V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC
28-29 Wanha valokuva kertoo ................... 32-33 Hallitus tiedottaa ......................................... 16-21 Romanttista ruostetta .................................... 35. 7 Hangon evakuointi maaliskuussa 1940 ............ 3 Rautatiet Suomessa 150 vuotta ja rautatien autotkin lähes 100 vuotta .................... Kaasalainen Harjavalta p. 34 Kauppapaikka .............................................. 4-6 Uutistapahtumia ....................................... 12 Lukijan kynästä ....................................... 24-26 Vetkun toimintasuunnitelma vuodelle 2013 27 Autoilijaveteraani muistelee ....................... 0400 278 963 hannuilmari48@jippii.fi Vastaava museoajoneuvotarkastaja Arto Rantala Tampere p. 13 Power Truck Show 2012 ............................... 0400 576 212 aulis.hartikainen@pp.inet.fi Lasse Hietsalo Elimäki p. 040 571 1159 sihteeri@vetku.fi Carl-Johan Blomqvist Turku p. 0400 828 441 Sture Palmgren Pernaja p. 22-23 Tonkka-aikaan ................................... V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 48, 36201 KANGASALA Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Tapiola-pankki TAPIOLA 363630-2797181 IBAN: FI83 3636 3002 7971 81 www.vetku.fi sähköpostit: sihteeri@vetku.fi Hallitus Puheenjohtaja: Markku Tapio Koskinen Pornainen p. 0400 626 770 yrjo.kaasalainen@luukku.com Jouni Kallio Kurikka p. 040 590 4850 talous@vetku.fi Wanhat Sisut ja Vanajat -kerhon yhdysmies Hannu Kettunen Juankoski p. 0400 449 009, markku.tapio.koskinen@vetku.fi Varapuheenjohtaja, jäsenasiat, Jari Kosenius Riihimäki p. 0400 838 355 arto.rantala@tuubi.net SISÄLTÖ 4 / 2012 Info-sivu ........................................................ 8-11 Porrasauto palasi lentokentälle .................. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Aulis Hartikainen p. 0500 315 271 Talous Anu Mesiranta, Kangasala p. 040 592 7295 jari.kosenius@vetku.fi jasenasiat@vetku.fi Sihteeri Pauli Wiklund Kylmäkoski p. 0400 769 637 lasse.hietsalo@pp.inet.fi Tuure Hulmi Säkylä p.0500 590 095 hulmi@netti.fi Yrjö S. 14-15 Loska-ajot 2012 ............................................ 040 500 3212 jouni.kallio@netikka.fi Tapio Nisula, Jyväskylä p. 30-31 IAA Nutzfahrzeuge 2012 ....................... 2 Päätoimittajalta ja puheenjohtajalta .................
Jäseniä on seuraan tullut kiitettävästi lisää eri puolelta Suomea. Tapaamisiin Kevätpäiväntasausajossa 23.03.2013 Kangasniemi – Pieksämäki! Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta teille! Puheenjohtaja Markku T. Kun vain osaa kuunnella, on mahdollista usein myös oppia jotakin usein hyödyllisiä, mutta aina vähintäänkin mielenkiintoisia asioita. Jos lukijoista merkittävä osa on ollut tyytyväisiä tuotteeseen, voinemme kaiketi tuntea myös jonkinasteista onnistumisen iloa. 1964 kulkueen keulalla Hämeenkyrön idyllisellä maisemareitillä. Paperille painetulla tiedolla on edelleen paikkansa yhteiskunnassamme ja tulee varmasti olemaankin vielä monien sukupolvien ajan. Siksi meidän perinnetallennuksen harrastajien tulisikin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti kaikkia erilaisia tallennusmuotoja, sekä vanhoja että uudempia. Nykyteknologia on tuonut käyttöömme lähes rajattoman kapasiteetin digitaalista tallennustilaa niin fyysisessä kuin virtuaalimaailmassakin. Seuramme 25:nnen toimintavuoden kohta päättyessä haluan lausua parhaimmat kiitokseni kaikille, jotka eri tavoin olette osallistuneet VetKu lehden toimitustalkoisiin! Ilman teidän panostanne se ei olisi onnistunut. 040 411 6483, veikko.hoppula@vetku.fi Painos n. Kotoista pöytälaatikkoa parempia paikkoja mainitunlaisen aineiston tallentamiseen ovat esimerkiksi alan harrastejärjestöjen (kuten Vetku!) ja museoiden arkistot. Mediakortti:www.vetku.fi ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Jäsenistölle toivotan ahkerointia projektien parissa, jotta saamme keväällä valmiiksi uusia museo tavara-autoja Vetkun keikoilla esiteltäviksi. Vuodenvaihteen jälkeen seuran toimintaa johtaakin taas uusi hallitus ja toivon että se tekee hyviä päätöksiä Vetkun parhaaksi. Niille, jotka vierastavat tekniikan viimeisimpiä villityksiä, on edelleenkin tarjolla myös perinteisempiä menetelmiä. Koskinen Päätoimittajalta Puheenjohtajalta Vanhojen automiesten tarinoita on aina mukava kuunnella. ILMOITUKSET Jäsenistön ilmoitukset veloituksetta. Haastattelut, valokuvat tai videot voidaan tallentaa digimuotoisina helposti ja nopeasti monikäyttöisiin tietovarastoihin, joista niiden etsiminen, jakelu ja hyödyntäminen on myös tulevaisuudessa mahdollista. ARTIKKELEIDEN KUVAT I lman mainintaa Vetkun arkisto Hiljaisen tiedon tallentamisesta – taas kerran. Menestyksekästä uutta perinnetallennusvuotta 2013 toivottaen Wexi VetKu 4 / 2012 ISSN: 1795-4452 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry, Päätoimittaja: Veikko Hoppula Kangasala p. Olette kaikki tervetulleita! Kiitokset teille, vetkulaiset, jotka järjestitte meille hienosti perinteiset kevät-, kesäja Loska-ajokeikat! Kiitos myös talkooporukalle, jotka Kangasalalla olette ahkerasti rakentaneet Sisu SH-nelostamme! Kiitos kuuluu myös Vetkun 25-vuotisjuhlatoimikunnalle, minun mielestäni olivat hyvät juhlat. Me lehden tekijät olemme sen avulla pyrkineet osaltamme toteuttamaan erästä Veteraanikuorma-autoseura ry:n perustavoitteista, suomalaisen kuorma-autoliikenteen perinnetiedon tallentamista. 1000 kpl Painopaikka: Aaltospaino, Tampere VetKu on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on toimia jäsenistön keskinäisenä yhdyssiteenä ja informaatiokanavana sekä toteuttaa Seuran ulkoista viestintää web-sivuston ( www.vetku.fi ) ohella. Olennaista on, että se kokemusperäinen tieto, joka kuulijalle siirtyy ainoastaan suusanallisin keinoin, on kovin herkästi katoavaa sorttia. Julkaisua tuotetaan vähintään neljä numeroa vuodessa. Magirus-Deutz Pluto vm. Ovatpa jotkut tämänkin vaatimattoman jäsenjulkaisun lukijoista kertoneet jopa tallentaneensa lehtiä ja selailevansa ajoittain myös vanhempia numeroita. Kuva Sliippikuva.net. KANNEN KUVA: Kannen kuva: Loska-ajo 2012 Siuro – Tampere kunnioitti menneiden vuosikymmenten perinnettä, jolloin Yhtymä T Sallisen Magirukset liikennöivät Valmetin tehtaiden välillä. Toimitus ottaa mielellään vastaan vinkkejä sisällön kehittämiseksi sekä tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi. Jakelu seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille ja alaan liittyville viranomaistahoille. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 3 Hyvät vetkulaiset! Taas on vuosi kulunut ja olemme viettäneet hyvän Vetkun 25-vuotisjuhlavuoden. Vuosituhansia käytetty tallennusmenetelmä, kirjoitettu teksti, ei sekään suinkaan ole menettänyt arvoaan tässä teknologisen kehityksen myllerryksessä
(JA-I) V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 4. Veturi on sarjansa viimeinen yksilö, koneistoltaan jo vierintälaakeroituna 'Rulla-Pekaksikin' kutsuttu. VetKu on jo juhlistanut rautateiden merkkivuotta tämän vuoden ensimmäisessä lehdessä Pentti Ketolan ansiokkaalla artikkelilla ’Puolivuosisataa VRautokalustoasiaa’. Näin asiakkaat säästävät polttoaine-, kalustoja henkilöstökuluissa. Juna on saanut kuitenkin nimensä salonkivaunusta, jonka Walter Ahlström rakennutti omaan käyttöönsä. Näiden aikana Rautatiemuseolla ja läheisellä Hyvinkään asemalla oli rautateitä ja erityisesti sen kalustoa hyvin laajasti esittelevä näyttely, työnäytöksiä sekä ajeluja museokalustolla Hyvinkää-Karjaa-Hanko rataosalla. Suomen rautateiden 150-vuotisen taipaleen aluksi Helsingistä lähti aikataulun mukainen juna Hämeenlinnaan 17.3.1862 kello 8.00. Myöhemmin tämä A100-vaunu tuli VR:n johtajien käyttöön ja on nyt kunnostettu museoja edustuskäyttöön. VR Group tarvitsee autoja tietysti myös oman toiminnan pyörittämiseen, esimerkiksi tarvikekuljetuksiin, ratojen ja turvalaitteiden rakennus-, huoltoja korjaustöihin sekä pelastustehtäviin. Monet yhtiöt ja yhdistykset järjestivät omia tilaisuuksiaan ja osallistuivat merkittävimpään tapahtumaan eli Hyvinkään Rautatiemuseon museopäiviin 11.-12.8.2012. Suomessa on tänä vuonna juhlittu rautatieiden 150-vuotista taivalta. Niillä esiteltiin VR:n toimintaa ja halukkaat pääsivät matkustamaan Valtteri-juhlajunalla. Alueella oli myös Valtionrautateiden, sen seuraajan VR Groupin ja sidosryhmien hyvinkin erikoista autokalustoa. Museopäivät olivat myös kuorma-autoharrastajille kiinnostavin tapaus. VR Groupin tytäryhtiöt Oy Pohjolan Liikenne Ab, Oy Pohjolan Kaupunkiliikenne Ab ja Transpoint International –yhtiöt kuljettavat autoilla matkustajia ja tavaroita. Helsingin rautatieasemalla oli näyttely ja vehmas laituripuutarha juhlan kunniaksi. Tapahtuman kunniaksi VR Group järjesti tänä vuonna kymmenkunta asemapäivää ympäri Suomen. Sen dieselveturi on Dr13 2349 ja vanut 1940-70 luvun puuvaunuja. Jo ennen artikkelissa kuvattua puolen vuosisadan aikajaksoa Teksti: Arto Rummukainen ja Jari Ala-Ilomäki Kuvat: Arto Rummukainen (AR) ja Jari Ala-Ilomäki (JA-I) Höyryn voima näyttää mahtinsa! Hr1 eli 'Ukko-Pekka' -sarjan veturi 1021 lähestyy Hyvinkää-Karjaa välillä Kirkniemen aikataulunmukaista pysähdystä. Tämän lisäksi VR kuljettaa päivittäin asiakkaiden henkilöja kuorma-autoja pitkän matkan junissaan. Pitkin vuotta ympäri maata järjestetyt tilaisuudet huipentuivat loppukesästä Rautatiemuseon museopäiviin, jotka olivat myös kuorma-autoharrastajille juhlavuoden kiinnostavinta antia
Oikealla oleva Ford on lähes neljäkymmentä vuotta nuorempi F-602 neliveto V-8 bensiinimoottorilla vuodelta 1966. Liikennesuorite oli siis VR:n omaa autoliikennettä selvästi pienempi. Veturi aloitti Inon rannikkolinnakkeen rakennustyömaalla 1910. Pohjolan Liikenne tuli Valtionrautateiden omistukseen vuonna 1949, jolloin se alkoi hoitaa tavaroiden linjaliikennettä. Eniten autoja oli Pohjolan liikenteelläkin kotiinkuljetuksessa, vähiten tavaralinjaliikenteessä. Ajan kuluessa on ollut vaiheita, jolloin kotiinkuljetusten painopiste on ollut yksityisillä autoilijoilla, sitten taas Valtionrautateiden autoilla. Liikenteeseen tuli kiireisimpänä aikana avuksi ruotsalainen armeijan autoyksikkö. Turku ehti ensimmäisenä aloittaa autokuljetukset 1.11.1929. Vuoden 1929 asetus salli Valtionrautateiden itse järjestää kuljetuksen ’vastaanottajien asuntoon ja asunnosta’ rautateiden omalla autokalustolla. Tuskin ollaan kovin kaukana sadasta vuodesta autokalustonkaan suhteen. Petsamon liikennettä VetKu on esitellyt viime vuosien saatossa monissa numeroissaan. Pohjolan Liikenteen omistajavastuu oli aluksi Kansanhuoltoministeriöllä, seuraavaksi Kauppaja teollisuusministeriöllä. Nykyisin VR Groupin tavaraliikennettä harjoittaa VR Transpoint, jonka kappaletavaraliikenne myytiin tänä vuonna Itella Oy:lle. Seuraava työmaa oli Pietarsaaren Selluloosa Oy:n tehtaalla. Saksan ylläpitämän saarron takia hyvin suuri osa Suomen merentakaisesta tuonnista kulki Petsamon kautta. Viime vuonna VR Group kuljetti maantiellä tavaraa 8,5 miljoonaa tonnia. Pohjolan Liikenteen Scania-Vabista kantavan vaunun vierellä seisoo veturin kuljettaja kauko-ohjauslaitteensa kanssa. Vanhemmasta päästä yhtiön omassa käytössä olleesta autokalustosta ei löytynyt kattavaa selvitystä, mutta jo ennen ensimmäistä kotiinkuljetuksia varten hankittua vuoden 1929 Ford AA:ta rautateillä lienee ollut omia autoja. Vuonna 1960 Pohjolan liikenteen ajossa oli 137 autoa, joiden yhteinen ajomatka oli vajaat 5 miljoonaa km. Valtionrautateillä on ollut autokalustoa. Se sai sotien aikana puuhiilikaasuttimen. (AR) Turussa Valtionrautateiden junalla tulleiden tavaroiden kotiinkuljetukset ensimmäisenä aloittanut Ford AA on vuosimallia 1929 (vasemmalla). Valtionrautatiet osti sen sitten Kuopion konepajalleen, josta se päätyi muistomerkiksi Kuopion satamaan. Ajomatka oli kasvanut ensimmäisen vuoden 4 000 kilometristä 250 000 kilometriin. (AR) V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 5. Nykyisin sen omistaa Rautatiemuseon säätiö. Se toimi Valtionrautateiden Hyvinkään konepajan paloautona. Autona oli näyttelyssä esillä ollut Ford AA, johon sotien aikana asennettiin puuhiilikaasutin. Vuonna 2009 se tuotiin Rautatiemuseolle, jossa se kunnostettiin ajokuntoon. Oikealla kirkkaan väristä yli satavuotiasta E-tyypin kolmannen luokan henkilövaunua numero 857 vetää sarjan Vk4 höyryveturi numero 68 lempinimeltään ’Leena’. Vuonna 1960 kotiinkuljetuksessa oli Valtionrautateillä jo 353 autoa ja matkaa kertyi jo 4,3 miljoonaa km. Tämän lisäksi jakelulinjaliikenteessä oli 76 autoa, joiden ajomatka oli 2,6 miljoonaa km sekä tavaralinjaliikenteessä 26 autoa, joiden ajomatka oli 1,3 miljoonaa km. Vasemmalla on Teräspyörä Oy:n Otso-Robot 75 HS kauko-ohjattava vaihtoveturi, joka tulee tämän vuoden aikana VR Transpointin käyttöön sarjaan Dr35. Sodan jälkeisenä aikana autojen saanti oli vaikeaa, joten rautateiden palveluille oli kysyntää. Historiikin mukaan Vaasa ja Kuopio aloittivat 1.5.1930, Joensuu ja Sörnäinen 1.1.1933 ja lopulta Kouvola 1.5.1936. Vuoden 1935 lopussa kotiinkuljetuksessa oli 34 kuorma-autoa. Liikenteen kasvu oli melkoinen. Oy Pohjolan Liikenne Ab perustettiin 1940 Petsamon Liinahamarin sataman ja Rovaniemen rautatieaseman välistä liikennettä harjoittamaan. Valtionrautatiet aloitti tavaroiden kotiinkuljetuksen Helsingissä 1895 ja Viipurissa 1910, mutta silloin kuljetuksen kumipyörillä suorittivat yksityiset kuljetusliikkeet. Museopäivien työnäytöksissä, joissa Rautatiemuseopäivillä nähtiin uutta ja vanhaa rautapyöräkalustoa rinnakkain
Autokaluston huima kehitys oli hyvin nähtävissä, sillä uusi auto täytti koko vaunun, kun vanhan yhdistelmän lisäksi olisi vaunuun mahtunut henkilöauto. (AR). Massa on siis viidessäkymmenessä vuodessa kaksinkertaistunut ja teho kolminkertaistunut. Oikealla on vuoden 1964 Scania-Vabis L-7642 teholtaan 140 hevosvoimaa. Helsinki 1962. Suomen Rautateiden 75-vuotispäiväksi julkaissut Rautatiehallitus. Valtionrautatiet 1912-1937, osa II. Pitkän tien on nähnyt Petsamon linjan ’Hävittäjä’ Ford 099T vuodelta 1941. Tämä ’Hävittäjä’ oli Ford AA:n tavoin myös VetKu:n Pitkällä Keikalla vuonna 1989, jota muisteltiin edellisessä VetKu:n numerossa. Volkswagenin tekniikkaan perustunut auto taisi olla liian karu, tehoton ja meluisa päästäkseen ostajien suosioon. Vanhimman esillä olleen kotiinkuljetusauto Ford AA:n nykyisenä työnjatkaja esiteltiin Volvo FLH 42 lämpötilasäädellyllä umpikorilla. (AR) VR:n sini-harmaissa väreissä veljekset kuin ilvekset: VetKu:n sivuilta tuttu Mobilian Nalle-Sisu oli saanut kyytiinsä Teijo-avolavapakettiauton. Vetoautona on Volvo FH-D13 vuodelta 2010. VAK:in valmistamalla 5 akselisella täysperävaunulla yhdistelmän kokonaismassa on 60 tonnia ja moottoriteho 440 hevosvoimaa. 6 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC esiteltiin Teräspyörä Oy:n uutta kaukoohjattavaa OTSO-robot 75 HS vaihtoveturia (VR Transpointilla veturin tunnus on Dr35), oli vaunujen kuormana uusi ja vanha tavaralinjaliikenteen kuorma-auto. Lukemista Ketola, Pentti, Puolivuosisataa VR-autokalustoasiaa. Paloautoja edustivat Hyvinkään konepajan Ford F-602 vuodelta 1966 ja nykyinen Scania 93M. Pari sataa autoa ehdittiin valmistaa vuosina 1974-76. Mobilia omistaa myös 1,5 tonnia kantaneen Teijo 24-01 auton vuodelta 1976. Pohjolan Liikenteen Volvo Wiima linja-auton (vuodelta 1960) vertailuparina oli Pohjolan Liikenteen Scania Omniexpress viime vuodelta. Suomen rautateiden 100-vuotispäiväksi julkaissut Rautatiehallitus. VR:n palvelus loppui siltä 1987. Kustantaja Rautatieläisten Lepokotiyhdistys, Helsinki 1937. Oy Pohjolan Liikenne Ab perustettiin hoitamaan kuljetuksia Liinahamarin sataman Rovaniemen rautatieaseman välillä. Jälkimmäinen oli lähtövalmiina museon portin pielessä, jos olisi oikea hälytys sattunut tulemaan. Wihuri-yhtymä yritti tuoda Teijon edulliseksi kotimaiseksi pakettiautovaihtoehdoksi. 854 sivua. Sisu KB121BG on ketterä jakeluauto vuodelta 1968. Rautateillä on ollut ainakin konepajoillaan omat palokunnat, joiden autoja on säilynyt vähäisten ajomäärien takia museokalustoksi asti. (AR) Työnäytöksissä siirreltiin kahta kuorma-autojen kuljetukseen tarkoitettua Sdggnqss-w vaunua. Kaiken esillä olleen rautatiekaluston esittelyyn ei taitaisi yksi lehti riittääkään. Vasemmalla on Pohjolan Liikenteen seuraajaksi VR Groupin tavaralinjaliikennettä hoitamaan tulleen Transpoint Internationalin täysperävaunuyhdistelmä. Sähköratoja rakentava ja kunnossapitävä Eltel Networks oli tuonut nähtäväksi nelivetoisen Volvo FM-D11 nostolava-auton. Siinä on edessä yksi ja takana kaksi kiskopyörillä varustettua akselia, joten työmaalle voidaan ajaa rataa myöten ja kiskot tarjoavat tukevan alustan työskentelyssä. Kiskopyörävarusteinen oli myös VR Groupin ratojen rakennusta ja kunnossapitoa suorittavan tytäryhtiön VR Track:in uusi Dodge Ram 2500 avo-lavapakettiauto pitkällä ohjaamolla. VR Groupin omistama auto on entisöity huippukuntoon. Uutta raivauskalustoa edustivat Mercedes-Benz Vito, Iveco 65C17 ja järeimpänä kuusipyörävetoinen Mercedes-Benz Actros 3341 AK. 912 sivua. Paloautojen lisäksi rautatiet tarvitsevat maastokelpoista raskasta kalustoa raivaamaan tiettömien taipaleiden takana sattuneita junaonnettomuuksia. Vanhimmat omin voimin kulkevat koneet olivat kuitenkin höyryvetureita, joita niitäkin oli puolen kymmentä erilaista. Valtionrautatiet 1937-1962. Paljon oli nähtävää ja autoja vertaamalla saattoi saada käsityksen nopeasti tapahtuneesta kehityksestä. Veteraani Kuorma-auto, 1/2012, sivut 4-9. Kaksiakselisella puoliperävaunulla yhdistelmän kokonaismassa oli 32 tonnia. Jo pois käytöstä jäänyttä raivauskalustoa edusti Rautatiemuseon säätiön omistama ’Proto-Sisu’ A-45CV
Etelä-Pohjanmaan puolia pitää ensi vuoden alusta lehtimäkeläinen Hannes Lanamäki ja Hämeen Härkätien perinteitä vaalii forssalainen Mauno Kumpulainen. Hallituksen laatima toimintasuunnitelma ja talousarvio, loppusummaltaan 154.000 euroa, hyväksyttiin.. Seinäjoen seudun mobilistien jäsenyyttä on takana jo pari vuosikymmentä, löytyyhän miehen tallista kohtuullinen valikoima erilaisia museoajoneuvoja henkilöautoista moottoripyöriin ja mopoihin. Hannes, pitkän linjan kauppiasyrittäjä Lehtimäeltä, on ollut aktiivinen vetkulainen jo toistakymmentä vuotta. Yhteydet FIVAAN hoituvat SAHK:n välityksellä. Taulun otti vastaan museon omistaja Riku Routo (takana). Kumpulaisen Mauno on niin ikään jo pitkään ollut mukana Vetkussakin, alun alkaen mobilistiharrastus häneen iski jo vuonna 1966 erään Büssingin kunnostuksen myötä. useampienkin yrittäjäja kauppiasjärjestöjen hallinnossa. Vetkun tapahtumissa mies on totuttu näkemään puna-valkoisin sävyin väritetyllä MUSEOAJONEUVOALAN EDUNVALVONTATOIMIKUNNAN kokous pidettiin Veteraanimoottoripyöräklubi ry:n kutsusta Lahdessa Suomen Moottoripyörämuseolla 17.11.2012. Pöydän takana kokousedustajista Markku Koskinen VETKU, Timo Kaunonen SAHK, Ronald Berg SAHK. Lähes 100 vuotta sitten aloitettua kauppiastoimintaa pyörittää nyt jo neljäs sukupolvi, Hanneksen poika. SAHK:n toimintaan hän on liittynyt vuonna 1969 ja toimii nykyisin mm. ”Siviilissä” Manu on toiminut forssalaisen, levyntyöstökoneiden ja särmäyspuristimien valmistukseen erikoistuneen Konepaja E Virtanen Oy:n teknisenä johtajana, josta työstä on nykyisin eläkkeellä. Mukana olivat myös Claes von Ungern-Sternberg ja Juhani Halmeenmäki AHS sekä Simo Nieminen VMPK. Kokouksen isäntänä toiminut Jorma Vitie (seisomassa oikealla) luovutti Vetkun Republic-taulun muistoksi Suomen Moottoripyörämuseolle. Kaasalainen Harjavallasta ja Antti Poussa Parkanosta. Varajäseniksi valittiin Tuure Hulmi Säkylästä, Markku Klemola Lahdesta ja Pentti Kallionpää Hämeenlinnasta. Yhteistyökumppani Onnittelee neljännesvuosisadan ikään ehtinyttä Veteraanikuorma-autoseuraa! Tampereen Seudun Mobilistit ry Turusta. Kuva VH. Kokouksessa pohdittiin mm. Kevyempää tavarankuljetuskalustoa edustaa 1976 mallinen Teijo avolavapakettiauto. museoajoneuvotarkastajana. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 7 Terveiset kattojärjestön syyskokouksesta Jari Kosenius TIMO KAUNONEN SAHK:N UUSI PUHEENJOHTAJA Timo Kaunonen Kouvolasta valittiin yksimielisesti Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto-SAHK ry:n uudeksi puheenjohtajaksi liiton syyskokouksessa Parkanossa 25.11.2012. Hallituksen jäseniksi valittiin Esko Huttunen Iisalmesta, Simo Pyykkönen Kangasalta ja Mika Peippo UUSIA KASVOJA SEURAN HALLITUKSEEN Veteraanikuorma-autoseura ry:n syyskokouksessa Tampereella Scandic Hotelli Rosendahlin tiloissa 7.10.2012, valittiin seuran hallitukseen kaksi uutta jäsentä. Tuure Hulmi on myös Vetkun hallituksen jäsen. 1966 vuoden Jyry-Sisu K-128:lla. Toista vuottaan hallituksessa ovat Ronald Berg Espoosta, Yrjö S. Vetkun jäseniä ovat Pyykkönen, Hulmi, Kallionpää, Kaasalainen ja Poussa. kansainvälisen museoajoneuvoalan yhteistyöja edunvalvonta-järjestö FIVAN museoajoneuvomääreiden vaikutusta suomalaiseen museoajoneuvokenttään. Hallituspaikka ei miestä säikäyttänyt, sillä järjestötoiminnan kokemusta hänelle on vuosien varrella kertynyt runsain mitoin mm. Vetkun ajokokoontumisissa hänet on useimmiten tavattu 1968 mallisen, sinivalkoisen pitkähytti-Scania L50 S 48:n ratissa. Maunon kotitallissa on myös kevyemmän pään ajoneuvotallenteita. Seuraavan kokouksen koollekutsumis-/isännöintivuoro on Vetkulla, joten Markku Koskinen toivotti järjestöjen edustajat tervetulleiksi 13.4.2013 myöhemmin varmistettavaan kokouspaikkaan
ISBN 978-952-99736-4-4.. Ajoneuvoja saapui Helsinki Pori väliltä, Turusta sekä Ruotsista. 8 000 asukasta, joista monet olivat lähteneet pommituksia pakoon jo talvisodan aikana. Sillä tavoin oli mahdollista ajoneuvojen kohtaaminen maantiellä. Matka sinänsä ei ollut kovin pitkä ja mahdollisti usean matkan vuorokaudessa mutta maantie oli kapea. Kirja on ruotsinkielinen. Ensimmäiseksi yritettiin maantietä levittää auraamalla. alueen teollisuuslaitokset ja sotilasvarustukset. Sivuja 330, yli 400 kuvaa, karttoja ja dokumentteja. Valkoiseksi maalatut ajoneuvot odottelivat ajo-ohjeita monissa pitkissä jonoissa. Alussa puutetta ajokalustosta Siitä huolimatta, että lähialueen kaikki ajoneuvot, henkilö-, kuormaja linjaautot, oli otettu käyttöön, oli kuljetuskapasiteetin puute valtava ensivuorokausien aikana. Sopimusehtojen mukaan luovutusajankohta oli 22.3.1940 klo 24:00, joten hankolaisille jäi vain kymmenen päivää aikaa evakuointiin. Ennen talvisotaa Hangossa oli n. Kuva Ohto Kokko Ruotsinkielinen alkuperäisteksti ja kuvat Tomy Karlsson. Sodan päättäneessä, 12.3.1940 allekirjoitetussa Moskovan rauhansopimuksessa sovittiin myös Hangon 115 km 2 :n alueen vuokraamisesta. Vaikka etäisyyttä uudelle rajalle Lappohjaan oli ainoastaan reilut 20 kilometriä, yritettiin ensialkuun viedä kaikki kuormat Tammisaareen asti. Kantakaupungin sekä Täktomin, Santalan, Tvärminnen ja Lappohjan kylien lisäksi vuokra-alueeseen kuului noin 400 saarta. Ajoneuvojen määrä nousi kuitenkin päivä päivältä ja oli parhaimmillaan 200 ja 300 välillä. Käännös Kai Ekbom Artikkeli perustuu Tomy Karlssonin teokseen "Krigszon Hangöudd 1939-1945". Kylmä ilma edesauttoi myös siihen, että ajoneuvojen vaurioituminen jäi pienemmäksi, kuin jos tie olisi ollut lumisohjoinen ja kuoppainen. Muita jääteitä aurattiin Bromarfviin ja Kemiönsaareen. Käynnistettiin mittava kuljetusurakka, johon kuljetusapua saatiin myös Ruotsista. Evakuointitoimien käynnistyessä 13.3.1940 selvisi hyvin pian, että Hangon ja Tammisaaren välinen maantie, noin 35-40 kilometriä, ei tulisi riittämään kaikille niille ajoneuvoille jotka tulivat Hankoon auttamaan asukkaitten ja heidän omaisuutensa kuljettamisessa. Paluumatkoilla Hankoon käytettiin osaksi Lappohjan ja Tvärminnen sekä Täktomin teitä ja osaksi aurattua jäätietä Sandöstä Hangonkylään. Suomi ei suostunut vaatimuksiin ja 30.11.1939 puhkesi talvisota. Evakuoinnin kohteena oli noin 3000 henkeä sekä mm. maaliskuuta 1940 solmitun Moskovan rauhansopimuksen liitteenä ollut kartta Hangon vuokra-alueen rajoista. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 8 Neuvostoliitto esitti Suomelle syksyllä 1939 aluevaatimuksia, joista eräs oli Hangon alueen vuokraaminen merisotatukikohdaksi 30 vuoden ajaksi. Bulevardi oli täynnä Hangon evakuointi maaliskuussa 1940 12
Kuva Bengt Wikström. Monilla ajoneuvoilla oli myös teknillisiä ongelmia kuljetusten aikana ja ne tarvitsivat huoltoa ja korjausta. kuorma-auto 2000 kg. Evakuointi-ajoneuvojen jonoja oli myös muualla ympäri kaupunkia. 45 mk/vuorokausi, kuorma-auto yli 2000 kg. 60 mk/vuorokausi. Esimerkiksi Turusta saapui 46 automekaanikkoa ja viisi osaavaa rengasasentajaa. Ajoneuvojen korvaukset : pakettiauto 35 mk/vuorokausi, henkilöauto 30 mk/vuorokausi, hevonen enintään 20 mk/vurokausi. 75 mk./vuorokausi, linja-auto yli 24 henk. Jokainen joutui selvittämään tarkat ajoneuvomäärät ja tehdyt työtunnit. vahingoittunut ajoneuvo voidaan vakuutusyhtiön toimesta korvata ja omistaja voi saada korvausta myös niiltä päiviltä jolloin ajoneuvoa korjataan, kuitenkin enintään 50% normaaleista kulutus-menoista. Jo parin päivän kuluttua rupesivat hankolaiset pysäyttämään ajoneuvoja oma-aloitteisesti ympäri kaupunkia. Tähän evakuointikeskus oli varautunut hyvin ja suuri määrä automekaanikkoja oli kutsuttu Hankoon. -ruoasta vähennetään 12-14 mk/päiväpalkasta. Siellä hänelle annettiin jonotuslappu, jossa olevan auton numeron perusteella hänen tuli etsiä ajoneuvo, jolla saisi kuljetuksensa suoritetuksi. linja-auto max. Evakuoinnin loppuvaiheessa ei myöskään ollut aikaa viedä kuormia perille Tammisaareen, vaan monien irtaimisto sijoitettiin maantien läheisyyteen heti uuden rajan ulkopuolelle, jopa ojiin, kuten esimerkiksi Skogbyn alueella. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 9 yhtä pitkää jonoa busseja ja kuormureita, tori niin ikään. Osoittautui kuitenkin pian, ettei tämänkaltainen byrokratia toiminut käytännössä. Korvaustaksat oli vahvistanut valtiollinen Siirtoväen huollon keskus 1. huhtikuuta 1940 lääninhallituksille lähettämässään kiertokirjeessä. hevosmies + työmies 40 mk vuorokausi. Tullessaan Hankoon piti jokaisen ajoneuvon kuljettajan ilmoittautua evakuointikeskukseen, jossa sitten piti odottaa ajomääräystä. Byrokraattinen kuljetusjärjestelmä Mitään evakuointisuunnitelmaa ei Hangossa ollut, joten evakuoinnista vastuussa olevat ihmiset joutuivat hyvin äkkiä sellaisen kehittämään, tavoitteena oli tietenkin pitävä ja toimiva systeemi. polttoaineja voiteluaine omasta takaa korvataan. Evakuointiapua Ruotsista Samana päivänä, kun tieto rauhansopimuksen allekirjoituksesta Suomen ja VeTukholmasta saapuneita tilavia kaupunkilinja-autoja, joista oli suuri apu erityisesti viimeisinä evakuointipäivinä. 24 henk. Kun yksityinen henkilö oli valmis pakkaustensa kanssa, tuli myös hänen ilmoittautua keskukseen. Erityisesti alkupäivien aikana noudatettiinkin annettuja ohjeita, mutta kovin pitkään systeemi ei toiminut. 90 mk/ vuorokausi. Työvoiman korvaukset : kuljettajat enintään 60 mk vuorokausi. Korvaukset työvoimasta ja ajoneuvoista Ajoneuvojaan ja kuljettajiaan Hankoon lähettäneet yritykset saivat korvausta työajasta, joka kului evakuointiin
Perjantaina 15. 14. Jokainen ajoneuvo merkittiin sinetillä. Kylmyys oli ongelma mutta myöskin teiden ”sianselät” tekivät ajamisesta vaikeata. Viisi ajoneuvoa oli jätettävä Turkuun korjattavaksi. Ruotsalaisten ajoneuvosaattue saapui Hangon torille yöllä kello 23.30. Suomeen tuli noin 80 henkilö-, kuorma-, sekä linja-autoa avustamaan. glyceriiniä jäähdyttimiin ym. Autot ja loput miehistä lähtisivät seuraavana päivänä s/s Orionilla. Yksin Tukholmasta saapui 8 linjaautoa, 20 kuorma-autoa ja kolme henkilöautoa sekä 38 vapaaehtoista kuljettajaa sähkö-, kaasuja vesilaitokselta, raitiotieyhtiöstä sekä katukonttorista. Mitä lähemmäksi Hankoa ruotsalaiset avustajat tulivat, sen enemmän he saivat viitteitä tulevan avustustehtävänsä luonteesta. Kuva Sven Björkman Eräs monista kuorma-autoista jotka olivat mukana Hangon evakuoinnissa. Ajoneuvosaattue lähti kohti Hankoa noin kello 15.00 aikaan poliisien näyttäessä tietä. maaliskuuta ilmoitettiin kuitenkin, että jäänmurtaja Sisu, jonka piti avustaa s/s Orionia matkallaan, saapuisikin aikaisintaan maanantai-aamuna. Evakuointi-apua Hankoon tuli aina Ruotsista asti. Yli kymmenen ojaanajoa sattui Turun ja Hangon välisellä matkalla. Suurin osa autoista tuli yli Merenkurkun kohdalta jäätä pitkin, kun taas tukholmalaiset saapuivat höyrylaivoilla Turkuun. Ruotsalaisten linjaautot olivat liian leveitä kapeille teille ja jokainen kohtaaminen pakotti kuljettajat luomaan tietä leveämmäksi. Saattueen nopeus oli ainoastaan 30 km/tunnissa, mutta sekin oli liian kova vauhti huonosti auratuilla ja liukkailla teillä. Tuotti suuria vaikeuksia nostaa jäätyneet autot kannelta satamalaiturille ja vielä vaikeampaa oli saada koneet käynnistymään. Siitä huolimatta heidänkin panoksensa oli erittäin suuri ja tärkeä. Polttoainekuorma käsitti 100 astiaa bensiiniä, 102 astiaa bentyyliä sekä kolme kuorma-autollista puuhiiltä. Hangosta Tammisaareen johtavalla tiellä heitä vastaan tuli jatkuva jono muuttokuormilla, heinillä ja oljilla kuormattuja ajoneuvoja. Kuva VLC SA-kuva. Melkein samanaikaisesti saapuivat perille myös neljä niistä viidestä Turkuun korjaukseen jääneestä autosta. Björkman kuului ruotsalaisten apujoukkojen vastuuhenkilöihin. Varustukseen kuului myös oma polttoaine. Ne tulisivat viipymättä Hankoon korjausten jälkeen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 10 näjän välillä tuli julki, alkoi ajoneuvoja virrata avustamaan tavarain ja asukkaiden poiskuljettamiseksi. maaliskuuta hankittiin katuja viemäriosastojen ostokonttorin sekä Bromman lentokentän kenttäjohtajan avulla varusteet 40 miehelle. Ensimmäinen 16 vapaaehtoisen miehen osasto lähti illalla s/s Borella Turkuun. Turussa saatiin tullija passimuodollisuudet pienten hankaluuksien jälkeen selvitettyä nopeasti miehistölle ja kalustolle, joka 21. maaliskuuta julkaisivat Kuninkaallinen Automobiilikerho, Ruotsin kuormaauton omistajien liitto ja Ruotsin linja-autoilijoiden liitto vetoomuksen vapaaehtoisten saamiseksi Suomea auttamaan. Ainakin tukholmalaiset olivat valinneet avustuskohteekseen Hangon, kuten myös osa niistä, joita oli määrätty Karjalan evakuointiin. Lisäksi mukana oli voiteluaineita ja mm. Aavemainen Hanko tervehti ruotsalaisia Ruotsalaisten autosaattueen saapuessa Hankoon oli pilkkopimeää, autiota ja aavemaista. Ruotsalaisten ajoneuvot olivat suomalaisia tilavampia ja suuret kaupunkibussit olivat oiva apu niinä kahtena viimeisenä päivänä, jolloin pääosa henkilöevakuoinneista suoritettiin. Kaikki ajoneuvot oli varustettu talviajoon. Varustus sisälsi kaikki vaatteet, makuupussit, keittovälineet ja muonaa kuudeksi päiväksi. maaliskuuta vastaisena yönä tuli Turkuun höyrylaiva Orionilla. maaliskuuta klo 09.00 lentäen Bromman kentältä Turkuun. Merenylitys vallinneessa ankarassa pakkasessa koetteli kovin kannella olleita ajoneuvoja. Useimmat autoista oli hinattava käyntiin. Kaupungintalolla, jonne Björkman kuljettajansa kanssa ohjattiin, maTukholmasta saapuneita ruotsalaisia evakuointiajoneuvoja. Lauantaina 16. Tarvittavia alustavia valmisteluja suorittaakseen matkusti muutama vapaaehtoinen, heidän joukossaan Sven Björkman, maanantai-aamuna 18. Lyhyen evakuointiajan vuoksi ehti suurin osa ruotsalaisista perille Hankoon vasta toiseksi viimeisenä evakuointipäivänä
Lyhyt kävely sinne mahdollisti miehelle pienet nokoset lipunmyynnin lattialla. Se oli ensimmäinen kerta kun he joutuivat kosketuksiin armeijan ruoan kanssa. Yön tunteina tarjottiin heille kesäravintola Casinossa kahvia, näkkileipää ja pieni nokare voita. Hangon evakuointiin osallistui eri mallisia ajoneuvoja Suomen koko rannikkoalueelta. Autoja oli pidettävä koko yön käynnissä, jottei kova pakkanen estäisi niitä aamulla käynnistymästä. Kuva Bengt Wikström. Joka puolella lattialla, sanomalehtien, tupakantumppien, tuhkan ja sekalaisten vaateparsien lomassa nukkui sotilaita, poliiseja ja siviilejä. Ruotsalaiset olivat nyt joutuneet rauhaisasta kotimaastaan keskelle sodan kurjuutta. He päättivät yöpyä mieluummin omissa linja-autoissaan. Keskelle lattiaa oli jätetty tilaa, johon Björkman ja hänen kuljettajansa ohjattiin yöpuulle. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 11 kasi talon henkilökunta, heidän joukossaan mm. Asemarakennuksen yläkerta oli aivan täynnä siviilejä, lapsia ja iäkkäämpiä ihmisiä jotka makasivat sikin sokin pitkin lattiaa. Kahden aikaan yöllä olivat kuljettajat takaisin autoillaan ja pääsivät ryömimään makuupusseihinsa. Vahtivuorot jaettiin linja-autojen kesken. Kuva SA-kuva Ruotsalaisia evakuointiajoneuvoja Tukholmasta. poliisipäällikkö, lattialla nukkumassa. Joskus, vähän ennen kello viittä aamulla sai eräs kuljettajista kuulla, että asemarakennuksessa torin varrella olisi yksi huone vapaana. Sotaan tottumattomille tukholmalaiskuljettajille näky oli ahdistava. Kuorma-autojen lavat täyttyivät nopeasti erilaisesta koti-irtaimistosta
D.26 Haukka I 1927 I.V.L. Säännölliseen ja perinteiseen toimintaan kuuluvat siis jäsenistölle ja kaikille ilmailuhistoriasta kiinnostuneille vapaat kuukausikokoukset, joiden teemat liittyvät maanpuolustukseen, ilmailuun ja ilmailuhistoriaan. Kenttäkään ei ollut enää Helsinki-Vantaa vaan LahtiVesivehmaa Asikkalassa. Ilmailumuseotoimintaan LIS osallistuu ylläpitämällä Päijät-Hämeen Ilmailumuseota Lahti-Vesivehmaan (EFLA) lentopaikalla. LAHDEN ILMASILTA RY Lahden Ilmasilta ry (LIS) perustettiin 15.11.1962. Kesäaikana 2012 museossa vieraili noin 1500 kävijää 20 eri maasta. 714 1940, Folland GNAT F.1 1958-74, Fouga Magister CM 170 1958-88 I.V.L. Lentoliikennettä palvellut erikoisajoneuvo haluttiin saattaa yleisön nähtäville, ja Päijät-Hämeen Ilmailumuseossa se toteutuu hyvin. Finnairin maakalustopalveluista vastaava tytäryhtiö Northport Oy lahjoitti auton Vetkulle 2.4.2008. Museo on avoinna kesäviikonloppuisin. K.1 Kurki 1927 V.L.E.30 Kotka II 1930-44 MIG-15 UTI 1962-78 Kassel 12A RC-3 1935-36 Seabee 1947-58 (Metsämuseo Lustolle 2011) MIG-21 BIS 1978-98 Draken 35 S 1972-2000 MIL MI 8P 1978-2004 helikopteri Vampire MK 52 1953-65 Vampire MK 55 1955-65 Saab 91D Safir 1958-82 (toistaiseksi Tikkakoskella) PIK-3C Kajava 1957Tyytyväisiä veteraani-ilmailun ja -autoilun harrastajia virallisessa luovutuskättelyssä, Päijät-Hämeen Ilmailumuseon hallimestari Matti Kolunen sekä Vetkun kalustovastaava Lasse Hietsalo ja puheenjohtaja Markku Koskinen. LIS kokoaa ilmailulle elämässään omistautuneet ja sen parissa yhä toimivat ihmiset yhteen. Koneet tosin olivat pienempiä kuin silloiset DC-kympit, porrasautoakin pienempiä. Yhdistyksen jäsenet kerääntyvät kuukausittaisten jäsenkokouksien lisäksi ilmailuaiheisille kevätretkille. Museossa on nähtävillä 17 Suomen Ilmavoimissa käytettyä lentokonetta ja helikopteria, joukossa on myös maailmanlaajuisia harvinaisuuksia 1920-luvulta. MIL MI 8kuljetushelikopterin ohjaamoon asettautuivat harjoitusmiehistöksi kapteeni Lasse Hietsalo ja stuertti Jari Kosenius. Automuseoita nähneelle veteraaniautoharrastajalle paikka on erinomaisen mielenkiintoinen kokemus. PORRASAUTO PALASI LENTOKENTÄLLE Teksti ja kuvat Jari Kosenius Ilmailumuseon lentokoneet Aero A-32 1929-44, Blackburn-Ripon II F 1931-44, Caudron C.59 1923-31, Caudron-Renault C.R. Veteraanikuorma-autoseura lahjoitti vuodesta 2008 omistamansa Ford D300 alustaisen porrasauton Lahden Ilmasilta ry:lle, joka sijoittaa auton yleisön nähtäville Päijät-Hämeen Ilmailumuseoon Vesivehmaan lentokeskuksessa. Lahjoituskirja ja Vetkun standaari luovutettiin juuri viisikymmentä vuotta täyttäneelle Lahden Ilmasilta ry:lle juhlakokouksessa 15.11.2012. Markku Koskinen ja Lasse Hietsalo ajoivat pyhäinpäivän sadesäässä Fordin Pornaisten vuokratallista Vesivehmaalle, jossa paikalliset ilmailuharrastajat sitä isolla joukolla odottivat. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 12 Finnairille vuonna 1969 rakennettu matkustajaporrasauto palautui marraskuun alussa omaan ympäristöönsä lentokoneitten vierelle. Kone on Päijät-Hämeen Ilmailumuseon suurin, sen potkurin lavat ulottuvat yli 20-metrisen museohallin seinästä seinään.
Vesa Rohila, toimittaja ja kirjailija Valtion Metallitehtailla alettiin kehittää traktoria 40-luvun lopulla. Tarinassa mainitaan, että kuljetusliike T. Muistan kuinka hienoa oli istua uudehkon Volvon ohjaamossa ja katsella maiseman vaihtumista korkeammalta kuin henkilöauton matkustajana. Tarinassa olevassa kuvassa oli täysperävaunuyhdistelmä Volvo, rekisteritunnuksella AHR-64. ”Aikoja muistellen”, Risto Suominen Tervehdys Kokemäen Peipohjasta! Haluaisin antaa oman pienen lisäpalasen Reino Walleniuksen artikkeliin Pala suomalaista traktorihistoriaa, joka julkaistiin VetKu lehden numerossa 3.2012. Diplomi-insinööri Olavi Sipilän kertoman mukaan pääjohtaja Vesa katseli moista touhua jonkin aikaa ja käski sitten luopua moisesta moottorista. 13 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Lukijan kynästä Hei Wexi! Lukiessani Veteraanikuorma-auto 3/2012 lehdessä olevaa Mikan matkassa ”Tiilenpäitä lukemassa”-tarinaa innostuin kirjoittamaan muutaman rivin aiheeseen liittyen. Minun setäni ajoi aikoinaan sitä toista tarinassa mainittua kasipari-Volvoa. Ja vaihteitakin oli kaiken kaikkiaan hulppea määrä; muistaakseni 16 eteenpäin ja 4 taaksepäin. Tuorein julkaisu on hänen yhdessä vaimonsa Marjatta Rohilan kanssa juuri valmiiksi saamansa Mummolan koneet, lastenkirja, joka esittelee mitä erilaisempia laitteita, joita ikinä mummolasta saattaa löytyä (siinä ohessa myös tonkkia kuljettavan maitoauton). Pikku-Valmetin ensimmäinen 75 kappaleen koesarja valmistui vuonna 1952. Työnimeksi annettiin Pikku-Jehu ja pääsuunnittelijaksi valittiin DI Olavi Sipilä. Traktorin voimanlähteeksi suunnittelija valitsi melko eriskummallisen näköisen, yksisylinterisen puolidieselin, jonka tehoksi saatiin 12 hv. Molemmat olivat aikoinaan kuljetustehtävissä ja poltattivat useammankin litran naftaa ajaessaan Suomen maanteillä.Olin muutaman kerran nuorena poikana kesälomillani ”turistina” AHR-62:n kyydissä setäni ollessa kuskina. Valmet 15 osoittautui kelpo konehevoseksi ja tehtaalla päätettiin aloittaa suomalaisen traktorin sarjavalmistus. Mr Pobjoy suunnitteli traktoriin sopivan moottorin, ja kohtapuoliin ryhdyttiin rakentamaan viiden Valmetin koesarjaa. Pääjohtaja Yrjö Vesa otti vuonna 1948 yhteyttä englantilaiseen moottori-insinööriin, majuri Douglas Rudolf Pobjoyhin. Ohessa pari valokuvaa edellä mainitusta Volvosta. Lisäksi muistan ne kahvipaikat, joiden pihalla oli paljon rekka-autoja. Saarinen Mäntsälästä osti 1970-luvun loppumetreillä Rudukselta kaksi tiilenajossa työllistynyttä kasipari-Volvoa. terv. Tähän ensimmäiseen traktorikokeiluun kului puolisen vuotta. Sehän oli varma merkki siitä, että kahvi on paikassa varmasti hyvää. Moottorit valmistettiin Linnavuoressa. Sen rekisteritunnus oli AHR-62. Ensimmäinen 10 kpl koesarjan osat tehtiin Rautpohjassa, ja traktorit koottiin Tourulan tehtaalla vuonna 1951. Kustantaja: Alfamer/Karisto Kategoria: Lasten ja nuorten tietokirjat Sidos: Kovakantinen ISBN: 9789524721592 Lukijan kynästä. Toisessa valokuvassa ovat setäni (vasemmanpuoleinen henkilö) ja isäni. Pääjohtaja Yrjö Vesa päätti, että pikku-Valmet suunniteltaisiin suomalaisvoimin. Yst. Niinpä ”Pikku-Valmetin esiastetta” yritettiin saada käynnistymään hinaamalla sitä pakettiautolla ympäri tehdasaluetta – tuloksetta. Hänellä oli vankka kokemus lentokoneiden moottoreiden suunnittelusta. Kirjoittaja Vesa Rohila on tuottanut lukuisia teoksia, jotka käsittelevät traktoreita ja muita maatalouden koneita. Koesarjan ensimmäisen traktorin moottori ei kuitenkaan suostunut käynnistymään kammesta
Tapahtuman painoarvo on huomattava myös tiedonvälityksessä ja uusien tuotteiden esittelyssä, sillä paikalla oli kolmisensataa yritystä kertomassa tuotteisSuomalaisen rekkakansan kokoontumispaikaksi kohonnut ja vakiintunut Power Truck Show veti jälleen kentän täyteen kalustoa ja siitä kiinnostuneita vieraita. Nelivetoinen, 1970luvun lopulla tehtaan tuotantolinjan taakseen jättänyt Mercedes-Benz 1932 on saatettu maahantuojan toimesta uutta vastaavaan tilaan. Pituudeltaan 16 000 kilometrin reittiä ajettiin aina 1970-lopulle saakka muun muassa tällä vuonna 1963 valmistuneella Scania-Vabis LS76:lla, joka päätyi vuonna 1997 takaisin Evensenin talliin. Naapurina ollut Martin Forsgårdin vilja-auto, Scania LBS 140 vuodelta 1974 palkittiin veteraaniluokassa viiden parhaan ajokin joukkoon lukeutuvana. Norjalaisseurueen osasto ja ajokki palkittiin kunniamaininnalla. 14 Veho Hyötyajoneuvot on yllättänyt automiehet paitsi hyvällä myynnin kehityksellä, myös ansiokkaalla entisöintityöllä. Norjalainen Johan Evensen & Sonner A/S tuli tutuksi vuonna 1969 alkaneesta Oslon ja Bandar Abbasin välisestä reittiliikenteestä. ran järjestetty tapahtuma houkutti paikalle järjestäjien mukaan reilut 30 000 vierasta, jotka saivat tämän kaksipäiväisen tapahtuman aikana tutustua kuljetusja logistiikka-alan uusimpiin tuuliin. Hyvinkääläisen Ari Keski-Kastarin Chevrolet Master vuodelta 1940 oli kentän vanhimpia ajoneuvoja. Toivottavasti näemme tämänkin auton ylittämässä tulevan keikan maalisuoran. Nyt jo kahdeksannen kerV E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Teksti ja kuvat Ari Perttilä
Kumpikin edustaa omalla tavallaan omaa aikakauttaan. Stefan Lundin Scania LB 141 oli myös oikeutettu kunniamainintaan. päivien kohdalle. Tosin tälläkin kertaa taso kentällä oli varsin korkea, joten tuomariston tehtävä ei ollut helppo. taan ja palveluistaan. Ainakin vieraiden interaktiivisuus tuntui kasvavan veteraanien luokse saavuttuaan, sillä muistojen arkut avautuivat jo heti ensimmäisen auton luona. Nostalgialuokassa ikähaarukka on kapeampi, mikä mahdollistaa autojen laittamisen paremmuusjärjestykseen. Tällä kertaa Scania yhdessä Kontio-Sisun kanssa saa kunnian toimia muistelopaikkana.. Veteraanit ja nostalgia-autot eivät yltäneet mitalisijoille yleisöäänestyksessä, tuomaristo sen sijaan osasi etsiä kymmenien autojen joukosta ne kirkkaimmat helmet. Veteraaniautoluokassa palkittiin edellisvuosien tapaan kaluston laajasta ikäskaalasta johtuen viisi parasta tunnustuspalkinnolla, jotka olivat kaikki samanarvoisia. Jo nyt on hyvä meidän kaikkien vetkulaistenkin laittaa ensi vuoden kalenteriin merkintä elokuun 9.-10. Lukemattomat olivat jälleen ne tarinat, joita vanhemmat automiehet nuoremmille näiden veteraanien luona kertoilivat. Silloin mennään Härmään katsomaan vahattuja autoja, tapaamaan tuttuja ja viettämään muuten vain mukavaa viikonloppua. Pertti Kankaan Jyry-Sisu K41SP, Jussi Viitalähteen Kontio-Sisu 26SU ja Jari Anttolan Kontio-Sisu K-138SV loistivat kilvan aurinkoisessa kelissä seuranaan Matti Haaviston Scania-Vabis LS76. Yleisö saa äänestää kalustoa kahdessa luokassa, tuomariston hoidettavaksi jää siten luokkakohtainen arvostelu. Power Truck Show –tapahtumaan kuuluu myös annos kilpailumieltä, sillä kentälle ajetut autot laitetaan tuomariston ja yleisön toimesta paremmuusjärjestykseen. Uusien autojen ohella kentällä oli viimevuotiseen tapaan myös huomattava joukko nostalgiaja veteraaniautoikään ehtinyttä kalustoa, joka tuntui paikoin kiinnostavan vieraita jopa nykykalustoa enemmän. 15 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Pertti Ikonen Pudasjärveltä sai nostaa kotimatkan ajaksi Scania L85 S:n ohjaamoon pokaalin, joka kertoi ajokin olevan viiden parhaan joukossa. Tuomariston mielestä sekä Viitalähteen että Anttolan autot olivat työnjäljen perusteella oikeutettuja kunniamainintaan. Längelmäkeläisen Juha-Matti Ounin puunajoon valjastettu Magirus-Deutz vuodelta 1967 on saanut seurakseen liki parikymmentä vuotta nuoremman Volvo F12:sen, jonka Pasi Penttilä Karvialta on taltioinut jälkipolvien varten. Silloinkin paikalle saapuu jälleen kymmeniätuhansia vieraita, jotka eivät taatusti ole kaikki edes kuulleet Vetkusta, jonka näkyvyys yhdistyksenä jäi tänäkin vuonna valitettavan heikoksi
Teknisesti suorastaan vallankumoukselliseksi mainittu V 12 -dieselmoottori on myös tulossa juuri valikoimiin yli 500 hv:n teholuokkiin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 16 Raikkaana heräili Lokakuun kuudes päivä Nokian Siurossa, kun auringon ensimmäiset säteet alkoivat juuri pilkahdella Linnavuoren kupeiden ohitse. Arvokas juhlaillallinen Pyynikin luonnonkauniiden rinteiden kainalossa sijaitseva Scandic Hotelli Rosendahl on mitä sopivin paikka viettää arvokasta juhlaa. Ensimmäisten joukossa, kuten aina ammattiliikenteenkin parissa työskennellessään, kurvasi alueelle tämänkertaisen ajon kunnia-osallistuja Olavi Sallinen kuljettajakaverinsa Aarno Kämpin ja tämän tyttärenpojan Tommi Ahvenuksen (5v) kera. 1964 mallinen Magirus-Deutz Pluto osasikin ilmeisesti paikalle vielä ”vanhasta muistista”, olihan sillä ollut jo aktiiviaikoinaan ilo vierailla lukemattomia kertoja samojen porttien sisäpuolella Sallisen kuljetusliikkeen hoidellessa vuosikausien ajan silloisten Valmetin tehtaiden välisiä kuljetuksia. Tuskin oli ajoreitin perinpohjin tunteva mouhijärveläinen Ilkka AlaMaakala saanut ”0-autona” toimivan, juuri entisöidyn ja aidosti porkkananvärisen Scania L50-museokuormurinsa parkkiin tien varrelle, kun Veteraanikuorma-autoseura ry:n Loska-ajon 2012 osallistujia alkoi kerääntyä paikalle. Aimon sujuvan sanailun tahdissa palkittiin seuran hyväksi puurtaneita hopeisin, erityisesti juuri tätä tilaisuutta varten valmistetuin solmioneuloin. Edustettuina olivat kaikki merkittävät kuljetusalat, niin maansiirtoja sotilasajoneuvot kuin puutavara-autotkin vaijerikäyttöisine kuormauslaitteineen, paloautoja useilta vuosikymmeniltä, sympaattisia maitoautoja tonkkakuormineen. Suomalaista osaamista todella arvostetaan maailmalla. Nykyisin omaa yritystä pyörittävän johtajan mielenkiintoisen luennon myötä saimme kuulla mm. Iloista kuultavaa nykyisellä tiukan talouden aikakaudella. Samoja arvoja kunnioittavien ystävien kesken vierähti ilta kuin huomaamatta ja kohta olikin valmistauduttava sunnuntaiaamun syyskokoukseen. Neljännesvuosisataa aiemmin seuran perustamiskokoukseen osallistuneista paikalle oli päässyt ainoastaan yksi henkilö, marttilalainen Raimo Nikkanen. (VH) Takana neljä vuosikymmentä dieselmoottoreiden tuotekehitystä. Uusi tuotantorakennus tien vastakkaiselle puolelle on jo valmistunut ja henkilöstön määrä kasvaa vielä alkavan talven aikana jopa sadalla henkilöllä, samalla kun tehtaan vuotuinen tuotantokapasiteetti nousee 50 000:n moottorin lukemiin. Eri automerkkejäkin oli esillä 23! Seuran oma, kotimaassa vuonna 1920 kokoonpantu Republic 20 edusti valtakunnan vanhinta perinneajoneuvokalustoa. Myös keskusjärjestömme SAHK oli myöntänyt ansiomerkkejä ajoneuvoperinteen hyväksi tehdystä työstä, ne jakoivat hallituksen edustajat Riitta Kastemaa ja Simo Pyykkönen. Tien varsille katsojia oli kerääntynyt ”pilvin pimein” vanhoja muistojaan verestämään, kun kolonna kulki kohti Tamperetta ja Keskustoria. Mikäpä olisikaan ollut sopivampi siirtymäreitti kuin ”Taata” Sillanpäänkin kehumat Hämeenkyrön vaihtelevat mannut. Illallismenu oli maistuva ja viihtyminen hyvässä pöytäseurassa taattua. Alkajaisiksi kuorma-autoperinneväki ohjattiin aamiaiselle muistorikkaan Ravintola Vuorenhovin puolelle, jossa myös jaettiin henkilökohtaiset ajomateriaalit: osallistujakilpi ajoneuvon keulalle, ajokirja, yhteistyökumppaneiden esitteitä ja muuta tarpeellista tietopuolta. Teksti Veikko Hoppula Kuvat Timo Lehtonen (TL), Raimo Mesiranta (RM), Veikko Hoppula (VH), Tommi Aromaa (TA) Magirus-Deutz Plutolle oli valittu arvopaikka tehtaan portin välittömässä läheisyydessä. Tilaisuuden juontajana toiminut pälkäneläinen Aimo Kokkola osaa todella ottaa yleisönsä eikä hänen laulunsa jätä ketään kylmäksi. Mauno Ylivakeri valotti mielenkiintoisessa alustuksessaan suomalaisen dieseltekniikan menestyksen osatekijöitä.. Vireästi toimivan tuotantolaitoksen esittelykierroksiin olivat isännät varautuneet hyvin, sillä oppaiksi oli Pentti AlaMaakala värvännyt runsaan joukon asiantuntevia talkoolaisia. Keskustorille järjestetyssä näyttelyssä yleisöllä oli mahdollisuus tutustua suomalaisen kuljetuskulttuurin kehittymiseen ajanjaksolla 1920 – 1980. Menestyvä moottorivalmistaja Nipin napin riitti museokuorma-autonäyttelylle henkilöstön pysäköintialue, jota on juuri laajennettu tehtaan kasvutarpeiden vaatimuksesta. että Agco Power ainoana maailmassa valmistaa 7sylinterisiä dieselmoottoreita. Iltajuhlan ohjelman suunnitellut Jari Kosenius oli onnistunut luomaan tilaisuuden, joka ei hevin osallistujilta unohdu. Tehtaan väki oli ystävällisesti tehnyt tilaa kutsuvieraille, eli niille lähes sadalle museoikäiselle vanhalle kuorma-autolle, joita odotettiin saapuvaksi verestämään 1960-luvun kuljetustunnelmia ’kuin silloin ennen’. Rovaniemeläisen Kari Nivan johdolla pidetty kokous antoi hallituksen valmisteluille niin hyvän arvosanan, ettei esityksistä pahemmin keskustelua syntynyt, vaan nuija sai kopsahdella varsin tasaiseen tahtiin. Todellisen tietopaketin suomalaisesta dieselmoottoriosaamisesta tarjoili kuitenkin hiljakkoin tuotekehitysjohtajan tehtävästä eläkkeelle siirtynyt Mauno Ylivakeri, joka yli 40 vuotta on toiminut alan kehityksen kärkijoukossa. Niinpä pääsivät jäsenet valmistautumaan seuraavaan toimintavuoteen ja Veteraanikuorma-autoseura uudelle neljännesvuosisadalle. Agco Powerin dieselmoottoritehtaan edustalla oleva henkilöstön pysäköintialue ammotti tyhjyyttään, vaikka aamuvuoro oli töissä ja moottorituotanto täydessä käynnissä
Pertti Mikkola hoiti kyydityksen mielellään. Siuron seudun mäet antoivat runsaasti haastetta 1947 valmistuneelle ajokille. (VH) Maantielle menevien mieli. (TL) Mikkolan Liikenteen Scania-Vabis B-5653 vuodelta 1964 oli tarpeellinen apu Loska-ajossa, kun daameilla alkoi olla kiire hotellille kaunistumaan illan juhlaa varten. (TL) Ilkka Ala-Maakala Sastamalasta ajoi kolonnan etuautona uusinmalla tallenteellaan, vuoden 1970 mallisella Scania L50 S42:lla. (TA). Lähes 100 kuorma-auton kolonna on pitkä tiiviissäkin muodostelmassa, kuten tästä Siurosta liikkeelle pääsyä odottelevien jonosta näkyy. (TL) Vanhin Loska-ajon ajokki, Ilpo Niemen Fort TT vm. 1924 alkumatkasta hieman yskähteli, mutta toi miehistönsä lopulta perille ihan kunniakkaasti. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 17 Tottijärveläisen Jouko Virtasen Austin K4 lähdössä Linnavuoren tehtaan edustalta kohti Tamperetta
(RM) Tällaista historia-annosta ei Tampereen Keskustorilla ole ennen nähty. Esiintymislavalla komeilee myös maamme vanhin rekisterissä oleva kuorma-auto, Republic 20 vm. Paikallista hälytysajoneuvoperinnettä edusti Pirkanmaan Aluepelastuslaitoksen Sisu SH-1 vuodelta 1934. Apulaispormestari Timo Hanhilahti toi kuorma-autoperinteen tallentajille Tampereen kaupungin kannustavan tervehdyksen. (TL). Tampereen Seudun Mobilistit ry:n Chevrolet 1946 ylittämässä Tammerkosken kuohuja Satakunnan sillalla. Nokialainen Markus Marjamäki oli repsikkana pappansa Kalevi VähäTahlon veteraaniautossa. 1920. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 18 GAZ 51:n lavalta oli hyvä tarkkailla Keskustorin meininkiä. Autolla matkasivat Matti Launis ja Kauko Välimäki
(TL) Suomalaista teollisuushistoriaa. (TL) Harvinainen kaunotar. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 19 Veteraanikuorma-autojen juhlakulkueen loppuosaa Lapintiellä saapumassa Keskustorille. Lahtelaisen Juhani Tuiran Daf FA 16 DD on vuosimallia 1965.. Kuvaushetkellä etummaiseksi osunut loimaalaisen Juha Helinin Scania LS 110 Super on vuosimallia 1970. Taustalla siintelevät Finlayssonin ja Tampellan perinteikkäät tehdaskiinteistöt. 1964 tamperelaisessa tehdasmiljöössä. Säkyläläisen Tuure Hulmin Vanaja T 47 R vm
Vexi on suurelle yleisölle veteraanikuorma-autoharrastuksen henkilöitymä. Ja ympärillensä iloisia ihmisiä. Vetkun kerhotuotekauppa käynnistyy taukopaikoilla välittömästi kun auto pysähtyy. Sittemmin Olli on mittavalla kirjallisella urallaan tallentanut tuhansia sivuja suomalaista kuljetushistoriaa. Pitkälle Keikalle osallistui 27 autoa, viime kesän Kiteen Keikalla oli jo yli 90 veteraaniautoa. 1987 ajatus oli sitten kypsynyt niin, että oli aika perustaa Veteraanikuorma-autojen seura. Raimo Stenvall Tuusulasta, edelleen aktiivinen ja toimelias autoilija. Loskaajon ideaksi Olavi on sanonut: ”Kyllä veteraaniautoilla pitää ajaa kelillä kuin kelillä, ei ennenkään säätä katsottu kun niillä töitä tehtiin.” Into on puukaasutineli häkäpönttöperinteen sinnikäs vaalija. Innostuneet, toimeliaat ja asiaansa uskovat harrastajat, jotka ovat valmiita käyttämään aikaansa yhteiseksi hyväksi. Keikka oli menestys ja sittemmin on käyty kesäkeikoilla Jäämerellä ja Petsamossa asti. Allekirjoittajat olivat Kari Parviainen Rautavaarasta, Raimo Nikkanen Marttilasta, Martti ja Jorma Kuva Mikkelistä, Jorma Sevón Espoosta, Erkki Mäkinen Juankoskelta, Eino Sinkko Lappeenrannasta, Juha Norppa-Rahkola Helsingistä, Antti Ahopelto ja Erkki Harju Lappajärveltä, Lars ja Ulf Wärnman Pietarsaaresta, Sauli Haavisto Kokkolasta ja Olavi Piiparinen Joensuusta. Heti alkuvuosina mukaan tulivat sittemmin kunniajäseniksi kutsutut Olavi Sallinen, Into Nikander, Paavo Vainikka ja Veikko Hoppula, kaikki ovat edelleen aktiivisia toimijoita. Ajatus kuorma-autoja yleensäkin hyötyliikenteen perinteen tallentamisesta syntyi 80-luvun alkupuolella varmaan useammassakin päässä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Teksti Jari Kosenius , Kuvat Raimo Mesiranta Osa seuran 25-vuotisjuhlassa huomionosoituksin palkittuja. Neljännesvuosisadan aikana syntyneet kontaktit ja tuttavuudet koituvat tänäkin päivänä meidän kaikkien parhaaksi. Kuten tänäänkin. Suomen Kuorma-autoliiton liittokokouksen yhteydessä 6.6.1987 pidettiin perustava kokous, jossa 14 asialle innostunutta allekirjoitti perustamiskirjan. Vexi on myös Loskaajon järjestelytoimikunnassa juhlanäyttelymestarina. Vetkulle Olli on luovuttanut nelisenkymmentä teostaan omistuskirjoituksellaan signeeraten. Paavo sai viidennen entisöintinsä valmiiksi juuri Loska-ajon alla, ja taas kerran saatiin ihailla Paavon tekemän entisöinnin tinkimätöntä laatua. Suomen Kuorma-autoliitossa, nykyisin Suomen Kuljetus ja Logistiikka, toimineilla oli merkittävä rooli toiminnan käynnistämisessä ja toiminnan vakiinnuttamisessa. He saavat tekemisistään harvoin julkista kiitosta, mutta tietävät harrastavansa tarpeellisia asioita ja saavat siitä useimmiten itselleen tyytyväisen mielen. Olavi on keikkaperinteen ideoija ja Vehoniemen Automuseosäätiön (sittemmin Mobilia-säätiön) alkuunpanija. Viiden päivän ja 800 kilometrin aikana tuore Veteraanikuorma-autojen Seura esittäytyi ensimmäisen kerran suurelle yleisölle. Into olisi sen siellä käynnistänytkin, muttei se sisätiloissa käynyt päinsä. Vaivoistansa palkitseminen ei ole mahdollista, mutta pikku muistaminen on paikallaan. On aika luoda pikainen katsaus Seuran neljännesvuosisataiseen taipaleeseen ja nostaa esille puurtajia, jotka vuosien varrella ovat tulleet tutuiksi. Keikkaperinne käynnistyi 1989 Pitkällä Keikalla Rovaniemeltä Lappeenrantaan. Toissa keväänä Into uurasti kaksi pitkää päivää Lahden Classic Motor Show:n Vetkun osastolla Hävittäjä-Fordinsa kanssa. Pitkä puheenjohtajakausi ja Vetku-lehden käynnistäminen ja sen päätoimittajana toimiminen ovat vaatineet uskomattoman määrän aikaa. 20 Veteraanikuorma-autoseuran niin kuin kaikkien seurojen ja yhdistysten toiminnan takana ovat ihmiset. Raimo on ollut seuran hallituksessa ja puheenjohtajanakin. SKAL:in silloinen viestintäpäällikkö Juha Norppa-Rahkola ja kymmenen vuotta seuran sihteerinä ja ensimmäisten keikkojen pääsyyllisenä toiminut Olli Blomberg olivat merkittävät toimijat seuran alkutaipaleella. Näihin aikoihin liittyi mukaan kaksi pitkän linjan automiestä, niin ammatillisesti kuin harrastukseltaankin. Tuusulan automuseoon on tallentunut veteraaniautoja autoilijauran vuosikymmeniltä. Eino Sinkko toimi toiminnan käynnistämisvuoden puheenjohtajana ja hänen jälkeensä Olavi Piiparinen. Vasemmalta Veikko Hoppula, Paavo Vainikka, Olavi Sallinen, Olli Blomberg, Iiro Lehtonen, Raimo Nikkanen ja Markku Koskinen.
Seuran puheenjohtajina ovat edellä mainittujen Eino Sinkon, Olavi Piiparisen, Raimo Stenvallin ja Veikko Hoppulan lisäksi toimineet Jari Ala-Ilomäki Sipoosta vuosina 2007-09 ja sen jälkeen Markku Koskinen Pornasista. Tänä päivänä kannatusjäseniä on 56. Edellä käytiin Vetkun neljännesvuosisata pintaa raapaisten ja muutama henkilö esille nostaen. Olavi Piiparisen aloitteesta syntyi merkkikerho Vanhat Sisut, joka sittemmin laajeni Vanhat Sisut ja Vanajat -kerhoksi tarkoituksenaan toimia suomalaisautoja harrastavien tietoverkkona. Heille kaikille on aika esittää parhaat kiitokset taputusten kera. Tässä yhteydessä voidaan seuran kehitystä kuvata kannatusjäsenten määrällä. Antti Prusi Kangasalta ja Antti J Kaura Kauhajoelta ovat pitkään ja ansiokkaasti toimineet keikkatalkoissa ja seuran hallituksessa. Seuran hallitus esitti syyskokoukselle, että Raimo Stenvall ja Sture Palmgren kutsuttaisiin Veteraanikuorma-autoseuran kunniajäseniksi nro 5 ja 6. Vasemmalla takana Antti Prusi ja Antti J Kaura, vuoroaan odottamassa Markku T Koskinen. Raimo Mesiranta on uurastaja ja talkoomies, jonka listalla tällä hetkellä päällimmäisenä on Sisu SH-4 -projekti. On kiitoksen paikka myös heille. Kummallakin on ansiokas sarka seuran hyväksi myös muissa tehtävissä. Ilpo osallistui tapahtumaan vuoden 1924 Ford TT kuorma-autolla.. Vuonna 1993 kannatusjäseninä olivat Pohjolan Liikenne Oy, Kuljetus-Vainikka Ky ja Sture Palmgren Ky. SAHK:n hopeiset ansiomerkit: Jari Ala-Ilomäki Lasse Hietsalo Yrjö Kaasalainen Markku Koskinen Arto Rantala Seuran varapuheenjohtaja ja juhlaisäntä Jari Kosenius luovuttaa hopeista solmioneulaa Jari Ala-Ilomäelle. Kauppa on oltava aina auki, tuulessa ja tuiskussa, sateella ja auringon paahteessa. Esittelyn ulkopuolelle jäi suurin osa tapahtumista ja ihmisistä, jotka vuosien varrella ovat toimintaa yllä pitäneet ja siihen omaa aikaansa käyttäneet. Yhteyshenkilönä eli alun perin linkkimiehenä on Piiparisen jälkeen toiminut monitaitoinen sisumies Hannu Kettunen Juankoskelta. Loska-ajon perinteeseen kuuluva, vanhimmalla ajoneuvolla ajoon osallistuneelle annettava kiertopalkinto siirtyi vuodeksi tamperelaisen Ilpo Niemen haltuun. Silloinkin, kun me muut olemme tutustumassa nähtävyyksiin, syömässä tai lepäämässä, Kirsti Stenvall hoitaa kerhokauppaa. Kerhotuotekaupalla on merkittävä osuus seuran varainhankinnassa. Viimeisin Hannun aikaansaannos on Sisu-Vanaja -kuvaston työteliäs täydennys: yli kahdeksankymmenen auton tiedot ovat odottamassa julkaisua. 25 vuotta on niin lyhyt ajanjakso, että tuntuu kuin kaikki olisi tapahtunut juuri hetki sitten. Hannu Kuosmanen on pitkän SisuAuto -uransa aikana ja sen jälkeenkin ollut Vetkulle tärkeä ja yhteistyöhakuinen linkki suomalaiseen kuorma-autoteollisuuteen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 21 Sture Palmgren Pernajasta on osallistunut aktiivisesti keikoille ja seuran hallintoon, on edelleenkin hallituksen jäsen
Rakennus on mittava ja EU-avusta kertova lappu on polun varressa. Paikan löytäminen ilman navigaattoria voi olla melko työlästä. Museorakennus edustaa voimalaitosja sähköhistoriaa. Kahvilakin talossa on, eikä sisäänpääsymaksu päätä huimaa. 22 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Taalainmaan ”suomalaismetsiin” muutettiin Suomesta jo 1600-luvun alkupuolella, muutto on jatkunut melkein näihin päiviin saakka. Museo on todellista ruosteen romantiikkaa. Autot sekä polkuja moottoripyörät mahtuvat tälle välille luontevasti. Teksti ja kuvat Martti Piltz. Se on entinen Grängesbergin kaivoksen höyryvoimalaitos. Museo kerää ja näyttää lähestulkoon kaikkea tekniikkaa sekä paikallista perinnettä Jas-hävittäjän moottorista olutpullotuskoneeseen, metsätyökaluihin ja maarakennuskoneisiin. Grängesberg on ollut takavuosina kuuluisa Gmerkkisestä oluestaan, nykyisin sama panimo on Ruotsin suurimpia tuotenimellä Spendrups. Borlänge, Falun, Ludvika, Leksand, Avesta, Fagersta, Hällefors ja Grängesberg nielaisivat 1970-luvun taitteessa kymmeniä tuhansia suomalaisia paikkaamaan Ruotsin työvoimapulaa. Sitkeät suomalaississit, jotka ovat eläköityneet kaivosja metsätöistä, pitävät Grängesbergissä Motornostalgimuseumia. EU:n rakennerahasto on tukenut museon kokoelmien luettelointia. Museon nimellä on monta kirjoitusasua; museon ovella lukee Motor & Nostalgi. Tällä kohdalla oli jo jano, mutta jakelupyörän kuski joutui etsimään paikkatarvikkeita takarengasta varten, eikä kukaan kehdannut juoda kuormasta. Tässä marssitaan Motornostalgimuseoon. Kieliongelmia ei tule, koska henkilökunnasta ainakin moni, jos ei ihan kaikki, osaavat suomea
Lisätietoja osoitteesta: www.motornostalgimuseum.com . Koneen kauha on siis 200 litraa (=mallinimi), moottori on Volvon D8F, koneen valmistenumero on 235, valmistusvuosi 1952 ja sen ensimmäiset omistajat olivat Helge ja Stig Andersson Görvikssjöstä. Navigaattori tai kartta ja sen käyttötaito ovat suositeltavia. Kuskilla voi olla hieman kätten voiteita ennen kuin vaijerisotku alkaa toimia.. Ruotsissa tämä malli on ollut tuotannossa vuosina 1946 – 1958. Koeajoimme loppusyksystä ihan työasioissa noin 600 kilometriä pitkän lenkin Tukholmasta. Kalmar Verkstad on rakentanut kuulemma Svelastin idean pohjalta kaksi tämänmoista terminaaliajoneuvoa, joista tämä yksilö on entisöity. Auto lienee ainut järkevä keino. Junayhteyskin Grängesbergiin on ja jos rautatiehistoria kiinnostaa rautatiemuseoita on ainakin Grängesbergissä, mutta myös Gävlessä, jossa on Ruotsin Rautatiemuseo. Åkermanin 200 lienee Suomessa aika harvinainen laite, mutta puomi ja kopin etuosa ovat tuttuja Pikku-Jussista. Kovasti paikalliset toivottelivat tervetulleiksi Tunga Rallyyn tai Tunga Masträffeniin. Museoita olisi ollut paljon lisääkin, mutta muilta aloilta. Se on aika lähellä Tukholmaa, noin kolmen tunnin automatkan etäisyydellä. Tämä taitaa olla museon erikoisin härveli: Kalmar Terminal vm. Aika ja kiinnostukset eivät sallineet käyntejä, eikä Arsenaliinkaan päästy sisälle. 1970. Tuli vaan mieleen, että Ruotsissa on hienoja museonäyttelyjä tuhka tiheässä, jotka voisivat kiinnostaa Vetkun ukkeleita. 23 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Miten Grängesbergiin pääsee. Matkalle mahtui ihan uusi sotilasajoneuvomuseo Arsenalen, Munktell Museet eli Volvo CE:n museo, Tiemuseon varastot, tyhjä Tiemuseon näyttelytila ja Ruotsin Rautatiemuseo ja olisi mahtunut tämä Motornostalgimuseetkin
Joten kuljettajalla oli tavallista raskaampi päivä tiedossa, eihän minusta alle kymmenen ikäisestä pojanjullista ollut apua tiedossa. Se on sellainen änkyrä mies. Ei tarvinnutkaan pitkää nykäystä, kun Zetori alkoi papattaa. Jollain maitoTonkka-aikaan Teksti: Juhani Lehvonen (ks.s.26) Kuvat: Kalevi Kortelahti ja Markku Koskinen Tyypillinen tonkkakuorma lähdössä vuonna 1958 Kuhmalahden Osuusmeijeriltä paluukierrokselle kohti ympäristön maatiloja. Sinä päivänä ei jääty kiinni, mutta yhdessä paikkaa oli kohta, jota ei pystynyt kiertämään, eikä ylitse uskaltanut ajaa. Aarne Koskisen 1940 luvun lopun mallia olevalla Fordsonilla kuljetti maitotonkkia Pornaisissa Martti Nerviö. Maitoreissu saattoi alkaa. Arvaa oliko mukava ajaa loppumatka, liki 40 kilometriä, ilman tuulilasia kaupunkiin. Keräysmatkan puolivälissä maitolaiturilla odotteli vanhahko mies sylissään säkki, jonka suuaukosta tuli esiin vasikan pää. Ei ollut isäntä tuonut maitoja tienvarteen, emmekä me hakeneet niitä hänen navettansa edestäkään. Matka jatkui edelleen aurinkoisessa säässä ja hytissä alkoi olla suorastaan vari. Ihan ”kiehuvasavisia” kohtia oli useita. Vasikka äänteli ja liikehti jalkatilassa peloissaan ja aivan hajutonkaan se ei ollut. Jonkin ajan päästä maitolaiturilla oli jälleen odottaja, nyt vanhahko nainen. – Olen parina päivänä peräjälkeen jäänyt kiinni kirsipaikkaan sen tien varressa ja eilen ei päässyt irti ilman traktoria. En ehtinyt kysyä, mistä hän niin päätteli, kun olimme jo laiturin kohdalla ja siinä odotellut isäntä alkoi nostella tonkkia kyytiin. Eihän siinä muuta, kuin vasikkasäkki apumiehen jalkatilaan ja matka jatkui. Haimme tienvarren metsästä kuusen oksia ja muutamia näreitä, jotta kohdan ylitys oli mahdollista. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 24 Oli onnen täyttymys pikkupojalle päästä kuorma-auton ja vieläpä maitoauton matkaan päiväksi. – Lehmä poiki ja tuli sonnivasikka, hän puheli harvakseltaan lausutuin sanoin, että veisitkö taas vasikan teurastajalle. Maitolaitureita oli alkumatkasta niin tiheässä, että apumies olisi ollut pysähdyksien välit lavalla, mutta nyt kuljettaja joutui aina kiipeämään lavalle joka pysähdyksessä. Palvelu piti kuitenkin pelata. Kuva Markku T Koskisen albumista.. Lähestyessämme alkutaipaleen erästä keskisuurta tilaa, enoni sanoi: –Pentillä taitaa olla toukotyöt kesken, kun odottelee maitolavalla. Häneltä oli Hotapulveri päässyt loppumaan. Elettiin 1950-luvun loppua ja kevättä kesän kynnyksellä – ”kirsiaikaa”. Auto on vuoden 1955 Fordson Thames, henkilöt Kauko Virtanen, Kalevi Kortelahti, Sisko Nurminen ja koneenhoitaja Lehtinen. Kaikkien tonkkien siirryttyä kyytiin, hän huikkasi: –Siellä olisi vaijeri valmiina. Gaz oli vastikään saanut väistyä aikansa palvelleena uuden Bedford J6 tieltä. Monta pistotielenkkiä kuitenkin jäi ajamatta, mutta niissä sentään oli tonkat tuotu tien varteen. – Saas nähdä onko seuraavan talon isäntä tuonut tonkkansa ison tien varteen, enoni kertoili jossain vaiheessa. Isäntä veti majurillaan ja vetokettinki katkesi ja pää lensi suoraan tuulilasiin. Ei luvannut maksaa tuulilasia, eikä tuoda tonkkiansa tienvarteen. Taivaalla ei näkynyt ainoatakaan pilveä auringon tiellä, kun enoni starttasi aamulla puoli kuuden tietämillä dieselin käymään. Kämmenissä oli rakot saven kaivamisesta ja yksi lapion varsikin oli katkennut. Niiden tonkkien joukossa oli pari viisikymppistäkin, joten enoni hauikset saivat heti kunnon aamuverryttelyn. Enoni kertoi jääneensä kiinni useita kertoja kahden viikon sisällä. Siltä tilalta ei tullut kyytiin kuin yksi kolmikymppinen maitotonkka, mutta sen sijaan seuraavalta tilalta kuorma sai lisäystä jo useasta tonkasta. Sinä päivänä autossa ei ollut ”repsikkaa”, jona normaalisti toimi auton omistajan juuri koulunsa päättänyt poika. Kuva Kalevi Kortelahden kokoelmista. Josko saisi touot tänään valmiiksi.. Ajellessamme muutamia kymmeniä metrejä talon liiterille päin enoni selitti, että talon isännän traktorissa ei ollut akkua, joten, kun isännällä oli päivän aikana traktorin tarvetta, tämä pyysi vetämään maitoautolla sen käymään. Ensimmäinen maitolaituri oli lähtöpaikalta heti muutaman sadan metrin päässä. Tie oli suurimman osan matkaa soratietä ja kelirikkokohtia oli vähän väliä
Maitotonkkia oli osin kahdessa kerroksessa. Ahdas piha oli täynnä autoja, silti niitä enon mielestä oli vähän, olimmehan aikataulusta jäljessä liki kaksituntia, koska ei ollut apumiestä. Keräilyalue loppui hieman ennen pikitien alkua. Kortelahden 1958-mallisen Ford Traderin pitkälle lavalle tonkkia mahtui. Paluukuormassa oli myös pariin reitin varren kauppaan jokunen laatikko meijerituotteita. Yksi autoista oli harmaa, liki Bedfordin näköinen ja sitä enoni sanoi Kölnin Fordiksi, mutten tullut tietämään siitä enempää. Oli myös pitkänokkainen Mercedes-Benz. Samaa rataa pystit tulivat tyhjänä takaisin, josta nostelimme ne lavalle Paluumatkalle lähdimme hetimiten, kun tyhjät maitotonkat oli saatu kyytiin, voineen ja juustoineen, mitä nyt kukin lähettäjä oli tilannut. Matkalla enoni poikkesi Karhu-apteekissa hakemassa Hota-pulverit. Lopulta auto oli omistajansa talliin peruutettuna kolmisen tuntia normaaliajasta myöhässä. Sinne johtava porttikonki oli niin kapea, että peilit miltei raapivat seiniä. Minulle se reissu oli mieleenpainuva, vaikkakaan se ei ollut ainoa maitoreissuni enon kyydissä 1960-luvun alkupuolella, kun Kuhmalahdellakin auton keula käännettiin kohti Tampereella sijaitsevaa Maito-Pirkkaa, tonkkakeräilyä alettiin hoitaa umpikoriautoilla. Minä olen liian vanha, mutta joku saa sinusta vielä komean ja kultaisen miehen. Kuljetuksesta tuli hygieenisempää eikä ilman lämpötilakaan aiheuttanut ongelmia yhtä paljon kuin aiemmin. Eno kehuskeli, kuinka on hyvä ajaa niin tasaista tietä. Parinkymmenen kilometrin matka taittui nopeasti. Mekin kävimme ihailemassa sitä punertavaa autoa, jossa oli kromatut rivat keulassa. Eno punastui ja niin taisin tehdä minäkin. Kuva Kalevi Kortelahden kokoelmista.. Samanlaisia Bedfordeja oli useita, mitä meillä, Gaz:eja oli myös monta, oli yksi pitkälavainen Vanaja, Chevrolet ja vanhoja Thamesia oli useita, pari lyhytnokkaista Ford Traderia, yksi Wilke Kurun suunnasta ja joitain muita. Ensin ajoimme Tampereen Meijeriliikkeeseen, joka oli lähes keskustassa. Huomioin kaiken kiinnostuneena merkeistä. Isäntä ryki kurkkuaan keinutuolissa. Lava oli täynnä. Pilaantuneen juuston matkaamme lähettänyt emäntä kutsui meidät kahville. Sain tietää, että paketti oli tullut eilen paluukuormassa. Eno sanoi sen olevan Amerikkalainen. Vasikka jäi sinne, mutta haju ei. Täältä matkamme jatkui Valion meijeriin. Emäntä moiskautti enoni poskelle pusun kiitollisena nopeasti saamastaan uudesta juustopaketista. Kummallakin meijerillä yritin olla kovasti avuksi, kun maitotonkat nosteltiin lavalta ketjuradalle, joka vei ne meijerin uumeniin. Tässä ollaan Luopioisten Osuusmeijerin pihalla 1960-luvun alussa. Polttoainettakin kuulemma meni paljon vähemmän. Kirjoitin kirjeenkin mukaan, mutta sano niille, että haistakaa ja maistakaa, hän sanoi tuohduksissaan ojentaessaan isohkoa juustopakettia enolleni. Vanhahko mies harjoitti siellä pienimuotoista teurastusta ja teuraseläin välitystä. Olin lavalla välillä pitkiäkin matkoja, kun laitureiden välit olivat lyhyet. Enolla oli ojentaa hänelle uusi, entistä muhkeampi juustopaketti. Minustakin oli nyt apua – pystyin nostelemaan tyhjiä tonkkia maitolaitureille nimien perusteella, jotka enoni huikkasi ovenraosta. Lavan etupäähän laitettiin tonkkien päälle lisälava, johon sai kuormaa toiseen kerrokseen. Jonossa oli myös tuliterä Sisu, jonka ympärillä riitti katsojia ja arvostelijoita. Koivut olivat jo liki täydessä lehdessä ja omenapuut aloittelivat kukintaansa, kun katselin maisemia pikitien varressa. Valiolla piha oli hieman isompi, mutta ahdas kuitenkin ja autokirjo vähintään yhtä monilukuinen. Tilatut tuotteet ahdettiin, jos mahdollista, tyhjään tonkkaan, jotta oikea lähettäjä sai tilaamansa tuotteen. Kalevi Kortelahden 1962 mallisen Mercedes-Benzin kuljettaja Sulo Marttila, Kortelahden lapset Ritva ja Timo sekä apumies Matti Mäkelä. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 25 laiturilla odotteli hyvin kauniskasvoinen, keski-ikäinen nainen: – Vie tämä takaisin meijerille. Tonkat oli järjestelty jo meijerillä kutakuinkin järjestykseen, joten jako ei ollut vaikeaa. Hieman ennen viimeistä maitolaituria oli lyhyen pistotien päässä vasikan osoite. Kuva Kalevi Kortelahden kokoelmista. Autojen kirjossa oli myös minulle ennennäkemätön, tosin liki kaikki oli, kiilanokkaiselta näyttävä DeSoto. Ääneenkin hän kiitollisuutensa ilmaisi: –Voi sinua kultapojua! Sinä hoidat työsi hyvin
Juhanin, tai Jussina hänet paremmin tunnetaan, ura raskaankaluston parissa alkoi syksyllä 1967 Pohjolan Liikenteellä rasvarioppilaana. Hänen viimeisin romaaninsa, SALAISUUDEN KIRJOITTAJA ON TAMPERELAINEN RASKAAN KALUSTON MEKAANIKKO Hyvät vetkulaiset! Parhaimmat kiitokset muistamisesta täyttäessäni 75 vuotta! Tuusulan Ketunlinnantiellä poikkesi juhlapäivänä paljon vetkulaisia ja myös syöpää sairastavien lasten ja nuorten avustustili karttui mukavasti. Nyt hommasta vastaa ja työtantereen tarjoaa Veho Group Oy Pirkkalassa. 1929). Se on myös historiallinen romaani. Kuva Ilpo Niemi. Häneltä on myös ilmestynyt kaksi romaania. LATO v.2000 MC Pilotin kustantamana. Korjaamopaikka, omistajat ja autot ovat muuttuneet – Jussikin ikääntynyt, mutta Sisuja korjataan ja huolletaan edelleen. Tunnustustakin työstä on tullut: vuonna 1996 vuoden Sisuasentaja ja vuonna 2000 raskaan kaluston mekaanikon ammattitutkinto ensimmäisenä Tampereella ja toisena Suomessa. Siis minne, kysyi Lehvonen, mutta joutui uskomaan osoitteen oikeaksi. Hän sanookin, että ehkä kiinnostus historiaan ja vanhoihin autoihin on virinnyt, kun itsekin alkaa olla museotavaraa. Seuraavaksi Autotalo Pekka Mäkisen Rengaskonttori Oy:n kautta hänelle urkeni Sisu-ura, jota nyt on kertynyt neljäkymmentäyksi ajastaikaa. Valitettavasti painos on loppunut. Kova pakkanen ja Näsinselän hyinen tuuli olivat hyydyttäneet polttoainesuodattimen. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 26 Ikävuosia Juhani Lehvosen mittariin on kertynyt kuusikymmentäkaksi ja rapiat. Raimo ja Kirsti Stenvall TAAKKA, ilmestyi kevättalvella 2012. Jussin työrupeamaan mahtuu lukuisia ”tiekeikkoja”, niin yöllä, kuin päivälläkin ympäri Pirkanmaata. Romaani kertoo 50–60 lukujen taitteen maaseudusta ja sivuaa vahvasti myös sen ajan autoilua. Armeija-ajan jälkeen miehelle koitti puolen vuoden pesti Kyproksella YK-kaluston parissa, korjaamolla sekin. Mieleenpainuvimpia keikkoja ovat olleet useat ulkomaankomennukset, joista toivomme vielä joskus kuulevamme VetKun välityksellä. Eräänä maaliskuisena sunnuntaiaamuna soitti Ilpo Niemi pyytäen huoltoautoa Siilinkarille (keskellä Näsijärveä oleva pieni luoto, jonka edustalla Höyrylaiva Kuru upposi v. Romaanin päähenkilö liikkuu myös Kangasalla ja huomioi sen ajan (1920-luku) linja-autoliikenteen alkutaivalta. Siilinkarilla oli ulkoilutapahtuma, jossa Niemen Renault Mascot oli esiintymislavana. Lehvoselle rakkain harrastus on aina ollut kirjallisuus. Sulihan se naftan parafiini puhaltimella, mutta Jussin valtasi esiintymiskuume, koska iso määrä monituhatpäisestä ulkoilijajoukosta oli kiinnostunut auton korjauksesta. Vuoden kuluttua Wäinö Paunu sai hänestä uuden rasvarin kalustolleen, tosin jo loppuaikana asentajan nimikkeellä. Raimo kiittää Kirjoittaja erikoisella komennuksella. Jatketaan yhdessä eteenpäinkin. Kun Suomen Autoteollisuus Oy:n (Sisu) ja Rengaskonttorin tiet erosivat, avattiin Tampereelle Sisun oma korjaamo, jonne Jussikin pääsi kutsuttuna asentajaksi
3.9 Osallistuminen muiden järjestämiin tapahtumiin Osallistutaan SAHK:n jäsenseurojen järjestämiin tapahtumiin sekä paikallisiin perinnetapahtumiin. Tapahtuman yhteydessä pidetään Seuran kevätkokous. 3.4 Yhteiskunnalliset yhteydet Seura pitää yhteyttä alan viranomaisiin ja yhteiskunnallisiin tahoihin. Kesäkeikka järjestetään 14.-16.6.2013 kokoontumisajona Raaseporin kuntaan. Seuran tapahtumista laaditaan lehdistötiedotteet, jotka toimitetaan paikallisille ja valtakunnallisille tiedotusvälineille. Selvitetään mahdollisuus esitellä Seuran toimintaa Kuljetus 2013messujen yhteydessä Jyväskylässä 23.-25.5.2013. 3. Seura edistää jäsentensä harrastustoimintaa tallentamalla teknistä tietoa ja aineistoa. 3.10 Toiminnan rahoitus Seuran hallituksen vuodelle 2013 laatiman talousarvion mukaan toiminta rahoitetaan pääasiassa jäsenmaksuilla ja liittymismaksuilla sekä kerhotuotteiden myynnillä. Tapahtuman yhteydessä pidetään Seuran syyskokous. 3.2 Museotoiminta Seura osallistuu taustayhteisönä Mobilia säätiön ja sen ylläpitämän Tieliikennemuseo Mobilian toimintaan. Toiminnallista yhteistyötä maarakennusalan perinneyhdistysten Tiekonehistoriallisen Seuran ja Maanrakennushistoriallisen Seuran kanssa kehitetään. Ford D-300 rappuauton kuntoa ylläpidetään riittävässä laajuudessa. 3.5 Harrastajajärjestöjen välinen yhteistyö Seura vaikuttaa harrastustoiminnan valtakunnalliseen kehittämiseen Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto SAHK:n, Autohistoriallinen Seuran, Suomen Linja-autohistoriallinen Seuran, Veteraanimoottoripyöräklubin ja Veteraanikuorma-autoseuran yhteisen museoajoneuvoalan edunvalvontatoimikunnan kautta. 3.3 Autokalusto Sisu SH-4 entisöintiprojekti saatetaan loppuun ja auto katsastetaan museoautona. Jäseniä aktivoidaan osallistumaan Seuran toimintaperiaatteita tukeviin tapahtumiin. Loska-ajo järjestetään 5.-6.10.2013 jossakin Pohjois-Hämeessä. 3.7 Tiedotusja julkaisutoiminta Jäsenlehti VeteraaniKuorma-auto ilmestyy Seuran toimintaa ja kuljetushistoriaa tallentavana julkaisuna kahdesti. Alan ammattilaisilla säilyneen ns. Johdanto Veteraanikuorma-autoseura ry:n toiminnan suunnittelua ohjaavat pitkän ajan tavoitteet. Vuoden 2013 toimintasuunnitelma 3.1 Historiallisen aineiston tallennus ja alan tutkimus Seura jatkaa alan historiallisten tietojen keräämistä ja tallentamista. Tampereen Pyynikillä 7.10.2012 Veteraanikuorma-autoseura ry Hallitus Veteraanikuorma-autoseura ry:n toimintasuunnitelma vuodelle 2013 Tiivistelmä, laatija Jari Kosenius V E TE RA ANI KUORMA-AUTOSE UR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC. Kontio-Sisuun tehdään yleisilmettä ja tekniikkaa parantavia korjauksia. Tutustumiskohteina ovat mm. Yhteistyötä jatketaan historiantutkimuksen ja kirjallisen julkaisun asiantuntijoitten ja opiskelijoitten kanssa tavoitteena hyötyliikenteeseen liittyvät julkaisut. Teknisen aineiston arkistoa luetteloidaan ja sitä tarjotaan jäsenten käyttöön. Sisu Auton tehdas Karjaalla, seudun historialliset ruukkiyhdyskunnat sekä Tammisaaren ja Hangon nähtävyydet. Seura toimii yhteistyössä asiantuntijoiden, järjestöjen, viranomaisten sekä kuljetusalan yritysten ja yhteisöjen kanssa. Ajotapahtumista tiedotetaan kolmella jäsenkirjeellä. Jatkuvuuden edellytyksenä on uusien harrastajien kiinnostuksen herättäminen ja heidän aktivoimisensa mukaan Seuran toimintaan. Kevätpäiväntasaus 2013 ajetaan 23.24.3..2013 Kangasniemeltä Pieksämäelle. Tämä lento-liikennettä palvelemaan rakennettu erikoisauto saatetaan yleisön nähtäville sopivaan ilmailualan museoon. 2. Varataan osasto Lahden Classic Motorshownäyttelyyn 4.-5.5.2013. Pitkän ajan tavoitteet Seura toimii hyötyliikenteen perinteen säilyttämiseksi ja tallentaa siihen liittyvää tietoa ja aineistoa. Seuran historiallinen arkisto on alan tutkijoiden käytössä Mobilian tiloissa. Osallistutaan Mobilian järjestämien Museoajoneuvon päivän ja Mikkelin päivän tapahtumiin. Seuran tapahtumista ilmoitetaan alan lehtien tapahtumakalentereissa. Seuran hallitus laatii syyskokouksen hyväksyttäväksi seuraavan vuoden toimintasuunnitelman, joka tukee näiden tavoitteiden saavuttamista. 3.6 Julkinen toiminta Seura esittelee toimintaansa omien ajotapahtumien yhteydessä sekä muissa alan tapahtumissa. hiljaisen tiedon tallentamista jatketaan ja tämän perinnetiedon keräämistä haastatteluilla kehitetään. Seuran internet-sivustoa osoitteessa www.vetku.fi ylläpidetään ja kehitetään. Republic 20 säilytetään ABC-liikenneasemaketjun tuella Mobilian Classics-osastolla. 3.11 Hallinto Seuran hallitus kokoontuu vähintään neljästi vuodessa. 3.8 Seuran järjestämät tapahtumat Seura järjestää toimintavuotena jäsentapahtumina perinteiset kolme keikkaa, joiden toteutuksen hoitavat järjestelytoimikunnat. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 27 1. Seura kehittää toimintaansa niin, että sen asema hyötyliikenteen perinnetallentajana edelleen vahvistuu. Seurasta nimetään edustajia Mobilian työryhmiin, joissa edistetään alan kehittämistä ja toimijoiden yhteistyötä
Silloisissa vähissä korjaamoissa ei kerta kaikkiaan ollut tilaa. Koko sen revohkan ajan me oltiin siellä. Lapissa ei sitten ollutkaan enää mitään hommia, suonenjokelaiset komennettiin takaisin kotiin. Ja konnia riitti. Mitä enemmän sitä paksuissa vaatteissaan ähki ja puhki, sitä nopeammin ikkunat huurtuivat ja jäätyivät. Ennen lähtöä haettiin sitten karjakeittiöstä lämpimät vedet koneisiin. Syksyllä 1935 otetussa kuvassa puut ovat matkalla Iisvedelle Piimän Sahalle. Ja kun omalla autolla sai ajaa, niin ei toivonut hyökkäystä tai ainakaan täysosumaa. Kotona lavaremonttia tehdessään Mikko ja Kauko joutuivat toteamaan sodan alkaneen uudestaan. Matka vei kuitenkin takaisin Rovaniemelle, mutta Letukat ja pienempi Sisu oli sillä aikaa pakko-otettu armeijan käyttöön. Vaan annas olla. Mitä ihmeellisimpiä temppuja kokeiltiin edes vähäisen lämmön saamiseksi ohjaamoon. Taitaa perävaunun akseli olla kovilla. Vanne ja rengaskin siinä hajosivat, eikä varapyörää tietenkään enää ollut, uudesta renkaasta puhumattakaan. Sieltä minut lähetettiin Moiskarilan piiriin Kontiolahteen, josta käsin ajettiin keikkoja Suojärvelle. Itselle ei henkilökohtasesti onneksi käynyt mitenkään. Petsamon savotassa Kuljetusliike Veljekset Pohjolainen ennätti olla mukana neljällä autolla. Aina niistä kuitenkin selvittiin nokkeluudella ja päättäväisyydellä. Sitten oivallettiin, että pakoputkeen voitiin tehdä mutkia ja vetää se eri kiemuroita pitkin koppiin ja takaisin ulos. Se kävi oikein hyvästi siihen jarrurummun alle ja niin he pääsivät kuin pääsivätkin Rekolaan autokorjaamolle. Laturikin meiltä vietiin kerran tauolla ollessamme. Aika moni pääsi siitä syystä hengestään. Kun Kaukoa tätä muisteloa varten takavuosina haastattelin, ei hän epäröinyt kirota rämpsäyttää aidon savolaisen sydämistyneesti kuvatessaan kuljetusliikkeen autojen kuntoa, kun ne saatiin sotareissulta kotiin. Kuljetukset junaili Pohjolan Liikenne. Kyllähän niissä melkonen homma oli. Meidän pienempi Sisu oli sellainen pitkärunkoinen, maitoautoksi oikein passeli, mutta siinä oli melko kova kuormitus etuakselilla. Autoilijaveteraani muistelee Ajo Rukajärven tiellä oli hämärää hommaa Teksti: Olli Blomberg Kuvat: Textrans arkisto. Siinä tuli vaan sitten se ongelma, että kun hytti tärisi ja pomppi, niin putkeen tuli repeämiä, joista työntyi häkää koppiin. Kato, kun lantapatterissa tai tunkiolla muhi kaikki mahdollinen yhdessä läjässä, niin sieltä nousi pakkasellakin lämmintä ilmaa ylöspäin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 28 Kauko Pohjolainen oli yksi niistä aloitteellisuudestaan ja ennakkoluulottomuudestaan kuuluja suomalaisautoilijoista, jotka eivät edes sotiemme myllerryksissä vähästä hätkähtäneet. Lopuksi jouduin vielä Rukajärven puolelle. Houkuttimena oli lupaus hyvistä korvauksista ja bensalla ajosta. Minut pantiin ison Sisun kanssa Kenttävarikko nelosen alaisuuteen. Hyttipuoli oli Kaukon mukaan se kaikkein ongelmallisin. Lisäksi ruotsalaiset olivat tottuneet vasemmanpuoleiseen liikenteeseen eivätkä siksi aina uskaltaneet väistää tarpeeksi reunaan. Siitä pojat ottivat sen takasuksen, tai mikä lie ollut kannusjalas. Kaukon sotareissulla sattui monta tiukkaa paikkaa. Ruotsalaisautojen lavoilla olleet, lentokoneiden osia sisältäneet ylileveät laatikot aiheuttivat lukuisia vaaratilanteita. Moni samoissa hommissa ollut autoilijaystävä kyllä jäi sille tielleen, autoiKauko Pohjolainen (vas.) on apumiehineen lastannut vm/-34 Chevrolet-rekkaansa kunnon tukkikuorman. Liinahamarin lisäksi oli keikkoja Norjan Kirkkoniemeen. Tällä tavalla autot saatiin pysymään välttävän lämpimänä. Isolla Sisulla lähdettiin sitten kerran kotiin Suonenjoelle saakka lavan laitoja vahvistamaan, kun ne jälleen kerran olivat tohjona eikä Rovaniemeltä saanut korjausapua. Varsinkin jos sattui olemaan ammuksia kyydissä rintaman suuntaan oli kyllä koko ajan pieni pelko päällä. Oli kyllä aika heikko se lämmityspuoli, ihan pitkälle 1950-luvulle saakka. Vähän kyllä ohjaus kuulemma oli vetänyt vasemmalle… Kyllä se oli semmosta hämärähommaa, kun joutu yksin ajamaan vaikkapa Rukajärveltä Porajärvelle, lyhdyt pimeänä ja nenä kiinni tuulilasissa, Kauko on jatkosodan rintama-ajoistaan nuoremmilleen kertoillut. Tahti oli tappava. Sitten otettiin vielä meidän isompi Sisu SH-6 sinne. Sen mukana jouduin sodan edetessä ensin Äänislinnaan. Tietysti vedet laskettiin syyläreistä pois, eivät ne jäätymättä olisi säilyneet yli 40 asteen pakkasessa. Pohjoisen kuljetuksen olivat niin rankkoja, että lavatkin joskus hajosivat. Huilata piti aina, kun siihen oli tilaisuus. Suolapussilla tai tentturätillä hangattiin ikkunoita, mutta kohta ne kuitenkin menivät umpeen uudestaan. Ja kun ne kopit olivat puuta ja seinissä kaiken maailman tappuraa tilkkeenä, niin syttyi niitä tulipalojakin, Kauko on muistellut. Mitään varsinaisia lämmityslaitteitahan ei vielä ollut edes keksitty, mitä nyt peltistä tai kumista kurkkutorvea joskus vedettiin konehuoneesta tuulilasille haaleaa ilmaa hönkimään. Onneksi miinojakaan ei osunut kohdalle. Kerran Kirkkoniemen keikalla jäätiin mielestämme turvalliseen paikkaan hetken torkuille. Helevetin huonossa kunnossahan ne oli kaikki, Sisut ja Letukat... Kun ei ammuskeikalta palatessa enää löytynyt renkaita, pantiin etupyörän tilalle lentokoneen suksi! Pakkasella me vietiin autot paskakuuriin! Näillä sanoilla on suonenjokelainen Kauko Pohjolainen (1915-2008) kuvaillut takavuosien ”lohkolämmittimiä”. Kahdella vanhalla Letukalla ja semmoisella pienellä SH-2 -sarjan Sisulla sinne ensin lähdettiin. Sinne ne kasan päälle autot ajettiin seisokkien ajaksi. Onneksi siinä aivan lähellä oli alasammuttu ryssän lentokone. Kerran sitten taidettiin elää kevättalvea neljäkymmentäkolme vasemman etupyörän pultit petti, kun rintamatiet olivat niin töyssyisiä ja kiirettä piti mukamas pitää etteivät kutit olisi pojilta loppuneet. Siellä kävi käsky, että Kuopioon piti mennä ilmoittautumaan, ja kohtahan sieltä ruvettiin määräilemään vallan uusiin ajoihin. Varsinkin kohtaamistilanteissa kapealla Jäämerentiellä sivulaidat saivat usein kyytiä. Kohta siitä herättiin, kun joku porukka jo oli tunkkaamassa autoa ylös pyörät varastaakseen
Sen jälkeen riitti omien autojen lisäksi korjaamista muidenkin autoissa. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 29 neen tai ilman, niin kävi Mikko-veljellenikin. Aivan uusi neliveto-Mersu ensimmäisiä kuormiaan viemässä Kangasniemen suunnalla vuonna 1952.. Sodan jälkeen Pohjolaisen veljesten kovia kokenut autokalusto vaihtui kolmeen lähes yhtä kovia kokeneeseen Kempsuun. Niiden ja hytin väliin mahtu just mies seisomaan. Kolmekin rengasta saattoi hajota yhdellä Kuopion reissulla. Sillä ja yhdellä Kempsulla lähdettiin Oulun läänin Pyhäjärvelle tukkien ajoon. Veljekset Pohjolaisen Sisu SH-2 sai pyöränpulttien katkeamisen seurauksena ”varapyöräkseen” alasammutusta venäläishävittäjästä otetun kannussuksen. Kuljetusliike Veljekset Pohjolaisen autoilla kuljetettiin rauhan tultua Kaukon mukaan aina kaikkea sitä tavaraa, mitä kulloinkin kyytiin sattui osumaan. Renkaita ei rauhan tultua saatu mistään. Ajo tapahtui miltei kokonaisuudessaan seudun järvien jäillä. Janoinen Sota-Kempsu saa uutta menovettä pohjattomaan polttoainesäiliöönsä, eletään vuotta 1950 ja ollaan jossain Pyhäjärven suunnalla. Jotain kiintiötä meille ammattiautoilijoille kyllä oli, mutta se oli enempi tuuria mikäli niitä sattu saamaan. Ajokoulu oli hänen mukaansa siihen aikaan sellainen läpihuutojuttu. Auto ei ollut vielä likimainkaan pysähtynyt, kun tää ukko hyppäs pois ja lipesi tietenkin auton alle. Tultiin kirkolle ja annas olla. Sen Kauko lopetti sukupolvenvaihdoksen kautta. Niin myös henkilökunta. Ajokortin hän sai vuonna 1928 ja vuonna 1931 alkoi ammattimainen autoliikenne. Niin huonoja nekin oli, mitkä käyttöön vaivoin saatiin, jotain hapertunutta vanhaa varastoa. Jakolautakunta oli kyllä kovan paineen alaisena. Kaikennäköistä siinä ohessa rahdattiin, mutta kakskytävuotta ajettiin yhtä mittaa puutavaraa, halkoja, propsia ja tukkeja. Syntyi Autohuolto ja Kuljetus Antti ja Kauko Pohjolainen, perustajina taksiautoilija-isä ja kuorma-autoilijapoika. Vuosien varrella kalusto kasvoi ja vaihtui. Petterin jälkeen alettiin sitten saada Sisuja, Vanajia ja jopa neliveto-Mersuja. Lääkäri vähän katto, ravisteli päätään ja sano sitten vaan, että ”taisi olla hieman päälle kakskymppinen...” Yrittäjinä Pohjolaiset pyrkivät monessa suhteessa omavaraisuuteen. Vannotin sitä, ettei hyppäisi pois, ennen kuin on kokonaan pysähdytty. Niitä ajettiin kotinurkilta muun muassa Hankasalmen ja Pieksämäen asemille. Petterissä oli sellaiset suojakalterit hytin takana. Kun kotipaikkakunnalla ei ollut tarjolla merkkitai muitakaan korjaamoja, sellainen perustettiin itse. Sitten saatiin pitkään odotettu piikkinokka-Petteri. Viisi eri jäätietä tehtiin, joita ajettiin vuoron perään, ettei jää olisi haurastunut liikaa yhden tien alla. Kolme vuotta hän ajoi ilman ajokorttia, ennen kuin täytti kahdeksantoista. Kauko aloitti autohommat viidentoista vanhana. Kerran yösydännä otettiin yks ukko tien vierestä kyytiin. Vietiin se siitä äkäsesti lääkäriin, joka nosti sen sellaiselle ”lihapöydälle” selälleen. Autot siirtyivät Mikko-pojalle sen jälkeen, kun ensin oli hetken aikaa toimittu porukassa yrittäjinä
Huomaa suunnanosoitinnuoli tuulilasin keskellä. Kaukaa viisaasti on Matti kirjoittanut useimpien kuvien taakse arvokkaita tietoja, joten vielä mekin pystymme kohdistamaan kuvat oikeaan aikakauteen ja -paikkaan. Tampereen Ratinan sorakuopalla kuormataan ”Letukkaa” vuonna 1928. Usein se tapahtuu nuoremman polven periessä vanhempiensa tai isovanhempiensa jäämistöjä. Ajoneuvot eivät ehkä edes kiinnosta ja silloin helpoin tapa päästä eroon ”turhasta roinasta” on laittaa albumit tai irtokuvat roskiin muun tarpeettoman mukana. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 30. Vas. Ei säilyttämisen arvoisten kuvien tarvitse välttämättä olla peräisin 1920tai 1930-luvulta, myös nuoremmat kuvat sisältävät paljon tietoa ajoneuvohistoriasta kiinnostuneille. kaupunkiliikenne-korilla, eikä niitä ei ollut rakennettu ajan yleisen tavan mukaisesti kuorma-autojen alustoille. Vuoden 1924 lopulla yhtiöllä oli liikenteessä kuusi 16-22 -paikkaista Chevroletja Berlietautoa vara-autoineen. VANHA VALOKUVA KERTOO… TAMPEREEN MATIN ALBUMISTA Kuvat keräili Rainer Mäkipää Tampereen Autoliikenne Oy:n (liikennöi 1923 – 1925) ranskalainen Berliet omnibussi. Mutta, hyvät ystävät; liittäkää kuviin tavalla tai toisella mahdollisimman täydellisesti kaikki, mitä itse tiedätte niiden kohteesta ja kenelle kuvat ovat kuuluneet. Näin niihin saatiin suurempi paikkaluku. Yrjö Suhonen, auton omistaja Emil Tulonen sekä Iivari Aaltonen. Renkaat ovat merkkiä Good Year. Toimitus on hieman täydentänyt tekstejä. Näin olen itsekin yrittänyt menetellä. Ohessa muutama esimerkki Tampereen Härmälässä asuneen Matti Tulosen albumista. Siinä tilanteessa on myöhäistä kysellä, keitä kuvissa esiintyvät henkilöt ovat, mitä ajoneuvoja niissä esiintyy tai mistä tilanteesta kuva on otettu. Kuljettajana toimi Emil Tulonen ja rahastajana Helmi Elsbacka. Autot olivat varustetut ns. Minua aina surettanut, kun niin paljon vanhoja ajoneuvojen valokuvia menee roskiin. Toivoisinkin, että lahjoittaisitte vanhat kuvanne/albuminne museoiden tai ajoneuvoperinnejärjestöjen (esimerkiksi Vetkun) taltioitaviksi ja siten kaikkien aiheesta kiinnostuneiden hyödynnettäviksi. Useimmissa kuvissa esiintyy Matin isä Emil Tulonen
Tämä International ajoi ja aurasi linjaa Tampere – Virrat. (Vetkun Loska-ajo-kolonna saapui lokakuussa 2012 Keskustorille samaista Lapintietä, toim.huom.) V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 31. Tampereen Autoliikenne Oy:n on tämä Brockway -linjurikin. Se liikennöi 1926 – 1927. Kosteikon veljesten Lapinniemi – Amuri -linjaa ajanut omnibussi joutui kolariin Lapintiellä. International 1928, omistaja liikennöitsijä Väinö Koskinen. Kuva todennäköisesti otettu Petsamon päätepysäkillä Tampereella. Kosteikon veljekset Eero, Herman, Verner ja Mauno ovat olleet Tampereen kaupunkiliikenteen uranuurtajia. Autot muuten varustettiin usein ”ylisuurilla” renkailla, koska ne kestivät siten paremmin eivätkä niin helposti uponneet liejuun heikkokuntoisilla, usein hyvin pehmeillä teillä. Kuva on Vehoniemen Automuseon kokoelmista ja taakse on merkitty tiedot: ”Kevyt kärkiaura Lokomo Nro 5 omnibusseja ja k-autoja varten, leveys 2250 mm, paino 308 kg”. Kuljettajana toimi kuvassa nahkaisessa ”virka-asussa” esiintyvä Emil Tulonen. Oikealla auton ”ykköskuljettaja” Niilo Lindström (Vartimo)
32 V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC Maailman suurimmaksi hyötyajoneuvonäyttelyksi kasvanut IAA Nutzfahrzeuge lamaannutti kävijänsä jälleen laajuudellaan, sillä nyt jo 64. Kuljetusja maansiirtoliike Ferdinand Gees GmbH & Co. KG on taltioinut tämän vuonna 1974 valmistuneen Magirus-Deutz 290D 26K-kippiauton, jonka kerrotaan olevan Saksaan jäänyt prototyyppi Siperian oloihin räätälöidystä ajokista. Esimerkiksi MagirusDeutz toimitti Neuvostoliiton maansiirtotehtäviin noin 10 000 kuvankaltaista ilmajäähdytteistä kippiautoa. Lukuisat messuhallit kätkivät sisäänsä alan uusimmat ja kuumimmat uutuudet niin kaluston, tarvikkeiden kuin palveluiden osalta. Pitkissä tunneleissa rakennustai huoltotehtävissä työskennelleet autot varustettiin usein kahdella ohjaamolla, jolloin vältyttiin peruuttamiselta.. Tämä auto on aikoinaan räätälöity työtehtävien asettamien vaatimusten mukaan. Messuvieraiden ilona oli nopeasti laskien kolmisenkymmentä veteraaniautoa, joista useimmat olivat edelleen kotikulmillaan ja syntymämaassaan. 64. Saksalaiset veteraaniautojen harrastajat nojaavat merkkivalinnassaan usein kotimaisuuteen, joten rivistössä nähtiin enimmäkseen niin olemassa olevia kuin jo kadonneitakin saksalaismerkkejä. Vuonna 1983 valmistunut Mercedes-Benz 1936 AK 4x4 on aktiiviuransa aikana ajanut vajaat 3000 kilometriä tunnelissa. Kaikki messuilla esillä olleet kamppeet eivät kuitenkaan edustaneet alan viimeisintä linjaa, sillä saksalainen sisarjärjestömme NVG oli koonnut messuille varsin kattavan otoksen eilispäivän ajokkeja. kerran järjestetty näyttely valtasi leijonanosan Hannoverin messukeskuksen näyttelypinta-alasta. Kansainvälinen hyötyajoneuvonäyttely valotti myös historiaa Teksti ja kuvat Konepörssi-lehti / Ari Perttilä Suomen itäinen naapurimaa on aina tarjonnut kooltaan suuret markkinat eurooppalaisille autovalmistajille
Tämä MAN Truck & Bus AG:n entistämä, vuonna 1952 valmistunut yksilö on tiettävästi yksi kolmesta säilyneestä. Büssing valmisti vuosien 1952 ja 1954 aikana 36 Büssing 12000 -kuorma-autoa, joissa hyödynnettiin ensimmäistä kertaa raskaiden hyötyautojen saralla mahurimoottorirakennetta. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 33 Düsseldorfissa toimineen leipomo Westerhorstmannin tuotteet saivat aikoinaan nauttia vuonna 1927 valmistuneen umpikorilla varustetun Opel LKW 10-40:n tarjoamasta kyydistä. Vuonna 1953 valmistunut ja aina 1980-luvun puoliväliin saakka porauskäytössä palvellut Büssing 8000 kaivettiin tallista vajaat pari vuotta sitten. Useimmat näistä autoista toimitettiin Saksan valtion rautateille, Deutsche Bundesbahnille. Nykyisin valmistajan kokoelmiin kuuluvan auton etenemiskyky on jätetty 155 hevosvoiman V8-dieselkoneen huomaan. Omistajan mukaan aikomuksena oli entisöidä ajokki entiseen loistoon, mutta sittemmin Büssing päätettiin nykytermistön mukaan konservoida. MAN 758 L1 valmistui saksalaistehtaan linjalta vuonna 1954. Jokaisella ruuvilla ja jokaisella kolhulla kun on oma historiansa tässä autossa.
Varajäseninä valittiin jatkamaan CarlJohan Blomqvist Turusta, Lasse Hietsalo Elimäeltä, Tapio Nisula Jyväskylästä ja Pauli Wiklund Kylmäkoskelta. Toimintasuunnitelma 2013 Hallituksen esitys toimintasuunnitelmaksi hyväksyttiin keskusteluitta. Talousarvio ja jäsenmaksut Vuodelle 2013 hyväksytyn talousarvion mukaan toiminta rahoitetaan pääasiassa jäsenmaksuilla sekä kerhotuotteiden myynnillä. Toivotaan, että muutos on mahdollisimman lyhytaikainen. Markku kiitti luottamuksesta, ja toivoi vaihtopenkkivuoronkin joskus alkavan. Syynä tähän on toimituksellisten voimavarojen vähyys. Keskustelun aluksi Jouni ja Yrjö ilmoittivat, että haluavat antaa tilaa uusille ehdokkaille. Tutustumiskohteina ovat mm. Kesäkeikan ajankohta on tarkentunut syyskokouksen jälkeen. Näin päätettiin. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 34 SYYSKOKOUS Veteraanikuorma-autoseuran syyskokous päätti loistavan Loska-ajon. Enemmänkin olisi ollut keskusteluille aikaa, mutta hyvin valmisteltu kokous ei kai siihen aihetta antanut. Tulevana vuonna järjestetään perinteiset kolme ajotapahtumaa: Kevätpäiväntasaus 2013 ajetaan 23.24.3.2013 Kangasniemeltä Pieksämäelle. Lehden päätoimittajana alusta alkaen eli vuodesta 2004 toiminut Wexi Hoppula on pitkään toivonut löytyvän jatkajan, mutta sitä ei ole vielä ilmaantunut. Loska-ajo 2013 järjestetään 5.6.10.2013 Pohjois-Hämeessä. Yli seitsemänkymmentä jäsentä oli päättämässä tulevan vuoden toimintasuunnitelmasta ja talousarviosta sekä henkilövalinnoista. Juankoskelaisneitoset joutuivat Vetkun syyskokouksessa istumapaikkojen loputtua ovensuukaunottariksi, mutta se ei osallistumista haitannut. Hallitus pohtii edelleen hyviä ratkaisuja, että lehti voisi ilmestyä myös jatkossa. Hallitus oli esittänyt talousarviossa, että jäsenmaksut pidettäisiin ennallaan, eli henkilöjäsenmaksu 40 euroa, kannatusjäsenmaksu 85 euroa sekä liittymismaksu 17 euroa. Hallituksesta erovuorossa olivat Yrjö S. Sisu Auton tehdas Karjaalla, seudun historialliset ruukkiyhdyskunnat sekä Tammisaaren ja Hangon nähtävyydet. Suunnitelma oli laadittu edellisvuosina toteutuneen toiminnan pohjalle ilman suuria muutoksia tai uudistuksia varsinaisessa toiminnassa. Muut hallituksen jäsenet ovat Aulis Hartikainen Juankoskelta, Tuure Hulmi Säkylästä ja Sture Palmgren Pernajasta. Hallituksen jäseniksi seuraavaksi kaksivuotiskaudeksi valittiin Kosenius sekä Mauno Kumpulainen Forssasta ja Hannes Lanamäki Lehtimäeltä. Jäsenlehti VetKun ilmestymiskerrat vähenivät esityksen mukaisesti kahteen. Puheenjohtaja Niva kopautti kokouksen päättyneeksi ja aloitettiin vapaamuotoinen keskustelu ajankohtaisista asioista ja tulevista tapahtumista. Kesäkeikka järjestetään 14.-16.6.2013 kokoontumisajona Raaseporin seudulle. HALLITUS TIEDOTTAA Teksti Jari Kosenius, Kuvat Raimo Mesiranta Veteraanikuorma-autoseura ry:n syyskokous 2012 sujui tyylikkäästi – ja miksei olisi sujunutkin, kun kokeneet konkarit sitä johtivat. Kaasalainen Harjavallasta, Jouni Kallio Kurikasta sekä Jari Kosenius Hausjärveltä. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin keikan pitkämatkalaisin Kari Niva Rovaniemeltä ja sihteeriksi Pauli Wiklund Kylmäkoskelta. Seuran sihteerillä Pauli Wiklundilla (vas) on vuosikymmenten kokemus järjestöhommista, kokouksen puheenjohtajaksi valitulla Kari Nivalla (kesk) on vankkaa osaamista jo opetusja johtamistehtäviä sisältäneen työuransakin vuoksi, eikä ole seuran varapuheenjohtaja Jari Koseniuskaan (oik) mikään noviisi. Olavi Nenonen kertoi ennakkotietoja Kevätpäiväntasauksesta ja Markku Koskinen Kesäkeikasta, joita odotellen lähdettiin ajelemaan kukin tahoillensa. Kokoussalin paikat olivat tehokkaassa käytössä, samoin osallistujien aktiivisuus. Ajotapahtumista tiedotetaan edelleen jäsenkirjeillä. Henkilövalinnat Markku Koskinen Pornaisista valittiin yksimielisesti jatkamaan Seuran puheenjohtajana. Hallituksen hyvin valmistellut esitykset saivat jäsenistön siunauksen ilman mukinoita.. Kokous Tampereen Scandic Rosendahlissa sujui taas hyvin joutuisasti ja leppoisalla meiningillä
1960-luvun?) Fordin lukkovanteellisia levypyöriä, joilla loppuun ajetut 7.0020” renkaat. Esko Alastalo p. 0400 631 644 (Kangasala) STUDEBAKER K 10 vm. Alkuperäinen Suomi-auto, ajettu 42 000 km. Eri puolilta maata liikkeelle lähteneet kahdeksan erillistä autokuntaa kokoontuivat aluksi yhteen Tolosenmäellä sijaitsevalle Veekmas Oy:lle, pohjoismaiden ainoalle tiehöylätehtaalle. p. Unohtumattomia elämyksiä koettiin niin Tohmajärven kirkossa kuin Hammaslahden tien varrella Kiesmäen rankassa nousussakin. Hintapyynti 5000,eur, myös tarjoukset huomioidaan. V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC 35 MYYDÄÄN Mercedes-Benz 1413 vm. Mittarilukema vain reilut 100 000 km (ex Imatran Voima). Varustuksena vetopöytä, lavarakenne mahdollinen. Tied. Tehokas raskaankaluston osienpesukone TEIJO 1200. Tiedustelut p. Aikanaan mäessä on rikottu lukuisia kytkimiä, katkottu akseleita ja kaadettu autoja tien varren syvään rotkoon. Hinta Seuran jäsenille 25,00 /kpl, (ei-jäs. Auto on Kuhmalahdella. Postituskulut lisätään. Ollut ajossa viimeksi 1980-luvun lopulla. Jyrkän ja pitkän mäen selvittäminen on ollut entisajan kuskien tulikoe – täydellä propsikuormalla ylös pääsi ainoastaan, jos vaihtaminen välikaasun avulla luontui. Tilaukset: Tuusulan Automuseo Kirsti tai Raimo Stenvall p. 90 min. Kannen kuvat: VetKun arkisto Takuuvarmasti mieluinen joululahja jokaiselle kuorma-autoista ja perinneasioista kiinnostuneelle. Tuotanto: Veteraanikuorma-autoseura ry 2012 Kuvaus ja editointi: PH-Video Pasi Harju Selostus: Toni Lönnroos Kesto: n. 0400 62994 / Mika Simola Ostamalla kerhotuotteita tuet Veteraanikuorma-autoseura ry:n perinnetallennustoimintaa. Saivatpa alueen asukkaatkin kokea jotakin ainutlaatuista, kun tämä elävä ja liikkuva hyötyajoneuvomuseo toi paikalle tuulahduksen menneiltä vuosikymmeniltä. Museorekisteröity, hyväkuntoinen. 1946. 040 590 7775 / Ville Virtanen Osienpesukone veteraaniautoharrastajalle. 0400 450 585 (Raimo), raimo.stenvall@r-stenvall.fi tai 0400 453 255 (Kirsti) Annetaan tarvitsevalle 2 kpl (mahd. 050 322 6299 Vanaja 505 vm.1969, teräslava. 0500 478 049 VETERAANIKUORMA-AUTOT KARJALAN KAUNIISSA MAISEMISSA KITEEN KEIKKA 2012 Kauniista ja monipuolisesta luonnostaan tunnettu Keski-Karjala esitteli parhaita puoliaan Veteraanikuorma-autoseura ry:n suunnatessa kesäisen kokoontumisajonsa Kiteelle. Tällä DVD-tallenteella voit kiivetä veteraaniauton kyytiin ja elää matkalaisten mukana parhaat hetket Kiteen Keikalla. DVD. Tiedustelut Kalevi Kortelahti p. Haluttaessa autoon on saatavissa myös puoliperävaunu. 1966 Ajokuntoinen, ei rek. Hän oli Kuski, kuka mäestä kunnialla selviytyi. Yleisötapahtumien rytmittämä, lähes 100:n museoikäisen veteraanikuorma-auton maaseutukierros tutustutti osallistujat seutuun, jota moninaiset vesistöt ja kumpuilevat vaarat värittävät. Tiedustelut: raimo.mesiranta@gmail.com tai p. Nouto Perniöstä. 30,00 /kpl). Auto on Akaassa (Toijala) Tied
V E TE RA AN IKUOR MA-AUTOS EUR A R Y SUOMI FINLAND REPUBLIC