattomien pitoisuuksien osamäärät on laskettu näytekohtaisesti (n=1063) yhteen ja saatu näin kunkin näytteen riskisumma (Summa RQ). Suomen maataloustieteellisen seuran tiedote 35. Korkeimmat piikit johtuvat muista kuin kasvinsuojeluaineista. 2019 Torjunta-ainepitoisuuksien vertailu passiivikeräimien ja vesinäyttein tehdyssä seurannassa maatalousvaltaisilla alueilla. Journal of Environmental Quality 48: 1109–119. doi: 10.33354/smst.73243. Siimes, K., Vähä, E. Epävarmuuksista huolimatta voidaan todeta, että valmisteiden riskinarvioinnissa on onnistuttu ja viljelijät toimivat vastuullisesti. (toim.). Kuva 3. Boye, K., Lindsröm, B., Boström, G. Long term trends of pesticides in Norwegian agricultural streams and potential future challenges in northern climate. & Koljonen, S. Long-term data from the Swedish National Environmental Monitoring Program of pesticides in surface waters. & Kreuger, J., 2019. Ympäristöhaittojen riski kasvaa, kun riskisumma nousee suuremmaksi kuin yksi. ja Siimes, K. ja Mannio, J. 2015. Arvioon sisältyy suurta epävarmuutta, sillä kaikkein myrkyllisimpien aineiden pitoisuuksista ei ole vielä luotettavaa mittaustietoa, ja osa tulkintaan vaikuttavista PNEC-arvoista on epävarmoja. Jalli, M., Miettinen, A., Mutanen, A., Viitala, E., Ylioja, T., Poteri, M., Siimes, K., Virkkunen, H. 0,0001 0,001 0,01 0,1 1 10 100 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 Su m m a RQ 46 www.vesitalous.fi MAAJA METSÄTALOUDEN VESISTÖVAIKUTUKSET. s. Seurantaa jatketaan ja pyritään edelleen kehittämään. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 8/2019. Lopuksi Kasvinsuojeluaineita havaitaan lähes kaikista maatalousvaltaisilta alueilta otetuista virtavesinäytteistä, mutta pitoisuudet ovat enimmäkseen haitattomaksi arvioidulla tasolla. Evaluation of the emergency authorisations granted by Member State Finland for plant protection products containing clothianidin, imidacloprid or thiamethoxam. Seurannalla saadaan tärkeää tietoa myös monien muiden kuin torjunta-aineiden esiintymisestä. Acta Agriculture Scandinavia, Section B – Soil & Plant Science 65(2): doi: 10.1080/09064710.2014.977339. Tavoite 3: Kemiallisten torjunta-aineiden käyttö ja tavallista haitallisempien torjunta-aineiden käyttö. doi: 10.2134/jeq2019.02.0056. Luonnonvaraja biotalouden tutkimus 75/2021. yksi suurempi osoittaen mahdollista riskiä (Kuva 3 ). Arvio EU:n biodiversiteettistrategian vaikutuksista Suomessa. Kasvinsuojeluaineiden valuma-aluekohtainen kuormitusindikaattori. 108–138. (toim.). doi: 10.2903/sp.efsa.2021.EN-6959. Vuosien 2007–2021 tulokset julkaistaan SYKEn raporttisarjassa 2022. Jos mukaan olisi ottanut pelkästään kasvinsuojeluainekäytössä olevat aineet, riskisumman vertailuarvo olisi ylittynyt noin kahdessa prosentissa maatalousvaltaisten jokien virtavesinäytteitä
Myös bentoniittimatto oli tehokas tiivistyskerros tuloksien perusteella. Tutkimuksessa todettiin aquaponics-järjestelmään kalanrehun mukana syötetystä hiilestä suurimman osan päätyvän kiintoainekseen (40%), sitoutuvan kaloihin (19%) tai poistuvan biofilttereiden poistoilman mukana (21%). Jaosto tarvitsee lisää aktiivisia jäseniä! a j a n ko h ta i s ta v e s i y h d i s t y k s e ltä SUOMEN VESIYHDISTYS RY Water Association Finland Merkitsethän päivät jo nyt kalenteriisi! 47 Vesitalous 2/2022. Kokoukseen voi osallistua myös teamsilla. Diplomityö on vapaasti luettavissa osoitteessa https://trepo.tuni.fi/handle/10024/136205 Sanni Semberg valmistui Itä-Suomen yliopistosta ympäristötieteen maisteriohjelmasta joulukuussa 2021. K aatopaikan pintarakenteen keskeinen tehtävä on estää veden suotautumista jätetäyttöön. Ilmoittautumiset puheenjohtajalle to 14.4. vesiyhdistys.fi) Kokouksessa käsitellään sääntöjen 11§:ssä mainitut asiat. HUOM.: ilmoittauduthan kokoukseen etukäteen (ks. klo 16 alkaen. Järjestelmän tuoton tehostamiseksi ja ympäristövaikutusten pienentämiseksi erityisesti kiintoainekseen päätyvä hiili olisi tärkeä saada hyödynnettyä.” DI Juho Ali-Tolppa valmistui Tampereen yliopiston ympäristöja energiatekniikan DI-ohjelmasta työskennellen samalla Vahanen Environment Oy:ssa. Kaatopaikan pintarakenteiden vesitasetarkastelu: Ämmässuon koerakenteet Hiilen kierto aquaponics-järjestelmässä Tutkimuksen koepintarakenteet sijaitsevat Ämmässuon jätteenkäsittelykeskuksessa. Ämmässuon koerakenteiden seurantaa jatketaan, sillä rakenteiden toiminnan arviointiin tarvitaan usean vuoden seurantatulokset. Nokkosten ei havaittu ottavan merkittäviä määriä epäorgaanista hiiltä suoraan vedestä juurillaan, mutta niiden arvioidaan hyötyvän järjestelmässä kiertävästä hiilestä monella muulla tavalla. krs., Sali A305). Tutkielma on vapaasti ladattavissa osoitteesta: https://erepo.uef.fi/bitstream/handle/123456789/26510/urn_nbn_fi_uef-20211583.pdf Vesiyhdistyksen vuosikokous 2022 Tervetuloa vesihuoltojaoksen kokoukseen! Suomen Vesiyhdistys ry:n vuosikokous pidetään tiistaina 12.4.2022 klo 17 alkaen Tieteiden talon väistötilassa: Runeberginkatu 14–16, Helsinki (3. Hän työskentelee nyt väliaikaisesti puutarhalla ja etsii oman alan työpaikkaa. Tutkimuksen pintarakenteista tehokkaimmin veden suotautumista jätetäyttöön esti VNa 331/2013:n periaatteiden mukainen pintarakenne, jossa on polymeerimodifioidusta kuonabentoniitista rakennettu tiivistyskerros. Kokoukseen on mahdollista osallistua myös etänä Teams-yhteyden kautta. Tutkimuksessa arvioitiin rakenteiden toimintaa ja tehokkuutta sekä koerakenteista käytetyistä materiaaleista aiheutuvaa kuormitusta tarkkailujaksolla. Juho Ali?Tolppa raportoi diplomityössään vuonna 2018 Ämmässuolle rakennettujen koepintarakenteiden seurantatuloksia ajalta 1.12.2020– 30.6.2021. Tervetuloa vuosikokoukseen! Vesihuoltojaos kokoontuu seuraavan kerran keskustakirjasto Oodissa (ryhmätila 1) ti 19.4. Tutkielman tavoitteena oli selvittää hiilen kiertoa aquaponics-järjestelmässä ja samalla tutkia, voivatko jotkin kasvit ottaa veteen liuennutta epäorgaanista hiiltä juurillaan suoraan vedestä. mennessä. Diplomityön avulla saatiin dokumentoitua koerakenteiden seurantatulokset tarkkailujakson ajalta. A quaponics-viljely yhdistää kasvien ja kalojen kasvatuksen vähentäen niiden tuotannon ympäristövaikutuksia
ja lietteenkäsittelylaitteet Hydropress Huber AB | Puh 0207 120 620 info@huber.fi | www.huber.fi www.kaiko.fi Kaiko Oy Henry Fordin katu 5 C 00150 Helsinki Puhelin (09) 684 1010 kaiko@kaiko.fi www.kaiko.fi • Vuodonetsintälaitteet • Vesimittarit • Annostelupumput • Venttiilit • Vedenkäsittelylaitteet Lastausväylä 9, 60100 Seinäjoki Pirjontie 3, 00630 Helsinki Puh. 06 – 420 9500 www.fennowater.fi TUOTTEITAMME: Välppäysyksiköt Hiekanerotusja kuivausyksiköt Lietekaapimet Sekoittimet Lietteentiivistysja kuivausyksiköt Kemikaalinannostelulaitteet Flotaatioyksiköt Lamelliselkeyttimet Sähkö-, instrumentointija automaatiolaitteet Ruuvipuristin FW250/750/0.5, Q= 80 kgTS/h hydraulinen kapasiteetti 6 m³/h. LIIKEHAKEMISTO Slatek (80 x 80) Auma Finland (80 x 85) Huber (80 x 50) Kaiko (80 x 50) Fennowater (80 x 60) Pa-Ve (80x100) b AUTOMAATIOJÄRJESTELMÄT b JÄTEVESIENJA LIETTEENKÄSITTELY b VESIHUOLLON KONEET JA LAITTEET b VEDENKÄSITTELYLAITTEET JA -LAITOKSET Tehdään yhdessä maailman parasta vettä. www.slatek.fi Jäteveden
WWW.KEMIRA.COM b VESIKEMIKAALIT fi.ramboll.com Vesihuollon suunnittelun ykkönen. www.johanlundberg.. LIIKEHAKEMISTO Sweco (80 x 40) AFRY (80 x 85) Ramboll (80x60) johanlundberg b SUUNNITTELU JA TUTKIMUS Kaivamattoman (no-dig) tekniikan asiantuntijakonsultit Kaikki uudisasennusja saneerausmenetelmät info@johanlundberg.. Puhtaan veden asiantuntija Autamme asiakkaitamme pohjaveteen ja vedenhankintaan, jätevedenpuhdistukseen, vesihuoltoverkostoihin, hulevesiin ja vesilaitosten johtamiseen liittyvissä kysymyksissä. afry.fi Kemira (80x80) Biopohjaisilla polymeereilla kohti kestävää kehitystä KEMIRA ALOITTAA ENSIMMÄISENÄ MAAILMASSA BIOPOHJAISIIN RAAKAAINEISIIN POHJAUTUVIEN POLYMEERIEN VALMISTUKSEN. MATKA KOHTI VESIEN KÄSITTELYN KESTÄVÄÄ KEHITYSTÄ TUOTTEIDEN TOIMIVUUDESTA TINKIMÄTTÄ JATKUU
Wetlands are globally the most endangered ecotype. Mika Nieminen, Tapani Sallantaus, Sakari Sarkkola and Markku Koskinen: The effects of peatland restorations on the quality of run-off water R estoration means the rehabilitation into natural form of a peatland altered by drainage – for example, by blocking ditches. A digital land surface model can be used to analyse water movements and the hydrology of the bog. Restoration initially has deleterious effects on the waterway, but these vary greatly. The effects of restoration on the climate and waterways are not unequivocally positive. AnnaKaisa Ronkanen, Hannu Marttila, Lassi Päkkilä and Lauri Ikkala: The hydrological impacts of peatland restoration R estoration has direct and indirect effects on the hydrology of peatlands, primarily in quantitative and qualitative variations in water. Anne Tolvanen and Artti Juutinen: Ecosystem service modeling and peatland restoration M odels shows both synergies and trade-offs between biodiversity, water quality, greenhouse gas balances and economy, when impacts of peatland management is evaluated. Aleksi Räsänen: Aerial and satellite images in monitoring the condition of peatlands A erial and satellite images collect objective, long-term material on the condition of peatlands with which, for example, changes can be observed in peatlands’ water budget and vegetation. Peatland filters the nutrients it needs from water flowing in from the drainage basin and accumulates them with the accretion of organic matter, acting as a sink for both carbon and nutrients. It has been estimated that one species in nine in Finland is endangered. In Finland this trend has been accelerated in particular by widespread peatland drainage for commercial forestry. Other articles AnnaKaisa Ronkanen and Hannu Marttila: Restoration of peatlands’ nature and hydrology can boost natural diversity and societal well-being in a changing climate (Editorial) Teemu Tahvanainen: The water budget of boreal aapa mires is changing along with climate change Katri Siimes: Pesticides in flowing waterways 2007-2021 Samuli Joensuu: The return of water to protected peatlands increases co-operation between different actors in the catchment area 50 www.vesitalous.fi FINNISH JOURNAL FOR PROFESSIONALS IN THE WATER SECTOR Published six times annually | Editor-in-chief: Minna Maasilta | Address: Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki, Finland ABSTRACTS. Often there is no cause for concern, but there are reasons to be cautious in the case of nutrient-rich forest drainage areas and peat fields. Peatland sinks can be restored and this is worth doing to safeguard both peatland ecosystems and waterways. Although diversity in peatland nature benefits from restoration, there are large variations in the natural values of both drained and restored peatlands. P eatland restoration is going mainstream and there are more drained peatlands in Finland than anyone has time to restore. The economic importance of restoration increases when area targets grow and action extends beyond nature conservation areas. Tapani Sallantaus, Mika Nieminen, Sakari Sarkkola and Jukka Turunen: The effect of undrained peatlands on water quality – peatland sinks T he prerequisite for the formation of a peatland is water. The numbers of species have declined by 60% in only 40 years. Of the plant species in Finland, 25% are dependent on peatlands and a large proportion of birds nesting in Finland require peatland areas. Paavo Ojanen: Viewpoints on the viability of restoration: what areas are worthwhile to restore. For example, over a 50-year period, restoration will be beneficial to biodiversity and water quality, whereas there will be little climate benefit and virtually no economic benefit. When a drainage basin is drained, the living surface level of the peatland often loses contact with its drainage basin, resulting in the loss of much of the peatland sink. The level of eutrophication, the type of the peatland, the magnitude of changes in the soil caused by drainage, and the previous use of the area largely determine the form taken by these impacts. Restoring the area to something like a natural peatland will take decades, but hydrological responses towards a more natural type of peatland can already be detected in the years following restoration. Model predictions contribute to the transparency and objectivity of decision-making, but decision making is eventually a compromise. Remote surveying has been little used in research on restoration, but methods from other studies carried out on peatlands can be adopted for the monitoring of restoration. Restoration techniques should be developed to improve the management of impacts on waterways. Eerika Tapio: Active restoration work on peatland and small waterway systems B ogs and wetlands are threatened. Lauri Ikkala, AnnaKasia Ronkanen, Aleksi Räsänen, Hannu Marttila, Jari Ilmonen and Timo Kumpula: UAS methods in water management research on peatland restoration S urveying with unmanned aircraft systems (drones) enables precise monitoring of changes in peatlands following restoration. More than 50% of natural peatlands have been drained. Orthophotos and spectral indices can be used to detect changes in the land cover with precise measurements
Sillä, että saadaan maanomistajat innostumaan mukaan vesienpalautushankkeisiin, on kokonaisuutena erittäin tärkeä merkitys vesienpalautusten onnistumisen kannalta. Metsähallituksen luontopalveluiden ennallistamissuunnittelijalla Sakari Rehell illä oli jo tuossa vaiheessa hyviä kokemuksia menetelmän käytännön toteutuksista. Vuosina 2021–2030 toteutettavan Helmi-elinympäristöohjelman myötä soidensuojelua tehostetaan. Niihin myös rajoittuu tai niiden välittömässä läheisyydessä on aikanaan tehty merkittävä määrä ojituksia. Jossakin määrin menetelmä lisää myös vesien pidättymistä valumaalueella ja tasaa tulvahuippuja. Korkeustietojen perusteella hän voi samalla arvioida myös mahdollisia riskejä vettymishaitoista. Kolmantena vaihtoehtona on toteuttaa vesienpalautus yksityisja valtionmaiden metsäojien kunnostushankkeen yhteydessä. Toteutetaanpa vesienpalautus millä tavalla tahansa, suunnittelija pystyy etukäteiskartoituksessa kerättyjen tarkkojen korkeuspistetietojen perusteella suunnittelemaan tarvittavien johdeojien paikat maastoon ja selvittämään vesienpalautusmahdollisuuksia maanomistajille. Tavoitteena on kartoittaa vuosina 2022–2030 runsaat 400 kohdetta. Vesienpalautuksen huolellisen suunnittelun ja toteutuksen tavoitteena onkin, että estetään tai minimoidaan vettymishaitat talousmetsien alueella. https://tapio.fi/projektit/vesien-palauttaminen-suojelusoille/ SAMULI JOENSUU vesiensuojelun johtava asiantuntija Tapio Oy samuli.joensuu@tapio.fi Vesien palauttaminen suojelusoille lisää yhteistyötä valuma-alueella eri?toimijoiden?kesken 51 Vesitalous 2/2022. Vesienpalautukseen soveltuvien kohteiden maastokartoitus korkeustietoja paikantamalla on koettu tärkeäksi ja toimijoiden jatkosuunnittelua helpottavaksi työksi. Toimenpide toteutetaan käytännössä siten, että suojelualueen rajojen ulkopuolelta kaivetaan johdeoja tai -ojia veden luontaisia virtausreittejä matkien suojelualueen puolelle riittävän pitkälle ja annetaan veden virrata suojelusuolle. Soidensuojelun täydennysohjelmaa laadittaessa (2012–2015) keskusteluun nousi vahvasti vesien palauttaminen suojelusuolle, jolloin voitaisiin edistää suokasvillisuuden ja yleensä monimuotoisuuden palautumista ojitusten seurauksena kuivahtaneille alueille. Kokonaisuutena voidaan sanoa, että vesienpalautuksella voidaan tiivistää metsätalouden ja suojelun välistä yhteistyötä valuma-alueella. Vesien ohjailussa hyödynnetään alueelta laserkeilausaineistojen avulla tuotettujen korkeusmallien perusteella laadittuja virtausverkkoja. S uojelusoiden sisällä on paljon vanhoja metsäojitusalueita. Siksi on tärkeätä tunnistaa vesienpalautuksen vaikutukset suojelualueen ulkopuolella mahdollisimman tarkkaan. Suokasvillisuuden elvyttämisen lisäksi ojitusvesien ohjaaminen soille on luonnonmukainen ja huoltovapaa vesiensuojeluratkaisu. Helmi-elinympäristöohjelmaan liittyen onkin arvioitu, että johdeojan paikan maastokartoitus kannattaa toteuttaa kaikilla vesienpalautukseen soveltuvilla kohteilla samalla tavalla ja riippumatta maanomistusoloista suojelualueen lähinaapurissa. Menetelmä yhdistää vesiensuojelun, elinympäristön tilan parantamisen ja hiilinielujen lisäämisen tavoitteita. Metsänomistajan halukkuus osallistua vedenpalautukseen oman alueensa kautta on kiinni toimenpiteen vaikutuksista talouteen. Samassa yhteydessä myös soiden ennallistaminen edistyy. Tämä mahdollistaa johdeojan suuntaamisen suojelusuon alueelle siten, että johdeojan pituus ei ole kohtuuttoman pitkä. Vesienpalautus voidaan toteuttaa esimerkiksi suojelusuon ennallistamishankkeeseen kytkettynä tai Suomen metsäkeskuksen koordinoimien luonnonhoitohankkeiden toteutuksen yhteydessä. Ehdotuksen ”isänä” oli tuolloinen Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava . Tapio Oy ja Suomen metsäkeskus toteuttavat vesienpalauttamiseen soveltuvien kohteiden maastokartoituksen Helmi-elinympäristöohjelman puitteissa. Ehdotus sai laajaa kannatusta. Kokemusten mukaan maanomistajat ovat hyvin kiinnostuneita siitä, miten heidän omistamiensa maiden rajojen läheisyydessä vesiä ohjaillaan. Vesienpalautus on kustannustehokas ratkaisu ja edistää win-win -periaatetta. Aapasuon kovera pinnanmuoto mahdollistaa vesien johtamisen suon reunaosista keskustan suuntaan. Eniten vesienpalautukseen soveltuvia kohteita on Pohjois-Pohjanmaan alueella. Vesienpalautus onnistuu kaikkein parhaiten aapasoilla
uponor Uponor Barrier PLUS Talousvettä turvallisesti UPONOR BARRIER PLUS. Lue lisää: www.uponor.com/fi-fi Uponor Barrier Plus VT 210x265.indd 1 16.2.2022 9.55.23. AJATTELE PIDEMMÄLLE. Se yhdistää muoviputkiston helppouden ja joustavuuden testattuun ja vertaansa vailla olevaan suojaan, joka torjuu hiilivety-yhdisteet ja muut kemikaalit sekä epäpuhtaudet. Uponor Barrier PLUS merkitsee läpimurtoa ja turvallisempaa tulevaisuutta puhtaan veden jakelussa riskialttiilla alueilla