2 Päätoimittaja ja puheenjohtaja.............................. (017) 62 201, m: 0400 278 963 e-mail: hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Villilänniemi 12 F 9, 33300 Tampere Puh. m: 0400 700 511, t: (015) 151 11 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi Sture Palmgren Pitäjänniityntie 2, 07930 Pernaja Puh. k: (019) 636 204, m: 0500 315 271, fax: (019) 636 204 Tuure Hulmi Omahaarantie 42, 27800 Säkylä Puh. 14 Postia toimitukselle .......................................... 26 Kauppapaikka ..................................................... Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. k: (03) 3433 500, t: (03) 2361 227, m: 0400 838 355 e-mail: arto.rantala@tuubi.net VetKu 2 / 2008 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autojen seura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala Painos n. 25 Murosen Vanaja-malli ....................................... Tekstisivujen Osta-Myy-Vaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. 27. 10-11 Kuorma-auton lavan suistolistat .................... Artikkeleiden kuvat:: Ilman mainintaa: Vetkun arkisto. 18-24 Hyötyajoneuvolahjoitus Vetkulle .................. KANNEN KUVA: Kauniit ja Voimakkaat synnyinkotinsa edustalla. Vanaja automerkin 60 -vuotispäivän kunniaksi kokoontuivat juhlakalut perhepotrettiin tehtaan piha-alueelle. 3 Muistoja Bedford SL:n ympäriltä ................ 4-5 Jari Ala-Ilomäki Mobilian säätiön hallitukseen ..... m: 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Lasse Hietsalo Loviisantie 11, 47200 Elimäki puh. 15 Työkoneista ............................................... 0400 449 009, e-mail: markku.tapio.koskinen@kolumbus.fi Liikenneneuvos Raimo Stenvall Ketunlinnantie 2, 04300 Tuusula puh. k: (017) 613 270, m: 0400 576 212 e-mail: aulis.hartikainen@ppinet.fi Veikko Hoppula Pikilangantie 7, 36200 Kangasala puh. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Kuva Jari Ala-Ilomäki. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 12 Museoajoneuvopäivä 2008 ............................... 6-9 Vetku esittelee .................................... Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. 13 Maailman vanhin nosturi ....................... 5 Kevätpäivän tasaus ............................ t: (09) 2744 4044, k: (09) 275 3011, m: 0400 450 585, fax: (09) 275 5002, e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Jouni Kallio Marjapolku 1 A, 61300 Kurikka puh. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. 16 Kirja-arvostelu ............................................. m:0400 769 637, k: (05) 377 6137 lasse.hietsalo@luukku.com Raimo Mesiranta Kaukolankuja 1, 36200 Kangasala puh. ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu Seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. k: (02) 867 0027 , m: 0500 590 095 hulmi@netti.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Vehka-ahontie 30, 73500 Juankoski puh. JAI (Jari Ala-Ilomäki), PAI (Päivi Ala-Ilomäki), VH (Veikko Hoppula), Andres Vaher (AV). m: 0400 631 644 info@mesiauto.fi Olavi Nenonen Ahopolku 2, 76130 Pieksämäki puh. 17 Eestin keikka .................................................. k: (03) 3790 715, m: 040 411 6483 e-mail: veikko.hoppula@vetku.fi Markku Tapio Koskinen Kirveskoskentie 485, 07170 Pornainen puh. SISÄLTÖ 2/2008 Info-sivu ........................................................ 2 VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi sekä sihteeri@vetku.fi Yhteystiedot 1.1.2008 alkaen: Puheenjohtaja: Jari Ala-Ilomäki Boxintie 158, 04130 Sipoo Puh.k: (09) 2344 020, m: 044 310 0680 e-mail: jari.ala-ilomaki@vetku.fi Sihteeri: Sariina Mesiranta, PL 48, 36201 Kangasala puh. 800 kpl VetKu on Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 040 590 4830 e-mail: sihteeri@vetku.fi Jäsenet: Aulis Hartikainen Kinnunniementie 61, 73500 Juankoski Puh
Ainakin oikolukeminen olisi syytä antaa ulkopuolisten hoidettavaksi. Tähän vaikuttaa tietysti kotimaisuus; isänmaallinen toki tulee olla näinäkin aikoina, kun lehdistä saamme miltei päivittäin lukea venäläisten valloittavan pyhintä Suomea pala palalta. Pitäisikö Retuperälle perustaa WPK. Tämä on juuri se, mitä palvelemaan sivusto on luotu. Arvokkaaksi kokemansa perinteen vaalimiseksi ja sen esittelemiseksi nuoremmille ryhdyttiin jo 1980 -luvulla järjestämään näyttäviä matka-ajoja vanhoilla kuorma-autoilla, joita jäsenet ovat entistäneet alkuperäistä vastaavaan kuntoon. On siksi valitettavaa, että Vetkun rahoitusanomus kuljetuskulttuurin hiljaisen tiedon tallentamiseksi ei saanut vastakaikua valtiovallan taholta. Vetku tarjoaa tukensa esille tuleville tutkimusja julkaisuhankkeille ja yhteistyön ehdoista tällaisen asian kyseessä ollen varmasti sovitaan. Tämän kirjoituksen kuvaaman menestystarinan sisältönä on paljolti Vanaja. On houkuttelevaa tehdä työtään muilta piilossa, mutta lopputulos ei näin ole paras mahdollinen. Vanajan asiassa, kuten muussakin historiatutkimuksessa, on myös syytä muistaa yhteistyön voima. Mikään ei estäne myöskin pakettiautoperinteen vaalijoita tekemästä samoin. Kerhon nimeksi saattaisi joku ehdottaa Wanhojen Pakettiautojen Kerhoa vaikkapa jo nostalgiselta kalskahtavan WPK -lyhenteen vuoksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteivätkö muutkin kuorma-automerkit nauttisi Vetkun tukea. Kyse on jäsenten omasta aktiivisuudesta. Myös Eestin keikka oli täydellinen menestys! Siitä enemmän keikkajutussa. Asioita muistavat henkilöt ikääntyvät, kuten vanhan kuljetuskulttuurin tuntijat yleensäkin. Käytännössä tämä tarkoittaa mm. ps. Mahtaisikohan idean isä itse innostua kerhon kummiksi, ehkä jopa koollekutsujaksi. Pienelle aktiivisten joukolle nykyinen meno käy pitemmän päälle turhan raskaaksi. Jari Ala-Ilomäki Wexi Päätoimittajalta Puheenjohtajalta. Viimeisten vuosikymmenten aikana elintaso on saavuttanut tason, jolla tähän kaihomielisyyteen on lopultakin varaa. Osallistukaa: perustakaa merkkikerhoja, kirjoittakaa VetKu -lehteen kokemuksistanne, tarjoutukaa tapahtumien järjestäjiksi, kaikki tämä saa Vetkun tuen. harrastustamme: rahan ja ajan käyttämistä menneen ajan hyödyttömäksi käyneen tavaran säilyttämiseen ja kunnostamiseen. Vanaja automerkillä on suuri kiinnostavuusarvo. Asian tärkeyden ymmärtävät henkilöt vaan pikaisesti koolle ja esitys Vetkun syyskokoukselle Vanhat pakut -kerhon perustamiseksi. Lisätekijänä kiinnostavuudessa on se, että merkkiä ei enää valmisteta. Samaan aikaan pakettiautojen historiantallennus maassamme on tyystin retuperällä! No, Veteraanikuorma-autojen seura on alun perin syntynyt siitä, että juuri kuorma-autoihin liittyvää historiaa arvostavat henkilöt ovat lyöttäytyneet yhteen saadakseen aikaan tehostusta omalle tallennusharrastukselleen. Keskustelu aihioista ja museokatsastusasioista on vilkasta. Tarjolla oli mielenkiintoista ohjelmaa osallistujille, nähtävää yleisölle ja ainutlaatuinen seminaari, joka kiinnosti kaikkia paikalla olleita. 3 Nostalgiaryöppy Kevätpäivän Tasaus Vanajateemoineen oli menestystarina. Tapahtumasta vastanneet saavat syystäkin olla ylpeitä saavutuksestaan. Eräs kollega, ajoneuvohistorian omanatuntona useinkin kolkutteleva perustajamobilisti, on muistuttanut muistuttamasta päästyään, ettei Vetku tee tarpeeksi pakettiautoperinteen tallennuksen hyväksi! Hienoilla isoilla kuorma-autoillaan vaan herrastelevat ja useimmat vielä dieselkäyttöisillä. Ainakin Vetkun Internetsivuston keskustelualueella kiinnostus Vanajaa kohtaan sai piristysruiskeen. Vetku toimii jo sääntöjensäkin mukaan kaikkien vanhojen tavara-autojen harrastajien yhdyssiteenä, joten seuran toimintaan sopii erinomaisesti, jos pakettiautoharrastajat perustaisivat oman jaostonsa hyväksi koettuun tyyliin ’merkkikerho Wanhat Sisut ja Vanajat’. Vanajan tiimoilta aktivoiduttiin viime hetkillä
kantosavotta-aika, jolloin yritettiin autoilla (vaijerikäyttöiset puominosturit) hakea puut kannolta. Tuolloin moniin besakonealustoihin vaihdettiin dieselmoottori, joksi yleistyi 108 hv Perkins. Nykypäivään verraten kehittymätön kalusto ja sen ajan tosi vaikeat tieym. Autossa oli ajalle hyvin tyypillinen bensakone 110 hv, hyvä ominaisuus tuplaperä, sekä iso kantavuus 6200 kg. Eräässä Mersun mallissa muistan nähneeni hyvin ison ohjauspyörän. Aikansa valtteja metsäajossa olivat neliveto autot ja telivehkeet tekivät tukin ajossa puoliperävaunut tarpeettomaksi. Tehostamatonta ohjausta kevennettiin välitystä tiuhentamalla tai suurentamalla ohjauspyörää. Renkaat olivat 9.00-20”, kuormalava 5 m mittainen. Autojen talvikäynnistys on aina oma lukunsa kovilla pakkasilla ilman tallin tai sähkön apuja. 4 Muistelullaan savitaipalelainen Kauko Uronen haluaa muistaa ja arvostaa kaikkia niitä, jotka puoli vuosisataa sitten Suomessakin touhusivat kuorma-autojen parissa erilaisissa tehtävissä. Niinpä mekin jouduimme joskus avotulella moottoria lämmittämään tulipalovaaraa uhmaten. Myös samoihin aikoihin siirryttiin ajossa kokonaan kuorimattomiin tuoreisiin puihin. 70-80 hv. 60 luvulla oli ns. Muistaisin, että tämän kovasti yleistyneen moottorin heikkous oli alipaine säätöinen kierrosnopeuden säädin. Tuossa hommassa kuljettajan ja apumiehen hyvä yhteistyö oli tärkeää. Mm. Välikaasulla ja kaksoiskytkennällä vaihtaminen piti hallita. Muiden joukossa ponnisteli seutukunnan ainoa Unkarilainen Cepel hyvin pienellä nelos-dieselillään. ilmatehosteisten tieltä. 23 m 3 :n kuormassa Partakoskella 1958. Rivakka apumies vei ”Pekaksi” kutsutun toppari-nuijan pyörän taakse, että auto pysyi paikoillaan sen aikaa, että mukana kuljetetut, takaosastaan korkeammat apupukit saatiin asetetuksi vetopyörien taakse. Kertomaani aikaan autojen tekniikan kehityksessä tapahtui tietysti kehitystä. Kuvassa apumiehenä ollut Seppo Kunttu. Isompi mäki vaati yleensä monta onnistunutta pukitusta. Varmaan kulutti vähän, mutta työteho oli myös aivan olematon. Koska suurin työmuotoni oli puutavaran ajo, kerron sen että näillä main ensimmäiset koneelliset kuormaajat tulivat 50 luvulla, niitä käytettiin yleensä tukkien kuormauksessa. 90 hv, kävi usein vähäksi. Näiden pukkien päälle auton raskain akseli varovasti laskettiin nuija-topparin varaan. Tiukoilla oli tuolloin jarrupolkimen painaminenkin, on kerrottu jopa Fort Thamesin peräseinän pullistuneen kovemmissa jarrutuksissa. olosuhteet tekivät ajosta hyvin raskaan ja työlään. 1957 paikkeilla uudet k-autot olivat enimmäkseen muuttumassa diesel peleiksi, jonka vaiheen keulassa olivat pikku Mersut hyvine maineineen vaikkakin niiden pieni moottoriteho, n. aikanaan kova sana, alipaine tehosteiset (servo) jarrut olivat kuorma-autoissa jäämässä pois ns. Asuinpaikkani ja ajoni tiet olivat erittäin mäkiset ja heikkokuntoiset, joten isommista vastamäkilöistä selvitäkseen isoilla kuormilla vaati suorituskykyä autolta, kuskilta, joskus apumieheltäkin! Sen ajan autoissa oli varsinkin vastamäissä vaihteiden hyvä käsitteleminen kuskin taidon mitta ja mäen nousun edellytys. Jo kymmenvuotisella ja erittäin raskaalla työkokemuksella minäkin 22 vuotiaana 1957 innostuin hankkimaan oman kuorma-auton – kuvan mukaisen ison Petterin, Bedford SL:n, vuosimallia 1952. Monelle sen ajan kuorma-autokuskille olivat isoimmat ylämäet vaikeita suuremmilla kuormilla, kun moottorin teho ei yksinkertaisesti vaan riittänyt. Jopa kesäkelillä mäennousu saattoi onnistua ainoastaan ns. Pukeille perinyt auto sai vähän apuja hyökäten kytkin savuten pienen matkan eteenpäin. Tästä aivan laitimmaisesta konstista olen nähnyt esimerkin, kun koivutukeilla lastattu puoliperävaunullinen Austin uupui pahaan ylämäkeen. Isohko ohjaamo täytti liian paljon lyhyestä rungon pituudesta. Näillä eväillä ja kovilla työhaluilla jouduin mukaan siihen, aikansa hyvin monenkirjavaan autokaluston kirjoon, eli opiskeluni oli alkanut riittävän vaikeissa olosuhteissa. kepulikonsteja käyttäen. Erikoista oli, kun pienessä peltipurkissa kuumennettiin bensaa melkein kiehuvaksi jota kuski startatessaan kaatoi kaasariin samalla kun apumies nokkaveivillä pyöritti avuksi. Jos tiukassa ylämäessä vedätti kierrokset loppuun, niin väkiBedford SL / 1952 n. Muistoja Bedford SL:n ympäriltä Teksti ja kuva: Kauko Uronen. Oli tuolloin käytössä Ford Thames -malli pikku dieselillä, teho muistaakseni vain n
Täällä Savitaipaleella oli ainakin yksi taitava hitsari, Pylkön Taavetti. Juuri tuohon aikaan mielestäni haettiin eritavoin vääntöä lisää ja siksi tiukille joutuivat voimansiirto laitteet kuten vetoakseIit, perät ym. Venttiilistä tuli lämmön lisäksi sisälle myös melua, vieden oikeasta korvastani kuulon jo aikaisin. Käsin kuormauksen aikana työ oli erittäin raskasta josta kertonee se, kun mekin kahteen mieheen nuorina ajoimme lyhyeltä matkalta uitettavaa ropsia pitkänä kesäisenä päivänä joskus viisikin isoa kuormaa yli sata vanhaa mottia! Poikkeustilanteessa olen yksin lapioinut autooni viiden kuution sorakuorman. Edustajisto ohjaa säätiön toimintaa ja siihen on nimetty jäsenet kaikista säätiön taustayhteisöistä. Näin syntyi vaikeasti hallittava tilanne, kun täysillä kierroksilla raivoava moottori ei totellut mitään hallintalaitteita. Kuorma-autoilijat saivat joskus apua myös perheen naisväeltä, jota osuutta haluan arvostaa. Vaikka Betfordin vaihdeloota olikin nykyisiin verraten melko kevyt käsitellä ihan miesvoiminkin, haittana oli kova pakkanen, jota yritettiin torjua lämmittämällä avaimia palavan tervaskannon lämmöllä. 1958 talvipakkasaamuna kertoi Eräs Perkinsin kuljettaja polttaneensa melkein koko Hesarin imusarjassa, ennenkuin lähti moottori käyntiin. Varajäseneksi valittiin niinikään Vetkunkin jäsen, SLHS:n puheenjohtaja Jari Kurkinen. Saamani eväät kokemuksineen olen hyödyntänyt toimimalla linja-auton kuljettajana 43 vuoden ajan. Mielestäni iso Bedford oli kuitenkin hyvin tehokas kuormansa kuljettaja vaikeissakin olosuhteissa. Näiden kestävyys tai heikkous merkitsi paljon. Petterissäni oli tiettävästi suurin Eaton malli joka kesti kyllä hyvin, mutta vetoakseleiden laippakiinnitys pyörien napoihin vaati korjaamista. Siihen aikaan korjaamopalveluja oli ainakin täällä maaseudulla melko vähän, joten kuorma-autojenkin korjauksia tehtiin omatoimisesti jopa maastossa, kuten ohessa kerron. Kerrankin hän hitsasi laipan juuresta katkenneen vetoakselin jota emme enää saaneet rikki kovassakaan revityksessä. Säätiössä mukana olevat yhteisöt vastaavat säätiön sääntömääräisestä toiminnasta edustajistoja hallitustyöskentelyn kautta. Säätiön kotipaikka on Kangasala ja se on rekisteröity säätiörekisteriin 30.1.1986. Alkupään dieseleissä oli kaksi merkkiä jotka tyhjä käynnillä matkivat röhkimällä sian ääntä, BMC ja Leyland. Säätiön asiamiehenä toimii Kimmo Levä. Tehtäväänsä säätiö toteuttaa sääntömääräisesti: tallentamalla tieliikenteen historiaan liittyvää esineistöä, valokuvia ja asiakirjamateriaalia harjoittamalla tieliikenteen esineistön historiaan ja perinteeseen liittyvää tutkimustoimintaa järjestämällä näyttelyjä, joissa esitetään suomalaisen tieliikenteen ja tieliikenteeseen liittyvän esineistön historiaa harjoittamalla julkaisutoimintaa konservoimalla ja entisöimällä esineitä Jari Ala-Ilomäki Mobilia säätiön hallitukseen.. 5 sin perivä auto pakotti moottorin käyntiin takaperin. Mobilia säätiön tehtävänä on suomalaisen tieliikenteen historian tallentaminen, tutkiminen ja esittäminen. Talvella 1958 oli pakkasta n.20 astetta ja etäällä asumuksista metsässä teimme propsi kuormaa. Kuulemma joskus on pitänyt pysäyttää moottori rikkomalla syöttöputket. Edustajistossa Vetkua edustaa Veikko Hoppula, varajäsenenään Raimo Mesiranta. Autoa siirtäessä totesin kytkimen olevan täysin toimimaton, joten ei muuta kuin siinä paikassa vaihde laatikko pois ja kytkin keskiöstä löytyi vika jonka korjattuamme kasasimme osat paikalleen ja vielä samana päivänä veimme kuorman Kotkaan. Hyvin kirjavaan autovalikoimaan kuuluivat monet erikoisautot, kuten GMC, Vhite (”Vaitti”) ym. Mobilia säätiö on valinnut 20.5.2008 pitämässään kokouksessa uuden hallituksensa seuraavaksi kolmivuotiskaudeksi. Autoni ohjaamoon haettiin talvella lämpöä lisää siten, että sisällä olevaan moottorin päällyskoppaan itse asensin lautasventtiilin. Hytin sivuihin piti olla maalatuina kantavuus, kokonaispaino ja suurin akselipaino -merkinnät. Vetkun puheenjohtaja Jari Ala-Ilomäki valittiin säätiön hallitukseen Vetkun ja SA-HK:n edustajana. Hallituksen muut jäsenet ovat Matti Höyssä Tiehallinnosta puheenjohtajana sekä Kai Heng Puolustusministeriöstä, Kalevi Lintula A-Katsastus Oy:stä, Tarja Törmänen Kangasalan kunnasta, Anna-Kaisa Lehtinen Rahtarit ry:stä ja Eero Nieminen Tampereen Autoteknillisestä Yhdistyksestä. Moottoritehojen ja kuormituksen noustua myöskin autojen perät akseleineen joutuivat koville. Mobilia säätiön hallintoelimiä ovat edustajisto ja hallitus. Mobilia autoja tiemuseota pitää yllä Mobilia säätiö, jonka taustavoimina on 28 autoja tiealan yhteisöä, mukaan lukien Veteraanikuorma-autojen seura ry. Kertomaani aikaan bensiini kuormaautoissakin oli vielä moottorin nokkaveivi ja nuolivinkkarit, yksi takavalo riitti. Kaikista automalleista varmasti löytyi ominaisuuksia sekä hyviä että huonompia, joita parhaiten arvosti tai soimasi käyttäjä. Sain ja jouduin opettelemaan autonkuljettajan ja apumiehen työt erittäin monenlaisilla vehkeillä ja –olosuhteissa. Niistä paljon puhuttiin ja niitä kestävyyden mukaan luokiteltiin, olivathan ne auton kalleimpia osia
Vanajan syntymäkoti ja sen perilliset Vanajan kunta antoi aikanaan nimen Suomen autohistorian kunniakkaille lehdille päätyneelle kotimaisen autonrakennuksen huipputuotteelle. (JAI) Raatihuoneen juhlasalin täyttävä yleisö kuuntelee Olli Blombergin esitystä. (JAI) Ihaillaan Republicia, joo. Yhdessä jos toisessakin kuorma-autotallissa oli aamutuimaan herätelty talviunilta moottoreita eivätkä kaikki autot tuntuneet vielä Hämeenlinnaan saavuttuaankaan olevan vakuuttuneita kevättalvisen ajelun tarpeellisuudesta. Alkutahdit Kevätpäiväntasausajot aloitettiin lauantaiaamun kolean ja utuisen tuulen käydessä luihin ja ytimiin Patria Land and Armanentin ja Sisu Axlesin yhteisellä pysäköintialueella. Vanajan autotehtailla saivat autohistoriasta kiinnostuneet tuhdin tietopaketin Vanaja kuorma-auton vaiheista ja merkityksestä. Jari Ala-Ilomäki (JAI) Tällaisia ovat Vanajan perilliset suoraan alenevassa kuorma-autopolvessa: tehdasvalmis Sisu Rock C600 -maansiirtoauto. 6 Vetkun vuoden 2008 Kevätpäiväntasausajot rakennettiin suomalaisen kuorma-autoteollisuuden ja sen historiallisen saavutuksen, Vanaja kuorma-auton 60. Uusia kasvoja ja autojakin nähtiin ilahduttavasti. Täähän on kuitenkin maailman ainoo. juhlavuoden kunniaksi Vanaja -teeman ympärille. Nimi jäi elämään, vaikka kunta itse sittemmin liitettiin Hämeenlinnaan. Mutta ei nyt tehrä tästä mitään numeroo. Patria Land and ArVanajan syntysijoilla Kevätpäivän Tasaus 5.-6.4.2008 Teksti: Päivi ja Jari Ala-Ilomäki Kuvat. (PAI). Kokoontumispaikalle kerääntyi tavallistakin runsaampi joukko aktiivisia vetkulaisia, lieneekö ajojen teema houkutellut mukaan harvemmin ajoihin osallistuvatkin. Patrian asiakaspalvelupäällikön, myös Hämeen Mobilistien puheenjohtajana tuntemamme Juha Gyntherin tarjoamalle aamiaiselle kaikki osallistujat kuitenkin hienosti ehtivät. Kokoon oli saatu 11 kappaleen joukko itse juhlakaluja muiden 49 ajoihin osallistuneen veteraanikuorma-auton rinnalle. Osallistujat perehdytettiin syvällisesti niin Vanajan synnyinseutuun, tuotantoon, Vanajan perillisiin kuin autoon itseensäkin
(JAI) Petri Töykkälä Lohjalta osallistui Vetkun ajoihin ensimmäistä kertaa, ajokkina Sisu R142 vm. puutavaran ajoon. 1938, tällä kertaa Idänpään ja ympäristön VPK:n väreissä miehistönään Kalle ja Sini Eskelinen. 64, Olavi Nenosen T69R vm. (JAI). Näitä autojahan käytettiin aikanaan mm. (JAI) Kolea kevätaamua kunnioitti läsnäolollaan harvoin nähty Fordson Sussex vm. 66. 1978. 1984. 65 ja Postimuseon KK3 vm. 7 Keikoilla ennen näkemättömiä Vanajia: Tuure Hulmin T47R vm. (JAI) Hämeenlinna 5.4.2008: torintäydeltä museokuorma-autoja ja kiinnostunutta yleisöä. Ja sama meno jatkui sunnuntaina. Täydessä työkäytössä Petrillä on upeakuntoinen Sisu M168 8x2 vm
Kasarmin saunan jälkeen oli aika siirtyä nauttimaan ruumiinja hengenravintoa upseerikerhoravintola Seiskaan. Tehdasvierailujen lopuksi nautittiin Sisu Axlesin tarjoama maittava lounas. Kehitys on ollut huomattavaa, se on sanottava, vaikka huipputuotteita on kautta aikain valmistettukin! Vertailu joidenkin muiden sotilasajoneuvotuottajien kalustoon oli Patrian eduksi lähinnä murskaava. Kolonnan kulkua ja pysäköintijärjestystä olivat varmistamassa aktiiviset Sisu-veteraanit Hämeen Mobilistien iskuryhmän avustuksella. Vanhoja malleja toteutetaan nykyaikaisin materiaalein päivittäen näin armeijan ja virkamiesten vaatemallistot. Luotettavalta taholta saatu tieto kuitenkin antaa ymmärtää, ettei kuomu juurikaan estä raitisilmakiertoa kyseisen auton ohjaamossa. Tehtaalla vetkulaiset saivat käsityksen nykyaikaisen menestyvän raskaansarjan akselivalmistajan toimintatavoista. Bussilastillinen vänkäreitä kiersi Vanajamies Jyrki Haapasen johdolla Hämeenlinnan seutua tehden myös yritysvierailun Suomen Pukutehtaalle. Ruokailun jälkeen alkaneen virallisen ohjelman aikana perinteinen Paras kokonaisuus -palkinto ojennettiin Aulis Hartikaiselle ja Liisa Savolaiselle. 8 mamentin tehtailla Juha Gynther esitteli tehtaan syntyä ja Vanajaperintöä sekä tuotantolaitoksen nykyistä toimintaa. Hämeenlinna ei ole pelkkää Vanaja kuorma-autoa... Paavilainen työntekijöineen jatkaa pukutehtaan toimintaa perinteitä kunnioittaen. Suomen Pukutehtaaseen ja sen myymälään tutustumisen jälkeen bussi vei ryhmän kierrokselle Hämeenlinnan kauniisiin maisemiin. Vetkun kauniimpaa sukupuolta kunnioittavien perinteiden mukaisesti autopainotteisuuden oheen oli järjestetty naispuoleisia repsikoita kiinnostavaa oheisohjelmaa. Café Kukon asiakkaiden ilo ja hämmästys oli silmin nähtävä, kun komea kuorma-autoletka kaartoi kahvilan ikkunan editse torin suuntaan. (JAI). Retken aikana nähtiin Aulangon kylpylä puistoineen ja golfkenttineen, Aulangon puiston luonnonsuojelualue romanttisine ankkalampineen ja huvimajoineen, sekä Katajiston kartanon kaunis vanha pihapiiri puutarhoineen. Sisu Axlesin puolella Petri O Henriksson esitteli akselitehtaan kovia faktoja sekä mairittelevia asiakassuhteita ennen jakautumista ryhmiin Henrikssonin ja Meriläisen vetämille tehdaskierrokselle. Komean Vanajarivistön lisäksi yleisön jakamattoman kiinnostuksen kohteena oli Vetkun Republic 20 vm. 1920 kuorma-auto. Illan päätteeksi Autokunnat pääsivät lauantaipäivän komeaksi lopuksi pysäköimään ajokkinsa Suomenkasarmin paikoitusalueelle ja majoittumaan Hotelli Cumulukseen. Samassa yhteydessä tehtaan nimi vaihdettiin nykyiseen muotoonsa. (PAI) Arto Toukovalkaman erittäin harvinainen Vanaja TB6-76 vm. Ja mikä ettei olisi kiinnostanut, olihan Republic saanut talven aikana alkuperäistä vastaavan pellavakankaisen ohjaamokatteen suojelemaan arvon kuljettajaa sään rasituksilta. Ennen lähtöä syntysijoiltaan keikan Vanajat kuljettajineen kokoontuivat vielä valokuvattavaksi edustavaan riviin vanhan autotehtaan rakennuksen edustalle paikalle, jossa niin moni tuotannon loppuaikojen kuva on otettu. Hämeen linnan museoja puistoalue oli huhtikuisessa karuudessaankin kaunista katseltavaa. Vanajan perinnön voi sanoa edelleen suurelta osin elävän vierailtujen tehtaiden ja Sisun kautta. Kaiken kaikkiaan osallistujien sydäntä lämmitti nähdä Vanajan alansa korkeinta teknologiaa edustavien perillisten menestyvän valitsemalla urallaan, itse Vanajan valmistuksen lopettamisesta huolimatta. Satsia Putkeen! Osa 2 Vankat Vanajat DVD:n maailmanensi-ilta tutustutti yleisön Vetkun viimeisimpään perinnetallennussaavuSuomen Pukutehtaan Liisa Paavilainen toivottaa naisjaoston pääjoukkoa Jyrki Haapasella vahvistettuna tervetulleeksi tutustumiskäynnille. 1970 letkan uusimpana Vanajana matkalla kohti Ruununmyllyä. Kylmästä kelistä huolimatta torille oli kerääntynyt runsaasti asiasta kiinnostunutta yleisöä. Näyttely Hämeenlinnassa Lauantai-iltapäivän lopuksi veteraanikuorma-autojen letka siirtyi tavoilleen uskollisesti rauhallista marssivauhtia Hämeenlinnan torille. 1922 perustettu Valtion Pukutehdas pelastettiin Jaana Paavilaisen toimesta lopettamisuhan alta vuonna 2007. Matka Vanajanlinnan ja Ruununmyllyn kautta Hämeenlinnaan tehtiinkin sitten Vanajien vetämänä, mikä oli omiaan herättämään paikallisten ihmisten kiinnostusta niin maalla kuin kaupungissakin
-79 komeaa Karhu Sisuaan ulkoiluttaneet Matti ja Anne Silerinne Espoosta, kiittelivät järjestelyitä sekä porukkahenkeä ja ilmoittivat tulevansa mielellään toistekin. Sunnuntaipäivän antiin olivat tyytyväisiä Vetkun näyttely-yleisön lisäksi myös Vanajaseminaarin osallistujat ja järjestäjät. Toivottavasti se välittää keikan antia myös niille, jotka tällä kertaa eivät päässeet mukaan. Heidän käsityksensä tuntui olevan vallitsevana muidenkin osallistujien keskuudessa. Maailmanensi-iltansa sai myös toinen tallenne, Markku Koskisen ideoima ja Torsten Lemströmin kuvaama autenttiseen 70-luvun super-8 kaitafilmimateriaaliin perustuva Väiskin Vanaja -DVD. Keikka seminaareineen tuntuu poikineen innostuksen piikin erityisesti Vanaja -merkkisten veteraanikuorma-autojen harrastukseen. 9 tukseen. Toimialajohtaja Jouko Kettusen lausuman Hämeenlinnan kaupungin tervehdyksen ja Vetkun pj. Hämenlinnan kaupunki kestitsi Vetkun väkeä Raatihuoneen viihtyisässä ravintolassa tarjoamallaan lounaalla. Markkinatuliaisina kasseihin pakattiin saaristolaisleipää ja kalasäilykkeitä. Vanajan hengessä historiaa esitellen ja tallentaen Sunnuntaipäivä alkoi Vanajapainotteisesti aihepiiriin keskittyneen seminaarin alkusanojen lausumisella kello 10 Hämeenlinnan raatihuoneen täydessä juhlasalissa. Sisu Axlesin Raimo Meriläinen kertoo akselinvalmistuksen vaiheista otolliselle seurakunnalle. Seminaarin anti sisältyy lyhentämättömänä ajoista julkaistavalle DVD-tallenteelle. Repsikoiden ohjelmaan kuului lisäksi tutustuminen Hämeenlinnan torielämään. Ensikertalaiset Vetkun keikalla, vm. Mikäpä kiinnostaisi automiehiä enemmän kuin autojen tai niiden osien valmistus. Nuorissa on veteraanikuorma-autoharrastuksenkin tulevaisuus, mitä ei pitäisi koskaan unohtaa! Ainakin kuvan nuoriherra oli haltioissaan näyttelyn annista. Suuret kiitokset kaikille erittäin onnistuneiden keikan seminaarin järjestelyihin osallistuneille sekä yleisölle. Jari Ala-Ilomäen avauspuheenvuoron jälkeen ääneen pääsivät sekä Vanajan historian tuntijat että Vanajalla leipänsä ansainneet. (JAI) Täysi luentosali vetkulaisia kuuntelee Patria Land and Armamentsin Juha Gynterin värikästä esitystä entisen Vanajatehtaan vaiheista.. Kuuluisilla kalamarkkinoilla toriväen päivän pääpuheenaihe tuntui olevan Vetkun kuorma-autonäyttely. (PAI) Sunnuntain Vanajaseminaari alkoi asiaankuuluvan lipun nostolla salkoon
Mielestäni mitkään asiat eivät saisi polkea paikallaan, vaan kehityksenkin pitäisi jatkuvasti kehittyä. Molemmat vaativat kuitenkin koko ajan runsaasti panostuksia pysyäkseen kiinnostavina ja arvostettuina tietolähteinä. Kaiketi vähän puutteellisista aineksista rakennettu, sentään kohta sodan jälkeen. -VetKu -lehdelle. Veteraanikuorma-autojen seuran jäseneksi ilmoittauduin heti, kun näin ensimmäisen asiaa koskevan ilmoituksen Ammattiautoilija -lehdessä syksyllä 1987. Niinhän maailma pyörii. Lapsuuteni kului maalla tyypilliseen tapaan, eli erittäin monipuolisiin töihin sai osallistua sen mitä kunto suinkin kesti. Omat projektit aikaisemmin ja tänään. Opiskelujen jälkeenkin kuorma-autokorjaamo oli luonnollinen valinta työpaikaksi. Kerran pari kesässä kävelytän myös Opel Olympia Recordia, se on vuoden 1960 mallia. Koko kuluneiden parin vuosikymmenen ajan, minkä olen saanut Vetkun toimintaan osallistua, olen saanut kuulla tyytyväisyyden ilmauksia hyvästä porukkahengestä, joka seurassa vallitsee. Mistä sait innostuksen veteraanikuorma-autoharrastukseen. Tallissa on jo tovin odotellut inspiraatiota sivuvaunullinen M-650 moottoripyörä vm. 1929, puukaasulaittein varustettu kuorma-auto – VR:n ensimmäinen kotiinkuljetusauto. Nykytilanteessa painettu ja sähköinen media täydentävät sopivasti toisiaan ja niille kummallekin on selkeästi oma kenttänsä. Näistä tulisi pitää kiinni myös tulevaisuudessa siten, että toiminnan arvostus yhä paranee niin yhteiskunnallisella kuin yksilötasollakin. Jäätyäni työstä vapaalle jalalle sain sentään rakennetuksi pienen vapaa-ajan mökin synnyinseudulleni Aitooseen, joten luotan mahdollisen tulevan vapaa-aikanikin kuluvan mukavasti – sitten kun sellaista joskus löytyy. Itselleni tuottaa mielihyvää kaikenlaisen uuden kokeminen ja näkeminen, siksi varmaan olen pyrkinyt Vetkunkin tapahtumia viemään aina uusille alueille. Kerro aluksi itsestäsi. Aikuisempana olen oppinut mm. Hoitamani kioskin tuotoilla luokkamme teki mieleen painuneen opintomatkan Lontooseen koulun päättyessä. 10 Kysymyksillä heitteli Jari Ala-Ilomäki . Nuoruuden harrastuksiini kuuluivat erilaisten sähkökojeiden rakentelu, valokuvaus, partiotoiminta, kaitafilmaus ja videokuvaus, sitten vähän myöhemmin autojen ropaaminen. Ja siitä eteenpäin tietenkin jokaiseen mahdolliseen Vetkun matka-ajoon ja kokoontumistapahtumaan, sekä moniin muihin ajotapahtumiin. -Olen vuosimallia 1948. -vetkulaisille. Missä kaikessa muussa olet mukana ja mitä teet vapaa-ajallasi. Veteraanikuorma-autojen seura on vienyt kaiken liikenevän aikani niin tiiviisti, ettei muussa ole juuri mukana voinutkaan olla – tietenkin leipätyötä lukuun ottamatta. Liittoutumispaineita alan miehiin lisäsi viisi vuotta työkaveriporukalla pakerrettu vanhan kuorma-auton entistämisprojekti. Seuramme on saanut vankan jalansijan suomalaisen kuljetuskulttuurin perinteen ja historian tallennuksessa ja sen edelleen kehittämiselle on määritelty selkeät arvot, tavoitteet ja visio. -Valmistuttuani 1960-luvun puolivälissä Tampereen ammattikoulun autonasentajan opintolinjalta sain ensimmäisen työpaikkani Vanajan Autotehtaan korjaamolta Hämeenlinnasta ja olin myyty raskaalle kalustolle. Asiallisesti toimiva viestintä luo ja ylläpitää mielikuvaa yhteisön toiminnasta sekä ulkoisesti että sisäisesti. Seuran tarkoitusperät tunteva toimitus ja ammattitaitoinen, ajoneuvohistoriaa ymmärtävä sivunvalmistus yhdessä laadukkaan painoasun kanssa varmistaisivat lehden aseman jatkossakin jäsenistöä ja sidosryhmiä yhdistävänä tekijänä. että matkailu avartaa ja kehittää suvaitsevaisuutta. Minkälaisia terveisiä sinulla olisi: -Vetkulle. Yhteistyö ei todellakaan ole rakoillut sen enempää hallitustyöskentelyssä, tapahtumien järjestelyissä kuin toiminnan kehittämistaVETKU ESITTELEE – Veikko Hoppula T-Nro 1 ja Wexi 1987. Olen aina nauttinut yhteisten asioiden eteen tehtävästä työstä, josta esimerkkinä vaikkapa opiskeluaikoina Teknillisen oppilaitoksen oppilasyhdistys. 1970. -Ensimmäisen entistämisprojektini alkoi vuonna 1982. Seuraavan syysja talvikauden asuin enemmän verstaalla kuin kotona, mutta niinpä Blitzin kanssa osallistuttiinkin jo Kevätpäivän Tasaus 1999 -ajoihin. Se oli silloisen työnantajani omistama Ford AA vm. Myös myöhempi urakehitys piti edelleen tiiviisti kiinni raskaassa kalustossa, sillä neljännesvuosisadan verran leipäni irtosi suuren kuljetuskonsernin ajoneuvokunnossapidon eri tasoisista johtotehtävistä. Pelkkänä harrastuksena ja talkootyönä toimittaminen käy ajan mittaan tekijöille ylivoimaisen raskaaksi niin taloudellisesti kuin henkisestikin, mikä puolestaan vaarantaa lehden ilmestymisen. VetKu -lehden tuottaminen olisi syytä pikaisesti järjestellä uudelleen. Häkäpöntön voimin osallistuimme projektin valmistuttua työtoverini Aatos Heinen kanssa lähes kaikkiin Vetkun kokoontumisiin, kunnes Seuran jäsenet kesällä 1998 toivat syntymäpäivälahjana minulle oikein ikiomaksi 1956 -mallisen Opel Blitzin. Ihmisiä elää eri puolilla maailmaa mitä erilaisimmissa olosuhteissa – onnellisina
Vetkun sisäistä toimintaa ajatellen sivustoa tulisi kehittää jatkossa siten, että siitä muodostuisi jäsenistöä palveleva tietopankki, eräänlainen Intranet -versio. -automobiilialan järjestöille, kuten SA-HK. Ongelmaksi on muodostumassa niiden suuri suosio. Osallistujille parin vuosikymmenen keikat ovat tehneet tutuksi valtakunnan jokaisen kolkan. Keikoista on kehittynyt suurtapahtumia, jotka asettavat jo monilla paikkakunnilla ylitsepääsemättömiä vaatimuksia mm. SA-HK:n kansainvälisillä yhteyksillä on pitkät perinteet, joita ei kannata heittää hukkaan. Olkoonpa kyseessä uuden keikan järjestäminen ja sille osallistuminen, lehden tekeminen tai vaikkapa jonkin täysin uudenlaisen historiatallenteen aikaansaaminen. Minkälainen perhe sinulla on ja miten perhe suhtautuu harrastukseesi. Etujen valvonnassa on painoarvoa saatavissa ainoastaan riittävällä joukkovoimalla, jota kaikenlainen hajauttaminen heikentää. Keikkojen tavoitteena on ollut esitellä yleisölle suomalaista kuljetuskulttuuria ja -historiaa sekä kaluston kehittymistä menneiden vuosikymmenten aikana. Kerro jostakin mielenkiintoisesta tapahtumasta, joka liittyy harrastukseen. Rehellisesti sanoen juuri perheen suuntaan minulla on tasaisen huono omatunto, kun Vetku on täyttänyt lähes kokonaan työn ulkopuolisen elämäni pari viimeisintä vuosikymmentä. Eikä seuran, yleensä hyvin pieni, järjestelytalkooporukkakaan aivan helpolla pääse. Globalisoituminen tuntuu suomalaisessa harrastuskentässäkin. Miten jäsenet saataisiin aktivoitua kirjoittamaan lehteen ja sillä tavoin tallentamaan perinnettä. Miten Vetkun keikkoja ja muuta toimintaa tulisi mielestäsi kehittää. Seuralla olisi paljon erilaisia mahdollisuuksia tukea ja avustaa nuoria kuorma-autoperinteen tallentajia, mikäli heitä vaan jostakin ilmaantuisi. Internet-sivuston merkitys yhteisöjen ”käyntikorttina” kasvaa edelleen. Mitä mieltä olet Vetkun nettisivuista. Mitä voimme tehdä nuorten harrastajien hyväksi. Seija, vaimoni, on sentään urhoollisesti ainakin yrittänyt ymmärtää, että kun johonkin ryhdyn, siihen panostan täysillä ja pyrin myös aina tekemään parhaani. Lippu liehuen, ylpeyttä ja onnistumisen aitoa iloa tuntien vaan edelleenkin eteen päin yhteisten tavoitteiden hyväksi jokainen vetkulainen! Siinä on riittävästi eväitä tulevillekin toimijoille, ja me (liiankin-?)pitkään mukana olleet voimme hyvillä mielin tehdä tilaa uusille harrastajille ja -ajatuksille. Siinäpä kysymys, jonka VetKu -lehden päätoimittajan pestissä olen itsekin esittänyt useita kertoja – ja jäänyt edelleen vaille vastausta. Suomi kaiken kaikkiaan on yksinään pieni ja voimaton vaikuttaja esimerkiksi EU:n lainsäädäntöorganisaatiossa, ellei saa tukea muilta jäsenvaltioilta. Siksi keikoille on pyritty joka vuosi löytämään aina uusia kohteita, jolloin mahdollisimman monet ovat voineet toimintaamme tutustua. Tämä näkyy myös aikaansaannoksissamme. Tämäkin lienee juuri sitä onnistumisen iloa. Ehkäpä eräs arvokkaimmista sellaisista hetkistä saatiin kokea vuonna 1993 Kaunispään tunturin pohjoisrinteellä, kun olimme saaneet pystytetyksi legendaarisen Magneettimäen varrelle muistomerkin Petsamon liikenteen veteraanien kunniaksi. Maarika, paljon ulkomaillakin miehensä kanssa asustellut aikuinen tyttäremme, ei ilmeisesti niinkään ole joutunut kokemaan suuria menetyksiä näiden isin harrastusten takia. majoitusmuonitusja vierailukohteiden kapasiteetille. Auttaisiko esimerkiksi kirjoituspalkkion maksaminen, tähän astihan koko toimitustyö on hoitunut talkoilla. 11 voitteista sopiessakaan. Täällä jäsenet voisivat etsiä ja löytää sekä myös tuottaa lisää tarvittavaa tietoa mm. Suomalaisten ajoneuvohistorian harrastejärjestöjen tulisi ehdottomasti luoda tiivis yhteistyömuoto, joka toimisi kiinteässä kanssakäymisessä kansainvälisen alan kattojärjestön kanssa. Aikanaan asetettu nuorimman keikalle osallistujan palkintokin menetti hieman alkuperäisestä tarkoituksestaan, kun yksi ja sama henkilö oli viiden peräkkäisen keikan nuorin osallistuja. Seuramme parasta antia on varmaankin se jäsenistön keskinäinen sosiaalinen kanssakäyminen, jonka innoittamana itse kukin jaksaa vuodesta toiseen innostua puurtamaan jonkin uuden yhteisen tavoitteen hyväksi. Mikä on mielestäsi parasta Vetkussa ja veteraanikuorma-autoharrastuksessa. Lehden olemassa oloa ei silti kukaan toistaiseksi ole asettanut kyseenalaiseksi. Tukimuotoina voisivat tulla kysymykseen esimerkiksi taloudellinen tuki ja tiedon hankinta jonkin sopivaksi katsottavan projektin toteuttamiseksi, varaosien ja tarvikkeiden luovutus, jäsenten työtalkoot ym. Ei sillä, ettenkö olisi itse todella nauttinut joka hetkestä ja olen myös hyvin onnellinen, että Vetku on kehittynyt tuona aikana sellaiseksi kuin se tänä päivänä on. Tässä mielessä Vetkun sivusto nykyisessä muodossaan palvelee yleisöä hyvin. Silloin todella tunsi tehneensä osuutensa jostakin arvokkaasta, joka tulee säilyttämään erään hyvin tärkeän osan suomalaisen kuljetuskulttuurin historiasta myös tuleville sukupolville.. Suuria hetkiä, jolloin on pitänyt ihan pysähtyä vetämään syvään henkeä silkasta nautinnosta, mahtuu paljonkin pitkän puheenjohtajakauteni varrelle. Keikat ovat omiaan myös lujittamaan sitä tärkeätä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Eräs mahdollinen toteuttamismuoto olisi festivaali -tyyppinen kokoontumisajo jollekin paikkakunnalle, missä yhteistä aikaa vietettäisiin leppoisasti seurustellen ja ohjelmasta nauttien. tiettyjen merkkien ominaisuuksista, entistämisohjeita, vihjeitä varaosista ja kirjallisuudesta ym. Yhteistyön nimissä ei myöskään mikään taho saa itsekkäästi ajaa vain omaa etuaan, vaan edunvalvonnan on toimittava aidon demokraattisesti
Varsinkin ennen kuin katsastus 1968 siirtyi Autorekisterikeskuksen alaiseksi, saattoivat käytännön vaatimukset eri katsastusalueissa, joita oli 1-3 kpl “vanhaa” lääniä kohden, vaihdella melkoisesti. 2) Suistolistoina käytettiin pelkkää teräsputkea, jonka päät litistettiin kiilamaisiksi ja kiinnitys lavan sivulaitojen päihin kuten yllä. raudan päät hitsattiin kiinni lavan sivulaitojen päiden mahdollisiin teräksisiin pystyvahvikkeisiin tai käännettiin puisten sivulaitojen sisäpuolelle. Eli, niin kuin entinen virkaveljeni Ilkka Jokivaara, joka jäi eläkkeelle Lohjan katsastusalueen päällikön virasta, aikoinaan totesi: “Laki on kuin Villissä Lännessä eli riippuu siitä millainen sheriffi revolveria heiluttaa”. 1) Peilit Kovin tuntuvat alla olevat minimit vaatimattomilta tämän päivän ajoneuvoja ja liikennettä ajatellen 1.2.38: autossa tulee olla “peruutuspeili” 1.6.48: muussa kuin henkilöautossa peilin tulee olla korin ulkopuolella vasemmalla sivulla 1.12.57: muussa kuin henkilöautossa tulee olla peilit kummallakin puolella koria, peilin pinta-ala vähintään 70 cm2 PS. Katsastustoimihan oli aloitettu valtakunnan tasolla jo 1922 ! Suistolistan tarkoitus oli muodostaa lavan sivulle yhtenäinen suoja, joka peitti saranat, lukot tms. Ei ollut EUeikä juuri muitakaan kansainvälisiä määräyksiä. 12 Kun entisenä katsastusmiehenä olen katsellut veteraanikuorma-autoja, olen todennut joitakin poikkeamia oman virkamiesaikani vaatimuksiin ja käytäntöihin nähden. 2) Roiskeläpät yms. Jos halutaan auton olevan tarkalleen oman käyttöaikansa kunnossa myös varusteiltaan, niin tulee muistaa mm roiskeläpät ja painomerkinnät vasemmalla sivulla (kantavuus, kokonaispaino, akselipaino) Reino Wallenius Keijutie 5 C 15700 Lahti (03) 752 6275, 0400 810 778 reino.wallenius@dnainternet.net Kuorma-auton lavan suistolistat Lattarauta kiertyy oikeaoppisesti puisen suistolistan pyöristetyn pään ympäri. Jos selvää ohjetta ei silloisista pumaskoista löytynyt, oli Helsingissä tapana soittaa Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriöön yli-insinööri Mikael Töttermanille, joka heti tai hetken mietittyään antoi tulkintansa, joka kirjattiin puhelinmuistioon pysyväksi tiedoksi. Myös metalliputkesta valmistettu, virtaviivaiseksi viistetty lista oli hyväksyttävissä.. Alla oleva teksti perustuu lähinnä muistini mukaiseen omakohtaiseen kokemukseen varakatsastusmiehenä Helsingissä 1959-62 ja päällikkönä Kotkassa ja Kouvolassa 1962-68. ulkonemat, jotta lavan reuna ei aiheuttaisi repeämiä esim. Ensimmäiset varsinaisesti suorittavan portaan katsastusmiesten valtakunnalliset koulutustilaisuudetkin pidettiin vasta loppuvuonna 1967 Helsingissä ja alkutalvella 1968 Jyväskylässä, sitä ennen oli ollut vain päälliköiden neuvottelupäiviä vuosittain. Puisen päistään viistotun suistolistan päälle sovitettiin joko lattarauta tai kupumainen muotorauta, joka kiinnitettiin uppokantaruuvein puulistaan. Lakien ja asetusten määrä oli vielä omana katsastusmiesaikanani hyvin suppea tähän päivään verrattuna. 3) Putken sijasta saattoi olla myös Utai muu muotorauta selkä ulospäin ja jälleen päät viistottuina PS. osuessaan toisen ajoneuvon kylkeen tai tallin ovenpielleen. (1.2.1938: --eikä myöskään autokorissa saa olla siten ulkonevia lukonripoja, hakoja tai muita laitteita, että niistä voi olla vaaraa tai haittaa liikenteessä.) Rakenteita oli useita, esim.: 1) Pelkkää puulistaa ei hyväksytty. Ko
Yli 100 -vuotias Wellamo on Perinnelaivarekisterissä, eli se on arvioitu historiallisesti merkittäväksi alukseksi. 13 Mobiliassa Museoajoneuvopäivässä kävi noin 3500 kävijää, veteraaniajoneuvoja esittäytyi noin 300, joista autoja runsaat pari sataa. Yli 100 -vuotias Höyrylaiva Wellamo sai kaipaamaansa polttoainetäydennystä – pari mottia kuivia koivuhalkoja – toisen puuta polttoaineenaan käyttävän kulkuneuvon, lähes 70-vuotiaan kuorma-auton avustuksella. Internetin kautta oli löydettävissä kaikkiaan 15 eri tapahtumaa Museoajoneuvonpäivä-nimikkeellä, joista 4 Tampereen seudulla. Rahtarit-liikennepuisto on saavuttanut tulevien automiesten jakamattoman suosion. Teksti ja kuvat: Martti Piltz. Ohjelmistoa ja yleisötapahtumien sisältöä kehitetään saatujen kokemusten perusteella. Into Nikander osallistui puukaasukäyttöisellä Hävittäjä-Fordillaan Mobilian Museoajoneuvon päivävään 2008. Vetkun kunniajäsen, halikkolainen Into Nikander sai jälleen ansaitusti runsaan huomion esitelleessään puukaasukäyttöisen kuorma-autonsa käynnistysrituaaleja. Museoajoneuvon päivä 2008 oli menestystapahtuma. Toki jäsentensä myötä yksittäisinä osallistujina hyvin monilla muillakin paikkakunnilla. Lisäksi veteraanimoottoripyöriä ja vanhoja veloja, eli polkupyöriä. Tapahtuma järjestettiin kuluneena kesänä kolmatta kertaa; VetKu oli tapahtumassa näkyvästi mukana sekä runsasta huomiota erityisesti Virossa saaneella Eestin Keikallaan, että Mobiliassa. Menestyksen innoittamana järjestäjät ovat päättäneet toteuttaa tapahtuman myös vuonna 2009. Yhteisen polttoaineen lastaaminen Hävittäjä-Fordin lavalta höyryhinaaja Wellamon kyytiin Mobilian laivalaiturilla oli varmasti kaikille paikalla olleille ikimuistoinen elämys
Keskiaikainen tekniikka Nosturissa on kaksi 2000 kg:n nostinta joissa kummassakin valtava, useita metrejä läpimitaltaan olevan köysikela. Alempi nostin jonka nostokorkeus on 11 metriä on purkanut ja lastannut laivat. 14 rän kautta ulos. Saksasta itäänpäin levinnyt yksittäisten kauppiaitten yhteenliittyminen omien etujen puolustamiseksi sai siinä määrin merkittävät mittasuhteet että syntyi Hansaliitto, johon myöhemmässä vaiheessa liittyi myös kaupunkeja. Suosittu matkailunähtävyys Kultturihistoriallisesti arvokas Stary Zuraw on tänä päivänä suosituimpia turistinähtävyyksiä Gdanskissa. Danzigista tuli Hansaliiton jäsen vuonna 1361 ja oli toinen puolalaisista kaupungeista Krakovan ohella. Kaupunkiin alettiin Veiksel-joen varrelle rakentaa laivojen lastaamista ja purkamista helpottavaa nosturia. Valtavat ankkurit nosturin seinustalla kertovat vanhan tarinan reippaan puolivuosituhannen takaa. Ylempi, nosturirakennuksen tornissa sijaitseva 22 metrinnostokorkeudella oleva nostin on laskenut laivojen mastot alas purkuja lastaustapahtuman ajaksi. väestön kasvuna ja kaupankäynnin vilkastumisena. Teksti ja kuvat:Teijo Markkanen Danzig, tänä päivänä Gdanskin nimellä tunnettu kaupunki oli jo 1200luvun lopulta lähtien tärkeä satamakaupunki Itämeren alueella. Tuhannet ihmiset viettävät etenkin viikonloppuisin aikaa Veiksel-joen hellässä huomassa ihastellen museolaiva SS Soldekia ja vuosisatojen takaista perinnerakentamista, tästä kuuluisimpana esimerkkinä lienee Bazylika Mariacka, suom. Pyörivä liike massiiviselle köysikelalle saatiin aikaan jalkavoimin polkemalla. Tätä vuonna 1444 valmistunutta Stary Zuraw-nosturia pidetään maailman vanhimpana toimintakuntoisena nosturina. tulipalon varalle varsin huomattavasta summasta. PohjoisPuolassa Gdanskinlahdella sijaitseva kaupunki ja sen reilu pari tuhatta asukasta sai elantonsa kaupankäynnillä. Molempien nostimien köysi johdetaan köysikelalta kahden taittopyöMaailman vanhin nosturi löytyy Puolasta.. Molempien nostimien kuormauselimenä on koukku, alemmassa yksinkertaisella köydellä ja ylemmässä kaksinkertaisella. Ensimmäinen dokumentti nosturin rakentamisesta Danzigiin löytyy vuodelta 1363. Tämän vuoksi Stary Zuraw on vakuutettu mm. Nosturin uljas olemus kohoaa kymmeniä metrejä korkeana piirtämään itsensä turistien mieliin. 1300-luvun puolivälissä Danzigillekin taloudellisia etuja tuonut Hansaliitto ja sen vaikutukset näkyivät mm. Mariankirkko joka on maailman suurin tiilestä muurattu katedraali. Kirkkoon mahtuu peräti 25 000 sanankuulijaa. Tarina ei kerro kuinka monta miestä on tarvittu polkemaan köysikelaa
Postia toimitukselle :) Lahikainen Eino KANGASNIEMI 80 v 16.7.2008 Meri Mikko Lennart PORRAS 80 v 28.9.2008 Mattila Onni NAHKELA 80 v 7.10.2008 Hollanti Kaarlo PYHÄJÄRVI 80 v 17.10.2008 Pesonen Veijo JÄRVENPÄÄ 70 v 4.5.2008 Mäki-Laurila Jaakko ROISMALA 70 v 16.7.2008 Ojala Vaito SÄYNÄTSALO 70 v 3.8.2008 Perttula Mikko KEURUU 70 v 23.9.2008 Honkaniemi Kalevi PARKANO 70 v 4.12.2008 Niva Kari ROVANIEMI 70 v 11.12.2008 Siltala Teuvo ALAVUS 70 v 18.12.2008 Virtanen Jouko NOKIA 60 v 22.5.2008 Rajaniemi Seppo SEINÄJOKI 60 v 4.6.2008 Kivimäki Esko JALASJÄRVI 60 v 26.6.2008 Oksanen Tapio HELSINKI 60 v 2.7.2008 Virtanen Erkki ÄHTÄRI 60 v 9.7.2008 Korpi Jouko MANTILA 60 v 10.7.2008 Niittymäki Asko YLÄNE 60 v 22.7.2008 Hoppula Veikko KANGASALA 60 v 26.7.2008 Kaura Antti J KAUHAJOKI 60 v 29.7.2008 Saikko Martti LAPPEENRANTA 60 v 4.8.2008 Lampinen Esa ANJALANKOSKI 60 v 22.8.2008 Blomberg Olli KUOPIO 60 v 29.8.2008 Halonen Heikki KUOPIO 60 v 29.8.2008 Wiklund Pauli KYLMÄKOSKI 60 v 11.9.2008 Kettunen Hannu JUANKOSKI 60 v 16.9.2008 Bergström Matti HYVINKÄÄ 60 v 23.10.2008 Jätinvuori Vesa TURKU 60 v 8.11.2008 Suutarinen Leila KANGASALA 50 v 10.5.2008 Hulmi Tuure SÄKYLÄ 50 v 13.7.2008 Poussa Antti PARKANO 50 v 23.8.2008 Lahti Pekka HUISSI 50 v 24.8.2008 Piesanen Kari ESPOO 50 v 21.10.2008 Nordman Jukka HOLLOLA 50 v 24.10.2008 Vetku Onnittelee merkkipäiviään viettäviä jäseniään.. ’Liu hau’ lopettaa Repa matkaraporttinsa leikkisästi paikallisella murteella ja lupaa yrittää Kevätpäiväntasaukselle Suomeen. Sitä on kuulemma saatukin, sillä Kobin autiomaassa, josta kortti on lähetetty, oli niin kuumaa ja kuivaa, että postimerkkikin piti ommella kiinni! Toisaalta kenraali talvikin näytti ankaramman puolensa. Pahaksi onneksi, Beijingin Essolta, jonka portilta kuva on ilmeisesti räpsästy, oli suositut kyppituumiin sopivat lumiketjut päässeet loppumaan. mielenkiintoisia matkakertomuksia saavan tulla kaikkien iloksi ja ylösrakennukseksi enemmänkin. 15 Toimitukseen on saapunut kortti jäseneltämme Reino Lehtiseltä, tällä kertaa ei kuitenkaan Anjalasta vaan Kiinasta! Repa kertoo leipääntyneensä jatkuvaan hellapuiden tekoon talvisessa vesisateessa ja kaivanneensa vaihtelua. Toimitus kiittelee ja toteaa mm. Himalajallakin oli kolmatta meetriä lunta, joka Repan mukaan ’vähä haittas’ Jyryn etenemistä
Ainut poikkeus on ”Maailmanpankin” lainoilla vuosina 1964-1968 hankitun kaluston paperit, jotka on tallennettu Kansallisarkiston ”MALA-arkistoon”. Toisaalta TVH maksoi hänelle palkkaa kehitystyöstä, koekäytti prototyyppejä ja laite voitiin patentoida Pohjoismaissa. Vanhoille työkoneille tyypillistä ovat yksinkertainen mekaniikka ja suuret ainespaksuudet. Tapoja on ollut monia; joskus ruotsalaiset ovat perustaneet tänne yrityksen joka alkoi valmistuttaa alkuperäisen kaltaista 16 Veteraaniautoinnostuksessa on jäänyt hieman syrjemmälle se tosiasia, että niiden käyttöön on liittynyt usein monenlaisia apuvälineitä. Sementin siirrossa työmailla siirryttiin kottikärryistä pieniin keikkavaunuihin dumppereihin. Toki ”Pilneesin vitonen” säilyy tieliikenteen historian tärkeimpänä työkaluna vielä pitkään, mutta hieman korkeamman tekniikan tason laitteita on käytetty jo yli puoli vuosisataa. Toisen maailmansodan jälkeen moni pieni verstas kasvoi suureksi työkoneiden yleistyessä. TYÖKONEISTA Kanavatyömailla kuten Lempäälän tai vielä enemmän Saimaan kanavalla tarvittiin sementtiä suunnattomia määriä. Eräässä kehitystyövaiheessa 1950-luvun alussa hänestä tuli aikansa mediajulkkis, kun sukset menivät ristiin virkamiesten kanssa. Asiakirjoja on Tiemuseon arkistossa Mobiliassa ehkä noin parikymmentä metriä. Tämä on saksalainen Potratz, jota vauhdittaa aikanaan yleinen Hatz-diesel. Kaikki sementti tehtiin paikan päällä, vielä 1960-luvun alussa sementti kovettui heti, eikä sitä voitu kuljettaa kovin kaukaa. Vallinleikkaajia ostettiin vuosittain noin 5 kappaletta, kun varsinaisia lumiauroja hankittiin noin sata. maatalouskonepajoista, alkanut valmistaa. Yleisimpiä olivat englantilaiset Thwaitesja Benford-dumpperit, mutta muutamia Fiskarsin Tuuppereitakin hankittiin. Lisenssit ja luvat näyttävät unohtuneen pitkälle matkalle. Kuvassa olemme hämmentyneitä ja onnellisia, kun olemme osanneet kiinnittää häkkyrän autoon, jonka varusteena se aikoinaan on ollut. Erään toistaiseksi erittäin vähän hyödynnetyn tietolähteen tarjoaa Tieja vesirakennushallituksen hankintaasiakirjat. laitetta tai sitten suomalainen konepaja on kehittänyt vastaavan, mutta hieman omaperäiseksi muunnetun laitteen. Myös sotateollisuuden konvertointi rauhan aikaan synnytti tärkeitä tuotteita, kuten Vammaksen kaivurin ja tiehöylät, Valmet-traktorin, Lokomon tietyökoneet, joista erityisesti tandem-tiehöylät ja täryjyrät olivat eteviä laitteita. Sarja on täydellinen ja katkeamaton 1920-luvulta 1980-luvun alkuun. Kehitys johti osaamisen ja insinööritaidon kasvuun ja omaan tuotekehitykseen, joka 1990-luvun lamavuosina romahti ja sittemmin kuivui melkein olemattomiin. Teksti ja kuvat: Martti Piltz. Yleensä melko nopeasti, vain muutaman vuoden viiveellä, koneiden valmistus on siirtynyt Suomeen. Sekä ruotsalaisten, että suomalaisten konepajojen koko on vaihdellut. Toisin sanoen ne säilyvät hyvin, kun ensiksi pinta on sopivasti ruosteen oksidoima. Suurin osa kalustosta kuuluu Tiehallinnon Tiemuseokokoelmaan. Toki ajoneuvoliikennekin on jäänyt muutaman harvan tutkimuksen varaan. Melko yleiseltä näyttäisi kehitys, että Yhdysvalloista on ostettu Ruotsiin joku ihmelaite, joista käyttökelpoisimpia on joku lukemattomista ruotsalaisista konepajoista, useinkin Autoilija Valde Hyvärinen Sotkamosta kehitteli vuosia Vuokatti-vallinleikkajaa. TVH oli valtion rakentajaorganisaatio, joka rakensi kanavat, satamat, lentokentät, tiet ja aluksi rautatietkin, joten monenlaista vehjettä on rukkasten ja ”pilneesin vitosen” kaveriksi tarvittu. Tänä vuonna Mobilia on koonnut näyttelyn tiekoneista. Varhaisvaiheessa, ennen toista maailmansotaa, verstaat olivat yleensä suuria. Kun näyttelyä rakennettiin, kävi ilmi, että niitä on tutkittu sangen vähän, mikä sinänsä on tyypillistä; Suomessa ei ole kirjoitettu työkoneiden, saati tietyökoneiden historiaa
Ajoneuvot Suomessa 1 Vanaja on kirja nimen omaan Vanaja kuorma-autoista. Voisi sanoa, että Vanajan mallimerkintäjärjestelmä avautuu lukijalle kiitettävästi. Virkamiehet ovat olleet tarkkoina, mutta poliitikot ovat saattaneet valita moottorit hankittaviin autoihin. Murtoviivakuvaajina esitettyjen tilastotietojen luettavuus on osin huono. Jään odottamaan vastaavaa mallikohtaista kirjaa Sisusta. Niistä voi saada melko toisenlaisen käsityksen niiden kehittämisestä, rakentamisesta, laadusta ja vaikkapa tarjouskilpailujen tiukkuudesta kuin tunnetut alan kirjojen toistamat uskomukset. Myös tietöiden koneellistaminen on usein tapahtunut niin, että TVH on hankkinut maailmalta jonkun vempeleen, jota on koekäytetty ja sitten tarjottu kotimaisille konepajoille valmistukseen. Autokirjojen laajassa kentässä Markku Mäkipirtti asettaa viisaasti rajansa jo esipuheessa. Kirja tyydyttää monen legendaarisesta kotimaisista kuorma-automerkistä kiinnostuneen tiedonjanoa. TVH:n hankinta-arkisto avaa monenlaisia näkymiä kaluston, esimerkiksi tiehoitoautojen hankintoihin. Kriittistäkin palautetta tavallisesti saa, mutta asiallisten kommenttien huomioon ottamisella teoksen laatu nousee huomattavasti. Kirjan ehdottomasti parasta antia on Vanajan malleittainen esittely runsaine kuvineen. Myös käytettyjä moottoreita ja voimansiirtorakenteita esitellään, missä yhteydessä käytettyjen kuvalähteiden maininta olisi palvellut kiinnostunutta lukijaa. Kokonaisuutena voi sanoa, että Markku Mäkipirtti on tehnyt hienon ponnistuksen kotimaisen kuorma-autonvalmistuksen historian tallentamiseksi. Sementin sekoittimina annoskoneet olivat yleisimpiä. Näin lukija saa käsityksen siitä, millainen Suomi oli ja mitä asioista puhuttiin. Kirjassa käsitellään Vanajan autotehtaan tilastotietoja varsin monella tavalla jaoteltuna. Vastaavasti jotkin uudet kuvat ovat tekniseltä laadultaan huonoja ja joidenkin autojen osalta esiintyy tarpeetonta toistoa. Useammat aivot päätyvät parempaan ja oikeampaan lopputulokseen. Mukana on monia ennen julkaisemattomia kuvia. Niitä valmistivat monet konepajat, mutta yleisimpiä olivat Haikosen ja Kekkosen sekoittimet. Mutta tällaisenaankin tulos on kiitoksen arvoinen. Huolellisemmalla viimeistelyllä muutamat kirjan virheetkin olisi ehkä saatu karsittua. Siltatyömailla 350 litran sekoitin oli yleinen, kanavatyömailla käytettiin 500 ja 750 litran patoja. Mallit tulivat joko Saksasta, Tanskasta tai Ruotsista. Tämä on tavallaan harmi, mutta jotakin aluetta on pakko painottaa toisten kustannuksella kokonaisuuden hallitsemiseksi. Käsikirjoituksen antamisella toisten asiasta tietävien luettavaksi on tunnetusti paitsi tärkeää niin myös vaikeaa. 17 Jari Ala-Ilomäki Ajoneuvot Suomessa 1 Vanaja Markku Mäkipirtin viimeisin teos käsittelee Vanajaa. Kirjassa esitellään lyhyesti Vanajan autotehtaan synty sodanjälkeisessä Suomessa. Myös vanhat mainokset sisältävät mielenkiintoista tietoa: kotimainen ei pulakauden korviketuotannon jälkeen ollut välttämättä mainesana. Jo 1960-luvun puolivälissä siirryttiin jatkuvakäyttöisiin sekoittimiin kunnes tulivat kuljetettavat sementit. Tässä, kuten muissakin yhteyksissä käytetään onnistuneesti vanhoja lehtikirjoituksia tuomassa kytkentää ajankuvaan. Niiden koko kasvoi työmaiden suurentuessa. Toisaalta myös hankintaprosessi valottuu hyvin; voipa sanoa, että melkein lyijykynä ja sadan tiehoitoauton kauppa prosessina on yhtä vaativa. Olisi mielenkiintoista nähdä työnäytös tällaisella koneella, josta mainoksen mukaan valmistuu joka toinen minuutti uusi mälli.. Autojen käyttäjät ja heidän tarinansa rajataan ulkopuolelle, ehkäpä tuleviin teoksiin. Lehtileikkeiden mukavasti ryydittämä osio on nautittavaa luettavaa ja katseltavaa. Keskittyminen joiltain osin Hämeen läänissä vallitsevaan tilanteeseen saattaa vaikkapa savolaislukijaa häiritäkin, koko maan tilanne olisi kiinnostavampi mutta sen hankinta ehkä suuremman työn takana. Useihin asiakirjoihin liittyy aidot ja alkuperäiset esitteet. Tuntuu vaan, että näitä kirjoja kirjoitetaan ikään kuin piilossa, mistä lopputulos aina kärsii. Kotimaista autoa oli mainostettava sen ulkomaisilla osilla
Keikka alkoi kokoontumisella 4.6. Taka-alan maanpinnan reunasta on kymmenien metrien pystysuora pudotus mereen. Keikkapäiväkirjasta Keskiviikko 4.6. Jo tässä vaiheessa saatiin esimakua tulevasta: katuvieriltä ja rakennustelineiltäkin kännykkäkamerat suuntautuivat kohti Vetkun museokuorma-autokolonnaa. Paikallisten järjestelyjen ensiluokkaisuus tuli esille monesti, ja se alkoi jo satamasta Muu maa mansikka. järjestetyn Eestin keikan taustalla oli puheenjohtajan ehdotus käydä vaihteeksi ulkomaillakin. 1941 hinausauto sekä Eesti Autoklubilta GAZ bussi vm. Kun pj. Eesti on meitä mukavasti lähellä ja kuitenkin sopivasti eksoottinen matkakohde. Keikkaa edelsi kaikkiaan yli vuoden kestänyt työläs selvitysja järjestelytyö. (JAI) Kansanedustaja ja Liikennevaliokunnan jäsen Leena Harkimo lähettää vetkulaiset matkaan Helsingissä Finlandia-talon pysäköintialueelta. Erityisesti majoituskapasiteetin löytäminen keikalle arvioiden mukaan osallistuvien noin 40 museokuorma-auton kuljettajille vänkäreineen tuotti päänvaivaa. Eestin olosuhteet tulivat tutuiksi etukäteiskartoituksen aikana, mutta pystyttäisiinkö lähes 40 museokuorma-auton joukkoa sittenkään hallitsemaan vieraissa oloissa. Virohan on tunnetusti eräs Eestin maakunnista, vaikka koko tasavaltaa suomen kielellä Viroksi kutsutaankin. Eestiläiset ovat sukulaiskansaa ja asuvat naapurimaassa, mutta monet asiat poikkeavat silti Suomesta. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty Kesäkuun 4.-8. Järjestelyt eivät olisikaan onnistunut ilman Eestin pään yhteistyökumppaneita, joista Rosqvist Oü:ta ja Eesti Autoklubia edustava Raik Zäuram oli tärkeimpiä. Suunnitelman akilleen kantapää oli luonnollisesti autojen kuljetus Suomenlahden yli, mutta tämäkin asia ratkesi Tallink Silja Oy:n toimitusjohtaja Keijo Mehtosen ymmärtäessä kuljetuskulttuuriasian tärkeyden päälle. juhlavuoden kunniaksi, minkä johdosta sen nimikin jätettiin hieman epäsuomalaiseen Eestin keikka -muotoon. oli sopivasti aloittanut eestin kielen opinnot ja seuran jäsenistä löytyi innokas yhteistyökumppani, noin puolet ajastaan Eestissä asuva ja siellä autoalalla toimiva Esa Pyyhkäläinen, oli suunta selvä: Eestiin mennään! Päätökseen vaikutti toki myös lähihistoria: valtaosaa keikoille osallistuvista autoista ei Eestissä ole koskaan nähty, joten kiinnostunutta yleisöä oli odotettavissa. Keikka päätettiin tehdä Eestin tasavallan 90. Eikä tehnyt tiukkaakaan: pieniä ovat Vetkulaisten autot autolautan mahassa. 1976 ja moderni M-B Sprinter hinausauto. Vastarannalla Eestin järjestävä seura olikin jo odottamassa: Tallinnan sataman D-terminaalissa keikan osallistujia tervehti Esa Pyyhkäläisen International KB3 vm. Taustatyö tuotti tulosta, majapaikat löydettiin ja varattiin, ja näin mukaan pääsivät Suomesta kaikki 38 ilmoittautunutta autokuntaa Pyyhkäläisen Esan liittyessä joukkoon Tallinnasta. 18 Jari ja Päivi Ala-Ilomäki Kaikki alkoi ideasta matka-ajosta ulkomailla. Keikka oli hieno elämys ja kaikki sujui pääosin hyvin, vaikka pieniltä vaikeuksilta ei vältyttykään. Helsingissä Finlandia-talon pysäköintialueelle, jonne kaikki mukaan ilmoittautuneet saapuivat aamulla hyvissä ajoin. Matkalaisten iloksi myös epävakaa ja pilvinen sää oli vaihtunut perinteiseksi Vetkun kesäkeikkojen helteeksi. Laivalla nautittiin buffetaamiainen maihinnousua odotellessa. Täältä lähdettiin kansanedustaja Leena Harkimon saatesanojen myötä sujuvasti poliisisaattueessa kohti Länsisatamaa. Tallinnan aloituskuhinoiden jälkeen seuraava seesteisempi hetki tavoitti vetkulaiset lounastauolta Türisalun rantajyrkänteeltä. Autot saatiin hyvässä järjestyksessä m/s Superstarin autokannelle. (PAI)
kirsikkakompotilla, Kalevin suklaalla ja Mulinaadi -limonaadilla. Paitsi ennakkojuttuja maan autolehdistössä sai keikka osakseen näkyvyyttä kaikissa vierailukohteiden lehdissä, valtakunnallisessa televisiossa sekä nettilevityksessä. Sanomattakin on selvää, että lounas maistui tässä ympäristössä tavallistakin paremmalta. Matka jatkui nyt hyvässä järjestyksessä kohti Haapsalua ja majapaikkaa, jossa ruokailun jälkeen uni maistui pitkän, kuuman ja pölyisen päivän jälkeen jokaiselle. Vetkun näyttely oli osa Tallinnan vanhankaupungin päiviä ja yleisön kiinnostus oli sen mukainen: kielikynnys ei ajatusten vaihtoa juuri haitannut, vaan moottoreista, voimansiirroista ja kokemuksista vaihdettiin mielipiteitä sujuvasti. Ja millainen näyttely se olikaan! Ympäristönä keskiaikainen torimiljöö, yleisönä joukoittain välittömiä tallinnalaisia ja ilma sellainen, jota tänä kesänä lomalaiset ovat haikailleet. alkoi autonäyttelyllä Haapsalun rautatiemuseoksi kunnostetulla entisellä rautatieasemalla, jossa apulaiskaupunginjohtaja Talis Vare toivotti vetkulaiset tervetulleiksi. Kurtnaan saavuttaessa yleisöpaljous jatkui. Näyttelyn aikana halukkaat vetkulaiset pääsivät GAZ -bussikyydillä tutustumaan vuonna 1279 perustetun Haapsalun keskiaikaiseen keskustaan linnanraunioineen. 1976 GAZ V-8 bensiinimoottorinen bussi ja Esa Pyyhkäläisen International KB3 vm. Vierailukohde Kurtnan moottoripyörämuseo tarjosi vastaavasti nähtävää, jota Suomessa ei taatusti näe. Matkalla nautittiin erinomainen seljankalounas Riisiperessä ja tutustuttiin myös pölyävien sorapintaisten teiden romantiikkaan. (AV) Raik Zäuram kantoi suurimman vastuun Eestin puolen järjestelyistä. 19 matkalla Raatihuoneen torille: Sprinter veti letkaa keltaiset hälytysvalot vilkkuen ja peräpään vartijana toimi GAZ bussi. Aikataulu oli tämän seurauksena tilapäisesti lähinnä ohjeellinen. 1941 hinausauto. Myös Eestin keikan näkyvyys mediassa oli jotain ennen kokematonta. Tallinnan apulaiskaupunginjohtaja Jaanus Mutlin ja Vetkun pj:n puheiden jälkeen letka suuntasi vanhankaupungin läpi länteen kohti Türisalun rantajyrkännettä ja kenttälounasta. (AV). Torstai 5.6. (JAI) Tallinnan sataman D-terminaalissa olivat keikkalaisia odottamassa Rene Soll, Esa Pyyhkäläinen ja Raik Zäuram sekä Eesti Autoklubin vm. Reitin valinnassa eräs johtoajatuksista oli tarjota osallistujille näkymiä, joita ei Suomessa tapaa. Idyllinen ympäristö myllylampineen tarjosi myös silmänruokaa. Torstai 5.6. Poistuminen Tallinnasta osui parhaaseen ruuhka-aikaan ja Enskan sekä Hanskin liikenneohjelmia seurannut sukupolvi oli ilmeisesti vähemmistönä, joten pieniltä letkan hajoamisilta ja joiltakin eksymisiltäkään ei voitu välttyä. Türisalun rantajyrkänne tarjosi niitä parhaasta päästä: meren aallot ovat syöneet rantaan kymmeniä metrejä korkean pystysuoran jyrkänteen. Oletus keikan kiinnostavuudesta oli oikeaan osunut. Paikalliset elintarvikeliikkeet varustivat matkalaisia tulevan päivän rasituksiin mm. Kenenkään ei pitänyt eksymän, vaan Tallinnan hieman totutusta poikkeava liikenne taisi kuitenkin tehdä joillekin tepposet, ja muutama autokunta teki jotakuinkin hallitun kunniakierroksen ennen Raatihuoneen toria. Keikkaa kutsuttiin yleisesti liikkuvaksi museoksi, mikä piti täysin paikkansa, kun otetaan huomioon myös autojen henkilöstön ajanmukainen pukeutuminen. Autonäyttelyyn Raatihuoneen torille kaikki kuitenkin lopulta selvisivät. Kuvassa Raik ohjaa letkaa sataman D-terminaalissa. Joka paikassa näytti olevan iloisia ja kiinnostuneita ihmisiä kännykkäja tavallisine kameroineen. Täälläkin kiinnostunutta yleisöä riitti naruletkana kulkevista lastentarharyhmistä lähtien. Näyttelyn päätyttyä letka ajoi kierroksen Haapsalun kaduilla ja suuntasi kohti Kurtnan moottoripyörämuseota. Matka jatkui kohti Laagria, jossa Hyvin mahtuivat Vetkulaisten 38 autoa M/S Tallink Superstarin ruumaan, eikä tehnyt tiukkaakaan
Osmo Mansikkamäen vm. Eestin Autoliiton tiepalvelumiesten apu oli myös ensimmäistä kertaa todella tarpeen. Puheenjohtajan tervehdyksen ja pöytästandaarin luovuttamisen jälkeen vuorossa oli rouva Aira Vainikan tuoma tervehdys Rakveren ystävyyskaupungilta Lapeenrannalta. (PAI) Ahdasta Raekoja Platsilla Tallinnan vanhan kaupungin keskustassa. Lauantai alkoi tutustumisella Käsmun merimuseoon. Ala-Ilomäkikin oli jo Haapasalussa kiristellyt Sisun vuotavan paineputken, joten paineet nousivat taas jarruissa, ja otsasuonissa hiukan helpotti. Kurt Björkbomin Ford 82C:n vm. Matkalla kohti Rakverea havaittiin seuraava tekninen ongelma. Tielle ei siis jääty, vaan matka jatkui sujuvasti aamun koittaessa. JägalaJoan putous on todellakin kuin pienoismalli kuulusta Niagaran hevosenkenkäputouksesta: terävä, kaareva ja pystysuora. Lauantai 7.6. Peruskallio piilottelee paksujen maakerrosten alla ja erikoista tulitikulla sytytettävää sedimenttiäkin on. Keikka jatkui kuitenkin sujuvasti poliisin suosiollisella avustuksella kohti itää ja Jägala-Joan niagaramaista putousta. (VH). 1938 laturin katkennut pultti piti irrottaa reiästään ja uusia. Tuosta palavasta kivestähän Eesti saa valtaosan sähköenergiastaan. Käsmu on vanhaa Tallinnan apulaiskaupunginjohtaja Jaanus Mutli antoi Raatihuoneentorilla järjestetyssä näyttelyssä suuren tunnustuksen Vetkun Eestin keikalle ja toivotti Vetkulaiset tervetulleiksi ensi vuonnakin. Laagrissa sijaitsi yöpymispaikan lisäksi Esa Pyyhkäläisen mielenkiintoinen museoautokokoelma, jota katsomaan GAZ -bussi halukkaat kuljetti. 20 saavuttiin hotellin parkkialueelle Veteraanikuorma-autojen seura ry:n parhaiden perinteiden vastaisesti yli puoli tuntia etuajassa. Tästä tulikin heti huomautuksia, joten seura tekee voitavansa, jotta tilanteen toistuminen vältettäisiin. Ruokalista linnan krouvissa oli asianmukaisesti keskiaikaisen maittava, ja ruokailijoiden mieltä ilahduttivat myös historiallisesti pukeutuneet tarjoilijat ja muu linnan väki. Siihen nähden kunto oli hyvä, mutta todellisuudessa pinnan laatu laattasaumoineen rassasi veteraanikalustolla matkaavia. Perjantai 6.6. Täyskäännöksen tekeminen Eestin moottoriteillä poikkeaa kuitenkin meikäläisestä: varsinaista ramppia tien toiselle puolelle ei aina ole, vaan vastaantulevan liikenteen joukkoon soluttaudutaan oman kaistan vasemmalla puolella olevalta tasoliittymältä. Ryhmä ruokaili kahdessa osassa Rakveren jo 1200luvulla perustetun ja monet vaiheet kokeneen linnan krouvissa, jotta runsaslukuisen yleisön palvelu torilla olisi varmistettu. Päällysteiden epätasaisuuksista ja tietöiden tärinöistä kertoi omaa kieltään myös reitin varteen pudonnut ojakeppi, jonka lopulta tuntomerkkien perusteella mutta kuitenkin liian myöhään tunnisti omakseen varapj. Aamu alkoi suunnan 180 asteen muuttamisella. Tallinna-Narva moottoritien betonipäällysteinen alkuosa kuuluu olevan saksalaisten rakentama. Eipä hätää, tiepalveluystävämme ottivat Fordin hinaukseen ja veivät korjaamolle Rakvereen. Eestin geologia poikkeaa kaikkiaan paljon meikäläisestä. Venäläistyyppisessä, alkuperäiskuntoisessa saunassa saunomisen jälkeen siirryttiin suureen ruokasaliin illalliselle ja asianmukaisten iltapuheiden jälkeen nukkumaan tupiin. Kurt ehti vielä mukaan näyttelyyn Rakveren torille eikä ystävällinen palvelu ollut hinnan kiroissa! Rakveren torilla vetkulaiset otti vastaan apulaiskaupunginjohtaja Ain Suurkaev. Rakveresta letka suuntasi Itä-Eestin lehtevien maisemien halki majoituspaikkaan Suomenlahden rannikolle Käsmun viehättävään kylään entiseen neuvostoaikaiseen pioneerileiriin. 1946 Keltanokka-Fordin startin johdon löystyneen mutterin aiheuttama kipinöinti oli syönyt pultin kierteet tiepalvelumiesten uusittavaan kuntoon. Putouksella nautittiin maittava välipala, jonka jälkeen edessä oli keikan pisin siirtymä nyt hyväpintaista moottoritietä pitkin kohti Rakverea. Pj. Wexi Hoppula, kiinnitettyään ensin uudestaan matkan aikana irronneen ikkunakammen
Kauniit olivat Kuusalun tanhuavat tyttäret, mutta aikataulu kutsui keikkalaisia eteenpäin kohti Laagria ja keikan viimeistä illallista. Kätevänä turvajärjestelynä toimi köysi, josta jokaisen tuli pitää kiinni. Mutta ennen kaikkea Eestin puolen yhteistyökumppaneiden panos oli keikan onnistumista ajatellen ratkaisevan tärkeä, joten suuri kiitos teille vielä kerran! Kansojen lähentämiseen tarvitaan positiivista kulttuurityötä. 21 suomalaisten kesämaata ja merenkulkijoiden asuntokenttää, joten museolla oli monta tarinaa kerrottavanaan. Tallinna-Narva moottoritielle poikittain ja otti rutinoitunein ottein pysäytyslätkän kouraan. Ensinnäkin, ainakin tätä kirjoitettaessa on todettava, että kesän ehdottomasti parhaat säät suosivat retkeläisiä. 1966 sivuventtiilikuutostekniika kiinnosti vetkusia. Ilta piti sisällään keikan nuorimman autoilijan Topi Nenosen palkitsemisen, Vetkun kiertopalkinnon Kanttiautoreliefin luovuttamisen Esa Pyyhkäläiselle sekä Vetkun pöytästandaarin luovuttamisen Raik Zäuramille kiitokseksi yhteistyöstä. Ilman paikallisia tiepalvelumiehiämme retken aikataulu olisi pettänyt, mutta heidän avullaan ongelmatilanteetkin ratkesivat ilman viivytyksiä. varsin tunnetuksi järjestöksi Eestissäkin. Kaikkialla, yhtä hyvin kaupungeissa kuin taajamissa tuntui olevan eestiläisiä vilkuttamassa joko kameroineen tai ilman niitä, aina leveä hymy huulilla ja peukalo pystyssä. Yleisö oli kartanon kaupan pysäköintialueellakin runsaslukuinen. Ruoka syötiin tällä kertaa kartanon ravintolaksi muutetussa vanhassa navetassa, jonka seinäteksteistä saatettiin tavailla paikallisen neuvostoaikaisen kolhoosin ennätyksiä maidon tuotannossa. Matkalla kohti Laagria todettiin Rahtarit ry. Jäljellä oli merimatka seisovine pöytineen, sekä kaikilla näyttelypaikoilla järjestetyn Yleisön suosikki äänestyksen voittajan palkitseminen Närko-palkinnolla Helsingin länsisatamassa. Suuri kiitos teille, Rene Soll, Peeter Müürisepp ja Andres Vaher. Lähes kaikki maa oli tavallisesti saksalaisperäisten kartanoiden omistuksessa. Sunnuntai 8.6. Rahtareiden pj. Seuraavana kohteena oli kartano, joista Eesti onkin kuuluisa. Sunnuntaiaamun vähäisen liikenteen myötä matka sujui vaivattomasti ja kaikki pääsivät ajoissa laivan suureen ruumaan. Veljeskansalaiset tottelivat kuuliaisesti sukulaismiestä ja näin Vetkulaiset pääsivät etenemään ripeästi suuremmin muuta liikennettä häiritsemättä. Täälläkin veljeskansa otti vieraansa avosylin vastaan. Maanomistusolot olivat Eestissä ennen neuvostoaikaa valtaosiltaan Suomesta poikkeavat. Kartano herrasväentiloineen, kellarin keittiöineen, viinikellareineen, puutarhoineen, huvimajoineen ja ajoneuvomuseoineen teki lähtemättömän vaikutuksen. Onkohan Suomessa tapahtunut vastaavaa. Vetkulaiset pääsivät tutustumaan entisöityyn Palmsen kartanoon, jonka kunnostus aloitettiin jo neuvostoajalla. Täälläkin eestiläisten innostus museokuorma-autoasiaan oli konkreettisesti havaittavissa: päiväkotilapsetkin tuotiin tutustumaan entisaikojen kuormajuhtiin. Lopputulema Keikan aikana ennakoitujen riskien hallinta onnistui ja hallitsemattomien riskien osalta onni oli myötä. Sanomattakin on selvää, että Eesti Autoklubin tiepalvelumiehet saivat kukin todella ansaitun osansa kansan karttuisan käden kautta toteutetusta keräyksestä. Paikalla olleen entisen Ristin kunnan ZIL paloauton vm. Varsinaisesta matkaohjelmasta oli jäljellä viimeisenä vaan ei vähäisimpänä kuusalulaisen Tõnu Piiberin ja Kuusalun kunnan järjestelemä näyttely Kuusalun kunnantalona toimivan Kiiun kartanon edustalla. Toiseksi, vastaanotto veljeskansan taholta oli odotettuakin sydämellisempi. Vetkun työ kuljetuskulttuurin saralla muistetaan varmasti Eestissä juuri tällaisena, puhumattakaan niistä lukemattomista positiivisista kokemuksista, joita matkalla mukana olleet toivat tuliaisinaan autokuormittain. Aamulla letka lähti toistaiseksi viimeiselle etapilleen Eestissä kohti Tallinnan sataman D-terminaalia. Niinpä raunioituneita kartanoita riittääkin. Tarjolla oli kansantanssiryhmä Viimikud:en esitys, kahvitarjoilu Kiiun tornilla, eestiläisten autoharrastajien autonäyttely sekä viimeksi mainittuun liittyen tietysti mielenkiintoisia keskusteluja. (JAI). Närko -palkinnonhan voi voittaa samalla autolla vain kerran ja nyt suuren eestiläisyleisön maku suosi Kurt Björkbomin Ford 82C:ä vm. 1938. Kimmo Puntti pysäköi Tuusulan VPK:n entisen, sinistä vilkuttavan paloauton mm. Torstaipäivä alkoi näyttelyllä Haapsalun Rautatiemuseolla
Paluumatkalla Juhani Heino puuskuttaa täysin säiliöin oikopolun ylämäessä. (AV) Lounas Rakveressa nautittiin keskiaikaisen linnan krouvissa. (JAI) Säät olivat Eestin keikalla etenkin nahkatakkimiehille turhankin helteiset, seikka, jota kesän kuluessa on tosin oppinut arvostamaan. 22 Letkan puoliväli saapuu Juha Juvelan Jyryn johdolla järeiden jalojen ja puolijalojen lehtipuiden reunustamalla tiellä kohti Käsmun moottoripyörämuseota. Peeter Müürisepp ja Osmo Uotinen hakevat varjopaikkaa Osmon KeltanokkaFordin varjosta. (AV)
Palmsen kartanoon, jonka puodin paikoitusalueelle autot kokoontuivat kattohaikaran valvonnassa. (JAI) Hyvässä seurassa ja Jägala-Joan kauniissa ympäristössä juttukin luisti. (RM) Lauantaina tutustuttiin aamulla mm. (AV) Palmsessa, kuten muuallakin, yleisöä ja keikan osallistujia viihdytti Jussi Piirto sirmakansoitolla. 23 Eestin kielen pikakurssi laagrilaiseen tapaan: ilus auto = kaunis auto.(JAI) Perjantain ensimmäinen pysähdys oli Jägala-Joan pystysuoralla putouksella, jossa nautittiin sämpyläkahvit. (JAI)
(PAI). (AV) Perjantaiaamun dramatiikkaa Laagrissa: Erkki Mikkola ottaa ns. (JAI) Rakveren keskustorilla järjestettiin perjantaina autonäyttely, jonka yhteydessä apulaiskaupunginjohtaja Ain Suurkaev (kesk.) vastaanotti ystävyyskaupunki Lapeenrannan lähettämän tervehdyksen Aira Vainikalta. äkkilähdön luultuaan naapurina yöpyneen ruotsalaisen asuntoauton syttyneen tuleen. (JAI) Majoituttuaan toiseen yöpymipaikaan Laagrissa oli halukkailla jälleen mahdollisuus nauttia nostalgisesta GAZ-bussikyydistä ajalta ennen ilmajousitusta matkalla tutustumaan Esa Pyyhkäläisen monipuoliseen museoautokokoelmaan. (AV) Keikan viimeinen näyttely järjestittiin Kuusalussa, jossa vetkulaisia tervehti kansantanssiyhtye Viimikud. 24 Jo laivamatkan aikan kuultiin kommentteja, joiden mukaan vetkulainen seurue oli 'varmaan joku kansantanssiryhmä'. Pettymysten välttämiseksi Pirjo Halttunen ja Raimo Kuortti näyttivät Jussi Piirron säestäessä jenkan mallia Haapsalun keskiaikaisen keskustan kadulla. (PAI) Retken päätöspisteessä Helsingin länsisatamassa luovutettiin yleisön suosikin Närköpalkinto vm. 1938 Ford 82C:llä osallistuneelle Kurt Björkbomille
Ajoneuvo on monellakin tapaa historiallinen erikoisuus, onhan se toiminut merkittävässä tehtävässä mm. Auton luovutti Northport Oy:n kalustopäällikkö Mauri Huttunen, joka oivalsi historiallisesti merkittävän, ensimmäisen Finnairille rakennetun porrasauton säilyttämisen arvoiseksi. Jäsenistön talkootyö ei siinä yksin riitä. Nykyinen lentokalusto tarvitsee huomattavasti suurempikokoiset portaat. Toistaiseksi näiden harvinaisten ”lentokoneportaiden” säilytyksestä ovat Vetkun puolesta huolehtineet Raimo ja Kirsti Stenvall, joten moni Tuusulan automuseolla kesän aikana vieraillut onkin hieraissut silmiään. 25 Northport Oy, Finnairin maakalustopalveluista vastaava tytäryhtiö, on lahjoittanut Vetkulle 2.4.2008 päivätyllä lahjoituskirjalla kuorma-auton alustalle rakennetun matkustajaporrasauton. Olli Viitanen autoilija Pentti Äijälä toimitusjohtaja Jaana Paavilainen / Suomen Pukutehdas Oy tiedotuspäällikkö Hannu Kuosmanen / Oy Sisu-Auto Ab puolustusvoimat / Läntinen maanpuolustusalue kuljetusliike Kari Vuorenpää autoilija Jukka Andersson Kaus-Kantolan Autokatsastus Eestin Keikka 2008 kansanedustaja Leena Harkimo toimitusjohtaja Keijo Mehtonen, Tallink Oy Esa Pyyhkäläinen Raik Zäuram, Rosqvist yhtiöt/Autoabi Eesti Autoklubin autoabi -huoltojoukkue Andres Vaher, Peeter Müürisepp ja Rene Soll. Massiivisiksi paisuneet yleisötapahtumat ja kohdevierailut vaativat aina myös massiivisia järjestelyitä, joiden toteuttaminen olisi usein jopa mahdotonta ilman avuliaita yhteistyökumppaneita. Onhan Helsinki-Vantaan lentokentälle kuitenkin jonkin verran etäisyyttä. Antti Saarialho kirjailija/toimittaja Olli Blomberg aluejohtaja Pauli Pakari tekn. vuonna 1975 järjestetyn ETYK -huippukokouksen aikana. Hyötyajoneuvoharvinaisuus Vetkulle Kuorma-autoperinteen tallennustyö on harrastuksena hauskaakin hauskempaa, jonka hohdokkuus korostuu erityisesti juuri yhteisten kokoontumisja matka-ajojen aikana. Porrasrakenteen on toimittanut Nummela-yhtiö niinikään vuonna 1969. Vastaanottotilaisuudessa Stenvall-yhtiöiden hallissa portaiden kantavuutta testasivat (vas) Jari Ala-Ilomäki, Raimo Stenvall, Mauri Huttunen Northport Oystä, Veikko Hoppula ja Raimo Mesiranta. Alusta on Ford D 300, vuosimallia 1969. Alkuvuoden 2008 esiintymisten toteuttamisessa Seuraamme ovat eri tavoin tukeneet erityisesti seuraavat henkilöt ja yhteisöt, joille haluamme osoittaa mitä nöyrimmät kiitoksemme: Kevätpäivän tasaus 2008 – Vanaja 60 v Hämeenlinnan Sisu-veteraanit Hämeen Mobilistit ry iskuryhmä asiakaspalvelupäällikkö Juha Gynther / Patria myyntijohtaja Petri O Henriksson/ Sisu Axles apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo / Hämeenlinnan kaupunki toimialajohtaja Jouko Kettunen Hämeenlinnan kaupunki professori emerit. 90-luvun alussa auto siirtyi palvelemaan Rovaniemen lentokenttää, josta se palasi toimintojen uudelleenjärjestelyn yhteydessä takaisin Helsinkiin 2005. Kiitoksemme myös monille muille talkoolaisille, jotka ovat eri tavoin avustaneet niin tapahtumien järjestelyissä kuin muussakin toiminnassamme! wexi V E T K U K I I T T Ä Ä !. apulaiskaupunginjohtaja Jaanus Mutli, Tallinnan kaupunki apulaiskaupunginjohtaja Talis Vare, Haapsalun kaupunki apulaiskaupunginjohtaja Ain Suurkaev, Rakveren kaupunki Tony Pildur, Kiiun kartano ja Kuusalun kunta ..ja tottakai suuret kiitokset ansaitsee myös Eestin keikka -idean isä ja järjestelyt tulkkauksia myöden hoitanut puheenjohtajamme Jari Ala-Ilomäki
Mallia olemme hellineet kuin sylivauvaa. Eli moottori pyörähtää 100 kertaa, kun pyörä yhden kerran. Artikkeli on julkaistu 1996 Veteraanikuorma-autojen seura ry:n juhlajulkaisussa ”Kuorma-auto 100 v.”. Lähdenkö heti hakemaan, kuului vastaus, joka ei sen enempää miettimistä kaivannut. Vuodet 1966-71 tuotannossa olleelle autolle asetettiin suunnitteluvaiheessa tietysti monia tavoitteita ja toivottiin hyviä ominaisuuksia. Telipyörät voidaan näin nostaa kaikissa kuormitusolosuhteissa. Kyllähän auton teko silloin vuoden 1966 aikoihin melko työlästä oli. Kikkailua Autossa on oltava 6 tonnin etuakselipaino, mutta silti pitkä lavaylitys. Mutta kerran se sitten syntyi. Näin tullaan toimeen pienillä maalausja kuivaustiloilla, kun painavin osa, alusta, on poissa maalattaessa. Alkuperäiseen tekstiin on tehty pieniä täydennyksiä. Veikko Muronen ja uusi Vanaja-malli. Rekkakäytössä vetopöytä tulisi asentaa lähelle taka-akselia. Vanajan viimeinen malli VEIKON SYLIVAUVA Helsinkiläinen diplomi-insinööri Veikko Muronen oli suunnittelemassa Vanajan viimeistä mallisarjaa 505/690. ”Muros-Vanajan” taustaa. Näillä autoilla kuormat kulkivat, vaikka olisivatkin nykyisin EU:n kauhistus. No, ihan niin kiirettä ei sentään ollut tarvetta pitää, olihan malli ollut hyvässä säilössä jo lähemmäs kolme vuosikymmentä. Tammikuun alkupäivinä 1996 sitten työkaverukset Hoppula ja Pentti Ketola piipahtivat lähistölle suuntautuneen työasiansa myötä Murosilla päiväkahvilla, jolloin malli sai kyydin kohti Kangasalaa. Hytti, nokka, maski ja lokasuojat rakennetaan yhteen erillisellä kokoonpanolinjalla ja maalataan ennen asennusta alustalle. Tekninen suunnittelu olikin sitten insinööritason tiedettä. ”Olemme vaimoni Ullan kanssa jo niin monta vuotta säilyttäneet asuntomme vaatekomerossa puusta valmistettua Vanajan ohjaamon suunnittelumallia, että voisimme luovuttaa sen vastedes Vetkun säilytettäväksi, jos otatte vastaan”. Tähän päästään, kun tehdään laajat vaihtelurajat rakenneosille. Hyvän uudenvuoden toivotusten lisäksi hänellä oli arvokasta asiaa. Myös rouva Murosen käden jälki näkyy viimeisessä Vanajassa. Näin kuorman painopiste siirtyy lähelle taka-akselia ja haluttu tavoite saavutetaan. Ohjaamon olisi oltava ulkoa pieni ja sisältä suuri. Luovutustilanteessa Veikko Muronen muisteli mallin syntyvaiheita ennen kaikkea niiden teknisten perusvaatimusten kannalta, jotka olivat lähtökohtana uudelle menestystuotteelle. Tässä niistä tärkeimpiä, suoraan suunnittelijan suusta. Bulldogithan tulivat valta-asemaan 10 -15 vuotta myöhemmin. Pieni päältä. Kilpailijat eivät tajunneet tätä systeemiä. Tähän tarkoitukseen tulevat autot varustetaan 14 -vaihteisella vaihdelaatikoilla, jolloin saadaan 100/100 auto. Salaisuus tälle on takajousen alle sijoitettu apupakka ja vahva nostohydrauliikka. ”Yleisön pyynnöstä” julkaisemme nyt jo edesmenneen Veikko Murosen muistelut tässä uudelleen Vanajan juhlavuoden kunniaksi. Leikkimieliset nimet tuotantomalleista, esimerkiksi "piikkinokka" ja "latohytti” antoivat vihjeitä suunnittelijoille. Teksti ja kuva Wexi. Auton ulkonäön tulisi olla edustava. 26 Vuoden 1995 viimeisenä päivänä, eli uuden vuoden aattona, soitti helsinkiläinen DI Veikko Muronen, entinen Vanajan Autotehtaan pääsuunnittelija toiselle entiselle vanajalaiselle, Veteraanikuorma-autojen seura ry:n silloiselle puheenjohtajalle, Veikko Hoppulalle. Muronen on tehnyt pitkän päivätyön hyötyajoneuvojen parissa sekä Suomessa että ulkomailla. Mallisarjan suurimmille moottoreille ja varustusratkaisuille anotaan painovahvistus erivapaudella, joka perustuu hyväksyttyihin mittoihin. Tämä tarkoittaa sitä, että huippunopeus on 100 km/h ja kokonaisvälitys on 1: 100. Veikko suunnitteli ja piirsi päivät työmaallaan ja esitteli sitten illalla minulle aikaansaannoksiaan. suuri sisältä Käyttäjien palautteesta lähtee liikkeelle uudistusten tarve. Monet monituiset yökaudet siinä sitten luotiin uutta kitsiä ja heitettiin edellisiä kuvia roskikseen, rouva Muronen muistelee. Tyyppikatsastukseen valitaan malli, jossa on vahvistamaton taka-akseli sekä jousitus ja etupäässä painavin moottori ja vaihteisto. Hytti ja nokka -yhdistelmä tulisi olla sama kaikille kokoluokille ja moottoreille. Vanajan tuli olla ykkönen myös metsäajossa. Vanajalla päätettiin, että keskitytään vain nokkamalliin, koska silloin oli tämän mallin valtakausi. Telirakenne varustetaan napavälitysperällä, mutta telin nostolaitteisto säilytetään entisenlaisena. Näin siis syntyi kaikkien aikojen kauneimmaksi kuorma-autoksikin tituleerattu Vanajan 505/690 –mallisarja
Alkuperäiskuvien lisäksi kirjan sivuilla komeilevat entisöidyt autot, jotka muistuttavat merkin historiasta niitäkin sukupolvia, joille Vanaja on vain paikannimi Hämeenlinnan kupeessa. Tallessa on vaihdelaatikko, "Delco-Remy" startti, virranjakaja, nopeusmittarin asteikko ja ohjaussimpukka. Vanaja rakensi muun muassa tienhoitoautoja, raskaita lavetinvetäjiä sekä vahvoja puutavaraja maansiirtoautoja, joilla sodanjälkeistä Suomea rakennettiin. henkilöautosta aikanaan rakennettu lava-auto. Mukana on 230 kuvaa 88 eri Vanaja-mallista. Entisöity alkuperäiseen malliin, museorekisterissä. 58. 050 430 8097 tai Pauli Mikkola 03-779 7105. Kuorma-autosta kehittyi kahdessakymmenessä vuodessa myös liikennöitsijöiden arvostama linjaauto. 040-535 3422 tai s-postilla: mairnu@utu.fi Loimaan seudulla kaipaa uutta hyvää kotia Chevrolet 1928. Tämä kovakantinen, runsaskuvituksinen kirja on täydellinen tietopaketti raskaasta maansiirtokalustosta sekä sen historiasta kiinnostuneille. Taka-akseli ja -istuin ovat palvelleet jo uusiokäytössä, mutta mahdollisesti vielä löydettävissä. raimo.mikkola@phnet.fi p. (09) 774 2810 Fax (09) 774 281 11 tilaus@alfamer.fi www.alfamer.fi Ford Thames Trader 40 kuorma-auto. Varustettu mekaanisella vaihtolavalla. Autot ovat Kangasalla. Lisätietoja voi kysellä Kurrelta p. Tiedustelut p. 0500 526 878 arkipäivisin. Veijo Kummala, Turku GMC ja Rheinin Ford GMC on aikoinaan palvellut Sveisissä lentokentän vaahtosammutusautona ja Reinin-Hoppa on Tampereen palolaitoksen vanhaa kalustoa. Markku Mäkipirtin neljäs teos sisältää yksityiskohtaisen esittelyn Vanaja-tehtaan kuorma-autotuotannosta tuotantolukuineen ja teknisine tietoineen. Se kertoo tarinan pienestä autotehtaasta, joka pystyi ottamaan käyttäjän toivomukset huomioon rakentamalla ihanteellisen auton haluttuun työtehtävään. bens, vm. 6 syl. Sijainti Turku. (autossa on ollut 6 –syl. Koko A4, 176 sivua, ISBN: 978-9525026-72-6 Saatavissa hyvinvarustetuista kirjakaupoista kautta maan, suoraan kustantajalta Apali Oy, puh 03-2700 500 tai internetistä osoitteesta www.apali.fi Orimattilassa 30/40 -luvun vaihteen Oldsmobile kuorma-auton osia. Auton historia on tiedossa, mutta paperit vielä hakusessa. Alfamer Oy "Kirjoja, joita miehet oikeasti lukevat" Hämeentie 68 00550 HELSINKI Puh. suora bensakone). Jos osille on tarvetta niin ottakaa yhteyttä. 0500 20 4057 Tämä teos esittelee yhden maailman parhaista kuorma-automallistoista, vuosina 1948–71 valmistetun Vanajan. Tehkää rohkeasti tarjouksia ja/tai sopikaa näytöstä! Puh. Kirjan kuvituksessa on käytetty hyväksi muun muassa Suomen Maanrakennuskonehistoriallisen Seuran kuvaja esitearkistoja, Intra ry:n arkistoja sekä alan lehdissä julkaistuja ammattilaisten ja harrastajien kuvia ja artikkeleita. 27 Hullujusseja Ja Pillareita Uutuuskirja kirjakustantamo Alfameriltä Hullujusseja ja Pillareita on maanrakennus ja -siirtokoneiden historiaan syventyvä kirja, jossa esitellään Suomessa käytössä olleita maansiirtokoneita