Sahk 65. 31. 28 Mäki-Tuurin kuljetustoimintaa vuodesta 1936 ............................................................................ ......................................................................................... 044 5225 197 antti.kekalainen@pp1.inet.fi Tommi Korpi Teuva p. Vetkun Loska-Ajo, Hämeenlinna 12.10. 34 Hallituksen talli ............................................................................................................................................ 18 Lamminsivun sata vuotta pyörien päällä ....................................................................................... 41 Kauppapaikka .............................................................................................................................................. 40 Kannatusjäsenet ......................................................................................................................................... 0400 700 511 olavi.nenonen@on-kuljetus.inet.fi John Pajarinen Vantaa p. 0400 763 008 kaukonen@kaukonenoy.com Antti Kekäläinen Juankoski p. Vetkun Kevätkokous, Siuntion Kylpylä 3.5. Savonlinnan Retkeilyajot, Savonlinna 13.–15.6. 050 3832 292 tommi.j.korpi@gmail.com Olavi Nenonen Pieksämäki p. 050 654 14 untamo.sateri@jemistar.fi Jäsenrekisterin muutokset p. Ilmoitusten ja kannatusmainosten julkaisu sopimuksen mukaan. Keski-Suomen Talwiajo, Laukaa-Kintaus-Keuruu 22.–23.3. ..................................................... 12 Juankoskelta harrastuksen eturiviin ................................................................................................ 20 Matalan kynnyksen autonäyttely ...................................................................................................... ............................... Toimituskunta ottaa mielellään vastaan tekstija kuva-aineistoa julkaistavaksi sekä vinkkejä sisällön kehittämiseksi. 2 Pääkirjoitus ja puheenjohtajalta ......................................................................................................... 26 Konservoimalla takaisin eturiviin ....................................................................................................... 040 4864 015 count@theblah.fi Matti Kallio Sievi p. Tiedot ............................................................................................................................................................... 22 Power Truck Show 2024 ......................................................................................................................... 050 3832 292, Tommi Korpi info@vetku.fi 1.2. 24 Elmia Lastbil 2024 ...................................................................................................................................... 14 Kesäinen retki Kuhmoisten kautta Asikkalaan ............................................................................. ..................................................................................... ........................................................................................................ 42 2 Tapahtumakalenteri 2025 Sisältö VETERAANIKUORMA-AUTOSEURA RY Valjastie 12, 73500 JUANKOSKI Y-tunnus: 1549 562-4 Pankki: Oma Sp FI12 4108 0010 3180 56 www.vetku.fi sähköpostit: info@vetku.fi Hallitus 2025 Puheenjohtaja Esko Pohjola Ylöjärvi p. ......................................................................................... Suur-Saimaan Ympäriajot, Mikkeli-Lappeenranta-Mikkeli 5.7. Teollisuustiellä Tärähtää, Tuusula 11.–12.10. Vintage Hiekkahentunen, Vihti Ojakkala 8.–9.8. 0500 761 487 kaj.fors@hotmail.com Tuure Hulmi Säkylä p. ILMOITUKSET Seuran jäsenten ilmoitukset Kauppapaikka -palstalla julkaistaan veloituksetta. ......................................................................................... Retkeilyajot, Pietarsaari 26.7. ............................................................................................................ 39 Hallituksen uusi kasvo .............................................................................................................................. Artikkeleiden kuvat ilman mainintaa: Vetkun arkisto KANSIKUVA Loska-ajon vanhimpana autona palkittiin Jari ja Jarmo Lehtovaaran Sisu L60 vuodelta 1951.. Vetkun Kesäkeikka, Pieksämäki-Mikkeli 28.–39.6. 050 5023 425 john.pajarinen@hotmail.com Untamo Säteri Turku p. Julkaisu toteuttaa seuran ulkoista viestintää kotisivujen ja Facebook in ohella ja on yksi seuran sisäisen tiedottamisen kanavista. 040 5835 852 mattikallio01@gmail.com Juha Kaukonen Koria p. Power Truck Show, Härmä 6.9. ARTIKKELIT Lehden toimituksellista sisältöä tuotetaan talkoohengessä. Vetkun Kevätpäiväntasaus, Siuntio 23.3. ................................................................ ............................................................................. 4 Uusia amerikkalaisia kuormurimerkkejä 1930-luvulla ............................................................. 0500 590 095 tuure.hulmi@pakkasvakka.fi Jussi-Pekka Hämäläinen Kangasala p. Julkaisu postitetaan seuran henkilöja kannatusjäsenille sekä yhteistyökumppaneille. 30 Näsijärven kiilakeikka ............................................................................................................................... ...................................................................................... Retro Trucks Lahes, Originator Oy Lahti 3.–4.5. 51. 0400 660 121 pohjolaesko-@outlook.com Kaj Fors Laihia p. 8 Veturimiehet Toijalassa ........................................................................................................................... ......................................................................................... 3 Kesäkeikka Kalajoen hiekoille ............................................................................................................... Vetkun Vuosikokous, Hotelli Aulanko Julkaisija: Veteraanikuorma-autoseura ry Toimituskunta: Juha Helin, Ari Perttilä, Esko Pohjola Lehden osoite: lehti@vetku.fi Painos: 1 700 kpl Ulkoasu: Savion Kirjapaino Oy Painopaikka: Savion Kirjapaino Oy, Kerava VETKU on Veteraanikuorma-autoseura ry:n jäsenjulkaisu, jonka tarkoituksena on painotuotteen muodossa tallentaa hyötyajoneuvojen historiaa sekä seuran toimintaa. .............................................................................................. 33 Loska-ajo Pirkanmaan hiekkateillä .................................................................................................... Classic Motorshow, Lahden UrheiluJa Messukeskus 7.6. ....................................................................................................
Pari vuosikymmentä myöhemmin alettiin autoihin asentaa karjapuskureita, alppitorvia ja pakokaasutkin ohjattiin rosterista putkea pitkin suoraan taivaalle. Oliko ajankohta huono, vai mikä lienee ollut syynä, mutta ihan toivotunlaista runsasta joukkoa ei saatu liikkeelle. Ulkoista ilmettä piristettiin maalauksella, joka joskus saattoi pitää sisällään pääväristä poikkeavan vaakaraidan. Jo pelkästään ohjaamon takaseinän lasipintojen peittäminen kotona ommelluilla verhoilla vaikutti myönteisellä tavalla talvikaudella tehtävään työhön. Muutaman vuoden takainen ämpärikampanja kantaa hedelmää edelleen, sillä syyskokouksessa oli läsnä kuutisenkymmentä Seuran jäsentä. Kuljettamisen alkuvuosina vaatimattomat varusteet vaikuttivat monesti mukavuuteen, kuten ohjaamon lämpötai äänieristykseen. Hyvää loppuvuotta, rauhallista joulua ja hyvää uutta vuotta! Esko. Simoa oli kyllä aiemmin varoitettu, ettei autoihin saisi piirrellä. Osallistujia oli kaikilla keikoilla todella mukavasti ja mikä hienointa, myös uusia kasvoja oli eri keikoilla mukana. Näin hyvässä joukossa on ilo olla. Elinkaarensa loppupäässä ei laajakaan customointimäärä pelasta romutukselta. Virallisen toimintakauden päätyttyä jatkuu toiminta taustalla kohti tulevaa vuotta ja sen tapahtumia. Varajäseniksi valittiin Matti Kallio, Juha Kaukonen, Jussi-Pekka Hämäläinen ja Kaj Fors, joka uutena hallitusjäsenenä esittelee itsensä tarkemmin tuolla lehden sisäsivuilla. Lisävaloilla oli ulkonäköä parantava vaikutus, joskin niiden merkitys turvallisuudelle korostui auton omia lyhtyjä parempana valotehona. Tapahtuma oli kuitenkin erilainen totutusta poiketen. Kesällä kuumia vinyyli-istuimia taasen verhoiltiin pehmeämmillä materiaaleilla ja jossain vaiheessa istuimiin tuotiin maailmalla liki kulttimaineen saanutta bussiplyysiä. Useissa yhteyksissä on toivottu myös paikallisesti järjestettäviä pienimuotoisempia tapahtumia, joita on tämänkin lehden artikkelien perusteella ollut verrattain runsaasti. 3 Pääkirjoitus Puheenjohtajalta Kun customoitu kalusto museoikäistyy Katseet uuteen vuoteen A utoilijat kuljettajineen ovat kautta aikojen kasvattaneet työssäviihtyvyyden määrää lisäämällä autoonsa persoonallisia varusteita. Allekirjoittanut valittiin jatkamaan puheenjohtajana vielä kolmannenkin vuoden ajan. Hallituksen jäsenten valinnasta saatiin aikaiseksi äänestys ja toiselle kaudelle jatkavien Tuure Hulmin ja Tommi Korven seuraksi valittiin hallituksen varsinaisiksi jäseniksi Antti Kekäläinen, John Pajarinen, Untamo Säteri ja Olavi Nenonen. Toiminnantarkastajaksi valittiin Matti Keskinen ja varatoiminnantarkastajaksi Marko Viitanen. Kiitos vielä saamastani kannatuksesta. Mutta onneksi tässäkin asiassa on mukavia poikkeuksia ja viimeisimpänä sellainen nähtiin Alahärmässä, missä suomalainen rakennuskulttuuri on osaltaan jalostunutkin nykyiseen muotoonsa. Monista näyttävistä customointiprojekteista tutuksi tulleessa Nukalan kuljetusliikkeessä entrattiin 1980-luvun lopun pokaalihaavi entisaikojen loistoon ja projektista saammekin lukea tämän lehden sivuilta. Myös Loska-ajo on takanapäin, kuten tuossa edellä jo totesin. Syyskokoukselle annettua esitystä SAHK-maksun vapaaehtoisuudesta pohdittiin moneltakin kannalta ja aiheesta kerrotaan lisää Hallituksen Tallissa. Konservointiprojektin tuloksena ei värimaailman suhteen ollut se tyypillisin 1980-luvun ajokki, joskin alkuperäisyys on onnistuttu säilyttämään ja osin myös palauttamaan. Yksi yritys oli Sappeen kesäteatteriin tehty matka Rekkamies-musikaalia katsomaan. Härmän Power Truck Showsta on vuosien aikana kehittynyt meillä tärkeä tapahtuma ja olipa Ruotsin Lastbil 2024 -messuillakin edustusta Suomesta. Syyskokouksessa vahvistettiin suunnitelma vuodelle 2025 ja samalla valittiin toiminnan kannalta tärkeitä vastuuhenkilöitä. Vuosien saatossa autoja on rakennettu, niillä on ajettu ja iso osa isolla työllä tehdyistä autoista on raskaan arjen johdosta ajettu täysin loppuun. Sitähän peräänkuulutetaan museoajoneuvossa, vaikka tämän projektin kohdalla museoajoneuvostatus ei ollut päällimmäisenä tavoitteena. Sittemmin kuorma-autojen customointi ja rakentaminen on edennyt suurin harppauksin ja nyt tuntuu, että lähestulkoon kaikki on tällä saralla nähty. Jossain vaiheessa 1960-lukua alkoi ajoneuvojen katoille ja maskeihin ilmestyä Michelin-ukkoja, jotka ovat säilyttäneet asemansa läpi vuosien ja vuosikymmenten. Rakentelemisiin! Ari T ätä kirjoitellessa on kesäaika jäänyt taakse ja samalla myös kuluvan vuoden keikat on saatu ajettua. Samaan aikaan alkoi eräs porilainen Simo Riikonen maalata autojen kylkiin kuvia raitojen sijaan. Vääksyn Mobilisti-iltaan ajettiin Tampereelta isommalla joukolla ja Ojakkalan Hiekkahentusessakin poikettiin heinäkuussa. Ikaalisten kylpylä tarjosi hyvät puitteet iltajuhlaan, kuten myös sunnuntaina pidettyyn syyskokoukseenkin
Teksti Jussi-Pekka Hämäläinen Kuvat Markus Kopponen. Useammat lavoista menivät kaupaksi maltilliseen hintaan niiden sisältöön nähden, mutta esimerkiksi renkaiden kohdalla hinnat kohosivat satoihin euroihin. Tätäkään kuntakeskusta ei ole suunniteltu siihen, että sinne ilmestyy sata kuorma-autoa yhtä aikaa. Sää oli taas meille suotuisa ja saimme taittaa matkaa lämpimässä auringonpaisteessa. Huutokaupan tuotto lahjoitettiin kokonaisuudessaan hyväntekeväisyyteen. Kuormalavoilta löytyi kaikenlaisia hyödyllisiä aarteita, kuten vetoaisoja, hydrauliikkakomponentteja, jarruosia, akseleita, renkaita ja monen muotoisia metallilevyjä. KOME juhli 40-vuotista taivaltaan avoimien ovien päivällä, jossa Vetkun rullaavalla kalustonäyttelyllä oli iso rooli. Ahkerimmat hamsterit innostuivat ostamaan tavaraa lavatolkulla. Vetku-autojen saapuminen oli vaikuttava näky paikalle saapuneelle yleisölle, jota oli Kesäkeikka Kalajoen hiekoille Vetkulaiset kokoontuivat kesäkuisena perjantaina Kalajoen Keikalle Haapajärvelle KOME Oy:n perävaunutehtaalle. H aapajärvellä oli isäntäväki siivonnut varastojaan ahkerasti ja järjestänyt parkkipaikalle näyttävän valikoiman tavaraa huutokauppaan. Keikka alkoi KOME Oy:n nelikymppisillä, missä päästiin nauttimaan juhlatunnelmasta runsaslukuisen yleisön seurassa. Onneksi olimme paikalla kuorma-autoilla… Suomen Sievin kunta Kun kello tuli yksitoista, oli aika lähteä ajoreitille kohti Sieviä. Sievissä pysäköimme autot kaupungin keskustaan. Vietimme aamupäivän tutustumalla yrityksen toimintaan ja nauttien kahvituksista ja tykkituoreesta hernekeitosta. Pysäköinninohjaajat kuitenkin selvisivät tehtävästä kunnialla ja kaikille löytyi parkkipaikka, josta pääsi vielä lähtemään enimmäkseen oikeassa järjestyksessä pois
Paluumatkalla poikettiin Ojala Machine Oy:n pihaan, jossa oli tilaisuus tutustua vähän tuoreempaan kalustoon ja mahdollisuus hieroa kauppaa vaikka dumpperista, jos sellaista koki tarvitsevansa. Hotelliin päästyä sade ei meitä kiusannut, toisin oli rannan lentopalloturnauksen laita. Lopulta koko baari meni kiinni kymmeneltä, jolloin keikkaosallistujat olivat vasta saamassa tarinointia alulle. Paikalliset Martat tarjosivat maukkaan lihakeiton kunnantalon ruokalan keittiöstä. todella runsaasti. Sää suosi meitä edelleenkin, joskin taivaanrannassa näkyi jo uhkaavan mustia pilviä. Juha Rahkolan linja-autokyydillä pääsimme kohtuullisen kuivina Hotel Sanin hoteisiin. Sievin kunnantalon alue oli tupaten täynnä, kun reilusti toistasataa autoa saapui kylään. Seuraavina ajavat Matti Polvela vuoden 1950 Volvolla sekä Jari ja Eeva Lehtovaara vuoden 1951 Sisulla. Iltaa viettäessämme kävi ilmi, että Hotel Sani taisi tulla yllätetyksi turistisesongin ulkopuolella saapuneen kesäkeikan kokoisen asiakasmäärän kanssa. Etevimmät hoksasivat myös hieman vaatimattomalta vaikuttavan Sievin Jalkineen tehtaanmyymälän, josta kuitenkin löytyi oikeinkin hyviä tarjouksia. Täysin vatsoin oli runsaasti voimia ja aikaa tutustua Sievin keskustaan. Illallisbuffetin toimituksessa oli pientä takkuisuutta ja aulabaarin valikoima hupeni. Samalla kulku huoneisiin sulkeutui niin, että takaisin huoneeseen ei päässytkään sisäkautta, vaan piti poistua ulos asti ja palata huonekortilla sisälle toisesta ovesta.. 5 Piikkiöläiset Pentti ja Kaisa Aro lähtivät matkaan vuosimallia 1947 Studebakerilla vanhimman auton kunniapaikalla. Kalajoen hiekkasärkillä Kellon lyödessä puoli neljä oli aika lähteä matkaan kohti Kalajoen merenrantamaisemia ja maankuuluja hiekkasärkkiä. Juha ja Riitta Lammela etsivät paikkaa Scania 50:lle ja sen piskuiselle perävaunulle. Ravirata oli mainio valinta autonäyttelypaikaksi, vaikkakin se vielä pölysi kuin aavikko ajaessamme autot parkkiin. Paikallinen tiedotus oli ollut tehokasta. Meille oli myös järjestetty linja-autokuljetus keskustasta Sievin Järvikylälle, jossa päästiin tutustumaan Eero Sammalmaan autoja vintage-esinekokoelmiin
Timo Sorviston upea Kontio-Sisu ja sen 1-akselinen perävaunu oli yksi autonäyttelyn helmistä. Sittenpä nähtiin päivän erikoisuus, kun Markku Korkia-aho alavieskalaisen Zetorweljet-seuran kyytimiehenä sai vankkurit liikkeelle. Päivän ohjelmaan kuului myös linja-automatka paikallisille nähtävyyksille. Rattaille sopi hyvinkin viisitoista henkilöä, ja matka kävi joutuisasti ainakin alamäissä. Sade oli huuhdellut autot puhtaiksi ja kastellut sopivasti kaviouran eikä pöly enää haitannut. Markku Korkia-ahon linja-autoilijan ammattitaito oli tarpeen, vaikka kulkupeliksi vaihtui Zetor 25 ja penkeillä varustettu heinäkärry. Ilahduttavan suuri osa yleisöstä koostui lapsiperheistä. Muut matkailijat kuuntelivat ja katsoivat ihmeissään outoa kulkinetta, joka koko päivän putputti ihmislastissaan edestakaisin rantatietä. Kyyti oli hieno ja vauhdikas kokemus.. Onneksemme kaikilla Kalajoen tarjoilijoilla ei ollut päivä pulkassa, joten etsivä kyllä löysi palvelunhaluisia terasseja. Markku teki Zetor 25:llä täyden työpäivän alkuverryttelyksi illan tanssiparketille. Sään lämmetessä autonäyttelyyn saapui mukavasti yleisöä. Yleisöäänestyksen lippumenekin perusteella paikalla oli päivän mittaan liki 2 000 henkeä. Opastetun kiertoajelun ensimmäinen kohde oli vanhan Kalajoen keskus Plassi markkinatoreiEero Sammalmaa on vuosien varrella koonnut kotimuseoonsa monipuolisen kokoelman autoja kauppa-alan esineitä 1930-luvulta alkaen. Ravitoimikunnan ylläpitämä kahvio palveli janoisia ja nälkäisiä kenttälounaalla. Zetorikyydillä autonäyttelyyn Lauantain näyttelypäivä valkeni yöllisen sateen jäljiltä kosteana. Hotellin ja raviradan välinen kuljetus toimi hetken aikaa perjantain tapaan linja-autolla. 6 Henkilökunnan tunnit olivat tulleet täyteen ja tästä johtuen käytössä oli poikkeusjärjestelyjä
Keramiikkapaja Iso Pahkalan käsityönä valmistamat majakat ovat näyttäviä matkamuistoja. Hotellin ravintola oli edellisen illan harjoittelun jälkeen osannut paremmin varustautua, joten ruokaa riitti ja se oli oikein hyvää. 7 neen, jokirantoineen ja puutaloidylleineen. Näyttelyn ainoa työnäytös oli Matti Polvelan vankalla kokemuksellaan tekemä Volvon veivikäynnistys. ViihdyketKalajoen Keikalla palkitut: Närko-palkinto: Yleisön suosikki Scania SBA111 TGB30 4x4, Petri Ruuska, Viitasaari. tä ruokailun lomaan toi hyvä-ääninen paljesoitintaiteilija Hanuriaki eli Aki Salopuro, joka vauhtiin päästyään soitti kohdeyleisölleen sopivan lavatanssimusiikin. Kohde oli hieno, joskin alkukesästä vielä hiljainen. Iltaohjelma alkoi perinteisesti ruokailulla. Sievin tauolla samaan kuvaan mahtui kolme Scaniaa ja kaksi Volvoa, nokkamallisia kaikki. Toisena vierailukohteena Keramiikkapaja Iso-Pahkala oli mainio valinta, ja sieltä monet ostivatkin käsintehtyä kotimaista keramiikkataidetta matkamuistoksi Kalajoelta. Nuorin kuljettaja: Jaakko Kaukonen, Kouvola. Vetkun kiertopalkinto seuran hyväksi tehdystä työstä: Mauno Kumpulainen, Forssa. Sunnuntaina kotimatkalla Kalajoen Keikasta oli jäljellä mukavat muistot, niin kuin ennenkin.
Ford toi tarjolle V-8 kuormurinsa ja Chevrolet esitteli kuutosmoottoriset entisiä kantokykyisemmät mallinsa. Uuteen nousuun lähdettiin uusien merkkien turvin 1930-luvulla. K uorma-autoilumme koki kovia syvän talouslaman aikana 1920ja 1930-lukujen vaihteessa autojen tuonnin, kaupan ja varsinkin ajojen vähetessä rajusti. Teksti Olli J. Ojanen Kuvat Museovirasto, kirjoittajan arkistot Vuoden 1930 Suomen Suurmessut järjestettiin Helsingissä Johanneksen kentällä, missä Oy Autoteollisuuden osastolla esiteltiin CMC-kuormaja linja-autoa.. Vuonna 1929 rekisterissä olleiden kuormurien määrä oli 23 592, mutta kolme vuotta myöhemmin vuonna 1932 niitä oli enää 9 711 kappaletta. Diamondista julkaistiin ennennäkemätön kymmenpyöräisen kuorma-auton mainoskuvakin. Juuri lama-aikana tänne ilmaantui uutta amerikkalaista kuormurikalustoa Diamond T ja Studebaker -kuormureiden tullessa tarjolle. 1920ja 1930-luvujen vaihteen lamavuodet hävittivät ison osan Suomen kuljetuskalustosta. Jo tutuksi tulleet merkit kuten Dodge, Federal, GMC, International, REO ja Willys olivat lamavuosien jälkeen virtaviivaisempia ja tekniikaltaan muutoinkin kehittyneempiä. Muutoksia maahantuonnissa Autokaupan ankeimpaan aikaan Suomen Voimavaunu Oy alkoi tuoda Diamond T -merkkisiä autoja, jotka olivat järeämmästä päästä kuormuritarjontaa. 30-luvun Uusia amerikkalaisia kuormurimerkkejä 1930-luvulla Kuorma-autoliikenne ja kuljetuselinkeino ovat aina kulkeneet talouselämän heilahteluja mukaillen. Kohta lamasta nousuun päästyä tuli lisää uutta Fargon ja Oldsmobilen liittyessä kuormurien valikoimaan. Kolmekymmenluvun amerikkalaiset kuormurit olivat kaikki uudenlaisia ja kuorma-autoilun valtamerkit olivat ehtineet kokea perusteellisia muutoksia
9 alkuvuosina malliston bruttopainot olivat välillä 4,5–9 tonnia. Chryslerissähän oli Graham Brothers -merkistä luovuttu ja tilalle otettu Dodge Brothers, myöhemmin vain Dodge. Samaan aikaan 30-luvun alkaessa Korpivaara & Halla Oy lopetti suositun Brockwayn tuonnin ja aloitti jo edustamansa Studebakerin kuorma-autojenkin tuonnin. Brockway oli lamavaikeuksissa ja tänne sopivien mallien saanti loppui. Korpivaara & Halla Oy:n Studebaker-mallistossa kerrotaan olevan 32 eri alustamallia. Uusia edustajia Chrysler-konsernin järjestelyiden tuotteena meille ilmestyi vuonna 1934 Fargo-merkkinen bruttopainoltaan 4,7-tonninen kuorma-auto. Toisaalta taas Studebakerilta ilmestyi sopivia malleja. Varusteluissa toki oli eroja. Diamond T houkutteli asiakkaita edullisilla tonnikilometreillä. Myös Durantin yhtiön vuosikymmenten vaihteen tienoilla vähän aikaa valmistamat kevyet Rugby kuormurit olivat tänne ehtineet, vaikka niitä ei näkyvästi mainostettukaan. Vuoden 1934 Studebakerin varsinaisten kuorma-automallien bruttopainot olivat välillä 4,7–7,2 tonnia. Dodge-merkkisten edustajana täällä oli Uusi Autokeskus Oy. Studebakereita oli rekisteriin ehtinyt jo 33 kappaletta. Ensiksi esitellyn Fargo 32 D -auton bruttopaino oli 4 730 kiloa. ma-autoa. Niiden ohella eri markkinakanavia varten tehtiin Fargo-merkillä suunnilleen samanlaisia autoja. Välillä tuo määrä oli ollut vähemmänkin, ja rekisterissä olleista kuorma-autoista oli pahimpaan aikaan toista tuhatta ollut poissa liikenteestä. Gramm-merkkisen kuormurin mai. Rekisteriin niitä oli ehtinyt 16 kappaletta. sijaan merkkitilastossa. Surkeimman ajan loppuessa vuonna 1933 oli rekisterissä 10 551 kuorOy Nikolajeff Ab toi maahan REO-kuorma-autoja, joilla oli jo hyvä maine ja vakiintunut asema Suomessa. Chrysler-autoja edustanut Laatuvaunu Oy etsi Fargolle jälleenmyyjiä ja ensimmäisiä esittelyautoja liikkeissä oli vuonna 1934. Se oikeutti 14. 19 Diamond T -merkkistä autoa oikeutti sijaan 24. Amerikkalaismerkkien joukkoon oli vilahtamassa kaksi tulokasta. Kevyemmissä Diamond T -autoissa oli moottorina Hercules ja raskaammissa Buda, myöhemmin Cummins
Monen vuoden tauon jälkeen Helsingissä järjestettiin taas suuri Autonäyttely vuonna 1936. Suhdanteiden muutos innosti kuormurien tarvitsijoita jopa niin, että autoilijajärjestöjen puolelta hiukan toppuuteltiin ostointoisia. Kantavuuksia olisi ollut meikäläisen säännöstön rajojen ylikin. Tämä huomattiin lehdistössä. Kymmentä eri merkkiä edustaneet 60 autoa kuljettivat tukkipuita uittovesistön varteen. 10 nos ilmestyi vuonna 1936 helsinkiläisten ammattiautoilijoiden lehdessä ja autoa esiteltiinkin hiukan. Joistakin oli esillä useita malleja ja ainakin näyttelyluettelossa kerrottiin laajasta valikoimasta. Puutavaran ajojen muistutettiin olevan hyvin kausiluontoista, joten autokaluston hankinnoissa piti muistaa muitakin vuodenaikoja. Näyttöjä savotalla ja näyttelyssä Kuorma-autojen voimin haluttiin kehittää meille niin tärkeää metsätaloutta. White-autollakin oli Suomessa edustajana autokaupassa tunnettu Harald Zetterström. Amerikkalaisista kuorma-automerkeistä mukana olivat Chevrolet, Diamond T, Dodge, Fargo, Federal, Ford, GMC, International, REO, Studebaker ja Willys. Suomen Maanviljelijäin Kauppa Oy:n mukaan International-kuormureilla ajetaan kuormat yli jyrkkien nousujen. Tulokasmerkeistä Diamondin alustat olivat 56 600– 79 000 markan hintahaarukassa, Fargon alustat maksoivat 41 000–67 000 markkaa ja Studebaker esitteli tosi laajaa 53 500–106 000 markkaa maksavaa valikoimaa. Vertailuna voi todeta, että halvin Fargo oli samoissa hinnoissa kuin Fordin ja Chevroletin halvimmat kuoma-autoalustat. Mukana oli neljä Diamond T -autoa, jotka jaksoivat kuljettaa suurimmat lastit. Vuosikymmenen puolivälissä järjestettiin Itä-Lapissa ammattiväen tarkoin seuraama suuri autosavotta. Vuoden 1937 GM asiakaslehden mukaan Oldsmobile kuormavaunulla on samat hienot ja edustavat piirteet kuin Oldsmobile-henkilöautollakin. Studebakerilla oli myös bulldog-mallinen kuormuri poikkeuksena muiden virtaviivaistuneesta nokkamallisesta rakenteesta. Aktiivista Whiten markkinointia ei kuitenkaan tapahtunut. Lisäksi on se erittäin kantokykyinen ja voimakas vetäjä.. Autothan olivat pääsääntöisesti 6-sylinterisellä ja 60-80 hevosvoiman bensiinimoottorilla varustettuja. Myöhemmin Grammista ei kuulunut
Tilastossa merkin sijoitus oli 11. Uudet tulokkaat olivat ehtineet kivuta listalle siten, että Studebakerit olivat viidentenä, Fargo oli ohittanut Dodgen ja päässyt sijalle 9. sijalle 89 auton rekisteröintimäärällä.. General Motorsilla oli havaittu, että joillakin markkina-alueilla, ainakin Länsi-Euroopassa ja Australiassa olisi kysyntää vauraamman oloiselle kuorma-autolle. Studebakereita oli 412 kappaletta ja Fargoja 290. Diamond T oli ehtinyt 15. 30-luvun uusien amerikkalaismerkkien yhteinen osuus oli 5,5 prosenttia. Muun muassa Oy Heikkilän Makkaraliike Ab luotti Chryslertehtaiden valmistamiin Fargoihin. 11 Kuorma-auto on tuotannontekijä, joten taloudellisuutta ja tehokkuutta on pidetty aina merkittävinä valintakriteereinä. Toki uusia kuormureita myytiin verrattain paljon. Jo 20-luvulla tuttujen amerikkalaisten keskinäinen kärjen järjestys oli seuraava: Ford, Chevrolet, International, Federal, REO, Dodge, Brockway ja GMC. Kun kaksi valtamerkkiä edusti kolmea neljäsosaa kuorma-autoista, niin muiden pitempään tunnettujen amerikkalaismerkkien osuus oli vain vajaa 10 prosenttia. Suomen Voimavaunu Oy edusti laajaa Diamond T-mallistoa. Vuoden 1939 alkupuolella rekisterissä oli jo 18 122 kuorma-autoa, valtaosin amerikkalaismerkkejä. Kuorma-autojen kauppa oli suhdanteiden heiketessä hiukan hiipumaan päin huippuvuoden 1937 jälkeen. Niinpä näille markkinoille alettiin tehdä GMC:n alustoille Oldsmobile-merkkisiä kuorma-autojakin. Nousukausi lisää kysyntää Vahvan noususuhdanteen myötä kuorma-autojen tuonti lisääntyi ja kotimainen tarjontakin oli päässyt autokuljetusten kasvuun mukaan. Oldsmobile-kuormureita oli parissa vuodessa rekisteriin ehtinyt 194 kappaletta. Silti vanhaa kalustoa oli poistettu käytöstä ahkerasti. Kuorma-autojen määrä kasvoi vuonna 1934 kirjatuista 11 321:stä vuonna 1937 kirjattuihin 16 583:een. Tähän suhdannehuippuun osui sitten kuorma-autoasioissa uuden amerikkalaismerkin tarjolle tuleminen
Sää oli tapahtuman kannalta todella ihanteellinen lämmin aurinkoinen kesäpäivä. Tästä toiminnasta voitaisiin Janille myöntää se kuuluisa sulka hattuun. No tottahan toki kerkiäisin, koska kyseessä on mukava yhdistys, jonka jäsenet ovat muutoinkin mukavaa porukkaa. Kävi niin mukavasti, että pari vetkulaista Sisua oli lähtövalmiina kesäkeikan jäljiltä ja Esko lupautui tuomaan ne samaan näyttelyyn. Paikalla oli toki muitakin Vetkun veteraaneja, joista on erityisesti mainittava Viialan VPK:ssa toimiva Jani Hoivalan omistama Scania LB81 -paloauto vuodelta 1981. Asia on selvä, mutta jos kysyttäisiin mukaan porukkaan myös Pohjolan Esko, pitkän linjan veturimies hänkin. Omistajan mukaan autoa käytetään veteraanin ammattitaidolla varsinkin nuorten koulutustapahtumissa. Siten saimme kokoon edustavan otoksen kuorma-autoilun historiaa vetkulaisissa puitteissa. Teksti ja kuvat Pauli Wiklund Oy Suomen Autoteollisuus Ab toimitti VR:lle vuosina 1961-62 joukon radantarkastusvaunuja, jotka olivat junien tavoin kahteen suuntaan ajettavia.. ”Totta kai”, sanoi Tuominen ja pian pirisi puhelin Vetkun puheenjohtajalla. Vetkulaiset pyörähtivät myös paikalla. E räänä alkukesän kauniina päivänä vanha tuttavani Ilkka Tuominen Toijalan Veturimuseolta soitti ja kysyi, kerkiäisinkö tuomaan Petterin näytille Veturimuseolle Juhannuspäivänä. NäyttelyvieraiVeturimiehet Toijalassa Toijalan veturimuseolla vietettiin Juhannuspäivänä Juhannusjuhlaa, jossa yhdessäoloa siivittivät niin rautakuin kumipyörin varustetut kuljettimet. Paikalle oli saapunut kaikkiaan yhdeksän yksikön verran palokalustoa varusteineen
Ulkoalueella olevalla esiintymislavalla seurattiin monenlaisia esityksiä alkaen kuninkaallisen tangolaulajan esiintymisestä. 13 ta saapui paikalle runsaasti, joten kenttäkeittiöllä makkarat ja virvokkeet tekivät hyvin kauppansa. Raskasta ja vieläkin raskaampaa rautaa Kun paikalla oltiin, niin pitihän myös museon kalustoon tutustua. Oli pieniä ja keskisuuria sekä vallan isoja vetureita. Kiskoilla kulkevaa laitetta käännettiin isolla kääntöpöydällä sinnepäin ja tännepäin vaikka eri talleihin ajettavaksi. Lippumies antoi ajokomennot punalipun heilautuksella ja veturinkuljettaja vastasi pillin piippauksella. Kuplassa sama kone kulkee takapäässä ja etuperin!. Yleisön turvallisuudesta pidettiin erityisen hyvää huolta, sillä kaluston nopeus pidettiin verkkaisena. Saa vielä tovin odotellakin, lumen tuloon oli tapahtuman aikoihin vielä jonkun verran aikaa. Jäätelöt ostettiin entisöidyssä ravintolajunanvaunussa, jossa pehmustettu penkki tarjosi oivallisen lepohetken. Jani Hoivalan Scania LB81 -paloauto vuodelta 1981 on edustustehtävien ohella Viialan VPK:n nuoriso-osaston koulutuskäytössä. Kiitokset Veturimuseolle kutsusta mukavaan tapahtumaan, jossa yleisöäkin poikkesi runsaanlaisesti. Museolla se odotteli vielä pääsyä kääntöpöydälle. Sellaisen saattoi ostaa mukaansa ravintolavaunusta. Kentällä oli oikea tunnelma. Rautateitä aurataan tai aurattiin talviaikaan vaunulaitteella, jota automiehen on vaikea lumiauraksi havainnoida. Kokoelmista löytyi montaa eri merkkiä, joskin tämän jutun keskiössä on kuitenkin enempi autoihin verrattavissa oleva kalusto. Varsinainen tallirakennus on kaaren muotoinen ja kääntöpöydällä veturit ja muu kiskokalusto voidaan sijoittaa eri pilttuisiin. Muutaman henkilön kuljetukseen tarkoitettu menopeli sai kulkuvoimansa Volkswagenin 1200 cm3:n koneesta, joka sijaitsi laitteen etupäässä, mutta takaperin asennettuna. Se sellainen eestaas kulkeva, edestä ja takaa saman näköinen kotelo. Toijalan Veturimuseon Juhannusjuhlaan osallistui myös joukko vetkulaisia ajoneuvoineen. Niistä voisi kirjoittaa vaikka kirjan… ja itse asiassa niinhän on tehtykin. Rautaa oli esillä paljon, monia satoja tonneja. Erikoinen kulkine löytyi ison veturin ja seinän välistä. Kaikki kalusto pysyi myös raiteillaan, sillä yhtään värkkiä ei ajettu kääntöpöydän monttuun. Ja ensiksi pitää mainita tietysti Sisu. Kiskojen kohdistaminen kääntöjen yhteydessä näytti olevan todella tarkkaa hommaa! Tapahtuman aikana tavattiin tuttuja ja tuntemattomia, tutkittiin ja tarinoitiin ja tehtiin Vetkua tunnetuksi
Kun maitotonkista tarpeettomia tuli 1960-luvun lopulla Viljo Hartikaisen yrityksessä keskityttiin maidon kuljetukseen luopumalla kaikista muista kuljetustoiminnoista. Samoihin aikoihin yritykseen hankittiin toiseksi autoksi amerikkalainen Ford F620, jolla ajettiin pääasiassa halkoja Vapon ajossa. Teksti Juha Helin Kuvat Aulis Hartikaisen arkistoista H artikaisen kuljetustoiminnan on 50-luvun alussa aloittanut Auliksen isä Viljo Hartikainen ranskalaisella, Hercules-dieselmoottorilla varustetulla Ford-kuorma-autolla, joka tunnetaan myös nimellä Simca Cargo. Veteraanikuorma-autot ovat kuuluneet perheen harrastuksiin jo 90-luvulta lähtien, joten VETKU-lehti kävi jututtamassa Aulis Hartikaista Juankoskella. Varusmiespalveluksen Aulis suoritti 1970-luvun alussa Kouvolassa 3.ErAutoK:ssa ja sieltä saatuja oppe. Kalustoa uusittiin edelleen säännöllisesti ja merkkinä säilyi kotimainen Vanaja. Vuonna 1970 taloon hankittiinkin Vanaja 505. Samaan aikaan Viljolla oli myös veljensä kanssa puoliksi omistama Bedford J6, jolla ajettiin halkoja. Vuonna 1957 taloon hankittiin ensimmäinen Vanaja, johon rakennettiin oikea umpikaappi maidon tonkkakuljetuksia varten. Aulis Hartikainen Juankoskelta harrastuksen eturiviin Hartikaisen suvun kuljetustoiminta alkoi 50-luvun alussa jatkuen edelleen. Fordilla ajettiin muun muassa soraa, puuta ja sekalaista rahtiajoa. Vuonna 1956 toiminta laajeni maidonajoon, sillä samaisen Fordin lavalla alettiin kuljettaa maitotonkkia. 60-luvun alussa hankittiin Volvo Viking tukinajoon ja samalla Vanaja vaihtui uudempaan
Alkuvaiheessa maito imettiin maitolaiturille nostetuista tonkista, mutta ajan myötä tiloille ilmestyivät omat tilatankit ja tonkat väistyivät kokonaan. Hartikaisen ensimmäinen imuauto oli Volvo N10, jossa säiliöt olivat vielä sisällä umpikorissa. Ensimmäiset pari vuotta hän työskenteli vieraan palveluksessa, mutta pian hän hyppäsi isän autojen rattiin. Samalla hankittiin Scania LBS 85, jota hyödynnettiin jakeluajossa. Vuonna 1977 yhtiö muutettiin kommandiittiyhtiöksi, jonka myötä Aulis ja hänen veljensä Ensio tulivat mukaan omistajiksi. Auliksen paprikanpunainen Scania-Vabis L55 on myyty uutena Kuusamon seudulle tukkiautoksi. Toimintaa laajennettiin vuonna 1994 aloittamalla Kiitolinjan rahdinajo Pietikäisen Kuljetuksen alihankkijana, eli torpparina niin kuin nykyään sanotaan. 1970-luvun puolivälissä maidon kuljetuksessa siirryttiin tonkkakeräilystä imuautoon. Ensimmäinen ”oikea” säiliöauto, Scania P112 tuli ajoon vuonna 1982. Laajamittaisen entisöinnin kautta valmistunut auto on sittemmin myyty uudelle omistajalle Korpilahdelle. Aluksi maitoa kerättiin nuppina, mutta vuonna 1985 perään iskettiin täysperävaunu. Scanioiden ohella yritykseen hanAulis Hartikaisen isä Viljo Hartikainen aloitti autoilun ranskalaisella Fordilla, joka oli varustettu ranskalaisella Hercules-dieselmoottorilla. Maitotuotteiden jakelu lopetettiin tässä vaiheessa, joskin tälle sektorille palattiin myöhemmässä vaiheessa. 1990-luvulla maitoauto liikkui kolmen-neljän kuljettajan voimin seitsemän päivää viikossa.. Siviiliin palattuaan Aulis aloitti kuljettajan työt. 15 ja hän sai hyödyntää kuljetustehtävissä Rissalan lentoasemalla Kuopiossa. Hartikaisen keruualue sijaitsi Juankosken ympäristössä ja maito toimitettiin useimmiten Kuopioon jalostettavaksi. Auliksen isä jäi pois yrityksen toiminnasta vuonna 1987, jolloin yhtiömuodoksi tuli osakeyhtiö. 1970-luvun lopulla toiminta laajeni maidonkeräilystä maitotuotteiden jakeluun. Kalustoa uusitaan ja työllisyys vaihtelee Yrityksen kalustoa uusittiin tasaisin väliajoin ja 1980-luvun alussa valinnat kohdistuivat useimmiten Scanioihin
Kuljetusliikkeelle valmistui jo 1980-luvulla oma kahden ison auton talli, joka tarjoaa hyvät tilat ajoneuvojen rakentamiselle. Auto on ollut alun perin Luoma-yhtiöllä Porissa, josta se on kulkeutunut Luoman konkurssin jälkeen Urjalaan. kittiin tässä vaiheessa myös ensimmäisen sukupolven FH Volvoja. Sieltä Aulis hankki sen 1990-luvun puolivälissä. Aihio ei ollut kovinkaan hyvässä kunnossa, mutta auto käytiin perusteellisesti läpi ja siitä tehtiin tässä vaiheessa lava-auto. Hän on ollut mukana hallituksessa useita vuosia ja keikkojakin hän on ollut mukana järjestämässä. Mutta yhtenä innoittajana on ollut samoilla kulmilla asunut Erkki Mäkinen, joka on myös Veteraanikuorma-autoseuran perustajajäseniä. Veteraaniautojen rakentamisen ohella Aulis on ollut aktiivisesti mukana myös Vetkun toiminnnassa. Vuonna 2018 enemmistö yrityksen osakekannasta myytiin Auliksen siskon pojalle toiminnan jatkuessa nyt jo kolmannessa polvessa. Uutena Luoma-Yhtiöille Poriin toimitettu vuosimallin 1959 Volvo Titan juuri hankittuna aihiona Juankoskella vuonna 1995. Toisen auton entisöinti alkoi vuonna 1998 ja nyt kohteena oli vuosimallin 1959 Vanaja VAK-2. Tämän jälkeen se oli kiertänyt maataloissa erilaisissa kuljetusja nostotehtävissä, koska siihen oli jossain vaiheessa asennettu nosturi. Viimeisimpänä valmistuneen maitoauton aihio oli verrattain hyvä, sillä polttoaineiden jakelussa käytetyllä autolla oli ajettu vain 600 000 kilometriä.. 16 Posti & Lennätinlaitokselle uutena myydystä Vanaja VAK-2 -autosta tehtiin kopio Hartikaisen suvun ensimmäisestä Vanajasta, jolla ajettiin tonkkamaitoa meijerille. Auliksen ensimmäinen entisöintikohde oli vuosimallin 1959 Volvo Titan -rekkaveturi. Aikaa veteraanikuormaautoille Kysyttäessä Aulikselta mistä into veteraaniautoihin on tullut ei kysymykseen saa oikein selvää vastausta. Alun perin oli Aulis Hartikainen tunnetaan tapahtumiin aktiivisesti osallistuvana vetkulaisena. Auto on ollut alun perin Posti & Lennätinlaitoksen käytössä. Toimintaan kuuluu tällä hetkellä imuautokeräilyä sekä maitotuotteiden kuljetusta ja jakelua. 2000-luvulla oli ajossa välillä kaksi imuautoa, välillä yksi. Ajoneuvojen määrä vaihteli kilpailutuksissa menestymisen mukaan; välillä voitettiin, välillä hävittiin. Muutama vuosi sitten Volvo muutettiin takaisin alkuperäiseen tarkoitukseen eli rekkaveturiksi ja perään ostettiin Nisulan Tapiolta aikakauden mukainen puoliperävaunu
Neljäs valmistunut veteraanikuorma-auto otettiin työn alle vuonna 2013 ja se on vuosimallin 1976 Scania LS111 -maitoauto. Kuorma-autojen lisäksi Auliksella on entisöitynä myös kevyempää kalustoa. Auto oli jossain vaiheessa kulkeutunut Maaningalle, mistä Aulis tämän osti. Auto on palvellut muun muassa Kruunupyyssä, Rovaniemellä ja viimeksi Rissalassa Kuopiossa. 17 Vanajaan rakennettiin alkuperäistä koria mukaileva umpikori puuta hyödyntäen. Paljon oli työtä tässäkin autossa, mutta legendaarisella paprikanpunaisella värillä toteutettu kippiauto siitäkin valmistui. Sieltä se oli aikojen saatossa siirtynyt Kuopion kaupungin palvelukseen, jossa sitä käytettiin muun muassa rakennusosaston töissä. Tämä auto oli aloittanut työuransa Kuusamossa tukkiautona. Lähivaaran Pertti oli antanut Aulikselle vihjeen, että tällainen auto olisi kaupan, eikä Aulista tarvinnut paljoakaan yllyttää hankinnan hetkellä. Auliksen tietojen mukaan autoa on vuoteen 1981 saakka käytetty maantieliikenteessä Vaasan seudulla ja tämän jälkeen se on muutettu lentokenttäkäyttöön tankkausautoksi. jo selvää, että tästä tehdään oman ensimmäisen Vanajan kopio, eli umpikaapilla varustettu maitoauto. Tallista löytyy muun muassa Volkswagen Transporter ”Pallokeula” (T2) ja 1965 mallin ”kakskytämetrinen” Taunus 20M. Autoja on sen verran, että kotipihalle piti rakentaa 10x20 metrin halli aarteiden suojaksi. Saas nähdä, millainen auto on Auliksen seuraava projekti. Viimeisin oli se helppo projekti Seuraavana kohteena oli vuosimallin 1961 Scania-Vabis L55, jonka Aulis otti työn alle vuonna 2004. Rosterinen säiliö oli jo aiemmin hankittu Joensuusta, jossa se oli ollut lentokoneiden jäätymisenestoaineen levityksen käytössä. Kuvassa Liisa ja Aulis Hartikainen juhlapuvuissa. Hankintahetkellä auton mittarissa oli vain 600 000 ajokilometriä. Entisöintiprojekteissa Aulis on verrattain omatoiminen huolehtien valtaosasta työvaiheita täysin itsenäisesti. Auto on alun perin ollut Shellin väreissä kuljettaen polttoaineita. Ei ollut tämäkään aihio häävissä kunnossa, mutta niin vain siitä kovalla työllä valmistui komea tummanvihreä maitoauto, joka on ollut tuttu näky Vetkunkin keikoilla. ”Eläköitynyt peltiseppä on ollut mukana kaverina ja hyttien maalaukset olen teettänyt ammattimaalarilla”, kertoo Aulis toimintamallistaan. Auliksen viimeisimpänä valmistuneena ajokkina on rosterisella keruusäiliöllä varustettu Scania LS 111 vuodelta 1976.. Titanin valmistumisjuhlaa vietettiin kotipihalla vuonna 1997
Haukkasalossa on ollut asutusta jo kolmensadan vuoden ajan ja enimmillään saaren asukasluku on ollut noin 200 henkilön tuntumassa. 18 H einäkuinen päivä oli kääntynyt aamupäiväksi, kun Pakkalan kylän asukkaat Kangasalan Sahalahdella hieraisivat silmiään seitsemän veteraanikuorma-auton saapuessa kyläkaupalle. Pakkalan kyläkaupalla nautittujen kahvien jälkeen matkaa jatkettiin Kuhmalahden kautta Kuhmoisten kirkonkylään ja siellä tarkemmin satamana toimivaan Sahanrantaan lounastamaan. Matkaa tehtiin usean auton ja yhden lossin voimalla. Harjunsalmesta käännyimme Pihlajakosken paikallistielle, jota pitkin pääsimme Haukkasalon lossirantaan. Sen toiminnasta vastaa Haukkasalon hoitokunta, joka vastaa myös saaren tiestön ja liikuntapaikkojen kunnosta. Lossiväylän pituus Pihlajakosken Savilahdesta Haukkasalon saareen on noin 1,2 kilometriä ja matka kestää noin 10-15 minuuttia tuuliolosuhteista riippuen. Päijänteen, Keiteleen ja Kouvolan suunnan vedet yhdistyvät toisiinsa monipuolisen kanavaverkoston avulla, joskaan merelle asti ei vielä pääse. Matkaa voi tehdä vesitse Lahdesta Jyväskylään, Kouvolaan, Suonenjoelle, Viitasaarelle ja aina Pielavedelle asti. Tällä hetkellä Haukkasalossa asuu vakituisesti viitisentoista henkilöä, mutta kesäisin asukasluku monikymmenkertaistuu 150 kesäasunnon täyttyessä lomailijoista.. Teksti ja kuvat Jukka Lehto veneistä on hyvinkin suuria, sillä Päijänteen vesistöön sopivat suuremmatkin paatit. Saarimatkailua Tauon jälkeen autojen keulat suunnattiin Kuhmoisten kirkolta kohti pohjoista valtatielle 24. kerran. Saaressa toimi jopa kansakoulu vuosina 1919 – 1967. Venepeikkoja on paljon ja osa Kesäinen retki Kuhmoisten kautta Asikkalaan Pirkanmaalaiset veteraanikuorma-autoilijat tekivät päiväretken Vääksyn Mobilisti-iltaan, joka järjestettiin nyt jo 21. Liikennettä Haukkasalon saareen välittää yksi Suomen harvoista yksityisistä losseista. Retkeä isännöivät veteraanikuorma-autoseuran sahalahtelaisjäsenet Mika Salo ja Erkki Mäkijärvi. Joukko pirkanmaalaisia veteraanikuorma-autojen harrastajia oli aloittamassa retkeä, joka suuntautui Pakkalasta Kuhmoisiin ja edelleen Asikkalan Vääksyyn
Hymyssä suin ja hyvässä ilmapiirissä osallistujat esittelivät ajoneuvojaan toisilleen ja vierailijoille. Retkestä jäi hyvä mieli, se sisälsi paljon hienoja kohtaamisia kiinnostavien ihmisten kanssa ja kaiken kukkuraksi mukavan annoksen perinteistä dieselin pakokaasun tuoksua. Illan edetessä osallistujien autot alkoivat suunnata kohti kotikontuja ja meidänkin letkamme lähti paluumatkalle kahdessa osassa. Pirkanmaalaisletkan seitsemästä autosta viisi oli Scanioita ja Scania-Vabiksia, mutta mahtui mukaan myös kaksi Volvoa. Jälkimmäinen ryhmä koostui enimmäkseen Pirkanmaan itäosien edustajista ja tämä joukko ajeli takaisin Padasjoen Arrakosken ja Toritun kautta Kangasalle. Vielä illalla kuulin korvissani Volvon turbon vihellyksen, siihen oli hyvä nukahtaa. Matkan aikana oli aikaa katsella maisemia, mutta myös suunnitella tulevia retkiä. Maksuttomaan tapahtumaan tutustui tuhatmäärin yleisöä.. Lions Club Asikkala/Päijänne ry:n järjestämä museoikäisten klassikkoajoneuvojen kokoontuminen veti paikalle jälleen ennätysmäärän osallistujia ja yleisöä. Myös meidän Pirkanmaan vetkulaisten kalusto herätti ansaittua huomiota. Ensimmäinen joukko palasi suoraan Tampereelle valtatie kahtatoista pitkin. Ilmaistapahtumassa oli nähtävänä hienoja ajopelejä jokaisen vierailijan makuun. Halkaisijaltaan noin viiden kilometrin Haukkasalo on Päijänteen kolmanneksi suurin saari. 19 Saareen lossattiin kahdessa erässä kolme autoa, joskin kaikki osallistujat kävivät saaressa ”risteilymatkustajina” kesäisen aurinkoisen Päijänteen näyttäessä meille kauneimmat kasvonsa. Jutun kirjoittaja matkusti Kuhmoisten keikalla Erkki Mäkijärven Volvo F89:n kakkoskuskina. Hyvän tuulen tapahtuma Saarimatkailun jälkeen tuli aika kääntää autojen keulat kohti etelää, Asikkalan Vääksyä ja sen perinteistä Mobilisti-iltaa. Haukkasalon liikennettä hoidetaan lossilla, jolla on kesäkaudella kolme vakituista kuljettajaa. Lilja Järvinen tuli lossille väliaikaiseksi kuljettajaksi, joskin tuo väliaikaisuus on kestänyt nyt 15 vuotta. Vääksyn Kanavapuistossa oli nähtävänä kalustoa laidasta laitaan, pienistä suuriin, idästä länteen, moposta traktoriin ja edullisista kalliisiin. Illan aikana alueella kävi noin tuhat ajoneuvoa eivätkä kaikki halukkaat mahtuneet tapahtuma-alueelle Vääksyn kanavapuistoon. Kirjoittajan kotona entisöidään Ford D910 -kuormuria, jolla osallistutaan tuleville keikoille
Pirkkalassa toimivan Lamminsivu Oy:n historiaa alettiin kirjoittaa vuonna 1922, joten kyseessä lienee yksi vanhimmista kannatusjäsenistämme. Puutavaraa ajetaan edelleen, joskin nuorempien sukupolvien luotsaamana. Hannes Lamminsivu aloitti ammattimaisen henkilöliikenteen REO T6:lla vuonna 1922. Vuonna 1890 syntynyt Hannes vetäytyi yritystoiminnasta 1950-luvulla, jolloin puunajo siirtyi Pekan huomaan. Hannes pitäytyi henkilökuljetuksissa seuraavalle vuosikymmenelle, jolloin kilpailuasetelma tuntui kiristyvän ja markkinoilla nähtiin jo ylitarjontaakin. Kallen ensimmäinen nosturi oli kooltaan vaatimaton, Hiab 550:n ulottuvuus oli muutamia metrejä nostokyvyn jäädessä reiluun tuhanteen kiloon. Nostopalveluiden pariin Adolf ja Kalle Lamminsivu aloittivat hekin oman yritystoiminnan. Nostamisesta tulikin Kallelle kuljettamista merkittäVetku esittelee kannatusjäseniään Lamminsivun sata vuotta pyörien päällä Vetkulla on laaja joukko kannatusjäseniä, joiden oman historian pituus vaihtelee verrattain paljonkin. Teksti Ari Perttilä Kuvat Lamminsivu Oy, Matti Polvela Kalle Lamminsivun ensimmäinen auto oli Hiab 550 -nosturilla varustettu Mercedes-Benz 1413, jolla hän lähti urakoimaan Tampereen ja Kurun väliselle tietyömaalle.. Autoistumisen alkuvuosina Hannes hoiteli henkilökuljetuksia tällä amerikkalaisautolla, joka yhdessä koko autoistumisen kanssa herätti yhteiskunnassa epäilyksiä ja paikoin huoltakin. L amminsivu Oy:n nostureita, henkilönostimia ja kurottajia näkee nykyisellään laajalti eri puolilla Pirkanmaata. Niinpä Hannes hyppäsi mukaan tavaraliikenteeseen vuonna 1936 hankkimallaan Ford-kuorma-autolla. Adolf lähti veljensä tavoin mukaan puunajoon, mutta Kalle sen sijaan aloitti yrittämisen isältä hankitun liikenneluvan ja nosturilla varustetun Mercedes-Benzin turvin 1970-luvun alussa. Monen aikalaisensa tavoin Hannes aloitti kuorma-autoilun ajamalla puuta ja hiekkaa sekä moninaisia sekalaisia ajoja. Kallen ajatuksena oli tarjota kuljettamisen ohella myös nostopalveluita, joiden tarjoajia oli 1970-luvulla vielä harvassa. Reilun sadan yksikön laiteja konekannalla voidaan palvella verrattain laajaa asiakaskuntaa nostoissa, asennuksissa ja muissa korkeutta vaativissa työtehtävissä. Mutta kelataanpa aikakonetta reilut sata vuotta taaksepäin aikaan, jolloin Lamminsivun suku lähti tien päälle Kurun Kaidankylässä. Mutta niin vain Kallelle ja hänen ajokilleen löytyi töitä Tampereen ja Kurun väliseltä tietyömaalta. Hevosilla kun oli totuttu tekemään työt ja osin myös pidemmät siirtymisetkin. Hannes ja Iida Lammisivun perheeseen syntyi vuosien saatossa kolme poikaa; Pekka, Adolf ja Kalle
Vauhdikas 1980-luku vaihtui 1990-luvun alussa selviytymistaistoon kaiken rakentamisen pysähtyessä. Nosturit ovat aina kuuluneet Lamminsivun kalustoon, joten päiväohjaamolla varustettu Volvo F88 on saanut ohjaamon taakse Hiab 550 -nosturin. Kuljettamisessa Lamminsivun yrityksessä ei unohdettu, sillä elementtejä sekä rautaa ajettiin yrityksen kalustolla vuosituhannen vaihteeseen saakka. Tämä jätti jälkensä myös Kallen luotsaamaan yritykseen, joka toimintaa sopeuttamalla selvisi yli myrskyisän 1990-luvun. Nostureiden kapasiteetti ulottuu aina 220 tonniin saakka. Kaupassa tuli muutamia autonostureita, kuten kuvan 50-tonninen Grove TMS475. ”Opintojen mukanaan tuomalla viisaudella ja perheyrityksestä saadulla kokemuksella uskalsimme panostaa yritykseen ja sen toiminnan kasvattamiseen”, kerto Vesa Lamminsivu kaksi vuosikymmentä myöhemmin. Uusien nostureiden ohella yritykseen hankittiin huomattavissa määrin myös käytettyä kalustoa niiden paremman saatavuuden nimissä. Kapasiteetiltaan 25 tonnin nosturilla ajettiin suoraan käyttäjien suosioon ja tämän myötä Kalle panosti aiempaa vahvemmin nostokalustoon. Veljesten määrätietoisella toiminnalla on Kallen aloittama nostotoiminta kasvanut yhdestä yksiköstä reilun sadan yksikön moniosaajaksi, jonka palveluvalikoimaan kuuluu nostokaluston ohella myös elementtija teräsrakenteiden asennusurakointia. Pokkarekassa on Tamrockin poravaunu, joka toimitettiin Ruotsiin. ”Yritys on edelleen vahvasti pirkanmaalainen toimija, joka Kallen tavoin pyrkii toimimaan omalla kotiseudullaan Pirkanmaalla”, päättää Vesa Lamminsivu. Henkilökunnan määrä kasvoi samassa tahdissa nostureiden nostotehon kanssa. 21 vämpi suoriteala, ja hänen nosturilla varustetulle ajokilleen löytyi töitä eri puolilta Pirkanmaata. Äkkipysähdyksestä vakaaseen kasvuun Suomea ja siten myös Tamperetta rakennettiin hyvin vahvasti 1980-luvulla, jolloin töitä oli tekijöille. Lamminsivu Oy:n laivastoon kuuluu tänään yli sata yksikköä, joilla nostetaan joko ihmisiä tai materiaalia. Lamminsivun ote nostomarkkinoista vahveni Tampereen Nostopalvelun oston myötä. Vuonna 1978 Kalle teki rohkean liikkeen hankkimalla ensimmäisen nosturin. Suunnitelmat muuttuivat ja nyt Mercedes on Polvelan Matin hyvässä huomassa.. 2000-luvun taitteessa Kallen pojat Vesa ja Kari hyppäsivät mukaan yritystoimintaan. Mercedes, jolla Kalle aloitti työt, löydettiin muutamia vuosia sitten ja tarkoitus oli entisöidä auto 1970-luvun ilmeeseen
Varsinainen vintageosasto oli etupihalle pystytetty peräkonttikirppis, joka keräsi laajan yleisöjoukon vetku-autoja katsomaan. Aurinkoinen päivä houkutteli paikalle alun kolmattakymmentä hyötyautoa, joiden ympärillä kuultiin taas monta kiinnostavaa tarinaa entisaikojen kuljetuselämästä. Tapio Oksanen ja Petri Virtanen ovat tyytyväisiä näkemäänsä.. Autoliiton tiepalvelu on sekin ollut autoilijan asialla jo vuosien ajan. Heinäkuun viimeisenä lauantaina sen laaja piha-alue täyttyi ammattiautojen sijaan aktiivisten vetkulaisten kalustosta. Vai oliko sittenkin toisin päin. Hiekkahentunen Vintage Matalan kynnyksen autonäyttely Hankotien varrella Vihdin Ojakkalassa sijaitseva Ravintola Hiekkahentunen on palvellut lounaspaikkana raskasta ammattiliikennettä vuosikymmenten ajan. Niko Suvisen työjälkeä tohtii tarkastella myös konepeiton alta. Teksti ja kuvat Ari Perttilä Tapahtuman kokoonkutsuja Jari Kosenius kaartoi pihaan betonikuupalla varustetulla Vanajallaan
Vuosikymmenten takaisesta toiminnasta kertoo vuoden 1961 Bedford J3, jonka entisöinti alkoi kotona säilyneistä lavaraudoista. Nummelan ja Vihdin VPK:n yhteisomistuksessa oleva Ford F600 -paloauto taasen on säilynyt alkuperäiskunnossa läpi vuosikymmenten. Jukka Lönnberg ja hänen vuoden 1958 Mercedes-Benz L321 ovat tapahtuman vakiokävijöitä. Nyt niillä tuodaan iloa omistajille ja yleisölle. Robert Holmbergin Volvo F7 vuodelta 1983 on saanut nauttia verrattain kevyestä ajourasta, joskin entisöintityöstä oli keveys kaukana. 23 Michelin-ukon varjossa juttu lentää ja tarina kiertää. Timo Löytömäen Magirus-Deutz 150K ja Jukka Hedmanin Scania-Vabis L75 ovat kippiautoja, joilla on rakennettu 1960-luvun Suomea. Nyt auto on kunnostettu läpikotaisin muistuttamaan Karl-Anders Holmbergin perustaman kuljetusliikkeen historiasta.. Hietaset Lopen Läyliäisistä ovat ajaneet eläimiä jo viiden sukupolven voimin. Nelikymppisiään viettävät ässä-sarjan Sisut ovat mukava lisä suomalaisessa veteraaniautokentässä. Vaikka niiden viehätysvoima ei välttämättä vedä vertoja niittikopille – ainakaan vielä
Nostalgianälkäisille oli tarjolla reilu kattaus eilispäivän kalustoa, jonka kokonaismäärä oli isompi kuin sen ensimmäisen, vuonna 2005 järjestetyn näyttelyn koko tarjonnan. Veteraaniautoluokassa palkittiin viisi parasta autoa laittamatta näitä kuitenkaan paremmuusjärjestykseen. Ensimmäiseen tapahtumaan osallistui historiatietojen mukaan reilut 80 näyttelyautoa ja jo silläkin kertaa mukana oli myös ulkomaisia näyttelyautoja. Vuonna 2024 paikalla oli yli 600 näyttelyautoa ja reilut 150 yritystä esittelemässä tuotteitaan ja palveluitaan. L ajissaan suomen suurimmaksi ja myös Euroopan mittakaavassa huomattavaksi kasvanut Power Truck Show -tapahtuma järjestettiin ensimmäistä kertaa vuonna 2005. Sittemmin tapahtuma on kasvanut ja laajentunut niin tarjontansa, kalustomääränsä kuin yleisönkin osalta. Nostalgialuokassa palkittiin kolme parasta autoa. Power Truck Show vietiin läpi vaihtelevissa keliolosuhteissa Alahärmän Power Parkissa. Veteraanija nostalgiakuormureiden määrä on sekin kasvanut tasaisesti tapahtuman historian aikana ja vuoden 2024 näyttelyssä oli esillä lähes 100 entisaikojen hyötyautoa. Uusien autojen ohella esillä oli tuttuun tapaan myös entisaikojen helmiä, jotka kirvoittivat messukansan muistelemaan menneitä. Teksti ja kuvat Ari Perttilä. Kiinnostus tapahtumaa kohtaan on lisääntynyt alati myös ulkomailla ja tälläkin kertaa mukana oli alun toistakymmentä ulkomaista hyötyautoa. Yleisöäänestyksen ohella tuomaristo kouli laajasta autojoukosta tapahtuman helmet. Power Truck Show 2024 Juhlatunnelmissa Järjestyksessään 20
Autot olivat kesällä kuumia ja talvella kylmiä, lisäksi niiden huoltaminen oli haasteellista. Scania-Vabis ryntäsi kaukoliikennemarkkinoille nokattomien LB ja LBS76 -mallien avulla. Raimo Haanpään Scania P93:n kyydissä oli täysiverinen matkailutila, joka tunnetaan nimellä Hökkeli. Vetkulaisten aloittamassa koppimatkailussa on siirrytty vähitellen kooltaan suurempiin yksiköihin. Kuuden vuoden entisöinnin myötä auto ja sen perässä oleva Bussbyggin valmistama perävaunu ovat uutta vastaavassa kunnossa.. Erkki Hietanen Lopelta kaartoi näyttelykentälle Austin 2wa/3400 -kippiautolta, jonka vuosimalliksi kerrotaan 1952. 25 Järjestäjän mukaan Power Truck Show -tapahtumassa vieraili viikonlopun aikana noin 34000 vierasta, joten elokuisesta näyttelystä on kasvanut merkittävä alan tapahtuma. Vetkulla oli tuttuun tapaan oma osasto, jossa aktiivit talkoolaiset Tuure Hulmi (vas.) Esko Pohjola, Pertti Mikkola ja John Pajarinen suorittivat jäsenhankintaa ja kerhotuotteiden myyntiä. Petri Ruuskan Scania SBA:n niskassa on retkeilytila, jonka varustukseen kuuluu muun muassa aurinkopaneelit energiatuotantoa varten. Pieteetillä tehty työ oikeutti palkitsemiseen veteraaniautoluokassa. Arto Kujalan Scania LS110 vuodelta 1971 kantoi yllään tavanomaisesta Scania-värityksestä poikkeavia pirteitä sävyjä. Huittislaisella Vaanolla oli aikoinaan varsin laaja kalustolaivasto, jonka turvin ajettiin niin kappaletavaraa kuin kemikaalejakin. Sisu M-162 säiliöauto kuuluu Timo Kallionpäälle, vastaavalla tekniikalla varustettu rekkaveturi taasen kuuluu Pekka ja Timo Mällisen kokoelmaan. Näyttävä entisöintityö palkittiin veteraaniautoluokassa. Vetkun kannatusjäseniin ja aktiivisiin yhteistyökumppaneihin kuuluva Kauppilan Autohajottamo Oy on kaikessa hiljaisuudessa entisöinyt Scania P113-vaihtolava-auton vuodelta 1993. Nostalgialuokassa kirkkaimman pokaalin pokkasi norjalaisen Tomren Transportin Volvo F12 vuodelta 1990. Jorma Vuorisen Scania-Vabis L66 vuodelta 1965 kuvastaa aikaa, jolloin kaksiakseliset kippilavalla varustetut kuorma-autot soveltuivat lähestulkoon kaikkiin ajotehtäviin. Ilpo Salomaan tallista löytyy entisaikojen kalustoa moneen lähtöön ja veteraaniautoluokassa palkittu vuoden 1961 Scania-Vabis L75 oli saanut kaverikseen tulevan projektin
Puulaitainen rahtilava, yksiakselinen vasikka ja vetäjänä Scania-Vabis LS 63 vuodelta 1952. Paikalla oli vajaa nelisenkymmentä veteraanija nostalgia-autoa ja nelipäiväisiin messuihin tutustui kaikkiaan yli 31 000 vierasta. Viiden vuoden käytön jälkeen Chverolet aloitti palveluksen vapaapalokunnan tallissa. Jörgen Mattsson kääri hihat ja entisöi auton, joka on sittemmin pääsyt takaisin sen ensimmäisen omistajan perheeseen kuljetusliikkeen maskotiksi. 1960-luvun puolivälin jälkeen autolla on ollut useita omistajia, joiden kaikkien aikomuksena on ollut ajokin entistäminen. Teksti ja kuvat Ari Perttilä. Mutta kyllähän se veteraaniautohallikin veti puolensa kansaa ilmaisten ämpäreiden tavoin. Elokuinen Elmia Lastbil 2024 houkutteli paikalle sankan joukon kuljetusalan uusimmista tuulista kiinnostunutta kansaa. Alingsåsissa vaikuttanut halkokauppias Emil Johansson osti kuljetuksiaan varten uuden Chevrolet HS 157 -kuorma-auton vuonna 1935. Elmia Lastbil 2024 Veteraanien täyttämässä hallissa Missä vanhat kuorma-autot, siellä joukko vetkulaisia. Tampereen seudun harrastajat pyörähtivät tutustumassa ruotsalaistapahtuman antiin ja nappasivat yhteiskuvaan jutun kirjoittajankin. Bernt Erikssonin silmäterä kestää tarkemmankin tarkastelun
Palms Åkeri AB Trelleborgista kunnioittaa pitkiä perinteitä omalla vuonna 1947 valmistetulla yksilöllä. Hollantilainen Gerard Braam haki tämän vuonna 1977 valmistuneen auton Melbournen kulmilta Hollantiin vuonna 2003. Nokaton kuuluu Blomqvistin Carl-Johanille, nokallinen taasen kuluu Bo Abrahamssonin kokoelmaan.. Entisöintiprojektista vastikään valmistunut, lentokentän aurausautona palvellut F88 vuodelta 1975 on saanut katolleen valokilven Suomen ja Ruotsin välillä rahtia ajaneesta autosta. G-mallia markkinoitiin Ruotsin ohella myös Australiassa, mutta ruotsalaisten lakimuutoksen myötä seuraajien kohdalla G-mallista voitiin luopua. Scania-Vabis 76 -malleja nokalla ja ilman. Vuonna 1969 esitelty 350 hevosvoiman tehon tarjonnut V8-kone taasen mullisti muun muassa puutavarakuljetukset. Monen testiajokin tavoin ajokki oli määrä romuttaa testijakson jälkeen, mutta jotenkin tämä yksilö välttyi kolkolta kohtalolta kuuluen tänään kuljetusliikkeen kokoelmaan. Tässä lienee maailman vanhin tallessa oleva FH, jolla on silläkin ikää yli kolmen vuosikymmenen verran. Carl-Johan Blomqvistin kanssa käydyn keskustelun perusteella yhteispohjoismainen yhteistyö ei ole ainakaan vähentymään päin. Vuonna 1959 perustettu K.E. 27 Scania-Vabis LS71 Regent Be-Gen valmistamalla makuuohjaamolla oli parasta, mistä kaukoliikennekuljettaja saattoi 1950-luvulla edes uneksia. Auton rekisteröinnissä oli pieniä haasteita, mutta lopulta periksiantamattomuus palkittiin ja Gerard pääsi aloittamaan rekisteröidyn auton entistämisen. Ulf Jönssonin huomassa oleva yksilö rekisteröitiin maaliskuussa 1993 ja sillä ajettiin lähinnä yövuorossa testiajoa. Volvon G-mallissa oli F-mallia edempänä sijainnut etuakseli, jonka ansiosta saavutettiin suurempi ääriakseliväli ja siten myös suurempi kantavuus. Ruotsia on vuosien saatossa rakennettu huomattavissa määrin nosturilla ja kolmikaatokipillä varustetuilla ajokeilla. ASG:n keltasininen väritys kasiparin pinnassa puree ruotsalaisyleisöön. Tässä Herrljungan kuorma-autokeskuksen, eli paikallisen KTK:n värejä kantava Volvo Titan vuodelta 1965. Scania teki Australian markkinoille pienen erän eteenpäin siirretyllä etuakselilla varustettuja LKja LKT-malleja. Valmista tuli viime talvena ja tämän jälkeen Euroopassa harvinaisella autolla on osallistuttu useisiin tapahtumiin suosion ollessa aina taattu. Volvon LV127 eli tutummin patanokka nauttii vahvaa suosiota myös kotimaassaan Ruotsissa. Messujen veteraaninäyttelyn aktiivisiin järjestäjiin kuuluu muun muassa Mari Berglund, jolla oli muun toimen ohella aikaa vaihtaa ajatuksiaan veteraaniautoharrastuksesta ja sen nykytilasta
1980-luvun lopun rekkanäyttelyissä palkintoja rohmunnut Lila Madonna konservoitiin entiseen loistoonsa. Osa näistä mestariteoksista myytiin eteenpäin uusille omistajille, osa taasen jäi taloon sumanpurkajiksi satunnaista ajoa varten. Violetti sävy suihkutettiin vuonna 1988 hankitun, kippaavalla rahtilavalla varustetun Scania R143:n hyttiin ja laitoihin. Perimätiedon mukaan lila sävy valikoitui autoon Ritva Nukalan aloitteesta. Teksti Ari Perttilä Kuvat Ari Perttilä, Markku Vuolukka Lila Madonna lienee ensimmäinen Suomessa konservoitu ja samalla customoitu kuorma-auto. Käytön mukaan varustelua Simo Riikosen maalaustyötä maustettiin laajalla kattauksella rosteriosia, jotka toimitti Alahärmässä toiminut alansa pioneeri, Alpo Lampisen luotsaama Custom Lampinen Ky. Varsin pian auton käyttöönoton jälkeen vetoakselin eteen asennettiin trippeliakseli kokonaismassauudistuksesta johtuen. Maalaustyö oli annettu Simo Riikosen huomaan ja lilan luonnostelman nähtyään oli Mikko todennut, ettei heille tuon väristä autoa tule. Monesti Nukalan autoissa käytettiin väriä valtavirrasta poikkeavalla tavalla, sillä perinteisten sinisten ja punaisten autojen ohella alahärmäläisyrityksestä on lähdetty maailmalle niin keltaisensinisenpunaisella kuin violetinsävyiselläkin autoilla. Pohjanmaan seutu osoittautui otolliseksi maaperäksi hyötyautojen rakentamiselle ja Nukalan Mikon tallissa syntyi vuosien saatossa useita mestariteoksia, joita customoinnista huolimatta käytettiin työnteossa kiivaaseen tahtiin. Närkon valmistaman kippaavan rahtilavan turvin ajettiin huomattavia määriä perunaa ja talvikaudella Konservoimalla takaisin eturiviin Nukalan Lila Madonna Nukalan tallissa Alahärmässä on vuosien aikana viety läpi lukuisia hyötyautojen rakennusprojekteja. No, lopputuloksena oli kuitenkin luonnoksen mukainen auto. Ulkoiselta ilmeeltään ennallistetun auton museotarkastusta Mika Nukala ei oikeastaan ollut auton valmistuttua edes pohtinut.. Tässä yhteydessä alumiinivalmisteiset helmat nostettiin tallin ylisille mahdollista myöhempää tarvetta varten. H yötyautojen customointija rakentamiskulttuuri saapui Suomeen 1980-luvun alkupuolella lätäkön takaa Ruotsista. Viimeisen vuoden aikana toteutettu lukeutui lajissaan kuitenkin ensimmäisten joukkoon
Mutta hyvin tehty maalaus yhdessä oman korjaamotoiminnan kanssa olivat pitäneet auton hyvässä käyttökunnossa. Jari Välkkysen mukaan oppilaitoksessa tehtäessä myös alan opiskelijat saivat huomattavan määrän kokemusta ajoneuvon konservoinnista. ”Vuosien saatossa monet osat, kuten karjapuskuri ja helmapellit ruuvattiin irti autosta. Jari Välkkynen kertoo maalien ja käytettyjen tekniikoiden kehittyneen kolmessa vuosikymmenessä verrattain paljon. Mika Nukalan mukaan tavoitteena oli ehostaa Lila Madonna entisaikojen loisteeseen konservoivia menetelmiä käyttäen. Kaikkien asianosaisten mukaan ajatusta pidettiin vähintäänkin toteuttamiskelpoisena, joskin vasta lokakuussa 2023 aika oli kypsä projektin aloitukselle. Kolmen vuosikymmenen raskas käyttö oli jättänyt jälkensä eri puolille autoa, joten ohjaamossa korjattiin korroosiovaurioita ja alumiinilaidoista hitsattiin umpeen ulkoisten tekijöiden aiheuttamia reikiä. Kaikki alkuperäiset osat löytyivät kuitenkin projektin aikana ja ne voitiin asentaa alkuperäisille paikoille”, kertoo Mika Nukala. Pikemminkin on ollut tarkoitus ennallistaa autoa mahdollisimman pitkälle konservoivia menetelmiä käyttäen. Nukalan mukaan autoa ei ole ollut tarkoitus entisöidä mutterin tarkkuudella alkuperäistä ilmettä vastaavaksi. Simon maalausjälkeä opetellen Ajatus Lila Madonnan ehostamisesta heräsi Nukalalla käydyissä kahvipöytäkeskusteluissa jo vuosia sitten. 29 päällirakenteeksi vaihdettiin puutavarapankot. Vuosien aikana oli tehty remonttia moneenkin kohtaan ja muun muassa akseliperin varustettu vetoakseli on jossain vaiheessa vaihtunut napavälitteiseen vastaavaan. Maalausjälki on kuin käsiala, jokaisella se on hyvinkin yksilöllinen”, kertoo Välkkynen Lila Madonnan äärellä tehtyjä toimenpiteitä esitellessään. Pääkoordinaattorina projektissa touhusi Mika Nukala, joskin merkittävässä roolissa oli motiivimaalarina ja opettajana kunnostautunut Jari Välkkynen. Vetkulainen pienoismalliharrastaja Markku Vuolukka Aurasta muistaa Lila Madonnan jo nuorelta iältään ja kesän 2023 aikana hän rakensi pienoismallin muistoja herättävästä autosta. ”Olen viettänyt lukuisia tunteja harjoitellessani kuvioiden maalaamista Simon käyttämällä tyylillä. Jossain vaiheessa uraansa auto osallistui myös asfaltinajoon pääkaupunkiseudulla. Mallia käytiin näyttämässä myös Nukalalle sekä tietysti esikuvalle.. Konservointityössä suurimpina haasteina olivat tietenkin Simo Riikosen kynäruiskulla loihtimat kuvat auton kylkiin. Toisaalta taas maalauksen suojana ollut kirkaslakka vähensi omalta osaltaan tarvittavia toimia. Teknisesti auto oli verrattain hyvässä iskussa paljolti hyvästä kunnossapidosta johtuen. Projekti toteutettiin yhteistyössä Nukalan kuljetusliikkeen ja Ammattiopisto Tavastian Pintakilta-pintakäsittelyosaston kanssa. Välkkysen mukaan alkuperäistä maalipintaa ja varsinkin motiivimaalauksia pyrittiin säilyttämään mahdollisimman paljon. Reilut kolme vuosikymmentä asfaltin, puun ja perunanajoa olivat jättäneet jälkensä Nukalan vuonna 1988 hankkimaan autoon. Nukalan kuljetusliikettä tänään pyörittävän Mika Nukalan mukaan Lila Madonna jäi aktiiviajosta viime vuosikymmenen taitteessa lähinnä rungosta löytyneiden korroosiovaurioiden vuoksi. ”Projektin aikana soitin Simolle usein kysellen käytetystä paineesta ja ohennussuhteista”, kertoo Välkkynen
Mäki-Tuurin Studebaker-autoilla oltiin mukana muun muassa Petsamon rallissa vuosina 1940–41. Vuosien saatossa heidän perheeseen syntyi kaikkiaan viisi lasta; Eeva, Pirkko, Matti, Kaarina ja Kirsti. 1950-luvun lopulla ajoon hankittiin ensimmäinen dieselmoottorilla varustettu auto, joka oli Volvo Viking. Töysäläisen Mäki-Tuurin suvussa on pitkät perinteet ammattiautoilusta ja heiltä löytyy myös veteraanikalustoa. Jossain vaiheessa ajossa oli myös Fordson Thames ja nokkamallin Austin. Seuraavina autoina olivat Keltanokka-Ford ja Chevrolet, tukinajossa olivat nämäkin. Häkkilä) kanssa kuorma-autoilun vuonna 1936. Välirauhan aikaan sekä Kustaa että veljensä Vilho olivat mukana Petsamon ajossa juuri noilla Studebaker autoilla. V uonna 1912 syntynyt Kustaa Mäki-Tuuri aloitti yhdessä puolisonsa Julian (os. Vetku-lehti kävi jututtamassa Mäki-Tuurin veljeksiä Tuurissa. Kustaa Mäki-Tuurin ensimmäinen auto oli Ford BB vuodelta 1934. Vielä ennen sotia oli Kustaalla toinenkin Ford V8 vuodelta 1936. Teksti Juha Helin Kuvat Mäki-Tuurin suvun arkisto ja Juha Helin. 1960-luvun alussa kokeiltiin myös kotiVetku esittelee kannatusjäseniään Mäki-Tuurin kuljetustoimintaa vuodesta 1936 Vetkun kannattajajäsenistä on tällä kertaa esittelyssä M. Mäki-Tuuri Oy, joka on ollut Vetkun kannattajajäsen ihan alusta asti. Kuorma-autojen lisäksi hänellä oli Plymouth taksiauto, jota hän ajoi Talvisodassakin. Kustaan ensimmäinen kuorma-auto oli BBFord vuodelta 1934 ja sillä oli lavarakenteesta päätellen ajettu soraa ja maatalouden tavaroita. Mercedes-kantaan vuonna 1965 Nykyisin ohjaimissa olevan sisarusparven isä, vuonna 1939 syntynyt Matti Mäki-Tuuri tarttui isänsä jäljillä auton rattiin heti ajokortin saatuaan vuonna 1957. Molemmat autot otettiin Jatkosodassa armeijan käyttöön ja ne palasivat takaisin jotenkuten ajokuntoisina. Ford-kauden jälkeen Kustaa siirtyi Studebaker-kauteen ja hänellä olikin ajossa samanaikaisesti kaksi autoa, jotka työllistyivät enimmäkseen tukinja halonajossa
Jossain vuoden 1965 paikkeilla Kontio oli määrä vaihtaa Mäkisen autoliikkeessä Tampereella uudempaan Sisuun, joskaan kauppoihin ei päästy. Järjestyksessään neljäs sukupolvi on tulossa mukaan toimintaan, joskin heillä on hieman logistiikan opinnot ja armeijan suorittaminen kesken.. 31 Kotimainen Kontio-Sisu puoliperävaunulla ja joutsalaisella kuormaimella tukinajossa 1960-luvun alussa. Vuonna 1996 yhtiömuodoksi otettiin osakeyhtiö, jonka omisti ensin Matti. Mäki-Tuurin pihalla Töysässä näkyy edelleen ikään kuin muistona historiasta kolmen sukupolven tallirakennukset: Kustaan aikainen varsin pieni ja matala talli, Matin jo hieman korkeampi talli tuplaovilla ja viimeisenä nykyisten omistajien aikana vuonna 2013 valmistunut jo varsin kookas tallirakennus. Uuden sukupolven huomaan Vuonna 2011 toteutettiin sukupolvenvaihdos, jolloin omistajiksi tuli koko sisarussarja: Harri, Paula, Pekka, Jari ja Yrjö. Paluumatkalla poikettiin Virtain Veholle, missä syntyi ensimmäiset kaupat Mercedes-Benz -merkkisestä autosta. Ford keltanokalla ajettiin tukkeja, eikä kuorman koossa säästelty. Kustaalle taasen jäi taksinja koulukuljetusten ajo. Mäki-Tuurin autokalusto 1950-luvun lopulla: Austin, Volvo ja taksi. Pakkala). Puutavaran ajoon lähdettiin pallonokkaisella Mercedes-Benz 1413:lla. Tukeista hakkeen ajoon Vuonna 1968 yrityksen vetovastuu siirtyi Matille ja Ritvalle (os. Niinpä tukinajosta luovuttiin vuonna 1971, jolloin alkoi näihin päiviin jatkunut hakkeen ja myös turpeen ajo. maista kalustoa eli tukinajossa oli Kontio-Sisu. Vuonna 1976 taloon tuli ensimmäinen NG-sarjan auto ja vuonna 1983 ensimmäinen turbolla varustettu V8. Tästä alkoikin melkoinen ”Mersu-sarja”, joka on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta jatkunut näihin päiviin. Mersu oli edelleen se merkki, johon luotettiin. 1970-luvun alussa Mäki-Tuuri ei saanut solmittua kunnollista sopimusta tukinajosta ja samaan aikaan Kitulankosken Sahan omistaja kyseli, että alkaisitko Matti ajamaan haketta sellutehtaalle. Aivan 1960-luvun lopulla yritykseen hankittiin puunajoon ensimmäinen täysperävaunullinen Mercedes, jossa oli ajan mukaan myös jo hydraulinen nosturi. Laivastossa oli pallokeula nousutelillä ja V10-autoja. Tällä hetkellä rivistössä on neljä MercedesBenziä ja yksi Volvo. Pojat ajavat kaikki ja Paula työskentelee opettajan työn ohessa firman toimistossa
Entisöinti on aloitettu ja muun muassa puuosia on tehty, mutta homma on nyt seissyt aika kauan ja uutta kipinää haetaan. Kustaan aikaisesta tallista löytyi myös toinen aihio. Tallissa entisöinnin jatkumista odottaa Ford AA vuodelta 1931. Entisöinti tehtiin pääosin omana työnä, joskin peltihommia ja maalaus teetettiin alan ammattilaisilla. Ensimmäiseksi autoksi hankittiin Kihniöstä löytynyt, palokunnan käytössä ollut ns. Perniöstä on aikanaan haettu vuoden 1931 Ford AA kuorma-auto, joka on vielä hyvin perinteisellä 4-sylinterisellä rivimoottorilla. 32 Veteraaniautoilua varhaisessa vaiheessa Veteraanikuorma-autojen harrastaminen alkoi perheessä jo 1980-luvun alussa. Reinin-Ford eli Ford Rhein 3500 vuodelta 1951. Mäki-Tuurilla on hienosti entisöity Ford Rhein vuodelta 1951. Entisöinti valmistui vuonna 1985 ja auto oli tuttu näky varsinkin 1990-luvulla Vetkun keikoilla. Tukkikuorman tekoa vaijerinosturilla 50-luvulla. Pihaan on jätetty hyvä entisöintiaihio, suurohjaamolla varustettu Mercedes-Benz 2232, joka on viimeksi palvellut palokuntakäytössä.. Nokalla jyllää Fordin legendaarinen lättäpää V8. Kuorman päällä vasemmalla Matti nuorena miehenä. Pitkällä juoksulla auto on tarkoitus saada entisaikojen loistokkaaseen kuntoon
Pieni oli pippuria tässä kisassa, sillä hinaajista suurin pääsi kolmannelle sijalle kahden pienemmän viedessä kirkkaimmat sijoitukset. Mutalan tienhaaran linja-autopysäkiltä liittyi vielä porukkaamme Volvo N720:lla keikkaileva Vullin perhe. Voittajaksi itsensä veti Armas, joka kiskaisi puntariin 2950 kilon lukeman. Teksti ja kuvat Esko Pohjola. Perillä paikalla, vai pitäisikö sanoa laiturissa, oli kuusi erikokoista hinaajaa ja muutama huvipaattikin. Melko järeän näköisiä metallirakenteita oli nytkin työn alla. Alun töyssyisen pikitien jälkeen matka jatkui hyvää soratietä kohteeseen asti. Suodattimen kiristämisen jälkeen lähdettiin porukalla kohti Länsi-Teiskoa. Yksi sellainen tilaisuus tuli, kun Paja-Pekka Oy järjesti ”Näsijärven vahvin hinaaja” -tapahtuman LänsiTeiskossa. Paluumatkalla poikettiin vielä mainostamassa seuraavana viikonloppuna ajettavaa Loska-ajoa Kyrönlahden liikekeskuksen kahviossa. Köyden ja kaivurin väliin oli viritetty puntari, jonka näytöstä puolueeton tuomari tarkasti jokaisen hinaajan tuloksen. Ilmoituksen myötä kokoontumispaikalle ilmestyikin kuusi autokuntaa. Kokoontumispaikalla huomattiin yhdessä autossa pientä teknistä ongelmaa, joka osoittautui vain löystyneeksi polttoainesuodattimeksi. Kisassa toiseksi tullut Alfred tulossa auttamaan kisan isointa hinaajaa sen jäätyä rantamatalaan pikku pulaan. Yllättävästi laivan koko ei välttämättä ole merkki suunnattomasta vetovoimasta. Ennen paluumatkan alkua Pekka Lahti esitteli meille vetkulaisille Paja-Pekka Oy:n tiloja ja toimintaa. Tosin kaikista pienin vetäjä jäi viimeiseksi. Paja-Pekka kutsui vetkulaisia osallistumaan tapahtumaan. P ienen tapahtuman ennakkojärjestelyt ovat monesti kevyitä ja saatuani tiedon tapahtumasta tein pienen ilmoituksen Vetkun Facebook-sivuille. Pian saapumisemme jälkeen kiinnitettiin hinausköysi 25 tonnin telakaivuriin, jota sitten jokainen hinaaja vuorollaan yritti kiskoa Näsijärveen. Jos vaikka yleisöä saataisiin reitin varrelle… Lopuksi kaikkien mukana olleiden yhteinen mielipide, hyvä ja hieno tapahtuma, ensi vuonna uudestaan. Tilaisuuteen tarttuikin seitsemän autokuntaa. Ilkan hymy ei hyydy, vaikka Scania hiukan pääsikin alkumatkasta pelottelemaan merkkaamalla uutta reviiriä kotikulmien ulkopuolelle. Ala-Maakalan Ilkka tyytyväisenä, ettei ollut isommasta viasta kyse. Oli kuulemma potkuri jäänyt kotio ja pelkällä potkuriakselilla vedettiin 280 kilon lukema puntariin. Kaikkea raurasta tehtyä paja tuottaa, vaikka lavan kuorma-autoon tarvittaessa. Kantatie 65 oli rauhallinen ajella ja vielä maltillisempaa meno oli, kun Kyrönlahdessa poikkesimme sivutielle, joka vei Paja-Pekan telakalle. Näsijärven kiilakeikka Seuraavaa Vetkun ”oikeaa” keikkaa odotellessa tulee toisinaan eteen mukavia tilaisuuksia poiketa jossain pienemmässä paikallisessa tapahtumassa. Tällä kertaa selvittiin naftan tuoksuisilla käsillä
Rautapalkkipenkitkään eivät isompien miesten alla notkuneet. Ilmoittautumispaikat olivat numeroitu ennalta toimitetun lähtöluettelon mukaan ikäjärjestykseen. Siinä oli runsaasti hiekkatietä, mutta oli myös asfalttiosuuksia. Olihan tässä samalla näyttö kavereille omista taidoista. Pitopalvelu Kafe Nostalgian tukevan aamiaisen tarjosi Tyllis Oy. Ammattilaiset ovat tottuneet peruuttelemaan ahtaisiin paikkoihin ilman ongelmia. Liikenteenohjauksen hoitivat myös ammattilaiset; YR-Kuljetus Oy Pasi Yli-Rönni, Tmi Sampo Ratilainen, TT maisema Timo Teuho-Markkola, Maarakennus T Haavisto Oy Markus Lehtimäki ja TossaTrans Johanna Wilman sekä Arto Tuominen. Ainoa pieni sadekuuro osui Kurun Kovakivi Oy:n taukopaikalle. Ajo lähti Tampereen Aitolahdelta K Polvela Oy:n halleilta ja kierteli osin kuorma-autokelpoisten hiekkateiden sekä aitojen maalaismaisemien kautta Kuruun. Matti lupasi tarjota illan sille, joka nostaa pöydän ilmaan, mutta sai pitää rahansa. J ärjestelyvuoro oli Tampereen alueella ja päävastuun ottivat puheenjohtaja Esko Pohjola ja hallituksen jäsen Matti Polvela. Loska-ajo Pirkanmaan hiekkateillä Vuoden 2024 Loska-ajo ajettiin hyvän sään aikana. Vielä tukevampia olivat pöydät ja penkit. Pöytälevyt olivat betonisia siirtoratalaattoja ja painoivat 2,7 tonnia/kpl. Lähtöpaikaksi valikoitui heti kuljetusliike K Polvelan hallialue. Eikä siihen juuri muita tarvittu jalkoihin pyörimään, kun nämä miehet alkoivat touhuamaan. Pysäköinnin ohjaajat opastivat tulijat omaan lähtöruutuunsa. Autojen sijoittelu lähtöjärjestykseen oli oma juttunsa, kun käytössä ei ollut isoa kenttää. Teksti Asko Nieminen Kuvat Asko Nieminen ja Ari Perttilä. Tauko ja yritysvierailut olivat Kovakivi Oy:n tuotantolaitoksella, josta matka jatkui määränpäänä Ikaalisten Spa&Resort. Reitti valikoitui nopeasti ja oli osallistujien mielestä onnistunut valinta
Vuoden 2024 Loska-ajoon osallistui 105 autoa ja 180 henkeä.. Matkalla tuli puheeksi, että kukahan tekisi Vetku-lehteen artikkelin ajosta. 35 Tunnelma ilmoittautumisesta alkaen oli vetkulaisille tyypillisen rento. Kuoro esitti aiheeseen sopivia lauluja ja erikoisnumerona Matille oman laulun, Pikku Matin autosta on kumi puhjennut. Tiekirja on ollut ainoa opaste vuodesta 2020 lähtien eikä nuolia ole risteyksiin sen jälkeen laitettu. Teiskon Miksi kiivetä katolle, kun korkealle pääsee konevoimallakin. Näin kai se pitää ollakin, niin miehet tekevät nöyränä kapellimestarin näytön mukaan. Viimeistään tämä sai totisetkin ajoon lähtijät hymyilemään ja rennolle mielialalle. Tiekirja ja ajoreitin tapahtumia Esko ja Matti ovat olleet Tampereen seudun mobilistien Näsijärviajossa mukana. Lupauduin ja Matin autolla Esko mukana kävimme kuvaamassa reitin risteykset. Vapaaehtoista ei löytynyt, niin kysyin, kelpaisinko vaikka minä. Päätös piti ja tässä tätä juttua piisaa. Kokoontumistapahtumaan saapui Teiskon mieslaulajat johtajanaan Saija Siuko. Esko kysyi minulta, tämän artikkelin kirjoittajalta, mahdollisuuksiani tehdä myös Loska-ajoon tiekirja. Reitin ensimmäinen nähtävyys oli Viitapohjan linja-autoasema. Sehän sopi ja ehdotin heti, ettei minulle voisi antaa muita tehtäviä, koska joudun koko ajan seuraamaan tilanteita ja ottamaan kuvia. Kuoron miehistä tuli pikkupoikia, kun he näyttelivät samalla purukumitemppuja. Polvelan Matti ja Perttilän Ari kävivät ottamassa ryhmäkuvia uudesta kuvakulmasta. Teiskon mieslaulajien kuoron johtajana toimi Saija Siuko
Tuli sanonta ”lähretään ulkomaille Teiskoon.” Niinpä kuvassa olevan linja-autoaseman odotushallissa Teisko-Tampere aikataulun päällä oli otsikko Ulkomaan liikenteen aikataulut. Miehet taas olivat ajaneet useimpia automalleja. 36 kunta oli aikanaan Tampereelta niin kaukana, että se tuntui olevan jo ulkomailla. Naisväki muisteli nuoruuttaan ja tunnistivat autoja niiden tehtävän perusteella. Mää oon ajanu tiälaitoksella tommosta kolkytäneljä vuatta näillä teillä”. Muroleen kanava on Ruovedellä sijaitseva kanava, joka yhdistää yläpuolisen Paloveden ja alapuolisen Vankaveden vesiyhteydellä toisiinsa. Viinikan värejä kantava Matti Tarkin Jyry-Sisu seuraa Ari Perttilän torni-Volvoa Muroleen kanavalla.. Ryhmästä lähti vanhahko mies kävelemään kohti ja oletin olevan harmissaan tien kunnosta. Viitapohjan Linja-autoasemalla jäin kuvaamaan. Kun lähdin 1. Artikkelin kirjoittajana ajoin reitin omalla henkilöautollani. Väärin arvasin, vaan mies piteli käsiään sydämen päällä ja sanoi: ”Et usko, kuinka ottaa syrämmestä, kun näin tollasen tiälaitoksen tummanpunasen Sisun. Isommassa risteyksessä oli noin 20 henkeä, joille kerroin, että nyt meni ensimmäiset ja vartin päästä tulee seuraava. Tästä alkoi hiekkaja mutkatieosuus, mutta pitkäaikaisen sateen jälkeen tie oli silti hyvässä kunnossa. Kanavan kautta on yhteys Tampereelle ja Virroille ja sitä liikennöi muun muassa S/S Tarjanne. Seuraavissa risteyksissä aloitin juttelun saman lailla. Vain positiivia kommentteja oli ilmassa. ”Tommonen maitoauto haki meiltä maidot, Seppälässä oli tommonen hiekka-auto”. Naiset heiluttivat ja huutelivat upeeta, mahtavaa, komeita autoja, kiva kun toitte ne tänne. Siellä oli kahdeksan henkeä haukkomassa henkeään, kun ensimmäisen ryhmän autot tulivat. Pitkäkin yhdistelmä taipuu ammattilaisen ohjaamana 90 asteen mutkasta kapealle sillalle. Mauno Kumpulainen ohittaa Viitapohjan linja-autoaseman odotushallin Scania L50 -ajokillaan. letkan perään, ajattelin ”haistella ilmapiiriä” katsojien joukosta
Toimitusjohtaja Antti Elomaan puheenvuorossa selvisi, kuinka kotimainen graniitti jalostuu mittatarkaksi rakennuskiveksi. Timon autoon tarvitsi vaihtaa vain öljyt ja voidella nippoja. Autoille oli tehty peruskunnostus ennen luovutusta Viroon. Yritys vaalii sadan vuoden kokemuksella pitkäaikaista kiviosaamista ja on kivialalla merkittävä toimija Suomessa ja Pohjoismaissa. Tämäntyyppisiä tuotteita käytetään, kun kohteelta edellytetään kestävyyttä, ajattomuutta ja arvokkuutta. Autot mahtuivat pihaan JSW viherhoito Oy Saija Wolbertin liikenteenohjaajien opastuksella. Timo Virta ulkomaan hankintansa edessä. Autot ovat seisseet vuosia isossa hallissa Tapan tukikohdan alueella. Tekniikka on kunnossa ja auto on täysin liikennekelpoinen. Omien kivilaatujen lisäksi jalostetaan tunnettuja kotimaisia graniitteja. 37 Yritysvierailu Tampereen Kovakivi Oy Keikan tutustumiskohteena ja taukopaikkana toimi Tampereen Kovakivi Oy, joka on suomalainen vuonna 1941 perustettu perheyritys. Mittarissa on vasta 56 000 kilometriä ja auto entisöidään säilyttäen alkuperäisyys. Kiinalaisella graniitilla ei ole täällä käyttöä. Itse louhittuja graniittilaatuja paitsi käytetään omassa tuotannossa, myös myydään blokkeina muille toimijoille ja merkittävä osa blokeista menee vientiin. Vierailu oli monelle ainutlaatuinen, kun pääsimme paikkaan, jossa kivituotteita jalostetaan. Hallituksen puheenjohtaja Tapani Elomaa kertoi Tampereen Kovakivi Oy:n historiasta. Hirvenlihat oli metsästänyt Matti Polvela. ”Vähän Hyppy-Heikkihän tämä on, koska ei ole iskunvaimentimia”, totesi Timo keikan jälkeen.. Renkaat ovat käyttökuntoiset ja sellaisena säilyvätkin. Keiton tarjosivat Vetkun kannatusjäsen Lamminsivu Oy sekä Alasen Rakennus Oy. Jotain uuttakin ajossa mukana Timo Virta Kangasalta oli mukana ensikertaa MAGIRUS-DEUTZ JUPITER 178 D 15 AL vm 1981 -autolla, jonka oli ostanut Virosta huutokaupasta 2011. Selväksi tuli, että muun muassa Tampereen kaupungissa kävellään Kovakivi Oy:n kivien päällä. Autot siirrettiin lavetilla Suomeen, koska eivät olleet rekisterissä. Lopputuotteita ovat erilaiset rakennusja ympäristökivituotteet. Paikallinen Anja Honkanen joukkoineen oli valmistanut kenttäkeittimessä hauduttamalla maukkaan hirvikeiton, joka sai vankkumattoman kiitoksen. Tämän auton on Tanska lahjoittanut Viroon ja toinen Suomeen tuotu samanlainen auto on Sveitsin lahjoittama. Auto oli tullut Viroon vuosien 1992–93 taitteessa Viron itsenäistyessä. Toiminnan kulmakivet ovat graniitin louhinta sekä jatkojalostus. Tehdas toimii Kurussa Ylöjärvellä, louhimot sijaitsevat sekä Kurussa että Tampereella. Näin on myös monessa muussa paikassa. Nyt tiedämme siitäkin alasta aika paljon. Euroopan valtiot lahjoittivat vanhaa sotakalustoa Viroon varastoon, jos Viro joutuu sotaan Venäjän kanssa. Kiitos Kovakivi Oy:lle esittelystä. Kovakivi Oy:n perheen omistajista isä hallituksen puheenjohtaja Tapani Elomaa kertoi yrityksen historiasta ja poika toimitusjohtaja Antti Elomaa kivien hankinnasta ja valmistuksesta
Laulu osoitettiin Polvelan Matille kiitokseksi siitä, kun Matti hoiti esiintyjät meille. Pysäköintialueet käytiin ennakolta uudelleen katsomassa ja sopimassa hotellin myyntipalvelupäällikkö Paula Kohtamäen kanssa. Karhesta Viljakkalaan oli mutkainen asfalttitie läpi maalaismaiseman. Orkesterin saapuessa alkoi supina: ”Toi laulaja on ihan Erkki Liikasen näköinen, voiko olla, ei kai, on se joku muu”. Laulusolisti on Erkki Liikanen ja soittajat ammattilaisten parhaimmistoa. Eli ei ihan mikä tahansa Pelimanniyhtye. Tästä aiheutui harmia meille, kun autot olivat kahdessa eri paikassa ristissä majoitusten kanssa. Illallinen oli huolella valmistettu ja sitä oli riittävästi. Rakennuksen purkutyöt oli kuitenkin aloitettu viikkoa aiemmin ja alue suljettiin. Liikenteen ohjaajana täällä oli Tmi Janne Savisto. Hotellien välillä oli nonstop linja-autokuljetus. Ikaalisissa ajettiin pätkä kolmostiellä ja tultiin Ikaalinen Spa&Resortin alueelle. Lauantaina 100 kuorma-autoa jyräsi sen tasaiseksi. Vastaus ei ollut käsien levittely ja ”Valitettavasti teille ei nyt ole parkkipaikkoja…” vaan sopiminen oli helppoa, kun olimme iso ryhmä ja 100 kuorma-autoa piti sovittaa alueelle. VarapaikParkkipaikka isolla hiekkakentällä. Tie oli ollut sateen jälkeen suurilla kuopilla, mutta tiemestari oli karhunnut sen meitä varten perjantaina. Alkuperäinen pysäköinti piti olla vanhan hotelliosan ja rannan välisellä asfalttipihalla. Olikin oikea tanssittaja ja kyllä tanssittiinkin, jahka pöydät saatiin sivuun. Illallinen ja illanvietto Illanvietto oli päärakennuksen Kyrös-salissa. Hämeenkyrön lentokentän päästä alkoi 6 kilometrin hiekkatieosuus. Tästä tuli tieto Eskolle saatesanoin ”Valitettavasti joudumme muuttamaan…” selitysten kanssa. kakin oli olemassa, mikä osoitti hotellilta hienoa toimintaa. Kyröskosken jälkeen alitettiin Tampere-Vaasa 3-tie, jonka jälkeen jatkettiin Vaasantien vasemmalla puolella. Reitti ajettiin ennalta laaditun tiekirjan ohjeiden perusteella.. Keikan tarjosi Kuljetusliike K Polvela Oy. Esiintyjiä ei ollut ennakkoon kerrottu, vaan jokainen sai arvailla minkääslainen rokkibändi sieltä tulee. Kun ensimmäinen laulu oli Rekkamies, niin ei tarvinnut enää epäillä. Orkesterin kokoonpanoon kuului laulusolisti Erkki Liikanen, harmonikkaa soittanut Ikaalisten Kultainen harmonikka -kilpailun voittaja Vesa Penttilä, viulua soittanut Tampere filharmonian eläkkeellä oleva 1.viulusti Seppo Suikkanen ja rumpuja soittanut metsätalousinsinööri Mikko Kriikku. 38 Matkan toinen osuus Kovakiven jälkeen matka jatkui Ikaalisiin tiekirjan risteysopasteiden mukaan. Olimme saaneet varattua 145 vuodepaikkaa, joista päärakennuksessa oli 30 paikkaa ja loput 300 metrin päässä Loft-hotellissa. He olivat jo varanneet hotellin päädyn ja ison hiekkakentän meille
Vehoniemen Leila Suutarinen iloitsee merkittävästä virstanpylväästä suomalaisessa autoteollisuudessa. Taulu luovutettiin juhlamallin Sisun ostajille, Pekka Lattunen kertoo. Meillä huollatat ja korjautat sekä katsastat autosi. 80,-/kausi sis. 80,-/kausi sis. Hänelläkin on ajohistoriaa pitkältä ajalta. Sarja alle laitettuna Sarja alle laitettuna Kontio IcePaw on uusi, Suomessa 100 prosenttisesti suunniteltu premium-nastarengas, jossa on 270 nastaa eli KontionKynttä™ kokoluokassa 205/55R/16. Toki nämä edut koskettavat kaikkia museoajoneuvoharrastajia riippumatta siitä, kuuluuko yhdistys tai sen jäsenet SAHK:iin. Juhlamallin Sisu, joita tehtiin vuonna 1981 tasan 50 kappaletta 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Lappi Jää-Ahmassa on enemmän erinomaista pitoa Lappi Shuriken® -erikoisnastojen sekä ainutlaatuisen Lappi Arctic Ice™ -erikoiskumiseoksen ansiosta. lokakuuta 2024 Sydän-Hämeen Lehti Motormaster JP Oy autoasi.fi Tällaista autohuollon olisi aina pitänyt olla Autoasi Pälkäne Tehdastie 2, 36600 Pälkäne Puh. Paikalla olijoistakin kaikki aikovat osallistua, paitsi Pekka Lattunen, joka on muissa maisemissa tuohon aikaan. Varaa aika huoltoon! • Määräaikaishuollot • Jarruhuolto • Sähkötyöt • Pikaöljynvaihdot • Rengastyöt • Rengashotelli • Nelipyöräsuuntaus • Katsastuspalvelut • Autonvuokraus • Tuulilasin vaihdot Myös vakuutusyhtiön myötämät Palvelemme ammattitaidolla Tehdastie 2, Pälkäne. Seura järjestää myös tapahtumia, joista esimerkkinä on Loska-ajo 12.–13.10. Meillä huollatat ja korjautat sekä katsastat autosi. Yksilön vapauteen kuuluu valinnan vapaus ja vapaus olla kuulumatta mihinkään yhdistykseen tai seuraan ellei sitä itse halua. VALTAKUNNALLINEN Veteraanikuorma-autoseura ry vaalii vanhojen tavara-autojen ja muiden hyötyajoneuvojen säilyttämistä. Pekka Lattunen kertoo ajaneensa puutavaraa 18-vuotiaasta asti. Seura järjestää myös tapahtumia, joista esimerkkinä on Loska-ajo 12.–13.10. Maaliskuussa järjestetään aina kevätpäiväntasausajo, ennen juhannusta kesäkeikka. 050 414 7100 Ma–pe klo 9.00–17.00 Katsastus Pälkäne Palveluksessasi. Juhlamallin merkki on arvokkaassa seurassa muiden joukossa Vehoniemen automuseossa. Pekka Lattunen kertoo ajaneensa puutavaraa 18-vuotiaasta asti. 400 hevosvoiman moottori oli varsin tehokas, Lattunen muistelee. Juhlamallin merkki on arvokkaassa seurassa muiden joukossa Vehoniemen automuseossa. Vanhoja kuorma-autoja on sata ja osallistujia 180. Pala suomalaista autoteollisuushistoriaa saatiin seinälle kyltin ja taulun muodossa. TEEMA Vehoniemen automuseon seinällä komeilee nyt arvokas merkki, Sisu-juhlamallin taulu. 040 838 8816 korjaamo@motormaster.fi • www.motormaster.fi Ma-pe klo 8.00-16.00 Lappi Jää-Ahma 175/65-14 T Lappi Jää-Ahma 185/65-14 T Lappi Jää-Ahma 195/65-15 T Lappi Jää-Ahma 205/55-16 T Renkaiden kausisäilytys alk. Mukana muistelemassa on myös Veteraanikuorma-autoseuran jäsen, pälkäneläinen Aarno Kämppi . Seura täyttää kolmen vuoden päästä 40 vuotta. 040 838 8816 motormasterjp@hotmail.com www.motormaster.fi Ma–pe klo 8.00–17.00 Katsastus pälkäne Puh. Kati Pääkkönen JUHLALLINEN hetki oli aistittavissa Vehoniemen automuseolla syyskuun viimeisenä perjantaina. Paikallisestikin Lattusilla oli varsin keskeinen rooli. Esitykselle saatiin kuulla laajat perustelut aina perustuslaillisia näkökohtia sivuten. Pala suomalaista autoteollisuushistoriaa saatiin seinälle kyltin ja taulun muodossa. Loska-ajon osallistujien joukossa on väkeä myös Kangasalta ja Pälkäneeltä. Paikallisestikin Lattusilla oli varsin keskeinen rooli. Autoasi Pälkäne on nyt täyden palvelun korjaamo. Hänelläkin on ajohistoriaa pitkältä ajalta. Sisun juhlamalleja ei enää taida juuri missään olla nähtävillä. Mukana muistelemassa on myös Veteraanikuorma-autoseuran jäsen, pälkäneläinen Aarno Kämppi . Pekka Lattunen luovutti juhlamallin Sisu-auton taulun kunniapaikalle Esko Pohjola, Aarno Kämppi ja Pekka Lattunen hetkellä, jolloin Pekka Lattunen luovutti Sisu-juhlamallin taulun ja kyltin Veteraanikuorma-autoseuralle Vehoniemen automuseossa. Vehoniemen Leila Suutarinen iloitsee merkittävästä virstanpylväästä suomalaisessa autoteollisuudessa. 050 414 7100 Ma–pe klo 9.00–17.00 Katsastus Pälkäne Palveluksessasi. Hallitus oli tehnyt oman vastaesityksen, jossa esitettiin edellä mainitun esityksen hylkäämistä. Juhlamallin Sisu, joita tehtiin vuonna 1981 tasan 50 kappaletta 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. – Kun Sisu-merkki täytti 50 vuotta vuonna 1981, näitä juhlavuoden Sisu-kuorma-autoja tehtiin 50 kappaletta. Tervetuloa palveltavaksi. Lappi Jää-Ahmassa on enemmän erinomaista pitoa Lappi Shuriken® -erikoisnastojen sekä ainutlaatuisen Lappi Arctic Ice™ -erikoiskumiseoksen ansiosta. Niihin liittyvän perinteen ja historiatiedon tallentaminen on harrastajajärjestölle tärkeää. – Tämän taulun arvokkain merkki ehdottomasti, Suutarinen sanoo. Silloin kuulemma suunnataan Kuopioon. Kontio IcePaw’ssa on maailman eniten nastoja. Yhtenä meitä vetkulaisia koskettavana etuutena voi mainita silloisen dieselveron poistamisen museoajoneuvoilta vuonna 1990. Kontio Icepaw tarjoaa ennen kokematonta pitoa – nastamäärien maailmanennätys on nyt rikki ja turvallisuus taattu. Joten asia raukeaa” Näinhän siinä sitten kävi, kuten yhdistyslain 26.5.1989/503 27 §:ssä sanotaan. Niihin liittyvän perinteen ja historiatiedon tallentaminen on harrastajajärjestölle tärkeää. Liikkuminen tapahtuu kolmessa eri ryhmässä. Mustan ja punaisen piti säilyä väreinä, muita ei sallittu. Maaliskuussa järjestetään aina kevätpäiväntasausajo, ennen juhannusta kesäkeikka. Lattusen autoja oli 25. VALTAKUNNALLINEN Veteraanikuorma-autoseura ry vaalii vanhojen tavara-autojen ja muiden hyötyajoneuvojen säilyttämistä. Pekka Lattunen luovutti juhlamallin Sisu-auton taulun kunniapaikalle Esko Pohjola, Aarno Kämppi ja Pekka Lattunen hetkellä, jolloin Pekka Lattunen luovutti Sisu-juhlamallin taulun ja kyltin Veteraanikuorma-autoseuralle Vehoniemen automuseossa. Loska-ajon osallistujien joukossa on väkeä myös Kangasalta ja Pälkäneeltä. Nyt ajankohtainen romuautodirektiivi on varsin merkittävä harrastuksemme tulevaisuuden kannalta. Kaikki SAHK:n jäsenet ovat henkilöiden sijaan yhdistyksiä. Tervetuloa palveltavaksi. Vanhoja kuorma-autoja on sata ja osallistujia 180. Sisun juhlamalleja ei enää taida juuri missään olla nähtävillä. Liikkuminen tapahtuu kolmessa eri ryhmässä. Tämä on K&P Lattusen Sisu C400 puutavara-auto. Pälkäneläinen Pekka Lattunen luovutti juhlavuoden Sisu-taulun Veteraanikuorma-autoseuran puheenjohtajalle Esko Pohjolalle . Kontio IcePaw’ssa on maailman eniten nastoja. asennuksen, pesun, vakuutuksen. 040 838 8816 korjaamo@motormaster.fi • www.motormaster.fi Ma-pe klo 8.00-16.00 Lappi Jää-Ahma 175/65-14 T Lappi Jää-Ahma 185/65-14 T Lappi Jää-Ahma 195/65-15 T Lappi Jää-Ahma 205/55-16 T Renkaiden kausisäilytys alk. Direktiivin tullessa voimaan ehdotuksenkaltaisena ei autoa saisi rekisteröityä liikennekäyttöön, mikäli kaksi vuosikatsastusta jäisi väliin. Tämäkin on asia josta valtiovalta on pyytänyt kannanottoa ainoastaan SAHK:lta. Lähtö on kello 10 aikaan Aitolahdelta Kari Polvelan hallilta Viitapohjan kautta Kaanaaseen ja aina Kuruun ja Ikaalisiin asti. Hallituksen talli. Sisu-juhlamallin taulu, joka kiinnitettiin juhlamallin autoon. Lähtö on kello 10 aikaan Aitolahdelta Kari Polvelan hallilta Viitapohjan kautta Kaanaaseen ja aina Kuruun ja Ikaalisiin asti. Korjaamo ja katsastus Puh. 15 Keskiviikko 9. Pälkäneläinen Pekka Lattunen luovutti juhlavuoden Sisu-taulun Veteraanikuorma-autoseuran puheenjohtajalle Esko Pohjolalle . asennuksen, pesun, vakuutuksen. L oska-ajon yhteydessä pidetylle syyskokoukselle oli ennakkoon tehty yksi esitys, joka koski Suomen ajoneuvohistoriallisen keskusliiton jäsenmaksun vapaaehtoisuutta. – Tuohan oli hyvä auto ajaa. Sisun juhlavuoden mallissa moottori, varustelu ja väritys olivat kaikki kohdillaan. Tämä on K&P Lattusen Sisu C400 puutavara-auto. Pohjola laittoi taulun Vehoniemen automuseon seinään kunniapaikalle. Varaa aika huoltoon! • Määräaikaishuollot • Jarruhuolto • Sähkötyöt • Pikaöljynvaihdot • Rengastyöt • Rengashotelli • Nelipyöräsuuntaus • Katsastuspalvelut • Autonvuokraus • Tuulilasin vaihdot Myös vakuutusyhtiön myötämät Palvelemme ammattitaidolla Tehdastie 2, Pälkäne. Mustan ja punaisen piti säilyä väreinä, muita ei sallittu. Sisun juhlavuoden mallissa moottori, varustelu ja väritys olivat kaikki kohdillaan. – Kun Sisu-merkki täytti 50 vuotta vuonna 1981, näitä juhlavuoden Sisu-kuorma-autoja tehtiin 50 kappaletta. Lattusen autoja oli 25. – Tämän taulun arvokkain merkki ehdottomasti, Suutarinen sanoo. Muut pöydän äärellä komppaavat heti. Taulu luovutettiin juhlamallin Sisun ostajille, Pekka Lattunen kertoo. Sarja alle laitettuna Sarja alle laitettuna Kontio IcePaw on uusi, Suomessa 100 prosenttisesti suunniteltu premium-nastarengas, jossa on 270 nastaa eli KontionKynttä™ kokoluokassa 205/55R/16. Kontio Icepaw tarjoaa ennen kokematonta pitoa – nastamäärien maailmanennätys on nyt rikki ja turvallisuus taattu. Lopulta kun asian tiimoilta käyty keskustelu oli käyty, totesi kokouksen puheenjohtaja seuraavasti: ”on kuultu kaksi esitystä, joista kumpaakaan ei ole kannatettu. TEEMA Vehoniemen automuseon seinällä komeilee nyt arvokas merkki, Sisu-juhlamallin taulu. Silloin kuulemma suunnataan Kuopioon. 040 838 8816 motormasterjp@hotmail.com www.motormaster.fi Ma–pe klo 8.00–17.00 Katsastus pälkäne Puh. Sisu-juhlamallin taulu, joka kiinnitettiin juhlamallin autoon. Monelle seuran jäsenelle on saattanut olla epäselvää, ettei SAHK:ssa ole yhtään henkilöjäsentä. – Nämä ovat hienoja tapaamisia, kun samanhenkiset ihmiset kokoontuvat eri puolilta Suomea, Esko Pohjola sanoo. Autoasi Pälkäne on nyt täyden palvelun korjaamo. Muut pöydän äärellä komppaavat heti. Seura täyttää kolmen vuoden päästä 40 vuotta. Pohjola laittoi taulun Vehoniemen automuseon seinään kunniapaikalle. – Nämä ovat hienoja tapaamisia, kun samanhenkiset ihmiset kokoontuvat eri puolilta Suomea, Esko Pohjola sanoo. Yhtenä tärkeänä asiana hallituksen mielestä Vetkun ei pidä olla vapaamatkustajana, jos SAHK saa jotain etuja harrastukseemme liittyen ajettua. lokakuuta 2024 Sydän-Hämeen Lehti Motormaster JP Oy autoasi.fi Tällaista autohuollon olisi aina pitänyt olla Autoasi Pälkäne Tehdastie 2, 36600 Pälkäne Puh. 400 hevosvoiman moottori oli varsin tehokas, Lattunen muistelee. Ylöjärveläisen Esko Pohjolan mukaan sisuja meni myös Sveitsiin, sittemmin Etelä-Amerikan maihin, kuten Boliviaan ja Peruun. Samalla rajoitettaisiin, ellei peräti kiellettäisi vanhojen ajoneuvojen varaosakauppa. – Tuohan oli hyvä auto ajaa. Kontio IcePaw Lappi Jää-Ahma Kontio IcePaw 195/65-15 Kontio IcePaw 205/55-16 Kontio IcePaw 205/60-16 Kontio IcePaw 225/50-17 530,410,540,410,610,450,710,470,Lappi Jää-Ahma on täysin uusi, huippuedullinen nastarengas pohjoismaisiin talviolosuhteisiin. 39 15 Keskiviikko 9. Paikalla olijoistakin kaikki aikovat osallistua, paitsi Pekka Lattunen, joka on muissa maisemissa tuohon aikaan. Kati Pääkkönen JUHLALLINEN hetki oli aistittavissa Vehoniemen automuseolla syyskuun viimeisenä perjantaina. Kontio IcePaw Lappi Jää-Ahma Kontio IcePaw 195/65-15 Kontio IcePaw 205/55-16 Kontio IcePaw 205/60-16 Kontio IcePaw 225/50-17 530,410,540,410,610,450,710,470,Lappi Jää-Ahma on täysin uusi, huippuedullinen nastarengas pohjoismaisiin talviolosuhteisiin. Korjaamo ja katsastus Puh. Ylöjärveläisen Esko Pohjolan mukaan sisuja meni myös Sveitsiin, sittemmin Etelä-Amerikan maihin, kuten Boliviaan ja Peruun
Hallitukseen uutena jäsenenä valittu Kaj Fors kertoo seuraavassa ajatuksiaan Veteraanikuorma-autoseurasta ja sen toiminnasta sekä myös itsestään ja kalustostaan. Olenkin jo jonkin aikaa pohtinut auton laajamittaista entisöintiä, mutta ainakin toistaiseksi olen tyytyVetku esittelee Hallituksen uusi kasvo Loska-ajon yhteydessä järjestettiin seuran sääntömääräinen syyskokous, jossa valittiin muun muassa uusi hallitus vuodelle 2025. Vuosituhannen vaihteen tienoilla siirryin kuljettajan töistä kouluttajaksi ja vastuullani oli muun muassa ammattipätevyyskoulutusten järjestäminen. Veteraanikuorma-autoseurassa ja sen toiminnassa on mielestäni parasta juuri yhteisöllisyys ja samanhenkisten ihmisten kanssa touhuaminen. Seisonnassa ollut auto tuli ajamalla uuteen kotiin. Hallitukseen valittiin erovuoroisten jäsenten tilalle äänestyksen kautta varsinaisia ja varajäseniä, jotka yhtä lukuun ottamatta ovat jo aiemminkin edistäneet Veteraanikuorma-autoseuran toimintaa aktiivisella hallitustyöskentelyllä. Autoa oli viimeisinä vuosina käytetty asfaltin paikkaustöissä ja se oli verrattain hyvässä kunnossa. Eläköidyin pari vuotta sitten Vaasan Ammattiopistosta, missä työskentelin opettajana maarakennusja logistiikkakoulutuksen puolella. Ainakin vielä toistaiseksi olen saanut harrastaa veteraanikuorma-autoja ja vuosien varrella myös vaimo on innostunut enenevissä määrin lähtemään mukaan ajeluille – varsinkin Vetkun järjestämille keikoille. Vapaa-aika on viime aikoina kulunut lähinnä metsätöissä sekä Vaasan Automuseon toimintaan osallistuen. Hankinnan jälkeen runko hiekkapuhallettiin ja maalattiin uudestaan. nyt jatkamaan kunnossapitoa. Samassa yhteydessä myös ohjaamo sai ylleen uuden maalipinnan. Perheeseeni kuuluu vaimo ja kaksi aikuista tytärtä, joilla kummallakin on omat perheet tahoillaan. Keikoilla on aina juttuseuraa eri puolilta Suomea ja samalla saa silmäillä uusia entisöintiprojekteja.”. Vetkuun liityttyäni löysin Pohjanmaalla pitkän päivätyön tehneen Volvo F88:n vuodelta 1974. Vanhojen koneiden kanssa touhuaminen alkoi oikeastaan traktoreista, joita olen kunnostanut useammankin kappaleen. Parin Majorin ohella olen tehnyt yhden Pikku-Valmetin ja mökkikäytössä minulla on Skopolift-etukuormaajalla varustettu Nuffield. Tämän jälkeen työskentelin kuljetusalan töissä sekä maarakennuksen parissa lähinnä autoja ja koneita ajaen. Tätä autoa ei ole koskaan entisöity, sitä on ennemminkin pidetty vaan kunnossa. Liityin Vetkuun vuonna 2014 lähinnä nostalgiasyistä johtuen, sillä olen koko ikäni ollut tavalla tai toisella tekemisissä autojen ja koneiden parissa. Armeijan jälkeen olin kolme vuotta NTM:llä rakentamassa perävaunuja. Kaj Fors ”Olen 66-vuotias Kaj Fors Laihialta. Pikku-Jussin ja Majorin yhdistelmän löysin taannoin sen ensimmäiseltä omistajalta, mutta tästä olen sittemmin jo luopunut. Vetkun hallitustyöskentelyä odotan mielenkiinnolla ja uskon, että panostani voidaan hyödyntää ainakin tapahtumien järjestämisessä. Isälläni oli aikoinaan muutamia autoja, joita kävin myös ajamassa. Kiinnostus vanhoja kuorma-autoja kohtaan heräsi vuosituhannen vaihteen jälkeen, kun näin tässä ympärillä entisöityjä kuorma-autoja. Silloin ajattelin, että ei niistä kaikista isän vanhoista kuorma-autoista olisi pitänyt tehdä perävaunuja
Kaajaluoma Oy HYVINKÄÄ Kuljetusliike Alasmaa Oy PANELIA Kuljetusliike Harri Vepsä Ky RIIHIMÄKI Kuljetusliike Kari Isotalo Oy VAMPULA Kuljetusliike Kari Polvela Oy TAMPERE Kuljetusliike Kauko Koskinen Ky HINNERJOKI Kuljetusliike M & M Tolvanen Oy LIETO Kuljetusliike Matti Rautalin Ky NOKIA Kuljetusliike Pironetti Oy IISALMI Kuljetusliike Taipale Oy JYVÄSKYLÄ Kuljetusliike Wickström Oy PELLOSNIEMI Kuljetus-Vainikka Oy SAVITAIPALE Kuorma-autokorjaamo Mäkelä Oy HUITTINEN Käyttöauto Oy Trucks and Buses SEINÄJOKI Lahden Autolasikeskus LAHTI Lahma-Trans Oy URJALA Lamminsivu Oy YLÖJÄRVI Lumikko Technologies Oy SEINÄJOKI M. A. Ristavaara Oy RIIHIMÄKI Neste Markkinointi Oy Oil Retair Finland NAANTALI Nokian Raskaat Renkaat Oy Vianor NOKIA Nosto ja Kuljetus Ruuska Ky JYVÄSKYLÄ NTM Närpes Trä & Metall Ab NÄRPES Okline Oy RIIHIMÄKI Originator Oy LAHTI Osatori Oy FORSSA Oy Blomberg Stevedoring Ab VAASA Oy Kaha Ab VANTAA Oy Närko Finland Ab NÄRPIÖ Oy Sisu Auto Ab KARJAA Oy Teboil Ab VANTAA Oy TransPeltola Ltd KUUSANKOSKI Paimento Sami T:mi PAIMIO Pakkasvakka Oy SÄKYLÄ Peltolan Kone Oy JOKIOINEN Piako Oy NAARAJÄRVI Polarvulk Oy Priimarengas LAHTI Powder-Trans Ab Oy LUNDO PTS Messut Oy HÄRMÄ Rahtarit ry MÄNTSÄLÄ Ramsirec Oy LAPUA Raskaspari Oy JOENSUU Rekkalaskenta Oy KOKKOLA RengasCenter Riihimäki RIIHIMÄKI RKM-Kuljetus Oy MARTTILA RV-Kuljetus Oy HAUSJÄRVI S & A Kananen Oy JOENSUU Saaris-Sähkö oy PÄLKÄNE Scania Suomi Oy HELSINKI Schenker Oy VANTAA Seinäjoen Rengaskeskus Oy SEINÄJOKI Setolan Kuljetus Oy NAKKILA Skuba Suomi Oy TAMPERE Speed Yhtiöt HOLLOLA Stenvall-Yhtiöt TUUSULA Suomen Kuljetus ja Logistiikka ry SKAL HELSINKI Suomen Linja-autohistoriallinen Seura ry LAVIA Suomen Voiteluainekauppa Oy YLÖJÄRVI Suomen Rautatiemuseo HYVINKÄÄ T:mi Raskasmaalaus KÖYLIÖ Tampereen Autokuljetus Oy PIRKKALA Tampereen Autovaraosa Oy TAMPERE Tampereen Seudun Mobilistit ry TAMPERE Tarkkalan Kuljetus Oy LOPPI Toijalan Kone ja Kuljetus Ky AKAA Transsinkko Oy LAPPEENRANTA VAK Oy VAHTO Vallilan Takomo Oy HELSINKI Veho Oy Ab VANTAA Veljekset Liikonen Oy HÄMEENKOSKI Victor Ek Muutot Oy HELSINKI Wolin Ky LIETO Volvo Finland Ab VANTAA VR-Yhtymä Oyj Maantielogistiikka HELSINKI YR-Kuljetus Oy PIRKKALA. VETKU suosittelee kannatusjäsentensä palveluksia! Veteraanikuorma-autoseura ry kiittää yhteistyöstä ja toivottaa kannatusjäsenilleen Hyvää Joulua ja Uutta Vuotta 2025! Aaltokuljetus MA Ky MARTTILA ADR-Koulutus Timo Kallionpää Oy HUITTINEN Ahtialan VPK LAHTI Aitoon VPK AITOO Ajolinja-lehti HELSINKI Ajuriliike Antti Automies Oy JUANKOSKI Antin-Auto Oy SEINÄJOKI Arcazo Oy TUUSULA Autoilija Risto Uotinen LIETO BPW Kraatz Oy ESPOO Eero Mikkola Oy MÄNTSÄLÄ Elg-yhtiöt Oy NURMIJÄRVI Esko Valtee Oy NURMIJÄRVI FennoSteel Oy PARKANO Finn-Elox Oy LEMPÄÄLÄ Heavy-Sepät Oy TAMPERE Heikolan Kuljetus Oy TAIVASSALO Hettula Oy KITTILÄ HF-Autohuolto Oy RIIHIMÄKI Ilpo Salomaa Oy SEINÄJOKI Iveco Finland Oy ESPOO Jaakko Pohjola Oy PÄLKÄNE JE-Trans Oy HAUSJÄRVI JV-Kaivuu Oy VIHTI JYKI Oy LÄNGELMÄKI Jyrki Vertanen Oy KORIA Jämsänkosken VPK JÄMSÄNKOSKI Järvelän Kievari KÄRKÖLÄ K. Löfgren KY PORNAINEN Kahvila-Ravintola Hiekkahentunen OJAKKALA Kaivolan Kuljetus Oy LAHTI KA-Rengas Oy KOSKI TL Kauppilan Autohajottamo Oy ILVESJOKI Kiitosimeon Oy RAJAMÄKI Kivinummen Kuljetus Oy HAUSJÄRVI Koneviesti HELSINKI Korsu Oy RAAHE Kuljetus A. Järvimäki Oy TUUSULA Kuljetus ja Maanrakennus Katupojat Oy HELSINKI Kuljetus Janne Ruponen Oy HYVINKÄÄ Kuljetus Laaksonen Oy HÄMEENKYRÖ Kuljetus M Vainio Oy LIETO Kuljetus Marhed Oy PUKKILA Kuljetus O.J.Nieminen Oy LAHTI Kuljetus Sundell Oy LOHJA Kuljetus ja Nosto Timo Alastalo HIKIÄ Kuljetus Tomi Mattila Oy SÄKYLÄ Kuljetusliike A. Mäki-Tuuri Oy TUURI Maanrakennus P.Örn Oy HYVINKÄÄ Maansiirtoliike Jouko Virtanen Ky PUKKILA Mesi-Auto Oy KANGASALA Mil-Safarit Oy PORNAINEN MR
Hinta 15 000 euroa. Alkuperäinen Tuottajain maidon auto, ajettu noin 300 tkm. 1961, museorekisterissä. Mukaan tonkat, jarruosia, jousen osia, renkaita yms. LB81 hytin osia; aurinkolippa, oviverhoilut, lämppärin kennot koteloineen n. Pentti Hämäläinen, 040 535 5962, Oitti Umpiperävaunu ja jalkakontti Kaksiakselinen umpikoriperävaunu, pituus 12 metriä. KontioSisun Leyland 375-moottorin männänrengassarja, Kiitokori-hytin takakulmalasit, aurinkolippa, maski. Urpo Virta, 041 453 7714, Nastola. 1965. 1988. 300 000 km ajetusta autosta. Jukka Ruokonen, 045 136 1620, Vantaa MAN 415 4x4/4200 vm. Hinta 6 500 euroa. Scania-Vabis L56 G500-vaihdelaatikko. Hinta 1900 euroa. Scania 81/86 DS8-moottori, GS770-vaihdelaatikko ym. Timo Kivelä, 0400 825 505, Turku MB L1113 4x2 vm. Entisöity kauttaaltaan 2013, moottori tehty 2021 ja tämän jälkeen ajettu 5 000 km. Aulis Hartikainen, 0400 576 212, Juankoski 42 Myydään Myydään Myydään Myydään Myydään KAUPPAPAIKKA Rahtiperävaunu Kaksiakselinen, avonainen, ilmajousitettu vm. 12-metrinen jalkakontti, Hintapyyntö 2500 euroa. sekalaisia osia
43 47 Olavinlinnan Keikka 120 min 25,00 € Magneettimäen Muistoajo 16 min 20,00 € KESÄN 2023 UUTUUS-VIDEOT Tilaukset: info@vetku.. Tilaukseen nimi, osoite ja puhelinnumero Olavinlinnan M Toimituskulut 5,00 € Soita jos olet tulossa Raimo 040 045 0585 /ei viestejä Huoltotie 1 ovi 3, 04300 Tuusula FB: Tuusulanautomuseo Soita jos ollett et tt l ul ulossa Raimo Raimon RAMPETORI! Raimolla myynnissä paljon vanhaa tavaraa! Soita 040 045 0585 motonet KESÄN 2024 VIDEOUUTUUS Kalajoen Keikka 110 min 25,00 € Toimituskulut 5,00 € Tilaukset: info@vetku.fi Tilaukseen nimi, osoite ja puhelinnumero motonet www.classicmotorshow.fi
UUSI TUOTEKUVASTOMME ON AVATTU Löydät meidät osoitteesta web.fennosteel.com