k: (02) 7362 559, m: 0400 821 180 VetKu 3-4.2005 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autojen seura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala Painos n. ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu Seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. .............................. 2 Sisällysluettelo ....................................................... 0400 449 009, e-mail: markku.tapio.koskinen@kolumbus.fi Liikenneneuvos Raimo Stenvall Ketunlinnantie 2, 04300 Tuusula puh. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 31-32 Kauppapaikka ........................................... k: (03) 377 2610, m: 044-551 8743, fax: (03) 377 2610 e-mail: antti.prusi@jippii.fi Onni Sarjomaa Urheilukentäntie 15, 24910 Halikko Puh. 10-13 Hiljaisen tiedon haasteita entisöinnissä ........... 32-35. 2 Päätoimittajan porinat ............................................ 3 Etsin tietoa, lukijapakautetta ................................. Tekstisivujen Osta-Myy-Vaihda ˆpalstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. 4 Puheenjohtajajalta .................................................. 24 Vanhat Sisut ja Vanajat -kokoontuminen........... 040 506 4205 e-mail: sihteeri@vetku.fi Varapuheenjohtaja: Jari Ala-Ilomäki Boxintie 158 04130 Sipoo Puh.k: (09) 2344 020, m: 044 310 0680 e-mail: jari.ala-ilomaki@metla.fi Jäsenet: Markku Tapio Koskinen Kirveskoskentie 485, 07170 Pornainen puh. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 16-17 Asusteet .. Kannen kuva:Porche traktoria nostetaan laivasta kuorma-autoon v. ................ 7 Trailer Jubileumsrally ............................... 8-9 Härmän raitilla E-P:n keikka .......................... 15 Avattiinpa automuseo ............................... 18 Oliko sittenkin Bergmann Kalajoella. 500 kpl VetKu on Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. k: (03) 3790 715, m: 0400 411 952 e-mail: info@vetku.fi Sihteeri: Niina Kauranta, PL 48, 36201 Kangasala puh. SISÄLTÖ 3-4/2005 Info-sivu ............................................................ k: (017) 613 152, m: 0400-576381, fax: (017) 61 3142 e-mail: erkki.makinen@makisenkuljetusliike.fi Sture Palmgren PL 864, 07930 Pernå Puh. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. 6 Näin 1949 .................................................. Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. t: (09) 2744 4044, k: (09) 275 3011, m: 0400 450 585, fax: (09) 275 5002, e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Antti J Kaura Topeeka 132, 61850 Kauhajoki Puh. 20-21 Loska-ajot 2005 ........................................ 22-23 Pokaali tuli kotiin ............................... k: (05) 367 4056, m: 0400-780641, fax: (05) 367 4056 e-mail: salme.lehtinen@luukku.com Osmo Mikkonen Varaslammenkatu 8, 80200 Joensuu Puh. 1957. 28-30 Puu kulki vaan .................................. k: (013) 313 004, m: 0500-271721 Erkki Mäkinen Marja-ahontie 1, 73500 Juankoski puh. 14 Nuoremmin korvin kuultua ................................ 25-27 Kuorma-auto ja maatalous................................. 2 VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi sekä sihteeri@vetku.fi Puheenjohtaja: Veikko Hoppula Pikilangantie 7, 36200 Kangasala puh. 5 Sahatavaran kuljetusta Suomessa ..................... Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Kuva: Suomen Elinkeinoelämän Keskusarkisto ELKA. 19 Tonkkakeräilystä tankkikeräilyyn ..................... k: (019) 636 204, m: 0500-315271, fax: (019) 636 204 Antti Prusi Korpiniityntie 11, 36200 Kangasala Puh. k: (06) 231 4444, t: (06) 231 1532, m: 0400-751 800 Reino Lehtinen Yrttisuontie 3, 46810 Anjalankoski Puh
Ja kesken työnteon vielä! Jalostuneempaa historiatiedon tallennusta aihealueita rajaamalla. Toivottavasti se herätti uusia ajatuksia lukijakunnassa. Pauli pyytää tässä numerossa tietoja TVH:n autokalustosta ja sen käytöstä. 3 Päätoimittajan porinat Maatalouden kuljetukset eikö niitä ollutkaan. Aletaan vähätellä omia mahdollisuuksia ja laiminlyödään aivan tietoisesti ”mitättömän pieniksi kuviteltujen historianpalasten” tallentaminen. Tai tutustuisi jonkin asian kehittymiseen vuosikymmenten kuluessa. Kiitos jo etukäteen aktiivisuudestanne! wexi. Työkoneita on tarvittu kuorma-autokuljetusten mahdollistamiseksi niin keikan alkuja loppupäissä kuin myös mahdollisessa välikäsittelyssä. Tästä hyvänä esimerkkinä viime numerossa julkaistu Pauli Salon Stacatruck –sahatavaratrukkia koskeva artikkeli. Kiitos kuitenkin teille kaikille, jotka arkistoitanne löysitte edes muutamia valokuvia ja autoitte minua pelastamaan kasvoni tältä osin. Ei niin yhden yhtäkään yhteydenottoa! Kai se on sitten uskottava, ettei kyseistä aineistoa juurikaan ole säilynyt – olivathan kameratkin vielä melko harvinaisia, varsinkin maatiloilla. Kukin tykönään tallentaisi perinnetietoa ja mahdollisesti säilyneitä dokumentteja (kuvia, asiakirjoja, tekstiä) itseään kiinnostavalta aihealueelta. Asiaa ei tuntunut auttavan edes vetoomus Koneviesti-lehdessä julkaistussa Kari Suojasen näyttävässä artikkelissa Vetkun perinnetallennustoiminnasta. Työkoneiden historia myös tallennettavaa. Yritetäänpä auttaa nuorta miestä, ettei innostus vain pääsisi hiipumaan. Toimitus ottaa edelleenkin hyvin mielellään vastaan vihjeitä ja aineistoa jäsenkuntaa kiinnostavista aiheista, joista voisi julkaista kuvakoosteen / artikkeleita. Jään mielenkiinnolla odottamaan (taas) pikku viestejä. Edellisen numeron päätoimittajan palstalle peräänkuulutin aineistoa, joka yhdistäisi kuorma-autoilua ja maataloutta toisiinsa. Näihinkin liittyvä perinnetietous on siis tallentamisen arvoista, vaikka se helposti unohdetaankin ”vain aputoimintona”. Enpä voi valitella materiaaliruuhkaa. Entä jos keskittyisimmekin poimimaan juuri niitä pieniä helmiä yhteiseen (isoon) koriin. Löytyisiköhän tästä se piristysruiske, jonka avulla tietoa lopultakin alkaisi tallentua tulevaisuuden historiantutkimustakin palvelevassa muodossa ja –laajuudessa. Joku mahdollisesti ammattiväen vaatetukseen eri vuosikymmenillä. Vaikuttaa siltä, että moni henkilö itse tykönään kokee kuorma-autohistorian niin laajaksi käsitteeksi, ettei sitä pystyisi kuitenkaan tallentamaan kuin suuret instanssit, kuten yliopiston historiantutkimuslaitos tai valtakunnallinen erikoismuseo – korkeintaan aiheeseen vihkiytynyt päätoiminen tutkija. Tältä saralta luulisi löytyvän aineistoa pilvin pimein. Joku on ehkä perehtynyt keskimääräistä tarkemmin vaikkapa auton renkaisiin, akkuihin tai vaikkapa kyläsepän takomiin lavaraudoituksiin
Lapiomiehistä Toivo Kolkasta, Sulo Kokkolasta ja Alpo Montosta on säilynyt tieto, että heidän nopein hiekkakuorman tekoaikansa oli 6 minuuttia! (O Koson kokoelmista). Myöhemmin olen kuullut että esim. Ei ehkä aivan TVH:n työmaa, mutta tietyö tämäkin. Sulo Koson teiden kunnossapitoauto Chevrolet -38 kuvattuna Säkkijärvellä vuonna 1938. 1938. Koneet olivat Aeron viimeiset 2-tasoiset. Kuvan taakse on käsin kirjoitettu: ”Aero Oy:n matkustajalentokone ’Salama’ , joka kuten tunnettua välittää liikennettä myös Vaasaan”. Tai ne Internationalin tai Vanajan järeät lavetinveturit, maailmanpankin lainalla ostetut Sisut, Vanajat, Valmet 864 traktorit…Jos olet työskennellyt TVH kuljettajana, korjaamoilla tai muuten tiedät jotain ko laitteista niin otapa yhteyttä kirjeitse, puhelimella, sähköisesti tai miten vaan. Kipinän asiaan sain joskus pikkupoikana kun satuin samalle hiekkakuopalle arviolta kymmenen keltaisen TVH:n Sisun kanssa Polvijärven Martonvaarassa. Kolille vievää tietä ei saanut aurattua kuin ainoastaan Vanajalla. Kone siirtyi vuonna 1954 Lentohuolto Oy:n kirjoihin ja sittemmin Ranskaan, mistä se myytiin edelleen Saksaan., jossa myöhemmin romutettiin. -Säiliöautokuvat. Vappuna 1937 Salama lensi ensimmäisen lentonsa Helsinki –Viipuri. Olipa meillä kotonakin jonkun aikaa Valmetin kaivuri jossa sanottiin olevan TVH hytti. Lentokoneen osalta tarkistimme muutamia seikkoja mänttäläiseltä Eino Ritarannalta, joka kertoi puurakenteisen ’Salama’ -lentokoneen ja sen ’Lappi’ -sisarkoneen hankitun vuonna 1937. Jouko Virtasen kokoelmista lainatussa kuvassa Shellin tunnuksin varustettu säiliöauto tankkaa lentokonetta. Etsin siis muistikuvia, valokuvia ja kaikenmoisia tarinoita TVH:n käyttämästä ajoneuvoja työkonekalustosta -50, -60 ja -70 luvuilta. Petsamon lentolinjaa yritettiin vielä ylläpitää myös välirauhan aikana, 21.6 – elokuulle 1940. Säännöllinen lentolinja Helsinki – Tampere – Vaasa – Kemi – Oulu – Petsamo aloitettiin 3.5. 1951 Salaman osti Savon Lentolinjat Oy, joka lensi sillä Helsinki – Mikkeli –reitillä. Tätä lennettiin kolmesti viikossa – osin myös Junkersilla. Sodan jälkeen 1941 kone myytiin Karhumäelle. Auto lienee Fordin USA-mallistoa, joita tiedetään Shellin käyttäneen kenttäkalustonaan. Toimitus esittää pahoittelunsa muutamien kuvatekstien puuttumisesta ”Vanhat valokuvat kertovat” –sarjan säiliöautokuva –sivuilta. Talvisodan alkaessa Salama pakko-otettiin puolustusvoimien käyttöön. Ennen romuttamista Finnairin ”museovaltuuskunta” pääsi tarkistamaan, olisiko koneesta mahdollisesti ollut entistettäväksi, mutta ilmeisesti tämä osoittautui jo mahdottomaksi tehtäväksi. 4 Etsin tietoa TVH:n kalustosta ja toiminnasta Rupesin tässä haikailemaan aikaa, jolloin valtateillä isommissa ylämäissä oli aina hiekkalaatikot, kaiteet oli puuta ja maitolaituri oli lähes yhtä yleinen kun linja-autopysäkki nykyään. Säilytetään porukalla suomalaista tienhoitotarinaa jälkipolville! Pauli Salo Kantolantie 3 05450 Nukari 0400 499 928 pauli.salo@kolumbus.fi Lukijapalautetta 2.2005 sisällöstä
SA-HK:n jäsenetuna tuleva Automobiili -lehden tuplakappale ja -hinnoittelu jäävät pois. ” Jatkakaamme siis talkoita! Kattojärjestömme, Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry koostuu tätä nykyä 24:stä jäsenjärjestöstä, joissa henkilöjäseniä on yhteensä noin 4800. Mobilian kanssa on yhteistuumin lähdetty kehittämään uutta valtakunnallista tapahtumaa nimeltään ”Museoajoneuvopäivä”, josta pyritään tekemään vuosittainen perinne. Tätä me-henkeen perustuvaa sosiaalista pääomaa havainnollistaa tutkijoiden mukaan perisuomalainen talkookäsite. Parhaimmat kiitoksemme, Erkki, rankasta puurtamisestasi yhteisten asioiden eteen! Joulun vietto lienee jo hyvässä vauhdissa, kun tämä lehti lukijansa saavuttaa. 5 Suomessa liikennöitiin ensimmäisen kerran kuorma-autolla vuonna 1906 (Tervakosken tehtaat). Alkupotkun idean kehittämiselle on antanut Kai-Lauri Bremer, joka Mobilisti-lehdessään jo aiemmin hehkutti ruotsalaisharrastajien (Motorhistoriska Riksförbundet MHRF) menestystä vastaavan tapahtuman järjestämisessä. Se tarkoittaa ihmisten välisiä siteitä eli sosiaalisia verkostoja ja niihin liittyvää vuorovaikutusta ja luottamusta. Talkoohenki on aina ollut Vetkun toiminnan peruskivi. Ehkäpä saamme lopultakin kiistattoman näytön siitä, milloin varsinainen kuorma-autoliikenne maassamme on todella aloitettu. Pitkän päivätyön aina Vetkun perustamisesta alkaen urakoinut juankoskelainen Erkki Mäkinen jättäytyi pois sekä Vetkun, että SA-HK:n hallituksesta. Eräässä terveysalan aikakauslehdessä oli mielenkiintoinen artikkeli, joka lupaa vetkulaisille runsaampia elinvuosia; ”Sosiaalinen pääoma on uusi käsite, joka on pinnalla yhteiskuntatieteellisessä keskustelussa. – Näin ennen uskottiin, kunnes alan historiaan perehtynyt tutkija löysi kuorma-auton liikkumista koskeneita tietoja vuonna 1905 ilmestyneistä asiakirjoista. Sosiaalinen pääoma on kyky toimia jäsenenä yhteisöissä hyötyäkseen niistä. Veteraanikuormaautojen seura ry:n jäsenmäärä on vuoden 2005 lopulla kohtalaisen tarkasti 500. Nämä ”uudet” tiedot ovat parhaillaan tarkemman tutkimuksen alla ja niiden tuloksista saanemme lukea ensi vuoden VetKu –lehden numeroissa, kunhan historiantutkimuksen asiantuntijaryhmä on työnsä tehnyt. Toivotaan menestystä tällä uudelle hankkeelle, jonka tavoitteena on lisätä suomalaisten tietoisuutta ajoneuvohistoriasta sekä siihen liittyvästä harrasteja museotoiminnasta ja siten kohottaa museoajoneuvo-käsitteen imagoa ja kansallista arvostusta. Joka tapauksessa noin vuosisata on valtakunnassa jo kuormaautoliikennettä harjoitettu, eikä ole syytä vähätellä sen tosiseikan juhlistamisarvoa. Seikka, joka tulee sekä näkymään että kuulumaan valtakunnan mediassa. Niinpä tuleva vuotemme on nimetty prof. Omasta ja koko Vetkun hallituksen puolesta haluan toivottaa sekä seuran jäsenistölle, että arvokkaille yhteistyökumppaneillemme entistäkin onnekkaampaa Uutta perinnetallennusvuotta 2006! Veikko Hoppula Puheenjohtajalta. Osa jäsenistämme on samanaikaisesti myös jonkun SAHK:n aluekerhon jäsenenä. Yksilöt hyötyvät siitä, mitä enemmän heidän yhteisöllään on sosiaalista pääomaa eli talkoohenkeä. Antti Saarialhon ehdottamassa muodossa ”Vuosisata kuorma-autoliikennettä Suomessa” –juhlavuodeksi. Mikä tulee olemaan vakiintunut tapahtumapäivä, on vielä avoin, ensi vuonna sitä kuitenkin vietetään 10.6., eli Vetkun Savo-Karjalan Keikan 2006 saapuessa Savonlinnaan. Uusimpien selvitysten mukaan väestön runsas sosiaalinen pääoma kohentaa yksilön terveyttä ja lisää elinvuosia. Tapahtuman järjestäjätahoiksi ja kehittäjäksi ovat lupautuneet Mobilian kanssa Veteraanikuorma-autojen Seuran lisäksi Mobilisti -lehti, Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi, Suomen Linja-autohistoriallinen Seura, ja Veteraanimoottoripyörä Klubi. Tällaisen "kaksoisjäsenyyden" mahdollisesti aiheuttamat lisäkustannukset torjutaan Vetkun myöntämällä alennetulla jäsenmaksulla, jolloin mm. Hallitukseen valittiin Vetkun edustajina Jari Ala-Ilomäki Sipoosta sekä hänen varamiehekseen Alpo Penttinen Raisiosta. Ei siis mikään pieni vaikuttaja, mitä tulee museoajoneuvoasioiden hoitamiseen ja niitä koskevien kansallisten ja kansainvälisten säännösten laatimiseen tai tulkintaan. Taustalla vaikuttavat yhteisön arvot. SA-HK on syyskokouksessaan, jossa Vetkukin oli hyvin edustettuna, vahvistanut toimintasuunnitelmansa ja tavoitteensa vuodelle 2006. Näiden mukaan kuorma-auto onkin mahdollisesti ollut käytössä Turussa jo vuonna 1903! Siinä se meni taas uusiksi koko hieno suunnitelma, miten Vetkukin juhlistaisi tätä suurta 100 -vuotisjuhlaa vuonna 2006
Aikaa meni mutta hommat tuli tehdyksi. fi Sahatavaran kuljetusta Suomessa. Matkaa oli 90 kilometriä edes takaisin ja aikaa siihen kului 6 tuntia. Korjauksia, lisäyksiä ja uusia tarinoita artikkelin laatija ottaa kiitollisena vastaan. Omalla autolla, palkkarenkinä tai puutavaraliikkeiden autoja ajaen. Tuuloslainen autoilija Nurminen kertoili joskus ensimmäisistä täysperävaunuistaan. Ajatellen silloisia tieoloja ja kaluston kokoa suhteessa kuormiin, melkoisen savotan tekivät automiehet jalostettua puuta kuljettaessaan! Pauli Salo 0400 499 928 pauli.salo@kolumbus. Laki määräsi diesel kuorma-autoihin pystypakoputken ja se aiheutti joskus ongelmia, kovan ajon jälkeen määränpäässä kuormat oli noesta mustia ja kuormia paloikin joskus samasta syystä. Ennenhän käytettiin sahatavaran tilavuusmittana standarttia, joka vasta noin 4, 5 kuutiometriä. Myös kuskit olivat joskus hyvin persoonallisia. Isäni oli nuorena miehenä 60 luvulla Sahakonttorin vaihtolava Austinilla hakemassa iltamyöhällä Loviisasta satama-alueella sijainneesta varastosta kuormaa Espooseen. Kaukas oy:n Lauritsalan sahalta alettiin ajamaan 53 tavaraa autoilla Haminaan 53 autoilijan voimin. Sattui niin että jossain Närpiön suunnalla keskellä risteystä hajosi Zetorin takavanne. Oli myös niitä jotka ajoivat sahatavaraa ympäri vuoden. Syyksi paljastui jumalattomien parrukuormien vuoksi mutkalle mennyt takasilta. Sahakonttorin Fargokin oli parrusavotassa yhden talven ja sen jälkeen eivät siinä enää kestäneet taka-akseli laakerit. Toiset olivat kuuluisia isoista kuormista, toiset tarkkoina automiehinä häärivät trasselin kanssa konehuoneessa aina kun oli tilaisuus. Kokonaispainot olivat parhaimmillaankin 13 tonnia mutta kuormat saattoivat jo yksinkin painaa sen verran. 60 luvulla Helsingissä rakennettiin kehäteiden siltoja ja suuria betonitaloja paikalla valaen ja valumuottilautaa ja patikkaa ajettiin mielettömiä määriä työmaille. Puutavaraliikkeillä oli käytössä jo vaihtolavoja, pihamiehet lastasi niitä ja kuskit haki lavan, kippasi kuorman työmaalle ja haki uuden. Talvella ajettiin tukkia ja kesällä karikoiden väliin tehtiin useasti lautakuormia. Rakennustyömailla kippaus oli yleistä vielä 70 luvullakin, syynä saattoi olla Hiabien, autojen omien nostureiden tehottomuus raskaiden nippujen kanssa. Ilmeisesti joku rakenteellinen vika vatkasi kärryä ajossa ja kuormat löystyi. Satamavahti oli aseella uhaten käännyttänyt miehen takaisin kun tämä epätoivoissaan etsi trukkia saadakseen kuormaa korjatuksi. Lava oli lastattu päivällä valmiiksi 4 nippua mutta kuorma oli toivottoman takapainoinen. 6 Moni suomalainen automies on jossain vaiheessa kuljettanut sahatavaraa sahoilta satamiin, puutavaraliikkeisiin tai rakennustyömaille. Luonto ei antanut periksi palata ilman kuormaa, joten lava auton päälle ja jarruttamalla yritettiin rytkyttää lastia eteenpäin, turhaan. Puutavaraliikkeillä ja sahoillakin oli myös yleisesti käytössä suorapohjainen, ”korkeaserminen” lava, jossa oli sivuilla karikat. Kalusto oli mm Bedfordeja, Austineja, Fargoja, Sisuja. Kuormat tehtiin ensin käsin karkoista eli tapuleista latomalla, myöhemmin 60 luvulla alkoivat trukit yleistyä ja tavaraa alettiin niputtaa. Puhutaan, että esim. Kuormien sidontalaitteena käytettiin perinteistä karhuketjua ja joskus kuorma pääsi elämään ketjun sisällä sen verran että kuski joutui lopulta keräämään hajonneen kuorman maantieojasta. Osa sahoista sijaitsikaukana satamista ja kuljetuksia hoidettiin rautateiden lisäksi paljon autokalustolla. Itä-Suomesta ajettiin sahatavaran lisäksi etelään paljon myös Egyptin parruja satamiin ja pylväitä kyllästämöille. Tämän artikkelin tarkoitus on herättää lukijoissa muisteloita noista savotoista ja kertoa ylimalkaisesti kalustosta ja ajojen luonteesta. Helsingissä oli eräs kuski kuuluisa nopeudestaan, kiireimmillään saattoi lähteä lautatarhan portista lähetyslista suussa juosten keikalle kääntyen sitten kyllä heti ottamaan autonkin mukaan. Toisaalta Porissa matka oli sahalta satamaan vain pari kolme kilometriä ja sitä ajettiin kahdella sahan omalla autolla katkeamatta. Sahoilta ajettiin paljon teliautoilla tai puoliperävaunuilla, myöhemmin yleistyivät täysperävaunut. Lyhytnokkaiset Scaniat oli myös ketteriä autoja ahtailla työmailla. Satamissa kuormat purettiin taas käsin tai sataman nostureilla. Oli kuulemma jaksanut käsin nostaa Austinin etupyörät irti maasta puskurista mutta kuorma tuli perille, hissukseen syysliukkailla ajellen. Esim. Moni Savitaipaleen ympäristön automies on ollut näissä savotoissa. Setäni ajoi Zetorilla Jalasjärven Ala-Vallista Napean sahalta tavaraa Kaskisiin laivattavaksi. Ongelma ratkesi kun hän alkoi ajaa perinteisestä poiketen kuormat takatyvisenä. Tai saatettiin jopa latoa kuorma suoraan rungon päälle poikittain asetettujen parrujen päälle, tällä tavoin kulki helposti kuusikin standarttia 2 akselisen auton päällä. Kiireisimpinä aikoina ajettiin tavaraa autojen lisäksi traktoreilla satamiin, joskus pitkiäkin matkoja. Käytettiin perinteistä tukkiautoa tai rahtiautoa. Sotien jälkeen Suomesta laivattiin suuret määrät sahatavaraa ulkomaille ja jälleenrakentaminen tarvitsi paljon puutavaraa. Vaan eipä hätää, sahan oma Chevrolet oli lähtenyt myöhemmin peräkärryn kanssa tulemaan perästä, otettiin epäonninen traktorikuski kyytiin ja käytiin Kaskisissa purkamassa, tultiin vauriopaikalle ja ladottiin Zetorin kuorma kyytiin ja vietiin satamaan ja palatessa vielä kelkottiin traktori ja peräkärry Letukan kyytiin ja tultiin kotiin. Ajot oli kolmessa vuorossa
Vuonna 1949 tieliikenteessä menehtyi 330 henkilöä Poimintoja vuoden 1948 määräyksistä: suuntaviitta nyt pakollinen auton rungon jatkaminen tai muu alustan rakenteen muuttaminen ei ole sallittu ilman ministeriön suostumusta auton pyörissä käytettävä ilmarenkaita renkaan ilmapaine enintään 6 bar, ellei ministeriö toisin lupaa omnibusauto nimenä jätetty historiaan ja tilalle on tullut linja-auto ja lisäksi uusi autotyyppi johdinauto Ajokortit mm: linja-auton ajokortin saamiseksi vaadidaan vähintään kahden vuoden ajokokemus kuorma-autolla (aikaisemminhan riitti joko kuorma-autolla tai yleensä vain ammattimaisessa liikenteessä) Mitat ja painot mm: -a) kestopeitteisellä tiellä ja kadulla akselipaino 7,2 tonnia, leveys enintään 2,4 m -b) sorapäällysteisellä kadulla, valtaja A-kantatiellä vastaavsti 6,4 tonnia ja 2,3 m -c) muunlaisella tiellä vastaavasti 5,6 tonnia ja 2,3 m milloin autossa on kaksiakselinen teli ovat akselipainot vastaavasti 5,0, 4,2 ja 3,4 tonnia (eli telipainot 10, 8,4 ja 6,8 tonnia) maan jäätyneenä ollessa voidaan kohdassa c) mainitulla tiellä käyttääakselipainoa enintään 6,4 tonnia ja mikäli autossa on kaksiakselinen teli, enintään 4,2 tonnia (eli telipaino 8,4 t, kaikki telithän olivat tuohon aikaan symmetrisiä) Sallitut ajonopeudet: pakettiauton, linjaja seka-auton suurin sallittu nopeus on 70 ja kuormaauton 50 km/h eli nopeudet ovat aavistuksen verran nousseet kymmenen vuoden takaisista. Perävaunut: kuorma-autoon saadaan kytkeä puoliperävaunu, jonka todellinen akselipaino on enintään sitä vetävän akselipainon suuruinen (vielä ei ollut teli-puoliperävaunujen aika) kaksiakselinen varsinainen perävaunu, jonka todellinen kokonaispaino on enintään sitä vetävän auton kokonaispainon suuruinen yksiakselinen varsinainen perävaunu, jonka todellinen kokonaispaino on enintään puolet sitä vetävän auton kokonaispainosta linjaja seka-autoon saadaan kytkeä yksiakselinen varsinainen perävaunu, jonka todellinen kokonaispaino on enintään kolmasosa sitä vetävän auton kokonaispainosta kaksiakselisessa perävaunussa vaaditaan tehokas jarru (ei siis esim. puoliperävaunussa tai yksiakselisessa) Katsastuksesta: nyt varakatsastusmiehelläkin tulee olla ka ajokortti linjaja seka-autot on katsastettava kaksi kertaa vuodessa, huhti-kesäkuun ja syys-marraskuun aikana Reino Wallenius Keijutie 5 C,15700 Lahti (03) 752 6275, 0400-810 778 Näin 1949. Aivan uusia automerkkejä ilmestyi meillä myyntiin (BMW/EMW, Moskvitsh, Pobeda) ja raskaan kaluston puolelle tuli mm: kotimainen Vanaja ja aika paljon käytetty GAZ. 7 Sodat oli sodittu, mutta pula ja puute jatkui. Vuoden 1948 lopussa oli rekisterissä: henkilöautoja 18.640 pakettiautoja 2.457 kuorma-autoja 24.400 linja-autoja 2.691 muita ?. Ministeriöllä tarkoitetaan silloista Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriötä (nyt nimeltään Liikenneja viestintäministeriö). Myös Vespa lähti jo tuolloin valloittamaan maailmaa. Tosin autojahan oli vain murto-osa nykyisestä. Kaikenlaisten autojen maahantuonti oli olematonta. 236 erikoisautoja 951 -----------------------------autoja yhteensä 49.135 moottoripyöriä 5.729 Henkilöautojen määrä oli 0,8 % tämän päivän tilanteesta ja autojen kokonaismäärä vastaavasti sekin vain 1,2 % (kumpikin siis todella luokkaa vain yksi sadasosa). Vuodet sotien jälkeen olivat varsinaisia tee-se-itse miehen aikoja kaikenlaisine "virityksineen". Vuosikymmenen lopulla annettiin joukko uusia asetuksia mm: Autoasetus 30.4.48, ministeriön päätös mainitun asetuksen soveltamisesta 1.6.48 ja ministeriön erillinen päätös linja-, sekaja johdinautojen rakenteesta ja varusteista 27.4.48 eli jälleen uusi aika ja uudet määräykset. Yritettiin pärjätä sodan kuluttamalla kalustolla tai saatiin ostettua länsivaltojen ylijäämävarastoista autoja: Dodge 4x4 malleja, 10-pyörä GMC, Jeep jne. Taulukosta on myös syytä huomata, että kuorma-autoja oli enemmän kuin henkilöautoja, mikä asia osoittaa selvästi kysymyksessä olleen sodanjälkeisen poikkeusajan. Moottoreita otettiin toisen merkkisistä autoista, vaihteistoja soviteltiin välilaippojen avulla jne., myös puuja hiilikaasuttimet olivat edelleen käytössä. (Tiet eivät juurikaan olleet kohentuneet sodan adellisestä ajasta eikä sen puoleen autokalustokaan) ajettaessa kuorma-autolla siihen kytkettyine varsinaisine perävaunuineen saa nopeus olla enntään 40 km tunnissa eli siis siihen aikaan henkilöautoilla ei ollut mitään ajoneuvokohtaista suurinta salittua ajonopeutta ja ajettiin sentään senaikaisen tekniikan autoilla ja silloisilla teillä. 1940-luvun loppupuoli toi mukanaan monia eurooppalaisia ja jatkossa kaikkialla erittäin tuttuja ja maineikkaita autoja kuten: Citroen 2 CV, Land-Rover, Porsche 356, Saab 92, Volvo 444, VW-kupla
Vanhin omin konein paikalle saapunut auto oli pieni henkilöautoperustainen 0,75 tonnin Dodge Brothers -avolava vuodelta 1929. Vaan hienoja olivat kaikki autot niin entisöimättömät, käyttökuntoisina säilytetyt kuin huolella entisöidyt. Osanottajia oli Ruotsin lisäksi Norjasta, Tanskasta, Puolasta ja Hollannista. Komea sekin, mutta hollantilaisten osanottajien viimeistelytasoon verrattaessa Björnillä on kuitenkin vielä valovuosia edessään saman tason saavuttaakseen. Näyttelyn hienoin Volvo oli tämä pieteetillä entisöity puupuolapyöräinen LV60 vuodelta 1934. Juttua riitti, etenkin, kun kävi ilmi, että yksi hollantilaisten M.A.N. Rallin päätteeksi järjestetyn yleisöäänestyksen voitti kuitenkin ruotsalaisen Björn Nilssonin Scania-Vabis L7138 -moduuliyhdistelmä. 8 Ruotsalaisen Trailer-lehden 25-vuotisjuhlallisuuksien yhteydessä Blekingen maakunnan veteraaniautokerho järjesti mittavan veteraani-ikäisten hyötyajoneuvojen juhla-rallin ja näyttelyn. Tasan 60 veteraani-ikäistä hyötyajoneuvoa kokoontui Karlskronaan viime elokuun 26.-28. Nostalgiahenki oli näyttelyssä vahva ja tunnelma lämmin. Ruotsalaista “perusveteraanikalustoa” 1930-40-luvuilta. Rallin maalilinjan ylittikin ensimmäisenä Joos van den Gaag ajokkinaan upeasti entisöity Volvo F89 vm/-75. Malli tosin ensiesiteltiin jo vuonna 1929. Vaikka ruotsalaisten alan harrastajien autot ovatkin yleensä viimeisen päälle entisöityjä ja hienosti pidettyjä, ei hollantilaisia tällä sektorilla voita kukaan eikä mikään. -autoista oli rakennettu uusiksi käyttämällä pohjana Suomesta haettua aihiota voisipa melkein uskoa, että kyseessä on mäntsäläläisen Eino “Pappa” Mikkolan entinen Saksan-linjan M.A.N 770 -rekkaveturi! Varmuutta asiaan ei kuitenkaan saatu, kun entisöijä ei muistanut paikkakunnan nimeä, josta runko moottoreineen ja hytti oli noudettu. Olli Blomberg. Vasemmalta avolavaisina 1930-lukuinen Chevrolet HS ja Volvo LV71 vm/-39, sitten toisen maailmansodan aikainen Ford V8 ˆradioauto yksittäistakapyörin ja oikealla Chevrolet HS vm/37 varustettuna mekaanisella Tranås-kuormaimella, joka aikoinaan oli esikuvana niin “Joutsalaiselle” kuin Rekord-kuormaimelle. päivinä, kun Blekinge Veteranbilsklubb yhdessä kaupungissa päämajaansa pitävän Trailer-lehden kanssa, sen 25-vuotisjuhlallisuuksiin liittyen, järjesti mittavan yli 25-vuotiaiden hyötyajoneuvojen juhlarallin ja -näyttelyn. Ainoa ikävä puoli tapahtuman suhteen on se, että kaikkien 60:n auton kuvaa on mahdotonta tässä yhteydessä näyttää, mutta ne ovat toimituksen käytettävissä, jos niille vaikka joskus vastaisuudessa löytyy palstatilaa. Noin 100 kilometrin mittaiseen ralliin starttasi 55 autokuntaa. Joka tapauksessa hytin pidennys on tismalleen samanlainen kuin NTM:n Mikkolan “Manneihin” aikoinaan tekemät
Bok ja sen on rakentanut ns. 9 Kaksi hollantilaista kaunotarta: vasemmalla muutama vuosi sitten maailman kaikkien aikojen kauniimmaksi kuorma-automalliksi äänestetty nokallinen DAF 1600 (ensiesiteltiin vuonna 1957, kuvassa vm/-59) ja oikealla Euroopan ensimmäinen varsinaisella kaukoliikenneohjaamolla varustettu rekkaveturi, DAF 2600 (ensiesiteltiin vuonna 1962, kuvassa vm/-73). Auton omistaa liikenneyhtiö Fa. Entisöintimestari Leo Bol kertoi, että kyydissä kulki yleensä juustoa kumpaankin suuntaan!. nollasta uuden veroiseksi Klazienaveen-nimisellä paikkakunnalla Hollannissa toimiva entisöintipaja Leo Bol Historische Truck Restauratie b.v. Uskottava se on; tämäkin vm/-29 Dodge Brothers tuli ajamalla Blekingen juhlaralliin! Komea kokonaisuus: yleisöäänestyksen voittaja, Björn Nilssonin Scania-Vabis L7138 Regent vm/-56 -moduuliyhdistelmä eli puoliperävaunuyhdistelmän perässä vielä täysperävaunu ei siis mitään uutta auringon alla. Tämän hollantilaisen M.A.N 770 -rekkaveturin aihio on haettu Suomesta! Ettei vain olisi Eino “Pappa” Mikkolan entinen Saksan-linjan ajokki. Huomaa, että yhdistelmä on uutena ajanut kylmärahtilinjaa Vekelijks-Kööpenhamina-Malmö-Oslo-Tukholma-Helsinki ja päinvastoin. E.H
Seuraavassa vierailukohteessa Lapväärtiläisessä Smeds Trans Oy:ssä odoteltiin jo. Keikan suuri osanottajajoukko laittoikin aikataulut koetukselle, sillä jo pelkkä letkan liikkeelle saaminen tai vastaavasti autojen parkkeeraaminen muodostivat joka kerran oman aikaa vievän ohjelmanumeronsa. Ja vaikka ei autoista, saati kuorma-autoista mitään ymmärtäisikään, on pakko tunnustaa ja todeta, että k u u d e n k y m m e nen veteraanik u o r m a a u t o n letka oli kaikin tavoin vaikuttava näky edetessään verkkaisesti maisemassa mutkittelevia teitä. Kohti Närpiötä Jalasjärven koulutuskeskus esittäytyi keikan osallistujille, samoin keikkalaiset paikalliselle yleisölle. Lähdön hetkellä letkan alkupään ollessa jo liikkeellä toisaalla vielä juostiin hakemaan ruokalaan unohtunutta puseroa ja pihalle pudonnutta nallea. Smeds Trans Oy:n tarjoama kahvi ja voileivät maistuvat, ja tallissa oli jälleen ihailtavaa vanhojen kuormaautojen ystäville. Onneksi kokenut veteraanikuormaautoilija osaa keikalle lähtiessään varautua yllätyksiinkin. Pian oli kuitenkin taas aika käynnistellä moottoreita. Vaasalaisten Volvo(kuva: VH) Päivi Ala-Ilomäki. Aurinkoinen, joskin viileä keli saatteli autoletkan etelä-pohjanmaalaiseen maisemaan. Tienviitoissa vilahteli ruuhkasuomenkin ihmisille tuttuja nimiä; Jokipii, Kauhajoki, Kurikka. Peltoaukeat hehkuivat alkukesän vihreyttä, kauniit talot ja hoidetut pihapiirit ilahduttivat silmää. Kaiken komeuden kruunuksi ylväs joutsenpariskunta lensi metsätaipaleella autoletkan yli hitaasti ja matalalla. 10 Kesä, kärpäset ja keikka. Odotukset täyttyivät moninkertaisesti kesän EteläPohjanmaan keikalla, jonne hyvän sään lisäksi ilmoittautui lähes kuusikymmentä veteraanikuorma-autoa kuskeineen ja repsikoineen. Pyhävuoren Susiluolat jäävät vaille vierailijoita, sillä aikataulussa pysyminen pakotti letkan ohittamaan kohteen ilman pysähdystä. Isojoen konehalli Aronkylän teollisuusalueella Kauhajoella tarjosi ensimmäisen ohjelmanmukaisen pysähdyksen. Mielleyhtymiä riitti hiihtäjistä siltoihin, puukoista pellavaan. Vanhimmat autot 1920 –luvulta ja pitkän matkan miehiä ja naisia niin etelästä, idästä kuin pohjoisestakin. Kokoontuminen Jalasjärvellä Jalasjärven seudulla moottorit jyrisivät jo kokoontumispäivää edeltävänä iltana, kun monet pitkämatkaisimmista veteraaneista saapuivat keikan lähtöpisteeseen Jalasjärven aikuiskoulutuskeskukseen. Konehallin toimintaan ja tarjouksiin tutustuttuaan kuskit ja repsikat nauttivat lounasta samaan aikaan kun runsaslukuinen yleisö ihasteli veteraaniautoja. Mitä useampi repsikka, sitä enemmän yllättäviä kiireitä kuskillakin. Ensimmäisen keikka-aamun valjetessa täyttyi koulutuskeskuksen pihamaalla kuorma-autoharrastajan toiveuni: viisikymmentä kahdeksan toinen toistaan komeampaa, omistajiensa hartaudella vaalimaa kuorma-autovanhusta kyljet ja konepellit auringon kanssa kilpaa kimaltaen, yhtä aikaa samassa paikassa. Näitähän Vetkulainen kuorma-autoharrastaja odottaa jo kevätpäivän tasauksesta asti, eikä turhaan. Päntäneen suunta tarjosi veteraaniautoilijoiden ihailtavaksi aitosuomalaisen maalaiskylämaiseman. Keikan suosiosta kertoo varmasti se, että osallistujien joukossa oli useita nuoriakin repsikoita, nuorimmainen vasta yksivuotias. Oppilaitoksen majoitustilat tarjosivat rauhalliset ja virkistävät yöunet niillekin kuskeille, jotka jo heti keikalle lähdettyään olivat saaneet hitsata takalokasuojaa takaisin paikoilleen, tai vaihtaa rengasta maantien laidassa
Ensimmäistä kertaa keikan aikana sade alkoi hiljalleen pudotella pisaroitaan konepelleille. Ohjelmassa oli vielä Närkön tarjoama illanvietto: elävää musiikkia, herkullinen illallinen, ja veteraaniautojen parhaimmiston palkitseminen Närkön lahjoittamilla pokaaleilla. Linjaautoihin kiivenneet keikkalaiset vietiin tutustumaan Vaasaan ja sen yritystoimintaan. Illaksi kyyti toi keikan osallistujat kuitenkin takaisin Öjskogsparkenin viihtyisälle kotiseutumuseoalueelle. Se ei kuitenkaan viihtymistä haitannut, ja lisää hauskuutta lapsille ja lapsenmielisille tarjosivat Loimaan munakunnan autosta ilmestyneet keitetyt kananmunat. tiikeritomaatteja. 150 kappaletta. Vanhat ja uudemmatkin veneet ja venemoottorit tutkittiin tarkasti, ja perehdyttiin samalla alueen mielenkiintoiseen menneisyyteen rautakautisine löytöpaikkoineen. Vaasaa pitkin ja poikin. Oppaana toimineen Maria Hellbergin johdolla ihmeteltiin Raippaluodon siltaa ja ihasteltiin merellisiä maisemia. Käsitykset Pohjanmaasta saivat jälleen aivan uusia ulottuvuuksia, ja veteraanikuorma-autot tuoretta tomaattija kukkalastia. Matkalla ihmeteltiin kirkonmäen ainutlaatuisia kirkkotalleja, joita oli 1800 –luvulla rakennettu kirkon läheisyyteen n. Oma aikansa kului puutarhakukkia ihastellen toisessa kasvihuoneessa, jossa oli omin silmin ja sormin todettava, että seinillä kiipeävät, muovisiksi koristeiksi luullut viiniköynnökset rypäleineen olivatkin aitoja. Wärtsilä Oy:n dieselmoottoritehdas kiinnosti kuskeja, Närkon palkitsemat.(kuva: VH) Pikku possu pysäytti ison kuormuriletkan)(kuva: VH) ja vetkulaiset pääsivät tutustumaan suomalaisen moottorisuunnittelun nerokkaisiin kulumisen vähentämiseen, toimintavarmuuteen ja huollon helppouteen tähtääviin oivalluksiin. Kaupunkivisiittien jälkeen autot lopulta kaarsivat Närpiön Öjskogsparkenin parkkipaikalle yöpymistä varten. Kierros keräsi kiitosta ja kunniamainintoja vielä matkan jatkuttuakin, sen verran mieliin painuva ja ainutkertainen vierailu oli ollut. Sellaisen kävivät pokkaamassa mukaansa parhaimmasta kokonaisuudesta Aulis Hartikainen ja Liisa Savolainen Vanajallaan, mielenkiintoisimmasta autosta Pentti Kuosmanen Fordillaan ja parhaasta viimeistelystä Arto Rantala ja Håkan Sandbacka Scaniallaan. Repsikoista useimmat jatkoivat linja-autolla tutustumaan Vaasan nähtävyyksiin. Perävaunuja, tomaatteja ja veneitä. M a a l a h d e s s a sijaitseva merenkurkun venemuseo sai epäilemättä harvinaisimmat vieraat miesmuistiin, kun veteraanikuormaautot Närpiön jälkeen kerääntyivät näyttelyksi museon piha-alueille. Vaasan veri ei vapissut, vaikka veteraanikuorma-autot jyrisivät koko letkan pituudelta kaupunkiin perjantai-iltapäivänä. Kuskit ja repsikat sen sijaan saivat mukavan linja-autokyydin majoituspaikkoihinsa Närpiöön. Seuraava päivä toi keikkalaisille lisää mielenkiintoista nähtävää ja koettavaa. Niitä syötyään nuoremmatkin retkeläiset jaksoivat taas hyvillä mielin lähteä seuraavalle etapille. Närpiöläinen tomaattiviljelijä kierrätti vieraansa kasvihuoneessa, jonka kaltaisissa Närpiössä kasvatetaan yhteensä 30 miljoonaa kiloa tomaatteja vuodessa. Valtaosa kuskeista lähti tutustumaan Närkön perävaunutehtaaseen, kun taas enemmistö repsikoista suuntasi linja-autokyydillä kohti kasvihuoneiden kiehtovaa maailmaa. Wasalandian porteillakin pyörähdettiin, mutta vauhdikkaimmasta viihteestä taisi vastata nuorten miesten polttariporukka, joka kirkkopuiston pysähdyksellä vieraili retkeläisten linja-autossa.. Päinvastoin, RJ-Auto ja Käyttöauto Oy olivat vieraanvaraisesti varustautuneet soppatykillä, ja reipasta retkimieltä viriteltiin kuumalla hernesopalla. Tarinat Vaasan palosta 1852 tulivat tutuksi, samoin Topeliuksen ja Zetterbergin patsaat, sekä luotsija lottapatsaat. 11 Rannikon kaunottaria Kristiinankaupunkia ja Kaskista ihailtiin sujuvasti auton ikkunasta, ja katujen varsilta ihailevia katseita loivat takaisin ne lukuisat veteraanikuorma-autojen uskolliset ystävät jotka, kiitos toimivan tiedotuksen, olivat osanneet letkan saapumista odottaa. Tomaattikin kasvaa asiantuntijan hoivissa yli kahdeksanmetriseksi jättiläiskasviksi, ja jos punainen tomaatti alkaa kyllästyttää, voi salaattiinsa sekoittaa liloja tai nk
Repsikalle uutta oli tilaisuus tutustua keikan järjestelyihin tien päällä. Juha Reimo kiskoi Oy Scan-Auto Ab:n Scania LB76/1966:lla varsin erikoista puoliperävaunua; asuntovaunussa on hulppeat makuutilat kahdelle, istumatilat kymmenelle sekä keittiö ja kylppäri, jossa amme ja vessa. Ennen keikkaa tehty tiivis valmistautuminen ja keikan järjestelytyö jatkuu vielä tien päälläkin. Yksi kiire tietysti on nyt, ja se on ensi kesän keikalle ainakin niillä kolmella nuoremmalla repsikalla, jotka jo heti kotimatkalla ilmoittivat lähtevänsä mukaan myös silloin. Ainoa laatuaan ainakin Suomessa. Letkan jälleen lähdettyä liikkeelle keulat kääntyivät kohti Tervajokea. Vanhaa ja uutta. Illallisen yhteydessä palkittiin ansaituin kiitoksin ja huomionosoituksin keikan järjestelyistä menestyksekkäästi vastanneet Antti ja Kirsti Kaura. Epäilemättä mainio, vauhdikas ja antoisa retki, jota voi taas syksyn pimetessä lämmöllä muistella. Sunnuntaiaamu valkeni harmaana ja sateisena, mutta niinpä oli keikkakin aamiaista vaille valmis. Eksyneet pikku repsikat kaitsettiin turvaan – tältä osin kiitokset Stenvallien suuntaan. Torni-Volvon hytissä on hyvät tilat apumiehellekin (Valtteri Ala-Ilomäki). Vaasalaisten ihasteltavina olivat aamun näyttelyssä sekä komeat autot, että niiden tyylikkäät kuljettajat ja repsikat. Pitkä päivänpäätteeksi veteraanikuorma-autot kaarsivat Alahärmäläisen elämyspuiston Power Parkin hulppeasta portista. Maininnan ja kiitoksen arvoinen taidonnäyte on myös löytää kesäkeikan suuruiselle väkimäärälle majoitustiloja niiltä kotimaamme seuduilta, joille kansainväliset hotelliketjut eivät vielä ole halunneet palatsejaan perustaa. Vaan kenelläpä olisi kiire kesäkeikalla, ei kai oikeasti kenelläkään. Kesäisen aurinkoinen maisema aukesi Kyrönjokilaaksossa matkalaisten eteen ja taival oli tasaista. Kirsti Kaura arvuutteli Pohojammaan komioita murresanoja, ja muusta ohjelmasta vastasi illan hyväntuulinen yleisö itse. Saföörinä toimi Keikan nuorin kujettajaosallistuja Petro Lindfors Tuusulasta.. Kirkonmäeltä siirryttiinkin sitten jo toisenlaisiin tunnelmiin. Päin vastoin. Park Hotel Härmä loihti matkustavaisille herkullisen illallisen näyttävässä ravintolassaan, ja estradilla yleisöä viihdytti murrepakinoillaan sekä aito pohojalaisisäntä että ainakin yhtä aito lappilainen. Erheellisesti vaiteliaiksi väitetyt pohjalaiset kävivät iloisesti ja vilkkaasti kiittelemässä komeiden autojen ja ajanmukaisen pukeutumisen muodostamasta näyttävästä kokonaisuudesta. 12 Illalla hyvän ruuan jälkeen vapaamuotoisesti jatkuneen ohjelman aikana palkittiin Maalahdessa autoihin jaetun viihdepainotteisen murrevisailun tulosten perusteella keikan etelä-pohjalaisin osanottaja. Vetkulaisten loistavan yhteishengen ja järjestelyjen sujuvuuden ansiosta viisihenkisen perheenkään mukaan ottaminen ei ollut ongelma. Perinteikkäitä kaksivooninkisia taloja ihaillen päädyttiin lopulta lounaspaikkaan Tervajoelle. Ajon aikana huolehditaan jatkuvasti siitä, että letka pysyisi kasassa ja etappi sujuisi aikataulun mukaisesti. Kaikki hyvä loppuu aikanaan. Edellisen illan sateet pilvineen olivat väistyneet, kun keikkalaiset kokoontuivat lauantaiaamuna autojensa luokse. Oman auton hyttiin mahtui vain kolme henkeä kerrallaan, mutta muista autoista löytyi aina paikka lopuille, koirallekin. Kännykkä piippaa ja soi viestejä ja puheluita jatkuvalla syötöllä, kädet käyvät ohjauspyörän tienoilla sen minkä nappikuulokkeen johdon solmuilta ehtivät, kelloa vilkuillaan epäuskoisen näköisenä ja kiire ahdistaa. Autoletkan kärjessä ajelevat järjestelyvastuulliset työmyyrät eivät suinkaan köröttele kohti auringonlaskua itseensä tyytyväisenä ja tienvarren yleisön ihailussa paistatellen. Sieltä matka jatkui Isokyrön keskiaikaiselle harmaakivikirkolle, jossa oppaan johdolla tutustuttiin kirkkoon ja sen menneisyyteen. Sellaisena palkittiin jussipaidalla Erkki Mäkinen Juankoskelta, ja johdonmukaisesti vuoden ”nuori tulokas” -palkinnon sai repsikkansa Henkka. Nuorempi väki riensi kuitenkin ensimmäisen tilaisuuden tullen kokeilemaan niin huvipuiston laitevalikoimaa kuin hotellialueen saunaa ja uima-allastakin. Veteraanikuorma-autojen Seuran hallituksen tehtäväksi jäi testata kokoustilojen toimivuus. Tutustuminen Lillbacka Powerco Oy:n ja Power Parkiin aloitettiin tervetuliaiskahveilla. Etapille osui mutkineen ja kuoppineen nostalginen ja kapeansorttinen Kunin hiekkatieosuuskin, joka piti repsikan lisäksi myös kuljettajan hereillä
Saappaanvarsi kuuluu Ford Thames Trader 1959:n omistajalle, Tapio Nisulalle. 13 Kolonnan keulan jo saapuessa seuraavaan eteläpohjalaiseen kylään taisi letkan loppupää vasta olla lähdössä edellisestä... "0-autojen" jälkeen kolonnan keulilla kulki lähinnä vanhempaa kalustoa; Ford A/1929 Pyhäsalmelta, Ford AA/1929 Mäntyharjulta, Ford-60/1938 Loimaalta, Volvo LV 84/1939 Vantaalta, GMC/1942 Nokialta... Teuvo Vuortion MagirusDeutz Mercur 1956 esittelee hampaitaan. Oikealla Loimaalaisen Kurt Björkbomin "muna-paketti", Ford-60/1938. Jalkojaan verryttelee Timo Volasen kakkoskuljettaja Irja Kauppinen. Kari Rimpisalo pudotteli Jalasjärvelle Torniosta vuoden 1972 Scania L50 Superilla.. Keikan kevyempää kuljetuskalustoa Merenkurkun Venemuseon idyllisellä piha-alueella Maalahdessa. Kulkueen puolivälin paikkeilla kulki ikäluokkansa mukaisesti turkulaisten Sonia ja Carl-Johan Blomqvistin Scania-Vabis L55/1961. Oulusta asti on ajettu, joten nyt pitää saada happea. Isin Jyry-Sisun lavalta oli sipoolaisen Lea Ala-Ilomäen turvallista seurata yleisön hyörinää autojen ympärillä. Ehkä vain varjoa etsimässä, päivä oli kuuma..
Koska kaikkia vanhoja materiaaleja ei voi käsitellä, pitäisi osata tehdä uusi, mikä näyttäisi vanhalta. On helpompaa päästä kiinni osaamiseensa, kun toinen osaa asettaa kysymyksensä oikein. Työjärjestys kuvaa sen, missä vaiheessa työtehtävä on mielekästä tehdä, mitä tehdään ensin ja mitä sen jälkeen. Vuorovaikutus ja asioiden tarkastelu kysymysten ja vastausten kautta auttaa oman hiljaisen tiedon havaitsemista ja sanoiksi pukemista. Vaaraja riskitekijät ovat riskejä joko entisöitävälle kohteelle tai entisöijän terveydelle. Hihnasorvia asettamassa Reijo Kurkinen.. 14 Numerossa 4/2004 kuvasin pitkän kokemuksen mukanaan tuoman osaamisen haasteita. Hiljaista tietoa ja taitoa tarvitaan siis myös kysyjältä. Työn suorittamisessa huomioitavat asiat ovat usein niitä hiljaista tietoa sisältäviä seikkoja, perusteluita, tarkistuksia, ominaisuuksia ja ilmiöitä, jotka ovat kokeneelle tekijälle itsestäänselvyyksiä, mutta asiaa tuntemattomalta ne jäävät jopa kokonaan huomaamatta. Lisähaastetta heidän mukaansa osaamiseen tuo myös materiaalien kirjo, on muovia, messinkiä, puuta jne. Tietojen ja kädentaitojen soveltamiskyvyn ohella entisöijällä tulee olla taitoa tunnistaa mikä ei kuulu joukkoon. Päädyimme samaan, mihin Pirkanmaalaisten teollisuusyritysten kanssa toteuttamissani hiljaisen tiedon haltuunottohankkeissakin: Hyvät kysymykset avaavat ovia hiljaiseen tietoon. Jarruhihnojen sorvauskin on työ, jossa tarvitaan paljon vain "selkärankaan talletettua" tietämystä. Kädentaitoja ja luovuutta tarvitaan välillä myös entisöinnissä käytettävien työkalujen tekemisessä. Jokaisessa työvaiheessa mietitään erikseen työjärjestys, käytettävät työkalut, työn suorittamisessa huomioitavat asiat sekä vaaraja riskitekijät. Samalla ovat vuosimallit ja merkit sekoittuneet. Antti Prusin, Reijo Kurkisen ja Ismo Koittolan kanssa Mobiliassa pohdimme hiljaisen tiedon haltuunoton haasteita vanhojen autojen entisöinnissä. Työvaiheen suorittamisessa käytettävät työkalut voivat olla todellisia työkaluja tai esimerkiksi silmät, korvat, sormenpäät, jotka kertovat tekijälleen arvokasta tietämystä työn etenemisestä. He kokivat haasteellisimmaksi sen, kun osaa tehdä asioita, mutta ei pukea niitä sanoiksi. Entisöinnin kohteena olevia autoja on vuosien varrella korjailtu ja alkuperäisiä osia korvattu uudemmilla. Erityisesti työn suorittamiseen liittyvän hiljaisen tiedon haltuunotossa hyväksi koettu menetelmä on lähestyä asiaa työvaiheitten näkökulmasta. Tiedostamattomuus, alitajuisuus ja sanattomuus ovat hiljaista tietoa ilmiönä kuvaavia käsitteitä – henkilökohtaisuus ja sidonnaisuus omistajansa persoonaan sen haltuun ottamista ja siirtämistä haastavia ominaisuuksia. Auli Nerkki-Saarinen Auli Nerkki-Saarinen, Antti Prusi ja Ismo Koittola pohtivat Mobilian entisöintipajalla, miten entistämisessä välttämätön ammattitietämys saataisiin siirtymään hallitusti käyttöön. Oman haasteensa entisöijän osaamiseen tuo myös se tosiasia, että alkuperäisiäkin osia on saatavilla – kunhan vain tietäisi mistä niitä löytäisi! Pohdimme Antin, Reijon ja Ismon kanssa myös sitä, miten edellä kuvatunlaista laajaa osaamisja tietopääomaa voisi saada talteen. Materiaalituntemus onkin olennainen osa entisöijän ammattitaitoa – pienellä virheellisellä käsittelyllä tai menetelmällä voi olla kohtalokkaat seuraukset. Tällöin tehtävä jaetaan osiin työvaiheisiin. Vanhojen autojen rakenteelliset ratkaisut ovat välillä sellaisia, että valmiilla kaupasta ostettavilla työkaluilla ei työt etene. Entisöijän tulee kuitenkin tietää, mitkä osat ovat kuuluneet alkuperäiseen kokoonpanoon
Muistiin merkitsi Pauli Salo WEb-sivustoko tulevaisuudessa hiljaisen tiedon tallennus-/ siirtomenetelmäksi. 60 luvun loppupuolella alkoi esiintyä yleisesti esim. Tiimityöskentelyssä tiedon siirtäminen tehostuu. Kun automies tunsi autonsa, ei vaihteet juuri rasahdellut, iso nahkainen saapas käytti polkimia ja rukkanen kävi kepillä just oikealla hetkellä. 10+5-vaihteisia joissa oli esim. Vetkun internet-sivuja on sovittu kehitettävän jatkossa paremmin jäsenistöä palveleviksi. Saksalaisissa Mersuissa oli useasti ns. Etenkin raskaissa nelivetoautoissa oli usein ns. Ainakin kotimaisilla merkeillä saattoi maastovaihteiden hallinta olla myös kojelaudassa paineilmaventtiilillä. tupla-H –kaavio; lisävaihteet valittiin keppiä sivulle pykälän yli liikauttamalla. Huippunopeuden ei tarvinnut olla suuri, käytännössä 60 kilometriä tunnissa oli silloisilla teillä paljon. Välikaasu pienemmälle ja tuplapoljenta suuremmalle oli käytännössä ainoa konsti saada vaihteita päälle, ja kun kierroslukumittaria ei monastikaan ollut vaati vaihtaminen hyvää sävelkorvaa. Jos oppi käyttämään synkronoimatonta hyvin, ei tarvinnut kytkintä käyttää kun liikkeelle lähdössä ja se olikin monen automiehen suosiossa varsinkin puutavaran ajossa. Etuakseli saattoi olla vetävänä vain maastovaihteilla. Mobilian pajan entisöintikohde on Kaipion korittama V. Kädentaitojen ja hiljaisen tiedon yhdistäminen on välttämätöntä myös entisöintityössä. Ruotsalaisissa oli yleensä merkin oma, yksitai kaksinopeuksinen taka-akseli. Nuoremmin korvin kuultua... Auli Nerkki-Saarinen ja Ismo Koittola syventymässä V.Paunu Oy:n museolinja-auton entisöintiin. Paunu Oy:n 34 paikkainen Sisu SB 10/6200 linjuri vuodelta 1939. Legendaarinen englantilainen Eatonin tuplaperä kaksinkertaisti vaihteet ja monessa 60 luvun Petterissä, Fargossa tai muussa Englantilaisessa oli nuppi vaihdekepissä josta perän nopeus valittiin. 15 Eräs puuautomies kertoili, kuinka ennenkin ajettiin lähes samoja kuormia kuin nykyään. Mäet olivat jyrkkiä ja tehoa suhteessa vähempi mäen päällä oli vaan käytössä paria pykälää pienempi vaihde! 40 luvun kuorma-autossa oli tavallisesti 4 vaihdetta, laatikko oli synkronoimaton ja useasti suorahampainen. 5 tai 6 vaihdetta, synkronointi tai varsinkin suomalaisten valmistajien suosima synkronoimaton laatikko oli 50 luvun autoissa yleinen. Lisävaihde saattoi olla myös ns ylivaihde jolloin puhuttiin loikkarista. maastolaatikko, jolloin lattialla oli 2 vaihekeppiä. Lyhyesti kuormureiden vaihdelaatikoista ja lisävaihteistoista. 5-vaihteinen aluevaihteisto ja yläalueen puolittaja. Tuosta kaiketi johtuu se elokuvistakin tuttu ujellus ajettaessa. Synkronointi oli yleinen, Sisu ja Vanaja luotti perinteiseen ns s u o r a a n laatikkoon jolloin oli m o n e s t i myös kytkinjarru helpottamassa vaihteiden kytkemistä. Myöhemmin lisävaihteisto oli yleensä vaihdelaatikon yhteydessä, alettiin puhua jakajavaihteistoista tai aluevaihteistoista, hallintanuppi säilyi vaihdekepissä. Scania ja Volvo valmistivat vaihdelaatikot yleensä itse. Sisu valmisti laatikoita lisenssillä itsekin, puhuttiin Sörkan Fullerista. Myöhemmin moottoritehot kasvoi, tuli dieselit ja tarvittiin enemmän vaihteita. Olisikohan nykytekniikan jo aika tulla mukaan myös ajoneuvohistoriaan ja perinnetiedon hyödyntämiseen liittyvään työskentelyyn. Legendaarisia valmistajia olivat amerikkalainen Fuller (joita oli myös yleisesti Sisuissa ja Vanajissa), englantilaiset Eaton sekä Timken joita käyttivät muutkin kuin Engelsmanni sekä Saksalainen ZF joita oli myös kotimaisissa merkeissä. Toisella valittiin maastovaihteet ja toisella käytettiin varsinaista laatikkoa. Olisi ehkä mahdollista sisällyttää sivustoon myös jonkinlainen Intranet-osio, jonka kautta kuorma-auton entisöijä tai historian tutkija voisi tulevaisuudessa etsiä kokemukseen perustuvia neuvoja, niksejä ja faktoja mieltään askarruttavista asioista. Kehitys etenee resurssien salllimissa rajoissa
16 Autoilun historiantallennukseen kirjoitettiin uusi luku syyskuussa Tuusulassa, kun pitkän linjan kuljetusyrittäjät Raimo ja Kirsti Stenvall avasivat automuseonsa. Pirkanmaalaisten mukanaan tuoman raekuuron alta juhlakansa siirtyi jatkamaan ruokailua ja seurustelua sisätiloihin, viihtyen näyttelyssä vielä hyvän matkaa iltapäivälle. Näytteillä olleissa kuorma-autoissa oli Stenvallin itse yritystoiminnassaan käyttämiä malleja. Avajaistilaisuudessa läsnä olleet Veteraanikuorma-autojen seuran edusmiehet luovuttivat museolle seuran pöytästandaarin huomionosoituksena Stenvallien perinnetallennuksen hyväksi tekemästä työstä. Avajaisohjelman virallisen osuuden päätyttyä vieraat tutustutettiin käytännössä soppatykin toimintaan. Toiveena on, että alkanut museotoiminta muodostuu jatkossakin huviksi ja hyödyksi yleisölle ja omistajilleen. Avajaisia juhlistivat veteraaniautot myös museon pihamaalla.. Toistaiseksi se on avoinna sopimuksen mukaan. Museon toimintaa kehitetään jatkossa kysynnän ja resurssien mukaan. Myös muut kutsuvieraat muistivat isäntäpariskuntaa puhein ja lahjoin. Vanhin autoista oli vuoden -37 Chevrolet HS 131. Tunnelmaltaan leppoisten avajaisten kutsuvierasjoukko tutustui uusissa, avarissa ja valoisissa tiloissa museon kahdeksaan ensimmäiseen näyttelyautoon sekä kaksipyöräisiin ajoneuvoihin. Jari Ala-Ilomäki Museoesineisiin tutustuvaa väkeä riitti paikoin tungokseen asti. Maittavaa hernekeittoa syödessä kuultiin elävän sirmakansoiton ohella monta autoilun historiaan liittyvää tarinaa ja kaskua
Huomio kiinnittyi myös sisustuksen harkittuihin yksityiskohtiin, kuten museoon sopivaan vanhaan valaisimeen sekä Sisu-perinnekelloon. R. 17 Automuseon isäntäpariskunta hehkui tyytyväisyyttään, eikä syyttä. Eräitä onni tuntuu suosivan yhtenään. Juhlapäivä tarjosi niin sielun kuin ruumiinkin ravintoa. Museon avarissa ja valoisissa tiloissa kelpasi esitellä hienoja veteraaniajoneuvoja.. Lehtinen Anjalasta valittiin tällä kertaa lehdistön ihannepojaksi. Jyrymiehet joutuivat ajoittain suojautumaan naisväen innokkaalta ihailulta. Kyseessä oli kuitenkin ns. läheltä piti –tilanne: turvapaikka löytyi Reiskan auton hytistä
1943. Suunnilleen tuollainen mielikuva ainakin 50-luvun pikkupojan silmien verkkokalvolle on tallentunut. tilaisuuden vaatima erityisvaruste. Kuljettajan asu lienee melko tyypillinen tuolle aikakaudelle. (Kuva O.S:n kokoelmat) Kangasalalainen autonkuljettaja Veikko Aulen 40 50 -lukujen vaihteen aikoihin.(Kuva O.S:n kokoelmat). Ehkä kravatti on kuitenkin vain ko. (Kuva R.H:n kokoelmat) Olavi Sallinen keikalle lähdössä 1950 -luvun alun talvivarusteissaan. Kaikkiaan näitä valmistettin 758 kpl. Niitä ei liene ollut montakaan Suomessa, kuuleman mukaan ne tulivat tänne saksalaisen rynnäkkötykkikomppanian mukana. 18 Noin vuodelta 1950 peräisin olevassa kuvassa korialaisen Rauno Haimakaisen isän nelivetoinen V8 Saksan Ford vm
Yhtiö on merkitty rekisteriin 26.9.1922 rekisterinumerolla 46601.Yhtiö on lakkautettu 21.1.1932. Kalajoen Auto Oy:n Bergmann (Abteilung) rekisteröitiin 14.7.1922, rekisterinumerolla O-91. Hupmobiili on valmistanut hyötyajoneuvoja vuosina 1920–1925, ja ne olivat alle 1 tonnin autoja. Rekisteröintiasiakirjojen perusteella on todettavissa, että auto on kolmen ensimmäisen Oulun läänissä rekisteröidyn ajoneuvon joukossa. Vuodesta 1907 alkaen Bergman keskittyi valmistamaan akkukäyttöisiä kuormaja pakettiautoja, joita markkinoitiin vuoteen 1939 saakka Bergmann ja Fulgan nimellä. Katsastuksessa 23.5.1930 todettiin, että autoa oli muutettu siten, että voitiin hyväksyä suurempi kuorma (kuorma 1650 kg ja brutto 3180 kg) Auto poistettiin rekisteristä 30.12.1933. Ajoneuvon omistajaksi on ilmoitettu Kalajoen Auto Oy. Bergman hankki lisenssin valmistaa autoja ranskalaiselta Metallurgiquelta. Ajoneuvon merkki on sikäli harvinainen, ettei sitä löydy nykyisistä eikä aikaisemmistakaan ajoneuvoluetteloista. ( Tietolähde: Raahen maistraatti) Ajoneuvojen rekisteröinti aloitettiin Suomessa vuonna 1922. Em. (Tietolähde: Maailman moottoriajoneuvot, Tekninen kustannusliike Oy, 1987) Bergman – Metallurgique tuotanto aloitettiin 1909 jatkuen vuoteen 1914 ja vuodesta 1918 vuoteen 1922. Kysymykseen, Bergmannko löytyi siis Kalajoelta, voidaan suurella todennäköisyydellä vastata, että Bergmann on sittenkin ollut kalajokinen kuorma-auto. terävää Vjäähdytintä. auto vastaa alkuperäistä Bergmann Melallurgiqueksi autoa. osakeyhtiön hallituksen ja omistuspohjan ovat muodostaneet seuraavat kalajokiset henkilöt: Tuomas Rahkola, Oskari Santaholma, Johannes Poukkula, Feelix Kontio, A.J.Sariola ja Väinö Granlund. Tieto Kalajoen Auto Oy:stä on ollut perimätiedon varassa, joka ei aina ole aukotonta. Em. autoja valmistettiin kuorma-, pakettija linja-autoina. Lauri Myllylä. Uuden rekisteröinnin jälkeen kuljettajaksi on merkitty Ville Orell Kalajoelta. Kalajoen Auto Oy:n on ollut tehtävänä yhtiöjärjestyksen mukaan harjoittaa matkustaja ja rahtitavaran kuljetusta autolla. Myös konepeitto, ilmanottoritilät sekä konepeiton nostokahvat ovat yhtäpitävät kuvien kanssa. Veteraani Kuorma-auto -lehden numerossa 1/2005 sivulla 11 olevan auton merkiksi esitetään Hupmobiilia. Yhtiöjärjestys on kirjattu 21.4.1921 kotipaikkana kalajoki. Vuosina 1906 – 1907 berliiniläisyhtiö Bergmann – Gaggenau valmisti 1,5 tonnin kuorma-autoja, joissa käytettiin Benzin bensiinimoottoreita ja Gaggenaun toimittamia osia. ajoneuvon merkkihistoriaa, olisimme erittäin kiitollisia tiedoista). Ensimmäisen maailmansodan aikana em. Oulun läänissä ensimmäinen ajoneuvo merkittiin rekisteriin12.7.1922. Autot markkinoitiin merkillä Bergmann Metallurgique. Auton kuljettajana aikaisemmin oli toiminut koneenkäyttäjä Heino Hihnala Nivalasta. OLIKO SITTENKIN BERGMANN KALAJOELLA . 19 Veteraani Kuorma-autolehden numeroissa 4/2004 ja 1/2005 ReijoValta on ansiokkaasti selvitellyt harvinaisen hyötyajoneuvon tarinaa Kalajoelta. väittämää. Bensiinimoottorilla varustetut autot olivat nokkamallisia muunnoksia, koska autot rakennettiin akkukäyttöisten autojen osista. Auton rakenteet ja valmistusajankohta eivät tue em. (Kuvat internetistä) Rekisteröintiasiakirjoista päätellen Kalajoen Auto Oy:n omistama ja Bergmann Elektrizitäts-Werg AG:n valmistama auto siirtyi 20.5.1926 A.Santaholma Oy:n omistukseen, kuljettajana Kalle Niemelä Kalajoelta. Kuvien mukaan Metallurgiquen tavaramerkkinä käytettiin vuodesta 1907 alkaen ns. (Tietolähde: Oulun läänin rekisteröintitiedot) Autonvalmistajana Bergman tunnetaan lähinnä sähköautojen (akkukäyttöisten ) valmistajana. (Mikäli tiedossasi on em. Melallurgique kilpa-auto vuodelta 1914. Alkujaan kuorma-auto Abteilung, valmistenumero 969, on ilmoitettu Oulun poliisin rekisteriin 2.9.1921 numerolla Oulu 72. Konepeitto ja jäähdytin osoittavat selvän sukulaisuuden Bergmannin kanssa. Samoin voidaan valmistenumeron (969) ja teknisten tietojen perusteella päätellä, että tämä Bergmann -yksilö on varmuudella sama auto kuin aikaisemmin mainittu Abteilung. autoja ei valmistettu.(Tietolähde sama kuin edellä) Esitettyjen kuvien perusteella on todettava, että em
Käytännössä se merkitsi luopumista myöhemmin kokonaan maitotonkista, kun järjestelmään otettiin käyttöön myös niin sanotut tilatankit maitohuoneisiin. Kuvan auto on Oy Tuottajain Maito Ab:n Bedford KHLC 70-4240/3784. Maidon kuljetus muuttui 40 vuotta sitten Tonkkakeräilystä tankkikeräilyyn don tankkikeräily. Olihan maidon tankkinoutoa siellä harjoitettu jo usean vuoden ajan. Siirrettäviä lypsykoneita oli jo käytössä karjatiloilla, mutta monessa talossa lypsettiin vielä käsin. Ruotsalaisten mielestä maitoauton olisi Vesa Rohila. Maitoauto saattoi ajaa suoraan maitohuoneen viereen ja imeä maidon tilatankista kuljetussäiliön uumeniin. Noin 40 vuotta sitten keksittiin maipäästävä noin 5 metrin päähän maitohuoneen ovesta, ja kääntöpaikan halkaisijan tulisi olla 20 metriä sekä sille johtavan ajoväylän leveyden vähintään 5, 5 metriä. Meijereissä oli täysi touhu päällä tankkikeräilyn suhteen. Maito hölskyi säiliöautojen kyydissä iloisesti ja kansa joi valkoista terveysjuomaa milloin pussista, milloin Aulis Hartikaisen aina yhtä komea Vanaja VAK2 vuodelta 1959 maitokopilla on oman aikansa järeä kuorma-auto. Näin teoriassa. Opastettiin maatiloja, ja suositeltiin muun muassa maitohuoneen sijoittamista niin lähelle tietä tai pihamaata kuin mahdollista. Pystyputki kuuluu asiaan. Ruotsista saatuja kokemuksia ja tietoja hyödynnettiin tarmokkaasti. 20 Maitotonkkia kuljetettiin meijereihin traktoreilla ja peräkärryillä yleisesti vielä 1950-luvulla ja joissakin pitäjissä vielä 1960-luvun alussa. Joka tapauksessa maito kaadettiin 30-50 litran tonkkiin, ja ne toimitettiin tavallisesti kaksipyöräisillä kärryillä maitolaiturille. Näin tehtiin tunnetuksi maidon tankkikeräilyä Valion lehden Karjatalous 4/1968 kansikuvassa. Käytännössä suomalaisten maatilojen pihassa maitoautonkuljettajat joutuivat sompailemaan edellä kerrottuja mittoja ahtaammissa paikoissa. Ruvettiin kuljettamaan maitoa tuhansien litrojen säiliöautoissa. Samaan aikaan kuitenkin meijereissä alettiin siirtyä maitotonkkien kuorma-autokuljetuksiin. Se ei tietenkään ammattitaitoisille maitokuskeille ollut mikään ongelma. Sieltä maitoautot veivät tonkat meijeriin. Kyläteitä rallattelivat Austinit, Bedfordit, Fargot, Fordit, Mercedes-Benzit, Scania-Vabikset, Sisut, Vanajat, Volvot ja muut sen aikuiset kuormurimerkit pystökuormineen
Valion julkaisemassa lehdessä Karjatalous, numero 4/1968 kerrottiin, että tankkiauton pitäisi käydä karjatilalla noutamassa maito tilasäiliöstä joka toinen päivä. Lähtemättömästi on monen muistiin lapsuudessa tallentunut jo kaukaa kuuluva moottorin voimaa uhkuva murina ja suorahampaisen vaihdelaatikon valittava jurnutus raskaiden sorakuormien junnatessa kotikylän mutkaisella maantiellä. Keikalle odotetaan saapuvan eri puolilta Suomea n. Reitin pysähdyspaikkakunnilla järjestetään yleisölle museoajoneuvonäyttelyitä ja esitellään vanhoja automiesten työskentelytapoja. 70 vanhaa kuorma-autoa, aina 20-luvun “kanttiautoista” alkaen. Tapahtuma liittyy osaltaan myös valtakunnalliseen‚ Museoajoneuvon päivä -tapahtumasarjaan. MUSEOKUORMA-AUTOT KUNNIOITTAVAT SUOMALAISEN KUORMA-AUTOILUN VUOSISATAISTA PERINNETTÄ. Aluksi, kun kaikilla karjatiloilla ei ollut maidon varastointiin tarkoitettuja tilatankkeja, maito imettiin säiliöautoon maitolaitureiden tonkista eli pystöistä. Ensimmäisiä uuteen maidonkeräilymenetelmään siirtyneitten meijereitten joukossa olivat muun muassa Lahden Seudun Meijeriosuuskunta, Hämeenlinnan Osuusmeijeri ja Kuopion Osuusmeijeri. purkista. Yksi auto pystyisi keräämään 120 talon maidot eli käydä 60 tilalla päivittäin. Käytännössä asia ei tainnut olla ihan näin yksinkertainen. Savonlinnassa Keikka luovuttaa Suomen Kuljetusja Logistiikka SKAL ry:n liittokokoukselle vetoomuksen kuljetuskulttuurin perinnetallennuksen yhteiskunnallisen arvostuksen kohottamiseksi sekä alan eri tahojen yhteistyön tehostamiseksi. Myös maitoa keräävien säiliöautojen määrä lisääntyi vauhdilla. Historia herää eloon juhlavuoden päätapahtumassa 8 11. Samalla harrastajat esittelevät maakunnan väestölle omaa kulttuuriperinnettään; vanhoja kuorma-autoja sekä niiden monimuotoista käyttöä kotomaamme rakentamisessa kokonaisen vuosisadan kuluessa. puutavarakuljetusten historiaa. pitkät matka-ajot Petsamoon, Karjalan kannakselle ja Ahvenanmaalle. Suomessa maidon tankkikeräily aloitettiin Lahden seudulla vuonna 1966 (Suomen maatalouden historia, osa 3). Maaltapaon kiivaimpaan aikaan harvaan asutuilla alueilla saattoi olla vaikeuksia löytää pieneltä alueelta 120 maatilaa, jotka tuottivat merkittäviä maitomääriä. 21 Veteraanikuorma-autojen seura ry juhlistaa vuonna 2006 monin tavoin vuosisadan täyttymistä siitä, kun kuorma-autoliikenne maassamme on alkanut. Ennen tankkikeräilyä maitotonkkia ajettiin maitolaitureilta meijeriin esimerkiksi tällä tavalla. Katsojan mieleen nousee nostalgisia muistoja lapsuudesta ja nuoruudesta. Nyt tuo elämys on mahdollista kokea jälleen! Kuormureiden lavoilla on monenmuotoista perinnetavaraa, kuljettajilla ja apumiehillä ajokkinsa aikakauden mukaiset asusteet ja muut varusteet aina holkkitupakoita ja vanerisia eväsaskeja myöten. 2006 Seuran “Savo Karjalan Keikalla”, joka Joensuusta käynnistyttyään kiertää Rääkkylän, Kiteen, Punkaharjun, Savonlinnan ja Rantasalmen kautta Pieksämäelle. Funktionaalisista elintarvikkeista tuskin oli kuultukaan. Pieksämäellä tämän historiallisen kavalkadin osallistujat viettävät tapahtumansa päätösjuhlaa. Helvi Kuorttin entisöity Bedford on vuosimallia 1950. Punkaharjulla tutustutaan Luston näyttelyyn ja esitellään yleisölle mm. Pian kuitenkin tilatankit yleistyivät, ja maitotonkat jäivät pois käytöstä. Aiemmat keikat ovat nekin kulkeneet historiallisilla seuduilla; merkittävimpiä näistä esim. Kuorma-autoperinteen harrastajien 18. matka-ajo tutustuttaa osallistujansa jälleen uuteen osaan kauneinta Suomea, sen historiaan, nykyoloihin ja kulttuuriin
Kapea, mutkainen, mäkinen, liukas ja kurainen hiekkatie vei autoveteraanit Pentti Kangasahon kotiseutumuseoon. Veteraanikuorma-autojen seuran kymmenennet Loska-ajot alkoivat, siitä osoituksena kolmekymmentä autoveteraania kuljettajineen ja repsikoineen, ja heidän joukossaan autoveteraaneista kiinnostunutta yleisöä. Urjalan taikaa ja taide-elämyksiä Visavuoressa Liikkeelle lähtenyttä letkaa tervehti kirkas ja aurinkoinen, joskin kolea sää. Edellisellä viikolla satanut ensilumi koristeli vielä edessä aukeavia metsämaisemia ja peltoaukeita. Päivän viimeiseen kohteeseen, Päivi Ala-Ilomäki Paloauton (Ford F-600/1968) kuljettaja ja hänen rouvansa. Jokaiselle löytyi tuttua ja tuntemattomampaakin nähtävää runsain mitoin. Urjalasta keulat kääntyivät kohti Visavuorta. Visavuoressa saatiin kauniiden Vanajaveden rantamaisemien lisäksi taitavan oppaan johdolla tutustua suomalaiseen kulttuurihistoriaan, 1900-luvun alun kultakauden kuvanveistäjän Emil Wickströmin ateljeehen ja taiteilijakotiin. Hengen ravinnon lisäksi museo tarjosi ystävällisesti vierailleen keittolounaan. Letka eteni levollista vauhtiaan kohti Urjalaa, ja Loska-ajojen teema sekä menneiden aikojen hiekkateiden todellisuus konkretisoitui ensimmäistä vierailukohdetta lähestyttäessä. Matkan varrella Riisikkalassa katse kiinnittyi Suomen ehkäpä kauneimpiin pysäkkikatoksiin. Punaista, valkonurkkaista tupaa kekseliäästi mukailevat katokset olivat koreita kuin karamellit. Patsaat, muotokuvat, harjoitelmat sekä ateljeen ja taiteilijan kodin alkuperäisenä säilyneet rakennukset ja sisustukset loivat vaikuttavan kokonaisuuden. Maanteiden ässät Mobiliassa. Jälkiruuaksi nautittiin makeita nauruja pilapiirtäjä Kari Suomalaisen paviljongissa piirrosja maalauskokoelmien ääressä. Siellä tutustuttiin paremmin lähimenneisyyden elämänmenoon sekä kaksija nelipyöräisten kulkuneuvojen kokoelmaa, että kotitalouksien arjesta kertovaa esineistöä katsellen. Markku Koskinen ja Seija Salento-Koskinen iloisina kuten aina.. Matkaan lähteneiden konkareiden joukossa näkyi jälleen ilahduttavasti nuorempaakin sukupolvea juuri kuorma-autokortin ajaneista niihin, jotka vasta toivovat ylettävänsä näkemään ratin takaa tielle. 22 Kaikki tiet vievät yleisen uskomuksen mukaan Roomaan, mutta 29.10.05 lauantaiaamuna Vetkulaisten tiet veivät Toijalan ABC –huoltamon piha-alueelle
Pöytäkeskusteluissa pohdittiin kevyempien aiheiden lomassa myös Vetkun toiminnan tarkoitusta ja merkitystä. 100 -vuotisjuhliaan viettävä kangasalalainen Hotelli Urku tarjosi nostalgiset puiteet Vetkun Loska-Ajon päätösillalliselle. Loskainen yksityistie Urjalan Pertunkulmalla muistutti osallistujille, ettei entisaikoina voitu aina ajella afalttipaanoilla. Mobilian runsaatkin pysäköintitilat olivat loppua kesken, kun yleisömenestys yllätti järjestäjätkin. Tässä kultaisen 60-luvun näytteitä; etualalla mäntyharjulaisen Juhani Pietikäisen tukki-Volvo vuodelta 1964, seuraavina perniöläisen Jorma Vainion Mercedes-Benz 1965 sekä anjalalaisen Reino Lehtisen Jyry-Sisu 1966.. Kukapa tietää missä tienmutkassa Vetkun veteraaniautoletkaa seuraa haikein mielin se seuraava harrastaja, joka hankkii oman projektinsa ja jatkaa näin perinteen säilyttämisen ketjua omalta osaltaan. Juhlivaa urkutehdasta ja hotellia muistettiin seuran standaarilla, jonka seuran puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja kävivät luovuttamassa iltajuhlassa hotellin ravintolatoiminnasta vastaavalle johtaja Pekka Palosaarelle. Monipuolisen päivän uuvuttamat retkeläiset majoittuivat satavuotisjuhliaan viettävään urkutehtaaseen, nykyiseen hotelli Urkuun. Autot vas. Ford AA/1931 (Matti Haavisto, Nokia), Kontio-Sisu/1976 (Risto Koivumäki, Vantaa), Volvo N84/1966 (Lasse Hietsalo, Elimäki), Jyry-Sisu/1966 (Reino Lehtinen, Anjalankoski), R.E.O. Yhdessä pääteltiin Vetkun tehtävänä toimia yhä uusia sukupolvia kuorma-autojen kuolemattomalle viehätysvoimalle altistavana kanavana. Kylmäsavustettu lohi, porsaantournedos ja omenaleivokset kuusenkerkkäsiirappeineen keräsivät ansaittua kiitosta. Kotimatkalle lähtijöitä saatteli sumuinen sää, mutta mieli oli varmasti hyvä ja muistot mukavia, jälleen kerran. Ilta venyi lopulta reippaasti yli puolen yön yläkerran ravintolassa Seppo Tammilehdon orkesterin tahdissa. Monet keskusteluun osallistuneet kertoivat kuorma-autoharrastuksensa syntyvaiheista, ja kävi ilmi että harrastajissa on paljon rattiin syntyneitä, joiden kasvuympäristö liittyi kuorma-autoihin ja kuljetusalaan. Aamun sarastaessa Vetkun syyskokous keräsi jäsenistön pohtimaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia, muut nauttivat aamusta ulkoillen ja lepäillen. Illan yllätyksenä nähtiin Vetkun kuluneen vuoden toiminnasta kertova diaesitys, jonka myötä verestettiin vanhoja ja uudempiakin muistoja. Mobiliassa matkalaiset virkistäytyivät pullakahveilla sillä aikaa, kun näyttely-yleisö tutustui kuorma-autoveteraaneihin. Lämmin kiitos järjestelyvastaaville hienoista elämyksistä. Majoittumisen, saunan ja Vetkun hallituksen kokouksen jälkeen kolmannen kerroksen ullakkoravintola tarjosi parastaan 100-vuotisjuhlien juhlamenun muodossa. Urku auki…! Illan viimeinen pysäköinti tehtiin Kangasalla. /1935 (Olavi Sallinen, Kagasala), Ford F-600/1959 (Aimo Pirnes, Pyhäsalmi). Paikalle oli saapunut myös niitä kuorma-autoharrastajia, jotka olivat joutuneet jättämään tämänkertaiset loska-ajot väliin työn tai flunssan vuoksi. Tanssikengät kuluivat, mutta taisi maailmakin parantua taas pykälän verran. 23 Mobilian automuseoon ajettaessa nautiskeltiin Sääksmäen sillalta avautuvista kauniista järvimaisemista. Lisäksi on myös niitä jotka ovat altistuneet asialle vasta myöhemmissä elämänvaiheissaan: osa löytänyt ammattinsa ja leipäpuunsa kuorma-autoista, osa taas ollut muuten satunnaisissa tekemisissä isojen autojen kanssa
Speed Wagon kuormaautolla. Lilja ja Olavi Sallinen osallistuivat tapahtumaan vuonna 1935 valmistetulla R.E.O. V u o s i k y m m e nen kokemus on osoittanut, että ajon suosio on kasvamaan päin. 24 Kangasalalainen Olavi Sallinen pokkasi haltuunsa itse kymmenen vuotta sitten asettamansa kiertopalkinnon Veteraanikuorma-autojen seura ry:n (=”VetKu”) Loska-ajossa viime viikonloppuna. Toimintasuunnitelmaan kirjattiin kuorma-autoihin liittyvän perinteen ja -historiatiedon monipuolista keräämistä ja taltiointia tukevia tavoitteita. Lokakuun viimeisen viikonlopun aikanakin kolmisenkymmenen museoikäisen kuormurin kolonna kierteli Antti Prusin suunnittelemaa reittiä Toijalasta Urjalan Pertunkulmalle, Pentti Kangasahon yksityiselle kotimuseolle ja sieltä edelleen Valkeakosken kautta Kangasalle, missä nämä eri puolilta maata kokoontuneet kuljetuskulttuurin perinteen vaalijat tutustuivat mm. Hallitukseen kuuluvat Olavi Nenonen Pieksämäeltä (uusi), Aulis Hartikainen Juankoskelta (uusi), Reino Lehtinen Anjalasta, Sture Palmgrén Pernajasta, Markku T Koskinen Pornaisista, Raimo Stenvall Tuusulasta, Jari Ala-Ilomäki Sipoosta, Onni Sarjomaa Halikosta, Antti Prusi Kangasalta sekä Antti J Kaura Kauhajoelta. Lisäksi kukin voittaja saa metallisen muistolaatan pysyväksi muistoksi itselleen. Mobilian näyttelyyn sekä osallistuivat Vanhan Urkutehtaan 100 -vuotisjuhlallisuuksiin. Vuodesta 2006 onkin muodostumassa varsin vilkas, pidetäänhän sitä suomalaisen kuorTosiasiallisesti vanhin Loska-ajo 2005 –tapahtumaan osallistunut kuorma-auto oli nokialaisen Matti Haaviston Ford A 1931, joka on palkittu edellisenä vuonna. Palkinto myönnetään vuosittain vanhimmalle ajoon osallistuvalle ajoneuvolle, kuitenkin siten, että kukin ajoneuvo/kuljettaja –yhdistelmä voi saada sen vain kerran. Nyt ajettiin Loska-Ajo 2005, joka päättyi sopivasti vanhan Urkutehtaan 100-vuotisjuhliin. Pokaali tuli kotiin! Wexi. Bensiinikäyttöisiä kuorma-autoja oli lähes neljännes osallistujista. Loska-Ajo pokaalia luovuttamassa sitä edellisen vuoden hallussaan pitänyt Matti Haavisto, taustalla myhäilevät ”VetKun” puheenjohtaja Veikko Hoppula (oik.) sekä varapuheenjohtaja Jari Ala-Ilomäki. Alussa ajatus kohtasi suurta epäilyä – kuka nyt lähtisi pahimpaan loskakeliin sotkemaan työllä ja vaivalla entisöimäänsä arvokasta museokuorma-autoaan! ”Kelillä kuin kelillä näillä autoilla oli silloin entisaikaankin ajettava” – puolustautui Sallinen. 1935 on osallistunut vuosien varrella lukuisiin Veteraanikuorma-autojen seura ry:n ajotapahtumiin niin Petsamossa kuin Karjalan Kannaksellakin. Sunnuntai-aamuinen syyskokous Hotelli Urussa valitsi Veteraanikuorma-autojen seura ry:n puheenjohtajana jatkamaan seuraavallakin toimikaudella kangasalalaisen Veikko Hoppulan. Pokaalin jalustaan kaiverretaan haltijan nimi ja ajoneuvon tiedot. Sallisen hienosti entistetty ”Ukko-Reo” vm. Loska-ajot ovat alkuaan Olavi Sallisen idea; koska kerran seuran säännöt edellyttävät joka tapauksessa jäsenistön kokoontumista syyskokoukseensa loka-marraskuun aikana, miksi ei samalla järjestettäisi suurta yleisöäkin ilahduttavaa vanhojen kuorma-autojen kavalkadia
Joensuu – Kitee Savonlinna – Rantasalmi Pieksämäki seuduilla ajettavalla ”Savo-Karjalan keikalla” 8-11.6. Kukahan kertoisi Vetkun lukijoille mikä on autokonstan veivaama laite. 25 Veteraanikuorma-autojen Seura (VETKU) ry:n Vanhat Sisut ja Vanajat –kerhon voimannäyte, kerhon ja maailmanhistorian ensimmäinen jäsentapaaminen kokosi peräti kolmekymmentä autokunnallista Sisu ja Vanaja –harrastajia veteraanikuorma-autoineen Kuopioon 19.–20. Jonkinlainen apukäynnistin, vaiko turbomallinen hiilikuivuri. 500. (Kuva: Olli Blomberg) Jari Ala-Ilomäki Vanhat Sisut ja Vanajat kokoontuivat Kuopiossa ma-autoliikenteen vuosisataisen toiminnan juhlavuotena. Ilmailulaitos lahjoitti näyttelyssä VETKUlle aura-autona toimineen Sisu L 131 CVT vm. Näyttelyn taatusti järein Vanaja oli kuopiolaisen Pertti Lähivaara Oy:n omistama komea rekkaveturi Vanaja N3-69-4x4 vm. Suomen Kiitoautot Oy:n piha-alueelle perjantaina kokoontuneet kotimaiset veteraanikuormaautot muodostivat komean kokonaisuuden, ja kuskeilla oli ainutlaatuinen tilaisuus vaihtaa kokemuksia ja kuulumisia autoharrastuksensa ominaispiirteistä, ongelmista ja onnistumisista. 2006, sekä Logistiikka & Kuljetus 2006 –messujen aikaan 1820.5.2006 Helsingissä. Arvokas lahjoitus pääsee tositoimiin kuljettamaan Suomen todennäköisesti vanhinta kuorma-autoa, VETKUn vuoden 1920 Republic:ia näyttelymatkoilla. Lauantaina seuraan liittyivät Kuopion Kuorma-autoilijat ry:n järjestämän kuorma-autonäyttelyn osallistujat. 1968.. Vanhat kuorma-autot tulevat näkymään liikenteessä mm. Erityisen ilahduttavana ilmiönä seuran johto on pannut merkille nuoren polven kasvavan kiinnostuksen hyötyajoneuvoperinteen tallentamiseen. toukokuuta 2005. 1973. Ilmailulaitoksen kunnossapidon päällikkö Åke Lindströmin luovuttamat asiakirjat vastaanotti VETKUn puheenjohtaja Veikko Hoppula apunaan varapj. Jäseniä tässä vuonna 1987 alkuaan 14 hengen voimin perustetussa seurassa on nykyisin n. Kuva Vesa Rohilan löytölaatikosta. Jari Ala-Ilomäki ja Vanhat Sisut ja Vanajat –kerhon vetäjä Hannu Kettunen. Onnistunut näyttelykokonaisuus ja kaunis sää houkuttelivat paikalle runsaslukuisen yleisön, joka kiinnostuneena tutustui sekä autoihin että työnäytöksiin
Tämäkin rekkaveturi on todella harvinaista nähtävää. Sisu K-26 SU:n vm. Tämä ei ole otos takavuosien suositusta Mennään bussilla –televisiosarjasta, vaan postisisusta, jota kuljettavalle Osmo Mikkoselle nuotteja lukee rahastajana toiminut Hannu Kettunen. Tehoa 6,2 litrainen Leyland 0.375 –moottori kehittää 115 hv; silläkin on joskus puu saanut kyytiä.. omistaa Osmo Mikkonen Joensuusta. Osallistujia hemmoteltiin savolaisen pitopöydän runsailla ja herkullisilla antimilla. Mikkosen vanha joutsalaisella varustettu puutavaraauto alkuperäiseen loistoonsa entisöitynä. 1964. Ne hoidettiin vakuuttavasti Ylämyllyn automuseon vuoden 1950 mallisella ja teeman mukaisella Sisu L-60 SI postilinja-autolla. 26 Joensuulaisen Timo Karppasen kaunis Sisu Kb 117 BP vm. Lulu-koira tyytyi uudempaan, joskin tyylikkääseen turkkiin. Harvinaislaatuinen elämys ja lisämauste päivän ohjelmassa olivat kotimaisten veteraanikuorma-autojen harrastajien siirtymiset näyttelyalueen ulkopuolella. Kyyti oli komeaa ja sitä myöten myös tunnelma korkealla. Hotelli Rauhanlahden tilausravintola Jätkänkämppä tarjosi lämminhenkiset puitteet Oy Sisu-Auto Ab:n tarjoamalle iltatilaisuudelle. Autonäyttely ilman naiskauneutta on tunnetusti kuin pilvinen päivä! Kuopiossa sää suosi ja kaiken kukkuraksi Salme Lehtinen (vas.) ja Päivi Ala-Ilomäki olivat pukeutuneet 60-luvun alun kuoseihin. Velj
Näitä ei liiemmälti ole jäljellä. Lajinsa viimeisiä kaunottaria: klassisen kaunis piikkinokka-Vanaja. Iloisessa, jos kohta hikisessä työn touhussa ovat Pertti Lähivaara Kuopiosta (vas.), Tapio Nisula Muuramesta ja Aimo Pirnes Pyhäsalmelta. Konttori on kuitenkin tyylikäs ja vähintäänkinselkeä. Vasemmalla Joensuun Kiitoautojen aikanaan omistamaa vastaava Suomen Kiitoautot Oy:n Vanaja A2 vm. Toisena näyttelypäivänä järjestetyissä vanhojen työmenetelmien näytöksissä esiteltiin puutavaran kuormauksen lisäksi hiekkakuorman tekoa Fiskars –merkkisillä kuormaimilla. 1964 Vanajan Autotehtaan valmistamalla pokkarekalla varustettuna. Kovasti ovat kuljettajan työolot muuttuneet, mutta niin on maailmakin. Sisu S-15:n ohjaamonäkymä. (Kuva: Olli Blomberg). Juankoskelaisen Hannu Kettusen entisöintivaiheessa oleva Sisu S-15 vm. Voiko rekkaveturi näistä komistua. 1966 omistavat Veikko ja Eino Hämäläinen Nilsiästä. 1944 oli näyttelyn vanhin auto. 27 Vanhojen Sisujen ja Vanajien edustavaa rivistöä. 1959 ja oikealla Pudasjärveläisen Ari Penttilän Sisu K-41 SP vm. Tämän Vanaja A2-47:n vm
Päätimme siis julkaista "tekstittömätkin" kuvat juuri tiedon lisääntymisen toivossa! Todennäköisesti lukijakunnassamme on henkilöitä, jotka tunnistavat kuvissa esitettyjä tilanteita ja asiayhteyksiä. Hollolalaisen P Sanion M-B 1418 Meijeriosuuskunnan tankkiajossa. Mikä oli kuvan esittämä tilanne, mitä siinä tehtiin. Valmiit maitojalosteet lähdössä meijeriltä liikkeisiin. Milloin kuva on otettu ja missä. 28 KUORMA-AUTO JA MAATALOUS Tämänkertainen "Vanha valokuva kertoo" -kuvakavalkadimme on juuri kuin kotoinen perhealbumi tyypillisimmillään; hienoja kuvia, jotka herättävät selailijan mielessä paljon kysymyksiä – vain vastaukset puuttuvat! Mikä auto ja keitä ovatkaan sen vierellä näkyvät henkilöt. Muovipusseihin pakattu maito kuljetettiin puisilla laatikoilla, silti pussien rikkoutuminen oli jatkuva ongelma.ongelma. Hyviä kysymyksiä, joihin esitetyt vastaukset olisivat kuin historiallinen tietoteos kiinnostavimmillaan – jos joku olisi vaan aikanaan ehtinyt kirjoittamaan vaikkapa kuvan taakse edes muutaman perusasian. Kuka kuvan otti ja olisiko jotakin muuta asiaan/tapahtumaan liittyvää tietoa jostakin saatavilla. Muovipusseihin pakattu maito kuljetettiin puisilla laatikoilla, silti pussien rikkoutuminen oli jatkuva Valmiit maitojalosteet lähdössä meijeriltä liikkeisiin. Kun sukupolvi vaihtuu, kukaan asianosallinen ei olekaan enää kertomassa, mitä kuva todella esittää. Näinhän on käymässä meidän omillekin kuva-albumeillemme. Lehden tarkoitushan on paitsi jakaa-, myös kerätä kuorma-autoihin liittyvää perinneja historiatietoa. Harvinaisempi eläinkuljetus. Näidenkin tiedonmurusten tallentaminen on osa Vetkun toimintaa, joten postia vaan reilusti toimitukselle. Mitä aikanaan tehtiin kuvatunlaisilla lisälaitteilla. Vähälumisia jouluja lienee ollut ennenkin Etelä-Suomessa.
Mäkilällä ollut lupa harjoittaa kuormaja henkilöliikennettä Yläneen Heinjoen kylässä. Keskellä Yrjö Rantanen ja oikealla Antti Tamminen. Maito kerättiin Pyhtään Hirvikoskelta. Valion kuva / Jari Koseniuksen albumista.. 1923 ostettu M-B, jossa oli aluksi umpikumirenkaat, mutta vaihdettiin myöhemmin ilmarenkaisiin. 29 AB Stokforsin Mercedes-Benz Elimäen Peippolan kartanossa. Vilskettä Riihimäen Meijeriliikkeen pihalla. Meijeritoimintaa harjoitti Leo Aaltonen. Kalkkitai lannoitesäkkikuorma tyhjenemässä koneellisen kuljettimen avulla jossakin terminaalissa. Sarvipäinen nautakarja siirtymässä lossikuljetuksesta L 322 -Mersun kyytiin. Kuvassa Johannes Pietiläinen sylissään tytär Mirja. Maitoautot ovat Elimäen Myllylän kartanon meijerin pihalla. Meijeri on Elimäen Koskiston meijeri, joka oli aikanaan Suomen suurin juustomeijeri. Kuljettaja Onni Mäkilä. Auton lavalla on kuivurin osa, joka on tuotu Korian rautatieasemalta. Kohteena ilmeisesti Karjaportti Mikkeli. 1932 Ford Säkkijärvellä maidon vastaanottoasemalla. Pyhtääläisen Vilho Lindqvistin Cirtoen, perässään saksalainen ylijäämä-perävaunu
Kuopion 1. (kuvat Osmo Mikkosen albumista). Scania-Vabis 1967 om. Eila Kuosmanen ja tytär. Pentti Kuosmanen Siilinjärvi. Pentti Kuosmanen. 30 Paikallismoottorin rikkoutuminen ei saanut aiheuttaa katkosta puintiin, kun oli puintiaika! Ford "Keltanokka" kiteeläisellä tilalla puimakonetta pyörittämässä 1958. tankkikeräilyauto.. Vanaja /1958 om
Sodan jälkeen alkoivat autokuljetukset vilkastua, kehitys on ollut valtavaa. Pokasaha, justeeri, kirves, kuorimarauta sekä petkele olivat työvälineitä. Nykyisin ajoneuvoyhdistelmissä kulkee noin 50 kiintokuutiometriä. Tukit käännettiin kääntöraudalla ja sitten karsittiin alapuolet. Myös Forssa-yhtiö teetti nappulahalkoja sekä pienistä että jätepuista. Tunnin ruokaajan jälkeen sekä illalla, kun työt lopetettiin, oli sama huutojärjestelmä. Tuuli teki usein tepposensa päiväsaikaan, uitto ei kulkenut vastatuuleen. 1930-luvun lopulla alkoi työmiehetkin hankkia polkupyöriä, ensin käytettyjä. Kuormassa kulki noin 200-250 kuutiojalkaa tukkipuuta, noin 10 kiintokuutiometriä. Elettiin 1930-luvun loppupuolta. Jokien varsille Portaaseenkin ajettiin autolla korkeita puolipuhtaaksi kuorittuja tukkiteloja, jotka sitten annettiin urakalla kieritettäviksi jokeen. Kuormauskehitys jatkui edelleen. Tukkia kulki isoja kuormia, kun oli hyväkuntoiset talvitiet, joista huolehti tiemies. Päivällissoitto huudettiin pomon käskystä aina vieressä olevalle uittajalle, se kulki nopeasti koko joen varren, jossa saattoi olla jopa 100 uittotyöntekijää. Ensin nostettiin tukit ja laivapuut nostamalla kuormaan. Tukeista puheenollen, pomo kävi mittaamassa rungot tukkimittoihin, sitten alkoi katkominen, isommat katkot justeerilla ja muut pokasahalla. Myrskylyhty oli valonlähteenä. Myöhemmin myös Caterpillarilla työnnettiin tukit jokeen, jotka uitettiin jopa Poriinkin saakka. Kuorimattomia ns. Työ helpottui kun sai istua autokuskin paikalla ja hoitaa autokytkimellä kelauksen kulkua. Kun päivä alkoi valjeta lyhty sammutettiin ja aloitettiin karsimaan oksia kirveellä rungon päälipuolelta. Silloin joutui olemaan yötkin uitossa, jolloin päivällä nukuttiin. Kuorma-autolla kuljetukset vilkastuivat jo 1930-luvun lopulla, oli vetoauto ja jarruton puoliperävaunu ilman takavaloa. Hakkuutöissä käytiin 1930-1940 luvuilla jalkaisin ja talvella hiihtäen. Kuormanteko alkoi helpottua. nahkapoikia uitettiin lähisahoille, kuten Jaakkolan saha Kaukolassa, Forssan saha ja Loimaan saha. Jatkokuljetukset jatkuivat uittoina ja junakuljetuksina. Kelloja ei ollut muilla kuin pomoilla. Latvoista ja pienemmistä rungoista tehtiin propseja. Joskus oli niin isoja kuormia, että kun ajuri heitti hanskat kuorman päälle, niin hevonen pysähtyi. Aiemmin uitettiin myös halkoja isoja määriä Forssan tehtaalle. Aamulla kun kaato aloitettiin pimeässä, myrskylyhty laitettiin puunoksaan roikkumaan. Raskaampi puutavara painui pohjaan, irtotavara karkasi järvillä lautoista, niitä myös kerättiin jälkikäteen rannoille kuivumaan. Autokuljetukset vilkastuivat. Sota-aikana olivat vanhat miehet ja naiset sekä myös toisella kymmenellä olevat lapset uittohommissa. Kuva vuodelta 1938, kuvannut V.Lilja, Porras. Silloin oli puukäyttö voimalähteenä, myös nappulahalkoja käytettiin suuria määriä, jotka kuljetettiin autokuljetuksena kuten myöhemmin myös muut halot. Muistelmia metsätöistä, uitoista ja muista kuljetusmuodoista ennen vanhaan. Tarvittiin vain kaksi miestä, ennen vähinFord V8. 31 PUU KULKI VAAN... Tukin kuormaus alkoi kehittyä. Siihen aikaan oli kovia hakkuumiehiä, jotka tekivät pokasaha aikana 68 mottia päivässä, jopa enemmänkin päällisineen päivineen. Ajokuljetukset metsässä tien jokivarsille ja rautatieasemille suoritettiin hevosilla talviteitä pitkin. Aikojen parantuessa, kun palkat nousivat, pystyivät hankkimaan jopa uusia pyöriä. Myös propseja uitettiin tukkien seassa Poriin. Hevonen veti rekeä, jossa oli myös takareki (nykyinen rekka). Halkoja hakattiin myös isoja määriä, yleensä lehtipuista. Ennen kuormat tehtiin miesvoimin, sorat heitettiin isoilla lapioilla kuormaan, halot ja propsit käsipelillä. Myöhemmin laitettiin vaijerikela vaihdelaatikon taakse, jota auton moottori pyöritti. Uitto oli halpa k u l j e t u s m u o t o vaikka hävikkiprosentti oli aika suuri. Kaivospöllejä tehtiin myös puolipuhtaaksi kuorittuna, yksimetrinen propsi tehtiin täyspuhtaaksi heti metsässä. Parhaat miehet tekivät niitäkin 4-5 mottia päivässä. Ruotsissa kehitettiin puominosturi, jota alettiin valmistaa Tampereella Regord-merkkisenä. Päällimmäinen osa kuormasta vedettiin joluja pitkin köysillä. Sitten otettiin käyttöön käsivinssi ja pitkä vaijeri, joka vietiin tukin ympäri ja veivattiin ylös. Myös Joutsassa alettiin valmistaa saman aikaisesti Joutsa-merkkistä puominosturia, joka oli narulla ohjattavissa
Heinäajossa Ford Rhein 1951. Annan tarkempia tietoja mikäli osaan. Vasemmalla Bosch (mersusta?) joita 2kpl, keskella c.a.v., oikealla simms joita 2kpl. Näkyvyys oli hyvä, korkealta näki hyvin joka puolelle. 040-525 4925 Myydään: Myytävänä Sisun mittareita:Nopeusmittari asteikko 0-120, sisu teksti,vdo valmistaja,asennushalk.100mm.Pikkumittarit asennushalk.60mm, polttoaine, paineilma, amperi, mittarit vaaleapohjaisia ja hyväkuntoisia, vuosimallista ei tietoa, tarvitsijalle hinta omantunnon mukaan Helminen 0400-773815 Lahti Rivipumput ovat arviolta 60luvun 6sylinterisistd kuorma-autoista. Sitten tuli mullistava uutuus, sekin Ruotsista. 32 Ostetaan: Vanaja tai Sisu 50 60 -luvulta. 2500 tiedustelut: 0405505639 Leinonen Mikko , Paltamo tään kolme, laivapuukuormauksissa kuusi miestä. Ovat olleet kuivassa paikassa säilytyksessä, pyöriviä. -74 h. Kuorman teko onnistuu yhdeltä mieheltä nosturin hytissä istuen tukit sekä propsit. 63 mallinen leylandin kuutoskoneella. Museorekisteröity tai mahdollisimman hyvä alkuperäiskuntoinen. Hintapyyntö: 22000 , Tarjota saa. Nykyisin kuorma-auto yrityksen kilometrit karttuvat uuden yrittäjän omistuksessa. 0400-751 800 Volvo LV94, vm.1938 Entisöity, Museorekisteröity, Hieno. Allekirjoittanut on kokeillut näitä kaikkia työvaiheita, varsinkinautohommat olivat kiinnostavia. kippilava ja ticon nosturi. Aloitin vuonna 1945 apumiehenä puukaasuautossa puutavara-ajossa päätyen kuorma-auto yrittäjäksi. Voi tarjota, jos kiinnostaa. Ilmo Onninen, Koristonrantatie 6 20780 Kaarina puh. Uitot loppuivat tällä suunnalla 60-luvun taitteessa. kippi ja lava. pasi siltala 0400-493254 siltala@pp.nic.fi KONTIO-SISU vm. 66 mallinen bedfordin oma neloskone. Kunnostettavaksi tai varaosiksi. Hiabmerkkinen hydrauliikalla toimiva nosturi, jota ohjattiin ensin maassa seisoen vivuista, myöhemmin istuttiin heinäkoneen rautaisella penkillä pystypylvään yläosassa. Mikko Meri, Kirjoittaja asuu ja on toiminut kuorma-auto yrittäjänä Portaan kylässä Tammelassa, Hämeen-härkätien läheisyydessä. Kuljetusmatkat ovat nykyään pitkiä. ajokuntoisia vielä mutta kun ei ole varastotilaa niin ulos joutuvat. Puh.0400526405 Kärppä-Sisu Kari Nikali Äetsä 0505536118 kari.nikali@kopteri.net 2 petteriä olis myytävänä . Nykyään ovat hyvät kotimaiset nosturit. Lähetyskulut ostajalle. Mikko Seilo Jalasjärvi Linja-auto Volvo B 615 /1957 Fiat 600 Tiedustelut: Antti J Kaura, Kauhajoki, puh
Auto on riisuttu vuoden 1979 jälkeen asennetuista varusteista ja kaikki autosta poistetut alkuperäiset osat ovat tallella. MOOTTORIVIKA, muuten osiltaan täydellinen, hyvin säilynyt yksilö. Mikko Mäkelä Asuntoalue 1D1 13700 Paroannummi puh. Tilauksia voi lähettää joko seuran sähköpostiin info@vetku.fi tai kerhotuotemyyjille, Kirsti tai Raimo Stenvallille, puhelin 0400-450 585 sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi. 0400739 212 Rautajärven VPK r.y. lasikuitusäiliö erillisellä polttomoottoripumpulla, varusteineen. 040 7569661 Mobiili-ikäisiä, kunnostettuja autoradioita.Tiedustele Unskilta (Lempäälä) puh. Auton takaosa on ikävä kyllä traktorin peräkärrynä (rankakärry), joka voidaan myös myydä mikäli tarvetta esiintyy. Soralava löytyy myös. Hyvä kunto. Hyväkuntoinen palo-auto Sisu (tvh) vm.-65 ml.148000km,hyvät renkaat,katsastettu 29.04.2005,6000l. Pesänhoitaja Marko Ristimäki Puh. Seissyt katoksessa 10 v. Veli Teittinen Pieksänmaa puh. Sen puulaidat on lahonneet. 0400-935 36 33 Mercedes-Benz L312 4200 / 1956 alusta (ei lavarakenteita) Entisöintikunnostettu, ei rekisterissä.Suoraan alkuperäiseltä omistajalta! Hinta neuvoteltavissa. Tiedustelut ja auton näyttö: palokunnan päällikkö Mikko Seppälä 040-7273521, mikko.seppala@pp3.inet.fi Traktori, David Brown 30 vuosimalli -56. vm 67. Kuorma-auton maskit. Auton hintaan vaikuttaa käyttötarkoitus ja auton mukana seuraavat varusteet. myy omistamansa International Loadstar 1600 sammutusauton HKX-568 (entinen LU 31). Auto on rakennettu sammutusautoksi Erikoiskori Oy:llä Iisalmessa helmikuussa 1979. 0445-221 120 veli.teittinen@luukku.com Kaivatuille Vetkun lakkimerkeille on vihdoin saatu valmistaja. Liitteenä kuva autosta. Auto Oulussa Timo Romppainen 0400-895306 Pasi Panuma 040-5222000 k-auto Mercedes-Benz LAK-14134x4. 03-5889166. Citroen kuorma-auton etuakseli 9.00-20x pyörillä ja jarrurummut. Saksasta tuotu, paperit löytyy. Säilytetty tallissa hyvissä rasvoissa. Uudet renkaat, ajokuntoinen. Myydään hyvään kotiin pitovaikeuksien vuoksi. Akseli on traktorin peräkärryn alta joten hitsailtu. Tee tarjous! Pirjo Venetmäki Ylenjoentie 95 37850 Metsäkansa puh. 03-5889166 email: pirjovenetmaki@jippii.fi k-auto Opel Blitz 330.vm 68. Auton eturenkaat on vaihdettu, mutta alkuperäiset renkaat ovat tallella. Rautajärven VPK ei tässä vaiheessa järjestä sammutusauton myynnistä varsinaista tarjouskilpailua, vaan auto myydään, jos sopiva ostaja löytyy. Petri Hietaniemi Wauhtikone Vammala puh. Kärryssä on autossa aikanaan olleet laukaisupankat. Pentti Ruuska gsm 0400-131288 mail pentti.ruuska@pp2.inet.fi. Tarkkoja yksityiskohtia. Tosi komea. Myyjä pidättää itselleen oikeuden ollla hyväksymättä tarjouksia. Autossa on 3 340 litran vesisäiliö ja Esteri D-240 nokkapumppu. Autolla on ajettu 18 120 kilometriä. hinta 2500 . 6kone, täydellinen hyvä aihio. tee tarjous klo 9.00-17.00. 040 559 1800 klo 9.00 17.00 puh. Tapani Hovi 040 5115863 Hollola Ford Thames kuorma-auton etuakselisto (rungon pätkässä kiinni), mekaaninen kippi ja tukkikraana. Metallisen merkin toimitukset voidaan aloittaa tammikuussa 2006. Kaikki Jorma Ristimäen kuolinpesän omaisuutta. Tuhannesta eurosta saa alkaa tinkimään ylös tai alas päin. 040-5963955 mikko.makela@ppv.inet.fi "Nyt tilattavissa myös PULLOPOSKIMERSUN PIENOISMALLI mittakaavassa 1:18. puh. Pituus n. Sisu LV-131CIT karhu vm.78 etupään pisteosia, etujouset, ZFvaihteisto, ohjaamon osia ym. 50 cm
900 • Tiedustelut: P. 1989 Pitkä Keikka, Vetkun ensimmäinen ikimuistoinen matka-ajo Rovaniemi – Oulu – Iisalmi – Kuopio – Mikkeli Lappeenranta 1990 Jäämeren keikka, Petsamon liikenteen 50-v juhla-ajo Rovaniemeltä Jäämeren rannoille 1993 Muistojen Magneettimäki Petsamon liikenteen muistomerkin pystytysjuhla Inarin Kaunispäällä. 1969 Alusta ajokuntoinen, Hp. 02-8227 897, Rauma 34 Videotallenteet Vetkun keikoista nyt DVD-kopioina. Toimitukset voidaan aloittaa tammikuussa 2006. (Meillä pelkästään pihan koristeena ja postinhaku autona) Juha Remes Aittolammentie 30 74700 Aittojärvi puhelin: 040 524 4508 juha.remes@pp5.inet.fi. konepellin avausmekanismi toimii vieläkin. Raimo lahjoittaa entisöijälle! Tiedustelut: Liikenneneuvos Raimo Stenvall Ketunlinnantie 2, 04300 Tuusula Puh.k: (09)2753 011 fax: (09) 2755 002 t:(09)2744 4044 gsm: 0400450 585 e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi AA-Ford moottori + vaihdelaatikko käyntikuntoinen, vm. Koko 10 kpl sarjan tilaajalle jäs. Ford Rhein jäännökset Kuulemma maannut paikallaan kohta 40 vuotta, mutta pellit tuntuvat vielä aika kovilta ja mm. Arola, Orimattila 0400-350 650 Scania L71 Regent vm.-57 Hytti on huono, käy ja kukkuu, Tico nosturilla joka toimii. 220,00 /srj (ei-jäs. 300,00 /srj) + postituskulut. Janne Lähetkangas 040-546 5385 janne.lahetkangas@metsakeskus.fi ANNETAAN! Morris LC5 /1952 kuorma-auton aihio. Auto on Keskipohjanmaalla Reisjärvellä. Rovaniemi – Liinahamari 1995 Juhlakeikka Ka-100 v. Lisätiedot puh. Jäsenhinta vain 25,0 /kpl (ei-jäsenille 32,00 /kpl) + postituskulut. Helsinki – Karjaa – Salo – Perniö Turku 1999 Kannaksen Keikka Karjalan historialliset, muistorikkaat seudut kierrettiin 2000 Susirajan Keikka Ilomantsi – Naarva – Uimaharju – Koli – Juuka – Nilsiä – Juankoski 2001 Ahvenanmaan Keikka Halikko – Naantali – Turku – Mariehamn – Eckerö – Geta – Bomarsund – Kastelholm – Långnäs. 1994 Matkalla muistojen Petsamoon. 2003 Kymenlaakson Keikka Tuusula – Pornainen – Porvoo – Loviisa – Kotka – Vaalimaa Hamina – Anjalankoski – Kouvola – Verla – Orilampi. Hinta 2500 • Juho Papinkivi 0400-432681 Kontio-Sisu vm.67, Kontio on ollut uudesta vuoteen 92 jyväskylän energialla ja sitten tuli meille. 2004 Pohjois-Suomen Keikka Oulu – Pudasjärvi – Taivalkoski – Kuusamo – Suomussalmi – Vartius – Kuhmo –Sotkamo 2005 Etelä-Pohjanmaan keikka lasjärvi Kauhajoki Lapväärtti Närpiö Maalahti Vaasa Isokyrö Alahärmä KONTIO-SISU turbo vm. Tilauksia voi lähettää joko seuran sähköpostiin info@vetku.fi tai kerhotuotemyyjille, Kirsti tai Raimo Stenvallille, puhelin 0400-450 585, sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi. 1928, n:o 537910.Voi koekäyttää
Teksti KACO ja numero 6. Paraisilla kuormaauton osista 1936-1948 valmistetut Idealit, Willys-Overlandin tekniikkaan perustuvat autotraktori ja uudempaa tyylisuuntaa edustava Sopuli ovat traktorikirjan värikästä kuvaja tekstiantia.. Sekä kaikki entisöintiin liittyvät vinkitkin käy. Pintaruostetta. Myös omatekoiset traktorit jyristelevät kirjan tekstissä ja kuvissa. Suurimmat työt ovat puusepän töitä. Olisi upeaa saada auto taka sin Suomeen. Eli kaikki kirjallisuus kiinnostaa. Kannattaa poiketa! Terveisin Matti Vinha Veteraanitraktorikirja ilmestyy Vanhoista traktoreista ja niiden käytöstä kertova kirja Eilispäivän traktoreita ilmestyy Oy Alfamer Kustannukselta joulukuun alussa. Näyttävät käyttämättömiltä. Teoksen on kirjoittanut VetKu:n jäsen, muun muassa Mobilisti -lehdestä tuttu masinistikirjoittaja, toimittaja Vesa Rohila. Eilispäivän traktoreita teoksessa on harvinaista kuvamateriaalia muun muassa ensimmäisestä Fowler -höyryauralaitoksesta, joka otettiin käyttöön Pyhäniemen kartanossa vuonna 1898. (PanssariPrikaatin kalustoa Tali-Ihantalassa 1944!) www.ps-classics.com, Verkauf -> LKW Kävin kuukausi sitten katsomassa autoa ja minulla on tähän autoon sellainen side, että se oli minulla 30 vuotta sitten. Hinta on asia linen ja tiedän nyt myös edull simmat kuljetuskustannukset. Jos joku on asiasta tosissaan kiinnostunut, voi ottaa minuun yhteyttä ja autan miele läni. Poikkeuksellisen ehjä kokonaisuus. Myös kaksoistraktorit, kuten Fordson-DOE:t ja Ruotsissa kahdesta Nuffieldista rakennettu BMC 245 möyrivät kirjan sivuilla. Autoni on vm-67 6x2. Kirjassa perehdytään traktoreiden värikkääseen historiaan meillä ja muualla. Leveys 45mm, paksuus 5mm. Lisäksi joku 50luvun Mersu-kuormurin kardaani. Ruosteinen, ollut 60-luvulta asti puuliiterissä lautapinossa. Kirjassa ei pidättäydytä ainoastaan perinteisten traktoreiden parissa, vaan näkökulmaa laajennetaan puukaasukäyttöisistä puskutraktoreista Latil -tykkitraktoreiden kautta aina Herrastraktoreihin saakka. Jarruhihnapari. 5cm. Teksti: Ford DE 27N2021-B2, paketissa DEIADKN-2007A2. Kuin pisteenä i:n päälle kansien välistä löytyy myös eräs Leylandin Bray "Suomi-traktori", jonka mallisia peltojen petoja tunnetaan maailmassa vain muutama kappale. 21cm ja korkeus n. Pikkuosat Turussa, kardaani Pohjanmaalla. Johan L. 0400-562190 nijoli@utu.fi Turku Etsintäkuulutus DKV vm 1964 Löytyykö kyseiseen autoon moottorin lohkoa. Pertti Riutta pertti.riutta@kolumbus.fi +358 50 598 27 87 Pari hyvää web-linkkiä tiedoksi: http://www.philipp-aus-dem-hanfbachtal.de (löytyy vanhoja eurooppalaisia ja jenkkejä http://www.blocket.se Ruotsin "keltainen pörssi" löytyy kaikkea mahdollista. Auto on varsin hyvässä kunnossa olosuhteet huomioon ottaen. pauli.kangaskari@kolumbus Tietoa vailla Olisin kiinnostunut Volvo N88 liittyvistä tiedoista, olisi aikomus ruveta entisöimään kyseistä autoa. Pituus kaaren päästä päähän n. BussingNAG 4500A 1943. Raimo 0400 450 585 Vaihdetaan VW 1200 -71 MR-katsastettu Väri punaoranssi vaihdetaan vanhanpaan kautoon,tarjoa. Pitäisi olla muuten ehjät. 35 Mustat viipparivilkut. Ari Herukka Tohmajärvi puh nro 050-3444426 arpapappa@hotmail.com Seuraavasta linkistä löytyy myynnissä oleva todellinen ”Suomi auto”. Eikä kotimaisuuttakaan unohdeta, sillä meilläkin tehtiin paritraktorikokeilu Valmet 500:lla 1970-luvun alussa. puh. Mitat: 22x36x205 mm