V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
31-33 Kauppapaikka ................................................. 35. 12-13 Hankoniemen keikka ............................... 34 Kaupalliset ilmoitukset .................................... 26-27 Kirjauutuuksia ...................................... 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Mauno Kumpulainen Forssa p. 28-29 Vetku kiittää .............................................. 0500 315 271 Talousasiat Anu Mesiranta, Kangasala p. 10 Kukkaisukkoja Tallinnassa / Vuoden mutteri .. 040 590 4850 talous@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 4-7 Vuoden tavaraliikennetietäjä / Syyskokous ...... 0400 828 441 tapio.nisula@hotmail.com Sture Palmgren Pernaja p. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Tapiola-pankki TAPIOLA 363630-2797181 IBAN: FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus 2014 Puheenjohtaja Markku Koskinen Pornainen p. 22-25 Loska-ajot 2013 .............................................. 18-19 Kesän 2013 vetkuiluja ......................... 0400 474 879 kumpulainen.mauno@gmail.com Hannes Lanamäki Lehtimäki p. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. 14-17 Vuoden mutteri, Scania LS 141 S ................... 040 571 1159 sihteeri@vetku.fi Carl-Johan Blomqvist Turku p. 8 Rohkeasti koppimatkailijoiksi ................. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 0400 864 128 hannes.lanamaki@luukku.com Tapio Nisula, Jyväskylä p. 30 Kuorma-auto puhdetyönä ............................. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Jari Kosenius Riihimäki p. 20-21 Kurkistus DAF kotiin ..................................... 040 592 7295 jari.kosenius@vetku.fi jasenasiat@vetku.fi Pauli Wiklund Kylmäkoski p. 3 Mercedes-Benzin hyötyajoneuvojen ja dieselmoottorin historiaa .......................... 11 Pieksämäen tasaus ............................................. 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net SISÄLTÖ 1 / 2013 Info-sivu ....................................................... 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. 9 Tapahtui kerran tosielämässä ........................... 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta ................
Hangon Kuningattarenvuorella keikkakalusto kiinnosti niin isoja kuin pienempiäkin katsojia. Ilmoitusten ja kannatusmainosten mediatiedot: www.vetku.fi/mediakortti.pdf ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Lopuksi kiitos kaikille, jotka olette pyyteettömästi käyttäneet aikaanne seuran hyväksi. Kuitenkin meidän pitäisi nykyistä paremmin esitellä suomalaista kuorma-autohistoriaa koko sen olemassaolon ajalta. Uutena haasteena on esitetty tapaamisia keikkojen välilläkin. Toivottavasti lehden toimituskunta on saanut aikaan lehden, jota vastaisuudessakin kannattaa odottaa. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. Sitä varmaan odottaa yleisökin, joka keikkateiden varsille ja autonäyttelyihimme paikalle saapuu. Neljännesvuosisadan aikana on syntynyt paljon hyviä käytäntöjä ja perinnettäkin, jota ei ole hyväksi katkaista. Lienee hyväksi esitellä jatkossakin katsojille monipuolisesti kaikkea sitä, mitä talleissa ja verstailla on saatu aikaan. Vetkulehden toimituskunnan puolesta kiitän ilmoittajia tuesta sekä lehden tekijöitä mielenkiintoisesta aineistosta. Tulihan se Vetkulehti ! Jari Kosenius VetKu 1 / 2013 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Jari Ala-Ilomäki, Ari Perttilä, Jari Kosenius Ulkoasu: Antero Nissilä Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos:1000 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. Jotenkin niitä vain pitäisi saada takaisin keikkaletkaan. Seuran toimintaa on esitelty Lahden Classic Motor Show:ssa ja Jyväskylän Kuljetus 2013-messuilla. On taas aika katsoa taaksepäin ja varsinkin eteenpäin. On ajettu kevätkeikka Pieksämäelle, kesäkeikka Hankoniemelle ja viimeisenä Loska-ajo Ähtäriin. Toimitus ottaa mielellään vastaan tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. Loska-ajon 82:stä autosta oli ennen vuotta 1950 valmistuneita vain kuusi. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Artikkeleiden kuvat i lman mainintaa: Vetkun arkisto KANNEN KUVA: Hankoniemeen suuntautunut kesäkeikka houkutteli 112 museokuorma-auton letkaan myös neljä ruotsalalaisosallistujaa. Erityiskiitoksen osoitan Sisu SH-4 entisöintiprojektin kimpussa uurastavalle talkooporukalle. Vetkulehteä on varmasti odotettu, mutta aina ei käy kuin haaveillaan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Hyvät Veteraanikuorma-autoseuran jäsenet Vuosi on lopullaan, keikat ajeltu ja syyskokouskin on pidetty. Olkaamme ylpeitä meidän yhteisestä Seurasta. Mutta kuinka on oman seuramme Vetkun hiljaisen tiedon tallentamisen laita. Viisikymmenluvun autoja oli sentään kymmenen. Seuran kalustoa ja muuta omaisuutta saattaa olla autotalleissa ja varastoissa noutajaa odottamassa. Maxpo 2013messujen historiaosasto ja Mobilian Mikkelinpäivä olivat osoituksena tämän yhteistyön voimasta. Toinen ajan ilmiö autokaluston muutoksesta ovat vapaammin rakennetut museoikäiset autot. Hiljaisesta tiedosta on aika ajoin ollut tarinaa myös tämän lehden palstoilla. Kokousväki halusi minun jatkavan viidennen vuoden puheenjohtajana, mistä luottamuksesta esitän parhaat kiitokset. Ähtärin syyskokouksessa oli jälleen runsaasti väkeä, enempää ei meille varattuun kokoustilaan olisi mahtunutkaan. Tätä osoittavat Yleisön suosikki -äänestykset parilta viime vuodelta. Museoautosäännökset voivat olla asiassa eri linjoilla, mutta keikkojemme yleisö tykkää myös erikoisista autoista. Paljon on Vetkun toimintavuoteen mahtunut. Ensi vuodelle suunniteltu toiminta seurailee paljolti entisiä ja hyviksi havaittuja linjoja. Hyvinkin tärkeä asia voi jäädä hoitamatta, jos käytäntöjä ei ole ylös kirjoitettu tai kenellekään kerrottu. Mihin ovat keikoilta hävinneet vanhat autot. Suunnitella voidaan melkein mitä vain, mutta isommat asiat ratkaisevat kuinka lopulta onnistutaan. Yhteistyö maanrakennusja tiekonehistoriaa tallentavien kumppaneiden kanssa on ollut antoisaa. Siispä inventaario käyntiin ja hoidetaan tämä asia järjestykseen. Tässä pallo on paikallisilla aktiiveilla, jotka ”kutsuvat toiset kylään”. Johan se Vetkulehti tuli!. On kromattua pystyputkea, rohkeaa väritystä ja muuta alkuperäisyydestä poikkeavaa. Useimmiten sillä on tarkoitettu automiesveteraanien työkokemusten ja juttujen talteen keräämistä. Tiedän kyllä, että kiinnostavia ovat autot pikkupoika-ajalta tai ajokortin ajovuosilta tai se ensimmäinen työauto. Ensimmäisillä kerroilla mukana oli paljon 1920-30 luvun autoja, mutta nykyisin ne ovat harvinaista nähtävää. Power Truck Show sekä Rauta ja Petrooli lisäsivät suosiotaan vetkulaisten tapaamispaikkana. Puheenjohtaja Markku Koskinen Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Arvaan, että liki 800 kertaa on näin henkäisty tämän maan postilaatikoilla. Pitkäjänteisen ja taitavan työn jälkeä saimme ihailla Hankoniemen Keikan lähtöpaikalla Sisu Autolla. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen www.vetku.fi ohella ja toimii seuran jäsenten tiedotuskanavana. Osanottajamäärät jatkavat kasvuaan: Hankoniemen Keikalla oli 112 ja Loska-ajossakin peräti 82 autokuntaa. Ei varsinkaan harrastustoiminnassa, missä asioiden on saatava mennä niin kuin ovat mennäkseen. Haluan jälleen todeta, että näin mukavan ja sopuisan jäsenkunnan kanssa on ilo harrastaa ja nähdä vaivaa yhteisen Vetkun parhaaksi. Ja lukuisat ovat tässä mainitsemattomat tapahtumat, joissa veteraaniautomme ovat olleet kansan ihailtavina. Lisätään tiedottamista tapahtumista ja ajellaan niihin isolla joukolla. Toivottavasti vanhimmat autot ovat hävinneet vain keikoilta, niin ainakin haluan uskoa
Jari Ala-Ilomäki 4 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Mercedes-Benz –museossa on ikonisen merkin arvolle sopien esillä henkilöautojen lisäksi myös edustava kokoelma hyötyajoneuvoja. Seuraavassa tarinaa Mercedes-Benzin hyötyajoneuvojen historiasta sekä dieseltekniikan varhaisista kehitysvaiheista
Benz vahvisti asemiaan alalla hankkimalla omistukseensa Süddeutche Automobilfabrik (S.A.F.) -nimisen yhtiön Gaggenausta Saksasta vuonna 1911. Seuraavaksi Diesel kokeili nestemäisen polttoaineen ruiskutusta suoraan palotilaan. Toisen kierteen varrella on tietyille teemoille omistettuja näyttelyjä. Hyötyajoneuvojen alkutaival Daimler ja Benz olivat aina vuoteen 1926 saakka kilpailevia yrityksiä, joilla molemmilla oli oma mallisto myös hyötyajoneuvopuolella. Se sai kuitenkin ensimmäisen sovelluksensa ottomoottoreissa, kun pyrittiin parantamaan seoksenmuodostusta silloisiin pintahaihdutukseen perustuviin kaasuttimiin nähden. Kantavuus on 1250 kg, huippunopeus 12 km/h. Kilpailu hyötyajoneuvomarkkinoilla johti siihen, että vuonna 1923, kolme vuotta ennen merkkien yhdistymistä, sekä Daimler että Benz kehittivät itsenäisesti omaa dieselmoottoriaan. Tähän on kuitenkin vankat historialliset syyt. Olen aiemmin ihmetellyt Mercedes-Benzin pitkää pitäytymistä polttoainetaloudeltaan suoraruiskutusta huonommassa etukammiorakenteessa. Dieselmoottorin varhaiskehitys Aivan viimeaikaista bensiinimoottorien kehitystä lukuun ottamatta polttoaineen ruiskutus liitetään yleensä nimen omaan dieselmoottoreihin. Hyötyajoneuvot olivat tuotannossa mukana miltei alusta lähtien. Dieselmoottori liittyy kiinteästi hyötyajoneuvojen kehitykseen, sillä alkuaikojen dieselit olivat raskaina ja hidaskäyntisinä paikallismoottoreina kaukana henkilöauton moottoreista. Kolmannessa vaiheessa Diesel kokeili Museon vanhin ja samalla maailman vanhin säilynyt kuorma-auto on tämä hihnavetoinen, 5,6 hv tehoinen Daimler vuodelta 1898. Tässä Daimlerissa vuodelta 1899 on raskaammasta mallista tuttu 1,5 litrainen 5,6 hv tehoinen moottori, mutta kantavuuden ollessa vain 500 kg on suurin saavutettava nopeus huikeat 16 km/h. Daimlerin historiakirjoituksen mukaan maailman ensimmäisen kuormaauton valmisti Gottlieb Daimler vuonna 1896. Täältä näyttely etenee kierteen muotoista reittiä alaspäin kävellen uudempien näyttelyesineiden pariin. Kolmisakaraisen tähden maalla, merellä ja ilmassa -merkille asiaan kuuluvasti museo on todella monipuolinen. Todettakoon tässä vain lyhyesti museon olevan järjestyksessä merkin toinen, se ensimmäinen avattiin vuonna 1936 juhlistamaan auton 50-vuotista taivalta. Dieselmoottori löysi ensimmäisen ajoneuvosovelluksensa kuorma-autossa. 5 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Merkin monipuolisuus autovalmistajanakin pääsee hyvin esille. Hulppean, 47,5 metriä korkean rakennuksen tilavuus on 210 000 kuutiometriä. Moottorin sijoitus lattian allekaan ei ole näköjään ihan uusi keksintö. Ensimmäinen koemoottori oli siis suunniteltu toimimaan hiilipölyllä, joka johdettiin suoraan palotilaan paineilman avulla. Ajallisesti näyttely kattaa periodin vuodesta 1886 aina 1990 luvulle saakka, lähihistoriaakaan ei siis ole unohdettu. Tarkkana saa kyllä olla, ettei mitään jäisi näkemättä. Kun Rudolf Diesel vuonna 1893 keskittyi uuden, entistä tehokkaamman polttomoottorin suunnitteluun, oli eräs hänen tavoitteistaan käyttää polttoaineena Saksaan kertyneitä suuria hiilipölykasoja. Sitten Daimlerilla työskennellyt Wilhelm Maybach keksi suutinkaasuttimen, jolla ottomoottorin polttoaineensyötön ongelma ratkesi yksinkertaisemmalla tavalla. Kierteet kohtaavat useasti ja niiden välillä pystyy vaihtamaan sujuvasti. Myös kevyen jakeluliikenteen tarpeet on jo varhain otettu huomioon. Moottori räjähti käynnistysyrityksissä, eikä sitä saatu toimimaan. Kirjoitin Automobiilin numeroon 6/2009 Mercedes-Benzin Stuttgartin Untertürkheimiin toukokuussa 2006 valmistuneesta museosta ja sen henkilöautoista, joten museon tarkemman esittelyn osalta kehotan kaivamaan ko. lehden esiin. Näytteillä on niin henkilö-, paketti-, kuormakuin linja-autojakin. Kokeilu epäonnistui, sillä käytetty karkeatekoinen ruiskutuslaitteisto ei soveltunut tarkoitukseen. Museoon tutustuminen aloitetaan yläkerrasta, jossa esitellään vanhinta historiaa
Englantilainen Thornycroft kokeili vuonna 1903 jopa höyryn käyttöä polttoaineen syötössä palotilaan, mutta pakokaasujen energia ei riittänyt tarvittavan höyrykattilan lämmittämiseen. Menetelmä tuli käyttöön, mutta sen haittapuolena oli paineilman tuottaminen tarvittavalla noin 100 kg/cm2 paineella. Aivan uusia eivät ole seuraavatkaan dieselkeksinnöt: pumppusuutin (1911), yhteispaineruiskutus (1913) ja jakajapumppu (1914). kymmenyksen moottorin kampiakselitehosta. Moottorin käyntiääni oli suoraruiskutteista pehmeämpi, mutta hyötysuhde suurempien lämpöhäviöiden johdosta alhaisempi. Tai onkohan sittenkään, sillä sähkömagneettisesti ohjatut ruiskutussuuttimet keksittiin jo vuonna 1913. syöttää käyttämällään hiilipölyn puhalluslaitteistolla polttonestettä suoraan palotilaan. Komponentit on saatu suunnilleen tutun näköisille paikoille ja 45 hv tehoisessa moottorissakin on iskutilavuutta jo 6,45 litraa, joilla avuin saavutetaan 25 km/h huippunopeus. Haastavaan tehtävään tarvittava vaurioaltis, lopulta jopa kolmivaiheinen kompressori kulutti 5...7% moottorin indikoidusta tehosta eli kenties n. Pelkän polttonesteen ruiskutuksessa suoraan palotilaan onnistui myös MAN. Daimlerin ja Benzin yhtyessä vuonna 1926 etukammiotekniikka oli paineilmasyöttöä parempi tuote, joten se valittiin yhtymän dieseleiden polttoaineen syötön toimintaperiaatteeksi. Benzillä dieselmoottoria vuodesta 1909 alkaen kehitti libanonilaissyntyinen Prosper L'Orange. Kehitys jatkui Loppu dieselmoottorin ja MercedesBenzinkin kehityksessä onkin tutumpaa lähihistoriaa, sähköisesti ohjattuine ruiskutuksineen. Kovin vähän taitaa siis lopultakaan olla uutta auringon alla. Erotukseksi paineilmaa polttoaineen syötössä käyttävistä moottoreista Väinö V. Sitä myöten ruiskutuslaitteiston osilta vaadittava valmistustarkkuuskin oli alhaisempi. Airas kutsui vielä vuonna 1935 painetussa Polttoaineet ja voimakoneet -kirjassa näitä pelkkäsyöttöisiksi moottoreiksi. Mercedes-Benz pitäytyi kuitenkin etukammiomoottoreissa raskaassa kalustossa aina vuoteen 1964 saakka, jolloin merkin ensimmäiset suoraruiskutteiset moottorit esiteltiin. Maailmansotaa edeltävää kuorma-autoa. Ja uskaltautuipa Mersukin lopulta suoraruiskutuksesta innostuttuaan turboahtamisenkin tielle, itse asiassa jo vuonna 1966 OM 352 A moottorilla. Nyt moottori toimi. Pelkän polttonesteen suoraruiskutus ei siis kuulunut valittavien vaihtoehtojen joukkoon. Erään ensimmäisistä toimivista dieselpolttoaineen ilmattomista syöttölaitteistoista rakensi James McKechnie Vickers-moottoritehtaalla Englannissa vuonna 1910. Kyllä umpikumirenkaillakin tarpeen vaatiessa pääsee melko vauhdikkaasti. Dieseltekniikan kehitystä edisti Boschin v.1927 aloittama dieselin polttonestelaitteiden sarjatuotanto, sillä mittatarkkuus ei enää ollut ongelma. Daimler ja Benz yhteen Vuoden 1924 Berliinin autonäyttelyssä Daimlerilla, Benzillä ja MANilla oli esitellä oma dieselmoottori, kaikki kolme rakenneperiaatteeltaan toisistaan poikkeavia. Järjestelmän haittoihin kuului korkean ruiskutuspaineen johdosta polttoaineen syöttölaitteiden valmistukselta vaadittu suuri tarkkuus. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 6. Tässä vuoden 1912 Benz paloautossa 8,6 litrainen, 58 hv bensanelonen antaa 40 km/h kyydit. Polttoaineen paineilmasyöttö oli Daimlerin dieselmoottoriinsa valitsema tekniikka. Menetelmän etuna oli, että polttoaineen syöttölaitteiston valmistuksen tarkkuusvaatimus ei ollut kovin korkea, tuolloinhan moottorin valmistaja joutui rakentamaan myös syöttölaitteet itse. Hän patentoi etukammiorakenteen, jonka ansiosta tarvittava ruiskutuspaine oli alhaisempi kuin pelkän polttonesteen suoraruiskutuksessa. Englannissa suoraruiskutus vakiinnutti jo melko varhain asemassa raskaassa kalustossa ja Saksassakin osa valmistajista käytti sitä. Tämä 3-tonninen Benz vuodelta 1912 edustaa ketjuvetoineen ja umpikumirenkaineen tyypillistä 1
Museon henkilöautokokoelman tavoin oli esiteltävien kuorma-autojen joukkoon onneksi otettu tutumpiakin malleja. Tässäpä kuningasauto pitkänokkaisen Mersun ystäville. Auton kutsumanimi oli satajalkainen. Mittasäännökset estivät toisen taka-akselin käytön, mutta kantavuutta kasvatettiin kahdella etuakselilla. Tässä vuoden 1938 L 6500:ssa 12,5 litrainen, 150 hv tehoinen dieselkuutonen vie vääjäämättä oman tilansa. Tehot eivät tuosta heti nousseet sodan jälkeenkään, sillä Liittoutuneiden valvontakomissio kielsi Saksalta yli 150 hv tehoiset kuormaautot. Kantavuutta autolla on 6,5 t ja huippunopeutta 57 km/h. Tehorajoituskin oli poistunut, 10,8 litrainen moottori tuotti 200 hv. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7. 1932-40 valmistetun mallin yksilöistä 92% oli dieselmoottorisia. Joustava liitos konesuojan ja ohjaamon välissä on muuten aitoa nahkaa ja sikäli ekologinen. Tämä 2 t kantava Mercedes-Benz Lo 2000 Diesel vuodelta 1932 tasoitti tietä dieselmoottorin lopulliselle läpimurrolle auton voimanlähteenä. 10,8 litrainen moottori on 180 hv vireessä ja huippuja löytyy 75 km/h. Tämä kahdella ohjaavalla etuakselilla varustettu Mercedes-Benz LP 333 vuodelta 1959 oli vastine Saksan liittotasavallassa vuonna 1958 voimaan tulleille mittaja painosäännöksille, joilla pyrittiin parantamaan rautatieliikenteen kilpailukykyä. Tämä aikalaisekseen modernin näköinen, upeakuntoinen Pullamersu LK 338 vuodelta 1960 on kantavuudeltaan 7500 kg. Kehitys on ollut ripeää, sillä nyt vain 3,8 litran iskutilavuudesta oli saatu tehoa 55 hv ja nopeuttakin kertyi 65 km/h
Yksinkertaisimmillaan se on, että: ”Hei, ajetaanpa ”Esson paariin” kahveelle.” Soitetaan kaverille jos vaikka sekin tulisi ja tietenkin veteraaniautolla. Kesäkeikka järjestetään 13.-15.6.2014 Torniosta Rovaniemelle. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n organisoima maamme kuormaja pakettiautoliikenteen tuntemiseen liittyvä kilpailu järjestettiin tänä vuonna järjestyksessä jo 14. Kokeillaan, sitten tiedetään. Alkukilpailun vastausten taso oli korkea, mikä kertoo yleisön kiinnostuksesta maanteiden tavaraliikennettä kohtaan. Paikalla oli noin kuusikymmentä jäsentä. Tapaamisissa on mainio tilaisuus keskustella aihepiirin polttavista kysymyksistä ja suunnitella tulevia. Ideana on tasapuolisesti eri puolilla maata järjestettävä paikallinen tapahtuma, josta tiedotetaan koko jäsenistölle. Reittiä on suunniteltu myös Ruotsin puolella Haaparannasta Övertornioon. Oleellista on saada tieto kulkemaan varsinkin lähialueen vetkulaisille, jotta he voisivat sankoin joukoin olla mukana tilaisuuksissa. Jäsenmaksut päätettiin pitää entisellään. Jukka Eriksson on Tavaraliikennetietäjä 2013 Vuoden 2013 Tavaraliikennetietäjä on Jukka Eriksson (vas.) Karijoelta. Suurin teoreettinen pistesaalis olisi ollut 20 ja lisäksi 5 pistettä jokerista. Mahdollisuuksia siis on vaikka kuinka paljon. Markku Koskinen jatkaa puheenjohtajana, eikä muitakaan henkilövaihdoksia saatu aikaan. Tehdään Vetkua tunnetuksi edustavalla esiintymisellä. Voihan sen tapaamisen sopia vaikka niin, että mennään pilkille Sääksmäen Sillan kupeeseen tai ongelle Killinkoskelle. Kokous sujui ripeästi ja sopuisasti eikä henkilövalinnoissakaan jouduttu ratkaisuja etsimään äänestyksillä. Internetissä järjestetyssä alkukilpailussa korkein saavutettu pistemäärä oli 25 pistettä ja siihen ylsi tänä vuonna vain yksi mestaruuden tavoittelijoista. Onhan toki tapaamisia ollut ennenkin – enemmän tai vähemmän virallisesti. Loska-ajo järjestetään 18.-19.10.2014 Pohjois-Hämeessä. Äärimmäisen tasaväkisessä finaalissa mestaruuden nappasi Jukka Eriksson Karijoelta. Tai etukäteen voitaisiin sopia vaikka käynti jossakin tapahtumassa ja tiedottaa siitä Vetkun nettisivulla. Nyt taisi jo mielikuvitus karata lapasesta. Sääntöjen mukainen yhdistyksen vuosikokous pidettiin sunnuntaina aamulla Juha Norppa-Rahkolan johdolla allekirjoittaneen toimiessa sihteerinä. Syyskokouksessa jotain uuttakin teksti: Pauli Wiklund kuva: Veikko Hoppula "Tuossa suunnassa on havaittu vetkulaisia!". Monenlaista mielenkiintoista järjestäjät olivat ajon yhteyteen kehitelleet. Kevätpäiväntasaus 2014 ajetaan 22.23.3.2014 Päijät-Hämeessä. Toimintasuunnitelman keikkakalenterissa oli tarjolla seuraavanlaista matkailua. Ratkaisevaa on paikallinen aloitteellisuus ja kattava tiedottaminen. kerran. Ensimmäistä kertaa järjestetty Tavaraliikennetietäjä-kilpailu jatkaa vuodesta 1996 järjestetyn Kuorma-autojen tunnistuksen Suomen Mestari -kilpailun perinteitä. Finaalin kysymykset liittyivät maamme luvanvaraiseen tavaraliikenteeseen ja sen historiaan sekä tavara-autojen nimiin, merkkeihin ja teknisiin yksityiskohtiin. Lähtöpaikkana on Originator Oy ja päivän aikana siirrytään Vääksyyn Hotelli Tallukkaan. Jospas sallitaan hivenen pohdintaa, mitä kaikkea tämä voisi tarkoittaa. Kuka tahansa voi toimia koollekutsujana. Kiitos kuuluu niin kaikille järjestelyihin osallistuneille, kuin myös osanottajille. Syyskokouksen jälkeen ne, jotka millään eivät olisi halunneet lähteä kotiin, tutustuivat Ähtärin eläinpuistoon. Syksy tuli ja päästiin Loska-ajoon Ähtäriin. Väärä jokerivastaus olisi tuonut 5 miinuspistettä. Jyväskylässä, SKAL ry:n järjestöpäivän yhteydessä 7.9.2013 järjestettyyn tiukkaakin tiukempaan loppukilpailuun osallistui 14 finalistia kutsutuista 20:stä. Näinhän se perusajatus mahtoi olla. Oli se merkillinen näky eläintarhan kierroksella kun kohtalaisen kokoinen karhu kiipesi ripein ottein nelimetrisen kelon latvaan istumaan ja tarkkailemaan ohitsensa kulkevia vetkulaisia. Entäpä kesäteatteria Pirttikoskella. Kilpailussa toiseksi sijoittui Kari Suojanen Uudestakaupungista ennen Parolasta paikalle saapunutta Ville Talvenheimoa. Hyvin sujui ajo muistojen kansioon saatiin aimo annos uusia kokemuksia. Ja kyllä siinä kameran suljinkin naapurin kädessä muutaman kerran räpsähti – oliko kamerassa sitten vilmiä, sitä en osaa sanoa! Joka tapauksessa, mielenkiintoista oli. Järjestäjän mukaan kilpailuvastauksia tuli kaikkialta Suomesta, aina pohjoisinta Lappia myöten. Kilpailukysymyksiä oli 20, joiden lisäksi joukossa oli jokerikysymys. Toiselle sijalle kiilasi Kari Suojanen Uudestakaupungista ja kolmanneksi nousi Ville Talvenheimo Parolasta. Tarkoitus on lisätä paikallisesti toimintaa, johon kaikki ovat tervetulleita ilman sen ihmeellisempiä ”protokoläärejä”. Vastaajien joukossa oli ilahduttavan runsaasti myös naispuolisia osallistujia. Toimintasuunnitelmaa käsiteltäessä mielenkiinto kohdistui erityisesti kohtaan: ”Käynnistetään kuukausittaisten tapaamisten järjestäminen. Keikan päänäyttely järjestetään Rovaniemellä. Tapahtuma voi olla vierailu mielenkiintoiseen kohteeseen, kokoontumisajo paikalliseen perinnetapahtumaan tms.” Aikaisemmin tällaista toimintaa ei ole kirjattu aivan toimintasuunnitelmaan asti
Hulmin Tuure kysyi illalla, että ”Onko teillä siellä kopissa muuta lämmitystä kuin rakkaus?” Seuraavana päivänä tultiin Hangon satamassa vastakkain ja Tuure veivasi Sisun sivuikkunan auki ja kysyi, että ”Tarkeniko?” Hyvä siihen oli rehellisesti vastata, että ”Kyllä”. Kun paperinkeräys siirtyi Pirkanmaan jätehuollolle, jäi koppi käyttämättömänä töröttämään Huidan kaupan pihaan. Hyvää syksyä kaikille! Rohkeasti koppimatkailijoiksi Suur-Saimaan Ympäriajon kokonaiskilpailun voittanut Ala-Maakalan autokunta Johanna ja Ilkka komeine palkintopokaaleineen. Koppi oli varastona omalla rakennustyömaalla ainakin kymmenen vuotta. Entisöimäni maitokoppi oli alkujaan Mouhijärven Osuusmeijerin käytössä. Teksti: Ilkka Ala-Maakala Kuvat: Anreetta Ala-Maakala Ensimmäinen ”työpaikkani” oli isäni maitoauton kopissa. Karjaalla oli järjestetty koppimatkailijoille hieno yöpymispaikka joenrantaan, josta päästiin sujuvasti uimaan aamuin illoin. Yleisurheilukisoissa kysyin urheilijoiden edustajilta, oliko kopilla jotain jatkosuunnitelmaa, vai voisiko sen ostaa. Maitokoppi tuntui silloin nuorelle repsikalle mieluisalta paikalta ja suojasihan se sateelta ja viimalta tonkia ja apumiestä. Kyllä oli kiva nähdä kaverit siellä niin rauhallisina ja lähteä heidän kanssaan kesäkeikalle Karjaalle. Vammalasta letkaan liittyi yksi uusi kaveri kymppisatasella Scaniallaan. Ajattelin, että olisihan siinä sellainen säästämisenkin paikka ja samalla pääsisi ainakin yksi autokunta lisää, koska useasti on keikoilla osallistujamäärää rajoittavana tekijänä majoituskapasiteetti. No menipä rahat hyvään tarkoitukseen. Siihen kerättiin kylän keskustassa paperia toiminnan tukemiseksi. Ensimmäistä kertaa oltiin katsomassa, millaista on Suur-Saimaan ympäriajoissa. Hienoa oli meininki siellä Saimaalla. Forssassa olikin sitten jo paljon Vetkulaisia ja siellä ehti auton tankatakkin. Kaverini Viialasta moneen kertaan yllytti minua, että laita nyt Ilkka se maitokoppisi kuntoon, niin voidaan lähteä Vetkun keikalle ilman järjestäjän majoitusta. Suodenniemeltä löytyi vanha Maito-Pirkan ajossa ollut maitokoppi, josta ostin paremmat ovet. Ajokkina oli Scania-Vabis L 36 S 42 vm. Kyllä oli hieno reissu ihan noin vaatimattomillakin varustuksilla olevalla kortteerilla ja säästettiin 240 euroa majoituskustannuksia, jolla sai hankittua polttoaineet ja jäi vielä rahaa kopin rakennuskustannuksiinkin. Yöpymissä olimme tietysti taas omavaraisia. Sisun tehtaan parkkipaikalla olikin sitten auton nokka alaspäin ja takaperoisesta saumasta tuli sadevesi sisään. Vetkulehti esittää myöhäiset onnittelut hienosta saavutuksesta. VETKUN Ala-Maakalat Suur-Saimaan Ympäriajon yllätysvoittoon Ilkka Ala-Maakala ja Johanna Salonen Ala-Maakala Sastamalasta voittivat 21. Matkalla poikkesimme monella uimarannalla, kopissa vaihdettiin uimapuvut ja sukellettiin Saimaaseen. Keväällä aikaisin toin kopin pihaan, jotta se oli lähellä pienenkin ajan irrottua entisöintityöhön. Voitto oli autokunnalle ja muillekin jonkunlainen yllätys, koska ensimmäisen päivän yleistuloksiin ei hyötyajoneuvosarjan tilannetta huomattu tarkistaa. Sateen varalta irroitin listat kopin katosta ja laitoin uudet kumitiivisteet paikoilleen ja nyt koppi piti sateenkin. Vielä parisänky, teltta, pöytä, pari tuolia, tikkaat ja polkupyörät koppiin ja sitten hikeä pyyhkien Häijään Nesteelle. Ajattelin ensin, ettei millään ehditä, mutta sanoin sitten Pertille, että puhukaa nyt vielä yksi hyvä juttu odotellessa, niin mekin Johannan kanssa tullaan mukaan ja vedetään letka Tyrvään ja Punkalaitumen kautta Forssaan. Lavarakenteena on 12 tn vaihtolavalaitteet ja alumiininen maidonkuljetuskoppi, joka on entisöity tänä keväänä. Purin sisukset, oikaisin lommot, puhdistin ja maalasin rungon, laitoin uudet vanerit ja lasit ja sitten tietysti ne ovet. 1965, joka on museorekisteröity vuonna 2012. Kesäkeikan viimeisen yön olimme Fiskarsin idyllisissä maisemissa. Vaihtolavan juoksut hiekkapuhallettiin ja maalattiin ja tehtiin uusi pohja. Toinen koppimatka viime kesänä tehtiin Suur-Saimaan ympäriajoihin. Ensimmäinen yö meni sateen ropinassa raikkaassa ulkoilmassa hyvin nukkuen. Karjaan matkasta kokeneena parannettiin koppia vielä sen verran, että tein hyttysverkon tuuletusluukkuun ja pyykkinarut uikkareita varten. Johanna ja Ilkka osallistuivat Suur-Saimaan ympäriajoon ensimmäistä kertaa. Meijeri lahjoitti1990-luvulla vaihtolavajuoksuilla olevan alumiinisen maitokopin paikalliselle urheiluseuralle. Karjaalla nähtiin hienosti toteutettuja lavalle rakennettuja asuntoja. Eihän nyt sentään maitokoppiautolla… 9 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Entisöinnin aloitin irrottamalla sen alustastaan. Mitä lähemmäs Karjaata tultiin, sitä enemmän satoi. Pohjat siihen oli jo tehty, mutta yläosa piti vielä entisöidä. Yllätykseksemme voitimme hyötyajoneuvot sarjan ja samalla 79:llä pisteellä koko kilpailun 230 autokuntaa. Ehkä tämä meidän kertomus vaatimattomasti varustellusta hyvin toimivasta maitokopista innostaa muitakin talven aikana suunnittelemaan majoitusmahdollisuuksia ensi kesän keikoille museokuorma-auton lavalle. Reilusti mielestäni tarjosin, kun siitä 500 markkaa lupasin ja kaupat tehtiin heti. Haaveissani oli jo pitkään ollut löytää ja entisöidä koppimaitoauto. Suur-Saimaan Ympäriajon 30.6.2013. Kopin valmistuminen oli niin tarkalla, että Kankaan Pertti soitti jo Häijään Nesteeltä, että täällä Pohjanmaalta tulleet siirtoajoporukat ovat jo valmiina lähtemään kohti Karjaata, kun vielä kiinnitin viimeisiä popniittejä kopin kylkeen. Päivä kuivateltiin märkiä petivaatteita ja taas ehtoolla päästiin omaan maitokoppiin nukkumaan. Autokunta voitti hyötyajoneuvosarjan sekä kokonaiskilpailun 79 pisteellä. Kävin pari kertaa sen kanssa Kangasalla Vetkun rompetorillakin
Jossakin pitäisi olla sellainen ja myös sellainen osa, jotka molemmat taltioitiin myöhempää tarkoitusta varten”, kuuluu lennokas puhe pitkin seinänvieruksia. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10 Vanhojen kuorma-autojen harrastaminen on monesti hitsaamista, ropaamista ja pulaamista. Pienen kinastelun jälkeen saan luvan laittaa kuljettajien virkistysrahastoon yhteisesti sovitun, kohtuullisen summan. Veteraaniautoharrastus saattaa näemmä tuoda mukanaan varsin yllättäviä ja ennen kaikkea myönteisiä tapahtumia uusine tuttavineen. Eihän tämä käy. Taltioitiin tarpeeseen Pienen autoilun jälkeen horisontissa kohosi lupaavan näköinen hallirakennus. ”Tuo kuuluu siihen malliin ja tuo. Pitäisiköhän samalla kysyä, josko se haluasi siihen lehteen noita kuvia…. Kari Romuun retkahtanut ”Itäsuomalainen, keskisuuri kuljetusliike Teijo puhelimessa. Huomaan seisovani kaipaamani käyttöohjekirja kädessäni kuljetusliikkeen konttorissa, jonka pöydän täyttää röykkiö vanhoja valokuvia. Laita nuo osat autoosi ja tule sitten tuonne ylös konttoriin”. Omassa tallissa kun on tuollainen harso, joka kaipaisi kipeästi osia moneenkin kohtaan”, kysäisin nöyrästi reippaalla äänellä. Pääseväthän käyttöön”. ”Tervetuloa, mennään tuonne piharakennukseen katsomaan. Ajattelin kysyä, josko teidän tallin nurkkiin olisi sattunut jäämään osia 1970luvun lopulla valmistuneeseen kuormuriin. Sanomattakin on selvää, että vaaleaa kattoverhoilua sävyttää nyt mustanpuhuva, hiukan öljyntuoksuinen vauhtiraita… Kiivetessäni toimistonportaita mieleen juolahtaa ajatus osien hinnasta. Tule toki käymään, saa meillä poiketa ihan muutenkin juttelemassa”, vastattiin karjalaiseen syntyperään viittaavalla äänenpainolla. Vartin koluamisen jälkeen oven vieressä on normaalin perheauton tavaratilan täyttävä keko kaikenlaista tarpeelliseksi luokiteltavaa harrastemateriaalia. ”Kyllähän meillä oli noita autoja useitakin, joten eiköhän täällä jotain ole. Näillä on huomattava arvo, joten hinta on saatava. Kuinka voimme palvella”, kuului iloinen vastaus matkapuhelimesta. Välillä harrastus tuo mukanaan myös iloisia ja välittömiä piirteitä sisältäviä kohtaamisia. ”Reilun tunnin päästä voisin olla lähellä teitä. Löytyihän se käyttöohjekirjakin. ”Ei noilla ole meille mitään arvoa, joten vie pois vain. Ruokatunnin jälkeen oli aika kääntää nokka kohti sovittua tapaamispaikkaa. Materiaali todetaan yhteistuumin kiinnostavaksi ja taltioimisen arvoiseksi. Kai se on vain laitettava tankki täyteen syysbensaa ja lähdettävä katsomaan, mitä vuosikymmenien ajan toimineella kuljetusliikkeellä on tarjottavanaan. Olepa hyvä”. Näin myönteinen vastaanotto yllätti ruuhkasuomessa varttuneen ja edelleen eteläisessä Suomessa asuvan harrastajan täysin. Perästä kuuluu ”Tottahan toki. Ennakkotiedon mukaan meillä kaikilla oli pikkuisen kiire aikataulu, joten kaikkiin kuviin ei nyt voida syventyä. ”Täällä on näitä vanhoja valokuvia ja kaikenmaailman lehtiä. Yläkertaan päästyäni huomaan, että täällä ei lasketa osien hintaa eikä niiden alennusprosenttia, sillä äsken tavattu kuljetusliikkeen nokkamies on kainaloita myöden arkistokaapissa, mistä kuuluu paperipinojen selaamista muistuttava ääni. Pari vilkunlasia ainakin löytyi yhdessä ehostuskelpoisten lokasuojien kanssa”, vastattiin puhelimessa. Onko aika sopiva?” ”On oikein sopiva aika, joten tervetuloa. Välittömästi oven takaa löytyikin edellispäivän puhelintuttu, jolle lyön kouraan viimeisimmän ilmestyneen Vetku-lehden. Ota kuitenkin tuosta renkaan vierestä tuo autoosi kuuluva kapine”, huikkasi toimitusjohtaja suunnatessaan määrätietoisin askelin kohti pihan reunalla seisovaa varastorakennusta. Hän on uppoutunut viimeisimpään Vetku-lehteen ja sen sisältöön. Toimitusjohtajakin kiinnostuu selaamaan muistoja herättäviä kuvia, mutta ajojärjestelijällä näyttää olevan kiireisempää tekemistä. Varovasti kysäisen kuvamateriaalista, josko sitä saisi vilkaista. Käyttöohjekirjojakin on noihin uudempiin autoihin, mutta ei juuri tuohon malliin”. Lähettäisiköhän Koseniuksen Jari minulle korvaavan kappaleen, jos oikein nätisti kysyisin. Pienimuotoinen palikkatesti on yllättää haastavuudellaan, mutta varsin kookkaitakin kokonaisuuksia sisältävä lähetys mahtuu lopulta autoni tavaratilaan. Tähän on siis palattava väljemmän aikataulun muodossa. Raha-asia on kuitenkin selvitettävä heti, joten päälaelleen kääntyvä tinkiminen saa alkunsa. ”Tuolla konttorissa on muuten käyttöohjekirja, joka haetaan vielä. Myönteinen ilmapiirihän voi olla pelkkää silmänlumetta, joka karisee hinnoittelun yhteydessä. Tässä näitä ja tuossa kaapissa on lisää. Henkilöiden nimet on muutettu eikä tuo kuvakaan liity tapahtumiin millään tavoin. ”Tules katsomaan, eikös naapurin Väätäisellä ollut tämmöinen Petteri silloin 1950-luvulla”, kuuluu kerholehden kannen takaa. Seuraavan aamupäivän ohjelma täyttyi kaikesta tarpeettomasta, siis ruosteisiin kuorma-autoihin liittymättömästä jonninjoutavuudesta. Samalla saattaa tosin menettää yhden arvokkaan Vetkulehden, joka tällä kertaa meni hyvään kotiin. Ensin on kuitenkin ilmoitettava tulosta, joten puhelin käteen ja soittamaan keskisuuren kuljetusliikkeen vetäjälle. ”Täällä puhuu veteraanikuorma-autoharrastaja Ruosteinen hyvää päivää. Seuraava tarina perustuu tositapahtumiin, jotka ajoittuivat syksyyn 2013. Tapahtui kerran tosielämässä
Tässä todelliset herrasmiehet tarjoavat oivan esimerkin. Vuoden Mutterilla palkittavaa arvioitaessa huomioidaan mm. Kiertopalkinto tulee palauttaa hyvissä ajoin ennen seuraavaa palkitsemista Veteraanikuorma-autoseura ry:lle. Palkittavan ajoneuvon tulee olla rekisteröity museoajoneuvoksi. ajoneuvon alkuperäisyys ja historiatietojen tallennus, entisöintityön laatu ja määrä, ajoneuvon erikoisuus ja harvinaisuus, päällirakenteet ja varusteet Vuoden Mutterin voi saada vain yhdestä entisöinnistä. Kihnutusta ja krapsutusta illasta toiseen joskus jopa ihmissuhteiden kustannuksella. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 Vanhojen autojen kanssa puuhailu on paljolti yksinäistä puurtamista mustan autoverstaan hämärässä. Vuoden Mutteri -palkinnon säännöt Veteraanikuorma-autoseura ry jakaa vuosittain kesäkeikan yhteydessä Vuoden Mutteri-kiertopalkinnon edellisen vuoden parhaasta hyötyajoneuvon entisöinnistä. Näin palkituksi voi tulla myös taitaja, joka ei itse halua aikaansaannoksestaan ”tehrä numeroo”. Vuoden Mutteri on Arto Rantalan aloitteesta syntynyt entisöintipalkinto. Palkitulle luovutetaan omaksi autoon kiinnitettävä keulamerkki. Rouvat viipyivät Vanhankaupungin matkamuistobasaareissa, ja herrat odottelivat nöyrästi kadulla. Sekin olisi jossakin tapauksessa riittänyt pistesaldon parantamiseen, vaan herratpa panivat paremmaksi. Nämä säännöt on hyväksytty 17.8.2013 toistaiseksi voimassa olevina, ja niitä voidaan muuttaa hallituksen yksimielisellä päätöksellä. Kukkaisukkoja Tallinnan kaduilla Vuoden Mutteri. Vuonna 2010 palkinto jaettiin ensimmäinen kerran. Ehdotuksen palkinnon saajasta voi tehdä rekisteröity museoajoneuvotarkastaja. 1979 Tarmo Friberg, Lieto Kukkaisukkoina Jorma Kuhmonen ja Tuure Hulmi, kameran takana oman kukkapakettinsa kanssa oli Carl-Johan Blomqvist. Kadunvarren kukkaloistosta valittiin kauneimmat mitä löytyi ja kääräistiin pakettiin. Veteraanikuorma-autoseuran hallitus pyytää seuran jäsenluettelossa olevilta tarkastajilta esityksiä palkitsemisen arvoisista entisöinneistä. Näillä eväillä rouvat yllätettiin täydellisesti, ja voi hiukan paremmalla omallatunnolla jatkaa vetkuilua. Hallitus voi ennen päätöksentekoa pyytää lausuntoa seuran vastaavalta museoajoneuvotarkastajalta. Vuoden Mutterilla palkitut 2010-2013 2010 Scania L 80 1975 Matti Keskinen, Järvenpää 2011 Volvo FB88 1968 Ari Perttilä, Lahti 2012 Kontio-Sisu K-138 SV 1967 Jari Anttola, Viitasaari 2013 Scania LS 141 S + Jyki pv. Kun pistepussi alkaa olla tyhjillään, pitää asia korjata. Palkittavan henkilön tulee olla auton omistaja ja Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsen. Arton idea on, että esimerkillisestä hyötyauton entisöinnistä jaetaan tunnustuspalkinto ilman perinteistä entisöintikilpailua. Uusiin hankintoihin näin kevyt lahjonta ei sentään riitä. Kiertopalkintoon kiinnitetään nimilaatta ajoneuvotietoineen. Keväällä pariskunnat Kuhmonen, Hulmi ja Blomqvist matkasivat Tallinnaan juhlistaen samalla Jorman 65-vuotispäivää. Vetkun vastaavana museoajoneuvotarkastajana toimiva Arto on aina kantanut huolta hyvästä laatutasosta ja suunnitteli palkintoa pitkään
Myös muutamia Vanajaakin heikottavia ylämäkiä on sillä välillä. Lavalla oli tuttuun tapaan kerhomyyntiauto, joka sitten otettiin vielä alas. Yöksi oli luvattu melko arktisia olosuhteita, mutta onneksi ne ei täysimääräisenä toteutuneet ja autot saatiin mukavasti tulille. Paikka oli ihan siisti ja fiilis hyvä. Siellä meille avattiin muovituotteiden tekemisen saloja. Luulin, että olimme viimeiset tulijat sinne, mutta jonkin ajan kuluttua alkoi näkyä autonvalot pellon reunasta ja sieltä tuli vielä Stenvallin Rekka-Vanaja. Niinpä turvauduttiin omatoimieväisiin, ja niitä kyllä oli vaikka useammaksikin päiväksi kun niitä ryhmän tarjoiluja katseli. Rotomonille Ensimmäinen kohde oli erilaisia muovivalutuotteita valmistava Rotomon Oy. Ajattelin siinä esittelyä kuunnellessani, että on se sääli kun heillä on vahva ja pitkälle viety kehittely, suunnittelu ja valmistusprosessi. Osoituksena siitä on siellä jokavuotinen Big Wheels tapahtuma, joka on jo saanut aika isot mittasuhteet. Kunnalliskoti Olimme varanneet ensimmäisen yömajoituksen Leppäniemen lomakartanosta Kangasniemen kirkolta muutama kilometri sivuun. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12 Kuten kaikki muistamme, tämänvuotinen kevätpäiväntasausajo oli Kangasniemen ja Pieksämäen suunnalle. Mäki pihaan oli kuitenkin liukas, ja muutama autonmitta ennen tasaista pito häipyi vetopyöristä. Tehdas valmistaa vesi-, viemärija rumpuputkia sekä erilaisia jätevesijärjestelmiä. Kun Ysitieltä käännyttiin kohti Joutsaa, on siinä Kärkisten sillan jälkeen mahtavia maisemia, joita siinä iltahämyssä vielä pystyi aistimaan. Hienosti Raimo peruutti auton takaisin isolle tielle pimeän puolen kulmakäännöksen kera punaisten parkkivalojen toimiessa ainoina peruutusvaloina. Hyvin näytti liikenneneuvoksella olevan vielä rattihommat selkäytimessä. Moilaselle Rotomonilta jatkettiin Pieksämäelle Moilasen leipomolle jossa meille tarjottiin tuhti lounas. Jospa seuran rahatilanne vain antaisi myöten, tulisi meidän järjestää Raimolle ja Kirstille kauppaneuvoksen ja kauppaneuvoksettaren arvonimet, sillä niin merkittävän työn he ovat tehneet vuosien mittaan seuramme hyväksi. Mutta elämä vain vissiin on sellaista. Täytyy ihmetellä, että näillä autoilla on aikoinaan vedetty perässä rekkoja ja jotakin vasikantynkiä.On siinä varmasti tarvittu Vullerista paremmin vaan niitä alkupään vaihteita, kun näin tyhjänäkin jo ahistaa. Leipurimestari Juha Moilanen kertoi meille leipomon tuotteista ja Autorivistöä valmiina lähtöön Kangasniemen Shellin pihassa talvisessa kevätsäässä. Mekin pääsimme siitä vähän osalliseksi, kun kylän oma Al Capone alias Olavi Nenonen lähti vetämään letkaa 30-luvun gangsterityyliin Fordillaan. Olimme liikkeellä varsinaisen lomakauden ulkopuolella, eikä talon puolesta ollut tarjolla aamupalaa. Jenkkiautoharrastus on melko laajaa Pieksämäen suunnalla. Voi tietysti olla, että osa niistä alkuperäisistä hevosista on päässyt huohottimen kautta karkuun, sen verran AEC tahrii kuumana kylkeään. Keskellä palkitun parhaan kokonaisuuden auto, Juhani ja Kalevi Tuiran DAF FA 16 DD. Siellä saimme vähän esimakua tulevasta, sillä rakennus johon majoituimme, oli entinen kunnalliskodin sairasosasto. Lähtö Lähtöpaikkana oli Kangasniemen Shell jossa oli vielä kunnon varsinainen aamiainen sekä perinteiset lähtövalmistelut. Myös me Köyliön ja Säkylän porukat luistettiin töistä vähän ennakkoon perjantaina iltapäivällä ja linjattiin ojakepit kohti Kangasniemeä Tampereen, Korpilahden ja Joutsan kautta. Parhaiten kylmään oli varautuneet toijalalaiset sillä Vanaja 505:n lavalla oli muun muassa aggrekaatti ja sähkölevy öljypohjan oikeaoppiseen lämmitykseen. Teksti Tuure Hulmi Kuvat Raimo Mesiranta. Ihmiset eivät vaan osaa arvostaa sitä, sillä heti laitoksen ostettuaan kaivavat sen piiloon maahan ja täyttävät sen ihan sillä itsellään
Alkuun paikallinen orkesteri Kenttäharmaat johdatti meidät hienosti lähinnä sodanajan musiikkiin. Tällaisia menestystarinoita kuuntelee mielellään. Nenoset ja Kuhmoset olivat kehitelleet meille mukavan viikonlopun tavalla, josta meidän muidenkin on hyvä ottaa mallia ajoja suunnitellessamme. 13 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC valmistuksesta sekä vähän historiaa. Autot jätettiin torille yöksi ja keikkakansa siirtyi muutaman korttelin päähän Hotelli Savonsolmuun, jota ei meidän porukan sadalla yöpyjällä saatu lähellekään täyteen. Paras kokonaisuuspalkinnon nappasivat Juhani ja Kalevi Tuira Lahdesta DAF FA 16 DD autollaan. Tuskin he sitä jäivät kaipaamaankaan, sillä niin perusvaatimattomia Suomipoikia tuntuvat olevan. Joillakin autokunnilla oli taas hillitön kiire heti aamusta lähteä kotimatkalle. Vasemmalta varapj Jari Kosenius, pääpaakari Juha Moilanen ja Al Capone Olavi Nenonen. Savon rata valmistui 1800-luvun lopulla, ja Pieksämäki on sen jälkeen ollut merkittävä rautateiden risteyspaikka. Sunnuntai Sunnuntaina oli aamiaisen jälkeen kevätkokous ja keikan loppupalaveri joissa hallitus sai jäsenistöltä siunauksen tekemisilleen. Vaatimaton kansanmies Moilas-Jussi osoittautui myös pahasti mobilistikärpäsen puremaksi, mikä antaa miehelle oman lisäarvonsa meidän mielissämme. Saunomisen ja muun ylenmääräisen ja sinänsä tarpeettoman siistiytymisen jälkeen oli ruokailun ja illanvieton aika. Kiitosten aika Moilas-Leipomolla. Torille ja Savonsolmuun Ruoasta ja munkeista vatsa ähkyssä ahtauduttiin autoihin ja siirryttiin torille näyttelyyn. Pieksämäellä kun oltiin, ei voi olla huomaamatta rautatietä ja sen merkitystä kaupungille. Savon radan museoon oli avoimet ovet, ja urhoollisemmat munkinsyöjät jopa menivät sinne kävellen vaikka sinne oli kuljetuskin järjestetty. Loppuillasta oli kaikilla vielä mahdollisuus pyörähdellä tanssilattialla oman innostuksensa mukaan ja ainakin meikäläisellä, kuten tavallista, meni paita pesuun. Melkoinen näyttö uskalluksesta on ollut gluteenittomien tuotteiden kehittäminen ja niillä jalansijan saaminen kotimaassa ja erityisesti Keski-Euroopassa. Veljekset ovat tehneet upean työn ensin löytäessään ja sitten entisöidessään hienoksi harvinaisen auton. Tulevien keikkojen sunnuntaitkin voisi merkata kalentereihin vapaapäiväksi, sillä kyllä ne työt siellä kotona jaksavat odottaa. He eivät kuitenkaan päässeet salamavalojen räiskeeseen, kun olivat jo lähteneet suoraan torilta kotimatkalle. Viihdytyskiertueelle komennettu Kenttäharmaat -orkesteri luo korsutunnelmaa.. Vasemmalla Anja Kuhmonen keikan järjestelytoimikunnasta näyttää käyttäytymisen mallia. Savonlaiva on lastattu savolaisen pitopöydän herkullisilla antimilla. Omakotitalon ulkorakennuksesta alkanut sivutoimi on kasvanut kahden sukupolven aikana yhdeksi Suomen suurimmaksi leipomokonserniksi
Tammisaaren satamaan pysäköidyt autot houkuttivat paikalle sankan joukon aiheesta kiinnostuneita kaupunkilaisia. Veteraanikuorma-autojen huomioarvo on taattu, kun keli on kohdallaan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
Kuljetuskapasiteetin puutteeseen ei hankintojen teko tällä kertaa ainakaan jäänyt. Maukkaan aamupalan nauttimisen jälkeen keikkalaisilla ja kaikilla kuorma-autojen valmistuksesta kiinnostuneilla oli mahdollisuus tutustua Sisu Auton tuotantoon ja tuotteisiin. Molemmat kylät tarjoavat niin nähtävyyksiä, ostoksia kuin herkutteluakin pidemmänkin visiitin varalle. Olihan matkaan lähdetty monelta paikkakunnalta jo varhain torstaiaamun tunteina. Kaiken kaikkiaan autotehtaan piha-alueelle kaartoi 112 eilispäin ajokkia. päivänä kuluvaa vuotta 2013. Anu ja Ari Perttilä Tällä kertaa Vetkulaiset kokoontuivat sankoin joukoin perinteiselle kesäkeikalle Karjaalle, Sisu Auton kuorma-tehtaalle varsin sateisena perjantaiaamuna kesäkuun 14. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 15. Tiettävästi kenenkään keikka ei jäänyt kesken tienposkeen ylittämättömien ongelmien vuoksi. Nähtävyyksiä ja muistoja matkalta Perjantaina puoliltapäivin Raaseporin kaupunginjohtajan Mårten Johanssonin ja Sisu Auton toimitusjohtaja Timo Korhosen matkaan lähettämä keikka veti teiden varsille tuttuun tapaan varsin paljon veteraanikalustosta kiinnostunutta väkeä. Sateisesta säästä huolimatta museokuorma-autot ja tehtaan avoimet ovet tuntuivat vetävän yleisöä puoleensa hevoskilpailujen lailla. Perjantaina ajeltiin Raaseporin kunnassa, Billnäsin ruukkialueen kautta lounastauolle Fiskarsin ruukkialueelle. Allekirjoittaneiden miehittämässä ohjaamossa ihailtiinkin paikallisen kultaSuomen ainoa kuorma-autotehdas tarjosi vartioidun pysäköintialueen ja valikoimista haettiin apua myös lajiin kiinteästi kuuluviin teknisiin murheisiin. Polveilevat länsiuusmaalaiset hiekkatiet, huikaisevat merenrantamaisemat ja mainio porukka, niistä on Vetkun kesäkeikka tehty. Keikka antoi varsinkin pitkämatkalaisille leppoisan puolen viikon loman – sikäli kun autolla ajoa lomana voidaan pitää. Soppalounaan jälkeen oli aikaa tutustua Fiskarsin historiaan, sen nimeä kantavaan yritykseen sekä tehdä tietenkin mainioita hankintoja alueen lukuisissa käsityöläispuodeissa. Tehtaan edustajien opastamilla kierroksilla oli mahdollista nähdä ja kokea, kuinka kahden runkopalkin ympärille rakennetaan asiakkaan toiveiden mukaan räätälöity tuloksentekijä. Keikkalaisia oli saapunut paikalle eri puolilta Suomea, kaukaisimmat autokunnat aina Pohjois-Pohjanmaalta ja Kainuusta saakka. Perjantaiaamun aikana keikkalaisille jaettiin jo aiemmilta keikoilta tuttu selviytymispaketti, joka piti sisällään muun muassa aikataulun hyvin yksityiskohtaisine karttoineen. Ja olihan tuo reilun sadan kuorma-auton letka oikein komea näky kauniissa kesä-Suomessa. Nuorimman kuljettajan palkinto ojennettiin tällä kertaa naisvoimaa uhkuvalle kaksikolle Petra Piirrolle (oik.) ja Raija Suokivelle, jotka olivat liikenteessä Jussi Piirron Scania-Vabis L 36:lla. Tapahtumaan osallistuneet neljä ruotsalaista autokuntaa toivat keikkaan myös oman kansainvälisen mausteensa
Turvallisesta pysäköintialueesta johtuen seurue saattoi levollisin mielin siirtyä museolinja-autoihin, jotka siirsivät pirteän porukan keskustan majoituspaikkoihin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16. Piskuisella Sisulla on historiassaan myös varsin ansiokas kappale moottoriurheilua, jonka tuomat kokemukset ovat omalta osaltaan auttaneet kamppailussa isojen tehtaiden puristuksessa. Kaarle Langen kertomaa historiaa toisen maailmansodan taisteluista Hangon rintamalla sekä Hangon evakuoinnista. Edessä oli se viimeinen rypistys Hangosta Karjaalle, missä bussikyyti autotehtaalta majoitukseen odotti jälleen kyytiläisiään. Satamasta katsottuna ensimmäinen kahvila-ravintolaksi luettava palvelutarjoaja teki mitä luultavimmin kävijäennätyksen, sillä jono oven ja kassakoneen takana ei ripeästä palvelusta huolimatta tuntunut lainkaan lyhentyvän. Kumpikin seikka on varmasti yhtä tärkeä palveluista elävälle yhteiskunnallemme. Meidän kahdeksan hengen pöydässä kukaan ei tunnustanut lukeutuneensa edellä mainittuihin ammattikuntiin. Siinä samalla romuttui myös myytti veteraanikuorma-autoharrastajien ammatista ja taustoista. Museokuorma-autojen näyttely Hulmin Tuuren haitarimusiikilla höystettynä keräsi jälleen runsaslukuisen väkimäärän, joka ansiokkaalla tavalla äänesti autojen parista mieluistaan. Ja näitä kiinnostuneita kaupunkilaisia tuntui riittävän, sillä satamassa oli havaittavissa jopa tungosta. Ainakin itse pidän sitä vahvuutena, jota kannattaa vaalia tulevaisuudessakin. Parhaat palkittiin Lauantai-illan tapahtuma-areenaksi työryhmä Koskinen-Sjöman-Blomqvist oli valinnut Fiskarsissa sijaitsevan Ravintola Kuparipajan maukkaine tarjottavineen. Vanha kuorma-auto, sillä ajaminen ja siihen liittyvä harrastaminen on nimittäin aika erilaista, kun lajiin hyppää Ei vielä museoiässä, joskin rippikouluikä on jo takana. Matka kulki Tammisaaren satama-alueelle, missä kalusto oli kahden tunnin ajan tapahtumasta kiinnostuneiden kaupunkilaisten ihailtavana. Monesti kuvitellaan, että vanhat ja ruosteiset kuorma-autot vetävät puoleensa vain autoilijoita ja autonkuljettajia. Monet keikkalaiset hyödynsivät parituntisen tutustumalla Tammisaaren keskustaan ja sen tarjoamiin palveluihin, osa autokunnista taasen pitäytyi ajoneuvojen luona kertomassa harrastuksestaan. Maittavan illallisen jälkeen ohjelma oli hyvin vapaata, joskin teemana tuntui lähes kaikissa seurueissa olleen museokuorma-autoilun eri osa-alueet. Tuo kierros kauppasataman kautta oli viivästyttää myös nykyaikaisten rahtilaivojen kulkua, sillä laivaan 2000-luvun rahtikalustolla ajamassa olleet kuljettajat halusivat seurata entisaikojen kaluston tekemää ohimarssia viimeiseen autoon saakka. Lounaan lomassa saimme kuulla myös majuri evp. Illallisen lomassa käytiin jälleen monta mielenkiintoista ja viihdyttävää keskustelua, jotka yllättävää kyllä liittyivät veteraanikuorma-autoihin. Tarinoille oli kuitenkin pantava piste, sillä keikkatoimikunnan laatimassa ohjelmassa oli siirryttävä seuraavaan vaiheeseen. seppämestari Timo Mustajärven valmistamia hopeakorvakoruja samalla kun suussa suli Petris Chocolate Roomin herkullinen suklaakonvehti. Maineikkaassa Hangon satamakaupungissa nuo autonkuljettajat ovat aina olleet tien päällä, siksi monenlaisia kokemuksia vanhoista hyvistä ajoista tuntui kuuluvan pysäköityjen autojen välistä. Missä kuorma-autoja, siellä myös Volvoja sekä pitkän uran merkin palveluksessa tehnyt Kurt Westenius, jonka kiinnostus hyötyautoja sekä varsinkin niiden parissa työskenteleviä ihmisiä kohtaan ei katoa edes eläkepäivinä. Parituntisen pysähdyksen jälkeen retkue käänteli ohjauspyöriä hyväkuntoisia sorateitä pitkin Inkoon ja Fagerlundin kautta takaisin Karjaan autotehtaan pihaan, missä Sisu Auto tarjosi autojen yöpysäköinnin vartioidulla alueella kumpanakin yönä. Puolustusvoimien Syndalenin harjoitusalue upealla merenrantamaisemalla toimi lauantain keittolounaan ajan pysähtymispaikkana. Iltapäiväksi ajelimme Hankoon komeiden merenrantahuviloiden editse ja kauppasataman kautta vierasvenesataman parkkipaikalle. Kansaa kiinnostavat näyttelyt Lauantai-aamuna seurue käynnisteli kalustoa aurinkoisessa kelissä sankahkon sinisin savun alla
Kesäkeikan kiertopalkinto ojennettiin Pyhäsalmelta paikalle ajaneelle Aimo Pirnekselle, jolla on takanaan pitkä ja aktiivinen keikkahistoria. Lääkärinä työskentelevä Thomas Hedlund osallistui keikalle yhdessä Rune Karlssonin sekä kaksikon entistämän Scania-Vabis LS 71:n eli Regentin kera. Ansiotyössä ollessaan auto oli pötkähtänyt kyljelleen, jonka jälkeen kohtalona oli odotella tulevia siirtoja kuusikossa muutaman vuosikymmenen ajan. Onnettomuudessa vaurioituneen ja taivasalla säilötyn ajokin parissa on varmasti vierähtänyt tovi jos toinenkin, mutta autoa tarkastellessa voi todeta, että ponnistelut eivät ole valuneet hukkaan! Laivamatkan takaa Ruotsista saimme mukaan neljä ajoneuvokuntaa, jotka toivat mukanaan hilpeää ja kansainvälistä tunnelmaa. Tokko taitaa tohtori luovuttaa laatikkoa vastaanottajalle, sillä oven takaa paljastui varsin mukavat majoitustilat. Harvoin on Sisu Auton Karjaan tehtaan piha näin täynnä autoja, saati näin vanhoja autoja. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17. Erittäin taidokkaasti tehtyä työtä alkaa arvostaa entistä enemmän kuultuaan auton tarinan. Hankoniemen keikka houkutteli matkaan satakunta autokuntaa eri puolilta Suomea ja Ruotsia. Yleisöäänestyksessä eniten ääniä ja siten Närko-palkinnon itselleen rohmaisi Anja ja Jorma Kuhmosen Peterbilt vuodelta 1981. Päivä ajetaan kiivaasti tehtävärastien välillä ja illalla syödään pikaisesti ennen kotiinlähtöä. Oveen ja katolle nostettu Förlustaåkeriet voidaan muuten vapaamuotoisesti kääntää ainakin kahdella tapaa. Ansiokkaasta entisöintityöstä Vuoden Mutteri-tunnustuksella palkittiin tällä kertaa Tarmo Fribergin Scania LS 141 ja siihen kiinteästi kuuluva kasettiperävaunu vuodelta 1979. aidan toiselta puolen. Kuljetusliike hauskanpito tai kuljetusliike tappio… Elimäen Lasse Hietsalo huolehti näyttelyiden aikana muun muassa äänestyslippujen jakamisesta ja myös keräämisestä. Muistoksi ja kiitokseksi tämä ensimmäistä kertaa matkassa ollut naispari sai myös Republic-rintaneulat. Kansainvälisempi kuin koskaan Hyötyautoilla ei ole tarkoituksenmukaista ajaa yksinomaan terveisiä, minkä vuoksi Thomas Hedlund oli nikkaroinut lavalle Södertäljestä Scania-Vabiksen Brasilian Sao Paulon tehtaalle matkalla olevan puulaatikon. Nuorimman kuljettajan palkinnon sai tällä kertaa autokunta Petra Piirto ja Raija Suokivi. Kotimatkalla on monesti jutut loppu kartturin kanssa, koska kenenkään muun kanssa ei ole ehtinyt jutella”, tuumasi tohtori Hedlund. Aimon ehdotuksesta ovat monet asiat kehittyneet keikkojen järjestelyissä. Aurinkoisen päivän aikana isokin ämpäri täyttyy mielipiteistä. Illallisen jälkeen oli luvassa myös paljon odotettu palkintojenjakotilaisuus. ”Ruotsissa tapahtumat ovat monesti yksipäiväisiä, joihin lähdetään aamulla varhain. Ruotsalaisosallistujat tykkäsivät eritoten keikan välittömästä tunnelmasta ja yhteisöllisyydestä
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
Vuosi vuodelta kasvanut tapahtuma vetää paikalle entistä enemmän myös veteraaniautoja sekä eritoten niistä kiinnostuneita kävijöitä. Classic Motorshow, Lahti Kesän 2013 avasi Lahden messukeskuksessa nyt jo kuudennen kerran järjestetty Classic Motorshow, joka keräsi paikalle ennätysyleisön. Jokelan kotiseutumuseon Vanhat ajan päivät keräsi elokuussa suuren joukon kymenlaaksolaisia ja muitakin tutustumaan entisajan elämänmenoon. Autojen tutustumisen lomassa posetiivari Markku Savijärvi apulaisineen viihdytti paikallaolijoita posetiivin sulosoinnuilla keräten vapaaehtoisena pääsymaksuna 2858 euroa lastenklinikan sydänosastolle. Vetkun keikkoja Scania L80S:llä kiertävä museomestari Erkki Jokela veti Vanhan ajan päivien paraatia harvinaisella, Suomessa 1951 valmistetulla Takralla. Tapahtuman tarjontaan tutustui lähes 20 000 vanhoista ajoneuvoista kiinnostunutta. Toinen toistaan näyttävämpien customoitujen hyötyajoneuvojen lomassa nähtiin jälleen laaja kattaus entisaikojen ajokkeja. Kuva Arja Hietala Vanhan ajan päivät, Ruotsinkylä Mobilisti-ilta Vääksy Vääksyn kanavan alueella 12. Näyttelyn teemana oli tällä kertaa 1960-luku, josta kertoivat myös lukuisat paikalla olleet veteraanikuorma-autot. Varsin monen vieraan askel kun veti suoraan takakentälle veteraanien pariin. Vanhojen kuormureitten rivistö oli komea, työnäytöksiä oli taas runsaasti ja traktoriparaati oli näyttävä. kertaa järjestetty Mobilisti-ilta veti paikalle jälleen satoja autoja sekä tuhansia niitä katsomaan tulleita kävijöitä. Power Truck Show, Härmä 20 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Kesän kiivain rekkatapahtuma järjestettiin tuttuun tapaan Power Parkin alueella Alahärmässä. Erkki on entisöinyt Takransa vuosina 2012-13
Museokuorma-autoja ja kerhotoimintamme on esitelty niin kuorma-autotapahtumissa, perinnepäivillä kuin alaan läheisesti liittyvillä messuillakin. Ja tiskin toisella puolen huomattiin, että ilmoitus Vetku-lehdessä on aina paikallaan! 21 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Kuhmon Mobilistien ajoneuvoja rompetapahtumat Kuhmossa ja Nurmeksessa keräsivät yhteensä toistakymmentä tuhatta kävijää. Paikalla oli tavan mukaan runsaasti harvemmin nähtyjä veteraaniautoja. Vetkun kerhotuotekioskista keikka-DVD:n mukaansa ostaneet jäävät luultavasti lopullisesti koukkuun. Suppean kuvakimaran avulla voimme palata pikaisesti aurinkoiseen suveen 2013. Uusi paikka toi varmaan myös uutta yleisöä, koska vilkasta oli. Paluukuormana Ismo vei kotiinsa Kärkölään arpajaisvoittona olleen Pappa Tunturin. Kuva Matti Häkkinen Originatorin Raskassarja-päivä, Lahti Raskaan kaluston varaosien ja korjaamotoiminnan ympärillä toimivassa, lahtelaisessa Originator Oy:ssä vietettiin jälleen perinteisiä Raskassarja-päiviä perinteikkään sateisessa syyssäässä. Kuva Marko Haverinen Nurmes 9.-11.8.2013 Rauta ja petrooli, Riihimäki Fordson Clubin Rauta ja petrooli -tapahtuma sai tänä vuonna uuden paikan Riihimäen messupuistosta. Vetkun osastolla oli molempina päivinä kymmenkunta autoa, ja koko tapahtuman keskipisteenä eli esiintymislavana oli Ismo Nousjoen International Loadstar 1600/4290 vuodelta 1967. Nurmeksen Hyvärilää ei suotta kuvata maan kauneimmaksi rompetoripaikaksi, mikä kannattaa jokaisen käydä itse todeksi toteamassa. Kahtena päivänä kävi yhteensä yli 7000 henkeä. Pikkupurtavan ja höyryävän kahvin lomassa tarinoitiin menneistä, mutta tehtiin myös kauppaa. Piharekvisiitaksi kaarrettiin jälleen laajalla vetku-rivistöllä monelta eri suoritealalta ja usealta vuosikymmeneltä. Maarakennuskonehistoriallisen seuran suunnittelemalla osastolla messukansaa kiinnostivat erityisesti työnäytökset ja autoesittelyt. Kesäaika on tunnetusti kiivainta aikaa vetkuilulle, jota on menneen suven aikana harrastettu runsaasti eri puolilla maatamme. Aika moni vetkulainenkin huomasi tarvitsevansa hyllymetrien kätköistä löytyneitä öljynsuodattimia, moottoriöljyä, pyyhkijän moottoreita sekä pyyhkijänsulkia. Maxpo 2013, Hyvinkää Maxpo 2013 maarakennusmessujen historiaosastolla vanhat pillarit, kaivinkoneet ja kuorma-autot saivat karaistuneet konemiehetkin herkistelemään työkokemuksillaan
22 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
DAF-henkilöautot opittiin tuntemaan Variomatic-variaattorivaihteistostaan, joka oli kieltämättä aikaansa edellä paljolti portaattomuutensa ansiosta. Samanaikaisesti tuotekehityksessä tehtiin koeajoja välijäähdytyksellä varustetuilla ajoneuvoilla, jotka otettiin tuotantoon jo vuonna 1973. 1960-luvulle saavuttaessa moottorivalikoimaan kuului myös turboahdettuja dieselmoottoreita, jotka kasvattivat suosiotaan tasaisen varmasti. Saman vuosikymmenen puolivälissä Belgiaan avattiin ohjaamoja akselituotannon parissa toimiva tehdas Hub Van Doornen vetäytyessä päivittäisistä toiminnoista sivuun. Perinteikkään tehtaan historiaa ja ennen kaikkea sen vuosikymmenten Perävaunuista autoja komponenttituotantoon Menestyksekkäästä perävaunutuotannosta oli lyhyt matka kuorma-autojen valmistamiseen, mikä alkoi jo vuonna 1949. Hyötyajoneuvojen valmistamista varten rakennettiin uusi tuotantolaitos, joka valmistuikin jo seuraavana vuonna tuottamaan kalustoa Euroopan jälleenrakentamisen tarpeisiin Innovatiiviset ja eritoten innokkaat veljekset eivät suinkaan tyytyneet tähän, vaan halusivat laajentaa myös henkilöautotuotannon pariin. Doornen veljesten ensimmäiset työt liittyivät lähinnä pajassa tehtäviin korjauksiin, mutta pian veljekset huomasivat ”tuotantolaitoksen” kapasiteetin olleen kysyntään nähden ylimitoitetun. Uuden henkilöautomallin suunnittelun ja tuotannon aloittamisen lomassa Eindhovenissa aloitettiin myös kuorma-autojen moottoreiden ja akselistojen valmistus omaan tarpeeseen. Kesäisenä arkipäivänä museon ilmapiiri muistutti enemmänkin arvokkaasti harmaantuneiden herrasmiesten päiväkerhoa kuin automuseota, sillä näiden eläkeläismiesten turvin hoitui niin museon lipunmyynti, mahdollinen opastus kuin asiakaspalvelu hurmaavan idyllisessä Daffetaria –kahviossakin. Niin, vain yksi uusi pienoismalli tarttui mukaan. Vuonna 1958 maailmassa ei ollut ylituotanto-ongelmia, vaan kaikki ajoneuvokalusto löysi ostajan helposti. Merkittäväksi museo nousee senkin takia, että nykyisin osana Paccar-konsernia oleva tehdas aloitti toimintansa juuri nykyisen museon paikalla, nykyisissä tiloissa. Tänään samaisen pajan ympärillä toimii hollantilaistehtaan värikästä historiaa valottava museo. Niinpä tarmokkaat veljekset päättivät aloittaa perävaunujen valmistustoiminnan, mistä myös DAF-tuotemerkki juontaa juurensa. Vuonna 1932 käyttöön otettu nimi, Van Doorne’s Aanhangwagenfabriek (Van Doornen perävaunutehdas) lyheni sulavasti muotoon DAF. Pienoism alleista kiinnostu neen veteraan iautoharr astajan saa aika tyytyväise ksi kierrättäm ällä sitä DAF-museossa ja tarjoama lla tämän jälkeen kupillisen Daffetarian tarjoama a kahvia. Vuonna 1993 avattu museo valottaa paikallisena pajana aloittaneen yrityksen matkaa perävaunutuotannon ja henkilöautovalmistuksen kautta osaksi maailmanlaajuista hyötyajoneuvoteollisuutta. Museoajoneuvojen entistämisen ja säilömisen sekä itse museotoiminnan kannalta tärkeään asemaan nousevat niin toimintaa rahallisesti tukevat sponsorit kuin työlle aikaa antavat vapaaehtoistyöntekijätkin. Van Doornen veljesten vuokraama, olutpanimon kupeessa sijainnut paja on entistetty vastaamaan vuoden 1928 ilmettä.. Sekin oli vanhasta autosta… Tästä kaikki alkoi. 23 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Hollantilaisen DAF-tehtaan juuret ulottuvat aina vuoteen 1928, jolloin Van Doornen veljekset Hub ja Wim aloittivat pajatoiminnan eindhovenilaisen panimon pajassa. Teksti ja kuvat Ari Perttilä Monet autotehtaat ovat päätyneet vaalimaan omaa historiaansa museotoiminnan muodossa. Seuraavalla vuosikymmenellä myös Wim Van Doorne päätti vaihtaa päivittäiset kiireet eläkeläisen leppoisaan arkeen. saatossa tuottamaa kalustoa on kerätty museoon, jota ylläpitää toimintaa varten perustettu säätiö. Hollannin Eindhoveniin juurtunut DAF ei tästä valtavirrasta poikkea
Samaan aikaan aloitettiin yhteistyö kanaalin toisella puolella toimivan Leyland Trucksin kanssa, mikä olikin johtaa koko merkin katoamiseen. 1980-luku oli DAFin historiassa varsin lennokasta aikaa, sillä tuotevalikoima laajennettiin muun muassa aiempaa tilavammilla ohjaamoilla, sekä uusilla moottoriteknisillä innovaatioilla. Suomessa kuljettiin ovelta ovelle, Hollannissa mentiin vapaasti käännettynä portilta portille. Vuonna 1960 valmistuneella perävaunulla ajettiin vaihtokontteja, jollaisia oli museon tietojen mukaan käytössä 13 eri Euroopan maassa. DAF A 16 DA vuodelta 1966 on saanut seurakseen vuonna 1978 valmistuneen 2800 DKS-rekkaveturin, joka on yksi 150:stä DAF-tehtaan 50vuotisjuhliin valmistetuista juhlamalleista.. Tähän värikkääseen, vuonna 1928 alkunsa saaneeseen historiaan on mahdollista paneutua erittäin idyllisessä museossa, missä on nähtävillä niin maailmaa nähneitä ja sittemmin entistettyjä kuormajuhtia kuin prototyyppivaiheeseen jääneitä keksintöjäkin. Vuonna 1975 henkilöautotuotanto siirtyi Volvon huomaan ja markkinoille talutettiin täysin uusi jakeluautomallisto, jossa hyödynnettiin ”neljän koplan” ohjaamoa. Vuosikymmenen puolivälissä markkinoille tuotiin uusia malleja niin pakettiautoluokkaan kuin kaukoliikenteenkin tarpeisiin. Vuonna 1993 DAF NV ajautui konkurssiin, mutta toimivan johdon ansiosta perinteikkään merkin tarina sai jatko-osan. Museossa on esillä yhtä vahvasti nyttemmin jo kadonnut henkilöautotuotanto kuin vahvana elävä hyötyautomaailmakin. Eikä museon tarjonnassa ole unohdettu laajaa ja monipuolista komponenttivalmistusta, jota esitellään kymmenien voimalinjakomponenttien ja muiden teknisten koOnhan automuseossa toki myös autokorjaamo – tällä kertaa kyseessä on DAF-merkkihuolto. Perävaunun jousituksen voi tehdä myös näin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 24 Katastrofin kautta uuteen alkuun Öljykriisin jälkeisenä aikana DAF keskittyi aiempaa tiiviimmin hyötyajoneuvojen valmistamiseen. Vuonna 1996 monikansallinen Paccar –konserni otti hollantilaistehtaan haltuunsa ja alkuvaikeuksien jälkeen DAF on kuulunut usean vuoden ajan Euroopan vahvimpiin merkkeihin niin markkinaosuuksien kuin tehdyn tuloksenkin perusteella. 1970-luvun loppupuolella eindhovenilaisyrityksessä päätettiin jälleen kaventaa tuotevalikoimaa lopettamalla perävaunujen tuotanto
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 25 DAF Tjorven ei esittelyjä kaivanne. Puoliperävaunulla varustettu DAF Pony on uransa aikana täyttänyt monet pienet kuljetustarpeet. Autojen ohella museossa esitellään myös komponenttivalmistusta.
Inkan myymälän hinnat olivat käsittämättömän edullisia museotavaraa siis siltäkin osin. Kiitokset Vesa Postiselle värikkäistä tarinoista! Pysähdyksellä riitti aikaa myös vaihtaa kuulumisia ja ihailla kanssakulkijoiden autoja, jotka saimme hienosti parkkiin tehdasalueen vierelle. Kärjessä keikan vanhin, Ilpo Niemen Ford TT, vm. TVH:n vanhemman tiesuunnitteluinsinöörin työmoraalissa olisi viime vuosisadan alkupuoliskolla tosin ollut toivomisen varaa, vähemmän leikattua konjakkia massuun ja suorempia viivoja kartalle! Tosin kapeat, mutkaiset ja mäkiset tiet ovat niin vetkulaisten kuin moottoripyöräilijöidenkin ajamisen suola, siispä suuret kiitokset Erkki Virtaselle ja Hannes Lanamäelle jotka olivat nähneet kovasti vaivaa mielenkiintoisen reitin aikaansaamiseksi. Inka Oy:n vaiheet makaronitehtaasta P.G. Ja yleisöäkin oli purevasta tuulesta huolimatta matkalla mukavasti. Ilman aktivisia kyläläisiä vanhasta tehdasmiljööstä ei paljon olisi jäljellä, mutta kyläläisten uurastuksesta huolimatta ajan hammas on korjaajia nopeampi. Veteraaniautot sopivat mainiosti Killinkosken historialliseen tehdasmiljööseen. sukkanauhaliivien klipseistä (pinkkejä tietenkin) sidontaliinoihin (ei pinkkejä kaupan -vielä). Kartonkitehtaita ja seulakauhoja Ja kohti uusia seikkailuja: Reittimme mutkitteli kauniin Ähtärinreittiin kuuluvan Peränteen kylän seuduilla ja Vääräkosken kartonkitehtaan museo odotti meitä nimensä mukaisesti vain muutaman melkoisen väärän mutkan takana. ainoa onnistunut valokuva Paavo Nurmesta sytyttämässä Olympiatulta Helsingissä vuonna 1952. Kamerataivaasta löytyy mm. Suupielet kääntyivät iloiseen hymyyn! Lauantai-aamuna starttasimme 82:n autokunnan voimalla Ähtäri Zoon parkkipaikalta kirpakassa syyssäässä kohti Virtain Killinkoskea. Lopulta se kirkkokin saatiin pystyyn kun Suomesta maailmansodan vuoksi karkoitetut Edith Rönnqvist ja Carl Neu palasivat Killinkoskelle ja lahjoittivat uudet hirret ja puut. Oli jotenkin surullista huomata, että Suomen vanhojen kulttuurihistoriallisten kohteiden suojeluun kyllä löytyy tahtoa, mutta tukea kohteiden edes auttavaan ylläpitoon ei. kaikille tutut poliisien ja puolustusvoimien hihamerkit on alun perin valmistettu kutoen Inkan tehtaalla. Holmin seikkailujen kautta nykypäivään oli kiehtova ja hienosti kerrottu tarina, jota saatoimme seurata myös konekannan ja tuotteiden kehityksen myötä nauhamuseossa. Loska-ajo ei vuodenaikaan ja nimeensä nähden todellakaan ollut loskainen vaan upean ruskainen. Paavo Nurmi kun oli sen verran vikkeläjalkainen että ehti tuikata tulen ja pinkoa pois paikalta ennen kuin kuvaajat ehtivät kunnolla edes kissaa sanoa! Kuulimme myös tarinan siitä miten jumalatonta väkeä Killinkoskella oli aikoinaan asustanut. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 26 Teksti Petra Piirto ja Raija Suokivi Kuvat Raija Suokivi (RS),, Erkki Humpas (EH) Perinteinen Vetkun Loska-ajo ajettiin aidosti luonnon rauhassa – Ähtärissä. Loska-ajoa viimeisellä etapilla Vääräkoskelta Ähtäriin. Reitti Etelä-Pohjanmaalta Pohjois-Pirkanmaalle oli upea pittoreskeine pikkukylineen ja pienine suojärvineen. Eipä ole muuten tullut aiemmin mieleen että mm. 1924. Kyläyhdistyksen toiminta on häkellyttävän aktiivista: on kampaamomuseo, vanhojen lelujen näyttely, kameraja valokuvaamomuseo, vanhojen opetustarvikkeiden näyttely ja huikea nauhakauppa, josta sai kaikkea mm. Vääräkosken kesäkahvila oli elämys vanhoine kirjoineen, 1950-luvun lehtineen puhumattakaan kotitekoisesta omenapiirakasta ja Olavi Virrasta, joka soi ihan oikeasta levysoittimesta. Killinkosken kirkko pääsi valmistumaan vasta 1928, sillä aiemmin kirkon rakennusaineeksi varatut hirret päätettiin käyttää ”parempaan tarkoitukseen” eli työläisten asuntoihin. (EH). Parkkipaikka oli täynnä upeita vanhoja kuorma-autoja; eri näköisiä, eri kokoisia, eri vuosikymmeniltä. Huikea nahkakauppa Killinkoskella meitä odotti tehdasmiljöö 1800-luvun lopulta ja paikallisen kyläyhdistyksen keittämä herkullinen lihakeitto. Hankoniemen kesäkeikkaan verrattuna säiden haltija helli meitä ihan koko ajan poutaisella syyssäällä. Henkeä salpaava näky pulpahti silmiemme eteen pilkkopimeässä lokakuun perjantai-illassa kun saavuimme hotelli Mesikämmenen alueelle iltakymmenen tienoilla
Arvat menivät kuin kuumille kiville, kun niitä olivat toimeliaina myymässä Lanamäen Hannes ja Eija-Liisa. Onnea kaikille voittajille! Loppuilta menikin sitten tanssin pyörteissä. Sydäntä lämmitti kuunnella nuoren yrittäjän Juha Salmen kertomaa tarinaa yrityksestään. Petraa kun kehotettiin puhumaan vähemmän ja keskittymään tanssiin enemmän ja Raijalle arveltiin, että hitaampi valssi olisi hänelle aivan liian haastavaa. Yhden messukeikan kustannukset kipuavat noin 300 000 euroon ja messuja on vuoden aikana kuudet. 1952 Ähtärin Myllymäessä, kuljettajana Pentti Heikkinen Puolangalta. Me toivotamme onnea ja menestystä maailman valloitukseen! Mesikämmenen respan avuliaisuus oli vertaansa vailla ja herkkuja notkuva noutopöytä tarjosi maukkaan päivällisen nälkäisille matkalaisille, olihan vaiherikas päivä ehtinyt jo iltakahdeksaan. (EH). Myötäeläjinä vasemmalta Jari Kosenius, Hannu Sirola ja Juha Juvela. Siinä on aihetta olla perisuomalaisella tavalla tuen saajalle kateellinen. Erään loistavan tanssijan pinkkipöksyille esittämät kommentit heidän tanssitaidoistaan eivät ehkä olleet sellaista perinteistä kohteliaisuutta. Vetkun Kontio-Sisu vm. Juniorijaosto näytti jälleen löytäneen toisensa, mutta luonnollisesti sekaan mahtui seniorimpaakin kalustoa, sehän tässä Vetkuilussa onkin niin mukavaa! Terveisin pinkkipöksyt Petra ja Raija Petra Piirto esitteli ylpeänä isä-Jussin täsmällistä ohjetta keikalle lähtöön: avaa tallin ovet – käynnistä Scania – kytke peruutusvaihde. Seuraavalla keikallaan auto on entistä edustavampi, sillä ohjaamon kunnostus ja maalaus tehdään Loska-ajon arpajaisten tuotolla. Ne upeat kelluvat kaivinkoneet! Vau! Ja kaiken päälle makkaratarjoilu. (RS) Killinkosken nauhamuseon sata vuotta sitten tehdyt kutomakoneet edustivat aikansa huippua, ja tänä päivänä voi vain ihmetellä keksijän neroutta. 1973 keikalla vuosien tauon jälkeen. Hän naureskeli lukeneensa lehdestä olevansa tukikuningas: Neljän miljoonan euron halliin hän oli saanut tukea 200 000 euroa ja lisäksi viennin edistämiskeskukselta muutaman kerran 60 000 euroa. (EH) Bedford vm. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 27 Ja sitten matka jatkui seulakauhoja, seulonta-asemia ja kelluvia Big Float kaivinkoneita valmistavalle Remu Oy:lle. Pääpalkintona oli Piirron Jussin lahjoittama hitsauskone, jonka voitti Humpaksen Erkki. Museon koneista kaiken tietävä Vesa Postinen antaa työnäytöksen karusellikutomakoneella. Siellä saimme nähdä mahtavaa eteläpohjalaista yrittäjyyttä ja innovaatiota
Vuonna 1952 paperin ja kartongin ajo annettiin yksityisten autoilijoiden urakoitavaksi. Myös Kähkösen Eero ja Ojalan Yrjö olivat tehtaan autokuskeja ja itsenäisiksi autoilijoiksi ryhdyttyään hekin ostivat ajokkeinaan olleet Dodget omikseen. Paperin ajoa jatkoi Antin veli Matti Nikkilä 20 vuotta, vuoteen 1957, jolloin paperirekka palasi takaisin ”Antin talliin”. Melko pian hän hankki uuden Mersun, rek. Paperirullat vietiin kesäisin laivalla ja vuoteen 1927 asti talvisin hevosella. Myös Huissin Heikki, Kumannon Eino, Santalahden Pauli, ja Lahdenoja olivat Sisumiehiä. Tätä hommaa alkoi hoitaa Frans Kooni eli Pransu tehtaalta ostamallaan Natsulla. 1927 Antti hankki pari vuotta vanhan Chevrolet kuorma-auton, jolla kulki jo pari rullaa. Kirja on julkaistu heinäkuussa 2011, ISBN 978-952-92-88. Kun uudet isot Sisut tulivat markkinoille Eero ja Yrjö tekivät kaupat Rengaskonttorin automyyjän Sinisalon kanssa. Lisäksi kuvataan pojan kasvu ammattiautoilun maailmaan ensin isän autoissa, sitten koulupoikana kesätöissä kiitolinjan repsikkana ja vihdoin Super Scanian ratin takana. Samoin Heikkisen Eetu, Koskelan Ville, Koskisen Tauno ja Frimanin Heikki ostivat samanlaiset. Tehtaalla oli omia autoja ja vuonna 1947 tehtaalle ostetettiin kolme uutta Internationalia eli Natikkaa, eli Natsua. Ruotsalaiset Scaniat valloittivat 60luvun alkupuolella markkinat uudella 75mallilla ja useimmat paperiautoilijatkin siirtyivät tähän merkkiin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 28 Teksti Pentti Ruuska 1900-luvun alussa Oy Kyro Ab:n koneiden valmistamat sanomalehtija käärepaperi piti kuskata ensin kolmenkymmenen kilometrin matkan Siuroon, josta ne rahdattiin junanvaunuissa satamiin ja sieltä maailmalle. Antti ajoi paperia vuoteen 1937. Kolmen kilometrin alkumatkalla Kyröskoskelta Hämeenkyrön kirkonkylän Kirkkojärven rantaan oli yksi iso mäki, Ristamäki, jossa hevonen ja ohjastajakin joutuivat koville. Vuonna 1963 uuden Jyry-Sisun oveen maalattiin sitten nimi Lasse Nikkilä. Kirja kertoo legendaarisesta Petsamon rahtirallista, kuinka neljätuhatta miestä kuskasi lähes mahdottomissa oloissa valtavia rahtikuormia Rovaniemen ja Petsamon välillä. Teksti, kuvat ja vanha lehtileike on valittu Pentti Ruuskan kirjasta Isä, poika ja kuorma-auto, tarinoita tuulilasin takaa. Lisäksi sai ajaa ympäri vuoden, joten tienestit karttuivat. Talviajokin onnistui kolmasosan matkasta tietä pitkin, sillä 4.1.1927 aurattiin tie ensimmäisen kerran Ikaalisista Ylöjärvelle. Antti Nikkilä Kyröskoskelta oli yksi niitä kuskeja, jonka reessä kulki yksi 700 kilon rulla. Mutta Miharissa aurattu tie kääntyi Sasille ja Siuron tie oli silloin vielä avaamaton, joten viimeiset kymmenen kilometriä ajettiin tuttua jäätietä pitkin. Männistön Jaska ajoi buldoggi Bedfordilla ja Huissin Eino Austinilla. Kohta hekin vaihtoivat kalustonsa Scanioiksi. Ajoa oli kunnolla ja autoilijat vaihtoivat autoa kolmen vuoden välein. Vaikka kuorma-autot tulivat liikenteeseen, jatkui laivaliikenne vielä pitkälle 50-luvulle ja paperirullat kulkivat Siuroon laivan vetämissä proomuissa. Artikkeli julkaistiin vuonna 1957 lehden numerossa 3. Raipalan rannasta alkoi jäätie, joka oli helpompi taival. Sisuja oli yhdessä vaiheessa ajossa kerralla 10 kpl. no TS-437. Autoilla päästiin viemään kuormia suoraan satamiin, ensin Mäntyluotoon ja Raumalle, myöhemmin Kotkaan, Haminaan, Helsinkiin – joskus myös Turkuun. Tässä vaiheessa minäkin, 14vuotias koltiainen, pääsin kotipihassa opettelemaan rekan käsittelyä näillä aikansa suurimmilla vehkeillä, Mersuilla ja Jyry-Sisuilla. Mersuilla ajelivat vielä vähän aikaa Tuohenmaa ja Koskiranta, jolle siirtyi myös appiukko Frans Koonin Mersu. Kerralla vaihdettiin aina koko yhdistelmä. Vuonna 1929 anottiin Miharin-Siuron välin auraamista ja siitä lähtien viisi kuorma-autoa ajoi kukin viisi reissua päivässä. Hinta on 53 . Kirjassa on 172 sivua ja 334 kuvaa. TILAUKSET JA LISÄTIEDOT Pentti Ruuska, Lahti pentti.ruuska@pp2.inet.fi 0400-131288 Kyron paperikuskeja Sisu-Uutisten toimittaja kävi tekemässä jutun Kyro Oy:n paperiautoista. Sen jälkeen hän siirtyi linja-autoilijaksi. Sitten Mäkelän Olli vaihtoi Ukko-Mersuun
Ei kunnossapito kuitenkaan ollut kokonaan tällä hoidettu, sillä moni vaurio vaati erityiset konstit tai ainakin niksit tullakseen korjatuksi. Se, että tunnen heidät melkein kaikki, saattaa vaikuttaa asiaan. Pienitehoisille ja -renkaisille autoille juonittiin helpotuksia sopimalla penkkamiesten kanssa asioita niin, että avun kohde ei siitä itse tiennyt mitään. Suuntana Ylä-Tuuloma Noin 300-sivuinen kirja on tekijän itsensä kustantama, ja siitä on otettu jo toinen painos. Käytännössä tie jouduttiin tekemään koskemattomaan korpeen, sillä jo alunperin heiveröisestä ja sittemmin rappeutuneesta sota-aikaisesta niin sanotusta Pennasen tiestä oli apua varsin vähän. Rovaniemelle hinauttamista yritettiin välttää viimeiseen asti. Selkeä näyttö yhteen hitsautumisesta on se, että hän tulee jokaiseen yhdistyksen kuukausikokoukseen Rovaniemelle Kittilästä asti 160 kilometriä sivu. Tilojen valmistuttua parakkikuljetukset muuttuivat koneistoja kalustokuljetuksiksi.. Majoittumaan jouduttiin tilapäisesti jopa sodanaikaisissa korsuissa ja teltoissa. Parhaiten vastuunsa automiehistä hoiti Volvo, sillä V. Puusiltoja Luttojoen sivujokien yli tehtiin 37 kpl. Kirjoittaja Jorma Nykänen keskellä. Kirjan voi tilata tekijältä hintaan 50 + toimituskulut: Jorma Nykänen Pakatintie 371 A3 99100 KITTILÄ puhelin 0400 647 951 jormanykanen@hotmail.com SUUNTANA YLÄ-TUULOMA Kuva oik. Majoitusja huoltotiloihin tarvittiin muun muassa 11700 kg nauloja, 1383 rullaa kattohuopaa sekä suuret määrät erilaista puutavaraa. Jorma on selvittänyt perusteellisesti resurssit ja suoritteet. Rovaniemi korjaamoineen ja varaosamyymälöineen oli keskimäärin noin 400 km:n päässä. Sen jälkeen hän toimi ajo-opettajana aikuiskoulutuskeskuksessa ja vaikka on nyt emeritus rehtori ja kasvatustieteiden tohtori, haluaa hän edelleen profiloitua ensisijaisesti automiehenä: ”Fiksua väkeä!” Tien tultua valmiiksi suomalaisilla oli vielä mittava tehtävä rahtikuljetusten suorittamisessa pääasiassa Rovaniemeltä Patunaan, yli 500 km. Valokuvaus oli kiellettyä, mutta… Näet, kun saat kirjan käsiisi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 29 Teksti: Kari Niva Kittiläläinen Jorma Nykänen on tehnyt erityisesti automiestä puhuttelevan teoksen, joka kertoo ainutlaatuisesta hankkeesta: Lapin yrittäjät rakensivat 167 km:n pituisen tien vuosina 1961-62 Suomen ja Neuvostoliiton rajalta RajaJoosepista Luttojokea seuraillen Patunanimiseen neuvostokylään. Sotilaiden ja tullin kanssa kannatti noudattaa ohjeita ja sääntöjä; tupakannatsan maahan heittänyt automies määrättiin ajamaan pitkä taival takaisin ja korjaamaan ”sotkunsa”. Kirjan tekijä tarjoaa kunniaa teoksen syntymisestä rovaniemeläiselle Veteraaniautoilijat ry:lle, käytännössä paljolti entisille työtovereilleen, sanoen että kirja on yhteistyön tulos. Työmaalla kehittyi aivan uusi kulttuuri ongelmien hoitamisessa. Ei Fordinkaan edustaja asiakkaitaan yksin jättänyt. Ruokahuollon toiminta takkuili, mutta siihen tuli helpotusta alueen vesistön kalaisuudesta; punalihaista pyydettiin paljon, vaikka se olikin kiellettyä. Sähköja puhelinlinjoihin tarvittiin 3341 pylvästä. Korjaustöissä kukoisti luovuus. Witraktorin asentaja hoiti Caterpillarien lisäksi DAFkuormurit, olihan niiden maahantuoja samaan Wihuri-konserniin kuuluva yhtiö. Tämä kulttuuri kuuluu ”kaveria ei jätetä” -kategoriaan ja työmaalla kehittyi niin luja kumppanuus, että se näkyy vahvana yhteenkuuluvuuden henkenä edelleenkin, vaikka aikaa on kulunut yli viisi vuosikymmentä ja kirjan tekijän mukaan 80% mukana olleista on siirtynyt ison rajan taakse. Rauman Autoliikkeen toimesta työmaalla päivysti asentaja huoltoautoineen. Käsitellyistä maamassoista (m3) ja tiealueraivauksista (m2) puhuttaessa yksikkömäärät ovat miljoonissa. Työmaan olosuhteet olivat vaihtelevat, pääasiassa ankarat. Tuloman työmaalla sulivat pois sellaiset ilmiöt kuin itsekkyys ja kateus. Siitä kerrotaan kirjan kolmannessa osassa. Paikallisten kanssa ei saanut seurustella. Kaveria jäätiin auttamaan välittämättä lainkaan itselle koituvasta taloudellisesta menetyksestä tai vaivasta. Kuva alh. Jorma antaa auto-, koneja huoltomiesten itsensä puhua erittäin paljon ja juuri siitä minä kirjassa eniten pidinkin. Jorma tosiaan oli itse Vanaja-yrittäjänä mukana Tulomassa. Puskutraktoreista peräti 10 oli Caterpillarin ”kaseja”. Kotimaiset nauttivat toisten, lähinnä Volvon, lojaalista asenteesta. Työnaikainen suurin henkilömäärä oli 700, maansiirtoautoja enimmillään 90, puskutraktoreita 29, kuormaajia 9, tiehöyliä 4 ja niiden lisäksi kirjava joukko tarpeellisia pienkoneita. Automiehiä Tuuloman tietyömaan Lounakosken maisemissa syksyllä 1961. Kirjan mukaan ”kuorma-autokalusto oli kaksiakselista ja uudehkoa.” Merkkikirjo oli laaja: Sisuja, Vanajia, Volvoja, DAF, muutama Scania-Vabis ja pari Ford Traderia sekä yksi Bedford
A. Kiitos yhteistyöstä Suomen Maanrakennuskonehistorialliselle Seuralle, Tiekonehistorialliselle Seuralle, Fordson Club of Finlandille, Mobilialle, Vehoniemen Automuseolle, Lahden Classic Motor Show:lle ja Power Truck Show:lle. Montén Oy Ab EVITSKOG Originator Oy LAHTI Kuljetus Ilpo Niemi Oy TAMPERE M. Nordström Oy VANTAA Peltolan Kuljetus Oy KUUSANKOSKI Kb Sture Palmgren Ky PERNÅ Arikas LTD Oy TUUSULA TransSinkko Oy LAPPEENRANTA Powder-Trans Ab Oy LUNDO Veho Group Oy Ab ESPOO Hettula Oy KITTILÄ SPEED YHTIÖT HOLLOLA OY Närko Finland AB NÄRPIÖ Aitoon VPK AITOO If Vahinkovakuutusyhtiö Oy ESPOO Vianor Oy NOKIA Hämeen Mobilistit ry HÄMEENLINNA Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry TAMPERE Neste Markkinointi Oy NESTE OIL Rekkalaskenta Oy KOKKOLA Kuljetusliike Mika Sundell Oy LOHJA Vuola Trucks and Trailers Ky KAARINA Okline Oy RIIHIMÄKI Elg-yhtiöt Oy NURMIJÄRVI Scania Suomi Oy ESPOO Oy Volvo Finland Ab VANTAA Sisu Auto Trucks Oy KARJAA T:mi Raskasmaalaus VUORI Tampereen Seudun Mobilistit ry TAMPERE Mesi-Auto Oy KANGASALA Tampereen Autovaraosa Oy TAMPERE K. Kiitos SAHK:n henkilökunnalle ja hallitukselle. Kiitos talkoolaisille, jotka Kevätpäivän tasauksessa, Hankoniemen Keikalla ja Loska-ajossa olivat korvaamaton apu liikenteen ohjauksessa ja muissa järjestelyissä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 30 Veteraanikuorma-autoseura esittää kannatusjäsenilleen parhaimmat kiitokset saamastaan tuesta. Veteraanikuorma-autoseuran hallitus toivottaa yhteistyökumppaneilleen ja jäsenilleen Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta!. Oy Teboil Ab HELSINKI Kuljetusliike E. Löfgren KY HALKIA S & A Kananen Oy JOENSUU HF-Autohuolto Oy RIIHIMÄKI Kuljetus-Vainikka Oy SAVITAIPALE Ahtialan VPK ry LAHTI PTS Messut Oy HÄRMÄ Asoma Oy KANGASALA Arcazo Oy TUUSULA Kuljetusliike Seppälä KUOPIO Aaltokuljetus MA Ky OLLILA Kuljetusliike Matti Rautalin Ky NOKIA Eero Mikkola Oy MÄNTSÄLÄ Oy Victor Ek Ab HELSINKI Saaris-Sähkö Oy PÄLKÄNE Haikonen Ky LAUKKOSKI Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry HELSINKI Stenvall-Yhtiöt TUUSULA Rahtarit ry TAMPERE Hotelli Tallukka VÄÄKSY Kiitos Sisu SH-4:n entisöinnissä uurastaneille. Ristavaara Oy RIIHIMÄKI Maansiirtoliike Jouko Virtanen Ky PUKKILA Lahden Autolasikeskus LAHTI Kuljetusliike A. Mäki-Tuuri Oy TUURI Skuba Suomi Oy TAMPERE Setolan Kuljetus Oy NAKKILA Onnin Auto Oy HELSINKI Akkukellari Oy/Ab HELSINKI Vallilan Takomo Oy HELSINKI Heavy Clean Oy KARJAA Pakkasvakka Oy SÄKYLÄ MR. Kiitos tässä mainitsemattomille tahoille, joiden kanssa menneen vuoden aikana olemme yhteistyössä toimineet
Mielenkiintoista olisi tietää, missä päin rintamaa autonrakennus tapahtui ja onko alik. Onko tarina tuttu. Jospa autokin vielä löytyisi.. Sota-aikana rintamaoloja kuvaavissa kirjoituksissa jätettiin mainitsematta joukko-osastojen ja paikkakuntien nimet. Sulo Nieminen tai joku muu veteraani siitä sodan jälkeen kertoillut. Se korvasi aikaisemmin julkaistun Suojeluskuntalaisten lehden. Veli Klami, korpr. Jos tarina tuntuu tutulta ja olet autonrakennuksesta jotakin kuullut, niin kerropa siitä Vetkulehden toimitukselle. Vanha lehti löytyi Jari Ala-Ilomäen arkistosta ja reportaasi on kokonaisuudessaan seuraavalla aukeamalla. Hakkapeliittalehti julkaisi 2.5.1944 TK-mies Tapio Pihan kirjoittaman reportaasin taitavista miehistä, jotka sieltä jostakin löytämistään autonosista rakensivat toimivan ja SA-rekisteriin numerolla SA 16243 hyväksytyn auton. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 31 Hakkapeliitta oli Suomen Suojeluskuntajärjestön lehti vuosina 1926-44. Lehti lopetettiin 6.11.1944 Suojeluskuntajärjestön lakkauttamisen yhteydessä. Hakkapeliitta ilmestyi viikoittain ja sillä oli kymmeniätuhansia tilaajia
Sulo Nieminen, jotka palvelevat muutamassa tienhoitoporukassa, kiinnittivät huomionsa venäläisen "molotoffin" eli siis oikeastaan Fordin silinterisarjaan. p:nä he ryhtyivät työhön, keräsivät autonosan sieltä, toisen täältä, puhdistivat, kunnostivat ja rakensivat. Samoin oli tehtävä monille muille osille. Sattuessaan kerran eräälle romunkeräyspaikalle alikers. Siellä alikers. Osista, joilla muuten olisi ollut vain romun arvo, oli Suomen armeija saanut uudenvertaisen ajokin! Tällä ainutlaatuisella "puhdetyöautolla" on nyt ajettu jo ainakin kolmisentuhatta kilometriä kaikkien asianosaisten täydeksi tyydytykseksi. Eri työvaiheista alikers. Ohjaushytti kuljetettiin työpaikalle riemukulussa, vaikka sen kantaminen vaatikin erinäisiä hikipisaroita.. He muistivat samalla, että lähiseudulla oli entinen mottialue, mistä vieläkin saattoi löytää monenlaista romua. Käytettyään 2 kuukauden ja 10 päivän aikana kaikki vapaahetkensä eli yhteensä noin 750 tuntia tähän puuhaan, heillä oli valmiina kuorma-auto, joka autontarkastajan koeajossa havaittiin täysin ajokuntoiseksi ja rekisteröitiin numerolla SA 16243. 32 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Mottialueelle, mistä useat osat löytyivät, oli matkaa monta kilometriä. Veli Klami ja korpr. Vaihdelaatikko purettiin "paikan päällä", ja kuljetettiin sitten "kotiin". Nieminen kolusivat epälukuisia kertoja. Nämä huomiot toivat mieleen uhkarohkean tuuman: "Entäpä jos rakentaisimme auton!" Viime vuoden elokuun 20. Klami muisti käyttää myöskin kameraansa, jonka aikaansaannosta on oheinen kuvasarja. Klami ja korpr
Jo alkaa auto hahmottua! Kuormalavaa rakennetaan. Ja tässä on Klami & Niemisen "Molo" ajokunnossa. Mikään ei ulkoapäin kavalla, että sen on kaksi miestä rakentanut puhdetyönään!. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 33 Eihän tämä juuri autotehtaalta näytä, mutta alustan kasaaminen on sentään jo melkoisesti edistynyt; moottorikin on paikoillaan. Kaikki "tarpeet" on saatu "maastosta"; vain vajaalla 5,000 markalla oli pitänyt ostaa joitakin osia
Vanaja 505 vm. 0400 450 585 raimo.stenvall@r-stenvall.fi Volvo patanokan maskeja 3 kpl 100 Ford keltanokan etupään pellit ja 3 m runko 100 , Ford tylppänokan puskuri ja verkkomaski 50 ja merkki 50 , Nummi konekippi, varakoneisto ja ulosotto 200 Veivikippi koneiston osia 50 Renkaita 8.25-16 4 kpl ei ihan sileitä 100 , Ford moottori no AAA1646647 ilman kantta 50 , Galv. 044 702 6310. Vetkun DVD-tallenteet ovat elävää veteraaniautohistoriaa: 1989 Pitkä Keikka, 1990 Jäämeren Keikka, 1993 Muistojen Magneettimäki, 1995, Matkalla muistojen Petsamoon, 1996 Juhlakeikka Kuorma-auto 100v, 1999, Kannaksen Keikka, 2000 Susirajan Keikka, 2001 Ahvenanmaan Keikka, 2003, Kymenlaakson Keikka, 2004 Pohjois-Suomen Keikka, 2005 Etelä-Pohjanmaan Keikka, 2006, Savo-Karjalan Keikka, 2007 Päijänteen Keikka, 2008, Kevätpäiväntasaus, Vanaja 60v, 2008 Eestin Keikka, 2009 Länsirannikon Keikka, 2010 Kallaveden Keikka, 2010 Loskaajo Laipan erämaan metsäteillä, 2011 Kevätpäiväntasaus Jämsä Saarijärvi, 2011 Pohjanlahden Keikka, 2012 Kiteen Keikka, 2012 Loska-ajo ja Vetku 25 vuotta, 2013 Hankoniemen Keikka. Lisäksi erikois-DVD:t Satsia putkeen! osa 1, Satsia putkeen! osa 2 Vankat Vanajat, Väiskin Vanaja – kaitafilmeihin perustuva ajankuva autoilija Väinö Lemströmin töistä ja autoista, Maitoauton matkassa – Tunnelmallinen kuvaus entisajan maidonajosta. Esko Alastalo 0500 478 049 Hyväkuntoinen Scania-Vabiksen nokkamallin BE-GE makuuhyttiaihio, etulokasuojan peltinen vilkkulamppu, Sisun etulokasuojan parkkilamppu ja mustalle rekisterikilvelle oranssit muoviset kehykset . 0400-888531 Kymenlaakson pelastuslaitos myy tarjousten perusteella seuraavat sammutusautot: Fordson Thames, vm. Vesisäiliö 1800 ltr, palopumppu ESA teho 5000 ltr/min. Rekisteröity erikoisautoksi majoitus/kilpa-auton kulj. Vesisäiliö 600 ltr., Mercedes-Benz LAF 311, vm. Mauri Harjumäki, 040 7629 240. Autolla osallistuttiin Vetkun Pitkälle Keikalle 1989. 050-5909309 OSTETAAN VETERAANIKUORMA-AUTOSEURAN KERHOTUOTTEET Odotettu ja edullinen lahja löytyy Vetkun kerhokaupasta. Ajokuntoisesta otettu työn alle: ohjaamo on irrallaan, kaikki peltityöt tehty ja pohjamaalattu sekä runko osaksi maalattu. 1960, moottoriteho 186 hv. Tekniikkaan ei ole kajottu. Mukaan paljon valokuvia ja muistiinpanoja. Lars Wärnman Jakobstad, puh. Jari Kosenius 040 5927 295. Kerhotuotteiden hinnat: DVD 25 Lämmin collegepaita 25 T-paita 15 T-paita lasten koko 10 Auton keulamerkki 40 Kuljettajan lakkimerkki 30 Postitettaessa tuotteen hintaan lisätään toimituskulut. Viimeinen katsastus on tehty 28.9.2011, nyt kaipaa vähän peltitöitä. 0400 453 255 tai Raimo Stenvall p. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 34 MYYDÄÄN Bedford ELR3C-KE, edellinen rekisteri RFA176. Syystarjous! Vahaus ja pientä säätöä vaille valmis. 220 puh 040 5711159 Myydään harvinaisen Vanajan rakennussarja. Opel Blitz 330 1,9T, vm 1966. Ed. Koeajokunnossa. 12.12.1966. Korkeus n.2,2m rungolta kattoon ulkomitat. 1949, rek.nro RJ-613, V8 moottori. katsastus 14.10.-94. Uutuutena on kesän keikka-DVD Sisukkaasti Hankoniemellä. Vanaja A69-R/4800, valm. U-runkopalkit n, 150 x 60mm ja ulkoleveys 880mm (=rungon leveys) Takalaitanostinkin voidaan irroittaa. Puh. Vesisäiliö 2600 ltr, palopumppu: Carlmetz teho 2500 ltr/min, Ford F600, vm. bensa-astioita 200 l 30 /kpl, Korjaamokäsikirjoja M-B ja Hanomag+Henschel F20-36, Ford V8 60hp 20 , Nash-28 tulipelti, jäähdyttäjä ja kehys 50 , TFordin (?) etuakselit 3 kpl 50 , Renault CV 4 vanne ja jarrurumpu 20 . Trumatic-lämm., pesup, liesi, jääkaappi, wc, työtila, 3 vuodepaikkaa, ym. 1957, moottoriteho 115 hv. Nummikippi. 1969, teräslava. Lisävarusteena takalaitanostin! Hinta "heti omaksi" 1900 Voit tarjota enemmänkin Koppi irroitettuna 500 Pituus 5,5m Leveys 2,47m. yhteystiedot 040 5711159 Kippisylinterit, joissa lavan kippilaakerit ja akseli kiinni yht. Tarjoukset: juha.tiitinen@kympe.fi Lisätietoja: pelastuspäällikkö Juha Tiitinen p. Tekniikka on kunnossa. Kaksituntinen kesäistä veteraaniautomatkailua Raaseporin ja Hangon merellisissä maisemissa. Vetkun kerhotuotemyyntiä hoitaa TUUSULAN AUTOMUSEO Kirsti p
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 35
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC