37 Elmia Lastbil 2022 ........................................................................................................................................ 050 5023 425 john.pajarinen@hotmail.com Matti Polvela Tampere p. 36 Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2023!....................................................................................................... Magneettimäen Juhla-ajo, Rovaniemi-Kaunispää-Rovaniemi 11.–12.8. 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Olavi Nenonen Pieksämäki p. ............................................................................................................................. 30 Hallituksen tallista ....................................................................................................................................... 46 4.2. 0400 635 358 into.valikeikka@gmail.com Untamo Säteri Turku p. 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta .............................................................................................................. Retro Trucks Lahes, Lahti 6.–7.5. Power Truck Show, Härmä 26.–27.8. Rauta & Petrooli, Hämeenlinna 7.–8.10. 0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. Tarkista tapahtuman tiedot järjestäjältä 2. 12 Vetkulaisen kesä 2022 ................................................................................................................................ 10 Uusi maitotehdas toi jogurtin Suomeen ............................................................................................ 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com Tuure Hulmi Säkylä p. 32 Koppimatkailu kunniaan .......................................................................................................................... 29 Kuormurien kirjoa sadan vuoden takaa .............................................................................................. SAHK:n Retkeilyajo 16.–17.6. VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 4, 11101 RIIHIMÄKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2023 Puheenjohtaja Esko Pohjola Ylöjärvi p. Vetkun kevätkokous 6.5. 40 Hallituksen uudet kasvot ........................................................................................................................... 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi John Pajarinen Vantaa p. Vanhan ajan päivät, Jokelan museo, Ruotsinkylä 2.–3.9. 27 Ka-Rengas ja Kosken Autokeskus Oy ................................................................................................... 040 7460 087 johanna.vihlman@gmail.com Jäsenrekisterin muutokset p. 18 Power Truck Show Härmä ........................................................................................................................ 040 5531 287 mva.varonen@gmail.com Johanna Vihlman Pälkäne p. Keski-Suomen Talwiajo 25.–26.3. Vetkun Loska-ajo, Kouvola 8.10. 040 5835 852 matti.kallio@kotinet.com Antti Kekäläinen Juankoski p. Vintage Hiekkahentunen, Vihti 4.–8.8. 38 Loska-ajo 2022 .............................................................................................................................................. 050 654 14 untamo.sateri@jemistar.fi Mikko Varonen Jämsänkoski p. 44 Kauppapaikka ................................................................................................................................................ 33 Tiedätkö radioautoista. 3 Naulatehtaan keikka .....................................................................................................................................4 Jäämerentien Magneettimäki ...................................................................................................................8 Muistomerkki ja museotie 30 vuotta ................................................................................................... Classic Motorshow, Lahti 25.–27.5. 16 Teräksinen maailmanvalloittaja ............................................................................................................. Vetkun Kevätpäiväntasaus-ajo, Forssa-Somero-Koski Tl-Turku 26.3. Vetkun syyskokous Tiedot sitoumuksetta. Kuljetus 2023 -messut, Jyväskylä 9.–10.6. 040 4864 015 count@theblah.fi Matti Kallio Sievi p. 21 Aatu – rekkamies pienestä pitäen ......................................................................................................... Suur-Saimaan Ympäriajo, Mikkeli-Lappeenranta-Lahti 29.7. Vetkun Kesäkeikka, Kitee-Savonlinna 1.–2.7. 040 5927 295, Jari Kosenius TAPAHTUMAKALENTERI 2023 SISÄLTÖ Info-sivu ...........................................................................................................................................................
Seuralla on oma varasto Mäntsälässä ja ATK-palveluita kuten nettisivuja on uudistettu. Ähtärissä pidettiin seuran vuosikokous, jossa valittiin uusi puheenjohtaja ja uusi hallitus vuodelle 2023. Veteraanikuorma-autojen kanssa touhuaminen on silloin vastapainoa arjen aherrukselle vieden ajatukset mahdollisimman kauas arkipäivien rutiineista. Jos laskennan aloittaa vuodesta 2018, niin vielä olisi ollut mahdollisuus jatkaa puheenjohtajana parin vuoden ajan. Mukavia lukuhetkiä kerholehden parissa! Terkuin Ari TERVEISET LOIMAALTA V uosi 2022 alkaa olla pulkassa. Kolmikymppistä nuorta ei katsottu vinoon, vaan tunsin itseni heti tervetulleeksi joukkoon. Se on minusta hyvä asia, asioiden hoitaminen ei liiaksi henkilöidy. Eskolle onnea uuteen tehtävään ja tulitukea tehtävään löytyy täältä. Hyvää loppuvuotta ja vielä parempaa ensi vuotta. Olinhan nimittäin ostamassa ensimmäistä veteraanikuormuria kahdeksanvuotiaana. Keväällä oli Keuruu-Teisko tasauksessa 65 autoa ja 120 henkeä, kesällä Jämsänkoski-Jyväskylä -keikalla 105 autoa ja 175 henkeä sekä Loska-ajossa Tuuri-Ähtäri noin 100 autoa ja 180 henkeä. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja facebookin ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. Ihmisiä taas koetellaan, mutta on näistä ennenkin selvitty ja niin selvitään nytkin. Ajattelin kuitenkin, että hyvä on seurassa tottua siihen, että ainakin kuuden vuoden välein tulee puheenjohtajan vaihto. Kuva: Osuuskunta Tuottajain Maito PÄÄKIRJOITUS PUHEENJOHTAJALTA 4041 0089 Painotuote ELÄMÄNMITTAISELLA HARRASTEMATKALLA V eteraanikuorma-autoharrastuksen pariin on mahdollista ajautua hyvinkin monella eri tavalla ja monella eri vakavuusasteella. Ensi vuoden ajojen suunnittelu on hyvässä mallissa ja lisämausteena tulee olemaan elokuinen Magneettimäkipäivä. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA Tuottajain Maidon Mercedes-Benz 1632LS 4x2 V10 Herajoen meijerin portilla lähdössä viemään Meiku-jakelukontteja maailmalle vuonna 1982. Aiemminkin on todettu, että tähän porukkaan on helppo soluttautua. Ei tullut kauppoja Scaniasta, mutta onneksi kymmentä vuotta myöhemmin onnisti paremmin ja puolen vuoden ikäisen ajokortin turvin sain ajaa Torni-Volvon myyjän pihalta liiterin suojaan. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Uskon, että monella on omakohtaisia kokemuksia myös siitä, kuinka hydraulisten puutavaranostimien markkinoille tulo mullisti puun ajon tai mitä perälautanostin on tehnyt jakeluajon tehokkuudelle tai turvallisuudelle. Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Jari Kosenius, Ari Perttilä Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1600 kpl Ulkoasu: Mediasepät Oy Painopaikka: Lehtisepät Oy, Lahti Vetku on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. Sinällään Vetku on edelleen lähellä sydäntä ja jatkan seuran toiminnan tukemista, mutta jatkossa enemmän taustalla kuin ihan etulinjassa. Korkeat polttoaineen hinnat eivät siis ole merkittävässä määrin vaikuttaneet keikkojen osallistumisiin. Seura sinällään voi minusta hyvin. Jäsenmäärä on koko ajan kasvanut ja ensi vuonna rikottaneen tuhannen henkilöjäsenen raja. Minun puheenjohtajasavotta loppuu ainakin tällä erää tähän vuoteen. Onnea myös uusille hallituksen jäsenille – Johannalle, Untamolle ja Matille. Ehkä vahva side veteraaniautoja kohtaan oli eduksi. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Tästä on hyvä jatkaa, joskin myös jotakin uutta olisi hyvä keksiä. Ilmoitusten ja kannatusmainosten julkaisu sopimuksen mukaan. Seura on ollut hyvin esillä alan tapahtumissa ja siten sen tunnettavuus alan piireissä on hyvä. Muistan, kuinka viitisentoista vuotta sitten kiipesin kartturiksi ensimmäiselle keikalle Loska-ajoon. Mutta, veteraaniautoharrastajien joukko on kokoaan laajempi, sillä pakokaasuntuoksuinen ja vaseliininmakuinen harrastus on kietonut syleilyynsä harrastajia myös alan ulkopuolelta. Siinä on työsarkaa uudelle puheenjohtajalle ja hallitukselle. Myös syntymävuodesta häviää merkitys, kun päästään puhumaan Peku-puutavaranostureista tai Vanaja-mallien yksityiskohdista, jotka ovat jo kaikki seuramme aihepiiriin kuuluvia asioita. Keikalla tai tapahtumissa kaikki vetkulaiset pitävät kuitenkin yhtä työhistoria ja tittelit ovat silloin merkityksettömiä. Terveisin Juha 3. Entisten ja nykyisten kuljetusyrittäjien ohella joukossamme on iso joukko kuljettajia, jotka aktiivivuosinaan ovat heitelleet maitotonkkia Petterin lavalle tai lapioineet sorakuormaa Thamesin kyytiin. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. Vuonna 2018 seuran sääntöjä muutettiin niin, että sekä puheenjohtajan että hallituksen jäsenen yhtenäinen toimikausi on maksimissaan 6 vuotta. Tämän vuoden keikat saatiin kaikki järjestettyä ajallaan ja osanottajia oli ilahduttavan paljon. Toimituskunt a ottaa mielellään vastaan tekstija kuvaaineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. Tämänkin lehden sivuilla nähdään iso joukko harrastajia, jotka tarttuvat kuormurin rattiin ainoastaan vapaa-ajallaan. Yli 130:n yrityksen kannatusjäsenyys on vahva viesti siitä, että teemme oikeita asioita. Koronaepidemian voimakkaasta aallosta on päästy eroon, mutta valitettavasti tilalle on tullut Ukrainan sodan aiheuttama epävarmuus yhdessä rajujen kustannusnousujen kanssa. Talous on tasapainossa ja perustoiminnot rullaavat hyvällä sykkeellä. Stereotyyppiajattelun mukaan joukossamme on lähinnä pitkän päivätyön kuljetusalalla – monesti kuljetusyrittäjänä – tehneitä henkilöitä, jotka veteraaniautojen avulla saavat elää uudelleen niitä kultaisia vuosikymmeniään
TEKSTI JUHA HELIN KUVAT JUHA HELIN, HELENA MINKKILÄ, MARKUS KOPPONEN Vetkun hallituksessa päätettiin muinoin, että vuoden 2022 kesäkeikka ajettaisiin Keski-Suomessa. Lähtöpaikaksi valikoitui aika pian koulutusyhtymä Gradian metsäalan toimipiste Jämsänkoskella. Aamupalat nautittiin upouudessa korjaamossa ihan kunnon pöytien ääressä. Lounas nautittiin kylätoimikunnan tarjoilemana ja tehtaan henkilökunta kierrätti keikkalaisia ympäri tehdasta kertoen naulatuotannon saloista. Naulatehdas onkin Keski-Suomen vanhin yhtäjaksoisesti toiminut teollisuuslaitos. Kierroksen aikana selvisi, kuinka nauloja valmistetaan. Tehdas sai alkunsa Koskensaarella vuosina 1850–1897 toimineesta rautaruukista. Jokainen vieras sai matkamuistoksi rehvakkaan kokoisen, kymmentuumaisen naulan.. Samoilla nurkilla järjestetään vuosittain suuri FinnMetko messutapahtuma. Paikalla oli mahdollisuus tutustua metsäalan koulutukseen ja metsäkonesimulaattorin toimintaan. Paksusta raakalangasta valssataan paksuudeltaan erilaisia lankoja, jotka sitten katkotaan ja taotaan nauloiksi. Keikkaan oli ilmoittautunut vähän yli 100 autoa ja 175 henkilöä. Yleisön iloksi koukattiin Jämsän keskustan kautta kohti pohjoista ja Koskensaaren naulatehdasta Kintauden kylällä Petäjävedellä. NAULATEHTAAN KEIKKA Kahden Korona-kesän jälkeen päästiin ajamaan keikka normaalilla tavalla viikkoa ennen juhannusta. Liikkeelle lähdettiin hyvässä järjestyksessä ryhmittäin, sillä Gradian pihalla oli hyvin tilaa, ja valmisteluna Varosen Jorman johdolla jokaiselle autolle oli numeroitu oma tontti. Työryhmän ytimen muodostivat itsekin hallituksessa istuneet Mikko Varonen Jämsänkoskelta ja Tapio Nisula Muuramesta. FinnMetkosta tutuksi tulleilta tiluksilta lähdettiin liikkeelle ja Koskensaaren naulatehtaan vierailun jälkeen pysäköitiin autot Gradian koulutuskeskuksen pihalle Jyväskylän Viitaniementielle
KULJETTAMISEN HISTORIAA VUODESTA 1946 ALKAEN Vetkulaisille oli tarjolla kaksi vierailukohdetta, joissa ryhmät vierailivat ristikkäin kah”KEIKKAAN OLI ILMOITTAUTUNUT VÄHÄN YLI 100 AUTOA JA 175 HENKILÖÄ” 5. Lauantaina pidettiin autonäyttelyä, jossa pitkästä aikaa kaikki seuran autot olivat mukana. Jouni Kotiahon Bedford J5 keräsi runsaasti huomiota entisöinnin viimeistelystä. Säätiedotuksen mukaan ennustettu sade alkoi iltapäivällä, mikä karkotti yleisön paikalta varsin tehokkaasti. Aarno Kämppi ja Toivo Paananen lastasivat Mobiliassa Sisu SH-nelosen Kontion kyytiin, ja niin kaikki Vetkun autot saatiin samaan näyttelyyn. Raimo Mesiranta ja Kauko Välimäki esittelivät seuran Republicin toimintaa kiinnostuneelle yleisölle. Kaluston ”lippulaiva” Republic 20 vuodelta 1920 ulkoili viimeksi Kokkolassa Suomi 100 vuotta -näyttelyssä. Petteri oli keikan tyylikkäimpiä uutuuksia. MALTILLINEN AJOMATKA JYVÄSKYLÄÄN Petäjävedeltä jatkettiin suoraan Jyväskylään ja ryhmittäydyttiin parkkiin Gradian Viitaniementien koulutuskeskukseen. Republic oli tuotu Jyväskylään jo muutamaa päivää aikaisemmin. Nyt Gradian kentällä Raimo Mesiranta ja Kauko Välimäki veivasivat ”Repun” käyntiin, ajoivat lenkkiä ja vastailivat kiinnostuneiden kysymyksiin. Ilta kului hotelli Laajavuoren kylpylässä ja illallista nauttien. Keikan avasi jämsäläinen kansanedustaja Jouni Kotiaho, joka osallistui ajoon omalla Bedfordillaan
Lastina oli siihen aikaan lihaa ja nautamullikoita tai juustoa ja hautakiviä. ”SILVASTI ON POHJOIS MAIDEN SUURIN RASKAIDEN JA YLIMITTAISTEN KULJETUSTEN JA PROJEKTIEN ERIKOISOSAAJA” 6. Perinteikkäällä kuljetusliikkeellä pitää olla myös omaa perinneajoneuvokalustoa. Kuljetusliike Taipale Oy on vuonna 1946 perustettu jyväskyläläinen perheyhtiö, joka on erikoistunut kappaletavaran ja elintarvikkeiden kuljettamiseen yli 120 ajoneuvolla. della bussilla. Taipaleen tallista löytyy muun muassa tämä Scania-Vabis L75. Tutustuttiin terminaaliin, juotiin pullakahvit, katseltiin yhtiön esitysvideo ja jutusteltiin Kaijan kanssa yrityksen historiasta. RASKAITA JA ERIKOISIA KULJETUKSIA Toisena tutustumiskohteena oli Kuljetusliike Ville Silvasti Oy. Jukka myi yrityksen John Nurmiselle vuonna 1989, mutta Jukan poika Ville aloitti pian tämän jälkeen oman yritystoiminnan ostamalla alavutelaisen kuljetusyrityksen. Yrityksen historia on varsin mielenkiintoinen ja monitahoinen. Myöhemmin toiminta laajentui kooltaan suurempien ja haastavampien komponenttien, kuten paperikoneen osien kuljetukseen. Konserniin kuuluvat myös Masa-Kiito Oy, Taipale Varastointi Oy ja m3 Logistiikka Oy. Silvasti on Pohjoismaiden suurin raskaiden ja ylimittaisten kuljetusten ja projektien erikoisosaaja. Yrityksen perusti Kaija ja Anneli Taipaleen isä Osmo Taipale, joka osti jatkosodan jälkimainingeissa armeijan ylijäämävarastolta kuorma-auton. Ensimmäisenä kohteena oli Kuljetusliike Taipale Oy:n terminaali. Osmon sairastuttua vuonna 1963 hänen vaimonsa, kampaamoyrittäjä Impi Taipale jatkoi miehensä aloittamaa työtä. Jukka Silvasti perusti yrityksen 1970-luvun alussa ja alkuvuosina kyydissä kulki muun muassa betonipalkkeja sekä ratakiskoja. Silvastin tiloissa saimme tutustua muun muassa tuulivoimaloiden kuljetuksissa käytettävän kaluston ominaisuuksiin. 1980-luvulla yrityksen toimitusjohtajaksi astui Kaija Taipale. Tänä päivänä Taipaleen kolmatta sukupolvea edustavat Annelin poika Juuso Peltonen ja Kaijan poika Riku Vainio
Yleisöäänestyksen voiton nappasi turkulaisen Carl-Johan Blomqvistin juuri valmistunut Scania-Vabis LBS 76 Teijon täysperävaunulla. Melko tuore on myös Danielin ajokortti, niinpä hän pokkasi nuorimman kuljettajan palkinnon. Nastolalaiset Urpo Virta ja Pertti Reiman nauttivat Mersun mukavasta kyydistä. Daniel ja Markus Friberg Liedosta olivat liikkeellä Veteraani-Kiidon Scania LS 110:llä, joka on yksi uusimmista entisöinneistä. • ”VETKUN KIERTOPALKINTO LUOVUTETTIIN RAIMO MESIRANNALLE KANGASALALTA” 7. Juotiin taas pullakahveet ja tutustuttiin korjaamoja pesutiloihin sekä paikalla olleeseen kalustoon. Silvastin toimintaa meille esitteli heidän pirteä Marketing Coordinator Heidi Lehtonen. Vuonna 2015 kahden Silvasti-sukupolven muodostama ympyrä sulkeutui, kun Ville osti 1980-luvulla myydyn osan erikoiskuljetusliiketoimintaa takaisin Nurminen-konsernilta. Lauantain iltaohjelma Laajavuoressa koos tui illallisesta, palkintojenjaosta ja lopuksi tanssista. Nuorimpana kuljettajana taasen oli Daniel Friberg Liedosta Scania LS 110 -autolla. Koskensaaren kyläseura tarjoili maittavan keittolounaan vanhassa tehdasmiljöössä. Tuottajain Maidon väreihin entisöity Mercedes-Benz L 1113 on Koskensaaren kylätiellä kuin maitoreissulla. Koskensaaren Oy:n omistama ja kyläseuran entisöimä Chevrolet LG vuodelta 1929 sai ansaittua huomiota heti, kun lautaset olivat tyhjät ja vatsat täynnä. Palveluvalikoimaan kuuluu tänä päivänä muun muassa tuulivoimalalogistiikkaa, erikoiskuljetuksia, tunkkausta ja haalausta sekä myös laivausja satamatoimintaa. Raimo on ansioitunut vastuullisena talkoomiehenä seuran autoprojekteissa sekä kaluston ylläpitäjänä. Vetkun kiertopalkinto luovutettiin Raimo Mesirannalle Kangasalalta. Yritys kasvoi vähitellen ja vuonna 2007 mukaan tulivat myös tuulivoimalaosien kuljetukset
JÄÄMERENTIEN MAGNEETTIMÄKI Nelostie on valtaväylä maamme läpi Helsingistä Utsjoelle. Matkailijoiden haluttiin poikkeavan Kaunispäälle, josta avautuisivat Lapin tunturimaiseman huikaisevat näkymät. TEKSTI JARI KOSENIUS KUVAT VETKU/TEXTRANS ARCHIVES Kun autoliikenne alkoi 1920-luvulla, piti vanhaa kulkuväylää parantaa ja laajentaa. Automatkailu pohjoisimpaan Suomeen oli alkamassa, mikä huomioitiin myös uuden tien linjauksessa. Siihen syntyisi Magneettimäki. MAGNEETTIMÄEN SYNTY Pumpulitalvena koettu Itämeren sulku toistui 25 vuotta myöhemmin, kun toinen maaMagneettimäen tie mutkittelee kohti Kaunispään huippua. Napapiiriltä pohjoiseen matka on voinut suuntautua Jäämerelle asti, joten Jäämerentie on ollut luonteva nimitys tielle. Tunturin pohjoisrinteellä uusi tie nousi neljän kilometrin matkalla kaksi sataa metriä ja jyrkimmillään puolet siitä kilometrin matkalla. Sopivia maastonkohtia seuraillen sitä on kuljettu kulloinkin käytössä olevin keinoin. tammikuuta 1916 alkoi ”Pumpulitalvi, jolloin tie oli sonnalla ja raha röpöllään”. Pumpulipaaleja rahdanneet hevosmiehet alkoivat kutsua mäkeä Pumpulimäeksi. Ensimmäisen maailmansodan aikaan Tampereen puuvillatehtailijoiden oli tuotava raaka-aine Norjan Kirkkoniemen sataman kautta hevosja poropelillä Rovaniemelle ja edelleen junalla Tampereelle, koska sota oli tukkinut Itämerellä elintärkeät kuljetusväylät. PUMPULITALVEN KOETTELEMUKSET Kaunispään rinteen jyrkkyys oli kulkijoiden vastuksena jo ennen autojen aikaa. Huippu lähenee ja takana on mäen jyrkin osuus, jolla tie nousee kilometrin matkalla liki sata metriä.. Sen juurella levättiin ja juotettiin hevosia, ennen kuin otettiin mittaa mäestä. Nelostien viimeinen osuus Rovaniemeltä Petsamoon valmistui vuonna 1931. Tauno Kauppilan International Truck D 30 on juuri selvittänyt ”Kuolemankurvin”. Kuormia oli joskus pakko pienentää, että ne saatiin mäen päälle. 16. Petsamo oli osa Suomea, ja sitä kutsuttiin Suomi-neidon itäiseksi käsivarreksi
Vaikka tie tehtiin uuteen paikkaan, säilyi Magneettimäki puheissa. Suomen ja Ruotsin onneksi toinen niistä oli Petsamon Liinahamari. Mikä hyydyttää kuormat rinteeseen vielä 2020-luvullakin. Kuorma-autojen tehot olivat kahdessa vuosikymmenessä kaksinkertaistuneet, mutta kuormat suurentuneet tätäkin enemmän. Alas tulijaa vaani alituinen vaara ojaanajosta tai nokkakolarista varsinkin talven liukkailla. Silloin jokainen kuljettaja oppi tuntemaan tienkohdan, joka oli hankalin Jäämerentien 531 kilometrin taipaleella. Ruotsalaisautojen enemmistö Petsamon ajossa oli mallia Volvo LV 290D, jolla selvitti Magneettimäenkin mennen tullen. Hevosja porokuljetusten aikaan puhuttiin Lapin noidista, seidoista ja taioista. Talvisodasta toipuva Suomi kärvisteli pulassa, jota Itämeren sotatila entisestään vaikeutti. Vuonna 1976 valmistui nelostien uusi linjaus ohi vanhan Magneettimäen. Nykyautojen kohdalla voisi ottaa uudelleen käyttöön magneettikenttäteorian, joka sekoittaa auton herkän elektroniikan. Nousu oli aina kova koettelemus niin autoille kuin miehillekin. Magneettimäki pysyi autoilijalle samanlaisena vastuksena. Korkeuseroa se ei miksikään muuttanut, mutta pahimmat mutkat poistuivat ja nousu jakautui pidemmälle matkalle. Varsin valistunut arvaus oli mäen jyrkkyys, joka olisi vaikuttanut polttoaineen virtaukseen. Ajan mittaan liikenne on vilkastunut ja raskaan liikenteen tehot ja kokonaispainot kasvaneet. Kun painoa on 76 tai jopa 104 tonnia, hyydyttää Magneettimäen taika nykyautonkin kävelyvauhtiin. Siitä tuli Magneettimäki. Sture ja Ami Palmgren ajavat juuri avattua museotietä takanaan Sotamuseon Opel Blitz. Nykyisin auto kuuluu Oulun Automuseon monipuoliseen kokoelmaan. MAGNEETTIMÄEN TAIKA Kautta aikain on aprikoitu, mikä on Magneettimäen salaisuus. TUKKIAUTOJEN VASTUKSET 1960-luvulle tultaessa Lapin metsissä alkoivat suuret hakkuut. ilmansota keskeytti Itämeren siviililiikenteen. • Pohjolan Liikenne Oy:n Ford 099T eli tutummin Hävittäjä-Hoppa nousee Magneettimäen museotietä Vesa Keskinen ohjaamana. Tuoreen ruotsalaisselvityksen mukaan tämä Volvo joutui Jäämerentiellä rajuun kolariin. Petsamon liikenteen kuljettajat veikkailivat syyksi tunturin sisällä piilevää malmiesiintymää, jonka magneettikenttä teki häiriöitä virransyöttöön jumittaen autot. Lastit olivat ylisuuria alle sadan hevosvoiman moottoreille. 9. Tie oli kapea, ja varsinkin talviliukkailla kohtaaminen oli aina vaaran paikka. Se oli mutkainen, jyrkkä, kapea ja huonokuntoinen. Palmgren hankki auton vuonna 1990 ja entisöinti valmistui parahiksi museotien avaukseen. Magneettimäki vastusti ylös tulijaa, mutta helppoa ei ollut myöskään pohjoiseen matkaajalla. Kemijärvelle vuosikymmenen puolivälissä avattu sellutehdas tarvitsi valtavasti puuta. Alkoi rahtiliikenne Petsamosta Rovaniemelle, vaikkei tuolloinen nelostie ollut kovinkaan kummoinen raskaan liikenteen tarpeisiin. Tie petti reunoiltaan ja keskeltäkin, kun sateet olivat sen pehmentäneet ja vieneet maat mennessään. Euroopassa oli vain pari satamaa, joihin saattoi liikennöidä. Kuljettajan omaiset eivät halunneet autoa takaisin Ruotsiin, vaan se jäi Suomeen. Onpa vaikeimmissa keleissä suurimpia tukkikuormia telattu ylös useammassa osassa kuten muinoin pumpulikuormia
Osana tavoitetta oli suunnitelma muistoajosta Liinahamarin satamaan, jota lähdettiin toteuttamaan kesällä 1990, kun Petsamon liikenteen aloittamisesta oli kulunut 50 vuotta. TVH:n silloinen pääjohtaja Jouko Loikkanen lupasikin henkilökohtaisesti seuran puheenjohtaja Veikko Hoppulalle: ”Kyllä me teemme siitä museotien, hoitakaa te se muistomerkki”. Veteraanikuorma-autojen seura esitti Tiehallinnolle, että tieosuus nimettäisiin museotieksi ja alueelle pystytettäisiin muistomerkki yhteistyössä ruotsalaisten yhteistyökumppaneiden kanssa. Seppelpartiona olivat vasemmalta Rikhard Sandlund ja Göran Karlsson sekä Einari Lehtonen ja Väinö Lemström.. Tämän Jäämeren Keikan aikana syntyi ajatus muistomerkin pystyttämisestä Petsamon liikenteen veteraanien kunniaksi Magneettimäkeen, vanhasta Jäämerentiestä Kaunispään pohjoisrinteellä säilyneelle osuudelle. TVH oli hoitanut oman osuutensa, ja paikalla oli valmiina vanhoilla siltalohkareilla pengerretty jalusta muistomerkille, opasteet, katettu info-taulu ja laaja juhlatasanne. Muistomerkki pystytettiin Magneettimäen museotien varrelle vuonna 1993. Muistomerkki on paljastettu vanhan kuormapeitteen suojasta. Paljastusseremonian airuina olivat vasemmalta Kauko Jaakkola ja Mikko Salmio sekä Manne Westberg ja Göran Karlsson. Historiallinen autokulkue päätyi vierailuun Norjassa Jäämeren rannalla, ja vasta vuonna 1995 retki onnistui Liinahamarin satamaan asti. Petsamon rahtiliikenteen veteraanit Suomesta ja Ruotsista ovat laskeneet sini-valkoisin ja sini-keltaisin nauhoin koristellun havuseppeleen. MUISTOMERKKI JA MUSEOTIE 30 VUOTTA TEKSTI JARI KOSENIUS KUVAT VETKU/TEXTRANS ARCHIVES Veteraanikuorma-autoseuran toiminnan alkuvuosina tärkein ja kiireellisin tavoite oli saada talteen vuosien 1940-1941 suururakan, Petsamon rahtiliikenteen muistitieto. Ajo ei toteutunut sovitulla tavalla, sillä rajapuomi Neuvostoliittoon ei avautunutkaan
Juhla-ajo on siis saman pituinen kuin yksi suunta Jäämerentietä. Veteraanikuorma-autoseura järjestää juhla-ajon Rovaniemi-Magneettimäki-Rovaniemi elokuun ensimmäisenä viikonloppuna, tosin pidennettynä perjantaista maanantaihin. Muistomerkin suurimpaan kivipaateen on kiinnitetty pronssikilpi kertomaan Petsamonkuljetusten merkityksestä elinkeinoelämälle sekä vientija tuontitoiminnalle vaikeina poikkeusaikavuosina 1940–1941. Magneettimäki sijaitsee tuon matkan puolivälissä Kaunispään tunturin pohjoisrinteellä. Juhlakulkueen muodostivat parisenkymmentä Petsamon liikenteen aikaista kuorma-autoa. 11. Toiveena on, että juhla-ajossa olisi varsin runsas joukko etenkin 1930 ja -40 luvun kalustoa sekä tuhti annos juhla ja seikkailumieltä. Muistomerkin valmistustöineen lahjoitti teiskolainen Kapeen Kivipojat. Speed Wagon -kuorma-autolla vuodelta 1935. Matka Jäämerentietä Rovaniemeltä Petsamoon oli 531 kilometriä. Neljän tonnin painoinen kivikuorma kuljetettiin Rovaniemeltä Kaunispäälle aidolla Petsamo-rekalla, Olavi Sallisen R.E.O. Suurikokoista kilometripylvästä ja neljää pääilmansuuntaa kuvaavan monumentin suunnitteli maineikas mitalija muistomerkkimuotoilija Mauno Honkanen. • Kaksikymmentä Petsamon liikenteen aikaista museoautoa reunusti juhla-aukiota, jossa runsaslukuinen yleisö seurasi museotien avajaistapahtumia. Suomalaisten ohella muistomerkin paljastustilaisuuteen oli saapunut runsas joukko ruotsalaisia Svenska Åkeriförbundet -järjestön perinneharrastajia sekä Petsamotrafiken-veteraaneja. VETKUN JUHLA-AJO MUSEOTIELLE 4.–8.8.2023 Syyskuussa 2023 tulee siis kuluneeksi 30 vuot ta Magneettimäen museotien avaamisesta ja muistomerkin pystyttämisestä. Juhla-ajo on toki tarkoitettu kaikille museoikäisille autoille
Toiminnan päästyä vauhtiin mietittiin tuotevalikoiman laajentamista ja päädyttiin uuteen erikoistuotteeseen, jogurttiin. TEKSTI RAMI AINIALA KUVAT KIRJOITTAJAN ARKISTO, HEIKKI HUTRI, CARUSO JA TUOTTAJAIN MAITO Tuottajain Maidon uusi suurmeijeri aloitti toimintansa Riihimäellä, Herajoen kylässä 1.11.1967. EL-korissa oli sivuovia molemmin puolin tuplasti, mutta perälautanostinta ja kylmäkonetta ei vielä nähty tarpeelliseksi.. Kokonaispainoonsa nähden hyvän kantavuuden tarjonnut Bedford TK -jakoauto vuodelta 1971. Toimitukset alkoivat ensin lähiseutujen kauppoihin ja loppuvuodesta 1968 jogurttia myytiin ja kuljetettiin pieniä määriä koko maahan. Aluksi tuotekirjo oli suppea käsittäen perinteiset maidot, kermat ja piimät. Ystävät, Herajokelaista! UUSI MAITOTEHDAS TOI JOGURTIN SUOMEEN Kaupungistuminen, tiukentuvat elintarvikemääräykset sekä maidon jalostaminen yhä monipuolisemmiksi tuotteiksi aiheuttivat merkittävän muutoksen valmistuotteiden kuljetuksissa ja kuljetuskalustossa. Suomessa ei maustettua jogurttia ollut ennen valmistettu ja ensimmäisen kerran tätä uutta herkkua tarjoiltiin jo Herajoen meijerin vihkiäisissä maaliskuussa 1968. Siihen asti Tuottajain Maidon keräämä maito oli kuljetettu Helsinkiin, mutta nyt suurin osa maidosta pakattiin Herajoella
Ensimmäinen täysperävaunullinen ”jogurttijuna” nähtiin Herajoella vuonna 1971. Ollessani nuorena apumiehenä 1980-luvun alkupuolella, oli Askolan, Pukkilan ja Mäntsälän kuntien alueella liikkuneella jakoreitillä 21 myymälää ja päälle koulut, vanhainkodit ja muut vastaanottajat. Nyt samalle reitille osuisi vain kolme myymälää, mikä osaltaan kertoo maaseudun muutoksesta. Kauppojen suurentuessa 1970-luvulla alkoivat maitorullakot ja perälautanostimet yleistymään ja tämä helpotti kuljettajan työpäivää. JAKELUKULJETUKSIA HERAJOEN MEIJERILTÄ Suurin osa myymälöistä oli pieniä, perälauta nostimia ei autoissa ollut ja kuormat purettiin pääosin kantamalla. Vuonna 1972 asentajana aloittanut Ilkka Salo muistelee: ”Kalustoa oli paljon, joten töitä riitti. Maitolaatikot olivat nykyistä suurempia 25 litran vetoisia, ja autojen purku sekä lastaus tapahtuivat yleensä sivuovien kautta. Tuotteiden esipostitusta eli kauppakohtaista lajittelua varastossa ei vielä tunnettu ja tämä antoi oman mausteensa jakeluauton kuljettajan toimintaan. Kaikkien kolmen jogurttimaun kuvat löytyivät korin kyljestä – mansikka, mustikka ja ananas. KORJAAMOJA HUOLTOTOIMINTAA Herajoen meijerillä toimi heti alusta alkaen oma autohalli. Herajoella lastaus muuttui auton perästä tapahtuvaksi varaston remontin yhteydessä vasta 1980-luvun alussa. 13. Kuorma lastattiin tuotteittain kyytiin ja jokaisella purkupaikalla kuljettaja keräili asiakkaan tilaamat tuotteet kuormasta. Mercedes-Benz LK 1924:n ja LA-MI/EL-kori:n puolikasyhdistelmä otettiin käyttöön kesällä 1970. 1980-luvun puolivälissä Herajoella haettiin lisää tehokkuutta ottamalla kuljetuksiin mukaan maidon lisäksi päivittäistavaroita ja myöhemmin myös lihatuotteita ja virvoitusjuomia. Meijerillä oli omia jakeluautoja, jotka vaativat nyt liikenneluvat. Ensimmäiset työtehtäväni olivat ison talvirengaskasan vanteille vaihto rengasraudoilla ja meijerin oman ZIL-jäteauton vaijereiEnsimmäinen jogurtin kaukokuljetusauto Mercedes-Benz LP 1313 otettiin käyttöön vuonna 1969. Jakeluautoissa ei ollut kylmäkoneita, eikä purkupaikoissa päästy läheskään aina viemään tuotteita kylmäkaappeihin vaan ne jätettiin lastauslaiturille tai myymälän lattialle. Kauppoja oli paljon, joten purkupaikkoja riitti. Telivetoisen Mercedes-Benz LP 2224:n ja Teijo-perävaunun yhdistelmä oli hiukan ylipitkä, mutta erikoisluvalla se saatiin liikenteeseen. Kylmäkone, lisävalot ja radio erottivat sen vastaavasta jakoautosta. Herajoen ensimmäisen kylmäkuljetusyhdistelmän kuljettaja Jussi Sutinen ajokkinsa edessä. Niinpä Tuottajain Maito osti tytäryhtiökseen Kuljetuspalvelu Väinö Mattila Oy:n lupineen
Kalustoon olivat tulleet nälkäraamit, ilmajouset, tuplaturbot ja ovissa luki Kuljetuspalvelu Väinö Mattila Oy. Vaihtokuormatiloihin perustuvan Meiku-järjestelmän käyttöönottoa vuonna 1982, kun ajomestari Heikki Hutri esitteli jakelukontin ottoa Mercedes-Benz 1632LS 4x2 V10 siirtokuljetusauton kyytiin. Teijon paripyöräteli, kippiohjaamo ja V8-moottori Mercedes-Benz LPK 1626 6x2-mallissa. Apumiehen paikalla Ilkka Salo ja ratin takana Kari Sarkki talvella 1973. Lisää kalustoa liikenteeseen. Mercedes-Benz 1632K 6x2 oli Teijon telillä ja ohjaamoksi riitti lyhyt, koska autoissa ei yövytty. Ensimmäinen V10 saatiin käyttöön alkuvuodesta 1977. ”UUSI AUTO TUNTUI HYVÄLTÄ, OLIHAN SIINÄ NOSTOTELI, OHJAAMO OLI UUSI JA HILJAISEMPI” 14. NTM:n perävaunuun ei oltu vielä ehditty asentaa kylmäkonetta. Esko Ainiala palaamassa Mercedes-Benz 2235L 6x2:lla Turusta vuonna 1989 ja kärryssä oli pitkä 12 metrin jalkalavakontti. Kärry vielä perään ja Heikki Hutri on valmiina viemään jogurttikuormaa Moskovaan kesällä 1980. Mercedes-Benz 2232NT 6x2 V10:ssä oli puolipitkä ohjaamo, 18-vaihteinen ZF:n laatikko ja Nummekin nostoteli
Jogurtin lisäksi vietiin voita ja paluuna tuli Valion mehuja ja muita tuotteita, jotka kaikki lastattiin ja purettiin haarukkavaunuilla itse. Kalustoon kuului yksi Sisukin, mutta sen tehtäväksi jäi olla enimmäkseen vara-autona. Jogurtit kuormattiin kahteen kerrokseen ja tukevasta tuennasta johtuen ne säilyivät ehjänä perille. Karkeasti ottaen Suomi jaettiin kahtia ja kuljetukset Jyväskylän pohjoispuolelle suoritettiin sopimuskuljetuksina. • ”HERAJOEN JOGURTTI LIIKKUU EDELLEEN, MUTTA NYT SOPIMUS LIIKENNÖITSI JÖIDEN HOITAMANA” 15. Heikki oli tullut taloon edellisenä vuonna ja hän kertoo LP-mallin olleen kuljettajalle karua nokkamallia mukavamman ajettavan. Tuottajain Maidon LP 2224 oli telivetoinen, jossa oli omat haasteensakin. Samoin kylmäkoneiden, päällirakenteiden ja perävaunujen huollot ja korjaukset kuuluivat työnkuvaan ja jo mainitut rengastyöt urituksineen ja nastoituksineen. Vuoden 1991 lopulla Kuljetuspalvelu Väinö Mattila myytiin ja lähes kaikki kuljetukset ulkoistettiin sopimusautoilijoille. Mutta sitä ennen hän sai vielä ajoparinsa kanssa ajokikseen Mercedes-Benz 2232NT 6x2:n vuonna 1979. Meitä oli hallissa neljä asentajaa ja lisäksi töihin osallistuva esimies eli ajomestari. Heikki siirtyi ajomestariksi, mutta edelleen jogurtti kulki ja autot kuluivat ja uusiutuivat. Jogurtti kävi hyvin kaupaksi, joten keväällä 1971 hankittiin ensimmäinen täysperävaunuyhdistelmä LP 2224:n vetämänä, jonka kuljettajina toimivat Heikki Hutri ja Jussi Sutinen. Siihen aikaan kaukoliikenteessä olevat Mersut olivat Suomessa melko harvinaisia, mutta Herajoen jogurtti liikkui pääsääntöisesti niillä ja kuljettajat pitivät ajokeistaan. JOGURTIN KAUKOKULJETUSTEN ENSIASKELEET Herajoen jogurttia myytiin koko maahan, joten sen tukkueli kaukokuljetukset piti ratkaista. Meiku-järjestelmään siirtyi lopulta vain osa kalustosta, koska tavoiteltua hyötyä ei saatu ulosmitattua lyhyiden etäisyyksien takia. Välillä käytiin tien päällä antamassa autoille ensiapua, ja vaihtelua toi tieltä livenneiden keruuautojen hinaukset neliveto-Mersulla.” UUSIA INNOVAATIOITA MEIKULLA Kaluston käyttöasteen parantamista ja keräilyja jakelukaluston osittaista yhdistämistä mietittiin 1980-luvun alussa. Keräilyn ja jakelun yhdistäminen samalle kalustolle olikin odotettua vaikeampaa. den korjaus. Normaalikuvioiden lisäksi kävin sillä kolme kertaa viemässä jogurttia Moskovan olympialaisiin. Paikallisautoilla suoritettiin maidon keräily sekä jakelu omilla alueillaan ja siirtokuljetusautot kuljettivat kontit meijerin ja etäalueiden välillä. Teippausta ei vielä tunnettu, ja myös mainostekstit maalattiin itse. Turkuun, Tampereelle ja Poriin. ”Tämä oli hyvä auto kaikin puolin ja iso V10-moottori liikutti yhdistelmää rivakasti. Ainostaan venäläinen tullimies jonkun verran ylintä kerrosta hajotti ryömiessään kuormatilan katon rajassa”, kertoo Hutri. Eteläisen Suomen tukkutoimitukset hoidettiin suurimmalta osin meijerin omalla kalustolla. Herajoen jogurtti liikkuu edelleen, mutta nyt sopimusliikennöitsijöiden hoitamana. Lähes kaikki autojen huollot ja korjaukset vaihteistoja moottoriremontteja lukuun ottamatta tehtiin itse. Vuonna 1982 aloitettiin Meiku-järjestelmän käyttö, jonka ideana oli vaihtokorijärjestelmä, jossa kalusto jaettiin paikallisja siirtokuljetusautoihin. Uusien autojen varusteluun kuului myös autojen ja perävaunujen maalaus Tuottajain Maidon väreihin. Myös Jyväskylään ajoimme öisin ja kun siellä vanha meijeri sijaitsi aivan kaupungin keskustassa, oli toisinaan vähän ahdasta päästä kadulta sisään purkamaan. Toki aiemminkin oli paluina tuotu meijerille esimerkiksi hilloja ja sokeria, mutta nyt nimikkeistö laajeni. Uutuustuotteen laadusta haluttiin pitää kiinni ja heti alusta alkaen kaukokuljetusautot varustettiin kylmäkoneilla ja eristetyillä koreilla. Autot liikkuivat arkisin yötä päivää ja kilometrejä tuli, joten Heikki Hutrinkin telivetoinen LP-Mersu vaihtui uuteen V8-moottorilla varustettuun NG-sarjan 1926 6x2-malliin syksyllä 1974. Auto tahtoi etenkin talvisaikaan puskea ja toisaalta liikkeellelähtö oli välillä hankalaa. Nyt oli jogurtin kaukokuljetuksessa yksi puolikas ja kaksi täysperävaunuyhdistelmää. ”Uusi auto tuntui hyvältä, olihan siinä nostoteli ja ohjaamo oli uusi ja hiljaisempi”, muistelee Heikki, joka siirtyi esimiestehtäviin ajomestariksi vuonna 1980. Yövuorossa ajoimme Mikkeliin ja Savonlinnaan sekä reittiä Kouvola-Lappeenranta–Imatra. Joskus poikkeuksellisesti kävin myös Kajaanissa, Oulussa ja Seinäjoella”, muistelee Heikki Hutri kuljettajavuosiaan. KULJETTAMISESTA TEHOKKAASEEN LOGISTIIKKAAN Kovasta ajosta huolimatta kalustoa ei ollut riittävästi ja vuoden 1972 lopussa otettiin käyttöön toinen täysperävaunuyhdistelmä. Helsingin lisäksi päiväkuormia oli myös mm. Tuottajain Maidon ensimmäinen kaukokuljetuksiin tarkoitettu Mercedes-Benz LP 1313 nuppiauto hankittiin kesällä 1969 ja vuoden päästä se sai rinnalleen nokkamallisen LK 1924 puolikasyhdistelmän. ”Ajoimme kahta tuuria; päivävuorossa ajettiin Helsinkiin 2–3 kuormaa ja muista määränpäistä poiketen siellä oli yleensä mukana myös apumies. Samalla päättyi Herajoen meijerin oma kuljetustoiminta, mutta autohalli säilyi ja keskittyi perävaunujen ja säiliöiden huoltoon ja korjauksiin. 1980-luvun puolivälissä kaukokuljetuksen kalusto siirtyi meijerin omistaman Kuljetuspalvelu Väinö Mattila Oy:n nimiin ja niillä alettiin meijerituotteiden lisäksi kuljettaa enemmän myös muita tuotteita
2022 MOBILISTI-ILTA Vääksyn kanavapuistoon kokoontui 5. VINTAGE MOTOR SHOW KUVA: VELI HEIKKI MALINEN Lapin Mobilistit juhli 10.–12. • 15.7.202 2 16. heinäkuuta satamäärin veteraanija harrasteautoja. VETKULAISEN KESÄ 2022 Kesä 2022 tarjosi jälleen maukkaan kattauksen retrohenkisiä tapahtumia eri puolilla Suomea. Luonnollisesti myös vetkulaiset olivat paikalla esittelemässä kalustoaan ja harrastustaan. Näyttelyssä oli esillä yli sata moottorilla kulkevaa ajoneuvoa vanhimpana Arvo Hiukan T-Ford vuodelta 1915. Vetkun toimituskuntakin pyörähti muutamassa tapahtumassa kameran ja lehtiön kanssa. Ounasvaaralla oli monipuolinen kokoelma myös raskaampaa auto kalustoa. Juhlanäyttely sai nimekseen Vintage Motor Show ja se keräsi Rovaniemen Lappi-Areenalle sankan ihailijajoukon. kesäkuuta toimintansa neljääkymmentä ensimmäistä vuotta. Asikkalan Lions Clubin organisoimaan vapaamuotoiseen ja lämminhenkiseen tapahtumaan olivat tervetulleita kaikki yli 30-vuotiaat ajoneuvot niiden ulkomuodosta riippumatta. Veteraaniautojen ohella paikalla oli ilahduttavan paljon retrokalustoa, sitä huomisen museokalustoa. • 5.7.2022 TAWASTIA TRUCK WEEKEND Heinäkuun puolivälissä Hämeenlinnassa Kantolan tapahtumakentällä järjestetty Tawastia Truck Weekend veti paikalle suuren määrän uutta kalustoa, mutta ajettiinpa kentälle yleisön ihailtavaksi myös laaja kattaus entisaikojen kalustoa. Siispä nautitaan annos kesää vielä näin loppuvuodesta. Iltapäivään kuului tarinointia ja jutustelua sekä lukuisten kanttiinien antimista nauttiminen. • 10.–12.6
• 1.10.202 2 TAMPPAUSHOMMISSA Veteraanikuorma-autoista on moneen hommaan. Mielenkiintoinen tapahtuma. Vähän siinä annettiin kaasua ja soiteltiin torveakin tunnelman nostamiseksi. Mukana oli Mauno Kumpulainen, Olli Saarinen neljällä autolla, Pauli Wiklund ja Juha Helin. Viisi kuusi kierrosta ajettiin kerrallaan. Nyt ensi kertaa järjestetyssä tapahtumassa oli mahdollisuus tutustua Teollisuustiellä toimiviin yrityksiin ja niiden palveluihin unohtamatta Raimon ja Kirstin automuseota. • 10.9.202 2 17. Sen jälkeen me vetkulaiset lähdettiin ”tamppaamaan” rata tiukaksi. Ajettiin peräkkäin, mutta sivusuunnassa limittäin niin, että rata tuli käsiteltyä koko leveydeltä. Yleisö hieman ensin ihmetteli, että mikä juttu tämä on, mutta mielenkiinnolla seurasivat meidän karavaania. Aurinkoinen sää houkutteli paikalle nelisenkymmentä veteraaniautoa, joihin tutustui päivän aikana runsaslukuinen määrä yleisöä. Tätä samaa hierottiin vajaa kymmenen kertaa iltapäivän aikana. Radalla ajoivat Legends-luokan autot ja Speedway-moottoripyörät. TEKSTI JA KUVAT JUHA HELIN Forssan Raviradalla järjestettiin Legends & Maarata-ajot lauantaina 10.9.2022. Ensimmäisenä huoltotöihin radalle lähti vesisäiliöllä varustettu traktori kastelemaan ja sen perään traktori lanan kanssa. • 30.7.202 2 TEOLLISUUSTIELLÄ TÄRÄHTI Lokakuun ensimmäisenä lauantaina tärähti Tuusulan Teollisuustiellä. Syyskuussa oltiin Forssan Raviradalla radankunnostustalkoissa. Laajentunut automuseo oli varma yleisömagneetti, joskaan ei ”Raimon rampetori” jäänyt yhtään museon varjoon. Ensin oli harjoitukset ja sen jälkeen kaaviona neljästä aina kaksi parasta jatkoon. HIEKKAHENTUNEN VINTAGE Kesän 2022 uusiin tapahtumiin kuuluu legendaarisella Hiekkahentusella Vihdin Ojakkalassa heinäkuun viimeisenä lauantaina järjestetty autonäyttely rompetorilla maustettuna. Myöhäisestä syksystä huolimatta tapahtuma houkutti paikalle reilusti alasta kiinnostunutta yleisöä. Hiekkahentusen ravintolasaliin saatiin puhetta ja pöhinää 1980-luvun malliin. Siinä sora ja kura lensi sen verran mallikkaasti, että aina parin kolmen kisan jälkeen pitää rataa huoltaa
Raskas prosessi vei paljon aikaa sekä työvoimaa – laivoihin saatettiin lastata jopa 20 000 erillistä pakettia. Kanavalla liikennöitiin Starvationer-veneillä, joissa oli kymmenen hiilisäiliöpaikkaa. Suurimmat näistä veneistä saattoivat ottaa ”jopa” 12 tonnin hiilikuorman kerralla. Tosin näitä kontteja ei voida pitää vielä merikontteina, koska kuljetusmuotoja oli periaatteessa vain kaksi; kontteja kuljetettiin rautateillä ja hevosten vetäminä. Niitä pidettiin satamien varastoissa, kunnes laiva oli saatavilla. Outramin kerrotaan olleen itse suunnittelemassa hiilikuljetuksissa käytettyä proomua. Tuon meille hyvin arkipäiväisen ilmestyksen historia on kuitenkin oletettua mielenkiintoisempi ja monivivahteisempi. Bridgewaterin herttua palkkasi itseoppineen kanavainsinööri James Brindleyn rakentamaan 16 kilometriä pitkän kanavan hiilikuljetuksia varten kaivoksiltaan Worsleystä Manchesteriin. 1800ja 1900-lukujen taitteessa toisen teollisen vallankumouksen aikaan, etenkin junakuljetusten yleistyessä, alkoi standardien puute muodostua todelliseksi ongelmaksi. Määränpäässään kontit purettiin proomusta ja vietiin jälleen hevosilla lopulliseen kohteeseensa. RAUTATIELIIKENTEEN TAHDISSA Rautateiden yleistyttyä 1800-luvun alkupuolella oli kontteja käytössä jo melko yleisesti. Alkeellisessa muodossaan toimintamalli on lähes samanlainen kuin mitä konttiliikenne on nykyiselläänkin. KONTIN ESIHISTORIA Ensimmäisten niin sanottujen konttien historia ajoittuu huomattavasti kauemmaksi kuin yleisesti luullaan, sillä konttihistoria ulottuu aina 1700-luvun Englannin hiilikaivoksiin saakka. Tavaroiden lastaus laivoista juniin saattoi Malcolm McLean, nykyaikaisen merikonttiliikenteen edelläkävijä Port Newarkin satamassa vuonna 1957.. Konttikuljetusten alkuvaiheet ulottuvat aina 1700-luvulle asti. Hieman myöhemmin, vuonna 1795 englantilainen hiilikaivoksen omistaja Benjamin Outram aloitti konttiliikenteen omistamassaan Butterley Ironwork -tehtaassa. Hevosvetoinen konttijuna hiilikuormineen on saapunut määränpäähän. Outram rakennutti hiilikuljetuksiin kontteja, jotka kulkivat ensimmäisen matkan hevosten vetäminä. Se on myös rahtitavaraliikenteen mittayksikkö (TEU), joka vastaa kahdenkymmenen jalan, eli noin kuuden metrin pituista konttia. Jo vuosisatojen ajan ovat ihmiset kuljettaneet merellä puuvillaa, ruokaa ja muuta tavaraa. Kanavalle saavuttuaan kontit lastattiin proomuihin. Tavarat lastattiin laivoihin käsin tynnyreissä, laatikoissa sekä säkeissä. TERÄKSINEN TERÄKSINEN MAAILMANMAAILMANVALLOITTAJA VALLOITTAJA Vuonna 2022 tuli kuluneeksi 67 vuotta modernin merikontti liikenteen alkamisesta. TEKSTI JOHN PAJARINEN KUVAT KIRJOITTAJAN ARKISTO Wikipedian mukaan kontti on tavarankuljetussäiliö, jota voidaan siirtää kuljetusvälineestä toiseen ilman sisällön uudelleenlastausta
Käytössä olikin kymmenittäin erilaisia konttimittoja ja kontin käsittelyyn tehtyjä nostureita sekä muita laitteita, jotka eivät olleet yhteensopivia. Huomiota kiinnitettiin laivojen lastausja purkausaikoihin, jotka vielä siihen aikaan olivat tolkuttoman pitkiä. 1830-luvulla alettiin hiiltä kuljettaa junilla. SOTA MERIKONTTIEN KEHITYKSEN VAUHDITTAJANA Toisen maailmansodan aikana konttikuljetuksissa mentiin harppauksin eteenpäin. Alkuun päästyä ei loppua ollut näkyvissä, sillä kontteja tehtailtiin toisen maailmansodan jälkeen lähes kaikkialla. Hyvin pian oli selvää, että kansainvälisessä kaupassa, johon kontit toivat ennennäkemättömän potentiaalin, oli saatava aikaan konttien kansainvälinen mittastandardi. Oli ensiarvoisen tärkeää saada tavaratoimitukset kulkemaan mahdollisimman nopeasti. Heidän silloin käyttöön ottamansa kontin pituusmitta 20 jalkaa on tänäkin päivänä yksi käytössä olevista kontin ISO-standardimitoista. Historian valossa voidaan sanoa, että ensimmäiset merikuljetukset konteilla aloitettiin 1920-luvulla New Yorkin ja Kuuban välillä Seatrain Linesin toimesta. Vähitellen alettiin käyttää rautaisia laatikoita puisten lisäksi ja 1900-luvun alussa alkoi esiintyä suljettuja malleja maantieja rautatiekuljetuksissa. ”HUOMIOTA KIINNITETTIIN LAIVOJEN LASTAUSJA PURKAUSAIKOIHIN, JOTKA VIELÄ SIIHEN AIKAAN OLIVAT TOLKUTTOMAN PITKIÄ” 19. Standardisointi ei tulisi olemaan helppoa, sillä moni teollinen osa-alue oli otettava huomioon – terminaalit, junat, laivat, nosturit nyt ensimmäisinä. Näillä konteilla oli siis standardimitat; pituus 2,6 metriä, leveys 1,91 metriä, korkeus 2,08 metriä ja kantavuus noin 4500 kiloa. Kyseessä ei silti ollut vielä varsinainen merikonttikuljetus, sillä laivaan lastattiin kokonaisia junavaunuja. Hevosvaunuun mahtui yksi säiliö. Sopuun päästiin kuitenkin Kontin lastausta SS Ideal X -aluksen kannella konttiliikenteen alkuaikoina 1950-luvun loppupuolella. Kaikilla valmistajilla oli oma mielipiteensä siitä, millainen kontin mitoituksen ja rakenteen pitäisi olla. kestää jopa viikon, mikä aiheutti ruuhkia ja viivettä satamissa. Näitä kontteja kutsuttiin osuvasti nimellä ”transporters”. USA:n armeija valmistikin oman standardin mukaisia kontteja kuljetettavaksi laivoillaan. Laivojen purkausja lastausnopeudet moninkertaistuivat näiden konttien myötä. Neljä yksinkertaista puusta rakennettua säiliötä mahtui yhteen vaunuun, josta ne sitten lastattiin hevosten vaunuihin. Hiilenkuljettamista varten valmistettu Starvationer-proomu. Tyynenmeren toisella puolella myös Australian armeija kehitti oman versionsa merillä kuljetettavista konteista. Ennen toista maailmansotaa alkoi monissa Euroopan maissa näkyä erilaisia konttiprototyyppejä. Benjamin Outramin kehittämä hevosvetoinen kontti, jota käytettiin hiilenkuljetuksessa maalla ja merellä
McLeania, joka aloitti kuljetusyrittäjänä vuonna 1934. SS Ideal X ensimmäisellä merimatkallaan mukanaan 56 merikonttia ja kaksi perävaunua. Vuonna 1955 hän osti höyrylaivavarustamon ja valjasti laivat puhtaasti konttikuljetuksia varten. Näin hän pystyi omalla kalustolla toimittamaan ovelta ovelle -kuljetuksen mistä tahansa minne tahansa MERIKONTTI LIIKENTEEN ALKU Uudesta ideastaan vakuuttuneena McLean möi rekkabisneksensä vuonna 1955. Puuvillakuljetuksen yhteydessä hän näki ahtaajien pakkaavan ja purkavan tavaraa tuntien ajan, ja pohti sen olevan sekä ajan että rahan haaskausta. Ideal X:n menestyksekkään neitsytmatkan jälkeen McLean tilasi Gateway Cityn – maailman ensimmäisen konttikuljetuksiin suunnitellun laivan. Vain kaksi satamaporukkaa pakkasi ja purki lastin ennenkuulumattomalla 30 tonnin tuntivauhdilla! Vuonna 1966 kontteja alettiin viedä jo Hollantiin ja Skotlantiin, seuraavana vuonna Vietnamiin ja 1968 Kauko-Itään. SAMA KONTTI LAIVAAN JA AUTOON Modernin merikonttikauden luojana ja konttikuljetuslogistiikan edelläkävijänä pidetään yhdysvaltalaista Malcom P. Alkuun sitä vastustettiin ja jopa pilkattiin, mutta jo ennen sen saapumista Houstoniin alkoi tulla uusia kuljetustilauksia. Vuoteen 1950 mennessä McLeanin kuljetusbisnes oli kasvanut 1750 rekkaan ja 37 kuljetusterminaaliin, tehden siitä alallaan Amerikan viidenneksi suurimman. Se oli standardisoitu, kestävä, pinottava, helposti lastattava sekä lukittava ratkaisu. Tätä ei kukaan ollut aiemmin tehnyt. 20. • Tarinan seuraavassa osassa kerrotaan suomalaisista innovaatioista ja liittymisestä osaksi merikonttiliikenteen historiaa. Tämä tarkoittaisi sitä, että hän käyttäisi laivoja kuljettaakseen tavarat kaupunkien välillä. Samalla hän poistaisi käytöstä suuren osan rekoista, jolloin sakkokertymäkin hellittäisi. 1930-luvun pohdinnat palasivat McLeanin mieleen ja hän alkoi kehittää standardikokoista peräkärrykonttia, joita voitaisiin lastata laivoihin sadoittain. Samalla hän otti lainan, jonka turvin hän osti Pan-Atlantic Steamship Company -laivayhtiön, jolla oli telakointioikeuksia useissa McLeanin kohteisiin kuuluvissa itäisissä satamakaupungeissa. 1961, jolloin luotiin ”International standards for container size” -määritelmä. Konttiliikennettä varten oli myös suunniteltava laiva; McLean osti muutamia toisen maailmansodan T2tankkereita muuttaakseen ne kantamaan 58 konttia sekä 15 000 tonnia maaöljyä. Yhtiön nimeksi muutettiin vuonna 1960 Sealand Industries. Se teki neitsytmatkansa lokakuussa 1957 New Jerseystä Miamiin. 26.4.1956 toinen tankkereista, Ideal X, lähti lasteineen New Jerseystä kohti Houstonia. McLean alkoi testailla eri variaatioita konteista, päätyen lopulta nykyisinkin merija varastokonttina tunnettuun alkukantaiseen malliin, joka tosin nykyisistä 20ja 40jalan merikonteista poiketen oli 35-jalkainen eli noin 11 metriä pitkä. Näihin aikoihin alkoi tavarankuljetuksille tulla voimaan painorajoituksia ja veroja, eivätkä sakot olleet lainkaan epätavallisia myöskään McLeanin kuljettajille. Tämä johtui osittain myös siitä, että kontit olivat lukittavia ja McLean pystyi tarjoamaan tavarankuljetuksia 25 prosenttia aiempaa edullisemmin. McLeanin valmistuttamat kontit olivat laivan lisäksi sopivia sellaisenaan myös rekka-auton lavalle
”Auton tekniikka kunnostettiin ja samalla myös ohjaamon ruostevauriot korjattiin. RETROREKALLA REKKANÄYTTELYYN Kun matka kesäiseen rekkanäyttelyyn tehdään retrorekalla, tulee matkasta retroretki. Vuoden 1984 tienoilla Nybergin äiti totesi, että liikennöinti rujoon kuntoon ajautuneella autolla on keskeytettävä kunnostuksen ajaksi. Ulkoinen ilme saatiin raikkaaksi, kun Börje Österberg maalasi auton K. Yksi niistä oli John Pajarisen Volvo F89 vuodelta 1972. Härmässä järjestettävä Power Truck Show on tapahtuma, joka vuodesta toiseen vetää myös vanhemman raudan ystäviä. Johnin mukaan Kaj oli tarkka isäntä, eikä hän antanut juuri maalattua autoa kenen tahansa ajettavaksi. Vuoden 2022 näyttelyn veteraanija nostalgia-autoluokkiin ilmoitettiin lähes sata ajoneuvoa, jotka olivat enimmäkseen vetkulaisten omistamia. Kiipeä kyytiin, nyt lähdetään käymään Volvo F89:llä rekkanäyttelyssä Härmässä. JUTTUSEURAA AAMUKAHVILLA Omalla korjaamolla tehty kunnostus vei odotettua enemmän aikaa ja kunnostustyö valmistui vasta 1990-luvun taitteessa. Porvoolainen Kaj Nyberg hankki tämän vara-autoksi vuonna 1982”, kertoo John autonsa historiasta. TEKSTI JA KUVAT ARI PERTTILÄ Vastaantulevan rekan tuulilasin takaa nousee tuttavallinen kädenheilautus, kun taivallamme aamuauringon paisteessa valtatiellä 12 kohti Etelä-Pohjanmaata. ”Uutena tällä on ajettu Ruotsissa ja 1970-luvun lopussa auto on ostettu Suomeen. Vara-autolle olikin tarvetta, ja tummasävyisellä autolla ajettiin parin vuoden ajan Euroopan liikennettä. POWER TRUCK SHOW HÄRMÄ. Nybergin tuttuihin väreihin”, jatkaa John ohittaessamme Autotalo Pekka Mäkisen viimeisen toimipisteen Tampereen Santalahdessa. Toisaalta taas harva halusikaan ajaa parin vuosikymmenen ikäisellä autolla
Tässäkin kohdin kehitys on mennyt parempaan suuntaan. ”Taisin pariinkin otteeseen ehdottaa Kaitsulle, että otetaan auto esille ja käydään ajamassa sillä rinki torin ympäri”, kertoo John. Tuulilasin viirit ovat samanlaisia, joita Johnilla oli autossaan 1980-luvulla. Nybergin kuljetusliikkeeseen ja hän sai hyvät opit sen kalustosta. Perheyrityksen varastotiloissa onkin mittava määrä hyllymetrejä, jotka pitävät sisällään vanhan 22. Ja kortin saatuani ajoin jonkin aikaa ulkomaille Nybergin autolla”, John kertoo ja kääntää autonsa kolmostieltä Jalasjärven Ilvesjoelle. Pakoputkesta pöllähtää kaikkien Volvo-kuljettajien tuntema kitkerä pölähdys. ”Auto jäi vara-auton statuksella tallin nurkkaan odottelemaan myöhempää käyttöä”, kertoo John pudottaessaan samalla 16-portaisesta laatikosta pykälän pienemmälle. ”Heitin ne jo pois, kun ajattelin, etten sellaisia koskaan tarvitse”, naurahtaa kuljettaja tervehtiessään vastaantulijaa. Trukkien parissa vuosikymmenten ajan työskennelleellä Johnilla oli aikanaan läheinen suhde K. Mahtoi autokannella olla katkua, kun Kustaanmiekan kohdalla käynnistettiin autokannen verran väljäksi ajettuja dieselkoneita. John antaa autonsa käydä hetkisen tyhjäkäyntiä, jotta turbokin saa jäähtyä. ÄIJÄKANSAN KARKKIKAUPPA Kauppilan Autohajottamo on pilkkonut autoja Ilvesjoella vuodesta 1953. Auto ei kuitenkaan ole virheetön, koska kunnostusta ei tehty museointimielessä. REKAN RATISTA TRUKKIMAAILMAAN Lopulta Kaj Nybergin joukkoineen restauroima Volvo sai viettää hiljaiseloa hallin takanurkassa hyvinkin neljännesvuosisadan. Rekkaparkissa on tilaa ja pysäköintiä seurataan tarkoin myös 2010-luvun FH-Volvon ohjaamosta. On aamukahvin aika Ylöjärven Shellillä. Muutaman huollon olen jopa tehnyt tähän autoon. Samalla pohditaan Johnin kanssa elämää 1980-luvun autolautoilla. Kahvin ja kinkkujuustosämpylän jälkeen lyödään Volvon turboahdettu TD120-kone tulille. ”Työskentelin Nybergin tallilla pesuja huoltopoikana ennen ajokortti-ikää. Naapuriautosta tullaan tarinalle – ja katsomaan millaisella ajokilla ulkomaanliikennettä ajettiin 1970-luvulla. ”Teknisesti auto oli iskussa eikä museotarkastajillakaan ollut moitittavaa. Kesällä 2016 Volvo pantiinkin käyntiin ja testiajon perusteella auto todettiin liikennekelpoiseksi, joten sille varattiin sekä katsastusettä museotarkastusaika. Käyttöä varten tämä entrattiin”, muistuttaa John lipsauttaessaan puolittajasta pienemmälle kolmostien vastamäessä
23. Käsijarrun kääntämisen jälkeen edessä on harrastajille tuttu tilanne: hetkessä auton ympärille kerääntyy kiinnostuneita. Mikä näistä nähdään tulevilla Vetku-keikoilla. Ja kun halvalla sai, niin pissapojan säiliöitä otettiin heti kaksi. kaluston harrastajien tarvitsemia osia. Takarivistä löytyvät meitä kiinnostavat ajokit alkaen 1970-luvun Jyry-Sisusta päätyen D-sarjan Fordiin ja kolmossarjan Scaniaan. Tämänkertaiset ostokset mahtuvat helposti kyytiin, onhan Volvossa 12-metrinen perävaunu ja siinä 20-jalkainen merikontti. Niinpä kahden hengen retkikuntamme poikkeaa tutustumaan Ilvesjoen tarjontaan, siis ihan pikaisesti ja ohimennen. KOHTEESSA OLLAAN Pikaisten kaupantekokahvien jälkeen maantie kutsuu meitä jälleen, joten Volvo käymään ja tien Kauppilan Autohajottamo Oy Jalasjärvellä toimii purkuosien parissa, mutta tekee myös autokauppaa. Reilu neljä vuosikymmentä ovat kasvattaneet moottorin tehoa ja ohjaamon kokoa, mutta Shellin baarissa käydään edelleen. Kauppilan varaosavarastoja kolutessa on todettava, ettei pikainen pysähdys tässä myymälässä onnistu tälläkään kertaa. Kauppilan takapihalta löytyy useampi ikänsä puolesta valmis museoauto. Ei Kauppilan reissua, ettei jotakin tarpeellista löytyisi. Ja taas kerran John saa kertoa autonsa tarinan. Nähtävää ja hipelöitävää riittää kuin ruotsalaisessa huonekalukaupassa, eikä täälläkään pääse kassalle kulkematta kaikkien käytävien kautta. Muutaman vuoden ikäisillä autoilla on ensimmäinen omistaja ajanut miljoona kilometriä ja nyt ne ovat etsimässä uutta kotia. Kauppila on merkittävä toimija myös käytettyjen autojen myyjänä, sillä pihassa on kymmenittäin veteraaniautoharrastajan silmin katsottuna uusia autoja
Elettiin vuotta 1969, kun Simon maanviljelijänaapuri osti tämän auton. ”Onhan tämä varsin ainutlaatuinen auto”, toteaa Pasi maalarimestarin ensimmäisestä työnäytteestä. Harrastajakavereiden avustuksella koneeseen vaihdettiin uusia sylinteriputkia ja tiivisteitä, ja nyt erilaiset nesteet pysyvät omissa kanavissaan. Jalasjärven korkeudella alkaa näkyä ensimmäisiä rekkabongareita, jotka odottavat etelän suunnasta saapuvaa rekkakolonnaa. Kaj Nybergin Volvo siirtyi Johnille vuonna 2020 ja hän on jatkanut auton pienimutoista kunnostamista. Ilta meni mukavasti ja rahat riittivät. Naapuri ei pitänyt auton tummasta väristä, vaan yllytti Simoa suihkuttamaan hyttiin jotain pirteämpää. ”Tällä autolla on pitkä historia Kaj Nybergin luotsaamassa kuljetusliikkeessä ja tätä historiaa haluan jatkossakin vaalia”, painottaa John tervehtiessään samalla Jalasjärvellä Heinosen pihassa seisovaa toista veteraani-Volvoa. ”Ja hän yllytti tekemään autoon myös raitoja”, muistelee Simo vuosikymmenten jälkeen. ”ONHAN TÄMÄ VARSIN AINUTLAATUINEN AUTO” 24. Suurin remontti tehtiin heti kaupanteon jälkeen, kun pääkone rakennettiin uudestaan. Autolle on tehty pienimuotoisia ehostuksia, mutta herrasmiessopimuksen mukaan auton väritys ja nimi ovessa säilyvät entisellään. Ruskeaa perusväriä maustettiin raidoilla ja flake-väreillä, jotka herättivät suomalaisissa automiehissä customointikipinän. Kuivasta kelistä johtuen pesujono voiMenovettä tankkiin, pikaiset kahvit ja takaisin pikitielle. Tämä auto palveli aluksi sokerijuurikkaan ajossa, mutta pian kuljetukset ulkoistettiin ja auto päätyi muutaman vuosikymmenen ajaksi Eero Setolan varastoon Nakkilaan. Kevään tultua Simo pääsi takaisin auton luo, joka heräsi vuosikymmenten unesta varsin helposti. Ne piilotetut rahat hän muisti kuitenkin vasta Kasselin kulmilla…”, kertoo John hiukan vahingoniloakin äänessää. Auto tykkää, kun sillä ajetaan, mutta kun Volvo seisoo pitkään, niin moottorissa voivat olla vedet ja öljyt sekaisin. Omilta kuljettajavuosiltaan Johnilla on kerrottava monia tarinoita: ”Eräskin kaveri piilotti Hampurin yöhön lähtiessään osan rahoista vetopyörien alle. Autoilijat eri puolilta Suomea alkoivat soitella maalausten perään ja loppu onkin historiaa. ”Eero kertoi kerran vähän ohimennen, että hänellä on suulinsa kulmassa minun maalaama auto”, kertoo Simo. Tämä vuoden 1964 Scania-Vabis LS76 on ensimmäinen Simon maalaama kuorma-auto. • MAALARIMESTARIN ALKUTAIPALEELTA päälle. Torstai alkaa kääntyä iltaa kohti, kun saavutamme tavoitteen – Härmän Power Parkin. Härmään sen toi auton läheisesti tunteva Pasi Koivisto, joka lupaa tehdä näin myös tulevaisuudessakin. Meillekin vilkutetaan ja muutama kamera rapsahtaa kohdallamme torstaisena iltapäivänä Etelä-Pohjanmaan lakeuksilla. Simo Riikonen on nimi, joka yhdistetään ajoneuvotaiteeseen
Hannu Kuusela Mäntsälästä on käyttänyt useamman vuoden vapaa-ajan vuoden 1973 Scania LS110:n entisöinnissä. Olavi Nenosen tallista löytyy myös uusia vanhoja autoja, kuten tämä vuoden 1940 Mercedes-Benz L3000 D, joka oli jo lipsahtamassa ulkomaille. Auton ensimmäisenä omistajana on ollut O.W Hacklin & Co Oy, joka on ajanut autolla nestemäisiä tuotteita. Eikä työ ole vieläkään loppunut, tässä hän esittelee viimeisintä veteraaniautoaan Ajolinja-lehden toimittajalle, Ari Jääskeläiselle. Olavi onnistui pysäyttämään tämän jo 1980-luvulla entisöidyn, mutta unohduksiin jääneen auton Pieksämäelle. ”Emme ole koskaan käyneet Suomessa, mutta reissu on todellakin ollut jokaisen kilometrin arvoinen”, vakuuttivat kaverukset Härmän nurmikentällä. Tämä veteraaniauton aihio myytiin tarjousten perusteella tapahtuman aikana ja lauantai-iltaan mennessä paras tarjous löytyi Pohjois-Suomen suunnalta. Kauppilan Autohajottamo oli tuonut myytävää myös Härmään. Vaihtolavalaitteiden ylle syntyi vielä aikakauden mukainen puulaitainen rahtilava. Toivottavasti näemme tämän auton vielä jollakin keikalla. 25. Vetkun pitkäaikaiselle hallitusaktiiville ja muutoinkin aktiivisena veteraanikuorma-autoharrastajana tunnetulle Carl-Johan Blomqvistille myönnettiin Elämäntyö-palkinto vuosikymmenten työstä kuljetusalalla. Vuonna 2016 omistajaksi merkittiin Hannu Kuusela, joka purki, kunnosti, maalasi ja kasasi auton uutta vastaavaan kuntoon. Matka Härmään kulki Tanskan, Norjan ja Ruotsin kautta ja reissua oli tässä vaiheessa tehty 3600 kilometrin verran. Kun kaverukset palasivat takaisin Sveitsiin, oli trippimittariin kertynyt reilut 7500 kilometriä. Fridu Eggenberg (vas.) ja Nicola Mazzuchelli lähtivät festivaalimatkalle Sveitsistä
PUHETTA JA POSITIIVISTA PÖHINÄÄ Aamu avautuu sateisen raikkaana. On hyvää aikaa tutustua aattopäivän näyttelytarjontaan, sillä Härmän Liikenteen messubussi majoitukseen ei lähde vielä pitkään aikaan. Mukavassa seurassa kaksi näyttelypäivää kuluu kuin siivillä. Mutta, kaikki mukava loppuu aikanaan ja lauantain palkintoseremonia käynnistyy kuin yllättäen. 26. VASTAVALMISTUNUT KANGASALALTA Pertti Mikkola Kangasalalta oli liikkeellä vastavalmistuneella Scania-Vabis LS76:lla. Volvon perävaunun lainakontista puretaan Vetkun messuteltta, joka lyödään pystyyn auton vierelle. Veteraaniautojen kenttä alkaa tyhjentyä, on aika pakata messuteltta konttiin. Muutoin lähtökohta oli varsin hyvä, sillä auto oli ajokuntoinen ja pisteosiltaan täydellinen”, jatkaa Pertti ajokkinsa esittelyä. Harjakaisten jälkeen alkaa teltalla vilkasta keskustelua, jota käydään näyttelyvieraiden kanssa niin suomeksi, ruotsiksi, englanniksi kuin saksaksikin. Soran ja puutavaran kuljetukset päättyivät vuonna 1997, jolloin auto jäi seisomaan. Hannu (kesk.) ja Katja Kuusela kertovat entisöintityön vaiheista satunnaiselle tapahtumavieraalle Power Truck Showssa. Kolmen vuoden entisöinti rupeaman aikana auto käytiin kauttaaltaan läpi ja suurimmaksi yksittäiseksi teetetyksi työksi on jäänyt istuimen verhoilu. Sellaista, mikä ajaa arjen huolet ainakin hetkeksi taka-alalle. Pertti osti auton vuonna 2018 ja kääri hihat aloittaessaan laajamittaisen entisöinnin. Autoja saapuu tasaisena virtana veteraaniautoille varatulle alueelle päälavan ja vetokisastadionin kylkeen. Veteraaniautojen äärellä on jälleen sitä kaikkien kaipaamaa positiivista pöhinää. • Tapahtumien parasta antia ovat kohtaamiset. ”Tämä on uitettu Ruotsista vuonna 1971 ja täällä ensimmäisenä käyttäjänä on ollut maanviljelijä Kurussa”, kertoo Pertti vuoden 1963 Scania-Vabiksesta. • daan ohittaa ja kello 16 äänimerkin aikaan Volvo pysäköidään näyttelykentälle. Muutoin työssä on käytetty enimmäkseen omaa osaamista. Kaj Nybergin kuljetusliikkeen värityksiä kantava Volvo F89 lähtee kohti etelää ja matkan puolivälissä yö pimenee niin, että on aika kytkeä virta Boschin lisäkaukovaloihin. Tapaamme tuttuja ja vaihdamme kuulumisia. ”Tämä oli seissyt taivasalla, joten hytti oli huono. Jäsenkaavakkeita täytetään, keikkavideoista tehdään kauppaa ja teltan suojassa sovitetaan myös Vetkun haalareita ja takkeja. Kauhavan Lentohotelli osoittautuu nostalgiseksi majapaikaksi, kun kannamme laukut Ilmasotakoulun entiseen aliupseeritupaan. Pitkän päivän jälkeen olo on kuin armeijassa ennen
Olikin hienoa nähdä, kuinka nopeasti Aatun toipuminen oli edennyt, vaikka leikkauksesta oli vasta kulunut kolmisen kuukautta. Hidasta toipumista nopeutti elokuinen matka Härmän rekkafestareille Vetkun osastolle. Järjestön kautta sain heidän yhteystietonsa ja soitin Oonalle. Hän kertoi, että he ovat koko perhe tulossa kahden päivän retkelle Härmään. Enkä epäile hetkeäkään, etteikö tämä tuleva rekkamies poikkeaisi tulevina vuosinakin Powerissa. Ketterästi poika kiipesi Helinin Juhan 141 Scanian puikkoihin. AATU – REKKAMIES PIENESTÄ PITÄEN Nelivuotias Aatu sai keväällä 2022 uuden sydämen. Toukokuun koittaessa kuin taivaan lahjana löytyi uusi sydän ja edessä oli kiidätys Helsinkiin lastensairaalaan, missä oli vuorossa yli 12 tuntia kestänyt leikkaus. Porukalla koottiin Aatulle vähän matkakassaa ja hän lupasikin tarjota perheelle jätskit ja iskälle bensarahat. Pienin askelin kaikki alkoi kuitenkin kulkemaan parhain päin. Aatun sisarukset, kahdeksanvuotias Nita ja kuusivuotias Eetu olivat myös innokkaita katsomaan, miltä nämä historiikkiajokit näyttävät kuskin paikalta. Nyt syksyllä on nuoren miehen 5-vuotissynttärit vietetty ja hän on elämänsä kunnossa. Lähtiessään Aatu sai valita Vetkun myynti teltalta mieleisenä paidan, lippiksen sekä muuta rekvisiittaa. Sovimme, että he poikkeaisivat myös Vetkun osastolla. Facebook-jutussa sydänsiirrosta toipuva Aatu kertoi hartaimmaksi toiveekseen päästä tänä kesänä Härmässä järjestettävään Power Truck Show -tapahtumaan, kun edellisenä kesänä kierteleminen alueella oli jäänyt olemattomiin heikon jaksamisen vuoksi. Oireita pystyttiin lähinnä lievittämään ja hoidon rajaus oli jo käsillä. TEKSTI TUURE HULMI KUVAT JUHA HELIN Alkukesällä näin Facebookissa We4you-yhdistyksen sivustolta jutun silloin 4-vuotiaasta Aatu-pojasta, jolla oli synnynnäinen sydäntä jäykistävä lihassairaus. Minulle heräsi ajatus, että ehkä me vetkulaiset voisimme jotenkin ilahduttaa Aatua ja hänen perhettään. • Nelivuotias Aatu poikkesi perheensä kanssa tutustumassa vetkulaisten kalustoon Power Truck Showssa Tuure Hulmin (vas.) opastuksella.. Aatu oli jo pitkään odottanut uutta sydäntä, mutta sellaista ei vaan löytynyt ja Aatun kunto heikkeni keväällä jyrkästi eikä mitään näyttänyt olevan tehtävissä. Aatun äiti Oona oli jo aikaisemmin jättäytynyt pois töistä ollakseen Aatun tukena pitkien, yli kahden kuukauden yhtäjaksoisten sairaalassaolojen ajan. Meille kaikille mukana olleille tuli hyvä mieli, kun osaltamme onnistuimme tuottamaan Aatulle mukavan tutustumiskäynnin vanhojen autojen pariin. Aatu heräsi leikkauksesta kuuden vuorokauden odotuksen jälkeen. Lieneekö lasten innostus kuorma-autoja kohtaan peritty Sami-isältä, joka toimii hinausauton kuljettajana. Saipa hän vielä mitalin käynnistään meillä. Myös isä Sami valvoi Aatun vierellä aina työvuorojen salliessa. Järjestäjät olivat luvanneet heille pääsyliput, paikallisilta toimijoilta järjestyi majoitus ja H-H kauppias lupasi eväät päiväksi. Edessä oli pitkä toipuminen ja seuraavat kolme viikkoa olivat kriittisintä aikaa. Tämä hyväntekeväisyysjärjestö auttaa keräystuotoista saamillaan varoilla vaikeasti sairaita lapsia ja heidän perheitään
1960-luvulla hänen isänsä vaikutti Helsingin seudulla ja toi maahan kuorma-autoja Euroopasta ja Ruotsista. Alkuaikoina kuljetettiin pääasiassa massatavaraa teollisuudelle ja maataloudelle. Hän on todellinen monialayrittäjä, eri alojen firmoja on jo toistakymmentä. Vuonna 1985 Kosken Autokeskus Oy aloitti liikennöinnin kahdella autolla. Liikeideana muista sen aikaisista toimijoista poiketen oli aina pyrkiä saamaan myös paluukuorma, jolloin tyhjänäajoa kertyi mahdollisimman vähän. Kauppojen yhteydessä tarvittiin aina myös kuljetusta ja kun sen saaminen sopuhintaan ja ajallaan oli välillä vaikeaa, kypsyi ajatus perustaa oma firma hoitamaan koneiden kuljetuksia. Ristolla oli uskallusta riskinottoon ja vallitsevasta tilanteesta johtuen kalustoa oli tarjolla edullisesti. Risto itse aloitti uransa konekaupassa. KULJETTAMISESTA NOSTOIHIN JA HINAUKSIIN Autokeskus ajoi aikoinaan paljon hirsirakenteita ja autoissa piti olla nosturi kuorVETKU ESITTELEE KANNATUSJÄSENIÄÄN KA-Renkaan toimipisteen maskottina Koskella toimii GAZ-kuorma-auto – rengaskuormassa tietenkin.. TEKSTI JUHA HELIN KUVAT RISTO LEHTO Vuonna 1957 syntynyt Risto Lehto sai jo lapsena kipinän kuorma-autoihin ja erilaisiin koneisiin. VETKU-lehti kävi haastattelemassa hallituksen puheenjohtajaa Risto Lehtoa. KA-RENGAS JA KOSKEN AUTOKESKUS OY Kannatusjäsenemme Koskelta, Kosken Autokeskus on laajentanut toimintaansa koneiden kuljetuksesta renkaiden pinnoitukseen ja myyntiin sekä päällirakenteiden valmistukseen. 1990-luvulla päätettiin kuitenkin erikoistua konekuljetuksiin ja koneisiin ja 1990-luvun laman aikaan yhtiö kasvoi voimakkaasti
Nostopalveluista on kehittynyt tärkeä tukijalka Kosken Autokeskukselle ja kalustoon kuuluu tänään laajalti erikokoisia nosturiautoja. Kuljetusliikkeessä tarvitaan myös renkaita ja tästä tarpeesta on syntynyt KA-Rengas, jolla on toimipisteet Vantaalla, Turussa, Salossa ja Koskella. Koneenkuljetusja nosturiautoja on tänä päivänä kaikkiaan satakunta, joista omia on noin 65 loppujen olleessa alihankkijoiden kalustoa. Yritys maahantuo ja myy uusia renkaita sekä pinnoittaa renkaita raskaaseen kalustoon. 29. Päällirakenteet on rakennettu mataliksi ja monesti yhdistelmät on varustettu ajosilloilla tai kappaletavaranosturilla. Lavetteja ja puoliperävaunuja syntyy vuosittain nelisenkymmentä kappaletta. AUTOMIEHEN AUTOHARRASTUS Automiehellä on usein myös autoiluun liittyviä harrastuksia ja Ristolla onkin aina ollut jenkkiautoja, joita on nytkin kymmenkunta kappaletta. Yrityksen korjaamotoiminta sijaitsee sekin samalla tontilla Koskella. Yhtiön toinen tukijalka oli muodostunut. Lisäksi tallista löytyy pari uudempaa nokkamallin Freightliner-rekkaveturia. PÄÄLLIRAKENTEITA JA RENKAITA Autokeskuksen omista tarpeista on syntynyt myös pääilirakenteita valmistava yritys. Hinauspalvelut ovat arvokkaita, minkä vuoksi on lähestulkoon pakko pitää hinausvakuutusta. Muun muassa vuoden 1932 Fordista on tehty hot rod. Yhtiön liikevaihto on noin 13 miljoonaa euroa ja työntekijöitä noin 65. Vuoden 2022 alussa tehdyllä yrityskaupalla pääosa kuljetustoiminnasta siirtyi pitkäaikaiselle työtekijälle, jolla on nyt vetovastuu kumipyöräliikenteestä. Osa autoista on entisöityjä, osa alkuperäisiä ja osa hieman rakennettuja. Tämän myötä alkoi tulla myös nosturikeikkoja ja vähitellen taloon hankittiin isompia nosturiautoja pelkästään nosturitoimintaan. Koskella sijaitseva pinnoittamo onkin lajissaan yksi Suomen suurimmista. Kosken Autokeskuksen kalusto on räätälöity koneiden ja ajoneuvojen kuljettamiseen. Osittain tämän vuoksi Autokeskus on hankkinut omaa hinauskalustoa, jolla palvellaan myös muita asiakkaita. Samassa pihassa sijaitsee myös Nesteen polttoaineen jakelupiste. Lisäksi tontilta löytyy rekkojen pesupalvelu ja vahinkoautojen varastointipalvelu. Autoja on nyt kaksi, joista toisella autetaan kevyttä kalustoa ja toisella raskasta kalustoa. KRT Trailers -nimen alla valmistetaan perävaunuja, lavoja sekä nosturiasennuksia pääasiassa Autokeskukselle, mutta myös ulkoisille asiakkaille. mien purkua varten. • Koskella kymppitien varrella sijaitsevassa toimipisteessä tarjotaan rengaspalvelua sekä ravintolapalveluita. Omista autoista on poistettu hinausvakuutukset ja hinaukset ajetaan omalla kalustolla. KA-Rengas on kahdenkymmenen vuoden aikana kasvanut alallaan merkittäväksi toimijaksi, jonka vuotuinen liikevaihto kohoaan noin 13 miljoonaan euroon. Tämä nokaton auto on ollut alkujaan kaasuauto. Raskaammalta puolelta löytyy Volvo Viking vuodelta 1964 ja firman maskottina pihassa sijaitsevan tornin nokassa seisova Freightliner COE vuodelta 1969. Koska oma aika ei tahdo riittää ruuvaamiseen, on korjaukset teetetty ja tehty osin omalla korjaamolla välitöinä. Kiinteiden toimipisteiden lisäksi asiakkaita palvellaan myös kahdella kattavasti varustetulla asennusautolla, joiden toimialue kattaa lähinnä eteläisen Suomen
Tarkastellaanpa arkiston tietoja! TEKSTI OLLI J OJANEN KUVAT OLLI J OJASEN JA VETKUN ARKISTOT Ensimmäisenä kuorma-autona Hämeen läänin automobiilirekisteriin merkittiin 20.7.1922 tunnuksen H-6 saanut Tampereen Rakennuskonttori Oy:n Mannesmann-Mulag, jonka valmistenumero oli 3944. Auto oli 20 hevosvoiman tehoinen, painoi 1700 kiloa ja oli umpikaksoiskumeilla varustettu. Hämeenlinnalaisen Oy Arvi A. Heti seuraavana päivänä rekisteröitiin H-7, joka olikin erikoisempi tapaus. Vuoden loppuun mennessä rekisteriin merkittiin 166 henkilöautoa sekä 63 kuormatai pakettiautoa sekä tavaraja henkilökuljetukseen tarkoitettua seka-autoa. Harvinainen se on missä vain muuallakin.. Auton kantavuus oli 1500 kiloa. KUORMURIEN KIRJOA SADAN VUODEN TAKAA Automobiilien rekisteröiminen astui voimaan Suomessa 1922. Siinä oli valmistajan ilmoituksen mukaan38/42 hevosvoimainen neli-silinterinen räjähdysmoottori. Kariston omistaman auton merkiksi kirjattiin S ja valmistusnumeroksi 380. Autossa oli täyskumirenkaat. Hämeen läänin alueella autojen katsastus ja rekisteröinti pääsi käyntiin kesällä. Auton paino oli 4565 kiloa ja auton kantavuudeksi merkittiin 3000 kiloa. Varhaisimmat pakettiautot olivat H-10 -numerolla Tampereen Postikonttorin ilmakumein varustettu Opel-avopakettiauSeuran Republic 20 on ainoa ajokuntoinen raskas kuorma-auto 1920-luvun alkuvuosien Suomesta
• Scania Vabis 1922. Benz tai Benz Gaggenau -kuormureita rekisteröitiin tamperelaisille Oy Lokomolle, Tampereen Puuvillateollisuus yhtiölle ja Ab Enqvist Oy:lle. Näistä erikoisin ja omituisin tapaus oli Jämsänkosken paperitehtaan Podeus, jolle annettiin tunnus H-200. Vastaavasti raskaitten Mannesmann-Mulagien rekisteröinti romahti täysin, sillä vuonna 1923 niitä rekisteröitiin vain yksi kappale. Koska matkalla käytettiin maantietä, niin tehdas rekisteröi traktorin kuorma-autoksi. Mannesmann-Mulag oli myös tamperelaisilla Finlayson & Co -yhtiöllä, Osuusliike Voimalla, Tampellalla kaksikin, kuten myös J. 31. Autossa oli täyskumipyörät ja sen kantavuus oli 2500 kiloa. AMERIKKALAISIA KULJETUSVÄLINEITÄ Ensimmäisenä amerikkalaisena kuoma-autona rekisteriin merkittiin kesällä 1922 Pälkäneen Auto Oy:n 1500-kiloinen ja 20/28 hevosvoiman tehoinen Ford, joka oli kuorma-auto myös henkilökuljetukseen. Rainier painoi kaksi tonnia ja siinä oli tilaa 24 henkilölle, mutta kantavuutta oli vain 1500 kiloa. Hämeessä ensimmäinen Republic rekisteröitiin Lammin Osuuskaupalle. Hämeessä rekisteröitiin vuoden 1922 kuluessa myös kaksi ruotsalaisvalmistetta. Moottorin teho oli 45 hevosvoimaa. Sen omisti T:mi J. Auton kantavuudeksi merkittiin 450 kiloa. Frenckell & Son -yhtiön kaksi Mannesmann-Mulagia merkittiin 4300 kilon painoisina ja kantavuudeltaan viisitonnisina. Postin kuorma-auto numero 2, Benz Guggenau 1921. Tiukkojen säädösten vaikutukset näkyivät pian kuorma-autokannan muutoksina. Urjalassa arkkitehti Neovius omisti kaksitonnisen ja kaksi tonnia kantavan 30 hevosvoimaisen Benzin. MUUTOS TULI NOPEASTI Kaiken kaikkiaan vuoden 1922 aikana Hämeen läänissä rekisteröitiin 24 erimerkkistä kuorma-, pakettitai seka-autoa. to teholtaan 28 hevosvoimaa ja kantavuudeltaan 750 kiloa sekä H-11 -numerolla kaksi-silinterinen 14-hevosvoimainen Dürkopp-umpipakettiauto. Tervakosken Paperitehtaalle tuli Scania Vabis numero 1764. Erilaisia painoja nopeusrajoituksia säädettiinkin jo vuoden 1922 kuluessa. Podeuksen painoksi oli merkitty 6500 kiloa, ja sille määriteltiin veroksi varsin tuima 940 markkaa. Tirkkonen Tampereelta. Kuormurit olivat kovapyöräisiä ja kantavuudeltaan vähintään kohtalaisia. Saman saksalaisauton hankkivat myös maanviljelijä A. RASKAITA SAKSALAISIA Raskastekoiset saksalaiset merkit olivat hallitsevia Suomen varhaisessa kuormurikalustossa, ja 20-luvun alussa niitä tänne uusina tai käytettyinä eniten tuotiinkin. Täyskumirenkailla varustettu, 37-hevosvoimainen ja omamassaltaan 1800 kilon auto oli kantavuudeltaan 2,5-tonninen. Tamperelaisella Attila Oy:llä oli myös Podeus, mutta se oli 35-hevosvoimainen kantavuudeltaan kolmen tonnin täyskumirenkainen kuormuri. Samoihin aikoihin rekisteröitiin padasjokelaisen liikemies U. Vehoniemeen rekisteröitiin myöhemmin samanlainen Peugeot. Amerikkalaisia Republic-kuorma-autoja koottiin Helsingissä SOK:n tehtaalla kauppojen kuljetustarpeisiin. Melkein 2,5 tonnia painavan auton kantavuus oli kaksi tonnia ja moottorissa oli tehoa 30 hevosvoimaa. Lahdessa Meteor Oy:llä ja Nokialla Suomen Gummitehdas Oy:llä kummallakin oli Mannesmann-Mulag. Renkaiden laadun kohdalle merkittiin kysymysmerkki, vaikka kokonumerot viittasivat täyskumirenkaisiin. Seuraava numero H-33 tuli myös seka-autolle. Niiden moottoritehoksi merkittiin 40/50 hevosvoimaa. Raskaiden ja kovapyöräisten autojen aiheuttamat vauriot teille, silloille ja jopa rakennuksille olivat nostattaneet vaatimuksia rajoituksista maanteillä liikkuville autoille. Rainierin moottori oli 16/47 hevosvoimainen. Tämä Podeus olikin telaketjutraktori, joka hinasi tehtaan tuotevaunuja Vilppulan rautatieasemalle. Ilmakumirenkaisille autoille sallittiin kokonaispainoa tonni enemmän kuin kovapyöräisille. Tuulokseen rekisteröitiin Tidaholm Bruksin valmistama kuorma-auto, joka painoi kaksi tonnia ja kantavuutta oli tonni enemmän. Kevyet ja vain tonnin tai kahden kuorman kantavat autot, jotka enimmäkseen olivat Fordeja, alkoivat yleistyä. Frenckellillä oli myös saman painoinen ja tehoinen Benz, mutta kantavuudeltaan vain nelitonninen. Jaakkolan Rainier-merkkinen ”henkilöja kuorma-auto”. Rekisteriasiakirjaan merkittiin moniin kohtiin kysymysmerkkejä, esimerkiksi pyörien laatuun ja kantavuuteen. Salminen Oy:llä. N. Siinä oli edessä ilmarenkaat, takana täyskumirenkaat. Kun näitä kevyitä Fordeja oli vuonna 1922 Hämeessä rekisteröity viisi, niin seuraavana vuonna niitä rekisteröitiin kymmenkertainen määrä. Silti valtaosalla maanteistä suurin kokonaispaino oli neljä tonnia. Saksalaismerkkejä olivat myös Audi, Dixi, Horch, M.A.N, NAG, Podeus, Presto ja Vomag. C. Pälkäneen Auto Oy:n Peugeot painoi kolme tonnia ja kantavuuskin oli kolme tonnia. Postimuseo. Autossa oli ilmakumirenkaat. Sen moottori oli 40 hevosvoiman tehoinen. Liinaharja Tammelaan sekä Someron Saha Oy. “Kuorma-auto myös henkilökuljetukseen” -merkinnällä mainituista autoista ensimmäisenä rekisteröitiin H-32 -numerolla Sahalahden Auto Oy:n neljä tonnia painava Vomag. Tamperelaisen J. Ei olekaan ihme, että kuorma-autoilua arvosteltiin ja sen pelättiin loppuvan Suomessa kohta alkuunsa
Erovuoroisten tilalle varsinaisina jäseninä hallitukseen valittiin Olavi Nenonen Pieksämäeltä, Matti Polvela Tampereelta, Matti Kallio Sievistä ja Untamo Säteri Turusta. Jyväskylän Kuljetus 2023 -messutapahtumassa pyritään myös olemaan esillä. Vuodenvaihteessa ruoriin astuu uusi puheenjohtaja kera uudistetun hallituksen. Varajäseniksi valittiin Antti Kekäläinen Juankoskelta, Johanna Vihlman Pälkäneeltä, Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasalalta ja Mikko Varonen Jämsänkoskelta. Uudeksi puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Esko Pohjola. Tällä hetkellä puuttuu 250 jäsenen osoite. Vetkussakin yhden keikkakutsun painatusja postituskulut ovat jo yli 2000 euroa. Loskaa lähdetään hakemaan 7. Toiveena on, että mahdollisimman moni lisäisi jäsentietoihin sähköpostiosoitteensa. Peräänkuulutan jo tässä vaiheessa juttujen tekijöitä ja aiheita. VETKU-LEHTI Vetku-lehteä tehdään ensi vuonna kaksi numeroa kuten tänäkin vuonna. Carl-Johan ja myös Mauno Kumpulainen olivat ilmoittaneet hyvissä ajoin, että ovat olleet jo pitkään hallituksessa, eivätkä ole enää käytettävissä. Kevätpäiväntasaus ajetaan 25. Heinäkuun viimeisenä lauantaina järjestetään veteraaniautonäyttely nostalgisella taukopaikalla Ojakkalan Hiekkahentusessa. Tee näin: Lähetä käyttämästäsi sähköpostista viesti osoitteeseen jasenasiat@vetku.fi, ja kirjoita viestiin tunnisteeksi nimesi ja puhelinnumerosi. Uusia ehdokkaita tulikin sen verran monta, että mentiin äänestykseen. Tiedottamista s ähköpostitse on jo harjoiteltu Puheenjohtajan lähettämillä ajankohtaiskatsauksilla. toukokuuta, nyt uudessa paikassa Lahdessa. Yhtenä mainiona esimerkkinä on heinäkuussa järjestetty veteraanikuorma-autonäyttely Ojakkalan Hiekkahentusessa, joka löysi heti paikkansa kävijöiden joukossa. Pyrimme olemaan runsaslukuisesti paikalla muissakin alan tapahtumissa kuten Classic Motorshow ja Power Truck Show -tapahtumissa. KEIKKAKUTSUT SÄHKÖPOSTILLA Tiedottamisen kulut ovat jatkuvasti nousseet viime vuosina. Seuran hallitus kannustaa jäsenistöä järjestämään omaehtoisesti paikallisia, mahdollisesti pieniäkin ajotapahtumia ja näyttelyitä. lokakuuta Kouvolan ympäristöstä. KEIKOILLE JA NÄYTTELYIHIN Vuoden 2023 toimintasuunnitelman mukaan kaikkein näkyvintä toimintaa ovat kolme keikkaa, jotka tulevana vuonna ajoittuvat perinteisiin ajankohtiin. Asiaa esiteltiin vuosikokouksessa ja valtaosa paikallaolijoista oli sitä mieltä, että olisi aika lisätä sähköistä tiedonvälitystä. Näin tiedottaminen helpottuisi ja seuran rahojakin säätyisi johonkin muuhun. Ne, jotka eivät sähköpostia käytäkään, saavat keikkakutsunsa tuttuun tapaan paperisena. kesäkuuta Kiteeltä ja maalina on Savonlinna. Kokouksessa oli määrä valita uusi puheenjohtaja, sillä allekirjoittanut on toiminut puheenjohtajana kuusi vuotta ja oli aika luopua vastuullisesta toimesta. Hyvin osallistujia ja yleisöä vetänyt Retro Truck -tapahtuma tekee paluun kalentereihin 6. Magneettimäen museotien avauksesta ja muistomerkin pystyttämisestä tulee ensi vuonna kuluneeksi 30 vuotta. maaliskuuta Forssasta Someron ja Koski TL kautta Turkuun. • VETKUN TIEDOTTEET SÄHKÖPOSTILLA Jos et saanut marraskuussa sähköpostiisi Puheenjohtajan postia, jäsenrekisteristä puuttuu sähköpostiosoitteesi, tai se on vanhentunut. Mitä luultavimmin Kevätpäiväntasauksen kutsu tulee olemaan viimeinen, joka lähetetään kaikille paperisena. HALLITUKSEN TALLISTA Seuran hallitus on jatkanut väsymätöntä työtä pitääkseen Veteraanikuorma-autoseuran pyörät pyörimässä. 32. Osanottajia oli paikalla enemmän kuin aikoihin, mahtoiko osasyynä olla osanottajille jaetut VETKU-ämpärit. Ensimmäinen numero ilmestyy kesäkeikan alla ja toinen jouluksi. Kesäkeikalle lähdetään 16. Pitemmän aikaa jäsenkunnasta on tullut toiveita, että kutsut ja tiedotteet saisi sähköpostiin. Nämä kuukausipostit on lähetetty niille jäsenille, joiden sähköpostiosoite on seuran jäsenrekisterissä. Erovuoroisia hallituksen jäseniä olivat Carl-Johan Blomqvist, Olavi Nenonen ja Antti Kekäläinen. elokuuta. TEKSTI JUHA HELIN KUVA ARI PERTTILÄ Loska-ajon 2022 yhteydessä pidettiin myös seuran vuosikokous, missä päätettiin seuraavan vuoden toiminnasta ja talousraamista, sekä valittiin puheenjohtaja ja hallitus hoitamaan seuran asioita. Tapausta juhlistetaan ajamalla vanhoilla autoilla paikan päälle 5. Jokainen pienikin paikallinen ajotapahtuma tai piirongista löytynyt kuvanippu taustatietoineen on aihe pienelle – tai isollekin jutulle tässä mainiossa kerholehdessä, joka tullaan jatkossakin julkaisemaan paperisena
Maalissa palkinnot jaetaa”. KOPPIMATKAILU KUNNIAAN Suur-Saimaan ympäriajo on järjestetty jo 28 kertaa. Tämä olkoon pieni vastine eteläkarjalaisten mottoon: ”Aina hauskaa olla pittää!” Alkuräjähdys tapahtui allekirjoittaneen osalta vuonna 2011, jolloin ajo käynnistyi Mikkelistä. Saavutuksena oli ajoneuvo-asukilpailun kolmas palkinto. Olimme Olavi Kokkosen kanssa alkukesän aikana varustelleet automme TVH-kuosin mukaisiksi: Olavin MB 1413 tierumpuyksikkönä ja allekirjoittaneen Bedford J6 miehistön huoltoautona. Kahden päivän reitille kertyy matkaa noin 300 kilometriä. TEKSTI JA KUVAT PAULI WIKLUND Saimaata on kierretty vuorovuosina myötäpäivään ja vastapäivään. Suunnan muutos – kumma kyllä – antaa aivan uutta näkökulmaa maisemien tarkkailuun ja tuo haastetta suunnistamiseen. Rouvat olivat myös pukeutuneet ajan hengen mukaisesti, joten osallistuimme ensikertalaisina, kahden hyötyajoneuvon ryhmänä ajoneuvoja asukilpailuun. Matkan varrella on rastipisteitä, joilla tarvitaan tietoa, taitoa ja tuuriakin. SUUR-SAIMAATA KIERTÄMÄSSÄ Johanna ja Ilkka Ala-Maakala ovat kiertäneet Saimaata useammankin kerran. Varsinkin kun lähtöpaikka vaihtuu vuosittain Mikkelin ja Lappeenrannan kesken. Vuonna 2022 he ylsivät voittoon sekä yleiskilpailussa että hyötyajoneuvoluokassa.. Ajo on kaksipäiväinen, kesä-heinäkuun vaihteeseen sijoittuva mobilistien retkeilyajo. Lähtöpaikkana oli Autokilta Oy:n piha, mistä suunnattiin Puumalaan ja edelleen Imatran, Lappeenrannan kautta maaliin Ristiinaan. Reitti on suunnilleen sama vuodesta toiseen, toki olosuhteet ovat jonkun kerran aiheuttaneet pieniä muutoksia. Tampereen murteella voisi sanoa: ”Ei sevväliä o, kekä matkalla johtaa
Samaan aikaan alkoi Junnikkalan mökillä tapahtua. 34. Mahdollisia vaurioita tutkittiinkin porukalla. Ilkan kuvauksen mukaan, tuntui kuin moottori olisi pudonnut auton alle pyörimään ja tuntui ihmeeltä, ettei ratti tullut putkineen päivineen syliin. VOI PYHÄ JYSÄYS Juhanin puhelin soi, ja Ilkka valitteli viivästymisestä. Lopulta päästiin savusaunaan ja olihan nyt puheenaihetta sekä löylyissä että paljussa. Koppimatkailijat vetäytyivät yöpuulle Anttolan Hovin puistoparkkiin. Maaliskuun lopussa tuli odotettu vahvistus hyväksytystä ilmoittautumisesta. Tästä johtuen osanottoa on jouduttu rajoittamaan. Koppiryhmästä poissaolevia olivat vielä Johanna ja Ilkka Ala-Maakala Mouhijärveltä. Tiedon välityksen helpottamiseksi koppimatkailijat perustivat SSYA2022 -ryhmän WhatsAppiin. Tiesimme kyllä, että he pääsevät matkaan vasta työpäivän päätteeksi ja saapuminen vierähtäisi iltaan. Traderin lavalta ryhdyttiin ottamaan varapyörää alas vaihdettavaksi Ilkan autoon, jahka hän mökille ilmestyy. MAALISSA PALKINNOT JAETAA” Vuoden 2022 Saimaan kierros jäi lähtemättömästi Ilkka Ala-Maakalan mieleen, sillä auton eturengas räjähti matkalla Lappeenrantaan. Perille pyörävaivainen pääsi ja sai välittömästi uuden vaihturin. Matka jatkui Lappeenrantaan, missä tapasimme Saikon perheen ja he lähtivät mukaamme Pirjo ja Juhani Junnikkalan mökille Miehikkälään, sinne valtakunnan rajan tuntumaan. Pitkin syksyä odotettu netti-ilmoittautuminen avautui vuoden alussa. Valinnan ratkaisi kesäkeikan eduksi tuolloinen sihteerin tehtäväni hallituksessa. Tapahtuma on hyvin suosittu ja ilmoittautuneiden autokuntien määrä on enimmillään ollut yli kolme sataa. Paljussakin käytiin ja uimassa läheisessä lammessa. Heinäkuisena perjantaiaamuna suoritimme normaalit lähtötoimet ja ajoimme Iittalan Shellille, jossa tapasimme Punkalaitumelta tulevan Lintusen pariskunnan sekä heidän Scania 93M-koppiautonsa loistokkaalla sisustuksella. Olikin vaikea valinta, kumpaanko lähtisi. Savusaunan löylyt olivat lempeän leppeät. Syynä oli Scania-Vabis L36:n eturenkaan räjähtäminen. Ilkka kertoi varapyörän olevan vähän saman kuntoinen, mutta hän yrittää kuitenkin selviytyä sillä perille asti. ”EI SEVVÄLIÄ O, KEKÄ MATKALLA JOHTAA. Olimme perillä alkuillasta. Eivät liian kuumat, joten hiki irtosi hersyvien naurujen kera. Melkoinen kokemus, kuvaili Ilkka ja romutti kotiin palattuaan ison pinon mielestään huonoja kummeja, ettei kokemus toistuisi. Täydestä sarjasta puuttuu kolme vuotta: kaksi vei korona ja kolmannen samanaikaisuus Vetkun kesäkeikan kanssa. Aikanaan Irwin lauloi: ”...vaan yksi on joukosta poissa…”. SAIMAAN KIERTO VUONNA 2022 Meikäläisille vuoden 2022 ajo oli yhdeksäs TVH-koppikerta Saimaan kierrossa
Kuvien oton jälkeen matka jatkui Imatralle, Ruokolahteen ja Puumalaan, missä pidettiin ruokailutauko. • Pauli Wiklund ja Marja Saarinen ovat osallistuneet Suur-Saimaan ympäriajoon jo yhdeksän kertaa. Toivoteltiin hyvät huomenet ja otettiin suunta lähtöpaikalle Mikkeliin Autokilta Oy:n toimipisteeseen. Seuraavaksi suuntasimme Ollinmäen Viinitilalle, joka oli vapaaehtoinen rastipiste. ENSIMMÄINEN PÄIVÄ Lauantaiaamun valjettua ajoimme lähtöpaikalle Autokilta Oy:n toimipisteeseen Lappeenrantaan. Eksymisistään huolimatta Ala-Maakalan autokunta voitti sekä hyötyajoneuvoluokan että yleiskilpailun. Sieltä sai kuitenkin yhden varman suorituspisteen. Kommellukset ja pikku haasteet ovat tämänkin ajon suola vuodesta toiseen. Lähtöviivalla ruutulippu heilahti 45 sekunnin välein ja kuuluttaja ehti selostaa lähtijän perustiedot. Tällä kertaa taukoa pidettiin Petterin lavan alla sateelta suojassa. Osanottajalistaan oli merkitty 207 ajoneuvoa. Kärkipari lähti juhlasaliin tanssimaan, me jäimme autojen luo pihamännikköön puutarhatuoleille nauttimaan viiniä ja esittelemään ohikulkeville tätä mainiota koppimatkailua. Vetkulainen Topi Nenonen nimettiin juhlassa Ajoneuvokseksi täydestä kymmenestä ajokerrasta. PARHAAT PALKITTIIN Kaikille maaliin päässeille ojennettiin mitali suorituksesta. Lähtö tapahtui samaan tapaan kuin lauantaina. Viimeinen etappi johti Lappeenrannan Linnoituksen piha-alueelle. Jotkut menevät jopa hotelliin. Asukilpailun parhaat esiteltiin ja voittajat palkittiin. Olivat eksyneet – kuusi kertaa viikonlopun aikana. Joutsenon kuvausrastilla käynnistä sai kilpailukorttiin yhden pisteen. Paikallisen lehden toimittaja bongasi meidät jossakin vaiheessa iltaa, ja juttuhan siitä kuvineen syntyi – taas kerran. Taipalsaaren kunnan tarjoamat kahvit juotiin pitäjän kirkolla. Ruokailumme hoitui pikaruokailuna kopin eväillä, sillä halusimme kiiruhtaa Anttolan satamaan ostamaan mansikoita. Kahvin jälkeen yritettiin tunnistaa vanhoja auton osia K-Marketin parkkipaikalla. Voi jukra! Ilkkahan sanoi jo lähdössä, että kun on jo kerran voittanut, niin tänä vuonna riittää vaatimaton sijoitus. Hyötyajoneuvojen sarjassa oli osanottajia tusinan verran. Mansikkatiskit loistivat poissaolollaan ja perinteiset mansikat jäivät syömättä. Pirkanmaalta ajettuna Saimaan Ympäriajo oli runsaat 800 kilometriä ja jokainen kilometri oli sen arvoinen. Ala-Maakalan autokuntaa odotettiin pidemmän tovin ja lopulta hekin saapuivat. Iltajuhlat Anttolanhovissa sujuivat perinteiseen tapaan. Vaan kuinkas kävikään. Heistä koppimatkailijoita oli vajaa puolet. Erityinen pakko oli silloin, kun TVH-Petterin keulakuva oli päässyt Ympäriajon vuosikertaviinin etikettiin. 35. TOINEN PÄIVÄ Sunnuntaiaamu koitti ja vaimea kolina naapurin maitokopista paljasti, että aamiaista sielläkin nautittiin. Tämä lähtötapa on hyvä, sillä se jakaa liikennettä, joskin jonoja syntyy silti matkan edetessä. Ilkka ja Johanna Ala-Maakala olivat reissussa maitokorilla varustetulla Scania-Vabis L36:lla. Sitten pyörähdettiin Ristiinan satamaan käden tasapainotehtävään ja edelleen Suomenniemen kautta Savitaipaleelle. Sunnuntain ensimmäinen tehtävärasti oli Mikkelin torilla. Mukana oli nyt myös moottoripyöriä ja Etelä-Karjalan Vanhat Ajoneuvot ry:n puheenjohtaja Pasi Sotarauta kertoi odottavansa, että pian ensimmäinen traktori ilmoittautuu mukaan. Monia viinituotteita oli kaupan ja pakkohan pullo tai pari oli mukaan ostaa. Tässä vaiheessa Johanna ja Ilkka Ala-Maakala johtivat hyötyajoneuvojen sarjaa ja samalla myös yleiskilpailua. Lisäksi annettiin väliaikatietoa kilpailun tuloksista. Jotkut telttailevat, toiset käyttävät yöpymiseen pakettiauton mukavuuksia
Radiotiedustelukalustoa hyödynnettiin sotatoimialueilla aktiivisesti. Kuvassa autoa ollaan siirtämässä karjalaisen maatalon pihapiirissä naamiointia varten lähemmäs taloa. Autot palvelivat puolustusvoimien moottoroidulla radiotiedusteluosastolla sodan loppuvaiheisiin saakka. Puolustusvoimille hankittiin kevättalvella 1940 radiotiedusteluautoja Ruotsista. Näiden autojen reserviläisvuodet ovat jääneet pimentoon, mutta olisikohan jäsenistöllämme tietoja autojen vaiheista. Puolustusvoimien käytössä 1940-luvulla olleista radioautoista kaivataan nyt tietoa. 36. Killan jäsen Orvo Jääskeläinen on toiveikas, että jostakin löytyisi vielä tietoa autoista tai jopa entisöintikelpoinen aihio. Elektronisen Sodankäynnin kilta (www. • Radiotiedusteluautojen alustat olivat Volvon valmistamia, korivalmistaja on jäänyt tuntemattomaksi. Jääskeläinen ottaa mieluusti vastaan pienenkin tiedonjyväsen ja hänet tavoittaa puhelimitse numerolla 041 319 0377 tai sähköpostitse osoitteella orvo.jaaskelainen@orvothink.fi. Myöhemmin syksyllä 1944 autot ajettiin Ruotsin puolelle Haaparantaan, mistä ne palautettiin pian takaisin Suomeen. TIEDÄTKÖ RADIOAUTOISTA. Löytyisikö kuvan radiotiedusteluautojen myöhemmistä vaiheista tietoa. elsokilta.net), joka toimii muun muassa sodanaikaisen radiotiedustelun perinnekiltana, on kiinnostunut näiden radioautojen myöhemmistä vaiheista. Sodan jälkeen autot luovutettiin siviilikäyttöön ja käytössä olevien tietojen perusteella niitä olisi luovutettu ainakin Närpiöön, Kaskisiin ja Helsingin poliisilaitokselle. Puolustusvoimien radiotiedustelukalustosta tyhjentämät autot sisustettiin kulloisiinkin tarkoituksiin sopiviksi, kuten poliisilla ”Mustiksi Maijoiksi”. Erään autoupseerin muistiinpanojen mukaan autot ajettiin kesällä 1944 Sääminkiin ja edelleen Hammaslahteen. Syksyllä autojen radiovarustelu purettiin ja autoilla ajettiin henkilöstökuljetuksia Närpiön ja Kaskisten seudulla. Volvon alustalle rakennetut autot varusteltiin radiotiedustelun tarpeisiin ennen lähettämistä sotatoimialueille
A. Veteraanikuorma-autoseura ry kiittää yhteistyöstä ja toivottaa kannatusjäsenyrityksille Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2023! Aaltokuljetus MA Ky MARTTILA ADR-Koulutus Timo Kallionpää Oy HUITTINEN Ahtialan VPK ry LAHTI Aitoon VPK AITOO Ajolinja-lehti HELSINKI Ajuriliike Antti Automies Oy JUANKOSKI Antin-Auto Oy SEINÄJOKI Arcazo Oy TUUSULA Arikas LTD Oy TUUSULA Autoilija Risto Uotinen LIETO Bold Moves Oy RIIHIMÄKI BPW Kraatz Oy ESPOO Cargotec Finland Oy Hiab Suomi HELSINKI Eero Mikkola Oy MÄNTSÄLÄ Eerola-Yhtiöt Oy ESPOO Elg-yhtiöt Oy NURMIJÄRVI FennoSteel Oy PARKANO Finn-Elox Oy LEMPÄÄLÄ Heavy-Sepät Oy TAMPERE Heikolan Kuljetus Oy TAIVASSALO Hettula Oy KITTILÄ HF-Autohuolto Oy RIIHIMÄKI IKH Isojoen Konehalli Oy KAUHAJOKI Ilpo Salomaa Oy SEINÄJOKI Iveco Finland Oy ESPOO JE-Trans Oy HAUSJÄRVI JYKI Oy LÄNGELMÄKI Jyrki Vertanen Oy KORIA Jämsänkosken VPK JÄMSÄNKOSKI K Auto Oy MAN Center Espoo ESPOO K. Löfgren KY PORNAINEN Kahvila-Ravintola Hiekkahentunen OJAKKALA Kaivolan Kuljetus Oy LAHTI KA-Rengas Oy KOSKI TL Kauppilan Autohajottamo Oy ILVESJOKI Kiitosimeon Oy RAJAMÄKI Kivinummen Kuljetus Oy HAUSJÄRVI Koneviesti HELSINKI Korsu Oy RAAHE Kuljetus A. Järvimäki Oy TUUSULA Kuljetus Auvinen Oy HELSINKI Kuljetus ja Maanrakennus Katupojat Oy HELSINKI Kuljetus Janne Ruponen Oy HYVINKÄÄ Kuljetus Laaksonen Oy HÄMEENKYRÖ Kuljetus M Vainio Oy LIETO Kuljetus O.J.Nieminen Oy LAHTI Kuljetus Sundell Oy LOHJA Kuljetus ja Nosto Timo Alastalo HIKIÄ Kuljetus Tomi Mattila Oy SÄKYLÄ Kuljetusliike A. Ristavaara Oy RIIHIMÄKI Neste Markkinointi Oy Oil Retair Finland NAANTALI Nokian Raskaat Renkaat Oy Vianor NOKIA Nosto ja Kuljetus Ruuska Ky JYVÄSKYLÄ NTM Närpes Trä & Metall Ab NÄRPES Okkonen Antti HELSINKI Okline Oy RIIHIMÄKI Originator Oy LAHTI Osatori Oy FORSSA Oy Blomberg Stevedoring Ab VAASA Oy Kaha Ab VANTAA Oy Närko Finland Ab NÄRPIÖ Oy Sisu Auto Ab KARJAA Oy Teboil Ab VANTAA Oy TransPeltola Ltd KUUSANKOSKI Paimento Sami T:mi PAIMIO Pakkasvakka Oy SÄKYLÄ Peltolan Kone Oy JOKIOINEN Piako Oy NAARAJÄRVI Polarvulk Oy Priimarengas LAHTI Powder-Trans Ab Oy LUNDO PTS Messut Oy HÄRMÄ Rahtarit ry MÄNTSÄLÄ Ramsirec Oy LAPUA Raskaspari Oy JOENSUU Rekkalaskenta Oy KOKKOLA RengasCenter Riihimäki RIIHIMÄKI RKM-Kuljetus Oy MARTTILA RV-Kuljetus Oy HAUSJÄRVI S & A Kananen Oy JOENSUU Saaris-Sähkö Oy PÄLKÄNE Scania Suomi Oy HELSINKI Schenker Oy VANTAA Seinäjoen Rengaskeskus Oy SEINÄJOKI Setolan Kuljetus Oy NAKKILA Skuba Suomi Oy TAMPERE Speed Yhtiöt HOLLOLA St1 Oy HELSINKI Stenvall-Yhtiöt TUUSULA Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry HELSINKI Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry HELSINKI Suomen Rautatiemuseo HYVINKÄÄ T:mi Raskasmaalaus KÖYLIÖ Tampereen Autokuljetus Oy PIRKKALA Tampereen Autovaraosa Oy TAMPERE Tampereen Seudun Mobilistit ry TAMPERE TIP Trailer Service Finland Ab BORGÅ TJT-Asennus Oy KANGASALA TMT Malinen Oy LAHTI Toijalan Kone ja Kuljetus Ky AKAA Transsinkko Oy LAPPEENRANTA VAK Oy VAHTO Vallilan Takomo Oy HELSINKI Veho Oy Ab VANTAA Veljekset Liikonen Oy HÄMEENKOSKI Victor Ek Muutot Oy HELSINKI Wolin Ky LIETO Volvo Finland Ab VANTAA VR-Yhtymä Oyj Maantielogistiikka HELSINKI YR-Kuljetus Oy PIRKKALA 37. Mäki-Tuuri Oy TUURI Maanrakennus P.Örn Oy HYVINKÄÄ Maansiirtoliike Jouko Virtanen Ky PUKKILA Mesi-Auto Oy KANGASALA Mil-Safarit Oy PORNAINEN MR. Kaajaluoma Oy HYVINKÄÄ Kuljetusliike Harri Vepsä Ky RIIHIMÄKI Kuljetusliike Kari Isotalo Oy VAMPULA Kuljetusliike Kari Polvela Oy TAMPERE Kuljetusliike Kauko Koskinen Ky HINNERJOKI Kuljetusliike M & M Tolvanen Oy LIETO Kuljetusliike Matti Rautalin ky NOKIA Kuljetusliike OT-Kiito Oy SIURO Kuljetusliike Pironetti Oy IISALMI Kuljetusliike Taipale Oy JYVÄSKYLÄ Kuljetusliike Wickström Oy PELLOSNIEMI Kuljetus-Vainikka Oy SAVITAIPALE Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy HUITTINEN Käyttöauto Oy Trucks and Buses SEINÄJOKI Lahden Autolasikeskus LAHTI Lahma-Trans Oy URJALA Lamminsivu Oy YLÖJÄRVI Lumikko Technologies Oy SEINÄJOKI M
Veteraanihallin suosion ja vilkkaan jutustelun perusteella historiallinen auto-osasto on vakiinnuttanut paikkansa tässäkin tapahtumassa.. Saattoipa siellä joku satunnainen messuvieras pohtia suulin kulmalla seisovan vaarin vanhan ajokin entisöintiäkin. Elokuun lopulla oli vihdoin aika täyttää messukeskus kuljetusalan kirkkaimmilla uutuuksilla sekä maukkailla paloilla menneisyydestä. Perinteisesti Jönköpingissä on messuttu kahden vuoden välein, mutta nyt tapahtumien väliin jäi neljä pitkää vuotta. Edellisvuosien tapaan yksi halleista täytettiin veteraanikalustolla, joka tuttuun tapaan houkutteli sankoin joukoin messuvieraita. ELMIA LASTBIL 2022 HALLIN TÄYDELTÄ VETERAANEJA Pohjolan kuljetusala ryntäsi elokuussa tutustumaan raskaamman kaluston nähtävyyksiin Ruotsin Jönköpingiin. Järjestäjän mukaan messuihin tutustui noin 31 000 vierasta, joista huomattava osa suuntasi kulkunsa veteraanihalliin. Toiset kävivät muistelemassa kuljettajauransa alkuvuosina käytettyä kalustoa, mutta toisaalta moni uran alkutaipaleella oleva nuori sai veteraanihallin kautta näkemystä alan menneisyydestä. Uusien autojen ohella silmäiltävänä oli myös annos veteraanirautaa. TEKSTI JA KUVAT ARI PERTTILÄ Elmia Lastbil Ruotsin Jönköpingissä on kiistatta Pohjolan merkittävin kuljetusalan messutapahtuma, jonka juuret ulottuvat aina 1980-luvun alkuvuosiin saakka
Tulevaisuuteen panostavassa yrityksessä katsotaan myös peiliin, sillä yrityksen laivastoon kuuluu myös harvinaiseksi luokiteltava neliakselinen Scania LBFS 111 vuodelta 1980. Bilbolaget Thore Melin rakensi tämän hinausauton käytetylle alustalle vuoden 1963 lopulla. Suomessakin poikennut Anders Näslund vinkkasi tästä hinausautosta Berqvistille, joka vaihtoi auton venäläiseen moottorisahaan. Yrityksellä oli parikin tällaista 1980-luvun alussa ja nyt neljä vuosikymmentä myöhemmin vanhasta polttoaineautosta tehtiin vastaava rahtiauto. Auto oli käytössä parilla eri omistajalla vuoteen 1969 saakka ja tämän jälkeen auto sai seistä taivasalla vuoteen 2009 saakka, jolloin Ingemar osti auton itselleen. Alustana oli silloin amerikkalainen Ford, mutta nämä ovat samat hinauslaitteet”, kertoo Bergqvist. Auton reserviläisvuosien olinpaikka on jäänyt unholaan, mutta vuonna 2007 omistajaksi merkittiin hotelli, joka käytti autoa muun muassa hääkuljetuksiin. Kotiin päästyäni möin tallista Volvot ja ralliautot, jotta sain tilaa suomalaiskalustolle”, kertoo Matti. ”Työskentelin vuonna 1958 hetken Thore Melinillä ja pääsin silloin hinausauton kyytiin. Yrittäjänä toiminut Bergqvist oli todennut ystävälleen, että voisi hankkia itselleen veteraaniauton eläkepäivien iloksi. ”Löysin tämän Huittisten kurssikeskuksessa palvelleen ja siten vähän ajetun auton lomamatkalla Suomessa muutamia vuosia sitten. Aihio oli erittäin huono, mutta Muuramesta Nisulan Tapiolta hankitun Traderin sekä Ahvenanmaalta löydetyn ohjaamon avulla auto saatiin takaisin entisaikojen loistoon. Tämä Volvo LV 61 vuodelta 1932 on toiminut juomakuljetusten parissa Tukholman seudulla vuosien 1932-42 välillä. ”JÄRJESTÄJÄN MUKAAN MESSUIHIN TUTUSTUI NOIN 31 000 VIERASTA” 39. Vuonna 1942 tuli lähtö sotilaskuljetusten pariin. ”Ja sen pitäisi olla Thames Trader”, oli Bergqvist todennut. Ingemar Bergqvist Bollnäsista on ehostanut miehistöohjaamolla ja Holmes-hinauslaitteistolla varustetun Ford Thames Trader 75D -hinausauton vuodelta 1960. Nykyinen omistaja on Per-Evert Säll. Matti Tarkilla Svenljungassa lienee Ruotsin laajin Sisu-kokoelma, johon kuuluu muun muassa tämä Viinikan väritystä kantava Jyry-Sisu. Sittemmin Matti lähti töiden perässä Ruotsiin ja sillä tiellä hän on edelleen. Veteraanihallin vanhimmat ajokit edustivat 1930-luvun kuljettimia. Perheyhtiö Sandahls on pitänyt ruotsalaisten tavaroita liikenteessä vuodesta 1949 alkaen ja tänään yritys on yksi maan suurimmista logistiikkayrityksistä. Polttoaineja merikonttikuljetuksiin suunnattu LBFS 111 oli tuotannossa vain vuosien 1978-80 aikana ja autoja valmistettiin ainoastaan 39 kappaletta. Kipinä veteraani-Sisuihin syttyi jo vuonna 1973, jolloin hän aloitti kuljettajan työt Jyry-Sisulla Satakunnassa
Sade selvästi näkyi yleisön puutteena ja vetkulaisetkin pysyivät viimeiseen saakka sisätiloissa tai katoksen suojassa. LOSKA-AJO 2022 ONNENTÄHDEN ALLA Vuoden 2022 Loska-ajo starttasi Tuurista, Keskisen kyläkaupalta sadan auton voimalla. Viime hetkellä reittiin tehtiin pieniä muutoksia, sillä matkan varrella oli perjantaina ajettu pelloille lantaa, ja pitkähkö tieosuus oli kovin kurainen ja muutenkin siivottomassa kunnossa. Moni oli lähtenyt liikkeelle jo perjantaiaamusta ja varannut majapaikakseen Tuurin Onnen Tähti -hotellin, joka sekin on omanlaisensa kokemus hulppeine puitteineen. Autoja haluttiin säästää puhtaina ja välttää ikäviä hajuhaittoja taukopaikoilla. Autoja saapui lisää aamun tunteina ja perjantaina tulleet opastivat autoja oikeille paikoilleen. TEKSTI JUHA HELIN KUVAT JUHA HELIN, ARI PERTTILÄ, JARI KUUSINEN Vähän oli ilmassa pelkoa, että millä innolla porukka lähtee liikkeelle, kun dieselin hinta huitelee yli kahden euron. Hotelli Mesikämmenen viihtyisissä tiloissa oli päivän lopuksi mukava rentoutua ja levätä. Järjestelykomitea oli hyvissä ajoin rajannut meille alueen parkkipaikasta lauantaita varten. Suuri houkutus oli varmaan Keskisen kyläkauppa, joka oli monelta kokematta ja nyt siihen olisi mainio tilaisuus. Jo varhain aamulla rankaksi kehittynyt vesisade piti suuren yleisön loitolla.. Siispä ajettiin 66-tietä Keskisen kyläkauppa ja hotelli OnnenTähti tarjosivat mainiot puitteen Loska-ajon lähtöseremoniaan. MUUTOSTEN KAUTTA VALTATIELLE 66 Lauantaiaamu avautui varsin synkkänä ja ajoittain vettä tuli kuin aisaa. Perjantaina oli hyvä hetki tehdä paikallishankintoja Vesan kaupassa ja nauttia samalla laajasta ravintolatarjonnasta. Huoli oli kuitenkin turhaa, sillä mukaan ilmoittautui sata autoa ja 180 henkilöä. Syksyisen lauantaipäivän aikana kuljettiin pitkin eteläpohjalaisia teitä Kuortaneelle, Soiniin ja Ähtäriin. Perjantai-illan mittaan laskeskelin, että parkkipaikalla oli ainakin 50 autoa valmiina lauantain koitoksiin
Esillä oli muun muassa SITE-tuotemerkin alla Simeonille, Powder-Transille ja Korsulle tehtyä säiliökalustoa nestemäisten ja kuivien tuotteiden kuljettamiseen. Kauko Korven Vanaja A-68E edustaa pientä joukkoa Leyland 0.680 -moottorilla varustettuja TVH-Vanajia, jotka on palautettu ajokuntoon. Ulkomaanajot alkoivat vuonna 1994 ja tukinajo 2015. Kuortaneelle Mäyryn Nesteelle saakka, jossa liikenteenohjaajat pysäyttivät valtatien liikenteen ja saimme kääntyä turvallisesti teollisuusalueelle. Nautittiin maistuvat pullakahvit, joiden päälle yrityksen oppaat esittelivät tuotantotiloja pienryhmille. Autoja on tällä hetkellä ajossa noin 60. 41. Materiaaleina käytetään paitsi mustaa myös ruostumatonta terästä ja kasvavassa määrin alumiinia. Autot pysäköitiin Kutepan eli Kuortaneen Teollisuuspalvelun laajalle pihalle nättiin järjestykseen. KM-Rahdin historia alkaa soranajosta, jolla Kalervo Myllymäki aloitti. Yrityksen juuret ulottuvat vuoteen 1964, jolloin Raunon isä Heikki aloitti soranajon. Yleisöä oli nyt paikalla mukavasti, kamerat räpsyivät ja keskustelua riitti. Rauno tuli mukaan toimintaan vuonna 1986 ja siitä eteenpäin kalusto on lisääntynyt tasaiseen tahtiin. Paikallinen kyläyhdistys oli loihtinut maittavan hernekeittolounaan, joka nautittiin korjaamohallissa ison puoliperävaunun toimiessa komeana pöytänä. SÄILIÖITÄ JA KULJETUSTOIMINTAA Kuortaneella olivat ensimmäiset vierailukohteet, kaksi paikkaa yhdellä pysähdyksellä. Vuonna 1994 ostettiin ensimmäinen kapelliyhdistelmä Jarmo Lehtovaara huristelee vuoden 1949 Austin K4:llä Soinin keskustassa. Seuraavaksi käveltiin pihan poikki toiselle puolelle aitaa tutustumaan kuljetusliike KES-Transin toimintaan, jota esitteli itse päällikkö Rauno Keski-Heikkilä. Reittimestari Erkki Virtanen johdatti Loska-ajon pitkää autoletkaa Volvo N86 hinurillaan. Juha, Saija ja Joona Kaukonen Korialta valitsivat ajokikseen tähän Loska-ajoon kauniin Sisu R 141 Jyryn. Kutepa valmistaa myös isoja varastosäiliöitä teollisuuteen. Perusteellinen entisöinti valmistui juuri Loska-ajon alla. Ilmoitetun reitin muuttaminen tuottaa aina pettymystä autoja odottaville, mutta tien varressa syy varmaan huomattiin ja ymmärrettiin. SOINIIN LOUNAALLE JA JUTTUSILLE Puolilta päivin aurinko alkoi paistaa ja Kuortaneelta siirryttiin suhteellisen suoraviivaisesti Soiniin ja vierailulle KM-Rahtiin. Auto oli Loska-ajon vanhin, ja palkittiin kiertopalkinnolla
Loska-ajo 2022 poikkesi muun muassa Soinissa, missä nautittiin lounasta KM Rahti Oy:n toimipisteessä.. KES-Transin korjaamolla, keskellä Rauno Keski-Heikkilä juttelee Pietikäisen Juhanin kanssa tukkiautojen varustelusta
Kun Ähtärissä oltiin, niin samalla piti tutustua myös pandoihin. Illallisen jälkimainingeissa pidettiin myös arpajaiset, joissa pääpalkintona oli 500 euron lahjakortti TAV-varaosaliikkeeseen. KYLPYLÄÄ, ILLALLISTA JA ARPAJAISIA Viimeinen etappi oli Soinista Ähtäriin hotelli Mesikämmeneen. Palveluvalikoimaan kuuluu myös pyöräkuormaajatyöt viiden koneen voimalla. Autot ryhmiteltiin eläinpuiston isolle parkkipaikalle, josta vetreämmät kävelivät ylämäen hotellille. sahatavaran ajoon. Sen verran paljon oli keikalla osanottajia, että illallinen nautittiin kahdella kattauksella. Vuoroa odotellessa saattoi poiketa mukavassa kylpylässä huuhtomassa pois matkan pölyt ja kurat. Tarjolla oli myös linja-autokyyti. Ennen kotimatkaa käytiin vielä katsomassa Ähtärin kuuluisia pandoja ja muita eläinpuiston asukkaita. • Kuortaneen Teollisuuspalvelu valmistaa polttonesteiden, kemikaalien ja kuivien bulkkituotteiden kuljettamisessa käytettävää kalustoa. 43. Myöhemmin illalla Ä-klubilla viihdytti kovin nykyaikainen trubaduuri Juhana Haukkala. Yritys työllistää Soinissa noin 30 henkilöä. Ville Ala-Salmi kertoi yrityksen historiasta ja nykyisestä tuotannosta. Aurinkoisessa säässä lähdettiin ajelemaan kotikulmille eri puolille maata. Palautteesta päätellen ohjelmisto ei aivan osunut vetkulaisille omimpaan tanssitahtiin tai musiikkimakuun. Sunnuntaiaamuna pidettiin seuran sääntömääräinen vuosikokous, jossa päätettiin ensi vuoden toiminnan suunnitelmista ja talousraameista. Tänä päivänä kappaletavaran ajossa on parikymmentä autoa. Keikan vanhimman auton palkinnon pokkasi Jarmo Lehtovaara Littoisista Austin K4-autolla, joka on vuodelta 1949. Jarmo Seppälän johdolla valittiin myös uusi puheenjohtaja ja uusi hallitus vastaamaan suunnitelmien toteutumisesta. Antti Kekäläisen (kesk.) kanssa tarinoivat Tapio Nisula ja Aulis Hartikainen. Isopandat Lumi ja Pyry ovat viihdyttäneet eläinpuiston vieraita jo vuodesta 2018 alkaen. Missä vetkulaiset kokoontuvat, siellä tarinat elävät. Oma iso alueensa on raskaan kaluston myynti, huolto ja päällirakennustoiminta. Toiminnassa on vahvasti mukana Myllymäen seuraava sukupolvi eli veljekset Terho ja Rauli Myllymäki
Yhdistystoiminta oli myös työssä ollessani yksi iso osa vapaa-ajan käytöstä. Itse olen 66-vuotias ja asun Ylöjärvellä. Parhaiten mieleeni on jäänyt itselle ensimmäinen keikka, Kiteen kesäkeikka vuonna 2012, jolloin huomasin, että tässä on vilpittömästi ystävällinen porukka, joka ei vierastanut ensikertalaistakaan. Myös Jyväskylän talviajot on tapahtuma, johon vetkulaisten toivotaan osallistuvan. Ensitöikseen uudet toimihenkilöt saavat esitellä itsensä seuran jäsenistölle. • VETKU ESITTELEE HALLITUKSEN UUDET KASVOT. Vaikka seuraavaan Vetkun keikkaan on vielä lähes puolivuotta aikaa, niin laittakaahan liikenteessä olevan kaluston huollot ajan tasalle ja keskeneräisiä projekteja eteenpäin, sillä edessä on vilkas keikkavuosi. Ihmisten vaihtuessa saadaan mukaan myös uusia ajatuksia ja toimintatapoja tai ainakin keskusteluja toimintatapojen uudistamisesta. Olisiko tämä sitten sitä läpinäkyvyyttä, mistä usein kuulee puhuttavan. Väistyvä puheenjohtaja Juha Helin ansaitsee hänkin kiitoksen kuuden vuoden mittaisesta puheenjohtajakaudesta, sillä hänen jäljiltä on hyvä jatkaa. Aikaisemmin harrastukset liittyivät lähinnä lasten harrastuksiin, joiden parissa vierähtikin lähes 15 vuotta. Kotijoukkoihin kuuluu vaimo ja kolme jo aikuista lasta sekä lapsenlapsia. 1956 oleva Jyry-Sisu K-33L 0.680 ja Vanaja A6/47 vuodelta 1967. Kaikilla valituilla on vahva halu edistää veteraanikuorma-auto harras tusta Suomen kamaralla. Päinvastoin, itse ujostelin varmasti eniten. Uskon, että pysyäkseen vireänä ja toimivana, on minkä tahansa yhdistyksen osattava muuttua ajan mukana. Olin tehnyt jo pienempiä kunnostustöitä, kuten yhden Ariel-moottoripyörän ja kaksi Zetor 25 A-traktoria. Paikalliset, pienemmät tapahtumat ovat myös mielestäni järjestämisen arvoisia ja toteutettavissa kohtuu pienellä työmäärällä. Yhä edelleen vuoroansa odottelee Chevrolet vuodelta 1927, sellainen Suomi-mallin avolavalla. Mielestäni seuran hallitustyötä ja muuta taustatyötä olisi saatava tutummaksi myös rivijäsenille. Museorekisterissä olevia autoja löytyy tallista kolme kappaletta; vuosimallia 1951 oleva Volvo PV834, vm. Hallituksen tehtävä on sitten toimillaan toteuttaa jäsenistön tahtoa mahdollisuuksien mukaan. Aiheen tiimoilta onkin jo tullut muutamia yhteydenottoja ja toiveita. Syyskokouksessa Ähtärissä Seuralle valittiin uusi puheenjohtaja sekä uusia hallituksen jäseniä. Olin monet vuodet lasten harrastusten taustajoukoissa ja niiden velvollisuuksien vähetessä ajattelin, että nyt voisi toteuttaa pitkäaikaisen haaveen kotimaisen kuorma-auton kunnostamisesta. Onpa tallissa myös jokunen käyntikuntoinen maamoottorikin sekä jokunen odottelemassa kunnostusta. Tyttärentytär ja puoliso ovat olleet usein mukana keikoilla joko repsikkana tai omalla ”Punahilkaksi” kutsumallaan ”pikku-Volvolla”. Seuran jäsenet ovat se voimavara, jolta odotan ja haluan saada näkemyksiä mihin suuntaan Vetkun on tulevaisuudessa katseensa kohdistettava. PUHEENJOHTAJA ESKO POHJOLA Aivan ensimmäiseksi haluan kiittää saamastani luottamuksesta ja valinnastani Vetkun puheenjohtajaksi. Ollessani työelämässä toimin työnjohtajana VR-Yhtymän Tampereen varikolla dieselvetureiden kunnossapidossa. Lähes koko suku on hankkinut elantonsa kuormatai linja-autojen parissa, joten kipinä raskaaseen kalustoon lienee syttynyt jo pikkupoikana päästessäni isäni repsikaksi. Joskus pula-aikana on Chevroletin takapenkki saanut tehdä tilaa pienelle lavalle
Asun Pälkäneen Saarikylissä ja Kotiväkeen kuuluu aviomies Mika Vihlman ja lähes 10-vuotias Bokseri-koiramme Pauli-Antero alias Pate. Esko heittikin meille, että tuppasitte sitten letkan eteen, kun olette tottuneet ajamaan keltaisilla autoillanne ensimmäisinä. JOHANNA VIHLMAN Toimin perheyrityksessämme Kuljetusliike Kari Polvela Oy:ssa erikoiskuljetusten liikenteenohjaajana, toimistohenkilönä sekä aputyttönä ihan missä milloinkin 57 ikävuoden tuoman kokemuksen turvin. Lapsuudessa reissut isän kanssa olivat ihan parasta. Aikaa ja puhtia on taas hallitustoimiinkin. Lopun päivää olimmekin sitten kolmosletkan ensimmäisenä. Harrastukset ovat hieman epätoivoisia; haitaria soittelen omaksi ilokseni ja koiramme sekä soitonopettajan harmiksi. Myöhemmin toimintaa jatkettiin Teboilin lipun alla. Ja ne 70-luvun autot olivat jotain todella hienoja. Ehkä koittaisin tuoda naisen näkökulmaa ja miettiä rouvien viihtymistä keikoilla. Ja niinhän siinä kävi! Omaa kalustoa on tähän mennessä kertynyt jo mukavasti. Jottei aika menisi höpöttelyyn ja kahvitteluun, on minulle annettu esimerkiksi pieniä osien kiillotushommia. Toimin myös Tampereen seudun kuljetusyrittäjien hallituksessa ja Tampereen seudun erikoiskuljetusten yhteistyöryhmässä. Myös poikani toimii huoltamoyrittäjänä Turussa ja tässä toiminnassa olen ollut mukana edelleen. Liityimme mieheni kanssa Vetkuun keväällä 2022. Lähes valmiita, päättelemättömiä sukkia löytyy iso kassillinen. Lisäksi nuorten innostaminen veteraaniautoilun pariin olisi hyvä tavoite. Nyt loska-ajossa olimme lenkittämässä Vetkun omaa keltaista Kontio-Sisua. Seuraavana projektina olisi pulttien maalaus rungossa. • MATTI KALLIO Sieviläinen Matti Kallio teki vuoden tauon jälkeen paluun hallitukseen. Olemme harrastaneet vetkuilua yhdessä vaimoni Tarjan kanssa reilun viiden vuoden ajan. Matti haluaa kiittää tukijoitaan luottamuksesta ja pyrkii vaikuttamaan siihen, että jatkossakin Vetku on avoin, yhteistyökykyinen ja idearikas yhteisö. Merkistä tosin vielä keskustellaan. Molemmat olemme hurahtaneet näihin kuorma-autoihin ja oma autokin on jo hakusessa. Innostuimme asiasta erityisesti Kevätpäiväntasaus-ajossa, jossa olimme ohjaamassa liikennettä. Paimiossa teimme sukupolvenvaihdoksen viitisen vuotta sitten ja nyt tyttäreni jatkaa huoltamonpitoa. Matti esittäytyi lukijoille Vetku-lehdessä 2/2018, ja valokuvan perusteella mies on entisellään. Pari kertaa on käyty paikan päällä katsomassa läheltä kulkevia keikkoja. • UNTAMO SÄTERI Olen 62-vuotias kuljetusja huoltamoyrittäjä Turusta. • 45. Toimitus kysäisi kuulumisia, ja Matti vastasi tyytyväisenä, että hallitustauolla valmistui uudeksi kulkupeliksi Scania G82 vuodelta 1982. Kutominenkin on mieluisaa puuhaa. Kaupan jälkeen jäin eläkeläiseksi, mutta veri veti takaisin yrittämään. Aloitin vuonna 1982 Paimiossa huoltamoyrittäjänä, Shellin lipun alla. Olemme olleet lapsesta asti tekemisissä kuorma-autojen kanssa. Huristelimme jonossa suurin piirtein omalla paikallamme, kunnes edessä menijät alkoivat eksyillä sivuteille ja kohta olimmekin letkan ensimmäisiä. Itse tietenkin haaveilen Volvosta, jolla olen aikanaan opetellut ajamaan. Ensimmäiselle keikalle, Lohjalta Naantaliin osallistuin nelisen vuotta sitten Blomqvistin Callen Vanajalla. Olemme seurailleet velimies Matin ajoja Vetkun keikoilla paljolti sosiaalisen median kautta. Mahdollisesti näemme kevätkeikalla joko omalla autolla tai ihan vaan turistina. Tulevan vuoden suunnitelma oli mielenkiintoista kuunneltavaa kokouksessa, sillä tulevat ajot vaikuttavat erittäin mukavilta. Lisäksi harrastamme mökkeilyä ja matkustelua, jota korona nyt on vähän haitannut. Hallilla käydessäni häiriköin Pohjolan Eskoa, joka entisöi Matille N10-Volvoa. Tosin jo silloin joku varoitteli, että tähän hommaan jää helposti koukkuun. Polttonestekuljetuksia hoitaneen kuljetusliikkeen myin Kiitosimeonille parisen vuotta sitten. Tallissa on Scania T142 -säiliöyhdistelmä vuodelta 1988, Mercedes-Benz 1513 -vaihtolava-auto vuodelta 1973, Mercedes-Benz 1417 -paloauto vuodelta 1972 sekä Opel Blitz umpikopalla vuodelta 1956. Toivon, että pystyn tuomaan hallitustyöskentelyyn jotain uutta näkökulmaa sekä lukuisia uusia ajatuksia. Erikoiskuljetuksista olen vastannut vuodesta 1992 lähtien ja teen liikenteenohjauksia myös muihin yrityksiin. Mieheni kotona taasen oli aina Mersuja soranajossa. Polvelassa on ollut pääosin Volvoja, vaikka mukaan mahtuu neljä Bedfordia ja yksi Scaniakin
Saattaa sopia Austiniin, J6 vanhem paan Bedfordiin tai muuhun brittivärkkiin. VOLVO Patanokan maskeja. Leo Siirilä, Kokkola 040 825 3837 46. VOLVO BRAGE vm -59 bensa Ajokuntoinen, on Ruotsin armeijan entinen. 56 kytkinlevy vaihdelaatikko, CAV releitä 2 kpl Sisu CAV syöttöpumppu Sisu vaihdelaatikko ja muuta osaa Moottorin takatyynyjä Matkamittarin vaijeri ja jakaja Antti Kaura, Kauhajoki 0400 751 800 / 0400 366 234 VOLVO RASKE vm -62 diesel Ajokuntoinen, entisöinti on aloitettu. Hienot etupään pellit, hiekkapuhallettu ja pohjamaalattu. VOLVO SNABBEn vaihdelaatikko. Pertti Mäkinen Loimaa 0400 533 442 Vaihdelaatikko, jonka merkistä tai kunnosta ei ole tietoa, takuusta puhumattakaan. Hienot merkit VOLVO ja DIESEL paikallaan. Antti Kalkela, Elimäki 0400 481 677 Scania 56 hytti, konepellit, lokasuojat, maski, jäähdytin ja moottori Volvo kippilavalla, käyntikuntoinen Vanajan maski, jäähdytin ja konepelti Eero Setola, Nakkila 0400 655 808 Jyry Sisu K-148, vm. Pauli Wiklund, Akaa 040 5711 159 OSTETAAN: 11.00R20 rengas tai useampia. Jouperin nestekippi ja hyvä peltipohjalava. Lasse Wärnman, Pietarsaari 0400 888 531 4 kpl Firestone kesärenkaat 11,00-20, uudet 4 kpl renkaat 10,00-20, käytetyt 6 kpl talvirenkaat 9,00-20, käytetyt 2 kpl tubeles talvivanne 12-22.5 käytetyt lukkovanteita 8/8 Scania, useita Juhani Pietikäinen, Mäntyharju 0400 650 414 VOLVO L 485 46a, 4-veto, käyttöönotto 23.4.1965 ajettu alle 27 000 km Hinta 12 800 euroa. Hyvä lava. Kuvan mukaisella pintakuviolla vähintään 1 kpl. CHEVROLET vm -28 (?) henkilöauton etuakseli ja pyörät. VOLVO STARKE vm -60 diesel Alkuperäinen ajokuntoinen alusta, Floby-hytti. Saatu kierrärettäväksi Vetkun lukuun, hinnoittelussa on ostajan markkinat. KAUPPAPAIKKA MYYDÄÄN: Pussihousut, koko 42 ja 34 Takki 2 kpl, koko 42 Flanellipaita, koko 34–42 Kaikki uusia. -63 Siisti ja ajokuntoinen kuusikymppinen TVH-klassikko varusteinaan Nummi-kippi, alkuperäinen puulava ja Tico-nosturi. Säilytetty aina sisällä kuivassa paikassa, käytetty maatilan ajossa. Scania 56 oikea ovi, 56 ulosotto, 56 kansia ja muuta osaa Scania 56 kompura ja öljypumppu Scania 110 maski ja syyläri Scania 110 Öljynlauhdutin Scania 110 ja 111 oven lukkoja Scania 111 maski, syyläri ja sivupellit Scania 111 sivuikkunat 2 kpl Scania LBS maski ylä ja alaosat Scania käsijarrukelloja useita 24 tuumaa Stark alkuperäinen polttoainetankki Lavalukkoja ”vanhoja” Austin / Morris BMC 4 kpl käytettyjä mäntiä ja putkia uusi männänrengassarja, halkaisija 100 mm Sisu vm. VOLVO TITAN konepelti ja etumaski. Huomioidaan myös muulla vetokuviolla olevat 2–4 kpl. FORD COE vm -38 hieno runko, lokasuojat ja niklattu puskuri
motonet 47
YHTEYSTIEDOT KAIKKI FENNOLTA Jani Korkiakoski, 040-529 3334 jani.korkiakoski@fennosteel.com FennoSteel Oy Fennokatu 1 39700 Parkano www.fennoheavyduty.com EURO VI -DPFt EURO V -KATALYSAATTORIT VAIMENTAJAT JA YLEISOSAT Jani Korkiakoski FennoSteel Oy Fennokatu 1 39700 Parkano +358 40 529 3334 jani.korkiakoski@fennosteel.com www.fennosteel.com www.fennoheavyduty.com