Suur-Saimaan Ympäriajot, Lappeenranta–Mikkeli–Lappeenranta 2.7. Vetkun Kesäkeikka, Haapajärvi–Sievi–Kalajoki 29.–30.6. 18 Kestävää ruostesuojausta ...................................................................................................................... 040 7460 087 johanna.vihlman@gmail.com Jäsenrekisterin muutokset p. 14 Classic Motorshow 2024 ......................................................................................................................... 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com Tuure Hulmi Säkylä p. 0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. 30. 34 Kannatusjäsenet ......................................................................................................................................... 040 4864 015 count@theblah.fi Matti Kallio Sievi p. 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi John Pajarinen Vantaa p. 0400 635 358 into.valikeikka@gmail.com Untamo Säteri Turku p. 28 Hallituksen talli ............................................................................................................................................ Vetkun Loska-ajo, Tampere Aitolahti–Ikaalinen 13.10. Mobilisti-ilta, Vääksy 5.–6.7. Power Truck Show, Härmä 24.–25.8. Vanhan ajan päivät, Ruotsinkylä 24.8. 10 Retro Trucks Lahes 2024 ........................................................................................................................ 46 2 Tapahtumakalenteri 2024 Sisältö VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY Valjastie 12, 73500 JUANKOSKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2024 Puheenjohtaja Esko Pohjola Ylöjärvi p. 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta ......................................................................................................... 40 Neljä sukupolvea kuorma-autoilua ................................................................................................... Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja Facebook in ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. 0400 763 008 kaukonen@kaukonenoy.com Antti Kekäläinen Juankoski p. 050 3832 292 tommi.j.korpi@gmail.com Olavi Nenonen Pieksämäki p. Tawastia Truck Weekend, Hämeenlinna 20.7. 050 5023 425 john.pajarinen@hotmail.com Matti Polvela Tampere p. Uudenmaan Truck Meeting, Mäntsälä 12.–13.10. 42 Kauppapaikka .............................................................................................................................................. 040 5835 852 mattikallio01@gmail.com Juha Kaukonen Koria p. Vetkun syyskokous, Ikaalinen Spa & Resort Tiedot sitoumuksetta. VehoniemiAjo, Kangasala 7.9. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Jari Kosenius, Ari Perttilä Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1 700 kpl Ulkoasu: Savion Kirjapaino Oy Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava VETKU on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. 36 Kalajoen Bergmann ................................................................................................................................... Veteraaniautojen Virrat, Virrat 27.7. 22 Romuun retkahtaneet Hollannissa .................................................................................................... Vintage Hiekkahentunen, Vihti Ojakkala 9.–10.8. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA Erkki Metsäranta toi Sisunsa näytille Retro Trucks Lahes 2024 -tapahtumaan ja juttuseuraa riitti.. Ilmoitusten ja kannatusmainosten julkaisu sopimuksen mukaan. Tarkista tapahtuman tiedot järjestäjältä. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. 4 Kuorma-autojen varhaisia ylipaino-ongelmia ............................................................................. 050 3832 292, Tommi Korpi info@vetku.fi 14.–16.6. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. 3 Kevätpäivän loska-ajo .............................................................................................................................. 050 654 14 untamo.sateri@jemistar.fi Johanna Vihlman Pälkäne p. Teollisuustiellä tärähtää, Tuusula 28.9. Tiedot ............................................................................................................................................................... 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Tommi Korpi Teuva p. 21 Vuoden mutteri 2023: Sisu R-142 BPT 1971 ..................................................................................... Toimituskunta ottaa mielellään vastaan tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. 35 Jarmo Jokiniemi kutisti Scaniat .......................................................................................................... 16 Vuosikymmenet korjaamotoiminnan parissa ............................................................................
Varsinaisen tapahtuman läpivieminen taasen vaatii laajan joukon talkooväkeä, joka omalta osaltaan huolehtii tapahtuman sujuvasta ja ennen kaikkea turvallisesta kulusta. Sanomattakin on selvää, että tapahtuman koon ja yleisömäärän kasvaessa järjestelyjen määräkin lisääntyy. Viimeistään syksyllä tiedämme, kuinka hyvin harrastajien näkökulma suomalaisessa romuautodirektiivissä on toteutunut. Turvallista matkaa! Ari K esä tuli tänä vuonna epävarmasti keikkuen. Voimmeko me vaikuttaa romuautodirektiivin lopulliseen sisältöön. Ilman autoja ei paikalle tule niistä kiinnostunutta yleisöä, ja ilman yleisöä on järjestäminen turhaa hommaa. Parasta yleisöturvallisuutta on, että automme ovat parkkiruuduissaan tapahtuman alusta loppuun saakka. Nämä aikataulut tulisi meidän osallistujina huomioida tehdessämme omaa aikatauluamme tapahtumapäivälle. ”Vanhoilla ajoneuvoilla voi olla merkittävää historiallista, kulttuurillista, harrastuksellista, urheilullista tai erilaiseen liiketoimintaan liittyvää arvoa.” Valiokunta pitää tärkeänä, että ”asetusehdotuksen sääntely ei haittaa nykyistä monipuolista vanhoihin ja historiallisiin ajoneuvoihin liittyvää harrastus-, kilpailutai liiketoimintaa.” Keskusliiton rooli laajan harrastajakentän edunvalvojana korostuu entisestään tässä muuttuvassa maailmassa. Järjestäjä on nähnyt vaivaa miettiessään tapahtuman hienouksia ja laatiessaan suunnitelmia. Romuautodirektiivin valmistelun seuraaminen ja aktiivinen osallistuminen keskusteluun on siitä mainio esimerkki. Direktiivin muutosta puoltavien tahojen mukaan Suomessa poistetaan liikenteestä vuosittain tuhansia ajoneuvoja, jotka eivät päädy kierrätykseen vaan talleihin, kuusen alle tai muualle, missä ovat ympäristölle vaaraksi tai ainakin haitaksi. Sadan kuorma-auton luotsaaminen viikonlopun ruuhkaliikenteessä ei ole helppo rasti, mutta hyvällä suunnittelulla sitä voi helpottaa. Ajoneuvojen ulkoiluttaminen tapahtumissa ja näyttelyissä on aina parasta terapiaa, mutta varsinkin tällaisen todella pitkän talven jälkeen. Ilmoitus yleisötilaisuudesta ja siihen liittyvä turvallisuussuunnitelma sekä liikenteenohjaussuunnitelma varmistavat, että suurin piirtein kaikki riskitekijät on ennalta huomioitu. Direktiivillä määritellään tarkasti, milloin auto täyttää nuo romuajoneuvon tunnusmerkit. Ajo-ohjeita ja liikenneohjaajien merkkejä noudattamalla teemme turvallisuustyötä osoittaen samalla arvostusta yleisöä, tapahtumaa ja eritoten järjestäjien tekemää työtä kohtaan. Turvallisuusketjun tärkein lenkki on tapahtumaan autollansa osallistuva. Liikumme suurella kalustolla, jonka ikääntyneestä ohjaamosta näkyvyys auton ympärille ei ole kovin hyvä. Tätä tehdään suurella sydämellä ja innolla etunojassa paljon ennen varsinaista tapahtumaa, eikä uurastuksen aikaansaannoksia aina edes huomaa varsinaisen tapahtuman aikana. Hyvää kesää ja runsaita ajoja kaikille toivottaen! Esko. Keikkojen ajo-osuuksien toteutukseen liittyy turvallisuusriskejä, joita voi pienentää hyvällä suunnittelulla ja viranomaisten kanssa tehtävällä yhteistyöllä. Nykyisinkin on voimassa romuautoja koskeva direktiivi, mutta se sisältää vain henkilöautoja koskevan sääntelyn. Tällä hetkellä meitä kuorma-autoharrastajia eniten koskettava asia on pian eduskunnan käsittelyssä oleva romuautodirektiivin muutos. Yleisön odotusten täyttäminen ja jopa ylittäminen on edellytys tapahtuman menestykselle. Kevään parhaat ajokelit antoivat odottaa. Liikenneja viestintävaliokunta pitää lausunnossaan valtioneuvostolle keskeisenä valmistelua siltä osin, millä perusteella ajoneuvoja pidetään romuajoneuvoina. Seuramme jäsenet raskaan kalustonsa kanssa ovat osallistuneet aktiivisesti muun muassa Talviajoon helmikuussa, Kevätpäiväntasaukseen maaliskuussa ja Lahden Nostalgiaviikonloppuun toukokuun alussa tehden samalla harrastustamme tunnetuksi suurelle yleisölle. 3 Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Turvallisuutta ennen muuta Autoharrastuksen utuinen tulevaisuus V uoden ajoja näyttelykausi on saatu jälleen hyvään vauhtiin. Miten sitä muistelee, että ennen ”tämäkin asia” oli paremmin. Jo yksinomaan turvallisuussyistä tulee liikennettä välttää tapahtuma-alueella aukioloaikana. Esimerkiksi paikalliselle poliisilaitokselle jätettävään yleisötilaisuusilmoitukseen vaaditaan alun toistakymmentä liitettä tapahtuman järjestelyjen ja erityisesti sen turvallisuuden varmistamiseksi. Ajoneuvoja esittelevä tapahtuma tarvitsee sekä yleisöä että autoja. Ajoneuvojen entisöintiin käytetään kunnostettuja varaosia ja omista projekteista yli jääneet päätyvät toiselle harrastajalle samanlaiseen kierrätykseen. Eikä se aina ole huono asia. Maailmakin jatkaa vihertymistään ja uutisia isoista ympäristöongelmista seuratessaan voi sanoa, että on syytäkin vihertyä. Onkohan vain muisti huonontunut eikä kevätsää. Nyt luonto kuitenkin vihertää. Koska Suomi on ollut jo pitkään Euroopan Unionin jäsen, olemme tottuneet saamaan erilaisia ohjeita siitä, kuinka meidän täällä EU:n peräkulmalla tulisi elää ja olla. Kaikki tapahtumat, joihin ajoneuvoillamme osallistumme syntyvät poikkeuksetta laajamittaisen talkootyön tuloksena. Mutta autoharrastajan oma mielipide ei suinkaan riitä laajemman ympäristövastuun toteuttamiseen. Tapahtuman mainoksissa ja tiedotteissa mainitaan avausja päättymisajat, joiden puitteissa yleisö osaa tulla paikalle. Muutos toisi mukaan myös kuorma-autot. Toukokuussa kuului muuttolintujen laulun sijaan talvinastojen rapinaa, ja luonto alkoi olla vihertymään päin vasta toukokuun ollessa pitkällä. Suomen ajoneuvohistoriallinen keskusliitto-SAHK ry on antanut asiantuntijalausunnon, ja sitä kautta meidän autoharrastajien näkemys on saatettu tiedoksi. Ikääntyneitä autoja pidetään liikennekelpoisina ja liikennekelvottomia jopa palautetaan uudenveroisiksi kanssaihmisten silmien iloksi. Perinteisesti vanhojen autojen harrastajat, vetkulaiset joukon jatkona ovat puolustautuneet niin, että harrastuksensa kautta ainakin he noudattavat kestävän kehityksen periaatetta
Yhtenä tulee myös heti mieleen Veekmas Oy Kiteellä, jonka omistaja Esa Halttunen itsekin vetkulaisena useana vuonna kyseli, että koska taas tulette Kiteelle. Tero. Esa poistui keskuudestamme viime vuoden loppupuolella ja Kevätpäivän loska-ajo Myös tämänvuotiseen Kevätpäiväntasausajoon tilattiin kaunis kevätsää, joskaan sitä ei meille sellaisenaan suotu. Tämänkertaisella reitillämme oli kaksi aktiivista toimijaa, eli Fennosteel Oy ja Kauppilan Autohajottamo Oy, jotka toivoivat vierailuamme. V älillä on erittäin haasteellista löytää sopivia vierailukohteita keikoille ja sitten taas on toisaalta yrityksiä, jotka jopa kysyvät, että koska taas keikkojanne on meilläpäin. Toki on tietysti muitakin meihin poikkeuksellisen myötämielisesti suhtautuvia yhteistyökumppaneita, joskin nämä tulivat ensimmäisinä mieleen. Fennosteel tarjosi lähtöpaikan ohella meille aamukahvit, sämpylät ja makkarat, jotka viileässä aamussa tekivätkin hyvin kauppansa. Meille esiteltiin tehtaan toimintaa ja tuotteita ja paikalla oli myös firman customoitu Volvo F88 näyttelyrekka, jolla esitellään tehtaan tuotteita eri messuilla ja näyttelyissä. Putkentaivutusta ja juoman valmistusta Tämänkertaisen keikan aloitus oli siis Fennosteeliltä, joka on pohjoismaiden suurin pakoputkitehdas. Autot olivat pienoisen räntäja lumikerroksen peittämiä kumpanakin aamuna ja positiivista näkökulmaa vaati se päivän poutaisuuskin. Ajo-osuuteen lähdettiin Parkanon keskustan läpi Karvian kautta Ilvesjoelle, jossa poikettiin Pramia Oy:lle. Mukana oli myös Euromaster, E&A Viitasalo Oy:n autopesula sekä Laurinaho-Yhtiöt Oy:n valmistamia päällirakenteita ja perävaunuja. Teksti Tuure Hulmi Kuvat Ari Perttilä monelle jäi hyvä mieli siitä, että viime vuoden kesäkeikan aloitus oli Kiteeltä, missä meidät otettiin hyvin vastaan ja Esakin vielä oli lähtöä seuraamassa
Jokipiiltä bussi jatkoi suoraan Seinäjoelle Hotelli Sorsanpesään, joka oli keikan päätepiste. Nimensä mukaan Jokipiillä on erikoistuttu pellavatuotteisiin, jotka ovatkin monelle tuttuja esimerkiksi liikelahjoista. Isäntänämme toiminut Marko Mäkinen esitteli havainnollisesti muovipullojen murskauksen, prosessin eri vaiheita sekä markkinakohteita. Aihioita ja osia Pramialta oli järjestetty Kauppilan Autohajottamon tarjoama bussikuljetus Jokiipiin Pellavaan, jonne reilu kolmekymmentä halukasta seuralaista lähtikin. Laudeliinatkin ovat niin nättejä, ettei niiden päälle taida tohtia istuakaan – ainakaan remonttipäivän jälkeen. Miedommat juomat ovat myynnissä myös tehtaanmyymälässä, joskin vahvemmat markkinoidaan ainoastaan Alkon kautta. Vasemmalla toinen perinnepukeutuja Tommi Poskiparta.. Myymälän yläkerran tilavassa ravintolassa meille oli tarjolla keittolounas ja kahvit. Meidänkin autoon ilmestyi illaksi muovikassillinen erilaisia pellavatuotteita. Itse alkoholituotteita yrityksellä on valmistuksessa 0-prosenttisista juomista oluiden ja viinien kautta aina 60-prosenttiseen kaatoryyppyyn. Fennosteel Oy:n toimitusjohtajan tehtävistä eläköitynyt Antti Poussa otti vastaan keikan osallistujat. Parhaan kokonaisuuden palkinto ojennettiin Esko Pohjolalle aikakauden mukaisesta pukeutumisesta. 5 Mäkisen luotsaamalla yrityksellä on kaksi eri toimialaa; muovipullojen kierrätyslaitos Toholammilla ja tämä viinatehdas Ilvesjoella. Ilmoittautumisvuorossa Tommi ja Tarja Poskiparta keikan vanhimmalla ajokilla, vuoden 1948 Bedford KC:llä. Monen kassista löytyikin maistiaisiksi kotiinvietävää. Pramian kaikki tuotteet pakataan kaikki muovipulloihin, joiden hiilijalanjälki on vain viiden prosentin luokkaa verrattuna lasipulloon ja noin 15 % paikkeilla tölkkiin verrattuna
Kauppilasta tunnetusti löytyy hyvin uudehkojakin autoja ajoon, mutta myös osia laidasta laitaan vanhempia autoja unohtamatta. Välillä vähän tuntui, ettei tarjoilijoiden ja keittiön kapasiteetti ihan riittänyt näin isolle porukalle. Kauppilassa oli myynnissä myös laajalti erikuntoisia aihioiksi luokiteltavia ja kokonaisia entisöitäviä autoja. Yhtenä heikkoutena meikäläiselläkin on tuo grillimakkara ja illalla ruokailuun mennessä totesinkin, että harvoin on tällaisia neljän makkaran päiviä. Haapalaisena ja Uotisena toimivat orkesterin pojat, joille ei jäänyt roolia, sillä desibelimäärään perustunut yleisöäänestyksen perusFennosteel Oy Jani Korkiakoskelle ojennettiin keikkakilpi muistoksi vierailustamme. Suoraan loppukilpailuun valikoituivat Sonja, Tarja, Pauli ja Matti. Reilu parituntinen hupeni nopeasti ja näkemän perusteella monella oli aarteita kainalossa ja isommat lavalla Ilvesjoelta lähtiessämme. Noutopöydän kulhojen pohjan paistoivat tämän tästä, mutta tuskin kukaan jäi nälkäiseksi ja hyvää ruoka kuitenkin oli. Tanssimusiikkia ja sambakisaa Pari sorapätkää Kauppilan ja hotellin välillä varmisti sen, että autoilla oli keikan jälkeen kunnon pyykkipäivä. Hotellilla oli ruokailu ja iltaohjelma klo 19 alkaen. Siellä ”äijät” saivat tutkia ja täydentää osapuutteitaan rakenteluihinsa. Esko Valtee Oy:n perinneautoksi valmistunut Karhu-Sisu vuodelta 1981 kunnioittaa yrityksen pitkää historiaa ympäristönhuollon tehtävien parissa. Viihdyttämisestä vastasi Rami Rafael mukanaan taitava kosketinsoittaja. 6 Suurin osa kuitenkin lähti Pramialta Kauppilan Autohajottamoon, joka tunnetaan nykyisin myös KAH-Trucks Oy:nä. Talon puolesta tarjolla oli muun muassa kahvia ja makkaraa. Kauppilan perheyritys on määrätietoisesti kasvattanut purkutoimintaa ja puitteita sille. Artisti tarjoili illanviettäjille maistuvan tanssimusiikin lomassa mukavia kevennyksiä ja huipennuksena järjestettiin jopa sambakilpailu. Valtavirrasta poikkeava päällirakenne on piristävä poikkeus.
Itse kokous hoitui sujuvasti Timo Kiman hoidellessa kokouksen puheenjohtajan toimea. Pramian Marko Mäkinen harrastaa lentämistä ja näinollen autot olivatkin pysähdyksen aikana parkissa viereisellä yksityiskentällä. Mutteri Kokkolaan Tapahtumiin liittyy toki myös palkitsemisia ja tunnustuksia. Valitettavan vähän on sellaisia autokuntia missä esimerkiksi myös repsikka on pukeutunut ajan hengen mukaisesti. Tällä kertaa mentiin kuitenkin vielä pussihousulinjalla ja kiertopalkinnon sai puheenjohtajamme Esko Pohjola, joka uskollisesti tälläkin kertaa oli pukeutunut Volvonsa mukaan 50-luvun alun asuun. Kevätajojen kiertopalkinto annetaan ajon parhaalle kokonaisuudelle huomioiden auto, autokunnan asut ja rekvisiitta. Tämä vaatii palkintoraadiltakin tarkkaavaisuutta, jotta huomioi tuon muutoksen esimerkiksi pukeutumistyyleissä. Vanhempien ajokkien kääntymisominaisuuksia joskus moititaan, mutta nyt oli tilaa kuin sillä lentokentällä. Palkinnon saatuaan Leo vaatimattomaan tapaan korosti, että työhön tarvitaan hyvä porukka ja sen tuloksena palkinnon saanut Jyry-Sisu on kyllä vertaansa vailla. Virallisesti kokouksen kautta Aamun kevätkokoukseen saatiin kokoustila hienosti täyteen ja puheenjohtajamme Esko kiittelikin Ähtärin ämpäritempauksen kantavan edelleen hedelmää. Palkintoa luovuttaessani sanoinkin, että ajat muuttuvat ja niin myös autot ja vaatetus niiden mukana. 7 teella voittajaksi valikoitui Pauli Samba Wiklund. Iltajuhlassa julkistettiin Vuoden Mutteri -palkinnon saaja, jonka kävi pokkaamassa itselleen Leo Siirilä Kokkolasta. Pramian juomatehdas Jalasjärvellä sai alkunsa vuonna 1990, jolloin Mika Saaren ja Kaj Forsin ajokit taisivat olla vielä mukana työelämässä.. Valinta on joka vuosi vaikeaa, koska hienosti entisöityjä autoja vertaillaan. Hänen vähän Simo Salmismainen keskimittainen ja sopusuhtainen vartalo taipui kuubalaiseen rytmiin loistavasti ja kansa oli myyty. Autosta on kattava juttu toisaalla tässä lehdessä
Olli Saarinen varustautui tulevaan muun muassa uudella perällä. Kauppilan Autohajottamolla tehtiin myös kauppaa. Hienoon kuntoon entistetty Scania T 142 -vetoauto on kuulunut laivastoon jo pidemmän aikaa ja nyt se on saanut seurakseen Scania P93-vaihtolava-auton vuodelta 1993. Kauppilan Autohajottamo Oy on toiminut 1950-luvulta saakka, joten varastojen kätköistä voi edelleen tehdä monenlaisia löytöjä. Kauppilan Autohajottamolla on laitettu sivuun parhaita yksilöitä. 8 Kauppilassa saattoi tehdä autokauppaa purkamon tarjoaman grillimakkaran ja pullakahvin lomassa. Autokaupan parissa aktiivisella toimijalla on tarjolla iso lääkevalikoima harrasteautokuumeeseen. Vetkulaisilla ei yleisesti ottaen nouse esteeksi kuljettaminen. Kauko Virtanen Hämeenkyröstä karautti Parkanon lähtöruutuun vaihtolavalaittein varustetulla Volvo F86:lla, joka on valmistunut Göteborgin tehtaalta vuonna 1976.
Perinteiset keikat olivat kaikki tuottaneet seuralle hiukan taloudellista hyötyä, joskin viime vuonna ajettu extrakeikka Magneettimäelle synnytti pienen vajeen seuran keikkakassaan. Seuran Puheenjohtaja Esko Pohjola luovutti Keikan iltajuhlassa Vuoden Mutteri -tunnustuksen Leo Siirilälle ensiluokkaisesta entisöintityöstä. Repsikkana Folkella oli reissussa mukana Kristiina Folke. 9 Folke Store kiersi keikan kippilavalla ja nosturilla varustetulla vuoden 1966 Volvo L485 Vikingillä. Kokouksen jälkeen jäljellä olikin vain kilpa-ajo kotiin sekä Pohjanmaan savien siivoaminen perinneajokeista. Tästä on hyvä jatkaa kohti kesän tapahtumia. Ylöjärveläiset Pekka ja Ansa Vulli osallistuivat ensimmäiselle keikalleen Volvo N7-kippiautolla vuodelta 1981. Tämä oli yhtäältä ennakoitukin, sillä hallituksen päätöksellä sota-ajan autoille annettiin alennus Magneettimäen keikan osallistumismaksusta. Tiukan finaalin voittajaksi itsensä tanssi Pauli Wiklund. Kaikkineen Seuran toiminta hoitui vuonna 2023 aika lailla totuttua linjaa noudattaen. Iltajuhlan Sambakilpailun finaalissa toisistaan mittaa ottivat Sonja Blomqvist, Pauli Wiklund, Tarja Kaleva sekä Matti Polvela. Tilinpäätös sai hyväksynnän ja samalla hallitus siunauksen toiminalleen. Jari Kosenius avasi osallistujille seuran tärkeintä asiaa eli tilinpäätöstä. Siirilän Sisusta ja sen entisöinnistä on laajempi artikkeli toisaalla lehdessä. Näitä vanhempia autoja saatiinkin keikalle mukavasti mukaan juhlistamaan arvokasta tapahtumaa. Tämän jälkeen saattoikin huuhtoa keikkapölyt osallistujien kurkusta Pramian tuotteilla.
Teksti Olli J. K uorma-autoilu ja autoilla ajaminen oli monelle uutta autoilun alkuvuosikymmeninä. Vuonna 1922 säädettyjen pykälien mukaan kuorma-auton suurin sallittu kokonaispaino tavallisilla maanteillä oli 3 tonnia kovapyöräisillä autoilla ja 4 tonnia ilmakumirenkaisilla. -autoja. Vankkarakenteiset ja kovapyöräiset saksalaiset autot olivat pääosassa itsenäistyneen Suomen alkuvuosinakin. Osakeyhtiö Launis toi helsinkiläiselle rakennusmestari Syvähuokolle 45-hevosvoimaisen N.A.G. Vuonna 1910 uutisoitiin Suomen suurimman lastiautomobiilin saapumisesta. Kaksikymmentäluvun alussa vaadittiin ja säädettiinkin tiukkoja rajoituksia kuorma-autoille niin painon kuin ajonopeudenkin suhteen. Launis oli ehtinyt tuoda maahan jo aiemmin vähemmän järeitä N.A.G. Meillä yleisimpien saksalaismerkkien omapaino oli ainakin pari tonnia, joskus enemmänkin. Rovaniemi-lehti otsikoi uusia sääKuorma-autojen varhaisia ylipaino-ongelmia Paino-ongelmat ovat liittyneet kuorma-autojen käyttöön ensiyrityksistä alkaen. Varhaisimpien kuorma-autohankintojen pienessä joukossa oli myös järeyttä. -auton, jonka kantavuudeksi ilmoitettiin 6 tonnia. Ykkösluokan valtateillä ja viertoteillä sai ajaa raskaammillakin, jopa 7 tonnia painavilla. Ensimmäisen kuorma-auton koeajo Turussa ehti aiheuttaa syviä uria katukiveykseen ja kaupungeissa säädettiinkin pian rajoituksia kuormureiden käytölle. Kolmekymmenluvun puolella tehostettiin liikenteenvalvontaa ja kuorma-autojen painon tarkkailua. Ojanen Kuvat Museovirasto Pietinen Aarne, Sundström Hugo Romunkeräyksessä kuormakoko saattoi huomaamatta kasvaa sallittua suuremmaksi.. Auton perään kiinnitettävän lisävaunun kantavuudeksi kerrottiin 4 tonnia
”Autonkuljettajan edut eivät luonnollisesti edellytä liikakuormitusta, koska se lyhentää auton ikää. Hevosten osuus tavaran kuljetuksessa jäi jälkeen kuorma-autojen osuudesta jo vuonna 1930. Ensiksikin ylikuorma rikkoi teitä, toisaalta rasitettiin ajoneuvoa enemmän kuin turvallisuus ja liikennevarmuus salli sekä kuormaja linja-autojen kohdalla kierrettiin veroakin. Ja useammassa tapauksessa on ajo tuntitai kuormakaupalla, joten ylikuormitus ei tuota autonkuljettajalle mitään etua, vaan päinvastoin vahinkoa, koska ylikuormituksella vähennetään muutenkin vähäisiä ajoja.” Näin kirjoitti SSD Marraskuussa 1931. 11 döksiä koskevan uutisensa seuraavasti: ”Autoliikenneasetus häwittää maaseudun kuorma-automobiilit. Riihimäen Sanomissa “Kulkija” kirjoitti vuonna 1934 tapauksesta, jossa ratsiassa oli tarkastettu kuljettajan ja auton paperit sekä autojen valot ja lamput. Liikkuvan komennuskunnan perustaminen poliisihallintoon oli suurmuutos valvonta-asioihin 30-luvun puolimaissa. Vuonna 1926 näiden merkkien yhteisosuus kuormureista oli 83 prosenttia. Merkittävämpi muutos oli kuitenkin se, että raskasrakenteisten kuormureiden sijasta tavarakuljetuksiin hankittiin keveitä, yhden tai korkeintaan puolitoista tonnia kantavia amerikkalaisia Fordeja ja Chevroleteja. Autot ja tiet olivat kohentuneet, mikä lisäsi ylikuormia. Ratsiasta oli kirjoittajan mukaan päästetty läpi 1 500 kilolle rekisteröity, mutta 3 000 kilon kuormaa kuljettanut auto sekä ylileveää rimahalkokuormaa kuljettanut auto, jossa oli ylikuormaa pari tuhatta iloa. Kolmekymmenluvun alussa ylikuormista sakotettiin lehdissä ilmestyneiden tietojen mukaan 200–500 markkaa. Vaikeaa oli toki muuallakin ja kaupungeissa myönnettiin raskaille kuorma-autoille poikkeuslupia. Suomen Sosialidemokraatti -lehdessä kehotettiin puuttumaan tähän tilanteeseen, koska ylikuorma oli ilmeisen usein johtunut työnantajan tai työnjohtajan määräyksestä. Uudet kuormitusmääräykset tuhoisat maaseutuautoille”. Pykäliä muutettiin niin, että ilmakumirenkaisille sallittiin 1,5 tonnia enemmän kuin kovapyöräisille. Poliisin tehtäviin on kuulunut liikenteenohjaukseen ja valvontaan liittynet tehtävät heti autoistumisen alkuajoista alkaen.. Sakot määrättiin aina auton kuljettajalle, mikä herätti huolestumista. Painoja valvottiin – syytteitä luettiin Poliisin tekemissä valvontaiskuissa tai ratsioissa ei valvottu läheskään kaikkea. Autokatsastusmiesten yhdistys esitti ministeriölle, että jokaiselle katsastusmiehelle hankittaisiin vaaka autojen punnitsemista varten. Liikennevalvontaa 1930-luvulla Kuorma-autokanta kasvoi ja uusissa autoissa oli kantavuutta runsaammin. Liikennettä valvovat poliisit voisivat tarvittaessa kutsua katsastusmiehen avukseen valvontaa tehdessään. Ylikuormitus oli viranomaisten näkökulmasta katsoen ongelma usealla eri tavalla
Sen sijaan ylimääräisistä henkilöistä kuorma-autoissa oli tapauksia lähes 40. Ylikuorma ei useinkaan ollut ainoa aihe syytteeseen. män syyskäräjillä vuonna 1935 liikenneasioissa tuomittiin kolme autoilijaa ylikuormasta. 12 Vuoden 1934 aikana alkoi Liikkuvan poliisikomennuskunnan, eli “lentävien” toiminta. Esimerkiksi SysPoliisit tarkastavat autoja ratsiassa Töölön tavara-aseman edustalla. Kesäkuussa 1935 syytteen sai 265 henkilöä liikennerikkomuksista lentävien toimesta. Ylikuormasyytteitä ei siis voinut olla tavattoman runsaasti. Tampereen poliisilaitoksen kertomuksessa vuodelta 1934 mainitaan 439 liikennerikkomusasiaa, muttei yhtään kuoma-auton liikapainosta kertovaa. Vuoden mittaan ilmoitettiin syytteeseen yhteensä 11 433 henkilöä, joista juopumussyytteitä oli eniten 3 063 kappaletta. Väkijuomalakirikoksia oli 2 601 ja erilaisia liikennerikkomuksia yhteensä 1 720. Nyt oli poliisilla “kaksi pienen litteän kapsäkin kaltaista konetta herätyskelloa muistuttavi. Valvonta perustui arvioihin Kaleva-lehden toimittaja seurasi poliisin valvontaiskua Muhoksen tiellä kesäkuussa 1936. Ylikuormitus mainittiin poliisin raportissa vasta neljäntenä syytteen aiheena juopuneena ajamisen ollessa ykkösenä. Yksi sai lisärapsut myös tien ylikuormituksesta, yhdelle tuli lisää ajosta ilman ammattimaista korttia ja yhdelle liikenneluvan puuttumisesta. Poliisit valvoivat autoistumisen alkuaikoina autojen painoja, mutta myös ohjaamossa istuneiden henkilöiden määrää
Liikkuvan poliisin toimesta tarkastettiin kesällä 1937 yhteensä 6 217 kuorma-autoa. Vuonna 1937 säädettiin painorajat niin, että kestopeitteisellä tiellä kokonaispaino sai olla 9 tonnia ja akselipaino 6,4 tonnia. Syyskuussa 1938 järjestettiin sisäasiainministeriön määräyksestä kahdesti kolmepäiväinen yleinen liikenteen valvonta ja tarkkailu. Ykkösluokan teillä tonnin verran vähemmän, ja tavallisilla maanteillä sallittiin 7 tonnin bruttoja 5 tonnin akselipaino. Tavaran ylikuormituksesta nostettiin 535 syytettä, kun edelliskesänä tapauksia oli ollut vain 81. Kuorma-autojen ohella myös linja-autojen kuntoa ja kuormitusta on valvottu. Ylikuormia tuli ilmi ratsioiden ohella muutenkin. Liikkuvan komennuskunnan ohella toimessa olivat myös paikalliset poliisit. Moottoriajoneuvojen kohdalla noin viidestä tuhannesta rikkomuksesta tavaraylikuormituksia oli vain 119 tapausta. ne mittaritauluineen”, eli autot voitiin punnita. 13 Liikenne on 1930-luvun Helsingin pääkaduilla vielä verkkaista, joskin valvova viranomainen tekee työtään tarkalla silmällä. Viranomaisten kannalta liikenteen yleisimmät ongelmat olivat siis muualla kuin kuormureiden liian raskaissa lasteissa.. Liikennevalvonnan avuksi laadittiin valmiiksi laskettu taulukko, josta näki sallittujen painojen rajat eri pituisilla lavoilla ja erilaisten kuorma-ainesten tilavuuden mukaan laskettuina painoina. Tien ylikuormitustapauksia oli 175, kun vuotta aiemmin luku oli 41. Ensimmäisenä punnitukseen otetussa ”vanhassa kuorma-auton rämässä, jonka jarrutkin olivat epäkunnossa, oli ylikuormaa kerrassaan 2 500 kiloa!” Toinen, melkein yhtä paljon liikaa lastattu kuorma-autokin jäi kiinni. Kolmekymmenluvun jälkipuolella tavanomaiset kuorma-autot olivat kantavuudeltaan kolmetonnisia, eli lastauskykyä oli kaksinkertaisesti vuosikymmentä varhaisempaan tilanteeseen verrattuna. Se oli suurin ryhmä tarkastetuista ajoneuvoista. Esimerkiksi Helsingissä nuoren naisen kuolemaan johtaneessa yliajossa kuorma-autossa todettiin 470 kiloa liikaa lastia. Vuonna 1931 tehtiin tarkastuksia myös Helsingin ydinkeskustassa. Käytännössä valvontatöissä piti useimmiten turvautua arviointiin. Liikaa väkeä ohjaamossa todettiin 180 kertaa
Vuosien aikana Volvolla on ollut muutamia käyttäjiä, se on myyty purkamon kautta vientiin ja matkalla satamaan se on saanut uuden omistajan. Tämän jälleennäkeminen oli monelle vieraalle yksi päivän kohokohdista.. Kymmenen vuoden ikään yltänyt näyttely tarjosi tuttuun tapaan nostalgialöytöjä, tarinoita ja yhdessäoloa. Näyttelyn varhaisimmat yksilöt edustivat 1930-luvun kuljetuselämää, tuoreimmat ajokit sen sijaan olivat jättäneet autotehtaan tuotantolinjan vasta kuluvan vuosituhannen alkupuolella. Retro Trucks Lahes -tapahtuma houkutteli paikalle reilut 130 entisaikojen hyötyautoa läheltä ja kaukaa. 14 Retro Trucks Lahes 2024 Nostalgialöytöjä Retrorekkojen ja veteraanikuormureiden näyttelykausi avattiin jo perinteiseksi muotoutuneeseen tapaan Lahdessa. Viimeiset vuodet auto on viettänyt hiljaiseloa taivasalla, mutta nyt auto on saatu hyvään kotiin, missä sitä ehostetaan entisaikojen loisteeseen. Kun puhutaan tarjonnasta, pitää nostaa esiin myös hyötyautokalustoon keskittyvä rompetori, jonka tarjonta keskittyi yksinomaan hyötyautokalustoon ja niihin läheisesti liittyviin artikkeleihin. Näyttelyrivistöissä oli esillä kymmeniä laadukkaita entisöintejä, muta nähtiinpä rivissä myös suoraan työstä tulleita ajokkeja. Vihtiläinen Mauri Vainio säväytti sorapiireissä vuonna 1987 Volvo N12-kasettiyhdistelmällä, jonka kylkeen Simo Riikonen maalasi egyptiläistä teemaa. Monen mielestä näyttelyn maukkaimpia paloja olivat kuitenkin ne 1980ja 1990-luvun ajokit, jotka sattumusten ja osin onnenkantamoistenkin kautta ovat säilyneet hyvässä huomassa näihin päiviin saakka. Lahtelaisnäyttelyn parasta antia onkin monimuotoisuus, sillä kiiltävän pellin ja virheettömän verhoilun ohella myös patina saa näkyä tämän näyttelyn tarjonnassa. Teksti ja kuvat Ari Perttilä V arsin pitkä ja lumirikas talvi kääntyi aurinkoiseksi kevääksi vapun tienoilla ja viimeisetkin muistot talven hangista poistuivat mielestä seuratessa veteraanija retrokuormureiden tasaista virtaa Originatorin piha-alueelle vapun jälkeisenä lauantaina. Yhtä kaikki, koko näyttelykalusto oli rippikouluiän ylittänyttä
Päijät-Hämeen Mobilistit kurvasivat paikalle Mallasjuoman entisellä Scania L50 -jakeluautolla vuodelta 1968. Näyttelyn iäkkäintä tarjontaa edusti Hinausautokeskuksen Volvo LV 290 DS vuodelta 1942. Yleisöpysäköintialueeksi tapahtuma oli saanut naapurissa toimivan Alfaroc Oy:n terminaalin piha-alueen, joka tarjosi pysäköintipaikan reilulle 1 000 henkilöautolle. Retro Trucks Lahes 2024 järjestettiin Originator Oy:n pihassa Lahden Kujalassa. Näyttelyyn osallistui reilut 130 ajoneuvo ja yli 6000 näyttelyvierasta, mikä on varsin kelpo määrä täysin maksuttomaan ja talkoovoimin järjestettyyn tapahtumaan. Rompetorilla oli tarjolla varaosia niin 1970-luvun Scanioihin kuin 1990-luvun Volvoihinkin. Aivan oikein, tapahtuma pysäköinteineen ja kuljetuksineen oli täysin maksuton. Alkujaan auto on palvellut Puolustusvoimissa, mutta sittemmin se on siirtynyt Valtion Rautateille hinausautoksi jatkaen palveluksessa 1970-luvulle saakka. Varosen Jorman Vanaja sen sijaan viettelee jo leppoisampaa arkea osallistuen lähinnä vapaa-ajan matkailuun. Tero Raunion Scania T112 6x4 vuodelta 1981 on edelleen aktiivisessa työkäytössä. Tämän näyttelyn perusteella on helppo sanoa, että isojakin asioita saadaan tapahtumaan, kun niitä aletaan järjestämään isolla innolla ja hyvällä porukalla. 15 Tapahtuma-alueena oli varaosakaupan ja korjaamotoiminnan parissa toimivan Originator Oy:n piha-alue Lahden Kujalassa. Urpo Virran Mercedes-Benz L1113 vuodelta 1965 on tehnyt työuransa Tuottajain Maidon tonkkakeruussa, Artturi Liikosen Volvo FM7 EL-Korin elintarvikekorilla taasen edustaa meijerikuljetusten arkea 2000-luvulta.. Näyttelyyn tutustuneet reilut 6 000 vierasta kuljetettiin pysäköintialueelta maksuttomaan tapahtumaan Liikenne Lakkapään tarjoamalla linja-autokyydillä
Kulmakivenä oli Vehoniemen Automuseon kokoelman Chevrolet Capitol Truck 3155 vuodelta 1928. Chevroletin kaverina paistattelivat Kauko Välimäen Borgward ja Ville Kuhmosen Peterbilt. Classic Motorshow 2024 Pienikin on kaunista Lahden Messukeskuksessa toukokuun ensimmäisenä viikonloppuna järjestetty Classic Motorshow 2024 keräsi sekin ennätysyleisön. Jarmo Jokiniemi (oik.) esitteli ja ajeli rakentamillaan pienoismalleilla, joiden tarinaa messuvieraat innokkaasti kuuntelevat.. ”On mahtavaa huomata, että nostalgiset ajoneuvot kiinnostavat yhä kasvavaa joukkoa ihmisiä”, iloitsee näyttelyjärjestäjä Risto Laine, jonka mukaan vuoden 2025 näyttelyn teemaksi on valittu 1980-luku. Kaksipäiväiseen tapahtumaan tutustui kaikkiaan 20 532 nostalgianälkäistä vierasta. Vastaavanlaisella autolla Toivo Sallinen aloitti autoilijana vuonna 1928 Kivennavalla. Tämänkertaisena teemana oli ”pieni on kaunista”. Myös ajoneuvoharrastuksen parissa toimivia kaupallisia toimijoita oli paikalla sankoin määrin. Teksti ja kuvat Ari Perttilä Vetkun osastolla esiteltiin pieniä suuria autoja. 16 V iidestoista järjestetty Classic Motorshow houkutteli paikalle kävijöitä laajalla tarjonnalla. Klassikkoautojen näyttelyssä esiteltiin kooltaan pieniä ajoneuvoja, museoiässä olevia 30-vuotiaita ajoneuvoja sekä laajalti eri merkkikerhojen ja automuseoiden tarjontaa. Näyttelyn teema korostui seuramme osastolla nähtyjen pienoismallien kohdalla
Maailmalla on aina tarvittu ja siten myös valmistettu keveitä tavarankuljettimia lähijakelun tarpeeseen. Miten lienee kolariturvallisuuden laita?. Valmistaja lupailee myyntiesitteessä hyvää näkyvyyttä ja suurta tilavuutta; isotkin miehet mahtuvat ohjaamoon. 1980-luvun Suomessa ajettiin muun muassa Suzuki Carry pickupilla, joka tässä Imumestarit Oy:n yksilössä on varustettu lokasäiliöllä. Subarun erikoisuutena kilpailijoihinsa verrattuna oli kytkettävä neliveto, joka vei kolmisylinterisellä 52-hevosvoimaisella moottorilla varustetun ajokin myös maastollisesti haastavampiin olosuhteisiin. 17 Maamme suurimpien linja-autoliikennöitsijöiden joukkoon lukeutunut Lauttakylän Auto nojasi omaan polttoainehuoltoon. Suzukin takana kurkistaa Turun Rautapyörän vuonna 1956 valmistama Pyrkijä Jolly sekä Barkas V901/2 vuodelta 1958. Daihatsu Hijet 1000 vuodelta 1990 kosiskeli käyttäjiä muun muassa pienen kääntösäteen ja kuljettajamukavuuden avulla. Kaukoliikenteen linja-autojen tankkaus päätettiin hoitaa Huittisten linjaautoasemalla ja tankkausta varten yritykseen hankittiin vuoden 1965 Austin FG K40, joka varustettiin Veljekset Mesirannan valmistamalla polttoainesäiliöllä. Nelivetoinen Subaru E12 oli yksi 1980-luvun Suomessa nähdyistä japanilaisista pikkupakettiautoista. Kolmen kuution tavaratila, 540 kilon kantavuus ja kooltaan reilut ovet helpottavat lastinkäsittelyä. Ajoneuvon kompakti koko; lyhyt akseliväli ja korkea kori eivät kuitenkaan olleet niitä parhaita ominaisuuksia maastossa
Välimäen veljesten moottoriremontti onnistui varsin hyvin ja kotitaloon saatiin jälleen yksi toimiva voimanlähde. Koneista ja laitteista kiinnostunut Kauko kävi ammattikoulun ja tämän jälkeen pääsi Valmetin moottoritehtaan työkaluosastolle oppilaaksi. Ensimmäistä koneremonttia hän teki yhdessä vanhemman veljensä kanssa kymmenvuotiaana. ”Muori totesi meidät ja osakasan nähtyään, että tuosta ei käyvää konetta tule koskaan”, muistelee Kauko vuosikymmenten takaista tapahtumaa. Nyt kuusi vuosikymmentä myöhemminkin koneet ja laitteet pitävät hänet yhä virkeänä. V iljakkalassa koneurakoitsijan perheeseen vuonna 1952 syntynyt Kauko Välimäki sai jo nuorella iällä tuntumaa koneisiin ja laitteisiin. Kaukon osaamisella moni vanhempi kuorma-autokin pysyy liikenteessä. Yhdellä työnantajalla Kolmen moottoritehtaalla vietetyn vuoden jälkeen tuli komento armeijan harmaisiin. Välimäki suoritti asepalveKauko Välimäki Vuosikymmenet korjaamotoiminnan parissa Pinsiöläinen Kauko Välimäki teki ensimmäisen koneremonttinsa kymmenvuotiaana. ”Kunnossa pitää vanhan kuorma-auton olla, muttei enää täysin virheetön. ”Hänen ohjeensa oli, että älä poika vain romuta yhtään osaa”, kertoo Kauko 1960-luvun lopun laatukriteereistä. Vaikka muori yleensä olikin oikeassa, niin tässä kohtaa hänen arviointikykynsä petti. ”Päädyin tarkastajan oppipojaksi, mutta eihän tämmöistä kloppia pidetty siellä oikein minään”, kertoo Kauko, joka muistelee häntä ohjanneen vanhemman työntekijän olleen sodan käynyt mies, joka oli siten säästäväisyyteen taipuvainen. Ollaan me miehetkin jo hiukan viallisia”, tuumaa Kauko rauhalliseen tyyliinsä.. Teksti Ari Perttilä Kuvat Ari Perttilä, Kauko Välimäki Kauko Välimäki suhtautuu harrastukseensa kunnianhimoisesti, mutta toisaalta sentään vapautuneesti
Tosin auto on edelleen tekemättä, joskin tallipaikka sillä on Kaukon kotona. Välimäki aloitti työskentelyn keskuskorjaamolla, jossa hän viettikin koko 40-vuotisen työuransa. Samanaikaisesti myös saadun ja eteenpäin annettavan koulutuksen määrä lisääntyi todella paljon”, kertoo Kauko, joka jäi eläkkeelle korjaamolta vuonna 2010. Tehtaalla oltiin hyvin omavaraisia tuohon aikaan; kaikki traktorit, trukit, henkilöja kuorma-autot sekä veneet olivat tehtaan omia ja kunnossapidossa panostettiin omaan tekemiseen. ”Kyllähän me kaikki koneet ja laitteet pidettiin itse kunnossa”, tuumaa Kauko vaatimattomaan tyyliinsä. ”Porukalla on hyvä tehdä autoja”, toteaa Kauko, joka on osallistunut muun muassa Vetkun Sisu SH-4:n entistämiseen.. Kauko Välimäki on vuosien varrella ajautunut usean auton loukkuun. Keikalle hän lähtee useimmiten vuoden 1958 Borgward P1500:lla, jonka hän osti kerran rakennettuna vuonna 2017. Alkumobilistit houkuttelivat Koneiden parissa kasvanut ja työskennellyt Välimäki kiinnostui vanhemmista harrasteajoneuvoista jo varhaisella iällä. 19 luksen Niinisalossa ja sieltä vapauduttuaan hän hakeutui ja myös pääsi Kyrön kartonkitehtaalle töihin. Ensimmäiset kaksi vuosikymmentä hän työskenteli asentajana, mutta tämän jälkeen hän siirtyi luotsaamaan konekannaltaan laajan keskuskorjaamon toimintaa, tosin edelleen vahvasti korjaamotoimintaan osallistuen. Oman auton hankinnan myötä Kauko liittyi Tampereen Seudun Mobilisteihin jo 1970-luvun lopulla ja vetkulaisten joukkoon hän liittyi Olavi Sallisen innoittamana pian seuran perustamisen jälkeen. ”Porukalla on hyvä kunnostaa isompiakin projekteja”, perustelee Kauko kiinnostustaan yhteisten projektien tekemiseen. Kaukon osaamisella ja ammattitaidolla oli merkittävä rooli SH-4 -projektissa, jossa hän osallistui muiden harrastajien tavoin esimerkiksi ohjaamon ja moottorin kunnostustyöhön. Kunnossapidossa ja korjaamotoiminnassa tapahtui 1980-luvun jälkeen huima kehitys, mikä muun muassa lisäsi tietotekniikan määrää sorvien ja hitsauskoneiden täyttämässä korjaamossa. ”Meillä oli 1970-luvulla töissä näitä ”alkumobilisteja”, joille tein silloin tällöin firaabelitöitä”, kertoo Kauko tutustumisestaan ajoneuvoharrastukseen. Näiden mobilistien kannustamana Kauko hankki ensimmäisen oman mobiilinsa, IFA F8 Cabrioletin vuonna 1972. Vuosien aikana hän on ollut entisöimässä useammankin yhdistyksen autoja, joista mielenkiintoisimpia ovat olleet Tampereen Seudun Mobilistien Chevrolet ja Benz Gaggenau sekä Vetkun Sisu SH-4. ”Aloittaessani oli tehtaalla kaksi kartonkikonetta, paperikone ja saha”, summaa Välimäki 1970-luvun alun talouspoliittista tilannetta Hämeenkyrössä. ”Näin työurani aikana kunnossapidossa suuren kehityksen, jonka seurauksena sain opetella tietokoneidenkin käytön. ”Muun muassa hytin puuosat olen tehnyt autooni uudestaan”, kertoo Kauko
Jos mistään ei osaa ole löytynyt, niin sellainen on sitten tehty”, tuumaa Kauko vaatimattomaan tapaansa. Kaukon mielestä tätä voisi edistää houkuttelemalla keikoille kuljettajiksi nuoria autoharrastajia, joilla varmasti olisi paljon annettavaa yhdistykselle. Hänen pyyteetön ja aktiivinen osallistumisensa niin yhteisten ajokkien entistämisiin kuin yksittäisten harrastajien auttamiseen on huomattu laajemminkin, mistä osoituksena hänelle luovutettiin vuonna 2022 SAHK:n Puurtaja-palkinto numero kaksi. Tunnustusta puurtamisesta Kotonaan Hämeenkyrön Pinsiössä Kaukolla on lähestulkoon täydellinen konepaja, jonka koneja laitekannalla on saatettu useakin mobiili takaisin tien päälle. Kolme vuosikymmentä ottanut entisöinti valmistui vuonna 2022 Kaukon ollessa mukana koko ajan. ”Jäsenistöllä on talleissaan hurja määrä hienoja autoja, joita ei enää jakseta huoltaa eikä niillä siksi ajetakaan. Jäsenistön keski-ikä on kuitenkin lähellä eläkelukuja, ja mukaan tulisi innostaa nuorempaa joukkoa uusine ajatuksineen. ”Nämä ovat jääneet viime aikoina vähemmälle”, Kauko tunnustaa. Jäsenien ja erityisesti aktiivisten jäsenien puute vaivaa yleisesti yhdistystoimintaa vuoden 2024 Suomessa. Vetku on tästä joukosta piristävä poikkeus, jonka jäsenmäärä ja aktiivisten osallistujien määrä on pysynyt vakaassa kasvussa vuodesta toiseen. 20 ”Tarvittaessa tartun myös puutöihin, mutta kyllä metalli on minulle se tutumpi ja mieluisampi materiaali”, tuumaa Kauko ykskantaan. Benz Gaggenau -paloauto vuodelta 1922 säästyi romutukselta 1960-luvulta, joskin kunnostustyö pääsi alkuun vasta 1990-luvulla. ”Vetkun keikat ovat kyllä parasta harrastamista heti rompetorien jälkeen”, pohtii Kauko, ja toivoo näitä kahta herkkua yhdisteltävän nykyistä enemmän. Nämä olisivat hyviä harrastekohteita aloitteleville harrastajille”, maalaa Välimäki Kevätpäiväntasaus-ajon jälkeen Seinäjoella. Autojen entistämisen ohella hänen vapaa-aikansa kuluu metsätilan hoidon ja veneilyn sekä hirsirakentamisen parissa. ”Keikoille lähtiessä voisi nostaa auton lavalle itselle joutilaita osia, joista joku saattaisi kiinnostua jopa maksamaan”, haastaa Kauko Välimäki haastattelun päätteeksi.. ”Olen aina pyrkinyt auttamaan mahdollisissa osapuutteissa. Tampereen Seudun Mobilistien huomassa olevan Chevrolet-kuorma-auton rakentamiseen Kauko osallistui viime vuosituhannen loppupuolella
Teksti Juha Helin Kuvat JM-Suojata Oy. Ruosteenpoisto onnistuu nyt myös ilman hiekkapuhallusta. Isotrol-alkydijärjestelmä tai hybridijärjestelmä on hyvä ja taloudellinen vaihtoehto, kun kyseessä on ruostesuojauksen huoltomaalaus. Öljyalkydipohjamaalin hyvä tunkeutumiskyky täyttää ja kyllästää ruosteisia teräspintoja ja vanhan maalipinnan halkeamia. Tämä on usein myös se hankalin ja eniten kustannuksia aiheuttava työvaihe. Kokemusta pintakäsittelystä JM-Suojata Oy:n liikeideana on kehittää ja tarjota suojausyhdistelmiä, jotka antavat pitkäaikaisen, taloudellisen ja ympäristöystävällisen ruostesuojauksen. Pintamaalina käytetään sävytettyä Isotrol Finish -maalia vähintään 130 um kalvonpaksuudella. Kestävää ruostesuojausta ilman hiekkapuhallusta Keskeisimpiä asioita ajoneuvon entisöinnissä on teräsrakenteiden puhdistus, ruostesuojaus ja maalaus. Erityisesti yrityksessä panostetaan kohteisiin, joissa esikäsittelyä voidaan suorittaa rajoitetusti. Valmistaja suosittelee esipesua lämpimällä vedellä ja 600–700 baarin paineella. Tämän jälkeen tuotteita ja ruostesuojausjärjestelmiä sekä niiden toimivuutta on testattu lukuisissa asiakkaiden ja riippumattomien tutkimuslaitosten tekemissä testeissä. JM-Suojata Oy yhdessä ruotsalaisen kumppanin, Introteknik Ab:n kanssa tarjoaa uudenlaista ajattelua vanhojen rakenteiden ruostesuojaukseen, jota myös huoltomaalaukseksi kutsutaan. Käytettävissä on kaksi maalausjärjestelmää: Alkyydisysteemissä (1K) on pohjalla edellä mainittu kirkaslakka, jonka päälle levitetään Isoguard Pansar -maali kahteen kertaan vähintään 40 um kalvonpaksuudella. Hybridijärjestelmässä (2-K) on pohjamaali, välimaalina Isomastic 2-K-epoksi 2 x 60 um kalvonpaksuudella ja pintamaalina polyuretaani, esimerkiksi Temadur sävytettynä 150 um kalvonpaksuudella. 21 P erinteisesti teräsrakenteet, kuten ajoneuvot hiekkapuhalletaan, pohjamaalataan ja pintamaalataan kunnollisella 2-komponenttimaalilla. Esikäsittelystä alkaa Irtonainen ruoste poistetaan sopivalla menetelmällä, esimerkiksi teräsharjalla tai naulahakkurilla, mutta pintaa ei tarvitse välttämättä hiekkapuhaltaa. Pintakäsittely voidaan tavallisesti tehdä kiinni olevan vanhan maalin päälle. Hiekkapuhallus vaatii kunnolliset laitteet ollen työnä myös aika pölyistä hommaa. Hyvin ruosteinen pinta pitää tosin maalata ensin pensselillä Isotrol-pohjamaalilla, jonka jälkeen koko pinta maalataan Isotrol Klarlack Grund -maalilla ennen pintamaalausta. Tavoitteena on mahdollisimman kestävä suoja ruostetta vastaan ja toki myös hyvännäköinen pinta. JM-Suojata Oy:n Isotrol-ruosteenestojärjestelmä perustuu hyvän tunkeutumiskyvyn omaavan pohjamaalin ja kestävien pintamaalien yhdistelmiin. Isotrol-maalausjärjestelmien kehittäminen alkoi Introteknik Ab toimesta vuonna 1982
2000-luvun alussa kävin katsomassa useita aihioita entisöintiä varten, myös tätä kyseistä Jyryä Lestijärvellä. Myyjänä toimi Oy Suomen Autoteollisuus Ab:n Kokkolan toimipisteessä Raimo Norppa ja kaupat tehtiin 5.10.1970. Samoilla sanoilla voidaan aloittaa tämäkin juttu, joka kertoo vuoden 1971 Sisu R-142 BPT -kuorma-auton entisöinnin vaiheista. Jyry-Sisun osti uutena autoilija Kalervo Brandt Lestijärveltä. Teksti ja kuvat Leo Siirilä Projektin lähtökohtana oli ehjä ja kuivassa tallissa seissyt auto. Auto rekisteröitiin 3.2.1971 tunnuksella YMK-24. Katon alla seissyt auto oli helppo lähtökohta, puun alla seissyt lava sen sijaan toimi lähinnä mallina uuden tekemiselle.. Sisu R-142 BPT 1971 Vuoden mutteri 2023 Entisöinneissä on monta erilaista tapaa, joista yksikään ei ole toista oikeampi. Auto luovutettiin Brandtille Karjaan tehtaalta 29.12.1970, jonka jälkeen hän teki autoon puulaitaisen soralavan. Ja vielä kun oma isä tekee lähes koko työuransa töitä tietyllä automerkillä, niin tietenkin siitä muotoutuu se ”oikea merkki”, joka pienen pojan mielestä on se paras.” Näillä sanoilla aloitin edellisen kertomukseni Sisu K-34 SP:n entisöinnistä Vetku-lehdessä 2/2018. ” Kun syntyy automiesten sukuun ja pienestä pitäen näkee ympärillään kuorma-autoja, kehittyy kiinnostus noihin isoihin autoihin kuin itsestään. Uudella autollaan hän oli ajossa muun muassa Etelä-Suomen moottoritietyömailla. Auton alkuperäisellä omistajalla oli tuolloin tarkoitus kunnostaa auto itse, sillä olihan hän sen uutena ostanut ja siten ajatus kunnostamisesta oli hänelle tärkeä. Leo Siirilä Kokkolasta on nelivuotisen projektin myötä toteuttanut mutterinarvoisen työn. Lisätöinä Brandt tilasi ohjaamon kaksivärimaalauksen, siniharmaan plyysiverhoilun istuimiin, perävaunun tunnusvalon, voimanulosoton sekä Nummi-kipin. Annetaan tekijän kertoa projektin vaiheista
Ohjaamossa panostettiin äänija lämpöeristykseen. Sisu siirtyi hänen siskolleen, jonka kanssa kaupat saatettiin loppuun. Ulkona tallin sivustalla säilötty puulaitainen soralava nostettiin rungon päälle ja kevyempiä irto-osia sekä renkaita lastattiin lavalle. Sisätiloissa hyödynnettiin uusia materiaaleja virheettömän lopputuloksen aikaansaamiseksi. Mukaan tuli myös toinen moottori, vaihteisto, kardaaneja, telisylintereitä ja muita pienempiä osia, sillä Brandt oli aikoinaan myös purkanut toisen vastaavanlaisen Auto purettiin projektin aikana täysin osiksi. Ohjaamon runko maalattiin ennen lattiapeltien asentamista hyvän korroosiosuojan takaamiseksi.. Pidemmän aikaa kestänyt kaupanteko jäi kuitenkin kesken Brandtin menehdyttyä 88-vuotiaana keväällä 2019. Tässä yhteydessä hän tarjosi ostettavaksi omaa Jyryään, jotta auto tulisi kunnostettua. Elokuun lopulla 2019 Jyry-Sisu vedettiin ulos tallista ja siitä lavetin kyytiin. Ohjaamoa rakennettiin omana kokonaisuutena omatekoisen kärryn päällä. Brandtilla oli toive auton kunnostamisesta, joten hän säilytti sitä tallissa, vaikka oli jo lopettanut autoilun ja myynyt muun kaluston. ”Kun entisöimme vuosina 2016–17 isäni kanssa aiemmin mainittua ”roikkonokka”-Jyryä, niin Brandt kävi usein projektiamme katsomassa”, kertoo Leo Siirilä. 23 Tekemistä vailla aikataulua Myöhemmin autoon vaihdettiin päällirakenteeksi joksikin aikaa puutavarapankot sekä lisätiin vetokita. Sisu poistettiin rekisteristä syksyllä 1982 tunnuksella VLR-984 ja tämän jälkeen auto jäi talliin seisomaan Brandtin jatkaessa autoilua uudemmalla kalustolla
432mm Vaihteisto: Synkronoimaton Fuller RTO-913 taajavaihteisto, 13+2 Taka-akselisto: Kaksinopeuksinen Sisu BTK, 4,72/7,06 Muuta: Vanaja-nostoteli, täyspaineilmajarrut, renkaat 11.00R20. VETKU VUODEN MUTTERI 2023 Sisu R-142 BPT 1971 Leo Siirilä Tekniset tiedot: Sisu R-142 BPT 6x2, 4050+1200 Moottori: 6-sylinterinen ahdettu Leyland O.690, 11L 265hv (SAE) Kytkin: Kuiva yksilevykytkin, halk
Leo Siirilän nelivuotinen projekti huipentui keväällä 2023, jolloin auto ajettiin valmiina ulos kevätaurinkoon. 432mm Vaihteisto: Synkronoimaton Fuller RTO-913 taajavaihteisto, 13+2 Taka-akselisto: Kaksinopeuksinen Sisu BTK, 4,72/7,06 Muuta: Vanaja-nostoteli, täyspaineilmajarrut, renkaat 11.00R20. VETKU VUODEN MUTTERI 2023 Sisu R-142 BPT 1971 Leo Siirilä Tekniset tiedot: Sisu R-142 BPT 6x2, 4050+1200 Moottori: 6-sylinterinen ahdettu Leyland O.690, 11L 265hv (SAE) Kytkin: Kuiva yksilevykytkin, halk
Uusi halli oli valmis syksyllä 2020 ja Jyry siirrettiin isompiin tiloihin 27.12.2020, eli lähes päivälleen 50 vuotta siitä, kun Brandt oli autonsa Karjaalta noutanut. Syksyn aikana projekti aloitettiin toimintasuunnitelman tekemisellä sekä osapuutteiden listaamisella. Tilanpuutteen vuoksi aloitettiin rakennustyöt hallia varten. Hytin palkkirunko oli muuten hyvä, ainoastaan etulokasuojien kiinnityskohtien poikittaispalkit täytyi vaihtaa. Ohjaamo nostettiin pois rungolta ja sille tehtiin pieni kärry siirtelyä varten. Kalervo Brandtin uutena vuonna 1971 hankkima Jyry-Sisu R-142 BPT on ohjaamon verhoilua ja ulkoista maalausta myöden täysin alkuperäisessä asussa.. Samalla runko ja vanteet saivat myös uuden pintavärin, kun ohjaamon osalta suoritettiin vain osittainen hiekkapuhallus ja pohjamaalaus. Polttoainejärjestelmän ilmaamisen jälkeen Leyland hörähti käyntiin välittömästi, aivan kuin olisi edellispäivänä ajosta jäänyt. Kun alusta saatiin maalattuna takaisin kotihalliin marraskuun lopulla, niin olikin aika asentaa vaihteisto ja moottori takaisin paikoilleen. Lattia oli yllättävänkin hyvin säilynyt, mutta ruostevaurioita oli kuitenkin sen verran, että katsoin parhaaksi uusia lattiapellit kokonaan ja alkuperäistä vastaavalla tavalla. Öljynpaineet olivat erinomaiset ja muutenkin käynti kuulosti moitteettomalta, joten moottori voitiin nostaa pois rungon välistä odottelemaan pesua ja maalausta. Kunnossa olevaa tekniikkaa Runko akseleineen, moottori, vaihteisto, ohjaamo sekä lava päätettiin kunnostaa irrallaan valmiiksi kokonaisuuksiksi ja vasta sen jälkeen tehtäisiin loppukokoonpano. Alustan varustelun ohessa aloitettiin myös lavan suunnittelu ja rakentaminen. 26 Jyryn. Tehdään itse, jos valmista ei löydy Runko sekä akselistot käytiin läpi ja valmisteltiin hiekkapuhallusta varten, muun muassa takapuskuri ja valokotelot tehtiin täysin uusista materiaaleista. Pakoputkisto äänenvaimentimineen tehtiin itse, kun sopivia uusia ei löytynyt. Heti alusta oli selvää, että tämä projekti tehdään pidemmän kaavan mukaan, eikä valmistumiselle anneta aikataulua. Kaksinopeuksisen perävälityksen pinionakselin laakeri oli hajalla, joten koko välitys vaihdettiin ehjään. Seuraavaksi olikin aika jatkaa hytin purkamista ja aloittaa tarvittavat peltityöt. Moottori koekäytettiin ennen irrotusta, vaikka Brandtin tiedon mukaan moottori olisi kunnossa. Ohjaamon purkaminen ja pisteosien kunnostus aloitettiin jo talven aikana, kunnes seuraavana keväänä projekti jäi tauolle. Elettiin syksyä 2021, kun alusta ja ohjaamo vietiin hiekkapuhallettavaksi. Tässä välissä moottori ja vaihteisto otettiin työn alle ja ne pestiin ja maalattiin. ”Myös hytin takakulmiin hitsasin uutta peltiä, kun taas esimerkiksi ovet olivat lähes ruosteettomat”, kiittelee Leo projektia. Vanhasta puulaitaisesta soralavasta oli käyttökelpoista ainoastaan keskimmäiset runkopalkit, takapalkki sekä etusermi, muut rautaosat tehtiin uudet kuten luonnollisesti myös puiset laidat ja pohjalankut. Auton mukana tulleet uudet takajousipakat vaihdettiin paikoilleen ja pyöränlaakerit sekä jarrulaitteet käytiin läpi. Vuodenvaihteen jälkeen lattiapellit kiinnitettiin lopullisesti ja ruostevaurioita kärsinyt akkukotelo tehtiin täysin uusiksi ja sovitettiin paikoilleen. Tässä vaiheessa hytin uudet lattiapellit olivat vielä irrallaan, joten lattian alle jäävät hytin runkopalkit saatiin hiekkapuhallettua ja pohjamaalattua. Myös kipin hydrauliöljysäiliö tehtiin uusi, sillä vanhaa oli korjailtu jo useaan otteeseen auton aktiivikäytön aikana. Tämän jälkeen ohjaamo jätettiin odottelemaan pohjatöitä ja keskityttiin alustan varusteluun
Lopuksi mainittakoon vielä, että kyseinen auto on Sisun R-sarjan alkupään tuotantoa, sillä kyseinen uudistunut Jyry-malli esiteltiin ja tuotiin markkinoille vuonna 1970.. Näitäkin osia tein projektin aikana pikkuhiljaa itse, joten ne olivat tässä vaiheessa valmiina asennusta varten. Juhannusviikolla saatiin kiinnittää paikoilleen alkuperäisellä YMK-24-tunnuksella olevat mustapohjaiset rekisterikilvet ja lähes neljän vuoden mittainen projekti oli saatu päätökseen. Ohjaamon maalaus tehtiin alkuperäisen maalauskaavion mukaan, kuten Brandt oli sen aikoinaan tilannut. Lattia ja ohjaamon rintapelti äänija lämpöeristettiin ja hytin takaseiniin laitettiin uudet vuorivillat. Kauppaa oli käyty pitkään ja lopulta päivän päätteeksi oli tilaus allekirjoitettu. Huhtikuussa Jyry ajettiin ensimmäisen kerran omin voimin ulos tallista ja pitihän sitä pihalla hieman koeajaa. Keväiseen koeajoon Talven aikana loput osat löysivät paikkansa autoon ja kevään aikana jatkettiin jälleen lavan kimpussa. Auton mukana tulleiden ajamattomien 20” Michelin eturenkaiden lisäksi oli myös kaksi hyvää vetopinnalla olevaa rengasta. Näin ollen saatiin myös toteutettua Brandtin toive auton kunnostamisesta. Näin toimien esimerkiksi moottorikopan päälle tuleva harmaa rihlamatto saatiin tehtyä yhdestä palasta”, kuvailee Leo projektin vaiheita. Toive kunnostuksesta toteutui 10.6.2023 oli aika museotarkastajien tulla paikalle ja hyväksytyn tarkastuksen jälkeen Jyry ajettiin katsastuskonttorille rekisteröintikatsastusta varten. Auton uutena myynyt, Kokkolan Sisun pitkäaikaisena johtajana toiminut Raimo Norppa kävi katsomassa autoa kesän aikana. Takaseinän ja ovien vanerit tehtiin uudet ja päällystettiin keinonahalla ja uusi kattoverhoilu syntyi siskon ompelimon toimesta, kuten myös istuinten verhoilut. ja ikkunoihin uusittiin. Verhoilukankaat ja keinonahat hankittiin kotimaisten toimittajien kautta Saksanmaalta. Muutamien kunnostuskelpoisten pisteosien löytyminen vaikutti olevan kiven alla, näitä olivat muun muassa auton vuosimallin mukaiset peilinvarret sekä tämän ikäisen Fullerin vaihdekepinnupin kansilevy. Hän kertoi muistavansa hyvin sen päivän, kun Brandt oli auton ostanut. Tuulilasit ja kaikki kumitiivisteet oviin Leylandin kuusisylinterinen voimanlähde osoittautui kunnossa olevaksi ja siten sille riitti perusteellinen huolto ja ulkoisen ilmeen siistiminen maalauksella. Vapun koittaessa lavan rautarunko oli hiekkapuhallettuna ja maalattuna. 27 Ohjaamon uudet pinnat Toukokuun 2022 lopulla ohjaamo vietiin kaverin maalaamoon pohjatöitä ja pintamaalausta varten, ja täältä se saatiin takaisin juhannuksen aikoihin. Saksasta löytyi myös uudet Hellan valmistamat ajovalot sekä täsmälleen samanlaiset ovien ulkokahvat, sillä ne ovat olleet aikoinaan yleismallisia osia. Valmiina odottaneiden laitaja pohjalankkujen asennus saatiin aloitettua ja lavan valmistuttua sekin nostettiin auton päälle toukokuun lopulla. Tämä tapahtui 9.10.2022 ja näkymä oli jokseenkin sama kuin tehtaan kokoonpanolinjalla aikoinaan. Halusin löytää tällä samalla pintakuviolla olevan toisen parin, joita etsin pitkään, kunnes lopulta Pohjolan Eskolta löytyi uudenveroinen pari näille renkaille. ”Uusia rihlamattoja varten tein ensin tarkat kaavat kartongista, jotta kumimattojen istuvuus olisi mahdollisimman hyvä eikä turhia saumoja tulisi. Kesäloman koittaessa lavan teko jäi tauolle ja keskityimme ohjaamon kasaukseen. Kaikki tuntui toimivan erittäin hyvin ja taajavaihteisen Fullerin pykälät löytyivät sieltä mistä pitikin. Syksyn koittaessa ohjaamo oli kasattu täysin valmiiksi ja oli aika nostaa se takaisin rungolle
Vaan kun ei ole, sillä maa on käytetty tehokkaasti kaupungeissa, mutta niiden ulkopuolella riittää metsiä ja viljelysalaa. Maahantulotoimien jälkeen piti löytää autovuokraamo, Rekkoja, rautaa, kahvia ja sakko Romuun retkahtaneet Hollannissa Asioihin saa erilaista perspektiiviä, kun hyppää sivuun normaaleista arjen ympyröistä. Pinta-alan ja asukasluvun suhteesta voisi päätellä, että ahdasta on. Romuun retkahtaneet nousivat sinivalkoisille siiville ja lennähtivät Schipholin kansainväliselle kentälle Amsterdamiin. Kooltaan maa ei ole kummoinen, vähän 1,2 miljoonan asukkaan Etelä-Suomen lääniä isompi. Siispä innolla matkaan. Teksti ja kuvat Ari Perttilä Tom Reijnders luotsaa isänsä perustamaa yritystä, joka jalostaa ja markkinoi kivihiilipohjaisia tuotteita. Maatalouden ohella myös teollisuusyritykset edellyttävät toimivia kuljetuksia. Ja missä on perinteitä, siellä on myös perinnekalustoa. Yrityksellä on aina ollut omaa kuljetuskalustoa ja kultaisten vuosikymmenten kalustoa onkin laitettu talliin.. H ollanti – virallisemmin Alankomaat on vajaan 18 miljoonan asukkaan maapläntti Pohjanmeren rannalla. Hyvien satamien Hollanti on yksi maailmankaupan keskuksista ja niinpä kuljetuselinkeinolla on maassa pitkät perinteet. Jonkun tilaston mukaan puolet Hollannin pinta-alasta on maatalouden käytössä. Romuun retkahtaneet piipahtivat Hollannissa – juuri sitä erilaista perspektiiviä etsimässä
Mekin hyppäsimme vuokra-autoomme ja jatkoimme matkaa kohti majoitusliikettä, joka sijaitsi vain puolen tunnin ajomatkan päässä. Vuokraamoissa on nykyään tarjolla menopelejä erilaisilla voimanlähteillä. tekniikkaan nojaava 1980ja 1990-lukujen kalusto on edelleen suosittua ja kysyttyä kalustoa päiväntasaajan eteläpuolella. Hotellin aulassa oli nimittäin pienen pieni baari, josta saattoi valita kylmän huurteisen tai raikkaan drinkin, mikäli tahtoi sellaisen omin käsin askarrella. Yömyssyt nautimme miehittämättömässä yökerhossa. Puhelimen kartta on aina tilanteen tasalla, vaikka kuljettaja heittäisi yllättävän hutimutkan mielenkiintoisen takapihan kautta. Ravintoloita kyllä löytyi, mutta asiakaspaikat olivat vahvasti miehitettyinä tavallisena arki-iltana. Lopulta nälkä ja jano saatiin taltutettua ja saatoimme marssia takaisin hotelliin. Lentokentältä otimme suunnan etelään monikaistaista moottoritietä hyödyntäen. Vuokraautollekin löytyi yöpaikka kaupunkia halkovan kanavan rannasta. Sellaistakin päivien aikana koimme. Pienen kylähotellin omistaja neuvoi parhaat ruokapaikat, joita kohti astelimme luottavaisin mielin. Luotettavaan perusKleyn Trucksin pihasta oli uutta omistaa vailla muun muassa tämä hienossa kunnossa oleva Scania P82 vuodelta 1986. Omatoimibaari tuskin onnistuisi suomalaisessa yhteiskunnassa.. Vajaan tunnin ajomatkan jälkeen Vurenin kulmilla eteen avautui verrattain laajalta näyttävä vaihtoautorivistö, joka herätti oitis mielenkiintomme. ”Myymme vuosittain noin 10 000 yksikköä ja pihassa on aina tuhannen auton ja perävaunun valikoima odottamassa uutta omistajaa”, kertoo Kleyn Trucksin myyntipäällikkö Peter Mans. Kun autokin löytyi viereisestä parkkihallista, olimme valmiita tasankomaan valloitukseen. Autokaupan pioneeri Etukäteissuunnittelua oli tehty ohuesti, mikä jätti tilaa nopeille ja spontaaneille liikkeille. Asiakas hyppäsi autoon ja ajoi sen kotiin reilun 8 000 kilometrin päähään”, kertoi Peter Mans Kleynsiltä. Kleyn Trucks BV:n markkina-alueena on koko maailma ja useimmiten autot lähtevät Euroopan ulkopuolisille alueille laivakyydillä. Paperikartta on vaihtunut älypuhelimen karttasovellukseen, mikä auttaa suunnistamisessa. Automaatti halusi auton rekisteritunnuksen ja vasta sen jälkeen maksu onnistui. Liikkuminen Hollannissa on varsin vaivatonta, sillä tiestö on hyvä ja opasteita riittävästi. ”Mieleen on jäänyt muutaman vuoden takainen kauppa Norsunluurannikolle. Ennakkovarauksella helppoutta Keskisessä Euroopassa on valtava ho tellitarjonta, mutta varmuuden vuoksi olimme varanneet huoneet ’s-Hertogenbosch-nimisestä kaupungista. 29 jonka tiskillä odottivat etukäteen varatun kulkuneuvon avaimet. Minkäänlaista kuittia ei suorituksesta saanut. Pääpaino on suhteellisen uusissa vaihtoautoissa, mutta kauimmaisessa kulmassa oli osasto myös retronälkäisille ostajille. Ne ovat nimittäin sangen yleisiä ja vinhasti liikkuvia kulkuneuvoja Hollannissa. Kleyn Trucks BV:n juuret ovat 1910-luvulla alkaneessa taksiautoilussa, mutta 1970-luvulta alkaen toiminta on pyörinyt hyötyajoneuvokaupan parissa. Maksu tapahtui tiskin päässä olevaan lippaaseen. Pysäköintimaksu piti suorittaa kortilla tai sovelluksella, käteistä automaatti ei huolinut. Luotto asiakaskuntaan on hyvin vahva niin hotellin kuin valvovan viranomaisenkin puolelta. Sähkö tekee tuloaan myös vuokra-automarkkinoille, mutta pitäydyimme mieluummin perinteisessä polttomoottorissa, koska halusimme käyttää aikamme muutoin kuin latauslaitteita etsien. Luotimme tekniikkaan ja astelimme hotelliin polkupyöriä väistellen
Tom kertoi laittaneensa muutamia vuosia sitten muutaman Scanian jemmaan, kun sattumalta paikalle osunut kuljetusyrittäjä halusi ostaa ne kaikki. ”No, möin ne autot ja aloin etsiä itselleni uusia. Viidessä vuodessa hänen käsiensä kautta on kulkeutunut noin 800 vanhaa kuorma-autoa. ”Vähän on menoa iltapäivällä, mutta kyllä se järjestyy. Viekää Tompalle terveisiä”, tuumasi Lex. Katselimme vielä pihan kalustoa sanomatta hetkeen sanaakaan. Astuimme sisään halliin ja alkajaisiksi Tom tarjosi hyvät kahvit. Mitään toimintaa ei näkynyt, joten ei kun eteenpäin. ”Meillä on puolen tunnin päästä tapaaminen naapurissa Tom Reijndersin kanssa, mutta voisimmeko palata sen jälkeen tänne”, kysyin varovasti. Nopeasti meille selvisi, että täällä customoidaan uusia autoja ja entisöidään vanhempaakin kalustoa. Viimein matkakaveri avasi suunsa ja luki ääneen molempien ajatuksena, että olipa käsittämätön paikka. van der Heijdenin puheilla. 30 Yllätys oven takana Seuraavan päivän ainoa ennalta sovittu tapaaminen odotti meitä Boxtelissa, vain vartin ajomatkan päässä majapaikastamme. Kiinnostaisiko äffä-Volvo. Seuraavan varastohallin oviaukosta näkyi kolmossarjan Scanian keulaa, joten kurvasimme pihaan. F-Volvot ja kolmostai nelossarjan Scaniat ovat nyt haluttuja autoja harrastemarkkinoilla. ”Hello”, kuului jostakin ja pian olimme paikan omistajan, Lex ”Aiemmin kysytyt Torni-Volvot ja ykkössarjan Scaniat alkavat olla harrasteautoiksi jo liian vanhoja. Hallin autojen seassa kierrellessämme Tom kertoi yrityksen väreissä olevien Volvojen pysyvän hänen harrasteautoinaan, mutta muut ovat myytävänä. Vaihtarina annoin hänelle uusimmat Vetku-lehdet, jotka tuntuivat kiinnostavan kovastikin. Mutta sellainen saa vannoutuneen Volvo-miehen, Sami Kaukorannan hymyilemään.. Pari tuntia oli mennyt joutuin, kun hyvästelimme uuden hollantilaisystävän ja istuuduimme Opeliin. ”Osa menee Etelä-Amerikkaan tai Afrikan mantereelle käyttöön, mutta iso osa päätyy harrasteautoksi lähialueelle”, kertoi Tom, jonka mukaan kovinta kysyntää on vuosituhannen vaihteen molemmin puolin olevalla kalustolla. Löysinkin muutaman, mutta pian oli joku oven takana niitä ostamassa”, kertoi Tom, joka jalosti autokaupan harrastuksesta yritystoiminnaksi. 2020-luvulla saa harvemmin istua uutta vastaavassa 1990-luvun alun Volvo F16-rekkaveturin hytissä. Kaarroimme takaisin Reijndersin harmaiden toimitilojen eteen. Kurvasimme Opelilla annettuun osoitteeseen, missä huomasimme olevamme reilusti etuajassa. Näin on käynyt ainakin romuun retkahtaneille, ja niinpä päätimme tutustua tähän harrastetallin ja nostalgiamyymälän sekoitukseen. Jo parin korttelin päässä ajauduimme kuljetusliikkeen takapihalle, missä rivi näyttävän hillitysti rakennettuja ajokkeja odotteli kuljettajaansa. Niille ei ole enää kysyntää”, kertoo Tom Reijnders. Kun nostalgiaikäiset Volvot tai Scaniat kiinnostavat, ja olet seurannut aiheeseen liittyviä Facebook-sivuja, lienet törmännyt nimiin Tom Reijnders tai Tom Holding. Päätimme hyödyntää ajan teollisuusalueen tarjontaan. Etenimme ovelle, mistä avautui näkymä uusien ja vanhojen rekka-autojen täyttämään halliin. Osa autoista oli käytön jäljiltä, mutta joukossa on myös entisöityjä helmiä, kuten täysin läpikäyty Volvo F16 -rekanveturi vuodelta 1991. Meikäläisen mittapuun mukaan korkeaksi kohonnut pyyntihinta oli oikeastaan ainoa merkittävämpi este kaupanteolle
Museon edustalla pelaamme tutuksi tullutta pysäköintiautomaattia syöttämällä siihen auton rekisterinumeron ja oletetun pysäköintiajan. ”Kuljetusala on ahtaalla myös Hollannissa, mutta edelleen autoilijat ovat valmiita maksamaan näyttävistä työautoista tai taidolla entisöidyistä DAF-tehtaan museo Eindhovenissa on käymisen arvoinen paikka ajoneuvohistoriasta kiinnostuneille. Tienvarsikeitaan lounastauon jälkeen ajamme DAF-tehtaan syntysijoille Eindhovenin keskustaan. Van der Heijden Truckstyling tekee tästä Scaniasta näyttävän harrasteajokin.. Meitä kuitenkin kiinnostaa enemmän tallissa rakennettava nostalgiakalusto. Liki sadan vuoden historia Pikainen palaveri kartan äärellä ajattaa meidät ennenkin vierailukohteena olleeseen DAF-museoon. Museokierros alkaa Hub van Doornen pajasta, missä hän aloitti sepän työt vuonna 1928. Laaja kokoelma esittelee hollantilaisvalmistajan monet hienoudet ja tekniset erikoisuudet. Istuudumme autoon pohtimaan kokemaamme ja suhteutamme sitä Suomessa koettuun. Omien autojen rakentaminen laajeni nopeasti tilaustöihin ja pian toimintaa varten rakennettiin omat tilat. Uskottelemme, että päivän yllättävät kohtaamiset on nyt koettu ja voimme tarttua varmaksi tiedettyyn korttiin. Toisessa hallissa näimme osiksi puretun väliteli-Scanian, jolle koittaa tässä pajassa uusi tulevaisuus. Nykyisin Van der Heijden Truckstyling rakentaa asiakkaan autoihin mitä vain, kunhan sen voi tehdä alumiinista tai rosterista. Niinpä kuulimme, kuinka kuljetusliikettä pyörittänyt Lex halusi saada autoistaan persoonallisia, mikä tehtiin maalauksella ja lukuisilla pienillä yksityiskohdilla. Ja varsinkaan näin mittavaa entisöintiä varten. Seuraavalla vuosikymmenellä tuotevalikoimaan Kolmossarjan Scaniat ovat haluttuja keräilykohteita Hollannissa. Kun avoinna olevasta korjaamon ovesta avautuu tämä näkymä, ei ohiajo ole enää mahdollista. Työn alla on joukko rekanvetureita, joihin tehdään pakoputkimuutoksia tai helmoja. Kolmossarjalainen saa uuden pakoputkilinjan ja nelossarjan nokkamallia käyttöentisöidään. 31 Entisöintiä avaimet käteen -periaatteella Palasimme takaisin Lex van der Heijdenin hallille ja osasimme jo odottaa kohteliasta kysymystä kahvikupillisesta. perinneautoista”, vakuuttaa Lex kierroksen päätteeksi. Tämä yksilö saa hellää huolenpitoa Lex van der Heijdenin luotsaamassa yrityksessä. Harvassa ovat meillä kuljetusliikkeet tai autoilijat, jotka vievät ajokkinsa ulkopuoliselle pajalle entisöintiä varten
Tatra T111:n tuotanto alkoi vuonna 1942 ja ilmajäähdytteisellä V12-moottorilla varustettu malli säilyi tuotannossa kahden vuosikymmenen ajan. Tatra T138 oli tuotannossa vuosien 1959 ja 1971 välisenä aikana. Museon anti niin autojen kuin yksittäisten komponenttienkin osalta on erittäin laaja ja kertoo samalla hollantilaisyrityksen monivaiheisesta historiasta. Valmistaja nostaa yhdeksi tämän mallin edistyksellisistä ominaisuuksista vakiovarusteena olleen ohjaustehostimen. Sähköportin kautta kahvikoneelle Tapahtumien täyttämää päivää analysoitiin illallispöydässä, jonka löytäminen oli yhtä vaikeaa kuin edellispäivänä. Arki-iltana Suomessa löytyisi takuuvarmasti vapaa jakkara kahdelle nuorukaiselle, mutta toisin on Hollannissa, missä ulkona syöminen kuuluu päiväjärjestykseen. Seuraavan päivän ohjelma rakentui kotiinpaluun ympärille, joten reittiä suunniteltiin Schipholin lentokenttää kohti. 32 otettiin perävaunut ja samalla yritys sai nimekseen an Doorne’s Aanhangwagenfabriek N.V, joka lyheni sujuvasti muotoon DAF. Pitkän iltapäivän mittainen kierros päätettiin Daffetaria-kahvilassa nautittuun pullakahviin. Pullaa mutustaessa pohdittiin, kuinka yhdestä pienestä paikallisesta pajasta voi kasvaa maailmanluokan autonvalmistaja, mutta toinen vastaava jatkaa eloaan pienenä paikallisena pajana. Päätimme kuitenkin tehdä kierroksen Drutenissa VSB Trucksilla, joka käytetyn autokaluston kaupan ohella tekee pihakivikauppaa. Liki sadan vuoden historiaan mahtuu niin onnistumisia kuin pettymyksiäkin, lähellä olevaa konkurssia ja Paccarin kanssa tehtyä yrityskauppaa unohtamatta. Jutun kirjoittajalle maistui pieni kahvi ja pala omenapiirasta.. Huomattavaa oli sekin, että pöytäseurueet olivat pääosin suuria. Jossain vaiheessa matkaa totesimme, että elämDAF-museon toiminta perustuu vapaaehtoistoimintaan, jossa yhtiöstä eläköityneet saavat jatkoa työlleen tutun automerkin parissa. Malli suunniteltiin armeijan tarpeisiin, mutta suurempi merkitys sillä oli sodan jälkeen Euroopan jälleenrakennukselle. DAF ja Tatra tekevät tiivistä komponenttiyhteistyötä ja siksi museossa esiteltiin myös tšekkiläisvalmistajan aiempia tuotteita. DAF-museon Daffetaria-kahvio tarjoaa viihtyisät puitteet iltapäiväkahvittelulle. Maittava pihvi kera paikallisen oluen löytyi lopulta, joten tältäkin osin pääsimme tavoitteeseen
Ihastelimme pihassa Ruotsista tuotua 1980-luvun Scaniaa, jolloin Bas kyseli kiinnostustamme vanVSB:n keltapunaiset retrohenkiset autot ovat tuttu näky niin hollantilaisilla rakennustyömailla kuin veteraaniautotapahtumissakin. Käynti DAF-museossa venähti vartin oletettua pidemmäksi, mikä toi pysäköintivirhemaksun koti-Suomeen saakka. Kokemamme perusteella tuleviakin matkoja pitää suunnitella etukäteen, mutta vain kevyesti. Kierroksen aikana selvisi sekin, ettei Bas ollut tänään kaavaillut tulevansa työpaikalleen. VSB Trucks:n toiminta nojautuu omiin innovaatioihin ja asiakkaiden tarpeisiin. Matkakaveri rikkoi jälleen hiljaisuuden todetessaan, että aika usein me satutaan oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Pihassa oli käytettyjä autoja, jotka rakennetaan ja varustellaan omalla korjaamolla sopivaksi omaan käyttöön. Valikoimasta löytyy sopiva auto kaikkiin lähtöihin. Tästä huolimatta seuraavaa reissua suunnitellaan jo – vain kevyesti.. Juuri sitähän meillä riittää, joten siirryimme Basin Transporterin kyytiin ja palasimme lähtöpisteeseen. Käynti oli nopea ja paluumatkalla poikettiin tutustumassa yrityksen korjaamoon. Pian kivikasan takaa asteli nuorukainen, joka esittäytyi Erwiniksi ja tiedusteli voisiko olla jotenkin avuksi. Ensimmäiseksi vierailtiin – yllättäen kahvikoneella ja sitten lähdettiin kiertämään korjaamoa, missä oli täysi tohina myös lauantaina. Taas pyörittelimme silmiämme ja ihmettelimme ääneen valtavaa autokokoelmaa. Tarkkana pitää olla myös hollantilaisten pysäköintiautomaattien kanssa. Autot kantoivat yhtiön keltapunaista väritystä, vaikka kaikki eivät suinkaan ole olleet talossa aktiiviajossa. Ohjaamossa olleet kuljettajat tervehtivät reippaasti ja kaartoivat avautuneesta portista peremmälle. Pahoittelimme aiheuttamaamme herätystä, jonka Bas kuittasi toteamalla, että pomohan hänet herätti. Jos jää joutoaikaa, voidaan välihommina rakentaa joku veteraanitai retroauto. Romuun retkahtaneet ovat vuosien aikana nähneet monenlaisia kokoelmia, mutta täällä nähty yhdessä hollantilaisen palveluasenteen kanssa sai matkalaiset jälleen hiljaisiksi. Kiinnostaako vanhat kuormurit. Silmät suurina seurasimme, kuinka neljä Scaniaa lähti korjaamon pihasta. Maksaessa olisi kannattanut tehdä parin-kolmen euron sijoitus, niin olisi välttynyt 96 euron sakolta, joka piti maksaa Eindhovenin kaupungille hollanniksi kirjoitetun saatekirjeen turvin. Siksi hän oli niin kiireinen, eikä ehtinyt palvella teitä”, kertoi Bas, kun hyvästelimme häntä vinkkelimoottorien murinan säestämänä. Jälkeenpäin ajatellen tämän retken parhaat palat löytyivät sattumalta teollisuusalueita koluten. Kivikasojen takaa löytyi varastohalli, jonka uumenista paljastui parikymmentä Scaniaa alkaen 1960-luvun lopun nollasarjasta päätyen 2000-luvun alun nelossarjaan. Meillä ei rohkeus riittänyt seuraamiseen, sillä sähköportti on haastava kaveri päivänä, jona pitäisi kiivetä lentokoneeseen. Mieleen hiipinyt harmitus unohtui VSB:n keltaisen rekka-auton lähestyessä porttia. Hän oli edellisiltana ollut juhlimassa ystävänsä syntymäpäivillä, jotka olivat venyneet pikkutunneille saakka. 33 Bergmann-Werbung 1921. hempaan kalustoon. Basin mukaan perheyrityksen perustaja piti Scaniaa hyvänä autona ja perheen seuraavat sukupolvet ovat halunneet kunnioittaa perustajan mielipidettä jatkaen Scanian fanitusta. me lauantaita, eikä liikkeen aukiolosta ole minkäänlaista varmuutta. ”Erwin lähti muutaman kuljettajan kanssa läheiseen veteraaniautotapahtumaan. Erwin pahoitteli kiirettään, mutta samassa portin takana oli myynnistä vastaava Bas, joka esitteli meille myynnissä olevan kaluston. Päivien aikana ennätimme nähdä monta mielenkiintoista kohdetta, persoonaa ja tapahtumaa. Etsitty osoite löytyi ja samalla lukittuna ollut sähköportti. Kuultuaan asiamme hän soitti myyntiä hoitavalle Bas Akkersille, joka lupasi saapua pikaisesti paikalle
Kannattaa kuitenkin muistaa, että seurallamme on myös paikallista toimintaa, kuten Pirkanmaalla ajetut Itsenäisyyspäivän ja Vapun ajelut sekä PäiV etkussa on nyt yli tuhat henkilöjäsentä. Turun suunnalla on vireää toimintaa ajotapahtumien muodossa ja kuluvan vuoden helmikuussa seuran jäsenistö kokoontui Liedon Shellin kabinettiin kuuntelemaan liikennevalvonnan lähihistoriaa. K evätpäiväntasausajo on ajettu ja samassa yhteydessä pidettiin myös seuran kevätkokous. Niinpä tulemme näkemään tutun Volvon jatkossakin Vetkun tapahtumissa. Jäsenmäärä ylitti tuhannen jät-Hämeen kuukausikahvittelut. Ja onhan itse asiassa jo veteraaniautolla reissuun lähtökin jutun arvoinen tapahtuma.. Keikoista ensimmäinen on ajettu ja seuraavalle ollaan tätä lukiessa jo valmistautumassa. Poliisista eläköitynyt Vesa Roima veti kabinetin täyteen jäseniä kuuntelemaan liikennevalvonnan lähihistoriasta sekä nykytilasta. Raja ylittyi huhtikuussa oululaisen Juha-Pekka Liuskan netti-ilmoituksen kilahtaessa jäsenrekisterin sähköpostiin. Lehden ilmestymisen aikaan tiedetään, innostuvatko jäsenemme kulttuuripainotteisista ajotapahtumista. ”Ensimmäiset muistikuvani Volvon ohjaamosta ovat yli 50 vuoden takaa, kun sain olla isän matkassa. Hieman tavallisuudesta poikkeava kokoontumisajo tehdään heinäkuussa Sappeen kesäteatteriin Matti Eskon Rekkamies-musikaaliin. Tehtiin kaupat, ja samalla Manu suositteli Juha-Pekkaa liittymään Vetkuun. Kokouksessa oli mukavasti väkeä paikalla ja Timo Kiman johtaessa puhetta kokous eteni sujuvasti. Puskurilla istuu tyytyväisenä uusi omistaja Juha-Pekka Liuska ja oikealla Mauno Sarlin, arvatenkin tyytyväisenä hänkin. Matkan varrella saattaa kohdata mielenkiintoisia, artikkelin arvoisia asioita, ihmisiä tai tapahtumia. Kalenteri tuntui olevan kevätkokouksen pikagallupin perusteella toivottu julkaisu. Kalenterista ei ole tehty vielä päätöstä, mutta kassatilanteen salliessa saattaa kalenteri tulla joulupostin mukana jäsenistölle. ”Olen ajanut työkseni vuodesta 1991, ensin vieraan palveluksessa ja viimeiset 15 vuotta yrittäjänä omalla kalustolla”, aloittaa Juha-Pekka Liuska. Juha-Pekka oli pitkään etsinyt muistikuvansa mukaista Volvo N88:a Flobyn makuuohjaamolla, joskaan sellaista ei löytynyt. Sieltä kai juontaa kiinnostus autoiluun ja iän myötä myös vanhempaan kalustoon”. Kuluvan vuoden päätapahtuma, Kesäkeikka, on jo ajamista vaille valmis. Hallituksen talli Vuodesta on kulunut jo puolet Vetku-lehden 1/2024 kolahtaessa postilaatikoihin ja -luukkuihin. Joten jos sinulla on juttu tai juttuaihe, niin vinkkaa siitä lehden toimituskunnalle tai laita sähköpostia osoitteeseen info@vetku.fi. 34 Pari päivää aiemmin on tehty kaupat tyylikkäästi entisöidystä Volvo N86:sta. Autokuumeeseen saatiin lääkettä, kun Sarlinin Mauno tarjosi N86-Volvoansa sitä lievittämään. Vuotuiset keikat eri puolilla Suomea ovat seuramme näkyvintä toimintaa keräten samalla eri puolilla maata asuvat jäsenemme yhteen. Kokouksessa hallitus ja muut tilivelvolliset saivat vapautuksen menneen vuoden toiminnasta. Jäsenlehden sisällöntuottaminen kannattaa pitää mielessä kesäisen Suomen teitä ajellessa. Seuralla on tavoitteena tehdä tänäkin vuonna kaksi jäsenlehteä. Kokonaisjäsenmäärä on suurempi, kun mukaan lasketaan 127 kannatusjäsenyritystä. Lehden tekijät toivovat juttuja, juttuvinkkejä ja miksei myös jutun tekijöitä
35 VETKU suosittelee kannatusjäsenten palveluksia! Veteraanikuorma-autoseuran KANNATUSJÄSENYRITYKSET 2024 Aaltokuljetus MA Ky MARTTILA ADR-Koulutus Timo Kallionpää Oy HUITTINEN Ahtialan VPK LAHTI Aitoon VPK AITOO Ajolinja-lehti HELSINKI Ajuriliike Antti Automies Oy JUANKOSKI Antin-Auto Oy SEINÄJOKI Arcazo Oy TUUSULA Autoilija Risto Uotinen LIETO BPW Kraatz Oy ESPOO Eero Mikkola Oy MÄNTSÄLÄ Elg-yhtiöt Oy NURMIJÄRVI Esko Valtee Oy NURMIJÄRVI FennoSteel Oy PARKANO Finn-Elox Oy LEMPÄÄLÄ Heavy-Sepät Oy TAMPERE Heikolan Kuljetus Oy TAIVASSALO Hettula Oy KITTILÄ HF-Autohuolto Oy RIIHIMÄKI Ilpo Salomaa Oy SEINÄJOKI Iveco Finland Oy ESPOO Jaakko Pohjola Oy PÄLKÄNE JE-Trans Oy HAUSJÄRVI JV-Kaivuu Oy VIHTI JYKI Oy LÄNGELMÄKI Jyrki Vertanen Oy KORIA Jämsänkosken VPK JÄMSÄNKOSKI K. A. Löfgren KY PORNAINEN Kahvila-Ravintola Hiekkahentunen OJAKKALA Kaivolan Kuljetus Oy LAHTI KA-Rengas Oy KOSKI TL Kauppilan Autohajottamo Oy ILVESJOKI Kiitosimeon Oy RAJAMÄKI Kivinummen Kuljetus Oy HAUSJÄRVI Koneviesti HELSINKI Korsu Oy RAAHE Kuljetus A. Ristavaara Oy RIIHIMÄKI Neste Markkinointi Oy Oil Retair Finland NAANTALI Nokian Raskaat Renkaat Oy Vianor NOKIA Nosto ja Kuljetus Ruuska Ky JYVÄSKYLÄ NTM Närpes Trä & Metall Ab NÄRPES Okline Oy RIIHIMÄKI Originator Oy LAHTI Osatori Oy FORSSA Oy Blomberg Stevedoring Ab VAASA Oy Kaha Ab VANTAA Oy Närko Finland Ab NÄRPIÖ Oy Sisu Auto Ab KARJAA Oy Teboil Ab VANTAA Oy TransPeltola Ltd KUUSANKOSKI Paimento Sami T:mi PAIMIO Pakkasvakka Oy SÄKYLÄ Peltolan Kone Oy JOKIOINEN Piako Oy NAARAJÄRVI Polarvulk Oy Priimarengas LAHTI Powder-Trans Ab Oy LUNDO PTS Messut Oy HÄRMÄ Rahtarit ry MÄNTSÄLÄ Ramsirec Oy LAPUA Raskaspari Oy JOENSUU Rekkalaskenta Oy KOKKOLA RengasCenter Riihimäki RIIHIMÄKI RKM-Kuljetus Oy MARTTILA RV-Kuljetus Oy HAUSJÄRVI S & A Kananen Oy JOENSUU Saaris-Sähkö oy PÄLKÄNE Scania Suomi Oy HELSINKI Schenker Oy VANTAA Seinäjoen Rengaskeskus Oy SEINÄJOKI Setolan Kuljetus Oy NAKKILA Skuba Suomi Oy TAMPERE Speed Yhtiöt HOLLOLA Stenvall-Yhtiöt TUUSULA Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry SKAL HELSINKI Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry LAVIA Suomen Voiteluainekauppa Oy YLÖJÄRVI Suomen Rautatiemuseo HYVINKÄÄ T:mi Raskasmaalaus KÖYLIÖ Tampereen Autokuljetus Oy PIRKKALA Tampereen Autovaraosa Oy TAMPERE Tampereen Seudun Mobilistit ry TAMPERE Tarkkalan Kuljetus Oy LOPPI Toijalan Kone ja Kuljetus Ky AKAA Transsinkko Oy LAPPEENRANTA VAK Oy VAHTO Vallilan Takomo Oy HELSINKI Veho Oy Ab VANTAA Veljekset Liikonen Oy HÄMEENKOSKI Victor Ek Muutot Oy HELSINKI Wolin Ky LIETO Volvo Finland Ab VANTAA VR-Yhtymä Oyj Maantielogistiikka HELSINKI YR-Kuljetus Oy PIRKKALA. Järvimäki Oy TUUSULA Kuljetus ja Maanrakennus Katupojat Oy HELSINKI Kuljetus Janne Ruponen Oy HYVINKÄÄ Kuljetus Laaksonen Oy HÄMEENKYRÖ Kuljetus M Vainio Oy LIETO Kuljetus Marhed Oy PUKKILA Kuljetus O.J.Nieminen Oy LAHTI Kuljetus Sundell Oy LOHJA Kuljetus ja Nosto Timo Alastalo HIKIÄ Kuljetus Tomi Mattila Oy SÄKYLÄ Kuljetusliike A. Mäki-Tuuri Oy TUURI Maanrakennus P.Örn Oy HYVINKÄÄ Maansiirtoliike Jouko Virtanen Ky PUKKILA Mesi-Auto Oy KANGASALA Mil-Safarit Oy PORNAINEN MR. Kaajaluoma Oy HYVINKÄÄ Kuljetusliike Alasmaa Oy PANELIA Kuljetusliike Harri Vepsä Ky RIIHIMÄKI Kuljetusliike Kari Isotalo Oy VAMPULA Kuljetusliike Kari Polvela Oy TAMPERE Kuljetusliike Kauko Koskinen Ky HINNERJOKI Kuljetusliike M & M Tolvanen Oy LIETO Kuljetusliike Matti Rautalin Ky NOKIA Kuljetusliike Pironetti Oy IISALMI Kuljetusliike Taipale Oy JYVÄSKYLÄ Kuljetusliike Wickström Oy PELLOSNIEMI Kuljetus-Vainikka Oy SAVITAIPALE Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy HUITTINEN Käyttöauto Oy Trucks and Buses SEINÄJOKI Lahden Autolasikeskus LAHTI Lahma-Trans Oy URJALA Lamminsivu Oy YLÖJÄRVI Lumikko Technologies Oy SEINÄJOKI M
Ääni-, valoja muut tehosteet ovat niin aidon oloisia, että ei voi kun ihailla tekniikan kehitystä ja harrastajien kädentaitoja. Teksti John Pajarinen Kuvat John Pajarinen ja Jarmo Jokiniemi Scania LT 110 kippiauton mittakaava on noin 1:14, jolloin auton leveys on noin 19 senttiä. Vain taivas on rajana näiden radio-ohjattavien mallien rakentelussa. Jarmo Jokiniemi kutisti Scaniat Pieni on kaunista. Jarmo Jokiniemi on yhdistänyt nämä kaksi asiaa ennennäkemättömällä tavalla, sillä kaupan hyllyltä näitä malleja ei löydä. Vanha kunnon satakymppi ja sataneljäkakkonen ahkeroiOtsikon mukaisesti jutun päätähtenä ovat pienemmän mittakaavan raskaan kaluston edustajat. Nämä asiat kohtasivat mielenkiintoisella tavalla Jarmo Jokiniemen esitellessä itse rakentamiaan radio-ohjattavia pienoismalleja Vetkun osastolla Classic Motorshow 2024 -näyttelyssä. Oman harrastajakuntansa muodostavat radio-ohjattavien pienoismallien harrastajat, joiden ikähaarukka muodostuu nuorista kouluikäisistä aina eläkeläisiin saakka. Auton vetotapa on 6x4, akseleissa on tasauspyörästöt ja jousitus hoituu lehtijousituksella. Toki otsikko toimii myös kuluvan vuoden Classic Motorshown teemana. Mutta entä sitten, kun kiinnostuksen kohteena ovat radio-ohjattavat pienoismallit ja vanhat kuorma-autot. A ina pienoismalleja katsellessa meissä monissa herää se sisäinen pieni poika tai tyttö, joka lapsena autoilla leikkiessä ei voinut kuvitellakaan nykyistä pienoismallimarkkinoilla vallitsevaa tarjontaa. Seuratessani radio-ohjattavien kuorma-autojen työskentelyä Espoon pienoismallitapahtumassa, kiinnittyi huomioni välittömästi kahteen veteraani-ikäiseen kuorma-autoon, jotka poikkesivat valtavirrasta jo esikuviensa takia
Näiltä ajoilta piirtyi myös nokkamallin 110 Scanian muodot lähtemättömästi Jarmon mielen syövereihin. Kiinnostus raskaaseen kalustoon herää Kiinnostus raskasta kalustoa kohtaan heräsi Jarmo Jokiniemellä, kuten niin monella muullakin, jo varhain lapsena. Tosin tähänkin piti suorittaa rungon pidennys, kuten olisi pitänyt oikeaankin autoon pitänyt tehdä, jos olisi tarkoitus tehdä 3,3 metrin akselivälillä olevasta rekanvetäjästä nokkamallinen sora-auto 4,3 metrin akselivälillä. Kuljetuskalustoa tarvittiin monissa eri tuotantovaiheissa, kuten raaka-aineen eli saven sekä valmiiden tiilien kuljettamisessa asiakkaille. Lajinsa ensimmäisenä valmistui mittakaavan 1:14 rakennussarja Volvo FH12 -kuorma-autosta. Perhe asui Tukon omistaman Hämeenkylän Tiilitehtaan työntekijöiden asuinrakennuksessa tehtaan vieressä ja perheen isä työskenteli tehtaalla tiilenpolttajana. Alkoi opiskelut ja jossain vaiheessa elämänkumppanin löytämisen myötä perheen perustaminen. Hyvä perusaihio löytyi Tamiyan valmistamasta Scanian R-sarjan rekanvetäjästä. Radio-ohjattavat pienoismallit tulivat kuvioihin hiukan myöhemmin. Huonetilan vapauduttua alkoi työpöydällä syntyä monenlaista mallia veneistä muovimalleihin ja henkilöautoista raskaaseen kalustoon. Tiilitehtaalla liikkui monen näköistä kalustoa Volvon dumppereista nelivetoisiin Sisuihin. Ajatus jutun tekemisestä näistä pienistä ahertajista Vetku-lehteen syntyi välittömästi. Näitä kuorma-autoja perheiden lapset ihailivat ja arvatenkin hiekkalaatikolla ajettiin samaan henkeen lukemattomia kuormia. Kädentaidot kehittyivät ja taskurahaakin kertyi sen verran, että pystyi hankkimaan ensimmäisen radio-ohjattavan lentokoneen. Idea tätä vanhemman kaluston rakentelusta oli jäänyt itämään jo aiemmin Jarmon kierreltyä vuosien varrella erilaisissa näyttelyissä ja messuilla. Paluu harrastamiseen mahdollistui 2010-luvulla lasten muuttaessa pois kotipesästä. Auton runko on rakennussarjasta, omatekoisessa ohjaamossa ja lavassa on hyödynnetty metallia ja muovia.. Tiilitehtaan vieressä sijainneet Tukon pellot tarjosivat erinomaiset puitteet tähän harrastukseen. Samaisesta sarjasta saatiin hyödynnettyä myös akselit, jousiSermillä oleva lapio on valmistettu ohuesta pellistä, harja hammasharjasta. Leipää pöytään ja hieman makkaraa leivälle on tuonut Jarmon työura graafisella mainosja kirjapainoalalla. 37 vat hiekkakuorminensa kanssa tasavertaisesti uudempien mallien rinnalla. Paluu malliharrastuksen pariin Perhe-elämän tuoma vastuu ja velvollisuus vei kaiken ajan ja tarmon. Kuten jo aiemmin todettiin, näitä vanhempia malleja ei ole valmiina, joten sellainen oli itse tehtävä. Pitemmän tauon harrastukseen Jarmo Jokiniemelle toi nykytermillä ilmaistuna elämän ruuhkavuodet, kun nuori Jarmo muutti omilleen. Ajoneuvojen merkkija mallikirjo oli laaja
Näillä voimalinjamuutoksilla sorakuormat siirtyvät vaivattomasti näyttelyissä ja tapahtumissa. Ohjauspyörän taivutin alumiinista ja muotoilin kitillä, mielestäni se on hieno osa kokonaisuutta, koska se näkyy tuulilasista”, kertoo Jarmo. Moottoritilassa on käytön kannalta tärkeää elektroniikkaa, kuten kaiutin, nopeudensäädin, äänimoduuli, radiovastaanotin, valokytkin, kytkin lavan nostolle ja laskulle. Lavan nostotuet on tehty muistuttamaan hydraulisylintereitä. Lavan kippaaminen tapahtuu kierretangolla, jossa hyödynnetään ruuvinvääntimestä otettua moottoria. Mutta nähtyäni muutaman oikean perälaudan toiminto avautui minulle. Voimanlähteenä on 7,2 V sähkömoottori akkukapasiteetin ollessa 3300 Ah.. Istuimet muotoilin vaahtomuovista. Katolla olevissa vilkkumajakoissa on oma elektroniikka vilkkumisefektille. Jarmon mukaan mallin ainoa Hi Tech -osa on keulan SCANIA 110 -tekstit, jotka on toteutettu laserkaiverruksella. Vaihteisto on modifioitu siten, että vain 1. Lava on valmistettu 2 millin polystyreenilevystä ja 4 millin polykarbonaatista”, jatkaa Jarmo, jonka mukaan muovi on kiitollista materiaalia liimata syanoakrylaattiliimalla, joka tunnetaan paremminkin pikaliimana. Ajoakku on rungon oikealla sivulla työkalulaatikossa ja valojen virtalähde on polttoainesäiliössä. Avaaminen mallissa onnistuu radio-ohjauksella”, sanoo Jarmo. ”Ihmettelin pitkään, miten perälaudan mekanismi toimii. Mutta annetaanpa rakennusmestarin itsensä kertoa hieman lisää Scanian rakentelusta. ”Suuntavilkut ja takavalot muotoilin oikean auton takavaloja mukaillen värillisestä muovista. ”Noston mekaniikka oli haasteellista toteuttaa, mutta yrityksellä ja erehdyksellä sain sen toimimaan. vaihde kytkeytyy, alkuperäisessä R-sarjalaisen vaihteistossa on käytössä kolmeportainen radiolla hallittava vaihteisto. Radio-ohjauksella ohjataan koko autoa, kuten ohjausta ja nopeuden säätöä, moottorin ääntä, valoja äänimerkkiä ja lavan nostoa ja laskua sekä perälautaa. ”Piirustuksen skaalasin sopimaan Tamiyan rakennussarjan raideleveyteen, sitä kun ei voinut muuttaa. 38 tus ja muu voimansiirto. Moottori on vaihdettu alkuperäistä paremmin vääntävään malliin. Valot on toteutettiin yhteen kytketyllä LED-sarjalla, joskaan valoissa ei ole suuntavilkkutai jarruvalotoimintoja. ”Pyyhkimet, peilit ja kahvat valmistin käsin erilaisista materiaaleista. Mielestäni se ei ole kovin tukeva, siksi ajelen näytöksissä vajailla kuormilla”, myöntää rakentaja. Etuvaloihin tein kuvion pakottamalla muovin lämmitettyä kuumaa teesihdin verkkoa vasten”, jatkaa Jarmo. Lokasuojat valmistin muotin päälle selluloosaverkolla, epoksilla ja kitillä. Kun ei valmista ole niin tehdään itse Suunnitelma on tehty internetistä löytyneestä piirustuksesta ja apuna käytettiin useita kuvia oikeista autoista. Ohjaamo on valmistettu millin paksuisesta polystyreenilevystä. Piirsin lavan kuvia mukaillen piirroksen päälle
Olemme käyneet useissa näyttelyissä, kuten Hupiconissa, Power Truck Showssa ja Himos Truck Meetissä kuljettamassa kuormia”, summaa pienoismalliharrastaja. Rakennustekniikkahan oli jo hallussa, joten samoja menetelmiä käyttäen on Scania T142 syntynyt alustasta ylöspäin itse tehden. Nokka, lippa ja V8 Ja niinhän siinä kävi, kuten Algoth Mäelle Jukka Sipilän ohjaamassa Hiekkakuningas-elokuvassa, että ruokahalu kasvoi syödessä. Jarmo Jokiniemen täyttäessä 60 vuotta hän teki itselle mieluisan syntymäpäivälahjahankinnan valmiin 6x6-alustan muodossa. Radio-ohjattavia laitteita olen toki harrastanut nuoresta saakka”, kertoo Jarmo, joka kertoo tehneensä mallia noin kahden vuoden ajan, joskus pitkillä tauoilla. ”RC-laite, työtavat ja materiaalit olivat minulle uusia. Yleisö tykkää Scania LT 110 oli Jarmolle ensimmäinen pitkästä tavarasta rakennettu malli. Rakennussarjasta saatu alustan mekaniikka mahdollisti tämän, eräät harrastajat tekevät vieläkin enemmän mekaniikkaa itse. Tämän johdosta piti soramontulle saada järeämpää kalustoa. ”Välillä piti miettiä muun muassa perälaudan ja kipin noston toteutuksia, välillä piti odottaa hyvää maalausilmaa, koska maalasin auton spraylla ulkona”, jatkaa Jarmo. Mallin pituus on 610 mm, leveys 190 mm ja paino ajokunnossa noin 5,2 kg. Jarmon mukaan kuljettajat, joilla on kokemuksista 110-Scanioista, ovat kertoneet tapahtumissa mielenkiintoisia asioita, joita on ollut mukava kuunnella. Se kokemus jäi mieleeni ja antoi minulle idean toteuttaa se nyt, 50 vuotta myöhemmin. Scania on valmistuttuaan ollut käytössä noin kuusi vuotta. Ehkä joskus jopa Vetkun keikalla.. 39 Scania T142 -kippiauton mittakaava on noin 1:14 vetotavan ollessa 6x6. Jarmon mukaan monet ovat pitäneet mallista ja sen ulkonäöstä ikään ja sukupuoleen katsomatta ja antaneet mukavaa palautetta. Tämä tarina ei pääty Hiekkakuninkaassa nähdyllä tavalla, joten Jarmon hienoja Scanioita päästään ihailemaan edelleen eri näyttelyissä ja tapahtumissa. ”Pienenä poikana istuin tällaisen tiilikuormia kuljettaneen Scanian kyydissä pari kertaa. Tämänkin auton ohjaamo ja lava on rakennettu itse muovista ja metallista
Pitkään Bergmann ei kuitenkaan bensa-autoja valmistanut, sillä jo vuonna 1921 niiden tekeminen lopetettiin. Niinpä saattoi yleinen Fiat vääntyä muotoon ”Fiand” tai Hubmobile ”Huklemobileksi”. 1 900-luvun alussa yksi sähköautojen valmistajista oli saksalainen Bergmann Elektrizitäts-Werke AG, jonka tuotantolaitokset olivat Berliinissä. Tosiasiassa kyseessä oli Bergmann-auto, mallia 11. Vuonna 1918 sähköautoihin erikoistuneen Bergmannin oli aloitettava myös bensiinimobiilien valmistus. Sähköautojen tuottajat kilpailivat markkinoilla melko menestyksekkäästi. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen vuonna 1918 Bergmannin verstailla aloitettiin myös 2,6-litraisten nelisylinteristen bensiiniä voimanlähteenä käyttävien kuorma-autojen valmistus. Teksti Reijo Valta vät vielä 1920-luvun alussa kuuluneet yleissivistykseen. Syyskuussa 1921 Kalajoen Auto Oy ilmoitti Oulun poliisilaitokselle hankkineensa ”Abteilung”, eli suomeksi ”Osasto” kuorma-auton. Automerkit eiKalajoen Bergmann Autoilun historian alkuaikoina polttomoottoreiden ja bensiinin asema päävoimanlähteenä ei ollut niin selkeä kuin nykyään. Se valmisti hyötyajoneuvoja vuodesta 1907 lähtien. Maailmansota näyttäisi olevan siis jakaja, jonka aikana polttomoottorit ja bensiini saivat valta-aseman – osaksi varmaan Fordin liukuhihnatuotannon ansiosta. Bergmann Elektritäts-Werke saattoi vuodesta 1922 alkaen keskittyä vain yhden asiakkaan palvelemiseen, kun SakBergmann-Werbung 1921.. Tehtaan tuotantoa rantautui Pohjois-Pohjanmaallekin. Kalajoen Auton Bergmann ei kuitenkaan ollut sähköauto, vaikka sen perusrunko oli muunnos akkukäyttöisestä mallista
Kirjaudu sisään www.lehtiluukku.fi palveluun ohjeen mukaan ja käytä henkilökohtaisena tilaajatunnuksena omaa jäsennumeroasi. Paperilehdet alkavat olla jo keräilytavaraa, jopa -harvinaisuuksia. 41 Kalajoen Bergmann Tekniset tiedot Oulun poliisin tiedot 1921 Valtakunnallinen rekisteri 1922 Rekisreri nro OULU-72 O-91 Omistaja Kalajoen Auto Oy Kalajoen Auto Oy Ttyyppi kuorma-auto tavara-auto Merkki Abteilung Bergmann Malli 11 11/4 Valmistus nro 969 969 Valmistus maa Saksa Omapaino 1340 kg 950 kg Kantavuus 1000 kg 1000 kg Käyttövoima bentsiini Moottorin teho 30 hv 30 hv Sylinteriluku 4 kpl 4 kpl Sylinterin halk. Kahdenkymmenen vuoden aikana on ilmestynyt 44 lehteä, joista uusimmat ovat Lehtiluukussa maksutta jäsenten luettavissa. Bergmann-Werbung 1921.. muun muassa Ville Orell Kalajoelta. Ennen vuotta 1925 suurin osa ”linjabiileistä” olikin kuorma-autoja, joiden lavalle oli asennettu penkit. Nykymalliset korilliset linja-autot alkoivat yleistyä Suomessa vasta vuoden 1925 jälkeen. Toisen maailmansodan aikana vuonna 1941 Bergmann sulautui osaksi Siemensiä. Autossa oli tehtaan valmistusnumero 969, joten kovin suuria sarjoja niitä ei tehty. Hän oli saanut ajokortin elokuussa 1921 samana päivänä, kun Bergmann katsastettiin. Yhteistyö postin kanssa jatkui aina vuoteen 1939 asti. Myöhemmin autonkuljettajana toimi Kalajoen Bergmann esiteltiin Vetkun ensimmäisessä ”oikeassa” jäsenlehdessä vuonna 2004. Kalajoen Auto Oy hankki Bergmannin luultavasti linjaliikenteen hoitamista varten. Santaholma oli yksi pohjoisen autoilun uranuurtajista, sillä jo huhtikuussa 1914 yhtiön nimiin rekisteröitiin ensimmäinen automobiili. Bergmann valmisti sähköautoja ranskalaisen Metallurgiquen lisenssillä, siitä johtui auton kaksoisnimi. Auton kuljettajana aloitti vuonna 1889 syntynyt koneenkäyttäjä Heino Hihnala Nivalasta. 9,5 cm Iskunpituus 0,100 m Auton pituus 4,75 m 4,8 m Leveys 1,75 m 1,72 m Korkeus 2,30 m 2,16 m Etupyörän koko 880 x 120 880 x 135 Takapyörän koko 935 x 150 935 x 150 Huippunopeus 35 km/h Kuljettaja Heino Hihnala Ville Orell san posti alkoi kulkea Bergmann-Metallurgiquen sähköpakettiautoilla. Niissä saattoi olla sateensuojana purjekankainen hursti, muttei välttämättä sitäkään. Kalajoellekin yksi Bergmann Kalajoelle rantautui vuonna 1921 yksi viimeisinä valmistetuista bensiinikäyttöisistä Bergmann-autoista. Vuonna 1926 Bergmann siirtyi Kalajoen Autolta oululaiselle Oy Santaholmalle, jossa auto oli rekisterissä vielä vuonna 1928. Santa-holmalla Bergmannin kuljettajana oli Kalle Niemelä Kalajoelta, ja autoa käytettiin luultavasti tavarankuljetuksiin. Silloin lehden nimi kirjoitettiin VeteraaniKuorma-auto
Teksti ja kuvat Juha Helin Fribergin perheen museoautoharrastus sai kipinän vuonna 2004 Ford Traderin saapuessa pihaan. Lopulta päädyttiin Scania-Vabikseen: ensin hankittiin LS 75, jota seurasi LS 76. Tarina alkaa kahdeksan vuosikymmenen takaa; Heti sodan jälkeen 1946 Tarmon isä Aarne osti 30-luvun Chevrolet -kuorma-auton. Ajettiin soraa ja kaikkea sekalaista lavalla pysyvää tavaraa. Vuonna 1966 siirryttiin tukkipuun ajoon ja Tarmokin aloitti isän kanssa kuormanteot hydraulisella nosturilla. Vetku-lehti kävi jututtamassa Tarmoa porukoineen Liedossa. Myös veteraanikuorma-autojen rakentelu ja Vetkun keikat ovat lähellä sydäntä. Talvisin ajettiin myös kalkkia. Auton heikosta kunnosta johtuen into tekemiseen ja harrastukseen laimeni, mutta onneksi vain hetkellisesti. Kaikki henkeen ja vereen automiehiä. Sitä seurasi Opel Blitz, piikkinokka Bedford, Amerikan Fargo ja useita Bedford J6:ia. Fribergin rekkamiehet Tarmo (vas.), Markus, Marko, Kristian ja Daniel yhteiskuvassa perheen Scanioiden kanssa Liedon Yliskulmalla.. Kuljetustoiminta siirtyi Tarmolle vuonna 1976 ja ajot oliNeljä sukupolvea kuorma-autoilua Liedon Yliskulmalla Fribergeillä on pitkät perinteet kuorma-autoilusta ja autojen rakentamisesta. K eväisen kylmänä huhtikuun pyhäpäivänä pöydän viereen on samaan aikaan saatu Tarmo, hänen kaksi poikaansa Marko ja Markus sekä Markon pojat Kristian ja Daniel. Vuonna 1975 tukin ajo loppui ja perheessä siirryttiin takaisin soranajoon
Scanian remontteihin tuskastuneena 80-luvulla merkki vaihtui Volvoon: ensin oli vuoden 1981 F12 ja sen jälkeen vuoden 1984 F12, jotka olivat lujia autoja kumpikin. Museotarkastus tehtiin vuonna 2012 ja autolla ehdittiin vielä Vetkun kesäkeikalle Kiteelle. Rima oli liian korkealla, eikä autoa ikinä kunnostettu. Mutta sitten Halikon metsästä löytyi hylättynä vuoden 1979 Scania LS 141. 43 vat edelleen enimmäkseen soraa. Niin vain siitä syntyi kotipihalla viiden vuoden kovan uurastuksen jälkeen uutta vastaava sorajuna 2-akselisella kasettiperävaunulla. Fribergin Kontio-Sisullakin on osallistuttu keikoille jo 15 vuoden ajan.. Kumpikin oli vanhoja puuautoja, jotka oli katkaistu sora-autoksi. Ystävät ja kylän miehet kävivät naureskelemassa, että onpa se pieni auto ja huonossa kunnossa. Autoiluhommat Tarmo lopetti vuonna 1993. Entistämistä kaipaavista aihioista ensimmäisenä pihaan ilmestyi 2004 nokkamallin Trader. Tämäkin auto oli huonokuntoinen ja kertaalleen kaadettu. Vetkun jäseneksi Tarmo liittyi vuonna 2008. Eli Tarmolla on vankka kokemus sekä penkin ja ratin välistä että remonttipuolelta. Tosin jo 90-luvulla hänellä kävi mielessä Bedfordin entistäminen. Autot olivat nokkamallin Scanioita: ensin LS 110 ja sitten LS 140. Siinä vaiheessa kuitenkin kilpakuorma-autojen rakentelu vei voiton, mutta siitä enemmän tuonnempana. Seuraavat 15 vuotta kesät menivät Lemminkäisellä asfalttihommissa ja talvet soran ja kalkinajossa. Tämän jälkeen hän työskenteli jyräkuskina viitisen vuotta ja sitten Raskoneella moottoriasentajana 10 vuotta. Veteraaniautojen pariin Veteraanikuorma-autohommat alkoivat kiinnostaa Tarmoa 2000-luvun alussa. Samoihin aikoihin 2010 pihaan tupsahti myös Tarmon vaimon Pirjon sukulaiselta tullut vuoden 1979 Kontio-Sisu vaihtolavalaitteilla entisöiKontio-Sisu oli pihaan tullessaan varsin hyvässä kunnossa, joten museotarkastaja voitiin soittaa paikalle kolmen kuukauden työskentelyn jälkeen
Monen auton osia hyödyntämällä saatiin aikaiseksi upea rekanvetäjä, joka valmistui museokilpiin vuonna 2021. Autolla ajettiin vuosina 1993–2000 kotimaan kuorma-autosarjaa ja muutama palkintopallisijoituskin saavutettiin. Projektin aikana autosta otettiin osiakin sinne tänne. Tämä oli suhteellisen hyvä aihio ja kolme kuukautta pääsiäisestä niin Sisu oli jo entistetty museokuntoon. Rungon ominaisuudet eivät kuitenkaan sopineet rata-ajoon, joten auto purettiin osiksi, moottori pidettiin ja loput osat myytiin pois. Tämän jälkeen rakennettiin vielä kilpailukykyisemScania LS 110 aihio, josta työstäminen alkoi. Ensimmäinen, vuonna 1993 valmistunut auto rakennettiin Scania LB 80:n alustalle, johon istutettiin nokka 141:n ohjaamo ja 142:n nokkapeitto. Nokalle viritettiin suurin Scanian 6-sylinterinen 11-litrainen moottori. Kolmas auto eli Markuksen silmäteränä oleva vuoden 1973 Scania LS 110 otti eniten aikaa. Tehty tulos koeponnistettiin heti Vaasan keikalla. Tarmo oli mukana muun muassa Mäkisen Harrin Volvo kilpa-auton rakentamisessa vuonna 1989. Markuksen silmäteränä on makuuohjaamolla varustettu Scania LS 110 -rekanvetäjä, jonka rakentamisessa vierähti liki 15 vuotta.. Sen jälkeen syttyi kipinä oman kisakuorma-auton rakentamisesta. Ensimmäinen aihio ostettiin pihaan jo 2006, jolloin todettiin haasteita riittävän. Kilpaakin on ajettu Tarmo oli poikiensa kanssa Artukaisissa 80-luvulla seuraamassa rata-autoilun kuorma-autosarjaa ja homma alkoi kiinnostaa. Fribergin kilpatallissa Tarmo rakensi autoa ja Marko ajoi. Ajan saatossa löydettiin parempia osia, lyhennettiin sopiva runko, etsittiin parempi moottori ja harvempi perä. 44 täväksi
Viiden vuoden työn jälkeen Scania LS 141 valmistui vuonna 2012, minkä jälleen autolla on osallistuttu lukuisiin ajotapahtumiin.. Autolla ajettiin pari kesää, mutta kilpailun koventuessa ja pahan moottoririkon myötä harrastuksessa ei nähty tulevaisuutta. Nuoremmalla pojalla Markuksella on myös pitkä historia kuorma-auton ratista, kaivurin puikoista ja myös tiehöylän ohjaksista. Ja ladosta löytyy itse turbotettu Valmet 500 traktori, jonka voisi myös ehostaa. Vetkun keikkakokemusta on paljon, niin Sisulla kuin Scaniallakin, ja kävipä hän pokkaamassa keikan nuorimman kuljettajan palkinnon vuonna 2010. Kuvan perusteella Daniel on ollut kiinnostunut vanhemmasta kalustosta jo nuorella iällä. Harrastuskin on periytynyt Fribergillä on nyt jo neljäs polvi kiinni kuorma-auton ratissa. Markon pojat Kristian ja Daniel ovat myös automiehiä, molemmat työskentelevät tällä hetkellä Auramaalla yhdistelmäauton kuljettajina. Häneltäkin löytyy Vetkun keikkakokemusta. 45 pi auto, jonka pohjana oli nokaton Scania 112M. Kysyttäessä mitä seuraavaksi, viitataan pihalla seisovaan Lokomon 60-luvun puolenvälin tiehöylään mallia AH 65: se pitäisi laittaa ansaitsemaansa kuntoon. Kristian ja Daniel ovat myös ottaneet osaa Vetkun keikoille, kumpikin on pokannut keikan nuorimman kuljettajan tittelin. Moottoria tuotiin taaksepäin metrin verran, vaihdelaatikoksi asennettiin itse sähkö/paineilmaohjatuksi tuunattu Volvon SR ja jarruihin rakennettiin vesijäähdytys. Ja tietysti Vetkun keikat kiinnostavat edelleen, kovasti jo suunniteltiin lähestymisajoa tulevalle kesäkeikalle. Scania LS 141 sammaleinen aihio juuri noudettuna ja pesua odottamassa. Tarmon vanhin poika Marko ajoi pitkään Sautilalla, mutta on tällä hetkellä Naantalin kaupungilla konekeskuksen ostoja työnjohtotehtävissä, tarttuen välillä edelleen kuorma-auton rattiin tai kaivurin puikkoihin. Kilpailutoiminta lopetettiin ja auto myytiin pois vuonna 2002
Hyvät renkaat, uudet eturenkaat, mekaaninen kippi, uusi lava. Pitää olla museokatsastuskelpoinen tai museokatsastettu jo valmiiksi. Hytti keskeneräinen. Bedford J3 Alusta kunnostettu ja maalattu. Tuotu Suomeen 2016. Isotrol Anti-Corrosion System For more information visit our website: www.introteknik.com Address: Box 1334, 181 25 Lidingö, Sweden Phone. The Isotrol anti-corrosion system is preferably used for maintenance of steel and iron structures. +46 (0) 8 590 737 50 E-mail: info@introteknik.com www.jm-suojata.fi suojataoy@gmail.com puh. Vaihdossa tarjoan Mercedes SL 55 AMG vm 2004, ajettu 154 000 km hyvillä varusteilla ja säännöllisesti huollettu. Börje Forsman 0400 474 668 Tammisaari Myydään Ostetaan Myydään KAUPPAPAIKKA Ruosteeton ja katsastettu, kaksiakselinen ja lyhyt siirtolavakuorma-auto, esimerkiksi Mercedes, Volvo, Scania, MAN 1980 – 90-luvulta. 050 303 3173 050 836 4070 46 Volvo Titan 1956 Ajokuntoinen, entinen Porkkalan aurausauto. Mikko Ojala 044 322 2975 Tuusula Jyry Sisu 6x2 Scania LBS111 6x2 Scania-Vabis L55 4x2 Scania-Vabis L66 4x2 Volvo L485 4x4 Roopen Kone Armas Hirvonen, 0400 824 848, Kitee
MUSIIKKIA / PIENOISMALLIT / RC-työkoneet / rekkaconvoy Ti-Ti nallet ja riitta / Powerpark Power Night (K18) ti-ti nalle Lasten oma puuha-alue Motorshow Freestyle Motocross / Drifting / Tractor ja Truck Pulling kuljetusmessut Alan merkittävä ammattimessu Autonäyttely Kansainvälinen rekkanäyttely / Veteraaniautot / Valoshow Powertruck kokoaa perheet ja ammattilaiset ENNAKKOLIPUT YHTEISTYÖSSÄ MESSUALUE AVOINNA Pe 10.00–18.00 La 10.00–18.00 ja valoshow 18.00–23.00 LISÄTIEDOT TAPAHTUMASTA » /POWERTRUCKSHOW www.powertruckshow.fi 9.-10.8.2024 Powerpark Härmä 47
UUSI TUOTEKUVASTOMME ON AVATTU Löydät meidät osoitteesta web.fennosteel.com