3 5 vuosikymmentä sitten ................................... k: (03) 3790 715, m: 0400 411 952 e-mail: veikko.hoppula@vetku.fi Markku Tapio Koskinen Kirveskoskentie 485, 07170 Pornainen puh. KANNEN KUVA: Perinteitä vaalitaan ja bensiiniä poltetaan toisinaan myös talvisissa olosuhteissa, kuten keväällä 2006. Tekstisivujen Osta-Myy-Vaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. 15 Loska-ajot ............................ ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu Seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. Kolonnassa Aarne Langin Ford 1936, Matti Lehdon GMC 1942, Raimo Mesirannan GMC 1954, Kalevi Vähä-Tahlon GAZ 1955, Veikko Hoppulan Opel 1956. .......................... Kuvat, joissa ei ole mainittu lähdettä ovat Vetkun kokoelmista. 2 VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi sekä sihteeri@vetku.fi Yhteystiedot 1.1.2008 alkaen: Puheenjohtaja: Jari Ala-Ilomäki Boxintie 158, 04130 Sipoo Puh.k: (09) 2344 020, m: 044 310 0680 e-mail: jari.ala-ilomaki@vetku.fi Sihteeri: Sariina Mesiranta, PL 48, 36201 Kangasala puh. 2 Päätoimittajan porinat ............................................ Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. k: (017) 613 270, m: 0400 576 212 e-mail: aulis.hartikainen@ppinet.fi Veikko Hoppula Pikilangantie 7, 36200 Kangasala puh. 30-31. Kuva Retro Auto Moto -lehti/Veli Tirkkonen. 24-25 Kuvataiteilija keikalla ............................ 6-8 Mobilian investoinnit liikkeelle ................... t: (09) 2744 4044, k: (09) 275 3011, m: 0400 450 585, fax: (09) 275 5002, e-mail: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Jouni Kallio Aarrapolku 5 B 21, 61300 Kurikka puh. 10-11 Sture Palmgren, Pernaja ............................. m: 0400 631 644 info@mesiauto.fi Olavi Nenonen Ahopolku 2, 76130 Pieksämäki puh. 27 Sitä sun tätä ................ m: 040 500 3212 Lasse Hietsalo Loviisantie 11, 47200 Elimäki puh. 20-21 Vetkun toimintasuunnitelma vuodelle 2008 22-23 Vetku esittelee ............................ 700 kpl VetKu on Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 5 Vanajan äänet purkkiin ................................... k: (02) 867 0027 , m: 0500 590 095 Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Vehka-ahontie 30, 73500 Juankoski puh. 28-29 Kauppapaikka ............... (017) 62 201, m: 0400 278 963 e-mail: hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Villilänniemi 12 F 9, 33300 Tampere Puh. 27 Repsikka-nimen alkuperästä ................ m:0400 769 637, k: (05) 377 6137 lasse.hietsalo@luukku.com Raimo Mesiranta Kaukolankuja 1, 36200 Kangasala puh. 0400 449 009, e-mail: markku.tapio.koskinen@kolumbus.fii Liikenneneuvos Raimo Stenvall Ketunlinnantie 2, 04300 Tuusula puh. k: (019) 636 204, m: 0500 315 271, fax: (019) 636 204 Tuure Hulmi Omahaarantie 42, 27800 Säkylä Puh. 12-13 Sahk tiedottaa ............................. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 26 Pikkupoikien elämää... k: (03) 3433 500, t: (03) 2361 227, m: 0400 838 355 e-mail: arto.rantala@tak.fi VetKu 3-4/2007 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autojen seura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala Painos n. 040 590 4830 e-mail: sihteeri@vetku.fi Jäsenet: Aulis Hartikainen Kinnunniementie 61, 73500 Juankoski Puh. 14 Tunnustelijat eteen mars ! ............................ 4 Puheenjohtajajalta .................................................. 19 Paas poiketen Punkalaitumelle ............ ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 9 Vetku esittelee ............................... SISÄLTÖ 1-2/2007 Info-sivu ............................................................ Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. 16-18 Vanha valokuva kertoo ........................... Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. m: 0400 700 511, t: (015) 151 11 Sture Palmgren Pitäjänniityntie 2 07930 Pernaja Puh
toivottavasti myös vuoden 2008 toimintasuunnitelmaan sisältyvä ’Kuorma-autoalan ikääntyvän henkilöstön keskuudessa tehtävä haastattelututkimus’ -hanke saa julkista rahoitusta, jotta pystymme sen toteuttamaan. Tämä lienee on todellista pyyteetöntä kulttuurityötä. Museoon päästäkseen on myös aina matkustettava jonnekin ja niistä useimpiin vielä ostettava pääsylippu, ennen kuin historian kulkuun pääsee tutustumaan. Hatunnoston ja syvän kumarruksen ansaitsevat erityisesti ne kuorma-autoperinteen harrastajat, jotka voimiaan ja kustannuksiaan säästämättä ovat kunnostaneet ja taltioineet historiallista kalustoa säilyttääkseen tietoisuuden tästä suomalaisen yhteiskunnan rakentamisen tukipylväästä. Museoiden näyttelyissä kuljetushistoriaa pystytään esittelemään ainoastaan pienen kalustonäytteen avulla, eikä niissä juurikaan ole mahdollisuutta esitellä liikkuvaa kalustoa. Kalustossa ja sen käytössä tapahtuneen huiman muutoksen voi ymmärtää vain, kun näkee eri vuosikymmenten kuljetusvälineet liikkeellä, mieluiten tietysti perinteisissä olosuhteissa. Veteraanikuorma-autojen matka-ajojen yhteydessä järjestettävien yleisötapahtumien aikana pitäisikin jokaisen auton kuljettajalla oikeastaan olla jatkuvasti tallentava nauhuri ajopukunsa taskussa. Maamme johtava tieliikenteen erikoismuseokin on perustettu yksityisen harrastajan alulle panemana. Alan museoita tuetaan yhteiskunnallisella rahoituksella, mikä on tietenkin aivan oikein – taloudellisia edellytyksiä esim. Hiljaisen tiedon taltioinnilla on todellinen kiire ennen sen lopullista katoamista. 3 Päätoimittajan porinat Pyyteetöntä historiantallennusta Kuljetuskulttuurin ja hyötyliikenteen historian esittely maamme autoistumisen ajan alkuvuosilta olisi varsin puutteellista ilman taltioituja ajoneuvoja. Museoidenkin kokoelmat olisivat kuitenkin varsin rajallisia ilman perinneasioita kunnioittavien yksityishenkilöiden panostusta. tutkimustoimintaan tuskin muuten olisi. Veteraanikuorma-autojen seura ry:n toimintatapa tuoda museoajoneuvot ajanmukaisen oheisrekvisiitan kera säännöllisin välein suuren yleisön nähtäviksi on ollut onnistunut valinta. Veteraanikuorma-autojen seura ry tuo elävän kuljetushistorian esittelyn yleisön luokse – eikä pyydä edes korvausta vaivoistaan tai kustannuksistaan. Ja taas kysytään harrastajan kukkaronnyöreiltä joustavuutta, sillä museoajoneuvokin vaatii jatkuvaa kunnossapitoa säilyäkseen toimintakunnossa. arvioi Wexi PS. Lukemattomia arvokkaita historiatietoja saisi tallennettua, koska nuoruudenaikaisen ajokin näkeminen liikkeellä palauttaa tehokkaasti iäkkäämmänkin alan henkilön mieleen mitä tarkempia muistikuvia merkittävistä tapahtumista ja kokemuksista. Ajotapahtumien saaman runsaan myönteisen julkisuuden myötä kiinnostus ajoneuvohistoriaa kohtaan on lisääntynyt ja paljon arvokasta aineistoa on sen myötä saatu tallennetuksi. Jälkeemme tulevat sukupolvet uskoakseni kunnioittavat ja arvostavat työtämme. On hyvä muistaa sekin tosiasia, että jokainen ajokeikka, paitsi aiheuttaa joskus mittaviakin välittömiä kustannuksia, myös kuluttaa ajoneuvoa, jonka on kuitenkin tarkoitus säilyä hamaan tulevaisuuteen
Sisu Auto Helsinki / Tapani Heinonen (kirjallisuus ja varaosat). Vesa aloitti auton entisöinnin välittömästi vuonna 1992 muiden töidensä ohella. • Kuorma-autojen tuontisäännöstely loppui Suomessa. Auton hankintaan vaikutti suurelta osin se, että isänsä Veinin vuonna 1956 aloittaman kuljetusyrityksen ensimmäinen Sisu -kuorma-auto oli vastaavanlainen. 1. Veini Heikkilä Sodankylän Autosähkö / Tauno Tarsa (sähkötyöt). Iskutilavuus: 5,24. Veini odotti malttamattomana auton näkemistä priimakunnossa. • Neste oy perusti öljynjalostamon Naantaliin. Auto on museokatsastettu 9.6.2004. Entisöintiin osallistuivat: Vesa Heikkilä + koko perhe. 6. PL-Center / Esa Piittinen, Kemijärvi (maalaus). Hanketta vetämään perustettiin Oy Mainos-TVReklam Ab. • Laika (venäjäksi "Haukkuja") oli ensimmäinen elävä olento Maan kiertoradalla. Onnettomuudessa moottorijunan vetovaunu (Dm4 1607) tuhoutui täysin, ja yöpikajunan veturi (Ukko-Pekka Hr1 1005) kaatui. • Ensimmäinen Wankel-kiertomäntämoottori rakennettiin. 4 Valmistui pelkosenniemeläisen Vesa Heikkilän Sisu K-25 SL/400 Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n Karjaan tehtaalta. Ohjaamo: Kiitokori Oy, Kausala. vuosikymmentä sitten…. • Euroopan hiilija teräsunioni muutettiin Rooman sopimuksella Euroopan talousyhteisöksi (EEC). • Kalvolassa tapahtui vakava junaonnettomuus 15. Sorsa ei kuitenkaan saanut auton entisöintityötä aloitettua, joten hän laittoi syksyllä 1991 ilmoituksen autosta Keltaiseen Pörssiin. Onnettomuudessa, joka on edelleen Suomen rauhanajan pahin junaturma, sai surmansa 26 henkeä ja noin 50 loukkaantui. Teho: hv / kierrosta minuutissa 110 /300. Vesa Heikkilä huomasi ilmoituksen ja monien vaiheiden kautta kauppoihin päästiin. TES-TV oli aloittanut jo pari vuotta aiemmin, ja Yleisradio oli vasta aloittamassa lähetyksiään Suomen televisio -kanavalla. Perhe muistaa hänen harmitelleen monta kertaa ennen poismenoaan, kuinka mukava auto olisi ollut nähdä valmiina. omistaja: Pääesikunta, kuljetusosasto, Helsinki. Veini olikin huomattavissa määrin Vesan entisöintiapuna ja nautti silminnähden entisöintityöstä. Auton huusi Suonenjokelainen Timo Sorsa aikeinaan entisöinti. Jarrut: alipainetehostetut nestejarrut. Puolustusvoimat huutokauppasivat auton 16.8.1989 Tampereen Kalkussa. Sylinteriluku. Useita puuja metallirakenteisia vaunuja tuhoutui lähes täysin. se lähetettiin avaruuteen Neuvostoliitosta Sputnik 2:n mukana. Entisöinnin yhteydessä autoon on lisätty mekaaninen kippilava. • MTV perustettiin vuonna 1957, jolloin Ilmoittajien liitossa väläyteltiin ideaa amerikkalaistyylisestä mainonnasta televisio-ohjelmien yhteydessä. Akselisto: kotimainen valmiste. Vesa saikin isältään monta hyvää neuvoa ja teknistä tietämystä. maaliskuuta 1957 aamulla kello 9.45 noin kaksi kilometriä etelään Kuurilan rautatieasemalta metsäisessä kaarteessa. (verhoilutyöt) Tiedot Moottori: Bensiini. Yhdysvalloissa lehdistö kutsui Laikaa nimellä Muttnik (mutt + Sputnik, jossa mutt tarkoittaa sekarotuista koiraa). Näin ei kuitenkaan suotu käyvän. Sisu Auto Rovaniemi / Kauko Karjalainen. 2.omistaja Vesa Heikkilä, Pelkosenniemi. Laika oli Moskovan kadulta löytynyt sekarotuinen narttukoira, joka painoi noin 6 kg. SISU K-25 SI vm.1957 nro.46 Auto on valmistunut 4.12.1957 ja se on toimitettu 10.12.1957 Pääesikuntaan Helsinkiin. Vaihteisto: Fuller 5-A-430SP, 5 vaihdetta eteen, 1 taakse. Aluksi Laikan nimi oli Kurdrjavka ("Pikku kippura") ja sitä kutsuttiin lempinimillä Z?uts?ka ("Pikku kirppu") ja Limonts?ik ("Sitruuna"). Vesan äiti Rauha Heikkilä, Saunavaara. Veini sairastui syöpään ja kuoli pari vuotta ennen auton valmistumista. • Neuvostoliitto lähetti avaruuteen ensimmäisen ”tekokuun”, Sputnik1satelliitin, jonka kulkua seurattiin tarkoin meilläkin. Pohjoiseen matkalla ollut moottoripikajuna 41 ja etelään matkalla ollut Hr1-sarjan höyryveturin vetämä yöpikajuna 64 törmäsivät toisiinsa
Vipattavista taustapeileistä voi havaita Vetkun jäsenmäärän jatkuvan kasvun, ainakin käyttäjien kommenttien perusteella onnistuneen internet –sivuston uudistuksen sekä entistäkin tasokkaamman VetKu -lehden. Ilahduttavaa on ollut havaita myös uusia nuoria (sana ymmärrettävä melko laajassa merkityksessä) vetkulaisia autoineen keikoilla ja muissa museokuorma-autotapahtumissa. Moni haluaa harrastaa nimenomaan omalla kuorma-autolla, vaikka auton omistaminen ei jäsenyyden edellytys olekaan. Museoautojärjestöissä on yleisenä piirteenä jäsenistön korkea keski-ikä, mikä tuo mukanaan tiettyjä ongelmia mm. Jo nykyinen 70 autokunnan letka asettaa järjestävälle komitealle aikamoisia paineita mm. Vetkussa ongelmaa on omiaan korostamaan harrastuksen luonne. Toivottavasti ainakin yksityisliikenteen C-kortin saa ajaa jatkossakin suoraan B-kortin tapaan. Varmistetaanhan jokainen, että maksetaan SA-HK:n jäsenmaksuosuus jonkin jäsenkerhon kautta, mieluiten tietysti Vetkun! Puheenjohtajalta Kauhajokisten Antti ja Kirsti Kauran pojat ovat olleet nuoresta mukana keikoilla. Jäsenmaksulomake postitettiin käsissäsi olevan lehden mukana. kypsähtynyseen ikään ehtinyttä. Jäsenmäärän kasvu tuo helposti mukanaan ongelmia etenkin kesäkeikan järjestelyihin. Kokonaan toinen juttu on jossakin vaiheessa kaavailtu C-kortin ikäräjan nosto. Järjestäjien paineita pystyy itse kukin parhaiten keventämään noudattamalla VetKu –lehden numerossa 1-2/2007 esitettyjä ’Ohjeita Vetkun keikalle osallistuville’ sekä tietenkin huolehtimalla asianmukaisesta ennakkoilmoittautumisesta ja keikkamaksujen suorituksesta ajallaan. Kesän säät olivat viime vuosina totuttuja epävakaisemmat, mutta kesäkeikka saatiin kuitenkin ajaa loistavissa oloissa. Usein harrastaja valitsee itselleen nuoruusvuosiltaan tutun auton. Kuorma-auton entisöinti ja säilytys edellyttää kuitenkin suuria tiloja, joiden hankinta sopii huonosti ainakin nuoren, kenties juuri opintonsa päättäneen kaupunkilaisperheen talonrakennusprojektin luomaan rahoitustilanteeseen. Toivotetaan siis yhdessä muovinokat tervetulleiksi Vetkun letkaan! Jari Ala-Ilomäki PS. Sen seurauksena monelta nuorelta jäisi kuorma-autokortti ajamatta kokonaan, mikä olisi omiaan vähentämään sekä tulevien harrastajien että alalla työskentelevien joukkoa. toimielimien jatkuvuutta ajatellen. Kuvan otti matkassa myös ollut Jaana (22).. majoitusja liikennejärjestelyjen suhteen. Ymmärrettävästi jäsenistö siis on valtaosin ns. Vaan onpa kuitenkin mukavasti lapsia aina keikoilla mukana, sillä altistukseenhan tämäkin harrastus usein perustuu. Kesällä 1998 Jani (23) ja Janne (15) pukeutuivat pohojalaasperinteen mukahan, kuten vanhempansakin. 5 Tervetuloa, nuoret harrastajat! Vuoden 2007 ajelut on sitten likipitäen ajeltu, ja viimeisiään vetelevää vuotta voi tarkastella jo taaksepäin vilkuillen. Nuorten vetkulaisten kohdalla tämä tarkoittaa usein 70-lukuista lasikuitukeulaista autoa
Teuvo Pyöriä, Paavo Vainikka, Aira Vainikka ja Jari Ala-Ilomäki. Ensimmäisenä kunnian esiintymiseen saa Pyöriän Teuvon silmiinpistävän laadukkaasti entistetty punainen Vanaja 505 vuodelta 1967. Oman mikkinsä saavat mm. Johtonippua seuratessa törmää tietokoneeseen, jonka ruudulla seikkailevaa käyrästöä tarkkailee herkeämättömän keskittyneenä äänitysspesialisti Vesa-Pekka Peräkylä. Mahtava vadillinen munavoilla höystettyjä kuumia karjalanpiirakoita katoaakin hetkessä parempiin suihin. Kuljetusliikkeen kahvihuoneen pöytä on katettu kuin pitoja valmistellen. Kahvittelun jälkeen ryhmä ryhtyy valmistelemaan työtä, joka heidät paikkakunnalle on tuonutkin, eli vanhojen kuorma-autojen äänimaailman tallentamista. Iso AEC liikuttaa autoa reippaasti. 6 tuntuu olevan todellinen monitoimimies, koska saatuaan tietokone-tallentimen säädöt mieleisikseen, ottaa hän olalleen vielä raskaan videokameran, jota alkaa tarkennella kuljettajan istuimelle kiivennen Teuvon jatsarisaappaan kärkeen. Erikoisrakenteisia mikrofoneja kiinnitetään strategisesti tärkeisiin kohtiin, jotta eri elementtien aiheuttamat äänet saataisiin mahdollisimman puhtaina talletetuiksi. Vanajan Teksti ja kuvat Wexi Käskynjako käynnissä kuljetus Vainikan pihalla. Aamua varjostaneet sadepilvetkin ovat ymmärtäneet väistyä jonnekin Saimaan suurten selkien Puolikosteahko lokakuinen perjantai-aamu pyyhkii vasta rääppää silmistään, kun Savitaipaleen Koulutielle kaartaa Vetkun äänitys-/kuvausryhmän kulkuneuvo. Hän Kohta kuusikymppisen äänet purkkiin ja kuvat talteen. Jari antaa kuljettajalle vielä viime hetken käyttäytymisohjeita; ”aluksi vain käynnistät auton ja annat sen käydä noin puoli minuuttia, jonka jälkeen tavanomainen sammutus. Kun mikrofonit saadaan kiinnitetyiksi luotettavasti, mutta kuitenkin joustavasti runkoa pitkin mahdollisesti johtuvien hälyäänien eliminoimiseksi, kulkee ohjaamoon repsikan puoleisesta oven lasista melkoinen johtonippu. Lähtö tapahtuu kohtalaisen jyrkän mäen alta ja kamera-auto ajaa koko ajan edellä yrittäen pitää etäisyyttä vakiona. Laitteiston asennus on tarkkaa puuhaa. moottoritila, voimansiirto, pakoputki kuin ohjaamokin. Vas. Edellä ajavan kuvausauton kuljettajalla on täysi työ vahtia, ettei Peugeotin takaluukussa kameraa käyttelevä Jari saa Vanajan keulalla olevasta jyhkeästä vinssistä merkintää otsaluuhunsa. Aamun pimeydessä pyöritelty parin sadan kilometrin ajorupeama ei juurikaan tunnu rasittaneen, sillä koko porukka on täynnä innostunutta odotusta, miten vaativa taltiointiprojekti tulisi sujumaan. Ryhmän nokkamies ja koko tallennusidean isä, Jari Ala-Ilomäki, tähyilee hieman huolissaan lounaiselle taivaalle, jossa ajoittain hieman turhankin tummat pilvenlonkareet vaeltelevat levottomasti. Paavo Vainikka myhäilee tyytyväisenä, kuten aina, hän lienee vuosikymmenten kuluessa jo tottunut Aira-rouvansa tarjoiluihin. Ohjaajan merkistä suoritat uudelleen käynnistyksen, jonka jälkeen lähdet liikkeelle kuten liikenteeseen lähdetään”. Kosteus ja koleus kaikkoavat välittömästi vieraiden ajatuksista kun niin monesti koettu eteläkarjalainen vieraanvaraisuus taas kerran tulee esiin. Jari kiinnittämässä moottorin ääntä tallentavaa mikrofonia karvapalloineen.. Parin harjoitusajon jälkeen äänitystarkkailija on lopulta tyytyväinen purkittamaansa aineistoon, joten siitä vain siirtelemään kalustoa Paavon Möhkö-Vanajaan. Paikalle on ilmaantunut myös niin ikään savitaipalelainen kuorma-autoperinteen harrastaja Teuvo Pyöriä
Silmiä hivelevän kauniita kulttuuritallenteita savitaipalelaisen kuljetusliikkeen pihamaalla.. Nokian Gummitehdas Oy on omistanut tämän Mobilian Vanaja V-48:n uutena, eli 1949. 7 Posti-Telen hinausauto, Oulun ja Kuusamon postiautovarikoilla palvellut Vanaja VKK 6x6 /1958. Pekka Lapaton Vanaja VKN 2/1960. Arto Toukovalkaman komea bulldog-Vanaja on palvellut Hämeenlinnan palolaitosta
Vaadittiinhan takavuosien kuorma-automieheltä hyvin erilaista ammattitaitoa kuin nykyisin. Seuramme puheenjohtaja Jari Ala-Ilomäki on nähnyt tärkeäksi tallentaa vanhojen kuorma-autojen äänet siten, että tulevillakin sukupolvilla on mahdollisuus aistia se juhlava tunnelma, jonka voimaa uhkuvan kuorma-auton kiipeäminen ylös kylätien mäkeä 1900 –luvun puolivälin aikoihin on aikalaisissaan herättänyt. Parhaimmistoon kuuluu ilman muuta myös todellinen harvinaisuus; bulldog-tyyppisellä ohjaamolla varustettu paloauto-Vanaja… Mobilian kokoelmista paikalle ovat Tommi Aromaa ja Reijo Kurkinen talkoilleet työkaluja, joissa käytön jäljet ovat nähtävillä. Esimerkiksi välikaasu tai kytkimen kaksoispolkaisu ovat nykykuljettajille jo lähes tuntemattomia käsitteitä. Speed Vagon 1935 sekä Magirus Deutz Pluto 1964, molemmat arvokkaita historiatallenteita. Vanhinta päätä edustaa Suomen Gummitehtaan Vanaja V-48 paloauto vuodelta 1949. Tampellan Hercules-lisenssillä valmistama moottori kirnuaa 90 hv, mistä ei varmaankaan turhaa reserviä ole täyttä vesisäiliötä kuljetellessa jäänyt. Kangasalan Vehoniemenharjulle on jo saapunut valmiiksi useita autoja, tähän tuotteeseen nähden ajankohtaisten Vanajien lisäksi myös tarkoituksenmukaisuussyistä ”samoilla lämpimillä” tallennettaviksi sovitut Olavi Sallisen R.E.O. Roismalalaisen Jaakko Mäki-Laurilan taltioima puna-valkoinen Vanaja NB 69 edustaa Vanajan viimeistä, ehdottomasti edustavinta mallisarjaa vuodelta 1967. Aika pitkään mie väänsin kauppaa, mutta sit se syntyi, sanaili Pekka Lapatto. Samalla menetelmällä ryhmä purkittaa vielä Vainikan vihreän maitoauton, 1955 mallin Vanaja A2:n sekä järeän puutavara-auton Vanaja T669:n vm. Myöhäissyksyn päivä ei ole pituudella pilattu ja niinpä hämärä alkaakin jo uhkailla, kun ryhmä ehtii Anjalankoskelle, jossa Pekka Lapatto odottelee. 8 tärkeän työmme lähettyviltä, joten siltä osin kaikki on hyvin. Vehoniemen automuseon sulkemisaika mukautuu jälleen kerran asiakkaiden mukaan, kun talkoolaiset lopulta ehtivät nauttimaan Leilan tarjoamaa sitäkin maistuvampaa ”lounasta”. Yön aikana taltiointiryhmä on siirtynyt hämäläisiin maisemiin. Raimo Stenvallilta menee kunnanhallituksen kokouskin osin ohitse, kun pojat vaan jyräävät rekka-Vanajalla R 69:llä ylös alas Tuusulan Ristikiven mäkiä. Oulun ja Kuusamon postiautovarikoilla aikansa palvellut hinuri, vuoden 1958 Vanaja VKK-6x6 kuten TVH:n tienhoitoautokin, VKN-13, vm 1959 Kolilta, ovat aikakautensa kaluston edustavia tunnusmerkkejä. Vesa-Pekka Peräkylä syventyneenä moottorimusiikin sävelkulkuun. Mutta on se sen arvoista! Tallennusjengin rehkiminen on luonnollista jatkoa kesän 2006 aikana alkaneelle projektille, jonka tarkoituksena on tallentaa suomalaisen kuorma-autoilun historian tyypillisimpien työvälineiden äänimaailma kuvan kera laadukkaasti toistettavassa muodossa. Kangasalle on ajellut Lammilta myös Arto Toukovalkama, jonka talleista löytyy mitä hienompia kuormaautotallenteita. 1967:n ominaismurinat, ennen kuin on jätettävä hyvästit Savitaipaleelle. Mobilian kalustovastaava Tommi Aromaa herkistelee Tampellan vuonna 1949 valmistamaa Hercules –lisenssimoottoria äänityksiin.. Liikkuvan kuvan avulla taas on esitettävissä tekniikan kehittymisen tuoma muutos esimerkiksi kuljettajan ajokäyttäytymiseen. Kiirettä pitää, mutta ennen kuin pimeys lopullisesti estää kuvallisen taltioinnin, on Pekan 1960 valmistettu puutavara-Vanajakin VKN 2 6x6 purkissa. Vielä on yksi sateen sävyttämä maanantai uhrattava tulevien sukupolvien hyväksi
Mobilia Classics and Sports –hanke eteenpäin Mobilia käynnisti vuonna 2007 uuden palvelukonseptin kehittämisen. Tavoitteena on, että lopulliset suunnitelmat valmistuvat keväällä 2008. Autojen korjaamisja huoltotilojen sekä kokousja juhlapalvelutiloihin tehtävät investoinnit maksavat noin 320 000 euroa. Mobilia service tuoteryhmään kuuluvien autojen kunnostus ja huoltotyötilat kaksinkertaistuvat noin 400 neliömetriin. Kasvu näkymät ovat edelleen hyvät ja Mobilia on käynnistänyt ja käynnistämässä merkittäviä investointeja entistä monipuolisempien palvelujen tarjoamiseksi. Tilaan rakennetaan korkealaatuiset säilytystilat noin 30-40 autolle siten, että niihin on myös yleisön mahdollista tutustua. Käytännössä tämä tarkoittaa, että tilaan rakennetaan 30-40 autotallia, joissa vähintään 2 seinää ovat lasisia. Uusittu sali tulee tarjoamaan entisestäänkin viihtyisämmät ja toimivammat tilat kokousja juhlakäyttöön. Museokauppapalvelujen äärelle pääsee Mobilian omien kotisivujen lisäksi osoitteesta www.trafiikki.fi, johon Trafiikki-museot ovat avanneet yhteisen liikenneja viestintä aiheista materiaalia välittävän verkkokaupan. Tilojen pääsuunnittelija on Arkkitehtitoimisto Ritva Lahtinen Kangasalta. Havainnekuva Mobilia Classics and Sports Galleryn sisätiloista.. Palvelukonsepti on työnimeltään ”Mobilia Classics and Sports Gallery”. Kokousja juhlapalvelujen tarpeisiin rakennetaan uusi kokoustila ja nykyinen Mobilia sali uusitaan perusteellisesti. Hyvän säilytystilan lisäksi Mobilia Classics and Sports Gallery tarjoaa mahdollisuuden tuoda yksittäisiä autoja tai pieniä kokoelmia riskittömästi yleisön nähtäville. Työ alkaa joulusesongin päätyttyä ja valmistuu maaliskuun 2008 loppuun mennessä. 9 MOBILIAN INVESTOINNIT LIIKKEELLE Autojen huoltoon sekä kokousja juhlavieraille uudet tilat Mobilian liikevaihto tulee yltämään vuonna 2007 uuteen ennätykseensä noin 1,2 miljoonaan euroon. eMobiliaan on avautunut useita kokoelmia ja tahti tulee vuoden 2008 aikana kiihtymään. Oy Teboil Ab:n kuva-arkistoon pääset osoitteesta www.mobilia.fi Lisätietoja Mobilian hankkeista saa museonjohtaja Kimmo Levältä numerosta 040 900 6641 sekä sähköpostilla osoitteesta kimmo.leva@mobilia.fi. Mobilia Classics and Sports Galleryn hankesuunnittelu valmistui keväällä 2007. Mobilia Classics and Sports on ainoalaatuinen hanke Suomessa ja sen kokonaiskustannusarvio nousee noin 2,5 miljoonaan euroon. Mobilia Classics and Sports Galleryn autotalleja vuokrataan yksityishenkilöille sekä yrityksille ja yhteisöille, jotka tarvitsevat vaivattoman ja turvallisen säilytyksen yksittäiselle ajoneuvolle (auto, moottoripyörä) tai muutaman ajoneuvon kokoelmalle. Vuonna 2007 merkittävimmät laajennukset olivat Oy Teboil Ab:n kuva-arkiston ja Autoliitto ry:n esine-, kirjastoja arkistotietokantojen avaaminen. Tilojen jatkosuunnittelu käynnistyy vuoden 2007 loppuun mennessä. Erityisen voimallista kasvu on ollut Mobilia service palveluissa sekä Mobilia elämys tuoteryhmään kuuluvissa kokousja juhlapalveluissa. Entistä monipuolisempaa myös netissä Fyysisten tilojen ja niissä olevien palvelujen kehittämisen lisäksi Mobilia on saavutettavissa entistä paremmin myös internetin välityksellä osoitteesta www.mobilia.fi. Rakennustyöt pyritään käynnistämään vuonna 2009. Töiden urakoinnista vastaa rakennusliike Rannikon Aarre Oy Kangasalta. Siinä yhdistyvät hyvissä tiloissa säilyttäminen ja näyttelytoiminta. Mobilian entisöintitoiminnan saavat uudet tilat. Tilat tullaan rakentamaan Mobilian nykyisen Kokoelmahotellin yhteyteen, rakennusvaiheena III
Samoin 70-luvun lopulla aloitettu meijerituotteiden jakelu kauppoihin ja laitoksiin. Vetkun toimintaa olen seurannut seuran alkuajoilta lähtien, jäseneksi liityin Mäkisen Erkin houkuttelemana -90 luvun alkupuolella, jolloin hankin ensimmäisen projektini, Volvo Titanin. 70-luvulla tuli käyttöön säiliökeräily, joka jatkuu edelleenkin. rahat hankittu tien päältä. Herääkin kysymys, voitasiko "vetkun lipun" alla järjestää ns. Sen sain museorekisteriin 1996. Ajokortin sain 1970 ja siitä lähtien on leipä ym. Terveisin Aulis. Kuljetusliikkeen omistan yhdessä veljeni kanssa, meillä on tätä nykyä 4 kuorma-autoa. Useinkin melko pitkät välimatkat varsinkin kevätja syyskeikoille vähän jarruttelevat lähtöintoa. Isäni aloitti maidonajon jo vuonna 1956 tonkkakeräilyllä. Projektiautoja varastossa muutamia on mm. Siitä tuli työ sekä harrastus. 10 Vetku esittelee Aulis Hartikainen Synnyin olympiavuonna 1952 Muuruvedellä, joka on nykyistä Juankoskea. Koska isä oli kuorma-autoilija, tarttui tuo autoilu ryysyihin minullekin jo ihan pikkupoikana. alueellisia keikkoja vähän eri puolilla Suomea asuville harrastajille. Maito eri muodoissaan on ollut se artikkeli, mitä on enimmäkseen kuljetettu, ohessa toki vähän muutakin. Niiden aikana myös tieto perinneasioista leviää tehokkaasti. Vetkun keikat ovat mielestäni erittäin mukavia ja mielenkiintoisia, niitä on avovaimoni Liisan kanssa ajeltu molemmat yhtä suurella innostuksella Monellekin yrittäjälle keikka on kesän kohokohta ja usein ainoa kesäloma. Pari vuotta myöhemmin Lähivaaran Pertti antoi vinkin Vanajasta. Innostus vanhoihin vehkeisiin on kytenyt jossain määrin aina. Joku talvikeikkahan voisi olla ihan hyvä juttu!. Ford F620, Kotio-Sisu vm 61, Scania-Vabis L55 vm.61 ja VW Transportter -73. Sehän tuli hankittua, siitä rakentelin maitoauton, jollainen isälläni aikoinaan oli. Yhtään ei tiedä, tuleeko noista kaikista milloinkaan valmiita minun toimestani. Kuten niin kuin monilla muillakin, työ haittaa harrastusta aikalailla
Lions-toiminnassa olen ollut 28 vuotta, olen Tuusulan I Melvis Jones -jäsen. 11 Vetku esittelee Raimo Stenvall Isäni on aloittanut ammattiliikenteen vuonna 1938, kun olin itse vuoden ikäinen, eli kotoa käsin minäkin olen autopistokseni saanut. Monen harrastajan tavoitteena on ollut tallentaa joko ikäisensä auto, tai vastaava jolla on autoilunsa aloittanut. Kalevan kierrokseen olen osallistunut 21 v (109 lajia). lehtijuttujen muodossa. Sen jälkeen oli useampiakin Fordeja, joita tuli ajeltua ilman ajokorttiakin, kunnes 1955 sain erivapaudella ammattiajokortin. 1924 Ford h-auto ja ensimmäinen rahtiauto vm. Ajamaan opettelin 1940 -luvun lopulla 1934mallin käsikipillisellä BB Fordilla. Vanaja kuului kalustoomme vuodesta 1964 aina viimeiseen tehtaan valmistamaan 505-tyyppiin saakka. Samaisen hautausmaan kivet on isoisäni ajanut vuosisadan alussa meidän pelloilta hevosella. Se on parasta mahdollista mainosta perinnetallennukselle. Ajoimme Tuusulasta eri kohteista multaa ja savea Paijalan hautausmaalle 4 m3 kuormilla ja hinnalla 4 Smk / m3. Vuosittaiset Hiihdot Finlandia, Sulkava, Pogosta, Vuokatti, Pirkka, Tahko, Saariselän Vaskooli ja Pohjois-Italia ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Ympyrä on sulkeutunut, taas on rekkaa ajettava erivapaudella. olen ollut 13 v. Vuonna 1953 ajoin ensimmäisen urakkani isän 40 Fordilla. Siitä myös tuhannet kiitokset kaikille vetkulaisille. 1971 (UTX-2), jonka löysin Somerolta maratonjuoksun yhteydessä 2006. Se antaisi potkua muillekin Oli se hienoa että pitkänkin matkan päästä tänne Hyrylän Hävittäjien pitäjään tultiin onnittelemaan päivänsankaria lokakuisessa Loska-Ajossa! Onnittelutilille kertyi 12 800 , joka luovutettiin 24.11.2007. Nuoria harrastajia pitäisi tuoda esiin enemmän esim. Tallennettuna pitää olla tietenkin kuljetusliikkeen päämerkki Mersu sekä Volvo. Lapio ja auto olivat työkalut. Vuonna 1956 meille tuli ensimmäinen traktori joka helpotti kuormauksia paljon. Meillä kaikilla vetkulaisilla on mahdollisuus omalla paikkakunnallamme tuoda esiin vanhan auton harrastusta. Moneen olen joutunut mukaan. Kaikki kuormat tehtiin käsin, mullat, sannat, lumet, halot, laudat ja myös tukit. 1940 sai Kirsti lahjaksi täyttäessään 50 v. Vuosikymmeniä ja työkaluja on kulunut ja niiden aikana autojakin noin 500 kpl. Harrastuksen tuloksena syntyi Tuusulan automuseo syksyllä 2005. Karavaani kulkee punavalkoisissa väreissä edelleen. Pari viikkoa myöhemmin kävimme Joukon ja vaimoni Kirstin kanssa katsomassa Pusulassa Letukkaa ja siitä alkaen olemme olleet museokuorma-autoharrastajia. Tuusulan päättävissä elimissä olen ollut vuodesta 1973 alkaen, valtuustossa, hallituksessa, verotus-, liikuntaja nyt vielä teknisessä lautakunnassa. Oman yritykseni aloitin Morriksella 1959, vastaavan mallinen Austin on nyt museossamme. Parhaillaan työn alla on takaisin kotiin palannut Volvo F 86 vm. Vuonna 1986 kysyin silloiselta Avakuutuksen yhteyshenkilöltä, Jouko Ojalalta, tietäisikö hän missään minun vuosimalliani, eli 1937 -mallista kuorma-autoa. Hyvää harrastevuotta 2008! Pitkän linjan rekkakuski, liikenneneuvos Stenvall keikalla Tampereen Lielahdessa lokakuussa 2007. Isäni Väinön ensimmäinen auto oli vm. Kuten erityisesti Lappi ja Kiilopää. Raimo. 1931 Ford AA. Fordiin liittyy meidän perheessä tärkeitä siteitä. Fordin, vm. Ensimmäinen keikkamme oli Kuorma-autoliiton 50 v -juhlakulkue Senaatintorilta Otaniemeen. Urheilu on minulle elämäntapa, jalkapalloseuran puh.joht. 1976-82, on vielä haussa, toivottavasti löytyy. Keikat ovat hyvä tapa esiintyä, niiden avulla meidät ja työmme opitaan tuntemaan. Seuraava taltiointihaave, Mersu rekanveturi vm. Auto on saman ikäinen kuin hän. Tuhansia kuormia on tehty kuitenkin käsipelillä
Uusia putkia rakennettiin näppärästi metritavarasta käsin muotoilemalla. Ensimmäinen uutena hankittu auto yhtiölle tuli vuonna 1975, jolloin kalustokanta oli jo kolme autoa. Rakas vastakappale Ami Anneli tuli kuvioihin ja hynttyyt lyötiin yhteen vuonna 1964, juuri ennen kuin Suomen Puolustusvoimat kutsuivat miehen riveihinsä Dragsvigiin kahdeksaksi kuukaudeksi. 60-luvun puolivälissä Sture osallistui myös väylänrakentamiseen, tietöissä Kouvola Ristiina Mikkeli tiellä sekä Lauritsalan kanavatyömaalla. Sturen mukaan Fargoon oli jo tuohon aikaan asennettu automaattinen nopeudenrajoitin; Moottorista katkesi välittömästi suihkuputki, jos nopeus nousi 70 kilomeriin tunnissa. Kannentiivisteiden suurkuluttajana tunnetulla AEC -moottorilla varustetun auton hakelavan tilavuudeksi saatiin jo 30 32 m3. 1967 alkoivat kappaletavarakuljetukset ulkomaille, lähinnä pohjoismaihin, sekä vihanneskuljetukset parin syksyn ajan Pauligille. 150 160 km:n keikkoja ajettiin kaksi vuorokaudessa. Kuormaus tähän autoon tapahtui täysin käsipelissä. Heistä molemmista tuli sittemmin vankka apu perheyritykseen, vaatealan mallimestarikoulutuksen hankkinut Else-Maykin ajoi kontteja ja irtoperiä reilut 7 vuotta. 60luvun alkupuolella kuorma-autojen suurin sallittu nopeus oli 60 km tunnissa. Ensimmäisen Vanaja A2/-58 kymppipyöränsä Sture osti Korpivaaralta. David Brown 950 / 1960. Kerran oli Sturenkin huumorintaju loppua kesken. Pitkän lauantaipäivän sileällä, jään peittämällä kalliolla kuormansa kanssa taistelleet automiehet alkoivat iltamyöhään jo melko "kypsiä" poikia. 12 Nuori mies aloitti kuljetusyrittäjän uransa vuonna 1960 suorittaen puutavarakuljetuksia Loviisan sahalle Tukkikuormia ajettiin aina vuoteen 1963 saakka David Brown 950 -traktorilla ja 53 mallin Austinista valmistetulla vetävällä perävaunulla. Hehkulaitteena näissä malleissa oli imusarjaan liitetty "liekinheitin", eli KiGas -laite, valopetrolilla toimiva esilämmitin. Tehtaalla oli selkeä vaatimus pinon mitoista sen tuli olla 4 m korkea. Työkaluna näihin aikoihin oli Volvo Starke. Seuraava ajopeli oli Loviisalaiselta yrittäjältä käytettynä ostettu, 16 m3:n hakeja sahanpuru lavalla varustettu "Lehmänselkä" -Fargo, jossa oli Perkins B6 dieselmoottori. MyöSture Palmgren, Pernaja Lähes puoli vuosisataa sitkeätä yrittämistä kuorma-autoilla. Alaikäisellä miehellä ei ollut mahdollisuuksia omiin liikennelupiin, joten luvat haettiin isän nimissä. Helsingin Scan-Autosta Sture hankki armeijan jälkeen 1957 mallisen kymppipyörä-Vanajan, jolla ajettiin 1,8 m:n propsia mm. Siuntiosta Pyhtäälle, Stockforsin tehtaalle. 60-luku oli Palmgreneilla myös perhesuunnittelun aikaa; Laila Else-May syntyi 1964 ja Sture Mikael 1967. Mikael taas viihtyy edelleenkin Scania R 420:n ratissa. Loviisan ydinvoimalan rakennustyömaalla kului kolme ensimmäistä kuukautta, jonka jälkeen ajo vaihtui paperirullahylsyjen kuljetukseksi Spirolitin lukuun. Vanaja 1957 AEC 125 hp moottorilla. Käytettynä hankittu Scania 110 sai peräänsä vuonna 1971 uuden Jykiperävaunun, joka oli ollut vain esittelyajossa Neuvostoliitossa. Tämä malli olikin erityisesti tunnettu käynnistysominaisuudestaan; jos sen pysäköit vahingossa varjon puolelle, ei ollut toivoa käynnistymisestä ainakaan ilman hehkutusta. 1958 keulaa. Aina sai heittää pölliä yläsuuntaan, olipa sitten kyseessä lava tai pino! Stocforsin tehtaan osti sittemmin Enso, joka lakkautti sen nopeassa tahdissa. Paikalle tulleen metsätyönjohtajan tokaisu "onneksi tämä on teille vapaa-aikaa" kalahti kuin propsipölli takaraivoon. Takana näkyy hieman Sturen ensimmäisen Vanaja A2:n vm. Veljet saivat tuolloin jatkaa kuljetusyrittäjän ohdakkeisella polulla
13 hemmin hankittiin vielä yksi lisää. Tilaajan toivomuksesta autoon vaihdettiin jo tehtaalla Leyland -dieselmoottori. Hyvin heikkoon kuntoon rapistunut vanhus on Sturen käsissä kokenut uuden syntymisen. MAO-30, Sturen entistämä Sisu K28 – 4500 / 1954. Tavallinen kuormakoko oli 40 moottoria. Tätä nykyä vedetään kahdella Scanialla irtoperiä ympäri Suomea satamista, enimmäkseen kuitenkin Helsingistä. Scan Auto Oy toi 70-luvun lopulla maahan Dodge kuorma-autoja, joihin asennettiin Valmetin moottorit yhtiön toimipisteessä Loviisassa. Veteraanikuorma-autojen Seuran toiminnasta Sture ei ollut vielä kuullutkaan, kun Raimo Aarnio houkutteli hänet kumppanikseen Jäämeren Keikalle 1990. Eräällä Helsingin ja Tornion välisellä keikalla kuitenkin sattui ikävä tapaus. Valkon satamassa avustaneeseen satamahinaajaan. Tästä alkaen autoa käytettiin rekisteröimättömänä työkoneena tukkien kuormauksessa. Sture itse on toiminut jo vuosia aktiivisesti Seurassa, mm. 38 000 mk:n korvausta vastaan. Viimeisin Sturen historiataltiointi on Sisu K-28 vm 1954. Kuljettajan valppaus oli syystä tai toisesta herpaantunut ratkaisevalla hetkellä ja niin suistui auto tieltä osa Iijoen sillan kaiteita mukanaan. International C 1300/-63, nelivetoinen paloauto, onkin sen jälkeen nähty ajokkina monissa Seuran tapahtumissa. Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n Helsingin tehtaalla luovutettiin 25.10 1954 tilaajalle, Aavasaksa Oy:lle, alusta nro 7819. Vasta 62 000 km ajettu Volvo F 12 vaurioitui lunastuskuntoon. "metsäelefantilla" varustetun Hiab-nosturin. 1937 on varsinainen harvinaisuus, valmistenumeronsa perusteella sarjan alkupäähän sijoittuva auto. Nämä siirtyivät yleensä Sturen toimesta Linnavuoren tehtaalta Loviisaan. Paperirullahylsyjen kuljetus jätettiin liian tiukaksi käyneen hinnoittelun vuoksi Enson ostettua Spirolitin. 1982 aloitettiin merikonttien kuljetukset ensin yhdellä, sitten vielä toisellakin autolla. Kontissa ollut 22 tonnin paperirullakuorma säästyi vahingoittumattomana ja nousi jokipenkereeltä ylös kahden raskaan nosturin voimin. Volvo LV 290D vm. Tämä päätyi sittemmin tukkiproomuja mm. Auto oli varustettu kolmen hengen vakio-ohjaamolla ja Michelin 9.00 20 ulkorenkailla. Osa auton vaiheista on hämärän peitossa, mutta vuonna 1964 siihen tiedetään asennetun ns. Matka oli siksi miellyttävä kokemus, että mies päätti hankkia oman museokuorma-auton tulevia keikkoja varten. Teksti: Veikko Hoppula Kuvat: Palmgrenin kotialbumista ja JAI Scania-Vabis L75-46 / 1963 rek.tunnus ZX-908. Pahoilta vahingoilta liikenteessä on onneksi vältytty. Jälleen on pelastettu ja tallennettu yksi merkittävä palanen suomalaista kuorma-autohistoriaa. (JAI). Tässä vaiheessa autojen määrä väheni väliaikaisesti kolmeen, kasvaakseen taas myöhemmin parhaimmillaan viideksikin, joista yksi oli silloin myös Venäjän liikenteessä. sen hallituksessa ennen kaikkea ruotsinkielisen jäsenistön edustajana. Alkuperäinen bensiinimoottori luovutettiin kuitenkin myös auton mukana. Veteraanikuormaautojen Seuran valtuutetut museoajoneuvotarkastajat Antti Prusi ja Reino Krouvila hyväksyivät entistämistyön kohteen laadukkaasti suoritetuksi ja katsastusviranomaisen lopullinen siunaus museoajoneuvoksi suotiin autolle 11.10.1999. Keikka suoritettiin 38 mallisella, oikealta ohjattavalla Scanialla
Ajoneuvoveron maksuvelvollisuus päättyy poistopäivänä, ja poiston jälkeiseltä ajalta maksettu vero hyvitetään seuraavalla verolipulla. Syyskokouksen 2007 valinnat Jäsenmaksu säilyy entisenä, eli 24 E / jäsenkerhon jäsen. AKE ilmoittaa: “Liikennekäytöstäpoisto katkaisee ajoneuvoveron ja vakuutusmaksut Ajoneuvon haltija tai omistaja voi 2.11.2007 alkaen tehdä ilmoituksen liikennekäytöstä poistamisesta. TIEDOTTAA. Kun ajoneuvo ei ole käytössä ei tarvitse maksaa vakuutusmaksua eikä ajoneuvoveroa! Tulevaisuudessa maksetaan ajoneuvovero ainoastaan todellisesta käyttöajasta. Ei riitä, että soitetaan vakuutusyhtiölle kertoen, että ajoneuvo poistetaan liikenteestä, vaan ilmoitus on hoidettava katsastuspaikalla tai vakuutusyhtiössä, missä ajoneuvo on vakuutettu. Lepäävä harrasteauto ei tule enää kalliiksi. Hyvää Uutta Vuotta 2008 toivottaa SA HK:n hallitus Veroton lepo kun (käyttö)auto lepää Marraskuun 2007 alusta voimaan astunut uusi asetus on harrasteauton omistajille ilouutinen. Edellä mainitun kolmen varsinaisen hallituksen jäsenen 1. Liikennekäytöstäpoisto ei pääsääntöisesti koske Lluokan ajoneuvoja, kuten moottoripyöriä. Hallituksen erovuoroisten jäsenten tilalle valittiin: Jyrki Taipale Keski-Suomen Mobilistit, Yrjö Kaasalainen Satakunnan Mobilistit / Veteraanikuorma-autojen Seura ja Simo Pyykkönen Tampereen Seudun Mobilistit. Tosin tämä 1964 Kontio luovutettiin Raimo Kuorttille sittemmin museorekisteröitynä, joten sen osalta vakuutusmaksuhuolet menivät muutenkin ohitse. Yllä kerrottu muutos ei vaikuta museoajoneuvoihin, mutta onhan se kauan kaivattu helpotus harrasteautoilijoille ja ”kesäautolle” jota ei talvella käytetä. varajäsen Jouni Kallio Seinäjoen Seudun Mobilistit / Veteraanikuorma-autojen Seura, 2. AKE ilmoittaa myös, että poisto ja uudestaan käyttöönotto maksaa noin 10 / toimenpide. 14 Poiminta SA-HK:n hallituksen jäsenkerhotiedotteesta 2.2007 (lihavoinnit toimituksen) 7. varajäsen Pentti Heinonen SA-HK Savon Kerho / Veteraanikuorma-autojen Seura, 3. Puheenjohtajana vuonna 2008 jatkaa Timo Kaunonen Kymen Automobiilikerhosta. Lopputoteamuksena voidaan todeta, että tämä muutos on iso askel oikeaan suuntaan – ei makseta ellei ajeta! Dage Groop SAHK tekninen valiokunta. varajäsen Antti Prusi Veteraanikuorma-autojen Seura / Tampereen Seudun Mobilistit. Rekisterikilpeä ei tarvitse luovuttaa poiston aikana. Vastaisuudessa ajoneuvoveroa siis maksetaan vain todelliselta käyttöajalta”
Myös mielenkiintoiset ja kauniit Länsi-Viron saaret, niin Hiidenmaa kuin Saarenmaakin on jätettävä väliin, sillä salmien ylitys ottaisi liikaa aikaa. . Tunnustelijat eteen mars! Tunnustelijajoukkue sai nauttia ajan hengen mukaisesta kyydistä Eesti Autoklubin autoabi-bussissa. Näinkin mahtava putous löytyy matkan varrelta. Laivaussopimus on syntynyt. Kartoitus ei olisi onnistunut lainkaan niin sujuvasti ilman ystävällistä ja asiantuntevaa paikallisapua, jota kartoitusryhmälle tarjosivat nykyisin myös Tallinnaa asustava Esa Pyyhkäläinen sekä Puksiirabifirma Rosqvist Oü:n Raik Zäuram. 15 Testi ja kuvat wexi Vaikka Vetkun piirissä matka-ajojen järjestämiseen alkaa jo jonkin tasoista rutiinia kertyäkin, edellyttää varsinkin maamme rajojen ulkopuolelle suuntautuva keikka melkoista esivalmistelua. Neuvottelukumppanina Esa Pyyhkäläinen Rakveren linnalla historian aistii joka solullaan. Haastavaa oli löytää riittävän isot majoituspaikat, missä 40 autokuntaa pytyy yöpymään ja ruokailemaan. Mutta ei huolta, eteläisestä naapurimaastamme löytyy runsaasti tutustumisenarvoisia kohteita myös Suomenlahden rannikolta, niin länteen kuin itäänkin Tallinnasta. Kesällä 2007 Seuran esitunnustelijat tekivät alustavan kartoitusmatkan Eestiin, jonka rohkaisemana varsinaista reittisuunnittelua uskallettiin ryhtyä toteuttamaan. Kahden päivän lenkin aikana varmistui mm, ettei veteraanikuorma-autojen kolonnavauhdilla ole mahdollista kiertää kaikkia Viron kiinnostavia kohteita – paitsi kaukaa. Tuollakin olisi mielenkiintoista tutustuttavaa, tuntuu Jari tuumivan Sakun aidalla.. Kuvassa vasemmalta neuvottelijat Raimo Stenvall, Jari Ala-Ilomäki sekä Tallink Oy:n toimitusjohtaja Keijo Mehtonen. Raik Zäuram tuntee Eestin tiet keskimääräistä paremmin kahdestakin syystä; hän hoitaa tiepalvelu-toimeksiantoja, mutta myös organisoi itsekin osallistuen mittavia polkupyörä-ajoja jotka ulottuvat eri puolille maata
1981 Dodge Power Ram 450:llä. 1969 Volvo FB-88:lla, Vesa Kauranne vm. Räntää ja loskaa ei taivaalta tullut, mutta tihkusade seurasi keikkalaisia uskollisesti koko viikonlopun. Eli nykykielellä vetkulaiTeksti: Päivi ja Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Jari Ala Ilomäki (JAI)., Päivi Ala-Ilomäki (PAI) ja Veikko Hoppula (VH) Aamun ensi kajastuksen tunkeutuessa tihkusateen lomasta vetkulaiset valloittivat KiitoSimeonin pihamarkin, tosin isäntien ystävällisella avustuksella. Retken aluksi Kiito Simeon tarjosi reilun aamiaisen, jonka jälkeen osallistujat saivat tutustua yrityksen tehokkaisiin ja uudenaikaisiin toimintoihin ja tiloihin sekä sisällä että ulkona. Opin sauna autuas aina TTS:n autoalan koulutuslinjalla saatiin kattava kuva autoalan koulutuksen muuttuvasta tilasta. Kiito-Simeonin pihamaalle usvaa uhmaamaan kokoontuivat vanhojen tuttujen lisäksi ensikertalaisina osallistujina Gilbert ja Marianne Söderholm vm. Totuus on kuitenkin EU:n herrojen sanelema eikä siinä hyväkään sukutausta auta. Illan loppuhuipennusta enteili päivän kulttuuripanos. Tilat pitivät sisällään lähes kaiken huomattavan varaosavaraston ja mittavan pesuhallin kautta jarrudynamomertriin. Paitsi ruumiin ja hengen ravintoon, oli Simeoni, joka oli saanut nimensä tietenkin Seitsemän veljeksen mukaan, panostanut myös kuorma-autohistoriaan tuomalla komean telivetoisen Jyry-Sisunsa vastaanottamaan retkeläisiä. 16 Vuoden 2007 Loska-ajoja leimasivat kolme asiaa: usva, Stenvallin Raimon 70-v syntymäpäivat ja tietekin hyvä vetkulainen henki Keikka käyntiin Kiito-Simeonilta Veteraanikuorma-autojen seuran perinteiset loska-ajot kiinnostivat lähes neljääkymentä veteraanikuorma-autokuntaa. 1976 Mercede-Benz 1513:lla sekä Kalevi Luhtakallio ja Pentti Ketola vm. Paikalle kolonnan johdattelivat Marja-Liisa ja Markus Järvi Volvo PV 544:llään. Tietokonepohjaiseen opetusvälineistöön oli mahdollisuus tutustua myös henilökohtaiseen tuntuman kautta ja komeasta ajokalustosta oli näytteitä pihalla. 1966 Scania-Vabis L66:lla, Seppo ja Tarja Tyyskä vm. Ei iltaa Stenvallin luona ilman kaiman syntymäkotiin tutustumatta. (JAI) Loska-ajojen osallistujat kokoontumassa puolimatkan krouviin Taaborinvuoren museoalueen pysäköintipaikalle Palojoelle. Osa vetkulaisista totesi koulutustarpeen jopa yllättävän muuttuvaksi ja yritti parhaansa mukaan todistaa kelpoisuuttaan jatkossakin ilman suurempia koulutuksia. (V.H) LOSKA-AJOT 2007 -usvaa putkessa ja muutenkin
Etualalla palopäällikön auto Plymouth Valiant V100 vm. 17 Edustava valikoima 60-lukulaisia ruotsalaisvalmisteisia autoja matkalla Rajamäeltä Palojoelle. 1958. (JAI) Kiito-Simeon oli tuonut näytille komean perinneajoneuvonsa, kontinkuljetukseen varustetun telivetoisen Jyry-Sisun. (VH) Sihteeri ei pääse helpolla keikallakaan. Kalevi Luhtakallion autossa. (PAI) Seppo Tyyskän hieno puutavaravarusteinen Tornivolvo vuodelta 1969. 1969 ja takana raskas pelastusauto MagirusDeutz RKW 10 Jupiter A-4x4 vm. (PAI) Stenvallin tallien pihalla oli nähtävänä myös Helsingin Pelastuslaitoksen museoautoja. Etunenässä Tuure ja Merja Hulmi vm. Jäsenrekisterin tietoja päivittämässä Turo Lemström.(VH). Kaikenlaiset järjestelyt pitivät Sariina Mesirannan kiireisenä tälläkin kertaa. 1943 REO linja-auto. 1964 Volvo Viking L485:llä. Taustalla häämöttää Hämeelinnan Mobilistien vm. (JAI) Palojoen kallioita tarkkailee VR autotarkastaja evp. Pentti Ketola, joka matkasi insinöörieverstiluutnantti evp
Virallisten Vetkun juhlaseremuunioiden jälkeen spontaani Vetkun naiskuoro esitti päivänsankaripariskunnalle kahden minuutin tarmokkaiden harjoitusten viimeistelemänä Raimo –aiheisia serenaadeja. (V.H) Aleksis Kiven mökillä Nurmijärven Palojoella on tallessa huomattava määrä toinen toistaan mielenkiintoisempaa historiaa. Kuvassa Raimo ja Kirsti vastaanottavat Vetkun vänkärit –naiskuoron laulutervehdystä. (JAI) "Repsikkajaoston" edustaja Päivi Ala-Ilomäki ojensi kiitokseksi mahtavasta aamiaistarjoilusta Vetkun logopainatuksella spesialisoidut pellavaiset talouspyyhkeet Simeon Services Oy:n tiloissa toimivan ruokapalveluyritys Punapippurin henkilökunnalle. Malliksi kotinikkareille alkuperäinen hiirenloukku. Kiitos, Raimo, hienoista juhlista! Sunnuntai aamu valkeni Kokoushotelli Gustavelundissa, yksille autereisena ja ja toisille pelkästään auvoisana, ja jatkui Vetkun syyskokouksen merkeissä. Syyskokouksessa käsiteltiin sääntöjenmukaiset asiat ja esiteltiin Seuran tulevaa DVD –tuotantoa sekä ensi kesän etelänmatkaa. Keväällä tavataan! Timo Volanen Mäntyharjun Karankamaeltä taivalsi vm. Taaborin mielenkiintoisen museoalueen läpi käytyään retkeläiset saivat erinomaisen kiehtovan esittelyn Aleksis Kiven syntymäkodissa. (V.H). (JAI) Keikka huipentui Raimo Stenvallin 70-vuotisjuhliin. Hauskaa oli taas. Missään ei silti menty liiallisuuksiin, koskapa aina velvollisuudentuntoinen Vetkun hallituskin ehti kokoontumaan juhlahumun lomassa. Kannat kattoon Stenvallin talleille letka saapuo monien liikennevalojen jälkeen hyvässä järjestyksessä ennen iltaviittä. Juhlat jatkuivat ruokailun, tasokkaan musiikin sekä hyvien juomien merkeissä. 1929 Ford AA:lla. Julhlat olivat alkaneet jo aikaisemmin iltapäivällä, joten pihalla ulkotulet roihusivat ja juhlakansaa oili vastaanottamassa veteraaneja. Että Aleksin saapasrenkikin oli paikallaan! Tänne täytyy päästä uudelleen paremmalla ajalla. 18 set ajoivat autot mallikkaaseen muodostelmaan Taaborinvuoren pysäköintialueelle. Tuvassa istuttiin kuin seitsemän veljestä lukkarin opissa ja hämmästeltiin, kuinka paljon alkuperäistä esineistöä onkaan säilynyt
Ystävämme Savonlinnan seudulta, Hannu Putkonen muisti Vetkua vanhoilla kuorma-autoiluvalokuvilla. Lehmänselkä-Dodgen edessä Linda, Hannu ja Helena Putkonen sekä Veikko ja Tuula Kupsanen.. Edessä Veikko Putkonen Sisumiesten keskellä V Putkonen Koivupöllikuorman kanssa ainakin Helge Niiranen ja Mauri Kosonen. Mielenkiintoisia tallenteita. Voimaa! Magirus-Deutz Saturn 61-62. Iso Kontio ja pikku Nalle Ruskealan Marmorin Sisu-rivistöä. 19 Wanha valokuva kertoo..
Matkanteossa, varsinkin kuormassa, ylämäet ja pehmeät tienpohjat olivat raastavia kokemuksia. ”Häpäkältä” isäntä vastasi: Otat renkaan pois päältä ja ajat vanteella: vanteitahan löytyy, mutta renkaita ei saa mistään ! Useimmiten jokailtaisen rengastyön jälkeen olikin kiire kirkolle tyttöjä tapaamaan – olihan kylälle tullut siirtokarjalaisia ja niiden ”luanikkaita flikkoja”. 20 Punkalaitumelta lähtöisin oleva Topi Jokinen laittoi muutama vuosi sitten muistojaan paperille Vetkun kehotuksesta. Samaisesta autosta paluumatkalla rikkoontui rengas, koska vararenkaita ei ollut soitin lähitalosta isännälle kysyäkseni ohjeita – ajanko tyhjällä renkaalla lopun parinkilometrin matkan. Onneksi nuorena jaksoi ! Jossakin vaiheessa myyntiin tuli USA armeijan ylijäämävaraston renkaita. Nuoren miehen rinnassa paloi tuli oman auton hankkimiseen. Elämä tuntui niin helpolta kun autossa oli jopa mekaaninen kippi. Sisärenkaisiin liimattiin paikkaa paikanpäälle ja päällirenkaan sisäpintaan asennettiin ”tossuja” estämään haurastuneen renkaanpinnan repeämistä. Toiveet alkoivat toteutua kun vuonna 1946 kylällämme oleva maalaistalo laittoi myyntiin kaksi kuormaautoansa. Tarpeen sanelemana rakensimme Letukkaamme ylimääräisen bensasäiliön, josta tarvittaessa hanan aukaisemalla saatiin tiputettua muutama pisara bensaa suoraan kaasuttimeen ja auto oikein nykäisi itsensä vauhtiin. Topi on kuulemani mukaan jo poissa, mutta arvokas perinnetieto on nyt visusti tallessa. Samat rengashuolet tuntui olevan muillakin. Kun huolellisesti millimetri millimetriltä kävi ruuvimeisselin kanssa läpi renkaan pinnan ja kaivoi pois kaikki löytämänsä sirut saattoi onnistua saamaan huolettoman renkaan ainakin toviksi. Kaupat lyötiin lukkoon ja sovittiin, että muutaman päivän kuluttua auto noudetaan ja maksu maksetaan – ei kai ollut luottoja siihen aikaan, ei ainakaan tavallisella maalaispojilla. Kouluvuosieni jälkeen pääsin asentajaoppilaaksi Koneliike Vilho Tuomisen autokorjaamolle. Lasisiruilla tuntui kuitenkin olevan ominaisuus aikojen saatossa hiertyä sisärenkaan tuhoksi ! Bensasta pulaa Puukaasun aamuinen nuohous, esilämmitys ja odottelu vielä jotenkin sujui, sillä laitteisto oli yllättävänkin toimintavarma, jos oli huoltotoimenpiteet kunnolla suorittanut. Valittavana oli kaksi puukaasulla toimivaan kohtuukuntoista autoa. Kuittia kun emme tarvinnut, luovutustodistus asianmukaisesti täytettynä saimme Fordimme mielestämme soveliaan hintaan. Muutaman vuoden kuluttua päivälehdessä oli juttua Autokellarin oikeusjutusta kyseistä myyjää vastaan – oli mies toiminut omaan pussiin laajalti ja pitkään. Iltaisin, ajojen jälkeen paikattiin renkaita. Mitenköhän se bensa-auto kulkikaan ! Helsinkiin auton ostoon Töölössä Mechelininkadulla toimi Autokellari –niminen autoliike, jonka valikoimista löytyi sopivan hintainen ja Kuntonen Ford V8 vm-39. Hyväkuntoisia renkaita olikin kaivattu, nämä renkaat olivat kuitenkin olleet sotatoimialueilla käytössä ja niissä oli paljon lasinsiruja. Sain isäni ja veljeni innostumaan asiasta, lähdimme miesvoimin autoja katsomaan. Toisinaan joutui auttamaan muita autoilijoita, aikataulut pettivät usein kaluston heikkouden takia. Kerrankin kun olin ajossa vieraalla autolla, jossa oli renkaan rengasvaijeri pettänyt ja kyläseppä oli pultannut renkaan kylkeen lattaraudasta 3-4 cm renkaan jäykistämään rengasta. Apumiehen kanssa vaan kammesta kiinni ja kippi ylös – kuorman purkaus oli kuin leikkiä, PAAS POIKETEN PUNKALAITUMELLE. Olimme pakottuneet valitsemaan Chevrolet vm-35 olevan auton, sen huonompikuntoisen niistä kahdesta, koska tässä autossa oli ehdottomasti paremmat renkaat Rengashuolia Renkaita ei tuohon aikaan saanut kuin kansanhuollon kautta. Sovittua kauppahintaa maksettaessa myyjä kysyi meidän tarvetta kuittiin, hinta olisi ilman kuittia huomattavasti halvempi. Elettiin 1940luvun puolenvälin vaikeita säännöstelyn aikoja, kuorma-autoille olisi ollut runsaasti kuljetuksia, mutta autoja ja ennen kaikkia niiden osia ei juurikaan ollut saatavana. Ford V8, vm -39 Puukaasun jälkeen tämä peli tuntui uskomattoman hyvältä. Punkalaitumelle saadut renkaat jaettiin meijerin, maitoautojen ja palokaluston autoille sekä niille yksityisille, joita velvoitettiin osallistumaan ns hätäajoihin. Päivisin lastattiin käsipelin, ajettiin ja purettiin tietysti käsipelin halkoja kunnantalolle, kouluille, vanhainkodille sekä Länsi-Suomen työlaitokselle, jonne elatusvelvollisuutensa laiminlyöneet huoltajat oli määrätty tekemään töitä velkojensa edestä. Siis uusia renkaita ei ollut, eikä saatu – vaan vanhoilla oli tultava toimeen
Autohan ei koskaan rikkoonnu lämpimänä kesäpäivänä korjaamon pihalle, vaan pimeällä pakkasella yksinäiselle tieosuudelle lähimmän avun ollessa kilometrien päässä. Aurauksessa käytössä olleesta Fargo vm-39 katkesi juuri tällaisena kylmänä talvi-iltana takapyörän pultit. Aina iltaisin talvipakkasilla oli auton jäähdytysnesteet laskettava pois, koska käytössä oli vain vesi. Paluumatka, pulttien vaihto ja renkaan asennus – muistikuvia ei minulla niistä ole liekö väsymys tehnyt tepposensa, mutta auton sain ajoissa pois suotieltä ja auraus oli suoritettu. Kun kuormat on vihdoin purettu, on kello vierähtänyt pitkälle aamuyön tunneille ei liene viisasta edes selitellä ja lepytellä vaan parasta painua nukkumaan. Kuorma-auton jarrurumpu oli todella painava ja hankalaotteinen kannettava, väsyneelle jo pitkän päivän tehneelle nuorelle miehelle. Sokerijuurikkaan ajo ajoittuu myöhäissyksyyn ja talveen. 21 enää ei tarvinnut kun lastatessa lapioida hiekkakuutiot lavalle – helpotusta se olikin. Alanteen kokoelmat Kirjoittaja oli myös VPK:n poikatoiminnan aktiivi (nämä palokuntapojat ovat kuitenkin Myrskylästä, kuva E.Alanteen kokoelmat). Mitä jos olisi tullut hälytys ! Paljon tapahtui niiden kymmenen vuoden aikana, joina toimin paloasemalla. Muutaman kilometrin päässä oli lähin talo, sepän talo, josta pyysin lainaksi potkukelkkaa helpottaakseni matkantekoani. Kalustoa luovuttava edeltäjäni ilmoitti paloauton bensasäiliön olevan tyhjän, koska säiliössä oli reikä sekä akun olevan tyhjän, koska se oli niin vanha. Turpeen ajoa ja aurausta Punkalaitumen alueella oli paljon kunnan omistamia soita, joilta nostettiin polttoturvetta kunnan omien kiinteistöjen lämmittämiseen sekä Nuutajärven lasitehtaalle. Turpeenajossa oli parhaimmillaan useita autoja. Tuntui niin turhalta ajaa edestakaisin pienemmillä kuormilla, ajamattomia ajoja kun oli jonossa pitkälti. Armeijan huutokaupasta Sisu vm-43 Pitkänniemen huutokaupasta ostettiin seuraavaksi jo isompi kuormaauto. Rikkoontunut auto oli nyt tientukkona ja oli saatava keinolla millä hyvänsä pois ennen aamun turvekuljetuksia. 90 hv moottorilla varustettu Sisu, kantavuus 4600 kg, olikin tarpeen kun aloitimme sokerijuurikkaan ajon Turengin tehtaille. Ylisuuri sokerijuurikkaan leikekuorma matkassa, pakkasta 30 astetta ja liian pitkä odotus tehtaan pihalla – aikataulusta ollaan melkoisesti jäljessä. Räntäsateessa, lumessa ja pakkasessa tapahtuva sokerijuurikkaan lastaus suoraan pellon reunalta oli ajoittain erittäin hankalaa työtä. Keinoja ei ollut monia, jarrurumpu irti ja kantamalla viemään sitä korjattavaksi. Teksti Toivo Jokinen Kuvat: E. Poliiseilla oli käytössä yhden renkaan alle aseteltava kiilapuntari ja jos vahingossa ei saanut isoa autoa pysähtymään juuri oikeaan kohtaan vaan ajoi puntarin yli, niin se ikävä kyllä rikkoontui ! Jopa Turengin tehdas oli kieltänyt poliiseja ratsaamasta autoja omalla yksityisalueellaan eli tehtaan piha-alueella ! Kustannussyistä sekä tehdas että maanviljelijät ajattivat ylikuormia – eikä ainakaan tällainen yksityisyrittäjä nähnyt siinä mitään suurta vääryyttä, jos vain auto kesti. Niistä tapahtumista kenties joskus myöhemmin lisää. Vielä on leikekuorma purettava muutamassa maatalossa, sillä yön aikana leike jäätyy ja on pilalla aamulla. Yllätyksekseni emäntä ei suostunut lainaamaan kelkkaansa, antoi sentään luvan jättää jarrurummun talliinsa. Meidänkin Sisun kuormana oli usein 7000-8000 kg leikettä. Paluukuormana tehtaalta maanviljelijöille oli ”jurtin” leikettä rehuiksi eläimille. Poliisit yrittivät ratsata kuormia, mutta vanhemmat ”konkari-kuskit neuvoivat konstit. Talvisin soille vievät metsätiet oli aurattava ja tietysti iltaja yöaikaan jottei turpeen kuljetus häiriintynyt kapeilla metsäteillä. Pyöränlaakeri hajoaa puolessa matkassa, hätäapukorjaustyön ansiosta matka jatkuu verkkaisesti aattoyön tunteina. Aina ei auto kestänyt Silloin sattuu kun ei pitäisi – piti lähteä morsiamen kanssa uudenvuodenjuhliin. Leikkeen lastaus tapahtui koneellisesti tehtaan pihanalueella ja ylikuormaa lastattiin poikkeuksetta. Kuitenkaan tuona iltana kotiin tullessani en jaksanut valvoa jäähdytysnesteen tyhjentymistä avasin hanan ja ajattelin – jäätyköön! Punkalaitumen paloasemallepalokaluston hoitajaksi Kunnan palokalusto oli surkeassa kunnossa aloittaessani työni. Matka jatkui, onneksi ilman kantamusta, kilometrien päässä olevalle autokorjaamolle, josta sain mukaani uudet pultit
julkaisemiin tapahtumakalentereihin. Vuoden 2008 toimintasuunnitelma 3.1 Kuljetushistoriallisen aineiston tallennus ja alan tutkimus Seura jatkaa aktiivisesti kuorma-autohistoriallisen aineiston keräämistä ja tallentamista. Seuran internet-sivustoa osoitteessa www.vetku.fi ylläpidetään ja kehitetään edelleen toimimaan tavara-autohistorian kattavana ja vuorovaikutteisena tietopankkina. Seuran tapahtumista laaditaan erilliset lehdistötiedotteet, jotka toimitetaan suunnatulla jakelulla alasta kiinnostuneille lehdille, tapahtumapaikkakuntien paikallisradioja TV asemille sekä valtakunnallisille mediakeskuksille. Jäsenistön autojen toiminnan, valokuvien ja teknisten sekä historiallisten tietojen tallennusta myös sähköiseen arkistointimuotoon jatketaan edelleen. Pitkän tähtäimen tavoitteet Seura toimii aktiivisesti kuorma-, paketti-, erikoisja sekaym. 22 Veteraanikuorma-autojen Seura ry:n toimintasuunnitelma vuodelle 2008 1. 2. 3. Seura kehittää toimintamuotojaan hallittuna, jatkuvana prosessina siten, että Seuran asema kansallisena hyötyajoneuvohistorian ja perinnetallennuksen auktoriteettina jatkuvasti vahvistuu. Autoille pyritään hankkimaan uudet asianmukaiset, niiden arvoa vastaavat säilytystilat. Lisäksi jäsenistöä aktivoidaan osallistumaan Seuran toimintaa lähellä olevien järjestöjen sekä -yhteisöjen järjestämiin, riittävän julkisuusarvon ja tasokkuuden omaaviin tapahtumiin. Seura edistää ja avustaa jäsentensä omaehtoista työskentelyä mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi sekä toimii alan toimijoiden yhdyssiteenä. Lehti pyrkii aktivoimaan jäsenistöä Seuran toiminnan kehittämiseen. Republic 20:n ja Sisu L131 CVT:n kuntoa ylläpidetään. Johdanto Veteraanikuorma-autojen Seura ry:n (jäljempänä Seura) toiminnan suunnittelua ohjaavat pitkän tähtäimen tavoitteet. Toimintavuoden aikana Seuran omista muoseokuorma-autoista Sisu SH-4:n museointikunnostusprojekti aloitetaan ja historiatietojen keräystä jatketaan. 3.4 Julkinen toiminta Seura esittelee toimintaansa ja jäsenistönsä kalustoa yleisölle pääasiassa kevätkesäja syysajotapahtumiensa yhteydessä. Toiminnan jatkumisen ja laajentumisen varmistamiseksi erityisenä tavoitteena on nuorien henkilöiden saaminen jäseniksi ja heidän aktivoimisensa Seuran toiminnassa. 3.6 Seuran järjestämät tapahtumat Seura järjestää toimintavuotena jäsenilleen perinteiset kolme ajotapahtumaa, joiden järjestelyistä vastaavat hallituksen nimeämät ajotoimikunnat. Ulkoista tiedotusta kehitetään yhteistyössä alan lehdistön kanssa. 3.5 Tiedotusja julkaisutoiminta Jäsenistölle Seuran toiminnasta tiedotetaan henkilökohtaisesti postitettavassa VetKu -jäsenlehdessä. Seuran arkisto on alan tutkijoiden saatavilla Mobilian kokoelmahotellin tiloissa. kuljetushistoriaa sekä Seuran ja sen jäsenistön toimintaa. Seuran hallitus laatii syyskokouksen hyväksyttäväksi toimintasuunnitelman, jossa tavoitteiden saavuttamiseksi on esitetty keinot seuraavalle toimintavuodelle. Ikääntyvien kuorma-autoilijoiden haastattelututkimus käynnistetään. kiinteällä yhteistyöllä ja yhteydenpidolla alan asiantuntijoiden, sisarjärjestöjen, viranomaisten sekä hyötyajoneuvojen parissa toimivien yritysten ja yhteisöjen kanssa. 3.2 Museotoiminta ja oman museokaluston hoito Seura osallistuu taustayhteisönä Mobiliasäätiön ja sen ylläpitämän Autoja Tieliikennemuseo MOBILIAN toimintaan. ajotapahtumista tiedottamiseksi ja jäsenmaksujen perimiseksi. Yhteistyötä kehitetään myös historiantutkimuksen ja kirjallisen julkaisun asiantuntijoihin ja opiskelijoihin tavoitteena entistäkin tehokkaampi tavara-autoihin liittyvän historiatiedon tallennus ja julkaisu. Seura julkaisee kesän matka-ajotapahtumasta DVD tallenteen sekä kotimaisen Vanajan autotehtaan ajallisen tuotantokaaren kattavan, vuosilta 1949-1969 peräisin olevia Vanaja –kuorma-autoja korkealuokkaisen äänen ja kuvan avulla esittelevän DVD tallenteen. tavara-autojen sekä sotilasajoneuvojen säilyttämiseksi sekä kerää ja tallentaa näihin liittyvää perinnetietoutta ja -aineistoa. Toimintasuunnitelman mukaiset Seuran tapahtumat ilmoitetaan Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:n, alan lehtien, sisarjärjestöjen yms. Vuosittain neljästi ilmestyvä lehti käsittelee mm. MOBILIA toimii Seuran tukena kansainvälisissä liikennemuseoyhteyksissä sekä avustaa tutkimukseen ja markkinointiin liittyvissä toiminnoissa. Ajotapahtumien reitti pyritään suunnittelemaan kuljetushistoriallisesti merkittävien kohteiden ja maisemateiden kautta. Liikenne-, kulttuurija opetusministeriöitä informoidaan Seuran toiminnan merkittävästä kulttuuriluonteisesta osuudesta. Niiden yhtey. 3.3 Yhteiskunnalliset yhteydet Seuran yhteyksiä alaan vaikuttaviin viranomaisja yhteiskunnallisiin tahoihin tehostetaan. Seura toteuttaa tavara-autoperinteen hiljaisen tiedon tallentamista ja siirtämistä mm. Lisäksi lähetetään tarpeen mukaan erilliset jäsenkirjeet mm
3.8 Hallinto Seuran hallitus kokoontuu tarvittaessa, kuitenkin vähintään neljästi vuodessa. SA-HK:n meille hankkimien huomattavien etujen johdosta on kohtuullista, että Vetkussa on jäseninä vain henkilöitä, joista maksetaan SA-HK:n jäsenmaksua. Vetkun valtakunnallisuudesta johtuen on luotu järjestelmä, jossa jäsenet voivat maksaa SA-HK:lle menevän maksunsa myös paikallisen jäsenkerhon kautta, jolloin Vetkulle maksetaan vain varsinainen Vetkun jäsenmaksu. Kevätpäivän Tasaus järjestetään maalis-huhtikuussa Hämeenlinnan seudulla. Tarkastustoiminnan avulla tallennetaan vanhoja ajoneuvoja tulevien sukupolvien nähtäväksi. Klubi toimii vanhojen ajoneuvojen harrastajien valtakunnallisena kattojärjestönä. SA-HK:n hallitukseen valitaan jäsenet syyskokouksessa jäsenyhdistysten esitysten joukosta. Hallitus voi tarvittaessa kutsua kokouksiinsa myös ulkopuolisia asiantuntijoita ja Seuran toimikuntien jäseniä. Keikkaa on suunniteltu ajettavaksi Virossa tai Varsinais-Suomessa. 3.7 Toiminnan rahoitus ja varainhankinta Seuran hallituksen vuodelle 2008 laatiman talousarvion mukaan toiminta rahoitetaan pääasiassa jäsenten maksamilla jäsenmaksuilla, uusien jäsenten liittymismaksuilla, kannatusyhteisöjäsenten jäsenmaksuilla sekä kerhotuotteiden myynnillä. Vanaja –aiheinen DVD on tarkoitus julkaista tapahtuman yhteydessä. Vetkulaisena tähän on lisättävä, että maksa toki mieluiten Vetkun kautta, sillä se kasvattaa äänivaltaamme kattojärjestössämme!. SA-HK:n jäsenlehtenä on jo vuonna 1963 perustettu Automobiili-lehti, joka sisältää artikkeleita maamme autoistumisen vaiheista ja vanhoista ajoneuvoista. Miten tämä kaikki sitten liittyy Vetkun jäsenmaksuihin. Tarkoituksena on ennen kaikkea toimia alan harrastajien edunvalvojana ja tarjota harrastajille toimivat harrastamisen puitteet sekä hoitaa kotimaisia ja kansainvälisiä suhteita. Varmista siis, että maksat SA-HK:n jäsenmaksuosuuden jonkin jäsenkerhon kautta. Teksti: Jari Ala-Ilomäki Näin jäsenmaksujen aikaan saattaa olla syytä kertoa hieman kattojärjestöstämme Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:stä Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry (SA-HK ry) on perustettu vuonna 1959. Klubin jäseninä on tällä hetkellä ympäri Suomea 24 itsenäistä jäsenyhdistystä, joihin kuuluu yli 5 000 alan harrastajaa. Kaikki paikalliskerhot eivät tällaista mahdollisuutta toisen kerhon suuntaan suo. Jäsenyhdistysten äänimäärä mahdollisissa äänestyksissä puolestaan riippuu niiden yhdistyksen jäsenten määrästä, joista yhdistys suorittaa SA-HK:lle jäsenmaksua. Meidän Vetkulaisten näkökannasta SA-HK:n saavutukset ovat harrastustamme ajatellen ratkaisevan tärkeitä, sillä tunnetusti museoajoneuvon liikennevakuutus on tavanomaista huomattavasti edullisempi ja ajoneuvo on myös vapaa käyttövoimaverosta. Kevätpäivän Tasauksen yhteydessä Seuran kotimaisten kuorma-autojen ja niihin liittyvän tietouden tallentamiseen erikoistunut Vanhat Sisut ja Vanajat –merkkikerho järjestää Vanajan 60-v merkkipäivän kunniaksi kokoontumisajon Vanaja merkkisille kuorma-autoille entiselle Vanajan Autotehtaalle. Tapahtuman yhteydessä pidetään Seuran kevätkokous. 23 teen pyritään järjestämään vierailuja paikallisiin yrityksiin sekä kuljetuskulttuuria käsitteleviä luentoja. Jäsenistöä aktivoidaan kannatusjäsenten hankintaan. Tuusulassa 27.10.2007 Veteraanikuorma-autojen Seura ry Hallitus Mikä ihmeen SA-HK. Yhtenä SA-HK:n tavoitteena on suomalaisen ajoneuvohistorian tallentaminen. SA-HK:n aloitteesta luotiin museoajoneuvotarkastustoiminta, joka on toiminut jo vuodesta 1978 alkaen. Jäsenkerhon jäseneltään perimä maksu koostuu siis kerhon osuudesta ja SA-HK:n osuudesta. Ajojen yhteydessä pidetään Seuran syyskokous. Loska-ajot ajetaan loka-marraskuussa, mahdollisuuksien mukaan hämäläisissä maisemissa. Kesäkeikka järjestetään kesäkuun alkupuolella
Sain kunnian osallistua Fordilla 1975 Oy Victor Ek:in 90 v –juhliin. Vetkun toiminnassa on täysillä mukana koko perheeni; Ihana vaimoni Seija Salento-Koskinen sekä hänen poikansa Jani Laurinen s. Myös Ahvenanmaan keikka onnistui aivan täydellisesti. Siellä Puntin Kimmon paloautoFord toimi hienosti antaen myös filmaajalle oivan liikkuvan kuvausalustan. Muusta harrastustoiminnastani voisin kai mainita Vetkun lisäksi Rahtarit ry:n, VPK-toiminnan, moottoripyöräilyn, valokuvauksen, sekä ennen muuta hommat vaimoni Seijan ja hänen poikansa Janin apumiehenä maatilalla, eli rehellisesti sanoen päätoimisena renkipoikana – harmaaFergu on sentään ikioma! (Ferguson TE 20/ 954). Isä osti 1957 Vanaja linjaauton, jolla alkoi ajamaan Rajakylästä Malmin kautta Helsinkiin. Niihin aikoihin olin jo ehtinyt olla myymässä bensaa Malmin Unionilla ja Askartelukeskuksessa mm. Koskiselle ajamaan linja autoa, josta 2007 siirryin yrityskaupan myötä nykyisen työnantajani, Oy Pohjolan liikenne Ab:n palvelukseen, jossa jatkan edelleenkin. 1958, Sisu K-28 vm. 1975. Raimo myös lainasi halliaan kun tein Vetkun Republicin vaihdelaatikkoremonttia ja kunnostin sille hankitun kuljetuslavan. Se oli upo-uusi Vanaja V8, tyyppi 801. Isä ajoi Fordsonilla maitoa Helsinkiin Maanviljelijän Maitokeskukseen. Porukkahenkihän on vetkulaisilla aivan mahtava – Paras Jengi! Mielenpainuvimpia yhteisiä tapahtumia ovat minun Vetku-kaudellani olleet esimerkiksi Kannaksen Keikka, vaikka AA-Ford matkan varrella vähän kiukuttelikin. 1975 Rajakylän autot A, E, K & pojat myi Liikenne Oy:lle, josta isä jäi 1980 eläkkeelle ja muutti meidät lapset kasvattaneen ja kouluttaneen äidin kanssa takaisin Pornaisiin Vermijärvelle, nauttimaan eläkepäivistä. 24 Minä Markku Tapio Koskinen synnyin 05.01.1949 kotona. Se oli muuten Pornaisten Laukkoskella, tarkemmin sanottuna Jokimäessä. Vuonna1960 muutimme Helsinkiin Mellunkylään, jolloin meille tuli uusi Volvo B615 linja-auto Kutterin korilla. Kehitysterveisiä näin hyvälle seuralle, kuin Vetku on, on vaikea keksiä. 1954 ja Scania L-50 vm.1970 sekä pari maamoottoria. Toinen minulle läheinen Ford on ollut Korson VPK:n Ford TT /1924 paloauto, jota sain hoitaa ja ajella hääja Vappukeikoilla ja muilla VPK:n juhlilla aina vuoteen 2000 saakka, jolloin muutin takaisin Pornaisiin. Ensimmäiset Loska-ajoni olivat muistaakseni 1996 Nokialta, jolloin olen liittynyt Vetkuun ja sen jälkeen olen ollutkin mukana lähes kaikilla keikoilla. Stenvallin Raimoa saan kiittää, että hän on kelpuuttanut minut ajamaan museokuorma-autojaan monilla Vetkun keikoilla. Saman vuoden elokuussa menin Victor Ek:ille, jossa ajoin kaikkea huolintatavaraa ja muuttoja sekä kotiettä ulkomailla. Vanhojen kuorma-autojen pariin jouduin vuonna 1972, kun Victor Ek:ille ostettiin 1931 -mallinen Ford AA, jonka kunnostuksessa sain olla mukana Saarimaan Sepon kanssa. Jospa me itse kukin vähän alentaisimme kynnystä ja pistäisimme paperille tietojamme ja mietteitämme, ja vaikkei aina niin puhdasoppista tekstiä syntyisikään, olisi siitäkin varmasti paljon apua. Toisille vetkulaisille haluaisin muistuttaa, että kyllä meidän pitäisi kaikkien yrittää yhdessä avustaa yhteisen lehtemme toimittamisessa lähettämällä juttuja ja hankkimalla aineistoa. Toisinaan olen mietiskellyt, olisikohan mahdollista saada kokoon tarpeeksi talkooväkeä, jos tulevaisuudessa järjestettäisiin kaksi erillistä kesäkeikkaa. Terveisin Markku Tapio Koskinen Pornaisten Vilonojalla 25.11.2007 Vetku esittelee kuva: Seija Salento-Koskinen Markku Tapio Koskinen. Vuonna 2000 Siirryin A. Myöhemmin Thamesilla ja Gatzeilla hiekkaa rakentajille ja Jokimäen sahalta lautaa Sörkän satamaan Helsinkiin. Olen toiseksi vanhin Aarne ja Helvi Koskisen viidestä lapsesta, eli meitä oli isoveli Raimo, sekä minua nuoremmat Marja, Erja ja Arto. 1976. Haikosen Matille olemme tehneet pari ”kupla-Volkkaria”, sekä juuri marraskuussa museoautoksi valmistuneen 1964 –mallisen Scania-Vabis L56:n. 1969 alkoi ”Vanaja-miehen” urani Haikosen Taunon tukkiauton kanssa. 1972 ja Jenni s. Nettisivut ovat nykyisin todella hyvät, niitä kun vielä oppisi itse kukin kunnolla käyttämään ja hyödyntämään. autoratoja ja lennokkeja sekä toiminut Yleisvaraosassa autotsupparina ja varaosamyyjänä. Pääsin isän ja muiden kuskien kyydissä, kun vaan koululta kerkesin. Seuraava auto oli Scania-Vabis B56 vm 1964, myös Kutterin korilla. E. Vuonna 1969 isä möi autot veljelleen Armas Koskiselle jääden hänelle töihin. No, ehkä lehdessä voisi olla enemmänkin todellisten mobilismitaitajien haastatteluita. Omia työn alla olevia projektejani ovat Vanaja VA-2 vm. Harrastustamme tukevat vahvasti myös omat, aviossa olevat tyttäreni Katja s
Viimeinen tartuntapisara minuun iski vuonna 1989. Yrittäjän vuoden kohokohta on aina Vetkun Keikka. Nykyisin Vetkun hallituksen jäsenenä yritän edistää osaltani kuorma-autoperinteen tallentamista erityisesti täällä Pieksämäen seudulla. Olihan se hieno kunnianosoitus, jota kyllä arvostan. Velipojan kanssa olemme pitäneet 30 vuotta korjaamoa, jossa korjataan ja muokataan raskasta kalustoa. Olen aina ollut kiinnostunut kehittelemään ja rakentamaan työvälineitäni tehokkaammiksi ja paremmin toimiviksi. Olin juuri palaamassa puutavarakuorman viennistä Myllykoskelta, kun kuulin radiosta että Pitkän Keikan (Rovaniemi-Lappeenranta) veteraanikuorma-autot olivat juuri lähdössä Mikkelistä. Joskus voisi kokeilla jotain alueellisia keikkoja eri puolilla suomea yhtä aikaa. Valitettavasti vaan ei kaikille keikoille aina ehdi mukaan. On isoja ja pieniä, joita yritetään laitella aina kun vain aikaa on. Pieksämäen Vuoden yrittäjä -palkinto 2007 sattui meidän kohdalle. Siinä pääsevät tehokkaasti yrityselämään sisään. Olen myös SKAL Itä-Suomen hallituksen jäsen. 1957 Kuva:PAI. Pojilla on myös jo omakin yhtiö, jonka toimiala on teollisuuskiinteistöjen vuokraus. Pidetään siitä kiinni! Tätä kirjoitellessa 2.12. Olen toiminut hallituksen jäsenenäkin aika pitkään. Ristiinan kieppeille pysähdyin kuolaamaan, kun autot köröttelivät kohti Lappeenrantaa. Museoauton ikää viidellä vuodella korottanut asetusmuutos on ollut pettymys varsinkin kuorma-autojen osalta. 30.8. Museoauto-innostus on minulla kypsynyt pikku hiljaa pienestä pojasta lähtien. Nostotöissä ja raskaita komponentteja kuljetellessa oppii arvostamaan kuormansidontaa, siihen olemmekin paljon panostaneet. Yrittäjyys on suvun geeneissä, olen hoidellut 90 -luvun alusta isäni 50 vuotta sitten perustamaa kuljetusyritystä, jossa pojat touhuaa mukana. Tallennusja entisöintiprojekteja meillä on tällä hetkellä muutamia, mikä missäkin vaiheessa. Pieksämäen Kuorma-autoilijat ry:n puheenjohtajana olen ollut 1990 -luvun alkupuolelta lähtien. Eräitä kohteita olen patentoinutkin radalla liikkuvasta kiskopyöräautosta, jota käytetään huoltotöissä. Niitä rakensin kaksikin kappaletta, nyt ovat jo vanhuuttaan poistetut käytöstä. Olavi Nenonen Vetku esittelee Olavi Tapio Nenonen s. 23 ja sen jälkeen 3 luokan teille. Kiittelivät sen välityksellä aktiivisesta toiminnastani Pieksämäen yrittäjien hyväksi. 25 50 -vuotispäiviä meillä vietettiin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Keikkojen järjestäjille, joka on aina pieni porukka on meidän annettava suuri kiitos heidän työstään! Vetkun keikat ovat aina mielenkiintoisia ja leppoisia, kuten porukkakin. Toisinaan Keikan aikataulu vähän heittää ja tiedotuksessakin on ajoittain pientä häikkää, mutta ainahan on ilman isompia kommelluksia määränpäähän päästy joko ennemmin tai yleensä myöhemmin. 2007 Klo 22.00 tuli aurauskäsky; Pintateille voi lähteä klo. Tomppa lähti heti auraamaan ja minä aamulla niihin normaaleihin töihin. Huomenna taas ”normaaleihin” töihin, eli tiedossa on nostoja ja kuljetuksia. Perheeseeni kuuluvat vaimo Leila Irmeli, sekä pojat Tomi ja Topi. Ihailin aina Pieksämäen kaupungin DeSoto paloautoa, jonka sain sitten huutokaupasta ostettua ja palautin sen alkuperäiseen asuunsa. Vetkun ja vetkulaisten on aihetta olla ylpeitä heidän tekemästään työstä kulttuurihistoriallisten ajoneuvojen ja kulttuuriperinteen hyväksi
Pysyäkseni hengissä minun oli samalla tyydyttävä olemaan osa maailmaa, kertoo Anna-Leena. Nyt käsitän kuorma-auton aiheuttaman kuolemanvaaran tajuamisen merkinneen tärkeää käännettä. Soraryöppy sokaisee tytön silmät, pieniä kiviä osuu otsaan ja polviin, samalla kun suuri musta pilvi tuntuu peittävän auringon. Ymmärsin silloin lisää särkymisestä, rakentamisesta ja elämästä ihmisten joukossa. Mutta vain tilapäisesti. Pysähdy! Kuuluu jostakin äidin hätääntynyt huuto. Vaistomaisesti äidin huutoa totellut tyttönen huomaa seisovansa nipin napin pysähtyneen kuorma-auton edessä. Innoissaan tyttö kirmaa seuraamaan sitä. Varhaisemmissa teoksissa on latautuneita muunnelmia symbolisista aiheista, kuten valtaistuimista ja pyörätuoleista, kattokruunuista ja ihmishahmoista univormuissaan, perustelee taiteilija henkisiä vaikuttimiaan. Matkansa aikana hän jatkoi lisäaineiston keräämistä tuotantoaan varten. Perässä, pienen matkan päässä, työntää äiti lastenvaunuissa pikkuveljeä. Minä en ollutkaan enää vauva, niin kuin pikkuveli oli. Taiteilijaystävämme näyttelyja julkaisutuotantoon voi tutustua internetissä sivulla www.anna-leenavilhunen.com Osa maailmaa (A Part of the World ), öljy kankaalle koko 170x120 cm, valmistumisvuosi 2006 Helsingin kaupungin taidemuseon kokoelmat 2007 valokuvaus Marja Pursiainen. Työni perustuu tarinoiden kertomiseen sekä värin, ruutumuodon ja materiaalinkäytön vapautuneisuuteen. Lapsuusajan kokemukseen perustuva mielikuva 50-luvun kuorma-autosta kulkee mukana hänen useissakin teoksissaan, joten hän päätti viettää päivän seurassamme Vetkun Päijänteen Keikalla. Ankaran säikähdyksenkin hetkellä pienet aivot piirtävät muistilohkoonsa yksityiskohtia mahtavasta punaisesta auton keulasta, jossa harmaat jäähdyttäjän säleikön rivat kaartuvat ylväänä ja uhkaavana hänen ylitseen. Kuorma-autoperinteen vaaliminen ja esittäminen voi siis palvella muutakin kulttuurituotantoa, ei ainoastaan omaansa. Kuorma-auton kuljettajan kiiruhtaessa nostamaan säikähtäneen tytön turvalliseen syliinsä tarkka mielikuva auton keulasta katoaa. Toisessa tarinassa pysähdyin kerran aikuisena seuraamaan lähestyviä saippuakuplia. 26 Pieni tyttö hyppelee pitkin kapeata soratietä. On mielenkiintoista ja motivoivaa ajatella, mihin kaikkeen tallentamamme kuorma-autohistoria voikaan liittyä – vain mielikuvitus asettaa rajat yhteistyömahdollisuuksille. Kotona on pienoiskuorma-autoja ikkunalaudalla ja työhuoneella kaikenlaista kuorma-auto-aineistoa, joten itse aihe ei tunnu lainkaan vieraalta. Anna-Leena Vilhunen on Kajaanissa 1955 syntynyt, Helsingissä asuva kuvataiteilija, jonka tuotannossa kuormaautolla on ollut merkittävä vaikutus. Jostakin alitajunnan syövereistä sama kuva palautuu vuosikymmeniä myöhemmin jo aikuiseksi varttuneen taiteilijan kankaalle. Niiden kautta voin pohtia sitä, mikä ihmisiä yhdistää ja erottaa vaikka ne ovat lähes huomaamattomia ja niiden kaltaisia asioita voi tapahtua kenelle tahansa. Jo kevään 2007 näyttelyä varten oli hän kevättalvella -06 ollut Kangasalla Mobilian kokoelmahotellin tiloissa piirtämässä ja kuvaamassa. Ensimmäisessä tarinassa olin pikkulapsena juosta kuorma-auton alle. Pienen tytön dramaattinen kokemus ei varmaankaan aivan sanatarkasti kulkenut toimittajan mielikuvituksen värittämässä ingressissä kuvatulla tavalla, mutta totta on se, että hän todellakin oli vähällä jäädä kuorma-auton alle. Äiti voi huutaa, mutta pysähdyttävä minun on itse, ellen halua jäädä kuorma-auton alle. Kirkasvärinen ritariperhonen lepattelee omaa matalalentoaan tienpenkan kumpuilevalla kukkakedolla vaihtaen välillä tien puolelta toiselle. Esimerkiksi yksityisnäyttelyssäni tm.galleriassa keväällä 2007 oli esillä kahdesta tarinasta lähtenyt uusien maalausten kokonaisuus. Syntyi orastava tietoisuus olemassaolosta erillisenä ihmisenä. Eletään vuotta 1958 Mäntässä. Kriiisshhh…!Heti perään
Sen jälkeen Sahalahteen, ja ruokatunnin jälkeen oli vielä tiedossa keikka Kuljun moottoritietyömaalle. Puinen lava natisten, laidat pullistellen se lähti tulemaan seulan alta. Punavalkoisen, kaksiakselisen Vanajan 5.5 kuutioinen lava täyttyi nopeasti. Repsikka on siis monessakin mielessä apulainen, aputehtäviä hoitava henkilö. Sanana repsikka on tunnettu jo ainakin 1800-luvulla Kaakkois-Suomessa, Etelä-Pohjanmaalla ja hämäläismurteissa. Oli sellaisiakin päiviä, jolloin kyytiin päästyään ei tarvinnut vaihtaa autoa päästäkseen eri reiteille. Juosten kiirehdin kotiin. Koulureppu nurkkaan ja soramonttuvaatteet päälle, ja edelleen juoksujalkaa kaverin kanssa montulle. Siellä oli parhaimmillaan toistakymmentä autoa odottamassa jonossa pääsyä kumisen kuljettimen alle ottamaan murskainlastia. Joskus kesälomilla hankkiuduimme heti aamusta penäämään peukalokyytiä toisinaan paremmalla, toisinaan heikommalla menestyksellä. (kuva: Olavi Koson kokoelmat.). sahanpurujen kerääminen varastoalueella. Auton lähestyessä nostimme kaverin kanssa peukalot pystyyn. Seulan läpäisseet kivet heilauttivat alla odottavaa kuormaautoa. Kielihän uudistuu muutenkin jatkuvasti, samalla kun erilaisten lainasanojen osuus kasvaa huimasti. Repsikan tehtäviin kuului sahoilla mm. Auto hiljensi ja pysähtyi, ja vilkaisimme hymyillen toisiamme noustessamme kyytiin. Alkuaan repsikka oli apumies nimenomaan sahoilla. Suoraman koululle kantautui länsituulen tuomana sepelimyllyn yksitoikkoinen jyminä, mutta oli vain maltettava odottaa koulupäivän päättymistä. Niin kivaa kuin se olisikin. TVH:n massakone ja O Koson Volvo 485/1961. Kuulemma sen niminen vanhainkotikin on olemassa. Silloin istuttiin kaksiakselisen Vanajan tai nokattoman Volvon kyydissä yksitoikkoiseksi käyvää maisemaa katsellen. Sanan lähtökohta on venäjän kielestä (grebshcik=haravoitsija), joten sen alkuperä lienee kaakon suunnalla. Vasta myöhemmin repsikka on yleisimmin tarkoittanut kuorma-auton tai rekan apumiestä eli vänkäriä. Lasti käytiin sillä kertaa kippaamassa viidentoista kilometrin päähän tietyömaalle. PIKKUPOIKIEN ELÄMÄÄ SORAMONTUN KUPEESSA Pekka Mäkinen Repsikka -nimityksen alkuperästä Kuva on lapinjärveläiseltä soramontulta. Repsikka-niminen noutopalvelutoimi, -taloyhtiö, useitakin baareja ja ravintoloita. Uudistumisella on myös haittansa – jokapäiväisestä käytöstä poistuneet sanat unohtuvat. Suomen kieleen, joka nykyisin sisältää yleisessä puhekäytössä kaikkiaan hieman alle 10 000 sanaa, tulee joka päivä 3-5 uutta sanaa! Ilman lainasanoja kielemme saattaisi ollakin aika ilmaisuköyhää, sillä silloin joutuisimme keskustelemaan vain 600 sanaa käsittävällä kielellä. Oli suunnattoman jännittävää odottaa, hiljentääkö kuljettaja vai tyytyikö vain heilauttamaan kättään. Joskus taas oli tyytyminen soramontun sisäiseen kuljetukseen siirrettäessä soraja sepelikasoja lyhyitä matkoja. Suurimmat kivet eriytyivät seulan viereen kasalle. 27 Toukokuun loput olivat meille pikkupojille kiusallisia. Nämä autot eivät olleet niin huolella pidettyjä kuin olivat julkisen liikenteen seassa päivittäin lasteineen jyräävät kuorma-autot. Vanhat sanonnat ja nimitykset ovat myös perinnetietoa, joka kannattaa tallentaa, ennen kuin kansa unohtaa, missä yhteydessä niitä on edes käytetty. Toisaalla montussa pyöräkuormaaja nosti kauhansa soraseulan ylle ja kippasi kourallisensa tyhjäksi. Parhaimmillaan muistan tehneeni Kangasalta Ruutanaan kaksi peräkkäistä reissua. Ei huono nimivalinta, apuahan vanhetessa entistä enemmän yleensä tarvitaan. VetKuun paljon kirjoitellutkin repsikka säilyy varmaan vielä kauan kielenkäytössämme, vaikka harvoinpa nykyisellä yksinajon aikakaudella kuorma-autosta repsikkaa tapaa. Kymppipyöräisiksi nimitimme niitä telein varustettuja, pääsääntöisesti 7.3 kuution vetoisia kuorma-autoja, joiden kyydissä saimme pisimmät peukalokyydit. Useampiakin selitysversioita kuulee annettavan vaikkapa rekka-nimityksentai pankko-sanan alkuperästä. Myös linja-auton rahastajaa ja jopa juoksupoikaa tai -tyttöä on sanottu repsikaksi. Arkikieleen vakiintuneet sanonnat ovat usein niin tuttuja, että harvoin tulemme miettineeksi, mistähän ne ovat muotonsa saaneet. Repsikka on kelvannut moneenkin nimikäyttöön; maastamme löytyy esim
(Ajoneuvolaki, 1090/2002, 24 §) Tilastojen valossa Ajoneuvorekisteri Jäsenistön ikäjakauma. Vetku kiittää toimintansa tukemisesta Kannatusjäseniään v. 28 Minkä ikäistä joukkoa ovatkaan ne n. Vuosi 2007 on ollut vilkas vuosi museoajoneuvotarkastusrintamalla kautta linjan, joten kuorma-autojen osalta 800:n raja lienee jo ylitetty. Maamme museoikäisen hyötyajoneuvokaluston taltiointi on onnistunut hienosti. 600 kuorma-autoperinteen tallentajaa, joista muodostuu kulttuuriyhdistys VETKU. A. 2007! HOTELLLI TALLUKKA K. Oheinen taulukko kuvaa tilannetta 31.12.2006, mikä on viimeisin julkistettu virallinen tilasto. Näin se hiljainen tieto siirtyy sukupolvelta toiselle hauskan harrastamisen avulla. LÖFGREN KY MESI-AUTO OY OY NÄRKÖ FINLAND AB OY POHJOLAN LIIKENNE AB OY SCAN-AUTO AB OY SISU AUTO AB STENVALL-YHTIÖT SUOMEN KULJETUS JA LOGISTIIKKA SKAL ry TAMPEREEN AUTOVARAOSA OY TEHO FILTER Oy TÖYSÄN KENKÄTEHDAS OY VAINIKKA AIRA JA PAAVO VEHO GROUP OY AB Museoajoneuvo Museoajoneuvo on katsastustoimipaikan valtakunnallisen rekisteröidyn museoajoneuvojärjestön lausunnon perusteella museoajoneuvoksi hyväksymä ajoneuvo, jonka valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 30 vuotta ja joka on säilytetty alkuperäistä vastaavassa kunnossa tai entistetty asianmukaisesti. Ilahduttava havainto on esimerkiksi se, että porukasta löytyy sekä runsaan tietomäärän hankkimaan pystyneitä senioreita, että myös sen hyödyntäjiä, joilla voi sanoa olevan koko elämä vielä edessään. Oheinen, syntymävuosien mukaan lajiteltu kaavio kertonee sen ainakin suuntaa antavasti, vaikka tieto monen jäsenen syntymäajasta puuttuukin jäsenrekisteristämme
Vetku suosittelee tapahtumaa vaihtoehdoksi niille kuorma-autoharrastajille, jotka eivät voi osallistua Eestin Keikalle. Järjestää Suomen kuljetus ja logistiikka SKAL ry ja Mobilia. Tallinnan jälkeen ajoreitin etappeja tulevat todennäköisesti olemaan mm. Muita yhteistyökumppaneita ovat Mobilisti-lehti, SA-HK, Suomen Linjaautohistoriallinen seura ja Veteraanimoottoripyöräklubi. Näin myös raskaan kaluston entisöinnin laadusta. Tallink Star alus lähtee Länsisataman terminaalista klo 10.30. klo 13.00. Suuri veteraanikuorma-autonäyttely järjestetään Hämeenlinnan kauppatorilla lauantaina ja sunnuntaina. Aulis Hartikainen Juankoski 0400-576212 Pentti Honka Liminka 0400-286925 Kalevi Honkaniemi Parkano 041-4461061 Pentti Ihamäki Leppävirta 0400-913700 Yrjö Kaasalainen Harjavalta 0400-626770 Jouni Kallio Kurikka 040-5003212 Jari Krouvila Masku 0400-114143 Mauno Kumpulainen Forssa 0400-474879 Alpo Penttinen Nousiainen 0500-593970 Tom Rönnberg Espoo 050-3687263 Esa Suomi Lahti 050-5400756 Aki Tegelberg Kontiomäki 040-5053294 Timo Volanen Mäntyharju 0400-975073 Teuvo Vuortio Oulu 0400-399419. Haapsalu – Kurtna (Saku) – Rakvere ja Käsmu. Kansallinen Museoajoneuvon päivä 2008. Vetkun erityisohjelmaksi on kaavailtu höyrylaivan halkotäydennyksen toimittamista puukaasukäyttöisestä kuorma-autosta. Paluu kotimaan kamaralle tapahtuu jälleen Tallink Starilla 8.6. Luvassa on aiheesta useita asiantuntevia alustuksia. Vetku on kahden edellisen vuoden tapaan mukana yhtenä pääjärjestäjänä Kansallisen Museoajoneuvon päivän toteuttamisessa. Tarkastajien yhteystiedot Arto Rantala Tampere 0400-838355 vastaava museoajoneuvotarkastaja. Kuorma-auton päivä Mobiliassa 15.6.2008 Kuorma-auton päivä. SA-HK:n retkeilyajot 2008 Jakobstadsnejdens Veteranbilssällsskap rf järjestää Pietarsaaressa 6-8-6.2008 SA-HK:n retkeilyajot. vierailut entisen Vanajan autotehtaan paikalla nykyisin toimivissa Patria Vehicles Oy:n ja Sisu Axles Oy:n tuotantolaitoksissa. Tarkastajien tietotaidon ylläpidosta ja koulutuksesta huolehtii vastaava tarkastaja ja he ovat kaikki kattojärjestömme SAHK:n valtuuttamia. Päivien ohjelmaan sisältyvät mm. Vetku on nimennyt joukon erityisesti hyötyajoneuvotuntemusta omaavia tarkastajia eri puolille maatamme, jotta kaikilla hyötyajoneuvoa entistävillä jäsenillämme olisi mahdollisuus käyttää hyväkseen mahdollisimman asiantuntevia palveluita. Yhteistyöryhmä valmistelee Kangasalla Mobilian alueella 7.6.2008 toteutettavan valtakunnallisen tapahtuman ohjelmaa. Eestin Keikka 2008 toteutuu! Jännityksellä odotettu Vetkun päätapahtuma käynnistyy Helsingissä 4.6.2008. Vetkun kotimaisten kuorma-autojen merkkikerho Wanhat Sisut ja Vanajat järjestää Vanajan 60 v-juhlan kunniaksi suuren kokoontumistapahtuman Hämeenlinnassa 5-6.4.2008 Kevätpäivän Tasaus 2008 –ajon yhteydessä. On suotavaa, että Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenistö käyttäisi ensisijaisesti Seuran omien tarkastajien palveluita. Osallistujamäärä on olosuhteiden pakosta jouduttu rajaamaan 40 autokuntaan. 29 Kalentereihin merkittävää… Vanaja, suomalainen kuorma-auto 1948 – 1968. Samassa yhteydessä järjestetään myös Kuorma-auton tunnistuksen SM-kilpailun loppukilpailu. Ovathan hyötyajoneuvojen rakenteet ja myös niitä koskeneet säännökset kautta vuosikymmenten olleet varsin poikkeaviakin verrattuna vaikkapa perus-henkilöautoihin. Sunnuntaina on Seuran kevätkokouksen lisäksi myös arvokas juhlaseminaari, joka perehdyttää kuulijat erityisesti Vanajan, mutta samalla myös yleisesti suomalaisen kuormaautotuotannon historian vaiheisiin. Museoajoneuvolausuntoja katsastusorganisaatiolle antava tarkastaja on kovan paikan edessä, ellei hänen ajoneuvohistorian tuntemuksensa katakaan raskasta kalustoa. Veteraanikuorma-autojen seura ry:n valtuuttamat museoajoneuvotarkastajat Veteraanikuorma-autojen seura kantaa huolta hyötyajoneuvokaluston osalta oikeaksi varmistetun historiallisenja perinnetiedon tallentamisesta ja siirtämisestä tuleville sukupolville
Varustettu kahdella ruuvikiinnittimellä. Myydään sekalaisia varaosia, jotka ovat kulkeutuneet Vetkun haltuun. Hinta 40,00 /kpl. 28 minuuttia aitoa tunnelmaa on parhaimmillaan laadukkaalla kotiteatteritai stereolaitteistolla kuunneltuna. Keulamerkki veteraanikuorma-autoon Metallinen, valettu Veteraanikuorma-autojen seura ry:n tunnusmerkki jäähdyttimen säleikköön kiinnitettäväksi. Lakkimerkit Metallinen, valettu lakkimerkki auton aikakauden mukaisessa ajurinlakissa on jokaisen vetkulaisen tunnus. Hinta 20,00 /kpl T-paidat ja colleget Seuran logopainatuksella Lämmin, vahva college, väri harmaa, edessä 1-v logopainatus tummansinisellä. Tiedustelut mahd. Postituskulut lisätään. 30,00 /kpl). 0400-449 009 sähköposti markku.tapio.koskinen@kolumbus.fi Vetkun kerhotuotteita ostamalla tuet seuramme toimintaa. yhteishankinnasta Raimo Mesiranta raimo.mesiranta@mesiauto.fi p. Tunnistaa voi kuvista www.vetku.fi/kauppapaikka/ “vetku myy” Tiedustelut Markku T Koskinen, Pornainen, p. Vetkun kerhotuotemyynti, Kirsti tai Raimo Stenvall p. varastossa kokoja: M, L, XL, XXL sekä pikkukuskeille 140 cm. 0400 631 644. Tallenne esittelee nuoruuden voimalla jyräävien vanhojen kuorma-autojen tunnelmaa kuvan ja todella laadukkaan äänen keinoin. 0400-450 585 sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Katso netistä! www.vetku.fi/ Video / Ääni Yhtenäiset infokyltit museokuorma-autonäyttelyihin. Pyöreä, halkaisija 80 mm. Äänessä on pyritty autenttiseen lopputulokseen. Pitkätai lyhythihainen. Hinta: 25,00 /kpl Kauluksellinen T-paita, värit valkoinen ja sininen, edessä 1-väri logopainatus tummansinisellä (sinisessä paidassa valkoisella). Hinta 25,00 /kpl Lähetyskulut lisätään. SATSIA PUTKEEN osa 1 –tallennetta vielä saatavissa. 0400-450 585 sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi MYYDÄÄN :. Saatavana Vetkun kerhokaupasta Kirsti tai Raimo Stenvall p. 0400-450 585 sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi Hinta Seuran jäsenille 25,00 /kpl, (eijäs. Hinta 15,00 /kpl Harmaa T-paita, edessä tyylikäs logopainatus murretulla sinisellä Aikuisten koot, hinta 10,00 /kpl Pikkukuskien koot hinta 8,00 /kpl Laadukas musta T-paita hienolla Vetkun 5-väri logopainatuksella. DVD-levyn hinta koteloineen 30,00 Tilaukset: jari.ala-ilomaki@vetku.fi tai Vetkun kerhotuotemyynti, Kirsti tai Raimo Stenvall p. 30 Upea lahjavinkki kuorma-autohistoriasta kiinnostuneille! Päijänteen Keikka 2007 -tapahtuman parhaat 90 minuuttia tallennettuna DVD:lle
90 min.. Vihjeet esim. Etsimme paria liiketunnukselle. 050-373 9332 (Helsinki) varmimmin klo 9-12. 0440-161 925 arja.vahamaki@dnainternet.net Esintäkuulutus Veteraanikuorma-autojen seuran Republic 20:n lavaan on kiinnitettynä auton maahantuojan ja kokoonpanijan, S.O.K. 286,00 /srj (ei-jäs. Mukana kotelon kannen tiiviste sekä suodattimen ja kotelon väliset kumitiivisteet. 2007 Päijänteen Keikka Vääksy Vesivehmaa Luhanka Jämsä Muurame Jyväskylä JUURI ILMESTYNYT UUTUUS. 2007) erikoishintaan jäs. Hannu Mattila, Lukupurontie 6 N 14, 02200 ESPOO, P. kuva). Toimituksiin lisätään postimaksu. 31 Öljynsuodattimia Leyland 0.680 moottoreihin, ainakin versioon 109 D (1960-61) saakka. Tallenne on nyt saatavana hintaan DVD 20 + postikulut ja VHS 25 + postikulut. 020 741 6601/Kari Palojärvi tai sähköpostilla kari.palojarvi@skal.fi . Kuvion halkaisija on n. laajempi luettelo www.vetku.fi > kauppapaikka/myydään. 1995 Matkalla muistojen Petsamoon Rovaniemi – Liinahamari 1996 Juhlakeikka Ka-100 v. 044 310 0680 jari.ala-ilomaki@vetku.fi VANAJA roiskeläpät hinta 35 /pari Vanaja-logolla varustettuja roiskeläppiä voi tiedustella Raimo Stenvallilta, puh. 1970:n osia: mm. Suodattimen mitat (mm) ovat: suodatinosan korkeus 245 suodatinosan halkaisija 110 yläosan öljylähdön korkeus 24 yläosan öljylähdön ulkohalkaisija 44. mm. ZIL, GAZ, UAZ, Kamaz, RAF, MAZ merkkisten autojen eri malleihin. Puh. Yli 200 sivua / 350 kuvaa. (09) 420 9080 Scania L 50 Superin vm. Koko sarja (13 kpl v. Kevätpäivän tasaus 2007 –keikkatallenne. sähköpostiin info@vetku.fi Vetkun aiemmista keikka-ajoista kuvatut videokoosteet muunnettuna DVD-versioiksi. 0400-450 585 sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi Keikat, joilta on kuvattu videotallenteet: 1989 Pitkä Keikka Vetkun ensimmäinen ikimuistoinen matka-ajo Rovaniemi – Oulu – Iisalmi – Kuopio – Mikkeli Lappeenranta 1990 Jäämeren keikka Petsamon liikenteen 50-v juhla-ajo Rovaniemeltä Jäämeren rannoille 1993 Muistojen Magneettimäki Petsamon liikenteen muistomerkin pystytysjuhla Inarin Kaunispäällä. Tekijät Olli Blomberg, Toivo Hytönen ja Pertti Lähivaara sekä joukko seudun autoilijoita. Vetkun kerhotuotemyynti, Kirsti tai Raimo Stenvall p. Suodattimet ovat Teho Filterin valmistamia, tyyppi 5113. Jäsenhinta vain 25,00 /kpl (ei-jäsenille 30,00 /kpl) + postituskulut yksittäin tilattaessa. pit. 0400-450 585 Venäläisten autojen erilaista kirjallisuutta kuten katalogeja, korjaamokäsikirjoja, varaosaluetteloita, myyntiluetteloita. Kirja kuvaa puunkuljetuksien historiaa aina 1700-luvulta nykypäivän toimintaan asti. Helsinki – Karjaa – Salo – Perniö Turku 1999 Kannaksen Keikka Karjalan historialliset, muistorikkaat seudut kierrettiin 2000 Susirajan Keikka Ilomantsi – Naarva – Uimaharju – Koli – Juuka – Nilsiä – Juankoski 2001 Ahvenanmaan Keikka Halikko – Naantali – Turku – Mariehamn – Eckerö – Geta – Bomarsund – Kastelholm – Långnäs 2003 Kymenlaakson Keikka Tuusula – Pornainen – Porvoo – Loviisa – Kotka – Vaalimaa Hamina – Anjalankoski – Kouvola – Verla – Orilampi 2004 Pohjois-Suomen Keikka Oulu – Pudasjärvi – Taivalkoski – Kuusamo – Suomussalmi – Vartius – Kuhmo – Sotkamo 2005 Etelä-Pohjanmaan Keikka Jalasjärvi Kauhajoki Lapväärtti Närpiö Maalahti Vaasa Isokyrö – Alahärmä 2006 Savo-Karjalan Keikka Joensuu – Liperi – Rääkkylä – Kitee – Kesälahti – Punkaharju – Savonlinna – Rantasalmi – Pieksämäki. ks. Tilaukset SKAL Itä-Suomen toimisto, Maaherrankatu 21 B, 70100 Kuopio, p. Pohjoissavolaisten puukuljetusten historijjoo ˆ Purouitoista kumipyörille. Koe tai verestä muistojasi vetkulaisten seikkailuista mäntyharjun poikien maankuuluilla reissumailla! Mikkelin Mobilistit ry on tuottanut tallenteen Vetkun Kevätpäivän tasaus 2007 -ajotapahtumasta. Kuvat on pääsääntöisesti kerätty yksityisistä arkistoista ja ovat siten nähtävinä ensimmäistä kertaa painetussa asussa. 390,00 /srj) +postituskulut. vaihdelaatikko sekä moottorin lisälaitteita. 40 cm. Tilaukset:Arja Vähämäki puh. osuusliikkeen, valettu metallinen liiketunnus (ks. Jari Ala-Ilomäki p. Tied