V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
0500 315 271 Mikko Rautalin Nokia p. Tekstisivujen Osta-Myy-Vaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. 22-23 Vetku kiittää ja onnittelee ................................... 18 Lukijan kynästä .......................... ARTIKKELEIDEN KUVAT: Ilman mainintaa: Vetkun arkisto, Mobilia (M), Vehoniemen Automuseo/Olavi Sallisen kokoelmat (VA/OS), Paavo Vainikka (PV), Jorma Rusanen, Erkki Väisäsen kokoelmat, Olli Blomberg (OB), Yrjö S. 040 592 7295 jari.kosenius@kolumbus.fi Raimo Mesiranta Kangasala p. 3 Petsamon kuljetukset ................................... 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Jari Kosenius Riihimäki p. 8 Vetkun jäsenmaksukäytännöstä .................... Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. SISÄLTÖ 1/2010 Info-sivu ........................................................ Kaasalainen (YSK), Veikko Hoppula (VH). 4-6 Luettua ..................................................... 7 Mobilia Classic Gallery ja Classic Motorshow, Lahti ................................. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. Kuva Vehoniemen Automuseon kokoelmista, luovuttaja Jukka Andersson. Kaasalainen Harjavalta p. KANNEN KUVA: Ohitus Petsamon tiellä 1940. 800 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 26-27. 050 4520 180 mikko.rautalin@kolumbus.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 24 Kansallinen museopäivä ja Eesti-juhannusajot 25 Kauppapaikka .............................................. 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net VetKu 1 / 2010 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. 16-17 Henki oli hiuskarvan varassa .......................... 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. 0400 631 644 info@mesiauto.fi Sture Palmgren Pernaja p. 0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 20-21 Muistokirjoitukset .......................................... ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. 040 590 4830 sihteeri@vetku.fi Jäsenet: Carl-Johan Blomqvist Turku p. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Yhteystiedot 2010: Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. 19 Erään Gazin tarina .......................... 2 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta .............. 9 Lokomot ja Valmetit eukalyptusta kuljettamassa 10-15 Karjalan evakuointi ............................................. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Sihteeri: Sariina Mesiranta, Kangasala p. 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p
Ja jatkaa VetKu -lehden julkaisemista. Tämän vuoden keikkasuunnitelmat ovat jo hyvässä mallissa, kiitos kaikille jäsenillemme, jotka ovat olleet ahkerina järjestelyissä! Jari Ala-Ilomäkeä haluan erityisesti kiittää monivuotisesta, hyvin hoidetusta puheenjohtajuudesta! Olen iloinen, että olet onneksi lupautunut avustamaan uuttakin hallitusta ja puheenjohtajaa tulevassa työssä. Kuten jo syyskokouksessa sanoin: Saa auttaa! Tavataan Keikoilla! Minua saa sitten vapaasti häiritä kaikilla Vetkun asioilla niin sähköpostilla, puhelimella kuin kirjeilläkin. Sympatiaa siksikin, ettei omakaan nimeni esiinny ko. Sen avulla kotimaisten merkkien harrastajat löytävät helposti toisensa. Jos kaikki Vetkuun kuuluvat, n. Wexi. 650 jäsentä, olisi lueteltu myös Vetkun kohdalla, olisivat lähes 200:n jäsenen nimet tulleet julkaisussa näkyviin kahdessa eri paikassa. Vetkussa molemmat mainitut arvot ovat joidenkin tahojen mielestä aina olleet jopa kadehdittavan korkealla tasolla. Kumppanit tavoitetaan tarvittaessa katsomalla heidän yhteystietonsa esimerkiksi jäsenluettelosta. Uskon itse kyllä vahvasti, että me yhdessä teemme tästäkin vuodesta vetkulle hyvän toimintavuoden, kunnostamme hyviä veteraanitavara-autoja ja jaamme toinen toisillemme hyviä, rakentavia neuvoja! Jos kaverimme tarvitsee osia, joita meillä itsellämme on ylimääräisinä, osaamme varmasti markkinoida ja luopua niistä edullisesti, jotteivät jäisi käyttämättä, ja jotta kaverinkin entisöintiprojekti onnistuisi. Sitä on siis aihetta vaalia ja pyrkiä myös kohottamaan kaikin keinoin. listassa, vaikka minulla on kirjallinen todiste Vetkun jäseneksi hyväksymisestäni jo seuran perustamisvuodelta 1987, (SA-HK:n jäseneksi Vetku liittyi vasta viisi vuotta myöhemmin, eli 1992). Tunnen sympatiaa niitä mielensä pahoittaneita jäseniämme kohtaan, jotka jo olettivat tulleensa erotetuksi Vetkusta, kun omaa nimeä ei löytynytkään kyseisen järjestön jäsenten joukosta. Vetkun hallitus onkin päättänyt painattaa meitä vetkulaisia palvelevan, kaikkien jäsentensä tiedot sisältävän oman jäsenluettelonsa kevään 2010 kuluessa. Eli; ei muuta kuin kynä tai nauhuri esille, kyllä päätoimittajamme Wexi sitten hoitaa lopputyön Antsu apurinaan. Toimitus päätti Vetkun kohdalla julkaista ainoastaan sellaiset jäsenet, jotka eivät kuulu mihinkään muuhun SA-HK:n jäsenyhdistykseen. Keskinäistä yhteydenpitoa helpottaa oleellisesti, kun esimerkiksi kaikki vetkulaiset voi löytää yhteisestä jäsenluettelosta. Kattojärjestömme SA-HK painatti vuodenvaihteessa hienon luettelon, johon on koottu kaikkiin sen jäsenjärjestöihin kuuluvien henkilöiden yhteysja kalustotiedot. On paljon helpompaa hoitaa uutta pestiä, kun on edeltäjien vahva taustatuki. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Veteraanikuorma-autoseuran uuden hallituksen puolesta ja myös henkilökohtaisesti sen uutena puheenjohtajana toivotan kaikille vetkulaisille Hyvää Uutta Vuosikymmentä! Viime vuoden loska-ajojen yhteydessä pidetty seuran syyskokous toi pieniä muutoksia Vetkun hallituskokoonpanoon. Toimituskunta joutui kohtuuttoman ongelman ratkaisijaksi, kun valtakunnallisen yhdistyksen, Vetkun, jäsenistä suuri osa olikin jäsenenä samanaikaisesti myös asuinpaikkakunnallaan toimivassa paikallisyhdistyksessä. Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon jäsenet ovat poikkeuksetta kiitelleet viime vuoden lopulla tuotetusta omasta luettelostaan. Tai kun tapaamme ”Turuilla ja toreilla”, ottakaa reilusti hihasta kiinni ja tulkaa juttelemaan. Yhdistyksissä ja yhteisöissä yhteenkuuluvuutta lujittaa esimerkiksi tietoisuus, keitä samaan yhteisöön kuuluu. Kun jäsenyys on täysin vapaaehtoista, tietää automaattisesti muidenkin harrastajien pyrkivän samaan, yhteiseen päämäärään meidän tapauksessamme suomalaisen kuorma-autoperinteen vaalimiseen ja -historian tallentamiseen. Yhteistyöterveisin, Markku Tapio Koskinen Päätoimittajalta Puheenjohtajalta VIESTINTÄÄHÄN SE ON – JÄSENLUETTELOKIN Jäsenistön motivaatio on tärkeä arvo – jopa yhdist y s t o i m i n n a s s a . Yhteenkuuluvuuden tunne, se kuuluisa me-henki, on niin ikään oleellinen osa menestyvää yhteistoimintaa. Säästyi myös luettelon sivutilaa. Ja vielä yksi harras pyyntö Vetkun jäsenistölle: Muistattehan kuunnella vanhempia automiehiä ja -naisia ja tallentaa heidän kertomuksiaan! Se juuri on sitä perinteen tallentamista parhaassa muodossaan. Onhan se tietysti niinkin, että joskus on toisetkin päästettävä huilaamaan
Tiehallinnon kuva-arkisto, Mobilia. Tie oli juuri saatu auratuksi ja avatuksi liikenteelle. Komitea totesi, että se edellyttäisi kalliita satama-, rautatieja tierakennustöitä. Oppia metsäteollisuudesta Talvisodan liikennejärjestelyt olivat pettäneet pahoin. Tukiainen kävi tarkastamassa sataman ja totesi sen toimintakuntoiseksi. Sodan katastrofaalisessa loppuvaiheessa valmisteltiin Päämajassa kuljetusten keskittämistä yhteisen johdon alle. Tien rakentaminen kohti Skibotnia käynnistettiin. Seuraavana päivänä, 15.huhtikuuta, tuleva Oy Pohjolan Liikenne Ab:n toimitusjohtaja Lauri K. Teksti: Martti Piltz. Liinahamariin ajettiin syyskuussa 1939 puunjalostusteollisuuden tuotteita noin 850 tonnin koekuorma 120 kuorma-autolla ja Ruotsin rautateiden kautta lähetettiin koekuorma Narvikiin. Samalla romahtivat toiveet Norjan satamasta, vaikka siitä neuvoteltiin Saksan suhteiden lämmettyäkin. Se arvio, että yksinomaan Liinahamarin kautta ei voitaisi hoitaa tarvittavia kuljetuksia. Sen sataman laajentamiseksi perustettiin suomalainen yhtiö. Talvisodan perintö Suomen pohjoisimmat yhteydet, Jäämeren ja Sallan Kemijärven tiet soveltuivat hyvin hyökkäysuriksi Pohjanlahdelle ”Puna-armeijan marssiopas Suomeen” -kirjan mukaan. Niissä oli käytetty tuhansia miehiä ja hevosia sekä noin sataa kuorma-autoa poikkeusolosuhteissa. Suunnitelmaa laadittiin metsäteollisuuden kokemusten pohjalta. Suomen kauppalaivastosta jäi 40 prosenttia Itämeren ulkopuolelle. Neuvostoliitto jätti armoniskun iskemättä ja lopetti sotatoimet Suomea vastaan, koska se ei halunnut loukata mahdollisia liittolaisiaan Englantia ja Ranskaa. Vastasataneen kevätlumen peittämä tie, maasto ja satama rakennuksineen näyttävät säilyneen hyvin sodan ajan. Suurten kuljetusten järjestelyongelmia oli ratkottu vuosikymmen Lapin suurissa autosavotoissa, unohtamatta vuosien 1913–1916 ”Samperin” höyryvetäjäsavottaa. Pakollista tuontia olivat kaikki nestemäiset polttoaineet, lähes kaikki koneet ja suuri osa kansalaisten peruselintarvikkeista. Moskovan rauhan jälkeen Suomelle vihamielinen Saksa valtasi Tanskan ja Norjan, jolloin laivareitti valtamerille katkesi. Se oli raskaana pidetyn rauhansopimuksen myönteinen yllätys. Kun Euroopan poliittinen tilanne kiristyi, keskeisin huoli Suomessa oli merenkulun turvaaminen. Puolustusministeri, kenraali Rudolf Waldén oli metsäteollisuusmies. Tähän Suomen puolustusvoimat eivät osanneet varautua, joten venäläiset etenivät nopeasti Jäämerentietä Nautsin majatalolle, jonne taistelut juuttuivat sodan loppuun asti. Sen Veli Venäläinen oli laatinut suomalaisten ”toisinajattelijoiden” avulla. Itse asiassa hän oli saavuttanut TolvaPETSAMON KULJETUKSET Suomalaiset ja ruotsalaiset kuorma-autot odottavat kuormausta Liinahamarin satamalaiturin tiellä 14. Syynä pidettiin heikkoa johtamista. J. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4 Suomen nopea taloudellinen kehitys 1930-luvun lopulla johtui ulkomaankaupasta, joka lähes kokonaan (= noin 97 %) kulki laivoilla Itämeren yli. Valtioneuvosto asetti huhtikuussa 1939 komitean tutkimaan kuljetusten järjestämistä Jäämeren ja Pohjois-Atlantin satamien kautta. Nikkelin keskeinen strateginen merkitys sotateollisuudessa ja Kolosjoen kaivosyhtiön brittiläis-kanadalainen omistus saattoivat aiheuttaa sen, että Neuvostoliitto palautti valloittamansa Petsamon Suomelle. Viennistä lähes puolet meni Englantiin. Myös talvisodan sankari, kenraali Paavo Talvela, työskenteli puunjalostusalalla. Norjan satamien käytöstä neuvoteltiin tuloksetta koko sodan ajan. huhtikuuta 1940. Merenkulku on välttämätöntä Englanti hallitsi valtamerten merenkulkua. Pystymetsästä Petsamon kuljetuksia ei tarvinnut organisoida. Avainasia oli, että metsäteollisuuden tuotteet saatiin maailman markkinoille. Sodankylän rautatielle myönnettiin rahoitus, mutta töitä ei ehditty aloittaa ennen talvisodan alkua. Liinahamari oli ainut yhteys valtamerille. Satamista pidettiin parhaana Norjan Skibotnia, vaikkei sinne johtanut tietä
Rovaniemen ja Liinahamarin väliä ajoivat Pohjolan Liikenteen omat noin 500 autoa, yksityisten liikennöitsijöiden suunnilleen yhtä monta autoa, ruotsalaisten noin 400 autoa sekä muutamia norjalaisia autoja. huhtikuuta, kuukausi rauhanteon jälkeen. Tiehallinnon kuva-arkisto, Mobilia.. Maaliskuussa oli ajossa yhteensä 1 573 autoa, jotka kuljettivat 46 000 tonnia. Merkittävää kuitenkin oli, että sen kaikki lossit oli ehditty rakentaa silloiksi. Liikenne oli suurimmillaan kevättalvella 1941. Suomalaisten pioneerien mukana tullut Kalle Päätalo on kuvaillut tien kuntoa heikoksi. Suomalaiset seurasivat neuvostojoukkojen poistumista ja heti seuravana päivänä s/s Greta saapui Liinahamarin laituriin Espanjasta. Samaan aikaan oli ilmoittautunut 230 yksityistä autoa. Ensimmäiset autot olivat Puolustusvoimilta ostetut, Ruotsissa kootut 150 perävaunullista Ford-kuorma-autoa. Niiden kantavuus ei ollut lähellekään silloista suurinta sallittua auton kokonaispainoa, 9 tonnia. Satamaan saapui suomalaisten sotilaiden lisäksi ruotsalaisia vapaaehtoisia 100 kuorma-auton kolonnana purkamaan lastia. Myös eri kansallisuuksien sekä Lapin asukkaiden käsitykset liikennemääräyksistä ja niiden noudattamisesta poikkesivat toisistaan. Nopeaa toimintaa Puna-armeija poistui Petsamosta kuukauden kuluttua Moskovan rauhansopimuksesta. Talvela oli toiminut taloudellisessa puolustusneuvostossa ja tunsi ulkomaanliikenteen. Myös autojen ja niiden kuljettajien huolto mullistivat liikenneväylän varren. Kesäkuussa Suomi sai tehdyksi kauppasopimukset Neuvostoliiton ja Saksan kanssa. Se pohjautui hevospolkuun, lennätinlinjaan ja majataloihin, jotka oli rakennettu ensimmäisen maailmansodan aikana. Tie ei vastannut miltään osin valtatien laatuvaatimuksia. kesäkuuta. Puna-armeija poistui Liinahamarista 13. Tämän ansiosta Liinahamarin kautta ei tarvinnut kuljettaa kaikkia kansantalouden tarvitsemia kuljetuksia. Silloin kaksi päivää aikaisemmin perustettu Ab Transitotrafik alkoi huolehtia ruotsalaisten ja myöhemmin myös osittain suomalaisten kuljetuksista. Pelkästään tämä ajoneuvomäärä ja niiden jatkuva liikennevirta olivat mullistavia. Autoilijoita houkutti samaan aikaan Etelä-Suomessa itärajan linnoittaminen, joka myöhemmin sai Salpa-linjan nimen. toukokuuta perustettiin Liinahamarin merikuljetustoimikunta, siirrettiin Narvikin laiturirahat kuljetusyhtiön osakkeiden hankkimiseen ja seuraavana päivänä perustettiin Oy Pohjolan Liikenne Ab. Osansa oli varmasti ruotsalaisten kuskien tottumuksella ”vääränpuoleiseen” liikenteeseen, väsymyksellä, kiireellä ja ”piiskarahoilla”, Moskovan rauhansopimuksen harvoja positiivisia yllätyksiä oli, että Neuvostoliitto palautti Suomelle valloittamansa Petsamon alueen. Yhtiö päätti hankkia oman kuljetuskaluston. Kaikkien toimintojen johto keskitettiin kenraali Talvelalle Helsinkiin. Tie oli saanut vuonna 1938 komean nimen, valtatie 4. Lapin lääni oli Suomen ainut lääni, missä kuorma-autoja oli enemmän kuin henkilöautoja. Talvisodan aikana venäläiset olivat tietysti korvanneet suomalaisten vetäytyessään tuhoamat sillat ja parantaneet tietä muutenkin. kesäkuuta. Tienpito-organisaatio oli varsin suuri, noin 1 400 miestä ja 75 tiemestaria. Siihen osallistui valtion työmailla noin 1 000 kuorma-autoa ja sen lisäksi urakoitsijoiden autoja. Hän löysi puunjalostusteollisuuden piiristä joukon päteviä miehiä kuljetusten johtoon. Myös satamaa laajennettiin ja sen palvelukykyä parannettiin koko Petsamon liikenteen ajan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5 järven legendaarisen voiton hyödyntämällä kuorma-autokuljetuksia. Jo 7. Ne saatiin käyttöön 13. Tie tarpeeseen Petsamoon oli valmistunut Rovaniemeltä autotie 1930-luvun alkuvuosina. Kevättulva vei joitakin pioneerisiltoja ja roudan sulaessa toukokuussa tie oli huonossa kunnossa. Jäämerentie oli saatu auratuksi lumesta. Talvisodan sotaväen kuljetukset hoidettiin samasta syystä kuorma-autoilla. Lokakuusta 1940 alkaen saksalaisia sotilaita, sotavarusteita ja tietysti sotilasajoneuvoja tuli satoja, suurimmillaan on puhuttu noin 700 autosta. Tietä jouduttiin parantamaan Petsamon liikenteen aikana noin 80 miljoonalla markalla, mikä nykyrahassa on noin 120 miljoonaa euroa. Alku aina hankalaa Kuljetuksia ajoivat huhtikuun puolivälistä vain armeijan autokomppaniat 42 ja 43, paitsi edellä mainittuja ruotsalaiskuljetuksia sekä toukokuussa ruotsalaisten kuljettamia Ruotsin ilmavoimien lentokonelaatikoita. Pohjolan Liikenteen omien autojen määrä kokosi 516 autoon keväällä 1941. Ruotsalaiset tulivat mukaan varsinaisesti, kun asiasta tehtiin sopimus 28. Hänet nimitettiin Liinahamarin ja Rovaniemen aseman välistä liikennettä suunnittelevan toimikunnan johtoon. Liikenteeseen tuli heinäkuussa 400 ruotsalaista autoa. Vastoin odotuksiaan Pohjolan Liikenne ei saanut yksityisiä kuorma-autoilijoita innostumaan kovin nopeasti. Lumipyryjen ja kelirikon aikana on tiehenkilöstön määräksi mainittu 4 000 miestä. Liikenne mullisti Lapin Koko Lapin läänissä oli ennen talvisotaa noin 1 000 autoa, joista puolet kuorma-autoja. Puolustusministeri oli jo tätä ennen kutsunut koolle kokouksen liikenteen järjestämiseksi. Tämä oli melko luonnollista, koska Kemijärven rataa lukuun ottamatta kaukoliikenteelle ei kuljetusvaihtoehtoa ollut. Liinahamarin satamaan saapui 14.4.1940 Espanjasta höyryalus Greta. Hänen lähtökohtansa oli siviiliorganisaation perustaminen
Siksi kuljetusten onnistuminen varmistettiin keskitetyllä johdolla ja valtion omistamalla yrityksellä. Saksan, Neuvostoliiton, Englannin ja Yhdysvaltojen enemmän tai vähemmän viralliset agentit vahtivat valtioidensa etuja ja Suomen puolueettomuutta erityisesti suhteessa Saksaan. Voisi arvioida, että tämä yhteistyö toimi pohjana jatkosodan keskitetylle kuljetusjärjestelmälle. Kaikki tärkeät Petsamon liikennettä koskevat päätökset tehtiin kaukana Petsamosta, tärkeimmät päätökset maan rajojen ulkopuolella. Kuljettajilla oli myös korvausvelvollisuus kadonneista lasteista. Petsamon tiellä ja Rovaniemellä jatkui vilkas liikenne sodan loppuun saakka. Vaikka yhteys oli perustettu vientikuljetuksia varten, tuonti osoittautui tärkeämmäksi. Urakka-autoilijat olivat normaalissa ansiotyössä. Hyväkuntoisen näköistä armeijan Ford-kalustoa syksyllä 1940 Rovaniemellä. Laivojen kulkuoikeudet tulivat Englannista nk. Kun Englanti lopetti Liinahamarin liikenteen, suomalaiset ja ruotsalaiset autot ajoivat Saksan armeijan kuljetuksia. He vaativat parempia kuljetusehtoja ja parempia työolosuhteita. Kuljetusketjun varmistamiseksi valtiovalta ohjasi koko ketjua, mikä oli Suomessa poikkeuksellista. Ne ajoivat yli 60 prosenttia Liinahamarin sataman liikenteen rahdeista. Pohjolan Liikenteen autoilla ajettiin noin 20 prosenttia rahdeista, ruotsalaiset autot ja autokomppaniat kuljettivat noin kymmenen prosenttia molemmat. Koko kuljetusketju Suomen alueella oli tarkoin vartioitu sekä viranomaisten että kuljetusorganisaation järjestysjoukkojen avulla. Paikallisessa lehdistössä oli lähes jokaisessa numerossa uutisia onnettomuuksista. Kun Pohjolan Liikenteen omat autot ajoivat strategisesti ja poliittisesti tärkeitä saksalaiskuljetuksia, yksityisten autojen merkitys kuljetussuoritteelle oli ratkaiseva. ”navycerteinä”, rahdit ja niiden purku tai lastaus päätettiin Helsingissä ministeriöiden kesken. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 6 joilla kuljetussuoritetta yritettiin nostaa. Vastaavasti liikenteessä menehtyi 11 automiestä ja 23 loukkaantui. Satamassa ulkomaiden konsulit valvoivat rahdin sisältöä. Suomessa olivat voimassa koko ajan sotatilan poikkeussäädökset, muuten tuskin olisi ollut mahdollista toimia näin virtaviivaisesti. Petsamon liikenteen autojen kanssa onnettomuuksissa kuoli 13 ja 20 loukkaantui paikallista henkilöä. Raha, tavara, poikkeusolot ja ”vierastyöläiset” johtivat monenlaisiin kiusauksiin; tutkimusten mukaan koko Lapin läänin rikollisuus keskittyi Jäämeren tielle. He joutuivat onnettomuuksiin erityisesti liikenteen alkuaikoina, ilmeisesti tottumattomuuttaan. Eräät tuotteet kuten kahvi ja nestemäiset polttoaineet tulivat lähes yksinomaan Petsamon kautta, kuten myös Yhdysvalloista tilatut kuorma-autot, vehnästä yli puolet. Nämä sekä Pohjolan Liikenteen omien kuljettajien palkkavaatimukset olivat jatkuvasti tiukassa konfliktissa kuljetusten johdon kanssa. Liinahamarin liikenne oli ainutlaatuinen yhteistyöponnistus kulkulaitos-, kansanhuolto-, puolustus-, sekä kauppaja teollisuusministeriön kesken, mihin liittyi käytännössä tuhansia yksityisiä toimijoita. Aivan vähäistä ei lehtiuutisten mukaan ollut kuljetusorganisaation jäsentenkään osallistuminen rikollisin puuhiin. Merillä vallitsi sotatila, jonka seurauksena useita Petsamon liikenteeseen osallistuneista laivoista upotettiin. Sen lisäksi autojen kuljettajat joutuivat selvittämään lastinsa mittavien pumaakoiden kanssa, mikä nykyisin on luonnollista, mutta silloin uutta ja hankalaa. Mikään talkootyö ei Petsamon liikenne urakka-autoilijoille ollut! Lopputulos Petsamon liikenne ei todellisuudessa pitänyt Suomea hengissä. Yksityisten autoilijoiden tehtävä oli ajaa mahdollisimman paljon rahtia. Myös nopea aloitus liittyi kuljetusten tärkeyteen. Se oli korkeintaan noin kymmenesosa Suomen ulkomaan kaupasta toukokuusta 1940 kesäkuuhun 1941. Myös yhteys Yhdysvaltoihin, ”Vapaaseen Maailmaan”, oli henkisesti tärkeää. Osaltaan Petsamon liikenne nosti maan puolustuskykyä ratkaisevasti. Valtaosa, noin 85 prosenttia, rahdeista oli kansanhuollon tavaraa, sotatarvikkeita loput 15 prosenttia. Herrojen vai työmiesten savotta Englanti salli Liinahamarin laivaliikenteen, koska se hyötyi yhteydestä Ruotsiin ja pyrki pitämään Suomen irti Saksasta. Suomessa Petsamon kuljetukset arvioitiin valtakunnalle tärkeiksi. Liinahamarin kautta kulki rahtia noin 500 000 tonnia. Kuljetussuorite oli kuitenkin kokonaismäärää merkittävämpi. Myös rahaliikenne tapahtui Helsingissä. Erityisesti saksalaiskuljetukset sitoivat liikenteen osaksi valtakunnan aktiivista ulkopolitiikkaa. Mobilian kuva-arkisto. Vaikka Liinahamari oli vapaasatama, mikään siellä ei ollut vapaata. Samalla se osoitti, ensimmäistä kertaa Suomen historiassa, että kuorma-autoilla on mahdollista tehdä kansantalouden kannalta merkittäviä kuljetussuoritteita. Taustalla kurkistaa yksi ”Hävittäjä-Fordikin”
Sen toinen veturi löytyy tänäänkin kunnostettuna Rovaniemen metsämuseosta ja toinen Savukoskelta alkuperäisen työmaan paikkeilla. Kirjoittaja kertoo alussa kirjan tekemisestä, jossa paljastuu, että hän on koonnut monien asiantuntijoiden vuosien saatossa keräämän tiedon mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. Puut pudotettiin sitten kasaan tai niputettuina jäälle. Luettua Kuorma-autoista kiinnostuneen Lapin vaeltajan aarre Teksti: Arto Rummukainen Purkausvuoron jonotusta. Savukosken Samperin savotasta 1913-1916, Sallan suurista autosavotoista 1934-1939 ja talvisodan takia peruuntuneesta Inarin Luttojoen savotasta 1939-1940. Teos: Olli Sandström: Tukkeja tunturin takaa. 176 s. Ei kun kirja mukaan ja parin päivän päästä junamatkalla etelään lukemaan. 0400 779 355, kari.niva@pp.inet.fi. Kolmekymmentäluvun autot eivät kovin jyrkkiä mäkiä jaksaneet kuorman kanssa kiivetä, koska autojen moottoritehot olivat murto-osa nykyisistä. Työmaalla piti olla oma aurauskalusto ja huoltohalli. (Kirjan kuvitusta). Kirjoittajan ammattitaito näkyy termien oikeana käyttönä ja tietosisällön laajuutena. Entäs ne autot. Muutaman autotyömaan kuvauksen jälkeen päästään pääasiaan eli Luton suuren leimikon kuljetusreitin valmisteluun. Kaukana korvessa oleville kuljetustyömaille piti rakentaa asunnot ja polttoainevarastot. Kirjan myynti-ilmoitus julkaistiin VetKulehden numerossa 4.2009. Kuvateksteissä onkin lähes ainut tieto autoista, autoilijoiden kokemuksia ei kirjassa kerrota. Kirjassa oli vanhoja mustavalkoisia ja uusia värikuvia sekä karttoja. Tunturin hiekkakankaan kuivissa oloissa on yllättävän hyvinkin säilyneitä kämppien, penkereiden ja siltojen raunioita. Niiden varrella vielä löytyvistä rakennelmista on kirjassa värikuvia. Hakkuut ja kuljetus tehtiin talvella, sillä työvoima oli kesät muissa töissä. Autoista kiinnostuneelle jää siis kirjasta mieleen vain muutama, tosin erityisen hyvä kuva. Teerijärveläisen Henrik Dalvikin arkistosta on löytynyt muutamia kolmikymmenluvun hienoja kuvia Itä-Lapin työmailta. Autoja oli paljon koko ajan liikkeellä, joten liikenteen ohjaustakin tarvittiin, ettei ylämäkeen kuorman kanssa kiipeävän auton tarvinnut pysähtyä vastaan tulevan auton takia. Lentäjänlakkinen on Henrik Dalvik ja hänestä oikealle Kalle Rundels ja Kallen auton kuljettaja. Teos on arvokas kulttuurityö, jonka ovat kustantaneet Lapin Metsämuseo ja Metsämiesten säätiö. Auto etualalla on Kallen. Luton peruuntunut autosavotta 1939 ja muita hankkeita ISBN 978-952-925490-3. Mukavasti aika kului, mutta lopussa tuntui autoista kiinnostuneesta vähän tyhjältä. Talvisota esti hakkuun, ja työmaa jäi Neuvostoliiton puolelle. Puut piti saada kevääksi uittojoen jäälle, josta matka jatkui veden varassa. Eniten varmaan nauttisi kirjasta suunnitellessaan vaellusta vanhoille kuljetusreiteille. Alussa kuvataan muutamia koneellistettuja työmaita alkaen 1913-16 vuosien Samperin eli metsäpäällikkö Sandbergin telaketju-höyryveturisavotasta. Kun ei itse ole tarkoitus lähteä vaeltamaan, kirjan suurinta antia olivat työmaiden varustelun ja toiminnan kuvaukset. Lähes puolet kirjasta on sitten tämän nykyisin UKK-kansallispuistossa olevan hyvin valmistellun kuljetusreitin seurailemista maastossa nykypäivänä. Työmaat olivat rohkeiden metsäpäälliköiden yrityksiä saada hyvälaatuista raaka-ainetta laajeneville tehtaille luontaisesti Neuvostoliiton puolelle valuvien vesistöjen valuma-alueilta. Mutta monet varmaan viihtyvät hyvin kirjan Lapin luonnon ja jo historiaksi muuttuneiden työmaiden organisoinnin kuvauksissa. Miksi sitten lopuksi jäi vähän tyhjä olo. Hienojen karttojen perusteella pystyy vaeltaja seuraamaan reittejä. Ilmoituksessa mainituissa yhteystiedoissa ilmenneiden ongelmien vuoksi kirjaa on ystävällisesti luvannut vetkulaisille välittämään rovaniemeläinen jäsenemme Kari Niva, p. “Tukkeja tunturin takaa” on kirjoittanut eläkkeellä oleva metsähoitaja Olli Sandström. Kuvien ottopaikat on merkitty karttaan. Joillain työmailla käytettiin nosturia kuormauksessa. Hevosia tarvittiin autotyömaillakin tuomaan puut kannolta tien varteen. Sandström on nimennyt kiitettävästi monet työssä mukana olleet, kuten esimerkiksi uudet kartat laatineen Ilkka Vaaran. Reitti vedenjakajan yli oli siis suunniteltava huolellisesti. Aivan kokemattoman ei kuitenkaan kannata reittejä seurailemaan, sillä reitti on kuutisen kymmentä kilometriä pitkä ja kaukana autolla ajokelpoisista teistä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 Sodankylän Metsähallituksen neuvontapisteessä silmiini osui kirja, jonka kannessa tukkikuormaa aletaan purkaa 1930-luvun kuorma-autosta jäälle. Kirja kertoo puun kuljetuksesta ItäLapissa aikana, jolloin uitosta oltiin siirtymässä konevoimien käyttöön. Kirja kertoo kolmesta, Lapin metsäyhtiöiden ennakkoluulottomasta puutavaran koneellisen kuljetuksen kokeilusta
2007 1993 (VH) (PV) (PV). omistaja oli Kymen Uittoyhdistys, Paavo hankki pahoin ränsistyneen auton omistukseensa autohajottamolta vuonna 1992. Classics -osaston uusimmat tulijat ovat Veteraanikuorma-autoseuran Republic 20 -kuorma-auto, Triangle Motorsin myynnissä oleva Ferrari Dino ja Incape Motorsin autopaikalle sijoitettu Jaguar S-type R -poliisiauto vuodelta 2003. Museoajoneuvoilla näyttelyyn saapuville on vapaa pysäköinti, jonka ansiosta myös piha-alue muodostuu mielenkiintoiseksi vierailukohteeksi. REPUBLIC MOBILIAN CLASSICS -OSASTOLLA PAAVO VAINIKAN VANAJA NT-69/4000-1150-63 edustaa Vetkua Classic Motorshow’ssa Lahdessa. Lisätietoja osaston autotarjonnasta Mobilian infosta puh. (03) 3140 4000 tai elina.kytola@mobilia.fi. Paasikiven Lincoln ja maailman harvinaisuuksia kuten Mercedes-Benz Waxenberger. Auton rekisterinumero on TM50. Mielenkiinto tätä pohjoismaiden ainoata klassikkoajoneuvonäyttelyä kohtaan on ollut runsasta. J. Tämän vuoden teemana ovat ennen muuta Suomessa valmistetut ajoneuvot. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 S-ryhmän ABC-liikenneasemaketju ja Veteraanikuorma-autoseura ry ovat yhteistyössä asettaneet seuran Republic 20 –kuorma-auton esille Mobilian Classics Galleriaan. Joukossa on merkkimiesten autoja mm. Suomen monipuolisimpana vanhojen ajoneuvojen näyttelynä mainittu tapahtuma, järjestyksessään kolmas Classic Motorshow järjestetään Lahden Messukeskuksessa äitienpäiväviikonloppuna 8.-9.5.2010. K. Kuvat puhunevat puolestaan kohteen vaatimasta suunnattomasta työmäärästä ja tinkimättömän laadukkaasta entisöinnistä. Mobilia Classics -osasto on avoinna yleisölle Mobilian normaaleina aukioloaikoina. Auton 1. Mobilia Classics on Mobilian uusi palvelu, joka sisältää klassikkoautonäyttelyn, 41 vuokrattavaa säilytysja näyttelytilaa, autojen vuokrauksen kuljettajalla ja ilman, automyynnin sekä autojen huollon. Suomalaista kuorma-autoteollisuuden aatelia ja Vetkun toimintaa parhaimmillaan edustaa savitaipalelaisen kunniajäsenemme Paavo Vainikan omin käsin entistämä, vuonna 1962 valmistettu järeä ”Möhkö”-Vanaja. Mobilia Classics -osastolla on esillä 41 klassikkoautoa
Lupauksia kyllä jaeltiin ja ymmärrystä, vaan koskaan ei löydetty konkreettista ratkaisumallia. Perusteena tälle yleisestä linjasta poikkeavalle menettelylle on pidetty sitä, että koska kattojärjestön jäsenlehti ’Automobiili’ tulee jo toisen kerhon välittämänä, on kohtuullista hyvittää jäsenellekin sen tilausmaksua vastaava summa. Rahaa kuluu ennen kaikkea seuran kaluston entisöimisessä, kuten esimerkiksi parhaillaan työn alla olevan Sisu SH-4 kuorma-auton kunnostuksessa. ”kaksoisjäsenten” kannalta edullinen, mutta aiheuttanut hyvin paljon ylimääräistä työtä niin Vetkun kuin SAHK:nkin jäsenrekistereiden hoitajille. Vuosittaisten ajokeikkojen, eli käytännössä yleisölle suunnattujen veteraanikuormaautonäyttelyiden järjestämiskustannukset katetaan pääosin osallistujamaksuin, joita pyritään pitämään kohtuullisina mahdollisilla yritysten sponsorituilla. Kokouskutsut Veteraanikuorma-autojen seura ry:n syyskokoukseen oli toimitettu kirjeitse kaikille seuran jäsenille. (VH) Teksti:Veikko Hoppula. Syyskokouksen päätös aiheutti varsinaiseen vuotuiseen jäsenmaksuumme kolmen euron korotuksen. Ellei kuorma-autohistorian tallennusharrastus tunnu esimerkiksi periaatteen vuoksi kannatettavalta-, tai (ainakaan noin suurilla rahasummilla) tukemisen arvoiselta toiminnalta, pitää sekin näkökanta muiden hyväksyä. Aivan oma lukunsa ovat jäsenet, jotka ilmoittavat kuuluvansa entuudestaan johonkin SA-HK:n aluekerhoon, mutta joista ei kuitenkaan suoriteta jäsenmaksuosuutta kattojärjestölle. Vetku siis yhtenäisti jäsenmaksukäytäntönsä samanlaiseksi muiden kerhojen kanssa. Vetku rahoittaa toimintansa yksinomaan jäsenmaksutuloilla. Edes SA-HK:n hallituspaikka ei antanut riittävää lisävoimaa tämän tavoitteen saavuttamiseen. Vasemmalta: Raimo Mesiranta, Carl-Johan Blomqvist, Mikko Rautalin, puheenjohtaja Markku Koskinen, Jouni Kallio, Yrjö S Kaasalainen, Aulis Hartikainen, Lasse Hietsalo, Jari Kosenius, Tuure Hulmi ja Sture Palmgren. Paikalla olleista kokousedustajista kukaan ei esittänyt asiasta eriävää mielipidettä. Jokainenhan arvioi tietenkin itse, mihin kaksikymppisensä mieluummin sijoittaa. SA-HK:n hallitus on ratkaisevassa asemassa. kattojärjestöosuus SA-HK:lle. Lisäkulu tekee aina kipeää, mutta jos lopultakin löytyi ratkaisu yli vuosikymmenen ajan palloteltuun ongelmaan, on nyt aplodien paikka. Kunnostustalkoiden, kerhoiltojen tai kuukausikokousten järjestäminen paikalliskerhojen tapaan ei valtakunnalliselle Vetkulle ole juurikaan mahdollista, jäsenet kun asuvat usein hyvinkin kaukana toisistaan. Mukisematta. Seuran syyskokous 2009 päättikin selkiyttää jäsenmaksumenettelyä siten, että kaikki Vetkun jäsenet maksavat samansuuruista jäsenmaksua ja jokaisesta jäsenestä myös maksetaan ns. Yritin itsekin väsyksiin asti puheenjohtaja-aikanani neuvotella SA-HK:n hallinnon kanssa ”kaksoisjäsenyyden” aiheuttaman epäkohdan poistamiseksi – heikolla menestyksellä. VETKUN JÄSENMAKSUKÄYTÄNTÖ VIHDOIN YHTENÄISEKSI MUIDEN SA-HK:N JÄSENJÄRJESTÖJEN KANSSA Hallitus 2010. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 Poikkeuksena SA-HK:n jäsenkerhojen enemmistöstä Vetku on antanut alennusta henkilöjäsenmaksusta, mikäli jäsen on kuulunut myös johonkin toiseen SA-HK:n jäsenkerhoon. Syyskokous päätti jäsenmaksun suuruudesta yksimielisesti kuultuaan hallituksen perustelut esitykselleen. Yhdistyksessä ylintä valtaa käyttää yhdistyksen kokous. ”Kaksoisjäsenyysalennuksen” poistuminen nosti jäsenmaksua peräti 20 euroa näiden erikoisasemassa aiemmin olleiden jäsenten osalta. Eräs suuri kuluerä kirjanpidossamme ovat myös jäsenlehden painatusja postituskustannukset, vaikka itse toimitus hoidetaankin korvauksettomana talkootyönä. Eikä onnistunut asiassa seuraavakaan Vetkun puheenjohtaja. Yhdistyslain (31 §) mukaan päätösvalta yhdistyksessä kuuluu sen jäsenille. Menettely on ollut näiden ns. Hallitus velvoitettiin neuvottelemalla etsimään yhteistyössä SA-HK:n kanssa kompromissista, että Automobiili lehteä lähetettäisiin kullekin jäsenelle kuitenkin vain yksi kappale ja näin syntyvästä kustannussäästöstä ainakin osalla hyvitettäisiin myös Vetkua
Meidän osaltamme oli kyse sen puuhuollon (viljelty eukalyptus) lähikuljetuskoneista. Koneet oli laitettu matkaan ilman saattoa. Tienrakennus, koulutus ynnä muu, mutta erityisesti metsätalous, olivat toiminnan piirissä. Keski-Sambiassa Kongon rajalla kuparivyöhykkeellä on Kitwe-niminen kaupunki, jossa on lentokenttä. Se oli oleva työpaikkamme seuraavat n 4 kk. Oppilaina tulisi olemaan metsätyönjohtajia, mekaanikkoja ja koneiden kuljettajia. Siihen ei kuitenkaan kuulunut Lokkereita. Lokomo Lokkeri 928 Vuotta aikaisemmin Suomesta oli laitettu menemään 3 kappaletta kuormaa kantavia, runko-ohjattuja Lokkereita ja 2 kappaletta samoja koneita varustettuna pihtipankolla; ensin mainitut ”kantavat” kuormansa, katkotun puutavaran ja viimemainitut vetävät kuormansa, katkomattoman puutavaran kokorunkoina, laahaamalla. Viidestä koneesta oli yksi kantava pudonnut lavetilta matkalla Tansanian pääja satamakaupungista Dar-esSalamista ja vaurioitunut sen verran, että se seisoi käyttämättömänä sahaTeksti: Kari Niva Kuvat: Eero Aula ja Kari Niva Sambia Asukkaita: nyt noin 11,3 miljoonaa Rahayksikkö: Kwacha ”Kalle” Pääkaupunki: Lusaka Tärkein luonnonvara: kupari Virallinen kieli: englanti Sijainti: Keski-Afrikassa, päiväntasaajan eteläpuolella Naapurit: Tansania, Malavi, Mosambic, Zimbabwe, Botswana, Namibia, Angola ja Kongo. Olimme pohdiskelleet jo pari vuotta, että mitäpä, jos lähtisimme katsomaan, miltä kehitysapuun liittyvät työt tuntuisivat. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10 Sambia oli 1980-luvulle tultaessa yksi keskeisimmistä Suomen kehitysavun kohdemaista. Vuoden 1979 lopulla olin kotvasen aikaa mukana metsäkoneiden merkeissä. 50 km suunnilleen länteen on Kafubuniminen kylä, jossa silloin oli merkittävintä pienehkö suomalaisten tekemä ja suomalaisten johdolla toimiva sahalaitos. ”Olet ollut Maailmalla!” Vuonna 1979 tein töitä metsähallinnossa Hirvaan varikon päällikkönä ja kaverini Eero Aula toimi opettajana Hirvaan metsäkonekoululla. Saunakin oli; tuppeen sahatusta (onneksi on saatu nimi vain kahdelta kantilta sahatulle laudalle) eukalyptuksesta tehty ja oikein hyvä. Eivät vastaanottajat kuitenkaan täysin osaamattomia olleet, sillä sahalaitoksella oli jo historiaa. Valmentautumistakin olimme harjoittaneet parantelemalla englanninkielen taitoja mm osallistumalla erilaisille kursseille. Sovimme lähdöstä Sambiaan opettamaan suomalaisvalmisteisten traktoreiden käyttöä, huoltoa ja korjaamista. Siitä n. Kafubusta vielä vähän syrjempänä on Chati-niminen kylä, jossa oli suomalaisten rakentama ja ylläpitämä pieni metsäoppilaitos. Tuntuman saamiseksi sopiva neljän kuukauden pituinen keikka tuli tarjolle Ulkoministeriön ja Ammattikasvatushallituksen yhteisenä projektina. Olimme tangeeranneet, sivunneet, Maailmaa, kun teimme välilaskun Lontoon Heathrow`n kentällä, mutta Chatissa olimme puskassa, kaukana Maailmasta. Kylässä oli suomalaisia varten kolme kelvollista omakotitaloa. Käytön opastusta ei ollut annettu
Tehtyä valintaa voi yrittää ymmärtää sillä, että helpot ja lumettomat ajomaastot eivät tarvinneet oikeata metsätraktoria ja nämä olivat halvempia. Lahden Konepajan Matti Niemistä ollaan saattamassa Kitwen lentokentälle. Asuimme bemba-alueella. Oppilaiden motivaatio oli mielestäni tosi hyvä. Opettamista vaikeuttivat joissakin ryhmissä suuret tasoerot. Ne olivat helpohkosti korjattavia. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 kampuksella. Suomessahan oli urakoitsijoilla ja yhtiöillä tuossa vaiheessa jo käytössään pelkästään täysiverisiä metsätraktoreita, jotka eivät kaatuile. Törmäsimme yhdistelmissä yhteen ikävään ominaisuuteen: Kun kärry oli tyhjä ja aisalle kiinnitetyn kuormaimen puomi käännettiin sivulle, kärry kaatui. Kouran letkut olivat kovilla! Ne olikin nyysitty pois kaikista muista tälle yhdelle varaosiksi. Joutsalaiset venttiilipakkojen tekijät kehtasivat kritiikkipalaverissa Suomessa tulisesti väittää, että heidän venttiilikaransa eivät voi ruostua. Suomalainen kehitysapupanos oli mennyt osaksi hukkaan väärien valintojen ja väärässä paikassa tehtyjen säästöjen takia. Se oli alkanut romuttua, sillä varaosa toisiin koneisiin oli helpompi irrottaa siitä kuin etsiä kortistoimattomasta ja hyllyttämättömästä varaosasröykkiöstä. Onneksi Eero meni sinne sitten myöhemmin jatkamaan yhdessä aloitettua hommaa peräti kahdeksi vuodeksi. Koneet oli pysäyttänyt joko sähkövika tai öljyvuoto. Saapumishetkellämme lopuista neljästä vain toinen pihtipankkokone toimi sillä tavalla, että sen kuormaimen kouralla vedettiin – oli vuosi vedetty yhtä tai kahta runkoa kerrallaan autotien varteen koneen sivulla. Kuljettajien joukossa oli eri alueilta tulleita ja oppitunneilla tarvittiin useampi tulkkaus. Osa Valmeteista oli varustettu Fiskars 5000-kourakuormaimella, osa Joutsalla ja kaikkia varten oli perävaunu. Eteneminen oli hidasta. Pahinta oli, kun erityisesti Joutsa-kuormaimien venttiilipakkojen karat olivat umpiruosteessa näkyvissä olevalta osaltaan; niiden liikkeelle saamiseksi piti käyttää vasaraa kunnolla. Valmet 702 Sopivasti Lokkereiden häivyttyä työmaille saapui Suomesta lähetetty 16 yksikön vahvuinen armada upouusia koneita. Voi sitä ihmetyksen hyminää, kun toimme koneella ensimmäisen oikean kuorman! Vian määritys kesti puoli-, korjaus 2 minuuttia. Vai olisiko se zamblanti. Joka tapauksessa, ensimmäiset tukit pystyi nostamaan kyytiin vain aivan kärryn sivulta. Pihtikoneet ensin. Ajatuksena oli, että John korvaisi meidät maasta lähdettyämme, mutta ulkoministeriö muutti mieltä kritiikkipalaverimme jälkeen ja sopi Eeron kanssa jatkopestistä. Muistan, että tosiaan ilman taakkaa. On kuitenkin mielestäni tärkeämpää, että tuotantokoneeksi tarkoitetussa laitteessa ei ole tällaista käyttöä rajoittavaa, tehoa pudottavaa ja tapaturmaalttiutta lisäävää ominaisuutta. Haaveena oli ollut, että muutaman avulla annetaan koulutusta, osa menee suoraan työmaille. Opetus John Katongo oli yhteinen counter part´imme (sanoimme häntä vastapainoksi), mies joka hallitsi tekniikkaa ja englannin kieltä sekä lisäksi alkukielistä ainakin bemban ja lamban, ehkä loosinkin. Kummankin konemerkin toimituksissa oli sanomista. Houseboy on hoitanut tointaan.. Pihtipankkokoneisiin oli Lokomo järjestänyt, leikilläänkö, sellaisen pikku jipon, että sähköohjatut sylintereiden venttiilit toimivat ristiin: kun toinen avasi, niin toinen sulki pihtiä. Kokonaisen vuoden ajan oli sillä ”toimivalla”, valtavan kokoisella koneella, saatu suorite, johon olisi helposti päästy Valmetin ”piikkilangan kiristäjällä” tai muutamalla härällä. Sopivan kankea murre meidän kielitaidolle. Jos männänvartta oli jäänyt pätkä piilottamatta sylinterin sisään, oli se ruosteessa. Opettaminen on vaikea laji Lokkereihin oli tehty jo useaan kertaan kaikkien mahdollisten tiivisteiden vaihto niiden kourakuormaimissa. Traktorin massa olisi pitänyt ottaa avuksi kärryn pystyssä pitämiseen, mutta se olisi tietysti maksanut. Maassa on 60 – 70 kieltä, virallinen on englanti. Koulutus suoritettiin sillä tavoin, että koneet pudonnutta lukuun ottamatta yksi toisensa jälkeen laitettiin käyttökuntoon. Minä olin siinä vaiheessa jo sitoutunut toisenlaiseen kuvioon. Oli turhauttavaa, kun öljyä tuppasi tirskahtelemaan korjauksesta huolimatta koska välykset kasvoivat ja pintojen laatu heikkeni; uudetkaan tiivisteet eivät täysin pitäneet eivätkä kauaa raspimaisen karan höyläämänä kestäneet. Ts, että me valehtelimme. Koulutuksessa jouduttiin harjoittelemaan paljon sitä, kuinka kuorma lastataan ja puretaan niin, että vaunu pysyy rattaillaan. Ne oli tuotu kansilastina Helsingistä Dar-es-Salamiin ja merivesi oli tietysti turmellut niiden uutuuden loiston. Sellaista yhteistä kieltä, jota koko kansakunta olisi puhunut, ei ollut. ”Koulutus” oli paljolti ruosteiden poistamista ja tiivisteiden vaihtamista. Korjausten merkeissä kaikkien Valmetien ura kuitenkin alkoi. Joidenkin kouluviikkojen jälkeen metsässä oli neljä toimivaa konetta koulutettujen henkilöiden ajamina ja huoltamina
Jatkokuljetus Jatkokuljetuksesta huolehtivat Leyland Hippo-mallin kuormurit. Romuna! Lahden Rautateollisuus Oy:n (nyk. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12 Meillä tuli asiaa paikalliseen metsähallitukseen, joka oli hajasijoitettu Ndolanimiseen kaupunkiin. Mm ruotsalaisvalmisteinen Kockums-metsätraktori, jonka käyttötuntimittarissa oli alle 10 tuntia. Hannukin karkaili joskus meille ruoka-aikana. Vanhoja, karuja, yksinkertaisia ja juuri noista syistä aivan erinomaisia siellä käytettäväksi. Ajopelit olivat meikäläisittäin ulkonäöltään hirveässä kunnossa, sillä miksipä esimerkiksi kytkinlevyn vaihdon jälkeen ruveta värkkäämään lankkuja takaisin lattiaan. Kahden päivän matka. Sauna oli Hannun aikaansaannos ja hänen ”tontillaan” ja asiaan kuuluvasti ainakin kerran palanut, mutta käyttö oli vapaasti yhteistä. Kun osaa tarvittiin, se joko irrotettiin seisovasta autosta tai tilattiin faxilla Suomesta, koska paikan päällä kukaan ei pystynyt osaa löytämään varaosakasoista. Huonosti opetettu! Olisi pitänyt ymmärtää opettaa, että 1) männän ja sen varren massavoimaa tarvitaan, jotta mäntä kykenee ohittamaan muuta sylinteriä tiukemman suuosan ja 2) että letku on irrotettava jotta sylinteriin ei synny alipaine. Irrotimme sylinteristä sen pohjanpuoleisen letkun, työnsimme männän pohjaan, vedimme ja PLOPS – mäntä oli ulkona. Helppo juttu, luulimme me! Kun kaarsimme toisen päivän illan suussa koulun pihaan, oli männänvarren tappi irrotettu, sylinterin pää avattu ja männänvarren silmukan läpi vedetty köysi, jolla koko porukka oli kiskomassa mäntää ulos. Vaihtelu virkistää. Sahan tontin laitamilla oli yksi käytännössä täysin ajamaton Sisu seisomassa. Matin lähdettyä muutimme samaan taloon, kaikki ”poikamiehet”. Saha-alueella oli toki muitakin laatuvehkeitä, joiden kohtalona oli ollut joutua ruumiinryöstön kohteeksi. Matalaviritteiset Leyland-0.600:t (tai niillä main, se Jyry-Sisuistakin tuttu isompi Leukku kuitenkin) loksuttelivat niin luotettavan kuuloisesti, että tuntui siltä etteivät ne voi särkyä. Vanhoja Kontio-Sisuja, noin vuosimallia 1960, oli liikkeellä ja niiden kanssa sambialaiset tulivat juttuun. Keskimmäisessä talossa asui kehitysapumies ja sahan käyttöpäällikkö Hannu perheineen; vaimo ja pieni tyttö. Oppilaille annoimme tehtäväksi vaihtaa tiivisteet viimeisenä käsittelyssä olevan Lokkerin nostopuomin sylinteriin. Kallion Konepajaa, Rauten alihankkijaa, edusti Arto (sahainsinööri). Ei ahdinta, ei pneumatiikkaa, ei mitään arkaa tai ”ylimääräistä” tekniikkaa, elektroniikasta puhumattakaan. Koneella oli ajettu vuosi vetämällä yhtä tai kahta runkoa kouralla koneen sivulla palstalta tien varteen.. Eli kahdessa päivässä ei ollut tapahtunut juuri mitään. Oli tullut ongelma, jota ei saatu heti ratkaistua, ja auto oli pelistä poissa, siitä oli tullut haaska. Naapurimaa, Kongon Demokraattinen Tasavalta, oli siitä kivenheiton päässä. Montako tuntia olivatkaan vetäneet. Pyysimme porukkaa väistymään. Eräänä päivänä teemana olivat lasinpyyhkimet ja ne olivat kunnossa. Raute Oyj) miehiä oli kaksi: Erik (Eki, sähköasentaja) ja Matti (koneasentaja). Ulkoministeriö olisi halunnut, että minä olisin lähtenyt uudestaan Sambiaan laittamaan varaosahuollon kuntoon, mutta kiitin ja kieltäydyin tarjouksesta. Maan nimi taisi silloin vielä olla Zaire. Me vältyimme siltä kokemukselta. Sitä käytettiin paljon, sillä ihohuokosiin tunkeutuva punainen pöly ei oikein tuntunut suihkussa lähtevän. Ndolan matkalla vietimme hiljaisen hetken Dag Hammarskjöldin putoamispaikalla. Seuraavalla kerralla säästyy lattian purkutyöltä. Sähkö on Akilleen kantapää kehitysmaissa, mutta Hippo ei ollut mitenkään sähköstä riippuvainen – kun sen joku vain pukkasi liikkeelle. SilEnsimmäisen oikean kuorman kerääminen käynnissä. Koko maata kattaviin useisiin Sisukauppoihin oli kuulunut aina 10% autojen arvosta varaosia. Ja se sosiaalisuus! Laulettiin paljon. Matti jouduttiin kotiuttamaan kun hänelle tuli kuolio jalkaan. Lapsia eivät tainneet kyytiin ottaa, sillä tielle tipahtaminen oli enemmän kuin mahdollista. Kun kyselimme ajo-ohjetta paikalle, meille kerrottiin, että zairelaiset käyvät siellä ryöstämässä matkailijoita. Me poikamiehet söimme hyvin, sillä meistä moni oli aika hyvä kokki. Taas kerran kuului ihastuksen/ihmetyksen hyminä oppilaskuorosta. Osia ei ollut kortistoitu, varastoitu eikä hyllytetty, ne olivat jossakin kasoissa. Pojat tekivät sahalaitoksella muutostöitä. Road Block-toiminta oli jonkinlaista katsastamista. Valinnan oli tehnyt Suomen Autoteollisuus Oy. Virkavalta ja liikenne Poliiseja oli näkyvissä usein, mutta he eivät olleet epäystävällisiä eivätkä kiristäneet lahjuksia. – No, olihan se ohjaamo suomalaisen viranomaisen, eritoten työsuojelutarkastajan, painajaisuni, mutta mustaihoinen kuljettaja, jonka naaman pöly oli värjännyt punaiseksi, heilutti iloisesti kättään pölyn ja melun seasta. Niissä ei ollut kuormainta; pihdeillä varustetut pyöräkuormaajat hoitivat lastaamisen metsäpäässä ja samanlaiset purkamisen sahalla. Käskynjaossa annettiin päivän teema, arvatenkin. Uusimmat Sisut omasivat liikaa hienoa tekniikkaa. Autot oli lahjoittanut UK, uskoisin. Poliisi katselee sileänpuoleisia renkaita ja sanoo: ”Herralla (bwana) oli onnea, kun ei ollut liikkeellä eilen
Jouluksi kotiin Kaikki loppuu aikanaan; sopimuksen mukaisesti aloitimme kotimatkan niin, että ehdimme sopivasti jouluksi kotiin. Saapui matkapäivänä kentälle hyvissä ajoin ennen lähtöaikaa. Virkailija sanoi, että kone lähti jo, koska se tuli täyteen. Vaimo kyllä hoitaa peltoja puuja kotihommat sekä tietysti lapsetkin”. Kotimatkalla oikein yövyimme Lontoossa, niin että Maailmalla oli kuin olikin käyty. Vanha juontomenetelmä saattoi olla kustannustehokkaampi kuin uudet, vaikka monta puuta ei kerralla menekään. Kun töitä piti jatkaa, ei löydetty sitä pihdein varustettua pyöräkuormaajaa, joka kantaa ja syöttää rungot sahalle. Arvostusta tosiaan tuli, sitä ihmetyksen hyminää, kun homma onnistui. Joku meistä oli menossa Lusakaan lentäen Kitwestä. Kulttuuriero pistää hämmästelemään tätäkin esimerkkiä elävästä elämästä: Tilipussit sahalla oli jaettu lounasaikana. Hannu karjuu; ”Missä olet ollut?” ”No kun sain tilin, niin vein kotiin 20 kilometrin päähän säkin hirssiä. Kulorintama lähestyy suomalaistaloja vaarallisen näköisesti. Ajoi sen 2x50 km:n lipunostomatkan etukäteen voidakseen olla varma. Onneksi minulla on pinnaa enemmän kuin vaikka bwana Nivalla. Joskus tuntui, että siinä on perää. Sopeutumisongelmista muistan erityisesti sen, että minua paleli muutaman viikon ajan kaikkialla. Valitettavasti palstatilan rajallisuus estää kokonaisuuden julkaisemisen tässä yhteydessä. Keikasta jäivät positiiviset fiilingit. Ihmisen on turha sotkeutua asiaan, sillä Jumala joko antaa laitteen toimia tai pysäyttää sen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 13 loin tarkastettiin renkaita.” Ratti oikealla, ajo vasemmalla. Auto tien poskessa konepelti pystyssä oli hyvin tavallista. Töiden osalta pääsimme mielestäni hyvinkin tavoitteisiin ja jäi tunne, että olimme saaneet siellä jotakin aikaiseksi. Tilipusseja ei kuitenkaan jaettu enää työaikana. Juuri ennen työajan päättymistä kuormaaja tulla konkkasee sahakampukselle. Siellä kun ei ollut yhtään ruokaa.” No tietenkin hän vei! Ja tietenkin lentokone lähtee, kun se on aivan täynnä! ”Miksi noitten valkoisten kanssa on joskus niin vaikeaa! Eivät ymmärrä selviä asioita. Ei siis sahattu. Tämmöistä puhuivat UM:n perehdyttäjät. Meillä kummallakin oli ollut virkavapaus varsinaisesta leipätyöstä, joten vuoden 1980 alusta palasimme tuttuihin, entisiin kuvioihin. Palkkakustannukset olivat pienet.. Siihen tottuu yllättävän nopeasti. Heistä osa ei usko huoltoon, ei ainakaan ennakoivaan huoltoon. Hän, joka laittaa kulkimen taas liikkeelle, kohoaakin Jumalan rinnalle. Ehkäpä saamme kuulla täydennyksiä esimerkiksi jonkun Vetkun tapahtuman yhteydessä. Sorateillä nousee sankka punainen pöly. Jos oltiin liikkeellä kahdella autolla, oli jätettävä kilometri(e)n väli tai ajettava rinnakkain. Kirjoittaja on eläkkeellä oleva rovaniemeläinen autoinsinööri, joka on toiminut muun muassa metsätalouden piirissä erilaisissa tehtävissä. Terveydenhoitaja Juliet on kotikäynnillä. Ja aikaa; jos se alkaa käydä vähiin, mennään kavereiden kanssa puun alle varjoon ja kehrätään lisää. Alkuperäinen teksti sisälsi myös runsaasti mielenkiintoisia kuvauksia sambialaisesta asumisesta ja elämästä, perinteisistä uskomuksista ja kulttuurieroista
Suomalainen poliisi tuskin jättäisi puhuttelematta…. Leyland Hipon kuorma alkaa olla tip-top-kunnossa (?) sahalle lähtöä varten. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Yksi kolmesta kuormaa kantavasta on saatu kuntoon
Valmet-hattuiset vasemmalta: Exildah, Kari ja Eero. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 15 Kuormaa kantava Lokomo Lokkeri on saatu kuntoon ja testiin. Pihtipankolla varustetun Lokomo Lokkeri kokorunkojuontokoneen pihdit on saatu liikkumaan samaan tahtiin, auki ja kiinni yhtä aikaa.. Uusi ja aikaisempi juontotekniikka kohtaavat toisensa, kun Ford-traktori, jota käytettiin vaijerijuontokoneena, ohittaa testipaikan. Oppilaan vuoro yrittää pitää kärry pyörillään. Työnjohtajat koulutusvuorossa
Pohjoista kohti nähtiinkin liikkuvan satoja ruotsalaisia kuorma-autoja ja osa näistä selvitti omin toimin tiensä jäisen Merenkurkun ylitse. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 Teksti : Veikko Hoppula Eric Björklundin esittelypuheen mukaan Kuvat Veikko Hoppula Pitkäaikainen Vetkun ruotsalaisystävä, kirjailija Eric Björklund on julkaissut jälleen uuden, naapurikansojemme yhteistä kuorma-autohistoriaa koskevan teoksen. Arvokkaassa tilaisuudessa, jonka avasi Ruotsin suurlähettiläs Johan Molander, käytti puheenvuoron kirjailijan lisäksi myös mm.valtioneuvos Riitta Uosukainen, joka kertoi erittäin värikkäästi oman perheensä evakkomatkasta maaliskuussa 1940. Kuinka suuri osa armeijakunnan auto-osastoista voidaan käyttää siihen. Ilmoitus joukko-osastojen numerosta, vahvuudesta ja lähtöajoista samoin kuin elintarvikeja polttoainevarustuksesta annetaan ylipäällikölle. Thörnell. Autokomppanioita vahvistetaan mahdollisuuksien mukaan ylimääräisillä autoilla, linja-autoilla ja sairaanhoitohenkilökunnalla armeijakunnan päällikön tarkemman määräyksen mukaan, ja mukaan otetaan elintarvikkeita, jos mahdollista noin 14 päiväksi, ja suurin mahdollinen määrä polttoainetta. Kirja kertoo, että apuun ilmoittautui tuolloin myös sadoittain ruotsalaisia. Suomi aloitti raskaan urakan sodassa hävityn Karjalan tyhjentämiseksi. Aamupäivällä 14. BATALJON SEDERHOLM 13.3.2010 tuli kuluneeksi tasan 70 vuotta Suomen ja Neuvostoliiton välisen Talvisodan päättymisestä. Sähke kuului: Toivomuksia kuljetusavusta niiden Suomen alueiden tyhjentämiseksi, jotka oli määrä luovuttaa Neuvostoliitolle. Pataljoona Sederholm julkistettiin Ruotsin suurlähetystössä Helsingissä 24.2.2010. Se oli päämajakäsky: Osallistuakseen Suomessa tapahtuviin kuljetuksiin on armeijakuntaan kuuluvista joukko-osastoista neljä autokomppaniaa esikuntineen heti asetettava Suomen viranomaisten alaisuuteen. maaliskuuta, pataljoona lastasi 300 tynnyriä bensiiniä komppaniaa kohti sekä elintarvikkeita 14 päivän oleskelun varalle Suomessa. Mortimer SeSture Palmgrenin 1937 –mallinen Volvo LV 290D oli mitä sopivin auto esittelemään evakuointikeikkojen aikakauden tyypillistä ruotsalaista kuormakalustoa. Samana päivänä vuonna 1940 koko valtakunnassa laskettiin liput puolisalkoon ja itkettyneet kasvot kertoivat kansan tunnoista, kun raskaiden rauhanehtojen koko laajuus alkoi ihmisille selvitä. Kun kaikki valmistelut oli tehty 15. Mikäli elintarvikkeiden hankinta viivästyttäisi liikkeelle lähtöä, on elintarvikevarusteita rajoitettava. Björklundin laskelmien mukaan ruotsalaisavun arvo oli nykyrahassa mitattuna noin 11 miljardia kruunua. Kun tieto Suomen häviöstä ja avuntarpeesta menetetyn Karjalan tyhjentämisessä tavoitti ruotsalaiset, tunsivat he erityistä innostusta suomalaisten auttamiseksi. armeijakunnan esikunnan päällikkö eteläisessä Sunnerbyssä, välittömästi Luulajan ulkopuolella, vastaanotti sähkeen armeijan yleisesikunnan päälliköltä, kenraalimajuri Axel Rappelta. Hän korostaa kuitenkin, että virallisen Ruotsin antaman avun takana oli ennen kaikkea oma etu. maaliskuuta kenraali Archibald Douglas, 2. Ruotsin armeija lähetti Karjalaan 250 kuormaautosta ja 800 miehestä koostuvan pataljoonan. Toivottavaa on, että operaatio tapahtuu mahdollisimman suurella kalustolla. Kun valtakunnan raja on ylitetty, ilmoitus tehdään Tornion rajakomendantille. Sederholmin komentaman sotajoukon lopullinen yhteenlaskettu vahvuus oli 25 upseeria, 20 aliupseeria, noin 1 200 alipäällystöön ja miehistöön kuuluvaa, 50 henkilöautoa, 380 kuorma-autoa, 8 linja-autoa ja 32 moottoripyörää. Moni Helsingin Kauppatorin kulkija hieraisi silmiään toisenkin kerran Ruotsin suurlähetystön edustalla, eikä pelkästään kirkkaasta auringonpaisteesta johtuen. Vastausta pyydetään heti! Vielä samana päivänä Ruotsin armeijan ylipäällikkö Olof Thörnell lähetti vastauksena myönteisen sähkeen. Julkistamistilaisuuden näkyvyydessä oli merkittävä osansa Vetkullakin; juhlan ajaksi pernajalainen Sture Palmgren oli kutsusta pysäköinyt oman ”evakkoautonsa”, Volvo LV 290D/1937:n, suurlähetystön diplomaattipaikalle. Eric Björklund esittää kirjassaan ’Bataljon Sederholm’ aiemmin melko vähän tunnetun osuuden suomalaista sotahistoriaa. Tyhjien polttoainesäiliöiden mukaan ottaminen on suotavaa. Tämän lisäksi apuun ilmoittautui runsaasti myös siviiliväestöä. ruotsalaisen kuorma-autopataljoonan silmin. Ruotsi pyrki pitämään Neuvostoliiton niin kaukana Ruotsin rajalta kuin mahdollista. Kuljetusavun toteuttaminen siirtyi majuri Mortimer Sederholmille, joka palveli Linköpingissä T 1:ssä (Svean kuljetusjoukot)
Suomalaista kuorma-autohistoriaa koskettelevia kirjoja hän on sittemmin kirjoittanut mm. Siviiliväestö sai valita, halusiko se jäädä luovutetuille alueille. Urho Kekkonen, joka siihen aikaan oli kansanedustaja ja eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan jäsen. Kaikki rikkoutuneet autot korjattiin mm. myös Lahdessa ja Hangossa! Vahinko, ettei kirjasta ole luvassa (ainakaan toistaiseksi) suomenkielistä käännöstä. Mortimer Sederholm kertoo näin: Saksan hyökkäys Tanskaan ja Norjaan 9. armeijakunnan. Lisäksi osa autoista jo Ruotsiin palattuaan tulivat vielä takaisin Suomeen hakemaan pois kenttätykkejä, jotka olivat olleet suomalaisilla "lainassa" eli olivat tulleet tänne ruotsalaisten vapaaehtoisten mukana. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 derholmin adjutantti Alf Dahl kertoi myöhemmin haastattelussa, että sekä joukko-osastojen miehistöllä että ajoneuvoilla oli taisteluvarustus, siis kovat ammukset, konekiväärit ja muu aseistus. Puheessa sanottiin, ettei evakuointia olisi ehditty tehdä suunnitelmien mukaisessa laajuudessa ilman Pataljoona Sederholmin työpanosta. Pataljoona Sederholmin lähtö Suomesta tapahtui nopeasti. Ja paljon muutakin mielenkiintoista, autoja oli ajossa mm. Joensuussa ja Kemissä ennen kuin ne palasivat Ruotsiin. Palvelu Suomessa on siten puhtaasti sotilaallista laatua; koko henkilökunta on kaikissa suhteissa sen tottelemisvelvollisuuden alainen, joka koskee sotilaallista palvelua Ruotsissa. Suurlähetystöstäkin piti piipulliselle piipahtaa ulkoilmaan. Aamupäivällä samana päivänä sain Ruotsin lähetystön kautta käskyn palata pikimmiten Ruotsiin. Mortimerin tehokkuudesta kertoo jotakin se, että pataljoona oli Suomessa järjestäytyneenä jo hieman yli vuorokausi sen jälkeen, kun ylipäällikön käsky oli saavuttanut 2. Suomalaiset yrittivät vielä estää tykkien viennin rajalla, mutta naapurit pitivät päänsä ja veivät ne mennessään. Tuskin kukaan jäi alueelle. Neuvostojoukkojen oli sen jälkeen määrä välittömästi miehittää tyhjennetyt alueet. Kyseessä oli siis puhtaasti Ruotsin sotilaallinen operaatio, kuten ilmenee Sederholmin eräästä pataljoonakäskystä: Selvityksenä niistä olosuhteista, joissa Pataljoona Sederholmiin kuuluneet joukot käskettiin palvelukseen Suomessa, haluan täten esittää seuraavaa: Pataljoonaan kuuluvat joukot ovat sotilaallisia organisaatioita toisin kuin ne siviiliauto-organisaatiot, joiden henkilökunta ja moottoriajoneuvot on koottu vapaaehtoisuuden pohjalta. Saksalaisten naapurimaihin kohdistaman hyökkäyksen johdosta sotilaspoliittista tilannetta pidettiin kotona niin vakavana, että kaikkien olemassa olevien sotavoimien oli oltava käytettävissä Ruotsissa. Ennen kotimatkaa Mortimer Sederholm kutsuttiin päivälliselle Hotel Kämpiin, missä sisäministeri Ernst von Born toimi isäntänä. Sisäministerin puheessa kiitettiin Pataljoona Sederholmin työpanosta ja ilmaistiin Suomen hallituksen ja kansan suuri kiitollisuus kaikesta avusta, jonka maa oli saanut sodan aikana Ruotsilta. Rauhanehtojen mukaan evakuoinnin oli tapahduttava kymmenessä päivässä. Suomen armeijan oli vetäydyttävä seitsemän kilometriä vuorokaudessa. Eric Björklund ja Sture Palmgren Etelärannan auringossa.. Samalla tarjoutui vanhoille tuttaville tilaisuus tarkistella yhteisiä keikkamuistojaan Magneettimäen juurelta vuodelta 1993. Pataljoonan järjestäytymistä, liikkeellelähtöä ja toimintaa Suomessa koskevat käskyt on antanut Ruotsin ylipäällikkö yhteisymmärryksessä Ruotsin hallituksen kanssa. KANNATTAA TUTUSTUA Kirjaan alustavasti tutustunut Olli Blomberg kommentoi, että pienistä nimija sijoitteluvirheistään huolimatta teos sisältää paljon erittäin mielenkiintoista, uuttakin faktatietoa, kuten esimerkiksi, että porukan lähtiessä kaakonkulmalta kotimatkalle lastattiin autoihin Joensuusta ja Savonlinnasta yhteensä 255 tonnia vientivaneria Tornioon vietäväksi. Tässä Bataljon Sederholm -kirjan kansilehdelle on syntymässä omistuskirjoitus Wexille. Pataljoona Sederholmia odottanut tehtävä on tiivistettävissä seuraavasti. Ensossa, Jääsken kunnan Pelkolan kylässä syntynyt Valtioneuvos Riitta Uosukainen kertoi kutsuvieraille oman perheensä evakkomatkakokemuksista. Petsamon ja Merenkurkun liikenteestä sekä Salpalinjasta. Vierailtuaan vetkun Hämeen Keikalla 1992 Eric Björklund kirjoitti laajan ja tunnepitoisen artikkelin Vetkun toimintatavoista ruotsalaiseen Lastbilen -lehteen. Muiden vieraiden joukossa huomattiin mm. huhtikuuta johti siihen, että minun ja pataljoonani toiminta Suomessa keskeytettiin nopeasti
Pakkasta oli yli 30 astetta. Mutkaisen ja kapean tien takia meillä oli aina tapana odottaa postiautoa paremmalla paikalla, kun tiesimme auton aikataulun. Pöydässä oli monenlaista vehnästä. Vaikka eipä tuolla tiellä nykyisin enää liikenne paljon haittaa, vanha tie palvelee enää kylätienä. Kiipesin kuorman päälle ja huusin isälle, että anna vaan mennä hiljaa ykkösellä eteenpäin. Luulimme, että se on jäätynyt välille kovan pakkasen takia. Tapahtuma muistuu vieläkin joka kerran mieleen, kun Kortesalmen sillan ohi ajaa, vaikka siinä ei sitä palkkia enää olekaan. Ajoimme ison talon riihen taakse lumiselle ”laanille”. Kiittelimme kovasti kahvista ja siitä, että saimme samalla lämmitellä. Meille olisi kahvi kelvannut hyvin keittiönkin pöydässä, mutta siellä Kangasniemen ”ökytaloissa ” oli tapana viedä vieras aina kamariin. Arvo-isä sanoi jälkeenpäin, että ei olisi ikinä siitä selvinnyt, jos pojan pää olisi sinne väliin murskautunut. Menimme isän kanssa sisälle ja kävelimme isännän perässä monen huoneen läpi peräkamariin, johon emäntä tuli pannuineen. Elettiin vuotta 1964. Lähestyimme Unnukkalan kylää eikä vielä kuulunut keltaista postiautoa vastaan. Päätimme lähteä ajamaan eteenpäin, mutta postiauto tulikin sitten yllättäen vastaan Kortesalmen mäen alla oikein pahassa mutkassa. Siihen loppui mäkeä varten ottamamme vauhti, ja ei kun lapiot käteen ja mäen korkeinta nyppylää hiekoittamaan. Siellä oli isäntä vastassa kädet pystyssä ja sanoi, että eiköhän sitä ole jo aamukahvien edestä töitä tullut tehdyksi. Samalla lähti kauhukseni karvahattu päästä ja vaikka kumarruin niin syvään kuin pääsin, niin siltapalkki repäisi korvanlehden verille. Lähdimme kohti Kangasniemen kirkonkylää ja suuntasimme Joutsan kautta Hartolan sahalle. Hän on tehnyt kesäja talvikunnostustöitä Jyväskylän tiepiirissä, pääosin Toivakassa ja Laukaassa, lähes 40 vuoden ajan – aina TVH:sta nykyiseen Destiaan. Jostain syystä keltaista auton nokkaa ei nyt vaan näkynyt. Kirjoittajalla on takanaan pitkä työsarka autoilijana. Lähdimme hakemaan koivutukkikuormaa Kangasniemen Luusniemeltä. HENKI OLI HIUSKARVAN VARASSA Teksti ja kuvat: Erkki Väisänen. Voi miten hyvältä termospullosta kaadettu kahvi ja eväänä olleet läskivoileivät silloin maistuivatkaan. Mäen päälle päästyämme jatkoimme kohti muutaman sadan metrin päässä olevaa Kortesalmen siltaa . Pään jääminen palkin ja koivupölkyn väliin – ja samalla hengenlähtö oli hiuskarvan varassa. Isä ajoi säikähdyksestä vapisevin käsin sillan pieleen parkkiin. Sitten vasta päästiin nousemaan turvallisesti mäen päälle. Tämä silta oli käydä kohtalokkaaksi nuorelle autoilijan alulle. Nuoren pojan kieli siinä paloi emännän tulikuumaa kahvia hörppiessä liekö vähän jännitystäkin ollut. Ei auttanut kuin ottaa lapiot käteen ja lapioida raidetta auki muutama kymmenen metriä ennen kuin pääsimme kuorman tekoon. Kahvitauolla talvella 1964. Silta oli kovin matala, joten isä pyysi minua kiipeämään puiden päitä myöten kuorman päälle tarkastamaan, että ottaako ”joutsalaisen” puomi kiinni palkkiin. Kuorma saatiin viimein valmiiksi ja ajettiin navetan nurkalle. Sellaisia olivat autot siihen aikaan – nykyisillä autoilla saisi vielä jarruttaa mäen päällä, jottei vauhti veisi suoraan mäen päällä olevasta mutkasta. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 Oli kuulas helmikuun aamu, melkein täysikuu, kun neljältä aamuyöllä lähdimme isän kanssa Mersulla liikenteeseen. Museorekisteröity Jyry-Sisu vuosimallia 1966 on autoilija Erkki Väisäsen silmäterä
Lisäksi hankkeessa on tarkoitus päivittää katsastajien koulutusja ammattitaitovaatimukset vastaamaan nykyaikaa laadun ylläpitämiseksi. Menneillään on katsastustoiminnan kehittämishanke, jonka tavoitteena on lisätä kilpailua katsastustoiminnassa. Arvioitavana on muun muassa katsastusluvan tiukasta riippumattomuusvaatimuksesta luopuminen, jotta myös autokorjaamot tai vahinkotarkastustoimintaa harjoittavat yritykset voisivat saada katsastusluvan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Uusi vuosi 2010 on alkanut tällä kertaa talvisissa olosuhteissa. Tavoitteena on saada luonnos hallituksen esityksestä laajalle lausuntokierrokselle loppukeväästä 2010 ja eduskunnan käsiteltäväksi vielä vuoden 2010 aikana. Tavoitteena on lisääntyvän tarjonnan myötä mahdollinen hintojen lasku. parhaillaan valmisteltava SA-HK:n sääntöjen uudistus. Sääntömääräisten asioiden lisäksi esityslistalle tulee mm. Ministeriö jatkaa katsastustoiminnan kehittämishanketta kuulemalla laajasti toimialan eri sidosryhmien edustajia ja aiheeseen kytkeytyviä viranomaisia, koska kysymys on alan rakenteeseen ja katsastustoimijoiden yritystoimintaan selvästi vaikuttavista suunnitelmista. Pakkasta, tuiskua ja erityisesti lunta on saatu koko maassa wanhaan malliin, kuten joskus nuoruuden talvina konsanaan. Samoin jarrumääräysten epäkohtia kartoitamme ja mietimme niiden saattamista perusteltuina päättävien viranomaisten tietoon. Raskaiden ajoneuvojen päästöt lienevät asialistallamme seuraavina. Kokousedustajat toivotetaan tervetulleiksi pitämään kokousta kotikaupunkiini Harjavaltaan! Parhain terveisin, Yrjö S. Soveltuvaa erikoisammattitutkintoa edellytettäisiin erityiskatsastusten tekemiseen. Laki ajoneuvojen katsastusluvista on ollut pääosin ennallaan siitä lähtien. Toimivia henkilösuhteita ei pidä koskaan aliarvioida tällaisissa verkostoissa, jos haluamme saattaa harrastustamme päättäjien tietoon positiivisella tavalla. Kuten myös mahdollisuus myöntää erityinen lupa pelkästään raskaan kaluston määräaikaiskatsastuksiin. Toisaalta positiivinen asenne, tilanteiden ennakointi ja asiallinen pukeutuminen kehityksen suomien mahdollisuuksien myötä saattavat tehdä talvesta jopa nautittavan kokemuksen. Kuten muistamme, Suomessa katsastusala vapautettiin asteittain kilpailulle vuodesta 1994 lähtien. Parhaillaan Vetkun asiantuntija työryhmä valmistelee MAajoneuvojen ajopiirturin asennusta, tarkistusta ja käyttöä koskevaa esitystä. Katsastuslupa laajemmalle joukolle palveluntarjoajia. Kokouspaikkana on monien tuntema Hotelli Hiittenharju valtatie 2 varrella noin 30 km Porista Helsinkiin päin. Lehdistötiedotteen mukaan Liikenneja viestintäministeriö lisäisi kilpailua katsastustoiminnassa. Peruskoulutuksen lisäksi kaikilta katsastajilta edellytettäisiin erityistä lisäkoulutusta ja käytännön harjoittelua. Ammattitaidon vaatimus säilyy. Arvostan suuresti sitä, että myös SA-HK ry sai ja saa vastaisuudessakin kutsun tällaisiin tilaisuuksiin. Virallinen kokouskutsu tulee aikanaan, mutta päivämäärä ja paikka kannattaa jo nyt merkitä kalenteriin. SA-HK:n kevätkokous Ennakkotietona ilmoitetaan, että SAHK:in kevätkokous tullaan pitämään Harjavallassa lauantaina 17. Vaikka talvi tuo monenlaista riesaa tullessansa, täällä pohjan perukoilla olemme selviytyneet ennenkin vaihtelevalla menestyksellä. huhtikuuta 2010 puolen päivän aikoihin. Lisäksi katsastuslupien myöntäminen erikseen kevyelle ja raskaalle kalustolle nähdään etuna hajaasutusalueilla sijaitseville toimijoille. Kaasalainen Lukijan kynästä! Kirjoittaja lemmikkinsä, Viinikan järeän Sisu K-145BST 4x4+2 /1968 -hinurin vierellä. Suunnitteilla on, että katsastusalalle soveltuva ammattitutkinto täyttäisi määräaikaiskatsastajalta edellytettävän peruskoulutusvaatimuksen insinöörija teknikkokoulutuksen lisäksi. (YSK). Meidän tehtävänä on olla valppaana ja ennakoida perusteluin aloittein niitä lakiesityksiä, jotka sivuavat erilaisia autoja ja niiden perävaunuja. Hankkeessa selvitetään keinoja katsastusluvan saannin ja toimialalle pääsyn helpottamiseksi, jolloin katsastuspalveluita tulisi myös taajamien ulkopuolelle. Tammiterveiset Säätytalolta Liikenneja viestintäministeriö järjesti sidosryhmilleen katsastustoiminnan kehittämisestä kuulemistilaisuuden 28.1.2010. Jäsenkortit Jäsenkortit ovat valitettavasti myöhässä, mutta SA-HK kiirehtii asiaa niin, että jokaiselle Vetkun jäsenmaksun maksaneelle jäsenelle voidaan toimittaa nimellä varustettu jäsenkortti kaikkine sen tarjoamine jäsenetuineen mahdollisimman pian. Alueellisen saatavuuden parantamiseksi ajoneuvon jälkitarkastusta ei enää olisi tarpeellista sitoa varsinaisen katsastuksen suorittaneeseen toimipaikkaan. Sidosryhmien arvioitaviksi tuodaan katsastustoimialan keskittynyt rakenne ja korkea hintataso
Apumiehen sukeltaja löysi myöhemmin osittain liejuun peittyneenä. Fordin kuljettaja, raskaana olevan vaimon mies ja kuuden lapsen isä, upposi pohjaliejuun. Gaz oli uponnut lavaansa myöten pohjaliejuun kuorma päällä, joten tarvittiin kaikki katsojatkin roikkumaan sinkissä ennen kuin auto rupesi nousemaan. Kaksi kuorma-autoa ja neljä miestä olivat kohdanneet matkansa pään. Jää petti takapyörien alla ja auto vajosi perä edellä 14 m syvyyteen kumolleen nokka tulosuuntaan. Kylän toinen kuorma-auto oli Reinin Ford, jolla päivisin keräiltiin maitoja (päniköitä) Kajaanin meijerille. Lyytisen pajalla sitten auton runkoa jatkettiin noin 70 cm, ja siihen asennettiin konekippi, joka sai voimansa vaihdelaatikon kupeessa olevasta ulosotosta. Järvet jäätyivät niin, että jo itsenäisyyspäivän aikoihin aurattiin tie Nuvasjärven yli Rimpilänniemeen soramontulle. Siitä hänet löysin, kun seuraavana päivänä avannolle ensimmäisenä hiihtelin. Lava tehtiin ponttilankuista puujuoksujen päälle. Rungon päällä oli varapyörä ja kookas puulaatikko, jossa oli kaikki tarvittavat työkalut. Naapuriin rakennettiin navettaa, jonka rakennussoraa molemmilla autoilla ajettiin iltaisin muutamia kuormia. Oli joulun jälkiviikko. Luulisin, että Kajaaniin autot tuotiin junakyydillä. Autot olivat pohjassa, Ford kumollaan ja Gaz pyörillään, puskureiden väliä noin puoli metriä. Seuraavina päivinä kylän miehet rakensivat talkoilla suuren pukin avannon päälle. Kylmänväreet menee selässä. Gaz oli päivät Paltaniemen lentokenttätyömaalla. Yht’äkkiä auton valot kuitenkin katosivat ja miehet kiiruhtivat jäätielle. Läksin ulos ja juoksin hevostietä. Kun talosta riennettiin jäälle, nähtiin vastarannalta tulossa olevan auton valot, Gaz oli siellä tulossa kuormansa kanssa. Laidat otettiin pois ja lavan etuja takapäähän laitettiin pystytolpat ja ei kun vaan sullipinolle pokaran avulla puita kyytiin lastaamaan. Olihan se työlästä hommaa, vaan kun aina pinolle mennessä sai opetella ajamaan hiljaisella kylätiellä, oli työssä hohtoa! Kerran sitten jäi vasemman käden etusormen pää vaununkynnyksen ja sullinpään väliin niin, että lääkäri Suopanki joutui ompelemaan sen takaisin kiinni. Pääsen auton vierelle ja tempaisen kuskinpuoleisen oven auki. Kuka soitti riikkaria. Kolhon koulu 1956. Kuorma-autossa ei ollut vielä lavaa, vaan paljas runko hytin takana. Noin 300 metrin päässä autosta oli ensimmäinen talo, jonka isossa pirtissä valmisteltiin uudenvuoden pyhänä pidettävien hautajaisten muistotilaisuutta. Lapionvarressa olivat myös isä ja poika talosta, jolle sora ajettiin. Gaz oli tuotu korjaamolta kotiin eli noin 1 km päähän kotoa olevan auratun kylätien varteen. Siltä oli jo noin 250 in päästä näköyhteys Gaz:siin, joka oli peruutettu tälle sivutielle, joten en nähnyt hyttiin – Riikkari soi.. Joulukuun 13 päivän iltana (pakkasta –30 astetta) läksi Ford apumiehineen viemään viimeistä kuormaa. He olivat veljeksiä. Kuormat tehtiin lapiolla, joten molemmissa autoissa oli apumies. Ford nousi kevyesti. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC ERÄÄN GAZIN TARINA. Jäätiin odottamaan, olisiko Gazin miehillä tietoa avunhuutajasta. Ja pakkasta oli edelleen -30 astetta. Kajaanin asemalla sullit lastattiin umpivaunuun, 2 pinoa kumpaankin päähän pituussuuntaan ja lopuksi ovien kohdalle yksi pino poikkipäin. Riikkari soi, on hiljaa ja taas soi. Tapausta ei nähnyt kukaan, mutta järven takana satuttiin kuulemaan avunhuutoja jäältä. Apumies istui edelleen Gaz:in hytissä. Eräs naisista tuli ulkoa ja sanoi, että tieltä kuuluu auton riikkarin soittoa. Viimein otan johdot irti ja sointi loppuu. oli hiljaa .. Gaz vei hautaan Heti syksystä oli kovia pakkasia. Siihen loppui minun apumiesurani. Kun auto nousi jäälle, siitä avattiin ensimmäiseksi kaikki pohjaroput, ettei kaupunkiin hinattaessa tulisi jäätymisvaurioita Gaz:n kuljettajan puoleinen etulasi oli rikki, takalasi ehjänä hytissä, keulassa joitakin lommoja ja puskurin päällä olevat vetokoukut nostaessa vääntyneet. Opettaja Närvänen ja Jorma Rusanen sekä Gaz 51/1955. Isä oli jotenkin joutunut ulos autosta ja pintaan noustuaan jäätynyt puserostaan kiinni avannon reunaan. Siellä oli vain iso mustana vellova avanto. 20 Teksti: Jorma Rusanen Kuvat: Jorma Rusasen kokoelmista Elettiin vuotta 1955, kun isä ”Katsilla” kotiin ajoi. Ei ketään. Hänen tyhjät rukkasensa olivat kiinni avannon reunassa. Kajaani-yhtiöltä saatiin kalustoa ja sukeltaja töihin. Oli hakenut auton Kainuun Osuusliikkeestä, joka niitä Kajaanin seudulla myi. Harjahirren keskellä oli lokipyörä, jonka kautta kulki sukeltajan viemä sinkkivaijeri nostettavan auton keulaan. Talon isäntä ja poika pelastuivat jäätyään montulle odottamaan, kun Gazin piti hakea vielä yksi kuorma. Kahden miehen pyöritettävä rautainen kelu oli ankkuroitu kauemmaksi jäälle. taas soi, kukahan siellä rassaa
Niinhän siinä kävi, Gazit hävisivät vähitellen työmailta, mutta Vihtori vaan ajeli Mersullansa. Siihen Vihtori, että ”kuule sie poika, se tuo miun Mersu vielä Katsin hauvalla Siioninvirsiä veisaa”. Ammattikortti erivapaudella Kävin päivät ammattikoulua ja illat autokoulua. Montulla savonpojat huasteli jotta "on se tuo Aastin aatojen aato, vuan Beetvoortti se on aeka naakee raata". Onneksi oli hiljainen vauhti ja takaisin tielle päästiin peruuttamalla, mutta arvokasta aikaa tuhraantui. Ahtaanpuoleinen synnytyssali Gaz sai jatkaa lentokenttätyömaalla palkatun kuljettajan avulla. Gaz oli hyvin yleinen kuorma-automerkki maassamme jälleenrakentamisen aikakaudella. –Sellainen pienempi venäläinen maansiirtoauto. Viimein sentään päästiin synnytyslaitoksen eteen ja saatiin vähän ammattiapuakin napanuoran katkaisuun. Insinööri kyseli, minkälainen auto hänellä on. Asia eteni, mutta ministeriön virkamiehen kanta oli, että täytyisi ensin nähdä mies. Hetken kuluttua Gazin kahden hengen ohjaamossa parkaisi jo neljäskin matkustaja. Ei puhelinta, ei pirssiautoa, oli sentään Gaz. Kuski yritti hamuta vilttiä pimeässä, jonka seurauksena etupyörät putosivat polanteelta. Opettaja Närväsen muuttokuorma Kontinjoki – Kolho. Kolmesti katkesi takasilta, akseleita katkeili tämän tästä. Ministeriössä Satuli kuunteli perusteluni, minkä jälkeen vielä tarkisti työhuoneensa seinällä olevalta kartalta, missä kummassa paikkakunta nimeltään Sotkamo oikein sijaitsee. Ripeästi liikkeelle. Erivapausanomukseni hylättiin, koska ikää oli vasta 16 vuotta, ammattikorttiin piti olla 21 vuotta. 1ErAutoK kutsui palvelukseen Ouluun 15.10.1959. savipintaa tehdessä meni päivässä 200 l bensaa ja paloi muutama venttiili. Naapurissa asui etsivä, joka ei ollut näkevinään mitään. Kerran TVH:n ns. Lopuksi hän lupasi, että kunhan täytän 17 vuotta, minulle voitaisiin myöntää ”rajoitettu” erivapaus ammattiajokorttiin. Opettaja Närvänen. Rekisteröintitilaston mukaan vuoden 1955 lopussa Gazeja oli maassamme käytössä kaikkiaan 2614, kun kuorma-autoja maassamme oli rekisterissä kaikkiaan 38 259 kpl. Kolme aikuista ahtautui Gazin hyttiin, kipeä emäntä miehineen ja kuljettaja. Pitkät pätkät niillä kuitenkin teitä rakennettiin ja paljon muuta. Viimein eräs louhintaurakoitsija tarjosi 900 mk, sai Gazin ja niin tiemme erkanivat. Soittelipa Gazin mies voimalaitostyömaalle. Matka jatkui. Kuljettaja jätti Gaz:in aina sunnuntain ajaksi kortteeritalonsa viereen kadulle, josta minä salanpäiten ajoin pyhänajaksi auton kotiin. Tuli sitten kevät ja ammattikoulu teki retken Helsinkiin. Ollessani armeijasta lomalla Vappuna 1960 näin Gazin viimeisen kerran Vanajaa edustaneen autoliikkeen pihalla. Olisipa minullakin Päätalon Kallen kertojanlahjat, melkoisen romaanin saisi niistäkin kolmesta vuodesta. Muisteli kainuulainen mobilisti. Savotalle tuli Mersu (samanlainen kuin oli edesmenneellä Mäkisen Erkillä). Pääsiäispyhiksi ajelin taas kotiin, kun aurinko jo päivisin sulatti ja pehmitti tien polanteita. Ansioon olisi pitänyt päästä. – No, tulehan ajoon. Kaipa sekin viimein päätyi traktorin peräkärryksi. Gaz-mies Pääkkösen Mikko tuli ruokailuparakkiin sanoen ”Tulinpahan vaan sanomaan, että Katsi on hyvä auto”. Kolme vuotta myöhemmin, syyskuun lopulla, aloin kaupata Gazia, kun tuli kutsu armeijan harmaisiin. Halkoja kaupunkiin, hiekkakuormia rakentajille, tiiliä Sukevalta, muuttokuorma Kolhoon… Suurimmaksi osaksi olimme, Gaz ja minä, TVH:n ajossa tietyömailla. Oli mäkinen maasto ja raskas keli. Myös TVH:n hätäaputyömailla GAZ oli valtamerkki, huolimatta sen neuvostoliittolaisesta alkuperästä johtuneesta heikosta arvostuksesta. Paikkakunnan katsastusinsinööri Tauno Salmi kehotti minua ottamaan yhteyttä kansanedustaja Eetu Kaijalaiseen, josko tämä puhuisi puolestani liikenneministerille. Naakee raata valtasi savotat. Sedälläni oli onneksi ajokortti, joten minun ei tarvinnut lähteä kuskiksi. Niillä autoja oli ympäri Kainuuta. Sillä ajeli pappa, joka kutsui itseään Viipurin Vihtoriksi. Polte oli autohommiin ja molemmat veljet vielä pieniä. Pääsiäispäivän iltana tuli naapurin emäntä kipeäksi, oli kiire synnytyslaitokselle. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 21 Talossa ei uskottu, kun kerroin, ettei siellä ollut ketään. Kuva otettu Pihtiputaalla 1.8.1956 Jorma Rusasen ensimmäisen muuttokeikan aikana.. Penkkien vieressä jalkatilassa on pakoputkilämmitin, jonka päälle lämmikkeeksi otettu viltti pääsi valumaan ja alkoi savuta. Elokuun 6 pv 1956 Salmin Tauno sitten onnitteli ajokortin johdosta ja niin alkoi Gazin ja minun yhteinen taival. Kun inssi sitten auton näki, totesi: Kun kerran noin hyvin sanoit, mene noita vormauspurkulautoja ajamaan. Joskus ihan Savon puoleltakin. Vaan kun syntyvä ei katso aikaa eikä paikkaa. Toiset menivät Korkeasaareen, minut opettaja saattoi Kulkulaitosten ja yleisten töidenministeriön ovelle
Kirjoitus perustuu Riitta-Liisa Rusin (Seppo Rusin puoliso) alkuperäistekstiin. Silloin karjalaisten oli mahdollista palata kotiseuduilleen. Lauri Rusi ja Yrjö Teikari saapumassa Vetkun Länsirannikon keikalle kesällä 2009. Laurin ensimmäinen auto oli ruskea kuplavolkkari. Hän tutki ja selvitti aktiivisesti suvun historiaa. He solmivat avioliiton 1959 ja 50vuotis hääpäiväänsä he viettivät syyskesällä 2009. Lauri opiskeli työn ohella LVI-teknikoksi. Kauniiseen Vatnuorin niemeen Rusin sukutilalle muutti Onni Rusinkin viisihenkinen perhe syksyllä 1942. (VH) A A A Ah h h hk k k keee errrra a a a pp p peee errrriiiin n n ntttteee eeee en n n ntttta a a alllllllleee en n n ntttta a a ajjjja a a a o o o on n n n pp p po o o oiiiissssssssa a a a. Sukuseuralla on lehti ” Rusin viesti”, jota Lauri toimitti, kokosi ja kirjoitti. Heitä majoitettiin muiden evakkojen kanssa kouluissa ja kartanoissa Perniössä ja Paimiossa. Lauri oli perustamassa Rusin sukuseuraa ja toimi sen puheenjohtajana kuolemaansa saakka. Helsingissä ”volkkarifani” löysi kyytiinsä Sinikka Söderholmin. Hän oli työssä mm. (VH) Lauri esittelemässä rakasta kotiseutuaan Koivistoa Vetkun Kannaksen keikalla 1999. Lauri oli Larssonin perheessä ja palasi sieltä perheen silloiseen asuinpaikkaan Kiskoon 1945. Laurin lempiharrastus oli vanhojen autojen entisöinti. Lauri oli aktiivisesti mukana kotiseudulleen Karjalaan tehdyillä matkoilla., Hän avasi nuoremmalle polvelle mahdollisuuksia nähdä esi-isien kaunis Karjala ja tietoa juuristaan sekä elämästä ennen sotaa, sodan aikana ja sen jälkeen. Salama poltti talon 1995. Me veteraanikuorma-autoseuran jäsenet, jotka olemme pitkään saaneet olla seuran toiminnassa mukana, muistamme Laurin aktiivisena osallistujana niin omakohtaiseen kuorma-autoperinteen tallennukseen kuin yhteisiin talkoisiinkin. Järjestellessämme muistorikasta matkaa Karjalan kannakselle, oli Lauri jälleen järjestelytoimikunnan kantavana voimana puuhaamassa tutustumista omaan kotiseutuunsa, Koiviston ja Johanneksen alueeseen ja sen kulttuuriin. Lauri kuoli 3.tammikuuta 2010 vakavan, lyhyen sairauden murtamana Porvoon sairaalassa. Välirauhan aikana 1940 Onni Rusi sai työpaikan ja asunnon Turusta. Lauri rakensi samalle perustalle uuden rakennuksen. Lauri aloitti koulun Vatnuorin kyläkoulussa. Ajokkina tällä kertaa Chevrolet HB131/1938. Niin myös Onni Rusi ja veljensä Armas soutivat veneellä Suomenlahden yli perhettään turvaan Säkkijärvelle. Isä joutui palaamaan rintamalle, raskaana oleva Elin joutui lähettämään lapsensa Laurin, Sepon ja Kaarinan elokuussa Ruotsiin. Keväällä 1948 perhe sai ostaa siirtoväen asutustilan Pornaisten Halkiasta, jonne asuinrakennus valmistui 1952. Neljän vuoden ikäisenä joulukuussa 1939 Lauri, äidin, isän ja 1/2v Seppo veljensä kanssa joutui sodan takia jättämään Johanneksen. Aeratorilla, Kuntek Oy:llä ja Suunnittelurenkaalla, josta jäi ennenaikaiselle eläkkeelle -80 luvun lopulla. Jo 16.6 ukkosmyrskyssä, venäläisten pommikonelaivueiden lentäessä yläpuolella vatnuorilaisia perheitä joutui poistumaan niemestä vesiteitse. Vatnuorin merimaisema hiekkarantoineen vaihtui uusmaalaiseksi savipelloksi Mustiojoen varrelle. Turkuun valmistui ruotsalaisten lahjoittamia taloja, joista yhden perhe osti 1940 ja asui siinä vuoteen 1942. Hän kirjoitti ahkerasti muistiin tietojaan ja muistojaan. Heillä on kaksi lasta Merja ja Raine sekä kolme lastenlasta. Kaukas-yhtiön hinaajan päällikön työ vaihtui talonmiehen ja kirvesmiehen töihin. Muistamme kunnioituksella Lauria ja hänen arvokasta työtään kulttuuriperinteen tallennuksen parissa. Näin hän välitti tietoa suvun historiasta ja tämän päivän tilanteesta. Kylä kuhisi elämää, sodan runtelemia taloja korjattiin, peltoja muokattiin, nuottakuntia perustettiin. hankkien henkilökohtaisilla suhteillaan muistomerkille osaavan ja arvostetun suunnittelijan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 22 Lauri Kalevi Rusi syntyi 21.11.1935 Koivistolla johannekselais-koivistolaisen nuorenparin Elin ja Onni Rusin esikoisena. Monilla Vetkun keikoilla hänen laadukkaasti entistetyt kauniin vihreät ”Letukka-kuormurinsa” nähtiin osallistumassa, milloin bensiinillä, milloin puukaasulla kulkien. Yksi aloitettu auton entisöinti jäi häneltä kesken. Lapset sijoittuivat Hedesundaan, kaikki eri perheisiin. Lauri oli kiinnostunut karjalaisista juuristaan. Seuramme puuhatessa Inarin Magneettimäkeen muistomerkkiä Petsamon liikenteen ja sen veteraanien kunniaksi oli Lauri järjestelyissä innolla mukana mm. Isänsä kuoleman jälkeen Lauri osti Halkian tilan ja asui perheineen siellä vuodesta 1981 lähtien. Lapsenlapsille Lauri oli karjalaisittain äijä. Ensimmäinen auto oli isältä peritty kuorma-auto Chevrolet mallia 37
Sitten olikin vuorossa pitkä rupeama Kesko Oy:n raskaskonepuolen varaosahuollossa ajoja esimiestehtävissä, ensin Tapanilassa ja sitten Hakkilassa. Rinnan Kesko-kauden kanssa Börje aloitti ammattimaisen kuorma-autoliikenteen, aluksi käytetyllä TK-sarjan Petterillä. 040 900 6657) eve.juhkam@moblia.fi), amanuenssi Anniina Soini (p.040 9006643) anniina.soini@mobilia.fi), museonjohtaja Kimmo Levä (p. Puolustusvoimien autojoukoissa mm. häkäpönttö-Hävittäjän ratin takana suoritetun varusmiespalveluksen jälkeen kului pari vuotta Lapissa miinoja raivatessa. Materiaaleihin voi tutustua eMobiliassa Autotuojien dokumenttikokoelmissa osoitteessa http://www.vision.fi/mobilia/. Autoistuminen on yksi sodan jälkeisen Suomen keskeisimpiä yhteiskunnallisia ilmiöitä. Tutuiksi tulivat niin Pobedat ja Volgat kuin jenkkiautot; harvinaisimpana ajokkina oli kanadalainen Pontiac Acadian. Veljeni Börjen muistoa kunnioittaen, Olli Blomberg Tietokirjailija Autoja liikennetoimittaja B B B Bö ö ö örrrrjjjjeee e B B B Bllllo o o om m m mb b b beee errrrg g g g o o o on n n n pp p po o o oiiiissssssssa a a a Börje Blomberg oli aktiivinen VetKun keikoilla kävijä. Yhteiskunnallisesta merkittävyydestään huolimatta historiatieteilijät ovat tutkineet autoistumista ja sen vaikutuksia erittäin vähän. Ja minä näytin. Börjen omina kouluvuosinaan sadoin pikkutarkasti piirretyin autojen profiilikuvin täyttämät ruutuvihot olivat lapsuuteni ensimmäisiä ”katselukirjoja”. paikkakuntakohtaiset tiedot kuorma-autokannasta sekä eri kuorma-automerkkien ja -mallien vuosittaisista rekisteröintimääristä. Autohistorian tutkijoiden lisäksi tilastot ovat keskeistä materiaali alueja kuntahistorioiden tutkijoille sekä taloustieteilijöille. Vanhempi poika Bjarne syntyi vuonna 1955, tytär Brita vuonna 1959 ja nuorempi poika Birger vuonna 1965. Myös Tammelundin Liikenteen järeä vm/-38 Sisu SHDRXB-101 (ex-HKL nro 68) ja HKL:n Valmet-trollikat tulivat tutuiksi ennen Someron Linja Oy:n kaukoja pikavuoroliikennettä. Lisäksi opetusministeriö on ollut merkittävä rahoittaja hankkeessa. Autoja kuljetusalan hakuteokset ja aikakausijulkaisut olivat Börjelle todellista kulutustavaraa. Vastaavia tilastoja ei ole saatavissa muista arkistoista tai kirjastoista. Seuraava palkinto jaetaan 29.1.2010. Helsingissä 1.6.1926 syntynyt Börje oli pitkän linjan automies. Myös L-sarjan Scania löytyi ajallaan kalustosta. Börje oli eräänlainen elämänfilosofi, joka jo lapsuusvuosistaan saakka intohimoisesti ahmi autoalan tietoutta. Museolla on yhteistyösopimus Tampereen yliopiston historiatieteen ja filosofian laitoksen kanssa alan opinnäytetöiden lisäämiseksi. Materiaaleista löytyy mm. Kesällä 1996 hän ja vaimonsa Vera osallistuivat Kirsti Stenvallin vm/-40 Hävittäjällä Kuorma-auton 100-vuotisjuhlakeikalle. Hän opetti minut lukemaan; ”aapisena” tosin oli Autokäsikirja-niminen teos vuodelta 1950. Tilastot sisältävät noin 35 000 digitoitua sivua. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 23 Veteraanikuorma-autojen Seura ry:n jäsen, emerituskuorma-autoilija Börje Lennart Blomberg nukkui pois varhain aamulla 3.12.2010. Täältä löytyi myös ensimmäinen työpaikka autoalalta, kun ajettavaksi ensin tuli maansiirto-Kempsu ja sen jälkeen Kivennavalta Ouluun evakuoidun Väinö Mörön työvuoro-onnikka Pohjoisen eri voimalaitostyömailla. 040 900 6641) kimmo.leva@mobilia.fi Myytyjen kuorma-autojen määrät ja mallit Mobilian netissä vuodesta 1956 lähtien. Helsingin Kuorma-autoilijat ry:n toimintaan sekä ammattiautoilijoiden oman öljy-yhtiön, Oy Atlas-Öljy Ab hallitustyöskentelyyn. Mobilia pyrkii aktiivisesti lisäämään autoistumiseen ja tieliikenteeseen liittyvää historiatutkimusta. Lisätietoja: kokoelmakirjanpitäjä Eve Juhkam (p. Etelään palattuaan Börje asettui Keravalle ja alkoi ajaa legendaarisen Uuno Järvisen busseja Helsinki-Kerava -linjalla. Materiaali julkaistaan Autotuojat ry:n ja Mobilian yhteistyönä. Lisäksi museo jakaa joka toinen vuosi Tieliikennehistorian Mobilia-palkinnon ansiokkaalle autoja tiehistorialliselle julkaisulle. Se kertoo ihmisten vaurastumisesta ja elämäntavan muuttumisesta. Blomberg Ky:n kuljetustoimeksiannot tulivat pääsääntöisesti Alppilan Kuljetus Oy:n kautta, mutta myös omaa ympäristöalan palvelutoimintaa harjoitettiin. Onatsu) löytyi samoihin aikoihin Muhokselta. Merkittävä osa historiatutkimuksen edistämistä on aineistojen saatavuuden parantaminen. Ennen eläkkeelle jäämistään ja yrityksensä myymistä Börje ennätti vielä vaihtaa autot Volvon uusiin F6-sarjalaisiin. Kaiken tämän ohessa Helsingin taksissa kului useita vuosia eri autoilijoiden yöja viikonloppuvuoroja ajellessa. Kuljetusliike B. Börje oli aktiivinen järjestömies ja osallistui mm. Vaimo Vera (os. Kartuttamaansa tietoutta hän auliisti jakoi kanssaihmisilleen, keskustelun heräämistä ei koskaan tarvinnut pitkään odottaa siinä pöydässä tai seurassa, jossa Börje oli mukana. Tässä tehtävässä tärkeintä on internetin mahdollisuuksien täysimääräinen hyödyntäminen. Börjen ansiota on se, että allekirjoittanutkin ohjautui autoja liikennealalle. 35 000 tilastosivua tutkittavaksi Ensimmäisenä keskeisenä lähdemateriaalikokonaisuutena Mobilia on avannut e-palveluihinsa tilastot autojen ensirekisteröinneistä ja autokannan kehittymisestä vuodesta 1956 vuoteen 1999 saakka. Se sai tehdä tilaa F84-sarjan Volvolle, joka pian sai rinnalleen F85ja F86-sarjalaiset. Hänen kannustuksensa ensimmäisen kirjani kimpussa puurtaessani kaikuu vieläkin korvissani: ”Näytä niille”. Isämme Olof Lennartin varhaisen poismenon johdosta veljeni Börje tuli olemaan minulle vankka ja turvallinen isähahmo, jolle olen ikuisesti kiitollinen siitä, että itse olen nyt sitä mitä olen
2010 Risto Salo KÄRJENNIEMI 50v 21.3. 2010 Tasakymppejä tulee täyteen jäsentemme vuosinäytöllisiin mittareihin taas alkuvuoden 2010 kuluessa. 2010 Per-Erik Sjöman SKURU 70v 3.6. 2010 Antti Prusi KANGASALA 60v 4.4. Nöyrin kiitoksemme! Jorma Varonen JÄMSÄNKOSKI 60v 5.3. 2010 Ari Jokinen KUUSAMO 50v 6.6. Onnittelemme lämpimästi merkkipäiviään viettäviä! Vetku Onnittelee merkkipäiviään viettäviä jäseniään.. 2010 Reijo Hiironen LIIMATTALA 60v 25.3. 2010 Erkki Hietanen LÄYLIÄINEN 60v 23.6. 2010 Veikko Jokelainen RISTIJÄRVI 60v 30.3. 2010 Juha Virta KYRÖ 50v 19.5. 2010 Pertti Mikkola HAUHO 70v 3.6. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 24 Aira ja Paavo Vainikka Aitoon VPK Arikas LTD Oy ASOMA Oy Haikonen Ky Hotelli Tallukka Hämeen Mobilistit ry Kirsti ja Raimo Stenvall Kuljetusja maansiirto Jouko Virtanen Ky Mesi-Auto Oy Oy Närko Ab Oy Scan Auto Ab Oy Victor Ek Ab Oy Volvo Finland Ab Pakkasvakka Oy Peltolan kuljetus Oy PL-Yhtiöt Pohjois-Karjalan Automobiilikerho ry Rahtarit ry Rekkalaskenta Ky Rengon monitoimi A Rantanen S & A Kananen Oy Saaris-Sähkö Oy Satakunnan soodapuhallus Sisu Auto Trucks Oy Speed Yhtiöt Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry Tampereen Autovaraosa TAVO Oy Veho Group Oy Ab Vetku kiittää! Vuonna 2010 ovat kannatusjäsenyyden muodossa Veteraanikuorma-autoseura ry:n toimintaa tähän mennessä ilmoittautuneet tukemaan seuraavat yhteisöt ja yksityishenkilöt. 2010 Matti Eskola LAHTI 70v 9.5. 2010 Heimo Johansson KEMINMAA 60v 18.4. 2010 Jouni Harteva FORSSA 50v 17.6. 2010 Jussi Perko HEINOLA 50v 17.5. 2010 Jari Paulamäki TAMPERE 50v 20.4. 2010 Risto Holopainen HELSINKI 60v 27.4
Yöpyä voi teltassa tai paikallisten koulujen lattialla, mutta retkiaikaa ei varsinaisesti ole suunniteltu käytettäväksi nukkumiseen! Lähetä ilmoittautumisesi sähköpostilla viimeistään 1.6. Osanottomaksu on 200 EKR/aikuinen, ja se sisältää ajomerkinja kyltin, neljä aamiaista ja lounasta, yöpymisjärjestelyt ja pääsyn iltajuhliin. huom.: Eestiläiset toivoisivat mukaan erityisesti muutamia vanhoja kuorma-autoja. Mobiliassa VMPK:n Kilvanajojaos järjestää aidolla kalustolla ja aidoin ajajin Pyynikin Muistoajot. Ajot huipentuvat 26.6. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 25 Teksti:Tõnu Piibur Suomennos: Jari Ala-Ilomäki Viiden vuoden välein järjestetään juhannuskokolta toiselle johtava vanhojen kulkuneuvojen retkeilyajo, jossa yleisölle esitellään entisöintityön loistavimpia saavutuksia. osoitteeseen: autorestauraator@gmail.com. Retkestä kiinnostuneet ja/tai hyviä suhteita laivayhtiöihin omaavat, ottakaa yhteyttä Jari Ala-Ilomäkeen (p.044 310 0680 tai jari.ala-ilomaki@vetku.fi), sillä osallistujien lisäksi apu on aina tarpeen! KANSALLINEN MUSEOAJONEUVOPÄIVÄ 12.6. Tavoitteellisesti niissä pyritään kertomaan harrastuksen hienoudesta ja mahdollisuuksista osallistua siihen sekä museoajoneuvokatsastuksesta ja sen vaatimuksista. Lisätiedot: www.mobilia.fi Martti Piltz martti.piltz@mobilia.fi 23.6.-27.6.2010 – Juhannuskokkoajo Eestissä. Juhannuskokkoajon reitti johtaa tällä kertaa Laitsesta Etelä-Eestin kautta Pärnumaalle ja kaikkien yöpymispaikkojen juhlatulien loimu valaisee kesäöisen taivaanrannan. Alkuperäiseen ideaan kuuluu, että kuka tahansa voi kaivaa autotallissa pölyttyneen veteraaniajoneuvon tai sen osia pihalle tuulettumaan ja esitellä niitä naapureille pienitai suurimuotoisessa tilaisuudessa. Kansallinen museoajoneuvopäivä järjestään jo viidettä kertaa. Reitti (http://www.vanatehnika.ee/modules.p hp?name=Forums&file=viewtopic&t=7 62) on suunniteltu niin, että aikaa jää riittävästi uimiseen ja kauniiden maisemien ihailuun. Ilmoittautumisen tulee sisältää seuraavaa: Ajokin digikuva, koko vähintään 800 x 600 pikseliä Ajokin merkki, malli ja valmistusvuosi Kuljettajan nimi ja seuralaisten lukumäärä Kutsumme kaikki rohkeasti kokemaan entisaikojen ajokkien tunnelmaa, kuulemaan alkuperäisten moottoreiden jytinää ja nuuhkimaan sinisävyisten savujen tuomia haaveita kaukaisista maista! Suom. yhdessä Kenraali Laidoner -ajojen kanssa Pärnussa järjestettävään suureen vanhojen ajoneuvojen paraatiin. Museolinja-autolla ajetaan pikkuretkiä ja VetKu sekä Tiekonehistoriallinen Seura järjestävät oikean tietyömaan 1950ja 1960-luvun kalustolla. Eestin Keikan yhteistyökumppanillemme TallinkSiljalle on lähetetty tiedustelu mahdollisen alennuksen saamiseksi laivalipuista. Voidaan odottaa, että siitä tulee yksi kesän suurimmista veteraaniajoneuvojen tapaamisista, koska molemmat tapahtumat erikseenkin ovat koonneet suuria määriä vanhoja ajoneuvoja. Juhannuskokkoretken tunnelman nostavat huippuun Järva-Jaani Koeru VPK:n puhallinorkesteri k a p e l l i m e s t a r e i n e e n sekä paikallisten asukkaiden yöpymispaikoilla kokkojen lisäksi järjestämä ohjelma. Alle kouluikäisistä veloitetaan 100 EKR ja sylilapset osallistuvat ilmaiseksi. Viime vuonna saavutettiin se alkuperäinen tavoite, että Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin Retkeilyajo ja Museoajoneuvonpäivä ovat samana päivänä. Osallistuminen maksetaan paikanpäällä käteisellä järjestäjien toimistona toimivaan linja-autoon. Kirjoita viestin otsikoksi: Jaanitule teekond, registreerimine. Lapsille on rekikoiravaljakkoajelua ja Rahtarit-liikennepuiston polkuautot. Valtakunnalliset tapahtumat Tänä vuonna SA-HK:n Retkeilyajo vierailee piknikillä Mobilian museoajoneuvopäivässä. Autotallin aarteet esille Museoajoneuvopäivän tavoite on esitellä veteraaniajoneuvoharrastuksen laajuutta ja voimaa. Alueellisesti museoajoneuvopäivää on vuosittain vietetty parillakymmenellä paikkakunnalla ympäri Suomen. Niissä veteraaniajoneuvoharrastajat ovat järjestäneet erilaisia tapahtumia: romutoreja, ajoja, yhteisiä tapahtumia junaharrastajien kanssa jne. Erityisehdoista päättävät järjestäjät. Tänäkin vuonna toivotaan, että näitä tapahtumia syntyy entistä enemmän. Ajoon voi osallistua vähintään 35 vuotta vanhalla ajoneuvolla, joka on ulkoisesti moitteettomassa kunnossa ja teknisesti kykenevä noin 200 km päivämatkoihin. Kyse on kansanomaisesta ajosta, jota on odotettu vuosia ja jonka vuoksi on tehty autotallissa lukemattomia työtunteja. Paikalla on myös häkäpönttöharrastajat
Pinta-asennettavat ilmasuuttimet tuulilasille 2-aukkoisia 20” levypyöriä Vaihteisto (Fuller) 1930 –luvun mallia Tietoja ottavat vastaan Raimo Mesiranta p. Päivän päätteeksi paraati klo. Tiedustelut Erkki Leppänen Tohmajärventie 906 82140 KIIHTELYSVAARA p. Kaikki vetkulaiset ovat tervetulleita tapahtumaan, erityisesti Pirkanmaan alueelta toivotaan runsasta osaottoa. Erityisesti perheen lapsille suunnattua toimintaa olivat kanija koirakoulutusnäytökset sekä "puuhamaa". 044-3060 126 kalle.virtanen@satakunnansoodapuhallus.fi TYÖSUORITUKSIA. Soodapuhallustyö voidaan suorittaa joko märkänä sooda-vesi-seoksella tai kuivana eli pelkällä soodajauheella. pikkuosaa.) Vihje: naapuriltani löytyy Ford Custom kuorma-auton moottori Peräkärryn alla pienen kuorma-auton taka-akseli 6.50-18” pyörillä, vanteita 4 kpl. 0400 631 644 Vetkun Sisu SH-4 / 1935 kaipaa osia. Sisun entisöintikunnostus etenee, mutta puutteena on vielä mm. 250 Puoliperävaunun akselisto Jarruton, 1950-luvulta. VETERAANIAJONEUVOJEN NÄYTTELY TAMMISAARESSA 12.6.10 klo 9.00 autot ja moottoripyörät mopedit ja apumoottorit maamoottorit ja maanviljelyskoneet traktorit Esso muistoja 130 vuodelta äänestys ja palkintoja ajoneuvoluokittain swap-meet romppis Sinä veteraaniajoneuvo-omistaja tule kokemaan nostalgiaa kulttuuriympäristössä. Vapaa pääsy, purtavaa kohtuu hintaan. VALTAKUNNALLISET RETKEILYAJOT 11.–13.6.2010 meillä on ilo ja kunnia kutsua teidät, arvon harrastajat, nauttimaan kesäistä viikonloppua Pirkanmaalle! Ohjelmassa on ajoon luonnostaan kuuluvan rennon yhdessäolonja toisaalta tiukan kilvoittelun lomassa myös seuraavanlaisia aktiviteetteja: pe 11.6 klo 17.00 entisöinnin laatukilpailu la 12.6. Soodapuhalluslaitteella ruiskutetaan natriumvetykarbonaattipohjaista jauhetta (=ruokasoodaa) puhdistettavalle pinnalle. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä alueen viisi innokasta yhdistystä Mänttä-Vilppulan UA:n johdolla. Yhteistyöterveisin Reijo Lindroos TAMPEREEN AJOT SUOMEN AUTOMOBIILI-HISTORIALLISEN KLUBIN 51. Lisätietoja; Kalle Virtanen/Satakunnan Soodapuhallus, Peipohja p. 8-pulttiset vanteet 8.25-20” (4 kpl) hp. 1966 kuljettajan puoleinen ovi, lukot, ovenkahvat ja lasi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 26 Ford kuorma-auton taka-akselisto Nestejarruin, 5-pulttiset vanteet (4 kpl) 7.25-20” hp. 9.30 kokoontuminen Eden, Nokia 10.30 paraati Tampereen halki 11.30 lähtö kilvanajoon jäähallin kentältä 19.00 iltajuhla & palkintojenjako su 13.6. 300 Kontio-Sisun vm. 0400 838 355, arto.rantala@tuubi.net MYYDÄÄN OSTETAAN TAPAHTUMIA Mäntän HÄRVELIPÄIVÄT Perinteiset "HÄRVELIPÄIVÄT" järjestetään tänäkin keväänä Mäntän raviradalla. kotiinpaluu Tarkemmin: www.saunalahti.fi/~tammob/ ISIEN PYÖRÄNJÄLJISSÄ VII. hp. Lisäksi alueella oli rompepöytiä, työnäytöksiä, vanhojen ajoneuvojen museokatsastusta, pelimannimusiikkia vanhoilla haitareilla, jopa vanhojen lentokoneiden ylilentoja Helsingin lentokonekerhon toimesta, ja tietysti kahviopalvelut. 0400 631 644, info@mesiauto.fi tai Arto Rantala p. Vuonna 2009 kävi lähes 4000 ihmistä tutustumassa n 300:aan erilaiseen ajoneuvoon tai hyötykoneeseen. 250 Puoliperävaunun akseli Jarruton, 1960-luvulta. 70 (Myös jäähdytin, mittaristo ym. 050 548 1873 Scania 111 hytti, runko, pisteosia Austin henkilöauton irtomoottori 1950luvulta Raimo Mesiranta p. 8-pulttiset vanteet 9.00-20” (4 kpl) hp. Aika on la 29.5.10 klo 10.00 – 16.00. Menetelmä on erittäin hellävarainen, se ei vahingoita puhdistettavaa pintaa. 14.00 yhteys, näyttely: Enberg 019-2462911, 040-8309795 swap-meet/rompe: Lindroth 041-4360011 SOODAPUHALLUS Hellävarainen puhdistusmenetelmä veteraaniajoneuvoille Soodapuhalluksella voidaan käsiteltävältä pinnalta voidaan poistaa lika, vanhat pintakäsittelyaineet tms
http://personal.inet.fi/yritys/muotometalli/ Autoissa on monia osia joita valmistetaan painosorvaamalla. 1920 ovaalin muotoisessa kentässä). Myyntipaikkavaraukset (10 /päivä) ja tiedustelut: Raimo Mesiranta p. Jos olet rekkakuski tai olet joskus ollut rekkakuski, toivomme että vastaat kyselyyn. Ks. Kauppilan Autohajottamo Oy Ilvesjoentie 425 61760 Ilvesjoki, Jalasjärvi p. Tarkemmin seuraavassa numerossa. Kevätpäiväntasausajoissa ensimmäistä kertaa tarjotut tuotteet saavuttivat heti suuren suosion. 0400 631 644, info@mesiauto.fi RASKAAN KALUSTON VARAOSAPÄIVÄT Jalasjärvellä 4.9.2010 – erityisesti vetkulaisille. Terveisin Pate Wiklund T-PAITOJA JA GOLLEGEPUSEROITA NYT UUDELLA LOGOLLA! Vetkun kerhotuotevalikoima on täydentynyt täysin uusilla tuotteilla. 06 456 8800 MOBILIAN KYSELY ”REKKAKUSKIN ARKIPÄIVÄÄ” Mobilian vuoden 2011 näyttely on nimeltään Yölinjalla. 040-900 6671, tai kirsti.lehtomaki@mobilia.fi Vastauksia etsintäkuulutukseen Morjens! " Painosorvaaminen on metallin muovausmenetelmä, jossa valmistetaan onttoja pyörähdyskappaleita pyörivää aihiolevyä mekaanisesti muovaamalla. Ihan helppo ei ole varapyörän kotelon pohja, haasteen antaa halkaisija ja syvyys. Tästä välistä, vaikeuden mukaan, on IFA F9 pölykapseli. Kysely, joka on avoinna 31.9.2010 asti, toteutetaan internetissä ja linkki siihen löytyy sekä Mobilian (www.mobilia.fi) että Vetkun (www.vetku.fi) sivuilta. Kyselyyn voi vastata myös nimettömänä, jolloin ei osallistu arvontaan. Tiedustelut Tuusulan Automuseo Kirsti tai Raimo Stenvall p. Itse tunnen / tiedän Suomessa ehkä kymmenkunta alan taitajaa. Näyttely käsittelee tavaraliikenteen historiaa ja nykypäivää. Kyselyn tuloksista kirjoitetaan artikkeli Yölinjalla -julkaisuun. 0400 450 585 (Raimo), raimo.stenvall@r-stenvall.fi tai 0400 453 255 (Kirsti). " Minulla on alan kokemusta Viialan Muotometalli Oy:n puitteissa parin vuosikymmenen verran. Näyttelyä varten keräämme muistitietoa rekkakuskin arkipäivästä. Manuaalisesti tehtynä se on raskasta ja kädentaitoja vaativaa työtä. Näillä perusteilla mielestäni on tärkeätä myös tämän painosorvaustiedon siirto tuleville polville ja mikä parasta jos sen voi kytkeä tähän vetkuun toimintaan. Menetelmä voidaan jakaa useampaan eri luokkaan riippuen siitä, millainen on ... Viimevuonna hyvän suosion saavuttaneet hyötyajoneuvo-osiin keskittyvät rompepäivät järjestetään jälleen syyskesällä Vatialan teollisuusalueella osoitteessa Veturitie 4. Myös vanhalla logolla varustettuja tuotteita on vielä jonkin verran varastossa. Vastauksesi on tärkeää historiatietoa ja arvostamme sitä suuresti.Kyselyyn vastanneiden kesken järjestetään arvonta, jossa palkintona on 10 näyttelyjulkaisua ja kausilippua Mobiliaan. Ammattikunta on katoavaa joukkoa valitettavasti. Tapahtumasta tarkemmin seuraavassa lehdessä sekä myöhemmin myös Vetkun nettisivulla. Painosorvaus on vanha menetelmä. Se on kovin pieni ryhmä kun puhutaan eri ammattien taitajista. Yksinkertaisin on "pakkasproppu" plokissa, vähän (!) vaativampi Chevrolet vm 38 ajovalon takaosa, sellainen "puolet kananmunasta". Nyt saatavissa sekä laadukkaita t-paitoja, että lämpimiä gollegepuseroita, joihin on painettu Veteraanikuorma-autoseuran uudistettu logo (seuran oma Republic 20 vm. Lisätietoja amanuenssi Kirsti Lehtomäki p. Jospa heitä on 20 30, tuskin viittäkymmentä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 27 RASKAAN KALUSTON ROMPEMARKKINAT 7.8.2010 Mesi-Auto Oy:n piha-alueella Kangasalla
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC