Xracing OFFROADPro 08/2022

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

AIDOLLATUNTEELL A!
AIDOLLATUNTEELL A!
SISÄLTÖ 08 6 Pääkirjoitus 8 Etsimessä 10 Aamukahvi 14 Pasin porinat 15 Mieleenpainuvimmat pyöräni, Jussi Vehviläinen 16 Ikimuistoisin kisani, Reijo Kivelä 18 SML vietti juhlia Lahdessa 22 Monta kyyneltä on väännetty 24 Pimeässä ruotsalaisessa metsässä 30 Yamaha YZ450F uudistui täysin 35 Mertsalmi: ”Tulevaisuutta ei tarvitse pohtia” 36 Se oikea supercross-sarja 38 Vuoden kuljettajat 40 Ahvalan juhlavuosi 46 Kustaalla pidettiin hauskaa 48 Näin Suomen huippucrossarit harjoittelevat talvella 55 Vuoden parhaat crossikuskit 56 Gotlannissa odotetaan juhlavuotta 58 Tarkastetaan laitteet, Jarno Laakson KTM EXC300 60 ”Altsu” Jaatinen ruuvaa vieläkin 64 Kuluneen vuoden endurotilastot 66 Tuskaa vai riemua Lievestuoreella. 70 Vuoden menestyneimmät kerhot 71 Vesterinen: ”Takaisin rytmiin” 72 Motocrossrata moottoritien vieressä 75 Seuraavassa numerossa 4 XRACING OFFROADPRO 08/2022
TOIMITUSEHDOT Laista, asetuksista ja viranomaisten toimenpiteistä aiheutuvat kustannusten lisäykset korottavat hintoja vastaavasti määräysten voimaantulohetkestä alkaen ja koskevat myös aiemmin tehtyjä tilauksia ja ilmoitusvarauksia. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 pv kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. Mikäli ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä voida julkaista, Xracing ei vastaa ilmoittajalle mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. COPYRIGHT Kaiken lehdessä julkaistun aineiston osittainenkin lainaaminen ilman Xracingin kirjallista lupaa on oikeudellisen edesvastuun uhalla kielletty. ILMOITUKSET Ilmoitusasiakas on vastuussa ja korvausvelvollinen mainontansa aiheuttamista mahdollisista vahingoista Xracingille tai kolmannelle osapuolelle. Xracingin vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Jos Xracing julkaisee tilaamatta lähetettyjä kuvia tai kirjoituksia, katsotaan tekijän luopuneen kyseisen materiaalin tekijänoikeuksista Xracingin hyväksi lähettäessään materiaalin. MATERIAALI Xracing vastaa vain tilaamistaan kuvista ja kirjoituksista. Päätoimittaja: JANI HOVI Ulkoasu: Vakituiset avustajat: MARKO VIHRIÄ KARI SALMINEN JUHA KOLLANUS JARI MATTILA JONTY EDMUNDS ADAM WHEELER STEVE MATTHES TUOMO SEPPÄNEN PASI JÄRVIÖ MIKKO LEIVO Kustantaja: JH Finland Oy Sähköposti: jani.hovi@xracing.fi Tilaukset: www.xracing.fi/lehti YA M A H A KANSIKUVA_Lars Mårtenson XRACING OFFROADPRO 08/2022 5
Viestin lähettäjä oli SML:n valmennuspäällikkö Tomi Konttinen, jota olin haastatellut kramppeja koskevaan artikkeliin. Ainakin lauantain ensimmäisessä harrastajastartissa on niin paljon kuljettajia, että koko ajan riittää tapahtumia ja muita kuljettajia, ettei ajan kulumista edes oikein huomaa. Kun tuntemukset pahenivat, tiesin, ettei siitä hyvää seuraa. Tämän sain itsekin kokea tänä vuonna. Siksi outoja, että vaikka olen aina kärsinyt krampeista, eivät etureidet ole yleensä ne, jotka minulta kramppaavat. Ollakseni rehellinen, oli olo verrattain tuskainen. Jos vain kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin meidän iskuryhmämme nähdään myös ensi vuonna kilpailussa mukana. Olin luultavasti pari minuuttia paikallani, kun Antti Hellsten saapui paikalle nauraen ja kuvaten meidän videoblogiimme materiaalia. Viimeistään tässä vaiheessa tiesin, että asiaa ei voinut mitenkään pehmennellä, vaan löysät olivat niin sanoakseni housuissa. PÄ Ä KI RJ OI TU S Kun jutulta menee pohja N äin oli ennen, että se mikä tapahtuu Gotlannissa, jää Gotlantiin. Enkä voinut puolustuksekseni sanoa yhtään mitään. Konttinen antoi minulle myös kaikenlaisia vinkkejä ja suositteli erilaisia ravintolisiä kramppien ehkäisemiseksi. Kunhan videomies Kollanus saisi editoitua meidän videomateriaalimme, kaikki näkisivät tilanteen ja kaikki lehtiartikkelini aiheesta lukeneet vähintäänkin nauraisivat. Ja ei, se ei suinkaan koskenut mitään loppujuhlien pikkutuntien tapahtumia, koska olin jo nukkumassa siinä vaiheessa. Samalla sekunnilla tajusin myös, että olin itse kirjoittanut ohjeistavan artikkelin, miten tällainen tilanne voidaan välttää. Hyvää joulua kaikille, JANI HOVI 6 XRACING OFFROADPRO 08/2022. En oikeastaan pystynyt edes liikuttamaan jalkojani kramppien ollessa niin pahat. Tässä ei pelastaisi sekään, vaikka kuinka sanoisin, että älkää tehkö niin kuin minä teen, vaan tehkää niin kuin minä sanon. Miten ne reidet voivat krampata, vaikka oli ohjeet ja aineet kramppien ehkäisemiseksi?” Voin kertoa myös, ettei Konttisen viesti ollut ainoa jonka sain aiheeseen liittyen. Vaikka meidän tämänkin vuoden reissumme oli täynnä naurua ja leppoisaa menoa, niin kyllä itse kilpailu on kaiken kohokohta. Krampeista huolimatta GGN oli jälleen mahtava tapahtuma, joka hakee monilta osin vertaistaan. Pahinta tässä asiassa on se, että juuri edelliseen lehteen kirjoitin itse artikkelin nimeltään: ”Näin ehkäiset kramppeja”. Raahauduin väkisin reitin sivuun ja nojasin pyörääni jalat tikkusuorina, jotta krampit eivät pahentuisi. Samoja kysymyksiä sain myös puhelimitse. Konttisen viesti oli lyhyt ja ytimekäs: ”Katselin teidän videonne. Hieman ennen ajoajan loppumista tapahtuikin pahin ja etureidet menivät aivan totaaliseen kramppiin. Valitettavasti se ei vain enää pidä paikkaansa, koska kaikki on salamana sosiaalisessa mediassa tai videoissa. Siinä vaiheessa, kun olin polkenut EMTB-kilpailua reilut puolitoista tuntia, tunsin etureisissä outoja tuntemuksia. K un Kollanus sai videon editoitua ja julki, ei mennyt kauaa, kun puhelimeni piippasi ensimmäisen viestin myötä. Samalla tajusin myös sen, että jutun uskottavuus hävisi siinä samassa hetkessä. Samaan aikaan pyörästäni loppui akku, joten pysähdyin reitille. Ainakin tarina voidaan kertoa näin, koska mitään päinvastaisia todisteita ei ole. Sen sijaan siitä on todisteita, että jälleen kerran krampit pilasivat minun kilpailuni Gotlannissa
TILAAJIEN EDUT Kun olet rekisteröitynyt ja liittänyt tiliisi asiakasnumerosi, pääset jatkossa lukemaan ja katsomaan tilaajille tarkoitettuja juttuja, videoita ja kuvakoosteita. Esimerkiksi jos lehden takakannessa on numerosarja L123456 000 100, niin asiakasnumerosi on 123456. 2.. Valitse avautuvasta valikosta kohta: LUO UUSI KÄYTTÄJÄTILI. 1. Ensi vuoden aikana tulemme lisäämään entisestään tilaajamateriaalia, jotta voimme tarjota tilaajillemme entistä enemmän vastinetta rahoilleen. Mistä löydän asiakasnumeron. Asiakasnumero on numerosarja, joka alkaa L-kirjaimen jälkeen ja päättyy ensimmäiseen välilyöntiin. Tämän jälkeen sinulle avautuu valikko, jossa ovat käyttäjätietosi. MONIPUOLINEN VERKKOPALVELU Miten yhdistän käyttäjätunnuksen ja asiakasnumeron. Klikkaa tuota painiketta ja lisää sen jälkeen avautuvaan valikkoon asiakasnumerosi ja lehden takakannessa näkyvä nimi ohjeiden mukaan. Noudata sen jälkeen annettuja ohjeita käyttäjätilin luomisessa. Samassa valikossa on sininen painike, jossa lukee: LIITÄ ASIAKASNUMERO KÄYTTÄJÄTUNNUKSEEN. J atkossa Xracing OFFROADPro -verkkopalvelusta tulee löytymään entistä enemmän sisältöä lehden tilaajille. Luo käyttäjätunnus Mikäli sinulla ei ole vielä luotuna käyttäjätunnusta verkkosivullemme, mene osoitteeseen www.xracing.fi ja vie osoitin (hiiri) verkkosivulla valikkopalkin oikeassa reunassa olevan -painikkeen päälle. Kun olet rekisteröitynyt verkkopalveluun ja kirjautunut sinne sisään, vie osoitin tuon saman -painikkeen päälle ja valitse sieltä kohta: OMA KÄYTTÄJÄTILINI. Muista jättää L-kirjain pois, eli syötä pelkästään numerosarja. Asiakasnumerosi löydät painetun lehden takakannesta osoitetietojen ensimmäiseltä riviltä. 3. Mikäli et ole vielä rekisteröitynyt sivuille ja liittänyt asiakasnumeroasi tilille, niin tässä siihen kertausta. Tämän jälkeen rekisteröinti on valmis. Jotta tilaajat pääsevät lukemaan tätä sisältöä, tulee heidän rekisteröityä verkkopalveluun ja syöttää sinne asiakasnumeronsa
8 XRACING OFFROADPRO 08/2022
Näin tänäkin vuonna. Kauden päätöksessä Kärme Kustaalla Pohjola johti Jämsän jälleen voittoon, joka oli miehelle viides. KUVA_Jani Hovi ET SI M ES SÄ XRACING OFFROADPRO 08/2022 9. EEMIL POHJOLA kirjasi tililleen tänä vuonna kolme SM-kultaa, jotka nostivat hänet SM-mitalien valossa vuoden menestyneimmäksi kotimaiseksi kuljettajaksi. Hätilän soilla olemme usein saaneet nähdä Pohjolan upean ajosilmän, sillä siinä kun muut menevät suo-ojan pohjalta ajamalla, menee Pohjola lentämällä yli
Vesa Kytönen houkutteli tuolloin rallin nelinkertaisen maailmanmestarin mukaan. Enduroa monta vuotta harrastanut Mäkinen lensi nimittäin Japanista Suomeen vasta kilpailua edeltävänä yönä. Mäkinen ottikin haasteen vastaan, vaikka hänen aikataulunsa oli varsin tiukka. A A M U K A H V I STYLE CHECK: KÄRME KUSTAA ENDURO, HÄMEENLINNA MUISTATKO KUN rallilegenda Tommi Mäkinen osallistui uransa ensimmäiseen Kärme Kustaan Kiemurt -kisaan tasan 20 vuotta sitten. Kustaa meni Mäkisen osalta hyvin ja hänen joukkueensa ajoi business-luokassa toiseksi. Sittemmin Mäkinen on nähty kisaamassa mukana myös Päijänteen ympäriajossa. Team Sukeltava Sorsa, Riku Jyläntö JA N I H O V I Moottoripyörät varusteet ja varaosat Oulusta Tule tutustumaan! Tapsitie 5 OULU 044 7997610
helmikuuta kaasutellaan puolestaan Oulussa stadioncrossin SM-kilpailu. 2 1 1 1 TE EM U K U K K O N EN MXGP-LUOKASSA MM-sarjaa kiertänyt Miro Sihvonen on uusien haasteiden edessä, kun nuorukainen jättää MM-sarjan taakseen ja suuntaa Amerikkaan. Kauhajoki isännöi puolestaan kauden kolmatta kisaviikonloppua 18.-19. Tomac, Anderson, Sexton, Roczen, Webb ja muut huiput pistävät varmasti pystyyn mahtavan shown. Kauden alussa mukana ovat kaikki huiput, jolloin pelkästään finaaliin pääseminen on työn ja tuskan takana. Emil Weckmanin pari edellistä kautta EMja MM-sarjassa ovat menneet loukkaantumisten takia täysin penkin alle. huhtikuuta. On selvää, että nyt on tulosta tultava, sillä myös motocrossin MM-sarjassa tiimipaikat vähenevät jatkuvasti. maaliskuuta. Olen paljon miettinyt, mitä urheilijalla on tarjottavana. Nyt tehdään kovasti sen eteen töitä, että pääsisin ajamaan Amerikan motocrosssarjan. Aleksi Alanne oli toiseksi paras tässä tilastossa. Kuinka vaikeaa on rahoituksen kerääminen. Lähden Amerikkaan huhtikuun aikoihin ja ajan siellä tämän hetken tiedon mukaan kisat yksityiskuljettajana. 11.-12. Kaikeksi onneksi Weckman saa jatkaa myös ensi kaudella Team Ship to Cycle Honda SR-tiimissä ja nuorukainen ajaa ensi vuonna MX2-luokan MM-sarjaa. Kahdeksatta kertaa ajettava Extreme Stadium Race -ajetaan jälleen Raksilan pesäpallostadionilla ja tälläkin kertaa varsinaisen kilpailun lisäksi luvassa on erillinen messualue ja myös muuta ohjelmaa katsojille. Kärkikuljettajien jälkeen yhä harvemmat kuljettajat saavat sieltä niin paljon palkkaa, että pystyisivät tulemaan sillä järkevästi toimeen. Hän ajoi 11 kilpailua maaliin ja keskeytti kahdessa kilpailussa. SM-finaalit ajetaan puolestaan Ukkohallassa, 21.-22. Mistä päätös jättää MM-sarja. Tammikuun alussa käynnistyvä Monster Energy Supercross -sarja on jälleen ennakkoon mietittynä mielenkiintoisempi kuin vuosiin. Olen pitkään siitä haaveillut ja nyt on aika päästä kokeilemaan siellä ajamista. Onhan se todella vaikeaa. helmikuuta ajetaan kauden eteläisin kilpailu Parikkalassa. Viime talvena ajetun Super Leaguen tulevan talven kilpailuja ei ole vielä lehden painoon mennessä julkaistu. Lisäksi kauden aikana varmasti useampikin suomalainen kuljettaja tulee ajamaan muutamia kilpailuja sarjassa. 24.-25. Taloudellisessa mielessä sarjan ajaminen on todella vaikeaa. Enää kyse ei ole pelkästään siitä, että on logo ajopaidassa. Monesti pitää olla tavallaan joku konkreettinen ”vastapalvelus” mitä voi tarjota, mikä ei ole perinteistä sponsorointia. Millaiset ovat Sihvosen suunnitelmat. Pitää olla mahdollisimman paljon näkyvyyttä sosiaalisessa mediassa ja siellä pitää olla todella aktiivinen. Jos en pysty ajamaan koko sarjaa, niin ainakin osan siitä haluan ajaa. Kerään parhaillaan budjettia, jonka avulla se on mahdollista. 5 MINUUTTIA: MIRO SIHVONEN ”SML:n huippu-urheiluryhmän sulkapalloturnauksessa ainoa haastaja oli Jere Haavisto, mutta ei Jerestäkään ollut kunnon vastusta, vaikka tulin suoraan hiihtämästä kentälle.” Pekka Nissinen, SML valmennusleiri ROVANIEMI AVAA KISAKAUDEN Snowcrossin SM-sarjassa ajetaan alkavalla kaudella neljä SM-viikonloppua. 14 Tämän hetken tiedon mukaan näyttää siltä, että Roni Kytönen, Hermanni Haljala ja Samuli Puhakainen jatkavat kaikki enduron MM-sarjassa ensi kaudella. Kausi pyörähtää käyntiin tammikuun viimeisenä viikonloppuna, jolloin lumi lentää Rovaniemellä. PEUKUT K U S K IE N K ER TO M A A AKSU KEURULAINEN ajoi tänä vuonna maaliin 14 endurokilpailussa, eikä keskeyttänyt yhtään kilpailua. Voidaankin kuvitella, että ensi vuoden aikana saatavuustilanne on jo lähellä normaalia. Tiimien vähentyessä MM-sarjasta on yhä vaikeampi löytää tiimipaikkoja, joten kolmen kuljettajan ajaminen sarjassa on hieno asia. XRACING OFFROADPRO 08/2022 11. Vaikka tiettyjen pyörien sekä tiettyjen varaosien ja tarvikkeiden osalta toimitusajat ovat edelleen todella pitkiä, niin vähitellen tuotteiden saatavuustilanne näyttää korona-ajan jälkeen paremmalta
Ennen kuin lähdet spooreihin, hoida nämä asiat kuntoon. Kiinnitä erityistä huomiota hanskoihin, jotta sormet pysyvät läpiminä. Liukupohjien avulla ajaminen helpottuu merkittävästi ja muuttuu ennen kaikkea hauskemmaksi. 4. Uransa aikana belgialainen voitti yhteensä 41 GP:tä. Ajaminen helpottuu paljon ja vauhtikin kasvaa. 1. Motocrossuransa jälkeen Malherbe siirtyi aavikkorallien puolelle. Samalla myös vauhti nousee. Ajomukavuuden kannalta on myös hyvä, etteivät housut kastu heti läpi, kun kaatuu ensimmäisen kerran. PETTERI SILVANISTA kruunattiin virallisesti endurolegenda FIM:n palkintogaalassa Italiassa. PITÄVÄ SATULA Spoorissa ajaminen on välillä raskasta ja vielä raskaampaa se on, jos joutuu pitämään käsillä itseään satulan oikeassa kohdassa, kun takapuoli meinaa liukua aina taaksepäin. OIKEA ASENNE Monelle spoorissa ajaminen on henkisesti vaikea paikka ja monella asenne lumella ajamiseen onkin todella huono. Jotkut kuljettajat käyttävät talvella hiihtohanskoja ajaessa, mikä onkin hyvä ajatus. 3. Silvan voitti uransa ensimmäisen maailmanmestaruuden vuonna 1995 125-kuutioisten luokassa ja viimeinen mestaruus tuli tilille vuonna 1999. 2. Vuoden 1988 Dakar-ralli muodostui kohtalokkaaksi, sillä Malherbe kaatui kilpailussa rajusti murtaen niskansa ja halvaantuen. Valitettavasti jatkuvasti endurolenkeillä törmää talvella uusiin kuljettajiin, joilla ei liukupohjia ole ja ajaminen on pelkkää tökkimistä. Hanki näin ollen kunnon pitävä satulanpäällinen, niin pysyt satulalla juuri oikeassa paikassa. Hän voitti lisäksi Belgian väreissä motocrossin joukkuemaailmanmestaruuden kolmeen kertaan. Malherbe voitti maailmanmestaruutensa 1980-luvulla 500-kuutioisten luokassa. Lumispoorit kutsuvat endurokuljettajia. A A M U K A H V I MOTOCROSSIN KOLMINKERTAINEN maailmanmestari André Malherbe menehtyi marraskuun lopussa 66-vuotiaana. Suhtaudu ajamiseen positiivisesti ja lähde pitämään hauskaa. Aiemmin FIM on nimittänyt suomalaisista mestareista legendoiksi trialin kolminkertaisen maailmanmestarin Yrjö Vesterisen (2011), enduron seitsenkertaisen maailmanmestarin Kari Tiaisen (2012), motocrossin nelinkertaisen maailmanmestarin Heikki Mikkolan (2015) ja enduron 13-kertaisen maailmanmestarin Juha Salmisen (2019). OIKEAT AJOVARUSTEET Tee pieni satsaus ja hanki talviajoon sopivat vaatteet, jotka ovat lämpimät, mutta eivät liian kuumat. Älä yritä ajaa koko ajan hampaat irvessä, vaan ota rennosti. G O O D S H O T M XG P 4 VINKKIÄ: NÄIN PÄRJÄÄT LUMISPOORISSA HINTA: 56 € MAAHANTUOJA: Blackseven 12 XRACING OFFROADPRO 08/2022. LIUKUPOHJAT SAAPPAISIIN Ylivoimaisesti tärkein asia lumispoorissa on saappaiden liukupohjat. Jos lähdet spooriin fiiliksellä, ettei tästä tule mitään, niin ei siitä varmasti tulekaan
HUONOA • Paksun ja lämpimän rakenteen takia hanska tuntuu kädessä hieman jäykältä. Vaikka kämmenosa ei ole paksu, huomaa sen heti olevan melkoisesti paksumman verrattuna kesähanskaan. MARKUS MICHELSSON on saalistanut yhteensä kuusi voittoa Kärme Kustaan Kiemuroiden ykkösluokasta. Neopreenin paksuus on 3 mm. Vaikka kämmenosa on valmistettu kahdesta eri materiaalista, niin se tuntuu yhdeltä kankaalta, eli tuntuma tankoon on hyvä, eikä kangas mene ryppyyn. Kun hanskat laittaa ensimmäisen kerran käteen, tuntuvat ne todella miellyttävältä microfleece-sisäpinnan ansiosta. HYVÄÄ • Sisäpinnan ansiosta hanska tuntuu hyvältä kädessä. 6 ”Pyyhin tienpohjalla laseja ja ajoin yhden kurvin pitkäksi suoraan ojaan. enduro vai hard enduro talvi vai kesä nelitahtinen vai kaksitahtinen sähkömaastopyörä vai maastopyörä kivikko vai hiekkapatti juoksu vai kuntosali playstation vai xbox formula vai ralli hampurilainen vai ranskalaiset brunette vai blondi vesi vai cola kissa vai koira yö vai päivä farkut vai verkkarit mersu vai bemari K U S K IE N K ER TO M A A XRACING TESTAA: LEATT 2.5 SUBZERO HINTA: 56 € MAAHANTUOJA: Blackseven LÄMMINTÄ KÄTEEN L eatt toi syksyllä markkinoille uudet 2.5 SubZero -ajohanskat, joiden tarkoitus on tarjoilla paitsi lämmintä menoa, samalla myös hyvä tuntuma tankoon. Sisäpinta tuntuu todella lämpimältä ja sisällä testatessa käsi jopa hikoaa hanskassa verrattain nopeasti. Keskimmäinen materiaali on neopreenia, joka toimii eristävänä materiaalina. Hanskojen kämmenen yläpuoli on valmistettu kolmiosaisesta materiaalista. Siinä oleva tarrakiinnitys on hyvä. XRACING OFFROADPRO 08/2022 13. Alkuun hanska tuntuu kokonaisuutena hieman jäykältä käteen, mutta käytettäessä se mukautuu paremmin ja tietyllä tavalla myös hieman notkistuu. Leattin tarkoitus on ollut kehittää lämmin hanska, joka istuu kuitenkin käteen napakasti, eikä ole kämmenestä liian paksu. Ranteen kohdalta hanskan pituus on täydellinen, sillä se ei ole liian lyhyt, eikä puolestaan rajoita myöskään ranteen liikettä olemalla liian pitkä. Kämmenosa on kokonaan saumaton, joka varmasti miellyttää käyttäjiä. SubZero -hanskan kämmenosa on kuitenkin hieman paksumpi kuin perinteisen motocrosshanskan ja sen sisäosa on myös microfleeceä. Uloin pinta on HydraDri -kalvoa, joka on vedenpitävä (10.000 mm) ja samalla myös hengittävä. Hanskan kämmenosa on puolestaan Microgrip-kangasta, jollaista käytetään myös Leattin kesähanskoissa. Sinne nurin ja kasa keppejä jäi jumiin swingin väliin.” Henry Olenius, Kärme Kustaa 15 VALINTAA 15 valintaa ja 60 sekuntia. Se nostaa Michelssonin kilpailun menestyneimmäksi kuljettajaksi ainakin tällä vuosituhannella. Hanskan sisäpinta on puolestaan microfleeceä, jonka ansiosta hanska tuntuu käteen miellyttävältä. Kämmenosa on ehdottomasti hanskan parasta antia. Pääsimme testaamaan hanskaa noin viiden asteen pakkasessa alkutalvesta ja niillä lämpötiloilla ajaessa hanska toimii ainakin erittäin hyvin, eli sormet eivät palele. Tänä vuonna mies ei saanut kasvatettua voittotiliään keskeytyksen vuoksi. Peetu Juupaluoma paljastaa meille minuutissa, mikä on hänen mieleensä
Nyt kun mainitsin Matikaisen, niin on pakko näin vuoden viimeisessä kolumnissa vielä hetki fiilistellä Hyvinkään EMja MM-crosseja. Siinä on nopeasti hytti täyttynyt käsistä kun moottori on sammunut 60 kilometrin tuntivauhdissa ja täten muun muassa ohjaustehostin on ollut poissa pelistä. KATSE JO ENSI KAUDESSA N oin yleisesti vuosi 2022 tuskin jää muistoihin ainakaan omien suoritusteni osalta minään kaikkein legendaarisempana osana kurapyöräilyn historiaa. Kenties Toukokuunajon talkooponnisteluiden huipennuttua metsäpalon sammutukseen, sammui myös oma kipinäni ajamiseen hetkeksi. Viaksi on paljastunut vähemmän yllättäen rikkinäinen polttoainesuutin, joita kuulemani mukaan saa Mersuissa vaihtaa yhtä usein kuin Matikaisen Juusolle kytkinlevyjä. Nyt jos koskaan on edessä kesä, jolloin kuljettajamme tarvitsevat kaiken tukemme, joten toivottavasti yleisö löytää runsain joukoin kannustamaan lentäviä suomalaisia. Korostetaan vielä, että erittäin hyvä niin. Oikein leppoisaa joulua kaikille lukijoille ja myös heille, jotka katselevat pelkät kuvat. Ehkä kilpailun sijaan koen tuon olleen ennemminkin tapahtuma, sillä aivan veristä kilvanajoa ei harrasteluokan top kympin tuntumassa ollut. Keltainen kulkimeni kun on mennyt muutamaan otteeseen lakkoon kesken ajon. PASI JÄRVIÖ 14 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Vaikka pallon nopein crossari Jeffrey Herlings valitettavasti puuttuikin puomin takaa loukkaantumisen takia, näyttivät MM-sarjan kuljettajat jälleen, miten kovaa kaksipyöräisellä parhaimmillaan pääsee. Onneksi sentään tuo yksi kilpailu jonka ajoin, oli aivan mahtavasti järjestetty Kanteleen peltoendurance. Kanteleella tunnelma oli koko päivän aivan fantastinen ja lystiä sai pitää koko kuuden tunnin edestä. Heinolassa tärähtää kesäkuun puolessa välissä, kun enduron MM-sarja rantautuu kaupunkiin. Kuitenkin lumien sulettua kuvaan astui sitä kuuluisaa “kaikenlaista” ja lopulta päädyin ajamaan vain yhden kilpailun. Tätä ja paljon muuta on nähtävissä myös tulevana kesänä kun motocrossin MM-karavaani saapuu Suomeen, mutta ei siinä vielä kaikki. Iso kiitos vielä näin jälkeenpäin Kanteleen porukalle järjestelyistä! Nyt kun koronasairastelu alkaa hiljalleen olla voiton puolella, pääsin ulkoiluttamaan enduropyörääni peräti kolmesti ennen marraskuun lopun lumia. Kilpailu toimi kuitenkin erinomaisena tason mittarina ja valoi toivottavasti uskoa monen harjoituskauteen. Niissä MX Nybergin Husqvarnaa käskevä Matikainen ajoi hienosti, vaikka kokonaiskilpailun podium jäikin niukasti saavuttamatta. Onnekseni kone on tärähtänyt joka kerta heti uudelleen avaimesta käyntiin ja olen onnistunut pitämään Rinulin kaistaviivojen välissä. Treenaaminen maistui siinä määrin, että aloin ruksailla kalenterista useampaakin kilpailua, jolloin koko kauden lisenssi olisi taloudellisesti fiksumpi ratkaisu. M uutenkin kotimaisten kuljettajien osalta kilpailut sujuivat varsin hyvin, mutta mitään jackpottia ei saavutettu, josko sellaisesta kukaan edes haaveili. Tämä tarkoitti tietysti sitä, että sain nauttia motorhome-asteikolle nousseen kuljetuskaluston iloista kenttäolosuhteissa. Iloisten spooriajojen sävyttämän talven jälkeen olin lähellä ostaa ensimmäistä kertaa elämässäni kausilisenssin. Itselleni sykähdyttävintä oli nähdä aivan vierestä kuinka Glenn Goldenhoff leiskautti Yamahallaan pattisuoralle muita huomattavasti pidemmälle. Tosin aivan pelkkää hymyä yhteiselomme ei Sprinterin kanssa ole ollut
M IE LE E N P A IN U V IM M A T P Y Ö R Ä N I | Ruosilantie 14, Helsinki | Kulkijantie 8, Lieto | | info@rxmoto.fi | rxmoto.fi | 044 2399 982 | OFFROAD PYÖRIÄ JOKA LÄHTÖÖN! STREET E-BIKES KTM, Husqvarna & GAS GAS -moottoripyörät Husqvarna & GAS GAS sähköpolkupyörät Käytetyt moottoripyörät Alkuperäiset varaosat, tarvikkeet & ajovarusteet Huolto UUDET MYYMÄLÄT HELSINKIIN JA TURKUUN AVATTU. Siinä oli Showan iskunvaimennuskitti ja HRC-osia. Iskunvaimennuspuoli oli hyvin hallinnassa, pyörässä oli Showan kitti, joka sopi siihen loistavasti. Se oli iso investointi, koska moottorit ja iskunvaimentimet olivat sitten parasta, mitä sai hankittua. Valitettavasti moottorista ei voinut sanoa samaa. Alkuperäinen idea oli, että ajan 125-kuutioisella MM-sarjaa ja jotain muita kisoja 250-kuutioisella. Sitten tiimi kehitti loppukaudesta siihen aivan mullistavan ratkaisun kytkimeen. 2001 HONDA 250 2T Tämä oli taas aivan loistava pyörä. He saivat siihen jotenkin aivan älyttömän jousivoiman. 2005 HONDA 450 4T Tämä oli koko kauden äärettömän hyvä pyörä niin iskunvaimennukseltaan kuin moottorinkin puolesta. Sain joka tapauksessa ensimmäisen ammattisopimukseni Sarholz-Hondalle vuodelle 1999. Sitä ei saatu toimimaan lainkaan. Minulla oli se käytössä neljässä viimeisessä MM-erässä ja niistä otin kolmessa holeshotin. Se oli starteissa hyvä ja hiekallakin äärettömän vahva. 1999 HONDA 125 2T Tälle vuodelle siirryin saksalaiseen Sarholztiimiin, jossa jatkoin 125-kuutioisella Hondalla. SRS-Honda, jossa Seistolan Mattikin ajoi lähes koko ammattilaisuransa, erikoistui tekemään 125-kuutioisiin Hondiin moottorin kittejä, eli tuossa on osat ja ruuvaat ne kiinni, niin pyörä on hyvä. Se oli selkeästi kilpailukykyisin pyörä, jolla minä urallani ajoin. JUSSI VEHVILÄINEN 1998 HONDA 125 2T Tämä oli ensimmäinen vuosi kun panostimme pyöriin oikein tosissaan. Siinä moottorissa oli todella paljon voimaa ja se oli kyllä kaukana vakiosta. Kytkin tuntui sormiin aivan normaalilta, mutta pyörä lähti puomilta niin, ettei meinannut kyydissä pysyä. Ajoin yksityiskuljettajana, mutta Suomen maahantuojan Brandtin tuella. Sillä ajoin ensimmäisen palkintopallipaikkanikin MM-sarjassa. En päässyt sillä koskaan edes yhtä kierrosta, koska se kävi niin kuumana, että jos pakoputki otti oikealle kääntäessä hiukankin spoorin reunaan, niin se oli heti täysin kasassa. En oikein tiedä miten mekaanikot osasivat sellaisen rakentaa. Lisäksi tiimillä oli kova ammattitaito kehittää kalustoa. Hankin sieltä kitin ja lisäksi satsattiin vielä iskunvaimennukseen ja vaihdettiin Showan iskunvaimennus sellaiseen vakioista simmattuun Kayaban kittiin. Pyörää saatiin kauden aikana vähän paremmaksi, mutta lämpöongelmat vaivasivat läpi koko kauden, eikä hommasta tullut yhtään mitään. Minulla tulokset paranivat kuin sormia napsauttamalla. Satsaus kuitenkin kannatti, vaikka olisi voinut mennä paremminkin. Se pyörä kävi aivan älyttömän kuumana, vaikka sille olisi tehty mitä. TERVETULOA! 2023-MALLIT SAAPUNEET! RXMoto_105x297_0922.indd 1 RXMoto_105x297_0922.indd 1 6.9.2022 10.56 6.9.2022 10.56
Aina kun tultiin hiekalle, niin meinasin pudota kyydistä joka kerta, kun tuntui siltä, että pyörä olisi mennyt paljon kovempaa kuin kuski. Silloin oli muutama aste pakkasta ja sitten alkoi yhdessä vaiheessa sataa alijäähtynyttä vettä. Se oli ilmeisesti pudonnut jonnekin. Lähdimme yhdessä Kakon Jarin kanssa tähän kilpailuun. Jo ennen siihen osallistumista olin käynyt katsomassa sitä useamman kerran. Tiesin, että pyörästä ei menestys jää kiinni. Enhän minä päässyt vielä edes starttiviivalle, kun ennen lähtöä pyörää testatessani vaihteet lakkasivat t o i m i m a s t a . Ajaminen oli näin ollen melkoista taistelua. Itse yritin syödä vähän mustikkasoppaa ja olla niin kuin muutkin urheilijat. Muistin kyllä, että endurokuljettajan työehtosopimuksessa sanotaan, että käyvin konein ei keskeytetä ja käsi ei ole kipeä jos ei se ole poikki. Helppoa ei ollut Kakon Jarillakaan. Sain sitten onneksi uuden, vaihdoin sen, vaihteet alkoivat toimia ja pääsin mukaan kisaan. Onneksi oli siirtymä ennen pätkän lähtöä, niin otin valohäkin irti ja laitoin kaasuvaijerin oikeaan paikkaan. Siinä oli tien varressa iso maalaistalo, niin kurvasin sen pihalle, irrotin lampun pyörästä ja yritin huonolla ruotsinkielen taidollani kysellä kisaa katselleelta isännältä löytyisikö talosta polttimoa. Mennään siis Novemberkåsaniin johon osallistuin ensimmäisen kerran vuonna 1989. Isäntä hymyili ja vastasi selvällä suomen kielellä, että löytyypä hyvinkin, otetaan tuolta traktorista. Husqvarnan vaihteensiirrossa on sellainen käpälä, joka oli mennyt rikki. Muistin, että onhan minulla varapolttimo, mutta ei sitä mistään löytynyt. Yleensä sanotaan, että ensimmäistä kertaa ei unohda koskaan ja näin kävi minullekin. Ne eivät menneet kuin yhteen suuntaan. Hän oli liikkeellä Cagivalla, jossa oli 6-volttinen sähköjärjestelmä, joten siitä lähti valoa vielä vähemmän, mutta eteenpäin mentiin lähes koko ajan. Hän oli juuri vaihtanut silloin lajia crossista enduroon. Starttasin pätkälle, enkä kovinkaan pitkälle päässyt kun taas sammui valo. R uotsissa ajettava Novemberkåsan on aina ollut minulle tärkeä ja rakas kilpailu. Tammen Janne oli minulla huoltomiehenä ja hän vaihtoi minulle uuden polttimon. Näin ollen myös ikimuistoisin kisani on Novemberkåsan. Minulla oli eturenkaassa nastat, mutta takarenkaassa ei, joten oli pikkuisen liukasta. Laitoin isännältä saadun polttimon paikoilleen ja pääsin lopulta yöosuuden maaliin. Ei minulla ollut silloin mitään otsavaloa ja kun tuollaisen ison pyörän päästää tyhjäkäynnille, niin eihän siinä ole valoja nimeksikään. Pääsin jatkamaan sitä pätkää niin, että ajoin aina jonkun perässä ja niin selvisin sen pätkän maaliin. Olimme edellisenä vuonna olleet katsomassa kisaa ja olimme ainakin mielestämme tietoisia siitä, mikä meitä odotti. Minulla oli allani Jääskeläisen Jukalta ostettu 460-kuutioinen Husqvarna, jolla Jukka oli voittanut kaikki k e s ä k i s a t . Eli kun väänsin kaasua pois, niin minulla olikin kaasu täysillä. Lähdin jatkamaan matkaa ja huomasin heti, että Janne oli vahingossa laittanut kaasuvaijerin väärältä puolelta. Kilpailuhan järjestetään eri paikkakunnilla ympäri Ruotsia ja nyt ajettiin Vimmerbyssä. Sitten minulta sammui se vähäinenkin valo. KeskeyREIJO KIVELÄ REIJO KIVELÄ 1989 NOVEMBERKÅSAN RUOTSI VIMMERBY 16 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Minun käteni ei ollut poikki, mutta molemmat kädet olivat kuitenkin siinä vaiheessa niin totaalisen loppu, että totesin siinä Jannelle, että kyllä tämä oli nyt tässä minun osaltani
Sitten Jorma sanoi, että nyt on pyörä kunnossa, ei muuta kuin lähdet vetämään. Silloin Jari puhui ensimmäisen kerran ja sanoi: ”Lähden seuraavan kerran kun minulla on kuntoa”. Jari nojasi siihen keltaisen 508 Mersun kylkeen, eikä sanonut sanaakaan. KISA , JOTA EN VARMASTI UNOHDA! TEKSTI_Kari Salminen KUVAT_Reijo Kivelän arkisto XRACING OFFROADPRO 08/2022 17. Pikku hiljaa hän alkoi valua hitaasti alaspäin aina persuksilleen saakka ja Mersun kylkeen jäi tyylikäs kuranvärinen vana. Jari oli edelleen kisassa mukana ja odottelimme Jannen kanssa häntä huoltoautossa siinä Vimmerbyn crossiradan reunalla. Kisa, jota en varmasti unohda, on juttusarja, jossa tutut kuljettajat kertovat, mikä on ollut kisauralta parhaiten mieleen jäänyt tapahtuma. Lopulta Jari saapui ja Jarin velipoika Jorma alkoi huoltaa Jarin pyörää. Kyseessä voi olla tiukin kamppailu, upein voitto, katkerin tappio, tai oikeastaan ihan mitä tahansa. tin siihen ja niin jäi päiväosuus ajamatta. Sitä päivää ei ole vielä tähän mennessä tullut
TEKSTI_Jani Hovi KUVAT_Tomi Tähti Erkki Heikkinen lausui gaalassa tervetulosanat. Myös Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö muisti liittoa omalla kirjeellään, joka luettiin tapahtumassa. 18 XRACING OFFROADPRO 08/2022. S M L M IT A LI G A A LA Eemil Pohjola (kesk.) vei enduron yleismestaruuden ennen Eero Remestä (vas.) ja Antti Hännistä. Gaalailtaan osallistui yhteensä 450 henkilöä ja palkintojenjakotilaisuuksissa mukana oli kaiken kaikkiaan 570 henkilöä. Varsinaisen gaalan juonsi Jaakko Saariluoma ja paikalle olivat saapuneet myös FIM:n presidentti Jorge Viegas ja Ruotsin Moottoriliiton, SVEMO:n, puheenjohtaja Robert Svensson, jotka onnittelivat Suomen Moottoriliittoa pitkästä taipaleesta. Sieltä tapahtumat siirtyivät Sibeliustalolle, jossa ennen varsinaista juhlagaalaa palkittiin SMja PM-mitalistit. P äivän juhlallisuudet polkaistiin käyntiin Lahden moottoripyörämuseolla, jossa palkittiin kuluneen kauden Suomen Cup-menestyjät. Juhlagaalassa palkittiin erityismaininnoin vuoden aikana ansioituneita kilpailijoita, toimitsijoita ja valmentajia. Lisäksi elämäntyöpalkinnoin palkittiin sellaisia henkilöitä, jotka ovat edistäneet suomalaista moottoriurheilua. Moottoriliittoa juhlittiin Lahdessa Suomen Moottoriliitto juhli 100 vuoden mittaista taivaltaan marraskuussa Lahdessa
Palkinnon nouti kerhon puheenjohtaja Aki-Pekka Mustonen. Mitalit tulivat MX1-luokasta ja Speedcrossista. XRACING OFFROADPRO 08/2022 19. Myös Mauno Hermuselle myönnettiin kyseinen ansiomerkki, mutta Hermunen ei päässyt gaalaan mukaan. Kimi Patova (kesk.) voitti supermoton S4-luokan Suomen mestaruuden. Juho Mähönen (vas.) ajoi hopealle ja Niko Heikkala pronssille. Lauri Tähkä viihdytti juhlakansaa loppuillasta. Lasse Kurvinen (vas.), Eero Remes, Kim Savaste ja Kirsi Kainulainen palkittiin tilaisuudessa Voittamattomat-ansiomerkillä. Varkaus Racing Team ry on toteuttanut pitkäjänteistä nuorisotoimintaa vuosien ajan ja nyt kerho palkittiin Vuoden nuorisotyö -erikoispalkinnolla. Katariina Sarvikas voitti naisten MXQUAD-luokan Suomen mestaruuden. Roni Kytönen sai Lahdessa MMhopeamitalins a. Jere Haavisto pokkasi illan aikana kaksi SM-kultaa
Melissa Mäntylä (vas.) voitti naisten motocrossin ensimmäisen Suomen mestaruuden ennen Noora Uroa ja Carita Lompia. Samalla Kunnas valittiin vuoden moottoriurheilijaksi. S M L M IT A LI G A A LA Anu Nummela juhli historian ensimmäistä naisten SM-kultaa cross countrysta. Illan ohjelma oli tiivistempoinen, mutta aikaa oli myös vapaalle keskustellulle. Saku Mansikkamäki (vas.), Viktor Leppälä ja Matias Miettinen nappasivat motocrossin junioreiden joukkue MM-hopeaa. Samalla heidät palkittiin Vuoden tulokas -tittelillä. 20 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Lari Kunnas voitti sivuvaunucrossin MM-hopeaa ja sai gaalassa palkintonsa
Pidätämme oikeuden hinnan muutoksiin. 2 890 €* CRF50F sh. 2 390 €* * Hintoihin lisätään paikkakuntakohtaiset toimituskulut. Xracing 11/2022 facebook.com/hondamp Hondabikes Finland hondabikesfinland CRF125FB sh. 3 790 €* CRF125F sh. Katso tarkemmat tiedot: HONDABIKES.FI Tulevien mestareiden työkalut Jokainen Honda CRF -crossipyörä on saanut inspiraationsa uskomattomilta MX-mestareilta ja ne on suunniteltu aloitteleville kuljettajille.. 3 690 €* CRF110F sh
Sen seurauksena neljän lapsen isä ei kävellyt pokkaamaan tuoreinta Suomen mestaruuttaan Suomen Moottoriliiton satavuotisgaalassa, vaan rullasi lavalle pyörätuolilla. Viisi päivää olin teholla. Tukea on haettava kyynärpäähän nojaamalla. SM-hopeaa ajoi MotoGP-menestyjä Mika Kallio. Laskettelusta Jyväskylän kupeessa Lievestuoreella perheensä kanssa asuva Jauhiainen innostui isommin viime talvena, jolloin hän myös voitti jääradalla ison luokan Suomen mestaruuden. Lääkärit ilmoittivat jo alussa, että hyvin suurella todennäköisyydellä istun pyörätuolissa loppuelämäni. Konneveden Moottorikerho / UA:n edustaja pitää mennyttä kautta tasoltaan kovatasoisimpana hänen urallaan. Ilmeisesti ensimmäisen 2-3 kuukauden aikana olisi pitänyt tapahtua isompia muutoksia parempaan, jos tästä voisi toipua enemmän. Se vaikeuttaa esimerkiksi istumista ja vartalonhallintaa. 22 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Selkänikamien murtuma teki kuitenkin vakavinta tuhoa. Kylkiluista alaspäin on halvaantumisen aste, Jauhiainen kirjoitti murheissaan. Jauhiainen on voittanut jääradalla ja aiemmin supermotossa useita Suomen mestaruuksia. Maailmani pysähtyi tähän loukkaantumiseen. Lääkärit ovat kuitenkin myös sanoneet, että kahden vuoden aikana voi tapahtua muutoksia, Jauhiainen kertoo. Viime kuukaudet ovat olleet elämäni kauheimmat. Nyt on vajaat kaksi viikkoa maattu pedissä, koska jalat eivät toimi. Sarjanelonen oli flat trackin maailmanmestari Lasse Kurvinen, viidenneksi sijoittui jääradan moninkertainen Suomen mestari Mikko Koskinen ja niin edelleen. Jauhiaisella vatsalihakset ja alaselkä ovat pois pelistä. Myös halvaantumiskohdalla on merkitystä. Toivo ja elämänilo eivät ole menneet. Erikoista aikaa Halvaantumisessa ei ole kyse ainoastaan liikkumiskyvystä ja tuntemisesta, vaan seuraukset ovat moninaiset esimerkiksi kiputiloista sisäelinten toimintaan. Mitaleja on yhteensä 30. Aiemmin askelia saattoi kertyä hyvinkin jopa 20 00030 000 päivässä. Vauhtia ei ollut paljon, eikä hän kaatunut hyppyristä korkealta. Lokakuussa 42 vuotta täyttänyt Jauhiainen oli tottunut liikkumaan, mutta nyt hän on halvaantunut rintalihasten alareunasta alaspäin ja liikkuu pyörätuolilla. Jauhiainen vastaanotti Suomen mestaruusmitalinsa SML:n gaalassa marraskuussa. Jauhiaisen seuraavat sanat kuulostavat pahoilta, mutta sanojen taakse kätkeytyy myös toinen puoli. Välillä mieli aaltoilee, mutta teen kaikkeni toipuakseni. SMpronssia otti Supersportin MM-sarjastakin tuttu Vertti Takala. VILLE JAUHIAINEN kirjoitti Facebook-sivulleen heinäkuussa pysäyttävän tekstin, jossa hän kertoi kaatuneensa ”harmittomasti” enduro-crossireitillä. Kävelykyvyn menettäminen on suurin juttu, mutta MONTA KYYNELTÄ ON VÄÄNNETTY TEKSTI_Marko Vihriä KUVAT_Tomi Tähti & Jari Saarentaus Supermoton ja jääradan moninkertainen Suomen mestari Ville Jauhiainen kaatui motocrossissa juhannusviikolla. Supermotossa hän on kuitannut myös Pohjoismaiden mestaruustasolla kaikkia mitalivärejä ja maajoukkueiden MM-pronssia. Kylkiluu meni poikki ja keuhkoihin tuli reikä
Varpaissa on puolestaan erikoisia tuntemuksia, kuin joku seisoisi niiden päällä tai tulisi sähköiskuja. Ennen vuoden 2017 mestaruutta ”kaikki” sanoivat, että rengassääntö on muuttunut niin paljon ja muutenkin säännöt vaihtuneet, etten voi pärjätä. Pidän kaikkia tuntemuksia hyvinä asioina, vaikka onhan se haastavaa, kun ei tiedä mitä mikäkin on tai tarkoittaa. Jauhiainen ajoi ensimmäisen jääratakautensa vuonna 2000 ja voitti 2017 ensimmäisen Suomen mestaruutensa siellä. Vuonna 2018 Jauhiainen toimi mekaanikkona Kallio Racingilla Superbiken MM-sarjassa. Avovaimo ja lapset antavat paljon iloa ja tukea normiarkeen. Osa myös paranee kokonaan tai osittain. Olkapää tuli sinänsä kuntoon, mutta voiman puolesta vain 70-prosenttisesti. XRACING OFFROADPRO 08/2022 23. Jauhiainen on aina tiennyt harrastamisen riskit, mutta vasta kesäisen loukkaantumisensa jälkeen hän on ottanut selvää selkäydinvammoista ja hoidoista. Ai, että teki nannaa voittaa mestaruus, Jauhiainen myöntää. 40 prosenttia aiheutuu tapaturmista, 60 prosenttia on sairausperäisiä. En ole ajatellut oikein muuta kuin selviytymistä päivästä toiseen ja mitä voisin tehdä parantuakseni. Jauhiaiselle on tullut jonkin verran tuntoa takaisin vatsalihaksiin. Onko elämä pilalla. Viimeiset vuodet Suomea kiertävänä myyntiedustajana toiminut Jauhiainen on loukkaantunut myös aiemmin. Kausi 2013 oli viimeinen, jolloin Jauhiainen ajoi tosissaan supermotoa. Meinasi muutaman kerran tulla liikutuksen kyynel. Moni on sanonut, että voisin aloittaa pyörätuolilajien harrastamisen. Monta kyyneltä on väännettykin viime kuukausien aikana, koska mopokavereilta on tullut niin mahtavaa tukea. Myös perheen kaksikerroksista omakotitaloa on muutettu Jauhiaisen tarpeiden mukaisesti ja autoon on hankittu lisälaitteet ajamisen mahdollistamiseksi. Nuorin lapseni kysyi, onko elämäni nyt pilalla, kun en voi tehdä enää mitään kivaa. Jaloissa tuntuu painetta. Siihen saakka Jauhiainen oli ollut yhdeksän kertaa perättäin mitaleilla supermotossa. Ajattelin, että kymmenes vuosi mitaleilla olisi ollut kiva. Se titteli irtosi kahdesti. En ole suostunut hyväksymään lääkärien sanomaa, enkä aio miettiä muita harrastuksia. En ehkä ole ollut kovin kettumainen kuski kisaurani aikana, kun miettii, miten vuolaasti on tarjottu apua. Kyseessä oli hänen ensimmäinen julkinen esiintymisensä loukkaantumisen jälkeen. Kauteen 2021 Jauhiainen lähti kuin soitellen sotaan vakiopyörällä ja jäi isossa luokassa SM-hopealle. Olin ajanut jäällä vuodesta 2000 lähtien melkein joka talvi, mutta välillä säästin rahaa supermotoon ja jätin ajamatta jääradalla. Jauhiainen voitti supermoton Suomen Cupin vuonna 2005, minkä jälkeen lajissa alettiin kilpailla SM-arvolla. Halvaantuminen on ollut Jauhiaiselle kova paikka. Se ei haitannut menoa. Viime talveen hän laittoi kaiken peliin ja voitti kolme neljästä osakilpailusta sekä SM-kultaa. Ennen iskut eivät ole saaneet menettämään innostusta tai mahdollisuutta harrastamiseen. Siellä on oltu heti valmiina auttamaan. Mitä siihen nyt vastaisi, Jauhiainen toteaa vakavana. 500 ihmistä saa vuosittain selkäydinvamman Suomessa. Tuolloin häneltä lähti motocrosskaatumisessa oikea olkapää paikoiltaan aiheuttaen luunmurtuman ja hermojen katkeamisen. Se on vaikuttanut myös perheeseen, avovaimoon sekä heidän kahteen yhteiseen ja Jauhiaisen kaikkiin neljään lapseen. Oli tosi mukava nähdä kavereita ja tuttuja. Jos terveellä ihmisellä aamutoimet kestävät vessassa käynnin, suihkun, vaatteiden pukemisen ja syömisen kanssa parikymmentä minuuttia, minulla kului siihen alussa kaksi tuntia, Jauhiainen kuvailee. Jauhiainen haluaa antaa myös puolisolleen erityiskiitokset, kun tämä on jaksanut hoitaa kaikkia asioita yksin. Suomen Moottoriliiton palkintojenjakogaalassa marraskuussa Jauhiainen koki tunteellisia hetkiä. Kesällä 2016 ajoin ensimmäistä kertaa loukkaantumisen jälkeen crossia ja heti talvella 2017 voitin jääradalla ensimmäisen Suomen mestaruuteni. halvaantuminen vaikuttaa moneen asiaan. Talvella 2019 hän takoi jälleen tulosta jääradalla voittaen kaikki lähdöt luokassa 125 2T
24 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Nythän ruotsalaiset olivat kävelleet pätkät läpi ja me emme ehtineet käydä katsomassa edes kaikkia pehmeitä ja märkiä paikkoja. Aamuyöstä alkoi jo välillä väsyttääkin, mutta sain pidettyä energiat kunnossa, niin ei tullut mitään katkeamista. Muuten ei valmistautumisessa ollut mitään minkä tekisin toisin, eli siinä mielessä kyllä ihan onnistunut reissu. Minä olin lopputuloksissa seitsemäs ja parempaankin olisi ollut mahdollisuus, jos päivällä olisi kulkenut vähän paremmin. KILPAILU KILPAILU NOVEMBERKÅSAN, RUOTSI NOVEMBERKÅSAN, RUOTSI ANTTI HÄNNINEN AJO EI tuntunut päivällä kovin hyvältä, mutta en ottanut siitä stressiä, koska tiesin, että edessä on aika pitkä yö. Oli todella paljon porukkaa katsomassa, niin oli tosi hieno ajaa. Todennäköisesti lähden Kåsanille vielä uudelleenkin. Hyvä fiilis minulle jäi kuitenkin ja olen kokonaisuutena tyytyväinen, koska en etukäteen osannut oikein odottaa minkäänlaista sijoitusta. Ajo alkoikin sujua pimeällä paremmin, olisiko sitten johtunut siitä, että vaihdoin erilaisen eturenkaan. Kyllä minä tiesin, että kisaa seurataan, mutta tuollaista en osannut odottaa, että siellä raketit lentävät ja musiikki raikuu keskellä metsää. Oli kyllä hieno kisa. Sen puoleen jäi todella hyvä fiilis. Antti Hänninen oli porukan paras suomalainen ja samalla hän oli koko kisan paras ensikertalainen kuljettaja. Silloin on kyllä mentävä aikaisemmin paikalle, että pääsee tutustumaan reittiin
Tänä vuonna kilpailussa oli mukana myös useita suomalaisia. Novemberkåsan on Ruotsin vanhin moottoriurheilukilpailu. Kansanjuhlaa pimeässä metsässä TEKSTI_Kari Salminen KUVAT_Lars Mårtensson NOVEMBERKÅSAN XRACING OFFROADPRO 08/2022 25. Se on myös vaikein ja raskain, keskeytysprosentin ollessa todella kova. Samalla se on todellista endurojuhlaa, ilotulitusrakettien paukkuessa ja musiikin soidessa pimeässä metsässä
N ovemberkåsanilla on pitkät perinteet. Kyseessä oli ensimmäinen kerta kun Kåsan ajettiin näin pohjoisessa. En vain ollut sitä huollossa huomannut, kun oli aina aika kiire, koska kaikki piti tehdä itse ja kaikki oli niin kurassa. Toinen maailmansota oli puolestaan esteenä vuosina 1939-1945. Nykyään reitti on myös paljon vaikeampi, sillä tieosuudet on vähennetty minimiin, eikä siirtymämaastokaan ole aivan helppoa. Ajattelin, että jos olisin edes pari kilometriä voinut seurata ja nähdä, mistä se ajaa, niin se olisi auttanut. Mukana olivat Eemil Pohjola, Antti Hänninen, Hugo Svärd, Jesse Viljakainen, Sami Ikonen ja Janne Koljonen. Reitillä oli pituutta noin 110 kilometriä ja se piti sisällään neljä maastokoetta, joiden yhteispituus oli vajaat 70 kilometriä. Sanoinkin sille, että tämähän on helppo homma, koska ei minun tarvitse kuin seurata sinua ja pyyhkäistä viimeisellä pätkällä ohi. Hän on voittanut Kåsanin kahdesti, ensin vuonna 1993 ja toisen kerran vuonna 1998. Suomalaiskuljettajista parhaana päiväosuudesta selvisi tasaisen koKILPAILU KILPAILU NOVEMBERKÅSAN, RUOTSI NOVEMBERKÅSAN, RUOTSI ”EN OSANNUT ODOTTAA, ETTÄ RAKETIT LENTÄVÄT JA MUSIIKKI RAIKUU KESKELLÄ METSÄÄ.” 26 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Ensin on vuorossa päiväosuus, jonka jälkeen on lyhyt tauko. EEMIL POHJOLA LÄHDIN AAMULLA liikkeelle Perssonin kaverina. Mikael Persson voitti kisan viime vuonna kun Albin Elowson joutui puolestaan keskeyttämään kärkipaikalta vain vähän ennen maalia. Ensimmäisen kerran kisa järjestettiin jo vuonna 1915. Ensimmäinen maailmansota esti kisan ajamisen vuosina 19171918. Ykköspätkän maalissa huomasin, että ihan hyvä aika silti tuli, niin jatkoin vain samaan malliin. Tänä vuonna Kåsanille starttasi kuusi suomalaiskuljettajaa. Seuraavaksi lähdetään yöosuudelle, jolloin päivällä ajettu reitti kierretään kahteen kertaan. Nykyään kilpailu on kaksiosainen. Tämän vuoden kilpailu ajettiin Bollnäsissä, joka sijaitsee vajaat 300 kilometriä Tukholmasta pohjoiseen. Kåsanin ”kuningas” on Joakim Ljunggren, joka on voittanut kisan yhdeksän kertaa. Ruotsin siirtyminen oikeanpuoleiseen liikenteeseen esti kisan järjestämisen vuonna 1967 ja vuonna 2020 maailmanlaajuinen koronapandemia sotki suunnitelmat. Ilmeisesti olin osunut johonkin aikaisemmin, koska takaratas oli solmussa ja rikkonut ketjun ohjurin. Yhdellä pätkällä jäin hiukan, kun sammutin pyörän, eikä se käynnistynyt heti. Totesin, että pudotan hiukan vauhtia ja lähden ajamaan omaa ajoani. Ketjut lähtivät päältä jo kaksi kertaa aikaisemminkin ja luulin, että ne ovat vain löysällä ja kiristin ne. Kaksikko aloittikin vahvasti ja yötauolle tultiin Perssonin johtaessa kolmella ja puolella minuutilla ennen toisena ollutta Elowsonia. No, Persson lähti saman tien vetämään sellaista kyytiä, että ei siihen vauhtiin ollut mitään jakoa. Siitä ei ollut kylläkään pitkä matka varikolle, josta olisi saanut työkalut niin olisi voinut irrottaa svingin ja saanut ketjut irti, mutta eihän siinä olisi sitten enää ollut mitään mieltä lähteä jatkamaan kisaa. Kisa käyntiin Kisalla oli käytännössä kaksi ennakkosuosikkia. Myös suomalaiskuljettajat ovat jahdanneet Kåsanin voittoa, mutta ainoa nimensä kiertopalkintoon saanut on Mika Ahola. Kåsan onkin tunnettu siitä, että pääsääntöisesti keskeyttäneitä on huomattavasti enemmän kuin maaliin selvinneitä. Ei päiväosuudella ollut oikein mitään mainittavaa. Lisäksi joka kierroksen päätteeksi ajettiin vielä ensimmäinen maastokoe uudelleen, joten kaikkiaan maastokokeita tuli ajettavaksi 15. Aivan joka vuosi kisaa ei ole kuitenkaan erinäisistä syistä päästy järjestämään. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen, kun jäin seuraavalle pätkälle ketjurikon takia. Yöosuudella minulla alkoi tulla kramppia jalkoihin pätkien loppupäässä, mutta huollossa sain magnesiumia, suolaa ja vettä reilusti, niin se helpotti. Aluksi Kåsan oli huomattavasti nykymuotoista helpompi, sillä kisa oli lyhyempi ja se ajettiin pääosin pitkin kyläteitä. Niin tiukalle ne menivät, että vaikka kolme varttia tuhersimme metsässä parin ruotsalaisen kanssa ja reppupyörää ajanut Oleniuskin tuli siihen jo paikalle, niin irti emme niitä saaneet
HUGO SVÄRD IDEA OLI se, että maaliin pitää päästä. Oli ihan uskomatonta vetää yöllä, kun siellä oli miljoona otsavaloa, rokki raikui, raketit lentelivät ja moottorisahat lauloivat ilman äänenvaimenninta ja kaikki olivat touhussa mukana. Murjoin vain väkisin eteenpäin, koska tiesin, että saan kuitenkin kohtuullisen tuloksen. Ilman yleisöä monen kuljettajan matka päättyisi suolle. Haluan ehdottomasti mennä uudestaan, koska tämä oli tavallaan testireissu, jolla opin koko ajan kaikkea uutta. Yritin keskittyä vain siihen, etten jää kiinni mihinkään ja se onnistuikin aina niin pitkälle kunnes yöllä oli muutama tunti ajettu. Välillä kyllä tuntui, että olen liiankin hidas, mutta mielessä oli kuitenkin, että yö on pitkä eli tuplasti päiväosuus, niin se oli siinä ideana. Tiesin, että kisa on pitkä, niin oli vähän vaikea arvioida, miten kannattaa toimia. Koko kisan siistein juttu oli kuitenkin yleisö. Välillä joutui repimään pyörää ylös yksin ja vaikka välillä sai apua yleisöltä, niin se söi turhan paljon voimia. Sitten se alkoi olla sellaista maaliinpääsytaistelua. XRACING OFFROADPRO 08/2022 27. Eemil Pohjola piti yöosuudella hallussaan kolmatta sijaa, mutta joutui keskeyttämään ketjurikon vuoksi. Muutenhan pimeällä ajaminen oli tuttua hommaa, samoin pehmeällä ajaminen. Se oli minulle kaikkein vaikeinta, että pystyi keskittymään koko ajan niin pitkiin pätkiin. Sitten alkoi ajatus olla jo muualla kuin ajamisessa niin alkoi tulla virheitä ja upotuksia. Monen muun kuljettajan tapaan Hugo Svärd ihasteli yöllä ilotulitusta kesken maastokokeen. Ajoin sitten melkein tuollaista reipasta siirtymävauhtia, enkä puristanut tiukasti missään vaiheessa
Seuraava keskeyttäneiden joukkoon liittynyt oli Eemil Pohjola, jonka upeasti alkanut kisa päättyi kymmenennelle maastokokeelle kun pyörän ketjut menivät svingin ja rattaan väliin. Elowson nousi kisan johtoon, kun Persson joutui keskeyttämään tekniseen vikaan kahden ajetun maastokokeen jälkeen. Ehdin toipua flunssasta periaatteessa juuri viikonloppuun. Näin myös Eemil Pohjola nousi kolmanneksi. Parhaasta suomalaissuorituksesta vastasi Antti Hänninen. Siihen tuli onneksi normaaliin tapaan tosi vauhdilla ruotsalaisia katsojia auttamaan. Totta kai olin edellisessä huollossa jättänyt juomarepun työkaluineen sinne, niin piti ensin hakea työkalut remonttia varten. Jesse Viljakainen putosi sijalle 76 tehtyään puolisen tuntia ketjuremonttia päivän viimeisellä maastokokeella. Kolmas maaliin selvinnyt oli Jesse Viljakainen, joka nousi melkoisesti yöosuuden aikana. Niistä pätkistä ei juuri mielikuvia ole, alkoi ukko olla jo sen verran puhki. Pyörä ei käynyt seitsemännen maastokokeen maalissa kunnolla enää kuin pienillä kierroksilla. On sanoinkuvaamaton tunne olla maalissa voittajana, Elowson riemuitsi. Myös Janne Koljosen kisa päättyi tekniseen keskeytykseen. Kun kahdeksan maastokoetta oli ajettu, niin Sami Ikonen totesi, että nyt riittää ja näin kisa oli hänen kohdaltaan ohi. Pyörä ei toiminut enää kunnolla, eikä siinä valitettavasti ollut mitään tehtävissä, pettynyt Persson totesi. Yleiskilpailusta kirjattiin 14. Luokassaan Viljakainen oli kymmenen sijaa korkeammalla, eli 26. Ensimmäinen kierros meni ihan hyvin ja toinenkin kierros alkoi hyvin, mutta sitten ranteet alkoivat kipeytyä ja kolmas pätkä oli jo täyttä tuskaa. Antti Hänninen jatkoi matkaa 11 sijalta ja Hugo Svärd oli sijalla 17. Sami Ikonen oli sijalla 46 ja Janne Koljonen sijalla 52. Matka kuitenkin jatkui, kunnes viimeisellä pätkällä ennen yötaukoa ketjut osuivat johonkin ja ketjulukko irtosi. Saatan ajaakin, sen näkee sitten, mutta aivan varmasti lähden joskus vielä katsojana paikalle. Pääsin kuitenkin starttaamaan yöosuudelle ja se alkoikin heti sujua paremmin. Päivähuoltoon ei sitten enää paljon aikaa jäänytkään. KILPAILU KILPAILU NOVEMBERKÅSAN, RUOTSI NOVEMBERKÅSAN, RUOTSI vaa edennyt Eemil Pohjola, joka oli neljäntenä. Maaliin SsMK:n mies ehti sijalla 36. Viimeisellä pätkällä olin sitten jo niin loppu, että havahduin välillä puhelevani itselleni ääneen aivan omia asioitani. ”SITTEN ALKOI AJATUS OLLA JO MUUALLA KUIN AJAMISESSA, NIIN ALKOI TULLA VIRHEITÄ JA UPOTUKSIA.” JESSE VILJAKAINEN KISA ALKOI niin, että olin heti ensimmäisen pätkän ensimmäisellä suolla jumissa. Yöosuus alkoi karsia myös suomalaiskuljettajia. Sitä en lupaa tässä ja nyt, että ajan vielä Kåsanin. Ajoin sitten ajatuksella, ja mietin, että menen pätkän kerrallaan ja katson, mikä on olo. Sanoin huollossa, etten taida enää jatkaa, mutta kaverit tuuppasivat minut matkaan. Ruotsalaiskuljettaja Albin Elowsonia ei sen sijaan pidätellyt mikään. Toiseksi parhaasta suomalaissuorituksesta vastasi Hugo Svärd. sija ja luokassaan Svärd oli 11. Oli aika hankala ajaa, kun en saanut oikein pidettyä tupeista kiinni. Maaliin kuitenkin selvisin ja se minulla olikin päällimmäisenä tavoitteena, ja se onnistui. Sitten tuli pieni tekninen murhekin siinä, jonka sain hoidettua kuntoon. 28 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Kolmanneksi sijoittui niin ikään tasaisen varmasti koko kisan edennyt Pontus Skoog. Tämä on niin fyysisesti kuin henkisestikin luultavasti yksi vaikeimmista asioista, joita voi tehdä. Pääsin kyllä jatkamaan, mutta aivan mutaisena. Hän oli yleiskilpailun seitsemäs ja luokassaan Hänninen kiiruhti viidenneksi. Kaiken kaikkiaan tämän vuoden kisassa 115 startanneesta selvisi maaliin peräti 44, joten tämän vuoden Novemberkåsan oli ilmeisesti pelättyä helpompi. Yöllä tapahtui Yöosuus alkoi muuttaa heti asetelmia. Husqvarnakuljettaja ajoi pohjat yhtä lukuun ottamatta kaikille yöllisille maastokokeille ja kuittasi kisan voiton reilun 20 minuutin turvin ennen toiseksi ajanutta Niklas Perssonia. Sen kuitenkin opin, että jos vielä ajan täällä, niin pidän koko ajan työkalut mukana
Onneksi se hyytyi siihen eikä umpimetsään. Sen ainakin opin, että jos tänne vielä ajamaan niin päätös siitä on tehtävä jo keväällä ja aloitettava valmistautuminen. Se oli periaatteessa tuollaista suomienduroa koko ajan. Väsymyskin alkoi painaa ja sitten pyörästä loppui akku. Sitten kun lähdin kohti kolmea viimeistä pätkää, niin moottoriin tuli jotain vikaa siirtymällä ja homma päättyi siihen. Ranteet ja sormet alkoivat olla aika loppu ja siellä sellainen tosi kivinen pätkä, jossa alkoi jo luovuttaminenkin käydä mielessä. Jos Päitsi on sellainen mikä kaikkien pitäisi kokea, niin kyllä on myös Kåsan. SAMI IKONEN PÄIVÄOSUUS KÄYNNISTYI mukavasti ja jaksoin ajaa hyvin. Voi olla, että täällä vielä nähdään, koska läpihän tämä oli tarkoitus ajaa. Sain siinä vähän ulkopuolistakin apua ja pääsin jatkamaan, mutta 45 minuuttia siihen hukkui ylimääräistä aikaa. Oli kuraista uraa, kivikkoa, juurakkoa ja märät paikat päälle ja tosi pitkiä maastokokeita. Yöosuudella ajoin kolme ensimmäistä maastokoetta ja sen jälkeen totesin, että nyt on voimat ja energiat miehestä niin lopussa, että on parempi jättää leikki kesken, ettei tule mitään suurempaa vahinkoa. Siinä meni jonkun verran aikaa. Sanoin huollossa, että jos ei ole mahdollisuutta päästä maaliin aikarajan puitteissa, niin sitten tämä oli tässä. XRACING OFFROADPRO 08/2022 29. Kun ajetaan rallisäännöllä, niin huoltotauko ei pitene yhtään vaikka ajaisi kuinka lujaa. Rankka kisaa, kuten oli tiedossakin. Janne Koljonen pääsi lähes tulkoon maaliin asti, mutta kisa jäi kesken vain kolme maastokoetta ennen maalia. Koska en ole mikään iso kaveri, niin tarvitsin aina käytännössä apua nostohommissa. JANNE KOLJONEN KISA LÄHTI hyvin liikkeelle, eikä päivällä ollut juurikaan ongelmia. Nyt tein lähtöpäätöksen vasta kun kotimaan enduroja cc-sarjat oli jo ajettu. Kerran meni keppi pinnojen väliin ja jouduin sitä irrottelemaan ja sen jälkeen huonolla keskittymisellä pudotin pyörän sellaiseen syvään poteroon. Ajoin vielä pienellä numerollakin, niin reitti oli varmasti paremmassa kunnossa kuin viimeisenä lähteneille. Kilpailun voittoon ajoi tänäkin vuonna Albin Elowson, joka voitti myös tämän vuoden Gotland Grand Nationalin. Se oli myös yllätys, että aikataulu on niin kireä. Ennen yöosuutta oli lyhyt ruokatauko ja siinä kävi niin, että kroppa kuvitteli, että urheilu loppui ja alkoi palautuminen. Kaverit sanoivat, että kyllä mahdollisuuksia on, niin lähdin vielä jatkamaan. Vaikeinta minulle olivat ne pehmeät osuudet. Kolme kertaa olin kiinni sen verran, että kun otti sellaisen pienen koiranpennun ilmeen yleisöä kohti, niin apua tuli välittömästi niin, ettei paljon itse tarvinnut nostaa. Reitti oli aika raskas. Yöosuuden alussa oli hirveä heikotus kolme ensimmäistä pätkää ja odottelin vain, että kroppakin käynnistyisi uudelleen ja ymmärtäisi, että urheilu jatkuu. Viime vuonna keskeyttämään joutunut Jesse Viljakainen taisteli tänä vuonna kilpailun läpi, vaikka helppoa se ei ollut
Olosuhteet testiin eivät voineet olla paremmat. Se oli järkyttävän hyvä ja yksi parhaista tuotantopyöristä millä ikinä olen ajanut. Y amahan japanilaiset insinöörit esittelivät Ranskassa lehdistölle uuden 2023 YZ450F:n ja me olimme innolla paikalla odottamassa koeajojen alkua. Uusi moottori ja uusi runko kertovat jo siitä, että kyse on totaalisesti uusitusta pyörästä. Tavoitteena on kuitenkin valmistaa, nopeampi, kevyempi ja ajettavampi crossipyörä. Mikä parasta, Yamaha tarjosi mahdollisuuden tutustua pyörään huolella. Esittelyssä insinöörit perustelevat muutoksia ja painottavat, kuinka vaikeaa ja monimutkaista motocrosspyörää on kehittää. Ymmärrän haasteet, sillä motocrosspyörällä ajetaan monenlaisissa ja muuttuvissa olosuhteissa. Pyörän painoa on nipistetty alaspäin ja se on nyt 109 kiloa ajokunnossa. TEKSTI_Jari Mattila KUVAT_Yamaha 30 XRACING OFFROADPRO 08/2022. 6 x 20 minuutin setti pelkästään uudistuneella nelipuolikkaalla antoi vahvan kuvan siitä, miltä pyörä vaikutti. TESTISSÄ TESTISSÄ Jeremy Seewer yrittää väkisin runtata ohitseni juuri kun olen saanut vaihdettua neloselle ja ajamme rinta rinnan kuvankauniilla ranskalaisella radalla jyrkkää ylämäkeä ylös. Odotukset tilaisuudelle olivat melkoiset, sillä etukäteistietojen perusteella kyseessä oli täysin uusi pyörä. Rata oli juuri sopivan tekninen ja mahtavassa kunnossa. Monia harrastajia varmasti miellyttää myös tieto, että pyörä on jäähdyttimien kohdalta peräti 50 mm aiempaa mallia kapeampi. Yritetään parantaa ajettavuutta, lisätä tehoa ja keventää pyörää, mutta olla silti tinkimättä laadusta ja luotettavuudesta. Annan Seewerin mennä, sillä nyt on tarkoitus nautiskella uudesta YZ450F-pyörästä, eikä kisata MM-hopeamitalistin kanssa. Onneksi saimme mahdollisuuden itse testata uutta Yamahaa ja pääsimme heti tuntemaan, ovatko insinöörien puheet vain puheita, vai onko pyörä todella kehutun hyvä
Voitte varmasti kuvitella muutoksen, kun puhutaan pyörivistä massoista. Se on vääntävä, voimakas keskeltä ja kierrosherkkä. Pehmeämpi kartta oli mahtava ja minulle paljon ajettavampi. Kun uuteen moottoriin on tuotu 500 kierrosta lisää, niin pelkästään jo se luo uudenlaisen ajettavuuden ja luonteen moottorille. Tähän vaikuttavat suuret muutokset moottorissa. Uudistunut kytkin on jopa 0,75 kg kevyempi. Yamaha on pitäytyParas Yamaha ikinä XRACING OFFROADPRO 08/2022 31. Valintakytkin on tehty yksinkertaiseksi käyttää. Silti pyörä venytti käsiä. Valittavissa oli napin painalluksella kaksi erilaista karttaa. Moottori on jouhea ja pehmeä alhaalta, mutta mukavan repivä ja räväkkä keskialueelta. Radan ollessa järkyttävän pitävä, pyörän keulaa oli vaikea pitää maassa, sillä kaasua kääntäessä todellakin tapahtui. Vakio ja pehmeämpi, joka oli Yamahan testikuskin juuri kyseiselle radalle muokkaama. Kampiakseli, vaihteisto ja moni muu moottorin sisältämä osa on tiputtanut painoa oleellisesti. Kierrosherkkyys ja kaasutuntuma antavat keveyttä käsitellä pyörää. Voimaa ja venyvyyttä Viisi prosenttia tehon lisäystä ja täysin uudistunut moottori, joka on hyvä, todella hyvä. Vaihteiden minimaalinen käytön tarve on huomattavan iso muutos. Se on raju ja nopea, mutta kuitenkin mukavan ajettava. Yamahan moottorin ohjauskarttaa oli äärimmäisen helppo vaihtaa ajon aikana. Moottorin voima antaa mahdollisuuden vaihtaa tai olla vaihtamatta, sillä venyvyys on paljon parempi edelliseen moottorimalliin verrattuna
Tämä oli vaikuttava tekijä verkolta lähdettäessä. Otimme lähtöjä verkolta, jossa pito on rajaton. Jousitus toimii kokonaisuutena Kun 2023-malli on saanut uuden rungon, niin myös pyörän iskunvaimentimet ovat kokeneet päivityksen. Tällä kertaa meidän ei tarvinnut itse alkaa rakentaa tai hieroa säätöjä, vaan Yamaha oli tehnyt useita vaihtoehtoja valmiiksi. Mikä hienointa, moottori on valmistettu niin, että Yamahan kautta siihen voi ostaa lisävarusteena myös valmiin nestekytkinpaketin. Mielestäni ne tuntuivat ainakin tällä radalla istuvan minulle paremmin kuin koskaan ennen vakiopyörässä. Valittavissa oli useampia vaihtoehtoja varsinkin starttitilanteeseen. Sillä pystyy tekemään monenlaisia asioita ja muistiinpanoja, mutta tärkeimmäksi nostan moottorin ohjauskarttojen muokkauksen ja niiden säätämisen. nyt edelleen vaijerikytkimessä, mutta perinteiset kierrejouset on korvattu levyjousilla, joilla onkin saatu tarkka tuntuma kytkimeen. Pyörän kokonaispaino on keventynyt ja moottorin luonne tekee oman tehtävänsä vaimentimien toimintaan. Keulan Runkomuutokset ovat olleet onnistuneita myös kurviajoa silmällä pitäen, sillä pyörä kääntyy erittäin helposti. 32 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Se ei ole uutuus, mutta haluan ottaa sen esille, sillä se tarjoaa äärimmäisen kattavan paketin. Testin aikana en halunnut koskea jousituksen säätöihin, vaan tutustuin niihin sellaisena kuin ne ovat vakioliksuilla. Uusi moottori on mahtava, mutta kun vielä paneutuu power tunerin saloihin, niin tehon luonteen muokkaaminen on äärimmäisen loistava mahdollisuus ja lisä Yamaha-kuskeille. Pääsin siis helpolla ja vain testailemaan niitä. Eikä mieleen tullutkaan, että ruuvimeisseliin olisi ollut tarvetta heti tarttua. Se, mitä uusi 2023malli myös tarjoaa, on luistonesto. Ne ovat luotettavat, vakaat ja loogiset. Sopivalla kierrosalueella oli mahtava ja tarkka ampaista matkaan. Yamahan KYB-jousitus ei hehkutusta tarvitse, sillä se on edelleen uskomattomalla tasolla ja vielä parantunut entisestään. Kun kytkee starttiavustuksen päälle, niin napin painalluksella voi valita helposti lisäksi vaihtoehtoja miten korkeilla kierroksilla rajoitin tulee vastaan. Säädettävyyttä Koska uusi moottori on mahtava, niin mainitsemisen arvoinen on myös Yamahan power tuner -sovellus. Tähän toki vaikuttaa moni tekijä
Ajettavuus ei ole koskaan ennen tuntunut Yamahassa näin hyvältä. Uusi kytkinkoppa herättää muotoilullaan huomiota. vaimennuksen säätö alaspäin on saanut uuden työkaluttoman säätimen, joten klikkerin säätäminen on tehty mahdolliseksi pelkillä sormilla. Pyörästä haluttiin kevyempi ja kapeampi, koska se parantaa ajettavuutta. Takapään osalta pyörä myötäili hienosti spooriin kehittynyttä pientä pattia ja reikää, ja hyppyjen alastuloissa se oli kuin liimattu rataan kiinni. Vaikka en ole pitkä, ”KUN UUTEEN MOOTTORIIN ON TUOTU 500 KIERROSTA LISÄÄ, NIIN PELKÄSTÄÄN JO SE LUO UUDENLAISEN AJETTAVUUDEN JA LUONTEEN MOOTTORILLE. Runko painaa 0,5 kg enemmän kuin ennen, joten muualta oli kiloja karistettava pois. Rungon suunnittelu ei ollut insinöörien mielestä helppoa. Power tuner -sovelluksella pyörän moottorin luonnetta pystyy säätämään lähes rajattomasti ja se onkin erittäin miellyttävä asia harrastajille. Pyörän takapää on kokenut myös muutoksia. Vaikka rata oli aamupäivästä pidoltaan kuin purukumia, niin iltapäivästä pääsimme ajamaan myös kovettuneella saviradalla, jolloin kuivuneeseen radan pintaan alkoi piirtyä jo mustaa viivaa. Kevyempi ja kapeampi Täysin uudistunut runko, ajoasento ja muotoilu uusissa muoviosissa antoi kokonaan uuden tuntuman edelliseen pyörämalliin verrattuna. Satula on 5 mm korkeammalla, mutta 15 mm litteämpi. Ilman takapään painuman mittaustakin se tuntui toimivalta allani. Tämän johdosta penkin ja jalkatappien väli on 10 mm korkeampi. Tiedätte kyllä, miltä tuo tuntuu ja mistä puhun. Se on myös aiempaa korkeammalla, joten koppa ei altistu niin helposti iskuille.. Tämänkään suhteen en tehnyt päivän aikana muutoksia. Pidon suhteen se oli vakuutY a m a h a Y Z4 50 F 20 23 tavan hyvä ja tasainen. Se, että testipäivän aikana radalle saatiin jopa jarrupattia ja spooreja mutkiin, loi paremman kuvan jousitukseen. Ei myöskään sen ympärille muiden osien optimaalinen suunnittelu. Muutokset ovat tarkkaan analysoituja ja kriittisesti harkittuja. Jalkatapit ovat aiempaa matalammalla ja 5 mm taaempana. Kovavauhtisissa alamäissä ja tiukoissa jarrutuksissa uusi keula ei tuntunut olevan minunkaan allani liian kovan tuntuinen ja paikoitellen jäin jopa odottamaan nytkähtääkö se jopa liian syvälle, mutta keulan progressiivisuus tarjoilee alaspäin painuessaan reserviä todella rajuun vauhtiin ilman pohjaamista. Kaventamisessa onnistuttiin ja pyörä on keskeltä 6 mm ja jäähdyttimien kohdalta jopa 50 mm entistä kapeampi. Tämä muutos oli ajossa erittäin positiivisesti havaittavissa. Rungon osalta keventäminen ei toteutunut, koska laadussa ja kestävyydessä ei haluttu tinkiä
Nämä seikat todellakin ovat havaittavissa uudessa nelipuolikkaassa. Kuitenkin se, mitä pyörä pystyy tarjoamaan, vaatii myös kuljettajalta kykyä ottaa siitä kaiken irti. Pyörä on nopea. Tätä oli Yamahalta toivottu ja siinä on onnistuttu täyttämään toiveet. eikä polvikulma ole syvä pyörän päällä istuessani, niin muutokset paransivat ja helpottivat penkistä ylös nousua ja pyörän päällä liikkumista todella isolla kädellä tarjottuna. Pyörä on valmis kilpalaite ja oiva peli harrastajalle. Muutokset vaikuttavat kokonaisvaltaisesti niin käännöksissä, jarrutuksissa ja aivan missä kohtaa rataa tahansa. Pyörästä on kauttaaltaan parempi saada aiemmin hyvä ote ja tuntuma. Valmis kisapyörä Vaikka tämä vaikuttaa hehkutukselta, niin uusi Yamaha on yksi markkinoiden parhaita ja valmiimpia pelejä kisaviivalle. Pyörän uusi virtaviivaisempi ja kapeampi muotoilu sekä keventäminen ja moottorin luonne ovat vieneet Yamahan korkealle tasolle ja lisänneet sen käsiteltävyyttä ja ajettavuutta. Y a m a h a Y Z4 50 F 20 23 ”KAPEAMPI PYÖRÄ JA MUOTOILU TARJOSIVAT ENEMMÄN JA HELPOMPAA LIIKKUMISTA PYÖRÄN ETUOSAAN PÄIN.” TEKNIIKAA: YAMAHA YZ450F Moottori Yksi sylinteri, nelitahtinen Kuutiotilavuus 450 cc Poraus/Isku 97 x 60,8 mm Käynnistys Sähkö Vaihteisto 5 vaihdetta Polttoaineen syöttö Polttoaineen suihkutus Kytkin Märkä, monilevyinen Sytytysjärjestelmä TCI Runko Bilateral Beam -alumiini Etu iskunvaimennus KYB, Ø 48 mm Taka iskunvaimennus KYB, linkullinen Jousto etu/taka 310/315 mm Etu/takajarru Ø 270/240 mm Nissin Etu/takarengas 80/100-21”; 120/80-19” Kokonaispituus 2180 mm Akseliväli 1480 mm Leveys 830 mm Istuinkorkeus 965 mm Maavara 350 mm Bensatankin tilavuus 6,2 l Paino, polttoaineen kanssa 109 kg Hinta 10 450 € Pyörän päällä liikkuminen on nyt entistä helpompaa, sen ollessa paljon kapeampi ja linjakkaampi kuin aiemmin. Se todistivat testissä myös Yamahan tehdastiimikuskit, jotka tarjoilivat silmänruokaa ja vauhtia uusilla vakiopyörillä, joita me testasimme. 34 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Olen nähnyt muutaman kierroksen jonkun ajavan motocrossia, eikä näiden kavereiden menoa rajoittanut ainakaan vakiopyörä. Uudella bensatankilla pyörän painopistettä on saatu keskitettyä lisää. Power tuner tarjoaa lisämausteita käyttäjäkunnalle laajalla rintamalla. Pyörä on mielestäni todella monipuolisempi kuin pitkiin aikoihin. Tämä taas vaikutti paljon pyörän käsittelyyn mutkissa, sekä parempaa tuntumaa seistä pyörän päällä sekä viedä pyörä jarrutuksesta mutkaan sisään. Joka tapauksessa minulla oli hieno päivä Ranskassa sen päällä ja uskon, että Yamahan omistajat saavat samanlaiset hymyilyttävät vaikutukset siitä. Kapeampi pyörä ja muotoilu tarjosivat enemmän ja helpompaa liikkumista pyörän etuosaan päin. Kokonaispainon alentamisen, kavennuksen ja kaikkien muiden lisäksi pyörän käsiteltävyys on muuttunut täysin
Reflektointia ja kurkistus sisimpään, että mitä ensi vuonna tapahtuu. Ajan kilpaa. Vaikka omat valinnat saattavat jostakin tuntua jopa hurjilta, en itse koe niin. Toki töissä tulee tehtyä vähän pidempiä päiviä, mutta siitäkin positiivinen seuraus on se, että treenireissuja ja kisamatkoja osaa todellakin arvostaa. Todellakin. Ajan crossia. Tänne Suomeen sitä on kuitenkin synnytty, joten sen mukaan mennään. Luonnollisesti ajotreenit ovat vähemmällä sääolosuhteiden vuoksi. Hommat on kuitenkin saatu liikkeelle ja kehityskohdat ovat tiedossa. Ei tarvitse kovin kauan pohtia tulevaa, koska vastaus on selkeä. Ajotuntuma ja -kunto pysyvät kuitenkin yllä viikonloppuisin enduropoluilla crossileirityksiä odotellessa. Motivoitunein miettein siis kohti kautta 2023. Juniorivuosina harrastin kaikkea muuta kuin mopoilua, joten ajamista aloittaessani se oli täysin omaa valintaa ja intoa. Nähdään radoilla! HANNA XRACING OFFROADPRO 08/2022 35. Ehkä olen keskiarvoikää vanhempi, mutta niin innokas. Ehkä siitä innosta kertoo se, että lopetin kaikki muut harrastukset noin puoli vuotta crossipyörän saamisen jälkeen. On ollut vaikeitakin vuosia, mutta tiedän että onnistumisia seuraa, kun jaksaa vain tehdä työn hyvin. Näkisin kuitenkin, että hyvin suunnitelluilla ajoleireillä etelään sekä ahkeralla peruskuntotreenillä harjoittelu rytmittyy luonnollisesti ja leirittämällä harjoittelusta saa myös hyvin irti. Pienellä sitä ihminen loppujen lopuksi pärjää, kunhan vain saa vetää crossipyörällä. Ei viulunsoitto enää maistunut. Toki tärkeää on myös se kaikki, mitä tapahtuu matkalla tavoitteisiin. Tähän mennessä en ole löytänyt vielä mitään muuta asiaa, mitä haluaisin yhtä palavasti tehdä kuin ajaa kilpaa. Sulan maan aikana pyörän pesua ja huoltoa on melkeinpä joka ilta ja tähän aikaan treenin jälkeen ei ole välttämättä mitään pakollista. Välillä kuulee lajin ulkopuolelta (ja lajin piiristäkin) hieman hämmästyneelläkin sävyllä, että vieläkö aiot jatkaa kilpailemista. Se on kuitenkin luonut pohjaa sille, että on voinut olla pidempiä pätkiä pois töistä ja lähteä talviajalla sulalle maalle keskittymään vain ajamiseen. Aion kuitenkin järjestää itseni EM-puomille, vaikka kirjoitushetkellä asiat ovatkin vielä kesken. Mikä meni hyvin, missä pitää parantaa, mitä täytyy muuttaa ja mitä jättää. Vaikka treenimuodoista ajaminen maistuisi ja hyödyttäisi eniten, on peruskuntokauden positiivinen pilkahdus siinä, että aikaa tuntuu jäävän hieman enemmän muuhunkin. Valintoja on tehtävä sen mukaan, mihin tähtää ja mitä haluaa. On selvää, että valtaosa muista EM-kuskeista pystyy ajamaan läpi vuoden. KOHTI UUTTA VUOTTA K ilpailukauden loputtua on aina aika tarkistaa tilanne. P eruskuntoharjoittelu ensi kautta varten on alkanut, vaikka aloitus oli hieman kivinen joukkueiden EM-kilpailusta tuliaisina saadun koronan vuoksi. Kirjoitushetkellä alkaa olla kulunut kaksi vuotta siitä, kun irtisanoin asunnon ja siitä asti on tullut pääasiassa asuntovaunuiltua. Nautin, kun saa laittaa itsensä lujille ja huomaa kehitystä. Onhan sitä tullut toki myös nähtyä maailmaa ja sitä kautta on saanut perspektiiviä moneen asiaan, muuhunkin kuin urheiluun
Otsikossa piti nimittäin lukea supercrossien taisto, mutta uuden supercrossin MM-sarjan ensimmäinen vuosi ei muodostanut taistelua kahden sarjan välille. Shane McElrath voitti 250-kuutioisten mestaruuden. moottorina toimivan SX Globalin takana ovat australialaiset Tony Cochrane ja Adam Bailey, jotka ovat järjestäneet suositun Melbournen supercrossin jo useiden vuosien ajan. Sarjan pro36 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Arvostus kateissa Tällä kaudella WSX-sarjan piti olla alun perin kuuden osakilpailun mittainen, mutta valitettavasti se kuihtui lopulta kahden osakilpailun mittaiseksi ”sarjaksi”. Suutarilaukaus Tämän artikkelin otsikko piti olla jotain aivan muuta. Se kertoo jotain sarjan arvostuksesta. Sarjan arvoa yritettiin nostaa sillä, että juurikin Tomac ostettiin ajamaan niin sanotulla villillä kortilla historian ensimmäinen kilpailu ja lisäksi Ken Roczen ostettiin ajamaan kauden molemK yseessä oli toki uuden WSX-sarjan ensimmäinen vuosi ja sen vuoksi sille on annettava paljon anteeksi. Ainakaan toistaiseksi World Supercross Championship ei pystynyt haastamaan Amerikan todellista supercross-sarjaa. Ei ole helppoa polkaista käyntiin täysin uutta sarjaa, vaikka rahoitus onkin todella vahvalla pohjalla, ainakin mikäli kaikkiin julkaistuihin tietoihin on uskomista. Cochrane on itse aikoinaan perustanut suureen suosion nousseen V8 Supercars -sarjan Australiaan, eli taustalla ovat todelliset ammattilaiset. TEKSTI_Jani Hovi KUVAT_Pascal Haudiquert Ken Roczen kruunattiin lopulta mestariksi, vaikka saksalainen kärsi rengasrikon Australiassa ajetun viimeisen kilpailun toisessa finaalissa. Sarjan rahoittajana toimii Mubadala Capital -sijoitusyritys, jonka arvon kerrotaan olevan 243 biljoonaa dollaria. Viiden ensimmäisen vuoden aikana sarjassa on tiimeille jaossa yli 50 miljoonaa dollaria, joten rahan ei pitäisi olla ongelmana. Onkin oikeastaan hieman surkuhupaisaa, että yleensä puhutaan sarjasta, mutta toki kaksikin kilpailua voi muodostaa sarjan. Sarjan kannalta todella huonoa oli myös se, että ensimmäisen osakilpailun Cardiffissa voittanut Eli Tomac ei osallistunut sarjan toiseen ja samalla päätöskisaan
Justin Brayton, Josh Hill ja Dean Wilson) ja niin sanottuja ”keskivertokuljettajia” Amerikasta (esim. Tämä asia on luonnollisesti hyvä, sillä mitä useammat kuljettajat pystyvät tekemään kunnon elannon ajamalla supercrossia, sitä parempi. Tämä nähtiin jo tänä vuonna Roczenin tapauksessa, joka teki sopimuksen sarjassa ajamisesta ilman Hondan lupaa. Heidän lisäkseen listoilla oli toki Euroopan huippuja, kuten Cedric Soubeyras ja Thomas Ramette. He haluavat sarjaansa kaikki maailman parhaat kuljettajat. Mutta tämä ei varmasti ole Baileyn ja Cochranen tahtotila. Paikalla oli jo kisauransa lopettaneita kuljettajia (esimerkkinä Chad Reed ja Josh Grant), uransa ehtoopuolella olevia kuljettajia (esim. Yleisölle on luvassa lisää kilpailuja katsottavaksi ja kuljettajille lisää rahaa. Jatkossa saksalainen ei sitten enää edustakaan HRC-tiimiä. Voisi kuvitella, että myös miljoonia taaloja pöytään iskevä Mubadala Capital haluaa niin. Jo pelkästään kyseisten kuljettajien työnantajat, eli tehdastiimit, haluavat asian olevan niin, eikä kuljettajilla ole siihen sanomista. He ajavat Monster Energy Supercross -sarjan ja Pro Motocross -sarjan. Vaikea on kuvitella, että sijoitusyhtiö haluaa laittaa rahojaan pitkässä juoksussa johonkin sellaiseen, joka ei tuota. Eli Tomac voitti kauden avauskilpailun, mutta ei ajanut kauden päätöksessä, vaan keskittyi harjoittelemiseen Monster Energy Supercross -sarjaa varten. Clasonin, Rayn ja Braytonin kaltaiset kuljettajat pystyvät tekemään kohtuullisen elannon sarjasta ja lisäksi he pystyvät pidentämään kisauraansa. Valitettavasti kumpikaan kilpailu ei houkutellut paikalle muita lajin todellisia supertähtiä. XRACING OFFROADPRO 08/2022 37. Sen sijaan sarjasta löytyy varmasti koti sellaisille kuljettajille, jotka ajavat Amerikassa pelkästään supercrosstiimeissä, eivätkä ole aivan kärkikuljettajia. Toivottavasti sarja saadaan pyörimään, sillä sille on väistämättä oma paikkansa. Cade Clason, Ryan Breece, Frederik Noren ja Alex Ray). mat kilpailut. Iso kysymysmerkki sarjan osalta on myös se, missä vaiheessa sijoitusyhtiö haluaa sijoitustaan takaisin, tai sille vastinetta. Tässä tapauksessa voidaan todellakin puhua ostamisesta, sillä esimerkiksi Roczen sai kahdesta kilpailusta rahaa useamman satatuhatta. Hienoa. Huiput puuttuvat jatkossakin Luultavimmin WSX-sarjasta tuleekin muodostumaan ainakin muutaman seuraavan vuoden ajaksi sarja, jossa emme tule näkemään Amerikan terävintä kärkeä ja tehdaskuljettajia. Tuottavuuden saaminen on huippukuljettajien hankkimisen lisäksi toinen suuri haaste
Vaikka tulokset niissä olivatkin epätasaisia, niin tamperelainen näytti muutamissa kisaerissä todella hyvää menoa. Meidän listallamme kuljettajien kotimaisilla saavutuksilla on merkitystä, kuten luonnollisesti myös heidän saavutuksillaan ulkomaan areenoilla. Vaikka Kunnas ei varsinaisesti olekaan kuljettaja, niin siitä huolimatta hän on itseoikeutetusti listalla mukana. Jere Haavisto Jere Haavisto otti viime kaudella ison harppauksen eteenpäin tekemisen tasolla. Valitettavasti tuo mestaruus jäi saamatta, mutta kauden päätteeksi Kytösen kaulaan ripustettiin kuitenkin MMhopea. Ensi kaudella aikuisten sarjaan nouseva Kytönen on tällä hetkellä eittämättä Suomen suurin toivo enduropuolella. SM-sarjan lisäksi Haavisto ajoi muutamia MM-kilpailuja. 3. 38 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Roni Kytönen Jämsäläinen Roni Kytönen lähti tänä vuonna hakemaan maailmanmestaruutta enduron nuorten luokasta. 2. 2022 Vuoden kuljettajat Vuosi lähenee uhkaavasti päätöstään, joten on tullut aika listata vuoden offroadkuljettajat. Haavisto voitti MX1-luokan Suomen mestaruuden lisäksi myös Speedcrossin SM-kullan. Valitettavasti laji on Suomessa varsin lapsenkengissä, mutta maailmalla se on todella suosittua ja MM-sarja on myös erittäin kovatasoinen. Lisäksi Kytönen oli myös mukana Suomen nuorten maajoukkueessa, joka otti MM-hopeaa Ranskan Sixiltä. Lari Kunnas Määrätietoisesti usean vuoden ajan töitä menestykseen eteen tehnyt Lari Kunnas sai viimein tänä vuonna työlleen palkinnon, kun mies nousi yhdessä parinsa Kert Varikin kanssa toiseksi korkeimmalle korokkeelle sivuvaunucrossin MM-sarjassa. TEKSTI_Jani Hovi KUVA_Dario Agrati 1. Kotimaassa Haavistolle ei oikeastaan löytynytkään haastajaa. Kuten aina, eri lajien kuljettajia ei ole helppo laittaa järjestykseen ja perusteita on monia. Tänä vuonna Vuoden Kuljettaja -titteli olisi voinut mennä kummalle tahansa kärkikuljettajista, sillä erot heidän välillään olivat todella pienet
4. Eero Remes Vaikka Remeksen aktiiviura MM-sarjassa onkin jo ohi, ei miehen vauhti ole hävinnyt mihinkään. 9. 6. Timo Myöhänen Tällä kaudella 11. Tuon mestaruuden lisäksi Myöhänen voitti myös X-trialin Suomen mestaruuden. Tänä vuonna Remes voitti cross countryn kaikki SM-osakilpailut ja hänestä kruunattiin sarjan mestari. Valitettavasti tällä kaudella Kullasta ei nähty Suomen sarjassa, mutta toivottavasti ensi vuonna asiat ovat toisin. Sen lisäksi Pohjola oli mukana Jämsän Seudun Moottorikerhon joukkueessa, joka otti kerhojoukkueiden SM-kultaa. 16-vuotias Mäntylä kilpaili myös MX125-luokassa poikien kanssa, hakien sieltä lisää vauhtia. Mäntylä voitti kauden aikana yhdeksän kisaerää ja oli kolme kertaa kakkonen, joten hän hallitsi sarjaa täysin. Mäntylällä onkin potentiaalia nostaa vauhtiaan selvästi tulevina vuosina. Sen lisäksi Kullas ajoi myös loppukaudesta MM-kilpailuja, ollen parhaimmillaan Hyvinkään toisessa kisaerässä 15. Melissa Mäntylä Nuori Melissa Mäntylä voitti historian ensimmäisen naisten motocrossin Suomen mestaruuden. Kullas voitti niistä toisen ja oli maan pääsarjassa kakkonen, eli hänen kautensa oli lähes täydellinen. Samuli Puhakainen Samuli Puhakainen lähti hakemaan tällä kaudella MM-mitalia enduron Youth-luokasta. Sen lisäksi Juupaluoma voitti myös E2-luokan Suomen mestaruuden endurossa. 8. XRACING OFFROADPRO 08/2022 39. Kytösen tavoin Puhakainen oli mukana Suomen MM-hopeajoukkueessa Ranskan Sixillä. Enduron puolella Remes ei ajanut talven kahta kilpailua, mutta otti silti SM-hopeaa E2-luokasta ja oli myös yleismestaruussarjassa hopealla. perättäisen Suomen mestaruuden perinteisessä trialissa napannut Timo Myöhänen hallitsee isännän lailla kotimaisia trialareenoita. Harri Kullas Suomen ja Viron kaksoiskansalainen Harri Kullas ajoi tämänkin kauden työkseen Englannin kahta sarjaa. Pohjolan kauden ainoa pettymys oli Päijänteen ympäriajo, johon hän starttasi suurimpana suosikkina, mutta oli teknisten vaikeuksien jälkeen lopulta vasta 12. 10. Kerhojoukkueiden puolella Myöhänen oli mukana Hämeen Moottorikerhon joukkueessa, joka sai SM-hopeaa. Valitettavasti Puhakaisen kauteen mahtui teknistä epäonnea ja kaksi nollapäivää olivat liikaa sarjan kannalta. Lisäksi Juupaluoma ajoi loppukaudesta enduron MM-sarjaa juniorien luokassa, ollen kauden päätöskilpailussa 12. Eemil Pohjola Mitalien valossa Eemil Pohjola oli kauden menestynein kuljettaja Suomessa. Siitä huolimatta Puhakainen oli kiinni MMpronssissa vielä ennen päätöskilpailua, mutta jäi lopulta sarjan neljänneksi kolmen pisteen erolla. Sen lisäksi Remes voitti myös Ruotsin CCmestaruuden. 5. Pohjola voitti E1-luokan Suomen mestaruuden sekä yleismestaruuden. Peetu Juupaluoma Jämsän ”enduromafiaan” kuuluva Peetu Juupaluoma voitti tänä vuonna Suomen suurimman ja tunnetuimman endurokilpailun, eli Päijänteen ympäriajon. 7
Amerikassa miehellä vierähti 15 vuotta, jonka jälkeen hän palasi kotimaahan, jatkaen kiertämistä täällä vielä tovin Supertrial Stunt Shownsa kanssa. 30 vuotta maailmanmestaruudesta Tommi Ahvala kruunattiin tasan 30 vuotta sitten trialin maailmanmestariksi. Täytyy muistaa, että trial oli juuri tuohon aikaan todella iso laji Suomessa, eikä varmastikaan vähiten vuosina 1976-1978 lajin maailmanmestaruuden voittaneen Yrjö Vesterisen ansiosta, Ahvala kertoo. Trial vei kuitenkin lajina miehen mennessään. 1970-luvun lopulla ja siitä vielä pari vuosikymmentä eteenpäin järjestettiin maassamme lähes vuosittain trialin MMosakilpailu. Ahvalan isä oli innokas harrastajamotoristi, joka oli kiertänyt mm. Kilpauransa jälkeen Ahvala muutti Yhdysvaltoihin trialshown kimaltavaksi tähdeksi, trialkouluttajaksi ja silloisen GASGAS-tehtaan PR-henkilöksi. Juhlavuoden kunniaksi onkin aiheellista pohtia, milloin Suomeen tulee seuraava trialin maailmanmestaruus. Parhaimmillaan yli 1300 tuntia vuodessa ajanut Ahvala on poikkeuksellinen mestari, sillä häntä eivät moottoripyörät, eikä niillä ajaminen varsinaisesti koskaan kiinnostaneet. Ahvalan ura vaikean lajin parissa oli vähintäänkin upea, siivittäen miehen maailmanmestaruuksien, sekä MM-sarjan himmeämpien mitaleiden lisäksi mm. Isä vei katsomaan Suomen MM-osakilpailua Tommi oli 6-vuotias, kun hänen isänsä vei hänet ja hänen isoveljensä Jommin katsomaan trialin Suomen MM-osakilpailua. -No ei se taida ihan lähitulevaisuudessa olla, huokaa mestari Ahvala, ei helpotuksesta, vaan pikemminkin epätoivoisena. Suomen mestaruuksiin, Yhdysvaltojen ja Pohjois-Amerikan mestaruuteen sekä ensimmäisenä ulkomaalaisena Italian mestaruuteen. TEKSTI & KUVAT_Mikko Leivo TOMMI AHVALA TOMMI AHVALA T ommi Ahvala voitti trialin maailmanmestaruuden vuonna 1992 ja heti perään myös lajin (Super trial) sisähallimestaruuden. Päijänteen ympäriajon, mutta ei ollut koskaan haaveillutkaan ammattilaisuudesta tai kansainvälisestä urasta. Trial teki todellakin tuolloin voimakasta tulemistaan nuorison keskuudessa ja kotimaiset mo40 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Se taisi olla niin, että vanhempani halusivat meille isoveljeni kanssa edullisen ja turvallisen harrastuksen ja trial edusti heille niitä molempia
”SILLOIN PIANON KANSI TÄRÄHTI KIINNI AHVALAN PERHEESSÄ, EIKÄ SITÄ OLE SEN KOOMMIN AVATTU.” XRACING OFFROADPRO 08/2022 41
Muistan isäni sanoneen monta kertaa, että trialissa ei voi puristaa polvilla tankkia. Ahvala pelasi tuohon aikaan aktiivisesti jääpalloa sekä soitti pianoa. Silloin pianon kansi tärähti kiinni Ahvalan perheessä, eikä sitä ole sen koommin avattu, Ahvala nauraa. Tarina kertoo, että varsinkin pianonsoitossa hän oli poikkeuksellisen lahjakas ja määrätietoinen harjoittelija. Se loppui kuitenkin melko dramaattisesti. Minua ei patistettu ”treenaamaan”, mutta minulle oli jäänyt sieltä MM-kisasta selkeä visio, että seisten ajetaan, eikä jalkoja laiteta maahan. Intohimo, halu ja peräänantamattomuus Tommin ensimmäinen mopo oli Fantic tossu, mutta pian hän sai ihan oikean trialmopon, pienipyöräisen 50-kuutioisen Bultacon. Sen sijaan Bultacon bensahana avattiin usein. Solifer, Helkama (Raisu) ja pari vuotta myöhemmin Tunturi valmistivat varta vasten trialiin suunniteltuja rekisteröitäviä mopoja, joilla pystyi ajamaan tietysti myös koulumatkaa tai mitä tahansa huviajelua. Se avattiin joka päivä ja jo alle 10-vuotiaana Tommi-poika ajoi kaiken vapaaaikansa. Mopoille oli oma luokkansa kotimaisissa kilpailuissa, jotka keräsivätkin satamäärin osallistujia. potehtaatkin olivat tähän reagoineet. Soiton opettajani sanoi, että moottoriurheilussa sormet vahvistuvat liikaa ja jäykistyvät, joten pianonsoittajan uraa haaveilevan kannattaisi välttää sitä ja mopolla ajaminen pitäisi lopettaa. Isä-Ahvala seurasi poikiaan ja ryhtyi antamaan vinkkejä, sekä ilmoitti veljekset Tikkurilan Moottorikerhoon, jossa oli muitakin lajin harrastajia. Hän katkaisi alushousuistani kuminauhan, joten kun ajoin tapeilta, olisivat kalsarit pudonneet, ellen olisi pitänyt jalkoja leveällä, eli ”trialkielellä” pussittanut, Ahvala virnistää. Naapurustossa oli kavereita, joiden kanssa ajelimme mopoillamme, mutta aina kun muut kiertelivät kivet ja kannot, minä pyrin ajamaan niiden yli, Ahvala muistelee. Koska se ei mennyt puhumalla perille, keksi isäni oivallisen keinon. Se oli jännä vaihe. Kuitenkin jo 11-12 vuoden ikäisenä Ahvala alkoi treeTOMMI AHVALA TOMMI AHVALA 42 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Perhe eli trialille voimakkaasti, mutta ei luonut paineita menestykseen
2. Siis laskettuna kolme vuotta 24/7, Ahvala muistelee. Mestaruusvuonna vielä supertrialin maailmanmestaruus ja seuraavina vuosina ennen Amerikkaan lähtöä loppusijoitukset olivat 3. Me olimme kovia kopioimaan paremmiltamme erilaisia harjoitusmenetelmiä ja kehitimme kaikkea erikoista vanhempieni taloudellisten resurssien sallimissa rajoissa. Hän ajoi vuoden 1988 MM-sarjan ja sijoittui loppupisteissä uskomattomalle sijalle 13. Mies on ajanut täällä tuhansia ja tuhansia tunteja. Sen on pakko olla jotenkin sisäsyntyistä, Ahvala pohtii. En pysty selittämään sitä intohimoa jolla treenasin juniorivuosiin saakka. Hänellä ei koskaan ollut lempimaastoa tai lempiolosuhteita joissa treenata, vaan hän treenasi niissä paikoissa ja olosuhteissa jotka tuntuivat epämiellyttäviltä. Jo tuohon aikaan hänelle kertyi ajotunteja vuositasolla lähes 1 000 ja kuntotreenit päälle, joten kaikkeen eivät vuorokauden tunnit olisi riittäneet. Äitini oli joskus varusmiespalvelustani suorittaessani laskeskellut, että olin armeijaikään mennessä viettänyt noin 3 vuotta trialmopon päällä. ja 3. Resurssit eivät olleet suuret, joten oma mielikuvitus ja polttava halu tulla hyväksi, olivat se kantava voima ja ainoa mahdollisuus, Ahvala selvittää. Ahvalan tie maailman huipulle alkoi nuorena, jo 16vuotiaana. Määrätietoinen ote Jo ennen Ahvalan rippikouluikää perhe kävi ulkomaillakin haistelemassa tasoa ja mahdollisuuksia. 16-vuotiaana ajetun rookievuoden jälkeen MMsarjan loppupisteissä ura eteni sijoituksin, 6. Hän tiesi myös sen, että trialissa ei maailmanmestaruutta voiteta tuolla ajomäärällä, vaan siihen piTrialpiireissä legendaksi muodostuneissa Hansiksen tiistaitreeneissä pärisivät ennen kymmenet mopot. Ahvalalla meni koko 1990-luvun nykymittapuulla ajateltuna kovaa. Häntä eivät moottoripyörät tai edes niillä ajaminen juurikaan kiinnosta, vaan trial nimenomaan tää löytyä vähintään 200-400 ajotuntia lisää! Valitsin sitten trialin ja nostin ajomäärän sinne 1 300 tunnin hujakoille. 4. 15-16 -vuotiaana, käytännössä kaikki juniorisarjat voittaneena, Ahvalan tuli tehdä päätöksiä tulevaisuutensa suhteen. SM-sarjaan nuorukainen ei saanut osallistua, koska hänellä ei ollut siihen vaadittavaa ajokorttia. Nyt, syksyllä 2022, kuskeja on paikalla viisi. XRACING OFFROADPRO 08/2022 43. Kilpailuja kertyi parhaina vuosina yli 50 ja siihen reilu 1 000 tuntia harjoittelua. ja 1. Erikoisen asiasta tekee myös se, että Ahvala ei tunnusta olevansa millään tavalla ”prätkämies”. Koulut sujuivat mallikkaasti ja trial maistui päivä päivältä paremmalle, mutta niiden sovittaminen menestyksekkäästi yhteen tuntui mahdottomalta. Äiti puolestaan velvoitti huolehtimaan koulunkäynnistä sekä arjen muista rutiineista. lajina ja haasteena vei miehen mennessään. Hän teki asioita paljon ja jotain varmasti myös oikein. nata poikkeuksellisen määrätietoisesti. Tulipa myös miesten Suomen mestaruus 17-vuotiaana, silloisen liikenneministerin myöntämän, ala-ikäisenä saadun ajokortin myötä. 2. Tommi Ahvala Hansiksen tiistaitreeneissä. Isä opetti vastuuta treenaamisen ja pyörän huollon saroilla. Nousu maailman parhaaksi oli nopea. Tommi Ahvala harrastaa nykyään sähkötrialilla. Toki kotimaan sarjakin ajettiin nuorten 125-kuutioisten luokassa ja tuloksena oli täysin suvereeni nuorten mestaruus
Tuohon aikaan suomalaisia oli mukavasti MM-sarjassa ja siellä nähtiin paljon hienoja onnistumisia. Kaikki mitä Ahvala luettelee, tuntuu hyvin loogiselta. Milloin saadaan seuraava suomalainen trialin maailmanmestari. Täytyy vielä muistaa, että juuri mestaruuksieni jälkeen alkoi maassamme ennen näkemättömän kova 44 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Eipä tuo taida ihan lähitulevaisuudessa tapahtua, mikäli junioriluokkien harrastajamäärään ja laatuun peilataan. Miksi näin Tommi Ahvala. On Ahvalan jälkeenkin ollut hyviä, ja maailmalla kohtalaista menestystä niittäneitä kuskeja, mutta taso on ollut jyrkkenevässä laskusuunnassa jo 30 vuotta. Laji alkoi mennä siihen suuntaan, että juuri kukaan ei päässyt kotipihasta ajamaan, vaan ajopaikoille kuskaaminen jäi vanhempien vastuulle. Ne olivat suomalaisen trialin kultaisia vuosia, jotka ikään kuin huipentuivat Ahvalan mestaruuteen. Harvinaista herkkua Yrjö Vesterisen viimeisen maailmanmestaruuden ja Ahvalan mestaruuden välissä kului 14 vuotta. Vakiomopojen katoaminen vaikeutti harrastamista ja tietenkin myös ajopaikkojen väheneminen, Ahvala arvelee. Keskustelemme aiheesta pitkään ja huomaan, että Ahvala on selvästi miettinyt kaikkea. En tiedä, olisinko itse voinut näinä vuosina tehdä enemmän suomalaisen trialin suhteen, tuskinpa. Pistesijat olivat arkipäivää MMosakilpailuissa ja podiumillakin heiluteltiin siniristilippua silloin tällöin. Kymmenen ensimmäistä Amerikan vuotta Suomessa välillä edes käymättä ja vielä viisi, lähinnä jouluvierailujen kera, teki siitä jo ajatustasolla mahdottoman yhtälön. Oli se melkoista menoa kun kisoja oli ympäri maailmaa ja joinain vuosina vain joulu oli ainoa vapaa, jos se ei sattunut osumaan viikonlopulle, Ahvala tunnustaa. Pistesijoja on yhden miehen toimesta, mutta podium on jäänyt haaveiden tasolle. Jos vanhemmat joutuvat viemään harjoituspaikoille edes sen 1 000 ajotunnin takia vuosittain, on yhtälö mahdoton. Minä veikkaan, että lajin parissa ei enää 1990-luvulla tehty ”myyräntyötä”, eli kuljettu kouluissa ja tapahtumissa kertomassa lajista tai esittelemässä sitä. Paikalliset lajiaktiivit katosivat pikkuhiljaa joka puolelta maatamme, ja laji keskittyi muutamalle paikkakunnalle
1990-luku oli muutenkin isojen murrosten aikaa. tehneet ehkä vääriä ratkaisuja monissa asioissa, eikä harjoittelu ole ollut tarpeeksi laadukasta. Sivusta seuranneena olen miettinyt niitä minun tieni kulkijoita paljonkin. Ahvala sanoo ymmärtävänsä, että vapaa-aika on rajoitettua ja on helpompaa antaa lapsille läppäri käteen tai heittää heidät jäähallille. Trialkisan voisi järjestää päästöttömästi ja äänettömästi vaikka keskuspuistossa, Ahvala huomauttaa lopuksi. Tuohon aikaan tehtiin myös huonoja ratkaisuja lajin sisällä. He eivät ole saaneet sitä kansallista haastetta kotoisesta sarjastamme, koska sen taso on jo lähtökohtaisesti heikko. XRACING OFFROADPRO 08/2022 45. Trialpyöristä tehtiin liian hyviä ja ikärajoituksia alettiin muokata. Jos ei kisoissa pärjätty, ostettiin isompi moottoripyörä sen sijaan, että olisi keskitytty harjoitteluun. Ketä enää kiinnosti pompottaa mopoa vesisateessa, kun sai katsella televisiosta musiikkivideoita, Ahvala hymähtää. taloudellinen lama, joka varmasti vaikutti monissa perheissä harrastusmahdollisuuksiin lajissa kuin lajissa. Nykyään trialia ei nähdä unelmana, eikä edes mahdollisuutena niin kuin tuolloin nähtiin. Se voisi tuoda lajille hyväksyntää ja jopa esimerkin voimalla suositusta eri kansanosissa. Onko jotain tehtävissä Mitä nyt pitäisi tehdä, vai onko tehtävissä mitään, kysyn mestarilta lopuksi. Minulla oli jo pienenä poikana maailmallakin pärjänneitä kuskeja haasteenani ja ajoin tietoisesti sitä kohti, että nuo kaikki kun voitan, tiedän olevani jo jollain tasolla, Ahvala miettii. Ja pitää muistaa, että maailmalla menestymiseen tarvitaan myös ripaus tuuria oikeissa kohdissa ja ehkä minun jälkeeni sitä ei ole muille riittänyt, mies hymyilee. Silloin tulivat matkapuhelimet, tietokoneet ja niiden pelit, tulivat internet ja lukuisat TV-kanavat. Toisaalta hän toteaa, että vapaa-aika oli vanhemmilla ihan yhtä rajoitettua ennenkin. Ja hei, trial taitaa olla ainoa moottoriurheilulaji, jonka voisi muuttaa sähköiseksi vaikka heti huomenna. Perusajamisen oppiminen unohtui, kun liian pienet lapset alkoivat ajaa liian suorituskykyisillä laitteilla. Lasten ja nuorten vapaa-ajasta tuli valtava kilpailu. Mentiin siihen, että pyörä vei kuskia, eikä kuski pyörää. Totuus on se, että lapsilla on nykyään ihan eri määrä virikkeitä kuin oli minun lapsuudessani. Näitä asioita Ahvalan kanssa pyörittelimme ja pohdimme, miksi edes yksittäisiä Vesterisiä tai Ahvaloita ei trialiin syntynyt. Muutamalla on ollut se palo, kipinä, mutta he ovat TOMMI AHVALA TOMMI AHVALA ”ME OLIMME KOVIA KOPIOIMAAN PAREMMILTAMME ERILAISIA HARJOITUSMENETELMIÄ JA KEHITIMME KAIKKEA ERIKOISTA VANHEMPIENI TALOUDELLISTEN RESURSSIEN SALLIMISSA RAJOISSA.” Hyppykäännös sujuu edelleen vaivattomasti ja turhia hötkyilemättä. Silloin vanhemmat vain heittäytyivät mukaan innokkaammin ja halusivat tehdä talkootöitä ja luopua omasta ajastaan enemmän kuin nykyään. Jokaisesta harrastajasta ei tarvitse tulla mestaria, riittää jo se, että lapsilla ja nuorilla on tervehenkinen harrastus ja mukavaa yhdessäoloa vanhempiensa kanssa. Jääkiekko, jalkapallo, tennis ja moni muu ovat nyt se vanhempien unelma, joihin lapsia viedään kuin laput silmillä. En haluaisi sanoa tätä ääneen, mutta vanhempien unelma on valitettavan usein taloudellinen, Ahvala tokaisee. Trialissa löytyy jo sähköisiä ajoneuvoja kaikille ikäryhmille ja kaikille tasoille
Kaikki nimittäin varmasti tietävät, että nastarenkailla ajamiRoni Kytönen (vas.), Eemil Pohjola ja Peetu Juupaluoma ajoivat tänä vuonna Kärme Kustaan voittoon Jämsän LVIja Hydraulitarvike Oy:n joukkueessa. Viime vuonna kilpailu ajettiin noin 15 asteen pakkasella ja reitillä oli oikeastaan vain yksi oja, joka muodostui muutamille partioille vaikeaksi. Lisää haastetta. Tänäkin vuonna Kärme Kustaan Kiemurat keräsi mukavan määrän kuljettajia pitämään hauskaa ja mittelemään taitojaan. Valitettavasti viime vuoden tavoin kilpailun reitti oli melkoisen kuiva ja siksi hieman helppo. KILPAILU KILPAILU KÄRME KUSTAA, HÄMEENLINNA KÄRME KUSTAA, HÄMEENLINNA 46 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Vaikka pehmeitä paikkoja ei ollut, niin siitä huolimatta reitti on kaikille kuljettajille rankka, mutta eri syystä. Tämä jättikin monen kuljettajan kaipaamaan lisää haasteita. TEKSTI & KUVAT_Jani Hovi V uosien varrella Kärme Kustaalla on ollut melkoisen paljon upotusta, rypemistä ja taas upotusta. Tänä vuonna pakkaset eivät olleet aivan niin kovia ja esimerkiksi perinteisellä Sammalsuolla oli pari hieman pehmeämpää ojaa, joista kuitenkin pääsi pienellä hypyllä yli
Moni vanhempi kuljettaja muistaa varmasti esimerkiksi legendaarisen Kiimasuon ja Viuhkaojan, joten vaikeita paikkoja alueelta löytyy kyllä. Kohti juhlavuotta Siinä missä Gotland Grand Nationalissa kaasutellaan jo ensi vuonna 40. Mielenkiinnolla jäämmekin odottamaan, keksivätkö järjestäjät jotain erikoista juhlavuoden kunniaksi. Olisiko jopa mahdollista, että kilpailu ajettaisiin pitkästä aikaa sekä pimeällä että valoisalla. Onneksi sitten pääsimme edes muutamana päivänä merkkaamaan, kertoo kilpailun järjestävän Hämeenlinnan Moottorikerhon puheenjohtaja Ismo Virtanen. Tämä on korutonta kertomaa siitä, että yleisö haluaa nähdä tapahtumia, eikä tasaisella ajelua. Luonnollisesti yleisö oli keskittynyt reitin vaikeimmille paikoille, sillä haasteet kiinnostavat yleisöä. Reitti on täysin armeijan alueella ja nykyisellään armeijalla on todella paljon kaikenlaisia harjoituksia siellä. Sen vuoksi emme ole päässeet reitille tekemään juurikaan muutoksia. Tähän on kuitenkin selvä syy, jolle valitettavasti ei voi mitään. Jäljellä ei siis ole enää monta vuotta, kun kilpailu pääsee juhlimaan viisikymppisiään. Nyt sellaiseen ei ole tarvetta, voittajajoukkueen Eemil Pohjola pohtii. Emme tietenkään tee kokonaan erilaisia reittejä, mutta muutamiin paikkoihin eri vaihtoehtoja. Puolustusvoimat asettaa tietysti myös omat haasteensa sille ja menemme heidän ehdoillaan, kertoi tänä vuonna reittipäällikkönä toiminut Arto Ahlsten. Kerrottakoon niille, jotka eivät muista, tai eivät ole olleet lajin parissa pitkään, että viimeksi vuosituhannen vaihteen tienoilla kilpailussa todellakin ajettiin myös yöosuus. juhlakilpailu, niin Kustaalla on ensi vuonna edessään 47. nen kivikossa ei todellakaan ole mukavaa eikä helppoa. Janne Suominen nähtiin jälleen mukana Kärme Kustaalla ja Suominen johdattikin joukkueensa business-luokan voittoon. Sama kaava toistuu myös isommassa mittakaavassa Ruotsissa, jossa Novemberkåsan vetää valtavat määrät katsojia paikalle joka vuosi. Tuolloin ykkösluokka aloitti kilpailun edellisenä iltana ja ajoi pimeällä kaksi kierrosta, iltaosuuden päättyessä kello 21-22 aikoihin. Jotenkin tuntuu, että viime vuosina kivikko on täällä lisääntynyt, eikä se ole kyllä mukavaa ajettavaa. Kahden edellisen vuoden ajan kilpailun reitti on ollut täysin identtinen, eikä suurempia muutoksia ole tullut reittiin useampaan vuoteen. kerta. Alun perin meidän piti tänä vuonna päästä merkkaamaankin reittiä vain yhtenä päivänä ennen kilpailua. Muutoksia on luvassa Edellä mainituista haasteista huolimatta jatkossa Hämeenlinnan Moottorikerhon on tarkoitus jatkossa tehdä reitistä haastavampi ja hakea reitille pehmeämpiä paikkoja, jos syksy on parin viime vuoden tapaan kuiva. Ehkä tässä voisi olla malli myös muutaman vuoden päästä ajettavaan juhlakilpailuun. Meillä on tarkoituksena merkata jatkossa useampi erilainen reittiMikäs sen parempaa, kuin moottoripyörän nosteleminen suosta kavereiden kanssa. Helpompikaan reitti ei tuntunut yleisöä juuri tänä vuonna haittaavan, ainakin jos katsoo määrää. Kilpailu jatkui seuraavana aamuna, jolloin ykkösluokka ajoi jälleen kaksi kierrosta. Rehellisiä upotuspaikkoja saisi olla paljon enemmän, koska kyse on partioajosta. Hätilään oli nimittäin kertynyt todella runsaasti yleisöä, joka kannusti kuljettajia. Kuitenkin ideana on, että joukkueen kuljettajat joutuisivat auttamaan toisiaan, jotta kisasta päästäisiin läpi. Sammalsuo on muodostunut tutuksi käsitteeksi Kärme Kustaalla ja tänäkin vuonna kuljettajat joutuivat ylittämään ojia siellä. Muutoksia on luvassa jatkossa. Tuolloin kilpailussa ei ollut ykkösluokan lisäksi kuin kakkosluokka, joka ajoi oman kilpailunsa päivällä. XRACING OFFROADPRO 08/2022 47. vaihtoehto ennen kilpailua ja sitten katsomme kilpailun sään mukaan mikä reitti ajetaan. Arviolta voisi sanoa, että paikalla oli enemmän yleisöä kuin missään muussa kotimaisessa endurotai motocrosskilpailussa Päitsiä ja paria suurinta SM-motocrossia lukuun ottamatta. Liiallinen uiminen suossa ei ole homman pointti, mutta partiokilpailuun kuuluvat haasteet
Me laitoimme kuljettajat kertomaan konkreettisesti miten he treenaavat talvella. Miten huippukuljettajamme pystyvät sitten yhdistämään tämän kaiken mahdollisimman tehokkaasti. Huippujen talviharjoittelua erilaisilla taustoilla TEKSTI_Marko Vihriä KUVAT_Jani Hovi Motocrossin SM-kärkikuljettajiin lukeutuvat vuorotyöläinen Juuso Matikainen, varusmiespalvelusta suorittava Kimi Koskinen, arkitöiden ohella opiskeleva Pekka Nissinen ja ammattikoululainen Miro Varjonen pyrkivät harjoittelemaan mahdollisimman tehokkaasti talvella. 48 XRACING OFFROADPRO 08/2022
”PITÄÄ MYÖS OPETELLA HARJOITTELEMAAN. MINULLA JÄI SE TEKEMÄTTÄ JUNIORINA.” XRACING OFFROADPRO 08/2022 49
Helmi-maaliskuun vaihteessa alan ottaa enemmän tehoja irti. Loppuvuodesta minulla on treeneissä peruskuntokausi. 12 tunnin päivässä ehtii treenata vain kerran, mutta vapaalla on selkeästi irti töistä. Vuorosysteemi on urheilun kannalta hyvä. Viikossa tai kahdessa ei vielä tapahdu mitään. Käyn hiihtämässä ja ennen lumia ajoin maastofillarilla. Treenin pituus voi olla myös vaikka tunti, mutta sykkeeltään kovempi. Olen ottanut itse asioista selvää ja myös todennut tämän tavan riittävän niihin tuloksiin, joita olen saavuttanut. Käyn peruskuntokauden alussa myös kuntosalilla kasvattamassa lihasvoimaa. Juuso Matikainen myötää rehellisesti, että hänellä on yhä vaikeuksia pitää lepopäiviä harjoittelusta. Työvuoroni vaikuttavat treenimääriini, mutta kertoja tulee 8-13 viikossa. Yksin kerrostaloasunnossa Lahdessa majaileva Orimattilan Moottorikerhon kuljettaja on toteuttanut kyseistä työrytmiä yli neljä vuotta. Viime talvena ajoin parikymmentä tuntia, joten määrä ei ole mahdoton. Punteilla treenaaminen muuttuu kuntopiirityyliseksi. Harjoittelen matalalla sykkeellä vähintään pari tuntia kerrallaan. Vapaapäivinä treenaan pari kertaa, joista toinen on yleensä peruskuntoa ja toinen kuntosali tai sulkapallo. Treenaaminen ei voi olla aina kivaa, mutten esimerkiksi juokse enää yhtä paljon kuin ennen, koska se on tylsää. Kannustan treenaamaan pitkäjänteisesti. JUUSO MATIKAINEN VUOROTYÖN HYÖDYNTÄMISTÄ MX1-LUOKAN Suomen mestari ja kummankin pääluokan moninkertainen SM-mitalisti Juuso Matikainen on 29-vuotiaana ratojen konkariosastoa. Muutan treeniä sen takia, etteivät lihakset olisi tukossa ja hitaita, kun alan ajaa crossia ”syke tapissa”. Pitää myös malttaa ottaa lepopäiviä. Lumen tultua ajan spoorissa viikonloppuisin. Lihashuoltoon pitäisi kiinnittää enemmän huomiota varsinkin nyt, kun ikää alkaa tulla. En käytä maksimipainoja, vaan teen enemmän toistoja pienemmillä painoilla ja kehonpainoa hyödyntäen. Minulla on edelleen hankaluuksia pitää välipäivä kerran viikossa. Salilla käyn neljä kertaa viikossa, Matikainen kuvailee. Minulla oli joskus juniorina valmentajan tekemä treeniohjelma, mutta nykyään minulla ei ole valmentajaa eikä ohjelmia. MX Nyberg -tiimissä jatkava Matikainen työskentelee kauramyllärinä Fazerilla, ja tavallisesti töitä tehdään 12 tunnin vuoroissa rytmillä kaksi aamuvuoroa, kaksi yövuoroa ja kuusi vapaapäivää. Joskus on parempi levätä vaikka pari päivää, jos huomaa, että useampi treenipäivä putkeen ei tunnu hyvältä. Tykkään hiihtää, mutta sen hyöty on myös monipuolisuudessa. Peruskuntotreenit ovat edelleen pitkiä, mutta ne sisältävät 10-15 minuutin kovempitehoisia rykäisyjä. ”LIHASHUOLTOON PITÄISI KIINNITTÄÄ ENEMMÄN HUOMIOTA VARSINKIN NYT, KUN IKÄÄ ALKAA TULLA.” 50 XRACING OFFROADPRO 08/2022. On aivan eri harjoitella kahdeksan tunnin työpäivän jälkeen kuin näin
Urheilun ehdoilla mennään, mutta olen silti tottunut treenaamaan enemmän kuin täällä on mahdollista. Lisäksi kilpailin. Ensi kaudella Koskinen nähtäneen SM-sarjan lisäksi joissakin EMX250-luokan EM-osakilpailuissa. Lihaskunnon puolella treenit ovat enemmän voimaa ylläpitäviä harjoitteita, voimakestävyyttä ja kuntopiiriä. Meinasin ottaa ohjelmaani myös uintia. Olen nyt treenannut kasarmilla, mutta monen muun lajin urheilijat käyvät muualla, Koskinen kertoo. Kuisma seuraa harjoitteluani ja pyrimme tekemään vähintään yhden treenin yhdessä vapaaviikonloppuinani. Toivottavasti pääsen treenaamaan enemmän ja mahdollisimman pian myös ajamaan. Haluan hiihtää, ja teen joko matalammalla sykkeellä parin tunnin tai hieman korkeammalla sykkeellä 1-2 tunnin lenkin. Kisakautta kohti mentäessä alan hakea treeneissä räväkkyyttä. Sen jälkeen on ollut vapaampaa. Viikossa on ollut kaksi voimatreeniä ja lisäksi kaksi peruskuntolenkkiä juoksemalla, kuntopyörällä tai hiihtämällä. Minuakin on valmentanut Joonas Kuisma vuodesta 2019 lähtien. Kahden treenin päivinä saatoin tehdä punttia aamulla ja kuntopiiriä iltapäivällä tai punttia ja peruskuntoa tai pari peruskuntoa. XRACING OFFROADPRO 08/2022 51. Alan seuraavaksi mennä vahvemmin peruskuntoa kehittävää jaksoa kohti, jolloin treenejä on 3-4 kertaa viikossa. Hän tekee treeniohjelmani, jossa on noin puolentoista kuukauden sykli. Yksi päivä oli lepoa. Sipoon Moottorikerhon edustaja kuului endurokuljettajien Niko Puotsaaren ja Tiitus Enjalan kanssa niihin noin 80 urheilijan porukkaan jotka tulivat valituiksi reilun 250 hakijan joukosta. Nyt on ollut menossa enemmän voimakausi, joka on päättymässä. Lisäksi olen tehnyt pitkiä lihashuoltoja, jolloin muun muassa venyttelen ja teen toiminnallisia harjoituksia. Meille on Santahaminassa vähän lupailtu, että pääsisimme ajamaan alueella. Kimi Koskinen on parasta aikaa urheilukoulussa Tiitus Enjalan ja Niko Puotsaaren kanssa, jossa kolmikko odottelee ajomahdollisuutta Santahaminan alueella. Punttitreeni on ollut mahdollisimman motocrossinomaista. Intin puolesta saisi ymmärtääkseni myös valmennusta, mutta yleensä urheilijoilla on omat valmentajansa. Alussa olimme kaksi viikkoa kiinni enkä päässyt treenaamaan kuin kerran. Harjoittelin aiemmin kymmenen kertaa viikossa, periaatteessa kahdesti päivässä. Viime talvena ajoin 2-3 kertaa viikossa enduroa, keskiviikkoisin valoilla ja viikonloppuisin päiväsaikaan. KIMI KOSKINEN VARUSMIESPALVELUKSEN OHJAUKSESSA MX2-LUOKAN Suomen mestari ja kestomenestyjä lasten luokista lähtien, Kimi Koskinen, 19, aloitti varusmiespalveluksen suorittamisen lokakuussa Santahaminan urheilukoulussa. Urheilukoulu rytmittää treenaamistani. Ennen armeijaan menoa Koskinen valmistui ammattikoulusta putkimieheksi, ja viimeisen vuoden ajan hän työskenteli oppisopimuksella isällään LVI-alalla työajan ollessa arkisin kello 6:00-14:00
Olen miettinyt valmentajaa nytkin jo ihan siksi, että ammattilainen pystyisi katsomaan, menenkö treeneissä oikeaan suuntaan. Tehoja ei tarvitse olla paljon, mutta treenejä saisi olla monena päivänä viikossa. Lisäksi jos pimeimpänä vuodenaikana ajan 1-2 kertaa viikossa, alan ajaa enemmän. Tällä kaudelle mies taisteli SM-mitalista, mutta jäi lopulta neljänneksi sarjassa. Pitää myös opetella harjoittelemaan. Minulla oli viime talvikaudella fysiikkavalmentaja tiimin puolesta. Haluaisin harjoitella kahdesti päivässä ja jaksaisinkin, mutten ehdi töiden ja opiskelun takia. Monipuolisuus ja vaihtelevuus on harjoittelussa tärkeää, koska ne kehittävät kroppaa joka puolelta. Loka-joulukuu on peruskuntokautta, jolloin teen eniten aerobista treeniä. Määrää ei tarvitse olla niin paljon, mutta mukaan tulee kovemman sykkeen treenejä. Ne kehittävät ajotaitoa eri tavalla kuin pelkkä crossi. Juoksen, sauvakävelen, hiihdän, pelaan sulkapalloa ja salibandya, fillaroin ja teen kuntopiiriä. Kaksi edellistä kautta Ylä-Savon Moottorikerhon edustaja on kilpaillut MX1-luokassa. Lisäksi hän opiskelee liikuntatieteiden maisteriksi Jyväskylän yliopiston Vuokatin yksikössä ja on mukana Suomen Moottoriliiton juniorivalmennuksessa. Ajoin viime talvena 50 tuntia, mikä näkyi positiivisesti ensimmäisellä kesäkelien crossileirillä Latviassa. PEKKA NISSINEN PAINOA MONIPUOLISUUDELLE PEKKA NISSINEN, 28, ajoi viime kaudella MX1-luokan SM-neloseksi. Yritän harjoitella monipuolisesti, ja keskityn 1,5-2 tuntia kestäviin treeneihin. Työvuorot ovat arkisin kello 7:00-15:30, mutta toimihenkilönä Nissisellä on liukuva työaika. Pekka Nissinen ehti jo lopettaakin motocrossin, kunnes palasi takaisin lajin pariin muutama vuosi sitten. Treenitehot alkavat kasvaa helmi-maaliskuussa. Myöhäisherännyt menestyjä lopetti kilpailemisen jo kauteen 2015, suoritti varusmiespalveluksen, opiskeli ja teki töitä ennen kuin palasi MXB-luokkaan vuonna 2019. 52 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Kun lumet tulevat, ajan spooria. Lisäksi itseään valmentaessa on se riski, että on liian ankara tai armollinen itselleen. Teen itselleni 4-6 viikon pituisia treenijaksoja, joissa on jokin tietty pääpointti, Nissinen selvittää. Minulla jäi se tekemättä juniorina. Teen peruskuntokaudella myös voimaharjoittelua salilla ja välillä viikonloppuisin yhden kovatehoisen treenin esimerkiksi rappusjuoksuna tai sauvojen kanssa. Muuten treenasin lepopäivinäkin kevyesti. Koneja tuotantotekniikan insinööri on työskennellyt viimeiset kolme vuotta menetelmäsuunnittelijana Ponssella. Olisi myös hyvä ajaa crossin lisäksi enduroa ja trialia. Treenaan kuutena päivänä viikossa, mutta marraskuussa minulla oli vain yksi rehellinen lepopäivä. Se on hyvää ajotuntuman ylläpitoon. Monipuolisuus tarkoittaa sekä kehon erilaisten osa-alueiden rasittamista että erilaisia treenejä, kuten aerobinen, voima, voimakestävyys, ketteryys ja koordinaatio. East MX -tiimiläinen asuu vanhempiensa kanssa Vieremällä, koska se mahdollistaa hänen kilpaurheilunsa taloudellisesti
Aiemmin harjoittelu ei ollut niin totista, kun se on nykyään ohjelmallisempaa ja tarkempaa. Nyt treenaan peruskuntoa 3-4 kertaa viikossa. Olen aiemmin luonut Takatalon valmennuksessa pohjaa sille, että olen nyt voinut pari vuotta treenata tehokkaammin. Sillä rytmillä menen varmaan tänäkin vuonna. XRACING OFFROADPRO 08/2022 53. En myöskään vain vietä aikaa salilla kännykkää käyttäen, vaan teen tehokkaan 45 minuutin treenin, jota edeltää lämmittely. Viime kevään reissulla ajoin kolmena päivänä, jota seurasi vapaapäivä ja taas kolme ajopäivää. Perjantait sujuvat koulunpenkillä kello 8:00-10:45. Lisäksi hän käy katsomassa, että teen esimerkiksi salilla liikkeet puhtaasti. Ammattikoulu Rasekossa Raisiossa toisella luokalla talonrakentajaksi opiskelevalla Varjosella on menossa palkallinen oppisopimusjakso, joka päättyy tammikuun lopulla. MIRO VARJONEN OPPISOPIMUSJAKSON RYTMISSÄ ENSIMMÄISELLÄ SM-KAUDELLAAN MX2-luokassa neljänneksi sijoittunut Miro Varjonen, 17, ylitti omat odotuksensa ja janoaa vielä kovempia tuloksia. Myös salin voimatreenit muuttuvat enemmän kehonpainotreeneiksi, Varjonen lausuu. Se tarkoittaa terävämpiä ja kovemmalla sykkeellä tehtäviä treenejä, esimerkiksi intervalliharjoituksia. Samoin viikonloppuisin, jolloin toinen kerta on enduron ajamista ja toinen vuorotellen peruskuntoa ja voimaharjoittelua. Lisäksi teen voimaa kuntosalilla. Minulla on menossa peruskuntokausi, jolloin poljen kuntopyörää, juoksen, käytän soutulaitetta, uin ja lumien tullessa hiihdän. Takatalo tekee ohjelmani ja välillä käymme myös yhdessä lenkillä. Lähden Belgian ja Hollannin suuntaan kuukaudeksi maalishuhtikuussa, jolloin harjoitteluni rakennetaan ajotreenin ympärille. Turun Moottorikerhon edustaja osallistui myös EMX250-luokan osakilpailuun Hyvinkäällä, ja tulevalla kaudella raisiolainen haluaa EM-kokemuksia lisää. Viime kesänä Varjonen oli arkisin töissä kello 7:00-15:30. Ei kahta treeniä voi tehdä päivässä ja kovaa, jos ei ole pohjia. Kävin joulukuun alussa kuntotestissä Paavo Nurmi -keskuksessa Turussa ja kehitykseni ei olisi voinut olla ikääni nähden parempaa. Työaika on maanantaista torstaihin kello 7:00-15:30. Vauhtikestävyyttä tulee treeneihin, kun kisakausi lähestyy. RX Moto -tiimin kuljettaja jatkaa monivuotista valmennussuhdettaan Leevi Takatalon kanssa. Ajopäivinä rytmi on lenkki aamulla, crossia päivällä ja palauttava harjoitus illalla. Treenit eivät ole alle kahta tuntia. ”AJOPÄIVINÄ RYTMI ON LENKKI AAMULLA, CROSSIA PÄIVÄLLÄ JA PALAUTTAVA HARJOITUS ILLALLA.” 17-vuotias Miro Varjonen harjoittelee Leevi Takatalon valmennuksessa ja nuorukaisen kehityskäyrä onkin ollut kova. Tammi-helmikuussa peruskuntotreenejä alkaa vaihtua vauhtikestävyydeksi, mutta peruskunto ei tipu kokonaan pois. Perjantaisin ehdin treenata kahdesti. Yleensä maanantai on lepopäivä, jolloin teen kehonhuoltoa
Tänä vuonna hän oli selvästi MXGP-luokan toiseksi paras kuljettaja ja pystyi pitämään tasonsa koko vuoden ajan. Jago Geerts Jago Geertsin olisi pitänyt voittaa MX2-luokan maailmanmestaruus, mutta belgialainen näytti sulavan paineen alla ja jäi lopulta sarjassa toiseksi. 8. Ulkoradoilla Viallen pitäisi kuitenkin olla TOP 3 -kuljettaja. 3. Meidän papereissamme on mahdotonta laittaa ketään Tomacin edelle tällä listalla. Tom Vialle Ranskalainen Tom Vialle voitti uransa toisen MX2-luokan maailmanmestaruuden ja samalla hän nosti GP-voittojensa määrän 24:een. 4. Honda rakentaa vahvasti tulevaisuutta Lawrencen varaan ja miksi ei. Gajserin mestaruutta hieman himmentää se, että edellisenä vuonna hänen kanssaan mestaruudesta taistelleet ja Gajserin edellä loppupisteissä olleet Jeffrey Herlings ja Romain Febvre olivat sivussa radoilta. TOP 10 crossikuskit Vuoden lopussa tehdään erilaisia listoja ja me päätimme tehdä myös listan vuoden parhaista motocrosskuljettajista. Sijoiltaan lähteneen olkapään takia Prado oli myös yhdestä kilpailusta pois kauden aikana, eikä päässyt enää sen jälkeen aivan alkukauden vauhtiinsa. 10. ”TOMAC AJOI USKOMATTOMAN KAUDEN.” O C TO P I M ED IA XRACING OFFROADPRO 08/2022 55. Vaikka espanjalainen olikin MXGP-luokan loppupisteissä kolmas, oli hän kilpailuissa kaukana omasta tasostaan. 2. Tim Gajser Tim Gajser voitti viidennen maailmanmestaruutensa ja teki sen vakuuttavaan tyyliin ollen eittämättä MXGP-luokan paras kuljettaja. Sexton taisteli Tomacin kanssa mestaruudesta, eikä olisi ollut mikään ihme, jos mestaruus oli mennyt Honda-kuljettajalle. Tämä lupaa hyvää hänen tulevaisuutensa kannalta. Jorge Prado Kulunut kausi ei ollut Jorge Pradolle helppo. Jeremy Seewer Tietyllä tavalla Jeremy Seewer on hieman ”hajuton ja mauton”, mutta sveitsiläinen tekee tasaisen varmaa työtä MMsarjassa vuodesta toiseen. Maxime Renaux Neljänneksi MXGP-luokassa ajanut Maxine Renaux on parempi mitä lopputulokset näyttävät. Jason Anderson Supercross-sarjan päättymisestä on niin pitkä aika, että monet ovat jo unohtaneet Jason Andersonin mahtavat suoritukset. 7. Ensi kaudella Vialle ajaa Amerikan radoilla ja etenkin supercross-sarja tulee olemaan hänelle varmasti todella haastava. Jett Lawrence Kehityskäyrä on viemässä Jett Lawrencea seuraavaksi supertähdeksi, jonka pitäisi pystyä voittamaan useita mestaruuksia. Joukkue MM-kilpailussa Geerts puolestaan loisti ensimmäisessä erässä 450-kuutioisella pyörällä. Neljä nollaerää rokotti sijoitusta sarjassa, mutta ensimmäistä kauttaan isossa luokassa ajanut ranskalainen todella säväytti ja näytti epäilijöille kuuluvansa isoon luokkaan. Ilman kaatumista Detroitin kilpailussa Anderson olisi haastanut Tomacin vielä viimeisessä kilpailussa, mutta nyt hän jäi toiseksi yhdeksän pisteen erolla. Chase Sexton Kauden aikana Chase Sexton otti ison harppauksen eteenpäin urallaan ajaen todella vahvan ulkosarjan. Lawrencen siirtyessä isoon luokkaan, ovat huhut viemässä Sextonia kaudella 2024 KTM:n suuntaan. Crossareiden listaus ei ollut aivan yksinkertaista, sillä MM-sarjan ja Amerikan sarjojen kuljettajien vertaileminen ei ole aina kovin helppoa. Tomac voitti supercrossja motocrossmestaruudet Amerikassa, sekä voitti myös Amerikan väreissä joukkue maailmanmestaruuden. 9. Nuorukainen voitti 250-kuutioisten supercrossja motocrossmestaruudet tällä kaudella ja ensi vuonna hän hyppää ulkosarjassa isoon luokkaan. 6. Eli Tomac Tälle vuodelle merkkiä vaihtanut Eli Tomac ajoi uskomattoman kauden. 1. 5
Siinä, missä Suomessa päivitellään, että 50 kuljettajaa ei voi ottaa yhteislähtöä sen vaarallisuuden takia, Gotlannissa samassa lähdössä reitille starttaa 1000 kuljettajaa samalla lähtölaukauksella. TEKSTI_Jani Hovi KUVAT_Antti Hellsten Gotlannin suosio kuljettajien parissa kasvaa vuosi vuodelta. Suuresta varikkoalueesta huolimatta kaikki tietävät miten varikolla tulee toimia, minne mennä ja mihin aikaan. Suomessa voitaisiin ottaa monessa asiassa mallia Gotlannista, sillä täällä on tapana saada ruuhkat syntymään, Eero Remes lähti hakemaan voittoa kilpailusta, mutta pari viikkoa aiemmin sairastettu korona vei voimat ja mies oli kaukana omasta tasostaan. Lähtö on itsessään valtava spektaakkeli Gotlannissa. Varikolla saa ajaa ja vaikka pyörämäärät ovat valtavat, ei asiatonta toimintaa juurikaan näe. Suomalaisista Husqvarnan Juha Salminen oli luokassaan kakkonen ja Kimmo Hurri kolmas. Tuskin tuolloin viivalla olleet kuljettajat pystyivät edes ajattelemaan, millaiseen mittaluokkaan kilpailu pystyy kasvamaan vajaan 40 vuoden aikana. ja valtaosa menee omaan riviinsä, eikä lähde etuilemaan. On vaikea uskoa, että osallistujamäärä pystyy kasvamaan enää paljon, mutta samaa mietittiin myös jo 10 vuotta sitten. Ei tapahtumia toki voi suoraan verrata keskenään, mutta silti varmasti opittavaa olisi. Samoin starttiin järjestäytymisen suhteen kaikki toimii lähes kuin automaattisesti oikein. Kilpailu kilpailijoille GGN on hyvä esimerkki siitä, miten kilpailu rakennetaan kilpailijoille. Kaikilla on järki päässä ja homma toimii. Viime vuoden tavoin Gotlannissa kisattiin myös EMTB-pyörillä. Gotlannin varikkoalue on valtava ja sellainen sen pitääkin olla tuollaisen kuljettajamäärän kanssa. Tänä vuonna yli 3 200 kuljettajaa 15 eri maasta matkusti pienelle Gotlannin saarelle pitämään hauskaa ja jotkut myös ajamaan tosissaan kilpaa. Etuilijoitakin varmasti on, mutta isossa kuvassa homma toimii. juhlavuosi ja silloin on odotettavissa jälleen uusi ennätys. Se on tietysti luonnollista, kuljettajamäärän ollessa niin valtava. Ensi vuonna luvassa on kilpailun 40. Todella harmillista oli, että tänä vuonna yhdessä startissa nähtiin yhden suomalaiskuljettajan vakava loukkaantuminen, mutta onneksi kyseisen kuljetG otland Grand Nationalin suosio hakee vertaistaan moottoripyörämaailmassa kun verrataan kilpailujen osallistujamääriä. Kuljettajille on määritelty etukäteen lähtörivit Juhlavuotta odotellessa Kilpailijoille tehty Gotland Grand National ylsi jälleen tänä vuonna uuteen osallistujaennätykseen. Kasvu on ollut huimaa myös viimeisen 10 vuoden aikana, sillä vuonna 2012 kisaan ilmoittautui 2 300 kuljettajaa. Homma menee ripeästi eteenpäin, eikä oikeasti pitkiä jonoja edes synny. Toki lähtö on aina vaarallinen ja siihen liittyy riskinsä, mutta siinä on myös jotain valtavan mielenkiintoista. 463 kuljettajaa asettui lähtöviivan taakse vuonna 1984, jolloin Gotland Grand National ajettiin ensimmäistä kertaa. Kaikesta on pyritty tekemään kuljettajille mahdollisimman helppoa aina katsastuksesta ja ilmoittautumisesta lähtien. KILPAILU KILPAILU GOTLAND GRAND NATIONAL, RUOTSI GOTLAND GRAND NATIONAL, RUOTSI vaikka kuljettajamäärät ovat alle 10 % Gotlannin määristä. Niissä ei turhia kysellä, eikä aikaa hukata. Miksi sitten hankalan matkan takana olevalle pienelle saarelle viety kilpailu on niin suosittu. 56 XRACING OFFROADPRO 08/2022
Kuitenkin, koska kivet ja röykyt hidastavat vauhtia, se muuttaa osaltaan reittiä turvallisemmaksi. Tänä vuonna kilpailu ajettiin 39 kerran, eli ensi vuodesta on tulossa juhlavuosi. Monelle itse kilpailu ei olekaan pääasia, vaan pääasia on kavereiden kanssa yhdessäolo, irtiotto normaaliarjesta ja hauskanpito samanhenkisten ihmisten kanssa. Se on kyllä tarpeeksi leveä ja pitkä, mutta kun samaa reittiä on ajettu vuosikymmeniä, se alkaa olla rehellisesti sanoen melkoisen kulunut. tajan toipuminen on jo käynnistynyt. XRACING OFFROADPRO 08/2022 57. Luonnollisesti reitti muutenkin kulunut melkoisesti ja vaikka se tasataankin pääosin joka vuosi, niin silti sille tulee todella nopeasti melkoisesti röykkyjä. Nämä kaikki kaatumiset tuntuivat kuitenkin olevan reitin kovavauhtisilla osuuksilla. Kilpailun voitto meni Husqvarnan Albin Elowsonille, hänen tiimikaverinsa Mikael Perssonin ollessa toinen ja GASGASin Rickard Hanssonin kolmas. Kun kaadutaan, niin kaadutaan hitaammasta vauhdista. Reitille kaivataan muutosta Ehkä tietyllä tavalla kilpailun reitti on sellainen, jota ei ole enää nykyvuosina tehty kilpailijoille. Tänäkin vuonna reitillä näkyi muutamia loukkaantuneita kuljettajia ainakin lauantain ensimmäisessä lähdössä, joka oli viikonlopun suurin. Kilpailun järjestäjät ovat ryhtyneet jo nyt promoamaan ensi vuoden koitosta ja odotettavissa onkin, että silloin tullaan tekemään jälleen uusi ennätys kuljettajamäärässä, mikäli kaikki tässä maailmassa menee suunnilleen normaalin kaavan mukaan. Jos järjestäjät siirtäisivät koko reittiä vaikka 10 metriä jompaankumpaan suuntaan, ongelma korjaantuisi. On selvää, että joka vuosi kasvava osallistujamäärä kertoo myös tätä samaa tarinaa. Gotland Grand National on tapahtuma, johon halutaan lähteä mukaan. Kun tämän vuoden kilpailun jälkeen keskusteli muiden kuljettajien kanssa, niin harva, jos kukaan, kehui reittiä ja tähän oli nimenomaan syynä sen kuluminen. Koronavuosien jälkeen tänä vuonna kilpailussa nähtiin jälleen perinteinen iltajuhla, jossa jaettiin myös palkinnot. Monin paikoin maa on kaivautunut reitiltä pois ja kuljettajat liukastelevat pelkällä kivikolla. Kohti juhlavuotta Vaikka reitti ei kerääkään kiitosta, niin lähestulkoon kaikki olivat jälleen siitä huolimatta todella tyytyväisiä kilpailuun ja ennen kaikkea itse tapahtumaan
TEKSTI & KUVAT_Mikko Leivo 58 XRACING OFFROADPRO 08/2022. TARKASTETAAN Laitteet JARNO LAAKSON KTM 300 EXC Tässä juttusarjassa otamme koeajoon harrastajien ja kisakuskienkin omia pyöriä. Viisi pistettä tarkoittaa huippua ja yksi piste heikkoa. Jokaisella on pyörissä omat säätönsä ja me laitamme ne testiin. Pisteistä voi valittaa, mutta se on turhaa, sillä niitä ei muuteta. Arvostelemme pyörät kokeilun jälkeen ja pisteytämme ne osa-alueittain
Tarjolla on siis kaikkea mahdollista ”suomimantsaa”. Lajiin oli helppo hypätä mukaan, koska harrastajia oli kotinurkissa paljon ja he ottivat uuden harrastajan avosylin vastaan, kertoo leipätyökseen autokorjaamoyrittäjänä toimiva Laakso. Istuessani KTM:n päälle, tuo tunne hiukan voimistuu, sillä kaasukahvan liike on tahmainen. Laakson KTM:n kaunein yksityiskohta oli tyylikkään yksinkertaiset jalkatapit. Kokonaisuus on hyvä, kolme pistettä. Alakierroksilla on voimaa ja vääntöä vaikka muille jakaa. Laakson KTM on varustettu WP Trax -takaiskunvaimentimella. Hän on ollut sitä lapsesta saakka. Vaimennin ei tehnyt älytöntä vaikutusta missään olosuhteissa, mutta oli tasaisen hyvä kaikkialla. Ne vaikuttivat ajoasentoon ja ajo-ominaisuuksiin huomattavan paljon. Kytkimen toimimattomuus vie armotta yhden pisteen ja moottorin tavanomaisuus yhden. Lunta on satanut maahan muutama senttimetri, lämpömittari näyttää -4 astetta ja reitti koostuu kivikosta, kalliosta, hiekkapatista ja ihan maapohjaisesta neulaspolusta. Laakson KTM toimii juuri niin kuin sen pitää, jopa hiukan paremmin. Se, onko tämä jousitus siihen sijoitetun pääoman arvoinen, jää jokaisen omaksi harkinnaksi, mutta jos se tuottaa tarvittavan luottamuksen laitteeseen ja antaa hyvän mielen, on sijoitus todellakin sen arvoinen. XRACING OFFROADPRO 08/2022 59. Keula on hyvä. Pyörä oli täysin vakio Six Days -versio. Tunnen ja kuulen hiukan sitä TPI:n tyypillistä ”kilkatusta”, mutta en silti pelkää kiinni leikkaamista. Istualtaan ajettaessa sillä ei ole merkitystä, mutta tapeilta ajettaessa muutos vakioon on iso ja positiivinen. Se nielee kaiken eteen tulevan täysin huomaamattomasti ja tekee ajamisesta turvallisen tuntuista. Kytkin joka ei irrota, ei voi olla hyvä, vaikka pyörän omistaja onkin siihen kuulemma tottunut. Ne eivät ole parhaat mahdolliset, mutta niiden kanssa pärjää. Laakso hankki KTM:n syyskuussa 2021, noin 90 tuntia ajettuna. OLOSUHTEET JARNO LAAKSON KTM:n koeajoon ja lähempään tutkiskeluun ovat erittäin otolliset monipuolista kokemusta ajatellen. Jarrut toimivat kuten niiden kuuluukin. Toisaalta, kaikki muu on enemmän kuin paikallaan, eli huomaankin viihtyväni pyörän selässä. Vaikuttavatko ilmatilaltaan poikkeuksellisen iso eturengas, vai hiukan alempana ja taaempana sijaitsevat jalkatapit, en taaskaan tiedä, mutta kokonaisuus toimii. Erikoishuomion saavat kauniit ja idealtaan todella hyvät jalkatapit. Ohjaustanko on lähellä, melkein sylissä, mutta se on makuasia, eikä missään nimessä vaikuta arvosteluuni. Ehkä se kielii käyttäjänsä taustasta, maamme kaikkien aikojen nuorimmasta jokamiesmestarista ja lajin mentaliteetista. 2019-mallinen EXC varusteltuna WP:n hienoimmilla kaupasta saatavilla olevilla komponenteilla on hyvä. Takapää ei ole sen kummempi kuin missään muussakaan pyörässä, vaan juuri niin hyvä kuin sen tuleekin olla. Pyörä lähtee kylmänä heikohkosti käyntiin ja sitä saa sahata ihan tosissaan. Laakso teki pyöräänsä täyden koneremontin, hankki GET Race Kitin polttoaineen syöttöpuolelle, WP Trax -takaiskunvaimentimen ja saman merkin Cone Valve -keulan. Tahmea kaasu vie armotta pisteen. Jousitus toimii hyvin, varsinkin keula. Nopealle hiekkapatikolle saavuttaessa vaihdan kätevästi ohjaustangosta ”tiukemman” kartan ja ero edelliseen on valtava. Se on miedommalla kartalla todella mukava, mutta hiukan ”tukkoinen”. Ehdottomasti kannattava investointi. Autourheilu ja siellä jokamiehen luokka kuului hallitsevana osana miehen elämään jo 16-vuotiaasta lähtien ja muitakin autourheilulajeja mies on satunnaisemmin harrastanut. Ne ovat alempana ja taaempana kuin vakiot ja se johtaa lähes loistavaan ajoasentoon. Perä on kuitenkin ensituntumalla hiukan yliarvostetun hehkutettu tuote. Lämpimänä se lähtee starttinapin hipaisusta. Jousitus ????. Se nieli kaiken mitä eteen tuli. Painoltaan koko lailla samassa sarjassa Laakson kanssa painiva toimittaja on tämän pyörän päällä kuin kotonaan. Cone Valve tuntuu suorastaan loistavalta. Pyörä on mukava ajaa ja erittäin johdonmukainen kaikissa olosuhteissa. Se ei tee mitään yllättävää ja tottelee käskyttäjäänsä juuri niin kuin olettaa saattaa. Keula puolestaan nostaa pisteitä paljon. Nyt mies ja pyörä ovat viettäneet yhteistä eloa reilun vuoden ja sitä kuuluisaa laatuaikaa noin 140 tuntia, eli KTM:n mittarissa on 230 ajotuntia. Se nielee kivet ja jäiset juuret, toimii hard enduro -tyyppisessä ajossa ja kovavauhtisessa patikossa. Lähden kivikkoiseen ylämäkeen ja nautin. Lisäksi pyörään laitettiin tukevampi pohjapanssari, taaemmas ja alemmas vievät jalkatapit, pitävä penkinpäällinen ja joitain muita erikoiskomponentteja. Jos kytkin toimisi kuten itse haluan, ei minulla olisi mitään sanottavaa. Ja sitten polulle Pyörän nuhjuinen ulkonäkö vie ajatukseni Laakson edelliseen rakkaaseen ja menestystä tuoneeseen harrastukseen, jokamiesautoiluun. Keulaa voi kuvata sanalla loistava. Ajettavuus ????. Tällä pyörällä tuntee olevansa isäntä. Kytkin pohjaan, ykkönen silmään ja menoksi. Iskunvaimennuksen säädöt ja huollot tehdään TTM Factoryllä Forssassa. Antaisin ulkonäöstä vain puolikkaan pisteen, mutta kauniit jalkatapit nostavat pistemäärän huimaan ykköseen. Jokamieskisoissa laitteen ei pidäkään näyttää hyvältä, koska se on kisan jälkeen pakko myydä, mikäli joku sen haluaa ostaa. Liekö syynä GET ecu, siihen liittyvä imusarja, vai näiden kombinaatio, en tiedä. Takaiskunvaimennus ei herätä minkäänlaista elämystä, se on vain toimiva perä, mutta etupää toimii poikkeuksellisen hyvin. Jarno Laakson 2019-mallin KTM EXC 300 näyttää ajetulta. Laakson endurokipinä syttyi lähinnä hänen kotinsa sijainnin johdosta, sillä miehen takapihan pellon takaa kulkee reitti, jossa paikalliset endurokuskit ajavat säännöllisesti. Silti pitää muistaa, että tälläkin moottorilla osaava kuljettaja voittaisi vaikka Suomen mestaruuden, on se siihen riittävä. Onko alusta kokonaisuutena hintansa arvoinen ja tarpeellinen, jää jokaisen mietittäväksi. Ulkonäkö: ????. Kireämpi kartta vie kuskia rivakasti, mutta tuo esiin TPI:lle tyypillisen kilkatuksen, aivan kuin takavuosien kaasutinkone olisi hiukan laihalla. Laakso ei harrasta tingeltangelia, eikä liiemmin taida pyöräänsä puunata. Pyörä ampuu mutkista ulos raivoisasti, mutta silti jouhevasti. Erittäin kevytkäyttöinen kytkin ei irrota kunnolla, vaan kahva pitää vetää ihan ohjaustankoon kiinni. Ensimmäistä kauttaan V50-luokassa ajava pyörän omistaja on moottoriurheilumies henkeen ja vereen. Jokamies-uran kruunasi lajin Suomen mestaruus vuonna 1997 kaikkien aikojen nuorimpana mestarina. Moottori ????. Moottori vetää alakierroksilta poikkeuksellisen hienosti TPI:ksi. Enduron hän aloitti kuitenkin vasta kymmenen vuotta sitten, nelikymppisenä
60 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Kiitostauluja Altsulla olisi monta seinällistä, jos ne kaikki sinne ripustettaisiin. Tässä yksi, Mika Aholalta saatu. Varsinkin vaativat moottoriremontit sujuvat vakaalla ammattitaidolla ja tarkalla työn jäljellä. 70 vuotta kurapyöräilyä Allan Jaatinen on osaava ja arvostettu mekaanikko
Mieleenpainuvinta tuossa kaikessa olivat eri lajit ja harrastamisen monipuolisuus. Ei silloin valitettu pärinästä, päinvastoin, ihmiset tulivat katsomaan ja kannustamaan, Altsu muistelee. 1960-luvulla Hämeenlinna oli täynnä harrastajia ja kaikkia lajeja ajettiin melkein joka paikassa. Olin kisassa äärimmäisessä kusessa, eikä hommasta tullut mitään, mutta jo samana kesänä ajoin ensimmäisen TTkisanikin (nykyään road racing). TEKSTI & KUVAT_Mikko Leivo XRACING OFFROADPRO 08/2022 61. Tuohon aikaan samalla pyörällä ajettiin helposti trialia, motocrossia, TT:a ja enduroa. Oma ura oli monipuolinen ja antoisa 1950-luvulta pitkälle seuraavaa vuosikymmentä mies kiersi aktiivisesti kisoja ja lajit vaihtuivat sitä mukaa kuin kisoja järjestettiin. Niin tehtiin pitkälle 1970-luvulle asti, kun ei ollut varaa kuljetuskalustoon. Miehen oma ura ei maailman menestystä tuonut, mutta kotimaassa hän kipusi trialin ja sivuvaunucrossin maajoukkueeseen ja joitain mitaleitakin arvokisoista napsahteli. Silloin olin jälleen äärimmäisessä kusessa. Kipinä siis vain vahvistui, Altsu nauraa rehottaa. 70 vuotta kurapyöräilyä ALLAN JAATINEN ALLAN JAATINEN Allan ”Altsu” Jaatinen ruuvaa edelleen, 84-vuotiaana, kurapyöräharrastajien menopelejä samalla innolla kuin hän teki lähes 70 vuotta sitten (1955) valmistautuessaan elämänsä ensimmäiseen moottoripyöräkilpailuun. M iehen taidot ja kokemus ovat tuosta karttuneet, eikä kipinä moottoripyöriin ole hiipunut tippaakaan, melkeinpä päinvastoin. Päijänteen ympäriajossa Jaatinen toteutti hiukan erikoista kymmenen vuoden sykliään, eli kymmenen Päitsiä putkeen, kymmenen taukoa ja taas seuraavat kymmenen lähtöviivalla. Moottoriurheilussa kaikki muu on muuttunut paitsi perusasiat, eli treenata pitää. Ajamisen määrä on äärimmäisen tärkeää, niin kuin tietysti laatukin, mutta niin se vain edelleen menee, että ne pärjäävät jotka treenaavat, Altsu painottaa. Keskeytystä ei tullut kertaakaan, joten osattiin ne omatkin pyörät pitää kunnossa. Kisapaikalla oli satanut kuukauden ja satoi koko kisan ajan, joten kaikki oli pelkkää selviytymistä. Vuonna 1993 Allan Jaatinen osallistui Sixiin. kunnioitettavassa 56 vuoden iässä. Tuo kisa oli Orimattilan Scramble ja sinne huristeltiin Hämeenlinnasta, kuinka muutenkaan kuin kisapyörällä. Toipuminen kisasta kesti minulta tuossa iässä melkein kolme kuukautta, Altsu nauraa
Jaatinen on omien sanojensa mukaan ollut syvemmällä moottoripyöräurheilussa oman uransa jälkeen kuin sen aikana. Hän kiersi maamme eturivin kuljettajien matkassa ympäri Eurooppaa ja kaikki vanhan mantereen crossija TTradat tulivat miehelle tutuiksi. Kuskihan sen tuloksen tekee, älä siis käsitä väärin, mutta on reppumiehilläkin roolinsa, Altsu täsmentää. Vuonna 1982 hän oli avustamassa Suomen joukkuetta koko sixin alusta loppuun ja nyt, 40 vuotta myöhemmin, Jaatinen on ollut poissa Sixiltä vain kolme kertaa. Jokaista autetaan kaikin mahdollisin ja joskus mahdottominkin keinoin, hän naurahtaa. Enduro on vienyt miehen myös eri tehdastiimien sisään ja hän on toiminut monen tiimin follow riderina, reppumiehenä. Juniorit toivat maajoukkuemitalin sieltä tänä vuonna ensimmäistä kertaa niin, että en päässyt paikan päältä sitä todistamaan, Altsu harmittelee. Kuskien ongelmatilanteissa minulle on ihan sama, onko avun tarvitsija maailmanmestari vai yksittäiseen Sixiin lähtenyt suomalainen harrastaja. Aina muita auttamassa Hyvät mekaanikon taidot ja nopea ongelmien ratkaisukyky veivät miehen tyystin mennessään, ja jo 1980-luvun alussa Altsu ryhtyi muiden mekaanikoksi. 62 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Miehet olivat läheisissä tekemisissä koko Mikan ajouran ajan. Hänet tunnetaan esimerkiksi Sixin varikolla miehenä, joka on paikalla aina, ja joka auttaa kaikkia täysin pyyteettömästi. Siinä hommassa sai ajaa paljon jo ennen kisaa, koska kartoitimme kollegoiden kanssa reittejä. Alla oli hienoimmat mahdolliset pyörät ja semmoinen kiva vastuu kuljettajan opastamisesta oikeisiin valintoihin ja menestykseen oli tietysti meidän kontollamme. Se oli mukavaa hommaa ja tein sitä vuosikausia. Hämeenlinnalainen on luonnollisesti ollut vahvasti paikallisten suuruksien, kuten Petri Pohjamon ja Mika Aholan mukana, mutta apuaan hän on jakanut auliisti kenelle tahansa. Mies oli hyvin läheisissä tekemisissä myös Mika Aholan kanssa koko Allan Jaatinen työskentelee edelleen, 84-vuotiaana, Daytona Motorsportin porukassa ja tuntee TM Racing -moottoripyörät kuin omat taskunsa. Jaatinen on vienyt monia suomalaisia kuskeja maailmalle ja tasoittanut heidän tietään siellä. Yksi Altsun työpisteen seinistä on pyhitetty Mika Aholan muistolle
Kyllähän sen näkee vuosikymmenten saatossa Kärmekseen osallistuneiden lähtöluetteloista, että jotain hohtoa kisassa on aina ollut. Partioajo oli formaattina uusi ja jännittävä ja sitä se on edelleenkin. 1970-luvulla miehen tie vei tekojääratasäätiön palkkalistoille ja myöhemmin Hämeenlinnan kaupungin, kun Ahveniston moottoriradalla ja upouudella jäähallilla tarvittiin pätevää monitoimimiestä. Onhan minun elämäntapani vaatinut perheeltäkin ja etenkin Sirpalta ääretöntä joustoa ja ymmärtämistä. Kärme Kustaan Kiemurat, jonkinlainen selviytymisen ja hard enduron esikuva, on myös Jaatisen ja hänen kahden ystävänsä keksintö ja aikaansaannos. ALLAN JAATINEN ALLAN JAATINEN XRACING OFFROADPRO 08/2022 63. "EI SILLOIN VALITETTU PÄRINÄSTÄ, PÄINVASTOIN, IHMISET TULIVAT KATSOMAAN JA KANNUSTAMAAN." Jokunen ajopaita on saatu ISDE:n suorittaneilta mestareiltakin. Altsu on aina ollut valmis lähtemään endurokisoihin maailman joka kolkkaan, vaikka hommasta ei makseta mitään. Se, että olen ollut viemässä suomalaisia junioreja maailmalle, ei ole tehnyt heistä kaikista huippuja, mutta se on tehnyt meistä kaikista elinikäisiä huippuystäviä. Olen saanut reissata ympäri maailmaa, tutustunut hienoihin ihmisiin siellä ja elänyt helvetin rikkaan elämän. Kyllä se vuosimalli minullakin ratkaisee, enkä nyt kyennyt lähtemään paikan päälle. Hän on ollut paikalla lähes jokaisen Suomeen tulleen henkilökohtaisen tai maajoukkueen MM-mitalin saavutuksessa ympäri maailman ja antanut jonkun osuutensa niihin, toisiin merkittävämmän roolin ja toisiin taas pienemmän. Kuluvan vuoden ISDE jäi Altsulta näkemättä ja sekös miestä harmittaa. Ensi vuonna yritetään taas ja ainakin Heinolan MM-enduron varikolla nähdään, Allan Jaatinen huikkaa lopuksi. Elämää moottoriurheilun ulkopuolella Mies työskenteli nuoruudessaan autoalalla, meni naimisiin Sirpansa kanssa ja eli myös tavallisen hämeenlinnalaisen elämää. Sen ovat ajaneet kaikki enduron maailmanmestarimme, lähes kaikki rallimestarimme, lukuisat motocrossja rrmestarit ja aika moni julkisuuden henkilö muiltakin elämän saroilta, Altsu luettelee. Nykyään Allan Jaatinen työskentelee voimavarojensa ehdoin TM Racing -moottoripyörien maahantuojan, Daytona Motorsportin palveluksessa Hämeenlinnassa. tämän uran ajan. Ei rahalla ole väliä kun puhutaan intohimosta. Yrityksen pyörittäjän, Petri Pohjamon kanssa on sovittu, että jatkan täällä niin kauan kuin kykenen köpöttelemään työpisteeni ääreen, Altsu nauraa. Hoidin näitä kohteita eläkeikään saakka ja Ahvenistoa yrittäjän roolissa vielä hetken sen jälkeenkin, Altsu sanoo
Kilpailijat ovat ajaneet tällä kaudella keskimäärin 3,2 kisaa / kilpailija, viime kauden määrän ollessa 3,5 kisaa / kilpailija. A 6,8 % (5,3 %) B 10,0 % (4,1 %) C 6,7 % (5,6 %) V40 6,7 % (6,1 %) V50 5,8 % (3,5 %) V60 4,3 % (5,3 %) D 9;6 % (3,1 %) Vähemmän kuljettajia Tänä vuonna kilpailijamäärä väheni melkoisesti. Naiskuljettajien määrä sen sijaan lisääntyi. Vähennystä oli peräti 10,2 %. Suurimmat NRT 223 kilpailijaa (MäntsMK 230) HyMK 207 kilpailijaa (KaMoKe 220) SML/OriMK 201 kilpailijaa (SyMK 205) Pienimmät JSENS 87 kilpailijaa (FMS 90) HMK 102 kilpailijaa (K-SMK 94) JSMK 123 kilpailijaa (RiES 114) Keskimäärin kilpailuihin osallistui 148 kuljettajaa / kilpailu, kun viime kaudella luku oli 156 kuljettajaa. Hylätyt kilpailijat Yhteensä 12 (6) Liikaa myöhässä 6 (3) MK tai AT jäi käymättä 5 (0) Haki pyörän varikosta luvatta 1 (0) Yleiskilpailun voitot Eemil Pohjola 3 Albert Juhola 3 Eero Remes 3 Peetu Juupaluoma 1 Roni Kytönen 1 Hugo Svärd 1 Antti Hänninen 1 Tuomas Nieminen 1 Niko Puotsaari 1 TEKSTI_Jarkko Valtonen & Kari Salminen 64 XRACING OFFROADPRO 08/2022. TILASTOTIETOA TILASTOTIETOA ?. Uusia ajajia tuli enduron pariin 84, kun viime vuonna lajia kokeili ensi kertaa 112 kuljettajaa. Nyt keskeytysprosentti oli 10,1. Suurin kilpailijamäärä on ollut 223 kilpailijaa, kun vastaavasti pienimpään kisaan osallistui vain 87 kilpailijaa. Myös starttien määrä väheni. Silloin keskeytti 4,3 % kilpailijoista. Enemmän poisjääntejä Poisjäännit kilpailuista kasvoivat edelleen. Silloin matkalle jäi 6,9 % kilpailijoista. Nyt startattiin yhteensä 2 216 kertaa, kun viime kaudella kisoihin startattiin 2 492 kertaa. Kolmanneksi vaikein oli RiMPKK:n kisa, jossa kisan keskeytti 15,8 % kilpailijoista. Epäonnea Kaikki ei aina kuitenkaan suju kilpailuissa suunnitelmien mukaan ja joskus tarvitaan myös lääkärin apua. T ÄNÄ VUONNA kilpailujen määrä väheni yhdellä viime vuoteen verrattuna. Nyt kisaa ajoi 29 kuljettajaa, kun viime vuonna mukana oli 25 naista. Se on hieman vähemmän kuin viime vuonna SiMK:n kisassa, jossa keskeytti 23,7 % kilpailijoista. Keskeyttämään joutui vain 2,4 % kilpailijoista. Toiseksi helpoin oli Vantaalla ajettu HMK:n kilpailu 2,9 % keskeytyksillä ja kolmanneksi helpoin kisa ajettiin JSENS:n isännyydessä. ?. Maaliin ensimmäisessä kisassaan ajoi 90,5 % kilpailijoista. Suurimmat ja pienimmät kilpailut Kisat ovat olleet kilpailijamääriltään melko erilaisia. Kaikkein helpoimmalla kilpailijat pääsivät tällä kertaa J-SMK:n kilpailussa. Tällä kaudella 7,7 % ilmoittautuneista jäi pois kilpailuista, kun viime kaudella poisjääneiden prosentti oli 5,1. Loukkaantumisia on onneksi tullut viime vuotta vähemmän. Viime vuonna määrä oli lähes sama, 90,0 %. Viime vuonna kisan jätti kesken 11,6 % kilpailijoista. Kisoihin starttasi kaikkiaan 643 kuljettajaa, kun viime kaudella kilpailijamäärä oli 721 kuljettajaa. Tänä vuonna loukkaantuneita on ollut 27, kun loukkaantuneiden määrä viime vuonna oli 33. Viime vuonna helpoimman kisan järjesti K-SMK. Kisoja ajettiin kaikkiaan 15, kun viime vuonna kilpailuja järjestettiin 16. Keskeytykset vähenivät Keskeytysten määrä laski hieman. Seuraavassa poisjääneet luokittain. A 9,4 % (11,1 %) B 12,0 % (16,3 %) C 8,9 % (10,1 %) V40 8,6 % (11,6 %) V50 7,3 % ( 9,0 %) V60 10,2 % (10,0 %) D 12,5 % (12,7 %) Vaikeaa ja helpompaa Tänä vuonna vaikein kilpailu oli Päijänteen ympäriajo, jossa keskeytysprosentti oli 21,8. TILASTOTIETOA TILASTOTIETOA Kotimaan endurokausi alkaa olla päätöksessään, joten Jarkko Valtonen on tehnyt jälleen tilastot henkilökohtaisista kilpailuista ja luokista. Toiseksi vaikeimman kisan järjesti KonnMK, jossa keskeytysprosentti oli 16,0. Seuraavassa keskeytysprosentit luokittain, suluissa viime vuoden määrät
Pohja-ajat: 0-5 min 5 (4) 5-10 min 16 (24) 10-15 min 19 (20) 15-20 min 11 (6) yli 20 min 2 (5) Maastokokeiden pohja-ajat lukumääräisesti Eemil Pohjol 36 Eero Remes 22 Albert Juhola 13 Antti Hänninen 11 Hugo Svärd 9 Roni Kytönen 6 Tuomas Nieminen 5 Peetu Juupaluoma 3 Erik Willems 3 Roni Salin 1 Antti Ahtila 1 Niklas Laankoski 1 Ville Meisola 1 Eetu Puhakainen 1 Kimi Koskinen 1 Teemu Mutikainen 1 B-luokan voitot Juho Ahokas 4 Kimi Koskinen 3 Vili Viitanen 2 Aksu Keurulainen 2 Ukko Laaksone 2 Santtu Kanerv 2 Teemu Mutikainen 1 Luokkanousut A-luokkaan nousi 11 ajajaa (9) B-luokkaan nousi 35 ajajaa (53) Aktiivisimmat kuljettajat Aksu Keurulainen B/A 14 kilpailua, ei keskeytyksiä. 1972 25 kuljettajaa 2. Beta 61 (3. 1) Maastokokeet Tänä vuonna kilpailuissa oli kaikkiaan 53 maastokoetta, kun viime kaudella ajettiin kilpaa 59:llä maastokokeella. 62) 4. VMK 27 (6. JSMK 35 (3. 22) 9. Aleksi Alanne B 13 kilpailua, 11 tulosta Mikko Sirparanta, C 11 kilpailua, 10 tulosta Vuoden 2022 endurotilastot XRACING OFFROADPRO 08/2022 65. NMK 24 6. 1976 23 kuljettajaa 5. Ajoajat maastokokeilla vaihtelivat seuraavasti. 8) 10. 44) 2. OriMK 19 (7. 40) 4. 27) 8. 1974 22 kuljettajaa 6. 4) 12. KaMoKe 35 (1. SsMK 24 (4. 334) 2. 46) 7. 4) 11. Suzuki 4 (10. Kuljettajien ikä Yleisimmät syntymävuodet 1. Sherco 28 (6. Kawasaki 3 (10. 1977, 1997 24 kuljettajaa 4. HyKoKe 21 (8. 127) 3. 1978, 1983, 1984 20 kuljettajaa Muita ikätietoja Kuljettajien keski-ikä 40,2 vuotta (39,7) laskettu 5.10.2022 Ikäjärjestyksessä keskimmäinen on syntynyt joulukuussa 1981 (5/1981) Veteraani-ikäisiä 337 (373), joista V40 171 (205), V50 127 (128), V60 34 (36) V70 5 (4) U20-ikäisiä 44 (50) Suurimmat kerhot 1. Husaberg 1 (12. 45) 2. GASGAS 32 (8. TM 31 (4. Honda 24 (7. 61) 6. Yamaha 30 (5. 36) 8. TuMK 20 10. 31) 6. 19) 5. KTM 302 (1. Fantic 10 (9. 25) Moottoripyörät 1. Husqvarna 117 (2. HlMK 36 (2. 22) 9. 34) 5. MäntsMK 30 (5
66 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Kenellekään ei ollut epäselvää ennen tapahtumaa, mitä tuleman pitää. Mukana oli myös kuljettajia, jotka olivat edellisenä vuonna huudattaneet pyörän moottorin rikki suoojassa ja siitä huolimatta lähtevät mukaan uudelleen. S osiaalisen median mielensäpahoittajat saivat jälleen kerran bensaa liekkeihin, kun tämän vuoden Tuska-enduron kuvat levisivät kaiken kansan silmien eteen. Lähdin neljän aikaan aamulla sitten yk”HOMMA EI SIIS OLE NIIN VAKAVAA, KUNHAN KAIKILLA ON HAUSKAA.” Vaikka pyörä on syvällä suossa, niin aina riittää aikaa hymyillä kameralle. Siitä huolimatta kisaan starttasi tänäkin vuonna useampi ensikertalainen, joka ei ole ikinä ajanut edes endurokilpailua. Reilusti yli 50 kuljettajaa kerääntyi ajotapahtumaan, jossa oli tarkoitus pitää hauskaa hieman normaalia vaikeammalla reitillä. Moni voisi kuvitella, että tapahtuma keräisi vain lähistöltä kuljettajia mukaan, mutta kyllä mukaan mahtui myös pääkaupunkiseudun kuljettajia. Jostain syystä tällaista fiilistä ei ollut Lievestuoreen motocrossradan ympäristössä, kun Tuskaa kierrettiin marraskuun puolen välin jälkeen. Taas päästiin päivittelemään, kuinka typerää on upottaa pyörä suohon ja miten tyhmiä kaikki ihmiset ovat kun lähtevät moiseen mukaan. Luvassa oli upotuksia, kaatumisia ja lisää upotuksia. Yritin houkutella paria kaveria mukaan ja tarkoitus oli lähteä tänne jo edellisenä päivänä, mutta kaverit eivät innostuneet
On kuitenkin aiheellista kysyä, mikä saa ihmisen lähtemään mukaan rääkkäämään itseään ja pyöräänsä. Mitä kuskin päässä liikkuu, kun pyörä on satulaa myöten suossa, samalla omat jalat ovat polvia myöten samassa suossa ja tarvitaan apua jo siihen, että pääsee itse liikkeelle. Fiilistelin matkalla vähän Päitsiä ja pysähdyin Vierumäen kohdalla ottamassa tunnin unet, nauroi mopolla reitille startannut Mikko Anttila. Siellä tilanteeseen joutuneet kuljettajat nauroivat. TEKSTI & KUVAT_Jani Hovi sin autolla tänne ajamaan. Samalla reitin varrella syntyy lukemattomia tarinoita, joita voi jälkeenpäin kertoa muille kavereille saunan lauteilla ja luonnollisesti tuoda samalla muille julki, kuinka kova XRACING OFFROADPRO 08/2022 67. TUSKAA, VAI RIEMUA. Toiset lähtevät tapahtumaan ajamaan kaverin kanssa ja katsomaan, kuinka pitkälle yhdessä päästään. Onko minusta ajamaan kahdeksan tuntia ja sinä aikana nostelemaan pyörää lukemattomia kertoja. Moni saattaisi päästää ilmoille useamminkin kirosanan, mutta niin ei tapahtunut TUSKA!-endurossa. Miksi mukaan. Vastauksia on luultavasti monia, mutta yleisenä asiana varmasti monella on itsensä ylittäminen ja rajojen etsiminen
Kyse ei ole kuitenkaan mistään varsinaisesta kilpailusta, vaikka kuljettajille ajat otetaankin. Tämä on minulle kolmas kerta Tuskassa. En ole ikinä ollut mukana, mutta olen kyllä katsonut videoita ja tiedän suunnilleen, mitä on luvassa, Juuso Lavikainen kertoi ennen starttia. Tämän jälkeen käynnistyy varsin verkkainen kävely pyörille, jonka jälkeen jokainen lähtee matkaan. Tänä vuonna mukana oli myös kolme naista. Kuljettajat vievät pyöränsä Lievestuoreen motocrossradan lähtösuoralle ja kävelevät tien toisella puolella olevan kerhorakennuksen pihaan. Ajoreitti on reilut 10 kilometriä pitkä, mutta siitä huolimatta tämän vuoden paras kuljettaja ehti kiertää vain viisi kierrosta. Osa porukasta on tapahtumassa mukana perinteisen syyn takia, eli kaverin kanssa on lyöty saunan lauteilla parin oluen jälkeen vetoa siitä, että kyllähän nyt kuka vain tuollaisen kisan pystyy ajamaan. Tarkkaa ei myöskään ole, millä reitille lähtee. Vaikka Tuska on tapahtumana sellainen, että kaikki eivät halua sinne lähteä ajamaan, niin siitä huolimatta tänäkin Mönkijöille suot eivät olleet vaikeita, mutta välillä reitti kävi hieman ahtaaksi heille. kuski itse onkaan. Tapahtuma kestää kahdeksan tuntia, joista pari viimeistä ajetaan pimeässä. Kävin samana iltana hakemassa pyörän ja täällä sitä nyt ollaan. Ilahduttavaa oli myös nähdä, että Tuska ei ole enää pelkkää äijien touhua. Kyseessä on Lievestuoreella ajettava endurotapahtuma, joka on ajettu jo kymmenisen kertaa. Reitille startataan tavallaan yhteislähdöllä, mutta käytännössä totista yhteislähtöä ei todellakaan ole. Toissa päivänä työkaveri rupesi houkuttelemaan mukaan. Kaksi heistä oli matkassa moottoripyörällä ja yksi sähkömaastopyörällä. Jotkut taas saavat kaverit ylipuhuttua mukaan. Kellon näyttäessä tasan 10, antaa järjestäjä kaikille luvan lähteä matkaan. Jos lähtöön ei aivan ehdi mukaan, niin se ei haittaa. Tapahtuman merkitys Tuskan kaltaisten ajotapahtumien merkitys lajeillemme on suurempi kuin moni voisi kuvitella. On luultavasti myös fakta, että kukaan kuljettaja ei selvinnyt reitistä läpi ilman auttamista. Tapahtuma sai alkunsa, kun Tommi Toukola totesi, että kaikki suomalaiset endurokilpailut ovat aivan liian helppoja ja hän haluaa luoda tapahtuman, joka ei todellakaan tule olemaan liian helppo. Tänä vuonna mukana nähtiin viisi mönkijää ja yksi sähkömaastopyörä, jolla oli liikkeellä Maire Jäntti. Lähes puolet porukasta pääsi vain yhden kierroksen. ”LÄHDIN NELJÄN AIKAAN AAMULLA SITTEN YKSIN AUTOLLA TÄNNE AJAMAAN. Kahdeksan tuntia tuskaa Mikä ihme Tuska sitten oikein on. Homma ei siis ole niin vakavaa, kunhan kaikilla on hauskaa. Perään saa startata. Tällä kertaa tavoitteena on päästä kaksi kierrosta, iloinen Milja Käpynen totesi ajosaappaita pukiessaan. Ensimmäisellä kerralla pääsin hieman yli kierroksen ja viime kerralla puolitoista kierrosta. FIILISTELIN MATKALLA VÄHÄN PÄITSIÄ JA PYSÄHDYIN VIERUMÄEN KOHDALLA OTTAMASSA TUNNIN UNET” 68 XRACING OFFROADPRO 08/2022
Reitistä oli haastavaa selvitä läpi, jos ei saanut muilta kuljettajilta apua. Vuosien varrella negatiivista palautetta ei ole kuljettajilta tullut ja positiivista on myös se, että meillä ei ole ollut loukkaantumisia. Millaista palautetta olette kuljettajilta saaneet. Tämän kaltaiset matalan osallistumiskynnyksen tapahtumat tuovat mukaan kuljettajia, jotka eivät halua lähteä ajamaan varsinaisia kilpailuja. Me olemme halunneet, että tämä on hauskanpitotapahtuma ja ennen kaikkea matalan osallistumiskynnyksen tapahtuma. Oletteko miettineet, että Tuskasta tehtäisiin virallinen kilpailu. Parhaimmillaan kuljettajia on ollut reilut 100. vuonna mukana oli paljon ensikertalaisia. Välillä pyörä vain halusi mennä eri suuntaan kuin mies. Olemme, mutta siinä homman idea menee vähän pieleen, sillä yleensä kilpailussa meno on aina totista. Aikanaan petyin kotimaisiin kilpailuihin, koska niissä ei ollut tarpeeksi haasteita ja sitä kautta tuli idea tälle tapahtumalle. Ja ennen kaikkea ensikertalaisia siinä mielessä, etteivät he ole ajaneet aiemmin yhtään virallista endurotai motocrosskilpailua. Reitti ollut melko sama joka vuosi. Tänne voi vain tulla aamulla ennen starttia ja käydä ilmoittautumassa. Toivottavasti moni muu kerho ottaisi myös Tuskasta mallia ja järjestäisi ihmisille erilaisia ajotapahtumia. TOMMI TOUKOLA TUSKA!-ENDURON ISÄ MISTÄ IDEA kilpailuun. Tämä vuosi on ollut poikkeuksellisen kuiva ja sen takia jouduimme vähän vaikeuttamaan muutamia paikkoja. Täällä on kaikilla aina hauskaa ja vaikka lähes kaikki johonkin upottavat, niin kyllä silti aina hymy irtoaa. Ehkä jotkut heistä saavat tämän kaltaisista tapahtumista kipinän lähteä mukaan virallisiin kilpailuihin. Välillä oli pakko kaivaa itsensä suosta, ennen kuin pystyi kaivamaan pyörän ylös. On fakta, että ajaminen on asia, josta lajien parissa olevat ihmiset nauttivat ja sen takia lajit kiinnostavat. Ilmoittautumismaksua ei edes ole, ainoastaan mahdollinen keskeytysmaksu. Se olisi luonnollisesti hieno asia, mutta vaikka näin ei kävisikään, aktivoivat tapahtumat ihmisiä ajamaan, joka on aina hyvä asia. Todistettavasti kukaan ei juossut pyörille lähdössä, vaan niille käveltiin rauhallisesti. Samoin vuosien varrella kalliomäet ovat helpottuneet, niin nyt niitäkin vähän muutettiin. Sen jälkeen Tuska on järjestetty kymmenisen kertaa ja se on saanut mukavan suosion. XRACING OFFROADPRO 08/2022 69. Vauhdit ovat niin hiljaisia, että kaatumiset eivät yleensä haittaa. Lisäksi Tuskassakin ajaminen tapahtui porukalla, joka monesti lisää sen hauskuutta ja saa haluamaan ihmiset lähtemään ajamaan myös uudelleen
Jämsän-Seudun Moottorikerho oli tämän vuoden menestynein offroadlajien moottorikerho, kun mitataan henkilökohtaisten SM-mitalien määrässä. 70 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Jaetulla kolmannella sijalla mitalien määrässä oli Hyvinkään Moottorikerho ja Vantaan Moottorikerho, jotka saivat viisi mitalia. HyMK nappasi yhden mestaruuden, kolme hopeaa ja yhden pronssin. Näissä yhdeksässä lajissa jaettiin yhteensä 29 henkilökohtaista Suomen mestaruutta, joista yksi meni Viroon. Huomioitavaa on myös se, että JSMK:n kaikki mitalit tulivat yhtä lukuun ottamatta enTEKSTI_Jani Hovi KUVA_Tommi Tähti 2022 SM-MITALIT Kulta Hopea Pronssi Jämsän Seudun Moottorikerho 4 2 1 Sipoon Moottorikerho 2 2 Tuusulan Moottorikerho 2 2 Salpausselän Moottorikerho 2 1 1 Lohjan Seudun Moottorikerho 2 1 Varkaus Racing Team 2 1 Tampere Motocross 2 1 Hämeen Moottorikerho 2 1 Hyvinkään Moottorikerho 1 3 1 Turun Moottorikerho 1 1 Valkeakosken Moottorikerho 1 1 Kangasalan Moottorikerho 1 1 Alavudenseudun Moottoripyöräilijät 1 1 Helsingin Moottorikerho 1 1 Salon Moottorikerho 1 1 Haapajärven Moottorikerho 1 1 Botnia Dirt Riders 1 Konneveden Moottorikerho 1 Seinäjoen Moottorikerho 1 Vantaan Moottorikerho 3 2 Espoon Moottorikerho 2 4 Orimattilan Moottorikerho 2 1 Pohjois-Karjalan Moottorikerho 1 1 Reko Racing Club 1 1 Äänekosken Moottorikerho 1 1 Heinolan Moottorikerho 1 Keski-Pohjanmaan Moottorikerho 1 Quad Racing Finland 1 Pietarsaaren Moottorikerho 1 Forssan Moottoriseura 1 Hämeenlinnan Moottorikerho 1 Karhulan Moottorikerho 1 Kuusankosken Moottorimieskerho 1 Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakopla 1 Tohmajärven Enduroseura 1 Jämsä vuoden menestynein kerho durosta. Viroon näistä matkasi neljä ja Saksaan yksi. Kaiken kaikkiaan 35 kerhoa sai kauden aikana vähintään yhden SM-mitalin ja 16 kerhoa puolestaan vähintään kaksi mitalia. Myös Salpausselän Moottorikerho, Tuusulan Moottorikerho ja Varkaus Racing Team saivat mitaleja kolmesta eri lajista, muiden jäädessä enintään kahteen lajiin. Usein huomio kiinnittyy luonnollisesti urheilijoihin itseensä, mutta me päätimme tehdä listauksen tämän vuoden menestyneimmistä kerhoista offroadlajeissa. K auden päätteeksi usein tehdään yhteenvetoja vuoden tapahtumista ja muistellaan kohokohtia. VMK puolestaan sai kolme hopeaa ja kaksi pronssia. Yksi mestaruus puolestaan meni kahden kerhon kuljettajalle, kun sivuvaunucrossissa mestaruuspari ei edustanut samaa moottorikerhoa. Kolmen mitalin kerhoja oli yhdeksän. Neljä niistä oli kultaisia, kaksi hopeista ja yksi pronssinen. Lajeiksi otimme mukaan motocrossin, enduron, cross countryn, jääradan, speedwayn, jääspeedwayn, maaradan, supermoton ja trialin. Tuon yhden tullessa cross countrysta. Mitaleja jaettiin yhteensä 88 kappaletta, kun sivuvaunucrossissa jaettiin luonnollisesti mitalit kuudelle miehelle ja puolestaan naisten Quad-luokassa oli vain yksi osallistuja. HyMK:n mitalit tulivat kolmesta eri lajista; motocrossista, speedwaysta ja supermotosta. Suomen ulkopuolelle meni kauden aikana yhteensä viisi mitalia. Suoraan mitalien määrässä JSMK:n jälkeen toiseksi eniten mitaleja keräsi Espoon Moottorikerho, joka nappasi kaksi hopeaa ja neljä pronssia. Kahden SM-kullan kerhoja oli yhteensä seitsemän ja yhteensä 11 kerhoa saalisti kauden aikana yhden Suomen mestaruuden. Kauden aikana Jämsän Seudun Moottorikerho keräsi eniten menestystä SM-mitalien valossa, keräten peräti seitsemän mitalia. Samoin EMK:n mitalit tulivat kolmesta lajista, jotka olivat motocross, cross country ja trial. Toiseksi menestyneimmät kerhot olivat Sipoon Moottorikerho ja Tuusulan Moottorikerho, jotka saivat molemmat kaksi mestaruutta ja kaksi hopeaa
Tekee mieli ajamaan ja päästä kisoihin valmistautuneena. Sen verran tässä on muuttunut, etten todennäköisesti aja koko EM-sarjaa, kuten oli ajatuksissani. Vuosi oli pitkä ja crossin ajaminen täysin sivuroolissa. Mietitään… Koko EM-sarjan sijaan lähikisat ovat todennäköisiä, mutta myös Saksan ADACsarjassa kisaaminen on mahdollista. En tiedä siitä mitään muuta kuin, että tuntuisi oudolta ajaa istuen ja jalat maassa. Treenejä ja kisoja jäi intin sekä sairastelun takia väliin. Ajotunteja tuli varmaan vain hiukan yli 20, ja se sisälsi ne kolme SM-osakisaa, jotka pystyin ajamaan. En kuitenkaan usko, että lähden ajamaan talvienduroa, lumispooria. En ole oikeastaan ikinä ajanut piikeillä, paitsi ehkä joskus ihan lapsena, koska olen ollut talvisin ulkomailla. Tätä kirjoittaessani odotan oikeastaan vain sen loppumista, vaikka hienojakin hetkiä on ollut. Hyvää joulua ja uutta vuotta toivottaen, MATIAS VESTERINEN XRACING OFFROADPRO 08/2022 71. Kisaan tuttuun tapaan KTM:llä. Jos en pääse heti tai lainkaan lähtemään ulkomaille, taidan ostaa piikkipyörät alle ja mennä vetämään lumicrossia. Eiköhän se sieltä tule, vaikka edellisen kerran ajoin syyskuun alkupuolella SM-päätöksessä kotiradallani Imatralla. J a se intti. Tulen varmaan ajamaan myös Imatran crossihallissa. Syksyn mittaan viikonloppuvapaita oli selvästi enemmän ja olihan yhdessä välissä myös viikon vapaa. Isoäitini asustelee Espanjassa, joten siellä olisi ruokahuolto kohdillaan. SM-sarjan aion ajaa kokonaan, ja Motopalvelu jatkaa edelleen vahvasti taustallani. Intin jälkeen menen todennäköisesti isälleni töihin, ainakin jollakin tavalla. Tässä on ehtinyt pyöriä mielessä, miten tällaisen kauden jälkeen pääsee taas takaisin crossin ajamisen rytmiin. Sitenhän sitä vedetään ja kovaa ne taitavimmat ajavat, muttei se kuulosta yhtään minun jutultani. Kuulemma inttiaika on sitten jälkeenpäin kaikkien mielestä siistiä. Olin MX2-luokan SM-sarjassa 14:s, ja parhaimmillani erässä viides. Tarkoitukseni on suunnata etelään tammikuussa. Ei ollut syytä ajatella Suomen mestaruuden puolustamista. joulukuuta. Toisaalta Italiassa olisi hyvät treeniradat, tutut paikat aiemmilta vuosilta ja valmennusapuakin tarjolla. Silti tarkoitukseni on panostaa taas crossiin. Ei talviajosta ole yhtä paljon hyötyä kuin normicrossista, mutta saisi siinä sitä perusajorytmiä ja pääsisi pyörän päälle. Olin alun perin suunnitellut niin, että vuosi 2022 menee crossin osalta ohi ja vuonna 2023 vedetään täysillä. Siellä ei tule vauhtia, mutta pääsee treenaamaan pyörän hallintaa. Varsinaisesti alkuvuosi meni aika pitkälti ”kiinni”, kun olimme monesti useita viikkoja ilman vapaata. TAKAISIN RYTMIIN T ässä vaiheessa alkaa olla vuoden varusmiespalvelus Karjalan prikaatin valmiusyksikössä aika lailla taputeltu, kun viimeinen päivä on 15. Ei ihan surkeasti, kun ajattelee ajotuntien vähyyttä. Kauteen lähtiessä oli tiedossa, ettei ajoa juuri tule. Toivotaan siis, että pääsen lähtemään reissuun ja kesärengasoloihin. Täytyy vain alkaa jälleen treenata kunnolla. Aika paljon on siitä kiinni, miten pääsen takaisin treenirytmiin ja pääsenkö lähtemään ulkomaille
Tässä juttusarjassa Seppänen kertaa omalta uraltaan mieleenpainuvimpia tapahtumia. Oikeastaan ei ollut vielä edes yö, vaan myöhäinen ilta kun ajelimme Mersun 207 pakulla vedellen perässämme Matkaajan asuntovaunua. Kisassa olivat muMotocrossrata moottoritien vieressä MUISTOJA MUISTOJA MENNEILTÄ MENNEILTÄ AJOILTA AJOILTA Villars sous Ecotin rata on ollut menestyksekäs areena suomalaisille . OLI SYNKKÄ ja myrskyinen yö. Tuo rata on aivan A36 moottoritien vieressä Besanconin ja Montbeliardin välillä. Olimme huhtikuussa 1979, pitkäperjantaina, Pikkaraisen Tapsan kanssa matkalla kohti viikonlopun kisapaikkaa, Villars sous Ecotin rataa, joka sijaitsee Ranskan itäisessä osassa varsin lähellä Sveitsin rajaa. Aloitanpa kerrankin muistelot lauseella, jolla on aikojen saatossa aloitettu tarina jos toinenkin. TUOMO SEPPÄNEN on toiminut valokuvaajana ja toimittajana moottoripyörämedioissa vuosina 1992 2016. Kisa johon ”Pihka” oli menossa ajamaan, oli meidän tiimimme ensimmäinen pääsiäisen kahdesta kisasta, eikä Pikkarainen ollut ainoa suomalaisosallistuja. Yli sadassa motocrossin MM-osakilpailussa mukana kiertänyt Seppänen on tuttu näky myös enduron, road racingin ja jääradan parista. Vaikka rata oli ja on aivan moottoritien kupeessa, ei sinne ollut helppo löytää varsinkaan vuonna 1979, jolloin ei GPS-laitteista nähty edes unta. 1970-luvulla itse road racingiä kilpaa ajanut Seppänen on nykyisin eläkkeellä, mutta seuraa edelleen moottoripyöräilyä aktiivisesti. Itse asiassa en muista oliko tuo yö edes tuulinen. O 72 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Muistiin tuo radalle meno on jäänyt siksi, että olin ajaa villisian päälle tuolla kapealla radalle vievällä maalaistiellä
Lyhin matka varikolle kulki rataa pitkin ja yleisöllä oli hauskaa kun tottumaton mekaanikko joutui ylittämään itsensä ja ajotaitonsa takajarruttomalla Suzukilla radan jyrkimmässä ylämäessä. Tapani Pikkarainen (vas) kipusi podiumille vuonna 1979 oltuaan kv. kana myös Jukka Sintonen ja Tom Flink, joka tietämättään antoi sysäyksen tälle tarinalle istuskellessamme sattumalta Moottoriliiton 100-vuotisgaalaillallisilla samassa pöydässä. Sintosen ja Flinkin mekaanikkojen nimet ovat haihtuneet mielestä vuosien mittaan, joten jätetään tilanne sellaiseksi. Muistin syövereihin säilöytyi hyvin, kun meillä suomalaismekaanikoilla oli Villairsissa pientä kilpailun makua renkaan vaihdossa. Me tavoittelimme viiden minuutin alitusta takarenkaan vaihdossa alkaen siitä, kun pyörä nostettiin pukille ja lopettaen siihen, kun se lasketaan maahan. Toisen pääsiäispäivän kisa ei sitten sujunutkaan edellisen malliin, sillä Pihka jäi kasaan avauserän starttimutkaan ja Suzukin takarumpu halkesi. Pihka oli totaalin kakkonen ajaen avauserässä kolmoseksi ja voittaen toisen. Norjalaiskonkari Jan Kristoffersen oli kisan kolmonen. Ykköspallilla komeili ruotsalaispilotti ja kolmas oli Norjan Jan Kristoffersen. Taisi siinä kulua useampikin sisäkumi tai paikMotocrossrata moottoritien vieressä TEKSTI & KUVAT_Tuomo Seppänen Stefan Everts voitti 250-kuutioisten Ranskan GP.n vuonna 1998. Jonkin verran oli soraa ilmassa muistellessamme yli 40 vuoden takaisia tapahtumia. Hyväksytty tulos edellytti, että ilma pysyy kumin sisällä. Mekaanikkoparka joutui parsimaan pyörän jonkinmoiseen ajokuntoon ja tuomaan sen varikolle kun kuski sai kipeää olkapäähänsä ja oli ajokunnoton. XRACING OFFROADPRO 08/2022 73. Ensimmäinen pääsiäispäivä vuonna 1979 oli mekaanikolle työntäyteinen, sillä päivä alkoi asuntovaunun renkaan vaihdolla ja päättyi viisisatasen Suzukin moottorin vaihtoon ja ajoon muutaman sadan kilometrin päähän seuraavaan kisaan St Michieliin. kisan kakkonen. Meillä on muistissa paljon tapahtumia, jotka pullahtavat esille sopivan ärsykkeen tuomana ja tämä muistelo kaivautui esille tapaamisessa Tompan kanssa. Villarsin kisa oli tiimille suotuisa. Voittaja oli joku nuori Husqvarnaa ajanut ruotsalaispilotti, jonka nimi on haihtunut muistista. Väriä tunnustanut ranskalaiskatsomo ei paljon piitannut ohi ajavasta belgialaisesta. Tuohon aikaan Ranskan tunnetuin suomalaiscrossari Pauli Piippola oli St Michielin kisassa nelonen ajaen eräsijat 13, 3 ja 1. Oli taas ylpeää piirtää näyttötauluun ykkönen
Kouki kaasutteli 125-kuutioisissa eräsijat 5 ja 2. Erän puolivälissä Sebastien tuli ohi ja se oli sitten siinä. Tällä kertaa olin paikalla Bike-lehden reportterina. ”Pehu” veteli 250-kuutioisella erissä viitoseksi ja neloseksi. MUISTOJA MUISTOJA MENNEILTÄ MENNEILTÄ AJOILTA AJOILTA Vuoden 1998 kisan pääsponsorin makkarat ja kukitusneitoset odottelevat seremonian alkua. Jenkkikolmikko Jeff Ward, Ricky Johnson ja Ron Lechien oli tuolloin ylivoimainen neljällä pisteellään. Toisessa erässä kisavauhtini oli ihan onnetonta ja olin todella väsynyt. Toisen kerran ajelin Villars sous Ecotin radalle keväällä vuonna 1998, kun siellä ajettiin 250-kuutioisten neljäs MM-osakilpailu. Keskellä Stefan Everts, vasemmalla Sebastien Tortelli ja oikealla kisan kolmonen Frederic Bolley. Mukava nähdä jatkaako Villars sous Ecot suomalaiskuskien menestysareenana, sillä rata on ensi vuonna toukokuussa Ranskan MMosakilpailun näyttämönä. Se kilpailukausi oli kokonaisuudessaan tiukkaa kisaa minun ja Sebastienin (Tortelli) välillä. 74 XRACING OFFROADPRO 08/2022. Isäntämaan trio JeanMichel Bayle, Yanning Kervella ja Jacky Vimond kasasi 12 pinnaa ollen kakkonen. karasia. 125-kuutioista ajanut Ward oli ykkönen ja kakkonen, Johnson ajoi puolikkaissa samat ja Lechien voitti ison luokan molemmat erät. MM-hopealle kauden lopulla taipunut Stefan Everts ei tarkkaan muista Ranskan GP.n tapahtumia, mutta koko kausi ja varsinkin mestaruuskamppailun huipennus jäi belgialaisen mieleen. Miska Aaltonen kaasutteli tuolloin Kees van der Venin Champ-KTM-tiimin pyörää Leon Giesbersin aisaparina. Rata oli edelleen moottoritien vierellä, mutta tällä kertaa perille oli helppo osata, vaikkei vieläkään tiedetty, tai ainakaan minä en tiennyt GPSlaitteista mitään. ”Kurren” isossa luokassa ajamat eräsijat kuusi ja viisi tiputettiin Suomen kokonaistuloksesta pois, sillä vain kunkin joukkueen neljä parasta eräsijoitusta laskettiin mukaan loppupisteisiin. Erän jälkeen olin aivan poikki ja henkisesti hävinnyt kamppailun tittelistä. Kisa oli Aaltoselle paras siihenastisista. Lohtua kotikatsojille tarjosi myös Frederic Bolley kipuamalla kisan jälkeen kolmospallille. Tuohon aikaan meillä ei ollut käytettävissä kuin rengasraudat ja käsipumppu, joten Trelleborgin vanteelle vääntäminen kävi kyllä työstä. Vuonna 1998 mestaruuden voittanut Sebastien Tortelli oli kisan kakkonen kaasuteltuaan erissä kolmoseksi ja kakkoseksi. Suomi hävisi Ranskalle neljällä pisteellä. Kolmikko Mika Kouki, Pekka Vehkonen ja Kurt Ljunqvist päräytti pronssille Villarsissa ajetussa Motocross des Nations -kilpailussa vuonna 1988. Villarsissa vuonna 1998 molemmissa erissä pisteille ajanut Miska Aaltonen esittelee KTM:n pohjapanssaria. Turkulainen napsi pinnoja kummastakin erästä ollen avauserän yhdestoista ja kakkoserän kolmastoista. Viimeistä edellisessä Sveitsin kisassa Sebastien ohitti minut kakkoserän viimeisellä kierroksella ja menetin siinä viisi pinnaa, joten johdin Kreikkaan mennessä vain muutamalla pisteellä. Kisa viimeisestä podiumpaikasta oli lopulta tiukka, sillä Australia, Hollanti ja Ruotsi päätyivät tulokseen 17, eikä Italiakaan 19 pisteellään kaukana ollut. Sen jälkeen en oikein tiedä mitä tapahtui, mutta ikään kuin jäädyin, eikä ajamisesta tahtonut tulla mitään. Giuseppe Luongon Action Group osasi jo tuolloin opastaa asianosaiset pelipaikoille. Kreikan ensimmäisessä erässä johdin startista, mutta tein typerän virheen yhdessä alamäessä ja kaaduin. Ranskan GP oli hyvätasoinen kilpailu ja hallitseva mestari Stefan Everts pilasi kotivoittoon tuudittautuneiden ranskalaiskatsojien sunnuntain voittamalla molemmat erät. Villars sous Ecotin rata on suomalaisittain ajatellen historiallinen areena, sillä sieltä irtosi valtakunnan ensimmäinen MMjoukkuekisamitali
SlideLock löytyy kaikista Leatt ® -saapasmalleista: 5.5 Flexlock, 4.5 ja 3.5. Vieraile paikallisella jälleenmyyjälläsi tai katso lisätietoja osoitteesta www.blackseven.. Erityisesti saappaiden yläreunan uniikki SlideLock kiristysominaisuus, takaa napakan ja tiiviin istuvuuden, joka ei löysty ajon aikana. . Maahantuoja: Blackseven Oy www.blackseven.. 5.5 FLEXLOCK. | 020 7959 777 Leatt ® -saappaiden turvallisuus, käyttömukavuus ja ulkonäkö ovat kaikkea mitä modernilta saappaalta vaaditaan