V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 26-27 Museoautomies Teppo Mikkosen muistolle ...... 0400 828 441 Sture Palmgren Pernaja p. 32 Tilastojen kertomaa ........................................... 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. 33 Kuorma-autojen tunnistuksen SM -kilpailu ........ 29 Entä jos tankkaisin RE85:ttä museoautooni ...... 3 Talvisavotassa ................................................. 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. 0500 315 271 Talous Anu Mesiranta, Kangasala p. 4-5 Rapakon takaa ratin taakse ............................... 13 Muistelmia 60-vuoden takaa ........................... 34 Kaupalliset ilmoitukset ................................... 9 BedrijfsautoRAI 2012 .......................................... 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Varapuheenjohtaja, jäsenasiat, Jari Kosenius Riihimäki p. 31 Vetku Classic Motor Show:ssa .......................... 31 Kaitsun bongaukset ................................. 040 571 1159 sihteeri@vetku.fi Carl-Johan Blomqvist Turku p. 2 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta .............. 6-8 Oikaisuja/täydennyksiä edelliseen numeroon .. 040 590 4850 talous@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 12 Power Park ...................................................... 20-25 Outolintu Suomen maantieillä ............................ 040 592 7295 jari.kosenius@vetku.fi jasenasiat@vetku.fi Sihteeri Pauli Wiklund Kylmäkoski p. 33 Kauppapaikka .................................................. 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Tapio Nisula, Jyväskylä p. 28 Liikenneneuvos Eino Sinkko on poissa ............. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Tapiola-pankki TAPIOLA 363630-2797181 IBAN: FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. 30-31 Loska-ajo info ................................. 14-15 Kevättä rinnassa-keikan järjestäjillä runsaimmin 16-19 Vetkun kunniajäsenellä 80 mittarissa ............... 9 Vetku onnittelee .................................................. Kaasalainen Harjavalta p. 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net SISÄLTÖ 2 / 2012 Info-sivu ........................................................ 35. 10-11 Mikan matkassa Oulusa .....................................
En minä ainakaan, mutta nythän onkin Kevät, vettä sataa ja lumet hupenee. KANNEN KUVA: Amsterdamissa järjestetyssä BedrijfsautoRAI 2012 -tapahtumassa pieteetillä entistetyt MAN 626 H ja DAF 2600 DP keräsivät kansainvälisen vierasjoukon vankan suosion. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. Siinäkin ajassa voi silti ehtiä aikaansaamaan jotakin, jopa merkittävää ja pysyvääkin, kun on innostusta, yhteishenkeä ja tukena hyvät verkostot. Vetkussa näin on ollut ja on edelleenkin. Jakelu seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. 1000 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. ARTIKKELEIDEN KUVAT I lman mainintaa Vetkun arkisto. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Mediakortti:www.vetku.fi ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Mahtoivatkohan ne neljätoista miestä, jotka Suomen Kuorma-autoliiton liittokokousohjelmien lomassa kiiruhtivat Kuopion Jäähallin kahvioon kesäkuun 6. Aihe myös kiinnostaa, siitä eräänä todisteena valtakunnallisen tieliikenteen erikoismuseo Mobilian viimevuotisen näyttelyn suosio. Pääosin vetkulaisten harrastajien taltioimista autoista koostunutta ”Yölinjalla” -näyttelyä kävi katsomassa kaikkien aikojen ennätysyleisö. Toivottavasti kaikki Loskaajoon osallistuvat ottavat tapahtuman siten tosissaan, että myös suuri yleisö nauttii näkemästään ja saa arvokkaan kuvan kulttuurityöstämme. päivänä Tampereen keskustorille pystytettävä veteraanikuorma-autojen 25v-juhlanäyttely tulee olemaan tämän aikakauden kohokohta. Pornaisissa 24.04.2012 Vetkun puheenjohtaja Markku Koskinen Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Ei ole neljännesvuosisata mikään pitkä aika, kun taakseen katsoo. Siellä vietämme Vetkun vuoden 2012 Kesäkeikkaa Kiteen Tohmajärven Värtsilän ja Rääkkylän maisemissa. Nykyisin, yhteisten veteraanikuorma-autotapaamisten vakiinnuttua kolmeen vuotuiseen kokoontumiseen, Kevätpäiväntasausajoon, kesän Keikkaan ja Loska-ajoon, tiedetään toiminnastamme suomalaisen kuorma-autoperinteen tallennuksen hyväksi ainakin jotakin maamme jokaisessa kolkassa. päivänä vuonna 1987 perustamaan yhdistystä vanhojen kuormaautojen harrastajien yhdyssiteeksi, osata ennustaa seurassa olevan 25 vuotta myöhemmin reilusti yli 700 aktiivista jäsentä ja Suomessa yli 1000 museorekisteröityä kuorma-autoa. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. Toivomme, että olemme Yläkerran Isännän kanssa sen verran hyvissä väleissä, että saamme kulkea poutasäässä. Vetkun keikkaperinne oli saanut alkunsa, siitä alkaen matka-ajoja on järjestetty joka vuosi aina uusilla paikkakunnilla. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Hyvät vetkulaiset, säätyyn ja sukupuoleen katsomatta! Oletteko ollut ahkerana näinä pimeinä kaamosaikoina. Lokakuun 6. Siis; asusteet ja kuormat ajoneuvon aikakautta vastaaviksi, oman ajokin historia selville ja ennen kaikkea, rento ja iloinen asenne! Wexi VetKu 2 / 2012 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. Hyvää kesää kaikille! Tavataan perjantaina15.06.2012 Veekmas Oy:n pihalla Kiteen Tolosenmäessä Tolosentie 3. Yhteistyökumppaneiden kanssa järjestetyt näytöstilaisuudet matkan varrella suorastaan pursuivat yleisöä, eihän vastaavanlaista koitosta ollut koskaan ennen nähty. Nyt olisi oikea aika huoltaa menopelit, ja lähteä kevätajelulle tekemään pieni testiajo, että tietää, onko auton kunto riittävän hyvä että voi lähteä kesäkuun puolessa välissä kohti Kiteen Tolosenmäkeä. ILMOITUKSET Jäsenistön ilmoitukset veloituksetta. Jo pari vuotta seuran perustamisen jälkeen järjestettiin toimintamme tunnetuksi tekemiseksi legendaarinen Pitkä Keikka Rovaniemeltä Lappeenrantaan. Media ja sen välityksellä koko kesäinen Suomi seurasi kolonnamme kulkua tiiviisti alusta loppuun
Porukalta käy myös koneiden korjaus Otavan kaarihallissa eli paljaan taivaan alla. Näissä metsätyönäytöksissä on monille nostalgiaa roppakaupalla. Voisi kuvitella, että moni vetkulainenkin on kiinnostunut kuorma-autojen roolista metsänteollisuudessa ja toisaalta siitä ”yleissuomalaisesta” Teksti ja kuvat: Martti Piltz Tässä ”hartsuherra” Jouko Vilkman neuvoo kuinka varttuneessa iässä oleva Massikka-perusteinen juontotraktori saadaan liikenteeseen. Järjestäjänä toimii Vanha Savotta-nimisen kämppäkaupan hartsuherra Jouko Vilkman. Aihepiirinä on maaseudun elämä 1950-1970-luvuilla. Olisiko oiva ajatus joskus kehitellä aitoon savottaan myös aito kuljetus. Tähän aikakauteen liittyisivät tukkiautotkin. Alkuvuosina ne ehkä tuntuivatkin vähän vaatimattomilta, kun Rautajärvi on sentään kaukana kaikkialta. Osittain samat taustavoimat osallistuvat myös Vanhan Savotan tapahtumiin. Hartsuherralla on kokemusta kohta vuosikymmenen verran näistä tapahtumista, jotka ovat kasvaneet vuosi vuodelta. Ojanen, lähes kaikkien alojen asiantuntija. Vetkulaisilla on sekä vanhempia että uudempia tukkiautoja. Eräs esimerkki jätkäperinteen taitajista on Lehdon Olli, jolta käy melkein kaikki, mikä vaatii voimaa ja taitoa. Metsässä on vanhan ajan tukkisavotan täydet palvelut; isoon kotukseen on viritetty kahvit ja purtavat ja jätkäorkesteri soittaa. Hän osaa myös tukkilaistemput, joskin vesien ollessa jäässä ne temput jäivät nyt näkemättä.. Tapahtumia on useampaa tyyppiä: kesällä on maalaismarkkinat ja talvella talvisavotta, keväällä reentarvaus ja syksyllä puintipäivä, joissa kaikissa on etuliite Vanhan Ajan. Kyllä kuormaus vanhalla kunnon ”Rekotilla” on vähintään yhtä näyttävän näköistä ja viihdyttävää kuin runkojuonto jollain polleponinkauluksella tai vanhalla Nuhvilla! Tärkeää työtä Monesti mediamylläkässä menee sekaisin, mikä on tärkeää. Aitoa käsityökaluajan metsätyöperinnettä edustavat Pirkanmaan Jätkäperinneyhdistyksen jäsenet, joilta käy sekä musisointi että metsäja tukkityöt yhdessä temppujen kanssa. Kylmää kyytiä saivat tänä vuonna lähinnä 1960-luvun metsäkoneet, vaikka mukana oli myös kolminkertainen Halonajon Suomenmestari, suomenhevonen Napukka. Märässä lumessa Sibelius-pintaisilla kumeilla se ei ollut ihan yksinkertaista, vaikka takapyörissä on vitjatkin apuna. Tämän vuoden Konesavotta Kylmä Kyyti oli täysipainoista elämystä. Traktorireessä mennään metsään hyvä harppaus pois bittien ja nettien maailmasta. Suomi elää metsästä vielä tänä päivänäkin. Henkilökohtaisestikin monille, myös tämän kirjoittajalle, metsäteollisuus on ollut kodin leipäpuuna. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4 Rautajärvellä Pälkäneen perämettässä on järjestetty jo vuosia hienoja perinnetapahtumia. Metsäklusterin viennin arvo on noin kymmenkertainen kännykkävientiin nähden ja paljon suurempi verrattuna myös koko IT-teknologian klusterin vientiin. Niitä vain ei näkynyt. Paikalle on saatu monenlaisia asiantuntijoita, joista ehkä tunnetuin on Olli J. Periaatteessa ne kaikki sopisivat Rautajärven savottaan. Metsäperinteen tallentaminen on Luston kautta hyvissä käsissä. Uitto oli vielä voimissaan 1970luvulla suurilla vesiväylillä, mutta jo silloin suurin osa puusta kulki kuormaautoilla
Kuvan kone näyttäisi ”Apinahäkin” kehittyneemmältä versiolta. Vettä on pumpattu monin keinoin jäälle. Samalla Vanhan Savotan kämppäkaupasta voi keräillä kainaloon lapikkaita, pussihousuja ja flanellipaitoja sekä muuta ehdottoman välttämätöntä. Jo hevoskaudella jään kantavuutta piti lisätä puiden varastoinnin takia. Lisälaitteilla siitä pystyttiin virittämään urakkatyöhönkin kone. Lokomo aloitti Lokkereiden tuotannon vuonna 1967. PuolitelaMassey Ferguson Kärppä oli maineikas maataloustraktorista viritetty lähes ammattilaisluokan kone.. Perinteisesti metsätyöt tehtiin maatalouden ylijäämätyövoimalla talvisaikaan, jolloin maataloustraktori oli levossa. Nykäisy bensa-Bernardin narusta saa koneen laulamaan ja vettä tulee pumpusta kuin Esterin peräpäästä. Lokkeri on melkein kuin rautatieveturi verrattuna Nuhvin ”isännänlinjan” metsäkoneeseen. Lisää tietoa: www.vanhasavotta.yrittaa.fi Dolmarin maahantuojan poikana Wrightin sahan edestakaisin liikkuva leikkuuterä tuntui aivan naurettavalta ajatukselta, mitä se epäilemättä olikin, varsinkin, kun teräketjun nopeus vuosi vuodelta saatiin suuremmaksi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5 nostalgiasta, mikä liittyy metsään, metsätöihin ja aidosti nuotiolla keitettyyn nokipannukahviin. Vuosimallin 1962 Nuhvi 990 BMC Dieselin perässä on vaijerikuormain ja tukkivaunu
Onneksi näin oli, sillä suurella todennäköisyydellä tätä juttua en nyt kirjoittaisi tässä. Pekka Nikun Chevrolet muutaman vuoden päästä hieman perusteellisemmassa huollossa. 6 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Kertomus kuinka isoisäni Juhana Nikku ja hänen pikkuveljensä Pekka Nikku aloittivat autoilun 20-luvulla ja hieman eri vaiheita aina talvisotaan asti. Suomen Höyrylaiva Oy:n mainostama matka Amerikkaan juuri valmistuneella hienolla R.M.S Titanicilla kiehtoi, mutta matka oli liian kallis eikä Juhanalla ollut varaa matkaan. Vuonna 1912 oli Suomessa olot aika huonot ja Eurooppa oli ensimmäisen maailmansodan kynnyksellä. Viimeinen etappi oli Pennsylvanian osavaltio ja siellä New Castlen kaupunki missä isoisäni piti Jussila nimistä hyvin menestyvää osuusruokalaa. Kuva on otettu autokorjaamo Heiskamon pihasta jolloin korjaamo oli sen alkuperäisellä paikalla nykyisen Imatrantien ja Valtakadun välisellä alueella. Lähtö oli Hangosta 28.05.1913 M.S Titania nimisellä laivalla, jolla kuljettiin Southamptoniin, jossa taasen vaihto White Star Line yhtiön R.M.S Olympic laivaan, joka oli R.M.S Titanicin sisarlaiva. Tällöin Jhon nimeä käyttänyt isoisäni sai ostettua ensimmäisen oman auton, jota käytettiin ruokalan tavaroiden ja samassa rakennuksessa toimineen asuntolan asukkaiden kuljetukseen retkille yms. Myöhemmin rankka issias ja reumatismi hankaloitti viljelijän työtä joten ammatinvaihdos oli edessä ja kaupunkiin muutto 20-luvun puolivälissä. Auto on kuvassa edessä vasemmalla ja rekka on siirretty sivummalle talon seinän viereen . Työt vaihtelivat metsäsavotoista kaivoshommiin välillä rautateillä junavaunuja korjaillen. Ruokalan kirjanpitoon oli merkitty seuraavaa:” 14 toukokuuta 1921 ostettu automamobiili hintaan 1800$. Takaisin kotiin Suomeen päästyään hän osti ensitöikseen maatilan Lappeenrannan Korkea-ahosta ja alkoi maanviljelijäksi. Teksti ja kuvat: Erkki Nikku RAPAKON TAKAA RATIN TAAKSE. Jos oli ajo rankkaa miehille oli se sitä myös autoille. Nikku ja Kanerva Oy:n BritishBedford ja kuvan ottovuosi on 1934. Hevonen valjaineen myyty hintaan 750$.” Auto oli henkilöauto ja mahdollisesti TFord. PikkuPekka Nikun Chevrolet tukkikuormassa ja kuva on otettu vuonna 1929 autoilun alkuajoilta. Tämä auto päätyi muutaman omistaja vaihdoksen jälkeen Viipurin Saha Oy:n omistukseen ja lopuksi auton kohtalona oli tuhoutua sodassa. Seuraavana vuonna oli matkan hinta laskenut 381mk maksavaksi. Epävakaiden olojen ja huonon työtilanteen vuoksi teki nuoren Juhanan s.1888 mieli leveämmän leivän ääreen ja samalla nähdä hieman maailmaa. Ajelut jäivät sitten vähiin sillä kuukauden päästä auton hankinnasta Juhanan valtasi ankara koti-ikävä minkä vuoksi hän palasi takaisin Suomeen kesäkuussa 1921. Näin alkoi kahdeksan vuotta kestänyt Amerikan kierros ristiin rastiin eripuolilla manteretta mukaan lukien Kanada
Yhden veturin osat Pieneltä Pälliltä Mustolaan. REO:sta on jäänyt sotakeikalta pari valokuvaa jäljelle ennen sen tuhoutumista. Pertti Kolarin toimittaman kirjan “Viipurin läänin autoja ja autoilijoita” mukaan olisi REO merkkisiä autoja ollut yhtiöllä peräti kaksi kappaletta rekisteritunnuksiltaan V-4099 ja V-4102. 9.3:14,5m 3 halkoja Pienelle Pällille,15m 3 halkoja Pienelle Pällille 10.3:1 Raana Mustolasta Rättilään, 15m 3 halkoja Pienelle Pällille. 11.3:14,5m 3 halkoja Räihältä Rättilään, 14m 3 halkoja Pienelle Pällille, 1 kuorma lankkuja Torpankapijaa Räihältä . Ensimmäinen auto oli merkiltään Chevrolet, joka oli tukinajoon sopivalla rekalla varustettu. Auto ei koskaan palautunut takaisin vaan tuhoutui reissulla. Perimätiedon mukaan auton kuljettaja oli tiennyt auton omistajan ja toimittanut kuvat myöhemmin Pekalle. Auton oli toimittanut Nikolajeff Oy. REO sotavarustuksessa lokasuojat kuhmuilla ja muutenkin väsähtäneen oloisena on ollut jo monessa mukana.. Selaillessani isoisäni vanhoja muistiinpanoja oli 30-luvulla Saimaan-Kanava huomattava työllistäjä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 veljensä Pekka s.1900 pyysi Juhanaa myöhemmin avuksi aloittaessaan autoilijan uraa ja käytyään sitä ennen itsekin pikaisesti rapakon toisella puolen. Kuljetusliikkeen kaikki autot otettiin puolustusvoimien käyttöön sota-aikana ja yhtään autoa ei palautunut. Mustolaan Nikku ja Kanerva Oy:n REO auraushommissa jossain Nuijamaan ja Kansolan tienoilla auton ollessa vielä melko uusi. Itselleni ei ole vielä selvinnyt, missä on sijainnut muistomerkki, jonka ääressä REO:sta on otettu sivupotretti. Tosin isoisäni oli aina tarvittaessa mukana ja itse ajohommissa satunnaisesti. Chevrolet, Bedford, Ford, REO ja Sisu. Näistä ennen sotia käytetyistä autoista on jäänyt tarinoista kaikkein eniten mieleen juuri REO Speedwagon ja nimenomaan Ukko-REO vuodelta 1935. Tästä kulmasta näkyy auran koko paremmin. Merkkivalikoimaan kuului talossa ennen sotia mm. Isolta Pälliltä raananosija yms. Sisut olivat pääosin linja-autoalustaisia ja näin ollen sopivat hyvin ropsin ja kappaletavaran ajoon. Isoisäni jättäytyessä enemmän sivualalle tuli Pekalle yhtiökumppani, jolloin yrityksen nimeksi tuli Nikku ja Kanerva Oy. Jos joku lukijoista tunnistaa paikan olisin otettu tiedosta, mitä todennäköisimmin kuvauspaikka on jossain päin luovutettua Karjalaa. Kuormaus ja purku tapahtui käsipelissä joten näin jälkikäteen voi vain ihmetellä miten työ soveltui issiaksen runtelemalle keholle. Tässä muutama tyypillinen työpäivä muistivihkosta 30-luvulta
Autohommat Juhana lopetti sitten yhtä nopeasti, kuin aloittikin. OIKAISU Lehtemme nro 1.2012:n jutun ”Huomioita lumenaurauksesta” kuvituksena sivulla 23 olleen kuvan tekstiin pääsi allekirjoittaneen toimesta lipsahtamaan valitettava virhe. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 Myös linjaliikenne oli ennen sotia nosteessa esimerkiksi LappeenrantaViipuri linjalla ja sodan katkaistessa jäi mielenkiintoinen Viipuri-Mikkeli välinen linjaliikenne toteutumatta. Tekstin mukaan ”Auto on Olavi Sallisen sittemmin entistämä Adam Halisen R.E.O. REO siellä jossain tuntemattoman muistomerkin luona. Näin ei todellisuudessa ole, vaan kuvan esittämä auto onkin oheisessa jutussakin esiintyvä Nikku ja Kanerva Oy:n Ukko-REO. Juhana pelkäsi lähdön jo tulleen, mutta sai kuin saikin keulastaan kevyen ja jarruttoman auton kuitenkin pysymään vaivoin tiellä. Remontin osoittautuessa liian vaikeaksi oli päätetty siirtää auto verstaalle kahta kuorma-autoa apuna käyttäen. Viallinen auto sijoitettiin kahden auton väliin siten, että hinaavien autojen lavan ylitse sijoitettiin tukeva palkki, johon hinattava sidottiin rungostaan kiinni, eli kaikki kolme autoa olivat rinnakkain. Ylöspäin mentiin vielä hyvin, mutta sitten alaspäin tullessa tapahtui se kaikkein pahin. Totesi vain ettei autohommat ole enää ikämiehen hommia itse lähestyessään vasta 50vuoden ikää! Erkki Nikku Juhana Nikun pojanpoika. Tämä kokemus oli hänelle liikaa, jonka jälkeen ei suostunut autolla ajamaan metriäkään. Homma meni hienosti siihen asti kunnes tultiin reitin korkeimpaan mäkeen. Fordit piikkilangan ajossa. Kuvan taakse oli aikanaan unohtunut kirjata sekä auton oikeat omistussuhteet, että rajoitukset sen julkiseen käyttämiseen, mistä johtuen väärinkäsitys oli päässyt syntymään. Kuvassa on isoisäni, kolmas alhaalta oikealta katsoen pyöräilijän takana, kuljettajien ja huoltohenkilökunnan kanssa yhteiskuvassa. Nöyrä pahoitteluni virheen johdosta ja kiitokset Erkki Nikulle oikaisusta! Veikko Hoppula. 1935”. Autoa oli ensin yritetty korjata paikanpäällä ja jopa moottori vaihdelaatikon kera oli purettu pois. Huomaa kuorman korkeus ja kiepit katolla! Ennen sotia oli autokanta kasvanut liki kymmeneen autoon ja yritykselle rakennettiin oma talli autojen säilytystä ja huoltoa varten Juvakankadulle. Speed Vagon 2J vm. Hinattava auto irtosi kiinnityksistään ja lähti omille teilleen Juhanan ollessa ohjaamossa. Tähän liittyi yksi epäonninen kuorma-autonsiirto Nuijamaalta Lappeenrantaan
Koskakohan jengi oppii, ettei ole olemassa mitään Ford Custom -kuormuria. vetelee tekstissään hieman oikopolkuja… D 144 muuten eroaa vastaavista Cat D12 ja D14 -höylistä melko lailla jo pelkän runkorakenteen ja -muodon osalta, vrt. Vanha valokuva kertoo -koosteessa esiintyvät nimimerkit: VR = Vesa Rohila, TA = Timo Alasuutari. Ensimmäinen teleskooppikaivinkone (joka on koneen oikea tekninen nimitys = Telescopic Excavator) esiteltiin USAssa vuonna 1934, sen mallinimi oli yllätys, yllätys TeleScoop ja valmistaja Link-Belt. kuvien osalta tämä ei siis pidä paikkaansa. Ei siis mitään uutta auringon alla. Selittelemättä paras. Alakuvan Thameseissa sen sijaan näyttää olevan joku "painovoimatai alleperuutussysteemi". Yritän jatkossa ottaa näistäkin opikseni. Arvostettu alan ammattilainen, Olli Blomberg antoikin palautetta muutamiin kohtiin; Ovelta Ovelle DAF: -kyllä se "kontti" työnnettiin pois autosta ja otettiin kyytiin eräänlaisella ketjuvetojärjestelmällä. Erona tavallisen ja Custom Cab version välillä olivat krominvärinen lukkonauha tuulilasin kiilakumissa, hieman enemmän verhoiltua pintaa sisätiloissa sekä pari mittaria lisää kojetaulussa Consulin yhdistelmämittarin asemesta. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 VetKu 1.2012:n sisältöön lipsahti joukko puutteita. Kiitos jälleen toimituksen pelastamisesta! Etukannen sisäsivulla on teksti ’Kuvat ilman mainintaa Vetkun arkistosta’, mutta em. Ihan Amerikka -juttuun lisäisin, että ensimmäiset autoalustaiset Gradallit tulivat Suomeen vuonna 1955 Oy Machinery Ab:n maahantuomana. Tasakymppejä on taas täyttymässä vetkulaisten vuosilukumittareissa. Esimerkiksi kaikki Kotisaaren ja Vähälän Dsarjalaiset olivat vakiohytillisiä ilman Custom Cab -merkkiä sivuikkunan alla. sivulla 25 olleen Sisu-juhlamerkin kohdalla: hieno kuva on ansioituneen avustajamme Arto Rummukaisen käsialaa, jonka hän myös toimitti pikatoimituksena. Martti P. Myös Badger Corp. Faijan putiikki teki niihin kauhoja ja puomijatkeita. Ketjussa oleva tappi osui kontin rungon etupäädyssä olevaan reikään, johon kuljettaja lukitsi sen sokalla. Seura toivottaa lämpimästi Onnea jälkimmäisen vuosipuolikkaan aikana juhliville! Oikaisuja/täydennyksiä edellisen numeron sisältöön. valmisti moisia ennen Gradallia. Se Custom oli vain D-sarjaisen kalliimman ohjaamoversion tyyppi, joka Suomessa oli vakiona, halvempi perushytti piti erikseen tilata. Sitä se kiire teettää. Gradallin "oikea" merkki alkujaan muuten oli Warner & Swasey, Gradall oli siis vain mallistonimi. Olen itse seissyt lukuisia kertoja Pitäjänmäen asemalla vieressä katsomassa toimenpidettä isän auraja Aitokiuas-paja Terästuote Oy kun oli naapurissa ja sen tavaroita lähti maailmalle moisilla konteilla. Mehän kävimme katsomassa yhtä tällaista Kirkenesissä silloin Jäämeren keikalla ja siinä oli FWD-merkki maskissa. rivissä kolmantena olevaan koneeseen joka lienee aito Cat D12 joskin jo hydrauliikalla terästettynä. Mielenkiintoista on se, että vakiohytissä oli istuimissa kangasverhoilu ja "loistohytissä tyylikkäällä PVC keinonahalla verhoillut istuimet" (sitaatti esitteestä). Veikko Hoppula Sautila Juhani TURKU 70 3.8.2012 Launis Matti TAMPERE 70 6.8.2012 Blom Onni ESPOO 70 13.8.2012 Erkinheimo Osmo KORTESJÄRVI 80 15.8.2012 Halme Tauno TUUSULA 70 18.8.2012 Lautala Reino LÄNGELMÄKI 70 23.8.2012 Lintinen Usko KANNUS 50 31.8.2012 Tuominen Esa PERNIÖ 50 5.9.2012 Hartikainen Aulis JUANKOSKI 60 6.9.2012 Ollila Seppo ELIMÄKI 60 6.9.2012 Ropponen Hannu PIEKSÄMÄKI 60 17.9.2012 Tuuri Jari KOUVOLA 50 2.10.2012 Heikkilä Keijo SAARIPUDAS 50 13.10.2012 Lindén Karl LEVÄSJOKI 80 29.10.2012 Sarjomaa Onni HALIKKO AS 70 4.11.2012 NisulaTapio JYVÄSKYLÄ 60 9.11.2012 Riutta Pertti HELSINKI 60 11.11.2012 Lepistö Pentti HARJUNPÄÄ 60 6.12.2012 Seppä Pekka PIISPANRISTI 70 10.12.2012 Salonen Jari NOKIA 50 20.12.2012 Vetku Onnittelee merkkipäiviään viettäviä jäseniään. Sivun 31 lumijyrsimen työntöauton merkiksi veikkaan USAlainen FWD. Toimitus pyysi myös kommentteja lehden sisällöstä. Parhaat kiitokset palautteista valveutuneille lukijoillemme. Esimerkiksi useiden artikkeleihin sijoitettujen valokuvien alkuperät jäivät kirjaamatta, koska etukannen sisäsivulla tavallisesti sijainnut lähdeluettelo typistyi vahingossa vain yhden rivin mittaiseksi. Joistakin kuvista unohtui lisäksi kuvaajan nimimerkki, kuten kävi mm
Laivakoneeksikin ristitty muskelikone kohahdutti automiehiä 465 hevosvoiman teholla ja 2250 Nm:n vääntömomentilla. Vaikeiden aikojen kerrotaan harventaneen myöhemmin museoautoksi säilöttävien aihioiden määrää raskaalla ja säälimättömällä tavalla. Hollannin automiehet kokoontuivat huhtikuussa Amsterdamin RAI-messukeskukseen tutustumaan alan kuumimpiin uutuuksiin. Samalla oli mahdollisuus luoda silmäys menneeseen aikaan, sillä messuhallien neliöitä oli käytetty myös veteraaniautojen esittelyyn.. Hyvin usein autot aloittavat matkan kohti lämpöisempiä maita tai nykyisin jo huolestuttavan usein puheenaiheeksi nousevaa kierrätystä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10 Konepörssi, Ari Perttilä, Amsterdam Vuodesta 1987 ei ole vielä pitkä matka vain neljännesvuosisata, mikä kuluu nykyisellä tahdilla suunnattoman nopeasti. Yksi vuoden 1987 kohokohdista oli loppuvuoteen ajoittunut 16-litraisen Volvon esittely. Suomi on historiansa aikana joutunut kokemaan monia vaikeita aikoja, jotka ovat tuoneet mukanaan puutetta ja kurjuutta. Onhan kuorma-auton alusta tunnetusti mitä mainioin perävaunuaihio traktorin koukkuun kiinnitettäväksi. Viime vuosituhannen viimeisillä vuosikymmenillä valmistetulla kalustolla ei ole tällä hetkellä käyttöarvoa Suomessa. Uuden moottorin yhteydessä myös ohjaamoon kohdistettiin hienoisia muutoksia, joiden avulla kymmenen vuoden ikään ehtinyt perusrakenne sai itselleen jatkoaikaa seuraavan vuosikymmenen alkupuolelle saakka. Nykymaailmaa seuratessa tuntuu, että tulevaisuudessa museoautoharrastaja joutuu sähköisten ongelmien ohella painimaan myös aihiopulan kanssa. Miksi tämä nykyautoon liittyvä kuva ja siitä kertova teksti tähän kohtaan piti laittaa. Mikäli Suomi on saatu jaloilleen tällä keinoin, ovat keinot olleet täysin hyväksyttyjä, sillä onhan meillä edelleen maamme väkilukuun suhteutettuna varsin laaja ja monipuolinen museoautokanta. Hollantilaiset harrasteveljet sen sijaan poimivat päiväntasaajan alapuolella sijaitseviin maihin suuntautuvasta ajoneuvovirrasta ne vetreimmät yksilöt, jotka saavat osakseen huolenpitoa myös ”youngtimer”-ikäisinä
Ohjaamossa sen sijaan on nähtävissä persoonallisempia muotoja.. Halogeenivalojen loisteessa paistatellut Mercedes-Benz L319 vuodelta 1966 loisti messuilla kiiltävämpänä kuin tehtaalta lähtiessään. Vierailu hollantilaisessa harrasteautonäyttelyssä tai silmäys paikalliseen lehteen kertoo pienen ja väkirikkaan maan asukkien suhtautuvan harrastukseensa vertaistaan vailla olevalla pieteetillä. Lähdetään katsomaan. Tämä vuonna 1975 valmistunut jokapyörävetoinen TF10 on päässyt uuteen kotiin, missä se on saanut kokea täydellisen restauroinnin. DAF 2600 DP näki päivänvalon ensi kertaa puolivuosisataa sitten juuri Amsterdamin kuljetusnäyttelyssä. Eurooppalaisten valtamerkkien ohella maassa on ollut myös varsin ennakkoluulotonta ja laajaakin omaa ajoneuvovalmistusta. Hollantilainen katontekijä on saattanut kaartaa työmaalleen esimerkiksi vuosimallia 1956 olevalla Opel Blitzillä, joka on saanut runkonsa ylle paikallisesti valmistetun lavan tummaksi sävytettyine puulaitoineen ja työkalulaatikoineen. Ginaf on toinen edelleen voimissaan oleva hollantilaistoimija. Hollantilaisessa kalustossa on kautta maailman sivun ollut oma, monesti persoonallinen ilme, mitä ylläpidetään edelleen 2010-luvulla. Näitä päätyi aikoinaan myös Suomeen, mutta tokko kukaan tällaista enää kotonaan vaalii. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 Hollantilaiset ovat ennakkoluulottomia kauppamiehiä ja taitavia logistiikan osaajia, mutta samalla tämän pienen maan liki 17 miljoonaa asukasta uskaltavat osoittaa kunnioitusta menneitä kohtaan. Hollantilaisen erikoisajoneuvovalmistaja Terbergin tuotantoon kuului 1970-luvun puolivälissä kuvankaltainen jokapyörävetoinen N-1000, jonka muotoilu ainakin konepeiton osalta näyttää hyvin insinöörilähtöiseltä ja suoraviivaiselta. Ja omaa valmistustoimintaa on harjoitettu monen muun maan tavoin varsinkin ohjaamoissa. Oheisten kuvien kautta avautuu kapea, joskin suoraviivainen polku hollantilaiseen harrastusmaailmaan. Nätti rompetoriajokki myös suomalaiseen suveen
Lumisade muuttui yöllä vesisateeksi, minkä johdosta tiet olivat paanteilla. ”Kuormat oottelee Oulusa kelin kohenemista koko väli o vesijäällä”, kuului vastaus. Jyväskylässä alkoi lumisade ja Äänekoskella oli jo täysi talvi. Nyt repäisy Nilsiään, missä lastaus vielä illalla ennen kymppiä. Pitkä peräylitys tuppasi nostelemaan etutassuja. Kuopion jälkeen alkoi jälleen lumisade ja muutaman kymmenen kilometrin ajan olin ainoa kulkija; porukat olivat parkissa. Lähdössä kaikki hyvin, Etelä-Suomessahan on yleensä hankalimmat kelit, koska lumi sataa yleensä märkänä ja liikenne on vilkkaampaa kuin ylempänä. Ennen Heinolaa löi rengas joutavaa ensimmäisen kerran. Kolmiakselinen Scania LBS111 oli tyhjänä hankala ajettava, sillä pitkän vetäjän perässä oli porkkananpunainen Hiab. Olin jo monta vuotta ajanut nuppiautoa, mutta nyt ajettiin 22-metrisellä yhdistelmällä. Toisaalta olin aina motivoituneempi ajamaan huonossa kelissä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12. Vaikka syksy oli jo pitkällä, oli etelässä normaali kesäkeli. Selkäpiitä vähän karmi, sillä edessä oli 2000 kilometrin taival. Reippaasti tien päälle kerkisin Nilsiään kuorman tekoon ajoissa. Mika on suomalainen työn sankari, joka on leipänsä eteen silmäillyt maisemia ratin takaa useammankin rupeaman. Ai niin, mitähän piirturista löytyi tämän reissun jälkeen. Ennen Kuusamoa alkoi mättää lunta taivaan täydeltä, mutta lavat saatiin tyhjäksi ennen neljää. Ruuvit suussa, työkalut hihassa ja lamppu kainalossa tein remonttia – eikä mitään hävinnyt. Vastaantulijoiden täytyi ajaa vauhdilla koukkaus lumivallin kautta, jotta kaikki sopivat tielle. Menin putsaamaan perää ja totesin parkkien olevan pimeänä. ”Hyvä keli”, tuumailin, mutta kuinkas kävikään. Lunta lentää sakeana ja viitostie on avattu vain keskeltä, mutta onneksi liikennettä ei juuri ole. Olipahan reissu, sillä mikään ei tuntunut tämän jälkeen liukkaalta. Täytyy myöntää, että niskaa nipisteli työntäessä alamäkeen vauhdilla, että pääsi seuraavalle mäelle. Kärry saatiin kuitenkin tyhjäksi Oulussa aamulla, jonka jälkeen kyselin paikkakunnan ukkoloilta kelitietoa Kuusamoon. Alkuun oli erikoisen tuntuista ajaa oikean puolen pyörät umpihankeen toivoen ettei hanki imaise. En muista, että olisi muita probleemia ollut kuin muutama poro. Itseä ainakin jännitti joka vuosi ensimmäiset lumisateet. pina varoen. Enpä malta odotella, yrittänyttä ei laiteta. Vika löytyi hapettuneesta pistokkeesta ja katkenneista johdoista. Taputtelin lumesta työtason, johon pihdit hautautuivat hetkessä. Autoja ja jo hinattujen pistoja näkyi penkoissa aika tavalla, suggeroin itseni ajamaan skarpOULUSA Mikan tukevissa käsissä pysyy vaihdekepin lisäksi sekä kynä että sivellin, kuten tästä satayksitoistasestakin huomaa. Vuosien varrella kokemuksia on kertynyt kelillä kuin kelillä, eivätkä purkupaikatkaan ole aina olleet standardikamaa. Kiivetään kyytiin Mikan matkaan. Jossain poliisit änkesivät sinivilkut päällä ohi pysäyttäen matkanteon ”Perä on pimeenä”, sanovat kaluunamiehet ja jatkoivat ilman vilkkuja. Mikan matkassa Työkaverin sairastuttua jouduin lähtemään syksyiselle keikalle RajamäkiOulu-Kuusamo-Nilsiä-Rajamäki –linjalle. Oli varsinainen liukkaankelin kurssi
Veteraanikuorma-autoille on varattu oma näyttelykenttä, jossa näihin vanhoihin ja muistoja herättäviin entisöityihin kuorma-autoihin pääsee tutustumaan. Teksti: Hannele Loukasmäki Kuvat: Marko Mäkinen. Rakkaudella entisöidyt veteraaniautot herättävät kunnioituksen messukentällä vierailevien keskuudessa. Kansainvälinen Giant Live –voimamiesten mittelö on vakiinnuttanut paikkansa Power Truck Show’n ohjelmistossa. Veteraanikuorma-autot tärkeässä roolissa International Truck Show 2012 on ainutlaatuinen autonäyttely, jossa hyötyajoneuvojen rakenteluun panostavat autoilijat saavat tuoda luomuksensa tuomariston ja yleisön arvosteltavaksi. Automaahantuojat ovat messuilla mukana isoilla ulkoosastoilla, joissa raskaat hyötyajoneuvot pääsevät oikeuksiinsa. Kuljetusmessut uudistuvat ja kehittyvät, joten uutuutena esitellään maanrakennuspuolen teemaalue. “Kevätauringon noustessa talleissa alkaa taas tapahtua ja suomalaiset autonrakentajat ovat antamassa oman panoksensa Power Truck Show’hun”, Juha Ristimaa selvittää. Näiden lisäksi messuilta löytyvät kaikki muut tärkeät kuljetusalalla toimivat tuote-, koulutusja palveluiden tarjoajat. 13 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Power Truck Show jakaantuu kahteen osa-alueeseen, jossa Kuljetusmessut 2012 teema-alueineen toimii ammattilaisten verkostoitumissekä kauppapaikkana ja International Truck Show kokoaa kotimaisen ja ulkomaisen kuljetuskaluston parhaimmiston yhteen isolle näyttelykentälle. elokuuta. Kuljetusmessut 2012 yhdistää alan toimijat Kuljetusmessut 2012 on näytteilleasettajille merkittävä ja näkyvyyttä luova tapahtuma. Huippuviihdettä pitkin messupäiviä Yleisön viihdykkeeksi on messujenja autonäyttelyn lisäksi musiikkia, monsteriesityksiä ja tänä vuonna ensimmäistä kertaa hurjapäistä surmanpalloajoa Cage Ridersin toimesta. “Maanrakennuspuolelle oli yritysten keskuudessa kysyntää, joten sen takia päätimme lisätä messutarjontaa ja paikkavarauksien perusteella maanrakennuspuoli on saavuttamassa suuren suosion”, Ari Nukala selvittää. Suomalaiset ovat kautta aikojen pärjänneet kotimaisten näyttelyiden lisäksi ulkomailla, joka kertoo suomalaisen rakentelun ja maalaustöiden korkeasta tasosta. Nämä mahtavat ohjelmanumerot johdattavat Rock Night iltabileisiin, jotka kruunaavat perjantaija lauantai-illat Palace-hallissa. Power Truck Show on monien mahdollisuuksien kohtauspaikka Power Truck Show on vuosittain Alahärmän Power Parkissa järjestettävä kansainvälinen kuljetusalan suurtapahtuma, joka tänä vuonna järjestetään 10.–11. Power Truck Show’ssa on kävijöitä yli 30 000 ja kaksi päivää kestäville messuille lähdetään koko perheen voimin. Viime vuonna ensimmäistä kertaa esittäytynyt metsäpuoli jatkaa tänä vuonna omana alueenaan. Suomen tämän hetkiset huippuartistit Lauri Tähkä, Francine ja Remix takaavat, että tunnelma on katossa
Allekirjoittanutkin pääsi Ford Rhein vm-51 kuorma-autolla ajoon, ehdolla, että kuljetan Forssasta ja Tammelasta työttömiä naisia ja miehiä työmaalle Portaaseen. Porrassyrjän tieoikaisutyömaa Elettiin vuotta 1952 syksyä, hätäaputyömaana aloitettiin Porrassyrjän tietyömaa. Naiset olivat risuhommissa ja polttivat risut paikan päällä sekä keittivät kahvit ja tarjoilut. Lavan koko oli vain 3 m3, kippauslaite oli koneella käyvä rappukippi. Alkuaikoina tehtiin kuormat miesvoimin isolla kihvelillä paiskien. Autoja tulikin sitten useampia työmaalle, Kallion Kalle kuljetti Hyppyheikkiä REO –merkkisellä autolla aina eri työkohteeseen. Luiskat tehtiin kihvelipelillä. Myöhemmin 1953 kesän aikana olimme eri tietyömailla Hyppyheikin mukana ajamassa soraa Hietalan kuormatessa. Se oli haastava ja monipuolinen työmaa. Portaan kylän kohdalla tehtiin oikaisu ja uusi silta vuonna -58, joten liikenne loppui vanhalta tieltä, myös Turkukujalta. Koneen omisti silloin Forssan Seudun Kaivin ja Kuljetus oy, jossa itsekin olin osakkaana. Päällikkönä taksiautoilija Erkki Majuri, hän myös oli perustamassa Hämeen lääninyhdistystä v. Keväämmällä tuli myös kaivinkone kuormaamaan soraa autoihin. Hevosmiehiä oli kaksi, Erkki Malin (vanh.) ja Urho Kujamäki, ajokkia kippaavien sontarattaineen ajossa. Siihen aikaan kulki kaikki liikenne vielä Kylänraittia ja Kappelintien kautta kun kakkosja kymppitietä ei vielä ollut. Isompaa leikkausta alettiin kuormaamaan pillarilla autoihin, tehtiin hirsistä pohja ja syrjät. Auton sivu ajettiin laverin syrjän alle, pillari puski kertalaakilla kuorman, välillä valui yli laidan. Päivät olin työmaan ajossa. Mainitakseni vielä: Hyppyheikki on pelastettu ja entisöidään alkuperäiseen kuntoon, ainoa kone maailmassa. Väkeä oli yli 20 henkeä, työpäivän päätyttyä toin porukan takaisin Forssaan. Portaalaisia naisia oli myös työmaalla muutama kuten myös muutamia miehiä. Siihen aikaan ei turhia ajoja ajeltu. Penkkamiehet olivat lapioineen ohjaamassa ja levittämässä kuormat. Aamulla varhain jouduin ensin auton huoltamaan lähtökuntoon, kokosin työporukan tienvarsilta lavalla olevaan kuljetuskoppiin, jossa oli penkit. 1951. Pellonraivaus Oy:n Caterpillar työnsi massaa leikkauksesta autojen lavalle.. Muistelmia 60-vuoden takaa Teksti ja kuvat: Mikko Meri 14 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Porrassyrjän leikkaustyömaalla Mikko Meri ja Veikko Hammarberg poseeraavat Mikon 1951-mallisen Ford Rheinin kupeella puskutraktorin työntäessä kuormaa lavalle. Se oli urakka-ajoa. Pensa oli kallista , joten jouduin olemaan kortteeria Forssassa, sain hyvän kortteerin Eino Ritamäen kodista, autokin mahtui pihaan. Yhdellä miehistä oli peltisiä kuormalappuja mitkä annettiin joka kuormasta mukaan, illalla annettiin laput pomolle. Siinä oli parin sadan litran kauha, joten kuormaus sujui joutuisasti. Minulla oli siihen aikaan laatikkokamera, jollaisella on ikuistettu monia työmaita. Kuormauskoneet alkoivat edelleen kehittyä, tuli Fordson Majorin vetämänä ja käyttämänä Pikku-Jussi kaivinkone markkinoille. Niitä oli useampi yhtiöllä, kaikki oli silloin vielä vaijerivetoista. Kun hydrauliikka alkoi kehittyä se mullisti koko konetoiminnan. Olin Sumun Ammin kanssa Porrassyrjän pienemmällä leikkauksella, hänellä oli Hävittäjä-Hoppa työmaalla. Kevään kuluessa tie tulikin ajettavaan kuntoon, luiskia ja viimeistelytyötä tehtiin kihvelipelillä vielä myöhemmin. Talvella 1953 tuli työmaalle koneellista voimaa ja useampia autoja. Se oli Lokomo 3 eli niin sanottu Hyppyheikki, jota Toivo Hietala käytti. Kymmenkunta miestä oli kuormaamassa, vuorotellen kävimme kippaamassa kuormaa tulevaan tienpohjaan. Nykyinen nimi on Sisä-Suomen Kuljetusyrittäjät ry, joka juhli viime marraskuussa 60-vuotisjuhliaan. Myös katepillari tuli puskemaan ja raivaamaan tienpohjaa kannoista ja kivistä sileäksi. Hammarbergin Veikko oli myös ajossa Austin –merkkisellä autolla, Suonpään Pentti Letukalla. Oiva Nummela toimi luiskamestarina. Mikko kertoi auton alustan maksaneen 820 000 mk, lisähintaa kertyi rappu-konekipin asennuksesta ja lavan valmistuksesta
muonitushommat, kuten kahvin keitto, sekä risujen polttaminen ym.. Samainen kone on saatu asian harrastajien toimesta pelastetuksi tuhoamiselta ja lienee parhaillaan entisöitävänä Forssan seudulla. Heidän tyypillisimpiä tehtäviään olivat esim. Mikko Meri (oik) tarkastelemassa vasta tehtyä tienpohjaa työmaan vastaavan mestarin kanssa. 15 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Työmaan työnjohtaja ja vastaava mestari taitavat vain poseerata Caterpillarin puikoissa, päätellen mahdollisesti huoltotöiden vuoksi maahan levitetystä ketjusta. Veikko Hammarberg lepuuttaa 1940-luvun lopulta peräisin olevaa Austiniaan, takana jonossa Mikko Meren Ford Rhein ja takalautaansa näyttää todennäköisemmin Pentti Suonpään 1951-mallinen Chevrolet. Kulttuuriteko! Veikko Hammarberg Austininsa astinlaudalla. Reinon valmistamissa laadukkaissa lapikkaissa kulki moni automies ja jatsivartisissa saappaissa jopa hienot naiset. Työmaalla oli töissä myös naisia. Vieressä (vas) työnjohtaja, Oiva Vehmas ja suutarintaidoistaankin tunnettu Reino Koski. Monta lapiomiestä työmaalla korvannut Hyppyheikki pistää kuormaa Mikon Ford Rheinin lavalle. Huomaa Letukan lavan etulaidasta pilkistävän sorakihvelin terän leveys – se on lähes 2 piuhaa! Vaati mieheltä hartioita
Kuinka suurelle joukolle pitää kysyä nämä tarjouspyynnöt. Tämä kaikki pitää sovittaa samalle päivälle. Tapahtuman ajankohtahan oli jo etukäteen selvä: Kevätpäiväntasauksen jälkeinen viikonloppu. Tapahtumaa esiteltiin radion välityksellä kiitettävän runsaasti. (VH) Teksti: Pauli Wiklund Kuvat: Veikko Hoppula (VH), Jallu Jalava (JJ), Raimo Mesiranta (RM). Tie on pieni ja tunnelmallinen, antaisi vähän haastetta kuskeille ja miksei myös kalustolle. Niin, ottaahan se ajaminenkin jonkin verran aikaa Hämeenlinnasta Valkeakoskelle. Onhan se vaikeaa, varsinkin tuo tulevaisuuden ennustaminen. Meidät haluttiin ehdottomasti saada tulemaan kaupungin torille ja mieluummin vielä näyttelyaika pidemmäksi. Veturi on yksi neljästä säilyneestä. Puheitten pitäjät oli varattu ja sovittu, informaatiota jaettiin moniin suuntiin. Korpelan Mika Toijalasta heitti ajatuksen Leinamontien käyttämisestä osana reittiä. Päiväruokailut, kahvit ja tutustumiskohteet olivat sitten valinnan kohteina. Nimimerkillä ”kokemuksen kertomaa” tiedän kuinka TVH koppi tuo riippuvan puhelinpiuhan alas – ei kiva juttu. Olavi onnistui neuvottelemaan ohjelma-aikaa Radio Hämeen kanssa. Mikä avuksi. Voi myös olla, ettei ihan joka majatalosta löydy yösijaakaan tälle joukolle. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 Elettiinpä kesää 2011 ja keikkaa Kalajoella. Tanssittaako. Arvonnan suunnittelu ja palkintojen hankinta antoivat päänvaivaa, sillä halpahintaisten palkintojen houkuttelevuus on vaatimaton. Kuinkas monta yksikköä mahtuukaan pysäköintiin. Näitä kysymyksiä alkoi ilmetä kaksi lisää sitä mukaa kun yhteen keksittiin ratkaisu. Kokkosen Olavi Iittalasta ryhtyi heti pohtimaan reittivaihtoehtoja ja -mahdollisuuksia. Ensimmäinen vaihe Piti siis määritellä majoitus. Pitää siis olla jotakin huomattavan arvokasta pääpalkinnoksi. Siispä reittivalikoiman kimppuun. Kivihiiltä käytettäessä Tv1-veturi kehitti vetokoukkuunsa 845 kilowatin (1 150 hv) jatkuvasti ylläpidettävissä olevan tehon 55 km/h nopeudella. Huippunopeus oli 60 km/h. Pikkuteillä on huomioitava mahdolliset heikkokuntoiset tierummut, kyllä ne nyt syksyllä on kunnossa, mutta entäs keväällä roudan aikaan. Kolmannessa Pirkko ja Olavi kävivät koeruokailemassa: sija kolme. Ja ne eivät onnistu enää niin sanotussa viimetipassa. Periaatteessa mahtuvat, entäs käytännössä. Talouspuolen asiatkin piti huomioida. Keikan osanottomaksu ei tietenkään voi nousta kovin suureksi. On melkoinen haaste sijoittaa tällainen veteraaniautojen kolonna jonnekin hotellin parkkipaikalle. On hyvä olla ajoissa liikkeellä, sillä näin ison joukon varaus vaatii myös hotellin osalta ratkaisevia toimenpiteitä. Karttaharjoituksia on tehtävä monta kertaa, josko joku toinen reitti olisi sittenkin toimivampi. Nyt on jo pakko tehdä ensimmäinen karkea aikataulu, mennäänpäs ajamaan reitti kokeeksi läpi ja katsotaan muitakin vaihtoehtoja. Lehtijuttuja puffattiin ja monenlaista markkinointia tehtiin, useimmiten ilman vastakaikua. Entäs yläpuolella. Vaan niinpä kävi, että neuvottelujen yhteydessä Hämeenlinnan kaupunki teki ”tarjouksen, josta ei voitu kieltäytyä”. Tyyntä myrskyn edellä Talvella, vuodenvaihteen jälkeen olimme valmisteluissa hyvällä mallilla. Jaa että ME vai … !. Toijalassa käydään, totta kai, Korpela sponsoroi kahvit ja järjestää muutakin ohjelmaa. Vetkun yhteistyökumppani ABC-ketju huomioidaan, tottakai. Haaste oli heitetty. Minne loput. Ja tulevatko ne sitten kaikki käytetyiksi. Iltaohjelma hotelli Waltikkaan. Palaverissa istuttiin ja tulevia mietittiin. Vanha kunnon konsti: arpajaiset, joita Vetkun tapahtumissa ei kovin usein ole ollut, kannattaisi kokeilla. Tai, onko kapasiteettia varattu riittävästi. Tulipahan yksi sykähdyttävä kokemus koettua, kun puheenjohtaja Markku T. Kartoitettiin käytettävissä olevat mahdollisuudet ja sitten tarjouspyynnöt kohteisiin. Kevättä rinnassa keikanjärjestäjillä runsaimmin Tamperelaista konepajateollisuutta edusti Toijalan Veturimuseossa esillä oleva keskiraskas höyryveturi Tv1, Jumbo, joita vuosina 1917 – 1945 Valtionrautateille valmistettiin Tampellassa ja Lokomolla kaikkiaan 145 kpl. Waltikka Valkeakoskella voitti tarjouskilpailun, toisen vaihtoehdon pysäköinti olisi erittäin kriittinen kevään olosuhteet huomioiden. Koskinen kysäisi: miten olisi, jos te Hämeen miehet järjestäisitte tulevan kevään keikan. Pientä huimausta – mihin tulikaan ryhdyttyä! Toinen vaihe Alustavat tarjoukset oli saatu siis saatu neuvoteltua jo elokuun aikoihin, eli noin kahdeksan kuukautta ennen tapahtumaa. Ydinryhmä oli koossa. Vastavuoroisesti kaupunki tarjoaa aamupalan Raatihuoneella.(!) Herroiksi eletään heti aluksi. Vai kohelletaanko jotenkin muuten. Sehän oli sellainen ystävällinen käsky, vaikka kysymykseksi olikin muotoiltu. Joskus tuntui siltä, että kukaan ei ole kiinnostunut koko tapahtumasta. Mahtuvatko korkeat yksiköt kaikkien lankojen ja siltojen alta. Oli tietysti jo puntaroitu moneenkin kertaan tapahtuman laatu ja laajuus
Piirto oli heti juonessa mukana ja niin syntyi kaupat aggregaatista sponsoroituun hintaan. (VH) Toijalan Kone ja Kuljetuksen pihamaalla saatiin kuulla mielenkiintoinen paketti seudun kuljetushistoriaa, kun Heikki Koivisto (selin) värikkääseen tyyliinsä kertoili mm. Palkintojen keruu ja hankinta jatkui. Hallituksen päätöksellä on Vetkun järjestämiin tapahtumiin, mm entisöintitalkoot ja keikat, hankittu tapaturmavakuutus. kunnossa ja homma hanskassa. Vanha sanonta, ”vältä vahinko varautumalla siihen” pätee yhä. Yhteys tehtaan johtoon. Näkyvyyttä ja siten turvallisuutta lisää myös ”tikkari”, se ajoneuvolla ajo kielletty -pienoisliikennemerkki. (VH) Hämeenlinnan Raatihuoneen ravintolassa kaupungin tarjoama aamiainenkin oli katettu vierailijoiden taustoja kunnioittaen – tarjoilupöytää koristi vanhempaa Fordia esittävä puuauto. Tuossa vaiheessa järjestelymme olivat jo varsin hyvällä mallilla ja esitin hallitukselle toiveen jonkin merkittävän pääpalkinnon hankkimisesta arpajaisten vetonaulaksi. Jotakin pientä asiain hoitoa ja järjestelyä voitiin valmistella ilman mitään isompaa ongelmaa. Juuri sellaiset, jotka C-J Blomqvist lahjoitti erään keikan yhteydessä. Paniikki Kaikki tuntui olevan suht. Kuka korvaa, vakuutusko. VeTo-kuljetus oli aikoinaan Toja-levyä valmistaneen yhtiön oma kuljetusliike, jolla oli runsaastikin autokalustoa. VeTo kuljetuksen vaiheista. Ei huolta kyllä pitää. (VH) Mika Korpela toivotti vetkulaiset tervetulleiksi tutustumaan yritykseensä ja akaalaiseen vieraanvaraisuuteen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 Sellaista tuskin olisi ilmaiseksi saatavissa, joten käännyimme kauppias Jussi Piirron puoleen. Hyvään kuntoon oli Mika joukkoineen ajoreitin tiestön hoitanut. Iittalan lasitehtaalla oli johtaja vaihtunut ja vähän askarrutti että pitääkö sopimus ja järjestelyt lasitehtaan osalta myös uuden johtajan valtakaudella. Kunnes pärähti puhelin! Kokkonen siellä soitteli: ”Mitäs nyt tehdään, lasinpuhaltajat tulevatkin vastoin aiempaa tietoamme aamuvuoroon töihin ja hyvä niin, mutta arvaa minne he pysäköivät autonsa! Juuri niin, sinne minne olimme suunnitelleet kolonnan ajavan” Ajatuksissa syntyi kirjoituskelvotonta tekstiä. Liikenteenohjaajat ovat välittömän vaaran piirissä. Mikä tällöin on järjestäjän vastuu. Tapaturma on aina mahdollinen. Tarkennuksia voi tiedustella Jari Koseniukselta. Seuran syyskokouksessa allekirjoittanut valittiin Vetkun hallitukseen varajäseneksi ja niinpä sain kunnian tehdä eräässä hallituksen kokouksessa selvitys KPT 2012 ajon valmistelutilanteesta. Apulaiskaupunginjohtaja Juha Isosuo (oik.) vastaanotti puheenjohtaja Markku Koskisen luovuttaman, seuran Republic -kuorma-autoa esittävän taulun kiitoksena Hämeenlinnan kaupungin kannustavasta suhtautumisesta perinnetallennustyöhömme. koht. Nyt oli toivetta saada myös arpoja myydyksi ja siten myös tuottoa talouden turvaamiseksi. Esitys tuotti tulosta ja niinpä Mesiauto lupautui toimittamaan voiteluainetta 200 litran astian pääpalkinnoksi. Mainio apuväline liikenteen ohjailussa. Sen vuoksi heillä tulee olla varusteena vähintään heijastimilla varustetut keltaiset huomioliivit. Yllättävässä tilanteessa oli myös yllättävän hyvä yhteistyöhalukkuus ja Tehtaan johtaja ohjeisti pysäköinnin toiselle alueelle ja velvoitti työjohtajaa huolehtimaan tarvittaessa valvonnasta. Toisin on tilanne kun järjestelytehtävissä oleva esim. Häneltä jos voisimme ostaa sopivaan hintaan jonkin arvokkaamman palkinnon. vammautuu (liukastui-kompastui-kaatui) vakavasti ja tarvitsee elinikäisen korvauksen. Jos joku veistää puukolla sormeensa tai jättää pikkurillin ovenrakoon on toki vamma harmillinen, muttei taloudellisesti kovin merkittävä. Otsalle taas kihonnut kylmä hiki kuivahti hiljalleen. Hienoa! Kiitos ja kumarrus Raimolle ja Halmeen Tanelle. Mutta entäs jos. (RM). Niin, se turvaaminen Keikat ovat yleensä sujuneet ilman vakavia onnettomuuksia
Opasteviittojen kunnostusta ja muutaman valmistaminen lisäksi. Vielä osanottajamäärien, ruokailuja majoitusvarausten vahvistaminen. Jälkihoitoa Keikan jälkeen kerättiin kaikki mahdolliset lehtien jutut talteen ja lähetettiin reittiviitat Kiteelle kesäkeikalla käytettäväksi. Tarvittiin lupa yleisötilaisuuden järjestämiseksi. Kiitos vielä koko järjestelyissä mukana olleelle porukalle, meitä oli kaikkiaan noin viitisenkymmentä henkilöä. Näin oli järjestelyt tehty, Kevätpäiväntasausajo 2012 voi alkaa. Siihen liitteeksi reittikuvaus, kartta, ohjelmaluonnos ja luettelo auktorisoiduista liikenteenohjaajista. Hämeenlinnan historiaa huokuva torialue riitti vain nipin napin veteraanikuorma-autojen runsaalle joukolle. Toivottavasti viihdyitte. Tämmöiseltä se näytti ja oli ihan mukava, vaikkakin aika työläs homma. (VH). Kiitoksena liikenteenohjaksen hyvästä suorituksesta saivat Hämeen Mobilistit ja Kurisjärven VPK ajokilven sekä Kallaveden Keikan DVD:n mukavaksi muistoksi. Vielä tilannearvio kevään kehittymisestä, reitin tarkastus vielä kerran ja lumen auraustilaus Valkeakosken katumestarille. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 Loppusuora Järjestelyjen lopuksi vielä vähän paperisotaa viranomaisten kanssa
(VH) Karvialaisen Juha-Matti Hakalan Bedford EJM3B vm. Seuraavana pilkistävän Proto-Sisun keulan omistaa pieksämäkeläisen Topi Nenosen luotsaama ajokki. (VH). V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19 Jossakin matkan varrella veteraanikuorma-autoseuralaisia oli tervehtimässä iittalalaisen Matti Ilomäen hienosti entisöity International vm. 1938. Mahdollisesti tuleva vetkulainen. (JJ) 1969 valmistunut Sisu KB-121, tuttavallisemmin Nalle vaan, on uusi tulokas säkyläläisen Tuure Hulmin tallissa. 1978 kaartamassa Hämeenlinnan torilta Hallituskadulle. (VH) Matti Launis (edessä) ja Markku Koskinen varmistelivat, että Fordson Thamesin sytytyskipinän tuottamiseen tarvittavat laitteet ovat asianmukaisessa kunnossa. (VH) Iittalan lasitehtaalla kävi huiske, kun puhaltajat muotoilivat sulan lasimassan uuteen uskoon. (VH) Karamellisävyin väritetty Commer herätti ansaittua huomiota Akaassa
Äidin puisella soppakauhalla sitä oli helppo lastata. Oikein kipillä varustettu punainen peltikuormuri ehti ajaa useita kuormia eri puolille keittiötä ennen äidin paluuta. Olavin kohtalo oli samanlainen kuin kuvan pojallakin; saappaat katosivat lähdön tuoksinassa. (OS) Tyypillinen ja useissa julkaisuissa nähty kuva evakkomatkasta. (VAM). Kerimäen Kumpurannassa vierähti kolmisen viikkoa, jonka jälkeen palattiin takaisin Kivennavalle suurin toivein, ettei sotaa ehkä sytykään. “Autoleikkejä, joko yksin tai kavereiden kanssa siellä kannakselaisella kotipihalla enimmäkseen leikittiin, ”leikkimökkinikin” oli puretun kanttiauton kori. Syntymäpäiväkahveja nautittiin monisatapäisen ystäväjoukon voimin luonnonkauniilla Vehoniemenharjulla, Olavin perustaman Vehoniemen Automuseon suojissa. Ihmekös, että jatkossakin koko elämä on ollut autoja ja taas autoja”, sanoo Olavi. “Senkin he kertoivat, että kerran, lapsenpiiaksi äidin kauppareissun ajaksi lupautuneen isäni torkahdettua edellisen yön ajovuoron jälkeen nojatuoliinsa, keksin ottaa leikkiautoni kuormaksi puuhellan tuhkaluukun sisällön. Onneksi ei ollut vaihde päällä, säästyi vastapäinen aitan seinä ja varmaan jotakin muutakin. Virrat päälle avaimesta ja muutamia vipuja taka-asentoon, ihan kuin isäkin aina näytti tekevän. Neljä vuotta vanhemman kokemuksella Sulo siihen lausui vähättelevän epäilyksensä, josta sain tietenkin vain lisää puhtia. Pienestä pitäen “Kyllähän autot ajatusmaailmaani kuulemma täyttivät jo varhaislapsuudessa, niin olen vanhemmiltani saanut kuulla”, kertoo Olavi. Serkkupojalleni Honkasen Sulolle halusin näyttää, että kyllä kolmivuotiaskin osaa auton käynnistää. kunniajäsen, saavutti 6.5 2012 kunnioitettavan lukeman henkilökohtaiseen käyttötuntimittariinsa. Onneksi ei hiilissä ollut sentään hehkua, mutta pesusoikkoa kuljettajalle tarjottiin – ja peräänkatsojalle pyyhkeitä”. Matkanteko oli vitkasta, sillä muitakin matkustajia oli aika ajoin päästettävä lavalta alas kävelemään, 80 Mittarissa Teksti: Veikko Hoppula, Kuvat: Olavi Sallisen arkisto(OS), Vehoniemen automuseo (VAM), Veikko Hoppula (VH) Kunniajäsenemme kunnioitettava mittarilukema Pieni automies serkkupoikien seurassa. Jalkastartille ylettyäkseni piti kyllä hypätä alas istuimelta, mutta sittenpä olikin helppo seistä starttinapilla. 20 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Olavi Sallinen, kangasalalainen ajoneuvoperinteen harrastaja ja Veteraanikuorma-autoseura ry:n 1. Eino Pyykön kuljettaman auton lavalla oli joitakin lähimpiä naapureita vähine tavaroineen. Vaan syttyipä sittenkin. REOhan se oli, joka seisoi kotimme pihalla isän tultua sillä juuri ajosta. Evakkotiellä Olavin ensimmäinen evakkomatka alkoi isän vanhemman REOn kyydillä, joka ei siinä vaiheessa vielä ollut pakko-otettu puolustusvoimien käyttöön. Eräänä talvisena aamuaikaisena lähdettiin taas, taivaanrannan loimottaessa punaisena rajaseudun kylien palaessa ja tykkien pauhun kuuluessa selvästi. Kaikissa vaiheissaan tavalla tai toisella autoihin liittynyt Olavin elämänkaari ansaitsee merkkipäivän kunniaksi hieman laajempaakin tarkastelua. Vasemmalla Toivo Kaunisvesi sylissään Kalevi Honkanen, auton ratissa Olavi ja oikealla Veikko Kaunisvesi. Eino Pyykön Volvon lavalla värjötelleistä aina yksi vuorollaan pääsi hyttiin ”lämmittelemään”. Eräs lapsuusajan autokokemus on painunut ihan omaankin mieleeni. Moottori jyrähti sellaisille kierroksille, että Sulo säntäsi välittömästi pakoon. Värikästä ja vaiherikasta on miehen elämä ollut niin Karjalankannaksella vietetyn lapsuusajan, kouluikäisenä koettujen evakkomatkojen sekä vaihtuvien asuinpaikkojen joskus jännittävienkin kokemusten, kuin myös aikuisena isoihin mittoihin laajentuneiden kuljetusja maansiirtoliiketoimintojenkin parissa. Vauhdilla pääsi isäkin sisältä siepatakseen minut syliinsä, sillä itkuhan siinä säikähdyksessä tuli
Kauniina kesäpäivänä oli lottienkin mukava pitää siestaa läheisen lammen rannalla. Pitkästymistä miehenalku yritti torjua seilaamalla tuntitolkulla edestakaisin Aurajoen yli kulkevalla höyryjaalalla, ”föörillä”. Näin Sallisetkin, jotka pääsivät muutKoti Karjalassa oli sodan aikana otettu uusiokäyttöön, sinne oli asutettu lottia, jotka ylläpitivät kanttiinia pihalle rakennetussa parakissa. Jopa saksalaisten autovarikon seudut tulivat tutuiksi, poikaviikarit keksivät kyllä aina keinot päästä näkemään hienoa tekniikkaa vähintään aidan raosta. Poika hinkui usein mukaan, mutta lupaa ei herunut, koska reissuja pidettiin liian vaarallisina. Rauhan (myöhemmässä kielenkäytössä välirauhan) tultua muutettiin Turkuun, missä isä-Toivo toimi erään upseerin autonkuljettajana. Perhe matkusti pohjoiseen jonkin aikaa myöhemmin, kun asuntoym. Korvat höröllä sai kuunnella iltaisin automiesten hurjia juttuja Petsamontieltä. Olavi istuu puukaasuttimen lauhduttimen päällä, Toivo-isänsä takana. Turussa Olavi ei aivan viihtynyt, liekö syynä ainakin osittain ollut pula ikäkavereista. Myöhemmin hänelle selvisi laitteen oikeakin nimitys; puolitela-auto. Alkoi jatkosota ja Toivo Sallinen sai komennuksen armeijan ajoon Kiestingin rintamalle, missä haavoittui ajettuaan autonsa vihollispartion asettamaan hyökkäysvaunumiinaan. Kumpurannan kylässä vierähti koko talvisodan aika. Takaisin Kannakselle Keväällä 1942 monet karjalaisista alkoivat anoa paluulupia takaisin vallatulla alueella sijaitseviin koteihinsa. Ystävälliset saksalaissotilaat ottivat toisinaan pari poikaa kyytiin lähtiessään koeajamaan korjauksessa olleita ajoneuvoja. Koulunkäyntikin supistui noin kuukauden mittaiseksi ”evakkokouluksi”, jossa yritettiin opettaa lähinnä alkeita. Safety Bus sekajunan vm. Siihen se sitten taas päättyikin, koulut suljettiin ja otettiin sotilaiden käyttöön. (VAM) Rovaniemellä asumisen aikoihin 1940 Toivo Sallinen osti Kannaksen Matka-autot Oy:n entisen R.E.O. Kuva on otettu Viipurin rautatieaseman edustalla 1943. Olavin kohdalle osui erikoinen laite, etupyörät kuin kuorma-autossa, mutta takana telaketjut. Rovaniemen kaudesta muodostuikin Olaville jännittävä ajanjakso. Kaduilla pääsi lähietäisyydeltä näkemään saksalaisten erikoisia järeitä sota-autoja, moottoripyöriä ja panssareita. Koulukin toimi nyt normaalisti, Olavi kävi Rovaniemen keskuskansakoulussa syyslukukauden 1940 ja kevätlukukauden 1941. Kovien remonttien jälkeen ne kuitenkin alkoivat taas muistuttaa työkaluja, joilla voisi ajaa jopa rahtia, ja niin Toivo Sallinen vastasi lehdessä olleeseen ilmoitukseen, jossa etsittiin isoja autoja Petsamosta tapahtuviin tavarankuljetuksiin Rovaniemelle. asiat oli saatu järjestykseen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 21 etteivät olisi paleltuneet. Sallisen REOt, mukaan luettuna myös Petsamon ajoa varten hankittu käytetty seka-auto, olivat tiiviisti ajossa, milloin Petsamon, milloin Norjan Kirkniemen keikoilla. Merkki on Krauss-Maffei m Zugkraftwagen. Monien vaiheiden jälkeen Sallisen perhe kuitenkin pääsi onnellisesti taas Kerimäelle tuttuun ympäristöön. Pohjoiseen Alkukesästä 1940 Olavin isäkin sai lopulta yhtä tuhoutunutta lukuun ottamatta autonsa takaisin puolustusvoimilta, tosin aivan erikuntoisina kuin sinne luovutettaessa. (OS). (OS) Vanha saksalainen postikortti esittää samanlaista 8 tonnin puolitelaautoa, jollaisen kyytiin Olavikin pääsi kerran Rovaniemellä. Vetoakselin katkeaminen eräässä jyrkässä vastamäessä vielä aiheutti reilun vuorokauden viivästyksen. 1937 Petsamon liikennettä varten. Kesällä 1942 paluuta tekevä perhe joutui majoittumaan aluksi muualle. Sotilassairaalassa vietettyjen viikkojen jälkeen hänen toipumisensa eteni kuitenkin niin hyvin, että pääsi lopulta myös takaisin palvelukseen
(OS) Olavi Sallinen kuittasi 4. Ja taas lähdettiin Suurhyökkäyksen alettua kesäkuussa 1944 tuli Kannakselta taas äkkilähtö. Erillisessä Autokomppaniassa ensimmäiseksi nimikkoautokseen vuosimallin 1941 Opel Blitzin, SA-1463:n. Melko lähellä toimi myös kenttäsirkkeli, jolla sotilaat sahasivat lautoja ja lankkuja linnoituspataljoonan tarpeisiin. Olavi kavereineen liittyi Kivennavan sotilaspoikiin, jotka harjoittelivat mm. Sotien runteleman maan jälleenrakentaminen työllisti miehet ja kuorma-autot. Automiehenä autokomppaniassa Olympiavuoden 1952 aikana tuli Olavin vuoro astua armeijan harmaisiin. Sodan aikanaan päätyttyä Toivo Sallinenkin pääsi lopulta perheensä pariin, sai vähitellen takaisin huonoon kuntoon menneet autonsa ja ryhtyi korjaamaan niitä Markkulan pihamaalla. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 22 tamaan Ahjärvelle 25.5.1942. Reissu päättyi lopulta Kangasalan Suinulaan, jossa majoituttiin Markkulan taloon. Perunat ja viljat kylvettiin ja karsinat laitettiin kuntoon. Varmaan ne kaikkein tärkeimmät muistot siltä ajalta liittyvät noin vuotta aiemmin alkaneeseen seurustelusuhteeseen erään viehättävän neitosen, Liljan kanssa. Lentäjät olivat pelastautuneet laskuvarjoilla, paitsi osumassa menehtynyt kolmas miehistön jäsen, joka oli paikallaan koneen räjähdettyä maahan osuessaan. Opettajan ehdottomia kieltoja kuulematta olivat pojat suksineen savuavan hylyn vierellä paljon ennen sotilaita. 1946 hän sai ostettua Pikonkankaalta tontin, jolle rakennettiin syksyyn mennessä uusi koti. Taas pääsi autoista kiinnostunut mies mielipuuhaansa, kun rautatien varrelta alettiin ajaa valtavia panssariestekiviä Siiranmäkeen ja Metsäkylään. Linnoituspataljoonan käytössä oli mm. Tuo seurustelu johti aikanaan kihlautumiseen ja avioliittoon, Korpraali Olavi Sallinen palveli 4.ErAutoK:ssa Hämeenlinnan Poltinaholla olympiavuonna 1952. Siellä toimi armeijan autokorjaamo. suuria sotasaalis-traktoreita, joita kutsuttiin Stralinetseiksi. Elämä tuntui taas hiljakseen asettuvan uomiinsa. Perheen elintarvikehuolto turvattiin hankkimalla pari – kolme lehmää ja sikapossu. kompassin käyttöä ja tarkkuusammuntaa pienoiskivääreillä. Kaikki saivat jäsenkortin sekä paljon hyödyllisiä neuvoja ja pikku niksejä sisältävän sotilaspojan taskukirjan, joka hänellä on tallella edelleenkin. Palveluspaikka oli 4.ErAutoK Hämeenlinnan Poltinaholla. Olympialaisten kisakeskus toi omaa poikkeuksellista väriään kasarmialueen elämään, mutta tärkeimmät muistot liittyvät tietenkin ajoneuvokalustoon, kuten kouluautona käytettyyn vuoden 1942 malliseen, bensiinikäyttöiseen Volvo LV 127 D SA-1667:een tai sittemmin nimikkoautoksi saatuun Opel Blitz vm 1941, SA-1463:een ja moneen muuhun. Putoava lentokone hipoi koulun kattoa Koulua Olavi kävi Luukan taloon perustetussa tilapäisessä koulussa, koska varsinaisessa koulurakennuksessa toimi sotilassairaala. Eräänä päivänä pojat saivat taas vauhtia kinttuihinsa, kun lentokone rakennuksen kattoa hipoen suhahti ylitse, mätkähtäen läheiseen suohon. Kenkkulinmäessä, vajaan puolen kilometrin päässä kotoa sijaitseviin autotalleihin ja pajaan oli ilmestynyt myös aivan uudenlaista käyttöä. Kyseessä oli Leningradin alueella pommituslennolla ollut saksalainen kone, joka Neuvostoliiton ilmatorjuntatulessa osuman saatuaan oli hädin tuskin selviytynyt Suomen puolelle. (OS). Monenlaisten vaiheiden jälkeen perheen matkanteko oli muuttunut oman REO-sekajunan kyydiksi, jota ajoi Olavin eno Jalmari Honkanen. Kotieläimiä edellään ajaen ja tavaroitaan kantaen vaelsivat karjalaiset tykkitulen saattelemina kohti Vuoksen siltoja, peläten niiden tuhoutumista ennen väen yli ehtimistä. Isoimmat lohkareet vietiin mörköMANilla, vähän pienempiä saattoivat kuljettaa myös Fordit, Chevroletit, Opel Blitzit ja Ciroenit. Tulevan autoharrastajan merkkituntemus pääsi hyvälle alulle. Sotilasliikenne edelleenkin sotatoimialueena olevalla kylänraitilla oli vilkasta. Ei ollut kylä ennallaan, monet talot olivat palaneet tai vaurioituneet muuten. Kotitalonkin jatkeeksi oli rakennettu pitkä parakki, jossa lotat ylläpitivät kanttiinia, mutta sentään yksi huone pystyttiin luovuttamaan myös alkuperäisen isäntäväen käyttöön
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 23 eli 51 vuoden yhteiseen taipaleeseen. Armeijan jälkeen koitti arki. Harrastajien ja harrasteyhdistysten kantava voima Monilukuinen on se joukko ajoneuvohistorian tallentajia ja -harrastajia, jotka tuntevat syvää kiitollisuutta Olaville myös omista aikaansaannoksistaan. Historia tallessa Sallisen perheen kuljetusja maansiirtoliiketoiminnan vaiheisiin on mahdollisuus tutustua moninkin tavoin, kiitos Olavin aktiivisen historiantallennusharrastuksen. Palvelusaikaansa 4. Miesten koulua ei kuitenkaan unohdeta. Autojoukkojen Tampereen Killan sekä Panssarikillan jäsenenä, joista ansioistaan hän on saanut useampiakin mainittujen järjestöjen ansiomerkkejä. Mobilia ja Vehoniemen Automuseo toimivat molemmat tahoillaan suomalaisen ajoneuvohistorian tallentajina ja monipuolisina esittäjinä. Suureksi kasvaneen kuljetusliikkeen vaativat erikoiskuljetukset sitoivat miehen entistä tiukemmin yrityksen toimintoihin niin kuljettajana kuin johtotehtävissäkin. Tampereen Seudun Mobilistit ry:n HyrysysyMenolainen ja Veteraanikuorma-autoseura ry:n VetKu-lehden useissa numeroissa) sekä Vehoniemen automuseon toimesta julkaistuissa DVD-tallenteissa ”Autoja ikä kaikki” sekä ”Ja kaikki kulkee”. Vuosien kuluessa tallennettujen ajoneuvojen, varusteiden, kirjallisuuden ja tietenkin myös alan tietouden määrät kasvoivat sellaisiin mittoihin, että niille piti saada asianmukaiset säilytystilat. Kesäkuulle 2012 hän on organisoinut 60 vuotta aiemmin ko. Olavi perusti vaimonsa Liljan kanssa vuonna 1982 Vehoniemen Automuseon, jonka suojiin kalusto ja arkistot sijoitettiin. Vuonna 1968 Kangasalan Pikonkankaalla otetussa kuvassa näkyy, että Sallisen kuljetusliikkeen kalusto oli jo varsin Magirus-Deutz -voittoista, joista muodostuikin yhtiölle eräänlainen tavaramerkki. Isänsä Olavi tosin säikäytti pahanpäiväisesti (onneksi vain kurillaan) kertomalla, että onkin muka päättänyt jäädä toistaiseksi armeijan leipiin. joukoissa palvelleiden varusmiesveteraanien vierailun nykyiseen Autokomppaniaan. (OS) Lilja ja Olavi istahtivat 1919-mallisen Ford T Ames Runaboutin istuimille Vehoniemen Automuseosäätiön perustamisjuhlassa 11.4.1986. Olavi on toiminut aktiivisesti mm. Ja tulihan se tuiki tärkeä ammattiajokortti suoritettua samalla. Suomen Kuorma-autoliiton liittokokouksen yhteydessä perustettu Veteraanikuormaautoseura ry sai niinikään vahvan tukipanoksen Olavin taholta, puhumattakaan niistä sadoista yksityisistä harrastajista, joille välttämättömät varaosat ja tiedot ovat peräisin hänen ehtymättömistä lähteistään. Historiaa on tallennettuna myös lukemattomissa julkaisuissa, kuten Olli Blombergin toimittamassa Kuljetuksesta Kulttuuriin -teoksessa, artikkeleita Vehoniemeläinen -näyttelyjulkaisuissa, alan harrastelehdissä (mm. Olavi on ollut myös yksi ensimmäisistä m u s e o k u o r m a a u t o h a r r a s t a j i s t a maassamme, 1980-luvulla hän aloitti keskustelun museoviranomaisten kanssa ajoneuvon kulttuurihistoriallisesta merkittävyydestä. (OS). Luovuttuaan terveydellisistä syistä pääosasta laajaa kuljetusliiketoimintaansa he perustivat museonsa taustavoimaksi Vehoniemen Automuseosäätiön (toimii nykyisin nimellä Mobilia säätiö). Omiin talleihin alkoi pikku hiljaa kerääntyä historiallisesti arvokkaiksi koettuja ajokkeja, joiden entisöinti ja kunnostaminen keräsivät ympärille runsaan joukon samanhenkisiä ystäviä. Vanhat ajoneuvot säilyivät kuitenkin kaiken aikaa hektisen leipätyön vastapainona. ErAutoK:ssa Olavi pitää haastavana ja mielekkäänä, joka antoi lisää innoitusta hänen moniin siviilitehtäviinsä. Hänen toimensa ovat erinomainen esimerkki siitä, miten kuljetuskulttuuria on mahdollisuus tallentaa tulevien sukupolvien varalle, kun sitä tekee koko sydämellään. Tampereen Seudun Mobilistit ry:n alkuvaiheet olivat vahvasti riippuvaisia Sallisen tiloista, kalustosta ja osaavasta neuvonnasta
Omaan talliin sijoitetut liittyvät kaikki suvun kuljetushistoriaan; Useimmat ovat samoja tai ainakin samanlaisia, joilla Sallisen suvussa on ajettu ammattimaista liikennettä. 1991. 24 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Sallisen entistämiä hyötyajoneuvoja on kertynyt vuosien varrella lukematon määrä. Veteraanikuorma-autoseura ry kutsui Olavi Sallisen ensimmäiseksi kunniajäsenekseen vuonna 1996. Puoliperävaunullinen Chevrolet vm.1928 kuorma-auto on juuri sellainen, millä hänen isänsä Toivo Sallinen aloitti ammattimaisen liikenteen harjoittamisen Kivennavalla. Olavi on 1990luvulla sairastumisestaan ja eläkkeelle siirtymisestään huolimatta jatkanut aktiivisesti Seuran tarkoitusperien toteuttamista. puolustusvoimien sotilasansiomitalilla 1987 sekä Suomen Leijonan ritarikunnan ritarimerkillä v. Kiitos, Olavi uutteruudestasi ja lämpimät onnittelumme 80-vuotismerkkipäiväsi johdosta! Toivottelevat Wexi ja kaikki vetkulaiset Sallisen perheen kuljetusliiketoiminta alkoi Kivennavalla Toivo Sallisen hankittua Chervrolet Capitol Truck kuorma-auton vuonna 1928. 1935 on myös omistajansa ylpeys ja rakkaus. Hän itse on noudattanut ohjettaan osallistumalla vanhoilla kuorma-autoilla moniin merkittäviin kotimaisiin ja myös useihin kansainvälisiin ajotapahtumiin. Olavi on entisöinyt auton alkuperäistä vastaavaan kuntoon. Sallinen on myös sekä Suomen Automobiili-Historiallisen Klubin että Tampereen Seudun Mobilistien kunniajäsen ja hänet on palkittu ajoneuvoperinteen tallennus-ansioistaan mm. Ilmajäähdytteinen,1964 -mallinen Magirus-Deutz Pluto edustaa kalustoa, joista 1960 luvulla Sallisen kuljetusliike oli tunnettu. Speed Wagon 2J vm. Speedwagon vm. (VH) R.E.O. Olavin käynnistämät lukuisat kuljetushistorian tallennustoimet velvoittavat meitä kaikkia alan perinteen harrastajia tekemään parhaamme, että arvokas kulttuuriperintömme tulee jatkossakin asianmukaisesti tallennetuksi. 1935 lienee se rakkain Olavin ajoneuvotallenteista – siksi paljon nostalgisia muistoja jo varhaislapsuudesta lähtien siihen liittyy ja niin kovan työn takana oli museoitavan auton hankinta ja entistäminen. Olavi kertomassa autonsa historiaa DVD-tallenteen kuvaustilanteessa syksyllä 2010. R.E.O. (VH). (VH) Magirus-Deutz Pluto vuodelta 1964 edustaa Yhtymä T Sallisen tyypillisintä linjaliikennekalustoa. Milloin hän itse on estynyt osallistumasta, on hän luovuttanut autonsa ajoon jonkun ystävän kuljettamana. "Autot on rakennettu ajamista varten". Olavi Sallinen on ollut sikäli poikkeuksellinen – ja joskus ehkä kiistanalainenkin museomies, että hän uskaltanut vaatia museoesineiden esittelyä niitä käyttämällä. Tarkalleen samanlaisella autolla Toivo Sallinen ajoi välirauhan aikana Rovaniemi Petsamo -väliä tauotta
Taiteilija Eero Lehtinen osasi toivottaa juhlavieraat tervetulleiksi Vehoniemelle. Tietenkin osasi, onhan hän toiminut vuosia jopa kotikulmansa kauppakeskuksen, Ideaparkin pormestarina. (ylh.) Mobilistija ralliharrastajien pitkäaikainen kirjapainopalveluiden tuottaja Pekka Niemi luovutti päivänsankarille tunnelmallisen taulun, jossa ranskalaistyylinen herrasmies poseeraa 1935-mallisen Renault Nervasportinsa vierellä. (oik.) Olli Lehto oli kesän 1952 repsikkana (ylennettiin jopa rahastajaksikin) JK Kuoppalan Salliselta ostamassa R.E.O. Safetybus -sekajunassa. (ylh.) Aarne ja Sinikka Sjögrén luovuttivat Olaville R.E.O.:n perävaunun alkuperäiset valmistuspiirustukset. Auton siirryttyä uusiokäyttöön pelasti hän siitä kuljettajan takana sijainneen ”oman” istuimensa, jota on huolella säilyttänyt tähän asti. Vuorossa kuljetusalan tamperelaisvaikuttaja Raimo Lehto rouvansa kera. Kaskenpoltosta Ideaparkin tontilla kaikki alkoi v. 2004, kertoili imurikaupan suomanennätysmies tässä vetkulaisten pöytäkunnalle. Takana hämmästelee hämeenkyröläinen Matti Järvenpää. Järeässä pronssiveistoksessa päivänsankarin leukaa kehystää kunnon parta, nykylooki onkin sileämpi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 25 Tampereen Seudun Mobilistit ry on palkinnut vuosittain parhaan entisöintityön Olavi Sallisen nimeä kantavalla kiertopalkinnolla vuodesta 1982 alkaen. 7.5.2012. Jos vaikka pitää joskus korjata jotakin kohtaa. Simo Pyykkösen juontamaa ja Antti Karjalan laulamaa musiikkipitoista historiakimaraa kuuntelevat (vas) Jari Kosenius, Pauli Wiklund, Markku Koskinen, Raimo Mesiranta, Pentti Härmä, Pekka Tenhovuori ja Olavi Myllyaho. Vuoden 2011 palkinnon pokkasi juhlissakin musisoineen Mayflower mobilistiorkesterin jäsen Risto Salminen Austin A40 / 1952:n laadukkaasta entistämisestä. Nyt sen oli aika palata kotiin ”Puhelu kuljettajan kanssa kielletty” kyltin kera. Iltamyöhällä ehti Olavikin hetken hengähtää Akin, Leilan ja Pauliinan seurassa. (vas.) Marianne, Liisa, Jyrki ja Marko Aro vaihtoivat kuulumisia saapuvien vieraiden kanssa
Suomalaisia kuorma-auto purkamoja kiertäessäni en ole törmännyt muihin raatoihin, ihmettelenkin mihin ne kaikki lopulta hävisivät. 1975 esitelty Ford Transcontinental oli Fordin yritys rynniä Euroopan rahtiautomarkkinoille isolla mallilla. Puhuttaessani rahtimiehiä olen kuullut Fordista niin hyvää kuin huonoakin. Pohjoismaiset ja Saksalaiset merkit antoivat, ainakin Suomen oloissa isolle Fordille kyllä vertaisen vastuksen, ja malliin voitaisiinkin soveltaa Tuntemattomassa Sotilaassa kuultua vaatimatonta lausahdusta: ”Parahiin en kuulu, mutta miehen reijän olen täyttänyt”. Myyntiluvut olivat Suomessa ilmeisesti melko vähäiset, tuliko muutamaa sataa yksilöä enempää Suomen rekisteriin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 26 Kyseinen automalli on sitä ikäluokkaa, joka on jo museoajoneuvoiässä; niin uusi, että se muistetaan muttei niin vanha että sitä haluttaisiin muistella. Ford vaihtui sitten jossain vaiheessa samanlaisilla Teboilin pressuilla varustettuun Scanian T 142 malliin, joka oli muistini mukaan vieläpä makuuhytillä. Niin ainakin lupasi Fordin myyntiesite. Toisaalta moottorin ja voimalinjan osalta auto näytti, ainakin paperilla varsin sopivalta esimerkiksi puunajoon Suomessa. Kerrotaan myös, että moni autoista paloi, kun osittain asiaan huonosti perehtyneet asentajat asensivat lisää sähkölaitteita. Siinä matkan varrella oli usein aamuisin kadun varressa pysäköitynä Teboilin väreissä oleva pressukapelli täysperävaunu yhdistelmä joka oli Fordin alustalla. Ja mikä suhde ensimmäisten MK1 ja -78 esitellyn MK2 variaatioiden välille muodostui Suomen myynnissä. Ei kovin yleinen täysperävetäjä Suomessa sekään pitkine nokkineen. Toinen oli Suomessa nousuteliseksi rakennettu entinen betonielementtien kuljetusauto toisen ollessa 2-akselinen puolikkaan vetäjä. Nykypäivää Yllättäen uuden vuosituhannen ensivuosina törmäsin automalliin pitkästä aikaa. Cumminsin moottori, Fullerin vaihteisto ja Rockwellin vetävä teliakselisto. Joku muisteli autossa olleen Webaston lämmitin vakiona mutta ei mitään lämpöeristeitä hytissä. Kerrotaan, että isojen Fordien purkuhaluttavuutta lisäsi se, että moottori ja vaihteisto kävi Sisuun, Teksti: Pauli Salo Kuvat: Pauli Salo,Vehoniemen Automuseo/Olavi Sallisen arkisto OUTOLINTU SUOMEN MAANTEILLÄ Mihin katosivat Ford Transcontinentalit. Karjaan Truckers Festivaleilla muistelen nähneeni viimeisen kerran ison Fordin liikenteessä, kyseinen yksilö tosin saattoi olla Ruotsalaista kalustoa. Korkea hytti ja Fordin kromatut kirjaimet nokassa jäivät mieleen. Suunnittelupöydällä Ford kaiketi ajateltiin lähinnä rahtiautoksi joko puolitai täysperävaunukäyttöön. Brittiläishollantilainen auto oli saanut ilmeisesti vaikutteita myös USA Fordeista ja siinä oli joitakin varsin edistyksellisiä rakenneratkaisuja, mutta toisaalta myös jotain peri-brittiläistä ajattelutapaa. Omistaja kertoi tämän yksilön olleen jopa kansainvälisessä liikenteessä, mm Iranin kananmunarallissa. Samoihin aikoihin luin Tekniikan Maailman ”rekka vertailua” jossa samanlainen MK1 Transcontinental oli samalla viivalla F89 Volvon, Scania 141:sen ja Mersun ja Niittikoppi Sisun kanssa. Ensikosketukseni Fordin raskaaseen rahtiautoon, Transcontinentaliin, sijoittuu ensimmäisen kouluvuoden koulumatkaan. Seuraavan kerran törmäsin aiheeseen jossain Hämeenkyrön Parkanon välillä Valtatie 3:lla jossa satuttiin kolaripaikalle missä oli pyörähtänyt ympäri täysperävaunu maitoyhdistelmä. Kirkkaanpunainen hytti ja alumiinisäiliöt, vai olivatko peräti rosteria kiilteli ilta-auringossa ja tunnistin auton samanlaiseksi MK1 Transcontinentaliksi. Niiltä ajoilta oli muistona hytin sinistä väritystä mukaileva plyysisisusta ja muita kuljettajan viihtyvyyttä parantavia detaljeja. pohjoismaisiin telivetoihin. Maailmalla on jo havaittavissa jonkinlainen arvonnousu, joten nyt pitäisi ottaa talteen ne viimeiset mahdolliset yksilöt Suomesta. Sisussa Cummins löi läpi vasta hiukan myöhemmin ja toisaalta tuolloin Sisun nouseva teli oli puumiehille se ainoa oikea. Kylmä oli nukkua hytissä. Olen myös kuullut, että maahantuoja ei markkinoinut mallia mitenkään aggressiivisesti vaan myyntisaavutukset lankesivat lähinnä muutaman hyvän piirimyyjän ansioiksi. Käsittääkseni ainakin sähköjärjestelmä oli poikkeuksellinen aiheuttaen osittain ainakin suomalaisten käyttäjien epäluulon mallia kohtaan. Käsittääkseni mallia oli kuitenkin Suomessa monenlaisissa ajoissa, joku tukkiautona, säiliöautoina, kappaletavan ajossa täysperävaunulla sekä puoliperän vetäjänä. Investointi, jonka arvo säilyy. Oliko niin, että Fordin sähköjärjestelmä ei ollut maadoitettu runkoon, vaan maat kulki omissa johtimissaan. Muutamasta elossa olevasta yksilöstä olen kuullut puhuttavan mutta missä ne on ja mikä on niiden tulevaisuus. Joku kertoi vetävän teliakseliston olleen todella mukava maantiellä verrattuna esim. Keskisuomalainen kuusimetsä kätki kaksi ”mannertenvälistä” Fordia. Yhtymä T.Sallisen Ford Transcontinental HA-4227/1976.
Internetin kertomaan jos on uskomista, niin Euroopasta löytyy aihiokuntoisia autoja vielä hyvinkin, ja myös kunnostettuja ja entisöityjä yksilöitä löytyy maailmalta. On myös puhuttu muutamien autojen ulosviennistä, mikä varaosiksi, mikä sellaisenaan ajoon. Sisun Eaton/Fuller oli ylipäätään hajoamaan vielä muutaman vuoden ikäisenä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 27 mutta toisaalta kuinka herkkä esim. Keskija Etelä-Euroopassa niitä oli ajossa tiettävästi pitkäänkin. Peräänkuulutankin nyt muistoja niistä Suomi-yksilöistä, mitä teillämme liikkui, mihin ne sittemmin päätyivät ja mitä niille kuuluu nyt. Samalla toivon, että edes yksi lajinsa edustaja elpyisi vielä jälkipolville nähtäväksi.
Menetystä surevat lähimpinä oma poika ja kaksi tytärtä. Kone murskautui ja paloi lähes poroksi, vieden lentäjät mukanaan. Teppo Mikkonen oli koko ajan toimitusjohtajana tuossa 1960-luvulla perustetussa Karelia-Matkat -yrityksessä. Teppo Mikkonen, sekä toinen kiteeläinen museoajoneuvoharrastaja, Veekmas-tiehöylätehtaan johtaja Esa Halttunen olivat yhdessä valmistelleet kuntoon kiertoajelureitin ja tehneet muut järjestelyt tulevan kesän suurtapahtumalle. Pienlentotoiminnan kiteeläisveteraani, koneistamoyrittäjä ja museoautojenkin kunnostaja Esa Pykäläinen, pyysi ties jo kuinka monennen kerran lentoseurakseen Mikkosen. Tavallisesta poikkeavaan antiin kuului muun muassa mieskuorolaulua. Kesällä 2006 Kiteellä toteutettu Vetkun kesäkeikan kokoontuminen jäi muualta Suomesta saapuneelle joukolle mieleen varsinkin Kiteesaliin järjestetystä iltatilaisuudesta. Poikia kertyi kaikkiaan viisi ja jokainen heistä on tavalla tai toisella ollut tekemisissä kuorma-autoliikenteen kanssa. Puutavaranajon ja maidon tilasäiliökeräilyn lisäksi veljekset harjoittivat laajaa matkatoimistoja tilausajoliikennettä, parhaimmillaan kahdeksan bussin voimin. Iso on myös museoajoneuvoharrastajien porukka. Veteraanikuorma-autoseura ja sen jäsenistö muistavat kiitollisuudella Teppo Mikkosta ja monia taakse jääneitä aktiviteetteja, joissa hän oli mukana. Vuosituhannen vaihteen jälkeen matkatoimisto oheistoimintoineen päädyttiin myymään Pohjolan Turistiauto Oy:lle, jolloin sen toiminnat sulautettiin osaksi isompaa matkailuyritystä, nimeltä Pohjolan Matka. Kaunis ja aurinkoinen kevätsää houkutteli miehet katselemaan kotiseutua yläilmoista käsin. Kesällä 2012 Veteraanikuorma-autoilijat kokoontuvat jälleen Kiteellä. Teppo Mikkonen tunnettiin veteraanikuorma-autoharrastajien piirissä paitsi omista kuorma-automuseoinneistaan, myös taitavana järjestön kesätapahtumien puuhamiehenä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 28 Teppo Mikkonen syntyi kesällä 1937 Rääkkylässä kuorma-autoilija Veikko Mikkosen perheeseen. Siellä ehdittiin jo odottaa hyväntuulista ja tuttua miestä, joka kesäkuussa taas toivottelisi vierasjoukon tervetulleeksi Kiteelle. Kaikki näytti hyvältä siihen asti, kunnes kohtalo päätti toisin. Oliko kyseessä sairauskohtaus vai tekninen vika, on tätä kirjoitettaessa vielä selvittämättä. ohjaama ultrakevyt lentokone iskeytyi jyrkässä kulmassa järven jäälle Rääkkylässä. Kaipaamaan jäi myös musiikista ja kulttuurista kiinnostuneita harrastajia sekä lukuisat muut ystävät ja tutut. Muu surevien joukko on suuri, alkaen omasta sisarusparvesta. Toistaiseksi tuntemattomasta syystä Pykäläisen Museoautomies Teppo Mikkosen muistolle Teppo “opintomatkalla” Tallinnassa 2011 Esa Halttunen, Kauko Raekorpi ja Teppo Mikkonen veteraanikuorma-autoharrastuksen parissa. Lastenlapsina ovat kolme poikaa ja Helmi-tyttö. Puuhakas mies toimi Kiteen mieskuoron puheenjohtajana edelleenkin, yhteensä pitkälti toistakymmentä vuotta. Kahdella lapsista on omaa perhettä. Pekka Havukainen Kirjoittaja on Tepon ystävä ja harrastetoveri Kuva: Pekka Havukainen Kuva: Markku T Koskinen
Eino Sinkko valittiin seuran puheenjohtajaksi sen ensimmäiselle varsinaiselle toimikaudelle. Kun sitten SKAL:n aloitteesta vanhojen kuormaautojen harrastajat kutsuttiin kesäkuussa 1987 koolle Kuopioon, oli Eino Sinkko ensimmäisten osallistujien joukossa. Sinkko-yhtiöt valittiin Vuoden Kuljetusyritykseksi vuonna 1999. Varsinaisen elämäntyönsä Eino teki kuljetusalan yrittäjänä, siinä hänellä oli hyvänä kumppanina puolisonsa Jenny. Liiketoimintaa jatkaa nyt kolmas sukupolvi. Valtatie 13:n rakentamisen myötä alkoivat maansiirtoajot. Viime sodissa Eino palveli pst-joukoissa kolmisen vuotta. Veikko Hoppula Liikenneneuvos Eino Sinkko on poissa Eino ja Letukka Pitkällä Keikalla vuonna 1989. Toimintaa kasvatettiin lukuisin yrityskaupoin. Vuonna 1949 hän osti velaksi käytetyn Letukan, jolla aloitti puutavarankuljetusten parissa. Veteraanikuorma-autoseura ry jatkaa hänen asettamissaan askelmerkeissä kunnioittaen ensimmäisen puheenjohtajansa arvokasta elämäntyötä. Eino tuki selkeästi Kuorma-autoliiton aloitetta seuran perustamisesta ja harrastajien kokoamisesta yhteen, korostaen, että toimintaan on pyrittävä saamaan mukaan kaikki Suomen kuorma-autoharrastajat. Einon isä kuoli vuoden päästä, mutta äiti Alma piti talosta ja pojista napakasti huolta. Vuonna 1961 hän osti ensimmäisen käytetyn säiliöauton liikenteineen ja vuonna 1968 betoniauton. Entisöintiurakka kesti parisen vuotta. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 29 Eino Sinkko syntyi Lemin Pyörä-Sinkolla 30.1.1924 maatalon toisena poikana. Eino tunnettiin myös kuorma-autoperinteen tallentajana. Letukalla Eino osallistui vuonna 1986 Helsingissä Suomen Kuorma-autoliiton 50v-juhlakavalkadiin, jolloin maassamme virisi ajatus kehittää alan perinteen tallentamisharrastusta. Veteraanityölle sykkinyt Einon sydän pysähtyi 8.3.2012. Vuonna 1984 hän hankki 1955 mallisen Chevrolet 6500 -veteraanikuorma-auton, joka vastasi ensimmäistä hänen uutena ostamaansa autoa. Veteraani-Letukka on edelleen yrityksen nostalgia-autona. Talon töissä Eino oppi jo nuorena sen, miten pyörät pannaan pyörimään ilman turhaa meinaamista. (OB). Toimen miehenä Eino totesi, että yrityksessä pitäisi olla muutakin kuin soranajoa. Hän oli myös urheilumies, kilpaillen nuorempana yhdistetyssä ja mäkihypyssä. Sinkon yritys laajeni vuosien mittaan myös kansainvälisiin ajoihin ja kasvoi niin, että 2000-luvulle tultaessa autoja oli 93 ja työntekijöitä 180. Lappeenrannan Uus-Lavolaan Sinkot muuttivat Lemiltä 1951. Vilkkaan keskustelun jälkeen teki Eino Sinkko kokoukselle esityksen seuran perustamisesta kaikkien vanhojen kuorma-autojen harrastajien yhdyssiteeksi, mistä myös päätettiin yksimielisesti. Näistä vuosista hänelle jäi loppuiäksi vahva harrastus veteraanityöhön ja varsinkin Veteraanikuoron toimintaan. Monista ansioistaan Eino Sinkko on palkittu liikenneneuvoksen arvonimellä ja Suomen Yrittäjien Yrittäjäristin Suurristillä. Vuonna 2000 yrityksestä myytiin muu liiketoiminta betoninkuljetuksia lukuun ottamatta. Autoja on taas yli 10 ja yritys työllistää 15 henkilöä. Hiihtämisestä Eino sai tarmoa koko ikänsä. Hänet valittiin kokouksen puheenjohtajaksi, jolloin hän kertoi muillekin perinnetallennusharrastuksen lisääntymisestä ammattiliikenteen piirissä
Jonatan Hilskan valmistama dioraama Vehoniemen Automuseossa. Polttoainejärjestelmä kaikkine letkuineen tulisi olla varmasti etanolia kestävää, ettei käytössä synny mitään vuotoja, jotka sitten voisivat aiheuttaa palamisriskin. Eihän siihen aikaan ollut bensa-asemia ja sprii oli oiva polttoaine, paitsi 96% alkoholin käynnistyvyys ilman bensiiniä oli heikompi kuin bensiinillä. Keski-Suomen suunnalta on kantautunut tietoa, että parisen vuotta markkinoilla ollutta RE85 -bensiiniä olisi jo pidemmän aikaa käytetty ainakin eräässä 1938 mallisessa amerikkalaisautossa – ja ilman ongelmia. Valitettavasti meilläkään ei ole enää tallella varmaa tietoa vanhojen autojen rakenteista, materiaaleista ja miten ne aikanaan suunniteltiin. Tavallinen bensiinimoottori "pehmeillä" venttiileillä ei kestä etanolikäyttöä ja venttiilit painuvat, niitä joudutaan säätämään ja ennenaikainen moottorin vaurioituminen on riskinä. Seuraisiko. Uusissa autoissa lähdetään kuitenkin siitä että koneen pitäisi kestää normaalikäytössä ja huollettuna auton normaalin käyttöiän. Auton moottori sopeutuu aina tarjolla olevaan polttoaineeseen. Öljyhän meille tulee Suomeen lähes kokonaan Venäjältä, joten tuo kotimaisuus on muutenkin hieno juttu etanolilla ajaessa. Auto on hinnaltaan ja käytöltään täysin vastaava kuin perinteinen bensiinimalli. Nykyään on onneksi keksitty ympäristöystävällisempiä lisäaineita ja lyijyllistä bensiiniä ei enää myydä. Puhtaan etanolin oktaani on 110 ja E85 polttoaineenkin 106 eli se sopii mainiosti ottomoottoriin. Flexifuel moottoreissa on isommat suuttimet ja moottorinojausjärjestelmä hoitaa sopivan annostelun bensan ja etanolin suhteen mukaisesti. Nykyisissä Flexifuel moottoreissa on vahvistetut venttiilit, jotta ne kestävät etanolikäyttöä. Ja näin Matti S Koponen: Hei Wexi Kiitos kiinnostuksestasi viinan käyttöön =). Etanoli syövyttää bensiiniä enemmän eri tiivistemateriaaleja. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 30 Veikko Hoppula Harrastukset maksavat, se tiedetään. Kun bensiini oli vielä erittäin halpaa, se valloitti markkinat. R Petsamon liikenteen aikainen Jäämerentien Shell-huoltoasema Rovaniemen pohjoispuolella. Jos arvon harrastajille on kertynyt jo lisää tietoa/kokemuksia kyseisestä halpis-bensasta, kuulisimme siitä mielellämme. (VH). Varmaankin tuo etanolin 0,99 litrahinta laittaa kiinnostamaan, kun bensa maksaa jo 1,68 /l. Ensimmäiset Henryn tekemät Fordit aina T-mallia myöten toimivat etanolilla. Ehkäpä ei ole oleellistakaan museoautoissa, kestävätkö niiden moottorit 250.000 km vai vähemmän. Ford on maailmalla myynyt yli 5 milRE85-polttoneste sisältää 80–85 % bioetanolia, jota St1 valmistaa kotimaisesta elintarviketeollisuuden biojätteestä Etanolix -konseptillaan. Polttoaineen syöttöä on lisättävä n 30% mutta tämä ei varmaan ole suuri ongelma vanhemmissa koneissa, jos kaasutinta voidaan säätää. Autossa on vain yksi polttoainetankki, johon voi joustavasti tankata joko RE85-korkeaseosetanolia tai perinteistä bensiiniä. Siksi emme suosittele etanolia käytettäväksi tavallisissa bensiinimoottoreissa. flexfuel -automallia, joita on Suomessa myynnissä jo usealla merkillä. VTT:n kokeissa FFV autot lähtivät käymään jopa 25C pakkasesta ilman lohkolämmitintä RE85:llä. Noista vanhoista koneista ei taida olla tietoja missään, mitä ne mahtavat kestää. Kun aikanaan keksittiin lisätä bensiiniin lyijytetraetyyliä, saatin sen oktaania nostettua, niin ettei kone nakuttanut, siis polttoaine ei syttynyt puristuksessa liian aikaisin. Kysyimme asiaa Oy Ford Ab:n markkinointipäällikkö Matti S Koposelta. E85:ssä on 15% bensiiniä ja suomalaisessa RE85 polttoaineessa tuo bensiiniosuus on vielä erikseen valikoituja herkästi syttyviä ohuita jakeita, joilla on parannettu kylmäkäynnistyvyys. Suomalaisen Työn Liitto on myöntänyt RE85-korkeaseosetanolille Avainlipun käyttöoikeuden, ensimmäisenä suomalaisena liikenteen polttonesteenä. RE85 käyttäminen edellyttää ns. Etanolia kuluu kylläkin n 30% enemmän, mutta silti sillä ajaessa säästää jo mukavasti sekä kukkaroa että luontoa. Tiedetään sekin, että jossakin vaiheessa on vedettävä raja kustannusten kasvulle ja ryhdyttävä jopa rajoittamaan osallistumista Vetkun matkaajoihin vanhemmilla bensiinikäyttöisillä kuorma-autoilla. Kyseinen Flexifuelmoottoreihin tarkoitettu menovesihän maksaa ainoastaan 0,99 euroa/litra (St1), joten kustannusvaikutus olisi varsin suotavan suuntainen, ellei autolle sitten seuraisi vastineeksi muita ongelmia. www.re85.fi/ ENTÄ JOS TANKKAISIN RE85:TTÄ MUSEOAUTOONI. Ennen noin radikaaleja päätelmiä etsitään kyllä keinoja kustannusten alentamiseen. Matti ei vastaa asiaan suoraan museoikäisten autojen kannalta, mutta muuten ”Refuelin” tekniset ominaisuudet tulevat vastauskirjeessä hyvin esiin
Toki nykyautoissa on katalysaattoria ja muuta tekniikkaa jotka vaativat korkealuokkaisen polttoaineen. (OS) LOSKA-AJO ON JUHLA-AJO KAITSUN PARHAAT BONGAUKSET (Suomen Kuvalehti nro 49/1923) Ystävämme Kai Ekbom on aktiivinen kuorma-autohistoriallisen aineiston kerääjä. Etanolissa on mukana happea, joka edistää palamista ja suuremmalla syötöllä saadaan koneen palotilaa samalla myös jäähdytettyä. Autojen virittäjät ja rallimiehet tietävät hyvin, että etanolilla saa helposti lisää tehoja ja hyötysuhdetta koneesta, jos puristussuhdetta nostetaan tai ahdetaan enemmän turbolla. Vettä on moottoreissa käytetty aiemmin koneen puhtaana pitämiseen, eikä pienellä 4-5% määrällä ole juuri muuta vaikutusta. Veteraanikuorma-autoseura ry:n 25v juhlaa vietetään lauantai-iltana hotelli Scandic Rosendahlissa Tampereen Pyynikillä. Perinnettä kunnioittaen Veteraanikuorma-autoseura ry:n tämänvuotinen Loska-ajo 2012 starttaa Nokian Linnavuoressa toimivalta AGCO SISU POWERin dieselmoottoritehtaalta (entinen Sisu Diesel) lauantaiaamuna 6.10.2012, autot kokoontuvat paikalle klo 8.00. Brasiliassa on toki aina lämmintä eikä pakkasongelmia tarvitse miettiä. 1960–70 -luvuilla ”Sallisen siniset Magirukset” olivat lähes käsite hoitaessaan Tampereen seudun isojen konepajojen kuljetuksia. Etelä-Amerikassa mm Brasiliassa on ajettu jo kymmeniä vuosia pelkällä spriillä (96% alkoholi), jota ei ole edes "kuivattu" tislauksessa jäävästä vedestä, kuten kotimainen RE85, jonka etanoli on 99,9%:sta. Vesi etanolin mukana ei kyllä oikeasti juuri haittaa palamista. Tässä vähän tuosta etanolista, valitettavasti en pysty antamaan vastausta kysymykseesi tarkempaa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 31 joonaa Flexifuel autoa, joten tekniikka sinänsä on vanhaa ja tuttua, eikä etanolin käytöstä tule sinänsä ongelmia. Veteraaniautonäyttely yleisölle järjestetään Agco Sisu Powerin Palueella klo 8.00-11.00 Alustavan suunnitelman mukaan veteraanikuorma-autokolonnan ajoreitti kulkee Hämeenkyrön ”Sillanpääläisten” idyllisten perinnemaisemien kautta Tampereelle. Vuosikymmeniä sitten ilmestyneistä sanomaja aikakauslehdistä hänen tarkka silmänsä poimii mitä mielenkiintoisempia uutisia, joista poimintoja julkaisemme tällä palstalla.. Terveisin Oy Ford Ab Matti S Koponen, Markkinointipäällikkö, Varaosat ja Huolto, Suomi ja Baltia Oy Ford Ab Malminkaari 9B, 00700 Helsinki Finland mkoponen @ford.com office +358 9 3517 0140 mobile +358 400 284 020 Valmetin lisäksi Sallisen kalustoa työllistivät vaativin kuljetustilauksin myös Lokomo ja Tampella. Juhlava museokuormaautonäyttely järjestetään iltapäivän aikana Tampereen keskustorilla.Tavoitteena on järjestää yleisölle tilaisuus tutustua elävään ja liikkuvaan liikennehistorialliseen museoon, joka on ainutlaatuista maassamme. Tässä on lähdössä Tampellan paketti Magirus-Deutz Uranuksen kyydillä kohti määränpäätään. Linjat Valmetin tehtaiden välillä Siuro – Tampere – Helsinki ja Siuro – Tampere – Jyväskylä – Suolahti muodostivat tavaralinjaliikenteen rungon
VetKu:n osastolla olivat esillä 60luvun jälkipuoliskolta peräisin oleva orimattilalaisen Eero Laineen Vanaja 690 tukkiauto puoliperävaunuineen ja joutsalaisine nostureineen, tuusulalaisen Raimo Stenvalllin Morris-Commercial vuodelta 1952 sekä forssalaisen Mauno Kumpulaisen Teijo pakettiauto vuodelta 1976. Turhaan eivät ahertaneet, sillä useitakin jäsenanomuksia päivien aikana palautettiin ja tietoa kuorma-autoperinteen tallennuksesta saatiin jaetuksi uusille harrastajille. Pieksämäen Kuhmosten Peterbilt -periamerikkalainen rekkaveturi. Lauantain ja sunnuntain aikana klassikkoajoneuvojen näyttelyyn tutustui yhteensä 17.500 messuvierasta. Kolme veteraanikuorma-autoa ison hallin reunalla Mauno Kumpulainen esitteli Vetkun toimintaa oman Teijo-pakettiautonsa vierellä. Osastolla ahersivat Markku Koskinen, Jari Kosenius, Kirsti ja Raimo Stenvall sekä Mauno Kumpulainen. HYÖTYAJONEUVOHARRASTUS HYVIN ESILLÄ CLASSIC MOTORSHOW’SSA.. Myös muilla osastoilla oli esillä vetkulaisten kuorma-autoja, kuten esim. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 32 Lahden Messukeskuksessa viidettä kertaa järjestetty Classic Motorshow tavoitti tänä keväänä ennätysyleisön
Loppukilpailun teoreettinen maksimipistemäärä oli 20, jonka lisäksi jokerikysymyksestä oli mahdollisuus kerätä viisi pistettä. kerran. Seppo Leskinen (vas.) Lahdesta on Suomen paras kuorma-autojen tuntija vuonna 2012. Kakkossijan valloitti 14 pisteellä Mika Schroderus Mäntsälästä ja kolmannelle sijalle päätyi Reijo Östlund Veikkolasta 13 pisteellä. Kilpailukysymykset osoittautuivat haastaviksi, sillä voittajaksi itsensä raivannut Seppo Leskinen Lahdesta keräsi 17 pistettä vastattuaan oikein myös jokerikysymykseen. Kilpailun vetäjänä toimineen Olli Blombergin valikoimat kuvat edustivat jälleen useiden eri vuosikymmenten kalustoa eri puolilta maailmaa, joten tuntemusta vaadittiin niin 1920-luvun Republicistä kuin 2011 vuoden Renault Masterista. Seppo Leskinen Lahdesta tuntee kuorma-autot Teksti ja kuvat: Arpe. Mobilian kotisivuilta löytyneeseen alkukilpailuun osallistui lähes sata kilpailijaa, jotka tavoittelivat paikkaa Logistiikka Kuljetus 2012-messuilla toukokuun puolivälissä järjestetystä finaalista. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 33 SAHK:n hyväksytyt ma-tarkastukset 1-4. Laajan ajanjakson ansiosta kilpailu kohtelee tasaväkisesti niin varttuneempia, kuin nuorempiakin alan tuntijoita. 1 kpl by Arto Rantala Liikennekäytössä olevat museoajoneuvot MuseoAjoneuvoja Museoajoneuvojen ajoneuvoja kaikkiaan osuus (%) Yhteensä 33 790 4 843 672 0,7 Autot yhteensä 19 752 2 943 122 0,7 Henkilöautot 18 065 2 532 496 0,7 Pakettiautot 409 297 070 0,1 Kuorma-autot 1 042 96 864 1,1 Linja-autot 61 11 782 0,5 Erikoisautot 175 4 910 3,6 Moottoripyörät 11 578 225 652 5,1 Mopot 2 170 222 602 1,0 Moottorikelkat 39 101 930 0,0 Traktorit 127 371 521 0,0 Moottorityökoneet 3 46 573 0,0 Kolmi-tai nelipyörä L5/e 83 743 11,2 Kevyt nelipyörä L6e 8 366 0,0 Nelipyörä L7e 13 763 0,0 Matkailuperävaunu 67 129 0,0 Puoliperävaunu 9 22 682 0,0 Muu perävaunu 29 819 589 0,0 TILASTOJEN KERTOMAA: MUSEOAJONEUVOKANTA 31.12.2011 Lähde: Trafi/Tilastokeskus Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry:n, SKAL Suoritealat ry:n ja Mobilian yhteistyökumppaneineen organisoima Kuorma-autojen tunnistuksen Suomenmestaruus -kilpailu järjestettiin tänä vuonna jo 13. Alkukilpailussa korkein saavutettu pistemäärä oli 40 pistettä ja siihen ylsi tänä vuonna peräti neljä mestaruuden tavoittelijaa. Hyvistä tuloksista johtuen alkukilpailuvastausten tasoa voidaan pitää korkeana. Vastaajien joukossa oli ilahduttavan runsaasti naispuolisia osallistujia ja vastauksia saapui kaikkialta Suomesta aina pohjoisinta Lappia myöten. Kakkossijalle itsensä tiesi Mika Schroderus ennen kolmannen sijan varannutta Reijo Östlundia. 2012 N1 Pakettiautot Volkswagen 2 kpl Moskvitsh 2 kpl N2 Kuorma-autot Scania 1 kpl Gaz 1 kpl Sisu 1 kpl Volvo 1 kpl N3 Kuorma-autot Scania 2 kpl Volvo 2 kpl Daf 1 kpl Sisu 1 kpl Mersedes-Benz 1 kpl Perävaunut Jyki kasettipv. Tuomariston mukaan kilpailusuoritusten joukosta jokaiseen kysymykseen löytyi myös oikeita vastuksia. Helsingissä järjestettyyn loppukilpailuun kutsuttiin 34 kilpailijaa, joista paikalle saapui 26. 1 kpl Tukki puutavarapv. Kuvallisten kysymysten lisäksi kilpailijoilla oli mahdollisuus vastata jokerikysymykseen, jossa mitattiin tällä kertaa tuntemusta liikennelupa-asioissa. Tiukkaakin tiukemmaksi muodostuneessa loppukilpailussa kilpailijoiden piti näyttää osaamisensa 20 kilpailukysymyksessä, joissa kysyttiin automerkkien ohella myös malleja, teknisiä tietoja, valmistusmaita tai valmistusvuosikymmeniä. Kilpailukysymysten laadinnasta vastannut toimittaja Olli Blomberg oli onnistunut löytämään loppukilpailuun jälleen haastavia, joskaan ei mahdottomia kysymyksiä. Kilpailun voittaja lähtee tuttuun tapaan tutustumaan johonkin eurooppalaiseen hyötyautoalan tapahtumaan seuraavan vuoden aikana
Kone toimii. Tiedustelut ja tilaukset Raimo Mesiranta/Mesi-Auto Oy p. Miehistötila 1+7, 2000 l vesisäiliö, Paltor nokkapumppu Täydellinen sammutusvarustus, imuletku 8 m. 0400 453 255 tai Raimo Stenvall p. Viimeisin katsastus 1984. Tavarat Seinäjoella. 0400 450 585 sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 34 MYYDÄÄN 1949 White kuorma-auto entisöity, museorekisterissä A Ford -kuorma-auton ylivaihdelaatikko 24" jenkkivanteet, 2 kpl 50-luvun nestekippi Nalle-Sisun vaihdelaatikko Ford 39 perä + jouset + vanteet Tiedustelut: Arne Åvall / Vantaa 040 553 6606 arne.avall@gmail.com Bedford EFN3B / 3840 paloauto vm. Vaatii pientä pintaremonttia.Hintapyyntö 3000 . 0400 631 644 raimo.mesiranta@mesiauto.fi. 1989 Pitkä Keikka, 1990 Jäämeren Keikka, 1993 Muistojen Magneettimäki, 1995 Matkalla muistojen Petsamoon, 1996 Juhlakeikka Kuorma-auto 100v, 1999 Kannaksen Keikka, 2000 Susirajan Keikka, 2001 Ahvenanmaan Keikka, 2003 Kymenlaakson Keikka, 2004 Pohjois-Suomen Keikka, 2005 Etelä-Pohjanmaan Keikka, 2006 SavoKarjalan Keikka, 2007 Päijänteen Keikka, 2008 Kevätpäiväntasaus Vanaja 60v, 2008 Eestin Keikka, 2009 Länsirannikon Keikka, 2010 Kallaveden Keikka, 2010 Loska-ajo Laipan erämaan metsäteillä, 2011 Kevätpäiväntasaus Jämsä Saarijärvi, 2011 Pohjanlahden Keikka. Martti Saikko 0400 152504 Vanaja A6-50/4300 vm. Tiedustelut/tarjoukset p. Vikingin moottorissa käytetty öljynsuodatin on poistunut varaosatai tarvikeliikkeiden valikoimista. VETERAANIKUORMA-AUTOSEURAN TALLENTEET JA KERHOTUOTTEET Edullisin tapa hankkia Seuran suosittuja imagotuotteita on lunastaa ne kerhotuotemyyjiltämme Kevätpäiväntasaustapahtuman yhteydessä. 050-376 3895 / Hautamäki Joutavana Allis-Chalmers HD6 teloilla oleva puskukone, vm 1968. 1967 Ajokuntoinen, säilytetty kuivassa tallissa. Satsia putkeen! osa 1, Satsia putkeen! osa 2 Vankat Vanajat, Väiskin Vanaja – kaitafilmeihin perustuva ajankuva autoilija Väinö Lemströmin töistä ja autoista, Maitoauton matkassa – Tunnelmallinen kuvaus entisajan maidonajosta. Yhteistyökumppanimme TEHO-FILTER ojensi auttavan kätensä, kaivoi esiin vanhat mittaja valmistustiedot ja valmisti MESI-AUTO Oy:n tilauksesta pienen erän suodatinta 5074-1 (Volvon varaosanro 417 065). DVD:n hinta on 30,00 /kpl (jäsenetuhinta 25,00 /kpl). Oheisten kuvien mukaista tavaraa, mm. Scania, 2 vaihtolavalaitetta, pylväskärry ym. Hintapyynti 3500 tai tarjous. DVD tallenteet matka-ajoista ovat hienoja paketteja elävää veteraaniautohistoriaa. Collegepaidat ja T-paidat Keulamerkit ja lakkimerkit Suosikkituote: Laatuvyö Vetku-soljella Vetkun kerhotuotemyynti, Tuusulan Automuseo Kirsti p. 1946 Katsastettu/museorekisterissä Hyvässä kunnossa Veivikipillinen peltipohjalava Hinta 15 000 Aarne Sjögren Tampere p. 1969 (museoajoneuvo) Erittäin hienokuntoinen, ajettu vain 25 000 km. Postitettaessa tuotteen hintaan lisätään lähetyskulut. 0400 742 268 Jari Voitto, Salo Studebacker M16-52/3860 Vm. Tiedustelut p. 0400 622 929 VOLVO öljynsuodatinpatruuna! Volvoharrastajat ovat harmitelleet jo jonkin aikaa, kun esim
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 35 Tampereen Seudun Mobilistien R estaurantapäivät Kangasalla, Pikkolan koulun alueella 6.7. Harrasteajoneuvoille erillinen pysäköintialue lähellä sisäänkäyntiporttia. klo 15-21 7.7. klo 8-16 Varaosia, rekvisiittaa ja tarvikkeita wanhoihin ajoneuvoihin sekä antiikkija keräilytavaraa. Alueella puffetti. Aluemaksu 3 , alle 7-vuotiaat ilmaiseksi Syysrestaurantapäivät 25.8.2012 www.restauranta.fi ROMPETORI
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC