m: 0400 700 511, t: (015) 151 11 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi Sture Palmgren Pitäjänniityntie 2, 07930 Pernaja Puh. 3 Muisteloita autoilusta Jaalassa ........ 4-6 SA-HK:n syyskokouskuulumisia ........ m: 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Lasse Hietsalo Loviisantie 11, 47200 Elimäki puh. Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. ............................... Ahola SISÄLTÖ 3-4/2008 Infosivu .................................................. Tekstisivujen Osta-Myy-Vaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. t: (09) 2744 4044, k: (09) 275 3011, m: 0400 450 585, fax: (09) 275 5002, raimo.stenvall@r-stenvall.fi Jouni Kallio Marjapolku 1 A, 61300 Kurikka puh. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. k: (03) 3433 500, t: (03) 2361 227, m: 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net VetKu 3-4 / 2008 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autojen seura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala Painos n. 17-18 Vetkun syyskokous .............................. 800 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autojen seura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@kolumbus.fi Liikenneneuvos Raimo Stenvall Ketunlinnantie 2, 04300 Tuusula puh. 19 Keikal sillo kastuhatviis ............................. Upea yhdistelmä esiintyi Vetkun Loska-ajossa Matti Rautalinin komennossa. KANNEN KUVA: Tottijärveläisen Mikko Rautalinin Scania LS 140 /1975 olisi kevyesti vetänyt isompaakin täysperää kuin tätä Vantaan Säiliöautohuollon 1972 valmistamaa. m:0400 769 637, k: (05) 377 6137 lasse.hietsalo@luukku.com Raimo Mesiranta Kaukolankuja 1, 36200 Kangasala puh. m: 0400 631 644 info@mesiauto.fi Olavi Nenonen Ahopolku 2, 76130 Pieksämäki puh. 8-11 Kimolan uittokanava ..................................... 7 Kirjauutuuksia ........................................... k: (02) 867 0027 , m: 0500 590 095 hulmi@netti.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Vehka-ahontie 30, 73500 Juankoski puh. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. k: (017) 613 270, m: 0400 576 212 aulis.hartikainen@ppinet.fi Veikko Hoppula Pikilangantie 7, 36200 Kangasala puh. k: (019) 636 204, m: 0500 315 271, fax: (019) 636 204 Tuure Hulmi Omahaarantie 42, 27800 Säkylä Puh. Kuva JAI ARTIKKELEIDEN KUVAT:: Ilman mainintaa Vetkun arkisto, JAI Jari Ala-Ilomäki, PAI Päivi Ala-Ilomäki, VH Veikko Hoppula, RM Raimo Mesiranta, AM Anu Mesiranta, AR Arto Rummukainen, KRV kokoelma Reijo Virtanen, OSAA Oy Sisu Auto Ab, AP Ari Perttilä, MTA Markus T. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 16 Benz-Gaggenau .............................. 12-15 Bensaa kivestä. k: (03) 3790 715, m: 040 411 6483 veikko.hoppula@vetku.fi Markku Tapio Koskinen Kirveskoskentie 485, 07170 Pornainen puh. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 2 Päätoimittaja ja puheenjohtaja ....... 22 Kauppapaikka ......................................... 2 VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi sekä sihteeri@vetku.fi Yhteystiedot 1.1.2008 31.12.2008: Puheenjohtaja: Jari Ala-Ilomäki Boxintie 158, 04130 Sipoo Puh.m: 044 310 0680 jari.ala-ilomaki@vetku.fi Sihteeri: Sariina Mesiranta, PL 48, 36201 Kangasala puh. ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu Seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. 040 590 4830 sihteeri@vetku.fi Jäsenet: Aulis Hartikainen Kinnunniementie 61, 73500 Juankoski Puh. 23. 7 Loska-ajot 2008 .................................... 20-21 Vetku kiittää ......................................... (017) 62 201, m: 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Villilänniemi 12 F 9, 33300 Tampere Puh
Siitähän sietää olla ylpeä! Toinen osakseni langennut arvokas huomionosoitus oli, kun Veteraanikuorma-autojen seura ry:n hallitus kutsui Seuran kunniajäseneksi. Seuran hallitustyöskentelyssä, niin antoisaa kuin se onkin ollut, halusin tehdä tilaa uusille, kehittäville ajatuksille ja -toimijoille. Ja heidän mukanaa keikoille tulee tietysti autoja, jotka olivat uusia heidän nuoruudessaan. Eräs niistä on keikkojen osallistujamäärän kasvu niin suureksi, että järjestelyt majoitusten hankkimisineen ovat käyneet yhä hankalammiksi. Mallia voi katsoa vaikka tästä lehdestä. Toivottavien muutosten listalla on jäsenistön aktivoituminen tavaraliikenteen perinteen tallentamiseen. Kehitys tuo kuitenkin väistämättä mukanaan muutoksia. Myös majoituskapasiteetin loppuminen saattaa tuoda jälki-ilmoittautuvalle ikävän yllätyksen. Kaikki muistelutieto on arvokasta. Veteraanikuorma-autojen seura ry:n Loska-ajon 2008 yhteydessä pidetyssä syykokouksessa sain vastaanottaa peräti kaksi virallista tunnustusta, josta olen todella vaikuttunut. Muutokset näissä asioissa voivat tuntua raskailta, mutta ihmisille on annettava mahdollisuus omaan päätökseen, sillä kukaan ei jaksa loputtomiin. Ensin minulle ojennettiin SA-HK:n myöntämä kultainen ansiomerkki ”..työstänne SA-HK:n ja automobiiliharrastuksen hyväksi”, kuten merkin kunniakirjassa mainitaan. Ruuhkaa on mahdollista purkaa järjestämällä maantieteellisesti vaihtoehtoinen kesäkeikka, mikäli asian alusta loppuun hoitavia järjestäjiä löytyy. Ja positiivista kehitystä kukaan tuskin vastustaa. Vuonna 1987 perustettu Seura on aiemmin kutsunut ainoastaan kolme kunniajäsentä, Olavi Sallisen, Into Nikanderin ja Paavo Vainikan. Lämpimästi kiitän jokaista vetkulaista niin saamistani huomionosoituksista, kuin siitä vuosikausien miellyttävästä yhteistyöstä, jota olemme onnistuneesti tehneet! Erityiskiitokseni hallituskumppaneille, seuran sihteerinä toimineille, matarkastajille ja Wanhat Sisut ja Vanajat –kerhon vetäjälle! Menestystä kulttuurityömme entistäkin tarmokkaammalle kehittämiselle toivottaen! wexi PS. Hyvää Uutta Vuotta!. Jokainen heistä on henkilökohtaisesti tallentanut erittäin merkittävän määrän hyötyliikenteen historiaa tuleville sukupolville sekä museoajoneuvojen, että perinnetietouden muodossa. Positiivista muutosta edustaa tietenkin Vetkun jäsenmäärän tasainen kasvu. Vetkun toiminnan tavoite toteutuu tältäkin osin, sillä otos 70-luvun autoistakin tallentuu. Älkää murehtiko liikoja juttujenne oikeinkirjoituksesta tai hienoudesta. Tämäkin on poikinut muutoksia, jotka keikan järjestäjien ei aivan vähäisen työtaakan keventämiseksi ovat välttämättömiä. Nyt viimeisenkin esteen poistuttua ei kenelläkään ole enää syytä olla toimittamatta mielenkiintoista perinnetietoa meidän kaikkien luettavaksi. Vetkun toimintaan liittyen muutos tarkoittaa ennen muuta muutosta sekä omamme että SA-HK:n hallituksen kokoonpanossa. Järjestäjien työtä helpotatte ilmoittautumalla ajoissa ja vakiokeikkamaksulla ei ilmoittautuminen myöhässä enää onnistukaan. Äänitallentimen tähän tarkoitukseen saatte lainaan Vetkulta. Se pitää sisällään senkin, että aina mukaan tulee myös paljon kaivattuja jäsenten keski-ikää alentavia ihmisiä. Jos kirjoittaminen tuntuu ylivoimaiselta, voitte vaihtoehtoisesti toimittaa puhemuotoista materiaalia itseltänne tai henkilöltä, jolla tiedätte mielenkiintoisia muistoja olevat. Kasvuun liittyy toki ongelmiakin. Enhän ole toiminut milloinkaan SA-HK:n hallintoelimissä tai luottamustehtävissä, ainoastaan yhdessä sen jäsenjärjestössä. 3 Muutosta ilmassa Ihmisen perusluonteeseen kuuluu muutoksen vastustaminen. Näitä ”arvonimiä” ei ainakaan aiemmin ole jaeltu kevein perustein. Näin ollen tunnustus onkin kohdistunut toiminnalle SAHK:n hyväksi vetkulaisena. Kiitokset väistyville jäsenille hyvästä työstä ja tervetulotoivotukset uusille! Näistä muutoksista voitte lukea tarkemmin tämän lehden kokousjutuista. Aineistotulvaa odotellessani toivotan kaikille: Rauhallista Joulua ja Hyvää Tavara-autoharrastusvuotta! Jari Ala-Ilomäki Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Tunnustus tuntuu. Kirjoittakaa lehteen erityisesti omaan autoilumenneisyyteenne liittyvistä asioista. Kahden vuosikymmenen mittaiseksi venähtänyt osallistuminen riittänee – jo mahdollisesti uhkaavan urautumisenkin välttämiseksi. On todella kunnia liittyä heidän joukkoonsa. Ensi yllätyksestä jotenkuten selviydyttyäni jäin tuumimaan, että olenkohan tätä nyt oikeasti ansainnut. VetKu –lehti ilmestyy ensi vuonnakin. Niinpä tulkitsenkin, että tekemiset Vetkun puitteissa ovat onnistuneesti tukeneet myös kattojärjestömme toimintaperiaatteita ja tavoitteita
Mäntyharjun mutkassa koska tie kiersi kotini tontin noin 3?4 matkalta. Se oli yleensä niin, että alamäkeä tultiin kuorman kanssa pienillä vaihteilla, ja pienemmäksi sitä haluttiin vaihtaa, kun mutka oli aivan mäen alla. Aikamatka 1950-70 luvuille voi nyt alkaa. Lähetin sitten Reijolle Kanadaan sähköpostilla melko yksityiskohtaisen pyynnön Jaalan vuosien autoilun muisteluista. Serkku Suomesta sanoi kyllä, että ei maksa vaivaa. Teidän muistoillanne on suurempi arvo kuin arvaattekaan... 4 Teksti: Reijo Virtanen Toimittaja: Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Kokoelma Reijo Virtanen (KRV), Jari Ala-Ilomäki (JAI) Kirjoitussarjan yhteistyön alkumetrit Tapasin Reijo Virtasen Kouvolassa kesällä 2007 SA-HK:n retkeilyajojen yhteydessä. Toivottavasti toisetkin tietäjät innostuvat tämän luettuaan kirjoittamaan omista muistoistaan. Kun useimmat autot ajoivat monta kuormaa päivässä, niin aina pääsi jollakin kyydillä takaisin kotiin. Muistin, ja olen mielenkiinnolla aikaisemminkin muistellut, monia paikkoja. Paljastui, että mies oli entinen jaalalainen Reijo Virtanen, tavallinen Virtanen, kuten Reijo itseään mieluusti kutsuu. Reijo oli lähtenyt Kanadaan 1970luvun alussa ja oli ratkaisuunsa tyytyväinen. Reijo vastasi pyyntöön mielestäni hienoilla ajankuvaa peilaavilla kirjoituksilla. Päästyämme perille Verlaan erosimme yhtä hienoa historiakokemusta rikkaampina, kohdateksemme kuitenkin vielä Verlassa. Kun Jaala oli minun lapsuuteni kesäpitäjä ja tunsin sitä kautta jonkin verran paikallista 1960-luvunkin tiestöä, oli asialla heti minulle suurta kiinnostavuusarvoa. Siinä kyllä moottoria ryntäytettiin, että saatiin pienempi vaihde päälle, ja jalka taas jarrulle hillitsemään kovilla kierroksilla käyvää moottoria. Silloin sanoin Reijolle: 'Pitäisiköhän sinun nyt kuitenkin vielä ajaa Jyryllä, ettei sitten Kanadassa ala harmittamaan?'. Ehkä eniten Korvulinmäkeä, jossa mökkireisullamme Kuplavolkkarilla näin eräänkin propsikuorman sortuneena sisäkaarten ojaan. Mutta kotiseuturakkaus ja arvostus autoilijan työtä kohtaan kuului joka lauseessa. Talo oli minun vaarini ja hänen veljensä rakentama. Lenkki ajettiin, ja Reijo hoiti homman vanhan tekijämiehen ottein. No, Verlaan mentiin, ja vieraan kanssa juteltiin. huom) pakkasista, talvi alkoi todenteolla! Kiitos pitkästä kirjeestä, tyttö laittoi sen vihdoin minun tietokoneeseeni. Kotini oli ns. Erityisesti muistuu Rihun Sahan lankku-Vanajat. Olihan siinä kysymyksiä, mutta koitan niihin vastata parhaan kykyni mukaan. Tottahan tällaiselle muistelulle ja oletettavasti seuraavalle hyvälle mielelle pitää aina luoda puitteet. Joskus lähdin myös kyytiin. Jari Ala-Ilomäki Ensimmäinen osa Varhaisia muistoja Terveisiä täältä (Kanadan talven 2007-2008, toim. Tietokoneestani puuttuu ne pari tärkeää kirjainta mutta koitetaan selvitä ilman niitä, tulen ottamaan selvää josko ne saisi pienellä vaivalla toimiviksi. Se koostui 1960-luvulla käytetystä kielestä, joka oli siirtolaisille ominaisella tavalla jäänyt muistiin viimeisenä suomalaisena käyttökielenä ja joka uudessa maassa oli osin jo unohtunutkin. NiisMuisteloita autoilusta Jaalassa 1950-70 -luvuilla Tämän tarinan muisteluiden kirjoittaja Reijo Virtanen Kanadan Thunder Baystä Jyryn kuljettajanpaikalla ensimmäistä kertaa noin 40 vuoden jälkeen. Eräs mies tuli kasarmialueella toisen ajopäivän aamuna sanomaan, että tässä olisi tällainen kaveri, joka on aikanaan saman sukupolven Sisua työkseen ajellut. Reijo itsekin oli ollut autohommissa. Siinä oli sitten mielenkiintoista seurata kuljettajien vaihtamissuorituksia, kun paikalla oli hyvin jyrkkä mutka ja pitkähkö ylämäki Mäntyharjun suuntaan. Matkan aikana selvisi myös, että Reijon isä oli ollut autoilija. (Kirjaimet lisÄtty, toim. Ilman muuta, vastasin. Kanada oli hänelle hyvän leivän antanut, ja nyt hän oli juuri siirtynyt eläkkeelle. Ajankuvan lisäksi Reijon kirjoituksissa minua miellytti kieliasu. Tiedän, että heitä on vetkulaisten joukossa monta. huom.) Syntymäpaikasta puheen ollen, olen syntynyt Jaalassa, tuossa järvipitäjässä, jossa on tuplaten huviloita pitäjän väkilukuun nähden, Iitin ja Jaalan rajalla, lähellä Kymentaan kylää Varjola nimiseen taloon. Voisiko hän tulla kyydissäni Verlaan, jonne ajot päättyivät. Automiehet tietävät tämän asian. Myöhempi koti sijaitsi sitten kirkonkylällä, koska isälle tuli vähemmän hukkaajoa. Tällaisia asioita seurailin hevosenpään kokoisena. Älkää olko huolissanne tekstin kieliasusta tai muusta toisarvoisesta, se hoidetaan kyllä. (JAI)
Työhöni kuului hakekoneen terien teroitusta, pieniä hitsaustöitä sekä hakkeen kuormausta käännetyllä Volvo kuormaus traktorilla. Omistajana oli Rihun Kolli, noin kansan kielellä sanottuna, puhuttiin myöskin Kollin Vainosta. Tuli kukku äkkiä ja kuorma lähti uudelle matkalle. Vanajassa oli hyvin Zetor 25:n tapainen käsikaasu, ja tämä kaveri laittoi aina kaasun täysille, kun lähestyttiin isompia mäkiä. Ja niitähän piisasi silloisilla Jaalan teillä, kun Pientä Salpausselkää mentiin kahtapuolta. Tiedän, kun olin isän mukana siellä pentuna huoltoajossa. Vanajassa oli noin 40m3 lava, mikä oli aikalaisiinsa nähden iso minun mielestäni. Kesätöitä ja Vanajamuistoja Takaisin siihen bulldog-Vanajaan palatakseni, tiemme yhtyivät vuonna 1965, kun sain kesätyöpaikan Rihusta. (KRV). Siinä on sentään isoja mäkiä takaisin tultaessa, joten olisi sen kuorman luullut tuntuvan. Tasan yhden kauhallisen ehdin laittaa, kun asia paljastui. Hieman myöhemmin tuli Pöysän Ristolle 200 hv neliveto teli-Vanaja. Mutta siinä oli sen tienpätkän kauhu, Pohjanmäki, johon ei saanut tarpeeksi vauhtia. Kerran kävi niin, että kuljettaja tuli takaisin kuorman kanssa jostakin Kouvolasta, oli kai ilta mennyt jossakin pitkäksi, kun kuorman purku unohtui. Nippu on sidottu kettingillä. Pari asiaa näistä reisuista muistuu mieleeni. Silloin ajettiin vain yhtä nippua kerrallaan. Vanajia oli 3 kappaletta juuri sellaisia nostotelillä, lankkulavalla, matalilla pankoilla ja kaksilla tolpilla. Mutta tiedän, kun Koskenniskan Pohjanlahdesta ajettiin nippuja Kimolanlahteen ennen Kimolan kanavan valmistumista, niin joku yritti ajaa 2 nipulla. Toinen Kolli oli Vierumäen Kolli, joka omisti Vierumäen Teollisuuden, olivat tiettävästi sukua. Vastaavia oli Rihun Sahalla 3 kappaletta mutta ne eivät tulleet niin tunnetuiksi, luultavasti lähinnä korpiteillä liikkumisensa johdosta. Jostakin syystä en pitänyt Kouvolan Tykkimäkeä minään. Rihun Saha on Kouvola-Heinola tiestä Uimilan kylän kohdalta itään noin 4 km Hirvisaloon ja Ansalahteen vievän tien varressa. Vanajasta pidin. Vääntöä oli olevinaan vahvasti ja savua tuli runsaasti, eikä ääntäkään puuttunut, mikä oli silloiselle pojan vesselille varma voiman merkki. Oli siellä Korvuli, Mukulamaki ja Paljaankallionmäki sekä joitakin pienempiä harmeja. Silloin saha toimi tosiaan Rihussa, Rihun Alalammin rannalla. 5 sä oli taitavia kuljettajia. 1957. Kuljin sillä jopa kotoa käsin työssä, kun hyvä tuuri kävi. Auto on Reijon isän Heikki Virtasen (äärimmäinen vas.) Mercedes-Benz LA-321 vm. Arkea autoilijaperheessä Isästäni muistuu mieleen, kun hän sanoi minulle, että ala sepäksi, mutta se oli jo kuoleva ammatti jo silloin joten minusta tuli levyseppä-hitsaaja. Se oli jo se suorapeltinen konepeitoltaan, varsin kätevä kone ketteryytensä ansiosta. Mutta eihän ne autohommat noin vain unohPuolipuhtaaksi kuoritun puutavaran ajoa uittoon Jaalassa 1960-luvun alussa. Kuvan muut henkilöt ovat (vas.) Juhani Suometsä, Reijo Virtanen ja Tarmo Konga. Tai oli noin 45 v sitten, nythän puhutaan vanhoista ajoista. Vanaja oli siinä vaiheessa jo muutaman vuoden vanha, kun pääsin sahan korjausverstaalle töihin. Muuten kuskissa ei ollut vikaa
Taisin olla siinä 5-6 vanha kun ensimmäisen tukkikuorman tein isän kanssa. Voi niitä hienoja pyörän pultin kierteitä, joita oli varsinkin englantilaisista kuorma autoista tehdyissä peräkärryissä! Kierreviila oli tärkeä työkalu, niin kuin moni muukin nykyihmiselle käsittämätön vehje, käsi-ilmapumppu esimerkiksi. Kun näin oli jatkunut noin 10 minuuttia, niin käski isä jo laittamaan moottorin käyntiin ja työt jatkuivat. Jompa kumpa niistä oli aina valmiina tallin lattialla valmiina laitettavaksi töihin. Siinä sitten kytkintä luistatellen mentiin ehkä 5-6 metriä eteenpäin, ja sama prosessi sitten uudelleen. Ensin oli pieni nyppylä, joka vaati Sisulta jo kaksi vaihdetta, kun vauhtia ei saanut tarpeeksi. Tämä puunkappale oli kolmion muotoinen, noin 25 cm korkea, joskus hevosenkengillä terästetty, joskus myös lattaraudoilla, jotka olivat pituussuuntaan kapulassa. Puutavaran kuormausta ja ajoa Se Sisu oli vihreä ja siihen haettiin oikein Joutsalainen Joutsasta. Isä tasapainotti tukin kuorman päällä ohjaten sen oikeaan koloon, joskus jopa keskeltä kuormaa tukkia sivutolppaa vasten vierittäen. Talvi iltoina odotin isää kotiin ja kun näin oikein kirkkaat valot taivaalla, niin ne eivät voineet olla muiden, kuin meidän Sisun. Elimäen yhteismetsää, niin ei varmaan tarvinut mitään papereita ja kuljetussopimuksia kirjoitella Ilkka Laineen tai Kalle Kaleniuksen kanssa, jotka olivat silloin Kymiyhtiön metsäpomoja. Kyllä minä silti arvostan niitä huonompiakin, kyseessähän on erittäin vaativa yrittämisen laji, jossa kilpailu on kovaa. Toinen vaihtoehto oli ajaa puolella kuormalla, purkaa se mäen päälle ja hakea toinen puoli, yhdistää ne mäen päällä, pitää päivän ensimmäinen kahvitauko ja kiittää itseään hyvästä työstä! Näkymä keskeltä nykyistä Pohjanmäkeä. Voihan olla, että siihenkin aikaan piti kuitti allekirjoittaa. Sisussa oli muistaakseni silloin kaksi moottoria oli 90hv ja toinen oli kait 110hv. Sitten hän rupesi hyppimään kuorman päällä käsi polvien välissä eräitä tunnettuja voimasanoja päästellen. Että miksikö odotin. Kun näin oli tehty 3-8 kertaan niin sitten jo oltiinkin jo Mukulamäen päällä. Muistan sen päivän kuin eilisen, kun Ilkka Laine luki hieman yli miljoona silloista markkaa siihen meidän ruokapöydälle. Kapula oli noin 60cm pitkä. Helppo uskoa, että silloin päällystämättömällä tiellä olivat kaikki irti saatavat hevosvoimat tarpeen. Siellä Sisu lepäsi 6 tuntia ja oli aamulla kello 5 valmiina lähtöön. Seuraava oli sitten rakentaa vastamaki peräkarrin pyörien taakse ja laskea varovasti peräkarrin pyörät tämän kiilan muotoisen tekeleen päälle. Olisi hauskaa nähdä nykyinen kuski pumpun varressa. Ensin piti tietysti kaataa vedet jäähdyttäjään, pikku vasaralla koputella renkaat, ja jos tyhjiä löytyi, niin vaihtaa ehjä tilalle. Renkinä olen muille ajellut. Eihän minusta silloin vielä tukin päähän painoksi ollut, mutta isä pudotti sakset suunnilleen siihen kohtaan, että tukki nousi hieman tasapainosta pois rekan puoleinen pää ensin ylös. Veijo Lehtinen on nimeltään, ja jokaisella Suomen reisulla olen häntä käynyt tapaamassa. Silloinhan lapsetkin osallistuivat kaikkiin työhommiin. Isäntiä on ollut monenlaisia, täytyy sanoa, että oli minulla hyvä isäntä tuolla Kuusankosken puolella. Tämä siis oli niitä tuntemuksia näistä kahdesta henkilöstä, jotka silloin tunsin. Tässä kyllä aika kultaa muistoja. Mäen päällä oli myös sen niminen paja. Sisu oli niitä 13 keula kaarella varustettuja ja niillä suurilla etulampuilla, joissa oli erittäin kirkkaat valot. Kerran tehtiin kuormaa Aurantolan pihassa, ja kuorma oli siinä puolessa välissä, kun isän keskisormi jäi tukin ja tolpan väliin. Puutavaran ajoon isä osti noin vuonna 1951 Sisun. Joskus Tervajärven mutkakin otti jo yhden vaihteen pois pelistä. Silloin oli lupauksilla ja suullisilla sopimuksilla painoa, se siitä. Talvi teki tämän huomattavasti vaikeammaksi. Varsinainen taitolaji. Se taisi olla silloin vain päivän reissu, mitä tosin ihmettelen näin jälkeen päin. Ja kun isä antoi meille veljeksille 50 mk pekkaa päälle, niin kuin sanonta aikanaan kuului. 6 du, kun on ollut pienestä asti kopissa ja saanut häkää vereen. Siinä oli aika paha mäki välillä, Pekkaliinin mäeksi sanottu. Isä vaihtoi saksien asentoa ja pyöräytti tukin asentoa niin, että sai sormensa pois, ja sanoi minulle, että pysäytä Sisun moottori. Ja tästä on jo 40 vuotta melkein aikaa, kun olin hänellä työssä Kymiyhtiöllä. Mukulamäki laskee Kelopirtiltä alas Ruhmasjärven rantaan, missä meillä oli ennen pentuna uimapaikka, Kuorrehuokoksi sanottu. Silloin kun isä tyhjensi puutavarasta ns. Se oli hyvä ja herkkä vinssi, sen verran sitä vaijeria tuli jo silloin pentuna vedettyä. Seuraava vaihe oli laittaa käsijarru päälle ja varmistaa, että Sisu pysyi siinä mäessä. (JAI). On kuulema tarttuvaa ainetta, kun olen noita vanhojen häkäautomiesten juttuja kuunnellut. No, jotta isä saisi ajaa auton suoraan talliin. Näin sen yrittämisen onnen meillä kotona. Se taisi olla Vuohijärvelle vietävä koivukuorma. Mutta hyvällä nimellä oli silloin suurempi painoarvo kun nykyään, se on vain minun arvioni. Sormi jäi tönköksi, ja luunkappaleita tuli silloin talloin nahan läpi. Mukulamäki oli silloin kaksiosainen. Sitten kun viimeista vaihteesta oli voima loppu, niin apumies oli jo ulkona laittamassa kapulaa oikean takapyörän taakse. Aiemmin hänellä oli ollut sotavihreä Mersu, 1937 mallia Letukka taksina sekä Tempsi. Eihän ne lähdöt aivan näin helppoja olleet
Hänellä on myös vankka käytännön kokemus raskaasta maantieliikenteestä. Koko 200 x 200 mm, 40 sivua, noin 50 valokuvaa, sidottu kovakantinen teos. Tilaukset ja tiedustelut: Kustantaja Laaksonen Oulunkylän tori 2 A, 00640 Helsinki puhelin 040 738 2716 info@kustantajalaaksonen.fi www.kustantajalaaksonen.fi. Hieno homma! Varajäseniksi kokous valitsi Helsingin seudun automobiiliklubin uuden puheenjohtajan Ronald Bergin, Vetkuun kuuluvat Lasse Hietsalon sekä Savon kerhon ja Vetkun Pentti Heinosen. Kaiken kaikkiaan viime vuosien ylilyönneistä tunnuttiin päästyn yli ja yhteen hiileen puhaltaminen oli vallitsevana henkenä. Samassa pienten kirjojen sarjassa on ilmestynyt myös Pieni paloautokirja ja Pieni lentokonekirja. ISBN 978-952-58050-1-7 Hinta 15 euroa Molempia kirjoja on saatavissa kirjakaupoista sekä tietysti MOBILIA Shopista. Ehkäpä aidosti valtakunnallisen keskusjärjestön merkitys on jälleen tiedostettu. mikä on rekka, vasikka, kasettiyhdistelmä ja täysperävaunuyhdistelmä. Kirjassa on noin 250 valokuvaa eri puolilta Suomea. Tämä on kertakaikkisen hyvä ajatus, sillä kokonaisuus on varmasti enemmän kuin osiensa summa. Kokous oli totuttua pitempi mutta yhteistyöhenkinen. Historiikkikirjan julkaisemisen lisäksi tarkoituksena on osallistua Classic Motorshow -näyttelyyn 2.-3.5. Timo on parina syksynä jo vihjaillut olevansa vaikka valmis siirtymään syrjäänkin, jos vain jatkaja puheenjohtajaksi löytyy. Kuluneiden vuosien positiivisesta kehityksestä saadaan kiittää ennen kaikkea sovittelevaa ja ehdottoman reilua peliä edustanutta puheenjohtajaa Kymen automobiilikerhon Timo Kaunosta. ISBN 978-952-99685-6-5 Hinta 39 euroa Pieni rekkakirja Olli Blombergin lapsille ja nuorille laatima valokuvateos suomalaisista rekoista ja kuorma-autoista. Timo Kaunonen valittiin jatkamaan hallituksen jäsenenä. Kaiken kaikkiaan keskusjärjestön tulevaisuus vaikuttaa vuosia vallinneen erohenkisyyden jälkeen seesteiseltä. Kokous hyväksyi hallituksen esityksen toimintasuunnitelmaksi vuodelle 2009 pienin lisäyksin. Ehkä tärkeimpänä kommenttina ja lisäyksenä tuli esille nuorten mukaan saamiseksi tarvittavien toimien korostaminen, jota miettimään kootaan ryhmä. Myös entistämisseminaaria ehdotettiin tulevan vuoden toimintaan. Eierovuoroisina hallitustyötään jatkavat Yrjö S Kaasalainen, Vetku ja Satakunnan Mobilistit sekä Jyrki Taipale, Keski-Suomen Mobilistit. Kirjassa kerrotaan havainnollisesti esim. Pestinsä hallituksessa uusi SA-HK Savon kerhon ja Vetkun jäsen Pentti Ihamäki. Blomberg on kokenut tietokirjailija, joka on ollut mukana lähes 40 kirjan ja kirjasarjan toimitusja kirjoitustyössä. 7 SA-HK ry:n syyskokouskuulumisia Teksti: Jari Ala-Ilomäki Keskusjärjestömme SA-HK ry:n syyskokous pidettiin 22.11.2008 Jyväskylässä. Simon tilalle hallituksen jäseneksi yhden vuoden ajaksi valittiin Parkanon seudun mobilistien puheenjohtaja, Vetkun jäsen Antti Poussa. Tämän kirjan parissa isät ja pojat varmasti viihtyvät ja sen avulla pääsee helposti isojen autojen kiehtovaan maailmaan. Suomalainen rekkakirja Olli Blombergin kokoama kuvaja tietoteos kertoo suomalaisen raskaan maantieliikenteen kehityksestä ja nykypäivästä. Historiaosuuden jälkeen Blomberg esittelee nykyistä ja jo käytöstä poistunutta kalustoa erilaisten kuljetusketjujen avulla. Uutta verta hallitukseen edustamaan valittiin Satakunnan mobilistien JanKristian Raita, ikä 25 v. Kokous otti vihjeestä vaarin ja valitsi uudeksi puheenjohtajaksi Tampereen seudun mobilistien Simo Pyykkösen, joka tarmoa puhkuen otti tehtävän vastaan. SA-HK:n 50-v juhla on toimintasuunnitelmassa vahvasti esillä. Lisäksi toimintasuunnitelma pitää sisällään perinneajoneuvorekisterin eteenpäin viennin. Koko 297 x 210 mm, 144 sivua, sidottu kovakantinen teos. 2008 kaavailluin 50-v tunnuksin niin, että kaikki kerhot olivat samalla SA-HK:n isolla osastolla. Kirja on suunnattu autoista, kuorma-autoista ja isoista yhdistelmäajoneuvoista kiinnostuneille ja tietysti kaikille maantieliikenteestä ja sen historiasta kiinnostuneille. SA-HK:n voidaan hyvillä mielin sanoa nauttivan luottamusta Helsingistä Lappiin saakka. Paikalla oli mukavan runsaslukuinen osanotto jäsenkerhoista aina Kajaania myöten
Mutta naurattamahan hallitusherroja vain pakkaa! Helppo rasti! (JAI) Lehtisen Repa oli alituiseen reheväälemässä Kiinankokemuksilla. Koskisen mieliin tärkeäksi katsomiaan seikkoja. (JAI). 8 Näinkin idyllinen tunnelma voi keikan aamuhämärissä vallita. Keskimmäinen Scania-Vabis, Esko Kontiokosken luotsaama PL-Yhtiöiden L 76 vm. (MTA) Vetkun vaativat rivijäsenet Pekka Lapatto ja Osmo Mansikkamäki teroittavat Vetkun hallituksen uuden jäsenen hausjärveläisen Jari Koseniuksen sekä vanhan konkarin Markku T. Mutta varmahan oli mahtava reisukin! (JAI) Letka komeimmillaan reitin autenttisimmissa maisemissa: Taivalkunnan tottakai sorapintaisella tiellä. 1963, oli saanut vedettäväkseen juuri upeaan kuntoon entisöidyn puoliperävaunun
1980. Nyt oli aika nauttia työn hedelmistä, sillä kaikki sujui loistavasti. (JAI). (AM) Vetkun naisjaosto purkautui juuri Kutter Seiskasta hotelli Ellivuoreen vierailtuaan seudulle ominaista laukkuteollisuutta edustavissa äetsäläisessä Nahkapaja Eliisa Marjaanassa ja valtatie 12:n varrella Kiskokabinetin yhteydessä toimivassa Laukkuliike First Fashion:issa. Tämä auto edustaa Scanian tyylikkään nokkamallin viimeistä, jo harvinaiseksi käynyttä ilmiasua. (JAI) Museo-Kutteria kuljetti vanhan kansan ammattimiehen ottein Olli Heino (JAI) Syksy jo saa. Turkulainen Juhani Sautila seuraa pukkilalaista Jouko Virtasta. Suomen linja-autohistoriallisen seuran nykyisin omistama tyylikäs, Lauttakylän Auton värejä kantava museobussi edustaa vielä puurunkoista korirakennetta. Vain loska puuttuu. (JAI) Toinen ilahduttavasti uusi auto sekä keikalla että vuosimalliltaan: Mouhijärveläisen Ilkka Ala-Maakalan Scania LS 111 vm. 9 Kaksi kolmasosaa ajoihin osallistuneista vm. (VH) Matkalla Ellivuoreen päästiin nauttimaan kauniista syysmaisemista mukavan vaihtelevalla ja melkoisia mäkiäkin sisältäneellä tiellä. (JAI) Toinen keikkavastaavista, Raimo Mesiranta, loikottaa GMC:llä sorapintaisella Taivalkunnantiellä kohti Vammalaa. Keikka oli kokeilumielessä järjestetty uuden mallin mukaan paikallisin voimin. 1972 Scania L 50 Supereista nousee Hotelli Ellivuoren pysäköintialueelle
10 Lisää Taivalkunnan soraherkkua. (JAI) Maalaisromantiikkaa hämäläiseen tyyliin: maitotonkat ovat lähteneet juuri hämäläisen kyydillä pois Nokialta hitaasti edeten. (JAI) Oho! Nyt tais tulla Juvelan Juhalle Jyryn pitkä perävälitys kalliiksi! Ei sentään, kyllä siinä Juha taitaa vaan keskustella toisen keikkavastaavan ominaisuudessa tulevan reitin onnistuneesta liikenteenohjauksesta. (VH) Herkkupala, kohta valmiina Ellivuoren pysäköintialueen nälkäisen yleisön nautittavaksi: kylmäkoskelaisen Pauli Wiklundin asiaan kuuluvasti harmaa Bedford J 6 vm. (JAI). 1967. Tarpeetonta lienee sanoa, että tonkkakeräily loppui jo ajat sitten... 1963:a ja Kuusankoskelaista Heikki Anttilaa se ei kuitenkaan haitannut. Volvo L 485 4x4 vm. (AM) Vetkulaisia hellinyt outo sääilmiö loppui ja ilmasto palasi totutumpaan muotoon hyvissä ajoin ennen kotiinlähtöä
Matin autona oli GMC CCKW 353 vm. Ei sentään, vaan Loska-ajojen isä Olavi Sallinen onnittelee Lehdon Mattia osallistumisesta ajoihin vanhimmalla ennen palkitsemattomalla ajoneuvolla. Onnittelut vaan meiltä kaikilta. 1967:lla ajojen päätepisteeseen. Ja heti pois sieltä tikkailta! (RM) Vammalan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Erkki Välimäki toivotti vetkulaiset tervetulleiksi Patria Land & Armament Oy:n ja Komas Oy:n yhteydessä toimivassa Ravintola Patruunassa, jossa nautittiin maistuva lounas ennen mielenkiintoista tutustumista yritysten tuotantoon. (JAI) Pernajan palomestari Sture Palmgren on Taivalkunnantiellä pidetyn tauon turvin nostanut valmiustasoaan siirtymällä letkan kärkeen. 11 Vahva rivi kotimaista pitkää nokkaa Patria-Komasin pysäköintialueella. (RM) Teksti: Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Markus T. (JAI) Wexi, tuo 60-vuotias nuorukainen ja Vetkun tuore kunniajäsen! Vielä riittää virtaa jopa ilkikuriseen aikuisten tekemien sääntöjen rikkomiseen. 1942. (RM) Vidal Sassoon shampoon, sen harmaat poistavan, kerhotapaaminen. Paluu pikitielle ja VT 12 risteyksen liikenteenohjaus lähestyivät. (RM) Savitaipalelainen Sauli Lavikka kaartaa vauhdikkaasti Sisu K-141 vm. Ahola (MTA) Jari Ala-Ilomäki (JAI) Veikko Hoppula (VH) Raimo Mesiranta (RM) Anu Mesiranta (AM)
Kuitenkin tilastojen ja tutkimuksen valossa puuta ei itsenäisen Suomen metsissä ole koskaan ollut enempää, metsien rakenne on entiseen verrattuna ylivoimaisen hyvä ja puutavarakin täysin kelpoa. Syntyi myös tarve hakkuiden tehostamiseen ja järkiperäistämiseen. Aluksi konesahan ääni alkoi kuulua metsissä nälkäviulun sekä justeerin ohella ja metsävarusteltu maataloustraktori tuli hevosen rinnalle puutavaran lähikuljetukseen. Kuoripäällisen puun uittoon Pohjois-Kymenlaaksossa tuolloinen Kymin Oy päätti siis siirtää kuorinnan tehtaalle ja investoi Voikkaan tehtaalle Kuusankoskelle rakennettuun 5000 kuutiometriä vuorokaudessa nielevään kuorimoon. Suuren isänmaallisen sodan vaurioita korvatessaan Suomi oli, kuinka muuten, taas tiukan paikan edessä. Ei oravista nyt ihan jalankulkijoita tullut, mutta hyvän tukkipuun kerrottiin monin paikoin olleen harvinaisuus. Eikä ihme: määrämittaharsinnassa hakattiin kaikki tietyn läpimitan ylittävät tukkipuut. (OSAA ja JAI) Teksti: Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Jari Ala-Ilomäki (JAI), Arto Rummukainen (AR), Oy Sisu Auto Ab (OSAA). Metsistä tiedettiin molempia saatavan ja niitä hakattiin, armota. 12 Pohjois-Kymenlaakson tunteva saattaa pitää otsikkoa Kimolan kanavasta harhaanjohtavana, sillä Kimolassa on edelleenkin vesitiehen perustuva uittokanava. Suojelu saakoon sijansa, ilman muuta. Tästä seurasi joitakin ongelmia, joiden ratkaisun ympärille tämän tarinan tapahtumat kiertyvät. Mutta jotenkin irvokasta on, jos Suomen suurinta ja vieläpä taatusti uudistuvaa luonnonvaraa ei käytettäisi. Moni asia on muuttunut metsätaloudessa ja puunhankinnassa sitten 1900-luvun alun Nykyiseen vihreään tiedottamiseen, jota joku ärtyisämpi voisi propagandaksikin kutsua, turtuneelle saattaa olla yllätys, että vielä 1900-luvun alussa Suomen metsät olivat määrämittaharsinnan ja kaskeamisen jäljiltä perin surkeassa kunnossa. Nykyisen mielipidemuokkauksen mukaan taas tämän päivän metsät ovat hatelikoita, joiden puutavara ei kelpaa mihinkään. Uskokoon kukin sitten mielestään parasta tietolähdettä. Kuitupuutavaran kuorinta käsityökaluin oli eräs aikaa ja työvoimaa vievimmistä työvaiheista. Tuoksuville kuorikasoille metsässä saatiin siis Pohjois-Kymenlaaksossa alkaa jättämään jäähyväisiä. Syntyi monta kuolematonta käsitettä, kuten jo aikapäivää sitten metsittyneet Osaran aukot Lapissa. Parhaiden puiden perimän jatkuvasti poistuessa metsien kunto ymmärrettävästi heikkeni. Hakkuun koneellistaminen alkoi, eikä paluuta menneeseen enää ollut. Kuoripäällinen puu kuivuu kuorittua hitaammin ja yhden työvaiheen Kimolan uittokanava -osa puutavaran autokuljetuksenkin historiaa Kuluneet lähes viisikymmentä vuotta ovat olleet armeliaita Pohjanlahden nostopaikalle. Valtio ja yhteiskunta tarvitsivat rahaa ja raaka-ainetta. Sekin koki lyhyen koneellisen vaiheen metsäpäässä, mutta ongelman varsinainen ratkaisu oli puutavaran kuljetus kuoripäällisenä ja kuorinta tehtaalla. Kanavan rakentamisvaiheeseen sisältyy kuitenkin mielenkiintoinen kotimaista kuorma-autoteollisuuttakin sivuava kumipyörävaihe
Rakenteilla olevan kanavan yläja alapuolelle rakennettiin noin puolen kilometrin pituiset vesistön rantaan johtavat tiet nippujen nostoja pudotuspaikkoineen. Autot kuljettivat ne alun kuulusta Pohjanmäestä, jossa tietenkin oli mutkia, selvittyään Jaalan Pyhäjärven Sammallahteen Haveri -nimisen tilan rantaan. Puutavaraniput kuljetettiin kesken uiton 11 km matka autokuljetuksena. Vesistön pienimuotoiset latvaosat soveltuivat huonosti nippu-uittoon ja Voikkaan yläpuoliset voimalaitokset taasen muodostivat sille suoranaisen esteen; irtouitossahan voimalat sivuutettiin kätevästi uittokouruin. Auton kuorma muodostui kahdesta nipusta. Tämä oli kuulemma märän saven vuoksi kiireistä hommaa, joka ansaitsisi oman tarinansa. Siellä autoihin kuormattiin suoraan vedestä nostetut 13...15 t painoiset vettyneet niput. 13 puuttuessa se on myös mahdollista saada nopeammin liikkeelle kohti tehdasta, joten se soveltuu huonosti irtouittoon. Autoja tähän kanavatyömaan ohittavaan savottaan kerrottiin lehdessä osallistuneen 14 kappaletta. Jäiden lähdettyä keväällä niput uitettiin Iitin Konniveden Pohjanlahteen. Kuusankosken Voikkaan tehtaan yläpuolisessa Kymijoen ja Päijänteen uitossa muutos toi mukanaan joitakin ongelmia. Yksi nippu riitti nyt kuormaksi. 1962 ja 5. Ja mikäpä siinä, kyllähän puun uskoo 6x4 ja 4x4+2 vetotapaisilla Jyry-Sisuilla liikkuvan, ja muita autojahan ei työmaalla näytä kuvien perusteella tarvitunkaan. Pudotuspaikalla niput pääsivät karikoiden laukaisun jälkeen taas aaltojen hellään syleilyyn ja matkalle kohti kuorimarummun ei ehkä niin hellää mutta kuitenkin puukuituja säästävää huomaa. Ratkaisuksi valtiovalta päätti rakentaa 5,5 kilometrin pituisen Konniveden ja Pyhäjärven välisen Kimolan uittokanavan, jossa niput siirrettiin nippunosturilla 12 metriä korkean padon yli ylemmästä vesistöstä alempaan. 1963 kertomaa Uitosta, autokuljetuksesta ja PohjoisKymenlaakson historiasta kiinnostuneelle saabistiystäväni ja entisen vanajalaisen Pentti Kostamon luovuttamat Sisu-Uutisten hajanumerot pitivät sisällään todellisen aarteen, jonka merkityksen avautuminen tosin vei aikansa. Artikkelin lopuksi metsäpäällikkö Sten Furuhjelm mainitsee olevansa vakuuttunut nippu-uiton merkityksestä sekä yllättynyt raskaan autokaluston suorituskyvystä. Pudottavan auton ovessa luki suhteellisen selvästi 'Kymin Oy Metsäosasto'. Tällöin Pohjanmäki jäi kuitenkin nousematta, sillä vauhtia sai otetuksi vain lyhyellä matkalla. Jäätä piti lauhan talven vuoksi vahvistaa vesityksellä, eli ilmat näyttävät olleen sekaisin jo tuolloinkin. Pudotuslaiturilla luonto on ottanut omaansa takaisin. Seutu on kaikkiaan kaunista katseltavaa muinaisessa ruhjelaaksossa sijaitsevaa kanavaa reunustavine kalliomaisemineen ja Huuhkainvuorineen. Kerrottakoon lehtijutun ulkopuolelta, että tapahtuneen aikoihin jaalalainen ja nyttemmin Kanadassa asuva Reijo Virtanen muisteli kahden nipun kuormallakin yritetyn. Ja löytyihän se tapauksesta kertova artikkelikin lopulta. Vettyessään puun tiheys lähestyy veden vastaavaa ja hukkupuiden määrä kasvaa. Numeroiden 10. Artikkelissa kerrottiin ajan kehitysuskoiseen tyyliin autokuljetuksen ratkaisseen käsillä olevan ongelman mutkitta. Sisu-Uutisten 5. 1963 kansien kiehtovissa valokuvissa komeili vihreitä Jyry-Sisuja kuormaamassa ja pudottamassa nippuja. Kanavan rakentamisessa maansiirtotyöt olivat tarpeen ja kuorma-autoja tarvittiin ajamaan savista maata syntyvästä uomasta pois. Oletettavasti talvella 1961-62 puutavara, 300 000 kuutiometriä 4,4 metristä 'paperipuuta', haettiin täysperävaunullisilla autoilla enimmillään parin sadan kilometrin päästä, sidottiin nipuiksi autojen kuormatiloissa ja pudotettiin nippuina Jyväskylän Keljonlahden jäälle. 'Jaa, missähän tuokin kuva on otettu?', tuumin itsekin Voikkaalla uittohommia alta parikymppisenä harjoitelleena. (OSAA ja JAI). Kanavan rakentaminen kesti vuodesta 1962 vuoteen 1966, ja Voikkaan kuorimon jo valmistuttua piti tehtaan käyttämä Päijänteeltä uittamalla tuleva puu kuljettaa rakennusaikana mielenkiintoisen järjestelyn avulla. 300 000 kuution kuljettaminen 160...170 nipun päivävauhdilla kesti nelisen kuukautta, kertoi lehdessä haastateltu nuori metsänhoitaja Ole Rautalin. Irtouitosta oli siirryttävä nippu-uittoon, jossa pölkyt on sidottu yhteen nipuiksi teräsköysin, kettingein tai -langoin ja niput tavallisesti sidottu toisiinsa sopivan kokoiseksi lautaksi
Ajettuamme perille kertoo isäntä pudotuspaikan vaiheista. Mutta yhteisiä tuttuja meillä kuitenkin koulusta oli, ja sitä myöten irtosi taas jokuja ikää pidentäviä naurujakin. Sisuihin myönteisen tunneperäisesti suhtautuvat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä ongelmat aiheutuivat päällirakenteista. Suurin muutos taisikin tulla itse tapahtumasta lehtijutun perusteella muodostuneeseen kuvaan. Ja mieluiten niin, että samoilla paikoilla saisi otettua mahdollisimman paljon alkuperäisiä muistuttavat kuvat Jyryineen. Vielä sieltä olisi nippuja kyytiin nostellut. Yhtiön Sisut olivat toimivat vara-autoina ja ne otettiin käyttöön urakoitsijoiden autojen rikkoutuessa', kertoi Ole Rautalin kesän 1962 savotasta. Tapasimme Ole Rautalinin Aino-vaimoineen Jaalassa, ja lyhyen mutta mutkattoman tutustumisen jälkeen sovimme tutustumiskohteeksi kenttätiedustelujen perusteella paremmin säilyneen ja helpommin luokse päästävän nippujen kuormauspaikan kanavan yläpuolella. Sammallahdessa pudotuspaikalle aikanaan rakennettu tie on osin lähes umpeen kasvanut, sillä se on tarkoituksellisesti katkaistu, jotta tien päässä olevalle Haverin tilan pudotuspaikan ääreen rakennetulle rantasaunalle ei olisi turhaa liikennettä. Kovin on aika muuttunut, DeSoto -merkkisiä autojakaan ei enää ole valmistettu aikoihin. Hän tosin nuorena kuvaamataidon opettajana ennen minun lukiovuosiani. No, viinapullo oli sentään silloinkin tilanteesta riippuen käypäinen maksuväline. Edelleen Sisuissa oli Rautalinin mukaan myös teknisiä ongelmia. Jyry tulille ja 11 kilometriä silkkaa nostalgiaa kohti Pyhäjärven pudotuspaikkaa. Ja näin kaksi ammattitutkijaa olivat tehokkaasti pilaamassa hauskaa harrastusta työnomaisilla piirteillä. 14 Entäpä lähes viidenkymmenen vuoden jälkeen. Toinen totuus kumipyöräkanavasta 'Niin, Kymiyhtiö osti Sisulta neljä kokeiluautoa. Kymiyhtiö vuokrasi maat tarkoitukseen ja paikalle rakennettiin neljä rautatiekiskoin Välillä muisteltiin rouva Rautalinin kanssa Kouvolan kouluoloja hymyssä suin. Tässä katsannossa joitakin seikkoja joko muokataan miellyttävimmiksi tai jätetään mainitsematta. Mutta erityisiä kokeiluautoja kuitenkin, ehkäpä jonkinlainen Sisun tehdasvalmiin auton esiaste siis. (AR). Myös kuvaukset maalaiskylän elämästä palvelurakenteineen vahvistavat pysyvyyttäkin maailmassa olevan. Nippujen nostopaikka oli tosiaan säilynyt hyvin, sillä tien varrelle on rakennettu mökkejä ja varsinainen nostolanssi on toiminut autojen pysäköintialueena veneellä liikkuville. Eipä muuta, kuin Vetkulle vastikään hankittu helppokäyttöinen äänitallennin töihin ja ensikäden historiatietoa tallentamaan. Nippujen kiinnitykseen tarkoitetut järven pohjaan juntatut paalurakennelmat eli ukot jurottivat vielä paikallaan. Selväähän oli, että Kimolan kanavan tuntevalle tuli halu käydä katsomassa, miltä kaikki nuo paikat näyttäisivät lähes viidenkymmenen vuoden jälkeen. Nosturin betonialusta oli entisillä sijoillaan ja kävelytasoina toimineet puomitukset vasta nostettu kuivalle maalle. Sitä ei juttuun kuitenkaan ole merkitty, joten jutun syntyvaiheet jäävät ainakin tällä kertaa hämärän peittoon. Sovimme tapaamisesta ja lähdimme työkaverini Arto Rummukaisen kanssa tapahtumapaikalle. Rautalin kertoi myös värikkäitä tarinoita ajalta, jolloin metsänhoitajakin oli vielä herra ja ainakin maaseudulla vieläpä suuri sellainen. Näin oli tässäkin tapauksessa. Kaikeksi onneksi tavoitin vielä lehdessä haastatellun Ole Rautalinin, joka viettää eläkepäiviään vajaan kymmenen kilometrin päässä kanavasta. Pudotuspaikalle Jätämme hyvästit Rautalineille ja suuntaamme kohti pudotuspaikkaa, joka on huomattavasti hankalamman taipaleen takana. (AR) Haverin isäntä Seppo Hiilamolla oli aikaa ja sydäntä kuorma-autoperinteen tallenukselle. Ja kuinka kävikään. Olisi ollut mukava jututtaa Sisu-Uutisten lehtijutun kirjoittajaakin. Mutta nyt oli kiinnostavaa nähtävää odotettavissa hänellekin. Kirjoittajaja valokuvaajatietojen mainitseminen helpottaa siis meidän kaikkien huviksi ja hyödyksi puurtavan historiantutkijan joskus sietämättömän raskasta työtä, mikä sivumennen sanottuna todettakoon. Rautalin kuljetti esimiestään yhtiön suurella DeSotolla milloin asioiden hoito niin vaati. Jotta historian ympyrän sulkeutuminen olisi täydellinen, paljastui, että olimme Aino Rautalinin kanssa olleet Kouvolassa samassa lukiossa. Valtaosa nipuista ajettiin urakoitsijoiden toimesta ja heidän autoillaan. 'Niput olivat yksinkertaisesti liian painavia päällirakenteille', toteaa Rautalin. Metsänhoitaja Rautalin oli pelannut korttinsa paremmin; hän ei ollut tapahtumapaikoilla kesän 1962 jälkeen käynyt. Ajo pudotuspaikalle käy nyt tilan päärakennuksen editse, mihin tilan isäntäpari Seppo ja Anita Hiilamo meille mieluusti antavat luvan, lähteepä isäntä meille vielä oppaaksikin. Yritysten asiakaslehdet nimittäin tunnetusti pyrkivät luomaan niiden toiminnasta ja tuotteista mahdollisimman myönteisen kuvan
Harvinaisen reilua suhtautumista outoihin, jos kohta isänmaan asialla liikkuneisiin kulkumiehiin! Hyvästelemme isännän, sillä tarkoituksenamme on tehdä vielä lisää paikallisen autokuljetushistorian tutkimusta. Välitilinpäätös maailman muutoksesta Kanavan valmistuttua autokuljetus hävisi taistelun, vaan ei sotaa. Voikkaan tehdas, joka oli toiminnassa lähes 110 vuoden ajan ja monet vuosikymmenet Kymmene-konsernin lippulaivana, lopetettiin vuonna 2006. Veneet on tilalla jo nostettu talviteloille, mutta kanootti toki tarkoitukseen järjestyy. Uitot Kimolan kanavassa loppuivat vuonna 2002 uittomäärän ollessa 90 000 kuutiometriä. (AR) Pudotuspaikalle rakennettu tie ei ollut käyttämättömyydestä johtuen enää kaikin paikoin selkeästi havaittavissa. Toivotaan metsien kestävälle hyötykäytölle menestyksekästä tulevaisuutta. Haverin tilan väki on osoittanut kelpoa lähihistorian arvostusta säilyttämällä yhden kiskotetuista pudotuspaikoista. Sisu-Uutisten 5. Metsäteollisuuden viime vuosien kehitys on ollut nopeaa ja suunta valitettavasti alaspäin. Ajoista, jolloin metsällä ei teollisen käytön puuttuessa ollut mainittavaa arvoa, ei lopultakaan ole niin pitkä aika. Ja tuskinpa vain, sillä ainakin energian ja aivan uusien hyödykkeiden lähteenä metsän tulevaisuus näyttää lupaavalta. Canonin elektroniikan kastumista uhmaten allekirjoittanut työntää kanootin kapean, ja luvalla sanoen kiikkerän, vesille hoilaalla-hoillaalla huutojen säestyksellä, ja kuvat saadaan. Kimolan kanavalle suunnitellaan uutta käyttöä vesitienä Kymijoen kanavoinnin yhteydessä. 1963 kansikuvassa nämä ovat vielä rakentamatta tai niistä on valmiina vain yksi, jonka kohdalta nippu juuri syöksyy veteen. (JAI) Tutkiva journalisti Pyhäjärven hyisillä vesillä. Yleisesti ottaen autokuljetus tunnetusti jatkoi voittokulkuaan ja uitto on merkittävä puutavaran kaukokuljetusmuoto enää Vuoksen vesistöalueella. Alkuperäinen kansikuva on selvästikin otettu veneestä, oletettavasti keluveneestä. Uudistuva sellainen! Kiitokset:Ole ja Aino Rautalin Seppo ja Anita Hiilamo Arto Rummukainen 'Tuolla rannassa oli nosturin betonijalusta', kertoi metsänhoitaja Ole Rautalin kumipyöräkanavan vaiheista. Virvokkeet, joiden laatua ei kireän aikataulun vuoksi edes uskallettu tiedustella, olisivat sisältyneet tarjoukseen. (AR) Haverin tilan säilyttämä raudoitettu pudotuspaikka. (AR). Toivottavasti sama ei jälleen ole edessä. Kuvassa tien liittymä valtion tielle. Se on kuitenkin suurin luonnonvaramme. Huippuvuonna 1985 kanavan läpi uitettiin puuta peräti 637 000 kuutiometriä. 15 vahvistettua pudotuspaikkaa. Eikä muutos Pohjois-Kymenlaaksossa pysähtynyt tähän. Kukapa olisi uskonut, että tämän kertomuksen alkupuolen suuri ja mahtava investointikohde saavuttaisi matkansa pään vain neljä vuotta uiton loppumisen jälkeen. Kanootin kaatumisesta seurannut kastuminen olisi tosin ollut vain kalustotappio, sillä tutkimusmatkailijoille tarjottiin edellisen illan jäljiltä vielä lämmintä saunaa kylvettäväksi. (AR) Pudotuspaikalle ja sieltä pois johtava lenkki oli edelleen Haverin tilan käytössä ja siten hyvin säilynyt. Aivan alkuperäisiin kuvakulmiin ei kastumisen pelossa päästy, mutta hyvä kuva maiseman huomattavasta muutoksesta toki välittyy
Autot ja henkilöt: vasemmalla oleva R.E.0 N;o 1 vm/ 1928 propsilastissa, kuljettajanaan Jalmari Honkanen, oikealla on Ford V/8 vm/1938. ?????µ. Bensaa kivestä. Kiven louhinnan historia tuli seikkaperäisesti tutuksi kaikin tavoin antoisan matkan aikana. seuraamalla palavan kiven ja eestibensiinin alkulähteille tehtyjä “tutkimusmatkoja”. Mittarilla olevat rekka-autot ovat REO Speedwagon 1928 ja Ford 1938. Näin myös bensiinin jälleenmyyntihinta muodostui tavallista halvemmaksi. Tuoksu johtui lähinnä säästämisestä tuotantoprosessissa. Bensiiniä valmistettiin tislaamalla sitä öljystä, jota tuotetaan öljyliuskeesta, palavasta kivestä. Sinisiä jakelumittareita on kaksi, toisen päällä kärjellään seisovassa neliössä on merkintä TB (Trustivapaa Bensiini) ja toisen EB (=Eesti Bensiini). Jälleenmyyjät neuvottelivat bensiinikaupasta myös suoraan virolaisten toimittajien kanssa. Se, miten kivestä jalostettiin bensiiniä, jäi kuitenkin vielä avoimeksi. Kangasalalainen Raimo Mesiranta päätti syyskuussa 2008 järjestää tutustumismatkan KohtlaNõmmen palavan kiven kaivosmuseolle. Talon päädyssä oleva kuusivuotias poika potkulaudalla on Olavi nimeltään, mukanaan ankka ja 17v vanha Ville-kissa. Pitää mennä kysymään öljytehtaasta, oppaanamme toimineen entisen kaivosmiehen sanoin. Fordin edessä oleva haalaripukuinen mies on Tauno Salakka, Fordin omistaja. Kivennavan Ahjärvellä myyntipistettä ylläpiti autoilija – liikemies Toivo Sallinen, joka omilla autoillaan pystyi muita edullisemmin kuljettamaan läheiseltä Rajajoen asemalta hankkimansa bensiinin. Bensiiniä mittaamaan tullut tyttö on Hilja Vesalainen. ="läpinäkyvä") on osittain kolmiulotteinen maisemamalli tai asetelma, joka esittää esimerkiksi historiallista tapahtumaa tai tilannetta luonnossa. Tauno Salakka oli aikaisemmin Toivo Sallisella kuljettajana ja hänellä oli kova halu päästä itsenäiseksi autoilijaksi ja onni "potkaisi" häntä Viipurin reissulla; hän osti yhden arvan ja voitti sillä Opel Kadett henkilöauton. Eestibensiini hankittiin Virosta Oy Trustivapaa Bensiini Ab:n kautta, jolloin se saatiin kuljetetuksi rahtivapaasti säiliövaunuissa Neuvostoliiton rataverkolla. Dioraamoja käytetään yleensä museoissa elävöittämään ja havainnollistamaan näyttelyitä. Ajoneuvohistoriaa monin tavoin tallentaneen Olavi Sallisen haaveena on kauan ollut päästä tutustumaan eestibensiinin alkulähteisiin, olihan dioraamassakin esitelty myyntipiste aikanaan merkittävä osa hänen isänsä liiketoimintaa. Talo taustalla oli Toivo Sallisen omistuksessa ja siinä asui kuljettajia. [Dioraama (kreik. Teksti ja kuvat:Veikko Hoppula. Tarkemmalla puhdistuksella siitä olisi kyllä päästy eroon, mutta kustannusten lisäystä ei haluttu. Vielä sekin osuus selvitetään, kunhan ehditään, päätti porukka. (Ote dioraaman selitteestä, Vehoniemen Automuseo) ..Bensiini laskettiin säiliövaunuista 200-litran galvanoituihin tynnyreihin. Tulkkausja järjestelyavuksi hän pyysi Jari Ala-Ilomäen, Vetkun Eestin keikan järjestelyissä hyvin treenaantuneen ”oppaan”. Toivo Sallinen osti Opelin, menettäen samalla hyvän kuljettajan. Tauno Salakan autoilijan ura alkoi. Palavaa kiveä esiintyy maailman eri puolilla, mutta maailman suurimmat tunnetut esiintymät ovat Itä-Viron alueella. Lähde: Wikipedia] Jonatan Hilskan (Northern Models) valmistamassa dioraamassa tilanne kuvaa elokuuta 1938. 16 Vehoniemen automuseossa esitellään dioraaman avulla 1930 –luvun bensiininmyyntipiste Karjalan kannakselta, Kivennavan Ahjärveltä. Syvennymme aiheeseen seuraavassa VetKu -lehdessä tarkemmin mm. Henkilöauto on Opel Kadett 1937. Opel Kadett vm/1937 henkilöauto, josta Toivo Sallinen on juuri noussut, hänellä näkyy olevan asiaa REO:n kuljettajalle. Eestibensaa käyttävä auto huomattiin helposti, sillä sen ominaisin tunnusmerkki oli voimakas, pistävä tuoksu. Oma perhe asui tien vastakkaisella puolella. Tultuaan Viipurista hän tarjosi Opelia Toivo Salliselle ostettavaksi, jolla rahalla hän saisi alkupääomaa oman kuorma-auton hankintaan
17 Mäntsälän teollisuutta ovat aikanaan leimanneet tulitikut, tuotettiinhan viidennes koko maan tulitikkutuotannosta siellä sijainneissa tehtaissa. Tehtaalle taas tuotiin tarveaineita ja esimerkiksi tehtaan posti. Samalla matkalla hän osti tehtaansa tarpeisiin myös Benz Gaggenau -kuorma-auton. H a n k i n t a Mäntsälän tulitikkutehtaan omisti ruotsissa tutkintonsa suorittanut insinööri Herman Holmberg. Autoa ei ilmeisesti yleensä käytetty henkilökuljetuksiin, paitsi poikkeuksena sisällissodassa 1918, jolloin auto tavallaan pakko-otettiin valkoisten käyttöön. Perimätieto kertoo, että ammattiylpeyttä aimo annoksen omaava kuljettaja esiintyi vaikuttavasti vihreänruskeassa virkapuvussa, pitkävartisissa autoilijan hansikkaissa ja säärystimin varustetuissa kengissä. Nykyisin se toimii elävänä käsityömuseona. Teksti: Veikko Hoppula Seppo K J Erosen keräämän aineiston perusteella Kuvat: Ari Perttilä. Ja tietenkin tarvittiin myös ertyiset ajurin suojalasit. Tikkutehtaan Benz. Nykyisin Hirvihaarassa toimii Sepänmäen käsityömuseo. Karbidilyhty näytti tarvittaessa tietä saföörille, joka istui ilmavan ohjaamon oikealla puolella. Tehtaita eri tietolähteiden mukaan on ollut vähintään yhdeksän, joista yksi, Mäntsälän tulitikkutehdas, sijaitsi Hirvihaaranjoen varrella. Tällöin auton osti mäntsäläläinen maanviljelijä Albert Vuori, joka käytti sitä tilansa maantiekäytössä aina vuoteen 1937 asti. Holmberg matkusti Saksaan hankkimaan tikkutehtaalleen uusia koneita. Umpikumirenkain varustettu Benz Gaggenau vm. Saksalainen kuljettaja toimi Mäntsälässä noin vuoden verran opettaen sinä aikana suomalaisen kuljettajan ajamaan autoa. Uusien määräysten mukaan autoissa tuli olla jarrut sekä edessä että takana ja kun näin ei ollut, muuttui auto työkoneeksi ja se poistetiin rekisteristä. Autoon mukaan hän palkkasi myös saksalaisen kuljettajan. Tikkutehtaan tuotteita kuljetettiin autolla Järvenpään asemalle 21 km:n päähän. Tehtaan punatiiliset rakennukset ovat vieläkin säilyneet paikalla. Rakennuksista Kyläsepän paja kätkee sisälleen annoksen suomalaista kuorma-autohistoriaa. Vuonna 1916 ins. Ostaja, ruotsalainen tikkutrusti ajoi tuotannon alas myyden tehtaan irtaimiston v. Kyläsepän paja Mäntsälän Hirvihaarassa tuli tutuksi Benz Gaggenaulle jo vuodesta 1916, sillä auton huollot tehtiin samoissa tiloissa jo silloin. oja-auran vetoa ja kantojen nostoa varten. Aluekokonaisuus kertoo elämästä 1700-, 1800ja 1900-luvuilla. Tulitikkutehdas, jonka tuotannossa oli alkanut ilmetä vaikeuksia insinööri Holmbergin kuoleman (1926) jälkeen, joutui myyntiin. S y r j ä ä n l i i k e n t e e s t ä Maantieltä pellon puolelle Benz Gaggenau joutui siirtymään lainmuutosten seurauksena. Erikoista on, että pajassa oli jo tuolloin oikea rasvamonttu, kenties ensimmäisiä Suomessa. Kuljettaja huolehti myös auton huolloista ja pienistä korjauksista, jotka tehtiin juuri nykyisen Sepänmäen museon alueella olevassa kyläsepän pajarakennuksessa. Se on ulkomuseo, jossa eri ammattiryhmien työpajat ovat sijoitetut alkuperäisellä tavalla asuntojen yhteyteen. Siihen asennettiin vinssi mm. 1929. 1916 on kunnioitusta herättävä vanhus. Mäntsälän tulitikkutehdas käytti autoa viimeisen kerran vuonna 1925
Auton nykykunto esittää juuri sen, millaisena se on työssään palvellut ja sen käyttöhistoria tunnetaan kokonaisuudessaan. Perimätiedon mukaan Bez Gaggenausta olisi tarjottu vaihdossa uutta 3-kaatokipillistä, suorasuihkutusdieselillä ja ilmastoidulla ohjaamolla varustettua Mercedes-Benz telikuorma-autoa, jonka sen aikaiseksi arvoksi noteerattiin n. Traktori syrjäytti Benzin vuonna 1954 ja se ajettiin Vuoren tilan heinälatoon. Esimerkiksi liian jyrkän ylämäen uuvuttaessa auton voitiin näin estää sen vyöryminen taakse päin. Sepänmäen museon näyttelyyn auto kaivettiin heinien alta 1970 –luvun puolivälissä. Tarjouksen ehtona oli, ettei auton nykykunnolle saa tehdä mitään, eikä sitä saa esim. V a a r a s s a k a d o t a S u o m e s t a . 18 Auton alkuperäsivarustukseen kuuluva hätäjarrujärjestelmä saattoi olla joskus käyttökelpoinen; taka-akselistoon silmukoilla kiinnitetyt kaksi rautatankoa olivat toisesta päästään tuetut lavan alle siten, että ne voitiin ohjaamiosta käsin laukaista maahan. Valmisteilla oleva perinneajoneuvorekisteri synnyttyään tulisi oletettavasti saamaan Benz Gaggenausta erään parhaista esimerkeistä suomalaisen talouselämän hyväksi työnsä tehneestä hyötyajoneuvosta. Benz Gaggenau. Onneksi suomalaiselle ajoneuvohistorian säilyttämiselle, eivät Vuoren veljekset kuitenkaan halpaan menneet, joten auto jäi edelleen Sepänmäkeen. Tällöin sillä jopa ”koeajettiin” pari kierrosta museon ympäri. 600 000 mk (vastaa nykyrahaksi muunnettuna n. Renkaat takana 7.20-2.00 merkiltään "Holland Overman Cushion band”. 332 000 ). Kansallisaarre vailla vertaa tämäkin! moottorialustan n:o 7113. omistaja Vuoren perikunta, Mäntsälä. Käyntiinpanokierrin pysyy aina mukana, kun sitä ei voi irrottaa paikaltaan. Tyyppikilpi (ohjaamossa kojelaudan alla) sisältää tiedot: komission n:o 9976 teho 30 DIN-hv (18 vero-hv) sallittu kuorma 2000 kg moottori-alustan n:o 7113 Moottori: 4-sylinterinen, tyyppi S 100 (sylinterin halkaisija 100 mm ja iskunpituus 150 mm) Huippunopeus 35 km/h Omapaino 2500 kg. Etupyörät ovat umpikumi/valurauta, halkaisija 35" Takapyörät umpikumi/puupuolapyörät 37". Benz Gaggenau on vuosimalliltaan 1916 tai vanhempi, mahdollisesti maailman vanhin käyntikuntoinen tämäntyyppinen auto. Tarkoituksena oli siirtää auto tehtaan omaan museoon kunnostaen se Daimler-Benzin tehtaan omilla voimilla. Valaistusta on joskus tehostettukin, etulyhtyjen tukiraudat ovat edelleen paikallaan. Vuonna 1977 Daimler-Benz -autotehdas osoitti kiinnostuksensa autoharvinaisuutta kohtaan tehden omistajille tarjouksen sen ostamiseksi. Rungon jäykkyyttä voitiin myös säätää alustan sivupalkkien alla olevilla mutterisäätöisillä jäykistinraudoilla. Tekninen erikoisuus: Benzin alustassa, sivupalkkien alla on muttereilla säädettävät rungon jäykistinraudat. maalata. Tarkkaa valmistusvuotta ei tehtaan ilmoituksen mukaan voida määrittää
Seuran Sisu SH-4:n museointikunnostusprojektia ja historiatietojen keräystä jatketaan. Jäsenille annetaan mahdollisuus tarvittaessa järjestää maantieteellisesti vaihtoehtoinen kesäkeikka. 19 Teksti: Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Veikko Hoppula (VH) Vetkun syyskokous pidettiin totuttuun tapaan Loska-ajojen yhteydessä, tällä kertaa Hotelli Ellivuoressa Vammalassa. Tervetuloa uudet jäsenet ja suuri kiitos eroaville jäsenille pitkästä ja arvokkaasta työstä. 045 633 1954 tai http://www.sahk.fi/Alue_KeskiSuomi/ talviajo2009.pdf. Myös Raimo Stenvall oli halukas jättämään paikkansa uusille yrittäjille. keikkojen järjestelyihin. Ajojen yhteydessä pidetään Seuran syyskokous. Tämän jälkeen keikasta peritään jälkiilmoittautumismaksu. Vetkun syyskokouksessa päätettiin vuoden 2009 hallituksesta ja toiminnasta Syyskokousta johti rutiinilla Vetkun hallituksen uusi jäsen Yrjö S. Heidän tilalleen hallitukseen valittiin Yrjö S. (VH). Kesäkeikka järjestetään 4.-7.6. Tapahtuman yhteydessä pidetään Seuran kevätkokous. Tämän johdosta ilmoittautumisaikataulun noudattamista halutaan edistää ottamalla ilmoittautumisia normaalilla keikkamaksulla vastaan vain viimeiseen ilmoittautumispäivään saakka. Kiinnostuneet voivat asiaa mietittyään ottaa yhteyttä puheenjohtajaan, mutta ajoihin jokainen ilmoittautuu itse viimeistään 19.12. Loska-ajot ajetaan loka-marraskuussa suunnitelmien mukaan hämäläisissä maisemissa päätyen Jämsän Hallin kautta Korkeakosken Hyytiälään. Seura osallistuu SA-HK:n 50-vuotisjuhlallisuuksiin, mikäli ajankohta poikkeaa kesäkeikasta. Kaasalainen Harjavallasta sekä Jari Kosenius Hausjärveltä. Jäsenille tarjotaan mahdollisuus talviseen ajotapahtumaan kokoamalla ryhmä, joka osallistuu Keski-Suomen Mobilistien järjestämiin Talwiajoihin 7.8.2.2009. ikääntyvien kuorma-autoilijoiden haastatteluilla hankkimalla helppokäyttöisiä digitaalisia äänentallentimia. Paikalla oli asioihin vaikuttamassa viitisenkymmentä vetkulaista. Kaasalainen Harjavallasta. Pitkäaikainen puheenjohtaja ja hallituksen jäsen Veikko Hoppula halusi vetäytyä hallitustyöskentelystä. Lisätietoja: Ari Ortju p. Hallitus on pannut merkille muutamia nykyiseen keikkailmoittautumiskäytäntöön liittyviä epäkohtia, jotka lisäävät tarpeettomasti erityisesti keikasta vastaavien ja sihteerin työtä. Kokouskuulumisia Kokous valitsi puheenjohtajaksi jatkamaan allekirjoittaneen, minkä johdosta esitän kiitokset osoittamastanne luottamuksesta. Keikka ajetaan Varsinais-Suomessa. Erovuoroisista jäsenistä hallituksessa jatkavat varsinaisina jäseninä Jouni Kallio ja Raimo Mesiranta sekä varajäseninä Lasse Hietsalo, Markku T Koskinen ja Olavi Nenonen. Jäsenistölle luodaan edellytyksiä perinnetiedon keräämiseksi mm. Seuralle etsitään aktiivisesti omaa tai vuokrattavaa kiinteistöä autojen säilytysja kunnostustilaksi. Keikkatoimintaa kehitetään tavoitteena antaa keikat hallituksen harkinnan mukaan halukkaiden järjestelytoimikuntien hoidettavaksi, mahdollisesti Loska-ajoja lukuun ottamatta heidän valitsemallaan seudulla. Toimintasuunnitelma vuodelle 2009 pähkinänkuoressa Kokous hyväksyi hallituksen esittämän toimintasuunnitelman vuodelle 2009. Toimintasuunnitelmaan sisältyvät vuoden 2009 keikat Kevätpäivän Tasaus järjestetään 4.5.4. Kymenlaakson seudulla. Muutoksiakin uuden hallituksen kokoonpano tuo tullessaan. Aika suuri kiitos tulee myös siitä, että lupasitte jatkaa aktiivista työtänne lehdenteon ja kerhokaupan parissa. Toimintasuunnitelmassa esitettiin uudisuksia mm
Sit mentti tiet 273 ja siel oliki sit pien pätkä vähä huonomppa tiet, kas ku siel ol peräte tietyö jotta 15 kilometri matkal. Me oltti siel kolm tuntti! Siit taas etteskesi Karijoel tus, ei olnu löytyny sopiva! Noo, ei se mittä, ei ne pohjalaisekka nii häävi näkössi varma ol, tuumatti ja eiku kone käymä ja menoks! Alus lömmöst ol 16 astet, siis ulko, alkukilomeetteri reissu alus näyt 430060, kell näyt 11.30 ja alkumatkast saatti kaks nätti flikka kyytti piene matka! Hyvält näytti heti alus! Mun täytty sano ettei keretty ku Molanteri suoran päähä ku mä jo ilosest yllättysi! Ei mittä korvisottava meteli eikä tärinä nii ku mä ens oli vähä kuvitellu, ei, 1413 men nii mukavast et mää aloi jo heti nautti matkast! Ensmäne toppi ol Haliko pensiinasemal, ABCeel, mis Sarjomaa Onni ja neiti X ja heiti ajopeli Volvo Titan jo meitti kärsimättömäst vartos! Sielt sit 12.10 lähretti peräsi ku köyhä talo porssat pohjostpäi, Jalasjärvi määränpään! Me ajetti ens Marttila ja siit sit semmosi pikkuteit Kyröö ja Karinaissi ja Pöytyäl. Keskviikko aamu ol kaunis ku naapuri lesk, lömmöne ja tyyn! 1413 ol putsattu ja huollettu viimese pääl. Yö mää nukkusi aika huonoste! Liia kaukka kotto vissi! Aamul meitti sit kävei kattomas ja ihailemas monesorttisi ihmissi ain 11 asti. Keikka suuntautui silloin pohojalaasille seuruulle, kauaksi Kaitsun kotua. Uudenlaiseen kulttuuriympäristöön on aina antoisampaa tutustua, mikäli kantaväestön kieli on mahdollisimman hyvin hallinnassa. Me tankatti mersu enne ku mentti sin iltakortteeri ja mää sai lukemaks 14 litra saral kilomeetril, mut Onni sanos et ol vai, nee o paketauto lukemii, sää ole laskenu vääri! No ol kui hyväs 345 kilometrin pääs Perniäst me parkkeeratti toiste, toinentoistas komiamppie kuormureitte väli ja joukko, ja koko ehto sin tul ai lissä vaa hienoi autoi. Oltti retkel lähdös! Pohjanmaal! Penki all ol öljy nii et varmast riittäis! Kas ku ei varma tietto ollu kui janone 1413 olis! Hanttimies ol aika roisi näköne! Iso, liian iso, pussihousu ja rikkinäise kumiteräsaappa, ku viel ol seeverra paskase et Pirkko pes ne, saappa siis! No kusk kyl ol sitäki hienomp! Vaa hatlak puut1413 men nii mukavast et mää aloi jo heti nautti matkast! (VH) (VH). Siin välis Vesku kertos meil kui jumalattoma suureks heitin koulus on paisunu vuosie mitta, vähä jokapuol suome! No sit 11 aikka me kaik kuormuri pistetti masinat käymä ja lähretti ikä ikäjärjestykses, ainaki melkke, ja pitkäs letkas lähretti Kauhajoel päite. Jatketti sit tiet 44 Lavian kaut ”Länsirannikon Keikka 2009” –työnimellä valmisteltu vetkulaisten yhteinen matka-ajo tulee kulkemaan suurelta osaltaan varsinaissuomalaisella murrealueella. Jotku toiva vanhemppi autojas erilaisil kyydeil, lavoil ja trailereil. Se kest liki tunni enne ku oltti siel Konehalli pihal, vaa kymmene minuutti myöhäs! Siel meitil näytetti koko suur hall ja fabriik, et hohho! Siel meitil tarjotti lounas ja kaffet pääl. 20 Kankaanpäähä mis juotti kaffet. Kaivelimme esiin aktiivisen kemiöläisen perinnetallentajan, Kai Ekbomin matkamuistelut muutaman vuoden takaa. Mut ei mittä haitanu, peli ja värki kestivä hyvi ja Jalasjärvel saavutti kaunisse ehtosse siin kymmentvail kuus. Ainakin se palauttaa mieleemme, miten hyvin onnistunut ja hauska olikaan Etelä-Pohjanmaan Keikka kesällä 2005! Jorma ja Kaitsu keikal sillo kakstuhatviis. Jatketti sit tiet 41 Huittisi josa me syötti siin kahren ja puol kolme välil, oikke hyvä sapuska oliki mut ei mittä ruokalevoi keritty ottama ku kiirest ettepäi vaa. Ehtol siin kävei meit kattomas yx entine Perniöläine, Koivula Vesku, joka kuiollakki ol peräte se Jalasjärve koulutuskeskukse pomo. Juttu toiminee kohtuullisessa määrin myös kielikylpynä, joskin Kaitsun käyttämä vanha perniöläis-kemiöläinen murre on yhtä lähellä satakuntalaista kuin eestikeel ja soome toisiaan
Siel vast oliki kattomist! Talokorkkussi moottorei paatteihi ja voimaloihin he siel tekevä ympärs maailma lähetettäväks. Sukkelast se kävi. Hyvää ol. Oikkiast he ova Kemiöläissi mut muuttiva Turkkuse ku heijä firmas Powder Trans rupes kasvama suuremaks ja suuremmaks. Halikos oltti jämt kuurelt, ja jätetti hyvästit Sarjomaa Onnil ja neiti X:äl. No mee tultti Närpiö kappalaikka enne ku nee ku koukkasiva Kaskisi ja ei Raimoka sit ens tienny mihi meijä pit siel Närpiös kokkonttu nii me tehti simmone pien lenkki kylil ja käännytti yhre kaupan pihas ympärs, kaik kolkymment autto! Kattosiva ne ihmise vähä et mikä helvatan porukka toi maht olla! No trefatti me sit ne muut siel kesäteatteri pihas mihi kaik auto jätetti ja siit meit vietti kortteeris vaattei vaihtama ja takas juhlapaikal syömä ja vähä juomaaki! Tää kortteerreissu tehti linjapiileil ku oliva melkke yht vanhoi ku meiti kuormurikki! Täl päiväl kilometrei kertys 140. Vaasas me parkkeratti auto yhre autofirma pakal ja siel tarjotti soppa oikke tykist. Loppupätkä tulttiki sit samoje kylie halk ku ylösmennesski. Sielt kortteerist meitti haetti taas niil vanhoil linjapiileil ja vietti Närkö lavatehtaal. Siel kans tarjotti meitil ruokka. Mee tulla varmast uuresta. Siit lähretti Ristiinankaupungi ja Kaskisten kaupungi läpitte ajama Närpiöt kohre. (VH). Raapust Kaitsu. Sin ol tullu, kirkkomaal, kolm nuort kaveri, kaikil ol oma Zetor! Aamene jälkke lähretti puol kolmelt Alahärmät päi ja siel oltti siin varttivail nel. Lömmöst ol taaski mut jokune tropp vet tul siin aamupäivä aikka. Mee kiitän kaikki ku ol tämmöse treffin järjestäny ja paljo vaiva nähny. Mut neiti X hymyil vaa! Parkano, Ikaaline, Vammala, Äetsä paseeratti siin alastulles. Maalahdes käytti vanhoi paatei kattomas ja jatketti Vaasa josa oltti tunni myöhäs, kello neljä jälkke puolenpäivä. Tää yö määki nukkusi piru hyvi. 21 mis meijä pit käyrä kattomas sitä susiluola mut mitä kattomist siin ols ollu, ei, me ajetti ohi vaa ja menttiki kattoma rekoi Smeds transil! Joo ja siel meil tarjottiki hienoi voileippi ja kaffet heiti autotallis! Vanhisänt ol vissi poikkies kans tällänny fiiniks yhre heijä vanhoist Volvoist ja siihen viel kylmäperäkärry peräs. Kaskissi me ei kuitenkka menny ku meiti letka pääs vähä venymä ja yhres ristokses letkan kärjes ol Steenvalli Raimo Tuusulast 37 mallisel Letukal ja hää menki suora yli eikä vasemmal niinku muut, ja me loput ku oltti häne perässäs seuratti hänt tietyste. Ei ols uskonu et nii suuri moottorei oliska! Taas nukutti hyvi. Hyvi me taas nukutti! Mää näi unt et mä oli tanssanu Lotan kans, niinku mä olinki! 136 kilomeetri kertys täl päiväl mittari. Ihmissi sielki pihal ol taitamattomast. Mää yhä lattialt, laatikost. Sukkelast se kävi. Siel ol Lillpakka, se rekkafirma omistaja rakennuttanu simmose jumalattoma fiini autorada katsomoine päivine nii ulos ku sisälki ja viel hotelli ja huonestoi ja viel ikä linnanmäen kaltase huvittelupuistonki. Niit men maat pitki ja ilmas ja yhtäkki ne käännetti ylösalas ja pia taas toiskesi. Määki pääsi sänkky! Lauanta lähretti varti yli kymmene poliissaattues läpi koko Vaasan kaupungi kohti Isokyrö kirkonkylää. No sit sunnunt aamun ku Jorma ol selviny ni me lähretti kottikesi siin vartti yli kymmene. Siel taas syötti, enne ku jatketti heitin vanha kirkko kattoma. Siel yritetti korjata Jorman kameraa ku se peijakas ol jääny nalkki! Plomkvistin Kalle ja Sonja varsinki räpläs sitä konet kovi muttei siit kalu saattu! Kalle tul Turust 61 mallise 55 Kanian kans ja ol muka koko retke aja. Puoleltpäivi me taas pantti masinat käymä ja lähretti etteskesi. Linjureil meitti taas vietti oikke hieno hotelli ja sielt mentti kylä halk Wärtsilä konetehtaal. Niit men maat pitki ja ilmas ja yhtäkki ne käännetti ylösalas ja pia taas toiskesi. Ol se hieno! Meet Jorman kans tosi jourutti yöks simmosse peräkammari, mut ei se mittä meit haitannu, ku tul siin illa mitta otettu vähä troppi syömise ja tanssimise lomas. Lattial! Laatikos! Perjantaiaamul herätti varti yli kuus. Se ol sit jännä katto kui ne nykyaja peräkärry tehrä. No koto Perniös oltti vähä vail seittämä illal ja koko reissu pituureks tul Mersu mittari 1192 kilomeetri. Mää näi yäl unt et mä oli tanssanu Lotan kans, niinku mä olinki! (VH) Närkö lavatehtaal ol sit jännä katto kui ne nykyaja peräkärry tehrä. Reissu ol tosi hieno, mee tykätti molemma, eikä paleltukka tarttenu pussihousuis ja flanelpairas. Sielki huraht tunt niiäkki et. Tultti sit kottipäi Lapua, Seinjoe ja Jalasjärve kaut ja tankatti taas, ja nyy mä laski et mersu ols ottan vaa 12 ja puol litra saral! Älä valhettel, sanos taas Sarjomaa. Tul siin illa mitta otettu vähä troppi syömise ja tanssimise lomas. Huittisis syötti siin neljä aivos ja siin samal katotti et joks 1413 tarttis lissä öljy, no laitetti 2 ja puol litra vaik ei sitäkä ols iha välttämät tarvinnu. Keikka ikä päättys tän ja se tek reilu 200 kilomeetri
Parhaimmat kiitoksemme mieleen painuneesta tapahtumasta! LOSKA-AJOT 2008 AJONEUVOLUET TELO Ford A 1931 EO-305 Haavisto Matti Nokia Ford 1935 HA-13 Andersson Jukka ja Ali-Kovero Markku Hämeenlinna Chevrolet H 131 1937 UB-37 Stenvall Raimo ja Kirsti Tuusula GMC CCKW 353 1942 JSU-42 Lehto Matti Siuro Dodge Ambulance 1944 ZC-797 Sallinen-Aro Liisa, Aro Jyrki, Marianne ja Marko Kangasala Austin K 4 1947 HI-296 Virtanen Jouko ja Heikki Tottijärvi GMC pickup 1954 NPL-14 Mesiranta Raimo ja Sirpa Kangasala Ford Thames 1954 RG-912 Hirvi Tarmo ja Hainila Lauri Savitaipale Opel Blitz 1956 UN-401 Hoppula Veikko Kangasala Mercedes Benz 1957 UB-489 Kleimola Erkki ja Ropponen Hannu Vihtavuori Scania Vabis L 51 1959 EL-51 Liukkonen Erkka, Pirkko ja Daniel Halikko As. Järjestelykulut, eli käytännössä osallistumismaksut, pysyivät erittäin kohtuullisina runsaan talkootyön ja sponsoroitujen ruokatarjoilujen ansiosta. 22 VETKU KIITTÄÄ! Loska-ajo 2008 Vehoniemi – Vammala – Ellivuori onnistui taas yli odotusten. Seura sai toiminnalleen runsain määrin positiivista julkisuutta ja tapahtuman osallistujat pääsivät tutustumaan mielenkiintoisiin kohteisiin. Vanaja VKN 2 1959 MAP-78 Hartikainen Aulis ja Nisula Tapani Juankoski Vanaja VKN 2 1960 KB-61 Lapatto Pekka ja Laitinen Raija Anjalankoski Steyr 586/4200 1960 MRI-73 Krouvila Jari ja Pirjo Masku Jyry Sisu K 41 1960 MRO-30 Lehtinen Reino ja Salme Anjalankoski Jyry Sisu 1960 HD-713 Haavisto Esa ja Kuvaja Anita Kakkuri Sisu K 43 SP 1961 AE-310 Ala-Ilomäki Jari ja Päivi Sipoo Scania Vabis L 55 1961 MRY-71 Blomqvist Carl-Johan ja Sonja Turku Volvo Titan 495 1961 HYR-44 Mesiranta Kari ja Merja Kangasala Scania Vabis L 55 1962 MRE-32 Toivonen Timo ja Saikkonen Helena Rämsöö International C 1300 1963 ZJ-123 Palmgren Sture ja Ami Pernaja Jyry Sisu K 141 1963 MRP-99 Juvela Juha ja Syrén Ella Vammala Volvo L 485 (4x4) 1963 RL-6 Anttila Heikki Kuusankoski Scania Vabis L 76 1963 KAJ-7 Kontiokoski Esko / PL-Yhtiöt Helsinki Scania Vabis L 56 1964 UFH-84 Koskinen Markku Tapio ja Salento-Koskinen Seija Pornainen Magirus-Deutz Pluto 1964 MRU-1 Sallinen Olavi ja Kämppi Aarno Kangasala Scania Vabis L 66 1964 MAX-91 Kallio Jouni ja Ojainväli Margit Kurikka Volvo Viking L 485 1964 EXZ-53 Hulmi Tuure ja Merja Säkylä Volvo Viking 485 1965 MRX-65 Pajunen Keijo Kangasala Volvo N 84 1966 MAP-83 Hietsalo Lasse ja Eija Elimäki Sisu K 141 1967 MAA-60 Lavikka Sauli ja Vainiomäki-Leinonen Raija Savitaipale Bedford J 6 1967 ENM-52 Wiklund Pauli ja Saarinen Marja Kylmäkoski Scania Vabis 1967 MU-101 Söderholm Gilbert ja Marianne Parainen Volvo F 88 1968 VNM-320 Stara Olof ja Eija Pietarsaari Volvo F 88 1969 MRZ-99 Vinha Matti Kämmenniemi Scania L 50 Super 1972 JAP-72 Virtanen Jouko ja Anni Pukkila Scania L 50 1972 MAL-54 Sautila Juhani ja Friberg Tarmo Turku Scania 50 S 1972 MAO-72 Rantala Arto ja Taimi Pertti Tampere Scania L 85 Super 1974 MU-639 Viitanen Markku ja Hannele Helsinki Scania LS 140 1975 AHJ-392 Rautalin Mikko Tottijärvi Kontio Sisu LP 138 CVT 1976 TJV-321 Koivumäki Risto ja Åvall Arne Vantaa Kontio Sisu 1976 TJP-791 Soininen Pauli ja Halonen Heikki Vanhalinna Volvo N7 1977 MU-377 Piirto Jussi ja Lea Koskue Scania LS 111 1980 CAT-274 Ala-Maakala Ilkka ja Eero Häijää Jyry Sisu 142 1981´ RHV-686 Hirvikangas Heikki ja Kangas Pertti Lohikko GMC Sierra pickup 1979 JXI-15 Launis Matti Tampere Datsun 720 pickup 1981 MU-551 Pirnes Aimo ja Niskala Eero Pyhäsalmi HA Humber Sceptre 1964 UTR-69 Humpas Erkki Espoo HA Plymouth Barracuda 1966 U-579 Blom Onni ja Grün Säde Espoo Vammalan Kuljetus-Pojat Oy Kiviniitty Vexve Oy Thermisol, Vammalan Tehdas Etelä-Satakunnan Puhelin Oy Suomen Euromaster Oy Satakunnan Liikenne Oy JJ-Kuljetus / Juha Juvela Mesi-Auto Oy/ Raimo Mesiranta Vehoniemen Automuseo Vammalan poliisi Autoliitto Vammalan seutu Kuljetusliike Finska Oy VETERAANIKUORMA-AUTOJEN SEURA RY
Osa 2 taas esittää läpileikkauksen Vanajan mallistosta, joukossa on myös todellisia harvinaisuuksia. Vetkun kerhotuotemyynti Kirsti tai Raimo Stenvall p. 100 min). DVD-levyn hinta koteloineen 25,00 . n. 1989 Pitkä Keikka Vetkun ensimmäinen ikimuistoinen matka-ajo Rovaniemi – Oulu – Iisalmi – Kuopio – Mikkeli Lappeenranta 1990 Jäämeren keikka Petsamon liikenteen 50-v juhla-ajo Rovaniemeltä Jäämeren rannoille 1993 Muistojen Magneettimäki Petsamon liikenteen muistomerkin pystytysjuhla Inarin Kaunispäällä. Osa yksi sisältää 11 eri tyyppisen kuorma-auton ajokuvaukset. Metallinen, valettu lakkimerkki auton aikakauden mukaisessa ajurinlakissa on jokaisen vetkulaisen tunnus. 2000 Susirajan Keikka Ilomantsi – Naarva – Uimaharju – Koli – Juuka – Nilsiä – Juankoski 2001 Ahvenanmaan Keikka Halikko – Naantali – Turku – Mariehamn – Eckerö – Geta – Bomarsund – Kastelholm – Långnäs 2003 Kymenlaakson Keikka Tuusula – Pornainen – Porvoo – Loviisa – Kotka – Vaalimaa – Hamina – Anjalankoski – Kouvola – Verla – Orilampi 2004 Pohjois-Suomen Keikka Oulu – Pudasjärvi – Taivalkoski – Kuusamo – Suomussalmi – Vartius – Kuhmo – Sotkamo VetKun Kerhotuotteet Lakkimerkit Vetkun kerhotuotteita ostamalla tuet seuramme toimintaa 2005 Etelä-Pohjanmaan Keikka Jalasjärvi Kauhajoki Lapväärtti Närpiö Maalahti Vaasa Isokyrö – Alahärmä 2006 Savo-Karjalan Keikka Joensuu – Liperi – Rääkkylä – Kitee – Kesälahti – Punkaharju – Savonlinna – Rantasalmi – Pieksämäki. Aito tunnelma on parhaimmillaan laadukkaalla kotiteatteritai stereolaitteistolla kuunneltuna. Autojen tekniset tiedot auttavat tallenteen tulkinnassa ja kuljettajien kertomukset Vanajista ja suomalaisen kuorma-autoilun historiasta elävöittävät sitä. Hinta: 25,00 /kpl. pit. Helsinki – Karjaa – Salo – Perniö Turku 1999 Kannaksen Keikka Karjalan historialliset, muistorikkaat seudut kierrettiin veteraaniautoilla. 1995 Matkalla muistojen Petsamoon Rovaniemi – Liinahamari 1996 Juhlakeikka Ka-100 v. 2007 Päijänteen Keikka Vääksy Vesivehmaa Luhanka Jämsä Muurame – Jyväskylä 2008 Eestin Keikka Tallinna – Haapsalu – Laagri – Rakvere – Käsmu – Tallinna (JUURI ILMESTYNYT UUTUUS. Varastossa kokoja: M, L, XL, XXL sekä pikkukuskeille 140 cm. 0400-450 585 sähköposti: raimo.stenvall@r-stenvall.fi 23 Veteraanikuorma-autojen kesäiset keikat DVD-tallenteina. Hinta 20,00 /kpl Vahva College-pusero Seuran logopainatuksella Lämmin, vahva college, väri harmaa, edessä 1-v logopainatus tummansinisellä. (Vanhemmat VHS nauhoilta muunnettuina) Jäsenhinta vain 25,00 /kpl (ei-jäsenille 30,00 /kpl) + postituskulut yksittäin tilattaessa. Äänessä on pyritty autenttiseen lopputulokseen. Tallenteet esittelevät nuoruuden voimalla jyräävien vanhojen kuorma-autojen tunnelmaa kuvan ja todella laadukkaan äänen keinoin. SATSIA PUTKEEN osa 1 (28 min) sekä SATSIA PUTKEEN osa 2 – Vankat Vanajat (78 min) DVD–tallenteet