V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
Jakelu toteutetaan postitse Seuran jäsenistölle ja kannattajajäsenille sekä myös yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Tapiola-pankki TAPIOLA 363630-2797181 IBAN: FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Jäsenasiat Varapuheenjohtaja, Jari Kosenius Riihimäki p. ILMOITUKSET Takakannen ilmoitustila on varattu seuran yhteistyökumppaneiden lunastettavaksi erillisen sopimuksen mukaan. 1000 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. 24-25 Kauppapaikka .................................................. 21 Syksyinen Rauta ja Petroli .............................. Tekstisivujen Osta-MyyVaihda -palstalla Seuran jäsenistön ilmoitukset julkaistaan veloituksetta, muiden halukkaiden ilmoitushinnat sopimuksen mukaan. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Kaasalainen Harjavalta p. 0400 828 441 Sture Palmgren Pernaja p. 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. 040 590 4850 talous@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. Veteraaneihin kävi tutustumassa Jari Ala-Ilomäki (sivu 6) ARTIKKELEIDEN KUVAT: Ilman mainintaa Vetkun arkisto, Tuure Hulmi, Ari Perttilä (arpe), Jari Ala-Ilomäki, Martti Piltz (Mpz), Mobilia, Arto Rummukainen, Juhani Heino (JH), Veikko Hoppula (VH), Kari Niva (KN). KANNEN KUVA: Aitoa kuljetuskulttuuria: 80-v mies ajaa halkoja 71-vuoden Nallella. 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. 8-11 Brankkaripäivän satoa ...................................... 26 Kaupalliset ilmoitukse ..................................... 0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. 2 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta .................. 4-5 Heikot autot sortuu tiellä-Sisut senkun porskuttaa 6-7 Loska-ajot 2011 .............................................. Lehti julkaisee ainoastaan tavara-autoperinteeseen ja sen tallennukseen liittyviä ilmoituksia. 040 592 7295 jari.kosenius@vetku.fi jasenasiat@vetku.fi Jäsenet: Carl-Johan Blomqvist Turku p. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 16-17 Terveiset Petsamosta ...................................... 18-20 Vetkun syyskokous .................................. 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net VetKu 4 / 2011 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. 27. 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Tapio Nisula, Jyväskylä p. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. 050 4520 180 mikko.rautalin@kolumbus.fi Talous Anu Mesiranta, Kangasala p. 0500 315 271 Mikko Rautalin Nokia p. 23 Paljon jäi seuraavallekin retkelle ....................... 12-15 Luettavaksi ...................................................... 22 Uutisia .......................................................... 3 Poikien kesälomaretki Ahvenanmaalle ............. SISÄLTÖ 4/2011 Info-sivu ...........................................................
Syksyn Loska-ajot ajettiin oikein kauniissa hämäläisessä maisemassa ja kauniissa säässä. Sitä ennen viettäkäämme lämminhenkinen, Hyvä Joulu ja ottakaamme iloiten vastaan Uusi Vuosi 2012! Wexi. Saamamme palautteen mukaan vastaanotto oli myötämielinen, aika näyttää, millaisia konkreettisia tuloksia ja millä aikataululla voimme odottaa. Seuran omista ajoneuvoista ainakin Republic ja Sisu SH-4 omaavat siksi merkittävän kansallisen historian, että niitä voisi suoraan ehdottaa perinneajoneuvohistoriallisiksi esineiksi. Esityksen Perinneajoneuvorekisterin perustamiseksi teki Mobilia Opetusministeriölle jo vuonna 2008. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Hyvät vetkulaiset! Hyvää syksyä ja Joulun odotusta! Taas on kesä mennyt. Jokainen omalta osaltamme. PS. Nyt talvikuukausina on varmaan hyvät hetket ryhtyä jatkamaan keskeneräisiä projekteja, jotta saataisiin taas kevätkeikalle uusia komeita tavara-autoja. Asiaa kehitelleessä ja jalostaneessa Mobilia-vetoisessa työryhmässä myös Vetku on ollut edustettuna. Kaipaamme usein esim. Sen sijaan ylläpitämämme, jäsenrekisteriin liitetty kalustorekisteri on vain seuran omiin tarpeisiin, mutta ei suinkaan tarpeeton. Eiköhän päivitetä kalustotiedot taas kerran ajan tasalle. Hankkeen koordinaattori Martti Piltz ja sekä SAHK:n että Mobilia säätiön hallituksia edustanut Simo Pyykkönen olivat marraskuun alkupuolella opetusministeriössä kuultavina hankkeen johdosta. Aika fakiiri, joka omasta päästään pystyy keksimään yli 70:n kuorma-auton yksilölliset historiikit. Terveisin Markku Koskinen, Pornainen Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Kuorma-autohistorian tallennusmenetelmien monimuotoisuus on kuluneen vuoden aikana näkynyt upeasti jäsenistömme toimissa; Petsamon liikenteen historiallisiin tapahtumapaikkoihin kävi bussillinen vetkulaisia tutustumassa oikein paikan päällä, Olavi Sallinen tallennutti Vehoniemen Automuseon 23:n ajoneuvon ajotuntumat ja tarinat DVD-levylle, Ari Perttilä sai valmiiksi erään merkittävän kuljetusyrityksen historiakirjan, Olli Blomberg julkaisi parikin kuljetusalan historiikkiteosta ja ovatpa eräät avustaneet televisiotoimittajaakin ”petsamohistoriallisen” ohjelman tuottamisessa. Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta vuotta! Tavataan kevätkeikalla Hämeenlinna – Viiala Valkeakoski reitillä. Tietojen pitäminen ajan tasalla tuntuu vaan olevan todella haasteellista; monet eivät halua/viitsi/muista/ehdi ilmoittaa kalustotietojensa muutoksista. tietoa määrätyn ikäisistä, -merkkisistä tai tyyppisistä kuorma-autoista. Yhdistyslaki edellyttää että rekisteröidyn yhdistyksen on pidettävä rekisteriä jäsenistään. Vain muutamia tapoja mainitakseni. Suurkiitos kaikille vetkulaisille, jotka edesautoitte hyvän keikan onnistumiseen ja suurkiitos keikan Sponsoreille! Syyskokous pidettiin 2/10-2011 loska-ajojen yhteydessä Murikassa. Perinneajoneuvorekisteri-hanke on vihdoin ilahduttavassa myötätuulessa. Muistattehan ilmoittaa ylimääräiset varaosat Vetkun kotisivuille myyntiin joku autonrakentaja saattaa tarvita juuri sitä osaa joka sinulla on ylimääräinen. Hallitus on päättänyt, että Vetkun kokoontumistapahtumissa pitää yleisölle kertoa edes jotakin jokaisesta osallistuvasta ajoneuvosta. Kohti Seuramme 25:ttä juhlavuotta mennään kokka kohisten. Saanen kiittää kokousväkeä kannatuksesta vuoden 2012 puheenjohtajan valinnasta Vetkussa, jossa varmaan ennen vuodenvaihtumista seitsemänsadan jäsenmäärä on jo ylitetty
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4 Tämänkaltaisista pelastusretkistä meillä monella on varmasti kokemuksia, mutta meille sattunut hieno kesäilma, saaristomaisemat ja mielessä olleet Vexin kehotukset juttujen teoista, sai minutkin kynän jatkoksi. Isäntä halusi ehdottomasti tarjota meilPoikien kesälomaretki Ahvenanmaalle Teksti ja kuvat Tuure Hulmi Helmet valmiina lähdössä takaisin mantereelle. Kokki oli keittänyt aamukahvit valmiiksi, ja jokainen sai ruokailutilan jääkaapista kerätä mieleisensä aamupalan. Siellä isäntä jo odottikin meitä jo toisten aamukahvien kanssa jotka joimme odotellessamme kaivinkonetta, joka oli tilattu paikalle avustamaan lastauksessa. Kiitokseksi hyvästä lastausavusta ja trahteereista annoimme heille lähtiessämme vähän vetkurekvisiittaa sekä Markku Mäkipirtin kirjoittamat Vanajaettä Sisukirjat, jossa muuten nyt lavalla ollut Sisunromu on kuvattu uutena kuljetusliike Jääskeläisen väreissä. Sen kuski ei paljon taskupaikkoihin peruutellut vaikka epäilemättä melkoinen rattimies olikin. Lähtö oli kauniina heinäkuisena keskiviikkoiltana. Hyttejä taisi olla kaikkiaan n. Näyttävin yhdistelmä, joka lautalle ajoi, oli 3-akselinen umpikaappiveturi jonka perään oli kytketty kolme täyspitkää perävaunua matkan ajaksi. Baaritiskille ei tarvinnut jäädä notkumaan syömisen jälkeen, sillä sellaista ei kuulunut lautan varustukseen. Callen Vanajaansa hankkimasta kantakortista taas ilmeni, että se oli ensimmäiset vuotensa palvellut Eurassa. Calle kävi viime keväänä Maarianhaminassa kyläillessään itsekin katsomassa Sisua, sekä sen vieressä ollutta teli-Vanajaa. Calle varasi meille lauttapaikat Fjärdvägen -nimiseltä lautalta, joka seilaa Naantalin ja Långnäsin sataman väliä. Sähköpostiin ilmestyi kuvia sammalta kasvavasta Sisusta, joka näytti olevan todella tukevasti akseleitaan myöden kyseisellä metsälaanilla. Aluksen irtauduttua laiturista kokilla oli ruoka valmiina ja se tarjoiltiin pienessä, mutta riittävässä ruokailutilassa. Alku tälle ostosmatkalle juontaa edelliskesälle, kun tuli Blomqvistin Callen kanssa puheeksi Ahvenanmaalla vuosikymmeniä seisonut Sisu KB 112, se ensimmäinen kippihyttinen malli, jonka hän oli monien muiden Vetkulaisten kanssa nähnyt Ahvenanmaan keikalla. On se niin rehevä tuo Ahvenanmaan maaperä, että jo ”lyhyenkin” varastoinnin aikana kasvaa lähes kymmenmetriset puut haittaamaan ajoon lähtöä. Viikatetta tarvittiin massiivisten nokkospuskien mataloimiseen. Muutaman tunnin aherruksen jälkeen kaivinkoneen auttamana saatiin Vanaja ja Sisu lavoille. Isäntä on vielä yli 78 vuoden iästään huolimatta aktiivisesti kuljetushommissa mukana, taksiauton hän oli sentään luovuttanut pojalleen. Saatuamme maata renkaiden alle, suuntasimme Maarianhaminan kautta määränpäähämme. Hänellä oli yksi Sisu ajossa ja laanillekin jäi lähtömme jälkeen ainakin Cumminsin koneella oleva Ukko-Kontio. Kun pääsimme laanille, oli mukava havaita, että vaikka Ahvenanmaan kuorma-autokanta on pahasti ”volvottunut”, on siellä sentään ainakin yksi autoilija isolla A:lla, joka on luottanut kotimaisiin autoihin. Lautta täyttyi pääasiassa Transmar-yhtiön autoista, mutta oli meitä toki muitakin siellä joukossa, muut lähinnä viemässä tavaraa, me taas hakemassa. 10 – 15, joista yhdessä nukuimme reilun viiden tunnin unet, sillä Långnäsissä lautta oli jo aamuviideltä. Kun omistajakin oli kypsynyt myyntiajatukseen, aloimme valmistella hakumatkaa. Ensimmäinen työkalu, jota tarvittiin oli moottorisaha, jolla kaadettiin autojen eteen kasvaneet puut. Kuvan miehet kovin tyytyväisen näköisiä niin myyjä, ostajat kuin kaivinkonemieskin.. Asia jäi kytemään, ja CJ:n Ahvenanmaalla asuva lankomies Kaj kävi paikanpäällä toteamassa, vieläkö kyseinen auto maatuu siellä. Talon emäntä kiitteli C-J:ia useaan otteeseen kun tämä oli onnistunut saamaan Roinen (miehensä) luopumaan edes parista romustaan
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5 le ruuan paikallisessa lounaspaikassa ennen lähtöämme. Joku näytti kuitenkin peukkua, kukaan ei sentään keskaria ja joku katsoi ihmetellen ja varmaan ajatteli, että kyllä tollekin äijälle pitäisi äkkiä saada joku hoitopaikka järjestymään . Sen kanssa en enää kehdannut tulla kotiin kuin keskiyöllä, vaikka ei tässä harrastuksessa mitään häpeämistä ole sano mummokin, kun iltahämärässä kelkalla bingoon potki. Korjaamon isäntä Tomas Andersson esitteli mielellään autojaan, ja siellä kuluikin aikaa, niin että pukkasi kiireenpoikasta ehtiäksemme ajoissa satamaan. Ainekset on nyt kotona. Paperihommien ja jutustelujen (meikä oli siinäkin kohtaa pihalla kuin lumiukko kelvottoman ruotsinkielen taitonsa kanssa) jälkeen Kaj ajatti meidät vielä naapurikylän kuorma-autokorjaamoon, jossa oli vaikuttava määrä 50 70 lukujen autoja, lähinnä Scanioita valmiina ja aihioina tai teon alla. Illalla lähtiessämme Naantalista kumpikin omiin suuntiimme tuli mieleen autojen myyjän lähtösanat, että hän ei kyllä noiden kanssa kehtaisi mennä minkään kaupungin läpi. Kun autot olivat ruuduissaan, istuimme kannelle pollarien päälle nauttimaan yhdet ansaitsemamme oluet, joskin vähän autossa lämmenneet sellaiset. Täytyy vielä myöntää, että nyt syksyllä hain vielä Somerolta toisen samanlaisen harson tälle kaveriksi, jos siitä olisi jotain apua. Aika kuluikin siinä jutustellessamme niin että myöhästyimme aikataulutuksesta tietämättöminä kokin laittamalta päivälliseltä, mutta jääkaapissa oli onneksi vielä runsaasti tarpeita voileipien tekoon. Terveiset vielä kaikille tässä hengenpelastusmitallia odotellessa. Kuin kaksi marjaa pikkusiistimistä vailla Vanaja luonnon helmassa lintupönttö katolla Sisut lautalla. huviveneitä menossa ristiin rastiin. Tuli siinä mieleen, kun katsoin KB raadon nousua hissikuilusta näkyviin kannelle, ettei vaan sille kävisi kuin ihmisruumiille joka hukkumisen jälkeen nousee hetkeksi pinnalle vajotakseen taas uudelleen pohjaan, sen verran masentavassa kunnossa se kyllä oli. Saaristo näytti meille siinä kaikki parhaat puolensa, tyyni meri, lämmin ilma ja luonto kauneimmillaan sekä runsaasti purjeym. Lautalle ajaessamme minun Sisuparini ohjattiin hissille joka nosti autoja kannelle. Itsellä oli kuitenkin jonkin verran isänmaallinen olo, kun tuli ainakin siirrettyä yhden suhteellisen harvinaisen auton tuhoutumista, ja aika näyttää, josko vielä jaksaisi alkaa autontekoon
Arno itse oli töissä Porin Puuvillalla. Voisi sanoa, että ainakin mittarivarustus on Nallessa toista maata, kuorma-autolle sopivampi. Aikaisempaan Arnon Nalleen verrattuna tämän yksilön lava on toista maata, halkohommiin passelin kokoinen. Autojen osista tehdään kokonaisuuksia, joiden korjaaminen ei enää ole mahdollista tai kannattavaa. Toki hintasegmentin alapäähän sijoittuvan auton piensarjatuotanto on haastavaa. halkoja, sirkkeli, halkomiskone, kuljetusvälineet ja asiakaskunta. Maanrakennusta Sipoossa Lokakuisena aamuna 2004, vielä Kaksi veteraania: klapikauppias Arno Lehtonen ja Nalle-Sisu Heikot autot sortuu tiellä -Sisut senkun porskuttaa Kuvat ja teksti Jari Ala-Ilomäki Nalle-Sisun konttori on aikalaisekseen asettelultaan moderni, melutason kanssa taitaa olla kyllä niin ja näin. Kun yrityksen taivaanrannalla alkoi näkyä merkkejä epävarmasta tulevaisuudesta, päätti Arno jatkaa isänsä ammattia. Arnoa kiinnostuksemme kohteena oleva vm. 1971 Nalle-Sisu tyyppiä KL121 CG/3200 on palvellut vuodesta 1981. Ajankuvaa Kertakäyttökulttuuri on vallannut alaa viimeiset vuosikymmenet. Arnolle tämä on kuitenkin tietänyt lisäkiireitä. Ja niin se taisi tässä mielessä ollakin. Klapikauppaa Porissa Porilaisen Arno Lehtisen isä oli halkokauppias. Hyvän kontaktin luominen asiakaskuntaan on eduksi. Erityisesti tuon ajan tekniikalla toteutetut leveyden minimoimiseksi upotetut ovenkahvat ovat todella hieno yksityiskohta. Nyt, kun Arnon mittariin on kertynyt 79 vuotta ja Nallen arviolta runsaat kolmesataatuhatta kilometriä, on aika jäädä vähintäänkin ansaitulle eläkkeelle. Polttopuueli klapikaupassa tarvitaan tietenkin mm. Olikohan Nalle liikaa aikaansa edellä. Uutisen kuulleet asiakkaat ovat äkisti vähintään kaksinkertaistaneet normaalit klapitilauksensa. Fordin dieselillä varustettu Nalle on mitä ilmeisimmin palvellut suhteellisen vähillä korjauksilla: mitä nyt katsastuskuntoon on laitettu. Mutta silti, häkellyttävän moderni konstruktio Nalle edelleen on. Tarpeen vaatiessa näytäntö voidaan järjestää kiinnostuneille jonkin Vetkun keikan yhteydessä Arnolta saadun DVD-levyn avulla. Katsotaanpa paria esimerkkiä elannon hankkimisesta 1970-luvun alun kuorma-autoa käyttäen. Arno ei aio enää uusia kuorma-autonajolupaansa, joten Nalle menee myyntiin. Nykyään varsin menestyksekkäitä pieniä kuorma-autoja on tarjolla useilta valmistajilta. Näitä ei ole tarvinnut korjausten kannattamattomuuden takia hylätä. Ensimmäinen omistaja oli Porin kaupunki, joka käytti autoa kaapelinlaskutöissä. Joka on nähnyt Halonvoimalla -dokumentin TV:ssä tietää, mistä on kyse. Mittarivarustus on ilahduttavasti suoraa perua järeämmistä malleista. Tuotannontekijöiden yhteensovittaminen on taito, joka ratkaisee pelin. Kaikki tämä alkaa olla yhä tutumpaa myös raskaan kaluston puolella. Vastaavaa saa pienistä nykykuormaautoista hakea.. Kannattaa katsoa, josko ohjelma olisi vielä katsottavissa netissä. Se kertoi paitsi halkokaupasta, niin myös vanhan, veteraanikuorma-autoksi luokiteltavan Sisun jokapäiväisestä käytöstä. 6 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Kuinka moni lukijoista muistaa nähneensä viimeksi kuluneiden vuosien aikana Halonvoimalla -nimisen televisiodokumentin. Voisi sanoa perinteiset nostalgiasanat vanhoista hyvistä ajoista. Dokumenttiohjelma oli lähtökohta tälle jutulle, joka sitten Sisun kahdeksankymppisten kunniaksi laajenikin hiukan tarkastelemaan paria todellista arkipäivän veteraania. Henkilöauto voi mennä turvavarusteiden toiminnan seurauksena lunastuskuntoon verraten vähäisenkin onnettomuuden seurauksena. Jos tämä ei ole osoitus oikeasta palveluhenkisyydestä, niin mikä sitten on. Arnolla on ollut toisena autona ketterämpi Toyota Dyna. Auto oli Arnolle tullessaan runsaat satatuhatta ajettu
Toivotan tarinan veteraaneille töyssytöntä tietä! Kontio Sipoon Nikkilässä kunnallistekniikkatyömaalla lokakuussa 2004. Tehtävänsä nämäkin Sisut silti hyvin täyttävät, tuovatpa toden näköisesti sympaattisella olemuksellaan elinkeinonharjoittajalle ylimääräistä mainostakin. Ja harvassapa taitavat olla kansallisen ominaispiirteen mukaisesti nimetyt automerkit. Ja toden totta, mahdollisesta urakan ajanhukasta huolimatta Per-Olof Granfelt esitteli ystävälliseen tyyliinsä työvälinettään satunnaiselle ohikulkijalle. Sitten koittaa luopumisen aika yritystoiminnan alasajon myötä. Siispä soitto urakoitsijalle ja sopimaan tapaamisesta. Toivottavasti nostalgiatarinoita kirjoitetaan jatkossakin. Tähän asti on tultu ja vielä ainakin vuosi kuljettanee yhteisiä teitä.. Ainakin lupaavan näköisiä Niittikoppeja ja S-sarjalaisia on liikkunut meillä päin. Uusien autojen kohdalla käyttöä veteraani-ikäisenä ei oikein tohdi ajatellakaan: näinköhän kaikki tärkeät, yhä useammin tavanomaisin ihmiskyvyin käsittämätöntä tekniikkaa sisältävät, kokonaisuuksiksi kootut osat ovat tarjolla neljän vuosikymmenen päästä. Oman aikansa kelpo peruskuorma-auto Kontiokin löytää toivottavasti arvoisensa uuden kodin. Onneksi remonttitaitoja on ollut omasta takaa. Tänä hevosvoimakilpailun aikana sympaattinen Kontio on näkynyt joko pieni kaivuri tai maa-aineskuorma lavallaan työmaalle menossa tai tyhjänä kotiin palaamassa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 melko tuoreena ja tietämättömänä Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenenä, jouduin hieraisemaan silmiäni kotikunnan keskustaajama Nikkilässä. Muistaakseni olin juuri vienyt jälkikasvua päiväkotiin ja palailin työmaani suuntaan, kun valikoiva näköaistini havaitsi kadun varressa aivan ilmeisesti vielä työkäytössä olevan siistikuntoisen Kontio-Sisun. Tien sorapinta on nyttemmin korvattu asfaltilla. Kaiken kaikkiaan, pitkään on kahdeksankymppinen Sisu nimelleen uskollisena puolensa pitänyt, sillä moni ja paljon isompikin merkki on rinnalta kylmennyt. Sittemmin perustekniikaltaan yksinkertainen auto on kolmeensataantuhanteen kilometriin pääsemiseksi osannut osoittaa monitaitoiselle yrittäjälle remonttihommiakin. Per-Olof ja Kontio kotivarikolla lokakuussa 2011. Jalka siirtyi kuin itsestään Zetorin jarrupetaalille, ja tutustuminen tähän tosiolevaisen ilmiöön saattoi alkaa. Kun tämän jutun kirjoittamisesta sovittiin VetKu lehden päätoimittajan kanssa, muistui mieleeni tämä kotikunnan maanrakentaja etenkin, kun olen tutun Kontion säännöllisin välein kylänraitilla nähnyt ja kättäni tervehdykseen heilauttanut. Arnon tapaan Per-Olofkin on jo eläkkeellä. Sisun lisäksi tästä voitanee vetää ensimmäinen yhtymäkohta edellisen kappaleen halkokauppaan: asiakassuhteiden muodostaminen edellyttää oikeaa asennetta. Varaosien saanti tämän ikäisiin autoihin on ainakin virallista tietä melko toivotonta, mikä vaikeuttaa autojen käyttöä etenkin ammatinharjoittamisessa. Varaosalähteitäkin tuntui varastosta löytyvän. Per-Olof kertoi Kontion tyyppiä LV131 CVT/4400 olevan vuodelta 1974 ja alkujaan palvelleen sora-autona sekä sittemmin autokoulukäytössä. Nostalgia ja tulevaisuus Niin nostalgiselta kuin elannon hankkiminen veteraanikuorma-auton avulla kuulostaakin, tuntuu maailman nykymeno tekevän parhaansa hanketta vastaan. Porvoosta Hesarin ilmoituksen perusteella henkilöautolaanilta oli Per-Olof auton vuonna 1990 havainnut ja kaupantekoon ryhtynyt. Tilanne vaihtelee kylläkin automerkistä riippuen, mutta ainakin Leylandin kohdalla internethakujen lähimmät tulokset löytyvät Intiasta, jossa O.400 ja O.600 -sarjojen moottorit ovat vielä tuotannossa. Sylinteriputkien katkeaminen tuntuu olevan tämän myöhempien aikojen Pikku-Leukun ongelma. Paljolti vaihtoehtoisten varaosalähteiden varassa siis mennään, mikä vaikeuttaa tietysti kaluston käyttöä ja lisää oman työn merkitystä. Nyt merkin tulevaisuus näyttää vaihteeksi niin lupaavalta, kuin se näin pienellä valmistajalla ylipäätään voi. Yhden kerran hän aikoi työparinsa vielä katsastaa. 1970-luvun alun kuormaauto tositoimissa oli jo silloin huomiota herättävä ja sympaattinen näky
Muuan risteävän tien jonossa seisonut mieshenkilö kuului nimittäin halunneen ottaa siitä senkan! Ehkä Vetkulle perinteisen letka-ajon rajat on saavutettu etenkin, kun poliisin yhä niukemmista voimavaroista ei useinkaan riitä liikenteenohjausapua. Mobiliaan oli järjestetty paljon ohjelmaa Loska-ajojen osallistujat kokoontuivat tällä kertaa trendikkäästi Mobilian autokylään. Erityisen mukavaa oli seurata isän ja pojan, Eero ja Ilkka Ala-Maakalan työskentelyä. Kirjan syntyhistoria oli mielenkiintoinen kehitystarina ja kirjakin vaikutti onnistuneelta. Tässäpä peli tosimiehille tositoimiin: jämsäläisen Erkki Salmisen Kanadassa valmistettu nelivetoinen sotilaskuorma-auto Ford F-15 vuodelta 1946. Sen sijaan upean ruskan kirjaamia maisemateitä teitä riitti ennätyksellisen noin 70 autokunnan silmäniloksi. Teksti: Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Jari Ala-Ilomäki (JAI), Veikko Hoppula (VH) Loskaa vai kuraa -vaiko sittenkin ruskaa. Siinähän esillä olevat autot olivat voittopuolisesti vetkulaista alkuperää aina Sallisen kuljetusliikkeen alkutaipaleesta lähtien. wankelmoottorin käyttökohteita autoissa ja muualla sekä traktoreita, joiden joukossa oli harvinainen kotimainen Takrakin. Aamupalan jälkeen oli vuorossa Ari Perttilän kirjoittamaan Mikkolan kuljetusliikkeen 85-v historiikin julkistamistilaisuus. Sinne asti eivät osallistujille jaettuun pakettiin kuuluneet paukut kuitenkaan riittäneet ja aika ei antanut myöten niitä enää Mobilian kassalta lunastaa. Niinpä lähdöstä reitille muodostui hitaanlainen prosessi ja seuraavan isomman tien liittymään tultiin ajoittain hieman harvakseltaan. Meno tekstissä mainitussa kuoppaisessa ylämäessä oli kuulemma hieman täristävää. Rajalliseen tilaan oli suurista autoista saatu koottua hieno näyttely. Tämän seurauksena ruskan lisäksi punertamaan oli ruveta myös liikenteenohjaajana toiminen Virtasen Joukon nekku. Erityisen herkullisen lounaan jälkeen myyntisihteeri Miia Franssila esitteli kuntoutuskeskuksen sangen monipuolista toimintaa. Pienen sovittelun jälkeen pysäköintipaikka löytyi koko ennätykselliselle 70 autokunnalle. Ja sitten olikin aika suunnata Mobilian remontin vuoksi kiertotietä aamupalalle, jossa tavan mukaan nähtiin paljon vanhoja tuttuja ja tutustuttiin muutamiin uusiinkin kasvoihin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 Loska-ajot ajettiin tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin. (JA-I). Niinpä reitillä ei nähty loskaa eikä juuri kuraakaan. Täälläkin pysäköintitilan rajallisuus hidasti mittavan letkan asettumista aloilleen. Ennen osallistujille jaettuun ohjelmalehtiseen seuraavaksi merkittyä maanrakennuskonenäytöstä oli sopivasti aikaa tutustua Mobilian tyylikkääseen Yölinjalla -näyttelyyn. Homma sujui, vaikka vehkeet eivät aivan viimeistä huutoa olleetkaan. Ehdottomasti eräs mielenkiintoisimpia osuuksia tämänvuotisissa Loskaajoissa oli Tiekonehistoriallisen seuran kanssa yhteistyössä järjestetty vanhojen koneiden maanrakennusnäytös. Ylä-Kapeen tilan mailta Kurun Harmaata graniittia jo 1950-luvulta lähtien louhinut Kapeen Kivipojat Oy muistetaan vetkulaisten piirissä parhaiten Magneettimäen muistomerkin lahjoittamisesta vuonna 1993, kuten toimitusjohtaja Esa Parkkinen esittelyssään mainitsi. Autokokoelmaa sävytti omistajan mieltymys Englannin teollisuuden tuotteisiin. Yhtiö louhii kiveä vuosittain n. Tien päälle Mobilian pysäköintitiloja ei ole mitoitettu näin suurta kuorma-autojoukkoa ajatellen. Muiden järjestämissä ajotapahtumissa sovellettava yksilösuoritus kartan ja opasteiden mukaan saattaisi olla ainakin kokeilemisen arvoinen ratkaisu letkan pituuden alati kasvaessa, vaikka omat ongelmansa siihenkin liittyy. Maanrakennusnäytöskentän läheisyydessä olisi ollut myös Mobilian klassikkonäyttelyhalli. Lounaspaikalle Apilan kuntoutuskeskukseen Vesijärven rannalle kaikki kuitenkin löysivät hyvissä ajoin. Mausoleumissaan vähän Lenin-sedän tapaan lepäilevä Vetkun Republic jäi siis tällä kertaa näkemättä. Kyllä näkyi, että ensimmäistä kertaa työn teossa ei oltu. Esillä oli vaijerikäyttöisestä kaivurista lähtien 60-luvulle tyypillistä kalustoa. Kohti Magneettimäen muistomerkin emäkiveä Apilasta suunta otettiin kohti Näsijärven rantaa ja Kapeen kylää, jossa YläKapeen tilalla oli järjestetty talon isännän, Risto Ylä-Kapeen yksityisen autokokoelman ja Kapeen Kivipojat Oy:n toiminnan esittely. Niiden ohella oli tosin paljon muutakin mielenkiintoista nähtävää, mm. 10 000 m3, josta 2/3 menee vientiin
Olipa Terälahden pohjoisrannalla vuonna 1925 rakennettu meijeri ja laivalaiturikin. Ikään kuin sorvin ääreen palaamista juhlistaen. Teräkosken raitilla kohtasivat kyläläiset ja seutukunnan ihmiset toisiaan kaikenlaisissa asioissa. Majapaikkaan Murikan suuntaan käännyttiin lopulta Terälahden risteyksestä tiukasti oikealle, jyrkkään alamäkeen ja sillalle yli Teräkosken. Kelpaa näitä muistoja taas talven pitkinä iltoina kertailla. Kokouksen jälkeen juttua jatkettiin vapaassa muodossa. Murikassa ajot jatkuivat totuttuun tapaan saunomisen ja ruokailun merkeissä, mutta illaksi oli valmisteltu vetkulaisin voimin melko spontaanisti pienimuotoinen näytelmä, jossa oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Sahan tienoo oli kuitenkin kylän keskuspaikka etenkin, kun vuonna 1930 viereen rakennettiin liikerakennus, jossa oli pankki, posti, kauppa, puhelinyhtiö ja myöhemmin kirjastokin. Nostalgiateitä majapaikkaan Kapeen kylältä lähdettyä reitti kulki kivilouhosten välistä mitä melkoisinta maisematietä: mäkeä oli ja mutkaa, osin kiverää ja kuoppaistakin. Teräkoskessa näkyvä saha toimi 1830-luvulta 1980luvulle. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 Yhtiö myös jalostaa kaikkia pohjoismaisia kivilajeja, ollen nykyisin eräs Suomen tunnetuimmista luonnonkivien jalostajista. Piltzin Martin johtamassa kokouksessa osallistujia oli puheenjohtajan sanoin "harvinaisen runsaasti" ja keskustelua käytiin sitä myöten ajoittain vilkkaastikin. Lokomolla hallittiin tiehöylän teko jo varhain. Kokous ja kotimatkalle Seuran syyskokous järjestettiin perinteiseen tapaan sunnuntai-aamuna ennen kotiinlähtöä. Majapaikan Metallityöväen liiton Murikka-opiston portilla retkeläisiä tervehti aatteelle uskollisena vanha Tampellan tehtaiden saksalaisen Banningin vuonna 1929 valmistama höyryvasara, joka oli käytössä kesään 1977 saakka. Huomiota reilujen käyttövipujen lisäksi kiinnitti olemattomaan lämpöeristykseen nähden piskuinen lämmityslaitteen kenno lattialla. Täytyy sanoa, että säät tosiaan suosivat ajoja, sillä seuraavana maanantaina keli vaihtui syksylle tyypillisempään, jokseenkin pohjattoman sateiseen ja harmaaseen arkkityyppiin. (JA-I). Kuolleelta ei kylä näyttänyt vieläkään, joskin kovasti alemmalle aktiviteettitasolle lienee laskeuduttu. Aamupäivän kuluessa lähdettiin taas kukin suuntaamaan kohti kotikontujen tienoita. (JA-I) Fiskarsin sisänäkymä on korutonta kertomaa ajalta, jolloin ergonomiaa ei ilmeisesti vielä voinut valita opintojen pääaineeksi. Esillä oli Teräskarhu 9 vuodelta 1954, jonka konesuojaan oli ruuvattu veturitehtaan arvolle sopivasti kunnon valmistajalaatta
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Kurt Björkbom räjäytti mielestäni pankin turvaamalla aikanaan melko yleisen mutta nyttemmin jo miltei kadonneen Austin J4 mallin yksilön säilymisen. (VH) ) 10. (JA-I) Pälkäneelle päin lähti tällä kertaa Loska-ajopokaali jalopuisine tukikehikoineen. Auto oli vielä harvinaista avolavamallia ja nätti kuin karamelli, sillä sen olemus kieltämättä muistutti vihreää vaahtokarkkia. Palkinnon perustaja Olavi Sallinen (vas) onnittelemassa Aarno Kämppiä. Matti Launis (oik) ja seuran puheenjohtaja Markku Koskinen tarkkailivat luovutusta
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Mäntsälästä Loska-ajoon oli lähdetty vuoden 1966 mallisella harmaasävyisellä Volvo N86:lla, kuormana laatikoittain uunituoreita kuljetusyrityksen historiikkeja. Saföörin viran hoiti Eero Mikkola ja repsikan pestin Ari Perttilä.(VH) Volvo F88/1968, kaunis kuin kukka Olof ja Eija Stara osoittivat, että Pietarsaaresta on tasan yhtä pitkä(tai lyhyt) matka Kangasalle, kuin Pirkanmaalaisilla oli kesällä Pohjanlahden rannoille. (VH) 11
Teksti ja kuvat: Arto Rummukainen Vuonna 1939 Helsingin vapaapalokunta hankki tyylikkään puhdaslinjaisen Fargo FH4-60 auton, jolle käyttöä sitten varmasti paljon löytyikin ensin Talvisodan sytyttyä ja sitten aina vuoteen 1970 asti. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12 Kaikki pääkaupunkiseudun vetkulaiset olivat tietysti Helsingin vanhalla linja-autoasemalla torstaina 8 syyskuuta 2011 seuraamassa Palokuntapäivää ja tutustumassa sen laajaan paloautonäyttelyyn. Tässä vaatimattomia välähdyksiä niille, jotka eivät päässeet mukaan tähän Helsingin pelastuslaitoksen 150 vuotis-juhlatilaisuuteen. Fargo-tekstin alle on kuvattu maapallo, joka kokonaisena seisoo konepellin koristeena. Upea työvalo ja suuntaviitat ovat varmaan alkuperäisvarusteita.. Upean pyöreän muotoista nokan ulkonäköä ei häirinnyt yleisesti etupuskuriin asennettu pumppu, joka oli etuistuimen alla. Sininen varoitusvalomajakka lienee jälkeenpäin asennettu
Historiikit ja pienoismallit täydensivät mukavasti kaupan valikoimaa. Myymäläksi oli tuotu paikalle Kiitokorin vuonna 1972 Sisu BK84:n alustalle rakentama johtokeskusauto numeroltaan 100. Sisun alustalle rakennettu Bronto Skylift R 61 RPX nostaa 500 kiloa 61 metrin korkeuteen ja pumppaa siellä palopesäkkeeseen 3600 litraa vettä minuutissa. Auto hankittiin 1941 letkuautoksi, mutta muutettiin 1959 vaahtoautoksi, koska öljyvarastojen kasvanut määrä aiheutti uudenlaisia paloriskejä. Muuta kiintoisaa Valitettavasti ainoastaan lapsilla oli mahdollisuus tarkkuusruiskutukseen ja pomppulinnahyppelyyn. Ja lopuksi tuleva klassikko ja museoesine tositoimessa elokuun iltapäivän ruuhkassa Hakaniemessä: Helsingin pelastuslaitoksen uusin, viime vuoden joulukuussa käyttöön otettu nostolavaauto. Henkilökohtaista Paikalla oli parin käytössä olevan ambulanssin lisäksi kolme museo-ambulanssia. Sitten tikapuut kiinnitettiin kääntyvälle alustalle auton päälle. Palomies kiipesi tikkaat letku mukanaan, mutta nykyään nostolavan rakenteissa on vesiputket ja vesitykki valmiina. avattiin neljä ”kolaroitua” autoa hydraulisella leikkurilla, jotta kolarin uhrit saatiin ulos ja hoitoon. Näytillä olevista vanhin auto oli vuoden 1924 Volvo, uusimmat olivat edelleen käytössä olevia Scanioita. Yllättäen nostolava voidaan laskea myös auton tasoa alemmas esimerkiksi sillalta. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 13 Palomuseo Helsingin pelastuslaitoksella on ollut palomuseo vuodesta 1986 Erottajan arkkitehti Theodor Höijerin suunnittelemalla vuonna 1891 käyttöön otetulla paloasemalla. Vuoden 1940 Ford V40 V-8 moottorilla sopi myös paloauton alustaksi. Helsingin palomuseossa on peräti 28 autoa, joita säilytetään Roihupellon väestönsuojassa. Nykyinen johtoauto H16, sekin Sisun alustalla, oli työnäytösalueella ohjaamassa toimintaa. Monesta näytillä olevasta autosta oli postikortti. Ehkäpä remontin takia kaupunkilaisilla olikin nyt mahdollisuus nähdä näin laaja valikoima komeita punaisia ajoneuvoja. Korkealle kurottaa Alussa vietiin palopaikalle auton katolla irralliset tikapuut. Siinä on 2500 litran vaahtosäiliö ja 17 metriin yltävä vaahdotusmasto. Niin, tuo koriste on tietenkin pumppu ja tässä alaspäin menee musta kammen varsi.. Asema on remontissa ja museo avataan uudelleen vasta 2013 alkupuolella. Myynnissä olevat lippalakit ja t-paidat juhlistivat tänä vuonna 150 vuotta täyttävää pelastuslaitosta. Narinkkatorin puolella oli nykykalustoa ja työnäytöksiä. Näyttelyn lopuksi ne ajoivat poliisisaattueessa pois. Ohjelmassa mm. Auton toimitus tilauksesta käyttöön kesti yli 2 vuotta, siksi auto on vielä Renaultin ranskalaisella ohjaamolla ja muilla rakenteilla. Kotimaista autonvalmistusta edustivat 1980-luvun Sisu-peruspelastusauto ja johtokeskusautot. Tässäkin artikkelissa esitettyjä tietoja ja paljon muuta kiintoisaa löytyy Helsingin pelastuslaitoksen ja Suomen palomuseoiden sivuilta: http://www.hel.fi/hki/Pela/fi/Etusivu http://www.palomuseot.fi/ Palomuseoiden sivuilla esitellään muidenkin paikkakuntien paloautoja sivulla: http://www.palomuseot.fi/index.jsp?pid =520 Kustantaja Laaksosen sivulta löytyy Palomuseon hoitajan Jari Auvisen kirja Helsingin Palomuseon paloautoja, josta kaikki autot löytyvät: http://www.kustantajalaaksonen.fi/ Pelastustoimen tärkeydestä kertoo se, että näyttelyä kiertäessään kuuli aika usein tosi toimeen menevien hälytysajoneuvojen ulvontaa. Nostolava-autoja käytetään ihmisten pelastamiseen, mutta myös katon puhkaisemiseen palokohteeseen pääsemiseksi. Karua oli kuljetus vielä 1960luvullakin. Helsingissä toimii vakinaisen väen lisäksi viisitoista vapaapalokuntaa, joiden toiminnasta myös kerrottiin. Varmaan kaikille Vetkun jäsenille tuttu keula, mutta nyt harvinaisemmalla koristeella. Yli 40 tonnin painoinen järjestelmä tarvitsee alleen viisi akselia, joista tosin vain yksi on vetävä. Näytillä oli veneitä, nykyisiä paloautoja ja ambulansseja, vaihtolava-autoja, pakettiautoa kookkaampi savuimuri sekä valkoiseksi maalattu armeijasta tuttu Sisun tela-ajoneuvo. Ja 1960-luvulla tulivat nostolava-autot, joilla palomiehet pääsevät ilman kiipeämisen rasitusta suoraan paikanpäälle tehtäväänsä suorittamaan
Avonaisilla penkeillä istuvilla palomiehillä oli mutkissa tukenaan messinkikaiteet ja nahkalenkit. Päällikön ykkösauto Plymouth Valiant 100 aukaisi komeilla sinivalomajakoillaan tietä Ford F800 (vuodelta 1963) tikasautolle, joka oli käytössä peräti 27 vuotta. Viiden vuoden päästä ostettiinkin jo tikapuiden sijaan nostolava-auto korkeisiin paikkoihin: takana näkyy vuoden 1968 Fargo CT800. Tuulilasin läpi näkyy vanhojen ambulanssien riviä: lähinnä vuoden 1966 Fargo 100, taempana uudempia Mersuja. 14 Volvo LV64 vuodelta 1929 oli käytössä vuoteen 1955. Sillä päästiin jo yli 25 metrin korkeuteen.. Auton moottori käytti takakulmassa näkyvää pumppua. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Iloisella 1960-luvulla palokunta matkusti töihin amerikanraudoilla. Puuosat ja paljon muuta rakennettiin uudelleen palolaitoksen korjaamolla, kun auto saatiin ostettua takaisin. Mukana oli käsiruiskun lisäksi tikkaat, letkuja sekä työkaluja messinkiheloin koristelluissa puukaapeissa. Auto oli ehdottomasti lapsiperheiden suosituin valokuvauskohde. Fordissa on komeat tykkipyörät ja pidennetty ohjaamo. Tikapuut olivat vielä keino päästä korkealle
Auton varustus osoittautui huonosti Helsingin tehtäviin sopivaksi. Suuntaviittojen tilalle on kummassakin muutettu suuntavilkut lokasuojien päälle. Lieko korinrakentajilla ollut kiireitä vai kilpailutettiinko valmistajat autokohtaisesti, kun ohjaamot ovat erilaiset. Mahtavan isot työvalo ja sireeni koristivat kummankin nokkaa. Tyylikkään virtaviivaisen nokan keskellä näkyy ritilän takana ilmajäähdytteisen moottorin suuri jäähdytyspuhallin. vaihtovirtageneraattori, konesaha, savuimuri ja 10 tonnia nostava sähkönosturi. Auton keulalla onkin pumpun sijaan vintturi. Kuvan 31-numeroisessa autossa (AZ-61) oli pyöreämuotoinen hyvin huoliteltu ja takana osin näkyvässä autossa 32 (AS-719) karumpi ja kulmikkaampi ohjaamo. Nelivedolla pääsee heikommankin tien päässä olevalle pelastuskohteelle. Magirus-Deuz RKW10 oli vuodelta 1958. 15 Olympiavuonna 1952 hankittiin peräti kaksi tikasautoa. Se oli kömpelö ja ”hitaanlainen”, joten se siirrettiin jo kuuV E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Auto hankittiin Saksasta tehdasvalmiina raivausautona, jossa oli mm. Scania-Vabiksen alusta ja Nummelan rakentamat Åsbrinkin tikapuut kummassakin. Magirusta myytiinkin myöhemmin Neuvostoliiton Siperiaan rakennettavan BAM-rautatien työmaalle sillä perusteella, ettei sen jäähdytysjärjestelmä jäädy kovillakaan pakkasilla
Kirjan alun historiajakso – 20ja 30-lukujen teollisen vallankumouksen siirtyminen valtameren takaa Eurooppaan ja samalla suomalaisen autokannan eurooppalaistuminen – on kuvitettu alkuperäisin kuvin ja mainoksin, jotka ovat peräisin omista ja useiden harrastajien kokoelmista. 160 -sivuinen historiikki on ruotsinkielinen, mutta sisältää myös suomenkielisen yhteenvedon. Hinta 29,90 euroa Kirja on myynnissä kaikissa hyvinvarustetuissa kirjakaupoissa ja marketeissa sekä tavaratalojen kirjaosastoilla. ISBN 978952-92-9268-4 Luettavaksi!. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 Kuorma-auto on läpikäynyt lähes sadan vuoden aikana todella suuren muutoksen. Olli Blomberg: Mäntän Seudun Kuorma-autoilijat ry/Tavaraliikennettä kuudella vuosikymmenellä. ympäristö-, kiinteistöhuoltoajoneuvokunnossapitosekä pikakuljetusaloilla 160 henkilön ja yli 80 kuorma-auton voimin. Olli luovuttikin välittömästi yhden kappaleen Vetkulle, kuten on luovuttanut kaikki aiemmatkin julkaisunsa (ja niitä on jo aika paljon). ISBN 978952-92-9300-1, Mänttä-Vilppula 2011 pyöränjälkiä – transmar Toinen Ollin julkaisugeneraattorista kuluneen kesän aikana putkahtanut teos käsittelee erään muistorikkaimpiin lukeutuvan kesäkeikkamme isännän, ahvenanmaalaisen Transmar Ab:n puolivuosisataista historiaa. Kiitos Ollille! Teos on siitä mielenkiintoisella tavalla toteutettu, että kuvamateriaali, jota ei voitu sisällyttää itse teokseen, on julkaistu DVD-levyllä kirjan liitteenä. Kirjoittajat Matti ja Mikko Hiittu Kovakantinen, 152 sivua, värija mustavalkokuvitus. Kuormayksiköitä on reilut 250. Kirjan merkkiosio on sen sijaan kuvitettu Mikko Hiitun ja muiden harrastajien eri museoissa ja tapahtumissa kuvaamilla 20–50-lukuisilla museokuorma-autoilla. Kirja ei ole pikkutarkka merkkikohtainen tietokirja, vaan se on katsaus laajaan valmistusmaaja merkkikirjoon ja siihen, miten vuosikymmenet ovat vaikuttaneet yleiseen kuorma-autojen kehitystyöhön. Nämä kuvat ovat kuin kunnian osoitus nykypäiviin säilyneelle vanhalle museoautokalustolle, jota harrastajat ovat kunnostaneet ajokuntoiseksi vuosikausia. Yhtiö tuki toimintaamme pitkään myös kannatusjäsenyyden muodossa ja sen entinen liikennepäällikkö Stig Wärnman on edelleenkin jäsenenä. Transmar on tänä päivänä todellinen monialakonserni, joka toimii mm. Piikkinokasta bulldogiin kertoo lukijalle mahdollisimman laajasti kuormaautojen tärkeimmistä kehitysvaiheista vuosi kymmenittäin 1920-luvulta aina 1950-luvulle. Sattuipa niin somasti, että samaan tilaisuuteen rahtasi Mäntän seudun kuorma-autoilijoiden puheenjohtaja Asko Ritaranta suoraan painosta lämpimäiskappaleet vetämänsä yhdistyksen historiikista, jonka Olli on toimittanut. Olli Blomberg: hjulspår/Transmar Ab, Mariehamns Tryckeri 2011. Hieno oivallus. ISBN 978-952-472-142-4 Alfamer Oy. Kuljetushistoriaa Tavaraliikennettä kuudella vuosikymmenellä Kuorma-autontunnistuksen SM-kisan loppukoitoksissa Mobiliassa teimme taas kerran yhteistyötä jäsenemme Ollin kanssa, kuten niin usein ennenkin, aina Vetkun syntyajoista lähtien
Poimintoja kirjan kuvituksesta Ajalleen tyypilliseen tapaan pukeutuneet suomalaiskuljettajat tauolla Automiesten ruokalan eteen pysähtyneen, puoliperävaunulla varustetun 1930-luvun lopulta olevan Fordin luona. Mikkolan Sisut ulkomaan tavaralinjaliikenteen alusta 1950ja 1960-luvun taiteesta. Sotaan oli pakko mennä auton kanssa, moni autoilija osallistui Petsamon kuljetuksiin ja mutta lisäksi kohdalle osui polttoaineen kuljetus Pohjanlahden yli. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 Mille tahansa suomalaiselle yritykselle tai yrittäjäperheen yhtäjaksoiselle toiminnalle 85 vuotta on pitkä aika. Se on siis myös juhlan ja kirjan paikka. Talvella 1939 Eino Mikkola ajoi tukkeja August Eklöfin sahoille Porvooseen ja Tolkkisiin Chevroletilla, jonka perään oli kytketty paikallisen sepän valmistama perävaunu. Vaikka Mikkolat näyttävät pääsääntöisesti ohjanneen liiketoimintansa pitkiin asiakassuhteisiin, on matkalle sattunut monia jyrkkiäkin mutkia. Kirjoittaja on kyllä punonut paljon koko alan muutoksien punaisia lankoja yrittäjäperheen tarinan ympärille, mikä on osa sitä taustoittamista, mitä tieteellinen näkökulma edellyttää, mutta se vielä oikein riitä. Jos katsoo kirjaa laajemmassa vinkkelissä, niin edelleenkin suomalainen kuorma-autoala jää kaipaamaan sitä puuttuvaa historiatieteelliset kriteerit täyttävää teosta, jonka varaan sen kehityksen kuvausta voidaan ruveta rakentamaan. Historiakirjoittamisen keskeisiä viisauksia on lähdekritiikki ja vertailu; vertailu ihan mihin vaan, mikä antaa kuvan siitä, miten toiminta sujuu verrattuna vaikkapa Ruotsiin tai talouselämään kokonaisuutena tai kuljetusalaan. Onneksi on myös intoa kirjoittaa kirjoja. Arpen kanssa on sovittu, että opetellaan tämä tieteellinen kirjoittaminen. Mikkolan suvun yrittäjäuran varrelle mahtuu oikeastaan koko suomalaisen kuorma-autoliikenteen historia. Sen keskeisin arvo on siinä, että kolmen Mikkolan sukupolven tarina on koottu kirjaksi ja muiden luettavaksi. Kirjan näkökulma on yrittäjien oma; yrittäjäsukupolvia on jo kolme, joista kahden jälkimmäisen muistot valaisevat vanhempaa E. Yrityshistoriassa pitäisi olla yrityksen talouttakin käsittelevä osa, vaikkei se Suomessa ole tapana. Alan ulkopuolisena lukijana kuljetusalan monet kiemurat vuosien varrella hahmottuvat elävästi yrittäjäperheen kuvauksen kautta. Kun Suomen historiassa kaikkea katsotaan ”sodan avaimenreiän kautta”, niin Mikkolan suku on osallistunut poikkeuksellisen voimakkaasti sodankin kuljetuksiin. Mikkolaa ja hänen toimintaansa. Myös kirjan kuvitus tuo paljon uusia, mielenkiintoisia kuvia julkisuuteen. Toisaalta kirja hahmottaa myös Mikkoloiden kykyä tarttua ketterästi bisneksen kulmaan ja kehiä siitä itselleen sopiva osa tai sitten hylätä, jos siitä ei näytä kovin kummoista tulevan. Ari Perttilä on ehkä aloitteleva kirjailija, mutta toimittajakirjoittajana kokenut, mikä luonnollisesti näkyy tekstin sujuvuudessa. Kirja on siis hyvä lukukokemus. Mutta Suomesta puuttuvan kuorma-autoliikenteen historian kustantaminen ei ole yhden, pitkäaikaisesti menestyvänkään, yrityksen tehtävä. Martti Piltz Lukijan näkökulma. Mikkola vain 19 vuoden ikäisenä hankki auton ansiomielessä. Vuosi 1926 oli vielä kuorma-autoilun alkua, kun vanhempi E. Muistot ja kokemukset ovat varmasti olleet melko hyviä, kun uravalinnassa sekä autojen että yrityksen ratti on siirtynyt isältä pojalle. Varmasti kaikki, jotka vähänkin sitä tuntevat, muistavat E. Kirjasta valottuu hyvin se, että auton rattia ei kovin pitkään pyöritellä, jos ei yrityksen rattia osata kääntää ajoissa uuteen bisnekseen ja uusien asiakkaiden luo. Onneksi olkoon uudelle kuormaautoalan kirjoittajalla ja erityisesti tietysti Mikkolan suvulle pitkäaikaisesta menestymisestä ilmeisen vaikealla alalla
Tien täydeltä tietoa Vetkun järjestämä ja matkatoimisto Lapin Ekspertit Oy:n toteuttama kolJäämerentie 80 v, Petsamon liikenne 70 v. Ennen talvisotaa tuo reitti oli turistien suuresti suosima väylä; linjurivuorojakin Rovaniemen ja Liinahamarin sataman välillä oli useita päivässä. Tie kulki Inarinjärven lasku-uomaa, Paatsjokivartta juovatellen Salmijärvelle ja siitä tunturien yli Petsamovuonolle. Talvisodan päätyttyä maailma Petsamon läänissä muuttui taas entistä vilkkaammaksi. Mukana oli viitisenkymmentä alan harrastajaa kunnioittamassa niiden veteraanikuljettajien muistoa, jotka 70 vuotta sitten ajoivat päivästä toiseen, kelillä kuin kelillä, tätä yhdeltä sivultaan 531 kilometrin pituista reittiä. Lohet muuten jalostetaan ja pakastetaan täällä vuonolla. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 Petsamo-humpan sanoittaja runoilee, että kiveliöt jylhän Petsamon mittaamatta vielä on. Kesällä koko ruljanssin otti hoitaakseen valtion sitä varten perustama Oy Pohjolan Liikenne Ab. Voisi kuitenkin väittää, että kyllä suomalaiset automiehet tulivat ne mitanneeksi jo välirauhan aikana vuosina 194041, kun ajoivat tuhansia keikkoja Rovaniemen ja Jäämeren välillä. Viimeisin mittaus tehtiin mennen kesän lopulla, elokuun 19.-21. Kun Kolosjoelle (nyk. Tässä ollaan tauolla Kuvernöörinkoskella. Puna-armeija poistui alueelta huhtikuun puolivälissä 1940 ja välittömästi aloitti Suomen armeija (Autokomppaniat 42 ja 43) elintarvikekuljetukset Liinahamarin satamasta. Näkymä syntikummulta Pelastusvuorelle uuden Yläluostarin yli. Teksti:Juhani Heino Kuvat: Juhani Heino, Kari Niva (KN) Aina kun oli mahdollista, ajettiin vanhaa Petsamontien linjaa. (Ne jotka ovat historiankirjansa lukeneet, tietävät paikan). Tätä ainutlaatuista – tien varrella seisova näki parhaimmillaan kuormurin kumpaankin suuntaan joka minuutti – kuljetussavottaa jatkui juhannukseen 1941 asti, jolloin alkoi uusi sota. päivä, kun Veteraanikuorma-autoseuran järjestämä linjurimatka suuntautui noille raukoille rajoille. Entisen Yläluostarin tienoille rakennetaan mahtavaa uutta kompleksia, jonne tulee hotellija hiljentymistiloja myös turisteille.. Nikel) aloitettiin kaivostyöt, kasvoi myös tavaraliikenne runsaasti. Matkustajia kuljettivat Postija Lennätinlaitos sekä bussiyhtiö Petsamon Sekajunat. Onneksemme Petsamon alue oli vuoden 1920 Tarton rauhassa liitetty Suomeen, joten Liinahamarin satama oli käytettävissä. Talvija jatkosodan välillä oli Suomen ja Ruotsin riskittömintä hoitaa ulkomaankauppansa Jäämeren kautta, koska britit valvoivat Pohjanmerta ja sakemannit Itämerta. Tätä on ’Petsamon liikenteen kalusto’ tänään: Volvo White, lastinaan Jäämeressä kasvatettua atlanninlohta, jota pietarilainen yhtiö Baltberg tuottaa ja myy. Jäämeren tieksi kutsuttu reitti valmistui 5 metrin levyisenä soraränninä Ivalosta Nellimin kautta vuonna 1931
Nikelin tehtaiden ympäristössä ilma on tyynenä päivänä varsin harmaa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19 men päivän turnee antoi vahvan tietoiskun tämän eurooppalaisittainkin ainutlaatuisen kuljetussavotan vaiheista. Ruotsalaisia oli parhaimmillaan 500 autoa niitäkin. Mainittakoon vielä, että myös Möllärin Linjojen kuljettaja Pekka Mulari osasi pitkän kokemuksensa ansiosta täydentää paikallisten meininkien tutuksi tulemista. No sinne; kohti Aurinkoa!. Upein on tietysti venäläisten sotilaiden kunniaksi rakennettu muistoalue; täällä ei veteraania unohdeta! Outo yökerhon nimi näillä selkosilla: kreikkalaistyylinen Helios. Tuolloin suomalaisillekin tulivat tutuiksi sellaiset merkit kuin DKW ja Tatra. Tienpitoon oli määrätty toistatuhatta vakituista miestä (+ 75 mestaria) ja kausiluontoisesti keikkamiehiä tuhansin. (Kuljettajien ja apumiesten määrä oli kolmisentuhatta.) Lisäksi tiellä liikennöi ajoittain suuri määrä saksalaisia sotilasajoneuvoja. Yksityisiä oli lisäksi mukana toiset 500 kpl. Nämä piiput näkyvät hyvin myös Norjan puolelta, rajajokena lipuvan Paatsjoen takaa. Kaiken kaikkiaan tuon vuosisavotan aikana kulki Petsamon tiellä tavaraa (tuotiin viljaa, sokeria, rasvaa, koneita, polttoja voiteluaineita jne.; vietiin satamaan sellua, sahatavaraa ym.) noin 500 000 tonnia! Nuppiautojen kantavuudet olivat kolmisen tonnia, puoliperävaunuihin pantiin jopa 9 tonnia. Mitä tulee reitin ja varsinkin Petsamon alueen yleishistoriaan, niin matkustajat haukkoivat henkeään, kun eläkkeellä oleva kuljetusyrittäjä Matti Hepoaho tavan takaa muisteli nuoruusvuosiaan Petsamossa. Tietoa tuli monestakin suusta; kuljetushistoriaa valotti Vetkun puolesta Jari Kosenius ja varsinaisen tietopankin holvit avautuivat aina kun tutkija Martti Piltz sai mikrofonin. Erittäin mielenkiintoista, kuten myös varsinaisen matkanjohtajan, eräja kalastusoppaana Kuolan puolella retkeilevän AarnoTeppolan anti alueen lähihistoriasta ja nykynäkymistä. Pohjolan Liikenteellä oli 500 omaa autoa (V8 Fordeja 350 yksikköä ja Volvoja 150 autoa). Hän muisti myös mitä oli vanhemmiltaan ja isovanhemmiltaan kuullut; ja siis todella muisti! Ja paljon. Miettikääpä Keskinopeudet Petsamon reitillä olivat yleensä vain 20 km/h, plus tauot, joita oli pakko pitää: kuormaköysiä kiristettävä ja renkaita paikattava, mutta postilinjurit jysäyttivät useimmiten keikan yhtä soittoa: 19 tuntia sivu! Autojen määrä oli hurja. Keikkatahti oli suunnilleen kerta ja viikko ja jos ajoi 6 reissua kuukaudessa sai bonusrahaa. Hevosvoimia 100, jotka kaikki tarvittiin varsinkin kelirikkoaikoina
Pronssilaatta Magneettimäen muistomerkissä kertoo kaiken oleellisen.. 20 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Kaunispään huipulla kokoonnuttiin ryhmäkuvaan ennen Magneettimäen museotielle siirtymistä. Tässä sai vielä kuvata; ollaan Norjan Storskogin tullissa. Vetkun vuonna 1993 museotien varrelle pystyttämällä muistomerkillä pysähdyttiin kunnioittamaan kuljettajaveteraanien ponnisteluja maamme talouselämän ylläpitämiseksi vaikeina vuosina. (KN) Kaukanakin rajasta voi tienvarsilla nähdä sähköaitoja, haravoituja hiekkakaistoja ja hälyttimillä varustettuja sillanalusia. Eli vanhaa Petsamon tietä Nellimin kautta ei päästy, mutta löytyy tätäkin kautta reitti Petsamon tielle – kunhan Venäjän tiukasta rajasta päästään yli. Hotelli Petshengan ikkunasta seuraten asvalttimassojen jyrsintä käy Venäjällä siinä kuin läntisissä maissakin
Kevätpäiväntasaus ajetaan 24.25.3.2012 Hämeenlinnasta Iittalan ja Akaan kautta Valkeakoskelle. Toimintasuunnitelma 2012 Vuonna 2012 tulee täyteen 25 vuotta Veteraanikuoma-autoseuran perustamisesta. Omansa sai ainakin jokainen ajoon osallistunut autokunta. Powder-Trans panostaa liikenneturvallisuuteen – myös harrastusajoissa. Toimintasuunnitelmaan sisältyy Seuran tarkoituksen mukaisesti hyötyliikenteen perinnetiedon kerääminen ja tallentaminen. Jäseniä kannustetaan osallistumaan museoautoillansa paikallisiin perinnetapahtumiin ja SA-HK:n jäsenseurojen järjestämiin tapahtumiin. Ja silloin asiain käsittelykin sujuu. Lehti on haluttu ja odotettu. Toiminnan kehittymisen edellytyksenä on nuorten harrastajien kiinnostuksen herättäminen ja heidän aktivoimisensa mukaan toimintaan. Esitettiin kysymys, tarvitaanko rahaa johonkin muuhunkin. Seuran toiminnantarkastajaksi valittiin HTM Tarmo Männistö ja varalle kauppias Jussi Piirto Jalasjärveltä. Mobilian Museoajoneuvon päivän ja Mikkelin päivän tapahtumissa ollaan näkyvästi mukana. Hallitus oli esittänyt talousarviossa, että jäsenmaksut pidettäisiin ennallaan: varsinaiset jäsenet 40e, kannatusjäsenet 85e sekä liittymismaksu 17e. Henkilövalinnat Markku Koskinen Pornaisista valittiin edelleen jatkamaan Seuran puheenjohtajana. Republic 20:n, Kontio-Sisu L-131 CVT:n ja Ford D-300 rappuauton kuntoa ylläpidetään ilman suurempia. Siinä ajassa hyvin ehdittiin keskustella asioista, tehdä esityksiä ja hyviä päätöksiä. Jäsenmaksuista päätettiin hallituksen esittämällä tavalla. Suurta ryntäystä ei hallitukseen tälläkään kerralla esiintynyt ja kun erovuoroisilla ei ollut mitään jatkopestiä vastaan, oli asia käsitelty. Republic on yleisön nähtävillä Mobilian upeassa Classic-galleriassa ABCtieasemaketjun taloudellisen tuen turvin. Siksi hallitus ja toimitus haastaa jäsenistöä osallistumaan lehden tekoon. Suomen Automobiili-Historiallinen Klubi ry:n, Autohistoriallinen Seura ry:n, Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry:n, Veteraanimoottoripyöräklubi ry:n ja Veteraanikuorma-autoseura ry:n yhteinen museoajoneuvoalan edunvalvontatoimikunta on toiminut hyvin. Lahden Classic Motorshownäyttelyyn 5.-6.5.2012 on jo varattu tilaa toimintamme esittelyyn. kokoontumisajona Kiteelle. (VH) LOSKA-AJON PÄÄTTEEKSI VETKUN SYYSKOKOUS Jari Kosenius. Monta pientä juttua tekee ison lehden. Keskustelun aikana hallitukselle esitettiin harkittavaksi jäsenmaksujen nostoa vuonna 2013. Koko vuosi on juhlavuosi, ja juhlakeikaksi on nimetty Loska-ajo 6.7. Tulevana vuonna järjestetään perinteiset kolme ajotapahtumaa. Kesäkeikka järjestetään 14.17.6.2012. Seura toimii jäsentensä tukena ja harrastajien yhdyssiteenä. Uutena varajäseneksi valittiin Pauli Wiklund Viialasta, joka on tuttu Bedfordilla kulkeva TVH-koppimies. Seuran toimintaa kehitetään hallitusti niin, että sen asema perinnetallentajana jatkuvasti vahvistuu. ’Pate’ on yksi Kevätpäiväntasauksen 2012 pääjärjestäjistä. Harrastajavoimin tehtynä lehti vaatii toimitukselta paljon työtä yhteiseksi hyväksi. Sisu SH-4:n entisöintiprojekti saatetaan loppuun ja auto katsastetaan museoautoksi juhlavuoden aikana. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 21 Sunnuntaiaamuna kokoonnuttiin perinteisesti Seuran syyskokoukseen. Eräs vetkulainen saattoi jopa ymmärtääkin moisen turvallisuuspanostuksen merkityksen, päätellen siitä, että hän oli kuuleman mukaan käynyt ennen kotimatkalle lähtöään kiittämässä saamastaan henkilökohtaisesta lahjasta! C-J:n Vanajan kupeella huomioliivejään sovittelivat tyytyväisinä seuran puheenjohtaja Markku Koskinen ja rouvansa Seija Salento-Koskinen. Jäsenmaksut Vuodelle 2012 hyväksytyn talousarvion mukaan toiminta rahoitetaan pääasiassa jäsenmaksuilla ja lisäksi kerhotuotteiden myynnillä. Jäsenlehti VeteraaniKuorma-auto ilmestyy neljänä numerona myös vuonna 2012. Loska-ajo järjestetään 25-vuotisjuhlakeikkana 6.-7.10.2012 reitillä SiuroTampere. Tapahtuman yhteydessä pidetään Seuran syyskokous. Kattojärjestö SA-HK:n jäsenmaksuun käytetään nyt reilusti puolet jäsenmaksukertymästä ja Seuran autokaluston kunnollinen ylläpito vaatisi ainakin saman verran. Kokouksen puheenjohtajana toimi Martti Piltz ja päätökset kirjasi Jari Kosenius. Ajotapahtumista tiedotetaan edelleen myös jäsenkirjeillä. Hallituksesta erovuorossa olivat Aulis Hartikainen Juankoskelta, Tuure Hulmi Säkylästä ja Sture Palmgren Pernajasta. Kuusikymmentäkuusi jäsentä oli päättämässä vuoden 2012 suunnitelmista ja henkilövalinnoista. Veteraanikuorma-autojen ajotapahtumissa joudumme usein tilanteisiin, jolloin henkilöiden hyvä näkyvyys parantaa turvallisuutta huomattavasti, niin omaamme kuin muidenkin. Harrastustoiminnan valtakunnallista yhteistyötä kehitetään edelleen. Toiminnallista yhteistyötä maarakennusalan perinneyhdistysten Tiekonehistoriallinen Seura ry ja Maarakennushistoriallinen Seura ry kanssa tiivistetään. Loska-ajon osanoton suosio on erinomainen asia myös kokouksen kannalta, sillä väkeä on koolla runsaasti ja kattavasti ympäri maan. Syyskokous vei aikaa vajaan tunnin. lokakuuta. Kun kokous on iso, on hallituksenkin valmisteltava asiat tarkoin. Varajäsenten vuoden jatkopestin saivat Carl-Johan Blomqvist Turusta, Lasse Hietsalo Elimäeltä ja Tapio Nisula Jyväskylästä. Tapahtuman yhteydessä pidetään Seuran kevätkokous. Vetkun hallituksen jäsenenäkin veteraaniajoneuvoharrastajien yhteisen hyvän eteen puurtava turkulainen liikennöitsijä Carl-Johan Blomqvist toi hienoja tuliaisia tämän syksyn Loskaajoon; hän oli ostanut ison erän laadukkaita huomioliivejä, jotka lahjoitti osallistujille
Tämän, verkastahtisiin työnäytöksiin osallistuneen yksilön tulevaisuus sen sijaan näyttää hyvin aurinkoiselta. Teksti ja kuvat: ArPe. Hyväntuulinen tapahtuma yhdessä aurinkoisen kelin kanssa tuntui vetävän paikalle alan todellisten harrastajien ohella myös tavallisia kansalaisia tutustumaan entisaikojen työvälineisiin ja menetelmiin. Maamoottoreiden papatus oli katkeamatonta kaksipäiväisen tapahtuman ajan. Belarus-kaluston huollot ja pikkuremontit hoituvat paikalle kaartaneen huoltoauton turviin. Jorma Rekola on ratkaissut kotipihansa logistiset haasteet vuonna 1966 valmistuneella Valmet-pohjaisella Vilske PT –kuormaajalla. Kekkereiden päähuomion kohteena oli 60-vuotisjuhliaan viettävä Valmettraktorituotanto, joskin esillä oli laaja valikoima niin kilpailevia traktorimerkkejä kuin henkilöja kuorma-autojakin. Syksyinen Rauta ja Petrooli Iso osa Suomea on aikojen saatossa rakennettu Riuku-Vammaksilla, joista useimmista on jäljellä vain muistot. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 22 Fordson Club ry:n organisoima Rauta ja Petrooli –tapahtuma imaisi tänäkin vuonna satoja vanhoja rautoja yhdessä tuhansien kävijöiden kanssa Hyvinkään maaseutuoppilaitoksen laitumille. Toki traktoriharrastus on vetkuilua yleisempää, mutta mielestäni monimerkkikerhomme on tässäkin kohdin melkoinen rikkaus, jota tulee kaikin puolin vaalia ja ylläpitää. Vetkulaisena vieraana huomio kiinnittyi hyvin nopeasti lukuisiin maastamme löytyviin traktoriharrastajien merkkikerhoihin, joista valtaosa esiintyi tapahtumassa omalla osastollaan. Näytteilleasettajien arvioiden mukaan entisaikojen päristimet houkuttelivat paikalle noin 7000 vierasta, jotka saivat nauttia myös museolinja-autojen kyydistä matkalla pysäköintialueelta itse tapahtumakentälle
Juhlavuoden ensimmäinen yhteiskokoontuminen on seuran Kevätpäiväntasaus -ajo 24. Vehoniemen harjulta Mobilia siirtyi uusiin tiloihin Kangasalan Kisarantaan vuonna 1994. johtaja Elina Ijäs ja hallituksen puheenjohtaja Matti Höyssä.(Kuva: Mobilia) MOBILIA SÄÄTIÖ 25 v 700. Veteraanikuorma-autot kokoontuvat autonäyttelyyn ABC liikenneaseman alueelle Hämeenlinnan Tiiriöön lauantai-aamuna. Onnittelumme osumasta! Mobilia autoja tiemuseota pitää yllä Mobilia säätiö, jonka taustavoimina on 28 autoja tiealan yhteisöä, mm. Säätiössä mukana olevat yhteisöt vastaavat säätiön sääntömääräisestä toiminnasta edustajistoja hallitustyöskentelyn kautta. –25.3.2012. Pysäköintikin saattaa olla hieman haasteellinen, luotamme kuitenkin vetkulaisten kykyihin ja taitoihin. Valomerkin jälkeen – sitten sunnuntaina – on vuorossa Vetkun kevätkokous, kuten aina, jonka jälkeen toivotetaankin osallistujille hyvää ja turvallista kotimatkaa. Mobilia säätiön perustivat vuonna 1986 Olavi ja Lilja Sallinen nimellä Vehoniemen Automuseosäätiö. saimme kirjata Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenrekisteriin jo 700:nnen jäsenen. Autorekisterikeskus), Kangasalan kunta, Puolustusministeriö ja Tiehallinto (ent. Voi olla, että joku pääsee tanssahtamaankin. 700:n rajan ylittäjäksi osui kuhmolainen harrastaja Ilmo V Pulkkinen, jolla on tallennettuna ainakin Sisu Kontio LV 131(”TVH”)/1971, Man 415 4x4 /1964 sekä Bedford J6 -hyötyajoneuvot. Vuonna 1991 Vehoniemen Automuseosäätiö muuttui julkisyhteisöjen ylläpitämäksi säätiöksi, kun A-Katsastus Oy (ent. Onnittelumaljaa nostamassa Vetkun edustajat (vas.) Seija SalentoKoskinen, puheenjohtaja Markku T Koskinen, päätoimittaja Veikko Hoppula, Mobilian vt. Veteraanikuorma-autoseuran edustajana edustajistossa toimii Veikko Hoppula. Edustajisto ohjaa säätiön toimintaa ja siihen on nimetty jäsenet kaikista säätiön taustayhteisöistä. Matkaa jatketaan ylittäen Vanajaveden vesistö Sääksmäen sillan kautta, tavoitteena Hotelli Waltikka Valkeakoskella. Kimmo Levä on nimitetty 1.10.2011 alkaen Suomen Museoliiton pääsihteeriksi. Jäsenkunnasta 47 on toimintaamme tukevia kannatusjäseniä (yrityksiä, yhteisöjä tai henkilöitä), varsinaisten henkilöjäsenten määrän ollessa 653. Lasimäellä on tarkoitus nauttia kevyt kenttälounas ja tutustua lasimäen eri putiikkeihin. Mahdollisen aamupalan ja lähtöseremonioiden jälkeen veteraaniautokolonna suuntaa kulkunsa nykyisin Hämeenlinnan kaupunkiin kuuluvalle (ent. Säätiön hallituksessa harrastejärjestöjä edustaa Simo Pyykkönen. Hän siirtyi Mobiliaan päätoimittaja-toimitusjohtajan tehtävistä Urjalan Sanomista, jossa hän on toiminut vuodesta 2008. Ennakkoilmoittautumisten perusteella huoneet saadaan jaetuksi ripeästi ja sitten saunomaan matkan pölyt pois. Tässä yhteydessä säätiön museoiden ryhmään tuli mukaan Tiemuseo. Mobilia säätiön hallintoelimiä ovat edustajisto ja hallitus. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 23 Talvi tulossa – ja Kevätpäiväntasaus ajot Teksti Pauli Wiklund Vetkulaiset eivät vaivu talvihorrokseen ne valmistautuvat tulevaan. Kalvolan kuntaa) Iittalan lasimäelle. Näistä neljä seura on kutsunut kunniajäsenikseen. Ilahduttavaa nähdä, että suomalaisen kuorma-autoperinteen tallentamisesta kiinnostuneiden joukko kasvaa edelleen tasaisesti. Vehoniemen Automuseo, Suomen Sotilasja erikoisajoneuvohistoriallinen museo ja Tiemuseo ottivat Mobilian yhteiseksi nimekseen vuonna 1992. Näin tapahtumaa on puuhastanut järjestelyt vastuulleen saanut ’hämäläinen TVH-ryhmä’, eli Pauli ja Olli perhevahvistuksineen. Illan mittaan on luvassa ruokaa, puhetta ja pörinää. Lämpimät onnittelumme! Mobilia säätiön 25 v juhlaa vietettiin 28.10.2011. Saattaapa olla kahvipaussinkin aika juuri näillä kohdin. Pysähdyksen jälkeen matka jatkuu ”haasteellista reittiä” Akaan Toijalaan, jossa on tutustumista pariin yritykseen ja yhteen veturimuseoon. Mobiliassa uusi johto FM Heidi Rytky (35 v.) on aloittanut Mobilia säätiön ylläpitämän Mobilia autoja tiemuseon museonjohtajana 14.11.2011. Veteraanikuorma-autoseura ry. Maagisella päivämäärällä 11.11.-11. Tielaitos) tulivat mukaan säätiöön ja sopivat entistä laaja-alaisemman tieliikennemuseon perustamisesta
Sen sijaan tarinaa tuli kuin kotiseuturetkellä, mikä tietysti sekin oli hienoa. Törpöimmillään tilanne oli Kuvernöörinkoskella, joka on selkeästi Petsamon tiehen ja liikenteeseen liittyvä kohde, mutta oppaat eivät olisi edes pysäyttäneet bussia ilman meidän matkalaisten mölinää. Retki oli tilattu Petsamon liikenteen muiston vaalimiseksi. Rovaniemen ja Liinahamarin tien pituudesta suurin osa on nykyisen Suomen puolella. Oppaat, joita sentään oli kymmenen prosenttia matkalaisista, eivät oikeastaan tienneet asiasta mitään tai eivät halunneet tietojaan kertoa. Suoranaisesti Petsamon liikenteen liittyviä ruotsalaisten kuljettajien mökkikylä, Pohjolan Liikenne Oy:n majoitusparakki ja GM:n autokorjaamo. Odotimme kahvin kiehumista Parkkinassa varmaankin parisen tuntia. Vuonon perukka on aika matala. Juttelin Sallisen Olavin kokemuksista aikaisemmilta retkiltä, jolloin hän oli päässyt satamaan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 24 Vetkun Petsamon retki oli hieno elämys, puheiden mukaan kaikki olivat tyytyväisiä. Parkkina oli Petsamon lyhytaikaisen läänin ja sittemmin kunnan keskus. Kuva on vuodelta 1938 tai 1939. Teiden kulkuun olisi ehkä voinut myös hieman paneutua. Samoin Parkkinasta näköetäisyydellä sijainnut Trifona olisi ollut pysähdyksen arvoinen. Mutta sittenkin jää jäljelle paljon asioita. Aitoa vanhaa Jäämerentietä on autolla ajettavissa todella pitkiä pätkiä, mutta nykyisin Ivalon ja Virtaniemen tie jää ajamatta, kun Venäjän Federaatio ei ole kovin innostunut päästämään liikennettä Virtaniemestä Nautsin kautta Salmijärvelle. Talot ja tiet olivat tallella Petsamon liikenteen aikana, jolloin niitä paranneltiin, myöhemmin saksalaiset rakensivat parakkeja ja huoltorakennuksia lisää. Nyt ei tietenkään mitään näistä. Historian tosikkona esittelen muutamia ajatuksia seuraaville retkille. Kävimme kääntymässä Trirfonassa. Parkkinan ja Liinahamarin rakennuskanta säästyi tuholta talvisodassa. Minusta olisimme voineet yrittää vaikka etsiä näiden rakennusten ja vanhan tielinjan jäännöksiä pelkän seisoskelun sijasta. Pääsy sinne voi olla uudelleen varustautuvan Venäjän Federaation turvallisuuden kannalta niin vaikeaa, että antaa olla. Petsamon liikenteen tieoloista voisi saada hyvän kuvan ihan kotimaan alueella, mutta silloinhan ei ehtisi ulkomaille. Rovaniemi ja Ivalo olivat yhtä tärkeitä kohteita Petsamon liikenteen kannalta kuin satamakin. Petsamon liikenteen tarinoiden mukaan kuorma-autojono ulottui usein Trifonaan (noin 8 kilometriä) Liinahamarista, jopa pidemmällekin. Meillä olisi ollut aikaa tutkailla ja hämmästellä sitä PALJON JÄI SEURAAVALLEKIN RETKELLE Teksti: Martti Piltz Kuvat: Eila Häkkisen kokoelma, Martti Piltz (MPz) Parkkinan kylässä odottelimme kahvin kiehumista. Siellä oli pankki, sairaala, apteekki, erittäin komea vuonna 1938 valmistunut Petsamon Osuuskaupan rakennus, koulu ja vaikka mitä. Tietä jatkettiin kuitenkin tästä vuonna 1931 Liinahamariin, jossa oltiin syvän veden äärellä. Myöskin Saarenputaan silta oli tärkeä liikenteen onnistumiselle. Kumpaankin paikkaan rakennettiin isot varikot, joissa oli rakennuksia sekä henkilökunnan että kaluston hoitoon. Tämä hieman hämmästytti minua ja kuulemma muitakin. Postikortti, Eila Häkkisen kokoelma Erkki Liljan kautta.. Parkkina oli Jäämerentien pohjoispään huoltokeskus. Keskustelu siitä, pääseekö Liinahamarin sataman alueelle, on tietysti mielenkiintoinen. Taustalla on Osuuskaupan päärakennus, keskellä apostoli Andreaksen ja Pyhän Nikolauksen kirkko ja edessä kansakoulu. Olavi naureskeli, että pääsyn sallinut korkea viskaali siirrettiinkin sitten vartioimaan jotain purosiltaa Siperiaan. Kuitenkin Eric Björklund (Petsamon liikenteestä kirjoittanut Ruotsin Kuormaautoliiton viestintäpomo) on päässyt sinne, tosin ruotsalaiset ovatkin hannuhanhia. Trifonasta suunniteltiin aluksi Petsamon satamaa ja siinä näkyi vielä retkellämmekin oikealla oleva laituri. Postikortti, Eila Häkkisen kokoelma Erkki Liljan kautta
Yläluostari on todellisuudessa jokseenkin ainut paikka, missä suomalaiset taistelivat, siinäkin vain hetken. Pylväs tai hienosti sanottuna obeliski pystytettiin alun perin tähän Alaluostarin viereen. Keskieurooppalaisten (lue saksalaisten) alppijääkäreiden muistokivi on ensisijaisesti muistomerkki, ei hautapaikka, vaikka lähellä onkin ollut saksalaisten sotilashautausmaa. Tien lähellä taisteluita ei varsinaisesti ollutkaan, vaan noin 50 kilometrin päässä Litsajoella ja Titovkassa. Alaluostarilla oli kasarmi, Paikallahan on edelleen huonokuntoisena luostarikirkon kellotorni ja neukkusotilaiden muistomerkki. Postikortti, Eila Häkkisen kokoelma Erkki Liljan kautta. Saksalaishyökkäys meni aivan plörinäksi ja tappiota tuli noin 2 500 sotilasta, mikä on tietysti paljon ihmishenkiä, mutta vain murto-osa kivessä mainitusta määrästä. Nykyinen Nikelin ja Zapoljarnyin tie noudattaa karkeasti samaa linjaa. Taustalla on Pelastusvuori (Spasitelnaja), jonka oikealla puolella näkyi nyt lentokentän kasarmeja ja oikealle menevä maantie, joka oli saksalaisten huoltotie Titovkaan. Nikelin keskustassa ihailimme tätä Petsamon Suomeen liittämisen muistokiveä, tosin hieman sen tehtävä oli muuttunut. Kolosjoen kaivosyhdyskunnan suomalainen rakennuskanta olisi oman messunsa arvoinen, mutta hukkasin kuvani jonnekin. Alkuperäinen Jäämeren tie kulkee nykyisin vähän nukkavieruna reittinä Salmijärveltä Kuvernöörinkosken kautta lähelle Zapoljarnyitä. Kivi on louhittu Liinahamarista. Olimme siitä noin parin kilometrin päässä. Eila Häkkisen kokoelma Erkki Liljan kautta. Yläluostarista erkanee tie Titovkaan ja Litsajoelle. Tämä 9 metriä korkea paasi ehdittiin pystyttää kesällä 1939. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 25 ”oikeaa” Jäämeren tietä. Ihan pienellä lisämutkalla olisimme nähneet paljon! Parissa päivässä ei ihmeitä ehdi. Kun ostetaan asiantuntijapalveluja, matkan hinta kestää näköjään puolen tusinaa asiantuntijaa ja tiettävästi matkanjärjestäjälle oli hyvinkin tarkkaan selvitetty, mikä on asiakkaiden kiinnostuksen kohde, niin voisi toivoa hieman enemmän. Kuvernöörinkoskella oli majatalo ja tiemiehen tukikohta. Retkemme kuvassa näkyvät kasarmit, rakenteilla oleva luostari ja keskellä saksalaisten tie ja sen Naamajoen ylittävä silta ja edellisen sillan paikka. Titovkaan erkanee tie kuvan keskeltä vasemmalle. Salmijärven kylän, josta tie erkaantuu kaivokselle, suomalaiset tuhosivat olemattomiin jo talvisodassa. (MPz). Sitä paitsi alueella kasvoi metsää ja osittain mäntymetsääkin Petsamon liikenteen aikana. Sodan taistelujen muistoja tai jälkiä on vähän Jäämeren tien tuntumassa. Yläluostarilla oli paitsi luostaria ja sen melko laajaa rakennusryhmää myös majatalo ja laajat niittykentät. Kun Kaulatunturin (= Kolosjoen eli Nikelin) kaivoskuilua rakennettiin, rakennettiin myös korkealle tunturin rinteeseen tie, Nikkelinmaantie, jota ei pystytty talviaikaan käyttämään edes Petsamon kuljetusten aikana. Joki oli ennen ja on nytkin Naamajoki. Yläluostariin valmistui lentokenttä talvisodan jälkeen ja on ollut siitä lähtien jatkuvassa käytössä ja on nyt nimeltään Korzurovo. Kun kylä kuitenkin oli Petsamon toinen suuri taajama, tienristeys ja erittäin usein Petsamon liikenteen muistelmissa mainittu paikka, olisi sekin ollut kiinnostava. Verrattuna muihin Saksan valiojoukkoihin, Pohjois-Suomen ja Norjan joukot selvisivät todella vähällä
Jos kiinnostaa niin ottakaa yhteyttä. Yhdistelmä edustaa välirauhanaikaista Petsamon liikenteen ajoneuvoa tyypillisimmillään. Tiedustelut Tuusulan Automuseo Kirsti tai Raimo Stenvall p. Austin kuorma-auton lokasuojat. Lokasuojat ovat käyttämättömät, vain pientä ulkovarastoinnista johtuvaa pintaruostetta. Mukana paljon hyväkuntoisia varaosia (mm. 1964. Akut poistettu. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 26 MYYDÄÄN Loistokuntoinen Mercedes-Benz L 1113/4200 vm. 1920 ovaalin muotoisessa kentässä). Tiedustelut Kaj Bremer, Hanko p. 0400 324 261 kaukokaistamo@dnainternet.net OSTETAAN. sitten. jousipakat, kardaanit, lokasuojat, ovet, konepeitto, taka-akseli paripyörineen ja renkaineen ym.). Tiedustelut p. 0400 225 934. Tied:Veikko.hoppula@vetku.fi Ford Thames Trader 40 / 1958 Tehtaan käytössä ollut paloauto varusteineen. Kannattaa kysyä. 1940, eli ”Hävittäjä-Hoppa” puoliperävaunuineen. rekisteritunnus UCZ-13, käyttöönotto 27.2.1964. Katsastettu viimeksi 18.5.1977 Karjaalla, josta ajettu Hankoon kuivaan talliin, sen jälkeen ei ajossa. 040 707 2177 / Pentti Parasta päällepantavaa talven keleihin LÄMPIMÄT COLLEGEPUSEROT VETKUN LOGOLLA! Nyt saatavissa laadukkaita, lämpimiä collegepuseroita, joihin on painettu Veteraanikuorma-autoseuran logo (seuran oma Republic 20 vm. Säädöt Perkins 4.108:n mukaiset. Väri vihreä, ohjaamo maalattu 1970 -luvun puolivälissä. Mobilian uusi näyttelykausi lähestyy tavaralinjaliikenteen tehdessä halliin tilaa aivan toisenlaiselle kalustolle. 0400 872 038 Hävittäjä ilman siipiä Mobilian Yölinjalla –näyttelyssä on herättänyt ihastusta siististi entistetty Ford 099T vm. Liukkosen Erkka tuumaili, että jos Hävittäjälle löytyisi varmasti hyvä koti, saattaisi hän jopa heltyä luopumaankin aarteestaan. 350 000 km. p. Jäähän halikkolaistalliin vielä yhtä ja toista harrastekalustoa. Kulmalan kori. Vihjeet: Kauko Kaistamo p. Erkkaa voi aiheesta jututtaa p. Bedford varaosia. 1958 ja LA-1413 vm 1968 200e/kpl. Myös vanhalla logolla varustettuja tuotteita saattaa olla vielä jonkin verran varastossa, viimeisistä on tullut keräilytuotteita. Muistitiedon mukaan vuosimalli n. 050-552 6416 (Tammelassa) Vaihtolavalaitteisto n. VETKUN KEIKKAVIDEOT DVD:llä ovat mieluisia muistoja nostalgisilta keikoilta. Kipillinen kappaletavaralava. VAUNUMERKKI Vetkun vaunumerkki, pronssiseoksesta valettu tyylikäs ovaalin muotoinen laatta, jossa Republicin sivukuva kuuluu jokaisen veteraanikuorma-auton jäähdyttimen säleikköön. Museorekisteröity kuorma-autona. vuoden 1975 tyyppiä, asennettavaksi Mercedes-Benzin rungolle (leveys 900 mm). 0400 450 585 (Raimo), raimo.stenvall@r-stenvall.fi tai 0400 453 255 (Kirsti) CAV DPA 324 -jakajapumppu, peruskunnostettu, mutta ollut varastoituna 20 v. Hinta 6200 Mersun osia: Vetäviä etusiltoja LA-321 vm. Ent. Myös M-B W124 laseja 40-100e/kpl. TYYLIKÄS NAHKAVYÖ ARVOKKAALLA VETKU-SOLJELLA on hieno lahja jokaiselle automiehelle. Koko erä edullisesti. 1950. Moottoria käytetty viimeksi 2 v. Ajettu n
Näin saisimme lehtemme pysymään mielenkiintoisena ja samalla toteuttaisimme erästä seuramme tärkeintä tavoitetta, alan historiantiedon tallentamista. Vuosien varrella tallennettujen ajoneuvojen, varusteiden, kirjallisuuden ja tietenkin myös alan tietouden määrät kasvoivat sellaisiin mittoihin, että niille piti saada asianmukaiset säilytystilat. AVUSTAJIA KAIVATAAN Lehtemme kaipaa apua sisällöntuottamiseen. Yhteyttä toimittajaan voi ottaa sähköpostilla, kirjeellä, postikortilla tai puhelimella, yhteystiedot löytyvät tämänkin lehden etukannen sisäsivulta.. Mikäli hallussasi tai tiedossasi on kuorma-autoihin tai kuljettamiseen liittyvää vähänkään vanhempaa aineistoa, kanna sinäkin kortesi kekoon. Tässä ei vaadita kirjallista lahjakkuutta eikä pilkkuja viilailla. Speed Wagon 2 J 5 / 1935 Renault Nervasport/3200 / 1935 Studebaker 4D Sedan Commander / 1938 Zündapp KS-750 / 1943 Dodge WC-54-3/4 ton 4x4 / 1944 ZIS 110 4D Sedan / 1948 Mockba M1A (Tähti) / 1950 BMW 4 D Sedan 501-6/2835 / 1955 Willys Pick-Up 4T/3000 / 1957 Mercedes-Benz 4D Sedan 180 C / 1962 Magirus-Deutz Pluto 200 K/4600 / 1964 Dodge Coronet 440 Sedan / 1966 Honda ST 70 / 1971 Ciroën D-Super 5 DS-21-M/3120 / 1972 Winha Automatic 340 / 1977 Nissan Vanette /1984 BSE Aixam A741 /2007 Tallennetta on saatavissa Vehoniemen Automuseosta edulliseen 30 euron kappalehintaan. Olavi perusti vaimonsa Liljan kanssa vuonna 1982 Vehoniemen Automuseon, jonka suojiin kalusto ja arkistot sijoitettiin. Ainakin osoittaisivat nuoremmalle polvelle, miten ennen on toimittu. Olavi ja hänen perheenjäsenensä esittelevät tällä tallenteella museon tärkeimpiä ajoneuvoja ajellen niillä kangasalalaisissa maisemissa ja kertoen samalla osan jokaisen tarinasta.Tervetuloa kyytiin! Ford T Ames Runabout /2540 / 1919 Rugby Touring / 2650 / 1924 Chevrolet Capitol Truck /3155-28/1928 American LaFrance Type 91-PWT / 1928 Marmon Big Eight H3450 / 1930 R.E.O. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 27 Olavi Sallisen elämä on pienestä pitäen sisältänyt autoja, autoja ja taas autoja.Ammattiautoilija-perheeseen toukokuussa 1932 syntynyt pieni poika leikki ensimmäiset leikkinsä kuorma-autojen parissa kotipihallaan Karjalan Kannaksella. Pienetkin autoiluun liittyvät tapahtumat, vanhat valokuvat (joista on tiedossa mitä ne esittävät ja milloin otettu), erilaiset ”arkistopaperit” jne. Kynä rohkeasti käteen ja asiaa paperille omin sanoin. Elämän edetessä vanhojen ajoneuvojen tallentaminen kehittyi rakkaaksi harrastukseksi, joka vei miehen mukanaan. Jäämme toiveikkaina odottelemaan yhteydenottoja. kiinnostavat varmasti muitakin vetkulaisia. Hienointa olisi, jos eri puolilta maatamme löytyisi muutama kirjoittaja, jotka tarvittaessa voisivat avustaa toimitusta oman toiminta-alueensa (tai erikoisalansa -) aineistoilla. JA KAIKKI KULKEE… Uusi DVD tallenne esittelee Vehoniemen Automuseon tallenteita. Vain siten jälkipolvet pystyvät ymmärtämään, miten niitä on aikanaan käytetty, millaista ääntä tai tuoksua niistä on lähtenyt ja millaista erityisosaamista niiden kuljettajilta on vaadittu. Hänen periaatteensa on aina ollut, että kaikki tallennetut ajoneuvot tulee säilyttää käyttökuntoisina ja ajokelpoisina
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC