Vetku 2/2023 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

2 /2 2 3 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY
Vintage Hiekkahentunen, Vihti Ojakkala 9.–10.8. 12 Fordeja suomalaisessa kuorma-autoilussa ........................................................................................ 46 3.2. SAHK 64. 3 Keikkaa ja keskiaikaa Olavinlinnassa ...................................................................................................... 20 Vetkun kannatusjäsenet ........................................................................................................................... Tarkista tapahtuman tiedot järjestäjältä.. 0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. Keski-Suomen Talwiajo, Laukaa–Kintaus–Keuruu 23.–24.3. 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi John Pajarinen Vantaa p. 050 3832 292 tommi.j.korpi@gmail.com Olavi Nenonen Pieksämäki p. Vetkun Kesäkeikka, Haapajärvi–Sievi–Kalajoki 29.–30.6. 4 Niko Suvisen Scania LS 140 ........................................................................................................................ Vetkun kevätkokous, Sorsanpesä Seinäjoki 4.5. 14 Lokomo-nosturit kansien väliin ............................................................................................................. 040 5927 295, Jari Kosenius jasenasiat@vetku.fi TAPAHTUMAKALENTERI 2024 SISÄLTÖ Info-sivu ............................................................................................................................................................ 040 5835 852 matti.kallio@kotinet.com Juha Kaukonen Koria p. Power Truck Show, Härmä 24.–25.8. 18 Kostamuksen Mersut ................................................................................................................................ 38 Hallituksen uudet kasvot .......................................................................................................................... 0400 763 008 kaukonen@kaukonenoy.com Antti Kekäläinen Juankoski p. Retro Trucks Lahes, Originator Oy Lahti 4.–5.5. 17 Kesän 2023 tapahtumia ............................................................................................................................ 040 7460 087 johanna.vihlman@gmail.com Jäsenrekisterin muutokset p. Teollisuustiellä tärähtää, Tuusula 12.–13.10. Vetkun syyskokous, Ikaalinen Spa & Resort Tiedot sitoumuksetta. 0400 635 358 into.valikeikka@gmail.com Untamo Säteri Turku p. 32 Retro Truck Show 2023 .............................................................................................................................. 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta .............................................................................................................. Suur-Saimaan Ympäriajot, Lappeenranta–Mikkeli–Lappeenranta 27.7. 26 Vanajajuhlaa Power Truck Show:ssa ..................................................................................................... 24 Muistojen Magneettimäki ........................................................................................................................ Retkeilyajot, Tampere 14.–16.6. 9 Osatori purkaa autoja ................................................................................................................................ 2 VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY PL 4, 11101 RIIHIMÄKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2024 Puheenjohtaja Esko Pohjola Ylöjärvi p. 50. 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com Tuure Hulmi Säkylä p. Classic Motorshow, Lahden Urheiluja Messukeskus 8.–9.6. 050 5023 425 john.pajarinen@hotmail.com Matti Polvela Tampere p. 42 Uutistorvi ........................................................................................................................................................ 23 Fjällsvängen ajettiin maisemareitillä .................................................................................................... 040 4864 015 count@theblah.fi Matti Kallio Sievi p. Vetkun Kevätpäiväntasaus, Parkano–Seinäjoki 24.3. 45 Kauppapaikka ............................................................................................................................................... 30 Ajolinja esittelee uudet ja vanhat kuorma-autot ............................................................................. 30. 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Tommi Korpi Teuva p. 42 Hallituksen tallista ....................................................................................................................................... Vetkun Loska-ajo, Tampere Aitolahti–Ikaalinen 13.10. 050 654 14 untamo.sateri@jemistar.fi Johanna Vihlman Pälkäne p. 34 Loska-ajo 2023 ............................................................................................................................................. Vanhan ajan päivät, Ruotsinkylä 7.9
Jatkopaikan hallituksessa sai edellisiä tutumpi Tuure Hulmi Säkylästä. Eihän ulkoilu tai liikunta koskaan hukkaan mene, se on kuin sijoitustoimintaa omaan hyvinvointiin. Suomen kesä on hienoa aikaa, mutta muutama viikonloppu siinä saisi olla enemmän. Ääntenlaskennan myötä hallitukseen saatiin kaksi uutta kasvoa; varsinaisena jäsenenä Tommi Korpi Teuvalta ja varajäsenenä Juha Kaukonen Korialta. Isolla porukalla on mukavaa ja komeaa olla reissussa, mutta on pienessäkin matkaseurassa oma hohtonsa. Ratkaisevassa roolissa toiminnan toteutuksessa ovat rivijäsenet, jotka omilla kotiseuduillaan harrastavat ja saavat aikaan yhteisiä tapahtumia. Vetkun keikkakalenterista on nyt ruksattuna kaikki tämän vuoden vakiokeikat. Onnittelut kaikille hallitukseen valituille. He edistävät ja pitävät yllä hyvää julkisuuskuvaa, minkä Veteraanikuorma-autoseura VETKU suuren yleisön mielissä on vuosien varrella hankkinut. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. Puheenjohtajaksi ehdotettiin allekirjoittanutta ja kun ei muita ehdokkaita ilmaantunut niin tulin valituksi toiselle kaudelle. Tätä asiaa selvittämään nimettiin työryhmä, jonka työn tuloksista voitte lukea tästä lehdestä. Vetkun näkyvyyden kannalta tärkeimmät tapahtumat ovat yhteiset keikat, joita ajettiin tänä vuonna neljästi. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. Viimeisenä oli perinteinen Loska-ajo, jonka osallistujamäärä sivusi ennätystä. Tauolla käytiin keskustelua tulevan vuoden keikkasuunnitelmista, mutta vilkkaimman keskustelun käynnisti kysymys ajokortin uusinnasta. Se on toiminut perustana Vetkun jatkuvalle kehittymiselle ja kasvulle. Hallitus vastaa yhdistyksen hallinnosta ja toiminnan suunnittelusta. 1960-luvun autoissa ei koristuksia enää ollut, eikä nykyautoissa ole nokkaakaan. Kuva Jari Kosenius PÄÄKIRJOITUS PUHEENJOHTAJALTA 4041 0089 Painotuote PIENET SUURET VETERAANI AUTOKEIKAT Y ksi harrastuksentäyteinen vuosi on jälleen päättymässä, mutta eipä hätää; tämän jäsenlehden kaverina on paljolti jäsenistön toiveiden perusteella tehty kalenteri vuodelle 2024, joka tarjoaa karkauspäivän myötä tavanomaista enemmän harrastusaikaa. Tapahtumat onkin suunniteltava vähintään kahden vuoden aikajaksolla. Vielä kerran iso kiitos kaikille päättymässä olevan vuoden tapahtumien järjestäjille, talkoolaisille ja yhteistyökumppaneille, hienosti oli hommat hoidettu. Pirkanmaalla saatiin yhdessä vuorokaudessa lunta riittävästi latujen tekoon, joten autotallista voi lähteä hiihtämään. Olkaa hyvät! Mukavaa loppuvuotta Ari TALVISET TERVEISET K esä on vaihtunut syksyksi ja tätä kirjoittaessa syksy talveksi. Vuosi 2023 jää ainakin allekirjoittaneen mieleen vuotena, jolloin palattiin karanteeneista takaisin normaalioloihin. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA Opel Blitzin vm/-42 nokkakoriste on kaunis kuin hopeakoru. Uskon nimittäin vahvasti, että tämmöiselle pienelle paikalliselle autoretkelle on kysyntää. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Juttuja kirjoittaessa ja lukiessa tuli mieleen, että kukahan toteuttaa ensi kesänä ensimmäisenä tällaisen kiilakeikan. Kokous sujui jouhevasti Mikko Toivosen johdolla, ja asialista eteni mukavasti keskustelun siivittämänä pykälästä toiseen. Tämän lehden sivuilla kerrotaan ruotsalaisen harrastajan järjestämästä keikasta ja kotoisesta Magneettimäen juhla-ajosta. Kiitos luottamuksesta, teen urheilijan tavoin parhaani ja katsotaan sitten mihin se riittää. Majoittumiset onnistuivat pienissä majataloissa, joissa illallispöytään mahtuivat kerralla kaikki. Sadalla veteraanikuormurilla liikkeellä oleva joukko kulkee hitaasti ja aina oman tilansa vaatien, mikä on huomioitava niin liikenteessä, majoituksessa kuin vierailupaikkojakin valittaessa. Eikä siihen tarvita kuin intoa ja ideoita ja sen parikymmentä autoa. Syyskokouksessa Kouvolassa oli paikalla normaalin runsas määrä seuran jäseniä. Vuosikymmenten aikana ajetut 80 keikkaa ovat vähitellen jalostuneet pienen joukon ajeluista suurtapahtumiksi, joissa ei isoja uudistuksia nähdä. Kesän tapahtumista jäi monta mielenkiintoista kohdetta käymättä, kun samaan aikaan ei voi monessa paikassa olla. Magneettimäen retkestä on helppo tunnistaa samat elementit. Vuoden aikana on järjestetty monenlaisia tapahtumia; Vetkun keikkojen ohella entisaikojen kuljetuskalustoa on esitelty suurelle yleisölle lukuisissa rekkanäyttelyissä unohtamatta myöskään monia perinnetapahtumia, joissa päähuomion saavat monenlaiset vanhat vehkeet polkupyöristä puimakoneiden kautta maamoottoreihin. Hallituksen uudet jäsenet voivat hyvällä tavalla kyseenalaistaa vanhat rutiinit, joille helposti sokeutuu. Heidät esitellään lehden sivuilla heti tuoreeltaan, kuten tapana on ollut. 3 Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Jari Kosenius, Ari Perttilä Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1700 kpl Ulkoasu: Mediasepät Oy Painopaikka: Lehtisepät Oy, Lahti Vetku on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. Toimituskunt a ottaa mielellään vastaan tekstija kuvaaineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. Loska-ajon yhteydessä pidettävä syyskokous tekee siitä vuoden tärkeimmän tapahtuman, sillä kokouksessa valitaan seuran puheenjohtaja sekä hallituksen jäsenet ja varajäsenet erovuoroisten tilalle. On yleensäkin hyvä, kun yhdistyksen johtohenkilöt vaihtuvat säännöllisesti ja pienin askelin. Pieniä vivahde-eroja saadaan aikaan lähinnä paikallisen järjestelytoimikunnan aktiivisuudella, mutta harrastuksen suosion myötä kasvaneet osanottajamäärät asettavat omat haasteensa järjestäjille. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja facebookin ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. Ruotsalaismalli ajettiin parinkymmenen auton voimin, ja tutustumiskohteina oli idyllisiä ruokapaikkoja, museoita ja käsityöpuoteja, jotka täyttyivät pienestäkin joukosta. Tällä kertaa mukana oli yli sata autokuntaa. Hyvää loppuvuotta ja keikkojen odotusta kaikille jäsenille toivottaa Esko. Mennyt kesä on ollut monenlaisten tapahtumien vilkasta aikaa. Mutta ensin luetaan uusi Vetku-lehti. Rajallisen osallistujajoukon ansiosta kasvotutuiksi tullaan viimeistään toisen ajopäivän aamuna ja kolmantena päivänä ollaan hyviä ystäviä. Veteraanikuormureilla on vakiintunut paikka kaikissa näissä tapahtumissa, missä yhteiseksi tekijäksi muodostuu hyväntuulisuus ja leppoisuus yhdessä välittömän tunnelman kanssa. Ilmoitusten ja kannatusmainosten julkaisu sopimuksen mukaan. Onhan näistä kokemustakin paikallisten kesäretkien ja keikkojen kokoontumisajojen kautta. Monesti olisi mukavampi pysyä vanhoissa tavoissa, se kun on itselle helpompaakin. Äänestystulosten laskennan ajaksi kokous keskeytettiin
Väkeä kutsuttiin mukaan puskaradiolla ja naamakirjalla, ja mukaan letkaan pääsivät kaikki halukkaat. Ajoin koko reissun alusta loppuun saakka Göranin ohjeista välittämättä. kesäkuuta kello seitsemän. Yksi parhaista ehdotuksista oli, että kun kerran Olavinlinnan keikalle lähdetään, niin tutustutaan menomatkalla muihinkin hyviin matkakohteisiin. Varsinais-Suomesta reissulle piti lähteä keskiviikkona, jotta varmasti ehtisi Kiteelle perjantaiaamuksi. TEKSTI MIRJA SJÖBERG KUVAT MIRJA SJÖBERG MS, ALLAN SCOTSON AS, MARKUS KOPPONEN MK Kauas Kiteelle on pitkä matka, mikä riippuu toki siitä, mistä autokunnat kohteeseen suunnistavat. Tähän matkakertomukseen sisältyy myös nähtävyysvinkkejä, joista saimme nauttia, kun matkasimme kohti kesäkeikan lähtöpistettä. Nämä ovat jääneet mieleen lehtijutuista ja kavereiden kertomuksista, ja tietysti samalla saataisiin enemmän ajokilometrejä rakkaille menopeleille pitkän talven jälkeen. Matkamme kulki Ykköstietä Vantaalle Vehon uuteen hyötyajoneuvokeskukseen, missä saimme. 4 Matkailua parhaimmillaan KEIKKAA JA KESKIAIKAA OLAVINLINNASSA Vetkun Olavinlinnan Keikka ajettiin alkukesän helteessä Kiteen Tolosenmäeltä Punkaharjun kansallismaiseman kautta oopperakaupunki Savonlinnaan. Näissä paikoissa kannattaa poiketa, jos kohdalle sattuu! Turun Kakolassa Kevätpäiväntasausta istuttaessa tuli esille reittiehdotuksia Turun seudulta kesäkeikalle, joihin meidät siuntiolaisetkin saatiin yllytettyä mukaan yllättävän helposti. Ja ollaan muuten edelleen naimisissa. aamukahvit. Aurinkoisiin päiviin mahtui kiinnostavia lomakohteita ja kohtaamisia tuttujen kanssa. Myyntijohtaja Mika Liljeström esitteli meille korjaamon Kuva: MK. Määrättynä kellonlyömänä paikalle saapui toistakymmentä autokuntaa ja matkan varrelta mukaan liittyi vielä lisää, kuten me siuntiolaiset uuden karhealla Scania LB 81:llä. Lähtöpisteenä olisi Lieto keskiviikkona 14. AAMUSTA REISSUUN Blomqvistin Carl-Johan ja Säterin Untamo istuivat monta suunnitteluseminaaria, sen verran rankkaa on reissun suunnittelu tällaiselle porukalle. Merkittäväksi matkanteon meille teki se, että Scanian ohjauspyörän taakse istuin minä. Keikka huipentui keskiaikaiseen illanviettoon Olavinlinnassa
Kädentaitoja arvostava osaa nähdä sen valtavan innostuksen ja huumorin, mikä teoksissa tulee esiin. Nykyisin Janne ja Jaana Kuivalaisen vetämä perheyritys tarjoaa loistavat puitteet lomailuun, perhejuhliin ja työporukoiden tilaisuuksiin. Päivä alkoi jo hämärtyä, kun suunnitelman mukaisesti ajoimme idyllisen Parkkilantien kautta Puumalaan Sahanlahti Resortsin lomakeskuksen hotellija mökkimajoitukseen. LämParikkalan patsaspuistossa on yli viisisataa moni-ilmeistä ja -aiheista betonipatsasta, jotka yhdessä laajan puutarhan kanssa houkuttelevat paikalle tuhansia kesävieraita. Janne on entinen puuautoilija, joten eipä ihme, että isäntä oli innokkaana kiertelemässä vetkulaisten ajokkeja. 5 ja myymälän hienot tilat. Taiteilija Veijo Rönkkösen 50-vuotinen elämäntyö on esillä näyttelyssä hänen kotipihallaan. Kuuluisaan ja hyvin retrohenkiseen Kiteen Hoviin saavuttiin iltapäivällä. MS Mirja Sjöberg ajoi keikan vasta hankitulla kauniilla Scania LB81:llä. Lounaan jälkeen jatkettiin tietä 15 Ristiinaan Neste Saimaan Portille, missä pidettiin jäätelötauko. Ainahan siitä mukavaa juttua riittää, kun samanhenkiset kohtaavat. AS Veekmas Oy tarjosi laajan pihansa autojen lähtöryhmityksen paikaksi. VETKU JA NIGHTWISH KEIKALLA Torstaina matka jatkui edellispäivän tapaan kesämaisemia ihaillen. Tämä osoittautui kivaksi paikaksi pysähtyä ja jaloitella varsinkin, jos perheen kanssa on reissussa. Sahanlahti sijaitsee upealla paikalla Saimaan rannalla entisen sahan sijoilla, jossa sahaustoiminta aloitettiin vuonna 1765, eli yli 250 vuotta sitten. Olavi Nenonen antoi autokunnille ajo-ohjeita, jotta matka sujuisi kommelluksitta. Sisu-Göran tutustui auton ominaisuuksiin apumiehen paikalla. Puskaradio oli tiedottanut tulostamme ja paikalle oli saapunut yleisöä katsomaan autojamme. Henkilökunta oli paikalla ihailemassa kauniita museopelejämme, mutta oli heilläkin upeita ajokkeja tarjolla. Paratiisin puutarha -näyttelyssä on satoja patsaita ja piha on täynnä kukkia. Matkasuunnitelma oli onneksi joustava, sillä Parikkalan Koitsanlahdessa aivan 6-tien vieressä näkyi mielenkiintoinen kohde, Parikkalan patsaspuisto, johon päätettiin pysähtyä tauolle. ”Moni on käyttänt sitä sannaa, ko on tult miun pihaan, pitäneet sitä paratiisina”, on taiteilija Veijo Rönkkönen todennut puistostaan. Ruoka oli hyvää ja pihan puolella oli puistoja leikkipaikka lapsille. MK. Veholta matka jatkui edelleen Porvoon, Lapinjärven ja Elimäen kautta Kuusankoskelle Kymen Paviljonkiin, missä pidettiin lounastauko
Niinpä tors tai-iltana oli kylän raitilla runsaasti mustaan nahkaan pukeutuneita musiikinystäviä ja autolippiksiin sonnustautuneita kuormuriharrastajia valmistautumassa seuraavaan päiväänsä. Koko perhe lastenlapsia myöden oli paikalla tervehtimässä vetkulaisia ja paikalle saapunutta runsaslukuista yleisöä. AS ESA HALTTUSEN PERUSTAMA VEEKMAS OY ON POHJOISMAIDEN AINOA TIE HÖYLIEN VALMISTAJA JA TIEHÖYLÄTEKNOLOGIAN EDELLÄKÄVIJÄ.. Autoväen kokoontuessa kuormat ja desibelit kasvavat ajan kuluessa ja juttua ja naurua riittää terassin täydeltä. AS Metsämuseo Lusto oli ensimmäisen etapin päätepiste. Tiivis pysäköinti on jalo taito, jonka näillä keikoilla oppii. Aamun aikana oli mahdollista tutustua Veekmas Oy:n tuotantotiloihin ja valmiisiin tiekarhuihin. Paikalla oli erinomainen opastus ja tilava piha-alue, jonne autot ajettiin vuosimallien mukaisesti näyttäviksi rivistöiksi. Joku valkoinen limusiinikin ajeli raitilla edestakaisin – ketä lienee kuljettanut. Olisi sitten puuhaa, jos vaikka aika kävisi kesäkeikalla pitkäksi. Esan tallista löytyi uudempien laitteiden lisäksi myös laaja valikoima museoajoneuJari ja Eeva Lehtovaara lastasivat Sisun kyytiin pikku projektin. MK Heikki Pyykkönen kaasuttelee N12-Volvollaan perjantain viimeisiä kilometrejä. Kiteen kaupungin väkimäärä kaksinkertaistuisi perjantaina, sillä samalle päivälle osuisivat Vetkun kesäkeikan startti aamulla ja maailmankuulun kiteeläissyntyisen Nightwish-yhtyeen keikka illalla. Esa Halttusen perustama Veekmas Oy on Pohjoismaiden ainoa tiehöylien valmistaja ja tiehöyläteknologian edelläkävijä. 6 pimän ajopäivän kruunasi kylmä juoma terassilla, jonne alkoi kerääntyä samassa paikassa yöpyviä vetkulaisia nauttimaan kesäillasta ja talon antimista. Savonlinnan ohitustietä pitkin ajo Heikinpohjaan sujui keskustan liikennettä haittaamatta. PUNKAHARJULLE JA SAVONLINNAAN Aurinkoisena ja lämpöisenä perjantaiaamuna kokoontui toista sataa ajokkia Olavinlinnan Keikan starttiin Veekmas Oy:lle
Ystävällinen vastaanotto ja mukava tunnelma loivat hyvän alun tulevalle ajopäivälle. Asiaa jo ihmeteltiin, kunnes hovimestari kuulutti, että samalla saarella on syttynyt maastopalo, ja tuuli ajaa savua hotellin ja keskustan suuntaan. Olavinlinnan valkoiset holvisalit loivat juhlavat puitteet illanvietolle. MK Yleisö äänesti suosikkiautokseen vuoden 1960 Bedford RLHC:n, ja maaninkalainen Raimo Juutilainen auton omistajana sai kumartaa illanvietossa tämän vuotisen NÄRKO-palkinnon. Helteinen ajopäivä päättyi kesäkaupunki Savonlinnaan, missä autot parkkeerattiin Heikinpohjan kentälle Pihlajaveden rantaan. AS. Olavinlinnan Keikan ensimmäinen etappi vei vanhan Punkaharjuntien kautta Metsämuseo Lustoon, jonka ulkokentälle autot hyvin mahtuivat. Bussi Groupin raskaan kaluston purkamolle Enonkoskelle. Löytöjäkin tehtiin, vaikka tarjolla oli eniten linja-autojen purkuosia. Laaja purkamo entisen kaivoksen alueella on alan harrastajan silmissä kaunis, ja elämysretki hauskassa seurassa on aina paikallaan. PALJON NÄHTÄVÄÄ JA KOETTAVAA Lauantaina jatkui erinomainen kesäsää ja ohjelmaa oli suunniteltu koko päiväksi. Ulkokentän paviljongissa pidettiin ensin lounastaukoa, jotta virtaa riittäisi Luston laajan näyttelyn kiertämiseen. Laaja kenttä täyttyi nopeasti ja museobussit kuljettivat matkalaiset Kylpylähotelli Casinoon ja sen vieressä olevaan kesähotelliin. Onneksi maastopalo saatiin nopeasti sammumaan, eikä kaupunkilaisille tai hotellivieraille aiheutunut isompaa vaaraa. Suomalaista maalausja kuvanveistotaidetta esittelevä galleria toimii vanhalla Punkaharjun rautatieasemalla, joka sekin on rakennushistoriallinen nähtävyys. Linja-autohistoriallisen seuran bussit olivat valmiina kyyditsemään väkeä Heikinpohjan kentälle ja eri tutustumiskohteisiin. 7 voja. Yleisö kyllä tietää; näitä autoja on säilynyt vain muutama. Ulko-ovet suljettiin ja jatkoimme ateriointia odotellen savun hälvenemistä. Samalla pysähdyksellä oli mahdollisuus tutustua Galleria Aseman Taidelaiturin näyttelyyn. Alkuvuodesta tehty omistajan vaihdos tuo vähitellen valikoimaan myös osia henkilöautoille. MK Heikinpohjan pesäpallokenttä oli mainio paikka sadan veteraaniauton näyttelylle. Olimme nauttimassa yhteistä illallista Casinon ravintolassa, kun ovista alkoi tulla ensin savun hajua, ja pian koko tienoo oli savun peitossa. Moni oli aamulla pukenut ostohousut jalkaan ja hyppäsi bussiin, joka vei J.V
Savonlinnan Moottorikerho ry Savonlinnan kaupunki J.V. 1954 Vetkun kiertopalkinto: Jari Kosenius, Hausjärvi Olavinlinnan keikan kumppanit Veekmas Oy Metsämuseo Lusto Luston ravintola Galleria Aseman Taidelaituri Lions Club Punkaharju r.y. Bussi Group Oy Linja-autohistoriallinen Seura ry Linnankrouvi Osuuskauppa Suur-Savo Spahotel Casino Juniori-Sapko ry U18 Linja-autoliike S. Helteisen päivän jälkeen viilenevä ilta ja upea auringonlasku kruunasivat onnistuneen keikan. Kiteeläinen Trio Keski-Karjala viihdytti illallistunnelmaan sopivilla sävelmillä ja vaihtoi tanssimusiikille, kun sen aika tuli. • Olavinlinnan keikalla palkitut Yleisön suosikki NÄRKO-palkinto: Bedford RLHC vm. Kosonen Oy Trio Keski-Karjala Veteraanikuorma-autoseura VETKU kiittää!. 1960, Raimo Juutilainen, Maaninka Nuorin kuljettaja: Tommi Korpi, Teuva, Scania-Vabis L 51 vm. Vetkun tapahtumat ovat hyvin suunniteltuja, eikä tämä kerta tehnyt poikkeusta. Sapko-juniorien grilli-kahvion antimilla pysyivät nesteet ja kalorit tasapainossa, ja moni pulahti uimaan viereisellä hiekkarannalla. 8 Savonlinnaan jääneille oli tarjolla kaupunkikiertoajelu asiantuntevan oppaan johdolla, shoppailua kauppatorilla ja tutustumiskäynnit Olavinlinnaan ja Riihisaari-Savonlinnan museoon ja höyrylaivoihin. Keikkakutsussa oli toivottu juhlavaa pukeutumista, mielellään keskiaikaista, joten linnan portista asteli sisään itse paroni ja paronitar, ritari miekkoineen, leikari, pari narria, illan kuningattaria ja muuta linnan väkeä. Kauniit maisemareitit yhdessä monipuolisen ohjelman kanssa takasivat, että kaikille löytyi kiinnostavaa katsottavaa ja koettavaa. Linnan portit sulkeutuivat yleisöltä kello 17, ja avautuivat meille juhlavalmistelujen jälkeen tuntia myöhemmin. ILTA OLAVINLINNASSA Paras osuus oli kuitenkin vasta tulossa, eli illanvietto Olavinlinnassa. Täytimme kolme suurta linnansalia ja nautimme keskiaikaisen pitoillallisen. Heikinpohjan kentällä oli vilinää, kun toista tuhatta vierasta tutustui päivän aikana autonäyttelyyn ja äänesti oman suosikkinsa. Ja paljon hyväntuulista juhlakansaa. Illan suosikkipaikaksi valikoitui jykevien muurien reunustama ulkoterassi
Vakituista kuljettajan paikkaa ei kuitenkaan löytynyt 90-luvun alun lama-aikoina, joten urapolku vei kunnossapitoasentajan töihin Uudenkaupungin autotehtaalle, missä hän työskentelee edelleenkin. Aviopuoliso Hanna on myös töissä logistiikkapuolella ja jakaa Nikon kanssa kiinnostuksen vanhoihin kuorma-autoihin. TEKSTI JUHA HELIN KUVAT JUHA HELIN JA HANNA & NIKO SUVISEN ARKISTOT Ensi vuonna viisikymppisiään viettävällä Niko Suvisella kuorma-autot tulevat osittain veren perintönä. VALMIILLA AUTOLLA ALKUUN Veteraanikuorma-autovimma iski Nikoon ensimmäisen kerran vuonna 2010, jolloin hän osti Lieksasta valmiiksi kunnostetun ja museorekisteröidyn kuorma-auton, Sisu K-138:n vuodelta 1968. Sisu ei kuitenkaan ollut entisöity ihan Niko ja Hanna Suvisen yhteinen harrasteprojekti, Scania LS 140 vuodelta 1973 ja sen päällä valmis reissukämppä.. Pihalla paistatteli kirkkaassa aamuauringossa edelliskesänä valmistunut Scania LS 140. Niko itse sen sijaan kävi Uudenkaupungin ammattioppilaitoksessa kuljetuspuolen ja perään armeijapalveluksen autokomppaniassa Heikkilän kasarmilla Turussa. Niko on innokas konemies ja Veteraani kuorma-autoseuran jäsen. Hänen pappansa oli aikoinaan mukana Turussa jo vuonna 1917 perustetussa Suvisen kuljetusliikkeessä. Autossa oli vaihtolavalaitteet ja siihen värkättiin muutama lava käyttöä monipuolistamaan. Omalla verstaalla rakennettiin muun muassa aikakauden mukainen nosturilava. Myös 12-vuotias poika Antti on jo innokas apuri korjaushommissa. TINKIMÄTTÖMÄSTI ALUSTA LOPPUUN Veteraanikuorma-autoilun voi aloittaa jo nuorempana eikä vasta eläkkeellä. Tutuksi on tullut niin kappaletavaran ajo kuin juurikasrallikin. VETKU-lehti kävi vierailulla Hanna ja Niko Suvisen luona Vehmaan Vinkkilän kylässä. Suviset asuvat entisellä maatilalla, jonka tontilla ja pihapiirissä on mainiot puitteet autojen ja koneiden kanssa harrastamiseen. Ajokokemusta kuorma-autolla on kuitenkin pidetty yllä ajamalla tutun kuljetusyrittäjän kalustoa maatalousajossa iltaisin ja viikonloppuisin vapaa-ajan antaessa sille myöten
Työtunteja on kulunut varsin paljon, Nikon arvion mukaan noin 10 000. Myyjän tietojen mukaan auto oli alun perin ollut tukkiautona Pohjois-Karjalassa Asikaisen Autoyhtiöllä. Tässä kuvassa Scania LS 140 juuri noudettuna Kangasalalta. Nikon mukaan kauppaa hierottiin parin kuukauden ajan ja lopulta molemmat olivat sopivan tyytymättömiä: myyjä myi liian halvalla ja ostaja maksoi edelleen mielestään liikaa. Myös hytti oli hiekkapuhalluksen jälkeen aika lohduton ja uutta peltiä piti hitsata paljon. Sisäpuolinen runko oli niin huono, että se piti vaihtaa kokonaan. SE OLIKIN TYÖLÄS RAKENNETTAVA Elettiin vuotta 2013 ja isompaa autoa teki edelleen mieli. Auto on kauttaaltaan tarkasti entisöity eikä laadusta ole tingitty missään vaiheessa. 10 viimeisen päälle ja Nikolla teki mieli hiukan isompaa autoa. Varsinkin Scania V8 vaikutti mielessä sopivalta harrasteajokilta. Puuautona alkanut ura vaihtui jossakin vaiheessa maansiirtolavaan. Runko maalautettiin Uudessakaupungissa Hiekkapuhallus ja maalaus Rautanen Oy:llä ja hytti Mietoisten Automaalaamossa. Tässäkin yksilössä esiintyi Scanian helmasynti, eli tuplarunko. Entisöinti pääsi alkamaan vuonna 2014 ja pian alkoi tuttu tarina hahmottua; aihio on huonompi miltä näytti ja työtä tulisi olemaan paljon. Niko asensi autoon vaihtolavalaitteet, jotka näin harrastekäytössä ovat monipuolisemmat kuin pelkkä lava tai säiliö. Jossain vaiheessa Niko sai kuitenkin vihjeen Kangasalalla entisöijää odottavasta vuosimallin 1973 nokkamallin Scaniasta. Scanian 350-hevosvoimainen V8-moottori käytiin kokonaan läpi.. ”Jokainen pultti on ollut auki projektin aikana, joten työaikaa on mitattu myös kalenterilla”, kertoo Niko, jonka mukaan auto valmistui kahdeksan vuoden uurastamisen jälkeen kesällä 2022. REISSUKÄMPPÄ Tapahtumissa liikkuessa Hannalle tuli ajatus, että olisi hienoa, jos auton päällä olisi Vuoden 1968 Kontio-Sisu oli Nikon ensimmäinen museokuorma-auto. Sopivia aihioita haettiin tuloksetta netistä ja tuttujen kautta. Tukkiautona sen akseliväli oli 5,0 metriä, mutta jossain vaiheessa runkoa oli lyhennetty ja nyt se oli akseliväliltään 4,2-metrinen sora-auto. Niinpä Sisulle etsittiin uusi omistaja jo vuonna 2012. Kolmannella kerralla Niko sai puhelimen päähän oikean myyjän, jonka kanssa kauppaa päästiin tekemään. Hytti vaati paljon töitä ja runsaasti uutta peltiä
Tuumasta on lyhyt matka toimeen ja niinpä Hanna alkoi etsiä sopivaa aihiota. Elintenluovuttajaksi löytyi naapurista vanha Solifer-asuntovaunu, josta otettiin ovi, pari ikkunaa ja keittiön kalusteita. Seinät levytettiin OSB-puulevyllä, joka on kestävä ja maalauksen jälkeen sopivan ”marmoripintainen”. Umpikaappi koolattiin kokonaan ja nurkkaan rakennettiin WC-tila. Tämä asuntokontti on maalattu itse, sillä Nikolla pysyy kädessä myös maaliruisku. Asuntokontin lisäksi Niko rakensi autoon myös metrilaitaisen rahtilavan 1970-luvun mallin mukaan. Reissukämppä valmiina. Sellainen löytyikin Laitilasta erään kuljetusyrityksen pihasta keväällä 2022. Sisustus toteutettiin kauttaaltaan kuorma-autoaiheiseksi. ”Laitalukkoina käytettiin upotettuja linkkuja, sellaisia 1970-lukuisia”, mainitsee Niko, joka haluaa toteuttaa projektinsa tinkimättömällä pieteetillä alusta loppuun saakka. Tämän jutun kirjoittaja Juha Helin toimii valvovana silmänä. Pientä viilausta tarvitaan muun muassa portaisiin ja lämmitysasiat ovat vielä mietinnässä. Sisustus on kauttaaltaan kuorma-autohenkinen. Hanna ottikin tästä itselleen projektin. Runko näyttää ehjältä, mutta lava vaatii hieman enemmän töitä. Kämpässä on tuplasähköistys eli laitteet toimivat autosta saatavalla 24 voltin tai verkosta saatavalla 220 voltin jännitteellä. Seinät koolattiin uudelleen, jotta saatiin sähköjohdot peittoon. Tätä mitoiltaan sopivaa, lämpöeristettyä, vaihtolavakiskoille asennettua umpikaappia oli käytetty munien kuljetukseen. ”AIHIO ON HUONOMPI MILTÄ NÄYTTI JA TYÖTÄ TULISI OLEMAAN PALJON”. ”Isäni oli Teijon perävaunutehtaalla suunnittelijana 1970-luvun alkuvuosina, joten mikään muu perävaunumerkki ei oikeastaan tullut edes kysymykseen”, pohjustaa Niko perävaunuvalintaansa. JONOSSA SEURAAVAKIN PROJEKTI Pihalla odottaa myös seuraava projekti, eli Teijon valmistama 2-akselinen kippiperävaunu, joka on tarkoitus kytkeä Scanian perään. • Niko ja Hanna Suvinen ovat kiertäneet autollaan jo useissa tapahtumissa. Jäämme odottamaan milloin se ilmestyy näyttelyihin Scanian perässä. Kämppää on nyt jo pari yötä testattu ja hyväksi todettu. Nikon tuntien laadusta ei tulla tässäkään tinkimään, eli jokainen pultti käydään lävitse ja lopputulos tulee olemaan uutta vastaava täysperävaunu. Tätä kirjoitettaessa vaunu on jo purettuna pihalla runko, akselit ja lava erillään. Keväällä 2023 oli vuorossa Retro Trucks Lahes -näyttely, jossa Nikoa jututtaa tapahtuman juontaja Helena Riihitupa. 11 taukotila ja tila, jossa voisi tarpeen tullen vaikka yöpyä
TEKSTI JA KUVAT JUHA HELIN Teuvo Suur-Inkeroisella oli aikanaan kuljetusliike Oulussa. Yrityksessä on mukana jo kolmas sukupolvi. Forssan keskeinen sijainti Helsinki–Tampere–Turku -kolmiossa oli yksi merkittävistä valintakriteereistä purkamon toimipaikan valinnassa. ”Nettisivut meillä on ja siellä esitellään myynnissä oleva kalusto”, jatkaa Samu, jonVETKU ESITTELEE KANNATUSJÄSENIÄÄN Samu Suur-Inkeroinen jatkaa isoisänsä Teuvon perustaman purkamon toimitusjohtajana. Alussa valikoimaan kuuluivat myös traktorit, mutta hyvin nopeasti hän keskittyi pelkästään kuorma-autoihin. Tällä hetkellä painopiste on enemmän ehjien autojen ostossa, kolarivaurioituneita autoja on nyt vähemmän liikkeellä. Linja-autojakin purettiin jossain vaiheessa, mutta niistä tulee liikaa täysin arvotonta purkujätettä, minkä vuoksi toiminnassa on sittemmin keskitytty lähinnä kuorma-autoihin. Kävimme jututtamassa nykyistä toimitusjohtajaa Samu Suur-Inkeroista. Autoja ostetaan vakuutusyhtiöiltä, myyntiliikkeistä, kuljetusliikkeistä ja yksityisiltä ihmisiltä pääasiassa kotimaasta. Vuonna 1975 hän päätti vaihtaa alaa, joten hän myi autot pois ja muutti Forssaan pitämään kuorma-autojen purkamoa. Hannu Suur-Inkeroinen on jättäytynyt päivittäisestä toiminnasta jo sivummalle, joskin hänet tapaa purkamon tontilta edelleen lähes päivittäin.. Ulkomailta hankitaan lähinnä myyntiin soveltuvia vaihtoautoja. 12 KOHTA 50 VUOTTA KUORMA-AUTOJEN PURKUA Juttusarjassa kannatusjäsenistämme on vuorossa Osatori Oy Forssassa. Osa autoista kunnostetaan ja myydään eteenpäin, osa puretaan ja myydään osina tai romuna. Samu Suur-Inkeroisen mukaan he eivät juuri mainosta tuotteita tai toimintaansa missään
Scanian 3-sarjan ja Volvon ”viirusilmän” ollessa valtavirtaa, moottoreita ei paljon kysytty. Meitä veteraanikuorma-autoilijoita kiinnostaa tietysti vanhempi kalusto. Samun mukaan ympäristöasioiden kanssa pärjää, kun tekee niin kuin määrätään. Ympäristövaatimukset purkamotoiminnalle ovat varsin selkeät ja toimintaa varten pitää anoa uusi lupa 10 vuoden välien. Niihinkin on osia, mutta varastoa on kysynnän vähentyessä pienennetty. Osatorilla on nykyisellään Forssassa noin 10 hehtaarin alue, josta purkamon käytössä on reilu puolet. Osatori Oy sijaitsee Forssassa, 2-tien varressa, osoitteessa Kukonharjuntie 143. Toisin on nyt: mitä uudempi Euro-luokka, sitä enemmän moottoreita kysytään. Vaihteistojen ja erilaisten ohjausboxien kysyntä on myös lisääntynyt. Myynnissä olevan kaluston määrä on vuosien varrella lisääntynyt ja Suur-Inkeroisilla onkin pihassa kymmeniä ajoon valmiita hyötyautoja. Scaniaa ja Volvoa on tontilla eniten, mutta kaiken merkkisiä autoja käsitellään. ”Aina kannattaa kuitenkin kysyä, sillä varastosaldot muuttuvat jatkuvasti meillä”, muistuttaa Samu. • Osatori Oy:n valikoimasta löytyy myös veteraanikuorma-autoja, kuten kuvan Scania LB 81 nosturilla ja vaihtolavalaitteilla. Toimintaa tarkastellaan kuitenkin jatkuvasti, muun muassa erotuskaivoista otetaan vesinäytteet vuosittain. Purkamotoiminnalla on edelleen paikkansa, vaikka purkamojen määrä on Suomessa ja myös muualla Euroopassa vähentynyt. PAINOTUS UUDEMPAAN KALUSTOON Toiminta on Teuvon ajoista kansainvälistynyt eli osia sekä kokonaisia autoja kysytään ja myös toimitetaan muun muassa Hollantiin. Autoja menee Osatorilla läpi noin 150 kappaletta vuodessa. Toiminta keskittyy yhä enemmän uudempiin autoihin, koska niiden osista on enemmän kysyntää hintatason ollessa myös parempi. Jos ennen oli hyllyssä 40 kappaletta 60-70 luvun Scanian vaihteistoja, nyt niitä on enää 5 kappaletta. Paljon on purussa jo alle 10-vuotiaita autoja. ”YHTEYDENOTOT ASIAKKAILTA TULEVAT VALTAOSIN PUHELIMELLA JA SÄHKÖPOSTILLA”. 13 ka mukaan yhteydenotot asiakkailta tulevat valtaosin perinteisesti puhelimella ja sähköpostilla. Viime aikoina erityisesti käytettyjen moottorien kysyntä on kasvanut. ”Hetki sitten purettiin Mercedes vuodelta 2017”, kertoo Hannu puheluidensa lomassa. Näiden lisäksi ostetaan, myydään ja käsitellään jonkin verran myös päällirakenteita ja perävaunuja
Fordin kantavuudeksi kirjattiin vain 1000 kiloa, moottorin tehoksi kirjattiin 20 tai 20/28 hevosvoimaa. Seuraavana vuonna kuorma-autoja myytiin jo 60 kappaletta. Ford soveltui täkäläisiin olosuhteisiin, sillä maantieverkostamme valtaosalla sai liikkua korkeintaan kolmen tonnin painoisilla ajokeilla. Vuonna 1926 Mikkelin läänissä kuorma-autoista oli ForVuonna 1956 Ford oli toiminut Suomessa aktiivisesti 30 vuoden ajan. Merkki on palvellut niin siviililiikenteessä kuin sotilastehtävissäkin. Ford oli hankintahinnaltaan edullinen ja armeijan autokokeissa Fordilla kuljetettiin kuormat taloudellisimmin. Ford TT -autoja rekisteröitiin kuorma-autoiksi, mutta huomattavan paljon yhdistetyiksi henkilöja kuorma-autoiksi. Ihmisten ohella Fordin kyydissä on kulkenut myös tavaraa. Erkki Voutilainen. OJANEN KUVAT VETKUN ARKISTO, MUSEOVIRASTO Itsenäisessä Suomessa myytiin ensimmäiset kahdeksan Ford -kuorma-autoa vuonna 1921. Vaikka Fordin kantavuus oli vähäinen, voitiin perävaunun avulla kuljettaa pitkääkin tavaraa. TEKSTI OLLI J. Jatko oli vieläkin vilkkaampaa. Hentoudestaan huolimatta valtasi Ford nopeasti kärkisijan sekä tavaroiden autokuljetuksissa, että linja-autoliikenteen alkuvaiheissa. 14 FORDEJA SUOMALAISESSA KUORMA-AUTOILUSSA Ford on kuulunut kiinteästi suomalaiseen autokantaan jo reilun sadan vuoden ajan. Ford nousikin ylivoimaiseksi ykköseksi 20-luvun kuorma-autoilussa. Sitten autokauppa pääsi paremmin vauhtiin ja Ford TT -alustoja myytiin vuonna 1923 melkein 600 kappaletta. Tätä juhlistaakseen järjesti Ford näyttelyn Helsingin Messuhallissa huhtikuussa 1956
TUIKITÄRKEÄT FORDIT Sodan uhatessa vuonna 1939 koetti valtiovalta saada runsaasti lisää uusia kuorma-autoja. Vuosikymmenen lopulla pohjoisessa Suomessa toteutettiin suuria autosavotoita, ja niitä filmattiin myös kansainväliseen levitykseen. Kolmekymmenluvun alkuvuosina Fordin kuorma-autotarjonta monipuolistui. Linja-autoissa Ford oli viidenneksi yleisin merkki, mutta vain 5,7% osuudella. Amerikkalaismallisen AA-kuormurin vahvaksi seuraajaksi tuli lyhyt tai pitkä V-8 kuormuri ja vaihtoehdoksi englantilainen Fordson. Tässä vaiheessa myös Suomen Puolustusvoimat alkoi hankkia Fordeja. Aarne Pietinen 1940-luvun loppupuolella Hernesaaren kokoonpanotehtaalla oli valmistumassa useita kuorma-autoja, joista monet varustettiin puukaasutinlaitteistoilla. Aarne Pietinen. Ford-yhtymän kanssa päästiin hienoon sopimukseen yli 4000:sta uudesta Ford-kuorma-autosta erittäin edullisilla maksuehdoilla. Valitettavasti sotatilanteet Oy Ford Ab:n maahantuontitoiminnot sijaitsivat Helsingin Hernesaaressa. Talvella 1937 pihalla oli lukuisia alustoja, jotka odottivat kotimaisten valmistajien ohjaamoita. Ainoastaan Oulun läänissä Fordien määrä jäi alle määräenemmistön ja sielläkin markkinaosuus oli 63,5%. Se oli kantavuudeltaan ja teholtaan noin kaksinkertainen edeltäjäänsä verrattuna. Vaikka vanhimpia Fordeja jo poistuikin käytöstä, niin 30-luvulle siirryttäessä maamme kuorma-autoista oli Fordeja 4484 kappaletta. Amerikkalaismallinkin sai nelosmoottorilla, mutta kohennuksia kokeva Ford V-8 osoittautui menestykseksi. Vaasan ja Oulun lääneissä Ford oli kuitenkin kolmanneksi yleisin linjuri. I.Nymanin Ford saa lumikuormaa suoraan katolta Helsingin Eteläsatamassa talvella 1935. Ford V-8 -kuormurit olivat keskeisessä roolissa näillä savotoilla. LAAJEMPI MALLITARJONTA Fordin AA-malli korvasi TT:n vuosikymmenen lopussa. Vuosikymmenen puolivälissä mainostettiinkin, että 42 kuorma-autoa sadasta on Fordeja. Rafael Roos Lumi on aina kuulunut osaksi suomalaista yhteiskuntaa ja lumenajolla ovat työllistyneet monet autoilijat. Se tarkoitti 46,8% kaikista kuorma-autoista. Sotaan joutuneen valtakunnan 18 122 kuorma-autosta 7457 oli Fordeja eli 41,2% kaikista. Ford oli yleisin valtaosissa maata, vain Kuopion sekä Turun ja Porin lääneissä Ford oli jäänyt kakkoseksi. 15 deja 85,5%, Viipurin läänissä 74%, Kuopion läänissä 71%, Uudenmaan läänissä 70%, Hämeen ja Vaasan lääneissä 69%, Turun ja Porin läänissä 66%. Puutavaran kuljetus autoilla savotoilta uittoväylien varteen tai rautatieverkolle pääsi käyntiin
Viisikymmenluvun alussa lyhyt korkeasuhdanne tuotti valuuttaa autojen hankintaan. Niinpä vuoden 1947 lopussa täällä oli käytössä 11 433 Ford-kuormaautoa, kun toiseksi yleisintä merkkiä oli viitisen tuhatta. Pian sotatoimien loputtua Ford-yhtymän myöntämien luottojen turvin Suomeen saatiin jo 1945 Englannista satoja Ford Sussex ja Thames-kuorma-autoja. Siksi vuoden 1940-mallinen Ford-kuorma-auto ehostettiin myöhemmin viralliseksi muistomerkiksi. Välillä ehdittiin koota Thames-kuormureita Hernesaaren tehtaalla, mutta tuontimahdollisuuksien epävarmuus nousi es teeksi. Vuoden 1946 kuluessa luottojen turvin saatiin maahamme yhteensä 2200 uutta Ford-kuormuria. 1930-luvun alussa Ford oli Suomen yleisin kuormuri ja niiden käyttötehtävät vaihtelivat rahdinajosta mainostarkoitukseen.. 16 tulivat väliin ja suuri osa Fordeista päätyi saksalaisille. Fordit erikseen jaoteltuinakin olivat ykkönen ja kakkonen. Uudet Fordit olivat tärkeitä tekijöitä sotavuosina ja ensimmäisinä rauhanvuosinakin. Vuoden 1956 lopussa Ford oli yli voimaisesti yleisin kuorma-automerkki. Eurooppalaisten kuorma-autoalustojen tuonti vapautui vuoden 1957 syksyllä. Lisäksi vuosikymmenen puolivälissä valtiolta herui ylimääräistä valuuttaa raskaiden kymmenpyöräisten tuontiin, ja taas Fordit olivat mukana kuvassa. Sekä englantilaisia että amerikkalaisia oli runsaat 5000, kun muita merkkejä oli pienempiä tuhattai satalukuja. Suomen Ford-yhtiö myi kahden vuoden kuluessa melkein 4300 kaupallista ajoneuvoa, kun edellisen vuoden myynti oli ollut vain 260 autoa. Nimi pysyi, mutta malli oli muuttunut perusteellisesti nokkamallisen 4,5 tonnin Thames-kuormurin tultua tarjolle 1949. Ford-kuormu reita alettiin tuoda myös Länsi-Saksasta ja Ford-yhtymän myönnettyä jälleen luottoa tänne saa tiin Ranskasta viiden tonnin dieselmoottorilla varustettuja Fordeja. Sitten vuodet alkoivatkin vaihdella ahtaista oloista vielä ahtaampiin. Amerikkalaisia Fordeja oli tuosta määrästä 550 autoa. Amerikkalaismallisia Fordeja saatiin lähinnä poikkeusjärjestelyillä. Vienti teollisuus sai käyttää osan valuuttatulostaan kalustohankintaan ja monet yritykset hankkivatkin amerikkalaisfordin
Ford-pakettiautoja oli rekisterissä tuohon aikaan yli 11 000. Tavarankuljetuksissa Ford oli silti vankasti mukana. Tradereita hankittiinkin moniin tarkoituksiin. Pelkästään englantilaiset Fordit olisivat sijoittuneet kakkostilalle. Nostureiden käyttäjätarinoita kerrotaan laajalti kirjassa, joka sisältää runsaasti ennen julkaisematonta kuvamateriaalia. Merkkitilastossa tuo määrä oikeutti viidenteen sijaan. Fordeista englantilaisia oli noin 3800, saksalaisia noin 400 ja amerikkalaisia 150. 1970-luvulla Ford ei ollut enää kärkisijoilla kaupallisten ajoneuvojen puolella, vaikka olikin yksi yleisistä merkeistä. Niiden osuus kuormurikalustosta oli kuitenkin hiipumaan päin eikä Fordilla ollut enää mitään erityisiä valtteja. Nosturituotannon historia on nyt taltioitu ja kirjoitettu kansien väliin. Teknisten seikkojen ohella kirjassa kerrotaan laajalti myös tuotekehitykseen, tuotantoon ja myyntiin osallistuneiden ihmisten arjesta ja sattumuksista työnsä äärellä. Kirjaa myy Nosturihistoriallinen Seura ry 35 euron kappalehintaan. LOKOMO nostureita Suomesta Timo Rintakosk i. Muut autot ryhmässä lähes 800 Fordia oli sellainen kalusto, josta eriteltynäkin amerikkalaiset Fordit olisivat olleet ykkönen ja englantilaiset kakkostilalla. Myös Saksan Fordit nauttivat Suomessa luottamusta käyttäjien parissa. Aukusti Tuhka LOKOMO-NOSTURIT KANSIEN VÄLIIN Lokomon konepajan merkittävimpinä tuotteina olivat nosturit yhdessä erilaisten maanrakennuskoneiden kanssa. Nosturituotannon taival jäi vain kahden vuosikymmenen mittaiseksi, mutta Tampereella valmistetut hydrauliset nosturit saivat maailmalla luotettavan ja laadukkaan, aina näihin päiviin saakka kantaneen maineen. SOK:n ajossa ollut Ford Rhein G-398 on lähdössä jakelureitilleen talvella 1957 SOK:n Helsingin keskusvarastolta. Toimittaja Timo Rintakosken kirjoittama teos tuo arkistojen kätköistä paljon uutta tietoa vannoutuneimmillekin nosturiharrastajille ja alan ammattilaisille. FORDIEN ASEMAN HIIPUMISTA Fordin englantilaiset ja länsisaksalaiset kuormurit olivat vahvasti mukana 1960-luvun autokaupassa. Vuonna 2020 perustettu Nosturihistoriallinen Seura ry on julkaissut lähes 280-sivuisen kirjan, jossa valotetaan nosturituotannon monet vaiheet alusta nykypäivään saakka. Pelkästään länsisaksalaiset Ford-pakettiautot olisivat riittäneet tilaston ykköspaikkaan ja englantilaisiakin oli niiden lisäksi paljon liikkeellä. Pakettiautojen puolella Ford oli kirkkaasti yleisin merkki. 60-luvun lopussa Ford oli enää kuudenneksi yleisin kuormurimerkki. Kuljetuskalustoa Fordilla oli kuitenkin kaikenlaisiin tarpeisiin ja kannattaa muistaa, että Ford on edelleenkin huomattava tekijä kuljetuskaluston valmistajana. • Vuonna 1957 markkinoille tuotu Ford Thames Trader oli esittelynsä jälkeen yksi Suomen myydyimmistä kuorma-autoista. Niinpä 60-luvun puolivälissä Ford oli tipahtanut viidenneksi yleisimmäksi kuorma-automerkiksi. Niinpä sitten vuosikymmenen päättyessä Ford oli selvästi yleisin kuormurimerkki, niitä oli yli 8600, kolmisen tuhatta enemmän kuin kakkosmerkkiä. Erikoisautoissa Ford oli tipahtanut kakkoseksi. 70-luvun päättyessä liikenteessä oli vähän yli 5000 Ford-kuorma-autoa. 17 Fordin kannalta ajankohta osui mukavasti uuden Thames Trader -malliston tullessa myyntiin. Erikoisautoissa Ford oli edelleen selkeä ykkönen ja jaoteltunakin USA:n Fordit olisivat olleet toiseksi ja englantilaiset kolmanneksi yleisin merkki. Muut autot -ryhmässä Ford-alustaiset autot olivat ylivoimaisesti yleisimmät, niitä oli enemmän kuin kahta seuraavaksi yleisintä yhteensä
Toiminta laajeni vuonna 1986, kun perustettiin Kokemäenjokilaakson koulutuskuntayhtymä. Perävaunullisen auton käsittelyä ja peruutuksia harjoiteltiin omatoimisesti tai kaverin opastamana. 50 VUOTTA KULJETTAJAKOULUTUSTA Sataedulla Huittisissa juhlittiin syyskuussa, kun ammatillisen kuljettajakoulutuksen alkamisesta tuli kuluneeksi 50 vuotta. Ryhmä vetkulaisia oli paikalla esittelemässä vanhempaa kalustoa ja osallistumassa juhlaan. Vuonna 1980 valmistuivat Teollisuustielle omat ajanmukaiset tilat. Huittisissa ollaan siis edelleen kehityksen kärjessä, ja niin on ollut jo 50 vuotta. 2010-luvulla nimeksi vaihtui nykyinen Sataedu. Aluksi toimittiin vuokratiloissa kuljetusliike Vaanolla. Koulutuksen tarve oli kaikkialla suuri, eikä vähiten Satakunnassa, missä toimi useita suuria kuljetusliikkeitä. Huittisissa on panostettu paljon myös liikenneturvallisuuden parantamiseen ja tekniikan testaukseen. Suomessa oli yhtäkkiä tuhansia E-kortillisia kuljettajia, jotka eivät olleet koskaan ajaneet yhdistelmää. Rakentaminen alkaa ensi vuonna ja valmista on vuonna 2025. • Kymmenkunta vetkulaista osallistui juhlatilaisuuteen esittelemällä menneen ajan kalustoa, josta yleisö olikin kovasti kiinnostunut. Kuuluisaksi ovat tulleet muun muassa Virttaan varalaskupaikalla suoritetut jarrutestaukset. Sataedu on osallistunut myös varusmiesten kuljettajakoulutukseen vuodesta 2005 lähtien. Huittisissa oli koulutettu kuljettajia vuodesta 1962 asti, mutta varsinainen ammattikurssitoiminta alkoi siis vuonna 1973. TEKSTI JA KUVAT JUHA HELIN Vuoden 1972 ajokorttiuudistuksessa saivat kuorma-autokortilliset automaattisesti perävaunukortin, eli E-kortin, mutta ajo-oikeus laajeni vasta 21-vuotiaana. Kuljettajakoulutukselle on valmistumassa uudet toimitilat 2-tien varrelle. KESÄTAPAHTUMAT 2023. Täysperävaunukursseille tuli uusia oppilaita kuuden viikon välein
• A&R Hirvikoski Ulvilasta kaartoi tapahtumaan Gulfin säiliörekkaa kiskovalla Scania-Vabis L71:llä. kerran Mobilistiilta. 19 Rautalapio on hyvä työkalu, mutta Riuku-Vammas lienee tätä väkevämpi väline kaivutöihin. Värivalinnan ohella myös työjälki on hyvinkin korkeatasoista. Ilkka Ala-Maakala Mouhijärveltä oli reissussa hinauslaittein varustetulla Scania L111:llä. Miehen tuntien kotimatkalla saattoi vaijerin päässä olla jotakin entisöitävää. Kanavallakin käytiin Vääksyn Kanavapuistossa järjestettiin jo 20. Vesa Rantasen Scania-Vabis LS76 näyttää, ettei kaikkien nokka-Scanioiden tarvitse olla punaisia. Kyllä veteraaniautoharrastajalla on pitää olla oma hinuri. KESÄTAPAHTUMAT 2023. Ensimmäiset ajoneuvot saapuivat idylliseen puistoon jo aamupäivällä, vaikka virallisesti tapahtuma ajoittui iltapäivään ja iltaan. Ismo Nousjoen International on saanut seurakseen Jouni Perälän Mercedeksen, Läänin Kuljetuksen Scanian sekä puheenjohtaja Pohjolan Sisun. Heinäkuun lopulla keskiviikko-iltana järjestetty tapahtuma keräsi paikalle runsaslukuisesti yleisöä ja ennätysmäärän kaikenlaista kalustoa; autoja, mopoja, traktoreita ja työkoneita. Leppoisa tarinointi ja paikallisten kahviloiden antimien nauttiminen on pääosassa tässäkin tapahtumassa. Aurinkoisessa kesäillassa oli paikalla myös yli 30 veteraanikuorma-autoa. Kanavapuistossa oli tällä kertaa mukava kattaus veteraanikuormureita unohtamatta myöskään retroikäistä kalustoa. Raurasta tehryt Lavialla Satakunnassa Laviassa on vuodesta 2014 järjestetty kesätapahtumaa nimeltä Raurasta Tehryt, joka on kasvattanut suosiotaan vuosi vuodelta. Hyötyautoille oli varattu oma alue, jolla paistatteli parikymmentä raskaampaa ajokkia. Se on mutkaton ja välitön tapahtuma, joka kerää kesäisenä tiistai-iltana päijäthämäläiseen pikkukylään satoja museoautoja ja huiman määrän niistä kiinnostuneita. • Hämäläisen Pentin MAN 415 sai seuraa Sirolan Eskon Bedfordista ja Tuiran veljesten DAF-kuormurista
Olosuhteet raja-asemalla olivat alkuaikoina varsin yksinkertaiset, mikä selittyi sillä, että rajanylityspaikka rakennettiin asumattomaan ja tiettömään korpeen suhteellisen lyhyessä ajassa. Sopimusten mukaisesti suomalaiset rakensivat Kostamukseen muun muassa 371 kohdetta, joiden rakennustilavuus oli yli neljä miljoonaa kuutiometriä. Työmailla uurasti vuosien varrella 180 raskasta kuormuria, joista130 oli Mercedes-Benziä ja loput Sisua, Scaniaa ja Volvoa. Joskus Englannin armeijalta ostettu suuri metallinen kaarihalli siirrettiin Tampereen Vehon pihalta Vartiuksen raja-aseman läheltä hankitulle tontille huoltotilaksi. Tilaajan puolelta edellytettiin, että urakan ottaa hoitaakseen suurten rakennusyhtiöiden yhteenliittymä FinnStroi Oy, joka oli jo näyttänyt kykynsä Svetogorskin paperitehtaan rakentamisessa. Kuljettajille annettiin mahdollisuus myös omatoiKOSTAMUKSEN KOSTAMUKSEN MERSUT MERSUT. Laajin työmaa oli vuonna 1977 aloitettu Kostamuksen kaivoskaupungin suururakka, minkä jälkeen suomalaisten rakennusvienti alkoi hiipua. Palvelu sai suuren suosion, sillä työmaan olosuhteet panivat kaluston koville. Tämän lisäksi suomalaiset urakoivat 80 kilometriä maantietä, 44 kilometriä rautatietä ja 165 kilometriä vesihuoltolinjoja. Vuoden 1985 loppuun mennessä Kostamus-projekti loppui ja kulkijoiden määrä Vartiuksen raja asemalla väheni huomattavasti. Kaikissa rakennuskohteissa oli yhteisenä piirteenä valtavat ja raskaat maansiirtotyöt vaikeissa olosuhteissa. Rajamuodollisuudet olivat erittäin tarkkoja ja aikaa vieviä varsinkin Neuvostoliiton puolella. Kostamuksen työmailla maansiirtokuljetukset tehtiin pääasiassa Mercedes-Benzkalustolla, eli Rönttä-Mersuilla. Niinpä Veho Oy rakensi Vartiuksen raja-aseman tuntumaan Kajaanin sivuliikkeen alaisuudessa toimivan huoltokorjaamon palvelemaan Kostamuksen autoilijoita. Maahantuojakin huomioi mittavan Mersu-kaluston, joka oli kaukana huoltoverkoston ulottumattomissa. Mersujen suuri osuus todisti, mikä oli oikea valinta rajantakaisiin ankariin olosuhteisiin. Suomalaisrakentajien hyväkatteiset rakennusurakat Neuvostoliitossa alkoivat 1960-luvulla. Rakennushanketta pidettiin elintärkeänä piristysruiskeena Suomen talouselämälle aikana, jolloin maassa ja varsinkin Kainuun rajamaakunnassa vallitsi korkea työttömyys. MAANSIIRTOTÖISSÄ MERSUJEN YLIVOIMAA Mercedes-Benzin 26-sarjan teräslavaiset 6x4ja 6x6-maansiirtokuorma-autot, tuttavallisemmin Rönttä-Mersut olivat ylivoimaisia Kostamuksen rankoissa olosuhteissa. Ensimmäinen rajantakainen työmaa oli Ylä-Tuuloman voimalaitoksen kokonaisurakka, ja sitä seurasivat Saimaan kanavan laajentaminen ja Enso-Svetogorskin selluja paperitehtaan uudistaminen. Vartiuksen tilapäinen rajanylityspaikka avattiin virallisesti joulukuussa 1973 työmaaliikennettä varten. Kesäkuun alusta 1974 raja oli auki vuorokauden ympäri lukuun ottamatta juhannuksen ja uuden vuoden aikoja. Ensimmäisenä työnä oli sata kilometriä maantien ja rautatien rakentamista Kontiomäeltä Vartiukseen ja edelleen 35 kilometriä rajan taakse Kostamukseen. Kostamuksen rakentaminen suomalaisvoimin oli lopputulos pitkistä neuvotteluista, joita Suomen puolella johdatteli presidentti Urho Kekkonen
Lopulta kävi niin, että melusäädösten tiukennuttua malliston tuonti lopetettiin. Niissä oli suurimmat kantavuudet ja sen ajan tehokkaimmat, eli 240–280 hevosvoimaiset kuusisylinteriset moottorit. Meidän porukassamme oli autoilijoita ympäri maan ansaitsemassa perheilleen Kostamuksen varmaa leipää. Hän näki ja koki Kostamuksen hyvät ja huonot päivät kuluttaen lukuisat Mersunsa vaihtokuntoon vuosina 1976–1982. Työ oli rankkaa, ja ajettiin kahta tuuria, mutta Mersut kestivät. Takuuehdot olivat hyvät, sillä tehdas vastasi lähes kaikesta. Autojen huollot, rengastyöt ja korjaukset tehtiin varikkoalueella taivasalla. Näin autoilija Sulo Määttä muisteli Kostamus-vuosiaan: ”Vuonna 1969 aloitin maansiirtoajot Nivalan louhoksilla legendaarisilla Rönttä Mersuilla. 21 miseen korjaamiseen ympäri vuorokauden. Autoilijoiden viikkoasuntona oli asuntovaunuja ja asuntoautoiksi remontoituja linja-autoja. Työmaan parakkimajoitus oli tarkoitettu rakennusmiehille. Elämä alueella oli yllättävän rauhallista, vaikka vodkaa oli helposti saatavissa. Valtaosa oli Itä-Suomesta ja Pohjanmaalta, Työviikko on takana ja kotimatka on edennyt rajanylitykseen. Rankat työpäivät rauhoittivat vapaa-aikaa. Pilvi saattoi leijua alueella koko päivän. Työmaan alueelle syntyi leirejä, joissa asuttiin asuntovaunuissa ja asumiskäyttöön varustetuissa vanhoissa linja-autoissa. Veho Oy rakensi Vartiuksen raja-aseman tuntumaan huoltokorjaamon palvelemaan Kostamuksen autoilijoita.. Tyyninä pakkasaamuina Kostamuksen työmaalaaksoon syntyi valtaisa pauhu ja pakokaasupilvi, kun kaikki raskaat ajopelit otettiin yön jäljiltä tulille. Minulla oli Kostamuksessa loppuvaiheessa neljä kymppipyörää, jotka olivat LA 2624 ja L 2628 -tyypin 6x6 ja 6x4 -vedoilla. Tullitarkastuksen kaava on molemmin puolin rajaa sama: Eväsreppu auki, penkit ylös, hanskalokero auki ja lopuksi konepelti ja lava ylös. Peltinen ja verhoilematon rakenne päästi kaiken metelin sisälle. Parasta niissä oli alusta, korkea maavara ja työhön nähden toimivin voimalinja. Suurin ongelma, mikä kosketti lähinnä kuljettajaa, oli hytin onneton äänieristys. AUTOILIJAN KOKEMUKSIA Kostamuksen työmailla oli myös Sulo Määttä Muhoksesta, Oulun liepeiltä. Kun kovasti rasitettujen moottorien äänet olivat voimaa uhkuvaa ja raakaa mörinää, niin työpaikan melutaso kävi työvuoron aikana rasittavaksi. Työkalut sai vuokrata Veholta ja tarvittaessa sai myös neuvoja ja opastusta. Minä pyöritin hyvää kalustoa, ja pyrin vaihtamaan auton kahden vuoden välein. Mersu-letkan etummaisena on vaalalaisen Hepo-ojan LK 2624 6x4
Syntyi jonoja sekä kilpa-ajoja, jotka johtivat myös onnettomuuksiin. Mercedes-Benz LK-mallisarjan ensimmäinen oli LK 2620, jota saatiin Suomeen vuodesta 1965 alkaen. Useampikin autonvaihto osui niille vuosille, mutta merkki pysyi samana. Raskaat ylikuormat ja louhikkoinen työmaa söivät renkaita. Liikennettä alettiin tiukemmin valvoa ensin Neuvostoliiton puolella ja lopulta Suomessakin, ja kilpa-ajo rauhoittui jonkin verran. Ainainen reissaaminen oli henkisesti ja fyysisesti raskasta paitsi rakentajille myös heidän perheilleen. Aiheetonta ei huoli ollut, sillä maaliskuisena aamuna vuonna 1980 rakentajia kuljettanut linja-auto törmäsi täydessä lastissa olleeseen kuorma-autoon tuhoisin seurauksin. Tonnin päiville pääsee, kun jaksaa ajaa. Kostamuksen työmailla käytiin jopa perhekunnittain, mikä osoitti, kuinka tärkeä se kainuulaisten rakentajien ja autoilijoiden toimeentulon kannalta oli. • Toimituskunta on käyttänyt aineistona Kalevi Karusuon teks tiä ja valokuvia (Caruso), sekä Kainuun Mobilistien jäsen lehden artikkelia. Nyt kun työmaa menee kahteen tuuriin, ei työ rasita liikaa. 22 Autoilija Sulo Määttä Muhokselta ajoi Kostamuksen moreenimaita kuuden vuoden ajan neljän auton voimin. ”Mulla on oma nostoteli-Mersu, millä olen ajanut kolmea vuoroa. Kauko Pylkäs oli saanut työviikkonsa päätökseen, ja perjantai oli vaihtumassa lauantaiksi. Ajetaan 16 tuntia ja käydään välillä nukkumassa.” Kun työviikko päättyi perjantaina, alkoi melkoinen liikenne koti-Suomeen. Onnettomuudessa kymmenen ihmistä kuoli ja 31 loukkaantui, mikä vaikutti pitkään kainuulaisrakentajien mielissä. Vuonna 1968 se korvautui LK 2623 mallilla ja vuonna 1969 markkinoille tulivat LK 2624 mallit. Varsinkin huonojen kelien aikaan huoli kasvoi, kun perheen huoltajaa ei alkanut tavalliseen aikaan kotiin kuulua. kuten Iso-Pahkala Kalajoelta, Mähönen Varkaudesta, Hepo-oja Vaalasta, Leppälä Kärsämäeltä ja monet muut hyvät kaverit.” PITKIÄ PÄIVIÄ JA VIIKKOJA Autoilijoilta kirjatut kokemukset ovat hyvin samanlaisia, eli pitkiä päiviä ja alkeellista asumista, mutta myös hyviä tienestejä. Alkuperäisen LK-sarjan valmistus Saksassa loppui vuonna 1982. Tienesti on täällä parempi kuin Suomessa, tulee siinä 50-60 markkaa tunnilta. Eipä siinä ole tarvinnut kortteeria nukkumiseen. Vaihtotöitä riitti, sillä parissa viikossa saattoi yhdessä autossa mennä pahimmillaan kaksikymmentä rengasta vaihtoon. Aineistoa on julkaistu Veho Oy:n asiakas lehdessä vuonna 1982.
Löfgren KY PORNAINEN Kahvila-Ravintola Hiekkahentunen OJAKKALA Kaivolan Kuljetus Oy LAHTI KA-Rengas Oy KOSKI TL Kauppilan Autohajottamo Oy ILVESJOKI Kiitosimeon Oy RAJAMÄKI Kivinummen Kuljetus Oy HAUSJÄRVI Koneviesti HELSINKI Korsu Oy RAAHE Kuljetus A. Kuljetusliike Harri Vepsä Ky RIIHIMÄKI Kuljetusliike Kari Isotalo Oy VAMPULA Kuljetusliike Kari Polvela Oy TAMPERE Kuljetusliike Kauko Koskinen Ky HINNERJOKI Kuljetusliike M & M Tolvanen Oy LIETO Kuljetusliike Matti Rautalin ky NOKIA Kuljetusliike OT-Kiito Oy SIURO Kuljetusliike Pironetti Oy IISALMI Kuljetusliike Taipale Oy JYVÄSKYLÄ Kuljetusliike Wickström Oy PELLOSNIEMI Kuljetus-Vainikka Oy SAVITAIPALE Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy HUITTINEN Käyttöauto Oy Trucks and Buses SEINÄJOKI Lahden Autolasikeskus LA HTI Lahma-Trans Oy URJALA Lamminsivu Oy YLÖJÄRVI Lumikko Technologies Oy SEINÄJOKI M. Kaajaluoma Oy HYVINKÄÄ Kuljetusliike Alasmaa Oy PANELIA AS. A. Ristavaara Oy RIIHIMÄKI Neste Markkinointi Oy Oil Retair Finland NAANTALI Nokian Raskaat Renkaat Oy Vianor NOKIA Nosto ja Kuljetus Ruuska Ky JYVÄSKYLÄ NTM Närpes Trä & Metall Ab NÄRPES Okline Oy RIIHIMÄKI Originator Oy LAHTI Osatori Oy FORSSA Oy Blomberg Stevedoring Ab VAASA Oy Kaha Ab VANTAA Oy Närko Finland Ab NÄRPIÖ Oy Sisu Auto Ab KARJAA Oy Teboil Ab VANTAA Oy TransPeltola Ltd KUUSANKOSKI Paimento Sami T:mi PAIMIO Pakkasvakka Oy SÄKYLÄ Peltolan Kone Oy JOKIOINEN Piako Oy NAARAJÄRVI Polarvulk Oy Priimarengas LAHTI Powder-Trans Ab Oy LUNDO PTS Messut Oy HÄRMÄ Rahtarit ry MÄNTSÄLÄ Ramsirec Oy LAPUA Raskaspari Oy JOENSUU Rekkalaskenta Oy KOKKOLA RengasCenter Riihimäki RIIHIMÄKI RKM-Kuljetus Oy MARTTILA RV-Kuljetus Oy HAUSJÄRVI S & A Kananen Oy JOENSUU Saaris-Sähkö oy PÄLKÄNE Scania Suomi Oy HELSINKI Schenker Oy VANTAA Seinäjoen Rengaskeskus Oy SEINÄJOKI Setolan Kuljetus Oy NAKKILA Skuba Suomi Oy TAMPERE Speed Yhtiöt HOLLOLA Stenvall-Yhtiöt TUUSULA Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry HELSINKI Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry HELSINKI Suomen Rautatiemuseo HYVINKÄÄ T:mi Raskasmaalaus KÖYLIÖ Tampereen Autokuljetus Oy PIRKKALA Tampereen Autovaraosa Oy TAMPERE Tampereen Seudun Mobilistit ry TAMPERE Tarkkalan Kuljetus Oy LOPPI Toijalan Kone ja Kuljetus Ky AKAA Transsinkko Oy LAPPEENRANTA VAK Oy VAHTO Vallilan Takomo Oy HELSINKI Veho Oy Ab VANTAA Veljekset Liikonen Oy HÄMEENKOSKI Victor Ek Muutot Oy HELSINKI Wolin Ky LIETO Volvo Finland Ab VANTAA VR-Yhtymä Oyj Maantielogistiikka HELSINKI YR-Kuljetus Oy PIRKKALA. 23 Veteraanikuorma-autoseura ry kiittää yhteistyöstä ja toivottaa kannatusjäsenyrityksille Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2024! Aaltokuljetus MA Ky MARTTILA ADR-Koulutus Timo Kallionpää Oy HUITTINEN Ahtialan VPK ry LAHTI Aitoon VPK AITOO Ajolinja-lehti HELSINKI Ajuriliike Antti Automies Oy JUANKOSKI Antin-Auto Oy SEINÄJOKI Arcazo Oy TUUSULA Arikas LTD Oy TUUSULA Autoilija Risto Uotinen LIETO Bold Moves Oy RIIHIMÄKI BPW Kraatz Oy ESPOO Cargotec Finland Oy Hiab Suomi HELSINKI Eero Mikkola Oy MÄNTSÄLÄ Eerola-Yhtiöt Oy ESPOO Elg-yhtiöt Oy NURMIJÄRVI Esko Valtee Oy NURMIJÄRVI FennoSteel Oy PARKANO Finn-Elox Oy LEMPÄÄLÄ Heavy-Sepät Oy TAMPERE Heikolan Kuljetus Oy TAIVASSALO Hettula Oy KITTILÄ HF-Autohuolto Oy RIIHIMÄKI Ilpo Salomaa Oy SEINÄJOKI Iveco Finland Oy ESPOO JE-Trans Oy HAUSJÄRVI JV-Kaivuu Oy VIHTI JYKI Oy LÄNGELMÄKI Jyrki Vertanen Oy KORIA Jämsänkosken VPK JÄMSÄNKOSKI K. Mäki-Tuuri Oy TUURI Maanrakennus P.Örn Oy HYVINKÄÄ Maansiirtoliike Jouko Virtanen Ky PUKKILA Mesi-Auto Oy KANGASALA Mil-Safarit Oy PORNAINEN MR. Järvimäki Oy TUUSULA Kuljetus Auvinen Oy HELSINKI Kuljetus ja Maanrakennus Katupojat Oy HELSINKI Kuljetus Janne Ruponen Oy HYVINKÄÄ Kuljetus Laaksonen Oy HÄMEENKYRÖ Kuljetus M Vainio Oy LIETO Kuljetus O.J.Nieminen Oy LAHTI Kuljetus Sundell Oy LOHJA Kuljetus ja Nosto Timo Alastalo HIKIÄ Kuljetus Tomi Mattila Oy SÄKYLÄ Kuljetusliike A
”Lähdin reissuun juhannuksen jälkeisenä keskiviikkona lautalla Turusta Tukholmaan. Näistä raaka-aineista syntyikin Alménin luoma Fjällsvängen-keikka, joka voitaneen kääntää Tunturikeikaksi. Lippalakin teksti, harrastuksen pitää tuoksua Fjällsvängen-keikan järjestäjänä on Thomas Almén, joka on uransa aikana toiminut muun muassa kuljettajana, autoilijana ja Scanian testikuljettajana. Viisi vuotta sitten ensi kertaa ajettu keikka kiertelee keskisen Ruotsin tunturimaisemissa paljolti pienempiä kyläteitä hyödyntäen. ”Ruotsissa toimii monta perinteikästä purkamoa, mutta vanhoja osia ei ole oikein tarjolla. Monesti hytit nostetaan sivuun ja loppuosa autosta laitetaan romukuormaan tai vientimarkkinoille”, kertoo Carl-Johan jälkeenpäin. TEKSTI ARI PERTTILÄ KUVAT CARL-JOHAN BLOMQVIST JA THOMAS ALMÉN Kuljetusalalla pitkän päivätyön tehnyt Thomas Almén kiinnostui eläkepäivinään veteraanikuormureista ja niillä ajamisesta. Ensimmäiseen tapahtumaan osallistui kymmenkunta autoa, kesällä 2023 mukana oli 25 autoa, mikä on optimaalinen määrä tapahtuman luonne ja vierailupaikat huomioiden. Keskisessä Ruotsissa Jämtlannissa ajettiin juhannuksen jälkeen Fjällsvängetkeikka nyt jo viidettä kertaa. VETERAANIKUORMUREILLA MAISEMAREITILLE LE Kesäviikonloput ovat täynnä toinen toistaan mukavampia veteraanikuorma-autoiluun liittyviä tapahtumia. Torstaina ajelin kahden kuorma-autopurkamon kautta tapahtuman lähtöpisteeseen Svegin kylään”, kertoo Carl-Johan, joka samalla harmittelee ruotsalaisten purkamoiden kehnoa tarjontaa harrastajien näkökulmasta. Vanhan liiton kalustolla liikkumiseen kuuluu tietenkin myös sosiaalinen kanssakäyminen, uusiin asioihin tutustuminen sekä tietenkin maisemien tarkkailu. 24 Flatruet-tunturilla kulkee Ruotsin korkeimmalla sijaitseva yleinen tie. Halusin luoda tapahtuman, jossa ajellaan autoilla ja jutellaan kavereiden kanssa”, pohjustaa Almén tapahtumaa. ”Käyn edelleen tuuraamassa silloin tällöin”, kertoo Tomas Carl-Johanin bulkkiauton ratin takana. ”Monissa ruotsalaisissa veteraanikuorma-autotapahtumissa ajetaan aamusta iltaan saman kaverin kanssa muutamalla tehtävärastilla välillä poiketen. Thomasin huomassa on tällä hetkellä kolme kasipari-Volvoa.. Alménin mukaan sosiaalinen kanssakäyminen on otettu yhdeksi tärkeimmäksi tekijäksi tälle kesäviikonlopulle. Perjantaina aamulla keikan osallistujille jaettiin viralliset dokumentit yhdessä asusteiden kanssa. PURKAMOIDEN KAUTTA LÄHTÖRUUTUUN Vuoden 2023 tapahtumassa oli mukana myös suomalaisväriä, sillä Carl-Johan Blomqvist osallistui keikalle Scania-Vabis LBS76 -bulkkiautollaan. Tapahtuman T-paitaa toivottiin pidettävän päällä ja lippalakki toimi viikonlopun ajan ruokalippuna
HUIPULLA TUULEE JA MAISTUU Fjällsvängen huipentui kirjaimellisesti 964 met rin korkeuteen kohoavan Flat ruettunturin laella, missä tarjoiltiin paikallista perinneherkkua kolbullea. Tunturilta lasketeltiin kyläteitä pitkin kahvitauolle ja edelleen vohvelimyymälään herkkujen ääreen. Rajallinen osallistuja määrä teki siitä entistäkin mukavamman”, summaa Carl-Johan jälkeenpäin. • Anders Näslund, Peder Pedersen, Stig Erik Lönnerheden, Lars Peterson ja Bo Abrahamsson tekevät lähtövalmisteluja Svegin leirintäalueella keikan alla. Suomalaisosallistujan keikka jatkui sunnuntaina keikan päätepisteestä Svegistä Sundsvallin suuntaan paikallisen harrastajan pakeille. Matkalla laivarantaan poikkesin vielä yhdessä purkamossa Hudiksvallin nurkilla, mutta tarjonta sielläkin oli hyvin niukkaa. Kaikki olivat liikenteessä nokkamallin kalustolla – ruotsalaisilla sellaisilla. Kahvija jäätelötaukoja pidettiin tasaiseen tahtiin viikonlopun aikana”, kertoo Carl-Johan keikan luonteesta. Tässä asennetaan paripyörin varustettua ROR-akselia lavetinvetäjään trippeliakseliksi. Majaja taukopaikoiksi voidaan valita pienempiä ja idyllisempiä kohteita kun reissussa on liikkeellä pienemmällä porukalla.. Vemservice AB toteuttaa hiukan erikoisempia ajoneuvoratkaisuja. Keikkareissulta palasin Turkuun tiistaina, eli melkein viikkohan siinä 1700 kilometrin reissussa meni”, kertoo Carl-Johan Vetku-lehden lukijoille. Kolmipäiväisen reitin kokonaispituus oli vajaat 450 kilometriä ja Carl-Johanin mukaan reitti yhdessä vierailupaikkojen kanssa olivat hyvin valikoituja. ”Näin silmissäni ison grillin, missä paistetaan isoa lihapullaa avotulella”, kertoo Carl-Johan, jonka mukaan yllätys olikin melkoinen, kun pöytään tuotiin letulta näyttävä paistos. Paikallista herkkua nauttiessa selvisi, että rasvaisella lihalla täytetty lettu on ollut paikallisten työläisten suosimaa vahvaa ravintoa. ”Poikkesimme muun muassa kuormaautojen varustelujen parissa toimivassa Vemservice AB:ssä tutustumassa heidän toimintaansa. 25 dieseliltä kertoo omalta osaltaan tapahtuman luonteesta. Luvassa oli myös tutustuminen kotiseutumuseoon ennen lauantai-illan illanviettoa ja yöpymistä paikallisessa majatalossa. ”Hänellä oli myytävänä huomattavan paljon Scanian osia ja tein muun muassa kaupat vähän ajetusta DS11-moottorista. Tutustuimme pienpanimolla juomien valmistukseen ja maistelimme tilamyymälässä monenlaisia herkkuja. ”Tämä oli kaikkiaan hyvin lämminhenkinen ja mukava tapahtuma, joka muistuttaa paljon meidän keikkoja
Pääsimme myös Lapin Panimolle, jossa saimme tutustua oluen valmistukseen ja maistaa tilkkasen paikallista tuotetta. Lähdimme samaa reittiä, kuin aikoinaan oli kuljettu Petsamoon ja Liinahamarin satamaan. Matkaa oli taitettu vasta 170 km. Ensimmäinen ajopäivä kääntyi iltaan Sodankylään saavuttuamme. VAUHTIA POHJANHOVISTA Juhla-ajo alkoi perjantaina 4. Avausseremonian lopuksi Rovaniemen Veteraaniautoilijoiden kööri -niminen kuoro esitti tuttuja Petsamo-aikaan johdattelevia kappaleita. Rovaniemellä ylitettiin vanha maantieja rautatiesilta ja ajettiin pätkä muinaista Jäämerentietä. Lähtöseremonia Arktikumin pihalla oli juhlallinen, olimmehan lähdössä historiallisille renkaanjäljille. Se oli tavoitteena ulkomaan matkasta luopumisen jälkeen. Rovaniemelle jäi sodan jäljiltä pystyyn vain muutama rakennus. Pohjanhovi avasi ovensa vuonna 1936, kun Lapin matkailu otti ensiaskeleitaan. Meltauksen jälkeen nautimme hyvän tovin hiekkatiestä matkalla kohti Sodankylää. Lauantaina matka jatkui sateisessa säässä kohti pohjoista. Vesisade ei laantunut, vaan välillä vettä tuli niin, että vanhimpiin autoihin tuli vettä sisälle asti. Muutama vuosi sitten matka alkoi näyttää toteutumattomalta unelmalta. Veteraanikuorma-autoseurassa suunniteltiin pitkään ”uuden sukupolven” matkaa Petsamon liikenteen jäljille Liinahamariin. Tutustuimme silloin Lapin Kumi Oy:ssä renkaiden pinnoitukseen ja muuhun yritystoimintaan. Sillä jaksettaisiin pitkälle! Juhla-ajon lähtöpaikaksi oli valittu Tiedekeskus Arktikum, jossa tutustuimme Suomi Jäämeren rannalla -näyttelyyn. TEKSTI JA KUVAT ANTTI KEKÄLÄINEN Elokuussa päästiin kuin päästiinkin keikalle pohjoiseen. Kun kerran Pohjanhovissa oltiin, oli maistettava paikallinen herkku, poronkäristys ja perunamuusi. Hyvin alkanut matkailutoiminta vaimeni sodan jalkoihin, ja Pohjanhovi tuhoutui Lapin sodassa 10.10.1944. Uusi Pohjanhovi avattiin vuonna 1947. MUINAISTA JÄÄMERENTIETÄ Puolilta päivin 31 autokuntaa lähti matkaan kohti Magneettimäkeä. Matka jatkui Ounasjoen itäpuolta Meltaukseen, jossa pysähdyttiin ensimmäiselle tauolle. Matkaan käytettiin neljä päivää sään vaihdellessa aurinkoisesta rankkaan vesisateeseen. Oli löydettävä korvaava suunnitelma. Väillä ajettiin vanhaa, mutta kunnostettua tietä Sattasen ja Petkulan kylien kautta. Ennen Sodankylää pysähdyimme Riipin kylällä tutustumassa Puukkopajaan, jonka käsintehdystä puukosta tuli monelle mieluisa matkamuisto. Tuo pätkä antoi käsitystä siitä, millainen tie on joskus vienyt Rovaniemeltä Petsamoon. Tämä tie oli nyt hyvässä kunnossa, mutta Petsamon liikenteen aikaan oikea Jäämerentie oli tuskin ajokelpoinen rahtiautojen kulkiessa jatkuvana virtana. Ei Petsamoon, mutta sentään Magneettimäelle lähes päivälleen museotien avaamisen ja muistomerkin pystyttämisen 30-vuotispäivänä. elokuuta Rovaniemeltä, mutta viisitoista autokuntaa saapui paikalle jo torstaina. Ryhmämatkojen järjestäminen itärajan taakse hiipui, mutta matkakuume ei hellittänyt. MUISTOJEN MAGNEETTIMÄKI. Majapaikaksi valikoitui Hotelli Pohjan hovi, jolla on pitkä ja värikäs historia. Lounaalle pysähdyttiin Tankavaaran kultakylän Wanhaan Waskoolimieheen, josta olisi vielä tunnin ajomatka reissumme tavoitteeseen Magneettimäelle. Ajolle tuli mittaa 570 km, mikä vastasi melko hyvin yhdensuuntaista matkaa Rovaniemeltä Liinahamariin, joka oli 531 km. Kaikki autot pääsivät pienet vaikeudet voittaen perille ja lopulta noustiin legendaarinen Magneettimäki alhaalta ylös asti
Jännitystä ja suuria tunteita muita enemmän oli Leila Suutarisella, joka Sallisen autoilijasuvun perinteitä vaalien ohjasti vm/-35 R.E.O Speed Wagon -auton Magneettimäkeen. Kultakylä on ollut mukana kaikissa Seuran Petsamo-aiheeseen liittyvissä tapahtumissa. ”Kolmekymmentä vuotta sitten pystytetty muistomerkki on osoitus ja toimiva esimerkki seuramme päätavoitteesta, suomalaisen kuorma-autoliikenteen historian ja perinnetiedon tallentamisesta”, Wexi sanaili. Ari välitti muistomerkin hankevastaavana toimineen Veteraanikuorma-autoseuran silloisen puheenjohtajan Veikko Hoppulan tervehdyksen juhlaväelle. Tilaisuuteen toi tervehdyksensä myös Petsamo-Seuran puheenjohtaja Toivo Kunnari sekä Ari Jokisen välittämänä SKAL:n silloinen toimitusjohtaja Seppo Sainio. Tämä taivas, tämä maa – sukupolvelta toiselle jää”. Ohjelman aikana moni jännitti, kuinka Magneettimäen nousu vanhaa tieuraa pitkin mahtaa onnistua. Vain Paavo Vainikka ja Olavi Nenonen autoilivat nyt uudemman kerran Magneettimäelle, joten todellakin ”uuden sukupolven” automatkalla oltiin. Tankavaaralla on historiallista taustaa Petsamon liikenteen ajoilta saakka, aluksi sotaista ja myöhemmin kullankaivuuseen liittyvää. Magneettimäen kentällä meidät vastaanotti suuri yleisöjoukko sateisesta säästä välittämättä. 27 MUISTOJEN MAGNEETTIMÄKI Saariselän jälkeen nelostie nousee Kaunispäälle ja laskee Urupäätä alas, missä Museotie-viitta opasti meidät perille. Isoisä Toivo Sallinen ajoi kolmella autolla Petsamon liikenAutokuljetus korvasi junakyydin Magneettimäen kaluston kokoontuessa Rovaniemelle. Kuusamolainen Ari Jokinen toimi tilaisuudessa juontajana. Toisin oli kolmekymmentä vuotta sitten, jolloin autot tuotiin pääosin junalla Rovaniemelle. Arille tämä oli toinen kerta samassa hommassa, sillä hän toimi juontajana myös muistomerkin paljastustilaisuudessa 11.9.1993. Tässä ollaan vasta puolessa matkassa Liinahamarin satamaan, ja oikein hyvältä tuntui kääntyä tästä takaisin Rovaniemelle.. Muistomerkki ja museotie -hankkeen taustalla oli laaja verkosto toimijoita, joilla oli hyvät suhteet hallinto-organisaatioiden johtoportaisiin. Nämä kuusi autoa olisivat voineet olla mukana Petsamon ajossa. Juhlava tilaisuus Magneettimäellä päätettiin yhteislauluun ”Tämä taivas, tämä maa – sillä arvoa on pysyvää
Kaiken kaikkiaan hieno reissu, jossa oli ilo olla mukana ajamassa ja järjestämässä. Näitä autoja ei enää Petsamon ajossa nähty, mutta käynti Magneettimäellä sujui ilman hankaluuksia. Retkeä oli suunniteltu pitkään ja huolella, joten varustusta oli mukana kaiken varalle. Leilan unelma ”Reolla Magneettimäkeen” toteutui tutulla varustuksella; isän ajurinlakki päässä ja äidin villatakki hartioilla. • Sateinen sää ei Juhla-ajon seremonioita pahemmin haitannut. Luonto ottaa aina omansa, kun aika kuluu. Keikan päätepisteeksi muodostui Napapiirin Pajakylä, missä pääsi tapaamaan myös joulupukin kesätamineissaan. Oikealla ensikertalaisena puheenjohtaja Esko Pohjola. Odotan innolla seuraavaa Lapin keikkaa. Luonto ja vuosikymmeniksi unohtunut tien kunnostus oli tehnyt Magneettimäestä melkein ajokelvottoman, mutta ei se, eivätkä edes maan sisäiset magneettikentät ketään pysäyttäneet. Retken päätavoite oli saavutettu ja oli saatu omakohtaiset kokemukset Jäämerentien rankimmasta noususta. Kiitos kaikille mukana olleille! Erityiskiitos kuuluu Veli Heikki Maliselle, joka toimi paikallisena asiantuntijana ja oli suuri apu järjestelyissä. PALUU TODELLISUUTEEN Lauantaina majoituimme Holiday Club Saariselkään, jossa tunnelma oli varsin mukava ja helpottunut. Osmo Uotinen haastoi itsensä matkaan syksyllä hankkimallaan vm/29 Ford TT:llä ajatuksella, että kyllähän se onnistuu. Leila Suutarinen jatkoi kolmannessa polvessa suvun Reo-kokemuksia Magneettimäessä.. Tunturista alas ajaessa mietin, millaista taitoa on vaadittu niiltä kuljettajilta, jotka ajoivat 1930-luvun autoja raskailla kuormilla näitä samoja tuntureita ylös ja alas. Sunnuntaina oli aika lähteä paluumatkalle, ja hyviin tapoihin kuului ajaa Kaunispään huipun kautta. Myös Rovaniemen Käyrämössä on näkyvissä ensimmäistä Jäämerentietä 1930-luvulta. Ainakin Chevrolet tuntui ottavan alamäessä herkästi vauhtia, vaikka kuormaa ei juuri ollut. On silloin jarrut olleet lujilla. Osa joukosta ajeli jo sunnuntaina kotiin, mutta parikymmentä autokuntaa oli vielä mukana yöpyessämme Sodankylässä. Paluumatkalle sää oli jo poutaantunut ja saimme ajella varsin mukavassa säässä. Museoautolla neljä päivää ja 570 kilometriä takana, monta tarinaa ja sattumusta rikkaampana. Matkalla pysähdyimme tauolle Käyrämön Keitaalle ja samalla näimme vanhaa tieuraa, joka Keitaan kohdalle on jäänyt, kun nelostietä on suoristettu. Magneettimäen konkarit muistomerkillä, vasemmalta Olavi Nenonen, Paavo Vainikka ja Ari Jokinen. 28 nettä. R.E.O Speed Wagon on Olavi Sallisen kunnostamana arvokas tallenne autoista, joilla hänen isänsä Toivo ajoi Petsamon rahtia. Maanantaipäivän aikana ajelimme rauhallisesti kohti Rovaniemeä. Matkalla pysähdyimme Tankavaaran kultamuseoon ja kävimme katsomassa myös Porttipahdan voimalaitoksen patoa. Matka oli sujunut hyvin, ja kaikki olivat päässeet vaivatta perille. Leilan isä Olavi ei koskaan päässyt isänsä mukana Reolla Jäämeren tielle, mutta kunnosti monesta aihiosta samanlaisen ja kuljetti sillä myös muistomerkin kivipaadet Magneettimäkeen. Kiitokset Rahtarit ry Lapin osastolle ja Saariselän VPK:lle liikenteen ohjauksesta sekä matkan varrelle moniin paikkoihin, missä saimme olla vieraana
Toivon tälle arvokkaalle työlle jatkuvuutta, kehittymistä ja menestystä mahdollisuudet ovat entistä otollisemmat voimakkaasti kasvavan jäsenmäärän ansiosta! Jukka Kuoppamäen sanoin: ”Tämä taivas, tämä maa – sillä arvoa on pysyvää tämä taivas, tämä maa sukupolvelta toiselle jää”. Lapin Tiepiirin ja Metsäntutkimuslaitoksen ammattilaisten kädenjälki näkyy edelleen muistomerkkiä ympäröivässä maastossa ja tielinjalla. Tuohon tyytyväisten joukkoon sain itsekin kuulua ja olen siitä edelleenkin onnellinen! Yhteistyötä ja kumppanien apua oli todella tarvittu ennen kuin pystytysvaiheeseen oli päästy! Mukana olivat olleet merkittävillä panostuksilla muun muassa Tielaitos, Metsäntutkimuslaitos, Valtionrautatiet VR, Inarin kunta, Lapin lääni, Suomen Kuorma-autoliitto SKAL, Svenska Åkeriförbundet SÅ ja Kapeen Kivipojat, vain muutamia mainitakseni. Tällä samalla, historiaa huokuvalla paikalla syyskuisena lauantaina kolme vuosikymmentä sitten seisoi kolme lippusalkoa Suomen, Ruotsin ja Saamen lippuineen, sekä sankka väkijoukko sisimmässään myllertävien tunnelmien vallassa. Tallennettavaa historiaa syntyy koko ajan. Nuoremmat tunsivat kunnioitusta ajatellessaan, millaisia uhrauksia nyt jo senioriikään varttuneet kansalaiset joutuivat silloin tekemään raataessaan tienpäällä isänmaansa, kotinsa ja perheensä tulevan elämän turvaamiseksi. Osa läsnäolijoista tunsi liikutusta yli puolivuosisataa aiemmin näillä selkosilla koettujen nuoruusmuistojen tulviessa mieleen. Petsamon liikenteen veteraaneja oli paikalla niin Suomesta, Ruotsista kuin Norjastakin. 30 vuotta sitten pystytetty muistomerkki on osoitus ja toimiva esimerkki Veteraanikuorma-autoseura ry:n päätavoitteesta, suomalaisen kuorma-autoliikenteen historiaja perinnetiedon tallentamisesta. 29 Paluumatkalla tutustuimme ihmisen muotoilemaan maisemaan Porttipahdan voimalaitoksen patotiellä Veikko Hoppulan tervehdys Arvoisat juhlavieraat, Pahoittelen, etten voi olla läsnä tässä arvokkaassa tilaisuudessa, mutta hengessä olen seurassanne. Läsnäolijoiden ajatukset olivat keskittyneet vertaansa vailla olleeseen kuljetustehtävään Jäämerentiellä vuosina 1940 ja 1941, ja niihin haasteisiin, joita aiheuttivat heikkokuntoinen tie vaativassa maastossa, ankarat sääolot, kaluston ylikuormittuva tekniikka ja kunnossapidon vaikeudet, kuten myös kuljettajien uupuminen pitkillä ajorupeamilla. Joukossa oli myös niitä, jotka kokivat suurta mielihyvää ja onnistumisen tunnetta saatuaan päätökseen Seuramme ja kumppaniemme yhteisen projektin, pysyvän muistomerkin Petsamon liikenteen veteraanien työn ja muiston kunnioittamiseksi. • Veikko Hoppula, Veteraanikuorma-autojen seura ry:n puheenjohtaja vuonna 1993. Magneettimäen museotie ja muistomerkki velvoittaa meitä arvostamaan edellisten sukupolvien uurastusta meidän ja jälkeemme tulevien suomalaisten elämän eteen. Muistomerkkikokonaisuuteen sisältyväksi tulee lukea myös tämä Tielaitoksen toimesta 1992 mu seo tieksi nimitetty Jäämerentien osuus, joka sisältää Rovaniemen ja Liinahamarin sataman välillä sen legendaarisimman kohdan, Magneettimäen. Kiitän tervehdykseni välittämisestä Ari Jokista, joka hoiti juhlatilaisuuden juontotehtävät myös 11.9.1993
HARVINAISIA JA ERIKOISIA MALLEJA Tapahtumassa oli esillä kaksitoista Vanajaa, mikä on noin kolmasosa tiedossa olevien ajokuntoisten ja museorekisteröityjien Vanajien kokonaismäärästä. Todettakoon sekin heti alkuunsa, että jokainen Vanaja kuljettajineen olisi jutun arvoinen. Tosin tuosta tehtaan perustamisasiakirjan allekirjoittamisesta ehti kulua viisi vuotta ennen ensimmäisen Vanaja-merkkisen kuorma-auton valmistumista. Tämän virstanpylvään varjolla voimmekin tarkastella joitakin näyttelyssä olleita Vanajia. Kerhon tietojen mukaan ajokuntoisia autoja on näiden lisäksi kymmenen ja varaosalähteenä tai uutta tulevaisuutta odottamassa on 29 ajoneuvoa. Vanajan Autotehtaan valmistamat kuorma-autot paistattelivat päivää yleisön tutustuessa ajoneuvoihin. Monelle vetkulaiselle Vanaja on tuttu merkki, toisin on monelle nykypäivän automiehelle. Onhan viimeisen Vanajan valmistumisesta kulunut jo yli 50 vuotta. Tälläkin kertaa mukana oli runsaslukuisesti vetkulaisia autoineen. Automerkkien kirjo oli tuttuun tapaan hyvin monipuolinen. Tapahtuman järjestäjä oli varannut Vanajille oman rivin vanhojen autojen näyttelyalueelta ja mielestäni esillä olikin melkoisen monta eri mallimerkinnällä olevaa autoa. Tässä kohdin pitää todeta, että kerhon luettelossa ei tietenkään ole kuin osa vielä jäljellä olevista autoista. Harvinaisin paikalla nähdyistä oli Olavi Nenosen Vanaja KKB-53 B. Olavi toi auton tapahtumaan Vanaja T69R-mallilla, joka on yksi neljästä vuosina. Tämä on sikäli mukava asia, että voimme pitää vielä toiset 80-vuotisjuhlat ensimmäisen tehtaalta valmistuneen Vanajan kunniaksi. Tästä heräsi ajatus saada Härmään paikalle suurempi joukko Vanajakuorma-autoja. Tässä paloautossa on voimanlähteenä bensiinikäyttöinen, 534 kuu tiotuuman Ford V8 EBN -moottori. Vanhat Sisut ja Vanajat -kerhon tiedossa on kaikkiaan 69 autoa, joista 25 on museorekisterissä. VANAJAJUHLAA POWER TRUCK SHOW -TAPAHTUMASSA Vetkulla ja vetkulaisilla on vankat perinteet osallistumisesta Härmän Power Truck Show -tapahtumaan. Tämä bulldog-malli oli melko yleinen myös maanrakennusalalla, mutta voi olla, että Nenosen tallissa on lajinsa ainoa. TEKSTI JA KUVAT ESKO POHJOLA Viime keväänä tuli kuluneeksi 80 vuotta Vanajan autotehtaan perustamisasiakirjan allekirjoittamisesta
Tuossa aiemmin tulin jo maininneeksi harvinaisista Vanaja-malleista, mutta taitaa olla niin, että suurin osa kyseisen merkin autoista on niin sanottuja harvinaisia malleja. Esimerkkinä lyhyistä sarjoista ja erikoisuuksista voidaan käyttää vaikkapa kirjoittajan Vanaja A6-47 -autoa. Tämän perustekniikka tukeutuu vahvasti piikkinokka-Vanajaan, mutta ohjaamo on taas seuraavaa mallia, sitä niin sanottua kuutossarjalaista eli A6-mallia. Uutena Suomeen myyty auto on osallistunut muun muassa Jatkosotaan, minkä jälkeen auto on myyty Sääksmäelle vuonna 1947. Puheenaiheena lienee telin nousu. Loput paikalla olleista autoista olivatkin sitten mallisarjansa ainoita yksilöitä. 31 1965–66 valmistetun IVA-hyttisarjan liikennekelpoisesta autosta. Syytä kyseisen sekamallin valmistamiseen ei varmaksi tiedetä, mutta ehkäpä autotehtaalle oli jäänyt työpöytien alle piikkinokan tekniikkaa, joka saatiin näin hyödynnettyä. Auto on entisöity kertaalleen jo 1990-luvulla, nykyinen omistaja on tehnyt käyttöentisöinnin vuonna 2022.. Mutta suurimmalla osalla oli vain hyviä muistoja Vanajan kuorma-autoista. Kaikkein yleisin malli tien päällä taisi olla A6-505, joita näyttelyrivistäkin löytyi kaksi kappaletta. • Olavi Nenosen bensiinimoottorilla varustettu Vanaja KKB 53 B -paloauto oli yksi näyttelyn harvinaisuuksista. Tosin jotkut väittävät, ettei se olisi ollut mahdollista; joidenkin mielestä tehtaalla ei koskaan valmistunut kahta samanlaista autoa. Elokuinen Power Truck Show keräsi Härmään ennätysyleisön, jonka silmäiltäväksi oli saapunut noin seitsemänkymmentä veteraaniautoa. Näistä pienistä sarjoista esimerkkinä olkoon Jari Kannoston Vanaja N6-69, joita tehtiin kaksi kappaletta Lennätinlaitokselle vuonna 1966. Tuure Hulmi (vas.) Jarmo Aaltonen ja Jari Kannosto, eli Teli-Vanajamiehet jutulla. Siitä erikoinen mallisarja, että kaikki – siis molemmat autot ovat edelleen olemassa. Kaikki paikalla olleet autot ovat sen verran harvinaisia, ettei niitä usein tien päällä tapaa. Jarin poika ja tytär toivat kumpikin tapahtumaan yhden auton, joten Jarin ei tarvinnut tehdä Härmään kolmea eri reissua. Näitä versioita valmistettiin eri tietolähteestä riippuen 15– 20 kappaletta. Ari Haapaniemen Opel Blitz vuodelta 1942 palkittiin veteraaniautoluokan palkinnolla. Myös aikakautensa kaikkein raskainta mallia, eli T6-690 -mallia oli näytteillä kaksi kappaletta. Vanajat herättivät tapahtuman kävijöiden kesken monenlaisia muistoja. Autotehdas kun oli aikaansa edellä ja valmisti autoja jopa kahden kappaleen sarjoissa tilaajan toiveiden mukaisesti. Joku muisti jonkin moottorimallin kannentiivisteongelmat, toinen jotain muuta. USEAMMIN TAVATTUJA, MUTTA ERIKOISIA Paikalle saapui myös koskenkorvalainen Jari Kannosto peräti kolmen Vanajan voimin
Mutta kyllähän Ajolinja-lehdessä kerrotaan myös tämän päivän veteraaniautoista. Toki ammattiliikenteen asioita on sivuttu välillä myös teknisesti suuntautuneissa aikakauslehdissä, mutta vasta 1980-luvun taitteessa Suomeen saatiin kuljetusalan asioista ammatikseen kirjoittavia ja kertovia ammattilehtiä. Ari Jääskeläinen jututtaa tässä Carl-Johan Blomqvistia vuoden 2022 Power Truck Shown veteraaniautokentällä. Suomen ärjyintä hyötyautoakin alettiin etsiä valokuvien perusteella jo lehAJOLINJA-LEHTI AJOLINJA-LEHTI VETKU ESITTELEE KANNATUSJÄSENIÄÄN Autoiluun ja kuorma-autoihin tuntumaa jo nuorella iällä isänsä luotsaamassa kuljetusliikkeessä ottanut Jouni Hievanen on tehnyt Ajolinja-lehteä vuodesta 1995 alkaen. Tämän päivän ammattilehdissä kerrotaan huomispäivän museoautoista ja niiden ominaisuuksista. Lehden kustantaja oli Klaus Bremerin luotsaama Kustannus Oy Autotekniikka, joka oli jo muutamaa vuotta aiemmin aloittanut Auto, Tekniikka ja Kuljetus -lehden julkaisemisen. Ja niin vain tästäkin kohtaamisesta syntyi luettavaa Ajolinjan sivuille.. Tänään kustannusyhtiön nimenä on B-Yhtiöt Oy. Lehden toimittajat avustajineen ovat siellä missä veteraaniautot kokoontuvat. TEKSTI ARI PERTTILÄ Suomalaisen kuljetusalan asiaa on esitetty painetussa muodossa jo usean vuosikymmenen ajan. Ensimmäisenä vuonna lehdessä julkaistiin autotestejä, käytiin rekkanäyttelyissä, kerrottiin kuljettajien työstä ja kerrottiin alan uutisia. TEKNIIKKAA, CUSTOMOINTIA JA KOULUTUSTA Ajolinjasta ilmestyi vuonna 1982 neljä numeroa, joista kaksi kaksoisnumeroa. Ammattiautoilijoiden oma lehti, Ajolinja on ilmestynyt vuodesta 1982 alkaen. Tarkennuksena kerrottakoon, että lehden ensimmäisenä päätoimittajana toimi eräs Kuopiossa nykyisin asuva vetkulainen – Olli Blomberg. Ajolinja-lehti tuotiin markkinoille kuljettajien ja omistajakuljettajien omaksi lehdeksi ja ensimmäisen pääkirjoituksen mukaan lehdessä puhutaan kieltä, jota rekkakuski, taksari, bussikuski sekä kaivurimies ymmärtää. Kuljettajien ja pienyrittäjien oma lehti, Ajolinja ilmestyi ensimmäisen kerran keväällä 1982. Muun muassa neliakselisten autojen esittelyjä sekä teknisiä ominaisuuksia käytiin läpi. Järjestöt ja automaahantuojat sekä autovalmistajat ovat julkaisseet jäsenjulkaisuja sekä asiakaslehtiä, joissa on kerrottu alan uusista tuulista sekä uusista tuotteista
Vuonna 1994 etsittiin ärjyintä veteraaniautoa. Kuljettajien ammattitaito ja koulutuskysymykset olivat nekin esillä jo ensimmäisen vuoden aikana muun muassa ajotaitokilpailujen muodossa. Monet Vetkukeikat yhdessä museoautojen esittelyiden kanssa on voitu lukea Ajolinjan sivuilta ja nykypäivän mukaisesti aiempaa useammin myös lehden sähköisten kanavien kautta. Kilpailun voittajaksi kaartoi Sture Palmgren ja hänen Volvo LV290D vuodelta 1937. • Ajolinjan sisältöön kuuluu reilu annos ammattiasiaa unohtamatta kuitenkaan viihteellisempää sisältöä. Ensimmäisessä osakilpailussa esiteltiin kuusi enemmän tai vähemmän customoitua hyötyautoa. Ja nyt 30 vuotta myöhemmin lehden numerossa 7/2023 kerrottiin laajalti Vetkun Magneettimäen keikasta kesältä 2023. Yksi ensimmäisen vuoden kohokohtia oli lehtitalon hankkiman Kenworth W900B Aerodyne VIT6x4 -rekkaveturin hankinta ja tuominen Suomeen. Lukijakilpailun tuloksena lehtitalon maskotti nimettiin King Kennyksi. Sivujuonteena muistutettakoon, että tämä kyseinen yksilö elää jo voi hyvin edelleen Suomessa kotipaikkanaan Orimattila. Lehdessä toimittajana vuonna 1995 ja sittemmin päätoimittajaksi siirtyneen Jouni Hievasen aikana lehti on pysynyt ajan hermolla kuljetusalan ajankohtaisten asioiden saralla. Samalla sisältöä on laajennettu myös alaan liittyvään harrastetoimintaan unohtamatta nostalgiaa ja historiaa. 33 den numerossa 5-6/1982. Samaan aikaan maailma ympärillä on muuttunut hyvin vahvasti; muun muassa vanhoista kuormureista on kehittynyt merkittävä harrastuskohde ja asian ympärille on syntynyt oma seurakin. Keskustelu jonkin automallin tai varusteen markkinoille tulosta saattaa joskus olla vilkastakin ja tämän esiintyminen jossakin lehden numerossa saattaa tuoda asioihin tarkentavaa tietoa. Numerossa 8/1993 kerrottiin Magneettimäen historiasta sekä paikalle pystytetystä muistomerkistä. ”Huomispäivän museoautojen esittelyt ja koeajot tehdään tämän päivän ammattilehdissä”, muistuttaa lehden päätoimittaja Jouni Hievanen, jonka mielestä Ajolinjan lukijana vetkulaiset pysyvät mukana myös tämän päivän tekniikan kehityksessä. Kilpailuun osallistuneet kotimaiset merkit, Timo Karppasen Sisu KB117 ja Timo Ryypön Vanaja 505 eivät nousseet kärkikahinoihin. Härmäläisen Mikko Nukalan Scania R142 puuauto vuodelta 1981 edusti sitä enemmän laitettua päätä. Ja nyt neljä vuosikymmentä myöhemmin nämä asiat ovat jo historiaa, mikä kiinnostaa tietenkin jokaista vetkulaista. HUOMISTA, TÄTÄ PÄIVÄÄ JA VÄHÄN EILISTÄKIN Ajolinja-lehteä on julkaistu yli neljän vuosikymmenen ajan kuudesta kymmenen kertaa vuodessa. Vuonna 1994 nämä olivat vain kolmikymppisiä autoja.. Jo heti ensimmäisestä vuodesta alkaen on Ajolinja ollut mukana kuljettajien arjessa kertoen heille tärkeistä ja mielenkiintoisista asioista sekä tietenkin käytössä olevasta kalustosta. Lehden toimituksessa epäiltiin, että autojen vähäinen ikä oli syynä. Siksi ammattilehtien säilöminen myöhempiä tarpeita varten kannattaa aina. Monesti museoauton rakentaja pohtii jotakin yksityiskohtaa ja sen mahdollista toteutustapaa. Aikakauden julkaisuhan on parasta mahdollista lähdemateriaalia harrastajalle
Järjestäjän mukaan Retro Truck Show -tapahtumasta onkin tullut yksi museon laajimmista ja suosituimmista tapahtumista, mikä kertoo veteraanihyötyautoharrastuksen kulkevan suotuisien tuulien alla myös saarivaltiossa. Useammastakin kuljetusliikkeestä oli lähdetty tapahtumaan laajan autokaluston voimalla retroviikonloppua viettämään. Syyskuun alkupuolella järjestetty Retro Truck Show tarjosi kentän täydeltä näyttävää kalustoa maan kuljetuselinkeinon historiasta. RETRO TRUCK SHOW 2023 SILMÄNRUOKAA KENTÄN TÄYDELTÄ Englantilaiset rakastavat perinteitä ja samalla he pitävät entisaikojen kuljetuskalustosta. TEKSTI JA KUVAT ARI PERTTILÄ Englantilaisen autoteollisuuden historiaa tallentavan British Motor Museumin piha-alue täyttyi syyskuisena viikonloppuna raskaammasta raudasta sekä näiden harrastajista. Tässä on myös onnistuttu, sillä viikonlopun tähtinä olivat niin autot kuin ihmisetkin niiden joukossa. Nyt jo 13. Järjestäjän mukaan tapahtuma on suunnattu vuosien 1972 ja 2002 välillä valmistetulle kalustolle ja valtaosa näyttelykalustosta edustikin tätä aikakautta. Autojen lomassa kävellessä huomasi, kuinka retroautoilla paikalle saapuneet olivat leiriytyneet museon alueelle viettämään viikonloppua koko perheen tai isomman työporukan voimalla. Vetkun toimituskunta poimi kentältä muutamia maukkaita paloja. • Ian Robinson Transportin Seddon Atkinson 4-11 vuodelta 1988 vietti lepopäivää näyttelyssä, mutta arkena se pääsee välillä tosi toimiin tien päälle.. kertaa järjestetty Retro Truck Show houkutteli paikalle reilut 400 nostalgiaiän ylittänyttä hyötyautoa. Tapahtuman järjestelyt on haluttu pitää yksinkertaisina ja muodollisuudet vähäisinä; tarkoituksena on viettää mukava viikonloppu samanhenkisten harrastajien, mutta myös kiinnostavien autojen parissa
L.Bradbury & son luotti kalustossa Bedfordin tuotteisiin ja tänään heidän laivastoon kuuluu myös edustaja menneiltä vuosilta. • VIIMEINEN BEDFORD RD. AINOA LAJISSAANN ”Etsimme pitkään sopivaa entisöintikohdetta ja lopulta tämä 14,88-litraisella V8-moottorilla varustettu yksilö löytyi Italiasta, joten se on vasemmanpuoleisella ohjauksella”, kertoo Pete Dawson. Bedford TM oli brittivalmistajan täsmäase raskaaseen luokkaan ja sillä oli määrä iskeä kiilaa mannereurooppalaisten valmistajien maihinnousuun. • Bedford on yksi suurista, kartalta jo kadonneista autovalmistajista. Renault R-sarja esiteltiin 1980 ja se oli tarjolla aina vuoteen 1996 saakka Renault Premiumin esittelyyn saakka. ”Meillä oli myös Detroit Dieselin V8-koneella varustettuja TM-Bedfordeja”, kertoo yrityksen kuljettaja Matt Morris. 35 RETRO TRUCK SHOW 2023 Bennetts Haulage ltd oli kentällä laajalla kattauksella ja päätähtenä oli entisöity Renault R420 Turboliner vuodelta 1990. Peten mukaan isolla koneella varustettua Turbolineria ei koskaan myyty Englannissa, missä oli tarjolla vain rivimoottoreita. ”Auto oli käyttökuntoinen, mutta jouduimme tekemään tähän täydellisen moottoriremontin ja samalla alustaan tehtiin mittavia kunnostustoimia”, jatkaa Pete, jonka tietojen mukaan tämä on lajissaan ainoa entisöity yksilö Englannissa. Tämä puoliperävaunun vetoauto on vuodelta 1980 ja sen ohjaamon alla voimaa puhkuu vapaasti hengittävä suora kuutoskone. Bennetts Haulage Ltd:n seniorkuljettaja Pete Dawson osallistui tapahtumaan yhdessä Marley-koiransa kanssa
Pieteetillä tehty työ näkyy lopputuloksessa – niin pinnassa kuin pinnan allakin. Jäin Volvolta pois vuonna 1994, jolloin perustin oman kuljetusyrityksen”, kertoo Mark. KUIN PAKASTA VEDETTY VEDETTY Kuljetusyrittäjä Mark Farrowin Volvo F1220 vuodelta 1983 yhdessä Crane Fruehaufin Englannissa valmistaman kapelliperävaunun kanssa edustaa 1980-luvun ulkomaanliikenteen autoa. ”Tämä oli verrattain huono kuntoinen auto. McGovern osti Magirus-Deutz 232 -vetoauton vuonna 1979 ja jossain vaiheessa se pääsi lipsahtamaan vaihtoautorivistöön. Markin mukaan vetäjä on liikkunut lähinnä brittiläisillä teillä, mutta vuonna 1978 valmistunut perävaunu sen sijaan on taivaltanut ensimmäiset vuodet Englannin ja Lähi-idän välillä. • Mark Farrawin suosikkiauto on Volvo F89, jollainen hänellä on nyt tekeillä. Lokasuojat vetoakselilla ovat irrotettavat, jotta renkaan ja perävaunun väliin jäisi mahdollisimman suuri tila. Veteraani-Volvoon löytyi niin käsimatkatavarana kulkevia merkkejä, kuin kuormalavan vaatineita voimalinjan osiakin.. • Ei veteraaniautotapahtumaa vailla rompetoria. Yhdistelmää saattoi tarkastella ihan mistä suunnasta tahansa ja aina oli vastassa yhtä laadusta työnjälkeä. Dave Meakinsin laajamittainen entisöintiprojekti valmistui juuri parahiksi ennen tapahtumaa. ”Volvo on lähellä sydäntä, sillä menin töihin Volvon korjaamolle vuonna 1980, jolloin liikenteessä oli juuri näitä autoja. Nyt tämä saksalaisvalmiste on päässyt entisöitynä takaisin kotiin. TAKAISIN KOTIIN Maailmalle myytyjen ja takaisin kotiin päässeiden autojen tarinat ovat niitä kaikkein herkullisimpia. Mark valitsi autonsa väritykseksi maanteiltä pyyhkiytyneen JD Fair weather Ltd:n värit. Volvon historia Brittein saarilla alkoi vuonna 1967 F86-mallilla, joka on sittemmin saanut jopa ikonisen maineen yrittäjien ja kuljettajien parissa. 36 Markin auto kestää myös sen tarkemman tarkastelun. ”Jottei poliisi näkisi mahdollista ylikuormaa”, kertoo Mark. Tapahtumiin lähdetään toistaiseksi F12-Volvolla. Ohjaamossa oli ruostevikaa, joten se nostettiin pois rungolta Myös moottori otettiin pois run kopalkkien välistä ja osa runko palkeistakin vaati toimenpiteitä”, kertoo Mark kymmenen vuoden työn vaatineesta entisöinnistä
”Tämä on kyllä 1628, mutta muutoin se on juuri sellainen, mitä isäni ajoi neljä vuosikymmentä sitten”, myhäilee Richard tyytyväisenä. Kuorma-autot eivät kuitenkaan jättäneet rauhaan, eikä varsinkaan se isän ohjastama NG-sarjan Mercedes, jollaista Richard alkoi metsästää jo vuosia sitten. Käyttäjiensä mukaan Guy Big J -mallistoa hankittiinkin yrityksiin, joissa kuljettajat eivät päässeet vaikuttamaan hankintoihin. Hän löysi päiväohjaamolla varustetun Volvo F7 -rekkaveturin, jonka hän purki osiksi ja rakensi uutta vastaavaan kuntoon. Nyt hänellä on tallissa tekeillä F10 Volvo ja NG-sarjan välitelivetäjä odottaa sekin vuoroaan katoksessa. Useiden liiketoimintakauppojen kautta Guy päätyi British Leylandin huomaan ja sen toiminta päättyi vuonna 1982. Kuvassa näkyvä ERF EC -mallisto lanseerattiin vuonna 1993 ja sitä pidetään edelleen tänä päivänä parhaana koskaan valmistettuna ERF-mallina. ”Minulla on maarakennuskoneiden korjaamista varten hallitilaa, mutta enemmän siellä hallissa näitä kuorma-autoja on”, päättää iloinen harrastaja, joka on myös aktiivinen some-vaikuttaja Rust to Riches Restorations facebook-ryhmässä. 37 ”Pyrin tekemään kaikki entisöinnin vaiheet itse, mutta penkkien verhoilut ja nimien maalaamiset autoihin jätän ammattilaisille”, kertoo Richard Thomas. ”Vietin lähes kaikki lomat ja vapaa-ajan hänen kanssaan Mercedeksen ohjaamossa”, kertoo Richard, joka kuljettajan töiden sijaan päätyi yrittäjäksi maarakennusalalle. Guy Motors Limited aloitti hyötyautojen valmistuksen vuonna 1914. Merkillä on muun muassa oma kerhokin, joka vaalii merkin perintöä parhaan kykynsä mukaisesti. ”Sellaista on äärimmäisen vaikea löytää täältä – tai oikeastaan mistä tahansa. Vuonna 1964 markkinoille tuotiin Guy Big J4T, jonka tuotanto jatkui vuoteen 1979 asti. ERF on tänään harvinainen näky tienpäällä, mutta tapahtumissa niitä näkee varsin paljon. ERF oli englantilainen autovalmistaja, jonka perusti Foden-tehtaan jälkeläinen Edwin Richard Foden vuonna 1933 riitaannuttuaan yhtiön hallituksen kanssa. ERF kaatui myöhemmin MAN-konsernin syliin ja tuotanto päättyi vuonna 2008. SOMEKANAVIEN RETROILIJA Richard Thomasin isä oli rekkakuski ja työajokkina hänellä oli Mercedes-Benz 1626, jolla kiskottiin elintarvikeperävaunua. Richardille on käynyt kuten niin monelle muullekin harrastajalle; yhden auton jälkeen tulee toinen ja kolmas – eikä loppua näy. Vuonna 2016 hän löysi se oikean, eli NG-sarjan Mercedeksen. Ne on kaikki laivattu lämpöisiin maihin tai romutettu”, kertoo Richard. •. Harrastushan vei mennessään ja pian hänellä oli pihalla Volvo F10 -projekti, joka sekin valmistui. Voimanlähdevaihtoehtoja oli useita ja kuvan autossa on Cummins V6-200, joka osoittautui kuitenkin kestävyydeltään heikoksi vaihtoehdoksi. Ohjaamona käytettiin Motor Panelsin valmistamaa vaihtoehtoa, joka ei juuri mukavuuksilla houkutellut. Koska Mercedestä ei löytynyt, päätyi Richard Volvon omistajaksi
Otettiin Juhan kanssa pesti sen verran vakavasti, että haettiin oppia keikan järjestämiseen Tuurin-Ähtärin Loska-ajosta ja Forssasta Turkuun ajetusta Kevätpäiväntasauksesta. KASARMINMÄKEÄ JA KYMIJOEN RANTATEITÄ Loska-ajossa esiteltiin autoja Kouvolan Kasarminmäellä ja ajettiin kierros Kymenlaakson teillä. Paljon lyötiin asioita lopullisesti lukkoon ja muutettiin niitä. Niin hyvin jatkokin meni, että keikan illanvietossa ukot yllättivät kukkapuskalla. TEKSTI SAIJA KAUKONEN KUVAT ARI PERTTILÄ Tulin vedetyksi Loska-ajo -toimikuntaan vähän vastentahtoisesti. Tavattiin vanhoja ja uusia tuttuja, juteltiin ja viihdyttiin yhdessä. Mainoksia tarvittiin ja lehtitekstejä sai tarkastaa ja täydentää. KUN ASIA ON VAIVAN ARVOINEN Keikan valmistelun aikana tuli laadittua lukuisia muistilistoja ja ajettua reittiä tiellä ja tietokoneen ruudulla kellon kanssa ja ilman. Ja taas laadittiin uusia listoja ja varmistettiin, onko kaikki asiat muistettu. Ensin ajattelin, että en lähde mukaan porukkaan, joka on täynnä ukkoja ja jossa olisin vain se kävelevä huutomerkki! Jossain vaiheessa syksyä 2022 päätinkin, että tartun tilaisuuteen ja lähden mukaan oikeasti, eli myös ajamaan siinä missä muutkin. Samaan syssyyn vedettiin vielä kesäkeikka Savonlinnassa ja Magneettimäen Juhla-ajo Rovaniemeltä Saariselälle. Tuli laadittua budjettia, liikenteenohjaussuunnitelmaa, yleisötilaisuusilmoitusta, alueen käyttösuunnitelmaa, turvallisuussuunnitelmaa, pelastussuunnitelmaa, keikkakutsua, ajojärjestystä ja ajo-ohjelmaa. Alkuvuodesta 2023 olin liittynyt jäseneksi, jotta ajokorttini kelpaisi myös Vetkun keikoilla. Kuinka kaikki lopulta menikään. Olin mukana ensimmäisessä suunnittelupalaverissa tammikuulla ja vastaanotto oli ihan hyvä. Tuli neuvoteltua poliisin lupakäsitteliNäin tehtiin Loska-ajo 2023. Käytettiin vanhoja tapoja ja kehiteltiin uusia ideoita. Suunnittelu parin päivän keikkaa varten alkoi vuotta aikaisemmin ja keikkaviikolla painettiin pitkää päivää. Oli paljon juteltavaa Facebookissa tuttujen ja tuntemattomien kanssa
Ohjaajakokous ja muut aloitusseremoniat oli mukava pitää sisällä, missä oltiin valmiina koolla sadetta pitämässä. 39 jän ja johtavan palotarkastajan kanssa, ja kaupungin lupapalvelun käyttö tuli tutuksi. Paljon esivalmistelua tarvittiin, että jokaiselle autolle saatiin numeroitu paikka. ”LOSKA-AJOON OLI ILMOITTAUTUNUT ENNAKKOON 105 AUTOA”. Ruuhkaisimpana aikana paikka löytyi ilman ohjaajiakin. Aamupalan tarjoilu päättyi yhdeltätoista, joten hotellissa aamupalan nauttineet saattoivat tankata kakkosaamupalan Kasarmiravintolassa ennen ajoon lähtöä. Olihan se ja maalissa odotti Loska-ajon vanhimman auton palkinto. Liikenteenohjaus toimi hyvin ajoreitin varrella jokaisessa risteyksessä ja pysäköinnissä. Sateinen ja tuulinen sää ei haitannut, sillä ravintolan tilat olivat käytössä viimeisen auton lähtöön saakka. Valitettavasti matka kuitenkin keskeytyi loppusuoralla ilmavuotoon, jonka omamekaanikko korjasi tien päällä. Linja-autoja oli käytössä neljä. Jutun kirjoittaja ajoi keikan Jyry-Sisu R-141:llä vuodelta 1974. Perjantaina parkkiin saatiin nelisenkymmentä autoa, mikä helpotti pysäköinnin painetta lauantaina. Viimeisellä viikolla tuli nukuttua vähän, mutta paljon tuli uutta tietoa ison ajotapahtuman taustatyöstä. Hyvä oivallus oli, että opastus Kasarminmäellä pitää olla silloin paikalla, jotta autot saataisiin heti omaan ruutuunsa. Virheitäkin tuli tehtyä, ja anteeksipyynnöt olivat paikallaan. Kaiken uurastuksen jälkeen tuli mieleen, että oli se sen arvoista! TERVETULOA KOUVOLAAN! Loska-ajoon oli ilmoittautunut ennakkoon 105 autoa, joista suuri osa saapui Kouvolaan jo perjantai-iltana. BUSSIMATKAILUA JA VIHREITÄ AALTOJA Aamupäivälle oli järjestetty ohjelmaa ajatuksella, että jokaiselle löytyisi jotain. Oli upeaa ajaa koko matka ”vihreillä valoilla”. Kasarmiravintolan Maija hoiti aamupalan niin, että aamukahvi ja puuro oli valmiina varhaisimmillekin tulijoille. Kouvolan Lakritsin tehtaanmyymälän nonstop -liikenne Olavi Nenonen tarkastaa, onko Mercedes-Benz L3000 vuodelta 1940 valmiina matkaan. Kun ensimmäiset autot saapuivat lauantaiaamuna seitsemän jälkeen, oli liikenteenohjaus tikkana paikalla. Portilla autot neuvottiin paikalleen ja tieto saapuvasta autosta välitettiin radiopuhelimilla ohjaajille kentälle
Vielä keikkaviikolla lisäsimme vierailukohteeksi Traktoripurkamomuseo Ketosen, minkä osalta kuljetukset saatiin ujutettua nelosauton aikatauluun Kauppakeskus Veturin lisäksi. Ja täytyy sanoa, Letka-ajossa huomaa, miten iso merkitys on liikenteen suunnittelulla, ohjauksella ja tiedottamisella. Näin autoletka tiivistettiin hallitusti ennen risteystä, ja haitta muulle liikenteelle oli hyvin lyhytaikaista. Siitä paikasta alkoi hyväntuulinen Loska-ajo. Ajojärjestys lienee aina perustunut ikäjärjestykseen, siis vanhimmat autot edellä. Taukomuusikot Markku Seppälä ja Heimo Kuukka sekä illan tanssiorkesteri Hummerit & Kirsi Ukkonen. Sisukkaat lähtöpaikan virkailijat Saija Kaukonen ja Tuure Hulmi hoitivat ajomateriaalin jakamisen. Autopaikkojen numerointi tehtiin kentälle lähdön helpottamiseksi – nyt edellä ajava löytyi vierestä. Heidän lisäkseen mukana oli valtava joukko muita liikenteenohjaajia, jotka osaltaan ohjasivat liikennettä reitin varrella. Mukava nähdä keikoilla myös keveämpää tavarankuljetinta. LOSKA-AJON KUMPPANIT: • Raskaspari Oy Kouvola ja Kotka • Scania Kouvola ja Kotka • Tarvike-Ahola Oy Kouvola • Kaupe Oy Kausala • JawaTalli Oy Myllykoski • Traktoripurkamomuseo Ketonen Utti • Kouvolan Lakritsi Oy • AGCO Suomi Oy Kouvola • Kymen Pultti ja Työväline Kouvola • ETRA Kouvola • IKH/Kouvolan Työkalu Oy • Iveco Finland Oy Kouvola • Witraktor Kouvola • Sokos Hotelli Vaakuna Kouvola • Compass Group Kasarmiravintola • Raussilan Rengas Oy • Tuomisen Kaivukone Ky • Kuljetus Mettälä Oy • Ruhanmäen Murske/Kuljetus Kaukonen Oy • Harri Kuukka Oy • Elimäen Liikenne Oy • Tapiopuu ky • Aarre Kiinteistöt Oy • Kouvolan Asunnot Oy • Kouvolan kaupunki ja kaupunginvaltuutettu Markku Pakkanen • TOOLS Kouvola • Fixus Keltakangas/Anjalankosken Varaosa Oy • Tykkä Oy • Maija-Tuote • Myllykosken Autotarvike Oy • Inkeroisten Laatuosa Oy • Myllykosken Seuratalo Oy • Pihapuu Siltovuori Oy • Volvo Truck Center Lahti • Originator Oy Lahti. Liikenteenohjaajat reitin varrella sekä pysäköinnissä avustaneet henkilöt. Ikäjärjestyksestä poikettiin sen verran, että ryhmien ensimmäisinä ja viimeisinä ajoivat paikalliset kuljettajat, jotka tunsivat reitin ja liikennesuunnitelman. Erityinen kiitos neljälle erikoiskuljetusten liikenteenohjaajalle, jotka hoitivat hankalimmat kohdat. 40 hoitui vuoden 1965 Mercedes-Benz L406 -linja-autolla. Erikoiskuljetusten liikenteenohjaajat Pekka Rämä, Marko Hokkanen, Esa Penttinen ja Sauli Näppi. Somerolaisen Juho Klingan Ford Transit vuodelta 1984 piristi olemuksellaan harmaata syyspäivää. Traktoripurkamomuseon opas Juha Olenius, linja-autojen kuljettajat ja museolinja-auto Mercedes-Benz L406 vm 1965. Kaiken sen tavoitteena on, että ajo sujuisi joustavasti ja turvallisesti. Kakkosauto ajoi reitillä Raskaspari, Scania ja Tarvike-Ahola. Kolmosauto kuljetti vieraat Kausalaan Kaupelle tutustumaan perävaunujen ja päällirakenteiden valmistukseen. Täytyy panna suuri hattu päähän ja nostaa sitä kiitokseksi liikenteenohjaukseen osallistuneille. Veteraanikuorma-autoseura VETKU kiittää!
Ajomatkaa takaisin Kasarminmäelle olisi enää puolen tunnin verran. Vaakuna-hotelli ja huoneet löytyivät läheltä, ja pieni lepohetki oli paikallaan illallista odotellessa. Ilta vietettiin seurustellen ja Hummerit & Kirsi Ukkonen-tanssiorkesterin musiikin tahdissa tanssahdellen. Ossi Ketonen menehtyi vuoden 2022 lopulla, ja pian edessä on tontin siivoaminen, sillä museolupa ei ole periytyvä. Vuonna 1979 perustetun yrityksen tontilla sijaitseva rakennus oli alkujaan seurantalo ja myöhemmin sen kylkeen rakennettiin ympyrän muotoinen tanssilava. Hän keräsi tontilleen traktoreita ja niistä tehtyjä erilaisia kuormaimia, sekä puimureita, nostureita ja kuormaautoja. Kiivaimmillaan keräily oli 1970ja 1980-luvuilla, kunnes toiminta alkoi hiipua vuosituhannen lopulla. Komean seuratalon holvikattojen alla oli tarjolla makoisaa lihakeittoa. Myllykosken Seuratalo on muistomerkki suomalaisen paperiteollisuuden huippuvuosista. Oppaana toiminut Juha Olenius kertoi retkeläisille: ”Ossi aloitti traktorien keräämisen 1960-luvulla traktoriurakoinnin ohessa. • Kasarminmäen komeat tiilirakennukset ovat aiemminkin saaneet todistaa monia juhlallisuuksia Paraatikentällä. Paikka oli viih tyisä, eikä kiireen tuntua ollut, kun paikalla viihdyttivät haitaristi Markku Seppälä ja trubaduuri Heimo Kuukka. 41 TRAKTORIPURKAMOMUSEON RAUNIOILLA TEKSTI JA KUVAT JUHA HELIN Loska-ajon tutustumiskohteena oli myös Ossi Ketosen perustama Traktoripurkamomuseo Utissa. Autojen paikat Paraatikentällä olivat kaikilla muistissa, eikä ohjausta enää kaivattu. Tiedossa oli, että pysäköintitilat olisivat pienet, haastavat ja hajallaan. Materiaalia myydään ensi vuoden aikana ja tontin on määrä olla tyhjä syksyyn mennessä. Mutta kun siihen oli varauduttu, niin kaikki onnistui. Tuolloin tehdaspaikkakunnilla tarvittiin paljon työvoimaa, ja tuotantolaitosten lisäksi rakennettiin paljon vapaa-ajan viettoon liittyvää, jotta väki viihtyisi. •. Ensimmäistä kertaa veteraanikuorma-autot ryhmittyivät tänne yleisön katselmukseen. LOSKA-AJON PALKITUT Olavi Sallisen kiertopalkinto vanhimmalle autolle: Mercedes-Benz L3000 D vm 1940, Olavi Nenonen Pieksämäki Sisu SH4 -taulut järjestelytoimikunnalle: Saija ja Juha Kaukonen, Kouvola Pekka Lapatto ja Harri Kuukka, Myllykoski Mikko Tuominen, Kaj Uusnäkki ja Raikas Mettälä, Elimäki että olipa hienoa ajella, kun kaikki risteykset näyttivät ”vihreää valoa”. Aktiiviaikanaan Ossi nouti ja romutti myös henkilöautoja ja hänen kerrotaan olleen vakituinen asiakas Kuusakoski Oy:n Heinolan automurskaamolla Nissan pienkuorma-autollaan”. 2000-luvun alussa purkamotoiminta päättyi ja alue muutettiin traktoripurkamomuseoksi. PAPERITEHTAAN VARJOSSA Myllykosken keskustan valoristeys ajettiin tarkoituksella valojen mukaisesti, jotta jono katkeaisi sopivasti ennen pysäköintiä
Punainen Jyry-Sisu R-141 vuodelta 1974 ostettiin alun perin toisen auton kunnostusta silmällä pitäen varaosa-autoksi. Perheeseen kuuluu vaimo, kolme poikaa, koira ja kissa. • Esittelisitkö meille tämänhetkisen kaluston. • Kerro joku mielenkiintoinen sattuma tai tarina, joka liittyy veteraaniautoiluun. Kolmas auto ostettiin keltaisena Suomussalmelta heinäkuun lopussa 2022 ja on myös Jyry-Sisu R-141 vuodelta 1982. Sotkamon ja Rautavaaran välillä vilkaisin VETKU ESITTELEE HALLITUKSEN UUDET KASVOT • Kerropa muutama sana itsestäsi. Kissakin lähtee toisinaan lenkille mukaan. Ensimmäinen entisöity kuorma-autoni on maailmanpankki-Vanaja A-68 E vuosimallia 1966. • Mitä muuta harrastat tai mitä olet aiemmin harrastanut. Kahden kuukauden puristuksen jälkeen siniseksi maalatulla autolla ajettiin jo Loska-ajossa Tuurista Ähtäriin. Tämän osalta entisöinti valmistui puolessa vuodessa ja valmista tuli vuonna 2016. Neljä viidestä on jäseniä, nuorimmalla ei ole vielä ajokorttia, mutta kaikki ovat aktiivisesti mukana harrastuksen parissa. Vanhojen autojen parissa aina sattuu ja tapahtuu ja varsinkin tuon viimeisimmän hankinnan kohdalla noutomatka jäi mieleen varsin tapahtumarikkaana retkenä. Se oli kuitenkin niin hyvässä kunnossa, että se kunnostettiin ja kunnostettavaksi tarkoitetusta autosta tulikin se varaosa-auto. Loska-ajon yhteydessä järjestettiin seuran sääntömääräinen syyskokous, jossa valittiin muun muassa uusi hallitus vuodelle 2024. Eivät onneksi muuttaneet kovin pitkälle, vaan molemmat asuvat naapuritaloissa. Autoa laitettiin neljä kuukautta ja sillä ajettiin Kevätpäiväntasaus-keikalla Turussa 2023. Auton kuntoon laittamisessa vierähti kymmenisen vuotta ja se valmistui vuonna 2015. • Kuinka haluaisit kehittää seuran toimintaa. Harrastukset pyörivät paljolti näiden autojen parissa, mutta koiran kanssa tulee heitettyä aamulenkki joka aamu. JUHA KAUKONEN Olen 47-vuotias kuljetusja maansiirtoalan yrittäjä Juha Kaukonen Kouvolasta. Mikä on vastuualueesi hallituksessa. Tämän osalta ostopäätös oli helppo, olihan kyseessä auto, joka oli ollut meillä maansiirtoja aura-autona vuosina 2002– 2007. Erovuoroisten tilalle valittiin äänestyksen kautta uusia henkilöitä, jotka kertovat seuraavassa ajatuksiaan Veteraanikuorma-autoseurasta ja sen toiminnasta sekä myös itsestään ja kalustostaan. Hyvänkin Seuran toimintaa pitää voida parantaa ja Kouvolan Loska-ajon järjestämisen jäljiltä taskuun jäi muutamia käytännön asioita tulevien keikkojen varalle. • Millainen kotiväki sinulla on, ja miten harrastukseesi suhtaudutaan. Olen pyörittänyt omaa yritystä vuodesta 1996 saakka. Kaksi vanhinta poikaa ovat jo aikuisia ja asuvat omillaan. • Kuinka innostuit harrastamaan veteraanikuorma-autoja. Veteraanikuorma-autoilu on meille perheharrastus. Neljäs auto – Sisu SL250 vuodelta 1990 löytyi Nettikoneesta. Juha Kaukosen ensimmäiseksi museo kuormaautoksi valikoitui Maailmanpankki-Vanaja, jolla Juha kiersi myös syksyn 2023 Loska-ajossa.
Sammutinta autossa ei tietenkään ollut ja työkalutkin matkasivat toisessa autossa Kajaanin kautta Siilijärvelle. Varsinkin Ronja on aina innokkaana lähdössä mukaan, mennään kuorma-autolla sitten tankille tai tapahtumiin. Auton saapumispäivä lähestyi ja nostin rahat maksua varten lompsaan. • TOMMI KORPI Olen Tommi Korpi ja kotoisin olen Eteläpohjanmaalta Kauhajoelta. Kolmisen vuotta sitten yksi haave toteutui ostaessamme Teuvalta Kauhajoen naapurikunnasta talon, jossa on puitteet harrastuksille. Tapahtumissa tuli usein katseltua myös vanhoja kuorma-autoja, joilla toiset harrastajat kuljettivat traktoreitaan ja muuta kalustoaan. Scania-Vabista ostaessa vaimon kanssa asiasta kaiketi puhuttiin ympäripyöreästi kahvikupposten äärellä. Eihän näissä hommissa järkeä ole. Tällä hetkellä kuorma-autoilen kiinteällä rahtilavalla varustetulla Scania-Vabis L51 -autolla vuodelta 1954. Tämäkin asia jäi sisälle kytemään. Perheeseen kuulu vaimo Riikka ja 7-vuotias Ronja-tytär, jotka kumpikin suhtautuvat harrastukseen myönteisesti. Tapahtumissa ovat esillä harrastuksen kumpikin suuntaus.. Autosta tehtiin kauppaa myyjän kanssa, eikä asiasta puhuttu enää Riikan kanssa, kun asia kerran oli jo sovittu. Olisiko taas tilausta pitkälle keikalle. Miten tämä sitten saadaan toteutettua – sitä selvitellään. Opiskeluajan jälkeen vietin vielä liki 10 vuotta Vaasassa työnjohtajan hommissa maanrakennusalalla ensin yksityisellä puolella ja sen jälkeen Vaasan Kaupungilla. Erityisesti nuoria harrastajia tarvitaan mukaan, jotta toiminta jatkuu aktiivisena tulevaisuudessakin. Auto ja koneharrastusten lisäksi harrastan myös jonkin verran pyöräilyä ja hiihtelyä. Olisihan siinä tyyliä, kun ajaisi vanhan traktorin vanhan kuorma-auton lavalle ja lähtisi kiertämään tapahtumia. Auto hankittiin juuri ja juuri ajokuntoisena vuonna 2016. Kuului erittäin syvä huo kaus, mutta nyt meillä on koko perheen yhteinen eliittiharrastus. 43 auton vasempaan peiliin ja näin kipinäsuihkun auton sivulla. Onneksi syyksi paljastui peltinen akkukotelon kansi, joka heitettiin lavalle. • Tommi Korpi harrastaa sekä vanhoja traktoreita että kuorma-autoja. Scania-Vabis on ollut ikä huomioiden yllättävänkin luotettava auto ja sillä onkin kierretty erilaisissa ajoissa ja tapahtumissa tuhansien kilometrien verran. Jossain vaiheessa ryhdyttiinkin harrastamaan vanhoja traktoreita ja maamoottoreita sekä käymään niihin liittyvissä tapahtumissa. Seuran toimintaa haluaisin kehittää siten, että mukaan saataisiin uusia harrastajia. Isällä oli lapsuudenkodissani Kauhajoella maatalouskonekorjaamo ja kiinnostukseni kaikenlaisiin koneisiin on peruja ajoilta, kun kotipihassa pyöri jos jonkinlaisia koneita. Kaikista keikoista ehdottomasti mielenkiintoisin oli Magneettimäen juhla-ajo. Autoa entisöitiin isän kanssa pari vuotta ennen museorekisteröintiä. Vaasaan muuttaessa ja siellä asuessa tuntui, ettei siellä vietetä loppuelämää. Tosin nämä lajit ovat viime aikoina jääneet hieman vähemmälle huomiolle. Mieleenpainuvimpia hetkiä näiden koneharrastusten kanssa ovat koneiden hankinnat. Vaimo ei sen kummemmin tainnut asiaa kieltää, kuin antaa lupaakaan. Autojen parissa on tehty pitkää päivää työpäivän jälkeen, mutta hauskaa on ollut! Olen ollut Vetkun jäsenenä reilut kaksi vuotta ja käydessäni keikoilla olen saanut mukavasti uusia tuttavia ympäri Suomen. Uusia jäseniä etsittäessä ei nykyisiäkään saa unohtaa. Alkuperäiseltä koulutukselta olen ajoneuvoasentaja, mutta muutaman vuoden työskentelyn jälkeen päädyin lukemaan itseni insinööriksi Vaasassa. Kerroin, että se kuorma-auto tulee tällä viikolla ja pitäähän sekin jollain maksaa. Ronja oli tuolloin muutaman kuukauden ikäinen. Vuosia myöhemmin, kun kuorma-auton hankinta oli jotenkuten mahdollista, päätin hankkia aihiokuntoisen Scania-Vabiksen. Ehdin jo miettiä, että taloja ei ole tällä välillä ollut nimeksikään ja edellinen ohitettiin jo tovi sitten. Tallista löytyy myös vaimon 1963 vuoden Opel Kadett sekä joukko McCormick, International ja David-Brown -traktoreita. Nyt olen ollut puolisentoista vuotta töissä uudessa kotikunnassani teknisenä johtajana. Riikka näki rahat lompsassa ja kysyi, pitäisikö hänen tietää jotain. Kahden vuoden aikana välistä on jäänyt ainoastaan Kevätpäiväntasausja kesäkeikat vuodelta 2022
Tämän jälkeen on helpompaa markkinoida ja lainata tai kopioida tietoa sitä tarvitseville. Sähköpostiosoitteita puuttuu vielä liki kolmesataa, joten osoitteista ja niiden muutoksista kannattaa ilmoittaa edelleen jäsensihteerille. Vetku omistaa kolme museokuorma-autoa, jotka ovat Rebublic 20, Sisu SH-4 ja Kontio-Sisu. Toimintasuunnitelmaa voi aivan hyvin laajentaa pitkin vuotta. 44 HALLITUKSEN TALLISTA Auton ratissa katse on hyvä pitää pääsääntöisesti eteenpäin, joskin välillä pitää vilkaista myös taustapeiliin. KADONNEIDEN AARTEIDEN METSÄSTYS Vetkun aktiivit rakensivat muutama vuosi sitten kaksi sarjaa uusia keikkaopasteita ja niil le kuljetustelineet. Tavoitteena on käydä materiaali läpi, luopua ylimääräisistä kappaleista ja luetteloida varastoon jäävä materiaali. • Syyskokouksessa luodaan suuntaviivat Seuran seuraavan vuoden toiminnalle, jota voidaan tarvittaessa laajentaa ja jalostaa toimintavuoden aikana. Kuva-arkistoa on jo pitemmän aikaa pyritty kehittämään toimivammaksi, mutta hanke on osoittautunut luultua hankalammaksi käytössämme olevalla vanhentuneella alustalla. Rebublic on näyttelytiloissa kaikkien nähtävillä, mutta Sisut ovat kalustohotellissa yleisöltä suljetulla alueella. Seuralla on Mäntsälässä oma parinkymmenen neliön hyvä varastotila, jonne on saatu kohtuullinen määrä alaan liittyvää kirjallisuutta eri automerkkeihin. Keikkojen järjestelykulut katetaan osallistumismaksuilla. Sama pätee kaikessa mitä teemme; on hyvä katsella tulevaisuuteen mennyttä unohtamatta. Kaikki autot ovat säilytyksessä Auton ja tien museo Mobiliassa Kangasalla. Löytymiseen johtavista vihjeistä on luvattu palkkio.. Tiedämme kyllä hyvin, mitä taustapeili meille näyttää ja kertoo. Näiden kanavien kautta kehitämme seuramme perustarkoituksen, eli hyötyliikenneperinteen tallennuksen edellytyksiä ja harrastajajärjestöjen välistä yhteistyötä. Mitä ja millaista Vetkua jäsenet tulevaisuudelta odottavat. Etteivät ensi vuodelle suunnitellut tavoitteet ja toiminta jäisi vain kokousväen tiedoksi, kertaan poimintoja toimintasuunnitelmasta. Tähän etsitään tulevana vuonna toimiva ratkaisu. Varasto on tällä hetkellä melkoisen täynnä materiaalia ja ihan tarkkaan ei edes tiedetä, mitä kaikkea hyllyillä on. Näihin kysymyksiin toivoisin runsaasti vastauksia. Veteraanikuorma-autoseuralla on omat edustajat SAHK:n hallituksessa, Mobilian edustajistossa ja Museoviraston asiantuntijalautakunnassa. Syyskokouksessa hyväksyttävä suunnitelma viitoittaa aina seuraavan vuoden toiminnan ja tavoitteet. Mitä löytyy seuraavan mutkan takaa. Lyhyellä tähtäimellä toiminnan suunnittelu on huomattavan yksinkertaista ja helppoa. TEKSTI JA KUVA ESKO POHJOLA Minkälainen näkymä on Veteraanikuorma-autoseuran tuulilasista katsottuna edessä päin. Näillä keikoilla kokoonnutaan autonäyttelyyn esittelemään kalustoa ja jakamaan liikkuvaa kulttuuriperintöä kaikille siitä kiinnostuneille. Tallessa on varaosaja korjaamokäsikirjoja, mainoksia, valokuvia ja niin edelleen. Edellisvuosien tapaan järjestetään kolme isoa ajotapahtumaa, eli Kevätpäiväntasaus, Kesäkeikka ja Loska-ajo. Keikkatoimikunta olisi kovasti mielissään, kun saisi kadoksissa, mutta jossakin hyvässä tallessa olevat telineet ja taulut takaisin käyttöön. Miltä Vetku näyttää vaikkapa 20 vuoden päästä ajettaessa Magneettimäen muistomerkin 50-vuotisjuhla-ajoa. Vetku-lehti ilmestyy kahdesti myös ensi vuonna ja ajotapahtumista lähetetään jäsenkirjeet sähköpostilla tai ”postipostilla”. Tapahtumat on merkitty tapahtumakalenteriin ja näistä lähetetään kutsut jäsenille. Näiden lisäksi toivotaan ja kannustetaan järjestämään paikallisia tapahtumia, kuten pieniä näyttelyitä ja kahvittelua nostalgisessa ”Esson baarissa” tai yhteisesti sovittuja osallistumisia perinnetai kylätapahtumissa. Tarkoitus on, että varsinkin SH-4 näkyisi kesän tapahtumissa viime vuosia enemmän. Nyt nämä käytössä hyviksi todetut telineet ovat kadoksissa. Tässä lehdessä on kaksi esimerkkiä autoretkistä, jotka voidaan toteuttaa vähällä vaivalla ja jopa hetken mielijohteesta. Vihjeet voi antaa puheenjohtajalle myös nimettömänä. Kadoksissa on myös kaksi kappaletta keikoilla tarpeellista viimeiseen autoon tarkoitettuja huomio-tauluja
Tästä ei sinällään ole mitään hyötyä, koska terveysvaatimus ja uusimiskustannus on sama uusimistaajuudenkin ollessa sama. Ykkösryhmän kortin haltijoilta vaaditaan laajennettua lääkärinlausuntoa ennen 75 ikävuoden täyttämistä, kakkosryhmässä vastaavaa tarvitaan jo 70 vuoden iässä. Niinpä Juha Helin toimituskunnasta päätti selvittää asiaa yhdessä viran omaisten kanssa. Ikävuosien karttuessa saattaa vastaan tulla tilanne, jossa ajokortissa koetaan olevan liiaksi kirjaimia. Mutta huomattavaa on, että ajo-oikeutta voi alentaa ainoastaan koko ryhmä kerrallaan. Tarkemmat ohjeet Verkkopajasta löytyvät Mobilian verkkosivuilta. 45 Kulttuuriperintöavustukset haettavissa Museoviraston liikenteen kulttuuriperintöavustusten haku alkaa jälleen 2.1.2024. Kokousväellä oli monia vankkoja mielipiteitä ja varmoja tietoja, eikä asiassa päästy yhden viikonlopun aikana yksimielisyyteen. • Ajo-oikeus ja siitä luopuminen Ajo-oikeudesta ja siitä luopumisesta ajoneuvoluokittain käytiin syyskokouksen yhteydessä vilkas keskustelu. Avustuksista päätettäessä etusijalle asetetaan Suomessa rakennetut vähintään 50 vuotta vanhat kulkuvälineet. Poikkeustapauksissa avustusta voidaan myöntää myös alle 50 vuotta, mutta yli 30 vuotta vanhalle Suomessa rakennetulle kulkuvälineelle, jolla on huomattava historiallinen merkitys, ja jonka käytöllä on laaja yhteiskunnallinen vaikuttavuus. Lopputulemana on, että mikäli jostain syystä haluat pudottaa kärrykortin pois, häviää sinulta myös kuorma-auton ajo-oikeus. Avustusta voidaan myöntää 50 prosenttia hankkeen hyväksytyistä kokonaiskustannuksista ajoneuvon konservointiin, restaurointiin tai rekonstruointiin. Muutoksen voi tehdä Ajovarman toimistossa milloin vain. ”Jos jostain syystä haluaisit tiputtaa pelkän E:n pois ja jättää C:n, se ei onnistu. Kakkosryhmästä löytyvät taasen isommat korttiluokat C1, C1E, C, CE, D1, D1E, D ja DE. Traficomin asiakaspalvelun mukaan tämä johtuu siitä, että ryhmän sisällä on sama terveysvaatimus: Mikäli terveys ei riitä isoon E-korttiin, se ei riitä myöskään pelkkään C-korttiin”. Useimmiten ajokorttiasia nousee esille iän karttuessa, jolloin tarvitaan lääkärinlausuntoa ajoluvan jatkamiseksi. Ajokortin uusimistaajuudessa ja kustannuksissa ei myöskään ole eroa. Yksittäistä ajokorttiluokkaa et voi jättää pois. Ajo-oikeudesta voi luopua, mutta ihan yksittäin noita kirjaimia ei kortista voi kuitenkaan pudottaa pois. Ajokortit on meillä jaettu kahteen ryhmään: Ykkösryhmään kuuluvat korttiluokat AM/120, AM/121, T, A1, A2, A, B ja BE. Kurssi on maksuton ja vapaasti käytettävissä rekisteröitymällä Verkkopajan käyttäjäksi. Auton ja tien museo Mobilia tukee hakijoita avustusten verkkokurssilla digitaalisessa Verkkopaja-oppimisympäristössään. Vuosittain Museovirastolle tarkoitusta varten asetettu määräraha on ollut noin 330 000 euroa, josta jaetaan avustukset maantie-, ilma-, raideja vesiliikenteelle. Liikenteen kulttuuriperintöavustusten tavoitteista ja arviointikriteereistä löytyy tietoa Museoviraston verkkosivuilta, mistä löytyvät myös aiemmin avustuksia saaneiden kohteiden tiedot. Hakemukset arvioi Museoviraston 1.1.2024 alkaen kolmivuotiskaudeksi nimittämä maantieliikenteen asiantuntijalautakunta. laajennettu lääkärinlausunto. Omaa ajo-oikeuttaan voi halutessaan alentaa tai vaihtoehtoisesti jopa poistaa kokonaan. Mikäli sinulla on ryhmän kaksi ajokortti, ainoa vaihtoehto on alentaa ajo-oikeus ykkösryhmään. Miksi siis et pitäisi myös E-korttia voimassa, kun sellainen on olemassa”, toteaa asiaa selvittänyt Juha Helin. Avustusta voivat hakea yksityishenkilöt ja oikeuskelpoiset yhteisöt. Hakemukset tulee jättää 15.2.2024 mennessä ja päätökset avustuksista tehdään huhtikuussa 2024. Tämän jälkeen tarvitaan lääkärinlausunto viiden tai kahden vuoden välein. •. Ulkomailla rakennetulle kulkuvälineelle voidaan myöntää avustusta, jos se on ollut Suomessa käytössä vähintään 50 vuoden ajan. Terveysvaatimukset ovat ryhmien välillä samat, mutta eroa on sen suhteen milloin vaaditaan ns. Maantieliikenteen kulkuvälineiksi luokitellaan henkilö-, paketti-, kuorma-, linjaja erikoisautot, kilpa-ajoneuvot, mopot ja moottoripyörät sekä polkupyörät ja hevosajoneuvot. Avustus voidaan myöntää vain sellaiselle kulkuvälineelle, joka on rekisteröity Suomeen tai jonka kotipaikka on Suomessa. C-kortin uusinta maksaa saman kuin CE-kortin uusinta ja 70 ikävuoden jälkeen kumpikin kortti pitää uusia kahden vuoden välein. Näiden lisäksi myös tienpidon työkoneet ja sellaiset maatalouden moottorikäyttöiset koneet, joilla voidaan liikennöidä tiellä, ovat avustuskelpoisia, kuten myös moottorikelkat tai sotilaskäyttöön tehdyt erikoisajoneuvot
100 euroa. Ei vähittäiskauppaa. Soita ja kysy. Vanajan konepellit A2 50-luvulta ja A69 vm. 65-66. Osta nyt säästä 30% www.ajolinja.fi www.facebook.com/Ajolinja Osta nyt säästä 30% www.ajolinja.fi www.facebook.com/Ajolinja // lpailuja ja paljon muuta. Tilaus alkaa seuraavaksi ilmestyvästä numerosta. Toimi heti A a a am ih M kil kil AJOKOE DAF XFC TEEMA: VALOT JA REN PUDAKSENBABY BULL POHJOLAN KOMEIN Heban ja Tonin kippiauto EN NORDIC TROPHY TUURI TRUCK SHOW TRUCK WEEKEND AMMAT ERIKOIS HINTA 8 HINTA 8,50 € Nro 08/23 8/23 a j o LINJA A: VALOT NKAA AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAATTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTTT PU PU PPPPPPU PPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPPUU PPPPPPPPPPPPUUUUUUUDAKSEN BABY BUL BBU BBU BBBBBBBBBBBBBBU BBBBBBBBBBBBU BU BBBBBBUUUU BBBBBBBBU BUU BUUUUUUU L TTIAUTOILUN SLEHTII TTIII LAPIN SANKARIT AJO8_s_01_Kansi.indd 13 21.9.2023 13.41.25 ATK&AJO_210x146.indd 1 ATK&AJO_210x146.indd 1 26.9.2023 13.20.17 26.9.2023 13.20.17. Hinta 50 euroa/kpl. erikoistarjouS Hinta sisältää alv:n. Mukana kiintoisia tieraportteja, kilpailuja ja paljon muuta. Tilaus on määräaikainen. Ilkka Ala-Maakala 050 590 9309 5 seuraavaa Ajolinjaa nyt edulliseen hintaan AJOLINJA on tien päällä liikkuvien ammattilaisten lehti. Upeimmat autot, karskeimmat työkalut ja ammattiliikenteen kiinnostavimmat ihmiset löydät tästä lehdestä. 46 KAUPPAPAIKKA MYYDÄÄN Hydraulinen Hiab 293 -nosturi vuodelta 1966, hinta 700 euroa Rappukippi vuodelta 1966, hinta 400 euroa Lukkovanteita, eri kokoja. Käytettyjä vanhoja renkaita: 2 kpl Nokia Hakkapeliitta 10.00 R20, 2 kpl Michelin eturengas 10.00 R20, 2 kpl vanteita, koko pino 150 euroa. % % % 29 90 € TILAAMINEN Lähetä viesti AJO V ETUNIMI SUKUNIMI LÄHIOSOITE POSTIOSOITE numeroon 16303. Palvelun hinta €. Jari Kosenius, Hausjärvi, 040 5927 295 MYYDÄÄN – Scania 56 Jonsered-nosturilla – Vaihtolava Nummi nro 2 – Hiab 550 kappaletavaranosturi, koura ja kääntäjä – Scanian ja Volvon vaihdelaatikot – Volvo 475 neliveto osia – Mercedes-Benz neliveto osia – MAN 650 osia sekä paljon muuta Erkki Kivipuro Karstula, 0400 274 030 OSTETAAN Maitoauton maitopumppu tai puuttuvia osia kuvan pumppuun. Saat tilauksesta kuittausviestin ja postitse laskun. Tero Saarinen, 0400 477 733, Mäntsälä 3 kpl Rautavannetynnyreitä, yksi on VIRON OKO BENSAA kaikki yht. Tarjous koskee vain uusia tilaajia
47 Olavinlinnan Keikka 120 min 25,00 € Magneettimäen Muistoajo 16 min 20,00 € KESÄN 2023 UUTUUS-VIDEOT Tilaukset: info@vetku.fi Tilaukseen nimi, osoite ja puhelinnumero Toimituskulut 5,00 € Soita jos olet tulossa Raimo 040 045 0585 /ei viestejä Huoltotie 1 ovi 3, 04300 Tuusula FB: Tuusulanautomuseo Raimon RAMPETORI! Raimolla myynnissä paljon vanhaa tavaraa! Soita 040 045 0585 motonet C M Y CM MY CY CMY K
YHTEYSTIEDOT KAIKKI FENNOLTA Jani Korkiakoski, 040-529 3334 jani.korkiakoski@fennosteel.com FennoSteel Oy Fennokatu 1 39700 Parkano www.fennoheavyduty.com EURO VI -DPFt EURO V -KATALYSAATTORIT VAIMENTAJAT JA YLEISOSAT Jani Korkiakoski FennoSteel Oy Fennokatu 1 39700 Parkano +358 40 529 3334 jani.korkiakoski@fennosteel.com www.fennosteel.com www.fennoheavyduty.com