k: (019) 636 204, m: 0500 315 271, fax: (019) 636 204 Tuure Hulmi Omahaarantie 42, 27800 Säkylä Puh. 13 5 vuosikymmentä sitten, selvitys perinneautorekisteristä ................................................. 8-11 Taas satsia putkeen .................................... m: 0400 631 644 info@mesiauto.fi Olavi Nenonen Ahopolku 2, 76130 Pieksämäki puh. KANNEN KUVA: Vihdoinkin valmis! Republic 20, vm. 20-21 Vetkulaisen jäsenkirje ........................... m: 040 500 3212 Lasse Hietsalo Loviisantie 11, 47200 Elimäki puh. k: (03) 3433 500, t: (03) 2361 227, m: 0400 838 355 e-mail: arto.rantala@tak.fi VetKu 1/2008 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autojen seura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala Painos n. SISÄLTÖ 1/2008 Info-sivu ........................................................ (017) 62 201, m: 0400 278 963 e-mail: hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Villilänniemi 12 F 9, 33300 Tampere Puh. Kuva Jari AlaIlomäki. 14-15 Haapasen “Sasu” ja Vanajat ....................... Tekstisivujen Osta-Myy-Vaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. 800 kpl VetKu on Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 19 Mesi-Auto Oy ............................ 2 VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi sekä sihteeri@vetku.fi Yhteystiedot 1.1.2008 alkaen: Puheenjohtaja: Jari Ala-Ilomäki Boxintie 158, 04130 Sipoo Puh.k: (09) 2344 020, m: 044 310 0680 e-mail: jari.ala-ilomaki@vetku.fi Sihteeri: Sariina Mesiranta, PL 48, 36201 Kangasala puh. 0400 449 009, e-mail: markku.tapio.koskinen@kolumbus.fii Liikenneneuvos Raimo Stenvall Ketunlinnantie 2, 04300 Tuusula puh. Artikkeleiden kuvat:: Ilman mainintaa: Vetkun arkisto. 3 Republic entisöinti valmis ........................... 040 590 4830 e-mail: sihteeri@vetku.fi Jäsenet: Aulis Hartikainen Kinnunniementie 61, 73500 Juankoski Puh. 6-7 Yli 60 vuotta Vanajaa, osa 1 ............................ 12 Vetku esittelee ............................... Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. k: (017) 613 270, m: 0400 576 212 e-mail: aulis.hartikainen@ppinet.fi Veikko Hoppula Pikilangantie 7, 36200 Kangasala puh. Auton jäännösten tallentamisesta vierähti 50 vuotta. 2 Päätoimittaja ja puheenjohtaja.............................. JAI (Jari Ala-Ilomäki), PAI (Päivi Ala-Ilomäki), VAI (Valtteri Ala-Ilomäki), VH (Veikko Hoppula). m: 0400 700 511, t: (015) 151 11 Sture Palmgren Pitäjänniityntie 2 07930 Pernaja Puh. 23. k: (02) 867 0027 , m: 0500 590 095 Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Vehka-ahontie 30, 73500 Juankoski puh. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. m:0400 769 637, k: (05) 377 6137 lasse.hietsalo@luukku.com Raimo Mesiranta Kaukolankuja 1, 36200 Kangasala puh. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. 16-18 Sotevan hommia ............................ ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu Seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. 1920 Parolan vanhan vehnämyllyn edustalla. 4-5 Kevätpäivän tasaus info ..................................... Kymmenen vuotta kestänyt Vetkun entistämisurakka saatiin päätökseensä maaliskuussa 2008. 22 Vetku onnittelee ja tiedottaa ...................... t: (09) 2744 4044, k: (09) 275 3011, m: 0400 450 585, fax: (09) 275 5002, e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Jouni Kallio Aarrapolku 5 B 21, 61300 Kurikka puh. k: (03) 3790 715, m: 0400 411 952 e-mail: veikko.hoppula@vetku.fi Markku Tapio Koskinen Kirveskoskentie 485, 07170 Pornainen puh
Erityisesti näyttävät keikkamme, mitenkään VetKu –lehteä ja internetsivustoa unohtamatta, ovat vieneet toimintaamme kansakunnan tietoisuuteen. Ollaan ansaitusti ylpeitä vetkulaisuudestamme! Kyllä tätä porukkaa kelpaa mainostaa! Wexi Jari Ala-Ilomäki Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Kuva: VAI. Itse asiassa kertokaa mieluusti kaikille asiasta vähänkään kiinnostuneille, ystäviä ja kylänmiehiä myöten. Muistattehan siis mainita Vetkun tiedotusvälineiden kanssa toimiessanne, haastatteluissa, lähettäessänne julkaistavaksi kuvamateriaalia Vetkun ajotapahtumista ym. Toiveissa on, että tiedonkeruuprojektin myötä syntyisi myös joitakin artikkeleita julkaistavaksi tulevissa VetKun numeroissa. useammankin kuorma-auton tunnistuksen SM-kisan voittajana ja nurmijärveläinen Pauli taas on osannut aina kuunnella kuorma-autohistoriaa ja myös tallentaa kuulemansa muidenkin ymmärtämään muotoon. Eurajokelainen Ramihan tunnetaan jo lukiolaispoikana 90-luvun alussa keräämästään laajasta Vanajan teknisten tietojen listauksesta, kuopiolainen Risto on loistanut vanhojen kuorma-autojen tietopankkina mm. Paljon muutakin on luvassa, kuten Satsia putkeen! –levyn 2. Kumarrus ja hatunnosto! Vega – saföörinlätsäni kohoaa korkealle juuri teille, suomalaisesta kuorma-autohistoriasta kiinnostuneelle kolmikolle, jotka toden teolla olette ryhtyneet keräämään ja tallentamaan kotimaisen tuotteen merkkihistoriaa. Jokainen haastattelukontaktikin edellyttää usein lukematonta määrää pitkiä puheluita, melkoista matkustushalukkuutta ja vielä kykyä tallentaa haltuun saamansa aineisto siten, että sitä olisi mahdollista hyödyntää joskus tulevaisuudessa – tavalla tai toisella. Oikeastaan tänä vuonna on edessä Vetkun julkisen näkyvyyden koeponnistus. Nyt herrat ovat aloittaneet urakan, jonka työn määrää itsekin saattavat tässä vaiheessa vain arvailla, sillä mitään helppoa tai pienitöistä hommaa ei historian esiin kaiveleminen todellakaan ole. Kaikki tämä tietää Vetkulle myös näkyvyyttä julkisuudessa. Sherloc Holmesin tyyliin pienimmätkin yksityiskohdat esiin kaivelevina etsivinä ovat liikkeellä olleet vetkulaiset Pauli Salo, Rami Wahlström ja Risto Pennanen. Arkistoitavaksi on myös luokiteltava aivan pienetkin tiedon rippeet, mikään tieto ei tallennusmielessä ole liian vähäpätöinen. Te kaikki voitte osaltanne edesauttaaVetkun näkyvyyttä. Saamamme julkisuuden myötä meidän on helpompi toteuttaa tarkoitusperiämme: julkisen vallan tahot myötävaikuttavat toimintaamme, ihmisten on helppo ottaa yhteyttä, yhä vähemmän kuljetuskulttuurillisesti arvokasta materiaalia joutuu roskien tai romun joukkoon. järjestettävän Classic Motorshow –vanhojen ajoneuvojen näyttelyn ja Helsingistä alkavan Eestin keikan myötä meillä on hyvät mahdollisuudet aukaista myös uusia julkisuuskanavia. Aivan viime hetkillä ovat miehet asiaansa heränneet. Vuodesta näyttäisi suunniteltujen tapahtumien valossa tulevan vähintään viime vuoden veroinen Vanajan 60-v juhlaseminaareineen sekä Eestin keikkoineen. Vetku on perinteisesti saanut hyvin näkyvyyttä tiedotusvälineissä. Juuri tämänlaista toimintaa olemme Vetkussa peräänkuuluttaneet, syntyisipä vastaavanlaista liikettä kaikkien kuorma-automerkkien piirissä! Olen nimittäin Hämeenlinnassa 5-6.4.2008 tapahtuvaa ”Vanaja-juhlakokoontumista” valmistellessani milloin missäkin päin Suomea kuullut (mieluisan) lauseen ”täällä kävikin juuri joku nuorimies, joka lähes koko päivän tenttasi tietojani ja kokemuksiani Vanajan historiasta”. Lahdessa toukokuun 3.-4. Pelkkä aineiston keruu itsessään on jo vuosien urakka, joten mitään hätähousujen hommaa se ei todellakaan ole. osa sekä Torsten Lemströmin 70-luvulla kuvaamien kaitafilmien saattaminen DVD-muotoon. Aika näyttää, antaako kertyvän aineiston määrä ja laatu aihetta esimerkiksi suunnitella sen julkaisemista ja jos, niin missä muodossa. Toivottavasti tähän yhteiseen kekoon kantaa kortensa jokainen, jolla on muistissaan Vanajaan liittyviä tiedon murusia tai mahdollisesti jopa hallussaan jotakin materiaalia, kuten valokuvia tai erilaisia dokumentteja. Nyt on keskuudessamme vielä henkilöitä, jotka omakohtaisesti pystyvät kertomaan Vanajan alkuja kehitysvaiheista, mutta valitettavasti heidänkin joukkonsa vähenee – ja nopeammin kuin arvaammekaan. 3 Julkisuus ja Vetku Tervehdys arvon vetkulaiset ja hyvää alkanutta ajovuotta. Niitä odotellessa toivotan ryhmälle sydämestäni menestystä aineiston keruussa! Olette juuri oikealla asialla
Vetkun Republic 20 vm. Samalla, kun tarkastellaan pitkällisen työn tuloksia, on hyvä luoda katsaus Republic-merkin vaiheisiin. Viimeiset LaFrance-Republicit valmistettiin vuonna 1942 valmistusohjelman mallien lukumäärän ollessa kahdeksan. 1920 entisöinti vihdoinkin valmis Teksti: Jari Ala-Ilomäki ja Veikko Hoppula Kuvat. Vuoden 1931 aikana myytiin kuitenkin vain alle 500 autoa, pudotus tehtaan huippuvuosiin 1918-1920 verrattuna oli siis huikea. Heinäkuussa 1932 ilmoitettiinkin Sterling Motor Truck Co:n ostaneen LaFrance-Republicin kuorma-autotuotannon. Vuoden 1915 mallistoon kuului kolme kardaanija kaksi ketjuvetoista kuorma-autoa. Kardaanivetoisten mallien taka-akselina oli sisäpuolisin hammaskehin varustettu Torbensen. Tämä uusittu yhtiö toi nopeassa tahdissa markkinoille nokallisen mallisarjan, jonka suurin ajokki oli kantavuudeltaan 3 150 kg. 1914 Republic Motor Truck Company. 4 Vetkun oman Republicin entisöinti valmistui helmikuussa 2008. 19171922. Takana 36” x 10” ja edessä 36” x 5” umpikumipäällysteiset teräspuolapyörät. Kaarien asennuksen yhteydessä auto sai myös alkuperäistyyppiset karbidilamput sähkövalojen tilalle. Yhtiön nimeksi vaihdettiin v. Torbensen oli Republicin omistuksessa vv. Mallistoon kuului myös matala-alustainen malli, jossa akseli oli kiinnitetty lehtijousipakan yläpuolelle. Kaksilohkoisen moottorin vesipumppu ja magneetto ovat samalla akselilla, jolta myös hihnavetoinen tuuletin saa käyttövoimansa. Vuoden 1920 marraskuun loppuun mennessä yhteensä 70 000 Republiciä oli myyty ja USAssa oli 2 000 täysin varusteltua huoltopistettä sekä 7 varaosakeskusta. Kuten tavallista, merkkien luvattiin säilyvän erillisinä, mutta vuoden 1932 jälkeen LaFrance-Republic -autot olivat identtisiä vastaavan kokoisten Sterling-mallien kanssa. Talouslaman seurauksena vuonna 1930 tarjottujen LaFrance-Republic mallien määrä oli enää 12. Republic kuorma-autot erottuivat muista ennen kaikkea keltaisten runkojensa ansiosta. Seuraavana vuonna USA:n suurimmaksi kuorma-autonvalmistajaksi kasvaneen yhtiön tuottamia Republic kuorma-autoja oli myyty jo yhteensä 30 000 kpl 1 300:n jälleenmyyjän toimesta. Ohjauspyörässä on tukevat viikset sytytysennakon ja käsikaasun säätämistä varten. Auton aikakauden mukainen pressukate tekee Republicista ikään kuin täydellisen auton näköisen, lopputulos hivelee silmää! Republic -merkkisten kuorma-autojen valmistuksen aloitti v. Vuonna 1927 valmistettiin kahdeksaa mallia, joista neljässä oli vielä umpikumirenkaat, ja 6-sylinteriset moottorit esiteltiin. Vuoden 1999 lopussa aloitettu entisöinti saatettiin päätökseen helmikuussa 2008, kun Parolan Teltan Esko Mansikka ompeli Matti Lehdon lahjoittamasta pellavakankaasta kuomun Arto Rantalan talkootyönä suunnittelemien ja valmistamien kaarien kannateltavaksi. Vuosi 1937 oli ensimmäinen, jolloin autoja ei tarjottu Lycoming –moottorilla Waukeshan ollessa ainoa vaihtoehto. Vuonna 1923 nykyisinkin toimiva akselistovalmistaja vaihtoi nimensä tutumman kuuloiseksi The Eaton Axle and Spring Corporation:ksi. Vetkun 3,5-tonninen Republic 20 on vuosimallia 1920. Vuoteen 1925 mennessä raskain Republic -kuorma-automalli oli 4-tonninen, 165 tuuman akselivälinen malli 20. Vuoden 1931 lopussa listoilla 14 C mallia. Vuonna 1921 taloudellinen taantuma tuntui myös autoteollisuudessa ja vuonna 1922 Republicin tuotantokapasiteetti oli enää 50%:sti käytössä. Vuonna 1920 SOK kokosi Helsingin Vallilassa sijaitsevalla korjauspajallaan yhteensä 57 Republic 20 kuorma-autoa. Tuolloin Republic väitti, että sen valmistamien kuorma-autojen osuus oli käytössä olevista suurin. Tehtaan toukokuun 1918 ja marraskuun 1920 väliselle ajalle ilmoittama tuotanto oli noin 40 000 autoa eli noin 15 500 kpl/v. Ohjaamo oli avonainen, ei tuulilasia tai katetta, sivuovista puhumattakaan. Tuon vuoden aikana merkkejä myytiin vielä omilla nimillään ja vuoden lopussa Republiceinä tarjottiin 28 eri mallia, mutta myyntimäärät olivat laskussa. Vuosien 1915 ja 1927 välillä käytettiin Continentalin, Lycomingin tai Waukeshan valmistamia 4sylinterisiä moottoreita. 1912 yritys nimeltä Alma Motor Truck Company Of Alma, Michigan. Vuonna 1917 Republicin vuosituotanto oli kasvanut yli 10 000 kuormaautoon. Siellä on kuitenkin kaikki tarpeelliset hallintalaitteet: ohjauspyörä, kolme poljinta, vaihdekeppi, käsijarruvipu ja kuristinläpän säätövipu sekä tietenkin myös maadoitusnappula moottorin pysäyttämiseksi. Entisöinnin myötä auto sai tuulilasin sekä jo mainitun ohjaamokatteen, alkuperäistyyppisiä molemmat. Republic kuitenkin todella myi autoja ympäri USAn ja vuonna 1923 kaukana synnyinseudultaan Kaliforniassa, jossa tarjolla oli peräti kuorma-autoja peräti 93 eri merkkiä, se sijoittui myyntitilastoissa 19. Auto on valmis ja kaikkien osallisten on lupa olla tyytyväinen lopputulokseen, kuten kuvista näkyy. Vuonna 1929 Republic sulautui American LaFrance Truck Co -yhtiöön, ottaen kaupalliseksi nimekseen LaFrance Republic Corporation. Autossa on 32.4 hv:n Continental L-4 moottori. Ensimmäinen malli oli tiettävästi bulldog-tyyppinen. Käynnistämisen helpottamiseksi moottorin kannessa on ryyppymaljat jokaista sylinteriä varten. 1915 kuluessa. Joukossa oli ensimmäistä kertaa puoliperävaunun vetoauto sekä 240 hv 2900 k/min kehittävällä American-LaFrance V-12 –moottorilla varustetut 2x4, 2x6 ja 4x6 mallit. JAI. Suomeen Republic autojen maahantuontia ja kokoonpanoa hoiti Suomen Osuuskauppojen Keskuskunta rl (S.O.K.), mistä johtuen niitä esiintyikin varsin runsaasti eri Osuuskauppojen tavarankuljetuksissa. Ketjuvetoisten mallien tuotanto lopetettiin v
1984. E. 5 Lähdeluettelo Orwig, G. Promotional publication 1919. …riuska nykäisy käynnistyskammesta ja se on laakin peli. Sopii kuin nenä päähän. The Antique Automobile Club of America, Pennsylvania, USA. Kuorma-waunun kuljettaja W. Eläimet noudettiin suoraan taloista ja maksettiin heti käteisellä. Edellyttäen, että jokseenkin hankalassa paikassa ohjaamon alla oleva bensiinihana on avattu. INC. Juha Kaitasen kirjeenvaihto USA:an. Lähde: Jokasorkka, LSO Foods Oy:n tuottajalehti.. Osuustoimintajohtaja Tapio Peltolan (SOK) haastattelu v. Antique Automobile January/February 1984, s. 12-17. Autolla käytiin Vehmaalla ja Laitilassa saakka. Myyntiesite, Republic Truck Co. II. George’s Truck Stop, Part 7. Huikka tulilientä ryyppymaljoihin,… Pitkään harkittuaan Lounais-Suomen Osuusteurastamo hankki vuonna 1921 ensimmäisen autonsa, kangaskatolla ja täyskumirenkailla varustetun Republic-merkkisen kuormurin, joka tässä on pysähtynyt kuvattavaksi silloisen makkaratehtaan eteen. Hoppula kiitti erityisesti waunun ohjaamon suhteellista vedottomuutta Kaunis on ohjaamokate sekä tyyliltään että väreiltään. 1998
tehdasvierailujen ajaksi on puolisoille järjestetty vaihtoehtoinen mahdollisuus tutustua uudesti syntyneen Suomen Pukutehtaan perinneasustetuotantoon. Julkaistava osa II sisältää toistakymmentä erilaista Vanajaa liikennöimässä suomalaisilla maaseututeillä. Em. Lämpimästi tervetuloa Hämeenlinnaan. Suuri veteraanikuorma-autonäyttely Kauppatorilla lauantaina klo 14.00 –18.00 sekä sunnuntaina klo 9.00 – 14.00. Ennakkoarvioiden perusteella odottelemme n. vaeltavat synnyinseudulleen. Myös sotilaskalustoa odotetaan mukaan soveltuvin osin. Juha Isosuo apulaiskaupunginjohtaja Kerrotaan, että ankeriaat vaeltavat määräajoin syntymäseudulleen Sargassomerelle. Osallistujien tutustuttua alueen nykytoimintoihin museokuorma-autojen kolonna siirtyy Vanajanlinnan – Ruununmyllyn kautta Kauppatorille. Tapahtuman osallistujat kokoontuvat 5.4.2008 KLO 9.00 entisen Vanajan autotehtaan, nykyisen Patria Vehicles Oy:n ja Sisu Axles Oy:n P-alueelle. Historiallinen Hämeen linna ja heinäkuussa 2007 avattu Verkatehtaan kulttuurikeskus kytkevät perinteet nykypäivään ja myös tulevaisuuteen. Sunnuntaina klo 10.00 alkaen järjestetään Hämeenlinnan Raatihuoneella yleisölle avoin kuorma-autohistoriallinen juhlaseminaari, joka perehdyttää kuulijat erityisesti Vanajan-, mutta samalla myös yleisesti suomalaisen kuorma-autotuotannon historian vaiheisiin. Aulanko, Ahvenisto ja erityisesti Suomen ensimmäinen kansallinen kaupunkipuisto tarjoavat monipuoliset ulkoilumahdollisuudet. Kavalkadissa esiintyvät näyttävästi niin rekat, nupit, vasikat kuin lava-autotkin. Tärkeitä asioita sijainnin lisäksi ovat tietysti työpaikkatarjonta, arvokas luonto ja hyvät palvelut, mutta yhä merkittävämpiä ovat kulttuuriin ja vapaa-aikaan liittyvät mahdollisuudet. Vanajat Tervetuloa Hämeenlinnaan!. Toivon, että jokainen osanottaja saa kaupungistamme kotiinviemiseksi mukavia muistoja, uusia ystävyyssuhteita ja hyvän syyn uuteen vierailuun Suomen vanhimmassa sisämaakaupungissa. 40 – 50 museokuormaautoa käsittävä suurkatselmusta, joka esittelee värikkäästi ja kattavasti suomalaisen kuorma-autoilun historiaa aina 1920 -luvun alulta alkaen. Seminaarin aikana julkaistaan Vetkun uusin DVD-tallenne, ”Satsia Putkeen, osa II – Vankat Vanajat”. Maantieteellinen asemamme on kiistatta aivan loistava; ja asemamme suhteellinen arvo paranee koko ajan. Mikään kaupunki ei elä historiastaan, mutta –vanhaa sanontaa lainatakseni – ”jos ei tiedä, mistä on tulossa, ei tiedä, minne on menossa ” pitää paikkansa myös Hämeenlinnassa. Erilaisissa muuttajakyselyissä on selvitetty asuinpaikan valintaan liittyviä syitä. Tontteja on luovutettu lähes ennätysmäärä ja näyttää siltä, että kysyntä jatkuu vilkkaana valmistautuessamme 1.1.2009 toteutuvaan monikuntaliitokseen. Suomessa kuusi vuosikymmentä sitten syntyneen kuorma-auton Sargassomeri löytyy Hämeenlinnasta, jonne Wanhat Sisut ja Vanajat –merkkikerhon jäsenet kerääntyvät kunnioittamaan Vanajan 60 v -juhlavuotta 5-6.4.2008. 6 Arvoisat Veteraanikuorma-autojen seuran Kevätpäivän Tasaus 2008 –tapahtuman osanottajat – tervetuloa Hämeenlinnaan, Suomen vanhimpaan sisämaakaupunkiin! ”Hämeenlinnan kaupunki on historiaansa arvostava ja aktiivinen maakuntakeskus Suomen parhaimmalla paikalla”. Tapahtuma on yhdistetty Veteraanikuorma-autojen Seuran perinteinen ”Kevätpäivän Tasaus” ajo, joka vuosittain järjestetään aina uudella paikkakunnalla, sekä Wanhat Sisut ja Vanajat kerhon historian toinen yhteiskokoontuminen (ensimmäisen kerran tämä vireä merkkikerho kokoontui Kuopiossa toukokuussa 2005). Tämä lainaus on suoraan kaupunginvaltuuston vahvistamasta strategiasta, jonka jokainen sana on harkittu. Edellinen Hämeenlinnaa koskeva kuntaliitos tehtiin vuonna 1967, jolloin Vanajan kunta yhdistyi Hämeenlinnaan. Hämeenlinnan asukasmäärän kasvu onkin ollut suorastaan poikkeuksellisen tasaista yli 30 vuotta; viime vuosina kasvu on ylittänyt tavoitteen varsin selvästi. Kolonnan ”turva-autona” on uusinta mallia oleva Sisu. Edustettuina ovat kaikki yleisimmät kuljetusmuodot, kuten puutavara-, maansiirto-, kappaletavara-, säiliöja maitoautot useiden automerkkien voimin. Tallenne esittelee vanhojen kuorma-autojen äänimaailmaa sekä videokuvan että erityisesti laadukkaan äänityksen avulla. Samalla kaupungista tuli osa suomalaista autoteollisuutta Vanajan ja sittemmin Sisun myötä. Tämän osaamisen perustalle on rakennettu merkittävä määrä metallija koneteollisuutta, joka on tänäkin päivänä tärkein teollisuusalamme
klo 13.30 – 14.00 Muisteluita Vanajalta 40 – 50 vuoden takaa. 7 Klo 10.00 Hämeenlinnan kaupungin tervehdys. Olli Blomberg, historioitsijatoimittaja klo 11.45 – 12.00 Vanhojen kuorma-autojen äänimaailmaa esittelevän DVD-tallenteen ”Satsia putkeen osa II – Vankat Vanajat” –julkistaminen. klo 13.00 – 13.30 Vanajan värikkäät mallimerkinnät. Vanhoista kaitafilmeistä tuotettu filmikooste kertoo kuljetusyrittämisestä 1960 –luvulla. Hehkuttamassa Kalervo Mesiranta. Tervetuliaissanat, Veteraanikuorma-autojen seura ry:n puheenjohtaja dos. Paavo Vainikan Vanaja VAK/4800 vm. klo 12.00 – 13.00 Filmiesitys ”Väiskin Vanaja”. Hannu Kuosmanen Talvinen oli maisema, kun Vanhat Vanajat keväällä 1994 starttasivat Vanajanlinnan pihalta kohti kotiseutujaan. klo 14.30 – 15.00 Oy Sisu Auto Ab:n tervehdys Wanhat Sisut ja Vanajat -perinnekerholle. Olli Viitanen, suunnittelijana Vanajan Autotehtaalla 50-60 –luvulla. Jari Ala-Ilomäki klo 10.15 – 11.00 Näkymiä suomalaiseen autohistoriaan aikojen alusta nykypäivään. 1957:n Leyland O.350 vaati käynnistyäkseen vanhanajan hehkutusta. klo 14.00 – 14.30 Autoilijan Vanaja-muistoja 50-luvulta Autoilija Pentti Äijälä. Pauli Pakari, useissa teknisissä ja kaupallisissa tehtävissä VAT:lla. Antti Saarialho, professori emeritus TKK klo 11.00 – 11.45 Vanajan juuret – suomalaisen kuormaautoteollisuuden alkuvaiheet Yhteis-Sisusta Vanajaan. Kuorma-autohistoriallinen seminaari Hämeenlinnan Raatihuone 6.4.2008 klo 10.00 – 15.00.
päivänä 1943. Puolueettomat Ruotsi ja Sveitsi olivat halukkaita myymään autoja Suomeen, mutta vaativat maksun etukäteen oman maansa valuutassa. Tilanne ajautui umpisolmuun. Ahlström Oy), toimitusjohtaja Heikki H. Lisäksi sovittiin kutsuttavaksi koolle virallinen kokous, jossa toimikunnan lausuntojen pohjalta voitaisiin tehdä päätös asiassa. Kauppaja teollisuusministeriö hyväksyi yhtiösopimuksen ja yhtiöjärjestyksen 23.3.1943. Herlin (Kone Oy), toimitusjohtaja Tor Nessling (O/Y Suomen Autoteollisuus A/B) ja toimitusjohtaja Torsten Westerlund (Suomen Gummitehdas Oy). Perustettiin Yhteissisu Oy Koska tarkoituksena oli ryhtyä yhteisvoimin valmistamaan Sisu-merkkisiä autoja, sovittiin perustettavan yhtiön nimeksi Yhteissisu Oy. Kauppaja teollisuusministeri Uuno Takki valtuutettiin valtion lukuun merkitsemään Yhteissisu Oy:n osakkeita 15 miljoonan markan (noin 2,4 miljooYli 60 vuotta Vanajaa osa I Alkusuunnitelmista tuotemerkin syntyyn Kevyemmässä S-22K -mallissa oli putkipuskuri, vahvistamaton runko ja 7.50–20 –renkaat sekä Hackman & Co:n valmistamat levypyörät. maaliskuuta 1943 neuvottelutilaisuuden, jonka aiheena oli ajoneuvopula. Sellaisia valuuttavarantoja Suomessa ei ollut. Yhteissisu Oy:n valmistamista Sisusta noin 100 lähti maailmalle tällaisena K-versiona. Katseet kääntyivät Sisuun Kun maan ainoan autotehtaan, O/Y Suomen Autoteollisuus A/B:n toimitusjohtajalta ja pääomistajalta, Tor Nesslingiltä loppuvuodesta 1942 pyydettiin kannanottoa, esitti hän joko Fleminginkadun tehtaan tai Karjaalla jo rakenteilla olevan kokoonpanotehtaan laajentamista. Taistelujoukkojen käytössä olevaa epäkuranttia kalustoa olisi näin mahdollista siirtää kotirintaman kuljetustarpeisiin. Sen avaamiseksi puolustusministeri ja jalkaväenkenraali Rudolf Walden järjesti 3.-4. Osakkaiksi perustettavaan yhtiöön tulisivat valtion ja Sisun lisäksi ajoneuvojen osia jo valmistivat tai sellaisten tuottamiseen valmiit yritykset. Valtiovallan ja sotilasjohdon edustajien lisäksi paikalle kutsuttiin teollisuuden johtohenkilöitä. Raivoava maailmanpalo ei osoittanut laantumisen merkkejä – päinvastoin. Lisäksi eräät poliittiset piirit vastustivat mahdollisesti aloitettavan uuden ajoneuvotuotannon ohjautumista jo toiminnassa olevan yrityksen yksinoikeudeksi. Kokouksessa syntyi periaatepäätös, jonka mukaan maahan perustetaan uusi autotehdas tuottamaan armeijan tarvitsema määrä ajoneuvoja. Tarvittiin lisää ajoneuvokalustoa – ja paljon. Herlin sai tehtäväkseen laatia ehdotus sopimukseksi O/Y Suomen Autoteollisuus A/B:n kanssa. Kukaan ei kuitenkaan vielä aavistanut, että tämä päätös oli tuova Suomeen uuden kotimaisen automerkin. Teksti: Olli Blomberg. Tulevan Yhteissisu Oy:n yhtiösopimuksen allekirjoittivat apulaisjohtaja Åke Gartz (A. Tällaisen automäärän tuonti ulkomailta oli mahdotonta. Säilyneistä asiakirjoista ei ilmene, kuka olisi voinut olla nimiehdotuksen takana. Tilaisuudessa asetettiin toimikunta tutkimaan uuden kotimaisen, autoja valmistavaan yrityksen perustamista. 8 Vanajan tehtaan piti turvata autojen riittävyys Talvi 1942–43 oli ratkaiseva tekijä suomalaisen autoteollisuuden turvaamisen kannalta. Ainoa vaihtoehto oli kotimaisen tuotannon lisääminen. Jatkosodan pitkittyessä armeija ilmoitti tarvitsevansa vähintään 7 000 uutta kuormaja linja-autoa rintamaolosuhteissa loppuun ajettujen ja tuhoutuneiden tilalle. Uuden autotehtaan perustamista hän piti äärimmäisenä ratkaisuna, vaikka poliitikot olivat sellaista esittäneet. Maan johto oli vakuuttunut siitä, että vihollisuudet itärajalla jatkuisivat pitkään. Tuo maamme ajoneuvoteollisuuden kannalta kauaskantoinen kokous pidettiin maaliskuun 20. Insinööri Heikki H. Maan ja armeijan johto arvelivat kuitenkin, etteivät Sisun voimavarat yksinään riittäisi armeijan kaavaileman automäärän tuottamiseen
Auto tuli varustaa auraukseen soveltuvalla puskurilla ja runko tuli vahvistaa ”aurauksessa esiintyviä rasituksia varten”. Tämä edellytti kahden erillisen sopimuksen noudattamista, ne solmittiin kesäkuun 7. Tositoimiin voitiin viimein ryhtyä; Yhteissisu Oy:lle päätettiin rakentaa kokonaan uusi tehdas. Ne vähennettiin 31.7.1945 mennessä valmistuneiden S-21 -autojen yhteismäärästä. Lisärahoitusta anottaessa pankit edellyttivät, että puolustusministeriö jo sovittujen 2 000 auton lisäksi sitoutuu tilaamaan koko tehtaalle suunnitellun tuotantokapasiteetin mukaisen määrän eli vielä 5 000 autoa. Maan teollisuudelle lähetettiin tiedusteluja komponenttien toimittamisesta ja alihankintatöistä. Teollisuudelle osoitettiin kyselyjä tarkoituksena löytää ajoneuvotuotantoon soveltuvia tiloja, jolloin uutta tehdasta ei tarvitsisi rakentaa. Sellaisia ei asetetun aikarajan puitteissa löytynyt.. Käsitys, jonka mukaan valtio ja Sisu kaksin olisivat olleet Yhteissisun suurimmat omistajat, on siis väärä. Päivämäärä 31.7.1945 muodosti rajan siksi, että silloin valmistui ensimmäinen S-21 tekniikkaan perustunut Sisu S-22 kuorma-auto vielä keskeneräisestä Yhteissisu Oy:n autotehtaasta. Kaapelitehdaskin oli suurempi omistaja kuin Sisu, jonka jälkeen tulivat Rosenlew ja Yhtyneet. Ensimmäisessä valtuutettiin Yhteissisu Oy valmistamaan kyseistä autotyyppiä, toisessa sovittiin ehdoista, joilla Yhteissisu Oy sitoutui toimittamaan puolustusministeriön tilaamat autot. ja 8. Suomen valtio ja Sisu hyväksyivät hänen johdollaan laaditun sopimuksen Sisun kuorma-autotuotannon siirtämisestä Yhteissisu Oy:lle viiden vuoden ajaksi. Päivämäärästä 8.6.1943 lukien Sisulla oli oikeus valmistaa vielä 120 omaa S-21 -alustaa. Iskutilavuudeltaan 5-litraisen moottorin teho oli 90 hv käyntinopeudella 2 600 r/min. Alkuperäisten osakkaiden ja valtiovallan edustajien lisäksi paikalle saapui eri yritysten edustajia tarkoituksenaan merkitä perustettavan yhtiön osakkeita. Niinpä lähtökohdaksi sovittiin Sisun alustamalli S-21. Mutta solmittujen sopimusten perusteella autojen tuotanto piti aloittaa välittömästi! Niinpä ensimmäiset Yhteissisun nimissä valmistuneet autot koottiin Sisun Fleminginkadun tehtaassa. Pienosakkaiksi luokiteltiin Ata, Fiskars ja Kone. Hallituksen puheenjohtajaksi kutsuttiin Heikki H. Armeija asetti tiukat ehdot autojen rakenteeseen, laatuun ja varusteluun liittyen. päivinä 1943. Hankittavan alueen läheisyydestä piti löytyä lujaa peruskalliota, johon voitaisiin louhia tuotantotiloja. Osakasluettelo vahvistettiin 2.7.1943. Suurimmat omistajat keskenään yhtä suurella osakemäärällä olivat Suomen valtio, Tampella ja Strömberg. Rungot määrättiin maalattavaksi mustaksi ja moottorin suojus sekä lokasuojat armeijan kenttäharmaiksi. Herlin. Kokouksen päätteeksi Tor Nessling määrättiin uuden yhtiön toimitusjohtajaksi. Vaatimuksina olivat hyvät rautatie-, maantietai vesiväyläyhteydet – tässä järjestyksessä. Herlin ja toimitusjohtaja Tor Nessling. Ylimenevä yksilöt viimeisistä S-21 -autoista olivat siis kirjanpidollisesti ”Yhteissisun valmistamia”. Tarvittiin johto, piirustukset ja rahaa Neuvottelut Yhteissisun ja puolustusministeriön välillä takertelivat. Kokouksessa esiteltiin Yhteissisu Oy:n yhtiöjärjestys ja päätettiin virallisesti perustaa Yhteissisu Oy -niminen yritys. Moottoriksi määriteltiin ”6-sylinterinen nelitahtinen bensiinimoottori SA-5” eli amerikkalaisella lisenssillä valmistettu Hercules JXC -moottori (= Sisu AMG ja Tampella 6000). Rungon takapäähän piti asentaa ”puolustuslaitoksen hyväksymää mallia oleva, kierrejousella varustettu hinauslaite”. Ajanpuutteesta johtuen ei tulisi kysymykseenkään kehittää kokonaan uutta autotyyppiä. Yhtiön toiminta aloitettiin vuokraamalla toimistohuoneisto Helsingin Erottajalta. Toimitussopimuksen liitteenä oli Sisu S-21 -auton tekninen erittely, joka määritteli auton kokonaispainoksi 8,0 tonnia, kantavuudeksi 5,0 tonnia, akseliväliksi 3 980 mm, kuormalavan pituudeksi 3 750 mm ja auton suurimmaksi pituudeksi 6 430 mm. 9 naa euroa) nimellisarvosta ja käyttämään valtion osakaspuhevaltaa yhtiössä sen ensimmäisenä toimintavuotena. Merkinnällä ”Kiireinen-Salainen” tiedusteltiin maan eri kunnilta soveltuvia kohteita. Tositoimiin viiveellä Yhteissisu Oy:n osakepääoma ei vielä riittänyt tuotannon aloittamiseen. Sen allekirjoittivat Yhteissisu Oy:n puolesta hallituksen puheenjohtaja Heikki H. Tor Nessling vetosi ”jo käytettävissä oleviin huokeampiin vaihtoehtoihin”, joilla hän tarkoitti rakenteilla ollutta Karjaan Sisu-tehdasta. Lehti-ilmoituksin etsittiin työntekijöitä. Jokaisen auton mukana piti seurata 40 nimikkeestä koostuva työkalusarja ja ”tarkaksi painettu käsikirja”. Kakkossijan jakoivat Ahlström, Kymiyhtiö ja Suomen Gummitehdas eli Nokia. Teollisuuspiireissä katsottiin, että vain osakkuus takaisi mahdollisuuden osien toimittamiseen. Yhteissisu Oy:n varsinainen perustava kokous kutsuttiin koolle 13.4.1943. Huippunopeusvaatimus oli aluksi vähintään 70 km/h, mutta pudotettiin sittemmin arvoon 65 km/h. Yhteissisun valmistamat autot sovittiin luovutettavaksi vapaasti tehtaalla asiakkaan toimittamin renkain. Rinnan Helsingissä aloitetun tuotannon kanssa Yhteissisulle etsittiin tehdaspaikkakuntaa ja maa-aluetta. Päätös rakennustyön aloittamisesta oli silti yksimielinen. Samalla S-21 -mallin tuotanto sopimuksen mukaan Fleminginkadulla päättyi. Käyttöjarruiksi määriteltiin sama ”erillisellä keskuspumpulla varustettu hydraulinen nelipyöräjarru”, jota oli käytetty Sisu SH8 ja SH-9 -autoissa. Tuo lisätilaus tehtiin suurella kiireellä samana päivänä kuin alkuperäinen hankintasopimus eli 8.6.1943. Nämä ”merkittömät” S-21 autot ohjattiin Yhteissisun myyntikirjanpidon kautta puolustusministeriön omistukseen sen jälkeen, kun ne oli varusteltu hankintasopimuksen mukaisiksi
Ratkaiseva tekijä oli alueen länsilaidalla sijaitseva valtava kalliomuodostelma. Sarjatyyppinen kokoonpanotyö alkoi 29.10.1945. Lopullisesti halli valmistui vuonna 1946 ollen jo siinä vaiheessa auttamattomasti liian pieni tulevaa toimintaa ajatellen. Ensimmäisen ”sarjatuotantoauton” oli määrä valmistua 8.11. Myyntiä varten muodostettiin 12 pisteen myyntiverkosto. Liljeberg Oy:lle, jolla sillä hetkellä ainoana oli resursseja ottaa mainittu työ vastaan. Maanalaisia tuotantotiloja ryhdyttiin louhimaan, mutta kustannussyistä ja aikapulasta johtuen työ keskeytettiin, luolaston suuaukko suljettiin ja tilat jätettiin silleen myöhemmin väestösuojana käytettäväksi. Lisäostoja ei voitu edes harkita; armeija joutui luopumaan suuresta osasta entistäkin ajoneuvokalustoaan. Katselmuksessa todettiin, että pääradalta voitaisiin rakentaa pistoraide suunnitellulle tehdasalueelle. Yhteissisu Oy:n tontti liitettiin Hämeenlinnan kaupunkiin vuoden 1948 alusta lukien, tontin eteläiset reunaalueet vasta vuoden 1967 alusta lukien. Synkkiä pilviä taivaalla Ensimmäisenä varsinaisena toimintavuotenaan eli vuonna 1946 Yhteissisu Oy valmisti vain 147 kuormaautoa, niistäkin ainoastaan 99 saatiin toimitettua tilaajille. Ohjaamona on Valtion lentokonetehtaan (liitettiin vuonna 1950 Valmet Oy:öön) valmistama ”Kuoreveden uudempi matala malli”.. Yhteissisu Oy osallistui Helsingin Messuhallissa 18.–22.5.1946 järjestettyyn kotimaisen teollisuuden näyttelyyn. Osatoimittajien kanssa käytiin hinnan alentamiseen tähtääviä neuvotteluja, mutta alihankkija toisensa jälkeen vetäytyi projektista, koska tuotannon jatkuvuutta ei voitu taata. Mainittu kalliomuodostelma liitettiin alueeseen pakkolunastuksella. Se ajettiin ulos tehtaan itäpäädyn ovesta 1.8.1945 valmistuttuaan edellisenä päivänä. Varastoja kokoonpanohallin harjannostajaisia vietettiin 1.11.1944 ja seuraavan vuoden heinäkuussa varasto-kokoonpanohalli otettiin keskeneräisenä käyttöön. Näytteillä oli viisi autoa, neljä mallia S-22, jolle oli vahvistettu 8,0 tonnin kokonaispaino ja yksi mallia S-22K, jolle oli vahvistettu 7,0 tonnin kokoAutoilija Väinö Paldan (oik.) ja apumies Arttu Pekkinen sekä vuonna 1948 valmistunut Vanaja V-48 eli yksi viimeisistä Vanaja-merkin keulaansa saaneista Sisu S-22 -autoista Rautavaaran tietyömaalla syksyllä 1949. Valittu maa-alue oli pinta-alaltaan runsaat 28 hehtaaria. Päivää oli valmisteltu näyttäväksi mediatapahtumaksi, mutta työvoiman puute ja raaka-aineiden saantivaikeudet sekä eräät ala-arvoisiksi osoittautuneet ja aiottuun käyttötarkoitukseensa sopimattomat komponentit lykkäsivät ensimmäisten autojen valmistumisen vuoden 1946 alkupuolelle. 10 Valittiin siis Vanaja Tarjotuista kohteista soveliain oli Vanajan kunnassa sijaitseva alue, jota sivusi Hämeenlinnasta Turenkiin johtava maantie ja Helsingistä Tampereelle johtava päärata. Asemakaavasuunnittelu tilattiin arkkitehtitoimisto Alvar Aalto & Co:lta. Yhdistetyn varastoja kokonpanohallin rakennustyöt annettiin helsinkiläiselle A.W. Kuin tulevaa ennakoiden Yhteissisu oli jo keväällä 1946 KTM:n kanssa sopinut, että yhtiö sai vapailla markkinoilla myydä ne autot, joita valtio ei lunastaisi. Kauppa solmittiin 10.1.1944 ja alue rekisteröitiin Yhteissisu Oy:n nimiin 14.3.1944. Rakennustöiden alkaessa tehdasalueen pinta-ala oli 31,1 hehtaaria. Lopullisen iskun muodosti KTM:n ilmoitus siitä, että valtion ja Yhteissisun välinen autojen hankintasopimus sanotaan irti, ”koska toimitukset ovat viivästyneet yli kaikkien asetettujen aikarajojen”. samana vuonna. Alihankintasopimusten indeksiklausuulit nostivat lopullisen hinnan yli 800 000 markkaan (noin 54 160,00 euroa), mikä auton ominaisuudet ja tekniikka huomioiden oli aivan liian korkea, eikä valtiovaltakaan hintaa kakistelematta niellyt. Sotatoimet olivat päättyneet ja Suomeen saapunut Liittoutuneiden valvontakomissio määritteli armeijan ajoneuvomäärän. Irtisanominen tapahtui 18.12.1946 ja astui voimaan 31.12.1946. Tämä puolestaan oli seurausta siitä, että armeijan autotarve oli muuttunut. Tehdas saattoi tuolloin ylpeillä peräti kahdella eri automallilla. Määrä oli rajussa ristiriidassa tuotantosopimuksen kanssa, jonka mukaan tuon vuoden loppuun mennessä olisi pitänyt valmistua jo 2 000 kuorma-autoa! Sisu S-22 -kuorma-auton hinnaksi oli vahvistettu 765 000 markkaa (51 790,50 euroa). Ensimmäinen uudessa tehtaassa tehty auto oli Fleminginkadulta tuoduista S-21 -mallin osista koottu Sisu S-22 -auton prototyyppi
Alkuperäisenä säilyneen paperin ovat allekirjoittaneet kauppaja teollisuusministeri Uuno Takki ja hallitusneuvos Rauno Vaskio. K-mallissa ei myöskään ollut ns. Elettiin kesää 1948, Yhteissisu Oy oli historiaa valmistettuaan Vanajan tehtaassa vain 294 Sisu S-22 -autoa. SA-vetokoukkua. Autojen merkki päätettiin vaihtaa Sisusta muotoon Vanaja, mutta tämä muutos toteutui vasta 9.7.1948. Yhtiö asetettiin selvitystilaan ja velkojien kuulemisen jälkeen laadittiin selviytymisohjelma. Näin voitiin toiminta aloittaa puhtaalta pöydältä, mikä tarkoitti uuden yritysnimen käyttöönottoa. Lähteet: Yhteissisusta Vanajan ja Sisun kautta Patriaan – 60 vuotta asiakaslähtöistä ajoneuvotuotantoa/Blomberg, Olli/Hämeenlinna 2003; Suomalaista Sisua vuodesta 1931 – Monialaosaajasta kuorma-autotehtaaksi/Blomberg, Olli/Jyväskylä 2006; Rami Wahlströmin laaja tutkimus Vanajan vaiheista. Silti osakkeenomistajat katsoivat, että Yhteissisu Oy oli tullut tiensä päähän. Paperista, johon uudet osakemerkinnät tehtiin, voitiin läsnäolijoiden yllätykseksi lukea seuraavaa: ILVES-AUTO Oy:n (Yhteissisu Oy) osakkeiden merkitsemislista Sen jälkeen, kun Ilves-Auto Oy:n (ent. Autossa oli päätilaajan eli armeijan vaatimuksesta auraustyöhön soveltuva U-palkkipuskuri ja vahvistettu runko. Myyntiluvut pysyivät alhaisina; vuonna 1947 toimitettiin vain 103 Sisu S22 -autoa. Tor Nessling erosi yhtiön palveluksesta helmikuun 1. Aikeesta luovuttiin, kun valtion ja Yhteissisun yhteistyöelin totesi yhtiön toiminnan olevan kansantalouden kannalta mielekästä. Vuosi 1947 oli jatkon kannalta ratkaiseva. Yhteissisu Oy) osakkeenomistajat 28 päivänä elokuuta 1947 pitämässään kokouksessa ovat vahvistaneet 17 päivänä heinäkuuta 1947 tekemänsä päätöksen… Kokouksen aikana nimi ”Ilves-Auto Oy” on molemmista kohdista yliviivattu ja Yhteissisu Oy:n kohdalta sulkeet poistettu, joten toistaiseksi toiminta siis jatkui entisellä nimellä. Toiminnan jatkaminen edellytti uudelleenjärjestelyjä. Pääkilpailijaksi tuli entinen omistaja, Vanajan Autotehdas Oy:n vähemmistöosakkaaksi muuttunut Oy Suomen Autoteollisuus Ab. Yhteissisu Oy:n valmistama perusmalli oli tyyppimerkinnältään Sisu S-22/SA-5. Asia tuli ilmi kokouksessa, jossa osakkeenomistajien oli tarkoitus vahvistaa 17.7.1947 hyväksytty yhtiöjärjestyksen muutos. Tämän yksilön etuakselilla on amerikkalaiset G.M.C.-levypyörät, joita ryhdyttiin käyttämään 1948, rengaskoko oli 8.25–20. Lopettamispäätös oli yhtiön hallituksessa jo luonnosteltu kirjalliseen muotoon. Oli Vanajan Autotehdas Oy:n vuoro ryhtyä kilpailemaan kiristyvillä ja tuontilisenssien vielä pitkään rasittamilla hyötyajoneuvomarkkinoilla. Ennakkovalmistelujen mukaisesti eli varsinaisessa yhtiökokouksessa 28.4.1948 ja ylimääräisessä yhtiökokouksessa 10.6.1948 sovitulla tavalla päätettiin yhtiön uudeksi nimeksi ottaa Vanajan Autotehdas Oy. Sisu-nimen käyttöoikeus Yhteissisu Oy:lle jäi 8.6.1948 saakka. 11 naispaino. Ollako vai eikö olla. Valtion osakkuus nostettiin 44 prosenttiin. Samoin jo valmistetuille tuotteille päätettiin valita uusi nimi. Määrään sisältyivät edellisenä vuonna myymättä jääneet 48 autoa, joten vuoden 1947 tuotantomäärä oli vain 55 autoa. Tästä johtuu, että ensimmäiset Vanajat olivat ulkonäöllisesti lähes identtisiä saman aikakauden Sisujen kanssa. Samalla solmittiin valtion ja yhtiön välille uusi hankintasopimus, josta saadut ennakkomaksut toistaiseksi takasivat yhtiön maksuvalmiuden. Kuvat: Patria ja Kuopion Kuorma-autoilijat ry:n perinnearkisto.. Varastoon jääneistä S-22 ja S-22K autoista Vanajan Autotehdas sai Sisun myöntämällä luvalla vielä kymmenen toimittaa Sisu-merkkisenä. KTM vahvisti nimenmuutoksen 15.6.1948. päivänä, mutta Sisu säilytti osakkuutensa yhtiössä. Kirjain ”K” tarkoitti kevennettyä mallia, runko oli vahvistamaton ja auraukseen soveltuva raskas U-palkkipuskuri oli korvattu putkirakenteisella. Koko alkuvuoden yhtiö eli veitsen terällä. Loput yksinkertaisesti muutettiin Vanaja-merkkisiksi. Uusiin nimiin liittyviä suunnitelmia oli tehty jo kesällä 1947. Lisäksi autossa oli 7.50-20 -renkaat, kun perusmallissa oli 8.25-20 -renkaat
Historiallisesti tarkasteltuna teos tarjoaa läpileikkauksen Vanajan mallistosta ja joukossa on todellisia harvinaisuuksiakin. Levy julkistetaan Kevätpäivän Tasausajoissa, minkä jälkeen autenttisen tunnelman voi kokea, vaikka ei pääsisikään seuraamaan kokoontumisajoja tai vaikka ei kuuluisikaan niihin onnekkaisiin, jotka itse omistavat Vanajan. (JAI) (JAI) netusti hyvinkin paljon toisistaan poikkeavia, joten tallenteesta pyrittiin edellä kuvatun vuoksi tekemään nimenomaan äänikuvallisesti autenttinen ja elämyksellinen. Eri automallien moottorin ja voimansiirron äänet ovat tunalussa esitetyt tekniset tiedot antavat pohjaa elävän tallenteen tulkinnalle. Ohjaamon sisältä kuvattujen osuuksien ansiosta myös kehityksen vaikutus kuljettajan ajotapaan käy ilmi. Kritiikinkin uhalla, millä taidetta tosin aina tehdään, oli Vanajaa kohtaan tunnetun kiinnostuksen tietäen miltei velvollisuus tallentaa edustava otos merkin säästyneitä edustajia kaikkien nautittaviksi. Siitä käy ilmi autojen tekninen kehittyminen sekä suorituskyvyn kasvu. Ja kuitenkin juuri äänikuvalla on erittäin suuri merkitys vanhoista kuorma-autoista saatavan kokonaiselämyksen muodostumisessa. Nauttiminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että autojen ääni on tallennettu neljällä korkealuokkaisella mikrofonilla ja elävä kuva kuvattu kahdella kameralla pyrkimyksenä korkealaatuinen lopputulos, joka pääsee tietysti oikeuksiinsa vasta hyvän toistolaitteiston avulla. Taas Satsia putkeen! Teksti: Jari Ala-Ilomäki Kuvat: JAI, VH …ja Musti ikään! (VH) Ääni ja kuvausryhmä oli kuin Travolta, King Kong… (JAI) Näidenkin viisareiden värähtämistä voi seurata Satsia putkeen! osa 2:lta. Levyn kantavana ajatuksena oli se tosiseikka, että vaikka elävää kuvallista materiaalia tavaraliikenteen historiasta onkin saatavilla, ei näiden tallenteiden äänentoisto tallennusajankohdasta ja –menetelmästä johtuen ole kovinkaan autenttinen. Tämä toisiseikka tuli mieleen Satsia putkeen! –levyn toista osaa suunnitellessa. 1960 mittaristo. 12 Tällä kertaa satsia lisätään tietenkin Vanaja –kuorma-auton putkeen 60-v synttäreiden kunniaksi Nuorempi vaan ei huonompi kotimaisista kuorma-autoista täyttää keväällä 2008 60 vuotta. Moottorin ja pakoputken tuottamien äänten lisäksi myös ohjaamossa vallinnut äänimaailma tallennettiin. Kunkin auton osuuden. Satsia putkeen! Osa 2 –Vankat Vanajat -levyn voi hankkia julkistamistilaisuudesta tai Vetkun kerhokaupasta. Vanaja VKN13/4000 vm. Allekirjoittaneen siirtyminen Peugeotin takaloosteriin kävi kuvausten lopussa käskystä sujuvasti kuin poliisikoiralla ikään. Kamerat puolestaan seurasivat kuljettajan työskentelyä omalla paikallaan sekä auton etenemistä edellä ajavan farmariauton koirankuljetusosastosta tarkasteltuna
Kaikki ovat kyllä valitettavasti jo ennättäneet aikuisikään ja kai itsekin niihin lukeudun kun viisikymppiset jo häämöttää. Kaksi poikaa, Tomi ja Janne sekä pahnanpohjimmaisena tyttö, Anu-Kaisa. Kuvan isäntämies on lähdössä juhannusaattokahville kylän TBhuoltamolle. Porukka on rentoa ja samanhenkistä eikä juuri kenenkään ajurinlakkia kiristä. Näiden lisäksi on vielä rehuraaka-ainevarastoja, jotka ovat vuokrattuna paikalliselle Lännen Rehu Oy:lle. Sen kanssa on jo voimisteltu niin paljon, että se alkaa taas uudelleen näyttää vähän siltä kuin pitääkin. Kuormaautoiluun olen sekaantunut vain yhden vaihtolava-auton verran, sillä ajetaan rehuraaka-aineita tehtaan ja varastojen välillä sekä sekalaisia omia ajoja. Lisäksi pyöritämme Pakkasvakka Oy nimistä yritystä, joka tarjoaa pakastevarastopalveluja elintarviketeollisuudelle. Autot ja koneet minua ovat kiinnostaneet aivan poikasesta asti, niin kuin varmasti lähes kaikkia tätä mobilistitautia sairastavia. Kiitos syyskokousväelle saamastani kannatuksesta. Nämä, alkujaan maatalouden sivuhommat ovat vuosien myötä laajentuneet ja muodostavat nykyään valtaosan liikevaihdosta. Homma kuitenkin pyörii harrasteja talkoopohjalla, joten näinkin mittavien kokoontumisten lisääminenkään vuosittain ei ole kovin helppoa. Toisinaan kuuluu kritiikkiä ajojen järjestelystä, kohteista ym., mikä sinänsä on hyvä asia. Vikinginkään paineilmatoimiset pyyhkijät eivät tahtoneet jaksaa pitää lasinpintaa lumesta puhtaana, puhumattakaan, että kovaääninen ja vinkuva lämmityslaitteen puhallin olisi pitänyt sisäpuolen auki. Kuten kuvasta voitte nähdä, niin kyllä alan harrastajalla yksi Zetka pitää olla. Tämä mobilistitauti on levinnyt minulla kuorma-autoaihioista myös vanhoihin traktoreihin joita minulla on muutamia entisöimättömiä mutta käyttökuntoisia. Viljelemme kotitilaani täällä Säkylässä vaimoni Merjan kanssa. Ehkä Kevätja Loska-ajojen kiinnostavuutta tulisi edelleen lisätä, jolloin painopiste ei olisi niin paljon kesäkeikoissa. Siellä varastoidaan rehuraaka-aineita Lännen sekä Suomen Rehu Oy:n tarpeisiin. Vanhempi pojista, Tomi, on mukana remmissä ja se mahdollistaa vähän jo irtaantumisen harrastuksillekin. Vetkun tapahtumat ovat nykyisin melko paksulla kirjoitettuna almanakkaan, eikä niitä ihan heppoisilla syillä kyllä yliviivata. Lapsia meille on siunaantunut kolme. Vetku esittelee. Hallituksessa olen ollut vasta tämän vuoden alusta, joten toiminta siinä on minulle aivan uutta. Toiminta veti mukaansa heti ensi kerrasta lähtien. Kun en ole mikään perfektionisti, ja kuormaautojen rakentelu on vähän ”krouvimpaa” kuin esimerkiksi henkilöautojen, soveltuu tämä minulle paremmin. Kesälläkin voi sataa kaatamalla tai olla juuri ja juuri plussakeliä, kun taas kevätkeikan aikoihinkin voi olla tosi kaunista ilmaa. Autoista vielä sen verran että, teon alla on vajaa parisen vuotta ollut 1964-mallin Vanaja. Otan mielelläni vastaan vinkkejä sekä ehdotuksia eteenpäin vietäväksi. Voi tietysti tulla lunta ja räntää niin kuin 2006 Kevätpäiväntasausajojen aamuna. Kesäkeikan ajoneuvomäärässä, kuten viime kesänä, ollaan varmasti jo äärirajoilla kohteita ja yöpymispaikkoja valittaessa, kuten myös ajateltaessa letkan pituutta tiellä. Nykyinen museoautoni Volvo Viking laiteltiin puolikevyesti vajaa 10 vuotta sitten. Lohdutti nähdä, että muillakin kaapimet ja kuivauslastat olivat käytössä ja hyvin siitäkin päivästä kuitenkin selvittiin. Mukaan Vetkun ajoihin ilmoittauduin ensimmäisen kerran Kevätpäiväntasausajoihin, jotka ajettiin välillä Eura – Säkylä – Alastaro – Loimaa. 13 Hulmin Tuure Säkylästä, terve! Saappaani ovat syvällä Satakuntalaisessa maaperässä. Yritän omalta osaltani olla edesauttamassa Vetkun toimintaa mahdollisuuksieni mukaan, sekä olla länsisuomalaisten edusmiehenä hallituksessa
Opetusministeriö on perustanut Museoviraston suojiin Perinnelaivarekisterin, johon kerätään historiallisesti arvokkaat laivat ja tukee niiden kunnossapitoa. 14 tysmäärä katsojia, 82 597 • Vaalimaan raja-asema avataan liikenteelle. Näitä on joskus kutsuttu viisauden kolmeksi silmäksi: muisti, ymmärrys ja huolenpito. Tämä käyttötieto tekee ajoneuvosta Suomen historian näkökulmasta arvokkaan. ajoissa käy ennäOnko moottoriajoneuvoilla kulttuuriperintöä Suomessa. Merenkulku on tunnetusti välttämätöntä ja perinnelaivat ansaitsevat tukensa. • Vuoden aikana lunastetaan 7757 tvlupaa, jotka ovat tulleet pakollisiksi, kun Yleisradio vuoden alussa aloitti säännölliset tv-lähetykset. Siksi opetusministeriö on halunnut selvittää, onko edellytyksiä perustaa perinneajoneuvorekisteri. • Postipankki ottaa käyttöön Suomen 1. Moottoriajoneuvojen vaikutusta suomalaisen yhteiskunnan ja sen yhteisen muistin rakentumiselle ei ole tutkittu kovin perusteellisesti, eikä ole selvitetty historiallisten ajoneuvojen määrää tai laatua. • Säiliölaiva Tupavuori räjähtää Neste Oy:n Naantalin jalostamon laiturissa, jolloin kolme ihmistä saa surmansa. • Subaru aloittaa autonvalmistuksen. • Eläintarhan 20. liikkumiskyky ja sen ylläpito ovat olennainen osa niiden perinteestä. ”Ensi” on tyypiltään IBM 650. • Uransa huipulla oleva amerikkalainen rock´n roll -tähti Elvis Presley kutsutaan armeijaan, saa peruskoulutuksen jälkeen siirron Saksaan, Friedbergiin sijoitettuihin Yhdysvaltain miehitysjoukkoihin. Samat sanat Lontooksi, ”authentic” ja ”original”, ovat myös FIVA:n teknisessä ohjeistossa; ne voivat olla eri asia kuin ”alkuperäisen kaltainen”, mikä esiintyy Ajoneuvolain 24§:n tulkintaohjeissa. Aitous ja alkuperäisyys ovat luonnollisesti avainsanoja. 1920. 20, vm. tietokoneen. • Tasavallan presidentti Urho Kekkonen pitää ensimmäisen televisioidun uudenvuodenpuheensa. Voidaan olettaa, että ainakin osalla moottoriajoneuvoista, varsinkin kuormaja linja-autoilla, on historiallista arvoa. • Maahamme saapuu ensimmäinen neuvostoliittolainen turistibussi Vaalimaan kautta. • Suomen valtio joutuu pariinkin otteeseen keskeyttämään maksujensa suorituksen, koska tileillä ei ole katetta. Vaikka moottoriajoneuvot pienin poikkeuksin ovatkin tekniikaltaan tuontitavaraa, niiden käyttö sitoo ne suomalaiseen historiaan. Alkoi Republicin uusi elämä, jonka myöhemmistä vaiheista saamme lisää selkoa myös seuraavissa VetKun numeroissa. Jos entisöintityön tiedot tallennetaan, ei vältTeksti ja kuva: Martti Piltz, MOBILIA. • Kestopäällystettyjen teiden määrä Suomessa ylittää 200 km. • Kuorma-autojen kuljettama tonnimäärä Suomessa ylittää rautateiden kuljettaman tonnimäärän. • Passien tarkastus Pohjoismaiden välisillä rajoilla lopetetaan. Perinnelaivarekisterin perustamiseen liittyi kaksi asiaa, jotka pätevät moottoriajoneuvoihinkin: 1. • Lahteen, Hämeenlinnaan, Toijalaan ja Tampereelle saadaan automaattinen puhelinliikenne. Nyttemmin tiedetään, että kyseessä oli ainoa säilynyt Suomessa koottu Republic mod. Vanhojen autojen harrastajilla on paljon erilaisia ajoneuvoja. Kun autolle sen liikkuminen on keskeinen ominaisuus, entisöinti useinkin on välttämätöntä. yhteiskunnalla ei ole varaa museoida niistä edustavaa kokoelmaa ja 2. • Autoja on Suomessa 200 000 kpl. Kai Lauri Bremer kumppaneineen kiskoo esiin Helsingin leppävaarassa sijainneen romuttamon tarhasta vanhan kovakumipyöräisen kuormaauton jäännökset. Ajoneuvo kerää tietoarvoa koko käyttöikänsä. • Hiihdon MM kilpailuissa Lahdessa Suomi kahmii Veikko Hakulisen, Kalevi Hämäläisen ja Paavo Korhosen johdolla 10 mitalia, Neuvostoliiton on tyytyminen 7:ään, Ruotsin 4:ään, Norjan 2:een ja DDR:n 1:een mitaliin. • Nautilus, amerikkalainen ydinsukellusvene, tekee onnistuneen 3385 km:n pituisen sukellusmatkan pohjoisen napajäätikön alitse. Moottoriajoneuvon tai minkä tahansa esineen historiallinen arvo rakentuu sen kykyyn välittää tietoa jostakin vuosikymmentä sitten (1958) SELVITYS PERINNEAJONEUVOREKISTERISTÄ menneisyyden, nykyisyyden tai tulevaisuuden ilmiöstä. Autoilun alkutaipaleella bussit, kuorma-autot ja taksit olivat yleisempiä kuin yksityiset henkilöautot. Runsaan sadan vuoden aikana moottoriajoneuvot ovat liittyneet moniin yhteiskunnan toimintoihin yhä enenevässä määrässä. SAHK:n ja Veteraanimoottoripyöräklubin yhteisessä työryhmässä pohditaan parhaillaan, miten voi entisöidä tuhoamatta tätä tietoarvoa
Vanhojen autojen harrastajilla on paljon erilaisia ajoneuvoja. Perinneajoneuvorekisterin jatkokehittelyyn esitetään, että se siirtyy Opetusministeriön valvonnan ja tuen piiriin, kuten Perinnelaivarekisteri. Myöhemmin, kun ajoneuvolainsäädännön uudistus tulee ajankohtaiseksi, esitetään Liikenneja viestintäministeriölle nykyisen Ajoneuvolaki § 24 Museoajoneuvo-normien kehittämistä siten historiallisesti arvokkaat ajoneuvot voidaan huomioida siinä. 15 tämättä tietoarvo häviä, vaikka vääjäämättä entisöinti tuhoaa aidon alkuperäisyyden. Kansallinen museoajoneuvopäivä Mobilian pihalla 7.6. Ensi vaiheessa koottaisiin tiedot Suomen historiallisesti arvokkaasta ajoneuvokalustosta. Vetkun Republicissa voi olla ainesta ”perinneajoneuvoksi”: Se on ollut yleinen, se edustaa (melkein ) ainoana aikansa kuorma-autoja, se on Suomessa koottu, sen yksilöhistoriasta tiedetään aika paljon, entisöinti on tallennettu melko tarkasti ja se on hyvissä käsissä. Sen henki on, että valtion museotoimi ja ajoneuvoalan harrastajat voisivat perustaa perinneajoneuvorekisterin. Kuva:Päivi Fadjukoff/Agora. klo 10-15 Höyrylaiva Vellamo, häkäpönttökuorma-auto, vanhojen ralliautojen ja moottoripyörien ajonäytös, museobussiajelua, museoajoneuvotarkastuksen esittely, työnäytöksiä Ajoneuvoharrastus on myös yhteiskunnan ilmiö, joka pitäisi ottaa perinneajoneuvorekisterissä huomioon. Perinneajoneuvorekisteriselvityksessä on kartoitettu tilannetta. Tämä selvitysraportti on luettavissa www.mobilia.fi/ajankohtaista: Selvitys perinneajoneuvorekisteristä. Kempsulla on tietysti paikkansa Suomen jälleenrakennuskauden ajoneuvohistoriassa. Mitä tämä Kalervon hieno Kempsu edustaa aidosti, sota-autoa, ajoneuvoharrastusta vai pula-ajan kuorma-autoa. Tähän ”perinneajoneuvoportaaliin” esitetään luotavaksi ohjeistukset perinneajoneuvojen talteen ottamisesta, konservoinnista, säilyttämisestä ja käytöstä. Museotoimi ja alan harrastajat voisivat yhdessä kehitellä säännöt ja toimintatapaohjeet rekisterille. Asia kiinnostaa Opetusministeriötä sen verran, että se haluaa selvitystä jatkettavan tämän vuoden aikana niin pitkälle, että voidaan esittää vähintään alustava ohjeistus Perinneajoneuvorekisterin perustamisesta
Kuorma-auto, merkiltään Ford vuosimallia 1939 seisoi tallissa, josta pojat sitä lainasivat. Toivo oli päässyt ajamaan uudenkarheaa autoa joka oli Ford -merkkinen, tarkemmin Ford V8 vm-35 ja setänsä kyydissä mainitussa Fordissa tuo kipinä jo varmaankin sai alkunsa Erkin sielussa, että isona poikana hänestä tuleekin automies, vaikka ei hän fyysisesti iso koskaan ollutkaan. Isäni Aarno Erkki Haapanen syntyi Hämeenlinnassa 31. Tuon kuorma-auton omisti siis Eskon veli Erkki Heinonen ja hän oli tuossa 40luvun lopulla suorittamassa varusmiespalvelustaan. Antero Isosuo, keskellä Vanaja ja oik Jyrki Kuva:Jari Kosenius Erkki ja “keltanokka” vm.1954. Hän kyllä on tänäkin päivänä vielä kova nimi tuolla henkilöauto mobiilipuolella, lähinnä Rolls Royce puitteissa vaikka sairastuikin vakavasti vuonna -98. Armeijan jälkeen sitten ryhdyttiin jämerästi elämää elämään ja työpaikderssonille, jonka omisti Arttu Andersson. Perheen kuopus Pertti eri vaiheitten kautta sitten adoptoitiin Helsinkiin. Erkki olikin juuri tuohon aikaan suorittamassa varusmiespalvelustaan, ja tietenkin automiehenä ja ajokkina armeijassa olikin amerikkalaisvalmisteinen kuorma-auto merkiltään International, kuin myös puolitelavaunuinen White oli ns. Eskon veljellä oli kuorma-auto jota pojat sitten välillä "lainasivat" tanssireissuille. Pertistä, joka sitten sai uuden perheen myötä myös uuden nimen, tulisi kanssa aika pitkä tarina, mutta kun ei se ole kuorma-auto -aiheinen, niin ei siitä sen enempää. Tuota isoisäni adoptointipäätöstä ei varmaan helpottanut tuo yleismaailmallinen lama joka oli juuri tuohon aikaan 30-luvulla, vaan päinvastoin. AnHaapasen “Sasu” ja Vanajat Vas. lopputilin Mensasta ja niillä rahoilla hän suoritti kuorma-auton ajamiseen oikeuttavan ajokortin Sarjasen autokoulussa, joka varmaankin oli täällä tuohon aikaan, vuonna 1950 ainoa autokoulu. Erkki oli lihanleikkaajaoppilaana Mensassa, ja illat ja viikonloput joista ei tuohon aikaan ollut vapaata kuin sunnuntait Heinosen Erkin "vängärinä" Fordissa ja ajoivat halkoja sillä. Tuolloin Erkin silmät kohtasivat erään Annikki nimisen tytön kanssa, ja varmaan myös toisinkin päin. Fordin kanssa Vetkun kiertopalkinnon haltuunsa vuodeksi loska-ajo 2006:n yhteydessä. Aikaisemmin mainituissa tanssireissuissa oli myös häkäpytty Fordin lavalla mukana paljon tuon ajan nuoria, tyttöjäkin. Näistä reissuista se Erkki-poika sitten sai lopullisen kipinän että automieheksi, vaikka väkisin. Autosta oli tuohon aikaan saatu purettua puukaasulaitteet pois ja päästiin ajamaan bensiinillä, joka olikin varmaan yhtä juhlaa. Hän otti 16 Tulipa tässä mieleeni kirjoittaa ja muistella isäni vaiheita automiehenä ja muutenkin. Heille syntyi jo seuraavan vuoden tammikuussa eli vuonna-53 poika Risto. kuitilla. Erkin setä, Toivo Haapanen oli päässyt työhön joskus 30-luvulla Hämeenlinnalaiselle kuljetusliike A. Eli avioliiton onnelliseen satamaan purjehditaan täysin purjein sillä Annikista näkyi varmaankin jo tuo ennakko päällepäin. Samana vuonna perheessä tuoni niitti satoa, eli perheenäiti Elli kuoli ja kuolinsyy oli jonkinlainen tulehdus. Ensimmäinen kuljettajan paikka olikin sitten luonnollisesti Heinosen Erkillä, ja autona oli tuo aikaisemminkin mainittu Ford vm-39. Perheeseen syntyi vielä isänikin jälkeen yksi poikalapsi joka sai kasteessa nimen Pertti ja hänen syntymävuodeksi kirjattiin 1936. Pappi heitä vihkiessään varmaan ajattelikin, että eipä ole Erkki malttanut hääyötä odottaa vaan näköjään on ottanut " förskottia" eli ennakkoa. Isoisäni Viljo oli saanut suhteilla Erkki-pojalle työpaikan Hämeenlinnassa olevalle einestehdas Mensalle. Vuodet kuluivat, Erkki varttui ja tuli kavereita joista yhden kaverin nimi oli Esko Heinonen. 4. Tässä kohtaa varmaankin lukijat ihmettelevät, etteikö Erkkiä tytöt kiinnostaneet ollenkaan. Niinpä siinä sitten kävi, että isänsä vastustuksesta huolimatta Erkki oli myyty mies kuorma-autoille. He aloittivat seurustelun joka johti sitten siihen että heidät vihittiin marraskuussa vuonna-1952. 1932 perheeseen, jossa oli jo ennestään tyttölapsi Eila, syntynyt 1930. Tässä kohtaa onkin jopa tarpeellistakin mainita että tuon saman Fordin tapaa aina joskus Hämeenlinnan katukuvassa tänäkin päivänä Artun pojan Jukka Anderssonin toimesta erittäin hienosti entisöitynä Jukka Andersson sai mm. Perheen isä Viljo jäi näin kolmen pienen lapsen kanssa joista vanhin Eilakin oli vasta kuusivuotias
Soran menekki kasvoi vaan ja hankittiin toinen kuorma-auto firmaan, ja miksi sitä merkkiäkään sen enempää valitsemaan kun oli hyvät kokemukset Vanaja-merkistä niin luonnollisesti tämä toinenkin auto oli Vanajamerkkinen vuosimallia-58. Sitten mentiin ajamaan tiiliä ja oikein rekkapelillä Ossi Lylylle. Pesti Lappeenrannassa nimittäin piti olla vain väliaikainen kunnes Matti saisi vakimiehen sinne. Firma ostikin sitten oikein kymppipyöräisen auton ja merkkinä tuo tuttu ja hyväksi todettu Vanaja. Hallenberg Aarne Hallenberg olikin lyönyt hynttyyt yhteen veljiensä kanssa sen jälkeen kun Erkki oli ollut Aarnella kuljettajana. Auto oli telivetoinen eli nykytermin mukaan 6X4 tyyppinen AEC:n 165 hv moottorilla oleva sorajuhta. Kone tarvitsi kuljettajan tuonne ja niin hän pestasi jo aikaisemmin tutustumaansa Erkki Haapaseen ajamaan tuota konetta, sillä Erkki oli jo Hallenbergissä opetellut, ja joutunutkin ajamaan pyöräkonetta. Matti oli saanut koneensa työhön Lappeenrantaan asfalttiasemalle. Upeaa Sääksmäen siltaa rakennettiin ns. Oli perustettu firma nimeltään Rengon sora, ja kun oli jo ennestään pyöräkone ja nyt hankittu kuoppakin niin tarvittiin myös autokin millä sitä soraa ajettaisiin. ten Hallenbergin veljekset avasivat sorakuopan Hyvinkäällä ja ajoa riitti Helsinkiin yön päivän kanssa, eli soraa ajettiin. Autoa ryhtyi heti ajamaan enoni, sillä Erkki oli moottoritietä tekemässä Michiganin kanssa tuolloin, toki monta yötä hän ajoi Rengosta soraa moottoritien sillanpenkkohin teliveto-Vanajalla. liukuvalulla, eli valu tehtiin yhtäjaksoisesti ja betoni tehtiin pai17 kana olikin Hiedon Ville ja hänen autonsa Fordson Thames, ja tällä ajettiin Hämeen Vanerilta haketta Tampereelle Lielahteen. eli syksyyn61 siellä ja kun kotiutui sieltä niin Matti oli hankkinut hallintaansa sorakuopan H:linnan naapurikunnasta Rengosta. Matti osti käytetyn kuorma-auton sitten ja varmaan Erkillä oli sormet pelissä tuon merkin valitsemisen suhteen, sillä tuo auto oli Vanaja-merkkinen vuosimallia-56. Erkki menikin sitten veljeksille työhön ja työkohde oli Siuntiossa maantienteko, ja ajokiksi hän sai uudehkon Vanajan. Tämän jälkeen mentiin maansiirtoajoon Aarne Hallenbergin Keltanokka-Fordilla, ja tästä parista onkin saatu valokuvakin. Nimittäin Hallenbergin veljekset autoilivat erikseen aikaisemmin ja sitten perustivat tuon firman veljekset Hallenberg. Austinin tilalle tulikin sitten ihan uusi kuorma-auto joka olikin Erkin uran ensimmäinen uusi kuorma-auto minkä sai ajettavakseen. Aluksi autona oli Austin -merkkinen kuorma-auto, joka vaurioitui kolarissa raitiotievaunun kanssa Helsingissä Tukholmankadulla korjauskelvottomaksi. Eipä arvannut Erkki, kuin myös Mattikaan kuinka pitkä yhteistyö heillä alkoi tuon jälkeen. Firmassa oli yhteensä kolme auto ja nuo kaksi muuta merkkiä olivat Vanaja ja Leyland Comet, täällä hän ajoi myös tuota Vanajaa. Erkki sai nyt toisen kerran uransa aikana ajettavakseen pakasta vedetyn auton ja auto oli kymppipyörä Kontio-Sisu Leylandin moottorilla vm-60. Tässä vaiheessa Erkki ajoi sitten pyöräkonetta joka oli ostettu firmaan varta vasten isoja työkohteita silmälläpitäen. Auto oli Vanaja-merkkinen vuosimallia -52 ja tämä olikin ensikosketus sitten Vanajaan, ja tuosta merkistä tulikin sitten lempimerkki hänen koko automiesuralleen. Tuolla Vanajalla Rengon sora ajoikin aina Sääksmäelle asti Rengosta. Kaukokiito Suomeen oli perustettu Kaukokiito ja täältä Hämeenlinnasta sai liikennöitsijä Toivo Kumpulainen linjan HämeenlinnaHelsinki. Syksyllä-66 teliveto-Vanaja vaihdettiin uuteen Vanajaan joka olikin nousevatelinen ja isommalla moottorillakin ja tyyppiä IVA-Vanaja, tuo telivetoinen oli tyyppiä Lato-Vanaja. Tällä Kontiolla Erkki kantoi myös kortensa kekoon maantien teossa välillä Tampere Jyväskylä, lähinnä Länkipohja oli paikka missä hän Sisun kanssa työskenteli. Hämeenlinnaa rakennettiin tuolloin voimakkaasti, kuin myös maanteitä korjailtiin, ja tehtiin uusiakin, lähinnä VT 3 oli tuo maantiekohde. Tie on nykyisin VT 130. Vanaja, kuin toki monta muutakin autoa ajoivat soraa sillalle Rengosta asti pakosarja punaisena. Tuon jälkeen mentiin Lehtelän Pentille kuskiksi ajokkina linja-auton alustalle tehty Henschel-dieselmoottorilla oleva Sisu vm-52, ja ajot olivat Keskon ajoa. Auto oli uusi 51:nen Scania Vabis vuosimallia-57, tästä autosta on myös kuva olemassa kaukokiidon historiakirjassa. Rengon Sora Matti Torkko -niminen mies omisti täällä Hämeenlinnassa Michigan 75 vuosimallia-58 olevan pyöräkuormaajan. Autosta on kuviakin Vetkun Vanaja-galleriassa / kuorma-autot. kan päällä. Erkki olikin loppuun asti. SitPihan tasotusta Michigan 125:llä vuonna 1964. Velj. Tuon jälkeen ajettiin nestemäistä melassia munkkisaaren myllystä Hämeenlinnassa olevaan OTK:n rehutehtaalle, ajokkina myös Vanaja. Kone oli merkiltään Michigan 275 B vm-59 noin 5-kuution kauhalla. Tultiin syksyyn-66 ja tässä telivetoVanajassa oli tuon telin-reagtiotangon kanssa ollut ongelmia jo edellisenä vuonna, eli vuonna-65. Enoni oli tullut myös tässä vaiheessa Rengon Soran leipiin ja ajoi myös Vanajaa isäni kanssa tuonne sillalle. Erkki meni Topille kuskiksi ajamaan tuota linjaa. Soranmenekki vaan kasvoi ja kasvoi ja tuli paineita taas kuljetuskaluston riittämättömyyden kanssa
Sallinen, Hermannin kuljetus, O. Sillä näitä samanlaisia elämäntarinoita on varmaan paljon nyt jo harmaahapsissa papoissa jotka tuolloin 40-50-kuin myös 60-luvuilla olivat vielä nuoria raavaita miehiä. Suominen oli viimeinen työnantaja, ja siellä hänellä oli ajokkinaan oli puna-valkoinen 1025-tyyppinen Volvo kuorma-auto. Kuopalla vuonna 1968 Valtatie 3:sta tekemässä. Työtehtävät olivat Suomisella lähinnä Helsingin kaupungin rakennusviraston ajoja, eli vesijohto-ojien kaivuuta ja maan poisajoa. Suominen ja autoina olikin Jyry-Sisuja kuin myös N88 Volvoja ja 1025 Volvoja myös. Kuormaauto, joka tuolloin firmaan hankittiin, oli käytetty Scania-Vabis 76 vm-66 ja isäni ryhtyi Matin pyynnöstä sitten Scanian kuskiksi. Noissa edellä mainituissa työpaikoissa ei ole läheskään kaikki missä hän 18 Tuosta IVA-Vanajasta tulikin sitten isäni ajokki seuraavat 6-vuotta. Tässä kohtaa täytyy mainita että silloin kuin Erkki vaihtoi työpaikkaa, eli siis keväällä-73 niin heille tuli myös avioero äitini Annikin kanssa ja näin ollen Erkki muutti pikku hiljaa Helsinkiin asumaan kun työpaikat, ja työnantajat joita olikin sitten useita sijaitsivat juuri Helsingissä. Pääurakoitsija tuossa louhintaurakassa oli helsinkiläinen louhintaliike Karppinen joka hankki tänne oman auton apuun tuohon louheenajoon ja auto oli Jyry-Sisu -merkkinen vm-71, ja isäni ryhtyi sitten ajamaan taas Sisumerkkistä autoa. Tultiin syksyyn-72 ja Rengon sora sai aliurakan Hämeenlinnassa aloitettavaan ja mittavaan louhintatyöhön. Kiitos isä kaikesta, ja lepää rauhassa. tuolloin pahasti taloudellisissa vaikeuksissa ja niin siinä sitten kävi että isäni irtisanoutui Rengon sorasta toukokuussa-73. Näistä edellä mainituista ajokeistaan kun hän puhui niin kyllä hän lähes poikkeuksetta haikeasti muisteli Vanajaa, ja Vanajia yleensäkin. Autosta on kuviakin tuon onnettomuuden jälkeen Vetkun Vanaja-galleriassakin osiossa kuorma-autot. Hän jäi sairaslomalle ja Karppisen kalustokin sitten vietiin uusiin tehtäviin jotka olivat pääkaupunkiseudulla. Työsuhde joka oli kestänyt 12-vuotta oli päättynyt. T:Poikasi Jyrki. Hän oli Vanajan kanssa pahassa onnettomuudessakin kesällä-67. Rengon sora hankki lisää kuljetuskalustoa, eli osti yhden auton. Nimittäin Heinosen Erkki, kenellä hän aloitti tuon kuljettajauransa oli ryhtynyt kutsumaan Erkkiä Sasuksi. Mutta palataan tuohon isääni joka siis jatkoi kivenajoa nyt uuden isännän alaisena, ja tuo louhintaurakka tuli päätökseen keväällä-74. Tuohon aikaan ja jo aikaisemmin oli Suomessa, ja monessa kotimaisessa elokuvassa esiintynyt tuon niminen näyttelijä kuin Sasu Haapanen. Tuosta Heinosen Erkin antamasta lempinimestä tulikin sitten lähes hänen ainoa nimi, sillä monikaan jotka hänet tunsivat eivät tienneet hänen oikeaa nimeään joka oli Aarno Erkki vaan puhuttelivat ja kutsuivat häntä Sasuksi. Samaan aikaan rupesi isälläni terveys pettämään, nimittäin hän sai samana keväänä sydänkohtauksen. Eli isäni meni sitten Karppisen leipiin Rengon soran jälkeen. Olkoon tämä isäni muistelu syvä kumarrus ja kunnianosoitukseni juuri tuon ajan automiehille jotka ponnistelivat ja piiskasivat itseään säästämättä, kun rakensivat "tellinkejä" tälle nykyiselle hyvinvointiyhteiskunnalle omalta osaltaan, kuin myös perheensä elättämiseen ja lastensa kasvattamiseen ja kouluttamiseen. Firma kamppaili jo oli työssä, mutta tuo O. Vanajasta ja isästäni tulikin lähes käsite tänne H:linnan automiesten keskuuteen että Sasu ja Vanaja Tässä yhteydessä täytyy palata vielä tämän kirjoituksen alkuun. Tuo Rengon soran urakka käsitti louheen kuormauksen ja poisajon. Kuten mainitsin että oli useita työpaikkoja niin muistuupa mieleeni sellaiset kuin M. Rengon sora ajautui konkurssiin vuonna-75. Erkki, siis isäni, palasi työelämään sitten saman vuoden syksyllä, ja samaan firmaan ja ajokiksi tuli Steyr merkkinen kuorma-auto. Näin mentiin ja tultiin elokuuhun-84 ja tuo sydänkohtaus joka ensimmäisen kerran itsestään ilmoitti keväällä-74 uusiutui ja Erkki joutui sairaala hoitoon Meilahden sairaalaan pitkäksikin aikaa. Erkki oli sairaslomalla ja kotihoidossa Helsingissä Ulvilantiellä olevassa kerrostalo asunnossaan ja sitten eräänä marraskuun lauantai ja sunnuntai välisenä yönä vuonna-84 sydänkohtaus iski taas ja ollen niin raju että Erkki " Sasu " Haapanen menehtyi tuohon ollessaan vasta 52-vuoden ikäinen
(Lähde: Wikipedia, sekä teos Suomi tahtoi elää II, Taavi Patoharju 1958) Korjaamomiesten ”sotevahommat” saivat alkunsa siitä, että oikeilla SOTEVAN toimituksilla oli tiukat toimitusaikataulut, joten niitä sai yleensä jäädä tekemään ylitöinä aina kun se vähänkin oli mahdollista. En silloin juurikaan tullut miettineeksi, mitä kyseinen ilmaisu aivan oikeasti tarkoitti. SOTEVA sai myöhemmin liikanimen "vuorineuvoskoulu"; lähes kaikki aina 1980-luvulle asti nimitetyt vuorineuvokset, kärjessä diplomi-insinööri/diplomiekonomi Uolevi Raade, hankkivat kannuksensa juuri SOTEVAn palveluksessa; tästä väliaikaisesta ministeriöstä sai huomattava osa Suomen sodanjälkeisen elinkeinoelämän kantavista voimista huikean alkuvauhdin sittemmin komealle elämänuralle. Se valvoi teollisuuslaitosten ja esimerkiksi telakoiden toimintaa. syyskuuta 1944. Kun nuorena autonasentajana työskentelin ensimmäisessä oikeassa työpaikassani Vanajan autotehtaan korjaamolla, sain useinkin kuulla jonkun vanhemman asentajan jäävän illalla vähän ”sotevan hommiin”. ”Hyvinpä on Raikankin soteva-auto edistynyt, kun nyt jo lavalautoja vie” virnuili porttivahti. 19 Lähestyvä ”Vanajan synttärikeikka” Hämeenlinnaan sai aikaan pientä liikettä aivojeni hippokampuksessa, muistikeskuksessa. Toki sittemmin itsekin opin toisinaan tekemään ”sotevaa”, (eli omia töitä asentajien salakielellä ilmaistuna), joka suoritettiin useimmiten työnjohtajan silmää vältellen. Mikäpä olisikaan ollut luontevampi selitys ”iltavuoron” töille. Kävelimmepä eräänä ylityöiltana tehtaan portista ulos, työtoverini kantaessa lautanippua olallaan. SOTEVA perustettiin toimimaan sotakorvaustoimitusten tilaajana ja maksajana teollisuudelle ja toimitusten välittäjänä Neuvostoliittoon. Jos kaikki ne kahdeksan sotakorvausvuoden aikana Neuvostoliittoon Suomessa valmistettuja teollisuustuotteita kuljettaneet junat yhdistettäisiin yhdeksi junaksi, tulisi sen pituudeksi 3437 km. SOTEVA myös valitsi sotakorvauksina luovutettavat laivat ja muut valmiit kohteet. Liikennevälineistä mainittakoon mm. SOTEVA oli siis Suomen sotakorvausten suorittamista koordinoiva virasto, valtuuksiltaan väliaikainen ministeriö. Sitä todellista SOTEVAN tilaamaa työtä kun ei hämäläistenkään enää tarvinnut tehdä vuoden 1952 jälkeen, jolloin viimeinen sotakorvausjuna oli vyörynyt Neuvostoliiton puolelle Vainikkalan raja-asemalla. Oli ostanut erän hienoja punahonkalautoja, joihin pakattuina AEC:n moottorit tulivat Englannista. Sotakorvausteollisuus toimitti mm. 31 km:n pituisen jonon. Merkittävin erä lienee ollut kaikkiaan kymmenen Move 2 -moottoriveturia, jotka osti Insinööritoimisto Saalasti. Sotakorvausteollisuuden valtuuskunta, SOTEVA, perustettiin lokakuussa 1944, kun Suomen ja Neuvostoliiton jatkosota päättyi Moskovassa solmittuun välirauhansopimukseen 19. Kun SOTEVA lopetti toimintansa, sen haltuun jääneet hylätyt sotakorvaustavarat myytiin huutokaupalla. 17 puutalotehtaan, 9 vaneritehtaan, 2 puujauhotehtaan yhdistetyn puuhiomon ja kartonkitehtaan sekä lankarullatehtaan täydelliset koneistot. SOTEVA:n toimitilat olivat Helsingin Kluuvissa sotavuosina valmistuneessa Sokoksen tavaratalokiinteistössä. Dollarin arvo laskettiin vuoden 1938 valuuttakurssin mukaan, summa vastannee n. Teksti: Veikko Hoppula Sotakorvaus-merikuunareihin (300 tn) asenettiin Valmet Oy:n Linnavuoren tehtaan valmistamat Munktell m 753, 225 hv:n hehkukuulamoottorit.. 700 veturia, 6200 tavaravaunua 500 lokomobiiliä, 300 lastausnosturia, 1000 siirrettävää sähkövoimaasemaa ja yli 1100 muuntajaa. Myös työnjohdon valvonta oli näiden osalta tavanomaista väljempää. Sopimus velvoitti Suomen toimittamaan sodan aikaiselle viholliselleen kuudessa vuodessa 300 miljoonan dollarin edestä tavaraa. 4 Miljadia nykyeuroa. Myös muutamat raskaat kaivosvinssit päätyivät rautatiekäyttöön: ne myytiin Kuluntalahden Jormuan tukinsiirtoradalle käytettäväksi vaunujen hinaamiseen veteen ulottuvilla kiskoilla. Erään tiedon mukaan NL:n metsäteollisuudelle toimitettiin sähkökäyttöisiä moottorisahoja, joiden voimanlähteenä käytettiin aggrekaatteja. Lisäksi vesiteitse kuljetettiin alukset, jotka peräkkäisinä muodostaisivat n. Sotevan hommia vielä 60-luvun puolivälissä. Jostakin kestomuistin syvistä sopukoista se nosti esiin mm. Virastolla oli palveluksessaan teollisuuden eri alojen asiantuntijoita, juristeja, kielenkääntäjiä ja tulkkeja sekä toimistohenkilökuntaa. yleisestä kielenkäytöstä poistuneen sanan soteva
20 Raskaan kaluston huollossa ei rajoja asetella Mesi-Auto Oy Sirpa, Raimo ja GMC/1954 kotipihalla Vetkun keikalle lähdössä. Ajokkina Volvo Viking/1965 Uusi DAF CF 84 8x4 Mesi-Auton pihalla.. Keikalla Pohjois-Suomessa
Eikä ole omena heilläkään kauas emopuustaan vierinyt, sillä myös perheen nuorempi tytär Sariina on vuoden 2007 alusta lukien toiminut ansiokkaasti Vetkun sihteerinä ja taloudenhoitajana. Museokuorma-autojen ilmaantuminen huoltohalliin on melko varma merkki lähestyvästä Veteraanikuorma-autojen Seura ry:n tapahtumasta, ovathan Seuran hallituksessakin istuva Raimo Mesiranta ja hänen Sirparouvansa eräitä aktiivisimpia osallistujia, puhutaan sitten Seuran toiminnan edellyttämistä talkootöistä tai perinteisistä kokoontumisajoista. Museokuorma-autonäyttelyn järjestelyjen helpottamiseksi olisi hyvä, jos ilmoittaisit Vexille tulostasi hieman ennakkoon. Mesi-Auton mekaanikot viihtyvät hyvin työpaikassaan, sillä vaihtuvuutta on viime aikoina ollut ainoastaan eläkkeelle siirtymisistä johtuen. teksti: Veikko Hoppula kuvat: Mesirannan perhealbumista. Rajoja ei vedellä myöskään töiden suhteen, vaan jokainen henkilöstöön kuuluva hyödyntää osaamistaan kohteeseen katsomatta. Mesi-Autossa on panostettu runsaasti erilaisiin testilaitteisiin ja henkilöstön koulutukseen. Raskaaseen kalustoon painottuvan toiminnan lisäksi etenkin ilmastointilaitehuolto tuo asiakkaiksi myös henkilöja pakettiautojen omistajia. Tässä toimintamallissa koko henkilöstön hyvällä keskinäisellä yhteistyöllä on erittäin suuri merkitys. Osoite on Veturitie 4, Kangasala. Korjaamon joustavuudesta kertoo se, että päivystyspalvelua tarjotaan 24 tuntia vuorokaudessa. Ison haasteen korjaamon tehokkuudelle asettavat nykyisin erilaiset testaukset, joiden osuus näyttää jatkuvasti lisääntyvän. Dafit ja Goldhoferit ovat tietenkin verstaan normaalia arkipäivää, eli asiakastöitä, museoikäinen kalusto taas edustaa firman isäntäväen rakkautta kuljetuskulttuurin ja -perinteen vaalimiseen. Rajoja ei täyden palvelun raskaankalustonhuollossa yleensäkään haluta vedellä, sillä juuri joustava, kulloinkin kyseessä olevaan tilanteeseen mukautuva palvelukonsepti on se valttikortti, jolla yksityinen yritys nykyisin löytää oman elintilansa suurten merkkikorjaamoiden ja -ketjujen välistä. Ajoohje löytyy nettisivulta www.mesiauto.fi kohdasta yhteystiedot. Ajoneuvojen katsastuspalvelu ja kunnossapito vaativat jarrusovituksia, pakokaasutestejä, ajopiirturien ja nopeudenrajoittimien tarkastuksia, pyörien suuntauksia, takalaitanostimien tarkastuksia jne. Toukokuun 2. Synttäreillä on mahdollisuus tutustua samalla kertaa niin uusimpaan DAF-kalustoon kuin kuorma-autohistoriaankin. Mesirannat toivovatkin, että paikalle saapuisi silloin mahdollisimman paljon vetkulaisia vanhoilla kuorma-autoillaan, joista muodostettaisiin näyttävä historiikkiosasto kaikkien juhlavieraiden tutustuttavaksi. syntymäpäiväänsä. Asiakkaan tarve sanelee, mihin aikaan tai missä työtä tehdään. Vetkulaisten osallistuminen juhlapäivään olisi paras mahdollinen lahja! Ei muita huomionosoituksia. Autonäyttelyiden ja uusien autojen koeajotilaisuuksien lisäksi vieraita viihdytetään rennolla ja mukavalla ohjelmalla tarjoiluineen ja trubaduureineen – tietysti niiden arvokkaiden puheenvuorojen lisäksi. päivänä, eli heti tulevan Vapunpäivän jälkeen, MesiAuto Oy:n piha-alue täyttyy edellä kuvatusta kalustosta, kun yhtiö juhlistaa 15-v. Raimo toivottaa vetkulaiset tervetulleiksi juhlistamaan Mesi-Auto Oy:n 15-v. Vakuutusyhtiöt ovat ryhtyneet vaatimaan kaatuneille ja korjatuille ajoneuvoille hyväksyttyä vakauskoetta vakuutusten voimassaolon ehdoksi. Mitään ajoneuvomerkkiä ei korjaamolla ylenkatsota, vaikka se onkin Dafien ja Goldhoferien merkkikorjaamo. Synttäreitä juhlitaan yhdessä asiakkaiden, yhteistyökumppaneiden ja harrastajaystävien kanssa. Yksi Mesi-Auton erikoisosaamisen alue on kippiajoneuvojen vakaustestaus. Kuljetusten globalisoitumisen myötä jatkuvasti kansainvälistyvää asiakaskuntaa pystytään palvelemaan tehokkaasti, sillä koko henkilökunta puhuu suomen lisäksi vähintään välttävää englantia, mutta porukassa on niitäkin, joilla on hallussa kolmekin vierasta kieltä. Kaiken kaikkiaan henkilökunta on yrityksen arvokkainta pääomaa. Niinpä toimitusjohtajankin löytää useimmiten haalarit päällä, kädet mustina korjaamohallista. Tällä hetkellä Mesi-Auto työllistää 9 henkilöä, joista useimmat ovat viihtyneet talossa jo 9-15 vuotta, nuorimmatkin ovat oppisopimuskoulutuksen myötä hyvin sitoutuneita ja työstään innostuneita. 21 Kangasalalaisen raskaankalustonkorjaamon hallista voi yhtä hyvin löytyä DAF-kuorma-auton tai -rekanvetäjän viimeisin malli, Goldhoferin moniakselinen lavetti tai vaikkapa 50luvun GMC pickup, vierellään viidenkymmenen ikää lähentelevä Volvo L485 lava-auto. Ilmastointilaiteja lämmitinhuollon nopea palvelu on tullut entistä merkittävämmäksi. Esimerkiksi nykyisten isojen kuljetuslavettien, joiden kaikki pyörät voivat olla kääntyviä, huollot vaativat erikoisosaamista ja välineitä. Kun työ sitä edellyttää, ei minuutteihin tuijoteta, mutta ei niihin tuijota myöskään työnantaja, kun asentajan yksityiset tarpeet edellyttävät joustoa toisin päin. syntymäpäivää! Juhlat alkavat 2.5.2008 klo 10.00
Monet Suomessa aikansa palvelleet Diesel-Toyotat ja Peugeot 505 farmarit (kuvan Peugeot 505:ssa on takalasissa Oulun Autoliikkeen tarra!) ovat päätyneet Norsunluurannikolle takseiksi. Suomessa taksit ovat pääsääntöisesti uusia tai uudehkoja, Norsunluurannikon taksikirjoa katsoessa tulee mieleen että poikasena ollessa kirjoittajalla oli jäärata-autoinakin parempikuntoisia autoja. Ranskalaisomistuksessa oleva terminaali on investoinut huomattavia summia saadakseen kontinkäsittelykalustonsa viimeisimmän teknologian mukaiseksi ja tekee nyt markkinointityötä saadakseen laivayhtiöt käyttämään Abidjan Terminalin palveluja. Merkittävimpiä luonnonvaroja ovat mm. Mielenkiintoinen seikka liikenteen näkökulmasta Norsunluurannikolla on, että maassa ei ole promillerajoja. Abidjanissa ja Norsunluurannikolla puhutaan ranskaa, maa on entinen Ranskan siirtomaavaltio. Abidjanissa vanhoja kuorma-autoja on jokapäiväisessä käytössä mitä erinäisimmissä tehtävissä; säiliöautoja, rekkavetureita, traileriautoja, maa-aineksen ja roskien kuljetukseen olevia lavallisia sekä elintarvikkeitten ja hedelmien jakelussa käytettäviä vanhoja kuorma-autoja on Abidjanissa lukematon määrä. Kontteja kuljettavat kuorma-autot ovat pääsääntöisesti iäkkäitä. Kirjoittajan edustama Konecranes toimitti 8 kappaletta RTGsatamakonttinosturia terminaaliin vuoden vaihteeseen mennessä. Mersuun suurimpana huoltona hänen aikanaan on tehty jarrujen peruskorjaus. Teijo Markkanen teijo.markkanen@konecranes.com puh. Maa sijaitsee vain muutamia satoja kilometrejä Päiväntasaajan yläpuolella joten lämmintä riittää ympäri vuoden. Kirjoittajan ollessa neljättä reissuaan aikajaksolla 20.11.07 25.1.08 Abidjanissa, lämpötila on ollut keskimäärin noin 31 astetta. Kirjoittajan kuvaamien Mercedes-Benz kuorma-autojen tarkkaa ikää ei saatu luotettavasti selvitettyä. 040-568 0140 Vetkulaisen jäsenkirje Tervehdys Norsunluurannikolta. 136 tonnia painava nosturi pystyy pinoamaan 40 tonnin painoisia 20tai 40-jalkaisia kontteja viisi päällekkäin ja kuljettamaan vielä yhden niitten yli. Kirjoittaja työskentelee Konecranesilla käyttöönottoinsinöörinä. Abidjan Terminal on merikonttisatama jonka tavoitteena on nousta lähivuosina länsi-Afrikan merkittävimmäksi merikonttien kauttakulkusatamaksi. Katsastus on kuten Suomessakin jokavuotinen rituaali, mutta muutama tuhatlappunen paikallista valuuttaa saa katsastusmiehen lyömään leiman paperiin, joskus näkemättä koko autoa. 22 Abidjan on miljoonakaupunki Norsunluurannikolla länsi-Afrikassa. Maa itsenäistyi Ranskasta vasta vuonna 1960. Kauhtuneesta olemuksesta huolimatta Mercedes on kuljettajan mukaan luotettava ajokki. Toki Norsunluurannikolta löytyy uudempaakin autokalustoa, valtamerkkeinä Renault ja DAF. Rahayksikkö on CFA, yhdellä eurolla saa 650 CFA:ta. oranssin, keltaisen ja vihreän Toyotan. Matkalla hotellilta satamaan saattaa nähdä esim. 41-vuotias neljän lapsen isä arvelee Mercedeksen kestävän vielä sataman syklistä "kiertoajelua" useitten vuosien ajan; satamalla on korjaamo jossa sekä vanha että uudempi kalusto huolletaan säännöllisesti. Nosturin jalkojen väliin mahtuu seitsemän konttia vierekkäin ja autokaista jota pitkin kontit kuljetetaan trailerin kyydissä kuorma-autoilla ja terminaalitraktoreilla nosturin alle. Hän on ajanut sataman sisäistä liikennettä Mercedeksellä reilun neljän vuoden ajan. Eri kaupunginosissa operoivat taksi-Corollat ja -Carinat ovat maalattu erivärisiksi. Marcel Theophile uskollisen Mersu-vanhuksen puikoissa. Sähkölaitteita ei tarvita päivänvalossa ja ilmastointi toimii avaamalla ikkunat sepposen selälleen. Marcel Theophile on ylpeä iäkkään Mercedeksen kuljettaja. RTG-nosturi on fyysisiltä mitoiltaan 23 metriä korkea, 25 metriä leveä ja pituutta tällä 8-pyöräisellä nosturilla on noin 16 metriä. timantit ja öljy
Kirjan on koonnut Lauri Myllylä, joka on vuosia ollut SA-HK:n teknisen valiokunnan puheenjohtaja ja jäsen sekä ma-tarkastajien kouluttaja, katsastusmääräysten asiantuntija myös ammattinsakin puolesta. Kirjassa tarkastellaan kulloinkin kyseessä olevaan ajoneuvoon liittyviä määräyksiä, joista selviää, mitkä laitteet ja varusteet kuuluvat ajankohdaltaan esilläolevaan ajoneuvoon. Ajoneuvon nimikkeiden ja ajoneuvoluokkien osalta määräykset kerrotaan voimaantulopäivän määräämässä järjestyksessä, vanhimmasta uudempaan. Tilaukset Automobiili-lehdeltä mieluiten sähköpostilla: automobiili@sahk.fi tai postitse Automobiili, Vanha talvitie 2, 00580 Helsinki. Hinta 15 / kpl + postituskulut.. 23 Tilastojen kertomaa Vetku Onnittelee merkkipäiviään viettäviä jäseniään. Tarkastelussa seurataan ajoneuvon valmistusajankohdan mukaisia määräyksiä. Voimaantulomääräykset 2006 kirja on tarkoitettu ensisijaisesti ma-tarkastajille työkaluksi, mutta myös apuvälineeksi entistämistyön suorittajalle