Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
18-19 Vanhat jaksaa .................................... 38-40 Vetkun syyskokous .............................. Big Wheels Pieksämäki 11.-12.8. 040 5927 295 jari.kosenius@vetku.fi Markku Koskinen Pornainen p. Auto entisöitiin ainoasta korjauskelpoisena säilyneestä aihiosta. Retro Trucks Rekkakukossa Hollola 18.-20.5. 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: S-Pankki FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus 2017 Puheenjohtaja Juha Helin Loimaa p. 14-15 Suolahesta Kuopijoon päin ...................... Vetkun Kevätpäiväntasaus-ajo Mikkeli-Joroinen-VarkausLeppävirta 6.-7.5. 6-8 Kun Renault -karavaani Suomeen koukkasi ........ 0400 864 128 hannes.lanamaki@luukku.com Tapio Nisula Jyväskylä p. Suur-Saimaan Ympäriajo Mikkeli-Imatra-Mikkeli 22.7. 33 Vaisu alku dieselkoneille ........................ 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. Kuninkaantieajo ja 58. Vetkun Loska-ajo Kansikuva: Carl-Johan ja Sonja Blomqvist kuin uutuuttaan kiiltävän Wilken matkassa Loska-ajon museotiellä Ruoveden Pihlajalahdella. 37 Loska-ajon tiet veivät Keurusselälle ............... 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi SISÄLTÖ 2 / 2016 Info-sivu ......................................... 0400 474 879 kumpulainen.mauno@gmail.com Hannes Lanamäki Lehtimäki p. Vanhan ajan päivät Jokelan Museo Ruotsinkylä 28.-29.10. 3 IAA Hannover 2016 ..................... 34-36 Antti Korpelan Ford-keltanokasta kaikki alkoi .... 44. 9-12 Puuta Pakajoen uittoon ............................. 28-29 Vaitti oli Vilhon elämän suurin virhe ............. Power Truck Show Härmä Powerpark 26.-27.8. 42 Petterin tupaantuliaiset ja minikeikka Iittalaan .... Vetkun Sievin Keikka Sievi-Kokkola 1.-2.7. Classic Motorshow Lahti 6.5. 4-5 Avustuskeikka Keniaan .................... 46-47 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Tapahtumakalenteri 2017 11.2. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jari Kosenius Hausjärvi p. Talwiajo Jyväskylä 11.-12.3. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Mauno Kumpulainen Forssa p. Kuljetus 2017 Jyväskylä 10.6. 13 1258 km Kuopion Keikkaa .......................... SAHK:n Retkeilyajo Kotka 16.-18.6. 30-32 Öljysorapintaa Kainuun teille ...................... 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta ................ 41 Vetku esittelee: Juha Helin ........................ 20-21 Vuoden Mutteri -palkinto:Volvo NB88, vm 1971 .... Kuva: Ruovesi-lehti. 0400 828 441 tapio.nisula@hotmail.com Martti Saikko Lappeenranta p.0400 152 504 martti.saikko@saunalahti.fi Pauli Wiklund Kylmäkoski p. 040 571 1159 pauli.wiklund@pp.inet.fi Talousasiat Anu Mesiranta Kangasala p. 0400 487 011 juha.v.helin@gmail.com Carl-Johan Blomqvist Turku p. 040 590 4850 talous@vetku.fi Jäsenrekisteri Jari Kosenius Hausjärvi p. 43 Lyhyesti ja ytimekkäästi ........................ 16-17 Työn iloa .................................... 44-45 Kauppapaikka ............................. 22-27 Elmia Lastbil 2016 .................................. 040 5927 295 jasenasiat@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p
Välillä entisöintipajassa tahtoo moponpyörä irrota maasta, mikä johtaa helposti ylientisöintiin. Jotkut saattoivat leimata tämmöisen turhaksi nipotukseksi, mutta olisikohan sillä sittenkin joku yhteys yleisön odotuksiin. Museoajoneuvoksi tällaista ajokkia ei kuitenkaan pidä sekoittaa, eikä edes yrittää. Tosin tämän päivän maalari tuskin suostuu hyväksymään teollisuusmaalia automaaliksi, vaikka se aikanaan olikin yleisesti tarkoitukseen käytetty. Itsekin sain pitkään projektina olleen Vanajani viimein valmiiksi. Toimitus ottaa mielellään vastaan tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. Muistojen autot kun ovat monesti uusia tai ainakin komeita. 3 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Ari Perttilä, Jari Kosenius Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos:1500 kpl Ulkoasu: Digiart, info@digiart.fi Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti Vetku on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. On ollut seitsemän talvea ja kesää, mutta ne kaikki ovat olleet mukavia ja mielenkiintoisia, kiitos siitä kuuluu teille kaikille. Jäsenmäärä ja ajotapahtumiimme osallistuvien joukko on tuplaantunut. Jos näin jatkuu, on tulossa pitkä talvi. Ari ja Jari Ruosteen tallennusta, ylientisöintiä ja jotain siltä väliltä V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Nämä vuodet ovat olleet mahtavaa kasvun aikaa. Tätä kirjoittaessani marraskuun alkupäivinä meillä on täysi talvi. Valitettavan usein hyötyajoneuvot ajautuvat uransa loppupuolella tehtäviin, joista jää vuosirenkaisiin pahoja arpia eikä konservoinnilla voi saada oikein minkäänlaista lopputulosta. Varsinkin maalaustyön kohdalla rima nostetaan nykyisellään korkeudelle, mistä ei 1960-luvun maalaamoissa osattu edes uneksia. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen www.vetku.fi ohella ja toimii seuran jäsenten tiedotuskanavana. Näinhän asia ei ole museoajoneuvoksi hyväksytyt ajokit ovat vain yksi osa rikasta harrastekenttää. Vähintäänkin siisti, sillä kyllähän automies laitteistaan huolehtii. Käyttökuntoiset autot ovat oma lukunsa, joilla on vakaa kannattajakuntansa. mennessä. Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta! Markku Veteraaniautoharrastuksella on monta eri muotoa, joissa on yhdistävänä tekijänä lähinnä aihio. Arvokkaasti patinoituneen ajokin vaalimisessa on oltava tarkkana, sillä uudella maalilla tehdään monesti vain vahinkoa. Kun syksyllä 2009 lupauduin Veteraanikuorma-autoseuran puheenjohtajaksi, en osannut varautua näin pitkään kauteen. Ja totta on sekin, että entisaikojen loistoon laitettua ajokkia on hieno katsella ja kuunnella. Vetku 1/2017 ilmestyy 31.5.2017, aineisto 15.4. Muutama vuosi sitten Loska-ajon jälkipuinnissa linjattiin normiksi, että ajoihin osallistuvan auton tulisi olla museohyväksytty tai siihen verrattava. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. Museoajoneuvoksi hyväksytyn ajokin tulisi edustaa niin valmistusajan kuin käyttövuosienkin aikakautta. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Y M P ÄR ISTÖMER K K I M IL J Ö M Ä R K T 4041 0089 Painotuote Tervehdys teille jäsenet täältä Pornaisista. Toisin on vuosituhannen vaihteen jälkeen yleistyneiden varusteiden laita. Paitsi ehkä sitten, kun rakentamisajankohdasta on kulunut yli kolme vuosikymmentä. Kun tätä lehteä joskus joulun alla selaillaan, voi sää silloin olla ihan muuta. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Esimerkiksi vuonna 1975 tehtaan linjan jättänyt ajokki on monesti ollut aktiiviajossa vielä 1980luvun lopulla, joten sen ajan lisävarusteet sopivat siihen kuin hanska ihmisen käteen. Vetkun hallitus yhdessä ison jäsenkunnan kanssa on hyvä työrukkanen, jolla saa paljon näkyvää aikaan. Tavoitteeni on osallistua sillä Vetkun keikoille ja edellisvuosia enemmän myös kesäajan lukuisiin perinnetapahtumiin nyt, kun puheenjohtajan vastuu ei enää paina hartioita. Lunta on ollut jo viikon verran ja pakkasta joskus kymmenenkin astetta. Tottahan on, että useimmat harrastajat tähtäävät museoajoneuvostatukseen, minkä etuna ovat muun muassa pienemmät käyttökulut. Harrastekuorma-auto voi olla myös varsin lennokas hahmotelma eri aikakausien sekoitusta, joka on tekijälleen mieleinen. Konservoinnin kautta ajokissa säilyneet vuosirenkaat kertovat omaa tarinaa auton menneisyydestä. Vanhat kuorma-autot kiinnostavat, sillä uusia hienoja entisöintejä valmistuu vuosittain noin sata. Varsin usein veteraaniautoharrastuksen mielletään liittyvän läheisesti museoajoneuvoon ja etenkin museoajoneuvotarkastukseen. Toivotan uudelle puheenjohtajalle onnea ja uusia tuulia. Silloin voidaan rakentaa autoa oman mielen mukaan vuosirenkaista ja aikakausista välittämättä. Ilmoitusten ja kannatusmainosten mediatiedot: www.vetku.fi/mediakortti.pdf ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Patinoituneessa ajokissa kun ei kaivata ruostetta eikä risaa kohtaa
Telematiikka ja tietotekniikka olivat läsnä monellakin osastolla, joskin veteraaniautohallissa pääpaino oli kyllä vahvassa entisajan raudassa. Tänään ajokki kuuluu Spedition Fehrenkötterin laajaan museoautolaivastoon. Vetkun saksalainen sisarjärjestö Nutzfahrzeug Veteranen Gemeinschaft e. Järjestäjän mukaan messuilla vedettiin esirippu sivuun yli 300 maailmanuutuuden edestä, joten alan tulevasta kehityksestä sai varsin kattavan kuvan osastoja kiertäessään. Büssing 8000 vuodelta 1953 oli parasta, mitä sittemmin MAN AG:n huomaan päätynyt saksalaisvalmistaja tarjosi kaukoliikennemarkkinoille. Hannoverin messukeskuksessa Saksassa järjestettiin syyskuussa maailman suurimmaksi laskettava hyötyautonäyttely. Teksti: Ari Perttilä Kuvat: Sanna Mikkola Henschel kuuluu markkinoilta jo väistyneisiin valmistajiin. V, eli NVG oli koonnut paikalle entisaikojen kuljetustoimintaa valottavan näyttelyn. Kahden vuoden välein Saksan Hannoverissa järjestettävä hyötyautonäyttely houkutteli tänä vuonna paikalle lähes 245 000 kuljetusalan ammattilaista. Saksalaista kuljetuselinkeinoa ja sen historiaa esiteltiin yleisölle reilun 40 veteraaniauton voimalla. 180-hevosvoimaisen päävoimalan turvin kiskottiin kokonaismassaltaan 38 tonnin junia. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4. Siten myös veteraaniautoja esittelevällä osastolla oli kokoa ja näköä. Horst Anhaltin huomassa oleva makuuohjaamolla varustettu Henschel HS 140 on kiskonut nestemäisiä kuormia määränpäästä toiseen 192 hevosvoiman turvin
Lyhytkestoisesta panssarivaunutuotannosta johtuen yhtiön toiminta ajettiin alas hyvinkin määrätietoisesti vuonna 1946. Kumpikin ajokki kuuluu logistiikkayhtiö Gerloffin kokoelmiin. Fehrenkötterin tallista löytyy myös 310-hevosvoimaisella mahurimoottorilla varustettu Büssing BS16 vuodelta 1970. Suomessa museoautot ovat lähtökohtaisesti yksittäisten harrastajien, Saksassa perinteikkäillä yhtiöillä on omat perinneajokit. IFA L60 ja Skoda RT 706 tuovat tuulahduksen idästä. Vuonna 1940 valmistunut Vomag 4.5 LHG edustaa tyypillistä aikakautensa ajokkia. Büssing lukeutuu alansa pioneereihin juuri näiden mahurimoottoreiden saralla. Sittemmin ajokki on päätynyt saksalaisen vakuutusyhtiön huomaan toimien tänään yhtiön maskottina. Peräänsä ajokki sai vuonna 1950 valmistuneen kolmiakselisen umpiperävaunun, jonka oli aikoinaan valmistanut Karossier Schmitz. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5. Sodanjälkeistä aikaa kuvaava ajokki sai toimia päätähtenä yhtiön 80-vuotisjuhlissa vuonna 2015. Luonnollisesti myös hyötyajoneuvot kuuluvat Plauenissa sijainneen yhtiön tuotevalikoimaan. Vogtländische Maschinenfabrik AG eli Vomag on valmistanut vuosien saatossa muun muassa painokoneita, kutomakoneita ja kovapanosammunnoissa käytettyjä panssarivaunuja. Perustamisvuodelta 1935 ei löytynyt sopivaa aihiota, joskin aikakaudelleen tyypillinen Büssing-NAG 650 vuodelta 1939 sen sijaan päätyi saksalaisyrittäjän talliin. Lämpösäädeltyjen kuljetusten parissa toimiva Nagel-Group halusi juhlistaa yrityksen pitkää historiaa museoajoneuvolla. Skoda on jättänyt tehtaan portin vuonna 1964, IFA sen sijaan edustaa vuoden 1988 tuotantoa. Deutzin ilmajäähdytteisellä V8-moottorilla varustettu FAUN F60/36 vuodelta 1955 aloitti uransa panssarivaunujen kuljettajana Belgiassa
Lehto. Autossa oli 12-litrainen, 335 hevosvoimainen Rolls-Royce moottori. “Kyllä se oli melkoinen seikkailu”, Aaro on kuvaillut yllättäen alkanutta ja hyvän tovin kestänyttä Kenian keikkaansa. Tarina sai alkunsa keväällä 1976, kun jo aikaisemmilta vuosilta vankan kokemuksen ulkomaanliikenteestä kerännyt Aaro Heiniälä Taipalsaarelta eräänä päivänä sai yllättävän puhelun. Osa niistä oli saatu kokoon kenialaisen Africa Mocca -kahvilaadun myyntituotosta. Se oli tälle tiukan budjetin avustusprojektille aivan liian suuri summa. Liikennöitsijä Veikko Päivärinta antoi luvan lähtöön, kun kävi ilmi, että kyse on vapaaehtoisesta avustuskuljetuksesta. Hetken tuumailun jälkeen päätimme jatkaa matkaa ajamalla Välimerelle ja tutkia sen satamissa uusia ajotai laivausmahdollisuuksia” . Esimerkiksi Nastolan meijeriltä saatiin terässäiliöitä, joilla perillä Keniassa oli tarkoitus kuljettaa puhdasta vettä Ugandan vastaisella rajalla sijaitsevalle Kapedon alueelle, joka kärsi vuosikausia kestäneestä katastrofaalisesta kuivuudesta ja maaperän suolaisuudesta. “Aluksi matkasimme konttilaivalla Lyypekkiin. Sisu ja perävaunu kuormattiin täyteen mitä erilaisinta avustustavaraa. Rahallisesti avustushankkeessa olivat myös mukana muun muassa Suomen ulkoministeriön kehitysyhteistyön osasto ja Oy Suomen Autoteollisuus Ab sekä avustusauton ja sen perävaunun varusteluun osallistuneet yritykset. Kun linja-autot, sotilasajoneuvot, vetomestarit, ohjaamot ja moottorit lasketaan mukaan, on Sisu-tuotteita viety lähes 100 maahan ja kaikkiin maanosiin, Etelämanner mukaan lukien. Näin siis Sisumerkin 85-vuotisen historian aikana. Järeällä kalustolla puutetta vastaan Raskas, vetävällä telillä, vahvistetuin jousin, kuuman ilmanalan varustein, Multiliftin vaihtolavalaittein ja hydraulisella Nummi-nosturilla varustettu auto perävaunuineen oli hankittu keräysvaroin. Runsaanpuoleisen telex-kirjeenvaihdon jälkeen Pekka onnistuikin jäljittämään m/s Clan Grant -nimisen englantilaisen rahtialuksen, joka oli tulossa Genovaan ottamaan välilastin jatkaakseen sen jälTäydessä kuormassa oleva Sisu sekä Aaro Heiniälä (ohjaamossa) ja Pauli Rantanen matkalla kohti Victoria-järven rannalla sijainnutta Lähetyksen Kehitysavun orpokodin rakennustyömaata. Tehtävänä oli tuliterän R-143 CST-6x4 -mallisen Jyry-Sisun vienti Keniaan, Afrikan itärannikolle. Suomalaisia Sisuja on totuttu näkemään eri puolilla maailmaa enemmän tai vähemmän raskaan raadannan jättämien jälkien koristelemina. Vasta siellä ryhdyimme miettimään jatkomatkaa Afrikkaan. Bremenistä olisimme kyllä saaneet itsellemme ja autolle paikat suoraan Mombasaan menevään laivaan, mutta rahti olisi maksanut yli 150 000 markkaa (v. Byrokratiaa ja rahastusta Italiassa Aaro ja Pauli saivat avukseen Aaron aikaisemmilta ulkomaan rahtikeikoiltaan tutun Pekka Kiesilän, joka silloin hoiti Finncarriersin Genovan toimistoa. Vedettävänä Sisulla oli 2-akselinen täysperävaunu. Langan päässä oli vanha tuttu Pauli Rantanen Lähetyksen Kehitysavusta, joka pyysi Aaroa lähtemään keikalle Keniaan! Aaron piti pariinkin otteeseen kysyä, oliko Pauli tosissaan. 2016 runsaat 106 000 euroa). Huomaa Sisun nokalla ylimääräinen turboahtimen jäähdytysilman sisäänottoaukko ja vasemmalla puolella moottorin imuilman suurtehosuodatin. Eräät paahtimot jalostivat ja markkinoivat kyseisestä lajista paahdettua kahvia talkoohengessä. Tässä on yksi hieman erilainen tarina suomalaisen Sisun vientitoiminnasta. Kyllä oli, ja Aaro otti siltä seisomalta yhteyttä silloiseen työnantajaansa. Kuormana molemmissa olisi kehitysaputavaraa kuivuuden vaivaamille Kenian syrjäseuduille. Teksti: Olli Blomberg, Kuvat: Aaro Heiniälän albumi V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 6. Matkaa sinne oli Nakurun kaupungista noin 400 kilometriä kuvan kertoman kaltaista ”valtatietä” pitkin. Aktiivisina vaikuttajina projektissa toimivat ulkoministeri Kalevi Sorsa ja silloinen ulkomaankauppaministeri Sakari T. Uusien kuorma-autojen virallista vientiä on ollut yli 30 maahan
Rytäkässä tuli kolhuja niin autoon kuin laivan rakenteisiin ja laiturilla olleisiin tavaroihin. Sataman isoimman nosturin nostokyky oli vaivaiset kolme tonnia ja Sisu yksistään painoi yli 20 tonnia. Pauli ennätti siinä tiimellyksessä jo sanomaan tullipäällikölle, että jos kerran kenialaisille lahjoituksena tulevasta ja vapaaehtoisvoimin kerätystä avustustavarasta aiotaan periä jonkinlainen takuusumma, niin tavara lähtee saman tien Etiopiaan, jossa avuntarve on vähintäänkin yhtä suuri. Aivan siihen vihoviimeiseen rakoon sullottuna, kuten Aaro asian on ilmaissut. “Tullissa vaadittiin joka päivä uusia papereita tai korjauksia entisiin, jotka jo oli korjattu tullipäällikön edellisenä päivänä antamien ohjeiden mukaan”. Viimein, laivan omien nostureiden puomit ristikkäin asettamalla saatiin monen yrityksen jälkeen aikaan viritelmä, jolla Sisu ja sen perävaunu onnistuttiin laskemaan laiturille. Tilanteesta ei näyttänyt olevan ulospääsyä. Oy Lohja Ab:lta käyttöön saatua Solifer-vaunua kiskoi Sisun yhteistyökumppanilta lainattu LandRover. Rantasen Paulilla oli kuitenkin esittää asiaan liittyvä kirje, jonka Kenian silloinen varapresidentti Daniel arap Moi oli keräysprojektin alkuvaiheissa hänelle lähettänyt. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7. Kenian keskiosissa kuivuneet joenuomat saivat toimia maanteinä helpottaen samalla suunnistamista. keen Kenian Mombasaan. Muutaman päivän odottelun jälkeen ensin Sisu ja sitten perävaunu nostettiin sataman järeillä nostureilla jo parhaat päivänsä nähneeseen perinteiseen rahtilaivaan kansilastiksi. Karttojen tiedot olivat puutteelliset, eikä navigaattoria vielä ollut käytettävissä, matkapuhelimista puhumattakaan. Lähes viikon mittainen merimatka Suezin kanavan kautta ja Afrikan sarvi kiertäen päiväntasaajan eteläpuolelle Mombasaan sujui ongelmitta ja jopa Adeninlahdella vaanivat somalialaiset merirosvot välttäen, kun ikääntynyt laiva ei ulkonäöllään herättänyt rosvoissa mielenkiintoa. Aaro sai jälkeenpäin kuulla, että hänen kohdalleen osunut 11 päivää kestänyt simputus oli itse asiassa huomattavan lyhyt ja aivan normaalia sikäläisten virkamiesten omaksumaa toimintatapaa, lähinnä siis oman asemansa pönkittämistä. 2016 noin 280 000 euroa) käteistä rahaa jonkinlaisena takuusummana ennen kuin tullihäkin porttien aukeamista voisi odottaa. Suomen kansalle siitä kerrottiin maamme eri paikkakunnilla vuosien 1975-76 aikana kiertäneellä lähetysnäyttelyllä, kuvassa Helsingin Senaatintorilla. Aaro Heiniälän ja Pauli Rantasen Keniassa käytännön kenttätyönä toteuttamaan projektiin koottiin varoja ja tavaroita kansalaiskeräyksellä. Voi vain kuvitella millaista on ajaa telivetoista ja rautajousista Jyryä moisissa olosuhteissa, etenkin kuormaamattomana. “Ja sitten tuli periafrikkalaisen byrokratian vuoro”, Aaro on muistellut. Kirjeen nähtyään tullipäällikkö oitis mutta ilmeisen vastahakoisesti otti puhelun varapresidentti arap Moille. Mutta silloin olisikin pitänyt aivan yhtäkkiä löytyä 400 000 markkaa (v. Daniel arap Moin kirje avasi portin Viimein varsinaiset tullipaperit olivat kunnossa. Perillä Mombasassa edessä olivat sitäkin suuremmat vaikeudet
Autoa käytettiin veden ajon lisäksi Victoria-järven rannalle suomalaisena avustushankkeena rakennettavan orpokodin työmaakuljetuksiin. Mutta ikänsä puolesta se joka tapauksessa jo olisi veteraaniautoksi luokiteltavissa… Artikkelin sisältö on osa taipalsaarelaisen Aaro Heiniälän muistelmia, jotka kirjattiin talteen syksyllä 1999 silloisen Ulkomaanliikenteenharjoittajat ry:n kootessa aineistoa seuraavana vuonna julkaistuun kirjaan ”Ulkomaanliikenteen vuosisata” Suomalaiset kuorma-autot maailman teillä”. Tullihäkin portti aukesi eikä takuusummaa tarvinnut maksaa. Tuolle työmaalle eli Lähetyksen Kehitysavun Pertti ja Åke Söderlundin vastuulle Sisu sitten jäi Aaron lähtiessä paluumatkalle Suomeen. Niinpä Sisu kävi laivan mukana vielä Etelä-Afrikan Durbanissa saakka, josta se viimein päätyi eräälle Vise-Yhtiöiden työmaalle Irakiin. Vesikuorman tuonnin jälkeen Aarolla (vas.) oli joskus aikaa vapaahetkelle ja ajatusten vaihtoon kylänvanhimman kanssa. Runsaan vuoden kuluttua Aaron kotiinlähdöstä suomalainen projektirakentaja Vise-Yhtiöt osti Sisun ja laivasi sen Kuwaitiin käyttääkseen sitä siellä käynnissä olevissa projekteissaan. Kuva myös kertoo millaisissa majoissa ihmiset Kenian armottomilla takamailla asustivat. Irakissa Sisu lopulta pääsi maihin ja lähinnä muodollista korvausta vastaan. Voi vain kuvitella millaiseen käyttöön näin järeä auto jonkun sotaa käyvän tahon hallussa joutui. Kaikkinensa keikka Aaron osalta venyi oleellisesti alkuperäisistä suunnitelmista. Ensimmäisen kerran orpokodin rakennustyömaalle tullessaan iso punainen Jyry-Sisu herätti valtaisaa huomiota. Keikkasopimuksen mukaisesti Aaro jäi joksikin aikaa sinne Sisua ajamaan. Lukuisten keräyskumppaneiden lahjoittamat tavarat, esimerkiksi T-paidat, otettiin aina ilolla vastaan. Vaaleaihoinen ihminen oli täällä vielä outo ilmestys. Vuosina 1980-88 käydyn Irakin ja Iranin välisen sodan melskeissä Sisu jossain vaiheessa katosi Vise-Yhtiöiden työmaalta eikä sen myöhemmistä vaiheista ole mitään tietoa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8. 2016 vajaat 11 000 euroa) vastaavan summan Kenian shillinkejä ajoneuvoyhdistelmän pysäköinnistä sataman alueella! Ja siinä ei sitten mikään selittely enää auttanut. Onnellisesti perillä ja töissä Nairobista palattuaan Aaro ja Pauli lopulta pääsivät lähtemään kohti 600 kilometrin päässä Mombasasta sijaitsevaa Nakurun kaupunkia. Kokoontumisen saattoi myös selittää se, että kuormasta jaettiin yhteistyökumppanin lahjoittamia makeisia. Laivan saavuttua satamaan kapteeni ei kuitenkaan päästänyt Sisua maihin, koska ei ollut mielestään saanut kuljetuksesta tarpeeksi suurta korvausta. Heti häkin ulkopuolelle päästyä satamaviranomaiset puolestaan halusivat vielä noin 15 000 Suomen markkaa (v. Puhelun aikana kiivaasti vaihdelleet tullipäällikön naaman ilmeet ja toistuvat pään nyökkäykset kertoivat, että langan toisessa päässä annettiin tiukkoja toimintaohjeita. Moni paikallisista ei ollut koskaan ennen nähnyt kuorma-autoa, suomalaisesta Sisusta puhumattakaan. Oli pakko hankkia kyyti ja lähteä 400 kilometrin päähän Kenian pääkaupunkiin Nairobiin hakemaan lisää rahaa pankista, jotta tästä toivottavasti viimeisestä pälkähästä selvittiin. Huomaa perheen asumus
He olivat jo ehtineet sopia, että kohti itäistä Eurooppaa ajetaan Venäjän läpi – ja suorin reitti Norjasta Venäjälle kulki heidän kartoissaan Lakselvin kautta Muurmanskin. Tämä seikkailu oli jatkoa vuoden 2005 karavaanille, joka vei Renault kuorma-autot yhtiön kotikaupungista Lyonista perinteiselle Silkkitielle Pekingiin Kiinaan. Mutta ennen kuin oltiin Saariselällä, oli väännetty kättä ihan tosissaan. Teksti ja kuvat: Hannu Kuosmanen V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9. Sisu Auton ja Renault Trucksin yli 10 vuotta kestäneen yhteistyön viimeisiä näyttäviä tapahtumia oli neljän Renault Keraxin ja kahden Sherpan karavaani Saariselällä 2009. Kuten hyvin pärjäsikin, niin Lapin pakkasissa ja lumilla, Venäjän tiettömällä tundralla, Itä-Euroopan kuoppaisilla pikkuteillä, Siinain niemimaan kuumuudessa kuin myös Kalaharin autiomaan kuivuudessa Namibiassa. Karavaanien tarkoituksena oli osoittaa, että Renaultilla pärjää. Se oli lähtölaukaus Renaultin suurelle 30 000 kilometrin pituiselle kaikkiaan 12 kuorma-auton seikkailumatkalle Norjan Nordkappista Etelä-Afrikan kärkeen Hyväntoivonniemelle. Saariselällä päästiin harjoittelemaan autojen ryhmittämistä perinteiseen karavaanimuodostelmaan. Meille oli itsestään selvää, että jos kerran Lyonista rahdataan autokaravaani Euroopan pohjoisimpaan kärkeen Nordkappiin, niin pitäähän reitin kulkea Suomen kautta. Hankkeen puuhamieheksi ryhtyi tuotepäällikkö Kari Halmela, joka oli Renaultin maahantuonnin tärkein yhteyshenkilö tehtaalle. Ranskalaiset eivät olleet tästä maantiedon faktasta ollenkaan vakuuttuneita. Renault kuorma-autojen maahantuonti ja myynti oli tuolloin eriytetty Sisu Auton sataprosenttisesti omistamaan tytäryhtiö LT Finlandiin. Kun Suomeen saatiin Renaultin organisaation ensimmäiset sisäiset tiedot siitä, että Cape to Cape -karavaanin lähtöpaikka tulisi olemaan Nordkapp, syntyi meille vankka vakaumus siitä, että karavaani pitää saada koukkaamaan Suomen kautta. Toki syy oli puhtaasti myynnillinen, sillä Renault Trucks panosti tuolloin vahvasti Venäjän markkinoille ja halusi näkyä siellä
Onneksi tilanne kuitenkin laukesi päivää ennen, kun lakkoa siirrettiin kahdella viikolla. Olimme rakentaneet autoille testireitin Saariselän hotellialueelta ensin Kaunispään huipulle ja sieltä Ivalon suuntaan Kuukkelilammen ja Lintu-Antin pirtin taV E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10. Näistä toinen pääsi jo ennen Saariselälle tuloa tutustumaan Sisu Auton rakentamaan koko maan kattavan Renaultin huoltoverkoston toimivuuteen: vuotava polttoaineputki vaihdettiin melkein lennossa Tunturiauton Sodankylän korjaamolla. Pitkän ja äänekkään keskustelun lopputulos oli se, että LT Finland järjesti Cape to Cape -karavaanille Saariselälle 25.-27.2.2009 koko operaation kenraaliharjoituksen, johon osallistui oman henkilöstön lisäksi joukko tärkeimpiä Renault asiakkaita Suomesta ja Norjasta sekä tietysti alan lehdistön edustajat. Kaikki näytti hyvältä, kunnes päälle paukahti force majeure: Finnairin lentäjät uhkasivat aloittaa lakon juuri aloituspäivänä. Ensinnä oli tietysti autot: neljä Paris-Dakar rallista tuttua maastoja aavikkovarusteltua järeää Kerax 450.26 6x6 kuormaautoa ja kaksi Suomessa harvinaista, alun perin sotilaskäyttöön suunniteltua Sherpa 4x4 maastoautoa. Ranskaa isoilla kirjaimilla Kari Halmela oli kuitenkin sitä mieltä, että jos ajo Venäjälle ei onnistu Suomen kautta pohjoisessa, niin viedään autot sitten menomatkalla Suomen kautta Nordkappiin ja järjestetään Lappiin kunnon kenraaliharjoitus koko karavaanille. Ivaloon lensi tuolloin Finnairin lisäksi myös Blue1, mutta sen koneet olivat bookattu täyteen. Ivalossa käytiin muutamaan kertaan varmistamassa ajoreitit, hotellivaraukset, parkkipaikat, paikalliset avustajat, lounaspaikat, iltaohjelmat, lentovaraukset. Huolto pelasi Lapissakin Mitä Saariselällä sitten tapahtui. Ennen kuin tämä viesti saatiin perille, piti Karin puhua ranskaa välillä vähän isommillakin kirjaimilla – mikä supliikkimieheltä kyllä kävi, eikä ollut mitään uutta ranskalaisten kanssa seurusteltaessa. Autot kyllä saataisiin ajamalla paikalle, mutta ranskalaiset, suomalaiset ja norjalaiset vieraat jäisivät kentille. Kenraalia edelsivät mittavat valmistelut
Lounaalla Kaamos Kammin suuressa kodassa erämaassa keskellä ei mitään tarjolla oli yksinkertaisesti lohikeittoa, Saariselältä näyttävä Renault Kerax ja Sherpa -karavaani suuntasi kohti Norjaa ja Nordkappia. Rattiin ulkopuolisia ei päästetty missään vaiheessa koko Cape to Cape -reitin varrella vaan autoja ajoivat Renault Trucksin henkilökunnasta valitut ammattikuljettajat. (Kuva Renault Trucks) V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11. Joulupukkia emme sentään kehdanneet Kaamos Kammille roudata, vaikka jälkeenpäin ajatellen sekin olisi mennyt täydestä. Heistä useimmille Suomen osuus oli ensimmäinen mahdollisuus päästä tutustumaan lumeen, jäähän ja pakkaseen ihan oikeissa arktisissa olosuhteissa. Autoja ja elämyksiä Totta kai autot olivat tässä tapahtumassa pääroolissa. Kari Halmelan kanssa olimme oppineet, miten tärkeää roolia ruoka ja siihen liittyvät elämykset näyttelevät ranskalaisten brändien markkinoinnissa. Siellä toimittajat ja vieraat pääsivät autojen kyytiin ja kuvaamaan letkaa maastosta ja moottorikelkan reestä. Teknistä tietoa toki jaettiin ja autoja kuvattiin niin maastossa kuin Kaunispään huipullakin, mutta paras kuvaussessio ja hurraus syntyi, kun paikallinen poroisäntä talutti pari poroa samaan kuvaan retkeläisten kanssa autojen eteen. Mutta kun ranskalaisten kanssa operoitiin, vähintäänkin yhtä tärkeää oli Saariselälle järjestetty oheisohjelma. kamaille, johon oli aurattu metsäautotielle ympäriajettava pikataival
Me puolestaan olimme tyytyväisiä, että suomalaiset ja norjalaiset asiakkaat innostuivat tekemään ihan todellista kauppaa ja julkisuuttakin tuli mukana olleiden toimittajien jutuissa varsin kiitettävästi. Todistamassa kuorma-automyyjä Jukka Oja. Loppu onkin sitten sitä historiaa, jonka käsikirjoitusta kirjoittaa nyt Volvo Trucks. Alkupaukku oli luonnollisesti kotimainen, suomalaiskansallisesti variksenmarjalla terästetty Koskenkorva. Karavaanin lähtömaata Ranskaa muisteltiin Burgundin alueen halki virtaavan Le Serein laaksossa kypsyneellä Chablis valkoviinillä. Niin kuin sekin, että Saariselän operaatio jäi viimeiseksi suuremmaksi markkinointitapahtumaksi Sisun ja Renaultin 1997 alkaneella yhteisellä taipaleella. Cape to Cape illallisen tarina oli rakennettu ajan hengen mukaan juomien varaan. Heinäkuussa 2009 Renault Trucks ilmoitti ottavansa kaikki Suomen toiminnot haltuunsa ja perustavansa oman maahantuontija myyntiyhtiön RT Finland Oy:n. Mutta niin kuin Vetkulehden lukijat Jallun tarinasta muistavat, kaikilla parhailla illallisilla tärkeintä on tarina. ruisleipää ja räiskäleitä, mutta todelliseen lappilaiseen eksotiikkaan päästiin illan hämärtyessä ajetun moottorikelkkasafarin jälkeen Kaunispään Huippu -ravintolan illallisella. Tarinat ovat tarinoita ja parhaat niistä jäävät elämään. Mutta se onkin sitten jo kokonaan toinen tarina. Ja ettei totuus unohtuisi: Kari Halmela (vas.) esittelee illallisella kauppakirjaa, kun autoilija Eino Korhonen (kesk.) Renaultin osti. Loppuhuipennus oli se, että punaviinin kautta Cape to Cape -retkeläiset pääsivät maistelemaan tulevaa määränpäätä, siis etelä-afrikkalaista Robertson Constitution Road punaviiniä. Monille Renault Trucksin ammattikuljettajille Saariselän maastot tarjosivat ensikosketuksen arktisiin oloihin. Ja tarina tietysti jatkui. Ja toki lopuksi tarjoiltiin Calvadosta, Renaultin ja myös Sisun silloisen ohjaamotehtaan maisemissa Normandiassa jalostettua omenaa. Tärkeintä ovat tarinat Takkatulen loisteessa tunnelmallisessa ravintolasalissa tarjolla oli lappilaisen keittiön parhaimpia herkkuja: graavattua taimenta, avotulella loimutettua poronfileetä, liekitettyjä ohukaisia. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12. Toimittajat pääsivät ottamaan ajokuvia moottorikelkkojen vetämästä reestä. Saariselältä karavaani suuntasi lähtöpaikkaansa Nordkappiin ja sieltä sitten monien etappien kautta suoraan alas maapallon toiselle puolelle Etelä-Afrikan eteläkärkeen. Kari Halmela vahvistaa, että alkukankeuden jälkeen ranskalaiset olivat Saariselän kenraaliharjoitukseen ja sen tarjoamiin elämyksiin enemmän kuin tyytyväisiä – kannatti siis koukata Suomen kautta
Urakan ensimmäinen talvi oli erittäin luminen. Seuraavassa kaksi esimerkkiä käytännön ongelmien ratkaisutaidosta muoniolaisessa 1950-luvun metsätyökulttuurissa, eli kuinka hätä keinot keksii. Siitä huolimatta töitä oli tehtävä, jotta perheet pysyivät suuruksessa. Rekikuljetuksen etuna olisi ollut sekin, että se ei kuluttanut autonrenkaita, joista tuolloin oli huutava pula. Ratkaisu oli onnistunut. Haluttu työväline hankittiin Väylän eli Muonionjoen toiselta puolelta Ruotsista. Tukit lastatiin vetämällä ne kuormaan köysivetona. Poron järjestämän pienen keskeytyksen jälkeen työt taas jatkuivat. Uittolanssiin karttui talven aikana komea noin 1500 kuution suuruinen yhtenäinen pöllipino. Kuorma on matkalla Pakajoen purkulanssiin. Työpäivää jatkettiin vielä vuorottelemalla ”kylmäsen” aikana joka toinen yö ajamalla poroa. Autokuljetuksen kehittelyä Välilanssista puut kuljetettiin keväällä Kustin Citroenilla Pakajoen uittoon. Luovuus korvasi usein teknisiä puutteita ja kuljetuskaluston tarvetta. Se söi kuulemma apetta kuin hevonen. Ajomatka oli reilun kilometrin mittainen, ja reitti suunniteltiin myötämaita myöten autotien varteen. Perävaunu ja tukkipankot ovat lähtöisin Laatokan-Karjalan Pitkärannasta. Tapansa mukaan poro joskus kyllästyi ja sen seurauksena tenikoi. Artikkeli on ote Lapin puutavara-autokuljetusten historiaa tallentavasta Jorma Nykäsen kirjasta, joka valmistuu vuoden 2017 lopulla. Arvi yritti juoksemalla saada kuljetusvälineensä kiinni. Taisi siinä ajomieheltä päästä poron perään joku ruma sanakin, kun jalkamiehenä paarusti tulipaikalle. Jo keskitalvesta alkaen lunta oli kertynyt puolitoista metriä. Auton renkaista ja muista tarvikkeista oli huutava puute. Autokalusto oli vanhaa tai armeijoiden loppuun ajettua poistokalustoa kuten sitikoita, kemsuja, undran letukoita ja oppeleita. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Yleensä oli pärjättävä sillä, mitä oli käsillä. Poro on ollut Ylä-Lapissa jo ammoisina aikoina erilaisissa kuljetustehtävissä perinteinen juhta. Jotta urakasta selvittiin, tehtiin pitkiä työpäiviä. Työssään poro vaati runsaasti ruokaa. Sen ja paksun lumikerroksen seurauksena ajo kävi mahdottomaksi. Joskus Käkivaaran mäessä piti kuormasta pudottaa vain yksi tukki, jotta päästiin mäen päälle. Siihen lastattiin myös pinotavaraa, ja näin parannettiin kuljetuskapasiteettia huomattavasti. Poro syrjäytti maastokelpoisuudellaan hevosen ja pelasti Arvi ja Kusti Nykäsen hankintaurakan lumitalvena 1951–52. 13 1950 -luvulla oli Muoniossa niin kuin muuallakin metsätyöja kuljetusvälineistä huutava pula. He urakoivat puut pystystä kuljetettuna uiton lanssipaikalle Pakajokisuuhun saakka. Kuormia vietiin yövuoron aikana tienvarsilanssiin reilut puolenkymmentä kertaa. Poro oli kuitenkin nopeampi ja katosi läheisen kumpareen taakse. Siinä kahlatessa hevosten jalat aukesivat. Hakkuumiehen perinteisiä työvälineitä olivat kirves, kuorimarauta tai petkele, pokasaha ja tukin kaadossa kahden miehen justeeri. Suuri edistys kaatotyöhön oli yhden miehen justeeri eli ”pukkuri”. Puiden lähikuljetus suoritettiin hevoskuljetuksena. Teksti perustuu Arvi Nykäsen haastatteluun. Talvella 1951 Arvi Nykänen urakoi setänsä Kusti Nykäsen kanssa hakkuupalstat läheiseltä Metsähallituksen Peuralaen metsätyömaalta. Vuosikymmenen loppupuolella puiden kuljetus Pakajoen uittolanssiin hoidettiin upouudella Gaz-kuormurilla. Teksti: Jorma Nykänen Kuvat: Eila Nykäsen kokoelmasta Autoilija Kusti Nykänen valmistelee tukkikuormaa kuljetusta varten. Auton hinattavaksi tehtiin reki. Ajoporo ratkaisi kuljetusongelman Kusti Nykänen päätti hankkia isokokoisen ajoporon. Siitäkin huolimatta, leveranssiurakka hoitui määräpäivään mennessä ennen uiton alkua. Työkaveri löytyi kuitenkin yllättäen syömätouhuissa lähtöpään puutavaralanssin ruokintapaikalta. Moottorisahoja ei tuolloin ollut. Autoilijat ostivat armeijan poistomyynneistä huonompikuntoisia samanmerkkisiä autoja varaosiksi. Kuormassa oli joko edellisenä kesänä ”parkattuja” pöllejä tai vastasahattuja tukkeja. Kevytrakenteista Gazia ei ollut tarkoitettu tukkiautoksi. Erään kerran purkulanssissa poro kyllästyi jälleen kerran ja karkasi Arvilta. Auto on venäläinen Gaz ja kuormaaja on ruotsalainen vaijeri-Hiab. Päivisin palstalla sahattiin yhdessä tukkia ja hakattiin pinotavaraa. Artikkeli on aiemmin julkaistu LuoteisLappi -lehdessä 29.4.2015. Hangen päälle tuli hetkellisen suven ansiosta kova hankikuori. Mutta reki ei kestänytkään tukinajoa kuin pari reissua, jolloin tilanteen pelastamiseksi löydettiin vanha auton perävaunu. Miehet olivat lujilla. Tuohon aikaan Tornion ja Kilpisjärven välisellä tiellä oli vähän liikennettä ja ajomatka oli vain kymmenkunta kilometriä. Autokuljetukseen turvauduttiin vain silloin, kun ajomatka muodostui pituutensa vuoksi hevosella kannattamattomaksi. Poroa kova hanki kantoi, ja homma lähti käyntiin. Siksi tukkikuorman suhteen Gaz oli tarkka
Moottori toipui. Kun tulen vanhaksi ja huonojalkaiseksi, saatan kuitenkin kartella Hirveä sen vuoksi, että siirtyminen kerrosten välillä piti tehdä portaita käyttäen. Ilta tuntui pitkältä hiljaisessa kylässä. Vasta polttoainetta tankkiin liruttaessani kysyin itseltäni: ”Laitotkos Oulussa tankkiin lyijyn korviketta?” ja jouduin vastaamaan, että en. Museoajoneuvolla ei syyllistytty ansioajoon, sillä kulut jäivät kuljetuksen suorittajan ”piikkiin”. Ensimmäiset aateveljet tapasin Kärsämäellä, kun idän suunnalta saapuivat kainuulaiset ja tietenkin Aimo Pirnes. Kun traktorimies sattuu vielä olemaan sama, jolta aikoinaan Opelin ostin, niin kuljetuksen voidaan katsoa olleen myös Blitzin viimeinen palvelus miehelle, joka sen paalista pelasti. Vuonna 2014 Napapiirin kesäkeikan jälkeen tunsin jääneeni kunniavelkaan vetkulaisille siitä, että keikalle osallistui peräti 79 ajopeliä. Lisukkeella oli nakutusherkkyyden, eli oktaaniluvun korottamisen lisäksi toinenkin tehtävä: edesauttaa venttiilien liikkuvuutta, siis voidella ja estää karstoittuminen. Seuraava tankkausväli sujui 15,6 litralla/100 km, sitä seuraava 13,2 litralla/100 km ja viimeisellä etapilla meni jo alle 12 litralla (silloin lavakin oli tyhjä). Rovaniemeltä Ouluun menovettä oli kulunut 12,6 litraa sadalle. Siis kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Heidän kanssaan ajelin sitten eteenpäin. Pikku-Valmettikin oli Opel Blitzille ihan kunnon kuorma! Lisäaineen mieluisuus ja tarpeellisuus moottorille tuli selväksi heti, kun sitä tankkiin oli laitettu. Kansan antamaksi nimeksi tuli sutjakkaasti Tarrabensiini. Silloin päätin, että osallistun kesäkeikoille minäkin, vaikka matkan pituus hirvittäisikin. Teboil päätti itse hoitaa mokoman homman ja antoi polttoaineelleen nimeksi Terrabensiini. Hotelli Hirvi ja Valtran talkoot Yövyin seuraavan kerran Äänekoskella. Lapissa meitä vetkulaisia on valitettavan vähän ja osallistuminen pitkiin reissuihin vaisua. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 14 Teksti ja kuvat: Kari Niva. Suurempaa vauhtia pitäneet olivat menneet menojaan, ja olimme Jorma Rusasen kanssa kaksistaan. Opel Blitzin lavalla oli Valmet 20, koska valtralaiset halusivat traktoreita näytille Suolahteen ja koska Valmetin omistaja halusi traktorinsa Nurmijärven Klaukkalaan. Hän oli tullut Fiat-merkkisellä kevytkuormurillaan noutamaan ”piikkilangan kiristäjäänsä” viedäkseen sen Nurmijärvelle. Sanoin Jormalle, että nyt tuli hankalampi vian etsintä. Siirto Opelin lavalta tapahtuisi seuraavana päivänä sitten, kun Valmet olisi näyttelytehtävänsä eli lavalla ”bodaamisen” hoitanut. Joitakin muitakin vetkulaisia siinä yöpyi. Hotelli Hirvi hoiti hyvin majoitustehtävänsä, sillä niin huolellista asiakkaan etukäteisopastusta ja tyytyväisyyden selville ottamista en ehkä ole ennen tavannut. Ajoin lähistöllä olleen huoltoaseman pihaan – tankkiin meni 59 litraa, eli polttoainetta oli kulunut käsittämättömät 30 litraa sadalle! Samallapa selvisi säiliön tarkka tilavuus. Tankissa tarrabensaa Pihtiputaalla Opel alkoi käyttäytyä merkillisesti, ja oireet viittasivat polttoaineen vähyyteen. Päätin ajaa junttimaisesti nelostietä, sillä fiilistely pikkuteillä ei yksin ajaen huvittanut. Auton käyttäytyminen ei Oulun ja Pihtiputaan välillä mitenkään hälyttänyt, vaan laitoin menohalujen niukkuuden ankaran kuorman syyksi. Sen vaihtoehdon suljin kuitenkin pois, koska olin ”juuri äsken” Oulussa vain kaksi sataa kilometriä sitten täyttänyt tankin. Muistini mukaan juuri Opelit erityisesti vierastivat sitä niin, että venttiilit alkoivat tarttuilla, eivätkä sulkeutuneet kunnolla. Niinpä läksin Rovaniemeltä matkaan kohti Oulua yhden ajoneuvon muodostelmana keskiviikkona 15.6. Yövyin Oulussa ja jatkoin aamusella edelleen nelostietä kohti Äänekoskea. noin kello 15. Illan aikana sain kontaktin kyytiläiseni, eli pikku-Valmetin omistajaan. Olikohan niin, että ”Tarrakemistit” eivät olleet tietoisia tuosta toisesta vaatimuksesta. Pulputtelin kuitenkin säiliöön viisilitraisen varabensani ja kas kummaa, moottori käynnistyi. Erityisen suuren vaikutuksen minuun teki savitaipalelainen Fordson Thames-autokunta Tarmo Hirvi ja Lauri Haimila, sillä siinä suorituksessa oli käsittämättömän paljon mobilistiaatteeseen sitoutuneisuutta. Kun nakutuksen estoaineena pidetty lyijytetraetyleeni aikanaan poistettiin bensiinistä lyijyn kielteisten ominaisuuksien vuoksi, korvasi jalostamo sen jollakin toisella lisäaineella. Yhden välivuoden jälkeen lähdin siis kohti Kuopiota
Toiset autoilijat antoivat viisaasti periksi ja parkkeerasivat tien sivuun rajuimman kelin ajaksi. Hallitus valinnan perusteet tietää, ja olihan matkakin kieltämättä aika pitkä. Nyt arvostan suuresti sitä, että tulin valituksi. Ei stressiä, eikä väsymystä ja tyytyväisyys vain kasvoi, kun matkattiin isolla joukolla. Autoistakin tietysti puhuttiin. Traktori siirtyi lavalta toiselle miesvoimin, kuten joskus kai ojastakin silloin avo-ojien aikaan. Kotimatka vaikeamman kautta Kello kymmenen paikkeilla sunnuntaina lähdettiin ajamaan koteja kohden. Säilytän teosta kunniapaikalla ja toimitan sen ensi kesänä seuraavalle saajalle luovutettavaksi. Paikan olisi pitänyt olla minulle tuttu, sillä sain vuonna 1979 Valmetin tehtailla parin päivän pituisen perehdytyksen 702-malliin, kun olin lähdössä Sambiaan opettamaan sikäläisille suomalaista traktoritekniikkaa. Minunkin oli pakko lopulta parkkeerata, kun näkyvyys loppui. Valinta tuli täysin puun takaa ja tuntui ensin ansaitsemattomalta. Olin ollut kovin tyytyväinen oman tulomatkani aikataulutukseen. Aamusella olikin sitten aivan pikku pyräys suoriutua Suolahteen Valtralle. Iisalmessa tein pahan virheen ja väärän valinnan, sillä valitsin lyhyemmän reitin KajaaniPudasjärvi-Ranua, kun olisi pitänyt valita sateeton reitti suoraan nelostielle ja Oulun kautta kotiin Rovaniemelle. Kotimatkan osalta en ollut tyytyväinen ajoreitin valintaani, yöpyäkin olisi välillä kannattanut. Raskauttavaa valinnassa oli se, että tiesin kelien eroista. Toinen kerta eläessäni, väitän niin. Suolahdesta Kuopioon siirtymisen savolaisveljet olivat suunnitelleet tapahtuvaksi leppoisalla aikataululla miellyttävää reittiä pitkin. Olivat sentään parasta, mitä Motonet pari vuotta sitten tarjosi. Valmet 20 vaihtui reliefiin ja minulla oli siten kyydittävänä paluukuorma Rovaniemelle. Kellon lähestyessä puolipäivää aloimme siirtää Valmetia lavalta toiselle. Kiitos kaikille vetkulaisille ja erityisesti savolaisille hyvästä tapahtumasta! Opel Blitz on tuonut perinnekuorman Suolahden Valtralle ja saanut vierelleen Veikko Hoppulan kaksi vuotta vanhemman lajitoverinsa. Matkalla kohtasin niin rankan sateen Puolanka-Pudasjärvi välillä, että sellaiseen törmää todella harvoin. Kun tulin kotiin, olivat kellon osoittimet 20:30:ssä. Vaan kaikki oli muuttunut, ei mitään tuttua. Taivas putosi päälle, siltä tuntui. Aikaa matkaan oli mennyt 10,5 tuntia. Pidin matkalla yhden kunnon tauon, kun ruokailin Pudasjärvellä. Googlen mukaan matka on 504 km, joten keskinopeudekseni tuli 48 km/h. Vähältä, etten alkanut inttää, ettei se minulle kuulu ja että hallitus on tehnyt virheen, mutta rauhoituin ja kumarsin kauniisti. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 15. Jätin Opelin kadun varteen ja riensin katsomaan iltauutisia. Lastoittamalla ja teippaamalla sain aikaan tilapäissulan putsaamaan kuljettajan ruutua. Automiehet ovat mukavia, mutta enempää en rupea kehumaan, ettei kihahda hattuun. Lopulta minunkin piti pysähtyä. Matkamittariin kertyi koko reissulla 1258 km. Kuopiossa kiertopalkintoyllätys Näyttelypäivä meni lupsakkaasti tuttuja tapaillen sekä lääkearsenaaleja ja sairaskertomuksia vertaillen. Googlekuski ajaa taipaleen 6 tunnissa 10 minuutissa, 83 km/h. Huonoa säätä riitti koko matkalle, kun lännellä samaan aikaan vallitsi poutasää. Kotimatkalle osui niin rankka sade, että sellaiseen törmää todella harvoin. Lauantai-iltaan ajoitetun juhlaillallisen kohokohta minulle oli tietysti kiertopalkinto-reliefin saaminen. Mieleen jäi kirkkaimpana uutena kokemuksena upea lounaspaikka Lohiniva Tervossa. Pikku-Valmetin hyvä ominaisuus on tämäkin. Kumpikin lasinpyyhkijä sanoi työsopimuksen irti, eli varsi murtui, koska siirrettävä vesimäärä oli niin suuri. Kaikki renkaat olivat ilmattomia ja yksi pahasti haljennutkin, mutta kun siirrettävä oli kevyt, lavat aika tarkkaan samalla korkeudella ja talkooväkeä riittävästi paikalla, ei siirto tuskaa tuottanut. Reissu oli rankka, mutta vähääkään en kadu matkalle lähtöä
Puitteet ison ihmisjoukon aamutankkaukseen olivat komeat ja toimivat. Pitkän linjan automiehet Sauli Lavikka (vas.) ja Osmo Mikkonen ovat myös pitkän linjan vetkulaisia. Kuva: Mainostoimisto Sinari ja Aila Roivainen Teksti: Veikko Hoppula, Jari Kosenius Kuvat: Veikko Hoppula, Raimo Mesiranta V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16. Valtran Suolahden tehtaan koeajoradalle saapui Kuopioon matkaajia ympäri Suomen. Vanhempi autonkuljettaja Esko Sirola sovitteli itseään Wilken ohjaamoon. Edellinen kerta oli ollut kauan siten, jolloin toisella kymmenellä olleelta pojalta se kävi kai sukkelammin. Toivomus kuultiin hyvin, sillä lähes 50 eri ikäistä ja mallista Valmettia oli kaivettu esille ja jollain konstilla saatu lavalle. Kuopiossa sitten Vetkun haitarit soivat. Valtran markkinointitiimin toivomus oli, että mahdollisimman moni ottaisi matkakuormaksi vanhan Valmetin. Suonenjokinen Pekka Konttinen (vas.), säkyläläinen Tuure Hulmi ja sotkamolainen Jouko Suutari päästivät nostalgiset sävelet valloilleen
Taisihan sitä vähän olla, mutta hyvä retki sietää sateenkin. Ruotsissakin palkittu Stefan Lundin komea Scania LB 141 ja NTM-perävaunu Cargo Express -tunnuksin on lähtöä vaille liikkeellä. Lähtösää Suolahdessa oli hiukan sumuinen, mutta sadettakin oli matkalle ennustettu. Wilke oli Kuopiossa ensi keikallaan, sillä entisöinti valmistui hyvissä ajoin samalla viikolla. Tähän on tultu. CarlJohan Blomqvistin Wilke on ainoa jäljellä 120:sta valmistetusta yksilöstä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17. Valmet 15 ja 20 olivat suomalaisen traktorituotannon alku. Tämän päivän Valtra on huipputuote, jonka markkina-alueena on koko maailma
Tynnyrikärryt sopivat hyvin kaiken kappaletavaran, vaikka viljasäkkien siirtämiseen. Teksti: Veikko Hoppula ja Jari Kosenius Kuvat: Veikko Hoppula ja Raimo Mesiranta Näin tehtiin ennen kuin kuormalavat ja haarukkavaunut keksittiin. (VH) Pieksämäkeläinen Olavi Nenonen (vas.) ja kuopiolainen Pertti Lähivaara vastasivat Kuopion näyttelyn kuormantekonäytöksistä ja kuivattilevat hikeä urakan jälkeen. (RM) Työnäytökset ovat veteraaniautonäyttelyjen ja muiden perinnetapahtumien parasta antia. Tukin on noustava kuormaan oikeassa kaltevuudessa. (VH) V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18. Kuormaus oli tuolloin paljolti kahden miehen yhteistyötä, eikä suinkaan kevyemmästä päästä. Vaijerikäyttöisellä puominosturilla tukkeja kuormatessa saksimiehen tulee tietää, missä sijaitsee puun painopiste. Nyt olisi tärkeää kiinnostua ja innostua vanhoista työtavoista ihan käytännön tasolla, konkarit kyllä auliisti näyttävät ja neuvovat. Niiden taitaminen ja esitteleminen on tärkeä osa kuljetusperinteen säilyttämistä. Ne keräävät ympärilleen sankan katsojajoukon, sillä toisten työntekoa on aina mukavaa katsella. Kuopiossa esiteltiin lastausmenetelmiä ajalta ennen hydraulisten kuormaimien ja takalaitanostimien yleistymistä. Aika harvalla on työperäistä kokemusta tuon ajan lastausmenetelmistä, onhan noista ajoista kulunut vähintään puolen vuosisataa
(RM) (Vas.) Kiirettä pitää kuin sammakonpojalla äkeen alla, totesi saksimieheksi kelpuutettu Olavi Nenonen. Auto on Lähivaaran Volvo LV 249 vuodelta 1953. Topi Hytönen toimi työnäytösten sujuvasanaisena ja kokeneena selostajana. Kuudesta vaa’asta syntyi yhteislukema 21800 kg, joka oli yhtä kunnon tukkia vaille täysi kuorma. Taustalla näkyvä tyhjä rengas oli tärkeä kuormaa purettaessa, sillä täydet tynnyrit tipautettiin lavalta renkaan päälle. Nostoa ohjaava vetonaru toisessa kädessä ja pöllin asentoa ohjaileva pokara toisessa, sitten tarvitsee vain varoa, ettei tipauta raskasta pölliä varpailleen, muuten voi tulla tauko ajoihin. (VH) (Oik.) Perinteisten kuormausmenetelmien osaajat kuormaamassa 200 litran kiskovanteellista bensiinitynnyriä lavalle tarkasti muotoiltujen jolupuiden avulla. Ja tuoreen tukin nilapinta on vielä liukaskin! (RM) V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19. (VH) Tämän päivän työmenetelmää esitteli ylikonstaapeli Jyrki Laukkanen, joka näytti, kuinka tukkikuormassa oleva Volvo 485 punnitaan tien päällä. Pertti Lähivaara hallitsee liikkeensä vuosikymmenten harjoituksen ansiosta. Myös 400 litran tynnyreitä oli käytössä, kiloja siis saman verran. Yleisöllä oli tilaisuus veikata ajoneuvon kokonaismassaa
Lisäksi perään hankittiin kaksiakselinen kasettikärry. Kärrykeikoista nuppiajoon Seuraava koti Scanialle löytyi Orimattilan Heinämaalta. Hyvän kantavuuden aikaansaamiseksi alun perin 6x2-tyyppiseen alustaan asennettiin toinen ohjaava etuakseli ja päällirakenteeksi tuohon aikaan edistyksellinen alumiinista valmistettu kasettilava. Eräs paikallinen maarakennusyrittäjä oli himoinnut Kajalon tuhtia ”vinkkeliä” jo jonkin aikaa, kunnes vuonna 2008 yrittäjän haave toteutui. Scania 142:sen vierellä Jussi Knuuttila. Sora liikkui liukkaasti ja 142:nen hoiti hommansa nurkumatta vuodesta toiseen. Jussi Knuuttilan Scania R142H 8x2kuorma-auton taival maansiirron parissa alkoi vuonna 1984, jolloin lahtelainen Kari Mäkilä osti auton maansiirtoyrityksensä nimiin. Nyt auto joutui siististä soranajosta takaisin raskaaseen maanajoon pehmeille työmaille uurastamaan. Huomaa talvikaudeksi asennettu aurauspuskuri. Mäkilän auto oli valmistuessaan ensimmäisiä kuusiakselisia kasettiyhdistelmiä Lahdessa. ”Yritimme hitsaamalla korjata lavaa, mutta ei siitä mitään tullut. Ajoneuvo siirtyi Kajalon Soran omistukseen ja tehtäväksi tuli sorajalosteiden kuljetus yrityksen omalta montulta lähikuntien asiakkaille. Näitä autoja ei ole myöskään äskettäin vahattu. Kuljettajana toimi koko ajan Toivosen Tarmo, joka työnsä ohella piti Scanian todella hyvässä kunnossa. 20 Knuuttilan Jussin ja Kohosen Karin Scaniat eivät täytä uusimpia päästönormeja. Varsinkin kaatosaranoiden kohdilta rakenne oli ihan lötkö. Soralinjalta takaisin savimaille Scania pysyi samalla kylällä siirtyen Kaivintyö Jussi Knuuttilan nimiin vuonna 2008. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Näin ollen jouduin hankkiKnuuttilan Scania R142H 8x2 kuvattuna Lahdessa 80-luvun puolivälissä, jolloin yhdistelmä oli Kari Mäkilän omistuksessa. Alumiinilava oli tässä vaiheessa palvellut jo yli 20 vuotta ja materiaalin väsyminen oli tosiasia. Vuonna 1989 yrityksessä alettiin vilkuilla pari vuotta aiemmin esitellyn Scania 143:n esitteitä ja 142:n oli aika siirtyä muihin töihin. Säiliöautolla työskentelevät Veijo Pelkonen (vas.) ja Erkki Nivala (oik.). Teksti ja kuvat: Mika Hovinen ”Super”-miehet valmiina toimintaan. Eipä haittaa, sillä nämä Scaniat puurtavat edelleen työkäytössä lähes päivittäin. ”Kaupanteon jälkeen Scania seisoi pitkään pihassani, koska yritimme korjata alkuperäistä lavaa kuntoon”, kertoo Jussi. Tulevina vuosina Scanialla tehtiin pitkää päivää maansiirron parissa ja vielä talvikautena aurauksia yöaikaan. Tässä työssä Scania siirtyi nuppihommiin, saaden samalla punavärin hyttiinsä
Säiliöpaloauton varustukseen kuuluu myös etupuskuriin asennettava kastelulaitteisto, mutta Kohosen mukaan sen toimivuutta jäädytyshommiin pitää vielä kohentaa. Toki auton moottoria, voimansiirtoa ja runkoa on korjailtu Lahtelaisen Kari Kohosen Scania LBS 110 SUPER 6x2 -säiliöpaloauto on kotoisin Pohjois-Suomesta. Alkuperäiskuntoinen Scania LBS 110 Super poseeraa edelleen ryhdikkäänä. Hytin sisustus, mittaristo ja ohjauspyörä muuttuivat kuljettajaystävällisempään suuntaan mallisarjan loppuvaiheessa. Hän ajaa kuljettajansa kanssa Scanialla yrityksensä kuljetuksia edelleenkin lähes päivittäin, auto tekee työnsä siinä missä uudemmatkin. Tulipaloista jäätävään toimintaan Scanian nokalla on perinteinen Esteri vesipumppu, joka saa käyttövoimansa suoraan kampiakselilta. Jatkossakin autoa kohdellaan hyvin, sillä kuljettamisesta ja kunnossapidosta vastaavat Kohosen luottomiehet Erkki Nivala ja Veijo Pelkonen. Esimerkiksi runko on sisäpuoleltakin hyvässä kunnossa ja muutoinkin olemus on ryhdikäs. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC maan käytetyn rautarakenteisen kivilavan, joka on hieman lyhempi kuin alkuperäinen”, jatkaa Jussi. Virkeyttä vielä vuosiksi Scania LBS 110 Super on ollut tienpäällä jo 42 vuotta, mutta edelleen auto on nappikunnossa. Scanian työnkuva sisältää kesäkaudella pihanpesua ja vedenjakelua työmailla putkikaivantojen tiivistystöissä. ”Hytti oli palokuntakäyttöä varten rekisteröity kuudelle hengelle ja sen vuoksi sängyn tilalla oli vanerista tehty istuinrahi. Veijolla puolestaan on pitkä ja monipuolinen työura takanaan raskaankalustonasentajana. ”Ostin auton Kemin VPK:lta ja se saapui Lahteen lokakuussa 2015. ”Scania on edelleen hyvässä hapessa ja se pysyy talossa hamaan tulevaisuuteen asti”, lupaa Jussi. Makuutila on palautettu entiselleen sekä verhoilua uusittu ja nyt hytti on taas rekisteröity kahdelle henkilölle”, jatkaa Kari. alkusarjan hytti peltimittaristolla ja harmaalla ohjauspyörällä”, kertoilee Kari. Silti auto on ikäisekseen kovassa kunnossa. 21. Tehokas palopumppu työntää vettä voimalla, josta on hyötyä esimerkiksi purkutyömaan pölynsidonnassa. Vesisäiliön tilavuus on noin 11500 litraa. Lopuksi mietimme ja uskomme yhdessä, että tämä Scania liikkuu vielä pitkään, joko työtehtävissä tai sitten museoajoneuvona. täkin. Erkki omaa 40 vuoden kuljettajakokemuksen ulkomaanliikenteestä, jota on kertynyt niin Euroopasta kuin Venäjän liikenteesuseasti vuosien varrella. Muutaman työvalon olemme myös asentaneet, muutoin auton tekniikka on ennallaan ja toimii hyvin”, tuumaa Kari. Hyttikin on säilynyt hyvin, johtuen säiliöpaloautolle käyttöaikanaan järjestetystä sisämajoituksesta. ”Talvisin tämän auton tärkein työ on urheilukenttien jäädyttäminen, oikeastaan sitä varten tämä Scania on hankittu”, kertoo Kari. Letkusulkeisia on siis jatkossakin tarjolla. Kilometrilukema on tällä hetkellä vähän yli 200 000 km. ”Olemme muuttaneet pumpun kytkennän paineilmalla toimivaksi käsivivun sijaan, tällöin pumppu on helpompi kytkeä toimintaan. Hytin oven reunuksilta pilkistää hieman vihreää maalia ja Kohonen muisteleekin, että ajoneuvo olisi ollut ennen paloautoaikaa puutavaranajossa. Scania on vuosimallia 1974 ja tässä autossa on vielä ns. Tänä päivänä Scania 142:lla on ikää jo 34 vuotta ja ajokilometrejä takanaan maa-aineskuljetuksissa arviolta 1,6 miljoonaa. Scanian 0-sarjan ohjaamonäkymää vuodelta 1974
Puuta ahnaasti nielleet tehtaat vaativat myös toimivia kuljetuksia, jotka työllistivät laajan joukon paikallisia autoilijoita. Hydrauliikan tuomat edut nähtiin kuitenkin nopeasti nyt oli saatu puunlastauksen tehokkuus uudelle tasolle. Puun kuormaus tapahtui ohjaamon taakse asennetulla Hiab Metsäelefantilla ja salolaiset tukkipankot tunnettiin vankkoina ja puuta paljon nielevinä. Myös yksittäiset sylinterikannet toivat mukanaan kaivattua huolettomuutta autoilijan arkeen. Kymijoen seutu Kouvolan kauppalan ympäristössä on tunnetusti nojannut suomalaiseen vihreään kultaan metsään. Pekka Laihon Volvo NB88 vuodelta 1971 on entisöinnin tuloksena saatettu uutta vastaavaan kuosiin. Samalla myös ajomatkat pitenivät, tukkeja ajettiin nyt paitsi Kuusankoskelle ja Voikkaalle, myös Hallan sahalle Karhulaan. Perävaunu kaksinkertaisti kapasiteetin Ruotsalaisautoilijoiden vanavedessä myös autoilijat Suomessa alkoivat asentaa ajokkeihinsa vetokytkimiä, joilla saattoi kiskoa perässään puutavaraperävaunua. Vetkun vuotuinen mutteripalkinto myönnettiin tällä kertaa 1960luvun kuosiin entistetylle puutavarayhdistelmälle. Vuonna 1969 käyttöönotetun perävaunun turvin metsästä saatiin nyt yhdellä ajokerralla ulos kaksinkertainen määrä puuta ja monesti yhden miehen työllä. Ohjaamon taakse asennettu puutavaranosturi ei ollut oikein omiaan perävaunukäytössä, koska auto ja perävaunu piti saada pinon viereen rinnakkain. Kausalalaisyrittäjä panosti kuormauksen tehostamiseen jo varsin varhaisessa vaiheessa, sillä Laihon pihaan ajettiin ensimmäinen hydraulinen puutavaranosturi jo vuonna 1964. Tämä metsäelefanttinakin tunnettu Hiab-nosturi asennettiin aluksi erillisen nosturiauton päälle, jolloin se toimi ainoastaan lastausautona. Tämä palkinto myönnetään vuosittain tunnustuksena ensiluokkaisesta entisöintityöstä ja historian tallennuksesta. Siksi jo heti seuraavan autonvaihdon yhteydessä Auvon nosturin paikka vaihtui peräasenteiseksi, mutta se on jo täysin uuden tarinan paikka. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 22. Göteborgissa valmistettu Volvo NB88 napavälitteisen taka-akselin kera siirsi voimansiirron murheet kertaheitolla unholaan. Monivuotinen työ palkittiin Vetkun Vuoden Mutteri -palkinnolla. Teksti: Ari Perttilä Kuvat: Pekka Laiho, Markku Koskinen 1960-luku jätti jälkensä monellekin suoritealalle, myös puunkuljetuksen pariin. Enää ei tarvinnut sovitella aikatauluja lastausauton kanssa. Tehokkuutta kuormaukseen Ennakkoluulottomana autoilijana Auvo siirsi hydraulisen nosturin pian varsinaiseen puutavara-autoon, mikä helpotti ja nopeutti työtä entisestään. Puutavaranajon tehokkuus oli muutamassa vuodessa kasvanut ennennäkemättömällä vauhdilla, joskin taskussa oli vielä yksi käyttämätön kortti perävaunu. Kymijoen rannoille nousseet tehtaat toivat työtä niin porttien taakse kuin niiden ulkopuolellekin. Auvon aikakaudelleen tyypillinen puutavara-auto oli varustettu joutsalaisella puutavarakuormaimella, jonka turvin metsureiden kaatamat puut siirtyivät pankkojen väliin hikikarpaloiden siivittäminä. Myös Auvo päätti kasvattaa yhdistelmänsä hyötykuormaa kaksiakselisella, Kausalassa valmistetulla La-Mi -perävaunulla. Iso osa puista ajettiin tuohon aikaan veteen, joten pankkojen laukaisumekanismin toimivuudella oli suuri painoarvo valintaa tehtäessä. Aina 1960-luvun lopulle saakka nojasi Auvo yksinomaan kotimaassa valmistettuihin ajoneuvoihin, mutta vuonna 1969 pihaan ajettiin ensi kertaa ruotsalaisella autolla. Kausalalainen Auvo Laiho aloitti 1950luvulla puutavaran kuljetukset Kymi Oy:n tehtaalle yhden auton turvin
Tekniikkapuolen kunnostuksen otti hoitaakseen Kouvolan Autosalvassa vuosien ajan asentajana toiminut Jussi Kumin. Tiettävästi autolla on ajettu puita myös ammattimaisessa liikenteessä, joskin 1980ja 1990-lukujen vaihteessa liikennöinti on jäänyt vähäisemmäksi. Pienen ehostuksen sijaan tekniikka käytiin läpi kauttaaltaan ja kokoonpanon yhteydessä hyödynnettiin läVuosien ajan jatkunut olo ulkoilmassa ennätti jättää jälkensä puuautoon, joka osaavien käsien avulla saatettiin entisaikojen loistoon. talkoiden tuloksena auto saatiin Suomennimeltä kotiin Kausalaan alkukesästä 2013. Metsän siimeksessä vuosien ajan levänneessä autossa oli tutut nosturiauton vaivat kolhut ohjaamossa. Myös takasilta ja runkopalkit erotettiin toisistaan ehostusta varten. 23 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Ohjaamo ja 10-litrainen päävoimala yhdessä 8-portaisen aluevaihteiston kanssa nostettiin pois rungolta. Monesta autosta yhdeksi Auton entistäminen aloitettiin välittömästi purkutoimenpiteillä. Nykytiedon valossa auto on ollut viimeksi liikenteessä 1990-luvun alkupuolella, silloinkin hyvin satunnaisesti. Päivän Ohjaamon taakse asennettu hydraulinen puutavaranosturi nopeutti kuormantekoa, mutta perävaunujen yleistyminen siirsi nosturit nopeasti auton perään. Auton heikko kunto hillitsi Pekan ostohaluja, mutta vähän varkain kokoontunut talkooporukka yllytti kaupantekoon, mikä yhdessä myyjän kaupantekohalukkuuden kanssa johtikin kaupoille tosin vasta seuraavan vuoden puolella. Moottorisahaa tarvittiin auton ympäristön siivoamiseen sekä kyydissä olleiden puiden sahaamiseen. Siirtoa ei edes yritetty omin voimin, joten paikalle lähdettiin hinausauton ja moottorisahan turvin. Automiehen poikana Pekka kiinnostui kovasti tästä hänelle tutusta automallista, joten eihän se auttanut kuin mennä paikan päälle aihiota katsomaan. Ohjaamon ylle niputettu nosturi piti myös tuulilasin öljyttynä. Säiliöliikenteen parissa vietettyjen vuosien jälkeen, jossakin vaiheessa 1970lukua oli auto saanut ylleen hydraulisen Hiab 560 -puutavaranosturin ja tukkipankot. Elettiin kesää 2012, kun Pekka Laiho, yksi Auvo Laihon pojista sai tietää tästä Suomennimellä eläkepäiviään viettävästä puutavara-autosta. Talkooväen yllytyksestä se alkoi Tämän tarinan päätähtenä on Göteborgin tehtaan tuotantolinjalta vuonna 1971 valmistunut auto, joka aloitti arkisen aherruksensa Savitaipaleella Paavo Vainikan luotsaamassa kuljetusliikkeessä. Ja muilta osin ohjaamossa tuntui olevan korroosiovikaa heti reilusti
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
Lähinnä viimeistelyä ja peräremonttia vailla ollut veteraani vedettiin hallin kulmalta keskemmälle ja työhön tartuttiin taas uudella tarmolla. Kalkkiviivan jo häämöttäessä joutui restaurointiporukka kuitenkin taipumaan, sillä Volvon vahvaksi tunnetussa perässä havaittiin matkanteon Ruotsiin estänyt vika. Ajamalla siirtämistä ei edes pohdittu pitkähköstä seisonta-ajasta johtuen. Pala suomalaista puunkuljetuksen historiaa oli taltioitu. Auton rakentamisvaiheen dokumentointi jäi hyvin vähäiseksi, Laihon mukaan projektin aikana tehtiin enemmänkin autoa kuin dokumenttia. Jokunen kuva sen sijaan on tarttunut muistikortille, muun muassa ohjaamon kunnostusvaihe. Maalisuora häämöttää Kesällä 2014 Kausalassa oltiin jo luottavaisia auton valmistumiselle, joten Kausalasta lähti ilmoittautuminen elokuun 2014 Nordic Trophy -kisaan Ruotsiin. Laihon mukaan heti alusta alkaen oli selvää, että työskentelyn taso pidetään korkeana. Mistään ei kuitenkaan saanut tinkiä, sillä tätä autoa tehtiin itselle. ”Olemme käyneet tutustumassa Ruotsin Nordic Trophy -näyttelyyn useamman kerran ja lähtötasona meillä oli siellä nähty, eli pikkuisen parempi kuin mitä auto on aikanaan uutena ollut”, tuumaa Pekka vaatimattomasti. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 26. Tekniikan puolesta auto alkoi olla kunnossa keväällä 2014, jolloin siirryttiin enemmän ohjaamon pariin. Keikkakutsu sai myöntävän vastauksen, mikä polkaisi vauhtiin hiljaiseloa viettäneen entisöintiprojektin. Löytöhetkellä autossa oli nimittäin yllä tukkikuorma. hinnä uusia tai uutta vastaavia osia. Puutavaravarusteista ajokkia ei koskaan hylätty metsään, se vain jäi sinne kesken keikan. Tästä johtuen auto jäikin hiukan takaalalle, kunnes Kevätkeikka-toimikunta kaartoi Sture Palmgrenin johdolla Kausalaan kysellen mahdollisuutta tutustumiskäynnille Pekka Laihon luotsaamalle Kaupe Oy:lle. Matka Suomenniemeltä Kausalaan kulki hinausauton perässä. ”Ilmoittautumisen jälkeen tehtiin todella pitkää päivää ja yötä auton ympärillä, sillä kaikilla oli halu saada auto valmiiksi. Pekka Laihon mukaan tuhansia työtunteja vaatinut projekti palkittiin keväällä 2015 museoajoneuvotarkastajien hyväksynnällä. Kolmesta ohjaamosta saatiinkin sitten yksi näyttelykelpoinen yksilö, joka voitiin istuttaa vastamaalatun rungon ylle. Alkuperäisestä ohjaamosta ei ollut paljoakaan iloa, mutta onneksi talven aikana pihaan oli saapunut parikin ehostuskelpoista yksilöä. Tavoitteena oli auto, jollainen olisi voinut tulla vastaan 1970-luvun Suomessa”, painottaa Pekka Laiho. ”Putket, männät ja laakerit sekä vesija öljypumppu ovat kaikki uusia ja vaihdelaatikkokin otettiin auki tarkistusta varten”, kertoo Pekka Laiho kesällä 2013 alkaneesta entisöinnistä
”Perävaunun lokasuojat kiinnitettiin perjantaina kevätkeikan aattona, viimeinen roiskeläppä löysi paikkansa ensimmäisen keikka-auton kaartaessa pihaan lauantaisena iltapäivänä”, muistelee Pekka lopputulokseen tyytyväisenä. Pikemminkin tavoitteena oli tyypillinen 1970-luvun alun puuauto, jonka väritys on peruja perheessä olleista Sisuista. Pekka Laihon mukaan tässä mittavassa projektissa ei tavoiteltu tarkkaa kopiota perheessä aiemmin olleen Volvon kanssa. Ja sisustus on luonnollisesti tehty uudestaan ammattitaitoisen verhoilijan toimesta”, summaa Laiho, jonka mukaan lähivuosina tavoitteena on keskittyä enemmänkin ajamiseen kuin rakentamiseen. Resursseja säästämättä Vetoauton valmistuminen kasvatti entisestään talkooporukan ruokahalua, joten keväällä 2016 päätettiin aloittaa myös perheessä vuodesta 1969 mukana kulkenut La-Mi -perävaunu. ”Tämmöiseen projektiin kuluvaa aikaa tai rahaa ei kannata laskea. Leo Pirhonen (vas.), Johan Kumin ja Pekka Laiho tekivät entisöinnin parissa lukemattoman määrän työtunteja, joiden tuloksena oli "Vuoden Mutteri" -tunnustus. Tämä meille tärkeä yhdistelmä on tehty itselle, jolloin käytettyjä resursseja ei kannata laskea”, summaa Pekka Laiho, jonka mukaan tämäkään projekti ei olisi koskaan valmistunut ilman osaavaa ja aktiivista talkooporukkaa. Vaikka Kausalasta löytyy enemmänkin kunnostuskelpoisia aihioita. ”Perävaunu otettiin työn alle vasta kevätauringon jo kohotessa, joten sen rakentamiseen ei tainnut jäädä kuin kolme viikkoa”, muistelee Pekka, jonka mukaan myös perävaunua rakennettiin yötä myöden. Varsinkin ohjaamon suhteen mentiin lähinnä purkuosien ja metsälöytöjen turvin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 27. Laihon perheessä suosittiin paljolti laukaistavia salolaisia pankkoja, veteraaniauto sen sijaan sai ylleen ruotsalaiset Exte-pankot. ”Osien huono saatavuus pääsi yllättämään meidät projektin aikana
Uransa aikana sen lasketaan keränneen ja kuljettaneen reilut 57000 kuutiota jätteitä Örebron kaatopaikalle. Meillä tuttu ASG yhdessä harvinaisemman Swetrailin kanssa ovat kumpikin jo kuopattuja brändejä, jotka kuitenkin elävät vahvaa omaa elämää muistoissa. Vanhan tien aikaan kullakin kuljetusja huilintaliikkeellä oli oma värimaailmansa, jolla rakennettiin brändiä jo ennen tuon sivistyssanan lanseerausta. Elokuinen kuljetusalan suurtapahtuma Elmia Lastbil 2016 tarjosi nähtävää myös vanhan raudan ystäville. Veteraaniautohallissa oli tunnelma korkealla heti aamusta. Veteraaniautonäyttelyn mahdollistivat Elmia-messukeskus, Albinsson&Sjöberg -lehtitalo sekä Ruotsin Kuorma-autoliitto Ergonomiset alaslasketut ohjaamot tekivät tuloaan markkinoille jo 1970-luvun puolella paljolti jätehuollon parissa toimivien kuljettajien iloksi. Tämä ajokki on ollut aktiivikäytössä aina vuoteen 1989 saakka. Teksti ja kuvat: Ari Perttilä V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 28. Ruotsin Jönköpingissä parin vuoden välein järjestettävä kuljetusalan jättitapahtuma on jo useamman vuoden ajan tarjonnut hallillisen verran nähtävää myös veteraaniautojen ystäville. Veteraaniautot lienevät luonnostaan kiinnostavia yksilöitä, koska näiden enemmän tai vähemmän vahattujen autojen lomassa nähtiin monipuolinen valikoima yleisöä. Scanian tehdasmuseon suojaan päässyt Scania LB81 vuodelta 1980 edustaa lajin varhaisinta päätä. Moni kävi muistelemassa menneitä aikoja, jolloin kaikki oli paremmin, mutta taisipa vieraiden joukossa olla yhtä monta nuortakin kävijää, joille jopa 1980-luvun kalusto paperipiirtureineen ja manuaalivaihteineen on jo varsin vierasta puhumattakaan 1950-luvun puurunkoisista ohjaamoista. Saattoipa joku pyörähtää nopeasti pihalla katsomassa huomisen museoautoja, mutta aika monelle tuntui tämä pop-up museo tarjoavan ne suurimmat elämykset. Veteraanihalliksi ristittyyn messuhalliin ajettiin tällä kertaa puolensataa näyttävää ajokkia, jotka valottivat yleisölle kuljetusalan historiaa liki sadan vuoden ajalta. ScaniaBilar i Laxå madalsi sekä alustaa että ohjaamoa, jolloin saatiin aikaan 20 senttiä tavanomaista ajokkia matalampi rakenne. Tässäkin tapahtumassa veteraaniautot keräsivät yleisöä kärpäspaperin lailla heti aamusta, eikä väki päivän aikana juuri vähentynyt
Siten myös ohjaamon tilajärjestelyjen merkitys kasvoi. Dick Sporren huomassa on kuitenkin vuonna 1967 valmistunut yksilö, joka on saanut peräänsä Foco 6000 -kuormaimen. yhdessä veteraaniautoharrastajien kanssa. Verrattain hyvässä kunnossa olleen auton kunnostaminen edellytti toimia lähinnä lavan ja lokasuojien ympärille. Harvassa ovat museot, joiden huomassa nähdään näitä entisaikojen tuloksentekijöitä. Torella on ajokin perään myös kaksiakselinen konelavetti, jolla voidaan siirtää museoikään yltäneitä koneita! V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 29. Tämäkin näyttely oli jälleen mainio esimerkki ajoneuvotallennuksen pirstaloitumisesta. Rajoitukset loivat kysyntää nokattomille ajoneuvoille, joilla ajettiin myös aiempaa pidemmälle. Sven-Göran Johanssonin entisöintityö kestää myös tarkemman syynin. Nämä veteraanit olivat arkipäivää ihan äskettäin nyt ne ovat varsin harvinaisia leveysasteillamme. Verrattain lyhytikäiseksi jäänyt ohjaamomalli on tänään erittäin harvinainen ja siten haluttu harrastekohde. Volvot N7 ja F12 olivat monella markkina-alueella göteborgilaisvalmistajan syömähampaita 1970ja 80-luvuilla. Valmistustoiminta ajettiin alas Volvon tuotua markkinoille omat nokattomat mallit. Scania-Vabis esitteli nokattoman raskaan kuorma-auton vuonna 1963, jolloin monessa Euroopan maassa oli jo otettu käyttöön yhdistelmän kokonaispituutta rajoittavia säädöksiä. Kolmella ensiksi mainitulla kun ei taida olla hallussaan kovinkaan laajaa museoautokokoelmaa. Tore kertoo löytäneensä auton vuonna 1996 teollisuusyrityksen pihan laidalta Skarassa. Vuonna 1975 tien päälle taivaltamaan lähtenyt Scania LS 111 on toiminut pääasiassa maarakennuksen ja talvikunnossapidon parissa. Paljolti Volvon komponentteihin nojannut tuotanto Teijossa jatkui aina vuoteen 1964 saakka. Viiden vuoden aikana valmistettiin 120 Wilke kuorma-autoa. Wilke oli yksi Wihuri-yhtymän kuljetusalalle tarjoamista monista tuotteista. Tore Danielssonin huomassa on Scania-Vabis L71 vuodelta 1955, joka on vuosien saatossa palvellut useaa omistajaa Skaran ja Varan seudulla. Tämä ruotsalaistapahtumassa paljon huomiota osakseen saanut Wilke KB 167 / 4800 vuodelta 1964 kuuluu Carl-Johan Blomqvistin kokoelmiin. Parin vuoden entisöintityön jälkeen auto oli valmis keikoille. Vuonna 1959 alkaneella tuotannolla haluttiin vastata asiakkaiden tarpeisiin tarjoamalla nokattomia ajoneuvoja, jotka mahdollistivat suuremman koritai lavapituuden
Tukkeja kulki niin Kaukaalle kuin ”Kutsetille”. Auto toimitettiin alustana, siis ilman ohjaamoa. Päälle tulivat vielä hytin ja perävaunun teko sekä Joutsa-kuormaimen osto ja asennus. Kontio Oy:ltä vuonna 1953. Tuplaloota-Tempsin tilalle Vilhon ajossa Vaitti-Vanaja tuli korvaamaan kovia kokeneen, kahdella peräkkäisellä vaihdelaatikolla varustetun bulldog-tyyppisen Fordson Thamesin, jolla hän tammikuussa 1948 yhdessä Antti Nikkisen kanssa oli aloittanut ammattiliikenteen. Valuuttapula oli ankara. Huhtikuussa 2011 tehdyssä haastattelussa Vilho itse syvään huokaisten totesi, että ”Vaitti oli hänen elämänsä ehdottomasti suurin virhe!” Sen 147-hevosvoimainen bensiinimoottori oli armottoman isoruokainen eikä tekniikka ollut läheskään sitä luokkaa, mitä maastokäyttöön tarkoitetulta entiseltä sotilasautolta olisi Vaitti oli Vilhon elämän suurin virhe Teksti: Olli Blomberg Kuvat: Vilho Nurmilaukkaan albumi, Patria Suomessa Fordin tehtaalla Helsingin Hernesaaressa koottu Fordson Thames 7V oli 1940-luvun lopulla ja 1950-luvun alussa monen ammattiautoilijan ensimmäinen auto, myös Vilho Nurmilaukkaan, hän ajoi sellaisella vuodet 1948-51. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 30. Tempsin tavoin Vaitti sai tehdä päivätyönsä lähinnä raakapuun kuljetuksissa. Tämän jo parhaat päivänsä nähneen yksilön osti Vilhon kollega Erkki Nurminen kauppaliike V. Kyseessä oli yksi ensimmäisistä tämän tyylin VaittiVanajista. ajettu halkoja Mäntyharjussa ei siis missään tapauksessa ”Mäntyharjulla” ja rahdattu tukkeja Enso-Gutzeitin toimeksiannosta. Jouduttiin turvautumaan korvaavaan kalustoon, esimerkiksi liittoutuneiden ylijäämävarastoista hankittuihin autoihin, jotka eivät välttämättä olleet maantieliikenteeseen suoraan soveltuvia. Hytin Vilhon Vaitti-Vanajaan teki moninaisista käsityötaidoistaan laajalti tunnettu Tauno Lehtilampi Taavetissa käyttämällä eri romutetuista autoista kerättyjä osia. Näin menetellen saatiin vaihteet tuplattua ja etenkin lisää hitaita välityksiä. Jatkosodan päätyttyä alkoi Suomen jälleenrakentaminen. Tällä puoliperävaunulla varustetulla ”Tempsillä” oli mm. Yksi White eksyi Savitaipaleelle ja ainoaksi se siellä jäikin. Kyseessä oli Vanajan Autotehdas Oy:n nelivetoiseksi puoliperävaunun vetoautoksi ”kotimaistama” Vanaja VaWh -versio. Apumiehenä ja varakuljettajana heillä oli Voitto Pesu Luumäeltä. Näitä ylijäämäautoja olivat esimerkiksi jokapyörävetoiset G.M.C:t eli sota-Kempsut ja White-puolitela-autot. Tempsi puolestaan myytiin Aake Lavikalle, tuolloin yrittäjätaipaleensa aloittaneelle ja sittemmin legendaarisen maineen saavuttaneelle puutavara-autoilijalle Savitaipaleelta. Markkoja paloi Rahaa Vilho joutui tuohon epäonniseen White-hankkeeseen oman kertomansa mukaan investoimaan 1 192 000 markkaa eli vuoden 2016 valuutassa vajaat 40 000 euroa pelkän alustan osalta. Hankinnan yhteydessä Vilho lunasti Antin osuuden aiemmasta kimppaliikenteestä. Autoilijoiden itsensä ajokkeihinsa virittelemät kaksoisvaihdelaatikkojärjestelmät olivat noina aikoina suosittuja monissa heikkotehoisissa autoissa. Yksikin virhevaihto niin veto menetettiin. Pahimmassa tapauksessa katkesi vetoakseli tai menivät jommastakummasta laatikosta rattaat sileiksi. Päivittäistä korjattavaa riitti, onneksi oli jälkikasvu auttamassa ja tunnelmaa keventämässä. Uusien autojen saanti sodassa vaurioituneiden tai tuhoutuneiden tilalle oli vaikeaa. Juuri oikea vaihtamistapa kahta vaihdetankoa vasemmalla kädellä heilutellen ahtaassa, oikeanpuoleisella ohjauksella varustetun Tempsin hytissä vaatikin Vilhon mukaan vähintään urkurin taitoja. Auto piti ajamalla hakea Hämeenlinnasta ilman hyttiä ja viedä se Lehtilammelle Taavettiin. Sen hankki Vilho Nurmilaukas vuonna 1951
Perillä Vilho marssi empimättä suoraan korkeimman johdon pakeille. Lähes räjähtämispisteeseen kiihtynyt Kumlin soitti siltä istumalta Kouvolaan ja komensi jyrkkäsävyisesti automyyjän sillä siunatulla hetkellä tulemaan Helsinkiin Vilholta saamansa käsiraha Vilho Nurmilaukkaan Vanaja-Vaitti kuvattuna juuri ennen liikenteestä poistoa syystalvella 1955. Alkuperäinen Taavetissa tehty hytti on jo korvattu vanhasta Fordista lainatulla ohjaamolla. Hän hankki vielä toisen Mersun KKAutosta, mutta painokorotusten seurauksena siirryttiin Scania-Vabikseen ja sen jälkeen onkin Nurmilaukkaalla pysytty Scania-kannassa. KK-Auto oli ottanut Vilholta puolet auton hinnasta käsirahana, mutta juuri ennen sovittua toimitusta Vilho yllättäen sai kuulla, että luvattu auto olikin menossa toiselle ostajalle! Vilhon jyrähdettyä myyjä totesi, että jos heille sattuisikin tulemaan kaksi autoa, niin Vilho ehkä saisi sen toisen; painotus ehkä-sanalla. Tuolle aikakaudelle kuorma-autokaupoissa valitettavan yleistä välistävetoa hän ei tulisi hyväksymään. Paikalle saavuttuaan miehen oli nolona pakko tunnustaa Kumlinille ettei saanut tuotua mukanaan kuin puolet Vilhon maksamasta käsirahasta. Oy Veho Ab:n silloinen toimitusjohtaja Tor Kumlin kuunteli pöyristyneenä Vilhon kertomaa. Pikaisen kahvituokion jälkeen Vilho ohjattiin tuolloin Ruoholahdessa Köydenpunojankadulla sijainneeseen Vehon kuorma-automyymälään, jossa esittelyautona sattui olemaan juuri Vilhon tilauksen mukainen uutuuttaan kiiltävä vihreä nelivetoinen Mercedes-Benz LAK 312. Auto on mallia LAK 312, ratin takana on Vilhon kanssa samoihin aikoihin ammattiliikenteen aloittanut autoilija Tauno Mentula Savitaipaleelta. Niinpä Vilho vielä samana päivänä pääsi palaamaan Helsingistä kotiin Savitaipaleelle omalla 90-hevosvoimaisella nelikko-Mersullaan ajaen. Vaihdelaatikko hajosi ensimmäisen kerran jo alkutaipaleella ja Suomessa jälkiasennetun Citroën T-45 takasillan vetoakselit olivat hyvin herkkiä katkeamaan. Vasta silloin päästiin Vilhon mukaan vihdoinkin työn syrjään kiinni. Vuoden 1955 lopulla Vaitti saikin sitten tehdä tilaa Kouvolan KK-Autosta hankitulle neliveto-Mersulle. Vanajaa sen sijaan ei taloon koskaan tullut vaikkei Vilho sitä mitenkään huonona autona pitänyt. Kuvan kaltaisella Mersulla Vilho Nurmilaukas ajoi talvella 1955 Helsingistä kotiin Savitaipaleelle sen jälkeen, kun onnettomasti alkanut mutta onnekkaaksi kääntynyt autokauppa oli saatu päätökseen. Vilhon mukaan luottamus merkkiin ja Vehoon palasi. saattanut odottaa. Annettuaan miehelle ankarat moitteet epäasiallisesta ja Vehon mainetta vahingoittaneesta toiminnasta johtaja Kumlin lupasi Vilholle, että Veho itse hoitaa kaupan loppuun suoraan ja heti. mukanaan. Vilho ei moiseen epävarmaan lupaukseen tyytynyt, vaan hyppäsi siltä seisomalta Helsingin pikajunaan käydäkseen Mersujen maahantuojan luona asiaa selvittämässä. Joskus keikalta tultiinkin kotiin pelkän etuvedon varassa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 31. Mersu-kaupoilla sikariosastolla Mersun hankintakin oli osoittautua hankalaksi
”Mutta Vaitti, voi pojat, että se osasi olla huono hankinta”, Vilho muistelmia kirjattaessa painokkain äänensävyin totesi Alli-rouvan myötäillessä. Vuonna 1952 osa viimeisistä Vanajan Autotehdas Oy:n hallussa olleista puolitela-autoista muutettiin kokonaan uuteen uskoon eli 4x2tai 4x4-vetoisiksi kuorma-autoiksi, jotka markkinoitiin nimellä Vanaja VaWh. Ulkoisesti autoissa oli jo myöhempien Vanajien piirteitä, mutta moottori, vaihteisto ja rungon etupää vetävine akseleineen olivat peräisin puolitela-autosta.Taka-akseli saattoi olla esimerkiksi Citroën T-45 -autosta eli Melunasta.Takavetomallissa eli 4x2-versiossa oli Vanaja V-48 -auton etuakseli. Kuva on otettu vuonna 1952 mallin esittelytilaisuudessa pääkonttorin edustalla Helsingin Erottajalla.. Yhdysvaltain armeijan tilaamien White Half-Track –puolitela-autojen ensiesittely oli vuonna 1941. “Syttyi se kerran palamaankin niin että hytti piti sen jälkeen vaihtaa. Ensimmäinen puolitela-autosta 4-vetoiseksi kuorma-autoksi muunnettu White valmistui Vanajan tehtaalta vuonna 1949. Moottorista johtuen kaikki siviilikäyttöön menneet puolitela-autot rekisteröitiin Whitemerkkisenä auton valmistaneesta tehtaasta riippumatta. Viisi puolitela-autoa purettiin varaosiksi ja ensimmäinen, syksyllä 1947 maahan saapunut Half-Track -yksilö, oli tehtaan käytössä vielä vuonna 1955. Vilhon itsensä jäätyä eläkkeelle perustivat perheen pojat Pertti ja Jyrki kuljetusyrityksen nimeltään Nurmilaukas Ky, jossa Vilho jatkoi äänettömänä yhtiömiehenä, kun päävastuu toiminnasta siirtyi Pertille. Vilho ja Alli Nurmilaukas muistelivat perheensä yli 60-vuotista kuljetusyrittäjyyden historiaa kotonaan Savitaipaleella huhtikuussa 2011. Uudet muodot saanut keula ja puinen hytti olivat Vanajan omaa tuotantoa. Onneksi sain yhdestä kolari-Fordista ostettua kohtalaisen hyvän hytin”. 1940-50 -luvun autopulaa helpottamaan Suomeen ostettiin 466 Half-Track -puolitela-autoa, joista Yhteissisu/Vanaja sai käyttöönsä 425 yksilöä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 32 Vanajan Autotehdas Oy:n viimeisistä puolitela-autoista tehtiin Vanaja VaWh -kuorma-autoja. Lisäksi raakapuuta kuljetetaan mm. hankintayhtiö Harvestian toimeksiannosta. Kaikkiin autoihin asennettiin White 160 AX -bensiinimoottori, teholtaan 127 tai 147 hevosvoimaa. Autoa valmistivat useat eri tehtaat, Whiten lisäksi mm. Autocar, Diamond T ja International-Harvester, eräiden lähteiden mukaan myös R.E.O. Jo Mersujen aikaan alkaneet Lohjan vaneritehtaan koivukuormaukset Taavetissa muuttuivat sittemmin metsäalan keskittymisen myötä Metsäliiton raakapuun kuljetuksiksi, joita Nurmilaukas Ky kahdella ajoneuvoyhdistelmällään edelleenkin hoitaa. Puolitela-autoista 359 myytiin sellaisenaan, ja niistä tehtiin kotipajoissa autoja ja työkoneita
Yleensä kaikilla oli pitkä matka kotiin, joten yritettiin nukkua auton penkillä. Vastaava mestari Aapo Huotari kuvasi paljon Kainuun työmaita, mutta harvoin kameran eteen osui autoja ja koneita. Ylileveyden vuoksi se oli erikoiskuljetus, kolonnan nopeus oli 50 km/h. Aseman laitteet olivat pääosin pyörillä hinattavia, paitsi siilo. Uuden yövuoron alkaessa olin torkahtanut ja pomo herätteli minua kuormaa ottamaan. Saunakin lämpesi, ja pian sitä tunsi itsensä melkein ihmiseksi. Kerran yövuoron jälkeen tuli aseman siirto. Nyt pärjäsi jo takavetoisellakin, mutta myötämaassa piti jarrutella, ettei auto karannut ennen kuin lava oli tyhjä. Öljysorapinnan teko oli nelivetoautojen hommaa, sillä takavetoisen auton perässä kelkka ei liikahtanutkaan. Automiehille ei ollut järjestettyä majoitusta. Kesällä 1973 olin matkassa mukana Scania-Vabis L66 Hiab-autolla, kun öljysora-aseman kalustokolonna lähti TVL:n Kajaanin varikolta. Sateella ei öljysoraa voitu levittää, silloin jäivät ansiotkin aina nollille. Kainuun ensimmäinen öljysora-asema tuli 5-tielle Kajaanista etelään kesällä 1962. Pomo kurkki lavalle – ei siellä mitään ole, perätähän siilon alle. Kun asema saatiin paikalleen uuteen paikkaan ja alkoi toimia, jaettiin autot kahteen puolen vuorokauden ajovuoroon kuudesta kuuteen. Vaan ovat ne työkuvat aika harvassa. Sanoin, että minulla on vielä kalustoa lavalla, mihin ne puretaan. Siilo laskettiin pystyasennossa lavan laitojen päälle, jolloin jalat saatiin nostettua hieman irti tiestä. Vain pieni risti hautakivessä. Kainuun Sanomissa oli sitten ilmoitus, että kuorma-autoja otetaan öljysoran ajoon. Kotona kuin taivaassa Pitkän valvokin jälkeen ei unta meinannut saada, vaikka kuinka väsytti. Kolonnaan kuuluivat myös aggrekaatti, sekä keittiöruokala, miehistön asuntovaunut, sauna ja toimisto. Oli siellä ajossa sodankin käyneitä miehiä, jotka ajoivat talvet hiekkaa ja soraa kahdessa vuorossa, kesät öljysoraa. Teksti ja kuva: Jorma Rusanen 33 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Nykyisin ei ole edes varaa pitää kunnossa näitä teitä. Kun yövuoron päälle pääsi perjantaina jo aamusta lähtemään kotiin, oli siellä soramonttujen ja öljynkäryn jälkeen kuin eri planeetalla. Ei muistettu näitä miehiä juhlapuheissa, ei näkynyt heitä linnan juhlissa. Jos olisi Suomessa ollut tapana jakaa työn sankarin mitaleita, heille sellainen olisi kuulunut. Öljysora levitettiin kelkalla, johon massa kipattiin samalla vetäen kelkkaa. Autoja oli tarjolla pitkä jono. Purkamisessa, siirrossa ja uudelleen pystytyksessä meni koko päivävuoro. Näin auto levitti oman kuormansa. Vain lähtökuopat tulivat tiehen, jos voima siihenkään riitti. Kainuun kesäyöt olivat valoisia, mutta yhtään ei naurattanut, kun puolilta öin Kaisu Puuska-Joki radiossa pehmeällä äänellään toivotti hyvää yötä, nukkukaa hyvin. Minulle riitti yksi kesä Kainuun tiemestaripiirillä oli oma öljysora-asema. Kolonnan matka kulki reittiä Hyrynsalmi – Suomussalmen Piispajärvi – Peranka – Puolangan Askankylä – Kuhmo – Sotkamo. Rakennettiin tiet kaupunkeihin, kirkonkyliin ja perukoille. Sitten käyttöön tuli telavetoisia levittäjiä, jotka työnsivät autoa edellään. Siirtoon tarvittiin kaikki autot. Maassa oli ruohoa, pensaita ja kukkia, tuvassa ruokapöytä ja sänky. Vanhoja valokuvia selatessa tuli mieleeni, että voisikohan näitä kuvia hyödyntää ja säilyttää pikku tekstin kanssa tuleville sukupolville. Vaihdekeppi ja ratti haittasivat myös hyvän asennon löytämistä. Toisena kesänä en siihen hommaan enää pyrkinyt. Kaiken lisäksi yöllä oli yleensä kylmä, vaikka päivällä oli kuuma. Penkki oli kapea, eikä hytin leveys antanut mahdollisuutta oikaista itseään suoraksi
Ojasen arkistot Häkäkäyttöiseksi muunnettu Savo-Karjalan Osuusteurastamon M.A.N Diesel. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Korpivaara&Halla -yhtiö toi Suomeen ensimmäisen dieselmoottorilla varustetun linja-auton alustan vuonna 1934 ja se taisi olla ensimmäisen dieselkuorma-autonkin maahantuoja. Erityisesti kaupunkibussien, mutta myös muiden linjureiden dieseleille kertyi nopeasti menekkiä. 34. Yhtiön Teksti: Olli J. GHH Oy alkoi mainostaa M.A.N. Helsingissä vuoden 1936 autonäyttelyn yhteydessä arveltiin, ettei maassamme ole vielä yhtään dieselkuormuria, vaikka tarjontaa oli. Toisin oli kuorma-autoissa. Korpivaara edusti Büssing-NAG -merkkiä ja vuoden1935 mainoksissa kuormurit ja linjurit esiintyivät tasapuolisesti. Kotimainen Sisu julkaisi ensimmäiset dieselautomainoksensa samana vuonna. merkkisiä ja Oy Nikolajeff Ab Mercedes Benzin dieselajokkeja samoihin aikoihin. Ojanen Kuvat: Olli Blombergin, Kuopion Kuorma-autoilijoiden ja Olli J. Uusi Autokeskus Oy hankki Renault Dieselin edustuksen. Pisteet poistuivat nimestä vuonna 1988. Autotekniikan ammattilaiset seurasivat hyvin aktiivisesti dieselien nopeaa yleistymistä isoissa autoteollisuusmaissa ja odottelivat dieselille suosiota Suomessakin
Dieselmoottoreiden ohella autojen polttoainekustannuksia helpottamaan oli tarjolla myös Volvon raskaampiin malleihin saatava Hesselmann ”puolidieselmoottori”. Toinen kysyntää hillinnyt tosiasia oli valtakunnan tieverkon kunto ja siitä johtuvat rajoitukset. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC historiikissa Hercules-moottorisen Sisu SHD -mallin tuotannosta mainitaan vasta seuraavana vuonna. Büssing-NAG:n kolmen tonnin hyötykuormaan pystyvistä malleista diesel maksoi 150 000 ja bensiinimoottorinen maksoi vain 105 000 markkaa . Federal 25 DI:n alusta maksoi 172 000, ja bensiinikäyttöinen 25 malli maksoi 105 000 markkaa. Näitä olivat ne muutamat silloiset valtatiet. Hinta ja tiestö kiusana Dieselmallien kysyntää jarrutti varmasti hinta. Saksalaismerkkien lisäksi dieselmoottoreita tuli tarjolle meillä suosiossa olleeseen amerikkalaiskalustoonkin. Katsastushyväksynnät myönnettiin näihin aikoihin myös muutamalle järeälle Chevroletin ja Oldsmobilen kuormurille, joissa kaikissa oli 4,26-litrainen ja 77hevosvoiman tehoinen kuutosdiesel. Vuoden 1937 Autonomistajan käsikirjassa julkaistussa mallistoluettelossa oli kaksi Diamond T:n 6-sylinteristä dieselmallia, kokonaispainoltaan 6180-kiloinen ja 77 hevosvoiman tehoinen D 20 sekä 7711-kiloinen ja 86 hevosvoimainen D 30. Kolmannen luokan maanteillä sai liikkua korkeintaan 6 tonnia painavilla ajoneuvoilla. Dodge Brotherilla oli kaksi 3600-4000 kilon hyötykuormakykyistä mallia, joiden moottoritehoksi ilmoitettiin 80 hevosvoimaa. Esimerkiksi vuosimallin 1937 Diamond T D 20 alusta maksoi 160 000, kun samankokoinen bensiinimalli maksoi vain 95 200 markkaa. Tamperelainen Kuljetuskeskus Oy -nimisenä aloittanut Kiitolinja Oy sai vuonna 1937 aivan virallisenkin luvan Tampere-Helsinki tavaralinjalle, jota ajettiin Hesselmann-Volvoilla. Herculesin diesel tuli saataville myös REO-autoihin. Federal 25 DI:n kokonaispaino oli 6700 kiloa, ja siinä oli 4,72 litraisella 84 hevosvoiman Herculesin kuutosella varustettu moottori. 35 Vuosimallin 1937 Sisu SHD-7K linja-auton alustalle rakennettu tilava ja pressukatettu karjankuljetusauto. Sisussa oli tyypillisesti Hercules-diesel.. Vuoden 1938 Sisu SHD-6, eli diesel-mallin alusta maksoi 185 000 markkaa. Kaupunkien päällystetyt tiet ja kadut kuuluivat I luokan teiden erityisosaan, jolla sallittiin kymmenen tonnin kokonaispaino. Sellaiset kuormurit eivät olisi voineet palvella täysitehoisesti kovin laajalti, monilla seuduilla eivät lainkaan. Tarjolla ollut dieselkalusto edusti kuorma-autojen raskasta ja raskainta sarjaa. Hesselmann-Volvoja ilmestyi liikenteeseen ainakin kovasti kehittyvän reittikuljetuksen puolella. Seuraavan vuoden käsikirjan luettelossa oli Sisu SHD-6:n sallituksi kokonaipainoksi mainittu 7000 kiloa Herculeksen ollessa 4,9-litrainen ja 85 hevosvoiman tehoinen. Ensimmäisen luokan maanteillä oli korkein sallittu kokonaispaino kahdeksan tonnia. Tärkeitä kuljetuksia kulki myös kakkos-luokan maanteitä pitkin, ja niillä painorajana oli seitsemän tonnia. Tuossa on selitys sille, että isojen kaupunkien bussiliikenne oli diesel-autojen ensimmäinen menestynyt toimiala Suomessa
Autot piti esittää katsastukseen neljännesvuosittain, jotta matkamittarista kirjattaisiin ajetut kilometrit. Viranomaisten sallima autoilu joutui enimmältä osiltaan siirtymään puuja hiilikaasutinaikaan. -37 Hercules-dieselillä ja suomalaisella hytillä Helsingin Ruoholahdessa. Niinpä dieseleiden, puolidieseleiden ja petroolikäyttöisten autojen yleistymisen varalta säädettiin lisävero tullittomia tai alempitullisia polttoaineita käyttäville autoille. Valtion kassalle bensiinin korkea tulli oli puolestaan tärkeä. Rakennus tuli paljon myöhemmin tunnetuksi Lepakkoluolana.. Toisenlaisissa oloissa nuo olisivat ehkä lisänneet dieseleiden osuutta kuoma-autoliikenteessä. Kuormaautojen mainonta toki oli näkyvää, mutta dieseleistä ei yleensä mainittu sanallakaan. Uutta autokalustoa saatiin välirauhan aikana jonkin verran, mutta sotavuosina vain aivan hiukan. Tuossa olikin kolmas tehokas jarru dieseleiden yleistymiselle. Tampereen liikennelaitoksen Hercules-dieselillä varustettu vuosimallin 1937 Sisu SHD-5B -katuri. Kuorma-autojen osalta uusia tulokkaita olivat ainakin Borgward, Henschel ja Vomag, joiden edustuksen Korpivaara sai hankituksi vuosien 1939-40 aikana. Lisäverosta lisäjarru Dieselmoottoreiden esittelyvaiheissa naftan ja bensiinin hinnanero oli sellainen, että polttoainekuluissa diesel oli murskaavan edullinen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 36 Mobilin edeltäjän Vacuum Oil Companyn tuliterä Dodge MH-46 vm. Sen sijaan 30-luvun lopulla myyntiin tulleita uusia bensiinimoottoreita kehuttiin monisanaisesti. Henschel-kuormureita jopa hiukan mainostettiinkin välirauhan aikaan. Kuorma-autoilijoiden vaisu kiinnostus dieseleihin heijastuu siinä, etteivät autoliikkeet ja maahantuojat viitsineet mainosmarkkojaan asialle uhrata. Vahvistettua laskentakaavaa käyttäen saatiin selville halvemmasta polttoaineesta saatu hyöty, ja tuosta erotuksesta määräprosentti oli sitten neljästi vuodessa maksettavaa lisäveroa. Kaikenlaisten autojen kauppa ja käyttö kokivat sitten autoasioista riippumattoman mullistuksen maailmansodan alkaessa ja tiukkojen säännöstelytoimien tullessa voimaan vuonna 1939
Veljeksistä toiseksi vanhin, Jari, aloitti kuskin hommat vuonna 1978 ja veljeksistä nuorin, Mika, aloitti autoilijan ammatin 1980-luvun alussa. Nykyään Harri toimii yrityksen toimitusjohtajana. Niin vain kävi, että Fargo oli aina hajalla ja ajot siten yhtä vaivaa ja tuskaa. Uusimman kasettiyhdistelmän kantavuus on 50 tonnia, eli kymmenen entisajan petterikuormaa. Toijalan Kone ja Kuljetus Ky perustettiin 1.5.1985. Toijalan Kone ja Kuljetus Ky on rakentanut maatamme jo 60 vuoden ajan. Vuonna 1985 tuli ajankohtaiseksi perustaa yhtiö Toijalan Kone ja Kuljetus Ky, johon tulivat mukaan Antti ja Mirja Korpelan lapset Harri, Anna-Kaisa, Jari ja Mika. Korpela nojasi kalustossaan myös Chevrolet-kuormavaunuihin. Sillä ajettiin viisi vuotta, minkä jälkeen mentiin autokauppaan ostamaan toinen uusi Petteri. Autonvaihto oli edessä vain vuoden kokemuksen jälkeen. Varsinkin viime vuosien kehitys on ollut huimaa. Tässä Erkki Tuominen, Erkki Iivonen ja Antti Korpela ovat hakemassa tai tuomassa lumppukuormaa Toijalan Kehräämöllä. Tyhjästä alkanut yritys on kuudessa vuosikymmenessä kasvanut merkittävään mittaluokkaan. Päätös paluusta bensiinikäyttöiseen Fordiin oli helppo. Pätevä ja kätevä on miehen täytynyt olla, sillä tiedossa ei ole yhtään merkittävää vahinkoa tai onnettomuutta. Konekanta laajeni, kun Korpela hankki ensimmäisen kauhakuormaajan vuonna 1964. 37 ja Viialan rajamailla sijanneelta sopimuskuopalta. Vanhin veljeksistä, Harri, hyppäsi rattiin vuoden verran myöhemmin. Tämä oli tyyppimerkiltään J6, jolla oli kantavuutta tonni enemmän kuin J5:lla. Soranajoa suoritettiin 1970-luvulla Sääksmäen Ritvalasta. Suomen hyvinvointiyhteiskunta nojaa paikoin pieniin ja paikallisiin yrittäjiin, joilla on monesti takanaan jo mittava historia. Yrityksen toiminta jatkuu edelleen samalla nimellä. Kiikassa syntynyt Antti Korpela (1931 2008) tuli Toijalaan vuonna 1953 Lontilantien perusparannustöihin, missä hän toimi kiikkalaisen yrittäjän, Erkki Sopan palkallisena kuljettajana. Autoista koneisiin ja uuteen yhtiöön Ensimmäisen uuden voimavaunun, Bedford J5:n Antti Korpela hankki vuonna 1960. Autoilija Korpela ahersi omatoimisesti aina vuoteen 1978, jolloin hän palkkasi ensimmäisen työntekijän traktorikuskiksi. Ei edes yhtään auton kaatumista kippaustilanteessa, mikä oli tyypillinen onnettomuustilanne tuon ajan kuorma-autoilussa. Harri muistelee, että ”keltanokkahoppa” oli bensiinikäyttöinen ja sen jälkeen hankittu ”lehmänselkä” Fargo oli diesel. Teksti:Pauli Wiklund V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Syksyllä 1956 Antti hankki ensimmäisen liikennelupansa, osti Toijalan kauppalalta "keltanokaksi" kutsutun Ford -kuorma-auton ja ryhtyi ammattiautoilijaksi. 1950-luvun lopulla ja -60-luvun alussa sorakuormat tehtiin lapiopelillä Junkkarissa, Toijalan Toijalan Kone ja Kuljetus Ky:n kalustoon kuuluu tänään laaja joukko maarakentamisessa ja maa-ainesten kuljettamisessa käytettävää kalustoa. Tämän auton kantavuus oli kasvanut jo viiteen tonniin. Voimme vain arvailla kiihtyykö vauhti ja kasvaako teho vieläkin voimakkaammin tulevina vuosina. Autot vaihtuivat ja kilometrejä kertyi mm. Chevrolet-kuormurilla. Tämä Fordson Major helpotti kuormantekoa huomattavasti. Yrityksen suurimpia työmaita 1960ja 70-luvuilla olivat Sääksmäen sillan ja teiden penkereet sekä varsinaisen sillan rakentaminen, samoin useita vuosia kestänyt Turku-radan muutostyö Toijalan kauppalassa. Petterit olivat dieselkäyttöisiä ja niillä ajettiin kaikkea mahdollista
On mukava tutustua uusiin harrastajiin, ja kymmenkunta ennen näkymätöntä museoautoa oli tulosta kesäajan uurastamisesta pajoissa ja talleissa. Sadan veteraanikuormurin kokoontumisajo on mahtava kokemus. Paimiolaisen Marko Heleniuksen Scania LS85 Super oli piristävä väriläiskä syksyisessä ruskamaisemassa. Ensimmäisen etapin kohokohta oli Peräkunnan museotie, joka kapeana ja maastonmuotoja noudattelevana on näyte vanhasta Kurun ja Ruoveden kirkkojen välisestä maantiestä. Museotietä Ruovedelle Parkanosta suunnattiin Kurun kautta Ruovedelle. Puolet tehtaan tuotannosta menee vientiin EU-maihin, Venäjälle ja Kanadaan, ja toinen puolikas löytää käyttökohteensa kotimaasta maahantuojien ja tarviketukkujen kautta. MuTeksti: Jari Kosenius, Kuvat: Veikko Hoppula, Raimo Mesiranta Ajokilven asennus on tehtävä tarkkaan, minkä Heikki Hirvikankaan puolipolviasentokin osoittaa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 38. Lähtöhetken koittaessa Jari Ollila toivotti meille hyvää matkaa, ja Antti Poussa liputti autot liikkeelle. Osanottajamäärä on edelleen kasvussa, mikä on hieno juttu. Fennosteel oli meille vieraanvarainen isäntä: mainio aamiainen, hieno muistolahja ja vieläpä valokuva autosta kotiin toimitettuna. Kylmä syystuuli helli Loska-ajon autokuntia ja yleisöä, kun lauantaiaamun hämärästä alkaen asetuttiin parkanolaisen Fennosteel Oy:n pihalle lähtömuodostelmaan. Nykyaikaiseen tuotantolaitokseen oli kerrankin hyvää aikaa tutustua, eikä tuotteiden korkea laatu voinut jäädä huomaamatta. Autohan on Chevrolet HS Special
Autoille löytyi yöparkki hiihtostadionilta, josta matkalaiset kyydittiin Töysän Linjan museobussilla hotellille. Heitä riitti teiden varsille koko päiväksi. Haapasaaren lomakylässä oli isolle joukollemme hyvää tilaa pysähtyä tauolle. seotien pituus on yhdeksän kilometriä, ja uudemmillakin autoilla ajaessa oli helppo kuvitella, kuinka viisikymmenluvun linjurin oli isommissa mäissä haettava vaihteet ykköseen asti. Jääkauden muotoilema tiepenger on jotenkin vaihtelevampi ja paremmin paikalleen sopiva kuin tienrakentajien tekemä. Lihakeitto teki eetvarttia, kun sää tuntui koko ajan kylmenevän. Keurusselän sinessä Tauon jälkeen matka jatkui kohti Keuruuta ensin valtatie 66:lla, ja pian paremmin vauhtiimme sopivalla Haapamäen tiellä. Loska-ajon maisemaelämys saatiin kokea Salussärkän kannaksella, joka kapeana ylittää Salusjärven. Loimaalaisen Kurt Björkbomin Austin J-4 vm -62 on näyte lava-autojen kevyimmästä sarjasta. Petrillä oli tällä kerralla ajokkina Ford T Pick Up vuodelta 1923, eikä siihen aikaan ollut tapana autoihin asentaa sivuikkunoita. Saattoi olla kylmää kyytiä, mutta tosi mies ei pienistä perusta. Lokakuinen lauantaiehtoo ei ehkä Keurusselän maisemia parhaimmillaan näyttänyt, mutta upeata ja viihtyisää nytkin oli. Sulo Karhulan Scania 140 Jyki-perävaunuineen on hieno tallenne 1970-luvulta kappaletavaran kuljetukseen käytetystä rekka-autosta. Vuosikokouksen takiahan Loska-ajon perinne aikanaan alkoi. Hyvissä ajoin vanhan vuorokauden puolella oli mentävä yöpuulle, jottei aamulla nukkuisi pommiin. Keurusselän ilta kului tutun kaavan mukaan: ensin monipuolinen illallinen ja sitten vanhimman ajoneuvon palkinto, jonka pokkasi kanttikuormurien harrastaja Petri Niemi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 39. Jokunen lumihiutalekin leijaili, mutta se ei hyväntuulisia katsojia karkottanut. Haapasaaren lomakylä Ruovedellä tarjosi upeat puitteet parin tunnin tauolle. Loppuiltaa tähditti Matti Esko orkestereineen, ja jossain välissä ehdittiin tehdä arpakauppaa ja arpoa onnelliset voittajat
Loska-ajon raskainta kaartia olivat 70-luvun Mercedes-Benz 2624 maansiirtoautot, jotka ajettiin Haapasaaren nurmikolle perhepotrettiin. Kaikki ovat vuorollaan olleet ajon vanhimpia. Teiskolaisen Matti Polvelan Volvo L 223 Z vuodelta 1950 oli yksi Loska-ajon uusista autovanhuksista. Kyllä pienikin voi olla kaunista.. 1937. Edessä vanhimpana palkittu Petri Niemen Ford T Pick Up vuodelta 1923 takanaan Matti Haaviston A-Ford vm. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 40 Jorma Segerin Mercedes-Benz L319 vuodelta 1962 edusti ansiokkaasti pakettiautojen valitettavan vähäistä joukkoa. 1931 ja Raimo Stenvallin Chevrolet H 131 vm. Syksyinen Loska-ajo 1920 ja 30-luvun autolla voi olla kylmää kyytiä. Vasemmalta kaarinalaisen Jorma Sirviön, lapualaisen Mika Saaren ja sieviläisen Markku Vesaluoman ajokit
Vuosikokouksen antamilla valtuutuksilla ja yhteistyöllä saadaan juhlavuodesta aikaiseksi näyttävä ja vilkas toimintavuosi. Lopulta kokous vahvisti yksimielisesti hallituksen esityksen. Matkailua Tulevana vuonna järjestetään perinteiset kolme ajotapahtumaa eli keikkaa. Markku Koskinen päätti seitsemän vuotta jatkuneen puheenjohtajakautensa helpon tuntuisesti ja ilman näkyviä tunteenpurkauksia. Veikko Hoppula kokouksen puheenjohtajana piti pitkän linjan kokemuksellaan ja asiantuntemuksellaan kokousväen vireänä. Kokoontumispaikka on Mikkelissä ja päätepisteenä Leppävirralla on Spa Hotel Vesileppis, Sievin Keikka järjestetään 16.-18.6. Kuljetus 2017 messuille Jyväskylään 18.-20.5. Muutenkin kokous sujui leppoisasti ja asiallisesti, kuten meillä on tapana. Jäseniä kannustetaan autoineen osallistumaan paikallisiin perinnetapahtumiin sekä muiden järjestämiin ajotapahtumiin. Härmän Power Truck Show:n veteraaniautonäyttely on vuosi vuodelta laajentunut, ja suuri merkitys kasvuun on ollut seuran jäsenten kalustolla. Lehden tuottamisen kulut, noin 3500 euroa numerolta, olisi hyvä saada kootuksi mainostuloilla. Kokousväki suhtautui kolmen euron korotusesitykseen suopeasti, ja ainoa vastaehdotus oli viiden euron korotus. Sievistä Nivalan kautta Kokkolaan, missä järjestetään Keski-Pohjanmaan Automobiilikerhon kanssa suuri autonäyttely. Esitykset ensi vuoden toimintasuunnitelmaksi ja talousarvioksi käsiteltiin perusteellisesti, ja muutamalla tarkennuksella ne vahvistettiin ensi vuoden toiminnan suuntaviivoiksi. Loska-ajo 2017 järjestetään 28.-29.10. Kannatusmainosten hankinta on vuosien saatossa todettu työlääksi ja vaikeaksikin. toimintavuotta juhlistetaan veteraaniautonäyttelyllä Sievin Keikalla, tai jonkun muun suuren yleisöjoukon keräävän tunnetun tapahtuman yhteydessä. niin, että päätepisteenä on Tuusula. Jäsenmaksuun kolmen euron korotus Seuran hallitus oli tulevaa vuotta suunnitellessaan pohtinut jäsenlehden ja varainhankinnan välistä problematiikkaa. Keikat suunnittelee ja toteuttaa paikallinen järjestelytoimikunta, jolle hallitus nimeää tueksi oman edustajansa. Kevätpäiväntasaus 2017 ajetaan vähän totuttua aikaisemmin 11.-12.3. pyritään järjestämään oma esittelyosasto. Reitit suunnitellaan historiallisten ja mielenkiintoisten kohteiden kautta. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 41 Väistyvä puheenjohtaja Markku Koskinen (vas.) ojensi työkalun vasta valitulle uudelle nuijamiehelle Juha Helinille. Tapahtumien yhteyteen järjestetään paikallisten yritysten ja nähtävyyksien esittelyjä ja muuta ohjelmaa. Autonäyttely nimetään Suomi 100 vuotta -tapahtumaksi, sillä näyttelyn kalustohan olisi kokonaan itsenäisyyden ajalta. Vetku 30 vuotta ja Suomi 100 vuotta Seuran 30. Tapausta todistivat vuosikokouksen puheenjohtaja Veikko Hoppula ja sihteeri Pauli Wiklund.. Kun kysyjiä on paljon, saatetaan joissain yrityksissä tätä toimintaa nimittää jopa kerjäämiseksi. Etelä-Savossa. Näkyvillä ollaan myös Lahden Classic Motorshow -näyttelyssä 6.-7.5., sekä Hollolan Retro Trucks Rekkakukossa 6.5. Vetkun syyskokouksessa Markku yksinkertaisesti ehdotti seuraajakseen Juha Heliniä, ja siinä se oli. Hallituksen kokoonpanossa ei tapahtunut muutoksia, kun Markku siirtyi Juhan tilalle hallituksen jäseneksi. Niinpä mainoshankinnan tehostamisesta päätettiin luopua, ja korjata vajausta jäsenmaksun korotusesityksellä. Tavoitteena on saada näyttelyyn vähintään yksi auto joka vuodelta Republicista alkaen vuoteen 1987. Loska-ajon päätteeksi pidetään seuran syyskokous. Erovuoroiset ja varajäsenet valittiin jatkamaan, kaipa kokous katsoi heiltä jääneen jotain vielä tekemättä. Ensi vuoden näyttelyn ajankohta on 11.-12.8
Motto: Parempi on, että seisotte. Keväällä 2013 Pieksämäeltä lähtiessä häipyi paineet ja käsijarru jäi päälle. Kuusi vuotta sitten iski hirveä nostalgiabuumi, ja oli pakko hankkia vanha auto. Mistä innostuit veteraanikuorma-autoja harrastamaan. Syntyisin olen ihan vierestä eli entisessä Alastaron kunnassa vuonna 1959. Heillä on jo omat perheet ja lastenlapsiakin on viisi kappaletta. Putki jäi paikalleen ja putken pää oli auki. Syyskokouksessa valittiin yksimielisesti seuran uudeksi puheenjohtajaksi Juha Helin Loimaalta. Siitä jäi sitten niin sanotusti. Kotiväkeeni kuuluu vaimo ja hänen kolme aikuista lastansa. Olin itsekin armeijassa autokomppaniassa mutta ammattia siitä ei tullut. Esittelisitkö meille omat autosi. Nyt on työn alla Scania LBS 141 vuodelta 1979. Olin vahingossa sohaissut kojelaudan katkaisijasta lukon avauksen päälle ja paineet vuoti putkesta pihalle. Kerropa hiukan itsestäsi. Työpaikkani on Konecranes Oy:ssä Hyvinkäällä. Moottoripyöräily on ollut lähellä sydäntä aina. Isoisäni Urpo alkoi 17-vuotiaana vuonna 1928 ajamaan postia Suomusjärvellä ja ajoi koko ikänsä sotavuodet mukaan lukien kuorma-autoa. Isä Raimo oli aikoinaan autokomppaniassa ja ajoi myös kuorma-autoa miltei koko ikänsä. Millainen kotiväki sinulla on, ja miten harrastukseesi suhtaudutaan. Hänellä oli muutaman vuoden 1960-luvun lopulla oma paprikanpunainen Scania-Vabis L76. Siinä ne. Aloitin vuonna 1975 ja olen ajanut yli 700 000 kilometriä kaksipyöräisellä. Se on se piänimmän riesan tiä. Esitimme muutaman hyvän kysymyksen, joihin Juha antoi vielä paremmat vastaukset. Sitten Topi huomasi, että takaa kuuluu pihinää. Se ensimmäinen on kolmeakselinen vuoden 1970 Scania LS 110 Super. Kerro joku mielenkiintoinen sattuma, joka liittyy veteraaniautoiluun. Sukututkimusta on myös tullut jonkin verran harrastettua. tauti päälle ja nyt on jo toinen auto työn alla. Sieltä se kipinä minulle jäi, kun nappulana olin isän kyydissä. Kaksi vuotta seuran hallitukseen kuulunut ja vuosikausia keikoille Scania LS110 Superilla osallistunut Juha on tullut keikkaväelle kasvotutuksi, mutta nyt on aihetta tutustua mieheen tarkemmin. Mitä muuta harrastat ja mitä olet harrastanut. Tapahtumiin voisi tehdä pientä hienosäätöä ja ehkä kehitellä jotain uuttakin. Uran lopulla hänellä oli Mersun miljoonamerkit rintapielessä. Minun on annettu aika vapaasti harrastaa, kunhan vaimo saa vastapainoksi kartuttaa omaa postikorttija posliinikokoelmaansa. Kyllä nolotti, kun turhaan vaivasin Topia. Kuinka haluaisit kehittää seuran toimintaa. Mitä jäi kysymättä. Olen 57-vuotias yhden sortin ATK-päällikkö Loimaalta. Syyksi selvisi, että perälaudan lukolle oli aikanaan mennyt putki ja olin poistanut lukon, kun tein uuden lavan. Nenosen Topin kanssa tehtiin tunti töitä, kun luultiin, että joku paikka olisi jäässä. Ei ole montaa Euroopan maata, missä en olisi käynyt. Yhteydenpitoa jäsenistöön pitää lisätä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 42. Kyllä tämä kaikki on veren perintöä
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 43 Teksti:Pate Wiklund Kuvat: Veikko Hoppula Kokkosten uusi ja upea harrastustila näyttää enemmän Olavin rasvakuin Pirkon viherpeukalon pajalta.. Tilaa on noin 140 neliötä ja siellä lämpöisessä majaansa pitävät isäntäparin aarteet. Ei siis myöskään kiinteitä kuukausimaksuja, joita ei harrastustoiminnassa kaivata. Kattotuolien nostot suoritti nosturilla varustettu Scania L50 S48 vuodelta 1968. Matka jatkui Toijalan keskustan kautta Kuurilaan, mistä matkaa jatkettiin kohti päätepistettä, eli Pirkko ja Olavi Kokkosen kahvikutsuja Iittalassa. Antaessaan pienelle pojalleen taskurahan äiti opetti ja neuvoi: "Älä laita rahaasi turhuuteen, pistä aina tährelliseen". Paikalle saapui parikymmentä autokaveria kuskeineen. Tien päälle Aika vierähti nopsasti, koska grilli oli kuumana ja makkara maistui vapaan seurustelun lomassa. Heti alkumetreillä Viialassa nähtiin Haihunkoskella edelleen käytössä oleva neliaukkoinen holvikaarinen kivisilta. Pirkko puutarhaihmisenä on tosin sitä mieltä, että autoharrastus rajoittaa hallissa tapahtuvaa puutarhatarvikkeiden varastointia. Tupaantuliaistapahtumassa tutustuttiin J6-isäntäpetterin uuteen kotiin, joka koostuu kahdesta 45 jalan merikontista ja niiden päälle nostetuista kattotuoleista. Taksi-Mersuja on ollut työajossa pitkälti toistakymmentä. Miten Olavista sitten tuli Mersumies. Kokkosten kiinteistö on remontoitu uuteen kuosiin ja siitä löytyy asunnon lisäksi hallitila autojen parissa askartelua varten. Olavin monet Mersut ja yksi Skoda Olavi on Mersumies, muistoja, värkkejä ja autoja menneiltä vuosilta on tallessa useita. Hyvillä mielin ja tyytyväisinä hyvästeltiin isäntäväki ja kukin saattoi suunnistaa kohti kotia. Selityksen kuultuaan on kuitenkin syytä olla hyväksyvällä kannalla: Skoda on juuri samanlainen millä Pirkko ja Olavi aikoinaan aloittivat seurustelun, autoilut ja toilailut. Maittavat leivät ja leivonnaiset kera kahvin tekivät kauppansa, vaikka ei niistä hintaa otettu eikä lukua pidetty. Hallin puolella on myös päätyseinissä ja katossa lämpöeristeet, joten koko "Viialan Terminaali", joksi eräs kutsuvieras kohteen myöhemmin nimesi, voidaan saada lämpöiseksi tilaksi. Ja tämä oppi on näemmä mennyt perille. Seurustelua ja kuulumisia vaihdettiin ahkerasti. Toinen konteista varustetaan lämpöeristetyksi tulityötilaksi ja toinen kylmävarastoksi palaville materiaaleille. Aarteiden joukosta löytyy myös Skoda Octavia, mutta miksi. Oma piha tuli täyteen kuormureita, ja pienin järjestelyin voitiin toteuttaa läpiajo myös naapurin pihan kautta. Lämmityksessä ja valaistuksessa tarvittava sähköenergia tuotetaan omalla generaattorilla, koska liittymää valtakunnan verkkoon ei ole. Akaan Viialassa pidettiin ehtoopäivästä 19.5.2016 Petterin tupaantuliaiset ja samalla ajettiin myös minikeikka Iittalaan. Keväisen tapahtuman ohjelma koostui puheista, makkaran maisteluista ja vapaasta seurustelusta. Ensimmäisen taksikeikkansa Olavi ajoi valkoisella MB 200D:llä, joka oli vuodelta 1966. Tarinoinnin jälkeen oli aika koota letka, jotta Iittalaan suuntautuva, noin 30 kilometrin minikeikka saattoi alkaa. Hallissa on korkeutta noin 4,3 metriä ja oviaukko on kooltaan 4x4 metriä. Konttien välissä on siten 7,6-metrinen tila säilytystä varten. Tallin kokonaispinta-ala on yhteensä 170 neliötä
MAN aloitti maihinnousun jo vuonna 1966 perustamalla yhteisyrityksen Ercanlar A.S:n kanssa. Syyssiivouksessa paljastuneita kuvia voitte lähettää lehden toimitukseen. Kimmo kävi pyörähtämässä Hollannissa ja matkallaan hän poikkesi myös paikallisessa käytettyjen hyötyautojen myymälässä. Ehtoopuolella MAN on ollut mukana suomalaismarkkinoilla jo vuosikymmenten ajan. Myyjän mukaan nämä Turkissa valmistetut MAN 26.321 -vetäjät eivät ole vielä koskaan päässeet töihin, vaikka valmistusvuodeksi kerrotaan 1993. Originator Oy on myös yksi Vetkun lukuisista kannatusjäsenistä ja yhtiön toimipisteiden pihaalueella näkee usein myös varttuneempaa kalustoa. Muun muassa vuoden 2014 kevätkeikalle lähdettiin Originator Oy:n pihasta Lahdesta. Lyhyesti ja ytimekkäästi! Turkkilainen gentleman Vetku 1/2016 -numerossa julkaistu kuva Tatra 111 -lavetinvetäjästä oli tuttu useallekin seuran jäsenelle. Tässä syntynyt MAN Kamyon ve Otobüs Sanayi A.S. Sittemmin yritys on kasvanut ja laajentunut, joskin asiakaspalvelu, ammattitaito ja ripeys kuuluvat edelleen talon henkeen. Osaako joku kertoa enemmän. Kuljettajana toimi Ilmari Näveri ja puuta ajettiin Riihimäen Sahalle.. -62 toi täyden tukkikuorman Lopella Launon kartanon metsästä. Aulis Kartanon kokoelmasta löytyneessä kuvassa Osmo Kartanon uusi Mercedes-Benz LA332 4x4 vm. 44 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Tällä palstalla julkaistaan tuttuun tapaan lukijoiden valokuvakansioiden parhaimmistoa. Lahtelainen Seppo Leskinen muisti toimitusta kirjeellä, jossa hän kertoo kuvan auton olevan menossa Imatran Voima Oy:lle. Nämä kaksi yksilöä ovat aloittaneet aktiiviuransa jo 1960-luvulla, tässä 1970-luvun kuvassa otetaan jo rauhallisemmin. Turkki on nykyisin varsin iso tekijä ajoneuvoteollisuudessa ja osittain suuruus johtunee poliittisista päätöksistä. Meille tavanomaisten ajokkien lomassa uutta omistajaa etsi myös rivi meilläpäin vieraita MAN-vetoautoja. Raskaan kaluston varaosien parissa toimiva yritys on toiminut automiehen apuna jo 40 vuoden ajan. Valmiilla autoilla oli varsin suuret tullimaksut, joten autotehtaat olivat lähestulkoon pakotettuja rakentamaan tähän suureen maahan omat tehtaat. Seppo Hentilän perustaman yrityksen toiminta alkoi Lahden Pirttiharjussa Peisalantiellä 50-luvun omakotitalon alakerrassa maaliskuussa 1976 nimellä Original Oy. Maaria. Originator Oy 40 vuotta automiehen apuna Kannolta kyytiin Yksi puunkuljetuksen kehitysvaihe oli ”kannolta ajo”, missä tarvittiin nelivetoautoa ja hyväkuntoista saksimiestä. Makuuohjaamolla varustetun M.A.N 770:n ovessa lukee Karppinen ja kump. Sepon tietojen perusteella miehistöohjaamolla varustettuja Tatroja ei tiettävästi ole Suomeen toimitettu kuin Imatran Voimalle. Kiitokset Sepolle tarkennuksesta. Lähetä arkistoistasi löytyneitä kuvia pienen saatekirjeen kanssa osoitteella lehti@vetku.fi. aloitti ajoneuvojen valmistuksen Istanbulin ulkopuolella jo vuonna 1967. Paperikuvat löytävät perille osoitteella Vetku-lehti, Ari Perttilä, Tarkkosenkatu 9, 15680 Lahti. Tietoa löytyi! Tänään Lahdessa, Hollolassa ja Hyvinkäällä toimiva Originator Oy on siirtynyt uudelle ikäkaudelle
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Museoautokaupoilla Ainoa lajissaan Moni-Sisu oli 1970-luvun lopun oivallus. Kaukaisimmat veteraaniautot saapuivat tällä kertaa Pohjois-Irlannista. Alusta oli mallinimen mukaan suunniteltu sopivaksi ”monille” päälirakenteille, niinpä samalle alustalle tehtiin mm. Kukahan otti talteen. Tälläkin kertaa kentällä nähtiin kymmenittäin veteraaniautoja sekä laaja kattaus nostalgia-autoja niitä huomisen veteraaneja. K. Veteraaneja muistaen Volvon huomassa rauhallista eloa viettänyt Volvo Brage astui uuteen aikakauteen, kun Eurotank Oy:n Rainer Vänni (vas.) sai ajokin avaimet Volvon vaihtoautomyynnistä vastaavalta Jan Stridsbergiltä. automaattinen näytteenotto. Tämä lentokentällä aktiiviuransa tehnyt Scania LS111 lepäsi taannoin vaihtoautorivistössä Tampereella. Joensuun VPK:n ripeä palomies ajoi museoikäisen auton viime kesänä Kuopioon veteraaniautojen riviin. kauppaja kirjastoautoja, jätteenkerääjiä sekä jakeluautoja. Aika ajoi varsin pian näiden pienten keräilyautojen ohi, oli tainnut ajaa jo silloin, kun MKT-Tehtaat Oy:n valmistama auto oli testiajossa Lahden seudulla. Esillä on aina vain suurempi määrä uusia autoja unohtamatta kuitenkaan näitä ajetumpia laitteita. Tämä Sisu-Viestin numerossa 2/1980 esitelty maidonkeräilyyn tehty yksilö oli ainoa lajissaan, ja siihen oli sovitettu kaikki ajan hienoudet, mm. ”Tavoitteenamme on, että ajokki on nähtävillä seuraavilla Elmia Lastbil -messuilla kahden vuoden kuluttua”, maalaa Vänni. Vaihtoautoliikkeiden pihoista saattaa joskus tehdä yllättäviäkin löytöjä. Vännin mukaan tämä Brage tulee saamaan ylleen aikakautensa mukaisen säiliön ja auto tulee siten toimimaan maskottina ja huomionherättäjänä tulevaisuuden messuilla ja tapahtumissa. Niinpä siitä tehtiin myöhemmin pienillä muutoksilla ihan toimiva paloauto. Mackin Transport saapui paikalle parin veteraaniauton voimalla, eikä tällä kertaa ollut kyseessä mitä tahansa autoja. Korkeimman tarjouksen tästä alkujaan Ruotsin armeijan käytössä olleesta lava-ajokista teki Eurotank Oy:n Rainer Vänni, jonka mukaan säiliövalmistaja on jo pidemmän aikaa etsinyt itselleen sopivaa veteraaniautoa. 45 Elokuinen Power Truck Show Alahärmässä jatkaa kasvuaan monellakin mittarilla. Volvo lahjoitti huutokaupasta saadun summan, 131 100 kruunua Raskaan liikenteen vertaistukiverkostolle, joka tarjoaa apuaan muun muassa liikenneonnettomuuksiin joutuneille kuljettajille. Vaihtoautokatoksen yllättäjä Lastbil 2016 -messuilla Ruotsin Jönköpingissä tehtiin myös veteraaniautokauppaa. Volvon hallussa ollut Volvo Brage vuodelta 1955 sai messujen aikana järjestetyn huutokaupan myötä uuden omistajan. Entisöinnin tasoa sattoi vain ihailla, katsoipa autoja mistä suunnasta tahansa
Tekniikka on kunnossa. Nummelan tekemä puurunkoinen hytti. 0400-967561 Ari, Lahti ari.perttila@gmail.com MYYDÄÄN V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Opel Blitz 330 1,9T, vm 1966. Eristetty kuormatila on tehty alumiinista alkuperäisen mallin mukaan. Markku Ristavaara, 050 5489 591 Hiab-nosturijalkoihin välikappaleet, joilla jalasta saadaan kääntyvä. 0400 453 255 tai Raimo Stenvall p. Materiaalia on paljon, kysy! 0400-967561 Ari, Lahti ari.perttila@gmail.com Siimetin lavetti, pienipyöräinen 2-akselinen. Tämä Volvo Viking on yksi ensimmäisistä suomalaisista autoista, jotka olivat ulkomaan liikenteessä Ruotsiin, Norjaan ja Tanskaan Tornion kautta silloin, kun autolauttoja ei vielä ollut. Hinta noin 2.600 euroa Mauri Harjumäki, 040 7629 240. Polttoainepumppu puuttuu. Autolla osallistuttiin Vetkun Pitkälle Keikalle 1989. Tiedustelut: 0400 261 818 Per-Erik Smeds. 0400 450 585 sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi Hyvä entisöintikohde Volvo 485 vm. Hinta 25 euroa + toimituskulut. Toimintakunnosta ei tietoa, ainakin sähköissä askarreltavaa. Hinta on 25000 euroa, voit tehdä oman tarjouksen. 46 Kauppapaikka Ilmalämmitin, on voinut olla linja-autossa. Nummi-kippi. OSTETAAN Volvo Viking 1959. Kiinnostuneet voivat tulla katsomaan paikan päälle Lapväärtiin. Viimeinen katsastus on tehty 28.9.2011, nyt kaipaa vähän peltitöitä. Auto on kunnostettu vuonna 1990 ja se on säilytetty lämpimässä tallissa. 040-5711159 Pate, Akaa Volvo kuormaja linja-autojen korjaamokirjallisuutta 1950-1990 -luvuilta. Puh. DVD-UUTUUS:KUOPION KEIKKA 2016 UUSI VÄRIKÄS KUVASTO: LOSKA-AJO 2016 sata veteraaniautoa Muita Vetku-tuotteita: • DVD-tallenteita Pitkästä Keikasta Kuopion Keikkaan • • SH4malliston t-paidat • Lämpöiset collegepaidat • Keulamerkit ja lakkimerkit • Vyö Vetku-soljella • Republic-rintaneula Toimitukset kätevästi postitse tai noutona Tuusulan Automuseo, Teollisuustie 1 Kirsti p. Myös varaosaja käyttöohjekirjoja. Kaikenkuntoiset kelpaa. Pertti Palvimo, Lappeenrannasta 0400 555 336. 1960, auto on ollut viimeiset 20 vuotta kuivassa tallissa
0400-131288 email: posti(at) ra-terveys.fi www.ra-terveys.fi Kuorma-autoilun historiaa Loska-ajo 2016 sata veteraaniautoa on koottu 40-sivuiseksi värikkääksi kuvastoksi. 47 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Tiedustelut ja tilaukset: Pentti Ruuska, Lahti puh. Tilaa omasi 15 euron hintaan. Valokuvauskeskus Ekiteki Erkki Luumi, Maisematie 206, Hämeenkyrö 0400 490 808 ekiteki@hotmail.fi
Mäki-Tuuri Oy TUURI MR. Nordström Oy VANTAA www.kuljetusliikeanordstrom.fi Kuljetusliike E. Ristavaara Oy RIIHIMÄKI www.ristavaara.fi Naantalin Autokeskus Oy TURKU www.naantalinautokeskus.fi Neste Markkinointi Oy ESPOO www.nesteoil.com Nokian Raskaat Renkaat Oy NOKIA www.nokianraskaatrenkaat.fi Okkonen Antti VANTAA Okline Oy RIIHIMÄKI www.okline.fi Onnin Auto Oy HELSINKI Originator Oy LAHTI www.originator.fi Oy Kaha Ab VANTAA www.kaha.fi Oy Närko Finland Ab NÄRPIÖ www.narkofinland.fi Oy Road Balance Ltd YLÖJÄRVI Oy Teboil Ab VANTAA www.teboil.fi Oy Viktor Ek Ab HELSINKI www.viktorek.fi Oy Volvo Finland Ab VANTAA www.volvotrucks.com Pakkasvakka Oy SÄKYLÄ www.pakkasvakka.fi Peltolan Kuljetus Oy KUUSANKOSKI Powder-Trans Ab Oy, LIETO www.powder-trans.fi PTS Messut Oy Power Truck Show HÄRMÄ www.powertruckshow.fi Rahtarit ry TAMPERE www.rahtarit.fi Rekkalaskenta Oy KOKKOLA www.trailerwin.com RS Kuljetus Ky HELSINKI Saaris-Sähkö Oy PÄLKÄNE www.saaris-sahko.fi Scania Suomi Oy HELSINKI www.scania.fi Oy Sisu Auto Ab KARJAA www.sisuauto.fi Setolan Kuljetus Oy NAKKILA S & A Kananen Oy JOENSUU Skuba Suomi Oy TAMPERE www.skuba.fi Speed Yhtiöt HOLLOLA www.speed.fi Stenwall-Yhtiöt TUUSULA www.r-stenwall.fi Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry HELSINKI www.skal.fi Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry HELSINKI www.slhs.fi Suomen Rautatiemuseo HYVINKÄÄ www.rautatiemuseo.fi Tampereen Autokuljetus Oy PIRKKALA www.tampereenktk.fi Tampereen Autovaraosa Oy TAMPERE www.tavo.fi Tampereen Seudun Mobilistit ry TAMPERE www.tammob.fi TJT-Asennus Oy TAMPERE www.tjtasennus.fi Raskasmaalaus Juha Tuomola Ky KÖYLIÖ TMT Malinen Oy LAHTI www.tmt.fi Toijalan Kone ja Kuljetus Ky AKAA www.konejakuljetus.fi Trailcon Oy ESPOO www.trailcon.fi Transsinkko Oy LAPPEENRANTA www.transsinkko.fi VAK Oy ESPOO www.vak.fi Vallilan Takomo Oy HELSINKI www.vallilantakomo.fi Veho Oy Ab ESPOO www.veho.fi Vianor Oy TAMPERE www.vianor.fi Viestileasing Oy Iveco TAMPERE www.eerolatrucks.fi Vuola Trucks and Trailers Ky KAARINA www.vuola.fi. Montén Oy Ab KIRKKONUMMI www.monten.net Kuljetusliike Harri Vepsä Ky RIIHIMÄKI Kuljetusliike Kari Isotalo Oy VAMPULA www.kariisotalo.fi Kuljetusliike Matti Rautalin Ky NOKIA www.kuljetusrautalin.net Kuljetusliike Mika Sundell Oy LOHJA www.kuljetussundell.fi Kuljetusliike OT-Kiito Oy NOKIA www.ot-kiito.fi Kuljetusliike Seppälä KUOPIO Lahden Autolasikeskus LAHTI www.autolasikeskus.fi Maansiirtoliike Jouko Virtanen Ky PUKKILA www.virtanenky.fi Mesi-Auto Oy KANGASALA www.mesiauto.fi MIL-Safarit Oy PORNAINEN www.mil-safarit.com M. Nieminen LAHTI Kuljetus-Vainikka Oy SAVITAIPALE Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy HUITTINEN www.kuorma-autokorjaamomakela.fi Kuljetusliike A. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EU RA R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Aaltokuljetus MA Ky MARTTILA Ahtialan VPK LAHTI www.ahtialanvpk.fi Aitoon VPK AITOO www.aitoo.fi Ajolinja-lehti HELSINKI www.ajolinja.fi Arcazo Oy TUUSULA Arikas LTD Oy TUUSULA www.arikas.fi Armachine Oy TURKU www.armachine.com Asoma Oy KANGASALA www.asoma.fi Autoilija Eino Korhonen Oy TAMPERE Cargotec Finland Oy Hiab Suomi HELSINKI www.cargotec.fi Eero Mikkola Oy MÄNTSÄLÄ www.emikkola.com Elg-Yhtiöt Oy NURMIJÄRVI www.elg.fi Finn-Elox Oy LEMPÄÄLÄ www.finn-elox.fi Heavy-Sepät Oy KANGASALA www.heavy-sepat.fi Hettula Oy KITTILÄ www.hettula.fi HF-Autohuolto Oy RIIHIMÄKI www.hf-autohuolto.fi Hämeen Mobilistit ry HÄMEENLINNA www.hameenmobilistit.fi If Vahinkovakuutusyhtiö ESPOO www.if.fi IKH Isojoen Konehalli Oy KAUHAJOKI www.ikh.fi Iveco Finland Oy ESPOO www.iveco.com JE-Trans Oy HAUSJÄRVI JYKI Oy LÄNGELMÄKI www.jyki.fi Jämsänkösken VPK JÄMSÄNKOSKI www.jamsankoskenvpk.fi Jääsaukko Oy HELSINKI www.saukko.fi K.A.Löfgren Ky PORNAINEN www.lofgrenky.net Kauppilan Autohajoittamo Oy ILVESKOSKI www.kauppilanautohajoittamo.fi Kb Sture Palmgren Ky PERNÅ Kuljetus Laaksonen Oy HÄMEENKYRÖ www.kuljetuslaaksonenoy.fi Kuljetus O.J