Agruline 1/1 agru Kunststofftechnik Gesellschaft m.b.H. Ing.-Pesendorfer-Strasse 31 | A-4540 Bad Hall T. +43 7258 7900 | office@agru.at | www.agru.at Now available! Tee long spigot OD 630 SDR 11 Liittimet ja putket Halkeilunkestävä PE 100-RC PIDEMPI KÄYTTÖIKÄ halkeilunkestävä PE 100-RC KORKEA TALOUDELLINEN TEHOKKUUS hiekkapohjaton asennus KESTÄVÄT LIITOKSET paremmat hitsaustulokset OSTOT YHDESTÄ PAIKASTA täydellinen PE 100-RC -putkistojärjestelmä AGRULINE ®
Kansikuva: /. 4 Pääkirjoitus Antti Belinskij ja Ville Keskisarja UUDISTUVA VESIOIKEUS 5 Vesilain kalatalousvelvoitteiden vaikutukset vesivoimalaitosten toimintaan Terhi Raikas 13 Vesilain valvojan näkökulma lupien muuttamiseen ja luvantarvepohdintaan Maria Timonen 16 Vesienhoitolaki 20 vuotta – suunnittelujärjestelmästä kohti sitovia ympäristötavoitteita Salla Koskela, Juhani Gustafsson ja Turo Hjerppe 20 Jätevesimaksulaki maamme vesiensuojelun uranuurtajana Tapio Katko, Petri Juuti ja Riikka Juuti 27 Vesipuitedirektiivi haastaa kustannustehokkaat BAT-tekniikat Maija Vidqvist 30 Kohti kestävää vesivoimatuotantoa ja jokien ennallistamista Eerika Albrecht ja Miikka Hakkarainen 33 Vesi on meidän Vilja Klemola MUUT AIHEET 37 Rikkivedyn aiheuttaman betonikorroosion hallinta Jarmo Sallanko ja Heikki Hekkala 42 Käytännöllinen esimerkki paineenkorotuspumppaamoiden määrityksistä Martti Pulli 44 Pohjoismainen juomavesikonferenssi yhdisti talousvesiosaajat kuuden vuoden tauon jälkeen 45 Uusi vedenkäsittelyn testausja pilotointiympäristö Mikkeliin Juha Kauppinen 46 Ruoka tuo veden myös ilmastokeskustelun keskiöön Mika Jalava ja Vilma Sandström 48 Liikehakemisto 49 Ajankohtaista vesiyhdistykseltä 50 Abstracts 51 Vieraskynä Erkki J. LXV Sisältö 5/2024 JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Ympäristöviestintä YVT Oy Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki Puhelin (09) 694 0622 Yhteistyössä Suomen Vesiyhdistys ry PÄÄTOIMITTAJA Minna Maasilta Maaja vesitekniikan tuki ry Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki e-mail: minna.maasilta@mvtt.fi TOIMITUSSIHTEERI / ILMOITUKSET Jarkko Narvanne Elontie 115, 00660 Helsinki Puhelin 045 305 0070 e-mail: toimitus@vesitalous.fi TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET Taina Hihkiö Maaja vesitekniikan tuki ry Puhelin (09) 694 0622 e-mail: vesitalous@vesitalous.fi ULKOASU JA TAITTO Taittopalvelu Jarkko Narvanne, PAINOPAIKKA Punamusta | ISSN 0505-3838 TOIMITUSKUNTA Harri Koivusalo, tekn.tri., teknisen vesitalouden professori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Vuokko Laukka, tekn.tri., johtava asiantuntija, Suomen ympäristökeskus Riina Liikanen, tekn.tri., vesiasiain päällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Anna Mikola, tekn.tri., apulaisprofessori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Pekka M. Tämän numeron kokosivat Professori Antti Belinskij, antti.belinskij@uef.fi Ympäristöneuvos Ville Keskisarja, ville.keskisarja@avi.fi Lehti ilmestyy kuusi kertaa vuodessa. Hollo VESITALOUS www.vesitalous.fi VOL. Vuosikerran hinta on printtilehtenä 65 € ja digilehtenä 50 €. Rossi, tekn.tri., apulaisprofessori, Oulun yliopisto, vesija ympäristötekniikka Maija Taka, fil.tri., akateeminen koordinaattori, Aalto-yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu Annina Takala, dipl.ins., Suomen Vesiyhdistys ry Saijariina Toivikko, dipl.ins., kehittämispäällikkö, Suomen Vesilaitosyhdistys ry Erkki Vuori, lääket.kir.tri., professori, emeritus, Helsingin yliopisto, oikeuslääketieteen osasto Asiantuntijat ovat tarkastaneet lehden artikkelit. mennessä. Vesitalous 6/2024 ilmestyy 4.12. Ilmoitusvaraukset 23.10. Seuraavassa numerossa teemana on Valuma-aluelähtöinen vesienhallinta
EU:n ympäristölainsäädännön yhtenä haasteena on, että eri säädösten määrä lisääntyy, mutta yhteensovittamisen ongelmat jäävät usein ratkaistaviksi kansallisen tason soveltamistilanteissa. Toisena on se, että EU-tason lainvalmistelu on usein tapahtunut eri lähtökohdista kuin mitä ovat tämän hetken yhteiskunnalliset tarpeet. artikkelissa (sivuilla 16-19) käydään lävitse vesienja merenhoitolain kehitystä suunnittelujärjestelmästä, jolla ei ole oikeusvaikutuksia, kohti päätöksentekoa sitovia ympäristötavoitteita. Nämä näkökohdat käyvät selvästi ilmi Terhi Raikkaan artikkelista (sivuilla 5-12), jossa tarkastellaan kalatalousvelvoitteiden sääntelyä. Vesija jätevesihuollon nähdään edellyttävän tarkkaa lainsuojaa ja ohjausta sekä kansalaisten että päätöksentekijöiden ja tutkijoiden näkökulmasta. Teemat ovat samantyyppisiä myös tällä kertaa. Erkki J. Edellisestä vastaavasta teemanumerosta (1/2015) on vierähtänyt lähes kymmenen vuotta. Vaikka edellä sanotuilla keinoilla saataisiinkin enemmän tehoja irti prosesseista, eivät ne tuo apua sääntelykuorman kasvuun tai käsiteltävien asioiden monimutkaisuuteen. Tällainen nivominen on ollut käytäntönä jo jonkin aikaa, muttei ongelmitta. Salla Koskelan ym. Lehden teemanumeroon sopii itseoikeutetusti myös katsaus historiaan, siihen miten tähän on tultu, mikä on muuttunut ja mikä ei, sekä siihen, mitkä säätelystrategiat ovat toimineet aikaisemmin. Lisäksi viranomaisten käsittelyaikoja pyritään lyhentämään määräaikoja kiristämällä. käyvät lävitse, miten jätevesihuollon säätely on vuosikymmenten varrella vaikuttanut positiivisesti vesiympäristöön ja sisältänyt toimivia instrumentteja, joita voi kuitenkin olla vaikea ottaa nykytilanteessa käyttöön. katsaus siihen, miten rakennetuissa vesissä pyritään sovittamaan yhteen vaelluskalat ja vesivoiman tuotanto unohtamatta muitakaan käyttömuotoja tai kulttuurillisia ja ekologisia tekijöitä. Osa aikeisemmista sääntelyratkaisuista on kestänyt hyvin aikaa, ja niistä voi yhä olla opittavaa. Artikkelissa valotetaan myös hallituksen esityksen valmistelua, jonka tavoitteena on EU:n ja kansallista oikeuskäytäntöä seuraten nivoa vesienhoidon ympäristötavoitteet selvästi osaksi vesilain ja ympäristönsuojelulain lupaharkintaa. Puhdas vesi ja vesihuoltopalvelut ovat yhteiskunnan peruspilareita, mikä näkyy myös tämän lehden sisällössä. Samaan aikaan hallinto uudistuu ja valvottavien lupien sekä ilmoitusmenettelyn piirissä olevien asioiden määrät kasvavat. Vuonna 2015 lehdessä käsiteltiin muun muassa vesihuoltolainsäädännön uudistusta, talousveden laadun turvaamista ja vesiensuojelua. Artikkelissa tuodaan esille, että parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimusten noudattaminen ei yksin riitä luvan saamiseen, jos toiminnalla voi olla vesienhoidon ympäristötavoitteiden vastaisia seurauksia. Sisällöstä järjestettiin avoin kirjoittajakutsu, jossa aiheina mainittiin esimerkiksi vesioikeuden kehitys ja rooli osana ympäristöoikeutta, lupaprosessit ja valvonta, oikeusja ratkaisukäytäntö, huoltovarmuus sekä eri vesienkäyttöintressien yhteen sovittaminen. Vilja Klemolan Vesi on meidän -artikkelista (sivuilla 33-36) käy ilmi, millaisia muutoksia vesihuoltolakiin on suunnitteilla vesihuollon yksityistämisen estämiseksi. Vesioikeuden uudistuksia näkyvämpänä kehityskulkuna on tällä hetkellä pyrkimys sujuvoittaa lupaja valitusprosesseja. Artikkelin perusteella hankkeiden luvanvaraisuuden ja sallittavuuden kynnykset elävät ajassa, mikä tarkoittaa monimutkaisia haasteita valvontatyöhön. EU:n vesipolitiikan kruununjalokivi, vesipolitiikan puitedirektiivi, on muodostunut keskeiseksi vesiensuojeluinstrumentiksi jäsenvaltioissa Suomi mukaan lukien. Keskimäärin 50 vuoden välein tehtävä vesilain kokonaisuudistus ei tahdo pysyä nopeasti muuttuvien yhteiskunnallisten tavoitteiden ja kasvavan EU-lainsäädännön kyydissä. Sivuilla 30-32 on Eerika Albrechtin ym. Hollon vieraskynässä sivulla 51 muistutetaan ilahduttavasti vesioikeuden ansiokkaasta 122 vuotisesta taipaleesta. Artikkeleissa pyydettiin myös pohtimaan sitä, miten uudistuva oikeudellinen sääntely vaikuttaa vesialan toimijoihin. Toisessa historiakatsauksessa (sivuilla 20-26) Tapio Katko ym. ANTTI BELINSKIJ Professori, Itä-Suomen yliopisto, antti.belinskij@uef.fi VILLE KESKISARJA Ympäristöneuvos, Etelä-Suomen aluehallintovirasto, ville.keskisarja@avi.fi 4 www.vesitalous.fi PÄÄKIRJOITUS. Vesilainsäädännön käytännön soveltamisen haasteita tarkastellaan Maria Timosen artikkelissa (sivuilla 13-15), jonka aiheena on vesilain valvojan näkökulma ympäristöä muuttavan toiminnan ennakkoja jälkivalvontaan. Tätä haastetta käsitellään osaltaan Maija Vidqvistin artikkelissa (sivuilla 27-29) vesipolitiikan puitedirektiivin ja teollisuuspäästödirektiiviin yhteensovittamisesta. Käytännön toimenpiteitä ovat esimerkiksi yhden valtakunnallisen lupaja valvontaviraston perustaminen sekä pyrkimys yhden luukun palveluun, joka pitäisi sisällään useiden lakien mukaisen päätöksenteon yhdistämisen sekä mahdollisuuden valittaa samasta asiasta vain kerran. Toisaalta, kuten lehden artikkeleissa ansiokkaasti muistutetaan, lainvalmistelussa ja säädöksissä on ennenkin osattu ottaa huomioon yhteiskunnallisia sekä ympäristönsuojeluun liittyviä kysymyksiä. Tällä hetkellä keskustelua käydään paljon vesivoiman tuotannon ja ympäristöintressien yhteensovittamisesta nykyisen lainsäädännön puitteissa ja mahdollisista säädösmuutoksista. K äsissänne on oikeusteemainen Vesitalous-lehti. Vesirakentaminen on aina ollut vesioikeuden ytimessä. Tämän Uudistuva vesioikeus -numeron tavoitteena on tarkastella vesivarojen hallinnan ja vesiensuojelun ajankohtaisia oikeudellisia kysymyksiä
Voimassa olevaa lainsäädäntöä on pidetty epätyydyttävänä erityisesti ns. 5 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. 21) hyödyntämällä perehtymään ensin lyhyesti siihen, miten vesilain sisältämät kalatalousvelvoitteet ovat muuttuneet vuosikymmenien aikana. terhinvaitoskirja@gmail.com Terhi Raikas opiskelee Vaasan yliopistossa hallintotieteen tohtoriksi. nollavelvoitelaitosten osalta, sillä tällaisiin laitoksiin kohdistuvien hankkeiden edistäminen on osoittautunut käytännössä hankalaksi ilman luvanhaltijan myötävaikutusta (Oikeusministeriö 5.4.2024a). O ikeusministeriössä on meneillään toimenpidekokonaisuus, jolla pyritään elvyttämään kansallisia vaelluskalakantoja. TERHI RAIKAS Ympäristöalan OTM/DI. Vesilain kalatalousvelvoitteiden vaikutukset vesivoimalaitosten toimintaan Vesilain 3:14:ssä kalatalousvelvoitteella tarkoitetaan kalatietä, kalataloudellista kunnostustoimenpidettä, istutusta tai muuta kalataloudellista hoitotoimenpidettä tai näiden yhdistelmää. Siksi tässä artikkelissa pyritäänkin lainopillista analyysiä (Hirvonen 2011, s. Hän on työskennellyt ympäristöjuristina ELY:ssä sekä esittelijänä Vaasan HaO:ssa. Oikeusministeriössä valmistellaan toimenpiteitä Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi ja kansallisisten vaelluskalakantojen elvyttämiseksi. Lakimuutokset toisivat muutoksia sellaisten vesivoimalaitosten velvoitteisiin, joiden luvissa ei ole aiemmin määrätty kalatalous velvoitteista
Ensimmäisen kerran kalatalousvelvoitteista on nimittäin säädetty Suomen vesioikeudessa jo vuoden 1902 vesioikeuslaissa. Alkujaan nämä 1930ja 1940-luvuilla annetut lait vesistöhankkeiden väliaikaisista luvista oli tarkoitettu vain sotaja poikkeusoloihin (Löyttyjärvi 2012, s. 2017, s. Oikeuskäytännöstä on ollut myös havaittavissa, etteivät kalatalousvelvoitteet näytä olevan juridisesti erityisen pysyviä (Hepola 2017, s. Kyseinen laki sisälsi selväpiirteisen valtaväylän sulkemiskiellon, jossa kiinnitettiin huomiota vaelluskalojen elinkiertoon (Belinskij & Soininen 2017, s. Tavoitteet ovat myös osaltaan toisiinsa nähden limittäisiä ja toisiinsa liittyviä: oikeuskirjallisuudessa kalatalousvelvoitteita, jotka edistävät luonnon kestävää käyttöä kalataloudessa, kuvataan vesilaissa oleviksi ekosysteemipalveluita edistäviksi korvaaviksi toimenpiteiksi (Similä ym. 98). 75 ja Westman 1995, s. Huolimatta siitä, että luontokato on saanut kansainvälisesti paljon huomiota ja sen vastustamiseksi on asetettu kunnian himoisia tavoitteita mm. 58). Sen jälkeen käydään läpi nykyinen vesilainsäädäntö, suunnitteilla olevat lainsäädäntömuutokset ja niiden vaikutukset vesivoima laitosten toimintaan. Kalatalousvelvoitteita koskevan sääntelyn lisäksi aihepiiriin liittyvä oikeuskäytäntö on kehittynyt Suomessa merkittävästi. Kalatalousvelvoitteita koskevan lainsäädännön ja oikeuskäytännön aiempi kehitys Tässä artikkelissa käsitellään myöhemmin sitä, millaisia lainsäädäntömuutoksia oikeusministeriössä ollaan suunnittelemassa vesilakiin kalatalousvelvoitteiden osalta. Vuonna 1941 annetussa laissa toimenpiteistä vesivoiman käyttöönoton helpottamiseksi (196/1941) oli vesivoimaintressillä puolestaan tärkeä rooli. Tämä kokonaisuus koostuu erilaisista luonnon sektoreista, joilla Suomen tulee pyrkiä turvaamaan luonnon monimuotoisuus. 1). Sulkemiskiellon tarkoituksena oli vesillä liikkumisen, uiton, kalan kulun ja veden virtauksen turvaaminen (Wallgren 2002, s. Kansainvälisellä sekä kansallisella tasolla tapahtuva luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi tapahtuva tavoitteiden asettaminen – ja noudattaminen – on olennaista. Sovittuihin tavoitteisiin sisältyvät suojelualueiden määrän kasvattaminen 30 prosenttiin maailman maaja merialueista. Luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi biodiversiteettisopimuksen osapuolet asettivat uudet kansainväliset tavoitteet Montrealissa Kanadassa vuonna 2022 pidetyssä kokouksessa. 6 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. 436). Kalatalousvelvoitteita koskeva lainsäädäntö on kokenut Suomessa muutoksia kuitenkin myös paljon ennen nykyisin suunniteltavia muutoksia. Onkin ilmeistä, että Suomen vesilainsäädäntö on kehittynyt vuosien saatossa selkeästi kalakantojen suojeluun keskittyvään suuntaan. Voimalaitostöitä aloitettiin usein jo ennen väliaikaisenkaan luvan myöntämistä. Kyseisen lain nojalla oli mahdollista antaa väliaikainen lupa ennen lopullista päätöstä ja ennen katselmustoimitusta. Suomi ja Euroopan unioni. 80). 63) ja kalatalouteen liittyvät kysymykset on opittu ottamaan paremmin huomioon vesilainsäädännössä. Tärkeitä ovat myös ekosysteemipalvelujen tukeminen ja kaupunkien viheralueiden lisäämistä koskevat tavoitteet sekä luonnon kestävä käyttö maa-, metsäja kalataloudessa (Pappila & Soininen 2023, s. EU:ssa, on luonnon monimuotoisuuden tila jatkanut heikkenemistään (Jääskeläinen 2022, s. Tässä artikkelissa käsitellään myöhemmin oikeusministeriössä parhaillaan valmisteltavia lainsäädäntömuutoksia, joilla pyritään kalatalouden osalta pysäyttämään luonnon monimuotoisuuden heikkenemistä. Väliaikaiseen lupaan ei saanut hakea muutosta, ja niinpä lopullinen rakennuslupa myönnettiin vasta myöhemmin. Tämä aiheutti kalatalousvelvoitteiden määräämisen lykkääntymisen jopa vuosikymmenten päähän. Aiemmassa oikeuskirjallisuudessa on kalatalousvelvoitteisiin liittyvää kehitystä tutkittu myös oikeuskäytännön osalta (Hepola 2017), mitä hyödynnetään myös tässä artikkelissa soveltuvilta osin. 2). 66). Aiemmin silloiseen vesilakiin (264/61) tehdyn muutoksen (553/1994) nojalla saatettiin vesivoimalaitokselle asettaa joko kalatievelvoite tai määräys kalanistutuksista tai muista toimenpiteistä. Merkitys on tällaisella lainsäädännöllä ollut suuri: väliaikaiseksi tarkoitetun lainsäädännön nojalla rakennettiin merkittävä osa Pohjois-Suomen jokivesistöjä (Kotkasaari 2019, s. Oikeuskäytännössä on todettu, että keskeisimpiä seikkoja, joihin kalatalousvelvoitteen muuttaminen voidaan perustaa, ovat ympäristöolosuhteiden muutokset sekä uusi luonnontieteellinen tieto. 3). Kalatalous osana luonnon monimuotoisuudesta huolehtimista Suomi on vuodelta 1992 olevan Rion biodiversiteetti sopimuksen nojalla sitoutunut suojelemaan luonnon monimuotoisuutta (Borgström 2011, s. Nykyinen vesilainsäädäntö ei sisällä mahdollisuutta katselmustoimitukseen. 24). Vaihtoehtoisesti rakentaja saatettiin määrätä suorittamaan kohtuullisia kustannuksia vastaava kalatalousmaksu, mikäli kalatalousvelvoitteen määräämistä ei voitu pitää tarkoituksenmukaisena (KHO 2004:98). Kokouksessa olivat osapuolina mm. Myöhemmin kalatalousvelvoitteet ovat muuttuneet aiempaa monipuolisemmiksi (Kotkasaari 2019, s
Lupamääräyksissä oli kalatalousviran omaisen myöhemmin hyväksyttäväksi voitu jättää vain sellaisia vähäisiä muutoksia kalatien rakenteisiin, joilla ei ollut merkittäviä vaikutuksia yleisiin tai yksityisiin etuihin tai luvanhaltijalle aiheutuviin kustannuksiin. Vesivoimalaitosten nykyiset kalatalousvelvoitteet Vesitalouslupaan sisältyy sekä julkisoikeudellisia että yksityisoikeudellisia elementtejä: luvassa määritellään vesitaloushankkeen toteuttamisedellytykset, muovataan luvan hakijan ja asianosaisten välisiä yksityisoikeudellisia suhteita hankkeen toteuttamisen edellyttämässä laajuudessa sekä määrätään hankkeesta aiheutuvien yksityisoikeudellisten edunmenestysten korvaamisesta. KHO 2019:172: Vesivoimalaitoksen vesitalousluvan haltija oli velvoitettu hakemaan lupaa kalatien rakentamiseen olemassa olevan vesivoimalaitoksen yhteyteen. 33). Tarkistaminen on mahdollista myös, mikäli kalatalousvelvoite todetaan epätarkoituksenmukaiseksi ja velvoitteen kalataloudellinen tulos on parannettavissa sen toteuttamiskustannuksia merkittävästi lisäämättä. Toimenpiteet voivat näkyä esimerkiksi siten, että kalatalousvelvoitteen täyttämiseksi hankkeen toteuttaja voidaan velvoittaa vesilain nojalla istutuksiin tai kalateiden rakentamiseen, jos rakennushankkeesta aiheutuu haittaa kalastolle tai kalastukselle (Ketola ym. Kalaportaat Oulujoen Merikoskessa. 13 ja KHO 2019:172). Erimielisyydet lupamääräysten tulkinnasta kuuluivat lupaviranomaisen ratkaistaviksi. Kalatalousvelvoitetta koskevien lupamääräysten muuttamisesta vastaa vesilain säännösten nojalla lupaviranomainen. Vuonna 2011 annettu nykyinen vesilaki (587/2011) ei tuonut sitä koskevan hallituksen esityksen mukaan kalatalousvelvoitteisiin erityisempiä muutoksia, vaan kalatalousvelvoitteen ja -maksun antamista koskeva sääntely kirjattiin säilyväksi pääperiaatteiltaan aiemman lain kaltaisena. Nykyisin oikeuskirjallisuudessa katsotaan kuitenkin pääsääntöisesti vesitalousluvan olevan luonteeltaan hallintopäätös riippumatta siitä, minkälaisen viranomaisjärjestelmän tuotoksena ratkaisu on muodostunut (Oikeusministeriö 2018, s. 173). Säännöksen tarkoituksena on ollut ehkäistä kalastolle ja yleiselle sekä yksityiselle kalatalousintressille syntyviä vahinkoja ja haittoja toimenpidevelvoitteella tai maksulla. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on antanut 29.7.2024 merkittävät ratkaisut koskien kalatalousvelvoitteiden tarkistamista Kemijoen ja Iijoen voimalaitosten osalta. 2009, s. Velvoitteiden tausta on ensisijaisesti kalanhoidollinen, mutta kalatalousvelvoitteet ja -maksut vähentävät tämän lisäksi osaltaan myös hankkeesta vastaavan suoritettavaksi osoitettuja korvauksia (HE 277/2009 vp, s. Mahdollisuus lupavelvoitteiden tarkistamiseen Kalatalousmääräyksiä voidaan vesilain 3 luvun 22 §:n perusteella tarkistaa, mikäli olosuhteet ovat olennaisesti muuttuneet. Asiassa oli luvan saajan valituksen johdosta kysymys kalatien rakentamista koskevien lupamääräysten lainmukaisuudesta. Kalatalousmääräysten muuttamiseen liittyvä, oikeuskirjallisuudessa väljäksi kuvattu sääntely on johtunut siitä, että kalatalousmääräysten tarvetta ja riittävyyttä ei ole mahdollista arvioida ennakolta pysyvästi (Hepola ym. Nämä toimenpiteet ovat merkityksellisiä vesiluonnon kannalta, sillä varsinkin luvissa määrätyillä kalatalousvelvoitteilla voidaan ehkäistä tai vähentää hankkeista vesiekosysteemille koituvia haittoja (Puharinen 2017, s. 69). 47–48). Kalatalousvelvoitetta koskevien lupamääräysten muuttaminen kuului lupaviran omaiselle. Jos vesitaloushankkeesta aiheutuu kalakannoille tai kalastukselle vahinkoa, on vesilain (587/2011) 3 luvun 14 §:n mukaan hankkeesta vastaava velvoitettava ryhtymään toimenpiteisiin vahinkojen ehkäisemiseksi tai vähentämiseksi taikka määrättävä maksamaan tällaisten toimenpiteiden kohtuullisia kustannuksia vastaava maksu kalatalousviranomaiselle. 2021, s. (Wikipedia) 7 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS
14). (Shutterstock) poikkeavalla tavalla ja tästä on myös saatettu sopia valvontaviranomaisen kanssa (Hepola ym. Vesilain kalatalousvelvoitteisiin kohdistuvat muutostarpeet Vaelluskalakantojen elvyttäminen on ollut Suomessa pitkäaikainen tavoite, ja niinpä kalatalousvelvoitteista on kehittynyt monipuolisempia (Kotkasaari 2019, s. Kalatalousvelvoitteiden valvonnasta vastaavat Suomessa ELY-keskukset (Ahonen 2015, s. Erilaiset lupaan perustuvat kalatalousvelvoitteet, joita ei ole kokonaan toteutettu, voivat vaikuttaa voimakkaasti voimalaitoksen arvoon (Hepola ym. Tämä on voinut tarkoittaa sitä, että kalatievelvoitteita on voitu oikeuskäytännössä määrätä pitkänkin ajan jälkeen, vaikka velvoitteet olisi kirjattu lupaan epätarkasti. Aluehallintovirasto arvioi päätöksissään näiden jokien olosuhteiden muuttuneen olennaisesti vesilaissa säädetyllä tavalla (Aluehallintovirasto 2024). 8 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Kalatie vasemmalla. 2023, s. Vesivoimalaitoksen arvonmääritys tulee toteuttaa niin, että mukaan luetaan sekä voimalaitos että voimalaitoslupa. 63). Vanhoihin lupiin sisältyneiden kalatalousmääräyksien osalta puolestaan ongelmana on ollut, että niitä ei ole Suomessa useinkaan pantu lainkaan toimeen. Vanhojen lupien sisältämien kalatalousmääräysten puutteellinen noudattaminen on kysymyksenä paitsi ympäristönsuojelullisesti myös taloudellisesti merkityksellinen. Vesilakiin suunnitellut nykyiset kalatalousvelvoitteiden muutokset pohjaavat osaltaan NOUSU-ohjelmaan, joka on yksi keinoista Suomen luonnon monimuotoisuuden heikkenemisen pysäyttämiseksi. Ekosysteemipalveluita korvaavana ja edistävänä toimenpiteenä kalatalousvelvoitteet ovat tärkeä elementti luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Joskus kalatalousvelvoitteet on voitu käytännössä toteuttaa luvasta Halistenkoski, Turku. 13). 56). Voimassa olleet kalatalousvelvoitteet perustuivat PohjoisSuomen vesioikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden yli 40 vuoden takaisiin päätöksiin. Määräysten tarkistamisessa on esiintynyt jonkin verran epäselvyyksiä – oikeuskirjallisuudessa on kritisoitu esimerkiksi sitä, että mikäli lupaan on alun perinkin sisältynyt jonkinlainen kalatalousvelvoite, sen sisältöä on olosuhteiden muuttumisen perusteella ollut myöhemmin mahdollista selventää ilman, että voimayhtiöllä on ollut välttämättä edes oikeutta korvauksiin menetetystä voimantuotantokapasiteetista. 2017, s. 446). Sen sijaan vanhoihin lupiin ei ole ollut mahdollista ilman luvanhaltijan suostumusta jälkikäteen kirjata kalatalousvelvoitetta, ellei sellaista ole lupaan alun perin kirjoitettu (Kauppila 2014a, s
Haasteita tälle aiheuttaa eittämättä se, että vanhempien päätösten kohdalla voi olla tulkinnanvaraista, onko päätökseen sisältyvä määräys katsottavissa luonteeltaan kalatalousmaksuksi tai kalatalousvelvoitteeksi (Oikeusministeriö 2023a, s. Vesivoima on saanut Ruotsissa tärkeän merkityksen vuosisatojen aikana – ensimmäinen vesivoimalaitos rakennettiin Ruotsiin jo 1200-luvulla (Sveriges Riksdag 2018, s. 436). Tapaus koski riidanalaista, verraten pientä vesivoimalaitosta, joka tuotti 2 promillea alueellisesta ja 0,4 promillea kansallisesta energian tuotannosta (Leino & Belinskij 2018, s. 8; Similä ym. Vesilakia koskevan lainsäädäntöuudistuksen lausuntokierroksella on myös esitetty näkemyksiä, että lainsäädäntöesityksessä on vielä epävarmaa, millä reunaehdoilla uutta kalatalousvelvoitetta voitaisiin hakea vesivoimalaitoksiin, joissa toiminnan harjoittaminen on osin tai kokonaan loppunut. Esimerkiksi Ruotsissa on mahdollista asettaa vesivoimalaitosten lupiin velvoitteita ”kalaportaista”, jotka edesauttavat kalojen vaellusta ja vähentävät Ruotsissa tavattavien kalalajien kokeman uhan määrää. Kysymyksen selvittäminen on olennaista ennen vesilakiin esitettyjen lainsäädäntöuudistusten voimaantuloa, sillä merkittävä osa vaelluskalojen elinkiertoa haittaavista nollavelvoitelaitoksista on tällaisia (Oikeusministeriö 2023b, s. NOUSU keskittyy vaellusesteiden purkamiseen, ja vesilaissa se näkyisi siten, että kalatalousvelvoitteita voitaisiin lisätä vesilain mukaisiin vesitalouslupiin jälkikäteen (Hepola ym. 9 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. 2023, s. 44). Vesipuitedirektiivissä säädetään vesien ja vesiekosysteemien suojelusta, kestävästä vedenkäytöstä sekä prioriteettiaineiden päästöjen estämisestä (Oikeusministeriö 2022, s. 1). pienvesivoimaloita, joiden merkitys on tunnistettu unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä. 8 ja Löyttyjärvi 2013, s. Nollavelvoitelaitoksiin kohdistettavia, suunnittelussa olevia lainsäädäntömuutoksia käsitellään tarkemmin seuraavassa luvussa. Kalatalousvelvoitteiden asettaminen on tehty mahdolliseksi myös muiden EU-maiden lainsäädännössä. 2023, s. 22). Kyse onkin paitsi kalastosta luonnonvarana ja kalastuksen kohteena myös kalakannoista osana vesiluontoa ja sen toimintaa. Pienvesivoimaloiden ympäristöratkaisujen edistämispaineiden taustalla on Suomessa erityisesti EU:n vesipuitedirektiivi (2000/60/EY), joka on pantu täytäntöön pääasiassa lailla vesienhoidon ja merienhoidon järjestämisestä (VMJL 1299/2004; Hepola ym. 24). 2017, s. 138). 26). C-346/1417: Schwarze Sulm -nimellä tunnetussa Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa C-346/1417 tuomioistuin osoitti pienenkin vesivoimalaitoksen rakentamisen voivan muodostaa erittäin tärkeän yleisen hyödyn (Oikeusministeriö 2023b, s. Valtaosa nollavelvoitelaitoksista on ns. 51)
173 ja Löyttyjärvi 2013, s. Nollavelvoitelaitoksia koskevaan lainsäädäntöesitykseen myönteisesti suhtautuneissa lausunnoissa on viitattu erityisesti siihen, että nollavelvoitelupien tarkistamisen mahdollistaminen on välttämätöntä vesipolitiikan puitedirektiivin (2000/60/EY) riittävän implementoimisen kannalta sekä joka tapauksessa direktiivin vesien hyvän tilan tavoitteiden saavuttamiseksi, mikä olisi tullut vesipolitiikan puitedirektiivissä asetettujen tavoitteiden nojalla saavuttaa kaikissa jäsenvaltioissa 15 vuodessa direktiivin voimaantulosta (Oikeusministeriö 2023b, s. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että ministeriö olisi voinut aiempien lupaehtojen nojalla edellyttää luvan haltijalta kalakannan turvaamiseksi tehtäviä tarkoituksenmukaiseksi katsomiaan toimenpiteitä. KHO 2004:98: Asiassa oli kysymys maaja metsätalousministeriön ja voimalaitosyhtiöiden välisten sopimusten sitovuudesta voimalaitosten rakentamislupien ehdoissa asetettujen kalatalousetua koskevien velvoitteiden täyttämisen osalta sekä lupapäätöksessä sisällöltään avoimeksi jätetyn velvoitteen yksilöimistä koskevan asian ratkaisutavasta. Korkein hallintooikeus on määritellyt kalatalousvelvoitteen luonteeltaan luvan kiinteäksi osaksi jo ratkaisuissaan KHO 2004:98 ja KHO 2005:16, ja niinpä suunnitteilla oleva lakimuutos saattaa lain ajantasaiseksi Suomessa aihepiirin osalta vallitsevaan oikeustilaan nähden (Puharinen 2017, s. Suunnitellut lainsäädäntömuutokset koskien nollavelvoitelaitoksia Oikeusministeriössä suunniteltu vesilain uudistus ulottaisi kalatalousvelvoitteet nollavelvoitelaitoksiin. Nolla velvoitelaitoksella tarkoitetaan tässä yhteydessä vesivoima laitosta, jonka lupaan kalatalousvelvoitetta tai maksua koskevaa määräystä ei ennestään sisälly. Ehdotetut vesilain uudistukset eivät koskisi vesivoimalaitoksia, joiden lupiin on jo ennestään sisältynyt kalatalousvelvoite tai kalatalousmaksu. kutunousua edistävien ja kutuolosuhteiden parantamista koskevien lupamääräysten näkökulmasta (Kauppila 2014b, s. Tällaisia laitoksia on arvioitu Suomessa olevan yli 140 kappaletta. 9, 26). KHO 2005:16: Asiassa oli kysymys voimassa olevassa vesi voimalaitoksen luvan kalanistutusvelvoitetta koskevassa lupaehdossa olleen velvoitteen tarkempaa sisältöä koskevasta suunnitelmasta, joka oli määrätty kalatalousviranomaisena toimivan maaja metsätalousministeriön määrävuosin hyväksyttäväksi. 13 ja Majuri 2002, s. 38–39). 51). Asianomaisten toimenpiteiden lopullinen sisältö ei kuitenkaan kuulunut ministeriön päätettäväksi. Tämä edellyttääkin lainsäädäntömuutoksilta tarkkaa sääntelyä sen osalta, mitkä laitoksista määritellään nollavelvoitelaitoksiksi ja täten suunnitteilla olevien vesilain uudistusten piiriin kuuluviksi. Oman kysymyksensä muodostavat tässä kohdin tilanteet, joissa esiintyy epäselvyyksiä siitä, onko kyseessä vesivoimalaitos vai vanha mylly (Reiter 2016). 2023, s. 95). Artikkelin kirjoitushetkellä keväällä 2024 ei ole vielä tarkkaan tiedossa, milloin suunnitellut lainsäädäntömuutokset tulevat voimaan; oikeusministeriö on ilmoittanut sivuillaan, että kalatalousvelvoitteita koskeva lainsäädäntöuudistus on poistettu vuoden 2024 kevätistuntokauden käsiteltävistä esityksistä, mutta ministeriö on kuitenkin myös ilmoittanut, että lakiuudistus pyritään saattamaan voimaan mahdollisimman pian sen vahvistamisen jälkeen (Oikeusministeriö 5.4.2024a ja Oikeusministeriö 5.4.2024b). Vanhojen vesivoimalaitosten tiedot voivat olla kuitenkin puutteellisia, ja niinpä nollavelvoitelaitosten todellinen määrä saattaa olla suurempi (Oikeusministeriö 2023a, s. 42, 197). Nollavelvoitelaitoksia koskeva lainsäädäntömuutos tulee olemaan Suomessa merkityksellinen, sillä sen avulla voidaan kaikkien vesivoimalaitosten lupiin asettaa kalatalousvelvoitteita turvaamaan luonnon monimuotoisuutta. Painetta lainsäädäntömuutoksiin ovat lisänneet erilaiset ympäristöalan sidosryhmät, kuten ympäristöjärjestöt – esimerkiksi Suomen Luonnonsuojeluliitto on pitänyt vesilakia hajanaisena ja ristiriitaisena, ja siihen kuuluvan kalatalousvelvoitesääntelyn osalta se on kuvannut voimalaitosten hyödyntävän ”siekailematta kalatalousvelvoitteidensa tulkinnanvaraisia muotoiluja” (Suomen Luonnonsuojeluliitto 2021). Koska Suomen Luonnonsuojeluliitolla ja muilla ympäristöjärjestöillä on Århusin yleissopimuksen (SopS 121–122/2004) nojalla oikeus ottaa osaa ympäristöä koskevaan päätöksentekoon, vaikuttavat tällaiset näkemykset myös osaltaan viranomaisten tarpeeseen tehdä vesilakia koskevia lainsäädäntöuudistuksia ja vähentää täten vesilakia vastaan vallitsevia negatiivisia näkemyksiä (Whittaker ym. Vaikka kalatalousvelvoitteita koskevan lainsäädäntömuutoksen käsittely on siirretty eteenpäin, ei tämä 10 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Vesipuitedirektiivin lisäksi erinäisiä kalatalousvelvoitteisiin liittyviä lainsäädäntömuutostarpeita edesauttaa myös oikeuskirjallisuus, jossa aihetta on pohdittu laaja-alaisesti vuosien saatossa mm. Istutuksia koskevan suunnitelman lopullinen sisältö ei erimielisyyksien vuoksi kuulunut kalatalousviranomaisen päätettäväksi, vaan ne tuli päättää ympäristölupavirastossa
Yhteenveto Tässä artikkelissa on perehdytty vesilain asettamiin kalatalousvelvoitteisiin ja niiden vaikutuksiin vesivoimalaitosten toimintaan. Vastaava kehitys on myös jatkumassa, kuten on havaittavissa oikeusministeriön suunnittelemista vesilain lainsäädäntömuutoksista. Suomen oikeuskäytäntö tiedostaa kalatalousvelvoitteen luonteeltaan kiinteäksi osaksi vesilupaa, ja niinpä lainsäädännön kehittämisen jatkaminen sen takaamiseksi, että myös nykyisten nollavelvoitelaitosten lupiin sisällytetään kalatalousvelvoite, on erittäin perusteltua. YT25 ½-sivu 11 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS TAMPERE 14.–15.5.2025 25 Yhdyskuntatekniikka 2025 • energiahuolto • liikenneja alueinfra • jäteja ympäristöhuolto • koneet, laitteet ja varusteet • mittaus-, tutkimusja muut palvelut • vesihuolto • Ilmoittaudu mukaan: yhdyskuntatekniikka.fi Alan parhaat yhdessä. Tämän vuoksi lupaviranomaisten tuleekin harjoittaa lakiuudistuksen voimaantulon jälkeen huolellista ja yksityiskohtaista pohdintaa sen suhteen, mitkä Suomessa toimivista laitoksista tulee luokitella lainsäädäntöuudistuksen piiriin kuuluviksi nollavelvoitelaitoksiksi ja täten laitoksiksi, joiden lupiin on mahdollista kirjata kalatalousvelvoitteita. Kalatalousvelvoitteisiin muutoksia ovat edistämässä myös erilaiset sidosryhmät, kuten ympäristöjärjestöt. Lakimuutoksessa on jonkin verran myös haasteita, joita aiheutuisi koskien vanhojen lupien tulkintaa – niissä on todettu esiintyvän epäselvyyksiä sen osalta, milloin luvan voidaan katsoa sisältävän kalatalousvelvoitteen tai -maksun. Vaikka kalatalousvelvoitteiden tunnistamisella suomalaisessa vesilainsäädännössä on pitkä historia, on tutkimuksesta havaittavissa, että vesilaki on kehittynyt tästä huolimatta sitä koskettaneissa lainsäädäntöuudistuksissa luonnon monimuotoisuuteen ja kalakantojen suojeluun liittyvien kysymysten osalta tiedostavammaksi. Kalatalousvelvoitteista huolehtiminen on olennaista, jotta kalat saadaan vaeltamaan kutemaan takaisin lähelle synnyinsijojaan. Muutos olisi merkittävä, sillä sen seurauksena viranomaisten ei enää tarvitsisi saada luvanhaltijalta suostumusta kalatalousvelvoitteen kirjaamiseksi jo olemassa oleviin lupiin. Kehitys on johtanut siihen, että kalakantojen vaellus tunnustetaan lainsäädännöllisesti tärkeäksi osaksi luonnon monimuotoisuutta ja täten tärkeäksi suojeltavaksi elementiksi. tarkoita, että tavoitteesta olisi luovuttu, vaan että se tullaan käsittelemään ja saattamaan voimaan myöhemmin, jotta kalatalousvelvoitteet on mahdollista saattaa koskemaan myös nollavelvoitelaitoksia. Tämä toisi jonkin verran muutoksia myös vesivoimalaitosten toimintaan, sillä laitoksen lupaan lisättäisiin kalatalousvelvoite, laitosta voitaisiin silloin velvoittaa rakentamaan esimerkiksi kalateitä, toteuttamaan istutuksia tai toteuttamaan erilaisia kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä
oikeusministerio.fi. Suomen Luonnonsuojeluliitto (2021). Utbyggnad av fisktrappor vid vattenkraftverk. (2018). Vesilain tarkistamistyöryhmän mietintö – Lausuntotiivistelmä. Belinskij, A. Joensuu. (2015). Vesienhoidollinen kompensaatio hankkeiden toteuttamisen edellytyksenä. Ympäristöjuridiikka 1/2023: 7–33. Oikeusministeriö (vierailtu 5.4.2024b). Motion till riksdagen 2018/19:299 av Angelika Bengtsson (SD). KHO 2004:98. (toim.). Dissertations in Social Sciences and Business Studies, nro 20. (2023). Kompensaation mahdollisuudet liikennehankkeissa. Vesilain tarkistaminen – uuden kalatalousvelvoitetta tai -maksua koskevan lupamääräyksen antaminen vesivoimalaitokselle. (2014a). Vesivoimalaitoksen arvon määritys erityisesti pienvesivoimalan kohdalla. (2012). (toim.). https://avi.fi/tiedote/-/tiedote/70391100 (vierailtu 10.9.2024). Iso paha susi vai hyödyllinen hukka. 12 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Puharinen, S-T. Itä-Suomen yliopisto. Freedom of Environmental Information – Aspirations and Practice. 96. Reiter, P. Leskinen, M. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja XI 2018: 117–167. C-346/14. 66–72. Kalatutkimuksia No. Akateeminen väitöstutkimus. Aluehallintovirasto (2024). (2002). Westman, K. Lakimies 7–8/2022: 1158–1185. Uuden kalatalousvelvoitetta tai -maksua koskevan lupamääräyksen antaminen vesivoimalaitokselle – Vesilain tarkistamistyöryhmän mietintö. Pappila, M. Joensuu. et al. Euroopan unionin tuomioistuin (2016). Ympäristöjuridiikka 1/2014: 47–78. Ympäristöjuridiikka 4/2023: 23–46. Tosiseikkojen arviointi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisujen perusteluissa – esimerkkinä yhdyskuntien jäteveden-puhdistamojen typenpoisto. Joensuu. Voiko viihtyisyyttä oikeudellisesti arvioida ja kompensoida. ym. Ajat ovat muuttumassa – ympäristöperusoikeuden evoluutio vesivoimalupien pysyvyyden näkökulmasta. (2014b). HE 277/2009 vp. Jääskeläinen, L. Ympäristöjuridiikka 3–4/2019: 52–84. Oikeusministeriö (vierailtu 5.4.2024a). Similä, J. Teoksessa Heinimaa, P. (2009). Ympäristöjuridiikka 1/2013: 30–60. Yleisen oikeustieteen julkaisuja 17. Ympäristöjuridiikka 1–2/2021: 7:42. – Juntunen, K. (2011). KHO 2005:16. (2021). Sveriges Riksdag (2018). Opas oikeustieteen metodologiaan. ym. (toim.). Schwarze Sulm. (toim.) . Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:29. s. Wallgren, M. (2017). Ketola, M. Maaseudun uusi aika 2/2016. Julkaisuja 333. Kalakantojen monimuotoisuus ja valtion kalanviljely. Hallituksen esitys Eduskunnalle vesilainsäädännön uudistamiseksi. Joensuu. Majuri, H. (1995). Aluehallintovirasto muutti Kemijoen ja Iijoen voimalaitosten kalatalousvelvoitteita. Vaelluskantojen oikeudellinen elvyttäminen ja vesivoima. Kauppila, J. Itä-Suomen yliopisto. Selvityksiä ja ohjeita 36/2018. Oikeus 2015 (44); 4: 444–465. KHO:n vuosikirjaratkaisu 2002:68 (ennen vesilain voimaantuloa tehty rakennelma ja virkaapuhakemus). Ekologis-juridinen näkökulma suden suojelun yhteiskunnalliseen hyväksyttävyyteen. Oikeusministeriö (2023b). Kalakantojen monimuotoisuuden hoito – Valtion kalanviljelyn XIX neuvottelupäivät. Kotkasaari, T. Edilex 20.1.2012. Löyttyjärvi, M-L. & Soininen, N. (2016). Vesienhoitosuunnitelma ja lupaharkinta – Osa II: Lupakäytäntöä neljältä toimintasektorilta. Myllyistä vesivoimalaitoksiin – Vanhat kohteet odottavat kunnostajaansa. Edilex. (toim.) 1995. Hirvonen, A. Leino, L. Hepola, M. Löyttyjärvi, M-L. Vesienhoitosuunnitelma ja lupaharkinta – Osa I: Lähtökohtia vedenlaatunormin muodostumiselle. Ennallistaminen oikeudellisena velvoitteena – Luontokadon hillinnän valloittamaton rintama Suomen ympäristöoikeudessa. KHO 2019:172. Itä-Suomen yliopisto. (2023). Hepola, M. Vesivoima omaisuutena ja virtavesi elinympäristönä. Teoksessa Määttä, Tapio ym. Whittaker, S. Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos. Kemijokivesistön rakentaminen ja Vuotos – oikeuden ajattelu. Insertia. Kalatalousvelvoitteen määrääminen vesitalousluvan haltijalle. Hyödyn arviointi vesistöjen kunnostushankkeissa. (2022). Oikeusministeriön julkaisuja, Mietintöjä ja lausuntoja 2023:15. Hepola, M. Vesilaki vuotaa. Lähteet Ahonen, J. Suomen ympäristö 18/2009. (2022). Tampereen teknillinen korkeakoulu. Kauppila, J. (2017). Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2017. https:// oikeusministerio.fi/hanke?tunnus=OM39:00/2019#lain valmistelu. Publications of the University of Eastern Finland. Itä-Suomen yliopisto. (2011). Ympäristöjuridiikka 3–4/2014: 69–116. Helsinki. Teoksessa Määttä, Tapio ym. Teoksessa Määttä, Tapio ym. Joensuu. ym. & Belinskij, A. Oikeusministeriö (2018). Lainsäädäntösuunnitelma. (2013). Ympäristöjuridiikka 1/2022: 52–79. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2017. Oikeus 2017 (46); 4: 416–441. Luonnonvaroja korvaavat toimenpiteet, markkinat ja sääntely. Oikeuskäytännön tulkinnasta kalatalousvelvoitetta muutettaessa. De lege ferenda -tutkimuksesta metodina ja tieteenä. Luonnonsuojelija 2/2021, https://www.sll.fi/2021/05/24/ vesilaki-vuotaa/. (2017). Mitkä metodit. & Soininen, N. (2023). Itä-Suomen yliopisto. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja 2017. (2019). Borgström, S. ym. Akateeminen väitöstutkimus. Vesilain mukaisten kalatalousmääräysten muuttamista koskevan sääntelyn tausta ja kehityspiirteitä. Oikeusministeriö (2023a). (2017). (2002). Teoksessa Määttä, Tapio ym. Vesienhoidon ympäristötavoitteiden vaikutus ympäristöluvan ja vesitalousluvan pysyvyyteen
Vesitaloushankkeiden vesiluvan tarpeen pohdinta vaatii kokemusta erilaisista hanketyypeistä ja niiden ympäristövaikutuksista. 13 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. On tärkeää, että valvoja toimii objektiivisesti ja oikeudenmukaisesti, ja varmistaa vesiensuojelun ja muun ympäristönsuojelun lisäksi luvanhaltijoiden ja haitankärsijöiden oikeuksien toteutumisen. Vesilain valvojan näkökulmasta vesilupien muuttaminen ympäristötavoitteiden perusteella on monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, joka vaatii muun ohella tasapainottelua erilaisten intressien välillä. V esilain valvojan tehtävät keskittyvät varmistamaan, että vesilakia ja siihen liittyviä säännöksiä noudatetaan. Vesilain valvojan näkökulma lupien muuttamiseen ja luvantarvepohdintaan Suomessa vesien tila on paikka paikoin huono ja hyvässäkin tilassa olevissa vesistöissä kehitys on huolestuttava. Paljon on tekemistä, mutta mihin vesilain valvojan mahdollisuudet ja voimavarat riittävät. Toimenpiteitä vesien tilan parantamiseksi on olemassa ja rahoitusta ja toimijoitakin niitä tekemään on haasteista huolimatta löydetty. Valvojan toiminta on keskeisessä asemassa vesistöjen suojelussa ja vesien kestävän käytön varmistamisessa. Vaikka tarvetta olisi vesien tilan parantamiselle, lainsäädäntö asettaa reunaehtoja ympäristön edun huomioon ottamiselle. Valvoja voi olla ELY-keskuksen tai kunnan palveluksessa. MARIA TIMONEN FM, kalabiologia, ympäristöministeriö maria.timonen@gov.fi Saaristomeri on vesienhoidon kannalta haasteellinen alue sen haavoittuvuuden ja runsaan ravinnekuormituksen takia. Vesilain valvojan tehtävä on monipuolinen ja vaativa, ja se edellyttää hyvää lainsäädännön tuntemusta, tarkkuutta ja kykyä tehdä yhteistyötä eri sidosryhmien kanssa. Myös vaikutuksia vesien tilaan voi joskus olla vaikea arvioida. Mikä on viranomaisen ja erityisesti valvovan viranomaisen rooli vesienhoidon tavoitteiden saavuttamisessa
ELY-keskus valvovana viranomaisena voi myös valittaa päätöksestä oikeusasteisiin, mikäli se katsoo, ettei luvassa ole otettu ympäristötavoitteita riittävästi huomioon. Keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ekologisen tilan tulee olla vähintään hyvä, saavutettavissa oleva ja kemiallisen tilan hyvä. Suuri ryhmä vesilupia, jotka ovat voimakkaasti kytköksissä vesienhoidon tavoitteisiin, ovat padot, jotka muodostavat nousuesteitä kaloille ja heikentävät vesistöjen ekologista tilaa. Tästä syystä valvoja usein puuttuu hankkeen kulkuun vasta silloin, kun jotain merkittävää on jo tapahtunut tai tapahtumassa. Voimavarojen vähäisyys johtaa siihen, että vesilupien säännöllinen tarkastelu jää lähes kokonaan tekemättä ja lupien ympäristövaatimuksia tarkastellaan vain, jos ne tulevat esille jossain muussa yhteydessä. Hankkeiden määrä on kuitenkin hyvin suuri, joten valvojien on tosiasiallisesti hankala löytää aikaa kaikkien hankkeiden asianmukaista jälkivalvontaa varten. Sen sijaan muun muassa isännättömät ja huonokuntoiset padot vaatisivat vesilain valvojilta toimenpiteitä. Lupaviranomaiselle annetaan myös suuri määrä lausuntoja vesilain mukaisissa lupaprosesseissa. Niihin liittyvien kalatalousvelvoitteiden tarkastelu kuuluu kalatalousviranomaisen tehtäväkenttään. 2019). Valvojan näkökulmasta ongelmaksi on monissa ELYkeskuksissa muodostunut valvojien pieni määrä suhteessa valvottaviin lupiin ja muihin vesilaissa tunnistettuihin toimenpiteisiin. Vesienhoidon ympäristötavoitteet Tavoitteisiin kuuluu muun muassa, että vesimuodostumien tila ei heikkene ja pintaja pohjavesien tila on vähintään hyvä. 14 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Lupamääräyksissä määrätään usein tarkkailua, jolloin valvojalla on mahdollisuus seurata jo toteutetun hankkeen vaikutuksia ja tarpeen tullen puuttua asiaan. Kun lupahakemus tulee lupaviranomaiselta lausunnolle valvovalle viranomaiselle, on valvojan helppo lausuntovaiheessa tehdä yhteistyötä asiantuntijoiden kanssa ja muodostaa lausunto, jossa kaikki tarvittava on tuotu esille. 2019). Valvoja tarkastelee, ovatko nykyiset lupa rajat ja ehdot riittäviä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi. Suomen lainsäädännön arviointi osoittaa, että vesienhoitosuunnitelmissa esitetään toimenpiteitä lupien saattamiseksi ajan tasalle, mutta ympäristötavoitteet eivät ole suoraan perusteena lupien muuttamiselle (Belinskij ym. EU-oikeuden mukaan vesipuitedirektiivi vaatii ympäristöllisten lupien muuttamista osana vesienhoidon tavoitteiden saavuttamista (Belinskij ym. Jos lupaehtoja ei ole päivitetty vastaamaan uusimpia ympäristö standardeja, valvoja voi ehdottaa muutoksia (Belinskij ym. Vesilain valvontatehtävien tähänastista vahvempi resurssointi mahdollistuisi, jos nämäkin valvontatehtävät tulisivat maksullisiksi vastaavalla tavalla kuin ympäristönsuojelulain valvonnassa. Ympäristötavoitteiden toteutuminen Uusissa luvallisissa hankkeissa ympäristötavoitteiden toteuttaminen on valvojan näkökulmasta helpompaa. Tietoisuus pienvesien merkityksestä vesistöjen tilassa on lisääntynyt, ja se näkyy myös vesilain valvojan työssä. Valvojien päivät täyttyvät pitkälti ennakkovalvonnasta, joka pitää sisällään vesilaissa määritettyjen ilmoitusten käsittelemisen ja erilaisten hankkeiden luvantarpeen arviointia. Arviointi sisältää EU:n vesipuitedirektiivin ja kansallisen vesilainsäädännön vaatimukset. Koska tällaisia patoja on paljon ja tarvittavat selvitykset ovat työläitä, etenee tämä työ hitaasti, jos ollenkaan. Lainsäädännön noudattaminen Vesilain valvojan tulee arvioida, miten hyvin nykyiset vesiluvat ja niiden ehdot vastaavat voimassa olevaa lainsäädäntöä ja ympäristötavoitteita. 2019). Vaikka säännönmukaista jälkivalvontaa ei kunnolla pystytä tekemään, tulee valvojille runsaasti ilmoituksia kansalaisilta, ja usein ilmoitukset vaativat valvojilta toimia muun muassa selvityspyyntöjen ja maastokäyntien muodossa
Metsäojituksille kehotetaan nykyisin hakemaan lupaa paljon aiempaa enemmän. Itse hanke voi olla vesienhoidon tavoitteiden kannalta positiivinen, mutta sen rakenteet saattavat estää eliöstön nousun uomassa ylöspäin. Vesilain valvojan pöydälle tulee runsaasti luvan tarpeen arviointeja erilaisista hankkeista. Valvojan on siis hankkeita pohtiessaan otettava huomioon kaikki mahdolliset haitankärsijät, vaikka luontoympäristön tila kokonaisuudessaan paranisi hankkeen myötä. Helpottunut tiedonvaihto ja verkostoituminen ovat nostaneet keskusteluun myös metsäojitusten luvantarpeen. Eri hanketyyppien painotukset luvantarpeen pohdinnassa Vesilaki määrittelee yli 500 kuution ruoppaukset aina luvanvaraisiksi hankkeiksi, joten ne menevät automaattisesti luvitettaviksi. henkilöiden kanssa. Luonnonmukaisemmissa ympäristöissä rakenteiden kohdalla tulee pohdittavaksi mahdollinen haitta virtaustai pohjan olosuhteisiin ja näissä tapauksissa lupakynnys saattaa ylittyä. Siitä huolimatta ojituksia luvitetaan Suomessa hyvin vähän. Halonen, L. (2019). tulvan vaaraan, kulttuuriarvoille ja vesiliikenteelle. Onneksi ELY-keskuksissa on iso joukko eri alojen asiantuntijoita, joiden asiantuntemusta valvojan on mahdollista käyttää hyväkseen. Hankkeelle tulee hakea lupaviranomaisen lupa, jos se voi muuttaa vesistön asemaa, syvyyttä, vedenkorkeutta tai virtaamaa, rantaa tai vesiympäristöä taikka pohjaveden laatua tai määrää, ja tämä muutos aiheuttaa seurauksia mm. Muutoin lupakynnys kuitenkin useimmiten ylittyy naapureille aiheutuvan haitan takia. Työ vaatii valvojalta monipuolista osaamista. Publications of the University of Eastern Finland. Niiden yhteisvaikutus ympäristölle on luonnollisesti suuri, mutta yksittäisen hankkeen vaikutus on kuitenkin yleensä melko pieni. Vaikka valvova viranomainen antaa vain arvion ympäristövaikutuksista ja lupaviranomainen tekee lopullisen arvion ja intressivertailun, on valvovan viranomaisen lausunnolla painoarvoa. Siitä huolimatta valvojan on se aina arvioitava voidakseen perustellusti varmistua, ettei lupakynnys ylity. Ympäristövaikutusten arvioimisen haastavuus vaikuttaa myös valitusten tekemiseen ja vanhojen lupien avaamiseen. Suomen metsäkeskuksen ao. Niiden vaikutukset ovat kokonaisuuden kannalta niin vähäisiä, ettei vesien tila rakenteiden tai niiden käytön takia heikkene. Arvion ympäristövaikutuksista tulee olla vakaalla pohjalla, koska muun ohella täytyy ottaa huomioon myös perusoikeudet ja omaisuudensuoja. Lähteet Belinskij, A. Hankkeiden vaikutukset tulevat pohdittavaksi myös useassa muussa vesienhoidon tavoitteita edistävässä hankkeessa (mm. Metsäojitukset ja vesiensuojelusääntely, Sääntelyteoreettinen tutkimus vesiensuojelusääntelyn toimivuudesta. Nykytekniikka, erityisesti dronet, on helpottanut huomattavasti mm. Sitä pienempiä ruoppauksia tehdään kuitenkin huomattavasti enemmän, vuosittain yli kaksi tuhatta koko Suomen alueella. 15 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. (2016). Dissertations in Social Sciences and Business Studies No 119. Metsäojitukset ovat merkittävä osa Suomen metsätaloutta, ja ne ovat parantaneet metsien puuntuottokykyä. Ojitukset aiheuttavat kuitenkin haitallisia vesistövaikutuksia, erityisesti kiintoaineksen kulkeutumista vesistöihin (Halonen 2016). Valvojien keskinäinen yhteydenpito on nykytekniikalla sujuvaa, joten yhteydenottokynnys on madaltunut. Ympäristö on kuormittunut ja muuttunut monista eri syistä, ja parhaidenkin asiantuntijoiden on vaikea hahmottaa, kuinka paljon juuri kyseinen hanke vaikuttaa esimerkiksi vesimuodostuman tilaan. alapuolisiin vesistöihin järjestetään myös koulutusta ja tiedonvaihtotilaisuuksia. ym. uomakunnostukset, ojien tukkimiset, patojen purkamiset). Valvojan on haasteellista velvoittaa pienten ruoppausten luvittamista perustelemalla asiaa niiden vaikutuksella vesienhoidon tavoitteiden saavuttamiseen, koska yhteisvaikutukset eivät vesilain perusteluiden mukaan käy perusteluksi yksittäisen hankkeen luvan vaatimiselle. työnaikaista tarkkailua ja ongelmakohtiin päästään puuttumaan paremmin. Ojitusten vaikutuksista on nykyään runsaasti tutkimustietoa, joten valvojilla on hyvät perusteet ottaa kantaa niiden luvantarpeeseen. Valvojat ovat melko hyvin verkostoituneita mm. kosteikkojen rakenteiden osalta. Haasteena on myös arvioida hankkeiden todellisia ympäristövaikutuksia. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2019. Ojitusten vaikutuksista mm. Ympäristöllisten lupien muuttaminen vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Hanketyyppejä on paljon aina laitureista purokunnostuksiin. Luvan tarvetta joudutaan harkitsemaan esim. Pienten ruoppausten ympäristövaikutuksista tarvitaan lisää tutkimustietoa valvojien ratkaisujen tueksi. Nämä ovat keskeisiä asioita lupien muuttamisen yhteydessä. Valvojat saavatkin helposti tukea muilta valvojilta metsäojitusten luvantarvetta koskevaan harkintaansa. Merialueella kiinteät, isotkin rakenteet vain harvoin vaativat vesienhoidon kannalta lupaa – ainakaan, jos ne sijaitsevat voimakkaasti rakennetulla alueella kuten satamissa
Vesiensuojelun valtakunnalliset tavoitteet määritettiin aikaisemmin vesiensuojelun tavoiteohjelmilla, joista kaksi viimeistä on hyväksytty valtioneuvoston periaatepäätöksillä. V esienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettu laki (1299/2004, vesienhoitolaki) on keskeisin vesienhoidon suunnittelua ja toimeenpanoa ohjaava säädös, joka sisältää vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) edellyttämät perussäännökset vesienhoidon järjestämisestä ja siihen kuuluvista menettelyistä. Suomessa on 1970-luvulta alkaen luokiteltu pintavesiä laadun perusteella ja laadittu koko maan kattavia kartoituksia vesiensuojelun päätöksenteon tarpeisiin. Laki annettiin vesipuitedirektiivin toimeenpanemiseksi 20 vuotta sitten ja vuonna 2011 se laajennettiin koskemaan myös merenhoitoa meristrategiapuitedirektiivin (2008/56/EY) toimeenpanemiseksi. Vesien tilan luokittelun ja seurantatiedon merkitys on tänä aikana kasvanut vesienhoidon ympäristötavoitteiden oikeudellisen sitovuuden vahvistumisen myötä. Näiden vesien käyttökelpoisuusluokitusten tarkoituksena oli antaa yleiskuva vesien tilasta ja soveltuvuudesta ihmisen käyttöön kuten vedenhankintaan, kalastukseen ja virkistykseen. Viimeinen vesienVesienhoitolaki 20 vuotta – suunnittelujärjestelmästä kohti sitovia ympäristötavoitteita Vesipuitedirektiiviä toimeenpaneva vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annettu laki on ohjannut vesienhoidon suunnittelua ja toimeenpanoa 20 vuotta. TURO HJERPPE FM, erityisasiantuntija, ympäristöministeriö turo.hjerppe@gov.fi JUHANI GUSTAFSSON FM, ympäristöneuvos, ympäristöministeriö juhani.gustafsson@gov.fi SALLA KOSKELA OTM, erityisasiantuntija, ympäristöministeriö salla.m.koskela@gov.fi Syysaamu Rymättylässä. 16 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS
laatunormidirektiivi (2008/105/EY), jossa annetaan EU-tasolla yhtenäiset ympäristönlaatunormit vesiympäristölle haitallisille ja vaarallisille aineille. Jäsenvaltioissa oli eri näkemyksiä siitä, sitovatko ympäristötavoitteet jäsenvaltioita niin sanotusti niiden tosiasialliseen saavuttamiseen vai parhaaseen yritykseen niiden saavuttamiseksi (Paloniitty & Kotamäki 2020). Vesipuitedirektiivin ympäristötavoitteet on asetettu vesienhoitolaissa vesienhoitosuunnitelmien ja niihin kuuluvien toimenpideohjelmien tavoitteiksi. Suunnitelmien tavoitteena on, että pohjavesien ja pintavesien tila ei heikkene ja että niiden ekologinen ja kemiallinen tila on vähintään hyvä viimeistään vuonna 2015, mikäli direktiivin mahdollistamia poikkeuksia tavoitteen saavuttamisesta ei käytetä. Luokittelussa tarkastellaan myös sellaisia ihmistoiminnan aiheuttamia vesiympäristön muutoksia pohjan laatuun, kalastoon ja vesikasvillisuuteen, jotka eivät suoraan näy veden laadussa. Jo vesipuitedirektiivin säätämisen yhteydessä valtioneuvoston kanta oli, että toiminnanharjoittajia oikeudellisesti sitovat vaatimukset ja normit on annettava lainsäädännössä ja sen nojalla annettavissa luvissa, eikä niitä voida antaa suunnitelmissa ja ohjelmissa (YmVL 5/2000 vp; U 25/1997 vp). 2006). Vesipuitedirektiivin toimeenpanon yhteydessä kysymykseksi nousi ympäristötavoitteiden oikeudellinen sitovuus. 17 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. Vesienhoitosuunnitelmat hyväksytään kuuden vuoden välein valtioneuvoston päätöksellä. Vesienhoitosuunnitelmat ja ympäristötavoitteet osana oikeudellista ratkaisutoimintaa Vesipuitedirektiivin myötä EU-lainsäädännössä siirryttiin toiminnan ja päästöjen rajoittamisesta aiempaa enemmän myös ympäristötavoitteiden saavuttamiseen ja ympäristövaikutusten sääntelyyn (Puharinen 2017; Belinskij & Soininen 2023). Nykyinen vesipuitedirektiiviin perustuva vesien tilan luokittelujärjestelmä luotiin ensimmäisiä, vuosia 2010–2015 koskevia, vesienhoitosuunnitelmia laadittaessa (Vuori ym. Silloin voimassa olleisiin ympäristönsuojelulakiin (86/2000) ja vesilakiin (264/1961) lisättiin säännökset, joiden nojalla vesienhoitosuunnitelmassa esitetyt tiedot vesien tilaan ja käyttöön liittyvistä seikoista tulee ottaa huomioon luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa (HE 120/2004). Pohjaveden suojelua ja sen kemiallisen tilan arviointia tarkennettiin vastaavasti vesipuitedirektiivin perusteella annetulla direktiivillä pohjaveden suojelusta (2006/118/EY). Vesienhoitosuunnitelmissa asetetaan tilatavoitteet vesimuodostumakohtaisesti ja vesimuodostumat luokitellaan seurantatiedon perusteella . suojelun tavoiteohjelma, joka koski pintaja pohjavesien sekä Itämeren suojelua, hyväksyttiin vuonna 1998, ja se ulottui vuoteen 2005 (Nyroos ym. Aiemmasta vesien käyttökelpoisuusluokituksesta siirtyminen vesipuitedirektiivin mukaiseen vesien tilan luokitteluun muutti vesien tilan arviointia. Pintavesien kemiallisen tilan arviointia on tarkennettu antamalla vesipuitedirektiivin nojalla ns. Vesipuitedirektiiviin perustuva ekologisen tilan luokittelu ottaa yksityiskohtaisemmin huomioon vesien luontaiset ominaisuudet ja vesiluonnon monimuotoisuuden. 2006). Muun muassa vesien ominaispiirteiden selvittäminen, vesien tilan luokittelu ja vesienhoitosuunnitelmien laatiminen saavat oikeudelliset raaminsa vesienhoitolaista. Vesienhoitosuunnitelmat päädyttiin kansallisessa toimeenpanossa lopulta kytkemään osaksi lupamenettelyjä huomioonottamisvelvollisuuden kautta. Vesienhoitolaki yhdessä sen nojalla annettujen asetusten kanssa luo puitteet ja aikataulun vesienhoidon suunnittelujärjestelmälle
Kyseessä ei kuitenkaan näytä olevan tosiasiallinen haittojen ja hyötyjen välinen punninta, vaan ympäristötavoitteiden vaarantuminen on intressivertailun lopputulosta ennalta määrittävä tekijä, kun vaarantuminen estää luvan myöntämisen (Soininen 2016). Kansallisesti ympäristötavoitteiden sitovuutta ei ole tuotu lainsäädäntöön luvan myöntämisen edellytyksiksi, mutta käytännössä ympäristötavoitteiden vaarantuminen on viimeistään Weser-ratkaisun myötä muodostunut esteeksi luvan myöntämiselle (esim. Arvioidessaan ympäristötavoitteiden saavuttamisen vaarantumisen vaikutusta luvan myöntämiseen myös korkein hallinto-oikeus on ilmaissut kyseessä olevan nimenomaan intressivertailun kautta muodostunut lopputulos (Esim. Ratkaisussa EU-tuomioistuin totesi, että ilman poikkeuksen soveltamista lupaa ei saa myöntää hankkeelle, jos se voi aiheuttaa vesimuodostuman tilan huononemisen tai jos se vaarantaa vesien hyvän tilan. Vesienhoitosuunnitelmassa esitettävä pintavesien ekologinen tila on laadittu vesienhoidon suunnittelun tarpeisiin ja siten kyseinen luokitteluaineisto ei ole niin ajallisesti ja alueellisesti kattavaa, että pelkästään 18 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Korkein hallintooikeus on todennut, että hankkeiden vaikutusten arvioinnissa tulee ottaa huomioon muutkin saatavilla olevat tiedot vesimuodostuman tilaa kuvaavista laatutekijöistä kuin vesienhoitosuunnitelmaa varten laadittuun tilan luokitteluun käytetyt tiedot. Vesilain (587/2011) mukaisia lupia myönnettäessä ympäristötavoitteiden vaarantumista on arvioitu osana vesilain mukaista intressivertailua. Weser-ratkaisussa tarkasteltiin nimenomaan vesipuitedirektiivissä asetettujen ympäristötavoitteiden sitovuutta, ei kansallisten vesienhoitosuunnitelmien sitovuutta tai niiden oikeudellista asemaa. Korkein hallintooikeus totesi vuosikirjaratkaisussaan KHO 2010:32, että ”Vesienhoitosuunnitelma ei sellaisenaan estä yksittäisen luvan myöntämistä, eivätkä suunnitelmassa esitetyt toimenpiteet tule suunnitelman perusteella toiminnanharjoittajaa sitoviksi.” Vesimuodostuman vesienhoitosuunnitelmassa yksilöity tila ei siten sellaisenaan muodosta perustetta yksittäiselle ratkaisulle, vaan se toimii osana tosiseikaston arviointia, kun arvioidaan toiminnan vaikutuksia vastaanottavaan vesistöön ja vesimuodostuman ympäristötavoitteiden vaarantumista. Vesienhoitosuunnitelmissa esitetään tilatavoitteet yksittäisille vesimuodostumille. Jo ennen Weser-ratkaisunkin antamista oli korkein hallinto-oikeus katsonut, että merkittävän pilaantumisen aiheuttamiseksi voidaan tulkita myös ekologisen tilaluokan paranemisen vaikeutuminen ja hyvän tilan tavoitteen saavuttamisen hidastuminen (KHO 2014:176). Vastaavasti EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisu, joka koski moottoritien rakentamishankkeesta aiheutuvaa pohjaveden pilaantumisriskiä (C-535/18), vahvisti ympäristötavoitteiden oikeudellisen sitovuuden myös pohjaveden osalta. Vesipuitedirektiivissä asetettujen ympäristötavoitteiden oikeudellinen sitovuus vahvistui vuonna 2015 EU-tuomioistuimen antaman Weser-ratkaisun (C-416/13) myötä. Ympäristönsuojelulaissa (527/2014) luvan myöntämisen edellytyksenä on muun ohella, ettei toiminnasta aiheudu merkittävää ympäristön pilaantumista. KHO 2017:87 ja KHO 2019:166). KHO 2019:166) EU-oikeuden tulkintavaikutuksen kautta. Vesienhoitosuunnitelmat tuottavat kuitenkin relevanttia tietoa vesiympäristön tilasta ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupien lupaharkintaan. Vesimuodostuman tilan huononemista on tulkittava siten, että kyseessä on huononeminen heti, kun ainakin yhden vesipuitedirektiivissä tarkoitetun laadullisen tekijän tila huononee yhdellä luokalla. Niissä ei kuitenkaan arvioida yksittäisten hankkeiden vaikutuksia vesimuodostumaan tilaan, eikä vesienhoitosuunnitelmaan sisältyvässä vesien tilan luokassa ole kyse sitovasta oikeudellista normista (Kauppila 2011)
74–48. 2018) sekä perustuslaillisia reunaehtoja ympäristöllisten lupien muuttamiselle ympäristötavoitteiden perusteella (Belinskij ym. Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen – perusteet ja menettely. 151–226 https://www.edilex.fi/ymparistopolitiikka_ja_oikeus/183500007.pdf. Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja V 2011, ss. Ympäristöministeriö (2023). Lähteet Belinskij, A. Suomen ympäristökeskus, 2006. Vesienhoitosuunnitelmat ja niihin sisältyvä vesien tilan luokittelu eivät siten tulisi sitoviksi ja lupaharkinnassa voitaisiin huomioida myös muu ajantasainen tieto vesimuodostuman tilasta. sen perusteella voitaisiin riittävän luotettavasti arvioida ympäristölupaa edellyttävien toimintojen vaikutuksia vesimuodostuman ekologiseen tilaan (KHO päätös taltionro 31/2022, annettu 30.6.2022). (2006). Vuori, K.-M. (toim.) (2006). 2019). & Soininen, N. Paloniitty, T. https://journal.fi/lakimies/ article/view/137081. Työryhmä ehdottaa, että hankkeen vaikutuksia ympäristötavoitteiden vaarantumiseen arvioitaisiin laatutekijäkohtaisesti Weser-ratkaisun mukaisesti, mikä noudattaisi myös nykyistä oikeuskäytäntöä. 19 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. Kyseisten ehdotusten tavoitteena olisi varmistaa kansallisen lainsäädännön EU-oikeuden mukaisuus. Nyroos, H., Partanen-Hertell, M., Silvo, K. 1104–1125. (2019). Kyseiset ympäristötavoitteet asetettaisiin vesilaissa ja ympäristönsuojelulaissa kyseisten lakien mukaisten lupien myöntämisedellytykseksi vastaamaan vesipuitedirektiivin vaatimuksia. Suomen ympäristö 55/2006. Ympäristöllisten lupien muuttaminen vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Työryhmän mietintö 2.10.2023 https://api.hankeikkuna.fi/asiakirjat/9484eeb7-294240ce-856b-6f213a7472f7/d62380bc-b8da-450e-b7fd3d2b96298826/MIETINTO_20231003055548.pdf. Muutokset nähtiin tarpeellisiksi muun muassa perustuslain 80 §:ssä tarkoitetun vaatimuksen valossa, jonka mukaan yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteista on säädettävä lailla. Soininen, N. & Kleemola, P. Ympäristöministeriön asettama työryhmä antoi 2.10.2023 mietintönsä (Ympäristöministeriö 2023), jossa ehdotettiin muun ohella vesienhoidon ympäristötavoitteiden lisäämistä ympäristönsuojelulain ja vesilain mukaisten lupien lupaedellytyksiksi. Belinskij, A. (2011). Lakimies 7–8/2023 s. ym. 989–1010. ym. Belinskij, A. Ympäristötavoitteet osaksi luvan myöntämisen edellytyksiä Weser-ratkaisun jälkeen tutkimushankkeissa on selvitetty oikeudellista nykytilaa ympäristötavoitteiden sitovuuden ja niistä poikkeamisen kannalta (Belinskij ym. ym. Vesienhoidon ympäristötavoitteiden vaikutus ympäristöluvan ja vesitalousluvan pysyvyyteen. (2018). Lainsäädännön kehittäminen ja sen valtiosääntöoikeudelliset perusteet. (2020). Ympäristöpolitiikan ja -oikeuden vuosikirja X 2017, ss. Taustaselvityksen lähtökohdat ja yhteenveto tuloksista. https://www.edilex.fi/ymparistopolitiikka_ja_ oikeus/17759.pdf. Puharinen, S.-T. Kyseessä olisi nimenomaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden sitovuus lupamenettelyssä. Suomen ympäristökeskus. (2016). Hankkeiden tuloksena ehdotettiin muutoksia ympäristötavoitteiden sitovuutta koskeviin säännöksiin. Resipienttiperiaatteen renessanssi – Ympäristön tilaan perustuvan sääntelystrategian mahdollisuudet edistää kestävyysmurrosta. Pintaveden normatiivinen tila. Kauppila J. Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain, ympäristönsuojelulain ja vesilain muuttamisesta. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 26/2019. (2023). Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja 42/2018. Työryhmän mietinnössä ehdotetaan ympäristötavoitteiden kirjaamista selkeästi omiksi säännöksiksi vesienhoitolakiin. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen aikakauskirja 7–8/2020, ss. Ympäristömallit, oikeuden lähteet ja normatiivisuuden jatkumon ongelma. Suomen pintavesien tyypittelyn ja ekologisen luokittelujärjestelmän perusteet. Vesiensuojelun suuntaviivat vuoteen 2015. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 330, 2016. (2017). Suomen ympäristö 807. Vesioikeudellinen perusteluvelvollisuus. & Kotamäki, N
Suurin osa Suomen vesija viemäriverkostoista rakennettiin 1960ja 70-luvuilla yhdessä kaupunkien kasvun ja maaltamuuton myötä. Maamme ensimmäiset kaupunkialueiden jätevedenpuhdistamot valmistuivat Lahteen ja Helsingin Alppilaan vuonna 1910 (Katko 2013, 30). Ennen vuotta 1962 maamme kaupunkeihin oli rakennettu 20 jätevedenpuhdistamoa (Katko 2013, 175). Jätevesimaksulaki maamme vesiensuojelun uranuurtajana TAPIO KATKO Dosentti, Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä CADWES, Tampereen yliopisto tapio.katko@tuni.fi RIIKKA JUUTI Dosentti, Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä CADWES, Tampereen yliopisto PETRI JUUTI Dosentti, Vesihuoltopalveluiden tutkimusryhmä CADWES, Tampereen yliopisto 20 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. 2009). Tuolloin uskottiin laajasti miasma-teorian mukaisesti märkien lammikoiden tai vastaavien aiheuttavan myrkyllisiä, tauteja aiheuttavia höyryjä. Vesiensuojelun ja vesihuollon rahoituskomitea) miettimään, ”missä määrin vesiensuojelun ja vesihuollon rahoittamista koskevia järjestelyjä ja lainsäännöksiä olisi tarpeellista kehittää ja täydentää, jotta vesiensuojeluja vesihuoltokysymykset voitaisiin hoitaa esiintyvää tarvetta vastaavasti, sekä miten näiden kysymysten hoitamisesta aiheutuvat kustannukset olisi tarkoituksenmukaista jakaa kuntien, teollisuuden, valtion ja muiden kustannuksiin osallistuvien kesken aiheuttamisperiaatteesta poiketen ja laatimaan selvitysten pohjalta tarpeelliseksi osoittautuvat ehdotukset rahoitusjärjestelmäksi ja sitä koskeviksi säännöksiksi”. Ruotsi myös isännöi vuonna 1972 ensimmäistä YK:n ympäristönsuojelun konferenssia (Juuti et al. Vesistöjen tila oli kunnallisten jätevesien purkupaikkojen sekä paperija sellutehtaiden alapuolisissa vesistöissä viimeistään 1960-luvulla pahentunut silmin nähden ja myös nenähavaintojen perusteella. Vaikka bakteriologian edistyksen kautta tautien syyt alkoivat selvitä, miasma -teoria kummitteli kuitenkin varsin pitkään (Juuti 2001, useassa paikassa; Melosi 2008, 5). Ruotsissa ja Yhdysvalloissa jätevedenpuhdistamot rakennettiin pääosin valtion lahjarahalla. Yhdysvalloissa huomiota herätti Rache Carsonin ”Äänetön kevät” -teos 1960luvun alussa, jonka jälkeen tulivat voimaan National Environmental Policy Act vuonna 1968 ja Clean Water Act vuonna 1972 (Melosi 2008: 217, 235–239). Jätevesimaksulaki edisti ratkaisevasti maamme vesiensuojelua ja vesihuoltoa ja lienee alallaan ainutlaatuinen. Valtioneuvosto asetti 15. Muutamin paikoin merien lahdet ja järvet saastuivat niin pahoin, että niille oli pakko tehdä jotain (Laakkonen 2001). Jätevesiluvat olivat luonteeltaan vähemmän pysyviä: ne kiristyivät tekniikan kehityksen ja kiristyvien vaatimusten myötä (Katko 2013, 30). Suomessa valtion tuki on ollut oleellisesti näitä maita alhaisempaa. Energiakriisin ja jätevesimaksulain vaikutuksesta veden ominaiskäyttö alkoi laskea. Näkyviä esimerkkejä maamme vesien huonontuneesta tilasta olivat uintikiellot kuten Tampereella vuosina 1970–77 (kuva 1 ). Tämä alkoi toteutua Vesihallituksen perustamisen ja vesihallinnon muodostamisen myötä vuonna 1970. tammikuuta 1970 komitean (ns. A lun perin viemärit oli tarkoitettu katujen kuivanapitoon ja kaupunkialueen märkien alueiden kuivatukseen. Ainakin henkisesti vesilaki sisälsi kustannusvastuun eli aiheuttaja maksaa -periaatteen, vaikka lain toteutus ja valvonnan järjestäminen ottivat aikansa. Viisikymmentä vuotta sitten tuli voimaan jätevesimaksulaki, jolloin vesimaksut nousivat yli kaksinkertaisiksi. Vesiensuojelun tilanne 1960-luvulla ja komitean perustaminen Vuonna 1961 hyväksytty vesilaki pakotti ensimmäistä kertaa yhdyskunnat ja teollisuuden hakemaan jätevesien purkulupia, joihin sisältyi vaatimuksia puhdistaa jätevesiä orgaanisen kuormituksen ja fosforin osalta. Ruotsissa astuivat voimaan vuonna 1969 ympäristönsuojelulaki ja vuotta myöhemmin vesija viemärilaitoslaki. Samoihin aikoihin vesiensuojelun tarpeeseen oli herätty myös muualla
Komitean sihteereinä toimivat oikeustieteen kandidaatti Seppo Havu, diplomiinsinööri Veli-Matti Tiainen ja valtiotieteen kandidaatti Esko Asumalahti. Tampereen Pyhäjärvellä oli terveydenhoitolautakunnan määräämä uimakielto vuosina 1970–77. Artikkeli perustuu kirjallisuuteen, kirjoittajien aiemmin tekemään tutkimukseen (mm. 3§ Jätevesimaksu käsittää liittymismaksun ja käyttömaksun. Sen jäseninä olivat vesihallintoneuvos Hannu Ettala, lainopin kandidaatti Sten Finne, osastopäällikkö Erkki Irjala (yli-insinööri Pentti Erkola), pääjohtaja Simo Jaatinen, apulaisjohtaja Eero Koivukoski, budjettipäällikkö Juhani Korpela, valtiotieteen lisensiaatti Erkki Laatto, varatuomari Eero-Pekka Paavolainen, ylitarkastaja Pentti Saarikko ja hallintoneuvos Paavo Olavi Väisänen. Kuntien keskusjärjestöjen yhteinen toimikunta laati erillisen laskentaohjeen jätevesimaksulain edellyttämäksi taksaksi. Komitea antoi ensimmäisen mietintönsä vuonna 1970 ja toisen seuraavana vuonna (Vesiensuojelun ja vesihuollon rahoituskomitea 1970, 1971). Suomi oli tiettävästi ensimmäinen tai ensimmäisiä maita, joka otti käyttöön näin radikaalin jätevesimaksulain. Tuolloin voitiin ryhtyä perimään jätevedestä myös perusmaksua. Kuva 1. Liittymismaksujen määräämisen perusteeksi annettiin useampia vaihtoehtoja. Haastateltavia valittaessa käytimme lumipalloefektiä. Kyseinen laki koski vain kuntien järjestämää vesihuoltoa. Toimikunta laati kaksi taksamallia, joista I käsitti liittymismaksun ja käyttömaksun ja II vain käyttömaksun (Kaupunkiliitto 1973). Jätevesimaksu oli julkisoikeudellinen maksu, kunnes vesihuoltolain myötä (119/2001) kaikista vesihuollon maksuista tuli yksityisoikeudellisia. Kirjoittajien tiedossa ei ole, että jätevesilain synnystä ja taustoista olisi tehty ja julkaistu vastaavaa aiempaa tutkimusta. Tässä artikkelissa arvioidaan jätevesimaksulain syntymiseen liittyneitä tekijöitä sekä sen keskeisiä vaikutuksia maamme vesihuollon ja vesiensuojelun kehitykseen. Käyttömaksun määräämisen perusteeksi tuli kiinteistön käyttämä veden määrä. Jätevesimaksulain pääsisältö Jätevesimaksulain (laki jätevesimaksusta 610/1973) keskeiset pykälät muotoutuivat seuraaviksi: 1§ Jätevesien ja sadevesien viemäröinnistä sekä niiden puhdistuksesta aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi kunnalla on oikeus saada jätevesimaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Toimikunta käytti ohjeen laadinnassa seuraavia näkökulmia: oikeudenmukaisuus ja tasapuolisuus, selkeys ja yksiselitteisyys, maksun ajallinen tasaisuus, yhteensopivuus kunnallisen laskentatoimen kanssa sekä vertailukelpoisuus. Komitea kuuli kuutta asiantuntijaa ja toimeenpani kaupungille ja kauppaloille suunnatun kyselyn vesiensuojelun ja vesihuollon rahoitustarpeesta. (Vapriikin-kuva-arkisto) 21 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. WaterTime s.a., Juuti 2001, Katko 2013) sekä kahdeksan, jätevesimaksulain syntyä ja/tai sen vaikutuksia seuranneen henkilön puolistrukturoituihin teemahaastatteluihin keväällä ja kesällä 2024. Maksua määrättäessä on lain mukaan otettava huomioon poikkeukselliset olosuhteet ja viemäristä saatava hyöty. Komitean työn pohjalta tuli vuonna 1974 eli 50 vuotta sitten voimaan jätevesimaksulaki (610/1973), jonka seurauksena useimpien vedenkäyttäjien maksut nousivat yli kaksinkertaisiksi. Jätevesimaksulain mukaan voitiin periä liittymismaksuja. Kuva Pyynikin uimarannalta kesäkuulta 1971. Olemme käyttäneet tässä tutkimuksessa määrällisten ja laadullisten lähestymistapojen yhdistelmää. Lisäksi eräät komitean jäsenet tekivät tutustumismatkan Ruotsiin marraskuussa 1970. 2§ Jätevesimaksun on velvollinen suorittamaan kiinteistön omistaja tai omistajan vertainen haltija sellaisen kiinteistön osalta, jonka jätevedet johdetaan kunnan omistamaan yleiseen viemärilaitokseen. Komiteaa johti oikeusneuvos Eero Manner, joka tuli tunnetuksi erityisesti kansainvälisen vesioikeuden asiantuntijana. Haastatelluista henkilöistä kaksi osallistui mainitun komitean työskentelyyn. Tutkimuskysymyksiä olivat seuraavat: (i) mistä ja miten jätevesilaki sai alkunsa ja muotonsa, (ii) miten suuri yleisö ja muut osapuolet suhtautuivat keskimäärin yli kaksinkertaiseksi nousseisiin vesimaksuihin, (iii) minkälaisia vaikutuksia jätevesimaksulailla oli vesihuollon kokonaiskehitykseen maassamme
Lisäksi tarvitaan tahtoa niin asiantuntijoilta kuin poliittisilta päättäjiltä. 2017, 170) kuten oli kuntien puhdistamoidenkin osalta aina 1990-luvulle saakka. Kansainvälisesti jätevesimaksulaki on tiettävästi ainutlaatuinen maksujen korotusten ja niiden suuruuden osalta. Vuonna 2001 jätevesimaksulaki kumottiin, kun vesihuoltolaki tuli voimaan. Muun muassa näiden yhdistysten toiminnan kautta tietämys lisääntyi vesiensuojelun tarpeesta. Vesimaksuja hillitsi hintasäännöstely vielä 1980-luvun loppupuolelle saakka. Jätevedenpuhdistamot ovat monella paikkakunnalla olleet suurimpia ympäristöalan investointeja. Metsäteollisuudessa kehitys eteni mekaanisen puhdistuksen jälkeen biologiseen käsittelyyn, kun kuntien puhdistamoilla kemiallinen puhdistus oli usein esivaiheena biologiskemialliseen prosessiin. Myöhemmin yhteiskunnan varoja on siellä myönnetty esimerkiksi jätevedenpuhdistamoiden saneeraukseen. Kaupungeissa käytiin välillä kiivastakin keskustelua siitä, voiko jäteveden käyttömaksu olla suurempi kuin vesimaksu. Yhdyskuntien jätevesien lisäksi useampi haastateltava muistutti, että Itämeren osalta vesiensuojelu jäi puutteelliseksi. 22 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Ruotsissa 1970-luvulla valtio tuki merkittävästi kuntien jätevedenpuhdistamoiden rakentamista ja ilmeisesti myös teollisuuden puhdistamoita, usein 80-prosenttisesti lahjaapuna (Swedish Environmental Protection Agency 2020, 5). Erilaisten päätöksentekokulttuurien vuoksi tämä ei kuitenkaan onnistunut muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Tässä tapauksessa niitä peukaloitiin laimentamalla näytteitä. Eräs mielenkiintoinen tapahtuma oli Lievestuoreen sellutehtaan uudelleenkäynnistys ja siihen liittyneiden kuormitustietojen väärennykset. Metsäteollisuudessa oli toki kehitetty valmistusprosesseja ja sitä kautta vesiensuojelua monissa hankkeissa (Katko et al. Metsäteollisuus kuitenkin käänsi kelkkansa ilmeisen yhteiskunnallisen paineen vuoksi pian sen jälkeen, kun Päijännetunneli oli valmistunut vuonna 1982 ja koko pääkaupunkiseutu Keski-Uuttamaata myöten sai sieltä raakavetensä. Samoihin aikoihin ajoittuivat merkittävät metsäteollisuuden ja eri yliopistojen yhteistyöprojektit biologisen jäteveden puhdistuksen kehittämiseksi. Haastattelujen samoin kuin aiemman kirjallisuuteen perehtymisen perusteella jätevesimaksulaki ei herättänyt juurikaan julkista kritiikkiä. Jos näin tehdään, niin valtio voi tukea vesihuoltoa ja vesiensuojelua kuten sitten kävikin. Valtion rahoitus oli kuitenkin ratkaisevasti pienempää tasoa kuin Ruotsissa. Koska metsäteollisuuden jätevesistä puuttui ravinteita, joita taas kunnallisissa jätevesissä oli runsaasti, olisi niiden yhteispuhdistus ollut lähes ideaalista. Myös vesihallinnon järjestämillä päivillä kiisteltiin aihepiiristä. Havaintoja haastatteluista On ilmiselvää, että vesiensuojelun toteuttamiseksi tarvitaan sekä vaatimuksia että niiden valvontaa. Maamme metsäteollisuus otti laajasti käyttöön ensimmäisiä aktiivilietelaitoksia 1980-luvun puolivälissä, kun Ruotsissa vielä tuolloin pyrittiin kehittämään enemmän tehtaiden sisäisiä kiertoja (Luonsi 2024). Yhtenä perusteena vedottiin lisensiaattityöhön, jossa päädyttiin siihen, että metsäteollisuuden jätevesiä ei voisi puhdistaa biologi sesti (Nilsen 1971). Valtiovarainministeriö edellytti, että otetaan käyttöön jätevesimaksut ja kunnat sitä kautta rahoittavat vesiensuojelua. Varsin vähälle huomiolle on kuitenkin jäänyt se, että metsä teollisuus jarrutti järjestelmällisesti jätevesien puhdistusta vetoamalla siihen, että se on liian kallista. Tuolloin oli yleisenä käytäntönä, että tehdas sai itse tarkkailla kuormitustietojaan (Hallanaro ym. Yhdysvalloissa rahoitettiin ensimmäiset jätevedenpuhdistamot valtion lahjarahalla vuosina 1972–1981, jonka jälkeen toimintaa tuettiin uudistuvan (revolving) rahaston kautta (Grigg 1996, 312–313). Elintarviketeollisuus kuten teurastamot ottivat käyttöön vesikiertoja ja jätevesiensä esikäsittelyä ennen niiden johtamista puhdistamolle. Eniten keskustelua lienee käyty siitä, miten saataisiin myös metsäteollisuus mukaan vesiensuojeluun. Samoin riideltiin siitä, miten pääomalaskentaa tulisi tehdä ja osana sitä ehdotettiin myös indeksitarkastusta. Osana tätä kehitystä budjettirahaa ryhdyttiin ohjaamaan soiden ojituksista vesihuoltotöihin ja vesiensuojeluun. Hieman myöhemmin professori Viitasaari arvioi, että jätevesien ulkoinen puhdistus olisi nostanut selluja paperiteollisuudessa tuotteen tonnihintaa noin yhdellä prosentilla. Ne, jotka olivat tällaisia maksaneet, saivat jätevesimaksusta 10 vuoden ajalta 50 prosentin alennuksen. 2005). Muun muassa pääkaupunkiseudun Vesi Oy oli merkittävä toimija Päijänteen suojelua edistäneessä kansalaisliikkeessä (Katko 2013, 31). Laatuaan ensimmäinen vesiensuojeluyhdistys perustettiin vuonna 1962 Kokemäenjoen vesistöön ja sen jälkeen lähes koko maahan (Katko 1996, 362). Rakennuslain perusteella viemäriin liittyneiltä kiinteistöiltä oli myös mahdollista periä maksua. Kyseinen korvaus viemärin rakentamisesta jäi kuitenkin varsin pieneksi. Komiteassa todettiin, että ympäristönsuojelu on luontevaa aloittaa vesiensuojelusta. Ennen vuotta 1974 viemäröinnistä aiheutuneita kuluja katettiin pääosin kunnallisin verovaroin
Saaristomerellä alkoi vähitellen näkyä lisääntyvää sameutta. Jos ravinnekuormitus olisit pysynyt 1980-luvun tasolla, fosforipitoisuus olisi 40 ja levämäärät 50 prosenttia nykyisen tason yläpuolella. Toisaalta suomalainen säädösmaailma ja ympäristöluvitus olivat jo vuonna 1995 edenneet pidemmälle kuin muualla Euroopassa (kuva 2 ). Suomen kaupunkien (v. Toisaalta limnologi Matti K. Varsinaisia vesiensuojeluun velvoittavia vaatimuksia ovat olleet erityisesti vuonna 1962 voimaan tullut vesilaki, vuoden 1974 jätevesimaksulaki ja vuoden 2001 vesihuoltolaki. Nykyisin sitä vaaditaan myös suurilta sisämaan kaupungeilta kuten Tampere. Kuva 2. Lappalaisen (2018) väitöskirjan mukaan Itämeren sisäinen kuormitus on noin nelinkertainen ihmisperäiseen kuormitukseen verrattuna. Vielä vuonna 1974 julkaistussa Rakennusinsinööriliiton Vesihuolto-käsikirjassa arvioitiin veden ominaiskäytön kasvavan (Kajosaari 1974, 242–246). (Katko 2013, 174, muokattu) 23 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. Vaikka tältä osin on edistytty, muun muassa kalankasvatus, laivojen ja veneiden aiheuttama kuormitus (Jokinen 2024) sekä hiljattain alkanut halvan öljyn varjolaivatankkaus (Kirkkala 2024) ovat uhkana Itämerelle. Keskeisinä muutosagentteina toimivat vesivessan käytön hyväksyntä vuoden 1900 tienoilla, terveysasetus vuonna 1928, ensimmäiset erillisviemärit vuonna 1938, vesija viemärilaitoslaki 1977 sekä tuoreimpana Suomen jäsenyys Euroopan unionissa vuonna 1995. Vesiensuojelun heikkoja signaaleja olivat aikanaan vuoden 1879 terveysasetus sekä vuoden 1902 vesioikeuslaki. Jätevesimaksulain vaikutuksia Kuvassa 2 on kooste Suomen kaupunkien jätevedenpuhdistuksen kehityskaaresta (Katko 2013, 174) ja arvio vesihuollon keskeisestä vaikuttavasta lainsäädännöstä. Ominaiskäyttö on kuitenkin laskenut viime vuosiin saakka, vaikkakin vähentyvästi viime vuosina (kuva 3 ). Muun muassa näiden tulosten pohjalta meillä on edellytetty tehostettua typenpoistoa yli 10 000 asukasvastineluvun puhdistamoilta Suomenlahdella, Saaristomerellä ja Pohjanlahdella Merenkurkun eteläpuolella jo kauan. Tammisen ja Andersenin (2007) mukaan erityisesti Itämeren rannikkoalueilla voivat tilanteet vaihtua eri vuodenaikoina siten, että välillä on typpi ja välillä fosfori rehevöitymisen kannalta minimitekijä. 1994, n= 102 kpl) jätevesipuhdistamoiden määrällinen kehitys 1910–2009 ja keskeinen vaikuttava lainsäädäntö. Jätevesimaksulain ja vuoden 1972 öljykriisin vaikutuksesta veden ominaiskäyttö (litraa asukasta kohti vuorokaudessa) alkoi laskea. Tukholman yliopiston (Baltic Sea Centre 2021) mukaan, jos mitään ei olisi tehty ravinnekuormituksen vähentämiseksi Itämereen, sen tila olisi oleellisesti nykyistä huonompi
Münchenissä ominaiskäyttö oli huipussaan toisen maailmansodan aikana (Juuti & Katko 2005, 230). Yhdysvalloissa käytetään vettä henkeä kohti kaksi kertaa niin paljon kuin Suomessa. Rahoitustuki korkotuen ja avustusten muodossa sekä erityisesti valtion vesiensuojeluja vesihuoltotöiden kautta edisti vedenhankinnan ja viemäröinnin ylikunnallista yhteistyötä. Baltian maissa veden muuttuminen maksulliseksi neuvostoajan jälkeen sekä teollisuudessa tapahtuneet muutokset laskivat paljon veden käyttöä. Samalla veden mittaus tehostui ja parempia vesikalusteita tuli markkinoille kuten yksiotehanat. Kansainvälisiä vertailuja tehtäessä 1990-luvun lopulla todettiin, että Suomessa veden ja jäteveden siirtopituudet ovat huomattavan pitkiä. Samoin esimerkiksi Hailuodosta lähtevässä siirtoviemärissä oli uutena veden vähyydestä johtuneita tukkeumia (Anon 2024). Sen sijaan esimerkiksi koko Kalajokilaakson jätevesien johtaminen yhdelle puhdistamolle on useasta syystä ylimitoitettu, eikä se olisi toteutunut ilman valtion tukea. Useassa Euroopan maassa tällainen vesija viemärilaitoksen integrointi on Suomea ja Ruotsia harvinaisempaa (Juuti & Katko 2005, Katko et al. Toisaalta se saattoi aiheuttaa ongelmia esimerkiksi viemäristön latvaosilla, jos ne oli mitoitettu suuremmille virtaamille. Jätevesimaksulain myötä vesihallinto ja vesihallitus ryhtyivät seuraamaan jätevedenpuhdistamoiden toimivuutta niitä koskevien toimivuusselvitysten kautta (Palo & Saviranta 1978). (Lapinlampi 2021, 22) 50 100 150 200 250 300 350 400 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 litraa/as.vrk Veden ominaiskäyttö litraa asukasta kohti vuorokaudessa 24 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Kokonaisuutena Suomessa valtion tuki on kuitenkin ollut oleellisesti alhaisempaa kuin Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Tämä muutos kesti noin 15 vuotta lukuun ottamatta kaupunkeja, joissa ylikunnallisilla vesija viemärilaitoksilla on erilaiset toiminta-alueet tai monialayhtiöt. Laskeva vedenkäyttö antoi yhtäältä lisäkapasiteettia laajentaa vesijohtoverkkoja ja saneerata viemäreitä esimerkiksi sujutusmenetelmillä. Vastaava ilmiö näkyy kotitalouksien ominaiskäytön laskussa, joskaan ei suhteellisesti yhtä suurena (Rajala & Katko 2004). 2010). 2022, 62). Japanissa veden ominaiskäyttö oli korkeimmillaan vuonna 1995 (Japan Water Supply Association 2018). 2006). Aina 2000-luvun alkupuolelle saakka vesija ympäristöhallitus ja sen seuraaja Suomen ympäristökeskus tuotti vuosittain varsin kattavat Vesihuoltolaitostilastot. Vuosina 1985–1994 se vaihteli 8 ja 16 prosentin välillä lainamuotoinen tuki mukaan luettuna. Kun niitä ryhdyttiin laatimaan digitaalisesti ilman riittäviä resursseja ja tietojen toimittamisen velvoittavuutta, tilastojen kattavuus heikkeni. Tämä selittynee sillä, että Ruotsissa suomalaiseen ”kohtuulliseen tuottoon” verrattuna kaupungit ja niiden omistamat yhtiöt veloittavat enemmän lainanhoitokuluja. Arvioinnissa oli mukana kaikkiaan 40 keskeistä päätöstä (Katko et al. Laskeva veden ominaiskäyttö havaittiin myös muissa maissa (kuva 4 ). Yhtenä välillisenä seurauksena jätevesimaksulaista oli laki yleisistä vesija viemärilaitoksista (982/1977), jonka seurauksena vesija viemärilaitokset alkoivat sulautua yhdeksi organisaatioksi. Tukholmassa ja Helsingissä ominaiskäytön huippu saavutettiin vuonna 1972 ja vastaavasti Hämeenlinnassa ja Tampereella pari vuotta myöhemmin. Kohonneiden vesilaskujen kannustamana kansalaiset ryhtyivät säästämään veden käyttöään ja vesilaitokset tekemään vuotovesiselvityksiä ja saneeraamaan verkostojaan. Arviointia Toisessa yhteydessä arvioitiin maamme vesihuollon kokonaiskehitystä ja sitä edistäneitä päätöksiä aikavälillä 1860–2003. Suomessa valtion tukirahoituksen osuus oli 1950-luvulla pari prosenttia ja 1960-luvun lopulla noin neljä prosenttia. Samalla heidän vesimaksunsa ovat vain puolet Suomen ja Länsi-Euroopan tasosta (Katko ym. Veden ominaiskäytön kehitys Suomen vesilaitoksilla 1970–2014. Yhteensä 13 senioriasiantuntijan näkemyksen mukaan jätevesimaksulaki oli vesilain 1961 jälkeen yhdessä vuoden 1879 terveysasetuksen kanssa toiseksi vaikuttavin päätös. Onkin syytä pohtia, missä kulkevat jätevesihuollon keskittämisen järkevyysrajat. Ainakin vesiensuojelun alkuvaiheessa se oli perusteltua. Jätevesimaksulaki edisti osaltaan myönteisesti vesija viemäri laitosten taloudenpitoa ja aiheuttaja maksaa -periaatetta. Samoin monessa maassa on suhteessa enemmän jätevedenpuhdistamoita. 50 100 150 200 250 300 350 400 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 litraa/as.vrk Veden ominaiskäyttö litraa asukasta kohti vuorokaudessa Kuva 3. Voidaan pohtia, mihin valtion tukea on syytä suunnata ja missä kehitysvaiheessa. Espanjassa ilmiö tapahtui samoihin aikoihin, Vilnassa vuonna 1985 ja Unkarissa vuonna 1990. Vesimaksut ovat Ruotsissa ja Suomessa samaa tasoa, vaikka Ruotsissa vesihuoltolaitokset eivät lain mukaan saa tuottaa voittoa. Yksittäisissä hankkeissa tuen osuus saattoi olla jopa yli puolet kokonaiskustannuksista (Katko 1996, 306)
Kiitokset myös arvioitsijoille arvokkaista kommenteistaan sekä VEPATUKI 2klusterille. Kiitokset Kiitämme haastatteluista seuraavia henkilöitä: Esko Haume, Juhani Korpela, Antero Luonsi, Erkki Santala, Leena Saviranta, Anneli Tiainen, Veli-Matti Tiainen, Hannu Vikman. Voidaan kuitenkin kysyä, olivatko viimeisimmät tuet pitkille siirtoviemäreille kokonaisuuden kannalta järkeviä. Voidaan pohtia, kuinka vastaavaa kokemusta voisi hyödyntää nykyisessä tilanteessa, jossa ikääntyvät vesihuoltoverkostot tarvitsevat välttämättä lisää korjausinvestointeja. (Juuti & Katko 2005, 230) 25 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. Vesimaksujen nousu yli kaksinkertaiseksi useimpien kuluttajien osalta vuoden 1974 hyväksyttiin laajasti eikä julkista kritiikkiä juurikaan esitetty. Veden ominaiskäytön kehitys Hämeenlinnassa ja Tampereella sekä muutamassa muussa Euroopan kaupungissa 1900-luvun alkupuolelta vuoteen 2002. On mielenkiintoista, kuinka paikoitellen vahvasti saastuneet vesistöt ilmeisesti vaikuttivat siihen, että suomalaiset hyväksyivät maksujen suuretkin korotukset, koska pilaantuneet vesistöt olivat nähtävissä ja monesti myös haistettavissa. Vesiensuojeluun ohjattu valtion tuki tuossa vaiheessa oli tärkeä. Fyysisen näkyvyyden kannalta voi olla haitallista sijoittaa aiemmin kaupungeissa näkyvissä olevia jätevedenpuhdistamoita kallioon – poissa silmistä, vaikka niillä onkin monia muita etuja. Johtopäätökset ja suositukset Kokonaisuutena jätevesimaksulakia on pidettävä yhtenä onnistuneimmista tapahtumista Suomen yhdyskuntien vesihuollossa ja vesiensuojelussa. Kuva 4
Further land-based measures are needed to reach eutrophication targets. Wastewater Treatment in Sweden in 2018. Policy Brief. https://www.verkkouutiset.fi/a/venajanvarjolaivoja-tankataan-itamerella-ruotsin-sotalaivattutkivat/#8f99ee00 Laakkonen S. Principles, Regulations and Cases. (2004). Jokinen J. Venäjän varjolaivoja tankataan Itämerellä – Ruotsin sotalaivat tutkivat. (1996). http://hdl.handle.net/10138/329025. & Vienonen S. (2001). (2024). (2007). (2010). (Eds.) (2005). https://blogs.gre.ac.uk/psiru/watertime/. Integration of water and wastewater utilities: A case from Finland. Vastapaino. Tamminen T. (1978). Helsingin ja sen merialueen ympäristöhistoria 1878–1928. (2005). WaterTime s.a. Palo V. Lähteet Anon (2024). Henkilökohtainen tiedonanto. Seasonal phytoplankton nutrient limitation patterns as revealed by bioassays over Baltic Sea gradients of salinity and eutrophication. 36 s. https://www.borenv.net/BER/archive/pdfs/ ber11/ber11-389.pdf. Vesiensuojelun ja vesihuollon rahoituskomitea 1970, 1971. Water Resources Management. Vesihuoltolaitokset 1970–2014. Key long-term decisions and principles in water services management in Finland, 1860–2003. Katko T.S. 26 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. International Journal of Environment and Pollution 23, 4: 368-387. Vatten 65, 3: 165–175. Grigg N.S. https://trepo.tuni.fi/handle/10024/65706. Mar Ecol Prog Ser, 340, 121–138. Kirkkala A. (2009). History matters for the futures. https://www.naturvardsverket.se/4a4387/globalassets/ media/publikationer-pdf/8800/978-91-620-8867-5. https://finlex.fi/fi/laki/ alkup/1973/19730610. (2022). Jätevesimaksutaksa perusteluineen ja laskentaohjeineen. Juuti P., Katko T., Persson K. https://www.su.se/ polopoly_fs/1.580504.1635505389!/menu/standard/ file/PBinternbelastningEngWebb.pdf. (2006). Abridged edition. Juuti P. Teknillinen korkeakoulu, Puunjalostusosasto, Lisensiaattityö. Tampereen vesihuollon ympäristöhistoria 1835–1921. Vettä! Suomen vesihuollon kehitys kaupungeissa ja maaseudulla. Kaupunki ja vesi. University of Greenwich Business School. 309 s. McGraw-Hill. (2024). (1971). Lapinlampi T. Suomen ympäristökeskuksen raportteja 21.2021. Kaupunkiliitto (1973). 253 p. et al. Pittsburg University Press. & Katko T. Shared history of water supply and sanitation in Finland and Sweden, 1860-2000. (2001). Katko T.S. & Katko T.S. Suomen Vesiyhdistys ry. Water Pollution Control and Strategies in Finnish Pulp and Paper Industries in the 20th century. (2008.) The Sanitary City. Juuti P. Stockholm. Komiteanmietintö 1970: B 188, Komiteanmietintö 1971: B 107. Kokeita sulfiittija sulfaattisellusekä paperitehtaan jätevesien puhdistamiseksi aktiivilietemenetelmällä. Nilsen H. Stockholm University. Water Supply in Japan in 2017. Suomen Vesilaitosyhdistys ry. et al. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 141, https://trepo.tuni.fi/ handle/10024/67155. Kaupunkiliiton toimiston julkaisu B 46. J AWWA 102, 9: 62–70. Vesihuolto. Urban Water Journal 1, 1: 17–26. Gaudeamus. 18.04.2024. Japan Water Supply Association (2018). (2021). Hallanaro E-L., Santala E. (toim.) (2017). (1996). Vesitalous 19, 2: 9–14. Swedish Environmental Protection Agency (2018). Boreal Environment Research 11, 5: 389– 400. Laki yleisistä vesija viemärilaitoksista (982/1977). https://finlex.fi/fi/laki/alkup/1977/19770982. Acta Universitatis Ouluensis. Household water consumption and demand management in Finland. Water, Time and European cities. Moni veneilijä laskee ulosteet ja myrkyt suoraan mereen. Katko T. C Technica 663. 540 p. Public Services International Research Unit (PSIRU). Baltic Sea Centre, October (2021). & Saviranta L. Svenskt sammandrag: Fullt ös! utvecklingen av vattenoch avloppsvattentjänsterna i Finland samt deras samhälleliga betydelse. Hanaa! Suomen vesihuolto: kehitys ja yhteiskunnallinen merkitys. Katko T.S. Helsingin Sanomat 27.7.2024. (2018). Summary: City and Water. 400 p. Vesien vuoksi – suomalaisen vesiensuojelun vaiheita. University of Tampere. Puunjalostusteollisuuden jätevesien biologinen puhdistus. & Rajala R. 213 s. Lappalainen M.K. (2013). Melosi M.V. Vesija viemärilaitosyhdistys. Laki jätevesimaksusta 610/1973. pdf. 501 s. & Andersen T. Henkilökohtainen tiedonanto. Vesihuollon myytit. Itämeren rehevöitymisen uudistettu diagnoosi ja paradigma. Environmental Services in Urban America from Colonial Times to the Present. 288 s. https://doi.org/10.1504/ IJEP.2005.007600. Verkkouutiset. (1974). Yhdyskuntien jätevedenpuhdistamoiden toimintaselvityksen alustavia tuloksia. Katko T.S, et al. Printed in EU. (2024). Kajosaari E. Vesiensuojelun synty. Rajala R.P. RIL 93. Luonsi A. Katko T.S. ym
BAT-päätelmien esitystapa vaihtelee teollisuuden eri aloilla. Ne ovat herättäneet laajempaa keskustelua BAT-tekniikoiden riittävyydestä ja hankkeiden kannattavuudesta. Direktiivi on säädetty teollisesta toiminnasta aiheutuvan pilaantumisen ehkäisemisen ja vähentämisen yhtenäistämiseksi ja se edellyttää direktiivilaitoksia käyttämään parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT-tekniikkaa). Tämä haastaa vedenkäsittelyn toiminnanharjoittajia ja teknologiakehittäjiä etsimään uusia vedenkäsittelyn ratkaisuja. Tyypillisesti on alakohtaisesti kuvattu saavutettavissa oleva päästötaso pitoisuusarvona käsitellyssä jätevedessä käyttäen parhaimmaksi todettua tekniikkaa tai niiden yhdistelmää. YSL 75 §:ssä todetaan, että direktiivilaitoksen päästörajaarvojen, tarkkailun ja muiden lupamääräysten on BAT-vaatimusten toteuttamiseksi perustuttava päätelmiin. 27 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. BAT-vaatimukset EU:n teollisuuspäästödirektiivissä ja ympäristönsuojelulaissa Ympäristönsuojelulakia uudistettaessa sitä ajanmukaistettiin vastaamaan Euroopan unionin uudistunutta lainsäädäntöä. Erityisesti tämä on koskenut vesien käsittelyä ja vaatimuksia vesistöjen hyvästä tilasta, joiden tausta on vesipuitedirektiivissä (VPD). MAIJA VIDQVIST Teollisuuden Vesi Oy – Industrial Water ltd. Uusitussa ympäristönsuojelulaissa (YSL 527/2014) saatettiin osaksi kansallista lainsäädäntöä teollisuuspäästödirektiivi (2010/75/EU). TeVe Water maija.vidqvist@ teollisuudenvesi.fi Päästöjen vaikutukset vastaanottavaan vesistöön on huomioitava ja mietittävä aiempaa tarkemmin, eikä hankkeeseen valittujen BAT-tekniikoiden käyttö vesien puhdistuksessa välttämättä riitä vastaanottavan vesistön tavoitetilan saavuttamiseksi tai ylläpitämiseksi. Vesipuitedirektiivi haastaa kustannustehokkaat BAT-tekniikat Parhaiden mahdollisten käytettävissä olevien (BAT)-tekniikoiden rajallisuus on tullut ilmi viimeaikaisissa oikeustapauksissa
Ympäristölupapäätös teollisuuspäästöja vesipuitedirektiivin vaatimusten toteuttajana Tapaus Finnpulp ”Korkein hallinto-oikeus antoi 19.12.2019 vuosikirjapäätöksen KHO 2019:166, jonka mukaan Finnpulpin Kuopioon suunniteltu biotuotetehdas ei saa ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaista ympäristölupaa. Julkisuudessa runsaasti esillä olleen Weser-tuomion jälkeen (Paloniitty, 2016) korkein hallinto-oikeus on sitoutunut vesienhoidon tavoitteisiin aiempaa määrätietoisemmin. Toisaalta massan, paperin ja kartongin tuotannon BAT-päätelmät (BAT/PP) ovat huonosti verrattavissa suoraan muihin teollisuuden aloihin, sillä paperija selluteollisuuden päästörajat on suhteutettu tuotantoon. Vesipuitedirektiivi vesienhoidon järjestämisestä annetun lain taustalla Euroopan parlamentin ja neuvoston vesipuitedirektiivissä (VPD 2000/60/EY) jäljempänä vesipuitedirektiivissä (VPD) keskeisessä asemassa ovat ympäristötavoitteet, joiden saavuttamiseksi tarkoitetut toimenpiteet kuvataan hoitosuunnitelmissa ja toimenpideohjelmissa. Vertailudokumentissa (EUR 28963 EN) on esitetty menetelmiä, jotka ovat vastaavia kuin muiden teollisuuden alojen BAT-päätelmien tekniikat. Suoraviivaisimpana voidaan pitää esim. Tätä tarvittaisiin, jotta vesipuitedirektiivin vaatimukset vesien hyvästä tilasta tai riskien arvioinnista voidaan ottaa huomioon luotettavasti ympäristölupia myönnettäessä. Suomessa vesienhoidon ympäristötavoitteista säädetään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetussa laissa (1299/2004). Numeraalisia pintavesien laatunormipitoisuuksia on tuotu lainsäädäntöön vesipuitedirektiivistä valtioneuvoston asetuksella vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1308/2015). On huomattava, että toisin kuin teollisuuspäästödirektiivi vesipuitedirektiivi ei suoraan ratkaise erilaisten hankkeiden tai toimintojen sallittavuutta, vaan asettaa vesien tilalle tavoitteet ja vaatimukset. Sen eräänä tavoitteena on myös saattaa samaan asemaan pisteja haja kuormi tuksesta vesiin kohdistuvat vaikutukset. Sama todetaan artikkelissa innovaatioperiaatteesta ympäristöohjauksesta (Miettinen, 2021), missä kirjoittajat viittaavat ympäristölupaohjauksen BAT-periaatteeseen, mikä ohjaa luvitettavan toiminnan teknologian valintaa, vaikka lupaharkinnassa tarkastellaankin ensisijaisesti ympäristövaikutuksia eikä teknologiaa. Arviointiin käytetään vesistömalleja sekoittumisen ja sitä kautta pitoisuuksien laskemiseksi vastaanottavassa vesistössä. jätteenpolton ja jätteenkäsittelyn päätelmiä (BAT/CWW ja WT). Finnpulpin asiassa KHO ei vakuuttunut selvityksistä huolimatta siitä, niiden 28 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Suomessa nämä vesien tilatavoitteet nähtiin alun perin ei-sitovina vesienhoidon suuntaviivoina (Belinskij, 2023). Annettu ja myöhemmin kumottu lupa sisälsi aluehallintoviraston asettamat ja hallinto-oikeuden täsmentämät lupamääräykset, joiden sallimat päästötasot perustuivat BAT-tekniikkaan. Varsinaisen ekologisen tilan luokittelun velvollisuus on ELY-keskuksilla ja luokittelussa tarkastellaan ensisijaisesti biologisia laatutekijöitä (Syke, 2024). Pintavesien laatunormit ovat lähtökohta hyvän tai erinomaisen vesistön tilan kriteeriksi. Päätös osoittaa, että BAT-tekniikan vaatimuksen täyttäminen ei riitä, jos toiminta heikentää vesien tilaa tai vaarantaa hyvän tilan saavuttamisen. Tämä saattaa tapauskohtaisesti johtaa tilanteeseen, että ympäristöluvan saaminen edellyttää toimintatapojen merkittävääkin muutosta, kun YSL 49 §:n luvan myöntämisedellytysten täyttymistä arvioidaan vastaanottavan vesistön perusteella. Finnpulpin tapausta tutkittaessa (KHO 166/2019) ja verrattaessa Finnpulpin tekemää suunnitelmaa ja vastinetta valitukselle voidaan lukea, että heidän aikomuksenaan oli käyttää BAT-päätelmien mukaista jäteveden puhdistusjärjestelmää. Kaivossektorin sisällyttämisestä teollisuuspäästödirektiiviin on tehty ehdotus (Komissio, 2022). Yleisenä tavoitteena on, että vesien tila ei heikkene, että niiden tila on vähintään hyvä ja että turvataan vesivarojen kestävä käyttö. Miljardiluokan investointi kaatui siihen, että tehtaan päästöt yhdessä muun kuormituksen kanssa vaarantavat Kallaveden ekologisen tilan EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) vastaisesti.” Belinskijn ja Soinisen artikkeli (Belisnkij, 2020) KHO:n päätöksestä ottaa monipuolisesti huomioon ylle lainatun päätöksen taustat. Mallinnusten yhteismitallisuudesta on esitetty kriteerejä valtioneuvoston rahoittamassa Vesimallit-hankkeen raportissa (Puntila-Dodd ym.). Sulfaatin osalta päästötaso on annettu esimerkiksi polttolaitoksia koskevissa LCP BATja WI BAT-päätelmissä. Mitä vähäisempi ihmisen vaikutus on, sitä parempi on vesistön ekologinen tila. Ympäristönsuojelulaissa sekä vesilaissa säädetään edelleen ainoastaan vesienhoitosuunnitelmien huomioon ottamisesta lupaharkinnassa (YSL 51 §, VL 3:6). Ympäristövaikutusten todentaminen ja eri päästölähteiden yhteisvaikutusten arviointi on tunnustettu olevan haastavaa. Lisäksi lupapäätökseen on otettu mukaan myös sulfaatin vuosikuormitus päästörajaksi, vaikka sitä ei metsäteollisuuden BAT-päätelmät sisällä
Journal of Environmental Law, 151-158. Lakimies, 989-1010. Esimerkkitapaukset osoittavat, että toimijoiden yhdenmukaisen sääntelyn rinnalle tai sen sijaan tulee ympäristövaikutusten eli ympäristön tilan tapauskohtainen sääntely. https:// eippcb.jrc.ec.europa.eu/reference. Viittaukset Belinskij, A. (2023). Antti Belinskij – Niko Soininen, Resipienttiperiaatteen renessanssi – Ympäristön tilaan perustuvan sääntelystrategian mahdollisuudet edistää kestä vyysmurrosta. The Weser Case: Case C-461/13 BUND V GERMANY. https://www.syke.fi/fi-FI/Ajankohtaista/ Suomen_vesien_tilaarvio_Jarvien_ja_jokie(51384). Paloniitty, T. Kun BAT määritellään yleisellä tasolla, jää huomioimatta kokonaan ympäristön eri elementtien välillä olevat paikalliset erot vastaanottavassa vesistössä. Vertailuasiakirjoissa on esimerkkejä haihdutuksen käytöstä sekä aineiden talteenotosta että jätevesien käsittelyn yhtenä vaihtoehtona. metalli-, sulfaatti-, kemikaalitai CODpäästöihin, jolloin BAT-päätelmien tulisi vastata yhden teollisuuden alan sijasta ennemminkin yhden päästökomponenttiryhmän tai -aineen poistamisen vaihtoehtoja. Loppupäätelmiä Vesipuitedirektiivin tavoitteet ohjaavat nykyään vahvasti ympäristölupaharkintaa. Sulfate sensitivity of aquatic organism in soft freshwaters explored by toxicity tests and species sensitivity distribution. (2020). Ecotoxicology and Environmental Safety, 258. BAT reference documents. Teknisiä ratkaisuja tarvitaan tarkasti määriteltyihin vesipäästöihin esim. (2016). Edilex, 2-3. (2022). Teollisuuden eri aloille ei välttämättä ole riittäviä BAT-päätelmiä, jolloin ratkaisuja on haettava muiden alojen BAT-päätelmistä ja referenssidokumenteista tai käyttää uusia tekniikoita. Mallinnukset vesistövaikutusten arvioinnissa kriteerejä selvennettävä, POLICY BRIEF 2022:5. Valtioneuvoston selvitysja julkaisutoiminta. Puntila-Dodd, R. (2022). https://ec.europa.eu/ commission/presscorner/detail/en/QANDA_22_2239. mukaan toiminnasta ei suunnitellulla sijoituspaikalla ja lupahakemuksessa ilmoitetulla tuotantomäärällä aiheutuisi jätevesien purkuvesistöön vesistön ekologisen tilan kehitys huomioon otettuna ympäristönsuojelulain 49 §:n 2 kohdassa kiellettyä merkittävää pilaantumista. Vaasan hallinto-oikeus (VHaO) 22.6.2021 päätöksellä nro 275/2021 kumosi edellä mainitun aluehallintoviraston päätöksen ja siihen sisältyvän täytäntöönpanomääräyksen sekä palautti asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. (2022). Syke (2024). Belisnkij, A. Tehtaan pääasialliselle toiminnalle (nikkelija kobolttiyhdisteiden tuottaminen) ei ole Euroopan komission julkaisemaa BAT-viiteasiakirjaa. Sini Kössi toteaa gradutyössään (Kössi, 2011), että ympäristön eri elementtien välinen arvottaminen luo BATpäätelmistä sääntelymekanismin, jossa kuhunkin elementtiin sallittu päästömäärä ei mukaudu ympäristön todellisen tilan mukaan. Kössi, S. Turun Yliopisto. Innovaatioperiaate ympäristölupaohjauksessa. Lakimieslehden artikkelissa Antti Belinskij ja Niko Soininen kuvaavat muodostunutta tilannetta resipienttiperiaatteen renessanssiksi (Belinskij, 2023). Karjalainen, J. ym. Miettinen, M. BAT-periaatteen rinnalla on resipienttiperiaate. Paitsi parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan VHaO-päätöksessä 985/2024 on myös viitattu uusiin tutkimustuloksiin sulfaatin ympäristölaatunormeista (Karjalainen, 2023), jotka voidaan annetulla päätöksellä alittaa joen virtaamasta (laimentumisesta) riippumatta. Teollisuuden päästödirektiivi erityisesti BAT-päätelmien sitovuuden näkökulmasta. Tapaus BASF ”Vaasan hallinto-oikeuden kesäisessä päätöksessä 985/2024 BAT-tekniikat näyttäytyvät toisesta suunnasta kuin aiemmassa Finpulpin tapauksessa, sillä valituskierroksen aikana on löydetty tekniikka päästöjen riittäväksi vähentämiseksi.” Etelä-Suomen aluehallintovirasto myönsi päätöksellä nro 291/2020 ympäristöluvan BASF Battery Materials Finland Oy:n akkukemikaalitehtaan toiminnalle. Antti Belinskij – Niko Soininen, KHO:n Finnpulp-päätös (KHO 2019:166) ohjaa sopeutuvampaan lupien muuttamiseen ja yhteisvaikutusten hallintaan. (2021). Tehtaan toimintaa on hakemuksessa verrattu eri toimialoja ylittäviin horisontaalisiin vertailuasiakirjoihin. Ympäristöjuridiikka, 43-74. (2011). Perusteluinaan hallinto-oikeus katsoi, että ympäristöluvan myöntäminen suunnitellulle sijaintipaikalle ja haetun suuruiselle toiminnalle edellyttää sulfaatin poistamista jätevesistä parasta käyttökelpoista tekniikkaa käyttäen. EU-komissio. EU-komissio. Questions and Answers on Revised EU rules on Industrial Emissions. 29 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. (2023)
MIIKKA HAKKARAINEN YTM, ympäristöpolitiikka Asiantuntija, ympäristöministeriö miikka.hakkarainen@gov.fi EERIKA ALBRECHT YTT, ympäristöpolitiikka Erikoistutkija Suomen ympäristökeskus eerika.albrecht@syke.fi Ekosysteemipalveluiden valintatilanteita vesivoimarakentamisen yhteydessä. Suurten voimalaitosten yläpuoliset padotut altaat ja järvet mahdollistavat sähköverkon kulutuspiikkeihin nopean reagoinnin. kuva alla). Kohti kestävää vesivoimatuotantoa ja jokien ennallistamista Vesivoimalla on merkittävä rooli Suomen energiantuotannossa, erityisesti sen säätövoimafunktion vuoksi. Suomessa vesivoiman osuus koko energiantuotannosta on kuitenkin vain noin 4 %, ja sähköntuotannosta 10–15 %, eli verrattain pieni (Motiva 2021). Nuolet viittaavat eri ekosysteemipalvelukategorioiden välisiin valintatilanteisiin. Vastaavasti Suomen vesilupajärjestelmä perustuu intressipunninnalle, jossa verrataan vesivoiman taloudellista hyötyä ja ympäristöarvojen menetyksiin, jotka ovat usein taloudellisesti vaikeasti mitattavissa. Vesivoima heikentää joen luontaisia monien lajien elinympäristöjä ja vaikuttaa alueen biodiversiteettiin myös laajemmin virtaamamuutosten myötä. Vesivoiman säätövoimapotentiaali on toistaiseksi muita uusiutuvia energianlähteitä suurempi ja sen merkitys on lisääntynyt, kun nopeasti käynnistettäviä, saastuttavampia polttovoimaloita on viime vuosina ajettu alas ja tuulivoimaan on investoitu. Vesivoimalla on edelleen merkittävä rooli Suomen energiantuotannossa, erityisesti sen säätövoimafunktion vuoksi. 30 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. Lisäksi patoaltaat, yhdessä padotun joen virtaamamuutosten kanssa, muokkaavat ympäristöä ja voivat heikentää vesistöstä luonnonvaroja sekä virkistysarvoja ammentavia paikallisia elinkeinoja. Tämän takia jokien ennallistamispotentiaalia on tarkasteltava ja ennallistaminen toteutettava huolellisesti Suomen vesistöalueiden ominaispiirteet huomioon ottaen. Vesivoimatuotannosta voimalaitosjokien ennallistamiseen Vesivoiman sijoittamiseen liittyy ympäristövaikutusten vuoksi valintatilanteita, joissa vesivoimasta saatavissa oleva hyöty ja mahdollisesti menetettävät ympäristöhyödyt, eli ekosysteemipalvelut, asetetaan vaakakuppiin (ks. Itä-Suomen yliopiston tutkijat toteuttivat haastattelututkimuksen jokien kestävästä vesivoimatuotannosta ja ennallistamisesta. Vesivoima estää tai vähintään vaikeuttaa merkittävästi vaelluskalojen luontaista vaellusta
Haastattelut olivat osa monitieteistä SusHydro -hanketta (2020-2024) , jossa kehitetään menetelmiä Suomen vesivoimatuotannon kestävämpään hallintaan. Haastatellut voimayhtiöiden edustajat suhtautuivat voimantuotantoa vähentäviin toimenpiteisiin positiivisesti, mutta he korostivat prosessien perustumista vapaaehtoisuuteen ja korvauksista sopimista yhteisymmärryksessä. Näissä hankkeissa on korostunut yhteistyö niin yritysten, julkishallinnon kuin kansalaisjärjestöjenkin välillä. Haastateltavat eivät pitäneet uusien voimalaitosten rakentamista toteutettavissa olevana vaihtoehtona, sillä uusille voimalaitoksille on käytännössä haastavaa saada ympäristölupaa. Ehdotetut toimenpiteet voimayhtiöiden osalta vaihtelivat patojen ja pienten voimalaitosten purkamisesta kalateiden rakentamiseen. Haastattelututkimus kestävästä vesivoimatuotannosta Vuonna 2021 Itä-Suomen yliopiston tutkijat haastattelivat 18 eri hallinnonalan, yritysmaailman ja kansalaisjärjestöjen edustajaa (Albrecht et al. Haastateltavilla oli erilaisia painotuksia tehokkaiden ja ympäristön kannalta suotuisien toimenpiteiden osalta. Suomessa on toteutettu pienten voimalaitosten ja patorakenteiden purkuhankkeita. Vaelluskalaohjelmat, Hiitolanjoen ennallistamishankkeiden kaltaiset hankkeet ja kalatalousvelvoitteiden uudelleentarkastelu ovat muuttaneet rakennettujen vesistöjen painopistettä kohti laajempaa ennallistamista. Etenkin pienemmän kokoluokan vesivoimatuotannon osalta painotettiin, että kestävyys määräytyy sen mukaan sijaitsevatko voimalaitospadot vesistöissä, joilla ei ole merkitystä vaellus kalojen kannalta. Myönnettyjä lupia pitäisi pystyä tarkastelemaan tiukentuvien ympäristövelvoitteiden valossa takautuvasti. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitä vesivoiman kestävyys haastateltaville tarkoittaa ja millaisia mahdollisuuksia tulevaisuuden kestävään vesivoimatuotantoon liittyy. Haastateltavien mukaan suuret voimalaitokset miellettiin tärkeänä energiatuotannon kannalta. Haastatellut toimijat olivat lähes yksimielisiä vesivoiman historiallisista ja nykyisistä ympäristövaikutuksista ja siitä, että virtaamien säännöstely haittaa vesistöjen virkistyskäyttöä. Tuotanto on toimenpiteiden jälkeen taloudellisesti kannattavaa, ja tuotannosta aiheutuvat haitat ranta-asukkaille ja vesistön virkistyskäytölle ovat mahdollisimman hyvin hallinnassa. Vesilakia tulisi etenkin ympäristöjärjestöjen edustajien mukaan uudistaa siten, että vesivoimalaitosten pysyvyyssuojaa tarkasteltaisiin uudelleen. Osa yhtiöistä suhtautui nousuesteiden purkamiseen varsin positiivisesti, sillä toiminnan katsottiin parantavan yhtiön imagoa. Vesivoima-alan siirtymää kohti kestävää vesivoimantuotantoa voidaan tukea tutkimuksen ja kokeilujen kautta tuomalla tutkittua tietoa vesivoimatoimijoiden käyttöön sekä kokeilemalla yhteistyössä eri toimenpiteiden vaikutuksista alueen ekologiaan. Uhanalaisten lohikantojen elvyttämiseen on haastateltavien mukaan kehitettävä uusia ratkaisuja. Haastateltavien mukaan lähtökohtaisesti suuren kokoluokan tuotantolaitos tulisi säilyttää, sillä se pystyy vastaamaan säätövoimakykynsä ansiosta kysyntäpiikkeihin. Energiayhtiöt korostivat myös vesivoiman merkitystä tulevaisuuden säätövoimapotentiaalin takaajana. 31 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. Voimalaitoksen koko ja sijainti määrittävät ennallistamispotentiaalin Vesivoiman suunnittelun tulisi haastateltavien mukaan ottaa huomioon paikalliset erityispiirteet. Vastaavasti ympäristöhallinnon edustajat korostivat patojen purkua ja ympäristövirtaaman hyötyjä kalateihin verrattuna ja katsoivat myös yhtiöitä useammin pienvesivoiman merkityksen vähäiseksi. 2023). Taloudelliset kannustimet ympäristöhaittoja vähentävien toimenpiteiden toteutukseen edesauttavat vesistökunnostushankkeiden toteutusta. Ympäristöjärjestöjen edustajat korostivat ympäristövirtaamien palauttamisen tärkeyttä vesistön biodiversiteetin elvyttämisen tukena. Suomessa lohikannat kykenevät luontaiseen lisääntymiseen vain neljässä joessa (Soininen et al. Vesivoiman toimintaympäristö osana energiajärjestelmien murrosta Tutkimuksessamme vesivoimatoimijat tiedostivat vesistökunnostusten tuoman imagohyödyn toiminnalleen. Suuri osa haastateltavista katsoo, että paikalliset olosuhteet ratkaisevat sen, mitkä toimenpiteet ovat toimivimpia ja tehokkaimpia. Lisäksi alueiden erityispiirteet tulee huomioida, kun vesivoima-alaa ohjataan ekologisesti kestävämpään suuntaan. Ympäristövelvoitteiden kiristymisen seurauksena ympäristöarvojen huomioinnin ja taloudellisen kannattavuuden yhtälö tulee asettamaan osalle pienistä vesivoimalaitoksista haasteita. Viime vuosina jokien ennallistaminen on saavuttanut aiempaa laajempaa huomiota. Kokemusta ja tietoa voidaan jakaa onnistuneista vesistökunnostustai padonpurkuhankkeista. 2019). Voimalaitoksen kokoluokka yhdistettynä sen sijaintiin tuleekin keskeisesti sanelemaan, kuinka kannattavaa ja hyväksyttävää tuotannon jatkaminen on. Ne pystyvät tuottamaan säätövoimaa ja pysymään taloudellisesti kannattavina siitä huolimatta, että voimalaitosten yhteyteen toteutetaan kalojen kulkua helpottavia rakenteita ja ratkaisuja. Tuotannon lisäys nähdään mahdollisena voimaloiden tuotannon tehostamisen myötä
Marine Policy, 2019, 110, 103498. Fennia-International Journal of Geography, 2023, 201(1), 47–64. Kuten aikaisempi oikeuskäytäntö Vuotoksen altaan rakentamisesta osoittaa yhteiskunnan arvot ja painotukset ovat muuttuneet ympäristöarvojen huomioimista korostavaan suuntaan (Koivurova 2004). Luonnos hallituksen esitykseksi eduskunnalle vesienhoidon ja merenhoidon ympäristötavoitteita ja niistä poikkeamista koskevaksi lainsäädännöksi, YM043:00/2022. Uusia lupia voimalaitoksille ei nykyisen oikeuskäytännön valossa juurikaan ole mahdollista myöntää. Luottamus pysyvyyssuojaan on myös mahdollistanut vesivoimaan investoimisen. [6] Koivurova, T. (2023). Toisaalta pysyvyyssuoja on mahdollistanut toiminnanharjoittajalle pitkäkestoisen hyödyn investoinneista. Vesilain mukaisen luvan myöntämisen jälkeen rakennusluvan saaminen hankkeelle vei aikaa ja voimakkaan kansalaisvastustuksen ja kohonneiden kustannusten ansiosta voimalaitoksen rakentaminen lykkääntyi. [2] Soininen, N. [7] Korkein Hallinto-oikeus, (KHO 2017:87). [5] OM (2019). https://www.motiva.fi/ratkaisut/ uusiutuva_energia/vesivoima. [4] Sushydro (2024) – Kohti ekologisesti, taloudellisesti ja yhteiskunnallisesti kestävää vesivarojen hallintaa. Too important to fail. Vesilain mahdollisen uudistuksen (OM 2019) myötä tiukkeneviin ympäristövaatimuksiin pitää pystyä vastaamaan myös takautuvalla lupatarkastelulla. [3] Albrecht, E. The case of Vuotos: Interplay between international, community and national environmental law. Alan kestävien toimintaedellytysten kehittäminen onnistuukin parhaiten neuvotellen, yhteistyössä, ja jatkaen käyttöön jäävien voimalaitospatojen haittojen minimointia huomioiden myös niiden taloudellisen kannattavuuden ja säätövoimapotentiaalin. (2004). WWW.KEMIRA.COM/ENERGY-EFFICIENCY. Uuden luvan myöntämisedellytykset voivat täyttyä ainoastaan voimakkaasti muutetuissa vesistöissä ja voimalaitoshanke voi myös ajautua vastatuuleen huolimatta siitä, että uuden luvan myöntämiselle ei olisikaan estettä, kuten Sierilän voimalaitosrakentamisen tapauksessa kävi (KHO 2017:87). Vesilain tarkistaminen uuden kalatalousvelvoitetta tai -maksua koskevan lupamääräyksen antaminen vesivoimalaitokselle, OM039:00/2019 sekä YM (2022). Nämä ratkaisut tulevat tapauskohtaisesti ja sijainnin mukaan pitämään sisällä patojenpurkuhankkeita ja ohitusuomia. Evaluating legal adaptive capacity for increasing coastal and marine aquaculture production in EU-Finland. Kemira, 1/3 vaaka 32 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS Kohti parempaa energiatehokkuutta HALUATKO OPPIA, KUINKA JÄTEVEDENPUHDISTAMOT VOIVAT VASTATA NOUSEVIIN ENERGIAHINTOIHIN, RESURSSIEN NIUKKUUTEEN JA TIUKENTUVIIN SÄÄDÖKSIIN, SAMALLA KUN NE VOIVAT SÄILYTTÄÄ VAKAAN JA TULEVAISUUDEN KESTÄVÄN TOIMINNAN. Viitteet [1] Motiva (2021). et al. Tulevaisuudessa tarvitaan eri toimijoiden kanssa yhteistuumin suunniteltuja ratkaisuja, jotka auttavat siirtymässä kohti kestävämpää vesivoima-alaa. https://uefconnect.uef.fi/tutkimusryhma/sushydrokohti-ymparistollisesti-taloudellisesti-ja-yhteiskunnallisesti-kestavaa-vesivoimatuotannon-hallintaa/. et al.(2019). Review of European Community and International Environmental Law, 2004, 13, 47–60. Hydropowering sustainability transformation: policy frames on river use and restoration in Finland
Uudistusta on valmisteltu osana maaja metsätalousministeriön vetämää kansallista vesihuoltouudistusta ministeriön asettamassa lakityöryhmässä. Vesi on meidän VILJA KLEMOLA Oikeustieteen maisteri (OTM) Lainsäädäntöneuvos Maaja metsätalousministeriö vilja.klemola@gov.fi Vesihuollon yksityistämisen estämistä vaativan "Vesi on meidän" -kansalaisaloitteen pohjalta valmistellut lainsäädäntömuutokset ovat olleet lausunnoilla. Samassa yhteydessä vesihuoltolakiin tehdään muitakin muutoksia, joilla pyritään lisäämään vesihuollon suunnitelmallisuutta ja parantamaan vesihuoltolaitosten toimintaedellytyksiä. Tavoitteena on, että hallituksen esitys saadaan annettua eduskunnalle kevään 2025 aikana ja ehdotetut muutokset tulevat voimaan 1.1.2026. Tämän lehden ilmestymisen aikaan vesihuoltolakiin ehdotetut muutokset ovat jo olleet lausuntokierroksella. Lakiin on sen jälkeen tehty useampia muutoksia, ja nyt on työn alla vesihuoltolain historian toinen suurempi uudistus. Vesihuoltolakiin tehtävät sääntelymuutokset on tarkoitus antaa eduskunnalle käsiteltäväksi keväällä 2025. V esihuoltolaki (119/2001) tuli voimaan vuonna 2001. 33 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS
Näillä muutoksilla pyritään varmistamaan vesihuoltolaitosten toimintaedellytykset ja suunnitelmallinen taloudenpito. Yksi keskeinen muutosehdotus on vesihuoltolaitoksen määritelmän muuttaminen laitoksen kokoon perustuvaksi. Lisätietoja antaa säätiön tieteellinen asiamies, professori Veli-Pekka Salonen, veli-pekka.salonen@khrenlund.fi.. Säätiö tukee taloudellisesti käyttökelpoisten maankamaran raaka-aineja vesivarojen etsintää, tutkimusta ja teknis-taloudellisia selvityksiä. Säätiö tukee mineralogian ja geologian alojen teknisiä innovaatioita sekä geologisesti suuntautuneita ympäristöhankkeita (ei kongressimatkoja eikä puhtaita laitehankintoja). Vesihuoltolakiin suunnitelluista muutoksista Tässä kirjoituksessa käsitellään eduskunnan ”Vesi on meidän” -päätöstä (EK 26/2021 vp KAA 2/2020 vp) ja sen pohjalta suunniteltuja vesihuoltolakimuutoksia. Muutoksen myötä ainoastaan sellaiset laitokset, joille kunta on hyväksynyt toiminta-alueen, ovat vesihuoltolain tarkoittamia vesihuoltolaitoksia. Syystä tai toisesta kunnat eivät ole hyväksyneet näille laitoksille toiminta-aluetta, eikä niihin siten sovelleta esimerkiksi vesihuoltolain varautumista, vesihuoltolaitoksen ja sen asiakkaan välistä sopimussuhdetta tai laitoksen taloushallintoa koskevia säännöksiä. Renlund ½ 34 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS K.H. Samalla määritelmämuutos vahvistaisi myös vesihuoltolain ja terveydensuojelulain (763/1994) laitosmääritelmien välistä synergiaa terveydensuojelulailla ja sen nojalla annetut juomavesidirektiivin ((EU) 2020/2184) täytäntöönpanoa koskevat säännökset koskevat saman kokomääreen ylittäviä talousvettä toimittavia laitoksia. Lakiin tuotaisiin myös uusia suunnitteluvelvoitteita muun muassa kunnille, joiden tulee jatkossa laatia alueensa vesihuoltopalveluista vesihuoltosuunnitelma. Säätiö on valmis harkitsemaan myös monivuotista panostusta uuden malminetsintäidean testaamiseksi, mineraalivarojen kestävän käytön tai siihen liittyvän kiertotalouden edistämiseksi. Määritelmämuutoksella tuotaisiin kaikki yli yllä kuvatun kokorajan ylittävät laitokset vesihuoltolain sateenvarjon alle. Ennen ”Vesi on meidän” -kokonaisuuteen sukeltamista käydään kuitenkin lyhyesti läpi muita lakiin ehdotettuja muutoksia. Renlundin säätiö, apurahoja geologisiin ja ympäristöprojekteihin vuodelle 2025 V uonna 1915 perustettu K.H. K.H. Renlundin säätiö julistaa haettavaksi projektirahoitusta yhteensä noin miljoona euroa. Tämä on johtanut tilanteeseen, jossa Suomessa on noin 230 sellaista vesihuoltopalvelua toimittavaa, yli 50 henkeä tai vähintään 10 kuutiometriä vuorokaudessa talousvettä toimittavaa tai jätevettä vastaanottavaa laitosta, jotka eivät ole lain soveltamisalan piirissä. Rahoitushakemukset lähetetään sähköisesti säätiön kotisivun www.khrenlund.fi kautta 30.11.2024 mennessä. Lisäksi lakiluonnoksessa ehdotetaan muutoksia vesihuoltolaitosten toiminta-alueita ja kiinteistöjen liittämisvelvollisuutta koskevaa sääntelyyn. Vesihuoltolaitoksen määritelmää muutettiin vuonna 2014 lailla 681/2014. Säätiö voi rahoittaa julkaisutoimintaa sekä tieteellisiä jatkotutkintotöitä, joiden aihepiiri liittyy säätiön tavoitteisiin
Valtaosa suurista vesihuoltolaitoksista on kunnan tai kuntayhtymän omistuksessa. Asiakkailta perittävien maksujen kasvaminen ei ole johtanut vesihuollon laadun parantumiseen tai vesihuoltoverkostoon tehtävien investointien lisääntymiseen (Silfverberg 2020). Toisaalta ei myöskään ole selvää, löytyisikö suurelle osalle vesihuoltolaitoksista ylipäänsä ostajaa. Ministerin vastauksissa kuvattiin asian valmisteluprosessia sekä työn alla ollut sääntelyratkaisun sisältö pääpiirteissään. Vesihuollon täydellinen yksityistäminen on harvoin johtanut hyviin lopputuloksiin. ”Vesi on meidän” -kansalaisaloitteen tausta ”Vesi on meidän” -kansalaisaloite (KAA 2/2020 vp) sai alkunsa vuonna 2019, kun Jyväskylän kaupunki suunnitteli myyvänsä vesija energiayhtiö Alvan omistustaan. Vesihuoltomaksujen korotukset lienevät siis tulevaisuuden suunta, vaikka ”Vesi on meidän” -lainsäädäntömuutokset 35 Vesitalous 5/2024 UUDISTUVA VESIOIKEUS. Toisaalta suurin osa suomalaisista vesihuoltolaitoksista toimii asiakasomisteisina osuuskuntina. Aloite on neljäs kansalaisaloite, jonka eduskunta on hyväksynyt. Lisäksi säädettäisiin, että kunnan määräysvallassa olevan laitoksen vesihuolto-omaisuus tulee säilyttää laitoksen omistuksessa. Vesihuollon yksityistämisestä on kokemuksia maailmalta. Monessa tapauksessa yksityistäminen on näkynyt palvelutason heikentymisenä ja vesihuollon asiakasmaksujen kasvamisena. Vesihuoltolakiin tuotaisiin etuostoa koskevia menettelysäännöksiä, jotka ovat pitkälti vastaavia kuin kiinteistön kauppoja koskevassa etuostolaissa (608/1977) ja laissa valtion etuosto-oikeudesta eräillä alueilla (469/2019). Ehdotetulla lainsäädäntöratkaisulla ei puututtaisi nykyisten laitosten omistuspohjaan. Ratkaisuehdotus ottaa mallia naapurimaistamme. 2020). Suomalainen vesihuoltolaitoskenttä onkin hyvin kirjava, ja laitosten yhteisömuodot ja omistajuuspohjat vaihtelevat. Huoli aloitteen taustalla ei liity näihin pieniin osuuskuntiin, vaan yksityisiin toimijoihin, jotka lähtisivät tekemään rahaa kansalaisille elintärkeillä vesihuoltopalveluilla. Kansalaisaloitteesta tuli ensimmäinen aloite, jonka eduskunta hyväksyi yksimielisesti. Vesihuollon yksityistämisen estämistä vaativa aloite keräsi nopeasti kasaan tarvittavat allekirjoitukset ja eteni eduskuntakäsittelyyn. Tällä varmistettaisiin kunnan mahdollisuus puuttua nykyisin yksityisessä omistuksessa olevan laitoksen siirtymiseen uudelle omistajalle. Vesihuollon maksut Yksi suuri huoli vesihuoltotoimintojen yksityistämisen taustalla ovat yksityisten omistajien tuottohalut ja niiden myötä nousevat vesihuoltomaksut. Määräysvalta määritellään kirjanpitolain (1336/1997) 5 §:ssä, ja se toteutuu tyypillisimmin enemmistöomistuksella. Ei ole yksiselitteisesti niin, että vesihuoltolaitosten säilyttäminen julkisessa määräysvallassa ja omistuksessa olisi taloudellisissa vaikeuksissa kamppailevien kuntien kannalta paras vaihtoehto – vesihuoltolaitoksen ja sen omaisuuden realisointi voi tällaisessa tilanteessa olla houkutteleva ajatus. Tähän ratkaisuun päädyttiin, koska sen arvioitiin tarkastelluista lainsäädäntövaihtoehdoista parhaiten turvaavan kunnan perustuslaillisen itsehallinnon (121 §) takaaman taloudellisen ja hallinnollisen liikkumavaran (Karttunen ym. ”Vesi on meidän” -aloitteen käsittelyn aikana on pyöritelty monenlaisia näkökulmia. 2022). Lausunnoilla ollut ratkaisu ei estä kunnan määräysvallassa olevan vesihuoltolaitoksen osittaista myymistä. Ehdotus ”Vesi on meidän” -sääntelyratkaisuksi Eduskunnan yksimielinen päätös edellyttää valtioneuvostolta toimia sen eteen, että kunnan järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvien julkisomisteisten vesihuoltotoimintojen säilyminen kuntien omistuksessa ja määräysvallassa varmistetaan. Suomessa on jo tällä hetkellä painetta vesihuollon maksujen nostamiselle, tämän aiheuttaa vesihuoltosektorin mittava korjausvelka (Kuulas ym. Lainsäädäntöratkaisulla rajoitettaisiin kuitenkin uusien perustettavien vesihuoltolaitosten omistuspohjaa: jatkossa Suomessa saisi perustaa vain kunnan määräysvallassa olevia laitoksia tai asiakasomisteisia vesihuolto-osuuskuntia. Kunnalla on vesihuoltolain mukaan järjestämisvastuu keskitetystä vesihuollosta alueellaan (6 §). Vesihuoltolaissa ei kuitenkaan säädetä vesihuoltolaitosten omistuksesta. ”Vesi on meidän” -aloitteen käsittelyn yhteydessä annetussa maaja metsätalousvaliokunnan mietinnössä (MmVM 11/2021 vp) todetaan, ettei näiden asiakasomisteisten vesihuolto-osuuskuntien toimintaedellytyksiä haluta jatkossakaan rajoittaa. Lainsäädäntötyöryhmä arvioi, että määräysvallan säilyttämisestä säätäminen riittää varmistamaan sen, että kuntien päätösvalta laitoksen toimintaan säilyy. Tämä on tarkoitus toteuttaa säätämällä vesihuoltolaissa kunnille velvoite säilyttää määräysvalta niihin vesihuoltolaitoksiin, jotka ovat nykyisin kuntien määräysvallassa. Ruotsissa on säädetty, että yleisten vesihuoltolaitosten tulee olla kunnan määräysvallassa, ja Norjassa taas säädetään vesihuoltoinfrastruktuurin julkisomistuksesta. Lisäksi kunnalle säädettäisiin etuostooikeus alueellaan tapahtuviin vesihuoltolaitosten kauppoihin. Valittu lainsäädäntöratkaisu herätti jo ennen lausuntokierrokselle lähettämistä kiinnostusta. Sekä Vasemmistoliiton että SDP:n kansanedustajat tiedustelivat kirjallisin kysymyksin (KK 125/2024 vp ja KK 195/2024 vp) maaja metsätalousministeri Sari Essayahilta asian etenemistä ja sitä, miten asiasta on tarkoitus säätää
Vesihuoltolaitosten suunnitelmallisen taloudenpidon varmistamiseksi lausunnoilla olleessa hallituksen esitysluonnoksessa ehdotetaan vesihuoltolaitoksille velvoitetta laatia omaisuudenhallintasuunnitelma. Kirjallisuus Karttunen, H., Uoti, A., Ranta, J. Toisaalta on niitäkin laitoksia, joilla uusinvestointija saneeraustarpeita ei ole kovinkaan järjestelmällisesti mietitty. (2020). Vesihuoltolakiin suunnitellut muutokset vahvistaisivat kunnan roolia vesihuollon järjestämisvastuussa olevana tahona. Silfverberg, P. (2022). Itä-Suomen yliopisto. Maveplan Oy 1/3 36 www.vesitalous.fi UUDISTUVA VESIOIKEUS. On laitoksia, joissa omaisuudenhallinta on viety hyvin pitkälle, ja taloudenpito on hyvinkin suunnitelmallista. & Dahlberg, M. Kaikki laitoksen käyttökustannukset ja investoinnit tulee saada katettua asiakasmaksuilla. Vesihuollon kustannusvastaavuuden periaate edellyttää sitä, että vesihuollon kustannukset katetaan asiakkailta kerättävillä maksuilla (18 §). Lakiehdotukseen voi vielä tulla muutoksia eduskuntakäsittelyn yhteydessäkin. Maaja metsätalousvaliokunnan mietintö MmVM 11/2021 vp KAA 2/2020 vp. (2020). Suomen Vesilaitosyhdistys ry. Vesihuoltolain maksusäännöksissä säädetään myös maksujen kohtuullisuudesta ja tasapuolisuudesta (18 §). Esimerkkejä vastaavista lainsäädäntöratkaisuista ei ole, joten nähtäväksi jää myös se, miten perustuslakivaliokunta arvioi esitystä. Kriittisen infrastruktuurin toiminnan varmistaminen nyt ja tulevaisuudessa on viime vuosina kasvattanut merkitystään, ja tämä näkyy vahvasti myös vesihuoltosektorilla. Vesihuollon regulaatio (valvonta ja ohjaus) Euroopassa. Lähteet Virallislähteet Eduskunnan kirjelmä EK 26/2021 vp KAA 2/2020 vp. Oikeudellinen asiantuntijaselvitys Vesi on meidän -lainsäädäntötyön valmisteluun. Tämä on tärkeää myös huoltovarmuusnäkökulmasta. Maaja metsätalousministeriö. Maaja metsätalousministeriön lausuntopyyntö luonnoksesta hallituksen esitykseksi eduskunnalle laiksi vesihuoltolain muuttamisesta. Lopuksi Tämän lehden ilmestymisen aikaan on vielä epävarmaa, minkä näköisenä ”Vesi on meidän” -sääntelykokonaisuus lopulta toteutuu. Vesi on meidän -kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen estämiseksi. On mahdollista, että lausuntokierroksella olleeseen lainsäädäntöratkaisuun tehdään vielä muutoksia ennen hallituksen esityksen antamista eduskunnalle. Asetuksen kirjoittaminen on jo kovaa vauhtia työn alla. Vesilaitosyhdistyksen monistesarja nro 63. Kuulas, A., Renko, T. Omaisuudenhallintasuunnitelman tarkemmasta sisällöstä on tarkoitus antaa valtioneuvoston asetus. Vesi on meidän -kansalaisaloite vesihuollon yksityistämisen estämiseksi. Vesihuoltohanke. hyväksyttäisiin. Kun maksujen korotukset tehdään suunnitelmallisesti ja hallitusti, vältytään yhtäkkiseltä voimakkaalta korotuspaineelta. Sääntelyn yhtenä haasteena on se, että vesihuoltolaitosten omaisuudenhallinta vaihtelee hurjasti. Vesihuollon investointitarpeet vuoteen 2040. & Kuivamäki, R. VN/26268/2022
Johdanto Viemäristön anaerobisissa osissa tapahtuva rikki vedyn muodostuminen aiheuttaa hajuongelmien lisäksi runsasta betonikorroosiota pitkien paineviemäreiden jälkeisissä viettoviemäreissä, pumppaamoissa, jätevedenpuhdistamoiden tuloaltaissa ym. Rakenteiden käyttöikää voidaan lisätä huomattavasti ottamalla rikkivety huomioon jo suunnitteluvaiheessa, niin verkoston suunnittelussa kuin materiaalien valinnassa. Viemäristössä rikkivedyn muodostuminen tapahtuu lähes yksinomaan viemärin seinämän biofilmissä. Kunnallisessa jätevedessä on yleensä runsaasti rikkiyhdisteitä eikä sulfaattipitoisuus yleensä rajoita rikkivedyn muodostumista. Rikkivedyn aiheuttaman betonikorroosion hallinta HEIKKI HEKKALA Osastopäällikkö AFRY Finland Oy heikki.hekkala@afry.com JARMO SALLANKO Projektipäällikkö AFRY Finland Oy jarmo.sallanko@afry.com Jätevedenpuhdistuksen keskittyminen keskuspuhdistamoihin on lisännyt pitkien siirtoviemäreiden määrää. Jo 20 ppm rikkivetypitoisuudet viemärissä voivat pahimmillaan aiheuttaa jopa 5 cm betonin rapautumisen 5 vuodessa (American Society of Civil Engineers 2009). Kuva 1. Rikkivedystä aiheutuu viemäriverkostossa sekä jätevedenpuhdistamolla niin haju kuin korroosio-ongelmia, lisäksi se on myrkyllisenä kaasuna työturvallisuusriski. Paineviemärin 2 km pituutta tai 2 h viipymää paineviemärissä on yleensä pidetty rajana siihen, että alapuolisilla pumppaamoilla tai viettoosuuksilla voi ilmetä rikkivetyongelmia. Betonikorroosio on alkuvaiheessaan huomaamaton, mutta materiaalin ominaisuudet voivat heikentyä rakenteessa syvälle, ennen kuin ongelma havaitaan. 2016 arvioitu rikkivetykorroosion kustannusten olevan n. Rikkivedyn rakenteille aiheuttaman korroosion kustannukset ovat suuret. Rikkivedyn synty ja korroosiomekanismi Hapettomissa olosuhteissa, kuten paineviemärit, jäteveden sulfaatit pelkistyvät biologisen toiminnan kautta sulfideiksi. Rikkivetykorroosion kustannukset ovat suuret, esim. Rikkivedyn (H 2 S) ja rikkihapon (H 2 SO 4 ) syntymekanismi paineviemäriä seuraavassa viettoviemärissä. Australiassa on v. Siirtoviemärit ovat useasti paineviemäreitä, joissa jätevesi joutuu anaerobiseen tilaan ja rikkivedyn muodostus alkaa. 100 milj. Pelkistyneistä sulfideista on normaalissa pH:ssa noin ½ on aina kaasumaisessa rikkivetymuodossa (H 2 S). US$/v (Gutierrez ym. 2016). Vastaavasti Belgiassa rikkivetykorroosiosta aiheutuvien kustannusten on arvioitu olevan 10 % jäteveden johtamisen ja käsittelyn kokonaiskustannuksista (Kaempfer and Berndt 1998). Aerobisissa olosuhteissa ja sopivassa kosteudessa biologinen toiminta hapettaa rikkivedyn rikkihapoksi (H 2 SO 4 ), joka aiheuttaa betonikorroosiota (kuva 1 ). 37 Vesitalous 5/2024 BETONIKORROOSION HALLINTA
Betonin rikkivetykorroosion etenemisvyöhykkeet. Betonikorroosio tulee erittäin selvästi esille siinä vaiheessa, kun raudoitteet alkavat ruostua ja sen seurauksena suojabetoni lohkeilee pois. Rikkivedyn vapautumista jätevedestä ilmaan voidaan hillitä jonkin verran sujuvalla hydraulisella suunnittelulla, välttämällä turbulenssia, mutta kokonaan rikkivedyn vapautumista ilmaan ei voida välttää jouhevimmallakaan hydraulisella suunnittelulla. Betonin pinnan pH:n laskun myötä sulfideja (ml. Betonin ja raudoituksen korroosio Aerobisissa oloissa hyväkuntoisen betonin pinnan alkalisuus vähentää sulfidia pelkistävien bakteerien toiminnan minimiin, mutta ilmassa oleva rikkivety ja hiilidioksidi neutraloivat betonin pintaa. Tämän kehityksen myötä betoni menettää raudoitusta suojaavan alkaliniteetin ja raudoitus alkaa ruostua. CaSO 4 + H 2 CO 3 kalsium hydroksidi H 2 SO 4 + Ca(OH) 2 . Kaksi vuotta vanha jätevedenpuhdistamon tulokanava. Aika betonin rapautuminen betoni rautasakkaumia ettringiittivyöhyke kipsivyöhyke bio lmi jätevesi 38 www.vesitalous.fi BETONIKORROOSION HALLINTA. Betonin ainesosien reaktiot rikkihapon kanssa tuottavat kipsiä (CaSO 4 ) seuraavasti (Jing 2023): kalsium silikaatti H 2 SO 4 + CaSiO 2 . * 3CaO·Al 2 O 3 ·CaSO 4 ·12H 2 O tai 3CaO·Al 2 O 3 ·3CaSO 4 ·31H 2 O pH pH 1 2 betonin massa pH:n lasku biol. Betonikorroosion etenemistä voidaan esittää Jiangin (2023) mukaisesti (ks. kuva 5 ). Kosteustaso viettoviemärissä on yleensä 60–100 % (Kaushal 2020, Zhang 2023). Kuva 2. Aerobisen alueen kosteat vyöhykkeet ovat erityisesti alttiita rikkivetykorroosiolle (kuvat 2 ja 3 ). Myöskin alkava rapautumisvaihe voi jäädä huomaamatta. CaSO 4 + 2H 2 O Kipsi ja lisäksi muodostuva ettringiitti* aiheuttavat betonin paisumista ja lohkeilua viedessään 124 – 700 % suuremman tilan kuin betoni. (Jing 2023, muokattu) Kuva 5. Kuva 3. H 2 S) hapettavat bakteerit muodostavat betonin pinnalle biofilmin. Rikkivetykorroosio on alkuvaiheessaan huomaamaton, betonin pH:n laskua ei voi havaita silmämääräisesti. Rikkivetyongelmat ovat yleisimpiä pitkien paineviemärilinjojen pumppaamoilla, paineviemäriä seuraavissa viettoviemäreissä ja puhdistamoiden tuloaltaissa. Viisi vuotta vanha paineviemärin jälkeinen viettoviemäri. Lisäksi rikkivetyongelmia saattaa esiintyä jätevesilietteen kuivauksessa ja varastoinnissa sekä sakoja umpikaivolieteen vastaanotossa. CaSO 4 + SiO 2 + 2H + kalsium karbonaatti H 2 SO 4 + CaCO 3 . Jäteveden lämpötila vaikuttaa myös huomattavasti rikkivetyongelman suuruuteen. Kuva 4. Rikkivetyä hapettavat bakteerit tarvitsevat hapelliset ja kosteat olosuhteet, yleensä suhteellisen kosteuden (RH) on oltava yli 85 %. (kem.) pH:n lasku kem. Rikkivedyn muodostumisen ja rikkivedyn hapettumisen ollessa biologisia prosesseja, prosessinopeus yleensä kaksinkertaistuu lämpötilan noustessa 10 °C. Tällöin betonin pH:n lasku jatkuu rikkihapon muodostumisen myötä (kuva 4 ). Betonin ja raudan rapautumistuotteet vievät lähtöainetta suuremman tilan, mikä lisää betonin halkeilua ja edesauttaa rapautumista. Viemäristön betonin rapautumisen vaiheet
Raudassa rikkivetykorroosio voi tapahtua suoraan rikkivedyn vaikutuksesta tai epäsuorasti biofilmissä muodostuneen rikkihapon vaikutuksesta. MATER. Metallikorroosiota voi tapahtua myös anaerobisissa olosuhteissa sulfaattia pelkistävien bakteerien toimesta (Jiang 2023). ilmastamalla, hapettamalla tai kemikaaleilla. Tällöin rakenteet on tehtävä riskialueilla korroosionkestäviksi. suunnitellun käyttöiän ollessa 50 vuotta, 5 % ko. pitämällä koko jätevesilinja hapellisena, nostamalla pH pysyvästi tai ajoittain korkealle, säännöllisillä linjapossutuksilla tai biosidien käytöllä (kuvat 6 ja 7 ). Vaihtoehtoisesti voidaan rikkivety poistaa jätevedestä ennen riskialueita esim. KEST. Myös rikkivedyn synnyn estäminen on mahdollista esim. NO 3, NO 2, O 2 MUODOSTUMISEN ESTÄMINEN HÄVITTÄMINEN BIOLOGIAN INHIBITIO SULFAATTIA PELKISTÄVÄN BIOLOGIAN INHIBITIO BIOLOGINEN HAPETTAMINEN KEMIALLINEN HAPETTAMINEN RIKKIVEDYN HALLINTAKEINOT KEMIALLINEN SAOSTAMINEN KORR. Tällöin esim. Viemäristössä on kiinnitettävä aina huomiota rikkivedyn muodostumisen mahdollisuuteen, varsinkin jos viemäristössä on paineviemäriosuuksia. Kuva 6. Suoran rikkivetykorroosion on raportoitu nousevan jopa tasolle 13 mm/v (Tiller 1990). TAI PINNOITUS 39 Vesitalous 5/2024 BETONIKORROOSION HALLINTA. Rikkivedyn tuuletukseen käytettävä porrasilmastin. rakenteista voi vaurioitua ennen 50 vuotta ja puolet kestää lähes 150 vuotta (kuva 8 ). Rikkivedyn hallinta Rikkivedyn hallinnassa voidaan yksinkertaisimmillaan keskittyä hajukaasujen hallintaan: poistoilman suodatus, kaasunpesurit, otsonointi. TUULETTAMINEN ILMAAN MATER. Viemäristön ja jätevedenpuhdistamon materiaalit Rakenteisiin on valittava olosuhteet ja suunniteltu käyttöikä huomioon ottaen sopivat materiaalit. Rakenteen suunniteltu käyttöikä arvioidaan normaalisti 95 %:n varmuustasolla käyttäen log-normaalista jakaumaa. Rikkivedyn hallintakeinot viemäriverkostossa. Kuva 7. biosidit hapelliset olosuhteet H 2 2 , Cl 2 , rautasuolat poistoilman pH:n säätö vaihtoehtoiset elektronin NaClO, KMnO 4 käsittely NaOH, Ca(OH) 2 vastaanottajat CaO 2 , MgO 2 , O 2 aktiivihiili tms
Oulun vedellä on riskipumppaamoilla käytetty hyvällä menestyksellä polyureapinnoitusta. Esimerkki rakenteen käyttöiän jakaumakäyrästä, suunnittelukäyttöikä 50 vuotta. (SFS 2001). Rasitusluokan kasvattaminen nostaa merkittävästi materiaalikuluja, ja vaativimmat rasitusluokat aiheuttavat, varsinkin työmaaolosuhteissa, työteknisiä haasteita mm. Raudoituksen betonipeitteen valinta on olennainen osa käyttöikäsuunnittelua. 40 www.vesitalous.fi BETONIKORROOSION HALLINTA. • korroosiota kestävät pinnoitukset – epoksimuovit – polyesterimuovit – polyuretaani – luonnonöljypohjaiset aineet ym. Viemäristössä joudutaan usein tekemään kohteita rasitusluokassa XA2 tai XA3. (taulukko 2 ). käyttöiälle. Riittävällä betonipeitteellä varmistetaan riittävän pitkäikäinen korroosiosuoja raudoitteelle. Betonin koostumuksen ja ominaisuuksien raja-arvot aggressiivisissa kemiallisissa ympäristöissä. Haastavissa olosuhteissa voidaan käyttää myös ruostumattomia (B600KX) raudoitteita, tällöin betonipeitteen nimellisarvon on oltava vähintään raudoitteen halkaisija. asfaltilla, pellavaöljyllä ja tervalla (Kaushal 2020). Esimerkiksi pohjavesialtistukselle alttiina olevan betonin rasitusluokan valinnassa on otettava huomioon mm. Esim. pieni vesi/sementtisuhde, masuunikuona, silika – suunniteltu rasitusluokka – aluminaattisementti: puskurikapasiteetti, haponkestävyys, tiiveys, bakteriostaattiset ominaisuudet, pieni H?S-affiniteettii – sulfaattirasitus: SR-sementti tai masuunikuona, – betonia paisuttavien reaktiotuotteiden määrä vähenee • materiaalivalinnat kohdeosakohtaisesti, esim. Myös pohjavesikohteissa voidaan joutua käyttämään korkeamman rasitusluokan betonia (taulukko 2 ). Lisäksi betonin rikkivetykestävyyttä voidaan parantaa mm. Pinnoitteiden käytössä tärkeää on erittäin huolellinen pohjustyö: riittävä perusmateriaalin kuivattaminen, puhdistaminen, rasvanpoisto ym. Suojabetonin paksuus voidaan tehdä taulukkomitoituksena tai laskennallisella mitoituksella. jätevedenpuhdistamon tuloallas • betoniviemäreistä ja -valmisosista valitaan sopivat aggressiivisuusluokat Betonin pinnoitteina on käytetty yleisimmin polyureaa, geopolymeerejä, silkonihartseja ja sementtipohjaisia laasteja (Chaudari 2022). Eli erittäin aggressiivisissa olosuhteissa, tarvitaan betonin pinnoitus. Eri materiaalivalmistajilla on tarjolla paljon erilaisia pinnoitusaineita korroosionestoon. • betonin rikkivedynkeston parantaminen: – betonin lujuusluokka ja tiiveys – tiiveyttä parantaa mm. Kohteissa, joissa esiintyy todennäköisesti rikkivetyaltistusta, voidaan korroosioriskiä pienentää seuraavasti: • korroosiota kestävät materiaalit: – muovit, haponkestävä teräs ym. Kuva 8. Aggressiivisissa kemiallisissa ympäristöissä betonin koostumus ja ominaisuudet on valittava rasitusluokkien XA (kemiallinen rasitus) mukaan (taulukko 1 ). Lisäksi betonin rasitusluokissa otettava huomioon käyttöolosuhteet, XC-luokat ja mahdolliset kloridit, XD-luokat. 4, ja rikkivedyn hapettumisvyöhykkeessä pH saattaa laskea alle yhden. Esimerkiksi XC3 rasitusluokallekin pH vaade . Laskennallisella mitoituksella rakenteet voidaan mitoittaa yli 100 v. Betonin koostumus ja ominaisuudet Rasitusluokat aggressiivisissa kemiallisissa ympäristöissä XA1 XA2 XA3 Suurin v/s-suhde 0,50 0,45 0,40 Vähimmäislujuusluokka K40 K45 K50 Vähimmäissementtimäärä (kg/m 3 ) 300 320 330 Muut vaatimukset Sulfaatinkestävä sementti Taulukko 1. pienestä vesi-sementtisuhteesta johtuen. Pinnoitteelle tulee myös laatia huoltoja tarkastusohjelma. Betonin rasitusluokan kasvattamisella saavutettava käyttöikä on kuitenkin aina rajallinen. sulfaatit, pH, CO 2 jne
J. Warma, K. Suomen Betoniyhdistys ry. Kirjallisuus American Society of Civil Engineers (2009). (2022). Polymer modified mortar with high resistance to acid to corrosion by biogenic sulfuric acid. 145-164. Springer Nature Switzerland AG. Betonirakenteiden käyttöikää voidaan kasvattaa käyttämällä aggressiivisissa ympäristöissä korkeamman rasitusluokan betonia, mutta betonin kemiallinen kestävyys on rajallinen korkeimpienkin rasitusluokkien betonia käyttäessä, jos olosuhteet ovat vaativat. Proceedings of the IVth ICPIC Congress, Bologna, Italy, s. Zhang, L., et al. Esimerkiksi porrasilmastimien, oikeiden materiaaliratkaisujen sekä tuuletusilman käsittelyn kustannukset ovat kohtuullisia. & Yuan, Z. Diplomityö, Aalto yliopisto, Insinööritieteiden korkeakoulu. Microbially induced deterioration and protection of concrete in municipal sewerage system: technical review. (2016). Microbiologically influenced corrosion of concrete sewers, mechanism, measurements, modelling and control strategies. Hughes. et al. Tällöin edellä mainitut rikkivetyongelmien ennakointitoimenpiteet ovat suositeltava menettelytapa, ja ne voidaan yhdistää kohdekohtaisen tarkastelun perusteella korkeamman rasitusluokan betonin käyttöön ja/tai betonin pinnoitukseen. Caister Academic Press, Norfolk, UK, s. Kemiallinen ominaisuus Koemenetelmä XA1 XA2 XA3 Pohjavesi Sulfaatti SO 24 mg/l SPS-EN 196-2 ?200 ja ?600 >600 ja ?3 000 >3 000 ja ?6 000 pH ISO 4316 ?6,5 ja ?5,5 <5,5 ja ?4,5 <4,5 ja ?4,0 CO 2 mg/l aggressiivinen SFS-EN 13577 ?15 ja ?40 >40 ja ?100 >100 kyllästymiseen asti Ammonium NH 4 + mg/l ISO 7150-1 ?15 ja ?30 >30 ja ?60 >60 ja ?100 Magnesium Mg 2+ mg/l SFS-EN ISO 7980 ?300 ja ?1 000 >1 000 ja ?3 000 >3 000 kyllästymiseen asti Maaperä SO 24 mg/kg kokonaismäärä EN 196-2 ?2 000 ja ?3 000 >3 000 ja ?12 000 >12 000 ?24 000 Happamuus ml/kg DIN 4030-2 >200 Bauman Gully Ei esiinny käytännössä Taulukko 2. (2017). et al. Hydrogen sulfide control in sewer systems: A critical review of recent progress. (1998). Osa 1: Määrittely, ominaisuudet, valmistus ja vaatimuksenmukaisuus. (2023). (1990). (2023). Biofilm development in sewer networks. Manhole inspection and rehabilitation. Microbially induced concrete corrosion: a concise review of assessment methods, effects, and corrosion-resistant coating materials. 681-687. Mikäli paineviemärilinjojen rikkivedyn tuotto otetaan huomioon jo linjojen suunnitteluvaiheessa, rikkivetykustannukset jäävät kohtuullisen pieniksi. Jiang, G (ed). Water Research 240, 120046. Chaudhari, B. 2. Gutierrez, O., Jiang, G., Sharma, K. Microbiology in Civil Engineering, s. 24-38. Tiller, A. Journal of pipeline systems engineering practice 11(1):03119002,1-10. Pohjavesialtistukselle alttiina olevan betonin rasitusluokan valinnassa huomioon otettavia tekijöitä. 261 s. Linjojen käyttöönoton jälkeen tehtävät materiaalikorjaukset ja erilaiset ilmastusrakenteet tai kemikaloinnit tulevat huomattavasti kalliimmaksi kuin ennakointi. Mikäli 2 tai useampaa aggressiivista rasitusta johtaa samaan rasitusluokkaan, ympäristö luokitellaan seuraavaan korkeampaan luokkaan. By 64. Aquatic biofilm: ecology, water quality and wastewater treatment. SFS-EN 206-1. Jätevesiympäristössä tapahtuva teräksen ja betonin turmeltuminen sekä suunnitteluperusteet turmeltumisen välttämiseksi. SFS (2001). Betonin valinta ja käyttöikäsuunnittelu: opas suunnittelijoille. Tällöin rikkivetyongelmia ilmenee väistämättä pitkien paineviemäreiden jälkeisillä pumppaamoilla, viettoviemäreissä, puhdistamoiden tuloaltaissa ym. Ed. Yhteenveto Rikkivetykorroosio on seurausta viemäristön anaerobisista osuuksista, joita ei voi keskittyneen jätevesienkäsittelyn takia välttää. 41 Vesitalous 5/2024 BETONIKORROOSION HALLINTA. Kaempfer, W. uudistettu painos. Kaushal, V. (2024). Betoni. Materials, 15, 4279. & Berndt, M. Biocorrosion in civil engineering. (2020)
42 www.vesitalous.fi tekniikka. Käytännöllinen esimerkki paineenkorotuspumppaamoiden määrityksistä Kuva 1. 350PVC ja 235 m³/h) • putkilinjan ja varusteluiden paineluokka on PN10 • lähtöpumppaamon vesipinta +0 m ja yhdyskunnan painekorkeus +60 m Sallituksi maksimipaineeksi vakaassa virtaustilassa määritetään 8 bar (n.80 m) paineiskujen varalta. Kirjoituksen tavoitteena on suunnitteluprosessin päälinjojen hahmottaminen käytännöllisen esimerkin avulla. Esimerkin lähtötiedot: • linjaprofiili kuvan 1 mukaan • putkilinjaksi on valittu sellainen, jonka painehäviö mitoitusvirtaamalla on 3,25 m/km (esim. Pienimmäksi sallituksi paineeksi määritetään 1 bar (n.10 m), jotta paineenkorotuspumpuilla on kaikissa tilanteissa riittävä tulopaine ja ettei linjaan ja sen varusteluihin kohdistu alipaineesta aiheutuvia haittoja [ 1] Linjan koko, materiaali sekä pumppaamoiden paikat ja mitoitus tehdään lähtökohtaisesti samassa yhteydessä, koska linjakoko vaikuttaa häviöihin ja sitä kautta pumppaamoiden tarpeeseen, sijaintiin, mitoituksiin sekä investointija käyttökustannuksiin. Paineenkorotuspumppaamoiden sijoittelu. Esimerkissä määritellään tarvittavien pumppaamoiden lukumäärä sekä niiden sijainti toiminnallisin näkökohdin. MARTTI PULLI marttipulli@hotmail.com H (m) 140 120 100 80 60 40 20 Vakaan tilan paineviivan kaltevuus 3,25 m/km maksimi sallittu paineviiva (+m) minimi sallittu paineviiva (+m) 2000 4000 6000 8000 10000 12000 14000 16000 18000 20000 Etäisyys (m) pkA pkB P1 A B E simerkiksi on valittu veden pumppaus 20 km pituisen yhdysvesijohdon kautta lähtöpumppaamolta yhdyskunnan verkostoon. Kirjoituksen toivotaan auttavan vesihuoltoalan ammattilaisia etenkin nuoria, joiden kokemustausta on vielä alkuvaiheessaan, hahmottamaan suunnitteluprosessin etenemistä
Periaatekaavio. Piste A on siis mahdollinen sijaintipaikka sekä maksimipaine-ehdon ja minimipaine-ehdon kannalta. Tehtävän kuvaus vaiheittain Vaihe 1 Piirretään linjan pituusprofiilikuvaan sallitut maksimija minimi paineviivat 80 m ja 10 m profiilin ---korkoon lisättynä. Pumppaamon tulopaine voidaan määrittää kuvan mukaan minimipaineviivan kohdalta. Vaihe 2 Piirretään linjan pituusprofiilikuvaan vakaan tilan paineviiva, jonka kaltevuus on 3,25 m/km alkaen vastaanottopään painetasosta + 60 m. 5 km päässä lähtöpumppaamolta. Tarkastelun tulos Kuva 2 esittää tarkastelun tuloksen periaatekaaviona. 11,5 km lähtöpumppaamolta, vähennetään paineiskuriskiä. [ 2]) paineviivan ”romahtavan” äkillisen pumppausseisokin jälkeen, merkitsee pumppaamon sijoittaminen pisteeseen A riskiä paineiskuun ja alipaineeseen johtuen linjaprofiilin jyrkästä ja suuresta noususta pisteen A jälkeen. Pumppaamon pkA nostokorkeus mitoitusvirtaamalla voidaan nyt määrittää kuvan mukaan; 88 – 65 m = 23 m. Pumppujen nostokorkeuteen on luonnollisesti vielä lisättävä pumppaamon sisäiset häviöt. menettelyä noudattaen lähtöpumppaamon nostokorkeudeksi 63 m, kun lähtöpumppaamon imualtaan vesipinta on tasolla nolla. Vaihe 5 Määritetään lähtöpumppaamon nostokorkeus. Samojen periaatteiden mukaan, joita noudatettiin pumppaamon pkA sijoittelussa, ehdotetaan pumppaamon pkB kohdaksi pistettä pkB, joka on n. Vedensiirrossa tarvitaan siis 3 pumppaamoa ku van 1 mukaisesti sijoiteltuina. Kuvasta voidaan todeta em. Lopulliset sijaintipaikat voivat olla myös muut kuin esimerkissä esitetyt, edellyttäen, että esitetyt ehdot toteutuvat. Myös paikka noin 1,5 km linjan alusta olisi mahdollinen paikka pkB:lle. Toisaalta, kun tiedetään (ks. Pumppaamon pkB nostokorkeudeksi saadaan kuvasta 85–47 = 38 m, pumppujen nostokorkeuteen on vielä lisättävä pumppaamon sisäiset häviöt. Sijoittamalla pumppaamo pkA kuvan mukaiseen kohtaan n. Sisäiset pumppaamon häviöt on myös tässä tapauksessa lisättävä pumppujen nostokorkeuteen. Kuva 2. Kuvasta 1 voidaan todeta, että pumppaamo pkA ei voi sijaita pisteen A vasemmalla puolella ylittämättä sallittua maksimipainetta. Kuvan mukaan tämä viiva kohtaa sallitun maksimipaineviivan kohdassa B, joka on mahdollinen pumppaamon pkB paikka. Vaihe 4 Pumppaamon pkA tulopaineviivan korosta + 65 m piirretään vakaan tilan paineviivan kanssa yhdensuuntainen viiva. 43 Vesitalous 5/2024 tekniikka. Vaihe 3 Määritetään yhdyskuntaa lähinnä olevan pumppaamon pkA paikka
Vedensiirtojärjestelmien toiminnallinen suunnittelu nykyaikaisin menetelmin R2018, Tammertekniikka. Vesijohtojen saastumistapauksista. Molempina päivinä järjestettiin työpajat, joissa ideoitiin pohjoismaisia yhteistyömuotoja. Viitteet [1] Martti Pulli (2017). Sitä ennen tapahtuu toivottavasti jo paljon pohjoismaista yhteistyötä ja tiedon jakamista! Heli Härkki , yksikön päällikkö, HSY Pohjoismainen juomavesikonferenssi yhdisti talousvesiosaajat kuuden vuoden tauon jälkeen Ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi Kööpenhaminassa on kehitetty mm. Vesitalous 3/2017: 50. Tämän esimerkin tavoitteena oli suunnitella pääpiirteet mahdollisimman toimivalle ja linjan painekuormituksen kannalta turvalliselle pumppaukselle. Flow Technology (2021). Anette Rabinin (The Danish Association of Consulting Engineers) esitys työvoiman saatavuudesta on ajankohtainen meillä Suomessakin – miten saadaan kysyntä ja tarve kohtaamaan. hulevedenhallintaa. Esimerkin mukainen ratkaisu on lähtökohta lopullista suunnittelua varten, jossa toiminta tutkitaan dynaamisen mallinnuksen avulla eri tilanteissa mm.: • paineiskujen mallinnus ja mahdollisesti tarvittavien vaimennuslaitteiden mitoitus • käynnistysja pysäytysjärjestykset, optimaalisine viiveineen ja rampituksineen • varusteluiden mm. Vesitalous 4/2018: 43. [2] Martti Pulli (2018). Tunnelma konferenssissa oli tanskalaisen rento, vaikka asia ajoittain olikin painavaa. lämmitykseen käytettävän kuuman veden toimitus saatiin jatkumaan Keflavikin ja Grindavikin alueilla toistuneiden tulivuoren purkausten jälkeen. Edellisestä kerrasta, kun tämä riski toteutui, oli kulunut noin 800 vuotta. Modern Functional Design of Water Transmission Systems R2021, Tammertekniikka. Suomesta konferenssiin osallistui 30 henkilöä. S yksyinen Kööpenhamina tarjosi parastaan, kun 250 vesialan osaajaa 12 maasta kokoontui yhteen kolmen päivän ajaksi verkostoitumaan, kuuntelemaan ja puhumaan juomavedestä. Viimeisenä päivänä puhuttiin varautumisesta. Excursioilla puolestaan tutustuttiin uuteen pohjavesilaitokseen, vuotojenhallintaan sekä kaupungin ilmastonmuutokseen sopeutumiseen. Konferenssipäivien teemat liittyivät mm. 44 www.vesitalous.fi tekniikka. Vesijohdon reitityksen valintaperiaatteista. vedenkäsittelytekniikoihin, joista erityisen ajankohtaista on PFASyhdisteiden käsittely, talousvesiverkoston mikrobiologia, raakavesien pidemmän aikavälin laatumuutokset, vesijohtoverkostojen kunnossapito ja vuotojen hallinta, kestävän vesihuollon ratkaisut sekä digitalisaation mahdollistama kehitys. Lähteet Virtaustekniikka (2018). Esitettyä suunnitteluvaihekohtaista menetelmää voidaan myös soveltaa muissa vesihuollon kohteissa lähtien yksikköoperaatioista laajempiin kokonaisuuksiin. ohitusputkijärjestelyjen tarve ja mitoitus • ohjausja säätöjärjestelmien mallinnus • energiatehokkuuden mallinnus ja monitorointi Yhteenveto Kirjoituksen tavoite on lisätä suunnitteluprosessin ”standardisoitumista”, toimia eräänlaisena rutiinina, jolloin virhemahdollisuudet vähenevät. Yksi konferenssin mieleenpainuvimmista esityksistä oli Reykjavikin peninsulalla toimivan HS Veiturin toimitusjohtaja Páll Erlandin esitys siitä, miten vesihuolto ml. Yleisölle annettiin myös 6 ratkaisuehdotusta, joista ensimmäinen meidän kaikkien alalla on helppo allekirjoittaa – teemme työtä, jolla on tarkoitus! Seuraava pohjoismainen juomavesikonferenssi järjestetään vuonna 2026 Ruotsissa
Kaupungin koordinoiman osaamiskeskuksen tavoitteena on saada aikaan uutta TKIja liiketoimintaa vesialalle. JUHA KAUPPINEN FT, Koordinaattori, Mikkelin kaupunki juha.kauppinen@mikkeli.fi 45 Vesitalous 5/2024 AJANKOHTAISTA. Koulutuspuoli vahvistui merkittävästi, kun LUT-yliopisto aloitti kaupungissa vesiteknologian DI-koulutuksen vuonna 2023. Mikkelissä on panostettu jo vuosikymmenien ajan vesialan T&K-toimintaan. Testauskäyttöön on saatavilla jakeita puhdistamon pääprosessin eri vaiheista skaalalla kymmenistä kuutioista jopa sataan kuutioon vuorokaudessa. Kotimaassa BEM kuuluu mm. Yhteistyössä paikallisen yrityksen Mipron kanssa kehitetty tietoalusta edistää vesihuollon digitalisaatiota tarjoamalla mahdollisuuksia uusien ratkaisujen ja palveluiden testaamiseen. BEM-klusterissa on tällä hetkellä 41 jäsentä. M ikkelin vuonna 2021 käyttöönotetun kalliopuhdistamon yhteyteen on rakennettu uuden vesitekniikan kehittämistä ja pilotointia palveleva TKI-ympäristö. Innokaupungit -verkostoon Mikkelin kaupungin solmittua Innovaatiotoiminnan ekosysteemisopimuksen Työja elinkeinoministeriön kanssa. Osaamiskeskuksen kehittämistä ja puhdistamoluolan TKI-ympäristön rakentamista mahdollistavat Etelä-Savon maakuntaliiton EAKRja JTFohjelmista rahoittamat hankkeet. Parhaillaan siinä testataan japanilaisen AWA Paper and Technological Companyn suodatinkalvoja. TKI-ympäristöä täydentävät maan päällä sijaitsevat Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu Xamkin pilot-laitteistot huleja suotovesien käsittelyyn sekä biokaasuprosessien kehittämiseen. Luola tarjoaa turvalliset vakioolosuhteet ympäri vuoden. Testiajot tapahtuvat yhteistyössä Operon Finlandin kanssa, joka vastaa myös puhdistamon operoinnista. Kaupunki vuokraa yrityksille ja muille toimijoille testaustilaa ja välittää tarvittavia palveluita. Testi luolaan voidaan tuoda jätevettä puhdistamoprosessin eri vaiheista sekä eriä kuorma-autokuljetuksena. Uusi vedenkäsittelyn testausja pilotointiympäristö Mikkeliin Havainnekuva rakenteilla olevasta TKI-ympäristöstä. Rakenteilla oleva uusi TKIympäristö on keskeinen osa kaupungin strategisen kärkiohjelman, Blue Economy Mikkeli -osaamiskeskuksen (BEM) kehittämistä. BEM:n pääyhteistyökumppanit ovat kaupungin kehitysyhtiö MikseiMikkeli, LUT-yliopisto, Xamk sekä yritykset Operon ja Mipro. MBRkalvojen testaukseen. Esimerkissä näkyy puhdistamolle tulevan jäteveden määrä ja sen käsittelyyn kuluva energia. Puhdistamon läheiselle teollisuusalueelle onkin vedetty putkisto uusioveden jakelua varten. Vettä käyttävällä teollisuudella on tässä mahdollisuus minimoida oma vesijalanjälkensä käyttämällä vesijohtoveden sijaan puhdistettua jätevettä. BEM on organisoitu European Cluster Collaboration Platform ohjelman mukaiseksi klusteriksi ja siten osa eurooppalaista verkostoa. MBR-kalvojen testaus käynnissä. Testaustoiminnan tueksi on luotu tietoalusta, jonka avulla voi hallita ja jalostaa monesta eri lähteestä saatavaa dataa. Yksi esimerkki puhdistamodatan avaamisesta ja visualisoinnista tietoalustan avulla löytyy QR-koodin avulla. Ensimmäisenä valmistunut koelinja soveltuu mm. Kuvassa BEM-koordinaattori Juha Kauppinen kaupungilta (vas.) ja liiketoiminnan kehityspäällikkö Jussi Mikkola Operonilta. Erityisenä kehittämisteemana on yhdyskuntavesien kiertotalouden edistäminen
Suurimpana askeleena voidaan ehkä pitää 159 valtion allekirjoittamaa ruokajärjestelmäjulistusta (COP28 UAE Declaration on Sustainable Agriculture, Resilient Food Systems and Climate Action), joka pyrkii sitouttamaan maat sisällyttämään ruokajärjestelmät kansallisiin ilmastosuunnitelmiinsa. Vaikka tämä julistus ei ole oikeudellisesti sitova sopimus, on se askel oikeaan suuntaan nostaa ruokajärjestelmät keskiöön myös ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa. Tämän isäksi Kirjoittajat tekniikan tohtori Mika Jalava Aaltoyliopistosta sekä ympäristötieteilijä Vilma Sandström Helsingin yliopistosta Dubaissa viime vuonna järjestetyssä COP28-ilmasto konferenssissa. Vesi-, ilmastoja ruokakysymykset ovat vahvasti toisiinsa kytkeytyneitä, vaikka niitä usein käsitelläänkin erillisinä. Tämä antoi myös vesikysymyksille paljon uutta näkyvyyttä. Sidokset on tiedostettu, mutta vasta viime vuosina ne ovat olleet merkittävänä osana varsinaista mallinnusta. Monitieteisyyden ja laajojen näkökulmien hyväksyntä yhä yksityiskohtaisemman – mutta samalla usein kapean – tarkastelun rinnalla on kasvanut tieteen piirissä. Myös ruokajärjestelmien tutkimuksessa vettä ja ilmastoa on käsitelty jossain määrin erillisinä. Samaa kehitystä tapahtuu myös viestinnässä ja politiikassa, mutta nämä lähestyvät asioita käytännön näkökulmasta, eivätkä ainakaan lähtökohtaisesti tunnusta tieteenalojen rajanvetoon liittyviä kysymyksiä. M oni tietää ainakin karkeasti, miten fossiilisen energian käyttö nopeuttaa ilmastonmuutosta, mutta monelleko on selvää, että ruuan tuotanto ja kulutus aiheuttaa jopa kolmanneksen kaikista ilmastopäästöistä, tai että kaikesta ihmiskunnan käyttämästä makeasta vedestä ylivoimaisesti suurin osa kuluu ruuan tuottamiseen. kokonaan oma paviljonki konferenssialueella sekä ruoka-, maatalousja vesikysymyksille oma teemapäivänsä. Ruokajärjestelmille oli omistettu mm. Ruoka tuo veden myös ilmastokeskustelun keskiöön 46 www.vesitalous.fi AJANKOHTAISTA Teksti: Mika Jalava ja Vilma Sandström Valokuvat: Vilma Sandström. Vaikka ruokajärjestelmät näkyivät ilmastokokouksessa aiempaa enemmän, on tärkeää kysyä, mitä vaikutusta sillä lopulta on. Nämä ovat meille vesitutkijoille tuttuja asioita, mutta suuren yleisön silmissä ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. Tämä ilmastokokous oli erilainen myös siinä mielessä, että tällä kertaa mukana oli suuri määrä myös ruoka-alan suuryritysten lobbaajia. Monipuoliset ja samalla monimutkaiset näkökulmat tulivat esiin viime marras-joulukuussa Dubaissa järjestetyssä COP28 -ilmasto konferenssissa, jossa ruokajärjestelmät olivat huomattavan laajassa roolissa
Seuraavan ilmastokokouksen on keskityttävä täytäntöönpanon nopeuttamiseen, jotta sanoista päästään tekoihin. Pelkästään valtioiden lähettämiin delegaatioihin kuului 85 000 ihmistä, ja päivälipuilla konferenssin yhteydessä järjestettyyn messutapahtumaan osallistui yli 400 000 kävijää. Aiemmat ilmastokokoukset nostivat ruokajärjestelmät vahvasti myös ilmastonmuutoskeskusteluun ja vahvistivat korkean tason poliittista sitoumusta. konferenssissa tehtiin monia ruoka-alan rahoitusja yhteistyöaloitteita. Seuraava ilmastokokous COP29 järjestetään pian tämän vuoden marraskuussa Bakussa, Azerbaidžanissa. Kuten usein COP-ilmastokonferensseissa, tälläkin kertaa monen tärkeimpinä tuloksina pitämät varsinaisen kokouksen loppulausumat ja ohjelmajulistukset jäivät odotuksiin nähden puutteellisiksi. 47 Vesitalous 5/2024 AJANKOHTAISTA. COP28-ilmasto konferenssi Dubaissa 2023. Toisaalta tutkimusyhteisöjen ja paikalla olleiden sidosryhmien kannalta ilmastokonferenssin anti oli paljon näitä julkisuudessa eniten nähtyjä viestejä laajempi. Näkymä konferenssialueella. veden käytön kestävyyteen. Usein ruokajärjestelmien ilmastopäästöjen hyvin suunnitelluilla hillitsemistoimilla, kuten maankäytön muutosten hallinnalla ja ruokavaliomuutoksilla, on synergistisiä vaikutuksia mm. Suomen delegaatiossa konferenssiin osallistuneet kirjoittajat näkivät, että ruokajärjestelmät osoittivat selvästi paikkansa ilmastotoimien keskiössä. Paljon on toki syytä odottaakin jo itsessään ilmaston kannalta raskaalta tapahtumalta. Kirjoittajien esityksen hyvin vastaanotettu pääviesti oli ruokajärjestelmien ja ilmastonmuutoksen kaksisuuntainen yhteys: ruuantuotanto pellolta lautaselle on keskeinen ilmastoon vaikuttava tekijä, mutta toisaalta veden ja sen myötä ruuan kautta ilmastonmuutos vaikuttaa hyvin suoraan ja näkyvästi koko ihmiskunnan päivittäiseen elämään. Vaikka tämä toki on olennaista ja on hyvä, että se on kirjattu tekstiin, sen lisäksi olisi tärkeää myös huomioida ruokajärjestelmän nykyiset päästöt ja ruokajärjestelmien potentiaali ilmastonmuutoksen hillinnässä. Kokouksen keskeiseen päätösasiakirjaan ruokajärjestelmät integroitiin hyvin heikosti keskittyen lähes kokonaan vain ilmastonmuutokseen sopeutumiseen
KVVY Tutkimus Oy Vahva kotimainen SUUNNITTELU JA TUTKIMUS. ja lietteenkäsittelylaitteet HUBER Technology Nordic AB | Puh 0207 120 620 info@huber.fi | www.huber.fi Vesihuollon suunnittelun ykkönen Vesien käsittely, hulevesien ja tulvariskien hallinta, vesivarojen hallinta, vesihuoltoja jätevesiverkostot ramboll.com/fi-fi/vesi vesihuollon, vesienhallinnan ja analytiikan asiantuntija palveluksessasi. 48 www.vesitalous.fi VESITALOUDEN LIIKEHAKEMISTO Auma Finland (80 x 50) Huber (80 x 50) Sweco (80 x 40) AFRY (80 x 85) KVVY (80 x 60) Ramboll (70x80) AUTOMAATIOJÄRJESTELMÄT JÄTEVESIENJA LIETTEENKÄSITTELY Jäteveden
Ystävällisin terveisin, Hulevesijaosto Aamukahvit: hulevesijärjestelmien toimivuus talviaikana 49 Vesitalous 5/2024 Vesi – kohtuullisesti nautittuna – on terveellistä VESITALOUDEN LIIKEHAKEMISTO Kaiko (80 x 50) Fennowater (80 x 60) VESIHUOLLON KONEET JA LAITTEET www.kaiko.fi Kaiko Oy Henry Fordin katu 5 C 00150 Helsinki Puhelin (09) 684 1010 kaiko@kaiko.fi www.kaiko.fi • Vuodonetsintälaitteet • Vesimittarit • Annostelupumput • Venttiilit • Vedenkäsittelylaitteet Lastausväylä 9, 60100 Seinäjoki Pirjontie 3, 00630 Helsinki Puh. 06 – 420 9500 www.fennowater.fi TUOTTEITAMME: Välppäysyksiköt Hiekanerotusja kuivausyksiköt Lietekaapimet Sekoittimet Lietteentiivistysja kuivausyksiköt Kemikaalinannostelulaitteet Flotaatioyksiköt Lamelliselkeyttimet Sähkö-, instrumentointija automaatiolaitteet Ruuvipuristin FW250/750/0.5, Q= 80 kgTS/h hydraulinen kapasiteetti 6 m³/h VEDENKÄSITTELYLAITTEET JA -LAITOKSET Maailman vessapäivää juhlistetaan 19.11.2024 teemalla ”Sanitation for peace”. Aiheena on hulevesijärjestelmien toimivuus talviaikana. Tilaisuus on avoin kaikille. Lisätietoja Maailman vessapäivästä • Maailman vessapäivä Suomen YK-liitto: https://www.ykliitto.fi/tapahtumat/ yk-paivat/maailman-vessapaiva • UN World Toilet Day 19 November: https:// www.un.org/en/observances/toilet-day • World Toilet Day kampanjasivu: https://www. Lähetämme tapahtumaan teams-kutsun lähempänä hulevesiojaoston sähköpostitiedotuslistan mukaisesti. jakamalla tietoa alueensa jätevesien puhdistuksesta sekä pyttyetikettiä eli mitä viemäriin saa ja ei saa laittaa. Ajankohtaista vesiyhdistykseltä Tervetuloa mukaan Vesiyhdistyksen Hulevesijaoston teams-aamukahveille torstaina 21.11.2024 klo 9–10. EU:n yhdyskuntajätevesidirektiivin asettamat raja-arvot saavutetaan useimmiten jopa kirkkaasti ja puhdistamojen toiminta on usein vapaaehtoisesti vielä lupamääräyksiäkin parempaa. Hulevesijaoston aamukahvien tavoitteena on luoda tilaisuuksia vapaamuotoiselle keskustelulle sekä tiedonjakamiselle hulevesien hallinnan ajankohtaisista aiheista. Jätevesien puhdistus on Suomessa korkeatasoista. Ympäristöministeriön green deal – konseptissa on luotu viitekehys vapaaehtoiselle ilman sääntelyä tapahtuvalle ympäristön suojelun tasoa parantavalle toiminnalle yhteisen sopimuksen ja erikseen tehtävien sitoumusten muodossa. worldtoiletday.info/ Ajankohtaista. Vessapäivää voi viettää esim
Researchers from the University of Eastern Finland conducted interviews on sustainable hydropower with the emphasis on river restoration. Maija Vidqvist: The Water Framework Directive challenges cost-effective BAT technologies T he limitations of best available techniques (BAT) have become apparent in recent legal cases. In Finland, government support has been substantially lower than in these countries. There is a lot to be done, but what are the opportunities and resources of the supervisor of the water law sufficient for. Salla Koskela, Juhani Gustafsson and Turo Hjerppe: 20 years of River Basin management Act – from a planning system towards binding environmental objectives T he Act on the Organisation of River Basin Management and the Marine Strategy implementing the Water Framework Directive has guided the planning and implementation of water management for 20 years. Vilja Klemola: The water is ours T he legislative changes based on the "Water is ours" citizens' initiative which demands the prevention of the privatization of water services have been on a public consultation round. The legislative changes to the Water Services Act are to be submitted to Parliament in the spring of 2025. They have sparked a broader discussion about the adequacy of BAT technologies and the profitability of projects. Also, it is relevant to scrutinize the restoration potential of riverbasins in Finland. Tapio Katko, Petri Juuti and Riikka Juuti: The Wastewater Fee Act as a pioneer in Finland´s water protection F ifty years ago, the Wastewater Fee Act came into force, and water fees more than doubled. In the same context, changes which aim to increase the planning of water services and improve the operating conditions of water utilities will also be made to the Water Services Act. The changes in the law would bring about changes to the obligations of hydropower plants whose licenses did not previously stipulate fisheries obligations. Measures are in place to improve water status and, despite the challenges, funding and actors have been found to implement them. Eerika Albrecht and Miikka Hakkarainen: Towards sustainable hydropower produc-tion and river restoration H ydropower has a significant role in Finland’s energy market, because of its regulating power function. But what is the role of the authority, and especially the supervising authority, in achieving the goals of water management. Hollo: The Water Rights Act turned 122 years old 50 www.vesitalous.fi FINNISH JOURNAL FOR PROFESSIONALS IN THE WATER SECTOR Published six times annually | Editor-in-chief: Minna Maasilta | Address: Annankatu 29 A 18, 00100 Helsinki, Finland ABSTRACTS. I n Finland, the condition of water bodies is below good in some places, and even in water bodies that are in good condition, the development is worrying. The Act decisively promoted our country's water protection and water services and is probably unique in its field. This challenges water treatment operators and technology developers to look for new water treatment solutions. Terhi Raikas: The effects of the fisheries obligations of the Water Act on the operation of hydropower plants I n 3:14 of the Water Act, fisheries obligation means a fish road, a fishery rehabilitation measure, planting or other fishery management measure, or a combination of these. Effects on the state of the waters can also sometimes be difficult to assess. In particular, this has concerned water treatment and requirements for the good condition of water bodies, the background of which is in the Water Framework Directive (VPD). In Sweden and the United States, wastewater treatment plants were built mainly with government grant money. Even if there is a need to improve the status of the waters, the legislation sets boundary conditions for taking into account the interests of the environment. During this period, the significance of classification of water bodies and monitoring data has grown due to the rulings clarifying the legal status of the environmental objectives of the directive. The Ministry of Justice is preparing legal measures in an effort to stop the deterioration of Finland's biodiversity and to revive the national migratory fish stocks. Due to the impact of the energy crisis and the Wastewater Fee Act, the specific use of water started to decrease. Others: Antti Belinskij and Ville Keskisarja: Updating Water Legislation (Editorial) Jarmo Sallanko and Heikki Hekkala: Control of concrete corrosion caused by hydrogen sulphide Juha Kauppinen: New water treatment testing and piloting environment in Mikkeli Martti Pulli: A practical example of the determination of pressure booster stations Erkki J. Maria Timonen: The water law supervisor's perspective on changing permits and considering the need for permits
Voisi sanoa, että myös lain virta valjastettiin poikkeuslaeilla; näin tapahtui useastikin. Yhteiskuntakin tarpeineen ja visioineen on muuttunut. Vesioikeuslaki täytti 122 vuotta ERKKI J. Vuosien 1902 ja 2024 väliin mahtuu Suomessa eräitä keskeisiä seikkoja, joilla on ollut vaikutusta sääntelyyn sitä hidastaen tai elvyttäen. Tässä kehityksessä politiikka ja oikeus hiovat kulloisenkin lain sisältöä. Vesipolitiikan puitedirektiivi lähestyy hieman 1961 vuoden vesilakimme resipienttiperiaatetta, jossa huomiota kiinnitetään vesien tilaan! Jos kysytään, miten hyvin nykyinen vesilakimme on onnistunut vaalimaan kahta alussa mainittua periaatetta (vesien virtaaminen ja pilaamisen hillintä) – ottaen huomioon, ettei tuo laki paljolti eroa vuoden 1961 laista – keskustelu näyttää painottuvan valjastettujen vesien vapauttamiseen ja pienvesien luonnontilan ylläpitämiseen. 1980-luvun jälkeen ehkä suurin haaste on ollut byrokraattinen: vesihallitus ja sen seuraaja vesija ympäristöhallitus on lakkautettu, vesituomioistuinten asema on muuttunut laaja-alaisemmiksi hallintoelimiksi ja 1994 alkaen Euroopan unioni on mullistanut aineellisen sääntelyn, tosin vesirakentamishankkeisiin sillä on vain rajallisesti toimivaltaa. Pysyviksi tarkoitettujen patojen ja kalastusintressin, mikä ei välttämättä tarkoita vain kalastusoikeuksia, sekä luonnon virkistyskäytön kesken koetetaan löytää tasapaino, käytännössä poistamalla patoja, luomalla toimivia kalateitä valjastettuihin virtoihin ja pienempiin jokiin. Tämä vesioikeuden virta tosin saatettiin vireille jo keskiaikaisissa maakuntalaeissa, mistä alkoi purojen vuolas soljuminen vapaaseen virtaan. Tässäkin taustalla on ikivanha periaate, jonka mukaan virran keskileveydestä, valtaväylästä, on pidettävä kolmannes avoinna liikenteelle, kalankululle ja aikoinaan myös uitolle. Vesioikeuslain mainitseminen sopii sikäli, että siinä omaksuttiin eräitä keskeisiä vesienkäytön periaatteita, jopa sääntöjä, joiden vaikutus edelleen on keskeinen. Jo ensimmäisen maailmansodan jälkeen käynnistettiin parikymmentä vuotta kestänyt, mutta tuloksettomaksi jäänyt, lähinnä lain nykyaikaistamiseksi tarkoitettu lainuudistushanke, mutta toisen maailmansodan jälkeinen aika energiantarpeineen johti mittavaan suurten virtojen valjastamiseen. HOLLO Ympäristöoikeuden emeritusprofessori Oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto erkki.hollo@helsinki.fi 51 Vesitalous 5/2024. Hankkeiden oikeudellinen jälkiselvittely kesti useita vuosikymmeniä, vaikka lain hengen mukaista oli pyrkimys vesienkäytölliseen kohtuullisuuteen. Paluuseen pyritään nykyisen ilmapiirin hakiessa tasapainoista ratkaisua luonnontilan nimissä mutta lainmukaisuuden säilyttäen, jotta voitaisiin paikata mainittujen murroskausien aikaisten poikkeuslakien nojalla tehtyjen patoamisten ympäristölle aiheuttamia haittoja. V esioikeuslaki annettiin heinäkuussa 1902. Pilaamisen sääntely sen sijaan tehostui: vesien luontaisesta puhdistumiskyvystä tuli hankkeiden sallittavuuden mittari. Vaelluskalakantojen kulun turvaaminen oli keskeisessä asemassa. Toki kunkin lain voimassaoloaikana niihin on tehty mittaviakin muutoksia, joten lain antamisajankohta ei niinkään merkitse äkkinäistä muutosta oikeustilaan, vaan muutosten virta on jokseenkin vakaa, ehkä rauhallinenkin, kuten isossa virrassa sopii. Tässä suhteessa vesioikeuslain linja oli varsin pidättyväinen sulkemisiin nähden. Se, mikä lainsäädännössä on elänyt, on aidon vesien avoimuusvaatimuksen sivuuttaminen menneinä aikoina sijaisratkaisuilla, osin toimimattomilla kalateillä ja uomien ohituksilla sekä valtiolle suoritettavilla kompensaatiomaksuilla. Sen jälkeen on annettu kaksi vesienkäyttöä koskevaa vesilakia (1961, 2011). Niistä yksi on vesien vapaan virtaamisen turvaamisvaatimus, toinen vesien laadullisen, tuolloin kiinteistä jätteistä aiheutuvan pilaamisen hillitseminen. Maataloudesta ja teollisuudesta aiheutuvat päästöasiat siirrettiin vuosituhannen vaihteessa pitkälti EU:n sääntelystä johtuen vesilaista ympäristönsuojelulakiin, mikä vesienkäytön kokonaisjärjestelmän kannalta saattaa synnyttää hiertymiä tai pullonkauloja. Siis uusi laki keskimäärin 50 vuoden välein. Vuonna 1970 perustettiin keskusvirastona vesihallitus, joka ponnekkaasti käytti vesiasioissa valittajan puhevaltaa, mikä johti vesituomioistuinten oikeuskäytännön muotoutumiseen kohti sitä linjaa, mikä vielä vallitsee. Siellä sääntelykulttuuri eroaa, tai oli viime aikoihin asti eronnut, kansallisesta periaatteestamme, jonka lähtökohtana on vesien luonnontilaisuus siinä, että EU:n mittava lainsäädäntö koskee pääasiassa päästöjä, niiden määriä ja koostumuksia, joiden valvonta on ymmärrettävästi byrokraattista ja siksi myös tehotonta. Jos näkyy vain vajavaisesti, niin mistä se voisi kiikastaa. Jos nämä ovat vesienkäytön peruselementtejä, niin miten hyvin niiden vaikutus näkyy nyky-yhteiskunnassa
AERZEN FINLAND OY AB 1/1 tehokkuudesta ja kestävyydestä www.aerzen.com/wastewater Efficient by Nature Sustainable by Design It’s in our DNA. Huikea energiansäästöpotentiaali biologisessa jätevedenpuhdistuksessa Hiilijalanjäljen minimointi ilmastotavoitteiden saavuttamiseksi Käytettävien teknologioiden optimointi kestävää ilmastusprosessia varten Innovatiiviset AERZEN kiertomäntä-, ruuvija turbokom pressorit