HALLITUS VAIHTOON JAPSISTA KELPO ENDUROPYÖRÄ Puolet Suomen Moottoriliiton hallituksesta vaihtuu, mutta mikä on vaikutus. 604694-1403 AIROH TERMINATOR SHARP PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJON REPORTAASI | RALF MOLANDER | TRAVIS PASTRANA | NASIKULJETTAJAT | JAPSISTA KELPO ENDUROPYÖRÄ | SUOMEN MOOTTORILIITON HALLITUS VAIHTOON -18% Kannattaako japanilaisesta crossista tehdä enduropyörä. PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJO Nykyhistorian vähälumisin Päitsi jätti talvispesialistit varjoon ja voitto ratkaistiin lähes kesäisissä maastoissa. Ei korkoja ta T USSA i muita ku Ulosvedettävä matto jonka päällä voit vaihtaa vaatteita likaantumatta. 79. 24MX ALL-IN-ONE GEAR BAG Erikoistaskut laukun molemmin puolin kypärälle tai crossisaappaille. Paino ainoastaan 1000g (+/-50g). 24mx.fi | info@24mx.fi | 09-31 58 21 08 luja! AJATUKSET HARJOITTELUUN RALF MOLANDER Endurolegenda Kari Tiainen opastaa harjoittelun saloihin Kuolemaa pelkäämätön lentäjä haastaa Etelä-Amerikan aavikot MAAILMAN PARAS HARRASTUS TRAVIS PASTRANA Maailman hulluin motocrossari hymyilee päivät, mutta taistelee yöt Naiset rakastavat offroadia, mutta miksi he ovat hitaampia kuin miehet. SUURI REPORTAASI PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJOSTA EXTRAMÄÄRÄ KUVIA JA FANIJULISTEESSA PÄITSIVOITTAJA ANTTI HELLSTEN LD5 2 3 / 2014 3 / 2014 OSTA NY MAKSA T OUKOKU Laskutusm asku 2,95 €. 59 € Varustelaukku on kehitetty mahduttamaan täydellisen crossivaruste-sarjan eli Crossisaappaat, Crossikypärän, Crossivaatteet, Suojaliivin, Polvisuojat, Niskasuojan, Ajolasit, Crossihanskat, Alusasun ja tilaa jää vielä muille tarvittaville esineille. Puhaltavatko uudet tuulet. 9,80€ 6 414886 046948 329 € 14003 399 € PAL.VKO: 2014-18 Terminator on valmistettu hiilikuidusta ja kevlarista, jotka tekevät tästä hyvin kevyen
2 0 14 P H A S E V E N T E D W I R E D B LU E R A C E W E A R R O U N D 1 W I N N E R AT M X G P - Q ATA R
(044) 3200 301 S-posti: markus.strom@jmsnordic.fi MEDIATIEDOT www.offroadpro.fi /mediatiedot PAINOPAIKKA Forssa Print ILMESTYMINEN Painettu lehti ilmestyy kahdeksan kertaa vuodessa. vuosikerta 399 € 24MX ALL-IN-ONE GEAR BAG Varustelaukku on kehitetty mahduttamaan täydellisen crossivaruste-sarjan eli Crossisaappaat, Crossikypärän, Crossivaatteet, Suojaliivin, Polvisuojat, Niskasuojan, Ajolasit, Crossihanskat, Alusasun ja tilaa jää vielä muille tarvittaville esineille. COPYRIGHT Osittainenkin aineiston lainaaminen ilman OFFROADPro–lehden kirjallista lupaa on kielletty. Huomautukset on tehtävä kirjallisesti 8 päivän kuluessa ilmoituksen julkaisemisesta tai tarkoitetusta julkaisuajankohdasta. VA I N T I L A A J I L L E KANNEN KUVA Heidi Koivunen Erikoistaskut laukun molemmin puolin kypärälle tai crossisaappaille. klo 9-15) S-posti: asiakaspalvelu@offroadpro.fi Pääkirjoitus Kuvakulma: Minne menet motocross. Paino ainoastaan 1000g (+/-50g). SUURI REPORTAASI PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJOSTA EXTRAMÄÄRÄ KUVIA JA FANIJULISTEESSA PÄITSIVOITTAJA ANTTI HELLSTEN LD5 2 Endurolegenda Kari Tiainen opastaa harjoittelun saloihin MAAILMAN PARAS HARRASTUS Naiset rakastavat offroadia, mutta miksi he ovat hitaampia kuin miehet. (09) 856 19 3 00 (ark. SISÄLLYS 3 _ 2014 TILAUKSET JA ASIAKASPALVELU OFFROADPro Flätbackantie 1 04150 Martinkylä Puh. PÄIJÄNTEEN 79.YMPÄRIAJO Nykyhistorian vähälumisin Päitsi jätti talvispesialistit varjoon ja voitto ratkaistiin lähes kesäisissä maastoissa. Internet-palveluun osoitteessa www.offroadpro.fi tuotetaan vuorokauden ympäri uutta materiaalia. (09) 856 19 300 S-posti: toimitus@offroadpro.fi Internet: www.offroadpro.fi 3 / 2014 3 / 2014 PÄÄTOIMITTAJA Vesa Koivunen vesa.koivunen@offroadpro.fi TOIMITTAJA Marko Vihriä marko.vihria@gmail.com ULKOASU Suokukko Design TÄSSÄ LEHDESSÄ AVUSTIVAT Esa Almgren, Late Hollo, Jyrki Koivunen, Heidi Koivunen, Sami Salonen, Totti Raittila KUSTANTAJA JMS Nordic Oy Flätbackantie 1 04150 Martinkylä S-posti: asiakaspalvelu@jmsnordic.fi ILMOITUSMYYNTI Markus Ström Puh. JAPSISTA KELPO ENDUROPYÖRÄ Kannattaako japanilaisesta crossista tehdä enduropyörä. 24mx.fi | info@24mx.fi | 09-31 58 21 08 AJATUKSET HARJOITTELUUN RALF MOLANDER Kuolemaa pelkäämätön lentäjä haastaa Etelä-Amerikan aavikot TRAVIS PASTRANA Maailman hulluin motocrossari hymyilee päivät, mutta taistelee yöt HALLITUS VAIHTOON Puolet Suomen Moottoriliiton hallituksesta vaihtuu, mutta mikä on vaikutus. Puhaltavatko uudet tuulet. Päijänteen ympäriajo Henkilökuva: Travis Pastrana Japsista kelpo enduropyörä Moottoriliiton hallitus Mitä miehet edellä, sitä... Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisemisessa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Lehti vastaa vain tilaamastaan aineistosta. Uuden pyörän käyttöönotto Otetaan keho hallintaan Kari Tiaisen endurokoulu, osa 1/5 Kokeilu: Sinisalo BTR Kokeilu: Acerbis X-Seat Kokeilu: Airoh Aviator 2.1 Kokeilu: Spy Omen Jeremy McGrath PAL.VKO: 2014-18 OFFROADPro Flätbackantie 1 04150 Martinkylä 6 8 10 12 14 17 18 19 20 22 24 26 28 31 32 42 46 52 60 66 72 74 76 78 79 80 81 6 414886 046948 TOIMITUS -18% 604694-1403 Tilausjakso sisältää 8 tuhtia painettua lehteä, sekä käyttöoikeuden Internet-palveluun osoitteessa www.offroadpro.fi PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJON REPORTAASI | RALF MOLANDER | TRAVIS PASTRANA | NASIKULJETTAJAT | JAPSISTA KELPO ENDUROPYÖRÄ | SUOMEN MOOTTORILIITON HALLITUS VAIHTOON Kestotilaus 72,90 € Vuositilaus 82,90 € Mikäli hyväksyttyä ilmoitusta ei tuotannollisista tai muista toiminnallisista syistä (esim. 9,80€ 14003 Puh. Kuvakulma: Vehniäisen uran 18:s mestaruus Kuvakulma: Blazusiakille viides mestaruus AMA-supercross - Koukussa voittamiseen 59 € Kolumni: MarkoVihriä Kolumni:Totti Raittila Mikä meininki?: Tommi Mäkinen Kysymys & Vastaus: Jussi Vehviläinen Endurossa Valon Pilkahdus Nyt tarkistetaan vehkeet Netin luetuimmat Haastattelu: Ralf Molander OFFROADPro TV 79. Kari Tiaisen endurokoulu. 83 84 87 88 92 98 99 Ruudun takaa Haastattelu: Miko Mellin Mahdottoman mukavaa Mestareita & poikia scramblessa Suomella maailmanmestariehdokkaita Maaliviiva: Muutosten aika Tulossa AIROH TERMINATOR SHARP Terminator on valmistettu hiilikuidusta ja kevlarista, jotka tekevät tästä hyvin kevyen. KANSI 28 32 46 52 60 66 76 Haastattelu: Ralf Molander 79. VASTUU VIRHEISTÄ JA REKLAMAATIOT ISSN 1457-151X 15. JULISTEEN KUVAT Heidi Koivunen facebook.com/offroadpro NÄMÄ JUTUT VAIN TILAAJILLE! 4 329 € OSTA NY T MAKSA TOUK OKUUSSA asku 2,95 €. Päijänteen ympäriajo 29.-30.3.2014 Kisakuvat: Päijänteen ympäriajo Henkilökuva: Travis Pastrana Japsista kelpo enduropyörä Moottoriliiton hallitus Mitä miehet edellä, sitä... lakko) voida julkaista, lehti ei vastaa tästä mahdollisesti aiheutuvasta vahingosta. Laskutusm Ei korkoja tai muita kuluja! Ulosvedettävä matto jonka päällä voit vaihtaa vaatteita likaantumatta
52 JAPSISTA KELPO ENDUROPYÖRÄ offroadpro.fi o ff roa d p ro.fi 5
Ajaessa mitkään hallintalaitteet eivät toimi ja lopulta sairastutaan keuhkokuumeeseen, kun huolletaan mopoa pakkasessa pää märkänä. Se on mielestäni meille kaikille oikein. Tarvitsee vain tietää muutama ammatticrossarin nimi tai kuka johtaa AMA:n supercross-sarjaa. Jos tulee tekninen vika, mennään lämpimään huoltorakennukseen. Rakkaassa endurossamme ajetaan suorituspaikalle, hilataan täysin jäätynyt kalikka ulos autosta ja yritetään saada se käyntiin. Aloittakaamme hauskan pito nyt ja heti. Ja voi surkeus, ihmiset, motoristitkin, vetäytyivät kuoreensa. Aivan kuten tänä keväänä, vai pitäisikö sanoa talvena, saimme kokea. Sama kaava toistuu muissakin lajeissa, paitsi mopoilussa. Varsinkin näin veteraani-iän (v40) kynnyksellä tällainen sosiaalinen ajaminen lämmittää mieltä. Ei toimi. Ei ole mitään paineita ajamisesta, kunhan on jollain tavoin sivistänyt itseään lajin saloihin. Jotenkin siihen kesäiseen ajoretkeen kulminoituu harrastamisen ydin. Istuskella siinä päivän paistaessa ja nauttia bensan kärystä ja ajamisesta tietenkin. Kunnes… Skeptisimmät sanoivat heti minikevään alkaessa, että kyllä sitä lunta vielä tulee ja tulihan sitä. Dungeyn motto ajamiseen on muuten hauskan pitäminen, josta me kaikki voimme ottaa mallia. Kesken pahimman pimeyden ja talven oloisen kelin saimme kokea minikevään ja ihmiset sekosivat täysin. Sosiaalinen media täyttyi viesteistä ja ihmiset riemuitsivat. Ei tarvitse ajaa kovaa, muuta kuin puheissa varikolla, eikä tarvitse tuunata pyörää, muuta kuin tarrojen ja muun kosmetiikan osalta. Aivan kuin mustavalkoisesta kuvasta tulisi värillinen. TUS I O J I R N I K M Ä U > L Ä l> KOIVUNEN O KPKk SA VE KANSA JOKA PIMEYDESSÄ VAELTAA V Vesa Koivunen on OFFROADPron päätoimittaja. Vai miltä kuulostavat vertailussa laskettelu ja enduro. Korostaisin kuitenkin sitä, ettei talvessa itsessään mitään vikaa ole. Okei, peruutetaan vähän. Kyllä se kesä sieltä tulee!. Ei siitä mihinkään pääse. Toisessa viiletetään rinnettä alas ja sitten hypätään katettuun hissiin, jolla matkataan takaisin 6 suorituspaikalle. Tässä toisessa, erittäin rakkaassa lajissamme ajetaan suorituspaikalle, hilataan täysin jäätynyt kalikka ulos autosta ja yritetään saada se käyntiin. Lämpimästä autosta rinteeseen, sieltä lämpimään kahvilaan ja autolla saunaan. aikka kuljemme suurimman osan vuodesta pimeydessä, on aivan turha sanoa, että siitä kovinkaan paljon nauttisimme. En halua viedä mitään keneltäkään pois, mutta kyllähän talvi on moottoripyöräilijälle ikävää aikaa. Ei ollenkaan. Herkkua. Näillä tiedoilla voi aina kääntää keskustelun muualle kuin itse ajamiseen. Esimerkiksi, jos joku rupeaa puhumaan radan pahimmasta pöytähyppyristä, niin äkkiä voi heittää, että joo, näittekö sen Ryan Dungeyn kaatumisen edellisessä AMA-kilpailussa. Kyllä talvinen mopoilukin voi olla kivaa, mutta olosuhteita ei voi verrata näihin muihin lajeihin. Itse ainakin nautin talven riennoista täysin rinnoin, mutta moottoripyöräilyä en välttämättä ensimmäisenä lajikirjoon ota. Ei, mopoilussa ei herkkunannaa jaeta. Pääasia on kuitenkin se, että kesä tulee. Kurjuuden maksimointi alkoi taas. Koko kansa muuttuu aivan erinäköiseksi, kun aurinko alkaa paistaa ja purot solista. Olemme hakanneet päätä seinään koko pitkän talven ja nyt on enemmän kuin oikeutettua ottaa se aurinko-/varikkotuoli ja asetella se varikolla auton viereen. On erittäin mukavaa käydä päristelemässä ja turisemassa. Hän on ajanut motocrossia ja enduroa lapsesta saakka ja sittemmin kiertänyt motocrossin MM-sarjaa toimittajana ja valokuvaajana. Laskettelu, hiihto ja luistelu tuntuvat kivalta, mutta tämä tunne johtuu lähinnä siitä, että näiden lajien puitteet ovat hyvät. Yhtäkkiä uutisissa kerrottiin, että radat ovat auki ja kesäkumeilla pääsee suhaamaan. Hyvä pyörä, keli, rata ja porukka
autovero 2.141,36 €) A2 35 kW www.yamaha-motor.fi www.facebook.com/yamahasuomi A2 35 kW. Tällä yhdistelmällä päästetään valloilleen ketterä, toimintavarma ja tehokas kilpapyörä. Kompaktin Bilateral beam –alumiinirungon kehystämä muhkean tehokas 5-venttiilinen, 450 CC nelitahtimoottori huippuunsa hiotulla polttoaineen syötöllä vastaa entistä suoraviivaisemmin kaasun liikkeisiin. Täysiverinen kilpapyörä Yamaha WR450F Yamaha WR450F –mallissa on aavikkoralleista tutut moottori- ja alustaratkaisut. Tekniset tiedot • Moottorin tyyppi: nestejäähdytetty, 4-tahti, DOHC, 5-venttiiliä, 1 sylinteri • Kuutiotilavuus: 449 cc • Paino ajokunnossa: 126 kg Väri: sininen Hinta 9.620 € Tieliikennekäyttöön rekisteröitynä, kokonaishinta 11.761,36 € (sis. Rekisteröitävissä vakiovarusteisena
MM-sarjan kehitys tuntuu olevan hyvin selkeä. Kolmas kilpailu ajettiin Etelä-Amerikassa, minkä jälkeen on vasta ensimmäisen Euroopan osakilpailun vuoro. Pienistä kolhuista huolimatta Italian Antonio Cairoli heiluttaa tahtipuikkoa MXGP-luokassa ja yhtälailla Hollannin Jeffrey Herlings (kuvassa) ajaa MX2-luokan kärjessä. Ensi kaudelle kalenteriin kaavaillaan Japania ja tulevaisuuden järjestäjämaaksi on ehdolla myös Uusi-Seelanti. Yksi asia tuntuu olevan kuitenkin varmaa; viime vuoden kärkikuskit pysyvät kärjessä. Sen seuraavat pari vuotta näyttävät. 8. TEKSTI Vesa Koivunen KUVA Ray Archer M otocrossin MM-sarja avattiin Qatarissa, mistä siirryttiin Thaimaan osakilpailuun. Lienee selvää, että Euroopan sarjat vahvistuvat, sillä MM-sarjaan eivät pienten tallien tai yksityisten kuljettajien rahat riitä. Tänä vuonna kausi avattiin ilman suomalaisia, vaikka Harri Kullas ja Santtu Tiainen sarjaan Euroopan mantereella osallistuvatkin. LMA KUVAKU MINNE MENET MOTOCROSS. Herlings oli viime vuonna voittaa kaikki MM-erät ja himoitsi sitä varmasti myös tänä vuonna, mutta se mahdollisuus meni Qatarin ensimmäisessä erässä, jossa Herlings oli toinen. Kaukomaita haalitaan lisää, jolloin on selvää, ettei esimerkiksi suomalaisilla ole samanlaisia mahdollisuuksia kokeilla onneaan kuin ennen. On hyvin mahdollista, että Saksan, Hollannin ja Belgian sarjat vahvistuvat MM-sarjan karatessa yhä kauemmaksi. Mikä on kansainvälisen motocrossin tulevaisuus. Motivoivatko Euroopan sarjat nuoria kuljettajia vai ajautuuko suomalainen motocross yhä kauemmaksi kansainvälisestä tasosta
o ff roa d p ro.fi 9
JR2A-luokan voitti Kari Vehniäinen, joka saapui viimeisessä kilpailussa ruutulipulle ennen Jussi Rinta-Kokkoa ja Jani Kinnusta. – Harmittaa, että kausi jäi näin tyngäksi. Töhönen otti SM-pronssia. Pisteen hänelle jäivät Rinta-Kokko ja Juho Mähönen. Veteraaneissa mestaruutta juhli Antti Pekkonen, sivuvaunujen kovin parivaljakko oli Jani AronenKristian Selenius ja ATV-luokassa kauden paras oli Markku Aitavaara. Kausi avattiin Mäntsälässä ja viimeinen osakilpailu oli vuorossa Kuhmossa, minne Konneveden Moottorikerho / UA joutui siirtämään kilpailunsa huonon jäätilanteen takia. LMA KUVAKU VEHNIÄISEN URAN 18:S MESTARUUS TEKSTI Marko Vihriä KUVA Kari Karttiala J ääradan SM-kausi jäi tänä vuonna todella lyhyeksi, kun lopulta vain kaksi osakilpailua saatiin liian lämpimien säiden takia ajettua. Kinnunen pokkasi kahdella kolmossijallaan SM-hopean. Vähän märkäähän sitä oli harjoitellessakin, mutta jos ei olisi päässyt tekemään edes sitä, olisi harmittanut, Vehniäinen kertoi. JR1A-luokan mestaruuteen ajoi Mika Kallio ja JR3A-luokassa kultaa nappasi Antti Soitiala. Jyväskylän Moottoriurheilijat oli siirtänyt osakilpailunsa Kajaaniin, mutta lopulta sekin kilpailu jouduttiin perumaan. 10. Kun avausosakilpailun voittanut Ville Töhönen ei startannut lainkaan erään, nousi Vehniäinen kakkospaikalta jälleen Suomen mestariksi. Sitä ennen oli peruttu jo neljä muuta SM-osakilpailua. Pääsin kuitenkin treenaamaan suhteellisen normaalisti ja tietojeni perusteella oli aivan oikein, että osakilpailuja peruttiin olosuhteiden takia
o ff roa d p ro.fi 11
LMA KUVAKU 12
Blazusiak aloitti uransa trial-kuljettajana, mutta varsinainen ponnahdus menestykseen tapahtui vuonna 2007, kun hän lähti kokeilemaan enduroa Erzbregin extreme-kilpailuun, josta irtosi voitto. Puolalainen ei jättänyt mitään arvailujen varaan, vaan päihitti viimeisen osakilpailun Superpolessa pahimman vihollisensa, Man-saaren miehen David Knightin. BLAZUSIAKILLE VIIDES MESTARUUS TEKSTI Vesa Koivunen KUVA Future 7 Media / Red Bull P uolalainen Taddy Blazusiak on huippuluokan extreme-kuljettaja, jonka meriittilista on pitkä. o ff roa d p ro.fi 13. Vuoden 2014 alku oli niin ikään huikea, sillä Blazusiak nappasi viidennen SuperEnduron maailmanmestaruuden, jonka hän varmisti kauden viimeisessä osakilpailussa Ranskan Toursissa. Viimeisen kilpailun suunnitelma oli simppeli, halusin voittaa Knightin. Kolmekymppinen Blazusiak on voittanut kilpailuita ympäri maailman ja seissyt korkeimmalla korokkeella niin X-gamesissa kuin AMA endurocrossissakin. Yhtä virhettä lukuun ottamatta. Red Bull järjesti kilpailun, jossa kaksi kovanaamaa pistettiin samalle viivalle kilpailemaan 13 kilometrin Erzberg-lenkille. – Se oli kilpailun panoksena. Hävinneen piti pestä voittajan menopeli. Kun sain mestaruuden varmistettua, lähdin ajamaan osakilpailuvoitosta ja tulihan sekin sieltä, Blazusiak kommentoi kilpailun jälkeen. Vaikka Erzberg tarjosi miehelle huikean uran, toi se myös yhden pahimmista nöyryytyksistä. Vuodet tämän lajin parissa ovat olleet mielettömiä. Räikkönen voitti ja puolalainen sai pestä suomalaisen auton. – Uskomatonta, että olen pystynyt voittamaan näitä mestaruuksia jo viisi. KTM tarjosi puolalaiselle välittömästi tehdassopimusta ja tämän jälkeen tie on ollut nousujohteinen. Turpaan tuli melkein puoli minuuttia, Blazusiak sanoi televisiohaastattelussa. Blazusiak lähti haasteeseen moottoripyörällä ja vastaan asettui Kimi Räikkönen ralliautollaan
I T> S TA R T > 14
Vain voitto kesyttää hänen nälkänsä. Ajoin tulokaskautta 450-kuutioissa ja voitin molemmat mestaruudet. Uransa ensimmäisen voiton jälkeen Dungey on ollut tuttu näky palkintokorokkeilla. Sitä Dungey ei ole unohtanut vielä tänäkään päivänä. – Perjantaisin pakkasimme kamat käytettynä ostettuun matkailuautoon. - Ryan Dungey Koukussa voittamiseen AMA SUPERCROSS Kun Ryan Dungey voitti 15-vuotiaana ensimmäisen amatöörikilpailunsa motocrossissa, hän tiesi elämänsä muuttuneen pysyvästi. Hyvin äkkiä perheen kolme poikaa olivat kiinni lajissa ja he ajoivat kimpassa Yamaha PW 50-kuutioisella. Hauskanpitoa perheen kanssa Dungey on kotoisin Belle Plainesta Minnesotasta. Vuonna 2009 hän voitti Lites-luokassa sekä supercrossettä motocross-mestaruudet ja o ff roa d p ro.fi seuraavana vuonna hän toisti saman luokkaa ylempänä. Vaikka ajaminen muuttui ajan kuluessa hiukan vakavammaksi, pysyi hauskanpitäminen kantavana teemana. – 2010 oli huikea vuosi. Ajoimme yhdessä ja reissasimme yhdessä, se oli todellista hauskan pitoa, Ryan Dungey muistelee televisiohaastattelussa. – Sain elää Minnesotassa ihan tavallisen lapsuuden ja kävin vielä koulujakin. Voittaminen oli jotain aivan muuta, mihin tämä nuorukainen oli tottunut. Lauantaisin ja sunnuntaisin ajoimme kisat ja sitten tulimme taas kotiin. En tiedä mitään hauskempaa kuin ajaminen. Dungey on kiltin pojan näköinen, mutta sitä ei huomaa radalla. Motocross tuli kuvioihin mukaan hyvin nuorena, sillä hänen isänsä Troy harrasti motocrossia. Hauskanpitäminen oli aina päällimmäisenä. TEKSTI Vesa Koivunen KUVAT Garth Milan/Red Bull P ieni poika kysyy idoliltaan Ryan Dungeyltä, onko hänellä tatuointeja. En tiedä mitään hauskempaa kuin ajaminen. Olin paras myös joukkueiden MMkisassa, Dungey kertoo Alli Sportin haastattelussa. Se oli sellainen perheen yhteinen harrastus, josta kaikki nautimme todella paljon, perheen äiti Michelle on sanonut. 24-vuotias USA:n AMA motocross- ja supercross-mestari vastaa lähes hämillään, ettei sellaisia omista, eikä tule omistamaankaan. Se oli kuin huumetta, jota ilman ei voisi elää. – Ajamisen pitää olla hauskaa, silloin mennään myös eteenpäin. Ajamisen pitää olla hauskaa, silloin mennään myös eteenpäin. Motocrossista tuli perheen yhteinen harrastus. Ensipuraisu ratkaisi pelin Dungey ajoi nuorena kärjen tuntumassa, mutta lopullinen läpimurto 15. Pyörän päällä hänestä tulee peto, joka metsästää haluamaansa väsymättä
Se muutti nuoren miehen elämän. – Voittaminen oli jotain aivan älytöntä. Ja töitähän Dungey tunnetusti tekee. Se oli sellainen tunne, jota ei voi sanoin kuvailla. Supercrosskaudelta irtosi heti ensimmäinen ykkössija, mutta ulkoradoilla meno oli vielä hurjempaa ja tuloksena oli ensimmäinen mestaruus itävaltalaismerkille. Kauden jälkeen myös Dungey jätti Suzukin ja siirtyi Costerin luotsaamaan KTM-talliin. Tänä vuonna hän jahtaa mestaruutta jälleen, vaikka Kawasakikuljettaja Ryan Villopoto tuntuukin karkaavan mestaruuteen. Muutamaa vuotta myöhemmin mestaruuksia alkoi tulla kuin liukuhihnalta. Dungey treenaa paljon toistoja, sillä hän uskoo niiden tekevän miehestä entistä paremman. – Motocrossissa ja urheilussa ylipäätään on todella hienoa se, kun kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Mestaruus vaatii sen, että kaikki asiat klikkaavat. Olihan hän tehnyt Hondasta ja Suzukista voittajia, joten miksei KTM:stä, Troy sanoi Transworld Motorsportin haastattelussa. Voittamisen jälkeen ei ollut paluuta. – Ryan on paljon parempi mitä hän kuvittelee. Superkauden 2010 jälkeen Roger de Coster jätti Suzukin ja Dungeyn, joka ei voinut muuta kuin hammasta purren jatkaa elämäänsä Suzuki-tallissa. 16-vuotiaana Dungey sai mahdollisuutensa ja pääsi kokeilemaan tehdaskalustoa Roger de Costerin johtamaan Suzuki-talliin. Pitää tehdä enemmän töitä. Tuttu parivaljakko matkalla mestaruuteen Vuonna 2012 Roger de Coster ja Ryan Dungey lähtivät hakemaan KTM:lle voittoja, joita ei vielä ollut 16 plakkarissa yhtään. Silloin tämä on todella hienoa ja fiilis upein ikinä, Dungey on hehkuttanut. Tuloksena oli kolmossija supercrossista ja kakkossija motocrossista. RYAN MICHAEL DUNGEY Lempinimi The Cats Meow Syntynyt 4.12.1989 Syntymäpaikka Belle Plaine, Minnesota Kilpailunumero 5 MESTARUUDET 2012 AMA 450 motocrossmestaruus 2010 AMA 450 motocrossmestaruus 2010 AMA 450 supercrossmestaruus 2009 AMA Lites-luokan supercrossmestaruus 2009 AMA 250 motocrossmestaruus tapahtui 15-vuotiaana, kun hän voitti amatöörisarjan kilpailun. Seuraavana vuonna tavoitteena oli supercross-mestaruus, mutta kaikki palaset eivät loksahtaneet kohdalleen ja Dungey pokkasi supercrossista pronssia ja motocrossista hopeaa. Sitten onkin ajamisen vuoro. Costerista oli tullut erittäin hyvä kaveri, mutta työasiat piti hoitaa. – Luulen että Ryan luotti Costerin voimaan luoda huipputiimi. Toisia ja kolmansia sijoja on tullut mestaruusvuosien jälkeen reilusti, joten nälkä on kova. Floridan kodissa herätään joka aamu seitsemältä, minkä jälkeen tehdään pieni aamutreeni. Kunhan vain onni on myötä, niin kyllä sieltä voittoja tulee, Ryanin veli Blake sanoo ja on varmasti oikeassa. – Olin todella onnekas päästessäni Costerin tiimiin. Pääsin harjoittelemaan idolini Ricky Carmichaelin kanssa ja sain tehdä töitä huippuammattilaisten kanssa. Eikä sitä mestaruutta ole vielä tänäkään vuonna jaettu.. – Jos emme saavuta mestaruutta tänä vuonna, yritämme uudestaan ensi vuonna. Nuorimies lunasti odotuksensa ja ansaitsi paikan legendaarisen belgialaisen tiimipäällikön siipien suojista. En voinut ajatella muuta ja sitä se on sitten sen jälkeen ollutkin, Dungey sanoo Alli Sportin televisiohaastattelussa
Seuraavan kerran herään ajointoiluun syksyllä, kun ei ole enää niin kuuma ja radat alkavat olla jälleen kosteita. Ja nyt kun useampikin motocrossrata aukesi kummallisen aikaisin, pääsivät monet ajamaan ennen aikojaan. Toki tulee myös yhdessäoloa kavereiden kanssa, matkustelua ja muuta vastaavaa, mitkä puolestaan voivat tarjota harrastajaryhmille ison syyn lähteä hetkeksi pois Suomesta. NI M U L > O > K l Kk ARKOVIHRIÄ M KEVÄT TOI, KEVÄT TOI... Rahaa palaa ja joutuu olemaan pois koulusta tai töistä. Mutta jos ulkomailla pääsee harjoittelun ohessa ajamaan kilpaa ennen Suomea, on siitäkin etua. Sisäradallakin vierailin vain muutaman kerran, vaikka matkaa kahdelle sellaiselle on kotoani 20 minuuttia. Vai tuliko heille kaikille vain hirveä hoppu ehtiä radoille. ikainen kevät käynnisti motocrosskuljettajien ajoharjoittelun poikkeuksellisen varhain. Radat eivät ole liian märkiä, mutteivät missään nimessä jäässä, eivätkä pölyisiä, eivätkä täynnä reikiä. 17. Nyt pitäisi siis olla turha kuulla sitä ”narinaa”, kuinka ei ole voinut harjoitella tarpeeksi ennen kilpailujen alkamista. Jälleen ollaan askel kotimaassa viihtyvien kuskien edellä. Ja ulkomailla kilpailemisesta tai jopa ammattilaisuudesta haaveilevien lienee syytä käydä tsekkaamassa paikat ihan harjoitusmielessäkin ennen tositoimiin ryhtymistä. Kummasta luokasta mahtaakaan tulla mielenkiintoisempi ja kovempi. Tiedä sitten, mistä voisi aloittaa ensimmäiset keskustelut kavereiden kanssa, kun tapaa o ff roa d p ro.fi heidät pitkän talven hiljaiselon jälkeen. Olen aikalailla kelin orja ja nautiskelijakin, mitä tulee ajopuuhiin. Sotkiko kevät sitten monen suunnitelmat ulkomailla harjoittelemisesta. Kelien orja tässä nyt vain pyörittelee päätään. Kesäkuussa alkaakin sitten jo jäähdyttelykauteni ja heinä- sekä elokuussa keskityn moneen muuhun kuin ajamiseen. Huhti- ja toukokuulle osuu yleensä kivasti kisoja, jotka ajetaan kotini ”lähellä”. Harjoittelemiseen keskittymisen lisäksi onkin vaikea keksiä muita syitä. Samalla pärähti käyntiin pyörämyynti ja ennen kaikkea tarvikekauppa. Ei silti, olen kyllä kuullut heittoja: ”Mitä järkeä on lähteä treenaamaan ulkomaille, kun Suomessakin voi ajaa?” Niinpä. Ajotreeniä on nyt kaikilla SM-sarjan kuljettajilla tavallista enemmän alla, joten väsyn ei pitäisi painaa ja kaikkien pitäisi olla valmiina heti kauden avauserässä. A ”Mitä järkeä on lähteä treenaamaan ulkomaille, kun Suomessakin voi ajaa?” Niinpä. Kivoja lajeja nämä motocross ja enduro silti, vaikkeivat säänvaltiaat meinaakaan suosia. KISAVALMIIN CROSSARIN Marko Vihriä, 32, on OFFROADPron toimittaja, joka aloitti lehteen kirjoittamisen vuonna 2006. En käynyt kertaakaan ajamassa ulkoradoilla ennen huhtikuuta. Vihriällä on kokemusta kansainvälisiltä radoilta sekä kuljettajana että mekaanikkona, kuten myös toimittajana. Olenkin varmasti äärimmäisen huono esimerkki siitä, miten pitäisi toimia, kun ajaa kilpaa. Aikainen kevät koskettaa lähinnä motocrosskuljettajia, sillä enduromiehethän saavat kiksejä myös talvesta. Ulkomaan treenireissuihin liittyy monta erinomaista puolta. Henkilökohtaisella tasolla ajointoni kohoaa huippuunsa kahdesti vuodessa. Ei edes nyt, kun kevät teki yllättävän iskunsa. Kisakuskeilla isoimman huomion toivoisi olevan intensiivisessä harjoittelussa, mikä ei onnistuisi arjessa Suomessa. Tarkoittaako tämä outo luonnonilmiö nyt sitä, että kaikki motocrosskuljettajat ovat huomattavasti valmiimpia ensimmäisten kilpailujen aikaan kuin tavallisesti. Kilpaa ajaville tärkeintä lienee se, että ulkomailla saa keskittyä ainoastaan harrastukseensa. Ei osu oikea sää kohdalle sitten millään. Tämä vaihe on kuitenkin vaisumpi kuin kevään ensiajot ja SM-kerhojoukkuekilpailu on tainnut jäädä viime vuosina loppuvuoden ainoaksi kilpailukseni. Nyt täytyy seurata MX1- ja MX2-luokkien tuloslistoja tarkemmin. Ehkä pitää jutella siitä, kuinka huono talvi oli kelien puolesta. Nyt motocrossin SM-tasolla on uudenlaista mielenkiintoa, kun supercross ei olekaan enää se hype-juttu. Vihriä on ajanut motocrossia SM-tasolla ja kerännyt muutaman enduron SMpisteenkin. Vanhoja tuttuja mestaruussarjojahan ne ovat, mutta nyt vuosien tauon jälkeen ykkösasemassa. Ei tosin märästä niinkään, vaan oikeasta talvesta. Vaikka kai silloin pitäisi vielä riittää virtaa harjoitella ja kiertää kisoja. Tuskin, ja oikeastaan myös toivottavasti ei. Ensin keväällä, kun lumet kaikkoavat, radat ovat kosteita ja aurinko paistaa. Katupuolen nettikauppa lähes räjähti hereille, kun asfaltti paljastui ja kuivui. Kun kevään ja kesän kisakausi käynnistyy, saamme jälleen nähdä, kuka on käynyt ulkomailla, kuka hyödyntänyt kotimaisen kevään ja kuka ylipäätään ottanut kuntoilun osaksi lepokautta. Enkä toisaalta oikein ehtinyt tämän yllätyskeväänkään tahtiin
Kaikki ovat kilpailleet samaan aikaan, samoissa olosuhteissa, urheilija urheilijaa vastaan. A lkuun tunnustus, katsoin kilpahiihtoa telkkarista ensimmäistä kertaa sitten 80-luvun alun ala-asteen oppitunnin, ja sattuipa sopivaan aikaan. Muistan myös jostain saaneeni tietooni, että näiden maailmanhistorian kalleimpien olympialaisten aikaan joku ikääntynyt hiihtohahmo totesi jossain mediassa, että vain väliaikalähtö tuo esiin urheilijoiden todellisen paremmuuden. (Lähes) tämän vuosituhannen urheiluviihdettä, aivan eri planeetalta kuin tunteja kestävä odotus, milloin kaikkien suksijoiden ajat on kellotettu. Elämän tarkoitus. Edellä oleva valitsee linjansa ensin. Muna vai kana. Toki reittilajeissa, ja vaikkapa alppihiihdossa lähtöjärjestykset määräytyvät esimerkiksi rankingin mukaan. Vuodesta 1989 saakka kuulutushommia tehnyt Raittila on ollut motocrossin sisäpiirissä koko ikänsä ja ajatuksia lajin sisältä ja sen kehittämisestä löytyy vuoren varmasti. Allekirjoitan väitteen olemuksen; kun kaikki ovat samalla viivalla ja lähtevät yhtä aikaa samalle baanalle, ensimmäisenä maaliin saapunut on kiistatta voittaja. Vai olenko vain niin ammattitaustani vanki, että olen pahasti mieleltäni rajoittunut. Muutama ensimmäinen kilpailija joutuu auraamaan ladun takana tuleville. Pakottavista, itsestä riippumattomista syistä tapahtuvien reitille pysähtymisten osalta on sääntöjä ja vaikka mitä. NI A M U L > O > K l Kk OTTIRAITTIL T REITTI VAI RATA, YHTEIS- VAI VÄLIAIKALÄHTÖ. Esimerkkinä toisenlaisesta tavasta voidaan heittää vaikka ralli, taktikointi ja kikkailu lähtöjärjestyksillä on luvalla sanoen naurettavaa touhua. Alun puhinani johtui siitä, että mieskaksikosta kumpikaan ei minun motocross- tai minkään muunkaan lajin ajolinjasilmäni mielestä ollut tarpeeksi terävänä mutkissa. Wanha rapakontakainen viidakon sanonta kuuluu ”when the gate drops, bullshit stops”. Vanha totuus pitää paikkansa, ”sisällä on aina tilaa, silloinkin kun näyttää että siellä ei ole tilaa, siellä ON tilaa”. Onneksi kyse on kuitenkin vain urheilusta.. Taidan olla sittenkin yhtä yksinkertainen, kuin keskivertoa tyhmempi jenkki, joka ei ymmärrä muuta urheilua kuin sellaisen, missä ensin maaliin tullut on voittaja. Yhteis- vai väliaikalähtö. Totti Raittila on toiminut vuodesta 2003 kotimaisen motocrossin ajanoton toteuttajana ja äänenä. Vähän vastaavasta tilanteesta voisi varmaan joku Päitsin kärjessä keskisuomalaista syvää hankea lauantai-iltapäivänä puhkonut kertoa monia tarinoita. Suomi sai ensimmäisen talviolympialaisten kultamitalin kahteentoista vuoteen, kun jaksoin puhista ja kannustaa kotisohvalla! Tuo parisprint oli jopa minusta, vannoutuneesta moottori- ja actionurheilun ystävästä mielenkiintoinen formaatti. Reitti vai rata. Reittilaji väliaikalähdöllä vs. Jatkan asian prosessointia ja uskon, että moni muukin tekee samoin. Toistakymmentä vuotta tuloksien tekemistä, ja niiden sääntöpohjaa työksenikin funtsailtuani, olen varmaan tuhansia kertoja tullut miettineeksi tuotakin kysymystä. Suomalaiskaksikon liiallista kohteliaisuutta moneen kertaan manailtuani räjähdin koirankin päiväuniltaan herättäneeseen tuuletukseen, kun Sami Jauhojärvi teki crossitermein tyylipuhtaan blockpassingin, ja vielä sääntöjen mukaisesti. Saksan protesti oli ymmärrettävä, mutta hei, olisiko sen hiihtäjän pitänyt oikeasti lukea tilannetta jonkun supercross- tai rata-autoilukonkarin lailla; todeta vain tilanne, vaihtaa linjaa ja pyrkiä kuittaamaan seuraavassa mutkassa. Millään säännöllä sitä latua, tietä, spooria tai mitään muutakaan reittiä ei saada olosuhteiltaan tasapuoliseksi kaikille. ratalaji yhteislähdöllä, kumpi on oikeudenmukaisempi urheilijalle. Ja se hiihto, ajatellaanpa tilanne, jossa juuri ennen ensimmäisen kilpailijan lähtöä pyryttää niin, että latu menee tukkoon. 18 Wanha rapakontakainen viidakon sanonta kuuluu ”when the gate drops, bullshit stops”. Mutta olenko niin yksinkertainen siksi, että ajattelen asiaa urheilijan oikeusturvan ja kilpailun reiluuden lähtökohdista. Jaa, onko niin sittenkään oikeasti
Lempiruokani on hyvä pihvi. Olen kuljettajana ok. Radalla Mäkinen nauttii johtamisesta, mutta siviilissä hän tyytyy naputtamaan nauloja. Mikä Meininki. TYYLI Ajovarusteeni ovat todella hyvät KTM PowerWearit. Tämänkin ikäisenä voi kehittyä. o ff roa d p ro.fi RAVINTO Aamulla söin kaurapuuroa raejuustolla. Ajoharjoittelua kertyy viikottain riippuen viikosta maksimissaan neljä kertaa. Ihan kaikki eivät tiedä, että olen hiihtänyt kilpaa. Siviilissä pukeudun rennosti, vapaalla college-housuihin ja menopäällä farkkuihin. Kisaviikonloppuna syön aamulla kaurapuuroa ja päivällä pastaa. TEKSTI & KUVA Vesa Koivunen URHEILU Ajauduin motocrossin pariiin koska oma isäni ajoi crossia. Motocross ei tunnu kivalta, kun olen huonossa kunnossa. Sohvalla löhöäminen on treenin jälkeen mukavaa. Mukavin treenimuistoni on jos olen kehittynyt ja ajoni on kulkenut hyvin. Pyöräni näyttää hienolta. HARJOITTELU Treenaan viikossa peruskuntokaudella kuusi kertaa. Kävin viimeksi elokuvissa katsomassa varmaan Bondin. Ruokapaheekseni tunnustan pitsan, kebabin, hampurilaiset ja grilliruoan. VAPAA-AIKA Tykkään tehdä vapaa-ajallani kaikki aika menee töissä ja treenatessa, mutta jos kuvitellaan, että minulla on vapaa-aikaa, otan ihan rennosti. Jos homma menee eteenpäin. Harrastan motocrossin lisäksi hiihtoa, juoksua, pyöräilyä, kuntosalia, eli en muuta kuin kuntoilua. Käyn vaikka syömässä. 19. Motocross-kuljettaja Tommi Mäkinen täydentää jo aloitetut lauseet
Tänä vuonna teemme kiertueen siten, että aloitamme vapusta ja lopetamme juhannukseen. Hän järjestää leirejä Amerikassa ja Suomessa. JV: Minulla oli viisivuotinen suunnitelma ja ajattelin hyvin pitkään, että lopetan ja myyn talon Kaliforniasta. Liikaa 20 sellaista ajelua ja oleilua. Emil Weckman ja Kim Savaste näyttävät hyvältä ja toivotaan, että tulosta tulee jatkossakin. Radat ovat myös hiukan erilaisia, joten näen sen pelkästään positiivisena asiana. JV: Välillä tuntuu, että mennään turhankin kovaa ja varsinkin nyt, kun perheenlisäystäkin tuli. >>VA S TA U S KYSYMYS ILÄINEN JUSSI VEHV Jussi Vehviläinen on toiminut päätoimisena valmentajana jo vuosia. Valtteri on paiskinut kovasti hommia ja kehittynyt todella paljon. Iso kiitos kuuluu heille. JV: Kyllä. Hanna on oppinut siihen, että mies on jatkuvasti reissussa. On jotenkin uskomatonta, että meillä lähtee kiertueen kanssa kuudes vuosi jo käyntiin. Olen käynyt tutkimassa vaihtoehtoja ja luulen, että siihen suuntaan mennään. TEKSTI Vesa Koivunen KUVA Marko Vihriä O FFROADPro: Miltä suomalainen motocross näyttää näin alkukaudesta 2014. Mitä nyt olen seurannut, niin tuntuu, että Savasteilla on hyvä ote tekemiseen, mutta laajemmalti katsottuna homma on liian löysää. Tällä tavoin pystymme hiukan huilaamaan välissä ja käymään kotona. Vaimoni Hanna ymmärtää kyllä, sillä hän on ollut kanssani jo silloin kun ajoin kilpaa. Jussi Vehviläinen: Hiljaista on ollut ja tuntuu, että hiljaisemmaksi menee. Hänelle aukeni mahdollisuus päästä Saksaan ja onhan kilpailu siellä hiukan kovempaa kuin Suomessa. Onneksi perhe pääsee taas ensi vuonna Amerikkaan mukaan. OP: Entä kotimaan ajovalmennustouhut, teetkö niitä vielä. Ei tehdä sitä raakaa työtä. Nyt kuitenkin rupesin miettimään, että olen viettänyt siellä enemmän aikaa kuin kotona Suomessa, joten eihän siitä voi luopua. OP: Olet päätoiminen valmentaja, ehditkö käydä kotona ollenkaan vai oletko koko ajan menossa. OP: Millä osa-aluella suomalainen motocrossari jää maailman kärjestä eniten. En voi olla kiittämättä moottorikerhojen puuhamiehiä, jotka ovat auttaneet tämän asian kanssa todella paljon. Se oli se suunnitelma. JV: Malin ei ole ollut mikään junnutähti, mutta olen todella tyytyväinen siihen, että hän on pikku hiljaa löytänyt sen työteliäisyyden mikä kuljettajalla ja urheilijalla pitääkin olla. OP: Yksi valmennettavistasi Valtteri Malin ajaa Saksan sarjaa ensi kesänä, näetkö sen hyvänä asiana. Itse tykkään toki reissata, mutta haluan olla myös perheen kanssa. Se helpottaa kummasti.. Lapset rupeavat kyselemään perään ja kyllähän siihen täytyy reagoida. OP: Olet vetänyt ajoleirejä USA:ssa jo viisi vuotta, jatkatko niiden parissa ensi vuonna. Se on niin monesta asiasta kiinni, mutta jos he tekevät töitä paljon, niin varmasti sieltä tulee sitten hyvää takaisin päin. Voisin jatkaa samalla tavalla, mutta luulen, että pyrin laajentamaan hommia endurosafareiden puoleen. Harri Kullas on nyt ainoa kansainväliset mitat täyttävä kuljettaja, mutta onneksi siellä on uusiakin tulossa. JV: Minusta tuntuu, että tekeminen on turhankin pehmeää. Kaiken tämän keskellä Vehviläinen opastaa myös Suomen Moottoriliiton valmennusryhmää. Kolmesta vaihtoehdosta yksi meni siis siinä
KERRO MIELIPITEESI JA VOITA MAHTAVIA TUOTEPALKINTOJA VASTAA LUKIJAKYSELYYN offroadpro.fi/lukijakysely 21
Pyrimme antamaan heille hyvät lähtökohdat ja opettamaan oikeaa käyttäytymistä, Färm linjaa. Endurossa Suzukilla ei ole omaa tallia, mutta satelliittitiimit hoitavat asian. Silloin kaikki voittavat. Todellakin. – Minä uskon, että olemme jo nähneet aallon pohjan. M SUZUKI ENDUROSSA VALON PILKAHDUS TEKSTI & KUVAT Vesa Koivunen 22 arco Färm on huolissaan. Maahantuoja uskoo, että tuote on hyvä. Hän näkee oikeata suuntaa enduropyörien kanssa. Me haluamme mukaan rehtejä miehiä, joita voimme vielä kasvattaa lisää. Suzukilla on oma motocrosstiimi, jossa on 13 kuljettajaa: Sami Kääpä #922, MXSX SM, Suzuki RMZ450, Tero Tarkkanen #941, MX1 SM, Suzuki RM-Z450, Markus Rosnell #19, MX2 SM, Suzuki RM-Z250, Teemu Keljo #163, MX2 SM, Suzuki RM-Z250, Santeri Kinnunen #51, MX2 SM, Suzuki RM-Z250, Taneli Kontto #10, MX2 SM, Suzuki RMZ250, Aleksis Merilä #81, MX2 SM, Suzuki, MX125-liiga, Suzuki RMZ250 & Suzuki RM125, Tomi Paananen #44, MX2 SM, Suzuki RMZ250, Peltsi Pohja #766, MX2 SM, Suzuki RM-Z250, Joona Saari #12, MX2 SM, Suzuki RM-Z250, Jesse Pöhö #178, MXB MXlB-liiga, Suzuki RM-Z250, Petteri Gustafsson, MX125-liiga, MXV Suomen Cup, Suzuki RM125 & Suzuki RM-Z450 ja Niko Heikkala #5, AE1, MXB, CCA, Suzuki RM-Z250. Nyt siihen on sentään tullut muutos. Näen asian laajempana kokoinaisuutena ja me panostamme erilaisiin kuljettajiin. Syyttävät kaikkia muita, eivätkä suostu katsomaan peiliin. Porukkaa on todella paljon ja se on yksi Suzukin kulmakivistä. – Yksi mestari ei merkkaa mitään, haluan varikoille paljon Suzukeja, Färm kiteyttää. – Offroad-puoli huolestuttaa minua. – Emme ole siihen puoleen lähteneet suoraan mukaan, mutta meillä on kyllä hyviä yhteistyötiimejä, jotka tekevät erinomaista työtä. Pojat oppivat tavoille ja me saamme hyvää näkyvyyttä. Suzukin suuri kuljettajamäärä selittyy myös sillä, että Färm haluaa pyöriä liikenteeseen. Niitä pyöriä menee ja siinä harrastuksessa tuntuu olevan tulevaisuutta, Färm sanoo. Meillä on joitain tuotteita nousussa ja offroad-puolelta nostaisin hyväksi asiaksi enduron. – En usko siihen, että ostetaan yksi nopea kaveri, joka ajaa Suomen mestaruuteen. Siitä ei mikään jää kiinni. Ei tästä enää alemmaksi mennä. – Me emme kaipaa sellaisia kavereita mukaan, jotka itkevät heti, kun ei homma suju. Motocross-pyörien myynti ei kuitenkaan ole noussut mihinkään, vaan makaa samassa aallonpohjassa muiden kanssa. Sen sijaan oikeiden ihmisten linkittäminen Suzukiin teettää töitä. Olemme piehtaroineet aivan taarpeeksi kauan, joten nyt on aika mennä eteenpäin. Katupyöräpuoleen on luvassa kasvua, mutta offroad-ala kyntää aallon pohjassa, eikä näkymää paremmasta ole. A PA H T U ALALLA T U Vaikka moottoripyöräala on aallon pohjassa, näkee Suzuki International Finlandin tuotepäällikkö Marco Färm ajassa ja alassa jotain positiivistäkin. Uutuusmalleja tarvitaan, ne vetävät myyntiä aina ylöspäin, Färm sanoo. Kyllä tämä tästä nousuun lähtee, Färm lupaa.. Färm toivoo sydämensä pohjasta, että ala elpyy. Tyhjän puhujia on liikaa. – Totta kai uskon, että ala nousee, en voi muutakaan. Meille positiivinen asia on se, että saimme pitkästä aikaa uutuuden, kun toimme markkinoille Suzuki DL1000 -pyörän. Suzukilla on ollut poikkeuksellisen hankalaa, sillä uutuuksia ei ole tullut. Sen tulevaisuus on hämärän peitossa, enkä oikein tiedä mitä tuleman pitää, Färm toteaa. Moottoripyörien myynti on ollut laskussa jo pitkään, eikä tunnelin päässä ole juurikaan ollut valoa. On tärkeä saada riveihin nuori kuljettaja ja itseassa silloin pakettiin tulee koko perhe. Yksi näistä valon pilkahduksista on enduro
28.9. SM-kilpailujen osakilpailut järjestetään kaksipäiväisinä. 18.-19.10. 6.-7.9. crosscountry.fi Vuonna 2014 Cross Country -kilpailuissa uusina luokkina tullaan näkemään Mönkijät ja V60. Lisäksi V40- ja V50 -luokat saavat virallisen Suomen Cup -arvon. 23. Harrastajien ja mönkijöiden lähdöt ajetaan toisena päivänä ja A-, B- sekä veteraaniluokat toisena päivänä. PANSSARI CC KANGASALAN MK JÄMSÄ CC JÄMSÄN SEUDUN MK HEINOLA CC HEINOLAN MOOTTORIKERHO RY SÄKYLÄ CC RAUMAN SEUDUN MK KUVA: Jani Hovi UUTTA 2014 SUOMEN CUP V40 JA V50 MÖNKIJÄT SEKÄ V60 LUOKAT SM-LUOKAT: A SUOMEN CUP: V40 ja V50 MUUT: B, Classic, Harraste, Naiset, Nuoret, Mönkijät, V60 Kilpailun järjestäjä pidättää oikeuden muutoksiin. CROSS COUNTRY SM 2014 OFFROADPro CROSS COUNTRY SM 3.-4.5
Tuloksista voi valittaa. Pisteytys suhteutetaan pyörien vallitsevaan tasoon tällä hetkellä. Kysyttäessä kaikki tapaavat sanoa, että ihan vakioilla ajetaan. Erityisesti itseä nopeamman kaverin peli on aina ärsyttävällä tavalla viilattu ja simmattu paremmaksi, siksihän se kaveri onkin nopeampi. Se on kuitenkin turhaa, koska tuloksia ei muuteta.. Ja vaikka oma pyörä on rassattu viimeistä nippeliä myöten itselle mieleiseksi ja vaikka se on paras, silti kaverin pyörä tuntuu aina jotenkin paremmalta. Ykkönen tarkoittaa surkeaa ominaisuutta ja kuutosen saavat vain täydellisyyttä hipovat ominaisuudet. Pisteytys on päätetty mielivaltaisesti sellaiseksi, että arpakuution silmälukujen mukaisesti pisteitä annetaan yhdestä kuuteen. Hissukseen etenevässä juttusarjassamme koeajamme eritasoisten kuskien erilaisia pyöriä. Eikä kukaan ole tuunannut pyöräänsä juuri lainkaan. Me arvostelemme ne kovalla kädellä. Pisteet ovat vertailukelpoisia keskenään eri koeajojen välillä. NYT TARKISTETAAN VehKeEt TEKSTI Sami Salonen KUVAT Vesa Koivunen 24 J okaisella on mielestään paras pyörä
Siistit ja huolella viimeistellyt tarrasarjat sinällään näyttävät hyvältä, mutta sininen yhdessä oranssin kanssa ei ihan täysiä pisteitä kerää. Samoin pienet yksityiskohdat, jotka paljastavat kuskin kärkitason vetomieheksi. Samoin ihan siinä ja tässä ovat valkoiset kahvakumit, sellaisethan olivat muodissa 80-luvun lopulla, aikana jolloin meillä oli takapitkät fudis-tukat ja Miami Vice –pastellipaidat… Tuunaukset: Kimmon pyörässä on paljon makeita tuunauksia, mutta jotain jää silti puuttumaan. Moottori: Kimmon Kotarin moottori on mekaanisesti täysin vakio, vajaat 30 tuntia ajettu pikkunelarin kone. Vakiokoneeksi se on kierrosherkkä ja venyy pidemmälle kuin alkuperäisessä säädössä oleva kone. Vasen: Emäputkessa oleva rattilukko voi päästää pesussa vettä rungon sisään. o ff roa d p ro.fi 25 N Y T TA R K I S E TA A N V E H K E E T Kimmo Hurrin KTM 250 EXC-F. Renthalin tanko ja Akrapovicin slipari ovat kyllä aina siistit ja niistä täysi tunnustus. Hän on puurtanut töissä samalla intensiteetillä kuin kisapuolellakin ja sen seurauksena Hurri on kohonnut KTM-Nordicin hierarkiassa markkinoinnin ykkösnyrkiksi. Viime kauden 350-kuutioista Husabergia kuskannut Kippari teki paluun pikkunelariin ja tuttuun oranssiin merkkiin. Kuvan virallinen kumitulppa estää vesivahingot. Muovien suhteen hän osui oikeaan, perinteinen ja makea ulkonäköjuttu on pyörän perusväriä korostava muovisarja. Ajossa enduroon yllättävän progressiiviset iskarit pelasivat kohtuullisen herkästi kivikoissa ja niissä riitti jerkkua isompiin, crossityylisiin pateihinkin. Ajettavuus: Hurrin pikkunelari on lähellä täysiä pisteitä ajettavuudesta. Tätä väitettä oli aluksi vaikea uskoa, sillä iskarit toimivat todella hyvin. Yksi muutos konepuolelle on tehty. Niille ei ole tehty mitään muuta kuin naksujen ja esijännityksen säädöt. Hyvän jousituksen ansiosta pyörän tasapaino tuntui olevan kohdallaan ja se toi heti ajoon rentoa, luottavaista tunnetta. Ajossa pyörän poikkeuksellisen vakaa ja rauhallinen käytös houkutti ottamaan vähän riskiä ja kokeilemaan rajoja. KTM :n puikkoihin paluun tehnyt Kimmo Hurri kuuluu kansalliseen kärkikaartiin. Keski: Tehdasmiesten tyyliä on syylarin ritilöiden lukitseminen kumilenksulla. Hurrin tämän kauden enduropanostusta jarruttaa menestys työelämässä. Kuten Kimmo itse laitetta kuvaili, siinä on varikon röyheimmät muovit ja tarrasarjat. Totisemmin kisatouhut alkavat vasta kesäkauden käynnistyessä. Aikakorttilenksu välitangossa, umpinainen takalevy ja kumilenkkikiinnitteiset syylareiden suojat ovat erittäin pro. Ruiskukartta on käsin räätälöity Kimmon toiveiden mukaiseksi ja se tekee moottorista kerrassaan loistavan. Ulkonäkö Hurri ajaa tämän kauden Niki Aholan ja Antti Kujanpään kanssa Team Örthenin porukassa. Vain pieni, lähinnä talvisäädöistä johtuva takapainoisuus verotti muutoin erinomaista ajettavuutta. Kuten tiedetään, Hurri on ehtinyt jo tehdä kohtuullisen mittaisen siivun töitä merkin maahantuojan palveluksessa, joten merkkivalinta ei siksi ole yllätys. Pyörä kulki koko ajan ryhdikkäästi polun kunnosta tai ajonopeudesta riippumatta. Kokonaisuudessaan erinomaisen jouhean moottorin ja tasapainoisen ajettavuuden yhdistelmä hipoi täysien pisteiden rajaa. Kartta muuttaa kaasuun vastaamista terävämmäksi ja tuntuma kahvasta moottorin kierroksiin on täysin suorassa suhteessa. Moottori vetää todella sitkeäsi heti alakierroksilta, eikä tumppaa sammuksiin millään. Vakauden vastapainona mainittu lievä takapainoisuus toi pienen tahran kokonaisuuteen hitaiden mutkien kääntyvyydessä. Keulassa tuntuu hiukan vakiopampuille tyypillistä nahkeutta. Liikeherkkyyttä voisi pienillä muutoksilla parantaa ja sen kautta tehdä keulasta vielä paremman. Säätömuutoksilla pyörä olisi voinut kääntyä ehkä herkemminkin. Voimaa moottorista ei välttämättä irtoa vakiota enempää, mutta teho on erittäin helposti käytettävissä ja kontrolloitavissa. Huippupisteiden saamiseen olisi silti tarvittu vielä enemmän pieniä hiposteluja, nyt pyörä on tuunattu vain juuri sopivasti kovaa ajoa varten. Oikea: Aikakorttilenksu välitangonsuojassa, oranssilla silmukalla. Työkiireet ovat uralla etenemisen takia kasvaneet ja siksi ainakin tämän vuoden Päitsi jää Hurrilta ajamatta. Sen myötä kolmikon pyörien ulkonäköä leimaa dealertiimin tarrasarjan tuoma väritys. Kimmon pyörässä kaikki muovit ovat oranssia, mikä tuo peliin ammattilaistason säväyksen. Akran vaimennin tuo siihen hiukan lisää herkkyyttä ja tietysti makeamman äänen. Iskarit: Ankaran kuulustelun ja salapoliisityön jälkeenkin Kimmon vastaus iskarimuutoksiin pysyi samana. Kaasukahvalla pystyy pitämään kierrokset millintarkasti halutulla alueella
Lauantain kilpailussa Aakko esiintyi vahvasti. Olin aika-ajossa vasta kymmenes, mikä laski itseluottamustani. Nastoittajat muistuttavat, ettei renkaan kestäminen ole yksioikoinen aihe. Voittoon ajoi Hsu ennen Ivan Petrovia ja Furbettaa. Päitsistä nautiskeleva harrastaja voi kuitenkin valita renkaat, joissa on paljon nastoja sekä suuret nappulat. Suomalaisista mukana olivat Antti Aakko ja Tomi Tani sekä varamiehenä Tomi Norola. Michele Baraiolo nousi päätöserän voitollaan kolmen erän yhteistulosten ykköseksi 61 sijoituspisteellä. Aakon kilpailu päättyi kaatumiseen, kausi ohi B erliinissä ajettiin kovatasoinen jääspeedwayn kutsukilpailu Ice Challenge. 125-luokka ajoi lauantaina aika-ajon ja sen perään ensimmäisen kilpaerän. Vastaavasti mitä vähemmän on nastoja ja mitä pidempi sekä terävämpi nasta, sitä syvempään ja tiukemmin se uppoaa maahan. I N> N E T> offroadpro.fi LUETUIM M AT Minkälaisella nastarenkaalla Päitsille. Hsu oli 60 pisteellä toinen ja Sihvonen samoilla pisteillä kolmas. Toisaalta myös Hsulla oli ongelmia ja hän jäi 11:nneksi. Tiesin kuitenkin, että olen parempi erissä. Sunnuntain toinen erä kruunasi viikonlopun, ja siinä Sihvonen ajoi kolmanneksi. Sihvonen oli erityisen kovassa lyönnissä. Pito kärsii jäällä, mutta rengas ja nastat kestävät todennäköisemmin. Tomi Tani ajoi myös lauantaina hyvin pisteitä. Viidestä erästä kertyi 11 pistettä ja se takasi jaetun neljännen sijan avauspäivän jälkeen. Sunnuntain avauserässä Sihvonen paransi menoaan ja oli Brian Hsun jälkeen kakkonen. Harmillinen kaatuminen esti häntä ottamasta jopa koko kilpailun voittoa. Sihvonen oli kymmenes ja Lahtinen 15:s. Sairaalassa todettiin kylkiluiden murtuneen, joten samalla myös kausi on ohi. Ensimmäisessä erässä Sihvonen sai piristettyä menoaan ja hän otti nelospaikan. Tomi Norola pääsi varamiespaikalta ajamaan kaksi erää, mutta pistetili ei avautunut. Sunnuntaina pistepussi ei täyttynyt yhtä jymäkästi, joten yhteensä pisteitä kertyi 10 ja sija oli 12:s. Mies kukisti Itävallan ylpeyden Harald Simonin ja laittoi myös itänaapurin taiturit ahtaalle. Ja niin myös olin, Sihvonen iloitsi.. Sihvonen jäi kärjelle 20 minuutin aikana 14 sekuntia. Pienempi nastamäärä toisaalta kuluu ja vaurioituu helpommin. – Annan itselleni kiitettävän arvosanan viikonlopusta. Lahtinenkin paransi aika-ajosta ja oli yhdeksäs jääden kärjelle reilun minuutin. V arsin selkeä lähtökohta on se, että lumettomana talvena nastarenkaat kuluvat lumikeliä enemmän. Sihvonen kärjen tuntumassa Starcrossissa N » Lyömätöntä SKF laatua » 25-75% vähemmän kitkaa! » Kattava valikoima MX/Enduro-pyöriin Nyt myös SKF pyöränlaakerija stefasarjat varastossa 26 uoret suomalaismotocrossarit Miro Sihvonen, Teemu Lahtinen ja Eetu Kuusisto olivat kovan paikan edessä lauantaina, kun he ajoivat karsintoja sekä kilpaa Italian Mantovan Starcrossissa. Aika-ajon kärjen muodostivat Brian Hsu, Michele De Bortoli ja Joakim Furbetta. Yhteensä pisteitä kertyi 15 ja sijoitus oli seitsemäs. Sunnuntaina Aakko kaatui kolmannessa erässään ja kilpailu päättyi käytännössä siihen. Periaatteessa mitä enemmän on nastoja, sen kevyemmin yksittäinen nasta pureutuu maahan ja pito on heikompi
Rata ja koko alue on ainakin nyt kiinni ja kaupunki on antanut Vauhtipuistolle luvan aloittaa toiminnan, TamMc:n puheenjohtaja Janne Lehtimäki selvittää. Kirjaa voi tilata osoitteesta: www.mikaaholaenduro.com offroadpro.fi Kullas haluaa yhteisharjoituksia suomalaisten kesken , t a s o a r Va kkeet ja tarVirusteet ajoVa sti netistä! helpo Verkkokaupassa tuhansia tuotteita: www.janikaasalainen.fi o ff roa d p ro.fi 27. Näin motocrossista tutut mustapohjaiset ja oranssirunkoiset transponderit toimivat kummankin palveluntarjoajan kilpailuissa. Hakemuksensa lähetti määräaikaan mennessä Tampereen Vauhtipuisto ry sekä Teiskon ilmailu- ja moottoriurheilukeskus ry Motocrossin tulospalvelussa alkaa kilpailun aika M otocrossväki on tottunut, että Totti Raittilan TR-tuotanto hoitaa tulospalvelun ja kuulutuksen. En tiedä miksi. Ajamme esimerkiksi kolme kierrosta, jonka aikana minä yritän saada heidät kiinni ja he puolestaan pysyä edelläni. (Timoke). Kirja Mika Tampereen Motocross ry Aholasta menettämässä kotiratansa T ampereen Motocross (TamMc) on menettämässä hallintaoikeuden vuodesta 1996 alkaen ylläpitämäänsä Kaanaan motocrossrataan. Yhteisharjoituksilla löytää itsestään tavallista kovempaa puristusta, mikä on vain eduksi. Näin kuljettajien ja järjestäjien on varauduttava erilaisiin hinnoitteluihin. H arri Kullas kertoo, että hän harjoittelee harvoin muiden suomalaiskuljettajien kanssa. Tänä vuonna rahaston tuella ajaa Eemil Pohjola. TamMc on jäsenenä Timokessa, johon kuuluuvat myös alueella ilmailu- ja autourheilutoimintaa harjoittaneet seurat. – Vaikka olen heitä nopeampi, pystymme silti kaikki hyötymään tilanteesta. Lappeenrannan Moottoripyöräilijät käyttävät kuitenkin SM-motocrossissaan 10.-11. toukokuuta Team Laineen tulospalvelua. Team Laine on nyt myös lähtenyt motocrossrintamalle. huhtikuuta, jolloin ajanotosta vastaa Salminen yrityksensä Suomen crossitulokset kautta. Vastaavaa voi toteuttaa vaikka erän mittaisena vetona. Nyt on kuitenkin hyvä, kun pari virolaista kaveriani ovat olleet täällä Belgiassa ja olemme harjoitelleet yhdessä, Kullas alustaa. – Olen huomannut, että monen muun maan kuskit harjoittelevat paljonkin yhdessä. P itkään odotettu kirja Mika Aholasta tulee vihdoin myyntiin. 1500 kirjan painos on tänään valmis ja kirjat toimitetaan Suomen Moottoriliittoon, joka hoitaa tilausten toimittamisen tilaajille. Tampereen kaupunki kilpailutti Kaanaan / Teiskon ilmailu- ja moottoriurheilukeskuksen palvelutoiminnan viime vuonna. Suomalaisten kanssa en ole päässyt sellaista tekemään aiempinakaan vuosina. Kirjan tuotot menevät kokonaisuudessaan Mika Aholan rahastoon, joka tukee nuoria suomalaisia kuljettajia. Teemme esimerkiksi treenejä, jossa he lähtevät tietyn eron turvin edelleni. Yhteydenpitoa ei ole ollut tämän asian suhteen. – Mikään ei ole tällä hetkellä moottoriurheilualueen toimintaan liittyen varmaa, emmekä mekään siis tiedä, mikä on motocrossradan tulevaisuus. Painos on pieni, joten kirjan odotetaan loppuvan nopeasti. Vakka-Suomen Moottorikerho aloittaa kesäisen kilpailukauden 19.-20. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö hän haluaisin niin olevan. Kumpikin tulospalveluntarjoaja nojautuu MyLapsin palveluihin eli käytännössä samaan tekniikkaan ja transpondereihin (lähetin). Raittila myi yrityksensä Tommi Salmiselle, joka jatkaa tulospalvelun parissa. Koko moottoriurheilualue on siirtymässä uuden tahon haltuun ja on tällä hetkellä kiinni
T H A A S T AT 28 ELU
– Viidestä takarattaan pultista irtosi kolme ja se oli sitten siinä. Päivätyökseen lääkärihelikopteria lentävälle rämäpäälle tilattiin kopteri, jotta kotimatka saatiin mahdollisimman nopeasti käyntiin. Häntä harmittaa se tosiasia, että pyörä on huonossa kunnossa ja kilpailun jatkaminen näyttää kyseenalaiselta. Kun kopterikuski näki minut, hän puristeli päätään ja sanoi heti, että eikö meillä ollut tästä puhe, Molander muistelee. 11 000 euroa valui santaan kisan keskeytyksen mukana, Molander naurahtaa. Paikassa, jossa kaatuminen tapahtui, oli yhden huutomerkin varoitus. Se näyttää juuri niin kamalalta kuin pyörä voi näyttää täydellisen voltin jälkeen. Lopulta hän saa kilpakumppaninsa uskomaan, että kaikki on kunnossa ja jää yksin pyöränsä kanssa. – Vaikka tiedostin sen, ettei saa lähteä ajamaan eksymisessä kuluneita minuutteja kiinni, niin kyllä siinä taisi hiukan niin käydä. Sitten rysähtää. Pienellä pyörällä ei päässyt lujaa, mutta jäälle piti kuitenkin päästä. – Olin käynyt juuri edellisenä iltana moikkaamassa tätä kollegaa ja sovimme, ettei näissä merkeissä nähdä. Henkinen kärsimys on kovempi kuin fyysinen, eikä edes alati koveneva kolina pyörän takaosasta herätä miehen huomiota. Sitten kun se tuli vastaan, käännyin itsekin takaisin hänen peräänsä. Luvian saaristossa ajaminen luonnisti hienosti ja talvisin Molander seurasi isoveljeään jäälle. Tarkastelun keskeyttää toisen moottoripyörän ääni. – Sinä senkin tyhmä suomalainen! Yrititkö tappaa itsesi. Vaikka kaatuminen sinänsä sattui helpossa paikassa, Molander sanoo. Marokon kilpailu oli Luvialta kotoisin olevalle Molanderille uran toinen aavikkoralli. – Seurasin veljeäni, mutta enhän minä perässä pysynyt. Oma olotila täydentää tarinaa. Ensimmäisen kerran hän pääsi ajamaan valtavalla hiekkalaatikolla muutamaa vuotta aikaisemmin osallistuttuaan Abu Dhabi Desert Challengeen. Ajo kulki kivasti ja Molander pysyi suunnitelmassaan ajaa mahdollisimman vähillä virheillä ja kartuttaa kokemuksia. Etukate löytää viimeisen leposijansa aavikolta, kun Molander vääntää kaasua. Hengenlähtö on ollut lähellä pariinkin kertaan, mutta siitä huolimatta tämä helikopterilentäjä kulkee kohti unelmaansa; Dakarin aavikkorallia TEKSTI Vesa Koivunen KUVAT Heidi Koivunen R alf Molander katselee menopeliään Marokon aavikolla. Eteläafrikkalainen kuljettaja jatkaa kyselemistä, mutta Molander ei kysymyksistä syty. Reiteen sattuu ja olkapäätä jomottaa. – Mekaanikotkin sanoivat, että aika hiljaista on vauhti, mutta sitten viimeisinä päivinä sain hiukan petrattua. Henki höllässä Molander on nauttinut moottoriurheilusta koko ikänsä. Moottoripyörät kuuluivat Molandereiden elämään usean vuoden ajan, mutta sitten isoveli loukkaantui ja pojat vaihtoivat vesijetteihin. Rattaasta irronneet pultit pysäyttivät kilpailun ja huoltoauton kyydissä ollut lääkäri vahvisti solisluun pudonneen paikaltaan. Ajoin yhden pätkän vain viisi minuuttia Marc Comaa hitaammin ja heti tuli viestiä kavereilta Suomesta, että hyvinhän siellä menee. Näin jälkikäteen ajateltuna se oli suuri virhe, sillä loukkaantumiset olivat todella vakavia. Eteläafrikkalainen kanssakilpailija pysähtyy suomalaisen luokse ja kysyy hänen vointia. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että moottoripyörillä ei ole mitään varaa. Yksi 90-asteinen mutka meni kuitenkin pieleen ja pieni eksyminen johti vakaviin seurauksiin. 29. Pieni virhe maksoi paljon Vielä hetki ennen kaatumista elämä hymyili. Koko takapyörä oli entinen. Luulen, että noina aikoina minulle alkoi kehittyä kilpailuvietti ja halusin näyttää veljelleni että pystyn samaan, Molander tuumaa. Kaikesta huolimatta nurin mentiin ja kilpailu jäi kesken. Nelivuotiaana hän sai ensikosketuksen moottoripyöriin 50-kuutioisen Yamaha PW:n kanssa. Älä enää koskaan tee noin, hän huutaa ja Molander miettii, että juu, itsemurhareissullahan sitä ollaan. RALF MOLANDER RALF MOLANDER Unelmaa jahtaamassa Ralf Molander on kokenut kovia. Molander vastaa olevansa kunnossa, mutta sitten kollega hermostuu ja lataa täydellä avokkaalla Molanderia kasvoihin. Yleensä o ff roa d p ro.fi kaksi tai kolme huutomerkkiä vaikuttavat vasta näihin kaksipyöräisiin. Tuo kilpailu sujui ongelmitta, mutta hän ajoi varsinkin alun todella hiljaa
Olo oli kuin tehdaskuskilla, kun heti huoltoon tullessa revittiin pyörä pois ja tungettiin vesipulloa suuhun. Mitään ei jätetä yhden kortin varaan. Se ei kuulu hänen tyyliinsä. – Se on tavallaan aika hankalaa, kun kokematonta lentäjää ei oteta töihin, jolloin kokemusta ei kartu. Niitä ei kuitenkaan voi jäädä miettimään. Itse suoritukseen keskitytään suurella vakavuudella ja mukaan on otettu ajovalmentaja, kuntovalmentaja, henkisen puolen sparraaaja, sekä avustajia markkinointiin. Marokko 1. Dakar on suuri haave ja sinne pitää päästä, Molander kiteyttää elämänohjeensa. Olen nähnyt moottoripyöräilyn riskit moneen kertaan, sillä kopteri ei nouse ilmaan murtuneen sormen takia. Siellä varakkaammat ostivat englanninkieliset huoltomiehet pois ja Molander jäi yksin. – Se on hyvä homma. Riskit ovat suuret, sillä jokaisessa kilpailussa kuolee kuljettajia. Vuonna 2007 Molanderista tuli lääkärihelikopterin lentäjä. MM-sarja 22. Siitä sitten tuli kimmoke aavikkohommiin, Molander muistelee. – Abu Dhabissa kävi tuuri, kun muut huollettavat peruivat osallistumisensa ja minä jäin ainoaksi. Innostuttiin kunnolla ja sitten piti hommata pyörä. Matka Dakarin lähtöön on kuitenkin kivikkoinen, sillä pelkästään osallistumismaksu on 15 000 euroa. Porin Yyterissä oli kilpailu ja into kova. 100 000 euron budjetti tuntuu suurimmalta kynnykseltä, mutta Molander ei sitäkään liikaa mieti. Siinä oli mekatsujen ilmeissä katsominen, kun Herkkä tuli telttaan ja rupesi avaamaan kytkintä, Molander nauraa. Viikkohan siinä kului teho-osastolla. Sain aivoruhjeen ja näin kaksoiskuvia puolen vuoden ajan. Lopulta Molander valmistui helikopterilentäjäksi ja aloitti kiivaasti lentokokemuksen kartuttamisen. Siellä kun rupeaa hötkyilemään, niin huonosti käy. Jos riittävä budjetti saadaan kasaan, kilpailuun mennään, jos ei, niin sitten yritetään ensi vuonna uudestaan. Meillä on tukikohta Oulussa ja teemme aina putkeen 48 tunnin vuoron. – Äkkiä se nousee satkuun, mutta tavoite on päästä hieman alle, Molander täsmentää. Samalla kun pääni pulpahti pinnalle, oma veli ajoi yli. Unelma ei vuodessa katoa minnekään. Seuraava kausi meni aristellessa, mutta sitten mentiin taas. RALF MOLANDER Syntymäaika 28.9.1975 Kotipaikka Helsinki Ammatti Helikopterilentäjä Kerho Rimpkk Pyörät KTM 250 EXC-F KTM 530 EXC-F Mecasystem rally kit Saavutukset Abu Dhabi 8. Pitää hoitaa huolto ja koko muu paketti. – Se on iso kilpailu ja haluan kaiken menevän nappiin. – Toinen kuljettaja tuli suoraan päälleni ja maksa meni kahteen osaan. Marokossa tilanne oli toinen. – Tottahan se on, että riskit ovat suuret, mutta niinhän se elämässä on. Suurimpaan aavikkokilpailuun lähteminen on todella iso projekti. Onneksi paikalla oli Race Prosin osaomistaja Timo ”Herkkä” Virtanen, joka lopulta pisti Molanderin pyörän kuntoon. Se ei sinänsä ole Molanderille uutta, sillä jo työnsä puolesta hän näkee ikäviä asioita. Molander vuokrasi kavereiden kanssa pyörät ja he ajelivat ympäriinsä. Molander kävi ravintolakoulua, mutta suuri haave oli päästä lentämään helikopterilla. Se on ollut mielessä siitä asti, kun hän on isoilla 30 pyörillä ajanut. Elämä on kuitenkin tarkoitettu elettäväksi, sitä tässä yritän tehdä. Molander ei luovuttanut. – Elämä oli siinä tilanteessa, että harrastaminen oli mahdollista. Siihen päälle kaikki muut kulut, niin ollaan 100 000 eurossa. Molander yhtyi tähän sanontaan ja ajoi vielä yhden vesijettikilpailun, mutta siihen se sitten jäi. dg. – Omat mekaanikot eivät halunneet laittaa kytkintä kuntoon, joten Herkkä hoiti tilanteen. Reissun jälkeen piti saada oma pyörä. Pelkästään huolloissa on paljon eroja. – Heti ensimmäisellä kaudella tapahtui iso onnettomuus, kun kaaduin lähdössä. päivän etappivoitto Jos tippuu hevosen selästä, pitää sinne kiivetä heti takaisin. Molander ohitti yhden kokemattoman kuljettajan ja ajoi kohti tiukkaa poijukäännöstä. Ravintolakoulusta lentäjäksi Samalla kun pääni pulpahti pinnalle, oma veli ajoi yli. Lopulta hän sai rahoituksen kouluun ja sitten mentiinkin kahta koulua samaan aikaan. Todellakin. Satuin vielä kaiken lisäksi tapaamaan Heikkisen Pekan, joka järjesti safareita. Tällä hetkellä Molanderilla ei ole vielä rahoitusta kasassa, mutta meno on hyvällä mallilla. Sitten tapahtui. 100 000 euroa Dakariin Molanderin suurin haave on päästä Dakar-aavikkoralliin. Muutama vuosi kului normaalia nuoren miehen elämää viettäessä, mutta sitten syttyi taas innostus moottoripyöriin. Sain kuitenkin pikkuhiljaa minuutteja kerättyä ja sitä kautta riittävän kokemuksen, Molander kertoo. Sain aivoruhjeen ja näin kaksoiskuvia puolen vuoden ajan. Sitten on vapaata ja aikaa harjoitella. Pelkkä pyörä ja kuljettaja eivät riitä
ffroadpro.. Näiden lisäksi netistä löytyy myös videoita kilpailuista, koeajoista ja tietenkin myös perinteisiä hiukan lyhyempiä videohaastatteluita. 2014 SX-MALLIT HETI TOIMITUKSEEN! gdfg KYSY TARJOUS! 2-TAHTISET: 50 SX, 65 SX, 85 SX 19/16 ja 17/14, 125 SX ja 250 SX 4-TAHTISET: 250 SX-F, 350 SX-F, 450 SX-F Varaosat, Powerparts- ja Powerwear-tuotteet myymälässä, nyt myös verkosta! Messinkitie 5 | 16300 ORIMATTILA Pyörämyynti: 0400 492 910, 044 553 9800 Varaosat/keskus: 03 777 2255 Huolto: 040 500 4935 Avoinna ark. Vierailimme parissa tilaisuudessa kyselemässä useiden eri ikäisten ja tasoisten harrastajien mietteitä siitä, miksi he käyvät kokeilemassa pyöriä. 8.00-17.00 | www.motopalvelu.com 31 OFFROADPRO TV offroad. Herrat keskustelevat Qatarin kilpailusta, suomalaisten poisjäännistä ja menestymismahdollisuuksista sekä tietenkin siitä, miksi suomalainen motocross on tippunut maailman vauhdista. Samalla selvisi minkälainen rooli tiimin kokilla oikein on ja mitä välinettä tiimipäällikkö aina mukanaan kantaa. Lyhyemmät pätkät löytyvät video-otsikon alta ja pidemmät on korvamerkitty logolla: OFFROADPro TV. TV >> Team Örthen E LISÄÄ LIIKKUVAA KUVAA NETISSÄ O pro.fi Motocrossin MM-ennakko O FFROADPro TV ennakoi motocrossin MM-sarjaa ja aiheesta keskustelamassa on tällä kertaa Suomen Moottoriliiton toimitusjohtaja Kurt Ljungqvist ja entinen motocrossin ammattilainen, nykyinen moottoripyöräkauppias Eeli Takatalo. sivuilta löytyy runsaasti liikkuvaa kuvaa. ndurossa vaikuttava Team Örthen tuli koko kansan tietoisuuteen Vares-henkisellä videolla, jossa tiimiä esitellään hyvin erilaisella idealla. Koeajot erinomainen tapa testata uutuuksia E ri merkkien yleisiä pyöräkoeajoja järjestetään ahkerasti. OFFROADPro TV -otsikon alla julkaistaan pitkiä studiossa kuvattuja videoita, joissa haastatellaan niin kuljettajia kuin sidosryhmiäkin. Saimme koko porukan OFFROADPron studiolle ja kävimme videon tekoprosessia läpi. Samalla maahantuojan edustaja Juha Salminen sekä kauppiaat Harri Loponen ja Eeli Takatalo kuvailivat koeajojen tärkeyttä. 15-30 minuutin mittaisissa videoissa käydään läpi ajamiseen ja harrastamiseen liittyviä asioita, mutta mennään aina hiukan pintaa syvemmälle. Photographer: Schedl R
79. PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJO 29.-30.3.2014 Juhlavuosi edessä 32
Päitsin maineelle juuri 80:s ajokerta on niin suuri, että sen ympärillä on oltava kokonaisuutena toimiva kilpailu. TEKSTI Marko Vihriä KUVAT Heidi Koivunen, Marko Vihriä o ff roa d p ro.fi 33. PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJO Antti Hellsten voitti Päijänteen Ympäriajon, joka ajetaan ensi vuonna 80:nnen kerran. 79. Tämänkertainen osallistujamäärä oli pienuudessaan lähes katastrofi, mikä jätti järjestäjille ainoastaan känsät kouriin. Juhlavuosi on todennäköisesti enemmän imagollinen kuin todellinen ilotulitus
Järjestäjät ovat siinä tilanteessa, että Päitsin arvoa pitäisi edelleen korostaa ja nostaa, mutta samalla pitäisi saada kuljettajien sekä järjestäjien kulut ja vaiva alas. Meidän täytyy saada se jatkossa hoidettua. Kuljettajien vähyys ei saa olla ongelmana rikkomassa historiallista putkea. – Ensi vuodeksi olemme ideoineet yhteishuoltoa, jossa jokaisen maastokokeen järjestävä kerho hoitaisi oman osuutensa huollosta. Huolloissa kuskit ja huoltojoukot viihtyivät pihalla, eivätkä värjötelleet tavalliseen tapaan luppoaikoja autoissaan. Moni ei kuitenkaan usko yleiskilpailun taiston onnistuvan järkevästi ilman haalarihuoltoa. Huoltopaikat ovat saaneet viime aikoina kiitosta siisteydestään joukkojen poistuttua paikalta. Hän ei silti lupaa järjestäjien puolelta suurempaa spektaakkelia. Tällä kisalla on erityistä arvoa, ensimmäisen voittonsa ottanut Antti Hellsten muistuttaa. Mutta voiko tämänvuotinen ”kesäkeli” karkoittaa tulevat osallistujat, jos lunta onkin munaskuita myöden. Monella kuljettajalla hiki virtasi enemmän vaatetuksen kuin kilpailun vaativuuden takia. – Olen aina arvostanut Päitsiä ja se on kova keikka heittää. – Yhteishuollon puuttuminen oli tänä vuonna iso asia. Muuten kuljettajat tuntuivat nauttivan kelistä ja oloista. Monella SM-sarjan kuljettajalla kulkee reitillä mukana mittava joukko huoltomiehiä. Järjestäjien toimesta opastetaan haalariautojen ajotapaa sekä pysäköintiä reitin varrelle. 34 Ihannemäärä on paras vaihtoehto Ketelä ilmaisi jo ennen kilpailua huolensa talouspuolesta. Taloudelliselta kantilta 200 olisi sopiva määrä. – Emme ole vielä miettineet erityistä juhlateemaa, mutta monessa suunnassa on tuotu juhla-asia esiin. Ehkä minulle oli jotain hyötyä trialtaidoistani, mutta kyllä vielä mentiin enemmän enduron puolella, trialin Suomen mestari Henri Himmanen pohdiskeli. – Monet paikat olivat todella hitaita kivien takia. Järjestäjien kukkaro ei puolestaan täyty tällä ajajamäärällä lähellekään riittävästi. P äijänteen Ympäriajo houkutteli vain 138 ilmoittautunutta. Ensimmäinen kerta oli vuonna 1927 ja ainoastaan sotavuodet ovat katkaisseet perinteen. Ketelän mielestä Päitsin pitäisi legendaarisen asemansa ja maineensa vuoksi olla sellainen kilpailu, johon pyrkii 300 ajajaa, joista vain 200 pääsee mukaan. Varmasti puhumme aiheesta, mutta raha vaikuttaa niin moneen seikkaan. Ongelmia ei ollut kuitenkaan niin paljon, että järjestäjiä olisi vedottu perumaan pätkien tuloksia. Monen muun luokan kuljettajan näki ajavan sunnuntaina takarenkaassa keskinastat poikki, mutta valittamatta. Reitin merkkaus oli tosin ilmeisesti hiukan puutteellista, eikä totuttua lumispooria ollut ohjaamassa. Suomalaista suomalaisille Ketelä toivoo, että ensi vuoden 80:s Päitsi luo monelle tarpeen osallistua kilpailuun kilpailijana, talkoolaisena tai katsojana. Muut pitää ottaa huomioon ja liikennesäännöt huomioida. Täysin vieraissa, mutta valloittavissa. Maastokokeiden varsilla oli katsojia, jotka nauttivat täysin rinnoin. Ei tarvinnut palella, ei tarpoa lumihangessa tai kastella lenkkareita kurassa. Ei kuitenkaan pelkkää pahaa lämpimässä keväässä. Oravasaaressa (MK10) ei meinannut löytyä tarpeeksi pientä vaihdetta. Nastarenkaiden kuluminen oli ilmeistä, mutta kärkipäässä eturengas vaihtui keskimäärin kerran ja takarengas kaksi tai kolme kertaa kilpailun aikana. Mikko Tontti kertoi kysyneensä matkan varrella suuntaviivoja katsojilta. Syyksi epäiltiin lumetonta talvea. Yöpakkaset olivat säilyttäneet maastot kovina ja kuivina. Perinteisesti sen on organisoinut jokin yksi taho, mutta esimerkiksi viime vuonna liian iso taakka kaatui asioidenhoitajana toimineen Celle Strömin niskaan. Se on oikein ja lajin imagolle hyvä. Mutta ovathan ne muut luokat, joissa Päitsi on nimenomaan se tavoittelemisen arvoinen legenda. Kuljettajamäärä jäi alle minimitavoitteen 150. Järjestäjät kuitenkin painottavat vuosi toisensa jälkeen, että Päitsillä pärjää yhdelläkin huoltoautolla. Kivikoissa hankalaa Paljaat kivikot olivat maastollisesti ne raskaimmat ja vaikeimmat osuudet. – 200 on myös aikalailla maksimi. Ensi vuonna ajetaan sitten se 80:s Päitsi. Ei tarvinnut palella, ei liiemmin kastua, eivätkä pyörätkään oikein kurastuneet. – Nyt varmaan montaa katsomossa olevaa kuljettaja harmittaa, ettei tullut lähdettyä mukaan, kilpailun johtaja Martti Ketelä totesi kilpailun tuoksinnassa. Siksi osa harhautui reitiltä tai ehti pyörittää päätään polun jatketta etsiessään. Pari vuosikymmentä sitten huoltopaikaksi riitti pieni huoltoasema, mutta nyt isot kuljetusautot vaativat niin paljon tilaa, että Juustoportin iso pihakin on tiukassa, Ketelä kertoo. Kuljettajat eivät olleet päässeet ajamaan kunnolla ja Päitsilläkin tulisi kulumaan nippukaupalla renkaita, mikä nostaisi kulujakin. Yhtäkkiä Päitsillä oltiinkin siis upeissa olosuhteissa. Sitä suuremmilla määrillä letka venyy liian pitkäksi, eivätkä huoltoalueiden tilat riitä. Nyt järjestäjä joutuu houkuttelemaan harrastajia, jotta edes jollakin tavalla siedettävä kilpailu saadaan ajettua läpi. Tarkemmin luvut selviävät vasta kesällä, mutta tappiota on todennäköisesti tulossa. Haalarihuoltokaan ei ole mikään välttämättömyys, mutta ilman sitä vaaditaan varsin hyvää ajovaatetuksen toteutusta. Lauantai ei nimittäin ehtinyt pitkälle, kun joka puolelta alkoi kantautua positiivisia säkeitä. Lisäksi on järjestelyihin liittyviä asioita, jotka hoituvat yhdellä puhelulla ja vastapainona niitä, jotka vaativat pitkät viranomaisprosessit, Ketelä alustaa viitaten muun muassa huhuihin siitä, että maalipaikka vietäisiin Helsingin keskustaan.. Sama reitin heikkoon merkkaukseen liittyvä mantra toistui molempina päivinä, ja se oli kuljettajien näkökulmasta harmillista. Yksi tai kaksi pakettiautoa hoitaa pyörähuoltoihin varattujen paikkojen toiminnot, minkä lisäksi yksi auto vie kuljettajalle lämpimän haalarin siirtymille ja hakee haalarin pois. Aurinko paistoi ja oli niin lämmin, että paksuin toppatakki piti jättää roikkumaan naulaan. Myös kuljettajat hymyilivät
o ff roa d p ro.fi 35. PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJO Toni Eriksson uskoi vielä lauantai-iltana nousevansa kamppailemaan palkintokorokesijasta, mutta joutui kuitenkin tyytymään nelospaikkaan. E3-luokka alkoi kuitenkin hallitsevan mestarin voitolla. 79
Luokissa ajetaan kaikista lyhyin reitti ja vähiten maastokoekilometrejä. Yleiskilpailun toiseksi viimeisen sijan kirjannut Eerik Korkeaniemi viihtyi reitillä lähes kaksi ja viimeiseksi sijoittunut Manolo Barnes kolme tuntia kauemmin kuin voittaja. He käyttivät maastokokeilla aikaa 4:10 tuntia, mikä oli 40 minuuttia vähemmän kuin yleiskilpailun voittaneella Hellstenillä. – Kyllä tämä on sellainen kilpailu, mitä arvostan vuosi vuodelta enemmän. Kilpailussa on myös pystyttävä etenemään, vaikka luokkavalikoima salliikin monentasoisen kuljettajan osallistumisen. – On tärkeää, että Päitsi mielletään suomalaiseksi jutuksi ja perinteeksi. – On huikeaa päästä maaliin. 36 joutuessa jättämään kisan yllättäen väliin, houkuttelimme ”Leon” korvaajaksi torstaina. Partioista vain ”turkulaiset”, Niko Pahlbergin, Mika Vuoren ja Leonidas Tsiopouloksen ryhmittymä, pääsi maaliin tuloksen kera. Myös vanhoja konkareita kannattaa kuunnella, he tietävät miten kannattaa valmistautua. Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakoplan edustaja harmitteli yleiskilpailun voiton jäämättä saavuttamatta, mutta antaa arvoa myös kakkostilalle. Ero oli ajallisesti varsin vähän, vaikka kilometreissä paljonkin. Ulkomaalaiset kuskitkaan eivät ole pitkään aikaan pärjänneet Päitsillä, vaan kyseessä on suomalaisten taisto. Ketelän mielestä ei ole Päitsille ehdottoman tärkeää löytää erikoisempi lähtö- tai maalipaikka kuin nyt. Helppo osallistua Kunto- ja partioluokka ovat Päitsillä olleet melkoissa vaikeuksissa. Nämäkään kikat eivät purreet tänä vuonna, kun kuntoluokassa ajoi ainoastaan kuusi ja partiossa yhdeksän kuljettajaa. Kilpailussa on aikarajansa, eivätkä haastavatkaan olosuhteet saisi venyttää ajopäiviä pitkiksi. Kova kisa tämä on, Hoikkala myönsi. Lauantai oli rankempi päivä, koska ruokatankkaukseni ei onnistunut. Tuija Alanko partiossa ja Jasmiini Hoikkala C1:ssä. Ikä ei ole minunkaan kohdallani este ottaa sitä voittoa. Kisa on myös aikamoinen prosessi ja minulla se alkoi jo joulukuussa, yleiskilpailun kakkostilalla uransa parhaan sijoituksen Päitsillä napannut Jari Mattila, 33, muistutti.. – Päätimme osallistumisestamme viikko ennen starttia ja joukkueemme alkuperäisen jäsenen Jari Mattila suuntaa kesäkauteen E2-luokan SMkärjessä. Ei ole tärkeää verrata sitä ulkomaalaisiin kilpailuihin ja niiden järjestämispituuksiin. Merkittävää on järjestää kilpailu moitteetta ja saada näkyvyyttä. Kilpailussa oli mukana kaksi naista. Kahdesta kevyemmästä luokasta huolimatta Päitsi ei ole tarkoitettu aivan minkä tason kuljettajalle tahansa. Maltti ja tasainen ajotapa olivat tärkeimmät oppini. Eli kyllä reitille voi lähteä ilman suuria suunnitelmia ja panostuksia, Mika Vuori muistutti sunnuntaina katsoen jo viime vuonna käyttämäänsä takanastarengasta, joka alkoi olla siinä kunnossa, ettei se enää seuraavaa vuotta näe
– Tarkastamme reitit usean henkilön toimesta aina ennen o ff roa d p ro.fi kuljettajien saapumista niille kohdille. Joskus on tullut vastaan sitä, että reittimerkit on irrotettu, mutta tällä tavalla ei ole aiemmin toimittu. Välillä joutui melkein pysähtymään pelloille ja etsimään, missä seuraavaa merkki on. – Moni tykkäsi kisasta, koska se oli erilainen kuin tavallisesti. Lisäksi on eri asia merkata oma tuttu polku itselleen kuin muille. Koutonen oli yllättynyt, miten hyvin reitti lopulta kesti. Reitin merkkauksen haasteet Moni yleiskilpailun kuljettaja noitui pätkien maaleissa reitin mahdotonta hahmottamista. Kuskit on yritetty saada eksymään reitiltä, Koutonen ihmettelee. Kisassa oli 24 maastokoetta, joten periaatteessa reitti oli merkattu 24:lla eri tavalla, Koutonen muistutti. RE I T T I KAD O K S I S S A J A I L K I VALLA N K O U R IS S A P äitsin ratamestari Jouni Koutonen paljastaa, että Päijänteen Ympäriajon reittimerkintöihin kohdistui tänä vuonna ilkivaltaa. Merkkaus olisi voinut olla parempaa. – Painotimme pätkien järjestäjille, että merkkaukseen pitää panostaa erityisellä huolella. Silloin tietää, mihin pitää ajaa, rintansa lauantaina loukannut ja lopulta kuudenneksi sijoittunut viime kauden voittaja Roni Nikander kertoi. Ovathan nämä pitkiä pätkiä, eikä voi olettaa, että 18 kilometriä on täydellisesti merkattu. Lauantaina murtuneet kylkiluu ja rintalasta verottivat osan pois parhaasta terästä ja Nummelan MK:n kuljettaja oli maalissa yleiskilpailun kuudes. 79. Lauantai-illan Sysmän maastokokeelta (MK14) oli poistettu ratanauhoja sekä muutettu reittimerkkejä ohjaamaan kuljettajat vääriin suuntiin. Silti ilkivallan kohteena olleet reitin osuudet eivät aiheuttaneet ongelmia kuljettajille. Vastaava toistui sunnuntaina Jussinkorven (MK21) jälkeisellä siirtymällä, missä reittimerkit oli käännetty osoittamaan Mäntsälän sijaan vastakkaiseen suuntaan. Näin toimimme nytkin ja korjasimme merkinnät, minkä ansiosta kuskit eivät edes huomanneet ilkivallan jälkiä. Kilpailun jälkeisenä maanantaina Nikanderilla todettiin kylkiluun sekä rintalastan murtuma, joten ei ihme, että miestä hieman "pakotti". Tämänlaiset tilanteet eivät olleet kuitenkaan viikonlopun suurin haaste. Paikallisia tekijöitä ei kuitenkaan ollut joka paikassa riittävästi. Järjestäjät saivat kritiikkiä varsinkin yleiskilpailun kärkikuljettajilta huonosti merkatusta reitistä ja Koutonen myöntää, että asiat olisi voitu tehdä paremmin. – En voi käsittää, miksi joku tekee tällaista. Kilpailunjärjestäjä muistutti, ettei tarvita kuin yksi kuljettaja katkaisemaan ratanauha ja lumettomassa maassa onkin yhtäkkiä vaikea hahmottaa polkua. Kesän SM:ssä on se ero, että silloin tulee käveltyä pätkät etukäteen. PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJO Viime vuoden voittaja Roni Nikander ei yltänyt nyt yhtä kovaan lentoon. Reitillä ei ollut lunta, mutta se ei myöskään mennyt mahdottoman pehmeäksi ja märäksi. Kuljettajat ajoivat harhaan esimerkiksi Haapajoella (MK7), jossa moni menetti varmasti aikaa. Teot olivat tahallisia sekä suunnitelmallisia. Myös pätkänjälkeisellä siirtymällä oli tehty muutoksia reittimerkkeihin. 37. Ymmärrämme kuljettajien tuskan ja olemme pahoillamme siitä. Edessä on ainakin pieni toipumistauko. Moni vaati reitin parempaa merkkausta. – Osa pätkistä oli merkattu hyvin, mutta osa huonosti. – Isossa osassa reittiä oli ajojälki, muttei se välttämättä sitten hakkuuaukeilla, kivikoissa tai kallioilla näkynyt
Tämän pitäisi olla hauska harrastus, jota ei oteta liian tosissaan. Lähdettäisiin liikkeelle lauantaina iltapäivällä ja ajettaisiin parin isomman tauon jälkeen maaliin sunnuntaina. Samalla saa kokemusta ja näkemystä, ajoa tulee paljon enemmän kuin tavallisessa kansallisessa. Tuntuu kuitenkin menevän mukavasti, joten kyllä siihen Päijänneajon juhlakisaan vuoden päästä pitäisi osallistua, Järvinen vihjasi. 130 tuntia ajteulla vuosimallin 2007a KTM:llä liikkeellä ollut vehmaalainen piti kaverilleen antamansa lupauksen ajaa vielä kerran Päitsillä. Enduro käy kuulemma erinomaisesti kuntoilusta. – Sitä paitsi Päitsin ajaa kahden kisan budjetilla. Kisa voitaisiin ajaa kuten joskus ennen. Kilpailun jälkeen selostuskorokkeella seisoi auringon kanssa kilpaa hymyillyt Suni, joka ei edes vaikuttanut kovin väsyneeltä. Pohjoisessa on kuitenkin ollut aina lunta, joten onhan tämä poikkeuksellista. E1-luokasta irtosi 12:ksi korkeimmat SM-pisteet. – Aloin maastopyöräillä kesällä kolme kertaa viikossa ja pidensin lenkkejä pikku hiljaa. Seuraava tavoite siintää juoksulenkkareilla ja maratonilla. Varsinainen treeni alkoi lokakuussa, silloin aloin käydä uimassa neljä kertaa viikossa ja myöhemmin. Se ei ole paha. Kuntoilutavoite täyteen Joulukuussa 50 vuotta täyttänyt Kai Vuori ajoi Päitsin ensimmäisen ja tähän vuoteen asti ainoan kerran vuonna 2001. 38 osallistumisesta, pyydän porukkaa nykäisemään hihasta. – Järjestäjiltä toivoisin ”rahanpesun” lopettamista Vierumäellä yöpymisten suhteen, siellä kahden yön viettäminen on kallista. – Joskus 1970-luvulla oli muutamia lämpöisiä päiviä ja ryömittiin Lahteen asti mutaliejussa. Maisemallisestikin lumi olisi kauniimpi. – Moni olisi halunnut ajaa lumella, eikä nastoilla asfaltilla. Vuori otti kilpailuun valmistautumisen isommaksi asiakseen ja alkoi kuntoilla jo lähes vuosi sitten. Vuosikymmenen päästä Mäntsälän Moottorikerhon edustajaa ei kuitenkaan taideta Päitsillä nähdä. V50-luokassa kuudenneksi sijoittunut Järvinen esitti myös kantansa Päitsin nykytilasta. Mauno Suni vetäisi lenkin ympäri 70-vuotiaana, Seppo Järvisen perättäisten osallistumisten putki venyi 40:ään ja Kai Vuori kuntoili vedonlyönnin pohjalta. Miehellä ei näyttänyt olevan lainkaan kiire, eikä konkari ainakaan ottanut paineita toimistaan. – Jos minulle tulee 80-vuotiaana vähäinenkin ajatus B1-luokan voittanut Jukka Mäiseli oli kaikkien B-luokkien nopein. Järvinen ehti jutustella mukavia moneenkin otteeseen reitin aikana huolloissa. Rahasta osallistuminen ei kuitenkaan voi olla kiinni, kun katsoo huoltoautojen kokoa ja määrää. VETE RAANE I L L A K U N N I A N H I M OIS IA S A AV U TU K S IA P äitsi ei ole ainoastaan yleiskilpailun ajamista, vaan tavoitteita on monenlaisia. Itse asiassa Päitsi ei ole monessakaan mielessä samanlainen kilpailu kuin moni muu, joissa tavoitellaan nousupisteitä. Menen silloin mieluummin jonnekin muualle, vaikka rakkaan vaimon kanssa kylpylään, B1-luokassa koko lenkin kiertänyt ja seitsemänneksi sijoittunut Suni kertoi iloisena
Juha Piiroinen (442) kukisti Ari Ventoniemen yli neljällä minuutilla 50-vuotiaiden veteraanien luokassa. Sunnuntaihin toi puolestaan jännitystä eturattaasta kadonnut kiinnityspultti. Lauantaiiltana hajosi puolestaan takapyörän laakeri, jonka Vuoren Aki-poika vaihtoi kolmessa minuutissa, kun uusi löytyi Dynaset-tiimin huoltojoukoilta. Pätkillä lukema heilui välillä 140-150. – Nyt saa enduropyörä jäädä sivuun ja otan alleni syntymäpäivälahjaksi saamani Triumphin. Jirin kilpailu jäi kuitenkin ensimmäisellä yrityksellä kesken, sillä kuume nousi jo perjantaina huimiin lukemiin ja vaikka matka käynnistyi lauantaina, oli Leinon keskeytettävä voimattomuuden takia MK8:n lähtöpaikalle. Aika paljon on poltellut, mutta päätin, että ajan sillä vasta saavutettuani Päitsin maalin. o ff roa d p ro.fi 39 79. Eräänlaisena historiallisena tekona voidaan pitää myös 21-vuotiaan Jiri Leinon osallistumista Päitsille A3-luokassa. Pyörän äänimittauksen jälkeen alkoi vimmattu äänenvaimentimen fiksaus, vaikka omalla kalibroidulla mittarilla lukema oli näyttänyt sallittua. Annoimme Vuorelle Suunto Ambit2 -sykemittarin testiin lauantaiaamuna hotellilla, kun mies vasta puki ajokamoja päälleen. Jämsän huollossa Vuoren syke oli selvästi tiheämpi kuin pitkillä maantiesiirtymillä, joten keho lienee ollut liikkeessä siirtymiä enemmän. Hotellilla syke pyöri 100 lyönnin molemmin puolin ja kaikilla siirtymillä luku oli noin 100110 laskien kuitenkin ajoittain jopa 75:ään. Hänen isänsä Juha-Pekka oli suomalaisen enduron kovia nimiä 1980-90-lukujen taitteessa. Vuori oli yhdeksäs ja hänen taakseen jäi Matti Korpela (KuhMK) noin puolentoista minuutin päähän. uupumus alkanut näkyä ajovauhdissa, mutta Jämsää lähestyttäessä sykkeet eivät nousseet pätkillä enää juuri yli 130:n. Sykemaksimi 154 ajoittui Kuhmoisiin (MK5). Jokaisella pätkällä oli havaittavissa, että syke kohosi käytännössä välittömästi startissa. Sunnuntain maaliin saapuessaan Vuori oli viettänyt maastokokeilla 6:32 tuntia, kun luokkavoittaja Juha Piiroinen (HyKoKe) kellotti pohjille 5:10 tuntia. Lumi helpottaa ajamista, mutta toisaalta, eipä minulla ollut kisan aikana kuin kerran kylmä. PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJO lisäksi ajamassa kahdesti viikossa, Vuori listaa. Liekö. Päitsillä ”J-P” ajoi 14 kertaa, parhaimmillaan toiseksi. Jirin Seppo-isoisä puolestaan kiersi Päitsin kymmenisen kertaa ollen parhaimmillaan kolmas. – Raskasta oli ja erityisesti kivikot olivat todella pahoja, koska lunta ei ollut tasoittamassa maastoa. Mielestäni Päitsiin kyllä kuuluvat lumi ja vesi. – Painoa tuli itse asiassa neljä kiloa lisää, mutta vyö kaventui kymmenellä sentillä. Vuoren omien sanojen mukaan onneksi mutaa oli rattaan ympärillä sen verran, että se pysyi paikoillaan maaliin saakka. Vuoren kilpailumatka käynnistyi toisen huoltoauton turbon korjaamisella perjantaina Vierumäelle tultaessa. Kellon akku riitti 7:52 tunniksi, jona aikana Vuori liikkui 253 kilometriä ja pääsi läpi Jämsän huollon jälkeen seuraavan maastokokeen (MK7) ja osan sitä seuranneesta siirtymästä
Joni Kaivolainen voitti viime vuonna U20-luokan ja oli nyt yleiskilpailun kolmas. Nuorten U20-luokka kulki Antti Hännisen ohjaimissa, joten Salpausselän MK:n kuljettaja kirjasi korkeimmat SM-pisteet. En kuitenkaan ollut sunnuntaiaamuna niin väsynyt kuin pelkäsin. Nuorukainen oli erittäin tyytyväinen vauhtiinsa. – Ei tänne ole niin helppo tulla Oulusta. Minulle kyseessä oli ensimmäinen Päitsi, joka oli samalla neljäs endurokilpailuni, C3-luokassa kolmanneksi ajanut Sainio aloitti. KUOH U J U O M A A R I E M U U N K olme parasta eivät olleet ainoat kuohujuomaa maalialueella suihkuttaneet kuljettajat. Luulin jopa nukkuneeni pommiin, koska kelloa siirrettiin yöllä kesäaikaan ja olin niin pirteä. Oulun Moottorikerhon Sami Sainio, 46, sai huoltojoukoiltaan pullollisen kuohuvaa heti läpiajomitalin kaulaansa saatuaan. 40. Tom Nordman valloitti 40-vuotiaiden veteraanien luokan tällä ei niin kovin talvisella Päitsilllä. – Olen todella iloinen maaliinpääsystä. Kisa oli hieno. – Kisa oli rankka ja siirtymillä joutui välillä yksinäisenä miettimään monenlaista
Antti Hellsten pääsi ensimmäistä kertaa nostamaan kuvanveistäjä Wäinö Aaltosen alunperin suunnitteleman Päijänne-kilven voiton merkiksi. – Ajo kulki mukavasti myös illalla, pimeät pätkät olivat hyvin merkattuja. Aina on ollut Päitsiä kohtaan kova arvostus ja nytkin oli paljon kovia jätkiä kisaamassa tittelistä. Takana on 24 maastokoetta, 770 kilometriä ja kaksi pitkää päivää. Ajoin omaa ajoani, kertoili Hellsten rennonlaisesti Juustoportin huollossa. Pää pysyi itsellä kasassa koko matkan. Teknisesti taitava kuljettaja avasi kauden täydellä pistepotilla. Päijänteen Ympäriajon piti olla kauden ainut talvikilpailu, mutta sää vastasi kyllä enemmänkin kesäkilpailua, joka sopi Hellstenille hyvin. Tasainen meno jatkui sunnuntaina Vuonna 2009 viimeksi Päitsin ajanut Hellsten jatkoi sunnuntain ensimmäisellä maastokokeella hyvin ja ajoi toiseksi nopeimman ajan Marko Tarkkalan jälkeen. Sunnuntai eteni tasaiseen tahtiin ja hiukan jo varmistellen. Lauantaina kilpailuun vahvimmin starttasi Joni Kaivolainen, muttei mennyt aikaakaan, kun Hellsten kiilasi ykköspaikalle. Yötauolle saapui varsin rennon ja itsevarman oloinen kuljettaja. Toiseksi ajoi Mattila ja kolmanneksi Kaivolainen. Aamun ja päivän aikana Hellsten valitteli reitin huonoa merkkausta, mutta se ei tuntunut menoa haittaavan. – Paikat olivat aamulla jumissa, mutta ensimmäinen pätkä oli varsin mukava ja se avasi kädet hyvin. Etukäteen oli tiedossa, että kilpailusta tulee lähes kesäinen ja Hellsten lähtikin matkaan yhtenä ennakkosuosikeista. Lunta ja jäätä ei ole näkynyt, ennemminkin pari pehmeää pätkää mahtui sunnuntaihin. Seuraava SM-osakilpailu ajetaan vasta heinäkuussa Hellstenin oman kerhon järjestämänä Vantaalla. Mattila pysyi turvallisen matkan päässä ja Kaivolainen kolmannella sijalla. Maali häämötti Vantaalla sunnuntaina iltapäivällä. Uskallan väittää, että suoritus oli hyvä, kertoi Hellsten lauantai-iltana renkaanvaihdon jälkeen. Neljäs kerta toden sanoi Neljäs kerta Päijänteen Ympäriajossa toi Hellstenille arvostetun voiton. Paketti pysyi kasassa koko Panostus kotimaassa Maailmallakin ajanut Hellsten panostaa kaudella 2014 kotimaan kilpailuihin. sija 2011 SM 250 4t, pronssi, Junior MM 7 (viisi perättäistä osakilpailuvoittoa) 2010 Junior MM 5. Ei ollut oikeastaan mitään ongelmia, ei edes kaatumisia. Lauantaina yötauolle saavuttaessa Hellstenin johto kakkosena olleeseen Jari Mattilaan oli jo yli kolme minuuttia. "Uskallan väittää, että suoritus oli hyvä." - Antti Hellsten o ff roa d p ro.fi Antti Hellsten Syntymäaika 19.12.1989 Luokka A1 Kerho Vantaan Moottorikerho Pyörämerkki Husqvarna 250 FE / Kytönen Motorsport Ensimmäinen Honda cr85 pyörä Saavutukset 2012 MM-sarja, E1 luokan 12. 2009 SM nuorten mestari 2008 SM 125, Pronssi 2007 Junior Joukkue MM pronssi, SM 125 Hopea 41. Ratkaisevin asia oli varmasti tasaisuus. Mies ei paineista jäätynyt, vaan voitti koko kilpailun. 79. PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJO HE L L ST E N U R A N S A EN SI M M ÄI S E E N PÄI JÄNNE -V O I T T O O N P äijänteen Ympäriajon voittoon ajoi suvereenisti Antti Hellsten. Tiedotustilaisuudessa ennen kilpailua Hellsten kertoi tavoitteeksi oman luokkansa voiton, mutta nappasikin koko potin. – Todella hienolta tuntuu, ei voi muuta sanoa. viikonlopun ja taustalla oli hieno porukka, joten ei tarvinnut jännittää mitään, iloitsi Hellsten maalissa. Ennen Jämsää ollut pitkä pätkä meni kirkkaasti Hellstenin nimiin ja sen jälkeen hän ei ykköspaikastaan enää luopunut
Mika Karma katsastutti useamman änkkärin. Ensimmäistä kertaa osallistuvaa Jasmiini Hoikkalaa jännitti perjantain katsastuksessa tuleva koitos. – 30.3.2014 Roni Nikander sortui kaatumisiin ja menetti voittomahdollisuudet jo lauantaina. 42 Toni Eriksson iloisena aamun huollossa. Niki Ahola vauhdissa.. Mitalikolmikko maalissa. Mauno Suni tankkaamassa itseään huoltotauolla Jämsässä. Ennen kilpailua oli hymy herkässä. Tero Kivimäki kaasuttelee lumettomassa metsässä. Antti Kujanpää sai osuman silmäkulmaan, mutta kisamieli oli silti hyvä. Mikko Tontti kevät auringossa. KISAKUVAT 79.PÄIJÄNTEENYMPÄRIAJO KUVAT Heidi Koivunen, Marko Vihriä 29.3
43. APKÄUI JVÄANT T E E N Y M P Ä R I A J O Joni Tuominen otti mahtavan lähdön ja oli ensimmäisten maastokokeiden jälkeen aivan kärjen tuntumassa. 7K 9I S. Amerikan meininkiä. V40-kuljettaja Pasi Syyli. Lisää kuvia osoitteessa offroadpro.. Raceprosin Mika Sironen huoltamassa Antti Hellstenin pyörää. Nico Lindström heitti vitsiä iloisena sunnuntaina lähdössä. Kuljettajat suuntaavat lähtöön lauantaina. o ff roa d p ro.fi Roni Nikander vääntää nastakumia vanteelle. Marko Tarkkala pisteli sunnuntain ensimmäiselle erikoiskokeelle pohjat. Juha-Pekka Tirkkonen aamun huollossa. Juha Puotsaari Nuuttilan maastokokeella. Kimmo Hurri ja Erno Örthén kantamassa telttaa. Janne Porvari onnellisesti maalissa
Janne Suominen renkaanvaihtopuuhissa. Joko päästäis lähtemään. Kuljettajat odottavat pääsyä rakkaiden pyöriensä luokse. Miko Mellinin tyylinäyte lauantailta. Eero Remes oli katsomossa isänsä kanssa. Petri Pyymäen tyylinäyte. Hän pyysi apua ja sai myös sitä. Henri Himmanen tutkailee aikakorttia. Tommi Mäkinen Perjantaiiltana varikon pimeydessä. Erkki Kokko pysähtyi sunnuntain avauspätkällä ennen ojaa ja ilmoitti yleisölle voimiensa olevan aivan loppu. Henri Himmanen hyppää näyttävästi. 44 Eemil Pohjola keskittyy haastatteluun. Joni Kaivolaisen pyörä työn alla. Joni Kaivolainen piti hyvää vauhtia yllä koko Päitsin ajan.. Vanhat enduroketut Kari ja Manolo
7K 9I S. Niko Pahlberg tulee perässä. Reijo Karppinen ei ajopäivän aikana toppavaatteita vaihtele, vaan luottaa lämpökahvoihin ja lämpöliiviin. Erno Kostamolta meni polvi ja hän tyytyi katsojan rooliin sunnuntaina. Ikämiehet kohtaavat maalissa. Antti Hellsten renkaanvaihtopuuhissa iltahuollossa Vierumäellä. o ff roa d p ro.fi Simo Niittymäki huoltaa pyöräänsä illan hämärtyessä Vierumäellä. Tero Koskinen ylittää risukkoa. Sami Sainio otti maalissa samppanjasuihkun. Aaro Vaara taituroimassa maastokokeella. B1-luokan 70-vuotias Mauno Suni (vas.) ja legendaarinen juontaja Veijo "Kähmy" Kämärinen. Nico Lindström kurvaa pellolta kivikkoon. Jari Mattila taustajoukkoineen puoli tuntia ennen sunnuntain lähtöä. Kai Vuori (516) ja Ville Niiranen Joutsan hiekkakuopalla. Barnesilla riitti huoltojoukkoja. Kaksi kolmannesta partio-luokan ainoista tuloksen kirjanneista: Mika Vuori ja Leonidas Tsiopoulos. 45. Lisää kuvia osoitteessa offroadpro.. APKÄUI JVÄANT T E E N Y M P Ä R I A J O Mika Karma (53) selvittää Jari Pulkkiselle (66) ja Miko Mellinille (22), minkälaisia ongelmia hänellä on jarrun kanssa. Viime vuoden Päitsiltä jäänyt rengas alkoi vedellä viimeisiään Juustoportin huollossa
U HENKILÖK VA TRAVIS PASTRANA 46
T R AV I S PA S T R A N A MAAILMAN HULLUIN MOTOCROSSARI Amerikkalaista Travis Pastranaa ja suomalaista Matti Myllymäkeä yhdistää yksi asia; molemmilla on ollut pakonomainen tarve altistaa itsensä hengenvaaraan. KUVAT Red Bull o ff roa d p ro.fi 47
Selkäranka rysähti alas ja irtosi lantiosta. Pernan lisäksi häneltä poistettiin puolet keuhkoista. Travis oli kaksi viikkóa koomassa. Onkohan Matti Myllymäki sukua pohjoisamerikkalaiselle Pastranan perheelle. Hänen lahjansa ja taitonsa huomattiin nopeasti. Nelivuotiaana pyörän selkään Travis Pastrana ajoi ensimmäisen kerran motocrosspyörällä nelivuotiaana. 48 Kun onnettomuudesta oli kulunut reilu vuosi, Myllymäki hyppäsi taas. Syy epäonnistumiselle oli selvä, ja hän todellakin korjasi virheensä myöhemmin. Kovapäinen Pastrana Yhdysvaltalainen moottoriurheilija Travis Pastrana muistuttaa kovasti suomalaista pellehyppääjää Myllymäkeä. P ellehyppääjä Matti Myllymäki hyppäsi Tampereella Ratinan suvantoon 50 metrin korkeudesta 50-vuotissyntymäpäivänsä kunniaksi vuonna 2001. Hän yritti motocrosspyörällä 36 metrin hyppyä Lake Havasussa Arizonan ja Kalifornian osavaltioiden rajalla 1990-luvun lopulla. Hän oli vasta kolmas ihminen, jonka tiedettiin selvinneen hengissä vastaavasta vammasta. Pastranankin melkein kuoli syntymäpäivänään. Loikka jäi lyhyeksi, ja pyörä tömähti pyörät edellä hiekkaan teini satulassaan. Isä Robert ja äiti Deborah olivat joutuneet myymään omaisuuttaan. – Sen takia takapuoleni törröttää, Pastrana nauroi ESPN:lle. Pyörä pysähtyi noin 80 kilometrin tuntivauhdista alle sekunnissa, mutta Pastranan selkäranka jatkoi matkaansa. Rämäpäisistä moottoripyörähypyistään tunnettu Travis Pastrana lienee eniten itseään kolhinut aktiiviurheilija maailmassa. Myllymäki selvisi kuin ihmeen kaupalla hengissä, mutta hän oli kolme kuukautta koomassa. Perhe oli taloudellisesti kovilla. Pellehyppääjä ei toipunut entiselleen. Keuhkot repesivät, munuaiset lakkasivat toimimasta, perna piti poistaa, muisteli Myllymäki vammojaan Ilta-Sanomille 2011. – En vain ajanut tarpeeksi lujaa. Vesi oli kovaa kuin betoni. Hyppy epäonnistui karmeasti, kun tuuli tarttui pellepukuun. Myllymäki ei kuitenkaan menettänyt hulluutta hipovaa rohkeuttaan eikä huumorintajuaan. Herättyään hän pyörtyi heti kivusta. Hänelle tehtiin kuusi verensiirtoa. Lääkärit olivat varmoja, ettei Pastrana kävele enää, joten he ruuvasivat selkärangan lantioon istumaasentoa silmällä pitäen. Hyväntuulisten hurjimusten päät puutuvat ja luut luutuvat. – Jos verta olisi valunut vähänkin nopeammin, olisin kuollut, Pastrana muisteli onnettomuutta Sports Illustradet -lehdelle. – Vasemmalta puolelta kaikki kylkiluut menivät poikki, osa kahteen, kolmeen kappaleeseen. Oli Travis Pastranan 15-vuotissyntymäpäivä. Myllymäki putosi veteen kylki edellä 60–70 kilometrin tuntivauhdilla. Vain 15 metristä, mutta bensalla valeltuna ja tuleen sytytettynä. – En enää koskaan pysty kokemaan sitä enempää kipua, joten minun ei tarvitse enää huolehtia kivusta, Pastrana järkeili. Motocrossin ihmelapsi kiersi kilpailuja ja keräsi pokaalit. Harvinaisella tavalla vaurioitunut Pastranan selkäranka kiinnitettiin lantioon kahdella ruuvilla. Puolet Pastranan verestä vuoti hänen vatsaansa. Pastrana istui kuukausia pyörätuolissa. Hän sai ensimmäisen sponsorinsa seitsemänvuotiaana. Tästä onnettomuudesta kumpuaa Pastranan uskomaton kivunsietokyky
Freestyle kiehtoi yhä enemmän, ja Pastrana putsasi palkintopöydän exteremelajien suurtapahtumassa X Gamesissa 2000-luvulla. Travisin pitäisi vaihtaa motocross opiskeluun tai työskentelyyn samassa suvun rakennusfirmassa, jossa isäkin oli töissä. Isä sanoi, että kaikki on kunnossa. Isä Pastrana sanoi, että kolminkertaistakaa tarjous ja soittakaa sitten takaisin, niin aloitetaan neuvottelut alusta. – Mutta olet silti Travis Pastrana. Sitten oli se laskuvarjohyppy. Suzukin mies 16-vuotiaana Travis Pastrana allekirjoitti 175000 dollarin ennätyssopimuksen Suzukin kanssa. – Isä, et voi tehdä noin. Pastrana on hypännyt moottoripyörällä Crand Canyon -rotkoon. He soittavat takaisin, isä vastasi, ja niin kävikin. Travis oli jo voittanut uuden lajin, freestylen, maailmanmestaruuden 14-vuotiaana. Seuraavana vuonna hän voitti AMA:n supercrossmestaruuden. Tai siis hyppy lentokoneesta – ilman laskuvarjoa. Hänestä tuli moderni surmanajaja ja moottoriurheilun suurimpia tähtiä ja monilahjakkuuksia. Mutta ajatus oli aluksi liian hurja 49. Motocrosskiertueella Pastrana oli lahjakas, suosittu ja näyttävä kuljettaja – sekä kaatumis- ja loukkaantumisherkkä. Pastaranat asuivat pääkaupunki Washingtonin lähellä, pienessä Annapolisin kaupungissa, joka on kuuluisa merivoimien akatemiasta. Hän laskeutui laskuvarjolla. Pastrana on hypännyt kolmipyöräisellä pilvenpiirtäjän katolta toiselle. Pastrana kiitti sopimuksesta voittamalla 125-kuutioisten Yhdysvaltojen motocrossmestaruuden ja Motocross des Nationsin vuonna 2000. Siitä saisi hienon valokuvan olohuoneen seinälle, Pastrana tuumi. On vaikea kuvitella mitään stressaavampaa kuin Travis Pastranan isänä tai äitinä oleminen. Pastrana oli varma, että hänen sponsorinsa, energiajuomayhtiö Red Bull, innostuisi hankkeesta. T R AV I S PA S T R A N A ja kiinnittämään kotitalon kahdesti, jotta he pystyivät ostamaan pojalleen pyörät sekä maksamaan pitkät kilpailumatkat. Motocrossmestaruusksia ei enää tullut, ja perinteisissä kilpailupiireissä karsastettiin Pastranan freestyleintoa. Poika Travis kauhistui. Sitten hän löi luurin Suzukin edustajan korvaan. Pukeutuneena pelkästään tennissukkiin ja sortseihin. Travis Pastrana istui vielä pyörätuolissa toipumassa Lake Havasun törmäyksestä, kun Suzuki-merkin edustaja soitti hänen isälleen ja tarjosi ensimmäistä o ff roa d p ro.fi täysammattilaissopimusta motocross-sarjassa. – Mutta olen pyörätuolissa. Isä Robert kuitenkin kertoi pojalleen, että jos tämä ei saa isoa ammattilaissopimusta viimeistään 16-vuotiaana, perhe heittäisi pyyhkeen kehään. Pastrana on hypännyt autolla ennätykselliset 82 metriä. Siitä lähtien hän on ajanut Suzukilla. Rahat loppuisivat. S u z u ki o li si m a k sa n u t 125-luokan tulokkaalle 35000 dollaria kaudesta, mikä oli lähes perustaksa. Pastranan vanhempien rahahuolet helpottivat 15 vuotta sitten, mutta helppoa heillä ei ole ollut sen jälkeenkään. Pastrana sai idean, että olisi siistiä loikata lentokoneesta ilman laskuvarjoa aivan kuin Keanu Reevesin näyttelemä Johnny Utah adrenaalipitoisessa Myrskyn ratsastajat -elokuvassa
Se on aika hyvä diili." - Robert Pastrana 50. "Hän hymyilee päivät, mutta taistelee paholaisen kanssa yöt
Pastrana oli jo vaihtanut ralliautoiluun, missä nousi monikertaiseksi Yhdysvaltain mestariksi. Sitten hymy hyytyy ja muuttuu huudoksi. – Herään joka aamu hymyillen. Kuusikymppisenäkin Robert Pastarana on valmis hyppyihin ja temppuihin, jotka murtavat hänen luunsa ja uhkaavat henkeä. Juuri aivotärähdykset pelottavat häntä eniten. Hän hymyilee jatkuvasti ja hänen hyväntuulisuutensa tarttuu. Myös äiti Debbie on murtanut niskansa epäonnistuneessa moottoripyörätempussa. MTV-kanavan Nitro Circus tvsarja alkoi 2009, ja se on poikinut elokuvia ja maailmankiertueita. Pastrana on kokeillut melkein kaikkia mahdollisia kulkupelejä ja sarjoja, rallicrossia, rata-auto Nascaria ja niin edelleen. Pastrana herää hymyillen. 2010 Pastranan ystävä ja kilpakumppani Blake Williams kutsui Pastranaa vanhaksi mieheksi ja haastoi tämän vedonlyöntiin X Gamesin freestylekisan voitosta. Hän menetti Corvetten hallinnan, auto törmäsi puuhun ja lasketui katolleen. Travis Pastranan isännöimässä television temppusarjassa Nitro Circuksessa pappa-Pastarana hyppäsi pikaveneestä kovasta vauhdista veteen ja hajoitti lantionsa kuin poikansa konsanaan. Lapset palavat liekeissä ja herään heidän huutoihinsa. Hänen jatkuva iloisuutensa ja hymynsä kätkevät kuitenkin erittäin keskittyneen urheilijan, joka vaikuttaa siltä, ettei edes tunne kipua, vaikka tilaisuuksia siihen totta tosiaan on riittänyt. – Koska se on hauskaa ja olen varma, että onnistun, Pastrana kitetytti. Bigos halvaantui rintakehästä alas yhdeksäksi kuukaudeksi, mutta toipui lopulta – vaikka ei täysin – ja vaihtoi motocrossin kilpapyöräilyyn, jossa pääsi USA:n paralympiajoukkueeseen. Oli maanantai. Järjestäjät Los Angelesin Staples Centerissä pyysivät, että Pastrana ei yrittäisi sitä. o ff roa d p ro.fi Pastrana otti vedon vastaan. Show’ssa Pastarana ystävineen tekee sitä mitä osaa parhaiten: hulluja ja paikoin kotikutoisia stuntteja hymyillen ja välillä loukkaantuen. Hän lähti matkaan takaperin voltilla. Auto on turvallisempi. Ihan vain huvin vuoksi. Tässä urheilussa on pakko olla kova. 51. Hypystä ja hyppääjästä tuli legendoja, samoin äidin jännittämisestä. Sen jälkeen hän hymyilee, kunnes hän menee nukkumaan. Mutta mutta. Suurimman osan loukkaantumistaan Pastrana on hankkinut moottoripyörän selässä, mutta elämänsä kamalimpaan kokemukseen hän törmäsi autolla – kirjaimellisesti. Pastranan äiti oli paikalla. 2011 hän meni naimisiin skeittari Lyn-Z Adams Hawkinsin kanssa. Hypyn jälkeen Pastrana pyysi äidiltään anteeksi, että oli laittanut hänet niin hirvittävään henkiseen mankeliin. Sellainen, jonka jälkeen makaa omassa oksennuksessaan. jopa Red Bullille. Totta kai Pastarana yritti - ja onnistui. Hänellä oli neljä sekuntia aikaa aukaista laskuvarjo. Hän on kumara ja ontuu, isä kertoi 2010 silloin 26-vuotiaasta Travisista. Pastranakin kallistui siihen, että jälkimmäinen vaihtoehto oli todennnäköisempi. O n n e tto m u u d e n j ä l kee n Pastrana on ajanut autolla lähinnä vain kilpailuissa. Pastrana oli niin iso tähti, että Suzuki sponsoroi häntä, vaikka hän ei olisi ajanut moottoripyörällä lainkaan. Pastrana on todennut, että toisin kuin ihmiset luulevat, hän ei ole hullu. Vaikutti siltä, että vaihtoehtoja oli vain kaksi: onnistunut hyppy tai kuolema. 58-vuotiaana isä-Pastrana hyppäsi basehypyn ilman mitään aikaisempaa kokemusta. Se on aika hyvä diili. Pastrana mursi motocrossharjoituksissa solisluunsa. Lopulta Pastrana otti huikan Red Bullia ja hyppäsi lentoneesta ilman laskuvarjoa Puerto Ricossa. – Noina hetkinä tämä on työtä, ja se vain pitää hoitaa. Hän huutaa kauhusta niiden takia. Pastrana sinkoutui autosta, mutta palokunta joutui irrottaamaan Bigosin. 2000-luvun alussa Pastrana innostui yhä enemmän rallista. Merkityksettömällä kolmannella kierroksella Pastrana teki jättivaarallisen tupla backflipin. Kroppa alkaa piiputtaa Luonnetta Pastranalla riittää, ehkä enemmän kuin kenelläkään muulla, mutta fysiikka alkaa pettää. Silloin 19-vuotias Pastrana lähti kotoaan ajelulle Chevrolet Corvette -autollaan kyydissään Matt Bigos, floridalainen mekaanikko ja motocross-kuski. Travis lupasi, ettei enää koskaan yrittäisi tupla backflipiä. – Kilpaileminen on intohimoni, mutta olen kyllästynyt kipuun. Pastrana on murtanut jokaisen vähänkin tärkeän luunsa ainakin kerran. Esimerkiksi Pastranan ammatillisesta kovuudesta ja työetiikasta käy seuraava tarina. Jostain syystä Pastrana näkee joka yö hirvittäviä painajaisia. Travis Pastrana on saanut vanhemmiltaan muutakin kuin yllytyshulluutta verenperintönä. Hänestä tuli autourheilija. Matkalla legendaksi Yksi X Gamesin historian ikimuistettavimpia hetkiä oli, kun Pastrana hyppäsi ensimmäisen kerran tuplabackflipin 2006 temppupyörällä. – Olen vain kilpailuhenkinen. Niin moni ihminen sanoo, että olisin voinut tehdä sitä ja tätä tai että se ei ole turvallista. Murtunut luu ei tarkoita sitä, etteikö kahden päivän päästä voisi jo ajaa kilpaa. Hän kertoi painajaisistaan 2008 dokumenttielokuvassa 199 Lives – The Travis Pastrana Story. Hän on kuin moottoriurheilun Teemu Selänne; aina valmis huolehtimaan ystävistään sekä jakamaan huomiotaan ja nimikirjoituksia faneille. Ralli pääsi Pastaranan takia X Gamesin lajiksi. Pastranan kyvyttömyys noudattaa nopeusrajoituksia kostautui kesällä 2003. Ei ihme, että isä on jo pitkään valmistautunut poikansa kuolemaan. – Hänellä on enemmän kipuja kuin kukaan arvaakaan. Merkkejä tästä on ollut pitkään. Rallissa hän keskeytti ensimmäisen kilpailunsa ensimmäisessä mutkassa, mutta voitti lopulta Yhdysvaltain mestaruuden neljä kertaa ja nosti rallin imagon aivan uudelle tasolle Pohjois-Amerikassa. Isä lohkaisi poikansa painajaisista: – Hän hymyilee päivät, mutta taistelee paholaisen kanssa yöt. Onnistuneen tempun tai kilpailun jälkeen tunne on huumaava, varsinkin jos sitä on todistanut iso yleisö. Miksi hän tekee moisia temppuja. Hän varmisti mestaruutensa kahdella ensimmäisellä kierroksella. Travis Pastrana vain elää unelmaansa, jolla on hintansa. Pastrana aikoo elää vanhaksi, mutta silloin hänen runneltujen luidensa ja niveliensä kolotus on varmasti hirvittävää. Heillä on tytär Abby. Hän on harvinainen yhdistelmä älykkyyttä, kohteliaisuutta, joka paikkaan sopeutuvaa mukavuutta sekä sisua ja rohkeutta. Hetken päästä hyppääjät, joilla oli laskuvarjo, ottivat hänen kiinni ilmassa, ja Pastrana laskeutui tandemina. Vuosi sitten Pastarana kertoi nettisivuillaan, miksi hän kilpailee Nascar-autolla, vaikka oli vuosia sitten todennut rata-autoilun liian tylsäksi itselleen. Hän oli yksinkertaisesti niin romuna, ettei pystynyt ajamaan pyörällä. Tiellä oli 55:n nopeusrajoitus, mutta Pastrana kaahasi 145 kilometrin tuntivauhtia. Millainen poika, sellainen isä Isä ei pysty katsomaan ainoan poikansa temppuja tai kilpailuja, mutta entinen Vietnamin sodan veteraani on lähes yhtä hullunrohkea kuin jälkikasvunsa. Hänellä on vartalossaan monia lääkärien asentamia varaosia ja miehen on vaikeuksia saada kattavaa vakuutusta. Sama solisluu oli jo kerran paikattu laatalla. Hän on jopa hieman seestynyt. Noin 30 aivotärähdyksestä muutama on ollut erittäin raju. Tiistaina Pastrana leikattiin, ja torstaina hän oli ajamassa rallia kilpaa. – Outoja, outoja juttuja. Ennen yritystään Pastarana sanoi äidilleeen: – Jos kuolen, kuolen tekemällä sitä, mitä rakastan. Lauantaina hän voitti sen rallin. Pojan temppujen jännittäminen tekee hänestä muutenkin hermoraunion. – Olen jo liian vanha noihin temppuihin, mutta kaipa minulla on vähän sitä hulluutta sisälläni, Robert Pastrana sanoi. Myös ilmailuviranomaiset, laskuvarjojärjestö ja vakuutushuolet hidastivat hullua hanketta. Sekä laatta että luu hajosivat ja lävistivät ihon. Sinä päivänä äiti itki paljon
JAPSISTA KELPO ENDUROPYORA 52
Miksi tilanne on sama myös kotimaisella harrastetasolla. TEKSTI Sami Salonen KUVAT Vesa Koivunen o ffroadpro.fi 53. Ammattilaistasolla ja ulkomaisissa arvosarjoissa asia selittyy sillä, että eurooppalaiset tehtaat näkevät sarjat mielekkäinä kilpatallitoiminnan kannalta. J A P S I S TA K E L P O E N D U R O P Y Ö R Ä Enduro on eurooppalaisten pyörämerkkien temmellyskenttä
54
Kytösen maailmanmestaruus ja Suomisen Päijänne-voitto muutaman Suomen mestaruuden päälle vankistivat uskoa siihen, että Kawalla voi pärjätä. Nyt sävelrautalogon laitteita ei löydy lähtölistoista paria pyörää enempää. Takavuosina, eikä edes kovin kauan sitten, Kawasaki oli nykyistä isommin esillä endurossa. Pyörillä ajettiin tyytyväisinä vuosien ajan. Kilpaa ajamisen kannalta jokaisella on juuri sellainen laite, joka parhaiten käteen sopii. Asia noussee vielä suurempaan arvoon, kun puhutaan harrastekuskeista. Mitalien merkitystä ei pidä väheksyä, mutta ei niiden voimaa kannata liiaksi paisutellakaan. Vesa Kytösen ja Janne Suomisen kautta taisi moni harrastaja taipua vihreän ostoon. Tämän talven kisoihin Suzukikuskit olisivat voineet tulla kaikki yhdellä Transitilla. KTM jyllää markkinaosuuksissa ykköspaikalla, sen asema ei tunnu muuttuvan vuosien vieriessä. Vaihtopyörä on erityisesti harrastekuskin saatava pois käsistä uuteen vaihtamisen yhteydessä ja siinäkin vahva dealeriketju ajaa kuskin merkkimieltymysten edelle. Hondan 2014-mallinen nelaripyörä maksaa 7 890€. Tarkoitus ei ole lainkaan paheksua tai mollata KTM:n onnistumista markkinaosuustaistelussa. Näin siksi, että varaosien, tarvikkeiden ja oheispalikoiden saatavuus ovat merkittävä tekijä, jopa kisakuskeille. Päinvastoin, parikymmentä vuotta sitten konkurssissa olleen merkin nousu nykyiseen loistoonsa on endurolle hyvä asia ja kumarruksen arvoinen näyttö liiketoimintaosaamisesta. Marko Laaksonen näytti kerta toisensa jälkeen, että Yammulla voi pärjätä. Nyt niitä ei kuitenkaan näy kisoissa tai treenipoluilla kuin aivan satunnaisesti. talvena Miko Mellin huiski Hondalla Päitsin podiumille ja SM-mitaleille. Sama laulu raikuu mollissa Hondankin kohdalla. Jokaisella oli samankaltainen selkeä näkemys siihen, miksi kansallinen enduro on niin vahvasti yhden merkin hallinnassa. Pari talvea sitten Oskari Kantonen otti Hondalle merkin historian ensimmäisen Päijänne-voiton, siihen perään tuli Suomen mestaruus ja vielä viime o ff roa d p ro.fi J A P S I S TA K E L P O E N D U R O P Y Ö R Ä K un enduroa miettii kotimaisten harrastajien näkökulmasta, voisi olettaa pyörämerkkien kirjon olevan paljon nykyistä suurempi. Yamahalla on lähihistoriassa oma menestyksekäs ikoninsa. Onko asia näin. Hintojen päälle pitää laskea tarvittavien muutososien hinta. Heistä jokaisella on ajohistoriaa sekä eurooppalaispyörillä että japsipeleillä. Kuskikolmikkomme mukaan ei ole. Karkeasti muutoksien yhteishinta jää hiukan alle tuhannen euron. Voitot SM-sarjoissa tai kansallisissa kisoissa eivät selitä KTM:n menestysketjua. 55. Vuodesta toiseen voimasuhteet näyttävät pysyvän suurin piirtein samoina. Kymmenen muuta merkkiä ei pääse edes yhteenlasketun pyörämääränsä kanssa tasoihin. Vain muutama vuosi taaksepäin merkillä otettiin kaikkien kolmen luokan Suomen mestaruudet, Pentti Nurminen piikillä, Janne Suominen ja Petteri Silvan isommissa luokissa. Kolmikosta jokainen sanoo epäröimättä, että tällä hetkellä heillä on allaan paras mahdollinen pyörä. Tämän artikkelin kuskit Miko Mellin, Mikael Miettinen ja Joona Latostenmaa allekirjoittivat kommenteissaan asian, joka lienee useimmille harrastajille selvä. Silloin hintaan on jo laskettu esimerkiksi äänenvaimennin, joka ei nykyään ainakaan Hondassa ja Suzukissa ole välttämätön. Kuluva alkuvuosi on ollut kuin vanhan kertausta. Suzukin ja Yamahan vastaava peli on 100 euroa kalliimpi. Ihan vain sen takia, että olisi hyvä jos merkkikirjoa löytyisi ja samalla myös vaihtoehtoja erityylisistä pyöristä pitäville harrastajille. Pyörät oli helppo muuttaa enduroiksi ja niiden lähtökohtaiset ominaisuudetkin istuivat kohtuullisen hyvin enskaan jo ihan sellaisenaan. Jos kuluttajien vaakakupissa painaisi paljon jonkin merkin menestykset ja voitot kotimaassa, kisoissa pitäisi olla monta muutakin merkkiä vahvasti edustettuna. Tämän hetken ylivalta näyttää siis johtuvan ensisijaisesti vahvasta konseptista ja sen jälkeen hyvästä tuotteesta. Nykypäivänä harmittavan muodikkaan dissaamisen sijaan tarkoitus on selvittää, voisiko enduroa ajaa vaikkapa japanilaistehtaan crossipyörästä rakennetulla pelillä. Kuulemma ne vaativat muutostöitä ja hankalaa rakentelua. Jos suhdelukuja kääntelee vielä siten, että yhdistää KTM:n määrään nyt poistuvan Husabergin ja sen tilalle tulleen Husqvarnan, kääntyy painopiste radikaalisti Mattighofenin tehtaiden tuotteiden voitoksi. Jos voitot, kisamenestykset ja mestaruudet merkkaisivat todella paljon pyörämerkkien myyntimäärissä, ei KTM:n pitäisi olla niin vahvassa asemassa kuin se nyt on. Vahvat jälleenmyyjät kuten esimerkiksi Motopalvelu, Racing Bike, Motokeidas ja Ykkös-MP tarjoavat asiakkailleen oranssin tuoteperheen osat ja tarvikkeet niin laajalla ja nopealla toimituksella, että muiden on vaikea vastata. Japsipyörien suosion alavire ei ole rahakysymys. Työlle on vaikea hintaa laskea, olettamus on, että näin helpot muutokset pystyy tekemään itse. Pyörät alittavat katsastuksen melurajan vakiopakoputkistoillaan. Silti jokainen myöntää sen, että helpoin ja houkutteleva vaihtoehto olisi ostaa itävaltalaispyörä. KTM tarjoaa asiakkaalleen tällä hetkellä vahvan kokonaisuuden, johon kilpailijat eivät pysty. Kaksi iltaa pitää varata tallissa puuhailuun ja kuulemma erikoistyökaluja tai korkeampaa osaamista ei tarvita. Talven endurokisoihin osallistuneista kuskeista reilusti yli puolet ajaa KTM:llä. Toki samaan aikaan eurooppalaismerkit, siis lähinnä KTM, ovat napsineet voittoja ja mestaruuksia. Suzukilla kovia näyttöjä Suzukin kohdalla ei tarvitse edes mennä muisteloissa aikaan miekka ja kilpi, vuosiin jolloin Kari Tiainen ja Jarkko Vainio toivat RMX:n rytinällä kärkikahinoihin ja Päitsin voittoon. KTM:n kokonaispaketti ratkaisee Katsastimme kolmen kotimaisen kisakuskin pyörät. Japanin kalukin käy Mutta jos harrastaja kuitenkin haluaisi vaikkapa japanilaisesta crossipyörästä tehdyn enduron. Samalla kysyimme heidän näkemystään tämän hetken valtasuhteista. Syy löytyy palvelukonseptista
Mellinin CRF250RE on kolmikon pyöristä lähimpänä alkuperäistä, muutoksia on tehty vain vähän. Näillä muutoksilla Miko Mellin ajaa SM-sarjan kärkisijoista. Hondan valot saavat virtansa ruiskuyksiköltä, sieltä irtoaa tarvittavat noin 35 wattia etu-, taka- ja jarruvalolle. Se vaatii tunnin pari aikaa ja huolellisuutta, ei muuta. Jarruvalokatkaisija on vanhanaikainen vetokatkaisin, josta kiristetään rautalanka jarrupolkimeen. Ketjuohjurista on poistettu alumiinihäkki ja kiinnike on muutettu sopimaan äärimmäisen yksinkertaiseen ohjuriin. Lisäksi siinä on endurossa tärkeät pohjapanssari ja käsisuojat. Vanteet on vaihdettu, hifistelysyistä, kuten Mellin toteaa. Oikeasti vain takapyörä pitää vaihtaa 18-tuumaiseen. Vastaavan paketin tarjosi myös Hondan maahantuoja pieneen pyörä-erään viime syksynä. Mitä rahalla saa. Näillä muutoksilla Hondalla voisi ajaa enduroa. Samoin välttämätön muutos on sivuseisontatuki, joka kiinnitetään vasemman jalkatapin rungon alle. Myös vaihdelaatikon välitys ja toisiovälitys ovat alkuperäiset. Tämä on tarpeen vain kisoissa. Mitä tuolla rahalla ja tarvittavilla muutoksilla harrastaja sitten saa. 56 Joona Latostenmaan Yamaha YZ-F 250 tarvitsee yhden muutoksen enemmän kuin Miko Mellinin Honda. Mellinin pyörään on hitsattu takasvingiin kiinnike kevyelle ketjuohjurille. Halvin tapa hankkia 18-tuuman takapyörä on ostaa pinnasarja noin 100 euron hintaan ja vannekehä (esim. Pakoputkisto ja äänenvaimentimet ovat vakiot. Talven oikeaa lumispooria varten hän olisi vaihtanut löysemmät vieterit ja simmityksen, mutta tänä talvena ei tarvinnut. Pienemmän vanteen pinnaaminen alkuperäisen takanapaan ei ole ylivoimainen homma. Yamahan pikkunelari uudistui reilusti kaudelle 2014. Uusi moottori on ruiskulla varustettu mutta. SE-Teamin Santtu Enjala on räätälöinyt johtosarjan pyörään. Siinä on vaihdettu alkuperäinen vaijerikytkin tarvikemalliseen hydraulikytkimeen. Yamahassa enemmän muutoksia Miko Mellinin Hondassa jarruvalokatkaisija on vanhanaikainen, toimivaksi todettu vetokatkaisija. Samoin kisoja varten Mellin kiinnittää ohjaustankoon GPS:llä varustetun kellon nopeusmittariksi ja vanhan kunnon kumipallotöötin äänimerkiksi. Lähtöpaketti ei siis ole mahdottoman kallis: Valot tarvikkeineen noin 250 €, takapyörä alle 350 € ja seisontatuki noin 120 €. Excel) noin 220 euron hintaan. Virtapäätä ei siis tarvitse vaihtaa. Tarvittavine osineen japsicrossista muutettu enduro kustantaa suunnilleen saman kuin KTM:n crossimalli ilman muutoksia ja noin tuhat euroa vähemmän kuin KTM:n, Shercon tai Husqvarnan tehdastekoinen enduropyörä. Seisontatukia löytyy eri vaihtoehtoja mutta TrailTechin tuki maksaa noin 120 euroa ja on varmasti kunnollinen. SE-Teamin Hondaa enduron A1-luokan SM-sarjassa kuskaava Miko Mellin on jo ottanut pari mitalia sekä aikuisten että nuorten luokista. Pyörään on kerran asennettu räätälöity ruiskukartta, mutta se teki pyörästä vakiota huonomman ja siksi hän ajaa alkuperäisellä kartalla. Ankarasta kuulustelusta huolimatta Mellin pysyi kannassaan ja kertoi ajavansa täysin vakioilla crossi-iskareilla. Moottori on täysin vakio
J A P S I S TA K E L P O E N D U R O P Y Ö R Ä Joona Latostenmaan Yamaha on kolmikosta ainoa, johon on vaihdettu virtapää. Perustarve on noin 35 wattia tasavirtaa ja sen tarjoaa ainakin TrailTechin tai Electro Sportin valikoimista löytyvät virtapäät. Takanavassa levyn kiinnitysruuvin alla on anturin maneetille paikka ja johto on kutistesukan alla suojassa. Nopeusmittari on ratkaistu tyylikkäästi. Siksi siihen pitää vaihtaa virtapää valoja varten. Karkeasti sanottuna sarja on vain pari metriä johtoa moottorilta jännitteensäätimelle, siitä lampuille ja katkaisijan läpi jarruvalolle. Latostenmaan pyörä on edellistä, kaasutinmoottorista mallia. Pyörässä on Akrapovicin pakoputki ja äänenvaimennin. o ff roa d p ro.fi 57. Muissa valosähkö otetaan ruiskulta. Joonalla on Sigma Sportin fillarimittari, jonka anturin johto on vedetty runkoa pitkin takapyörälle. Eurooppalaisista enduroista poiketen crossista muutetuissa pyörissä johtonippu on erittäin pieni. Poksahtelu riitti kuitenkin nostamaan melutason sallitun yläpuolelle. Yamaha ei mennyt äänimittauksista läpi alkuperäisellä pakoputkella, siksi Joonalla on Akran crossiputkisto kiinni. Näin minimaalisessa sähkösarjassa puhki hankautumisen tai katkeamisen vaara on pieni ja vika on helppo paikallistaa. Joonan pyörään sähkötyöt on tehnyt maamme kovin naiskuski Marita Nyqvist ja jälki on priimaa. Alkuperäisen putken ongelma ei ollut niinkään kova pakoääni vaan sen taipumus paukuttaa putken päässä, kun äänimittauksissa pyöriä huudatetaan paikallaan. Seisontatuki on myös Latostenmaan pyörässä TrailTechin jalkatapin alle pultattavaa mallia ja vaijerikytkimen sijasta levyjä levittelee nestetoiminen kytkin. Niiden vaihtaminen ei ole suuri operaatio, se onnistuu kotikonstein alle tunnissa
Miettinen toteaa kuitenkin, että lopulta vain valomuutos, seisontatuki ja 18-tuuman takapyörä ovat välttämättömat. Mikael Miettinen ajaa 137 Motorsportin Suzukilla, jossa on paljon tuunauksia. 58
Siinä on pitkä lista, jonka kuljettajat luettelivat. Vietereiden vaihdon jälkeen iskarit pelaavat endurossa ilman muutoksia, vain säätöjä täytyy naksutella mieleisekseen. Tämän vuoden mallistoissa tehtaiden ilmoittamat painot valmistusmaasta riippumatta keikkuvat 105 – 106 kilon haarukassa ja kapeus ja sirous ovat saaneet Shercon myötä uuden raja-arvon. Joona kertoo, että periaatteessa alkuperäistä ohjuria voisi käyttää endurossa poistamalla sen ympärillä olevan alumiinihäkin. Paitsi tietysti sydäntalven lumispooria varten. Kolmikkoa miellyttää pyörissään erityisesti se, että niissä moottorit ovat terhakkaat ja tehokkaat. Kilpailukykyinen hankintahinta, muutosten helppous ja osien hinta, tehokas ja terhakka moottori, jämäkkä jousitus ja kevyt käsiteltävyys. Kytkinkahvan etuna on myös se, että se muuttaa vivun välitystä tehden vaijerikytkimestä herkemmän ja paremman tuntuisen. Hinta lienee yksi syy, joka pysäyttää muutostyöt alkuunsa. Vanne ja pinnat vakionapaan maksavat vajaan 350 euroa. Iskareissa Miettisen pyörä noudattaa samaa linjaa Mellinin Hondan ja Latostenmaan Yamahan kanssa. Seisontatuki Miettisen pyörässä on kuten kahdessa muussakin ja pohjapanssari on Acerbiksen noin 120 euron hintainen merkkikohtainen muovisuoja. Suzukissa on pitkä ykkönen, joten yhtä piikkiä pienemmällä eturattaalla välitys on nyt 13/50 ja sillä pyörä pelaa todella hitaassa rytäämisessäkin. Pyörä tulee vakiona niin jäykillä jousilla, että enduroon ne o ff roa d p ro.fi J A P S I S TA K E L P O E N D U R O P Y Ö R Ä Molemmat vanteet on vaihdettu, paljolti käytännöllisyyssyistä, sillä vaihtovanteiden ansiosta pyörän voi muuttaa crossikäyttöön sopivaksi viidessä minuutissa. Ohjuri on merkkikohtainen, eikä asennus vaadi muutoksia. Jousitukseen ei simmitysmuutoksia tarvitse tehdä. Valot tarvikkeineen kustantavat reilut pari sataa. Runkoon kiinnikkeen hitsaaminen ei ole ihan helppoa, valurautainen seisontatuki ei tahdo pysyä terärungossa kiinni. Jarruvalokatkaisin Miettisen pyörässä on yksinkertainen painekatkaisija. Samalta valmistajalta pyörässä on myös etujarrulevyn suoja. Myöskään ruiskulle ei säätömuutoksia ole tarvinnut tehdä. Mikke toteaa heti kärkeen, että muutostyöt Suzukiin on helppo tehdä. Kuten tämän artikkelin kuskikolmikko totesi, kyse on lopulta siitä, mitä haluaa ja mitä arvostaa. Ruiskukartta ja välitykset ovat vakiot. 59. Japanilaisilla pyörillä ajavien kuskien perustelut laitteiden puolesta kuulostavat järkeviltä. KTM:n 250 SX-F maksaa 8 940 euroa, noin tonnin enemmän kuin kilpailijansa Nipponista. Samoin jokainen kehuu kovasti japsipyörien jousitusta, erityisesti linkuttomalla PDS-iskarilla ajaneet sanovat linkullisen olevan mieluisampi. Olisiko paras kokonaisuus crossimallisesta KTM:stä muutettu enduropyörä. Voimaa ja vääntöä Miettinen summaa yhteen kolmikon ajatukset japsipyörien rakentelun ja muutosten tarpeesta. Varma vaihtoehto on kuitenkin hankkia noin 100 euron hintaan esimerkiksi BRP:n, TM DesignWorksin tai RaceTechin vahva ohjuri. Loppujen lopuksi vertailu japsicrossista tehdyn tai eurooppalaisen tehdastekoisen pyörän välillä juuttuu toisaalta/toisaalta –tilanteeseen. Moottoriin on tehty sen verran muutosta, että kansi on käynyt muotoiltavana. Tietysti silloin käytössä on crossipyörän rapea moottori ja linkullinen jousitus, tiukalla simmityksellä ja kunnon progressiolla. Tankin alta pilkottaa töpseli, johon kytketään ruiskun säätöä varten tietokone. Miettisen pyörässä on Acerbiksen ketjuohjuri, joka on muodoltaan lähellä alkuperäistä, hiukan pidempi ja siten se tukee paremmin ohjuria ratasta vasten. Samasta töpselistä vastakappaleen avulla voi ryöstää ruiskulta tarvittavat watit valoja varten. Muutosten jälkeen KTM:n crossista tehty enduro maksaa suunnilleen saman kuin tehtaan enduromalli. Moottori on täysin vakiossa kunnossa. Voimaa, vääntöä ja terävyyttä löytyy eri tavalla kuin tehdastekoisesta, perinteisestä enduropyörästä. Ne ovat vakioita vahvemmat ja kääntyvät kaatumistilanteessa iskun voimasta. Japsicrossien sirous ja keveys nousevat myös esille isoina plussina. Ketjuohjuri on vaihdettu vahvempaan. Jarruletkun banjoliittimen paikalle tuleva katkasija maksaa pari kymppiä ja on siisti ratkaisu. Hän toteaa saman kuin muutkin, eli ei eurooppalainen tehdastekoinen pyöräkään suoraan kaikkeen sovi. Mikke on vaihtanut pyöräänsä HGS:n endurokäyttöön tehdyn kokoputkiston. Jos valovirran saa napattua akullisen Kotarin sähköistä, ei vajaan parin sadan virtapäätä tarvitse. Suzukiin on vaihdettu sekä jarru että kytkinkahvat. Valoihin liittyy yksi japsicrossien helmasynti. Sen sijaan Suzuki vaatii pykälää löysemmät vieterit. Siinä tosin lienee mukana vanhoja mielikuvia ajalta, jolloin painoerot olivat melko suuriakin. Joona on tehnyt alkuperäisen satulan päälle talvea varten foamista korokkeen, se auttaa pysymään penkissä oikealla paikalla. Miettinen kertoo, että ainakin Petteri Gustafsson, (gracing.net) tietää ja toimittaa sopivan liittimen valoja varten. Jos siihen asentaa tehtaan alkuperäisen, hyvän ja järkihintaisen vaimentimen, pitää kassaa verottaa reilulla 300 eurolla. eivät sovi. Jarruvalokatkaisija Power Partseista on huokea, noin 20 euroa. Vaihteiston välitys on vakio, mutta toisiovälitystä on tihennetty. Ne sopivat paikalleen suoraan ja kestävät koviakin tällejä. Riittävä virta valoille irtoaa pyörän ruiskulta. Suzukin muutokset helppoja tehdä Loukkaantumisten kanssa painiskellut Mikael Miettinen tekee paluun Suzukin puikkoihin. Siinä olisi yhdistettynä kaikki edellä mainitut sekä merkin vahva kokonaispaketti. Ketjuohjuri satasella, pohjapanssari toisella satasella ja käsisuojat viidellä kympillä on melkein pakko kuitenkin hankkia. Mitä, jos yhdisteltäisiin. Silti heidän edustamien merkkiensä pyöriä on kovin vähän näkyvillä. Se säästää levyä kolhuilta ja pitää jarrut kurakelillä hiukan puhtaampana. Seisontatuki voi olla ongelma, TrailTechilta löytyy sellainen melkein kaikkiin muihin merkkeihin muttei KTM:ään. Tosin enduromallin monitoimimittarin sijaan pitää turvautua fillarin nopeusmittariin ja tyytyä pienempään tankkiin. Ruiskulta varastettu valovirta aiheuttaa sen, että pyörät ovat nihkeitä lähtemään käyntiin valot päällä. Sekä tietysti vuosien saatossa kertynyt menestys kilparadoilta. Suzuki menee äänimittauksista läpi vakiollakin, mutta HGS tuo noin 800 euron hintaan parempaa toimivuutta ja hiljaisen äänen
Moottoriliiton hallitus pakollinen paha vai harrastajien asialla. TEKSTI Marko Vihriä 60
Jäsenyhdistykset ovat saaneet asettaa ehdokkaita, joita on kertynyt kaikkiaan kolmetoista, maantieteellisesti Helsingistä Enontekiölle asti. Jokaista 100 jäsentä kohti on yksi ääni. Nykyinen puheenjohtaja Juhani Halme jättää tehtävänsä. Siksi kerhojen päätöstenteko on myös merkittävässä roolissa. Aikaisemmin meillä oli iso kunnioitus puheenjohtajaa ja hänen ratkaisujaan kohtaan, mutta viime vuosina rivijäsenien vaikutusvalta hallituksessa on ollut paljon voimakkaampi, eikä puheenjohtajan näkemys ole enää ollut niin vahva. Jos päätöksiä tehdään ilman riittävää ymmärrystä resursseista, homma ei voi toimia. – Talouden vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää. Mikä on hallitusten jäsenten tehtävä ja miten he vaikuttavat käytännön tasolla harrastajien arkeen. Jos päätöksiä tehdään ilman riittävää ymmärrystä resursseista, homma ei voi toimia. Se on ihan loogista. Ehdokkaiden joukossa on monipuolista porukkaa: osa toimii ruohonjuuritasolla kädet rasvassa, osa toimistopuolella. Tällä osastolla monella kerholla olisi pieni itsetutkiskelun paikka. Toivon että johtaminen palaa takaisin hyvälle tielle uuden hallituksen myötä eli puheenjohtajan merkitys pitää olla vahva ja hänen näkemyksiään tulee arvostaa. Luottamus on iso asia, toimitusjohtaja paaluttaa. Sen jälkeen hallituksen on annettava täysi luottamus operatiivisille toimijoillemme, että saavutamme yhteiset tavoitteet. Ljunqgvist kuitenkin painottaa myös kerhojen toiminnan ja päätöksenteon merkitystä harrastajien arkeen. Kun sekä puheenjohtaja että suurin osa hallituksen rivijäsenistä vaihtuu, sillä on taatusti merkitystä siihen, mihin suuntaan asioita moottoriliitossa aletaan viedä. – Nyt puheenjohtaja vaihtuu, mikä yleensä aina virkistää toimintaa. Tämä takaa sen, että vaalissa nimenomaan kerhojen ääni kuuluu. Nyt ehdolla olevista nykyisessä hallituksessa istuvat Henri Saari ja Nita Korhonen. Ljungqvistin mielestä iso vaihtuvuus on pelkästään positiivinen asia. Omat henkilökohtaiset agendat eivät saa liikaa vaikuttaa päätöksentekoon - Kurt Ljungqvist – Vielä istuva hallitus on mielestäni toiminut ihan suht hyvin, mutta parannettavaakin toki on. Suurella osalla ehdokkaista on kokemusta laajalla rintamalla yli lajirajojen. – Aina kun päätöksiä tehdään, niin joku on tyytyväinen ja joku tyytymätön. Heistä kuusi saa hallituspaikan. Kerhojen pitää valita oikeat ihmiset oikeisiin rooleihin ja pystyä tiedottamaan jäsenilleen asioista ja päätöksistä mahdollisimman avoimesti. K okouksessa valitaan uusi hallitus liitolle. Minusta se ei ole hyvä, sillä puheenjohtajan ja operatiivisen johdon näkemyksillä pitäisi olla suurempi painoarvo. Vaalissa kerhojen edustajilla on ääniä suhteessa jäsenmäärään. o ff roa d p ro.fi MOOTTORILIITON HALLITUS Suomen Moottoriliiton liittokokous järjestetään huhtikuun viimeisenä viikonloppuna Jyväskylässä. Talouden vaikutusten ymmärtäminen on tärkeää. Moni varmasti kysyy tässä vaiheessa, mitä sitten. Kerholla voi olla myös toisen kerhon äänet valtakirjalla. Vanhalle hallitukselle Ljungqvist antaa kohtuullisen arvosanan. Merkittävä uudistuminenhan hallitukseen nyt väistämättä tulee, koska nykyhallituksesta peräti neljä kuudesta ei asetu enää ehdolle. Pitää haluta erilaisten asioiden tekemistä pitkällä tähtäimellä, muuten pyöritään ympyrää. On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan uusi puheenjohtaja ja hallitus alkavat moottoriliittoa viedä. Se vaatii perehtymistä meidän talouteen ja toiminnan ydinasioihin. Ehdolle on asetettu ainoastaan Tapio Nevala, joten hän tulee käytännössä tehtävään valituksi. – Hallituksen jäsenten olisi luotettava puheenjohtajaan ja operatiiviseen johtoon enemmän. Se johtaa usein uudistuksiin, sillä uusi puheenjohtaja haluaa varmasti nopeasti linjata omat toimintatapansa. Omat henkilökohtaiset agendat eivät saa liikaa vaikuttaa päätöksentekoon, opastaa Ljungqvist tulevaa hallitustaan. Hallituksen toiminta vaikuttaa harrastajien tekemiseen ja arkeen, se on selvä. Minusta tämä systeemi on hyvin oikeudenmukainen: kun tekee ja osallistuu paljon, pitää olla myös vaikutusvaltaa, sanoo moottoriliiton toimitusjohtaja Kurt Ljungqvist. – Toki suurilla kerhoilla on enemmän ääniä, mutta yleensä niissä on myös eniten aktiivista toimintaa ja paljon hyviä toimijoita. – Hallituksen tärkein tehtävä on johtaa toimintaa liiton strategisten linjausten mukaisesti. Äkkiseltään voisi luulla, että moisella kokouksella ei ole merkitystä tavallisen harrastajan kannalta, mutta mitä vielä. 61. Tämä asia on mennyt heikompaan suuntaan ja olemme joutuneet tekemään operatiivisessa johdossa paljon sellaistakin työtä, joka ei meille kuulu. Uskon että nyt tulee niin tapahtumaan jo pelkästään uuden puheenjohtajan myötä, Ljungqvist kertoo.
3. H aastattelimme läpi jokaisen 13 hallitusehdokkaasta ja esitimme kaikille samat kysymykset: 1. 3. 4. Tähän toiminnan tarkoitukseen, missioon kiteytyy kaikki hallituksen tehtävät: "SML toimii jäsentensä yhteistyökumppanina, toiminnan kehittäjänä ja moottoriurheilun edunvalvojana. Omaan laajan näkemyksen moottoriurheilun eri osaalueilta kilpailupuolelta sekä seuratoiminnasta niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. SML:n arvot: muutosvalmius, yhteistyökyky, oikeudenmukaisuus, avoimuus, ympäristön huomioon ottaminen sekä harrastamisen turvallisuus. 3. Jos ei, missä olisi parannettavaa. Jos on, missä asioissa erityisesti. Nyt ollaan tilanteessa, jossa hallituksessa tulee tapahtumaan paljon muutoksia. nopea reagointi Hyvinkään MM-motocross osakilpailun järjestämiseen. 45-vuoden kokemus moottoripyöräkilpailuissa eri lajeissa antaa minulle laajan näkökulman harrastajien tarpeista ja moottorikerhojen toiminnasta. 4. Puheenjohtaja vaihtuu ja hallitukseen tulee neljästä kuuteen uutta jäsentä. Kilpailunjohtajana olen toiminut endurossa, motocrossissa, cross countryssa sekä maaradalla, lisäksi olen suorittanut KV-lisenssin endurossa ja toiminut Suomen delegaattina KV-kilpailuissa. SML kehittää suomalaista moottoripyöräurheilua ja auttaa kerhoja tekemään moottoripyöräurheilusta suosittua ja elämyksellistä koko perheen harrastetoimintaa. 2. Tiivistä vaaliteesisi muutamaan lauseeseen, miksi juuri sinut kannattaisi valita moottoriliiton hallitukseen. On varmasti syytä katsoa tiukasti eteenpäin, eikä tuijottaa taustapeiliin. 62 Pitkä esimies- ja yhdistystoiminta sekä moottorikerhon johtamiskokemus ovat koulineet ihmisten. Sami Backman, Imatran Moottorikerho 1. Myös tulevaisuudessa hallituksen on toimittava liiton strategian arvojen mukaisesti. Nykyinen hallitus on toiminut hyvin, toki tietysti kehitettävää löytyy varmasti joka osa-alueelta. Sitä vastoin Kotkan Six Days –kilpailun osalta tehtiin sellaisia vääriä taloudellisia ratkaisuja, joista valitettavasti kilpailijat joutuvat kärsimään tänäkin vuonna. Nykyinen hallitus on mielestäni tehnyt oikeita päätöksiä sen hetkisen tilanteen mukaan, esim. Tärkein tehtävä on toimia jäsenistönsä edunvalvojana ja antaa kaikki mahdollinen tuki moottorikerhoille harrastajamäärien lisäämiseksi. Olen toiminut SML:n hallituksessa cross countryn lajikummina. 4. SML tarjoaa jäsenilleen sellaisia kiinnostavia tuotteita ja palveluja, jotka lisäävät halua olla SML:n jäsenenä." Seppo Suominen, Helsingin Moottorikerho 1. Mikä/mitkä ovat itsellesi läheisimmät lajiryhmät. Henri Saari, Heinolan Moottorikerho 1. Ratalajit, samoin kuin moottorikelkkailu ovat kuuluneet myös aktiivisiin harrastuksiini. 2. Onko moottoriliiton nykyinen hallitus toiminut mielestäsi hyvin. Oma aktiiviura MM-osakilpailuineen on lisännyt ymmärrystä urheilijoiden liitolle asettamille odotuksille. 2. Enduro ja motocross ovat olleet minulle läheisimpiä niin kahdella kuin kolmellakin pyörällä. Mitkä ovat mielestäsi liiton hallituksen tärkeimmät tehtävät tärkeysjärjestyksessä. Työni moottoripyöräkauppiaana vuodesta 1970 asti on antanut minulle mahdollisuuden nähdä moottoriurheiluharrastuksen kehityksen niin lama- kuin nousukausinakin. Hallituksen tulisi tehdä sellaisia sääntöpäätöksiä, jotka tukevat kerhojen mahdollisuutta järjestää kilpailuja tämän hetkisessä taloudellisessa tilanteessa vähentäen kuluja mahdollisuuksien mukaan sekä kerhoilta että kilpailijoilta
Kokemus pitkältä ajalta monesta lajista myös autopuolelta. Näiden asioiden linjaaminen ja organisointi on hallituksen ehdoton ykköstehtävä. Olen toiminut vuoden alusta päätoimisesti Jyväskylän Moottoriurheilijoiden toiminnanjohtajana. MOOTTORILIITON HALLITUS Ulospäin on näyttänyt siltä, että liiton työntekijät ovat joutuneet selvittämään julkisuudessa hallituksen päätöksiä ja myös vastaamaan niistä, esim. Nuorisotyön kehittäminen joka lajissa on ensiarvoisen tärkeä ja siihen tulen panostamaan. Minulla on vahva kokemus ja osaaminen hankkeiden julkisen rahoittamisen hakuprosesseista. Timo Kujanpää, Kauhajoen Moottorikerho 1. Kukin hallitus päättää osaltaan, kuinka se toteuttaa strategiaan liittyviä arvoja, missiota ja visiota. Kaikki turvallisuuteen liittyvät asiat ovat olleet minulle aina etusijalla. Haluaisin toimia hallituksessa viestintuojana pääkaupungista maakunnan kerhoille ja seuroille. Road racingin rengassääntöasiassa olisin toiminut erilailla. - Sami Backman kanssa toimimiseen ja antaneet hyvät valmiudet hallitustyöskentelyyn sekä oikeudenmukaiseen päätöksentekoon. "case Hermunen". Jääradalla olen toiminut 10 vuotta kaikissa kisoissa lähettäjänä, lisäksi olen ollut supermoton kilpailunjohtajana ja valvojana. Strategia, strategia, strategia. a) välittää eri toimijoille (kerhoille ja seuroille) tietoa mahdollisuuksista toiminnan tehostamiseksi ja ylläpitämiseksi b) lisätä tietoa nuorisotoiminnasta ja koulutuksesta c) turvallisuudesta tiedottaminen d) selkeät toimintamallit ja säännöt eri lajeja koskeviksi. Sitä kautta saisimme harrastuspohjaa laajennettua, koska joissain lajeissa alkaa kisojen järjestäminen olla vaakalaudalla osallistujamäärien vähyyden vuoksi. "case Hermunen". 4. 4. rahoitusmahdollisuudet, ympäristölupa-asiat ja rakentamisen suunnittelu sekä itse rakentaminen ovat vahvuuksiani. Kari Huuskonen, Jyväskylän Moottoriurheilijat 1. tuntuu, että kerhot joutuvat kantamaan eri järjestelyissä liian isoa roolia, vastuuta mielellään jakaisi liiton kanssa. 4. Vastuuta voidaan ja tulee jakaa, mutta viime kädessä hallituksen pitää kantaa vastuu. Välillä o ff roa d p ro.fi 63. Parantamisen varaa olisi vastuukysymysten selkeyttämisessä. Samoin lajiryhmäuudistusta voisi miettiä uudelleen. 3. Rata-lajit sekä alueellisesti Länsi-Suomen alue. Ulospäin on näyttänyt siltä, että liiton työntekijät ovat joutuneet selvittämään julkisuudessa hallituksen päätöksiä ja myös vastaamaan niistä, esim. Pääosin on. Hallitus on mielestäni toiminut varmaan hyvin. Pitäähän toiminnalla olla "kasvot" eli oikea päällikkö. Nuorisotyö on kaikkein tärkein, siihen saa rahoitustakin. Ympäristöasiat tulevat jatkossa entistä enemmän teettämään hommia. 3. 3. Hallitus on toiminut monissa asioissa hyvin, toki aina varmaan löytyy tehostamista tekemisessä. 2. Seuramme ohjelmassa ovat myös trial ja snowcross, sitä kautta tunnen myös nämä lajit hyvin. 2. MX, supermoto ja RR. Road Racingissa olen ollut lajipäällikkönä. Olen mielestäni hyvin yhteistyökykyinen. Myös hankkeiden läpiviemisen vaatima byrokratian hallinta mm. 2
Nämä ovat kuitenkin sellaisia asioita, joista ei pitäisi säästää, koska juuri ne ovat ne, joita sekä ajajat, kisajärjestäjät että sponsorit tarvitsevat ja jotka pitkällä tähtäimellä maksavat itsensä takaisin. Jäsenistön kuuleminen päätöksissä, politikointi pois 2. Kiti-projekti on valitettavasti vienyt kohtuuttoman paljon aikaa monesta eri syystä. 3. Edustan kerhotason toimitsijaa kerhon arjessa ja kilpailujen järjestämisissä, taustani on harrastajapuolelta. lajien tunnettuuteen, uusien harrastajien houkutteluun sekä nykyisten ajajien mahdollisuuteen päästä kokeilemaan vauhtia maailman huippujen kanssa. Risuja voisi antaa kyllä tuosta jäsenrekisterihankkeesta; se ei etene tai ainakaan minä en ymmärrä miten se menee - tosin tämä on yksi pieni asia, mutta kerhoille tärkeä. Yhteistyö ja avoimuus kaikkien tahojen suhteen on siis keskeistä. a) Moottoriurheiluharrastuksen edistäminen suomessa b) ylläpitää, valvoa ja kehittää lajien sääntöjä ja urheilusäännöstöjä c) tukea jäsenkerhoja (päivittäisissä toimissa, koulutuksessa, kilpailujen organisoinnissa) d) toimia linkkinä kansainvälisiin kattojärjestöihin e) yhteyskuntasuhteiden hoitaminen f) liiton talouden hoitaminen.. En ole mitenkään sitoutunut / rakastunut mihinkään lajiin tai lajiryhmään, mutta luonnollisesti henkilökohtaiset kokemukseni ajajana tai kilpailutoimitsijana lajeista perustuvat harrastusmahdollisuuksiin Oulun ympäristössä. Tältä näkökulmalta voisin tuoda näkökantoja ja mielipiteitä hallitukseen. 3. Kerhot ja harrastajathan ovat kuitenkin ne, jotka käytännössä kilpailuja ja leirejä järjestävät. Nita Korhonen, Konneveden Moottorikerho 1. Niiden pohjalta toimintaa on johdettu hyvin - liiton talous on kunnossa ja liittokokous on 64 antanut siunauksensa edellisten vuosien toiminnalle. Myös viestintään ja markkinointiin olisi pitänyt panostaa enemmän, mutta toki on ymmärrettävää, että resursseja ei vain kaikkeen ole. - Nita Korhonen 2. puolueettomista edustajista, joita on luonnollisesti hyvä olla mukana ”lajifanaatikoiden” ohella. Kansainvälisten kilpailujen saaminen Suomeen myös jatkossa on yksi prioriteeteista, koska niillä on erittäin suuri vaikutus mm. Lajiryhmätoiminnan muuttaminen osoittautuu varmasti toimivaksi ratkaisuksi, sillä näin varmistetaan, että suurin paine ei kohdistu yksin lajiryhmäpäällikön niskaan. 2. Enduro. FIM:n asemani takia minulla on hyvin läheiset suhteet sekä FIM:n johtoon että MM-kisapromoottoreihin, josta on luonnollisesti hyötyä myös Suomelle. Olen siis ollut yksi hallituksen ns. Tärkeimmät tehtävät mielestäni ovat turvallisten harjoittelu- ja kilpailupaikkojen turvaaminen, jotta myös harrastetoiminta olisi mahdollisimman helppoa. Olemme junnanneet monessa asiassa paikallaan, se ei ole mikään salaisuus ja on hyvä, että peiliin osataan katsoa. Tarmo Kumpula, Oulun Moottorikerho 1. Toivon myös, että 15 vuoden toimittaja-tiedottajakokemustani pystyttäisiin hyödyntämään tarpeeksi, jotta lajit ja kuljettajat saisivat enemmän näkyvyyttä, mikä on erityisen tärkeää niin sponsorien saamisen kuin kaiken kaikkiaan lajien tulevaisuudenkin takia. Se, että Suomelle myönnettiin tänä vuonna ennätysmäärä kansainvälisiä kisoja, on osoitus siitä, että asioita on tehty oikein. 4. Hallituksella ei mielestäni saa olla "suosikkeja" vaan kaikkia lajeja pitää kohdella samoilla kriteereillä. Olen classic-lajiryhmän kummi hallituksessa, viime kaudella kisasin ATV Supermoto -luokassa ja FIM:ssä keskitymme parhaillaan road racingin kehittämiseen, joka on myös lajina ollut minulle läheisin lapsesta saakka isäni taustan takia. En tunne sisäisesti hallituksen toimintaa, vaan olen liitokokouksen toimintakertomusten ja julkisen viestinnän varassa. Olen kuitenkin kokeillut lähes kaikkia lajeja, jotta saisin edes jonkinlaista tuntumaa, mitä mikin laji vaatii. Lajiryhmien välinen yhteistyö ja kommunikointi lisääntyy yhteisten kokousten myötä, mikä on ehdottoman tärkeää. SML on monen silmissä tällä hetkellä enemmänkin toimintaa rajoittava kuin sitä edistävä taho ja tämän mielikuvan muuttaminen on tärkeää. Yrittäjätaustastani johtuen päätöksentekokyky on loistava. Niitä ovat motocross, supermoto, RR, enduro, jäärata, snow cross ja jääspeedway. Tutkin lisäksi gradussani eri lajien menestykseen vaikuttavia tekijöitä. Myös se, että Suomelle myönnettiin tänä vuonna ennätysmäärä kansainvälisiä kisoja, on osoitus siitä, että asioita on tehty oikein. Moottoriliiton hallinnossa tulee olla edustajia kaikilta toiminnan tasoilta. Seppo Lahti, Mäntsälän Enduroseura 1. Lisäksi olen hyvä organisoimaan, pidän kiinni sovituista asioista ja olen oppinut etsimään kompromisseja erilaisten näkemysten välillä. Päätöksentekoon tarvitaan lisää jämäkkyyttä. 4. 4. 3
Minulla on hyvät suhteet etenkin Itä- ja Pohjois-Suomen kerholaisiin. 4. Markku Nissinen, Ylä-Savon Moottorikerho 1. a) kaikkien lajien näkyvyyden lisääminen medioissa b) hyvien suhteiden luominen ja ylläpitäminen valtion johtoon c) laadukkaan koulutuksen toteuttaminen d) jäsenkerhojen tukeminen ja avustaminen. 3. Arvostan sitä, että turvallisuuteen on panostettu ja yhteistyö median kanssa sujuu. Tärkeimpinä pidän panostamista ajajien turvallisuuteen, nuoriin (valmennus) ja kerhojen väliseen saumattomaan yhteistyöhön. Arvostan sitä, että turvallisuuteen on panostettu ja yhteistyö median kanssa sujuu. Organisaation pyörittäminen ja varainhankinta ovat tärkeimmät. On uudistumisen aika. Kerhojen ja liiton yhteistyötä tulisi kehittää monipuolisemmaksi, mikä vaatii panostusta molemmilta tahoilta. 3. Toki on lajeja, joissa on paljon harrastajia ja sitten niitä, joissa on vähemmän, mutta eriarvoisuutta lajiryhmien välille ei saisi syntyä. 2. 3. Ehkä parannettavaa voisi olla sellaisessa kentän kuuntelemisessa. Savolainen lupsakkuus ja sovittelevuus sekä maalaisjärjenkäyttö monessa asiassa ovat vahvuuksiani. Myös kelkkaurheilu on läheinen omien poikieni harrastuksen kautta. 2. 2. Tähänkin huomaan tulleen parannusta viime aikoina. Mielestäni nykyinen hallitus on hoitanut tehtävänsä hyvin. Kati Muotka, Enontekiön Moottorikerho 1. MOOTTORILIITON HALLITUS 1. 4. Sitä olisikin viisas, kun osaisi sanoa. Teemu Koistinen, Kuopion Moottorikerho 1. Läheisin laji on motocross, jonka lajiryhmässäkin olen toiminut. 2. 4. Motocross ja snowcross. Arvostelu ja virheiden etsiminen on turhaa. Joskus olen kyllä kaivannut tietoa siitä, mitä asioita hallituksessa käsitellään ja minkälaisella aikataululla. Olen toiminut monissa kilpailuorganisaatioissa ja esimerkiksi tuomaritoiminnassa. Road racing. 4. Kerhojen valmennustoiminnan tukemisessa olisi ehkä vähän parannettavaa. Minulla on pitkä kokemus oman harrastuksen kautta moottoriurheilusta ja hyvä tuntemus kentästä. Jokainen hallitus toimii parhaansa mukaan. Ihan lähinnä sydäntäni on road racing, mutta kerhotoiminnan myötä myös enduro ja motocross ovat tulleet tutuiksi ja ovat myös itselleni tärkeitä lajeja. Henkilökohtainen kokemukseni liiton hallituksen toiminnasta on ollut positiivinen. Erittäin tärkeänä pidän junioritoiminnan kehittämistä. Olisin erinomainen valinta Suomen Moottoriliiton hallituksen jäseneksi, sillä minulla on laaja kokemus työ- ja harrastepohjalta eri moottoriurheilulajeista. a) Junioritoiminta, yhteistyö kerhojen kanssa b) koulutus ja valmennus c) lajien kehittäminen ja tunnettuuden edistäminen d) kansainvälisen toiminnan edistäminen. Kansainvälisten kilpailujen saaminen Suomeen on myös tärkeä asia. o ff roa d p ro.fi 3. Alueellisen kerhotoiminnan kehittäminen on iso asia, mutta niin myös huippu-urheiluun panostaminen. Minulta löytyy rutkasti tuoreita näkemyksiä, mielipiteitä ja intohimoa moottoriurheilua kohtaan. 4. Erja Talja, Riihimäen Moottoripyöräkerho Kahvakopla 2. Minulta löytyy rutkasti tuoreita näkemyksiä, mielipiteitä ja intohimoa moottoriurheilua kohtaan. 3. Suuntana tulee olla avoimuus, demokratia, jäsenistön arvostus ja tasapuolisuus. Motocross ja snowcross. Olisin erinomainen valinta Suomen Moottoriliiton hallituksen jäseneksi, sillä minulla on laaja kokemus työ- ja harrastepohjalta eri moottoriurheilulajeista. - Markku Nissinen Petri Marjamaa, West Coast Racing Club 1. Tunsin että pieni asiamme oli otettu siellä vakavasti, niin pitää ollakin. Mielestäni nykyinen hallitus on hoitanut tehtävänsä hyvin. Tärkeimpinä pidän panostamista ajajien turvallisuuteen, nuoriin (valmennus) ja kerhojen väliseen saumattomaan yhteistyöhön. Olen joskus pyytänyt hallituksen jäsentä tiedottamaan minulle heti tehdyn päätöksen, joka on koskettanut omaa kerhoani, ja minulle vastattiin nopealla aikataululla ja asiallisesti. 65. On lajeja, joissa on paljon harrastajia ja sitten niitä, joissa on vähemmän, mutta eriarvoisuutta lajiryhmien välille ei saisi syntyä
Hän jatkaa: ”Enduro on ehkä hauskin harrastus, mitä ihmisellä voi olla.” On monia syitä, miksi naiset harrastavat offroadia. Mitä miehet edellä, sitä... TEKSTI Marko Vihriä KUVAT Kawasaki, Marko Vihriä 66. ”Maailman paras harrastus”, kirjoittaa nimimerkki Kirsikka Hartwallin Novelle.fi-nettisivulla viitaten enduroon. Me halusimme tietää, miksi he ovat hitaampia kuin miehet
Naiset voisivat tietenkin kompensoida pienempää kokoaan ajamalla pienemmillä pyörillä. 56 -vuotias Maire Jäntti hyppää supercrossradalla kaksoishyppyrin yli. Se ei kuitenkaan suoraan selitä sitä, miksi pienet pojat menestyvät offroadissa paremmin kuin tytöt. . Fyysiset erothan korostuvat vasta yläkoulun kynnyksellä. Niin, tytöthän harrastavat moottoriurheilua. . Kyse ei ole vahingosta, vaan ”Mami” tekee saman joka kierroksella. Naiskuljettajien kanssa jutellessa nousee esiin se, että moni on aloittanut harrastuksen myöhään. Siinä kun poikalapsien kohdalla on luonnollista istuttaa heidät moottoroitujen vehkeiden päälle, tyttöjä ohjataan 67. Heillä on myös monia selvityksiä siitä, miksi naiset o ff roa d p ro.fi ovat titteleistä taisteltaessa hitaampia kuin miehet. Miesväkeä seuraten Helpoin tapa perustella miesten ja naisten tasoeroa on se, että ensiksi mainitut ovat luonnostaan fyysisesti vahvempia. Sitä he painottavat. Osalle naiskuljettajista offroad on vasta aikuisiällä toteutunut lajivaihtoehto. Tyttö radalla ei saa olla ihmettelyn aihe. M I TÄ M I E H E T E D E L L Ä , S I TÄ . Pyörän tehot eivät ole välttämättä riittäviä, eikä pienillä renkailla ole yhtä helppo edetä maastossa. Siitäkin huolimatta, että naiskuljettajiemme valiojoukkoon kuuluva Hanna Mertsalmi pyytää kuvaajaa odottamaan, että hän saa hiukset siististi auki ennen salaman välähdystä. Hän on yksi harvoista naisleiriläisistä, joka sen suorittaa. Ja kyllä sitä voi olla naisellinen, vaikka ajaakin pyörällä. Monelle naiskuljettajalle enduro ja motocross ovat harrastuksia siinä missä muutkin lajit. Naiskuljettajilla on monia syitä, miksi he harrastavat. Ongelmia muodostuu sitäkin kautta. Siitäkin huolimatta, että heidän äitinsä kauhistelevat, kaverit ihmettelevät ja poikaystävät katsovat hieman kieroon. Moni heistä ei hyväksy sitä, että tyttöjen maailma on yhteiskunnassa vaaleanpunainen. Syiksi paljastuu samoja asioita, joiden takia kaikki miehet eivät ole voittajia
Kääntyminen oli alkuun todella vaikeaa, eikä se ole vieläkään helppoa, 20 kertaa ajanut, 26-vuotias Laura Uusi-Rasi kuvailee. Kaaduin varmaan kuusi kertaa, mutta päätin, että haluan oppia ajamaan. aivan muualle. Moottoripyöräillessä korostuu tekniikka, ja moni seikka antaisi mahdollisuuden myös naismenestykseen. Lisäksi tyttöjä on harrastajina vähän, joten tunkeutuminen poikien valtakuntaan on tilastollisesti harvinaista. Ei kuitenkaan mahdotonta. Offroad ei ole varsinainen voimalaji, mutta maailman huippukuljettajat ovat pääsääntöisesti erittäin jänteviä. 68. Silloin jää ajamiseen liittyvässä tekniikassa paljosta paitsi. Harvassa ovat ne tytöt, jotka ovat aloittaneet offroadin ennen kouluikää. – Uskon, että naisilla on yhtälailla mahdollisuudet oppia käsittelemään pyörää ja hallita sitä kuin pojilla, vasta vähän aikaa offroadia harrastanut Nelli Elo painottaa. – Kokeilin ”isännän” kaksipuolikasta kaksitahtista. Missä huippu-urheilijat. Samalla leirillä heitin ilmaan kysymyksen: ”Miksi naiset eivät pärjää miehille kisoissa?”
Eivätkä kaikki naiset ole aloittaneet harrastamista vasta aikuisena tai teininä. Mutta ovathan fitness-naiset jänteviä ja maratoonareilla on kestävyyttä. Pojat aloittavat aiemmin eivätkä myöhemmin harrastamaan ryhtyneet tytöt vain voi osata ajaa yhtä hyvin. Naiset voivat ajaa ainakin lähes yhtä lujaa kuin miehet, crossiveteraani Maire Jäntti luo uskoa. 69. Naismenestyjä Hanna Mertsalmen mielestä tämänlainen toimintatapa on hyvä asia, mutta hän myös painottaa, ettei se saa olla naisille este lähteä samoihin kilpailuihin miesten kanssa. Varmasti myös rohkeudessa. Radalla ja reitillä huomaa eron nopean naisen ja nopean miehen välillä. Naisille järjestetään omia kilpailuja, kuten monissa muissakin lajeissa. Joskus jopa se kaatuminen on hauskaa, kun ihmettelee, miksi olen itse tässä ja pyörä tuolla. Sitä paitsi o ff roa d p ro.fi ainahan painotetaan sitä, että kova kilpailu kehittää parempia kuljettajia. M I TÄ M I E H E T E D E L L Ä , S I TÄ . Ammattilaisia he eivät kuitenkaan ole, vaan opiskelijoita tai työläisiä. Naisten ajohistoria on lyhyempi ja vaatimattomampi kuin miesten. Marita Nyqvist ja Sanna Kärkkäinen ovat ajaneet jo lapsesta saakka. Lisäksi jotkut naiset harjoittavat kuntoon nimenomaan offroadia silmällä pitäen. Miksei samoja ominaisuuksia voisi olla offroad-naisilla. Ehkä syy poikien parempiin tuloksiin onkin siinä, että naisharrastajat eivät harjoittele tarpeeksi. Massaharrastukseksi se ei ole näiden pienten lajien joukossa kasvanut, mikä vaikuttaa naisten tasoon. Tulokset tukevat faktaa, että naiset ovat huomattavasti hitaampia. Naisen pitää ponnistella enemmän ollakseen offroadin näkökulmasta fyysisesti yhtä vahva kuin mies. Mitä myöhemmin harrastuksen aloittaa, sitä hitaammin taito tarttuu. Uskon silti, että nainen voi pärjätä miestenkin joukossa. – On varmasti helpompi osallistua kilpailuihin, kun pääsee ajamaan naisten kanssa. Lyhyt historia Itse lähtisin hakemaan yhtä tekijää naisten hitaammalle ajovauhdille historiasta. Osa tytöistä kuitenkin aloittaa offroadin nuorena. . – Uskon, että 10-20 vuoden päästä tilanne on Suomessakin aivan toinen. Ero voi löytyä fysiikasta, mutta kyllä eroa on taidoissakin. - Laura Uusi-Rasi Keskustelu palasi pian takaisin lähtökohtaansa. Ainakin Suomen tasolla, Mertsalmi vakuuttaa. . He eivät ole ammattiurheilijoita, eivät edes huippu-urheilijoita
- Hanna Mertsalmi 70. Uskon silti, että nainen voi pärjätä miestenkin joukossa. Ainakin Suomen tasolla. On varmasti helpompi osallistua kilpailuihin, kun pääsee ajamaan naisten kanssa
Olisi hienoa, jos olisi toisin. Sen takia ei vain voi antaa mennä rymistellen, Jäntti pohtii. Opittavaa on paljon, mutta oppiminen heijastuu ajotekniikkaan, vauhtiin ja maastossa selviämiseen. – Olen aina harrastanut poikien lajeja, kuten potkunyrkkeilyä ja kung fu'ta. M I TÄ M I E H E T E D E L L Ä , S I TÄ . Tietenkin toivottavaa olisi, että kyseinen tyttö menestyisi myös maailmalla. Ehkä onkin syytä edelleen pitää naisten ajoharrastus mahdollisimman helposti lähestyttävänä. Moni naisharrastaja on äiti, mikä tuo erilaisen roolin. Kyllä siinä mummi kummastelee tyttärenpojan valintaa ja ukki hymyilee sisäisesti pojantyttären valinnalle, sillä kohtahan hän pääsee ruuvailemaan mopoa. Syntymässä asetetut muotit ovat ymmärrettäviä, mutta se ei saisi olla este harrastamiselle. Se toivottavasti houkuttelee lisää harrastajia ja pitää nykyiset pidempään lajien parissa. . – Miehet ovat aina olleet fyysisempiä kuin naiset, enkä usko sen muuttuvan. Silloin saisi varmasti ihmetellä, että tyttö voitti pojat. – Motocross ja enduro ovat ehdottomasti kokeilemisen arvoisia lajeja. Olihan heille jopa opetettu, että mutkassa siirretään munat tankille. Mutta pääasiassa on vain kivaa, Mertsalmi hymähtelee. Marko Vihriä Oli niin tai näin ja ajoivatpa naiset sitten miten paljon hitaammin kuin miehet, näyttävät he nauttivan lajistaan. Äiti on emo, joka huolehtii jälkikasvusta. Tämä oli täysin selvää, kun seurasin naiskuljettajia leirillä. Pesänrakentaja Jäntti aloitti harrastamisen poikaystävänsä innoittamana 30-vuotiaana. Parhaimmilla naiskuljettajilla onkin paljon matkaa parhaisiin miehiin. Hän nauttii ajamisesta ja on aktiivinen naisten puolestapuhuja. 71. Jäntti myöntää ajattelevansa liikaa, mitä voi tapahtua, jos tulee vahinkoa. Rohkeasti mukaan o ff roa d p ro.fi Ei sille voi silti mitään, että tyttö pyörän selässä kiinnittää huomiota. Kovaa ajovastusta on varmasti luvassa, mutta se saattaa myös kehittää tyttöjä. Ei se silti toisi suomalaiseen offroadiin varsinaisesti mitään mullistavaa. Mutta mitä jos Jani-Petteri haluaakin harrastaa balettia ja Miina-Liisa motocrossia. Kukaan ei ollut pakottanut heitä ajamaan ”kurapyörillä”. Naisharrastajien vähyys ja taso heijastuu myös siihen, että enduron Lady Cup järjestetään aina helpolla reitillä. En koe olevani perustyttö. En silti itse kaipaa sellaista erityishuomiota. LMA NÄKÖKU S iitä pojalle vaaleansininen haalari ylle ja tytölle vaalenpunainen mekko. He nauttivat ajamisesta samalla tavalla kuin pojat. – Kyllä naiset huomioidaan erityisellä tavalla esimerkiksi leireillä. Annan myös mielelläni naisille luvan kilpailla miesten joukossa, jos he vain itse haluavat. Tärkeintä kuitenkin on, että harrastajia löytyy. Toisaalta, ei meissä naisissa ole mitään ihmeellistä, Elo muistuttaa. Hän kertoo olleensa heti koukussa lajiin, mutta luonnollisesti hän oli jo liian vanha noustakseen suuriin urotekoihin. Offroadissa naisia kiehtoo muun muassa se, että kehitysaskeleet näkyvät helposti. Noin. Näin on ollut jo ihan niistä ajoista alkaen, kun miehet vetivät naisia tukasta luolaan. Samalla tavalla minun pitää harjoitella tiettyjä asioita ja toivon saavani opetusta, Maiju Mäki painottaa. Lisäksi miehet ovat rohkeampia. Kiitellään, kun olemme mukana. Itsensä tulee haastettua usein ja koko ajan on pakko haastaa vielä enemmän. Kun ensin menee nurin ja sitten pysyy pystyssä, on onnistumisen tunne huikea. Heille motocross ja enduro olivat täysin luontevia valintoja. Samat asiat liikkuvat monen miesharrastajankin päässä - viikonlopun jälkeen koittaa aina arki ja työ. Naisista huokuu puhdasta harrastamisen iloa jopa enemmän kuin joistakin pojista ja miehistä. Jopa verrattuna isään. Joskus jopa se kaatuminen on hauskaa, kun ihmettelee, miksi olen itse tässä ja pyörä tuolla, Uusi-Rasi nauraa. . Ja kyllä naiset tuntuvat myös pitävän siitä, että heidät huomataan. Aina voi treenata enemmän, mutta mielestäni teen tätä hommaa aika totisesti, Mertsalmi lausuu. Mielestäni on hyvä, että naisille on omat sarjansa ja tapahtumansa. Minua ovat aina kiinnostaneet autot, moottoripyörät, kova vauhti ja ääni, Uusi-Rasi muistuttaa. Liian hennoksi menon ei tarvitse kuitenkaan mennä. naiset voivat puolestaan hakea isompia haasteita miesten joukosta tai kansainvälisiltä areenoilta. Kovimmat TER V ETU LO A TY TÖ T Naisharrastajien määrä on pieni, eikä naisten vauhti yllä miesten tasolle. On myös perhevelvotteita. Naisille ei vain voi tehdä liian rankkaa sarjaa. – On hauskaa, kun pojat kokevat shokkireaktion siitä, että naisetkin harrastavat. – Joskus pojilta kuulee sellaisia kommentteja, että myyvät pyöränsä, jos ajan ohi. Ajamassa käyn kesäaikaan kolmesta neljään kertaan viikossa, minkä lisäksi lenkkeilen. Tuskin kyse on kuitenkaan mistään sen suuremmasta kuin hetken ihmettelystä. – On tehtävä muutakin, jotta jaksaa ajaa. Niissä on todella paljon kyse itsensä voittamisesta. Jäntti haluaa korostaa, että yhteiskunnassa eletään vahvaa tasa-arvon aikaa; enää meillä ei ole juuri miesten tai naisten töitä ja harrastuksia
Monesti ajatellaan, että uusi pyörä on heti valmis radalle, mutta mitä vielä. 6 TEKSTI Vesa Koivunen KUVA Studio Cova 1 11 8 9 7 3 2 12 72. Konekeskon Riku Vaahtera kertoo kuinka homma hoituu. Uusi pyörä on syytä huoltaa ennen ensimmäistä ajokertaa, jotta siitä saadaan paras mahdollinen hyöty irti ja se kestää pidempään
Satula irti jo pestessä, talveksi se kannattaa viedä sopivaan paikkaan kuivumaan. Ketjujen kireys ja linja pitää tarkastaa. 3. 11. Tarkista aina oikeat kiristysmomentit ohjekirjasta. Ohkaista öljyä, esimerkiksi silikonispray sopii hyvin. Yksi hyvä tyyli on edetä koko vanne läpi rauhassa siten, että kiristää aina joka kolmannen kerrallaan ja käy siten koko vanteen läpi. 3. Vaseliinia joka paikkaan ja sitten paketti takaisin kasaan. 8. Jos ketjut on niitattu, kannattaa katsoa, että niitti on hyvä ja hyvin paikallaan. Pumpataan jarru kovaksi ja päästetään hiukan nestettä toisesta päästä pois. STEFAT Keulaputken stefojen pölysuojat täytyy ottaa irti ja laittaa stefoille hiukan rasvaa. Rasvaa ja lukitetta lisätessä tulee myös tarkastettua kaikkien ruuvien kiinnitys. 6. Jarrunesteiden vaihto. Sekä jarrupoljin että vaihdepoljin on syytä asettaa heti tässä vaiheessa oikealle korkeudelle. 4. Kerran vuoteen olisi syytä huoltaa. Kerää kauden aikana kosteutta itseensä. Viimeisen päälle pesu. Muista käyttää momenttiavainta. 9. KÄYTETTY PYÖRÄ K äytettyyn pyörään pätevät samat asiat kuin uuteenkin pyörään muutamalla lisätehtävällä höystettynä. 4. Jos pyörä seisoo kauan, kannattaa tankki laittaa täyteen pienkonebensaa ja käyttää peli sillä lämpimäksi. Pestään ketjut liuotinpesuaineella. Sitten kiristetään mutterit, jotta se pysyy hyvin kasassa. 5. AKKU Enduropyörien akut ovat 80-prosenttisia, kun ne tulevat tehtaalta. Jos jarrut vaikuttavat kumipallomaisilta ja huonoilta, ne on syytä ilmata. HALLINTALAITTEET Sammutusnapin toiminta on syytä tarkastaa, sillä sen pitää toimia. Alempi mutteri kiristetään sormilla niin lujasti kuin saadaan. Öljyä laitetaan tasaisesti koko suodattimen alueelle, mutta ei niin paljon, että se olisi valuva. Jäähdytinnesteen vaihto. Ajomäärästä riippuen. Vaijereiden rasvaus. 2. Se tapahtuu siten, että avataan jarruneste säiliö ja lisätään nestettä. Muista laittaa hiukan vaseliinia myös pulttien kierteisiin oikean momentin varmistamiseksi ja jottei pultit kuivu/ruostu. 6. 2. Ylempää mutteria kiristettäessä ylemmän T-kappaleen pultit pitää olla auki. On kuitenkin syytä katsoa, että sitä on tarpeeksi. LINKUT Irrotetaan linkut ja otetaan holkit pois. Mikäli kuljettaja pitää jäykästä ohjauksesta, jouduttaneen alempaa mutteria kiristämään haka-avaimella. Männän vaihto. 5. 9. 7. JARRUT Tuntuma on hyvä tarkastaa. Ketjujen oikea kireys löytyy käyttöohjekirjasta. ÖLJYT Uudessa pyörässä on sisällä sitä öljyä, mitä ohjekirjassa suositellaan. Toinen vaihtoehto on käyttää alipainepumppua. 1. KETJUT. OHJAUSLAAKERI Vähän lisää vaseliinia laakerille, ettei se ole kuiva. 1. Tämä toimenpide o ff roa d p ro.fi säästää niiden elinikää, sillä kaikki pöly ei heti pääse stefoihin kiinni. 7. Annetaan olla öljykylvyssä. Myös ruuvilukitteet on syytä lisätä kriittisissä paikoissa oleviin pultteihin ja ruuveihin. Kaasukahvassa ja kytkinvaijerissa pitää olla pieni välys. Vanhassa pyörässä homma vie enemmän aikaa. Akku on syytä laittaa vaikka yöksi latautumaan, jotta se on varmasti hyvässä kunnossa, kun se asennetaan pyörään. 10. 12. Voidaan laittaa turvavaijeri, joka pitää ylämutterin aina kiinni, mutta riittää, jos piirretään mutteriin ja yläkappaleeseen viiva, josta näkee, onko mutteri löystynyt. PULTIT JA MUTTERIT Pyörää huoltaessa on syytä samalla laittaa avattuihin pultteihin ja muttereihin rasvaa. Monesti laakerit joudutaan vaihtamaan kokonaan. Toistetaan niin kauan, että ilmaa ei enää ole. PINNAT Kun pyörä tulee tehtaalta, pinnat ovat löysällä, joten ne pitää tarkastaa ennen ensimmäistä ajokertaa. Hiekkaa ei saa löytyä mistään. 10 4 5 ILMANPUTSARI Uuden pyörän ilmansuodatin on yleensä varsin kuiva, joten se pitää vaihtaa. 8. 73. Ensimmäisellä ajokerralla tämä toimenpide pitää uusia heti puolen tunnin ajon jälkeen. Tällöin ohjauslaakeri jää herkäksi. Varmin tapa on pestä suodatin ja rasvata se sitten kokonaan uudestaan. JÄÄHDYTINNESTE Uuden pyörän nesteet ovat hyvät, mutta mikäli aikoo ajaa hiukan kylmässä, täytyy nesteen pakkaskestävyys testata. Iskarihuolto. Moottoriöljyt vaihdetaan. Tämä helpottaa työskentelyä ajokaudella, kun kaikki saadaan auki ilman väkivaltaa. 10. Uudessa pyörässä toimenpide on helppo, sillä laakerit ovat hyvässä kunnossa
Keskivartalo on pääroolissa, mutta luonnollisesti myös muu keho saa harjoitusta, Konttinen kertoo. Nostetaan jalat irti lattiasta ja viedään kuntopalloa sivulta toiselle. Kehonhallintaharjoituksia voidaan tehdä vaikka joka aamu kymmenen minuuttia, mutta vähempikin riittää. Tällaisia liikkeita tekevät monet ammattiurheilijat jääkiekkoilijasta formulakuljettajaan, mutta monelta offroad-harrastajalta ne ovat menneet kokonaan ohi. Aluksi voidaan pitää kädet koukussa, mutta myöhemmin ojennetaan käsiä suoremmaksi.. 1 Istuen tai polvillaan pallon päällä. Tomi Konttinen on perehtynyt tällaiseen harjoittelumuotoon ja opastaa kuinka kuka tahansa pääsee hommassa alkuun. – Tällainen harjoittelu on ensiarvoisen tärkeää murrosikäisille lapsille. Nostetaan katse eteenpäin. – Kaikki liikkeet voiman tai kestävyyden saavuttamiseksi tukeutuvat tarkkuuteen ja sitä tulee näistä liikkeistä. Samanlainen harjoitus tehdään seisten. OTETAAN KEHO HALLINTAAN Suomen Moottoriliiton valmennuspäällikkö Tomi Konttinen opastaa, kuinka tehdään tehokkaita kehonhallintaliikkeitä. TEKSTI & KUVAT Vesa Koivunen L enkkeily, kuntosaliharjoittelu tai vaikkapa kuntopiiri kuuluvat monen kuljettajan harjoitusohjelmaan, mutta kehonhallintaan liittyvät liikkeet ovat nyt uusinta uutta. Jalat irti lattiasta, hyvässä ryhdikkäässä asennossa. Liikkeiden kesto on aivan itsestä kiiinni. Heillä hermosto on vasta kehittymässä ja tällainen harjoittelu olisi omiaan heille, Konttinen sanoo. 74 2 Kuntopallon kanssa istutaan jumppapallon päällä. Vasta-alkajan on syytä aloittaa ihan vain harjoittelemalla istumista pallon päällä. Väkisin ei saa tehdä, vaan liikkeen täytyy olla aina puhdas. Sitten kun tekniikka on hyvin hallussa, voidaan harjoitteita tehdä kestävyystreeninä. Tärkeintä on huomioida se, että kun liike alkaa mennä teknisesti heikoksi, se pitää lopettaa
7 Jumppapallolla kyykky. Laitetaan kuminauha kiinni johonkin seinärakenteeseen ja vedetään sitä edestakaisin. 6 Istutaan lattialla jalat ilmassa ja viedään keppi jalkojen alle ja sitten taas vatsan päälle. Riittävän pieni etäisyys seinään, jotta liike on riittävän helppo. Polvet, varpaat ja lantio linjassa. Pyritään pitämään polvet ja varpaat samaan suuntaan. Ollaan pallon päällä ja suoritetaan syväkyykkyliikettä. 5 4 Hartiat jumppapallon päälle ja viedään kuntopalloa sivulta toiselle siten, että kädet pysyvät ojennettuina ja hartiat elävät jumppapallon päällä. Tasapainoinen asento. Tehdään liikettä syväkyykkyyn ja vuoroin venytys kuntopallo taivasta kohden. O T E TA A N K E H O H A L L I N TA A N 3 Polvillaan jumppapallon päällä ja heitetään kuntopalloa seinään. Suurin piirtein ohjaustangon levyinen ote. Polvillaan pallon päällä kuminauhanveto. o ff roa d p ro.fi 75. 8 Kyykky kuntopallon kanssa
Aloittelijoille on vielä tärkeämpää saada alusta alkaen oikeanlaista tietoa, ettei opi vääriä ajotekniikoita. Rullailu on helppoa ja vauhtia saa kontrolloitua pelkällä kaasun käytöllä. Kyse on ajotekniikasta, jota kaikki voivat välittää eteenpäin. Tietynlainen terve kilpaileminen on hyväksi, eli kuljettajat on asetettava vastakkain kilpailujen lisäksi harjoituksissa. Saviradalla korostuu puolestaan etujarrun käyttö. Niitä on vaikea korjata myöhemmin. Kari Tiaisen endurokoulu osa 1/5 AJATUKSET HARJOITTELUUN Kari Tiainen aloittaa enduro-oppiensa jakamisen herättelemällä ajatuksia harjoittelusta ja pyörän säätämisestä. Itse voi silti omaksua asiat vielä paremmin ja olla sitten kilpailuissa se ykkönen. N E U V O>> Kari Tiainen oli ensimmäinen suomalainen, joka nousi todelliseen enduromenestykseen. TEKSTI Marko Vihriä KUVAT Henri Salminen T iainen keskittyy oppiensa jakamiseen Karkkilan saviradalla, mikä on hänen mukaansa yksi parhaista harjoituspaikoista Suomessa. Iskunvaimentimien jäykkyydet ovat tärkeitä, eli lähtökohtana on omalle painolle ja ajovauhtiinkin sidottu jousen jäykkyys. Hän painottaa mukavuusalueelta pois siirtymistä; on harjoiteltava myös niitä asioita, jotka ovat vaikeita. Alusta on ainutlaatuinen, koska se on kova ja vastaa Keski- ja Etelä-Euroopan maastoja. Oma paino, ajovauhti ja -tekniikka ovat perusta säätötyölle, mutta oma aktiivisuus on myös isossa roolissa säätötöitä tehtäessä ja neuvoja kysyttäessä. Myös se tulee esiin, kenellä on ajotaitoa. Erikoisosia ei ole pakko ostaa, vaan ensiarvoisen tärkeää on säätää pyörä itselle sopivaksi. Porukassa kehittyy aivan eri tavalla kuin yksin. On myös tärkeää harjoitella porukassa. Yksin tanssiminenkaan ei ole kivaa, eikä kehitä yhtä paljon kuin kavereiden kanssa. Takajousta ei saa kiristää liikaa, vaan tyhjää liikettä pitää olla valmistajan ohjeiden mukaisesti.. Savella ajaminen on aivan erilaista kuin pehmeällä hiekalla, missä pystyy ajamaan ja korjaamaan virheitäkin isolla kaasulla. Kuljettajien pitäisi ajaa vähintään kerran viikossa tämänlaisella alustalla ja keskittyä kurveihin, jarruttamiseen sekä kiihdyttämiseen. Rohkeasti säätämään Tiainen muistuttaa, että nykyään kaupasta saa suoraan erinomaisia pyöriä. Pitää osata ajaa kovaa, mutta myös jarruttaa tehokkaasti. Ei pidä ajatella vain itseään, vaan pyrkiä viemään kehitystä eteenpäin laajalla rintamalla. Hyppyrit eivät ole niinkään se juttu, vaan kaikki muu. Nykyään hän toimii myös mp-yrittäjänä Oulussa. Rata on myös hyvänmallinen. Tiainen on itse treenannut monen muun suomalaisen MM-kuljettajan kanssa Karkkilassa ja Lahdessa, missä on myös savirata. 76 Jos ajaa ainoastaan metsässä, on tapana vähän unohtaa tehokas jarrujen käyttö. Kansainvälisiä kilpailuja ajatellen sänkipellot ovat erinomaisia ajopaikkoja syksyisin. Tiainen varmisti paikkansa lajin ehdottomana legendana ajamalla peräti seitsemään henkilökohtaiseen maailmanmestaruuteen. Ajotaito kehittyy, hermojen hallinta paranee ja tuloslista näyttää komeammalta - siinä motivaation lähteitä. Tiainen pyrkii opettamaan sellaisia asioita, jotka ovat ajamisessa tärkeitä ja jotka hän on itse oppinut ”kantapään” kautta. Viime vuodet Tiainen on pyörittänyt safariyritystä Espanjassa sekä jakanut oppejaan laajalle harrastajajoukolle
Asiaa voi verrata siihen, onko kevyempi punnertaa kyynärpäät kiinni kyljissä vai irti kyljistä. Muuten joutuu melkein pysähtymään ja kääntämään pyörää. Tiaisen nyrkkisääntö tangon asentoon on se, ettei tankoa käännetä etuiskunvaimentimien keskilinjan etupuolelle. Hänen kokemuksensa perusteella pitkät kuljettajat ostavat yleensä tangon korotuspaloja, mutta niiden takia pyörä ei enää käänny hyvin. Kun tanko on liian edessä, muuttuu keula varsinkin kovemmassa vauhdissa vikuroivaksi. Kilpailuissa ehtii ottaa kypärän pois päästä ennen pätkää, koska kypärän pukemiseen ei mene 15-20 sekuntia kauemmin. Korotuspaloilla hän saa tangon samalle korkeudelle kuin vakiona. Lisäksi kun ajovauhti kasvaa, korostuu jousituksen säätämisen merkitys. Tiainen väittää, että kuljettajan pitää olla melkein kaksimetrinen, jotta hän tarvitsee korotuspaloja. Periaatteessa kerran hyväksi ja itselle sopivaksi todettu pysyy samana. Virkistävä vaikutus voi silti olla merkittävä. 77. Silloin pää ”tuulettuu” ja viilenee välittömästi. KARI TIAISEN ENDUROKOULU A MMATTILAISEN V IN K IT Kypärä on hyvä ottaa tauoilla pois päästä, vaikka lyhemmäksikin aikaa. Tiaisen mukaan ajoasento on kuitenkin silloin liian pysty, mikä ei ole hyvä asia. Kyynärpäät eivät saisi olla liian alhaalla: jos ne ovat kyljissä kiinni, silloin ei ole mahdollisuuksia liikkua pyörän päällä. Kuljettajan pitää pystyä siirtämään painoaan keulan päälle, jotta pyörä kääntyy. Koulutustapahtumassa apuopettajana toiminut Jari Mattila kertoo käyttävänsä pyörässään korotuspaloja, mutta hänellä on siihen syynsä. Moni perustelee korkeaa tankoa ja korotuspaloja sillä, että silloin on hyvä ajaa seisten. Myös oma voima on paljon paremmin käytettävissä. Kun ajoasento on etukenompi, eli takapuoli on taaempana, on kehossa liikkumavaraa. Hän on mieltynyt Renthal 999 -tankoon, joka on matala. Iskunvaimennuksen säätämistä on syytä harjoitella ja todella pohtia ja kokeilla, miten mikäkin säätö vaikuttaa. Tiainen myös kertoo, ettei kukaan kärkikuljettaja vaihda tankoa tai sen asentoa radan mukaan. Tangon kääntäminen on todella hankalaa eikä voimaakaan ole riittävästi ottamaan vastaan keulan iskuja. Lajin mukainen ajoasento Ajoasentoon liittyy myös se, ettei enduroa ajeta suorilla ”munaasennossa”, kuten esimerkiksi road racingia. Tiainen muistuttaa, että moni kuljettaja tarvitsee alkuperäistä jäykemmän takajousen, koska ne on tehty kevyimmille kuljettajille. Neuvoja kannattaa ehdottomasti kysyä ja olla valmis tekemään muutoksia. Tiainen nostaa tärkeäksi osaalueeksi myös ajoasennon. Endurossa ajoasento on aina ”avonaisempi”, jolloin pystyy reagoimaan ja joustamaan maan muotojen ja pyörän liikkeiden mukaisesti. Kuljettaja saa myös paremmin happea. o ff roa d p ro.fi Tangolla ja sen asennolla on suuri merkitys siihen, miten pyörä kääntyy
Joustavat kankaat muun muassa haarovälissä, takamuksessa ja polvissa myötäilevät liikkeitä. Lahkeissa on reilusti tilaa polvituille. Näin Battery-logo näkyy ajovaatteissa, jotka ovatkin energisen räväkän näköiset. Tilaa on jopa niin paljon, että lahkeita voisi kaventaakin. Housut kestivät muutamat ajokerrat SINISALO BTR Koot Hinta Valmistaja 78 Paita S-3XL, housut 28-42 (kokeilukoko L & 36). Vasemman puolen kankaan Sinisalo ilmoittaa kestävän hyvin pakoputken kuumuutta. Lonkkasuojia housuissa ei ole, eikä tarrakiinnityksiä sellaisille. Btr-nimi viittaa Battery-energiajuomaan, jonka kanssa Sinisalo tekee yhteistyötä. Paita 59,90 euroa, housut 149 euroa. Varsinkin aivan alaosassa kangasta on jopa liikaa, mutta ainakin housut mahtuvat myös vahvapohkeisille kuljettajille. Antti Pyrhönen ja Ludde Söderberg ovat toimineet ajovaatteiden testaajina ja viimeksi Jussi Seljas sai nimikkovarusteet. Polvien kohdassa Sinisaloissa ei ole nahkavahvikkeita, vaan oikeassa ja vasemmassa lahkeessa on eri materiaalista valmistetut vahvikkeet. Kaulus on v-mallinen ja hihojen resorit ovat pienet.. Vyötärö on takaa hieman korkeampi ja housut pysyvät hyvin ylhäällä vyön, kuminauhan sekä silikonikuvion ansiosta. Btr-sarjan ajohousut sekä ajopaita yllättivät kokeilussamme positiivisesti. Housujen hengittävän rei'itetty vuori on tosin vain shortsien mittainen; kokopitkä vuori olisi iholla miellyttävämpi. KOKEILU SINISALO BTR -AJOHOUSUT & -PAITA ENERGIAA KEHISSÄ TEKSTI Marko Vihriä KUVAT L-Fashion Group Oy TEKSTI Marko Vihriä KUVAT Arai S inisalo on pyrkinyt tuomaan itseään vahvemmin esiin viime vuosina. Hengittävästä ja joustavasta kankaasta valmistettu ajopaita on ok-pituinen ja takaa hieman pidempi, joten se pysyy asiallisesti housujen sisällä. Ne on myös suunniteltu ajoasentoa miettien. Pohjana on kuitenkin Sinisalon Borealis-varustesarja. L-Fashion Group Oy / Sinisalo, www.sinisalo.com moitteetta, mutta pidemmän päälle polvien ohuiden vahvikekankaiden kestävyyttä on pakko epäillä. Housut ovat todella kevyet ja kivan ”joustavat”, joten niitä on miellyttävä käyttää. Ajoasentoon suunnitellut Tyylikkään ulkonäön lisäksi Btrvaatteet saavat kunniaa muotoilullaan
Satula ei ole sentään kivikova, mutta todella jämäkkä. Satulan erinomainen ominaisuus on se, ettei se ime sisäänsä nestettä. Kovuuden huomaa kyllä jo käsituntumalta, joten siten saa esimakua tulevasta. X-seatin pinnassa on useita erilaisia kuvioita, joilla on pyritty lisäämään pitoa. 199 euroa. Lisäksi kiinnikkeet ovat erilliset ja kiinnitetty satulaan pulteilla. Yksiosaisuutta voi hieman tarkentaa, sillä varsinaisesti satulassa on yhdistetty kiinteästi kahta eri materiaalia sekä päällistä. Perinteisiin satuloihin on saatavilla pitävämpiä - myös Xseatia pitävämpiä - päällisiä, mutta osa on myös liukkaampia. ACERBIS X-SEAT -SATULA KOVA & VEDENKESTÄVÄ SATULA TEKSTI Marko Vihriä KUVAT Acerbis X -seat on selkeästi kovempi kuin perinteinen satula ja se myös säilyttää ryhtinsä. X-seatin ansiosta istuma-asento säilyy joka tapauksessa pitkään samana. Nakkilan Pyörä ja Mopo Oy, puh. Joskus on kuultu puhetta siitä, että X-seatin kiinnikkeet irtoavat. X-seatin kuviointia ei ole mahdollista muuttaa ja satula on ylälinjaltaan vakiosatulaa pyöreämpi. Testissä ei kuitenkaan ACERBIS X-SEAT Mallisto Hinta Maahantuoja o ff roa d p ro.fi Honda, Husqvarna, Kawasaki, KTM, Suzuki, Yamaha. Satula sujahti paikoilleen siinä missä alkuperäinen satulakin (Kawasaki KX250F), joten muotoilu on erinomainen. Kaiken kestävä X-seatkaan ei ole, mutta se kestää kulutusta huomattavasti paremmin kuin tavallinen satula. Uutuutena X-seat valmistaa KTM:ään pehmeämpääkin tuotetta, mikä voi olla parempi vaihtoehto talvienduroon. X-seat on joko musta tai eri pyörämerkkien ”tunnusvärin” mukainen. Satulaa saa silti taivuteltua, kun se on irti pyörästä. (02) 535 2500, www.npm.f 79. Käyttäjästä riippuen X-seat on joko mukavan jämäkkä tai sitten takapuolelle liian ankara. Uudet kiinnikkeet esiintynyt minkäänlaisia ongelmia, vaan satula ja kiinnikkeet kestivät erinomaisesti
950g. Turvallisuusasioissa on käytännössä kahta koulukuntaa. ”Viileä” ilmestys Aviatorin ultrakeveys miellyttää käytössä. Kaikki pehmusteet ovat irrotettavissa ja poskipalat myös hätätilanteessa ”revittävissä” paikoiltaan ilman, että kypärä pitää ottaa pois päästä. AIROH AVIATOR 2.1 Koot XS-XL (kokeilukoko M), kaksi kuorikokoa. Maahantuoja Duell Bike-Center Oy, www.duell.fi 80 Turvallisuusnäkökulmasta kypärän alaosan levenevä muoto on tarkoituksenmukainen, sillä se on suunniteltu toimimaan yhdessä niskatuen kanssa tuoden lisää tukipintaa. Aviatorissa on paljon muotoja, jotka tekevät kypärästä modernin näköisen. KOKEILU AIROH AVIATOR 2.1 -KYPÄRÄ ULTRAKEVYT KYPÄRÄ TEKSTI Marko Vihriä KUVA Airoh M aahantuojan edustaja kertoo Airohin panostavan toki turvallisuuteen, mutta paljon käyttömukavuuteen. Myös sisusmateriaalit ja sisäkuori ovat uudet. Pakettiin kuuluu myös GoProaction-kameran tarrapohja... Toisessa korostetaan kypärän kuoren yksinkertaisia muotoja, jolloin "ulokkeita" ei ole takertumassa mihinkään. Viimeksi mainitut voi myös tukkia kypärän mukana tulevien muovipalojen avulla. Pehmusteet puristuvat erittäin napakasti poskia vasten, mutta silti ne eivät purista lainkaan. Iskunkestävyyteen ja kypärän turvallisuuteen on mahdoton ottaa kantaa. 529 euroa. Sisusta Irrotettava ja pestävä. Aviatorin ilmastointi on varsin hyvä, sillä tuuletusaukkoja on useita: sekä kypärän kasvoaukon yläosassa että kypärän päälaella on suuret ritilöidyt aukot. Hinta Alk. Värit Useita, myös replicoita (kokeilumalli Viper) Kuorimateriaali Lasikuitu ja Multi Axial -kuitusekoitus Kevlar-vahvistuksella. Tupla-D-lukolla varustettua kiristyshihnaa on helppo käyttää. Paino Alk. Ainoastaan toisen puolen pehmuste pitää huomata erityisemmin laittaa hihnan ja leuan väliin. Sisäkuori ei paina mistään, joten sen muotoilu sopi ainakin testaajien päihin. Sen takia Aviator 2.1:stä on tehty mahdollisimman kevyt, virtaviivainen ja huomaamaton. Kypärän lippa on aiempaa pidempi, mutta lisätarvikkeina mukaan tulee vielä lippaan kätevästi kiinnitettävä jatke mutakelejä varten. Airoh kuitenkin informoi kypärän kuoren olevan aiempaa kestävämpi, jäykempi sekä suojaavampi. Ilmanvaihdolla on myös suuri merkitys, koska kuumassa kelissä viileämpänä pysyvän pään sisällä aivot toimivat terävämmin
Hihna on varsin jäykkä, joten se pitää hyvin muotonsa eikä löysty. Maahantuoja Storm Motor Oy, puh. 157,99€ ktM varikkopukki 68 90 Jokainen nippeli ktM:ääsi verkkokaupasta! klikkaa itsesi sisÄÄn www.Motokeidas.coM Motokeidas oy sellukatu 21 33400 taMpere puh. SPY OMEN JEREMY MCGRATH -AJOLASIT KUNINKAAN TYYLILLÄ TEKSTI Marko Vihriä KUVA Spy kaikki ktM releet Ja pensselit sekÄ Verkosta ettÄ kiViJalasta! ktM alkuperäiset valmiiksi öljytyt ilmansuodattimet 18 90 Verkkokaupasta! S py-ajolasien Omen-malliston Jeremy McGrath -nimikkolasit ovat todella tyylikkäät, kuten 1990-luvun AMA-supercrossin valtiaan tuotteiden kuuluukin olla. Hihna on kiinni kehyksistä ulkonevissa osissa, mikä lisää lasien istuvuutta. Laseissa oleva nenäsuojus vaatii myös tilaa, joten sen poistaminen voi olla paikallaan. Amerikan tyylin mukaisesti laseihin saa heittolinssit, muttei roll off'seja. 075 326 5000, www.storm-motor.fi o ff roa d p ro.fi ktM thor Force polvisuojat 119 90 norm. 020 7940 400 Myynti@Motokeidas.coM www.Motokeidas.coM 81. Hihnan kireyttä on helppo säädellä vaikka lasit päässä. Lasit eivät kuitenkaan mahdu pienillä kasvoaukoilla varustettuihin kypäriin. McGrath-lasien runko on leveä, joten näkyvyys on laaja. Inspiraatio on haettu vuoden 1996 MM-maajoukkuekilpailusta, jossa McGrath edusti voitokasta USA:ta. Huurtumista ei esiintynyt rauhallisemmassakaan vauhdissa, joten linssin huurtumisenesto sekä lasien ilmaistointi vaikuttavat toimivan. Lasien hinta on huikea (119 euroa), mutta tyylikkyyden lisäksi asiakasta hellitään kaupan päälle tulevalla linssillä. Silikoninauhoilla varustettu hihna pysyy moitteetta paikoillaan. Hinta 119 euroa. Kun lasit mahtuvat kypärään, ne painuvat erinomaisesti kasvoja vasten. Lasien mukana tuleva suojapussi on kätevä ja lasien tapaan samaan teemaan tyylikkäästi väritetty. SPY OMEN JEREMY MCGRATH Värit Useita (kokeilumalli McGrath-erikoisväritys). Oranssin vivahteinen, UVsuojattu ja huurtumaton linssi tummentaa maisemaa erinomaisesti, mutta pilvisemmällä ja pimeämmällä kelillä on syytä vaihtaa kirkas linssi. Pehmuste ei tunnu liian märältä, vaikka hiki virtaisikin kunnolla
NÄMÄ JUTUT VAIN TILAAJILLE! 83 84 87 88 92 98 99 98 99 Ruudun takaa Haastattelu: Miko Mellin Mahdottoman mukavaa Mestareita & poikia scramblessa Suomella maailmanmestariehdokkaita Maaliviiva: Muutosten aika Tulossa Maaliviiva: Syntynyt voittamaan Tulossa OFFROADPron lukijana saat kaikkein eniten enduroon, motocrossiin, trialiin, jäärataan, speedwayhin ja supermotoon liittyvää sisältöä. ...MUTTA OFFROADPron TILAAJANA saat vielä enemmän: verkkopalvelun monipuolinen sisältö käytössäsi digitaalinen lehtiarkisto, jossa yli 40 aiemmin ilmestynyttä lehteä 88 UUTTA: 16 sivua lisää luettavaa painetussa lehdessä! SUOMELLA MAAILMANMESTARIEHDOKKAITA TILAA NYT PÄÄSET HETI LUKEMAAN YLLÄ OLEVAT ARTIKKELIT OFFROADPron DIGILEHDESTÄ! offroadpro.fi/tilaa 82 3 _ 2014
Hersyvä nauru raikaisi leirillä useaan otteeseen. o ff roa d p ro.fi 83. ymmeniä freestyle-esityksiä viime kesänä vetäneen ja ajoittaisia kisasuorituksia SM-sarjoissa tekevän Joni Hynellin opit kelpasivat naiskuljettajille. TO I M I T USPA L AV E R I A VI E RUM ÄE L L Ä O ffroadPron tiimipalaveri Vierumäen Scandicissa Päijänteen Ympäriajon katsastuksen jälkeen. Mahottoman tehokasta! O PPI A HUUM O R I A U N O H TA M AT TA K J U N IO R EILLE LIS Ä Ä O P P IA SM -sarjan kuljettaja Ville-Tapani Hörkkö esitteli Turun Seudun Moottoriurheilijoiden jäsenille seuran kesän suunnitelmia uudesta valmennustoiminnasta. Mietittiin lauantain reittimerkit kohdilleen ja näin saatiin kuvaa ja videota joka suunnalta. S U O R A A LÄ H ETY S TÄ PÄ ITS ILTÄ O ffroadPron tehokaksikko Koivunen ja Vihriä tekemässä livehaastattelua Päitsiä jo lauantaina johtaneesta Antti Hellstenistä. Juniorit ja isät kuuntelivat tarkkaan, miten yli 50 yhteisharjoitusta aiotaan toteuttaa
T H A A S T AT ELU 84 VAIN TILAAJILLE
Nyt Mellin työskentelee kylmäkonealalla yrittäjänä. VAIN TILAAJILLE MIKKO TONTTI MIKO MELLIN ENDUROPOLKUJEN IKILIIKKUJA Vierivä kivi ei sammaloidu, eikä Miko Mellin pysähdy. Joskus sitä tuossa ajaessakin miettii, että pitäisikö tulla hakemaan oravannahat pois. – Tyttöystäväni on täysin minun vastakohtani, Mellin naurahtaa. Toki muitakin juttuja on, mutta ei niitä kaikki voi laskea. Mutta oravannahoilla elettiin joskus kivikaudella, eikä minkään harrastuksen turvin elä, joten myös Mellin joutuu käymään töissä. TEKSTI & KUVAT Vesa Koivunen 24 -vuotias Miko Mellin on virkeä nuori mies. Koulu ei muutenkaan ollut Mellinin juttu. Mellinin isoisä oli alalla ja nyt hän työskentelee oman isänsä kanssa. – Mitä se siihen, ampuminenhan kestää vain pienen hetken. Hyvin me tasapainotetaan toisiamme, ja todella hyvin olemme pärjänneet yhdessä. Siitähän ei tietenkään tykätty, eikä harjoitusvapaita oikein tuntunut saavan. Hän kertoo olleensa ihan virallisestikin töissä, mutta sitä iloa kesti vain puoli vuotta. – Harrastan paljon kaikkea ja nyt on harrastettu aika kauan tätä seurustelua. Se on tuntuu oikealta. Hän harrastaa golfia, metsästystä, kalastusta, maastopyöräilyä, rullaluistelua, hiihtoa, laskettelua, kelkkailua ja ampumista. Siinä sitten mietimme isän kanssa, että mitä sinä kyseisenä päivänä rupeamme harrastamaan eli siis puuhaamaan noin niin kuin työksi, Mellin selventää. Olkapäävamma hidasti kuitenkin hiukan tahtia, mutta pari kertaa viikossa täytyy kuitenkin käydä palloa lyömässä. Virtaa riittää siinä määrin, että Mellin harrastaa yhtä paljon yksin kuin monessa kylässä kymmenen ihmistä. Jostain syystä kapteeni hermostui 85. Siitä ei sen enempää murehdittu ja nyt tasapainottava tekijä löytyy kotoa. Ei vaan, minulla tuo on hiukan lievempi juttu. Mellin on itsensä herra ja näin ollen harjoitusvapaita saa paremmin kuin aikanaan Vekaranjärvellä. En vaan voisi, Mellin huudahtaa. – Menen joka aamu kotiin, tai siis vanhempieni kotiin, joka nyt oikeastaan on se ainoa oikea koti, mutta sinne siis joka tapauksessa menen. – Se oli muuten kanssa omanlaisensa juttu tuo armeijan käynti, Mellin tuhahtaa. Kylmäkoneala on verissä. Niin hyvin ovat pärjänneet, että kesällä vietetään häitä. Tämä ei kuitenkaan vaikuta hänen urheilusuorituksiinsa, vaikka voisi kuvitella, että tarkkaavaisuushäiriö vaikuttaa esimerkiksi ampumiseen. – Hän on rauhallinen, hyvin koulutettu ja siis täysi vastakohta minusta. Golfia ja kalastusta ja … Seurusteluharrastuksen lisäksi Mellin viettää aikaa muiden lajien parissa. Golf on juuri sellainen laji, että pari kertaa viikossa sitä täytyy tehdä, jotta se on mukavaa, Mellin toteaa. – Enhän minä voisi olla missään oikeasti töissä. Ihan vain, ettei tuntuma katoa. Löytyy häneltä toki harrastuksia, joita ei ihan joka päivä tarvitse tehdä. Tällainen työjärjestely mahdollistaa myös aktiivisen harrastamisen. Pystyn keskittymään urheiluun, mutta matematiikka ei koulussa oikein taipunut, Mellin kertoo. Tekeminen ei vain yksinkertaisesti lopu. Yksi sellainen on kalastus ja toinen voisi olla metsästys. – Lapissa täytyy käydä kalassa ja kyllä metsästys on rakas laji. Yksi syy lievään yliaktiivisuuteen on aktiivisuuden ja tarkkavaisuuden häiriö, ADHD, joka Mellinillä on diagnosoitu. o ff roa d p ro.fi – Moni harrastus on sellainen, että sitä pitää tehdä jonkin verran, että ote säilyy. Mellin ei pysähdy. Enduro vie tietenkin osansa, mutta myös golf kuuluu lempilajeihin. Se on hyvä niin ja eihän vaimon kanssa pidä ruveta mitään muuta yhteistä harrastamaan, sittenhän hänen kanssaan joutuisi oikein olemaan, Mellin virnuilee. Mellin saapui palvelukseen pari viikkoa myöhässä, sillä Espanjan harjoitusleiri esti ajallaan ilmoittautumisen. – Kyllä minä niitä aktiivisesti hain, mutta ne vaan eivät menneet läpi. Asepalvelus alkoi Vekaranjärveltä Karjalan Prikaatista
– Olen ollut aikaisemmin oikein todella kova poika treenaamaan, mutta nyt yrittäjänä olen pyrkinyt hiukan kohtuullistamaan. – No aivan varmasti. – Se on meinaan niin, ettei elämässä kannata muuta tehdä kuin nauttia.. Mutta muita harrastamisia tämä himmaaminen ei koske. Ensi kaudella tavoite saattaa olla sama. Sitten sekoilen vaimon kanssa ja nautin elämästä. Miko Mellin Ikä 24 Pyörä Honda CRF250RE Luokka A1 Ammatti kylmäalan erikoisammattilainen Tavoitteet kaudelle 2014 Saavutukset 2007 SM mitalli ja pitää hauskaa! nuorten SM 2. Siihen minä sanoin välittömästi, että aivan varmasti lähden. – Jossain vaiheessa hiukan himmaan ja lopetan kilpailemisen. – Kyllä minä muuten vedän just silleen, mikä hyvältä tuntuu. Ikuista hauskanpitoa Hyperaktiivinen Mellin ei usko elämänsä muuttuvan kovinkaan paljon, vaikka ikää tulee lisää. Se johtaa joskus hyviin tuloksiin, Mellin sanoo. Lumispoori on Mellinin juttu. Jos meillä on kerran talvi, niin miksi emme voi ajaa talvella SM-kilpailuja. Käyn lapissa kalassa, kelkkailemassa, ajamassa ja tekemässä kaikkea. – Tiedän, etten ole kaikkein nopein, mutta olen aika varma kuski. 2013 SM 3., viron mestari, 2 kerhojoukkuemitalia 86 VAIN TILAAJILLE minuun täysin ja yhtenä päivänä se kysyi, että haluaisiko siirtyä Lahteen. Joku pyörä pitää olla ja varsinkin talvella on todella mukava harrastaa, Mellin toteaa. Samalla kaulaan ripustettiin kerhojoukkuemitali. Ehkä sitten, kun tulee lisää perhettä. Viime vuonna Mellin nappasi SM-pronssia ja voitti Viron mestaruuden. Minun mielestä talvella pitäisi ajaa kaksi SM-kisaa, se olisi tasapuolista. Lahdessa hevosmiehen homma sujui ja treenivapaatkin järjestyivät aivan kuten nykyään päivätyöstä. Hän pitää elämäänsä hyvin ideaalina, sillä hauskaa tekemistä on todella paljon. – Se on suoraan sanottuna aika hanurista. Tältä kaudelta tavoitteena on taas mitali. Mellin sanoo olevansa vaikeuksissa kesäkelillä, mutta se ei aivan pidä paikkaansa. Se on hänelle parasta mitä moottoripyörän kanssa voi tehdä ja siksi hän ei pidäkään nykyisestä SM-sarjasta. ja nuorten SM 2. 2008 nuorten SM 3. Ihan heikoksi tuota suoritusta ei voi haukkua. Joskus ne häiritsevät harrastamista, mutta sekin kuuluu elämään. Sellaista se vaimo on ikävä kyllä suunnitellut… En tosin tiedä siitä sen tarkemmin. Toki treenaan edelleen, mutta hiukan vähemmän kuin ennen. Mellin elää hetkessä ja nauttii, vaikka tuleva vaimo aina välillä keksiikin kaikenlaista. Moottoripyörätkin tulevat kuulumaan elämään kilpauran jälkeenkin. 2009 SM 3. En missään nimessä halua lopettaa ajamista, vaikka kisaamisen tietenkin jossain vaiheessa lopetan. En ymmärrä sitä
Monttukone. Olin niin unessa, että kävelin ohi. No, ei vaan (naurua). Olisin lanannut, ellei olisi ollut vika kisa. Mukavin maa Tšekki. Mukavin asia mitä moottoripyörällä voi tehdä Linkuttaminen hypyissä. TEKSTI Marko Vihriä KUVA Vesa Koivunen M ukavin asia, mikä tulee ensimmäisenä mieleen Mukavin kaveri Petr Vorlicek. Olivat oikein tuoneet sen sisälle. Mukavin loma ikinä En ole koskaan ollut lomalla, mutta ajoreissut Eurooppaan ja Amerikkaan ovat aivan mahtavia. Mukavin asia mitä voi tehdä ilman moottoripyörää Nukkuminen. Mukavin aine koulussa Amiksessa työtunnit ja peruskoulussa puutyöt. Mukavin asia, mitä tiimipäällikkö voi koskaan tehdä Parasta on se, kun kehutaan. Mukavin lapsuusmuisto Oli ikävä lapsuus. Valittaminen on aina ärsyttävää. Mukavin kommentti, mitä olet itsestäsi kuullut Kaikki kehut on aina jees. Mukavin tapa rentoutua Ajaminen tai pleikkarin peluu. Mukavin asia, mitä odotat tulevaisuudelta Kun on näin pitkälle päässyt ilman vakavia loukkaantumisia, odottaa sitä samanlaista elämää tulevaisuudelta. Jonkun kilpailun voitto. Mukavin kuntoharjoittelumuisto Sen on oltava tältä vuodelta jenkeistä, koska en ole aikaisemmin ikinä treenannut kuntoa. Mukavin työtehtävä, jonka olet tehnyt Voitin maailmanmestaruuuden. o ff roa d p ro.fi Mukavin harrastus Motocross. Ei tarvi miettiä muuta kuin ajamista. VAIN TILAAJILLE M A H D O T T O M A N M U K AVA A MAHDOTTOMAN Supermoton MM-sarjan hallitseva maailmanmestari Mauno Hermunen kertoo hänelle mukavista asioista. Mukavin asia mikä tulee viimeisenä pieleen Öö, tota… No, monttukone! Mukavin ajatus, jonka olet kanssakilpailijallesi suonut Säästin Thomas Chareyren viimeisessä kilpailussa. Mukavin syntymäpäivälahja ikinä Sain 60-kuutioisen lahjaksi ja vanhempani herättivät minut sitä katsomaan. 87. Mukavin ajoharjoittelupaikka Perris Raceway, USA, Kalifornia. Mukavin kilpailu Mettetin kutsukilpailu Belgiassa
Yhdelle järjestäjistä paljastui puolivahingossa Mikkolan tilan puodilla se, että mestarin poika Antti on ajanut joskus crossia. Nyt montun pohja oli imevän pehmeää hiekkaa, mikä söi vauhdin täysin. Siinä saattoi rikkoa vanteet tai pyörän, ja niin oli käynyt myös MM-erissä. Monet tapahtumaan osallistuvista ovat ajaneet alkuperäisellä, jo viime vuosisadan puolivälistä harrastajia palvelleella Erkylän Lukkojen radalla. Tuolla takana raivattiin hiukan pusikoita ja sitten tuohon varikon viereen kaivettiin vanha ”maalimonttu” takaisin, Petäjä kertoo. Isä ja poika samassa lähdössä Heikki Mikkola ajoi Hyvinkää Scramblessa viimeisen kerran motocrosspyörällä. Lisäksi radalle oli laadittu muutamia vauhtia hillitseviä muutoksia, joista näkyvimmät esimerkit olivat pari varikkosuoralle aukeavaan mutkaan tehtyä töyssyä. TEKSTI Esa Almgren KUVAT Virpi Miettinen / Racefoto.fi H yvinkää Scramble on yksi suosituimpia classicmotocrossin tapahtumia Suomessa. Classicmotocross kotiutui vanhalle radalle kolme vuotta sitten. – Oli ihan s****nan hauskaa! Olihan tämä mulle kova juttu, että pääsin elämässä edes kerran faijan kanssa samaan lähtöluetteloon ja vielä samaan lähtöönkin! Järjestäjät hoitivat kyllä homman hienosti, hehkutti Antti kisan jälkeen. – Rata tuntuu hitaammalta kuin viime vuonna, se on monttuisempi eivätkä hypyt mene niin pitkälle. Nuo varikon mutkan patit tappavat vauhdin ihan kokonaan. Mestari oli jo edeltävän vuoden Scramblessa todennut ajon olleen viimeisen, mutta järjestäjät saivat vielä puhuttua ”Hessun” mukaan. – Sain ihan hyvän vauhdin päälle ja jaksoinkin vielä! Ei sieltä tullut kuin 4 - 5 kaveria ohi erän aikana. Lähdön alussa isänsä perässä ajanut Antti innostui ajamaan loppuerän ihan reilusti ja yllättyi, kuinka hyvin ajo sujui. 88 VAIN TILAAJILLE Maalimonttua hän ei ollut aiemmin kokenut, mutta moni konkari muisteli maalimonttua kovapohjaisena notkona, josta ylös ajaessa pyörän sai hyppäämään todella pitkälle. Mutta hauskaa oli silti, rata oli ihan mahtava!. Joillekin 125-kuutioisille tuli vaikeuksia selvitä paikasta. Viime vuonna mietin, että kuka meistä lipsauttaa siinä kohdassa ulos ja törmää telttoihin! Nyt siihen ei ole mitään riskiä, pohti Erkylän Lukkojen Scramble-tapahtumassa joka vuosi mukana ollut Leo Uro. Vanhan kaluston ominaisuudet sekä kovin ahdas istuimen ja jalkatappien väli yllättivät aikoinaan paljonkin ajaneen Antin. Sen sijaan numerolla yksi ajanut Heikki ajoi vain kaksi kierrosta säästelläkseen joskus koviakin kolhuja saanutta kehoaan. Se sai väistyä aktiivipalveluksesta 1985, jolloin uusi Vauhtipuisto otettiin käyttöön. – Moottorissa riitti pauhua ihan tarpeeksi, mutta jarrut olivat ihan moro. Tällaisella hiekkaradalla ei voi laittaa jalkaa yhtään maahan, tiivisti moninkertainen maailmanmestari. MESTAREITA & POIKIA SCRAMBLESSA Perinteinen Erkylän Lukkojen motocrossrata Hyvinkäällä palveli MM-motocrossien näyttämönä 20 vuotta. Ja etupää pohjasi koko ajan. Suuriksi Mikkolafaneiksi tunnustautuneet Guy Jamar ja Jan-Willem van Essen halusivat todistaa idolinsa viimeistä ajonäytöstä motocrossradalla. Anttia ei tarvinnut puhua paljoakaan ympäri, ja sinetti myös isän startista tuli, kun järjestäjä tarjosi isälle ja pojalle mahdollisuutta ajaa samassa lähdössä. – Polvet eivät vain kestä enää. – Me pääsimme vähällä. Hyvinkää Scramblen johtohahmo Erkki Petäjä totesi tapahtumassa käytetyn radan noudattavan alkuperäistä reittiä uskollisesti. Arvostetun ajajan uran käännettä todisti lukuisa joukko ystäviä, harrastajia sekä kaksi miestä Benelux-maista
VAIN TILAAJILLE o ff roa d p ro.fi 89
90 VAIN TILAAJILLE
– Vanhat kumiosat eivät kestäneet kyydissä. Ei tossa kalustossa niin paljoa rahaa kiinni ole. Lisäksi jaksan ajaa ihan hyvin, ajaminen on tosi helppoa. Tuntia aiemmin miestä oli kauniisti sanottuna ketuttanut vietävästi. On niin paljon helpompaa olla töissä, olen raskaskalustoasentajana ja siinä pitää olla fysiikka kunnos kun nostelee jarrurumpuja ja muita, kertaa Laakso motiiviaan. Silloin minulla oli useita ilmanputsarikoteloita ja pakoputkia, ja nyt pyörässä oli vakioputki. Sellainen sattui myös Saarenkoskelle. – Meitä oli silloin 35 kaveria viivalla. – En olisi uskonut, kuinka kovaa sillä voi ajaa ja kuinka hyvin kaikki toimii. – Toisessa lähdössä kytkin alkoi jumittaa ihan yhtäkkiä! Pysähdyin ja väänsin käsin kytkimen vivun takaisin. 91. Sen verran pätevältä entinen tehdaspyörä tuntui. Takaiskunvaimenninta suojaava kumiläppä murtui, pohjaanlyöntikumi katosi ja ketjurulla murtui. – Pyörä on yllättävän tehokas ja ajaminen on hauskaa. Ajon aikana Suzuki hylkäsi muutamia osia. – Osta kuule hyvä Husse, Jarmo Laakso aloitti. Sitten Kaitsu soitti kesken loman ja sai puhuttua ympäri. Koko lähtösuoran vedin tuppi nurin ja pyörä meni isoimmalla vaihteella sladissa, aivan käsittämätöntä miten koneessa riittää ruutia. Sähkökoppia löytyy maailmalta, se ei ole mikään ongelma. Sitten käynnistin pyörän ja lopun erää sotkin vaihteet raakana sisään, kertasi Saarenkoski. Totta kai kaasari piti purkaa ja putsata, ja sitten pyörää ei saanut käymään ihan kunnolla. Kun oltiin kaksi kierrosta ajettu, niin kisaa johti kaveri kaks’puolikkaalla mantsa-Kotarilla. Hän sanoi, että kaasuttimen neula ja neulaputki ovat ihan väljät. Nyt pyörä pannaan kuntoon ja sitten se saa jäädä taas lepäämään, että pysyy hyvänä. Pari vuotta lajia harrastanut mies oli tullut ”kotikisaan” muistelemaan crossiurallaan saavutettua erävoittoa B125-500-luokassa. Siinä ei ollut mitään tuntumaa, ihan kuin kytkintä olisi painanut. Sen ostettuaan hän huomasi isänsä kanssa, että kyseessä oli juuri mestaruuspyörän. MM-pyörää ulkoiluttamassa Kilpailussa oli mukana useampikin aikoinaan motocrossin MM-sarjan osakilpailuissa nähtyä konkaria. Varikolla saattoi seurata vastaavien sattumusten kirvoittamia manauksia, naurua ja ahkerointia. Vuosia myöhemmin Ljungqvist kuuli ”vanhoilla kulmilla” olevasta RM 500:sta. Mestaruuspyörää ulkoiluttamassa – Hyvinkään MM-crossissa tuli Kaitsun (Uusitalo, yksi Scramblen järjestäjistä) kanssa juttua siitä, että mulla on tallissa mun vanha mestaruuspyörä vuodelta 1984, aloittaa Suomen Moottoriliiton toimitusjohtaja Kurt Ljungqvist. – Ihan kivaa touhuu tää on. Maukka antoi tänne uuden neulan ja kokeilin sitä aamupäivän harjoitusten jälkeen. Se oli maahantuojan pyörä, ja niin minäkin tein. – Kaitsu ehdotti heti, että tule mukaan Scrambleen, ja siinä sitten puoliksi lupasin. Mutta kyllä se sitten lopulta pysähtyi. Toimittajallekin tarjottiin ensikosketusta hienoon lajiin. – No se jäi, mutta sitten kuulin että Mika on kunnossa ja oli jo ajanut kesän alussa Heinolan classicissa jollain Hondalla. – Sitten kun painoi jarrukahvaa, niin alkoi oikein naurattaa. ”Tiimipäällikkö” Penttilälle mies totesi: ”Kuule Maukka, ei nää rukit oo paljoa muuttunu 30 vuoden aikana”. VAIN TILAAJILLE Kokeilusta syttynyt kipinä nosti sellaisen kuumeen, ettei Antti selvinnyt. – Sillä ajamisesta oli puhuttu Saarenkosken Mikan kanssa silloin kun hän oli meillä töissä, kertasi ”Maukka”. Vanhempi Ljungqvist kunnosti pyörän, joka jäi sitten seisomaan talliin. Silloin oli tapana että joukkuekisan jälkeen ajopelit pestiin ja palautettiin maahantuojalle. Kone kävi liian rikkaalla, eikä sitä saatu ihan iskuun Hyvinkäälle, kertaa Ljungqvist. Sitten vaihdoin vanhan neulan takaisin, eikä pyörä enää käynnistynyt. Sattumat värittivät tapahtumaa Niin kuin silloin ennen vanhaan, myös vuoden 2013 Hyvinkää Scramblessa nähtiin ja koettiin kaikenlaisia mekaanisia ongelmia. – Tän pyörän moottori on talven mittaan rakennettu täysin uusiksi, sen teki Penttilän Maukka. – Pyörä oli itse asiassa hämmästyttävän hyvä. Kunnes tuli kesä 2013 ja kutsu Hyvinkää Scrambleen. Tässä pysyy aika hyvä kunto, kun vain viitsii tehdä tätä hommaa. Siitä huolimatta ”Kurre” vaikuttui vanhan sotaratsun tehoista. Yksi päätökseen vaikuttanut seikka oli sekin, että kyseisellä pyörällä ”Kurre” oli ajanut viimeisen kerran juuri Erkylän lukoilla vuonna 1984. Hain sitten talliin pari vuotta vanhan 450-kuutioisen KTM:n. Synkeä olemus oli herättänyt samalta kylältä tulevassa Leo Urossa sääliä. – Jarmo oli niin onnettoman näköinen, että mä sanoin, että aja tolla nyt sitten tää toinen erä, Uro kertoo. Lisäksi hukkui sähköpään koppa, eikä sitä myöhemmin löytynyt. Mauri Penttilä sai mahdollisuuden lunastaa viimeisen ”aidon Husqvarnan” tehdastiimin pyörä, jollai- sella Simo Taimi ja Peter Hansson ajoivat kaudella 1986. Laakso kiitti tarjouksesta ja nautiskeli Erkylästä 440-kuutioisen Maicon kanssa. Kun muut starttasivat erään, niin mä työnsin tuossa parkkipaikalla Hussea käyntiin! Pyöräkaupat jäivät tekemättä ja Laaksolta pyörän sekä miehen nopeus näyttämättä. – Voitin silloin joukkue-SM:n molemmat lähdöt ihan näytöstyyliin. Tai sitten pyörässä ei ollut oikeaa pakoputkea. Soitin, että kiinnostaisiko ajaa Hyvinkäällä. Alla olleessa pyörässä oli moottorissa Nicasil-sylinteri sekä tehdasjousitus, takana Öhlinsin vaimennin ja edessä tehdasShowa, jonka hinta Penttilän mukaan vastasi 1980-luvulla uutta vakiopyörää. Sit mentiin tonne taakse, siellä takasyheröissä on sellainen hyppyri ja siinä mä pääsin ohitse, muisteli Laakso jo leppyneenä. Hieno yhteishenki paljastui moneen otteeseen, classic-harrastajien keskuudessa kaveria yleensä autetaan niin paljon kuin pystytään. – Totesin vain, että jos kuume ei laske viikkoon, niin sitten pitää saada siedätyshoitoa. Ilmeisesti näiden nykybensojen palamisprosessi on erilainen kuin ennen. o ff roa d p ro.fi – Tää aivan mielettömän hauskaa touhua, Saarenkoski hehkutti varikolla. Sain hiton huonon lähdön, olin siinä sijalla noin 20. Hyvinkään Scramblen varikolla oli nähtävissä myös oikeita MMsarjoissa käytettyjä tehdaspyöriä. Saarenkoski tarttui heti tarjoukseen ja nautti täysin siemauksin
Eero Remeksen, Matti Seistolan, Jukolan ja Nyqvistin tilanne kauteen lähdettäessä on erilainen, mutta tarkkaan suunniteltu. Aleksi Jukola lähtee ensimmäiseen MM-kauteensa, samoin Marita Nyqvist naisissa. Argati, Vesa Koivunen, Annamaria Karikuusi, Hannes Kainulainen 92 VAIN TILAAJILLE. TEKSTI Marko Vihriä KUVAT D. SUOMELLA MAAILMANMESTARIEHDOKKAITA Suomella on kaksi maailmanmestariehdokasta enduron tämän vuoden MM-sarjoissa, vaikka Juha Salminen ja Marko Tarkkala eläkkeelle siirtyivätkin
VAIN TILAAJILLE S U O M E L L A M A A I L M A N M E S TA R I E H D O K K A I TA 93 o ff roa d p ro.fi
Suomi saa unohtaa joukkuemaailmanmestaruudet. Tie ei varmasti ole helppo. Tarkkala kiinnitti tiimiinsä nuoren Aleksi Jukolan, jonka tien hän raivasi italialaiseen Boano Racing -tiimiin ja junioreiden MM-sarjaan. Minulla on kova polte voittaa ja viime kauden nelostila otti päähän. Varsinkin, kun luokkaa vuosia hallinnut ranskalainen Antoine Meo otti alleen pykälää suuremman pyörän. Kun Salminen lopetti ja Seistola vaihtoi luokkaa, käytännössä ainoa ero on se, etten pysty juttelemaan AT-asemilla suomea kenenkään kanssa, Remes heittää luottavaisena. Minulla oli nimittäin jo aikomuksena ajaa MM-kausi yksityiskuljettajana, Jukola paljastaa. Siitä on kyse myös Eero Remeksen ja Matti Seistolan kohdalla, mutta tänä vuonna heidän täytyy keskittyä menestymään nimenomaan henkilökohtaisella tasolla. – Kaikki tietävät, missä mennään. Yksinäinen susi Remes, 28, vietti viime vuonna ison osan ajasta käytännössä omatoimisesti, kun hänen mekaanikkonaan ollut Heikki Komulainen siirtyi auttamaan Harri Kullasta. Kahden tiimin. Kahdeksankertainen maailmanmestari siirtyi Husqvarnan maahantuojan palvelukseen, eikä mies ole ehtinyt kaivata MM-enduroa. – Muita mitaleja minulla jo on ja mestaruuden eteen teen töitä. Remes myös tietää olevansa jälleen kerran E1-luokan maailmanmestariehdokas. Olin viimeisessä kisassa kakkonen, muttei se antanut mitenkään hienoa fiilistä, koska loppusijoitukseni oli mitä oli. Salmisen lisäksi MM-enduron jätti Marko Tarkkala, joka ryhtyi Beta Finlandin tiimipäälliköksi. Sen voisivat vahvistaa ainakin Roni Nikander ja Antti Hellsten. 94 VAIN TILAAJILLE – Kun Tarkkala kysyi kiinnostustani ajaa Betan Suomen-tiimiissä ja kertoi mahdollisuudesta siirtyä MM-sarjaan vuonna 2015, pyysin päästä sinne jo 2014. Remes on harjoitellut ja matkustanut yksin myös tänä vuonna, vaikka toki tiimin väestä ja muista kuljettajista on ollut seuraa. Muttei se vaikuta minuun. Jukola on nyt se seuraava suomalainen, josta yritetään leipoa tulevaisuuden suurnimeä. – Ykkösenä on hyvä olla ja siitä lähdetään, että voittoja tulee. Täysin vailla maailmanmestarikanditaatteja Suomi ei ole tänäkään vuonna. Eero Remeksen kuulumisia hän soitteli Italian mestaruussarjan avauksen jälkeen, mutta muuten Salminen ei ole pitänyt yhteyksiä MM-sarjaan liittyen. Todennäköisesti useaksikin vuodeksi, vaikka ”vanhat” vetomiehet kaivettaisiinkin naftaliinista. – Tilanne on erilainen kuin aiemmin, koska suomalaisia on MM-sarjassa vähän. Tätä ennen hän ajoi uransa alun KTMtehtaan tiimissä. – Pärjään yksin, osaan laittaa pyöräni kuntoon ja onhan näin ainakin vapaa-ajalla tekemistä, Remes vakuuttaa. J uha Salminen jätti kauhean aukon MM-enduroon lopettamalla kilpauransa. Maamme on tunnettu erinomaisesti joukkuehengestä ja toisten pyytettömästä auttamisesta. Remes ajaa nyt toista kauttaan TM-tehdastiimissä. Edes kesän Heinolan MMviikonloppu ei ole ollut mielessäni ajamisen näkökulmasta, Salminen kertoo
Seistola on yksi E3-luokan mestariehdokkaista, vaikka luokan tulokas onkin. Ei ole ainakaan niin paljon ”härdelliä” ympärillä. Seistolan mielestä kovia nimiä ovat espanjalainen Ivan Cervantes, aussi Matt Philips, virolainen Aigar Leok, ranskalainen Mathias Bellino, ruotsalainen Joakim Ljunggren, italialainen Simone Albergoni ja ranskalainen Jeremy Joly. – Lisäksi minulla on omat juttuni, jotka haluan pyörältäni. Ammatti ja perhe pysyivät moninkertaisen mestarin elämässä varsin selkästi erillään. Moni asia vaikuttaa, mutta Remeksellä sekä Seistolalla on kaikki edellytykset mestareiksi, Juha Salminen muistuttaa. MM-mitalisti kuului vuosia E1-luokan parhaimmistoon, joten mikään ei ole muuttunut. KTM-tiimi on isompi, muttei pienemmästä tiimistä ole haittaa. Remes viettää paljon aikaa Italiassa, minne hän sanoo sopeutuneensa hyvin. Seistola kuitenkin tietää, mistä hommassa oli kyse. Luokkaa vuosia hallinnut ranskalainen Christophe Nambotin lähtee kokeilemaan rahkeitaan pikkuluokkaan. Uusi elämä tie korkeuksiin Matti Seistola, 31, on uuden tilanteen edessä, sillä hän lähtee ensimmäistä kertaa urallaan isoimpaan luokkaan (E3), ja vieläpä kaksitahtisella pyörällä. – Olen hirveän pettynyt, jos Remes ja Seistola eivät aja ykkössijasta. Näen tämän pelkästään positiivisena, Seistola painottaa. – E3-luokka on ehkä kaikista tasaisin ja pienetkin virheet voivat maksaa monta sijoitusta. Omaa asuntoa Remeksellä ei ole, vaikka KTMtiimikin toimi pitkälti Italiassa. – Pystyn keskittymään enduroon täysillä. Remes asuu joskus TM-tiimin asunnossa, mutta pääasiassa omassa kuljetusautossaan Bolognan lähellä Samuli Aron, Petri Pohjamon ja Petteri Silvanin entisen mekaanikon kodin pihalla. Sherco on hänelle uusi pyörämerkki, mutta Fabrizio Azzalin tiimi tuttu jo Husqvarna-vuosilta. Remes kilpailee MM-sarjan ohella Italian mestaruussarjassa, missä pääsee ajamaan kovatasoista kilpaa haastavilla reiteillä. Hän ei voi tehdä mitään hirveän erilailla, eikä ole olemassa ihmeellisiä konsteja, miten ottaa mestaruus. VAIN TILAAJILLE S U O M E L L A M A A I L M A N M E S TA R I E H D O K K A I TA Aleksi Jukola (vas.) edustaa Suomessa Beta Finland -tiimiä, johon kuuluvat myös Marko Tarkkala ja Henri Himmanen. Itse asiassa asiat ovat vain parantuneet. Olen treenannut o ff roa d p ro.fi vuosikausia hänen kanssaan, joten tiedän, mitä hän tekee. Remeksen viime kausi oli nousujohteinen, mikä oli hyvä merkki. Ei sillä ole vaikutusta minuun, kuka on vastassa. välinen kokoero on merkittävä, mutta Remes kertoo viihtyvänsä italialaisväreissä. Seistolan kausi ei käynnistynyt parhaalla mahdollisella tavalla Italian mestaruussarjassa, missä hän jäi varsin kauas kärjestä. Kyseessä on Remeksen tapa toimia, sillä ei ole vaikutusta hänen mahdollisuuksiinsa ottaa MM-kultaa. Kaikki pitää voittaa, koska haluan olla maailmanmestari. Samanlaisia vivahteita on Seistolan tunnelmissa. Tiimi tietää ne ja suurin työ tehdään ennen kisojen alkua. Nyt kun on lapsi ja perhe, on helppo irtautua endurosta silloin, kun en ole ajamassa. Yksi merkittävä seikka on myös se, että Seistola sai esikoisensa joulukuussa. 95. Seistola on koko talven toitottanut sitä, että 300-kuutioisella ajaminen on mielekästä ja uudenlaisen ajotyylin opettelu sekä uuden pyörän säätäminen ovat herättäneet miettimään asioita huolellisemmin. – Samalla tavalla pyörää pitää itse ajaa ja säätää. Kauden aikana pyörää ei enää muuteta. Kahden lapsen isä Salminen sanoo, ettei perheelämä vaikuttanut hänen työntekoonsa
96 VAIN TILAAJILLE
Potentiaalia on. – Kauden aikana tulee melko varmasti vaikeita hetkiä ja esimerkiksi hänelle vieraat kisa-alustat, kuten Portugali ja Kreikka, voivat olla isojakin haasteita. – Hänelle vaikein asia on ymmärtää, kuinka hiljaa pitää tietyissä paikoissa ajaa, jotta kokonaisuus etenee jouheasti ja kunnolla. Extreme-osuudet ja endurotestien joenpohjat ovat hyviä esimerkkejä. Silvanin mukaan Jukolalla on vauhtia, mutta suoritukset menevät vähän laidasta laitaan. Lisää kokemusta Jukolan taustalle tuo nelinkertainen maailmanmestari Petteri Silvan, joka toimii hänen mekaanikkonaan. Tiedän olevani luokkani kärjessä MM:ssä. Seistolan ja Blazusiakin kanssa harjoitellessani extreme näytti heidän osaltaan todella helpolta, mutta kieltämättä minun vauhtini ei ollut aivan samaa, Nyqvist nauraa. Nyqvist tarttui tilaisuuteen Marita Nyqvist, 28, on saavuttanut jo naisten EM-hopeaa. Jukolan iskettävä Aleksi Jukolalla on edessä ensimmäinen MM-kausi. Nyqvist on luottavainen, mutta tietää, että esimerkiksi extremetestit ovat vaikeita kaikille naisille. – Voi olla, että MM-sarjan extremet ovat EM-sarjaa haastavampia. Kaksi seuraavaa naisten MMosakilpailua ajetaan Suomessa ja Ruotsissa kesäkuussa. Myös pyöräni toimi ja saimme lisätietoa, mitä pitää vielä hioa. – Silti tilanne on haastava, koska hänellä itsellään sekä muilla on odotuksia. Tänä vuonna mestaruuden tavoittelun sijaan hän uskoo sijoittumiseen viiden joukkoon MM-sarjassa. Lähden kokeilemaan siipiäni. – Joillain MM-sarjan kiertäjillä kalusto kulkee tiimien mukana. Tämä on oppivuosi, mistä olen yrittänyt hänelle vaivihkaa puhuakin. Silvanin tietotaito on erittäin tervetullutta; oppimestari painottaa yhtenä osa-alueena oman pyörän tuntemusta ja kykyä säätää sitä. Se on iso apu, kun voi itse huolehtia vain kisoihin matkustamisesta. Italian mestaruussarjan avaus oli oiva esimerkki, kun Jukola seurasi siirtymällä paikallista kuljettajaa ja eksyi reitiltä. Naiskuljettajia ei tiettävästi ole ammattilaisena, vaan monelle on tuttua opiskelu ja työskentely kilvanajon ohessa. 97. Rahoituksen kasaaminen ja pääsy kiertämään MM-sarjaa on nyt riittävästi. – Kumpikin osapuoli joustaa, joten homma toimii. En etukäteen tiennyt, mikä on oma vauhtini ja miten Sherco toimii kisatilanteessa. Taustalla on myös budjettiajattelua, sillä MM-sarjan neljä osakilpailua ovat helpommin tavoitettavissa kuin EM-sarjan neljä vastaavaa. Päätöskilpailu on Ranskassa syyskuussa, joten matkustettavaa ei ole liiaksi. Asenteen pitää olla nöyrä, vaikka onkin hienoa kuulla, kun joku tulee onnittelemaan MM-paikasta. Jukola ajaa Betalla, jonka kotimaisen tiimin pomo on Marko Tarkkala. – Muttei se ammattilaisuus ole minulla MM-sarjan kiertämisessä se juttu. Nyqvistkin tekee töitä arkisin, eikä hän usko, että naiset nousevat ainakaan lähitulevaisuudessa miesten kanssa tasavertaiseen asemaan enduroammattilaisuuden suhteen. Jukolan on pakko oivaltaa MMsarjan niksit lyhyessä ajassa, eli miten pärjätä ulkomailla sekä radalla että sen ulkopuolella. Taloudellisesti MM-sirkuksen kiertämisen mahdollistavat pitkälti yhteistyökumppanit sekä se, että Jukola käy arkisin töissä. Harjoittelu Eero Remeksen ja Matti Seistolan kanssa Espanjassa oli opettavaista. Odotan niitä Suomesta ja Ruotsista. – En ole missään nimessä ylimielinen ja kehuskele sillä, että pääsin MM-sarjaan. Näyttöjä pitäisi antaa ja saada itselle uskottavuutta. Niissäkin on opeteltavaa, kuten sitten tietenkin ajamisessa ja kilpailemisessa, Silvan kertoo. Silvan näkee Jukolan ajossa paljon positiivista, eikä nuorukaista tarvitse opettaa perusasioissa. Kuten Silvankin toteaa, on Jukolalla vielä matkaa ammattilaisuuteen. On kuitenkin eri asia ajaa kilpaa kovalla kansainvälisellä tasolla eteläeurooppalaislla reiteillä kuin Suomessa. Myös extreme-testit ja mäet ovat sellaisia, joita ei pääse ajamaan Suomessa, Jukola listaa. – En ota paineita ajamisestani ja vasta kisat kertovat, missä menen. Nyqvist matkusti etelään harjoittelemaan pari viikkoa ennen kilpailua ja sai alle useita hyviä ajopäiviä, joiden aikana hän ajoi muun muassa Matti Seistolan ja puolalaisen extreme-spesialisti Taddy Blazusiakin seurassa. Itse asiassa o ff roa d p ro.fi hän on erittäin kokematon kansainvälisillä areenoilla, vaikka hän onkin kilpaillut vuoden 2012 Six Daysillä ja Suomen MM-osakilpailussa. – Espanjan maastot ovat minulle ”outoja”, mutta Suomen ja Ruotsin kisojen uskon olevan tutumpia. Toivon mukaan ne ovat perinteisiä, eivätkä väkisin viety eurooppalaiseen suuntaan, Nyqvist pohtii. Silvan haluaa kuitenkin keskittyä positiivisiin asioihin ja toivoo luottamusta sekä Jukolalta itseltään, että hänen ajoaan seuraavilta ihmisiltä. Ehkä isoin seikka on muuttaa hiekalta opittu ajotyyli savelle sopivaksi. Tiimit ja tehtaat eivät yleensä jaksa kovin kauaa odotella. – Minulla oli liikaa puristusta, mutta muuten tuntui, että ajoin helposti kovaa. Siihen liittyy ihan peruseläminen, eli ajankäyttö, syöminen, asunnon siivoaminen ja niin edelleen. EM-avaus järjestettiin maaliskuun lopussa Espanjassa, jolloin lehti oli jo painossa. Ja toisaalta aikaa ”harjoitella” ei ole kovin kauaa, vaan tänä vuonna pitää tulla myös onnistumisia. Niissä ei koheltaminen ja räväkkyys auta yhtään. Kokemus on Nyqvistille täysin uusi. – ”Allu” on nyt ollut käytännössä ensimmäistä kertaa pidempiä aikoja ulkomailla. Nöyränä kauteen Jukola, 20, tietää, että hänen täytyy minimoida virheet ja ottaa oppia. Toisaalta MM:ssä naiset ajavat extremen kaksi kertaa, kun EM:ssä kolme. Kun eroa oli kärjen Alex Salviniin lopulta 45 sekuntia, oli vauhtini hyvää. Huhtikuun ensimmäisenä viikonloppuna käynnistyi naisten MM-kausi samasta maasta, minkä jälkeen Nyqvistin oli määrä palata Suomeen. Siksi ei ole huolta, vaan luotan itseeni. – Pienillä asioilla saa paljon aikaan. Allulla keittää välillä kunnolla kiinni, jolloin mistään ei tule mitään. En kuitenkaan lähde vain katsomaan MM-sarjaa, vaan palkintokorokesija olisi kiva ottaa joku päivä. Kaaduin kaksi kertaa ja menetin arviolta 35 sekuntia. VAIN TILAAJILLE – Oli tärkeää saada kova kisa alle. Asfalttikonekorjaaja sai onneksi jo kaksi vuotta sitten Wirtgen Finland Oy:lle töihin päästessään neuvoteltua, että enduro vie aikaa ja hänen täytyy välillä soveltaa työaikoja
On hyvin mielenkiintoista nähdä kuinka nämä kovat nimet pärjäävät pienemmillä merkeillä. Samalla tavalla kävi Ranskan Johnny Aubertille. Nämä kaksi kuljettajaa ovat ehdottomasti vahvoja kandidaatteja maailmanmestareiksi, vaikka he ajavat hiukan pienemmällä budjetilla toimivissa tiimeissä. VA KUVA Flavien Duhamel / Red Bull Content Pool MAALIVII Muutosten aika Enduron MM-sarjassa on nähty paljon liikehdintää tiimien välillä. Eero Remes siirtyi jo vuotta aikaisemmin KTM:ltä TM:lle ja nyt Matti Seistola hyppäsi Shercon sarviin. Aikaisemmin KTM haali kaikki huippukuljettajat riveihinsä, mutta nyt hyviä kuljettajia siirtyy talleista toisiin. Kaksinkertainen maailmanmestari vietti ikuisuuden KTM:llä, mutta nyt matka jatkui Betan syliin. Ehkä me saamme jo tällä kaudella maailmanmestarin, joka ajaa tällaisessa pienemmässä tallissa, kuten Aubert Betalla. Pyörät ovat varmasti hyviä ja kuskit osaavia, joten aika näyttää. 98 VAIN TILAAJILLE
Miksi juuri sinun kannattaa lähteä katsomaan kilpailua. KUVA Fredrik Clement / Red Bull VARMISTA ETTÄ SAAT LEHDEN ENSIMMÄISTEN JOUKOSSA JA TILAA KOTIIN JO TÄNÄÄN! offroadpro.fi/tilaa. OFFROADPro 4/2014 ilmestyy 2.5.2014 ENNAKKOPAKETTI SUOMEN SPEEDWAY GP:STÄ Kattava ennakkopaketti Tampereella ajettavasta speedwayn MM-sarjan osakilpailusta. Ratinan stadionille on myyty tuhansia lippuja ja valmistelut ovat loppusuoralla. Me selvitimme sen puolestasi
Puhaltavatko uudet tuulet. Ei korkoja ta T USSA i muita ku Ulosvedettävä matto jonka päällä voit vaihtaa vaatteita likaantumatta. 24MX ALL-IN-ONE GEAR BAG Erikoistaskut laukun molemmin puolin kypärälle tai crossisaappaille. Paino ainoastaan 1000g (+/-50g). PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJO Nykyhistorian vähälumisin Päitsi jätti talvispesialistit varjoon ja voitto ratkaistiin lähes kesäisissä maastoissa. 9,80€ 6 414886 046948 329 € 14003 399 € PAL.VKO: 2014-18 Terminator on valmistettu hiilikuidusta ja kevlarista, jotka tekevät tästä hyvin kevyen. HALLITUS VAIHTOON JAPSISTA KELPO ENDUROPYÖRÄ Puolet Suomen Moottoriliiton hallituksesta vaihtuu, mutta mikä on vaikutus. 24mx.fi | info@24mx.fi | 09-31 58 21 08 luja! AJATUKSET HARJOITTELUUN RALF MOLANDER Endurolegenda Kari Tiainen opastaa harjoittelun saloihin Kuolemaa pelkäämätön lentäjä haastaa Etelä-Amerikan aavikot MAAILMAN PARAS HARRASTUS TRAVIS PASTRANA Maailman hulluin motocrossari hymyilee päivät, mutta taistelee yöt Naiset rakastavat offroadia, mutta miksi he ovat hitaampia kuin miehet. SUURI REPORTAASI PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJOSTA EXTRAMÄÄRÄ KUVIA JA FANIJULISTEESSA PÄITSIVOITTAJA ANTTI HELLSTEN LD5 2 3 / 2014 3 / 2014 OSTA NY MAKSA T OUKOKU Laskutusm asku 2,95 €. 59 € Varustelaukku on kehitetty mahduttamaan täydellisen crossivaruste-sarjan eli Crossisaappaat, Crossikypärän, Crossivaatteet, Suojaliivin, Polvisuojat, Niskasuojan, Ajolasit, Crossihanskat, Alusasun ja tilaa jää vielä muille tarvittaville esineille. 79. 604694-1403 AIROH TERMINATOR SHARP PÄIJÄNTEEN YMPÄRIAJON REPORTAASI | RALF MOLANDER | TRAVIS PASTRANA | NASIKULJETTAJAT | JAPSISTA KELPO ENDUROPYÖRÄ | SUOMEN MOOTTORILIITON HALLITUS VAIHTOON -18% Kannattaako japanilaisesta crossista tehdä enduropyörä