V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
18-19 Isännän följys Kuapios .................. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 30 Hyväntuulista mutinaa luona autojen .................. 20-21 Tapahtumia ...................................................... 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. 24 Haave todeksi Scania L-80 museoajoneuvoksi 25-29 50 vuotta takalaitanostimia Suomessa ....... 38-39. Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. 040 592 7295 jari.kosenius@kolumbus.fi Raimo Mesiranta Kangasala p. 4-5 Maanrakennuskoneet kiinnostavat ......... 3 TVH-koppi miehet työmaille kuorma-autoilla ..... 800 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 12-13 Yhteistoimintaa tiekonepäivässä ...................... 31 Siitä tuli kuitenkin ystävä .............................. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Sihteeri: Sariina Mesiranta, Kangasala p. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 2 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta ............... Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. 0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. Tekstisivujen Osta-MyyVaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. 0400 631 644 info@mesiauto.fi Sture Palmgren Pernaja p. 6-8 Tilastojen kertomaa ........................ 14 Kuinka kevätkeikka sitten menikään ................... Kaasalainen Harjavalta p. KANNEN KUVA: Yhteistyö on voimaa. Kuva on Mobiliassa järjestetyn tiekonepäivän satoa (VH) ARTIKKELEIDEN KUVAT: Ilman mainintaa: Vetkun arkisto, Ari Perttilä (ArPe), Eric Björklund (EB), Hannu Lampinen (HL), Marko Matilainen (MM), Martti Piltz (MPz), Matti Keskinen (MK), Merja Hulmi (MH), Mobilia, Olli Blomberg (OB), Pauli Wiklund (PW), Raimo Mesiranta (RM), Risto Kortelainen (RK), Vehoniemen Automuseo (VAM),Veikko Hoppula (VH). 040 590 4830 sihteeri@vetku.fi Jäsenet: Carl-Johan Blomqvist Turku p. 10 Tapahtumia ........................................................ 32-33 45 vuotta kuusi miljoonaa Transitia .......... ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. 050 4520 180 mikko.rautalin@kolumbus.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net VetKu 2-3 / 2010 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. Scania-Vabis 111 on saanut kangasalalaisella sorakuopalla riittävän mällin lavalleen Caterpillar 955:n kauhasta ja valmistautuu keikalle. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. Volvo Viking saapumassa kuormaukseen. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. 22-23 Autoilua Illossa ................................................. 37 Kauppapaikka .................................... 11 Vetkun uudistetut säännöt ................ 9 Sisu SH-4 entistämisprojekti tänään ................... 15-16 Luettua ............................................ 34-36 Vetku kiittää ja onnittelee .............................. 0500 315 271 Mikko Rautalin Nokia p. 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. 17 Pätkii länssuamalaisten Kuopion reissust ......... V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Yhteystiedot 2010: Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. SISÄLTÖ 2-3 / 2010 Infosivu ................................................. 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Jari Kosenius Riihimäki p
Kiitos Teille kaikille jäsenillemme, jotka ympäri Suomea hoiditte oman alueenne kokoontumiskolonnien saapumisen Kuopioon! Aivan erityisesti haluan kiittää kuopiolaisia ja juankoskelaisia aktiivejamme, niin isäntiä kuin emäntiäkin. Tutkittuaan autojen mallimuunnoksia, päätyi hän Mersun kautta samoihin päätelmiin kuin Blombergkin, auto on todennäköisimmin Scania-Vabis, mutta nuorempaa ikäpolvea. Kokous valitsee jäsenet yhdistyksen hallitukseen, määrittelee jäsenmaksut ja päättää yhdistyksen toiminnasta seuraavan vuoden aikana, joten on tärkeätä, että jäsenistö ympäri Suomen myös osallistuu päätöksentekoon. siihen, että kyseinen jäähdyttäjän säleikkö tuli ensimmäisen kerran käyttöön vasta keväällä 1944 malliin F10 joka oli 4x4-tyyppinen. Aineistoa sain kyllä kootuksi, mutta sen jalostaminen julkaisukelpoiseen muotoon venyi ja venyi. Teitte todella paljon töitä ja saitte aikaan meille kaikille suurenmoisen juhlan! Saimme nauttia hyvien kelien lisäksi savolaisesta vieraanvaraisuudesta ja mieleenpainuvista ohjelmista niin Sorsasalossa, idyllisellä Kallaveden kierroksella (sekä maalla että vesillä), upeassa näyttelyssä Suomen Kiitoautot Oy:n alueella kuin Kylpylähotelli Rauhanlahdessa. Nyt, kun tämä jäsenistön hartaasti odottama julkaisu on lopultakin valmiina, tuntuu tietysti hyvältä; parempi kai myöhäänkin kuin ei milloinkaan. Tämän numeron sisällön tuottamisessa ovat apunsa antaneet useat hyvät ystävämme. Jostakin syystä onnistuin kuitenkin kesällä kasaamaan itselleni aika tavalla muuta tekemistä, joista en sitten selviytynytkään omien ennakkosuunnitelmieni mukaisesti. Siksihän sen tekemisen puolenkymmentä vuotta sitten aloitinkin. Kun sain maapallon toisella puolella asuvia perheenjäseniäni kotiin lomailemaan, enkä mitenkään voinut kuvitella jättäväni heitäkään omiin oloihinsa siirtyessäni itse ”toimittajankammiooni”, vaan käytin aikaani mielestäni tärkeään yhdessäoloon. Se on sitä demokratiaa. Oli keittiöremonttia kahdensadan kilometrin päässä ja terassin rakentamista vähän lähempänä. Takavetoiseen L10 -malliin maski tuli saman vuoden syksyllä. Erityiskiitos siitä! Wexi. Kustannusja tarkoituksenmukaisuussyistä tämä numero toteutettiin kaksoisnumerona, jouluksi jaamme vielä yhden lehden. Kohtahan taas tapaammekin sitten Loska-ajoissa Tampere Kangasala Pälkäne -maisemissa Toivon runsasta osallistumista erityisesti Loska-ajojen yhteydessä pidettävän Veteraanikuorma-autoseura ry:n syyskokouksen merkeissä. Wexi KORJAUS kansikuva 1.2010 VetKu –lehden nro 1.2010 kansikuvan tekstiin oli päässyt livahtamaan valitettava virhe. Sen aineisto pitää olla toimituksella viimeistään vk 44. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Hyvää syyskesää kaikille vetkulaisille ikään ja sukupuoleen katsomatta! Näin Loska-ajoon valmistautuessa on hyvä katsoa vähän taakseenkin, menneeseen lämpimään kesään päin. Parhain terveisin Markku Tapio Koskinen puheenjohtaja Pornaisista Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Siinä meni kesä, tuli myös syksy. Sinänsä nostalginen ohitus ei todellakaan ole tapahtunut Petsamon tiellä 1940, kuten pari valveutunutta lukijaamme on arvellutkin, vaan aivan muualla ja aivan eri aikakaudella. Kuvassa hämeenlinnalaisen A.H. Myös puskurin pitkä Scania-Vabis merkki otettiin käyttöön vuonna 1945. Anderssonin Scania-Vabis L51 halkokuormassaan ajaa vanhaa Hämeen Härkätietä Rengossa kesällä 1952. Parhaimmat kiitokset oikaisuista tarkkaavaisille lukijoillemme! Olen pahoillani virheen pääsystä julkaisuun, mutta hyvilläni huomiosta, että lehteä todella luetaan ja sen sisällön laadusta välitetään. Olli Blomberg tunnisti halkokuormassa olevan Scania-Vabiksen välittömästi nuorempaan sukupolveen kuuluvaksi, perustuen mm. Seuramme ansaitsee oman julkaisun ja julkaisu ammattitaitoiset, aikaansaavat tekijät. Oletan, että kaikesta huolimatta oman lehden säilyttämistä kannattaa edelleen erittäin suuri joukko seuramme jäsenistä. Näin kävi minullekin. Näin asia todella onkin. Nyt se on kaikkea muuta. ja ties mitä. Kaikkien aikojen mittavin – 110:n museokuorma-auton kokoontuminen, oli ilo järjestää juuri Kuopiossa, jossa Seuramme syntysanat aikanaan lausuttiin. Keväällä vielä kovin haaveilin, että kunhan nyt ’ihan pienen’ hengähdystauon pidän VetKun ykkösnumeron jälkeen, sitten isken kiinni seuraavaan numeroon. Kiitän teitä sydämestäni! Ilman teidän panostanne lehti olisi ohut, tylsä ja turha. Kesäkeikkahan tuli taas mallikkaasti hoidetuksi alusta loppuun saakka. Metsäalan ammattilainen Arto Rummukainen, joka kirjoitti samaan numeroon ansiokkaan lukija-arvostelun kirjasta ”Tukkeja tunturin takaa”, kiinnitti ensimmäiseksi huomionsa kuvan maisemaan, joka ei miltään osin voi olla Lapista. Jokohan 670-päisestä jäsenistöstämme alkaisi löytyä jatkajaa tälle työlle. Niin siinä vaan kävi, että harrastuksille ei riittänytkään tarpeeksi aikaa ja lehden teko alkoi ontumaan. Kun jokin homma tarpeeksi venähtää ja siitä alkaa potea selvää syyllisyyden tunnetta, on seurauksena usein yöunien menettäminen ja entisestäänkin paheneva tehottomuus
Laki astui voimaan vuoden 1948 alusta. Kolmen tuuman korkeus antoi luontevan kaarevuuden jotta sadevesi saatiin räystäältä maahan. Siihen kuuluivat keskusvirastona tieja vesirakennushallitus, TVH sekä sen alaiset tieja vesirakennuspiirit. Yleisten teiden kunnossapito siirtyi kokonaan tieja vesirakennushallitukselle1946. Kakkosnelosesta kun sahattiin yksi kattorima pois saatiin sopiva kurkihirsi. Retro-kopin rakentaminen Etsinnöistä huolimatta piirustuksia, ohjetta tai mitään varsinaista standardia (!) ei ole löytynyt. Perustusta näillä kopeilla ei ollut, lavan pohjalla voitiin tallustella vapaasti kuraisilla kumiteräsaappailla. TVH-tunnuskin tuli tiensä päähän 1964, kun perustettiin Tieja vesirakennuslaitos, TVL (1964-1990). Näin myös voitiin tarjota työtä, jota vailla oli kymmeniä tuhansia ihmisiä 1950-luvun työttömyyden aikana. Lainavaroilla alettiin laajasti päällystää teitä sekä rakennettiin moottoritiet Kuljusta Tampereelle ja Helsingin Tattariharjusta Järvenpäähän. Enimmillään TVH:n alaisissa työttömyystöissä työskenteli yli 40 000 ihmistä. Katon rimoitukseen ainekset tehPetteri todellisessa hyötykäytössä. Työllisyyspainotteinen tienrakentaminen loppui 1960-luvun puolessa välissä. Miehistön kuljetus Sotavuosien jälkeen oli puutetta miltei kaikesta. Sen piti olla kevyehkö rakenteeltaan, jotta se miesvoimin oli porukalla nostettavissa lavalle ja pois. Tienrakennuskoneet alkoivat yleistyä vasta 1960luvulla ja sen jälkeen. Hotelliala vaviskoon. Kaikissa kuormureissa ei ollut kippilaitteitakaan. Siivous hoitui kuin itsestään seuraavan kuorman purkamisen yhteydessä. Sodan jälkeen voimat kuluivat sotakorvausten suorittamiseen, eikä tieverkon korjaaminen ollut mahdollista kuin Pohjois-Suomen jälleenrakentamisen yhteydessä. Pauli Wiklund on hyödyntänyt TVH:n miehistönkuljetuskoppia jo useillakin veteraaniautokeikoilla. Nykyisenä tasaarvon aikakautena todettakoon, että tämä työ oli todellakin vain miesten työtä. Sotavuosien 1939–1945 aikana tieverkko rappeutui. Vuoden 1948 syksyllä Suomessa alkoi kausi, jolloin oli suurtyöttömyystalvia. Hyttiin ei mahtunut kuin yksi tai kaksi. 2x2” Kakkoskakkosista siis kehikko ja siihen kulmatolpat, oven ja ikkunan kehikot, sekä yläkehä niin runko oli kattoa vaille koottu. Painopiste rakentamisessa siirtyi valtaja kantateiden uusimisesta siihen, että rakennettiin yhteyksiä tiettömille taipaleille Lappiin ja ItäSuomeen. Vain maanpuolustuksen kannalta olennaisia töitä jatkettiin. On siis turvauduttava vähäisiin valokuviin ja vanhoihin muistelmiin. Valtion liikenneväylähallinnon muutokset tai nimitysten modernisointi eivät suinkaan pääty tähän, vaan muutostilasta on paremminkin muodostunut pysyvä ilmiö. Koneellistumisen lisäksi tähän vaikuttivat Suomen vuosina 19641970 saamat Maailmanpankin lainat. Tielain uudistus, jolla lakkautettiin kunnanja kylätiet ja muutettiin ne TVH:n hoitamiksi paikallisteiksi, tehtiin 1954 ja laki tuli voimaan 1958. Materiaalista oli pulaa – ”kakkosnelonen” halkaistiin ja näin saatiin kevyt runkoaine. Kuvia ei todellakaan paljon ole. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4 Teksti ja kuvat: Pauli Wiklund TVH Tieja vesirakennushallitus, tuttavallisemmin TVH (1925-1964) perustettiin vuonna 1925 ja tehtiin uusi piirijako, jossa oli yhdeksän piiriä. Vuonna 1939 talvisota keskeytti tienrakennustyöt. Tieverkko saatiin kunnostetuksi liikennöitävään kuntoon vuoden 1947 aikana. Sen vuoksi tiet oli saatava kulkukelpoisiksi ympäri vuoden. Tilannetta helpotettiin aloittamalla useita tierakennushankkeita työttömyystöinä. Siispä tehtiin koppi kuljetettavien suojaksi. (VH) TVH-koppi Miehet työmaille kuorma-autolla. Maailmanpankin lainojen avulla nostettiin tienrakennus Suomessa nykyaikaiselle tasolle. Tuohon aikaan valokuvaus oli vain harvojen herkkua ja kuka nyt jotain työmaakoppia kuvaisi. Ensimmäiset läänintiemestarit astuivat virkoihin, ja koneellinen teiden kunnossapito alkoi. Seuraavana organisaationa oli Tielaitos, TL (1990–1997), josta sittemmin muodostettiin Tieliikelaitos. Muita varteen otettavia kuljetusmuotoja tai kulkuvaihtoehtoja ei ollut kuin viedä lavalla lapiomiehet mukanaan. Heti, kun valtion varoja alkoi vapautua korvauksista, niitä kohdistettiin teiden kunnostukseen ja rakentamiseen. Miehiä tarvittiin. Useat talouselämän alat tulivat riippuvaisiksi maantiekuljetuksista. Tuuli ja sade, varsinkin räntäsade syksyllä teki lyhyestäkin matkanteosta varsin epämukavaa. Ennen kaivureitten ilmestymistä kuormaukseen ja tietöihin oli sorakuormat lapioitava ”montulla” lavalle ja sitten tienpenkalla levitettävä miesvoimin
Eräät haastateltavat arvelivat, että eri piireillä olisi ollut erilaiset tunnusvärit TVHkyltissä. Varusteeksi voitaneen luokitella myös kyltti. Sen valmistamiseksi ei löytynyt, kuten ei kopeista muutenkaan, tarkkaa tietoa mitoista, malleista väreistä jne. Ulkopuoli sentään värjättiin usein punamullalla ja vuorilistat maalattiin jollakin vaaleammalla maalilla. kysymyksiin niin varmaankin Mobilian henkilökunta sen mielellään tallentaa. Toinen mielenkiintoinen asia jäi arvoitukseksi: mikä on ollut logiikka, kun on laadittu numerointi näille kopeille ja myös muulle kalustolle. Tämä oli alkusysäys. (PW) Marja Saarinen ja Pauli Wiklund ovat olleet hyvin tyytyväisiä uuteen koppikauteensa. Virolainen Vanasöidukite Suursöid 2010 ajojen järjestäjä ilmoitti, että tapahtuman suuruudesta ja laajuudesta johtuen he eivät voi järjestää majoitusta muuten kuin omilla teltoilla tai koulujen luokkahuoneissa ja liikuntasaleissa yhteismajoituksena. Mikäli jollakulla lukijoista löytyy tietoa tai jopa dokumenttia em. Avoin malli takasi hyvän ilmanvaihdon, joka oli tarpeen erityisesti päivän päättyessä. Tieliikennemuseo Mobilian arkistoistakaan ei kysyttäessä tietoa löytynyt. Jari Ala-Ilomäen JyrySisu vasemmalla, kirjoittajan Bedford J6 oikealla. Tuo matka oli koeajo, jossa tutkittiin kopin kiinnityksen toimivuus ja tuulivastuksen vaikutus ynnä muita sellaisia pikkujuttuja Seuraava tapahtuma olikin sitten jo täysin valmiilla paketilla osallistuminen Vetkun Kallaveden keikalle. Alkukesällä kuorma-autojen tunnistuksen SM loppukilpailun yhteydessä. Sisäpuolelle ei maalia tai muutakaan pinnoitetta raskittu laittaa. Ja edelleen: Kallan jälkeen yksi päivä kotona ja niin alkoi laivamatka Viroon, josta vielä pieni pätkä aina Latvian puolella. (VH). Joitakin kylttejä on säilynyt ja niissä on erilaisia väriyhdistelmiä Kyltin mitat ja muoto sekä selvisivät kyllä vanhaa mittaamalla. Vetkun keikalla ja vähän muuallakin No, mistä innostus. Koppihan ”TVH –kuosissa” Sopii mitä parhaimmin veteraanikuorma-auton lavalle. 2400 km ja vähän vaille kaksi viikkoa. Kysyy Pauli Wiklund Lähteet: Tieliikennemuseo Mobilia Wikipedia Haastattelut / PW Valokuvat /PW Vetkun ulkomaanlähettiläät rinnakkain Eestiläisellä näyttelyalueella. Nykyisin lainsäädäntö turvallisuusmääräyksineen ei salli kyseistä kuljetustapahtumaa. Sisäpuoli olkoon yksityisaluetta ja varustetaan sitä niin , että voimme siellä viettää muutaman kesäisen yön tuolla Viron tapahtumassa. Tuumasta toimeen. Siinä ei yleensäkään ollut mitään varusteita ellei sellaiseksi katsota kummallakin sivulla olleita pitkittäisiä puupenkkejä. Käyttö Edellä kerrotussa onkin jo käynyt ilmi, että näitä koppeja on käytetty vain työmiesten kuljetuksiin työmaille ja takaisin. Kevyen rakenteensa johdosta ja osittain rankan käsittelyn vuoksi ne ovat ajan saatossa hajonneet ja lahonneet varastopaikoilleen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5 tiin halkaisemalla ”seitenkasi kertaa nelosen” lauta keskeltä halki. Kallan keikka ja Juhannus Virossa: yht. Miehistönkuljetuskoppi oli varsin askeettinen. Ikkunaan listoitettiin lasi ja joskus oveen saranoitiin ovilevy, ei aina. Seinät ja katto voitiin seuraavaksi levyttää, usein käytettiin kovalevyä tai vaneria. Yksi kuljetusmuoto monen muun joukossa on päässyt historiaan. Katolle vielä rulla kattohuopaa, josta saatiin kolme vuotaa eli juuri riittävästi. Ensi esiintyminen tapahtui Mobiliassa. Ikimuistoinen matka, kyllä kannatti. Alkoiko tästä uusi koppikausi
Konepajateollisuudelle niistä tuli useita merkittäviä tuotteita. Sen ensisijainen tehtävä oli perata vesiväyliä ja rakentaa kanavia, 1800-luvun loppupuolelta alkaen lisäksi rakentaa rautateitä ja satamia sekä niiden siltarakenteita. Urakoitsijoita ja heidän konekalustoaan on käytetty kautta koko historian. Lentokentällä on tilaa sen verran, että vahingon vaara on pieni! Teksti ja kuvat: MOBILIA/Martti Piltz. Tavaraan ja maarakennustyöhön seuran jäsenkunnalla on tietysti entisestä valtionhallinnon virastosta hieman poikkeava näkökulma. Seuralla on lista Suomen historian tärkeimmistä tietyökoneista, joita se etsii kokoelmaansa. Tästä on luonnollisena seurauksena, ettei valtiolla, nykykielellä siis Liikenneviraston ja ELYkeskusten liikenneja infratoimialalla, ole työkoneita. Monien maarakennuskoneiden historia on sen kaltainen, että TVH on ostanut ulkomailta hyväksi arvioimiaan koneita ja laitteita. Monista koneista, vaikkapa esimerkiksi Lokomon täryjyristä tuli niin hyviä, että ne kävivät kaupaksi ympäri maailman. Edessä TKHS ry ulkoiluttaa kansallisen tietyökonekokoelman Lokomo Teräskarhu 9:ä. Tiekonehistoriallinen Seura on myös aloittanut Mobiliassa säilytettävän kansallisen tiekonekokoelman kartuttamisen. Vanhoja koneitakin on tallessa aika monta. Koska valtion hallinnossa kaikki asiat on kirjoitettu paperille ja paperit säilytetty, on tiekoneiden hankinnat ja kehitystyö tutkittavissa arkistossa, jota säilytetään Mobiliassa. Aikoinaan Tieja vesirakennusten Ylihallitus oli perustettu Suomen Suuriruhtinaskunnan yleisrakennusvirastoksi. Sittemmin itsenäisyyden aikana tulivat teiden, tiesiltojen ja lentokenttien rakentaminen. Samalla on löytynyt jokseenkin lukematon määrä erilaisia ”suo-, peltoja metsäkoneita”, ettei harrastajilla ainakaan pula koneista tule. Eräs seuran ensimmäisistä ja tärkeimmistä tehtävistä on kirjoituttaa Suomen tiekoneiden historia, koska alan perustietoja ei ole tieteellisessä mielessä järjestetty ja julkaistu. Varsinaiset maarakennuskoneet alkoivat yleistyä vasta 1950-luvulla. Suomessa on ollut moottorikäyttöisiä maarakennuskoneita reilusti yli sata vuotta. MAARAKENNUSKONEET KIINNOSTAVAT Maxpo-09 näyttelyssä viime syksynä Hyvinkään lentokentällä oli laaja kattaus työkoneita. Sitten ne on annettu kotimaisen teollisuuden tutkittaviksi, kopioitaviksi ja kehitettäviksi. Näytöksien vahva puoli on siinä, että koneiden vanhat käyttäjät joko verryttelevät taitojaan, opettavat koneiden käyttöä nuoremmille sukupolville tai kokonaan uudet henkilöt opettelevat vanhoja työtapoja. Infrarakentamisen muutos Valtio ei enää toimi itse maarakentajana, vaan ostaa työn. Nämä ”suomettuneet” koneet hallitsivat sitten Suomen markkinoita pitkään. Perinteen tallennus jatkuu Tierakennusalan urakoitsijat ja konekauppiaat ovat perustaneet yhdistyksen, Tiekonehistoriallinen Seura ry:n, keräämään ja tallentamaan tiekoneita ja niihin liittyvää tietoa. Taustalla eri kokoisia ja ikäisiä lokomolaisia vaijerikaivinkoneita. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 6 Aina se vanha TVH! Suomi oli toiseen maailmansotaan saakka maanviljelysmaa, jossa työ perustui ihmisten ja hevosten suorituskykyyn. Vanhimmat koneet, Tieja vesirakennusten Ylihallituksen 1800ja 1900-luvun taitteessa hankkimat höyryjyrä, ruoppaaja ja kaivinkone ovat jo ammoin pelkistyneet alkuaineiksi. Maarakennusalan pitkä perinne muuttui tällä vuosituhannella. Ratkaiseva muutos olivat ”Maaailmanpankin” lainat 1960-luvulla. Niiden ehtona oli tietöiden koneellistaminen ja avaaminen kansainväliselle tarjouskilpailulle. Tämä hanke käynnistynee ensi vuoden alusta
Epäilemättä vanhoissa työkoneissa on omaa hohtoa. Seurassa on satakunta jäsentä, joista monet ovat alan entisiä ja tai nykyisiä yrittäjiä, joilla koneiden käsittelytaito on hyppysissä. Lisäksi oli varauduttu, että tiehöylä siistisi jäljet. Kone ei ole ainoastaan paljon nopeampi kuin ihmistyöporukka vaan myös työn jälki on huomattavasti parempi ja tasalaatuisempi. Tulevaisuudessa on tarkoitus, että ehkäpä joka syksy tai ainakin vuorosyksyinä Maxpon kanssa järjestettäisiin jossain Etelä-Suomessa, ehkä Forssan tai Tammelan seudulla oma veteraanityökoneiden tapahtumapäivä, johon tietysti toivotaan myös VetKun osallistuvan. Tieluiskakone uudisti viimeisen käsityövaltaisen vaiheen tien rakennuksessa. Työryhmissä oli kuorma-auto sekä kaivinkone ja lastauskone. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 Vanhoissa koneissa on hohtoa Monissa näyttelyissä ja tapahtumissa vanhat maarakennuskoneet tekevät suosittuna ohjelmanumerona työnäytöksiä. kesäkuuta. Tapahtuma oli niin suosittu, että se uusitaan ensi vuonna Museoajoneuvopäivässä lauantaina 11. Suurin osa näissä näytöksissä esiintyvistä koneista on Suomen Maanrakennuskonehistoriallisen Seuran jäsenten omaisuutta. Luonnollisesti järjestetään mahdollisuus tutustua kansalliseen työkonekokoelmaan. Tiekonehistoriallinen Seura sai Hyvinkään Tieluiska Oy:ltä lahjoituksena Gradall G 600-tieluiskakoneen. Tietenkin kuorma-autot, kun niitä on näytöksissä mukana, ovat Vetkulaisille tuttuja VetKun jäsenten autoja. Esimerkiksi maarakennusalan suurtapahtumassa Maxpossa on veteraanityökonenäytöksiä, joita ihmetellään suurin joukoin. Ideana oli, että kolmen vuosikymmenen laitteet vuorotellen rakentavat pätkän tietä Mobilian pihalle. Seurat järjestivät yhdessä VetKun kanssa Museoajoneuvopäivänä Mobiliassa tierakennusnäytöksen. Paksu rauta vastustaa korroosiota pitkään ja koneet usein ovat rakenteeltaan melko selkeitä. Ruokailukin tarjotaan soppatykistä työmaan laidalla. Metsälöytöjä voi tehdä paljon, kaikkea eivät romumiehet viitsi hakea. Tiekonehistoriallinen seura ja Maanrakennuskonehistoriallinen seura ovat tiiviissä yhteistyössä. Melkein samannäköisiä, mutta uudempia koneita työskentelee jatkuvasti kymmeniä Suomen teiden varsilla. Tiekonepäivä järjestetään kokonaan aidossa ympäristössä, jonka muodostavat entinen TVH:n hiekkakuoppa, tiemestaripiirin piha ja parakkikylä. Urakkalaskenta petti sen verran, ettei tiehöyliä tarvittu, mutta säästyivätpä seuraavaan kertaan. Monet koneet, varsinkin Suomessa valmistetut, ovat varaosahuolloltaan kohtuullisessa kunnossa, koska valmistusajat olivat aika pitkiä ja konekannat useinkin satoja yksiköitä.. . Tämä vuosimallin 1966 kone ahkeroi vielä kesällä 2008 oikeissa töissä. Maanrakennuskonehistoriallinen Seura on henkilöjärjestö. Tiekonepäivä Tapahtumassa oli tavoitteena harjoitella syyskuun Tiekonepäivää varten. Työjako on luontevasti siinä, että tiekoneseura on alan yritysten ja muiden organisaatioiden yhdistys, jonka toimiala on tiukasti tienrakennus ja -hoito
Museoajoneuvopäivänä Mobiliassa työskentelivät Lumiahon Murskaus Oy:n Allis-Chalmers TL 20 D sekä Ilkka ja Eero Ala-Maakalan Caterpillar 955 ja Scania 111. Tässä Gazissa on hienosti toimiva mekaaninen kippi. Allis oli omistajan tiedon mukaan vuonna 1999 ensimmäinen Suomessa museotarkastettu ja –katsastettu työkone. Gaz 51 oli Suomen yleisin kuorma-auto 1950-luvulla. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 Lisätietoja Tiekonehistoriallisesta Seurasta www.tiekonehistoriallinenseura.fi tai Martti Piltz 044 090 6646 ja Suomen Maanrakennuskonehistoriallisesta Seurasta Juhani Laukkanen 040 767 744. Potratz-keikkavaunu kiinnosti Lahden Classic Motor Shown yleisöä melkein yhtä paljon kuin viereisen osaston Packardit. Perusmalli oli ”suometettu” jatkamalla runkoa, jolloin se soveltui lähes kaikkiin ajotehtäviin. Taustalla Pikku-Jussi ja James 600 tonkivat kuormaa Gaziin. Possukin on söpö pienenä ja puhtaana. Työkoneita kaikki ihmiset ovat nähneet ainakin tieja katurakennustyömailla ja ne ovat siten yhteistä kokemustamme.
Yölinjalla aukeaa 26.3.2011 ja on avoinna 30.11.2011 saakka. Näytteillä on myös mm. 1928 kuljetusyrittämisen Karjalan Kannaksella Chevrolet Capitol Truck kuorma-autolla. (03) 3140 4000, www.mobilia.fi Museoajoneuvot ajoneuvolaji kpl h-a 16 481 p-a 374 k-a 932 l-a 59 e-a 184 mp 10 453 mopot 1 560 m-kelkat 28 traktorit 113 m-työkoneet 3 perävaunut 32 TILASTOJEN KERTOMAA Linjaliikenteessä maanlaajuisesti tutuksi tullut Toivo Sallinen aloitti v. Ajoneuvot käyttöönottovuoden mukaan K-ottovuosi K-autot P-autot L-autot Erikoisautot 1981-1985 5 152 16 693 772 1 640 1976-1980 2 024 3 384 298 1 419 1971-1975 823 934 154 1070 1966-1970 380 567 30 534 1961-1965 223 145 25 149 1956-1960 144 112 11 84 1951-1955 99 71 6 40 1946-1950 41 21 6 15 1941-1945 40 8 3 1936-1940 82 27 10 25 1931-1935 25 16 2 12 1926-1930 25 31 5 16 1921-1925 9 5 1 3 1920 1 Veteraanikuorma-autokalusto näkyvästi esillä Mobilian seuraavassa näyttelyssä. Lämpimät kiitokset hyvästä yhteistyöstä! Ohessa veteraanikuormaautoharrastajia eniten kiinnostavia poimintoja laajasta tilastomateriaalista. Yölinjalla -näyttely on Mobilia säätiön 25-vuotisja Logistiikkayritysten Liiton 60-vuotisjuhlanäyttely. 31.12.2009 maamme rekisteröity ajoneuvokanta sisälsi yhteensä 111 267 kuorma-autoa ja 332 645 pakettiautoa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 Lähde: Tilastokeskus Pitkäaikainen ystävämme Liikenteen turvallisuusvirasto TraFi:n Rekisteritietopalvelusta on jälleen muistanut meitä Suomen virallisen tilaston Moottoriajoneuvot 2009 -julkaisulla. Mobilia, Kustaa Kolmannen tie 75, 36240 Kangasala, puh. Näyttelyä varten kerättiin tietoa rekkakuskin arkipäivästä, kyselystä saatuja tuloksia esitellään näyttelyssä. Kuusi kuormaa päivässä oli kova urakka sen aikaisilla teillä. Näyttely käsittelee suomalaisen tavaralinjaliikenteen historiaa. Hän urakoi puutavaran kuljetuksia Ahjärven sahan ja Raivolan aseman välillä. Ansio -merkkinen perävaunu on T:mi J Hallenbergin valmistetta. Ajokaluston lisäksi näyttelyssä esitellään kuljetusyritys Sallisen konttorit 1940ja 1970-luvuilta. Esillä on tavaraliikenteen raskasta kalustoa 1920-luvulta nykypäivään. Petsamon liikenteessä mukana ollut HävittäjäFord sekä tavaraliikenteen valvonnassa liikkuvan poliisin käytössä ollut Volkswagen Transporter -merkkinen vaaka-auto. Maaliskuun lopulla 2011 Mobiliassa aukeaa Yölinjalla -näyttely. Näistä museoajoneuvoksi rekisteröityjä kuorma-autoja oli 932, perävaunuja 32 ja pakettiautoja 374. (kuva VH) Yölinjalla
Huomattavat tukijat saavat erityishuomion. Kuva VH. (VH). Simpukkaa sovittelemassa Hannu Sauro ja Raimo Mesiranta. Rahallista tukemista varten; Maksun viite: SH-4 Pankkiyhteys: Aito Säästöpankki 451075-225537 IBAN FI8345107520025537 BIC HELSFIHH Etukäteen kiittäen! VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY HALLITUS Lahopuista sekä osin rautaoksidiksi muuttuneesta metallista vapautunut ohjaamo palaamassa takaisin ehostuneelle rungolle. Seuran kassavaranto onkin huvennut hyvää vauhtia projektin etenemisen myötä. Seuran hallitus haastaa kaikki mukaan tukemaan SH-4:n entisöintiä: Tuki voi olla työtä, tavaraa tai selvää rahaa oman harkinnan mukaan. Pelkillä talkoilla ei ole mahdollista päästä hyvään lopputulokseen, vaan huomattavan iso kunnostustyö edellyttää paljon myös ostopalveluiden käyttämistä. Kari (vas.) ja Raimo Mesiranta nostamassa Hercules-lisenssillä Tampellassa 1930-luvulla valmistettua moottoria paikoilleen. kardaaniin vaikuttava seisontajarrumekanismi. Haastetta kunnostukseen Arto Rantalan (oik.) mukaan lisäsi työn käänteinen järjestys; uutta hyttiä valmistettaessahan tehdään ensin puurunko, joka sitten saa pelti vuorauksen. Auton tekniikka taas on ehostunut Mesirannan Karin ja Raimon puurtamisten ansiosta. Syyskuun puolivälin aikoihin päästiin sovittelemaan ohjaamoa rungon päälle, ovien ollessa vielä Arton ”puusepänverstaalla”. Kari (vas.) tarkistaa suuntausta Raimon (kesk.) sovitellessa asennuspaloja rungon ja hytin väliin. Nyt olivat pellit jo olemassa, mutta sisään piti saada vaihtumaan uudet – ja oikein muotoillut! – puuosat. Työryhmä kiittää kaikkia tähän mennessä hanketta eri tavoin avustaneita! Kortensa kekoon ovat kantaneet ainakin: Olavi Sallinen, Markku Pönkänen, Matti Launis, Lasse Hietsalo, Jussi Piirto, Jari Salonen, Håkan Sandbacka, Tauno Halme, Tapio Oksanen, Pauli Wiklund, Matti Vinha, Olavi Kokko, Kalervo Mesiranta ja Raimo Stenvall. (VH) Aikojen saatossa haurastunut ohjauspyörä on saanut sen verran ”kipeätä”, että ehompi olisi todella tarpeen. Vielä on valmistettava myös moottorin taakse poikittainen runkopalkki sota-aikana polttoleikatun tilalle. Vähintään sadan euron arvoisella osallistumisella saa lahjoittaja nimikaiverruksen metallilaatalle SH-4:n lavan etulaitaan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10 Projektimme etenee hyvää vauhtia jopa suunnitellun aikataulun mukaan. Palkin muotoilulle asettaa erityisvaatimuksia mm. Ohjaamon haasteellisiksi osoittautuneet puuja metallikäsityöt ovat kiitettävästi helpottaneet Rantalan Arton vapaa-ajankäytön suunnittelua. Sisu SH-4:n entistämisprojekti tänään. Hallituksen jäsenet ovat yhteisestä päätöksestään halunneet toimia esimerkkinä ja kukin osaltaan henkilökohtaisesti jo kartuttaneet SH-4:n entisöintikassaa
Kisan voitti VetKu-lehdenkin aktiivinen avustaja, sälinkääläinen Ari Perttilä. Onnittelemme hienoista sijoituksista! Kuorma-autojen tunnistuskilpailua ovat vuosittain järjestäneet Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ja Mobilia yhteistyössä A-Vakuutuksen kanssa. Mesi-Auton rompemarkkinat kokosivat raskaskalustoharrastajat saaliinjaolle. Edellisen vuoden hyvin onnistuneen kokeilun innoittamana myyjiä olikin saapunut paikalle varsin runsaasti. päivänä. Kauppias Jouko Wilkman viehättävän orjattarensa kanssa esittelee jatsahtavaa kuljettajan saapasta. (VH) VETKULAISET TAAS VAHVOILLA Kuvassa (vas.) apulaisjohtaja Elina Ijäs Mobiliasta, SKAL:n puheenjohtaja Ahti Myllys, Mika Schroderus, Ari Perttilä, Mika Hovinen ja kisan laatija, Olli Blomberg. Vain yhden pisteen päähän hänestä jäi toiseksi tullut Mika Schroderus Mäntsälästä. Hyötyajoneuvokaluston entistämisharrastuksen selvä lisääntyminen on luonut kasvavan tarpeen tämän tyyppisen myyntitapahtuman järjestämiselle. Vaikka yleisömäärä avaralle piha-alueelle hajaantuneena näytti ajoittain vähälukuiseltakin, esimerkiksi maankuuluihin Restaurantapäiviin verrattuna, kiitteli moni myyjistä päivän antia. ”Paremmin olen täällä saanut osia liikkumaan kahden ensimmäisen tunnin aikana, kuin kesän rihkamapäivillä kahdessa päivässä”, kehaisi eräskin vanhan Bedfordin lavalta tavaraa ”jaellut” harrastaja. Ei aivan kaikki ole raskasta edes raskaan kaluston rompemarkkinoilla. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 Tapahtumia Kangasalalainen raskaskalustokorjaamo Mesi-Auto Oy järjesti historiansa toiset, erityisesti vain hyötyajoneuvokaluston varaosia käsittelevät rompemarkkinat elokuun 7. Loppukilpailussa valkokankaalle heijastettiin 25 kuvaa ja Olli Blombergin niistä laatimiin visaisiin kysymyksiin oli aikaa vastata kirjallisesti 1-2 minuuttia vaikeustasosta riippuen. Järjestelyihin osallistuivat myös SisäSuomen Kuljetusyrittäjät ja Veteraanikuorma-autoseura. Lahtelainen Mika Hovinen sijoittui kolmanneksi kahden pisteen päähän voittajasta. Mobiliassa järjestetyssä Kuorma-autojen tunnistamisen loppukilpailussa oli paikalla 25 finalistia. Hekin molemmat vetkulaisia, totta kai. (VH) Arpe on kuorma-autojen tunnistuksen Suomen mestari 2010. SKAL:n Kuorma-auton päivänä 23.5. Toivokaamme, että aiheen parissa jo rutinoitunut Mesi-Auto toteuttaisi ensi vuonnakin tällaisen ”vetkulaisten omakseen tunteman” rompepäivän. Wanhan Savotan liikkuva asustemyymälä teki kauppaa vanhanajan kuskeille soveltuvilla kuteilla
Tilikausi ja tilintarkastus Yhdistyksen tilikausi on kalenterivuosi. 6. Kannatusjäseneksi voidaan hyväksyä yksityinen henkilö tai oikeuskelpoinen yhteisö, joka haluaa tukea yhdistyksen tarkoitusta ja toimintaa. Kunniajäseneksi voidaan hallituksen esityksestä yhdistyksen kokouksessa kutsua henkilö, joka on huomattavasti edistänyt ja tukenut yhdistyksen toimintaa. Hallituksen puheenjohtajan toimikausi on kalenterivuosi. Jäsenet Yhdistykseen varsinaiseksi jäseneksi voidaan hyväksyä henkilö, joka hyväksyy yhdistyksen tarkoituksen ja joka sitoutuu noudattamaan yhdistyksen sääntöjä. Hallituksen varsinaisten jäsenten toimikausi on kaksi kalenterivuotta. Tarkoitus ja toiminnan laatu Yhdistyksen tarkoituksena on toimia vanhojen kuorma-, paketti-, erikois-, sekaym. Tarkoituksensa toteuttamiseksi yhdistys järjestää koulutus-, kokousja neuvottelutilaisuuksia, huvitilaisuuksia, tutustumisretkiä, kokoontumisajoja ja kilpailuja. Tilintarkastajan tulee antaa kirjallinen lausuntonsa viimeistään kaksi viikkoa ennen kevätkokousta hallitukselle. UUDISTETUT SÄÄNNÖT Voimassa 22.3.2010 – Edellisen kerran seuran sääntöjä uudistettiin v. Liittymisja jäsenmaksu Varsinaisilta jäseniltä ja kannatusjäseniltä perittävän liittymismaksun ja vuotuisen jäsenmaksun suuruudesta erikseen kummallekin jäsenryhmälle päättää syyskokous. Jäsenen eroaminen ja erottaminen Jäsenellä on oikeus erota yhdistyksestä ilmoittamalla siitä kirjallisesti hallitukselle tai sen puheenjohtajalle taikka ilmoittamalla erosta yhdistyksen kokouksessa merkittäväksi pöytäkirjaan. 5. 4. Äänestykset ratkaistaan yksinkertaisella äänten enemmistöllä. Kunniajäsenet eivät suorita jäsenmaksuja. Äänten mennessä tasan ratkaisee puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa. Hallitus voi erottaa jäsenen yhdistyksestä, jos jäsen on jättänyt erääntyneen jäsenmaksunsa maksamatta tai on muuten jättänyt täyttämättä ne velvoitukset, joihin hän on yhdistykseen liittymällä sitoutunut tai on menettelyllään yhdistyksessä tai sen ulkopuolella huomattavasti vahingoittanut yhdistystä tai ei enää täytä laissa taikka yhdistyksen säännöissä mainittuja jäsenyyden ehtoja. Hallitus valitsee keskuudestaan varapuheenjohtaja sekä valitsee keskuudestaan tai ulkopuoleltaan sihteerin, rahastonhoitajan ja muut tarvittavat toimihenkilöt. Yhdistyksen nimi ja kotipaikka Yhdistyksen nimi on Veteraanikuormaautoseura ry ja sen kotipaikka on Helsinki. Yhdistyksen nimen kirjoittaminen Yhdistyksen nimen kirjoittavat puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, kumpikin yksin. Hallitus voi lisäksi oikeuttaa toimitai luottamushenkilön kirjoittamaan yksin yhdistyksen nimen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12 Veteraanikuorma-autoseura ry 1. 3. Kuva on Hämeen Keikalta 1992 (Lastbilen/Eric Björklund). Hallitus on päätösvaltainen, kun vähintään puolet sen jäsenistä, puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja mukaan luettuna on läsnä. 7. Hallitus kokoontuu puheenjohtajan tai hänen estyneenä ollessaan varapuheenjohtajan kutsusta, kun he katsovat siihen olevan aihetta tai kun vähintään puolet hallituksen jäsenistä sitä vaatii. 1992, kun siirryttiin kahden vuosikokouksen käytäntöön, eli jäsenistö kutsuttiin päättämään yhdistyksen asioista syysja kevätkokouksissa. Yhdistyksen toiminta-alueena on Suomi. tavara-autojen ja sotilasajoneuvojen harrastajien yhdyssiteenä ja edistää veteraaniautojen säilyttämistä, entistämistä ja kunnostamista sekä veteraaniautoihin liittyvän perinnetietouden tallentamista. Varsinaisista jäsenistä on erovuorossa vuosittain kolme (3) jäsentä ensimmäisellä kerralla arvan perusteella ja sen jälkeen vuoron mukaan. Hallitus Yhdistyksen asioita hoitaa hallitus, johon kuuluu syyskokouksessa valitut puheenjohtaja ja kuusi muuta varsinaista jäsentä sekä neljä varajäsentä. Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi vastaanottaa lahjoituksia ja testamentteja sekä järjestää asianomaisella luvalla rahankeräyksiä ja arpajaisia. 2. 8. Varsinaiset jäsenet ja kannatusjäsenet hyväksyy hakemuksesta yhdistyksen hallitus. Hallituksen varajäsenten toimikausi on kalenterivuosi. Tilinpäätös tarvittavine asiakirjoineen ja hallituksen vuosikertomus on annettava tilintarkastajalle viimeistään kolme viikkoa ennen kevätkokousta
esitetään tilinpäätös, vuosikertomus ja tilintarkastajan lausunto 6. 7. 11. (VH). käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. (VH) Kesällä 2009 Veteraanikuorma-auto(jen)seura ry:n puheenjohtaja Jari Ala-Ilomäki (oik.) esittelemässä laatimaansa sääntöuudistusta seuran jäsenistölle Länsirannikon Keikan päätepisteessä. 10. Sääntöjen muuttaminen ja yhdistyksen purkaminen Päätös sääntöjen muuttamisesta ja yhdistyksen purkamisesta on tehtävä kahdessa peräkkäisessä yhdistyksen kokouksessa vähintään kolmen neljäsosan (3/4) enemmistöllä annetuista äänistä. Ylimääräinen kokous pidetään, kun yhdistyksen kokous niin päättää tai kun hallitus katsoo siihen olevan aihetta tai kun vähintään kymmenesosa (1110) yhdistyksen äänioikeutetuista jäsenistä sitä hallitukselta erityisesti ilmoitettua asiaa varten kirjallisesti vaatii. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa 3. käsitellään muut kokouskutsussa mainitut asiat. valitaan yksi tilintarkastaja ja yksi varatilintarkastaja 8. hyväksytään kokouksen työjärjestys 5. Yhdistyksen kokouksen päätökseksi tulee, ellei säännöissä ole toisin määrätty, se mielipide, jota on kannattanut yli puolet annetuista äänistä. Mikäli yhdistyksen jäsen haluaa saada jonkin asian yhdistyksen kevättai syyskokouksen käsiteltäväksi, on hänen ilmoitettava siitä kirjallisesti hallitukselle niin hyvissä ajoin, että asia voidaan sisällyttää kokouskutsuun. Kutsu toimitetaan siihen osoitteeseen, joka on yhdistyksen tiedossa. Äänten mennessä tasan ratkaisee kokouksen puheenjohtajan ääni, vaaleissa kuitenkin arpa. Yhdistyksen kokousten koollekutsuminen Hallituksen on kutsuttava yhdistyksen kokoukset koolle vähintään seitsemän vuorokautta ennen kokousta jäsenille lähetetyillä kirjallisilla kutsuilla tai syyskokouksen päättämässä lehdessä olevalla ilmoituksella. Yhdistyksen syyskokouksessa käsitellään seuraavat asiat: kokouksen avaus 2. 12. päätetään tilinpäätöksen vahvistamisesta ja vastuuvapauden myöntämisestä hallitukselle ja muille vastuuvelvollisille 7. valitaan hallituksen puheenjohtaja, hallituksen jäsenet erovuoroisten tilalle sekä hallituksen varajäsenet. Sääntöuudistuksen ensimmäinen jäsenkäsittely.Tarkkaavaisia sanankuulijoita Leineperin Ruukissa kesäkuussa 2009. Yhdistyksen tullessa lakkautetuksi käytetään sen varat samaan tarkoitukseen. Kokouskutsussa on mainittava sääntöjen muuttamisesta tai yhdistyksen purkamisesta. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 13 9. vahvistetaan toimintasuunnitelma, tuloja menoarvio sekä liittymisja jäsenmaksujen suuruudet seuraavalle kalenterivuodelle 6. Kannattavalla jäsenellä on kokouksessa läsnäoloja puheoikeus. Yhdistyksen kokoukset Yhdistys pitää vuosittain kaksi varsinaista kokousta. Yhdistyksen kokouksissa on jokaisella varsinaisella jäsenellä ja kunniajäsenellä yksi ääni. Kokous on pidettävä kolmenkymmenen vuorokauden kuluessa siitä, kun vaatimus sen pitämisestä on esitetty jollekin hallituksen jäsenelle. Saavutetut jäsenoikeudet Saavutetut jäsenoikeudet säilyvät. Taustatukea antavat hallituksen jäsenet Carl-Johan Blomqvist (vas.) ja Tuure Hulmi sekä kokouksen puheenjohtajana toiminut Juhani Heino. valitaan kokouksen puheenjohtaja, sihteeri, kaksi pöytäkirjantarkastajaa ja kaksi ääntenlaskijaa 3. 13. Varsinaiset kokoukset Yhdistyksen kevätkokouksessa käsitellään seuraavat asiat: kokouksen avaus 2. todetaan kokouksen laillisuus ja päätösvaltaisuus 4. Yhdistyksen purkautuessa käytetään yhdistyksen varat yhdistyksen tarkoituksen edistämiseen purkamisesta päättävän kokouksen määräämällä tavalla. Yhdistyksen kevätkokous pidetään maalis-huhtikuussa ja syyskokous loka-marraskuussa hallituksen määräämänä päivänä
Mobilian Tienalle ja Wille tasoittelivat jalkakäytävää, James-kaivuri vain odotteli vuoroaan. Eero Ala-Maakala Scania 111:llä veti mattoa tielle ja Raimo Mesiranta toi Volvo Vikingillä täydennyskuormia. Pertti Ajanko on tallentanut pillarikalustoa, näytökseen hän oli tuonut 7U-sarjan Caterpillar D4 puskutraktorin vuodelta 1953. Mielenkiintoista toimintaa oli siis tarjolla koko päiväksi ja erittäin hyvin ammattinsa hallitseva selostaja jaksoi väsymättömästi ja värikkäästi kertoa yleisölle niin koneiden tekniikasta kuin niiden historiastakin. Tasoituksesta huolehti forssalainen Pertti Ajanko Caterpillar D4 puskutraktorillaan. No, välityksissä löytyy. Irtohiekat pois telojen välistä ennen kuljetuslavetille ajoa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 14 Teksti ja kuvat: Veikko Hoppula Tiekonepäivä lauantaina 18.8.2010 Mobilian alueella oli elävä ja onnistunut työnäytös-tapahtuma. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Mobilia, Tiekonehistoriallinen Seura, Suomen Maarakennuskonehistoriallinen Seura sekä Veteraanikuorma-autoseura. Soramontulla ahersivat vuorottain ja osin yhtäaikaisestikin Ilkka Ala-Maakalan telavetoinen Caterpillar 955 ja Seppo Lumiahon Allis-Chalmers -pyöräkuormaajat. Ihmeeltä tuntuu, että vinssillä ja vinottavalla puskulevyllä varustettu 6800 kg:n kone liikkuu vain 54 hv tehoisen moottorin voimin. Kuljetuskalustonäyttely oli myös vetkulaisten aikaansaannosta: Pauli Wiklund/ Bedford J6, Olavi Kokkonen Mercedes-Benz, Jaakko Mäki-Laurila/ Jyry-Sisu, Kari Mesiranta/ Volvo Titan säiliöauto, sekä Esko Pohjola/Sisu K33. Moottori saatetaan käynnistysvaiheessa liikkeelle bensiinikäyttöisellä, 2-sylinterisellä boxer-apumoottorilla, joka vanhemmissa malleissa nykäistiin narulla käyntiin. VetKun toimittajan tehtäväksi jäi toiminnan taltiointi videoja digikuvamuodossa. Kuorma-autoja tiekoneveteraanien yhteiseloa. Työnäytös alkaa olla päätöksessään ja väsyneet, mutta onnelliset kuskit valmistautuvat kotiinlähtöön eli eväspapereita vaihtamaan. Mukana kulki myös metallinen Vanaja 690 –pienoismalli – kotitekoinen tietenkin. Kenttäravintolassa pyöri tiehistoriallinen non-stop-filmiesitys. Monitaituri Jaakko Mäki-Laurila Roismalasta oli saapunut hienosti entisöidyllä 1977 mallisella Jyry-Sisu R 141 BPT:lla. Esko Pohjola Siivikkalasta oli liikkeellä 1955 vuosimallin Jyry-Sisu K 33:lla.. Ehkäpä näistä hyvistä kokemuksista voisi löytyä joitakin toteuttamisen arvoisia virikkeitä myös Vetkun keikkojen ohjelmiston kehittämiselle
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 15 Kevätpäiväntasauksen illanvietossa sain hienon Republic-taulun kiitokseksi järjestelyistä. Pari kuukautta myöhemmin nakki sitten napsahti. Vierailukohteet ratkesivat, kun HFAutohuollon Harri Frankberg ja OkliAika monilta Vetkun keikoilta tuttuja etumaskeja oittilaisissa maisemissa. Liikennemerkkien valmistaja Elfving Opasteet olisi ollut sopivasti lähtöpaikan Hausjärven Serafiinan vieressä, mutta lauantaivierailu ei onnistunut. Sain järjestelyihin mukaan oittilaisen Hannu Sirolan, joka oitis lupasi kerätä porukan liikenteen ohjaukseen. Koskisen Markun kanssa ajeltiin ennen joulua reittejä ja todettiin, että päivä kuluu kyllä Riihimäen kohteissa. Kyllä Kevätpäiväntasauksen puuhaaminen oli voittopuolisesti mukava ja positiivinen kokemus, jota kaiken uhalla vieläkin suosittelen kokeilemaan. Virtasen Petri pantiin keltavilkkuineen pahimpiin paikkoihin. Vierailukohteitten löytyminen oli haastavaa ja mielenkiintoista. (ArPe) Vireä viisikymmenluku vain vilisi silmissä kolonnan kulkiessa Hausjärven kyläteillä. Ajettiin sentään vierestä ohi. ja Riihimäen varuskunnan perustamisesta on kulunut 110 vuotta. Reaktioista päätellen lausuman arveltiin kuuluvan illan huumoriosastoon. Reitti oli pääosin heti selvä: kotikunnasta Hausjärveltä lähdetään, kotikylän läpi mennään ja naapurikaupungissa Riihimäellä yövytään. Auto kun on kaupungin entinen. Opel Blitz 1956, DeSoto 1958, vähän taempana Volvo Titan 1961, Magirus-Deutz Pluto 1964, Scania…(ArPe) Pentti Toivosen 1949 Fordson Thamesin haukottelu herätti yleisön huomiota. Josko vaikka kymmenen vuoden päästä kun Ekokem täyttää 35 v. Kaikki alkoi varomattomasti heitetystä kysymyksestä, joko puheenjohtaja Markun Vanajaa voisi esitellä Riihimäellä. Tässä jutussa kertoilen, kuinka keikka meni järjestäjästä johtuen tai siitä huolimatta. Ja pitäähän syömäänkin ehtiä. Hotellivaraus oli tehtävä ensimmäiseksi, paikkana tuttu ja palveluhaluinen Linnea. Olihan siinä sitäkin, mutta totta toinen puoli. Alkuun mielessä olleet Ekokem, Viestimuseo ja Upseerikerho jäivät odottamaan seuraavaa keikkaa. Hotellilla ohjelmaa pohdittaessa en tohtinut ottaa paikan erikoisuutta: illallinen takaperin, joka alkaa kahvilla ja konjakilla pöydän alla päättyen lopulta alkukeittoon. Hämmennyksestä selvittyäni kerroin, että keikan järjestäminen on mukavaa puuhaa, josta jokaisen tulisi edes kerran elämässään päästä nauttimaan. (ArPe) Teksti: Jari Kosenius
Ensimmäinen auto lähti liikkeelle tasan aikataulun mukaan klo 10.15. No, reilu viikko ennen keikkaa ilta olikin ilman ohjelmaa kun tuli ilmoitus teatterilaisten työnseisauksesta juuri meidän illaksi. Riihimäen kaupungin muistopalkinnot vuosimallin 1960 autoille ojennettiin autokunnille Petteri Koskinen ja Sirpa Välimäki Volvo L 375 1960 MA-351 sekä Pekka Lapatto ja Raija Laitinen Vanaja VKN2 1960 KB61. Ovat nyt Vetkun kannatusjäseniäkin. Riihimäestä tuli kaupunki vuoden 1960 alussa, ja kulttuurija vapaa-aikatoimi nimesi Kevätpäivän Tasauksen 50-juhlavuoden tapahtumaksi. Piirron Jussi pestasi koulukaverinsa Erkki Ojasen operettisävelmineen ja juttuineen paikalle. Jossain vaiheessa Suklaasydämen taustalla oli myös ensiesityksessään matalaääninen enkelikuoro (”aaa-pumpsi-pumaaa-pumpsi-pum-pum”). Pitkin talvea mittailin matkaa, laskeskelin ajoaikaa ja matelin reittiä läpi suunniteltua neljänkympin vauhtia. Lopputulos oli, että poliisipartio värivaloineen odotti puolisen tuntia kärsivällisesti, samoin runsas yleisö kaupungilla. Ja kaikille osanottajille, joita ilman ei keikkoja olisikaan. Olin pyhästi päättänyt, että tällä kerralla ainakin aikataulu pitää. Kauppatori saatiin veloituksetta näyttelypaikaksi läpi yön, ja kaupunki järjesti meille vapaan sisäänpääsyn museoihin. Suomen paras drag-show Jukka Kuroselta oli vauhdikas ja yllättäväkin. Seuraavalla kerralla viisaampana, jos enää muistaa. Kehotin pitämään pienempää ääntä, sillä poliisipartio oli luvannut muutenkin silloin tällöin ajella torin kulmilla. Korvaavan ohjelman löytymiseen meni vain tovi, enkä usko monenkaan pettyneen. Illallista kehuttiin ja kiiteltiin eikä syyttä, mutta oli se aika kalliskin. valotelineet ja aurinkosuojat. Reijo Priuskan lahjoittaman Paras kokonaisuuskiertopalkinnon sai autokunta Pentti ja Riitta Toivonen Fordson Thames ETF6 1949 BI-460. Kun puolen yön aikaan vein heille iltakahvit, oli torilla mölkynpeluu menossa. (ArPe). Ja aamulla kiiruhdettiin virkeinä Vetkun vuosikokoukseen. Usvasta nousseen kulkijan keitaan, Hausjärven Serafiinan piha-alueella riitti yleisöä ruuhkaksi asti. Kiitos kuuluu myös liikenteenohjaajille, yövartijoille sekä Kanta-Hämeen poliisille. Panin puoli salia varaukseen, koska esityskin oli meille sopiva ’Potenssia ikä kaikki’. Metsästysmuseon suosittu Pönttöpäivä oli extraa, tapahtumat osuivat sopivasti samalle päivälle. Onneksi ennalta oli varoiteltu aikataulusta, koska kalustomme ei ole ihan uusimmasta päästä. Kiitos vielä kerran hyville yhteistyötahoille: Hausjärven kunta, Serafiina, Okline Oy, HF-Autohuolto Oy, Vepro Oy, Sinituote Oy, Metsästysmuseo, Lasimuseon kahvila ja Riihimäen kaupunki sekä Hotelli Linnea. Illan ohjelmasta kuvittelin pääseväni vähällä, kun joku heitti ajatuksen teatteri-illasta. Autojen yövartioinnin hoiti kotikylältäni Toukokuun Nuorisoseuran väki. Myös Vepro lähti mukaan, tuotevalikoimassa kun ovat mm. Kun yläsali meni kiinni, iltaa jatkettiin alakerran karaoketansseissa laulaen ja tanssahdellen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 nen Jussi Okkolin olivat heti täysillä mukana, myös taloudellisesti. Yksi asia jäi kaivelemaan. Ja sitten se oma ohjelma: Hulmin Tuure ja enkelit lauloivat ja laulattivat. Parkkitilojen riittävyyttä metsästysmuseolaisten kanssa vähän mietittiin, mutta taisivathan nekin riittää. Enpähän sitten osannutkaan arvata, kuinka raskaskäänteinen viidenkymmenen veteraanikuoma-auton kulkue on
Reijo esitteli tehokuljetintaan suosituilla Mäntän Härvelipäivillä toukokuun viimeisenä viikonloppuna. Kirjan on kustantanut Editions EMCC ja sitä voi tilata osoitteesta Fondation de l’Automobile Marius Berliet, 39 avenue Esquirol, F-69003 FRANCE tai netin kautta osoitteesta fondation.berliet@wanadoo.fr. Samalla paljastuu, että se mikä joissakin tilanteissa on tien päällä totuttu näkemään Unicina, Simcana, Panhardina tai Citroënina, ei välttämättä pidäkään paikkaansa, mikäli keulalla olevan logon peittää... Kirjan esipuheen on kirjoittanut Berliet-säätiön presidentti Paul Berliet. Vaihteita on 1 taakse ja 6 eteen, joista hitaimman ajonopeus 1,55 km/h. Tiesittekö muuten, että Marius Berliet valmisti ensimmäisen autonsa jo vuonna 1893, ensimmäisen oman moottorin vuonna 1895 ja ensimmäisen pikamoottoriveneen vuonna 1904. Alkuperämaassaan ”traktoria on käytetty riviviljelijöiden työkoneiden kantoalustana”. Sylinteriluvultaan parittomien moottoreiden (3, 5, 7, 9, 11, 13, 15) valmistajana Berliet kulki koko itsenäisen historiansa ajan omia polkujaan. Hänen johdollaan pienestä yksityisestä säätiöstä on kasvanut koko ranskalaista autoja moottoriteollisuutta vaaliva, valtion tukea nauttiva kulttuuriorganisaatio, jonka dokumenttiarkistot sekä eri puolille Ranskaa sijoitetut esineja ajoneuvokokoelmat ovat vertaansa vailla. Lavan alla on nivelakselin liitäntä työvälineiden käyttöä varten. Taakse sijoitettu moottori on 29 hv 2-syl. Näin saadut varat käytettiin säätiön perustamiseen. Toivekirja tosimobilistille: Berliet Teksti ja kuva: Olli Blomberg Kuva (RM). Tavataan siellä taas keväällä 2011. Kirjassa olevat taulukot avaavat Berliet-hyötyajoneuvojen joskus niin kummalliselta vaikuttaneet mallimerkinnät perusmobilistillekin ymmärrettävään muotoon. 1987. Myös Panhardin tekemäksi uskottu 12-sylinterinen ja 24-mäntäinen makaava vastakkaismäntädiesel (vrt. Kipillä varustetun lavan mitat: 250 x 180 x 40 cm. Rootes/Commerin 3-sylinterinen/6mäntäinen) onkin Berlietin valmistama. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 VetKun toimituksessa luettua Ranskassa toimivan Berliet-säätiön intendentin, Mme Monique Chapellen kirjoittama upea historiateos nimeltään yksinkertaisesti ”Berliet”, on jokaisen tästä ranskalaismerkistä kiinnostuneen toiveteos – kunhan omaa edes auttavat ranskan kielen taidot. Yhdysvalloissa valmistui vuoteen 1913 mennessä tuhansia eri mallisarjojen henkilöautoja tuotemerkillä American Locomotive Motor Car Licence Berliet: myös merkki American Berliet oli käytössä. Huippunopeus 35 km/h. Laitteen mallimerkintä T-16 M kertoo kyseessä olevan Liettuan valtion traktoritehtaan tuotteen, joka on valmistunut v. Bussit, paloautot, dumpperit ja maasto-/sotilasajoneuvot on nekin kirjassa huomioitu. Tämä paksulle paperille painettu, kovakantinen 120-sivuinen kirja (sivukoko 250x310 mm) avaa tuon tarunhohtoisen ranskalaisnimen taakse kätkeytyvän, ajoneuvoihin liittyvän historian salat ajalta ennen Renaultiin yhdistymistä. Myös Berlietin kolme legendaarista jättikuormuria, Afrikkaan viedyt nokalliset T100-mallit (600-hevosvoimainen vuonna 1957 ja 700-hevosvoimainen vuonna 1961) ja Yhdysvaltain Oklahomaan toimitettu nokaton T100 Tulsa (600-hevosvoimainen vuonna 1959) esitellään kirjassa. Jo vuonna 1949 Berlietin moottoritehdas valmisti 15-litraisen turboahdetun V12-dieselmoottorin teholtaan 950 hevosvoimaa. ilmajäähdytteinen diesel. Berlietin perhe myi yrityksensä ja Berliet-tuotemerkin Renault Vehicules Industriels’ille vuonna 1982. Hinta on 31,00 euroa + toimituskulut 8,00 euroa. Jos haluaa tilata kirjan suomalaisen kirjakaupan välityksellä, on tunnuksesta ISBN 978-2-35740-049-8 apua. Korvauksena tästä kannattavaksi osoittautuneesta yhteistyöstä Berliet sai ottaa ALCOn käyttämän, veturin etuosaa symboloivan logon tuotemerkikseen. Kirjassa myös kerrotaan kuinka Berliet jo vuonna 1905 solmi amerikkalaisen American Locomotive Works (lyhenteenä ALCO) -yhtiön kanssa yhteistyösopimuksen henkilöautojen valmistuksesta Yhdysvalloissa ja vastavuoroisesti vetureiden valmistuksesta Ranskassa. Mänttäläinen mobilistiaktiivi ja emeritus kansanedustaja Reijo Lindroos hankki reilut pari vuotta sitten haltuunsa mielenkiintoisen hyötyajoneuvon. Upeat, arvatenkin harvoin ellei peräti aikaisemmin julkaisemattomat kuvat Berliet-suvun merkkihenkilöistä ja Berlietin monista tehtaista (Ranskassa ja muualla maailmassa) sekä tietenkin Berliet-autoista tuovat kokonaan uuden näkökulman henkilöja kuorma-autoilun historiaan. Käyttöpaino on 1850 kg
Järeämmistä vekottimista voisi mainita Vaasa traktorin vm-47, joita on valmistettu 11 kpl ja tämä on toinen säilyneistä. Toimitus tivasi keikkakokemuksia tällä kertaa länsisuomalaisilta ja pohjanmaalaisilta, jotka tässä saatamme kaikkien tutustuttaviksi. Torstaina ryhmään kertyi autoja 12 ja perjantaiaamuna Haapamäellä liittyivät porukkaan myös Kortelaiset Ylistarosta hiljattain valmistuneella Scania-Vabiksella. parinkymmenen museokuorma-auton-!) kolonnat eivät juurikaan aiheuttaneet hidasteita kiireisille tienkäyttäjille, mutta loivat kyllä kulkiessaan varsin nostalgisen näkymän. Alkumatkassa ennenaikaisesta bensan kaasuuntumisesta kärsinyt Lehtovaaran Sisu sai siellä avun vaivaansa kun Jari eristi bensapumppua ja näin auto palveli kuuliaisesti siitä eteenpäin. Toinen auto jota ei varmaan muista museoista löydy oli Rover/ Hudson pohjalta rakennettu OH-60 henkilöbiili. Paikan isäntien tarjoamien pullakahvien jälkeen starttasimme kohti Kankaanpäätä jossa kiinnostunut ja runsaslukuisin ihmisjoukko oli meitä jo odottamassa. Ja mikä parasta, näin entistäkin useammalle suomalaiselle tarjoutui mahdollisuus tutustua livenä tähän liikkuvaan kuljetuskalustomuseoomme. Venäjältä Ladaan vaihdetun museon suurimman n.170 tn painoisen järkäleen vaiheista. itsetekoisia ja lajissaan ainutkertaisia laitteita jotka aina lisäävät paikan kiinnostavuutta. Tätä laitetta käytetään kuitenkin vain testiputkille jotka näin saadaan nopeammin hyväksyttäväksi myyntiin. Aamupäivän aikana letka vielä täydentyi muutamalla autolla lopulta kokonaisvahvuuden ollessa 18 autoa. Aivan ymmärrettävistä syistä, sillä paikalle kokoontunut peräti 110:n veteraanikuorma-auton kulkue olisi varmasti yhtenäisenä letkana sotkenut pahoin savolaisten viikonloppuliikenteen. Petri Tyrkkö oli vastaanottamassa meitä ja kertoili sekä esitteli meille paikallisen kerhon voimainkoitosta. Nämä ”pienet” (keskimäärin n. Parkanossa 60-luvulla valmistettuja Mekes -traktoreita (lähinnä jonkinlainen työkonekantajan esiaste) oli museossa 3 kpl. Reittiä Keuruu – Suolahti jatkettiin Tempsien tahtiin matka käy. Väkimäärään nähden lyhyeksi jääneen pysähdyksen jälkeen, mutta aikataulussa pysyäksemme suuntasimme keskustan läpi Parkanoon jossa ensimmäiseksi kohteeksi oli sovittu Fennosteelin pakoputkitehdas. Sellaisia olivat muun muassa itse valmistettu Jeg Hobby h-auto vuodelta 1951, jossa oli hyödynnetty Messersmith lentokoneen runkoa ja Vidalista peräisin olevaa Ilo-moottoria. Siellä ruokailun jälkeen paikan isäntä Martti Vainio kierrätti meidät puistokierroksella ja kertoili meille lähes jokaiseen höyryveturiin liittyvän erilaisen tarinan kuten esim. Museo jäi positiivisesti mieleen koska siellä oli viimeisenpäälle laitettujen ja puunattujen autojen ohella rohkeasti taltioituina ja esillä esim. Jonon keulalla Markku Koskinen Pornaista Fordson Thames/1951:llä, seuraavana Tarmo Hirvi Savitaipaleelta 1957 –mallisella. Niinpä kantti-Chryslerin ja porukka-Gazin johdolla siirryttiin Parkanon automuseolle. REISSUUN Torstai valkeni kirkkaana ja reissuun lähdettiin aamulla Auran Shelliltä. Kierros aloitettiin mistäs muusta kuin ruokalasta, jossa meille tarjottiin maistuva lounas ja toimitusjohtaja Antti Poussa kertoi siinä lomassa tehtaan toiminnasta. Parkanosta suunnistettiin yöpymispaikkaan, Haapamäen Höyryveturipuiston yhteydessä olevaan ” Hotelli Hilttoniin”, joka on alun perin rakennettu Höyryveturien kuljettajien ja lämmittäjien majapaikaksi rautateiden risteyskohtaan, ison halkolaanin kupeeseen. Alkuvahvuus oli 5 autokuntaa joista peräti kaksi oli ensikertalaisia, eli pariskunnat Lehtovaara ja Sirviö. Osoituksen ratkaisun toimivuudesta saimme, kun Kuopion raviradalta käynnistynyt yhteinen Kallaveden kierros venähti pahoin suunniteltua pidemmäksi. Blomqvistien johdolla lähdettiin avaamaan latua kohti Huittista, jossa oli Härkäpakarilla suunniteltu ensimmäinen pysähdys. Mielenkiintoisen esityksen ja tehdaskierroksen jälkeen ei varmaan kenellekään ollut myöskään epäselvää, että niin omistajataho kuin toimiva johtokin ovat alallaan huippuosaajia ja lisäksi myös vankkoja mobilisteja. Auto on edelleen valmistajasuvun omistuksessa. Itse olin pienessä mielessäni ajatellut että tehtaalle tulee putkitavara valmiina ja he jatkavat siitä, mutta todellisuudessa teräs tuleekin n.12 tn painoisina keloina ja siitä se leikataan rainoiksi minkä jälkeen reilun 1,5 metrin sekuntivauhtia se hitsataan putkiksi ja väännellään jos jonkinlaisilla mutkille. Näistä yhtenä oli ainoana jäljellä olevana protosarjan traktorina Volasen Timon omistama projektikuntoinen Mekes 4000 Muuli. Perjantaille jäi ajomatkaa Kuopioon n. Siellä letka piteni muutamalla autolla ja paikalle saapunut yleisö pääsi katselemaan kalustoamme. 250 km, joten matkaan lähdimme heti klo.7:n jälkeen, koska iltapäivän yhdeksi tavoiteltiin perille. Käyttäjät tietenkin haluavat putkilta pitkää käyttöikää, mutta Poussa esitteli meille putken vanhennuslaitteen, jossa muutaman tunnin käyttö vastaa keskivertoautoilijan vuotuista käyttöä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 Kesän 2010 Kallaveden Keikka toteutettiin aivan uudenlaisella konseptilla; eri puolilta maatamme koottiin hieman pienempiä autokolonnia, jotka kukin järjestivät oman ohjelmansa matkatessaan kohti varsinaista kokoontumispaikkaa, Kuopiota. (VH) Teksti Tuure Hulmi. Pohjanmaan ”pojat” liittyivät siellä myös porukkaamme
(RM). Tyyppimerkinnän perusteella autossa on 7 t alusta ja 135 hv moottori. Puutavara-autojen rivistöä Suomen Kiitoautot Oy:n terminaali-alueen sivustalla. (MH) Joutsalainen poikineen. Tällaisten seikkailujen jälkeen me länsisuomalaiset liityimme Kuopiossa muiden Vetkulaisten ryhmään. Hulmin Tuure sai harjoitella myös Vanajan rengas irrota ja kiinnitä -käskyn vaikutuksia. Ilkka ja Jouni saivatkin Scanian ”iskuun ” niin että hekin ehtivät ajoissa Kallaveden kierroksen lähtöruutuun omalle paikalleen. (VH) Pentti Heinosen T-Ford bussissa vuodelta 1924 huokuu todellinen aristokratia, jota täydentää erittäin huolellisesti tehty puinen sisäverhoilu. (VH) Halunalaisen Veikko Hämäläisen pelastama M.A.N. 735 on ensirekisteröity vuonna 1968. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19 Konnevedelle, jossa pidettiin juottotauko TB Mierontien pihassa. Juuri ennen pysähdystä Kallion Jounin kuuskutonen pölläytteli erivärisiä savumerkkejä taivaalle ja huoltamon pihalla Jouni totesi että syöttöpumpun ” koplingista” oli irronnut pultti ja oli vioittanut myös siinä olevia vetolevyjä. (VH) Että se on kaunis myös sisäisesti! Pentti Heinosen Fort T Picup vuodelta 1923 herätti ansaitusti ihastusta myös Kallavettä kierrettäessä. Kaunotar oli kierroksen selvä seniori. Tämäntapainen keikkajärjestely ei tuntunut hassummalta ja taitaakin olla lähes ainoa tapa kesäkeikan läpiviemiseksi jos automäärä alkaa olla sadan tietämissä. Aika pitkää linjaa on linjakilven mukaan ajeltu. Ehjät sellaiset löytyivät kuitenkin lähellä olevan linja-autoyhtiön varastosta ja sota-ajoiltakin tunnettua ”kaveria ei jätetä” ohjetta noudattaen Ala-Maakalat jäivät Jounin kaveriksi remonttiin muiden jatkaessa matkaa
Vihiroon koitti se päivä kun sitä tuatihin kotia. Oikeen poliisit oli viisomas reittiä ja yks moottoripyörä poliisi kuluki mukana, jotta osasimma ajaa ihmisiksi. Isäntä oli jostakin löytäny varaosa-autonki, sitä ne toi puamilla yätä myären meidän pihahan. Sitten lauantaina lähti Risto sitä kattomahan, olivat sitten ostanehet sen vaikka mä varoottelin. (Arvakkaa muuten kuinka kävi seuraavana keväänä, kun me likan kans löydettihin hiano hevoonen ’ja halavalla’?) Huhtikuus 2010 auto oli valmis ja kaikki ylimääräiset “romut” oli pihasta karonnu. Joku sanos jotta satakymmenen museokuarma-autoa olis ollu! Mehän oli illalla jo autot parkkeerattu Scaniako muka aina porkkananpunainen. Mulla on 135-Massikka -67 millä se kasa saatihin pihahan, kuski olis ottanu traktorin kyytihi, mutta se on mun paapalta mulle tullu, eikä oo myynnis. Mä en siitä muuta ymmärtäny mutta savu oli sinistä mitä se pökkäs tulemahan. Meillä on ennestään Wartpurkki 63 museoauto. Siinä oli sitte sellaasta vapaamuatoosta oleskelua ja kyllähän me siälä ravintolapualellakin sitte oltihin. Eipä oo meikäläästä niin erikoosesti enne pyyretty ku oikeen maailmanmestari lehemien kutsuhuurolla käski kahaviille. – Se kyllä vähä venähti ku Kallion Jounin skaania sano tyäsopimuksensa irti. Mutta eihän meillä ny oikiastaan kiirus mihinkään ollu. Oli se näin ourokseltaan aikamoonen kuarma-automatka jo takana, eikä vieläkään oltu perille päästy. Siitä lähärimmä komias jonos ajamahan kohti Konneverellä olevaa Hotelli-Ravintolaa, johona oli pualentunnin pysährys. Onneksi se sai tallipaikan mihinä sitä ruuvata. Kaippa ne kuluu siellä halliskin. Siälä lossilla kyllä oli aikamoonen tungos ja siinä vaihees ku isäntä lähti autoja kattelemahan, kun olimma jonos pysähryksis, niin mun oli pakko vähä huilata ja taisin nukahtaakin. Oli sovittu jotta oomma Haapamäen veturimuseolla ennen pualta seittemää, mihinä oli osa LänsiSuamen porukkaa ollu yätä. Oliko se peräti Suamen suurin vanhojen kuarma-autojen näyttely koskahan. Mä sanoon jotta eihän se kattominen mitään maksa käykää kattomas, muttei meillä oo tuallaaselle vehkeelle mitään virkaa. Ilta kului mukavasti ja uusia tuttavia tuli, tanssimahan meistä ei oikeen oo, ku meillon molemmilla kaks vasenta jalakaa. Jouni sai Ilikan kaverikseen korjaamahan ja me muut lähärimmä etehen päin, meirän oli tarkootus olla Kuapios raviraralla pualiyhyreltä päivällä. Eikä täs viälä kaikki. Olin saanu järjestettyä mumman ja paapan vahtimaan kersoja perjantaista sunnuntaihin jotta päästähän isännän kans lähtemähän Kuapiohon. Irtotavaraa sai keräällä reitin varresta monta päivää. 12.4.2010 se museotarkastetuttihin ja seuraavana päivänä katsastettihin. Siitä sitte vähitellen taas autoohi ja matka lossia kohoren. Mä tiätysti tein kunnon evähät ku eihän sitä tiärä koska tuallaases reissus sais oikeen syärä. No mä siinä sitte tuumasin, jotta nytköhän niitä evähiä sitte syärähän, mutta eikä mitä, sinne jonohon ilimoottautumahan notta täällä ollahan ja sitte sai mennä raviraran ruokalahan syämähän. 20 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Naisnäkökulumaa keikasta pohojalaasittain. Lauantaiaamulla alootimma tiätysti mahtavalla aamupalalla, jotta jaksoomma lähtiä sitte itte päätapahtumaan. Kaharen mais iltapäivällä siinä sitte järjestäyryttihin kymmenen auton porukoohin ja lähärimmä kiartoajelulle jonka nimi siis oli Kallaveren kiarros. Niin sitte yällä kolomen mais kello herätti ja ponkaastihin ylähän. Meirän isäntä lähti Jounin kaas sitte osia kattelohon ja ne löytyyki. No miähethän sitä porukas tuumaamahan, jotta mitäs ny. Pihas seisoo ihan komia Skaania mistä mä kyllä alusta asti olin ollukin varma. Saimma nimilaput ittellemmä ja autohon veteraanikuarmaautoolijootten ajokiliven, jotta kaikki ihmiset tiätääs mitä sakkia oomma. Nyt kun ’rikos’ on vanhentunu, isäntä on tunnustanu, että oli ostanu sen puhelimes jo perjantaina. Se rupes sinne soittelohon vaikkei ruattia osaakkaan. Olimma siellä Rauhalahren hotellis siinä kuuren mais ja kahareksalta pääsimmä taas oikeen asiahan ku oli ruakaalu seisovas pöyräs. Jonkun aikaa ku oli ajettu niin pysähryymmä Vehmersalmella hianolle paikalle, oli vissiin sen Puutossalamen kyläseuran ylläpitämä kesäänen kokoontumis ja kahavipaikka. Meirän kohoralla kaikki alakoo syyskuus 2007 siitä kun isäntä näki ilimootuksen Masinistis jotta Pietarsaares on 64-mallin Skaania myynnis ja halavalla.. Oli sitten viimmeesen päälle komia lavetti! Me poijan ja likan kans ihailtiin lavettia ja mä pelekäsin, että tua kyytis oleva kasa kai on ny se Scaania. Hiano oli paikka, tuli aivan juhannusfiilis. E-hei, Risto Kortelaisenkin Vabis L56/1964 vihertää suorastaan silmiä hivelevän kauniisti, punerrusta löytyy Hiabin lisäksi ainoastaan hitusen verran logon keskiöstä. Komia oli autojen määrä ja pian siinä törmättihin muihinki sellaasihi ihimisihin jokka oli kans ensimmäästä kertaa tällaases reissus. Tuure siinä sitte tuli vastooksille ja käski aamupalalle. Kuitenkaan siinä ei oo ny yhtään niitä alakuperääsiä vanhoja renkahia . Sitä mä kyllä ihimettelin ku se auto tuli, niin siinä oli hyvät renkahat ettei niitäkään tarttisi ostaa uusia. Myyjän edustaja puhu kuitenkin suamea jotta selvis missä tällääne ihime on. (RK) Teksti: Arja Kortelainen
Varsinainen palkinto toimitetaan kotiinkuljetuksena, ”kunhan valu jäähtyy”. Sunnuntaina oli sitte lähärön aika, ensin taas aamupalalla maha täytehen ja sitte kamat kasahan. Mä ostin meidän sakille Vetkun pairat ja toisesta kojusta löytyy isännälle skaanialippis. Hianoa oli seki, ku ensikertalaanen palakittihin parahimmasta entistämisestä ja että auto oli Skaania! Teatteriesitys oli niin hauska, että sai aivan veret silimis nauraa. Vinkiksi seuraavaa keikkaa varten, enskertalaasten esittelyn vois teherä jo ensimmääsenä iltana, pääsis viälä nopiampaa porukkahan mukahan. Onneksi oli eres pari myyntikojua, jotta sai vähän penkoa vaattehia. (Ja olis löytäny hyvin iliman viitootuksiakin, sen verran savua pöllähteli). Kaveriiksi siihen meidän pöytähän tuli pariskunta Vetelistä. Siälä oltihin pualehen päivähän ja sitte meitä taas linja-autolla kuskattihin, nyt saimma mennä risteilylle Kallaverelle. Markku Koskinen luovutti Vetkun 1. Reissu oli onnistunu, vaikka tiätysti vähä raskas, ajokilometriä tuli Skaaniahan 940 km. Se on valtava yhteishenki mikä tällä porulla oli ja on. Voi, että oli taas niin herkullinen seisovapöytä salaatteineen, ettei meinannu malttaa syämistä lopettaa. Niillä oli ne nimilaput ja siitä näimmä mitä porukkaa ovat, mutta meiltä oli tietysti jääny ne laput hotellihuaneeseen. Mukavaa oli. Ansioista! (VH). (VH) Vanhat Sisut ja Vanajat -kerhon vetäjää Hannu Kettusta (vas), kiiteltiin talkoopanostuksestaan samalla, kun Suomen Kiitoautot Oy:n edustaja ojensi hänelle Kiitolinja-yhdistelmän yleisöäänestyksen tuloksena. Mulla tuli aivan laulun sanatkin miälehen, jotta “siällä meni nuaret sekä vanhat samal`lailla”, ei siinä ikää kattota ku harrastus ja ajatusmaailma on yhteene. Mä oon aina tykänny Hurrigaanesista ja ny mä näin niiren keikkapussin. Osallistuttihin viälä loppupalaverihin, osa porukasta oli jo lähteny aamulla varemmin. Hianoja oli näyttelyalueella autot ja siälä oli aika paljo yleisöä tutustumas niihin. Siälä palaveris tuli etehen sellaanen asia, jotta oliko teiren viitootukset onnistunu, me ainaki löyrettihi hyvin perille. (VH) Arto Rantala (oik.) luovutti Matti ja Tarja Keskiselle kaikkien aikojen ensimmäisen ’Vuoden entisöinti 2009’ -palkinnon symbolin. Viälä siitä lauantai-illasta. Toivottavasti nähärähän Loska-ajoos lokakuus! Hyvää kesää kaikille harrastelijoille ja turvallisia kilometrejä niitä työkseen kerääville! Vuonna 1940 päivänvalon ensi kertaa nähnyt Volvo on peräisin samasta historiallisten ajoneuvojen pelastamosta kuin moni muukin arvokas tallenne, nimittäin Pertti Lähivaaran entisöintiverstaasta Kuopion Sorsasalossa. Risteilyltä ku päästihin hotellille, niin parin tunnin päiväunet piti nukkua, jotta oli sitte taas valamis illanviattohon joka alakas seittemältä. Monet olivat osallistuneet vaikka kuinka monta kertaa näille kokoontumisreissuulle ja ystävyyssuhteita ympäri Suamen oli syntynyt ja syntyy. keikalta asti kiertäneen kiertopalkinnon vuodeksi hänen haltuunsa. Taustalla Markku Koskinen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 21 sinne näyttelyalueelle ja hotellista oli sitte linja-autokuljetus sinne Suomen Kaukokiidon terminaalille. (VH) Näyttelyn primusmotor Pertti Lähivaara (oik) on tallentanut runsaasti suomalaisen kuorma-autoilun historiaa. Siinä oli monenmoosta puhujaa ja arvontaa. Kuvaavaa on, että aluuksi ei kovi paljo puheltu, mutta ku mä kysyyn, notta milläs autolla te ootta matkas ja selevis jotta me kaikki oomma Vetkuja, niin puhetta tuli molemmilta sakiilta niinkö olis aina tunnettu
Jönköpingingiläiset messut järjestetään seuraavan kerran elokuussa 2012, jolloin luvassa on entistä tukevampi kattaus veteraaniautoilua. Tämä varhainen ja nätiksi entistetty Volvo F86 on kuitenkin saanut turvallisen elämän Vetelissä. Teksti ja kuvat: ArPe Nyt jo kuudetta kertaa järjestetty Power Truck Show keräsi suomalaisen rekkakansan aurinkoisen taivaan alle Power Parkin alueelle. Teksti ja kuvat: ArPe pääsivät halliin Ruotsalais veteraanit. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 22 Lastbil 2010-messut keräsivät jälleen pohjoismaiset kuljetusalan ammattilaiset elokuun lopulla Jönköpingiin. Messuilla nähtiin myös 1930-luvulla ajoneuvovalmistajien kartalta kadonneen Tidaholmin valmistamaa kalustoa. Messu-uutuuksien ja Pohjolan näyttävimpien ajokkien ohella tänä vuonna ruotsalaistoimijat olivat panostaneet veteraaniautoihin normaalia mittavammalla ruutiannoksella. Messuvieraiden nähtävänä oli paitsi taidokkaasti entistettyjä ajokkeja, myös suoraan ajosta otettuja, ajan patinoimia helmiä. Veteraaniautokenttä täyttyi festarivieraista heti aamutuimaan, joten suuren yleisön kiinnostus historiallista kalustoa kohtaan on ilmeisen huomattavaa. Reilun 30 000 messuvieraan iloksi paikalle oli koottu 40 näyttävän veteraaniauton joukkio, joka muistutti kuljetusalan nopeasta kehittymisestä. Carl-Johan Blomqvistin Volvo kertoi bulkkikuljetusten lähimenneisyydestä. Yksi näyttelyhalleista oli nimittäin varattu vallan kokonaan veteraaniautoille sekä ruotsalaiselle ajoneuvoja kuljetushistorialle. Näyttelyn vanhimmat ajokit olivat peruja 1920-luvulta, uusimmat taasen 1970-luvun lopulta ja olipa joukkoon saatu myös suomalaisväriä Carl-Johan Blomqvistin Volvo F12:n saattelemana. Edellisvuoden tapaan näyttelyssä saivat tilaa myös tulevat veteraanit, eli nostalgia-ajokeiksi luokiteltavat vanhukset. Kevyet ja keskiraskaat vaihtoehdot tahtovat valitettavan usein jäädä isompien ja raskaampien vaihtoehtojen varjoon. Messujärjestäjät olivat raivanneet veteraanikalustolle aikaisempaa suuremman kentän, jota näyttelyn alkumetreillä jouduttiin suuren suosion vuoksi vielä laajentamaankin
paikalliskerhoja liikkumaan enemmän oman toimialueensa ulkopuolellakin – vapaamuotoisen ajotapahtuman puitteissa ilman kilpailuhenkeä. Eikä ole mikään sattuma, että juuri Turku on valittu viestiin päätepisteeksi, onhan kaupunkimme ensi vuonna Euroopan kulttuuripääkaupunki… Museoajoneuvoharrastajilla on kautta vuosien ollut merkittävä rooli suomalaisen ajoneuvokulttuurin monipuolisessa taltioinnissa. Museoajoneuvoharrastus toimii oivana täydentävänä toimintana virallisen arkistoja museotoiminnan tekemään vastaavaa työtä suomalaisen kulttuuriperinnön taltioinnissa. Hämeen Mobilistit ry:n puheenjohtaja Tom Siivola (oik.) luovutti viestikapulan, Saabin ohjauspyörän, Veteraanikuormaautoseuran (Vetku) edelleen kuljetettavaksi. Kulttuuriministerinä, mutta myös 26 vuotta vanhan auton omistajana toivon meille kaikille mukavaa iltaa museoajoneuvojen parissa!” Teksti ja kuvat: Veikko Hoppula. startannut viesti saapui maaliinsa Turkuun elokuun viimeisenä, jossa sitä oli vastaanottamassa myös kulttuuriministeri Stefan Wallin. Monilla jäsenyhdistyksillä on oma automuseo tai ajoneuvokokoelma, ja kerhot ylläpitävät omia arkistoja, joissa voi tutkia ajoneuvoja koskevaa kirjallisuutta sekä tietoa. Viestin eräänä tarkoituksena on saada lisää näkyvyyttä mobilistitoiminnalle houkuttelemalla SA-HK:n ns. Viesti on kulkenut reilun kolmen viikon aikana yli 30 vuotta vanhoilla autoilla halki Suomen, Helsingistä tänne päätepisteeseen Turun Kupittaalle, Blombergin aukiolle. Paljon ei valtakunnallisen kuorma-autoperinnejärjestön tarvinnut kuormureiden renkaita viestin vuoksi kuluttaa, sillä seuraavaksi se luovutettiin ennalta laaditun ohjelman mukaan Tampereen seudun Mobilistit ry:n vietäväksi. Muutamia poimintoja ministerin kannustavasta puheesta: ” On mukavaa olla tänään täällä vastaanottamassa Mobiiliviestiä Turkuun. Vetkun hallituksen jäsen Raimo Mesiranta (vas.) ja 1. Toimintaan kuuluu myös museoajoneuvojen konservoinnin ja entistämisen opastusja koulutustoiminta. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 23 Maatamme kiertänyt mobiiliviesti piipahti hetken Vetkunkin hallussa, kun Hämeen Mobilistit ry:n edustajat kiikuttivat Saabin ohjauspyörän Kangasalle elokuisena maanantai-iltana 9.8.2010. Vapaaehtoisella talkootyöllä on sanoinkuvaamaton merkitys, sillä museoajoneuvoharrastuksen toiminta ja sen ylläpito on yhdistysten ja yksittäisten jäsenten harteilla... Teksti: Veikko Hoppula Kuva: Hannu Lampinen Helsingin senaatintorilta 7.8. Omien voimavarojen puitteissa Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin jäsenyhdistykset ympäri Suomea ovat pyrkineet keräämään talteen maakunnallista teollista historiaa, pelastamaan autokannan ja säilyttämään autokannan käyntikuntoisena. kunniajäsen Olavi Sallinen ottivat sen ilolla vastaan
Melkein joka kylässä oli kyläteurastajia, jotka lähettivät lihoja Helsinkiin. Asutusta seudulla on ollut jo esihistoriallisella ajalla, Illo on ollut kivikautinen merenrantakylä avomeren alkaessa jo Lauttakylän seuduilta. Hänen luopuessaan hiekan toimittamisesta, näki Mauri Männistö autolle sopivan ajotarpeen olevan kasvussa juuri kesämökkien lisääntymisestä johtuen ja osti auton. Mutta rengastöitä oli paljon, varsinkin juurikkaan ajossa! Ja aina syynä oli hevosenkenkänaula. Niinpä Maurin äitikin suoritti kuorma-auton ajokortin 19 -vuotiaana, kun Vaskunlahti oli perustanut Punkalaitumelle ensimmäisen autokoulun. Autojen siirtely tilan sorakuopalta toiselle työllisti myös naisväkeä. Anomuksen hän oli kirjoittanut kuukautta ennen lyijykynällä kouluvihosta irrotetulle ruutupaperille. – Eikä siinä sitten virheitä kyllä tullutkaan. Männistökin palasi tupakaltaan läheisen ladon takaa ja herra fallesmanni omalta suunnaltaan, todeten, että oli väärä hälytys. Vain kytkin jouduttiin kerran uusimaan. Povi vain pullotti oudosti. 1915 osti Niilo Vesanen Illon ensimmäisen auton. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 24 kään, sen verran vahvasti veri veti nuorta miestä autohommiin, että koulunkäynti sai jäädä sikseen. Käsitteet ”teliauto”, kymppipyörä” tai ”kaksiakselinen” tms. Illon kylä Illo on Sastamalan (ent. Esimerkiksi 1950-luvulla tilalla nostettiin turvetta itse kehitetyllä tehokkaalla nostokoneella. Hänellä oli myös taksi jossakin vaiheessa. Mutta millä hän ajoi. Myöhemmin autoilua jatkettiin palkkakuljettajienkin avulla. Jo poikavuosinaankin Mauri muistelee olleensa isän kyydissä aina kun se vaan suinkin oli mahdollista. Unto Männistö (s. Isot apulantasäkit olivat kyllä naisihmiselle aika kovia nostettavia, mutta kyllä ne aina kannettiin kaupan makasiiniin perille asti. Maatilan sivutuotanto on ollut tärkeä lisä toimeentulolle. Thames isoine kantavuuksineen oli vahva vetäjä, Sammaljoen sahalta nouseva jyrkkä mäkikin tultiin lankkukuormalla ylös joskus hitaasti, mutta varmasti. 1957 jäivät vanhempien käyttöön juuri rakennettu talo ja raskaat velat Unton ja hänen nuoren perheensä harteille. Paraisilta ajettiin Osuuskaupalle apulantaa. Kuljetusyrittämisen alkusanat on lausuttu 1920-30-luvulla, kun aiemmin hevosella maitoa ajanut Lauri Männistö ryhtyi ajamaan linjaautoa Turku – Punkalaidun -linjalla. Perustelut olivat riittävät. Autoilua Illossa (Teksti:Vetku). Joskus, kun Matti tilasi taas hiekkaa Illoon, kysäisin että joko sinä ostat tämän kuorman autoineen. Pääkuljetustuotteita olivat 1950-luvulla eläinten ruhot. Kuormathan tehtiin käsin – ja purettiin myös, kun ei ollut kippiäkään. Se palvelikin Männistön tarpeita 9 vuotta lähes ilman remontteja. Männistön sora ja kuljetus Punkalaitumelaisen Männistön perheen jäsenet ovat aina olleet monipuolisia yrittäjiä. Siellä kyytiin nousseet ylikonstaapeli ja fallesmanni antoivat osoitteen, jonka pihalle päästyä kuului käskynjako; ylikonstaapeli tarkastaa tuon suunnan, Männistö tuon ja minä itse mene tähän suuntaan. Kyllä Kaania oli silloinkin hyvän auton maineessa ja luonnikkain ajaakin, sanoo Mauri. Porkkananokka tunnettiin ja monet seudun mökkiläiset osasivat kuormaa tilatessaan esittää juuri tällä nimellä toiveensa sopivan kokoisesta autosta. Toisinaan isä sanoi konekopan päällä istuvalle 5-vuotiaalle Maurille, että pidäpäs tuota rattia paikoillaan, kytki pienimmän ryömintävaihteen päälle ja hyppäsi itse pois kyydistä. Kerran Männistö tilattiin tiukalla käskyllä ”heti fallesmannin pihalle”. Nyt, tasan viisikymmentä vuotta myöhemmin, rouva Männistö muistelee tentanneensa talon miehiltä teknisiä asioita töidensä lomassa joka käänteessä ennen suulliseen kuulusteluun menoaan. 1967 kuljetusliike Kauko Mäkinen siirsi toimintansa Vammalan keskustaan. 1927) osti omiin nimiinsä vuonna 1955 kaksi kuorma-autoa (kokonaan velaksi). Kaikki siis eri tahoille. Siihen aikaan naiskuljettaja kuorma-auton ratissa oli vielä melkoinen harvinaisuus. Lähes koko Mäkisen henkilökunta oli Illon alueen asukkaita. Pehmeä mäki päästiin ylös vaihtamalla noin kolmimetrisiä lankkuja vetävien pyörien alla takaa eteen. Kauko Mäkinen hankki käytetyn kuorma-auton ja perusti kuljetusliikkeen 5.2.1945. Mauri muistelee isänsä kertoneen joskus taksiajokautensakin kokemuksia. Oli myös höyrykonekäyttöistä puimakonetta ja vesivoimalla toimivaa meijeriä ja sahaa. Ensimmäisen auton nähtiin kulkevan maantiellä urjalalaisen luutnantti Furuhjelmin kuljettamana. Mauri (s.1950) sai ammattiajokortin erivapaudella 17-vuotissyntymäpäivänään. Porkkanaokka Kanikka Keskisen Matin ostama Scania toimi pitkään Männistön Soran ”käyntikorttina”. Kai se siitä lähti. Aiemmin kylä on kuulunut 1400-luvulla perustettuun Tyrvään kuntaan. Tunnin rämpimisen jälkeen palasi ylikonstaapeli pihalle äkäisesti tuhahdellen, ettei siellä mitään ollut. Lossin mäki otti kuormassa koville, siinä haettiin pientä vaihdetta silmään. Vammalan) kaupungin eteläisin kylä Punkalaitumen kunnan rajalla. Jos tunnistat auton, toimitus on kiinnostunut. Laurin kuoltua v. Hyvin ehti sen tekemään auton molemmin puolin. 1958. eivät niinkään olleet tuttuja. Kouluviholle ei Mauri juuri muuta käyttöä keksinytIllolaisella Kauko Mäkisellä ajossa ollut Leo Keskinen pääsi Apu -lehteen v. Kiitolinjatoiminta laajeni nopeasti, käsittäen parikymmentä rekkaa ja lisäksi jakeluautoja. Porkkananokka saapui Punkalaitumen seudulle kun paikallinen hiekkaja multakauppias osti sen käytettynä Turusta
Keväällä 2009 polte alkoi kuitenkin olla sellainen, että päätin soittaa Maurille ja kysäistä, mikä on Scanian tilanne. Tuolloin mieleeni syttyi kipinä, että tuollainen auto voisi olla sellainen, josta voisi kunnostaa museoajoneuvon. Ihastelin Maurin oranssinväristä vanhaa, mutta siistiä Scania kuorma-autoa. helmikuuta 1958 ilmestyneeseen Apu lehteen tehtiin artikkeli ”Tyttöjä maantien poskesta” joka kertoi peukalokyytiläisistä. Heräsin jonkin ajan jälkeen keskellä metsätaivalta auton ollessa pysähdyksissä tienlaidassa – ja voi sitä huutoa mikä pienen pojan suusta lähtikään, kun isää ei näkynyt missään. Kyseiseen lehtijuttuun pääsi myös isäni mukaan kuvan kautta. Taisin tuolloin puolileikillisesti mainitakin Maurille, että myyhän tuo Scania minulle, kun siitä joskus aiot luopua. Tuossa vaiheessa en kuitenkaan vielä innostunut asiasta, mutta jotenkin tuo Maurin vastaus jäi kytemään päähäni. Kului muutama vuosi ja siinä välissä ehdin hankkia vuoden 1967 Volvo Amazon Favorit museohenkilöauton. Noin kello kolme aamuyöllä piti herätä ja kotiinpaluu tapahtui vasta noin kymmenen aikaan illalla – eli työpäivät olivat varsin pitkiä. Tämä edellä kerrottu historiatarina lienee yksi syy kiinnostukseeni kuorma-autoja ja rekkoja kohtaan. Illon kylällä toimi aina 1966 saakka Kauko Mäkisen kuljetusyritys, jonka jälkeen yritys muutti Sastamalan keskustaan. No eipä aikaakaan, kun isä saapui autolle ja syykin selvisi – hän oli käynyt metsän puolella suorittamassa normaalit tarpeensa – vessathan näinä aikoina olivat varsin harvassa. Mauri vastasi, että ”ei, mutta se odottaa sinua hänen tallissaan”. Haaveesta hankintaan Kesällä 2008 tilasin jälleen pihasoraa Maurilta. Pienen ajolenkin jälkeen Pekan arvio autosta oli positiivinen, mutta siltikään en vielä rohjennut kauppoja tehdä. Tällä reissulla en kuitenkaan vielä kauppoja tehnyt, vaan pyysin serkkuani Pekka Virtasta, jolle vanhat Scaniat olivat tuttuja, katsomaan kanssani autoa ja pyytämään häneltä arviota autosta. Joskus isä otti joko minut tai 1,5 vuotta vanhemman veljeni Markun mukaan kuljetusmatkoilleen. Elämäntyöni olen kuitenkin tehnyt Tietoliikennetekniikan alalla, joten ammattini kautta en kuorma-autoihin liittyvää kiinnostusta ole saanut tyydytettyä. Ajoittain pääsimme jopa katsomaan pääkaupunkiamme Helsinkiä. Kuljetusyritys olikin paikallisen Osuusmeijerin ja kyläkauppojen lisäksi ainoa Illossa toimiva yritys, jonka kautta Illon nimi saavutti suuremman yleisön – lähinnä kuljetusliike Kauko Mäkisen punaisten autojen ovitekstien myötä – kiitos kuljetusliikkeelle tästä. Mutta jo ennen Kauko Mäkiselle siirtymistään oli isäni hankkinut lankonsa Alpo Jalosen kanssa yhteisen Ford Thames vuosimallia 1953 (tai 1954) kuorma-auton. Selailin internetistä henkilöitä, joiden puoleen voisi tässä kääntyä. Elettiin huhtikuuta ja päätin, että mökkireissuni ohessa piipahdan katsomaan tuota autoa. Kävin vaimoni Tarjan kanssa katsomassa Scaniaa, jonka Mauri oli ajanut valmiiksi kevätaurinkoon ihasteltavaksi. Isäni äitiä Katri Keskistä ei kuitenkaan tämä kahden nuoren miehen yritystempaus innostanut ja niin hänen painostuksestaan he luopuivat autosta. Kysäisin häneltä, ”vieläkö oranssi Scania on liikenteessä”. 19. Jo edesmennyt isäni, Leo Keskinen työskenteli maanviljelystöiden lisäksi Kauko Mäkiselle kuljettaen punaista Volvo rekkaa pitkin eteläsuomen teitä päämääränä useimmiten Helsinki. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 25 Taustaa tapahtumille Synnyin kevättalvella 1959 perheemme kolmanneksi lapseksi. Tämän avulla sain metsästettyä antikvarialiikkeiden nettihausta kyseisen lehden josta pystyi saamaan paremman kuvakopion. Mauri toisti, että auto odottaa edelleen sinua ja pyysi tulla katsomaan sitä. Löysinkin varsin helposti Arto Rantalan nimen ja Haave todeksi Scania L80 museoajoneuvoksi Hiekkamyrsky Illossa heinäkuussa 2009. Nämä Helsinki keikat olivatkin varsin raskaita, sillä kotoa lähtö tapahtui varsin aikaisin. Kuvassa hän poseeraa vanhan kuorma-auton ovella aikakauteen kuuluvan karvahattu päässään. Pitkän etsinnän sekä Isäni langon Alpo Jalosen vinkkien avulla löysin Helsingin Yliopistollisen kirjaston kätköistä mikrofilminauhan kyseisestä lehdestä. Elimme pienessä Illon kylässä joka tuolloin kuului Tyrvään kuntaan, nykyisin tunnetaan nimellä Sastamala. Olin tietenkin nukahtanut heti lähdön jälkeen Volvon istuimelle, sillä olihan vasta aamuyö. Teksti ja kuvat: Matti Keskinen. Ajattelin, että seuraava askel olisi saada museoajoneuvotarkastajalta karkea arvio autosta lähinnä entisöintiprojektia ajatellen. Muutama vuosi sitten tilasin Mauri Männistöltä Illossa sijaitsevalle kesäasunnolleni sorakuorman. Nauhalta en kuitenkaan saanut laadukasta kuvaa, vaan suurin apu oli se, että sain selville lehden numeron. Muistan yhden tapauksen, jolloin olin päässyt isän rahtikeikalle Helsinkiin. Kun kuulin äidiltäni kyseisen artikkelin olemassaolosta, aloin metsästämään kyseistä lehteä
Työ aloitettiin siten, että purimme autosta alumiiniset laidat sekä lokasuojat rungon hiekkapuhallusta varten. Jyri Pettinen Helsingin Konalan Scan-Autosta oli ystävällinen ja auttoi minua Scanian värikoodien saamisessa. Varsin lupaavaksi aihioksi Arto Scanian arvioi. Painepesuri olikin kovilla tässä, kun pesin kerta toisensa jälkeen moottoria sekä vaihteistoa. Ongelman tässä oli se, että en irrottanut koko ohjaamoa joka esti pahimpien paikkojen helpon siistimisen. Hitsaustöiden jälkeen keskityin moottorin siistimiseen maalausta varten. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 26 soitin hänelle haluamastani konsulttipalvelusta. Hänellä on hyvät käden taidot ja etenkin hitsaus sekä muutkin metallitöihin liittyvät työt sujuvat häneltä ammattitaitoisesti. Markulle tästä projektista onkin annettava suurin kiitos, ilman hänen uutteraa ja sinnikästä työpanostaan ei museointi olisi edennyt rivakasti. Nyt ei sitten ollutkaan muuta edessä kuin hintaneuvottelut Maurin kanssa. Urakan suuruutta en osannut tässä vaiheessa ennustaa, mutta se oli selvää, että tunteja siihen tulee kulumaan ja ilman muiden apua, en sitä pysty tekemään. Scania kauneusleikkaukseen Veljeni Markku oli päässyt 2008 alusta Puolustusvoimien palveluksesta eläkkeelle viidenkympin virstanpylvään juuri saavutettuaan. Tässä päästiin toukokuussa 2009 varsin nopeasti ratkaisuun ja auto vaihtoi omistajaa tai itse asiassa omistajia, sillä halusin, että Scania kirjataan sekä minun että vaimoni Tarjan nimiin. Hitsattavaa ilmenikin enemmän, kuin olimme arvelleet. Myöhemmässä vaiheessa museointia korjaamokäsikirjoista oli Moottori saamassa väriä Laitamoduulit asennuksessa. Lisäksi apukuskin puoleisen oven alareuna vaati pientä hitsausta. Oman aikani käyttö oli rajallista johtuen siitä, että asun Järvenpäässä, josta Illoon on ajomatkaa 170 kilometriä sekä oma työni on paljon aikaa ja matkustamista vaativaa. Edessä oli vain pieni mutka matkassa – minulla ei ollut kuorma-auton ajoon oikeutettua ajokorttia ja pitäähän auton omistajan itse olla se, joka ajaa ostetun auton kotiin. Aloitinkin nopsaan autokoulun, joka oli hyvä ajoitus, sillä syksyllä 2009 ajokorttiuudistuslain myötä kuorma-autokortin hankkiminen kallistui suuremman opetusmäärän vaatimuksesta. Arto lupautuikin ajamaan Punkalaitumelle arvioidakseen Scanian museointia. Ohjaamon lattiaan sekä lokasuojiin kului uutta peltiä melko paljon. Tuntien uurastuksen jälkeen olin saavuttanut itseäni tyydyttävän tuloksen moottorin ja sen ympäristön maalauksen suorittamiseksi. Rungon hiekkapuhalluksen sekä pohjamaalauksen suoritti Leo Westerbacka Vammalan hitsauspalvelusta. Tämän jälkeen aloitimme korin purkutyöt jotta pääsisimme hitsausvaiheeseen. Suoritin kuorma-autokoulun nopeasti ja mikä hienointa, ensimmäinen autokoulun jälkeinen ajokokemus kohdistuikin ihan omaan kulkuneuvoon ajaessani kesäkuun alussa Scanian kesäpaikallemme Illoon odottamaan museoinnin aloittamista. Hänelle myös suuri kiitos siitä, että sain ottaa kopiot Scanian korjaamokäsikirjoista. Tämä olikin varsin iso työ. Moottorin ympärille oli vuosien varrella kertynyt valtava määrä öljynsekaista likaa
Malkamäki. Pintamaalauksen lupautui suorittamaan Autopeltikorjaamo J. Tämän jälkeen alkoi pohjatöiden teko korin maalausta varten. Itse kattoverhoilun asennus olikin varsin hankala homma, mutta onnistuimme siinä Markun kanssa – ja kahden käsiparin käyttö tässä oli todella tarpeen. Irto-osat kuljetimme auton peräkärryllä maalarille. harsomaalaustekniikalla eli ensimmäinen kerros ruiskutetaan erittäin ohuena harsomaalauksena. Hinatessa Scanian kone käydä jytkytti tyhjäkäyntiä, jotta ohjaustehostin ja jarrut toimisivat. Maali kuivuu nopeasti joten harsokerroksen ruiskutuksen jälkeen voi pintamaalauksen aloittaa. Värikoodien avulla ostin Lauttakylän Latamasta auton moottorin, moottoritilan sekä etusäleikön maalit. Ohjaamon valmistumisen jälkeen kohdistui työt lavarakenteiden tekoon sekä rungon pintamaalaukseen. Vanhan kattoverhoilun purkamisen yhteydessä huomasin, että verhoilun alla oli radion kaiuttimelle varattu paikka ja jopa johdotukset olivat valmiina. Suoritin osan pintamaalauksista kuten akkukotelon kansi, istuimen runko, etusäleikkö yms. Teetin istuin-, katto-, sekä ovien sisäverhouksen Satu Mäkisellä / Nokian Verhoomo. Asensinkin uuden kaiuttimen verhoilun alle ennen kattoverhouksen asentamista. Hinasimme Traktorilla Scanian maalarille Vammalaan nuoremman veljeni Markon avustuksella. Ilmeisesti tilanteessa, jossa Scania olisi ostettu radiolla varustettuna, olisi jo tehtaalla asennettu, nimittäin jälkiasennettuna se olisi vaatinut verhoilun purkua ja sen onnistuminen ilman verhoilua vaurioittamatta olisi ollut miltei mahdoton tehtävä. Maali maalataan ns. 2mm:n lentokonevaneriin, joka oli helppo taittaa ohjaamon sivuilta jossa kaarevuutta tarvittiin. Lavarakenteiden osalta olin jo kesän Lokasuojan asennus "Porkkananokka" museoajoneuvotarkastusta vailla Illon mökin pihamaalla.. Maalausvaiheen jälkeen keskityimme ohjaamon kunnostamiseen. Etenkin sähkökaaviosta sekä moottorin ja vaihteiston tarkoista dokumenteista koitui suuri apu entisöinnin yhteydessä. Alaosan verhoilun liimasin n. Markku oli tehnyt suuren urakan hitsausten osalta ja yhdessä aloitimme ankaran pakkelointi – hionta – hiontamaalaus – hionta – pohjamaalaus – hionta urakan. Onneksi lokakuun loppuvaiheeseen sattui erittäin lämmin ja aurinkoinen viikonloppu ja sain hoidettua rungon pintamaalauksen ulkotiloissa. Kiitos myös erittäin hyvän Tikkurilan Temadur pintamaalin, joka mahdollistaa varsin helpon valumavaarattoman maalauksen. kotonani Järvenpäässä. Olihan se varsin veikeä ja päät kääntelevä näky, kun istuin muovisangosta kyhätyn istuimen päällä ohjaten Scaniaa, josta puuttui moottoritilan ympäryspellit sekä ovet ja ikkunat. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC minulle valtavan suuri hyöty. Moottorin saadessa kauniin alkuperäisen vihreän maalin sekä moottoritila vaalean sävyn maalauksen jälkeen näytti siltä, että tästähän saattaa tulla vielä museokelpoinen auto. Kiitos varsin kauniille kesälle 2009, että pystyin suorittamaan suuren osan maalauksista ulkotiloissa. Pikkuhiljaa osa osalta oli pinnat pintamaalausta vaille. Ohjaamon takaosan verhoilu olikin astetta helpompi
Uudet renkaat sekä lokasuojat ikään kuin kruunaavat kokonaisuuden. Tämän jälkeen hitsasimme ”pohjaraudat” laitamoduuleihin jonka jälkeen rautaosien pintamaalausvalmistelut saattoi aloittaa suojaamalla jo maalatut puuosat. Museointivalmius alkoi olla jo loppusuoralla. Tässä muotissa lankun keskelle höylätään ns. Markku ajoi Scanian Illosta Järvenpäähän perjantaina 6.11. Urakkamme siis muodostui kuudesta eri laitamoduulista (etulaita, 4 x sivulaidat sekä perälauta). Tässä vaiheessa syksy oli edennyt jo varsin pitkälle, lokakuu oli loppumaisillaan ja ongelmana oli ilman kylmeneminen ja jatkuvat sateet. Tiukan pitkäksi venyneen viikonlopun kruunasi hyvä lopputulos Olimme lopputulokseen erittäin tyytyväisiä. Tämän jälkeen Markku alkoi työstää lavan pohjaa. Kiitos Sepolle myös siitä, että hän antoi suorittaa myös lankkujen pintamaalauksen maalaamossaan. Soitin ystävälleni Matti Uusitalolle joka omistaa lava-rakenneyrityksen Tuusulassa. Aloin miettimään, miten lavan laitarakenteiden teon voisi suorittaa kuivissa tiloissa, sillä työ vaati myös maalausta ja ulkotiloissa ei se enää ollut myöhäisestä vuodenajasta johtuen mahdollista. Kiitos kesäasunnon naapurissa sijaitsevalle Antti Ojansivun maatalouskonekorjaamo & rengasashuollolle. piilopontti. Lavan pohja valmistuikin nopeasti jonka jälkeen lokasuojien sekä uusien renkaiden asennus oli edessä. Sivulaidat teimme kahdesta eri moduulista jotta niiden käsittely olisi myöhemmin itse käytössä helpompaa. Antti asensi uudet renkaat Scaniaan ja tästä auton ilme muuttuikin varsin paljon. Heillä on vanhan ajan höyläysmuotit laitarakenteisiin. Viikonlopusta koituikin varsin työntäyteinen ja loppusilaus, laitalukkojen kiinnitys ja saranarautojen asennus siirtyi maanantaiaamulle. Itse olin tuonut henkilöauton peräkärryssä kaikki laita-aineet jo valmiiksi Järvenpäähän edellisenä viikonloppuna. Laitoihin ja lavaan tarvittavat rautaprofiilit hankin Onnisen rautatukusta jonka jälkeen maalasin raudat pohjamaalilla. Kuivatin lankut Väkisen Puutuoteella (Seppo Väkinen) Sastamalassa. Hitsasimme raamiraudat kasaan ja lyhensimme laitalankut raameihin sopiviksi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 28 alkuvaiheessa hankkinut laitaja pohjalankut valmiiksi Iittalassa sijaitsevalta puutavaraliike Honkasalolta. Lauantaiaamuna ajoimme Tuusulaan ja aloitimme laitojen teon rivakasti. Ennen varsinaista museointitarkastusta piti vielä asentaa uudet takavalot Hitsaustyö alkanut Oviverhoilut valmiina Takalokasuojien asennus Scania valmis. Matti ystävällisesti lupautuikin antamaan käyttöömme hänen verstastilansa viikonlopun 7-8.11 ajaksi
Asensin Scaniaan tuplatakavalot sekä myös uudet peruutusvalot. Telineet valoille oli Markku tehnyt jo valmiiksi, joten minun tehtäväkseni jäi valotelineiden pulttikiinnitys runkoon sekä sähköasennukset. Äitini Leena Keskinen – tarinaa Isäni autoilusta. Scan-Auto, Jyri Pettinen/Helsinki korjaamokäsikirjasta sekä konsulttiavusta Nokian verhoomo/Satu Mäkinen verhoilusta Matti Uusitalo/Järvenpää hallitilan tarjoamisesta laitarakenteiden tekoon J. Kauppilan autohajottamo/jalasjärvi – tarvikkeista Naapurini Matti Kajanus/Järvenpää – avusta entisöinnissä Tapio Katila/Sastamala – ohjauksen ja jarrujen säädöstä sekä konsulttipalvelusta Tekniset tiedot Malli Scania L80 S 46 Valmistenumero 379468 Ajoneuvoluokka N3 Mitat (cm) Kokonaispituus 677 Leveys 246 Akeseliväli 460 Perän ylitys 136 Lavan sisäleveys 227 Lavan sisäpituus 382 Kokonaiskorkeus 267 Lisälaitt. Kippi, Vetokoukku Korityyppi Kappaletavaralava Vaihteisto GS760 Moottori DS8 L04 Moottorin teho 148 kw Turboahdin on Moottorin tilavuus 7.79cm3 Polttoainesäiliö 200l Kokonaismassa 16000kg Omistushistoria Kantola Raimo/Turku 1975-1989 THV-447 Oy Veho AB 1989-1990 Nieminen Tauno/Punkalaidun 1990-1991 XME-852 Nieminen Tauno/Punkalaidun 1991-1997 LFP-976 Männistö Unto(kuolinp.)/Punkalaidun 1997-2000 IIF-861 Männistön Sora ja Kuljetus/Punkalaidun 2000-2006 IIF-861 Männistön Sora ja Kuljetus/Punkalaidun 2006-2009 (poistettu rekisteristä) Matti & Tarja Keskinen/Järvenpää 2009THV-447 Omistaja Matti & Tarja Keskinen Jäkälätie 1, 04410 Järvenpää GSM: 0400 445 258 ja niille tehdyt telineet. Tarkastus sujui ripeästi ja autoni sai varsin hyvän arvion kuvauksella ”Ajoneuvo on hienokuntoinen, entisöity pikkutarkasti vastaamaan alkuperäistä.” Varsinaisen rekisteröintikatsastuksen varasin keskiviikolle 2.12 Sastamalasta. Museointilausunnon suorittaa kaksi tarkastajaa. Scania suoriutui myös tästä tarkastuksesta ”puhtain purjein” ja sain leimat papereihin. Soitin Arto Rantalalle ja sovimme tarkastuspäiväksi Sunnuntain 29.11.2009. Tätä ennen olin jo selvittänyt, oliko auton alkuperäinen rekisteritunnus THV-447 vapaana, sillä halusin myös tältä osin noudattaa alkuperäistä linjaa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 29 Kiitoksemme projektia tukeneille henkilöille: Veljelleni Markku Keskiselle suuresta ja erinomaisesta panostuksesta projektiin Vaimolleni Tarjalle sekä veljen vaimolle Sirkalle siitä, että jaksoivat kestää projektin ajan yksinäisiä päiviä ja iltoja. Museotarkastus ja rekisteröinti Seuraava vaihe olikin sitten auton tarjoaminen museointitarkastukseen. Onnekseni tunnus oli vapaa ja sain tilattua kilvet Järvenpään katsastuskonttorille odottamaan rekisteröintikatsastuksen tulosta. Suoritin auton rekisteröinnin Järvenpäässä ja asensin uudet kilvet Scaniaan. Tämän työn suoritin Illon mökillä. Hydrauliikkapumpun tiivisteet. Projekti oli siis museoinnin ja rekisteröinnin osalta valmis. Arton pariksi tarkastukseen saapui Håkan Sandbacka. Malkamäki/Sastamala ohjaamon pintamaalauksesta Sami Nurmilaakso vanteiden hiekkapuhalluksesta ja maalauksesta Mauri Männistö/Punkalaidun – auton myymisestä ja konsulttipalvelusta Puutavaraliike Honkasalo/Iittala Pekka Virtanen/Sastamala konsulttipalvelusta Maaliliike Lauttakylän Latama – erinomaisesta palvelusta ja alkuperäisten värisävyjen / maalien hankkimisesta Korja-Kumi (Tampere) – erilaisista kumitiivisteistä Väkisen Puutuote/Seppo Väkinen – lavan puurakenteiden kuivatus ja maalaamon käytöstä laitojen maalauksessa Antti Ojansivu – hallitilasta, renkaiden asennuksesta ja öljytarvikkeista Hydri-Osa/Matti Riipinen/Sastamala. Talvi teki tuloaan ja Scania saikin siirtyä odottelemaan kevättä 2010.. Arto Rantala/Tampere erinomaisesta konsultoinnista koko projektin ajan Isäni lanko, Alpo Jalonen/Turku – tarinaa hänen ja isäni autoilusta. Leo Westerbacka/Sastamala rungon hiekkapuhalluksesta, pohjamaalauksesta sekä rosteripakoputken teosta
Nostimien käyttäjiä ja ulkopuolisia henkilöitä varten määriteltiin erilaiset turvallisuudesta kertovat tarrat ja varoitusliput, niiden koot ja värit. (VH). Ryhmän puheenjohtaja tuli Työsuojeluhallituksesta ja sen jäseninä olivat laitevalmistajia edustava nostinsuunnittelija ja käyttäjien edustajana tämän kirjoittaja. Työryhmä otti nimekseen TALANO-työryhmä, ja sen tärkeimpiä tehtäviä olivat mm. Moottorin käynti ja pakokaasut eivät myöskään liioin haitanneet messuyleisöä, joka 60-luvun alussa Vanhan Messuhallin kentällä järjestetyssä Suomen Kuljetusnäyttelyssä seurasi kiinnostuneena uuden tulokkaan toimintaa sitä työnantajani toimesta esitellessäni. Vaikka kehitys nykyisiä nostimia ajatellen on ollut huikea, kannattaa silti muistaa, että noin viisikymmentä vuotta sitten käyttöön saadut nostimet muuttivat kappaletavaran autokuljetukset aivan uudelle tasolle. Kun autokuljetusten määrä oli koko ajan vahvassa kasvussa syntyi oivallinen tilanne kehittää ja varustaa autokalustoa myös kappaletavaroiden käsittelyä helpottavilla laitteilla. Ilman nosturivarusteisia autoja se olisi tuottanut suuria vaikeuksia eikä olisi missään tapauksessa ollut pelkkä läpihuutojuttu. Ne eivät kuitenkaan olleet suurennuslasin alla nykypäivän tavoin vaikkakin kylmän dieselin ”kärskä” kirveli käyttövipuja kääntelevän kuljettajan silmiä. Sen sijaan kappaletavaran käsittely oli vielä 60-luvulle siirryttäessä lähes pelkkää käsityötä. varvasväli. Nostureita kutsuttiinkin perälaitanostureiksi. Lähtötason ollessa pelkkä perälaita joka parhaimmillaankin toimi ainoastaan kuormaussiltana sopivan laiturikorkeuden myötä, oli maasta nostava ja siihen laskeva laite erinomainen saavutus. Kaksitoimisen hydrauliikan ansiosta tuli mahdolliseksi myös nostolevyn kallistus joka auttoi suuresti erikorkuisilta lastauslaitureilta tapahtuvia kuormauksia. Ensimmäiset hydrauliset takalaitanostimet olivat akselikäyttöisiä ja saivat käyttövoimansa vaihteiston ulosoton kautta. Nostolevy toimi ainoastaan vaakatasossa ilman kallistuksia ja kääntyi yläasennossa perälaidaksi entisten perälaitojen tavoin. Tuotevalikoiman lisääntyessä ja yhtenäisten turvamääräysten puuttuessa Työsuojeluhallitus asetti 1983 työryhmän valmistelemaan SFS turvastandardia takalaitanostinten turvallisuudesta. määrittää nostoja kallistusnopeudet ja niiden hidastukset, levyn lukitukset ja nostolevyn ja kuormalavan väliin jäävä ns. Se ei kohtuudella mahdollistanut nostolevyn nostoa ja levyllä olleen tavarakollin saman aikaista ”hantteerausta”. Auton runkoon asennettu kiinteä takalaitanostin aiheutti ongelmia, kun vaihdettava kuormatila (jalkalavakontti) piti päästä siirtämään junanvaunuun tai alaosastaan umpirakenteiseen kuormaussiltaan. Etenkin ilman kuormauslaituria tapahtuvat kuormaukset tuottivat suuria vaikeuksia. Kallistuksen puute vaikeutti myös matalilta kuormaussilloilta tapahtuvaa kuormausta. Akselikäytöstä ja moottorin kierrosluvusta johtuva käyttövipujen hallinta vaati käyttäjältään tottumista. Se, että levy ei laskeutunut aivan maan tai laturin tasoon vaati erillisen apusillan. VIISIKYMMENTÄ VUOTTA TAKALAITANOSTIMIA SUOMESSA Teksti: Pentti Ketola VR ajoneuvoyksikkö kehitteli ja kokeili ”Ovelta – ovelle” ja Transpoint –liikenteensä kalustossa myös irrotettavia takalaitanostimia. Hallitsematonta liikettäkin suurempi haitta oli lavan reunan alle sijoitettu käyttövipu. Aloittelevan henkilön käyttämänä nostolevyn liike muistuttikin enemmän ”sätkynukkea” kuin kuormauslaitetta. Tukkikuormauksia on pyritty helpottamaan erilaisten nosturi – ja köysivirityksien avulla. Näppärät ”tee se itse” miehet pyrkivät rakentelemaan erilaisia vipuvirityksiä pystyäkseen nousemaan nostolevyn mukana lavan tasoon. Pikemminkin jäi mielikuva siitä miten käynnissä olevan moottorin käyntiääni lisäsi yleisön kiinnostusta .Saasteita suurempi haitta oli sen aikaisten laitteiden työturvallisuus. Akselikäyttö vaati moottorin käynnissä oloa aiheuttaen siten meluja pakokaasuhaittoja kuormankäsittelyn aikana. Nostinten toiminta ja turvallisuus parani huomattavasti sähkötoimisten ja siimaohjauksella varustettujen laitteiden myötä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 30 Tavaroiden kuormaus ja purkaus ovat kautta aikojen innoittanut alan toimijoita keksimään ja rakentamaan laitteita fyysisen työsuorituksen pienentämiseksi Kipin käyttö lienee laitteista vanhimpia ja toimivampia ja on ollut luonnollinen siirto maalaistalojen tutuista sontakärryistä. Apumiesten käytöllä oli pitkä perinne eikä siitä luopuminen ammatillisesti järjestäytyneissä työntekijäpiireissä ollut helppoa. Nostimien tulo asettui myös aikaan jolloin autojen apumiehistä oltiin luopumassa
Nyt ensimmäistä kertaa järjestetty Wipinää Veturissa -tapahtuma kokosi Mäntsälään, Veturin työpaikka-alueelle kolmisenkymmentä yli kymmenen vuoden ikään ehtinyttä kuorma-autoa. Koleasta, joskin kuivasta kevätkelistä huolimatta viime vuosituhannella valmistuneeseen kalustoon tutustui päivän aikana muutaman sadan kävijän kiinnostunut joukkio. Kuorma-autot, maksuttomuus, hyväntuulisuus yhdistettynä mutkattomuuteen tulee olemaan toimintaa ohjaavina linjoina myös vuoden 2011 wipinöissä. Päätähtinä olleiden autojen ympärille toivottiin alasta kiinnostuneita harrastajia ja kylänmiehiä muistelemaan menneitä ja tarinoimaan mukavia. Pornaislaisen Haikosen Scania-Vabis L55 oli aikakautensa työjuhta yhtä lailla järvenpääläisen P. Järvenpääläisen Pekka Usvolan silmäterä tekee seuraa Pukkilan Virtasten, Mäntsälän Mikkolan ja Elimäen Hietsalon museoajokeille sekä Juha Kemppaisen edelleen aktiiviajossa olevalle kakkossarjalaiselle. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 31 Teksti ja kuvat: ArPe Mäntsälä tunnetaan kapinakylänä, mutta toukokuun toisena viikonloppuna uusmaalaisen pitäjän päätähdiksi nousivat viime vuosituhannen kuormaautot. Niin järjestäjien kuin vieraidenkin iloksi paikalle saapui eri-ikäisiä ajoneuvoja, joista vanhin oli vuodelta 1952 peräisin oleva, järvenpääläisen Arto ja Sinikka Anttilan MercedesBenz L3500. Kontrastiksi vuosikymmenten takaisille ajoneuvoille paikalla oli myös 1990-luvun loppupuolen, edelleen arkiajossa olevia hyötyautoja. Vanhat ja hiukan uudemmat hyötyajoneuvot kiinnostivat niin nuoria kuin vanhojakin kävijöitä. Telivetoinen Mercedes-Benz 2628-maansiirtäjä vuodelta 1987 ei ole enää se kaikkein yleisin näky aktiivisessa maansiirtoajossa. Lauantaipäivä kului leppoisan yhdessäolon, jutustelun ja ajoneuvoihin tutustumisen sekä kahvittelun lomassa tavalla, joka sai monen vieraan, mutta myös järjestäjän miettimään jo ensi vuoden tapahtuman päälinjoja. HYVÄNTUULISTA MUTINAA LUONA AUTOJEN Hyvinkääläinen Mika Heinonen jäi eläkkeelle autonkuljettajan töistä, joskaan autoista hän ei luopunut. Salosen LS 140:n kanssa. Rekkakuormallisen verran kiitoksia lähetämme autoineen paikalle saapuneille autoilijoille ja harrastajille sekä tapahtuman mahdollistaneelle Kuljetusliike Teuvo Saarinen Oy:lle ja vieraiden muonituksesta huolehtineelle Cafe Mammalle. Eläkepäivinä Mika kaivaa piirongin kätköistä esiin vesivärit ja lyijykynän, joiden avulla paperille piirtyy kuljetusalan muistoja menneiltä vuosikymmeniltä. Lukemattomat olivat ne tarinat, joita vanhemmat automiehet innostuivat entisaikojen tuloksentekijöiden ääressä kertomaan.. Tapahtuman perusajatuksena oli koota yhteen yli kymmenen vuoden ikäisiä kuorma-autoja, jotka saattoivat olla edelleen arkiajossa olevia työjuhtia tahi omistajansa pieteetillä entistettyjä silmäteriä
Purkamoyrittäjän ja vetkulaisten välille syntyikin Piirron Jussin vetämänä varsin selkeä näkemys päivän teemasta ja kulusta. Tässä hyllyssä meillä on Bedfordin voimanlähteiden osia, tuossa vieressä lepää Leylandin moottoreiden sisuskaluja ja tuolla hyllyn päällä näkyy olevan uusia Vanajan osia tehtaan paketissa”, esittelee varaosamyyjä Jorma Lähdesmäki silmiään pyörittelevälle asiakasjoukkiolle. Renkaiden vierestä löydetään osia ohjaamoihin, usein hiukan uudempiin, jotka nekin vanhenevat koko ajan. Haluamme omalta osaltamme olla edistämässä ajoneuvohistorian tallennusta, joskin meidän on yrityksenä huomioitava myös liiketaloudelliset seikat. Yksi huomattava seikka tässä veteraaniautoilijan aarreaitassa on järjestelmällisyys, jonka ansiosta osien löytäminen sujuu varsin vaivatta. Siitä tuli kuitenkin ystävä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 32 Menneen syyskuun ensimmäisenä lauantaina nähtiin vetkulaisten Jalasjärven Ilvesjoelle tekemä maihinnousu. Retkelle lähteneiden silmissä paloi halu päästä käsiksi niin vuosikymmenten aikana kertyneeseen aarrevalikoimaan kuin myös tuoreena höyryävään hernekeittoon. Kauppila tarttui siltä istumalta puhelimeen kysyäkseen vetkulaisten näkemyksiä päivän tarpeellisuudesta ja halukkuudesta veteraaniautonäyttelyn järjestämiseen. Otsikolla ”Purkamo – ystävä vai vihollinen” varustetun jutun huomasi myös jalasjärveläinen purkamoyrittäjä Jari Kauppila, jonka mukaan heidän purkamo haluaa ehdottomasti kuulua siihen ystäväpiiriin. Viime vuoden viimeisessä VetKu-aviisissa pohdittiin veteraaniautoharrastajan ja purkamon välistä suhdetta ja sen nykytilaa. Perinteikäs toimija Kauppilan Autohajottamo Oy on yksi maamme vanhimmista ja edelleen toiminnassa olevista kuorma-autoihin keskittyneistä purkamoista. No sitten se tärkein Ainutlaatuisen, harrastajan ja purkamon välistä kuilua kaventavan päivän kohokohdat löytyivät kuitenkin sieltä Kauppilan katosten kätköistä, joihin Kauppilan asiantuntevat varaosamyyjät meitä raudan perään olevia harrastajia ohjastivat. ”Purkamopäivällä halusimme tuoda yritystämme tunnetuksi harrastajakunnassa, joka on meille tärkeä asiakaskunta. Purkamopäiväksi sovittiin syyskuun ensimmäinen lauantai, joka avautui Jalasjärvellä kuulaana ja kirkkaana. Aiheesta kiinnostuneiden ja varsinkin kauppoja tehneiden asiakkaiden määrä ylitti kaikki odotuksemme”, summasi Kauppila tapahtuman jälkeen. Toivo Kauppila aloitti kuorma-autojen purkamotoiminnan vuonna 1953, jonka jälkeen toiminta on laajentunut käytettyjen autojen kauppaan ja hiukan myös uusien varaosien kauppaan. Muutaman vieraan silmämunat ovat pullahtaa ulos niiden tavatessa Kaukokiidon entisaikoina käyttämiä valokilpiä yhden hyllyn päädystä. Lukuisa oli myös henkilöautoilla paikalle saapuneiden joukko ja päivän jälkeen purkamoyrittäjä Kauppila laskeskeli paikalla vierailleen muutaman sadan hengen joukkio aiheesta kiinnostuneita vieraita. ”Tämän kolmesti jatketun rakennuksen pituus on 98 metriä. Jokainen tehty kauppa tuo Teksti ja kuvat: ArPe Kauppilan Autohajottamo Oy:n Jari Kauppila otti ennakkoluulottoman ja uraa uurtavan askeleen järjestämällä Vetkulaisille purkamopäivän vuodesta 1953 toimineella purkamolla. Matka jatkuu kohti seuraavaa rakennusta, joka kätkee sisäänsä valikoiman renkaita, myös sellaisia harvinaisempia kokoja. Heti aamukymmeneltä piha-alueen täytti reilun parinkymmenen veteraaniauton näyttävä joukkio, joka oli saapunut paikalle pääasiassa lähiympäristöstä, joskin ajokkien ovista oli luettavissa myös kaukaisempia paikkakuntia, kuten Elimäki, Anjala, Oitti ja Sipoo. Myös ne kaikki siinä lähes satametrisessä rakennuksessa tarvitsijaansa odottavat osat lepäävät tarkoin merkityllä paikalla. Entistettyjä ajopelejä, arkistojen aarteita ja soppaa kera nisun tulisivat olemaan päivää ohjaavat tekijät. ”Tuohon otsikkoon oli helppo tarttua ja jutun lopussa esitetty kysymys maamme ensimmäisestä purkamopäivästä löi lisää vettä muutoinkin vinhasti pyörivään myllyyn”, valaisee Kauppila vetkulaisia ja purkamoa yhdistävän Avoimien Ovien päivän taustoista. ”Leppoisan ja onnistuneen päivän ohjelma koostui hernerokan ja kahvin ohella vanhojen autojen näyttelystä sekä varastojemme kätköissä lepäävien osien kaupasta. Polttoainesäiliöitä, moottoreita, ovia, nokka-autojen keuloja ja varsin paljon muuta kätkee taakseen tuo Kauppilan punainen puuaita Ilvesjoella
Tarina tavoitti myös hedelmällistä maaperää, koska nyt olemme nähneet maamme ensimmäisen purkamopäivän. Tunnetusti hullun yllyttäminen ei ole tehtävänä mahdoton, joten päästyäni remingtonin ääreen alkoi tarinaa syntyä. Ajatus purkamopäivästä ei kuitenkaan ole uusi, sillä se on kopioitu suoraan Ruotsista. Tällä pohdinnalla on tarkoitus herätellä muiden harrastajien muita hyviä ajatuksia, joiden julkaisemiseen VetKu on mitä mainioin kanava. Kauppilan mukaan purkuosia kysytään enimmäkseen 5-10 vuoden ikäiseen kalustoon, ”Asiakkaat haluavat korjauttaa uudemman auton uusilla osilla, yli kymmenen vuoden ikäiset ajokit ovat taasen jo poistumassa aktiiviliikenteestä, joten niiden osatarpeet ovat satunnaisempia”, selventää Kauppila kaupankäynnin sielunelämää. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 33 oman lisänsä myyntiimme, joka koostuu varsin pienistä puroista, laskee Kauppila, jonka mukaan palvelu on nykypäivän kaupankäynnissä ensiarvoisen tärkeä seikka. Kuulaassa syyssäässä paistatteli parhaimmillaan reilut kaksikymmentä huolella entistettyä ajokkia, joita saapui ihailemaan satapäinen vierasjoukkio.. Autokuumeen iskiessä kannattaa kipaista katsomassa, josko Ilvesjoelta löytyi vaivaan lääkettä. Ajatus tuohon VetKu:ssa julkaistuun kirjoitukseen sitä vastoin syntyi viime vuoden syksyllä Hämeenlinnan Scan-Auton pihassa, langattomassa puhelinyhteydessä päätoimittaja Wexin kanssa. Vetkulaiset saapuivat Kauppilan Autohajottamon Avointen ovien päivään lukuisalla veteraaniautojen joukolla. Pohdimme Wexin kanssa yhtä jos toistakin harrasteasiaa ja siitä ajatukset johtivat myös pohdintaan purkamoyhteistyöstä. Tokko olisi Kauppila juttua lukenut, mikäli se olisi julkaistu keskustelupalstalla maailmaa yhdistävässä internetissä. Kauppilan Autohajottamon vaihtoautotarha pitää sisällään enimmäkseen uudempaa, aktiivikäyttöön soveltuvaa kalustoa, joskin joukosta voi löytää myös entistämiskelpoisia veteraaniautojakin. ”Jokaiseen kyselyyn, liittyipä se sitten nykyautoon tai omistajansa huolella entistämään silmäterään, vastataan nopeasti ja mikäli osa meiltä löytyy, lähetetään se asiakkaalle vielä saman päivän aikana”, summaa Kauppila nykypäivän tahtia. Pienestä ideasta suureen päivään Hyvät ajatukset syntyvät usein vahingossa ja ennalta arvaamatta. Päätoimittaja yllytti kirjoittamaan aiheesta tarinan, ehkä hiukan provosoivankin. Se taasen oli paras mahdollinen vastine kirjoitukselle. Viikoittain Kauppilan pihasta lähtee eri puolille maata kymmeniä lähetyksiä, jotka pitävät sisällään vastaanottajalleen tärkeän komponentin
Pystyäkseen järjestämään Taunus Transitin kokoamisen jo ennestään täydellä Kölnin tehtaalla auton korit piti rakentaa toisaalla ja tuoda koottavaksi tehtaalle. Tämä on viimeisin tapahtuma Transitin, Euroopan Fordin pisimpään mallistossa olleen ajoneuvon, merkittävässä historiassa, joka on täynnä ennätyksiä. Mielenkiintoista on, että juuri saksalainen FK oli auto, jonka nimessä Transit esiintyi ensimmäistä kertaa. valtion laitosten, kuten VR:n, Postin ja Tielaitoksen erittäin paljon käyttämää mallisarjaa. Paripyörät ja tilava lava tekivät autosta monikäyttöisen. Molemmat olivat käytännöllisiä ja monipuolisia ja sopivat siksi hyvin sodanjälkeisen taloudellisen kasvun aikaan. Juhlat Fordin tehtailla Kocaelissa (Turkki), Southamptonissa (Iso-Britannia), Nanchangissa (Kiina) ja Hai Duogissa (Vietnam) käynnistyivät etuajassa, kun kuudesmiljoonas Transit valmistui. Duntonin tekniikkakeskuksella oli myös merkittävä rooli Transitin synnylle. -1965 Ennen vuotta 1965 Fordilla oli jo edistyksellisiä pakettiautoja Euroopassa. Moottorin dynamometritestit puolestaan tehtiin Rainham Worksissa, joka ei ole enää Fordin omistuksessa. Autot valmistettaisiin sekä Isossa-Britanniassa että Saksassa. 1960-luvulle tultaessa pakettiautojen omistajat alkoivat vaatia autoilta enemmän. Ajovaloja nostettiin ylemmäs ja etusäleiköstä tehtiin kuormaautomaisempi. Koska sekä Taunus Transit että Thames pohjautuivat tavallisiin henkilöautoihin, ei asiakkaiden vaatimuksiin ollut helppoa vastata olemassa olevalla teknologialla. Pitkällä akselivälillä samaa mallistoa muunnettiin suomessa hyvin paljon myös jatko-ohjaamollisiksi työkunta-autoiksi. Projekti kulki nimellä Redcap. Kuudesmiljoonas Ford Transit valmistui 30.4.2010. Transit oli Fordin ensimmäinen yleiseurooppalainen malli, joka korvasi kaksi erillistä mallia Isossa-Britanniassa ja Saksassa. Auton tuli kaikkiaan olla joustavampi ja vieläpä nopeampi. Valmistustyötä johdettiin Britanniasta käsin, jossa suunittelutiimin asemapaikkana oli silloinen Britannian Fordin varaosavarasto South Ockendonissa, Essexissä. Kuormatilan tuli olla suurempi, samoin hyötykuorman. Alkuvuodesta 1963 suunnittelijat olivat saaneet valmiiksi luonnospiirrustukset, määritelleet kustannukset, päättäneet tuotantoon liittyvistä yksityiskohdista ja siirtäneet ne eteenpäin insinööreille. Projektia varten perustettua suunnittelutiimiä johti amerikkalainen insinööri Ed Baumgartner. Eri Euroopan maissa oli saatavana kaksi erillistä mallia, Thames IsossaBritanniassa ja FK Saksassa. Se oli vuodesta 1960 lähtien Ford Taunus Transit. Kokemukset litteäkeulaisesta etuohjaamomallista Saksassa ja Britanniassa saivat suunnittelijat vakuuttuneiksi, että uuden mallin moottorin tulisi olla lyhyen konepellin alla, rintapellin takana, jolloin sen ääni olisi vaimeampi eikä se veisi tilaa matkustamosta. Kuva (VAM). V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 34 Otteita historiasta Transitin parilta ensimmäiseltä vuosikymmeneltä (Oy Ford Ab:n tiedotteesta) Aikamme ikoni–Ford Transit Ikonin aseman saavuttanut Ford Transit vietti elokuussa 45-vuotisjuhlaansa. Suunnittelijoiden ohjeiden mukaan auton kantavuudeksi tulisi 610–1780 kg ja auto itsessään olisi vankka, mukava, taloudellinen sekä helppo ja edullinen ylläpitää. Ford päätti korvata molemmat kaksi erillistä mallia kehittämällä täysin uuden sukupolven pakettiauton, joka kohdistettaisiin kaikille Euroopan markkinoille. Auton piirrustukset perustuivat näihin vaatimuksiin ja niiden pohjalta valmistettiin kolmiulotteinen savimalli Fordin Amerikan studioilla. Fordilla oli myös haasteita Saksan tuotannossa. Suunnittelutiimi valvoi koko ohjelman toteutumista ja päätti, että vaikka kori on kaikissa autoissa sama, monet suurista ja kalliista komponenteista hankittaisiin edelleen omilta tehtailtaan, koska yhtiöllä ei ollut varaa rakentaa täysin uutta autoa. Nämä toisistaan riippumattomat mallit oli tuotu markkinoille 1950-luvulla – FK vuonna 1953 ja Thames vuonna 1954. Molemmista malleista tuli hyvin suosittuja omilla markkinoillaan. Tiimiin kuuluivat Fordin parhaat eurooppalaiset insinöörit, kuten Ron Mellor (myöhemmin johtava insinööri), Terry Beckett (myöhemmin Britannian Fordin johtaja) ja Alex Trotman, josta tuli myöhemmin Ford Motor Companyn pääjohtaja ja hallituksen puheenjohtaja. Korien rakentamisesta vastasi kuuluisa linja-autojen valmistaja Drauz, joka kuljetti korit Rein-jokea pitkin 300 kilometrin matkan Fordin tehtaan vieressä oleville laitureille. Vuosina 1953–1965 valmistettiin 250 000 FK-mallin pakettiautoa. Malli kuljetettiin Britanniaan ja siihen liitettiin eurooppalaisen tyylin mukaisia elementtejä. Fordin testirataa Borehamin lentokentällä, Englannissa, käytettiin kestä45 VUOTTA – KUUSI MILJOONAA TRANSITIA Fordin mainosmateriaalista peräisin oleva kuva edustaa mm
Lyhyen akselivälin Transiteissa moottorin teho oli 55 hevosvoimaa ja pitkän akselivälin malleissa käytettiin 62 hevosvoimaista moottoria. Kuva (VAM). Pian ensiesittelynsä jälkeen Transitiin tulivat myös halogeeniajovalot, sisärenkaattomat pyörät sekä keveä lehtijousitus. Poliisit pysäyttivät usein autot kysyäkseen vain, miten menee! 1965 Transit-mallisto olisi mitä todennäköisimmin esitelty nimellä V-sarja, ellei Bill Batty, josta myöhemmin tuli IsonBritannian Fordin pääjohtaja, Sir William Batty, olisi puuttunut asiaan. Kaikkien aikojen ensimmäinen Transit tuli tuotantolinjalle Langleyssa, Berksissa 9. Kaksi dieselmoottorilla varustettua Transitia, lyhyen akselivälin pakettiauto ja 12-paikkainen bussi, tekivät kolme maailmanennätystä seitsemän vuorokauden non-stop-ajossa kuuluisalla Monzan kilparadalla Italiassa. 1975 Uusi Transit erottui välittömästi uuden mustan ulkonäkönsä ansiosta. 1973 Transit oli ensimmäinen hyötyajoneuvo, jonka kaikissa malleissa oli vyörenkaat käyttökustannusten vähentämiseksi. Alkuperäisen Transitin 1,7 litran bensiinimoottorissa oli tehoja 74 hevosvoimaa ja 2,0 litran bensiinimoottorissa 86 hevosvoimaa. Transit Supervanin huippunopeus oli 240 km/t:ssa. Moottoreita valmistettiin täällä 37 vuoden ajan. Viimeisten testikuukausien aikana, juurin ennen kuin 70 mailin tuntinopeusrajoitukset tulivat voimaan Britanniassa, Essexin poliisi joutui usein todistamaan yöaikaan tehtyjä nopeustestejä. 1972 Ford esitteli ensimmäisen kompaktin dieselmoottorinsa, joka sai nimekseen York. Uutena auto on ollut Längelmäveden vanhainkodin käytössä, joten 1+8 matkustajatilat ovat olleet tarpeen. 1970 New Society -lehteen kirjoittava professori Reyner Banham toteaa: ”Haudatkaa Transit jälkipolville! Jos antropologit ja arkeologit arvioivat sivilisaatiota ihmisten tekemien esineiden perusteella, meidän pitää tulla muistetuksi Ford Transitista.” 1971 Transitin ulkomuotoa nykyaikaistettiin vaihtamalla etusäleikkö henkilöautomaiseksi. Transit oli täydellinen pakoauto, sillä se oli yhtä suorituskykyinen kuin henkilöauto ja mahdollisti 1,75 tonnin ryöstösaaliin. Kallein Transit oli 15-paikkainen Custom-bussi, jonka hinta oli 997 puntaa plus 159 puntaa veroja. elokuuta. EtusäYlöjärveläisen Markku Johanssonin Ford Taunus Transit 1250, 9 hengen pikkubussi vuodelta 1964 on jo harvinaisuus. Auto pohjautui Ford GT40 -kilpaurheiluautoon, ja sitä vei eteenpäin 5 litran V8moottori. Batty pyysi nimittäin vain muutama viikko ennen julkista esittelyä viimeisimmän pilottiversion nähtäväkseen. Pakettiautolla ajettiin peräti 10 000 kilometriä keskinopeudella 120 km/t:ssa. 1968 Transitin dieselmoottorien valmistus alkaa Dagenhamin tehtaalla lähellä Lontoota. Lontoon poliisi laski leikkiä Transitista kutsumalla sitä ”Britannian etsityimmäksi autoksi”. Hänelle lähetettiin saksalainen, vasemmanpuoleisella ohjauksella ja Transit-merkillä varustettu auto. Lyhyemmän akselivälin (2 692 mm) mallin vaihtoehdot olivat 610, 865 tai 1 120 kg. Lisäksi ärhäkkä malliversio Transit Supervan esiteltiin Brands Hatchissa pääsiäismaanantaina. Transitista on aina ollut tarjolla kaksi mallia, joissa on samanlainen etuosa. Kun Transit lanseerattiin Britaniassa lokakuussa 1965, edullisin malli – lyhyen akselivälin malli bensiinimoottorilla ja 610 kg:n hyötyökuormalla – maksoi 542 puntaa. Scotland Yardin mukaan Ford Transitia käytettiin 95 prosentissa pankkiryöstöistä. Ensimmäisessä dieselmoottorissa, Perkins 4/99:ssä tehoja oli puolestaan 44 hevosvoimaa. Pidemmän ja painavamman akselivälimallin (2 997 mm) vaihtoehdot olivat 1 272, 1 527 ja 1 782 kg. 1974 Esimakuna tulevasta autoilevalle kansalle esiteltiin uusi vain yksillä takapyörillä varustettu 1 000 kg:n hyötykuorman malli, joka pohjautui pitkän akselivälin sisarmalliin. Se oli varustettu muun muassa mittariston painetulla piirilevyllä, valinnaisella ohjauspyörän lukolla, sivulastausovella sekä turvavyön kiinnityspisteillä. Bussi eteni 16 000 kilometriä keskinopeudella 119 km/t:ssa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 35 vyystesteihin, mutta koska rataa ei oltu suunniteltu nopeaan ajoon, nopeustestit tehtiin tavallisilla maanteillä. Autot oli mahdollista saada tavallisilla takaovilla tai takaluukulla, tavallisilla tai liukuvilla ohjaamon ovilla ja/tai sivulastausovella. Batty ihastui osuvaan nimeen, ja niin V-sarja esiteltiin suurelle yleisölle Transitina. Vuonna 1965 esitellystä lyhyen akselivälin LCX-versiosta että kaksoistakapyörillä varustetusta pitkän akselivälin LCYmallista kummastakin oli mahdollisuus valita kolme hyötykuormavaihtoehtoa
Hän joutui jättämään Transit Kombinsa ja pääsi perheineen turvaan. Muutoskatsastettu 23.6. Hän palasi paikalle seuraavana vuonna.... 2005 takaisin pakettiautoksi, vaan kun kukaan ei ollut suostunut näin vanhalla autolla ajamaan Haapajärven asevarikolla, poistettu käytöstä 27.5. Vielä suurempi yllätys oli se, kun Transit käynnistyi ensi yrittämällä. 1983 2,5-litraisen suoraruiskutusdieselmoottorin kehittämisen yhteydessä kuljettajat testasivat yhteensä 100 prototyyppiä laajoissa kenttäkokeissa. Samalla markkinoille tuotiin uudet, polttoainetaloudellisemmat OHCmoottorit. 1978 Transitin ensimmäinen suuri tyylimuutos näki päivän valon maaliskuussa 1978. Muita Transitin uutuuksia olivat Fordin C3-automaattivaihteisto sekä tehokkaampi lämmitin henkilöautomaisella kanavoinnilla. 2008 ja siirretty Tervolan varikon poistettavan tavaran huutokauppaan. Elettiin talvea 1985-86. Sen myötä Transitin suurin kokonaispaino kasvoi 3,5 tonniin. Tavoitteena oli käyttää rivipumppua, mutta lopulta päädyttiin jakajapumppuun. Museotarkastus ja rekisteröinti suoritettiin 11.12. Toimittajat ajoivat autoilla erittäin varovaisesti, ja ironista kyllä, yksi Fordin pisimpään alalla olleista isännistä pyörähti auton kanssa ulos radalta ja vaurioitti pahasti yhden Transiteista, jonka arvoa ei voinut mitata rahassa. Koitti päivä, jolloin Ison-Britannian lehdistö pääsi ensi kertaa näkemään suurena salaisuutena pidetyn viistokeulamallin. Moottorit perustuivat jo olemassa olevaan 2,4 litran York-moottoriin, mutta niiden ruiskutusjärjestelmä muutettiin suoraruiskutukseksi. Auto hautautui viiden metrin syvyyteen ja jäi sinne. Transit oli ensimmäinen auto, jossa oli servo-ohjatut etujarrulevyt. Transit entisöitiin 70-luvun ammattiautomalliin kuten isälläni 70-80 -luvulla oli kuljetusliikkeessään. – Tässäpä tätä tulhee mitä on tievosa ja on faktaa; Ford Transit, valmistusvuosi 7/1975. Sieltä ostin sen 28.8. 2008 ja silloin Transiitin mittarisha oli 30884 km, sen todellinen ajomäärä koko aikanansa. Moottori 2.0B v4 ja valmistaja Ford-Werge Ag Köln Saksa. valmistui kahdesmiljoonas Ford Transit. Lokakuussa Señor Juan Garcia, Sevillan maakunnassa asuva ylpeä Transitin omistaja, joutui valtaisaan lumimyrskyyn 3 000 metrin korkeudessa vuoristossa. Samalla polttoaineen kulutus väheni lyhyen akselivälin malleissa jopa 24 prosenttia ja pitkän akselivälin malleissa 20 prosenttia. Testirata oli niin liukas, että Fordin PRihmiset miettivät, onko järkevää ajaa muutamalla käsityönä valmistetulla prototyypillä sellaisissa olosuhteissa. 1982 Kun Britannian joukot nousivat maihin Port Stanleyssa Falklandinsaarilla, kaksi ensimmäistä miesten mukana rantautunutta autoa olivat siviiliruokaloina toimineet Transitit. Silverstonen radalla auton huippunopeudeksi mitattiin 280 km/t:ssa. Hyvä ilmanvastuskerroin mahdollisti jopa kahdeksan prosentin säästön polttoaineenkulutuksessa. Terveisin Matilaisen Marko (transitmies lapistha). 1976 sairasautoksi tunnukselle: SA-3283 ja palveluspaikka Haapajärven asevarikko. Heti seuraavana päivänä aloitettiin entisöinti purkamalla ja puuttuvien osien etsimisellä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun keskikokoisten hyötyajoneuvojen luokassa käytettiin jäähdytettyjä levyjarruja. Paljon merkittäviä muutoksia mallisto kokee myös seuraavien vuosikymmenten kuluessa, mutta vuonna 2010 Ford sanoo toiveikkaasti; ”Transitin vaikuttavalle historialle ei näy loppua...” Transiitista jothain tietoja. Näin moottoritilaan saatiin mahdutettua sekä bensiiniettä yhä suositummaksi käyvä dieselmoottori. Moottorin tehot olivat kasvaneet 62 hevosvoimasta 68 hevosvoimaan. Ilmanvastuskerroin oli hyvä huolimatta siitä, että tavaratilaa kasvatettiin 11–13,5 prosentilla. Samalla kaikkiin malleihin tuli etulevyjarrut. Neljätoista vuotta alkuperäisen Supervanin esittelyn jälkeen esiteltiin Supervan II. Uudistuksessa lyhyt konepelti vaihtui virtaviivaisempaan ja pidempään konepeltiin. Vuonna 1976 valmistui myös miljoonas Ford Transit. 1986 Keväällä, yli kuusi kuukautta sen jälkeen, kun auto oli hukkunut lumeen, Señor Garcia palasi paikkaan, jonne hän oli joutunut jättämään autonsa. 1976 Uusi, aikaisempia malleja painavampi Transit 190 ensiesiteltiin. Syy tähän ei ollut muonituksen tärkeys vaan se, että Transitit lähtivät käyntiin ensiyrittämältä, kun taas meri-ilmaston rasittamilla sotilasajoneuvoilla oli käynnistymisen kanssa ongelmia. Ensirekisteröity 8.10. Hän oli yllättynyt huomatessaan, että kori oli vaurioitunut vain hiukkasen. Mitään ruostevaurioita ei ollut joten Transit vain maalattiin alkuperäiseen punaiseen väriin. 1984 Vallankumouksellinen 2,5 litran suoraruiskutukseen perustunut dieselmoottori näki päivän valon. 1985 Heinäkuun 25. Pitemmittä puheitta hän ajoi autonsa turvallisesti takaisin kotiin. 2008. Uudessa viistokeula-Transitissa oli luokkansa paras ilmanvastuskerroin 0,37, joka löi laudalta myös monet sen ajan henkilöautoista. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 36 leikkö, puskurit, tuulilasin reunus ja sivupeilit oli maalattu mustiksi. Supervan II pohjautui Fordin entiseen Le Mans -autoon, C100:seen, ja siinä oli DFY Cosworth V8 -moottori. Täysin uusi Transit esiteltiin tammikuussa, hieman yli 20 vuotta alkuperäisen mallin ensiesittelyn jälkeen. Ne tulivat ensin lyhyen akselivälin malleihin vuonna 1975 ja pidemmän akselivälin malleihin vuotta myöhemmin
9.2010 Mesiranta Raimo KANGASALA 60v 3.10.2010 Pietarinen Lauri SALOKYLÄ 70v 4.10.2010 Mikkilä Valtteri NURMES 80v 19.10.2010 Leskinen Seppo LAHTI 60v 29.10.2010 Lehtinen Pertti ANJALANKOSKI 60v 1.11.2010 Kuortti Jussi TAMPERE 50v 16.11.2010 Ikonen Pertti PUDASJÄRVI 60v 21.11.2010 Stenvall Kirsti TUUSULA 70v 28.11.2010 Teittinen Veli PIEKSÄMÄKI 70v 28.11.2010 Luomala Timo KAUHAVA 60v 29.11.2010 Kortelainen Risto ISOREHTO 50v 11.12.2010 Kainulainen Taito IISALMI 60v 17.12.2010 Karttunen Hannu IISVESI 50v 17.12.2010 Kosenius Jari RIIHIMÄKI 60v 19.12.2010 Ollila Jari SASTAMALA 50v 19.12.2010 Vetku Onnittelee merkkipäiviään viettäviä jäseniään. Vetku kiittää! Halme Tuula NUMMELA 70v 9. VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY hallitus ja Kallaveden keikasta täysin rinnoin nauttineet jäsenet. 8.2010 Toivonen Timo RÄMSÖÖ 50v 15. 7.2010 Nyberg Jarmo VILPPULA 60v 10. Taas täyttyvät tasakympit jäsentemme vuosinäytöllisissä mittareissa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 37 YHTEISTYÖSSÄ KALLAVEDEN KEIKALLA: Car Office Roponen Oy, Kuopio Eero Mikkola Oy, Mäntsälä Härkäpakarin kahvila, Huittinen Kuopion Kuorma-autoilijat ry, Kuopio Markkinointi Ves-Ma Oy, Kuopio Neste Motorest Warkauden Portti, Varkaus Osmo Uotinen Ky, Pertunmaa Arto Rantala/Visulahti Oy Scan Auto Ab, Kuopio Suomen Kiitoautot Oy, Kuopio Vehmersalmen kotiseutuyhdistys, Kuopio Volvo Truck Center, Kuopio ARPAJAISVOITTOJEN LAHJOITTAJAT: AD Varaosakeskus, Kuopio Jari Salonen, Tampere MAN Kuorma-automyynti, Kuopio Mattilan Säiliö, Hämeenkyrö Mesirannat, Kangasala Pakkasvakka Oy, Säkylä PNO Trailer, Sipoo Seija Salento-Koskinen, Pornainen Sinituote Oy, Hausjärvi Trailcon Oy, Turku Varsinais-Suomen Autosähkö Oy, Lieto Parhaimmat kiitoksemme tuestanne keikan järjestämisessä! Teidän ansiostanne keikkamme onnistui erinomaisesti ja saimme jälleen uutta puhtia suomalaisen kuljetuskulttuurin perinnetallennuksen edistämiseen. 9.2010 Nummela Ilkka JYVÄSKYLÄ 60v 24. 7.2010 Nieminen Markku ETELÄINEN 50v 20. Onnittelemme lämpimästi vuoden 2010 loppupuoliskolla merkkipäiviään viettäviä!. 8.2010 Koskinen Petteri HYVINKÄÄ 50v 12
Volvo F12-81 osia, lähinnä ohjaamoon. Saalastin MEPA-lava torni-Volvon päältä, runkoleveys 86 cm. p. 050-5909309 Nousiaisten Autohävittämön tarhalla on jo hetken aikaa odottanut uuteen kotiin pääsyä useampikin mielenkiintoinen hyötyajoneuvo. 0400-967561 / Ari ari.perttila@pp.inet.fi Ford Thames miehistöpaloauto Tiedustella kannattaa Jari Krouvilalta p. 850 Scania L50 / Scania-Vabis L36 entistämiskelpoinen ohjaamo. Ford Köln / 1951 (moottori ja lava puuttuvat) Bedfod RL-HC3 / 4x4 vm. Kuorma-autoalan kirjallisuutta, esitteitä, lehtiä ym. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 38 Hartridge dieselpumppupenkki hp. Etsinnässä on myös kuorma-auto MORRIS 503 nokkamallinen, BMC-dieselillä, vuosilta 1955-61. Vieressä pari esimerkkiä. Vihjeet Raimolle p. Hävittämöltä löytyy myös paljon käypää entisöintiosaa, sekä uutta että käytettyä. 0400 114 143 Bosch automaattivaihdelaatikon ajopenkki hp. 1960 hinausauto. 180 Yhteydenotot mielellään klo 17 21, Ilkka Ala-Maakala, Tupurlantie 83 38420 SASTAMALA. Sattuisiko valtakunnasta löytymään vielä kuosissaan olevaa VANAJA l-a -alustalle rakennettua matkailuautoa. 600 Pakokaasupoistokanavaa hp. 25 metri + liukukelkka hp. 0400 450 585 tai e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi. 0400-967561 / Ari ari.perttila@pp.inet.fi MYYDÄÄN OSTETAAN Neljä laitalinkkua ja sekalainen valikoima saranoita
Ovaalin mitat ovat 64 x 103 mm ja sen voi kiinnittää esim. Nyt saatavissa laadukkaita, lämpimiä collegepuseroita, joihin on painettu Veteraanikuorma-autoseuran uudistettu logo (seuran oma Republic 20 vm. Hinta ainoastaan 40,00 /kpl! TYYLIKÄSTÄ NAHKAVYÖTÄ ARVOKKAALLA VETKU-SOLJELLA on tulossa erä Loska-Ajoon 2010. 0400 450 585 (Raimo), raimo.stenvall@r-stenvall.fi tai 0400 453 255 (Kirsti) VetKun Kerhotuotteet. jäähdyttimen säleikköön. Kannattaa kysyä. Vanhalla logolla varustettuja tuotteitakin saattaa olla vielä jonkin verran varastossa, viimeisistä on tullut keräilytuotteita. Nyt on valmistunut uusi erä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC LÄMPIMIÄ COLLEGEPUSEROITA NYT VETKUN UUDELLA LOGOLLA! Vetkun kerhotuotevalikoima on täydentynyt täysin uusilla tuotteilla. 1920 ovaalin muotoisessa kentässä). Kiinnitystä varten merkki varustettu yhdellä M5 x 40 mm ruuvilla ja nylok-varmisteisella mutterilla. UUSI TOIMITUSERÄ VETKUN UUDISTETTUA VAUNUMERKKIÄ Vetkun uusi vaunumerkki, pronssiseoksesta valettu tyylikäs ovaalin muotoinen laatta, jossa Republicin sivukuva, valmistui keväällä ja ensimmäinen toimituserä myytiin heti loppuun. Tiedustelut Tuusulan Automuseo Kirsti tai Raimo Stenvall p
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC