Vetku 1/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

1 /2 2 3 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY
Tawastia Truck Weekend, Hämeenlinna 22.7. Power Truck Show, Härmä 25.–26.8. 0400 635 358 into.valikeikka@gmail.com Untamo Säteri Turku p. Rauta & Petrooli, Hämeenlinna 16.9. Olavinlinnan keikka, Kitee-Savonlinna 16.–17.6. Himos Truck Show, Jämsä 29.7. 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi John Pajarinen Vantaa p. Magneettimäen museotie 30 vuotta, Rovaniemi–Kaunispää–Rovaniemi 11.–12.8. 0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. 38 Classic Motorshow 2023 ........................................................................................................................... Vetkun syyskokous, Kouvola Tiedot sitoumuksetta. 050 654 14 untamo.sateri@jemistar.fi Mikko Varonen Jämsänkoski p. 34 Retro Trucks Lahes 2023 ........................................................................................................................... 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 4, 11101 RIIHIMÄKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2023 Puheenjohtaja Esko Pohjola Ylöjärvi p. 28 Vaarin Vanajan vanavedessa ................................................................................................................... Suur-Saimaan Ympäriajo, Mikkeli–Lappeenranta–Mikkeli 7.–8.7. 040 5531 287 mva.varonen@gmail.com Johanna Vihlman Pälkäne p. 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta .............................................................................................................. 040 7460 087 johanna.vihlman@gmail.com Jäsenrekisterin muutokset p. 15 Petsamon liikenne 1940–41 voimannäyte vailla vertaa ................................................................ Vanhan ajan päivät, Jokelan museo, Ruotsinkylä 2.–3.9. 20 Punkan pajalla taotaan ............................................................................................................................. 14 Magneettimäen Juhla-ajo 2023 ............................................................................................................. 26 Rahtarit 50 vuotta tiellä ............................................................................................................................. Tarkista tapahtuman tiedot järjestäjältä. Mid Finland Truck Meeting, Viitasaari 1.–2.7. Vintage Hiekkahentunen, Vihti 4.–7.8. 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com Tuure Hulmi Säkylä p. 42 16.–18.6. 040 4864 015 count@theblah.fi Matti Kallio Sievi p. 31 Kuorma-autokannan toipumisen vuodet .......................................................................................... 16 Vuoden 2022 Mutteriauto on valittu ................................................................................................... 040 5835 852 matti.kallio@kotinet.com Antti Kekäläinen Juankoski p. 41 Kauppapaikka ............................................................................................................................................... 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Olavi Nenonen Pieksämäki p. 3 Sadesuojasta hotellitason majoitukseen ...............................................................................................4 Fennosteel taitaa putket ..............................................................................................................................8 Härkätietä vanhaan pääkaupunkiin ..................................................................................................... 40 Kannatusjäsenet 2023 ............................................................................................................................... Tahko Truck Fest, Tahko 7.–8.10. 050 5023 425 john.pajarinen@hotmail.com Matti Polvela Tampere p. 040 5927 295, Jari Kosenius jasenasiat@vetku.fi TAPAHTUMAKALENTERI 2023 SISÄLTÖ Info-sivu ............................................................................................................................................................ Vetkun Loska-ajo, Kouvola 8.10. 10 Hallituksen tallista ......................................................................................................................................
Samoista asioista kiinnostuneet ja harrastavat ihmiset luovat juuri tuota yhteisöllisyyttä. Suomalaisten ajoneuvoharrastajien määrää lienee mahdotonta laskea, mutta SAHK:n jäsenmaksun maksaneita on reilut 8000, joista vetkulaisia reilu tuhat. Hyvää alkanutta kesää ja tavataan Kesäkeikalla! Esko. Lisäksi säilytämme kulttuuriperintöä, tässä meidän tapauksessamme liikkuvaa kulttuuriperintöä. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA Veli-Matti Virta Säkylästä sekä Pauli Soininen Liedosta ajeluttivat kotimaisia kuorma-autoja Vetkun Kevätkeikalla Torronsuon kansallispuiston maisemassa. Toimituskunt a ottaa mielellään vastaan tekstija kuvaaineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. Tai hyvän juttuvinkin saadessaan tekee koko artikkelin. Pieteetillä entistettyjä museoajoneuvoja esitellään yleisölle myös lukuisissa ajotapahtumissa, jotka ovat lähes poikkeuksetta yleisölle maksuttomia. Tästä voidaankin siirtyä jouhevasti tähän lehden tekoon; jutun kirjoittajia ei ole koskaan liiaksi asti. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. Lehden toimitus auttaa ja muokkaa kertomuksen painoasuun saattamisessa. Kierrätyksessä hyödyke tai muu siihen verrattava menee sulattoon ja tulee myöhemmin markkinoille uutena tuotteena. Lisäksi myös siitä syystä, että Vetku on ollut tässä asiassa ajan hermolla jo perustamisestaan asti. Suomessa on laaja joukko yhteiskunnan ylläpitämiä museoita, joiden tehtäväksi on annettu yhteiskunnallisesti merkittävän kulttuuriperinnön tallettaminen. Lehtijutun teko ei lopulta ole kovinkaan vaikeaa – pahin osuus on aloittaminen. Tulleeni valituksi tähän tehtävään Ähtärissä sanoin, että hallitus on ”jäsenistön työrukkanen”. Nämä vinkit ja toiveet ovat jääneet kovin vaatimattomiksi ainakin toistaiseksi. Pian on kulunut puoli vuotta siitä, kun aloin opetella Vetkun puheenjohtajanhommia. PÄÄKIRJOITUS PUHEENJOHTAJALTA 4041 0089 Painotuote YHTEISKUNNALLISESTI TÄRKEÄÄ PUUHAA M eille vetkulaisille vanhojen kuorma-autojen parissa touhuaminen on mukavaa ajanvietettä, jossa on monesti mukana myös ripaus Eskon oikealla mainitsemaa sosiaalisuutta. Yhteiskunnan ylläpitämien museoiden arkistoissa näitä ajoneuvoja on nimittäin varsin vähän ja kuorma-autoja sitäkin vähemmän. Polttoaineiden hintoihin olemme jo tottuneet ja ikävästä Ukrainan sodastakin on tullut jo arkipäivää – valitettavasti. Siihen yhteiskunnalliseen merkitykseen: Suomen ajoneuvohistorian tallentaminen on käytännössä jätetty yksittäisten ajoneuvoharrastajien käsiin. Tämä näkyy jo nyt muun muassa perinteisten jäähdytinja dieselkorjaamoiden katoamisena katukuvasta. Jokaisen pitäisikin laittaa autonsa alle pahvi tai muu vastaava, johon mahdolliset tipat jäävät. ”Yhteisöllisyys ja vastuullisuus ovat termejä, joita ei aina ole tullut ajatelleeksi vanhoja ajoneuvoja kunnostaessa. Alan hylkimisen sijaan tämä johtuu paljolti tilankäytöstä; rekka-auton taltioimisen sijaan silkkipaperiin ja arkistohyllyyn on helpompi taltioida vaikkapa 1800-luvun radanrakennuksessa käytettyjä työvälineitä. Vastuullisia olemme mielestäni aina olleet. Samalla toivoin jäseniltä yhteydenottoja seuran toiminnan kehityshankkeista. Kuitenkin kunnostaessamme/entisöidessämme vanhaa autoa, konetta tai muuta vastaavaa olemme usein, jopa huomaamattamme, osana sosiaalisen yhteisön luomista. Kierrätys ei ole varsinaisesti meidän juttumme, parempi termi on uusiokäyttö. Lähestulkoon kaikki Suomessa toimivat automuseot ovat nimittäin harrastajayhdistysten ylläpitämiä museoita, joille yhteiskunta myöntää erilaisin perustein rahallista tukea. Autot tykkäävät, kun niillä ajetaan ja kuljettajat tykkäävät, kun autoja tullaan katsomaan! Ajellaan autot yleisön ulottuville! Ari TERVEISET SIIVIKKALASTA V uosi 2023 on lähtenyt etenemään mukavan lämpöisesti. Hyvin harva näistä toimii meille rakkaalla alueella autojen parissa. 3 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Jari Kosenius, Ari Perttilä Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1700 kpl Ulkoasu: Mediasepät Oy Painopaikka: Lehtisepät Oy, Lahti Vetku on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. Autot ja niiden tarvitsemat varaosat ovat vuosikymmenten takaa tai usein ne kunnostetaan itse. Tuoreimmat museoajokit sen sijaan kertovat ajankuvaa 1990-luvun lama-Suomesta. Onhan asia myös SAHK:n asialistalla hyvin korkealla. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Ilmoitusten ja kannatusmainosten julkaisu sopimuksen mukaan. Tähän loppuun haluan laittaa osan sähköpostilla lähettämästäni kuukausitiedotteesta siitä saamani hyvän palautteen vuoksi. On kuitenkin selvää, että harrastajia on huomattavasti enemmän. Tukea tarvitaan, koska automuseon pyörittäminen ei ole taloudellisesti kannattavaa toimintaa ainakaan Suomessa, missä iso osa kansasta viettää puolet vuodesta neljän seinän sisällä vällyjen välissä. Harrastuksemme hiilijalanjälki on häviävän pieni ja ajokilometrit eivät kyselyiden valossa ole kovinkaan suuria. Ajoneuvojen korjaaminen kaupallisilla korjaamoilla on nimittäin puolivarkain kääntynyt korjaamisesta komponenttien vaihtamiseen, mikä johtaa ennen pitkää osaamisen katoamiseen. Vanhoilla hyötyautoilla ajamisen ohella olisi tärkeää säilöä jälkipolville myös ajoneuvojen kunnossapitoon liittyvää osaamista. Toivottavasti yhteydenottojen määrä asian tiimoilta lisääntyy tämän lehden ilmestymisen jälkeen. Tätä kulttuuriperintöä me sitten keikoillamme jaamme ja esittelemme siitä kiinnostuneelle yleisölle”. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Mutta todellisuudessa meidän ajoneuvoharrastuksella on kokoaan suurempi merkitys myös yhteiskunnallisella tasolla. Yhteiskunnallisella tasolla on tärkeä huolehtia kulttuuriperinnön säilymisestä ja meidän tapauksessa tämä tarkoittaa vanhojen hyötyajoneuvojen, niihin liittyvän materiaalin sekä käytössä olleiden työtapojen vaalimista. Yleisön onneksi harrastuksessa suurella sydämellä mukana olevat ajoneuvoharrastajat tekevät yhteistyötä alan eri toimijoiden kanssa. Mikäli sinulla on jokin mieleenpainuva muisto, sattumus tai muu vastaava asia mielessä, niin kerro se myös meille muille. Toivotaan tuolle järjettömälle sotimiselle pikaista päättymistä. Vastuullisuutta on myös se, että emme merkkaa keikkapaikkoja öljytahroilla. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja facebookin ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. Suomessa on tällä hetkellä yli 62 000 museoajoneuvoa, joista vanhimmat edustavat autoilun alkuvuosia 1900-luvun alusta
Ruotsissa hyttivalmistajien suosioon eri puolilla maata vaikutti rakenteiden pakkaseristys ja mukavuus kylmissä olosuhteissa. OHJAAMO LISÄVARUSTEENA Aina 1960-luvun puoliväliin asti kuorma-auton ohjaamoa pidettiin lähinnä pakollisena lisävarusteena. Etelä-Suomessa Kausalassa vaikuttavasta Kiitokorista tuli merkittävä ohjaamovalmistaja. SADESUOJASTA SADESUOJASTA HOTELLITASON HOTELLITASON MAJOITUKSEEN MAJOITUKSEEN Kehitys kuorma-autojen ohjaamoissa on ollut huimaa viimeisen sadan vuoden aikana. LUOVAA PUUSEPÄNTYÖTÄ Vaikka 1950-luvulla ei useinkaan ollut tarvetta yöpyä autossa, mahdollisti paikallises. Vähitellen autovalmistajille valikoitui hovihankkijoita, joiden hyttituotteita alettiin suositella liiketoiminnallisen yhteistyön tai muuten vain käytännön syistä. Nykyisin moni EU-maa sakottaa, mikäli 45 tunnin viikkolepo vietetään autossa. Sekin teettää töitä, sillä nykyajan vaatimustaso on korkea. 4 Scania esitteli vuonna 1969 uuden LB-ohjaamon, jossa kuljettajalla oli aiempaa paremmat työtilat. Hytti hankittiin auton valmistajasta riippumattomalta koritehtaalta tai teetettiin lähimmällä kyläsepällä. TEKSTI TOM FREDMAN KUVAT K.-H. Ergonomian sijaan hallintalaitteiden sijoittelu tehtiin monesti teknisten seikkojen asettamien vaatimusten mukaan. Esimerkiksi Vaasan seudulla menestyi Volvo-jälleenmyyjän Haldinin sekä Maalahdessa toimivan Halénin koritehtaat. Norrlannissa suosittiin paikallisen Gösta Nyströmin kylmänä ja kolisevana pidetyn teräsohjaamon sijaan Etelä-Ruotsissa valmistettua Floby Industri Ab:n hyttiä. 1910-luvulla ohjaamo toimi lähinnä sadesuojana. Etelässä sen sijaan olivat suosiossa Oskarshamnin Be-Ge Industrin ja Nyströmin hytit. Juoksevasta vedestä on 1980-luvun vähemmän onnistuneiden kokeilujen jälkeen kuitenkin luovuttu. Suomalaisen CEMT-liikenteen kulta-aikoina 1990-luvulla ei ollut lainkaan tavatonta, että autossa asuttiin kuukausikaupalla Suomessa käyntien välillä. FREDMANIN JA VETKUN ARKISTO Nykyajan kuorma-autossa ohjaamo voi olla asunto tai konttori – tai kaikkea näiden väliltä. Paikallisuus oli tärkeä valintaa ohjaava tekijä. Kaukoliikenneohjaamon varustelu suunnitellaan tänä päivänä lähinnä parin viikon työrupeamille. Perusajatuksena sanotaan olevan Itäeurooppalaisen halpatyövoiman käytön hillitseminen. Lämmitysja ilmastointilaitteiden sekä elektroniikan kehityksen myötä makuupaikka, konttorityökalut sekä viihdelaitteet on saatu sovitettua samaan kokonaisuuteen
5 ti hajautettu ohjaamoiden valmistus erilaisia ratkaisuja. Tilauksesta tehtiin pitkiä makuuohjaamoja, joskin nämä olivat harvinaisia. Flobyn kohtalokas kieltäytyminen johti vähitellen koko sen ohjaamotuotannon päättymiseen 1970-luvun alussa ja toiminta keskittyi erikoisajoneuvojen korittamiseen. Sieltä tiedusteltiin Flobyn kiinnostusta kehittää kipattavaa bulldog-ohjaamoa. Flobyn toimitusjohtaja oli vastannut, että ”ei ketään kiinnosta ohjata autoa moottorin vierestä”. Matkan varrella yövyttiin yleensä taukopaikkojen tai terminaalien taukohuoneissa tai majataloissa. Scania-Vabis L36 hyttinäkymää vuodelta 1965. Se mahdollisti esimerkiksi apukuljettajan nukkumisen ajon aikana. KUN BULLDOGIT TULIVAT Bulldog-ohjaamoiden suunnittelu alkoi toden teolla 1950-luvun lopulla. maaliskuuta 1961. Ruotsalaisista valmistajista Be-Ge:n ja Flobyn puurakenteet hyväksyttiin pienten alkuvaikeuksien ja teräsvahvistusten jälkeen viranomaisten törmäyskokeessa, jossa hytin oli kestettävä 1000 kilon painon keinuvan liikkeen noin metrin etäisyydeltä takaseinää vasten. TERÄSRAKENTEET JA VALMISTAJIEN OMAT OHJAAMOT Pitkät työrupeamat ja puuhytit johtivat kohonneiden keskinopeuksien kanssa vaikeisiin onnettomuuksiin 1950-luvulla, mikä toi Ruotsiin viranomaisvaatimukset ohjaamoiden kolarikestävyydelle vuonna 1960. Esimerkiksi Helsingissä pohjalaiset kuljettajat käyttivät Rautatientorin lähellä sijainnutta majoitusliikettä. Tiettävästi jo silloin alkoi Volvo suunnitella tulevan Titan TipTop/F88-mallin ohjaamoa. Tässä tehdään turvatestiä Volvoon vuonna 1959, ensimmäiseen teräshyttiseen kuorma-autoon.. Nyströmin teräsohjaamo läpäisi kokeen ilman lisätoimenpiteitä. Näin yhteistyökuvio siirtyikin Nyströmin hyttitehtaalle Uumajaan, jossa Volvon ohjaamoja tehdään edelleen. Floby Industrin tehdas sijaitsi lähellä Volvon Göteborgin päätehdasta. Myöhemmin Be-Ge:n ohjaamotuotanto siirtyikin Scania-Vabis Ab:n omistukseen. Tämä pohjusti rakenteen valinnan Volvon standardiohjaamoksi ja myöhemmin Gösta Nyströmin ohjaamotehtaan siirtymisen Volvon omistukseen. Myös Oskarshamnissa Be-Ge:llä ymmärrettiin vähitellen teräsrakenteen välttämättömyys tulevaisuuden vaatimuksille. Väliaikaisempaa tarvetta varten hyttien takaseiniin saatettiin tehdä syvennys, eli reppu. Koska ruotsalaismerkit olivat myös muissa Pohjoismaissa hyvässä markkina-asemassa, vaatimukset vaikuttivat hyttien turvallisuuteen myös Suomessa. Kuljettajien keskuudessa Flobyn tuote Halmstadin kaupungille luovutettiin vuonna 1908 neljän tonnin Scania-Vabis EL-kippiauto, jossa ei ollut sääsuojaa, saati hyttiä. Asiakas ottaa vastaan 50.000:n Be-Ge Industrin valmistaman hytin 13
Tämä oli seurausta kotimaan heikosta työtilanteesta ja tarjotuista, kovina pidetyistä hinnoista. Lähtijöillä ei ollut usein aavistustakaan vastassa olevista koetuksista, kuten päiväkausien odottelusta itäblokin maiden rajoilla, kovista pakkasista vuoristossa ja aavikon Nyströmin päivähytin sisustus vuoden 1964 Titaani-Volvossa. Volvon ohjaamokehitys olikin tuolloin edellä Scania-Vabista, jonka LB76-mallin kiinteä ohjaamo oli tullut markkinoille vasta muutamia vuosia aiemmin. Moottorista riippumatonta taukolämmitintä, saatikka ilmastointia ei vielä käytetty. Vasemmalla on Mats Thomson ja kuljettajana Kåre, jonka sukunimi on jäänyt tuntemattomaksi.. VOLVO PIONEERINA Kun kaukoliikenne lisääntyi 1960-luvulla tuli majapaikoissa ja huoltoasemien takahuoneissa yöpymisestä tehotonta. Be-Ge valmisti myös makuuohjaamoja ja erikoistilauksesta korotettuina. Kuva on otettu Saksan Liittotasavallassa Hagenin Schenker-terminaalilla vuonna 1965. Flobyn makuuohjaamolla varustettu Volvo Titan vuodelta 1959. Näitä oli myös ruotsalaisilla mantereen liikennöitsijöillä. Nyströmin makuuohjaamo sen sijaan ei ollut kovinkaan suosittu kylmyytensä vuoksi. Scania sai etumatkan kiinni vuonna 1969, kun kipattavalla ohjaamolla varustettu LB110 esiteltiin. Saatavilla oli nyt kipattava vakio-ohjaamo kahdella makuupaikalla, joskin tässä Nyströmin valmisteessa oli edelleen runsaasti lastentauteja. Puutteita korjattiin vuonna 1965 esiteltyyn F88-malliin. LÄHI-IDÄN LIIKENNE JA KEITTIÖVARUSTELU 1970-luvun alussa Lähi-idän liikenne alkoi lisääntyä tuoden mukanaan aivan uudet vaatimukset autoille sekä kuljettajille. Silti moni, etenkin englantilainen liikennöitsijä, ajoi alkuaikoina Arabian niemimaalle päivähytillisellä autolla. Talvisin autot kävivät taukojen ajan tyhjäkäynnillä. Lisäksi sisustukseen tuli peltisten kojelautojen tilalle muovilla pehmustettuja osia. Muiden merkkien osuus kaukoliikennekalustossa, jossa yövyttiin säännöllisesti ohjaamossa, oli 1960-luvun lopulla Pohjolassa vähäinen. Lämmitys oli talviolosuhteisiin täysin riittämätön ja korirakenne kärsi alusta asti tärinävaurioista sekä hitsaussaumojen aukeamisista. Tämä taasen oli seurausta kyljen ja takaseinän ympärille ulottuvista ikkunoista. Norjalaisen Evensenin Scania-Vabis LS76S erikoisvalmisteisella Be-Ge ohjaamolla. Tähän asti ongelma oli ratkaistu hankkimalla erikoistilauksesta makuuohjaamo, joka oli kallis vieden samalla merkittävän osan tuottavasta kuormatilasta. Omistaja oli Veljekset Helgesson Lidköpingistä. Turvallisuus korostui entisestään 1970-luvulle tultaessa. Volvon vuonna 1964 esittelemän Titan TipTop-mallin bulldog-ohjaamo muutti käytäntöjä. Etenkin kahdella kuljettajalla ajettaessa tarvittiin autoon kunnollista lepomahdollisuutta. Sillä oli tarjota kunnon makuuosasto ja moottorin nestekiertoon kytketty lämmitysjärjestelmä. 6 oli ylivoimaisesti suosituin
Hytin ulkopuolisiin varusteisiin kuului usein tuulilasin ja valojen kivisuojat sekä tehokkaampi ilmansuodatin. Volvon vuonna 1978 esitelty F12 Globetrotter nosti kaukoliikenteen ohjaamomukavuuden täysin uudelle tasolle. 7 kuumuudesta. Turvallisuutta ja ajomukavuutta pai notetaan. Liiallisessa ilmastoinnin käytössä oli myös omat vaaransa, koska varomaton poistuminen viileästä ohjaamosta aavikon yli 40 asteen kuumuuteen saattoi aiheuttaa äkillisen lämpöhalvauksen. Artikkeli on julkaistu aiemmin Ajolinja-lehdessä vuonna 2015.. Nyströmin mainos vuodelta 1960. Profilointi on Volvoon päin, vaikka näitä sai myös Scania-Vabis -alustalle. Kuorma-autojen varustelutasosta alkoi tulla kuljettajarekrytoinnin apuväline. Yleensä keittiövarustukseen sisältyi kaasuhella ja jääkaappi sekä pieni tiskiallas poistoputkella. Ainakin Volvon F89-mallissa rakennelmaan oli integroitu myös pieni vesisäiliö. Autonvalmistajilta tuli 1970-luvun loppuun mennessä erikoisohjaamoita, joissa apumiehen istuin tai alapeti oli korvattu keittiömoduulilla. Ruokailumahdollisuudet olivat vähissä Turkin vuoriston itäpuolella. Laajasta lasipinta-alasta johtuen ohjaamo on talvella kylmä. Ikävä kyllä Lähi-Idän liikenteen kultaiset vuodet olivat jo tässä vaiheessa ohi. Vähitellen liikenne lisääntyi ja pätevistä kuljettajista alkoi olla pulaa. Ilmastointilaite asennettiin yleensä erillisenä kylmäkoneena kattoluukun päälle, mutta nämä olivat lähes poikkeuksetta epäluotettaviksi todettuja koristeita. Ohjaamon säilytystiloista ei vielä puhuttu tähän aikaan, joten tavarat laitettiin punkalle tai konekopan päälle. • Nyströmin makuuhytti 1960-luvun alusta. Mukana pidettiin siksi runsaasti säilykkeitä ja juomavettä, yleensä perävaunun runkoon kiinnitetyssä laatikossa. Volvo F88 ja F89-mallistossa ilmanvaihto hoidettiin ikkunoiden ja kattoluukun kautta
Omistus on edelleen Ollilan suvun vahvoissa käsissä. Raskaan kaluston putket, äänenvaimentimet, katalysaattorit ja hiukkassuodattimet tulivat tuotevalikoimaan vuonna 2018. Toimintaa on määrätietoisesti kehitetty ja kasvatettu. Moni meistä on lähivuosina saattanut syyllistyä pakokaasujärjestelmien ohittamiseen, mutta kaluston vaihtotilanteessa nämä täytyykin nyt palauttaa toimintakuntoiseksi. RASKAAN KALUSTON MERKITYS LISÄÄNTYY Kevennyksenä voisi kertoa, että Facebookissa oli kerran putken määritelmä kunnan ja kaupunkien työntekijöille. Kokoonpanohallin ylätasanteella on valtava määrä ”jigejä”, joita tarvitaan vastattaessa erikoisempiinkin tilauksiin. Fennolla tätä on toteutettu hyvin, sillä varastoa katsoessa useat näistä mitoista ovat lähellä toisiaan, mutta ulkomittaa isommaksi ei sisämitta ole mennyt, koska tyhjiä hyllypaikkoja ei juurikaan ole. TEKSTI TUURE HULMI KUVAT FENNOTEEL Pakoputkien valmistus Parkanossa juontaa juurensa jo 1980-luvulle, jolloin varaosaliikettä pitäneet Santoon veljekset aloittivat pakoputkien valmistuksen. Fennosteel ei toimita pakoputkia suoraan autotehtaille. VETKU ESITTELEE KANNATUSJÄSENIÄÄN Fennosteelin raskaan kaluston tuotepäällikkö Jani Korkiakoski ja yksi yrityksen päätuotteista eli katalysaattori. Kävimme jututtamassa yhtiön raskaan kaluston tuotepäällikköä Jani Korkiakoskea. Kuorma-autojen ohella myös työkoneiden osuus liikevaihdosta kasvaa koko ajan. FENNOSTEEL TAITAA PUTKET Juttusarjaan kannatusjäsenistämme on vuorossa Fennosteel Oy, joka kuuluu pitkäaikaisiin tukijoihimme ja kannatusjäseniin. Ensimmäisenä määritelmänä oli, että putken sisähalkaisijan pitää aina olla ulkohalkaisijaa pienempi. Heidän markkinansa löytyy pääosin eurooppalaisten varaosaketjujen puolella. Aluksi raskaan kaluston osien menekki ei lähtenyt kovaan kiitoon, mutta nyt kun yhteistyökumppanina on Koivunen Oy, niin raskaan kaluston puoli kasvaa koko ajan hyvää vauhtia. Kun he näitä itse valmistavat, niin parhaiten hallitsevat myös korjaustoimenpiteet. Uutta on myös 3D ”mittakoppi”, jonka avulla tuotteet hyväksytään myyntikelpoisiksi. Purso Oy:n omistaja Esko Ollila kiinnostui kyseisestä toimialasta ja tilaisuuden koittaessa vuonna 1993 Esko ja Jari Ollila ostivat toiminnot ja perustivat Fennosteel Oy:n. Silloin hankituilla koneilla onnistuu jopa 114-millisten putkien valmistus ja taivutus. Tuotevalikoimaan kuuluu laaja kirjo ohutseinämäisiä, erilaisista seoksista valmistettuja teräsputkia mitä erilaisimpiin käyttötarkoituksiin. Tämä lisää omalta osaltaan tuotteiden menekkiä. Nykyisellään Fenno takoo, tai paremminkin prässää ja hitsaa noin 25 miljoonan euron vuotuisen liikevaihdon. Lukemattomat autoharrastajat ovatkin saaneet avun projektiensa pakoputkipuutteeseen. PESULLA LISÄÄ KÄYTTÖIKÄÄ Tehdaskierroksella raskaan kaluston tuotepäällikkö Jani Korkiakoski kertoili, kuinka toiminta on muuttunut ja muuttuu koko ajan pääasiassa päästömääräyksien ohjaamana. Yhtenä vinkkinä hän kertoo, että hiukkassuodattimet pystytään pesemään jopa kolme kertaa, mikäli työ tehdään ajallaan. Uutena palveluna yritys tarjoaa myös hiukkassuodattimien pesu-, polttoja korjauspalvelua. Asiakaskuntaan kuuluu sen sijaan useita traktorija metsäkonevalmistajia. Taustalla heidän esittelykäytössä oleva hienosti kunnostettu Volvo F88.. Fennon valikoimassa on raskaan kaluston puolen nimikkeitä moneen lähtöön, yhteensä lähes 700 kappaletta. Isoimpia käyttökohteita ovat tietenkin oma pakoputkivalmistus sekä esimerkiksi laivanrakennusteollisuus, kasvihuoneet, maatalous ja liikennemerkit. Halkaisijaltaan erilaiset, mutta pituudeltaan kaksimetriset ja loppukäyttäjille rautaja varaosaliikkeiden kautta myytävät putket ovat yksi kasvavista osa-alueista. Tallessa on myös vanhemmat mallit, joten henkilöja pakettiautoihin löytyy valmius tehdä putket ihan 1960-luvun malleista lähtien
Samoin kuin nyttemmin jo eläköitynyt entinen toimitusjohtaja Antti Poussa on monille tuttu Vetkun jäsenenä ja nykyisenä SAHK:n puheenjohtajana. Ymmärrettävästi tämä nyt jo onneksi vähän kylmää vettä niskaansa saanut sähköautohypetys vaati tuotekehitykseltä ja firman johdolta erityistä kaukonäköisyyttä ja uskallusta uusiin aluevaltauksiin yhtiön tulevaisuuden turvaamiseksi. Asennusvalmis työkoneen katalysaattorija hiukkassuodatinpaketti.. Esimerkiksi työkoneissa sopiva pesuväli on 3-4000 tuntia. Hyvältä kuulosti korvaan myös, kun Jani lähtiessäni kyseli, että koska meidän keikkareitti sivuaisi Parkanoa, jotta voisimme käydä tehtaalla kyläilemässä. Me Vetkulaiset voimme pitää itseämme vähän erikoisasemassa Fennosteelin suhteen, sillä pääomistajiin kuuluva Jari Ollila on jäsenemme ja ollut mukana myös monilla keikoillamme yksin ja poikansa Veikon kanssa. Putkien taivutuksessa käytetään automaattista putkentaivutuslaitetta. Näin ollen sillä on iso vaikutus laitteen hinnanmuodostuksessa. • Fennosteelin tuotteet valmistetaan tehtaalla Parkanossa. Polttomoottorien ja erilaisten polttoaineiden kehittämistä kuitenkin jatketaan ja toivottavasti niistä tulee varteenotettavia puhtaita vaihtoehtoja tulevaisuuteen. Toivotamme kannatusjäsenellemme hyvää menestystä myös tulevaisuuteen. 9 ”Jos suodatin ajetaan kerralla tukkoon, niin pesutulos on huono”, kertoo Korkiakoski. Suodattimien kennoissa on pintaan ruiskutettuna ohut palladiumkerros, joka kuluu ja kärsii, jos DPF:ää pestään kovin tukkoisena. Kuutisen tuhatta alkaa olla jo auttamattomasti liian paljon jatkoaikaa ajatellen. Putken reiät porataan tietokoneohjatulla laserpolttimella. Palladium on kallis alkuaine, ei ehkä kultaa kalliimpaa, mutta ei sille paljon hinnassa häviäkään. Pidetäänpä Fennon nimi mielessä, kun niitä putkivänkkyröitä rakennellaan vanhoihin sekä uudempiin autoihimme
Allekirjoittanut kertoi hieman päivän ohjelmasta ja antoi ohjeita reitin varrelle. Sade oli onneksi lakannut ja liikkeelle päästiin kuivassa, mutta kylmässä säässä. TEKSTI JUHA HELIN KUVAT JUHA HELIN, ARI PERTTILÄ, MARKKU VUOLUKKA Keikan järjestäjiä aina hieman jännittää etukäteen, paljonko saadaan porukkaa liikkeelle. HÄRKÄTIETÄ VANHAAN PÄÄKAUPUNKIIN IN Säkyläläinen Veli-Matti Virta kiinnittää keikkakilpeä Vanajan nokkaan.. Pitkin viikkoa jännitettiin myös, millainen olisi keli lauantaiaamulla. Hyvin yleisiä lausahduksia olivat ne tutut ”tällaisella minäkin aloitin” tai ”isäukolla oli tällainen”. Ennen kymmentä pidettiin kuljettajakokous, jossa ääneen pääsivät muun muassa museoviraston erikoistutkija Hannu Matikka, Väylävirastosta Markku Nummelin ja Forssan museon museonjohtaja Kati Kivimäki. Sade lakkasi vähitellen ja koleasta ilmasta huolimatta paikalla oli runsaasti asiasta kiinnostunutta yleisöä. Lopulta se oli aika huono, sillä lumiräntää tiputteli ja Tampereen miehet olivat saaneet aamuyöstä tien päälle yli 10 senttiä silkkaa lunta. Yhdeksään mennessä kaikki olivat kuitenkin löytäneet perille Forssan maineikkaalle Autokeitaalle. 80-luvun alun autotkin ovat jo 40 vuotta vanhoja. Syötiin maittava aamupala ja juteltiin porukoissa sisällä lämpimässä. Keikan vanhin auto oli tällä kertaa Volvo B11 vuodelta 1936. Kevään tapahtumat ovat aiemmin olleet hieman pienempiä, mutta nyt mukaan oli ilmoittautunut 87 autoa ja 160 henkeä. KEVÄTPÄIVÄNTASAUS 2023 Kevätkeikalle lähdettiin Forssan Autokeitaalta hiukan sateisessa ja kylmässä säässä. Itse ei aina ajan kulumista huomaa, mutta totuus iskee vasten kasvoja, kun nelikymppinen katsoja toteaa meidän mielestä uudenkarhean 1982 vuoden Scaniasta, että ”tällainen meillä oli kun minä olin vauva”. Lukujen valossa oli tulossa ihan hyvän kokoinen keikka. Vuoden 2023 Kevätpäiväntasaus ajettiin Hämeen ja Varsinais-Suomen maisemissa
Yleisöä oli paikalla runsain mitoin. MURUA RINNAN ALLE Koskella meillä oli yhteistyökumppaneina vastassa KA-Rengas ja Bar & Grill Akseli. Somerolta jatkettiin Koskelle päin vanhaa Härkätietä. Baarin puolella moni sanoi, että ikinä ei ole ollut näin paljon porukkaa liikkeellä yhdellä kertaa. Autot ryhmiteltiin parkkiin kalanruodon malliin yhteen suoraan riviin, jossa rekat ja täysperävaunulliset autot olivat keskellä. Tiedostukseen oli panostettu eli paikallislehdissä oli juttuja ja somea laulatettiin Facebookin eri ryhmiä hyväksi käyttäen. Reitistä tuli osanottajilta paljon kiitosta: hyväkuntoinen ja sopivan mutkikas asfalttitie, joka kierteli Varsinais-Suomen peltoaukeita. Somerolla ajettiin ensin ohi keskustan ja tultiin sitten taaksepäin ihan keskustan läpi. 11 KOHTI HÄRKÄTIETÄ Forssasta ajettiin ensin VT 2:sta Helsinkiin päin ja tiputettiin siitä sitten seututielle 282, joka vei Torronsuon kansallispuiston kautta kohti Someroa. Yleisöä oli paikalla todella runsaasti, laskelmien mukaan yli 600 henkeä. Heillä on uudehkot tilat, laaja pysäköintialue ja vielä tilaa myös yleisön autoille. Vetkun karavaani pysähtyi Kosken Liikenneasemalle lounastauolle. Lähtöseremoniassa mikrofonin varressa olivat vuorollaan vasemmalta Hannu Matikka, Kati Kivimäki, Juha Helin, Esko Pohjola ja Markku Nummelin. Tälläkin kertaa yleisöä saapui runsaslukuisesti tutustumaan ajoneuvoihin.. Vetkulaisille tarjottiin maukas Vetkun keikka houkutti ison joukon yleisöä Autokeitaalle tutustumaan autoihin
Veturina toimiva Scania L50 on vuodelta 1971. Jere Kaukonen ja Saara Järvinen lähtivät Korialta keikalle vastikään valmistuneella Jyry-Sisu R141 DET:llä. Kevät oli keikan aikoihin sen verran pitkällä, että routaheitot olivat tulleet kuvaan mukaan. Karjaalta vuonna 1982 valmistunut auto on palvellut Pirkkalan lentokentälle, mikä tarkoittaa hyvää huoltoa yhdessä alhaisten ajokilometrien kanssa.. Turussa ajoimme ainoat pätkät isoa tietä, eli köröttelimme Kehätietä Avantin teollisuusalueelle Lietoon. Puoli kolmen maissa lähdettiin jatkamaan matkaa kohti Turkua. Kaksi vanhaa selliä on aina yhdistetty yhdeksi huoneeksi, jossa on nykyaikaiset tilat. Ja paikalla oli myös jokaisen yleisötapahtuman vakio-osanottaja eli metrilakun myyjä. Tie oli edelleen mukavan mutkikasta ja polveilevaa. MUTKATEITÄ PITKIN MAALIIN Jatkoimme vielä vanhaa Härkätietä kohti Marttilaa ja sieltä edelleen Tarvasjoelle. Kahdella bussilla ajettiin vetkulaiset hotelli Kakolaan noin 10 kilometrin päähän Turun keskustaan. Ravintola Ruben on aivan samasKevätkeikalla jaetaan perinteisesti Paras Kokonaisuus -palkinto, jonka vastaanotti tällä kertaa vuoden 1954 Borgward B 1500 / 036 -autolla liikkeellä ollut Kauko Välimäki Pinsiöstä. Lumisade alkoi sopivasti juuri kun oli saatu autot parkkiin eli se ei haitannut enää meidän keikkaa. Huoneita on kaiken kaikkiaan noin 150. Yleisöä oli edelleen runsaasti tien varrella. Yleisöä oli täälläkin aika paljon paikalla tutustumassa autoihin. KA-Rengas esitteli erilaisia rengasvaihtoehtoja ja renkaiden pinnoituksen tekniikkaa. Siitä koukkasimme oikopolkua pitkin kohti Auran kirkkoa, josta jatkettiin vanhaa Turku-Tampere tietä kohti vanhaa pääkaupunkia. Osa oli rakentanut seuraamisesta ihan oikean tapahtuman eli oli penkit, oli nuotio ja makkaraa paistui koko perheen voimin. Pari kertaa otin itsekin aika pompun. 12 lihakeittolounas isossa kabinetissa, jolloin baarin puoli sai rauhassa palvella yleisöä. Pysäköinnin ohjaajat olivat jo paikalla ja autot aseteltiin kauniisiin riveihin DB-Schenkerin pysäköintialueelle. Pertti Sanevuori Paimiosta osallistui keikalle vaihtolavalaittein varustetulla Scania LB80:llä, joka edusti vuosikertaa 1974. VAPAUDU ARJEN KAHLEISTA Hotelli Kakola on entisen Kakolan Lääninvankilan tiloihin rakennettu upea boutique hotelli. Juha ja Riitta Lammela Paneliasta olivat lähteneet keikalle massasta poikkeavalla, mutta sitäkin sympaattisemmalla yhdistelmällä
Perässä ajeleva Jorma Sirviö ulkoilutti uusinta ajokkiaan, jokapyörävetoista Mercedes-Benz 2632-kiviautoa. Illalliselta tultiin ennen yhdeksää takaisin hotellin puolelle Paviljonki-saliin, jossa vietettiin loppuilta. Musiikista vastasi yhtye nimeltä Kapteeni Vahto ja Luntreijarit. Aamupäivän aikana bussi kuljetti osanottajia kolmessa osassa autojen luokse ja kotimatkat alkoivat varsin talvisessa säässä; pakkasta ja lunta riitti kaikkiin suuntiin lähtijöille. Tämä on ollut oikein mukava viikonloppu, tuumasivat Jere Kaukonen ja Saara Järvinen, jotka edustavat Vetkun nuorisojaostoa. Sisutuksessa on käytetty hyväksi vanhoja kaltereita, ketjuja ja käsirautoja. Kirkon sisustus on entisöity täysin vanhan mallin mukaan, vain tuolit on vaihdettu moderneihin ja tilaan on lisätty videotykki. Hieman oli taas hässäkkää huonejaon kanssa, mutta lopulta kaikille saatiin huoneet. OSA OLI RAKENTANUT SEURAAMISESTA IHAN OIKEAN TAPAHTUMAN ELI OLI PENKIT, OLI NUOTIO JA MAKKARAA PAISTUI KOKO PERHEEN VOIMIN”. Oli aika vaikuttava paikka. Aulis Hartikainen pyörähti keikalla Scania LS111 -maitoautolla vuodelta 1976. • TVH:n keltaisilla autoilla ajelivat Mika ja Johanna Vihlman sekä Mikko ja Jorma Varonen. sa paikassa, missä oli aikanaan vankien ruokala ja vankilan kirkko on säilytetty kirkon näköisenä. Perinteiseen tapaan oli myös arpajaiset ja tietokilpailu, jossa haettiin suomalaisten bändien nimiä. Liedon nurkilla oli keikan aikana tarjolla rautaa harrastajille. ”YLEISÖÄ OLI EDELLEEN RUNSAASTI TIEN VARRELLA. Sunnuntaiaamulla oli vuorossa seuran vuosikokous, joka järjestettiin Kakolan kirkossa. Illallinen nautittiin Kakolanmäen toisella laidalla entisen Kakolan Keskusvankilan tiloihin saneeratussa salissa, joka sekin on kuulemma jossain vaiheessa ollut kirkko. 13 Internetin kauppapaikat ovat hyviä, mutta suoramainonta sadan veteraaniauton letkan ääressä on kohdennettua suoramarkkinointia parhaimmillaan
Lopuksi kuultiin vielä Magneettimäen elokuisesta juhla-ajosta sekä vuoden 2024 keikkatilanteesta. Kokouksen jälkeen käytiin vielä palautekeskustelu keikasta ja sen järjestelyistä. 14 HALLITUKSEN TALLISTA Seuralle syksyn 2022 syyskokouksessa valittu uusi hallitus on aloittanut työskentelyn veteraanikuormaautoharrastuksen edistämiseksi. Seuraavaksi siirryin raskaamman kaluston pariin, ensin asentajaksi ja tekun käytyäni työnjohtajaksi. TIEDOTTAMISEN KERTAUSTA Sähköpostiosoitteiden muutosilmoituksia on saatu jäsenistöltä hyvä määrä. • Kevätkokous vietiin läpi 26 seuran jäsenen voimin Hotelli Kakolan kokoustilassa, joka yhdessä koko hotellin kanssa on kokenut melkoisen muutoksen vankilatoiminnan loputtua. Harrastus on meillä, ainakin keikkailuun liittyen, lähes koko perheen juttu. Liikkuvaan kulttuuriperintöön pääsi tutustumaan varmasti suurin yleisömäärä, mitä ainakaan itse olen kevätkeikan tai Loska-ajojen yhteydessä nähnyt. Näissä merkeissä vierähtikin hieman yli 46 vuotta. Myös keikkakirjeet lähetetään sähköpostilla, mikäli tiedossa on kelvollinen osoite. Jos Vetkulla ei ole tiedossa jäsenen sähköpostiosoitetta, lähetetään keikkakirjeet perinteisellä kirjepostilla. Siitä vielä iso kiitos Juhalle. Eli yhdistyksen toiminnantarkastuksen teki varatoiminnantarkastaja Matti Keskinen, koska tehtävää pitkään hoitanut KHT Tarmo Männistö siirtyi vapaaherraksi hieman yllättäen. Kevätpäiväntasausajo on suunnitteilla retille Tuuloksesta Vääksyyn ja kesäkeikka ajetaan Soinin ja Kalajoen maisemissa. Muuta huomautettavaa tai korjattavaa asialistalla olleissa asioissa ei ollut. Päivällistauko olisi voinut olla hieman lyhyempi ja iltaohjelman tila oli pienehkö osallistujamäärään nähden. Itse olen Ylöjärveltä syntyisin ja siellä asustelen edelleen. Syyskokouksessa Ähtärissä seuralle valittiin uuden hallituksen lisäksi myös uusi puheenjohtaja. Mikäli haluat saada kuukausikirjeitä seuralta, tulevat ne jatkossa yksinomaan sähköpostiin. Kokouksen avauksen jälkeen Juha Helin valittiin kokoukselle puheenjohtajaksi. KEVÄTKOKOUS KAKOLASSA Mielestäni uuden hallituksen toiminta on lähtenyt käyntiin kohtuullisen hyvin. Muuten järjestelyt tuntuivat olleen osallistujien mieleiset. Perheessämme on jälkikasvua kolme, jotka jo kaikki kotoa pois muuttanutta. Vai olisiko oikeampi ilmaisu, että se on jatkunut siitä mihin edellinen hallitus lopetti. Tiedottaminen oli onnistunut järjestäjiltä erinomaisesti – ainakin päätellen siitä yleisömäärästä, joka oli tienvarsille ja taukopaikoille tullut meitä katsomaan. Päätyönä oli dieselveturien ja erilaisten ratatyökoneiden kunnossapito. Työurani alkoi 16-vuotiaana pojankloppina Konela-Autossa, siellä tosin en ollut kuin 8 kuukautta. Kevätpäiväntasausajon yhteydessä pidettiin sääntömääräinen kevätkokous Hotelli Kakolan Kirkkoja kokoustilassa. TEKSTI ESKO POHJOLA Lienee paikallaan näin aluksi hieman esitellä itseäni, vaikka osalle jäsenistä jo tuttu olenkin, mutta vain osalle. Vuoden 2024 Loska-ajo taasen ajetaan reitillä Teisko-Ikaalinen. Sujuvasti asiat etenivätkin Juhan kopsautellessa asioita käsitellyksi. Ajokuntoisia harrastusautoja tallistani löytyy Volvo vuodelta 1951, Jyry-Sisu vuodelta 1956 ja Vanaja vuodelta 1967. Epäselviä tai puuttuvia sähköpostiosoitteita on kuitenkin olemassa vielä jonkin verran. VETKUN TIEDOTTEET SÄHKÖPOSTILLA Lähetä käyttämästäsi sähköpostista viesti osoitteeseen jasenasiat@vetku.fi, ja kirjoita viestiin tunnisteeksi nimesi ja puhelinnumerosi.. Toimintakertomukseen tehtiin kokousväen pyynnöstä yksi pieni tarkennus. Yleisömääräksi arvoitiin noin 1300 henkilöä. Vaimoni lisäksi myös perheen nuorimmainen on osallistunut ensimmäiselle keikalleen ja lapsenlapsiakin on näillä reissuilla ollut mukana jo pitkään. Vetku-lehti tulee jatkossakin paperisena jokaisen jäsenen postiosoitteeseen. Eli varsinaiselle työuralleni mahtui kaksi työpaikkaa. Juha Helin hoiti puheenjohtajan tointa ansiokkaasti edelliset kuusi vuotta. Lisäksi valmistumista odottelee Chevrolet ja Vanaja
15 MAGNEETTIMÄEN MAGNEETTIMÄEN JUHLA-AJO 2023 JUHLA-AJO 2023 Veteraanikuorma-autoseuran Jäämeren keikalla vuonna 1990 syntyi ajatus Magneettimäen nimellä tunnetun vanhan Jäämerentien pätkän nimittämistä museotieksi. Matkaan sisältyy yöpyminen Saariselällä. Matkalla pysähdytään tauolle Petkulassa ja Tankavaarassa, ja Magneettimäen muistomerkillä oltaisiin klo 15 mennessä. Lauantaina matka jatkuu kohti Magneettimäkeä pääasiassa nykyistä nelostietä pitkin. Ensimmäisen päivän ajomatka on noin 160 kilometriä. Yöpyminen ja illanvietto on Holiday Club kylpylähotellissa. Vaihtoehtona omalle kuorma-autokyydille järjestetään linja-automatka, joka alkaa Rovaniemen rautatieasemalta lauantaiaamuna ja paluu on sunnuntaina. Tästä tapahtumasta tulee tulevana kesänä kuluneeksi kolmekymmentä vuotta. Pitkän kaavan mukainen Juhla-ajo päättyy Rovaniemelle maanantaina, mutta kiireisemmät voivat palata Rovaniemelle jo sunnuntaina. TEKSTI ANTTI KEKÄLÄINEN KUVA TEXTRANS ARCHIVES Taiteilija Mauno Honkasen suunnittelema muistomerkki valmistettiin suomalaisesta peruskalliosta, sen harmaasta graniitista Kapeen Kivipojat Oy:n veistämöllä. Sunnuntaiaamuna käännetään autot etelän suuntaan. Juhla-ajo käynnistyy perjantaina 4.8. Vuorokautta myöhemmin oltiin Magneettimäellä ja muistomerkin pystyttämistalkoot alkoivat. Kesällä 1993 muistomerkki matkasi junalla Rovaniemelle, missä nelisen tonnia painava muistomerkki lastattiin Olavi Sallisen REO:n perävaunuun. Muutamassa kohdassa entisajan Jäämerentie on liikennöitävässä kunnossa, ja poiketaan vanhalle ajouralle. Saman tien syntyi myös suunnitelma kunnollisen muistomerkin pystyttämisestä Magneettimäen notkoon, jotta Rovaniemen ja Liinahamarin sataman välisen Petsamon liikenteen merkitys ja historia säilyisi kansakunnan muistissa. Kuorma-autokuljetuksia paljon käyttänyt yritys tunsi kuljetusalan historiaa kohtaan niin paljon lukkarinrakkautta, että valmisti ja lahjoitti muistomerkin seuralle. puolilta päivin Rovaniemeltä Arktikum tiedemuseolta, jossa ennen ajoon lähtöä tutustutaan Petsamo, Suomi jäämeren rannalla -näyttelyyn. Kokonaismatkaa on noin 570 kilometriä, kun Petsamon liikenteen aikaan Rovaniemen ja Liinahamarin välillä yksi siivu oli 531 kilometriä. Sen jälkeen tie vie Unarin kautta Sodankylään, missä juhla-ajo yöpyy. Matkalla tutustutaan Tankavaaran kultamuseoon ja Porttipahdan voimalaitokseen, ja yövytään Hotelli Sodankylässä. Rovaniemeltä jatketaan Ounasjoen itäpuolta Meltaukseen, jossa pidetään pieni tauko. Silloin vain ei yövytty hotellissa, eikä juuri muuallakaan. Ajomatkaa lauantaina kertyy 150 kilometriä. •. Ajoreitti kulkee kuuluisan Suutarinkorvan sillan kautta, mikä on vanhaa jäämerentietä. Pienimuotoisten juhlallisuuksien jälkeen noustaan Magneettimäkeä nykyiselle nelostielle ja laskeudutaan Kaunispäältä Saariselälle. JUHLA-AJO MAGNEETTIMÄEN MUISTOMERKILLE Veteraanikuorma-autoseura järjestää 4– 7.8.2023 Juhla-ajon vuosien 1940–41 Jäämerentien kuljetussavotan ja Magneetti mäen muistomerkin kunniaksi
Ensimmäisen laivalastin purkivat suomalaiset sotilaat miltei paljain käsin, sillä satamalait teistoa ei ollut. KULJETUSYHTIÖN SYNTY Liinahamarin, Kirkkoniemen ja Narvikin satamien käyttöä puunjalostustuotteiden länRuotsalais-Volvojen kolonna on pysähtynyt tulliasemalle. Ainoa mahdollisuus oli autokuljetus muutamaa vuotta aikaisemmin avattua Jäämerentietä pitkin Petsamoon Liinahamarin satamaan, joka pysyi talvellakin sulana. Lastina olleet aseet ja toista tuhatta tonnia elintarvikkeita kuljetettiin Rovaniemelle suomalaisten ja ruotsalaisten vapaaehtoisten muodostaman autokolonnan voimin. Talvisodan päätyttyä huhtikuussa 1940 Moskovan välirauhan solmimiseen, Suomen oli löydettävä uusi reitti tuontija vientiliikenteelle. Kuukauden kuluttua talvisodan päättymisestä saapui ensimmäinen rahtilaiva Liinahamariin. Tullimuseo.. Liikenteen aloittamisessa ei aikailtu. TEKSTI ARI JOKINEN Petsamon liikenteessä kuljetettu tavaramäärä oli silloisissa olosuhteissa ja sen ajan kalustolla saavutus, jota nykyajan autoilijan on vaikea kuvitella. 16 Petsamon liikenne 1940–41 VOIMANNÄYTE VAILLA VERTAA Kesällä 1940 alkanut Petsamon liikenne syntyi todellisesta tarpeesta, kun ensimmäinen maailmansota oli sulkenut Suomelta ja Ruotsilta Itämeren kauppareitit. Petsamon tullirakennus tuhoutui talvisodassa, ja liikenteen alkukuukausina tullimiehet toimivat väliaikaistilaksi pystytetyssä sotilasteltassa. Siitä alkoi kuljetustehtävä, jonka vertaista ei Suomessa ole sen koommin nähty. Rovaniemestä tuli Petsamon liikenteen ajaksi Suomen ja Ruotsin tärkein kuljetuskeskus, kun Ruotsikin aloitti omat kuljetuksensa Petsamon kautta toukokuussa 1940
Kapea Jäämerentie kävi ahtaaksi, kun vastaan tuli ruotsalainen lentokonekuljetus. Koekuljetuksiakin oli tehty, mutta maailmansodan syttyminen keskeytti kokeilut. Lapin Maakuntamuseo. Museovirasto. Ensimmäisen kahden viikon aikana yhtiön ajoihin ilmaantui vain kolme yksityisautoa. Kun satamaa ajan mittaan oli paranneltu, niin kuljetukset loppuivat. Valtion ja talouselämän edustajista kootun neuvottelukunnan esityksen mukaan yhtiö hoitaisi Petsamon liikenteen yksinoikeudella. ”ROVANIEMESTÄ TULI PETSAMON LIIKENTEEN AJAKSI SUOMEN JA RUOTSIN TÄRKEIN KULJETUS KESKUS, KUN RUOTSIKIN ALOITTI OMAT KULJETUKSENSA PETSAMON KAUTTA TOUKOKUUSSA 1940”. Yhtiön tarkoituksena oli ”harjoittaa kaikenlaista liikennettä sekä vientija tuontitavaroiden kuljetusta, rakentaa ja hankkia kuljetusta varten tarpeellisia rakennuksia, laitteita ja kulkuvälineitä Suomessa ja ulkomailla sekä hoitaa Pohjois-Suomen kautta ulkomaille ja ulkomailta suuntautuvaa tavaraliikennettä koskevia asioita”. Kunnollisia satamanostureita ei ollut, ja auton peruutus laivan sivulle oli ammattimiehen työtä. Trafik-Nostalgiska Förlaget. Runsasluminen talvi 1941 oli kova koettelemus myös tien kunnostajille, kun keväällä tietä reunustivat jopa neljän metrin korkuiset penkat. Laatikot olivat leveydeltään 365 senttiä, kun tie oli hädin tuskin viisimetrinen. Omistajilleen talvisodan melskeisPetsamon kuljetusten alkaessa Liinahamarin sataman varustus oli autokuljetusten kannalta hyvin puutteellinen. Suomen valtio toimi Petsamon reitin avauduttua varsin nopeasti, ja niinpä 8.5.1940 perustettiin Rovaniemen ja Liinahamarin välistä liikennettä hoitamaan valtioenemmistöinen osakeyhtiö Oy Pohjolan Liikenne Ab. Oy Pohjolan Liikenne Ab:n ensimmäisenä hallituksen puheenjohtajana toimi kenraali Paavo Talvela. Ongelmia oli enemmän kuin odotettiin. Halkokuorma tuskin on matkalla Liinahamariin. 17 siviennin tarpeisiin oli tutkittu jo 1930-luvulla. KALUSTOPULAN KIROISSA Kaluston hankkiminen uudelle yhtiölle ei ollutkaan yksinkertainen tehtävä. Hankaluutta aiheutti sekin, että valtaosa Suomen autoista oli vielä tuolloin puolustuslaitoksen käytössä
Vuoden 1941 maaliskuussa, siis liki vuoden kuluttua liikenteen aloittamisesta, Rovaniemen ja Liinahamarin väliä liikennöi 656 yksityisautoa Pohjolan Liikenteen palkkalistoilla. Vaikka varauksetta yhdymme pääministerin lujaan uskoon, että yhtenäisinä ja päättäväisinä voimme luotsata maamme vaikeuksien läpi, ei kukaan voi olla sokea sille tosi asialle, että nämä vaikeudet ovat tavattoman suuria jopa jatkuvasta rauhantilasta nauttivalle Ruotsille. Ne tuotiin osina suurissa puulaatikoissa, ja koottiin Ruotsissa ilmavoimien uudenaikaisimmaksi aseeksi. Kuljetusten alkaessa tiedettiin hyvin, että Jäämerentien kunto on surkea. Joskus renkaista laskettiin ilmaa, että kuorma mahtui siltojen alta. Töissä oli vakituisesti 1400 miestä, ja pahimpina pyryilmoina ja kelirikkoaikana tietä kunnosti 4000 miestä ja 75 tiemestaria. Raskaat lastit, huono tie sekä alituinen kiire ja väsymys johtivat monta autoa ja kuljettajaa pahoihin haavereihin. 531 kilometriä vilkkaasti liikennöityä mutkaista, kapeaa ja jyrkkämäkistä tietä koulutti automiehistä ammattilaisia. Jäämerentie oli paikoin hädin tuskin viittä metriä leveä, ja suurin sallittu kuorman leveys oli määrätty 220 senttiin. Sittemmin laatikoiden yläkulmiin asennettiin alaspäin taipuvat suojalistat, jotka nostivat langat ylikorkean kuorman yli. Autojen ajaminenkaan ei kummoista herkkua ollut, kun lämmityslaitteista korkeintaan uneksittiin. Arviot ylitettiin moninkertaisesti. Liikenteessä oli enimmillään 401 ruotsalaisautoa. Räjäytettyjen siltojen tilalle oli kiireesti rakennettu ajokaistat, joiden välistä saattoi katsella kymmenien metrien syvyyteen rotkon pohjalle. Sitkeä työ tuotti lopulta tulosta. 18 tä palautuneet autot olivat siinä kunnossa, ettei niitä voinut ajatellakaan Petsamon vaativiin kuljetuksiin ilman perusteellista remonttia. Yhtiö hankki koko ajan myös omia autoja. Ruotsalainen Autotalous-lehti pohti tilannetta huhtikuussa 1940: ”Jo pikainen silmäys kartalle kertoo, millaisen muutoksen maamme taloudellinen ja maantietellinen asema on kertaheitolla kokenut Tanskan ja Norjan jouduttua osaksi suurvaltasotaa. Napapiirin pohjoispuolen arktiset olosuhteet olivat poikkeuksellisen kylmät. Kaikki länteen suuntautunut liikenne, jota – vaikkakin suurin vaikeuksin ja katkerin menetyksin – on ylläpidetty seitsemänä sotakuukautena, on nyt suljettu pois maamme huolto-ohjelmasta. toukokuuta 1940, jolloin Liinahamarin satamaan saapui 12 auton kolonna noutamaan Ruotsin ilmavoimien USA:sta tilaamia hävittäjiä. Kun Saksa keväällä 1940 miehitti Tanskan ja Norjan, sulkeutuivat myös Ruotsin kauppareitit länteen. Ruotsalais-liikennettä hoitamaan perustettiin Ab Transito Trafikniminen yhtiö. Kun jatkosota alkoi kesällä 1941, suomalaiset kiinnostuivat maassa vielä olevista ”ROVANIEMEN JA LIINAHAMARIN VÄLIÄ LIIKENNÖI 656 YKSITYISAUTOA POHJOLAN LIIKENTEEN PALKKALISTOILLA”. Helmikuussa 1941 Ruotsi sai Saksalta luvan avata reitin länteen Göteborgista, jolloin Petsamon reitti kävi tarpeettomaksi. Tien kantavuuteen nähden moninkertainen tonnimäärä pisti lujille sekä tien että ajokaluston, joten tietöihin tarvittiin runsaasti väkeä. Vuonna 1940 liikenteeseen saatiin noin 200 omaa autoa, ja maaliskuussa 1941 yhtiöllä oli enimmillään 1573 omaa autoa. Ennen talvisotaa oli arvioitu, että tien kantokyky riittäisi 400 tonnin kuljetukseen vuorokaudessa. Hävittäjien kuljetus ei ollut helppo operaatio. Ilmastolliset olosuhteet olivat ankarat. Tammikuussa yli 30 asteen pakkaset olivat tavallisia, ja yhtenä yönä pakkanen laski peräti 45,6 asteeseen. Näissä pakkasissa ja perin puutteellisissa oloissa autojen korjaaminen oli työtä, jota moni automies muisteli kuin pahinta painajaisunta. Kuukauden kuluttua toiminnan aloittamisesta yhtiöllä oli liikenteessä jo 230 yksityistä autoa. EUROOPAN PARAS AUTOKOULU Suotta ei Petsamon liikenteen sanottu olevan ”Euroopan paras autokoulu”. Kuljetuslaatikoiden leveys oli 365 senttiä, mistä aiheutui monenlaista hankaluutta. Yli puoli miljoonaa eli 521500 tonnia rahtia kuljetettiin reilun vuoden aikana Jäämerentiellä. Oman veronsa Petsamon liikenne vaati niin kalustolta kuin miehiltäkin. RUOTSALAISTEN HENKIREIKÄ Petsamosta tuli elintärkeä henkireikä myös ruotsalaisille. Seurauksena oli usein ajokin hajoaminen, eivätkä onnettomuudet olleet harvinaisia. Laatikoiden korkeuskin aiheutti oman riesansa, sillä monia puhelinja sähkölankoja katkesi autokolonnan matkatessa kohti Haaparantaa. Suursodan kolkutellessa ovella on Ruotsin talouselämää vastassa pahin ajateltavissa oleva vaihtoehto: vailla merentakaisia metsätaloustuotteiden ja muiden teollisuustuotteiden ostajia, ja ilman tuontia muulta kuin Itämeren alueelta.” HÄVITTÄJIÄ RUOTSILLE Ruotsalaiset aloittivat oman Petsamon-liikenteensä 26. Jyvät erottuivat akanoista, eikä kaikista ollut edes toiselle reissulle. SE TOIMI SITTENKIN Kaikista vaikeuksista huolimatta Petsamon liikenne kulki, ja ennakkoon uskomattomalta tuntunut määrä tavaraa siirtyi autokuljetuksena Rovaniemen ja Liinahamarin välillä. Vaikka tie tiedettiin kelvottomaksi, niin autot kuormattiin reippaasti yli kantavuuden. Keskimäärin kuljetettiin 1600 tonnia, ja huipussaan tien olisi pitänyt kestää yli 5000 tonnin kuljetuksen vuorokaudessa. Yli viidenkymmenen suomalaisen ja yhden ruotsalaisen kohdalla Jäämerentien ajourakka jäi kesken ja heidän viimeisekseen. AUTOT JA MIEHET LUJILLA Petsamon liikenteessä autoista ja miehistä otettiin irti kaikki
Maahan tuotiin kaikenlaista tavaraa: sotamateriaalia, autoja, lentokoneita, moottoreita, erikoismetalleja sekä polttoja voiteluaineita. KULJETUSSAVOTAN LOPPU Liikennöinti Liinahamarin sataman kautta loppui lähes kokonaan 14.6.1941, jolloin Englannin viranomaiset estivät suomalaisten laivojen kulun. Autot piti järjestää vartioiduiksi kolonniksi. Suomen ja Ruotsin kuljetushistoriassa Petsamon liikenteellä on kunniakas lukunsa. Niinpä 150 autoa, joista pääosa oli Volvoja ja Opeleita, takavarikoitiin Suomen armeijan käyttöön. Monet luopuivat autoistaan ihan mielellään, koska edessä olisi ollut polttoaineja rengaspula, sekä häkäpönttöasennukset. Kansanhuoltoministeriön jaettavaksi tuli 85 % tuonnista: viljaa, sokeria, kahvia, eläinja kasvirasvoja, puuvillaa, kumia ja saippuaa. Trafik-Nostalgiska Förlaget. Viikkoa myöhemmin sotatila Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi uudelleen, ja se oli lopullinen päätös Petsamon liikenteelle. VARKAAT KIINNOSTUIVAT Lastit olivat hyvinkin arvokkaita, ja ennen pitkää rikolliset kiinnostuivat helpoista hankkeista. Aseistetun poliisisaattueen vartioimana se kulki Liinahamarin satamaan. Moninkertaisista tarkistuksista huolimatta talvella 1941 kokonainen Chevroletkuorma-auto kahvilasteineen katosi jossakin Sodankylän kairoilla. • Ruotsin armeijan lentokonelaatikot olivat reilusti ylileveitä, joten tilaa kohtaamiselle oli vähän ja harvassa. Vientiin meni selluloosaa, paperia, vaneria ja puuhioketta. Turvallisuutta koetettiin parantaa ajamalla kolonnassa ja käyttämällä etuautoa, mutta silti sattui pahojakin onnettomuuksia. Vuoden aikana Liinahamariin saapui 222 ja sieltä lähti 217 alusta. Siitä ei nähty jälkeäkään, ei koskaan! Kallein kuljetus oli Suomen Pankin kultalähetys Amerikkaan velkojen maksuksi. Oy Pohjolan Liikenne Ab palkkasi 36 poliisia varasjahtiin, ja tie jaettiin 50 kilometrin pituisiin valvontaosiin. 19 ruotsalaisten autoista. Vaativa Jäämerentie, aikansa parhaat autot, niiden taitavat kuljettajat ja Liinahamarin alkeellinen satama tekivät suurvaltapolitiikan aiheuttamissa poikkeusoloissa mahdottoman mahdolliseksi, kun vaihtoehtoja ei ollut. Kun autot jyrräsivät hitaasti ylös tunturien jyrkkiä rinteitä, varkaat nousivat yön pimeydessä lavalle ja heittivät sokerija kahvisäkkejä kuormasta tien penkalle. Ruotsalaiset saivat autoistaan lautakunnan arvioimana aivan kunnollisen hinnan. PETSAMON LIIKENTEEN KULJETUKSET 1940 JA 1941 Vuosi 1940 Vienti Tuonti Tuonti Muut kulVienti Tuonti Yhteensä KHM KHM PV jetukset Ruotsalaisten tavaraa Pohjolan Liikenne 12.671 10.703 2.299 10.230 75 1.933 37.910 Yksityiset 69.924 51.205 15.269 24.485 452 10.816 172.151 Puolustusvoimat 6.096 3.641 4.124 628 19 14.508 Ruotsalaiset 16.093 13.929 2.105 1.901 34.029 Norjalaiset 6 149 233 6 395 Yhteensä tonnia 104.790 79.627 24.030 37.250 527 12.768 258.993 Vuosi 1941 Vienti Tuonti Tuonti Muut kulVienti Tuonti Yhteensä KHM KHM PV jetukset Ruotsalaisten tavaraa Pohjolan Liikenne 18.123 26.874 567 29.133 13 2.089 76.798 Yksityiset 57.752 59.849 1.034 17.075 6 5.097 140.813 Puolustusvoimat 11.114 10.347 63 764 22 623 22.933 Ruotsalaiset 14.473 6.575 201 714 21.963 Yhteensä tonnia 101.462 103.645 1.865 47.686 41 7.809 262.507 v. Jäljessä tulevan auton valojen piti ulottua edellä ajavan lastiin. 1940 104.790 79.627 24.030 37.250 527 12.768 258.993 Yhteensä tonnia 206.252 183.272 25.895 84.936 568 20.577 521.500 KHM= Kansanhuoltoministeriö PV= Puolustusvoimat. Toimenpide liittyi saksalaisten joukkojen saapumiseen Suomeen. Rikkoutuneesta autosta saatettiin viedä tavaraa keskellä päivää, tai kuljettajan torkahtaessa väsyneenä autonsa kopissa voitiin pyörät varastaa
Ajatus oli alun perin suuntautua puutavarakuljetuksiin, johon neliveto oli silloisissa oloissa sopivin. Jäähdyttäjän kenno muutettiin 8 senttiä paksummaksi, jonka vuoksi nokkamaski piti siirtää eteenpäin. kävelevä kaivinkone, jolla sorakuormat tehtiin. Muita omistajia ei autolla ole ollutkaan.. Olli Saarisen entisöimä Vanaja VKN 4300 vuodelta 1957 on aina kuulunut Tammelaan. Ensirekisteröinti on suoritettu 01.10.1957, huomautuksin ”auton kuormalava varustettu kaatolaitteella ja peltipohjalla”. Varustuksena oli joutsalainen vaijerikuormain, rekka tukinajoon ja rautarungolla oleva puoliperävaunu massatavaran ajoon. KATOKSESTA TAIVASALLE Muutaman vuoden kippiautovaiheen jälkeen auto oli tukin ja massatavaran ajossa enimmäkseen Tampereen pohjoispuolella. Maskin ja konepellin väliin tehtiin vastaavan mittainen jatkopala. Moottoria vaivasi tehonpuute ja lämmöt nousivat helposti liian korkeaksi. Autotehtaalla suurennettiin imuilman kanavaa ja samalla lisättiin toinen ilmanpuhdistin. TEKSTI JUHA HELIN, OLLI SAARINEN KUVAT OLLI SAARINEN Vuoden Mutteri -palkinto jaettiin tänä vuonna kevätkeikan yhteydessä maaliskuun lopulla. Auton ensimmäisinä omistajina oli Aarne ja Pentti Ryhtä, jotka ajoivat sillä puita vuoteen 1965 saakka. 20 VUODEN MUTTERIAUTO Veteraanikuorma-autoseura ry jakaa vuosittain Vuoden Mutteri -kiertopalkinnon edellisen vuoden parhaasta hyötyajoneuvon entisöinnistä. Pentti aikoi myöhemmin kunnostaa auton, mutta autoilijaelämä oli sen Olli Saarinen Tammelasta harrastaa veteraanikuorma-autoja sekä vetkuilua. Pentillä oli soranajoa varten ns. Nyt palkitun Vanajan ostivat syksyllä 1957 Aarne ja Pentti Ryhtä Tammelasta, Kallion kylästä. Vanaja poistettiin rekisteristä vuonna 1965 hyvin palvelleena ja teknisesti melko hyvässä kunnossa. Vuoden 2022 Mutteripalkinnon saaja on Olli Saarisen entisöimä Vanaja VKN 4300 vuodelta 1957. Omien sanojensa mukaan palkitseminen yllätti kuljettajana ja autoilijana toimineen, nykyisin lähes päätoimisesti museoajoneuvojen kanssa touhuavan Olli Saarisen Tammelasta. Auto on mallia VKN eli Vanaja Kuorma-auto Neliveto ja oman tyyppinsä sarjanumeroltaan ensimmäinen
Hytin alahelman pellit piti uusia kauttaaltaan parinkymmenen sentin matkalta. Hallitus voi ennen päätöksentekoa pyytää lausuntoa seuran vastaavalta museoajoneuvotarkastajalta. Rungon vahvikelaatat vaihdettiin kaikki uusiin.. Auto oli osiltaan melko täydellinen, vaikkakin erittäin huonossa kunnossa. Oviaukkojen koko pitää olla oikea ja korin korkeus rungosta määrittää, kuinka lokasuojat ja konepeitto osuvat kohdilleen. Harjoituskappaleita voi tehdä niin monta, että lopulta tulee oikeanmuotoinen ja -mittainen pulikka”, tuumaa Olli, jonka mukaan muoto on näistä kahdesta helpompi. Myös ajoneuvon erikoisuus ja harvinaisuus sekä päällirakenteet ja varusteet vaikuttavat palkitsemiseen. Auto oli päässyt huonoon kuntoon ollessaan 22 vuotta ulkosalla: hytin puuosat olivat lahonneet ja pellit olivat ruostuneet, vaihteisto ja jarrut olivat jumissa. Palkittavan ajoneuvon tulee olla rekisteröity museoajoneuvoksi. Takaseinä uusittiin kokonaan, koska sen sai tehtyä suorasta pellistä. Osien hankinta oli projektin aikana työlästä, mutta kummasti niitä lopulta löytyi. Vuoden Mutteri -palkinnon on alun perin ideoinut Arto Rantala ja se on jaettu ensi kerran vuonna 2010. Vanajan ohjaamon puuosat olivat lähes mujua katosta alaspäin eikä ruuveilla ollut enää pitoa ovien saranoiden kiinnityksessä. ”Onneksi katto oli ehjä ja kattokaaret olivat säästyneet. Kynnyspuiden ja takakehän mitoituksessa oli haastetta, koska mitoitus piti saada kohdilleen, eikä mistään välistä saanut kiintopisteitä. Vanajan alkutilanne entisöinnin alkutilanteessa oli aika lohduton. MILLÄ SEN MUTTERI PALKINNON SAA. Mitoituksen pitää osua kohdalleen, koska kaikki muu riippuu puukehikon oikeista mitoista. Naapurinsa Harri Lehtosen antaman vihjeen perusteella Olli osti auton kunnostettavaksi vuonna 2015. 21 verran kiivastahtista, ettei kunnostukselle löytynyt aikaa. Veteraanikuorma-autoseuran hallitus pyytää seuran jäsenluettelossa olevilta tarkastajilta esityksiä palkitsemisen arvoisista entisöinneistä. Vuoden Mutterilla palkittavaa arvioi taessa huomioidaan muun muassa ajoneuvon alkuperäisyys ja historiatietojen tallennus sekä entisöintityön laatu ja määrä. Sääntöjen mukaan palkittavan henkilön tulee olla auton omistaja ja Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsen. Lokasuojat olivat puhalluksen jälkeen pelkkää harsoa, joten Virran Juha taikoi uudet”, kertoo Olli projektin vaiheista. Parasta autossa oli moottori, johon vaihdettiin vain suuttimet ja uusi öljypohja. Auto oli säiliössä kuivassa ladossa, mutta sukupolven vaihtumisen seurauksena auto joutui taivasalle kosteaan paikkaan vuonna 1993. ”Siitä kiitos avuliaille alan harrastajille”, kiittelee Olli Saarinen. PUUTA JA PELTIÄ, KUMPAAKIN PUUTTUI Vaikeimmat entisöintikohteet olivat hytin puuosat yhdessä alipainetehostajan elvytyksen kanssa. Korroosio oli vienyt pintapellistäkin palasia pois. ”Koivua kyllä riittää
Olli Saarinen. VUODEN MUTTERI 2022 VANAJA VKN 4300 vuodelta 1957
PUUNAJOSTA SE MUISTETAAN Runko riisuttiin paljaaksi, vain niitatut korvat jäivät paikalleen. Vahvistuslatan ja runHytin alareunat ja takaseinä rakennettiin kokonaan uudestaan. PAINIA TEKNIIKAN PARISSA Alipainetehostimen toimintaa piti selvittää melko paljon. Ollin mukaan tätä ei kuitenkaan kannata kokeilla. Ensiksi tutkittiin venttiilin ohjurit ja sieltähän aiheuttaja löytyi: pari pakoventtiiliä oli jumissa. 5-vaihde piti kovaa meteliä ja ulinaa, joten koko laatikko laakeroitiin uudestaan. Hallintalaitteet ja mittarit olivat ulkoisesti ehjät, mutta huoltoa vailla. Uutta koivua tilalle ja peltiä päälle.. Vaihdelaatikon rattaat ja kannen siirtäjät olivat jumissa – yhtä puuta niin kuin sanonta kuuluu. 24 Oikean puolen etuja takalasi olivat pois sa, joten vesi oli aiheuttanut totaalisen tuhon rakenteissa. Mikäli uusia sylintereitä ei ole tarjolla, joudutaan sylintereitä hiomaan tai putkittamaan. Asioista perillä olleita henkilöitä ei enää tahtonut löytyä eikä korjaussarjaa enää saanut. Vaihdekeppi on tosi pitkä ja sitä pitkin vesi oli päässyt avonaisesta etuikkunasta laatikkoon, joka olikin täynnä vettä. Jopa poikamalliset suuntaviitat rupesivat heilumaan asiaankuuluvasti. Yksi nestejarrujen ongelma on, että nestesylintereiden pinnat syöpyvät, eikä uudetkaan kumit auta tilannetta. Koska moottori oli lattialla, otettiin pohja auki ja tutkittiin laakerit. Mittarikorjaamo Palanto Tampereelta puhdisti ja kehysti mittarit uudenveroisiksi. Alakerrassa näytti hyvältä, joten pohja laitettiin kiinni uusien tiivisteiden kera. Toimintaa tutkimalla ja muutamasta laitteesta osia yhdistämällä tehostin saatiin pelaamaan. Syöttöpumppu käytet tiin penkissä, suuttimet ja siirtopumppu piti uusia. Katkaisijat olivat hapettuneita ja jumissa. Ohjekirja sanoo, että jarrut toimivat, vaikka tehostin hajoaisi tai alipaine häviäisi. Tällaisesta aihiosta lähdettiin liikkeelle. Mutta WD ja elvytys auttoi niihinkin. Moottori oli aluksi jumissa, eikä lähtenyt pyörimään, vaikka pitkällä varrella kampiakselin päästä yritettiin pyörittää. Näiden töiden jälkeen kone pärähti nöyrästi käyntiin. Pihalla oli toinen vastaava varaosalaatikko, joka laitettiin paikalleen
Polttoainetankki jouduttiin tekemään uusiksi, koska vanhasta oli alaosa hävinnyt. 25 TEKNISET TIEDOT Vanaja VKN 4300, 4x4 • 2-akselinen, 4-vetoinen auto moottori AEC AV 470 (470 kuutiotuumaa, n. Runko ja jakolaatikko valmiina seuraavaan vaiheeseen. Työn valmistumisen takana on usein laaja joukko samoista asioista kiinnostuneita henkilöitä, joille kaikille kuuluu kiitos onnistuneesta lopputuloksesta. kopalkin laippojen väliin oli muodostunut melkoinen ruostekerros, jonka paksuus oli paikoin jopa 20 milliä. Sitten ruvettiin ihmettelemään, kuinka saadaan runkopalkin laipat oikeaan asentoon. Osa puuautovarustuksesta tuli auton mukana, vinssi on peräisin Kimmo Innalalta ja perävaunu sen sijaan on Lapaton Pekan valikoimasta. Aika teki tässä kohdin tehtävänsä; pari viikkoa huilattuaan U palkki oli jälleen oikeassa muodossa. •. Loppusuoralla palkinnon saajiksi oli ehdokkaina neljä laadukasta entisöintikohdetta, jotka kaikki edustivat raskaampaa hyötyajoneuvokalustoa. Nelivetoisena auto soveltui paremmin ajamaan suoraan kannolta sahalle tai tehtaalle. vaihde on ylivaihde • jakolaatikko ZF 500 • taka-akseli Timken yksinopeuk sinen • nestejarrut alipainetehostimella • ensirekisteröinti 14.5.1957, poistettu rekisteristä 14.5.1965 TASAINEN LOPPUSUORA Tilastojen valossa vuonna 2022 museotarkastettiin kaikkiaan 103 hyötyajoneuvoa, joista raskaiden kuorma-autojen osuus oli 30 autoa. Ferrexiä väliin ja uudet latat paikalleen. Tuomariston mukaan kaikki ehdokkaat olisivat ansainneet palkinnon lopputuloksen perusteella. Mainittakoon myös, että palkinto on mahdollista myöntää ainoastaan yhden kerran saman henkilön tekemälle entisöintityölle, vaikka harvoinhan kukaan entisöintiä aivan yksin tekee. Suurimman päivätyön auto teki puunajossa, joten siitä ja sen legendaarisesta omistajasta se paikallisesti muistetaan. Moottori ja vaihteisto ovat kunnostuksen jälkeen jälleen yhdessä. 7,7 litraa), 125 hv • yksilevyinen normaali kytkin • vaihdelaatikko suora Fuller, 5+1, 5. Ollin suuntaa antavan työaikakirjanpidon perusteella Vanajan parissa on kolmen vuoden aikana vietetty noin 8000 työtuntia. Lopulta arvioitaessa työn laatua, määrää, ajoneuvojen alkuperäisyyttä ja historiatietojen tallennusta sekä päällirakenteita ja varusteita saatiin palkittavasta aikaan yksituumainen päätös. ”Pääasiassa kahteen mieheen sitä tehtiin kuusi tuntia päivässä parisataa päivää vuodessa”, summaa Olli silmäillen samalla Mutterilla palkittua autoa. Autossa aluksi ollut kippilava vaihtui puunajovarustukseen muutaman vuoden käytön jälkeen. Seuran hallitus kävi palkittavasta ajoneuvosta pitkän keskustelun ja käytiinpä joitakin autoja katsomassa paikan päällä valinnan helpottamiseksi. Laatat leikattiin irti ja ruoste hakattiin pois. ”Halusin säilyttää auton sen historiaa ja paikallisuutta kunnioittaen, siksi se rakennettiin alkuperäisen oloiseksi, ovessa olevaa nimeä myöten”, kertoo Olli Saarinen palkitsemisen jälkeen
TEKSTI JA KUVAT ARI PERTTILÄ Helsingin Pitäjänmäessä toimivan, mutta maanlaajuista asiakaskuntaa palvelevan Vallilan Takomon toiminta alkoi vuonna 1945, kun Eelis ja Pauli Punkka perustivat hyötyautojen jousitöitä tarjoavan pajan Helsingin Vallilaan. VETKU ESITTELEE KANNATUSJÄSENIÄÄN Vallilan Takomon varastossa on laaja valikoima jousituksen osia uusiin ja vanhempiin hyötyautoihin – sekä pakettiettä kuorma-autoihin. ”Pääsääntöisesti 2000-luvun autojen osat löytyvät hyllystä, tätä vanhemmat ovat tilaustavaraa”, kertoo Teemu Punkka. ”Isoisäni ja hänen isänsä olivat varsin kaukonäköisiä, sillä heidän perustaman yrityksen liikeidea kantaa edelleen – myös lähes 80 vuotta myöhemmin”, kertoo perheyrityksen ruoriin vuonna 2008 astunut Teemu Punkka. Toki toimintaa on vuosikymmenten saatossa maustettu aikaa ja kysyntää vastaaviksi. Isän ja pojan perustama yritys laajensi tuotevalikoimaa uusien jousituotteiden valmistuksella jo seuraavalle vuosikymmenelle siirryttäessä. Vallilan Takomo Oy Helsingin Pitäjänmäessä on yksi viimeisiä perinteisiä jousitakomoja. Varastossa on laaja valikoima lehtijousien malleja myös menneiltä vuosikymmeniltä.. Sittemmin tuotevalikoimaa on laajennettu edelleen muun muassa omalla maahantuonnilla. Eelis ja Pauli tarjosivat jatkosodasta toipuvan Suomen autoilijoille lähinnä van hojen jousien korjaustoimia. PUNKAN PAJALLA TAOTAAN Eelis ja Pauli Punkka perustivat vuonna 1945 jousitakomon, joka palvelee jousitusasioissa edelleenkin
Punkan mukaan esimerkiksi museoikäisissä kuorma-autoissa yleiset trapetsijouset ovat useimmiten korjattavissa. ”MYÖS VANHEMPAA KUORMAAUTOKANTAA POIKKEAA MEILLÄ TYÖN ALLA LÄHES VIIKOITTAIN”. Samalla lehtija kierrejousivalikoimaa on laajennettu paraabelija ilmajousitukseen liittyvillä komponenteilla. • ”Valmistamme jousipakkojen U-pultteja mittojen mukaan, joten vanhaankin pakkaan saadaan uudet pultit helposti ja kustannustehokkaasti”, kertoo Teemu Punkka. ”Valmistusprosessi on varsin yksinkertainen; aluksi jousiteräksestä katkaistaan sopivat aihiot, jotka kuumennetaan ja karkaistaan vedellä sekä päästetään, eli annetaan jäähtyä hitaasti”, valottaa Punkka, jonka mukaan päästämisen myötä teräs saa tarvittavan kestävyyden ja sitkeyden. Ilmajousitussarjoja asennetaan varsinkin pikkubusseihin, matkailuajoneuvoihin sekä ambulansseihin”, valottaa Punkka. ”Jousituksella on merkittävä vaikutus myös matkustusmukavuuteen, vaikka kyseessä olisikin vanha ajoneuvo”, muistuttaa Punkka esitellessään Vallilan Takomon pajaa, missä korjataan ja tarvittaessa valmistetaan uusia lehtiä trapetsijousiin. Yksittäiset lehdet ovat korvattavissa uusilla – käytännössä rajoittavaksi tekijäksi nousee jousiteräksen saatavuus. ASIAKKAIDEN MUKAAN RÄÄTÄLÖITYJÄ RATKAISUJA Teemu Punkka kertoo, että perheyrityksen tuotevalikoima on vuosien saatossa laajentunut raskaista ajoneuvoista myös keveämpiin ajoneuvoihin. 27 ”Jousityöt olivat toiminnan alkuvuosina varsin yksinkertaisia; auto talliin, pakka irti ja pajaan”, kuvaa Teemu Punkka takomon ensimmäisiä vuosikymmeniä. JOUSTOA VETERAANIKALUSTOON Teemu Punkan mukaan veteraanija mobilisti-ikäisiä ajoneuvoja ja niiden omistajia palvellaan säännöllisesti. Punkan mukaan jousiteräksen valikoima on vuosien varrella kaventunut, mutta tähän asti kaikkiin tarpeisiin on löydetty aina ratkaisu. ”Ajoneuvojen kirjo on erittäin laaja; jenkkiautoharrastajat ovat iso asiakasryhmä, mutta myös vanhempaa kuorma-autokantaa poikkeaa meillä työn alla lähes viikoittain”, jatkaa Punkka, jonka mukaan ajoneuvoharrastajat ovat perinteikkäälle toimijalle tärkeä asiakasryhmä. Jousitukseen liittyvät korjaustyöt ovat edelleen merkittävässä asemassa, mutta isossa roolissa ovat myös uusiin autoihin tehtävät muutostyöt, joista Punkka nostaa esiin muun muassa pakettiautoihin tehtävät ilmajousitukset ja lisälehtisarjat sekä raskaiden ajoneuvojen vahvistetut jouset. Neljännen polven jousiasiantuntijan mukaan erilaisilla asiakkailla on aina erilaisia tarpeita ja laajan osaamiskirjon sekä leveän tuotevalikoiman avulla asiakkaan ajoneuvon jousitus saadaan räätälöityä aina tarpeiden ja toiveiden mukaiseksi. Tämän asiakaskunnan tarpeisiin vastattaessa tarvitaan lähtökohtaisesti pajaa ja taontaa. Vanhojen jousipakkojen korjaaminen on kustannustehokas vaihtoehto ajomukavuuden ja liikenneturvallisuuden lisäämiseksi. ”Lopuksi lehdet taotaan kylmänä haluttuun muotoon ja kasataan asennusvalmiiksi jousipakaksi. ”Ilmajousituksen ansiosta pakettiauton ajomukavuus yhdessä jousituksen ominaisuuksien kanssa saadaan aiempaa paremmalle tasolle. ”Paja on kuumana edelleen päivittäin, joskaan kaikki pihaan ajettavat työt eivät enää vaadi takomista tai pajassa käyntiä”, jatkaa Punkka. Jousitusominaisuuksien takaamiseksi on koko pakka aina käytävä läpi”, painottaa Punkka
Ensimmäisessä kokouksessa päätettiin pidättäytyä kaikista poliittisista ja ammattijärjestöllisistä kannanotoista. Tämän tuli ajaa kuljettajien etuja, parantaa laivoilla vallitsevia olosuhteita puolin ja toisin sekä lisätä kuljettajien ja alan arvostusta. Alkoi kokous, jossa päätettiin perustaa väliaikaisella nimellä Rahtarit-kerho. Kuudentoista aktiivisen kuljettajan joukko kokoontui aluksen kapteenin ja ravintolapäällikön suosiollisella avustuksella pitämään kokousta laivan kafeterian kabinettiin. Puheenjohtajaksi valittu Kimmo Puntti kopautti nuijan pöytään klo 14:00. Tuo muutaman alan pioneerin joukko on kasvanut tähän päivään mennessä noin 300 ammattikuljettajan porukaksi, Rahtarit perheeksi. 28 Finnhansan Kerhosta se alkoi RAHTARIT 50 VUOTTA TIELLÄ Rahtarit ry on viidessä vuosikymmenessä kasvanut muutaman hengen yhdistyksestä lähes 30 000 jäsenen järjestöksi, jonka tarkoitus on toimia yhdistävänä, kouluttavana, auttavana ja virkistävänä tahona kuljetusja logistiikka-aloilla toimiville. Tuskin tällä 16 henkilön porukalla oli kenelläkään aavistusta, mitä tulevaisuus toisi tullessaan. TEKSTI ANTTI KEKÄLÄINEN KUVAT ARI PERTTILÄ, MOBILIA 11.3.1973 m/s Finnhansa puski Itämerellä kohti Helsingin Sompasaarta, aamulla oli lähdetty Travemunden satamasta. Tuossa historiallisessa kokouksessa olivat mukana puheenjohtaja Kimmo Puntti Helsingistä sekä osallistujina: Toivo Leppiniemi Helsingistä, Aarne Nummila Turusta Näyttelyn vanhinta kalustoa edustavat Tampellan käytössä ollut Vanaja T6-69 vuodelta 1968 sekä Kai Sillankorvan Scania-Vabis L75 vuodelta 1963.
Lisäksi Suomen joukkue voitti kokomaiskilpailun. Yhdistys järjesti jäsenistölleen monenlaista koulutusta, esimerkiksi SPR:n ensiapukursseja pidettiin laivamatkoilla ja maissa. 1960-LUVUN ULKOMAANLIIKENNE MULLISTI Ennen perustavaa kokousta oli kuitenkin tehty paljon töitä ja käyty monia keskusteluja kuljettajien epäkohdista. Edellisen kerran kisat järjestettiin syksyllä 2022 Kroatiassa, mistä Rahtarit ry toi Suomelle maailmanmestaruuden kuorma-auto-, puoliperävaunuja täysperäsarjoissa. TIETOA – TAITOA – TURVALLISUUTTA Yhdistyksen toiminta lähti nopeasti käyntiin. 29 Reijo Kananen Helsingistä, Harri Piiroinen Joensuusta, Kalevi Hiltunen Honkavaarasta, Seppo Salminen Lahdesta, Eero Mikkola Mäntsälästä, Mauri Myrttinen Askolasta, Eero Ahola Kuhmoisista, Väinö Käki Turusta, Pentti Kärkkäinen Helsingistä, Allan Klimsin Karhulasta, Börje Björklöf Tammisaaresta, Terho Lammi Raisiosta ja sihteerinä Matti Itkonen Pälkäneeltä. Hyvin pian Rahtarit ry:n ansiosta saatiin parannusta kuljettajien majoituksiin laivoilla. Heti alusta asti muodostui motto; Tietoa, taitoa ja turvallisuutta. Viimein eräällä maaliskuisella kotimatkalla päätettiin pitää perustava kokous. Suurin syy oman kerhon perustamiseen oli se, että kuljettajat ja autoilijat kokivat, että majoitusja aikatauluolosuhteissa oli paljon parannettavaa. KULJETTAJAN PUOLELLA Rahtarit ry:n toiminta laajeni hyvin pian perustamisen jälkeen ympäri Suomea. Kimmo Puntti alkoikin kerätä kavereilta nimiä vallitsevien olosuhteiden muuttamiseksi ja mahdollisen kerhon perustamista varten. Harjavallassa Niinivirta Oy:n piha-alueella. Rahtarit puolestaan huolehtivat, että jäsenet käyttäytyivät hyvin ja esimerkillisesti. EnsimRahtarit ry:n maskottina toimiva Volvo F7 Miljö vuodelta 1983 on sekin ansaitusti mukana näyttelyssä.. Vauhtia keskusteluihin antoi, kun osa kuljettajista oli tutustunut ranskalaisten ammattikuljettajien vuonna 1934 perustamaan intressijärjestöön Routiers Franceen. Idea omasta kerhosta oli kuljettajien puheenaiheena varsin usein. Näissä nukkumisesta ei tullut mitään ja jopa henkilökohtainen omaisuuskin saattoi olla vaarassa, kun hyteissä saattoi olla ovena vain verho. säästöluokan hytteihin, jotka sijaitsivat autokannen alla potkuriakselin vieressä. Tämä ohjenuora onkin säilynyt läpi vuosikymmenien. Seuraavat SM-kilpailut pidetään 29.7. Nimiä kertyikin lyhyessä ajassa kolmisensataa. Laivayhtiöillä oli tapana majoittaa kuljettajat yleisesti ns. Tänä päivänä Rahtarit ry järjestää monenlaisia koulutuksia ja tapahtumia jäsenistölleen ympäri Suomea. Näistä yleisölle näkyvin lienee ajoaidon SM-kilpailut, joissa hyvin menestyneet muodostavat jouk kueen ja pääsevät kisaamaan maailmanmestaruudesta joka toinen vuosi järjestettäviin MM-kilpailuihin
1980-luvun kuljetuskalustoa edustavat Sisu M168 yhdessä SK-sarjan Mercedes-Benz 1729 kanssa.. Nykyisin lehti ilmestyy jäsenistölle 6 kertaa vuodessa ja onkin yhdistyksen tärkein tiedotuskanava. Kummien avulla Rahtarit tukevat lasten ja nuorten mielenterveystyötä. Veteraanikuorma-autoseura ry onnittelee Rahtarit ry:tä hienosta ja pitkäjänteisestä kuljettajien ja kuljetusalan hyväksi tekemästä ansiokkaasta työstä! Onnea! • TUHANSIA TÖITÄ, VALVOTTUJA ÖITÄ Kangasalan Mobiliassa maaliskuussa avautunut Tuhansia töitä, valvottuja öitä -näyttely esittelee Rahtarit ry:n toimintaa ammattikuljettajien hyväksi ja sitä, miten kuljettajien työ on vuosikymmenten kuluessa muuttunut. Jos haluat onnitella Rahtareita voit ottaa osaa keräykseen. Rahtarit juhlivat 50-vuotistaivalta monin tavoin. Vuonna 2023 yhdistyksellä on 22 osastoa, joissa 17:sta on aktiivista toimintaa. Mobilian näyttelyn ohella Rahtarit ry toimii juhlavuoden ajan Lastenklinikoiden Kummien pääyhteistyökumppanina. Osastot tekevät liikenneturvallisuustyötä ja järjestävät virkistystoimintaa muun muassa matkojen ja ulkoilutapahtumien merkeissä. Entisaikojen kaluston ohella esillä on huomattava määrä kuvamateriaalia erilaisista tapahtumista, kuten Karjaan Truckers Festivaleilta sekä ajotaitokisoista eri puolilta Eurooppaa. Entisaikojen kalustoa voi käydä silmäilemässä ja kuuntelemassa näyttelyssä, joka on avoinna 17.12.2023 saakka. Ensimmäinen Rahtarit-lehti näki päivänvalon syksyllä 1974. mäinen osasto perustettiin jo tammikuussa 1975 Lauttakylään. Rahtarit ry:n 50-vuotishistoriasta on tehty noin 300-sivuinen juhlakirja, jonka voi tilata Rahtarit ry:n Putiigista tai ostaa vaikkapa Vetkun kesäkeikalta. Olli Blomberg – Tuulia Hakala. 30 Artikkelin lähteenä on käytetty Rahtarit ry:n historiikkia, Rahtarit 50 vuotta tiellä. Liikenneturvallisuustyö on aina ollut yksi Rahtareiden toiminnan kulmakivistä, eikä tätä kulmaa ole unohdettu tässäkään näyttelyssä
Automiehiä on Siitosen suvussa ollut jo vuosikymmenien ajan. Jossain kohtaa Tuotteen kuljetukset saivat väistyä suoritealan vaihtuessa maa-aineskuljetuksiin. Mutta onneksi poikkeus vahvistaa säännön; entisessä Saaren kunnassa lähellä Parikkalaa asuvalla Markus Siitosella on lämmin side kotimaiseen Vanaja-kuorma-autotehtaaseen ja sen tuotantoon. Monelle nykypäivän automiehelle Vanaja on merkkinäkin perin outo, onhan valmistuksen päättymisestä vierähtänyt jo reilut viisi vuosikymmentä. Samalla Markus Vanajalla voidaan matkustaa myös häihin, koska Pertti Siitonen vaihtoi henkilöautonsa Vanajaan sopiviin renkaisiin. Liekö tarkoituksena ollut korostaa Vanajan laatua ja korkeampaa hankintahintaa Sisuun verrattuna. Side on vahva, vaikka Vanajat olivat jo kadonneet pääosin katukuvasta Markuksen ottaessa ensiaskeleitaan itäisessä Suomessa 1980-luvun alkupuolella. Vanajaan tuli sitten luvalla – tai ilman – kiivettyä ja mielikuvissa ajettua sorakuorma jos toinenkin. 31 VAARIN VANAJAN VANAVEDESSÄ ”Sisu joka kotiin, varakkaammille Vanaja”, sanoivat automiehet ennen. Mutta se tiedetään, että tämän päivän Vanaja-harrastajat eivät pelkällä paksulla lompakolla pärjää, vaikka toki se omalta osaltaan montaa asiaa helpottaa. Mutta harvassa ovat myös näiden aihioiden tietäjät sekä vanhan käsityötaidon omaavat osaajat. Henkilöauton myynti jäi kaihertamaan Pertin mieltä vuosiksi, ja hän hankki itselleen vastaavanlaisen Mercedes Benz 170S:n eläkepäivinä.. Markuksen vaari, Pertti Siitonen aloitti kuljetukset Savonlinnan Seudun Osuuskunta Tuotteelle 1950-luvun loppupuolella. TEKSTI JOHN PAJARINEN KUVAT MARKUS SIITONEN Hyvät Vanaja-aihiot alkavat olla harvassa 2020-luvun Suomessa. Mene ja tiedä. Hääreissu tehtiin koko perheen voimin, puskurin päällä istuvat Markuksen isä ja setä. Markuksen Vanaja-kiinnostus sai otsikon mukaisen ensikipinän vaarin Vanajan huilatessa hylättynä työuran jälkeen soramontulla. Ja tottakai, kuten kaikki vaarit, myös Markuksen vaari otti innokkaan pojan aina mahdollisuuksien mukaan apumieheksi soranajoon
Vetovastuu yritystoiminnasta ja sen jatkamisesta on nykyään Markuksella. Pylväät kuivatetaan ja sorvataan, jonka jälkeen ne kuljetetaan Haminaan laivattavaksi lähinnä Englantiin ja Irlantiin. Ajokoetta valvova insinööri kysyi, että onko ajokokelaalla saatavana sopivaa kalustoa näin lyhyellä varoitusajalla. Yrittäjäura alkoi osakkaana 1970-luvun puolenvälin jälkeen urakoimalla kalkin levitystä pelloille. Tähän Markus totesi, että jos tuo kadun reunaan pysäköity seitsemänakselinen sorakasettiyhdistelmä täyttää vaatimukset, niin sitten on. Nykyajan ajokorttivaatimusten suhteen joutuvat pojat kyllä käyttämään istumalihaksia isäänsä Markusta enemmän, sillä yhdistelmäkorttia hankkiessa 2000-luvun alkupuolella se kävi vielä vanhan tien malliin. Yrityksessä on sittemmin keskitytty lähes yksinomaan pylväiden ajoon puutavaraliike Pölösen lipun alla. Eikä kiinnostusta Vanajaan vähentänyt yhtään ne vanhemman ikäpolven automiesten jutut vanhoista Vanajan Autotehtaan tuotteista, joita nuori Markus kuunteli pää kallellaan taltioiden ne mielensä sopukoihin. Myöhemmin Kari tuli osakkaaksi yritykseen, jonka toiminta laajentui vuosien varrella muun muassa maa-aineskuljetuksiin sekä puutavaran ajoon Venäjältä. Kaksi tytärtä ovat olleet kuulemma hieman pidättyneempiä vielä tämän suhteen. Tutuksi ovat tulleet myös tienhoidolliset toimenpiteet. Tämä M-sarjan Sisu entisöitiin kesällä 2014 nuoruuden innolla nopealla aikataululla laadusta kuitenkaan tinkimättä. Kun vaadittava 21 vuoden ikäpaalu oli saavutettu, takana oli jo muutaman vuoden ajo neliakselisella vetäjällä. Markus saapui kirjallisiin kokeisiin tyhjällä sorakasettiyhdistelmällä, ja kun kirjalliset menivät onnellisesti läpi, kysyi Markus mahdollisuutta suorittaa myös ajokoe saman tien. Runko ja akselit jousipakkoineen on käyty läpi ja kaksivärisiin vanteisiin on pyöräytetty uudet renkaat.. Aiemmin pylväät laivattiin Puhoksella tai Savonlinnassa, mutta naapurin suljettua Saimaan kanavan on kuljetus hoidettu pääosin autoilla. Ehkä joskus tilanteen pakottamana oli Markus kokeillut myös kärryn kanssa ajamista. Mahtoiko koululäksyt painua mieleen yhtä tehokkaasti, sitä ei tämä tarina kerro. Ja mitäpä sitä tyhjänä ajaPiha-alueelta löytyy edelleen useita Vanaja-aihioita, joista muun muassa tämän vasemmanpuoleinen on palvellut koko ikänsä Siitosen perheessä. Ohjaamo on pellitetty ja paikoin uutta peltiä on laitettu runsaastikin. Myös yrityksen jatkuminen suvussa näyttää toistaiseksi hyvältä, ainakin jos mittarina käytetään Markuksen kolmen pojan innostusta raskaampaa kalustoa kohtaan. ISÄN JALANJÄLJILLÄ Myös Markuksen isä Kari Siitonen on pitkän linjan yrittäjä. Ja niin suoritettiin insinööriajo peruutuskokeineen mallikkaasti yhdellä kertaa. Markuksen Vanaja 690 -projekti on edennyt vuoroin nopeammin, vuoroin hitaammin. Poliisilaitokselta haettiin taskuun väliaikainen ajokortti. 32 sai oppia pyöräkuormaajien ja murskien käyttöön. Markuksen Vanaja 690:n entisöinnissä on päästy jo kasausvaiheeseen
Tosin kiertokangen alapään laakerit osoittautuivat myöhemmin toisen moottorityyppiin laakereiksi ja kone kaipaa edelleen muutamaa ehjää työntötankoa. Autoa rakennettiin viimeiset pari viikkoa ennen keikkaa oikein nuoruuden innolla lähes yötä päivää, ja tästä on nähtävillä seikkaperäinen kertomus Sisua. OMA VANAJA JO KOLMEKYMPPISENÄ Markus kiinnostui vanhaan rautaan jo varhaisella iällä. Suunnitelmissa on asentaa autoon ajanmukaiset vaihtolavalaitteet, jolloin Vanajan monikäyttöisyys harrasteajoneuvona paranee huomattavasti. Näitä tähänastisia tekovaiheita voi käydä ihailemassa verkossa osoitteessa Sisua.net haulla Vanaja 690 kymppipyörä. Mutta tekevät kädet kaipasivat haasteita, joten Vanaja vaihtoi sijaintia lännestä itään 2012. Hyvä kello kauas kuuluu, sanoo vanha sanonta ja se pitää paikkansa myös Parikkalassa. “Alkuperäinen ohjaamo on sellaisenaan tallin kulmassa mallina, kun tätä aletaan kasaamaan”, kertoo Markus. Kuvia katsellessa tulin miettineeksi, että taitaa uuden pellin ja teräksen osuus olla yli puolet ohjaamosta, kun se aikanaan nostetaan maalatun rungon päälle. Alustan valmistumisen jälkeen jatkui edellä mainittu moottorin kasaus. Oma mielenkiintoinen lukunsa kertoo varaosien hankinnasta. HARRASTEENA KÄDENTAIDOT – HAASTE ON MAHDOLLISUUS OPETELLA UUTTA Jo pikkupojasta asti ovat työkalut pysyneet ja totelleet Markuksen käsissä kiltisti annettuja käskyjä. Väliin on tullut myös muita projekteja, joten Vanaja odottelee aikaa ja tekeviä käsiä omassa pilttuussa. Verhoilun saloihin paneuduttiin omatoimisesti ja opiskelun tuloksena oli ammattilaislaadun veroinen työn jälki. Ja lähtihän se lopulta käyntiin – tasaisen kolkutuksen saattelemana. Kun verhoilua ei ollut aikaisemmin itse tullut tehtyä, käytiin hankintamatkalla Tampereella tuliaisena verhoilun ompeluun valmistettu ompelukone. Koulussa opeteltiin muut perustaidot, ammattikoulussa ammennettiin autonasentajan opit. 33 maan pelkkää ajokortin hankkimista varten, joten siltä istumalta lähdettiin hakemaan kalkkikuormaa. Pihalla odotti jo nimittäin seuraava projekti, oma kymppipyörä Vanaja, joka oli hankittu myynti-ilmoituksen innoittamana Varsinais-Suomesta. Kuin ihmeen kaupalla runko oli säilynyt kohtuullisessa kunnossa, joten kauan odotettu kasausvaihe pääsi alkamaan. Loppukesästä 2015 oli kuitenkin saavutettu jonkinlainen välietappi, kun renkaat asennettiin paikoilleen alustaan. Vetkun jäsenanomus laitettiin vireille vuonna 2008 nuoren miehen ollessa silloin 25-vuotias. Entisöinti alkoi purkuhommilla toukokuussa 2012. Vetkun keikoille on osallistuttu muun muassa 2012 Kiteen keikalle juoksijalegenda Lasse Virenin isän Ilmari Virenin entisellä 505 Vanajalla. Mutta sitä ennen joutuivat pihalla olevat varaosa-autot luovuttamaan siirtopumpun lisäksi pari muuta pientä osaa projekti-Vanajan hyväksi. Kaikki ottaa oman aikansa, varsinkin kun pyörittää kuljetusliikettä päivätyönään. •. Ja sen kippauksen jälkeen olikin sitten lähtö itärajan yli pöllikuormaa hakemaan. Tällä sapluunalla ei nykypäivänä taitaisi saada edes mopoauton ajokorttia. Yksittäinen puhelinsoitto Lontoon bussivarikolle johdatti Pandoran lippaan jäljille. Varikon korjaamopäällikkö kysyi, mitä osia Markus mahdollisesti tarvitsi, ja kun lista oli käyty läpi, totesi korjaamopäällikkö kaikkien osien löytyvän heidän varaosahyllystään. Vaikka luulisi, että eräässä saarivaltakunnassa valmistettuun moottoriin saisi uustuotantona varaosia, näin ei ole. Tässä projektissa ajan hammas oli kyllä löytänyt purtavaa, ja moni ostajaehdokas oli varmaan käynyt hämmästelemässä Vanajan vaatimaa työmäärää. Suurella mielenkiinnolla odotamme jatkokertomusta tälle hienolle tarinalle. Ensin kaivettiin sivupeltien suojista kone esiin ja kokeiltiin konetta käymään. Alkuperäinen ohjaamo sai väistyä, ja pihalta kannettiin sisään samanmoinen, mutta tätäkin huonommassa kunnossa oleva yksilö. net -sivustolla. Loppukesän ja syksyn 2013 aikana sai runko, takasilta, jousipakat sekä jarruosat osakseen hiekkapuhallusta ja maalikerroksen. Vanteet saivat luonnollisesti kaksivärimaalauksen ja ympärilleen uudet kumit. Markus sai varaosakyselyn kautta vinkin, että Lontoon vanhoissa kaksikerrosbusseissa on käytetty samaa moottorimallia. Ja se, mitä ei ole ennen tehty, on joko itse opeteltu tai kysytty ensin kokeneemmilta neuvoa – ja sitten itse tehty. Siitähän ei lehtijuttumme päähenkilö masentunut, vaan purki moottorin, peruskorjasi sen ja kasasi moottorin kolmesta eri voimanlähteestä otetuista osista. Myyjänä oli vetkulaisten hyvin tuntema C-J Blomqvist, eli tuttavallisemmin Calle. Vallilan Takomon korjaamat jousipakat löysivät paikkansa, samoin uudet jarrukellot. Pari vuotta myöhemmin Markus osallistui napapiirin keikalle, jonne lähdettiin legendaarisella niittikoppi-Sisulla. Mutta napapiirin keikalle siis päästiin ja tuliaisena oli nuorimman kuljettajan palkinto. Vaikka niittikoppi saatiinkin valmiiksi lähes ennätysajassa, ei tekevä kaveri kauan malta olla tallista pois. Varastosta löytyi muun muassa asbestitiivisteet, laakerit ja männänrenkaat. HITAASTI KIIRUHTAEN Varaosia ja moottorikoneistamon töiden valmistumista odotellessa eteni projekti rungon ja ohjaamon pohjatöiden muodossa. Tämän Sisun kunnostus aloitettiin vasta 2014 keväällä. Markuksen osaavien käsien kautta on valmistunut kyläläisille muutama traktori ja viimeisimpänä ”asiakastyönä” Triumph TR6 porvoolaiselle harrastajalle. Ja osathan olivat tarpeettomia bussiyhtiölle, koska kyseistä moottorimallia ei ole enää käytössä nykyisissä kaksikerrosbusseissa. KANSAINVÄLISTÄ VARAOSAKAUPPAA Haastetta riitti heti alkumetreiltä asti, kuten oheisista kuvista näkyy. Hyvänä esimerkkinä tästä on tullut eteen Vanajan istuimien verhoilun uusiminen. Syykin löytyi; yksi sylinteri oli leikannut kiinni ja pari työntötankoa oli vääntynyt
Autoilijajärjestö sai painostettua päättäjiä niin, että autonsa sotatoimiin menettäneet autoilijat huomioitiin ostolupien jaossa omana ryhmänä. 34 Katsaus 1940-lukuun KUORMA-AUTOKANNAN TOIPUMISEN VUODET Vain tilastonumeroita tuijottamalla saa perusteellisen väärän käsityksen Suomen kuormaautotilanteesta vuonna 1945, kohta sotatoimien päättymisen jälkeen. Kuorma-autoilussa elettiin vaikeita toipumisvuosia 1940-luvun loppuun saakka. OJASEN ARKISTO Armeijalta omistajilleen palautetut autot olivat huonossa tai hyvin huonossa kunnossa tai täysin romuja. Taustalla näkyy White Half Track -puolitelavaunuja, joita muutettiin Vanaja White -kuorma-autoiksi, mikä omalta osaltaan edisti autokannan toipumista.. TEKSTI OLLI J. Todellisuudessa liikennekelpoisista kuormureista oli huutava pula. OJANEN KUVAT MUSEOVIRASTO, OLLI J. Viimeiset Sisut luovutettiin tilaajille vuonna 1948, kun Yhteissisu Oy:n autonvalmistusta jatkamaan perustettiin Vanajan Autotehdas Oy. Uusi tehdas rakennettiin Hämeeseen Vanajan kuntaan, mutta armeijalle tilattuja autoja ei juurikaan ehditty valmistaa, koska rauhan tultua autopula hellitti. Autoja oli rekisterissä melkein saman verran kuin ennen maailmansotaa ja lisäksi armeijan kirjoissa oli runsaasti kuormureita. Palautetuista kuorma-autoista reilu 700 oli sellaisia, että niiden liikennekelpoisuus arviointiin korkeintaan 30-prosenttiseksi. Vuonna 1943 perustettiin Suomen armeijan autopulaa helpottamaan Yhteissisu Oy, joka sai oikeudet valmistaa Sisu S-22 -autoja
Kuorma-autoja korjattiin käyttökelpoisiksi lähes teollisesti. Amerikasta tuotua vuoden 1949 Chevrolet 6100 kuorma-auton alustaa siirretään nosturilla laivasta laiturille. AUTOJEN TUONTI ALKOI Aivan vuoden 1945 lopulla saatiin hyviä uutisia. Nämä autot saivat uuden valmistajakilvenkin. Liikenneviranomaiset antoivat poikkeusmääräyksiä, jotta talven 1945–46 lämmitykset jotenkin onnistuisivat Myös liikenne oli edelleen luvanvaraista. Porin ympäristön meijerin autokantaa vastaanottolaiturilla vuonna 1949. Myös autojen tuonti pääsi alkuun. Fordin tehdas Helsingissä sarjakorjasi omaa merkkiään, ja Nikolajeff Oy Chevroleteja, Sotavuosina tuotuja Citroënejä korjasivat Valtion Lentokonetehdas Tampereella ja ARE Oy:n korjaamo Jyväskylässä. Liukkaat puut piti sitoa hyvin, ettei aikaa olisi kulunut hukkaan uudessa lastauksessa. Viranomaisilta erityisestä anomuksesta saatavien lupien varassa oli myös autotarvikkeiden ja osien kauppa. Tuonnin viimein alettua Chevrolet pysytteli pitkään autotilastojen kärkipaikoilla. Etualalla kuormaa puretaan Fordson Thames 7V:n lavalta. Chevrolet 131 paperipuun ajossa vuonna 1945. Ensimmäinen lasti autonrenkaita ja renkaiden valmistusmate riaaleja saatiin maahan. Sarjakorjaukseksi kutsutussa menettelyssä auto purettiin, vaurioi tuneet osat korjattiin tai vaihdettiin uusiin tai ainakin kunnostettuihin. Sotilashallinnon liikennepiirien sijasta ajoneuvojen käyttölupia hallinnoivat nyt Kansanhuoltoministeriön liikennepiirit. Dodgen tehtaalla Englannissa valmistettu Dodge 100 KEW ei ollut tilastoissa kovin korkealla, kun tuontimarkkinat vuonna 1945 avautuivat. Voiteluaineet olivat tervaöljyisiä korvikkeita. Ensimmäiset tehdasuuKun autokanta vähitellen toipui ja liikenne vilkastui, tarvittiin parempia teitä. Helsinginkadun asfaltointi oli vuonna 1947 paljolti lapiotyötä. Uutisotsikoihin rengaspula pääsi usein, erityisesti pääkaupungin ja muiden asutuskeskusten polttopuuhuollon ollessa uhattuna käyttökelpoisen kuljetuskaluston puutteen vuoksi. Kuorma-autoissa käytettiin puukaasuttimia, joten polttoainetilanne oli kohtalainen. Ne antoivat lausuntonsa myös ostoluvista. Pahinta oli pula renkaista. Porissa, kuten muuallakin, raakamaito kulki vielä pitkään kappaletavarana eli maitotonkkina.. 35 Kaikki autokauppa oli luvanvaraista. Propsit tehtiin käsin, kuorittiin metsässä puhtaaksi tai puolipuhtaaksi ja lastattiin käsin. Myöhemmin lähes sama auto oli Ford Thamesina hyvin yleinen Suomessa niin puolustusvoimilla kuin autoilijoillakin
Keväällä 1946 autoteknikkojen ja autokorjaamojen liitot järjestivät autoalan teollisuuden näyttelyn. Huonokuntoisen autokantamme ylläpitoon osallistui tuolloin 800 korjaamoa ja noin 10 000 työntekijää. Rekisterissä autoja oli enemmän, kuorma-autoja 20 711 ja pakettiautoja 1508. Sitten alkoi käytettyjen erityyppisten Fordien tulo ja lopulta uusien Ford Thamesien tuonti. Joulukuun 1. Siihen mennessä oli ehditty ostaa 6245 autoa, jotka läheskään kaikki eivät olleet saapuneet Jaetuista kuorma-autoista suurin ryhmä oli GMC:n 520 kappaletta, ja seuraavina Ford Thamesin 165 ja Amerikan Fordin 152 sekä Citroënin 150 autoa. Näyttelyssä oli esillä kahdeksantonninen ja 90-hevosvoimainen S-22, jota oli valmistettu jo Sisun uudella Karjaan tehtaalla. GM:n Tukholman tehtaalta puulaatikoissa osina tuodut autot koottiin Nikolajeffin korjaamossa Helsingissä. Amerikkalaisia Fordeja oli runsaat 7000, Chevroleteja vähän yli 4000, Volvoja 1190 ja englantilaisia Fordeja sekä Citroëneja lähes tuhat. Neuvostoliiton teollisuutta esitelleessä näyttelyssä 1946 oli esillä myös ZISkuorma-auto. Ford-yhtymä oli myöntänyt Suomelle luottoja niin, että maahan saatiin Englannista ensimmäinen erä ilmapuolustuksen käytössä olleita kymmenpyöräisiä Ford Sussex autoja. det autot olivat uutuuksia siksikin, että ne olivat meillä kuorma-autoina lähes tuntematonta Austin-merkkiä. Kuormaja linja-autojen rengastilanne parani 1947 aikana huomattavasti. Opeleita oli vajaat 800 ja Sisuja oli 497 kappaletta. Myös Austinia, Fargoa, Federalia ja Studebakera odoteltiin yhteensä melkein kolmea sataa. Syksyllä saatiin maahan uusia Chevroleteja. Vaikuttavinta näyttelyssä oli kuitenkin laaja tarvikeja varaosatuottajien sekä korjaamovarustuksen esittely. Odotuslistalla suurimmat ryhmät olivat Ford Sussexit ja Chevroletit. Kansanhuoltoministeriön Liikennejaoston kokoama tilasto kertoo, että toukokuun puoliväliin 1946 mennessä oli yhteensä 2060 kuorma-autoa ja jeepiä jaettu tai varattu. Esimerkiksi Mikkelin läänissä katsastusviranomainen totesi kuorma-autotilanteen olevan aika hyvän, Varmana merkkinä talouselämän elpymisestä alkoivat autonäyttelyt ja erilaiset mainoskulkueet. S-22:n tuotanto siis siirtyi Yhteissisun myötä Karjaalta Vanajaan. Suomessa kuorma-autoja valmisti vain sota-autotarpeen paineessa vuonna 1943 perustettu Yhteissisu Oy, joka oli juuri saanut tuotannon alkuun Vanajan tehtaalla. Toppilan Mallasjuomatehtaan Dodge oli hyvin esillä Oulun joulukulkueessa 1940-luvun lopulla.. Kiittelevää huomiota sille osoitti lähinnä SKP:n sanomalehti, mutta kyllä itäautotkin ajan mittaan markkinaosuutensa ottivat. Perävaunuilla ja vararenkaillakin varustetut Austinit sijoitettiin oitis puutavaran ajoon. Toukokuussa saatiin jakeluun suuri erä ja syksyllä oli toinen erä luvassa. päivänä 1946 liikenteessä oli luvallisesti 19 602 kuorma-autoa, joista eurooppalaisia merkkejä edusti 3 855 kuormuria
Koko maassahan oli tuolloin noin 4500 kuormuria enemmän kuin ennen sotia. Katsastusmiesten haastatteluissa tuli esille, että kuorma-autojen moottoriteho oli nyt keskimäärin 79 hv, kun se ennen sotaa oli ollut 66 hv. Valtion Rautatiet tarjosi yhdessä huutokaupassa 23 kuormuria. Vuoden 1949 lopulla määrä ehti nousta melkein 32 000:een. Autoilijajärjestön mukaan kaupungissa oli noin 400 kuormaautoa liikaa. Niin kuin ennen sotiakin, ylivoimaisesti yleisin merkki oli Ford, kakkosena Chevrolet ja kolmosena Volvo. Osa niistä alustoista varusteltiin sitten maitotonkkien keruuseen sopiviksi kuorma-autoiksi. ja Tatra. Vuoden -39 tilastossa tuntemattomia, mutta nyt parinkymmenen yleisimmän joukossa olivat Austin, Borgward, M.A.N. HELSINGISSÄ LIIKAA AUTOJA Syksyllä 1947 lehdissä oli otsikoita liian suuresta kuorma-autojen määrästä Helsingissä. Uusien autojen kantavuus oli ainakin tonnin verran suurempi kuin ennen. Esimerkiksi Jyväskylässä sanottiin jonkin verran kalustoa jääneen katsastamatta puuttuvia osia odoteltaessa. Ford ykkösenä ja Chevrolet kakkosena olivat kuten ennen, mutta kolmanneksi oli päässyt Citroën, joka ei ennen sotaa ollut lainkaan tilastossa eriteltyjen merkkien joukossa. Uusiutumaan alkanut autokanta poikkesi tuntuvasti edeltäjistään. Kuorma-autoista maksetut hinnat olivat jo laskusuunnassa. Liikenteessä olevien kuormureiden merkkijakautuma vuoden 1947 päättyessä näytti vain osittain tutulta. Ammattimaiseen liikenteeseen oli säädetty 1200 kuormurin kiintiö, mutta vanhoja lupia ei otettu pois. Nämä erottuivat selvästi muusta merkkikirjavuudesta. 37 ja kaikkien kuormureiden olevan jo bensiinikäyttöisiä. General Motorsin 1948 myöntämällä luotolla tuotiin uusia Chevrolet-autoja, mutta vain linjurin alustoja ja henkilöautoja. Valtion laitokset olivat saaneet parissa vuodessa kalustoaan uusituksi. Ennenkin listalla olleet G.M.C. 1950-LUKU TOI HELPOTUSTA Kun 1940-luku vaihtui uuteen vuosikymmeneen, rekisterissä oli vähän yli 30 000 kuorma-autoa. Esimerkiksi armeijan kalustomyynnissä kesällä korjauskelpoisesta maksettiin keskimäärin 100 000 ja ajokuntoisesta 200 000 markkaa. Vapo myi yhdessä huutokaupassa 25 vuoden 1940 Fordia. Kuorma-autokannan ahdinko oli onneksi helpottumassa juuri, kun oman maan jälleenrakennus pääsi oikeasti alkamaan. Uudempien, eli 1945 ja sitä uudempien autojen lista oli erilainen: Ford 4027, Chev rolet 1369, Austin 1083, Bedford 457, GMC 291, Sisu 249, Fargo 216, Volvo 197, Citroen 177. Hämeen liikennepiirin mukaan melkein kaikki autot olivat jo bensiinikäyttöisiä. • Polttoaineiden kuljetustarve kasvoi samassa suhteessa kuin autokanta. Austin kuorma-autoja oli luvassa myös 1948, ja ilmoituksissa kehotettiin tekemään varaukset ajoissa. Liioista autoista valiteltiin muillakin paikkakunnilla. Keväällä saatiin uusia Volvojakin maahan 50 kappaletta. Lahden piirissä todettiin kuormurien rengastilanteen olevan lähes tyydyttävä. Tarvikepulasta kärsittiin edelleen. Noin puolet autoista oli valmistettu jo edellisellä vuosikymmenellä. Niinpä vuonna 1948 TVH julkaisi luettelon kalustohuutokaupoista, joissa oli tarjolla yhteensä 136 kuorma-autoa. Maaseudulla oli tuolloin pari tuhatta kuormuria enemmän kuin kaupungeissa. ja Opel olivat nousseet reippaasti sijoille 5–6. Nobel Standardin täysperävaunullinen White ottaa kuormaa Vaasan terminaalilla vuonna 1947.. Muun merkkisiä oli yhteensä 632 autoa
LAHDEN NOSTALGIA VIIKONLOPPU. Toimitusjohtaja Oskari Hentilä keVuoden 2023 Retro Trucks Lahes keräsi Originator Oy:n piha-alueelle 140 näyttelyautoa ja 5500 niistä kiinnostunutta vierasta. Maailmanlaajuinen kulkutauti laittoi näyttelyhommat hyllylle muutaman vuoden ajaksi, mutta nyt keväällä 2023 oli aika tuoda tapahtuma jälleen suuren yleisön pariin. Tapahtuma oli edellisvuosien tavoin kaikille maksuton. Siinä retrorekkatapahtuman pääraaka-aineet, joita maustamalla saadaan onnistunut kevättapahtuma. Retro Trucks Lahes 2023 RETROREKKOJA SILMÄILEMÄSSÄ Retrorekkaja veteraanikuorma-autoharrastajien oma tapahtuma – Retro Trucks Lahes teki paluun ja ajoi suoraan suuren yleisön sydämiin. TEKSTI ARI PERTTILÄ KUVAT ARI PERTTILÄ JA WALTTERI POHJAMO Veteraanija nostalgiakalustoa, ruokaa ja juomaa, ruosteista ja raskasta rautaa tarjoava rompetori sekä pomppulinna lapsille. Järjestelyt polkaistiin vauhtiin syksyllä 2022 Originatorin syyskarkeloiden yhteydessä. Lajissaan ensimmäinen retrorekkanäyttely järjestettiin Hollolan Kukonkoivussa vuonna 2014 ja retrokansa kokoontuikin tähän keväiseen tapahtumaan sankoin joukoin usean vuoden ajan
Tapahtuman juontajana toimi Helena Riihitupa, joka jututtaa tässä Scaniallaan Helsingistä paikalle saapunutta Tapio Oksasta (vas.) sekä Jämsästä Vanajaa ulkoiluttamaan lähtenyttä Jorma Varosta. Olipa myynnissä yksi Bedford-aihiokin. ”NÄYTTELYSSÄ OLI ESILLÄ HUOMATTAVA MÄÄRÄ AIEMMIN NÄKEMÄTTÖMIÄ VETERAANIAUTOJA, JOIDEN ENTISÖINNIN JA VIIMEISTELYN TASO OLI TODELLA KORKEA”. Ilma oli varsin viileä, mutta tunnelma lämmin ja silloin kupillinen kahvia kera höyryävän grillimakkaran tekee tunnelman mukavaksi. 39 räsi pesuainekanisterien ääreen sopivan talkooporukan todeten, että tässähän meillä on retronäyttelyn järjestelytoimikunnan ensimmäinen kokous. Samassa yhteydessä päätettiin järjestää näyttely Originatorin piha-alueella toukokuun alussa. • Retrorekkatapahtumaan kuuluu myös rompetori, missä myydään yksinomaan raskasta rautaa. Päivän aikana kentälle saapui reilut 140 autoa, mikä on komea määrä. Mukava ja rento tarinointi liittyy olennaisena osana tapahtuman sisältöön. Yleisön pysäköinti oli järjestetty Alfaroc Oy:n terminaalin piha-alueelle, mistä yleisö siirrettiin Reissu Ruotin linja-autokalustolla näyttelyalueelle. Tuommoinen lumirikas talvi tuntuu ole van hiukan lyhyt tapahtuman järjestelyä varten, mutta niin vain vapun jälkeisenä lauantaiaamuna alkoi Originatorin piha-alueelle lipua toinen toistaan hienompia veteraanija retrorekkoja. Kaukaisimmat osallistujat saapuivat paikalle Kainuusta ja Pohjanmaalta saakka, mikä omalta osaltaan kertoo luottamuksesta tapahtumaa kohtaan. Nämä kaksi bussia ajoivat alueiden välillä reilut 70 kuormaa retrokalustosta kiinnostunutta yleisöä. Myös yleisö löysi uuteen paikkaan siirtyneen maksuttoman tapahtuman, sillä järjestäjien tekemän varovaisen arvion mukaan paikalle saapui noin 5500 näyttelyvierasta. Tällä kertaa myyjiä saapui paikalle liki parisenkymmentä ja tarjolla oli monenlaista myytävää hyötyautoihin. ”Näyttelyssä oli esillä huomattava määrä aiemmin näkemättömiä veteraaniautoja, joiden entisöinnin ja viimeistelyn taso oli todella korkea. Mutta oli ilahduttavaa nähdä myös iso joukko meille vieraita retroautoja, niitä huomisen museoautoja”, kertoivat näyttelyn aktiivit autorivistöjä ihaillessaan
Messukeskuksen suojiin oli tänäkin vuonna ajettu yli 400 menopeliä menneiltä vuosilta. Sisu SH-4 vuodelta 1935 taasen kertoo, kuinka auton käyttötehtävät saattavat vuosikymmenten aikana muuttua useaankin kertaan. Kontio-Sisu vuodelta 1973 taasen toimii esimerkkinä kotimaisesta kuorma-autotuotannosta.. TEKSTI JA KUVAT ARI PERTTILÄ Lahden messukeskuksessa vuosittain järjestettävä Classic Motorshow toimii eräänlaisena avajaistapahtumana ajoneuvoharrastajien parissa. Republic 20 vuodelta 1920 on yksi maamme vanhimpia tallessa olevia hyötyautoja. Teemaosastolla esiteltiin coupé-mallin kalustoa, mutta toki tilaa saivat myös muun muassa vuosien 1932 ja 1963 välillä järjestetyt Eläintarhanajot sekä menestyksekäs RR-kuljettaja Jarno Saarinen yhdessä lukuisten merkkija harrastekerhojen kanssa. Keveämpien harrasteajokkien lomasta löytyi ilahduttavissa määrin myös raskaampaa kalustoa. Osaston vetonaulaksi oli ajettu Carl-Johan Blomqvistin Scania-Vabis LBS76, joka viikonlopun aikana tallentui tuhansille ja taas tuhansille muistikorteille. Classic Motorshow 2023 NOSTALGIANÄLKÄISILLE Vapun jälkeisenä viikonloppuna Lahdessa järjestettiin myös harrastajien joukossa paikkansa vakiinnuttanut Classic Motorshow. LAHDEN NOSTALGIA VIIKONLOPPU Vetkun osastolle oli tuotu esille seuran koko kalusto. • Rahtarit ry oli myös mu kana juhlistamassa 50-vuotista historiaansa
A. YR-Kuljetus Oy PIRKKALA Vetku suosittelee näiden yritysten palveluksia!. Mäki-Tuuri Oy TUURI Maanrakennus P.Örn Oy HYVINKÄÄ Maansiirtoliike Jouko Virtanen Ky PUKKILA Mesi-Auto Oy KANGASALA Mil-Safarit Oy PORNAINEN MR. Löfgren Ky PORNAINEN Kahvila-Ravintola Hiekkahentunen OJAKKALA Kaivolan Kuljetus Oy LAHTI KA-Rengas Oy KOSKI TL Kauppilan Autohajottamo Oy ILVESJOKI Kiitosimeon Oy RAJAMÄKI Kivinummen Kuljetus Oy OITTI Korsu Oy RAAHE Kuljetus A. Kaajaluoma Oy HYVINKÄÄ Kuljetusliike Harri Vepsä Ky RIIHIMÄKI Kuljetusliike Kari Isotalo Oy VAMPULA Kuljetusliike Kari Polvela Oy TAMPERE Kuljetusliike Kauko Koskinen Ky HINNERJOKI Kuljetusliike M & M Tolvanen Oy LIETO Kuljetusliike Matti Rautalin Ky NOKIA Kuljetusliike OT-Kiito Oy SIURO Kuljetusliike Pironetti Oy IISALMI Kuljetusliike Taipale Oy JYVÄSKYLÄ Kuljetusliike Wickström Oy PELLOSNIEMI Kuljetus-Vainikka Oy SAVITAIPALE Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy HUITTINEN Käyttöauto Oy Trucks and Buses SEINÄJOKI Lahden Autolasikeskus LAHTI Lahma-Trans Oy URJALA Lamminsivu Oy YLÖJÄRVI Lumikko Technologies Oy SEINÄJOKI M. 41 Veteraanikuorma-autoseuran KANNATUSJÄSENYRITYKSET 2023 Aaltokuljetus MA Ky MARTTILA ADR-Koulutus Timo Kallionpää Oy HUITTINEN Ahtialan VPK ry LAHTI Aitoon VPK AITOO Ajolinja-lehti HELSINKI Ajuriliike Antti Automies Oy JUANKOSKI Antin-Auto Oy SEINÄJOKI Arcazo Oy TUUSULA Arikas LTD Oy TUUSULA Autoilija Risto Uotinen LIETO Bold Moves Oy RIIHIMÄKI BPW Kraatz Oy ESPOO Cargotec Finland Oy Hiab HELSINKI Eero Mikkola Oy MÄNTSÄLÄ Eerola-Yhtiöt Oy ESPOO Elg-yhtiöt Oy NURMIJÄRVI FennoSteel Oy PARKANO Finn-Elox Oy LEMPÄÄLÄ Heavy-Sepät Oy TAMPERE Heikolan Kuljetus Oy TAIVASSALO Hettula Oy KITTILÄ HF-Autohuolto Oy RIIHIMÄKI IKH Isojoen Konehalli Oy KAUHAJOKI Ilpo Salomaa Oy SEINÄJOKI Iveco Finland Oy ESPOO JE-Trans Oy HAUSJÄRVI JYKI Oy LÄNGELMÄKI Jyrki Vertanen Oy KORIA Jämsänkosken VPK JÄMSÄNKOSKI K. Järvimäki Oy TUUSULA Kuljetus Auvinen Oy HELSINKI Kuljetus ja Maanrakennus Katupojat Oy HELSINKI Kuljetus Janne Ruponen Oy HYVINKÄÄ Kuljetus Laaksonen Oy HÄMEENKYRÖ Kuljetus M Vainio Oy LIETO Kuljetus O.J.Nieminen Oy LAHTI Kuljetus Sundell Oy LOHJA Kuljetus ja Nosto Timo Alastalo HIKIÄ Kuljetus Tomi Mattila Oy SÄKYLÄ Kuljetusliike A. Ristavaara Oy RIIHIMÄKI Neste Markkinointi Oy Oil Retair Finland NAANTALI Nokian Raskaat Renkaat Oy / Vianor Oy NOKIA Nosto ja Kuljetus Ruuska Ky JYVÄSKYLÄ NTM Ab Närpes Trä & Metall Oy NÄRPES Okline Oy RIIHIMÄKI Originator Oy LAHTI Osatori Oy FORSSA Oy Blomberg Stevedoring Ab VAASA Oy Kaha Ab VANTAA Oy Närko Finland Ab NÄRPIÖ Oy Sisu Auto Ab KARJAA Oy Teboil Ab VANTAA Oy TransPeltola Ltd KUUSANKOSKI Paimento Sami T:mi PAIMIO Pakkasvakka Oy SÄKYLÄ Peltolan Kone Oy JOKIOINEN Piako Oy NAARAJÄRVI Polarvulk Oy Priimarengas LAHTI Powder-Trans Ab Oy LUNDO PTS Messut Oy Power Truck Show HÄRMÄ Rahtarit ry MÄNTSÄLÄ Ramsirec Oy LAPUA Raskaspari Oy JOENSUU Rekkalaskenta Oy KOKKOLA RengasCenter Riihimäki RIIHIMÄKI RKM-Kuljetus Oy MARTTILA RV-Kuljetus Oy HAUSJÄRVI S & A Kananen Oy JOENSUU Saaris-Sähkö Oy PÄLKÄNE Scania Suomi Oy HELSINKI Schenker Oy VANTAA Seinäjoen Rengaskeskus Oy SEINÄJOKI Setolan Kuljetus Oy NAKKILA Skuba Suomi Oy TAMPERE Speed Yhtiöt HOLLOLA Stenvall-Yhtiöt TUUSULA Suomen Kuljetus ja Logistiikka SKAL HELSINKI Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry LAVIA Suomen Rautatiemuseo HYVINKÄÄ T:mi Raskasmaalaus KÖYLIÖ Tampereen Autokuljetus Oy PIRKKALA Tampereen Autovaraosa Oy TAMPERE Tampereen Seudun Mobilistit TAMPERE Tarkkalan Kuljetus Oy LOPPI TIP Trailer Service Finland Ab BORGÅ TMT Malinen Oy LAHTI Toijalan Kone ja Kuljetus Ky AKAA Transsinkko Oy LAPPEENRANTA VAK Oy VAHTO Vallilan Takomo Oy HELSINKI Veho Oy Ab VANTAA Veljekset Liikonen Oy HÄMEENKOSKI Victor Ek Muutot Oy HELSINKI Viestilehdet Oy Koneviesti HELSINKI Volvo Finland Ab VANTAA VR-Yhtymä Oyj Maantielogistiikka HELSINKI Wolin Oy LIETO AS
Siimetin lavetin vetopöytä tappikiinnikkeellä, isotappinen. SA M/36 kesäpuku lakki verikauha koko 58 kesäpusero koko 50 paita SA2 koko noin 56, 1941 vyö soljella M/22, pituus 120 pussihousut koko 58, sarkaa SA-malli suorat housut koko 58, diakonaalia Attila jatsarit koko 42, 1935 saappaat kiiltonahka koko 42, 1970 leipälaukku käyttämätön Puku myydään vain kokonaisuutena, ei yksitellen. Turkki harmaa, koko 56, ¾pituus. Päälirakenteeksi on vaihtolavarunko ja vanhanmallinen FOKO-nosturi. Olli Saarinen, Tammela, 040 901 1500. Raimo Mesiranta, Kangasala, 0400 631 644 raimo.mesiranta@gmail.com ASUSTEITA AUTOMIEHELLE Sarkatakki koko 56, ¾pituus. Ostettu 1955, ollut kuorma-autoilijalla käytössä. -63 Siisti ja ajokuntoinen kuusikymppinen TVH-klassikko varusteinaan Nummi-kippi, alkuperäinen puulava ja Tico-nosturi. Mercedes-Benz polttoainetankkeja, äänenvaimentajia, ohjaus tehostajia, puskureita, paljon uusia osia Volvo F-mallin ja N-mallin, polttoainetankkeja Levypyöriä Mercedes-Benz 508 ajokuntoinen matkailuauto vaikka saunaksi Mercedes-Benz 1317, varusteena nosturi ja puukoura Tavataan Raimon Rompetorilla Hyrylässä 9.9.2023. Matkalaukku 1920-luvulta koko 60x40x25, mustaa nahkaa. Kokonaisuus sisältää: lakki, takki, paita, vyö, yhdet housut ja yhdet saappaat. Tarvitsijoille sopivasti. Ostettu 1960, hihoissa ruskeat toppavuorit, nappikiinnitys, edessä vetoketjutasku. 42 Lahti – Hyvinkää – Hämeenlinna KAUPPAPAIKKA MYYDÄÄN: DAF 1900 3-akselinen alusta vm. Uuden kuntoinen. Raimo Stenvall, Tuusula, 0400 450 585 Volvo FL6 ja FH16-16 korjaamokirjallisuutta 2000-luvun alun autoihin. Pertti Mäkinen Loimaa 0400 533 442. Auto on ollut Shellin säiliöautona ja paloautona. 1966. Harvinaisen auton aihio, hytti on irroitettu ja säilytetty sateelta suojassa. Tiedustelut ja hintatarjoukset: Eero Kurjenniemi, Hollola, 0400 608 909 eero.kurjenniemi@gmail.com Jyry Sisu K-148, vm. Säilytetty aina sisällä kuivassa paikassa, käytetty maatilan ajossa. Lukkovanteita normaalilla reikäjaolla ja Volvon pienireikäisiä
Tuuthan sinäkin.” Kahvila-ravintola Hiekkahentunen Kehätie 1430, Ojakkala 03250 VANHOJEN KUORMA-AUTOJEN NÄYTTELY & TAKAKONTTI-ROMPETORI KUORMAAUTOVANHUKSET NÄYTILLÄ 29.07.2023 TAKAKONTTIKIRPPIS RUOKAA, JUOMAA JÄTTIMUNKKEJA KIRPPUTORIVARAUKSET: 0503543510 www.hiekkahentunen.fi A AJ JA AS SS SA A T TA AA AK KS SE EP PÄ ÄIIN N. 43 Powertruck kokoaa perheet ja ammattilaiset Kuljetusmessut / autonäyttely drifting / SM-tractor ja truck pulling MUSIIKKIA / RC-työkoneet / PIENOISMALLIT / Suomen Vahvin Mies ja Nainen Powerpark Power Night (K18) / VALOSHOW / Ti-Ti Nallet ja Riitta / REKKACONVOY www.powertruckshow.fi MESSUALUE AVOINNA Pe 10.00–18.00 La 10.00–18.00 ja valoshow 18.00–23.00 ENNAKKOLIPUT YHTEISTYÖSSÄ LISÄTIEDOT TAPAHTUMASTA » /POWERTRUCKSHOW 11.–12.8.2023 Powerpark Härmä ”Me ollaan menos
TERVETULOA HÖYRYMAKKARALLE U422 Jani Korkiakoski, 040-529 3334 jani.korkiakoski@fennosteel.com FennoSteel Oy Fennokatu 1 39700 Parkano www.fennoheavyduty.com HIUKKASSUODATTIMET KATALYSAATTORIT PAKOPUTKET JA YLEISOSAT Jani Korkiakoski FennoSteel Oy +358 40 529 3334 jani.korkiakoski@fennosteel.com www.fennosteel.com www.fennoheavyduty.com YHTEYSTIEDOT