........................10-11 Toimintakertomus v 2006 ............................... 14-17 Vetku esittelee .............................. m:0400 769 637, k: (05) 377 6137 lasse.hietsalo@luukku.com Raimo Mesiranta Kaukolankuja 1, 36200 Kangasala puh. 040 590 4830 e-mail: sihteeri@vetku.fi Jäsenet: Aulis Hartikainen Kinnunniementie 61, 73500 Juankoski Puh. 2 Päätoimittajan porinat ............................................ .... 3 Kiito-linjat ...... ............................................. Tekstisivujen Osta-Myy-Vaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. KANNEN KUVA: Pornaislaisen Matti Haikosen tuore kuorma-autohistoriatallenne,Scania-Vabis L56 / 1965 omimmassa elementissään kotiseututiellään. 22-23 Jalavan kauppa ............................. k: (02) 7362 559, m: 0400 821 180 Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Vehka-ahontie 30, 73500 Juankoski puh. 5 Kevätpäiväntasausajot ................................... 12-13 Vetkun juhlakeikka Päijänteellä .................... 19 Erkki Mäkisen muisto säilyy ja työ jarkuu ........ 26-29 Kauppapaikka ................................. k: (03) 3433 500, t: (03) 2361 227, m: 0400 838 355 e-mail: arto.rantala@tak.fi VetKu 1-2/2007 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autojen seura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala Painos n. 4 Puheenjohtajajalta .................................................. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 700 kpl VetKu on Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 18-19 Tiekonehistoriallinen seura ja Mobilia .............. k: (03) 3790 715, m: 0400 411 952 e-mail: veikko.hoppula@vetku.fi Markku Tapio Koskinen Kirveskoskentie 485, 07170 Pornainen puh. 30-31. 21 Vaatteet aatteiksi Vetkun ajotapahtumissa . t: (09) 2744 4044, k: (09) 275 3011, m: 0400 450 585, fax: (09) 275 5002, e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Jouni Kallio Aarrapolku 5 B 21, 61300 Kurikka puh. ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu Seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. k: (017) 613 270, m: 0400 576 212 e-mail: aulis.hartikainen@ppinet.fi Veikko Hoppula Pikilangantie 7, 36200 Kangasala puh. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. m: 0400 631 644 info@mesiauto.fi Olavi Nenonen Ahopolku 2, 76130 Pieksämäki puh. m: 0400 700 511, t: (015) 151 11 Sture Palmgren PL 864, 07930 Pernå Puh. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. (017) 62 201, m: 0400 278 963 e-mail: hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Villilänniemi 12 F 9, 33300 Tampere Puh. kuva Jari Ala-Ilomäki SISÄLTÖ 1-2/2007 Info-sivu ............................................................ 6-7 Vetku esittelee ...................................... k: (019) 636 204, m: 0500 315 271, fax: (019) 636 204 Onni Sarjomaa Urheilukentäntie 15, 24910 Halikko Puh. 24-25 Pertti Lähivaara pelastaa puutavara-autoilun historiaa ................................. 2 VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi sekä sihteeri@vetku.fi Yhteystiedot 1.1.2007 alkaen: Puheenjohtaja: Jari Ala-Ilomäki Boxintie 158, 04130 Sipoo Puh.k: (09) 2344 020, m: 044 310 0680 e-mail: jari.ala-ilomaki@vetku.fi Sihteeri: Sariina Mesiranta, PL 48, 36201 Kangasala puh. Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. m: 040 500 3212 Lasse Hietsalo Loviisantie 11, 47200 Elimäki puh. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. 20 Vetku onnittelee .................. 0400 449 009, e-mail: markku.tapio.koskinen@kolumbus.fi Liikenneneuvos Raimo Stenvall Ketunlinnantie 2, 04300 Tuusula puh. 8-9 Republic historia osa 1 ......
Hei taas, tapaamisiin netissä ;-) wexi. yrityksen nimi. Olen syvästi pahoillani, että jo monenkin kuunnousun ajan. Tarkoitushan on, että sivusto houkuttelisi alan historiaa ja perinnettä tuntevia kirjoittamaan tietojaan talteen ja toimisi täten yhteisenä kanavana tietojen siirtämiselle ja tallentamiselle. Toisessa esimerkkitapauksessa lähettäjälle palautettiin erään ala-asteikäisen jäsenemme posti, jonka hän on toivonut kannettavaksi perinteiseen tapaan pappansa omakotitalon laatikkoon yhdessä kun ovat aina tätä Vetku-toimintaa harrastaneet. 3 Päätoimittajan porinat Viestintä uusilla urilla –Vetkussakin. Yrityksen posti taloon kyllä kannetaan. www.vetku.fi on näyteikkunamme ulkoiseen maailmaan. Jäsenistön keskinäiset viestit kulkevat sähköpostilla kiitettävän nopeasti ja lähettämäänsä saa vastauksen liitetiedostoineen, ennen kuin kunnolla ehtii päätään kääntämään. Nettisivuston uudistusprosessi on edennyt mallikkaasti, jos kohta on eräillä tahoilla vaatinut verta, hikeä ja varmaan vähän kyyneleitäkin. Sivuston uusi rakenne ja toteutusalusta antavat sille mahdollisuuden edelleen kehittyä tavara-autohistorian kattavana ja vuorovaikutteisena tietopankkina, kuten toimintasuunnitelmassa oli tavoitteeksi asetettu. Tässä se nyt vihdoinkin kuitenkin on, ja seuraavakin numero valmistunee vielä tämän vuoden puolella. Käytettävyyttä ja tiedon löytämistä pyritään edelleenkin helpottamaan ja tässä ovat suureksi avuksi tietenkin käyttäjien kommentit, joten antakaahan sitä palautettakin. Kaiken ne siellä tietävätkin. Vetkun sisäinen ja ulkoinen viestintä on ajan hengen mukaisesti siirtynyt entistä enemmän sähköisen median varaan. Itellan mielestä kirjettä ei voi pudottaa ko. Tätä lehteä on odotettu kuin kuuta nousevaa. postilaatikkoon, koska henkilö ei virallisesti asu kyseisessä osoitteessa. Hyvään aikaan sattuukin tämä kehitys, sillä Itella, tuo entinen Suomen Posti Oyj, on ryhtynyt määräämään, mihin osoitteeseen suomalaiset saavat pyytää postinsa kantamaan. Siksikin olisi hyvä entistä enemmän hyödyntää sähköpostia myös tapahtumiin ilmoittautumisissa. Onkohan kyseessä uusi rahastuskeino, sillä Vetku maksaa täyden kirjeenkantomaksun myös jokaisesta vastauslähetyksestä – näissä tapauksissa kahteen kertaan. Syyskokous/Loska-ajo -kutsukirjeitä kiikutti Posti-Pekka takaisin lähettäjälle maininnalla ”Osoite epäselvä” mm. siksi, että kuoreen painetussa osoitelapussa oli ”vain” henkilön nimi sekä katuosoite, jossa sijaitsee hänen omistamansa yritys, mutta siitä puuttui ko
Vaasasta Helsinkiin Wahlroosit, sekä Lillträskit ja Fredmanit, myös Lumiahot ja Borgwardi, sekä Paloluoto ja Leylandi. Aihisen Turusta Vaasaan käy tie, ain´joka päivä kuormia vie, he Turusta Vaasaan ja takaisin ja kilpaavat kanssa Hellbergin. Tampere-Vaasa linjalla, on Paloposki ja Anttila, ja Tampereen kautta Helsinkiin, ajaa Paulamäen Borgwardi. Sanon automiehille terveiset, ja toivotan onnea matkalle, ja joskus teidät kun nähdä saan, niin hymyillään kun tavataan. Ei heille tarvitse sanoa, että älä unohda hymyä Kun automies hermonsa hallitsee, hyvä ystävyys maantiellä vallitsee. Terveisin. Ain´ toiselle apua annetaan, ilot, surut yhdessä jaetaan. Taisto Aaltonen, Aihisen Sisulla hän kulkee ain´ Vaasan linjalla, vuoroon kanssa Laitisen, sekä Simulan ja Turtiaisen. Saarikoskella ja Väyliöllä, heillä myös Sisu ja Vanaja, joilla Jyväskylästä Vaasahan, aina kiito-linjaa ajavat. Kiito-linjan miehillä raskas on työ, kun päivät ei riitä, he ajavat yön. Ja Porista Helsinkiin ajavat, nuo Alamäet ja Satomaat, ja S&E Nummi ja Luomat, niin myös Mäkinen & Pohjola. Santikka. Myös Luoman rekka-Volvolla, oli pyörät kohti taivasta, kun safööri nukahti rattihin, niin Volvo myös tieltä poikkesi. tuntematon runoilija. tuntematon runoilija Vaasan vankilassa vuonna 1954. Auramaan Sisu Eurasta, se kulkee myös kiito-linjaansa, Raumalta Poriin ja Vaasahan, Erkki Alhontaustan ohjaamana. Viitalähteen Matti Isojoelta, ajaa Vaasaan kuormalinjaansa, omalla Fordson Thamesilla, aina kolme kertaa viikossa. On TurkuHelsinki linjalla, nuo Vahlstenit ja Lintula, on Leino, Saari ja Nurminen, sekä Tuominen ja Salonen. Ei auta vaikkakin väsyttää, heitä coffein-tabletit virkistää. Mulle auton ääni tuttu on tuo, ja tieni kulki ain´ autojen luo. Ja Äänekoskelta Vanaja, on Leppäsen Paavon omistama, ajaa Vaasahan halkokuormia ja vie pohjanmaalle jauhoja. Nyt vaellan ristikon varjossa vaan, mutta autoja en voi unhoittaa. Unto Kainulainen Vaasasta ajoi Helsinkiin kolmella autolla, oli Borgwardi Mercedes, sekä varavaunu Hercules. Nuo automiehet on iloiset ain; he eivät sure, he nauravat vain. Luoman rekka-Volvoa on yhdeksän, sitä ajelee R. Nuo Sisu ja Leyland Hellbergin, myös ovat Vaasassa päivisin, Hans Evald Leylandin ratissa, on Vaasan tyttöjen hurmaaja. Myös Vainio ja Nohkola, he ajavat Helsingin linjalla, ja näkeepä Helsingin kaduilla, myös Piiran ja Auramaan. (Ote julkaisusta ”Ja niin me aloitimme tavaralinjaliikenteen”, Ilveskiito Oy 1982).. Lillträskin rekka-Mersulla, oli hiukan huonoa tuuria, kun kerran Kokemäellä, oli ojassa pyörät ylöspäin. Volvolla Porista Helsinkiin, olen mennyt hänen kanssaan monesti. Mäntsälästä Mikkola, ajaa myös kiito-linjoja, ja Helsinki-Lahti linjalla, myös bensiiniä kuljettaa. Sven Dahlback ja Helge Norrgådi, myös Mersulla metsään poikkesi. 4 E. Helge nukahti Mersunsa ratissa, Sven Dahlback sai siinä surmansa. Y. Ja Mikkelistä Helsinkiin, liikennöi vaunut Wredforsin, ja usein näkee Wredforsilla varavaunuja linjalla. Kiito-linjat kirj
5 K.-A. Ajaisimme sitten punakilpisillä museokuorma-autoilla… Kuulostaako houkuttelevalta. Eikä tilanne museoajoneuvojen osalta ole mitenkään seestyneessä vaiheessa. Tulollaan on uusi harasteajoneuvoluokka muunnelluille ajoneuvoille, joita ei käytetä ympärivuotisesti. aluekerhoon, eli jättää SA-HK:lle tilitettävä osuus jäsenmaksusta maksamatta. Asiat käyvät hyvin, peijakkaan hyvin, eikä yhtään syytä päätä kallistella. Mutta on sanottava, että kokemukseni Vetkulaisista ovat olleet niin hienoja, että mielelläni tähän hommaan aloin. Lähtökohtana keikoilla on tietenkin edustava museokuorma-autoharrastuksen esittely kuskin ja repsikan ajanmukaisia vaatteita myöten. On esitetty, että ajoon lähtö ilmoitettaisiin tekstiviestillä ja viranomaiset osaisivat kohdentaa ilmoitusvelvollisuuden valvonnan poikkeavien, vaikkapa punamerkkisten, rekisterikilpien perusteella. Noinhan ne asiat elämässä useinmiten menevät ja mielestäni tuo sopii varsinkin keikkojen motoksi hyvin. Ei siis surra keikan järjestelyiden mahdollisia pieniä epäkohtia, tunnetustihan elämme epätäydellisyyden maailmassa, vaan nautitaan ennen kaikkea loistavasta seurasta! Mutta eivät kaikki näkymät museoautorintamalla silti ole pelkästään ruusuisia. Reilu yhteishenki on vallinnut ja turhan toistemme kanssa kilpailemisen asemesta on loistanut pikemminkin toistemme auttamisen henki. Kenenkään ei pidä unohtaa, että ainakin museokuorma-autoharrastus ilman SA-HK:n kaikille museoautoharrastajille ajamia etuja olisi useimmille taloudellisesti kohtuuttoman raskasta normaaleine vakuutusmaksuineen ja käyttävoimaveroineen. Kaikki SA-HK:sta saamamme hyöty ei siis ole kouriintuntuvaa vaan suuri osa on taustalla tehtävää edunvalvontatyötä. Mielestäni ei. Pääsiin kylläkin melko isoihin saappaisiin, joita Veksi oli vieläpä hyvin rasvannutkin, mutta parhaani tietenkin yritän harrastuksemme eteen. Kyse on reilusta parista kympistä, joka mielestäni ainakin aktiiviseen harrastukseen kuluvan rahan rinnalla on mitätön summa ja tulee hyvinkin takaisin pelkästään tasokkaan Automobiili –lehden muodossa. Mutta näinhän se tapaa mennä: saavutetut edut tuntuvat itsestäänselvyyksiltä ja vapaamatkustajia riittää. Näille tulisi aivan aiheesta samantyyppiset edut kuin museoajoneuvoillekin: rajoitettu käyttöaika ja siihen suhteessa alhaisempi vakuutusmaksu. Mielestäni varsinkin museokuorma-autoharrastajien saavuttamat edut ovat niin huomattavat, että on kunnia-asiamme maksaa tuo reilu parikymppinen. Uusin suuntaus ja milteipä muoti näyttää olevan toiminta valtakunnallista keskusjärjestöämme SA-HK:ta vastaan. Harrastaja ja yhtyeensä Punaiset Laput Tervehdys kaikille! Kiitokset luottamuksestanne. Eikä sen puoleen, jos nyt jonkun yhdistyksen puheenjohtajaksi ryhtyy, niin se on sitten kyllä ainakin minun kohdallani Vetku. Vetkussa on perinteisesti ollut vain SA-HK:n jäsenmaksun maksavia jäseniä. Tätä vastaan ainakin SA-HK tekee parhaansa. Taisipa Hoppulan Veksi vanhoilla nettisivuilla osuvasti mainita seuran tilaisuuksissa vallitsevan ’reilun automiesmäisen hengen’. Yleisen hallinnon yhdenmukaistamisperiaatteen johdosta on nähdäkseni mahdollista, että myös museoajoneuvot ovat vaarassa mennä samaan ajoneuvoluokkaan. Käytännön ilmenemismuotonsa tämä on saanut nettifoorumin asiattoman kirjoittelun lisäksi siinä, että aluekerhot ovat antaneet jäsenilleen mahdollisuuden kuulua pelkästään ko. Ajattelin tuota toiminnan ja tapahtumien henkeä ja törmäsin kansalliskirjailijamme Aleksis Kiven Nummisuutareiden toteamukseen: Hiiteen kaikki mielen mustuus, me suoritamme itsemme tästä retkestä kuin enkelit. On tämä sen arvoista hupia! Jari Ala-Ilomäki Puheenjohtajalta
Ennen sillalle ja siellä odotavien kameroiden ristituleen joutumista autoletkaa odotti kuitenkin yllätys, poliisiratsia punnituksineen. Clas Palmberg tarjosi mielenkiintoisen kiertokäynnin tuotantolaitoksen eri tiloissa, mutta myös museoautokokoelma vanhoine Eltsun kilpureineen sai ansaittua huomiota mukana olleilta. Hitaasti ja varovasti kiiruhtaen kaikki kuitenkin mahtuivat teräsrakenteiden alta naarmuitta. Liekä puheenjohtajan suupielistä Etyyppi Jaggen sisustukseen tasaisesti juossut kuola jo saatu siivottua. Mäntyharju on perinteisesti tunnettu kesäasukkaiden onnelana, mutta tarjoaa työtä ja kodin myös n. Useimpien tieto olikin vain arvailua, mutta löytyipä kuskien joukosta yksi tietäjäkin. Veteraaniautoilijoiden sammumattoman kiinnostuksen herättivät entisöitävänä oleva pallonokka-Scania sekä piha-alueen lukuisat kuoma-autoaihiot. Muita keikan kiintoisia vierailukohteita olivat Juhani Pietikäisen v. Pietikäisen yritys tarjoaa raskaan kaluston ja päälirakenteiden huolto-, myyntija korjauspalveluja Mäntyharjulla sijaitsevassa toimipaikassaan. Talleissa nähtävillä olevat uudemmat ja vanhemmat autoaarteet, piha-alueen veistokset ja istutukset, sekä kodin taide-esinekokoelmat tarjosivat runsaasti silmäniloa. Mäntyharjua pitkin ja poikin Kevätpäiväntasausajot alkoivat osallistujien osalta maukkaasti Mäntyharjun kunnan tarjoaman aamiaisen merkeissä, ja kunta tuli muutoinkin keikan aikana tutuksi. Ajot kruunasi sunnuntain vierailu Oy Woikoski Ab:n tuotantolaitoksille. Yritys on alusta alkaen kuulunut Palmbergin suvulle, ja perinteiden sekä oman historian arvostus näkyi myös tuotantolaitoksen upeasti entistetyissä rakennuksissa. Perinteitä ja yllätyksiä Kaikille aisteille iloja tarjosivat Mäntyharjun maisemat hiekkaisine mäntykankaineen, vanhan kirkonkylän miljöineen, , sammaleisine kuusimetsineen ja kirkkaassa auringonpaisteessa sulavan jään kirjomine järvenselkineen. Suomen vanhin kaasuntuottaja on perustettu jo 1882 ja toimii nykyään maanlaajuisesti. Vierailukohteista vaikuttavin lienee kuitenkin Juhani Pietikäisen Vuoriniemessä, kauniilla järvenrantarinteellä sijaitsevan kodin museoautoja taidekokoelmat. Orilammen majalla yöpyneet autokunnat viihtyivät savusaunassa, maukkaan ruuan ääressä seurustellen, sekä elävän musiikin tahdissa tanssilattialla pyörähdellen. Rekkavarusteen tarjoamat päiväkahvit juotiin yrityksen tiloissa. – 1.-4.2007 Mäntyharjulle pojat lähti reissulle Clas Palmberg kertoi Voikoskella Onni Vilkkaan (?) aikanaan Monte Carlossa (?) luotsaaman Allardin vaiheista kiinnostuneille Vetkulaislle.. 40-vuotias Veisto on maailman johtavia sahakoneiden valmistajia ja viennin osuus on yli puolet myynnistä. Näkemisen ja kokemisen arvoinen oli myös Vanha Virransalmentie ja museosilta. Kunnassa on vahva teollisuus, johon veteraanikuorma-autoilijat pääsivät tutustumaan Veisto Oy:n tiloissa. 1978 perustama Rekkavaruste Pietikäinen Oy sekä museoautokokoelma. Ajoihin osallistujille oli jälleen tarjottu tuhti annos kulttuuria, teollisuutta, maantiedettä ja kuljetuskulttuurin historiaa, unohtamatta kuitenkaanVetkun ajoissa tärkeintä, eli mukavaa yhdessäoloa. Teknologian taso huimasi synkronoimattomiin vaihteistoihin tottuneiden päävärkkiä. Kevätpäiväntasausajot 31.3. 6500:lle vakituiselle asukkaalle. 6 Tämän vuotiset kevätpäiväntasausajot keräsivät talviunesta herätellyt veteraanikuorma-autot kokoon Mäntyharjun keskustaan maaliskuun lopussa. Kolmekymmentä autokuntaa oli lähtenyt reissulle ulkoiluttamaan autotalliensa aarteita kauniiseen kevätsäähän, ja Mäntyharjulla vietettiin hyväntuulinen viikonloppu vanhojen autojen ja vanhojen ystävien hyvässä seurassa. Poliisipartion mielenkiinto kohdistui veteraaniautojen taka-akselipainoon, joka punnittiin samalla kun kuskit saivat esittää varman tietonsa tai vaihtoehtoisesti valistuneen arvauksensa oman autonsa taka-akselipainosta. Vuonna 1937 valmistuneen museosillan ylitys sujui useimmilta ongelmitta, mutta korkeampien autojen kuskeille sillan teräsristikkorakenne oli aiheuttaa harmaita hiuksia ja ahtaan paikan kammoa
Kostajan kookkaasta varresta johtuen mikkiä pidelleen lyhyempikasvuisen pj:n käsi pakkasi väsymään useampisäkeistöisissä kappaleissa. Vuoriniemessä muistettiin keikan pääisäntäparia Pietikäisiä Vetkun Republic –taululla.. rouva vänkäreineen Virransalmen museosillan maisemissa. Koskinen ihailemassa BMV Isettan muotoilua. 7 Veteraanikuorma-autoilija Markku T. Autoilija Hannu Valkonen esitti keikan yleisötilaisuuksissa autoiluaiheista musiikkia. Autoilija Tuure Hulmi arv. Salme Lehtisen ikuiselta vaikuttavan nuoruuden salaisuus: Veiston messinkirouhe! Vetkulaisten autoja odottamassa kuskien paluuta Voikoskella
Useempi voorokausi on tullu istuttua ja nukuttuaki nenä Kaanian kopis. Museokaluja ei ole muita kuin Volvo, traktori on vähän haaveena. Hywää syksyä vaa. On hienoa olla joukos näin välittömäs ja rennos sakis ku kaikki vetkulaaset jokka moon rookannu. Hietamontut ja rakennustyömaat tuli meille tutuuksi. Ku halli tuli valamihiksi, aloon rojektin uurestansa ja 2005 Kaania sai MR-kilvet. Kiinnostuksen autoohin moon imeny jo äirin mairos. Isäntä penkillä ja mä laattias. Erityysesti kuorma-autojen paris tuli oltua häjyysenä, ku melekeen koko suku sai leipänsä autoosta tavalla tai toisella. Sitten alkoi tehdä mieli omaa autoa. Ensimmääsen talaven jäläkehen meni tilat alta ja piti vähä funteerata, notta "Mitäh ny?" Omaa hallia alootin tekemähän 2001. Son kunniahomma mulle, kiitti ku luotatta tuolla lailla Tervehdys! Olen Lasse Juhani Hietsalo Elimäeltä, ikä 60v. Kallion Jouni Kurikasta Moon syntyny 1964 Kurikas autoolija/autonkulijettaja perheesehen. Kauan aikaa mä suunnittelin kuorma-auton entisöömistä. Jokku vetkulaasista kävi meitä kattomaski 2005 Etelä-Pohojanmaan keikalla. Kerhotoiminnas moon ollu joukos vuoresta 2000 ja ny moon Seinäjoen seurun mopilistiis puheenjohtajana. Auton-, riisselija moottoriasentaja muston koulus tullu. Sen jälkeen onkin kaikki Vetkun keikat ajettu. Toinen mun harrasteautoostani Kaania-Vaappis kuuluu kans likitte mun muistoohi ku molin kakara. Melekeen peljästyyn ku mut valittihin Vetkun hallituksehen. Kuopiosta Frimodigeilta ostettiin VOLVO vuonna 2003. Jouni. Vetku esittelee. Kunnostimme poikien kanssapalokunnan 1953 mallisen VOLVON museoajoneuvoksi. Fräkäämisteni rahootuksesta vastaa Vaasan Wärtsilä johona moon ollu monttöörinä vuoresta 1982. Tienaan näitä harrasterahoja ajamalla ADR-Haanpään ME-PA:lla liimaa, vaneria ja sellua vietin tässä hiljattain 40-vuotis "taiteilija-juhlaa”. Ei moltu mun velijen kans koskaa ammatettavina, oltihin isännän joukos ajos. Aloon harrastamahan vanhoja autoja 1989 ku mä rehasin muorivainaan Warren pellolta, johona soli ollu 15 vuotta, kotia tallihin. Herran vuonna 1999 mä sitte ostin KaaniaVaappiksen. Kotoväki sanoo mulle monta kertaa jotta; "Pitääsköhän sun mennä vähä nuppinikkaris käymähän?" Warrehen mä kai sitte tunnin vähä jotaki lukkarirrakkautta ku meillä oli sellaanen ku molin kakara. Sosiaalipuoli taitaas nykyään ottaa asiahan kiinni rankalla kärellä, mutta meillehän soli Ameriikkaa. Mobiiliista moon ollu kiinnostunu koko ikäni. 8 muhun
Harrastan toki muutakin: valokuvausta olen harrastanut vaihtelevalla innolla ja aihepiireillä reilu kymmenvuotiaasta, rautateitä sekä veneilyä keskimoottoriveneellä Saimaalla. Kaikki nämä tyydyttävät paitsi tekniikan parissa puuhaamisen niin myös estetiikan kaipuutani. Autotallin pihalla kasvanut ja "Kempsun" hytissä kauppaa leikkinyt Ilkkakin ajelee joskus vanhuksella ja auttelee remonteissa. Kuorma-autoharrastukseni alkutahdit soitettiin 1960-luvulla mökkitietä hiekoittaneessa kuorma-autossa Jaalassa. Erityisesti suomifilmien pätkät, joissa vilahti ohi Sisu tai Vanaja saivat aikaan sydämentykytystä. En ole katunut valintaani enkä osaa sitä edes hävetä, sillä meillä on ollut vaimoni Päivin ja lasten kanssa tosi hauskaa Vetkun keikoilla. Nykyisin asun metsän keskellä Sipoossa. Eija on innolla mukana harrastuksessa, autoilijan tytär kun on. 9 Jari Ala-Ilomäki Olen syntynyt v. Omakotitalon hoitoa lenkkeilyä ja talvisin circuit-jumppaa hyvässä seurassa. Perheeseeni kuuluvat vaimo Eija, poika Ilkka ja tämän vaimo Ani sekä vaarin silmäterä Venla. Niin myös muutkin autot, junat, laivat ja koneet ylipäätään. Hienotunteisuussyistä jätän merkin sanomatta, vaikka hieno auto sekin oli. Nostan muotoilusta vastaaville mielelläni hattua! Vetkun toiminnassa on mielestäni parasta ystävyyshenkinen leppoisuus ja kilpailuhengen puute. Vanhat autot ovat aina kiinnostaneet minua. Lasse Vetku esittelee Seuran jäsenistön on hyvä tuntea hallituksessa istuvat ja muut luottamushenkilöt, jolloin yhteydenottokin on aina helpompaa. Tässä numerossa esittelemme osan tämänhetkisestä hallituksesta. Lopullisesti tulin järkiini (eräiden mielestä kadotin sen viimeisetkin rippeet) syksyllä 2002 hankkiessani oman Jyry-Sisuni. Seuraavissa numeroissa lisää.... On oikeastaan käsittämätönta, että nämä suomalaiset työkalut on osattu muotoilla miehekkäin mutta herkin vedoin niin kauniiksi käyttöesineiksi. 1961 Riihimäellä, mutta valtaosan elämästäni armeijaan menoon saakka vietin Kouvolassa. vikamerkkinen olikin. Uskonvahvistusta sain nähdessäni Kouvolan kaupungin tummanvihreän Kontio-Sisu aura-auton talvisin 1960ja –70 –lukujen taitteessa: komea auto ja komeat äänet! Tästä kuluikin kolmisenkymmentä vuotta epätietoisessa rajatilassa. Pidetään Vetku sellaisena! Toimin myös Elimäen VPK:ssa, olen hallituksen puheenjohtaja. Vetkun nettisivuja seuraan säännöllisesti, sivut ovat hyvät ja päivitys toimii kiitettävästi tietoa tulee! Keikat ovat toiminnan kohokohtia, valitettavasti aikataulut vaan aina liian tiukkoja. Viimeksi mainittu selittää myös Sisun ja Vanajan pääsyn listani kärkeen jo varhain. Hankin auton museokatsastettuna, koska mielestäni lapsilla tulee olla paitsi tietoisuus jatkuvasti autotallissa olevasta isästä myös vähintään näköhavaintoja. Olen työssä Metsäntutkimuslaitoksella puunkorjuun tutkijana. Veteraanikuorma-autoja ja -harrastusta tulisi mielestäni esitellä enemmän erityisesti nuorten omissa tilaisuuksissa. Olin myyty, vaikka auto ns. Seuraavia keikkoja odotellen
Mitään aavistamaton sisko piti kuuliaisesti sytytysjohdon päästä kiinni ja minä riuskasti pyöräytin magneettoa. Äidin iloksi puhdistelin niitä keittiön tiskipöydällä, ehkä salaa tiskiharjallakin. Uusia jo sai ja niinpä "kantti kertaa kantti kertaa lippa" oli jo auttamattomasti ohitettu vaihe Suomen autoistumisessa. Osansa jäykkyyteen oli varmastikin ties kuinka pitkä seisominen ennen kuin matka romikselle alkoi. Eiköhän naapurit ymmärtäneet voiman komeata ääntä. Tehokkain keino sen, ja muiden "hengettömien" vanhusten liikuttelemiseksi yksinkin oli panna vaihde sisään ja veivata. Hän oli lähtenyt 1958 kokeilemaan mopo-pyöräänsä ja kait sattumoisin ajeli Leppävaaraan. Muistelenpa kaverini Reijon todenneen ettei auto kiemurrellut Olavin ohjaamana yhtä paljon kuin minun käsissä. Vuosien seisonta ennen romista ei ollut ainakaan herkistänyt ohjausta! SUURI INNOSTUS AUTOVANHUKSIIN Minä olin koulutoverini Reijo Rallin kanssa nuorin siinä porukassa, joka hääri kanttiautojen kimpussa. Romikseen tullessaan hän näki puoliksi tuhotun kuormurin, jossa oli umpikumiset pyörät ja tuhoaan odottamassa vielä viimeisen useamman auton sarjasta. Minä sain hälytyksen kun tarvittiin porukkaa siirtämään auto pois. Tietenkin heti kohta nousi esille kysymys siitä olisiko "repun" suuri henki mennyt todella ja lopullisesti manan majoille vai voisiko sen vielä houkutella ilmineeraantumaan. Siinä hinauksessa muistelen vuorotelleeni Olavi Heldan-nimisen kaverin kanssa "repun" ratissa. 10 Reni Hildeen, SA-HK:n ja Tampereen kerhon perustajajäsen. Ilmottauduin ryhtyväni suureksi poppamieheksi ja kutsuvani moottoriin kateissa olevan suuren hengen paikalle. Onneksi Jorilla oli Willys-jeeppi joka valjastettiin eteen ja saatiin pois polttopillin ulottuvilta. VEIVI OLI KORVAAMATON APU "Repu" oli niin kankea lykittävä ettei sitä pienellä joukolla saanut edes liikkeelle. Se viimeinen oli REPUBLIC. Olinpa herättänyt kateissa olleen hengenkin siihen. Realistisemmat olivat sitä mieltä ettei se enää käy. MIKSEI SE KÄVISI. Loppuun ajettuina niistä ei enää ollut vakavaan käyttöön. Sellainen lienee jokaisen tosi-mobilistin verstaassa. Siellä oli radan varressa parikin romista, jotka olivat meikäläisten aarreaittoja. TOIMI! mutta uusintakokeeseen hän ei enää suostunut. Muistikuvani siitä on vieläkin elävänä mielessä. "Repun" moottori ei iloksemme ollut jumissa, joskin isot pojat olivat kyllä sitä mieltä että moottorista oli se "suuri henki" kyllä mennyt manan majoille. JA TAAS VEIVATAAN Seuraavana viikonloppuna kiikutin kaasuttimen, magneeton ja tulpat ynnä vähän bensaa paikkaan jossa "repua" silloin säilytettiin. Sen yksityiskohdan muistamme molemmat siskoni kanssa kun halusin kokeilla puretun, puhdistetun ja jälleen kasatun magneeton mahdollista toimintaa. Nuoruuden itsevarmuudella totesin: "miksei se kävisi?" Niinpä irrotin kaasuttimen ja magneeton johtoineen ja tulpat ja vein kotiin. Se oli muistaakseni Mankkaalla erään isohkon kivinavetan entinen lantala! Ruuvailin vehkeet paikoilleen, avaVARHAISIMPIA MUISTELOITANI REPUBLIC-KUORMA-AUTOSTA. Ne oli silloin pelkkää romurautaa. Tulpat sain jossain oikein hiekkapuhallettuakin ja tarkistettua vanhempien automiesten muistamalla Championpuhdistusja kipinän testauslaitteella. Fabianinkatu 5:n pihalla kun letukkaa kokoilin niin moni utelias seurasi hommaa ikkunastaan. PELASTAVA ENKELI REPUBLICIN pelastumisesta jälkipolville saamme kiittää Kai-Lauri Bremeriä ja sattumaa. Sillä lailla siirreltiin lukemattomia kertoja autoja. Kai-Lauri, Georg von Pfaler, Martin Ekman ja ehkä muitakin keräsivät pikakolehdin ja ostivat viimeisen Republicin romiksesta. Kun rupesin sitä käyntiin veivailemaan ja kun ekat paukahdukset tuli pakosarjasta komeiden lieskojen kera niin ikkunoita avautui, mutta kun pakoputkiton kutonen räjähti käyntiin umpipihalla erittäin kaikuvalla paukkeella ja rätinällä, niin ensin avautui vielä useampi ikkuna ja sitten kaikki kiireesti sulkeutuivat. Minä olin niinä aikoina kasannut yhden palapeli auton, Chevrolet International vm 1929, jonka isä oli tutultaan purettuna ostanut
Joitakin sarkastisia kommentteja kuulin, mutta Jori tuli apuun ja yhteispainollamme rytkäytimme lankulla runkoa niin että oikea riipuke lupsahti nätisti oikeaan asentoonsa ja niin oli runko suorassa! Kyllä oli kavereiden ilmeet näkemisen arvoiset! Siihen ne minun panokseni REPUBLIC:n hyväksi taisi rajottuakin. Oikea takakulma oli ylempänä kuin vasen. Sanoin jotain siihen suuntaan vielelläni seisovalle Jorille (Georg von Phaler) ja otin lattialta ehkä 3 metrin mittaisen lankun ja pujotin sen oikean palkin yli ja vasemman alle. Kuvat Aira ja Paavo Vainikan kokoelmista.. "Stunk stunk" se hyvin harvakseltaan käyden ponnisteli mäkeä ylös. RUNGON OIKAISU Viimeinen erikoisempi tapahtuma oli se kun runko oikaistiin. Kokeilua jatkettiin niin että viriteltiin tilapäinen bensan syöttö ja niin minä ajoin ylpeänä kaaran muutaman metrin ulos lantalasta ja taas takaisin, tehtiinpä pihalla pieni lenkkikin. Oikea jousen riipuke oli toisinpäin kuin vasemmalla. Katselin sivulta kieroa "repua" ja sitten yhtäkkiä sain päähäni että nyt se oikaistaan. Renin muistelot Republicin nykyelämän alkutaipaleesta aloittavat juttusarjan, johon jatkoa on odotettavissa seuraavissa numeroissa. Sitten veivin kampeen kiinni ote oli muuten tietenkin sellainen, että sormet ja peukalo ovat SAMAN suuntaiset, että jos potkaisee takaisin niin peukalo ei vahingoitu. Kerran oltiin taas keräännytty talkoisiin Upinniemen tien varressa olleeseen talliin, eli entiseen venäläisten ruokalaparakkiin. Onneksi monet muut ovat uhrautuneet enemmän ja pidempään, niin että nyt saamme ihastella vanhusta entistä suuresti somempana. Savitaipaleen osuuskaupan ensimmäinen kuorma-auto. Moottori oli ja toivottavsati on edelleen ällistyttävän sitkeä. Siitä lähtien kun se romiksesta pelastettiin "repun" runko oli kiero. Diagnoosi oli että jokin oli vääntänyt rungon kieroksi ja että ihan pienellä voimalla palkkeja ei suoraksi saataisiin. Hesarissa kuva, minä seison sillä kertaa hattu päässä lavalla, kun siihen aikaan en omistanut kuormuri-korttia. SUURI HENKI PALAA RUUMISEEN Aikani veivailtua ja porukan naureskellessa sain Olavi Heldanilta inhimillistä myötätuntoa niin paljon että hänkin aikamiehen voimin pyöräytti veiviä ja silloin "suuri henki" palasi paukkuen ja savuten Republiciin. Korjausta suunniteltiin erilaisin konstein, mutta mitään konkreettista ei saatu aikaan. AK:n vuosijuhlaankin pääsi "repu" osallistumaan, siitä on mm. Jokaislla kierroksella luulin sen siihen paikkaan tikahtuvan, mutta ei, uusi "stunk" seurasi toistaan uskomattoman harvakseltaan. Kun "repua" vietiin aluksi Traderin hinauksessa Porkkalaan, niin Jorvaksen tieltä mäkeä ylös se ajettiin omin voimin. 11 sin ryyppykuppien hanat ja annoin alkuryypyt
Seuran puheenjohtajana on toiminut Veikko Hoppula Kangasalta ja varapuheenjohtajana Jari Ala-Ilomäki Sipoosta. Seuran Internet-sivuston ylläpidosta on alkuvuoden vastannut Veikko Hoppula, joka on hoitanut myös muun ulkoisen tiedotustoiminnan. Hallituksen jäsenille ei ole suoritettu matkakustannusten korvauksia tai kokouspalkkioita. Jäsenistölle on jaettu toimintakauden kuluessa yhteensä 3 jäsenlehteä, yksi oli kaksoisnumero, sekä näiden lisäksi yksi erillinen jäsenkirje. Kannatusjäsenyyden muodossa seuran toimintaa ovat tukeneet: KARI ISOTALO OY Vampula, KULJETUS-VAINIKKA KY Savitaipale, MESI-AUTO OY Kangasala, NÄRKO FINLAND AB Närpiö, OY POHJOLAN LIIKENNE AB Helsinki, RAHTARIT RY Tampere, OY SCAN AUTO AB, OY SISU AUTO AB Karjaa, SUOMEN KIITOAUTOT OY, SUOMEN KULJETUS JA LOGISTIIKKA SKAL ry, UOTINEN OSMO Mansikkamäki, VEHO GROUP OY AB HALLINTO Seuran hallitus on pitänyt toimintavuoden kuluessa yhteensä neljä kokousta. Hyväksytyn toimintasuunnitelman mukaisesti Seuran toiminta on rahoitettu pääasiassa jäsenmaksutuloilla. Kuorma-autohistoriallinen kavalkadi järjestettiin Helsingissä Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n 70 – vuotisjuhlallisuuksissa. Ohjelmaan sisältyi yritysvierailut Nokian Renkaat OyJ:n logistiikkakeskukseen sekä Purso oy:n tuotantolaitoksiin. Museokuorma-autoja oli ajossa mukana 29. Ulkomaiset viestintätarpeet on hoitanut varapuheenjohtaja Jari Ala-Ilomäki. Ajotapahtumien kustannukset on katettu osallistumismaksuin sekä keikkakohtaisilla sponsorituilla. Perinneautoilua parhaiten edustavasta asu-/ajoneuvokokonaisuudesta päätettiin antaa ”Paras kokonaisuus” –kiertopalkinto nokialaisen Kalevi Vähä-Tahlon ja 10 –vuotiaan Mikael Marjamäen GAZ-51 -autokunnalle. Hallituksen varsinaiset jäsenet joista toimikautensa jälkimmäistä vuotta: Antti J Kaura, Kauhajoki Antti Prusi, Kangasala Sture Palmgren, Pernaja Jari Ala-Ilomäki Sipoo sekä toimikautensa ensimmäistä vuotta: Onni Sarjomaa, Halikko Aulis Hartikainen, Juankoski Olavi Nenonen, Pieksämäki Varajäsenet: Markku Koskinen, Pornainen Erkki Mäkinen, Juankoski Raimo Stenvall Tuusula Reino Lehtinen, Anjalankoski Hallituksen työskentelyyn ovat vakiintuneen tavan mukaan osallistuneet kaikki jäsenet tasaveroisina. TIEDOTUS Sisäinen: Seura on julkaissut toimintavuoden aikana VetKu –jäsenlehteä. TALOUS Seuran taloudenhoitajana on toiminut sihteeri Niina Kauranta. Tiedotejakelun suuruus on ollut n. Hallituksen keskuudestaan nimeämät työryhmät ovat lisäksi kokoontuneet tarvittaessa useita kertoja tapahtumien valmistelukokouksiin, joita eniten aiheuttivat Kevätpäivät, Savo-Karjalan Keikka sekä Loska-Ajot. Kokouksia on järjestetty matkakulujen tasaamiseksi vuorottain eri jäsenten kotipaikkakunnilla sekä Seuran tapahtumien yhteydessä. –24.2006 kokoontumisajo Nokialta Siuron kautta Karkkuun. 12 JÄSENISTÖ Veteraanikuorma-autojen Seura ry:n jäsenmäärä oli toimintavuoden 2006 päättyessä 519 henkilötai yhteisöjäsentä. VetKu -lehden vastaavana päätoimittajana on toiminut seuran puheenjohtaja Veikko Hoppula. Hallituksen sihteerinä ja Seuran taloudenhoitajana on toiminut Niina Kauranta, Kangasala. Kevätja syyskokouksen yhteydessä sekä Savo-Karjalan Keikan aikana on järjestetty lisäksi erilliset informaatiokokoukset, jolloin jäsenistöllä on ollut tilaisuus kuulla Seuran toimivan johdon edustajia ja toimihenkilöitä sekä antaa palautetta ja evästyksiä tulevan toiminnan kehittämiseksi. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Antti Prusi sekä seuran puheenjohtaja. Ruotsinkielisessä viestinnässä on avustanut Sture Palmgrén. Ulkoinen: Seuran tapahtumista on ennen niiden toteuttamista laadittu erilliset lehdistötiedotteet, joita on toimitettu sekä paikallisilleettä valtakunnallisille tiedotusvälineille. Internet –sivusto on toimintavuoden kuluessa uudistettu sekä ilmeeltään, että sisällöltään ja sen ylläpitovastuu on siirtynyt varapuheenjohtaja Jari Ala-Ilomäelle. Sivustoon on lisätty aineistoa pitkin toimintavuotta. TAPAHTUMAT Kevätpäivän Tasaus 2006 -nimellä järjestettiin 1. Kerhotuotemyynnistä on huolehtinut Raimo Stenvall. Savo-Karjalan Keikka 8-11.6.2006 Veteraanikuorma-autojen seura ry:n TOIMINTAKERTOMUS vuodelta 2006. Kirjanpidon ja siitä johdetun tilinpäätöksen on laatinut tamperelainen tilitoimisto MPR-Laskenta Oy, jonka toiminimi on yrityskaupan myötä muuttunut TALENOM Oy:ksi. Toimintavuoden kuluessa Seuraan on liittynyt 40 uutta jäsentä. Seuran kevätkokous pidettiin Kevätpäivän Tasaus 2006 -tapahtuman yhteydessä Hoikan koulutusja kuntoutuskeskuksessa Karkussa. 4060 kohdistettua tiedotetta/tapahtuma. Ajon järjestelyistä vastasi Jari Ala-Ilomäki. Sivuston päivitysrutiinit on hoitanut Kuusamon Multimediapajan opiskelijat pajaohjaaja Teijo Sarajärven ohjauksessa
Pieksämäellä vierailtiin VR:n konepajalla ja Partaharjun puutarhalla. Tapahtuman järjestelyissä avustivat seuran puheenjohtajaa Osmo ja Teppo Mikkonen sekä Olavi Nenonen ja Jari Ala-Ilomäki. Vanhat Sisut ja Vanajat –kerhon vetäjänä on toiminut Hannu Kettunen Juankoskelta. Loska-Ajo-palkinto myönnetään vuosittain vanhimmalla, aiemmin samasta aiheesta palkitsemattomalla kuorma-autolla ajoon osallistuvalle henkilölle. Seuran arkistoa on säilytetty Mobilian kokoelmahotellissa. Kesälahdella filmatussa Antiikkia, antiikkia –TV-ohjelmassa, sekä Logistiikka-Kuljetus 2006 messuja. Ajon aikana vierailtiin Tuulos Rievän leipomolla, Arto Toukovalkaman museoautohalleilla, Lammin Betonin tuotantolaitoksilla sekä Voglian ja Lammin Sahdin tehtaanmyymälöissä. Jari Ala-Ilomäen ohjauksessa taltioitiin vanhojen kuorma-autojen äänimaailmaa DVD-levylle. Kirjattuja jäseniä kerhossa oli vuoden 2006 lopussa n. Mukana tapahtuman järjestelyissä oli 100 –vuotias Lammin Osuuskauppa. Seuran museoajoneuvotarkastustoiminnasta vastaavana on toiminut Arto Rantala Tampereelta. Tapahtumaan osallistui kaikkiaan 40 museokuorma-autoa. 1920 on ollut säilytyksessä lämpimässä tallissa lukuunottamatta Savo-Karjalan Keikkaa, jonka aikana se esiintyi mm. Kuvaaja JAI. Nuorimman keikalle osallistuneen jäsenen kiertopalkinnon sai omakseen Petro Lindfors. merkkiharrastajien yhdyssiteenä ja kotimaisen kuorma-auton historian ja perinteen vaalijana. Olavi Sallisen lahjoittaman LoskaAjopokaalin sai vuodeksi haltuunsa hämeenlinnalainen Jukka Andersson 1935-mallisella Fordilla. Keikasta tuotettiin videotallenne kurikkalaisen Juha Haapaniemen toimesta. Sisu Auto Oy lahjoitti Logistiikka ja Kuljetus 2006 -messujen aikana Seuran omistukseen Sisu SH-4 /1935 kuormaauton. Toimintavuoden kuluessa kerho on tuottanut ja jakanut jäsenilleen värikuvallisen autoluettelon sekä aktivoinut uusia merkkiharrastajia mukaan toimintaan. Ajotapahtumaan osallistui 70 museokuorma-autoa / 129 henkilöä. MUU TOIMINTA Seura on toimintakauden aikana kuulunut itsenäisenä jäsenjärjestönä Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:een, sekä taustayhteisönä Mobilia -säätiöön. Loska-Ajo 14 15.10.2006 Syksyn 2006 Loska-Ajo käynnistyi NESTE-Tuulosen liikennepalveluasemalta Tuuloksesta. Tapahtuma oli osa valtakunnallista ’Museoajoneuvon päivä’ -tapahtumasarjaa. Seuran kiertopalkinto myönnettiin monilla ajokeikoilla henkilökohtaisia kuljetuspalveluita pyyteettömästi hoitaneelle espoolaiselle Erkki Humpakselle. NÄRKO-palkinnon voitti Paavo Vainikka Savitaipaleelta Volvo LV 94 D /1939-säiliöautolla. 13 Joensuusta käynnistetty keikka kulki Rääkkylän, Kiteen, Punkaharjun, Savonlinnan ja Rantasalmen kautta Pieksämäelle. Punkaharjulla tutustuttiin FinnForestin tuotantolaitoksiin ja Luston näyttelyyn, sekä esiteltiin yleisölle mm. SA-HK:n hallituksessa on toiminut Jari Ala-Ilomäki Sipoosta edustaen Veteraanikuorma-autojen Seura ry:tä. HALLITUS Veikko Hoppula puheenjohtaja, 2006 'Vetku fan club Rääkkylä, kesällä 2006'. 1973 kuorma-autolle on toimintavuoden kuluessa tehty jonkin verran kohentavia kunnostustöitä Mesi-Auto Oy:n toimesta. Savonlinnassa luovutettiin 10.6. 120 henkilöä. KALUSTO Ilmailulaitoksen Seuran hallintaan luovuttamalle Sisu L-131 CVT vm. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Jari Ala-Ilomäki sekä seuran puheenjohtaja. Seuran Republic-20 vm. Seuran syyskokous pidettiin Lammin biologisen aseman kokoustiloissa 15.10.2006. Kerho toimii em. 2006 Suomen Kuljetusja Logistiikka SKAL ry:n liittokokoukselle vetoomus ’eri tahojen yhteistyön tehostamisesta kuljetuskulttuurin perinnetallennuksessa ja sen yhteiskunnallisen arvostuksen kohottamisessa’. Mobilia-säätiön edustajistossa Seuran edustajana on toiminut Veikko Hoppula Kangasalta. puutavarakuljetusten historiaa. Tuote, Satsia Putkeen, osa 1 julkaistiin virallisesti Loska-Ajon yhteydessä. Reitin pysähdyspaikkakunnilla järjestettiin yleisölle museoajoneuvonäyttelyitä ja esiteltiin vanhoja automiesten työskentelytapoja
Keikan osallistujat nauttivat lounaasta ja harmonikkamusiikista venesatamassa Päijänteen kirkkaiden vesien äärellä. Letkan edetessä kesäpäivän lähes 30 asteisessa helteessä läpi Tommolankylän autokunnat saivat konkreettisen näytteen kuorma-autoilun historian kuskien työoloista. Samaan aikaan veteraanikuorma-autojen muodostama letka matkasi poliisisaattueen ohjaamana läpi Jyväskylän. Tällä kertaa voitto irtosi komealla ja todella harvinaisella vm. ’Auto on ollut Kymen Uittoyhdistyksella, joka on kuljettanut sillä mm. Keikan päättävä Valtakunnallisen Museoajoneuvopäivän kuormaautonäyttely järjestettiin Jyväskylän yliopiston Agora –keskuksella, jossa tutkijatohtori Narciso González Vega esitteli vetkulaisille Agora Innoroad Laboratorion toimintaan kuuluvaa ajokäyttäytymisen tutkimusta. Vääksyn kanavan ja Pulkkilanharjun kansallismaisemien jälkeen autokolonna pysähtyi pieneen, tuhannen asukkaan Luhankaan, jossa tervetuliaissanat lausui kunnanjohtaja Reijo Urtti. Kymmenien entisöityjen autovanhusten suojaksi oli tyylikkäästi kunnostettu tilan pihapiirin vanhoja rakennuksia. Hänen tutkimusaineistonsa koskee väsymyksen vaikutuksia ajokäyttäytymiseen. Mukana olivat myös suomalaisen kuorma-autovalmistuksen klassikot Sisu ja Vanaja runsaasti edustettuna, sekä iso joukko muita autoharrastajille tuttuja että tuntemattomampiakin merkkejä ja malleja. Vääksystä itäpuolta Jämsään Hotelli Tallukan pihalta Vääksystä veteraanikuoma-autojen näyttävä letka kaarsi ensimmäisenä päijät-hämälaisien viljapeltojen halki mutkittelevaa Kolunkulman kylätietä Vesivehmaalaisen autoharrastajan ja maanviljelijän Antti Vähälän tilalle, jossa toimii yksityinen Antin Automuseo. Viihdetalkoisiin osallistuivat myöhemmin illalla Vetkun harmonikkaduo, -trio ja loppuillasta jo –kvartetti kera solistiryhmän. itse kokeilla, miten väsymys vaikuttaa ajokykyyn. Luhankalaiset saivat samalla mahdollisuuden tutustua kuorma-autoilun historiaan ja komeisiin veteraaneihin. 59 Ford Traderilla ja pokkarekalla ajanut muuramelainen Tapio Nisula. Näyttely sisälsi autojen, traktoreiden ja muiden ajopelien lisäksi myös hauskana yksityiskohtana näytteitä autojen vuosimallien mukaisesta vaatemuodista. Illanvietossa Jämsän Äijä Erkki Lehtonen viihdytti ruokailevaa juhlakansaa harmonikanja suunsoitannallaan. Vääksystä liikkeelle lähtenyt ja Jyväskylään päättynyt kolmipäiväinen Päijänteen keikka oli jälleen houkutellut mukaan veteraanikuorma-autoharrastajia ympäri Suomen. uiton keluveneitä. 14 Veteraanikuorma-autojen Seura ry juhli 20 –vuotista taivaltaan Päijänteen kesäisissä maisemissa kesäkuun alussa. Suur-Jämsän Moottoriklupin masinistit ilahduttivat Jämsässä ensimmäisen ajopäivän lopuksi vetkulaisia koneillaan ja rompetorilla tehtiin löytöjä. Tällä kertaa nuorin keikalle lähteneistä autoista oli koskuelaisen Jussi Piirron Volvo N 7 vm. Lavan varjossa Antin Automuseon pihalla huilaa Raimo Kuortti. 1962Vanaja NT-69:lla, tuttavien kesken Möhkö-Vanajalla. Ajosimulaattorissa voi mm. –77. Päijänteen länsirantaa Jyväskylään Lauantaipäivä alkoi autonäyttelyllä Muuramelaisen Harvia Oy:n pihalla. Varttuneen nuorison varauksettoman huomion sai erityisesti aito Hurriganes-yhtyeen Scania-Vabis B56 keikkabussi/muuttoauto vuodelta 1965, tuo monta niin ihanaa tunteenilmaisua kylkiinsä saanut tummanvihreä komistus. Pitkän ajopäivän pölyt ja väsymys huuhdottiin kuitenkin illemmalla pois hotelli Alban saunassa. – 10.6.2007. Saunateehtaalla tutustuttiin kiukaiden ja jaunasisustusten valmistuksen historiaan ja nykypäivään. Vetkun Päijänteen keikalle osallistuneista seitsemästäkymmenestä autosta autonäyttelyiden varmoja vetonauloja olivat vanhukset Republic 20, Ford A ja Ford AA, kaikki kaukaa 1920-luvulta. Teksti: Päivi Ala-Ilomäki Kuvat: :Päivi Ala-Ilomäki (PAI) ja Jari Ala-Ilomäki (JAI) VETKUN 20-V JUHLAKEIKKA PÄIJÄNTEELLÄ 8. Keikan ainutlaatuisen runsaslukuinen naisosallistujajoukko suuntasi seuraavaksi höyrylaiva s/s Suomelle ja Päijänteen sinisille selille. Auton keulassa olevaa vinssiä on käytetty veneiden siirtoon lavalle’, Matka oli vasta alussa, mutta helle painoi päälle. Silloin tosin helteisen pölyiset tai vaihtoehtoisesti märät ja saviset tiet olivat karua arkea, eivätkä vain nostalginen poikkeus. ’Halusin esitellä vetkulaisille 20-v keikalla Keski-Suomen ominaispiirteitä: vesistöjä siltoineen, mutkia ja jyrkkiä mäkiä’ kertoili järjestelyjen päävastuun kantanut, vm. Luhangasta matka jatkuikin kohti Jämsää haasteellisella nostalgiataipaleella, jolta ei puuttunut mutkia, mäkiä, hiekkaa sekä pölyä, jonka seassa näköyhteys edelliseen autoon paikoin katosi. Agoran paikoitusaluella järjestetyssä 20-v juhlanäyttelyssä yleisö sai äänestää omaa suosikkiaan ja jaettavan Närko –palkinnon vei jo toisena vuotena peräkkäin Paavo Vainikka Savitaipaleelta
Kylmimpänä vuodenaikana päivittäin 80 täysperävaunukuormaa puuta ja turvetta nielevä voimala massiivisine kattiloineen oli vaikuttava elämys. Pyri aina noudattamaan annettua aikataulua, erityisesti lähtöjen tulisi tapahtua ripeästi. 4. Veteraanikuorma-autojen seura ry:n hallitus on hyväksynyt ajotapahtumissa noudatettavat säännöt. Niissä ei myöskään tulisi olla mainoksia, jotka eivät sovellu ajokin ikäkauteen. 3. 1. Esimerkiksi siirtymätaipaleiden maantieosuuksilla pidämme huolta riittävistä turvallisuusväleistä ja annamme muulle liikenteelle mahdollisuuden turvallisiin ohituksiin. Illallisella palkittiin myös keikan pääjärjestäjä Tapio Nisula, joka sai vuodeksi haltuunsa Kanttiautoreliefin veteraanikuormaautoharrastuksen hyväksi tehdystä työstä. 9. Kun liikumme poliisisaattueessa, toimimme annettujen erityisohjeiden mukaan. Risteyksen jälkeen muista seurata taustapeilistä, ettei seuraava auto vahingossa aja väärään suuntaan ja vedä kaikkia takanaan tulevia mukaansa. Päijänteen keikalla oli mukana myös taidemaalari Anna-Leena Vilhunen, joka lapsuuden kuorma-automuistojen houkuttelemana oli lähtenyt etsimään vaikutteita ja elämyksiä veteraaniautojen parista. 7. Tilaisuus alkoi runsaalla ja herkullisella brunssilla, jonka jälOhjeita Vetkun keikalle osallistuville. Esimerkiksi kaupunkialueella saattaa olla risteyksiä, joissa poliisin antama ohje sallii ajamisen ”päin punaisia”. Mikäli joudut poikkeamaan järjestäjien laatimalta ajoreitiltä tai jättäytymään pois kolonnasta, muista ilmoittaa siitä järjestäjille. Seuraa, että takanasi ajava auto pysyy mukana. Tässä tapauksessa taisi tulla liki valmista, ainakin suunnittelijoiden luvusta päätellen.Vas.Veikko Hoppula, Erkki Humpas, Tapio Nisula, Pertti Lähivaara, Henri Hartikainen ja Ritva Mäkinen. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Muistathan, että myös ajotapahtumissa noudatetaan voimassa olevaa lainsäädäntöä. ”Ajomestari” antaa megafonilla varoitussignaalin 5 min. Seuran museokuorma-autojen kavalkadissa, jollaisia Keikat ovat, tulisi kaikkien osallistuvien autojen olla joko museorekisteröityjä tai kuntonsa ja ikänsä puolesta sellaiseksi luokiteltavissa. Vanhojen, kuorma-autoilua käsittelevien lehtileikkeiden keräys Vetkun arkistoon toi Kai Forsbomille illan lehdistöpalkinnon, taivalkoskelaisen Jalavan Kaupan lahjoittaman autoilijanlakin. 5. Pidä huolta, etteivät autojen välit kasva liian suuriksi! Varovaisuus on aina valttia, sillä kaikki muut autoilijat eivät aina tiedosta tällaista eritysmenettelyä. Raskaan ja kuuman sarjan palkinnon kävi pokkaamassa kovinta onnea kohdannut Erkka Liukkonen. Ohessa sääntöihin perustuvia toimintaohjeita, joita noudattamalla varmistamme Keikan onnistumisen omalta ja ystäviemme kannalta. 8. Palkitsemisperusteena oli renkaan puhkeaminen hellesäässä vain muutama sata metriä ennen keikan alkupistettä ja siitä seurannut hikinen urakka. Hanki mukaasi varapolttoainetta, jos epäilet sen loppuvan kesken jonkin ajotaipaleen aikana. Uudestaan lupasi tulla Volvo N-86 vm. Yleisötilaisuudet ovat tarkoitetut kuorma-autoperinteen tallennuksen edistämiseksi, suhtauduthan yleisöön sen mukaisesti. Kuljetushenkilöstön asusteiden, kuten auton kuormankin tulisi sopia auton ikäkauteen. ennen liikkeelle lähtöä sekä lähtömerkin. 2. Kaupunkialueella poliisin ohjaamana liikkuva kolonna tulee pitää yhtenäisenä niin, ettei risteyksissä joukkoon tule siihen kuulumattomia ajoneuvoja. 4x4+2 –vetotapainen auto on niin korkea, että keskimittainenkin joutuu ponnistamaan tosissaan päästäkseen ohjaamon ainoalle askelmalle. Tällöin risteyksessä on yleensä liikenneohjaaja.. Hän peräänkuulutti entistä enemmän tarjontaa kuljetusyrittäjiltä, joita onkin runsaasti mukana Vetkun toiminnassa. Vieraamme viihtyminen vahvisti käsitystä, että Vetkulaiset ovat reilua porukkaa ja keikka onnistui jälleen täydellisesti. Konttorilta siirryttiin turbiinien ääreen energian tuotantopaikalle Rauhalahden voimalaitokseen. Yleisöäänestyksen palkinto jaettiin 20-v juhlaillallisella, jonka tunnelman luontiin osallistui ansiokkaasti Oy Sisu Auto Ab. keen yritysesittelytilaisuudessa vastannut Tapo Lehtoranta kertoi energiapuun hankinnan haasteista. Energinen sunnuntai –ei pelkästään kotiinlähtöpäivä Päijänteen keikan päätöspäivänä kiireettömimmät osallistujat pääsivät vielä tutustumaan Jyväskylän Energia –yhtiöiden toimintaan voimalaitoksineen. Saavuttaessa pysähdyspaikkaan, siirry ripeästi johtoauton läheisyyteen, jossa yleensä annetaan ohjeita jatkotoimenpiteitä varten. Keikkaelämykset koettiin niin positiivisiksi, että niiden voimin jaksaa taas, toimipa sitten tavanomaisemman leivänhankinnan, kuvataiteen tai kuljetuskulttuurin perinnetyön saralla. Vältä sekoittamasta sovittua ajojärjestystä. Huolehdi polttoaineen riittämisestä. 15 kertoi Vainikka. –66:llaan myös Eero Mikkola, ensikertalainen Vetkun keikalla, mutta kuorma-autokuljetuksista sitäkin vahvemman kokemuksen omaava veteraani. 6
1935 Sisu SH-4:n asiakirjat vakaiden kättenpuristusten saattelemana Vetkulle. Kukaan ei ole väittänyt veteraanikuorma-autoharrastusta lasten leikiksi. Vetku kiittää arvokkaasta lahjoituksesta! Keikan pääjärjestäjä veivaa yön levännyttä Republicia onnistuneen keikan päätteeksi käyntiin. Puunauspuuhassa Raimo Stenvall. Jyväskylän iltajuhlaa sponsoroineen Oy Sisu-Auto Ab:n Hannu Kuosmanen luovutti vm. Kaikki oli lasin putsausta vaille valmista keikan päätösnäyttelyyn Jyväskylässä. Veteraanikuorma-autonäyttely Jyväskylän Yliopiston Agorakeskuksen pihalla herätti myös ministeri Mauri Pekkarisen mielenkiinnon. Kuormakamelina Jyväskylän helteessä Lasse Hietsalo.. 16 Päijänteen keikan näkyvyys mediassa alkoi lupaavasti. Veikko Hoppula radio Päijät-Hämeen Tapani Ripatin haastateltavana Hotelli Tallukan pihalla Vääksyssä
1962 Vanaja NT 69:llä.. ’Ei huomista päivää voi tietää, se ilon vai murheenko suo’. Pertti Lähivaara oli taas satsannut Vetkun julkisuuskuvan eteen, tällä kertaa yleisöä kovasti kiinnostaneella vm. Kaupparatsu Koskisen myötä kiivas varaosien kaupankäynti alkoi missä letka sitten pysähtyikään. Närko –palkinnon voitti Savitaipalelainen Paavo Vainikka, tällä kertaa komealla vm. Vetku muistaa ilolla. 1965, aito Hurriganes –keikkabussi. Seppo Kotajärvi soitti erään viimeisimmistä keikoistaan Päijänteellä. 1963 Scania-Vabis L 76 puutavara-autolla. 17 Päijännettä kiersi myös Ganes –elokuvan myötä ajankohtainen Jari Ollilan Scania-Vabis B 56 vm
Vetkusta puheen ollen, mielestäni Vetku esittelee Sarjomaan Onni Halikosta Seuran jäsenmäärän raju kasvu aiheuttaa paineita ajokeikkojen lisäämiselle; kannattaisi miettiä kesän keikkojen jakamista tulevaisuudessa vaikkapa ikäryhmien perusteella. Vuonna 2000 siirryin sitten vapaaksi taiteilijaksi. Karjaan Truckers Festareilla. Auton entisöinti oli sikäli tiukka haaste, että sillä oli mielestäni päästävä heti seuraavana kesänä (1994) Savon keikalle. Onni otti kuitenkin aikaa kertoakseen pyynnöstä tarinansa: Raskaan kaluston remonttihommat aloitin Suomi-Trailerissa 18 vuotiaana, jossa viihdyin 12 täyttä vuotta. Kiertelymme ohessa saamme esitellä muillekin tallentamaamme kuljetusperinnettä vanhoilla autoilla ja ajan hengen mukaisilla asuilla. Tapaamme eri puolella Suomea ja tutustumme erilaisiin toimintaja tuotantolaitoksiin. Koko perhe on museohenkinen ja Vetkun toiminnassa mukana. 65-vuotis syntymäpäiväkahvi oli vähältä päästä Onnilta jäähtymään 4.11.2007, kun VetKun toimitus sattui juuri silloin iskemään. Vapaa-aikaa minulla on valitettavan vähän. Aluksi kyttäilin 50luvun Scaniaa, mutta sopivaa ei osunut kohdalle. Olen aina ollut kiinnostunut kuorma-autoista ja olen tehnyt työtä niiden parissa koko ikäni. Veteraanikuorma-autoharrastukseen juutuin, kun toinen halikkolainen, Into Nikander haki joskus apua omien entisöintiprojektiensa kanssa. Toimin myös paikallisena Jyki ja Närko –sopimushuoltona. Mesi-Auto oy on ollut Vetkun kannatusjäsen jo usean vuoden ajan. Se vähä kuluu omakotitalomme askareissa, museoautojen ja vetkulaisten parissa. Into sitten houkutteli minuakin hankkimaan omankin auton. Muista vapaa-ajan harrastuksistani voisin mainita Autojoukkojen killan, jossa olen ollut mukana armeijasta (2ErAutoK Turku 1962-63) asti. Vetkun toiminnassa keikat ovat vuoden kohokohtia. Oman raskaan kaluston korjaamon perustin Halikkoon 1972. Perheeseeni kuuluvat vaimo Sirpa sekä jo aikuiset tyttäret Anu ja Sariina. Olen osallistunut myös asuinseutuni Autoteknillisen Yhdistyksen toimintaan. 18 Raimo Mesiranta Olen 56-vuotias korjaamoyrittäjä Kangasalta. Titan siirtyi minun talliini syksyllä 1993. Keikoilla aina mukava, leppoisa henki mukana. Verstaaltani saivat leipänsä lisäkseni parhaalle aikaa kolme kaveria. Raskaan kaluston asentajana olen toiminut yhteensä 41 vuotta, joista viimeiset 14 yrittäjänä Mesi-Autossa. Saman tien anoin myös Vetkun jäsenyyttä. Myöhemmin Into antoi vinkin Joroisilla kaupan olevasta Volvo 495:stä, joka lopulta jäikin käteeni hintapyynnön puolituttua sitkeän tinkaamisen jälkeen. Olin hänen kaverinaan pari kertaa mm. on toiminut jo vuosikaudet Vetkun hallituksen jäsenenä. Työssäni olen joutunut ratkomaan myös museoajoneuvojen ongelmia, mikä sytytti omankin kiinnostukseni veteraanikuorma-autoihin ja Vetkun toimintaan. Volvon valmistuttua ostin salolaiselta purkamon omistajalta tämän itseään varten vuosia tallentaman ”Reinin-Fordin” (Ford G-398 TS / 1952) , jonka sitten kesän 2001 Ahvenanmaan keikalle sain kuntoon ja museoajoneuvorekisteriin
Ensimmäisenä kokoelmiin liitettiin Destian lahjoituksena Valtra L 1112 M –tienhoitotraktori. Mielenkiintoisin tapahtuma minun osastani oli Kannaksen keikka – se ylitti kaikki ennakkoodotukset ja jopa pienet pelotkin! Eräs mieleen jäänyt tapaus oli TVkokki Harri Syrjäsen ohjelmanauhoitus. Tavoite on, että kokoelmiin karttuu tavallisimpia tienrakentamisen ja kunnossapidon laitteita erityisesti 19701990-luvuilta. Traktorin kyljessä on maalattuna jo hieman jopa legendaariselta vaikuttava kirjainyhdistelmä TVH. Tiekonehistoriallisen Seuran taustavoimina on huomattava osa suomalaisen tieurakoinnin ja konekaupan keskeisim-mistä toimijoista. kahteen erilliseen tapahtumaan. Hyviä ideoita tilanteen korjaamiseksi ei vaan ole tullut esiin. Kokoelma käynnistyi Destian lahjoituksella Tiekonehistoriallinen Seura ry on ottanut vastaan ensimmäisen konelahjoituksen Tiehistoriallisiin kokoelmiinsa. Kehittämisehdotukset huomioidaan ja rakentavaksi tarkoitettu palaute ymmärretään oikein. Yllättävää oli esimerkiksi se, että Soppamies hallitsi Reinin Hopan kytkimen kaksoispolkaisut ja välikaasut ihan omasta takaa. 19 Tieurakoitsijoiden ja konekauppiaiden sekä alan järjestöjen toimesta tammikuussa 2006 perustetusta Tiekonehistoriallinen Seurasta tuli Mobilia säätiön 27:s taustayhteisö 24.10.2007 allekirjoitetulla sopimuksella. Vetku esittelee TIEKONEHISTORIALLINEN SEURA MOBILIAN TAUSTAVOIMIIN. Tällä hetkellä yhdistykseen kuuluvat: Destia, Infra ry, Kesälahden Maansiirto Oy, Konekesko Oy, Koneyrittäjien Liitto ry, Lemminkäinen Oyj, Maarakentajien Hämeen piiriyhdistys ry, Matti Janhunen Oy, Rotator Oy, Suomen Maarakennuskonehistoriallinen seura, Rolac Oy, Suomen Tieyhdistys, Tiehallinto, Vilakone Oy ja Wihuri Oy Tekninen kauppa. Tiekonehistoriallinen Seura ry:n kokoelmien ylläpidosta ja säilytyksestä vastaa Mobilian yhdistyksen ja Mobilia säätiön allekirjoittaman palvelusopimuksen mukaisesti. Nuorten harrastajien mukaan saaminen tuntuu olevan iso haaste kaikissa harrastejärjestöissä. Kokoelmien kartuttamista tullaan yhdistyksen toimesta jatkamaan. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii Risto Pelttari Destiasta. Järjestäjävoimiahan se tietysti vaatisi lisää. Tiekonehistoriallisen ja Mobilian yhteistyön tavoitteena on edistää yhteistyöllä tiekoneiden ja muiden tienrakentamiseen ja kunnostamiseen liittyvän materiaalin säilyttämistä ja kunnostamista sekä materiaalien käyttöön liittyvän historiatiedon tallentamista. Tielaitos puolestaan jakautui vuonna 2000 Tiehallinnoksi ja nykyiseksi Destiaksi. Aikanaan, tullessani itsekin uutena mukaan toimintaan, sain heti kokea, että minut otettiin mukaan kuin vanhana kaverina. Valtra on vuosimallia 1982 ja se dokumentoi hyvin sekä suomalaisen tiekoneen-rakentamisen historiaa että tienpidon organisoinnissa 1980ja 1990-luvuilla tehtyjä muutoksia. Koneen on Valmetilta ostanut Tieja vesirakennushallitus, josta vuoden 1990 organisaatio uudistuksen jälkeen muodostettiin Tielaitos. Leimaa-antavaa on se hyvä porukkahenki, joka Vetkussa vallitsee. Parasta mitä Vetku on minulle tarjonnut, on se, että tässä puuhassa saa todella hyviä ystäviä ympäri maata
Ritva, joka oli piirin parhaita hiihtäjiä, on lähtöisin Tomukorven urheilevasta perheestä Kaavilta. Erkki varttui ja aloitti koulunkäynnin. Valmiin viiran ajo Juankoskelta Suomen paperitehtaille alkoi tehtaan valmistuessa 60-70 lukujen vaihteessa jatkuen yhä edelleenkin. Luonnonkauneudestaan kuululla Kaunisharjulla sijaitseva, Mäkisille osoitettu siirtolaistila oli erotettu silloisen Kymi-yhtiön maista Karjalaan jääneen tilan korvaukseksi. Petri syntyi 1969, Pekka 1974 ja Niina 1979. Lähes kaikilla Vetkun keikoilla muErkki Mäkisen muisto säilyy ja työ jatkuu.. Tulevan puolisonsa Erkki tapasi vuonna 1964. Näin ollen ei tarvitse ihmetellä, mistä Erkki jo lapsena sai kiinnostuksen autojen, koneiden ja laitteiden korjaukseen ja käsittelyyn. Perheen muut lapset olivat Pentti ja Kaija. Osa autoista oli vuokralla Kymi-yhtiön Juankosken kartonkitehtaalla vuodesta 1963 alkaen. Ystävien lisäksi Erkille olivat tärkeitä Seura, sen toiminta ja kehittyminen. päivänä 1947 Martti ja Alva Mäkisen perheen esikoiseksi. Pojista Pekka on myös kuljetusalalla autokorjaamotoiminnassa. Koulussa hänen mieliaineitaan olivat tekniset työt ( puutyö ) ja urheilu. Uusi halli valmistui vuonna1976. Seinäjoen Tangomarkkinoiden vakiokävijöitä. Mäkisen Kuljetusliikkeen toimintaa jatkavat nykyisin Pentti -veli ja Petripoika sekä veljenpoika Panu. Martti-isä oli Karjalan siirtolaisia ja Alva-äiti Juankosken naapurikunnan Kaavin tyttöjä. Niina tytär on töissä tehtaassa, jonka koneet isä aikoinaan Malmilta Juankoskelle siirsi. Koulussa valmistuneet käsityöt, pöydät, tuolit ja kaapit ovat vieläkin perheen käytössä. Hän oli kunnanhallituksen jäsenenä ja lisäksi kunnan erilaisissa luottamustoimissa. 20 Joukostamme poistui helmikuussa 2007 mies, joka teki pitkän ja ansiokkaan päivätyön niin kuljetusyrittäjänä, monissa luottamustehtävissä kuin kuorma-autoperinteen tallennuksessakin. pikamatkoja ja joukkuelajeista pesäpalloa. Talvilajeista mainittakoon hiihto ja pikaluistelu, jossa hän voitti Kuopion läänin koulujen mestaruuden v.1963. Erkki auttoi vanhempiaan maataloustöissä ja silloisen kuljetuskaluston huollossa ja korjauksessa. Uuden hallin myötä huoltoja korjaustyöt olivat mielekkäämpiä ja töitä tehtiin tarvittaessa jopa ympäri vuorokauden. Tämä on nykyajan kuljetusliikkeelle merkittävän pitkä yhtenäinen työsarka, joka omalla tavallaan kertoo toiminnan ja toimijoiden luotettavuudesta. Ammattiyhdistystoiminnassa Erkki oli Juankosken kuorma-autoilijoiden puheenjohtajana ja hallituksen jäsenenä sekä Kuorma-autoliiton liittokokousedustajana. Martti oli idearikas ja yritteliäs, todellinen monitaituri. Sitten alkoivat Suomen Metallikutomon työt. Lions-clubin toiminnassa Erkki oli vuodesta 1974 lähtien. Lapsenlapsia on jo seitsemän. Erkki Mäkinen syntyi Juankoskella lokakuun 22. Erkki oli tiedetty myös luontoarvoja kunnioittavaksi mieheksi, mistä eräänä osoituksena toimi myös hänen kuusikymmenluvun puolivälissä ystäviensä kanssa vaeltama rankka mutta kaunis Karhunkierros Kuusamon ja Sallan vaaramaisemissa. Liikunnassa hän oli hyvä lajissa kuin lajissa. Tilan lisäansioihin liitettiinkin melko pian ammattimainen liikenne kuorma-autolla ja henkilöautolla. Juankosken Yrittäjien vuoden yrittäjän palkinnon Mäkisen Kuljetusliike sai vuonna 1976. Hän oli käsistään kätevä . Musiikin ja tanssin ystävinä Erkki ja Ritva ovat vuosia olleet mm. Mäkisen autot ajoivat mm. Martti-isä kuoli lokakuussa 1972 ja 1973 vuoden alusta perustettiin Mäkisen Kuljetusliike, jonka omistivat Alva-äiti ja Erkki ja nuorempi veli Pentti puoliksi. Erkki toimi pitkään myös Seuran edustajana valtakunnallisen ajoneuvohistorian kattojärjestön, Suomen Automobiilihistoriallisen Klubin hallituksessa. Erkki siirsi Metallikutomon koneet Malmilta Juankosken uuteen tehtaaseen. !978 Alva-äiti jäi pois yrityksestä jatkaen yksityisenä taksiyrittäjänä. Muusta toiminnasta mainittakoon moottorikerhoja reservialiupseeritoiminta sekä Koillis-Savon Wanhojen Ajoneuvojen harrastajat. Seuran hallitukseen Erkki on kuulunut lähes koko seuran olemassaolon ajan, pitäen tehtävässään aina erityisesti kotiseutunsa puolta. Erkki muistetaan auttavaisena ja huomaavaisena ammattiveljiään ja kaikkia apua tarvitsevia kohtaan. Kunnanvaltuustoon Erkki valittiin vuonna 1988, jossa hän toimi yhtäjaksoisesti 12 vuotta. Veteraanikuorma-autojen seuralle on Erkki antanut todella merkittävän panoksen, olihan hän jo niiden neljäntoista henkilön joukossa, jotka perustivat Seuran Kuopion jäähallin kabinetissa 1987. Nuoruusvuosinaan hän harrasti myös yleisurheilua, mm. Erkin vanhemmat lunastivat tilan ja jatkoivat maanviljelystä lypsykarjatilana. Erkki suoritti asevelvollisuutensa 3.erillisessä autokomppaniassa Kouvolassa v.1966, jonka jälkeen hän siirtyi erilaisiin autonkuljetustehtäviin isänsä yritykseen. maansiirtotöitä, taksia ja ambulanssia, sekä eri kauppaliikkeiden ajoja. Juankosken Yrittäjissä Erkki oimi myös. Avioliitto solmittiin vuonna 1968. Kuljetusliikkeen sihteerin tehtäviä on alusta asti hoitanut Erkin vaimo Ritva. Mäkisen Kuljetusliike työllisti, koulutti ja opasti monia juankoskelaisia autonkuljettajia. Kalustoa uusittiin ja firmaa kehitettiin
2007 Heikki Oja NOUSIAINEN 29.9. 2007 Jari Krouvila MASKU 9.5. 3. sähköpostilla sihteeri@vetku.fi . 2007 Kari Siitonen SAARI 20.5. 2007 Pekka Lapatto ANJALANKOSKI 29.6. 2007 Pertti Palovaara KURTAKKO 24.7. 2007 Timo Suistola OULU 30.4. Seuran pöytästandaari luovutetaan hallituksen erillisellä päätöksellä henkilölle tai yhteisölle, joka merkittävästi toiminnallaan on edistänyt kuorma-autokulttuurin perinteen tallentamista tai seuran toimintaa. 2007 Keijo Jolkkonen YLÄMYLLY 31. 2007 Mikko Eerilä VAMMALA 13.8. 2007 Keijo Leivo ELIMÄKI 20.6.2007 Tapani Ala-Kauppila KAUHAJOKI 21.6. 2007 Aarto Aulis Torvasti NUMMINEN 6.2. Sieltä se otettiin entisöintiin Erkin, Pentin ja poikien serkun Jukka Mäkisen toimesta. 2007 Martti Kuva VANHAMÄKI 8.7. 2007 Osmo Hyvönen TORITTU 14.7. 2007 Raimo Stenvall TUUSULA 29.10. 2007 Matti Kunnas KYMI 7.9. 2007 Alpo Penttinen NOUSIAINEN 17.9. 2007 Juhani Partanen IISALMI 15.5. Mersu museokatsastettiin vuotta myöhemmin v.1990, jonka jälkeen se on tehnyt laajalti tutuksi alan perinneharrastusta. Auto valmistui ja Mäkiset olivat jo autollaan mukana Vetkun ensimmäisellä matka-ajolla, ”Pitkällä Keikalla” 1989. 2007 Reijo Salminen KOTKA 11.4. 2007 Esa Halttunen TOLOSENMÄKI 9.10. 2007 Ilkka Martineero TURKU 24.1. 21 kana ollut Mäkisen Mersu vm.1960 on Mäkisen Kuljetusliikkeen omaa kalustoa. 2007 Pertti J. 2007 Olavi Nenonen PIEKSÄMÄKI 30.8. 2007 70 vuotta Hannu Rintakoski HÄMEENKYRÖ 22.1. 2007 Pentti Kuosmanen PYHÄSALMI 19.3. 2007 Eino Koivulehto PUNKALAIDUN 18.03. 2007 50 vuotta Veikko Kankala TIRVA 6.3. 2007 Hannu Ilonen NURMO 2007 Parhaimmat onnittelumme myös kaikille niille merkkipäiviään viettäville, joiden nimet puuttuvat edellä mainittujen joukosta! Vetkun jäsenrekisterin tiedot ovat edelleenkin puutteellisia monilta osin. 2007 60 vuotta Esa Pyyhkäläinen HELSINKI 4.1. Luovutus voi tapahtua myös merkkipäivien yhteydessä. 2007 Jukka Laitinen VIITASAARI 9.7. 2007 Seppo Hallikainen ESPOO 7.5. Seuran sihteeri ottaa hyvin mielellään vastaan täydennyksiä ja korjauksia, esim. 80 vuotta Matti Herajärvi, KYLÄJOKI 26.2.2007 Kalervo Myllymäki SEINÄJOKI 20.4. 2007 Reino Kuikka RAUMA 9.3. KymiYhtiön Juankosken tehtaan ajossa vuoteen 1973. 2007 Matti Anttila ALAVUS 19.7. 2007 Martti Pyykkönen SIILINJÄRVI 26.9. Vetku Onnittelee merkkipäiviään vuonna 2007 viettäviä jäseniään.. 2007 Veikko Honka TEMMES 16.10. 2007 Ari Penttilä PUDASJÄRVI 4.10. Auto seisoi joitakin vuosia Mäkisen varastossa. Lapsuudenystäväänsä muisteli Hannu Kettunen yhdessä vaimonsa Annikin, sekä Aulis Hartikaisen ja Liisa Savolaisen kanssa. Kangas KANKAANPÄÄ 9.4. 2007 Pekka Ylikerälä PUDASJÄRVI 26.8. Se oli alkuaan em. 2007 Keijo Pajunen KANGASALA 27.12. 2007 Tauno Töttölä ETELÄINEN 30.12. 2007 Teppo Mikkonen KITEE 22.7. 2007 Lasse Siiriäinen HELSINKI 13.4. 2007 Alf Pått SMEDSBY 2.11. Erkin uuttera työ ei mennyt hukkaan, kuorma-autoperinteen tallennus jatkuu niin Juankoskella kuin koko valtakunnassakin
Tämä on mukavaa ja tuttua kaikille mukana olleille. Veteraanikuorma-autojen seuran tärkeimpänä päämääränä on tallentaa ja tuoda esiin kuorma-autoperinnettä. Kuskien työvaatteina on kautta aikojen käytetty materiaaleiltaan ja malleiltaan työhön soveltuvimpia vaatteita, mutta kulloisenkin aikakauden muoti on yleensä jättänyt jälkensä niihinkin. Veteraanikuorma-autojen Seuran ajotapahtumat komeine autoineen, sekä ajanmukaisine vaatteineen ja asusteineen ovat osallistujille ja yleisölle enemmän kuin osiensa summa. Poikkeuksetta lähes kaikki autokunnat ovat ottaneet kokonaisuusajatuksen omakseen, ja – yleisön kommenteista päätellen – varsin menestyksekkäästi. Autot ja osallistujat ovat siis erityisesti kansan katseiden ja kiinnostuksen kohteina. Niissä vertaillaan kuosia ja mallia, kysellään alkuperästä; arvaillaan, hämmästellään ja kokeillaan, onko materiaali varmasti sitä samaa kuin silloin ennen… Näiden muistelusten ja ihasteluiden kohteena ovat kuskien ja repsikoiden ajanmukaiset ja auton vuosimallia vastaavat vaatteet ja asusteet. Kokonaisuus muodostuu autoista kuskeineen ja repsikoineen, vaatteita ja varusteita myöten. Asioita vierestä ja välillä vähän taaempaa seuraavan korviin kantautuu jokaisessa ajotapahtumassa myös toisenlaisia muisteluita. Ja toisaalta varsinkin 80 -lukulaisille sopivat jo farkut. Vielä ilmeisempää ja itsestään selvempää tämä on Veteraanikuorma-autojen Seuran ajotapahtumissa, ovathan autot ääniltään ja kooltaankin sitä luokkaa, että ne herättävät huomiota. 22 Vanhat autot ovat pääosassa missä tahansa museoautotapahtumassa. Suomalaiseen arvokkaaseen käsityöperinteeseen kuuluvien räsymattojen valmistaminen on valitettavasti vienyt uusiokäyttöön paljon sellaisia vaatteita, jotka nykyään olisivat veteraanikuorma-autokuntien yllä ajotapahtumissa. Soveltuvien vaatteiden löytäminen on ongelma sinänsä. VAATTEET AATTEIKSI VETKUN AJOTAPAHTUMISSA. Autot henkilöineen toteuttavat Seuran perinnetallennustehtävää. Autokunnan muiden jäsenten vaatetus kuvastaa enemmän kunkin aikakauden muoti-ilmiöitä, koska soveltuvassa arkipukeutumisessa muodilla oli vielä huomattavampi merkitys. Alan miehet ja muut asiantuntijat muistelevat perien kestävyyttä, potkivat renkaita, keskustelevat moottoreista, pohtivat ilmaja nestejarrujen eroja, tiedustelevat kantavuuksia – ja kertaavat omia ajokokemuksiaan vanhoista Sisuista, Vanajista, Volvoista, Scanioista, Fordeista... Innokkaimmat ihailijat ovat autoon tutustumisen ohella käyneet omin sormin kokeilemassa sarkatakin, flanellipaidan, nahkajatsareiden ja crimpelemekon aitoutta. Koettu kokonaisuus on kirvoittanut monta lapsuus –ja nuoruusvuosien automuistelusta. Kun Vetkun yleisötilaisuuksissa pyritään pukeutumaan ajokin aikakauden mukaisiin asusteisiin, on hyvä etsiä ideoita vaikkapa vanhoista valokuvista. Mallien, värien ja kuvioiden valinnassa hyvänä apuna ovat muistikuvien ohella valokuvat, lehtikuvat, mainokset, vanhat filmit ja kaikki mahdollinen eteen osuva aikakauden kuvamateriaali. Siinä missä 1920…1950 -lukulaiset koluavat omia ja naapureiden ullakoita etsien luonnonkuituja: villapaitoja, nahkatakkeja, sarkahousuja ja flanellipaitoja, kulkevat nuorempien vuosikymmenten autokunnat toreilla ja turuilla hakien luonnonkuitujen ohella tekokuituja: nylonpaitoja, toppatakkeja ja teryleenihousuja. Seuran päätöksen mukaan julkisissa esiintymisissä noudatetaan näyttävän kokonaisuuden tavoitetta. Teksti: Päivi Ala-Ilomäki kuvat Jari Ala-Ilomäki, Vetku ja Olli Blombergin kokoelmat Vaikka SA M36 –kuosi olikin erittäin yleinen automiesten asuste 50 – 60 –luvuilla, ei sitä voida pitää ainoana oikeana pukeutumistyylinä. Ajanmukainen pukeutuminen merkitsee kullekin autokunnalle eri asioita, ei automaattisesti pussihousuja ja flanellipaitaa. Tärkeintä on, että ajanmukaisuuden vaikutelma ja näyttävän kokonaisuuden tavoite toteutuvat. Jos aidon vaatteen hankkiminen on vaikeaa, on turvauduttava näköisvaatteeseen. Autokunnilla on haasteellinen tehtävä perehtyä autonsa aikakauden mukaiseen pukeutumiseen. Se on ainutlaatuinen ja kokonaisvaltainen matka menneeseen -elämys, jonka voi yhdessä tehdä ja tarjota vain Veteraanikuorma-autojen Seura
Riitti kun pääsi perille. Siinä he istuivat kunnes Iikka oli rauhoittunut ja palasi paikalleen pirtinpenkille. Yleensä matkalaisilla oli repussa omat eväät. Leipää leikattiin puukolla paksu viipale, rasiasta lisättiin reilu kerros voita ja lopuksi saatettiin leikata vielä kelpo siivu lihaa tai makkaraa päälle. Matkalaisten pirttiin kului penkin ja jalkojen jäljet muistoksi näistä inttohetkistä. Hänellä oli Taivalkosken yksi ensimmäisistä autoista, vuoden 1928 Chevrolet, jolla hän teki kauppamatkoja Ouluun. Hän opetteli ottamaan mitat housuja varten, möi elintarvikkeita ja isännille sopivat panokset ja verkot. Vienasta tuotiin jääsiikaa, lohta, riistaa, nahkoja ja jopa muutama ”karhunkroppi”. Kauppias saattoi istuskella asiakkaiden kanssa tupakalla tai kahvilla ja siitä he oppivatkin hakemaan kauppiasta kamareista ja myöhemmin kahvilasta, jos ei sattunut olemaan kaupan puolella. Eikä kestänyt kauan kun intto alkoi taas. Pitkien matkojen takia kaupassa ei käyty pikaisesti, vaan matkaan kului hevospelillä parikin päivää. Myös matkalaisia majoitettiin samaan pirttiin kuin ennenkin. Useasti päivän mittaan Iikka hermostui Mikolle ja teki suutuspäissään lähtöä mutta Mikko käski hänet kahvikupposelle elämänluukulle. kankaita, niinipuuluokkeja ja tupakkaa. Aamulla Marina-emäntä keitteli puurot ja kahvit, joita matkalaiset herättyään saattoivat ostaa aamupalaksi elämänluukulta. Jakkilanvaaralta löytyikin 1700-luvulla rakennettu talo, joka oli sopiva ensimmäiseksi kaupaksi. Ja jos sopivasti sattui, matkan varrella saatettiin järjestää vaikka tanssit tai ottaa neuvoa antavat muiden kulkijoiden kanssa. Muutamien vuosien jälkeen Stephania alkoi kiehtoa oman kaupan rakentaminen ja se saatiin valmiiksi vuonna 1883. Joidenkin vuosien jälkeen kauppiaan ura Taivalkoskella ei enää kiehtonut Stephania, joten hän pakkasi laukkunsa 1900-luvun alussa ja matkusti nuoren vaimonsa kanssa vanhoille kotiseuduilleen. Tämän urakan jälkeen ajettiin auto mäen päälle ja pakattiin tavarat takaisin kyytiin. Stephan oli saanut kipinän lähteä kauppiaaksi Taivalkoskelle. 1960-luvun lopulla Janne osti kaupan itselleen ja kauppiaan alkukin oli jo kasvanut pahimmista vintiövuosista siihen ikään, että koulut oli käyty ja töiden teko alkoi isän opissa. Toiminta muuttui siten, että elintarvikkeiden myynti lopetettiin ja pari vuotta myöhemmin aloitettiin kesäkahvilan pito. Palanpainikkeeksi hörpättiin pullosta maitoa tai piimää. Sieltä hän jututti matkalaisia ja intätti Simos-Iikkaa milloin mistäkin asiasta. Monet oravannahat vaihtoivat omistajaa, sillä raha ei ollut vielä yleistynyt maksuvälineenä. Aikataulut eivät olleet silloin läheskään niin tiukkoja kuin nykyään. Siellä Stephan myi kankaita, lamppuöljyä, sokeria, jauhoja ja muita ruokatarvikkeita. Aina eivät matkat kuitenkaan olleet pelkkää hauskuutta. Janne teki töitä isänsä rinnalla myyden verkkoja, oravannahkoja ja metsästystarvikkeita. Sitten vasta saattoi matka jatkua eteenpäin. Kaupan pitoa Taivalkoskella jatkoi Nikolai yhdessä veljensä Mikon kanssa. Kaupassa myytiin nyt vaatteita, kalastusja metsästystarvikkeita. He veivät sinne hevoskyydillä eläinten nahkoja ja toivat mukanaan mm. Eteisen kaapista jokainen saattoi ottaa porontaljan tai olkipatjan jolla nukkua ja reppu pantiin tyynyksi pään alle. Asiakkaat olivat hyviä tuttuja ja heidän kanssaan rupateltiin joskus pitkäkin tovi. Ari osti kaupan isältään vuonna 1983, tasan sata vuotta sen perustamisen jälkeen. Näihin aikoihin Mikko oli jo jättänyt kauppahommat muille ja istui päivät matkalaisten pirtissä vakiopaikallaan elämänluukun vieressä uuniin nojaten. Stephanin poika Nikolai teki isänsä kanssa pitkiä kauppamatkoja Arkangeliin ja jopa Pietariin asti. Joskus huonolla kelillä jyrkän mäen alla piti kuorma purkaa ja kantaa mäen päälle. 1930-luvulla matkalaisten pirtin jatkoksi rakennettiin kauppiaiden asunto, jonne Nikolain poika Janne muutti vaimonsa Bertan kanssa. Tunnelmasta puuttuivat vain Jalavan Mikon ja Simos-Iikan inttotuokiot. Sitä inttoa oli matkalaisten mukava kuunnella yhä uudestaan sillä se ei ollut ainoastaan muutamia kertoja kun miehet ottivat toisistaan mittaa sanoin. Sanoivat, että aihe ei ollut koskaan sama ja sillä menolla kahvia kului noin 20-30 kuppia päivässä. He saivat kokea vanhan ajan tunnelmaa vedenhakuineen, uuninlämmityksineen ja olkipatjalla nukkumisineen. Samoihin aikoihin kauppias alkoi katsella Jakkilanvaaralla olevaa komeaa hirsitaloa ajatuksenaan saada Jalavan Kaupassa voit aistia menneen ajan tunnelmaa nykyajan puitteissa.. 24 Eräänä päivänä 1870-luvun lopulla pienessä Vienankarjalaisessa Hirvensalmen kylässä Jakowleffin perhe pakkasi laukkunsa ja suuntasivat askeleensa länteen. Vuonna 1922 rakennettiin pihan toiselle puolelle matkalaisten pirtti oravannahoista saaduilla rahoilla
Hän ei jää vain odottelemaan asiakkaita tulevaksi kauppaan vaan lähtee heidän kotiseuduilleen kertomaan hänelle tärkeästä kaupasta ja myy samalla pussihousuja, flanellipaitoja, jatsareita ja muita perinnevaatteita. Näillä reissuilla tapahtuu useasti mitä ihmeellisimpiä pokloomeja eli kommelluksia ja melkein aina tarvitaan hereillä olevaa kartanlukijaa. Emännän käsissä syntyy ryhmille ja erilaisiin pitoihin myös maittavat ruuat, kuten lohisoppa ja poronkäristys. Pitkän paperisodan päätteeksi rakennus sitten siirrettiin kaupan jatkeeksi vuonna 1997 ja siitä tuli uusi kahvila. Tunnelma kaupassa ja kahvilassa on leppoisa ja kiireetön. 25 se siirretyksi kaupan yhteyteen. Loppuvuonna vanhaan, mutta remontoituun navettaan avattiin Hilvana Lahjapuoti, jossa myydään niin kotimaisia kuin ulkolaisia yksilöllisiä lahjaja käyttöesineitä. Kauppiaassa virtaa hyvin levoton kulkijan veri ja hän kiertääkin kesäisin ympäri Suomea erilaisilla markkinoilla. Pirtissä onkin vietetty monia häitä ja kastetilaisuuksia sekä jätetty jäähyväiset rakkaimmille muistotilaisuuksissa. Kauppiaan löytää usein kahvilan puolelta jututtamasta kävijöitä tai muuten vain kuluttamassa aikaa. Samassa rakennuksessa on myös Suomen ainoa rytikeppitehdas, jossa valmistetaan vanhanajan ruokosauvoja. Vaikka Jalavan miehet ovatkin olleet koko kaupan historian ajan keulakuvina ja liikkeen johtajina, taustalta löytyvät vahvat naiset, jotka ovat pitäneet slaavilaiset uneksijamiehensä kurissa. Kauppias osti alkuvuodesta 2006 karamellikoneen, jolla voi itse tehdä uskovaisten pastillit ja tehdas onkin pyörinyt ahkerasti vuoden mittaan. Anne Sällinen Jalavan kauppa. Kahvilassa leivotaan päivittäin herkullisia kotileivonnaisia ja suussa sulavien munkkien maine onkin jo kiirinyt pitkälle. Lähiseuduilla kartanlukijakin saa hieman huokaista, mutta jo Posion jälkeen on taas oltava virkeänä. Ajat ovat palaamassa takaisin kiertävien laukkukauppiaiden ajoille. Jalavan naisista saisi kirjoitettua aivan oman tarinan ja heidän näkökulmastaan kaupan menneisyys ja nykyisyys näyttäisi varmasti erilaiselta. He ovat vaikuttaneet suuresti omalla panoksellaan kaupan toimintaan ja sen olemassaoloon. Se toi tullessaan mahdollisuuden järjestää isompia juhlia ja tilaisuuksia. Ajat ovat muuttuneet 124 vuoden kuluessa, mutta paljon on myös säilynyt ennallaan
Tämä näyttävä joutsalaisella varustettu puutavaraVolvo on vuosimallia 1953. 1949 se on rakennettu Kouvolassa paloautoksi. Tänä vuonna kesäkeikka kiertelee Lähivaaralle hyvin tutuissa maisemissa Savossa ja Karjalassa. Vanhoilla autoilla osallistutaan yhdistyksen erilaisiin tapahtumiin ja matka-ajoihin. Kiire ei kuulu vanhojen autojen entisöijän sanastoon. Tämä 1932 mallin Volvo on ollut tekeillä puolenkymmentä vuotta. Vihreässä Volvossa on nosturina Record – ensimmäisenä Suomessa käytössä ollut ruotsalaisten kehittämä vaijerinosturi.. Auto lienee tuhoutunut aika pahasti sota-aikana, jolloin se on toiminut lentokentällä koneiden käynnistysautona. Lähivaaran hallin autokatoksessa on tallessa pitkä pala puun autokuljetusten historiaa. Entisöintityön ohella on auton historiakin pikkuhiljaa selkiytynyt. 26 Pertti Lähivaara on mukana myös Veteraanikuorma-autojen seura Vetku ry:n toiminnassa
– Tarkoitus on että saisi puutavarapuolen historian jotenkin jäämään tuleville polville, myöntää Lähivaara, joka itse kutsuu harrastettaan siunatuksi hulluudeksi. Työtä helpottaa paljon kun ottaa auton purkuvaiheessa mahdollisimman paljon kuvia eri puolilta ja eri suunnista. Pelkkää riemua ei entisöinti aina ole, vaikka olisi kuinka intoa täynnä. Autot on monesti kasattu niistä osista, mitä on satuttu saamaan, aloittaa Pertti vastauksensa kysymykseen museoajoneuvon vaatimuksista. Sitä tehdään mikä milloinkin kiinnostaa ilman tarkkoja aikatavoitteita. Miehen eleistä, innostuksesta ja puheista huomaa helposti, että toiminnalla on laajempikin merkitys ja tavoite; todellinen halu tallentaa suomalaisen yhteiskunnan rakentamiseen olennaisesti kuuluvaa kuljetusalan historiaa. Suurimmat erot näkyvät tietysti päällirakenteissa. Nyt teen tätä hyttiä, joka on vuoden odotellut vuoroaan. Tämän auton konepeitossa on pari reikää kummallakin puolen enkä millään muista mitä niissä on ollut, harmittelee Pertti kasausvaiheessa olevan 1932 mallin Volvon vierellä. Entisaikojen autojen entisöinti ei ole Pertti Lähivaaralle pelkkä harrastus. Lähes yhtä monivivahteinen on tarina 59 –mallin Volvon löytymisestä. Perinteiset rompepäivät ovat nyttemmin paljolti muuttuneet jo kirpputoreiksi, niistä ei juuri enää sopivaa osaa tahdo löytyä. Lähivaara ottaa esimerkin 50 –luvulta, kun Suomessa dieselöitiin bensa-autoja. – Puuta on ajettu yhtäjaksoisesti vuodesta 1959. Tietysti museotarkastajat aina joskus asioihin tarttuvat ja purnaavat, mutta kun se vaan silloin oli täyttä elämää. Lähivaara on entisöinyt jo lukuisan määrän menneitten aikojen kuorma-autoja, valtaosan niistä aikansa täydellisin puutavaravarustein. – Kun rakensimme uudet hallitilat, niin siitä se alkoi. Tietysti se suurin ja paras hetki tulee silloin, kun ensimmäisen kerran lähdetään liikkeelle. Parasta entisöintipuuhassa on niin Pertin kuin monen muunkin alan harrastajan mielestä auton kasausvaihe. Oma historiakin talteen Pertti Lähivaara aloitti autojen entisöinnin 1990 –luvun alkupuolella. Se pitää sellaisena myös hyväksyä, toteaa Pertti Lähivaara. Toivottavasti tätä hommaa joku joskus arvostaa, vaikka kuorma-autopuoli ei nyky-Suomessa juuri arvostusta saa. Ensimmäinen entisöintikohde oli vuoden 1942 mallinen neliveto-Volvo. – Kun jonkun osan saa paikalleen, niin aina tulee hyvä olo. Sellaisella minä aloitin puunajon kun 60 –luvun alussa sain ajokortin. Toki jo Korean sodan aikana oli yhdellä Letukalla oltu puunajossa. Pertti Lähivaara on osallistunut puun autokuljetuksen historian keräämiseen muutenkin. Lähivaara kertoo värikkään tarinan siitä kuinka hän lähti hakemaan ostamaansa hyväkuntoista joutsalaista nosturia ja paikanpäällä se osoittautuikin lähes käyttämättömäksi Recordiksi. – Bensakoneen tilalle katsottiin vain vastaavankokoinen moottori, jos sellaisen sattui saamaan. 27 Kuopiolainen pitkän linjan puutavaraautoilija Pertti Lähivaara tallentaa suomalaista kuorma-autoilun historiaa, on tallentanut jo vuosia. Kun historiaa tonkii, huomaa äkkiä, että yhtä oikeaa tapaa ei ole. Kukaan ei voi aivan tarkkaan sanoa tai tietää millainen vanha kuormaauto on alun perin ollut. – Se oli oikea lottovoitto. Joskus kun kaikki on aivan levällään tulee eteen myös toivottomuuden hetkiä. Kaiken kaikkiaan aihioiden, vanhojen osien ja tarvikkeiden löytäminen muuttuu koko ajan vaikeammaksi. Onnenpotkuja ja lottovoittoja Vanhojen autojen rakentelu on usein myös onnenkauppaa ja sattumalla voi olla suuri merkitys, sen on Pertti Lähivaarakin kokenut. Vanhat autot ovat yksilöitä Kuorma-autojen entisöinnissä eteen tulee monenlaisia pulmia. Sen jälkeen Pertin käsissä on valmistunut reilut puolenkymmentä toinen toistaan komeampaa ajopeliä Parast´aikaa hallissa on työn alla kolme kuorma-autoa. Aina joskus kun jotakin on tarpeeksi katsellut, päätän, että nyt tuolle pitää tehdä jotain ja niin homma etenee taas palasen eteenpäin. – Kiinnostusta oli toki aiemminkin, mutta ei ollut aikaa eikä tilojen puolesta mahdollisuuksiakaan, kertoo Pertti. Itä-Suomen paikallisyhdistyksen historiatyössä. Puuttuva MAN 635 täydentäisi Lähivaaran suvun puunajohistorian alkuvuodet. Pitkäaikainen kuorma-autoliiton ja Metsäalan kuljetusyrittäjien järjestömies on ollut vahvasti mukana mm. – Se väki, joka ennen sotia ja heti sotien jälkeen on ollut kuorma-autopuolella, niin he ovat käyttäneet melkoista luovuutta. – Se tietää aina lisätyötä, kun on yritettävä etsiä samanlaisesta autosta kuvia joista näkisi miten yksityiskohdat ovat alun perin olleet. Silloin pitää lopettaa ja tehdä jotain muuta. Olli Blomberg koostaa tuosta aineistosta kirjaa. Hänellä on kymmeniä omakohtaisia tarinoita siitä, miten hän on päässyt jonkun osan, laitteen tai joka koko autonkin jäljille. Niitä on joka lähtöön, niin monenlaista päällirakennetta on ollut, kun on ollut pieniä pajojakin. Minun mielestäni päällirakenteiden kohdalla ainoa ja tärkein asia on että niiden täytyy toimia. Niiden avulla ratkeaa monta pulmaa. Vanhin on vuoden 1932 Volvo ja uudemmat, Pertin omaankin puunajohistoriaan tiukasti kytkeytyvät Volvo Viking vuodelta 59 ja Scania 76 vuodelta 1961. – Kun olin puujaoston puheenjohtajana, päätimme koota myös täkäläisestä puunajon historiasta mahdollisimman paljon aineistoa, kuvia, lehtileikkeitä ja varsinkin aikansa puutavara-autoilijoiden tarinoita aivan talosta taloon kiertämällä. – Vielä kun jostain löytäisi sopivan “Mannen”, ja saisi sen tehtyä, niin sitten tämä saa minun osaltani riittää. Hytti on tehty käsityönä ja varmaan niin, että toinen mies on tehnyt toisella ja toinen toisella puolella, eikä kummallakaan ole ollut suorakulmaa, nauraa Pertti. Pertti Lähivaara on aktiivinen veteraanikuorma-autojen seuran Vetkun. Palkitseva harrastus Vanhojen autojen entisöinti on harrastus, jossa aika on suhteellinen käsite
Tässä on koko kuormausvehkeitten historia ajalta ennen vaijerinostureita. Sanoi, että hän on tätä tarpeeksi säilyttänyt, pidä sinä sitä nyt. – Vetkun jäsenten kautta saa aina tietoa. 28 jäsen. – On hyvä, että joku ryhtyy asialle ja entisöi lisää, iloitsee Pertti. Sain tämän tutulta Sallasta. Nyt on jo jonkun muun vuoro. . Monet jäsenet tietävät mitä kenelläkin on tekeillä ja vihjaavat kyllä jos saavat tietoonsa kiinnostavia kohteita tai hyviä osia. Laskimme kuvasta montako tynnyriä samanlaisen lavalle oli sijoitettu ja teimme mitoituksen sen mukaan. Pertti Lähivaaran ensimmäisenä entisöimän 1942 mallisen Volvon puuvarustus on monipuolinen. Minä teen tätä. Mutta sanoppa sinä paljonko maksaa, kun nuoret miehet lähtevät joka viikonloppu moottorikelkalla metsään. Sehän mullisti koko puunajon. Pertin tietojen mukaan puuautojen entisöintiprojekteja on ainakin valmisteilla ja asialla on nuorempia miehiä. Vanhojen autojen harrastajalta ei koskaan saa kysyä paljonko se maksaa. Minä en mene hydrauliikkaan asti, toivottavasti joku jatkaa 60 luvun lopulta, ajoista jolloin hydraulinosturit yleistyivät. Jos minä sen Mannen vielä löydän niin sen teen ja sitten saa olla. Autolla voi tehdä vaikka kolmenlaista lastausnäytöstä, naruilla, käsivinssillä ja konevinssillä. – Riittävästi, vastaa Pertti. Entisöinti tehdään sisustusta myöten viimeisen päälle.. Pertti Lähivaara on tehnyt jo ison työn ja pelastanut pitkän jakson suomalaisen puunajon historiaa. Tässä se on, aito ja alkuperäinen mäki-Pekka. Tämä Vuoden 1940 Volvo Lv 290 D on entisöity Petsamon-Liinahamarin liikenteen rekaksi. Minä kuitenkin kysyin. Mitä maksaa. Lavarakenteista ei ollut olemassa tarkkoja mittoja, mutta vanhojen valokuvien perusteella oikea koko löytyi. Siitä ei jää mitään, vain jälki lumeen. Joku taas kerää postimerkkejä, joku jotain muuta. Siis, paljonko tämä maksaa. -Näitä repsikka juoksutti takapyörän taakse, kunauto pysähtyi mäkeen. 150 hevosvoimineen auto on ollut aikansa voimapaketti Jäämerentiellä
Jos esim. Entisöintiin sopivat aihiot 1900 luvun alkuvuosikymmeniltä alkavat Suomessa olla kiven alla. Museoajoneuvo hyväksytään rekisteröintitai muutoskatsastuksessa museoajoneuvoksi. -81 valmistunut ajoneuvo hyväksytään museoajoneuvoksi tämän vuoden puolella 25 vuoden säännön perusteella, voidaan se rekisteröidä myös ensi vuoden puolella, jos rekisteröintikatsastus on voimassa (3 kk). Samaa hyttiä asennettiin silloin myös Sisuihin. ”Normaalitapauksessa” MA-lausunto on voimassa 6 kuukautta, jona aikana ajoneuvo on katsastettava ja rekisteröitävä. Pertti Lähivaaran entisöimistä autoista suurin osa on Volvoja, toki mukaan mahtuu kotimainen Vanaja ja parhaillaan työn alla oleva Scania. Tämä merkitsee sitä, että ajoneuvot jotka MA-tarkastetaan vuoden 2007 aikana 25-vuotissäännön mukaan on ehdottomasti myös katsastuksessa hyväksyttävä museoajoneuvoksi tämän vuoden puolella. Lyhyt ja ytimekäs vastaus on, että silloin ajoneuvosta ei tule museoajoneuvoa! Tekninen valiokunta/Dage Groop Toimituksen huomautus: Ajoneuvohallintokeskuksen (AKE) parhaillaan käynnissä oleva massiivinen tietojärjestelmäuudistus saattaa aiheuttaa viivettä myös museoajoneuvojen rekisteröinteihin, mutta sillä seikalla tuskin on vaikutusta lakisääteisiin määräaikoihin. Yksi nyt työn alla olevista entisöintiprojekteista on vuoden 59 -mallinen Volvo Viking. siten, että ”uusien” museoajoneuvojen vähimmäisikä on 30 vuotta. -Silloin kuorma-auton alustoja tuotiin Suomeen ilman ohjaamoja. Ei siis jätetä MA-lausuntoa lepäämään! Moni harrastaja on kysynyt miten suhtaudutaan, jos joulukuun lopussa MA-tarkastuksessa joku ”pienempi asia” on jäänyt hoitamatta tai jos katsastus on keskeytetty. Sota-aikana tuhoutui suuri osa vanhasta kuorma-autokannasta ja sotien jälkeen taas moni jäljelle jäänyt katkottiin perävaunuksi, selittää Pertti Lähivaara. Sen tärkeän leiman saanti saattaa kyllä siirtyä. 29 SA-HK:n Tekninen valiokunta muistuttaa… Että museoajoneuvoja koskeva laki muuttuu 1.1.2008 mm. teksti ja kuvat: www.metsatrans.com / Esko Savinainen. Tämä on Kiitokorin Kausalassa valmistama ohjaamo
30,00 /kpl). 0400 631 644. 28 minuuttia aitoa tunnelmaa on parhaimmillaan laadukkaalla kotiteatteritai stereolaitteistolla kuunneltuna. 30 Upea joululahjavinkki kuorma-autohistoriasta kiinnostuneille! Päijänteen Keikka 2007 -tapahtuman parhaat 90 minuuttia tallennettuna DVD:lle. SATSIA PUTKEEN osa 1 –tallennetta vielä saatavissa. Tiedustelut mahd. Lakkimerkit Metallinen, valettu lakkimerkki auton aikakauden mukaisessa ajurinlakissa on jokaisen vetkulaisen tunnus. Hinta: 25,00 /kpl Kauluksellinen T-paita, värit valkoinen ja sininen, edessä 1-väri logopainatus tummansinisellä (sinisessä paidassa valkoisella). Pyöreä, halkaisija 80 mm. 0400-449 009 sähköposti markku.tapio.koskinen@kolumbus.fi Vetkun kerhotuotteita ostamalla tuet seuramme toimintaa. Tallenne esittelee nuoruuden voimalla jyräävien vanhojen kuorma-autojen tunnelmaa kuvan ja todella laadukkaan äänen keinoin. Keulamerkki veteraanikuorma-autoon Metallinen, valettu Veteraanikuorma-autojen seura ry:n tunnusmerkki jäähdyttimen säleikköön kiinnitettäväksi. Saatavana Vetkun kerhokaupasta Kirsti tai Raimo Stenvall p. Varustettu kahdella ruuvikiinnittimellä. 0400-450 585 sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Hinta Seuran jäsenille 25,00 /kpl, (eijäs. varastossa kokoja: M, L, XL. DVD-levyn hinta koteloineen 30,00 Tilaukset: jari.ala-ilomaki@vetku.fi tai Vetkun kerhotuotemyynti, Kirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585 sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Katso netistä! www.vetku.fi/ Video / Ääni Yhtenäiset infokyltit museokuorma-autonäyttelyihin. Myydään sekalaisia varaosia, jotka ovat kulkeutuneet Vetkun haltuun. 0400-450 585 sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi MYYDÄÄN :. Vetkun kerhotuotemyynti, Kirsti tai Raimo Stenvall p. Pitkätai lyhythihainen. Hinta 15,00 /kpl Harmaa T-paita, edessä tyylikäs logopainatus murretulla sinisellä Aikuisten koot, hinta 10,00 /kpl Pikkukuskien koot hinta 8,00 /kpl Laadukas musta T-paita hienolla Vetkun 5-väri logopainatuksella. Tunnistaa voi kuvista www.vetku.fi/kauppapaikka/ “vetku myy” Tiedustelut Markku T Koskinen, Pornainen, p. Äänessä on pyritty autenttiseen lopputulokseen. Hinta 20,00 /kpl T-paidat ja colleget Seuran logopainatuksella Lämmin, vahva college, väri harmaa, edessä 1-v logopainatus tummansinisellä. yhteishankinnasta Raimo Mesiranta raimo.mesiranta@mesiauto.fi p. Hinta 25,00 /kpl Lähetyskulut lisätään. Postituskulut lisätään. Hinta 40,00 /kpl
1995 Matkalla muistojen Petsamoon Rovaniemi – Liinahamari 1996 Juhlakeikka Ka-100 v. Vihjeet esim. 0440-161 925 arja.vahamaki@dnainternet.net Esintäkuulutus Veteraanikuorma-autojen seuran Republic 20:n lavaan on kiinnitettynä auton maahantuojan ja kokoonpanijan, S.O.K. Koe tai verestä muistojasi vetkulaisten seikkailuista mäntyharjun poikien maankuuluilla reissumailla! Mikkelin Mobilistit ry on tuottanut tallenteen Vetkun Kevätpäivän tasaus 2007 -ajotapahtumasta. kuva). Tiedustelut Raimo Stenvall Tuusula p. 390,00 /srj) +postituskulut. sähköpostiin info@vetku.fi Vetkun aiemmista keikka-ajoista kuvatut videokoosteet muunnettuna DVD-versioiksi. 2007) erikoishintaan jäs. Vetkun kerhotuotemyynti, Kirsti tai Raimo Stenvall p. 31 Öljynsuodattimia Leyland 0.680 moottoreihin, ainakin versioon 109 D (1960-61) saakka. Jari Ala-Ilomäki p. 044 310 0680 jari.ala-ilomaki@vetku.fi VANAJA roiskeläpät hinta 35 /pari Vanaja-logolla varustettuja roiskeläppiä voi tiedustella Raimo Stenvallilta, puh. 40 cm. Tilaukset:Arja Vähämäki puh. Mukana kotelon kannen tiiviste sekä suodattimen ja kotelon väliset kumitiivisteet. 286,00 /srj (ei-jäs. Koko sarja (13 kpl v. 0400 450 585 raimo.stenvall@r-stenvall.fi Kevätpäivän tasaus 2007 –keikkatallenne. Suodattimet ovat Teho Filterin valmistamia, tyyppi 5113. Helsinki – Karjaa – Salo – Perniö Turku 1999 Kannaksen Keikka Karjalan historialliset, muistorikkaat seudut kierrettiin 2000 Susirajan Keikka Ilomantsi – Naarva – Uimaharju – Koli – Juuka – Nilsiä – Juankoski 2001 Ahvenanmaan Keikka Halikko – Naantali – Turku – Mariehamn – Eckerö – Geta – Bomarsund – Kastelholm – Långnäs 2003 Kymenlaakson Keikka Tuusula – Pornainen – Porvoo – Loviisa – Kotka – Vaalimaa Hamina – Anjalankoski – Kouvola – Verla – Orilampi 2004 Pohjois-Suomen Keikka Oulu – Pudasjärvi – Taivalkoski – Kuusamo – Suomussalmi – Vartius – Kuhmo – Sotkamo 2005 Etelä-Pohjanmaan Keikka Jalasjärvi Kauhajoki Lapväärtti Närpiö Maalahti Vaasa Isokyrö – Alahärmä 2006 Savo-Karjalan Keikka Joensuu – Liperi – Rääkkylä – Kitee – Kesälahti – Punkaharju – Savonlinna – Rantasalmi – Pieksämäki. 2007 Päijänteen Keikka Vääksy Vesivehmaa Luhanka Jämsä Muurame Jyväskylä JUURI ILMESTYNYT UUTUUS. pit. 0400-450 585 Myydään entisöinnissä ylimääräiseksi jäänyt Volvo F 85:n hytti. 0400-450 585 sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi Keikat, joilta on kuvattu videotallenteet: 1989 Pitkä Keikka Vetkun ensimmäinen ikimuistoinen matka-ajo Rovaniemi – Oulu – Iisalmi – Kuopio – Mikkeli Lappeenranta 1990 Jäämeren keikka Petsamon liikenteen 50-v juhla-ajo Rovaniemeltä Jäämeren rannoille 1993 Muistojen Magneettimäki Petsamon liikenteen muistomerkin pystytysjuhla Inarin Kaunispäällä. Etsimme paria liiketunnukselle. 90 min.. osuusliikkeen, valettu metallinen liiketunnus (ks. Jäsenhinta vain 25,00 /kpl (ei-jäsenille 30,00 /kpl) + postituskulut yksittäin tilattaessa. Suodattimen mitat (mm) ovat: suodatinosan korkeus 245 suodatinosan halkaisija 110 yläosan öljylähdön korkeus 24 yläosan öljylähdön ulkohalkaisija 44. Tallenne on nyt saatavana hintaan DVD 20 + postikulut ja VHS 25 + postikulut. Kuvion halkaisija on n