21 Kuljetusliike V. 0400 487 011 juha.v.helin@gmail.com Carl-Johan Blomqvist Turku p. 050 5023 425 john.pajarinen@hotmail.com Matti Polvela Tampere p. 3 Jorma Sirviö on monen mersun mies ...........................................................................................................4 Rönttä-mersun monet tarinat ..........................................................................................................................7 Vaasan keikka .........................................................................................................................................................8 Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy .............................................................................................................. 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi Esko Pohjola Ylöjärvi p. 22 Hallituksen tallista ............................................................................................................................................. 40 Kauppapaikka ...................................................................................................................................................... 040 5927 295 Vetkun Kerhotuotekauppa vetkunkauppa.vilkasstore.com TAPAHTUMAKALENTERI 2022 SISÄLTÖ Info-sivu .................................................................................................................................................................. 34 Loska-ajo 2021 ................................................................................................................................................... Tyvi Oy Sorakuopalta kolmostielle ................................................................................ 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 4, 11101 RIIHIMÄKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2022 Puheenjohtaja Juha Helin Loimaa p. Classic Motorshow Lahti 5.-7.5. 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta .................................................................................................................... Vetkun vuosikokous Ähtäri Mesikämmen Tiedot sitoumuksetta. 30 Hallituksen uudet kasvot ................................................................................................................................ 42 5.2. Power Truck Show Härmä 3.-4.9. 18 Kainuulaista betonia ........................................................................................................................................ Tawastia Truck Weekend Hämeenlinna 12.-13.8. Vetkun Kevätpäiväntasaus Haapamäki-Ruovesi-Teisko 27.3. 0400 539 369 carl-johan.blomqvist@powder-trans.fi Tuure Hulmi Säkylä p. 27 Aurinkoisen kesän 2021 tapahtumatarjontaa ........................................................................................ Talwiajot Keski-Suomi 26.-27.3. Suur-Saimaan Ympäriajo Lappeenranta-Mikkeli-Lappeenranta 8.-9.7. 62. Maxpo 2022 -konemessut Hyvinkää 19.-21.5. Vetkun Loska-ajo Tuuri-Ähtäri 9.10. 0400 474 879 kumpulainen.mauno@gmail.com Olavi Nenonen Pieksämäki p. 12 Kotimaiset kovassa paikassa .......................................................................................................................... 26 Kuljetushistoriallinen museo avattiin ruotsin Örebrossa .................................................................... 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com John Pajarinen Vantaa p. 14 Kuuppa-auton tarina ........................................................................................................................................ Rauta & Petrooli Hämeenlinna 8.-9.10. Vetkun kevätkokous Teisko Murikanranta 30.4.-1.5. Kuljetus 2022 -messut Jyväskylä 10.-11.6. 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Mauno Kumpulainen Forssa p. 28 Kun naulatehdas uhkaa .................................................................................................................................. SAHK:n Retkeilyajo Turku 17.-19.6. 040 4864 015 count@theblah.fi Antti Kekäläinen Juankoski p. 0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. 0400 635 358 into.valikeikka@gmail.com Mikko Varonen Jämsänkoski p. 36 Lyhyesti ja ytimekkäästi ................................................................................................................................... Tarkista tapahtuman tiedot järjestäjältä.. 040 5531 287 mva.varonen@gmail.com Osoitteen ja kaluston muutokset jasenasiat@vetku.fi p. Vetkun Kesäkeikka Jämsänkoski-Jyväskylä 2.-3.7
ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. Nämä liikkuvat automuseot tuodaan yleisön pariin täysin maksutta, mikä on kaupallisuuteen nojaavassa nykymaailmassa poikkeavaa. Uutena tapahtumana suunnittelun alla on rompetori/autonäyttely -tyyppinen tapahtuma keväälle. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja facebookin ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. Talvisin terveisin Ari TERVEISET LOIMAALTA V uosi 2021 alkaa olla taputeltu. Hyvää loppuvuotta ja parempaa ensi vuotta. Veteraanikuorma-autot eivät valitettavasti kulje sähköllä. Loska-ajoon startattiin Porvoosta, mistä pikkuteitä ajettiin Lahden kautta Hollolaan. Virus tuntuu olevan petollinen ja muuntautumiskykyinen, joten toivottavasti olemme saaneet itse kukin täydet rokotukset. Vakavat terveydelliset haitat on Suomessa pystytty aika hyvin välttämään, mutta päivittäiseen elämään ja varsinkin tapahtumien järjestämiseen epidemialla on ollut suuria vaikutuksia. Vetkun toimintamallissa museotoiminta tuodaan suoraan yleisön eteen parhaimmillaan kotiportille, jolloin museokäynti on tehty erityisen vaivattomaksi. Toivottavasti koronan vaikutus on laimentunut ja pääsemme nauttimaan täysipainoisesta vuodesta ilman rajoituksia. 3 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Jari Kosenius, Ari Perttilä Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1500 kpl Ulkoasu: Mediasepät Oy Painopaikka: Painotalo Plus Digital Oy, Lahti Vetku on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. Ei siis syytä huoleen vielä lähitulevaisuudessa. Veteraaniauton hankinta ja entisöinti yhdessä kunnossapidon kanssa on monesti sellaista omassa rauhassa tehtävää puurtamista, johon on tarjolla talkooapua välillä enemmän – välillä vähemmän. Ja meidän harrastajien ei kannata pohtia kustannuksia, koska kyseessä on harrastus, jonka kuuluukin ottaa iso osa vapaa-ajastamme ja killingeistämme. Muutaman lehdistötiedotteen ja tämän niin modernin sosiaalisen median avulla levitetty Loska-ajo -info houkutteli näyttelyihin ja reitin varrelle määrättömän määrän yleisöä, joka tuntui hyppäävään ajassa muutamia vuosikymmeniä taaksepäin. Yleisön vilpitön ilo ja kannustus on paras palkkio tehdystä entisöintityöstä. Sopivan polttoaineen saatavuudessa saattaa tulevaisuudessa olla haasteita. Varsinkin Vaasassa oli lauantaina liikkeellä paljon yleisöä ja ilahduttavasti paljon nuoria lapsiperheitä. Sosiaalisuuden määrä monikertaistuu lähdettäessä esittelemään autoa tien päälle. Toimituskunta ottaa mielellään vastaan tekstija kuvaaineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. Poikkeuksellisen vähän oli osanottajia sunnuntaiaamuna pidetyssä kokouksessa. Vuosikokous pidettiin Loska-ajon yhteydessä Messilän laskettelukeskuksen tiloissa. Toivottavasti tällä kerralla syynä oli hajamajoitus, josta oli kätevää oikaista kotimatkalle. Raskaassa liikenteessä on vielä epäselvää, millaisella tekniikalla tulevaisuudessa ajetaan. Edelleen vuotta leimasi aika vahvasti korona-epidemia. Pakokaasupäästöjä pyritään vähentämään ja koitetaan päästä eroon fossiilisten polttoaineiden käytöstä. Haasteista huolimatta pystyimme järjestämään sekä Kesäkeikan että Loska-ajon. Terveisin Juha. Silloin tuntee, että ne kaikki pimeät ja synkät illat ruosteen parissa eivät ole menneet hukkaan. PÄÄKIRJOITUS PUHEENJOHTAJALTA 4041 0089 Painotuote VETÄVÄ PERINNEAUTOHARRASTUS S uuren yleisön kiinnostus vanhaan rautaan on seikka mikä pysyy ja paranee. Osanottajia oli hyvin ja sää suosi tapahtumaa. Reitin varrella oli runsaasti yleisöä eli keikan tiedostus onnistui enemmän kuin hyvin. Henkilöautopuolella täyssähköauto tullee olemaan voittava tekniikka. Ilmoitusten ja kannatusmainosten mediatiedot: www.vetku.fi/images/mediakortti2017.pdf ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Veteraaniautoilu on myös varsin edullinen harrastus yleisölle. Ja yhä mukavammaksi se muuttuu, kun tienvarsi on mustanaan vilkuttavaa ja hymyilevää yleisöä. Kesäkeikka ajettiin Härmästä Munsalan kautta Vaasaan. Ymmärtääkseni kuorma-autopuolella porukalla tekeminen on keskimääräistä yleisempää – alan ihmiset ovat tunnetusti sosiaalista sorttia, jotka ovat tottuneet auttamaan kaveria. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Eräs vetkulainen kertoi Loska-ajoon liittyvässä lehtihaastattelussa, että veteraanikuorma-autolla ajaminen on tavattoman mukavaa. Toisaalta näillä museoajoneuvoilla ajettavat kilometrit ovat varsin merkityksettömiä kokonaisuuden kannalta. Ilmastoasiat ovat edelleen jatkuvasti vahvasti esillä. Näin ainakin uskoisi, kun seurasi yleisön määrää ja innostusta menneen syksyn Loska-ajon yhteydessä. Keikan jälkeen originatorilaiset totesivat, ettei päivä ollut kaupallisesti kovinkaan merkittävä, mutta imagon ja tunnettavuuden kannalta se oli menestys. Vuoden 2022 tapahtumat noudattelevat perinteistä latua. Ennusteiden mukaan sopivaa dieselpolttoainetta on saatavilla hyvin ainakin parikymmentä vuotta. Eikä tilanne ole vieläkään täysin ohitse. Joten luetaan uutta Vetku-lehteä, etsitään uusia projekteja ja koitetaan saada jo olemassa olevat kamppeet tien päälle tuomaan iloa kansalaisten arkeen. Hallitus on sitoutunut vähentämään hiilidioksidikuormitusta ja moottoriajoneuvoliikenne on yksi painopistealueista. Kuva Ari Perttilä. Suunnitelmat vuodelle 2022 saatiin kuitenkin nuijittua pöytään ja seuralle saatiin valittua myös uusi hallitus. Loska-ajossa poikettiin tutustumiskäynnillä Originatorin uudessa toimipisteessä Lahdessa – suuren yleisöjoukon siivittämänä sielläkin. Yleensä museot ovat kiinteitä rakennelmia jossakin päin maailmaa ja siksi museokäynteihin liittyy aina matkantekoa. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA John Pajarinen kytki Volvo F89:n perään kaksiakselisen, merikontilla kuormatun perävaunun ja otti suunnan kohti Kesäkeikan lähtöruutua, Härmän Power Parkia. Allekirjoittanut jatkaa puheenjohtajana ja täten tässä kiitän luottamuksesta. Paikalle saapuvan yleisön määrä on takuuvarmasti iso, kun Vetkun tapahtumasta saadaan tieto kerrottua etunojassa alueen yleisölle
70-luvun alussa Jorma työskenteli muun muassa Otanmäessä ja Kontiomäen suuntaan rakennettavan uuden radan parissa. Kahden Ford D Custom Cab -auton voimin ajettiin pääasiassa turkulaisen Kulmalan Meijerin ajoja. Hän oli jo nuorena selkeästi yrittäjähenkinen; 15-vuotiaana hän ansaitsi taskurahoja kuljettamalla mopolla kaupan elintarvikkeita ihmisille. Samanaikaisesti Sirviöt toimivat talonmiehinä Turussa Sirkkalankadulla ja Itäisellä Pitkällä kadulla. Samoihin aikoihin hän perusti ensimmäisen firmansa, Kuljetusliike J.Sirviön Oy. MAITOAUTOLLA ALKUUN Kuorma-autoilijan ura aukeni vuonna 1976 Jorman lähtiessä kaarinalaisen autoilijan kumppaniksi maitoautoon. Metsäkoneilla tehtiin myös yövuoroa ja työmatkat kuljettiin mopolla. 4 Vastikään 70 vuoden rajapyykin ylittänyt Jorma Sirviö syntyi Haapavedellä seitsenlapsisen perheen esikoisena. Kesän 1975 Jorma paiski pitkiä työvuoroja Olkiluoto II -työmaalla pillarija kaivurikuskina. 16-vuotiaana hän meni töihin paikalliseen maanrakennusyritykseen, jossa talvet ajettiin metsäkonetta kesällä kuorma-autoa ja pillaria. Kävimme tapaamassa Jormaa Kaarinassa. Kaarinalainen Jorma Sirviö tunnetaan Mersu-miehenä laajalti – aina merkin maahantuojaa myöden. Vuonna 1978 Jorma hankki ensimmäisen oman betoniauton ja pian tämän JORMA SIRVIÖ ON MONEN MERSUN MIES TEKSTI JA KUVAT: JUHA HELIN Kun samaan lauseeseen yhdistetään veteraanikuorma-autot ja Mercedes-Benz, niin esille nousee yksi nimi: Jorma Sirviö. Maahantuojan edustajan mukaan Sirviön kalustossa on nimenomaan Mersuja.. Paikallisen yrityksen palveluksessa kuluikin kuutisen vuotta 3,5 markan tuntipalkalla. Jutun kirjoittamisen lomassa pohdittiin, voidaanko Mercedes-Benzin sijaan käyttää puhekielessä vakiintunutta Mersu-nimeä. Ford oli Jorman mukaan surkea auto: enemmän tehtiin remonttia kuin ajettiin. Annikki-vaimon siskot olivat muuttaneet jo aiemmin Mynämäelle ja niinpä Jorma ja Annikki suuntasivat vuonna 1974 MB 190 D -auton nokan kohti etelää paremman työtilanteen toivossa
Siitä kumpusi ajatus, että Mersu sen olla pitää. Nykyinen järjestelmä on ollut käytössä vuodesta 1963: kaksi ensimmäistä numeroa kertoo alustan kokonaismassan tonneissa ja kaksi viimeistä numeroa moottoritehon kymmenissä hevosvoimissa. Hänelle onkin selvää, että esimerkiksi merkin käyttämä mallinumerointi on vaihtunut pariinkin otteeseen. Miltei kaikki hänen aktiiviajossa olleet kuorma-autot ovat olleet Mersuja. 5 jälkeen toiminta laajeni varsinkin elintarvikepuolella, jossa iso työnantaja oli Forssan Liha ja Säilyke. MERSUJEN VOIMALLA Jorma on vannoutunut Mersu-mies, sekä henkilöettä kuormaautoissa. Mukaan mahtuu tosin neljä uutena ostettua Scaniaa, koska yksi luottokuski halusi ajaa sellaisella. Sirviön laajan autovalikoiman vanhin edustaja on Mercedes-Benz L 312 vuodelta 1955. Etukammiodieselillä varustettu nelivetoinen auto on varustettu tukkivehkeillä. Kysyttäessä ei Jorma osannut nimetä selkeää syytä, mutta nuoruuden maansiirtosavotoilla varsinkin Rönttä-Mersu oli osoittanut ylivoimaisuutensa. Jorma ja Annikki muuttivat Kaarinan Piispanristille omakotitaloon vuonna 1980 ja siitä edelleen Kaarinan Nummenmäkeen 1990. Vuonna 2016 Jorma myi Kuljetusliike J.Sirviön, eli elintarvikeautot, ja nyt on jäljellä enää kaksi betoniautoa ja kaksi maansiirtoautoa Kaivuu J.Sirviö Oy nimissä. Hallittu jäähdyttely on menossa, joskin Jorma kuitenkin tarpeen tulleen ajaa vielä itsekin. Mersu-tietämystä ja varaosia onkin Jormalle kertynyt vuosien saatossa rutkasti. Elintarvikeajossa oli parhaimmillaan 12 autoa. Samalle tontille alkoi pian rakentua halleja autojen säilytystä ja korjaamista varten. Viehätys veteraaniautoihin alkoi tämän Karunasta vuonna 2003 löytyneen L 1113 -mallin myötä.
Tässä 1970-luvun alun LA 1924 4x4+2 -puuautossa on Teijon valmistama ilmatoiminen nousuteli. 1970-luvulla markkinoille tuotu NG-mallisto päivittyi SK-sarjaksi 1990-luvun taitteessa, jolloin tämäkin 2635AK 6x6 V8 ajettiin ulos tehtaan portista. Alkujaan Saksassa työskennellyt auto on tuotu Suomeen vastikään.. 6 Siilinjärven kaivoksella palvellut telivetoinen NG-sarjan 2628K 6x4 V8 vuodelta 1983 erottuu massasta muun muassa etukulman ilmanotolla, joka oli Suomessa erittäin harvinainen varuste. Nousuteliautot eivät alkujaan kuuluneet tehtaan tuotanto-ohjelmaan, joten autot tuotiin kaksiakselisina Suomeen. Vuosina 1963-1967 Suomeen tuotiin LK 1920 -alustoja, joista monet – kuten tämä Jorman yksilö – varustettiin Teijon ilmatelillä suuremman kantavuuden aikaansaamiseksi. Mallimerkintöjä ei kuitenkaan vaihdettu teliakselin asennuksen jälkeen
Kyselen vielä Jormalta, että millainen auto edelleen kiinnostaa eniten. Karunasta hän osti vuoden 1958 Mercedes-Benz L 1113 auton ja kunnosti sen. Joka tapauksessa vastauksia ja tarinoita on monia. On sanottu sanan liittyvän muun muassa rönttiurakkaan, raakaan ulkonäköön ja ääneen tai pohjoisessa vaikuttaneeseen automyyjään. Rönttä-nimen alkuperästä on useita erilaisia versioita, joten tuskin koskaan saamme selville sitä ensimmäistä ja varmaa vastausta. Jorma luettelee sujuvasti eri autojen mallimerkintöjä ja muistaa tarkasti myös jokaisen auton historian. VETERAANIT VEIVÄT Jorma aloitti veteraanikuorma-autoharrastuksen vuonna 2003. Ja katon alla oli entisöintivuoroaan odottamassa useita vihreitä pyöreänokkaisia saksalaisvalmistajan edustajia. Sen jälkeen on kunnostettu pyöreänokkainen LK 2624 eli Rönttä ja monia muita. Ja kun ahtamisen makuun päästiin, niin saksalaisvalmistaja toi markkinoille V8-koneen tuplaturbolla. Henkilöautoja on 12 kappaletta alkaen 50-luvun ponttooni-Mersusta. Valmet 20/33/361/565/864 -traktoreita on yli 20 kappaletta ja Zetor 25 -traktoreita kymmenkunta. Vastaus on aika selkeä: ”Jos hyvä Rönttä-Mersu löytyy niin aina kiinnostaa”. Aiheesta on monta tarinaa ja yhteistä niille lienee se, että Rönttä-nimeä on ensin alettu käyttää näistä isoista pyöreäkeulaisista maansiirto-Mersuista Pohjois-Suomessa. Jos puhutaan Mersuista, niin tekisi mieli sanoa, että sitä mitä Jormalla ei ole, sitä ei tarvita. 7 Moottorivaihtoehtoja on Mersulla ollut aikojen saatossa paljon: alkuvaiheessa nojattiin kuusimukisiin etukammiodieseleihin, sitten tulivat suorasuihkukuutoset ennen vapaasti hengittäviä V6 & V10 -koneita. Sittemmin melkein kaikkia isolla pyöreällä nokalla varustettuja vihreitä Mersuja on alettu kutsua Röntäksi. Hallissa oli haastatteluhetkellä syksyllä 2021 juuri maalaukseen lähdössä jokapyörävetoinen Mersu 2635AK 6x6 V8. Keikoilla on viime aikoina nähty uudemmasta päästä oleva vuoden 1983 Mercedes-Benz 2628, joka on työskennellyt Siilinjärven kaivoksessa nestemäisen räjähdysaineen kuljetuksessa. • Vuosien 1965-1967 aikana Suomeen tuotiin harvalukuinen joukko jokapyörävetoisia LAK 2620 6X6 -malleja, joista yksi on päässyt Jorman suojaan kevyempien kuormien pariin.. Alun perin sillä tarkoitettiin suosittua raskasta telivetoista maansiirtoautoa, tyypiltään LK 2620 yhdessä tämän sisarmalliensa kanssa. On myös kerrottu, että kaikkia vastaavia isolla maansiirtolavalla varustettuja kuorma-autoja on jossain päin sanottu Rönttä-autoiksi merkistä riippumatta. Esimerkkejä näistä kaikista löytyy Jormalta. • RÖNTTÄ-MERSUN MONET TARINAT Rönttä-Mersu on tunnettu lempinimi, jopa Mercedeksen henkilöautoissa. Jorman erilaisten ajoneuvojen määrä on suorastaan hengästyttävä; kokoelmaan kuuluu kaikkiaan 40 kuorma-autoa ja näistä 15 on museorekisteröity
Mahtoi siinä moni ohikulkija ihmetellä Nukalan pellolla ollutta Vetkun rekkaparkkia. Kontrasti Power Truck Shown aikana vallitsevaan karnevaalitunnelmaan oli käsinkosketeltava. 8 Koska Vaasan keikan lähtöpaikaksi oli valikoitunut Power Parkin leirintäalueen hieno nurmikenttä, hyödynsi moni pitkämatkalainen Power Truck Show 2021 -kävijä mahdollisuutta jättää ajokkinsa valmiiksi Alahärmään odottamaan viikon päästä alkavaa kesäkeikkaa. Koska kesäkeikalle lähdettäisiin perjantaina hyvissä ajoin, oli suuri osa keikalle lähtijöistä saapunut paikalle jo edellisenä iltana. Sopivalta tuntui ajoittaa keikka Power Truck Shown jälkeiseen viikonloppuun, kun pohjalaisiin olisi jo päästy tutustumaan. Ennen PTS 2021 -tapahtumaa oli puskaradio käynyt kuumana; monet kyselivätkin vapaita kartanlukijan paikkoja kotimatkaa varten toisten vetkulaisten ajokeista tai henkilöautolla paikalle hurauttaneilta. Leppeä sää ja aavemaisen hiljainen Power Parkin leirintäalue tarjosi mukavat puitteet rentoutumiseen ja leppoisaan jutusteluun paikalle saapuneiden kesken. Keikan lähestyessä voitiin todeta, että valinta osui nappiin. TEKSTI: JOHN PAJARINEN | KUVAT: JOHN PAJARINEN JA MARKUS KOPPONEN Kesäkeikan siirtäminen elokuulle ei vähentänyt kiinnostusta, sillä Härmästä Munsalan kautta Vaasaan ajetulle keikalle osallistui lähes sata autoa. VAASAN KEIKKA MUNSALAN AARTEITA, ORAVAISTEN TAISTELUJA SEKÄ UPEA AUTOMUSEO Niistäkin oli Vaasan Keikka tehty. Tässä ollaan poikien karkkikaupassa RM Trucks Oy:llä Munsalassa.. Vetkulaiset tuntien ajokin jättäminen niille sijoilleen näyttelyalueelle viikoksi ilman vartiointia tuntui hieman vieraalta. Sitä vastoin mahdollisuus viedä ajokki viikoksi Nukalan Mikon tallin viereen parkkiin tuntui huomattavasti mieltä rauhoittavammalta. Kun Vetkun Kesäkeikkaa oltiin siirtämässä koronan kynsistä niin huomattiin, että tulossa olisi varsinainen tapahtumakeskitys kesältä elokuulle
Ainakin miespuolisten keikkalaisten mielestä. Paikallisradio se siellä haastatteli Tuurea ja syvensi pohjanmaalaisten tietämystä tästä meidän oudosta harrasteesta. Tälläkin kertaa kummastakin selvittiin kiitettävin arvosanoin ja puolen tunnin ajon jälkeen alkoi edellisen vetkulaisen ajokin ääriviivat piirtyä horisonttiin pohjalaisen viljavainion välissä mutkitelleen kylänraitin toisessa päässä. Yksi ehkä omasta mielestä yllättävä seikka oli niinkin eri ikäisten purkuautojen valikoima. Juha Ristimaan ja Mikko Nukalan saattaessa meidät matkaan voitiin taas kerran todeta, että aamutohinassa ei maltettu syventyä keikkaohjeisiin ja lähtöaikatauluun keikkajärjestäjien toivomalla tarmolla. Ainakin yksi vannoutunut Scania-harrastaja nähtiin käyttävän tätä mahdollisuutta hyväkseen irrottaessaan 2-sarjalai"TUU RE SYVENSI POHJANMAALAISTEN TIETÄMYSTÄ MEIDÄN HARRASTEESTA " Power Truck Show:n pääjärjestäjät Mikko Nukala ja Juha Ristimaa toivottivat hyvää matkaa puheenjohtaja Juha Helinin Scanian lavalta. Pettereitäkin löytyi laaja valikoima usealta eri vuosikymmeneltä.. Tarjolla oli pienen kuljetusliikkeen verran 60-luvun Pettereitä, samoin 90-luvun päämerkkejä Volvoa, Scaniaa, Mersua. Ytterjeppon kohdalla siirryimme E8-tien länsipuolelle ja kaupunkioikeudet jo vuonna 1620 saaneessa Uusikaarlepyyssä keskeytimme monen paikallisen kauppamatkan puikkelehtiessamme lähes sadan ajoneuvon voimin tämän pienen pittoreskin kaupungin läpi kohti Munsalaa, johon saavuimme ennen puolta päivää. Kun omalta kohdaltani vilkuilin kellon suuntaan lähtöhetken lähestyessä, totesin jo edellä ajavan auton lähteneen taipaleelle aikaa sitten. Moni autossa radion avattuaan saattoi hieraista korviaan kuullessaan tutun äänen eetteristä. MIESTEN KARKKIKAUPASSA Jos pitäisi pisteyttää näillä Vetkun keikoilla käydyt yritysvierailut, uskoisin että tämänkertainen visiitti RM Trucks Oy:llä Munsalassa sijoittuisi tässä kilvassa varmasti kärkipäähän. Oli jopa pari Volvon F89 -hyttiä tallessa peränurkassa. Ryhmien ja autojen välisen välimatkan kasvaessa korostuu kartanlukutaito, mutta myös opasteiden merkitys. Heti alkuun saatiin hiukan välipalaa kahvin ja sämpylän muodossa, jotta jaksettaisiin sitten kahlata tätä loputtomalta tuntuvaa autoja perävaunurivistöä läpi etsien katseella jotain omasta mielestä tuiki tarpeellista varaosaa tai tarviketta. 9 KOHTI MUNSALAA Hyvin nukutun yön ja Power Parkin hotellin runsaan aamiaisen jälkeen oli aika siirtää ajoneuvot riviin leirintäalueen nurmikentälle. RM Trucksin valikoimassa on monenlaista ja monen ikäistä kalustoa. Jos halusi ostaa jotain pisteosaa, joka oli vielä pultattuna kiinni johonkin, sai lainata RM Trucksin pientä Nissan-pakettiautoa työkaluineen. RM Trucks Oy:n portin kupeesta löytyy vuonna 1953 valmistettu tavarajunaveturi Tr1, eli tutummin Risto. Joten pieni puoli päälle, vaihde silmään ja kytkin ylös
Yksi suuri ihmetyksen aihe oli myös valtavan kokoinen höyryveturi, joka huilasi eläkepäivillään portin lähettyvillä katoksessa kiskoilla. Maistuvan keittolounaan lomassa saatiin kuulla aimo annos värikkäästi kerrottua paikallishistoriaa. Tiedotus ja mainonta oli tehnyt tehtävänsä ja vaikka sää ei ollutkaan kesäisen lämmin, oli paikalla silti runsaasti yleisöä kiertelemässä ja muistelemassa nuoruutensa menopelejä. Furiirin Puustellilla poikettiin tutustumassa Suomen sodan taisteluihin. Dronekuvaa 70-luvulta... 1970-luvun huoltoaseman piha näytti juuri tällaiselta.. Vaasan automuseossa on esillä laaja perämoottorinäyttely. Vaikka näihin vierailukohteisiin ei olisi jostain syystä kerennyt, kuten kävi allekirjoittaneelle, tarjosi Vaasan Autoja Moottorimuseo niin runsaasti nähtävää, että jo pelkästään museon läpikäyRannikkokaupungissa kun ollaan, niin perämoottoreille on aina käyttöä. Täällä käytiin vuosien 1808-1809 aikana Suomen sodan verisimmät taistelut, jotka ratkaisivat Suomen tulevan kohtalon. Tämä johtunee siitä, että yksi vierailupaikka oli juurikin Ylen Vaasan kaupungilta vuokraama Strömsön huvila Vaasan Västervikissä, jossa suosittua TV-ohjelmaa kuvataan. Aluetta koittelevan pandemian vuoksi alkuperäisessä suunnitelmassa olleen Alucarin vierailu oli peruttu, joten saimme lisäaikaa kierrellä näiden oman aikansa työjuhtien välissä. 10 sen Scanian ohjaamon tuulilasin yläpuolista hyllyä ja istuimia. Museolta oli järjestetty linja-autokuljetus Hotelli Scandic Vaskiaan, jossa palauduimme päivän koitoksista leppoisten löylyjen ja runsaan Buffet-illallisen turvin. Oravaisista matka jatkui Djupsundin ja Maksamaan kautta kohti Vaasaa, johon saavuimme parahiksi juuri perjantai-iltapäiväruuhkan aikaan. VÄNRIKKI STOOLIN JALANJÄLJILLÄ Matkalla Vaasaan poikettiin vielä Oravaisissa Furiirin Puustelliin, joka tunnetaan osana Vänrikki Stoolin keskusta. Hävitty sota merkitsi Suomen siirtymistä osaksi Venäjää. Reittivalinta oli kuitenkin tehty sen verran huolella, että lähes sadan auton letka ei saanut aikaan kovinkaan suurta mullistusta Vaasan liikenteeseen. ei vaan dioraama Vaasan Automuseolla. Autojen ohella pienoismalleihin on taltioitu myös mittava määrä paikallista rakennushistoriaa. Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg on kirjoittanut Oravaisten taistelusta runomuodossa teoksen ”Vänrikki Stoolin tarinat”. Alueen rakennukset kertoivat omaa aikalaistarinaansa ja alueen vieressä olevalta näköalapaikalta saattoi ihailla sekä aavaa pohjalaismaisemaa että toinen toistaan värikkäämpiä museokuorma-autoja. Veturia ihmetelessä moni arvuuttelikin, millä konstein veturi on siihen aikanaan saatu. Muita mielenkiintoisia vierailupaikkoja olivat hydrauliikkaan ja pneumatiikkaan erikoistunut Lakeuden Hydro Oy sekä raskaan sarjan moniottelija Yrjö Halmesmäki Oy. Myös vetkulaisille oli järjestetty ohjelmaa ja kaikki tämä sujuikin kuin Strömsössä. Mutta en usko kenenkään olleen kovin pahoillaan asiasta, varsinkin kun sääkin sattui olemaan ihanteellinen tällaista mielekästä ulkoilmaharrastetta ajatellen. Perimätiedon mukaan autokuljetusta on tämänkin veturin kuljetuksessa tarvittu. VAASA TARJOSI TAPAHTUMIA Lauantai olikin sitten tapahtumia täynnä
Ja tietysti siitä vanhemmasta päästä alkaen 50-lukulaisista aina 90-luvun rahtaajiin. Auto ja tämän rakentaja esiteltiin Vetku-lehdessä 1-2021. Pienoismallikokoelma on rakentunut vuosikymmenten saatossa aktiivisten harrastajien, Mikael Blombergin, Johan Gräggin ja Jari Pellaksen toteuttamana. Katsottavaa oli kolmessa kerroksessa eri aihepiireittäin. • "YLEISÖN SUOSIKIN POKKASI STE FAN LUND JA SCANIA LBS 141" Vaasan automuseon ympäristössä järjestetty autonäyttely veti paikalle aiheesta kiinnostunutta yleisöä koko lauantaipäivän ajan. Raskaamman kaluston ystäville oli tarjolla sitä itseään kevyemmässä muodossa. Närko-palkinnon, eli yleisön suosikin pokkasi puolestaan Stefan Lund upealla Scania LBS 141 -puoliperäyhdistelmällä. Illallisen jälkeen oli vuorossa perinteisesti arpajaisten arvonnat sekä palkitsemiset. Vallitsevasta koronatilanteesta johtuen illan oli orkesterin peruuntunut, mutta eipä se tuntunut haittaavan. Kolmannen kerroksen lasivitriiniin oli nimittäin kerätty runsaasti raskaan kaluston pienoismalleja. Kaikki hauska loppuu aikanaan ja niin teki myös tämänkertainen kesäkeikka, joka antoi osallistujille kuitenkin monta rikasta ja mielenkiintoista kokemusta. Mutteripalkinto, eli Vetkun hallituksen myöntämä tunnustus vuoden 2020 parhaasta entisöintityöstä luovutettiin haapajärveläiselle Tuomo Siltalalle, joka työtunteja säästelemättä entisöi aikanaan isänsä ostaman Volvo NB 86:n. minen vei helposti useamman tunnin. EI TANSSITTU, MUTTA JAETTIIN PALKINTOJA Päivän tutustumisten ja autoesittelyjen jälkeen oli mukava käydä rentoutumassa hotellin saunan leppoisissa löylyissä, jonka jälkeen päästiinkin taas Scandicin herkkupöytien äärelle. Vaasan automuseossa on mahdollisuus tutustua kotimaisten, pääasiassa pohjanmaalaisten kuorma-autojen pienoismalleihin, jotka ovat mittakaavassa 1/87. Vaasan Keikka –video on verkkokaupassa, tilaa omasi! vetkunkauppa.vilkasstore.com. Kyllä siinä monen vanhan rahtimiehen muistot varmasti heräsivät, kun noita taidokkaasti tehtyjä pienoismalleja pääsi ihailemaan paikan päällä. Ja välillä oli hyvä käydä tankkaamassa huikopalaa museon sisäänkäynnin yhteyteen järjestetyssä makkaranpaistoja kahvinmyyntipisteessä. Tällä kerralla palkittiin ansaitusti keikan järjestäjiä, joita olivat Ilpo Salomaa, Jouni Kallio, Kaj Fors sekä Kaj Nymark, jolle ojennettiin myös Vetkun tämänkertainen kiertopalkinto aktiivisista keikkoihin osallistumisista, sekä erityisesti viranomaisyhteyksistä Vaasan keikan järjestelyiden puitteissa. Mukana oli paljon vanhoja kuljetusliikkeitä entisten huolintaliikkeiden mainokset kyljissä kiiltäen. Viimeisenä, mutta harrastuksen jatkuvuuden kannalta kaikkein tärkeimpänä luovutettiin palkinto keikan nuorimmalle kuljettajalle Matti Perämäelle, joka osallistui Vaasan keikalle itseään lähes 20 vuotta vanhemmalla Kontio Sisulla. 11 Automuseolta löytyi myös lapio miestä myöten
Tänään Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy:n kanssa samaan yritysryppääseen kuuluu korjaamon lisäksi Mommolan Metallipaja Huittisissa, AM Automäkinen Perniössä ja Team Limetec Kokkolassa. 12 Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy:n toiminnan alku juontaa aikaan ennen sotia. Pajatiellä korjattiin moottoreita, vaihteistoja ja periä. Työtä tehtiin paljon myös kuljetusliikkeiden omissa tiloissa eli liikkuvalla huoltokalustolla kierrettiin asiakkaiden tiloissa. PERNIÖSTÄ KIPPIKAMPPEITA Perniössä toimiva AM Automäkinen on kuulunut Mäkelän yritysryppääseen vuodesta 2016 alkaen. TEKSTI JA KUVAT: JUHA HELIN VETKU ESITTELEE KANNATUSJÄSENIÄÄN Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy:n yritysryppään toimitusjohtajana toimii Juha-Pekka Mäkelä.. Juha-Pekan vuonna 1938 syntynyt isä Esko Mäkelä tuli mukaan toimintaan ja samalla kuorma-autojen korjaamisesta tuli yrityksen päätoimiala. Yhteensä yrityksessä työskentelee noin 60 työntekijää ja heidän osaamisellaan syntyy noin 14 miljoonan euron kokonaisliikevaihto. Autoistumisen lisääntyessä pajatoiminnan oheen tulivat autojen korjaukset. Automäkisellä on pitKUORMA-AUTOKORJAAMO MÄKELÄ OY Kannatusjäsenemme Huittisista, Kuorma-autokorjaamo Mäkelä on laajentanut toimintaansa perinteisestä rekkakorjaamosta päällirakenteiden ja perävaunujen valmistukseen sekä autojen varusteluun. Yrityksen nykyisen luotsaajan, Juha-Pekka Mäkelän isoisä aloitti perinteisen pajatoiminnan Lauttakylän Pajatiellä rakennuksessa, joka on edelleen olemassa muistuttamassa yrityksen pitkästä historiasta. Autojen varustelua ja erilaisia päällirakenteita on tehty pitkään, mutta muutaman viime vuoden aikana päällirakennepuoleen on satsattu yritysostoin. Vasta vuonna 2005 rakennettiin ajanmukaiset korjaamotilat Jokilevon alueelle VT2:n kupeeseen. Myös täällä vaalitaan perinnettä
Valmistaja oli tunnettu umpikoriperävaunuistaan, joskin valikoimassa on myös FNA/FRC elintarvikekoreja. ”Vielä kun aikaa jostain löytyisi”, tuumaa Juha-Pekka Mäkelä. 13 kät perinteet erilaisten päällirakenteiden valmistajana ja erityisen tunnettu yritys on kippivaunuistaan. Toki tiedossa on, että markkinoilla on tässä segmentissä todella kova kilpailu. Ilman hyvää porukkaa näitä töitä ei saa tehdyksi”, Mäkelä toteaa päätteeksi. Sopivien aihioiden keräämisen Mäkelä on jo aloittanut, sillä toimipisteen takapihalta löytyi haastatteluhetkellä 50-luvun Sisu, 70-luvun Scania 140 ja pari 80-luvun alun Scania 142 buldoggia. Yrityksen tuoterepertuaari on laaja ja siihen kuuluu muun muassa kippiyhdistelmät, sorakasettiyhdistelmät, vaihtolavaperävaunut, vaijerija koukkulaitteet sekä tasolaitteet, viljavaunut, rahtivaunut ja dollyt. Juha-Pekka Mäkelä osti toimitilat ja kiinteistön Laineenojan veljeksiltä muutamia vuotta sitten. Pohjoismaiset kuljetusyrittäjät ovat tottuneet ostamaan koreja ja kärryjä Suomesta ja Mäkelän mukaan kippiperävaunujen vienti voisi lähteä vetämään Ruotsiin ja Norjaan. • Huittisissa sijaitsevia tiloja ollaan parhaillaan laajentamassa asiakastyytyväisyyden ja palvelukyvyn varmistamiseksi. Mäkelä korjaa ja huoltaa kuorma-autot, perävaunut ja linja-autot merkkiin katsomatta vahvalla ammattitaidolla Huittisten toimipisteessä. Kuljetusyrityksille tutuksi tullut myyntipäällikkö Lars Ahola jatkaa yrityksessä hoitaen edelleen myös pohjoismaiden vientikauppaa. Työntekijöitä on kolmisenkymmentä. Mäkelän mukaan pohdinnassa oli tuolloin, pitäisikö koko toiminta siirtää uuteen paikkaan. Mäkelällä on ajatuksena, että Limetecin vientiväylää voitaisiin hyödyntää myös AM Automäkisen tuotteille. Mommolan toimipisteessä työskentelee nykyisin puolenkymmentä työntekijää pääasiassa autojen varustelun, päällirakentamisen, nosturien asentamisen ja perävaunujen muutostöiden parissa. Kaikkia Mäkelän yritysten tuotteita myy Huittisista käsin Pasi Kenni sekä yrittäjä Juha-Pekka Mäkelä. Yritystoiminnan volyymit ovat palanneet entiselleen ja asiakkaat hankkivat uusia tuotteita. Perinteikkään yrityksen toimintaa vetää edelleen Raimo Mäkinen. Tätä kirjoitettaessa Esko korjasi EDCvian saanutta Scania 143 -vetoautoa. Mäkelä tutustui tilanteeseen ja osti toiminnan konkurssipesältä 2020. KAAPPIKALUSTOA KOKKOLASTA Vuoden 2019 lopulla Aholan suvun perustama tunnettu päällija perävaunurakentaja Karleby Limetec ajautui konkurssiin. Päällirakennepuolella yksi suurista haasteita liittyy komponenttien saatavuuteen. Tehtaalla sattui tulipalo vuonna 2018 ja yhden hallin myötä menetettiin kymmenesosa tuotantotiloista. ”Onneksi yrityksen työntekijät ovat pysyneet terveinä. EIKÄ VETERAANEJA OLE UNOHDETTU Myös Juha-Pekalla on mielessä jonain päivänä entisöidä pari veteraania, onhan hän touhunnut raskaan kaluston parissa koko ikänsä. Juha-Pekan Esko-isä on edelleen mukana toiminnassa tuoden mukanaan yli 60 vuoden kokemuksen ajoneuvojen, erityisesti Scanioiden korjaamisesta. ”Hyvä 141 on vielä haussa”, tuumaa Juha-Pekka veteraanirivistöään silmäillen todeten samalla, että osaamista ja intoa entisöintiin löytyy omasta takaa. Lopulta yrityksessä päädyttiin laajentamaan hallitilaa nykyisellä tontilla Perniöntiellä. Juha-Pekka Mäkelä on kerännyt toimipisteen takapihalle joukon veteraani-ikäistä kalustoa odottamaan huolenpitoa. Laajasta varaosavalikoimasta löytyy kattavasti laadukkaat tuotteet ja varaosat.. Toimintaa jatketaan 15 työntekijän voimalla yritysnimellä Team Limetec. Toki myös koronan vaikutuksista keskusteltiin. MONIPUOLINEN MOMMOLA ”Huittisten Mommolassa on tehty päällirakennetöitä jo vuodesta 1973”, muistelee Mommolan Metallipajan perustajan poika Juha Laineenoja
Rekisterissä oli 2228 Sisua ja 1515 Vanajaa. Katsotaanpa, kuinka kävi… KOTIMAISET KOVASSA PAIKASSA TEKSTI: OLLI J. Vuoden aikana oli rekisteröity 548 uutta Sisua ja 408 uutta Vanajaa. OJANEN | KUVAT: VETKU/PATRIAN KOKOELMA, VETKU/SISU AUTON KOKOELMA, TEXTRANS ARCHIVES. Bedford, Chevrolet, Volvo ja GAZ olivat vielä Sisua yleisempiä. Neuvostoliittolainen GAZ mahtui niiden väliin. 14 Vuoden 1956 lopussa Sisu oli yleisimpien kuormurimerkkien joukossa sijalla kahdeksan ja Vanaja siinä tuntumassa. Englantilaisia ja amerikkalaisia Fordeja oli tuolloin rekisteröitynä yli 5000 kumpiakin, ja Austin oli kolmantena. Molemmat olivat saavuttaneet hyvin näkyvän sijan kuorma-autoliikenteessä ja nousseet yleisimpien merkkien joukkoon, mutta ulkomaan tuontikauppa oli vapautumassa. Siitä seurasi, että länsiautojen tuonti lamaantui ja vajosi syvälle. Niinpä vuoden 1957 aikana Sisu olikin 764 autolla eniten rekisteröity kuormurimerkki ja Vanaja kolmannella sijalla 296 uudella kuormurilla. Markan devalvoinnin jälkeen päätettiin tuontikauppaa helpottaa vapauttamalla eurooppalaisten kuormaKotimaisilla autonvalmistajilla Sisulla ja Vanajalla oltiin kovassa ja vaativassa tilanteessa 1950-luvun lopulla. Kestäisivätkö kotimaiset merkit kuormurikaupan vapaassa kilpailussa. Mutta jo vuoden 1957 syksyllä kotimaisten autojen tulevaisuus alkoi näyttää tukalalta. Valtakunnan talous oli tuolloin sukeltamassa lamaan ja tuontia piti taas supistaa
K-35 mallissa oli 210 hevosvoiman ja K-36 Dumperissa 275-hevosvoimainen Rolls Roycen -moottori. Vanajan tehdas oli näihin aikoihin melkoinen ”ateljee”. Nalle-Sisusta loihdittiin Sisu KB-48 Maasto-Nalle, jota varustettiin myös palokuntien käyttöön. Vanajalla oli tarjolla yleensä 125 hevosvoiman AEC AV-470 ja Leyland 0.350 -moottoreilla varustettuja autoja. Autojen esittelyja koeajotilaisuuksia järjestettiin toreilla ja huoltoasemien pihapiireissä pienemmilläkin Kontio-Sisu oli 1960-luvun alussa sora-autoilijoiden suosiossa, eikä eurooppalainen tuonti siihen juurikaan vaikuttanut. Kilpailu sora-autosarjassa käytiin kotimaisten kesken.. Moottoreina oli 115 tai 147 hevosvoiman Leyland-dieseleitä, mutta myös 165-hevosvoimaisia Rolls Royce -moottoreita. Niinpä maahantuojat ryntäsivät varaamaan lisenssejä noin 7000 kuormurille. Vuoden mittaan VAK-sarjan tilalle tulivat järeysasteeltaan vaihtelevat VAK1-VAK12 -sarjan autot. UUDISTUKSILLA VASTAISKUUN Vapaan tuonnin alettua vuonna 1958 oli autoliikkeissä tarjolla yli 30 ulkomaalaista kuormurimerkkiä. Vanajiin asennettiin koko ajan myös uusia moottoriversioita, runsaimmin AEC AVU470 ja Leyland 0.375 -dieselkoneita. Vuosikymmenen lopulla bensiinikoneisia Sisuja valmistettiin noin 150 kappaletta. Tähän tarjontaan kotimaiset autotehtaat vastasivat nopeasti lukuisilla uudistuksilla. Jakeluajoihin tarkoitetuissa Nalle-pikkukuormureissa oli 70 hevosvoiman Sisu AMA-moottori. Taloussuhdanteilta paremman vuoden 1959 aikana rekisteröitiin 698 uutta Sisua ja 397 uutta Vanajaa. Käytännössä myös valmiiden autojen tuontilupia sai vapaasti. Sisukin lisäsi K-44 -mallistoonsa 4x4+2 -autotyypin. Siellä tehtiin autoja asiakkaiden toivomusten mukaan yksittäiskappaleina tai sitten muutaman auton pikkusarjoina. 15 autoalustojen tuonti. Kuorma-autojen tilastossa 3756 Sisua oikeutti kolmannelle sijalle ja 2246 Vanajaa yhdeksännelle. Kokonaan uusi malli oli vetotavaltaan 4x4+2 oleva nousuteliauto. Vuosikymmenen päättyessä kotimaiset merkit olivat liikenteessä hyvin näkyvillä. Halukkaille oli vielä tarjolla 110 hevosvoiman Sisu-bensiinimoottorikin. Vapaa kilpailu merkitsi kuorma-autojen mainonnan ja markkinoinnin vilkastumista. Vanajan bulldog-malliset kuormurit uusittiin VKB-sarjaksi. Täyskokoisia ja järeitä Sisuja oli tarjolla niin tavanomaisilla 4x2 tai 6x2-vetotavoilla kuin nelivetoisina 4x4 ja 6x4-malleinakin. Näistä tehtiin sitten esimerkiksi rahtiliikenteessä käytettyjä liikennöitsijä Väinö Paunun umpikuormureita. Vanajan mallistoluettelo oli laajuudeltaan kuin maalaispitäjän puhelinluettelo. Moottoriksi oli valittavana Leylandin 0.345, 0.400 tai sitten 165 hevosvoiman 0.680. Sisujen valikoimassa oli uusia tai uudistettuja tyyppejä Nalle-, Kontioja Jyry-sarjoissa. VAK 4300 malli oli ”perusvanaja”. MARKKINAOSUUDET KOHENEVAT Ensimmäisen vapaan kilpailun vuoden 1958 kuluessa oli rekisteröity uusia Sisu-kuormureita 519 ja Vanajia 281 kappaletta. Kun kuormaautot ja linja-autot lasketaan yhteen, niin 4531 Sisua oli toiseksi yleisin merkki ja 2629 Vanajaa yhdeksäs
Armeijan kanssa yhdessä kehitettyjä malleja tuli myöhemmin tehtaiden valikoimaan muille valtion laitoksille ja myös siviileille tarjottaviksi. Sisu sai korkeimmat pisteet hallittavuudessa ja toiseksi korkeimmat kiihtyvyydessä, ketteryydessä ja maastokelpoisuudessa. Erilaisiin kuljetustarkoituksiin valmiiksi varusteltuja autoja esiteltiin kiertävissä näytöksissä piirimyyjien liikkeissä. Sisua edusti hiukan varusteltu Kontio K-26, jossa oli 115 hevosvoiman Leyland 0.375 -voimanlähde. 16 paikkakunnilla. Kun kaksi Jyryä kytkettiin samaan kuljetukseen, liikahti suurikin lämmönvaihdin. VIENTIPONNISTELUJA Onnistuneet hankkeet toivat julkisuutta ja tarjosivat mahdollisuuden autojen tarjontaan isommille markkinoille. Molemmat autotehtaat saivat jatkossa Puolustuslaitokselta huomattavia tilauksia. Kreikkaan oli luvassa iso tilaus, mutta lopulta kauppa supistui Kotkan Lämpövoiman Sisu K-42 -lavetinvetäjä oli Pohjoismaiden suurimman K-50 SS:n pikkuveli, joka myös luokiteltiin superraskaaseen sarjaan. Kokeilu osoitti, että Suomessa osataan tehdä myös huipputason sotilasajoneuvoja, joista kehittyi ajan mittaan merkittävä vientisektori. Kokeilu näytti, että Suomessa osataan tehdä huipputason ajoneuvoja oman maan olosuhteisiin. ARMEIJAN SUURI TALVITESTI Uutta kalustoa tarvitseva Puolustuslaitos järjesti talvella 1958 rankat viisipäiväiset koettelemukset 35 eri kuormurimerkille ja -mallille. Tykinvetokisan raskaamman sarjan voitti VKN-4000 ja kevyemmässä sarjassa tuli toiseksi takavetoinen VAK-4300. Nuo vertailutulokset olivat autotehtaille mukavia. Sisu osallistui autonäyttelyihin Espanjassa ja Kreikassa päästen paikallisiin uutisiin. Koko kisailun voitti Vanaja VKN-3600. Sisu ja Vanaja tekivät kaikkensa pysyäkseen mukana kilpailussa, joka poikkesi kovasti aikaisemmasta myyjän markkinat -tilanteesta. Puolustuslaitoksen laajamittaisesta talviajokokeilusta vuonna 1958 alkoi kotimaisten autotehtaiden ja armeijan välinen erikoisajoneuvojen kehitysyhteistyö. Sora-autojen ”perusvanaja” oli mallimerkinnältään VAK-4300, vuodesta 1962 alkaen saman auton malli merkittiin A2-47/4300 ja menestys jatkui.
Paremmin kävi Etelä-Amerikassa, missä Sisuja kävi kaupaksi Argentiinaan ja varsinkin Kolumbiaan, josta tuli yli kolmenkymmenen Kontio-Sisun tilaus. Vetoautona tuossa lahtelaisia huonekalutuotteita kuljettaneessa Eino Mikkolan puoliperävaunurekassa oli Jyry-Sisu K-34 varustettuna 147 hevosvoiman Leyland 0.600 -moottorilla. Kaikilla autonvalmistajilla on mallistossaan kevyitä jakeluautoja, Sisulla se oli KB-124, joka oli erityisen ketterä ahtailla takapihoilla. Se oli suurin pohjoismaissa valmistettu auto, ja oli yhtenä vetonaulana Suomen Autoteollisuus Oy:n 30-vuotisjuhlanäyttelyssä. Vanajan mallisto koostui tuolloin takavetoisista VAKja VKBmalleista, nelivetoisista VKN-malleista, VKT-teliautoista sekä järeistä 6x6 tai 6x4 VTTja VKK -malleista. Kaikki esittelyautot myytiin, mutta enempiä vientikauppoja ei Espanjaan syntynyt. Kuka tunnistaa. Näin asuttiin Helsingin Kalliossa kuusikymmentä vuotta sitten. Tämä piirimyyjä lienee ollut tiloiltaan pienimmästä päästä, mutta ei välttämättä tehokkuudeltaan. Kansainvälistymistä osoitti myös Helsinki-Pariisi tavaralinjan alku, joka kuului vuoden 1959 merkittäviin autoilutapahtumiin. Kotimaisten väliin mahtuivat Mercedes-Benz, Volvo ja Austin. Uuden tilanteen alkaessa oli eletty lama-aikaa, mutta nopeasti se oli kääntynyt vauhdikkaaksi talouden kasvuksi. Melkoinen ajoneuvo ja melkoinen pr-menestys oli vuoden 1961 Sisu K-50SS 6x6 -lavetinvetäjä. Vientipyrkimyksiä oli muitakin. Syynä takaiskuun oli, että Suomen Pankki ei hyväksynyt Turkin liiraa maksuvälineeksi. Poliisi ja tullimies tarkastivat, että suomalaisrekan lasti oli kaikin puolin kunnossa. • "SISUJA KÄVI KAUPAKSI ARGENTIINAAN JA VARSINKIN KOLUMBIAAN". Voimanlähteenä oli 300 hevosvoiman Rolls Royce. Kotimaiset merkit olivat selviytyneet varsin kunniallisesti vapaan kilpailun päästyä käyntiin. näyttelyauton myyntiin. Moottoreina oli yleisimmin AEC AV-470. KOTIMAISET PITIVÄT PINTANSA Vuonna 1960 uusien kuormureiden tilastoon kirjattiin 734 rekisteröityä Sisua ja 324 Vanajaa. Vanaja oli tilastossa seitsemäntenä. Kahta vuotta aiemmin Vanaja oli ollut vasta yhdeksäs, mutta amerikkalaiset Fordit ja neuvostoliittolaiset GAZ:it olivat nyt jääneet Vanajan taakse. Kotimaisten autotehtaiden kyky säilyttää niissä oloissa markkina-asemansa osoittaa, että ne tekivät päteviä ja kilpailukykyisiä kuorma-autoja. Seuraavana vuonna autokantaamme lisättiin 595 Sisua ja 163 Vanajaa. Vuonna 1961 bulldog-malliset KB-tyypin Jyry-Sisut tulivat tuotantoon. Eino Mikkolan Jyry-Sisulla tehtiin vuonna 1959 suomalaisen tavaraliikenteen historiaa, kun ensimmäinen autokuljetus Helsingin ja Pariisin välillä saapui Eiffel-tornille. Espanjaan Barcelonan messuille kesällä 1961 vietiin ajamalla neljän erityyppisen Vanajan saattue esittäytymään. 17 Tuontiautojen paineessa Vanajan Autotehdas loi Suomeen 34:n piirimyyjän verkoston. Kun vahvan talouskasvun vuosi 1961 päättyi, ja rekisterissä olevien kuorma-autojen tilasto julkaistiin, niin Sisu oli kolmanneksi yleisin merkki Bedfordien ja englantilaisten Fordien jälkeen. Vanaja oli lähellä päästä Turkissa huomattavaan vientikauppaan, mutta jo sovittu 200 kuorma-auton tilaus supistuikin neljään autoon
Tein ensimmäisen kerran elämässäni starttimoottorin asennuksen. VUOSIKYMMENET VAIHTUVAT Sittemmin sain huomata, että ensimmäinen olisi kerta joka hommassa. Ensin yritin ottaa selvää ja ymmärtää, mitä pitäisi tehdä. Sellaiseksi kelpaava löytyikin Kuhmon Yli-Vieksistä, missä Rantalan Matti oli pitänyt huolta vuosimallin 1966 Vanajasta ja silloin tällöin sillä tiesoria ajellut. Sitten oli mietittävä, kuinka sen tekisi ja vielä niin, ettei pilaa mitään vaan kaikki olisi viimeiseen asti korjattavissa. Tarkat muistiinpanot ja valokuvat tähtäsivät siihen, että auto saadaan joskus kasaan. Oli niitä monenkin kuusen alla, ja lopulta Vanaja poltteli muita enemmän. Vaikka intoa oli enemmän kuin taitoa, alkoi Vanajan kunnostus edetä. Tarkoitukseni oli käyttää auton kunnostukseen jokunen vuosi ja lähteä sitten mukaan joukon jatkoksi. Startti hirtti päälle, eikä toista kertaa samalla startilla kannattanut yrittää. 18 Kesän 1998 Kainuun Rastiviikon välipäivinä oli sopivaa aikaa ajaa ympäri maakuntaa tarkistamassa vihjeitä vanhoista kuormureista. Innostuin siitä kovasti, liityin seuraan ja poikavuosien muistikuvat mielessäni aloin etsiä sopivaa kuorma-autoa. Vuosikymmenet kuitenkin vaihtuivat, mutta samoja peltejä kitattiin, hiottiin ja VANAJA A69-R/4800 KUUPPA-AUTON TARINA Vetkun Loska-ajo poikkesi kotikylälläni Hausjärvellä syksyllä 1997. Olisihan se osa suomalaista kuorma-autohistoriaa, tehty lähikaupungissa Hämeenlinnassa ja maineeltaan moitteeton. Kaupoista sovittiin, ja auton haku toteutui seuraavan vuoden keväällä. Ensimmäinen käynnistysyritys tuotti vain savua väärästä paikasta. Mutta ei se niin mennytkään! TEKSTI JA KUVAT: JARI KOSENIUS
Ne olisivat siis maalausta vaille valmiit, koska olin niihin vuosien saatossa levitellyt kilokaupalla kittiä, jonka olin taas hionut pois. • Valokuva, joka parissa kuukaudessa tuotti tarpeeksi perusteluja Vanajan ostoon. Valokuviakin oli, mutta silti piti paljon arvailla ja tehdä omasta päästä. 19 siliteltiin vuodesta toiseen. Auto on kuvassakin komea ja hyväkuntoinen. Pahimmissa paikoissa sain paljon kannustusta, hyviä neuvoja, opastusta ja apua vetku-kavereilta, jotka pitkään jaksoivat kysellä, mitä Vanajalle kuuluu. Päiväkirjalle oli käyttöä, kun 15 vuoden päästä osia piti saada oikeille sijoilleen. Valmiiksi verhoiltu ja kalustettu hytti asennettiin rungolle toukokuussa 2020, ja Vanaja näytti jo melkein valmiilta. 200-hevosvoimainen AEC:n voimanpesä hyrskähti käyntiin 14 vuoden tauolta kuin eiliseltä, mutta liki neljä vuosikymmentä viimeisen oikean työpäivänsä jälkeen. Varmisteluja sentään tein, sillä tekniseksi asiantuntijaksi apumiehen paikalle pestasin Sirolan Eskon ja velimies Hannun Kontio-Sisun lavalla oli pahimman varalta vetopuomi. Voi sitä ilon päivää! TEKEMISEN MEININKIÄ Useampikin raati arvioi AEC:n käyntiäänen terveen moottorin tuottamaksi. Polttoainepuolen ja sähkölaitteiden huoltokorjaus saisi riittää, mutta iso kytkinremontti olisi edessä. Niinpä maalauksesta tulikin erinomaisen hyvä. Päällimmäisenä tunteena on suuri tyytyväisyys, kun oma perinneauto ei jäänytkään haaveeksi. Turhaa hommaa, sillä matkasta selvittiin letkujen kiristyksellä ja yhdellä tankkauksella. Automaalari hymyili ymmärtäväisesti ja pyysi tuomaan lisää kittiä. Tavoite oli nyt asetettu Vetkun Loska-ajoon, siis samana vuonna. Rekisteröintikatsastus oli 7.10.2020, ja alkuperäiset kilvet OVD35 olivat odottaneet konttorilla heinäkuusta asti. Päällirakenteeksi olin kauan sitten valinnut betonikuupan, joka asennettiin syyskuun lopulla muutamaa viikkoa ennen Loska-ajoa. Jarruissa oli vikana vain liian pitkäksi venähtänyt huoltoväli. Alkoi tuntua siltä, että käsissä on ikuisuusprojekti, joka ei tulisi koskaan valmistumaan. Seuraavana aamuna Vanajan nokka osoitti Juankoskelle ja Nilsiän Tahkovuoreen. Kiinniruostuneiden jousentappien ympärillä oli jäljellä vain palasia heloista, sorvaaja siis hommiin. Sininen alkusavu lupaili hyvää ja pikku kaasulla Vanaja hörpähti käyntiin kuin ennen vanhaan. Akselistojen ja jousipakkojen kohdalla olin tekemässä reippaan oikaisun, mutta onneksi uskoin viisaampiani. EI SE JÄÄNYT HAAVEEKSI Vanajasta ja sen Kainuu-taustasta olen kovasti ylpeä samoin kuin siitä, että siitä tuli juuri betoninkuljetusauto. Onhan siitä nyt tullut osa merkittävää kuljetussektoria. Ohjaamon ja lokasuojien peltityöt oli teetetty heti vuosituhannen alussa. Käynnistysvalmistelujen jälkeen tuli totuuden hetki; lähteekö. Taitaa tästä jotain tulla!. Loska-ajo ja Vanajan 900 kilometrin pituinen koeajo olisi alkamassa. Nyt voin vastata, että kiitos teille, hyväähän Vanajalle kuuluu. Vihdoin syksyllä 2018 koitti päivä, kun Vanaja heräsi eloon
Apumiehen sohva ei ole yhtä mukava istuttava kuin kuljettajan säädettävä ja jousitettu ajotuoli, huippumalli 1960-luvulla.. Suurin hankaluus on, että kuorma-auton osat ovat isoja, mutta raskaita. Kesällä 2005 projektin kohdetta saattoi kuvata sanalla raato. Puurunkoinen hytti on lähdössä peltisepälle. Puu oli hyvin kestänyt kesät ja talvet, mutta pellistä oli tehtävä uusi katto ja lattia. Kuljettajan penkkiin löytyi koritehtaalta hienoa plyyshiä, josta taitava verhoilija teki kuin uuden penkin. Suomalaisen kuorma-auton, joka on valmistettu vuonna 1966, alusta ei ole kovin monimutkainen laite. Tuntui siltä, että homma olisi paremmin hallittavissa, kun hyllyssä on vain siistejä osia. Mekaniikka on kai helpompaa kuin elektroniikka. Vanajaa ei purettu kerralla palasiksi tallin lattialle, vaan irrotettu osa kunnostettiin ja vasta sitten käytiin seuraavan osan kimppuun. Kun suojaava kerros on veistetty pois, on näkyvillä alkuperäisen runkomaalin sävy. 20 Pieni öljyvuoto on hyvä asia alustan säilymisen kannalta
Kun rakentaminen alkoi, yhtiö sai viisivuotisen ajourakan 370 000 kuutiosta valmisbetonia. Kun kysyin yrityksen johtajalta käyttöoikeutta logon ja nimen käyttöön Vanajan maalauksessa, minulle selvisi, että Kostamus-projektin ja Ämmän Betonin välillä on ollut varsin vankka yhteys. Sirolan Esko autoilun ammattilaisena varmisteli, ettei loppumetreilläkään oikaistu. Tänä päivänä Rudus Ämmän Betoni Oy on henkilöstöllä mitattuna Suomussalmen toiseksi suurin yritys, ja liikevaihdolla mitattuna suurin. 21 Vanajan Autotehtaalla Hämeenlinnassa valmistui 10.12.1966 kuorma-auto Vanaja A69-R, jonka tilaaja oli Postija lennätinlaitoksen Kajaanin varikko. Vuosina 1975-1985 rakennettiin suomalaisten urakoimana Neuvostoliitton Karjalaan Kostamuksen vuoriteollisuuskombinaatti ja kaivoskaupunki. Kostamus siis toi leivän yhtiön pöytään”, Jukka Kyllönen kertoi tuolloin. Seuraavana aamuna alkaisi sopiva koeajo pitkään seisseellä Vanajalla, eli Vetkun Loska-ajo Nilsiän Tahkolle. Au tosta tuli linjaryhmän työmaa-auto vuoteen 1980 asti, jolloin se siirtyi huutokaupassa kajaanilaisen Maansiirto Junttila Oy:n omistukseen Vanajalla rakennettiin pieni osa valtavaa Kostamus-projektia, kun Junttila urakoi siellä katuvalaistuksia ja muita tienrakennukseen liittyviä töitä. ”Ämmän Betonille Kostamus oli iso virstanpylväs. Niinpä ojakeppien nupeista tuli vanajanpunaiset. 900 kilometrin matkasta selvittiin letkujen kiristyksillä ja yhdellä tankkauksella.. Vuonna 1982 Vanajan uudeksi omistajaksi tuli kuhmolainen Matti Rantala. Lopulta Vanajasta tuli Suomen ensimmäinen betoninkuljetusmuseoauto. Kun autolla on kainuulainen työtausta ja sen päällä on betonikuuppa, on luontevaa liittää auton tarinaan Ämmän Betoni. Vuonna 1978 alkoivat seinäelementtien toimitukset ja ne kasvoivat niin, että 80-luvun alussa Kostamuksen toimitukset olivat 70 prosenttia Ämmän Betonin liikevaihdosta. Valinta olkoon huomionosoitus merkittävälle kuljetussektorille, joka syntyi 1960-luvulla, kun rakennusteollisuus alkoi siirtyä valmisbetonin käyttöön. Melko tyytyväisen näköiset miehet on houkuteltu yhteiskuvaan juuri katsastetun Vanajan puskurille. Ämmän Betonin elementeillä rakennetaan kaikkialla Suomessa. Häneltä siis ostin Vanajan vuonna 1998. Toiminta alkoi vuonna 1956, ja se oli lähinnä kaivonrenkaiden, putkien ja kunnallisteknisten tuotteiden valmistusta. Projektia pidettiin korkean työttömyyden aikana elintärkeänä piristysruiskeena Suomelle, mutta varsinkin Kainuulle. Ämmän Betonin nimi tulee sen kotipaikasta Suomussalmen Ämmänsaari, jossa monien yritysten nimi alkaa ”Ämmällä”. • KAINUULAISTA BETONIA Kun entisöinti alkoi olla lopuillaan, iski houkutus hienosteluun. Kuten Jukka Kyllönen edellä totesi, se oli sitä silloin myös Ämmän Betonille
TYVI OY SORAKUOPALTA KOLMOSTIELLE Valkeakoskelainen Viljo Tyvi työskenteli aluksi kotitilallaan ja teki kauppoja ohessa. Oikealla on LBS-sarjan Scania kuljettamassa konttia, vasemmalla on nokkamallinen Scania LS141 ja taustalla kapellitäysperävaunuyhdistelmä.. Hänen äitinsä ei kyennyt huolehtimaan lukuisista lapsistaan ja Viljo päätyi Kalle ja Hilda Tyvin huostaan Hauhon Rukkoilaan, missä Kalle Tyvi viljeli torppaansa Iso-Roineveden rannalla. Viljo Tyvi työskenteli kotitilallaan, kävi kiertokoulua ja teki pieniä kauppoja saadakseen tuloja. Hän suoritti asepalveluksen Polkupyöräpataljoona 1:ssä Terijoella. 22 Viljo Id, myöhemmin Tyvi, syntyi vuonna 1908 Hauhon kirkonkylässä, joka nykyään on osa Hämeenlinnan kaupunkia. Armeijasta saadun ajokortin turvin hän pääsi autonkuljettajaksi, mikä johti edelleen oman auton hankintaan. Kahdessa vuodessa alkoi maailmanlaajuinen taloudellinen taantuma, jonka seurauksena myös Viljo Tyvi menetti työnsä. Heidän poikansa Jaakko ja Antti KULJETUSLIIKE V. Sekalaisista ajotehtävistä alkanut toiminta kehittyi linjaliikenteeksi, joka näkyi erityisesti kolmostiellä pääkaupungin ja Pirkanmaan välillä. Suomen sisällissodan aikana Kalle Tyvi ajautui punaisten puolelle ja joutui valkoisten vangiksi toukokuussa 1918. Tämä kuva on Valkeakosken Sammonkadun varikolta. Hän kuoli Hämeenlinnan vankileirillä saman vuoden lokakuussa. Hilda Tyvi pystyi ostamaan torpan itsenäiseksi tilaksi ja antoi Viljolle oikeuden käyttää Tyvi-nimeä. Hän suoritti armeijan ajokorttikokeen vuonna 1929, ja aloitti armeijasta päästyään autonkuljettajan uransa. SAHALTA BUSSIN OHJAKSIIN Samassa kylässä asuneella Ilmari Järvellä oli kuorma-auto ja Viljo Tyvi aloitti hänen kuljettajanaan. Hän meni naimisiin Aune Nikkisen kanssa vuonna 1932 ja nuoripari muutti morsiamen kotitilalle Hauhon Rukkoilaan. TEKSTI: JARI KURKINEN | KUVAT: TYVIN ARKISTO Yhtiössä oli 1980-luvun lopulla hyvinkin erityyppisiä Scanioita ja perävaunuja, riippuen asiakkaiden erilaisista kuljetustarpeista
Toiminta jakautui nyt Kaukokiitoon ja sorajalosteiden myyntiin. Toinen auto oikealta oli nelipyörävetoinen Jyry-Sisu, jolla siirreltiin muun muassa Tyvin kaivinkoneita. SORAJALOSTEISTA TAVARALINJALLE Tyvin kuljetusliike sai alkunsa, kun Viljo Tyville myönnettiin viisivuotinen liikennelupa vuonna 1949, jolloin hän myös osti ensimmäisen käytetyn kuorma-autonsa. Tämä auto oli Viljo Tyvillä soranajossa vuosina 1952–56. Välirauhan aikana hän työskenteli linja-autonkuljettajana Valkeakoskella. Hän vietti täällä kolme vuotta kestäneen jatkosodan ajan. 23 syntyivät vuosina 1933 ja 1935. Viljo Tyvi osti vuonna 1955 Valkeakosken ensimmäisen Gaz -kuorma-auton. Tyvin ja Sisun yhteinen tie johti Laatokan Karjalaan, Salmen kautta Onegajärven rantaan ja edelleen Syvärin luostarissa sijainneeseen sotasairaalaan. Koko perhe työskenteli yrityksessä yhdessä; pojat Jaakko ja Antti kuljettivat soraa, perheen naiset Aune ja Leena käsittelivät tilauksia ja laskuja. Kolme autoa vasemmalta olivat linjaliikenteen Sisuja ja oikealla olleet olivat soranajossa. Samalla hän rakensi talon perheelleen ja vuonna 1952 syntyi heidän neljäs lapsensa Heikki. 1950-luvun puolivälissä hän alkoi ostaa kaivureita, puskutraktoreita ja kuormaajia. KESKITTYMINEN TAVARALINJALIIKENTEESEEN Hintakilpailun paineessa Viljo Tyvi hankki vuonna 1971 ensimmäiset täysperävaunulliset kuorma-autot, joita ilmestyi molemmille Kaukokiidon tavaralinjaliikenne Valkeakoskelta Helsinkiin aloitettiin tällä Büssingillä keväällä 1959. Kalusto oli 1960-luvulla pääosin Sisuja. Viljo Tyvin seuraava työ oli Hauholla Vihavuoden sahalla, jossa hän kuljetti sahan kuorma-autolla puutavaraa. Tyvi vaihtoi työnsä linja-autonkuljettajaksi ja työskenteli hauholaiselle Erik Väkeväiselle, joka liikennöi linjaa Hauholta Hämeenlinnaan. Ensimmäiset vuodet kuljetettiin sekalaisia kuljetuksia, soraa, sorajalosteita ja koneita maarakennustarpeisiin. Viljo Tyvi komennettiin armeijaan lokakuussa 1939. Liikenne kulki häkäpytyillä ja rengaspula vaikeutti liikenteen hoitamista. Tyvi alkoi vuokrata sora-alueita, jalostaa erilaisia soratuotteita ja myydä niitä edelleen rakentajille, Valkeakosken kauppalalle ja muille soraa tarvitseville. Sota jatkui uudelleen kesäkuussa 1941 ja Tyvi sai käskyn ajaa ambulanssiksi muunnettua Ojalan veljesten Sisu-bussia. Sisut ostettiin Tampereelta Autotalo Pekka Mäkiseltä. Samalla alkoi lähes 60 vuotta jatkunut yhteistyö Helsingin Kaukokiito Oy:n kanssa. Tyvin perhe muutti Valkeakoskelle vuonna 1937 ja tämän myötä Viljo Tyvi työllistyi Sulo ja Väinö Ojalan linja-autoyritykseen, jonka linja-autot kulkivat Valkeakoskelta Hämeenlinnaan ja Tampereelle. Tyvin tytär Leena syntyi vuonna 1939. Ruokatunti kuumassa hiekkakuopassa 1950-luvulla, vasemmalla on Viljo Tyvi ja oikealla apumies Lauri Niemi. Sillä välin hänen perheensä lähti turvaan Hauhon Rukkoilaan. 1947. Talvisodan tulikaste tuli kiväärimiehenä Summan taisteluissa joulukuussa. Auto on Austin vm. Useiden Sisujen moottoreissa oli ongelmia ja pajalla riitti korjattavaa.. Perävaunun kantavuus oli 7950 kiloa. Sota päättyi syyskuussa 1944 ja marraskuussa tapahtuneen kotiuttamisen myötä Tyvi jatkoi linja-autonkuljettajana Valkeakoskella. Vuoden 1939 lopulla Viljo Tyvi siirrettiin kuorma-autonkuljettajaksi ja hän osallistui Viipurin puolustustaisteluun talvisodan loppuun saakka. Kuljetusliike Tyvin historia linkittyy Kaukokiidon historiaan jo vuodesta 1958, kun Tyville myönnettiin ensimmäinen tavaralinjalupa Valkeakoskelta Helsinkiin. NTM:n valmistama yksiakselinen puoliperävaunu oli kangaskattoinen ja se ostettiin käytettynä Viiala Oy:ltä. Neuvostoliiton suurhyökkäys alkoi kesäkuussa 1944 ja Suomen joukot vetäytyivät taistelusta Laatokan pohjoispuolella
Vuonna 1994 yhtiö liikennöi yhdellä autolla Tampereen ja Moskovan välillä. Heikki Tyvi päätti 1984 luopua perinteisistä sorakuljetuksista keskittämällä toimintansa tavaralinjaliikenteeseen. Tyvin Kaukokiito-liikenne laajentui merkittävästi Kaukokiidon uudelleenjärjestäytymisen myötä 1990ja 2000-luvuilla: Pirkanmaan Kaukokiito Oy perustettiin 1993 ja Kuljetusliike Tyvistä tuli Pirkanmaan Kaukokiidon omistama tytäryhtiö. 24 toimialoille. Kerran rinne murtui ja auto jäi soran alle, vain nokka jäi näkyviin. Kolmen kuutiometrin sorakuormat tehtiin 1950-luvun alussa lapioilla ja apumies oli sora-autossa koko työpäivän ajan. Viljo Tyvi alkoi vähitellen luopua yrityksensä päivittäisestä johtamisesta ja Heikki Tyvistä tuli vuonna 1982 Kuljetusliike Tyvin toimitusjohtaja. Korvaavaa liikennettä piti löytää ja yksi kuljettajista olikin kiinnostunut ajamaan Venäjälle. Tässä vaiheessa kalustoa uusittiin vauhdikLama runteli 1990-luvulla myös Tyvin kuljetusliikettä. Heikki Tyvi rakennutti tontilleen 1988 korjaamoja huoltorakennuksen. Kokemukset eivät olleet kummoisia, tämä Scania R142 kuljettajineen seisoi kuukauden Moskovan lentokentällä odottamassa kuorman jatkokuljetusta ja siirtämistä lentokoneeseen. Yhteistyö Suomen Kaukokiidon kanssa alkoi vuonna 1985 ja samalla alkoi linjaliikenne Tampereelta ja Hämeenlinnasta Jyväskylään. Yhtiömuoto muutettiin samalla kommandiittiyhtiöksi. TIETOTEKNIIKKA KIIPESI AUTOIHIN Kuljetusliike Tyvi Ky muutettiin osakeyhtiöksi 1993 ja samoihin aikoihin solmittiin ensimmäiset alihankintasopimukset itsenäisten autoilijoiden kanssa. Viljo Tyvi kuoli vuonna 1985 ja Aune Tyvi vuonna 1988. Toimintaa varten ostettiin entinen Valkeakosken Kiitolinjan terminaali Sammonkadulta. Työnjako oli selkeä: Pirkanmaan Kaukokiito Oy markkinoi ja Kuljetusliike Tyvi Oy tuotti ja omisti tuotantovälineet ja kiinteistöt. Auto oli keltanokkainen Ford vm 1946, ja se oli Viljo Tyvillä lokakuusta 1951 kesäkuun loppuun 1954.. Soraa pudotettiin pitkillä puukepeillä rinteeltä alas lavalle. Toimintaa vahvistettiin varastoimalla soraa Valkeakoskella. Yritys alkoi kokeilla erilaisia päivittäistavarakuljetuksia ja pitkällä tähtäimellä tämä oli varsin viisas päätös. Yritys työllisti tuolloin 14 henkilöä, ja sillä oli oma sorakuoppa ja huoltokorjaamo
Ajokkina on tavaralinjalla ollut Scania LBS110 vuodelta 1973. Kuljetusliike ostikin tontin ja keskeneräisen kiinteistön Lempäälän Marjamäestä kesäkuussa 2009 ja uusiin tiloihin muutettiin saman vuoden syyskuussa. Toinen toimintasuunta oli Pirkanmaa-Lahti-KotkaLappeenranta-Imatra, jolla liikenne aloitettiin vuonna 2001. Tässä ollaan lukiolaisten penkkariajelulla 1970-luvun lopulla. Yritys lähti nopeaan kasvuun ja autoihin alettiin asentaa ajotietokoneita, joilla voitiin nopeasti kommunikoida ja näin vähentää kallista hukka-ajoa. Scania LBS140 oli hieno tavaralinja-auto 1970-luvulla. Kuljetusliike Tyvi Oy pääsi muuttamaan syksyllä 2009 uuteen terminaaliinsa Lempäälän Marjamäen teollisuusalueelle. Auramaa Oy:n liikennealueen sisäpuolella, joten yrityksen osakekannan myyminen Auramaalle oli luonteva ratkaisu. Yhtiön liikennekenttä oli Kaukokiidon sisäisissä järjestelyissä ollut jo pitkään Kuljetusliike Y. • Artikkeli kuvineen on lyhennelmä Jari Kurkisen kirjoittamasta Viljo Tyvin elämäkertateoksesta, joka julkaistiin syyskuussa 2010. Kaukokiito-järjestelmässä oli vuonna 1997 voimakasta liikehdintää, jonka myötä Tyvi sai hoitaakseen Tampereen ja Helsingin välisen kappaletavaraliikenteen. Kuljetusliike Tyvi Oy alkoi keskittyä entistä enemmän päivittäistavaraliikenteeseen ja kehitti nykyaikaisen tiedonhallintajärjestelmän, joka mahdollisti ajoneuvojen, rahdin ja kuljettajien seurannan palvelemaan yrityksen ja asiakkaiden tarpeita parhaalla mahdollisella tavalla. Inex Partners Oy:n lämpötilaohjatut elintarvikekuljetukset vaativat korkeaa teknologiaa ja huippuosaamista. Kuljetusliike Tyvi Oy:llä ei ollut perheessä sopivaa jatkajaa perinteikkäälle yritykselle. Tämän seurauksena Tyvin autoja alkoi näkyä yhä vähemmän varsinaisessa kotikaupungissaan. Tätä teosta ohuempaa, pelkästään yrityksen historiaan keskittyvää teosta ”Tyvestä nousuun” on saatavana Mobilian kirjakaupasta. Kaukokiito-yhtiöiden yhdistymisen myötä Tyvin TampereHelsinki -linjan tavaravirrat kasvoivat, ja siitä tuli Tyvin pääliikennesuunta. Kuvassa ovat liikenteenharjoittaja Heikki Tyvi ja MAN TGA 36 410 -kuorma-auto varustettuna Lamberetin päällirakenteilla. MAANTEILTÄ HISTORIAKIRJOIHIN Uusi Helsinki-Tampere -moottoritie rakennettiin Toijalan kautta ja se ohitti kokonaan Valkeakosken. Nykyisin näissä tiloissa toimii Kuljetusliike Y. Toiminnassa alusta asti mukana ollut Antti Tyvi kuoli vuonna 1996. Talouden kohentuessa Viljo Tyvi siirtyi Sisuista Scanioihin. 25 kaasti nykyaikaisemmaksi. Kaupan myötä Auramaa sai terminaalin myös Pirkanmaalle. Valokuva on otettu keväällä 2003. Tyvi liikennöi myös Tampereelta Hankoon, mutta linja lyhennettiin myöhemmin päättyväksi Lohjalle. Laman seurauksena liikevaihto putosi vuonna 2009 noin viidenneksen, eikä irtisanomisilta ja lomautuksiltakaan voitu kokonaan välttyä. Yrityskauppa tehtiin syksyllä 2016, joten Tyvin nimi yhdessä tunnusten kanssa on jo kadonnut maanteiltämme historiakirjojen lehdille. Auramaa Oy:n terminaali.
Jokainen pienikin paikallinen ajotapahtuma tai piirongista löytynyt kuvanippu yhdessä taustatietoineen on syy pienellä jutulle tässä mainiossa kerholehdessä. Erovuoroisia hallituksen jäseniä olivat Tuure Hulmi, Esko Pohjola ja Jari Kosenius. Talousarvion ja toimintasuunnitelman laatiminen vaatii tarkkaavaisuutta ja huolellisuutta, mutta myös annoksen ennustamisen lahjoja.. TEKSTI JA KUVA: JUHA HELIN Hallitus on kokoontunut vuoden 2021 aikana useasti, viimeksi Loska-ajon yhteydessä Messillässä. Uuden hallituksen varsinaiset jäsenet ovat Carl-Johan Blomqvist, Olavi Nenonen, Antti Kekäläinen, Esko Pohjola, Tuure Hulmi ja John Pajarinen. Vetku-lehteä on tarkoitus tehdä ensi vuonna kaksi numeroa kuten tänäkin vuonna. Kesäkeikalle lähdetään 17.6.2022 Jämsästä ja maalina on Jyväskylä. Kevätpäiväntasaus ajetaan 26.3.2022 Haapamäeltä Ruoveden kautta Teiskoon. Keski-Suomen Mobilistien järjestämään Talwiajo -tapahtumaan osallistutaan mahdollisimman monilukuisesti. Ensimmäinen numero ilmestyy kesäkeikan alla ja toinen jouluksi. Varajäsenet ovat Mikko Varonen, Matti Polvela, Jussi-Pekka Hämäläinen ja Mauno Kumpulainen. Jari on tehnyt paljon töitä seurassa ja halusi vähentää työmäärää ja jättäytyä pois hallitustyöskentelystä. Loska-ajon 2021 yhteydessä pidettiin myös seuran vuosikokous Hollolan Messilässä. Uusina henkilöinä hallitukseen saatiin äänestyksen kautta John Pajarinen Vantaalta, Mikko Varonen Jämsänkoskelta ja Matti Polvela Tampereelta. Harmittavan vähäväkisessä kokouksessa yhdistykselle valittiin uusi hallitus hoitamaan seuran hallinnollisia asioita tulevana vuotena. KEIKOILLE JA NÄYTTELYIHIN Vuoden 2022 toimintasuunnitelman mukaan kaikkein näkyvintä toimintaa ovat jälleen kolme keikkaa, jotka tulevana vuonna ajoittuvat perinteisiin ajankohtiin. Pyrimme olemaan runsaslukuisesti paikalla muissakin alan tapahtumissa kuten Classic Motorshow ja Power Truck Show -tapahtumissa. Muutoinkin seuran päälinjat noudattelevat menneiltä vuosilta tuttua kaavaa. JULKISUUTTA HAKEMAAN Tulevaan budjettiin on varattu määrärahat nettisivujen uudistamiseksi. Uutena tapahtumana on suunnitelmissa keväälle jonkinlainen Rompetori/näyttelytapahtuma Tampereen seudulla. Loskaa lähdetään hakemaan 8.10.2022 Tuurin kyläkaupalta päätyen Ähtärin Mesikämmeneen. • HALLITUKSEN TALLISTA Seuran hallitus on jatkanut hiljaista puurtamista veteraanikuorma-autoharrastuksen edistämiseksi. Nykyinen sivusto on yli 15 vuotta vanha ja tekniseen alustaan on nyt tarjolla uudempia ratkaisuja, jotka muun muassa helpottavat ylläpitämistä. Puheenjohtajana jatkaa edelleen allekirjoittanut, eli Juha Helin. Seuran jäsenistöä kannustetaan järjestämään omatoimisesti paikallisia, mahdollisesti pieniäkin ajotapahtumia. Tämänhetkisen suunnitelman mukaan uudet sivut voisivat olla julkaisukelpoisessa kunnossa tulevan kevään aikana. Samassa yhteydessä myös palveluiden tarjoaja tulee vaihtumaan. Jälleen kerran peräänkuulutan jo tässä vaiheessa juttujen tekijöitä ja jutun aiheita. Myös Tapio Nisula kertoi luopuvansa hallitustyöstä. Näin loppuvuodesta on katse jo tiukasti tulevassa vuodessa 2022
Vetkulaisetkin olivat paikalla. Museo käsittää kaksi erillistä hallia, jossa on valoisa ja siisti kokoontumistila sekä runsaasti hyllymetrejä kirjalliselle materiaalille. Museon vanhin kuorma-auto on REO Speed Wagon vuodelta 1929. Museohankkeen moninaisia vaiheita ja kuljetusalan kehitystä käsitelleitä luentoja seurattiin tarkkaavaisena. Veteraanikuorma-autoseuran puheenvuorossa Carl-Johan Blomqvist esitti seuran onnittelut museohankkeen toteutumisesta. Syyskuussa ÅHS avasi virallisesti kauan valmistellun museon Örebrossa, noin 200 kilometrin päässä Tukholmasta. Tilaa kyllä on ja odotettavissa onkin, että museoon tulee koko ajan uutta nähtävää. Maanlaajuisena kuljetusperinteen vaalijana ja tallentajana toimii vuonna 1992 perustettu Åkerihistoriska Sällskapet ÅHS, joka taasen toimii meidän SKAL:a vastaavan kuljetusalan edunvalvojan alaisuudessa. Ruotsissa kuljetusperinteen tallentaminen on järjestäytynyt eri tavalla kuin meillä Suomessa. • KULJETUSHISTORIALLINEN MUSEO AVATTIIN RUOTSIN ÖREBROSSA Ruotsalaisen kuljetusperinteen tallentamisessa käännettiin syyskuussa uusi sivu, sillä Örebrossa avattiin kuljetushistoriallinen museo. Sujuva varaosavaihto harrastajien kesken olisi toivottavaa, ja myös ajotapahtumissa voitaisiin nähdä enemmän naapurimaiden kalustoa. ÅHS ei esittelytekstinsä mukaan ole mikään veteraaniautoseura, vaan paikalliset alajaokset järjestävät tapahtumia, keikkoja sekä museokäyntejä. Vasemmalla on ÅHS:n puheenjohtaja Ingemar Resare, joka on ollut vahvassa roolissa museon toteuttamisessa. Museon kalustoa vaihdetaan vuosittain ja ensimmäisenä näyttelyhalliin oli päässyt Ingvar Anderssonin Scania-Vabis L63 vuodelta 1950. Vetkun Carl-Johan Blomqvist ja Jari Kosenius olivat paikalla avajaisissa, mikä olikin mainio tilaisuus luoda suhteita ja perustaa tulevien vuosien yhteistyölle. Museon autokalusto on mielenkiintoista, joskaan valikoima ei vielä ole kovin suuri. Auton kokonaismassaksi kerrotaan 1565 kg.. TEKSTI: JARI KOSENIUS | KUVAT: JARI KOSENIUS, INGEMAR RESARE JA MARI BERGLUND Åkerihistoriska muséet i Örebro Gällerstavägen 101, 702 21 ÖREBRO https://www.akeri.se/sv/akerihistoriska-sallskapet Kauan valmistellun ja paljon odotetun museon avajaisiin osallistui iso joukko harrastajia eri puolilta Ruotsia. Hän toivotti naapurimaan harrastajat mukaan Vetkun keikoille ja lupasi vastavuoroisesti Suomesta osallistujia ”tunga ralleihin”, kun kutsu käy. Ajoneuvojen taltiointi ja entisöinti, sekä ulkoiluttaminen tapahtuu Ruotsissakin harrastajien voimin ja varoin
Härmässä Matti oli mukana kahden auton voimalla.. Huittisten Kurssikeskuksen vanha kouluauto muutti Matin luo Ruotsiin, missä se sai ylleen Viinikan sinivalkoisen värityksen. Sveitsistä paikalle karautti kolmen Saurerkuormurin letka Ruedi Schmidin johdolla. Ruedin mukaan ajatus Suomeen lähdöstä oli kypsynyt vähitellen tapahtumasta kuultujen mukavien juttujen perusteella. Pian kaveriksi tuli toinen Jyry ja tänään Matin kotikunta Ruotsin Svenljungassa lienee maan Sisu-rikkain kunta, sillä laivastoon kuuluu tällä hetkellä jo kahdeksan Sisua. Eikä Härmä pettänyt, sveitsiläisharrastajat olivat tyytyväisiä tapahtumaan ja sen tarjoamaan laajaan ajoneuvotarjontaan. Muutto Ruotsiin ja pitkä ura kuljetusyrittäjänä viivästytti Jyryn hankintaa, joka lopulta toteutui muutamia vuosia sitten. Sveitsiläisporukka teki matkaa verkkaisesti, sillä he olivat reissussa reilun kuukauden verran. 28 LÄHELTÄ JA KAUKAA HÄRMÄSSÄ Härmän Power Truck Show kuuluu myös veteraanikuorma-autoilijoiden sarjassa kesän ykköstapahtumiin. Elokuinen tapahtuma keräsi tapahtumajärjestäjien mukaan paikalle nelisen sataa autoa ja noin 20 000 kävijää. Samalla voimme jo hiukan suunnitella tulevan vuoden tapahtumia. Vetkulaiset olivat paikalla sankoin joukoin omalla näyttelyalueellaan tekemässä harrastustamme tunnetuksi. TEKSTI: ARI PERTTILÄ | KUVAT: JUHA HELIN, JARI KOSENIUS, ARI PERTTILÄ Power Trucks Show -tapahtumassa nähtiin tälläkin kertaa myös ulkolaista veteraanikalustoa. AURINKOISEN KESÄN 2021 TAPAHTUMATARJONTAA Seuran ”virallisten” keikkojen ohella jäsenistö kalustoineen on vuosittain mukana monessa muussakin tapahtumassa – välillä vieraana, välillä järjestävänä tahona. Uutuuttaan hohtavaan kuntoon kiillotettujen autojen lomassa nähtiin myös patinoituneempia yksilöitä, kuten etualan Maailmanpankki-Vanaja. Heti ensimmäisten kilometrien jälkeen hän päätti, että jonain päivänä hänelläkin on oma Jyry. Kuvien perusteella tapahtumakesä 2021 oli odotusten ja oletusten vastaisesti varsin vilkas, joten tehdäänpä kierros aurinkoiseen kesään. Satakunnassa syntynyt Matti Tarkki aloitti kuljettajan uransa 1970-luvulla Jyry-Sisulla. Mihin kaikkialle sitä ehditäänkään vuoden 2022 aikana
29 LAHNAJÄRVEN LOUNASKEIKKA Kesäkeikan sijaan vetkulaiset kaartoivat kesäkuun puolivälissä lounaskeikalle Lahnajärven taukopaikalle vanhan ykköstien varteen. Turku, Tampere, Kuopio, Jyväskylä… Kuka aloittaa. ORIGINATOR LAAJENI HÄMEENLINNAAN Pitkäaikainen tukijamme ja yhteistyökumppanimme Originator Oy avasi lokakuussa uuden toimipisteen Hämeenlinnassa. Helsingin ja Turun puolivälissä sijaitseva taukopaikka avattiin olympiavuonna 1952, joten pitkät ovat perinteet autoilijoiden ja matkailijoiden palvelutarjoajana. Kokemusten perusteella suosittelemme samaa myös muille. Kuormasta päätellen forssalainen Mikko Vähä-Touru ei tyydy vain yhteen äffä-Volvoon.. Olli Saarinen kaartoi pihaan LBS 110 -Scanialla ja paluureittiä kotiin Tammelaan haettiin oikeaoppisesti GT-kartan avulla. Vuosikymmenien aikana on nähty niin nousukausia kuin laskusuhdannettakin. Paikalliset harrastajat toivat paikalle näyttävän rivin entisaikojen kalustoa, joka tuttuun tyyliin kiinnosti festivaalikansaa. Ensimmäisten vuosikymmenten aikana kaikki Turun ja Helsingin väliä liikennöineet bussit pysähtyivät Lahnajärvellä, missä on kahvila-ravintolan ohella toiminut myös leipomo ja vesipuisto sekä polttoainejakelu. Perinteikäs taukopaikka muistetaan niin Essona kuin St1:näkin, mutta kesällä 2021 uudestaan avautunut taukopaikka tunnetaan nyt nimellä Kukonlinna. HIMOKSEN UUDET JA VANHAT Heinäkuun puolivälissä järjestettiin ensimmäinen Himos Truck Meet, eikä täälläkään tarvinnut tyytyä katselemaan vain uusia ajoneuvoja. Sopikaa kiinteä varaus paikalliseen kahvipaikkaan, sana kiertämään ja ei kun kahvittelemaan! Lahnajärven lounaskeikalla poikkesi kolmisenkymmentä autoa, joista suurin osa saapui paikalle letkassa Turun suunnasta. Vetkulaiset kokoontuvat Kukonlinnan korvapuustien ääreen aina kuukauden viimeisenä keskiviikkona. KUUKAUSIKAHVIA KUKONKOIVUSSA Päijät-Hämeen vetkulaiset ovat jatkaneet kuukausikahvittelua – nyt uudessa paikassa Hollolan Kukonkoivussa. Uuden moottoritien avaaminen vuonna 2008 sammutti kahvinkeittimen, joka käynnistettiin uudestaan viime vuosikymmenen puolivälissä. Varsinaissuomalaiset poikkesivat samalla katsomassa myös museotraktoreita. Avajaistunnelmaan päästiin näyttävällä veteraaniautorivistöllä
Jonkinlaisena pienenä ihmeenä voi pitää sitä, että jäähdytysjärjestelmässä oli pakkasnesteet sisällä. 30 Eräässä viestiketjussa kaupiteltiin Vanajan nokkamerkkiä, johon eräs tuttu kommentoi, että tuollaista olen pitkään kaipaillut. Vastasin hänen viestiin, että täälläkin tuollainen merkki olisi, eikä maksa mitään. Ei siinä sitten pitkään ihmetelty vaan soitettiin myyjälle ja alustavasti autosta tietoja udeltiin. Romutusuhanalainen Vanaja T69R tuotiin laajan kenttähuollon jälkeen ajamalla 300 kilometrin päähän uuteen kotipaikkaan ilman ongelmia.. LUPAAVA TARKASTUSKÄYNTI Niinpä kolmen viikon päästä meidän kalentereissa oli kaikilla sopiva lauantai, jolloin kävisimme autoa paikan päällä katsomassa. Aikamme autoa tutkittuamme tulimme johtopäätökseen, ettei auto olisi mikään ylipääsemätön työmaa. Pohdimme, että VANAJA T69-R KUN NAULATEHDAS UHKAA TEKSTI: ESKO POHJOLA | KUVAT: JARMO LEVÄSLUOTO Romuun ja ruosteeseen vetoa tuntevat heräävät eloon jonkun alkaessa puhumaan romutusuhasta ja romutusuhanalaisesta autosta. Tämän jälkeen vielä soitto eräälle Vanajamiehelle ja asia alkoi saada vakavasti otettavia piirteitä. ”Noudan kun kuljen siellä päin”. Ja koska autot tykkäävät, että niillä ajetaan, niin tämäkin auto tuotiin ajamalla kotiin. Siinä sitten vielä sovittiin myyjän kanssa, milloin voimme tulla autoa alustavasti katsomaan. Esko Pohjola kumppaneineen kipaisi hakemassa harrasteautoaihion uuteen kotiin. Vastaus tuli hyvin pian, ettei nyt niin kiire ole. ”Jos on kiire, niin laitan postiin tai matkahuoltoon toimitettavaksi”. Siinä sitten istuskellessa ja jutustellessa tuli puheeksi romutusuhan alla oleva Vanaja lähellä Oulua. Niinpä eräänä iltana puhelin pärähti ja kaveri kysyi, sopiiko nyt tulla noutamaan nokkamerkkiä. Tähän vastasin myöntävästi ja hetken kuluttua sainkin luovuttaa merkin eteenpäin
Kesäinen Suomi tarjosi itikoita enempi kuin tarpeeksi, mutta onneksi vasta viimeisenä huoltopäivänä. Siinä tuli sitten kerrottua isännälle näkemästämme ja hän kiinnostuikin, että minkälaisesta linnusta oli kyse. Niinpä aikamme vuotoja etsien ja osia vaihdellen alkoi ilmantuotto olemaan tyydyttävällä tasolla, eikä paineetkaan kovin pian karkuun lähteneet. ILMAVUOTOJEN KIMPPUUN Pikkuhiljaa perjantaipäivä muuttui illaksi, joten oli aika lähteä grillin kautta kohti majapaikkaa. Öljyjen ja suodattimien vaihto sujuikin sitten ilman ongelmia. Niinpä astelimme varaosa-auton kimppuun. Pian auton alta näkyikin yhdet jalat, ähinää kuului konehuoneen puolelta ja mutteripyssyn säksätystä telin suunnalta. Eipä tuosta vikaa löytynyt ja takaisin paikoilleen, jonka jälkeen se jostain syystä päätti alkaa yhteistyöhaluiseksi ja niin AEC käynnistyi. Myös puuttuva ilmasäiliö ja venttiilit asennettiin. Onneksi pihassa oli toinenkin Vanaja, josta meillä oli lupa purkaa tarvittavia osia. Startti pahus kun alkoi jostain syystä vierastamaan uutta isäntälaitetta. Olimme varautuneet onneksi melko hyvällä valikoimalla liittimiä, venttileitä sekä monen kokoisilla putkilla. 31 tekemällä laajennetun kenttähuollon yhdessä viimeisen 30 vuoden aikana tekemättä jääneiden huoltojen jälkeen Vanaja saataisiin uuteen sijoituspaikkaan omin konein ajamalla. Lopulta Ooppelimme oli lähes kattoon asti täynnä tavaraa. Kovasti Vanaja vain piti kiinni osistaan ja totesimmekin, että ruoste on hyvä liima. Etujarruja säätäessä sattui silmiin hiukan ikävämpi vika, etujousen henkseli oli nimittäin poikki. Perille saavuttuamme ei aikailtu, vaan ryhdyimme tuumasta toimeen. Majapaikan pitäjillä oli kaksi suurta, mutta hyvin lauhkeata ja seurallista koiraa. Mukava maatilamajoitus saunoineen olikin tarpeen, sen verran nokiseksi naamat olivat päivän aikana muuttuneet. KOHTEESEEN JA NYRKIT RASVAAN Taas vierähti kolme viikkoa, kunnes tuli aika lähteä huoltoautolla kohti pohjoista. Polttoainesäiliö, ilmasäiliöt, varapyörät, öljyt, ilmaventtiileitä, vesiletkuja. Linnun tuntomerkkien selvittyä hän totesi tätä hiukan epäilleensäkin. Oikuttelevan käynnistysmoottorin parissa riitti puuhaa enemmän kuin olisi ollut tarpeen.. Mulla on sitä sun tätä. AEC:n hyrrätessä tuli pian selväksi, ettei ilmapuoli ollut kovinkaan tiivis. ”Kun tuo nuorempi koira keväällä tuli taloon, alkoivat kanat kadota yksitellen ja nyt on viimeinenkin hävinnyt”. Lopulta henkseli saatiin kuitenkin irti. Tavaran ja työkalujen määrä tuntui olevan loputon. Kyläkaupan viimeinen hyttyskarkote oli tarpeellinen hankinta. Ei muuta kuin irti ja ihmettelemään mikä sen nyt tuli. Monta kertaa siinä soiteltiin, kun tuli joku asia mieleen ja kyseltiin toisiltamme, onks sulla sitä ja tätä. Toinen niistä retuutteli jonkin isomman linnun jäännöksiä hyvin ylpeänä. Toki alustava viikko meni varaosia, tarvikkeita, vararenkaita ja työkaluja etsien. Lauantai aamuna hommaa jatkettiin polttoainesäiliön ja polttoaineputkien sekä letkujen uusinnalla. Menihän siinä sitten aikaa hiukan ennakoitua enemmän ennen kuin AEC käynnistyi ensimmäisen kerran uudella startilla
Syyksi paljastui jarrupoljinventtiili, joka puhalsi vuotoreiäntäydeltä ilmaa pihalle. Esko Pohjola ja Jari Kannosto päättivät vaihtaa kaikki vesiletkut ennen tien päälle lähtöä.. Ongelmasta selvittiin muutamalla uudella Orenkaalla. No, eihän se Vanaja sitten liikahtanutkaan, vaikka mitä vaihdetta tarjosi sisään. Vuosikymmenet piha-autona ja kuusen alla ovat jättäneet jälkensä eri puolille autoa. Voimalinja toimi taka-akseliin asti, mutta perä oli kuin musta aukko, johon kaikki katoaa – aina voimaa myöten. Tankattava oli vielä ennen pidemmälle lähtöä. Ilmiö toistui uudestaan painettaessa jarrupoljinta tarpeeksi syvään. Kaikki tuntui toimivan niin hyvin kuin vain tuollaisessa metsässä vuosikausia aikaansa viettäneessä autossa vain voi. Peränvaihtajan käyttökoneikko irti ja mekaaninen lukitus isolle puolen, niin sitten olikin voimalinjan maayhteys palautettu. Hetken tutkimisen jälkeen havaitsimme peränvaihtajan jääneen asentoon, ettei kumpikaan puoli ollut päällä. Sähköisesti kyllä vaihtoi puolta, mutta ei mekaanisesti. Tämä tankkiratkaisu sai väistyä paremman tieltä. 32 KOEAJON KAUTTA ILMAVUOTOJEN PARIIN Seuraavaksi olikin koeajon vuoro ja porukan ilmeissä oli havaittavissa varsin vahvaa jännitystä teknisten ominaisuuksien toimivuuden suhteen. Sitten tietenkin piti sattua vielä uusi ongelma; ilmat katosivat äkisti painemittarien näyttäessä lähes nollaa, vaikka moottori kävi kohtuu kierroksilla. Vihdoin päästiin tekemään odotettua koeajoa pihapiirissä. Hiukan kopistelua ja vuotoreikää käsin tukkimalla loppui ulospuhallus ja paineet alkoivat taas kohota
Renkaiden ja voimansiirron laakerien lämpötilatkin tuntuivat kämmenellä tarkasteltuna normaaleilta. Ehkäpä kuulemme vielä myöhemmin lisää Vanajan vaiheista ja siitä, kuinka kunnostus on edennyt. Matka tuntui menevän yllättävänkin jouhevasti ja pian olikin ensimmäisen tarkastuspysähdyksen aika. Vielä ennen lähtöä saapui paikalle auton entisiä omistajia luottopeliään hyvästelemään. NOKKA KOHTI UUTTA KOTISEUTUA Homma alkoikin olla kotiinlähtöä vaille valmis. Nopeusmittarin mukaan mennään lähes ”poimunopeudella”. Päätimme jatkaa matkaa yhden pysähdyksen taktiikalla, koska nälkäkin alkoi jo vaivata. Myöhemmin selvisi, ettei navassa ollut lainkaan stefaa, eikä sen asennuslevyäkään. Teli ylväästi ylhäällä. Nopeusmittarista puuttui lasi, eikä mittari muutenkaan toiminut, joten pitihän neula lukita paperinpalalla näyttämään 90 km/h nopeutta. Toivottavasti ne vielä saadaan. Loppumatka olikin sitten rentoa ajelua ja ruokapaikassa nautiskelua. Nyt on autoa purettu ja talven aikana on tarkoitus korjata ruostevauriot hytin osalta. 33 Lähtövalmiina kotimatkalle huollettuna. Hiukan oli jännitys porukassa noussut, sillä kotimatkaa oli edessä yli 300 kilometrin verran. Silmämääräisesti kaikki näytti hyvältä kuskin puolen taka-akselin tiivisteen öljyvuotoa lukuun ottamatta. Kevätauringon noustessa aloitellaan sitten muun tekniikan kunnostaminen. Tankatessa sovimme ensimmäisen etapin pituudeksi noin 50 kilometriä ja matkanopeudeksi sen mikä tuntuisi vanhukselle olevan hyväksi. Harmittavasti huoltojoukkomme oli niin innoissaan, ettei kukaan huomannut pyytää heidän yhteystietojaan. Suunnaksi otimme lähimmän huoltoaseman, jossa tehtäisiin polttoainetäydennys varsinaista kotimatkaa varten. •
Mikä on vastuualueesi hallituksessa. Millainen kotiväki sinulla on, ja miten harrastukseesi suhtaudutaan. Aikaisemmin olen harrastanut aktiivisesti sukellusta, joka nykyisin on ajankohtaista vain Thaimaan lomilla. Kuljetusliikkeen pyörittämisessä ei vapaa-ajalle jää paljon aikaa. VETKU ESITTELEE Kerropa muutama sana itsestäsi. Erovuoroisten tilalle valittiin äänestyksen kautta uusia henkilöitä, jotka kertovat seuraavassa ajatuksiaan Veteraanikuorma-autoseurasta ja sen toiminnasta sekä myös itsestään. Niina kulkee aina mukana, joten voi sanoa, että harrastus on koko perheen juttu. Yrityksessä on nykyisin kolme nosturilla varusteltua yhdistelmää ja vakituisia autonkuljettajia on kaksi. 34 MATTI POLVELA Olen 52-vuotias kolmannen polven kuljetusyrittäjä Tampereelta. Innostuksen myötä on tullut hankittua myös lisää entisöitävää. Kuinka haluaisit kehittää seuran toimintaa. Entisöintityö annettiin nyttemmin jo edesmenneelle Kimmo Innalalle, joka vei minut myös ensimmäiselle Vetkun keikalle. Kerro joku mielenkiintoinen sattuma tai tarina, joka liittyy veteraaniautoiluun.. Perheeseeni kuuluu 9-vuotias Elmeri ja 7-vuotias Annikki sekä kihlattuni Niina Mäentaus. Kuljetusliike Kari Polvela Oy:n vetovastuu siirtyi minulle isäni kuoltua vuonna 1994. Esittelisitkö meille tämänhetkisen kaluston. Mitä muuta harrastat tai mitä olet aiemmin harrastanut. Auto jäikin vuosiksi seisomaan hallille, mutta lopulta päätimme kunnostaa sen isäni muistolle. Tämä Niilo-Volvo eli Niina10 valmistuu Esko Pohjolan johdolla hitaasti, mutta varmasti yrityksemme hallilla. Matkalla kesäkeikalle Lappeenrantaan työnsin patanokalla Eskon Vanajaa edelläni, eli Esko hinasi autoani käyntiin starttimoottorin hajottua. Vanhojen autojen kanssa sattuu ja tapahtuu aina kaikenlaista. Carl-Johan Blomqvistin ehdotuksesta hallitukseen valittuna toimin alkuun kuunteluoppilaana ja teen sitten ehdotuksia tarvittaessa. Samanlaisella autolla hän oli aloittanut uransa kuorma-autojen parissa. Kuinka innostuit harrastamaan veteraanikuorma-autoja. Tämänhetkiset veteraaniautot ovat isäni jo hankkima Volvo Patanokka vuodelta 1950, myöhemmin taloon hankittu, mutta entisöintiä odottava MB L 1314 vuodelta 1966 ja parhaillaan työn alla oleva Volvo N10 vuodelta 1979. Innostuin saman tien tästä vanhojen autojen parissa tapahtuvasta harrastuksesta. Lapset ovat hyvin innokkaita veteraaniautoilijoita ja ovatkin usein mukana erilaisissa ajoissa. Isä ennätti aloittaa auton entisöinnin, mutta työ jäi häneltä kesken sairastumisen vuoksi. Isäni hankki 80-luvulla Haukiputaalta Patanokka Volvon aihion. Pappani aloitti Viipurissa taksiautoilijana ja isäni Kari Polvela aloitti vuonna 1966 autoilijana Bedfordilla maidon ajolla. HALLITUKSEN UUDET KASVOT Messilässä järjestettiin Loska-ajon yhteydessä seuran sääntömääräinen syyskokous, jossa valittiin muun muassa uusi hallitus vuodelle 2022
Meille auto siirtyi viime vuosikymmenellä ja laajan entisöinnin jälkeen auto museotarkastettiin vuonna 2017. Viime kevääänä hommasin siihen peräkärryn ja sain sen lattian ehostettua sopivasti elokuulle, kun keikkakalenteri avattiin. Innostuin veteraaniautokalustosta ja harrastuksesta vahvemmin vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun talkoilla entisöimme Jämsänkosken VPK:n Ford F620 -paloauton. Perheeseeni kuuluu vaimoni Saila, seitsemänvuotias Enni ja 12-vuotias Jaakko. Parasta on paikallinen aktiivisuus, joka lisää yhteishenkeä ja tuo harrastukselle näkyvyyttä. Toki vetkuilu on tuttu harrastus myös perheen parista, sillä isäni Jorma Varonen aloitti Vanajansa entisöinnin jo kuluvan vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Vetkun toiminnan pyörittäminen tarvitsee talkoohenkeä, eikä tekijöitä ole koskaan liikaa. Parasta on ollut Volvon hankkiminen omaksi. Yhteisille automatkoille vaikka kauemmaksikin on mukava lähteä tutulla porukalla. 35 JOHN PAJARINEN Olen nyt 57-vuotias ja tulin taas valituksi ”uutena” Vetkun hallitukseen. Pienen fiksailun jälkeen tämäkin auto museotarkastettiin. Kiinnostus raskaaseen kalustoon heräsi jo pienenä poikana isän kanssa rekalla reissatessa. Nyt selviän pienellä päivityksellä, sillä onneksi mitään isompaa harrastukseen liittyen, eikä muutenkaan ole tapahtunut. Jyry on palvellut Rovaniemen lentokentällä ja tämän jälkeen maarakennusliikkeessä pohjoisessa. Edellinen valinta oli kolme vuotta sitten, ja silloin esittelin itseäni lehdessä 1-2018. Veteraaniautoharrastuksen ohella vapaa-aika täyttyy VPK-toiminnasta. MIKKO VARONEN Olen 44-vuotias jämsänkoskelainen, toisen polven vetkulainen. Tällä hetkellä laivastoon kuuluu Jyry-Sisu R 141BPT vuodelta 1978 ja vuotta uudempi Scania LT 146, jonka entisöinti on edelleen pahasti kesken. Työnantajani on paikallinen Erkki Salminen Oy ja työskentelen autonkuljettajana. Sivutoimena minulla on omaa traktoriurakointia omalla kalustolla. Kiitos luottamuksesta, yritän hoitaa hommani. Kontissa oli paljon tilaa ja kuljetus oli kätevää, varsinkin kun sain jättää kärryn viikoksi Härmään hyvään talteen. Mielestäni seuran toimintaan pitäisi saada houkuteltua mukaan lisää nuoria jäseniä, jotka ovat kiinnostuneita oman nuoruutensa aikaisesta ajoneuvokalustosta.. Sain sopivalla kaupallisella sponsorisopimuksella Storent Oy:ltä lainaksi sopivan kontin, johon kalustovastaavana lastasin Power Truck Showta ja Vaasan Keikkaa varten yhtä ja toista tarpeellista näyttelytavaraa
Vuoden 2021 Loska-ajon järjestäjät saivat ainakin vilauksen palkinnosta jo lauantaiaamun lähdön hetkellä, sillä Porvoon Kokoniemen laskettelukeskuksen pysäköintialueelle lipui aamun usvassa lähes sata veteraaniautoa kuljettajineen ja karttureineen. LOSKA-AJO 2021 Vuoden 2021 Loska-ajon lähtöpisteenä toimi Kokonniemen laskettelukeskuksen pysäköintialue, joka ohjatun pysäköinnin myötä nielaisi hiekkakentälle liki sata ajoneuvoa. Usean, jo entuudestaan tutun ajokin ja kuljettajan ohella joukossa oli tälläkin kerralla muutamia uusia ajoneuvoja uusine osallistujineen, mikä kertoo omaan kieltä harrastuksemme suosiosta ja varsinkin suosion kasvusta. Oman ajoneuvon esittelyn lomassa oli hyvä silmäillä myös harrastajakollegoiden aikaansaannoksia. Tihkusateisesta varhaisaamusta huolimatta ajokit kuljettajineen keräsivät Porvooseen sankan joukon yleisöä, joka pää kallellaan ihaili harrastajien aikaansaanPORVOONJOEN UOMAA MUKAILLEN TEKSTI: ARI PERTTILÄ | KUVAT: JOUNI HIEVANEN, MIKA HOVINEN, ERKKI LUUMI, JOHAN KORTMAN, AKU PERTTILÄ, ARI PERTTILÄ Vuoden 2021 Loska-ajoon lähdettiin Runebergin ja Brunbergin kotikaupungista Porvoosta reippaankokoisen autojoukon voimalla. 36 Paras palkinto tapahtumajärjestäjää kohtaan on se, kun tapahtuma vetää reilusti niin osallistujia kuin yleisöäkin. Porvoolainen yleisö saapui paikalle runsaslukuisena heti aamun valjettua.. Rinnekahvilassa nautitun aamiaisen jälkeen olikin aika siirtyä ajoneuvonäyttelyn pariin. Keskikesällä tehtyjen järjestelyjen aikaan alue tuntui kooltaan reilulta, sillä järjestävällä taholla oli mielessään noin 80 ajoneuvon keikka. Rahtareiden ja Wessöön VPK:n talkoojoukon voimalla tämä sadan auton joukko saatiin mahtumaan pihalle vieläpä ikäryhmittäin aseteltuna
Useampikin vieras poikkesi Eskon jutulla todeten, että muistaa auton sen ollessa Raul Hellbergin polkupyöräliikkeen ajossa. Vilkulle kytketyt liikennevalot yhdessä asiansa osaavien liikenteenohjaajien kanssa tekivät lähdöstämme helpon, mutta samalla näyttävän. Reino Lehtisen jo vuonna 1994 entisöimä Jyry-Sisu on siirtynyt muutamia vuosia sitten myllykoskelaiselle Pekka Lapatolle, joka on liittänyt auton perään aikakauden mukaisen, tilavuudeltaan 14100-litraisen säiliöpuoliperävaunun. Kaikki eivät kuitenkaan heiluttaneet, sillä vakaata kättä vaativaa valoja videokuvausta tehtiin kaikkialla reittimme varrella. Näin nopeasti ajatellen tulee mieleen, että juuri nämä kohtaamiset ovat se museoajoneuvoharrastuksen tarjoama suola, jota ruosteen rapsuttamisen ja loputtomalta tuntuvan ropaamisen jälkeen itse kukin kaipaa. 37 noksia. Vuoden 2021 Loska-ajon vanhimpana ajoneuvona palkittiin Tommi Poskiparran Bedford KC vuodelta 1948. Kuva Johan Kortman "KOHTAAMISET OVAT MUSEOAJONEUVOHARRASTUKSEN SUOLA". kuva Erkki Luumi Nesteen säiliöautot ovat tuttu näky Porvoon katukuvassa. PARRASVALOISSA Taipaleelle lähdettiin hyvinkin ohjatusti porvoolaisjäsenemme Timo Kiman saattoauton perässä. Uskallan väittää, että facebookin ja muiden Loska-ajossa palkitaan perinteisesti vanhin keikalle osallistunut ajoneuvo ja tämän kuljettaja. Ennakkotiedotus oli uponnut hedelmälliseen maaperään, sillä reittimme varrella oli massoittain ihmisiä vilkuttamassa ja heiluttamassa ajoneuvoletkallemme. ”Työskentelin Essolla bensapoikana ja muistan, kuinka Lehtisen Sisuun tankattiin polttoainetta ja samalla kaadettiin moottoriin öljyä kannulla”, kertoo Lapatto suhdettaan Nesteen värisiin säiliöautoihin. kuva Erkki Luumi Esko Pohjolan Volvo PV834 vuodelta 1951 pääsi käymään vanhassa kotikaupungissaan Porvoossa. Erityisen huomion kohteena olivat Pertti Laakson Mercedes-Benz L321 ja Esko Pohjolan Volvo PV834, sillä nämä kumpikin ovat tehneet pitkän päivätyön juuri Porvoossa. Oy Raul Hellberg Ab:n polkupyöräliikkeen käytössä ollut auto kantaa edelleen Cresent-polkupyöristä tuttuja värisävyjä, jotka innoittivat usean porvoolaisen tulemaan Eskon kanssa jutulle. Alkumatkasta ohitettiin Fiskarsin vanhat punatiiliset tehdasrakennukset ja Porvoon vanha puinen rautatieasemamiljöö, mutta pian oltiinkin jo maaseutumaisella maantiellä, joka vei meidät Porvoonjoen vartta Kerkkoon ja Askolan kautta Pukkilaan
Jo pelkästään keikalle osallistuminen on mukavaa, mutta kyllähän se antaa matkantekoon ihan uutta pontta, kun tien varret ovat mustanaan yleisöä. 38 sosiaalisten medioiden kuvavirtaan valui tämän lauantain aikana tavanomaista suurempi määrä uusia kuvia vanhoista laitteista. Aarne ja Erkki Meronen Mäntsälästä vetävät letkaa Hollolan kirkolla Kontio-Sisullaan ja perässä seuraa Markus Friberg vastikään valmistuneella Scania LS 110 -rekkaveturilla. Autojen pysäköintityyleistä näki, että toisilla matka oli keskeytynyt hiukan yllättäen, eikä sillä ollut väliä, oltiinko nyt matkalla kauppaan tai kylään. Pukkilan ohituksen myötä vaihtui myös maakunta ja PäijätHämeen kunnista ensimmäisenä reitille osui Orimattila, jonka ainoat liikennevalot saatiin nekin vilkuille – meidän kulkua helpottamaan. Kuva Jouni Hievanen Kun kameran takana seisoo seitsemänvuotias valokuvaaja, saadaan Karkkilalaisen Pertti Laakson Mercedes-Benz L321:stä toisenlainen, tavanomaista matalampi kuvakulma. Ja se mitä ei Originatorin hyllystä löytynyt, niin sitä sopi etsiä pihalla järjestetyn raskaan kaluston rompetorin tarjonnasta. Tarina ei kerro, lastattiinko autoihin tauolta lähdettäessä enemmän Originatorin vai Luhdan muovipusseihin pakattuja tuotteita, mutta kumpaakin pihassa näkyi runsain määrin. Alkujaan tukkiautona palvelut auto valjastettiin maa-ainesten siirtoon 1980-luvun lopulla ja Heinälän mukaan autolla on ajettu asfalttia vuoteen 2019 saakka. Kumpaankin ehtisi, kunhan ensin on katsottu veteraanikalusto. Kuva Jouni Hievanen Juhani Heinälä ja Matti Luoma osallistuivat ensimmäiseen Loska-ajoon vuoden 1987 Mercedes-Benz 2435 -kasettiyhdistelmällä. Kuva Aku Perttilä "KUMPAANKIN EHTISI, KUNHAN ENSIN ON KATSOTTU VETERAANIKALUSTO". Lounastauolta pääsi poikkeamaan myös Lahdessa, sillä Reissu Ruodin bussi kyyditsi keikkalaisia Lahden Radioja tv-museo Mastolaan ja Luhdan Outlet-myymälän Renkomäkeen. OSTOKSILLE TAI MUSEOON Askolasta reittimme kulki edelleen kohti Pukkilaa, missä myös nähtiin mukavasti ihmisiä tien varressa. Vuodesta 1976 toiminut Originator Oy muutti syksyllä 2020 Lahden Kujalaan täysiin uusiin tiloihin, jotka mahdollistavat pituudeltaan yli 30-metristen yhdistelmien huoltamiset ja korjaamiset. Pukkilassa ajettiin myös toisistamme poikkeavia reittejä, letkamme kolme ensimmäistä ryhmää veti suoraan läpi kylän, kun taas viimeinen ryhmä kaartoi syvemmälle kylän keskustaan tuoden autot lähemmäs paikallisen marketin asiakkaita. Muuton yhteydessä varaosahyllyistä löytyi jälleen mukavasti veteraanija nostalgiaikäistä osia, joita pitkäaikainen tukijamme ja yhteistyökumppanimme markkinoi meille sopuhintaan. Tälläkin kerralla reitin varrelle oli rakennettu muutamia kisakatsomoita, joissa ohikulkevaa liikennettä saattoi seurata mukavasti istuen, virvokkeita ja eväitä nauttien. Heinämaan ja Villähteen ohituksen jälkeen letkamme kaartoi Lahden Kujalaan lounastauolle suuren yleisön vastaanottamana. Askolan Vakkolan tuntumassa nähtiin yhden kesätapahtuman verran kalustoa tien laidalle tuotuna ja olipa siinä yleisöäkin kuin siellä kuuluisassa Jokikylän tivolissa. Vuonna 2020 tehdyn museokatsastuksen myötä kuormat ovat jatkossa kevyempiä. Eikä ollut vain yksi tai kaksi vanhaa vehjettä, jotka oli tuotu meidän iloksi aitan vierelle. Laakson ajokin ensimmäinen omistaja on ollut porvoolainen kirjapaino ja kustantamo Werner Söderström Oy
39 Lounastaukoa pidettiin Lahdessa Originator Oy:n uudessa toimipisteessä, missä ajoneuvot olivat yleisön tutustuttavana. •. Vastausten perusteella osallistujilla oli ollut silmät auki keikan ajan ja ainakin yksi osallistuja oli lukenut ilmoittautumisen yhteydessä jaetun infolehtisen… Jälkiruokakahvien jälkeen ohjelmassa oli vapaamuotoista seurustelua karaoketanssien muodossa – toki koronaohjeistuksia noudattaen. Maukkaan illallisen ohessa kisattiin myös Iltavisa, jonka aiheet löytyivät kaikki päivän keikasta tai sen välittömästä läheisyydestä. VISAISEN KISAN KAUTTA MUSIIKIN PARIIN Viimeinen rypistys Lahden Kujalasta kohti keikan päätepisteenä toiminutta Messilän matkailukeskusta ajettiin Lahden läpi vanhaa valtatietä 12 ja edelleen Hollolan keskiaikaisen kivikirkon kellotapulin sokkelia sivuten. Ilta sujui maukkaan ruoan, raikkaiden juomien, kevyen musiikin ja värikkäiden tarinoiden siivittäminä. Ilkka Ala-Maakala toi paikalle laajan valikoiman osia, joita Esko Pohjola ja Tapio Oksanen tässä tutkailevat. Originatorin pihalla oli myös raskaan kaluston rompetori, jossa tehtiin isompia ja pienempiä löytöjä. Illan hämärtyessä keikalle osallistuneet ajokit pysäköitiin siisteihin rivistöihin ja keikan osallistujat saivat hakeutua majoitukseen, joka tällä kertaa poikkesi totutusta. Hotellin ohella majoitusta oli tällä kerralla myös Messilän idyllisissä mökeissä ja aitoissa. Messilän Markkinaravintola tarjosi idyllisen ja lämminhenkisen tilan illanvietollemme. Illallista nautittiin tallin vintillä sijaitsevassa Markkinaravintolassa, joka muistutti enemmänkin vanhan kylän keskustaa kuin ravintolaa
Kuljettamisen kultaisina vuosikymmeninä isotkin kuljetusyhtiöt maalauttivat kaluston omiin, tunnettavuutta lisääviin väreihin. Petsamotrafiken, Kvarkentrafiken, Tysktrafiken ja Petsamotrafiken i bild sekä Bataljon Söderholm kertovat seikkaperäisesti ruotsalaisjoukkojen toiminnasta suomalaisten rinnalla. Ericin säännöllisesti organisoimat ja isännöimät veteraaniretket esimerkiksi Petsamoon ja itärajan takaisiin perinnekohteisiin sekä sotien aikaisille taistelupaikoille ovat aina olleet loppuunmyytyjä. Tämä Närkon esite kuvastaa värimaailmaa 1980-luvun alusta.. Ericin meriiteiksi luetaan kattava ja syvällinen tutkimusja julkaisutoiminta ruotsalaisten vapaaehtoisjoukkojen toiminnasta Suomessa talvisodan, välirauhan ja jatkosodan aikana painopisteen ollessa linnoitustyössä, huoltotoiminnassa ja liikenteessä. LYHYESTI JA YTIMEKKÄÄSTI KOTIMAISTEN UHKAAJA. Eric on ollut mukana Ruotsin kuorma-autoliiton puolelta Saariselän Magneettimäen museotieksi nimeämisessä ja Petsamon kuljetusten muistomerkin pystyttämisessä tien oheen. ENNEN TUNNUSTETTIIN VÄRIÄ Kuljetuskaluston värimaailma on viimeisten vuosikymmenten aikana yhtäältä kaventunut, toisaalta monipuolistunut. Mukana on usein ollut myös suomalaisia matkustajia kuten Vetkun jäseniä ja muutoin sotahistoriasta kiinnostuneita suomalaisia ja ulkomaisia journalisteja eri maista. Viisikymmenluvun lopulla Sisut ja Vanajat valmistautuivat länsiautojen tuontiryntäykseen, kun rajoituksia höllennettiin. PALKITTU RUOTSALAISTUTKIJA Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö on myöntänyt Ruotsin Kuorma-autoliiton eli Svenska Åkeriförbundetin entiselle viestintäpäällikölle Eric Björklundille Suomen Valkoisen Ruusun ansioristin. Nopea vastaisku taisi onnistua, kuten toisaalla tässä lehdessä kerrotaan, kova kilpailija autopulassa taisi olla tämäkin, GAZ 51A, joka ei tullut lännestä. Nykyisin vapaana toimittajana ja luennoitsijana toimiva ja suomalaisille niin tuttu Eric on muun muassa kirjoittanut neljä kirjaa vaaran vuosien tieliikenteestä
Arkistoistasi löytyviä kuvia muutamalla sanalla maustettuna voit lähettää osoitteella lehti@vetku.fi.. Silloin ei ollut isosti tukkiautoja, eikä kameroitakaan. Auto on vuoden 1931 mallia ja vasta ostettu, koska se on vielä koekilvissä. KEIKKAA ODOTTAEN Lahtelaisen Autohinauspalvelu Oy:n järeä, alkupään tuotantoa edustava Volvo N1020 4x2 -hinausauto odottelee keikkaa lahtelaisella huoltoasemalla kesällä 1985. PÄIVÄHYTILLÄ PELTOMULTAA Autoilija Seppo Laineen päivähyttinen Volvo F1225 6x2 -sora-auto saa kuormaksi peltomultaa tässä 80-luvun puolivälissä otetussa kuvassa Lahden seudulla. Kuva on otettu talvella 1932 Keski-Pohjanmaalla Kalajokilaaksossa. LYHYESTI JA YTIMEKKÄÄSTI UUSI TUKKIAUTO Raumalaisen Esko Klemetin kokoelmasta on tämä hieno harvinaisuus 90 vuoden takaa. LYHYESTI JA YTIMEKKÄÄSTI! Monesti valokuvakansioissa ja arkistoissa piileskelee kiinnostavia ja mielenkiintoisia kuvia, joita olisi kiva näyttää myös muille. Oikeanpuoleisen Ford AA:n kuskinpuolen rapulla seisoo Eskon isä Eino ja apumiehen puolella hänen veljensä Heino Klemetti. Yhtä usein nämä kuvat kertovat yhdestä yksittäisestä asiasta, jolloin niiden niputtaminen yhteen isoon juttuun on liki mahdotonta. Yksi kuva kertoo kuitenkin sen tuhannen sanaa, joten annetaanpa tilaa näille yksittäisille kulkijoille
0400 139 567, Jorma Moilanen Ylivieska M-Sisuun hytin nostopumppu DOWTY. Myyn sairauden vuoksi. Hinta 6200 euroa. Hytti on Akaan Viialassa, kuljetus hoituu tarvittaessa. Hinnasta sovitaan. A. 1979. Muitakin osia löytyy. 040 5711 159, Pauli Wiklund Akaa KAUPPAPAIKKA Merkit, videot ja muut kerhotuotteet kätevästi verkkokaupasta Tuotteet saat muutamassa päivässä kotiin, postiin tai postin automaattiin, yli 100 euron tilaukset ilman toimituskuluja. Hintapyynti on 300 €. 0400 539 369, Carl-Johan Blomqvist Turku Jyry-Sisun peräpää ketjutelillä, Vanaja A47 osia, Volvo F6 moottori, Kontion vaihdelaatikko ZF. Mersu 913 hytti Sisu nokkapeitto, lasikuitu 2 kpl polttoainemittareita vanhoja lavarautojakin löytyy Jos tarvitset jotakin, niin soita Raimolle ja tule käymään. bensamoottoreita 2 kpl 2 kpl konttiperävaunuja pitkä ja lyhyt, ei kats. 0400 450 585, Raimo Stenvall Tuusula Bedford J-mallin hytti varaosiksi tai entisöintiin. 0500 590 095, Tuure Hulmi Säkylä RAIMO SIIVOAA TALLIA JA MYY: Mercedes-Benz 1317 nosturiauto Mercedes-Benz 1013 vaihtolava-auto 6-syl. Tilaukset: 0400 490 808, Erkki Luumi Hämeenkyrö, ekiteki@hotmail.fi MAN 415 ehjä hytti ja muita osia. Tekstiviestejä en ehdi lukea. Tutustu ja tilaa! vetkunkauppa.vilkasstore.com UPEAT AUTOKUVASTOT Loska-ajo 2021, 60 sivua. Hyväkuntoinen museoauto, mukaan varaosia, renkaita ym. moottori, sopii moneen Mersuun Mersun äänenvaimentajia erilaisia uusia osia ainakin 100 kpl Tubelessja lukkovanteita, monia kokoja Mersu puskureita ja lokasuojia sk-malliin uusia aurinkolippoja uusia kardaaneja, niveliä ja jousenkorvia kromattuja kapseleita ja pystyputkien rosterisuojia uusia naftatankin kannakkeita Mersun istuimia moottorin ja perän osia, myös uusia turbo vetoakselin kytkimiä perävaunun akseli levyjarruilla, täydellinen 6-syl. Loska-ajo 2020, 40 sivua.. Hitsattavaa löytyy, muttei aivan tolkuttomasti. Aaltokuljetus MA Ky ADR-Koulutus Timo Kallionpää Oy Ahtialan VPK ry Aitoon VPK Ajolinja-lehti Ajuriliike Antti Automies Oy Antin-Auto Oy Arcazo Oy Arikas LTD Oy Asoma Oy Autoilija Risto Uotinen Bold Moves Oy BPW Kraatz Oy Cargotec Finland Oy Hiab Suomi Eero Mikkola Oy Eerola-Yhtiöt Oy Elg-yhtiöt Oy FennoSteel Oy Finn-Elox Oy Heavy-Sepät Oy Heikolan Kuljetus Oy Hettula Oy HF-Autohuolto Oy IKH Isojoen Konehalli Oy Ilpo Salomaa Oy Iveco Finland Oy JE-Trans Oy JYKI Oy Jyrki Vertanen Oy Jämsänkosken VPK K Auto Oy MAN Center Espoo K. Järvimäki Oy Kuljetus ja Maanrakennus Katupojat Oy Kuljetus Janne Ruponen Oy Kuljetus Laaksonen Oy Veteraanikuorma-autoseura ry kiittää yhteistyöstä ja toivottaa kannatusjäsenyrityksille HYVÄÄ JOULUA JA UUTTA VUOTTA! MYYDÄÄN OSTETAAN Volvo F613 vm. Löfgren KY Kaivolan Kuljetus Oy KA-Rengas Oy Kauppilan Autohajottamo Oy Kiitosimeon Oy Kivinummen Kuljetus Oy Koneviesti Kuljetus A. 0500 590 095, Tuure Hulmi Säkylä Hinta 15 €/kpl tai 25 €/molemmat, toimituskuluineen
43 MARTTILA HUITTINEN LAHTI AITOO HELSINKI JUANKOSKI SEINÄJOKI TUUSULA TUUSULA KANGASALA LIETO RIIHIMÄKI ESPOO HELSINKI MÄNTSÄLÄ ESPOO NURMIJÄRVI PARKANO LEMPÄÄLÄ TAMPERE TAIVASSALO KITTILÄ RIIHIMÄKI KAUHAJOKI SEINÄJOKI ESPOO HAUSJÄRVI LÄNGELMÄKI KORIA JÄMSÄNKOSKI ESPOO PORNAINEN LAHTI KOSKI TL ILVESJOKI RAJAMÄKI HAUSJÄRVI HELSINKI TUUSULA HELSINKI HYVINKÄÄ HÄMEENKYRÖ LIETO LAHTI LOHJA HIKIÄ SÄKYLÄ HYVINKÄÄ RIIHIMÄKI VAMPULA TAMPERE HINNERJOKI LIETO NOKIA SIURO PELLOSNIEMI SAVITAIPALE HUITTINEN SEINÄJOKI LAHTI URJALA YLÖJÄRVI SEINÄJOKI TUURI HYVINKÄÄ PUKKILA KANGASALA PORNAINEN RIIHIMÄKI NAANTALI NOKIA NÄRPES VANTAA RIIHIMÄKI LAHTI FORSSA VAASA VANTAA NÄRPIÖ KARJAA VANTAA KUUSANKOSKI PAIMIO SÄKYLÄ JOKIOINEN NAARAJÄRVI LAHTI LUNDO HÄRMÄ MÄNTSÄLÄ LAPUA JOENSUU KOKKOLA RIIHIMÄKI HAUSJÄRVI JOENSUU PÄLKÄNE HELSINKI VANTAA SEINÄJOKI NAKKILA HELSINKI HELSINKI TAMPERE HOLLOLA HELSINKI TUUSULA HYVINKÄÄ KÖYLIÖ PIRKKALA TAMPERE TAMPERE BORGÅ KANGASALA LAHTI AKAA LAPPEENRANTA VAHTO HELSINKI VANTAA HELSINKI LIETO VANTAA PIRKKALA Aaltokuljetus MA Ky ADR-Koulutus Timo Kallionpää Oy Ahtialan VPK ry Aitoon VPK Ajolinja-lehti Ajuriliike Antti Automies Oy Antin-Auto Oy Arcazo Oy Arikas LTD Oy Asoma Oy Autoilija Risto Uotinen Bold Moves Oy BPW Kraatz Oy Cargotec Finland Oy Hiab Suomi Eero Mikkola Oy Eerola-Yhtiöt Oy Elg-yhtiöt Oy FennoSteel Oy Finn-Elox Oy Heavy-Sepät Oy Heikolan Kuljetus Oy Hettula Oy HF-Autohuolto Oy IKH Isojoen Konehalli Oy Ilpo Salomaa Oy Iveco Finland Oy JE-Trans Oy JYKI Oy Jyrki Vertanen Oy Jämsänkosken VPK K Auto Oy MAN Center Espoo K. Järvimäki Oy Kuljetus ja Maanrakennus Katupojat Oy Kuljetus Janne Ruponen Oy Kuljetus Laaksonen Oy Kuljetus M Vainio Oy Kuljetus O.J.Nieminen Oy Kuljetus Sundell Oy Kuljetus Timo Alastalo Kuljetus Tomi Mattila Oy Kuljetusliike A. Mäki-Tuuri Oy Maanrakennus P.Örn Oy Maansiirtoliike Jouko Virtanen Ky Mesi-Auto Oy Mil-Safarit Oy MR. Kaajaluoma Oy Kuljetusliike Harri Vepsä Ky Kuljetusliike Kari Isotalo Oy Kuljetusliike Kari Polvela Oy Kuljetusliike Kauko Koskinen Ky Kuljetusliike M & M Tolvanen Oy Kuljetusliike Matti Rautalin ky Kuljetusliike OT-Kiito Oy Kuljetusliike Wickström Oy Kuljetus-Vainikka Oy Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy Käyttöauto Oy Trucks and Buses Lahden Autolasikeskus Lahma-Trans Oy Lamminsivu Oy Lumikko Technologies Oy M. Löfgren KY Kaivolan Kuljetus Oy KA-Rengas Oy Kauppilan Autohajottamo Oy Kiitosimeon Oy Kivinummen Kuljetus Oy Koneviesti Kuljetus A. A. Ristavaara Oy Neste Markkinointi Oy Oil Retair Finland Nokian Raskaat Renkaat Oy Vianor NTM Närpes Trä & Metall Ab Okkonen Antti Okline Oy Originator Oy Osatori Oy Oy Blomberg Stevedoring Ab Oy Kaha Ab Oy Närko Finland Ab Oy Sisu Auto Ab Oy Teboil Ab Oy TransPeltola Ltd Paimento Sami T:mi Pakkasvakka Oy Peltolan Kone Oy Piako Oy Polarvulk Oy Priimarengas Powder-Trans Ab Oy PTS Messut Oy Rahtarit ry Ramsirec Oy Raskaspari Oy Rekkalaskenta Oy RengasCenter Riihimäki RV-Kuljetus Oy S & A Kananen Oy Saaris-Sähkö oy Scania Suomi Oy Schenker Oy Seinäjoen Rengaskeskus Oy Setolan Kuljetus Oy Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry Skuba Suomi Oy Speed Yhtiöt St1 Oy Stenvall-Yhtiöt Suomen Rautatiemuseo T:mi Raskasmaalaus Tampereen Autokuljetus Oy Tampereen Autovaraosa Oy Tampereen Seudun Mobilistit ry TIP Trailer Service Finland Ab TJT-Asennus Oy TMT Malinen Oy Toijalan Kone ja Kuljetus Ky Transsinkko Oy VAK Oy Vallilan Takomo Oy Veho Oy Ab Victor Ek Muutot Oy Wolin Ky Volvo Finland Ab YR-Kuljetus Oy Veteraanikuorma-autoseura ry kiittää yhteistyöstä ja toivottaa kannatusjäsenyrityksille HYVÄÄ JOULUA JA UUTTA VUOTTA!
Nyt myös hiukkassuodattimien kunnostusohjelma! Ollaan yhteydessä! Jani Korkiakoski, 040-529 3334 jani.korkiakoski@fennosteel.com FennoSteel Oy Fennokatu 1 39700 Parkano www.fennoheavyduty.com Merkki OE Tyyppi Fenno MB 001.490.5292 001.490.5392 001.490.7092 001.490.7392 001.490.7492 001.490.8392 001.490.8492 001.490.8592 001.490.8692 DPF T16443 ja T16443R SCANIA 1743549 1881662 DOC T22509 SCANIA 1928893 1541622 SCR T22517 SCANIA 1928891 1548342 1928892 SCR T22518 SCANIA 2097594 570759 2269640 2179961 2575576 DPF T22416 ja T22416R SCANIA 2137598 2222655 2446964 570758 DPF T22417 ja T22417R SCANIA 2503085 2503087 570768 DPF T22418 ja T22418R SCANIA 570749 570808 DPF T22419 ja T22419R VOLVO 21716417 DPF T27419 ja T27419R VOLVO 21794709 85020453 85013698 21750157 DPF T27421 ja T27421R VOLVO 21716414 21716416 DPF T27422 ja T27422R NÄMÄ JA 400 MUUTA RASKAAN KALUSTON TUOTETTA FENNOLTA