Vetku 1/2020 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

1 /2 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY
Power Truck Show Powerpark Alahärmä 9.-10.10. 26 Lahnajärvi kutsui ................................................................................................................................................ 0400 474 879 kumpulainen.mauno@gmail.com Olavi Nenonen Pieksämäki p. Classic Motorshow Lahden Urheiluja messukeskus 11.-12.6. Loska-ajo Porvoo-Lahti-Hollola 10.10. 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta .................................................................................................................... 36 Vetku esittelee hallituksen uudet kasvot ................................................................................................... Kevätpäiväntasaus-ajo Haapamäki-Ruovesi-Teisko 28.3. 16 60-luku laajensi kuormurivalikoimaa .......................................................................................................... Keski-Suomen Talwiajo 27.-28.3. 040 5927 295 jari.kosenius@vetku.fi Mauno Kumpulainen Forssa p. 040 4864 015 count@theblah.fi Matti Kallio Sievi p. 27 Museoajoneuvoalan yhteistyötoimikunnan kuulumisia ..................................................................... 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 4, 11101 RIIHIMÄKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2021 Puheenjohtaja Juha Helin Loimaa p. Vetkun Syyskokous Hollola. 46 6.2. 0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. 040 5835 852 matti.kallio@kotinet.fi Antti Kekäläinen Juankoski p. 24 Mutterilla palkittu .............................................................................................................................................. 32 Kun huittislainen kärry kulman vei .............................................................................................................. 20 Reissu Raumalle .................................................................................................................................................. SAHK:n Retkeilyajo Parkano 17.-20.6. 34 Loska-ajot savolaisittain ................................................................................................................................... 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi Tapio Nisula Jyväskylä p. 040 5927 295 Vetkun Kerhotuotekauppa vetkunkauppa.vilkasstore.com TAPAHTUMAKALENTERI 2021 SISÄLTÖ Info-sivu .................................................................................................................................................................. 44 Kauppapaikka ...................................................................................................................................................... 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com Osoitteen ja kaluston muutokset jasenasiat@vetku.fi p. 3 Sokeria Suomesta kolmella vuosisadalla ......................................................................................................4 Lenkkinä logistisessa ketjussa ..........................................................................................................................7 Koronakesän keikka hienossa kelissä saimaan maisemissa ...................................................................8 Hollannista Saimaan maisemiin .................................................................................................................... 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Jari Kosenius Hausjärvi p. 0400 828 441 tapio.nisula@hotmail.com Esko Pohjola Ylöjärvi p. 10 Erkki Nohkola linjaliikenteen pioneeri ........................................................................................................ 43 Lyhyesti ja ytimekkäästi ................................................................................................................................... 40 Veikon paluu Kuusamon keikalle.................................................................................................................. 28 Pekka Mäkipää ky autokauppoja vuosien varrelta ................................................................................. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Tuure Hulmi Säkylä p. Kesäkeikka Närpiö-Alahärmä-Munsala-Vaasa 13.-14.8. 0400 487 011 juha.v.helin@gmail.com Carl-Johan Blomqvist Turku p. 33 Romuun retkahtaneet syysretkellä .............................................................................................................. 42 Hallituksen tallista .............................................................................................................................................. 23 Fordson Thames 7v 1947 uudestisyntynyt ............................................................................................... Vetkun Kevätkokous Murikka Teisko 24.-25.4. 12 Veteraanikuorma-autoja sekä menneisyyden metsästystä Könnölässä ........................................ 15 Puolivuosisata Kauran itikkarahtia ............................................................................................................... 30 Tukkikuorma apumiehen kulmasta sisään ...............................................................................................
Vetkun viralliset tapahtumat kulminoituvat paljolti kolmeen vuotuiseen keikkaan, mutta kyllä meidän laajaan maahamme mahtuu runsain mitoin näitä pienempiä kiilakeikkojakin. Koronapandemia on vaikuttanut suuresti ihmisten päivittäiseen elämään, varsinkin matkusteluun ja tapahtumien järjestämiseen. Digitaalisuus on liike-elämässä päivän sana ja myös Vetku yrittää pysyä mukana ajan hermolla. Mutta sehän ei kuitenkaan pysäyttänyt vetkulaisia eikä heidän kalustoaan. Kuva Ari Perttilä PÄÄKIRJOITUS PUHEENJOHTAJALTA 4041 0089 Painotuote TAPAHTUMIEN TAIKAA V eteraanikuorma-autoseuran jäsenet ovat tunnetusti sosiaaliseen kanssakäymiseen taipuvaista kansanosaa. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja facebookin ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Tärkein uusi asia on kuva-arkiston uudistaminen. Kuitenkin. Siihen, mikä on sitä parasta harrastamista. Vuoden 2020 aikana tapahtumat olivat jäädä tyystin taka-alalle ja näin kävikin monen massatapahtuman kanssa. Tätä kirjoitettaessa epidemia jyllää edelleen aika vahvasti eli vaikutuksia tullee olemaan myös vuodelle 2021. Tosin pieni tehtävä meillä lehdentekijöillä on teille tapahtumajärjestäjille; kun ensi kesänä, tai miksei jo tulevana talvena järjestätte tämmöisen tapahtuman, niin hihkaiskaa tästä myös Vetku-lehdelle tapahtuman jälkeen muutaman tekstirivin ja parin kuvan kera. Mukavia lukuhetkiä uuden lehden parissa. Toivottavasti nämä pian päättyvän vuoden aikana pystyyn polkaistut uudet tapahtumat eivät jää ainutkertaisiksi, sillä maamme ja harrastajamme kaipaavat näitä sosiaalisia tilaisuuksia, joiden yhteydessä pääsee ulkoiluttamaan sitä omaa silmäteräänsä. 3 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Eeva Lehtovaara, Ari Perttilä Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1700 kpl Ulkoasu: Mediasepät Oy Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti Vetku on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. Tavataan taas ensi vuonna tien päällä Juha. Pienempien tapahtumien järjestäminen on kovin paljon vaivattomampaa, koska laajojen suunnitelmien ja tehtävälistojen laadinnan sekä talkooporukan etsinnän sijaan näissä paikallistapahtumissa voi keskittyä yhdessäoloon ja tarinointiin. Vielä kerran auki ja nyt näyttäisi, että on sen noin 80 mikä pitäisi ollakin. Uutta kalustoa siis saadaan näytteille ensi vuonna. Uudet termostaatit niin jo oli lämmöt välillä jopa 95 asteessa. Veteraanikuorma-autoharrastus on vahvassa myötätuulessa ja tuuli voimistuu edelleen. Sääntöjen mukaan Vetkun tarkoituksena on toimia vanhojen kuorma-, paketti-, erikois-, sekaja muiden tavara-autojen sekä sotilasajoneuvojen harrastajien yhdyssiteenä ja edistää veteraaniautojen säilyttämistä, entistämistä ja kunnostamista sekä veteraaniautoihin liittyvän perinnetietouden tallentamista. Yhtäällä jos toisaallakin on polkaistu pystyyn pieniä paikallisia kokoontumisajoja, joiden yhteydessä on ajettu pätkä vanhalla tiellä ja siinä samalla on poikettu kahvilla ”Esson baarissa”. On se kivaa hommaa tämä auton korjailu. Vakavilta sairastumisilta on kuitenkin vältytty ja hyvä näin. Vaihtoehtoisesti autot on ajettu parkkiin kylätalolle, missä kalustoa on esitelty kiinnostuneille. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA Loska-ajot 2020 ajettiin kuulaassa syyssäässä Savossa. Ilmoitusten ja kannatusmainosten mediatiedot: www.vetku.fi/images/mediakortti 2017.pdf ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Mukaan toimintaan saatiin kaksi täysin uutta jäsentä: varsinaiseksi jäseneksi Antti Kekäläinen Juankoskelta ja varajäseneksi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasalalta. Kiitokset Raimolle vinkistä. Ari TERVEISET LOIMAALTA T ermostaatti-rumban välissä tässä kirjoitellaan. Vastapainona on järjestetty enemmän pieniä paikallisia ajoja. Olen tällainen puoliammattilainen näissä korjaushommissa. Sovellukseen tulee myös mahdollisuus tallettaa ja katsoa kirjallisuutta ja videoita. Tästä johtuen vetkulaisia onkin varsin helppo houkutella mukaan mitä moninaisimpiin tapahtumiin; keikoille, näyttelyihin tai vaikkapa rompetoreille. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. Rakennamme kokonaan uuden erillisen sovelluksen, jolla kuvia voi kätevästi hakea ja katsoa myös ihan alkuperäisessä koossa. Kuvassa Jukka Lönnbergin Mercedes-Benz L321 kiskoo letkaa kohti Nilsiää. Vetkun jäsenmäärä on jatkanut kasvuaan edelleen ja nyt lähestytään jo 1100 jäsenen rajapyykkiä. Scanian lämmöt oli ensin maksimissaan 60 asteessa. Vetkulaistenkin toiminnassa tämä on näkynyt selvästi: kevätpäiväntasaus jouduttiin perumaan kokonaan, kesäkeikka siirrettiin elokuulle ja Loska-ajonkin ohjelmaa jouduttiin vierailukieltojen vuoksi muuttamaan. Uuden hallituksen esittely ja vuoden 2021 toimintasuunnitelmasta on juttua toisaalla lehdessä. Syksyn vuosikokouksessa valittiin uusi hallitus. Salaisuus oli pienet reiät termostaatin kuoreen. Näiden paikallistapahtumien merkitys on korostunut erityisesti nyt poikkeusaikana, jolloin isompien kokoontumisten järjestäminen on ollut rajattua – paikoin mahdotontakin. Eikä tapahtuman tarvitse olla aina edes autoiluun liittyvä. Vetkun jäsenistö kalustoineen on valmiina, kunhan vain on paikka mihin mennä. Toimituskuntaottaa mielellään vastaan tekstija kuvaaineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. Erikoinen vuosi on meneillään. Sosiaalista mediaa seuraamalla havaitsee, että autojen entisöinti kiinnostaa edelleen ja paljon on uusia kohteita työn alla
YHDEN TEHTAAN VARAAN Turun tehdas ehti toimia vain kaksi vuotta jättäen konkurssihakemuksen tammikuussa 1901. Vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1919 perustettu Salon sokeritehdas (1919-2006) sai tuotantonsa kannattavaksi. Juurikkaan sokeripitoisuus on kasvanut reilussa sadassa vuodessa noin 2,5-kertaiseksi. Kuvan junanvaunuissa sijaitsi kuljetustoimisto ja Saluunan nimeä kantanut kahvilavaunu kuljettajille. Kokeilu koitui kuitenkin kartanon kohtaloksi ja tila joutui myyntiin, minkä johdosta pienimuotoinen tehtailu loppui. Tehdas vaatii käyntikautenaan jatkuvan materiaalivirran ja jonot olivat takavuosina jatkuvia. Tämän kokeilun jälkeen elettiin lähes 50 vuotta ilman kotimaista sokerituotantoa kunnes vuosisadan vaihteessa Alfa-tehdas Turussa aloitti sokerin valmistuksen sokerijuurikkaasta. Logistinen ketju pellolta tehtaalle on aina nojannut kumipyöriin. Tämän tehtaan perustamisesta lähtien Suomessa on viljelty sokeriSOKERIA SUOMESTA KOLMELLA VUOSISADALLA TEKSTI TUURE HULMI | KUVAT NIILO OJALAN ARKISTO, SUCROS, OLAVI NENONEN, TUURE HULMI Toimivien ja tehokkaiden kuljetusten merkitys korostuu monellakin saralla, mutta sokerituotannossa ne ovat aina olleet pääroolissa. Vuosisadan alun vuotuinen tuotantomäärä vastaa nykyisen tehtaan parin tunnin tuotantoa. Kuljetustoimisto poltettiin VPK:n harjoituksissa, mutta rautatieharrastajat pelastivat vuodelta 1925 peräisin olevan Saluunan.. Käyntikauden aikana se tuotti 105 tonnia sokeria käyttäen 1300 tonnia juurikasta. 4 Sokerinvalmistus juontaa juurensa Suomessa 1800-luvun puoliväliin, jolloin Voipaalan kartanossa Sääksmäellä kokeiltiin sokerin valmistusta
Aikaisemmin työ tehtailla vaati myös huomattavan paljon henkilökuntaa; vastaanotossa oli mies järjestelemässä autoja, vaakakopissa työskenteli useita työntekijöitä, näytteenotossa neljä miestä, vesitykillä neljä miestä ja kuljetustoimistossakin useita henkilöitä puhumattakaan itse tehtaasta. TYÖNTEKIJÖITÄ TARVITTIIN Yksi tämän alan kannattavuuden vaikeuksista on lyhyt käyntikausi. 5 juurikasta ja tehty siitä sokeria. Nykyisin tehtaan omistavat Apetit Oyj ja Saksalainen Nordsucker. Lastaukset pellolla hoidetaan paljolti isoilla itsekulkevilla puhdistuskuormaimilla, jotka ”syövät” jurtit suoraan aumasta. Yksirivisistä nostokoneista on lähestulkoon luovuttu ja nykyisin käytössä olevat traktorivetoiset ovat 2-3-rivisiä itsekulkevien ollessa 6-rivisiä. Kirjoittaja muistaa juurikasjonoja ikänsä Säkylässä eläneenä kuusikymmentäluvun puolivälistä alkaen. Pienissä nuppiautoissakin oli väliseiniä, joiden avulla saatiin erotettua useamman talon juurikkaat samaan kuormaan. Tehdas tarvitsee vuorokausittain noin 8000 tonnia juurikasta ja tästä määrästä saadaan noin 1200 tonnia sokeria. Kaikista tehtaalle saapuvista kuormista otettiin näyte, nyt näytteenotossa on 1940-luvun Volvo nuppiautona ja perässä vuoroaan odottaa puoliperävaunullinen GMC. Uskon, että monilla lukijoilla on yhtymäkohta sokeriketjuun juuri kuljetusten kautta. Vastaanotto toimi kahdessa ja tehdas kolmessa vuorossa. Sivutuotteena syntyy noin 200 tonnia melassia ja noin 1000 tonnia juurikasleikettä. Vastaanotto tehtaalla on käyntikauden joka päivä ympäri vuorokauden. Kuormien koko on nykyisin jopa 50 tonnia ja tämän lastaukseen menee parhaimmillaan aikaa vain 15 minuuttia. Säkylään vuonna 1953 perustettu sokeritehdas on Suomen ainoa edelleen toiminnassa oleva sokeritehdas. Keskisadot hehtaaria kohden ovat hiljalleen parantuneet lajikkeiden ja menetelmien kehittyessä ollen nyt useimmiten 40-50 tonnin paikkeilla. Sotien jälkeen sokeri ja kahvi olivat viimeiset elintarvikkeet kortilla. Näiden kolmen tehtaan lisäksi sokeria on valmistettu luovutetussa Karjalassa sijaitsevassa Antreassa (193740), Turengissa (1948-98), Kotkassa (1953-71) ja Naantalissa (1953-90). Automaattista tietojenkäsittelyä on hyödynnetty tehtaalla jo vuosikymmenten ajan. Jonotuksen jälkeen päästiin asioimaan vaakakopille. Säännöstely päättyi sokerilla 1.2.1954 ja kahvin kuukautta myöhemmin. Tehdaskäynnit olivat aikaisemmin nykyistä sosiaalisempia, sillä nykyisin kuljettajat hoitavat monet työvaiheet täysin itsenäisesti. Näillä koneilla tuntikapasiteetti lähentelee jo hehtaaria. Juurikasviljelysten keskipinta-ala on nykyisin noin 20 hehtaarin luokkaa ollen suurimmillaan yli sata hehtaaria. Vaikka tehtaiden kapasiteetit ovat olleet aiemmin eri kokoluokkaa, niin sitä ovat olleet myös autojen koot ja kapasiteetit. Näistä luvuista voi päätellä, että kuljetuksilla on ollut ja on edelleen suuri merkitys sokerinvalmistuksessa. Punnitusvuorossa on tällä kertaa 1970-lukulainen nokkaVolvo Pyhärannasta.. Silloin ei näkynyt montaa yhdistelmää, nuppiautoja tätäkin enemmän. LOPPUVUODEN SESONKI Juurikkaan nostokausi ja samalla tietenkin tehtaan käyntikausi ajoittuu loppusyksyyn, yleisesti syyskuun lopusta joulukuun alkupuolelle, joskus jopa jouluun saakka
6 Säkylään vuonna 1953 rakennettu sokeritehdas on Suomen ainoa toiminnassa oleva tehdas. Kuormat purettiin vesitykeillä vielä 1980-luvulla. Tämän jälkeen otettiin käyttöön osittain kuivapurku ja nyt kaikki purut tapahtuvat kipaten joko tehtaan hihnalle tai varastokentälle.. Autojen ja junan ohella sokerijuurikaskuljetuksia hoidettiin myös traktorivetoisella kalustolla
Tällä metodilla toimien päästiin noin 1000 tonnin vuorokausivauhtiin. Juurikasautojonot jäivät historiaan, kun vesitykkipurusta luovuttiin ja vastaanotto muutettiin ympärivuorokautiseksi. Kuljetuksissa käytettiin pyöreäpohjaisia lavoja, jotka oli helppo purkaa rautatieasemalla kouran avulla. Valmis sokeri pakattiin säkkeihin, jotka lastattiin usein käsipelillä autoon. Purku tapahtui vesitykkien avulla. Pohjanmaalla Vaskiluodon ja Seinäjoen kautta tuli paljon junia ja kaukaisimpana Itä-Suomessa jurtit lastattiin Saaren pitäjän asemalta. Enimmillään kymmenen prosenttia raaka-aineesta ajettiin tehtaalle rautateitse. Savolaisyrittäjät jalostivat kuljetustoiminnassa ruotsalaisautoilijoiden käyttämää tapaa, jossa hyödynnetään keveitä siirtoautoja sekä tehokkaita erilliskuormaimia. Kuljetuskalustossa hyödynnettiin pyöreäpohjaisia lavoja, jotka oli helppo purkaa kouran avulla edelleen junanvaunuihin. Vaikka nykyisin moni ylipainoinen suomalainen yrittää vähentää hyvältä maistuvan sokerin kulutusta, on sokerilla kuitenkin iso rooli elintarvikeketjussa. Välillä onnistuu viemään kuorman tehtaalle näkemättä ketään henkilökunnasta, mikä on varmaan sitä tehokkuutta. Tehtaalle tuli oma raide Kauttuan asemalta ja toiminnan alkuvuosina sieltä vedettiin vaunuja tehtaalle saksalaisella, Kisko-Kalleksi nimetyllä Breuer Lokomotor -raidetraktorilla, joka on nykyisin esillä Akaan veturimuseolla kiinnostuneiden katseltavana. Nykyisin kuljettajat hoitavat sekä vaakauksen, näytteenoton että kippauksen. Tämän lisäksi tehdas on pitkälle automatisoitu. 7 Linja-autot kävivät portilla vaihtamassa työläiset kolmesti vuorokaudessa. Nykyisellään sokerituotantomme omavaraisuus on alle 50 prosenttia, joten yli puolet Suomessa myytävästä ja käytettävästä sokerista on tuontitavaraa. Parhaillaan Sucroksella on menossa kampanja viljelyn lisäämiseksi pienoisen taantuma-ajan jälkeen omavaraisuuden kasvattamiseksi ja tuotannon säilyttämiseksi Suomessa. AUTOLLA TAI JUNALLA Nykyisin kaikki kuljetukset hoidetaan kumipyöräkuljetuksin, mutta juurikasta tuotiin Säkylään myös junilla aina vuoteen 2009 asti. Nenonen ja Karjalainen ajoivat juurikkaat pellon laidasta junanvaunuihin. Juurikkaiden ajoa Hämeen, Lappeenrannan ja Mikkelin alueen pelloilta lastauspaikoille urakoivat myös vetkulaisille tutut Olavi Nenonen ja Martti Karjalainen vuosituhannen vaihteen molemmin puolin useamman vuoden ajan. Olavi rakensi autoalustaiset lastausautot, toisen koneen ylävaununa oli Lännen-kaivukone, joka toi mukanaan kaivattua tehokkuutta. • Purkupaikalla autojen keulat nostettiin ylös, koska kippilavoja ei juuri ollut toiminnan alkuvuosina. Ympäri Suomen oli lastauspaikkoja, johon alueen viljelijät ja autoilijat toivat juurikasta kuljetettavaksi. LENKKINÄ LOGISTISESSA KETJUSSA. Kaikille riitti töitä ja jostakin löytyi palkkarahatkin. Olavi Nenonen Pieksämäeltä osallistui viime vuosituhannen loppupuolella juurikasajoon omavalmisteisella, autoalustaisella lastauskoneella
HELPPOA PYSÄKÖINTIÄ Keikka alkoi virallisesti Lappeenrannan raviradalta perjantai-aamuna. 8 Koronapandemian leviäminen myös Suomeen esti yleisötapahtumien järjestämisen keväällä. Keikka nimettiin Koronakesän keikaksi ja päivämääräksi asetettiin 2123.8.2020. Keikan työryhmä Juhani Junnikkalan ja Martti Saikon ohjauksessa rakensi ohjelmaa hieman uusiksi, koska yritysja yliopistovierailut eivät rajoituksista johtuen edelleenkään onnistuneet. Paikka oli ihanteellinen järjestellä autot siten, että kaikki olivat KORONAKESÄN KEIKKA HIENOSSA KELISSÄ SAIMAAN MAISEMISSA Vuoden 2020 kesäkeikka jouduttiin siirtämään keskikesältä syksyisempään ajankohtaan, joka kuitenkin osoittautui ennätyksellisen aurinkoiseksi ja lämpöiseksi. Aurinkoisen ilman tukemana autoja alkoi saapua kentälle heti kahdeksalta. TEKSTI JUHA HELIN, ARI PERTTILÄ | KUVAT JUHA HELIN, JOHN PAJARINEN, ARI PERTTILÄ Sadan auton pysäköinti raviradalle on helppo juttu, kun järjestelytoimikunta piirtää radalle valmiit ruudut lähtönumeroineen.. Saimaan maisemiin saapuikin liki sata autokuntaa, kaukaisimmat Hollannista saakka. Tästä johtuen Vetkussa päädyttiin ensiksi perumaan kevätpäiväntasaus ja myöhemmin siirtämään kesäkeikka. Heinäkuussa seurassa tehtiin päätös, että elokuussa ajetaan keikka Saimaan rannoilla
Päivän päätteeksi järjestettiin autot yhteistyössä EteläKarjalan Vanhat Ajoneuvot ry:n kanssa järjestämää näyttelyä varten Imatran ABC:n parkkipaikalle. Keikkamateriaalin jako tapahtui raviradan katsomossa ja aamupala nautittiin ravintolassa. Siitä jatkettiin kierrellen niin, että nähtiin myös Imatrankoski ja Tainionkoski. Tarjolla oli parin tunnin kierros linja-autolla ja tunnin kävelykierros keskustassa lähtien Imatran Valtiohotellilta. Aikakauden mukaisesti jaossa oli myös kasvomaskeja. Kylpemisen ja tarinoinnin jälkeen nautittiin illallinen ja hallituskin ehti pitää kokoustaan. Saimaan kanavan silta sentään nousi pystyyn kesken siirtymän, mutta siitäkin selvittiin hienosti. Myös YLE:n paikallisradio saapui paikalle haastattelemaan keikkaosallistujia. Vetkulaisille oli myös järjestetty omaa ohjelmaa, jonka puitteissa pääsi tutustumaan Imatraan lähemmin. Hotellissa nautitun maukkaan aamupalan jälkeen palattiin bussikuljetuksella takaisin ABC:lle. "PAIKALLA OLI RUNSAASTI VANHOISTA AJONEUVOISTA KIINNOSTUNUTTA YLEISÖÄ" Ilpo Salomaa ajoi Seinäjoelta Saimaan keikalle pokkaamaan Närko-palkinnon, joka myönnetään yleisön mielestä näyttävimmälle ajoneuvolle. Tapahtumaan saapui kaiken kaikkiaan 95 autokuntaa. Paikalla oli myös yhteistyökumppanimme Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot -yhdistyksen aktiiveja ja autoja. Sieltä siirryttiin bussikuljetuksella Imatran Kylpylähotelliin. Hyvän kelin jatkuessa paikalla oli runsaasti vanhoista ajoneuvoista kiinnostunutta yleisöä. Kovasti teroitettiin Korona-ajan suosituksia: pitäkää välejä ja käyttäkää käsidesiä. Näyttelyn avauksessa oli puhumassa Imatran kaupungin Mikko Airas. Lisäksi paikalla oli muutamia paikallisia veteraaniautoja ja myös vanhoja traktoreita. Käytännössä karavaani kulki kaupungin läpi oikein hienosti. Salomaan ajokkina oli vuoden 1960 Scania-Vabis L75, joka kiskoi perässään aikakaudelleen tyypillistä umpiperävaunua.. Reitti kulki paljolti kaupunkialueella, mikä näytti ainakin paperilla varsin haastavalta. KUN TIE NOUSI PYSTYYN Lounaan nauttimisen ja kuljettajakokouksen jälkeen alkoi varsinainen ajo-ohjelma karavaanin suunnatessa kulkunsa kohti Imatraa. Lappeenrannan kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Kakkola oli mukana tilaisuuden aloituksessa pitämässä puhetta. Yleisöä oli paikalla runsaasti ja ABC:n ansiosta palvelut pelasivat. Reittiä oli tosiaan testattu ennakolta ja muun muassa liikennevalot oli onnistuttu kiertämään miltei kokonaan. Kosken kuohuntaa emme valitettavasti päässeet näkemään, koska esitykset oli nekin Koronan takia peruttu. Edellisenä iltana järjestäjät olivat vielä tehneet päätöksen numeroida autojen paikat, mikä helpotti huomattavan paljon oman paikan löytämistä. Puolimatkassa poikettiin huilaamaan Joutsenoon, Kaukokiidon terminaalille. 9 rinnakkain helposti yleisön katsottavissa ja kuvattavissa
Keikan nuorimman kuljettajan voittajaa jouduttiin kuuluttamaan oikein pidemmän kaavan kautta ja nuorimman kuljettajan tittelin poimi mukaansa Mika Vainio Scania 82:lla. Ajatus herätti innostusta useassakin hollantilaiskodissa, mutta lopulta keikalle lähtijöitä oli kahden autokunnan verran. Vetkun nuorempaan jäsenkaartiin lukeutuva Fredrik Blomqvist (oik.) toimi hollantilaisharrastajien tukena Saimaan keikalla. Vetkulla oli ohjelmaa myös omasta takaa, kun Tuuren Enkelit. Jari ja Eeva Lehtovaara lähtivät Turusta kohti Saimaan rantoja vuonna 1951 valmistuneella Sisu L 60 -autolla. Seurueen toista ajokkia puoliperävaunua kiskonutta Volvo NB88:a luotsasi Ben de Kok. Kaukaisten vieraiden ajatuksena oli alkuun osallistua Petsamon matkalle, mutta sen peruunnuttua Vetkun jäsenenä useiden vuosien ajan ollut Kees van Heezik ehdotti harrastajaystävilleen osallistumista Saimaan keikalle. Kees van Heezikin ajokkina oli täysperävaunua vetänyt Mack C 600 vuodelta 1962. Kotipaikalta keikan lähtöpisteeseen saavuttaessa takana oli jo parin tuhannen kilometrin taival. Vetkun Kiertopalkinnon seuran eteen ja sen tarkoitusperien hyväksi tehdystä työstä pokkasivat Merja ja Tuure Hulmi Säkylästä. Kotimatkaa kertyi siten noin 3500 kilometrin verran, joten ihan pikaisesta pyrähdyksestä ei kavereiden matkassa ollut kyse. Ja ei petytty. 10 HOLLANNISTA SAIMAAN MAISEMIIN Kesäkeikalle osallistui myös kaksi autokuntaa Hollannista. Saimaan keikan jälkeen hollantilaisajokkien keulat käännettiin kotimatkalle, joka kulki Oulun, Haaparannan, Trondheimin ja Göteborgin kautta. Salomaan kaksiakselisen Scania-Vabis L75:n perässä on entisaikojen loisteeseen entisöity umpikaappipuoliperävaunu. Kummankin yhdistelmän perävaunuun oli rakennettu upeat ja käytännölliset asuintilat. Hollantilaiskaverukset ottivat keikan tiimoilta yhteyttä Fredrik Blomqvistiin, jonka avustuksella keskieurooppalaiset ajoneuvot kuljettajineen saapuivat Ruotsin kautta ensin Turkuun ja sitten keikan lähtöpisteeseen Lappeenrantaan. Ben de Kok kiitteli jälkeenpäin onnistuneita keikkajärjestelyjä ja erityisesti kauniita teitä sekä matkan varrella vietettyjä kahvitaukoja. Yleisöäänestyksen eli Närko-palkinnon voitti Ilpo Salomaa näyttävällä puoliperävaunuyhdistelmällään. PALKITTUJA AUTOJA, SOPIVIA SÄESTYKSIÄ Illallisen lomassa jaettiin perinteisiä palkintoja. Illan lopuksi tunnetusti tanssitaitoista Vetku-ryhmää säesti yhtye nimeltään Et Pety
Saimaan ympäristössä ajetulle Koronakeikalle osallistui lähes sata autokuntaa. On mulla raskas työ ja pitkä, pitkä yö, kun ajan vain kuorma-autollain On mulla kuormaa aina päällä tonneittain ja tiukka vastuu painaa aikataulussain. Sunnuntaiaamulla pidettiin keväällä pitämättä jäänyt seuran kevätkokous, joka sekin on nyt hoidossa. Kun sitten auton vanhan valmiiksi mä sain, katsastus painaa mielessäni vain . Mä ajan aina mun museoautollain, kun tämän auton kerran valmiiksi nyt sain. lauloivat Tapio Rautavaaran Yölinjalla-kappaleen hieman parannellulla sanoituksella. Mä kerran ajaessa ajatuksen sain, jos kerran museoauton itsellensä sais sitä pikku hiljaa näperrellä vois. Benin Volvo NB88 kiskoi perässään pokattua puoliperävaunua, joka sekin oli rakennettu asumiskäyttöön soveltuvaksi. Kun siihen leiman saan, niin matka jatkuu vaan kun ajan vain museoautollain. 11 Vetkulaisen keikkasävel Mä ajan aina mun kuorma-autollain, kun tämän homman kerran duunikseni sain. Jos vielä yhden värssyn laulaa vaikka sais suupielet hymyyn ehkä sillä saada vois. On mulla pitkä yö, kun auto tietä syö kun ajan vain museoautollain. • "NUORIMMAN KULJETTAJAN TITTELIN POIMI MIKA VAINIO". Mack-harrastajana tunnettu Kees van Heezik Hollannista oli liikkeellä vuonna 1962 valmistuneella Mack C600:lla, jonka perään oli kytketty asuintilat sisältävä kapelliperävaunu. Vetkun porukka esiintyi myös viereisessä Karaoke-baarissa mikin varressa kiitettävän usein. Nälkä lähtee syömällä ja eukko juomalla, kun ajan vain museoautollain. Myös yöllä kello käy ja määränpää ei näy, kun ajan vain kuorma-autollain. Se on mun haaveissain , et joskus ajaa sais kun ajan vain kuorma-autollain
12 Säännöllisellä linjaliikenteellä on Suomessa pitkät perinteet. Yksi varhaisimmista linjaliikenteen parissa toimineista autoilijoista on Erkki Nohkola, joka autoili Turusta sekä Tampereelle että Helsinkiin. ERKKI NOHKOLA LINJALIIKENTEEN PIONEERI TEKSTI LASSE JA KARI NOHKOLA | KUVAT NOHKOLAN PERHEALBUMI Aikakautensa järeintä kalustoa edusti muun muassa tämä vuonna 1956 kuvaan taltioitunut Scania-Vabis L 71 Regent umpiperävaunulla.
Ennen ajokortin saamista Erkki ajoi Atun saarella Matka-Autot Oy:n paikallislinjaa. Erkin ensimmäinen kuormaauto oli Nato-joukkojen ylijäämäkalustoa ollut 6-pyörävetoinen GMC, eli tutummin Kempsu. Erkin mielestä yritys kaipasi uutta, toimintaa paremmin kuvaavaa nimeä, jota mietittiin kotona pitkään ja hartaasti. Ajokortin saatuaan hän ajoi muun muassa Perttalan ruumisautoa ja hetken myös Matka-Autoilla Turku-Parainen -linjalla. Muutto Turkuun tuli vuonna 1936. Sodan jälkeen Erkki muutti Hiljan ja ensimmäisen lapsen Jaakon kanssa Simpeleeltä Turkuun vuonna 1945. KEMPSULLA ALKUUN Kutsu sotaan tuli vuonna 1939. Alussa ajettiin nimellä Kuormalinja E.Nohkola. Vanajan myötä käytössä ollut ajoneuvomäärä nousi jo kolmeen. Erkki palveli autojoukoissa ajaen rintamalle tavaraa. Tässä Lasse ja Kari Nohkolan laatimassa artikkelissa esitellään ennen julkaisemattomia kuvia ja kerrotaan tarinaa vuonna 2019 edesmenneen Erkki Nohkolan kalustosta ja ajotehtävistä. Taakse jäänyt silta räjäytettiin vihollisen etenemisen hidastamiseksi. Erkki näki kuitenkin Helsingin suunnan mielekkäämpänä ja vuonna 1951 hän siirtyi Turku-Helsinki -linjalle. Erkki kertoi yhden tarinan, jossa taloista kerättiin tavaraa kovalla kiireellä autoihin turvaan ja lähdettiin. Sodan edetessä asukkaita lähti evakkoon ja tavaroita ajettiin kuorma-autoilla turvaan. Heikkiä vanhempi veli Kari taasen liikennöi samana vuonna käyttöönotetulla Vanaja 690:llä. Täytetöinä Erkki ajoi muun muassa rakennustarvikkeita, kuten sementtiä säkeissä Paraisilta jälleenrakennuksen tarpeisiin. Joukkoja kerättiin Forssan koululle, josta lähdettiin itään. Kasvaneet liikennemäärät vaativat reilummin kalustoa ja vuonna 1954 käyttöön otettiin uusi Vanaja, joka varustettiin jo uutena Nummelan koritehtaan rakentamalla umpikorilla. Tavaramäärät kasvoivat kohisten, joten jo seuraavana vuonna Erkki Erkin pojista nuorin, Heikki jatkoi autoilua vuonna 1970 käyttöönotetulla Scania LS 110S -kippiautolla. Nämä kuvat kertovat monesti niin suomalaisen kuljetusalan kuin kuvissa esiintyvien perheidenkin tarinaa. Kuvassa Sisu on parkissa Forssassa, puskurilla Erkin siskontytär Tuula.. 13 Piironkien piiloissa ja kenkälaatikoiden kätköissä piilee edelleenkin huomattava määrä ennen julkaisemattomia, monesti kauan piilossa olleita valokuvia. Itärajalla Erkki tapasi myös tulevan vaimonsa Hiljan. Erkki sai tavaralinjaluvan Turku-Helsinki -välille vuonna 1951. Ajat olivat ankeita ja Erkki kertoi muun muassa vieneensä polkupyörällä keräämiään siemenkäpyjä Uuteenkaupunkiin. Myöhemmin autoon rakennettiin umpikori Nummelan Koritehtaalla Piispanristillä ja Keto & Vahteran korjaamolla siihen vaihdettiin dieselmoottori. HELSINGIN LINJA ALKOI VETÄÄ Halkosavotan jälkeen Erkki aloitti säännöllisen linjaliikenteen Turku-Tampere-linjalla yhdessä toisen autoilijan kanssa. Sota-ajan tarinoista ei Erkki muutoin paljoa puhunut. Lopulta monen vaihtoehdon joukosta nimeksi valittiin Kiitoliikenne. Erkki Nohkola syntyi 10.7.1921 Kalannissa, joka vielä tuohon aikaan tunnettiin nimellä Uusikirkko. Uusi suunta osoittautuikin menestyksekkääksi, sillä tavaraa ajettiin kahdella Sisulla runsaasti kumpaankin suuntaan. Sillä ajettiin pääasiassa halkoja ympäristön kunnista kaupungin sairaalaan. Erkin Sisu vuodelta 1951 tunnettiin nimellä Pitkä-Sisu, koska se oli rakennettu linja-auton alustalle. Vakituisia asiakkaita olivat muun muassa Turun Saippua, Fazer, Shell, Maamiestenkauppa sekä lukuisat pienemmät yritykset ja rakennusliikkeet
Eläkkeelläkään Erkki ei oikein malttanut olla poissa tien päältä, sillä mieluusti hän osallistui Hilja-vaimon omistaman Martinsillan Grillin tavarakuljetuksiin henkilöautolla. Usean vuoden ajan hän työskenteli Turun sataman läheisyydessä sijainneella, myöhemmin Ovakoksi muuttuneella Vuoksenniskan Rautatehtaalla ajaen rautamalmia tehtaalle ja harkkorautaa laivaan. Kiitoliikenne jatkoi uusien omistajien huomassa vahvasti kasvaen. Valtaosa lastauksista ja puruista kun tehtiin käsin, vailla apuvälineitä. Hannu ja Heikki sen sijaan kouluttautuivat muille aloille. 14 päätyi hankkimaan puoliperävaunuyhdistelmän täyttääkseen asiakkaiden kuljetustarpeet. Turun toimipiste, varastoksi nimetty rakennus sijaitsi Kupittaankadulla, Helsingin vastaava löytyi Haagasta. Linjaliikenteen lisäksi Erkillä oli toimipisteet linjan kummassakin päässä. Erkillä oli kaikkiaan viisi poikaa, joista nuorimmat eli Heikki, Kari ja Lasse tekivät pitkän päivätyön autoilijoina. Autoilun hän lopetti 1980-luvun alkupuolella. Turun päähän Erkki hankki myös jakeluautoja, jollaisia olivat muun muassa Ford Thames, Renault Goelette sekä Ifa Framo, jonka kuljettajana toimi Erkin veli Pekka. Avonaisten perävaunujen ohella käyttöön otetiin myös umpinaista kalustoa, joka soveltui paremmin muun muassa saippuatehtaan ja Fazerin kuljetusten hoitamiseen. Turun suuntaan taasen ajettiin Fazerin tuotteita, Shellin voiteluaineita, Kahi-tiiliä ja Siporexiä Vuosaaresta sekä muuta sekalaista tavaraa. Kaupan mukana siirtyivät Kiitoliikenteen nimi ja varastot sekä yrityksen linjat autoineen, kuljettajineen ja ajoineen. Tämän jälkeen Erkki jatkoi liikennöintiä yhdellä kippiautolla. Apupoikana työskenteli useimmiten Erkin poika Hannu. Kuvassa myös Erkin vanhin poika Jaakko, joka luki itsensä insinööriksi.. Varsinkin linjaliikenteen alkuaikoina autoissa oli monesti kaksoismiehitys, kuljettajan lisäksi mukana oli apumies lastauksia ja purkuja helpottamassa. Turun jakelua hoidettiin muun muassa kapellilavalla varustetulla Ford Trader 35-nuppiautolla. • "AVONAISTEN PERÄVAUNUJEN OHELLA KÄYTTÖÖN OTETIIN MYÖS UMPINAISTA KALUSTOA" Umpinaiset perävaunut vakiinnuttivat paikkansa Erkin liikenteessä. 1950-luvun loppupuolella Helsinkiin ajettiin muun muassa saippuaa ja pesupulveria. Sittemmin hän työskenteli sekalaisissa maarakennustöissä ja asfalttimassan ajossa Turun seudulla. Puskurilla Kari ja Lasse, apumiehen puolella naapurinpoika Timo. KUN AIKA ON Vuonna 1961 Erkki päätyi myymään perustamansa ja luotsaamansa yrityksen Hellberg & Välimäelle. Pojista nuorin, eli Heikki jatkoi autoilijana isänsä Scania LS 110:llä. Helsingin päässä jakeluajosta huolehti paikallisen KTK:n autoilijat. Tässä umpinaista, Närkon valmistamaa uutta umpiperävaunua kiskoo Scania-Vabis L55
Edellisen vuoden reittiin Matti ideoi lisäystä siten, että kokoontuminen ja lähtö toteutettiin Lempäälässä ja muutoin ajettiin Viidennumerolta Sääksmäen Sillan kautta tuttua reittiä Könnölän Matkailutilalle. Menneisyyden Metsästäjät -televisiosarjasta tuttu Pekka Kupila piti esityksen ”Metallinetsinnällä menneisyyteen”. Esityksen lopuksi keskusteltiin aiheesta ja pihapiirissä toteutettiin menneisyyden metsästysnäytös. TEKSTI PAULI WIKLUND |KUVAT KARI RUUSUNEN. Perillä tutustuttiin Könnölän Matkailutilan tarjontaan ja ihailtiin monipuolista kalustoa. Joskus käy näinkin; viisitoista kuormuria lähti reitille ja kuusitoista saapui perille! Kaikenlaiset poikimiset jäivät havaitsematta! Automiehen kielellähän poikiminen tarkoittaa sitä, että kiertokanki kurkistaa lohkon kyljestä kuka kiusaa… Iltapäivällä kukin autokunta kotiutui omaan vapaaseen tyyliin ja tahtiin. Mukana oli vetkulaisten lisäksi muitakin mobilisteja sekä tietenkin yleisöä runsaslukuisesti. Sieltä edelleen Iittalaan ja Hakimäen ja Rimmin kautta Könnölän tilalle mitä mainioimmassa säässä. • VETERAANIKUORMA-AUTOJA SEKÄ MENNEISYYDEN METSÄSTYSTÄ KÖNNÖLÄSSÄ Kesä on kiilakeikkojen aikaa, heinäkuussa pyörähdettiin Könnölässä Kesäpörinöillä. Kiitokset vielä Könnölän henkilökunnalle, ehkä näemme jälleen ensi vuonna. Noin 60 kilometrin reitti kulki Teboil Pirkanhovin kautta ensin Metsäkansaan, Valkeakoskelle ja Sääksmäelle. Halukkaat saivat kokeilla toimintaa, mutta valitettavasti se isompi kultasuoni antoi vielä odottaa löytäjäänsä. Könnölän Matkailutilalla nähtiin sekä pienempiä että suurempia tavara-autoja. 15 Veteraanikuorma-autoseuran jäsenet ajeluttivat autojaan heinäkuun puolivälissä Lempäälästä Könnölän Matkailutilalle Hämeenlinnan Kalvolaan Matti Keskisen ja Pauli Wiklundin viitoittamalla reitillä
Se oli suuri päivä koko perheelle kun autoilija pääsi vaihtamaan autonsa uuteen. Kaura vei teuraskarjaa kävelyttämällä Vaasaan Hartmanin teurastamolle. Tuohon aikaan kengät olivat niin arvokkaita, että ne pidettiin matkan ajan repussa. Matkaa tehtiin siis paljain jaloin ja kenkiä käytettiin vasta kaupungissa. Tämän seurauksena niin omat kuin eläintenkin jalat olivat verillä kun perille päästiin. Kauran veli Siimoni Kaura osti ensimmäisen autonsa vuonna 1938. Tämän mahPUOLIVUOSISATA KAURAN ITIKKARAHTIA TEKSTI: TERTTU KARHUMAA | KUVAT: ANTTI J KAURAN KOKOELMA Karjankuljetus on aina ollut osa teurastamoiden toimintaa. Aikoinaan karjaa kuljetettiin teurastamoille kävelyttämällä, veneillä ja rautateitse, mutta autojen ilmestyttyä Suomen teille myös karjankuljetukset siirtyivät kumipyörille. 16 Karjan kuljettaminen alkoi jo varhain Kauran suvussa, sillä ensimmäiset viittaukset toiminnasta löytyvät suvun muistiinpanoista vuodelta 1894, kun A.K. Vuonna 1954 taloon tuli Fargo, jonka kanssa kuvassa ovat Reino ja Inkeri Kaura sekä pojat Antti ja Jukka.. A.K. Karjan autokuljetukset Kaura aloitti vuonna 1949, kun yritys sai Osuusteurastamo Itikalta ajosopimuksen. Karjaa oli saatava tilallisilta teurastamoon ja jatkojalostukseen. Matkaa kertyi noin sata kilometriä suuntaansa. Kauran suku Kauhajoelta on kuljettanut teuraskarjaa Etelä-Pohjanmaalla jo vuosikymmenten ajan
"KARJAN AUTOKULJETUKSET KAURA ALOITTI VUONNA 1949, KUN YRITYS SAI OSUUSTEURASTAMO ITIKALTA AJOSOPIMUKSEN". Sylipainiotteella nekin saatiin lastattua”, muistelee Kaura hymyssä suin. Kauralle hankittiin uusi Kontio-Sisu vuonna 1967. Sitä piti vaan itse vaihtaa rengas. ”Auton lava oli melko korkealla, eikä lastaus ollut helppoa. Matalan runkorakenteen ansiosta karjakorin lattian sai alemmaksi, mikä helpotti pikkuisen kuormausta. Eläimet saattoivat joskus päästä lastausvaiheessa karkaamaan ja sitten juostiin pitkin peltoja ja metsiä, jotta eläin saatiin autoon. 17 dollisti se, että A.K. Karjakoreihin ei vielä kaivattu suuria muutoksia, vaan koreja siirrettiin sellaisenaan vanhasta autosta uuteen ja työ jatkui. Tässä Kontio-Sisulla ollaan noutamassa Tanskasta mattokutomon koneita. Aluksi karjan kuljetuksissa oli yksi auto, ja sillä kuljetettiin karjaa eri puolilta Pohjanmaata Itikalle Seinäjoelle. Autoon mahtui 10-15 nautaa tai yli neljäkymmentä sikaa. AUTON HUOLTOKIN PITI OSATA ”Jos rengas puhkesi, kyllä kuljettajan piti osata se vaihtaa tien päällä. Tuolloin ei tunnettu ajopiirtureita, joten kuljettaja ajoi päivittäin niin pitkään kun jaksoi. Vuonna 1957 hankittiin linja-autoalustainen Sisu. Lastauksissa sattui ja tapahtui monenlaisia tilanteita”, kertoo vuodesta 1968 alkaen karjankuljetuksessa mukana ollut Antti Kaura. Eikä silloin löytynyt puhelinta taskusta, millä soittaa apua. 50-luvulla tiet olivat huonoja, oli kelirikkoa ja monia monttuja. Matkan aikana sinne kertyi myös eläinten sontaa ja lava piti putsata hyvin, koska paluukuormana tuotiin tiloille lihaa ja muuta tarpeellista. ja Siimoni Kaura olivat perustamassa Itikkaa ja näin miehet saivat jalan oven rakoon kuljetuksissa. Myös sikojen lastauksessa oli joskus omat hankaluutensa, kun ne olivat liukkaita ja pyörineet liejussa. Kauran autoilla ajettiin Itikan karjankuljetusten välipäivinä muita ajoja, joskus ulkomaillekin. Lavalla oli pahnoja, joiden päällä eläimet olivat kuljetuksen aikana. Niitä meni rikki melkoisesti, kun ne olivat rättirenkaita ja kudosrenkaita. Eläimet laitettiin kuormatilaan vuorotellen etuperin ja takaperin, jotta mukaan saatiin mahdollisimman paljon kuljetettavia eläimiä. Eläimet nostettiin lavalle ja ne kiinnitettiin köysillä ja riimuilla. Kuljettajan hommat eivät loppuneet siihen, että eläimet saatiin Itikalle. Lavalla oli pahnoja ja myöhemmin kutteripurua, millä lavaa pehmustettiin. Tämä tarkoitti sitä, että lyhyeenkin matkaan meni verrattain pitkä aika. Auton vauhti oli 40-50 kilometriä tunnissa, ja kuljettaja joutui usein ajamaan ykkösja kakkosvaihteella todella hitaasti. Samoin piti osata korjata autoon tulleet pienet viat matkan aikana”, muistelee Kaura vuosikymmenten takaisia aikoja. Auton hinta oli vähän alle kaksi miljoonaa markkaa. LYHYET MATKAT PITKÄT MATKA-AJAT ”Yleensä eläimiä oli lastaamassa isäntä, ostoasiamies ja autonkuljettaja
Austinin jälkeen Kauralla palattiin Sisukantaan. Scania 82M tuli Kauralle 80-luvulla ja karjakorin takapäässä oli kuormaushissi. Antti Kaura aloitti kuljettajan uransa 1960-luvun lopulla, ja oppipojalle annettiin ajokiksi yli kymmenen vuotta ajettu Sisu.. Vaatimukset tiukentuivat, autot kehittyivät ja myös ”kuorman käsittely” helpottui. Taustalla on jo käytöstä poistettuna Scania-Vabis L56. 18 70-luvun lopulla alettiin kiinnittää huomiota myös kuljetusten eläinsuojelulliseen puoleen. Vuonna 1960 hankittiin itikka-autoksi uusi Austin, jolla ajettiin kuitenkin vain neljä vuotta. Auto oli monia muita halvempi, mutta ei ollut edes hintansa väärti. Kauran suvussa on ollut kuorma-autoilijoita 1930-luvulta alkaen
Nykyisin Kauran suvun kuljetusyritys on nimeltään Kuljetusliike Kaura Oy. Mutta kun pohjalainen kertoo ruokolahtelaiselle tekevänsä itikan lihasta keittoa, tämä ihmettelee: Kyl minnuu ois naurattant, ne itika kintut on nii laihat! Seinäjoelle 1914 perustetun Itikka-osuuskunnan nimi viittaa samoin itikan toiseen merkitykseen, joka on ’lehmä, nauta’, usein myös ’sika, lammas’ tai ’karja, kotieläimet’. Auto oli Sisu ja linjaautoalustainen, jossa lava saatiin mahdollisimman alas helpottamaan elävän kuorman lastausta ja purkamista. KARJAJA LIHALIIKENNÖITSIJÖILLE YHDISTYS 1950ja 60-luvuilla karjan ja lihan kuljetusalalla yritykset neuvottelivat ajosopimukset ja ajosta saatavat korvaukset jokainen omalta kohdaltaan. Sopimuskuljetukset muodostavat edelleen merkittävän osan yrityksen toiminnasta. • ISOJA JA PIENIÄ ITIKOITA Miltei kaikkialla Suomessa tunnetaan sana itikka hyönteisen nimityksenä. Joitakin yksittäisiä tietoja on muualtakin, etenkin jos puhutaan eläimistä halveksivaan tai vihaiseen sävyyn tai jos kyseessä on pienikokoinen, huonosti kasvanut yksilö. Asiakkaina ovat kauppa ja teollisuus sekä toiminta-alueen pk-yritykset ja maamme johtavat logistiikkayritykset. Vuonna 1966 teuraskarjaa ja lihaa kuljettavat autoilijat perustivat Suomen Kuorma-autoliiton alaisen yhdistyksen, jonka kautta pyrittiin tehostamaan karjankuljetusyrittäjien yhteistyötä ja selvittämään yhtenäisiä kuljetustaksoja ja kuljetusten laatuvaatimuksia. Kuopiossa vähätellään pientä vasikkaa: Vies sille itikalle juomaa. Kuljetusliike Kaura Oy:n operatiivinen vastuu on Jani ja Janne Kauran harteilla, joskin isä Antti on edelleen mukana yrityksen toiminnassa. TIETONURKKA Kuljetusliike Kaura Oy:sta on kehittynyt monipuolinen tavaraliikenteenharjoittaja, jonka kalusto on aina kehittynyt ajan ja ajojen mukaan. Lähinnä länsimurteissa sekä Kainuussa ja Inkerin suomalaismurteissa se on monenlaisten hyönteisten yleisnimitys. Antti toimi myös seuran hallituksessa vuosina 1998-2006.. MONIPUOLISTA KULJETUSTOIMINTAA Karjankuljetus Kauran autoilla päättyi vuonna 1992 ja samalla yritystoimintaa haluttiin laajentaa entistä enemmän muille aloille. Antti Kauran mielestä yhdistyksen perustaminen vei karjankuljettajien asioita hyvin eteenpäin: ”Yhdistyksen avulla saimme kaikille samat taksat karjan ajamisesta ja se helpotti jatkossa kustannusneuvotteluja teurastamon kanssa”. Metsämiehen pitää tietää minkä verram millekki itikaller ruutia panneepi (Saloinen). Uusin elintarvikkeiden kuljetukseen varusteltu auto on teipattu yrityksen 80-vuotisen taipaleen kunniaksi historiallisilla autokuvilla. Näin perä saatiin laskemaan mahdollisimman alas. Itämurteissa itikka tarkoittaa erityisesti Culicidae-heimoon kuuluvia pistäviä hyttysiä ja sääskiä. Viimeisessä karjankuljetukseen hankitussa autossa oli uutuutena hissikori. Yritys tuottaa asiakkailleen aikataulutettuja jakelu-, noutoja runkokuljetuksia nykyaikaisella kuljetuskalustolla sekä uusimmalla tietotekniikalla. 1970-luvulla ostetussa Scaniassa oli pitkä alusta, kippi ja lavassa pokattu reilu takaylitys. Joskus taas itikalla voidaan etenkin Eteläja Keski-Pohjanmaalla tarkoittaa myös villieläintä, metsän tai veden eläintä. Ja Kolarissa sitä ei ole ennää kallaa [järvessä], pikku itikoita net saapi sieltä ongela. 19 UUDET AUTOT HELPOTTIVAT KARJANKULJETUSTA Kauran yritykseen ostettiin toinen karjaauto vuonna 1956. Yhdistyksen perustamiskokouksessa oli paikalla myös Reino Kaura. Myöhemmin kun autot ja tiet paranivat, vaihtoväliksi tuli kahdeksan tai kymmenen vuotta. Kuljetukset hoidetaan osaja kokokuormina, pitkäaikaisilla yhteistyösopimuksilla sekä osana muita kuljetusja huolintajärjestelmiä. Taustalla on puoliperävaunun vetäjästä, puoliperävaunusta, dollystä ja toisesta puoliperävaunusta koostuva 70 tonnin HCT-yhdistelmä. Kauran karjankuljetuksissa oli kaiken aikaa kaksi autoa ja niitä vaihdettiin aluksi neljän vuoden välein. Tämän merkityksen levinneisyys kattaa alueita Satakunnasta, Pohjois-Hämeestä ja Pohjanmaalta. Täylym myylä joka itikan, manaa hollolalainen, kun lampaat ovat oppineet aitureiksi. Antti ja Kirsti Kaura toimivat keikan päävastuullisina ja lähtivät matkaan johtoautona vuoden 1939 Volvo LV 101:llä. Etelä-Pohjanmaan Keikka käynnistyi Jalasjärveltä kesällä 2005. Yritys on Antti Kauran sekä poikien Jani ja Janne Kauran omistama. Lähde: Kielenhuollon tiedotuslehti KIELIKELLO 4/2010, Maila Vehmaskoski: Isoja ja pieniä itikoita
Puutavaran kuljetuksissa tuolla muutoksella oli melkoinen merkitys. Rekisterissä oli 8 648 Fordia, joista vähän yli 5000 englantilaisvalmisteita. Näistä noin 12000 autoa oli maansiirtoja rakennusalojen ajoissa. Tavaralinjaliikenteessä oli 1500 autoa, sekä VR:n ja Pohjolan Liikenteen rahtiajos60-LUKU LAAJENSI KUORMURIVALIKOIMAA TEKSTI OLLI J. Austin, Mercedes-Benz ja Volvo olivat seuraavina yli 3000 lukemillaan ja sitten GAZ, Amerikan Ford ja Vanaja nekin yli 2000 kappaleella. Vapautunut tuonti ja riuskasti kasvanut kansantalous sekä uudet mallistot innostivat autojen hankintaan. OJASEN KOKOELMA Kuusikymmenluvun alkuvuosina liikenteessä olleessa runsaan 45 000 kuorma-auton kalustossa oli huomattavan paljon uusia ja melkein uusia autoja. Hämeenlinnan seutuvilla toimineen Veljekset Hallenberg Oy:n sora-autot olivat merkkikirjoltaan 1960-luvun tyyppiesimerkkejä. Ruotsalaisen laskelmien mukaan vuoden 1962 alussa rekisterissä olleista 45781 kuorma-autosta oli ammattiautoilijoiden kalustoa 24150 autoa, eli hiukan yli puolet. Samaan aikaan kuopalle ovat osuneet Dodge KEW vm. Sisuja oli kolmanneksi eniten, eli 3756 autoa. 20 Ford oli kuormureiden yleisin merkki vuosikymmenen vaihtuessa. Bedfordeja oli 5 393, joten sitäkin voisi sanoa ykkösmerkiksi. OJANEN | KUVAT TEXTRANS ARCHIVE | LEHTILEIKKEET OLLI J. Vuonna 1960 rekisteröitiin melkein 7500 uutta kuormuria ja kahtena seuraavana vuonna runsaat 6000. Puutavaran kuljetuksissa oli noin 4000 autoa, tilausliikenneluvilla kaupan ja teollisuuden kuljetuksissa oli noin 2200 sekä elintarvikkeiden ja maataloustuotteiden kuljetuksissa noin 2000 autoa. Enimmäispainojen korotus piristi erityisesti järeämmän kaluston hankintoja. Tähän kauteen osui odotettu uudistus: autojen painorajoja korotettiin niin, että Suomen maantieverkolla sallittiin perävaunuyhdistelmille 30 tonnin kokonaispaino. Kuorma-autoliiton toiminnanjohtaja T. Toinen kokonaispainoista hyvin kiinnostunut toimiala oli vilkastuva kaukorahtiliikenne. 1962 ja pari vuotta vanhempi Kontio-Sisu.
Commerilla oli vuosikymmenen alussa uusi kymmentonninen malli. Syynä on lähinnä se, että Metsäteho tilastoi vain suurten yhtiöiden ajot. Sisu valmisti vuosina 1960-61 pohjoismaiden suurimmaksi mainitun kuorma-auton, kun Kemijoki Oy tilasi sen erityisen raskaiden kuormien vetämiseen. Kolmeakseliset olivat enimmäkseen ilman perävaunua. Sitäpaitsi TVH:n kanssa oli jatkuvasti kiistoja taksoista ja töiden jakamisesta. Vuosikymmenen vaihtuessa autot olivat lähes poikkeuksetta sallittujen painojen ylärajalla, ja kalusto oli paljonkin keskimääräistä uudempaa. Melkein kaikki puutavara-autot olivat dieselkäyttöisiä, kun valtakunnan kaikista kuormureista oli vain noin puolet. Niistä vain viitisen prosenttia oli yhtiöiden omia autoja. Puuautojen moottorit olivat keskimäärin 120 hevosvoimaisia. Volvot saivat lisätehoja heti vuosikymmenen alkajaisiksi. Bedfordit ja Kontio-Sisut saivat lisää hevostoimia vuonna 1962. Yli viisivuotiaita autoja oli vain vajaat kymmenen prosenttia. Ajot loppuivat niin, että ajoittain monella seudulla oli satoja kuormureita työttöminä. Puutavaran kuljetuksissa oli taksoista niin pahoja erimielisyyksiä, että autoilijat turvautuivat kuljetusten keskeyttämiseenkin vuonna 1962. Kaksi autoa kolmesta ajoi puutavaraa yli puolet vuodesta. ENEMMÄN PUUTA PYÖRILLE Puutavaran autokuljetukset olivat ehtineet korvata paljon uittokuljetuksia. Puuta ajettiin entistä enemmän suoraan ”lansseilta” tehtaille. rajoitettujen lupien tilausliikenteessä. Vuonna 1963 puutavara-autojen kantavuus oli keskimäärin 8,7 tonnia, ja yli viisivuotiaiden autojen osuus oli pudonnut alle viiden prosenttiin. Teollisuuden yhteisjärjestö Metsäteho laski, että suurten teollisuuslaitosten ja metsähallituksen ajoissa oli noin 3000 autoa vuonna 1960. Autoilijoiden kannalta asiat eivät sujuneet niin myönteisesti kuin valtakunnan taloudessa yleisesti. Vuonna 1961 tehtaille tuodusta raakapuusta tuotiin 40 prosenttia autokuljetuksena. Noin puolet kaksiakselisista autoista oli varustettu perävaunulla, jotka olivat enimmäkseen kotitekoisia, yksiakselisia ja ilman jarruja. Maitolinjoilla oli 300 autoa ja ulkomaanliikenteessä noin 150 autoa. Kun työttömyys oli lähes kadonnut, niin suuret tietyömaat ja muut työttömyystöiden kohteet lopetettiin. Auton moottori on Rolls-Roycen Englantilainen kuorma-autoteollisuus eli 60-luvulla parhaita vuosiaan. Kaikista autoilla ajetuista tavaran kuljetuksista puutavaran osuus oli 44 prosenttia. Tuotanto oli laajaa, ja autojen kehitystyö huipussaan. Autojen osuus kaikesta puutavaran kuljetuksesta oli 60-luvun alkaessa kolmannes. Lähes kaikki autot olivat kaksiakselisia ja noin neljännes oli nelivetoisia. Scania-Vabikselta tuli tarjolle uusi malli L55 niin ikään tehonostojen alkajaisiksi. 21 sa oli 1000 autoa. Ammattiautoilijoilla oli kuitenkin puutavaran ajoja muillekin, ja puukuljetuksilla oli entistä pienempi osuus kaikista ajoista. Austin Semi FGK40 tunnettiin erikoisesti ahtaiden pihojen jakeluautona.. Kuorma-autoliiton ja Metsätehon kertomat autojen lukumäärät poikkeavat toisistaan tuntuvasti. MOOTTORITEHOJA NOSTETTIIN Kuusikymmenluvun alkuvuodet eivät tarjonneet mitään mullistavasti uutta automallistoa, mutta sen sijaan moottoritehoja kasvatettiin. Säiliöautoja oli 500 ja sama määrä autoja oli ns
22 Scania-Vabis L55 oli se malli, josta merkin suosio kääntyi vahvaan nousuun. Viisikymmenluvulla hyvin suosituiksi tulleissa jäärata-ajoissa oli ollut omat sarjansa kuorma-autoillekin. Vaasalaisen Rakennustoimisto Berg & Bcklundin ScaniaVabis on vuodelta 1965. Volvot lisääntyivät 3100:sta yli 5300:n ja sijoitus nousi kuutosesta kolmanneksi. Liikennekilpailuihin osallistuttiin enemmän, joskus puulaakijoukkueinakin. Tämä kolmas kotimainen perustui Volvon tekniikkaan, ja autot koottiin Wihurin Teijon tehtaalla tehdylle alustalle. Neljäntenä aluksi ollut Austin oli vuosikymmenen puolivälissä yhdeksäs. Sisujen määrä kasvoi 3756:sta 5089:ään, mutta sijoitus putosi yhdellä pykälällä neljänneksi. Vastikkeeksi suomalaiset saisivat tehdä puunjalostusteollisuuden koneita naapurimaan tarpeisiin. Scania-Vabisten määrä ponnahti 727:stä 2358:aan, ja sijoitus muuttui 14. Rekisteritilaston ykkösen, Bedfordien määrä nousi noin 5400:sta lähelle 9900. De Soto ja Dodge toivat uudet Finland-mallit 1962. Montaa kymmentä autoilijaa ei näihin rientoihin osallistunut. Mercedes-Benzien määrä nousi noin 3300:sta noin 5600:aan ja sijoitus muuttui viitosesta kakkoseksi. MUUTOKSIA ”VALTASUHTEISSA” Yleisimpien kuormurimerkkien joukossa oli viisi menestyjää, joiden lukumäärä nousi vuodesta toiseen 60-luvun alkupuoliskon kuluessa. Seitsemäntenä ollut GAZ oli sijalla 12. Vanaja putosi tilastossa yhdellä pykälällä kahdeksanneksi autojen määrän pysyessä kuitenkin hiukan yli 2000:ssa. Aakkosjärjestyksessä nämä koko ajan vähenneet olivat: Austin, Chevrolet, Commer, Dodge, Ford, GAZ ja Morris. Toisaalta monet tutut merkit menettivät asemiaan ja autokannat vähenivät vuodesta toiseen. Vaikka ajoneuvoasetuksessa kiellettiinkin kilpa-ajo nopeudeltaan rajoitetuille ajoneuvoille, unohdettiin asetus 60-luvun alkupuolella aika useasti. valmistama nelitahtinen diesel, jossa oli tehoa yli 300 hevosvoimaa. Fordin osalta pudotus merkkitilastossa johtui amerikkalaisten autojen vähenemisestä. KILPAAKIN AJETTIIN Kuorma-autoilu ei ollut pelkkää arkista työtä. • Sorakuoppa sellaisena, kuin ne 1960luvun alun Suomessa parhaimmillaan olivat. tilalta seitsemänneksi. Vuonna 1963 Sisulta tuli markkinoille ensimmäisenä eurooppalaisena sarjamallina kippiohjaamolla varustettu KB-117. Uutena merkkinä tarjolle ilmestyi Wilke. Ajoa riitti, kuormaus sujui ja sora siirtyi uudella kotimaisella kalustolla.. Ehdotukseen ei kukaan vaivautunut vastaamaan. Paikallisissa jääratakisoissa kuormurisarjoja esiintyi edelleen. Neuvostolaiset kuormurit olivat tuolloin nopeasti katoamassa liikenteestä, ja juuri tuon vuoden kuluessa niiden yhteismäärä putosi alle tuhanteen autoon. Wilke ei suurta suosiota saavuttanut, joten sen valmistus jäi lyhytaikaiseksi. Kokonaan ilman vastakaikua jäi Neuvostoliiton varapääministeri Aleksei Kosyginin vuonna 1962 tekemä ehdotus, että suomalaiset luopuisivat kuorma-autojen valmistuksesta ja hankkisivat autot Neuvostoliitosta. Volvojahan sai nyt vapaasti Ruotsistakin. Englantilaiset Forditkin vähenivät hiukan, mutta omana merkkinään putosivat tilaston kakkospaikalta viidenneksi
Ei voi kuin ihmetellä, kuinka paljon meillä on kauniita maisemia koettavaksi ihan lähellä. Kahvituksen yhteydessä saimme kuulla niin yrityksen historiasta kuin toiminnasta tänä päivänä. Ajelimme Liedosta Uudenkaupungin rantatien kautta Pyhämaan kirkolle, missä tutustuimme kirkkoherran opastuksella vanhaan upeaan 1600-luvulla rakennettuun uhrikirkkoon. Myös paikallislehti Raumalaisen toimittaja piipahti paikalla tekemässä pienen jutun. Tämä on luettavissa lehden verkkosivuilla olevasta lehdestä, joka ilmestyi 17.6.2020. Toimipaikan pihalla meitä odotti kaksi tarmokasta naista; siskokset Marjut Koskinen ja Minna Ruponen, jotka yhdessä luotsaavat Koskinen-Yhtiöitä läpi haasteiden. Ja mielestäni varsinkin lähimatkailu, suosittelen kaikille muillekin vetkulaisille. Veteraanikuorma-autojemme rivistö näytti kirkon parkkipaikalla kauniissa kesäsäässä erinomaisen komealta. Länsisuomalaiset vetkulaiset järjestivät kokopäiväkesäkeikan, jonka päätepisteenä oli raumalainen kuljetuspalveluita vuodesta 1937 saakka tarjonnut Koskinen-Yhtiöt.. Moni ohikulkija näytti ikuistavan niin veteraaniautot kuin leiriytymisemmekin. Halaten emme tervehtineet ja kättelytkin jätettiin tällä kertaa väliin. Maukkaita tuotteita näytti lähtevän yhden jos toisenkin auton ohjaamossa tuliaisina kotiin. Matkamme reitittäjät olivat onnistuneet jälleen löytämään upean reitin, joka kulki Liedosta Uudenkaupungin ja Pyhämaan kautta Raumalle sekä edelleen Mynämäelle. Viimeinen etappimme kesäisellä keikalla oli Euran Hinnerjoella kotipaikkaansa pitävä Koskinen-Yhtiöt. Merituuli teki kahvinkeitosta hieman tavanomaista haastavampaa, mutta vetkuilijat, varsinkin Fribergin Tarmo, ovat tunnetusti päteviä ratkomaan eteen tulevia haasteita. Ruokailuhetken jälkeen suuntasimme kohti Kivikylän Kotipalvaamon tehtaanmyymälää Rauman Lapissa. Päivämatkamme määränpäänä oli Ol niingon gotonas-Rauma ja niinhän me olimmekin; pystytimme oman grillausja kahvinkeittopisteen Kiikartornin viereiselle parkkipaikalle. 23 Powder-Trans Oy Ab:n pihamaalle Lietoon kokoontui torstaina 11.6.2020 aamutuimaan mukavasti matkaanlähtijöitä. • REISSU RAUMALLE Joukko Turun suunnan vetkulaisia päätti järjestää ihan vaan omaksi ja vastaantulijoiden iloksi pienen kokopäiväkesäkeikan, kun korona-vihulainen siirrätti varsinaisen ison kesäkeikan tulevaisuuteen. Päivä oli mielenkiintoinen ja antoisa matkailu kannattaa aina. Carl-Johan Blomqvistin puhujataitojen myötä Vetkulla on jälleen uusi kannatusjäsen; tervetuloa joukkoon Koskinen-Yhtiöt! Lämmin kiitos kaikille; vierailujemme emännille ja isännille, mukana olleille ja onnistuneen retkemme suunnittelijoille. Kahvihampaan kolotus ja vatsan alkava murina taltutettiin Pyhämaan Pirtissä meitä varten tehtyjen suolaisten leipien ja makean pullan avulla. TEKSTI JA KUVAT EEVA LEHTOVAARA Kaiken retkeilyn kohokohtana ovat monesti ruokaja kaffetauot, joista ei laistettu tälläkään kertaa
Tämän jälkeen Fordson Thames 7V matkusti Helsingin Hernesaareen Fordin kokoonpanotehtaalle puulaatikkoon pakattuna. Rekisteritietojen mukaan Jokela rekisteröi autonsa 22.6.1948, vaikka auto on tiettävästi valmistunut Hernesaaren tehtaalta jo vuoden FORDSON THAMES 7V 1947 UUDESTISYNTYNYT Vetkun hallitus myöntää vuosittain ”Vuoden mutteri” -tunnustuksen esimerkillisestä entisöintityöstä. PUUMETSÄSTÄ KANNON NOKKAAN Fordson Thames oli aikakautensa yleiskuorma-auto, jota käytettiin mitä moninaisimmissa ajotehtävissä. Edullisen hankintahinnan takaamiseksi autot tilattiin Suomeen ilman ohjaamoa, joiden rakentamisessa hyödynnettiin muun muassa kuljetuspakkausten puutavaraa. TEKSTI ARI PERTTILÄ | KUVAT IIKKA KEKKO, EIJA TOIVIAINEN Vuosien ajan kestäneen entisöintityön jälkeen Fordson Thames 7V vuodelta 1947 on saatettu loistokkaaseen kuntoon Kimmo Innalan huomassa. Agronomi Kalle Jokela Urjalasta uskoi Thamesin olevan hänen ajoihinsa juuri oikea ratkaisu, joten hän teki kaupat uudesta ajokista. Nyt jo kymmenettä kertaa jaettu tunnustus luovutettiin brittiläis-suomalaisen ajoneuvon entisöimisestä. Vuotuinen ”Vuoden Mutteri” -tunnustus myönnettiin autolle ja tämän entisöijälle ansiokkaasta työstä.. Osa ajoneuvoista toimitettiin kaukaiseen Pohjolaan ajovalmiina alustoina, mutta kotimaisuusasteen lisäämiseksi ajoneuvoja toimitettiin meille myös kokoonpanoa vailla olevina osakokokonaisuuksina. Jahka osien alle oli saatu jälleen kantavaa maata, alkoi kokoonpanotyö ja ohjaamon rakentaminen. 24 Toisen maailmansodanaikaisten kovapanosammuntojen jälkimainingeissa Suomeen rantautui huomattava määrä brittiläisiä ajoneuvoja. Tämän tarinan auton historia alkaa vuodesta 1947, jolloin sen alusta valmistettiin Iso-Britanniassa Fordin tehtaalla
Paljolti Länsi-Suomen ja Kanta-Hämeen seudulla liikkunut parivaljakko ajoi propsia muun muassa Yhtyneiden Paperitehtaiden Valkeakosken tehtaalle. Vuonna 1957 Thamesilla ajettiin oma muuttokuorma Loimaalta Renkoon ja samassa yhteydessä auton omistaja siirtyi autoilijasta maanviljelijäksi. Aiemmin palkkakuljettajana toiminut Toiviainen työllisti itsensä ja autonsa halkojen ja propsin ajolla. Vuosien aikana lähes kaikki autosta puretut osat löytyivätkin – osa huonokuntoisina, osa tätäkin huonompina. 1950-luvun puolivälissä otetussa kuvassa Thames on edelleen aktiivikäytössä Tauno Toiviaisella. Tästä johtuen auto poistettiin rekisteristä keväällä 1958. Jokelan käytössä auto oli aina vuoden 1954 loppuun saakka. Auton entisöinnin voidaan todeta alkaneen vuonna 1998 ja tämän jälkeen se eteni määrätietoisen verkkaisesti muiden entisöintien lomassa muun muassa laajan harrastajaystäväverkoston avulla. YKSITTÄISISTÄ OSISTA ENTISÖINTIAIHIOKSI Thamesin ohjaamo yhdessä muiden komponenttien kanssa jatkoi hiljaista maatumista renkolaisessa maisemassa vuosikymmenten ajan. Auton seuraavaksi omistajaksi merkittiin Tauno Toiviainen Loimaan Kurittulasta. Eija Toiviainen muistelee isänsä ajaneen puita jossakin vaiheessa myös Jämsänkoskelle. Monet maatilalta löytyneistä osista kelpasivat vain malliksi uusille tai ainakin paremmille osille. Kymmenen vuoden ikäisellä, raskaissa ajotehtävissä käytetyllä autolla ei ollut enää markkina-arvoa eikä oikein käyttöarvoakaan, joten sen kohtalona oli useiden aikalaistensa tavoin joutua peräkärryaihioksi. 25 1947 aikana. "EDULLISEN HANKINTAHINNAN TAKAAMISEKSI AUTOT TILATTIIN SUOMEEN ILMAN OHJAAMOA" Thamesilla ajettiin pääasiassa puutavaraa noin vuosikymmenen ajan ennen sen muokkaamista perävaunumateriaaliksi. Vasta 1990-luvun puolivälissä näiden unohdettujen osien ympärillä alkoi näkyä tuoreita jalanjälkiä talon vävyehdokas Kimmo Innalan kiinnostuessa brittiläis-suomalaisen auton jäämistöstä. Kimmo Innala alkoi kerätä maatilalta löytyneitä Thamesin osia kokoon ja lähes kaikki autosta puretut osat löytyivätkin.. Kimmon palo ajatukselle auton entisöinnistä sai annoksen happea hänen kuullessaan rungosta tehdyn peräkärryn olleen edelleen käytössä Loimaan suunnalla. Tällä tavoin syntynyt perävaunu matkusti vanhoille kotikulmille Loimaalle. Kimmo alkoikin määrätietoisella katseella etsiä maatalon kätköistä Thamesiin kuuluvia osia ja komponentteja. Hytti nostettiin rungolta sivuun, moottori ja etuakseli irrotettiin ja tämän jälkeen rungon pää muotoiltiin vetoaisaksi
Kimmo oli kuitenkin omaksunut tavan, jonka turvin autosta tuli juuri sellainen, kun se on aktiiviaikanaan ollut. Loppurutistus alkoi vuoden 2017 lopulla, kun Lahden Classic Motorshown järjestäjät kyselivät autoa näytille seuraavan kevään näyttelyyn. Aloite palkittavasta autosta tulee museoajoneuvotarkastajilta, joskin lopullinen valinta tehdään Vetkun hallituksen toimesta. Yhtenä nyanssina Kimmon valitsemasta linjasta voidaan todeta autossa käytetyt ruuvit ja pultit. MUTTERILLA PALKITTU Thamesin ohjaamossa oli käytetty muun muassa pakkauslaatikoiden puuta. Neljän vuosikymmenen ajan jatkunut hiljaiselo renkolaisessa maisemassa on päättynyt Kimmo Innalan innostuessa Thamesin entisöinnistä. Vapun jälkeisenä viikonloppuna, lähes 70 vuotta ensirekisteröinnin jälkeen Kimmo ajoi Thamesin Lahden Messukeskuksen näyttelytilaan 3,6-litraisen V8-bensiinimoottorin huminan tahdissa. Valitettavasti Kimmo ei päässyt koskaan ottamaan vastaan tätä arvostettua tunnustusta, sillä nopeasti edennyt sairaus vei hänen voimansa keväällä 2020. Ja nyt ei puhuta ainoastaan ulkoilmeestä vaan laajalti myös teknisistä yksityiskohdista. Vuoden Mutterilla palkittavaa arvioitaessa huomioidaan ajoneuvon alkuperäisyys ja historiatietojen tallennus sekä entisöintityön laatu ja määrä yhdessä ajoneuvon erikoisuuden ja harvinaisuuden kanssa. Kahden vuosikymmenen ajan jatkunut projekti oli saatu päätökseen ja Thames oli valmis jatkamaan uraansa museoautona. Vuosien saatossa Thames rakentui pala kerrallaan valmiimmaksi ja valmiimmaksi. • Vuoden Mutteri on Arto Rantalan aloitteesta syntynyt Vetkun entisöintipalkinto, joka myönnetään vuosittain esimerkillisestä hyötyauton entisöinnistä. "THAMES OLI VALMIS JATKAMAAN URAANSA MUSEOAUTONA". Hytti ja lava taasen ovat kotimaista tekoa, jolloin niissä on käytetty ainoastaan millisiä vastaavia. 26 TINKIMÄTÖNTÄ ENTISÖINTITYÖTÄ Peräkärryksi päätyneen kuorma-auton saattaminen takaisin liikennekäyttöön on jo lähtökohtaisesti raskaalta ja aikaa vievältä työltä kuulostava rupeama. Thamesia ja muita Kimmon toteuttamia entisöintiprojekteja silmäillessään voi edelleen tuntea kädessään hänen reippaan, mutta ystävällisen kädenpuristuksen. Alusta on rakennettu Iso-Britanniassa, jolloin siinä osassa autoa on käytetty tuumaisia pultteja ja muttereita. Kimmo Innalan ja hänen Thamesin valintaa Vuoden Mutteriksi puoltavat monet seikat, kuten ajoneuvon merkitys suomalaiselle historialle yhdessä entisöintityön korkean laadun kanssa. Ajoneuvojen entisöimisessä on monia eri tapoja, eikä yksikään niistä ole se ainoa oikea. Työmäärä ei ainakaan vähene, kun tavoitteeksi otetaan täysentisöinti ja alkuperäiskuntoista vastaava museoauto
Maittavan lounaan ja Pekka Lounion mielenkiintoisessa yksityisessä automuseossa käynnin jälkeen startattiin kotimatkalle kuka mihinkin päin. • LAHNAJÄRVI KUTSUI Veteraanikuormureiden koneet käynnistettiin, kun maamme perinteikkäimpien taukopaikkojen joukkoon lukeutuva Lahnajärvi avasi ovensa. Turun suunnan autoilijat päätyivät vielä letkana Lehtovaaran sorakuopalle kesäsateen ripsiessä tuulilasiin. Tuo ravintola Lahnajärvi on Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen, juuri autoilijoille rakennettu taukopaikka ykköstien varrella. Liki 40 ajoneuvoa kuljettajineen saavutti legendaarisen Lahnajärven ajeltuaan letkassa vanhoja mutkaisia teitä. Ja matkantekoa helpotti myös paimiolaisen Mäntylän-tilan myymät Vetku-kassit, jotka pitivät sisällään maukkaita herneitä ja maistuvia mansikoita. Turun suunnan vetkulaiset pyörähtivät kotimatkallaan Lehtovaaran sorakuopan kautta.. 27 Turun suunnan vetkulaiset suuntasivat lauantaina 4.7.2020 päiväretkelle uudelleen avattuun Lahnajärven taukopaikkaan. Lahnajärven verkkosivuilta löytyy muuten todella upeita vanhoja valokuvia sekä ravintola Lahnajärven historiaa tiivistettynä. Se valmistui vuonna 1952 Helsingin olympialaisia varten. TEKSTI JA KUVAT EEVA LEHTOVAARA Lähtöruutuun saapui ajoneuvoja sankoin joukoin. Kuljettajat nauttivat aamupalaa Teboililla autojen odottaessa lähtökäskyä. Parkkipaikalle ryhmityttiin sulassa sovussa, joten niin vetkulaiset kuin autoja katsomaan saapuneet vieraatkin saivat autonsa parkkiin. Tuoreen kahvin ja runsastäytteisten maukkaiden sämpylöiden voimalla kuljettajat apukuljettajineen jaksoivat suunnata kohti Lahnajärveä. Sana päiväretkestä oli kiirinyt mukavasti myös muualle, joten lähtöpaikkana toimineen Teboil Kemiöntien parkkipaikalla nähtiin upeasti entisöityjä kuorma-autoja aina pääkaupunkiseudulta asti
Alusta alkaen toiminnassa ovat olleet mukana VMPK:n Jorma Vitie ja Simo Nieminen sekä AHS:n Markku Pellinen ja sihteeri Anitta Pellinen. Lyhyen historiakatselmuksen jälkeen keskusteltiin museoajoneuvon ikärajasta peilaten asiaa MUSEOAJONEUVOALAN YHTEISTYÖTOIMIKUNNAN KUULUMISIA Harrastuksen mukanaan tuomat murheet ovat monesti yhtäläisiä, vaikka tallissa olisi iäkkäiden kuorma-autojen sijaan vanhoja mopoja tai ikäloppuja autoja viime vuosituhannen busseista nyt puhumattakaan. On toki myönnettävä, että vasta kutsun saadessani kuulin kyseisestä yhteistyötoimikunnasta ensimmäistä kertaa ja uskon, että aika monella rivivetkulaisella on aivan sama tilanne. Jorma Vitien hienosta Scaniasta oli muuten juttua edellisessä Vetku-lehdessä. 28 Sain suhteellisen tuoreena vetkulaisena kunnian osallistua eräänä lokakuisena lauantaina Museoajoneuvoalan yhteistyötoimikunnan kokoukseen Tuusulassa. Yhteistyöllä saadaan enemmän painoarvoa eri viranomaisten ja päättäjien kanssa keskusteltaville asioille. Yhteistyö haki muotoaan vielä pari seuraavaa vuotta, kunnes 26.9.2010 pidettiin Hollolassa perustava kokous, jossa hyväksyttiin yhteistyötoimikunnan säännöt. KATSAUS PEILIIN No mikä se tämmöinen yhteistyötoimikunta sitten oikein on ja mitä se tekee. Toiminnan ensiaskeleet on otettu jo vuonna 2007, jolloin Autohistoriallisen seuran kutsusta SAHK, VETKU ja VMPK kokoontuivat pohtimaan ja edistämään museoajoneuvoalan yhteisen edunvalvonnan käynnistämistä ja tehostamista. Mistään salaseurasta ei kuitenkaan ole kysymys. Lisäksi toimikunnan tehtävänä on toimittaa lausunto kannanotosta viranomaisille ja muille asian kohdalla tärkeiksi havaituille tahoille ja joukkoviestimille. MUSEOKUORMURILLA MAAILMANMATKALLE Tuusulan kokouksessa kuulimme mielenkiintoisia yhteisiä aiheita eri yhdistysten edustajien esittäminä. Vuonna 2015 nimi muutettiin Museoajoneuvoalan yhteistyötoimikunnaksi, joka on kolmentoista toimintavuoden aikana kokoontunut 15 kertaa kutsuja puheenjohtajuusvuoroja kierrättämällä. Tätä tehtävää varten toimikunta seuraa kotimaista ja EU-lainsäädäntöä sekä julkista keskustelua. Erittäin tärkeänä seikkana on myös kehittää yhteistyötä viranomaisten kanssa esimerkiksi lausuntopyyntöjärjestelmien ja kuulemisten saralla. Yhtenä keskeisenä tehtävänä on myös yhteisen kannanoton laatiminen koko alaa koskevasta, tärkeäksi havaitusta asiasta. Museoajoneuvoalan yhteistyötoimikunta on omalta osaltaan edistämässä museoajoneuvoharrastajien asioita isommassa kuvassa. Suomen Linja-autohistoriallinen seura SLHS ei vielä tuolloin katsonut tarvetta osallistua. Vaikka yhdistysten jäsenten harrasteajoneuvot eroavatkin toisistaan, kohdataan yhdistysten toiminnassa monesti samanlaisia haasteita. YHTEISKUNNALLISIA TEHTÄVIÄ Perustavassa kokouksessa kymmenen vuotta sitten kirjattiin toimikunnan säännöt, joiden mukaan toimikunnan tarkoituksena on vahvistaa ja toteuttaa museoajoneuvoalan yhteiskunnallista edunvalvontaa. Puheenjohtajamme Juha Helin ja muut hallituksen jäsenet olivat kyseisenä ajankohtana Loskakeikalla Tahkolla, joten Juhan kysyessä kiinnostusta osallistumiseen otin tehtävän mielelläni vastaan. Valotetaanpa ensin hieman toimikunnan historiaa. TEKSTI JOHN PAJARINEN | KUVA ARI PERTTILÄ. Alkukankeuden jälkeen yhteistyötoimikunnan toimintakyky on parantunut ja muuttunut samanaikaisesti yhteen hiileen puhaltavaksi ja näkemykselliseksi keskusteluja yhteistyöfoorumiksi. Vuoden päästä pidettiin järjestäytymiskokous, jossa nimettiin yhdistysten edustajat ja samalla myös SLHS liittyi mukaan toimikuntaan
Viimeisimmässä Automobiilissa olleen artikkelin mukaan yksi Timon projekteista on järjestää jossain Euroopan maassa FIVA WORLD RALLY juuri hyötyajoneuvoille. AHS:n kyselyn mukaan keskimääräinen vuotuinen ajomäärä on 777 kilometriä keskikulutuksen ollessa 10l/100 km. Vajaan kymmenen henkilön kokouskansa sai myös kuulla Leo Belikin (SAHK) raportin FIVAN edustajien vierailusta Suomessa. Tämä jälkeen keskustelimme vielä Mobilian ja harrastejärjestöjen yhteistyöstä. Tässä lyhykäisyydessään valotusta itsellenikin uudesta yhteistyötoimikunnasta ja sen tehtäväkentästä, johon myös useat Vetkun puheenjohtajat ja sihteerit ovat ottaneet osaa. Meitä vetkulaisia ehkä kiinnostaa tieto, että FIVAN hyötyajoneuvokomitea sai uuden puheenjohtajan ruotsinsuomalaisesta Timo Vuortiosta, joka toimi aiemmin komitean sihteerinä. TILASTOTIEDETTÄ VAI TILASTOHARHAA. Toisaalta tieto pitäisi varmaan julistaa salaiseksi seuraavan 30 vuoden ajaksi, jotta voisimme harrastaa vielä seuraavatkin vuodet ilman paheksuvia katseita. Museoviraston ja muiden instanssien kanssa käytävissä keskusteluissa edunvalvonnallisiin tarkoituksiin yhteisen harrastuksemme hyväksi. Näitä tietoja saatetaan käyttää mm. Näihin lukemiin voi jokainen verrata oman ajokin kilometrimääriä ja kulutusta. Toivottavasti korona ei sotke näitä suunnitelmia ja saisimme mahdollisuuden osallistua suureen kansainväliseen tapahtumaan vetkulaisten hienolla kalustolla. Tutustuimme päivän aikana myös AHS:n ja SAHK:n toteuttamiin ajokilometritutkimuksiin, joiden tulokset olivat yllättävänkin samanpiirteiset. • Museoajoneuvoalan yhteistyötoimikunnan avulla harrastekentän asioille saadaan painoarvoa viranomaisten ja päättäjien kanssa keskusteltaessa.. En tiedä kuinka moni vetkulainen vastasi kyselyyn, mutta ehkä vetkulaisten kalusto ja ajomäärät poikkeavat kevyemmästä kalustosta kulutuksen ja ajomäärien osalta niin paljon, että niillä on ennemminkin tilastoharhaa lisäävä vaikutus. Olisipa joskus mielenkiintoista tehdä Vetkun sisäinen kysely vuotuisista ajomääristä ja keskikulutuksesta. Kokouksen loppupuolella saimme kuulla terveiset Tieliikenteen kulttuuriperinnön pyöreästä pöydästä AHS:n Markku Pelliseltä. 29 80-lukuisten museokatsastettujen ajoneuvojen mahdollisesta arkitai väärinkäytöstä aina nuorempien harrastajien mukaan saamiseksi heidän lapsuutensa ajoneuvojen tullessa museoikäisiksi
Siihen aikaan ajettiin paljon myös ilman korttia. Koneet kiinnostivat Pekkaa jo lapsena ja traktorit tulivat hänelle pian tutuiksi. 30 Pekka Mäkipää syntyi vuonna 1929 Alastarolla maanviljelijäperheeseen, jossa oli kaikkiaan neljä lasta; kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Mäkipään kolmas sukupolvi on jo ajamassa ja neljättäkin on jo kasvamassa, joten kuljetusliikkeen tarina ja historia jatkuu edelleen. Takaisin tullessa Pekka ajoi, vaikka ei ollut vielä korttia. Mäkipään kolmas sukupolvi, Simon pojat Jani ja Juha-Pekka aloittivat ajamisen vuonna 2005.. Tanholan vuonna 1928 syntynyt poika Kyösti oli jo ajanut isänsä autolla muuttokuorman Kannakselta ja jatkoi erikoisluvalla auton ajoa Alastaron Osuuskaupan leivissä vain 16 vuoden ikäisenä. Täpärä tilanne sattui kerran Kokemäellä, kun pojat olivat yötä myöten heittämässä muuttokeikkaa Poriin. Kyöstistä ja Pekasta tuli hyvät tutut ja yhdessä he tekivät ylimääräisiä keikkoja iltaisin. Kokemäen Ronkankankaalla poliisit pysäyttiPEKKA MÄKIPÄÄ KY AUTOKAUPPOJA VUOSIEN VARRELTA Pekka Mäkipää Ky:n 1950-luvun alussa aloittaneen kuljetusliikkeen tarinaan mahtuu monenmoisia tapahtumia ja useita eri automerkkejä. Kiinnostus kuorma-autoihin heräsi voimallisesti, kun kylälle muutti Tanholan perhe Karjalasta. TEKSTI JUHA HELIN | KUVAT MÄKIPÄÄN PERHEALBUMI Pekka Mäkipää on nykyisin jo hyvin ansaitulla eläkkeellä ja perheyrityksen vetovastuu on siirtynyt Simolle
Autoa ei kuitenkaan kuulunut ja toimituspäivää siirrettiin koko ajan eteenpäin. Mutta eivät kysyneet edes korttia. Kahden erilaisen perävaunun ansiosta työllisyystilanne säilyi hyvänä läpi vuoden. Kesäajoja varten Pekka hankki pokatun puoliperävaunun Urjalasta. VANAJALLA MONIPUOLISIA TÖITÄ Korkean inflaation takia autojen arvo säilyi ja autoa kannatti vaihtaa aika usein. Tämä bensiinikäyttöinen auto oli merkiltään Austin. Alun perin piti alkaa ajamaan öljyä Unionin leivissä, säiliövarustuskin oli jo tilattu. 120-hevosvoimaisella AEC-dieselillä varustettu Vanaja oli 2-akselinen, mutta tällä kertaa lavan alle asennettiin myös kippi, joka hankittiin Nummelta Paimiosta. Sen jälkeen Pekka tilasi Fargo-merkkisen auton Perkinsin moottorilla. 31 vät. Päällirakenteen kiinteän rahtilavan tähän vuosimallin 1955 autoon valmisti alastarolainen Virtanen, jolla oli paja Mälläisten kylässä. Näin Pekkakin vaihtoi Sisun Vanajaan vuonna 1957. Kuvassa ovat mukana Pekan siskot. Union alkoi kuitenkin vetäytyä markkinoilta ja koko homma peruttiin. Parissa vuodessa mittariin tuli yleensä noin 200 000 kilometriä. Tähän aikaan tukkeja ei ajettu kesäaikaan, koska tehtaat eivät ostaneet puuta pilaantumisvaaran takia. Auto ostettiin uutena Vanajan piirimyyjänä toimineesta Turun Autokaupasta, jossa automyyjänä toimi Reino Lahtinen. Pekka huokaisi helpotuksesta ja matka jatkui. Talvea varten Virtasen Autopaja rakensi tukkiperävaunun ja autoon asennettiin joutsalainen vaijeritukkinosturi. Kun vaihtoi parin vuoden välein, sai yleensä vaihdossa saman, minkä oli alun perin maksanutkin. Tämä alkoi jo hermostuttaa Pekkaa kovasti. Pekan mukaan Vanajien suurimpana murheena olivat AECmoottorin kannentiivisteet, joita vaihdettiin jatkuvasti. Välillä vaihdettiin tiivisteitä, välillä uusia kansia ja kerran koko lohkokin vaihtui uuteen. Taksoilla pysyi leivässä, mutta 8 tuntia päivässä ei riittänyt ja siihen aikaan myös lauantait olivat työpäiviä. Hinta ei päätä huimannut: yhden hyvän hevosen hinnalla sai auton, jossa oli lava ja kippivarustus. Tähän Pekka lopulta kyllästyi ja vaihtoi merkkiä. Tämän jälkeen auto tilattiin pikavauhtia suoraan Sisulta ja 2-akselinen auto saatiin tehtaalta kahdessa viikossa. Vanaja vaihtui vuonna 1959 vastaavanlaiseen uuteen, josta tehtiin kuitenkin rekkaveturi. Autot olivat välillä Hämeenlinnassakin tehtaalla korjattavana. Onneksi myös säiliötilaus pystyttiin perumaan. Autosta piti tilattaessa maksaa aika suuri ennakkomaksu. Vankilasta oli karannut pari vankia ja varoittelivat että, ei saa ottaa kyytiin. Pekan ensimmäinen uusi auto oli kaksiakselinen Sisu, jonka konehuoneesta löytyi 90-hevosvoimainen Leyland.. Tavaraa haettiin myös Turusta asti. Lavan teki jälleen Virtasen Autopaja. HEVOSEN HINNALLA KIINNI OMAAN AUTOON Ensimmäisen oman auton Pekka osti vuonna 1953 Kuisman Erkiltä, joka harjoitti autoilua Alastaron Ylhäisten kylässä. Liikenneluvan Pekka sai autokaupan yhteydessä kuten siihen aikaan oli tapana. Kaikkea mahdollista ajettiin ja tavaraa tuli siihen aikaan paljon Loimaan rautatieasemalle, josta sitä sitten ajettiin Alastarolle ja muihin lähikyliin. Pekka Mäkipään ensimmäinen oma auto oli kippilavalla varustettu Austin, jolla hän ajoi muun muassa hiekkaa, säkitettyä viljaa sekä kappaletavaraa Osuuskaupalle. PIKAVAUHDILLA UUTEEN SISUUN Vuonna 1955 Pekka osti ensimmäisen uuden autonsa. Siihen aikaan ei valtateitä ollut ja varsinkin kelirikkoaikaan Turun keikka oli haasteellinen päästä edes läpi. Pekka jatkoi uudella autollaan kappaletavara-ajoja ja jossain vaiheessa talvisin hän ajoi myös hieman paperipuuta. Samainen Virtanen perusti myöhemmin myös Autopajan Alastaron keskustaan. Tässä vaiheessa Pekan tuttu, linja-autoliiton tuleva toiminnanjohtaja Aarne Helkamo tarttui toimeen ja ”pakotti” Fargo-myyjän perumaan tilauksen ja palauttamaan ennakkomaksut
TUKKIKUORMA APUMIEHEN KULMASTA SISÄÄN TUTUN MYYJÄN KAUTTA VOLVO-KAUTEEN Taas kerran Pekka oli paluumatkalla Vanajan kansiremontista Hämeenlinnasta vuonna 1962, kun hän päätti poiketa Forssan Ajoneuvoon, joka myi tässä vaiheessa Volvoa. Perävaunun pidemmät tukit työntyivät apumiehen puolelle hyttiin sisälle. Tällä kertaa valinta kohdistui uuteen nokattomaan kaksiakseliseen F86 -Volvoon, jota jotkut haukkuivat MopoVolvoksi. Tämä vapaasti "VOLVOLLA JATKETTIIN TYÖNTEKOA ENTISEEN TAPAAN: TALVELLA TUKKIA JA KESÄLLÄ KAPPALETAVARAA". Täysperävaunullinen tukkiauto oli pysähtynyt ajokaistalle polttoaineongelmien vuoksi välittömästi tämän risteyksen jälkeen. 32 Pekka oli talvella 1969 eräänä sumuisena yönä tulossa tyhjällä Jyry-Sisulla ja perävaunulla Lappeenrannasta kotiinpäin Mikkelin risteyksen kohdilla. Pyörät olivat mitä ilmeisimmin olleet huonosti kiinni jo alun perin, joten Volvon miehet hakivat auton pois. Kalkki oli syönyt kaikki nivelet väljiksi ja muutenkin se oli ollut rankkaa ajoa autolle. Pahaksi onneksi vielä autossa ei ollut vapaaehtoista kaskovakuutusta, joten korjaus meni kokonaan omaan piikkiin. Myyjä ehdotti, että hän tulee seuraavana päivänä hakemaan Pekan ja he menisivät yhdessä katsomaan Volvoa Helsinkiin. Sen verran tuo huolimattomuus harmitti, että Pekka perui kaupan kokonaan. Tuo F86 vaihdettiin Helsingissä uuteen Volvo N88 kymppipyörään vuonna 1967. Tämänkin kanssa ajauduttiin runko-ongelmiin, sillä runkoon tuli halkeamia hytin taakse. Yksi syy valintaan oli varmasti se, että Reino Lahtinen oli siirtynyt myymään Sisua. Pekka joutui vastaantulevasta autosta johtuen ajamaan lähivaloilla, jolloin hän havaitsi pysähtyneen auton aivan liian myöhään. Autolla ajettiin pari vuotta, jonka jälkeen se oli varsin huonossa kunnossa. Nosturikäytön myötä hytin taakse runkoon syntyi murtumia, jotka toisaalta saattoivat osin liittyä myös Volvon taipumukseen nostaa ”vasenta etutassua” kovasti ylämäessä kuormitettaessa. Niin mentiin ja tehtiin kaupat 2-akselisesta Volvo L495 Titanista, jonka Pekka sai mukaansa jo samalla reissulla. Reino kuitenkin innostui asiasta niin paljon, että ajoi Pekan perässä Alastarolle, missä neuvonpitoa jatkettiin. Autoon asennettiin myös kalkinlevittäjä ja sillä ajettiinkin paljon kalkkia Paraisilta suoraan pelloille. Myyjänä oli entuudestaan tuttu mies, Reino Lahtinen. Vauhtia oli onneksi vähän, sillä Pekka oli joutunut hidastamaan vauhtiaan Mikkelin suuntaan kääntyneen auton vuoksi. Konepeitto meni kappaleiksi ja moottorin venttiilikoppakin painautui kasaan. Väistö myöhästyi, joten Pekka törmäsi Sisullaan pysähtyneeseen yhdistelmään. Myös tästä tehtiin rekanvetäjä, jolla jatkettiin työntekoa entiseen tapaan: talvella tukkia ja kesällä kappaletavaraa. Kun Pekka ajoi autoa kotiinpäin, niin Karkkilan kohdilla vasemmalta puolen lähtivät molemmat takapyörät irti. Pekalle itselleen ei kuitenkaan tullut kuin naarmu silmäkulmaan. Volvo osoittautui kovaksi ja kestäväksi peliksi; se veti nöyrästi myös kovalla kuormalla ja ylämäessä. Taas oli aika vaihtaa merkki johonkin, jossa rungot kestävät paremmin. Seuraava Volvo olikin eriskummallinen tapaus. SISUJEN KAUTTA SCANIA-TALOKSI Vuonna 1962 hankittu Volvo Titan vaihtui 1969-malliseen Jyry-Sisuun. Siihen aikaan tuli taloyhtiöihin vaihtolavoina toimivat jäteastiat ja tätä ajoa tehtiin tällä autolla paljon. Sinisalo Kyrössä rakensi kaksi lavaa ja yhden lavetin, jolla ajettiin paperipuuta. Siihen asennettiin Raisiossa vaihtolavalaitteet. KARKAAVIA RENKAITA JA HALKEAVIA RUNKOJA Vuonna 1965 Pekka hankki toisen auton ostamalla Suvitien Antin Ford Traderin liikennelupineen. N88:n tilalle ostettiin kuitenkin samana vuonna neljäs Volvo, nyt mallia N86. Murhetta oli lähinnä rungossa, joka ei tahtonut kestää joutsalaisen tukkinosturin vääntelyä. Ajoneuvon myymälä oli siihen aikaan keskellä kaupunkia, eikä Pekka saanut oikein kunnon tarjousta. Pekka tosin ei ajanut Traderilla metriäkään vaan vaihtoi sen heti Volvoon
Tällä kertaa Pekka päätyi turboahdettuun vaihtoehtoon, joka tarjosi 265 hevosvoimaa. Kuljettaja jäi puristuksiin ja hänen toinen jalka jouduttiin myöhemmin amputoimaan. Tästä autosta tehtiin myöhemmin sorakasettipeli. Vastaan tulleen auton vetäjä jäi ehjäksi ja perävaunu linkutettiin seuraavalle bussipysäkille. Seuraavana aamuna oli paikalla joukko hinureita siirtämässä romuja pois tapahtumapaikalta. Ehjän veturin avulla kaikki onnettomuuteen joutuneet henkilöt pääsivät Jämsään hotelliin. Perävaunu tuli viistosti päin ja kosketus tuli. Aiempi Jyry vaihtui uudempaan vuonna 1975, mutta nyt moottorina oli 320 hevosvoiman Rolls-Royce. Kahvin jälkeen Kari ajoi ja Pekka yritti nukkua. Sisuja tulikin sitten vuosikymmenien saatossa useita. Letkassa kolmantena tuli F88-Volvo, joka sai pahiten osumaa hyttiin. Toinen Jyryistä oli jonkin aikaa ”vuok ralla” autokomppaniassa opetusautona: haltijan nimet peitettiin ovista ja autoon vaihdettiin myös armeijan kilvet. Miehet miettivät, että sateen jatkuessa voi tulla hurja reissu. 1980-luvulle tultaessa merkki säilyi edelleen kotimaisessa. Armeijan jälkeen Simo astui mukaan kuljetusliikkeen toimintaan. Alkupään SM-Sisun ohjaamon alla murahtelee luotettavana tunnettu Cumminsmoottori. Rantalan Kalle tuli Pekan vanhemmalla Jyryllä hakemaan miehet ja kuormasta sen mitä pelastettavissa oli. Kari väisti oikealle, jolloin etupyörän mutterit hakkasivat kaiteeseen. Keli on aivan sairaan liukas. Sulan maan aikaan perään kytkettiin pokattu puoliperävaunu, johon on vuonna 1960 otetussa kuvassa lastattu viljasäkkikuorma Rantsilaan. Perässä tullut Valion jäätelöä kuskannut umpikaappiyhdistelmä sai pahemman tällin, jonka seurauksena koko yhdistelmä valui kaiteen yli rinnettä alas. Päälirakenteen, kippaavan viljalavan teki edelleen Sinisalo Kyröstä. • Vuonna 1959 hankitusta Vanajasta tehtiin puoliperävaunun vetäjä, jota voitiin talvella käyttää tukinajossa. Perävaunu oli välillä vastaantulijoiden puolella, välillä omalla puolellaan. Kyömynokka Jyry-Sisu vaihtui uudempaan vuonna 1972. Volvo N86 vaihdettiin myös Jyry-Sisuun vuonna 1970. Siihen meluun Pekkakin heräsi. Pekka ja Sihvosen Kari olivat talvikelissä viemässä säkitettyä siemenviljaa Ouluun Jyry-Sisulla. Myöhemmin Sisujen konehuoneeseen istutetut Renault-moottorit aiheuttivat huomattavia ongelmia, jotka johtivat edelleen merkinvaihdokseen. Tällä hetkellä Mäkipään laivasto koostuu kahdesta V8-moottorilla varustetusta Scaniasta sekä yhdestä 18-litraisella CAT-moottorilla varustetusta Sisusta. KUN HUITTISLAINEN KÄRRY KULMAN VEI. Ei kuulemma paljon uni yöllä tullut. Myös vuonna 1972 hankittu Jyry vaihtui vastaavaan Rollsin koneella varustettuun autoon. 33 hengittävällä 220-hevosvoimaisella Leylandin moottorilla varustettu Jyry oli niin sanottu Kyömynokka, jossa oli ilmanotto keskellä nokkapeltiä. Kahvipaussin aikana Patalahden Essolla Jämsässä alkoi sataa vettä, vaikka oli talvi. Ennen Korpilahtea pitkässä ylämäessä tuli huittislaisen kuljetusliikkeen täysperävaunullinen auto vastaan ”kautta tien” eli heittelehtien puolelta toiselle. Sisusta lähti osuman seurauksena vasen lokasuoja, kuskin ovi irtosi ja vetäjän vasemman puolen laidat rikkoutuivat, minkä seurauksena viljaa valui tielle. Pekan poika Simo oli armeijassa Autokomppaniassa Turussa 1975 ja sai erikoisluvalla E-kortin siviiliin
Kahvion keittiö sijaitsee paikalla, missä ennen korjattiin Kaivolan Kuljetuksen hakeautoja ja ikkunapöydästä avautui näkymä pihalle, missä sijaitsi Lahden Kaukokiidon tavaraterminaali. Syyskuisena lauantaina Lahden Kivimaan ABC-liikennemyymälän pihaan kaartoi kolme raskasta hyötyautoa sekä yksi keveämpi henkilömobiili, jotka kaikki toivat mukanaan romuun retkahtaneita harrastajia saman kahvipöydän ääreen. Yhden harrastajan kesäinen käynti täällä päijäthämäläisissä maisemissa käynnisti muutamissa perheissä lupaprosessit lyhennetyn viikonloppuvapaan myöntämiseksi. TEKSTI ARI PERTTILÄ | KUVAT ARI PERTTILÄ, JOHN PAJARINEN Heikkilän laanilta löytyy lukematon määrä käytössä kuluneita osia, mutta hyllyjen kätköistä löytyy myös uusia, käyttämättömiä osia vanhan tien kulkijoihin. Purkuautojen osia on vuosikymmenten saatossa laitettu odottamaan tulevia tarpeita, joten täältä saattaa edelleen tehdä niitä todellisia löytöjä.. Aamukahvipaikan valinnassa oli huomioitu myös perinnearvot, sillä juuri tämä keidas on rakentunut alueelle, missä on aiemmin sijainnut vahvaa kuljetustoimintaa. 34 Jos jossakin on ruosteisia osia tai ainakin pölyyntyneitä osia, on jossakin myös joukko niiden tarvitsijoita. Hakemusten perustelut jäivät tämän kirjoittajalle tuntemattomiksi, mutta ilmeisen hyviä nämä perustelut olivat ainakin onnistumisen perusteella. Harmaa syyslauantai oli kuin tehty pienenpientä hankintakeikkaa varten. ROMUUN RETKAHTANEET SYYSRETKELLÄ Romun perään olevat harrastajat eivät tunnetusti kaihda keliä eivätkä oikeastaan muitakaan olosuhteita. Tällä kertaa osat löytyivät Hollolan Paimelasta, missä Erkki Heikkilä on luotsannut kuormaja linja-autoihin keskittynyttä purkamoa jo vuosikymmenten ajan
Saksalaisen kansanauton takakonttiin taasen soviteltiin nostalgialuokkaan asettuvan Volvon ovipahveja, lattiamattoja sekä maskin paloja. Ja tämä porukkahan kierteli loputtomien varaosahyllyjen ja hyttipinojen välissä tuntitolkulla. Lämpimän vastaanoton saatesanojen mukaan tavaraa on tuolla ja täällä ja vielä tuollakin hallissa. Yhdessä Volvossa ilmeni heti aamusta vika: öljynpaineen merkkivalo alkoi palaa satunnaisen epäsäännöllisesti, vaikka mittarin mukaan koneessa oli sekä öljyä että painetta. Vartin ajomatkan jälkeen kalustolla kaarrettiin Heikkilän purkamon pihaan, mihin on päättynyt valitettavan monen auton matka. Yhteen hyttiin nostettiin ainakin ajovaloumpioita sekä taustapeilejä kaikki tehtaan alkuperäisissä paketeissa, eli tässä kohdin oli kyse käyttämättömistä osista. Päivän startti tapahtui ABC Kivimaan kahvipöydästä. Grillimakkaran, termospullokahvin ja tuoreiden hillomunkkien voimalla jaksoi painaa jälleen pää märkänä kohti uusia varaosahyllyjä. Yhtäällä sovitettiin kasiysi-Volvon maskia punkan päälle, toisaalla kavuttiin hyttiin pienten, mutta kiiltävien ja harvinaiseksi luokiteltavien kiiltävien rosteriosien kanssa. Tämähän tarkoittanee sitä, että taustalla näkyvä F12 ei jää lohjalaisautoiljan viimeiseksi perinneautoksi. Tai itse asiassa niitä oli kaksi ja Volvon pakissa on nyt toinen varalla. 35 ”KOHTA TULLAAN” Pikaiseksi aiotun, mutta puheliaan porukan johdosta pitkäksi venähtäneen kahvin jälkeen oli aika kiivetä ohjauspyörän taakse. Epäilykset kohdistuivatkin anturiin, jollainen löytyi Paimelasta suoraan hyllystä. • Raikkaassa ulkoilmassa tulee nälkä, mutta onneksi Ravintola Rahtilava piti romustelijat kylläisenä grillimakkaran ja nisukahvin kera. Pieni katkos kiertelyyn saatiin komentamalla romustajat evästauolle. Jälkeenpäin summattuna päivä oli löytöineen ja kokemuksineen varsin onnistunut ja retkikunta alkoi jo samana iltana suunnitella uutta täsmäiskua vastaavaan puuhamaahan. Kaiken tohinan keskellä tehtiin myös korjaustoimia. Eikä muuten tarvinnut puhua säästä, eikä oikein koronastakaan.. Purasen Karin matkaan tarttui muun muassa maskin kromilistoja muovimaskiseen Torni-Volvoon. Ensimmäiset kolme komentoa kuuluivat kuuroille korville, neljännen ruokakutsun jälkeen kuului useammankin hyllyn välistä se kuuluisa ”Tullaan ihan kohta, millään ei malta lopettaa kun on niin mielenkiintoista katseltavaa”. Vetkulainen autoilija Kari Puranen taasen on tehnyt pitkän päivätyön Volvojen ohjaamossa. SITÄ SUN TÄTÄ LÖYTYI Iltapäivän kääntyessä illaksi oli aika koota löydöt lavoille, hytteihin ja muihin kuormatiloihin kotimatkaa varten. Taisi lämpöisen grillimakkaran tuoksu käydä kuitenkin niin vahvasti nenään, että Volvon lavalle perustettu Ravintola Rahtilava täyttyi hetkessä nälkäisistä aarteenetsijöistä. ”Kierrelkää ja katselkaa vapaasti”, yllytti purkamoyrittäjä Heikkilä lopuksi. purkamoyrittäjä Erkki Heikkilä (oik.) tuntee vanhat kuorma-autot ja erityisesti Volvot, sillä ennen oman yritystoiminnan aloittamista hän toimi asentajana Volvo-organisaatiossa
36 LOSKA-AJOT SAVOLAISITTAIN
Leppävirralta ajokkien keulat suunnattiin Vehmersalmen suuntaan, mistä jatkettiin edelleen Riistaveden ja Juankosken kautta Nilsiän Tahkovuorelle. Lapualainen Mika Saari lähti reissuun vuoden 1971 Mercedes-Benz 2624 -maansiirtoautolla avaten tietä Nivalasta keikalle saapuneelle Esko Kaarlelalle, joka luotsaa N86-Volvoa vuodelta 1973. Ja Savossa kun oltiin, niin sivuikkunasta saattoi nähdä palan vesistöä verrattain usein, mikä loi retkeen oman pikku vivahteen. Pitkän linjan vetkulainen Jari Kosenius pääsi keikalle vastavalmistuneella Vanaja A-69R -betoniautolla, joka loisti kilvan kauniin ruskamaiseman kanssa. Savolainen järjestelytoimikunta, johon kuuluivat Aulis Hartikainen, Antti Kekäläinen, Topi ja Olavi Nenonen sekä Hannu Kettunen yhdessä Matti Riekkisen kanssa oli laatinut maukkaan ja mukavan reitin. TEKSTI ARI PERTTILÄ |KUVAT ARI PERTTILÄ Heikki Pyykkönen Kuopiosta lähti keikalle vuoden 1982 Volvo N12:lla, jotka vielä hetki sitten olivat niin kovin yleisiä, mutta tänään niin kovin harvinaisia.. Maukkaan aamiaisen ja koronahengenmukaisten, etäisyyttä korostavien aamutervehdysten jälkeen oli aika kiivetä ratin taakse puheenjohtaja Helinin antamien ohjeiden mukaan. YLEISÖMAGNEETTINA Vehmersalmella pidettiin sellainen perinteinen tupakan mittainen jaloittelutauko paikallisen St1-huoltamon pihassa. LOSKA-AJOT SAVOLAISITTAIN Vetkulainen ajokausi vuodelta 2020 päätettiin lokakuisena viikonloppuna Loska-ajojen merkeissä. 37 Suomen syksy näytti parhaita puoliaan lokakuun alkupuolella, kun vetkulaiset ajoneuvoineen suuntasivat ajokkiensa nokat kohtia Loska-ajon lähtöruutua, joka oli tällä kertaa sijoitettu Leppävirralle. Kuutisenkymmentä ajoneuvoa kaartoi kuulaana aamuna kuljetusliike Blue Cargo Oy:n piha-alueelle. Taisipa joku äkkinäinen käydä siinä samalla pystykahvinkin nauttimassa. Ennakkotiedotus oli jälleen kerran toiminut mukavasti, sillä niin huoltoasemalla kuin muuallakin reitin varrella nähtiin taas reilu kattaus yleisöä ajoneuvoihin tutustumassa. Aamiaista nautittiin naapurissa sijaitsevalla Neste-huoltamolla, joka viitostien laidassa sijaitsevana on varmasti jo entuudestaan tuttu paikka monelle keikkalaiselle. Juankosken torialueella järjestetty reilun tunnin mittainen pysähdys keräsi mukavasti väkeä ja muutamia satunnaisia museoautojakin, kuten kuvan Ford Taunus Transit -pakettiauton. Kuutisenkymmentä ajoneuvokuntaa pyörähti keikalla, joka kulki savolaisten vesistöjen varrella. Reitti kulki hyväpintaisia, mutta sopivasti haastettava tarjoavia seututeitä pitkin
Jälkiruokakah"REITTIÄ AJETTIIN LÄHESTULKOON VAKIINTUNEEKSI TULLEEN TAVAN MUKAAN KOLMESSA ERI RYHMÄSSÄ LIIKENNERUUHKIEN JA HÄIRIÖTEKIJÖIDEN MINIMOIMISEKSI" Kuljetusliike Blue Cargo Oy:n maskottina toimii perävaunulla varustettu Vespa-tavaramopo.. Tuoreimmat museoautot olivat 1980-luvun lopulta, mikä omalta osaltaan antaa uskoa harrastuksemme tulevaisuuteen. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen ajokit pysäköitiin Juankosken Juicentorin välittömään läheisyyteen. Jokainen varmasti allekirjoittaa sen tosiasian, että 30-vuotiaan käytöstä juuri otetun auton kunnostaminen on helpompaa kuin 60-vuotiaan vastaavan, joka on seissyt kuusen juurella viimeiset kolme vuosikymmentä. Ajoneuvot jätettiin kyläläisten ihailtaviksi keikkalaisten lähtiessä läheiseen ravitsemusliikkeeseen lounastauolle. Reittiä ajettiin lähestulkoon vakiintuneeksi tulleen tavan mukaan kolmessa eri ryhmässä liikenneruuhkien ja häiriötekijöiden minimoimiseksi. Määrällisesti eniten paikalla oli 1960-luvun ajoneuvoja, joskin 1970ja 1980-lukulaisten ajokkien määrä oli huomattava. Palkinto ojennettiin Matille ja hänen Volvolleen, koska sääntöjen mukaan keikalla palkitaan vanhin ajoneuvo, joka ei tätä palkintoa ole aiemmin saanut. Puhumattakaan nyt sitten tällaisesta määrästä varttuneempaa kalustoa. Asiasta tietämätön kyläläinen kyllä hieraisi varmasti silmiään kolonnan nähdessään, sillä tuskinpa on Vehmersalmella nähty hetkeen aikaan näin suurta määrää kuorma-autoja yhdellä kertaa. Ajoneuvokaluston nuorentumisen kautta liikennehäiriöt muuttuvat alati maltillisemmiksi, sillä varsinkin viimeisen ryhmän ajonopeudet ovat jo hyvin lähellä nykyautojen vastaavia. Mikäli joku käyttää nyt aikaa ja vaivaa 1980-lukulaisen ajokin kunnostukseen, voisi olettaa, että tällä autolla on edessään helppo taival. Aulis Hartikainen luotsasi keikalla piristävää poikkeusta lava-autojen joukossa: Scania LS111 vuodelta 1976 kantoi yllään maidonkeruusäiliötä. Keikan vanhin ajoneuvo oli Raimo Stenvallin ohjastama Chevrolet H 131 vuodelta 1937, mutta vanhimpana ajokkina palkittiin teiskolaisen Matti Polvelan Volvo L223 Z vuodelta 1950. NUORENNUSLEIKKAUS Ajoneuvokaluston nuorentuminen keikoilla on selvä suuntaus, mikä näkyi tälläkin keikalla hyvin selvästi. PUHEENPORINAA Vehmersalmelta letka jatkoi kulkuaan kohti Riistaveden taajamaan, jonka läpiajon jälkeen useammassakin ohjaamossa varmasti todettiin, että Juankoski here I come. 38 Vuoden 2020 Loska-ajon lähtöruutuna toimi Leppävirralla toimivan Kuljetusliike Blue Cargo Oy:n toimipaikka
Vastaan tullut henkilöauto ajautui Markun kaistalle osuen Leylandin vasempaan etupyörään. Ja kyllähän näihin autoihin sai katsoa. Ei ollut meinaan yksi eikä kaksi kertaa, kun jostakin kuului kysymys: ”saanko kurkata sisään, itselläni oli samanlainen silloin joskus”. Keikan viimeinen etappi vei ajokit kuljettajineen Juankoskelta Nilsiän Tahkovuoren maisemiin. 39 vien nauttimisen jälkeen muistettiin palata takaisin autojen luo esittelemään ja kertomaan ajoneuvojen ja sen entistämisen historiaa. Autot pysäköitiin Sokos Hotel Tahkovuoren pihalle siistiin järjestykseen. Markku Korkia-Ahon keikka ei ollut niitä kaikkein helpoimpia. Eikä vierailun aikana tarvinnut puhua säästä tahi maailmanpolitiikasta. Varsinkin Nasu-kyyti oli kyllä mieleen jäänyt kokemus. Illansuun ohjelmanumerona oli tutustuminen Tahkon huipulla sijaitsevaan Panoraama-baariin. Tällä kertaa selvittiin maltillisilla materiaalivahingoilla ja säikähdyksellä. Sunnuntaiaamuna pidettiin seuran syyskokous, jossa naulattiin suuntaviivat tulevalle vuodelle sekä valittiin puheenjohtaja ja hallitus vuodelle 2021. Matkantekoon oli useita vaihtoehtoja: Sisu NA-110 eli Nasu-kyyti, pikkubussi ja kaikkein kovakuntoisimmat kokeilivat 1054 portaan nousua Tahkon laelle. PERILLÄ Tahkovuorelle saavuttiin ajoissa heti kolmen jälkeen iltapäivällä. Hyvähenkisen ja yksimieleisen kokouksen jälkeen käynnistettiin ajokit ja palattiin takaisin kotitallien maisemiin. Vanhan raudan ympärillä riitti tarinoita ja muisteloita, taidettiin toritapahtuman aikana ajaa useampi ropsikuorma tehtaalle ja tonkkakuorma meijerille. Palkitun takana kärkkyvät muun muassa Tarja Pohjola samoin Volvolla, Raimo Mesiranta GMC:llä ja järjestelytoimikuntaan kuulunut Olavi Nenonen Desotolla. Aamun selvittelyn jälkeen Markku heitti laatikosta ison pykälän silmään ja ajoi Tahkolle illanviettoon.. Illalla nautittiin perinteinen illallinen, jonka jälkeen meille esiintyi lauluja soitinyhtye Nilsiän Pussihousukerho. Perinteiseen tapaan palkittiin keikan vanhin, aiemmin palkitsematon ajoneuvo. Tällä kertaa luovutettiin myös SAHK:n hopeinen ansiomerkki Jorma Sirviölle, joka on osallistunut aktiivisesti Vetkun keikoille ja ottanut elämäntehtäväkseen entisöidä mahdollisimman monta Mercedes-Benz-kuorma-autoa. • Keikan vanhimpana ajokkina palkittiin Matti Polvelan Volvo L223 Z vuodelta 1950
Autojen lisäksi harrastan puutarhanhoitoa, veneilyä ja silloin tällöin lumilautailua. Vanhat autot ja tarinat autojen takaa kiinnostavat. Vetkulla on pitkät ja hienot perinteet, joita mielestäni pitää vaalia jatkossakin. Järjestötoiminnassa olen ollut mukana jo aiemmin Rahtarit ry:ssä ja paikallisessa kuorma-autoyhdistyksessä olen varapuheenjohtajana. 40 Olen 39-vuotias nuorimies Juankoskelta ja työskentelen autonkuljettajana kuopiolaisessa Kuljetus Kukkonen Oy:ssä. Aiheesta onkin kertynyt kirjahyllyyn jo useampi mielenkiintoinen kirja. Tällä hetkellä tallista löytyy Chevrolet 6400 vuodelta 1952 ja entisöintivaiheessa oleva Chevrolet HS 157 vuodelta 1938. HALLITUKSEN UUDET KASVOT Tahkovuorella Loska-ajon yhteydessä järjestettiin seuran sääntömääräinen syyskokous, jossa valittiin muun muassa uusi hallitus vuodelle 2021. Erovuoroisten tilalle valittiin äänestyksen kautta uusia henkilöitä, jotka kertovat seuraavassa ajatuksiaan Veteraanikuorma-autoseurasta ja sen toiminnasta sekä myös itsestään. Uutena harrastuksena mukaan ovat tulleet maamoottorit ja haitarinkin ostin, kun kuulemma sopii tämän ikäluokan autojen henkeen. Ilo on ollut huomata, että porukassa näkyy nuoriakin harrastajia ja heitä onkin tärkeä saada lisää. Toivon, että keikoille saadaan tulevaisuudessakin kattava ja edustava ajoneuvokalusto. Koneet ja autot ovat kiinnostaneet minua pienestä pitänen. Haaveena olisi päästä joku päivä matkalle omalla autolla automiesten Mekkaan, Petsamoon. Vielä pitäisi opetella sitä soittamaan. Lisäksi meillä asuu koira ja kaksi kissaa. Sellainenhan löytyi lainaksi Raimo Stenvallin tallista Tuusulasta. Kevättalvella 2017 tein pientä historiikkia Kuljetus Kukkosen 80-vuotisjuhliin ja silloin heräsi ajatus, että jostain pitäisi löytää samanlainen auto, jolla suvun kumipyöräliikenne on aloitettu vuonna 1937. Se vuoden 1937 Letukka puuttuu edelleen. Parin päivän päästä kaupat olikin jo tehty ja seuran jäsenkaavake täytetty. Perinteen jatkuminen ja tarinoiden säilyminen on tärkeää. Veteraanikuorma-autot ovat perheessä kuitenkin vielä melko uusi harrastus. Veteraanikuorma-autoihin olen saanut tutustua jo nuorena poikana, kiitos paikkakunnan vireän ja ammattitaitoisen harrastajaporukan. Itse näkisin keikoilla mieluusti enemmän 1930–50 -lukujen kalustoa. Oman ukin tarinat kuorma-autoista ja Suomen rakentamisesta sotien jälkeen ovat jääneet mieleen, vaikka suvussamme kuorma-autot olivatkin vaihtuneet henkilöliikenteeseen jo paljon ennen syntymääni. Vanhan auton hankinta on hautunut mielessä pitkään ajatuksella, että sitten joskus, kun on aikaa. Tuli elokuu ja köröttelin Letukalla 9-tietä kohti juhlapaikkaa. Silloin tuli tunne, että tällainen on omaankin talliin vielä saatava. Toukokuussa 2019 Hartikaisen Aulis soitti, että nyt on juuri samanlainen Letukka myynnissä Kortesjärvellä, mikä oli ollut meilläkin 40-luvun lopussa. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kolme lasta; tytöt 11 ja 6 vuotta sekä 10-vuotias poika. Vaimoni Mirkka edustaa suvun neljättä kuljetusyrittäjäpolvea. Toivottavasti perhe pääsee myös jatkossa mukaan keikoille ja tapahtumiin. ANTTI KEKÄLÄINEN VETKU ESITTELEE. Siitä hetkestä alkoi autonetsintä. Pieniä retkiä on tehty koko perheen voimin, kaksi vanhinta lasta olivat mukana Loska-ajossa Huittisissa toissa syksynä
Kohdeosoitteen vieressä kadun toisella puolella oli joukko naapuruston pikkupoikia pelaamassa jalkapalloa nurmikentällä. Onneksi äitienpäiväviikonloppu oli tulossa, niin ei sitten tarvinnut muuta lahjaa miettiä. Maaseudun poikana olen päässyt mukaan moneen hommaan ja olen myös ollut usein korjaamassa naapurien kalustoa on se kumma kun puimuri hajoaa aina pellolle parhaaseen puintiaikaan eikä suuliin helmikuussa. Hommaa hidastavat sopivan tilan ja myös ajan puute. Liityin Vetkun jäseneksi kesällä 2019, kun Nissan Pick-up -lavapakettiautoni oli saavuttanut museoiän. Ajatusmaailmaa avartamalla voidaan tehdä yhdistyksen toiminta näkyvämmäksi ja kiinnostavammaksi suuremmalle yleisölle. Harrastan myös metsästystä. Olen kuitenkin ollut pikkupojasta lähtien kiinnostunut tekniikasta, kuorma-autoista ja koneista. Appiukkoni on myös mobilisti ja isänikin on käynyt jo kahdella Vetkun keikalla. Minulla sattui muusta syystä olemaan Kontion moottori lämpimänä, joten päätin lähteä Kontiolla noutamaan tavaroita. 41 Olen Kangasalalla asuva 40-vuotias ICT-arkkitehti ja työskentelen DXC Technology Finland Oy:ssä. Maansiirtolavalla varustetun Kontio-Sisun ostin latolöytönä elokuussa 2019. Epäilen, että tämän lahjan vaimokin muistaa pitkään. Olen siinä mielessä poikkeuksellinen veteraaniautoilija, että minulla ei ole työn eikä suvun puolelta minkäänlaista "rasitetta" autoilua kohtaan. Kunnostin tätä autoa jo silloin ja myös käytin sitä harvakseltaan, muun muassa metsästysreissuilla sen hyvien maasto-ominaisuuksien vuoksi. Otan mielenkiinnolla vastaan uuden tehtäväni Vetkun hallituksessa. Minulla on nuori karjalankarhukoira, jota koulutan hirvikoiraksi. Keväällä rouva komensi minut taas kerran hakemaan jotain Facebook-kirpputoriostoksiaan Kangasalta. Muistakaa, että jokainen tienposkessa teille vilkuttava pikkulapsi on potentiaalinen tulevaisuuden veteraaniautoilija! Lisäksi olen ammattini puolesta taitava tietotekniikan kanssa ja uskon että näistä taidoista on hyötyä esimerkiksi valokuvaarkiston kehittämisen muodossa. Lopulta aikuisetkin uskaltautuivat tulemaan pelikentältä katsomaan autoa. Pojilta unohtui jalkapallo heti kun pysäytin Kontion kadun varteen. • Mukavana muistona veteraaniautoilun aloittamisesta on ensimmäisen auton hankinta, joka tuli eteen niin nopeasti, että en ehtinyt kotiväkeä valmistella tulevaan. Älkää piilotelko kalustoanne hallissa suljettujen ovien takana, vaan ajakaa ja viekää autot näytille! Kierros korttelin ympäri vanhan kuorma-auton kyydissä jättää pienelle lapselle ikuisen kultaisen muiston. Isoisäni poismenon jälkeen auto siirtyi omistukseeni vuonna 2005. Jos autojen, metsästyksen ja koiraharrastuksen ohella jää vielä aikaa, niin näpertelen tietotekniikan kanssa ja silloin tällöin käyn tekemässä ilotulitusnäytöksiä. Tällä hetkellä minulla on kaksi ajoneuvoa; tuo edellä mainittu Nissan D21 4x4 2.4 vuodelta 1988 ja Kontio-Sisu LV-131CVT vuodelta 1976. Nähdään keikoilla! JUSSI-PEKKA HÄMÄLÄINEN. Kotiväki suhtautuu mobilistiharrastukseen sallivasti, joskaan en ole vielä saanut rouvaa Kontion kyytiin. Minulla on myös ollut "suhde" hyötyajoneuvon kanssa melkein yhtä kauan kuin minulla on ollut ajokorttikin. Tämän jälkeen olen sitä kunnostanut vähitellen, joskaan museorekisterissä tämäkään auto ei ole. Toimin myös Kangasalan Metsänkävijät Ry:n puheenjohtajana. Ei siinä voinut kuin hymyillä ja vastailla innokkaisiin kysymyksiin. Tytärtä ja hänen ystäviään olen kyllä useasti ajeluttanut kylillä ja sitä on toisinaan jopa erityisesti toivottukin. Suhteeni lavapakuun alkoi kesällä 1999 kun isoisäni professori Pertti Pesonen osti aiemmin Hippeläisen Sahan käytössä olleen auton. Olen naimisissa ja meillä on kuusivuotias tytär. Olavi Sallisen sanoin ”Autot on rakennettu ajamista varten". Toivotaan, että Covid-19 pandemia saadaan nujerrettua ja tulevaisuudessa päästään keikoille taas entiseen malliin. Auto ei ole vielä sellaisessa kunnossa, että sitä kehtaisi näyttää museotarkastajalle, mutta on toki matkalla siihen suutaan. Uskon, että pystyn tarjoamaan yhdistykselle näkökulman, joka on erilainen kuin ammattiautoilijoilla
Miun Volvo Volvo poika patanokka hyrähtellöö hyrähtellöö hyvillää, Kuusamoon mielii. Iltaa istuttiin, souveltiin, savusaonassa kylyvettiin, ja sitten vasta syötiin. Teuvo siitä meille sanan saattoi, me Sotkamon Sulon kanssa keräiltiin kommeus kottiin. Meillä Hanskin kanssa into oli hirmuinen, sisäistä kauneutta siitä ihailtiin. Viitisen vuotta roatoa rapsuteltiin. No vastahan tuo kortinkin aijjoi, ja on mies parraassa ijässä, vasta kaheksankymppinen. Nuorena sait olla hyvissä evväissä, olit Ruotsin kruunun hoevissa. Naapurit ne tulijoa rumaksi tituleerasi, surkiaksi romukasaksi haukkui. Seuraavana aamuna jo ajjoa suimittiin kohti Hiljaisenkansan kuppiloa, ja nyt ollan taas täällä Kuusamossa ja samalla autolla. Voan aikain saatossa jo Timo Teuvonpoika, se hoksasi koota kärryn kyytiin. Minä olen kotosin täältä Ilmari Kiannon maisemista, Ryysyrannan Joosepin noapurista. Ja näen se kuuluu tarina. Pääsit sitten myöhemmin oikeisiin töihin, Walleeniuksen kauppaan kahvin aijjoon, suoloja, sokeria ja mitä lienöö. No, Setorihan se meijät kotiin saattoi, ei mulla ollut varaosie, mutta olihan mulla hohtimet ja santapaperie. Näyttelyyn me ei kyllä lähetä, neitokaiset aotoa vaen ihhailoo, ei ne kuskista välitä. 42 Minäkin olin toissa kesänä siellä Kuusamon keikalla. Ei muutta kuin remonttiin, ja pytyt pihalle. Lähettiin kohti Kuhmoa kahvereppu lavalla, jonossa ajjoa körötellään. Mutta eihän sitä kuskiksi peäse, kun ei ole miehellä oikeita kamppeita. Ei me mittään köyhiä olla, ollaan vaan vähävaraesie. Eipähän meinannut kirjoihin kelevata, kruunun miehet ne vaen kiusallaan riepotteli. Kauppias nuukana miehenä säilöi sinut talteen, kuusen alle suojaan vei ja taesipa sinne unohtaa. Tämä se on raakaa rakkautta raotoon, rasvaan ja ruosteeseen.. Ajelin sillä vihreällä Patanokalla, sillä heinälaitasella Volovolla. Minä olin onnellinen. Laatusi on varmistettu kun minä kiireellä kokosin, ja Hanski sen kaiken yöllä purki ja paekkasi. Mukavampi on jutella elämästä, intohimosta, rakkauvesta. Kianto se meistä kirjoetteli, että ollaan vähän köyhiä. Siellä sai rauhassa raota ruostua ja puu lahhoa. En minä puhu ruosteesta, enkä edes avioerostakaan. Hissuteltiin siinä Volvon kanssa tienpaltteelle ja minä kipusin kannonpäähän istumaan. TEKSTI JA KUVA: VEIKKO JOKELAINEN VEIKON PALUU KUUSAMON KEIKALLE Veikko Jokelainen Ristijärveltä muistelee kesän 2019 keikkaa Kuusamoon. Tuli silloin viisitoistavuotta sitten kutsu Kuusamon ajoihin ja meillä auto valmistui juuri sopivasti aattona. En silloin kertonut, mutta jospa minä nyt. Jarruja kokkeiltiin ja katottiin kipinöä Piru kun vastustelloo. Linnut vain lauloi, ilta-aurinko paistoi ja oli lämmin kesäilta. Oli puhetta, jotta kertoisin vähän autostani. Kas kummoa, oli tekniikan hyrinä hävinnyt, oli aivan hiljaista. Viisitoistavuotta sitten ajeltiin edellisen kerran täällä Kuusamon maisemissa. Sinä tuota lukkiissa varmasti luulit, että tämä on seksitarina, mutta eipä tämä olekkaan. Näissä aatoksissa minä silloin viisitoista vuotta sitten kirjoittelin muistiin meistä ja Volovosta, olihan ne minulle uusie kokemuksie ja olihan Volvo minun ensimmäinen auto. Apumies se jo vilikuiloo, jotta peäsisikö sitä kuskiksikin välillä. Ollaan jo Hiljaesenkansan kuppilassa, sitten Suomussalmi ja Raatteen portti. Savusauna jo outtaa, Lentiiran keitaaseen on matka. Saavuttiin paratiisiin, Lentiiraan leppäelemmään. Kelevanneeko tuo ees Utakonin romumiehelle. Oli jo kokeeksi aijjoa suimittu kärryteitä kovasti, naapurit ne kateellisena kahteli kommeata mennoa. Lähin minä vielä viimeisenä iltana testiajolle, ja keskellä korpimaisemaa kuului konehuoneesta hirveä rämmäys
Kummallekin Sisulle on vuokrattu tallipaikka Mobiliasta. Republic 20 on näytteillä ja säilytyksessä Mobilian Klassikot -näyttelyssä ABC-liikenneasemaketjun tuella. Keski-Suomen Mobilistien järjestämään Talwiajo -tapahtumaan osallistutaan mahdollisimman monilukuisesti. • HALLITUKSEN TALLISTA TEKSTI JUHA HELIN Vetkulle valittiin Loska-ajon yhteydessä Nilsiässä pidetyssä syyskokouksessa uusi hallitus hoitamaan seuran hallinnollisia asioita tulevana vuotena. KEIKOILLE JA NÄYTTELYIHIN Vuoden 2021 toimintasuunnitelman mukaan kaikkein näkyvintä toimintaa ovat jälleen kolme keikkaa, jotka tulevana vuonna ajoittuvat ja sijoittuvat seuraavalla tavalla. Pyrimme olemaan runsaslukuisesti paikalla muissakin alan tapahtumissa kuten Classic Motorshow ja Power Truck Show -tapahtumissa. Tällä hetkellä käytössä oleva ratkaisu vaihdetaan uudempaan, jolloin saadaan paremmat hakumahdollisuudet ja kuvia voidaan myös näyttää täydessä koossa. Loskaa lähdetään hakemaan 9.10.2021 Porvoon ja Hollolan väliltä. Vetkun alaosasto Sisu/Vanaja -kerho aikoo järjestää kesällä oman tapahtuman. Tiedonvälityksessä Seura käyttää useaa eri kanavaa; jäsenkirje lähetetään kolmesti vuodessa ja pari kertaa vuodessa ilmestyy oma lehti. Seura myös edistää ja tukee jäsentensä harrastustoimintaa tallentamalla vanhan ajoneuvokaluston teknistä tietoa ja aineistoa. Autoon rakennetun uuden katetun vaihtolavan myötä voidaan kuljettaa seuran muita autoja haluttuihin tapahtumiin. Seuran jäsenistöä kannustetaan järjestämään omaehtoisesti paikallisia, mahdollisesti pieniäkin ajotapahtumia. Tarkoitusperien täyttämiseksi toimitaan yhteistyössä asiantuntijoiden, järjestöjen, viranomaisten sekä kuljetusalan yritysten ja yhteisöjen kanssa. Kontio-Sisu L-131 CVT pidetään aktiivisesti liikenteessä seuran keikoilla ja muissa tapahtumissa. ARKISTOISTA NÄHTÄVILLE Kuva-arkiston uudistamisprojekti on jo meneillään ja tuloksia on tarkoitus saada näkyviin vuoden 2021 aikana. Seura omistaa kolme historiallista hyötyajoneuvoa: Republic 20, Sisu SH-4 ja Kontio-Sisu L-131 CVT. Seuralla on myös oma varastotila Mäntsälässä. Rakenteilla on myös tuo aiemmin mainittu uusi kuva-arkisto verkkosivujen oheen. Seuralla on myös omat internet-sivut, oma Facebook-sivusto, sähköpostijakelu ja uutena myös verkkokauppa, jonka osoite on vetkunkauppa.vilkasstore.com. Petsamon keikka on edelleen mukana suunnitelmissa, mutta Koronapandemian takia on epävarmaa, kuinka Venäjän puolelle pääsee matkustamaan. Kevätpäivän tasaus ajetaan 27.3.2021 Haapamäeltä Ruoveden kautta Teiskoon. Isossa kuvassa seuran päälinjat noudattelevat menneiltä vuosilta tuttua kaavaa.. Kesäkeikalle lähdetään 18.6.2021 Alahärmästä ja maalina on Vaasa, jonne ajetaan Munsalan kautta. Sinne on varastoituna laajasti erilaista lahjoituksin saatua kirjallisuutta sekä Vetkun omia näyttelyja myyntitarvikkeita. 43 Seuran sääntöjen ja hallituksen laatiman toimintasuunnitelman mukaan Veteraanikuorma-autoseura ry pyrkii säilyttämään hyötyliikenteen perinnetietoa ja tallentamaan siihen liittyvää tietoa ja aineistoa
44 LYHYESTI JA YTIMEKKÄÄSTI Tässä Juha Raiton lähettämässä kuvassa eletään lokakuuta 1970, jolloin Raition uudenkarhea Volvo NB88 6x2 teki ensimmäisiä reissujaan. Aktiiviurallaan tämä Volvon voimalinjaan nojaava ajokki huolehti Unionin polttonestekuljetuksista. KADUNRAKENNUSTA 80-LUVUN PUOLIVÄLISSÄ Kuljetusyrittäjä Matti Jurvanen kippaa Volvo N7 4x2 -kuorma-autostaan asfalttimassaa levittäjään Lahdessa 1980-luvun alkupuolella. Scania tarjosi asiakkailleen tehdasvalmiita neliakselisia, mutta ne olivat kuutoskoneella ja silloin mallimerkintänä oli LBFS 111. Neliakseliset ykkössarjan Scaniat ovat olleet varsin harvoin nähtyjä ja erityisesti Me-Pa -lavan alla. Kuljetusyrittäjä Arto Sipilä on tuonut V10Mersulla työmaalle murskekuorman, jota Lahden Autokunnan oma Lännen M16 kaivinkone levittää keskikorokkeelle.. Tämä vuonna 1980 valmistunut Hollming kuuluu Mobilian kokoelmiin ja siihen tutustumaan pääsi menneen vuoden aikana Mobilian Tankit Täyteen -näyttelyssä. Matin lähettämässä kuvassa on monellakin tavalla harvinainen auto. Ja toiminta on tehokasta, kun autolla ajetaan mahdollisimman paljon kuorma päällä. ITSEKANTAVA HOLLMING Reijo Hirvosen kehittämässä itsekantavassa säiliöautossa oli lukuisa nerokkaita ja aikaansa edellä olevia ratkaisuja, kuten erillisjousitus. 1980-luvun alussa alkanut projekti ei saanut kuitenkaan siipiensä alle kantavaa ilmaa, joten viimeiset Hollming-säiliöautot valmistuivat vuonna 1985. Insinööritoimisto Saalasti Oy:n 1960-luvulla kehittämillä Me-Pa -säiliölavoilla ajettiin nestemäisiä aineita toiseen suuntaan ja kappaletavaraa toiseen suuntaan. Lähdetietojen mukaan näitä autoja valmistui vain 39 kappaletta. Mutta kuvassa on V8-koneella varustettu painos. Mikähän on sellaisen alustan tarina. Itsekantavan rakenteensa ansiosta Hollming tarjosi noin 4000 litraa kilpailijoitaan reilumman säiliötilavuuden, mikä oli toki merkityksellinen seikka. Autolla on ajettu ainoastaan 400 000 kilometriä, joten se on poistunut liikenteestä varsin varhain. Elementtikuormaa puretaan Mikkolan Sahan työmaalla Kausalassa. AINA KUORMA PÄÄLLÄ Toiminnan tehostaminen on yksi kuljetusalan toimintaa vuosikymmenten ajan ohjannut tekijä
Yhtä usein nämä kuvat kertovat yhdestä yksittäisestä asiasta, jolloin niiden niputtaminen yhteen isoon juttuun on liki mahdotonta. Ensi keväänä näyttelyn teemana on ”Työn sankarit – ajoneuvot töissä”. Tämä Ford D0910 -ajokki vaihtolavalaiteilla odotteli ottajaansa kesällä 2020. Ajoneuvot ovat myös helpottaneet ihmisten liikkumista paikasta toiseen. Yksi kuva kertoo kuitenkin sen tuhannen sanaa, joten annetaanpa tilaa näille yksittäisille kulkijoille. LYHYESTI JA YTIMEKKÄÄSTI! Monesti valokuvakansioissa ja arkistoissa piileskelee kiinnostavia ja mielenkiintoisia kuvia, joita olisi kiva näyttää myös muille. Järjestävinä tahoina olivat ainakin Rahtarit sekä TIA-järjestö. Nämä Pekan albumista löytyneet kuvat on mitä ilmeisimmin otettu Porvoossa 1980-luvun alussa järjestetyssä tapahtumassa. Viihteellisiä tapahtumia järjestettiin muun muassa Karjaalla, Hyvinkäällä ja Porvoossa. Moottorilla toimivien kulkuneuvojen keksimisestä lähtien ihminen on helpottanut työtään erilaisilla ajoneuvoilla. KULJETUSLIIKE V.RAITIO Keikalla keväällä 1968 otetussa kuvassa autonkuljettaja Kauko Rättö ja Elementtituotteen kuljetuspäällikkö Seppo Eerola ovat iloisella mielellä siitäkin huolimatta, että Veijo Raition MB 1920 4x2 on juuttunut hiekkaan tehtaan pihamaalla 30 metriä pitkä betonipalkki kyydissä.. Kauppilan makasiineissa on edelleen huomattava määrä varaosia vanhempiin ajokkeihin, joten käynti Ilvesjoella on aina paikallaan. Esimerkiksi traktoreista ja maatalouskoneista on ollut valtava apu maataloustöissä ja erilaisten kuormaja pakettiautojen sekä tavaraskootterien ansiosta lähetykset on saatu perille nopeasti. Ilvesjoella osataan ja maltetaan kuitenkin laittaa sivummalle enemmän vuosirenkaita ympärilleen keränneitä ajoneuvoja, joilla saattaisi olla keräilyja harrastearvoa. Työssä ajoneuvon voi sanoa olevan niissä tapauksissa, kun sen ratin takana istuu ammattikuljettaja. Ilmeisimpinä esimerkkeinä tulee varmasti monille mieleen linja-autot, taksit tai vaikka ambulanssit. Arkistoistasi löytyviä kuvia muutamalla sanalla maustettuna voit lähettää osoitteella lehti@vetku.fi. 45 LYHYESTI JA YTIMEKKÄÄSTI AJONEUVOHARRASTAJAN AARREAITTA Kauppilan Autohajottamo Jalasjärven Ilvesjoella on palastellut autoja jo vuosikymmenten ajan. CLASSIC MOTORSHOW HUHTIKUUSSA Klassikkoajoneuvojen kauden avauksena tunnettu Classic Motorshow avaa ovensa ensi keväänä jo huhtikuussa päivämäärillä 24.–25.4.2021. 1980-LUVUN TRUCKERSIT Kuorma-autojen ja kuljettajien kokoontumisajot truckersit alkoivat yleistyä 1980-luvun alkupuolella
1986, museoauto Hiab-nosturilla ja puutavarakouralla. Hinta 30 €. Hinta: 1.500 €. Hinta 15.000 €. 180 euroa Kuorma-auton kippiprojekti. Käyttämätön. 1949, ajettu peräti 11604 km. M-B 913 moottori. Hp. Ilkka Ala-Maakala, Mouhijärvi 050-5909309 Robson Drive -telikarhupaketti, ollut Volvo F12, vm 78. Hinta 50 €. M-B 1013 vm. BMC moottorin osia, suuttimia, paljon muuta uutta ja vanhaa osaa. Sopii ainakin Volvo F88 ja L4951 Raimo Stenvall, Tuusula p. Sisun konepeitto + lokasuojat. Hinta 70 €. Mersun nokkamaski, konepelti ja puskuri. Ajettu 454800 km. Hinta 1.700 €. Kari Puranen 050-5910873 Säiliömaitoauton kuivatilakaapit. M-B uusia kardaaneja niveleineen, useita kappaleita vuodelta 1970. Vanajan osia on paljon. Hinta 1.500 € Entisöintiin Scania-Vabis LS 76 vm.1964 käy ja liikkuu, mukana huonokuntoinen Be-Ge makuuohjaamo. 1982, hyvillä renkailla. Vähän käytetty, hinta 150 euroa. Tarjoa kaikenlaista, niin isompia kuin pienempiäkin eriä. kuorma-auton jarruliinoja. Raimo siivoilee nurkkia ja myy sopivasti, soita 0400 450 585. Kolme 400-500 litran dieseltankkeja, hinta 150 €/kpl. 60-70 -luvun kuorma-auton kappaletavaranosturi. 46 KAUPPAPAIKKA Uusi jäähdytin, varaosanumero 544459, sopii Volvo N12 USA-malliin. John Pajarinen 050-5023425 Volvo F1225 -osia museoautoprojektia varten. Ari Perttilä, Lahti, 0400-967561 Vanhan kuorma-auton vaihdelaatikosta tehty vinssi. 1979 siirtolavalaitteilla, ajettu 181780 km. Hinta 2.000 €. 1970. Ford etuakseli, hyvät pyörät. Ilkka Ala-Maakala Mouhijärvi 050-5909309 Kaksiakselinen 12-metrinen puoliperävaunu, mieluusti pokattu. Kaupe umpirekka perälaudalla vm.1977, juuri katsastettu. Thames avopaloauto vm. Ari Perttilä 0400-967561 MYYDÄÄN OSTETAAN. Paljon erilaisia levypyöriä. Hp.150 euroa Volvon vilkku, täydellinen. M-B 913 hytti, hinta 150 €. Lyhyt konttikärry Crane vm. Henkilöauto M-B moottori. Kaupe 3-akselinen täysperävaunu vm. Austin ja Dodge bensamoottoreita. Tee tarjous! M-B 1317 4x2/4840 vm. 0400 450 585 Volvo 88 tuulilasin tiivistettä löytyy 50 metriä
Tutustu ja tilaa! vetkunkauppa.vilkasstore.com UUSI OSOITE LAHDEN KUJALASSA Paanakatu 2, Lahti Varaosat 044 541 4410 Korjaamo 044 540 4427 Arolamminkatu 2, Hyvinkää Varaosat 020 759 8441 Korjaamo 020 759 8440 www.originator.fi. Stenvall Oy:n upeita 60-vuotisjuhlakirjoja vielä saatavana. Nyt on oikea hetki tilata kirja jouluksi. Hinta 49 euroa. 47 SOPIMUS-, MONILÄMPÖJA KAPPALETAVARAKULJETUKSET www.kaura.fi Joululahjavinkki automiehelle R. Tilaukset: Puh. 0400 450 585 “Kyytiä Suomelle” • Pakallinen linja-autoliikenteen historiaa • Bussimalleja vuosien varrelta 1940-2019 • Tehty Suomessa! Merkit, videot ja muut kerhotuotteet kätevästi verkkokaupasta Tuotteet saat muutamassa päivässä kotiin, postiin tai postin automaattiin, yli 100 euron tilaukset ilman toimituskuluja
Ristavaara Oy RIIHIMÄKI Neste Markkinointi Oy NAANTALI Nokian Raskaat Renkaat Oy NOKIA NTM Ab Oy Närpes Okkonen Antti VANTAA Okline Oy RIIHIMÄKI Originator Oy LAHTI Osatori Oy FORSSA Oy Blomberg Stevedoring Ab VAASA Oy Kaha Ab VANTAA Oy Närko Finland Ab NÄRPIÖ Oy Sisu Auto Ab KARJAA Oy Teboil Ab VANTAA Oy TransPeltola Ltd KUUSANKOSKI Pakkasvakka Oy SÄKYLÄ Peltolan Kone Oy JOKIOINEN Piako Oy NAARAJÄRVI Powder-Trans Ab Oy LIETO Priimarengas LAHTI , LIETO PTS Messut Oy Power Truck Show HÄRMÄ Rahtarit ry TAMPERE Ramsirec Oy LAPUA Raskaspari Oy JOENSUU RengasCenter Riihimäki RIIHIMÄKI Rekkalaskenta Oy KOKKOLA RV-Kuljetus Oy HAUSJÄRVI Saaris-Sähkö Oy PÄLKÄNE Scania Suomi Oy ESPOO Schenker Oy VANTAA Setolan Kuljetus Oy NAKKILA S & A Kananen Oy JOENSUU Skuba Suomi Oy TAMPERE SPEED Yhtiöt HOLLOLA St1 Oy HELSINKI Stenvall-Yhtiöt TUUSULA Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL ry HELSINKI Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry HELSINKI Suomen Rautatiemuseo HYVINKÄÄ Tampereen Autokuljetus Oy PIRKKALA Tampereen Autovaraosa Oy TAMPERE Tampereen Seudun Mobilistit ry TAMPERE TIP Trailer Service Finland Ab BORGÅ TJT-asennus Ky TAMPERE T:mi Raskasmaalaus VUORI T:mi Sami Paimento PAIMIO TMT Malinen Oy LAHTI Toijalan Kuljetus ja Kone Ky AKAA Trailcon Oy ESPOO Transsinkko Oy LAPPEENRANTA VAK Oy ESPOO Vallilan Takomo Oy HELSINKI Veho Oy Ab ESPOO Vianor Oy Tampere TAMPERE Viestilehdet Oy Koneviesti HELSINKI Viktor Ek Muutot Oy HELSINKI Volvo Finland Ab VANTAA Vuola Trucks and Trailers Ky KAARINA Wolin Ky LIETO YR-kuljetus Oy PIRKKALA VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA TOIVOTTAA KANNATUSJÄSENILLEEN HYVÄÄ JOULUA JA UUTTA VUOTTA!. Järvimäki Oy TUUSULA Kuljetus Janne Ruponen Oy HYVINKÄÄ Kuljetus ja Maanrakennus Katupojat Oy HELSINKI Kuljetus Laaksonen Oy HÄMEENKYRÖ Kuljetus M Vainio Oy LIETO Kuljetus O.J. Örn Oy HYVINKÄÄ Maansiirtoliike Jouko Virtanen Ky PUKKILA MAN Truck & Bus K-Auto Oy ESPOO Mesi-Auto Oy KANGASALA MIL-Safarit Oy PORNAINEN M. A. Nieminen LAHTI Kuljetus ja nosto Timo Alastalo HIKIÄ Kuljetus Tomi Mattila Oy SÄKYLÄ Kuljetus-Vainikka Oy SAVITAIPALE Kuljetusliike E. Mäki-Tuuri Oy TUURI MR. Aaltokuljetus MA Ky MARTTILA Ahtialan VPK ry LAHTI Aitoon VPK AITOO Ajolinja-lehti HELSINKI Antin-Auto Oy SEINÄJOKI Arcazo Oy TUUSULA Arikas LTD Oy TUUSULA Asoma Oy KANGASALA Autoilija Risto Uotinen LIETO Cargotec Finland Oy Hiab Suomi PORVOO Eerola-Yhtiöt Oy ESPOO Eero Mikkola Oy MÄNTSÄLÄ Elg-yhtiöt Oy NURMIJÄRVI FennoSteel Oy PARKANO Finn-Elox Oy LEMPÄÄLÄ Fixma AB SVENLUNGA SE Heavy-Sepät Oy KANGASALA Heikolan Kuljetus Oy TAIVASSALO Hettula Oy KITTILÄ HF-Autohuolto Oy RIIHIMÄKI IKH Isojoen Konehalli Oy KAUHAJOKI Ilpo Salomaa Oy SEINÄJOKI Iveco Finland Oy ESPOO JE-Trans Oy HAUSJÄRVI JYKI Oy LÄNGELMÄKI Jämsänkosken VPK JÄMSÄNKOSKI K. Löfgren KY PORNAINEN Kaivolan kuljetus Oy LAHTI Kauppilan Autohajottamo Oy ILVESKOSKI Kb Sture Palmgren Ky PERNÅ Kiitosimeon Oy RAJAMÄKI Kivinummen Kuljetus Oy HAUSJÄRVI Koneviesti HELSINKI Kuljetus A. Montén Oy Ab KIRKKONUMMI Kuljetusliike Harri Vepsä Ky RIIHIMÄKI Kuljetusliike Kari Isotalo Oy VAMPULA Kuljetusliike Kari Polvela Oy TAMPERE Kuljetusliike Koskinen-Yhtiöt HINNERJOKI Kuljetusliike Matti Rautalin ky NOKIA Kuljetusliike M&M Tolvanen Oy LIETO Kuljetusliike Mika Sundell Oy LOHJA Kuljetusliike OT-Kiito Oy NOKIA Kuljetusliike Wickström Oy RISTIINA Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy HUITTINEN Käyttöauto Oy Trucks and Buses SEINÄJOKI Lahden Autolasikeskus LAHTI Lahma-Trans Oy URJALA Lamminsivu Oy YLÖJÄRVI Lumikko Technologies Oy SEINÄJOKI Maanrakennus P