V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
42 Kauppapaikka .................................................. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net SISÄLTÖ 3 / 2012 Info-sivu ........................................................ 40 Mikan matkassa tiilenpäitä lukemassa ........ 24 Alleajosuojat ennen pakkoa ........................ 32-33 VetKu koeajaa: Sisu SH-6/4100 ................... 0400 828 441 Sture Palmgren Pernaja p. 41 Kaupalliset ilmoitukset ................................... 18 Kesäkuvia .......................................... 040 590 4850 talous@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. Kaasalainen Harjavalta p. 26-30 Yrjö Mikael Eerilä in memoriam ................... 22-23 Pikku-uutisia ......................................... 16 Vuoden mutteri Viitasaarelle ....................... 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. 0500 315 271 Talous Anu Mesiranta, Kangasala p. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Varapuheenjohtaja, jäsenasiat, Jari Kosenius Riihimäki p. 3 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta ................... 2 Tervetuloa Tampereelle ........................ 19 Veteraanin viimeinen keikka ...................... 0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. 20-21 Kesän kaunein kuorma-autojen kokoontumisajo. 040 571 1159 sihteeri@vetku.fi Carl-Johan Blomqvist Turku p. 6-11 Ohi on 330, pojat pääsivät intistä-noin 60 v sitten 12-13 Nokialainen autotehdas 14-15 Vain yksi on joukosta tallessa ........................ 34-37 Autoilun alkuaikoja Kyynäröllä .......................... 17 Aitoon VPK 130 vuotta .................................... 38-40 Lukijan kynästä ........................................... 4 Amia vetkuttaa runosuonta kutkuttaa .............. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. 040 592 7295 jari.kosenius@vetku.fi jasenasiat@vetku.fi Sihteeri Pauli Wiklund Kylmäkoski p. 5 VetKun 1.matka-ajo Pitkä Keikka .. 43. 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Tapio Nisula, Jyväskylä p. 25 Kirkkaasti Kiteen keikalla ........................... V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Tapiola-pankki TAPIOLA 363630-2797181 IBAN: FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. 31 Pala suomalaista traktorihistoriaa ................
Erityisen hienoa toiminnasta tekee se, että koko toiminta on perustunut talkootyöhön, mutta innokkaita tekijöitä on kuitenkin koko ajan riittänyt toimimaan vapaaehtoisesti kulttuurityön edistämiseksi. Henkilökohtaisesti olen iloinen myös siitä, että Veteraanikuorma-autoseura on päättänyt järjestää 25-vuotisen työn kunniaksi autonäyttelyn juuri Tampereella, joka sijaitsee suomalaisen kuljetusliikenteen kannalta maantieteellisesti keskeisellä paikalla sekä itä-länsi, että etelä-pohjoinen välisessä kuljetusliikenteessä. Historiatietojen tallentamisen lisäksi veteraanikuorma-autoseura tekee tärkeää työtä vanhojen tavara-autojen ja muidenkin hyötyajoneuvojen entistämiseksi. Näillä sanoin haluan toivottaa kaikki osanottajat tervetulleiksi museokuorma-autonäyttelyyn Tampereelle! Arto Satonen Kansanedustaja, Eduskunnan liikennevaliokunnan puheenjohtaja. Veteraanikuorma-autoseuran suuresta arvostuksesta alan parissa toimivien ihmisten keskuudessa kertoo paljon jo se, että jäsenmäärää on pystytty kasvattamaan vuoden 1987 perustamishetken 14 jäsenestä jo yli 750 jäseneen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Veteraanikuorma-autoseura on tehnyt jo 25 vuoden ajan tärkeää työtä ikuistaakseen suomalaista kuormaautohistoriaa ja välittääkseen tietoa menneestä nuoremmille sukupolville
Reitin varrella, yhteistyökumppaneina toimivien alan yritysten toimipisteissä järjestetyt yleisötilaisuudet muodostuivat todellisiksi massatapahtumiksi. Keikan ikänestori, salolainen Sulo Hurtta seuraa tiiviisti Jaakko Teleniuksen samanikäisellä Volvo LV84:llä. Kuva Olli Blomberg ARTIKKELEIDEN KUVAT I lman mainintaa Vetkun arkisto. 1000 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. Kesä on ollut eritäin vilkas museoautotapahtumien kannalta. Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Neljännesvuosisata sitten neljäntoista henkilön paikalla ollessa perustettiin yhdistys vaalimaan suomalaisen kuorma-autoilun perinnettä ja tallentamaan siihen liittyvää historian tuntemusta tuleville sukupolville. Entisöinnin yhteydessä kerätty tieto, missä, miksi ja milloin kyseisen auton palveluksia on tarvittu, kerää yhteen valtavan määrän historian säikeitä. 28:n autokunnan kolonnana ajettu ’Pitkä Keikka’ halki Suomen Rovaniemeltä Lappeenrantaan koitui yli 800 km:n mittaiseksi ja se myös huomattiin. Perinteeksi muodostuneissa Seuran kokoontumisissa on nähtävissä huikea historiallinen esitys aina elinkeinoelämämme koneellistumisen alkuajoilta nykypäivän tehologistiikkaan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4 Hyvät vetkulaiset eli kuorma-auto perinteen tallentajat! Taas on vietetty kesää joka on ollut eritäin vaihteleva sääolosuhteiltaan, mutta onneksi säiden haltija oli meille Kiteellä suotuisa vietimme ikimuistoisen pitkän viikonlopun harrastuksemme ja ystäviemme parissa. KANNEN KUVA: Kannen kuva: Pitkällä Keikalla 1989. Yhtenä sellaisena päätettiin järjestää näyttävä, siihen mennessä taltioitujen kuorma-autojen kalvakadi. Syysterveisin Puheenjohtajanne Markku Koskinen. Julkisuuden tavoittelu ei mennyt hukkaan. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. Erityisen kiireelliseksi koettiin jo hyvää vauhtia lopullisesti katoamassa olevien vanhan ajoneuvokaluston mallien pelastaminen, juuri niiden avullahan historian kehitys on konkretisoitavissa ja esitettävissä. Jokaisella tallennetulla ajoneuvolla on oma tarinansa, jonka kautta se kytkeytyy käyttöaikansa oloihin. Hanke toteutui vuonna 1989, Veteraanikuorma-autoseura järjesti historian ensimmäisen matka-ajonsa. Vielä kerran suurikiitos teille kaikille, jotka loitte meille vetkulaisille mahtavan Kiteen keikan! Kauniissa Pohjois-Karjalan maisemissa aurinkokin paistoi aina sunnuntai-iltaan saakka. Valtakunnallinen ja pohjoismainenkin media seurasi koitosta tiiviisti ja piti yleisön ajan tasalla sen etenemisestä. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Ne ajetaan Hämeen sydämessä, jossa samalla vietämme Veteraanikuorma-autoseura ry:n 25 vuotis-merkkipäivää ja pidämme Seuran syyskokouksen. Tulee mieleen, että pitäisikö kesällä olla keskiviikkoisinkin sunnuntai, että kerkeisi kaikkiin tapahtumiin! Mutta syksy saapuu ja Loska-ajot lähestyvät. Toivotan teidät runsain joukoin tervetulleeksi valitsemaan seuran hallitukseen erovuoroisten tilalle uudet jäsenet. Mediakortti:www.vetku.fi ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. (Kuljetus)kulttuurin tallentaminen on siis arvokasta työtä. Perustetun yhdistyksen ja sen toimintatavoitteiden tunnetuksi tekemiseen ryhdyttiin etsimään keinoja. Taltioitaessa jokin esine, olkoonpa se sitten kuorma-auto, puukaasutin, kuormauslaite, sepän vasara tai vaikkapa Petsamon matkailumerkki, tallentuu samalla aimo annos sitä kansallista kulttuuriperintöämme, joka kyseisen esineen käyttöön ja aikakauteen liittyy. ILMOITUKSET Jäsenistön ilmoitukset veloituksetta. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. Perehtyminen vanhan kuorma-auton menneisyyteen tutustuttaa meidät samalla koko yhteiskunnan historiaan. Onnea seuraaville neljännesvuosisadoille! Wexi VetKu 3 / 2012 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. Jakelu seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. Halkialainen Lauri Rusi kaartaa lepotauon jälkeen taipaleelle vuoden 1937 mallisella Chevrolet HS157:llä. Vanhojen hyötyajoneuvojen kunnostaminen museoajoneuvoiksi alkoi kiinnostaa ihmisiä ja yhä uusia latotai metsälöytöjä saatiin pelastetuksi
Kettunen osallistui myös vetopöydän hakuun, siitä minä pääsin sketsin makuun. En ollut seuran perustamisesta samaa mieltä, mutta nyt minut löytää samalta tieltä. Se, että mainitsen vain vanhempia miehiä tässä, on syy, että olen muistia menettämässä. Fordin kanssa on tehty monta matkaa, aika näyttää kauanko jaksan jatkaa. Tahdomme Seuraa Onnitella ja kiittää Onnea paljon, niin että riittää. "Muna-Kurre" sai nimensä siksi, kun kättely muuttui kananmuniksi. Kun autoiluhommasta tuli loppu, vanhan auton etsimiseen tuli kova hoppu. Ensimmäistä 10 vuotta en mukana ollut, sen jälkeen olen vasta mukaan tullut. Sitten se "Munamies" vielä, hän on mahtava kaveri samalla tiellä. Viitaloita ei keikoilla tulipalot haittaa, kun paloautolla matkaa taittaa. Humpas on huoltopuolen "sielu", häneltä korjaantuu vaikka Fordin kaasuttajan nielu. Olin itsekin kokouksessa myös, silloin olin vielä normaalisti työs. Vanhempia miehiä tahtoisin muistaa tässä vähän, he minua auttoivat, kun tulin joukkoon tähän. Radiosta kuului "vetkulaiset tukkii täällä tiet, tuli vastaus: "muistaisivat perkules, kuka tehnyt on nämä tiet" Pentti painoi A Fordin lusikan pohjaan, kokeillaan pääseekö Fordilla sataan. Mietin, en nimeäni alle laittaa julkea, tahdon edelleenkin teidän kanssa terveenä kulkea. Tallinnassa katselimme romulaaniin, Volanen huomautti" aivan kuin olisi tullut kotiin". Puheita meille on pitänyt monta miestä ja naista, jopa useita eri maista. Vanhojen kuorma-autojen "Kingi" on Sallinen varmaan, eikä se perustu yksistään autotarhaan. Meillä on miestä ja naista vaikka miksi, Hannulla keikat muuntuu vaikka näytelmiksi. Kaiken kruunasi kirkossa käynti, ja miten siellä miehet laulussa mahtavasti ääntä käytti. Ajattelin, ette Te vanhaa miestä, kehtaa ainakaan porukalla piestä. (AP). Siispä sepustukseni alta löytyy nimimerkkiä kaksi, joista meidät tuntee kirjoittajaksi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5 Liittokokous -86 Helsingissä oli siellä päätös Vetkun perustamisesta tuli. Paljon on tapahtunut 25 vuoden ajalla, on poltettu bensaa ja käyty pajalla. Ne miehet oli oikealla tiellä, en sitä aluksi vain tahtonut niellä. Lehtinen kerkesi Sisulla Kiinassakin käydä, sitten huomattiin, se olikin vain jäynä. "Vanhat herrat" iski esityksen pöytään, vanhojen autojen kerhosta pitäisi sopu löytää. Haavistokin kerkesi jo 80 täyttää, vaikka kuuskymppiseltä vieläkin näyttää. Kauppaneuvos on meille kaikille tuttu, hänen myyntitaitonsa on seuralle iso juttu. Ami: kyllä poliisit varmaan makeasti nauraa, kun Sinulle ylinopeudesta sakkoa kirjoittaa. Tapahtumia muutamia mainitsen vielä, mitä tapahtunut on ajojen tiellä. Kuortin suusta saa vaikka mitä tulemaan, kuten "ei tämä p-aukisten hommaa olekaan". Naisista meille paljon on hyötyä kyllä, kaikissa asioissa me ei naisten tasolle yllä. Jonglööri hyvä olisi Kauppisesta tullut, kun olen hänen hatun laittamista päähän seurannut. minä kunnioitin ja arvostin Vuortion Teuvoa, heti alkuaikana sain häneltä hyvää ja arvokasta neuvoa. Puheenjohtajat meillä on hyviä ollut, siksi hyvää tulostakin on tullut. On Haavistoa, Sallista, Kuorttia ja muita, ja mies, joka soittaa flyygelillä sinfonioita. Kiteen keikasta jäi varmasti kaikille hyvä mieli, ainakin ilmeet sen kieli. Veksi lehden toimituksesta vastaa ja paljosta muusta, sketsin sanatkin löytyy Veksin suusta. Sanaili Ami ja kirjoitti Itu Amia vetkuttaa runosuonta kutkuttaa Kaveria (ainakaan pyhäsalmelaista -) ei jätetä; Pentti Kuosmasen Ford A / 1929 kiipeämässä Aimo Pirneksen 1959 mallisen Ford F 600:n kyytiin. On löytynyt hyviä kavereita monta, se on aivan uskomatonta. Pertti on monessa mukana, ja paljon meidän puutavaramiesten tukena
Paikallisradiot pääkaupunkiseudulla ja keikkareitin varrella olivat aloittaneet matka-ajon seuraamisen jo Tampereelta alkaen; kiinnostusta riitti aivan viimeisille metreille saakka. Se toimi ansiokkaasti myös Pitkän Keikan pelastavana enkelinä saaden siinä tehtävässä tulikasteensa Juha Kaivo-ojan vastatessa autosta. matka-ajo Pitkä Keikka. Aikataulu kangertaa aluksi Reilusti yli sadan kilometrin ajon jälkeen ensimmäiset autot saapuivat noin tunnin aikataulustaan jäljessä eli noin 13.30 Kemiin, Union Lapintuuleen, jossa oli Keikan ensimmäinen tehtävärasti sekä ruokailuja tankEnsimmäisen autojen kuormaus junaan Tampereen asemalla on juuri alkamassa. Pitkä Keikka oli menestys, niin osanottajille, yhteistyökumppaneille kun yleisöllekin. Koeajovaiheessa ennen keikalle lähtöä moottorivian saanutta Seppo Partin Vanajaa lukuun ottamatta kaikki ilmoittautuneet autokunnat saapuivat ajoissa paikalle. Veteraanikuorma-autojen 1. Pitkälle Keikalle lähdettiin käytännössä jo 26. Lähtöhetki noteerattiin lähes tasavallan ykkösuutiseksi tuona päivänä. Sekä YLEn TV-uutiset että MTV3:n Kymmenen Uutiset näyttivät siitä välähdyksiä illan lähetyksissään. Vanhan kansan sanontaa lainataksemme aikaa ja tupakkia kuluikin rutosti ennen kuin ensimmäinen veteraanikuorma-auto viimein 30.5.1989 klo 10.00 starttasi Rovaniemen torilta kohti Lappeenrantaa. Ehjinä olivat kaikki veteraanikuormurit junan kyydissä perille tulleet. Kolonna kokoontuu Sateen jumalatar Esteri oli erittäin antoisalla tuulella, kun autoja varhain aamulla maanantaina 29. klo 8.00, kun autot asetettiin näytteille Oy Scan-Auto Ab:n Rovaniemen toimipisteen piha-alueelle. Virallinen keikkaohjelma alkoi tiistaina 30.5. Tätä käytäntöä he sitten noudattivatkin koko Keikan ajan. Viestintäyhteyksiä reitin varrelta hoitivat ansiokkaasti Veli Kärkkäinen ja Eeva-Liisa Nick eli Megaveli Oy/Paikallisradiopalvelu Ky ääniautoineen. toukokuuta alettiin purkaa junanvaunuista Rovaniemen asemalla. Mutta huolellinen valmistelu kannatti. Autojen purkaus junasta Rovaniemellä on juuri alkanut, laiturille on siirtymässä KAL:n Sisu SH-6. toukokuuta Tampereen rautatieasemalta, kun ensimmäiset kuusi veteraanikuorma-autoa komeiden seremonioiden jälkeen lastattiin junaan kuljetettavaksi Transpointin toimeista Rovaniemelle. Kuljettajakokouksen ja lehdistötilaisuuden jälkeen ajettiin komeasti poliisisaattueessa Rovaniemen torille. 6 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Teksti ja kuvat: Olli Blomberg Ensimmäinen ajatus Pitkän Keikan toteuttamisesta esitettiin vuonna 1986. Yleisömenestys oli jo tässä ensimmäisessä avoimessa tilaisuudessa huomattava, aikaisesta kellonlyömästä huolimatta. Mahtavan yleisöjoukon todistaessa tapahtumaa lähetti maaherra Asko Oinas keikkalaiset matkaan. Vaunujen tyhjennys sujui alan ammattilaisilta kuin silloin ennen vanhaan ”siellä jossakin”. Samassa tilaisuudessa Volvo Auto Oy Ab luovutti suurella huolella entisöimänsä ”Torni-Volvon” eli Volvo F88 -kuorma-auton Vehoniemen Automuseosäätiölle käytettäväksi huoltoja kuljetusautona. Autojen purkauksen jälkeen järjesti hotelli Lapinportti ikimuistettavan saunomishetken ja vielä muistorikkaammat Mobiilitanssit myöhemmin illalla. Lisäksi nautittiin luonnollisesti aitoa poronkäristystä lisukkeineen, Lapissa kun oltiin. Autokunta ykkösen miehistö eli herrasväki Entonen suoritti mahtavan entrén saapuessaan jo ensimmäiseen yhteiseen Pitkä Keikka -iltaan autonsa ikäkauden mukaisiin asusteisiin pukeutuneina
Nyt ratkottiin paremmuutta umpikumirenkaisen pyörän painon arvioinnissa. Hyvä saavutus, vaikka matkan aikana piti ratkoa vielä kirjallinen koe! Oy Sisu-Auto Ab:n Oulun toimipisteen henkilökunta oli kehitellyt näyttävän iltatapahtuman ja esitteli Pitkän Keikan veteraaniautojen lisäksi myös uudempaa kotimaista kuljetuskalustoa. Täällä oli jälleen vuorossa tehtävärasti. Täällä pidetyn yleisötilaisuuden jälkeen matka jatkui Lapinlahdelle, Matin ja Liisan Union-asemalle, jossa paikalliset mobilistit ja runsas yleisö jo olivat keikkalaisia vasKeikan vanhimmat autot, Entosen Ford TT ja Transpointin Ford AA kiinnostivat yleisöä jokaisella pysähdyspaikalla, myös Oulussa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 kaustauko. Parituntisen tapahtuman jälkeen ajettiin poliisisaattueessa sopivasti Oulun Messujen päättäjäisjuhlallisuuksiin ja sieltä edelleen Oulun vanhalle kasarmialueelle. Eikä tuo ihme ollutkaan, eihän vm/-29 Ford AA ole tehty tämän päivän liikennerytmiin. Sen jälkeen ajettiin Oulun torin kautta Oulun Mobilistien automuseolle. Tehtävän suorituksen, kahvihetken ja museoon tutustumisen jälkeen keulat käännettiin kohti kaakkoa, kirjallinen tehtävä jälleen eväänä. Autoalan ammattilaisia tauolla Oulussa, vasemmalta Oy Veho Ab:n toimitusjohtaja Johannes Cederberg (ajoi Mehu-Mersua), liikennöitsijä Raimo Stenvall ja rouva Kirsti Stenvall.. Uusi päivä, uudet kujeet Perinteisen, aivokoppaa ravistelleen hälytyskelloherätyksen (jota naiset yllättävää kyllä eivät minään pitäneet) jälkeen nautittiin muhkea aamiainen Sotkussa. Tehtävärastiksi Oulun Mobilistit olivat valinneet keikka-auton ajamisen mahdollisimman ahtaasta portista, sitä kuitenkaan koskettamatta. Paavo Vainikan Patanokkaa ajanut Eino Pienmunne näytti kuinka ajetaan millimetrintarkasti portin läpi Oulun Sisu-Auton rastilla. Kovan päivän jälkeen maittoi uni miehille niin tutuissa punkissa, eikä naisväkikään tätä kokemusta negatiiviseksi luokitellut. Täällä Keikan osanottajat majoittuivat vanhoihin, mutta ah niin siisteihin ja muistoja herättäviin kasarmeihin. Maittavan lounaan ja kinkkisen tehtävän (epätasapainoisten tikkojen heitto maalirinkiin) jälkeen matka jatkui kohti Oulua, jonne saavuttiin enää 45 minuuttia myöhässä. Pitkän ja raskaan ajon jälkeen autokunnat poikkesivat kukin vuorollaan lounaalla Metsäpirtissä ennen saapumistaan Iisalmessa Volvo-edustajana tuolloin toimineen Juho Peltola Oy:n toimipisteelle. Upseerikerholla vietetyssä iltajuhlassa palkittiin ”Päivän Taistelijoina” Transpointin Veikko Hoppula apumiehineen, sillä he olivat päivän mittaan taistelleet todella vaikeiden moottoriongelmien kanssa
Reilusti kiinni saatu aikataulu salli jopa autojen pesun Metsäoppilaitoksen mainioissa huoltotiloissa. Vajaan kolmen tunnin yleisötilaisuuden jälkeen oli sitten vuorossa kaupunkikierrokselle lähtö ja sen jatkeeksi ajo Metsäoppilaitokselle, jonne majoituttiin siisteihin opiskelijatupiin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 tassa. Tässä Olavi Sallinen ”Mehu-Mersun” etupyörän kimpussa.. Väsy alkoi pian painaa pientä ja suurta kulkijaa. Niinpä Kauran Antin onnikka määräaikaan mennessä täyttyi tyynyä pään alle kaipaavista keikkalaisista. ”kovaa teetä”. Sitä seurasi Kuopion keskustassa mahtava moninkertainen ”kunniakierros”, jonka päätteeksi maaherra Kauko Hjerppe lähetti keikkalaiset matkaan kohti Mikkeliä. Illan päätti savusaunominen ja rohkeimpien pulahdus Kallaveteen. Antti Kaura Volvo Boxer -linja-autoineen hoiti jälleen hienosti keikkalaiset illanviettoon, nyt ravintola Nuijamieheen, jossa odotti Nokian isännöimä juhla kieltolain hengessä, tarjolla oli mm. Herrasväki Entosta haastateltiin lähtöaamuna Rovaniemen Scan-Autolla. Koska Jätkän Kämpän illanvietossa ei sitä edeltäneen keikkapäivän rankkuuden vuoksi järjestetty palkintojen jakoa, hoidettiin nyt kahden päivän seremoniat kerralla. Majoittumista seurasi vielä illanvietto kuuluisalla Jätkän Kämpällä, jossa nautittiin sen yhtä kuuluisaa läskisoosia lanttumuuseineen kahviplörön toimiessa kyytipoikana. Edellisen, Ford-päiväksi nimetyn päivän taistelija oli Lauri Rusi, joka moottoriongelmista huolimatta sitkeästi ponnisteli perille. Epätasapainoisten pallojen saanti ämpäriin osoittautui yllättävän vaikeaksi. Matkalla poikettiin Joroisten Unionilla suorittamassa henkilöja autokohtainen tankkaus sekä läpäisemässä tehtävärasti. Vain pari urhollista jäi Mikkelin yötä analysoimaan hiipien Metsäoppilaitokselle sopivasti aamiaiselle. Saapuminen Kantolan Renkaalle Mikkeliin oli yksi matkan kohokohdista, ainakin jos paikalla ollutta yleisöä pidetään mittapuuna. Visaisten ”henkilötestien” ja tynnyrinkärräyskilpailujen jälkeen autokunnat siirtyivät hotelli Rauhalahden maisemiin. Komeasti Kuopijosta Pitkä Keikka aloitti Suomen suven (1.6.) upeasti esittäytymällä yleisölle Oy Veho Ab:n Kuopion toimipisteellä. Palkkioksi tämä vannoutunut Chevroletmies sai arvokkaan Ford-rannekellon… Juuri päättyneen keikkapäivän taistelijaksi nimettiin Seppo Partti, joka todellista taistelijamieltä osoittaen ei antanut tuumaakaan periksi, vaan ”hankalan kunnostustyön päätteeksi päätti tulla Keikkaa vastaan niin pitkälle kuin ennättää”, kuten hän itse asian ilmaisi. Kahvituokion ja tehtävärastin jälkeen Keikan pisin päivä jatkui, nyt kohti Kuopion jäähallin kenttää, jossa klo 18.00 alkoi Pitkän Keikan yleisötilaisuus ja sen osana Oy Ford Ab:n ja Transpointin yhteinen kalustonäyttely. Paikalliset mobilistit vanhoine ajokkeineen kävivät myös keikkalaisia morjestamassa. Tää on viimeinen taisto Viimeinen varsinainen ajopäivä valkeni aurinkoisena ja lämpimänä. Joillekin jäi jopa aikaa poiketa tuttaviaan tervehtimässä matkan varrella. Tauon jälkeen jokainen autokunta jatkoi matkaa omaan tahtiinsa, kuka nopeammin, kuka hitaammin. Keikkasääntöjen mukaan Entoset lähtivät jälleen ensimmäisinä taipaleelJulkinen sana seurasi Pitkää Keikka alusta loppuun. Rengasrikot olivat niitä pienimpiä murheita matkan varrella. Seppo Parttikin oli saanut ainutlaatuisen Vanajansa kuntoon ja liittyi täällä rättiväsyneenä joukkoon
Lisäksi Entosten Ford äänestettiin LapPitkän Keikan starttiluettelo: 01. Telenius, Jaakko Kruusila Volvo LV84 1937 07. Suomen Kuorma-autoliitto ry Helsinki Sisu SH-6 1936 04. A-Vakuutuksen Maljan upeasta entisöintityöstä sai Paavo Vainikka ja hänen jo edellä mainittu Volvonsa. Komeasti keikkalaiset poliisin aukaistessa tietä ajoivat suoraan Lappeenrannan keskustaan, kaupungintalon ja hotelli Lappeen väliselle aukiolle, jossa sankka yleisöjoukko jo odotti. Entonen, Timo Ollila Ford TT 1925 02. Kuva, M. Viitala, Eero Perho Mercedes-Benz LA321 1959 24. Palkinto oli VR:n lahjoittama vapaavalintainen kahden hengen edestakainen junamatka Suomessa. Täältä matka jatkui kun kirjallisen tehtävän lomakkeet oli kaikille jaettu kohti Savitaipaletta, jonka torille Pitkä Keikka pyyhälsi kunnioittamaan 350vuotissynntäreitään viettävää kuntaa. Vielä kerran pojat ja tytöt Viimeisenä keikkapäivänä eli lauantaina 3.6. Jäljellä oli enää viimeinen etappi, ajo Taipalsaaren kaunista kannastietä Lappeenrantaan. Saranpää, Juhani Helsinki Ford F-600 1955 21. Savitaipaleen koululla paikallisten ammattiautoilijoiden naisjaoston tarjoama rokka höysteineen soljui yllättävän kevyesti matkalaisten nälkäisiin suihin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 le. Eronen, Seppo Vantaa Mercedes-Benz L312 1956 22. Letkan kärjessä ajoi komeasti Savitaipaleen oman pojan, Paavo Vainikan ”Patanokka-Volvo” kuljettajanaan Eino Pienmunne. Palkinnon parhaasta asuste-/ajoneuvokokonaisuudesta sai ylivoimaisella äänten enemmistöllä Timo Entonen vaimoineen ja Ford TT -autoineen. Kuortti, Raimo Tampere Ford Rhein G398TS 1952 16. Palkintona oli Oy Union-Öljy Ab:n lahjoittama arvokas muistokirja Calgaryn ja Söulin olympialaisista. Pyyteettömästi he kuljettivat keikkalaisia aina, kun tarvittiin siirtymistä paikasta toiseen ilman omia autoja. VR/Transpoint Helsinki Ford AA 1929 03. Koska Pitkä Keikka oli kunnianosoitus suomalaiselle kuljetuselinkeinolle, joka sotavuosina kamppaili suurissa vaikeuksissa, myönnettiin erikoispalkinto myös parhaasta sotilasajoneuvo/-asustekokonaisuudesta. SA-HK Kuopio Kuopio Ford Rhein G398TS 1952 17. Vainikka, Paavo Savitaipale Volvo LV127 1941 11. Koko Keikan sitkeimmäksi taistelijaksi nimettiin Antti Kaura perheineen ja Volvo-busseineen. Päivän kruunasi Karjalainen Ilta, jonka yhteydessä paljastettiin Pitkän Keikan kilpailuosuuksien voittajat ja jaettiin niiden palkinnot. Oy Veho Ab Helsinki Mercedes-Benz L3000S 1942 12. Hienosti hän kuitenkin kierroksen puolivälissä liittyi mukaan letkaan. & J. Sen sai Pohjolan Liikenne Oy:n HävittäjäHoppa ja sen kuljettaja Vesa Keskinen. Sinkko, Eino Lappeenranta Chevrolet 6500 1955 20. Pohjola, Keijo Hyvinkää Opel Blitz 330 1966 28. ohjelmassa oli vielä kaksi saattuemuotoista kaupunkikierrosta Lappeenrannassa osana Suomen Kuorma-autoliiton liittokokoustapahtumia. Mäkinen, Erkki Juankoski Mercedes-Benz L312 1960 25. Kannustuspalkinnon eli ns. Rusi, Lauri Halkia Chevrolet HS157 1937 06. Vanhamäki Ford 098T 1940 09. Transpointin oma poika Aaton Heine antamassa tyylinäytettä.. Ennen perille tuloa karavaanin kärkeen siirtyi Suomen Kuorma-autoliitto ry:n Sisu SH-6 vetääkseen letkan liittokokouskaupunkiin. Kotanen, Erkki Kyyjärvi Mercedes-Benz L312 1956 23. Luonnollisesti kakkospaikalle ryhmittyi lappeenrantalainen Eino Sinkko Chevrolet Loadmasterillaan. Palkinnoksi Kaurat saivat A-Vakuutuksen lahjoittaman upean seinäkellon symboloimaan kellontarkkaa työskentelyään. Oy Scan-Auto Ab Helsinki Scania-Vabis L-1664 1938 08. Partti, Seppo Kutemajärvi Vanaja VK2 1954 18. Tällä kerralla kohti Porrassalmen taistelumuistomerkkiä, jonka juurella jokaisesta autokunnasta otettiin ”viralliset” matkamuistopotretit ”piikkimatolla pysäytyksen” jälkeen. Hämäläinen, Jouni Hietanen Bedford KC 1948 14. Viimeisen päivän taistelijaksi nimettiin Raimo Stenvall, koska hän vielä otti Chevrolet HS-131 -autoonsa mäkistarttia, kun muut jo olivat lähteneet kaupunkikierrokselle. Elomaa, Rauno Nummi Volvo L223 1951 15. Kaura, Antti Kauhajoki Volvo B615 Boxer 1954 19. Kauppinen, Timo Viitasaari GAZ 51 1962 27. Kultamuseoyhdistys Tankavaara Vanaja VAK6 1961 26. Pohjolan Liikenne Oy Helsinki Ford 099T 1941 10. Vehoniemen Automuseosäätiö Kaivanto Volvo F88 1977 Kuopiossa kilpailtiin muun muassa tynnyrinkärräyksessä. Pitkän Keikan ajo-osuus oli takana; yleisötilaisuuden jälkeen siirryttiinkin viettämään hyvin ansaittua vapaailtaa. Sjögren, Aarne Tampere Studebaker M16-52 1946 13. Stenvall, Raimo Hyrylä Chevrolet HS131 1937 05
Vuoden 1989 Pitkä Keikka oli melkoinen voimainponnistus vasta käytännön toimintaansa aloittelevalle Veteraanikuorma-autojen Seura ry:lle. Tästä tuli palkintona Tukholman risteily niin Entosille kuin heitä äänestäneiden joukosta arvotulle henkilölle! Kun sitten kaikkien pistetehtävien eli rastien pinnat oli ynnätty yhteen, nousi yksi autokunta ylitse muiden keräten vain 17 miinuspistettä (jumbotila heltisi 84 miinuspisteellä). Tässä ollaan menossa ruokailuun Savitaipaleella.. Erkki Mäkinen, Mercedes-Benz L312, joutui järjestäjien pyynnöstä ottamaan lavalleen Pitkän Keikan mainostaulun, vaikka mainosten kiinnittäminen autoihin muutoin oli sääntöjen mukaan kielletty. Timo Kauppinen, GAZ 51, Keikan ainoa ns. Sellaisen saivat: Juhani Saranpää, Ford F-600, ajoi koko matkan Helsingistä Rovaniemelle, sieltä siis Lappeenrantaan ja edelleen kotiin Helsinkiin. Oy Scan-Auto Ab, Scania-Vabis L1664, Keikan ainoa oikeanpuoleisella ohjauksella varustettu auto. Erkki Kotanen, Mercedes-Benz L312, Keikan kovaäänisin ajoneuvo, Erkki joutui ajon aikana käyttämään kuulosuojaimia! Jouni Hämäläinen, Bedford KC, ”Pikku-Petteri äänestettiin Keikan sympaattisimmaksi autoksi. Vehoniemen Automuseosäätiö halusi omalta osaltaan palkita mukana olleita autokuntia eri perustein arvokkaalla vuosilautasella, joita oli jaossa 10 kappaletta. Seppo Partti, Vanaja VK2, Keikan ainoa auto, jossa oli asiantuntijoiden korkeasti arvostamat aidot ”muskelivinkkarit” eli ylös-alas heilahtelevat suuntaviitat. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10 peenrannassa A-Vakuutuksen järjestämässä yleisökilpailussa Keikan näyttävimmäksi ajoneuvoksi. Palkinto oli Oy Scan-Auto Ab:n lahjoittama kahden hengen matka Scanian museolle Ruotsin Södertäljeen. Hän oli keikkalaisista iäkkäin ja empaattisin; ”Huumorkukka o’ maailma’ kaunehi’ kukka pruukasi hän sanoa. Keijo Pohjola, Opel Blitz 330, Keikan nuorin ja nopeakulkuisin auto, miehistö ei hetkeäkään epäröinyt auttaa muita tiukan paikan tullen. Se oli Lauri Rusi apumiehineen ja häkäpytty-Letukkoineen. Perillä Lappeenrannassa autokunnat esittäytyivät KAL:n liittokokousosanottajille ja suurelle yleisölle. Eero Viitala, Mercedes-Benz LA321, Keikan ainoa nelivetoinen auto. itäauto. Antti Kauran Boxer-korinen Volvo-onnikka teki koko keikan ajan totista työstä. Erityishuomionosoituksella muistettiin Jaakko Teleniuksen mustan Pitkänokka-Volvon kuljettajaa, Sulo Hurttaa. Nuoremman sukupolven automiehet tutkivat kiinnostuneina, miltä nelivetorakenne näyttää Eero Viitalan MercedesBenz LA321 –kuormurissa vuodelta 1959. Kultamuseoyhdistys, Vanaja VAK6, Keikan ominaisuuksiltaan ehdottomasti raskain ajettava. Keikan onnistumisesta voidaan hyvällä omallatunnolla vielä näin 23 vuoden jälkeenkin osoittaa lämpimät kiitokset kaikille mukana olleille autokunnille, vielä joukossamme oleville sekä myös joukostamme jo poistuneille osanottajille ja kaikille silloisille tukijoille ketään erikseen nimeämättä tai unohtamatta! Joroisten Unionilla veteraanikuorma-autot aiheuttivat melkoisen vilskeen. Pitkän Keikan aikana jaettiin lisäksi päivittäin lukusia erilaisia palkintoja eri osatehtävistä ja muista omaa itseään tai muita auttaneista saavutuksista
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 Pitkän Keikan onnistuneesta viestinnästä vastasivat VetKun silloinen sihteeri, KAL:n tiedotuspäällikkö Juha Norppa-Rahkola (vas.) sekä Megaveli Oy/Paikallisradiopalvelu Ky:n Veli Kärkkäinen apunaan Eeva-Liisa Nick. Onnikka ja isvossikka kohtasivat Mikkeli torilla; molemmat kuskasivat iloisia keikkalaisia lämpimässä suviyössä.. Tiivistä tunnelmaa Kantolan Renkaalla Mikkelissä, keskustelun aiheena Lauri Rusin häkäpönttö-Chevrolet. Pohjolan Liikenne Oy:n Ford O99T ja sen kuljettaja, keikkalaisten ”Rokaksi” ristimä Vesa Keskinen. Jätkän Kämpällä oli ”kevyenä” iltaeineenä ehtaa läskisoosia ja lanttumuusia, useimpien mukana olleiden mielestä keikan mahtavin ja maittavin ateria! Mikkelin Metsäoppilaitoksella oli aikaa kunnostaa kalustoa ennen seuraavaa etappia, Juhani Saranpää puhdisti F-sarjan Fordinsa ikkunat
Olaville, kuten lähes kaikille SA:n automiehille jäi varusmiespalveluksestaan niin nostalgisia muistoja, että vielä kuusi vuosikymmentä myöhemminkin mieli paloi niitä verestämään. Er AutoK:ssa Hämeenlinnan Poltinaholla. 1940:n moottorin kunnostuksessa kelpasivat Markku Pönkäsen (vas) asiantuntevat neuvot myös autohuoltamon henkilökunnalle. (VH) Aamupala Vehoniemen Automuseolla ja suuntana Parola. Hän ryhtyikin kartoittamaan, moniko silloisista ruotukavereista olisi vielä halukas ja kykenevä vierailuun osallistumaan, mikäli sellainen järjestyisi. Kari Paunonen ja asentaja Hanne Kämäri kuulolla. Puhelin vaan käteen ja soittelemaan. Kapt. Erillisessä Autokomppaniassa palvelleita varusmiesveteraaneja lähes kuuden vuosikymmenen takaa. – Muutama ilta siinä meni, mutta lopulta kasassa oli toistakymmentä mahdollista osallistujaa, joten kehtasin ottaa yhteyttä nykyiseen Autokomppanian päällikköön, kertoo Olavi. Vehoniemen Automuseon varastoon oli sopivasti jäänyt SA-Hävittäjä-Fordin kuvalla varustettu seinälautanen, josta syntyi pienellä lisätyöllä persoonallinen tuliainen vierailun isännille. Koolla oli joukko 4. Ja onhan perinteen jatkuminenkin jotenkin varmistettava, joten kutsuin mukaan ”vanhojen” suostumuksella 13-vuotiaan tyttärenpoikani Marko Aron. (VH) Varuskunnan perinneauton, Ford 98T vm. Sotilasmuistion sivuille oli aikanaan tallennettu ajan tavan mukaan oman saapumiserän kavereiden kotipaikkakunnat ja silloiset osoitteet. Vasemmalta; Raimo Mesiranta, Pentti Jormanainen, Paavo Eloranta, Veikko Hoppula, Raimo Kuortti, Jukka Eskola, Marko Aro, Olavi Sallinen ja Timo Mikkola valmiina liikekannallepanoa varten. vuonna 2012 oli Panssariprikaatin autokomppaniassa tavanomaisesta melko tavalla poikkeava ”kotiuttamispäivä”. Lukemattoman määrän niin sotilaskuin siviiliajoneuvojakin jälkipolville entisöimällä pelastanut ja useammankin automuseon alulle pannut mies suoritti olympiavuonna 1952 varusmiespalveluksensa 4. Vierailujoukon vahvuudeksi muodostui lopulta 14 miestä, kun sakkiin hyväksyttiin ”selustatueksi” muutamia autokomppaniassa myöhemminkin palvelleita. Lautasen alle kiinnitettiin messinkilaatta, johon kaiverrettiin vierailijoiden nimet ja palvelukseenastumiserät. Autokomppanian päällikön esittämän vierailukutsun takana oli jälleen kerran maamme ajoneuvoperinneharrastuksen arvostettu veteraani, kangasalalainen Olavi Sallinen. Oli hauska nähdä, että Marko oli autokomppanian kalustosta ja toimintamalleista vähintään yhtä kiinnostunut kuin me muutkin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12 Teksti Veikko Hoppula Kuvat Veikko Hoppula ja Raimo Mesiranta Kesäkuun 14. (VH). Onnistunut vierailu Veteraanit saivat tuntea itsensä terveViemisiksi Olavi Sallinen oli hankkinut persoonallisen lahjan: Puolustusvoimien ”HävittäjäFord” -seinälautasen, jossa metallilaatta osallistujien nimikaiverruksin
Vierailijoiden silmissä kovin nuorilta vaikuttavat varusmieskuljettajat osoittivat korkean tietotasonsa esitellessään toinen toistaan järeämpiä ajokkejaan. Samu Väätäinen, kapteeni Petteri Keskinen, Timo Mikkola, Raimo Kuortti, Pentti Jormanainen, Veikko Nieminen, Voitto Kaakkomäki, Tauno Uusitalo, Jukka Eskola ja Marko Aro. Takana selustatukijoukkoihin kuulunut Veikko Hoppula. Raimo Torikka, Paavo Eloranta, Markku Pönkänen, Raimo Mesiranta, Olavi Sallinen, yliltn. Muistojen kentällä Vaikka puolustusvoimien toiminnot ovatkin vuosia sitten siirtyneet muualle Poltinahon entiseltä kasarmialueelta, pitihän sitä käydä kokeilemassa, tuntuuko maaperä yhä entiseltä jalkojen alla. (RM) Vielä kerran Poltsarilla. Entinen puukasarmi on kuitenkin saanut kokea uuden elämän, tosin täydellisesti uudelleen rakennettuna. Erillinen Autokomppania, Poltinahon kasarmialue 28.10.1945 – 28.06.2001. Sotilaspoliisit ohjasivat saapujien autot heille varatuille pysäköintipaikoille, josta matka jatkuikin puolustusvoimien ajoneuvoilla. (VH) Olavi Sallinen (vas) esitti vierailijoiden kiitokset kapteeni Petteri Keskiselle. (VH). Entisen kasarmialueen pihaan pystytetyn muistomerkin laatassa lukee: 4. Monen asian nähtiin perusteellisesti muuttuneen veteraanien armeija-ajoista, eikä vähiten kaluston. Tuota uutta kasarmirakennusta ei silloin vielä ollut rakennettukaan, tsaarin armeijan aikaiset hevostallit olivat tuolla reunalla. Vaikka pääosa ajoneuvokalustosta olikin parhaillaan sotaharjoituksissa, oli varuskunnan kentälle pystytty järjestämään varsin vaikuttava kalustoesittely. Tutustuminen autokomppanian nykytoimintoihin aloitettiin maistuvilla tervetuliaiskahveilla, jonka jälkeen Panssariprikaatin autokoulun johtajana toimiva kapteeni Keskinen piti sotilaallisen tehokkaan ja selkeän luennon ajoneuvokoulutuksen kehittymisestä nykyiseen muotoonsa. 13 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC tulleiksi heti Parolan kasarmialueen portilla, jossa isännäksi lupautunut kapteeni Petteri Keskinen oli vieraita vastaanottamassa. Siellä pojista koulutettiin – ei pelkästään miehiä, vaan Automiehiä! Nuorilta vaikuttivat veteraanien silmin nykyiset automiehet, varsinkin toinen toistaan järeämpien ajoneuvojensa vierellä. Eräs seikka perinteiden vaalimisesta pantiin myös merkille suurella tyytyväisyydellä; kentän keskelle on pystytetty kivinen muistopaasi, jonka pronssilaatta kertoo paikalla sijainneen arvostetun ja muistorikkaan Neljännen Erillisen Autokomppanian kasarmien. Ryhmän ruokailu varuskunnan muonituskeskuksessa, Leijona Cateringin ruokalassa, muistutti lähinnä ateriointia tasokkaassa lounasravintolassa, kun sitä verrattiin kokemuksiin Poltinahon vanhan puukasarmin ankeissa oloissa. Sen paikalle noussut nykyaikainen asuinrivitalo noudattaa ulkoasultaan mahdollisimman paljon aiemmin paikalla sijainnutta rakennusta. Nostalgiset muistot pääsivät kunnolla valloilleen. Autohallien tilalle näyttää nousseen aivan uusia rakennuksia – kuuluivat muistelijoiden kommentit. Vas
Nämä olivat lähinnä ruotsalaisilla lisensseillä rakennettuja, jo vanhentuneita konstruktioita. Saksan Hampurista löytyi pieniä pakettiautoja valmistava yritys Vidal & Sohn Tempo-werke GmbH. Voimapaketti oli sijoitettu ohjaamon alle siten, että etummaisena oli vaihteisto ja sen yläpuolella poikittainen lehtijousi. Moottoriksi valittiin aluksi kolmisylinterinen JLO kaksitahti -moottori. Tempo-werke joutuikin etsimään uuden moottoritoimittajantehden samalla auton rakenteeseen huomattavia muutoksia. Se oli suunniteltu käytettäväksi vuonna 1952 esitellyssä Valmet 15 -traktorissa, eli ns. Sen 672 cm 3 iskutilavuus tuotti 26 hevosvoiman tehon. Tätä suoraruiskutusmoottoria toimitettiin myös ahdettuna, tehokkain versio oli varustettu kahdella turbolla. Moottoriakin viriteltiin paremmin autokäyttöön sopivaksi. Yhteismäärä oli 20 kappaletta. Muitakin rakenneosia, lähinnä akselistoihin, oli hankittu VW:ltä tähän etuvetoiseen autoon. Jo vuonna 1955 oli tehon tarve kasvanut niin, että oli aika esitellä Valmet 20 traktori. Kuljettaja ja "vesipoika" istuivat suoraan etuakselin yläpuolella ja moottori sijaitsi penkin selkänojan takana. tuohon VW-pakuun. Tavarankuljettimena Tempon rakenne oli hyvin edistyksellinen verratessa esim. "tonniluokan pakut". Nyt petrolimoottorin tehoksi ilmoitettiin 18 hv ja vaihtoehtoiselle bensamoottorille huikeat 20 hv1200 r/min. Siellä oli vuonna 1949 oli aloitettu 25 hv VW -moottorilla varustetun Tempo Matador auton valmistus. Sivuventtiilirakenteisen moottorin tehoksi ilmoitettiin 15 hv/2000-2200 r/min. Viimeiset sotakorvaustuotteet toimitettiin vuoden 1951 loppuun mennessä. " piikkilangankiristäjässä". Saksasta tilattiin korin rakenneosat, tyypiltään avolava, umpija ikkunallinen pakettiauto, sekä pikkubussi. 1950 -luvulla voimassa ollut autojen tuontirajoitus sekä halu laajentaa moottoreiden käyttöä herätti tehtaalla ajatuksen autojen valmistuksesta. Tulevaisuuden kannalta tärkein oli kuitenkin traktorikäyttöön tarkoitettu nelisylinterinen, petrolikäyttöinen kaasutinmoottori 4035 P (4 = sylinteriluku, 0,35 = yhden sylinterin iskutilavuus, P = petroli), iskutilavuus 1,4 litraa. Ei tämäkään moottori ilmeisesti mikään huipputuote ollut, koska se vuorostaan vaihdettiin englantilaiseen Austin -moottoriin uuden -56 mallin myötä. Etuvetoisen auton y-muotoinen putkirunko oli matala, sallien hyvin erilaisten tavaratilojen rakentamisen. Uudistetun mallin nimeksi tuli Tempo Matador hyötykuorman mukaisella lisämerkinnällä 1000 tai 1400. Sodan aikana oli Linnavuoreen, Siuron taajaman läheisyyteen, rakennettu ajanmukainen teollisuustaitos. Alkuperäinen magneettosytytys korvattiin puolalla sekä virranjakajalla ja kaasuvaijeri telineineen lisättiin vaNOKIALAINEN AUTOTEHDAS ’Korppoolainen taxibussi’ Valmet Tempo Matador lossilla 1950 -luvun lopulla Ikkunapakettiversio koeajossa. VW lopetti kuitenkin moottoreiden toimitukset vuonna 1952 esitellessään oman Transporter -mallin. pienen yksisylinterisen, kaksitahtisen Vire -venemoottorin, joita valmistettiin noin 15 000 kappaletta. 15 -sarja käsitti lisäksi nelisekä kuusisylinteriset versiot. Tämä moottori ei laadullisesti kuitenkaan tyydyttänyt ja se korvattiin pian nelisylinterisellä 34 hv Heinkel nelitahti moottorilla, tilavuudeltaan 1092 cm 3 . Vanhanaikaisille moottoreille ei käyttäjiä enää vapailta markkinoilla löytynyt, mutta kompressoreiden valmistus jatkui aina kuusikymmentäluvulle asti. Nyt tehoksi ilmoitettiin 34 hv/3500 r/min, jolla saavutettiin 60 km/h matkanopeus. Autonvalmistajaksi Näistä asetelmista siis lähdettiin Linnavuoressa autontekoon. Niistä voi mainita esim. Onneksi osaksi Valmet Oy:tä muuttuneella tehtaalla oli saatu tuotantovalmiiksi myös omia moottorikonstruktioita. Kohteeksi valittiin kevyet tavara-autot, eli nykytermein ns. 14 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC teksti Arto Lehtimäki kuvat Arto Lehtimäen kokoelmat, Vehoniemen Automuseon arkisto Pieni pala suomalaista autonrakennushistoriaa tehtiin vuonna 1955 silloisessa Nokian kauppalassa. Valitettavasti tehtaan arkistosta ei enää löydy tietoa eri korimallien jakaumasta, mutta viisi kutakin on hyvä arvaus. Se oli aluksi Tampereella toimivan Valtion Lentokonetehtaan moottoriosasto tarkoituksenaan korjata sekä valmistaa varaosia Ilmavoimien käyttämiin lentomoottoreihin. Sodan päätyttyä muutettiin valmistusohjelmaa sotakorvausvelvoitusten mukaan siten, että tehdas toimitti huomattavan määrän ilmakompressoreita sekä kuunarilaivojen ja kapearaiteisten vetureiden polttomoottoreita. Dieseleitä edusti ajankohtaan nähden moderni 15 -sarja, jonka päätyyppi oli kahdeksansylinterinen 815 moottori
Sen aikaisen tyyppimerkinnän mukaan tuo tarkoittaa moottorin noin 1,7 litran iskutilavuutta. Tämä ja Linnavuoren pakettiauto olivat kaksi eri projektia, eikä niillä ollut keskenään mitään yhteyttä. Itse auto oli mallina vanhentunut. jäähdytyspumppu, vauhtipyörä sekä nokka-akselin hammaspyörä poikkesivat traktoriversiosta. Linnavuoressa palattiin autonmoottoreiden valmistukseen 1960-luvun loppupuolella, mutta itse autontekoon ei sen koommin ole ryhdytty. Noin 1500 asukkaan Linnavuoren kylä kuului silloin tehtaan omistukseen rakennuksineen ja kunnallistekniikkoineen, joten ajoja kyllä autolla riitti. Joitain ajatuksia moottorin jatkokäytölle kuitenkin oli, sillä tehtaan arkistosta löytyy mittakuva autokäyttöön tarkoitetusta 4042B moottorista. Lentokonetehtaalla Tampereella oli jo aiemmin valmistettu johdinautoja sekä koritettu eri merkkisiä bussialustoja. Siinä oli kuitenkin tarkoituksena tutkia korin valmistamisen mahdollisuutta ja tekniikka hankittiin muualta. Näistä yksityisille myydyistä autoista muistetaan ainakin Korppoossa toiminut »Taxibussi», Helsingistä Elannon avolava sekä Hankkijan Malmin toimipisteen umpikorinen huoltoauto. Sieltä juontaa myös Linnavuoren tehtaan myöhempi nimi Sisu Diesel Oy. Eikä sivuventtiilimoottorikaan antanut paljon kilpailumahdollisuuksia, edes 50 -luvulla. Autojen nimeksi tuli nyt HanomagHenschel. Näin jälkeenpäin on helppo nähdä syyt, miksei tämä kokeilu johtanut valmistuksen jatkamiseen. Saksassa Tempo-werke liitettiin 60 luvulla yhteen Hanomag AG:n kanssa. Siellä rakennettiin myöhemmin, 1950-luvun lopulla, myös pakettiauto. 7021. Myös startin ja laturin paikkoja muutettiin. (VAM). Valmistajatehtaalle Linnavuoreen jäi käyttöön avolavainen auto. Nämä suunnitteluluonnokset liittyvät seuraavalla sivulla esiteltyyn; Valmet Oy Lentokonetehtalla Tampereen Härmälässä 1959 valmistettuun pakettiauton kokeiluversioon, joka tunnettiin lempinimellä ”Roope”. Hanomag AG sulautui edelleen Daimler Benz AG:hen vuonna 1971. Tosin vuonna 1994 tehdas liitettiin muutamaksi vuodeksi osaksi autotehdasta, kun Valmetin ns. Autoista viisi jäi Valmet Oy:n eri tehtaiden käyttöön. Valmet Oy:n piirissä tämä ei ollut kuitenkaan ensimmäinen kosketus autojen valmistukseen, eikä myöskään viimeinen. Loput myytiin valtion laitoksille sekä yksityisille. kumipyörätoimintojen omistajaksi tuli Oy Sisu-Auto Ab. Moottoreiden valmistusnumerot olivat 7001 ... Tämä avolava-auto on ilmeisesti myös ainoa jossain muodossa säilynyt valmistussarjan yksilö. Muitakin muutoksia moottoriin tehtiin, esim. Sillä hoidettiin erilaisia keikka-ajoja niin tehtaalla kuin asuntoalueellakin. Tuotenimi oli nyt Mercedes Benz ja valmistus jatkui vuoteen 1977 asti. 15 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC rusteisiin. Sehän korvattiin jo seuraavana vuonna huomattavasti kehittyneemmällä versiolla
Linnavuoren tehtaan entinen ”omavalmiste” on edelleen kohtalaisen hyvin säilynyt, ehdottomasti kunnostuksen arvoinen pakettiautoaihio. Hän kertoo ostaneensa eräältä Valmetin työntekijältä samalla kertaa kaksi Matadoria, toisen, umpikorisen, varaosiksi. (VAM) Teksti Veikko Hoppula Kuvat Matti Vinha, Vehoniemen Automuseo. Kaappariovia ei olekaan tarkoitus vauhdissa availla. Mäkipää työskenteli Hankkijan varaosissa Tampereen Hatanpäällä. Samaisen artikkelin mukaan avolavaisia malleja olisi valmistettu ainoastaan viisi kappaletta, eli hän tiesi autonsa harvinaiseksi. Auton valmistusvuosi on 1955 ja valmistusnumero 144 800. Tämän auton hankki ”torikauden” päättyessä Rainer Mäkipää itselleen, luovuttaakseen sen melko pian Olavi Sallisen vasta perustetulle automuseolle. Hämeenkyröläisellä mobilistilla, Rainer Mäkipäällä on omakohtaisia muistoja Valmet -merkkisistä pakettiautoista. (MV) Vain yksi on joukosta tallessa Käytännöllistä turvallisuutta; Valmet Tempo Matadorin varapyörä on sijoitettu auton keulaluukun taakse. Järveläinen harjoitti puutarhaviljelyä ja kävi autollaan myymässä tuotteitaan Tampereen Tammelantorilla. ((MV) ”Roope”, Valmet P 1000 pakettiauto vuosia sitten – pelastunutko vai ei. Viimeisimpiä Valmet Tempo Matadorin käyttäjiä lienee ollut Eino Järveläinen Kangasalan Ruutanasta, joka kaupunkilehti Tamperelaisessa 2.9.1976 olleen artikkelin mukaan kahdeksan vuotta aiemmin oli hankkinut auton haltuunsa. Yksinäinen Roope Valmet Oy Lentokonetehdas Tampereen Härmälässä kokosi 1959 yhden umpipakettiauton työnimeltään Valmet P 1000. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 Tottijärveläinen kuljetusja korjaamoyrittäjä, ahkera vanhojen ajoneuvojen kunnostaja, Jouko Virtanen meni töihin Valmet Oy:n Linnavuoren tehtaalle vuonna 1966. Tätä nykyä Valmet Tempo Matador 1400 on teiskolaisen Matti Vinhan suojissa ja odottaa innostunutta kunnostajaansa. Auton ovessa on edelleen nähtävissä Valmet Oy Linnavuoren tehtaan nimi. Nokialla harrasti torikauppaa muuan Rautanen, jolla oli myös avolavainen Valmet Tempo Matador, entinen Valmet oy Linnavuoren tehtaan auto. Hän muistaa, että juuri samoihin aikoihin siellä luovuttiin tehtaan omassa käytössä olleesta Valmet Tempo -avolavapakettiautosta. Vehoniemen Automuseon kokoelmissa olevien asiakirjojen mukaan auton moottori on 1,58 litran 60 hv Volvo, tyyppiä B16 A, saksalainen Zahnradfabrik Friendrichhafen nelivaihteinen, sykronisoitu vaihteisto, Dunlopin pyöränvanteet, rengaskoko 6.50 – 16”, Girling nestejarrut sekä Ford Taunus FK 1000 -pakettiauton ohjausvaihde varustettuna rattivaihteen vivustolla. Vuonna 1957 hän oli mukana noutamassa Siurosta Linnavuoren tehtaalta Hankkijalle uutta umpimallista pakettiautoa, joka sijoitettiin Helsingin Malmille huoltoautoksi
Palkinto luovutettiin saajalleen kesäkuussa Kiteellä Vetkun kesäkeikan illanvietossa. Nyt museorekisterissä oleva Kontio on uutena ensirekisteröity 2.5.1967 Vahdossa Turun läheisyydessä sorakauppaa ja kuljetusta harjoittaneiden Reima ja Toivo Tuomisen nimiin. Auto sai keulalleen siinä uutena olleen rekisteritunnuksen ERJ-34. (VH) Jari Anttola pikkuveljensä Reijon kanssa isän 1966 -mallisen Kontio-Sisun edessä 1968 tai –69. Se on kulkeutunut telakkakaupan yhteydessä S-Marin Oy:n omistukseen ja ollut rekisterissä ainoastaan huhtikuussa sekä 1979 sekä 1980, kunnes marttilalainen Juha Perkiö hankki auton säilytysja entistämisajatuksin, mutta päätti kuitenkin ajan puutteessa luopua projektistaan 2004. Entisöity Sisu K-138 SV/4300 vm. Tällöin Jari Anttola tarjosi Sisulle uuden hyvän kodin Viitasaarella. Palkintoa on jaettu vuodesta 2009 alkaen, eli Anttolan saama huomionosoitus oli historian kolmas. 1967 valmiina museoajoneuvotarkastukseen syksyllä 2011. Tuononen suoritti sillä niin ikään maansiirtokuljetuksia Raision KTK:n välityksellä 1972 – 1973, jonka jälkeen turkulainen Veli Mikkola käytti autoa lähinnä osavuositöissä Vammas-kaivurinsa kumppanina vuosien 1974 – 76 aikana. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 Veteraanikuorma-autoseuran palkinto vuoden 2011 aikana valmistuneelle vuoden merkittävimmälle entisöintityölle on myönnetty viitasaarelaisen Jari Anttolan Kontio-Sisu -tallennusprojektille. Anttolan intressi perinneauton hankkimiseen löytyy perhehistoriasta – isä Timo Anttola aloitti ammattimaisen soranajon kuusikymmenluvulla vastaavanlaisella Kontio-Sisulla. Seuraava omistaja, J. Huomaa pikkumiehillä heijastimet jo siihen aikaan! (JA) Teksti Veiko Hoppula Kuvat: Raimo Mesiranta, Veikko Hoppula ja Jari Anttolan perhealbumi. Hyvä, merkkikirjavuushan on alalle ominainen rikkaus maassamme. Aiemmat palkitsemiset ovat kohdistuneet Scanialle ja Volvolle, nyt oli suomalaisen Sisun vuoro. Kontion seuraava, merihenkinen tehtävä lienee ollut laivalohkojen siirtelyä. Vuoden Mutterin tarkoituksena on kannustaa hyötyajoneuvoharrastajia pyrkimään entisöintiprojektiensa toteutuksessa mahdollisimman laadukkaaseen lopputulokseen, mikä ei suinkaan tarkoita yksinomaan kunnostustyötä, vaan edellyttää myös kohteen historian selvittämistä ja dokumentointia. Hyvin dokumentoidun ja huolella suoritetun entisöintiurakan jälkeen auto oli valmis esitettäväksi museoajoneuvotarkastukseen syyskesällä 2011. Vuoden Mutteri Viitasaarelle Jari Anttola pokkasi Kiteen Keikalla Vuoden Mutteri -palkinnon viime vuoden parhaasta entisöinnistä (RM)
Marssiin osallistui reippaasti törisyttelevä puhallinorkesteri, palokuntaväki ja varsin mittava määrä paloautoja. Veksin Blitz kuljetti paloruiskua ja Tampereen aluepelastuslaitokselta oli 1960-luvun bensavoortti-tikasauto. Harva VPK on kuitenkaan noussut niin tunnetuksi kuin Aitoon VPK. Ylipalomies Markku Seppälä ja eläkkeellä jo pitkään ollut Pekka Alanen ovat pitäneet autosta hyvää huolta. Etualalla Hämeenlinnan VPK:n Scania vm 1990, seuraavana Pälkäneen… (HM). Palkintoja jaettiin kuin sotaväessä, mutta näyttävintä oli paraati. Ihan eivät autot kattaneet kaikkia vuosikymmeniä, mutta hyvät mallikappaleet vanhasta kalustosta löytyi. Teksti Martti Piltz kuvat Martti Piltz, Hannu Majava Veikko Hoppula Mobilian kokoelmiin kuuluva, alun perin Nokian tehdaspalokunnan Vanaja on vm. Jo vuodesta 1882 he ovat järjestäneet kirkastusjuhlat, jotka epäilemättä ovat Suomen tunnetuimpia kesätapahtumia. Pienenä osoituksena siitä, ettei VPK ole pelkää palkintojen jakamista ja paraatiajoa, oli maastopalo, josta tuli hälytys hetkeä ennen paraatia. (VH) Tampereen palolaitoksen Ford F 600 tikasauto joutui valmistuttuaan vuonna 1954 odottamaan useita vuosia asetuksen muutosta, ennen kuin saatiin rekisteröidyksi. Väkeä oli reitin varrella paljon ja jos jonkinlaisilla tallennusvälineillä meidät ikuistettiin varmaankin tuhansiin kameroihin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 Palokunta-aate ja vapaaehtoinen palokunta ovat hienoja asioita. 1949, Vehoniemen Automuseon American LaFrance vuodelta 1930. Juhlivaa VPK:ta olikin saapunut onnittelemaan runsas joukko, joka näkyi myös juhlakulkueessa. Olin itse Mobilian Nokian Gummitehtaan Vanajalla, joka edustaa 1940-lukua. Aitoon ja lähikylien autot ja palosoturit, mukana oli useampia naispalomiehiä, siis ilmeisesti palohenkilöitä, painuivat kuin viitamaan pirut läheiseen metsään töihin. (HM) Erityisesti suurpalohälytyksissä korostuu kitkaton yhteistyö naapuripalokuntien kesken, joten hyvät keskinäiset suhteet korostuvat kaikessa kanssakäymisessä. Laajalta alueelta oli kutsuttu kaikki palokunnat autoineen. VetKun ja Veksin rooli oli historiallisen kaluston hankinta nykykaluston seuraksi paraatiin. Aitoon oma Natikka seuraa (katso Vetku 2/2009). Näillä köröttelimme paraatin kärjessä. Tänä vuonna Aitoon VPK sai 130 vuotta täyteen ja sitä juhlistettiin poikkeuksellisen suurella juhlalla. Vehoniemeltä oli 1920-luvun American LaFrance, joka edustaa kiiltelevin messinkikoristuksineen aitoamerikkalaisesti vanhan ajan paloautoa. VPK on jokseenkin ainut aidosti puoluepolitiikasta vapaa yhteisö, joissa poliittisten ääripäidenkin edustajat touhuavat yhteisen hyvän eteen. Autoja meni sammutustyöhön kymmenkunta ja kun palo oli sammutettu, kaikki kerääntyivät paraatiin. Kieltämättä näky oli komea, kun paloautoja oli kymmeniä, liioittelematta voi sanoa, että jonoa oli silmänkantamattomiin. Lopuksi keräännyimme vielä varsinaisen juhlan ajaksi näyttelyksi Aitoon Honkalan pihalle. Vetkun puuhamies Veksi Hoppula on melkein aito aitoolainen, siksi hän on ollut avustamassa VPK:ta monissa asioissa
(VH) Hyötyajoneuvojen riviä Salon Seudun Ajoneuvoharrastajien mittavassa kesätapahtumassa heinäkuussa. (PW). 1964. (VH) Vanha Savotta Pälkäneen Rautajärvellä on ottanut paikkansa arvostettujen metsäalan perinnetapahtumien joukossa. Paikalle kertyy noin 600 vanhaa harrasteautoa ihan noin muuten vaan. (MPz) Oksalan perinnepäivät Maatalousmuseo Varstan ympäristössä Pälkäneellä esittelevät laajasti ja monipuolisesti maaseudun arkea ja juhlaa. Monta ylistävää puheenvuoroa harvinaisuuden säilyttämisestä saivat auton esittelijät päivän mittaan kuulla. Tämänkesäisen tapahtuman näyttävimmät veteraaniautovierailijat olivat kiistatta nämä kangasalalaiset; Timo Virran Magirus-Deutz Jupiter 178D 15AL / 1981 sekä Jyrki Aron luotsaama Magirus-Deutz Pluto vm. Taustalla piileskelee aika harvinainen pitkänokkainen Daf. Etualalla pari orimattilalaisen Eero Laineen tallennetta, vasemmalla pilkistävä lokasuoja kuuluu 1968 malliselle Vanaja 690:lle, reilummin on näkyvillä Volvo Viking vm. Puuhamies Vähälän Antti kertoi, että tapahtumassa jaetut 500 leipää loppuivat huomattavasti ennen kuin vanhat ajoneuvot ja poikkeuksellisesti osa piti käännyttää portilta, kun kanavan rantaan ei vain mahtunut enää autoja. Tässä hienosti kiiltelevän JyrySisun omistajan myyntiruudussa komeilee Vetkun lätkä ja auton nokalla kesäkeikan lätkä. (MPz) SOK:n valmistama, Vetkun omistama Republic 20 vm. Raskaan kaluston parkissa Vetkun kyltin takana esiintyivät Pulla-Mersu ja haukotteleva Keltanokka, joka vielä esitteli kesäkeikat osanottajatunnusta. Sellaisen tunnusmerkkeihin kuuluvat tietenkin myös veteraanipuutavara-autot. 1964. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna yhdeksättä kertaa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19 Kesän Restauranta-päivillä ei juuri kuorma-autoja näe, vaikka harrasteautoparkissa autojen määrä lisääntyykin vuosi vuodelta, vaikkei autojen kokonaismäärä ole vuosiin kasvanut. (VH) Vääksyn kanavan mobilistitapahtuma on huima juttu. 1920 herätti ansaittua kiinnostusta Pirkanmaan Osuuskaupan asiakasomistajapäivillä Tampereen Keskustorilla
Jukka otti meidät pojat ja meidän kavereita autohommiin mukaan sitä mukaa kun kyvyt karttuivat. Yksityiskohtaisen perehdyttämisen hän kuitenkin uskoi luottokuskeille, joiden tiesi tekevän sen perusteellisemmin kuin olisi itse tehnyt. Loistavien ihmissuhteiden avulla muutoksista aina sovittiin ja yhteistyö jatkui Jukan eläkkeelle siirtymiseen asti v. Erääseen niistä Jukan eno Into Koivu oli mestaroinut kaksi vaihdelaatikkoa peräkkäin, jotta saatiin pienempiä vaihteita. 20 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Jukan isä Artturi H Andersson perusti kuljetusliikkeen kun Jukka oli 2-vuotias ja se määräsi Jukan elämän suunnan heti alusta asti. Jukka laittoi puoliksi täynnä olevan limsapullon kojelaudalle Leningradissa ja sanoin, että tämän täytyy pysyä pystyssä. Olin itse eräällä reissulla juuri linja-auton ajokortin saaneena kuskina. Jukka oli vähän aikaa Fordin tallikuskina Cortina 1500 GT:llä (AIN-2), mutta erehtyi voittamaan tallin ykköskuskin (Esko Keinäsen) pari kertaa ja Nuori palomies Jukka Andersson Saimi-tätinsä auton puikoissa kotitalon alapihalla vuonna 1929. Ajokalustona oli usein Fordeja. Jukka kisaili usein tasapäisesti sen ajan tähtien kanssa ja oli parhaimmillaan ehkä jäärata-ajoissa Citikalla. Kiitolinjatoiminnan jälkeen Jukka aloitti yli 40 vuotta kestäneen Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien kuljettamisen. Tänä aikana lehtien sivuja painosmäärät moninkertaistuivat ja autot vaihdettiin aina vähän isompiin. 2002, jolloin Jukka oli 76-vuotias. Tukkikuormat tehtiin köysivinssillä, sama kuorma välillä useaan kertaan, sillä jos auto putosi pitkospuilta niin ylös tunkkaamista varten kuorma piti purkaa. 70-luvulta 80-luvulle Jukka yhdessä serkkujensa Laakson Markun ja Riston kanssa piti Riihimäen Liikennettä, jossa työskenteli vakituisesti myös tytär puolisoineen. Jukka joutui nuorena miehenä sotaankin jatkosodan loppuvaiheissa. Jukka oli mukana kuljetusliikkeen töissä lapsesta asti, mutta varsinaisesti vasta saatuaan kuorma-auton ajokortin 17-vuotiaana sodan poikkeusoloissa. Vinssiköyden vetoon kämmenpohjat eivät kuulemma koskaan tottuneet ja illalla auton rattia täytyi pitää kiinni vain sormenpäillä. ”Jos se kaatuu, ajoit matkustajien kannalta huonosti.” Ei kaatunut, mutta maisemia ei kyllä ehtinyt katsoa. Luottokuskeja oli useita ja he viihtyivät Jukan hommissa vuosikymmeniä. Teksti: Simo Andersson Kuvat: Anderssonin perhealbumista. Alku oli tukkien ja soran ajoa. Turistiliikenne suuntautui erityisesti Leningradiin, jonne Jukkakin teki matkoja kuljettajana tai matkajohtajana satamäärin. Sotien jälkeen soraja tukkiajot vaihtuivat kiitolinjatoiminnaksi Hämeenlinna-Helsinki välillä, mitä Esko Sillankorva sitten menestyksellä jatkoi 1960-luvulta alkaen. Mutta niistä kokemuksista hän ei juuri puhunut. Kalustona oli alkuun Skoda Octavia, mutta sitten pääosin Citroen ID. Sanoma Oy:n toiminta laajeni koko ajan ja lehtien painopaikka vaihtui Ludviginkadulta Sanomalaan ja vielä Forssaan ja Varkauteen. 60-luvulla Jukka harrasti aktiivisesti rataja rallikisoja aluksi kartanlukijana ja sitten kuskina. Riihimäen Liikenteen turistibussit erottuivat silloin poikkeuksellisen värikkäinä perinteisen siniharmaista busseista
Rettoni, eli rekisteritunnukseltaan H-13 perävaunuineen välirauhan aikaan 1940. Niillä hän hankki elantonsa, niiden avulla hankki uusia kokemuksia, harrasti ja tapasi tuttavia. Viimeisin tapahtuma oli toissakesäinen Kuopion tapahtuma, jossa Jukka kävi Rettonilla Alikoveron Markun kanssa. Samalla autolla Jukan Isäkin vietiin viimeiselle matkalleen kesällä 1960. Autot eivät Jukalle kuitenkaan olleet koskaan elämää suurempi asia, vaan kyllä tärkein asia oli oma perhe, ystävät ja tutut, joita autoilun kautta tulivat tutuiksi. Autot ja autoilu olivat Jukalla elämäntapa. Jukan toinen aktiivinen harrastus oli Idänpään ja Ympäristön VPK, jonka päällikkönä Jukka toimi 30 vuotta. Mutta kun tuttuja alkoi kertyä paikalle, niin mikään paikka ei ollut kipeä ja aikaa meni tuntikaupalla kävellessä. Suvun aarre, vuoden 1935 Ford-kuorma-auto, oli ollut entisöinnin alla pitkään, mutta kun tyttärenpoika Kalle alkoi kiinnostua asiasta, niin entisöinti sai vauhtia. Jukka ei asentajana ollut kovin kummoinen, mutta muisti yksityiskohdatkin hyvin, ”neuvoi aktiivisesti” ja oli koko ajan mukana. Tilanne muuttui, kun Jukka ja Kalle menivät Vetkun tapahtumiin. Kylmäharjoittelua isän, Arthur Hugo Anderssonin Harley-Davidssonilla Hämeenlinnan Vanajantiellä. Jukan jalat olivat huonossa kunnossa ja hän valitteli näyttelyalueen pitkähköjä kävelymatkoja. Ehkä tärkein toivomus oli, että Jukan arkku piti tuoda Vanajan kirkolle Kallen ajamana Rettonilla. Jukka ja Kalle osallistuivat Rettonilla heti mobilisti-tapahtumiin, mutta Jukka ei oikein viihtynyt niissä. Niissä Jukka viihtyi, porukka oli samanhenkistä ja juttua riitti. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 21 sai potkut. Jukka sai vuosi sitten kunniapalopäällikön arvonimen. Jukka oli suunnitellut hautajaisensa etukäteen huolellisesti. Petsamon liikenteen autot Saariselän Kaunispäällä, Magneettimäen päällä. Kilpa-autoilu vaihtui sen jälkeen aktiiviseen toimintaan Hämeenlinnan Autourheilukerhossa ja Ahveniston moottoriradalla. Jukan viimeinen reissu Rettonilla tapahtui helmikuun pakkasten aikana. Sen rekisteritunnus oli aluksi H13, mistä tuli auton lempinimi ”Kolmetoista” ja edelleen ”Rettoni”. Tämän Fordin oli Jukan isä ostanut uutena vuonna 1935. Oikealta: Jukka, Alliäiti, Pekka Enqvist, Kalle Särkijärvi sekä isä-Arthur.. Kalle taas on ammattikoulun käynyt autonasentaja, myöhemmin insinööri, joten sillä yhdistelmällä entisöinti sujui hyvin museorekisteröintiin asti. Mobilistihommat alkoivat Jukkaa kiinnostaa pikkuhiljaa. Hänen mielestään niissä oli kastijako ja ”ylemmät” eli urheiluautoporukat katselivat muita nenänvartta pitkin. Hieno pyörä valitettavasti paloi autotallin mukana puukaasulaitteista alkaneessa tulipalossa 1944-45
Pienestä koostaan huolimatta autossa oli peräti 120 hevosvoiman moottori jo vuonna 1961. Teksti ja kuvat Marko Haverinen. Se oli hyvin suosittu jakeluautona avolavalla tai umpikorilla. Nurmeksen harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuma pidettiin 10.–12.8.2012 Hyvärilän Matkailu ja Nuorisokeskuksessa Pielisen rannalla. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 22 Punaisten autojen rivistä erottui harmaa Volvo L-43013/3400, jonka omistaa kuhmolainen Erkki Kyllönen
Sen lisäksi Kuhmon Mobilistit järjestävät harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuman perinteiseen tapaan myös Kuhmossa Tuupalan koulun kentällä 19.–21.7.2013. Nurmeksen sateinen kesä teki poikkeuksen ja tapahtuma saatiin viettää pilvien alla mutta ilman sadetta. Näytillä oli myös kolmisenkymmentä traktoria, erilaisia työkoneita, mopoja ja moottoripyöriä joiden joukossa muun muassa Reijo Ervastin rakentama erikoinen yksipyöräinen moottoripyörä, maamoottoreita sekä Esa Siposen omistama höyryllä toimiva lokomotiivi vuodelta 1910. Tapahtuman toisena päivänä lauantaina kirjoittajalle tarjoutui mahdollisuus helikopterin kyydissä tutustua näyttelyyn lintuperspektiivistä. Autojen värit tulivat vihreällä nurmella Pielisen tummansinistä vettä vasten hyvin esille. Sen lisäksi tapahtumassa nähtiin monenlaisia työnäytöksiä, muun muassa moottorisahaveistoa ja pärehöyläystä. Kauimmaiset näytteilleasettajat tulivat Nivalasta, mutta nähtiinpä tapahtumassa vieraita aina Australiasta saakka. Esko Kaarlela oli Nivalasta ajanut Suomen poikki Nurmekseen vuoden 1961 mallisella Volvo Vikingillään. Varaosia ja muuta harrastukseen liittyvää myi 140 kauppiasta. Kuusisylinterisen moottorin 70 hevosvoimaa kuljetti 7 tonnin autoa ilmeisesti Suomen nykyisen valtatieverkon rakennuksilla. Kuvien ulkopuolelle jää Nurmes-Seuran talkoilema tervahauta, josta viikonlopun aikana poltettiin perinteisin menetelmin reilut 430 litraa puutervaa. Kuten kuvasta näkyy konekippi toimii edelleen. Ensi vuonna Nurmeksen harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuma järjestetään jälleen Hyvärilässä 9.–11.8.2013. Ainakin nyt kyydissä oli Tieja vesirakennushallituksen peltinen työmaakoppi. Rusanen Sotkamossa. Autoja oli paikalla noin 160, joista 22 kuorma-autoja. Tämä Jakobsonin konepajan valmistama lokomotiivi lukeutuu Suomen ensimmäisiin siirrettäviin höyrykoneisiin. Komea autorivi Hyvärilän Matkailu ja Nuorisokeskuksessa Nurmeksessa. Pielisen rannassa ovat vasemmalta lueteltuina juankoskelaisen Hannu Kettusen Jyry-Sisu K-33 vuodelta 1955, kiteeläisen Esa Halttusen Vanaja vuodelta 1957, Veljekset Hämäläisen omistama vuoden 1966 Vanaja Nilsiästä, kuhmolaisen Erkki Kyllösen Volvo vuodelta 1961 sekä Scania 141 paloauto. Alueen päärakennus on vuonna 1920 valmistunut Nurmeksen maalaiskunnan entinen kunnalliskoti, joka toimii nykyisin hotellina. Lennon järjesti Oululainen Copter+, jonka yleisölennätykset keräsivät viikonlopun aikana parisataa asiakasta. päivä 2012 Nurmeksen Hyvärilässä pidettiin järjestyksessään kolmas harrasteajoneuvoja rompemyyntitapahtuma, jonka järjestäjänä toimi Kuhmon Mobilistit. Molotovin mukaan nimetyn autotehtaan tuote Gaz 51 oli hyvin yleinen 1950 ja 1960-luvuilla, kuvan Gaz oli tehty Neuvostoliitossa 1956. Hyvärilän Matkailuja Nuorisokeskus on Nurmeksen kaupungin omistama leirikeskus jonka alueella on majoitusta, golfkenttä ja monenlaista muuta aktiviteettia, muun muassa elokuussa 2012 valmistunut liikuntahalli. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Perinteisesti tukkikärry on koivistolainen ja vaijerikuormaaja joutsalainen. 23 Elokuun 10.–12. Kaiken kaikkiaan tapahtumassa vieraili viikonlopun aikana yli 6 000 ihmistä. Näyttelypaikan vierellä on Vapo Timberin jo vuonna 1921 perustettu Nurmeksen saha, jolla auto olisi ehkä voinut työelämässään käydä. Auton omistaa Nosto ja Kuljetus J. Tukkipuukuorma kulki aikanaan hyvin 125 hevosen voimalla
Kun Vetkun edustajat, puheenjohtaja Markku Koskinen ja kerhotuotevastaava Raimo Stenvall kävivät 17.8.2012 onnittelemassa seuraavana päivänä 70 vuoden ikään ehtivää tuusulalaista seuran jäsentä Tauno Halmetta, antoikin sankari yllättäen lahjan onnittelijoille. Satsia putkeen! osa 1, Satsia putkeen! osa 2 Vankat Vanajat, Väiskin Vanaja – kaitafilmeihin perustuva ajankuva autoilija Väinö Lemströmin töistä ja autoista, Maitoauton matkassa – Tunnelmallinen kuvaus entisajan maidonajosta. 1989 Pitkä Keikka, 1990 Jäämeren Keikka, 1993 Muistojen Magneettimäki, 1995 Matkalla muistojen Petsamoon, 1996 Juhlakeikka Kuorma-auto 100v, 1999 Kannaksen Keikka, 2000 Susirajan Keikka, 2001 Ahvenanmaan Keikka, 2003 Kymenlaakson Keikka, 2004 Pohjois-Suomen Keikka, 2005 Etelä-Pohjanmaan Keikka, 2006 SavoKarjalan Keikka, 2007 Päijänteen Keikka, 2008 Kevätpäiväntasaus Vanaja 60v, 2008 Eestin Keikka, 2009 Länsirannikon Keikka, 2010 Kallaveden Keikka, 2010 Loska-ajo Laipan erämaan metsäteillä, 2011 Kevätpäiväntasaus Jämsä Saarijärvi, 2011 Pohjanlahden Keikka. Joskus kaikki on juuri päinvastoin. Veteraanikuorma-autoseura kiittää lahjoituksesta ja toivottaa edelleen runsaasti Onnea tukijalleen! Saavutan aikuisen miehen iän 75 vuotta 29.10.2012. VETERAANIKUORMA-AUTOSEURAN TALLENTEET JA KERHOTUOTTEET Edullisin tapa hankkia Seuran suosittuja imagotuotteita on lunastaa ne kerhotuotemyyjiltämme Kevätpäiväntasaustapahtuman yhteydessä. Postitettaessa tuotteen hintaan lisätään lähetyskulut. Collegepaidat ja T-paidat Keulamerkit ja lakkimerkit Suosikkituote: Laatuvyö Vetku-soljella Vetkun kerhotuotemyynti, Tuusulan Automuseo Kirsti p. 2012 klo 12 – 20! Mahdolliset huomionosoitukset pyydämme osoittamaan syöpää sairastavien lasten ja nuorten auttamiseksi avatulle Raimo Stenvallin lahjatilille Keski-Uudenmaan OP, FI 725092-1220-0983-50. DVD:n hinta on 30,00 /kpl (jäsenetuhinta 25,00 /kpl). 0400 453 255 tai Raimo Stenvall p. 0400 450 585 sähköposti:raimo.stenvall@r-stenvall.fi Syntymäpäivälahja päivänsankarilta Kutsu Raimo Stenvall. Vuosien varrella monestikin ja monin tavoin seuramme toimintaa tukenut Tane luovutti vetkulaisten entisöintiprojektien tarpeisiin käytettäväksi ison rullakollisen vanhempien mallien jarruhihnoja ja tarvikkeita. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 24 Yleisemmin päivänsankarien on totuttu saavan syntymäpäivänään lahjoja onnittelemaan saapuvilta vierailijoilta. Haluan juhlistaa tapahtumaa yhdessä ystävien ja tuttavien kanssa, joten tervetuloa kotiimme Hyrylään Ketunlinnantie 2 maanantaina 29.10. DVD tallenteet matka-ajoista ovat hienoja paketteja elävää veteraaniautohistoriaa
Olin 1977 2009 alkuvuoteen saakka kuljetusalan yrittäjä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 25 Teksti ja kuva Jorma Happonen emrit. Ruotsissa ja Norjassa käytiin noin kerran kuukaudessa. Olin henkilökohtaisesti esittänyt kutsun hänelle. Korin lattiassa oli lattiaan upotettuja kuorman sidontaan tarkoitettuja lenkkejä. Ja helppoa oli. Toimii, totesin minä. Parin päivän päästä tuli soitto, että "häkkyrät' ovat paikallaan ja ovat kuulemma pirun hyvän näköiset ! Tehtaalla testasin ensimmäiseksi, kuinka helppoa olisi nousta rahtitilaan. Tietysti tajusin sen, että mikäli mopoilija tai polkupyörällä ajava olisi törmännyt auton kylkeen, ko. Ja minähän selitin. Nyt olen ansaitulla eläkkeellä ollut jo 1,5 vuotta ja olen tyytyväinen. Oikealla kädellä lenkistä kiinni ja jalka profiilin päälle, ei kun heilaus, niin oli rahtitilassa. Meidän kuljetusliikkeellä oli korityypistä jo n. Samalla totesin, että peräti 6 metrin akseliväli oli mielestäni " tyhjän näköinen". Samana vuonna (1994) asioidessani Fokorilla irvisteltiin, että joku kansanedustaja näki eduskuntatalon ikkunasta, kun ajelin Mannerheimintietä ja viiden vuoden tiiviin miettimisen jälkeen hänelle avautui mitä hän oli nähnyt ja halusi kaikkiin kuorma-autoihin samanlaiset. 6,5 m umpikori) myönteiset kokemukset, joten tiesin korin ovien toimivan. Tuon syömiset ja juomiset niille henkilöille, jotka olivat olleet jotenkin tekemisissä korin valmistumisen suhteen. Elettiin vuotta 1989 ja uusi Volvo F 10 Globetrotter 6 metrin akseliväleineen ja täysilmajousineen sekä muine varusteineen odotti lähes valmiina Fokorin Forssan tehdashallissa. Hän sanoi, ettei ole ollut lähelläkään minun autoani koko sen valmistumisen aikana. Askelmista se alkoi Menin koritehtaalle tarkistamaan työn tuloksia. Hiekkapuhallus teki yhdessä värin ja lakkauksen kanssa todella näyttävää jälkeä. Häkkyrä herätti hämmästystä Auton toiminta-alueena oli koko Suomi. En ollut missään autossa nähnyt vastaavia rakenteita. Olin tyytyväinen. Siihen aikaan tällainen kuormakori teki vasta tuloaan markkinoille. Ei sinnepäinkään, vaan ainoastaan aikaisemmin kuvaamieni kahden seikan takia ne syntyivät. 1989 Alleajosuojat ennen pakkoa. 2 vuoden ajalta Volvo FL 612:n päällä (n. Ja mistä kohtaa kylkeä hyvänsä. Jonkun mielipahaksi käskin irrottamaan ne saman tien, viemään hiekkapuhallukseen, sekä maalaamoon saamaan hopean värin, kaksinkertaisen lakan pintaan ja lisäksi lakkauksen jälkeen profiilien yläpintaan itseliimautuvaa luistonestotarraa pienin välein. Jostain varastosta löytyi ylimääräistä al-profiilia, n. Samalla piirrettiin tukeva kiinnitys korin pohjaa hyväksi käyttäen. Joku kirjasi mittoja ylös ruutupaperille, korkeus maasta, profiilien väli ym. Aika iso joukko oli kyseessä. Tässä autossa kuljetustehtävien johdosta oli tärkeää, että auton oikea kylki avautuisi. kuljetusyrittäjä Alastarolta Kuorma-autojen ja perävaunujen alleajosuojat ovat nykyisin itsestäänselvyys ja asetuksella pakollisiksi varusteiksi määrätyt. Korin osalta totesin, että koriin oli erittäin vaikea päästä, kun ei ollut mihin olisi jalkansa laittanut. Volvo F 10 Globetrotter vm. Nyt katsotaan eteenpäin paremminkin matkailuauton hytistä. Kysyin koritehtaan edustajalta Seppo Vepsältä, voidaanko tähän autoon rakentaa lisähinnasta esimerkiksi alumiiniprofiilista, joka on kevyttä ja ruostumatonta, sellainen systeemi, josta on helppo nousta rahtitilaan ja joka on vieläpä hyvännäköinen autossa. Olivat lainsäätäjät keksineet oikein virallisen nimenkin niille v. Tehtaan alumiinin hitsaukseen erikoistunut hitsaaja seurasi ehkä lähinnä huvittuneena millaisia "häkkyröitä" hänen pitäisi loihtia oikein kaksin kappalein, yksi molemmille puolin autoa. rakenteet olisivat kenties estäneet henkilön joutumasta takapyörien alle. Mallailin niitä pätkiä siinä auton sivulla ja totesin kahden profiilin sopivalla välillä täyttävän sen tarkoituksen mitä olin hakemassa. Vuoden 1994 alussa tuli voimaan laki, jossa määrättiin uudet kuormaautot varustettavaksi alleajosuojilla. 1989 "häkkyröilleni". Ajattelin heti, että se on ainakin halpaa. Totuuden nimissä en voi ylpeillä sillä, että olisin jotenkin keksinyt alleajosuojat. Ainut joka ei tullut, oli siivoojanainen. 70 mm x 35 mm, jolla ei kuulemma ollut enää mitään käyttöä. Ensin pari vuotta pakettiautolla ja sitten kaksi kuorma-autoa lisää eli olin pienyrittäjä muiden joukossa. Autoon oli tehty hiukan yli 8 metrin kokokylkiaukeava umpikori. Vakiovarusteisiin ne eivät aina ole kuuluneet. Onneksi tällaisia onnettomuuksia ei koskaan sattunut. Olen juuri saanut pidetyksi 32 vuoden ajan rästiin jääneet kesälomat ja pekkaspäivät. Fokorin kanssa sovittiin, että minä kustannan saunaillan Fokorin edustustiloissa. Lastin purkamispaikoissa ja jopa huoltoasemien pihoilla kyseltiin mitä varten ne on tehty
Öljynpaineet katosivat, verenpaine kohosi Mesirannan Karilla, kolina kuului Volvo Titanin konehuoneesta ja matkanteko pysähtyi. Tottahan toki veljeä autetaan. Käsittämätöntä?! (Kotona sitten myöhemmin selvisi syy; kahtia oli jakautunut kampiaksila). Hetkeä myöhemmin kokoonpanoon liittyi vielä Jussi Piirto Koskuelta. Niin kuin sitten oltiinkin, sattuneista hankaluuksista huolimatta. Sitten se tapahtui. Sen lavalla olikin jo pyöränpitoa parantamassa ajokuntoinen kyytiläinen GMC pickup. Äänentoistosta ja juontamisesta huolehti Vetkun sihteeri Pauli Wiklund. Tarkemmin tarkasteltuna matkalle lähdettiin jo torstaina 14 päivä, jotta oltaisiin keikan varsinaisella lähtöpaikalla ajoissa perjantaiaamuna. Perjantai-aamu valkeni kaikessa koKirkkokansan kulkuneuvot kesäisen Tohmajärven Kirkkotiellä. (RM) Teksti Pauli Wiklund Kuvat Pauli Wiklund, Raimo Mesiranta, Kari Rimpisalo. Niin mekin. Lähdimme kohti Kuortin ABC asemaa, jonne myös Turun suunnasta saapuva kolonna olisi tuleva puolenpäivän aikaan. Hämäläiset kohti Kiteetä ja turkulaiset Kerimäelle yöpymispaikkaansa. (KR) Kontiolahtelainen Pekka Konttinen (vas), säkyläläinen Tuure Hulmi ja raahelainen Pertti Nordström taikoivat aidot tunnelmat esiin kurttujensa kätköistä. Näin tapahtuikin, hyvää päivää – hauska nähdä taas! Ruokailun jälkeen matka jatkui. Hämäläiset lähtivät Kangasalta ja Hämeenlinnan kauppakeskus Tuulosessa letkaan liittyi lisää kalustoa. Näin matka jatkui ja perille päästiin, kukin majapaikkaansa. Torniosta lähteville matkaa taisi kertyä 620 km ja ajoaikaa reippaasti kellotaulu ympäri. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 26 Kiteen Keikan ajankohta oli 1517.6.2012. Kokoontumiseen oli etukäteen ohjelmoitu kahdeksan reittiä eri puolilta Suomea kohti Kiteen Tolosenmäkeä. Kämpin Aarnon luotsaaman Sallisen Magiruksen lavalta vetotanko esiin ja Volvo Viking veturiksi
Ainoan poikkeuksen tästä tekee videokuvaajan henkilöauto. Nyt oli sitten se hetki, jolloin voitiin antaa ajokyltti kuormuriin kiinnitettäväksi. Ehkä ei kuitenkaan kirkosta ja kirkkoherra lupasi katsoa kanslian puolelle. (RM) Olympiavuoden 1952 Ford F 6 on keikan varsinaisen isännän, Esa Halttusen, vierellä vuoden verran vanhempi Ford Thames taas Vetkun puheenjohtaja Markku T Koskisen ajokki. Vuorossa oli valmistautuminen illanviettoon kussakin majapaikassa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 27 meudessaan. Monenlaisia muitakin esteitä esiintyy, kuten edellä kerrottu kampiakseli. Ongelmaksi muodostuu se, että ennakolta ei voida varmistua siitä, onko kyseinen ajoneuvo mukana keikalla. Kirkossa vietimme hengellisen hetken ja kuulimme kirkkoherran esityksen niin kirkosta kuin paikkakunnasta ja sen oloista. (RM). Keikan osallistujat oli majoitettu kolmeen kohteeseen. Korrektia olisi myös poistaa kyltti ajoneuvosta heti kotimatkan jälkeen. Tällä olivat matkassa Pirjo ja Tarmo Friberg Liedosta. Ajoneuvoon nouse! Keikka alkaa, noin sata hienoa yksikköä purkautuu Tolosenmäeltä tiehöylätehdas Veekmas Oy:n pihalta liikenteeseen kohti Kiteen keskustaa ja sieltä edelleen Tohmajärvelle Kirkkoniemeen. (RM) Yleisöäänestyksen ehdoton suosikki. Niin oli olo kotoista. Saavuimme takaisin Kiteelle. Halukkuutta kiinnittää kyltti jo kotoa lähdettäessä on esitetty moneltakin taholta. Siirryimme kevyen kenttälounaan nautintaan. 1979. Koskinen luovutti ajokyltin muistoksi käynnistämme ja toivoi sille löytyvän sopivan paikan. Joku on esittänyt kylttien postitusta ennakolta. Yöpyminen TVH-kopissa sujui mukavasti. Voitiin aloittaa ilmoittautuminen ja ajomateriaalin jako. Nykyisillä hinnoilla keikan kustannukset kohoavat jo muutenkin turhan korkeiksi. Helteiseksi alkoi päivä käymään eikä se johtunut naapurimaan läheisyydestä, vaan auringon tuottamasta lämmöstä. Tämän on tarkoitus helpottaa kuvaajan työsuoritusta. Huikeat ovat maisemat sielläpäin. Olosuhteiden vuoksi näin, sillä joukko on kasvanut jo niin suureksi, että sen majoittaminen yhteen ja samaan kohteeseen ei onnistu ihan joka paikassa. Toinen este on kustannuskysymys. Värtsilässä käytiin rajan pinnassa tihrustamassa vähän Venäjänkin puolelle. Kylttien postitus maksaa ja lisää työtä. 1965. Pj. Ruokailun jälkeen matka jatkui. Jari Ollilan Scania-Vabis B56 Thor Kaross -umpikuormaauto vm. Hallitus on kuitenkin päättänyt, että kyltti annetaan kaikille tasapuolisesti samaan aikaan varsinaisen keikan lähtöpaikalla ja se sallitaan kiinnitettäväksi ainoastaan keikkaan osallistuvaan kuormuriin. Muutama hämälänen hyttynen oli tuotu matkassa mukana. Hieno reitti oli valittu ja runsaasti oli Hieno Scania LS 141 S Jyki -perävaunuineen on vm
Päivän ohjelmaan kuului varsinainen autonäyttely yleisölle ja osallistujille kiertokäynnit tiehöylätehtaalla sekä ostoskäynti Marimekon tehtaanmyymälään. Auto on erityinen tallenne monessakin mielessä, siinä on ollut mm. Huutokauppa laitettiin pystyyn ja rappukippi löysi uuden kodin. (RM) Pauli Wiklund tarkastelee kunnioittavan etäältä lappeenrantalaisen Martti Saikon Bedford CJQ3B 1968 –mallista veteraanikuorma-autoa Veekmas Oy:n tiehöylätehtaan pihamaalla. Totuttuun tapaan eniten yleisön ääniä saanut keikkaan osallistuva yksikkö saa NÄRKO -palkinnon. Mukava nähdä iloisia ihmisiä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 28 matkan varrella väkeä iloisesti vilkuttamassa. Se olisikin kamalaa jos kaikki murjottaisivat! Kyllä lysti on mukavaa. 1965. (KR) Mikäpä oli paistatella päivää Tohmajärven kirkon kupeella lounasta odotellen. Auto toimi Hurriganesin keikkabussina kaikki ne hullut vuodet 1979:sta aina vuoteen 1984 sekä uudelleen 1988, jolloin yhtye purki alkuperäisen kokoonpanonsa. (PW). Tällä kerralla äänten selvä enemmistö kohdistui sastamalalaisen Jari Ollilan omistamalle Scania-Vabis B56 Thor Kaross -umpikuormurille vm. kaluston jollakin tulevaisuuden keikalla. Allekirjoittanut kierteli mikrofonin kanssa autojen joukossa, samoin kuin näyttelyvieraat ja aina silloin tällöin kuljettajat innostuivat esittelemään kalustoaan äänentoistolaitteiden avustuksella. Scania-Vabis on palvellut muuttoautona Ruotsin ja Keski-Euroopan välillä vuoteen 1979 asti jolloin suosittu suomalainen rockyhtye Hurriganes tuotti auton itselleen keikkabussiksi. Mieleinen oli muistaminen päätellen kiittävästä palautekommentista. Esittelyn aikana myös äänestettiin yleisön suosikki. Kiitos pojaat! Hyvin meni, ekstempore! Eipä ole mokomaa usein kuultu. Martti Saikko Lappeenrannasta oli saanut tuttavaltaan lahjoituksena vanhan kippilaitteen raudat. Puffetti palveli yleisöä ahkerasti ja niinpä pääemäntää muistettiin kukkapuskan välityksellä. Lauantai ja näyttelypäivä Veteraaniautot oli järjestetty Veekmasin laajalle piha-alueelle Esa Halttusen johdolla kukin omalle, numeroidulle paikalleen. Saattoi jo hipoa vetkukeikan ennätystä. Pohjoisen suunnasta kohti Kiteetä matkanneet tauolla aamuhämäräisellä Sotkamossa. Kiitokset lahjoittajalle ja Saikolle toimituksesta. Tämän jälkeen bussilla on keikkaillut muun muassa Remu & the Hurriganes sekä Dingo. Musiikkiohjelmaa tarjottiin ensin yhdellä hanurilla ja sitten kahdella. ohjauslaitteet molemmilla puolilla ennen Suomeen tuontia. Toivottavasti tapaamme ko. Syntyi trio ja sen jälkeen jopa kvartetti hanuriorkesteri, lauluesityksellä vahvistettuna
(RM) Tohmajärven kirkkoherra Mikko Lappalainen iloitsi paitsi runsaasta sanankuulijajoukosta, myös muistoksi saamastaan keikkakilvestä. Ennen iltajuhlan ohjelman alkamista hallitus kokoontui vielä päättämään palkintojen jakoon liittyviä asioita. Eräiden yhteenVeekmas höylä on pitkän ja huolellisen suunnittelutyön mestarinäyte, joka on saanut markkinoilla erinomaisen vastaanoton. Pohjoisen keikkamatkoilla moottori saattoi käydä viikonkin yhteen soittoon, kun pakkanen paukkui alle –30º C lukemissa. Apulaitteita löytyi sentään ihan omasta porukasta, työntöapua saatiin velimies Raimon Vikingistä jota ajeli Keijo Pajunen. Esimerkiksi kaikki korin puuosat piti uusia. Se on vanhan museotien eräs jyrkkä mäki, joka sijaitsee Mikkosen veljesten kotitilan lähettyvillä. Osmo ”Oki” Mikkonen, Tepon veli, suoritti näytösajon ja hyvinhän se ammattimieheltä sujui. Kohti Rääkkylän mäkeä Vielä takaisin Veekmas Oy:n piha-alueelle ja autonäyttelyyn. Tämä mäki on ollut entisajan kuskien tulikoe siitä onnistuuko propsikuormalla ajo mäkeä ylös ja vaihtaminen välikaasun avulla. Se on kiertänyt keikkamatkoilla myös Ruotsissa ja Tanskassa. (RM). Sen sijaan Vuoden Mutterin, eli päättyneen vuoden aikana valmistuneesta, parhaasta entisöintisuorituksesta jaettavan palkinnon saajaa valitessa keskustelua käytiin enemmänkin. Museorekisteröinti saatiin suoritetuksi 2005. Kuski on se, joka tuon mäen kunnialla selvittää. Kaiken kukkuraksi alhaalla, juuri ennen nousun alkua, on jyrkkä mutka estämässä tehokkaasti vauhdin ottamisen. Kumpikin ryhmä piti mäen päällä hiljaisen hetken Tepon muistolle. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 29 Aloitin tämän huonoon kuntoon päässeen auton entisöinnin vuonna 1999, kertoo Jari autostaan. Tämän mäen ja sen tarunomaisen olemuksen Teppo Mikkonen oli halunnut meille kotiseudustaan esitellä. Vaan kohtalo päätti toisin. Ryhmä yksi palasi mäeltä näyttelyalueelle, vain Hulmi ja Koskinen jäivät odottamaan kakkosryhmän saapumista kohteeseen. Autosta riittää värikkäitä tarinoita. Laadukkaita, hyvinkin palkitsemisen arvoisia suorituksia olisi ollut ehdolla useampiakin, mutta palkintosijoja vain yksi. Yleisöä soljui mukavasti ympäri aluetta ja osa kuljettajista esitteli kalustoaan yleisölle. Paikalla oli vain puolet osanottajista, ryhmä yksi kuljetettiin Rääkkylän mäelle. Yleisö oli suosikkinsa valinnut, siinä ei hallituksen tarvinnut kuin sinetöidä palkittava. Mäki on jyrkkä ja pitkä. Siinä mäessä on rikottu kytkimiä, katkottu akseleita ja kaadettu autoja viereiseen, todella syvään rotkoon. Teppo menehtyi lento-onnettomuudessa kevättalvella. Keikkamme ahkera järjestelijä oli poissa. (RM) Titanin voima-instrumentin päästettyä ilmoille sorasointuja joutui Kari Mesiranta kiipeämään ajokillaan lavettikyytiin
Vaan eteenpäin on menevän mieli. Hyvin sujui keikka kaiken kaikkiaan. Isä, Jari Ollila varmisteli taustalla. Tervetuloa! Ja niin kuin täällä Tampereen suunnalla sanotaan: Nährään! t. Niin, niitä hyttysiä – niitä oli paljon! Iltajuhla sujuikin sitten melko tuttuun tapaan. Tuleva veteraanikuorma-automies Veikko sai nostaa tosissaan upeata NÄRKO-pokaalia, joka yleisöäänestyksen perustella heidän autokunnalleen suotiin. Illan jatkeeksi vielä tanssin rytkettä. Vielä annos lämmittävää juomaa ja oli aika siirtyä asumukselle valmistautumaan iltajuhlaa varten. En siitä sitten tähän sen enempiä raaputtele. Odotellen seuraavaa keikkaa, joka onkin Loska-ajo 2012 Siurosta Tampereelle. Kiteen Hovissa oli seisova pöytä ja juoksevat tarjoilijat, joten mikäs oli vatsaa täyttää. Huomenissa olikin sitten kokouksen aika, josta on oma pöytäkirjansa laadittu. Luovuttajina toimivat seuran hallituksen edustajat Markku Koskinen ja Tuure Hulmi (RM) Esa Halttunen sai ansaitusti haltuunsa Vetkun kiertopalkinnon seuran hyväksi tekemästään ansiokkaasta työstä. Siinä valkoihoista hirvittää. Ruokailun jälkeen puhetta ja pörinää sekä huutokaupassa meni sahaa ja saapasta. Suoritus on merkittävä ilman kuormaakin – mitä se onkaan täydellä kuormalla ja talvikelillä. Pate Markku Koskinen ojensi Rebublic-taulun Oki Mikkoselle kiitoksena uurastuksesta keikan onnistumiseksi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 30 sattumien vuoksi kuormaan ei saatu propseja vaikka tarkoitus oli. (RM) Fredrik Blomqvist (oik) pokkasi keikan nuorimman osallistujan palkinnon. Varmasti Halttusen Esalle ja muillekin järjestelyihin osallistuneille on Tepon poismeno aiheuttanut merkittävästi työtä ja tuskaa
Viimeisen autonosakauppansa hän teki noin viikkoa ennen poismenoaan. Kuusikymmentäluvulla alkoi myös puoliammattimainen autopurkamotoiminta, jonka ansiosta useat ajoneuvoharrastajat ympäri maan saivat varaosa-avun ystävällisen ja auttavaisen isännän verstaan ehtymättömistä hyllyistä. Mikon leppoisaa tarinointia kuunnellessa tosikommankin kuulijan oli lopulta pakko nauraa. Salon osuuskaupan entisen Natikan 25-vuotias autoilija oli ostanut edellisenä syksynä. Mikko mieluisen kesäharrastuksensa parissa, rompetorilla. Kesäkuun lopussa todetusta vakavasta sairaudesta huolimatta hän oli automies loppuun asti. Taksiauton Mikko myi 60luvun puolivälissä, mutta kuorma-autoilua hän jatkoi muutaman vuoden ajan. 2012. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 31 Suruviesti tuli elokuisena päivänä. Jalka ei enää noussut tutun kynnyksen yli verstaaseen, mutta sukulaisten ja ystävien avustuksella osa-apua löytyi tarvitsijalle silläkin kertaa. Yksityishenkilönä Mikko lukeutui niihin ihmisiin, joille oli suotu tarinankertojan arvokas lahja. Ensimmäisen oman autonsa, vuosimallin 1935 Letukka kuormavaunun, Mikko osti kaksi vuotta myöhemmin. Isänpuolelta Mikossa oli kauppamiehen verta. Vaikka rautatieaseman maailmakin oli luonnollisesti mielenkiintoinen, niin yhä useammin Mikko nähtiin niinikään läheisellä Shellillä Foorteja ja Letukoita katsomassa. Autoilu sodasta toipuvassa maassa oli joka tavalla vaikeaa. Mikon ajamana siirtyivät monet kuormat Vapon puutavaraa, sekä muun muassa Kaukolan uuteen koulurakennukseen tarvitut tiilet. Tällä kiinteälavaisella autolla Mikko ajoi lähinnä puutavaraa. Yrjö Mikael (Mikko) Eerilä 13.8. Isä oli Tyrvään ja Vammalan seudun ensimmäisiä ajokortinomistajia ja toimi työkseen muun muassa TVH:lla kuljettajana. Viisikymmentäluvun alussa veri veti takaisin isomman auton rattiin. Verstaalta tai rompetoripöydästä lähtijällä oli, jos ei sillä kertaa muuta, niin ainakin hyvä mieli kotiin viemisinä. Kuopusta pari vuotta vanhempi isoveli oli saanut tapaturmaisesti surmansa polvenkorkuisena. 1927 6.8. Eerilän Mikko syntyi Tyrvään pitäjään vanhempiensa Iidan ja Yrjön toisena lapsena. Pirssinratista Mikon tapasi vielä 70-luvulla hänen toimiessaan toisella autoilijalla kuljettajana. Eläkevuosiensa iloksi vetreä ikämies entisöi 90-luvun alussa Opel 40:n, sekä muutamia vuosia myöhemmin Ford V8 '40 -kuorma-auton, joista erityisesti ensin mainittu oli tuttu näky vanhojen ajoneuvojen tapahtumissa, kuten esimerkiksi Veteraanikuorma-autoseuran Petsamon Keikalla. Kotipitäjän eteläpuolelta Houhalankylästä nuorimies koppasi repsikanpenkille Miljan, jonka kanssa avioitui vuonna 1952. Mikkoa jää puolison ja perheen, sekä muun suvun lisäksi kaipaamaan vuosikymmenten varrella tutuksi tullut suuri ystävien ja tuttavien joukko ympäri Suomen. Ammattiautoiluaikanaan Mikko ehti omistaa kaikkiaan yhdeksän Opel -kuormaautoa, sekä lisäksi useita muita erimerkkisiä autoja. Mikko oli nukkunut pois. Vielä viimeisenä iltanaan sunnuntaina Mikko oli sopinut kulkuneuvonsa korjauttamisesta. Perhe kasvoi neljällä lapsella vuosina 195360. Ennen eläkkeelle siirtymistään 80-luvun lopulla hän työskenteli Laaksosen Romuliikkeessä Vammalassa. Hyvää ystävääni ja pitkäaikaista oppi-isääni ajoneuvoperinteen saralla lämmöllä ja kiitollisuudella muistaen Timo Nieminen Mikko ja International vm. Kuljetettavasta ei ollut pulaa niinä vuosina. Hänen omaperäisen humoristinen tyylinsä äänensävyineen ja sanavalintoineen takasi sen, että kolmenkymmenen sanan juttuun mahtui yleensä viisitoista vitsikästä käännettä. Näille reissuille Mikko lähti monasti mukaan ja hänen voi sanoa imeneen jo tuolloin bensankatkusta ja hiekkatien pölystä palavan ja koko elämän läpi kantaneen kiinnostuksen moottorilla kulkevia ajolaitteita, erityisesti autoja kohtaan. Autot, jotka olivat vielä harvinaisia pienellä maaseutupaikkakunnalla, kiinnostivat Mikkoa suuresti jo alle kouluikäisenä. Aloittelevalle automiehelle ehtivät tulla tutuksi puukaasulaite ja jatkuvat rengasrikot, sekä kaikenlainen pula. Mikon vartuttua viisitoistavuotiaaksi 1942 isänmaa kutsui työvelvollista ja Nälkälänmäenpojan matka vei rautatietä pitkin Siuroon Linnavuorentehtaan rakennustyömaalle. Rompetoreja hän kiersi aktiivisesti loppuun asti ja oli muun muassa Tampereen Mobilistien Restaurantapäivien ensimmäisiä myyjiä. '37 -kuorma-auto kotimaisemissa Käsityökadulla Tyrvään asemanmäessä kevättalvella 1953. Ajokortin hän sai sota-ajan poikkeusluvalla 16vuotiaana keväällä 1944. Vuosina 1947-48 Riihimäellä kuljettajana suoritetun varusmiespalveluksensa jälkeen hän suuntautui henkilökuljetuksen saralle ja osti ensimmäisen pirssiautonsa. Kolmihenkiseksi jäänyt perhe asui ensin Tyrväällä Vammalan kauppalan eteläpuolella, asettuen sittemmin asemaneli Nälkälänmäkeen vuonna 1939
14.400 m2, tehdasasenteinen Junkkari-turvaohjaamo 1968: Valmet tr mallit 500 ja 700, väriksi keltainen, levyjarrut, hydrostaattinen ohjaus Valmet 602, 58 hv 1969: 4-sylinterinen turbodiesel 1100, 102/115 hv DIN/SAE, 4WD mallit 900/1100 Suolahden tehtaan viralliset avajaiset syyskuussa teollisuukäyttöön ns 10-mallit (510, 710, 910, 1010) lisälaiteja työkonepuolelle Valtrasarja (Valtra-Mestri, Valtra-James, Valtra-Vilske jne) Erittäin harvinainen tallenne, Pikku-Jehu vm. Valmet tr Suomesta, Valmet 80 prototyyppi, 4-syl., 77 hv 1964: metsäkonevalmistus Tampereen Lentokonetehtaalle Valmet 80 sarjavalmistukseen, malliksi Valmet 864, 80 hv Valmet 565, teho 52 hv, synkronoitu vaihteisto 1965-1967 ja 1990-1997: Portugalissa n. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 32 Teksti: Reino Wallenius Kuvat: Vesa Rohilan kirjasta Eilispäivän traktoreita, Alfamer 2005. Turun Rautateollisuus ja Vaunutehdas OyÅbo Jernmanufaktur ock Waggonfabrik Ab, per. Traktori Tourulasta 1962: valmistuslisenssi Portugaliin 1963: 20.000. Valmet tr., Valmet 33 D: 3-syl. Takra Oy TRE Takra, suunnittelu alkoi 1947, n. Nämä olivat yleensä höyrykonekäyttöisiä voimalaitteita pyörillä ja ne pyörittivät hihnavedon avulla puimureita ja muita koneita. Nimi traktori tulee latinankielen sanasta trahere = vetää Meillä siinä 100 vuotta sitten saatettiin käyttää mainoksissa nimitystä “konehevonen”. 300 (500??) kpl (vientiä muun muassa Puolaan) (tallella muun muassa Mustialan maatalousopiston museossa Tammelassa), mallit Kullervo 1 ja Kullervo 2 2. Oy Haldin Ab, Vaasa Vaasa, 1941-1945, 11 kpl, 4-sylinterinen, vesijäähd. Tässä tarkastelemme vuoteen 1983 päättyvää ajanjaksoa. Ennen varsinaisten traktoreiden markkinoille tuloa oli meilläkin käytössä lokomobiileja. poikittainen bokserimoottori, moottori mahdollisesti tehty asentamalla kaksi 2-sylinteristä venemoottorin sylinteriryhmää vastakkain. 1. 700 taktoria vuosina 1965-67 5. 1857, nimi vuodesta 1924 Suomen Pulttija Konetehdas Oy Kullervo, ensimmäinen valmistui 1917-1924, yhteensä n. Valmet tr 1959: Valmet 359 D = parannettu 33 D 1960: perustettiin Brasilian tehdas “Valmet do Brasil” (1961 tehtiin vain 5 kpl) malli 361 D, suunnittelussa mukana ensikerran teollinen muotoilija 15.000. n. suoraruiskutusdiesel, 2,7 l, 37 hv 1957: Linnavuoren tehtaat aloittavat diesel-moottoreiden valmistuksen 1958: 10.000. Valmet/Valtra Historiaa Valtion Metallitehtaat Oy, perustettiin 1944 (yhdistämällä valtion omistamia eri metallialan yrityksiä) 1951 nimeksi “Valmet Oy” (1999: Valmet Oyj ja Rauma Oyj liitettiin yhteen = Metso Oyj) 1945 Valtion Tykkitehdas (= Valmet Tourula) halusi tehdä sopimuksen Volvo BM -traktoreiden lisenssivalmistuksesta, mutta Suomen Pankki ei antanut lupaa Valmet osti piirustukset englantilaiselta majurilta, proto 1949: 1-sylinterinen 12 hv:n traktori, “Pikku-Jehu”, oli tuotteena “pannukakku” oman mallin proto valmistui Jyväskylän Tourulan tykkitehtaalla 1950 (tallella Loimaan Sarka -maata-lousmuseossa), runkona tykinputki !!! “piikkilangankiristäjän” koesarja 3 kpl 1951: mallin A esisarja 13 kpl 1953: Valmet 15, 1,5 l, 15 hv 1955-1962, Valmet 20 teho 22/19,5 hv (bens./petr.)(yht. Joskus niitä saatettiin käyttää myös vetokoneina siten, että lokomobiili oli paikallaan ja vaijerin avulla vedettiin esimerkiksi oja-auraa. 2300 tarktoria 1966: 30.000. 9200 kpl) 1956: 5.000. 3. 1950 edustaa Valmetin ensimmäistä omaa mallisarjaa, jossa runko-osa kytkimen ja vaihteiston välillä on tehty tykinputkesta. Oy Fiskars Ab, Porvoo Volvo Buster 400, Porvoossa koottiin n. 880 kpl 1950-1954, moottorina amerikkalainen 3 l:n Waukesha, teho 33/32 hv (bens./petr), myös 1 kpl Perkins-dieselillä (tallella Forssassa) 4. Veteraanikuorma-autoseuran vierailun AGCO Powerin tuotantolaitoksille lähestyessä on hyvä vilkaista suomalaisen traktorituotannon ja Valtra-yhtiön historiaan. Valmet tr Suomesta 1967: tehdas Suolahteen, tilat n. PALA SUOMALAISTA TRAKTORIHISTORIAA
2300 kpl TRAMA = Tanzania Tractors Manufacturing Company Ltd (Valmetin osuus 20%) Comprex-ahdin 1981: 75.000. Markkinajohtaja pohjoismaissa Agco-yhtymän merkit: Valtra, Fendt, Massey-Ferguson ja Challenger (telatraktori) Suolahden tuotanto 2009: 7108 traktoria Reino Wallenius Keijutie 5 C 15700 Lahti (03) 752 6275, 0400 810 778 reino.wallenius@dnainternet.net Lähteet: omat muistiinpanot sekä “From Munktells to Valtra” 1951 13 kpl 1961 2316 1971 1607 -52 75 -62 2537 -72 2442 -53 899 -63 3127 -73 2876 -54 1532 -64 2209 -74 2874 -55 2135 -65 2899 -75 3208 -56 1368 -66 3251 -76 3623 -57 2022 -67 2390 -77 3691 -58 2090 -68 2013 -78 2972 -59 2143 -69 2447 -79 3341 -60 2607 -70 2522 -80 4125 1981 3254 1991 2357 2001 8988 -82 3713 -92 2229 -02 -83 5649 -93 2887 -03 -84 6373 -94 4506 -04 -85 5972 -95 5906 -05 -96 5298 -96 6942 -06 -87 3714 -97 7990 -07 -88 5022 -98 8420 -08 -89 5172 -99 9234 -09 7108 -90 4740 -00 8988 -10 Markku Lyhdyn maasta ylös kaivettu ja jo melko pitkälle entisöity Kullervo-traktori vuosimallin 1963 Vanajan kyydissä. 24 %, Suomi n. henkilöstö n. 40 yksikköä/pv Keskusvarasto Suolahdessa, satelliitit Ranska ja Iso-Britannia, osia saa vielä 30 v vanhoihin traktoreihin. 17 %. n. 15.000 2009: Ranskan osuus myynnistä n. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 33 1970: 40.000. 290 maassa, kok. Valmet Diesel Oy = Sisu-Diesel Oy = AGCO Sisu-Power, Nokian Linnavuori lisenssivalmistusta mm Intiassa ja Turkissa Valtra tänään Osa amerikkalaista AGCO-yhtymää Vain asiakastilausvalmistusta, tuotanto n. Volvo BM Valmet (-1984) (Munktells 1913-) uudet värit: kirkkaampi keltainen ja valkoinen ohjaamon katto 1980-1989 kokoonpanoa Tansaniassa, n. Valmet tr Suomesta 1975: Valmet 1500 telitraktori, myös malli 6 x 6 1978: Valmet 702-4 nelivetotraktori, 565-500, uusi 4-syl.moottori 3.98 l, 75 hv (700-sarja) 1979: Valmet ja Volvo: sopimus traktorituotannosta, Scantrac Ab Eskilstuna omistus puoliksi. Valmet tr Suomesta 1994: myyty Oy Sisu-Auto Ab:lle, nimeksi “Sisu Traktorit Oy” 1997: 150.000. 3.900 jälleenmyyjää n. Tuotantoa. Valmet tr Suomesta 1982: yhteispohjoimaiset traktorit (Volvo BM Valmet 705 ja Valmet 604) esiteltiin yleisölle 1984: Volvo BM Valmet-Valmet 1985: 100.000. Valmet tr Suomesta 1997: Partek-yhtymä osti Sisu-Auton, traktoritehtaan nimeksi “Oy Valtra Ab” 2002: Kone-yhtymä osti Valtran syyskuu 2003: Agco (USA) osti Valtran tytäryrityksiä. Valmet tr Suomesta 1973: Valmetista markkinajohtaja Suomessa 1974: 50.000
Vaihdelaatikon erinomaisen tehovaihteen avulla jopa henkilövaunullekin huiman 95 kilometrin tuntivauhdin ylläpitäminen on mahdollista tieja keliolosuhteiden niin suodessa. Suomen Gummitehdas Osakeyhtiön Nokialla valmistamat edistykselliset Hakkapeliitta-renkaat on vaunun ostajan erikseen tilattava ja maksettava.. Edellyttää jouheva käyntiinsaattaminen kuitenkin joutokäynnin ja sytytyksen ensin tarkkaa kohdalleen asettamista mittaritaulussa tätä varten olevilla bakelliittinuppisilla vetimillä, kuin myös ryypytyksen huolellista hallintaa. Kytkinpedalia tasaisesti nostamalla ja syöttöä samanaikaisesti varovasti lisääKotimainen voimavaunu raskaisiin kuljetuksiin Uusi Sisu SH-6 -kippivaunu on jylhää voimaa uhkuva ilmestys. Kuormavaununomistajain keskuudessa korkeasti arvostetulla lehdellämme oli ainutlaatuinen tilaisuus päästä suorittamaan vaativa, kuljettajaa ja voimavaunua äärimmilleen rasittanut koeajo maamme ainoan kuormavaunutehtaan uusimmalla tuotteella, jo etukäteen autonajajain ja kuormavaununomistajain keskuudessa ansaittua huomiota herättäneellä bentsinimoottorisella Sisu SH-6 -kippivaunulla. Löytyvät kaikki valitsimen asennot helposti, kunhan ikään kuin väärinpäin olevan siirtokaavion ensin ulkoa vaunun valmistajan edustajan opastuksella huolellisesti opettelee. Otettuaan mukavan ajoasennon jousin ja jouhin pehmustetulla nahkaisella ajosohvalla, voipi kuljettaja tämän jälkeen vasemmalla jalallaan polkea kytkinpedalia ja oikealla kädellään siirtää vaihteenvalitsimen sopivaksi katsottuun liikkeellelähtövaihteeseen, joiksi 1tai 2-vaihdetta kuormituksesta riippuen valmistajan toimesta suositellaan. Hellitettyään kevytkäyttöisen mäkijarrun, tämän lukkosalvallista vipua ensin eteenpäin siirtämällä, on vaunulla mahdollista lähteä liikkeelle. Koeajaminen tapahtui kaukana Pirkanmaalla, Kangasalla, soraa jylhästä kaivannosta tietyömaalle kuljettaen. On konealustasta, lisähintaan toimitettavasta leveästä ajohytistä (jota arvostetut vaununomistajat myös urakkakopiksi kutsuvat) ja kippaavasta lavasta koostuva uusi Sisu-vaunu siitä oivallinen kuljetusväline, ettei sen moottoria kammella tarvitse käyntiin heittää, vaan riittää, että tulipellissä olevaa nastaa kengän kärjellä kevyesti polkee, samalla kun kantapäällä varovasti syöttöpedalia painetaan. Kun kuusisilinterinen, amerikkalaista alkuperää oleva, nimensä mukaisesti kookas Hercules-moottori oikealla tavalla pyörii, voidaan vetimet työntää paikoilleen ja antaa moottorille varovasti lisää voimaa kaasuttimen avulla, jotta vielä jäykkä moottoriöljy lähtisi lämmetessään omia aikojaan rasvakanavissa kiertämään. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 34 Kirjoitus ja fotogaafit Olli Blomberg Sisu SH-6/4100 on O/Y Suomen Autoteollisuus A/B:n valmistamista kuormavaunuista tukevatekoisin ja moottorivoimiltaan malliston suorituskykyisin, ollen samalla yksi vankimpia lastivaunuja monenkirjavilla markkinoillamme
auto, joka pakko-otettiin sotatilahallinnon alaisuuteen Pohjois-Savon suojeluskuntapiirin toimialueella; tunnuksen alkuosa 50 oli alueen tunnus. Kokonaan uudenlaiset, edistyksellisesti poikittaisuritetut, Nokialla toimivan Suomen Gummitehdas Osakeyhtiön valmistamat Hakkapeliitta-renkaat antavat oivan pitovoiman pehmeässäkin hietamaassa. Vaunun korkea maavara ei täydessä kuormassa ajoa lainkaan haittaa, päinvastoin. Elektrisiteettivoiman avulla täysin itsestään toimiva pyyhin pitää ison eturuudun ajokelpoisena niin kesäsateelUpea mittaritaulu hakee selkeydessä vertaistaan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 35 mällä, lähtee vaunu kevyen tuntuisesti liikkeelle. On tällöin lastin osuus huimat 4 500 kilogrammaa. Vaunumiehistön hyvän olon tunnetta lisää käsikammella kevyesti alaslaskettavat ovien sivuikkunat. Akkumalaattorin (edistyksellisesti peräti 12 V:n kovagummikuorinen lyijyhappopatteri) yleisestä käytännöstä poikkeava sijoitus rungon sivulle, ohjaamon ulkopuolelle on patterin ylläpitoa ja vaunun paloturvallisuutta lisäävä tekijä. Kuljettajan on ennen ajon alkua syytä kiinnittää huomiota sopivasti ulottuvilla oleviin hallintalaitteisiin, kuten em. Tilava, huolellista käsityötä oleva ajohytti mahdollistaa kuljettajan lisäksi kahden apumiehen matkustamisen pitkiäkin matkoja myös tukeviin kylmän vuodenajan vaatteisiin pukeutuneina. SA 50245 -tunnuksen mukaan auto oli järjestyksessä 245. pedaleihin ja ohjauspyörään sekä kauniisti koristellussa kojetaulussa oleviin vaunun toiminnoista varoittaviin selkeästi luettaviin mittareihin voidakseen havainnoida ne kaikissa ajo-olosuhteissa. Jo valmiiksi tehtaalla asennettuna ei hytin ja torpedopellin väliin jää ikävännäköisiä ja myöhemmin vetoa aiheuttavia saumoja. Jalmari Konttinen (oik.) sai kuorma-autojen pakko-oton yhteydessä tammikuussa 1940 ”ilokseen” lähteä rintamalle omalla Sisullaan. Ajosohvan alla on tilava laatikko, jossa voi säilyttää työkaluja ja runsaitakin eväitä useamman päivän tarpeisiin. Riittäähän mahtavan ja käyntiääneltään hiljaisen moottorin kokonaista viittä vaille sata hevosvoimaa oivallisesti siirtämään kuormineen jopa 7 700 kilogrammaa painavaa vaunua. Kookas tuuletusluukku torpedopellin päällä pakottaa auki ollessaan raitista Vuonna 1974 Jalmari ja Sisu piipahtivat Suonenjoelta Espooseen suuntautuneen huonekalukeikan päätteeksi Sisun Fleminginkadun tehtaalla Helsingin Vallillassa. Voimakkaassa amerikkalaisessa Hercules-bentsinimoottorissa on 95 hevosvoimaa.. ilmaa hyttiin, tehden ajon kesähelteelläkin kaikin puolin miellyttäväksi, on vain käyttövipu hieman hankalassa paikassa mittaritaulun alla ja takana. Tuolloin Sisun mittariin oli jo kertynyt yli miljoona kilometriä
Jalmarin Sisu kävi kolmessa sodassa ja koki Petsamon liikenteen, paloikin pari kertaa, joutui rauhan tultua häkäpönttökäyttöisenä puutavaran ajoon, toimi ennakkoluulottoman omistajansa tekniikkakokeilujen ”testipenkkinä” (mm. Vaativan, osin alkuperäisiin piirustuksiin ja valokuviin perustuneen jälleenrakennuksen teki mestarillisista autojen entisöintitöistään tunnettu Antti Prusi Kangasalta. Jäähdyttimen veden tarkistaminen suoritetaan ulkoa päin peltejä avaamatta, mikä on suuri etu vettä moottorin kuumentumisen jälkeen ajon lomassa lisättäessä. Henkilövaunujen tapaan automaattisesti itsestään palautuva ohjaus tekee ajamisen helpoksi, kun ei pyöriä käänteiden jälkeen tarvitse takaisinpäin väkisin vääntää. Tulipeltiin työstetyt, tarvittaessa avattavat reijät työntävät kylmänä vuodenaikana konetilasta lämmintä ilmaa hyttiin, jotta vaunumiehistö ei kovien pakkasten takia raajojaan palelluttaisi. ohjaamon eteenpäin siirto kuormatilan kasvattamiseksi, monet rungon lyhennykset/pidennykset, moottorin tehoa lisäävä vesiruiskutus, petrooli-, spriija tärpättikäyttö ym.) ja päätyi hetkeksi jälleen työhön, johon se alun pitäen hankittiin eli tonkkamaidon ajoon. Kaksinkertainen turvalukitusmekanismi estää kuormalavan vahingossa tapahtuvan alaslaskeutumisen, on sitä aina käsin jompaankumpaan suuntaan kammella liikutettava. On tämä huomioitava tarkasti pitkiä kuljetuksia suoritettaessa ja varmistettava riittävän varaöljymäärän mukana olo. Viimeiset käyttövuodet autolla ajettiin puusepänteollisuuden tuotteita eri puolille Suomea. Moderni, kovaeboniittinen ja kolmipuolainen, amerikkalaisvaunuissa käytetyn kaltainen ohjauspyörä on kilpailijoihin verrattuna kooltaan sopiva eikä käänteissä turhan raskas. Samoin kuluttaa moottori hyvinkin yhden litran korkealaatuista voiteluöljyä jokaista ajettua tuhatta kilometriä kohden. Vaativaa työtään tiuhaan tahtiin tekevä kuormavaunun omistaja tai palkollinen automobiilikuljettaja arvostavat suuresti sivulta käsin avattavia saranoituja torpedopellin sivuja, jotka näin ennennäkemättömän kätevästi mahdollistavat moottoriöljyn ja sähköisten rakenneosien päivittäisen tarkistamisen. Jalmari Konttisen vuonna 1936 ostama Sisu SH-6/4100 on tiettävästi pisimpään saman omistajan yhtäjaksoisesti lähes 45 vuotta ammattimaisessa liikenteessä käyttämä kuorma-auto. Suuri sivuventtiilinen Hercules JXD vaunumoottori (jolle O/Y Suomen Autoteollisuus A/B omintakeiseen tapaansa jostakin lehdellemme avoimeksi jääneestä syystä nimen AMI on antanut) on silinteritilavuudeltaan peräti 5 240 kuutiosenttimetriä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 36 la kuin talvituiskussa. Pitkien teräsvarsien päissä olevat erinomaiset pakituspeilit tekevät myös perettämisen ja takaa ohi pyrkivän liikenteen seuraamisen helpoksi, mitä seikkaa tyhjänä ajettaessa myös hytin kookas takaruutu korostaa. Hydraulismekaanisesti toimivat jarrut ovat pehmeät ja mukavat käyttää. Tervatappuralla tiiviisti fyllätyt ontelot ajohytin rakenteissa estävät ylimääräisen kylmän tunkeutumisen sisätiloihin. Oy Sisu-Auto Ab osti auton vuonna 1983, käyttöentisöi sen ja lahjoitti Suomen Kuorma-autoliitto ry:lle perinneautoksi 27.6.1984. Ei tarvitse miehen näitä toimenpiteitä varten puskinraudan tai kurasiiven päälle kiivetä, Sisun erinomaisen matalan rakenteen johdosta. Vuosien saatossa monet muutokset ja värivaihdokset kokenut KAL-1 syntyi uudestaan vuonna 1996. Alkujaan pitkäakseliväliseksi linja-auton alustaksi tosin kuorma-auton komponenteista Sisun Vallilan tehtaalla Helsingissä rakennettu auto sai uutena rekisterinumerokseen K-775; vuoden 1949 kilpiuudistuksen jälkeen KA-775. Samalla auto sai uuden rekisteritunnuksen KAL-1. Läheskään kaikki maamme markkinoilla olevat voimavaunut eivät voi tällä ominaisuudella juurikaan ylpeillä. Huomionarvoista on, että vaunussa jo sen tehtaalta lähtiessä on mainitut peilit molemmin puolin hyttiä valmiiksi asennettuina. Erityisesti palkollisen ajomiehen mielenkiinto kohdistuu myöskin kevyesti ylöskammettavaan kippilaitteeseen, jonka avulla suurikin kuorma on nopeasti maahan laskettavissa. Heikompilaatuista öljyä käytettäessä kasvaapi öljyn kulutus, siksi vauInfolaatikko: Suomen Kuorma-autoliitto ry:n liittokokouksen yhteydessä Kuopiossa 1987 perustetun Veteraanikuorma-autojen seuran tunnukseksi valittiin SKAL:n perinneauto Sisu SH-6, rekisteritunnukseltaan KAL-1. Ajan jätettyä Jalmarista vuonna 1980, Sisu pääsi viimein eläkkeelle. Sisu-vaunun kuljettaja arvostaa matalaa rakennetta, jonka ansiosta kurasiivelle nousua ei tarvita öljyä tarkastettaessa.. Niinpä vaunu tarvitseekin noin 35 desilitraa ehdottomasti suodatinsuppilon kautta 55 litran sisältöiseen tankkiin kaadettua moottoribentsiniä jokaista ajettua kymmentä kilometriä kohden, mikä autoilijan on syytä kustannuksia laskiessaan ja ajoa suunnitellessaan huomioida
Onko turvallista luottaa amerikkalaistehtaan ilmoitukseen, kun ei se maamme olosuhteita tunne. SpeedWagon -kuormavaunun saa 74 000 markalla ja laadukkaan englantilaisen Morris Commercial -vaunun 68 000 markalla. Kippivaunun hankintaa suunnittelevan autoilijan on syytä tätä vakavasti aprikoida, sillä yleensä raskaiden voimavaunujen moottoriöljy vaihdetaan jo 2 000 3 000 kilometrin välein. rautavaluosia myöten Sisu-vaunuhin paremmin sopiviksi mukautetut. Viimeksi mainittu sisältää jopa ajohytin! Vain järeä saksalainen Büssing-N.A.G. On kippiä sitä käytettäessä kumpaankin suuntaan käsin kammettava. Nyt koeajamamme Sisu-vaunun on omistukseensa pitkän harkinnan jälkeen hankkinut kunnianarvoisa liikennöitsijä Jalmari Konttinen Kuopion läänin Suonenjoelta, ajaakseen sillä Lääninhallitukseen jättämänsä ilmoituksen mukaan lähivuodet maitoa maitolinjalupansa ja soraa alueliikennelupansa voimassaoloalueella. Sisu-kuormavaunun ostajan tulee kuitenkin muistaa, että Hercules-moottori on parasta amerikkalaista laatua, samoin herkkä Rossohjausvaihde kuin myös compakti Turner-vaihdelaatikko ja luja Timken-takabannyo, joskin ne O/Y Suomen Autoteollisuus A/B:n toimesta ovat jopa joitakin Uudessa Sisu-vaunussa on suomalaista valmistetta oleva kippilaite, jonka vahingollinen käyttö on estetty kaksinkertaisella lukituksella. Viimeistään jokaisen ajetun 5 000 kilometrin jälkeen on moottoriöljy kokonaisuudessaan vaihdettava ja moottorin alapuolinen kampikammio huuhteluöljyllä puhdistettava. Sisu-tehtaan itsensä valmistama hytti istuu täydellisesti vaunun torpedopellin linjoihin. Siksi mahdolliset varaosat näihinkin on aina hankittava vaunun valmistajalta Helsingistä, mikä maamme syrjäisempiä kolkkia ajatellen voi olla hankalaa ja aikaavievää. On Sisu-vaunu muutoin kaikilta osiltaan ja ominaisuuksiltaan kilpailukykyinen maamme raskaisiin olosuhteisiin, mutta hinta saattaapi ohjata asiakkaan muun vaunumerkin pariin. -dieselvaunu ja vaikeasti ohjattava kolmiakselinen ranskalainen Renault-vaunu ovat samankokoisista Suomen markkinoilla olevista kuormavaunujen konealustoista Sisu-vaunua kalliimmat. Leveät astinlaudat sekä jousin ja jouhin pehmustettu ajosohva ovat tehdyt parasta ajosuoritusta varten.. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 37 nun valmistaja suositteleekin vain amerikkalaisten, Heavy Duty -tyyppisten ja raskaaseen käyttöön valmistettujen SAE 30 -luokiteltujen mineraaliöljyjen käyttöä. Sisu-konealustan hinta ilman hyttiä, lavaa ja gummirenkaita vapaasti Helsingissä Fleminginkadun tehtaalla on 105 000 markkaa, kun vastaavan hyvämaineisen amerikkalaisen R.E.O. Vaunun kuljettajan työtä helpottaviin hienouksiin kuuluu kookas raitisilmaluukku ja itsestään toimiva ruudunpyyhkijä
Ajoa sotavuosien jälkeen riitti. Kyynärön kylä Luopioisissa on 1930luvulta lähtien tarjonnut monelle ihmiselle työtä autoilun alalla. Kaupungit lämmitettiin koivuhalolla. Auto oli peltihyttinen "läsänokka" Thames, missä moottori kuskin ja vänkärin penkkien välissä. Kauppias Virtasen autot Kylän ensimmäinen auto oli kauppias Valfrid Virtasen Laitikkalan Autoyhtymän konkurssipesältä 1925 ostama TFord m/23 linja-auto. Autoilija osti halot, kuljetti ne ja myi kuorman Tampereelle halkoliikkeeseen. Vasemmalla Teodor Virtanen, Simo Laine ja Erkki Laine. Kuorma-autot liikkeelle Sodan jälkeen kuorma-autoilu pääsi toden teolla vauhtiin. Sotien jälkeen Toivo Tuomi jatkoi Hämeenlinnan liikennettä, kunnes luopui linjoista 60-luvulla. Paikkakunta on syrjässä pääteistä ja kaukana rautatiestä, joten kuljetukset on pitänyt järjestää itse. Rakennuksille ajettiin soraa, kunhan vain oli kuormaauton kantava tie perille. Simo Laine hankki ensimmäisen kuorma-autonsa 1947. Syitä on ainakin kaksi. Maitoa ajettiin Pötkistön kulmilta Rautajärven meijeriin. Ilmeisesti ajoja ei kuitenkaan ollut tarpeeksi, koska kuorma-autoilu loppui parin vuoden päästä. Puu ajettiin Laipanmaasta uittoreitin varteen Aitooseen, josta se kesän aikana uitettiin Nokian tehtaille. Toisekseen seudulla on laajoja metsäalueita ja puutavaran kuljetus metsästä tehtaalle on antanut toimeentulon monelle kuljetusyrittäjälle. Vahdermetsän ja Ämmätsän metsistä puuta ajettiin myös Padankoskelle, josta se uitettiin ensin Vihavuoteen. Sahat toivat maalle länsivaluuttaa viemällä sahatavaraa. Halkoa myytiin myös autoilijan omiin nimiin. Paperitehtaat tarvitsivat massapuuta, propsia. Aholan liikennöimät Tampereen linjat siirtyivät 1940-luvun puolivälin jälkeen Aaro ja Yrjö Kankaanpäälle, joiden perustama Luopioisten Linja Oy hoitaa edelleen Tampereelle suuntautuvaa liikennettä. Kortteenpohjan tietä rakennettiin ja siihen ajettiin soraa Vierulan montulta. Pienessä kylässä on edelleen huomattavan monta kuljetusyritystä. Puutavaraa Puutavaran ajosta tuli pian pääasia. Mukana oli myös apumies, joskus useampikin: kuorman teko ja purkaminen kun tapahtuivat ihmisvoimalla. Halkoa ajettiin ympäri vuoden. Juhon kuoltua 1935 liikennettä jatkoi vaimo Martta, jolla 1930-luvun lopulla oli liikenteessä jo viisi linjaautoa. Tukki jäi Autoilun alkuaikoja Kyynäröllä Nelikymppinen Ford vuonna 1948 Vuorenmaan tallilla Kyynäröllä. Monenlaista rakennushanketta oli meneillään, taloja ja navettoja rakennettiin. Linjaliikenteessä marjapuuronväriseksi maalattu Ford ei kuitenkaan ollut. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 38 Teksti: Kari Laine Kuvat: Reino Virtasen arkisto, Simo Laineen arkisto ja Neeri Nieminen. Kuva Simo Laineen arkistosta. Janne Ahola liikennöi Tampereelle ja Juho Laine Hämeenlinnaan. Linja-autoliikenne vauhtiin 1930-luvulla painopiste oli linja-autoliikenteessä. Ensimmäisinä kuljettajina olivat Simon velipoika Erkki Laine, Teodor Virtanen ja Neeri Nieminen. Neeri Nieminen, Yrjö Valkama ja uusi Thames EFT vuonna 1952. Kuva: Neeri Nieminen.. 30-luvun puolivälissä Virtasen vanhin poika Reino sai ajokortin ja taloon hankittiin kuorma-auto Chevrolet m/31. Maan jäädyttyä auton kantavaksi saatiin massan ja tukin ajo käyntiin. Luopioisten itäkulmilla metsää riitti. Seuraavaksi hankittiin nelikymppinen Ford ja toinen Thames, jossa oli osittain puurakenteinen hytti. Nokialle menevä halko ajettiin Aitooseen, jossa kuorma purettiin proomuihin edelleen kuljetusta varten. Pian Letukka vaihtui uudempaan m/36 Fordiin
TVH:n ajot olivat kevään ja syksyn pelastus. 39 Maitoajossa Thames bulldog ja Teodor Virtanen, Ilmi Hippeläinen, Paavo Ahlund vuonna 1949. Reino Virtanen oven edessä. Autokuljetus sen ajan teillä ja kalustolla oli niin paljon kalliimpaa kuin uitto. Viimeinen matka Chevroletin lavalla. Lopuksi ajettiin sora päälle ja lanattiin toiseen kertaan. Ensin ajettiin savi, sitten tie kasteltiin ja lanattiin. Kankaanpäällä ja Tuomella oli kuljettajia, rahastajia ja remonttimiehiä kummallakin kymmenkunta ja Laineella kuorma-autoissa kuljettajia ja apumiehiä hieman vähemmän. Tiet aurattiin aikaisin aamulla, että tiet olivat auki kun linja-autot lähtivät. Ensimmäinen diesel oli Mercedes 1951. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC sahalle ja massapuu jatkoi matkaansa tehtaalle. Talvisin puutavara-ajossa oli yleensä neljä autoa, joista uusin tukinajossa ja muut kolme massanajossa. Kuva Reino Virtasen arkistosta. Myös kuorma-autoilu kylässä jatkuu. Kuva: Neeri Nieminen. Bensakoneet vaihtuivat dieseleihin 50-luvun alkupuolella. Syksyllä ajettiin teille soraa ja mäkien päälle sorakasat talven liukkaita varten. Leyland Comet ja Neeri Nieminen nippulankoja kiristämässä Aitoon rannassa Virtasen Chevrolet m/31. Tien pinta saatiin kovaksi ja tasaiseksi, oli kuin asfalttia. Niinpä autot vaihtuivat melko tiheään tahtiin. Talvella ohjelmassa oli teiden aurausta. Autot tienasivat vain ollessaan kunnossa. Keväisin tiet savettiin. Vielä 50-luvun puolivälissä puu kannatti pudottaa uitettavaksi, vaikka matkaa Padankoskelta Vihavuoteen oli vain 20 kilometriä. TVH:n ajot Kevät ja syksy olivat puunajossa kelirikon takia hiljaista aikaa. Viimeiseksi bensakoneeksi jäi vuonna 1952 hankittu Thames EFT. 1960-luvulle tultaessa yrittäjät sitten osaksi vaihtuivat: Simo Laine siirtyi Tampereelle autokoulua pyörittämään ja Toivo Tuomi luopui Hämeenlinnan linjoista. Luopioisten Linja toimii edelleen. Ajot jatkuvat Kyynäröllä autoilu työllisti 1950-luvulla kylän kokoon nähden ison joukon ihmisiä
Lähde: ko. Kuvan auto on virallisen Bedord-historiakirjan mukaan vuosimallin 1931 2,5-tonninen tyyppi WLG (eli aivan niitä ensimmäisiä British Bedfordeja; tuotanto tällä nimellä alkoi samana vuonna) , mutta taka-akselin yksipyöräisyys kummastuttaa. Kuva: Neeri Nieminen. Kuvan Kärpässä ei ole alkuperäistä Peltosalmen Konepaja Oy:n Farmi-kuormainta, vaan jälkiasennettu Rovaniemen Konepaja Oy:n RKP-kuormain. Kaikella ystävyydellä, t. Ja vielä pieni kommentti sivulle 6: Kuten ehkä tunnistuskisasta muistattekin, niin British Bedford oli itse asiassa entinen British Chevrolet. Sivulle 11 toteaisin täydentävänä kommenttina, että sekä Terberg N-1000 (vuosimalli muuten 1968) että GINAF TF10 autossa (vuosimalli 1967) oli kuuluisan "Sota-Kempsun" seuraajan eli 6x6-vetoisen GM-perustaisen sotakuormurin "kierrätetty" alusta 1950-luvun alkupuolelta. Antti Rautio alkoi pöllinajon omalla autolla samoihin aikoihin. olli.blomberg@textrans.fi L u k i j a n k y n ä s t ä 1955 Mercedes-Benz 1956 Steyer 1957 Leyland Comet 1957 Kontio-Sisu K-38 1958 Mercedes-Benz "puolibuldoggi" 1959 Bedford J6 1959 Mercedes-Benz "puolibuldoggi". Samana vuonna kokonaan uusien, ei-British Chevrolet -sidonnaisten mallien konepeiton kyljessä olevat ritilät vaihtuivat vaakasuuntaisiksi korvaten entiset pystysuuntaiset. Kirjoittaja on Simo Laineen poika. Aivan kuin sisempi paripyöristä olisi jonkin välilevyn avulla kiinnitetty ulomman paikalle väärinpäin rengassäästöäkö vaiko pyörät perävaunussa. Sivulla 5 ei ole "1962 Nuhvi 990 BMC Diesel" vaan Veho Oy:n traktoriosaston maahantuoma Taavetti eli David Brown 990. Olli B. Lutonissa koottujen Blitzien keulassa ei tosin ollut Opel Blitz -salamakuviota, pelkästään sana "Opel" maskin oikeassa reunassa. Vuonna 1938 tulivat ne tutut "piikkinokkaiset" O-sarjan Petterit. Terbergissa oli hollantilainen Kromhout-diesel (Krupp-lisenssi) ja GINAFissa Detroit Diesel. Tarkempia tietoja löytyy internetistä osoitteesta www.sukuvika.fi Simo Laineen kuorma-autot 19471962: 1947 Fordson Thames bulldog 1948 "nelikymppinen" Ford 1949 Fordson Thames bulldog 1951 Mercedes-Benz 1952 Fordson Thames EFT 1954 Dodge KEW Automiehet: Reino Virtanen, Antti Moisander ja Simo Laine 1946 Latvaluoma, Olli Penttinen, Neeri Nieminen ja Mercedes-Benz massakuorma päällä vuonna 1956. Vuonna 1934 esiteltiin myös ensimmäiset bulldog-Petterit. Neeri Nieminen oli kuljettajana Simo Laineella. British Chevroletin ja British Bedfordin (sekä muiden GM-tuotteiden) maahantuoja oli vuodesta 1927 vuoteen 1941 saakka General Motors Nordiska AB Tukholmassa, joka eri aikakausina valtuutti eri suomalaisyrityksiä jälleenmyyjiksi, mm. Jokaisen kuorma-autoyritys on kasvanut useamman auton yritykseksi ja ajot jatkuvat edelleen, nyt nuorempien toimesta. Vain moottori, vaihteisto ja ohjaamo sekä jotain pienempää sälää oli modernimpaa tasoa. Simo Laineen isä Juho Laine oli linja-autoilijana 1920ja 1930-luvulla. autojen esitteet ja Hollannin kuorma-autoteollisuuden historiaa kuvaava teos "90 jaar achter het stuur" (= 90 vuotta ratin takana) ja kirja "100 jaar trucks" (= 100 vuotta kuorma-autoja). Valtteri Kankaanpää aloitti ajonsa hieman myöhemmin. Ja hämmennetään vielä lisää: Vuosina 1936-38 Bedfordin tehtaalla koottiin myös 3-tonnisia Opel Blitzejä! Tämä selittänee sen, että joissakin sotadokumenteissa brittijoukoilla voidaan nähdä olevan käytössään Bltitzejä, ne eivät siis välttämättä olleet sotasaaliskalustoa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 40 Kalle Laine muutti 60-luvun alkupuolella Padankoskelta Kyynärölle. Taustatietoja: Simo Laine oli kuorma-autoilijana Kyynäröllä vuosina 1947 1962. No, kyllähän sieltä pari lipsahdusta nytkin huomasin: Sivulla 4 ei ole "Massikka-perustainen juontotraktori" vaan ihan oikea Valmet Oy Tourulan tehtaiden valmistama, runkoohjattu Valmet 363D Terra -juontotraktori. Sommoro Savommualta! Aina sinä, Wexi, olet kerjäämässä kommentteja VetKun sisällöstä. Hytti on selvästi kotimainen, sillä WLG-mallissa alkuperäinen hytti oli mallia kantti x kantti x lippa. Massey-Ferguson (huomaa väliviiva) Kärppä ei ollut "maataloustraktorista viritetty" vaan nimenomaan saman merkin 50S -sarjan teollisuustraktorin perusrungon päälle Kuljetuskone Oy:n kokoama. Auto-Bil, Metro-Auto ja Nikolajeff tunnetuimpina niiden joukossa Nimi British Bedford jäi pois käytöstä vuoden 1933 alusta. Jotta soppa olisi täydellinen: Vuosina 1939-41 valmistettiin ihan "aitoja" USAChevroleteja ja USA-Oldsmobileja (siis kautoja) Bedfordin tehtailla
Nuppikuorman purku kun kävi aika sutjakkaasti, käsijarrun kiristämisestä 12 minuutissa, mikäli sai asvaltille purkaa. Tiilenpäitä lukemassa Kuljetusliike Teuvo Saarinen Ky:n Lohjan Kalkkitehtaan tytäryhtiö Oy Saseka Ab:ltä hankkima Volvo FB88 saamassa lavalleen kalkkihiekkatiilien valmistuksessa hyödynnettävää kvartsihiekkaa Nilsiän Kinahmissa sijaitsevalla kaivoksella 1970ja 1980-lukujen taitteessa. Kauaa ei tarvinnut olla tallilla mutterinkulmia jakoavaimella pyöristelemässä, kun Kahi-lähettämössä huomattiin jotain puuttuvan. Viimeisen kuorman jälkeen mestari kiitti kädestä toivoen meidän vielä tapaavan jollakin työmaalla. Mestaria ei meinannut löytyä ja valkokypäräisen miehen löytymisen jälkeen tällä ei ollut aikaa tiilikuskille. Oopperatalon työmaan mestari olikin kadottanut luottamuksen automiehiin, jotka olivat pikkuisen kiukutelleet paikkojen ahtautta. Viimeinen tiiliajokki oli pakasta vedetty Scania R 113, jonka perään istutettiin uusi Hiab. Tämä tiilihomma tuntui alusta alkaen meikäläisen vartalolle sopivalta puuhalta. Monesti sain lähteä työmaalle, missä oli koettu hankaluuksia tarviketoimitusten kanssa. Pari takimmaista laitaa avattiin kuormanpurkauksen ajaksi, joten kaikki pakokaasut kulkeutuivat nosturin puikoissa seisovan kuljettajan luo. Kuormanpurun lomassa oli tainnut muutama letkakin kaatua, mikä ei ainakaan kasvattanut mestarin uskoa tiilikuskien osaamiseen. Kiivetään kyytiin Mikan matkaan. Moni pääkaupungin silloinen rakennustyömaa tuli tutuksi. Kaikki saivat ajaa minne halusivat. Siksi ajattelin tehdä itseni ja tuon nuppiauton tarpeelliseksi, jotta auto voisi työllistyä tiilenajolla ympärivuotisesti. Niinpä autoihin rakennettiin pystyputket, jotka suuntasivat pakokaasut yläilmoihin. Olin tehtaan kirjoilla kaikkiaan 11 vuotta ja ajotehtävä päättyi tehtaan sulkemiseen laman seurauksena. Ensimmäisenä syksynä kiitettiin yhteistyöstä, jonka jälkeen asiaan luvattiin palata keväällä. Nupilla jakelin rakennustarvikkeita etupäässä Etelä-Suomeen toimien samalla tehtaan kuriirina ja tarvikelähettinä. Isoilla työmailla oli tärkeää voittaa työmaan mestarin luottamus. Rajamäen Kahi-tiilitehtaan lähettämössä ajureita kohdeltiin ihmisinä. Mustan nosturin kanssa en kuitenkaan koskaan päässyt sinuiksi. Seuraava ajokki rakennettiin myös vanhasta säiliöautosta, mutta sitten astuttiin kokonaan uuteen maailmaan. Sopivaa purkuaikaa odotellessani haeskelin edellisen kuskin tuomat tiilet, jotka oli purettu aika lennokkaasti. Näistä tehty merkintä kuormakirjaan sai mestarin vakuuttuneeksi kuljettajan yrittämishalusta ja yhteistyökyvystä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 41 Kuljetusliike T. Kun sinunkaupat oli tehty, hoituivat toimituksetkin paljon sujuvammin. Minä halusin ja sain ajaa Helsingin suuntaan – parhaimpina päivinä seitsemän kuormaa. Mika kutsuttiin varsin nopeasti takaisin tiilen ajoon. Saavuttuani ensimmäistä kertaa työmaalle koin todella olevani väärässä paikassa. Lopulta mestari tuli näyttämään purkupaikan ja muutamien kuormanpurkujen jälkeen meillä alkoikin olla sävelissä samat soinnut. Ensimmäinen ajokkini oli säiliöautosta rakennettu Scania LBS 111, jonka perässä oli uutuuttaan hohtava Hiab. Välillä purkuvauhti kasvoi liian kiivaaksi, mikä johti muutamien letkojen kaatumiseenkin. Muisteli Mika Mikan Matkassa Mika on suomalainen työn sankari, joka on leipänsä eteen silmäillyt maisemia ratin takaa useammankin rupeaman. Vuosien varrella kokemuksia on kertynyt kelillä kuin kelillä, eivätkä purkupaikatkaan ole aina olleet standardikamaa. Muun muassa Forumin työmaalle ajelin 800 000 tiiltä eikä oopperataloakaan tätä pienemmällä määrällä rakennettu. Paluukuormina ajettu hiekka purettiin tiilitehtaalla pyöräkuormaajilla, näissä autoissa kun ei kippiä ollut.. Saarinen Mäntsälästä osti 1970-luvun loppumetreillä Rudukselta kaksi tiilenajolla työllistynyttä kasipari-Volvoa. Kahden vakituisen sopimuksen lisäksi luvattiin kesäajaksi töitä yhdelle nuppiautolle, jota pääsinkin ajamaan
Volvo L 485 28S 6x2 5200+1200 / 1962, Hiab 177 -tukkinosturi Land Rover Long STW III diesel / 1980, h y d r a u l i n e n etuvinssi MYYDÄÄN Autot Kangasalla. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 42 Ford 815 Turbo / 1983 umpikori Jyry Sisu / 1971, 15 tm Hiab. Siirtolavalaitteet Bedford ERT 2D/3510 vm. 1972 paloauto (7.63 l dieselmoottori) Nummelan miehistökori, 200 l vesisäiliö. Tiedustelut ja tarjoukset p. Jyry Sisu 4x2 Leyland moottori, RKP tukkinosturi GAZ 66-82-44/3300 vm. 1986, V8 bensiinimoottori (autoja 2 kpl) Volvo 613 Turbo / 1980, siirtolavalaitteet (kääntyvällä vaijerirullapalkilla) Kontio Sisu 4-vetoinen / 1966 tykkipyörin. 0400 232 450 / Matti
0400-996353 tai sähköposti: veijo. 10 000 /asiallinen tarjous Kangasala , tied. Ohjaamo juuri kunnostettu ja maalattu. Chevrolet 1939 kuorma-autoon joitakin osia. Soitot p. 20 000 aks.p. Näistä kätevä isäntä rakentaa 2-akselisen lava-auton Nummi-kipillä tai 3-akselisen tukkiauton järeillä salolaisilla pankoilla.Autot ovat Hausjärvellä. Ajokuntoisesta otettu työn alle: ohjaamo on irrallaan, peltityöt tehty ja pohjamaalattu sekä runko osaksi maalattu. Hp. Museokilvissä, ei katsastettu. Jari Kosenius 040 5927 295. Enemmänkin saa tarjota. 10 000 + 10 000, rek. Pauli Wiklund 040 5711159. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 43 MYYDÄÄN Myytävänä uutta ja vanhaa hyötyajoneuvoihin liittyvää ym! Ford 1947 sekajuna 8000 Fordson 1938, BM 35 osia Sisu 1939 sekajuna 2000 Sisu 1941, Volvo Pv 833 pick-up 1000 Volvo L 230 sekajuna 1000 Volvo Duett pick-up 1000 Volvo L 374 varaosiksi 200... Veijo Ahokas Karikoski 59 19110 Vierumäki p. www.polarrally.nu Lisätietoja: timo.vuortio@gmail.com, puh. Myydään yhdessä tai erikseen ja mukaan paljon valokuvia ja muistiinpanoja. Kts. ahokas @ luukku.com Scania LBS 141 S 46 /1978 pv-veto varustus, ilmapalkeelliset konttilaitteet. -52. Volvo D 47. 1962 omapaino 6100 kg. 1971 Magirus-Deutz Saturn 145 AK-4x4/4200 vm. 12.12.1966. kuorma-auto 2 aks varsinainen perävaunu Rovaniemen Konepaja JEHU G 280 op. Hintapyynti 7500 mahd. Muuten ihan täyttä rekvisiittaa harrastustallin hyllylle. 4800 kg, kant. Jyry-Sisu, Magirus ym. 88 Volvosta on kovassa ajossa runko katki hytin takaa ja Mersusta akselin kiinnikkeet pettäneet soran ajossa jo muinoin 80luvulla. Scania-Vabis L 60 1000 Scania-Vabis B 61 varaosiksi Scania-Vabis L 51, useita, Scania-Vabis B 51, Henschel F 221 Henschel F 66 1000 M-B henkilöautoja ja niiden osia Peugeot 104 700 Moottoreita eri merkkeihin, mm. 27.10.1965. 3.11.1972 Ford-40 virranjakaja ja induktiopuola. Sisuihin uusia maskeja, hydraulipumppuja, kattoverhoiluja, ikkunannostokahvoja, ym. Ohjaamo käyttökelvoton. +46 70 7502940 Scania-Vabis 36 – varaosiksi läntisellä Uudellamaalla (kuva) Tiedustelut p. 0400 631 644 Myydään 3 kpl lelukuormaautoa. Citroen 1940 luvun takasilta Tiedustelut: Kalervo Brandt, Lestijärventie 1024 69450 Yli-lesti/Lestijärvi , Puh: 040-3540 348 Myydään puoliperävaunullinen SCAMMELL SCARAB diesel vm.-66, perävaunu vm. Ajokunnossa, kaikki toimii. Raimo Mesiranta p. Myydään kaikki nipussa hintaan 20 + pk ensiksi ehtivälle. 15 200 kok.p. Sisu R-142 BPT 6x2/4050+1200 kuormaauto vm. vaihto 20-50lukuiseen kuorma-autoon. 0400 424 396 Vanaja A69-R/4800, valm. Maalaus vaatii fiksausta. 040096 96 96 / Tomi Tikanmäki uudenveroiset nahkasaappaat koko 46 hintaan 60 . Vanaja T69-R/5200+1150, valm. Rekisterissä, liikennekäytöstä poistettu
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC