V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
16-17 Vetkun omalle kauppaneuvokselle 70v täyteen ... 040 590 4830 talous@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 20-21 Pitäisikö se konservoida ................................ 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net VetKu 4 / 2010 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Tapio Nisula, Jyväskylä p. 0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. 18 Ajankohtaista asiaa Vetkun saralta .................. 4-5 Luettua ..................................................... 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. Rajalan metsäkämppä ja Laipan erämaan tiet tulivat 1960-luvulla tuttuakin tutummiksi samanlaisella Vanajalla puuta ajaneelle sahalahtelaiselle Mauno Lammiselle (viite s.6, kirja-arviointi; Elämää Laipanmaassa). 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. 25 Vetku kiittää ................................ Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. Kuva JA-I Takakansi: Joulun avaus Tampereella. SISÄLTÖ 4/2010 Info-sivu ........................................................ KANNEN KUVA: Myllykoskelaisen Pekka Lapaton Vanaja VKN2 vuodelta 1960 muistojen tiellä. 8-9 Hallituksen kuulumisia ..................................... Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. 0400 828 441 Sture Palmgren Pernaja p. 040 590 4850 jari.kosenius@vetku.fi jasenasiat@vetku.fi Jäsenet: Carl-Johan Blomqvist Turku p. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Jäsenasiat Jari Kosenius Riihimäki p. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. kuva: Antti Hakkarainen ARTIKKELEIDEN KUVAT: Ilman mainintaa: Vetkun arkisto. 27. 26 Kauppapaikka .............................................. Tekstisivujen Osta-MyyVaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. 22-24 Vähän jäsenmaksusta ja lehdistäkin .................. 6-7 Veteraaniautoilua saksalaisittain ........................ 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 19 Pojat palkintomatkalla ..................... 12-15 Koottuja uutisia ............................................. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 0500 315 271 Mikko Rautalin Nokia p. 2 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta .............. Kaasalainen Harjavalta p. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: 451 075-225 537 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Yhteystiedot 2011: Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. 10-11 Loskaa ja kuraa umpimettässä ...................... 050 4520 180 mikko.rautalin@kolumbus.fi Talous Anu Mesiranta, Kangasala p. 800 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 3 Kuljetushistoriaa lasikaapissa ..................... Ari Perttilä (ArPe), Hannu Lampinen (HL), Martti Piltz (MPz), Olli Blomberg (OB), Raimo Mesiranta (RM), Jonatan Hilska, Veli Tirkkonen, Vehoniemen Automuseo (VAM), Seija Salento-Koskinen (SS-K), Veikko Hoppula (VH). 24 Wanha valokuva kertoo ..........................
Hukkaan ei mennyt myöskään Tampereen uuden kaupunkitelevisiokanavan, Wave100:n, lähettämä ohjelma seuramme toiminnasta. Myös vierailija koki todella olevansa tervetullut syyspäivän piristäjä – ja mielihyvähän on tunnetusti luonnonvara joka jaettaessa lisääntyy. Hyvää syystalvea ja Joulunaikaa! Teidän puheenjohtaja Markku Tapio Koskinen Pornaisista. Hallitustyöskentely on toiminut hyvin ja olen saanut paljon tukea vetkun asioiden hoidossa hallitukselta. Myös ne ovat arvokasta viestintää. Eipä olisi kansa tiennyt paikalle saapua, elleivät paikalliset tiedonvälittäjät, Sydän-Hämeen Lehti, Aamulehti, Kangasalan Sanomat, Itä-Pirkanmaa ja muut vastaavat olisi ennakkoon tietoa jakaneet. On tärkeätä nähdä, miltä itse näytämme yleisön silmin. Tuskin oli tyylikäs uustulokas Vanhat Koneet -lehti ja vanha tuttumme Retro-Auto-Moto kunnolla ehtineet kioskeihin irtonumeromyyntiin, kun jo alkoivat Vetkun toimihenkilöiden puhelimet piipitellä ja sähköpostit singahdella. Hyvää Uutta yhteistoimintavuotta! Toivottelee Wexi. Osuutensa oli myös seudulla kuunneltavilla radiokanavilla. Kamerat valmiina siellä odoteltiin veteraanikuorma-autokolonnan saapumista. Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Yhteistyö on voimaa Hyvä yhteistyö tuottaa tulosta viestinnässä – kuten muutenkin yhdistystoiminnassa. On ollut ilo harrastaa vetkuilua mukavan porukan kanssa keikat ovat minun mielestäni onnistuneet oikein hyvin. Heidän toiveitaan ja tarpeitaan palvelevat tapahtuman jälkeen alan medioissa julkaistut artikkelit. Siitäkin moni potentiaalinen tuleva perinteen tallentaja sai uusia virikkeitä harrastussuunnitelmilleen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Hyvät vetkulaiset! Vuosi on vierähtänyt siitä kun valitsitte minut puheenhoitajaksi. Kiitokset siitä! Kiitos kuuluu myös kaikille vetkulaisille jotka yhdessä olemme toimineet Vetkun ja SA-HK:n toiminnan edistämiseksi. Jopa kerhotuoteputiikissakin koettiin välitön kysyntäpiikki. Kattavastakin ennakkotiedottamisesta huolimatta jää aina osa kiinnostuneista tiedon tavoittamattomiin, tai ovat estyneitä saapumaan paikalle henkilökohtaisesti. Ensi vuonna, koska olen saanut teiltä valtuutuksen toimia myös vuoden 2011 Vetkun puheenjohtajana, toivon, että taas rakennamme hyvää yhteistä Veteraanikuorma-autoseuraamme tehden aktiivisesti niin omiakuin seurankin perinteentallentamisprojekteja! Tavataan kevättalvella perinteisissä Kevätpäiväntasaus ajoissa, jotka nyt järjestetään Jämsä Petäjävesi Uurainen – Saarijärvi -seudulla. Viestintäyhteistyöstä konkreettinen näyttö saatiin Loska-ajossa, kun osallistujat saivat hämmästellä uinuvien sydänhämäläisten maaseutukylien raiteille ja jopa Laipanmaan laajan erämaa-alueen polkujen risteyksiin kertyneen yleisön runsautta. Hyvän yhteistoiminnan ansiosta olemme saaneet arkistoomme ja myös jäsenlehtemme käyttöön muiden julkaisujen edustajien ottamia laadukkaita kuvia tilanteista, joissa meidän osallistujien ei itse ollut mahdollisuutta kameroinemme kyykkiä
Kyllä sepällä remontti riitti vaik’ ol vainen potkulauta. Mutta muuten tomeran herran. Milloin laakerit kitisi milloin pyörät pylkkysivät, ohjustankoa ojottihin runkoa rutisteltiin kummit tarkoin tutkittihin...” DIORAAMA – SARJA PYSÄYTETTYJÄ HETKIÄ Entä miten yli seitsemänkymmenen vuoden takaiset maisemat, rakennukset, olosuhteet ja autokalusto ovat tänään aistittavissa noin aidon tuntuisesti. Näin onkin. Toivon päivänä 4.6.2010 julkistettiin Vehoniemen Automuseossa Sallisen perheen kuljetusliiketoiminnan historiaa varsin seikkaTeksti: Veikko Hoppula Kuvat: Jonatan Hilska ja Veikko Hoppula KULJETUSHISTORIAA LASIKAAPISSA Dioraaman on valmistanut alalle erikoistunut Jonatan Hilska (Northern Models), suuri työpanos sen rakentamisessa on myös Markus T Aholalla. Niin siellä tulin tuntemahan pojan polven korkuisen. Maisema ja pihamiljöö ovat Karjalan kannaksella, tarkemmin sanottuna Kivennavan pitäjän Ahjärven kylällä, Sallisen autotallien tuntumassa. Hirsirakenteisten, punamullalla maalattujen verstasrakennusten välisessä pihapiirissä istuu mies perävaunullisen kuorma-auton kupeella pajavasara kädessään. 1935 on joutunut jousiremonttiin, mutta 5-vuotiaalla Olavilla olisi sepälle vähän tärkeämpääkin työtä tarjolla. Salaisuus on siinä, että kaikki kerrottu ja paljon, paljon muutakin on puristettu huomattavasti luonnollista pienempään kokoon ja sovitettu lasivitriinin sisään. Pääosa autoista on pitänyt valmistaa uniikkikappaleina, tai vähintäänkin muuntaa sopivista aihioista valmiita kun ei kaupasta juurikaan löydy. (kuva: Jonatan Hilska) ”Kyllä sepällä remontti riitti, vaik’ ol vainen potkulauta..” Toivo Sallisen R.E.O. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4 Sorapintainen kylätie halkoo kesäistä maalaismaisemaa. Seppänä pajassa paukuttelin resoreita "Reo" -auton norria notkuvia teräksestä taivuttelin. Potkulaudan kanssa häärii Olavi Sallinen, omistajan viisivuotias pojannaskali. (kuva: Jonatan Hilska). Remonttimiehen edessä seisoo tomeran oloinen pikkumies sinisessä merimiespuvussaan ojentaen irronnutta potkulaudan pyörää. Rampautunut potkulauta roikkuu lohduttoman oloisena toisessa käsipuolessa. Monet pienoismalleista ovat JK-mekaniikka Oy:n Jari Korkiakosken käsialaa. Vuosiluku kirjoitetaan 1937. Pihamaalla olevat kuorma-autot, öljytynnyrit ja muu kalusto kielivät paikalla harjoitettavan mahdollisesti laajemmaltikin kuljetusliikkeen toimintoja. Vierellään maassa on juuri irrotettu jousipakka ja avonainen työkalupakki. Speed Wagon vm. Neljäkymmentäviisi vuotta myöhemmin riimittelee Honkanen Olaville 50vuotisonnitteluksi runon ”Vanhan sepän muistelmia”, jonka alkusäkeistöt kuvaavat juuri mainittua ajankohtaa; ” Kun mie ennen Karjalassa kaarailin kannaksella, kiertelin Kivennavalla Ahjärvellä ajelin. Jousiremonttia tekevä mies on Einar Honkanen, jonka liikemies ja kuljetusyrittäjä Toivo Sallinen on palkannut kuljettajaksi, mutta käsistään kätevänä joutuu pian myös remonttihommiin, sepäksi. Siel yhtä jos toista yritin rahtiautoja ajelin sekä rehkin remontissa. Josta sitten sukesi paras pajan työllistäjä, vakituinen työn varaaja
Maailmanlaajuiset sotatoimet taas synnyttivät Rovaniemen ja Petsamon välille välirauhan aikaisen kuljetusurakan, johon Sallisenkin autot osallistuivat. (kuva VH). Vitriinin sisälle rakennettuihin maisemiin syntyy elämää ja kuvatut autot ja ihmiset saavat aivan uudenlaisen sisällön. 5012 on peruutettu talliin. Hienoa, että yhteiskuntamme kehityksen kannalta niin tärkeän liiketoimintamuodon, kuljetusyrittämisen, vaiherikasta historiaa on saatu tallennetuksi myös jälkipolville. Nykyisin Vehoniemen Automuseon liiketoimintaa pyörittää perheensä kanssa Sallisen tytär, Leila Suutarinen. Dioraamahan on menetelmä, jolla esitetään historiallinen tapahtuma tai tilanne luonnossa osittain kolmiulotteisen maisemamallin tai asetelman avulla. Vaikka olemme saaneet tallennetuksi vuosien varrella joitakin merkittävämpiä ajoneuvoja eri aikakausilta entisöimällä niitä museoajoneuvoiksi, eivät mitkään resurssit riittäisi kuvaamaan ja esittämään tuleville sukupolville kaikkea niihin liittyvää historiaa, ellei käytettävissä olisi tällaista tiivistysmahdollisuutta, kertoo Olavi Sallinen. Sodan jälkeisen evakkotien johdatettua perheen Kangasalle laajeni yrityksen kuljetustoiminta perinteisestä rahtiliikenteestä myös maansiirtoja nosturibisnekseen. Tämä Saab 99 Combi Coupe-Van oli aika erikoinen, pakettiautoksi rekisteröity malli, niitä ei tietoni mukaan Suomeen myytykään kuin 5 kappaletta. Että kerätty ja tallennettu perinnetietous säilyisi. 1936-mallinen R.E.O. Kaluston ja ympäristön monimuotoisuus kertoo siitä muutoksesta, joka kuluneiden vuosikymmenten aikana on tapahtunut. Tuon Magiruksen kanssa oli käydä huonosti… Kun kuuntelee Olavi Sallisen leppoisaa kertoilua dioraaman vierellä erilaisista elämänvaiheistaan, alkaa tarina väkisinkin viedä mukanaan. Tämän avulla voimme havainnollisesti esitellä suomalaisen kuljetusja yritystoiminnan historiaa aina 1920-luvulta nykypäivään. Mielenkiintoisessa muodossa. Oma alustasuojaamo ja maahantulohuollot tehostivat asiakaspalvelua. Henkilöautokaupan vilkastuminen toi mukanaan autokuljetukset satamista. (kuva: Jonatan Hilska) Dioraaman julkistamistilaisuudessa 4.6.2010 Vehoniemen Automuseon emäntä Leila Suutarinen kertoili runsaalle kutsuvierasjoukolle eläväiseen tapaansa perheen värikkäästä historiasta, isä-Olavi Sallisen varmistellessa, että aiheessa pysyttiin. Erikoiskuljetuksiin laajennettiin, kun vakituisilla asiakkailla alkoi ilmetä enenevässä määrin tarvetta yhä raskaampien yksiköiden siirtelyyn. Kuljettelimme sillä kaikenlaisia huoltotarpeita työmaille.. Useasta osastosta koostuvassa dioraamasarjassa voikin tutustua perheen historian kautta myös yleiseen kehityksen kulkuun ja jopa maailmanhistoriaa ravistelleisiin yhteiskunnallisiin muutoksiin. Ei siinä aina olisi ollut aikaa potkulautaremontteihin, vaikka se minusta silloin tuntuikin maailman tärkeimmältä asialta, muistelee Sallinen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5 peräisesti kuvaava laaja dioraama. Ne tulevat läheisiksi. Menetelmää käytetään yleisesti museoissa elävöittämään ja havainnollistamaan näyttelyitä. DOKUMENTOITUJA MUISTOJA Muistan hyvin, että toisinaan seppäEinar nosti minut potkulautoineni välillä aika rivakastikin ulos pajastaan, kun kumitossun pohjat savusivat ja kiirettäkin taisi olla. Toivo Sallisen liiketoiminnan alkuvuodet sijoittuvat Karjalan kannakselle, kansainvälisestikin vilkkaalle talousalueelle, jonka Suomi sodan seurauksena joutui luovuttamaan ulkovaltojen haltuun. Seuraavan osaston kohdalla tarina jatkuukin jo jälleenrakentamisen aikakaudessa; Tuon amerikkalaisen White-kuormurin kävimme 1959 isäni kanssa ostamassa Vanajan Autotehtaalta, tekivät siihen aikaan entisistä liittoutuneiden sotilasajoneuvoista siviilikuorma-autoja poistamalla telat ja vaihtamalla tilalle kumipyörät.. Olavi Sallisen päätettyä 1981 luopua kuljetusliiketoiminnasta terveytensä antaessa yhä vakavampia huomautuksia, perusti hän vaimonsa Liljan kanssa Vehoniemen Automuseon
Sitten sinänsä varsin pätevät kirjoittajat vielä toteavat, ettei tekstissä lähdeviitteitä, joten kirja jää tekijöidensä mielipiteiksi. Kaikki nämä on kuvattu elävästi ja kunnioituksella. Toinen herkullinen osuus kirjassa ovat korvessa asuneiden ihmisten kuvaukset. Viljo Koistinen ja Jyrki Savolainen kirjoittivat vuonna 1996 kirjan 'Elämää Laipanmaassa', jonka sen kustantaja Risto Keskinen lahjoitti Vetkun arkistoon. Jälkipolvet saattavat siis vuorostaan kiitellä kirjoittajien ratkaisua. Monet silti viihtyivät näillä takamailla pitkään. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 6 Jari Ala-Ilomäki Vuoden 2010 Loska-ajot tutustuttivat osallistujat Laipanmaan metsäalueeseen. 0400 170090. Teollisen käytön alkaessa talviset metsätyöt muodostivat erään tärkeimmistä tulonlähteistä ja lopulta metsänmyyjäkin vaurastui metsätaloudesta. Runsaasti mielenkiintoista metsäseudun historiatietoa sisältävää Elämää Laipanmaassa -kirjaa on saatavissa paitsi kirjakauppojen välityksellä, myös suoraan kustantajalta: Risto Keskinen Oksijärventie 135, 36430 SAHALAHTI p. Ainut ajatus oli se, että metsäala sidosryhmineen on selvästi upporikas, kun on mahdollista tuottaa tämäkin kirja. Aineistoa on paljon, ei ole oikein selvillä mihin pyritään, tavoitteet muuttuvat matkan varrella ja muuta liibalaabaa. Elämää Laipanmaassa. Vastaavalla tavalla valotetaan lähikuljetuksen kehitystä. Toinen painos. Kirjaan tuli ajojen jälkeen tartuttua innolla. Kertomusten seuraamisessa läpi kirjan auttaa lisämerkinnöillä täydennetty kartta 60-luvun lopulta, Laipanmaan tyhjenemisen ajalta. Kirjassa esitellään myös Laipanmaan metsätalousja muun käytön tilaa kirjan kirjoittamisen aikoihin. ISBN 978-952-92-53647. Kirjassa minua miellytti myös sen elävä kuvaus puunkorjuun kehityksestä, työmenetelmistä ja työn tekijöistä. Kirjaa voi varauksetta suositella kaikille lähihistoriasta ja elämänmenon muutoksesta kiinnostuneille. Kirja kattaa ajan puun yksinomaisesta kotitarvekäytöstä sen teollisen käytön alun ja miestyönä hakkuun kautta koneellisen hakkuun ensiaskeliin. On erakkoja ja vanhan hyvän ajan kylähullujakin, joita tuohon aikaan omine erikoisuuksineen suvaittiin yhteisön jäseninä. Kirja kertoo aluksi alueen noin kahdenkymmenen torpan ja sittemmin tilan vaiheet, yleensä jo 1800-luvulta alkaen. Torppia lunastettiin omiksi ja sukupolvet vaihtuivat. Jo Rajalan metsäkämppään tutustumisen yhteydessä saatiin roppakaupalla mielenkiintoista tietoa elämästä metsien keskellä, tiettömien taipaleiden takana. Kun tästä selvisin, luinkin kirjan loppuun suurella mielenkiinnolla. Seura hallinnoi jättiläishanketta tuottamalla yleisesitystä Suomen metsien käytön historiasta. Asukkaiden vaihtuvuus esimerkiksi on ollut yllättävän suuri. 296 s. Jo tässä vaiheessa paljastui runsaasti mielenkiintoisia, minulle entuudestaan tuntemattomia seikkoja. Kirja lisäsi kiinnostusta aihepiiriin ja mukana oli muutama kirjallisuusviite, joiden avulla tietoa voi hankkia lisää. Niin miksi. Koistinen, V. Kirjan hämmästyttävän tasapaksun sisällysluettelon jälkeen tekijät, metsänhoitaja Esko Pakkanen ja emeritusprofessori Matti Leikola, käyttävät kolme sivua selityksiin, miksi kirjan kirjoittaminen on vaikeaa. Osa heistä on ollut meitä tavallisia ihmisiä, mutta joukkoon on mahtunut erikoisempiakin tyyppejä. 2009. ja Savolainen, J. Viime maaliskuussa ilmestyi kirja Metsää, puuta ja kovaa työtä. Elämä korvessa on tunnetusti ollut niukkaa ja kovaa, mutta helpompaa elämää ei ehkä odotettukaan. Kirja on jaettu kolmeen kokonaiLUETTUA Kertomuksia korven elämästä Kuvia metsästä Martti Piltz. Puutavara ajettiin aluksi talvella hevosella palstalta järven jäälle, mistä siirryttiin hevosen käyttöön vain palstalla metsävarusteisen maataloustraktorin hoitaessa puut uittoon ja edelleen autokuljetukseen, joka tunnetusti lopulta jatkui ympärivuotisena välivarastolta aina puun loppukäyttöpaikalle saakka. HÖH! Toisin sanoen meinasin saada hermoromahduksen ensimmäisten sivujen aikana. Varsinaisen elannon korven asukkaille antoi pienimuotoinen maaja karjatalous, ja metsiä myytiin tarpeettomina tulevan kehityksen aavistaneille metsäyhtiöille. Se on tavallaan Vetkulle ”sukulaisseura”, koska puunkuljetus on metsätaloudessa tärkeää. Tämä osuus vaikutti irralliselta, ja kirjan kokonaisuus olisi mielestäni ollut ehyempi ilman sitä. Aluksi metsästä haettiin rakennus-, lämmitys-, aidasja pärepuut. Toisaalta tästäkin kertomuksesta tulee, ja on jo osin tullutkin, osa historiaa. Kirja kuvaa, kuinka puunkorjuu kehittyy ja lopulta välillisesti muuttaa korven elämän peruuttamattomasti. Metsähistorian Seura toimii läheisessä yhteistyössä alan valtakunnallisen erikoismuseon Luston kanssa
Jatko-osa on tulossa: Puut perille ja käyttöön. Jos jättää historiatieteelliset kotkotukseni omaan arvoonsa, kirjoittajat esittelevät ainakin alan ulkopuoliselle lukijalle mielenkiintoisia näkökulmia aiheisiin. Myös henkilöja paikannimirekisteri on varsin mittava. Kuvia on paljon, Ne ovat poikkeuksetta hyviä ja kattavat yli sadan vuoden aikajakson. Melkein jokaisessa yhteiskuntamme ilmiössä pakosta törmää näihin sidoksiin; ne on hyvä tietää ja tiedostaa. Mikä sitten sai lukemaan. Jäädään odottelemaan seuraavaa osaa: Puut perille ja käyttöön. Teksti on selkeää ja sitä voi lukea lyhyitäkin pätkiä kerrallaan. Tässä otteessaan he ovat parhaimmillaan. On helppo lukea ja ajatella, että ai niin, niinhän tuokin tietysti on, mutten vaan sitä itse älynnyt! Kirja antaa myös selkeän kuvan niistä lähes lukemattomista siteistä ja yhteyksistä, joilla metsätalous on ollut ja on edelleenkin sidoksissa koko pienen valtiomme ja sen kansalaisten toimintaan. Esimerkiksi vetkulaisille läheinen Petsamon liikenne aikoinaan organisoitiin metsäteollisuuden osaamisen varaan, johtajansa sankarikenraali Talvela mukaan lukien. Lahjaksikin se sopii loistavasti hienon ulkoasunsa takia. Kuvitus on erittäin korkealuokkainen ja taitto selkeä. Se todistaa sen, ettei Suomi ole maa vaan klubi. Keskeisenä ajatuksena herää, ettemmekö me muka pysty tuottamaan Suomen kuorma-autoalasta yhtään historiatieteelliset kriteerit täyttävää perusteosta, kun metsätalous pystyy siihen omalla alallaan ja sen lisäksi Metsää, puuta ja kovaa työtä-kirjan kaltaisiin sitä yleistajuisesti esitteleviin kuvakertomuksiin. Kirjan alun itkuvirsi on selvästi kirjoitettu pilke silmäkulmassa. Tietyökonealan harrastuksen näkökulmasta koneellista metsänkorjuuta käsittelevät kuvat ja tekstit ehkä olivat kiinnostavimmat ja siksi oletan, että moni vetkulainenkin voisi niistä kiinnostua. Kirjan on kustantanut Metsäkustannus Oy, joka myy sitä nettikaupassaan (www.metsalehti.fi/kauppa)hintaan 52 euroa. Moni puhdasverinen asfalttikuplakin, kuten tämän kirjoittaja, on saanut lapsesta saakka yrittää pysytellä metsässä isoisänsä ja isänsä saappaan jäljissä, joskus epätoivon siivittämin askelin, Monet nimet, paikat, tarinat ja koneet ovat tuttuja jo isovanhempien puheista. Tärkeä syy tutkia kirjaa on puunkorjuun nostalgia-arvo Suomen koko historiassa, Kuvista tai nimistä voi löytää omaa sukuaan. Kirjassa on mahtava määrä asiantuntijatekstiä. Metsäalan yleishistoria on kirjoitettu jo vuosikymmeniä ja alalta on historiatieteellistä tekstiä sekä tehtynä että tulossa, myös uusi yleishistoria. Luston Kantapuu-kuva-arkistosta löytyy kuljetus-hakusanalla 8026 kuvaa ja autokuljetus-sanalla 213. Tekstiä on tolkuttoman paljon, mutta se on jaettu ”mainoskatkon mittaisiin” jaksoihin. Metsä antaa ja on antanut elannon ainakin välillisesti valtaosalle suomalaisista. Kirjan lähdeluettelo on pitkä ja sieltä löytyy tietoa moneen hätään. Triviaa kirjasta: Sivuja on 610, joilla on noin 800 kuvituselementtiä eli käytännössä joka aukeamalla on monta kuvaa. Pelkästään kuvatekstit lukemalla voi viisastua paljon. Kirja on legenda legendasta. Itse luin sen Mobilian kirjastossa.. Miksi lukisin: Jos puunkorjuun ja -ajon menneisyys kiinnostaa, Teksti on melko helppolukuinen. Heidän ei tarvitse olla ”besserwisseitä”, koska tietävät ja osaavat aiheensa sekä siihen vaikuttavat tekijät eli kontekstin. Vetkun terävälle päälle kirjaa voi suositella tutkittavaksi esimerkkinä siitä, mitä keskeisesti autokuljetusalan(kin) historian piiriin kuuluva Metsähistorian Seura saa aikaiseksi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 LUETTUA suuteen: Puukauppa, metsätyön muutos ja metsätyöntekijät. Tässä asiassa metsätalous on paljon edellä kuljetustaloutta. Kirjan kuvat ovat varmastikin tärkein syy hankkia se. Ne toisaalta keventävät lukemista, toisaalta saatavat johdattaa ajatukset lillukan varsiin. Kirjaan on valittu suoria lainauksia aikalaisteksteistä, kuten koneiden käyttöoppaista, Metsälehden artikkeleista, pakinoista ja pilapiirroksista. Kirjoittajat toteavat, etteivät he ole luoneet uutta tietoa, vaan esittelevät sitä, mitä on jo olemassa
Jokainen näistä viivasuorissa riveissä levännyt auto täytti entisöintinsä puolesta myös ne kaikki tarkimmatkin laadunvalvontainsinöörin kriteerit. ”Saksan Vetku”, eli Nutzfahrzeuge – Veteranen – Gemeinschaft (NVG) oli yhdessä jäsenistönsä kanssa tuonut kiinnostuneen messukansan nähtäville noin puolensataa menneiden aikojen tuloksentekijää. Büssing 8000s vuodelta 1950 kiskoi kappaletavaraa saksalaiskuluttajien tarpeisiin 150-hevosvoimaisen moottorin ja viisiportaisen vaihteiston turvin. Käyttöentisöinti lienee siis täysin vieras käsite tässä maassa, missä harrasteajoneuvon merkkinä on usein jo ajoneuvovalmistajien kartalta hävinnyt Krupp, Henschel, Kaelble, Büssing, Faun, IFA tai Magirus-Deutz. Saksalainen täsmällisyys lienee kaikkien tuntema asia, joka on ulottanut vaikutuksensa myös veteraaniautoiluun. Kaelble muistetaan kenties kotimaisilta voimalaitostyömailta, mutta saksalaisvalmistajan tuotannossa oli toki myös rahtikalustoa, josta esimerkkinä K631150-hevosvoimasella koneella. Yhdistyksen toiminta on pienuudestaan huolimatta varsin virkeää, sillä harrastevuosi alkaa puheenjohtajan mukaan useilla alueelliSpedition Horst Anhalt on merkittävä toimija keskieurooppalaisessa logistiikkakentässä, mutta huomattavaa on myös yrityksen kiinnostus veteraaniautoilua kohtaan. Teksti ja kuvat: Konepörssi / Ari Perttilä Uuden ja modernin luominen sekä ymmärtäminen on helpompaa, kun tuntee myös palan mennyttä. Veteraaniautoilua saksalaisittain. Eikä historiakaan ollut unohduksissa, sillä messuhalleista yksi oli varattu tyystin veteraaniautojen esittelyyn. Lähes 240 000 kuljetusalan ammattilaista sai tukevan kattauksen kuljetusalan historiasta vierailemalla syyskuun loppupuolella IAA 2010 Hyötyautomessuilla Saksan Hannoverissä. Toki myös Mercedes-Benz ja MAN ovat haluttuja harrastekohteita, mutta meillä Suomessa niin korkealle arvostetut ruotsalaismerkit kuuluvat tässä joukossa marginaaliryhmään. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 Maailman suurimmilla hyötyautomessuilla Saksan Hannoverissä oli mahdollisuus tutustua alan uusimpiin tuuliin ja samalla saattoi luoda myös silmäyksiä lähitulevaisuudesta. Tämä säiliökuljetuksiin valjastettu Henschel näki päivänvalon vuonna 1955. Toimittajakunta pääsi tenttaamaan messuhumussa myös NVG:n puheenjohtajaa, herra Kurt Theopoldia, joka kertoo vuonna 1996 perustetun yhdistyksen jäsenmääräksi noin 1500. Kuorma-autojen ohella esillä oli myös pakettiautoja sekä linjavaunuja. Äkkiseltään määrä tuntuu varsin vähäiseltä maassa, missä asuu reilut 82 miljoonaa kansalaista
Yhdistys hallinnoi myös kolmea entistä soranottoaluetta, joita hyödynnetään muun muassa maansiirtokaluston työnäytöksissä. Yhdeksän hengen tila-ajokkia lennättää 35 hevosvoiman kone. Tiedä vaikka näkisimme tulevien vuosien keikoilla myös ulkomaisia osanottajia. Herra Theopold oli erittäin kiinnostunut myös Vetkusta ja vetkulaisuudesta, sillä hän toivoisi näkevänsä enemmän eurooppalaista yhteistyötä myös veteraaniautoharrastamisessa. Mercedes-Benz, Magirus Deutz, Krupp, IFA ja Henschel ovat merkkejä, joita kollegamme Itämeren tuolla puolen harrastavat.. Myös vakuutusmaksuihin on saatu huomattavia etuisuuksia verrattuna taulukoista löytyviin tariffeihin. Luxemburgin rekisterissä oleva Peugeot D3 vuodelta 1953 on yksinkertaisuudessaan hellyttävän oloinen ajokki. Liki satasivuisen nelivärilehden julkaisua ovat tukeneet useat saksalaiset autovalmistajat ja muut alan toimijat, jotka taantuman seurauksena lopettivat tukitoiminnan lähes tyystin. NVG on tehnyt myös varsin hedelmällistä viranomaisyhteistyötä, sillä veteraaniautoilijat ovat saaneet vapautuksen Saksan moottoritiemaksusta eikä pyhäajokiellosta tarvitse yleensä välittää. Autokaupan piristymisen seurauksena puheenjohtaja suunnittelee toiveikkaana jo seuraavan numeron sisällysluetteloa. Kaksipäiväisten tapahtumien aikana pojat tekevät ajokkeihin sorakuormia vaijerikaivinkoneilla tai jäykkärunkoisilla pyöräkuormaajilla. Rönttä-Mersujen, nokka-MANnien ja muiden Saksaa rakentaneiden ajokkien siirtämät kuormat tasataan penkalle pillareilla, Hanomageilla ja muilla eläköityneillä maansiirtäjillä. ”Ja, aber kerholehdestä piti vielä kertoman muutama sana”, toteaa herra Theopold jatkaen: ”Olemme julkaisseet talkoovoimin tehtävää Der Pendelwinker-aviisia, joka jouduttiin taantuman seurauksena laittamaan naftaliiniin”. ”Olemme suunnitelleet ensi syksylle matkaa Ruotsin Pärlrallyyn, paljonko sieltä on matkaa Suomeen?”, kysyi Theopold silmä kirkkaana. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 silla rompetoreilla jatkuen pienimuotoisilla keikoilla eri puolilla maata
Sisu SH-4:n entisöintiprojekti saatetaan loppuun ja auto katsastetaan museoautoksi. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10 SYYSKOKOUKSESTA EVÄÄT ENSI VUODELLE Loska-ajon päätteeksi pidettiin tuttuun tapaan Seuran syyskokous. Hallituksen on kehitettävä hyviä ratkaisuja, että lehti syntyy myös jatkossa. Hallituksen jäseniksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi valittiin Kaasalainen ja Kallio sekä Jari Kosenius Hausjärveltä. Toimitus haastaa jäsenistöä osallistumaan lehden tekoon. Toimintasuunnitelma 2011 Toimintasuunnitelmaan sisältyy Seuran tarkoituksen mukaisesti hyötyliikenteen perinnetiedon kerääminen ja tallentaminen. Republic 20:n, KontioSisu L-131 CVT:n ja Ford D-300 rappuauton kuntoa ylläpidetään. Jäsenlehti VetKu on luvannut ilmestyä neljänä numerona myös vuonna 2011. Keikka ajetaan koJari Kosenius HALLITUKSEN KUULUMISIA Tapahtumakeskus Huipun kokoussalin lasiseinän takaa avautuva huikaiseva maisema yli laajan Laipanmaan saattoi ajoittain siivittää kokousväen ajatuksia haaveelliseen erämaasamoiluun.Uusi taloudenhoitaja Anu Mesiranta antoi hiirikoulutusta seuran puheenjohtajalle Jari Koseniuksen esityksen aikana (VH). Kaasalainen Harjavallasta, Jouni Kallio Kurikasta sekä Raimo Mesiranta Kangasalta. Keskustelun alettua Raimo ilmoitti, ettei ole enää käytettävissä uuteen hallitukseen. Kuusikymmentä jäsentä oli päättämässä vuoden 2011 toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta sekä henkilövalinnoista. Varajäsenten yhden vuoden pestin saivat Carl-Johan Blomqvist Turusta, Lasse Hietsalo Elimäeltä ja Mikko Rautalin Nokialta sekä uutena Tapio Nisula Jyväskylästä. Tätä yhteistyötä on laajalti kaivattu ja odotukset ovat korkealla. Pienistä jutuista se lehti syntyy. Muu kalusto on vuokratiloissa Orivedellä ja Pornaisissa. Kevätja syyskokouskutsut toimitetaan jäsenistölle edelleen jäsenkirjeillä, joissa tiedotetaan myös niihin liittyvistä ajotapahtumista. Koskinen Pornaisista valittiin yksimielisesti jatkamaan Seuran puheenjohtajana. Harrastustoimintaa riittää kyllä Sisu SH-nelosen entisöintiprojektin loppuun saattamisessakin. Syksyllä aloitti toimintansa Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:n, Autohistoriallinen Seura ry:n, Veteraanimoottoripyöräklubi ry:n ja Veteraanikuorma-autoseura ry:n yhteinen museoajoneuvoalan edunvalvontatoimikunta. Samoin myös kesän Pohjanlahden Keikastakin. Seuran tilintarkastajaksi valittiin HTM Tarmo Männistö ja varatilintarkastajaksi kauppias Jussi Piirto Jalasjärveltä. Henkilövalinnat Markku T. Toimintaa kehitetään hallitusti ja niin, että Seuran asema kansallisena perinnetallennuksen auktoriteettina edelleen vahvistuu. Tulevana vuonna järjestetään perinteiset kolme ajotapahtumaa. Tapahtuman yhteydessä pidetään Seuran kevätkokous. Pohjanlahden Keikka 2011 järjestetään 9.-12.6.2011. Hallituksesta erovuorossa olivat Yrjö S. Republicia säilytetään Mobilian Classic-osastolla ABC-tieasemaketjun taloudellisen tuen turvin. Sen tarkoituksena on toimia koko harrastuskentän kehittäjänä ja vaikuttajana yhteisissä asioissa. Kokouksen puheenjohtajana toimi Jari Ala-Ilomäki ja sihteerinä Sariina Mesiranta. Seuran tulee toimia jäsentensä tukena ja harrastajien yhdyssiteenä. Kevätpäiväntasaus 2011 -tapahtuma järjestetään 26.-27.6.2011 Jämsän, Petäjäveden ja Saarijärven seudulla
Loska-ajo 2011 (1. Jäseniä kehotetaan osallistumaan myös muiden SA-HK:n jäsenseurojen järjestämiin tapahtumiin. Kymmeneltä lähdetään matkaan: PietarsaariLasmoFagernäsGertrysEugmoBosundBodö-KnivsundKokkola. päivinä, lähtöpaikkana on Mobilia. Lauantaina vietetään Kalajoen Hiekkasärkkien kesänavausta, ja Vetkun autonäyttely on osa tätä suurta tapahtumaa. ENNAKKOTIETOA ENSI VUODEN KEIKOISTA Kevätpäiväntasaus 2011. Muistakaa ilmoittaa osoitemuutoksista myös Vetkulle, ettei postinkulku katkea. Loska-ajot 2011 järjestetään lokakuun 1.-2. Koskinen. Olof Stara on valinnut Pohjanlahden kauneimmat maisematiet keikallemme Pietarsaaresta Kokkolan kautta Kalajoelle. Seuran autokaluston ylläpito, etunenässä Sisu SH-4:n entisöinnin loppuun saattaminen, vaatisi suurin piirtein sen toisen puolen jäsenmaksukertymästä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 koontumisajona Pietarsaareen ja Kalajoelle. – 2.10.2011) Maansiirtoja tienhoitotyöt ovat näytelleet suurta roolia myös kuorma-autojen historiassa niin kauan kuin näitä maassamme on ollutkin. Illanviettoon kuuluu runsas ja monipuolinen illallinen sekä hyvän tanssiorkesterin viihdyttävät sävelet. Tervetuloa mukaan keikoille, tarkempia tietoja kerrotaan aikanaan keikkakirjeissä. Veteraanikuorma-autokolonna jatkaa matkaa ”omillaan” kohti Teiskoa ja siellä luonnonkauniilla Näsijärven niemellä sijaitsevaa Työelämän kansanopisto Murikkaa, joka omistajansa luonnehdinnan mukaan on "70-luvun arkkitehtuurin jalostunut ja maailmalla tunnettu näyte". VETKUN JÄSENREKISTERI JA TALOUDENHOITO Jäsenrekisterin ylläpitäjänä toimii 1.1.2011 alkaen Jari Kosenius. Iltaan kun päästään ja Pohjanlahden rannalla ollaan, lienee Rantakallan illallispöydässä kalaa, useampaakin sorttia. Lisätietoja antavat Olof Stara ja Markku T. Mobilia kehittää omia tapahtumiaan ja niissä Vetku on näkyvästi mukana. Seuran taloudenhoitajalle Anu Mesirannalle on 1.1.2011 alkaen suora sähköpostiosoite talous@vetku.fi. Näillä eväillä ensi vuoteen. Aamupäivän aikana tutustutaan Jämsän Huopatehtaaseen ja matka jatkuu Petäjävedelle Keski-Suomen automuseolle. Tieliikennehistorian erikoismuseo Mobiliaa Loska-ajossa ja syyskokouksessa edustanut KTM Martti Piltz toivotti vetkulaiset tervetulleiksi jo ensi kesän aikana tutustumaan seuraavan Loska-ajon lähtöpaikkaan, kuvaahan Mobilian vuoden 2011 näyttely ”Yölinjalla” nimenomaan suomalaisen tavaralinjaliikenteen historiaa.(VH). Jäsenistöä aktivoidaan erityisesti kannatusjäsenten hankintaan. Lauantaipäivän aikana pääsemme tutustumaan Topi-Kalusteen tuotantolaitokseen ja mallistoihin. Kattojärjestö SA-HK:n jäsenmaksuun käytetään tällä hetkellä noin puolet jäsenmaksukertymästä. (26.-27.3.2011) Lauantaiaamun hämärissä kahdeksan jälkeen kokoonnutaan Jämsään. Tapahtuman yhteydessä pidetään Seuran syyskokous. Rantakallassa vietetään iltaa ja toivutaan matkan rasituksista. Koskinen. Lisätietoja antavat Tapio Nisula ja Markku T. Ajoneuvotiedotkin muuttuvat joskus, ilmoittakaa myös niistä. Kahdelta jatketaan matkaa Kalajoelle, jossa majoitutaan Hotelli Rantakallaan ja muihin Hiekkasärkkien majapaikkoihin. Sunnuntaiaamuna kerrataan Pohjanlahden Keikan kokemukset ja kotimatka alkaa. Jäsenmaksut ja talousarvio Vuodelle 2011 hyväksytyn talousarvion mukaan toiminta rahoitetaan pääasiassa jäsenmaksuilla sekä kerhotuotteiden myynnillä. Siksi VetKu-lehden viime numerossa julkaistu haaste entisöinnin varainhankinnasta on edelleen voimassa. Ajomatkaa on viitisenkymmentä kilometriä. Hallitus oli esittänyt talousarviossa, että jäsenmaksut pidettäisiin ennallaan: varsinaiset jäsenet 40e, kannatusjäsenet 85e sekä liittymismaksu 17e. Kerhotuotteiden valikoimaa uusitaan ja laajennetaan kysynnän mukaan. Torstain aikana ajellaan eripuolilta Suomea lähelle Pietarsaarta, majoitutaan ja perjantaiaamuna kahdeksalta ollaan kaikki koossa Pietarsaaressa. Muutosilmoituksen tekotavan voi valita kolmesta eri vaihtoehdosta; joko 1) kirjallisesti kirjeellä Seuran postilokero-osoitteeseen tai 2) nettisivujemme www.vetku.fi -etusivun yläreunan linkistä avautuvalla ’Jäsentietojen muutos’ -lomakkeella tai 3) sähköpostilla osoitteeseen jasenasiat@vetku.fi. Pohjanlahden Keikka 2011 (9.-12.6.2011) Kesäkeikka toteutetaan viime kesänä hyväksi havaitulla kokoontumisajon mallilla. Matkaan on varattu linja-autokyyti. Väkeä on runsaasti paikalla niin kuin Pohjanmaalla aina on. Syyskokouksen virallinen osa vei aikaa reilun puoli tuntia. Mobilian organisoimana Tiekonehistoriallinen Seura ry, Maanrakennuskonehistoriallinen Seura ry ja Veteraanikuorma-autoseura ry järjestävät yhteisiä työnäytöksiä Loska-ajon käynnistystapahtumassa. Kokkolassa pidetään taukoa ja autonäyttely. Sunnuntaiaamuna pidetään Seuran kevätkokous. Petäjävedeltä siirrytään Koskensaaren, Höytiän ja Uuraisten kautta Saarijärvelle Hotelli Summassaareen. Siinä ajassa hyvin ehdittiin vetkuisen leppoisasti keskustella asioista, tehdä esityksiä ja hyviä päätöksiä
Lahjoitukseen sisältyi käyntiinpanovelvoite ja käyntiääntä lupasivat vetkulaiset sen ajan koittaessa tulla kuulemaan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12 Teksti: Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Jari Ala-Ilomäki (JAI), Veikko Hoppula (VH), Veli Tirkkonen Loska-ajot ajetaan tunnetusti hämäläisissä maisemissa, joten ainakin joiltain osin reitti tuppaa yleensä olemaan monelle tutunoloinen. IKEAn tarjoama aamiainen päästiin nauttimaan perinteiseen tapaan ja pihalla oli reilusti tilaa autoille sekä tervetuliaisja matkaansaattopuheille, joita tavaratalonjohtaja Juha Taskinen ja maakuntajohtaja Esa Halme pitivät. Remmi kokoon Loska-ajoihin 2010 kokoonnuttiin tällä kertaa Tampereen IKEAn pihalle. erittäin harvinaisiksi käyneitä kotimaisia Hyry -moottorisahoja oli kaksinkin kappalein. Aina 1920-luvulle saakka Laipassa oli parisenkymmentä torppaa, joissa kirkonkirjojen mukaan asui ruotsinkielistä väestöä. Suurin osa vaihtoi kyllä omistajaa sukupolvenvaihdoksen tai kaupan seurauksena, mutta monia asuttiin ja viljeltiin 50-60-lukujen vaihteeseen. Edessä oli Etelä-Suomen suurimpia yhtenäisiä metsäalueita, pinta-alaltaan huikeat 15 000 ha. Täällä Taina Ahmala esitteli johtamansa kyläyhdistyksen ja Tapio Körhämö ylläpitämänsä Tapsan metsätyömuseon toimintaa. Tämän jälkeen saattoi itse kukin ikään kuin johdantona päivän tekstiin tutustua museon metsätyökaluihin. Sotien jälkeen hakkuut kansakunnan korvausrätingistä seuranneen akuutin rahantarpeen seurauksena kasvoivat ja Yhtyneet paperitehtaat rakensi Laippaan uudenaikaisen Rajalan metsäkämpän vuonna 1946, jonne pienipiirteistäkin vaihtelua sisältävän maaston Vehoniemenharjulla on toki totuttu ajoittaisiin ruuhkiin ajoneuvoharrastajien kokoontuessa Automuseolle. Ja museon kokoelmat täydentyivät entisestään Hoppulan veljesten lahjoittaman, Suomen Porissa valmistetun B.M.W. Ohut lumipeite kirjasi maisemaa, ja mainittu pysäköintialuekin oli osittain mustan jään peitossa. Vaan nytpä oli Hoppulan Veksi keksinyt reitille useimmille melko varmasti ennen näkemätöntä katseltavaa ja koettavaa. Museolle saavuttua pidettiin reilun puolen tunnin tauko, jonka aikana saattoi tavata uusia ja vanhoja tuttuja tai hörpätä munkkikahvit museon kahviossa. Alueelle muualta hakkuisiin tulleet jätkät olivat kortteeria seudun taloissa. Pahimmillaan torppaa viljeli sama perhe vain parin vuoden ajan, mutta lunastivatpa jotkin perheet torpat lopulta itselleen. Matkaan lähdettiin maakuntajohtajan merkistä suuntana Kangasala ja Vehoniemen automuseo. Laippaan Haltialta lähdettäessä oli sitten tosi edessä. Käyvän hinnan maista sai emätila, joka jo ennestäänkin mitä ilmeisimmin kuului hyväosaisten joukkoon. Korpeen lähdettiin ja metsäautoteille, joilla sitä loskaa ja kuraakin oli. -maamoottorin myötä. Silti kaikkien aikojen ennätystä pysäköintitilan tehokkuusluvuissa koeteltiin, kun Loska-ajon veteraanikuorma-autot ja hyvissä ajoin paikalle sonnustautunut runsas yleisö yrittivät löytää oman tonttinsa. No näin ei tietenkään ollut vaan vielä venäjänvallan aikanakin ruotsin kielen asema oli niin vahva, että torppareiden nimetkin virallisissa asiakirjoissa ruotsinnettiin. Sivistyksen laitamille Vehoniemeltä letka jatkoi matkaansa Pälkäneen kirkonkylän kautta kohti, saattaa kai sanoa, sivistyksen viimeistä etuvartiota Haltian kylää. Alueen historiasta ovat Viljo Kostiainen ja Jyrki Savolainen kirjoittaneet miltei sydämeenkäyvän historiikin 'Elämää Laipanmaassa'. Mutta ihmeesti itsenäistyneet torpat pärjäsivät. Kulkuväylinä olivat polut. Herkullisen keiton kera harvinaisen maukkaan rukiisen leivän nauttimisen ohessa kuultiin Mikko Kiion lehdelläja sahallasoittoa sekä paikallisen Elviksen (alias Raija Vaaleri) esiintymistä. Tähän voisi todeta, että nykyisin puusta eivät tahdo nykyisin tienata yhtiötkään, mutta se on toisen saarnan aihe. Mielenkiintoista katsottavaa riittikin, mm. Erakon asuma savupirttikin oli asumusten joukossa sota-aikaan saakka. Alkuun rohkean tuntuinen kokoontumispaikan valinta osoittautui hyväksi. Jätkä, hakkuumies, metsuri Laipassa elettiin maaja karjataloudesta ja myöhemmin, kun puun arvo sen teollisen käytön myötä nousi 1900-luvulle tultaessa, yhä enemmän metsätöistä, sillä pitkään puunkorjuusta ansaitsivat lähinnä jätkät ja hevosmiehet, ei niinkään puunmyyjät. Laippa oli Sahalahden, Kuhmalahden, Pälkäneen ja Luopioisten takamaata, perämettää. Keli oli tapahtumaan epätavallisen viileä. (VH) Loskaa ja kuraa umpimettässä. Eipä ollut torpparin osa kaksinen, ei. Vaikka kolonnan loppupää hivelikin vielä Längelmäveden rantakivikkoa harjun juurella, kiitos hyvän ohjauksen, kaikki halukkaat ehtivät museovierailulle
Lopuksi nautittiin Mesirannan Raimon ja Koseniuksen Jarin tarjoamat kakkukahvit ja keskityttiin illan viihteellisempään osuuteen tamperelaismobilisti Antti Karjalan tasokkaan musiikillisen tarjonnan myötä.. Syyskokouksessa Vetkun hallitukseen valitun jyväskyläläisen Tapio Nisulan vm. Nyttemmin alueella on satakunta kesämökkiä. Kulkuväylien parantuminen ja hakkuumiesten vaurastuminen johtivat siihen, että yöksi ajettiinkin mopedilla, moottoripyörällä ja lopulta 60-luvun lopulla metsureina autolla kotiin, emännän viereen ties mitä puuhaamaan ja lopulta nukkumaankin. Olisiko alue arvokkaampi ilman niitä. Teitä pitkin alueen vakituiset asukkaat lähtivät rintamaille sieltä koskaan palaamatta. Nykyaika tuli konkreettisesti retkeläisten eteen saavuttaessa majoitusja kokouspaikkana toimivaan Sappeen matkailukeskukseen. (JA-I) Jäätä, lunta, loskaa ja kuraa kaikkea tosiaan riitti reitin varrella. Ilta jatkui rattoisasti illastamisen merkeissä. Keittiötä ja jätkien majoitustilaa yhdisti se kuuluisa elämänluukku, joka oli kämppälain sanelemana miesten ainoa kosketuspinta kämppäemännän valtakuntaan. Täältä lähdettiin ennen aamuisin läskisoosin voimalla päivän töihin ja palattiin illansuussa ruokapöydän ääreen. Eipä olisi ympäristö Pälkäneen kunnan tarjoamien nokipannukahvien nauttimiseen olla parempi! Kämppäisäntä Risto Keskisen ja ylimetsänhoitaja Markku Rauhalahden esittelypuheenvuorojen jälkeen vetkulaiset pääsivät tutustumaan talkoilla kunnostettuun kämppään. 70-luvulta siinä asui erakkona vain Pohjanmaalta kotoisin ollut ja kämppään 23-vuotiaana vuonna 1946 muuttanut Nestori Hanhikoski. Suomen syömähampaan puutavaran kuljetuskin olisi hankalaa eli liian kallista ilman niitä. 1968 Volvo F88:n. Kutsu viimeiselle savotalle tuli vuonna 2002. Näin perinnetiedon lähteet katoavat, mikä veteraanikuorma-autoharrastajienkin on syytä pitää mielessä. Tapsa kuitenkin uskoi tilanteesta painepesurilla selvittävän. Sininen ajatus Ajot sunnuntaina päättäneen kokouksen aikana oli välillä mukava katsella Sappeen kokoustilan ikkunasta rinteen takaa avautuvaa, auringonpaisteessa kylpevää Laipanmaata ja ajatella Konsta Pylkkäseltä lainattuja sinisiä ajatuksia: 'Siellä se Rajalan metsäkämppä lymyää, jossain'. Autenttinen oli tunnelma niin terävän pään, keittiön kuin hakkuumiesten majoitustilankin puolella! Kyllä käsittelemätön, ajan patinoima puu on hieno materiaali: se elää ja kertoo tarinaa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 13 ja vaihtelevien metsien halki kulkevaa upeaa tietä pitkin ajoimme. Sälinkääläinen Ari Perttilä oli saanut pitkän uurastuksen jälkeen todella hienoon kuntoon ja ensimmäistä kertaa Vetkun keikalle vm. Nykyaika Ensin talviteiden ja myöhemmin ympärivuotisten metsäautoteitä rakentamisen myötä liikenneolot paranivat. äyskäröitävässä olomuodossa. Harva taitaa olla valmis saavutetuista eduistaan luopumaan, vaikka aina niin arvaamaton tulevaisuus voi tuoda mukanaan tämänsuuntaistakin pakotetta. Tavallaan alueen sielu on metsäteiden myötä menetetty. Uuden ajan vaatimusten mukaisesti märät työvaatteet voitiin kuivata saunan yhteydessä olevassa kuivaushuoneessa, mutta työn vaatimusten mukaisesta ruokavaliosta johtuen ilma oli kuulemma aamuisin silti ns. Talojen tyhjennyttyä monet rakennukset siirrettiin muualle, sillä vanhasta hirsikehikosta saatiin rakennus edullisesti. Mukava oli saunoa sekä miettiä nähtyä ja koettua. Tämä alkaa lähestyä jo täydellisyyttä, liekö ollut noin hieno Göteborgin poikien jäljiltäkään. No, menneistä ajoista muistutti sentään Vanhan savotan kauppa-auto vetkulaisille tarpeellisine artikkeleineen. Rajalan kämpänkin käyttöaika jäi siten lopulta suhteellisen lyhyeksi. (JA-I). Alueelta poistuessa ajatus tarttui väkisinkin kehityksen kulkuun ja sen seurauksiin. Nykyisin aluetta halkoo tiheä metsätieverkko, joka kieltämättä nakertaa sen erämaaluonnetta. Nestori asui kämpällä viisikymmentä vuotta vuoteen 1996. Kämpän ja laajojen metsäalueiden nykyinen omistaja on metsäyhtiö UPM, umpimettäksikin kuttuttu... Eikä kaukana lopulta ollutkaan, reilun viiden kilometrin päässä, jokseenkin autereisena avautuvan metsäisen näkymän keskellä. Näin jatkui, kunnes 50-luvun puolivälissä ensimmäinen metsäautotie rakennettiin Laippaan. Ehkä ongelma voidaan palauttaa kysymykseksi mahdollisesta halukkuudestamme muuttaa takaisin savupirtteihin. Alue olisi jäänyt meille ja monelle muullekin virkistyskäyttäjälle vieraaksi ilman metsätietä. 1959 Ford Thames Traderin takapyörä(kin) oli tehnyt tosissaan töitä kuran levittämiseksi auton rakenteisiin. Samoihin aikoihin konesahat alkoivat korvata pokasahoja ja traktorit sekä autot ottivat enimmillään parinsadan hevosen tehtäviä puutavaran kuljetuksessa
Hatunnosto kaarinalaiselle Jorma Sirviölle vm. 1974 Mercedes-Benz 2624:n entisöinnistä ja ulkoilutuksesta on siis paikallaan! (JA-I) V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 14. Rönttä-Mersuja ei ole Vetkun keikoilla liiemmin nähty
1941 Opel Blitz ja kangasalalaisen Olavi Sallisen vm. 1944 Dodge Ambulance , lepäsivät yönsä sovussa vierekkäin vaikka aktiiviaikoinaan rintaman eri puolilla olivatkin. (JA-I) V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 15 Kuva: Veli Tirkkonen /Retro. Vanhat sotaratsut, tamperelaisen Raimo Kuortin vm
Statistiikkatilaston mukaan esim. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 Veteraanikuorma-autoseuran toimintaa esitellään monipuolisesti myös internet-sivujen avulla. Eräänä kauniina syyspäivänä puheenjohtaja Markku Koskinen lainasi Haikosen porkkananväristä, nosti moottorijärkäleen Pornaisissa kyytiin ja lähti kohti Pitäjänmäkeä. Sivujen päätarkoituksena on viestittää ulkopuolisille yhdistyksen tavoitteista ja toimintamalleista, jäsenistöhän ne tuntee muutenkin. Parhaiten sivuilla viihdyttiin klo 18 – 22 välisenä aikana. Vetkun sivuille on ohjautunut runsaasti vierailijoita myös muille sivustoille asetettujen linkkien perusteella, eniten oheisilta: http://www.valpas-trucking.com/ http://www.rekkanetti.com/ http://www.kuukuna.net/ http://www.arpetruckstop.net/ http://www.veteranlastbilar.se/ Ovat muuten kaikki erittäin mielenkiintoisia vastavierailukohteita – suosittelen! TILASTOJEN KERTOMAA VANHA KONE VAIHTUI HISTORIANTALLENNUKSEN TUEKSI Myyntijohtaja Seppo Hallikainen ja Vetkun tyytväinen puheenjohtaja Markku Koskinen löivät miehekkäästi kättä päälle suoritetun "tukiostoksen" vahvistamiseksi. Selkeä enemmistö kävijöistä vietti pääosan ajastaan selaamalla gallerioihin sijoitettuja kuvia, toiseksi eniten käytiin foorumilla (keskustelut ja kauppapaikat). (VH) Vanha moottori pääsi toistaiseksi varsin sopivaan tilapäissijoitukseen Tampereen Scan-Auton myyntihallissa majaansa pitävän 1938-mallisen Scanian lavalle. Uniikkeja vierailijoita oli 4555, eli keskimäärin jokainen kävijä piipahti sivuilla lähes kaksi kertaa. Asianmukaisten luovutusseremonioiden jälkeen selvisi, että parempi toimitusosoite olisikin ollut Scan-Auton Tampereen toimipiste. Pääosa kävijöistä on kotimaasta, mutta vierailuja tehdään myös ulkomailta, mm. Vierailijoita sivustolla käy runsaasti, josta voimme vetää johtopäätöksen, että toimintamme todella kiinnostaa yleisöä. Moottorista saattaisi olla tulevaisuudessa hyötyä yhtiön 1938-mallisen Scanian kaivatessa mahdollisesti jotakin ehostamista, joka tapauksessa se on osa ruotsalaistehtaan varhaista historiaa ja sikäli säilyttämisen arvoinen. Aurinkoinen piha on Oy Scan-Auto Ab:n pääkonttorilla Helsingin Pitäjänmäellä. Parhaimmat kiitokset Olaville arvokkaasta lahjoituksesta ja samoin pitkäaikaiselle kannattajajäsenellemme Scan-Autolle! Löydämme kyllä korvaussummalle arvoisensa kohteen ja olemme iloisia, että samoin kävi loppujen lopuksi moottorivanhuksellekin. USAsta, Ruotsista, Saksasta, Hollannista, Australiasta, Kanadasta, Kiinasta ja Puolasta, tässä järjestyksessä. Monien sivustojen riesana ja muuten niin hyvän viestintätavan lannistajana seikkailevia häirikkökirjoittelijoita ei Vetkun sivuilla tapaa. syyskuussa 2010 Vetkun internet-sivuille Olavi Sallisen Vetkulle lahjoittama 1920-luvulla valmistunut Scania bensiinimoottori vaihtui syksyllä Veteraanikuorma-autoseuran toimintaa tukevaksi avustuspaketiksi, kun myyntijohtaja Seppo Hallikainen päätti lunastaa koneen Oy Scan-Auto Ab:n haltuun. Eniten sivuja ladattiin katseltavaksi yleensä sunnuntaisin, hiljaisimpia käyttöpäiviä viikossa olivat maanantait. Tunnetuksi tullut hyvä yhteishenki tulee siis esiin tässäkin. Siispä oranssi keula kohti Pirkanmaata ja niin sai Scania-vanhus lavalleen laatikollisen vielä vanhempaa materiaalia. Hakukoneisiin, joilla sivujamme etsittiin, syötettiin eniten yksinkertaisesti sana ”vetku”, seuraavaksi yleisimmät hakulausekkeet olivat: vetku.fi, vanhat kuorma-autot, www.vetku.fi, vanaja, vetku ry, veteraanikuorma-autot, vanhat kuorma autot, vanhat kuormaautot sekä veteraani kuorma-autot. (VH) Teksti: Veikko Hoppula. Keitä nettisivuillamme vierailee. tehtiin yhteensä 8457 vierailua
Terveisin, Niko Oksanen, Vaasa niko_oksanen@hotmail.com p. 2. Olen saanut selville että kyseessä oleva vetoauto oli Volvo L485 Viking, yksi ensimmäisistä Suomeen tuotuja. ja 2. Ilmeisesti nämä hankkeet ovat edistyneet vähintään kohtuullisesti, koska rahoittajan tukipanostus on ollut kasvava ja järjestökentältä saatu palaute on ollut lähes yksinomaan positiivista ja vähintäänkin kannustavaa. Vetoauton rekisterinumeroa ei ole tiedossa. 1. Isoisäni, Nils Honga (1923-2003), ajoi Oy Trustivapaa Bensiinin (vuonna 1966 yritys vaihtoi nimeä Teboiliksi) säiliöautoa, vuodesta 195x-1983, kunnes hän pääsi eläkkeelle. Minulla on yksi ainoa kuva kyseisestä autosta. Automuseoiden neuvottelukunta Automuseoiden neuvottelupäivien kutsulistasta pyritään tekemään kaikki toimijat kattava ja siihen lisätään moottoripyörämuseot. Minulla on kysymys/kysymyksiä koskien yhtä tiettyä Volvo L485 Viking-säiliöautoa. Tiedän, että säiliövaunun rekisterinumero oli PV-1967. Konservoivan entisöinnin työryhmä Työryhmä tuottaa materiaalin, mitä konservoitu ajoneuvo käsitteenä tarkoittaa ja miten se tulisi ottaa huomioon museoajoneuvotarkastuksessa ja –katsastuksessa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 Teksti: Martti Piltz Opetusministeriön rahoittamina ja Mobilian hallinnoimina valtakunnallisen erikoismuseon erillistehtävinä muutamia projektin luonteisia hankkeita on viety eteenpäin jo muutamia vuosia. viikonloppuna. Työryhmä panostaa koulutusja yhteistyötapahtumiin. 4. 3. kesäkuuta tapahtumat voivat ”virallisesti” olla Museoajoneuvopäiviä, käytännössähän näin on ollutkin. Haluaisin tulevaisuudessa kunnostaa joko saman tai ainakin vastaavan säiliöauton isoisäni muistoksi. 050 3058 123 TUNTUUKO TUTULTA . Tavoitteena on saada koko valtakunnassa veteraaniajoneuvoharrastukselle näkyvyyttä, julkisuutta ja arvostusta, mikä siltä jatkuvasti näyttää puuttuvan. Hän on valitettavasti poissa nyt, joten häneltä en voi enää kysyä. Kuva on otettu säiliöauton oikealta puolelta, takaa viistossa, joten yksityiskohtia on vaikea nähdä. Museoajoneuvopäivä Museoajoneuvopäivä on kesäkuun 2. Opetusministeriölle jätetyn selvityksen pohjalta tehdään yhteinen aloite valtionhallintoon. huhtikuuta 2011. Järjestöjä on pyydetty valtuuttamaan yhteyshenkilön osallistumaan hankkeiden käytännön toimintaan. Mikkelinpäivä Vappuja Mikkelinpäivä ovat vanhan talonpoikasen tienhoidon perinteiset tietarkastuspäivät. Nyt kokeillaan, että koko viikonlopun eli 11. Tämä kuva oli Teboilin 1961-vuoden virallisen, valtakunnallisessa jakelussa olevan vuosikalenterin kuvana. Automuseoiden neuvottelupäivien osanottajat esittivät näkyvyyden parantamiseksi, että silloin pyrittäisiin järjestämään mahdollisimman useita kokoontumisajoja merkkikerhojen ja muiden harrasteajoneuvotoimijoiden kanssa automuseoihin tai automuseoiden välillä. ja 12. Tietäisiköhän kukaan VetKu-lehden lukijoista enemmän autosta. YHTEISTYÖTÄ. SAHK:n, VMPK:n , SLHS:n, AHS:n , TKHS:n, VETKU:n ja paikallisista toimijoista Mobilian lähialueen SAHK:laisen Tampereen Seudun Mobilistien hallituksille on tulevaksikin vuodeksi lähetetty toivomus liittää vuosisuunnitteluunsa näiden hankkeiden jatkaminen. Onkohan se tallessa enää, ja jos on, kuka sen nykyisin omistaa. Toissijaisesti sen tehtävä on hankkia tukea näiden ajoneuvojen asianmukaiseen tallentamiseen. lokakuuta, Mikkelinpäivänä, pyritään yhdistämään Vetkun Loska-ajo ja TKHS:n Tiekonepäivä ainutlaatuiseksi ja uudenlaiseksi tapahtumaksi, josta ehkä muodostuu uusi perinnetapahtuma. Kuvassa isoisäni seisoo säiliön päällä täyttämässä säiliötä. 5. Ensi vuonna 1. Seuraava kokous on Oulussa 9. Harrasteajoneuvorekisteri Harrasteajoneuvorekisterin ensi sijainen tehtävä on selvittää Suomessa olevien valtakunnallisen historian kannalta merkittävien ajoneuvojen olemassaolo
(SS-K) Vetkun omalle kauppaneuvokselle 70 vuotta täyteen Teksti: Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Jari Ala-Ilomäki (JA-I) ja Seija Salento-Koskinen (SS-K) muuallekaan kuin talon alakerrassa sijaitsevaan kuljetusliikkeen vanhaan autotalliin. Tämä lienee tasapuolisuudenkin johdosta kohtuullista; Raimokin on kuitenkin liikenneneuvos. Kirsti Stenvall on monien suussa saanut saanut Vetkun kerhotuotteiden ansiokkaasta myymisestä kauppaneuvoksen arvonimen. Osa tarjoilusta oli katettu Kirstin nimikkoauton ja ikäkaiman Hävittäjä-Fordin lavalle. Juhlat jatkuivat lämpimän tunnelman vallitessa pöydän runsaista antimista nauttien. Kiitokset Kirsti hienoista juhlista ja onnea vielä kerran!. Sisälle toki hyvin mahduttiin ja tila virallisen onnentoivotuksen esittämiselle Vetkun pöytästandaarin luovuttamisineenkin löytyi. Vasemmalla tarjoilupöytänä toimiva Kirstin ikäkaima, monilta keikoilta tuttu Hävittäjä-Ford. Vetkulaisille vieraille oli varattu asiaankuuluvat tilat mihinkäpä Vetkulaiseen tunnelmaan sopiva sviitti vetkun delegaatiolle. Ja aivan oikein, talo oli täynnänsä Kirstin vieraita. (JA-I) Kirsti vastaanotti puheenjohtaja Markku Koskiselta Vetkun pöytästandaarin tunnustuksena yhdistyksen hyväksi tehdystä ahkerasta työstä. Kutsu 70-v päiville vastaanotettiin epäuskoisena: ei kai nyt vielä sentään. Räväkässä kaupankäynnissä eivät kertyneet vuodet nimittäin näytä paljon painavan! Vetkun delegaatio suunnisti kirpeässä pakkassäässä Stenvalleille ja sai jo pihalle pysäköityjen autojen määrästä vihjeen tulevasta. Kotona Tuusulassa Kirsti tarjosi vierailleen kuitenkin kylmyyden karkottavan lämpimän juhlatunnelman. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 Vetkun kerhotuotteiden myyntitykki Kirsti Stenvallin 70-v päiviä juhlittiin kirpeänä pakkaspäivänä 27.11.2010. (JA-I) Illan juhlava isäntäpari Kirsti ja Raimo. Kelpasipa vetkulaisten vieraiden istuskella, turista ja parantaa maailmaa -ahkeralle kauppaneuvokselle nostettujen maljojen lomassa tietenkin
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19 Suomessa vuodenaikojen vaihtelut tuovat haasteita kuljetusalalla työskentelevien arkiseen elämään. Anomus on lähetetty maaliskuussa 2010 Liikenteen turvallisuusvirasto TraFin Tieliikenneosastolle käsiteltäväksi ja siihen on saatu kielteinen vastaus 26.5.2010. Vaikka oli varhainen lokakuinen sunnuntaiaamu, jolloin monet suomalaiset vielä nukkuivat, tämä porukka oli jo aamiaisella uusimassa ”henkivakuutusta” tulevan päivän varalle. Jäsenrekisterin hoidosta vastaavat säästyvät nyt ylimääräiseltä työltä ja aikaisemman käytännön aiheuttamilta ”sudenkuopilta”. Myöskään ministeriöllä ei ole poikkeuslupavaltuuksia tässä asiassa. MA-ajoneuvojen vapauttamista ajopiirtureiden määräaikaisista (2 vuoden välein) tarkastuksista ja ajopiirturin käyttöpakosta, asiaa alusti allekirjoittanut. Veteraanikuorma-autoseura ry: n sääntömääräinen vuosikokous pidettiin tänä vuonna Loska-ajojen yhteydessä Sappeessa Ravintola Huipun kokoustiloissa 17.10.2010 klo 10.00 alkaen. Asiaa koskeva EU-asetus antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden kirjata omaan lainsäädäntöön tiettyjä poikkeuslupamenettelyjä. Meidän kaikkien etu on, että maksamme jäsenmaksumme ajallaan, jolloin (turha) työ toimistoilla vähenee. Lainsäädäntöön liittyvissä asioissa voi olla suoraan yhteydessä ministeriöön. Varsinainen syyskokous sujuikin nopeasti asiallisen keskustelun ja hyvän yhteishengen vallitessa. Kokousasioissa palaisin jäsenmaksu asiaan. Tätä artikkelia kirjoittaessani on täällä Harjavallassakin jo lunta ja pakkasta rapiat -14C. Tässä yhteydessä haluan lämpimästi kiittää saamastani kannatuksesta erovuoroisia hallituksen jäseniä valittaessa ja näin minunkin työni yhteisen harrastuksemme parissa tulee jatkumaan. Suomi ei ole kirjannut omaan lainsäädäntöön tätä mahdollisuutta, joten kyseistä direktiivin kohtaa ei sovelleta Suomessa. Kolmas asia on nämä ympäristöasiat ja niiden soveltaminen MAajoneuvoihin. Yrjö S. Varsinaisen syyskokouksen jälkeen jäimme vielä keskustelemaan ajankohtaisista jäsenistöä kiinnostavista asioista. Kokonaisuutta ajatellen päätöksellä oli kuitenkin kauaskantoisia etuja ja se kannatti tehdä. Sen sijaan raskaan ajoneuvokaluston paineilmajarrujen katsastusvaatimusten epäkohtien kartoitus jatkuu ja perustamamme työryhmä on kokoontunut jo muutaman kerran kartoittamaan tilannetta ja mahdollisten epäkohtien saattamista päättäjien tietoon. Classic Motor show 2010 tilaisuudessa Lahdessa olen keskustellut ja toimittanut materiaalia TraFin edustajalle ja eräälle kansanedustajalle, jotka kumpikin vierailivat SA-HK: in osastolla ja olivat kiinnostuneita näistä asioista. Pienestä notkahduksesta huolimatta Vetkun jäsenmäärä jatkaa tasaista nousuaan, ollen tällä hetkellä SA-HK: in suurimpia jäsenkerhoja. Puolisoiden, siis ”naisenergian” mukanaolo näissä tapahtumissa lisää elämäniloa ja yhteenkuuluvuutta positiivisella tavalla. Lopuksi toivotan kaikille lehtemme lukijoille ja yhteistyökumppaneille iloista Joulua ja menestystä vuodelle 2011. Tämä asia on kuitenkin epäkohta, johon emme ajoissa varautuneet, mutta johon meidän ei mielestäni tule tyytyä. Lämpimän ja kauniin kesän jälkeen olemme saaneet kokea syksyn sateet ja myrskyt, talven tehdessä tuloaan tänne pohjan perukoille. Kuten lehtemme lukijakunta hyvin tietää, monta asiaa on taas huomioitava tulevan talven varalle. Kaasalainen (lue: ykä vaan) SA-HK: n hallituksen sihteeri ja Vetkun hallituksen jäsen Ajankohtaista asiaa Vetkun saralta. Yhteydenpitoa tulemme jatkamaan tästäkin asiasta asiallisen ja perustellun tiedon muodossa. Luonnollisesti tällainen päätös aiheutti ”kentällä” keskustelua ja saattoipa se jäädä joitakin jäseniä närästämäänkin. Haluan tässä esittää omia havaintojani SA-HK: n terveisten ja kuulumisten ohella. MAtarkastajat ovat saaneet tietopaketin ja suullisen infon asiasta Nurmon ja Lepolan koulutustilaisuuksissa talvella 2010. Vastauksessa todetaan, että entiseltä AKE: lta poistettiin poikkeuslupavaltuudet, kun asetusta muutettiin vuoden 2007 lopulla. Toisaalta auringon lämmön vähetessä, pakkaspoika kiristää otettaan. Vuosi sitten päätimme, että kaikki Vetkun jäsenet maksavat SA-HK: in jäsenmaksun (24 /v) suoraan jäsenmaksumme yhteydessä. Mietiskellään yhdessä ja pidetään tätä asiaa lämpimänä. Mietitään yhdessä ratkaisua tähän asiaan. Kuten hyvin tiedämme, olemme jatkuvien muutosten edessä. Kuljetusliike Vaano Oy: n korjaamolla sanoimme aikoinaan pilke silmäkulmassa: ”Ei pohjan poikia palele, sillä liekki lämmittää”
Jokainen kokoelmaan päätynyt ajokki on huolella entistetty alkuperäiseen asuun, joskin monessa kohdin laatu taitaa ylittää sen alkuperäisen tehdaslaadun. Tuolloin tuotannossa olleet mallit muuttuivat pikaisesti Renaulteiksi, viimeiset Berlietja Saviem-ajoneuvot valmistuivat vuonna 1980. Keltainen bulldog-ajokki on Berliet sekin, vaikka monelle se tuo mieleen Renaultin. Ilmajousitettu ja läpikuljettavalla ohjaamolla varustettu Stradair oli vastaus kaupunkiliikenteen ongelmiin. Mainioista ratkaisuistaan huolimatta Stradairista ei tullut menestystarinaa, joten sen tuotanto päättyi jo viiden vuoden kuluttua ensiesittelystä. (OB) 1960-luvulla päätään nostaneen kaupungistumisen myötä Berliet päätti laajentaa mallistoaan keveämpään suuntaan. Vuonna 1978 Berliet yhdistyi Saviemin kanssa, jonka myötä syntyi Renault-konsernin kuorma-autodivisioona. Visiitti Renaultin Vé nissieuxin tehtaalla avasi ovet pienimuotoiseen tehdasmuseoon ja tutustutti kolmikon Renault Truck Racing-tehdastallin kalustoon. Berlietin perustajan, Marius Berlietin jälkeläisten yhdessä Renaultin kanssa perustaman säätiön perimmäisenä tarkoituksena on vaalia ranskalaisen hyötyajoneuvoteollisuuden historiaa, joka on huomattavasti mainettaan laajempi. Harva meistä tietää, että Ranskassa on ollut yli 150 tehdasta, joiden tuotevalikoimaan on kuulunut jonkinlainen raskaampi tuloksentekijä. Kunnioittavia katseita sai erityisesti Ranskan Kansallisaarteeksi luokiteltu, vuonna 1910 valmistunut Type Mkuorma-auto, jonka myötä ranskalainen tavaraliikenne siirtyi vähitellen hevosvetoisesta moottorivoimalla liikkuvaksi. Kyllä, tässä ollaan Kuorma-auton tunnistuksen palkintomatkalla, joka tällä kertaa suuntautui Renaultin kotikonnuille Lyonin tuntumaan. Tiedonjanoinen kolmikko pääsi Renault Trucksin tuotepäällikkö Kari Halmelan johdolla tutustumaan Berliet-säätiön kokoelmaan, joka koostuu noin 300 ranskalaisesta hyötyajoneuvosta. Teksti: ArPe, Kuvat: ArPe ja Olli Blomberg. Kuorma-autojen tunnistuskilpailun järjestivät Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ja Mobilia yhteistyössä AVakuutuksen ja Renault Trucksin kanssa. Säätiön tarkoin varjelemassa kokoelmahallissa pääsee aikamatkalle, joka alkaa vuodesta 1886 päättyen viime vuosituhannen loppupuolelle. Säätiön hallinnoimien, taidokkaasti entistettyjen museoajokkien ohella kokoelmiin kuuluu myös toistasataa moottoria sekä noin 280 000 dokumentista koostuva esite-, piirustusja valokuvakokoelma, johon tutustuminen jätettiin suosiolla toiseen kertaan. Tehtaalta kulku suunnattiin maaseudulle, missä odotti matkan ehdoton kohokohta. Seurueen kokoonpanon perusteella pystyi nopeasti päättelemään, että nyt tehdään kuorma-autoalaan liittyvää matkaa, joka saattaa liittyä läheisesti vanhaan kalustoon. Tarkempi luuppi osoitti seurueen koostuvan Olli Blombergista, Risto Pennasesta ja Ari Perttilästä, vetkulaisia kaikki tyynni. Varsin moni näistä valmistajista on myös sijainnut säätiön kokoelmien kanssa samoilla leveysasteilla, Lyonin talousalueella. 20 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Lokakuun puolivälissä nähtiin Helsinki-Vantaan lentokentän lähtöaulassa tavanomaista innostuneempi poikajoukkio suuntaamassa kulkuaan kohti Ranskan Lyonia. Kuorma-autontuntijat Risto Pennanen (oik.) ja Ari Perttilä (kesk.) saivat tutustua yhdessä Renault Trucksin tuotepäällikkö Kari Halmelan ja kameran etsimen takana seisovan Olli Blombergin kanssa Berliet Säätiön huomattavan laajaan kokoelmaan. Täydellisten ajoneuvojen ohella kokoelmaan kuuluu myös puolivalmisteita, jotka valaisevat erinomaisen hienosti ajokeissa käytettyjä teknisiä rakenteita
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Ketteryytensä ja etenemiskykynsä puolesta Gaselliksi ristitty Berliet GBC 8 6x6 sai merkittävän aseman muun muassa ranskalaisten sotajoukkojen siirtämisessä. Kokoelmissa voi kohdata myös varsin eksoottisen oloisia teknisiä ratkaisuja. Vuosien 1958 ja 1977 välisenä aikana valmistui siviilija militääritehtäviin kaikkiaan 32 000 gasellia. Tämän ajokin hallintalaitteiden opiskeluun lienee syytä varata aikaa hieman enemmän. Lienee riittävästi 1910-luvun taipaleilla, missä vastaantulijoina oli autoa useammin hevosvetoinen laite. Muutoin saattaa lipsahtaa taaki väärään asentoon. Kokoelman helmi on tämä vuonna 1910 valmistunut 3,5 tonnin Type M, joka ylsi 25 km/h huippunopeuteen. Berlietin nokalliset ajokit näyttivät 1970-luvulla tällaisilta. Tässä Somua-tehtaan insinöörin taidonnäyte taka-akseliston rakenteesta. 21. Aivan oikein, Suomessakin näitä on nähty, mutta useimmiten taisivat olla Renaultin merkillä varustettuna
Kuvat alkutilanteesta ovat konservointikertomuksen kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Rekisteriote ja kamera, jolla kuvataan ilman salamaa, ovat jo hyvä alku perustietojen keruulle. Historiantuntijan näkökulmasta muuttumattomana säilynyt, konservoitu ajoneuvo sisältää huomattavasti entisöityä ajoneuvoa enemmän historiallisia ja antikvaarisia arvoja. Muutama ajokki voitaisiin vaikka konservoida. ”Millaiseen maailmaan ajoneuvo suunniteltiin ja millaisia tuloksia sillä saavutettiin, ovat kysymyksiä, joihin on hyvä saada vastauksia jo projektin alkuvaiheessa”, laskettelee Kaarto sujuvasti puhujan pulpetista. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 22 Suomalaiset ajoneuvoharrastajat ovat kovia poikia entisöimään. Metropolia ammattikorkeakoulun lehtori Pasi Kaarton mukaan ajoneuvossa säilytetyt vuosirenkaat kertovat sen historiasta ja käytöstä, mikä lisää historiallista arvoa huomattavasti. ”Mitä me haluamme nähdä ajoneuvoista myöhemmin”, kysyi puheenjohtaja Piltz seminaariyleisöltä saamatta yksiselitteistä vastausta. Ainakaan ajoneuvon käytönaikaisesta historiasta. Ajoneuvon konservointi ei kuitenkaan ole mikään harrastuksen oikotie. ”Mielestäni ei ole syytä poistaa ajoneuvosta kerroksia perkaamalla vuosien saatossa tehtyjä korjauksia”, painottaa Kaarto. Ei löytynyt kulmahiomakoneita eikä peltileikkureita näistä tiloista. Kuten jokainen entisöintiharrasteessa mukana oleva tietää, saattaa entisöinti muistuttaa joissakin tapauksissa enemmänkin kopion tekemistä kuin ajoneuvon kunnostamista. Konservointityöryhmän puheenjohtajan, Martti Piltzin mukaan paikalle odotettiin saapuvaksi noin kolmeakymmentä alan harrastajaa, mutta nuijankopauttajan iloksi saliin saapuikin reilun 40 innokkaan harrastajan, museoihmisen ja lehdistön edustajan joukko. Pitäisikö se konservoida?. Ajoneuvon perustietojen selvittäminen yhdessä perusteellisen valokuvauksen ja muun dokumentoinnin kanssa ovat töistä helpoimpia, joskin huolellisuutta vaativia. Kiinnostusta lisää toki epätietoisuus konservoinnista, sanan perimmäinen tarkoitus kun ei kaikille ole vielä avautunut. Useimmiten työtä tehdään harrastukseen kuuluvalla antaumuksella, jonka myötä entisöitävä ajoneuvo loistaa kirkkaammin kuin koskaan aikaisemmin. Suomessa valloillaan ollut ja edelleenkin käytössä oleva tapa ajoneuvon taltioinnissa ja säilömisessä on sen entisöinti. Tavoitteen selvittyä on syytä laatia haluttuun lopputulokseen ohjaava suunnitelma. Maassamme on jo jonkin aikaa toiminut Konservoivan entisöinnin työryhmä, joka järjesti marraskuun lopulla aiheeseen liittyvän konservointikertomus-seminaarin Vantaan Tikkurilassa. VUOSIRENKAITA EI SAA KADOTTAA Konservoinnin perimmäistä olemusta seminaariyleisölle avasivat Metropolia ammattikorkeakoulun lehtori Heikki Häyhä yhdessä yliopettaja Pasi Kaarton kanssa. Häyhän mukaan konservoinnissa vaaditaan huomattavan paljon taustatyötä ja historiatiedon keruuta, joka saattaa monessa tapauksessa olla varsinaista entisöintiä haasteellisempaa. Tähdätäänkö huippuentisöintiin ja päädytäänkö konservointiin”, jatkaa Häyhä, joka suosittelee ainakin pohtimaan jälkimmäistä vaihtoehtoa. Mikäli päädytään konservointiin, on työn aikana syytä varautua laajahkoon dokumentointiin, jotta kaikki tehdyt työt Seminaariyleisö pääsi tutustumaan myös Metropolian konservaattoriosastolle, missä vaalitaan eritoten esineiden historiallisia arvoja. Vauriokartoituksen yhteydessä on hyvä selvittää myös ajoneuvossa käytettyjä materiaaleja. Toisaalta hyvä näin, mutta kulmahiomakoneen, teräsharjan ja maaliruiskun käytöllä hukataan myös ajoneuvon käytönaikainen historia. ”Vuosirenkaat kuuluvat ehdottomasti antikvaarisiin arvoihin, joita on syytä vaalia”, painottaa Kaarto, jonka mukaan arvot ovat aineettomina varsin vaikeita määriteltäviä. ”Tämän jälkeen on aika määritellä tavoite. Ja kopiotahan ei yleisesti ottaen pidetä aitona. Ennen konservoinnin aloittamista on myös syytä tehdä kattava kuvallinen vauriokartoitus, jossa selviää edessä olevia kunnostustoimia. Kaarto suosittelee myös taltioimaan tietoja ajoneuvon ympäriltä. Hienoja, entistettyjä ajoneuvoja on toki mukava katsella, joskaan ne eivät kerro historiasta koko totuutta. Heidän mukaansa konservoinnilla pyritään vaalimaan eritoten antikvaarisia arvoja, jotka kertovat aikakaudelleen tyypillisistä asioista aidolla ilmiasulla. Osaltaan se johtuu varmasti mukavasta taiteenlajista, joskin taitaa nykyisellä tulkintatavalla museoajoneuvolaista olla osansa tässä entisöinti-innostuksessa. Teksti ja kuvat: Ari Perttilä Ajoneuvojen konservointi on viime vuosien aikana nostanut päätään kovasti ja kiinnostus sitä kohtaan on suurta
Konservointikertomuksen avulla myöhemmin vaaditut toimet ovat huomattavasti helpompia”, muistuttaa Häyhä. Hänen tallistaan löytyy nimittäin konservoitu, vuonna 1946 valmistunut MotoGuzzi-moottoripyörä. Seminaariyleisössä heräsi hetimiten yksimielisyys yhdestä konservoinnin päämäärästä. Luston puolesta konservointiyhteistyöstä kertoi museonjohtaja Helkamaari Knaapi. Konservointiin Nieminen päätyi, koska ei halunnut hukata hyväkuntoisen ja osiltaan täydellisen moottoripyörän historiaa. Käyttökuntoisuuden säilyttäminen on kuitenkin yksi ensiarvoisen tärkeä, joskin samalla haastava tehtävä. Nyt käytävällä keskustelulla ei pyritä eikä tavoitella uutta ”konservointiluokkaa” museoajoneuvojen oheen. Vaurioja kuntokartoituksessa hän pyrki selvittämään tehtyjen korjausten ja muutosten laadun ja ajankohdan. Historian näkyviin jättävällä konservoinnilla estetään esineen rappeutuminen käyttämällä mahdollisuuksien mukaan entisaikojen työtapoja ja materiaaleja. Vuodet vierivät ja maailma muuttui eikä öljy-yhtiön väritystäkään haluttu pitää ennallaan, joten käytössä oleva kalusto värjättiin uudestaan. ”Konservoitujen ajoneuvojen elinkaari on hyvin pitkä, sillä se jatkuu tästä eteenpäin kauas tulevaisuuteen. HELLÄVARAISIN VÄLINEIN Konservoinnin ja entistämisen kokemuksista seminaariyleisölle kertoi myös Pinnankiristäjien Juhani Ruponen, joka on ollut mukana muun muassa Savonlinnan vuoden 1936 Chevrolet-paloauton entisöinnissä sekä lukuisissa talkoohenkisissä konservointipäivissä Suomen metsämuseo Lustossa. ”Maalausta ja kromausta pyrittiin välttämään, joten työssä käytettiin lähinnä ehostavia keinoja, joiden taitajat alkavat olla vähissä”, harmittelee Nieminen painottaen konservointikertomuksen merkitystä. Kunnostustyöt dokumentoitiin ja aina osakokonaisuuden kasaamisen jälkeen Nieminen tarkasteli syntynyttä kokonaisuutta hyvin kriittisellä katseella. Tämä Volvo lähti tienaamaan elantoa isännälle vuonna 1975 tyystin toisen värisenä. Hänen mielestään käytönaikaiset jäljet saavat näkyä museoajoneuvossa. Simo I. Harva entisaikojen koneista täyttää nykyisiä turvallisuusmääräyksiä eikä osaavien käyttäjien määräkään ole enää suuri. ”Alkuun mielessä oli metsäkoneiden hiekkapuhallus, rälläköinti ja maalaus, mutta vähitellen omakin arvomaailma on muuttunut suosimaan ruosteenpoistossa teräsharjaa ja varsinkin sen puuvartta”, tuumaa Ruponen. Samaista seikkaa painotti myös Mobilian Martti Piltz, jonka mielestä museolla on oltava esimerkiksi käyttökuntoinen vaijerikaivinkone, jotta entisaikojen toimintatapa välittyy myös tuleville sukupolville. Ei ole siis alkuperäinen vuoden 1975 ajokkia vastaava, mutta kertoo kuitenkin varsin paljon suomalaisesta tavaraliikenteestä.. ”Lähimenneisyydessä tehdyt muutokset voi mielestäni poistaa, joskaan tarkkaa aikamääritelmää on mahdotonta laatia”, pohtii Nieminen, jonka mukaan jarruja vailla olleen ja öljyä alleen laskeneen moottoripyörän konservointi oli aloitettava purkamisella. Käyttökuntoisuus on yksi moottoriajoneuvojen tärkeimmistä ominaisuuksista. ”Museon näkökulmasta lommot ja kolhut lisäävät sekä museaalista merkitystä että arvostusta konetta kohtaan”, totesi nykyään itsekin Pinnankiristäjiin kuuluva Knaapi. Nieminen on hankkinut omakohtaisia kokemuksia ja näkemyksiä konservoinnista. ”Historian kannalta konservointi on mielestäni parempi tapa, joskin nykyisen museoajoneuvoasetuksen sanamuoto on ongelma rekisteröintivaiheessa”, pohtii Nieminen, joka aloitti konservoinnin laajamittaisella taustatyöllä. Hänen kommenttinsa olivat paitsi Pinnankiristäjien kanssa tehtävää yhteistyötä, myös konservointia suosivaa. DOKUMENTOINTI ARVOSSAAN Museoajoneuvotoiminnassa vuosikymmenten ajan vaikuttanut Simo I. ”Konservoinnissa on muutettava niin oma ajatusmaailma kuin arvojärjestyskin”, pohtii Ruponen, jonka mukaan konservoinnissa käytettävät työvälineet ovat huomattavasi entisöijän käyttämiä hienovaraisempia. ”Konservoidun ajoneuvon saattaminen MR-kilpiin vaatii mielestäni konservointikertomuksen laatimista, koska tästä ei saa syntyä oikotietä museoajoneuvoasemaan”, muistuttaa Nieminen painottaen ajoneuvoon liittyvän historian merkitystä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 23 ja käytetyt materiaalit saadaan taltioitua konservointikertomukseen jälkipolvia varten. Historiaa perattiin muun muassa kantakorteilla ja lehdillä, joiden tietojen perusteella saatiin selville varsin tarkka valmistusajankohta. NiemiMetropolian Heikki Häyhän mukaan konservoinnin peruslähtökohtana on hyvä säilyttäminen, suoran auringonvalon estäminen ja vaurioiden ennaltaehkäisy. Riittävillä dokumenteilla varustettu, konservoitu ajoneuvo on sellaisenaan hyväksyttävä museoajoneuvoksi, vaikkei tämänhetkinen tulkinta asetuksesta sitä välttämättä salli
(HL) Teksti ja kuva Jari Kosenius. Konservointiasiaa tullaan puimaan ainakin seminaarimuodossa ensi vuoden alkupuolella ja tavoitteena on kehittää myös konservoivia menetelmiä esittelevä seminaarisarja ja opetusmateriaali. Kuten joku vielä saattaa muistaa, vuosi sitten Vetkun jäsenmaksuja nostettiin. Onneksemme ajoneuvohistorian tallennuksen merkitys alkaa vähitellen saada tunnustusta myös yhteiskunnallisella tasolla. Näistä harrastajista maksoi SA-HK:lle jäsenmaksua vain yksi seura. Käytännön kannalta olisi järkevää käyttää kaikkialla peruspiirteittäin yhtäläistä konservointikertomuksen mallia. Vetkun ohella kuitenkin monissa muissakin seuroissa on ollut (yleisesti hyväksytty) käytäntö jättää osa jäsenistään pois SA-HK:n jäsenmaksun perusteena olevasta jäsenmäärästä. 2004 USA:n merivoimien museoon Pensacolaan, josta se on lainassa. Osa painatuskuluista on pyritty kattamaan takakannen mainostilasta saatavalla korvauksella. Neljänkympin jäsenmaksusta jää seuran omaan käyttöön 16 euroa. Monet ovat ilmoittaneet näin haluavansa. Ohjaaja, luutnantti Lauri Pekuri teki pakkolaskun Neuvostoliiton puolella olevaan Isoon Kolejärveen, mutta kone meni nurin ja upposi. Vanhojen ajoneuvojen harrastajat ovat ajoneuvohistorian tallennuksessa paljon vartijoina, koska museoilla on tallennukseen rajalliset resurssit. Luvassa on vuonna 2011 neljä numeroa ja paljon mielenkiintoisia juttuja. Yllättäen vuoden aikana onkin sitten selvinnyt, ettei aiempi menettely ole ollutkaan SA-HK:n sääntöjen mukainen. Korotus muodostuikin suurimmaksi juuri näitten jäsenten kohdalla, aiempaan verrattuna yli kaksinkertaiseksi. Kyllä hyvälle lehdelle tuttavapiiristä lukijan löytää, ja voihan uusi lukija innostua jäseneksikin. Yhtä yksimielisiä oltiin konservointikertomuksen tärkeydestä, joten Simo I. Kone päätyi lopulta v. Piltzin mukaan yksi esimerkki tästä on ilmaa siipiensä alle saanut perinneajoneuvorekisteri. SAHK:n jäsenmaksu määräytyy kuhunkin jäsenyhdistykseen vuodenvaihteessa kuuluneen jäsenmäärän mukaan. Toki Automobiili -lehtiä saa useammankin, siis jokaisen seuran jäsenetuna. Pitkän etsinnän jälkeen se löytyi ja nostettiin 1998. Valitettavasti muutamat jäsenet pahoittivat muutoksesta mielensä niin, että erosivat Vetkusta. Jos haluat toisen lehden, ilmoita siitä jasenasiat@vetku.fi tai puh. Vetkun n. Muutoksella haluttiin helpottaa työlästä jäsenmaksuseurantaa ja toisaalta lisätä varainhankintaa Veteraanikuorma-auto lehdensekä seuran omistuksessa olevan kaluston entisöinnin aiheuttamien kulujen peittämiseen. Vetku tilittää siis ensi vuoden alussa SA-HK:lle 24 euroa jokaisesta jäsenestään. SA-HK:n hyvä jäsenlehti Automobiili ilmestyy kuusi kertaa, ja sitä postitetaan yksi kappale per henkilö, vaikka kuuluisi kahteen tai kolmeenkin seuraan. Varsin tiivis ja aiheessa pysytellyt seminaaripäivä valaisi osallistujille konservoinnin perimmäistä olemusta. Samalla luovuttiin käytännöstä, jonka mukaan Vetkun lisäksi myös johonkin muuhun kattojärjestö SA-HK:n jäsenseuraan kuuluville jäsenille oli myönnetty tuntuva alennus Vetkun jäsenmaksusta. VÄHÄN JÄSENMAKSUISTA ... Ammattikorkeakouluopiskelijan tavoitteena on laatia opinnäytetyö ajoneuvojen konservoinnin edistämisestä. Ajoneuvotallennus ja sen merkitys on huomioitu aikaisempaa paremmin myös Metropoliassa, missä on lähivuosien aikana tarkoitus suorittaa ajoneuvon konservointi yhteistyössä opiskelijoiden ja alan osaajien kanssa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 24 sen mukaan ajoneuvon kulku ja äänimaailma ovat olennainen osa ajoneuvohistoriaa, jotka eivät välity, mikäli laitteella ei voi ajaa. Esimakua tästä saataneen jo ensi vuonna Tuukka Pekkalan opinnäytetyön muodossa. JA LEHDISTÄKIN Jokainen vetkulainen saa jäsenetuna Veteraanikuorma-auto -lehden, jonka toimitus on tapahtunut palkattomana talkootyönä, ostopalveluina on hankittu sivuntaittopainatusja postimaksut. 670:stä jäsenestä parisensataa kuuluu myös johonkin toiseen SA-HK:n jäsenyhdistykseen. ... Niin, ja niitä pikku juttuja toivotaan molempiin lehtiin. Niemisen esitys konservointikertomuksesta ja sen sisällöstä päätettiin lähettää lausuntokierrokselle kaikille alan yhdistyksille. BW-372, eräs Suomen parhaiksi mainituista hävittäjäkoneista, sai osumia ja syttyi tuleen taistelussa 22.6.1942. Salissa syntyneen konsensuksen mukaan konservoitavia ajoneuvoja tulee kaikkineen olemaan varsin vähän. Lienee tarpeetonta mainita Tuukan olevan opiskelijan ohella myös nuori ja innokas ajoneuvoharrastaja. 040 5927 295 (Jari K.). Konservoivan entisöinnin työryhmän jäseniä tutustumassa Keski-Suomen Ilmailumuseolla Brewster 239 Buffalo hävittäjäkoneen konservointiin
Autoletkan pää häämöttää suoran jälkeen olevassa kaarteessa. (Paavo Ruokosen albumista) Lumivallin korkeus ylittää paitsi neitosen pituuden myös nykypolven käsityskyvyn. Monen kuljetusyrityksen juuret ovat siellä tavanneet ensimmäisenä elinkelpoista maaperää. (Paavo Ruokosen albumista) Jäämerentien rahtiralli päättyi jatkosodan alkaessa. Liinahamarin satamaan saapuvista aluksista lasti, tässä tapauksessa sokerisäkkejä, purettiin nostureilla laiturille, jossa kuormaautot odottivat jonossa. Parkkina oli Salmijärven jälkeen alueen suurin asutuskeskus. Vanhoja valokuvia selatessa kunnioitus tuon ajan rahtimiehiä kohtaan kasvaa entisestäänkin. (Paavo Ruokosen albumista) Volvo on kohdannut vahvan vastustajan Jäämerentiellä. (Sakari Alakosken albumista) Jäämerentie, taustalla Kaskamotunturi. Aurausjäljen hyvä laatu hämmästyttää. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 25 Legendaarisen Petsamon liikenteen aloittamisesta tuli tänä vuonna kuluneeksi jo 70 vuotta. (Sotamuseo). VANHA VALOKUVA KERTOO: Petsamon tiellä Kuvat Vehoniemen Automuseo/Olavi Sallisen arkisto. Rauhan jälleen tultua Liinahamarin Matkailuhotelli ei enää asiakkaita houkutellut.. Liinahamari keväällä 1940. Rankka rahtiralli Rovaniemen rautatieaseman ja Petsamossa sijainneen Liinahamarin sataman välillä ei menetä historiallista arvoaan. Tie Liinahamariin kulki Petsamon kunnan kirkonkylän, Petsamovuonon pohjukassa sijaitsevan Parkkinan kautta
Maakuntajohtaja Esa Halme (oik) kiitteli porukkaa logistisesti oikeasta valinnasta Loska-ajon lähtöpaikkakunnaksi, onhan Pirkanmaa aina ollut ja tulee olemaan liikenteellinen keskipiste. (RM) Ylimetsänhoitaja Markku Rauhalahti esitys vei kuulijat aikamatkalle metsurien ja tukkijätkien romanttisille vuosikymmenille. Koko poppoo kiittää ja toivottaa edelleen onnea päivien sankareille! VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY hallitus ja Kallaveden keikasta täysin rinnoin nauttineet jäsenet. Petri Virtanen ja Aila Nousiainen Pukkilasta sekä Aitoon VPK:n palomiehet Markku Penttilän johdolla, ajon aikaisista turvapalveluista. Haltian kyläyhdistys, puheenjohtaja Taina Ahmala, kyläläisten talkoista vierailumme onnistumiseksi. Pyydetyt "pari viisua ruokailun päälle" -talkoot venähtivät Sappeessa kokoillan sessioksi. (VH) Tamperelaismobilisti Antti Karjala muistetaan 60-70 lukujen tanssilavojen vetonaulana ympäri Suomen. Kumartajana kaikkien osallistujien puolesta, Loska-ajon luotsina toiminut Wexi Raimo Mesiranta ja Jari Kosenius tarjosivat syntymäpäiviensä kunniaksi herkulliset kakkukahvit Sappeen rinneravintola Huipussa. Antti Karjala, pitkäksi venähtäneestä laulurupeamasta illanvietossamme. Tavaratalonjohtaja Juha Taskinen (vas), eli ”ikeaksi” Juha vaan – talossa kun ei titteleitä kumarreta – toivotti vetkulaiset tervetulleiksi Tampereelle kuluneen kesän aikana avattuun Suomen suurimpaan Ikea-tavarataloon. Kunnallisneuvos Reijo Hoppulan (vas) luovuttama puhalluslamppu tulee vielä tarpeeseen kun ”Porilainen” aikanaan käynnistetään. Petteri ja Pentti Veckman sekä Aulis Saarinen, hienosti hoidetusta kolonnan vetoautotoiminnasta. Onnistumisen edellytys on järjestelykoneiston toimiva yhteistyö. Raimo Mesiranta kiitteli samalla kumppaneitaan hyvästä yhteistyöstä nyt päättyvän hallituskautensa aikana. (VH) Risto Keskinen tuntee niin Laipanmaan kuin Rajalan kämpänkin historian. Kaikki järjestelyt toimivat erinomaisesti, kolonnamme näyttävä kulku ei aiheuttanut myöskään muulle liikenteelle suurta haittaa. Ja kyllä kiitokset kuuluvat myös hienoa yhteistyötä tehneelle paikallismedialle; Sydän-Hämeen Lehti, Kangasalan Sanomat, Itä-Pirkanmaa, Aamulehti, Tampereen Radio sekä Radio Sun, jotka ennakkotiedotteemme julkaisemalla saattoivat tapahtumamme suuren yleisön tietoisuuteen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 26 Vetku kiittää! Sydänhämäläisiä maalaismaisemia hyväillyt Loska-ajo 2010 –tapahtuma keräsi reittinsä varrelle ja yleisötilaisuuksiinsa suuret määrät perinnetallennustoimintaamme arvostavia katselijoita. (VH) Liekö Jari Kosenius kehunut Vehoniemen Automuseon miljöötä niin vuolaasti, että museoemäntä Leila Suutarista jo ujostuttaa. Kansa halusi kuunnella ja tanssia. (RM) Perinnetallennuksen ja Haltian kylätoimikunnan monitoimimies Tapio Körhämö (oik) oli uhrannut maansa ja mantunsa vetkulaisten viihtyvyyden varmistamiseksi. Risto Keskinen ja ylimetsänhoitaja Markku Rauhalahti, mieleenpainuvista metsätyöperinteen esittelyistä. Haltian Wanhat Moottorivehkeet ja Tapsan Metsätyömuseo/Tapio Körhämö, hienoista puitteista ja vaikuttavan harrastemuseon esittelystä. Syvään kumarretut kiitoksemme Teille, Pirkanmaan maakuntajohtaja Esa Halme, kannustavista tervehdyssanoista IKEA/tavaratalonjohtaja Juha Taskinen, hienosta näyttelypaikasta ja maistuvasta aamiaisesta. (RM) Pälkäneen kunnan kehitysjohtaja Rauno Haapanen juuri luovutetun Vetkun pöytästandaarin kera poistumassa ”Tempsin” ahtaahkolta esiintymislavalta. Mesi-Auto Oy/Raimo Mesiranta, pellavakankaisista ajomateriaali-kasseista Museoemäntä Leila Suutarinen, vierailumahdollisuudesta Vehoniemen Automuseolla Pälkäneen kunta, kehitysjohtaja Rauno Haapanen, miellyttävästä kunnan tervehdyksestä ja maistuvista nisukahveista Laipanmaassa. (VH) Tasakymppisynttäreitä viettäneet hallituksen jäsenet Jari ja Raimo tarjosivat Ravintola Huipussa yhteiset kakkukahvit. (VH)
VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY KALLAVEDEN KEIKKA 17. – 20.6. 0400 751 800 MYYDÄÄN VetKun Kerhotuotteet UPEA KEIKKAVIDEO Kooste kaikkien aikojen mahtavimmasta veteraanikuorma-autokokoontumisesta saatavilla Vetkun kerhokaupasta. uusi Lockheed pääsylinteri 1,5” uusi Volvon 485 putki srj. 0400 450 585 tai sähköpostilla raimo.stenvall@r-stenvall.fi PS. Eipä hätää, kätevä entisöijä korvaa huonot levyt uudella ja ehommalla. P: 03-3773 702 tai 0400 238960 Hintapyyntö 12000 / hinnasta voi neuvotella, tee tarjous. Lisätietoja autosta ja sen historiasta Kalervo Mesirannalta. Tuottaja on Veteraanikuorma-autoseura ry Tilaukset Raimo tai Kirsti Stenvallilta Tuusulan automuseolta p. Kukin ”osasto” oli sopinut reittinsä varrelle mielenkiintoisia yritysvierailuja, tutustumiskäyntejä ja autonäyttelyitä. Scania 56 osia, 76 telinnostajan sylint. Sisäkatot kuntoon Teksti ja kuva Ari Perttilä Moni autovalmistaja on luottanut ohjaamon kattoverhoilussa rei’itettyyn kovalevyyn, jonka kosteudensietokyky ei kuitenkaan ole kaikkein parhaimmasta päästä. Rei’itettyä kovalevyä ei tunnu löytyvän mistään ja reikien poraaminen uuteen levyyn tuntuu ja kuulostaa erittäin työläältä. Tiedustelut sähköpostilla pekka.palen@gmail.com Volvo aihio, tekniikka ehjä. Scania 110 putkija mäntä srj. Kaikissa toimipisteissä sitä ei kuitenkaan ole hyllytavarana, joten kauppareissulla kannattaa kääntyä hetimiten myyjän puV E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 27 Entisöity GMC CCKV 353 vm.1942 Auto osallistunut saamiemme tietojemme mukaan Normandian maihinnousuun 1944. Puukeskus Oy on paikka, jonka kätköistä tätä monen kaipaamaa verhoilumateriaalia löytää ja vieläpä kohtuuhintaan. Lähes kaksituntinen kooste on jämsäläisen PH-Videon varmaa ja ammattitaistoista käsialaa, eihän ole Pasi Harju ensimmäistä kertaa matkalla mukana. Loska-ajo 2010 – lähes kaksituntinen keikkavideo valmistuu jouluksi.. Koosteen alkuosassa kuvataan länsisuomalaisen autokolonnan matkaa Tampereen seudulta Kuorttin ja Mikkelin kautta Kuopioon, vierailua Visulahden museoautonäyttelyssä, mittavaa kuorma-autonäyttelyä lukuisine työnäytöksineen sekä muuta kokoontumispaikkakunnalla toteutettua ohjelmaa. Useampikin katontekijä on kuitenkin törmännyt materiaalin saatavuusongelmaan. Kaura p. Scania 111 ovet, Scanian mittareita Sisu –50 -luv; jarrukenkiä, etuakseli, vaiht. L56 M, astinlaudat, kytkinlevyjä Antti J. Vain tosiharrastajalle, jolloin hinnasta varmasti sovitaan. Lauantaiksi kerääntyivät museokuorma-autot Suomen Kiitoautot Oy:n terminaalialueelle kaikkien aikojen suurimpaan, 110 museokuorma-autoa käsittävään näyttelyyn, jonka järjestivät yhteistyössä Kuopion Seudun Kuorma-autoilijat ry ja Veteraanikuorma-autoseura ry. Maamoottori BMW, "Porilainen" (kuvassa vastaana) Sijoituspaikka Hämeenlinna Lahti välillä. Yhteisen Kallaveden kierroksen aikana nautittiin ympäristökylien monipuolisesta perinneohjelmasta. Vuosikymmenten aikana verhoilulevyt ovat käpertyneet ja pahimmillaan repeytyneet erittäin rumaan kuntoon. Osansa ovat saaneet myös niin Kallaveden laineilla suoritetut höyrypursiristeilyt ja vehmersalmelaiset karjankutsuhuudot, kuin muukin perinneohjelma. 2010 Kesän 2010 ajokeikka toteutettiin uudella tavalla; eri puolilla maatamme muodostettiin pienempiä autokolonnia, jotka ottivat suunnakseen yhteisen kokoontumispaikan Kuopion Sorsasalossa
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC