Ydin 01/2018 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

52. IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO. vuosikerta / 1 l. Sillanrakentaja Maria Gasolina. . Nettijätit ja valtion rooli Miten media murtuu. 2018 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa IHMISOIKEUDET EDELLÄ Paperittomia siirtolaisia hoitava Ville Holmberg uskoo, että ihmisoikeussopimusten tunteminen on myös lääkärin velvollisuus
Toimitus tuottaa kulttuurilehteä, jota on kiva lukea. Tuotoilla kehitetään lehteä entistä paremmaksi . Myyjä myy lehden 10 eurolla lukijalle ja ansaitsee näin työllään toimeentuloa. Vaikuttava aikakauslehti tekee myy ostaa Myyjä ostaa Ison Numeron 5 euron kappalehintaan. LAATUJOURNALISMIA KÖYHYYDEN VÄHENTÄMISEKSI isonumero.fi
PIETILÄ Uutiset eivät ilmesty ilmaiseksi / 54 EERO SUORANTA Meritokratia – kiinalainen erityispiirre. / 58 HANNU REIME Menneisyyden haamuja Iberian niemimaalla / 62 SATU HASSI Olkiluoto 3 – renessanssin aloittajasta murheenkryyniksi / 67 FRANK PASQUALE Nettijätit valtion tontilla / 72 OBERT HODZI Mnangagwa ja Zimbabwen tulevaisuus / 76 HANNA NIITTYMÄKI Ettet ampuisi YDINKOKEMUS 78 JUHANA UNKURI Musiikilla siltoja kulttuurien välille / 82 JUHANI TOLVANEN Täällä Läskimooseksen alla / 84 RIITTA OITTINEN Porvoon sympaattinen sarjakuvafestivaali / 86 JUHANA UNKURI Prahan kevät ja Helsingin elokuu / 88 Kirja-arviot / 92 Levyt / 93 EERO SUORANTA Ylistystä sankaritoimittajien aikakaudelle / 94 TIMO MIELONEN Jemenin sota on kannattavaa bisnestä / 96 JASMINA AMZIL Vapaudesta puhua itselle / 98 Pala historiaa YDIN 1 / 2018. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 JORMA MALINEN Aktiivimalli lisää pahoinvointia / 12 JOONAS RAHKOLA Perusoikeudet ja rahoitus törmäyskurssilla sote-uudistuksessa YDINHETKI 14 ARJA ALHO Median uusi luomiskertomus / 20 KATJA PIETARINEN Toimittajat uhattuina / 24 HEINI HUHTINEN Glasgow katkaisi väkivallan kierteen / 30 ARJA ALHO Brändi on tarina / 34 KARI PAASONEN Suomalaisia aseita konfliktialueilla / 38 SARAH FREEMAN-WOOLPERT Martin Luther Kingin jalanjäljissä / 42 ARJA ALHO Paperittomien lääkäri / 44 ARTO TIMONEN Osoite: Poste restante YTIMESSÄ 50 A.-P
Mikäli kuului koiran haukuntaa tai peräti lapsen itkua, he tulivat kiireesti kotiin. Se oli hiirellinen Apple Macintosh, joka muistutti kottaraispönttöä. Tiedän, että Kehruu-Jenny, teollisen vallankumouksen käynnistäjänä, vapautti ihmisiä raskaista ja vaarallisista työtehtävistä. Olipa ihana muokata tekstiä ruudulla vain ranneliikkeellä, ilman saksia ja teippirullaa! Sitten on ollut vaikea pysyä kyydissä. Taskussani älypuhelin. Orwellin ajatuspoliisi ei ehkä olekaan totalitaristisen valtion totuusministeriön virkamies vaan sitä vastoin totalitarismia muistuttavien monikansallisten jättien luoma algoritmi, joka heti Lissabon-hakuni jälkeen tarjoaa minulle joukon hyviä majoitusvaihtoehtoja kaupungissa. T ekoäly herättää ristiriitaisia tunteita. Paperittomat kokoukset ovat ainakin minun näkökulmastani suurelta osin vielä kankeita ikkunoiden avaamisia ja sulkemisia, tiedostojen lukemista usein ilman muistiinpanomahdollisuutta sekä erilaisten teknisten ongelmien ja käyttöhäiriöiden ratkontaa. Hyvästä esimerkistä käy nykyinen veroehdotus, jonka koen olevan parasta mahdollista valtionhallinnon palvelua: luotettavaa, räätälöityä mutta myös avointa. Odotan digiajalta arkielämääni helpottavia ratkaisuja. Monet pelkäsivät silloinkin työpaikkojensa puolesta. YDIN 1 / 2018 4 PÄÄKIRJOITUS. Se tietää mieltäni askarruttavat asia ja kulutustottumukseni ja kuplaistaa minut niin, että käsitykseni todellisuuden monimuotoisuudesta kapenee. Ensimmäisen tietokoneen näin omin silmin Helsingin yliopistolla Franzeniassa 1970-luvun lopulla. Siihenkin liittyy huikea aikamatka. Nyt tuo kapine laskee askeleeni, on reaaliaikainen pankkikirjani, päivän uutiset ja yhteys ystäviini, joskus jopa puhelin. MIKSI YDIN. Se oli huoneenkokoinen, reikäkortteja louskuttava kuuma kapistus. Uskon, että tekoäly vapauttaa ihmisiä edelleen mekaanisista ja teknisistä työvaiheista, ja vapauttaa harkintaan ja pohdintaan, ymmärtämiseen. Syntyi nopeasti kasvava ohjelmistoala, it-kupla ja sen puhkeaminen, ja taas alan uusi nousu. Mutta samalla ajattelen 1900-luvun merkittävintä kirjoitettua dystopiatarinaa, George Orwellin kirjaa Vuonna 1984, jonka hän julkaisi juuri sodasta toipuvassa Euroopassa vuonna 1949. Pöydälläni on läppäri. Silti paljon on vielä toistensa kanssa keskustelemattomia rekisteröitymistarpeita ja hankalia lomakkeita, joissa ei ole digitaalisuuden tuomaa lisäarvoa. Mikroprosessorin keksiminen 1971 puolestaan teki kymmentä vuotta myöhemmin mahdolliseksi, että joka kotiin voitiin hankkia oma pc (personal computer). Lapsuuteni keskusneiti kuunteli pöydälle jätettyä puhelinluuria, kun äiti ja isä olivat naapurissa kyläilemässä. Hankin sellaisen työhuoneelleni vuonna 1984. ARJA ALHO päätoimittaja N eljä tuhatta vuotta vanha kiinalainen keksintö, helmitaulu, on tietokoneiden esihistoriaa
Verkosta vapaat ovat kapinallisia, jotka etsivät valittua. Tutkimme hyvän ja pahan puolia, järjestäytyneen yhteiselomme mahdollisuuksia ja sen rajoja, aikamme kykyä ratkoa niin isoja, ihmiskunnan tulevaisuuteen liittyviä kuin myös pienempiä arjen ongelmia. Valtavat digitaaliset alustat hallitsevat yhä suurempaa osaa taloudellisesta toiminnastamme ja ottavat hoitaakseen valtioille kuuluvia tehtäviä ilman, että sitä säätelisi demokraattinen lainsäädäntöprosessi. Antiikin Kreikassa hyveet jalostuivat nimenomaan tiedosta, joka kuvastui viisautena, rohkeutena, oikeamielisyytenä ja kohtuullisuutena. Niitäkin on kovin eri sorttisia ja niistä pitäisi puhua esimerkkien avulla – onhan tiedollisia, uskonnollisia, oikeudellisia tai hedonistisia arvoja. Media on sisällöltään tarinankerrontaa. Teemme myös pistoja kiinnostaviin ajankohtaisiin aiheisiin aktiivimallista soteen, Zimbabwesta Kataloniaan, ja käymme paperittomien klinikan vastaanotolla. Pietilä monimuotoisen uutismedian turvaamisen näkökulmasta. Ne ovat samoja kuin Stephen Hawkingin tai Elon Muskin. Esimerkiksi Frank Pasquale kirjoittaa digikapitalismista. Vuosituhantiseen hyvän määrittämiseen lomittuvat niin itämaiset kuin länsimaiset filosofiat ja niiden arvokäsitykset. Ei ole heitä ja meitä, on vain vuoropuhelua: kuuntelemista, kunnioitusta, oppimista ja omaksumista – kuin leiritulilla ikään. Tarinoiden rakennusosia ovat arvot. Ydin-keskustelussa puhumme asiasta Marketta Mattilan kanssa Yuval Haririn varoitusten pohjalta. Demokratian, monimuotoisen yhteiskunnallisen todellisuuden sekä tieteen ja teknologisen kehityksen reunaehtojen asettamisen tarinan pahiksia eivät ole arvot, moraaliset koodistot eivätkä edes yhteinen. Trilogia ammentaa tarinankerrontansa voiman historiallisista myyteistä, uskonnoista ja filosofiasta. YDIN 1 / 2018 5 PÄÄKIRJOITUS. Hänkin päätyy käsittelemään monikansallisia, digitaalisia alustoja hallitsevia jättejä kuten Googlea, Applea, Facebookia ja Amazonia. Sitten on myös sen etsimistä, mikä on hyvää ja oikein. Wachowskin siskosten vuosituhannen vaihteessa ilmestyneessä Matrix-trilogiassa supertekoäly hallitsee ihmiskuntaa, jonka se on pyyhkäissyt virtuaaliverkon epätodelliseen elämään. Musk on se samainen mies, joka lähetti sähköauton avaruuteen matkalle vieraisiin galakseihin yhtä suurella innolla kuin ne, jotka heittivät ensimmäiset hajoamattomat roskat mereen ajatuksella, että tilaa riittää. Näiden tarinoiden pohjalta itse asiassa käymme yhteiskunnallista keskustelua. Y din paneutuu läpimedioituneen aikamme median murroksiin. Supertekoäly, itse omaa tietoisuuttaan luovana ja ihmisen syrjäyttävänä, on vielä kaukana. Siksi Ydin. Ei ole heitä ja meitä, on vain vuoropuhelua: kuuntelemista, kunnioitusta, oppimista ja omaksumista. Samaa ilmiötä käsittelee A.-P. Kolumnistillamme Jasmina Amzililla on tärkeä viesti: ”Meitä ei auta se, että palkataan vähemmistön edustaja toteuttamaan valtaväestön ajatuksia monimuotoisuuden nimissä.” Tämä pätee myös mielipidelehtien merkitykseen. Siksi tarinankerrontaan tarvitaan erilaisia medioita
/ sivu 44 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. / sivu 89 KARI PAASONEN on SaferGlobe-verkoston tutkija. / sivu 91 RIITTA OITTINEN on Belgiassa asuva tietokirjailija ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. / sivu 72 HEINI HUHTINEN työskentelee järjestökoordinaattorina ja vapaana toimittajana Edinburghissa. PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. / sivu 92 HANNU REIME on vapaa toimittaja, joka ennen eläkkeelle siirtymistään työskenteli yli 40 vuotta Ylen radiouutisissa. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. / sivu 67 KATJA PIETARINEN on sosiaalityöntekijä ja Toimittajat ilman rajoja -järjestön vapaaehtoinen. IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa (Helsinki) Rosebud-kirjakaupat PDF-versiona Ytimen verkkokaupasta: www.ydinlehti.fi YDIN 1 / 2018 tekijät YDIN 1 / 2018. Huomautukset 14 päivän kuluessa. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. / sivu 38 SATU HASSI on vihreiden kansanedustaja. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Eero Suoranta, eero.suoranta@gmail.com HALLITUKSEN PJ Kalevi Suomela, kalevi.suomela@gmail.com ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Pekka Elomaa TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. 52. / sivu 58 ARTO TIMONEN on valokuvaaja ja toinen Naamat – tarinoita asunnottomuudesta -kirjan tekijöistä. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. / sivu 62 OBERT HODZI on Helsingin yliopiston tutkija, joka on erikoistunut poliittisiin siirtymiin Afrikassa sekä Kiinan ja Afrikan suhteisiin. / sivu 88 JUHANA UNKURI on vapaa toimittaja. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. / sivu 34 FRANK PASQUALE on Marylandin yliopiston oikeustieteen professori. / sivu 82 ISMO TURUNEN on Siuntion kirkkoherra. / sivu 20 A.-P. / sivu 78 & 86 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. / sivu 14, 30 & 42 SARAH FREEMAN-WOOLPERT on ohjelmakoordinaattori ja Journal of Resistance Studies -julkaisun toimitussihteeri. / sivu 84 & 90 SIMO ORTAMO Ylen ulkomaantoimittaja ja poliittisen historian maisteri. / sivu 50 NIKLAS PIIPARINEN on musiikin ystävä ja pitkäaikainen Ydin-lehden avustaja. PIETILÄ on päätoimittaja emeritus ja tietokirjailija. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 90. / sivu 24 TIMO ANTERO KORHONEN on vanhan koulun yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja nykyisin Lapissa asuva eläkkeellä oleva sekatyöläinen. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis
Aktiivimallissa työttömän on oltava kolmen kuukauden tarkastelujakson aikana vähintään 18 tuntia töissä, ansaittava 241,04 euroa yritystoiminnalla tai osallistuttava viiden päivän ajan työllistymistä edistäviin palveluihin. Mutta nyt näyttää, että sopimuksista ei pidetä kiinni, sanoi SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta mielenosoituksessa. Myös aktiivimallin perumista vaativa kansalaisaloite on saanut yli 140 000 allekirjoitusta ja tulee siten etenemään eduskunnan käsittelyyn. Esimerkiksi työhakemusten lähettämistä ei myöskään lasketa mallissa aktiivisuudeksi. Mielenosoituksen kanssa samana päivänä pidettyihin työnseisauksiin osallistui SAK:n mukaan noin 200 000 työntekijää. Tämän takia työtön ei välttämättä voi itse vaikuttaa siihen, täyttääkö hän aktiivisuuden kriteerit vai ei. päivänä. – Keskusjärjestöt ja ay-liike ovat monet, monet sopimukset tehneet maltillisia palkankorotuksia, jotta työttömille saataisiin työtä. – Ihmiset kokevat suurta epäoikeudenmukaisuutta. Siitä tässä on kyse, Eloranta kuvaili tilannetta mielenosoituksessa. Ammattikeskusjärjestö SAK:n kokoon kutsumassa mielenosoituksessa vaadittiin aktiivimallin perumista sekä vastustettiin hallituksen suunnittelemaa aktiivimalli kakkosta, joka toteutuessaan kiristäisi työttömiin kohdistuvia karensseja. Muussa tapauksessa hänen päivärahaansa leikataan 4,65 prosenttia seuraavan 65 etuuden maksupäivän ajaksi. YDIN 1 / 2018 NOIN 10 000 ihmistä osallistui niin sanottua työttömyysturvan aktiivimallia vastustavaan mielenosoitukseen Helsingin Senaatintorilla helmikuun 2. SAK:n mielestä aktiivimalli on leikkaus työttömyysturvaan ja rikkoo siten hallituksen sekä työmarkkinajärjestöjen vuonna 2016 sopimaa kilpailukykysopimusta. Osana sopimusta hallitus lupasi luopua suunnittelemistaan lisäleikkauksista, joista osa olisi kohdistunut juuri työttömuusturvaan. Mallia on kritisoitu muun muassa siksi, että työtä tai työllistymistä edistäviä palveluita ei ole tarjolla kaikille halukkaille, minkä lisäksi niiden tarjonnassa on huomattavia alueellisia eroja. Ytimen toimituskunta EPÄOIKEUDENMUKAISTA AKTIIVIMALLIA VASTAAN Ytimekkäät PE KK A EL O M AA YDIN 1 / 2018
YDIN 1 / 2018 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 1 / 2018 ”2000-LUVULLA KYKY LEVITTÄÄ IDEOITA JA SAAVUTTAA YLEISÖ EI ENÄÄ RIIPU PÄÄSYSTÄ KALLIISEEN, KESKITETTYYN RADIOJA TELEVISIOINFRASTRUKTUURIIN. SEN SIJAAN SE RIIPPUU KYVYSTÄ HAALIA JA JAKAA HUOMIOTA. […] NYKYAJAN TEHOKKAIMMISSA SENSUURIN MUODOISSA ON KYSE IHMISTEN LUOTTAMUKSEN JA HUOMION MANIPULOIMISESTA, EI SANOJEN ITSENSÄ VAIENTAMISESTA.” Zeynep Tufekci, Pohjois-Carolinan yliopiston apulaisprofessori ja New York Timesin kolumnisti, Wired.com 16. tammikuuta 2018
Kehitysyhteistyön palvelukeskuksen (Kepa) veroja yritysvastuuasiantuntijan Lyydia Kilven mukaan arvosanaa heikentää myös mahdollisuus, että Suomessa on edelleen kierrossa vanhoja haltijaosakkeita, jotka mahdollistavat omistajan henkilöllisyyden piilottamisen. Parantamalla tiedon saatavuutta, siivoamalla viimeisetkin haltijaosakkeet pois ja petraamalla vero-oikeudenkäyntien julkisuudessa Suomi voi päästä takaisin kärkipaikoille, Kilpi kommentoi uutista Kepan blogissa. – Financial Secrecy Indexin pitäisi nyt herättää suomalaispäättäjät korjaustoimiin. Merkin suunnitteli Gerald Holtom helmikuussa 1958 ja sitä käytettiin ensimmäistä kertaa saman vuoden pääsiäisenä brittiläisten rauhanaktivistien marssilla Lontoosta Aldermastonin ydinaseiden tuotantolaitokselle. Suomi sai vertailussa huonoimman mahdollisen arvosanan muun muassa omistusten rekisteröinnistä sekä julkisuuden puutteesta vero-oikeudenkäynneissä. Rauhanmerkkiä käyttivät 1960ja 70-luvuilla muun muassa Vietnamin sodan ja Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmän vastustajat sekä amerikkalainen kansalaisoikeusliike.. Rauhanjärjestöt vaativat selvitystä asevientiluvista Suomi menetti huippusijoituksensa avoimuusindeksissä SUOMEN rahoitusjärjestelmän läpinäkyvyys on heikentynyt huomattavasti, kertoo tammikuussa julkaistu Financial Secrecy Index -listaus. Rauhanmerkin historiaa tutkineen Ken Kolsbunin mukaan Holstom kuitenkin katui myöhemmin tätä sivumerkitystä ja halusi siksi kääntää symbolin ylösalaisin. – Viimeistään vientiluvan jatkamisesta päätettäessä hallituksen on pitänyt tietää, että sotatoimissa Jemenissä on hyökätty siviilikohteisiin ja tehty sotarikoksia, mikä on muun muassa kansainvälisen asekauppasopimuksen vastaista, sanoo Sadankomitean puheenjohtaja Timo Mielonen. Valtioneuvosto myönsi AMVpanssariajoneuvoille vientiluvan Arabiemiraatteihin marraskuussa 2015 ja jatkoi vientilupaa tämän vuoden alussa. CND ei koskaan rekisteröinyt Holstomin suunnittelemaa logoa tavaramerkikseen, joten sitä alettiin nopeasti käyttää yleisenä rauhaa tarkoittavana symbolina. YDIN 1 / 2018 9 YTIMEKKÄÄT RAUHANLIITTO ja Sadankomitea tekivät tammikuun lopussa valtioneuvoston oikeuskanslerille kantelun, jossa oikeuskansleria pyydetään selvittämään valtioneuvoston Patria Land Systemsille myöntämien asevientiluvien lainmukaisuutta. Järjestöt haluavat selvitystä muun muassa siitä, ovatko päätökset vientiluvista olleet lainmukaisia ja olisiko valtioneuvoston pitänyt vientiluvan jatkamisen sijaan päättää sen epäämisestä. Holtom suunnitteli merkin nimenomaan ydinaseidenvastaisen liikkeen tunnukseksi, minkä takia merkissä yhdistyvät sanoihin nuclear disarmament (ydinaseriisunta) viittaavat kansainvälisen lippuviestitysjärjestelmän kirjaimet N ja D. Hänen ajatuksenaan oli myös kuvata merkissä epätoivoissaan käsiään levittävää ihmistä. Tällöin Suomea avoimempia olivat vain itsehallinnolliset alueet Cookinsaaret ja Montserrat. Syynä kanteluun ovat julkisuudessa olleet tiedot, joiden mukaan yhtiön valmistamia ajoneuvoja on käytetty Jemenin sodassa. Rauhanmerkki täyttää 60 vuotta TÄNÄ keväänä tulee kuluneeksi 60 vuotta CND:n (Campaign for Nuclear Disarmament) logon eli yleisemmältä nimeltään rauhanmerkin synnystä. Suomen salaisuusaste on listauksen mukaan 53 prosenttia eli maailman keskisarjaa, vaikka edellisessä, vuonna 2015 julkaistussa selvityksessä se oli 31 prosenttia
YDIN 1 / 2018 10 YTIMEKKÄÄT TOIMITTAJAT ilman rajoja -järjestön (RSF) julkaiseman lehdistönvapausindeksin mukaan vain kuudessatoista maailman maassa oli vuonna 2017 hyvä lehdistönvapaustilanne. sija). Suomi oli ollut vuodesta 2010 lehdistönvapausindeksin kärjessä, mutta putosi viime vuonna julkaistussa mittauksessa kolmannelle sijalle, menettäen samalla ykköspaikan Norjalle. RSF:n maakuvauksissa Suomen kohdalla mainitaan erikseen joulukuun 2016 niin sanottu Sipilägate, jossa pääministeri Juha Sipilän katsottiin painostaneen Yleä muuttamaan uutisointiaan Sipilän ja tämän sukulaisten yhteyksistä kaivosyhtiö Terrafameen. Uusina maina tähän kategoriaan päätyivät viime vuonna Burundin tasavalta (160.), Egypti (161.) sekä Bahrain LEHDISTÖNVAPAUDEN MALLIMAAT OVAT HARVASSA Lehdistönvapauden tila eri maissa vuonna 2017 RSF:n mukaan (164. Lehdistönvapausindeksi mittaa esimerkiksi median moniäänisyyttä ja itsenäisyyttä, yhteiskunnallisten instituutioiden läpinäkyvyyttä sekä toimittajiin kohdistuvaa väkivaltaa ja uhkailua. Lisäksi 33 maassa lehdistönvapauden tila oli kohtalainen. sija). Maailman huonoin lehdistönvapaustilanne oli Pohjois-Koreassa, jonka jälkeen listalla viimeisinä tulivat Eritrea, Turkmenistan, Syyria ja Kiina. RSF:n mukaan 180 tutkitusta maasta yhteensä 21 oli sellaisia, joissa lehdistönvapauden tila oli erittäin huono. Niistä suurin osa oli Euroopassa, minkä lisäksi indeksin kuudentoista kärjestä löytyivät Costa Rica (6.), Jamaika (8.) ja Uusi-Seelanti (13. Lähteet: rsf.org, toimittajatilmanrajoja.com Hyvä Kohtalainen Ongelmallinen Huono Erittäin huono N O RD N O RD W ES T, CR EA TIV EC O M M O N S.O RG /LI CE N SE S/ BY -SA /3 .0 /D E/ LE G AL CO D E
Toiset työttömät löytävät nopeasti uuden työpaikan, kun ammatti, kokemus, koulutus, ikä, avointen työpaikkojen määrä ja paikkakunta kohtaavat oikein. Epäoikeudenmukaisinta aktiivimallissa on se, että se kohtelee kaltoin vaikeasti työllistyviä. Suvaitsemattomuus tuomitaan. Pienenä vientivetoisena kansakuntana meillä ei ole varaa hallinnollisilla päätöksillä syrjäyttää osaa kansasta. Aktiivimallin parantamiseen sopii vanha armeijavertaus: alokkaan asento on niin huono, että se ei korjaamalla parane, vaan pitää tehdä kokonaan uusi. Työttömäksi joutuneiden ihmisten elämäntilanteet ja kyky työllistyä ovat yksilöllisiä. Teknologian ansiosta maapallo on ”kutistunut”, ja kuka tahansa meistä voi löytää maailmalta omiin arvoihinsa sopivia malleja tai niiden osia matkittavaksi Suomeen. Samaan aikaan suuri joukko ihmisiä alistetaan lain perusteella eriarvoiseen asemaan. Arvojemme mukaista on sen sijaan kannatella niitä, joilla menee kaikista heikoimmin. Se on osoitus terveistä, modernin hyvinvointiyhteiskunnan arvoista. Kukapa nyt aktivointia vastustaisi, aktiivisuudenhan pitäisi olla suorastaan kansalaishyve. YDIN 1 / 2018 11 KOLUMNI K eskustelemme paljon erilaisuuden hyväksymisestä ja siitä, mikä on normaalia. Tanskalaiset ovat silti yksi maailman tyytyväisimmistä kansoista. Vaadimme oikeuksia paperittomille, pakolaisille ja kaikille, jotka yhteiskunnan ja hyvinvoivien kansalaisten tukea tarvitsevat. Tämä alistaminen ja syyllistäminen on verhottu hyväksyttävän, jopa myönteisen ”aktiivimalli” -termin taakse. Kun jonkun toisen yhteiskunnan toimivasta mallista poimitaan vain ”rusinat pullasta” – tässä tapauksessa työttömien rankaiseminen – hyvinvoinnin sijaan kasvaa pahoinvointi. On tärkeätä ymmärtää, että rangaistukset ja sanktiot eivät lisää työmarkkinakelpoisuutta yksilön tasolla, vaan päinvastoin ajavat ihmiset entistä suurempaan ahdinkoon ja katkeruuteen. . Annetaan vahva mielikuva, että he ovat joko itse syypäitä tilanteeseensa tai laiskuuttaan käyttävät hyväkseen yhteiskunnan tukijärjestelmiä. Aktiivimalli lisää pahoinvointia JORMA MALINEN Kirjoittaja?on?ammattiliitto?Pron?puheenjohtaja.. Suomen hallitus on poiminut työttömien ”aktivoimiseksi” Tanskan työttömyysturvalainsäädännöstä sanktiot
Sillä rahalla sitten tehtäisiin se, mitä pystyttäisiin. Nykyisin vielä lähdetään siitä, että ihmisille on lailla säädetty oikeus tiettyihin palveluihin. talouspoliittisen?yksikön?esimies.. Hallituksen tällä hetkellä suunnittelema malli johtaisi palvelujen tuotannon uusjakoon tavalla, jonka seurauksia on aidosti vaikea ennakoida. Se on tavoite kustannusten nousun hillitsemisestä kolmella miljardilla eurolla seuraavan reilun kymmenen vuoden aikana. Samalla pitäisi hillitä kustannusten nousua. Alkuperäisistä tavoitteista yksi on silti pysynyt kirkkaana mielessä. Tavoite kolmen miljardin säästöistä on tarkoitus kirjata lakiin tekniseltä kuulostavan indeksitarkistuksen muodossa. Rahaa tulisi siis ajan mittaan vähemmän kuin mitä nyt ennakoidaan palvelujen tarpeen perusteella tarvittavan. Jatkossa logiikka toimisi pikemminkin toisin päin. . Yhtä hyvin voidaan puhua pidemmän aikavälin säästötavoitteesta. Lakiin kirjattaisiin, paljonko julkinen valta voi rahaa palveluihin käyttää. Asia tuskin ratkeaa myöskään sillä, että jostain toivotaan ilmestyvän ilmeisiä tehokkuushyötyjä, joita ei vielä ole osattu hyödyntää. Uudistuksen tulisi parantaa palvelujen saatavuutta ja vähentää eriarvoisuutta. Kyse olisi merkittävästä muutoksesta palvelujen rahoituksen logiikkaan. YDIN 1 / 2018 12 KOLUMNI T yön alla olevalle sote-uudistukselle on asetettu monia tärkeitä ja osin keskenään ristiriitaisia tavoitteita. Perusoikeudet ja rahoitus törmäyskurssilla sote-uudistuksessa JOONAS RAHKOLA Kirjoittaja?on?sosialidemokraattisen?eduskuntaryhmän. Toki oikeus palveluihin olisi jatkossakin kirjattu lakiin, mutta se tulisi väistämättä törmäämään tarpeeseen nähden supistuviin resursseihin. Kyse on siitä, että valtion rahoitusta maakunnille korotettaisiin vuosittain indeksillä, joka on tällä hetkellä ennakoitua kustannusten kasvua pienempi. Poliittisessa keskustelussa toistellaan, kuinka alkuperäiset tavoitteet ovat jääneet sivuun ja niiden sijasta päähuomio on siirtynyt hallintoon ja palveluiden avaamiseen markkinoille. Tämä indeksirajoite on mukana jo eduskunnalle annetussa hallituksen esityksessä. Julkinen valta sitten vastaa näistä palveluista syntyvistä kustannuksista. Tämä pitää paikkansa. Tulevilla maakunnilla ei olisi valtionrahoituksen ja asiakasmaksujen ohella juuri muita tulonlähteitä, joten ne voivat sopeutua supistuvaan valtionrahoitukseen vain palveluista leikkaamalla tai asiakasmaksuja nostamalla
Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA. 14 ARJA ALHO Median uusi luomiskertomus / 20 KATJA PIETARINEN Toimittajat uhattuina / 24 HEINI HUHTINEN Glasgow katkaisi väkivallan kierteen / 30 ARJA ALHO Brändi on tarina / 34 KARI PAASONEN Suomalaisia aseita konfliktialueilla / 38 SARAH FREEMAN-WOOLPERT Martin Luther Kingin jalanjäljissä / 42 ARJA ALHO Paperittomien lääkäri / 44 ARTO TIMONEN Osoite: Poste restante
Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa. YDIN 1 / 2018 14 YDINHETKI MEDIAN uusi luomiskertomus Median murrosta voi lähestyä väline edellä tarkastelemalla siirtymää lehdestä älypuhelimeen, mutta myös kulttuuristen muutosten kautta. Mikä murroksessa hämmentää, mikä antaa toivoa. Toimittaja Marketta Mattila on pohtinut aina vaikeita yhteiskunnallisia ja eettisiä kysymyksiä
YDIN 1 / 2018 15 YDINHETKI
Millaisia ajatuksia heräsi. Olemmekin tilanteessa, jossa ideologiset näkökulmat ja ideologiat itsessänsä ovat palanneet. Osalla on uskomus, että meillä on valehteleva ja manipuloiva valtamedia. Se voi tosiaan olla kaksiteräinen miekka. Mainostulojen vähetessä pudotuspelissä jäljelle jäävät yhtäältä vahvasti valtiollinen Yle, ja toisaalta vahvat ylikansalliset Google ja Facebook, jotka syövät sanomalehdistön, erityisesti maakunnallisen, taloudelliset edellytykset. Totuus käsitteenä on hyvin problemaattinen. M ArkettA : Kirjan tekijät painottavat minusta tärkeää asiaa: Elämme luottamuksen jälkeistä aikaa. Kun ideologiat ovat palanneet, osan mielestä pitää puolustaa humaaneja arvoja. Presidentinvaaleissakin nousi taas esille vahvan johtajan kaipuu. M ArkettA : Mielenkiintoista on, ja siihen myös Korvelan ja Vuorelman kirjassa viitataan, että suomalaiset luottavat vahvasti poliisiin ja koululaitokseen, luottamusprosentit ovat noin 90. Olemme menettäneet ikään kuin älyllisen tilamme ja kuvitelmamme, että olemme suvereeneja maailman hallitsijoita ja ymmärtäjiä. Kaikki on itse asiassa suhteellista ja liittyy kokijan näkökulmaan… A rjA : … ja on suhteessa kieleen, kulttuuriin, ylipäätään viitekehykseen. M ArkettA : Kehityskuva veti mielen mustaksi. Ei niinkään, että uutisessa olisi virheellinen tieto, vaan että uutinen koettiin yksipuoliseksi tai puolueelliseksi. A rjA : Sehän voi olla jopa todennäköistä, kun kansalaisten luottamus demokratiaan on ollut vähenemään päin. On arvoja, joita on puolustettava. A rjA : Viittasit paneelissa Paul-Erik Korvelan ja Johanna Vuorelman Puhun niin totta kuin osaan -kirjaan viime syksyltä. Se on meille kaikille yhteinen, vaikka selitys on erilainen. Ei Suomea eikä demokratialle tärkeää monipuolista mediakenttää pelasteta Ylellä. M ArkettA : Kyllä. Hänen mukaansa suomalaiset kokevat törmäävänsä viikoittain valeuutisiin. M ArkettA : Kyllä minustakin on. On ikään kuin tällainen rappiotarina, että asiat menevät huonoon suuntaan. Siinä mielessä myös intellektuaalinen porukka joutuu puhumaan totuudenjälkeisestä ajasta. Aikoinaan olemme oppineet, ettei totuutta oikeastaan ole olemassa. Sehän näkyy myös eri instituutioihin liittyvissä luottamusmittauksissa. Tämä taitaa kieliä juuri tuosta luottamuksen rapautumisesta. M ArkettA : Niin, olemme kuvitelleet, että olemme vapaassa kelluvassa tilassa, jossa ymmärrämme kaiken suhteellisuuden. Emme voi taata, että demokratiamme toimii aina hyvin ja että siksi olisi mahdotonta kaapata Yleä hallitusvaltaa pitävien äänitorveksi kuten joissakin maissa, Puolassa ja Unkarissa erityisesti, on käynyt. Sitten on vielä huolenaiheena Suomen Tietotoimisto, stt, joka on heikossa hapessa. Silloin myös pelot muuttuvat henkilökohtaisiksi. Silti koen, että jostain merkityksellisestä muutoksesta digitaaliajassa on sittenkin kyse. Pietilän Uutisista valheita, valheista uutisia -kirjan julkistustilaisuudessa. YDIN 1 / 2018 16 YDINHETKI A rjA : Vedit Suomalaisen Sanomalehtimiesliiton paneelikeskustelua, jossa peilattiin totuuden ja faktojen jälkeistä aikaa. Pietilän huomautus julkisen palvelun, siis Ylen aseman, vahvistumisesta ilman vastavoimaa, oli kriittisyydessään tärkeä. Minulle jäi tilaisuuden jälkeen tunne, että olemme aina eläneet enemmän tai vähemmän totuudenjälkeisessä ajassa. A rjA : Mitä ajattelit digitaalisten ylikansallis. Samalla yhtäkkiä aika primitiiviset ja brutaalit voimat ovat nousseet pintaan, esimerkiksi isis tai Donald Trumpin puhuttelema äärioikeisto. Mutta hallitukseen ja eduskuntaan heikosti, luottamusprosentit ovat alle 50, ja siinä samassa menee myös media. A rjA : Olimme juuri myös yhdessä A.-P. A rjA : Pietilä kuvasi myös dramaattisesti median murrosta taloudellisten edellytysten muutoksena. Populistiset politiikan pikavoitot kuten Trumpin valinta tai Brexit-äänestys ovat saaneet epäilemään, että järkeen ja tietoon perustuva yhteiskunnallinen keskustelu on jäänyt alakynteen
Tämä on mielenkiintoista. Äly itsessään hallitsee maailmaa tulevaisuudessa, tietoverkot alkavat elää omaa elämäänsä ihmisen sysätessä käyntiin tämän prosessin. Se onkin isoin asia: miten tietoisuustaitojaan haluaa kehittää ja pitää samalla oma fokus kirkkaana. Hän itse puhdistaa mieltään retriiteillä ja meditoimalla. Hän on ollut muun muassa Uuden Suomen kulttuuritoimituksen päällikkö. Ikoni ja Indeksi Oy:n kautta hän on ollut tekemässä televisiolle Voimala ja Kaken pesula -keskusteluohjelmia.. Todella ohuet langat pitävät yllä tulevaisuususkoa. Kamppailen päivittäin sen kanssa, että käytänkö toimittajana niitä tiedonhankintavälineenä. YDIN 1 / 2018 17 YDINHETKI ten toimijoiden tunkeutumisesta yhä vahvemmin suomalaiseen verkkomediaan. Saa ymmärrystä siitä, mitä muut ajattelevat – edellyttäen, ettei poista eri tavalla ajattelevia omista ryhmistään. M ArkettA : Tämänkin edessä on aika aseeton. A rjA : Toivomme tietenkin, että median Marketta Mattila on koulutukseltaan yhteiskuntatieteiden maisteri. Periaatteessa fb on ylivertainen jakelukanava. Yuval Noah Harari kirjoittaa, kuinka elämme uudessa vaiheessa, jossa tieto kontra tietoinen ihminen eriytyy. Se on kuin kaleidoskooppi. M ArkettA : Voi ainoastaan kehittää omia tietoisuustaitojaan. Ihminen on episodi dataismin kehityksessä. Meillä on käsissämme yhtäältä mieletön tiedon määrä, hukumme tietoon, mutta toisaalta olemme sidoksissa entistä enemmän meitä ohjaaviin uskomusjärjestelmiin ja myös ideologioihin. Hän päätyy dataismin kuvaamiseen. Kuluttajana tuntuu, ettei voi oikein tehdä mitään. A rjA : Maailman rikkaimpien joukosta löytyvät digiajan jättien (gafa: Google, Apple, Facebook ja Amazon) omistajat samalla kun varallisuuden keskittyminen ja eriarvoisuuden kasvu jatkuu. Hararilla on itse asiassa järkyttävä näkemys: ihminen on ottanut jumalan paikan ja on itse luomassa systeemiä, joka tekee humanismista lopun. Kun mietin omaa suhdettani verkkoalustoihin ja fb-dominanssiin, on se aika pelottavaa. Hän sulkeutuu todellisuuden ulkopuolelle päivittäin ja pidemmäksi ajaksi vuosittain
Voi kuitenkin toivoa, että keskustelun kuluessa voi tuntea toista kohtaan empatiaa. Niitä ei haluta myöntää, suljetaan vain silmät. Silloin ruvetaan luomaan vaihtoehtoisia totuusskenaarioita, syntyy rapautuvia todellisuuskerrostumia. Että ymmärtäisimme, ettei minun elämäni ole ainut ja oikea, että on toisia ja toiset kokevat toisella tavalla. Olemme viisaampia kuin koskaan, mutta silti tapamme kommunikoida on entistä pinnallisempi. Kun koko ajan ollaan online-tilassa, on input ja output, ja jatkuvaa reagointia. Mutta se halutaan oikeuttaa sillä, ettei ole ideologisesti oikein, että joku on työtön. Suhteuttaa erilaisia kuohuja, joihin lähdemme hyvin helposti mukaan. Mitä tosiaan voi tehdä. Esimerkiksi Johanna Korhonen teki sinänsä oikein, kun toi julkisuuteen piispa Teemu Laajasalon rahankäytön. Haluaisin ajatella, että muutokset tapahtuvat hitaissa sykleissä, mutta tuntuu siltä, että myös nopeat sahausliikkeet ovat mahdollisia hyvässä ja pahassa. Kysymys on lopulta siitä, millainen eettinen ohjenuora ohjaa kirkkoa, sillä brändin kirkastaminen, hyvä fiilis ja suuryritysmäinen toimintakulttuuri tuntuvat nykyisin varastavan tilaa vähäväkisiltä armon kerjäläisiltä. M ArkettA : Elämme lisäksi vielä isossa tunnepuurossa. Pitää ottaa aikaa reflektoinnille. Miten tähän liittyy armollinen käyttäytyminen. Julkisuus myös polarisoi ja sosiaalinen media kuplaistaa. PITÄÄ PYSÄHTYÄ SEN ETEEN, MISTÄ ON KYSYMYS, KETKÄ TAI MITKÄ ASIAT RIITELEVÄT. Se lyhentää omaa pinnaa ja ymmärryskykyä. Se saattoi olla ainoa keino tuoda muutosta vinoon toimintakulttuuriin. Tuleeko armo kaikille, ansiotta ja pyytämättä. Ylipäätään empatian vahvistaminen on tärkeää. Viihteellisyys ja kaupallisuus ovat lisäksi kovin hienosyisiä, esimerkiksi tuotesijoittelu. M ArkettA : Kaupallista yhteistyötä on tosiaan vaikea erottaa. Se vaatii aikaa. SE VAATII AIKAA.. YDIN 1 / 2018 18 YDINHETKI käyttäjät arvostavat vastaisuudessakin hyvää ja luotettavaa journalismia, faktantarkistusta, lähdekritiikkiä ja muuta, joka auttaa käsittelemään tiedon tulvaa. Varmaan isoin kysymys on, kuinka luoda jonkinlaista yhteisyyttä ihmisten välille. Objektiivisesti ajatellen se on hirveä malli ja todellakin epäoikeudenmukainen. Kirkko kuppikuntineen on jo valmiiksi ristiriitojen repimä yhteisö. On paha asia, etteivät ihmiset kohtaa toisiaan. Mutta toisaalta, ei ole oikein muutakaan vaihtoehtoa. Pitää pysähtyä sen eteen, mistä on kysymys, ketkä tai mitkä asiat riitelevät. Tärkeää olisi, että pystyttäisiin avaamaan syvemmin sitä, miten ihmiset elävät hyvin erilaisesti ja kokevat myös todellisuuden erilaisesti. Arvostetaanko sitä, että jollakulla on viestinnällisiä kykyjä ja kommunikaatiotaitoja, jotka puhuttelevat laajoja yleisöjä, vai arvostetaanko tiukasti nuhteettomuutta. Aika lyhyillä argumentaatioketjuilla todetaan jotakin. Valitaan sellainen selitysmalli, jossa on ilmiselviä ongelmia. Sitä tehdään myös toimituksellisena yhteistyönä. A rjA : Aika isoja ja perustavaa laatua olevia muutoksia on yhtäaikaisesti menossa onlinetilassa. On hyvin tärkeää, ettei eriytyminen eri blokkeihin ja kupliin jatkuisi. Kommunikointi on muuttunut mielipidejournalismin kaltaiseksi. M ArkettA : Ajankohtainen aktiivimallikeskustelu on myös mielenkiintoinen. Halutaan valita sellainen yhteiskunta, jossa kaikki haluavat tehdä työtä ja kaikki saavat työtä, kun he vain haluavat. Vaikea asia on sekin, että vastakkain eri mieltä olevien ihmisten paneminen yhteiseen keskusteluun johtaa usein siihen, että argumentointi hitsaa ja vahvistaa vain omaa näkemystä. Mutta vaikka totuus vapauttaa, tuntuu tilanne aika mahdottomalta
Kun aikamme maksimoi hinkua hyvien tarinoiden perään – tässä on tapahtunut todella iso valtavirtaistuminen – tarinat vievät meitä. Digiaika Digitalisaatio tarkoittaa kehityksen vaihetta, jossa tietotekniikan avulla haetaan säästäviä, tehokkaita, luotettavia ja/tai viihdyttäviä toimintamalleja. EU:n tietosuoja-asetuksen mukaan yritysten tulee kertoa palvelujensa käyttäjille, miten tietoja kerätään ja miten käyttäjä on algoritmien avulla tehtävän profiloinnin kohteena. Samalla myös käyttäjien oma toiminta voi johtaa kuplien syntymiseen. Nekin nousevat tarina-arkistosta. A rjA : Mutta entäpä jos on länsimainen ja itämainen tarina. A rjA : Median murros on tiedon paloja, joista on entistä vaikeampi koota kokonaisuus. Olemme addiktoituneita tarinoihin, niitä on kiva kuunnella sekä opiksi että viihdytykseksi. 16 – 24-vuotiaiden ikäryhmässä online-aika kolminkertaistui samalla aikavälillä. Tietyn tarinan mukaanhan robotit pannaan toimimaan ja se tarina on se, mihin me uskomme, vaikka emme tiedä, mihin se johtaa. Mennäänkö jo eteenpäin liian nopeasti teknologia edellä. Vuonna 2005 yli 16-vuotiaat olivat noin kymmenen tuntia viikossa online-tilassa, 2014 kaksinkertaisen ajan. Elämästä on tullut online-elämää. Nythän tuntuu, että vastakkainasettelu idän ja lännen välillä vain vahvistuu. Tarinoiden addiktiivinen käyttäminen liittyy nopean mielihyvän hakemiseen, hedonistiseen käyttäytymiseen. M ArkettA : Voihan olla, että läntinen individualistinen tarinankerronta on katoavaa. Harari lähtee siitä, että kaikki perustuu tarinoille. Niistä pitää olla hyötyä käyttäjille ja niiden tulee kasvattaa liiketoiminnan mahdollisuuksia. Itäinen tarinankerronta on erilaista. A rjA : Voiko journalismi jäädä hyvä tarinan vangiksi. Facebookilla on maailmanlaajuisesti 1,8 miljardia käyttäjää kuukaudessa, joista suomalaisia noin 2,5 miljoonaa. Älypuhelin on 77 prosentilla suomalaisista. Suosituin sosiaalisen median palvelu on YouTube, jota käyttää yli 80 prosenttia 15 – 74-vuotiaista suomalaisista. YDIN 1 / 2018 19 YDINHETKI Tietokoneelta älypuhelimen käyttöön Tilastokeskuksen mukaan vuonna 2016 suomalaisista 88 prosenttia käytti internetiä, alle 55-vuotiaista jo lähes kaikki. Esimerkkinä vaikka se, että ahmitaan kokonaisia tuotantokausia suoratoistopalveluissa. Facebook ilmoitti tammikuussa 2018 alkavansa painottaa algoritmeissään ystävien ja perheen välistä viestintää sekä luotettavaksi koettuja uutislähteitä. M ArkettA : Tarinan kertominen on hallitsevaa. Tähänkin liittyy puolensa. Facebookin käyttö on laskenut nuorimmissa ikäryhmissä mutta kasvanut vanhimmissa. Sosiaalisessa mediassa algoritmit voivat vähentää vastakkaista mieltä olevien viestien näkymistä käyttäjille, mikä aiheuttaa kuplautumista. Ihmisen fyysinen rakenne on kuitenkin kivikaudelta eikä päämme pysty samoihin suorituksiin kuin tekoäly tai robotit. Niin, ja mihin perustuvat länsimaiset arvot. Ollaan sohvalla aamusta iltaan, kun on kyltymätön halu tietää, mitä tapahtui – ja saada mielihyvää. A rjA : Sehän olisi mahtavaa ja oikein yhteisöllistä!. WhatsApp (60 prosenttia suomalaisista 15 – 74-vuotiaista käyttää sovellusta) ja Facebook Messenger ovat esimerkkejä uusista, nopeasti kasvavista kommunikaatiotavoista. Tarinat kuljettavat kulttuuria eteenpäin. Yleisimmin nettiä käytetään asioiden hoitamiseen, tiedonhakuun, viestintään ja medioiden seuraamiseen. Palvelujen tarjoajien algoritmit muokkaavat uutisvirtaa. Tarinankerrontahan tuntuu hallitsevan nyt kaikkea. Itäisen tarinnankerronnan komponentin ottaminen osaksi omaamme voi vaikka tarkoittaa, että miellämme itsemme muurahaisyhteisöksi emmekä kuningatarmehiläisiksi. M ArkettA : Vaikka teknologia vie meitä, tapahtuu kuitenkin fuusio tarinoiden ja teknologian välillä, ja se jalostuu
UHATTUINA Toimittajat Kirjoittaja Katja Pietarinen 20 YDINHETKI YDIN 1 / 2018. YDIN 1 / 2018 20 YDINHETKI Toimittajat ilman rajoja -järjestön raportin mukaan vuonna 2017 surmattiin 65 toimittajaa, minkä lisäksi satoja toimittajia oli pidätettyinä tai panttivankeina. Samalla miljoonien ihmisten oikeus puolueettomaan tietoon ja uutisointiin joutui jälleen uhatuksi
Surmatuista toimittajista 39 surmattiin tarkoituksellisesti heidän työnsä takia ja 26 sai surmansa kentällä ilman, että he olisivat olleet tarkoituksellisesti kohteina. Raportin lukuihin on laskettu mukaan ammattitoimittajat, media-alan työntekijät sekä kansalaisjournalistit. YDIN 1 / 2018 21 YDINHETKI K ansainvälinen Toimittajat ilman rajoja -järjestö eli rsf (Reporters sans frontières) julkaisi joulukuussa vuosittaisen Round-Up -koosteensa surmatuista ja vangituista toimittajista. Myös freelancer-toimittajien turvallisuus on otettu aiempaa paremmin huomioon, minkä lisäksi toimittajat ovat hylänneet alueita, joilla on liian vaarallista työskennellä. Vuonna 2017 toimittajia surmattiin vähiten viimeiseen 14 vuoteen. M aakohtaisesti tarkasteltuna toimittajia kuoli vuonna 2017 eniten Syyriassa ja Meksikossa. Syyria, jossa kuoli yhteensä kaksitoista toimittajaa, piti ensimmäistä sijaa listalla RSF-järjestön jäseniä osoittamassa mieltä vangittujen turkkilaisten toimittajien puolesta tammikuussa Pariisissa. Heistä 55 oli miehiä ja kymmenen naisia. Uutisten tuottamisen ja toimittamisen yhteydessä surmattiin viime vuonna yhteensä 65 toimittajaa. Tähän saattoivat vaikuttaa esimerkiksi se, että toimittajille on vaadittu enemmän suojelua, ja että toimittajat ovat koulutuksensa ansiosta valmistautuneempia työskentelemään turvattomassa ympäristössä. Heistä ammattitoimittaja oli 50, kansalaisjournalisteja seitsemän ja media-alan työntekijöitä kahdeksan. Konfliktialueella työskenteli 54 prosenttia toimittajista. Kansalaisjournalisteilla on merkittävä rooli uutisten tuottamisessa, erityisesti sotaa käyvissä maissa, joissa ammattitoimittajien on vaikea tehdä työtään. BE N O IT TE SS IER , LE H TIK U VA /R EU TE RS
Turkkiin julistetun poikkeustilan myötä toimittajilla ei ole mahdollisuutta saada oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä, ja osa heistä odottaa tuomiota telkien takana jopa 18 kuukautta. Heistä 44 oli ammattitoimittajia, seitsemän kansalaisjournalisteja ja kolme mediaalan ammattilaisia. Maailman viisi suurinta vankilaa toimittajille sijaitsevat Kiinassa, Turkissa, Syyriassa, Iranissa ja Vietnamissa. Yli puolet vangituista journalisteista on pidätettyinä näissä viidessä maassa. Toimittajia ei ole eri maissa pidätetty ja syytetty ainoastaan kirjoitustensa vuoksi, vaan monet heistä on jätetty autoritääristen valtioiden vankiloihin toimimaan esimerkkeinä. YDIN 1 / 2018 22 YDINHETKI ti keinojaan vainota toimittajia ja bloggaajia. Myös Vietnam jatkoi sijoitustaan maailman viidenneksi suurimpana toimittajien vankilana: maassa oli raportin ilmestymisen aikaan pidätettynä 19 toimittajaa. Maassa käydään veristä sotaa, jossa toimittajat ovat alttiina sala-ampujille, ohjuksille, räjähteille ja itsemurhapommittajille. Menettelyllä on tarkoitus vaientaa vangittujen toimittajien kollegoita. Maa kehittää jatkuvas. Vietnam ohitti listalla Egyptin, jossa kärsi tuomiotaan 15 toimittajaa. P anttivankina oli viime vuoden lopulla noin 54 journalistia. jo kuudetta vuotta. Ulkomaalaisten panttivankien osuus kasvoi viime vuonna 14 prosenttia. ASEISTETUILLE RYHMILLE TOIMITTAJIEN SIEPPAAMINEN ON MONIN TAVOIN KANNATTAVAA JA KÄYTÄNNÖLLISTÄ LIIKETOIMINTAA. Panttivangeista lähes kolme neljäsosaa oli kuitenkin paikallisia toimittajia – usein huonosti palkattuja freelancereita, jotka työskentelevät riskialttiilla alueilla. Heistä 202 oli ammattitoimittajia, 107 kansalaisjournalisteja ja 17 media-alan työntekijöitä. Hallitus ei enää tuomitse vastustajiaan kuolemaan, vaan panee heidät vankilaan. Vaikka maassa ei sodita, poliittista korruptiota tai organisoitua rikollisuutta selvittävät toimittajat ovat systemaattisesti huumekartellien tai muiden rikollisten kohteena. V uonna 2017 toimittajia oli pidätettynä yhteensä 326. Listalla toisena olevassa Meksikossa puolestaan kuoli viime vuonna yksitoista toimittajaa. Afganistanissa tapettiin viime vuonna kolmessa eri iskussa yhteensä yhdeksän toimittajaa: kaksi ammattitoimittajaa ja seitsemän mediaalan työntekijää. Turkki puolestaan jatkoi maailman suurimpana ammattitoimittajien vangitsijana: raportin mukaan maassa oli vangittuna 42 journalistia ja yksi media-alan työntekijä. Panttivangeista 98 prosenttia oli miehiä. Kiina jatkoi ykköspaikalla maailman suurimpana toimittajien vangitsijana, kun kaikki kategoriat lasketaan yhteen. Paikalliset toimittajat ovat kaikkein suurimmassa vaarassa, erityisesti ollessaan ulkomaalaisen toimittajan seurassa. Irakissa toimittajia kuoli kahdeksan. Vankeuden aikana vangitsijat heikentävät tahallisesti tuomittujen terveyttä kunnes he kuolevat. Naisjournalisteja surmattiin viime vuonna koko maailmassa yhteensä kymmenen, siis tuplasti verrattuna edeltäviin viiteen vuoteen. Aasian maista eniten toimittajia kuoli Filippiineillä: vuonna 2017 ainakin viisi journalistia oli maassa aseellisen hyökkäyksen kohteena, ja heistä neljä kuoli vammoihinsa
Projekti tukee tutkivaa journalismia ja sensuurin kiertämistä tarjoamalla verkossa toimittajien tuottamia materiaaleja ja tarinoita. Vähintään 22 syyrialaista ja yhtätoista irakilaista journalistia pidettiin joulukuussa panttivankeina heidän kotimaassaan, minkä lisäksi rsf:n mukaan seitsemän ulkomaalaista toimittajaa oli panttivankina Syyriassa. Niille toimittajien sieppaaminen on monin tavoin kannattavaa ja käytännöllistä liiketoimintaa. Lopulta he kuitenkin katkaisivat mediahiljaisuuden, koska kaappaajat eivät enää ottaneet heihin yhteyttä. Mediahiljaisuus saattaa kestää useita vuosia. Näin Forbidden Stories haluaa lähettää viestin sananvapauden vihollisille: voit yrittää pysäyttää sanansaattajan, mutta viestiä et voi pysäyttää. Lähi-itä jatkoi ykkössijaansa maailman vaarallisimpana alueena toimittajille. Palvelun ansiosta nämä tarinat eivät häviä, vaikka tekijälle tapahtuisi jotakin. Myös kansainvälinen tutkivien journalistien järjestö The International Consortium of Investigative Journalists (icij) on projektissa yhteistyökumppanina. Lähi-idän ulkopuolella toimittajia oli panttivankeina ainoastaan Ukrainassa, jossa Itä-Ukrainan kapinallisjoukot syyttivät muutamaa jäljellä olevaa kriittistä toimittajaa vakoojiksi. M aailman suuria ongelmia, kuten korruptiota, ympäristöskandaaleja ja väkivaltaisia ääriliikkeitä, ei voida tarkastella, jos toimittajat eivät pysty tekemään työtään kunnolla. Myös kansalaisjournalistit maksavat kovaa hintaa työstään: yhteensä seitsemän heistä oli joulukuussa aseistettujen ryhmien hallussa. YDIN 1 / 2018 23 YDINHETKI MAAILMAN SUURIA ONGELMIA EI VOIDA TARKASTELLA, JOS TOIMITTAJAT EIVÄT PYSTY TEKEMÄÄN TYÖTÄÄN KUNNOLLA. Toimittajien täytyy pystyä työskentelemään turvallisessa ympäristössä ja rankaisemattomuuden väärinkäytösten tekijöitä kohtaan on loputtava. Uhkailujen kohteeksi joutuneet toimittajat voivat säilöä arkaluontoisen materiaalinsa Forbidden Stories -palveluun suojatussa formaatissa. Rsf ja Freedom Voices Network -järjestö käynnistivät marraskuussa projektin nimeltä Forbidden Stories, ”kielletyt tarinat”. Julkaistu alun perin RSF:n alajaoston Toimittajat ilman rajoja, Suomi ry:n sivuilla (toimittajatilmanrajoja.com/fi/2017/12/19/ vuosittainen-round-up-kooste-julki-vuonna2017-on-surmattu-yli-60-toimittajaa). Tarkkaa lukua siepatuista toimittajista on vaikea laskea, sillä perheet ja kollegat jättävät katoamisia raportoimatta, koska pelkäävät asiasta ilmoittamisen viivyttävän panttivankien vapauttamista. Esimerkiksi Kamaran Najmin tapauksessa kidnappaajat sallivat hänen soittaa sukulaisilleen vahvistaakseen sieppauksen tapahtuneen ja kertoakseen kaiken mediahuomion vaarantavan hänen turvallisuutensa, minkä takia Najmin kollegat ja sukulaiset eivät puhuneet asiasta mitään kolmeen vuoteen. Mikäli toimittajalla ei ole mahdollisuutta jatkaa tutkivaa raportointiaan, projektin työntekijät pääsevät käsiksi materiaaliin jakaakseen sen internetissä kansainväliselle medialle laajan levikin varmistamiseksi
GLASGOW KATKAISI väkivallan kierteen Kirjoittaja Heini Huhtinen YDIN 1 / 2018 24 YDINHETKI. Puukotusrikosten lähestyminen kansanterveydellisenä ongelmana on kuitenkin saanut aikaan dramaattisen muutoksen. 2000-luvun alussa nuorten puukotukset olivat Skotlannin suurimmassa kaupungissa huipussaan
– Ei ole sinänsä yllättävää, että Glasgow oli Britannian ensimmäinen kaupunki, johon perustettiin oma poliisilaitos, hän toteaa. Osaltaan ongelmaa on ruokkinut Skotlannin macho-kulttuuri, jossa miesten on ollut sosiaalisesti hyväksyttävää turvautua väkivaltaan. Reilut kymmenen vuotta myöhemmin työ näyttää tuottaneen tuloksia: Vuosina 2006 – 2011 Skotlannissa kuoli 40 nuorta puukotuksen uhrina, mutta vuosina 2011 – 2016 vastaava lukema oli vain kahdeksan. Edinburghin yliopiston kriminologian professori Susan McVie kertoo, että kaupungin väkivaltaisuuden syyt ovat moninaiset, mutta ne liittyvät läheisesti 1900-luvulla hiipuneeseen teollisuuteen ja sen tuomaan työttömyyteen, tiukassa istuvaan köyhyyteen sekä alkoholismiin. Poliisin lisäksi yksikkö alkoi työskennellä läheisesti terveydenhuollon ammattilaisten, koulutuslaitoksen ja sosiaalityöntekijöiden kanssa. Samaan aikaan eteläisissä naapureissa Englannissa ja Walesissa käyrä näyttää hyvin erilaiselta: puukotusten määrä lisääntyi vuoden 2017 aikana jopa 21 prosenttia, ja erityisesti nuorten tekemät puukotukset ovat yhä kasvava ongelma. – Aloimme ajatella puukotuksia tautina, joka ei katoa ennen kuin ymmärrämme oireiden takaa löytyvät syyt ja hoidamme niitä. YDIN 1 / 2018 25 YDINHETKI. Tilastojen valossa keskimäärin 62 ihmistä tuhannesta joutui henkirikoksen uhriksi – jopa kaksi kertaa enemmän kuin esimerkiksi Lontoossa. ALOIMME AJATELLA PUUKOTUKSIA TAUTINA, JOKA EI KATOA ENNEN KUIN YMMÄRRÄMME OIREIDEN TAKAA LÖYTYVÄT SYYT JA HOIDAMME NIITÄ. Poikkeuksellista valtion suoraan rahoittamassa yksikössä oli se, että se päätti lähestyä väkivaltaa kansanterveydellisenä eikä vain rikosoikeudellisena ongelmana. S kotlannin länsirannikolla sijaitseva Glasgow kärsi vuosikymmeniä pahaenteisestä liikanimestään ”maailman murhapääkaupunki”. Nimi ei ollut tuulesta temmattu: vuosituhannen vaihteessa väkivallan kohtaamisen riski oli Skotlannissa suurempi kuin missään muualla kehittyneessä maailmassa, ja ongelma oli korostunut maan suurimmassa kaupungissa Glasgow’ssa. Vuoteen 2005 mennessä tilanne kärjistyi entisestään, ja erityisesti nuorten puukotukset ja jengirikollisuus olivat selvässä nousussa. – Suoraan sanoen meillä oli käsissämme kriisi. Väkivallalla on Skotlannissa ja erityisesti Glasgow’ssa pitkät juuret. Pian sen toiminta laajeni koko Skotlantiin. L inden korostaa, että ensimmäinen askel väkivallan vähentämiseksi oli ongelman parempi ymmärtäminen. 1900-luvun alusta saakka Glasgow’ssa kukoistanut jengikulttuuri on myös tarkoittanut, että väkivaltainen käytös on usein periytynyt sukupolvelta toiselle. Violence Reduction Unit eli ”väkivallanvähentämisyksikkö”, lyhyemmin vru, perustettiin vuonna 2005 nimensä mukaisesti torjumaan kaikenlaista väkivaltaa. Ymmärsimme, että muuttaaksemme kaupungin väkivaltaista kulttuuria meidän oli tehtävä jotain toisin, sanoo Will Linden, Violence Reduction Unit -nimisen poliisin yksikön nykyinen johtaja. Viime vuonna Skotlannissa ei ollut yhtäkään puukotuksen seurauksena kuollutta uhria
Linden kertoo, että ensitöikseen vru analysoi aiemmin kerättyä dataa ja pyrki tunnistamaan yksilöt, joilla oli erityisen korkea riski osallistua puukotuksiin, jengitoimintaan tai muuhun väkivaltaan. Usein vaikeissa elämäntilanteissa olevat joutuvat odottamaan tukea tai ratkaisuja aivan liian pitkään. Tämän jälkeen heidät kutsuttiin koolle kaupungin poliisilaitokselle, jonne ilmaantuikin yli 200 ihmistä. V ru:n oli otettava kaikki nämä seikat huomioon suunnitellessaan toimintaansa. – Me halusimme tarttua hetkeen, jolloin ajattelimme monen mahdollisesti olevan avoin muutokselle. Kerroimme, että me pidämme heitä silmällä, ja että jos he jatkavat toimintaansa, me tulemme pidättämään heidät, Linden kertoo. T oinen tärkeä puukotuksiin liittyvä tekijä on ikä: Skotlannissa samoin kuin muuallakin Britanniassa puukkorikokset olivat ennen kaikkea nuorten ongelma. Perinteisesti väkivaltaa ja puukotuksia on pyritty kitkemään aseiden etsintöjä lisäämällä ja väkivaltatuomioita tiukentamalla, mutta uusi yksikkö päätti kokeilla kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa. Lindenin mukaan vuonna 2005 teräasetta kantoivat Skotlannissa tyypillisesti alle 21-vuotiaat nuoret miehet, jotka olivat myös useimmiten puukotusten uhreja. Usein nuoret saattoivat alkaa kantaa mukanaan puukkoa tai veistä jo 14-vuotiaana. Lindenin mukaan myös ajoitus on tärkeää. – Puhuimme jengiläisille rehellisesti. – Korostamme sitä, että veitsiä kantavat loppujen lopuksi vain harvat, mutta ne ovat onJOS NUORILLE KERROTAAN JOKA SUUNNASTA, KUINKA YLEISIÄ PUUKOTUKSET JA VEITSET OVAT, SE VOI SYSÄTÄ YHÄ UUSIA IHMISIÄ KANTAMAAN ASETTA MUKANAAN. Hanke keskittyy nuorten puukotuksia ennaltaehkäisevään työhön sekä kouluttaa opettajia, vanhempia ja viranomaisia puhumaan aiheesta lapsille ja nuorille. Vru:n kanssa tiivistä yhteistyötä tekevät hanke onkin jo vuosia pyrkinyt siihen, että veitsistä puhutaan asiallisesti, kauhistelematta mutta myöskään yleistämättä. – Jos nuorille kerrotaan joka suunnasta, kuinka yleisiä puukotukset ja veitset ovat, se voi sysätä yhä uusia ihmisiä kantamaan asetta mukanaan, ihan vain varmuuden vuoksi. Dailly kertoo, että suurin syy nuorten aseiden kantamiselle on aina ollut pelko: monet kokevat, että heidän täytyy olla valmiina puolustamaan itseään koska tahansa. Varoituksen jälkeen vru:n henkilökunta kuitenkin tarjosi myös käytännön tietoa ja konkreettisia mahdollisuuksia toisenlaiseen elämään. Paikallaolijat saivat halutessaan apua uuden asunnon tai asuinpaikkakunnan löytämiseen sekä työn tai koulutuksen piiriin pääsemiseen. YDIN 1 / 2018 26 YDINHETKI. Toinen yleinen nuorten antama selitys teräaseen kantamiselle on ajatus siitä, että kaikki muutkin tekevät niin. – Jotta ihmiset muuttaisivat toimintaansa ja asennettaan dramaattisesti, heille pitää pystyä tarjoamaan jotain positiivista, Linden kuvailee kokeilun logiikkaa. Monet ottivat tuen vastaan, eivätkä ole enää väkivallan riskiryhmässä. Myös Jane Dailly muistaa hyvin reilun kymmenen vuoden takaisen ajan, jolloin nuorten tekemät puukotukset olivat Skotlannissa huipussaan. Vuonna 2009 hän aloitti koko Britanniassa toimivan, nuorille suunnatun No Knives, Better Lives (”Parempaa elämää ilman puukkoja”) -hankkeen koordinaattorina Skotlannissa
– Jos pystymme luomaan yhteisön, jossa kriittinen massa ei siedä väkivaltaa, puukotukset tulevat vähenemään minimiin. – Toisin kuin saattaisi äkkiseltään kuvitella, vaikuttaa siltä, että pitkällä aikavälillä tämä lähestymistapa vähentää rikoksia ja väkivaltaisuutta, McVie huomauttaa. Dailly kertoo huomanneensa skotlantilaisten teini-ikäisten asenteissa selvän muutoksen viime vuosina: teräaseiden kantamiseen ei enää liity samanlaista jännitystä kuin ennen. G oodall iloitsee muutoksesta, jota hän on viimeisen kymmenen vuoden aikana todistanut Glasgow’ssa. Puukotukset ja väkivalta yhä osa todellisuutta Skotlannissa, mutta Goodallille nuoren sukupolven asennemuutos antaa paljon toivoa. V ahvan yhteistyön nimeen vannoo myös Christine Goodall, joka on tehnyt Glasgow’ssa pitkän uran kirurgina. gelma, joka vaikuttaa kaikkiin nuoriin, Dailly kertoo. Järjestön vapaaehtoiset, jotka ovat kaikki terveydenhuollon ammattilaisia, kiertävät kouluissa puhumassa suoraan puukotuksista ja vammoista, joita he joutuvat työssään hoitamaan. Toisin sanoen se ei enää ole cool. – Yksin emme olisi saaneet tätä aikaan. 2000-luvun alussa hän kohtasi työssään viikoittain väkivallan ruman jäljet. Viime vuosina Skotlannin hallitus on myös pehmentänyt nuorten teräaserikoksiin liittyviä tuomioita ja vähentänyt satunnaisia etsintöjä, joilla pyritään löytämään teräaseiden kantajia. Ompelimme haavat umpeen ja sitten lähetimme heidät taas tiehensä, tietäen hyvin, että ensi kuussa he voisivat olla taas leikkauspöydällä tai hautausmaalla. Moni nuori mies lähti sairaalasta suurten arpien tai pahasti vammautuneiden kasvojen kanssa. On tärkeää tietää, että meillä kaikilla on sama lähestymistapa ja strategia, ja tuemme toistemme työtä. He yrittävät selvittää, mitä on tapahtunut, sekä tarjoavat halukkaille apua uudenlaisen elämän aloittamiseen. Goodall arvelee, että osa Skotlannin menestyksestä puukkorikosten vähentämisessä selittyy maan pienellä koolla: Skotlannissa on noin viisi miljoonaa asukasta, joten yhtenäisen työmallin luominen on ollut suhteellisen helppoa. – Hoidimme jatkuvasti puukotusten uhreja, erityisesti nuoria miehiä, ja minua alkoi turhauttaa se, miten vähän pystyimme tekemään. Vru:n tukemana Goodall perusti kahden kollegansa kanssa Medics Against Violence (Lääkintähenkilöt väkivaltaa vastaan) -nimisen järjestön. Toinen sairaaloihin keskittyvä vru:n projekti on nimeltään Navigator. – Jos meillä on nyt nuoriso, joka ei usko aseisiin, ehkä parinkymmenen vuoden päästä meillä on aikuisia, jotka eivät tartu aseisiin. Goodall pohti paljon myös sitä, kuinka pysyviä vammoja puukotus usein jätti jälkeensä. Esimerkiksi Lontoossa, jossa nuorten tekemät puukotukset ovat yhä kasvava ongelma, työtä hankaloittaa muun muassa poliisin rasistinen maine. Hän uskoo, että muutoksen takana on ennen kaikkea aiempaa vahvempi yhteistyö poliisin, koulujen, järjestökentän ja valtion välillä. McVie lisää, että Skotlannissa poliisilla on aina ollut hyvä ja avoin suhde paikallisiin yhteisöihin ja vähemmistöihin, ja se on pystynyt luottamukselliseen yhteistyöhön myös jengien kanssa. YDIN 1 / 2018 27 YDINHETKI. – Huomaan sen arkipäivässäni, mutta myös tilastot näyttävät selvästi, että teräaseita kantavat nyt useimmiten keski-ikäiset aikuiset, eivät niinkään nuoret. Hankkeen vapaaehtoiset, navigaattorit, partioivat Glasgow’n ja Edinburghin sairaalapäivystyksessä ja tukevat puukotusten tai muun väkivallan uhreiksi joutuneita potilaita
26 90 Kimmo Kiljunen MAAILMAN MAAT Montako maata sinä tunnistat. 26 90. 24 90 Ebba Witt-Brattström VUOSISADAN RAKKAUSSOTA Tämän vuosisadan rakkaustarina, mahdoton ja mahdollinen. Ota selvää tämän kirjan avulla. 33 00 Anto Monti & Pontus Purokuru SUORAA TOIMINTAA! Kirja kertoo, miten eläinten oikeuksista, kaupunkikulttuurista, siirtolaiskeskustelusta, perustulo-vaatimuksesta ja uudesta luokkapuheesta tuli valtavirtaa. 27 90 Esko Seppänen RAUHAN JA RAHAN GEOPOLITIIKKA Esko Seppänen luettelee kymmenen Suomen vakavinta demokratian loukkaustapahtumaa ja iloitsee aina muiden iloitsevien kanssa, kun demokratia voittaa kapitalismin. 15 00 Luiz Ruffato LISSABONISSA MUISTIN SINUT Romaani paljastaa, millaista arki on työttömänä toisen luokan kansalaisena Euroopassa. LUKEMISTA LUMI-INFERNOON! TILAA JA TUTUSTU KIRJOIHIMME TÄÄLTÄ: WWW.INTOKUSTANNUS.FI PSST! KUN LIITYT INNON YSTÄVÄKSI, SAAT KAIKKI KIRJAT 20 % EDULLISEMMIN VERKKOKAUPASTAMME! Lauri Nurmi PERUSSUOMALAISTEN HAJOAMISEN HISTORIA Tiukalla ammattitaidolla kirjoitettu kirja nykyaikamme kovimmasta poliittisesta kamppailusta. Ruotsin tunnetuimman feministin raateleva rakkausrunoelma
Kysy Ydintä lähikirjastostasi! On tärkeää, että mielipidelehtiä löytyy monipuolisesti kirjastoista.. TULOKSENA ON SATA SIVUA AJANKOHTAISTA ASIAA SYVENNY ennakkoluulottomasti PAPERILEHDEN • kestotilaus 28 € • vuositilaus 35 € • alennettu hinta opiskelijoille ja työttömille 20 € • hintoihin sisältyy alv 10 % YDIN VERKOKAUPASTA VOIT OSTAA MYÖS DIGITAALISEN LEHDEN • www.ydinlehti.fi • irtonumero pdf-versiona 5,50 € • vuosikerta 16,50 € • hintoihin sisältyy alv 24 % Tee meille palvelus. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Ydin seuraa maailmaa ennakkoluulottomalla asenteella, kriittisyydellä ja asioihin syventyen. WWW.YDINLEHTI.FI WWW.FACEBOOK.COM/YDINLEHTI WWW.TWITTER.COM/YDINLEHTI Ydin on lehti niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo
Kirjoittaja Arja Alho Kuva Pekka Elomaa. YDIN 1 / 2018 30 YDINHETKI BRÄNDI ON TARINA IHMISTEN, ILMIÖIDEN JA AATTEIDEN BRÄNDÄYS ALKOI JO ENNEN TUOTTEIDEN BRÄNDÄYSTÄ. PEKKA MATTILA AVAA UUDEN ULOTTUVUUDEN YHTEISKUNNAN YMMÄRTÄMISEEN JA PIILOON JÄÄNEEN NÄKÖKULMAN JUURI PIDETTYIHIN ”TYLSIIN” PRESIDENTINVAALEIHIN
YDIN 1 / 2018 31 YDINHETKI YDIN 1 / 2018 31 YDINHETKI
Hän on jopa aggressiivinen vihreydessään, alfavihreä. Brändi tekee jonkun tunnistettavaksi. – Brändi on ennen muuta sisältöä. Yksityisissä postauksissa olemme aika myönteisiä mutta julkisissa anonyymeinä puolestaan negatiivisia. Mattila ei usko some-maailman kommentoijien kehittyvän armeliaammiksi. – Brändi on kuitenkin aina kiinnostava tarina. 1700-luvulla eräs kölninvesi sai oman nimen, jolla se erottautui muista hajusteista. – Elämme läpimedioituneessa maailmassa. SIINÄ ON OMINAISUUKSIA JA EROTELTAVIA OSIA, JOTKA TARINA SITOO YHTEEN.. Niissä poliitikon maneerit ja substanssi yhdistyvät. – Politiikassa ovat samat keinot käytössä kuin perinteisessä myynnin edistämisessä. Ensimmäiset tuotteet brändättiin sillä, että ne olivat hovihankkijoiden valmistamia. Antero Vartia on puolestaan myönteinen. – Li Anderssonissa on tiettyä periaatteellisuutta, jota myös vastustajat kunnioittavat. Poliitikkojen brändeistä Pekka Mattila ottaa esimerkiksi Li Anderssonin, Juhana Vartiaisen, Ville Niinistön ja Antero Vartian. Juuri käytyjen presidentinvaalien kiinnostavin asia olikin, ettei some synnyttänyt samanlaista ilmiötä kuin aikanaan oli Martti Ahtisaaren, Elisabeth Rehnin tai Pekka Haaviston kohdalla. Hänen mukaansa somessa ilmiöt sekä nousevat että kuihtuvat nopeammin. William Shakespearen näytelmät kuninkaista käyvät vielä varhemmasta ihmisten brändäyksestä. Hän näkee hyvänä sen, että kommentoijat voivat työstää omaa pimeää puoltaan, mutta on huolissaan fantasian ja toiminnan välisen etäisyyden kapenemisesta. Vauva.fi -sivustolla käydään luultavasti julmimmat keskustelut. Ihmiset voivat kuljettaa omaa narratiiviaan ilman, että toimittajat valikoivat niitä tai toimivat käsikirjoittajina. P oliittiset brändit ovat Mattilan mukaan tietyllä tavalla karikatyyrejä itsessään. Sosiaalisessa mediassa ei ole perinteisiä suodattimia. Hän ei yritä löytää taloustieteellisiä perusteluja silloin kun on syytä käyttää reippaasti ideologisia argumentteja. – Ville Niinistö uskaltaa ja osaa räksyttää. – Hyvin kärjistettynä tarina on, kuinka keskinkertainen sattumakansanedustaja happy accidentin kautta tulee perustuslakivaliokunnan puheenjohtajana kaikkien tuntemaksi, kokee rakettimaisen nousun puoluejohtajaksi, on valtionvarainministerinä imagoltaan tiukka BRÄNDI ON AINA KIINNOSTAVA TARINA. – Anonyymi kirjoittelu tuo esille myös pimeän puolen. Hän on rakentava ja kohtelias, aina vuoropuhelun kannalla. Kun kiinnostus on vielä niin intohimoista kuin hänellä, keskustelusta tulee suorastaan hengästyttävää. Siinä on ominaisuuksia ja eroteltavia osia, jotka tarina sitoo yhteen. Sauli Niinistön tarinasta Mattila taas löytää paljon aineksia, joihin jokainen voi samaistua. YDIN 1 / 2018 32 YDINHETKI J os on kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä kuluttajina, työntekijöinä tai johtajina, voi käydä kuten Pekka Mattilalle: johtamisesta ja markkinoinnista tulee ammatti. – Markkinointi ja brändäys on aikamoista käsitemylläkkää. Sen kautta voidaan jo ennakoida seuraavia avauksia. Tyypillinen mielikuva on että, brändäys on visuaalisuutta, siis väriä, kuvia tai kirjasimia. Vartiaisella puolestaan on ollut pääsy salaiseen osaamiseen taloustieteilijänä, hän on kääntynyt kokoomuslaisuuteen kypsällä iällä ja on siksi uskottava
Hänessä ikään kuin yhdistyivät lännenelokuvien toimintasankarin ominaisuudet ja ulkopuolisuus yksinäisenä ratsastajana. – Matti Vanhanen pärjäsi tavattoman hyvin asiaosaamisellaan. Mattila näkee, että brändien kannalta menneissä presidentinvaaleissa oli kaksi tasoa. Hänen metamorfoosinsa Natokannattajaksi ei vain ollut riittävän uskottava ehkä boheemiuden ja humanistisuuden vuoksi. Istuva presidentti on koskematon. Mattilan mukaan Niinistö kelpaa niin oikeistolaisille kuin vasemmistolaisille. Kyllönen oli napakka mutta tietenkin kompuroi ulkoja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä, jotka ovat myös hänen puolueelleen vaikeita. Niinistö muistuttaa omistavan luokan velvollisuuksista olemalla samalla oikeistolainen, mutta ei kannata kuitenkaan kypäräpappimaisesti Natojäsenyyttä. Käydyt vaalit eivät olleetkaan tylsät. Hän miettii myös kykyä vanheta arvokkaasti. Lisäksi hän kehitti presidenttiaikana hiukan epämääräisen ja salaperäisen ilmaisutavan, joka toi häneen ”valohämyä”. Hän arvelee Huhtasaaren kannattajakunnan kunnioittavan auktoriteetteja ja olisi siksi ollut luontevaa ajatella heidän äänestävän istuvaa presidenttiä. ISTUVA PRESIDENTTI ON KOSKEMATON.. Samoin Mattilaa mietityttää Laura Huhtasaaren korkea kannatus. Maali tuntui olevan vasta kuuden vuoden päästä. NYT ON TAAS PALATTU KEKKOSSLOVAKIAAN. P aavo väyrysestä bränditutkija löytää saagan, jolla ehdokas on itse ajanut itsensä marginaaliin. Nyt on taas palattu kekkosslovakiaan. – Mutta kun on esittää vain yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin ongelmiin, onhan se hätkähdyttää saada noinkin korkea kannatus hyvin koulutetussa Suomessa, sanoo Mattila. – Kampanja oli yleinen ja periaatteellinen, jopa suorastaan hailakka. Noin yleisesti ottaen matala kompetenssi toi korkean erottuvuuden ja korkea kompetenssi taas matalan erottuvuuden. Ahtisaari ei pyrkinyt toiselle kaudelle, Halonen oli hyvin kiistelty. – Merja Kyllösen kampanja oli hyvin puolueensa kaltainen. Nils Torvalds onnistui Mattilan mielestä olemaan yhtäältä sivistynyt ja syvällinen mutta toisaalta myös hassuja sukkia käyttävä huumorihahmo. Brändi näyttää olevan todellakin kaikkea muuta kuin visuaalisuutta. – Presidentti-instituution brändi oli välillä normalisoitunut. Kuitenkin jotenkin näkyi, että hän nyt hoitaa tässä enemmän puoluettansa Väyrysen suhteen. Mattila koki myös, että Tuula Haataisen kampanja oli rakennettu voimakkaalle ja karismaattiselle henkilölle, jota Haatainen ei vain ollut – Visuaalinen huomiohakuisuus oli konfliktissa ehdokkaan kanssa. – Sitten on yksittäisten ehdokkaiden brändit ja se, millaisen paikan he ottivat kompetenssierottuvuus-kartalla. YDIN 1 / 2018 33 YDINHETKI mutta ei liian ankara, on kokenut puolison menetyksen, tsunamin ja sitten tulee ikään kuin seestyminen. – Huhtasaaren elovenamainen olemus ja kyky olla pelkäämättömästi eri mieltä jopa tieteen kanssa vetosivat tiettyyn joukkoon. Olisi pitänyt rakentaa kampanja hyvinvointivaltiosta ja sosialidemokratiasta henkilön sijaan. Pekka Haavistolle kävi Mattilan mielestä samoin kuin Elisabeth Rehnille hänen ollessaan toista kertaa ehdokkaana
Kuvan Jemenissä olevasta panssariajoneuvosta ei pitäisi olla varsinaisesti yllätys, kun otetaan huomioon, mitä ennestään tiedetään Suomen aseviennistä ja Lähi-idän tilanteesta. Videossa näkyy suomalaisen valtionyhtiö Patrian Arabiemiirikuntiin myymä panssariajoneuvo. Toisaalta keskustelua Patrian panssariajoneuvojen mahdollisuudesta päätyä Jemenin sotatoimiin olisi. Suomessa asiasta kertoi ensimmäisenä Yle viitaten norjalaisen Vardens Gang -sanomalehden artikkeliin. Marraskuussa 2015 valtioneuvosto myönsi Patrialle luvan viedä 40 kappaletta panssariajoneuvoja Arabiemiirikuntiin, ja näin Patria myös vuoden 2016 aikana teki. On luontevaa, että Arabiemiirikunnat käyttää hankkimaansa sotilaskalustoa siellä, missä kulloinkin katsoo kalustoa tarvitsevansa, tällä kertaa Jemenissä. Suomalaisia aseita konfliktialueilla S uomen asevienti Lähi-itään on jälleen tämän vuoden alussa noussut otsikoihin. Aseviennistä on toki aina hyvä käydä poliittista ja yhteiskunnallista keskustelua. Arabiemiirikunnat osallistuu Jemenin sotaan osana Saudi-Arabian johtamaa liittoumaa, joka oli toistuvasti pommittanut siviilejä jo keväällä 2015, eli ennen panssariajoneuvojen vientiluvan myöntämistä. Suomen aseviennissä ovat vastakkain kaksi ulkopolitiikan tavoitetta: suomalaisten yritysten tukeminen sekä rauhan ja ihmisoikeuksien edistäminen. YDIN 1 / 2018 34 YDINHETKI Kirjoittaja Kari Paasonen Asekauppa ei ole vain bisnestä, vaan myös politiikkaa. Tällä kertaa otsikoiden syynä on ollut Arabiemiirikuntien virallisen uutistoimiston julkaisema video, joka näyttää uutistoimiston mukaan Saudi-Arabian johtaman liittouman etenemistä Jemenin sodassa
Aseviennin ulkoja turvallisuuspoliittisen merkityksen vuoksi ulkoministeriö valmistelee sotatuotteiden vientiluvista ulkoja turvallisuuspoliittisen lausunnon silloin, kun aiottu vienti suuntautuu muualle kuin Euroopan talousalueelle, Australiaan, Japaniin, Kanadaan, Sveitsiin, Uuteen-Seelantiin tai Yhdysvaltoihin. Näiden lisäksi Suomi on vienyt Lähi-idän maihin paljon muitakin sotatuotteita, kuten tarkkuuskivääreitä, patruunoita ja suojausterästä. Kun suomalainen yritys haluaa viedä Suomesta sotatuotteita, yrityksen on haettava viennille lupa. Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan suomalaisvalmisteisia aseita on ollut myynnissä laittomilla asemarkkinoilla ainakin Irakissa ja Libyassa, minkä lisäksi niitä on todennäköisesti käytetty Georgian sodassa. YDIN 1 / 2018 35 YDINHETKI ostamalla voisi edistää Suomen ja Ruotsin kahdenvälistä puolustusyhteistyötä, kun taas yhdysvaltalaisten koneiden valitseminen voisi edesauttaa yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa. Suomen valmistellessa esimerkiksi Hornetien seuraajien hankintaa päätökseen ei vaikuta ainoastaan se, minkälaisia eri valmistajien hävittäjät ovat. Ennen kaikkea kasvaneeseen Lähi-idän vientiin on vaikuttanut kolme kauppaa, jotka näkyvät tilastoissa vuosina 2014 – 2016: kranaatinheittimiä Arabiemiirikuntiin vuosina 2014 – 2015 ja Saudi-Arabiaan vuosina 2014 – 2016 sekä jo mainittuja panssariajoneuvoja Arabiemiirikuntiin vuonna 2016. Muilla valinnoilla olisi muunlaisia vaikutuksia. Puolustusministeriö saa eta-maiden ja mainittujen kuuden valtion ulkopuolelle suuntautuvien vientilupahakemusten päätöksentekoon tukea myös poikkihallinnolliselta maastavientiasioiden työryhmältä. PÄÄSÄÄNTÖISESTI KONFLIKTEISSA KÄYTÖSSÄ OLLEET SUOMALAISASEET OVAT KULKEUTUNEET KONFLIKTIALUEILLE VAIHDETTUAAN OMISTAJAA AINAKIN KERRAN. Ei ole mahdotonta, että niitäkin löytyisi jossain vaiheessa Jemenistä. Pääsääntöisesti konflikteissa käytössä olleet suomalaisaseet ovat oletettavasti kulkeutuneet konfliktialueille vaihdettuaan omistajaa ainakin kerran. Aseviennissä nämä kaksi ulkopolitiikan tavoitetta voivat olla vastakkain. Jemenissä käytössä ollut panssariajoneuvo eroaa kuitenkin aiemmin löytyneistä aseista siinä, että Jemenissä aseet ovat olleet käytössä juuri sillä toimijalla, jolle Suomi ne alun perin on päättänyt viedä. Niiden osalta vientilupaviranomaisena toimii puolustusministeriö. Mitä enemmän Suomesta viedään sotatuotteita, sitä edullisemmaksi tulevat tuotekehittelyn kustannukset yksikköä kohti, sitä enemmän Suomessa on aseteollisuuden osaajia ja sitä paremmin Suomen maanpuolustus pystytään turvaamaan. Päätökset Suomen aseviennistä ovat poliittisia siinä missä Suomen asehankinnatkin. Vaakakupissa painaa myös se, että ruotsalaisia Gripeneitä. Puolustuspoliittisesta näkökulmasta asevienti kannattaa lähtökohtaisesti aina. A sekauppa on poliittista. Aseviennin rooli osana Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikkaa taas ei ole yksioikoinen. voinut käydä jo vuonna 2015, ennen kuin vientiluvan myöntämisestä päätettiin. Suomalaisista aseista konfliktialueilla on kerrottu uutisia ennenkin. Saatuja lausuntoja hyödyntäen lupien myöntämisestä päättää lopulta puolustusministeri tai, mikäli viennin taloudellinen arvo tai asian ulkoja turvallisuuspoliittinen merkitys sitä edellyttää, valtioneuvosto. Suomen ulkopolitiikan tavoitteena on edistää Suomen vientiä ja tukea suomalaisia yrityksiä, mutta samaan aikaan Suomi haluaa rakentaa rauhaa ja edistää ihmisoikeuksien toteutumista. S uomen asevienti Lähi-itään on viime vuosina noussut euromääräisesti tarkasteltuna suuremmaksi kuin vienti eu-maihin. Kunkin kaupan arvo oli kymmeniä miljoonia euroja
Osaan ajoneuvoista asennetaan kranaatinheittimet, joiden toimittajaksi valitaan myöhemmin Patria. Toisekseen viennit voivat toteutua vasta vuosia vientiluvan myöntämisen jälkeen. 2007 2008 2009 2010 2011 2012 2013 2014 2015 2016 2017 2018 2019 Suomesta Saudi-Arabiaan myytyjen kranaatinheitinten kaupan vaiheet. Kranaatinheittimiä viedään Suomesta Kanadaan asennettaviksi panssariajoneuvoihin. A sevientiin liittyviä vastuukysymyksiä on usein hankala hahmottaa, koska asevientiprosessit ovat pitkiä ja aseiden käyttöiät ovat vielä pidempiä, vuosikymmenten mittaisia. Sota jatkuu. Saudi-Arabiaan vuosina 2014 – 2016 viedyille kranaatinheittimille valtioneuvosto puolestaan myönsi vientiluvan Saudi-Arabia pyytää Yhdysvaltoja myymään sille 724 panssariajoneuvoa. Patria saa luvan viedä Nemo-kranaatinheittimen Saudi-Arabiaan esittelyyn. YDIN 1 / 2018 36 YDINHETKI Sotatuotteiden vientiluvista päättävät siis aina viime kädessä poliitikot. Jemenin sisällissota alkaa. Tämä vaikeuttaa vastuukysymyksien setvimistä ainakin kahdella tavalla. Käyttöönotto (arvio) 2006 Patria saa luvan viedä Saudi-Arabiaan 36 kranaatinheitiintä. Viennistä vuosikymmeniä sitten päättäneitä henkilöitä on hankala jäljittää kantamaan vastuuta teoistaan, varsinkaan kun ei ole edes täyttä varmuutta, milloin ja mitä kautta aseet on Libyaan kuljetettu. Valtioneuvosto päättää luvasta äänin 12 – 4. Ensinnäkin aseet voivat näin ollen päätyä konfliktialueille vasta kauan viennin jälkeen. Jemenin sisällissodassa on kuollut ainakin 10 000 ihmistä. Saudi-Arabian johtama liittouma aloittaa ilmaiskut Jemeniin. Saudi-Arabia on Economist Intelligence Unitin indeksin mukaan maailman seitsemänneksi vähiten demokraattinen valtio. Turkmenistaniin myönnetty tarkkuuskiväärien vientilupa käsiteltiin kuitenkin hallituksessa jo Alexander Stubbin pääministerikaudella keväällä 2015. Lähde: SaferGlobe. Asiakaskoulutukset Saudi-Arabiassa alkavat (arvio). YK:n mukaan Saudi-Arabian johtaman liittouman toimet Jemenissä ovat humanitaarisen oikeuden vastaisia. Osa kranaatinheittimistä on Saudi-Arabiassa, osa Yhdysvalloissa testattavana. Esimerkiksi Lähi-itä on noussut Suomen suurimmaksi asevientialueeksi juuri Juha Sipilän hallituksen aikana, milloin Suomesta on myös viety tarkkuuskivääreitä Turkmenistaniin. Esimerkiksi Libyasta vuonna 2016 löytyneet suomalaiset rynnäkkökiväärit oli ilmeisesti valmistettu Suomessa 1970-luvulla
Jemenissä olevaa panssariajoneuvoa, SaudiArabiassa käyttöönottoa odottavia kranaatinheittimiä tai Libyasta löytyneitä rynnäkkökivääreitä ei enää voida saada takaisin. Avoimesti saatavilla olevien tietojen perusteella on mahdotonta varmuudella vastata kysymyksiin siitä, onko Suomen aseviennin linja muuttunut Sipilän hallituksen aikana ja jos on, kuinka suuri muutos on ollut. YK:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen käyttöön Euroopan unioni * Muu Eurooppa Saharan eteläpuolinen Afrikka Pohjois-Afrikka Pohjois-Amerikka Väli-Amerikka ja Karibia Etelä-Amerikka Lähi-Itä Keski-Aasia Etelä-Aasia Itä-Aasia Kaakkois-Aasia Oseania. Toisaalta linjan mahdollista muuttumista merkittävämpi kysymys lienee se, onko nykyinen linja sellainen, että suomalaiset poliitikot ja Suomen kansalaiset ovat valmiita seisomaan sen takana. SaferGlobe-ajatushautomon julkaisema Suomen asevalvontaraportti löytyy osoitteesta www.armscontrol.saferglobe.fi 100 % 90 % 80 % 70 % 60 % 50 % 40 % 30 % 20 % 10 % % 2006 2008 2010 2012 2014 2016 2004 2002 * Euroopan unionin osuus lasketaan tässä sen 28 nykyisen jäsenmaan mukaan Suomen siviiliaseja sotatuoteviennin jakauma kohdealueen mukaan vuosina 2002–2016. Suomesta on esimerkiksi vuosina 2009 ja 2011 viety tarkkuuskivääreitä Meksikoon, jossa on käyty huumeisiin kietoutuvaa sotaa vuodesta 2006 alkaen. Tästä eteenpäin tehtävillä päätöksillä Suomen aseviennistä voidaan kuitenkin vaikuttaa siihen, missä suomalaisia aseita tulevaisuudessa nähdään. On toki tärkeää kysyä, keiden poliitikkojen harteille vastuu asevientipäätöksistä tulee laittaa. YDIN 1 / 2018 37 YDINHETKI vuonna 2011, ja vientiä oli valmisteltu jo paljon tätäkin aiemmin. Lähde: SaferGlobe. On myös väärin sanoa, että Suomesta nyt ensimmäinen kertaa vietäisiin aseita konfliktialueille
Martin Luther Kingin jalanjäljissä YDIN 1 / 2018 38 YDINHETKI. Kirjoittaja Sarah Freeman-Woolpert ”Köyhien kampanja” pyrkii herättämään henkiin kansalaisoikeusliikkeen suuren johtajan unelman luokkarajojen haastamisesta
Y ksi kampanjan johtohahmoista, pastori ja entinen kansalaisoikeusjärjestö naacp:n Pohjois-Carolinan osaston johtaja William J. N EW S & W O RL D RE PO RT YDIN 1 / 2018 39 YDINHETKI. – Siinä, mitä meillä on vastassamme, ei ole mitään uutta. Paikalliset tervehtivät eri puolilta maata tulleita aktivisteja. Jotkin heistä oli vastikään pidätetty yhdessä Washingtonissa heidän osoitettuaan mieltä republikaanien verouudistusta vastaan. Kesken jääneen kampanjan tarkoitus oli tuoda yhteen valkoisia ja rodullistettuja amerikkalaisia, jotta he voisivat ratkoa heitä yhdistäviä köyhyyteen ja rakenteelliseen epätasa-arvoon liittyviä ongelmia. He näkevät nyt painajaisia, Barber julisti hurraavalle yleisölle. Liikkeen virallinen nimi on ”Köyhien kampanja: kansallinen kutsuhuuto moraalisen uudestisyntymisen puolesta”. Vertaus on helppo tehdä, sillä köyhien kampanja on saanut nimensä aloitteelta, jonka King julkisti kuukausia ennen murhaansa. Puhujien aloittaessa vuoroaan yleisön jäsenet nousivat lavalle laulamaan We Shall Overcomea ja messuamaan ”Yhdessä eteenpäin! Ei askeltakaan taakse!” Väkijoukolla oli yhteinen tavoite vuodelle 2018: johtaa maanlaajuista kampanjaa amerikkalaisen demokratian pelastamiseksi. Mutta kun olette peloissanne, muistakaa, että niin ovat myös valtaapitäjät. Aktivisti ja professori Cornel West on kuvannut Barberia nykypäivän Martin Luther Kingiksi. L ämpötila pohjois-carolinan Raleighissa oli nollan tuntumassa uuden vuoden aattona, mutta kylmä sää ei estänyt satoja ihmisiä kerääntymästä Pullen Baptist Memorial -kirkkoon. Sen tavoitteena on kouluttaa ruohonjuuritason aktivistien verkosto, joka voisi haastaa neljä amerikkalaisen yhteiskunnan ongelmaa: köyhyyden, rasismin, ympäristötuhot ja sotatalouden. W AR RE N K. Barber, piti uuden vuoden aattona palavan puheen, jossa hän kannusti seurakuntaa ”puhumaan totuutta vallalle ja rakkautta vihalle Jumalan ja kaiken pyhän nimessä”. LE FF LE R/ U .S. Uusi köyhien kampanja käynnistettiin tasan 50 vuotta sen jälkeen, kun King julkisti suunniAlkuperäiseen köyhien kampanjaan osallistuneita marssijoita Washingtonissa kesäkuussa 1968. Joukko aktivistiryhmä ”Raivopäisten mummojen” jäseniä täytti yhden penkkirivin, hatut koristeltuina rintamerkeillä
Äitienpäivänä osallistujat aloittavat neljäkymmentä päivää kestävän kansalaistottelemattomuuteen, väkivallattomaan suoraan toimintaan ja äänestäjien aktivoimiseen perustavan kampanjan. – Trump käytti muukalaisvihaa asettaakseen vastakkain köyhät valkoiset sekä köyhät mustat, ruskeat ja islaminuskoiset ihmiset. Kampanjan kansalliset ja paikallistason johtavat viittaavat usein puheissaan Kingiin ja suuri osa kampanjan legitimiteetistä perustuu sen yhteydelle tämän suunnitelmiin. Liike pyrkii tuomaan yhteen valkoisen työväenluokan edustajia sekä siirtolaisten ja rodullistettujen yhteisöjä, painottaen samalla seksismin, homofobian ja rasismin vastustamista. Barber (oik.) mielenosoituksessa Washingtonissa huhtikuussa 2016. Niin ylin prosentti on aina tehnyt: asettanut 99 prosenttia ihmisistä vastakkain toistensa kanssa pitääkseen itsensä vallassa, selittää pohjoiscarolinalainen aktivisti Tony Quartararo. BE CK ER 19 99 /F LIC KR , CC BY 2.0 YDIN 1 / 2018 40 YDINHETKI. Liike pyrkii saamaan mukaan ammattiliittoja, maataloustyöläisiä, kansalaisoikeusjärjestöjä ja marginalisoituja yhteisöjä ympäri maata keskittymällä joka viikko tiettyyn yhteiskunnalliseen epäoikeudenmukaisuuteen. Nykypäivän köyhien kampanja pyrkii paitsi herättämään henkiin tämän vuosikymmeniä vanhan unelman, myös antamaan uutta virtaa 60ja 70-lukujen sodanvastaisiin ja kansalaisPastori William J. Alkuperäinen köyhien kampanja pyrki tuomaan yhteen köyhyydessä eläviä ympäri maata, jotta nämä marssisivat Washingtoniin ja painostaisivat kongressia sekä presidentti Johnsonin hallitusta säätämään lakeja köyhyysongelman ratkaisemiseksi. Liikkeen johtajat viettävät ensiksi viisi kuukautta kouluttaen ja tuoden yhteen eri yhteisöjen edustajia ympäri maata. Y ksi köyhien kampanjan vahvuuksista on sen potentiaali vedota amerikkalaisiin puolueesta riippumatta. telmansa vuonna 1967, ja se pyrkii olemaan suurin väkivallaton joukkoliike Yhdysvalloissa tänä vuonna. Koska kampanja toimii osavaltioja paikallistason osastojen kautta, sen päätöksenteko tulee pysymään suhteellisen hajautettuna ja perustumaan tiettyjen perusperiaatteiden ja -tavoitteiden mukaan toimimiseen
Yksi heistä on David Freeman, joka jätti vuonna 1968 lukion kesken liittyäkseen alkuperäiseen köyhien kampanjaan ja on ollut aktiivisessa roolissa muissa Barberin johtamissa liikkeissä. Lyhennetty Waging Nonviolence -sivustolla julkaistusta artikkelista (wagingnonviolence.org/feature/ poor-peoples-campaign-revives-king-dreamchallenging-class-divide) Käännös: Eero Suoranta. Mutta nyt minun hetkeni on tullut, Schindler sanoo. Kansalaisaktivisti ja mustien kansalaisoikeusliikettä tutkinut historioitsija Kyle Moore sanoo innostuneensa kampanjasta nähtyään Barberin puhuvan tuhansille ihmisille New Yorkissa. – Minun ei ollut mahdollista liittyä joukkoon silloin aikaisemmin, kun halusin niin paljon olla mukana ja tunsin jääväni kaikesta paitsi. Tämän lisäksi liikkeellä on sama ongelma kuin alkuperäisellä köyhien kampanjalla: liikkeen kasvoina toimii yksittäinen karismaattinen johtaja. Muutaman kuukauden päästä pidätyksiä oli ollut yli tuhat ja mielenosoitukset olivat levinneet läpi Pohjois-Carolinan. oikeuksia vaatineisiin liikkeisiin osallistuneille aktivisteille. Kun häntä kuuntelee, on valmis seuraamaan häntä mille tahansa tielle, joka voisi palauttaa demokratian tähän maahan, Moore sanoo. Toistaiseksi Barberin johtajuus auttaa liikettä innoittamaan vannoutuneita osallistujia sekä pitämään kampanjan huomion keskipisteessä. Liike sai vauhtia sen jälkeen, kun seitsemäntoista mielenosoittajaa pidätettiin ensimmäisenä moraali-maanantaina. Köyhien kampanja on kuitenkin houkutellut mukaansa lukuisia sidosryhmiä ja innokkaita kannattajia ympäri Yhdysvaltoja. Kun republikaanit voittivat ensin enemmistön Pohjois-Carolinan osavaltion lainsäätäjien paikoista ja sen jälkeen kuvernöörinvaalit, Barber aloitti vuonna 2013 ”moraali-maanantait” -tapahtumien järjestämisen. Niissä hän johti mielenosoituksia, joissa vastustettiin osavaltionhallinnon oikeistolaista agendaa ja sen hyökkäyksiä äänioikeutta, terveydenhuoltoa sekä naisten ja sukupuolija seksuaalivähemmistöjen oikeuksia vastaan. 78-vuotias Fran Schindler harmittelee hukanneensa mahdollisuutensa osallistua 60-luvun liikkeisiin, koska joutui tuolloin olemaan kotona lastensa kanssa. – Köyhien kampanja on toivorikkain ja vahvin liittouma, joka Yhdysvalloissa on tällä hetkellä toiminnassa. Mikään muu ei vedä vertoja sen laajuudelle. Osallistuttuaan viimevuotiseen naisten marssiin Washingtonissa hän kuitenkin koki, että nyt oli aika toimia. Samalla kampanja tarjoaa uuden mahdollisuuden niille, jotka olivat vähemmän aktiivisia aikaisemmissa kamppailuissa. M onet tukijat kuulivat ensimmäistä kertaa köyhien kampanjasta Barberin järjestettyä PohjoisCarolinassa sarjan osavaltiotason uudistuksiin tähtäviä tempauksia yhteistyössä muiden edistysmielisten organisaatioiden kanssa. – Meidän tulee olla kriittisiä itsemme suhteen ja tavoittaa paremmin nuorisoa, mutta kaikki edistykselliset järjestöt painivat näiden samojen ongelmien kanssa, Freeman sanoo. V aikka kampanja on saanut huomattavan innostuneen vastaanoton paikallisja osavaltiotasolla sekä onnistunut luomaan houkuttelevan kertomuksen marginalisoitujen ryhmien välisestä yhtenäisyydestä, sen tiellä on vielä monia esteitä. – Hänessä on niin paljon samaa kuin Martin Luther Kingissä. YDIN 1 / 2018 41 YDINHETKI. – En tiedä yhtään organisaatiota, nyt tai aikaisemmin, joka olisi synnyttänyt vastaavanlaista intohimoa ja sitoutuneisuutta tai saanut aikaan yhtä laajaa liittoumaa, hän sanoo. Jos tällainen keulahahmo ei enää pystykään johtamaan, kampanja voi menettää liikevoimansa ja suuntansa. Järjestäjien tulee olemaan vaikeaa luoda yhtenäinen liike erilaisista sidosryhmistä, kehittää selkeä strategia sekä pitää varhaisten tukijoiden innostusta ja houkutella samalla mukaan uusia osallistujia
Kirjoittaja Arja Alho Kuva Pekka Elomaa YDIN 1 / 2018 42 YDINHETKI. Hän tuntee ihmisoikeussopimukset sekä työskentelee paperittomien klinikalla vapaaehtoisena. Paperittomien lääkäri Ville Holmbergin mielestä lääkärillä on velvollisuus huolehtia potilaiden ihmisoikeuksien toteutumisesta
Tämä johtuu siitä, että suurin osa potilaista on nuoria aikuisia. Lääkäriksi opiskeleminen syvensi halua ymmärtää köyhyyden ja terveyden välisiä yhteyksiä. Se on tavallaan uusi kehitysmaalääketieteen muoto ja liittyy pakolaisuuteen sekä meneillään oleviin isoihin muuttoliikkeisiin, joista vain pieni osa suuntautuu Eurooppaan. Holmberg oli opiskeluaikana jonkin aikaa Sudanissa ja myöhemmin Ghanassa keräämässä aineistoa malariatutkimukseensa. Onneksi uudet asiat innostavat, kuten juuri alkanut opetustyö. Ilahduttavaa kuitenkin on, että suurissa kaupungeissa, kuten Helsingissä, asiat etenevät ja järjestyvät. – Kun on seurattu tilastoja, mitään piikkiä esimerkiksi hiv:n tai tuberkuloosin suhteen ei ole tullut. Aika varhaisessa vaiheessa alkoivat kiinnostaa infektiotaudit, joihin olen erikoistunut. Säästöä olisi sekin, että näin voitaisiin vähentää päivystyspalveluiden käyttöä ja sairauksien pitkittymisestä aiheutuvia hoitoja. On tärkeätä pitää suhteellisuus mielessä eikä pelotella turhaan. Holmberg painottaa faktoja. On kouluja, sairaaloita ja terveyskeskuksia. Millaisia potilaita paperittomien klinikalla käy. – Aika samanlaisia kuin muillakin terveysasemilla. Mitä köyhemmillä alueilla liikutaan, siitä suurempi ongelma infektiotaudit ovat. Piti mennä mukaan ja kertoa, että kyllä heillä tähän on oikeus. V ille holmbergin koulumuistoihin liittyy kiinnostus luonnontieteitä sekä kehitysmaita ja ympäristökysymyksiä kohtaan. Paperittomat ovat väliinputoajia. – Euroopassakin on jo miljoonia ihmisiä, jotka ovat jäämässä kokonaan terveydenhuollon ulkopuolelle sen sijaan, että he voisivat terveinä tehdä työtä ja saisivat terveitä lapsia. Lainsäädäntö ei vain ole varautunut uuteen tilanteeseen. – Afrikasta kuullaan yleensä huonoja uutisia. Puolella naispotilaista vaivat liittyvät raskauteen, synnytyksiin tai sukupuolitauteihin. Suomessakin pelättiin, että maahanmuuttajien myötä taudit lisääntyvät. Sitten on yllättävän paljon hammasongelmia. Se merkitsi hänelle myös mahdollisuutta auttaa ihmisiä. Viime aikoina on ryhdytty puhumaan migration medicine -käsitteestä. Infektiotautien näkökulmasta on kuitenkin menty huomattavasti parempaan suuntaan. Hammasongelmia selittää paitsi köyhyys, myös hammaslääkäripalvelujen vähäisyys niissä olosuhteissa, joissa pakolaisuus on yleistä. Lääkärikään ei voi hoitaa maailmaa valmiiksi. Vaikka poliittisia päätöksiä paperittomien palveluista on saatu aikaan, ne eivät heti toimi. Kukaan ei ole tehnyt sellaista päätöstä, ettei paperittomille kuulu terveydenhuolto. Meillä onkin mukana myös hammaslääkäreitä. On saatu käyttöön moderneja lääkkeitä, elintaso on parantunut ja myös julkiset palvelut ovat kehittyneet. YDIN 1 / 2018 43 YDINHETKI. – Eri puolilla vapaaehtoistyötä tekevät lääkärit auttavat ja tekevät kehitysmaalääketiedettä nyt Euroopan sisällä. Kun potilailla on erilaisia oikeuksia, hoitopisteissä menee aikaa ja rahaa sen selvittämiseen, mihin palveluihin potilas on oikeutettu. – Kirjoitan myös lähetteitä. – Kehitysmaalääketieteen tapa tarkastella globaaleja ilmiöitä on avartava. – Esimerkiksi raskaana olevien paperittomien neuvolapalvelujen suhteen oli viranomaisilla aluksi tietämättömyyttä. On flunssaa, selkäja vatsavaivoja, epämääräisiä ihottumia. – Järjestelmä pitää rakentaa selkeästi ihmisoikeuslähtökohdasta. Niiden avulla potilaamme ovat saaneet hyvää hoitoa. – Jos paperittomien klinikan palvelut olisi tuotettu terveysasemilla, kyse olisi 50 000 euron vuotuisista kustannuksista. Holmbergin mielestä olisi paljon järkevämpää hoitaa kaikki samalla tavalla. V ille holmbergia turhauttaa, että kaikkien terveydenhuollon turvaaminen lainsäädännön tasolla etenee hitaasti. – Pitkittyneeseen hammassärkyyn ei kuole, mutta jos itsellä olisi hammassärkyä kuukausikaupalla, olisi se hyvin epämiellyttävää
YDIN 1 / 2018 44 YDINHETKI Osoite: Poste restante Kuvat Arto Timonen Teksti Ytimen toimituskunta YDIN 1 / 2018 44 YDINHETKI
YDIN 1 / 2018 45 YDINHETKI 45 YDINHETKI YDIN 1 / 2018
Niiden tarkoitus on antaa puheenvuoro asunnottumuuden varsinaisille asiantuntijoille eli asunnottomille itselleen. Oli ilon päivä, kun sain vuokraasunnon.”. Nuoret saattavat majailla kavereiden tai sukulaisten kodeissa väliaikaisesti tai pidempään. Päivi ”Vaikea nukkua, kun piti koko ajan olla varuillaan.” ”Luulevatko ne [viranomaiset], että olen idiootti ja typerys, kun satuin saamaan aivoinfarktin.” ”Molemmat lapseni otettiin huostaan. Joka neljäs heistä oli nuori – taloudellisesti heikoiten menee alle 25-vuotiaiden kotitalouksilla. Kohtuuhintaisten asumisratkaisujen puute pääkaupunkiseudulla ja kasvukeskuksissa aiheuttaa kuitenkin edelleen asunnottomuutta. Heidän kohdallaan asunnottomuus on pitkittynyt sosiaalisten tai terveydellisten syiden (yleensä päihteiden tai mielenterveysongelmien) vuoksi tai ollut muutoin toistuvaa. YDIN 1 / 2018 46 YDINHETKI S uomessa oli vuoden 2016 lopulla 6 650 asunnotonta. Myös maksuhäiriömerkinnät kasautuvat nuorille ja vaikeuttavat vuokrasopimusten saamista. Välillä olen surullinen, että en voi auttaa lapsiani koulutehtävissä tai olla heidän kanssaan. Viimeisen kymmenen vuoden aikana asunnottomuusohjelmissa on luovuttu asuntolamuotoisesta asumisesta ja siirrytty asunto ensin -malliin. Oheiset kuvat ja kertomukset ovat Ulla Pyyvaaran ja Arto Timosen kirjasta Naamat – tarinoita asunnottomuudesta, jonka ovat julkaisseet Vailla vakinaista asuntoa ry ja Into Kustannus. Pitkäaikaisasunnottomia oli toissavuonna 2 050
Ei tule vakituista vuokrasuhdetta, astianpesukonetta eikä muita riskialttiita vempaimia.”. YDIN 1 / 2018 47 YDINHETKI Jari ”Olen eronnut, koditon ja rahaton. Lapseni otetaan huostaan, mikäli jään asumaan vaimon ja lasten luokse.” ”Olen nykypäivän ritari ja kynä on miekkani. Tähtään korkealle vaikka nukun puskassa.” ”Paha juttu on, että ruokaa en voi varastoida mihinkään, koska ulkona ei ole yksityiskäyttöön tarkoitettuja jääkaappeja tai pakastimia.” Mikko ”Olen nukkunut rapuissa ja istunut useita tuomioita eri vankiloissa.” ”Mut on luokiteltu virallisesti nistiksi, ja on maksuhäiriömerkinnät, ja vaikka saisin tuurilla kämpän, en saa kotivakuutusta
50 A.-P. PIETILÄ Uutiset eivät ilmesty ilmaiseksi / 54 EERO SUORANTA Meritokratia – kiinalainen erityispiirre. Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. / 58 HANNU REIME Menneisyyden haamuja Iberian niemimaalla / 62 SATU HASSI Olkiluoto 3 – renessanssin aloittajasta murheenkryyniksi / 67 FRANK PASQUALE Nettijätit valtion tontilla / 72 OBERT HODZI Mnangagwa ja Zimbabwen tulevaisuus / 76 HANNA NIITTYMÄKI Ettet ampuisi
Yleisradio tuottaa kattavaa uutispalvelua noin 500 miljoonan euron vuotuisen verorahoituksen turvin. Sen pitäisi kustantaa uutistuotantonsa myymällä mainontaa ja perimällä maksuja sisältöjensä kuluttamisesta. Pietilä ILMAISEKSI Uutiset eivät ilmesty K aupallinen uutismedia on ajautunut mahdottomaan tilanteeseen. Samaan aikaan kansainväliset alustayhtiöt Google, Apple, Facebook ja Amazon (gafa-yhtiöt) imuroivat sanomalehtien ja television sisällöt omiin palveluihinsa ja jakavat ne ilmaiseksi eteenpäin. Vaikeuskerrointa nostaa kaupallisen median tilausmaksujen ja digitaalisten palvelujen korkea verotus.. Kaupallinen media kilpailee mittavan ilmaistarjonnan kanssa samaan aikaan, kun sanomalehtien jakelukustannukset nousevat Postin hinnankorotusten ja jakelurajoitusten seurauksena. Niin gafa-yhtiöiden kuin Yleisradionkin sisällöt ovat käyttäjilleen maksuttomia. Kirjoittaja A.-P. YDIN 1 / 2018 50 YTIMESSÄ Kaksi euroa karkkiin päivässä on vähän, mutta alle kaksi euroa päivässä tilattuun sanomalehteen on paljon
Vuonna 2021 kotimaisten digitaalisten uutispalvelujen keräämien mainostuottojen ennustetaan oleva yhtä suuria kuin kaupunkija sanomalehtien ja kaupallisen television yhteenlasketut mainosrahat. Hintaherkimmät ja tarjousten perässä liikkuvat asiakkaat ovat kaupunkiseuduilla, joilla on ylläpidettävä koko ajan alennuskampanjoita. K un sisältöjen ilmaismarkkinoihin ja kuluttajien maksuhaluttomuuteen yhdistetään mainosmarkkinoiden ennakoitu kehitys, syntyy huono yhtälö. Paikallisja maakuntalehdet ovat tähän saakka menestyneet julkaisemalla levikkialueensa liikkeiden ilmoituksia. YDIN 1 / 2018 51 YTIMESSÄ Uutismedioiden kuluttaminen on siirtynyt kiihtyvällä vauhdilla digitaalisiin jakelukanaviin (kännyköihin ja tabletteihin) koko 2000-luvun ajan. U utismedian selviytyminen 2020-luvulla edellyttää toimintatapoja, sisältöjä ja ansaintamalleja, jotka tuottavat rahaa. Suomalaisten kuluttajien maksuhaluttomuus on maailman huippuluokkaa. Toinen puoli mainosrahasta menee harvoille kotimaisille toimijoille. Suomalaiset kuluttavat surutta pari euroa karkkeihin päivässä, mutta eivät käytä samaa summaa pysyäkseen ajan tasalla maailman menosta. Olennaista on, että puolet digitaalisista tuotoista tilitetään gafa-yhtiöille. Digitalisaation myötä verkkokauppojen markkinaosuus kasvaa kivijalkakauppojen kustannuksella. Uutismedian sisältöjen kommentoinnista ja jakamisesta Facebookissa ja Twitterissä on kehittynyt uudet sisältömarkkinat, joista kertyvät tuotot menevät pääosin gafa-yhtiöille eikä sisältöjen tuottajille. Jos kaupallinen media näivettyy ja marginalisoituu, uhkana on kehitysmaihin verrattavissa olevan tiedonvälityksen tila: valtiollinen Yleisradio hallitsee kotimaista uutistuotantoa ja gafa-yhtiöt jakelevat mielipiteitä, sisältömarkkinoinnin tuotteita ja mahdollisesti myös valeuutisia.. Tämä vaikuttaa haitallisesti paikallislehtien ansaintaan samaan aikaan, kun sanomalehtien jakeluhinnat nousevat. Tilattavien sanomalehtien uskollisimmat lukijat ja tilaajat asuvat maakuntien haja-asutusalueilla, joilla jakelu on kaikkein kalleinta. Lukijat, katsojat ja kuuntelijat eivät sitoudu median kuluttamisessa sanomalehden ilmestymishetkeen tai tv-uutisten katseluun kotisohvalla. Jo tälläkin hetkellä neljä lehtinimikettä kerää yli 70 prosenttia journalististen tuotteiden digituloista. Digitalisaatio tuo kaikille paikkakunnille globaalit tuotevalikoimat, joita edes suurimpien kaupunkien erikoisliikkeet eivät pysty tarjoamaan. He eivät halua maksaa sen enempää uusista digitaalisista kuin painetuista sisällöistä. Muut tilastoidut 170 lehteä saavat vain murusia. Kuluttajat haluavat vaikuttaa ja tulla kuulluiksi kommentoimalla ja jakamalla sisältöjä lähipiirilleen ja samanmielisille ”verkkokavereille”
Kansalaisten tiedonsaannin, henkilökohtaisen päätöksenteon ja kansalaisdemokratian näkökulmasta on välttämätöntä välttää tilanne, joka vallitsee jo Venäjällä, Turkissa, Unkarissa ja osittain Puolassa. Näissä maissa ulkomaiset alustayhtiöt toimivat vaihtoehtoisina kanavina. Uutismedian digitalisoituminen merkitsee yhä vahvemmin sitä, että kaikenlaiset sisällöt julkaistaan samoilla alustoilla ja niitä kulutetaan samoilla päätelaitteilla.. Mitä tiukemmalle talous on kiristynyt, sitä enemmän uutismedia on joutunut taipumaan sisältömarkkinointiin, jossa taitavasti yhdistetään journalistisesti tuotettu sisältö ja mainoslauseet. Amerikkalaisilla on tarve saada riippumatonta ja kriittistä tietoa presidentistä ja hänen toimistaan. Siksi on rohkaisevaa havaita, että äärimmäisyyksiin ajautuneesta tilanteesta voidaan vapautua epäpyhin keinoin. Mitä kiivaammin Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on painostanut, pilkannut ja sulkenut pois omista tilaisuuksistaan amerikkalaisia medioita, sitä innokkaammin amerikkalainen vasemmisto on alkanut tilata konservatiivisia sanomalehtiä New York Timesiä ja The Washington Postia. Y leisödemokratia tarvitsee tuekseen poliitikoista riippumattoman median. Tämä voi olla merkki kiinnostuksen palautumisesta toimitettuun uutisjournalismiin. Näin journalismi antaa mainonnalle luotettavuuden leiman. Alustayhtiöiden toimintaa ohjaavat monimutkaiset tietokoneohjelmat, algoritmit, joiden ainoana tavoitteena on miellyttää ja mielistellä käyttäjiään. Valtiojohto hallitsee näiden maiden uutismedioita poliittisen komennon tai taloudellisen pakkopaidan avulla. Samalla ne kokoavat käyttäjistään kaiken kaupallisesti arvokkaan kuluttajadatan, joka myydään mainostajille. Helsingin Sanomat ilmoitti vähän aikaa sitten, että sen maksullisten tilaajien määrä on kääntynyt nousuun 25 vuotta jatkuneen laskukauden jälkeen. Eettisenä ohjenuorana on ollut sisällöntuotannon riippumattomuus. YDIN 1 / 2018 52 YTIMESSÄ Uutismedian alkuperäisenä tarkoituksena on ollut uuden tiedon jakaminen. Sosiaalisilla medioilla ei ole päätoimittajia, toimituspolitiikkaa eikä sisältövastuuta. Niin kauan kuin sanomalehdet ja kaupallinen televisio keräsivät mittavat mainostulot, poliittiseen ja taloudelliseen riippumattomuuteen oli varaa. Niiden intressinä ei ole tiedon jakaminen vaan kuluttajien sitominen palvelujen käyttäjiksi. Vasta aivan viime aikoina kuluttajat ja poliitikot ovat havahtuneet sosiaalisen median henkiseen ja taloudelliseen petollisuuteen, josta on saatu esimakua Yhdysvaltojen presidentinvaalien, Englannin Brexit-äänestyksen ja Katalonian kansanäänestyksen yhteydessä. Tiedonvälityksen vapauttajiksi kuvitellut internet ja sosiaalinen media ovat osoittautuneet tehokkaiksi tiedonvääristelyn ja kuluttajien henkisen sitomisen välikappaleiksi. Riippumattoman journalismin säilyminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää
Keskittymistä voidaan pitää moniarvoisuutta heikentävänä ilmiönä. Kaupallisen ansainnan hankaloituessa keskittyminen on toistaiseksi ollut ainoa keino ylläpitää vastavoimaa Yleisradiolle ja alustayhtiöille. Sanomalehden sivuilla tai tv-uutisissa ei ole julkaistu mitään, mitä päätoimittaja ei ole hyväksynyt. O n todennäköistä, että suomalaisten uutismediayhtiöiden lukumäärä vähenee lähivuosina. Siksi olisi mietittävä uudelleen uutismedian tuotteiden verotukseen ja jakelukustannuksiin vaikuttavat poliittiset ratkaisut. Viestintäpolitiikka ei kuitenkaan ole erillinen yhteiskuntapolitiikan osa. Ensimmäisenä askeleena pitäisi olla Yleisradion yleisen palvelun tarkka määrittely. Essee perustuu A.-P. Onko sen päätehtävänä kilpailla kaupallisen uutismedian kanssa ja synnyttää toiminnallaan valtiojohtoinen uutismonopoli, joka on poliitikkojen kontrollissa. Viestintäministeriön virkamiesten johtavana ajatuksena on ollut edes yhden kotimaisen uutismedian, Yleisradion toiminnan turvaaminen. Viestintäpolitiikka on tähän saakka keskittynyt Yleisradion toimintaedellytysten turvaamiseen. Lähtökohtana ei pidä olla verotuen jakaminen uutismedialle. Millä keinoilla uutisten asiallisuus, puolueettomuus, poliittinen ja taloudellinen riippumattomuus voidaan turvata, kun uutismedian rahoitus vaikeutuu digitalisaation ja yleisön maksuhaluttomuuden myötä. Mitä varten Yleisradio on olemassa. YDIN 1 / 2018 53 YTIMESSÄ Tähän saakka sanomalehdet ja kanavaperusteinen televisio ovat voineet hallita jakelutietään. Riippumaton kaupallinen media voi säilyä ja tarjota kansalaisille demokratian kannalta välttämättömän sisällöllisen vaihtoehdon, mikäli kaupalliselle uutismedialle luodaan nykyistä tasavertaisemmat kilpailuolosuhteet suhteessa Yleisradioon. Pietilän tietokirjaan Uutisissa valheita, valheista uutisia (Art House, 2018).. Omistus keskittyy paikallisten mediayhtiöiden talousvaikeuksien myötä ja myös siksi, että omistajat haluavat siirtää pääomiaan muuhun liiketoimintaan. Kun uutismedia sulautuu osaksi muuta tietotuotantoa, uutisten erottuvuus mainoslauseista ja maksetuista sisällöistä vaikeutuu. Digitalisaation myötä asiauutiset, sisältömarkkinoinnin tuotteet, sponsoroidut jutut, mielipiteet, propaganda ja tahalliset valeuutiset esitetään samalla kännykän näyttöruudulla. Mitä enemmän kuluttajat ostavat ja lukevat yksittäisiä juttuja, sitä helpommin hämärtyvät asioiden yhtymäkohdat muuhun sisältöön, tapahtumien taustoihin ja ennen kaikkea uutisen lähteeseen. Mitä enemmän kuluttajat räätälöivät omia sisältövalikkojaan, sitä varmemmin uutisbrändit unohtuvat
YDIN 1 / 2018 54 YTIMESSÄ Kirjoittaja Eero Suoranta Kiinan kutsuminen meritokratiaksi paitsi hämärtää kuvaa maan poliittisesta järjestelmästä, myös asettaa meritokraattiset ihanteet keinotekoisesti vastakkain kansanvallan kanssa. MERITOKRATIA – kiinalainen erityispiirre?
Kriittisessä lukijassa Bellin väitteet ”Kiinan mallin” meritokraattisuudesta herättävät kuitenkin liudan kysymyksiä. Sen jälkeen Kiinan on demokratisoiduttava tai se vajoaa takaisin autoritäärisyyteen. YDIN 1 / 2018 55 YTIMESSÄ T ässäpä tuhannen yuanin kysymys: onko Kiina matkalla demokratiaan vai ei. On tietysti jokseenkin mahdotonta sanoa varmuudella, onko Kiinasta tulossa lähiaikoina demokratia vai ei. Lisäksi maan taloudellinen nousu ja sen yhteiskunnan ”harmonisuus” ovat hänen mielestään todisteita siitä, että malli on käytännössä varteenotettava vaihtoehto liberaalille demokratialle. Bell katsoo, että meritokratian juuret ovat syvällä Kiinan kulttuuriperinnössä, minkä takia kiinalaiset suurelta osin myös hyväksyvät nykyjärjestelmän legitiiminä. Juuri sellaiseksi Kiinaa on kuvannut esimerkiksi Tsinghuan yliopiston professori Daniel A. Kansankongressin edustajan mielestä huomattavaa edistystä on jo tapahtunut, sillä Kiina on noussut autoritäärisestä eli itsevaltaisesta hallinnosta meritokratiaan. Viime elokuussa pidetyssä Linnaseminaarissa kansanedustaja Pekka Haavisto kertoi kuulleensa, että on, mutta hitaasti. Millainen rooli prosessissa on korruptiolla ja puolueen sisäisillä valtakamppailuilla, jotka ovat molemmat kiinalaisen politiikan arkipäivää. Tätä vaihetta voidaan kuitenkin hänen mukaansa ylläpitää enintään kolme sukupolvea. Bell, jonka vuonna 2015 ilmestynyt kirja The China Model on todennäköisesti viime vuosien tunnetuin puheenvuoro aiheesta. M eritokratialla tarkoitetaan yleensä järjestelmää, jossa valta tai etuudet jaetaan meriitin eli ansioiden ja kyvykkyyden perusteella. Ja jos kerran Kiinan johtajat valitaan kyvykkyyden perusteella, miten voi olla mahdollista, että maan asioista päättävässä kommunistisen puolueen politbyroon pysyvässä komiteassa ei ole koskaan ollut yhtään naista?. Bellin kuvaamassa ”Kiinan mallissa” on kolme hierarkkisesti järjestettyä osaa: paikallistason päättäjien vaalit, hallinnon keskitason vapaus kokeilla erilaisia käytäntöjä sekä kaikkein tärkeimpänä ylätason meritokratia, jonka ansiosta huipulle pääsevät vain kaikkein kyvykkäimmät ja hyveellisimmät. Mielenkiintoiseksi väitteen tekee sen, että Haaviston lähde oli nimettömäksi jäänyt Kiinan kansankongressin edustaja eli siis hänen kiinalainen kollegansa. Sen sijaan maan nykytilasta on mahdollista sanoa paljonkin – muun muassa sen, että Kiina on tälläkin hetkellä erittäin autoritäärinen valtio, jossa ylin valta on tiukasti kommunistisen puolueen käsissä. Mitä siis on tämä ”kiinalainen meritokratia”, josta kansankongressin edustaja Haavistolle kertoi, ja miten se eroaa autoritäärisyydestä ja demokratiasta. Miten hyveellisyyttä mitataan – vangittujen toisinajattelijoiden määrälläkö. Käytännössä päättäjien soveltuvuuden takaavat virkamiehille suunnatut tiukat kirjalliset ja suulliset kokeet sekä puolueen sisäiset prosessit, joissa sen jäseniä arvioidaan lukuisin eri tavoin näiden uran aikana. Kun jaettava valta on luonteeltaan poliittista, voidaan puhua poliittisesta meritokratiasta
Georgetownin yliopiston Thomas Kellogg oli omassa arviossaan yhtä jyrkkäsanainen: hänen mukaansa kirja ”laulaa ylistyslauluja järjestelmälle, jota ei ole olemassa”. Tang-kaudella (618 – 907) täyteen muotoonsa kehittynyt instituutio oli yksi Kiinan historian pitkäkestoisimmista, sillä se lakkautettiin vasta vuonna 1905, vain muutama vuosi ennen keisarivallan kaatumista. Samalla hän katsoo, että Kiinan johtajat ovat viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana olleet aidosti sitoutuneita hänen kuvaamiinsa meritokraattisiin periaatteisiin. Kiinassa 1600-luvulla vierailleiden jesuiittojen kautta tieto järjestelmästä levisi myös Voltairen ja François Quesnayn kaltaisille valistusajattelijoille, jotka alkoivat ylistää virkamiesvaltaa eurooppalaista aristokratiaa parempana vaihtoehtona. Kokeet olivat ainakin periaatteessa avoimia kaikille lukutaitoisille miehille, minkä takia myös köyhistä perheistä tulleet hakijat saattoivat nousta korkeaan asemaan. Järjestelmään liittyi kuitenkin lukuisia ongelmia, joista monet pätevät myös nyky-Kiinan ”meritokratiaan”. B ellin puolustukseksi on sanottava, että ajatus meritokratiasta kiinalaisena ihanteena ei ole täysin hatusta vedetty. Jo muinaisen Kiinan ykkösfilosofina pidetty Kungfutse korosti hyveellisyyden ja oppineisuuden tärkeyttä hallinnolliseen virkaan pääsemisen kriteerinä, ja kungfutselainen ajattelu myös innoitti Kiinan keisareita luomaan maailman vanhimmaksi meritokratiaksi kutsutun virkamiestutkintojärjestelmän. Belliä on kuitenkin syytetty siitä, että kutsuessaan Kiinan mallia ”sekä realiteetiksi että ihanteeksi” hän sotkee keskenään maan todellisen yhteiskuntajärjestelmän, sen johtajien pyrkimykset sekä omat Kiinan kehittymistä koskevat toiveensa. Virkamiestutkintojärjestelmä ja valistusfilosofien sille suoma ylistys ovat mielenkiintoisia nykypäivän keskustelun kannalta, sillä ne ovat. Nathan on puolestaan kirjoittanut, että The China Model ei käsittele olemassa olevaa Kiinaa, vaan ainoastaan käyttää kuvitteellista versiota maasta liberaalin demokratian kritisoimiseen. Columbian yliopiston professori Andrew J. Käytännössä vain varakkailla oli mahdollisuus tutkinnossa vaadittavan koulutuksen hankkimiseen, ja kokeiden tarkastajien lahjonta ja muu korruptio oli yleistä. Virkamiestutkintojärjestelmässä valtion virkoihin pyrkivien kyvykkyyttä selvitettiin testaamalla näiden tietämystä muun muassa filosofiasta, oikeustieteestä ja kirjallisuudesta. Tiedon soveltamisen ja käytännön taitojen sijaan kokeissa painottui klassikoiden ulkoluku, minkä on arveltu lopulta johtaneen kiinalaisen tieteen ja teknologian kehityksen hidastumiseen. Bell myöntää auliisti, että kiinalaisessa yhteiskunnassa on ongelmia, mutta esittää ne vain väliaikaisina hidasteina järjestelmän kehittymisen tiellä. YDIN 1 / 2018 56 YTIMESSÄ Osittainen vastaus kysymyksiin löytyy tarkastelemalla sanaparia ”Kiinan malli”, jolla Bell tuntuu ainakin välillä tarkoittavan lähinnä ihannetta, jota kohti maa pyrkii. Muun muassa Kiinaan erikoistunut toimittaja ja asianajaja Rebecca Liao on kyseenalaistanut, seuraako Kiina ylipäänsä minkäänlaista tarkasti määriteltävää kehitysmallia
Youngin harmiksi ”meritokratia” menetti kuitenkin yleisessä kielenkäytössä nopeasti alkuperäisen negatiivisen sävynsä, minkä jälkeen siitä tuli yleinen ilmaisu esimerkiksi Tony Blairin puheissa. Youngin teoksessa ”meritokratia” viittasi dystooppiseen yhteiskuntamalliin, jossa älykkyystestien perusteella valitut johtajat muodostavat uuden hallitsevan luokan. Soveltuvuustestien kaltaiset kyvykkyyttä painottavat mekanismit voivat teoriassa vähentää rakenteellisen syrjinnän vaikutuksia ja auttaa marginalisoituja ryhmiä pääsemään korkeampiin yhteiskunnallisiin asemiin. YDIN 1 / 2018 57 YTIMESSÄ kuvaava esimerkki länsimaisten ajattelijoiden tavasta käyttää mielikuvia Kiinasta omien yhteiskuntiensa kommentoimiseen. Jos ”meriitin” ansaitseminen on kuitenkin mahdollista vain jo valmiiksi etuoikeutetuille, nimellisestä meritokratiasta tulee ainoastaan epätasa-arvon ylläpitämisen väline. Kuvioon kuuluu sekin, että Kiinan ja ”lännen” yhteiskuntamallit esitetään tyypillisesti toistensa vastakohtina, vaikka ajatus ”viisaimpien vallasta” löytyy myös esimerkiksi Platonin teoksista ja sekä Kiinassa että länsimaissa korkein valtiollinen valta on historian saatossa ollut yleensä monarkkien ja muiden yksinvaltiaiden käsissä. Harvainvallassa meriitin määrittely kuitenkin jää ainoastaan valtaapitävien oikeudeksi, kun taas toimivassa demokratiassa siihen voivat vaikuttaa kaikki kansalaiset. V aikka ajatus meritokratiasta on siis huomattavan vanha, sanan itsensä keksi brittiläinen työväenpuolueen poliitikko ja sosiologi Michael Young vuonna 1958 julkaistussa romaanissaan The Rise of the Meritocracy. Kesäkuussa 2001 Young kirjoittikin The Guardianissa julkaistun tekstin, jossa hän kehotti puoluetoveriaan luopumaan termin käytöstä: ”On hyvin epätodennäköistä, että pääministeri on lukenut kirjani, mutta hän on tarttunut tähän sanaan tajuamatta puoltamaansa asiaan liittyviä vaaroja.” Youngin keskeinen ajatus oli osoittaa, kuinka pyrkimys meritokratiaan voi olla tasa-arvon kannalta kaksiteräinen miekka. Sen ymmärtäminen nimenomaan nyky-Kiinalle leimalliseksi asiaksi taas vaikuttaa lähinnä toiveajattelulta – tai sitten yritykseltä kaunistella edelleen hyvin autoritäärisen järjestelmän todellisuutta.. Meritokratia ei kuitenkaan ole mikään ”kiinalainen erityispiirre”, vaan jotain, jonka parhaita puolia on mahdollista tavoitella myös demokraattisissa maissa. Ei ole täysin mahdoton ajatus, että Kiinan kehitys parinkymmenen viime vuoden aikana olisi tehnyt sen järjestelmästä aikaisempaa meritokraattisemman. Tästä syystä onkin perusteltua sanoa, että juuri kansanvaltaiset järjestelmät ovat lähimpinä aitoa meritokratiaa. Näin ymmärrettynä meritokratia ei siis ole demokratiasta ja autoritäärisestä hallinnosta erillinen vaihtoehto, vaan sen piirteitä voi löytyä kaikista olemassa olevista poliittisista järjestelmistä. Romaanin tarkoitus oli satirisoida brittiläistä luokkayhteiskuntaa ja sen asenteita, joiden mukaan hyväosaisten lasten koulumenestys todistaa näiden olevan muita parempia ja ihmisen arvon määrittelee tämän taloudellinen tuottavuus
Ihmiset huutavat ja raivoavat hakkaajilleen, mutta eivät vastaa poliisin väkivaltaisiin provokaatioihin väkivallalla, vaan pysyvät yhtä kaikki rauhallisina. Tai ehkä Putinin Venäjällä. Taustalla ovat Espanjan demokraattisten voimien aikoinaan francolaisten kanssa tekemät kompromissit. Katalonian itsenäisyysäänestyksessä törmäsivät yhteensä toisensa poissulkevat nationalismit, joiden olisi luullut jääneen menneisyyteen. Väkivaltaiset monsterit ovat valtion turvallisuusjoukkoja, heidän rauhallisina pysyvät uhrinsa katalonialaisia äänestäjiä, jotka kannattavat alueen eroamista Espanjan kuningaskunnasta tai ainakin puolustavat katalonialaisten itsensä oikeutta päättää asiasta. Ei, vaan Barcelonassa, yhdessä Länsi-Euroopan vauraimmista ja kehittyneimmistä metropoleista. Kirjoittaja Hannu Reime IBERIAN NIEMIMAALLA Menneisyyden haamuja M ellakkapukuiset poliisit pamputtavat ihmisiä äänestyspaikoilla tai raahaavat uurnille pyrkiviä pitkin katuja. Ollaanko tässä Erdoganin Turkissa. Kypäräpäiset voimamiehet yrittävät anastaa uurnat vaalihuoneistoista. Videonpätkiä yrityksistä estää äänestäminen väkivalloin esitettiin tvuutisissa ympäri maailmaa lokakuun ensimmäisenä päivänä vuonna 2017, YDIN 1 / 2018 58 YTIMESSÄ
Vastuu koko kriisistä kuuluu kuitenkin suureksi osaksi pääministeri Rajoylle ja hänen puolueelleen. kun Katalonian asukkaat äänestivät alueen itsenäistymisestä Katalonian aluehallinnon eli Generalitatin järjestämässä kansanäänestyksessä. Tällaisten vakuutusten valossa saattaa näyttää oudolta, että hallitus kuitenkin turvautui koviin otteisiin estääkseen äänestyksen. Espanjan keskushallitus Madridissa ja erityisesti kovan linjan konservatiivinen pääministeri Mariano Rajoy sekä hänen Kansanpuolueensa olivat tuominneet kansanäänestyksen laittomaksi ja todenneet, ettei sillä ole mitään vaikutusta hallituksen politiikkaan. Keskushallitus toivoi, että itsenäisyysmieliset menettäisivät enemmistönsä parlamentissa. Madridissa pelätään sittenkin katalaanien nationalismia. Kumotessaan Katalonian autonomian Madrid ilmoitti samalla, että alueella järjestetään uudet alueparlamentin vaalit joulukuussa. Vaalit eivät ratkaisseet Katalonian kriisiä: niissä ei toteutunut Madridin toive siitä, että katalaanien itsenäistymiskohokas lätistyisi pannukakuksi omia aikojaan. Samalla joitakin johtavia katalaaninationalisteja pidätettiin. Ollessaan oppositiossa viime vuosikymmenellä Rajoy vei Espanjan perustuslakituomioistuimeen jo neuvotellun ja kuninkaan allekirjoittaman uuden lain Katalonian autonomiasta. 92 prosenttia äänestäneistä vastasi kyllä sille, että alueesta tulisi itsenäinen tasavalta. I berian niemimaan koilliskulmassa ovat nyt törmänneet yhteen katalonialainen ja espanjalainen nationalismi, molemmat menneisyyden aaveita, joiden olisi luullut tulleen karkotetuiksi 21. Tämä herätti syvää tyrmistystä Kataloniassa. Madrid vastasi tähän turvautumalla Espanjan perustuslain pykälään 155, jonka mukaan keskushallitus voi kumota alueellisen autonomian, jos aluehallinto toimii Espanjan yleistä etua vastaan. Myöhemmin lokakuussa aluehallinnon johtaja Carles Puigdemont antoi itsenäisyysjulistuksen Katalonian parlamentissa, mutta ilmoitti samalla, että sitä ei panna heti toimeen. YDIN 1 / 2018 59 YTIMESSÄ. Kovin vilkkaasti eivät Katalonian asukkaat kuitenkaan äänestäneet: vain 43 prosenttia kävi uurnilla. Espanjan keskushallitus on syyttänyt itsenäisyysmielisiä katalaaneja vastuuttomuudesta tai suorastaan tulella leikkimisestä. vuosisadalla. Puigdemont pakeni Brysseliin. Espanjalaiseen nationalismiin sisältyy lisäksi aimo annos kansalliskiihkoa, joka osaksi on kaikua Espanjan kauan, kauan sitten menettämästä imperiumista ja suurvalta-asemasta. Itsenäisyyden kannatus, joka aikaisemmin oli ollut noin kymmenesosan luokkaa, nousi yli neljäänkymmeneen prosenttiin. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan itsenäisyyttä kannattavat puolueet säilyttivät niukan enemmistönsä. Tuomioistuin, läpikotaisin poliittinen elin päinvastaisista väitteitä huolimatta, totesi lakiin sisältyvän perustuslain vastaisia kohtia
Toisaalta se, että Espanjan kaikkien historiallisten alueiden asema määriteltiin samalla tavoin, peitti sen tosiasian, että Katalonia ja Baskimaa selvästi eroavat kulttuuriltaan Espanjan kastiliankielisistä osista. Myös Luoteis-Espanjan Galiciassa puhuttavan galegon käyttö yleistyi. Joidenkin itsenäisyyttä kannattavien argumentti, jonka mukaan ahkera ja vauras Katalonia elättää laiskaa ja siitä syystä köyhää Espanjaa, kuuluu samanlaisiin väitteisiin kuin ne, joilla Jugoslavian hajoamista perusteltiin 1990-luvun alussa. Maailmanlaajuisen talouskriisin iskettyä viime vuosikymmenen lopulla hänen puolueensa ajoi tiukan rahan ohjelmaa ja menetti näin kannatustaan, jota voi nyt kasvattaa nationalismilla. Katalonian parlamentissa itsenäisyyttä kannattaa kolme puoluetta. Brysselissä edelleen oleskeleva Carles Puigdemont johtaa useiden porvarillisten puolueiden muodostamaa ryhmittymää Yhdessä Katalonian puolesta (Junts per Catalunya). Caudillon perintöä enemmän tai vähemmän hellivä oikeisto ei vieläkään pysty myöntämään sitä, että Espanja on tosiasiassa monikansallinen valtio. Katalaanien ja baskien kaltaisten vähemmistökansallisuuksien oikeudet kiellettiin kokonaan Francon kuolemaan eli vuoteen 1975 saakka. Vahvan työväenliikkeen ansiosta perustuslakiin kirjattiin jopa joitakin sosiaalisia oikeuksia, ja vähemmistökansat saattoivat kehittää omia tapojaan ja koululaitostaan pelkäämättä vainoa ja sortoa. Katalonian tasavaltalainen vasemmisto (Esquerra Republicana de Catalunya) on itsenäisyyspuolueista historiallisesti merkittävin. Puigdemontista tuli itsenäisyyden vahva kannattaja osin opportunistisista syistä. Ainakin puolet, luultavasti enemmänkin, katalonialaisista vastustaa itsenäistymistä ja monesta eri syystä pitää Espanjan hajoamista huonona, jopa vaarallisena asiana. Puolue YDIN 1 / 2018 60 YTIMESSÄ. Samalla monarkia kuitenkin säilytettiin. Kataloniassa ja Baskimaassa paikallinen kulttuuri nousikin täyteen kukoistukseen, kun katalaania ja baskin kieltä voitiin viljellä ja käyttää esteettä. Läheisimmän taustan tällaiselle šovisnismille muodostaa Francon diktatuuri, jonka ideologisiin peruspilareihin kuului sisällissodan jälkeen Espanjan valtion jakamattomuus. K atalonialaisten itsemääräämisoikeuden tunnustamisesta ja Espanjan hallituksen jääräpäisyyden tuomitsemisesta ei kuitenkaan seuraa sitä, että Katalonian itsenäistyminen olisi järkevää, ongelmatonta ja oikeudenmukaista. Samaa argumenttia käyttävät myös ne paikalliset äärioikeistolaiset, jotka haluaisivat irrottaa Pohjois-Italian tai Belgian Flanderin itsenäisiksi valtioiksi. Espanjan siirtyminen poliittiseen demokratiaan 1970-luvun lopulla oli kompromissi maan alta nousseiden demokraattisten voimien ja vanhan vallan välillä. Espanja määriteltiin yhtenäisvaltioksi, jonka alueille myönnettiin verraten laaja itsehallinto
Voisiko sellainen toteutua kapitalistisen tuotantotavan vallitessa. Jos mielikuvitusta haluaa jatkaa tästä eteenpäin, niin Iberian federaatio voisi olla luonteva osa Euroopan yhdysvaltoja, demokraattista liittovaltiota, jossa asioista päätetään läheisyysperiaatteen mukaan: niin alhaalla kuin mahdollista ja niin ylhäällä kuin välttämätöntä. Kansanpuoluetta ja muita šovinisteja ne kutsuvat monarkistiseksi blokiksi. Ehkä tulevaisuudessa Espanjan tasavalta ja Portugali voivat yhdistyä Iberian federaatioksi, jossa niemimaan kansallisuuksilla – kastilialaisilla ja muilla espanjankielisillä, portugalilaisilla, katalaaneilla, galicialaisilla ja baskeilla – olisi samat tasa-arvoiset demokraattiset ja kansalliset oikeudet eikä mikään kansakunta pyrkisi hallitsemaan toisia. Skeptisismiin on tältä osin vankkoja perusteita. perustettiin Espanjan toisen tasavallan aamunkoitteessa keväällä 1931. Puolueen menestys Kataloniassa kertoo siitä, että itsenäisyyttä myös vastustetaan laajalti. Barcelonan edistyksellinen pormestari Ada Colau on samalla varoittanut nationalisteja yksipuolisen itsenäisyysjulistuksen vaaroista. Sen illusorisena haaveena on itsenäinen sosialistinen Katalonian tasavalta. Esquerran tunnetuimpia poliitikkoja oli Kataloniaa sisällissodan aikana johtanut Lluís Companys, jonka Francon ”oikeusjärjestelmä” teloitti vuonna 1940. Jos Espanjasta olisi muodostettu todellinen liittovaltio, olisi myös katalonialainen nationalismi jäänyt marginaaliseksi äärimmäisyysliikkeeksi. Ciudadanos ei myöskään ole korruptiosyytösten kohteena kuten pääministeri Rajoyn Kansanpuolue. Historiaa ei voi muuttaa, mutta tulevaisuuteen voi vaikuttaa rakentavalla tavalla ilman toisensa poissulkevia nationalismeja ja niihin kuuluvaa hysteriaa. Talouskriisin nostattaman liikehdinnän yhteydessä syntyneet uudet vasemmistoryhmät (Podemos, Catalunya en Comú) kannattavat katalonialaisten oikeutta päättää omista asioistaan, mutta vastustavat alueen irtautumista muusta Espanjasta. Itsenäisyyttä vastustavista puolueista menestyi joulukuun vaaleissa parhaiten uuden yleisespanjalaisen Ciudadanos (”kansalaiset”) -puolueen katalonialainen haara. YDIN 1 / 2018 61 YTIMESSÄ. Itse en sellaiseen kovin vahvasti usko. Kolmas itsenäisyyttä voimakkaasti ajava ryhmä on radikaalivasemmistolainen cup (Candidatura d’Unitat Popular). Tästä oikeistoliberaalisesta puolueesta on tulossa espanjalaisen nationalismin vankka tukipylväs. K atalonian ja espanjan keskushallituksen väliseen kriisin olisi tuskin ajauduttu, elleivät demokraattiset voimat olisi joutuneet tekemään kompromisseja francolaisten kanssa 40 vuotta sitten
Kirjoittaja Satu Hassi OLKILUOTO 3 – renessanssin aloittajasta murheenkryyniksi YDIN 1 / 2018 62 YTIMESSÄ. Olkiluodon kolmannen reaktorin kohdalla parhaiten onnistuivat mielikuvamarkkinointi ja idean lobbaaminen eduskunnassa. Puolustajiensa lupauksia ikuisuusprojekti ei sen sijaan ole lunastanut
Sen piti varmistaa edullinen sähkö, jolla teollisuuden pyörät pyörivät. Siitä piti tulla eurooppalaisen ydinvoimateollisuuden lippulaiva. Vieläkään ei kuitenkaan tiedetä, valmistuuko Olkiluoto kolmonen koskaan. AN TT I YR JÖ N EN / LE H TIK U VA S en luvattiin olevan varmin ja edullisin tapa toteuttaa Suomen Kioto-ilmastositoumus. Aikataulu on venynyt melkein vuoden vuodessa. Rakenteilla oleva kolmosreaktori Olkiluodon ydinvoimala-alueella Eurajoella viime vuoden helmikuussa. Nyt viimeisin ilmoitus valmistumisvuodesta on 2019, mutta sekään ei ole varma. Sen piti aloittaa ydinvoiman renessanssi läntisessä maailmassa, lopettaa Tšernobylistä alkanut rakentamisen seisokki. V uodet 2008 – 2012, joiden päästöjä Kioto-sitoumus koski, ovat olleet ja menneet. Sen piti olla loistokauppa: voimayhtiö tvo saisi 3,2 miljardin tarjoushinnalla reaktorin, joka valmistuisi maailmanennätysajassa, kolmessa vuodessa, avaimet käteen, viivästymisestä sakko. YDIN 1 / 2018 63 YTIMESSÄ. Ydinvoima-alan edustajat kävivät Euroopan parlamentissa puhumassa mepeille ydinvoiman renessanssista. Kun perustusten kuoppaa alettiin kaivaa juhlahumun säestyksellä vuonna 2006, reaktorin luvattiin tuottavan sähköä kesällä 2009. Sen piti irrottaa Suomen sähköhuolto Venäjä-riippuvuudesta, tarjota modernia läntistä ydinvoimaa, turvallisuudesta ja laadusta tinkimättä. Sen piti tarjota hyviä työpaikkoja suomalaisille rakentajille ja osaajille
90-luvun alussa uutta ydinvoimalaa vastusti eduskunnassa puoluerajat ylittävä ryhmä näkyvinä hahmoinaan muun muassa keskustan Matti Vanhanen, vihreiden Heidi Hautala ja kokoomuslainen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen. Areva ja tvo ovat riidelleet viivästyskorvauksien ja kustannusylitysten maksajasta välimiesoikeudessa Haagissa vuosia. Todellisia kustannuksia ei ole kerrottu julkisesti, mutta mediassa näkyneet luvut ovat melkein kolminkertaiset kauppahintaan verrattuna. Alihankkijan alihankkijan alihankkijoita on ympäri maailmaa. Ammattiliitot ovat useaan otteeseen puuttuneet työmaan työsuhdeoloihin. Sen ajan ydinvoimalobbarit käänsivät VIELÄKÄÄN EI TIEDETÄ, VALMISTUUKO OLKILUOTO KOLMONEN KOSKAAN. Sen jälkeen uutisia suunnitelmien ja normien vastaisista rakenteista ja menettelyistä on tullut niin monta, että harva on pysynyt laskuissa. 2000-luvun alussa kokoomuksen Martti Tiuri, ydinvoiman johtavia puolestapuhujia, johti tutkijoiden ja kansanedustajien Tutkas-seuraa. Isoja betonirakenteita jouduttiin purkamaan, koska ne suunnitellut intialainen insinööritoimisto ei ymmärtänyt lämpötilaeroa Suomen talvipakkasten ja kesähelteiden välillä. Varaamalla kaikki eduskunnan auditorion ajat keväällä 2002 hän varmisti, ettei kansanedustajille päästy esittelemään ydinvoiman vaihtoehtoja yhtä vapaasti kuin 90-luvun alussa. Vuonna 1993 Tšernobylin onnettomuuden muisto oli vielä tuore, 2000-luvun alussa jo haaleampi. Ensimmäinen niistä oli voimalaitoksen perustusten liian huokoinen betoni. Ranskalais-saksalainen Areva-Siemens -konsortio, jonka piti toteuttaa ydinvoimala, on hajonnut vuosia sitten Siemensin lähdettyä omille teilleen. Tämä oli järkytys politiikan ja talouselämän isoille pojille, jotka olivat tottuneet saamaan tahtonsa läpi. Suomalaisten sijaan suurin kansallisuus työmaalla ovat olleet puolalaiset. Vuoden 1993 mahalaskusta oli opittu – silloinhan eduskunnan niukka enemmistö hylkäsi hallituksen esittämän luvan Suomen viidennen ydinvoimalan rakentamiseksi. Ranskan valtion sähköyhtiö edf on valmis ottamaan siipiensä suojaan Arevan, mutta ei Olkiluodon vastuita. Rakennuskustannukset ovat yhtä pilvissä kuin ydinvoima-alan voitonriemu työmaan aloituksen aikaan. YDIN 1 / 2018 64 YTIMESSÄ. Ryhmä järjesti eduskunnan auditoriossa lukuisia seminaareja energiapolitiikan vaihtoehdoista, kuten energian säästöstä, uusiutuvasta energiasta ja maakaasusta. AIKATAULU ON VENYNYT MELKEIN VUODEN VUODESSA. Työmaalta on kantautunut pitkä skandaaliuutisten sarja. P arhaiten olkiluoto 3 -hankkeessa on onnistunut eduskunnan periaatepäätöksen pohjustus ja siihen liittyvä mielikuvamarkkinointi. Areva on käytännössä konkurssissa
Osmo Soininvaara havainnollisti hiuksenhienoa eroa siten, että Kio1 -vaihtoehdossa Suomi olisi ollut vasta vuoden 2010 Runebergin päivänä yhtä vauras kuin Kio2 -vaihtoehdossa uudenvuoden päivänä. Tosielämässä Olkiluoto kolmosen kustannusten nousu sekä tvo:n vaatimat viivästyskorvaukset ylittivät vaihtoehtojen välisen erotuksen varsin pian, moninkertaisesti. pelon toisin päin: ilman lisäydinvoimaa joudumme liian riippuvaisiksi Venäjän energiasta. T yöryhmän työ oli melkoista vempulointia. Keväällä 2001 ministeriryhmä esitteli eduskunnalle kaksi vaihtoehtoa, Kio1 ja Kio2. Se oli myyntiargumentti numero yksi. Sitä veti kauppaja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre. 2000-luvun alussa annettiin ymmärtää, että ilman lisäydinvoimaa suomalaiset kodit jäätyvät talvipakkasissa. Myyntiargumentti kaksi oli ilmasto. Mielikuvakampanjaa käytiin myös ydinvoiman näkyviä vastustajia vastaan. Yksi lehti kirjoitti minusta, että olen epärehellinen ihminen, koska en elä luontaistaloudessa eivätkä takapihallani kotkota kananpojat. Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ja elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen edustajat olivat laskeneet vaihtoehtojen vaikutuksen kansantalouteen ja saaneet alle prosenttiyksikön eron ydinvoimavaihtoehdon eduksi. Keväällä 2002, kun varsinainen ydinvoimalupa oli eduskunnan käsiteltävänä, ydinvoiman puolustajien viestiä oli kärjistetty vielä lisää: ydinvoima on isänmaan ainoa vaihtoehto. Julkisuudessa tämä ero kuitenkin saatiin näyttämään valtavalta. Useampikin lehti väitti minun nuoruudessani laulaneen ylistyslaulua venäläiselle ydinvoimalalle. Sinikka Mönkäre tapasi aloittaa ydinvoimaa koskevat televisiolausuntonsa sanomalla ”lääkärinä olen sitä mieltä…” 1990-luvun alussa ydinvoimalobbarit keskittyivät puhumaan teollisuuden sähkön hinnasta. Vuonna 1997 solmittu Kioton sopimus velvoitti Suomen pitämään päästönsä korkeintaan vuoden 1990 tasolla vuosina 2008 – 2012. YDIN 1 / 2018 65 YTIMESSÄ. Ykkösessä päästöjä vähennettiin ilman ydinvoimaa, kakkosessa ydinvoiman avulla. 90-luvun alussa ydinvoiman puolesta julkisuudessa puhuvat päät olivat kaikki olleet miehiä. Olen selostanut sitä tarkemmin kirjassani Tukka hattuhyllyllä (wsoy 2002) – silloisena ympäristöministerinä olin ryhmän jäsen. Talous olikin ydinvoimalobbauksen kolmas pääargumentti. Ydinvoiman imagoa pehmennettiin. Lipposen toinen hallitus perusti ministeriryhmän valmistelemaan tarvittavia toimia. 2000-luvun alussa näkyi naisia; kauppaja teollisuusministeri Sinikka Mönkäre, tvo:n Anneli Nikula ja EK:n Ulla Sirkeinen. KEVÄÄLLÄ 2002 YDINVOIMAN PUOLUSTAJIEN VIESTIÄ OLI KÄRJISTETTY VIELÄ LISÄÄ: YDINVOIMA ON ISÄNMAAN AINOA VAIHTOEHTO
Ennustuksemme ovat enimmäkseen toteutuneet, korkojen kera. Mutta tänä päivänä jokainen täysjärkinen poliitikko, virkamies, insinööri, yritysjohtaja ja rahoittaja ymmärtää, että ilmastonsuojelu ei ole jonninjoutavaa viherpiperrystä vaan välttämättömyys, jos haluamme sivilisaation säilyvän. Ilmastonsuojelukaan ei ole edennyt läheskään tarpeeksi ripeästi. Ydinvoima on sen jälkeen kokenut takaiskun toisensa jälkeen. Fukushiman vuoden 2011 onnettomuuden jälkeen Saksa uudistikin päätöksensä luopua ydinvoimasta, ja päätöksen takana olivat kaikki puolueet, toisin kuin alun perin. Silloin tuulivoiman markkinat olivat vielä pienet, vaan eivät ole enää. Nyt useimmissa maailman maissa tuulija aurinkovoima ovatkin edullisimmat uuden sähköntuotannon muodot. Joissakin maissa aurinkosähkö yhdistettynä sähkön varastointiin tulee jopa halvemmaksi kuin vanhojen hiilivoimaloiden pitäminen käynnissä. S e, mitä ydinvoiman kannattajat ja vastustajat lupasivat ja ennustivat ennen luvan antamista Olkiluoto kolmoselle, on luettavissa eduskunnan pöytäkirjoista keväältä 2002. YDIN 1 / 2018 66 YTIMESSÄ. Sanoimme, että uuden energiatekniikan markkinoiden laajetessa hinnat laskevat ja että tuulisähkö voi olla ydinsähköä halvempaa ennen kuin Olkiluoto 3 valmistuu. Eduskunta hyväksyi periaateluvan Olkiluodon kolmosreaktorille toukokuussa 2002 samana päivänä, jona presidentti Halonen vahvisti Kioton sopimuksen ratifioinnin. Kiina on useiden vuosien ajan ollut maailman johtava tuulija aurinkovoimaan investoija. Varoitimme, että maailman ydinvoimalatyömaat ovat järjestään viivästyneet ja kustannukset nousseet, ja että jos Olkiluoto kolmonen viivästyy, se ei auta vuosien 2008 – 2012 päästöjen vähentämisessä. Entä mitä sanoimme me, jotka vastustimme Olkiluodon lupaa. Sanoimme, että Suomi menettää uuden energiatekniikan vientimahdollisuuksia, jos päähuomio on ydinvoimassa. Muistan silloin miettineeni, kumpi päätös on tulevaisuudelle tärkeämpi. Moni muukin maa päätti luopua ydinvoimasta tai olla rakentamatta sitä, esimerkiksi Sveitsi ja Italia. 2000-luvun alussa suomalaisten yritysten osuus maailman tuulivoimamarkkinoista oli yhtä iso kuin suomalaisen paperiteollisuuden osuus maailman paperimarkkinoista. Intia tulee lujaa perässä. Varoitimme, että missä päin tahansa tapahtuva onnettomuus vaikuttaa alaan koko maailmassa. Tuulivoimateknologia on edelleen vientiala myös suomalaisille yrityksille, mutta markkinaosuutemme on romahtanut 2000-luvun alun tasosta. Näitä lupauksia on kuvattu edellä. Keskeinen syy on ollut, että kesti liian kauan ennen kuin energiapolitiikka alkoi kannustaa investoimaan tuulivoimaan myös Suomessa. Niin isoa viivästystä ja kustannusten nousua kuin todellisuudessa on tapahtunut emme mekään osanneet kuvitella
Kirjoittaja Frank Pasquale Nettijätit valtion tontilla. YDIN 1 / 2018 67 YTIMESSÄ Digialan yhtiöt ovat ottamassa hoitaakseen yhä suuremman osan valtion tehtävistä. Samalla kansalaiset tulevat olemaan kasvavassa määrin niiden määräysvallan alaisia
Kehittäessään pitkän tähtäimen suunnitelmia vahvojen alustatalouden toimijoiden nousuun vastaamiseksi eurooppalaiset viranomaiset haluavat tietää, mikä digitaalisessa kapitalismissa on uutta tai erityisen haastavaa. Tämän lisäksi ne pyrkivät syrjäyttämään valtion myös muilta osin ja siten korvaamaan valtioiden alueellisen suvereniteetin eli valtamonopolin funktionaalisella suvereniteetilla. Oli kyse sitten asunnon vuokraamisesta, kuljetustoimesta tai kaupankäynnistä, ihmiset tulevat olemaan yhä enemmän yhtiöiden eivätkä demokraattisesti päätettyjen säädösten määräysvallan alaisia. Yksityinen valta voi tuntua yhtä alistavalta kuin tavanomainen lakiin perustuva viranomaissäätely, ja sen vaikutukset voivat ulottua yhtä laajalle. Huoleni on, että tämänkaltaiset tilanteet tulevat yleistymään sitä mukaa kun massiiviset digitaaliset alustat hallitsevat yhä suurempaa osaa taloudellisesta toiminnastamme. Vastaukseni keskittyi keskeisten digialan yhtiöiden identiteettiin ja pyrkimyksiin: ne eivät enää toimi markkinoilla vaan synnyttävät niitä, minkä takia ne kykenevät säätelemään niitä ehtoja, joilla muut toimijat voivat myydä tuotteita ja palveluita. Kuten taloustieteilijä Robert Lee Hale aikoinaan totesi, ”hallinto (government) on läsnä aina, kun yksi ihminen tai ryhmä voi komentaa muita ja saada heidät tottelemaan rangaistuksen uhalla”. Jotkin funktionaalisen suvereniteetin ajajat uskovat, että netin arvostelujärjestelmät voisivat korvata suojatut ammattinimikkeet – eli viranomaisten myöntämien lupien sijaan asiakkaat voisivat antaa ammatinharjoittajille yhdestä viiteen tähteä LinkedInin kaltaisessa palvelussa.. Miksi Amazonille ei voisi suoda omaa hallintoaluetta tai charter-kaupunkia, tai Foxconnille erityisiä oikeudenkäyntimenettelyitä. YDIN 1 / 2018 68 YTIMESSÄ E konomisteilla on tapana ajatella sääntelyä valtion vallan laajentumisen tai supistumisen kautta. V iime marraskuussa pidin Friedrich Ebert -säätiön, Saksan sosialidemokraatteja lähellä olevan ajatushautomon, pyynnöstä puheen digitaalista kapitalismia käsittelevässä konferenssissa. Mutta entä jos yhtiö päättää ryhtyä käyttämään juridista valtaa ja esiintyä konfliktin osapuolen sijaan sen ratkaisusta päättävänä auktoriteettina. Muutamia esimerkkejä: Mihin tarvitaan kaupungin ympäristöpalveluita tai muita säätelyelimiä, kun AirBnB voi säädellä tehokkaasti ensin asuntojen ja sitten rakennusten vuokrausta, ja ennen pitkää myös kaupunkisuunnittelua. Poliittinen taloustiede kuitenkin painottaa, että sosiaaliset suhteet kammoavat valtatyhjiötä: kun valtiovalta vetäytyy joltain alueelta, yksityiset toimijat täyttävät aukon. Tiedämme, miten tälläinen vallankäyttö toimii, kun kyse on työnantajien ja työntekijöiden välisistä suhteista tai suuryritysten kyvystä pakottaa alihankkijoitaan tahtoonsa
YDIN 1 / 2018 69 YTIMESSÄ H aluan selittää, miten siirtymä alueellisesta funktionaaliseen suvereniteettiin on luomassa uuden digitaalisen poliittis-taloudellisen järjestelmän. Mitä enemmän palvelussa taas vierailee ostajia, sitä tärkeämpi myyntipaikka Amazon on kauppiaille. Sunsteinin tapaan ennakoivia algoritmejä käyttävän välittäjän, joka tuntee yksityiskohtaisesti kulutustottumukseni ja tarjoaa tyydytystä vain yhden klikkauksen päässä. Tässä suhteessa Amazonin nousu on valaiseva esimerkki. Myyjien ja ostajien kasautuessa molemmille puolille välikädestä tulee koko ajan korvaamattomampi. Kuten kartellien vastaiseen lainsäädäntöön erikoistunut tutkija Lina Khan on sanonut, ”Amazon on asemoinut itsensä verkkokaupankäynnin keskiöön ja on nyt välttämätön infrastruktuurin osa lukuisille muille yrityksille.” ”Kaiken kaupaksi” kutsuttu Amazon voi ensisilmäyksellä näyttää vain virtuaaliselta ostoskeskukselta, yhdeltä palvelualan yritykseltä muiden joukossa. Mutta kun yhdellä yhtiöllä on kymmeniä miljoonia asiakkaita ja se on (kuten Khan huomioi) samanaikaisesti ”markkinointialusta, toimitusja logistiikkaverkosto, maksupalvelu, luottopalvelu, huutokauppakamari... laitteistovalmistaja ja johtava pilvipalvelujen tarjoaja”, kyseessä ei ole mikä tahansa ostari. Jos haluamme tarkastella vain yhtä monista keskihakuisvoiman muodoista, jotka imevät rahan, datan ja kaupankäynnin virtoja nettimaailman jättiläisten luo, voimme ajatella peliteorian näkökulmasta, miten verkon ristiriitatilanteet hyödyttävät Amazonia. T ekoälysovellusten kehittyessä shoppailun keskittäminen Amazonin luomaan uraan tulee olemaan koko ajan rationaalisempi päätös niin ostajille kuin myyjillekin. Amazonin valta-asema on osoittanut, kuinka verkostovaikutukset voivat vahvistaa toisiaan: Mitä enemmän Amazonilla on kauppiaita, sitä varmempia ostajat voivat olla siitä, että heidän hakunsa kattaa kaikki mahdolliset myyjät. Vai haluanko Harvardin professori Cass R. Markkinoille voi totta kai tulla uusi verkkoalusta, mutta miksi mediaanikuluttajan kannattaisi loikata sen puolelle ennen kuin sillä on tarjottavanaan ne 480 miljoonaa tuotetta, joita Amazon myy (usein huomattavasti alennettuun hintaan). Verkkoalustojen tapauksessa kyse ei ole vain siitä, että paras palvelu voittaa. Jos olet eri mieltä myyjän kanssa, haluatko selvitellä asiaa satunnaisena ostajana vai kanta-asiakkaana, jonka luotettavuus perustuu kymmenien tai satoihin aikaisempiin kauppoihin – ja joka voi uhata vievänsä Amazonilta satojen tai tuhansien dolla. Kuin metsäpolku, jonka vaeltajien jalat polkevat koko ajan tasaisemmaksi, siitä tulee luonnollinen oletusvaihtoehto kaikille osapuolille. Jos haluan ostaa jätesäkkejä, haluanko todella mennä alennustavaratalo Targetin sivuille, täyttää toistamiseen luottokorttitietoni, luoda uuden käyttäjätunnuksen, lukea toimitusehtojen pienen präntin ja toivoa, että tämä jälleenmyyjä pystyy saamaan edullisemman hinnan tavarantoimittajalta
Se, mitä tietoturva-asiantuntija Bruce Schneier on sanonut turvallisuudesta netissä, pätee kasvavassa määrin myös kaupankäyntiin: kannattaa olla hyvissä väleissä johonkin niistä uusfeodaalisista jättiläisistä, jotka tuovat järjestystä laeista piittaamattomaan valtakuntaan. Yksittäiset ihmiset tekevät rationaalisen päätöksen ja kääntyvät nettijättien puoleen etsiessään järjestystä luovaa valtaa, jonka valtio on menettänyt oikeistolibertarismin opinkappaleiden noudattamisen seurauksena. Bostonin yliopiston apulaisprofessori Rory van Loo on tarkastellut tapauksia, joissa ”yhtiö on oikeustalo” – eli joissa Amazonin kaltaisilla verkkoalustoilla on omat riidanratkaisumenettelyt, joiden kautta ostajat ja myyvät voivat selvittää ristiriitatilanteita. Ostajien on esimerkiksi järkevää pyytää ratkaisua ongelmiinsa Amazonilta ylikuormitettujen tuomioistuimien sijaan, sillä ryhmäkanteiden voimattomaksi tekeminen, välimiesmenettelyjen yleistyminen sekä täytetekstiä pursuavat käyttösopimukset ovat kaikki jättäneet oikeuslaitoksen surkastuneen elimen rooliin kuluttajariitapauksissa. Kuten taloustieteilijä Richard Thalerin ”Voittajan kirous” -artikkelin (”Anomalies: The Winner’s Curse”, Journal of Economic Perspectives, vol. Näin tehdessään he vahvistavat samaa kehityskulkua, joka alun perin johti valtion kuihtumiseen. Toimittaja Danny Westneat on vahvistanut joitain kaupunginhallintojen kaavailuista. Van Loo kuvaa sekä Amazonin prosessin potentiaalisia tehokkuusetuja pieniä korvausvaatimuksia käsitteleviin tuomioistuimiin (small-claims court) verrattuna että tilanteesta kuluttajille mahdollisesti koituvia sudenkuoppia, kuten epäselvyyttä siitä, millaisten kriiteerien pohjalta tapauksista päätetään. 1.) lukeneet saattoivat aavistaa, tilanteeseen liittyvä kilpailudynamiikka on houkutellut aivan liian monia pormestareista tarjoamaan Amazonille aivan liian suuria kannustimia. YDIN 1 / 2018 70 YTIMESSÄ rien vuosittaiset tulot. Chicago on esimerkiksi tarjonnut Amazonille mahdollisuutta pistää omiin taskuihinsa 1,32 miljardia dollaria firman omien työntekijöiden maksamia tuloveroja. Harvat kuitenkin ajattelevat niitä tapoja, joilla digivaltiaat voivat itse asiassa käyttää yliotettaan niitä ihmisiä vastaan, joita ne näennäisesti suojelevat. 2, no. Tästä julkisen sektorin heikkoudesta tuli jo jonkinsorttinen vitsi, kun Amazon päätti kilpailuttaa toisen pääkonttorinsa sijainnin, minkä seurauksena yhdysvaltalaiset pormestarit ovat nöyristellen anoneet yhtiötä tuomaan työpaikkoja heidän alueilleen. Boston on tarjoutunut perus. K aukonäköiset oikeusoppineet auttavat ymmärtämään näitä kehityskulkuja. Uskon, että tällaisten kysymysten lisäksi meidän kannattaisi myös ottaa huomioon verkkokauppafeodalismin poliittis-taloudellinen alkuperä. Kalifornian Fresnolla puolestaan on omaperäinen suunnitelma, jossa yhtiö saisi erityiset valtuudet päättää siitä, miten sen maksamat verot käytetään. Sama pätee myyjiin: mitä suurempia suojelurahoja ne voivat maksaa Amazonille, sitä todennäköisemmin ne saavat näkyvyyttä hakutuloksissa sekä tarkkaavaista (ja ehkä jopa suopeaa) huomiota niiden kohtaamissa kiistatilanteissa
Heillä ei ole enää yhtiöön vain puhtaasti liiketoiminnallinen suhde, vaan se on heille kuin despootti, jonka rooliin sattuu kuulumaan monien muiden asioiden lisäksi kuluttajansuojan turvaaminen. Kokonaiskuvan ymmärtäminen on kuitenkin ensimmäinen askel. Julkaistu alun perin Law & Political Economy -sivustolla (lpeblog.org/2017/12/06/from-territorial-to-functional-sovereignty-the-caseof-amazon/) Käännös: Eero Suoranta.. YDIN 1 / 2018 71 YTIMESSÄ tamaan kaupungin työntekijöistä koostuvan mutta yhtiön puolesta työskentelevän ”Amazon-työryhmän” ja Stonecrestin kaupunki Georgiassa on ollut jopa valmis pistämään itsensä palasiksi, jotta toimitusjohtaja Jeff Bezosista voisi tulla 140 hehtaarin ”Amazonin kaupungin” pormestari. Emme voi myöskään tarkastella tätä valtaepätasapainoa erillään siitä tavasta, jolla Amazon asettaa kaupunkeja toisiaan vastaan. N ämä manööverit, joita oikeustieteen professori Tracey Kaye on kutsunut ”yhtiöviettelyksi”, eivät ole uusia. Yhtiön kasvavassa vallassa ei ole kyse vain yksittäisten kuluttajien ja kauppiaiden välisistä liiketoimista, sillä epätasaisesti jakautuneet mahdollisuudet hyödyntää dataa tulevat haittaamaan heitä (ja hyödyttämään Amazonia) vielä vuosien ajan. Jopa usa:n liittovaltion hallitus on suunnitellut yksityistävänsä hankintaosastonsa keskeisiä tehtäviä ja luottavansa siihen, että jättimäiseksi paisunut Amazon voi puristaa tavarantoimittajista tarjouksia, joita edes puolustusministeriö ei pysty itse vaatimaan. Voimistuessaan ne ovat kuitenkin merkki vallan siirtymisestä koko ajan nopeammin valtiolta yksityisille yrityksille. Samoin myös ainoastaan poliittinen järjestäytyminen voi estää sitä sabotoimasta demokratiaan olennaisesti kuuluvaa valtion oikeutta hallita omaa aluettaan. Jos niissä sen sijaan tavoitellaan vain alhaisinta hintaa, kyseessä on avoin kutsu jatkaa samoja epäeettisiä kilpailutuskäytäntöjä, jotka ovat tähän mennessä olleet valtion hankintojen vitsauksena. Kaupunginhallintojen asema on aikaisempaa heikompi, koska kaupunkien verotulot eivät riitä ylläpitämään laadukkaita kunnallisia palveluita. Poliittisia ratkaisuja Amazonin valtaan on epäilemättä vaikea ajaa läpi – kuluttajathan nimittäin tykkäävät kahden päivän pikatoimituksista. Poliittisten voimavirtojen hallitseminen on ollut aivan yhtä keskeisessä roolissa yhtiön menestystarinassa kuin tekninen osaaminen ja liikevaisto. Siitä huolimatta ne nyt tarjoavat hätäavustusta yhtiölle, joka on jo pitkään taistellut sen puolesta, että veroastetta laskettaisiin vieläkin alemmaksi. Julkisten hankintojen tekeminen yhteistä hyvää ajatellen voisi auttaa luomaan uuden vihreän New Dealin. Sama pätee myös verkkokaupan ostajiin ja myyjiin: mitä enemmän he luottavat Amazonin tarjoamiin kilpailutusja ongelmanratkaisuprosesseihin, sitä vähemmän heillä on valtaa suhteessa Amazoniin itseensä
Tämän lisäksi Constantino Guvheya Dominic Chiwengan, Sibusiso Moyon ja Perence Shirin kaltaisten vallankaappauksessa keskeisten upseerien nimittäminen ministereiksi teki tyhjäksi toiveet siitä, että maa olisi saamassa demilitarisoidun hallinnon ja meriittien perusteella nimitetyn virkamiehistön.. Kuten Mnangagwa on todennut, hänen ensimmäinen tehtävänsä on korjata vahinko, jonka Robert Mugaben 37 vuotta kestänyt sortovalta on saanut aikaan. Kirjoittaja Obert Hodzi JA ZIMBABWEN TULEVAISUUS Mnangagwa Z imbabwen uusi presidentti Emmerson Dambudzo Mnangagwa peri maan, jonka taakkana ovat valtoimenaan rehottava korruptio, yleinen köyhyys, 90 prosentin ylittänyt työttömyysaste, poliittinen suvaitsemattomuus, väkivalta ja kansainvälinen eristyneisyys. Epäselvää kuitenkin on, kuinka laajalle muutokset tulevat ulottumaan ja riittävätkö ne pitämään uuden hallinnon vallassa. Mnangagwan nousu valtaan Mugaben syrjäyttäneen sotilasvallankaappauksen kautta ei kuitenkaan anna hänelle vaaleilla valitulle johtajalle suotua legitimiteettiä. YDIN 1 / 2018 72 YTIMESSÄ Zimbabwen uusi presidentti myöntää, että maan on uudistuttava
Muutamille valkoisille viljelijöille on luovutettu takaisin näiden maatilat ja toisille heistä on luvattu korvauksia. Koska Mnangagwa oli mukana Mugaben hallinnossa vuoden 1980 it. M ugaben valtakautta leimasivat 2000-luvun alusta lähtien eristäytyneisyys sekä eu-maiden ja Yhdysvaltojen asettamat pakotteet, jotka koskivat sekä korkea-arvoisia virkamiehiä (Mnangagwa mukaan lukien) että valtionyhtiöitä kuten asevalmistaja zdi:tä (Zimbabwe Defence Industries). Ottawan yliopiston apulaisprofessori Cédric Jourde on kutsunut tätä ekstraversio-strategiaksi. Ne paljastavat hänen keskittyvän vuorovaikutukseen kansainvälisen yhteisön ja erityisesti länsimaiden kanssa, taltuttamaan kansainväliset vaatimukset kattavista poliittisista uudistuksista, heikentämään tärkeimpiä oppositiopuolueita sekä turvaamaan hallintonsa selviytymisen. YDIN 1 / 2018 73 YTIMESSÄ Mnangagwa luo kuitenkin toivoa muilla tavoin: keskittymällä talouden elvyttämiseen, pitämällä yhteyttä kansalaisiin sosiaalisen median kautta, pyrkimällä uuteen vuorovaikutukseen länsimaiden kanssa sekä asettamalla entisiä ministereitä syytteeseen korruptiosta (vaikkakin vain valikoivasti). Samaan aikaan Mnangagwa on välttänyt sitoutumasta kattaviin poliittisiin tai vaalijärjestelmää koskeviin muutoksiin. Ison-Britannian ulkoministerin Boris Johnsonin twiitti, jossa tämä kutsui Mugaben eroa ”toivon hetkeksi Zimbabwen kansalle”, viittaa toiveikkuuden ulottuvan maan rajojen ulkopuolelle. Jotkin Mugaben ajan korruptoituneimmista viranomaisista ovat avainasemissa Mnangagwan hallinnossa ja presidentti itse on vältellyt vastaamista kysymyksiin osuudestaan Gukurahundin joukkomurhiin 1980-luvulla. Financial Timesin haastattelussa Mnangagwa teki pesäeron Mugabeen kutsumalla eu:n, yk:n ja entisen brittiläisen kansainyhteisön valvomaan Zimbabwen tulevia parlamenttivaaleja. U uden toivon siivittämänä Mnangagwa on ajanut kiinalaista kehitysmallia muistuttavaa agendaa, jossa talouden elvyttämiseen tähtääviin toimiin on yhdistetty hienoisia poliittisia reformeja. Mnangagwa poistettiin vasta vuonna 2013 eu:n matkustusja talouspakotteiden listalta, jolle hänet oli laitettu ihmisoikeusloukkauksien sekä vuoden 2008 vaalien väkivaltaisuuksien takia. Presidentin soutaessa ja huovatessa on hyvin epäselvää, millainen Zimbabwen tulevaisuus tulee olemaan hänen ollessaan johtajana. Vaikka muutoksiin on suhtauduttu varoen, jopa uuden presidentin kriitikot ovat myöntäneet, että tämän toimet eroavat Mugaben tavasta hoitaa asioita. Heti valtakautensa ensimmäisinä viikkoina aikana hän muutti indigenisaatio-lakia, joka vaatii ulkomaisia sijoittajia luovuttamaan 51 prosenttia yritystensä osakkeista paikallisille. Epävarmuudesta huolimatta Mnangagwan toimet antavat joitain vihjeitä tulevasta
Uusi presidentti toivoo, että jos ulkomaat hyväksyvät hänet (niin kuin ne ovat alkaneet tehdä), oppositiota voidaan alkaa pitää poliittisena häirikkönä. Euroopan unionin neuvosto on jo hyväksynyt päätöslauselmia, jotka antavat ymmärtää eu:n sitoutuneen toimimaan yhdessä Zimbabwen viranomaisten kanssa käynnissä olevan poliittisen siirtymävaiheen suhteen. Näin Mnangagwa rakentaa siltoja ja samalla taltuttaa kansainvälisen yhteisön vaatimukset kattavista poliittisista uudistuksista. M ugaben kaudella valtapuolue zanu-pf:n legitimiteetin puute ja eristyneisyys mahdollistivat sen, että maan tärkein oppositiopuolue eli Morgan Tsvangirain johtama mdc-t (Movement for Democratic Change, demokraattinen muutosliike) löysi itselleen vastaanottavaisen yleisön ja tukijoita Euroopasta sekä Yhdysvalloista. Mdc-t onnistui varmistamaan, että eu ja usa painostivat jatkuvasti Mugabea toteuttamaan poliittisia ja vaalijärjestelmään liittyviä muutoksia. Pyrkiessään vuorovaikutukseen ulkomaailman kanssa Mnangagwa pyrkii esittämään hallintonsa luotettavana kumppanina, joka pystyy uudistumaan ilman ulkopuolelta tulevaa painostusta. Tämä veisi mdc-t:ltä sen tarvitseman taloudellisen ja poliittisen tuen. Yksi uuden presidentin keinoista on puhua samaa kieltä, jota mdc-t. Mnangagwa on jopa esittänyt, että Iso-Britannia voi saada Zimbabwelta takaisin sen, minkä se menettää Brexitissä. Tämän kuitenkin tekee mahdolliseksi vahva poliittinen oppositioliike maan sisällä. Mnangagwa yrittääkin hienovaraisesti mutta vimmatusti heikentää opposition asemaa. K uten todettu, kansainvälisellä yhteisöllä on suuri rooli Zimbabwen politiikassa ja sen hallinnon legitimiteetin määrittelyssä. On hyvin todennäköistä, että länsimaiden hallitukset tulevat harkitsemaan Mnangagwan palkitsemista näistä muutoksista. Mnangagwan halu liittyä takaisin kansainyhteisöön ja sovittelevat puheet ovat tuoneet hänelle jonkinasteista legitimiteettiä. YDIN 1 / 2018 74 YTIMESSÄ senäistymisestä lähtien, hän kärsii samasta legitimiteetin puutteesta kuin edeltäjänsä. Hänen pyrkimyksensä vuorovaikutukseen länsimaiden kanssa (jonka hän on ilmaissut sanomalla, että ”eristyneisyys ei ole sen enempää suurenmoista kuin mahdollistakaan”) on vastoin Mugaben isolationistista retoriikkaa ja viestii siten kansainväliselle yhteisölle Mnangagwan itsenäisyydestä johtajana. Mnangagwa on myös vannonut tekevänsä poliittisia uudistuksia ja joissain tapauksissa jopa toteuttanut tiettyjä mdc-t:n vaatimuksia, kuten kansainvälisten vaalitarkkailijoiden kutsumisen maahan. Lontoon, Washingtonin ja Brysselin hyväksynnän saaminen on hänen ensisijainen prioriteettinsa, ja hänen saamansa kutsu Maailman talousfoorumiin on siten merkki hänen yritystensä tuloksellisuudesta
Seurauksena oli puolueen joutuminen eristyksiin ja sen legitimiteetin menetys, kansainvälisiä vaatimuksia demokratiasta ja ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä voimakas oppositio. Lausunnossaan Tsvangirai sanoi vierailun olevan merkki uudesta poliittisesta tilanteesta, jossa oppositiota ei enää pidetä valtion vihollisena. Siinä missä Mugabe lopulta kaatui omien manööveriensä tuloksena, Mnangagwa näyttää keskittyvän tekemään päinvastoin pyrkimällä vuorovaikutukseen ja olemalla avoin tietynlaiselle kritiikille. K aiken kaikkiaan mnangagwan tärkein tavoite on varmistaa hallintonsa säilyminen. YDIN 1 / 2018 75 YTIMESSÄ käytti Mugaben kaudella zanu-pf:ää eli Mnangagwan omaa puoluetta vastaan. Käännös: Eero Suoranta. Mugaben johtamana zanupf oli väkivaltainen, kostonhimoinen ja korruptoitunut, ja sen ideologia oli rasistinen ja länsimaiden vastainen. Myös tavalliset kansalaiset myöntävät, että korruptiosyytteeillä on poliittiset tarkoitusperänsä. Opposition strategioiden vähyydestä kuitenkin kertoo, että zanu-pf:n viranomaisia edustavat oikeudessa asianajajat, jotka ovat korkeassa asemassa mdc-t:ssä. Vastatoimissaan se on turvautunut vanhaan logiikkaansa, jonka mukaan mdc-t:n on aina vastattava kielteisellä vastaväitteellä zanu-pf:n esittämään myönteiseen väitteeseen. mdc-t on esimerkiksi nostanut esiin perusteltuja huolia siitä, kuinka valikoivasti entisiä virkamiehiä on asetettu syytteeseen korruptiosta. Näin hän on onnistunut sitomaan hallintonsa selviytymisen yhteen Zimbabwen kansan pyrkimysten kanssa. Tänä vuonna pidettävät parlamenttivaalit tulevat olemaan lopullinen testi sille, riittävätkö Mnangagwan soveltamat strategiat varmistamaan hänen valta-asemansa säilymisen. Mnangagwan avaukset mdc-t:n suuntaan ja muut julkisuusmanööverit ovat yllättäneet pääoppositiopuolueen. Näiden ulkoisten ja sisäisten paineiden takia hallinto ei onnistunut lopulta pysymään vallassa. Mnangagwa on arvostellut korruptiota ja vallan väärinkäyttöä (pääosin poliisivoimien osalta) sekä myös pidätyttänyt valikoivasti entisiä ministereitä, jotka kuuluvat ex-presidentin vaimoa Grace Mugabea kannattavaan G40-ryhmään. Kaiken huipuksi uusi presidentti on vieraillut paksusuolen syöpää sairastavan oppositiojohtajan kotona. Toisin kuin Robert Mugabe, Mnangagwa on myös antanut Tsvangirain nostaa eläkettä niiltä vuosilta, joina tämä toimi pääministerinä molemmat puolueet kattaneessa kansallisen yhtenäisyyden hallituksessa. Vaikka puolueen edustajat ovat puolustaneet palveluidensa tarjoamista korruptiosta syytetyn entisen ulkoministeri Walter Mzembin kaltaisille ihmisille, äänestäjien vakuuttaminen heidän menettelytapojensa oikeellisuudesta tulee olemaan vaikeaa. Tällä hetkellä ne vaikuttavat kuitenkin riittäviltä saavuttamaan hänen ensijaiset tavoitteensa
Vapaa-ajalla poika pelasi intohimoisesti väkivaltaisia nettipelejä. Jos juuri tänä vuonna olisin voinut olla niin hyvä kuunteleva korva ja kannustava aikuinen, että jonkun huonosti voivan nuoren taakka olisi edes hetkeksi helpottunut. Maailmanrauha etenee nimittäin uskomukseni mukaan samaa tahtia oikeudenmukaisuuden, kuulluksi tulemisen ja osallisuuden kanssa. Tätä kaverittomuutta yritin sitten paikata antamalla omaa aikaani ja seuraani tälle pojalle. Kun torstaiaamuna kuulin Nikolas Cruzista, mieleeni tuli eräs entinen oppilaani. Sellainen poika, jolla ei vain ollut taitoja olla toisten kanssa, sellainen joka haki huomiota kiusaamalla. Minulle rauhankasvatuksen ydin on aina ollut se, miten tulla toimeen viereisessä pulpetissa istuvan kaverin kanssa. Minun täytyi lopulta nostaa kädet pystyyn sen toiveen kanssa, että hän saisi luokasta oikeita ystäviä. Some-kuplassani tunnutaan ajattelevan, ettei ”ääriajattelijoiden” kanssa kuulu kommunikoida. Ehkä sellainen entinen oppilas, jota koulutoverit olivat syrjineet. Opettajana olen tuntenut toisinaan suurta toivottomuutta tämän kysymyksen äärellä. Jos olisinkin voinut pieneltä osaltani vaikuttaa siihen, ettei jonkun lapsi tekisi pahaa toisille tai itselleen. Joku saattaa ajatella, että rauhankasvatus on sellaista, että puhutaan sodasta ja rauhasta ja aseiden haitoista. Opettajana ja ihmisenä kuitenkin ajattelen, ettei minulla ole oikeutta olla kuuntelematta ketään lasta tai nuorta, jos kohdalle satun. Eihän sillä tavalla tietenkään ikätovereita korvata. Tunnustan, että Pekka-Eric Auvisen ja Matti Saaren hirmutekojen jälkeen yllätin itseni ajattelemasta: saattaisiko joku hyökätä myös meidän kouluun. Aloittaessani minulla ei käynyt mielessä, että kouluampumisia voisi tapahtua Suomessa. YDIN 1 / 2018 76 KOLUMNI K eskiviikkona 19-vuotias Nikolas Cruz ampui entisessä koulussaan 17 ihmistä. Olen työskennellyt vuodesta 2001 lähtien helsinkiläisissä kouluissa opettajana. . Eikä se edes riitä, että tullaan toimeen, vaan jokaisen pitäisi voida tuntea itsensä tärkeäksi ja aidoksi osaksi yhteisöä. Ehkä joku sellainen, joka oli kokenut opettajatkin epäoikeudenmukaisiksi – aikuisiksi, joilla ei ollut aikaa kuunnella juuri häntä. koulutyön?johtaja.. Hänen kodissaan tuntui vallitsevan rasistinen ideologia. Minulla on huono omatunto, koska olen jälleen virkavapaalla opettajan työstä. Ymmärrän, että se voi tuntua raskaalta ja turhalta. Ettet ampuisi HANNA NIITTYMÄKI Kirjoittaja?on?Rauhankasvatusinstituutin?. Yhdysvalloissa on tänä vuonna ammuttu kouluissa kuulemma jo 18 kertaa
78 JUHANA UNKURI Musiikilla siltoja kulttuurien välille / 82 JUHANI TOLVANEN Täällä Läskimooseksen alla / 84 RIITTA OITTINEN Porvoon sympaattinen sarjakuvafestivaali / 86 JUHANA UNKURI Prahan kevät ja Helsingin elokuu / 88 Kirja-arviot / 92 Levyt / 93 EERO SUORANTA Ylistystä sankaritoimittajien aikakaudelle / 94 TIMO MIELONEN Jemenin sota on kannattavaa bisnestä / 96 JASMINA AMZIL Vapaudesta puhua itselle / 98 Pala historiaa. Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA
Yhtyeen neljännellä levyllä kuullaan lauluja muun muassa Algeriasta, Turkista, Libanonista, Somaliasta, Kreikan romaneilta ja Keniasta. – Pyrin suomennoksia tehdessäni seuraamaan ja kunnioittamaan alkuperäistekstejä. Tavoitteena on, että kuulijoillemme tulisi samanlaisia tunnetiloja ja assosiaatioita kuin alkuperäiskappaleen kuulleille. Kirjoittaja Juhana Unkuri MUSIIKILLA SILTOJA KULTTUURIEN VÄLILLE V uonna 2001 Helsingissä perustettu Maria Gasolina on syventynyt tuotannossaan aiemmin esimerkiksi brasilialaiseen musiikkiin. Suomenkielinen versio linkittyy helsinkiläiseen Kaisaniemenlahden ylittävään Pitkäänsiltaan. Levyn valmisteluvaiheessa yhtyeen keulahahmo, laulaja-trumpetisti Lissu Lehtimaja kävi lähinnä internetin avulla läpi huomattavan määrän lauluja. Kruunuhaan Maria Gasolinan uudella levyllä pohditaan muun muassa journalistien roolia. Arabiankielisessä alkuperäisversiossa kerrotaan Tigrisjoen ylittävistä silloista, jotka yhdistävät itäisen ja läntisen Bagdadin toisiinsa. Hyvänä esimerkkinä toimii Pitkää siltaa -nimikappale, jonka taustalla on irakilainen Mali chughul bil soug -kansanlaulu. YDIN 1 / 2018 78 YDINKOKEMUS. Uusimmalla Pitkää siltaa -levyllä suuntana on erityisesti Lähi-itä ja Pohjois-Afrikka. Sieltä löytyy niin iloisia kuin surullisia lauluja rakkaudesta, mutta myös yhteiskunnallisia aiheita. Välillä etsin teemoille suomalaisia vastineita, Lehtimaja kertoo. – Mielestäni levylle tuli aika kiva combo. Lehtimaja vastaa myös Maria Gasolinan sanoituksista
AL EK SI KIN N U N EN Lissu Lehtimaja. YDIN 1 / 2018 79 YDINKOKEMUS
Kun biiseistä tekee suomenkielisiä versioita ja ne soittaa omalla kokoonpanolla, meidän omat taustamme vaikuttavat lopputulokseen. Laulun tekijä ja alkuperäisesittäjä on turkkilainen folklaulajatar Selda Bagcan, joka julkaisi Yaz gazeteci yaz -kappaleen vuonna 1976. Soittopiireissähän rahoitusta ei aina löydy ja ylipäätään voidaan ajatella siten, että hommaa tehdään vain soittamisen ilosta, Lehtimaja pohtii. Seldan kappaleet olisivat voineet yhtä hyvin olla Kom-teatterin levyillä. Lehtimaja kertoo huomanneensa levyntekoprosessin aikana, että hän itsekin sortuu stereotyyppisiin ennakko-oletuksiin. Journalisti-kappaleen viestinä on, ettei journalistien pitäisi kertoa voittajien tarinaa, vaan pitäisi keskittyä enemmän niihin, joilla menee huonommin ja syventyä yhteiskunnallisiin epäkohtiin. – Materiaalia läpikäydessäni huomasin yllätyksekseni, että vastaan tuli paljon vahvoja naisbiisintekijöitä. Eikä siitä kovin pitkää aikaa ole. Pohdimme yhdessä esimerkiksi sanontojen merkityksiä ja kulttuurisia assosiaatioita. Laulua työstäessään Lehtimaja keskusteli turkkilaisten ystäviensä kanssa muun muassa Turkin 1970-luvun tilanteesta ja perehtyi tarkemmin myös Bagcanin tarinaan. ja Hakaniemen yhdistävä silta toimi pitkään symbolisena rajana porvarien ja työläisten välillä. Samantyyppisiä asioita pyöriteltiin tuohon aikaan Suomessakin. Samalla helposti unohtuu, että sisällissodan aikana meidän omilla kulmilla oli eläimellinen meininki. – Vaarana on, että vaikkapa me suomalaiset yritämme asettua joidenkin muiden kulttuurien edustajien yläpuolelle. YDIN 1 / 2018 80 YDINKOKEMUS. Sitten hoksasin minulla olleen se stereotyyppinen ennakkoajatus, että naiset eivät olisi näissä maissa aktiivisia toimijoita. Tuoreen levyn tekstejä tehdessään hän käytti englanninkielisiä käännöksiä ja pyrki hyödyntämään useampia lähteitä. – Selda ja kumppanit nostivat esiin yhteiskunnallisia vääryyksiä. Pitkää siltaa -levyllä vierailee turvapaikanhakijoiden Helsingissä perustama Bäghdad Band, jonka Lehtimaja näki Kaisaniemen puistossa pidetyllä keikalla. Voimme ihmetellä, että miksi he nyt noin sotivat ja mikseivät he ole hoitaneet asioitaan kuntoon. Lisäksi Maria Gasolina on järjestänyt vastaanottokeskusten asukkaiden kanssa yhteisiä musiikki-iltamia, joissa yhtye on tutustunut levyn teema-alueen musiikkiin. Meille oli hyvin tärkeää myös se, että saimme hankittua rahoitusta ja pystyimme maksamaan näille vierailijoille liksaa. – Mahdollisuuksien mukaan etsin myös jonkun natiivipuhujan, jonka kanssa analysoin lauluja. – Heidän kanssaan soittaminen oli tärkeä kokemus. – Empatiassakin saattaa olla mukana säälin sävyjä, jotka riisuvat toisen toimijuutta. Bagcan ja lukuisat muut turkkilaistaiteilijat VAARANA ON, ETTÄ VAIKKAPA ME SUOMALAISET YRITÄMME ASETTUA JOIDENKIN MUIDEN KULTTUURIEN EDUSTAJIEN YLÄPUOLELLE. M aria gasolinan aiempiin brasilialaislähtöisiin lauluihin portugalia osaava – ja Brasiliassa asunut – Lehtimaja oli saanut suoraan hyvän tuntuman. Eri kulttuurit saavat vaikutteita toisiltaan ja syntyy jotain uutta, Lehtimaja määrittelee. Ja minä kun olen pitänyt itseäni kriittisenä, valveutuneena ja ennakkoluulottomana ihmisenä, Lehtimaja naurahtaa. L ehtimaja uskoo, että musiikki on hyvä keino lähentää eri kulttuureja toisiinsa sekä murtaa ennakkoluuloja ja raja-aitoja. – Musiikilliset kohtaamispisteet ovat meidän mielestämme kiinnostavampia kuin toisten kulttuurien musiikin esittäminen ortodoksisella tavalla
YDIN 1 / 2018 81 YDINKOKEMUS. Maria Gasolina Taneli Bruun (tenorisaksofoni), Kalle Jokinen (kitara), Lissu Lehtimaja (laulu, trumpetti), Mikko Neimo (rummut), Matti Pekonen (basso), Essi Pelkonen (alttosaksofoni), Janne Auvinen (perkussiot) ja Sanni Verkasalo (huilu, laulu). saivat myös vankilatuomioita. – Vaikka meillä on monissa eri mediataloissa useita loistavia toimittajia – eikä heidän kotiensa ratsaaminen ole ainakaan vielä kovin yleistä – voisi meillä silti olla enemmän moniäänistä keskustelua. Se koettiin pienempänä pahana kuin uutisoinnit siitä, että Selda olisi vankilassa, kertoo Lehtimaja. Hän järkyttyi, kun kerroin meillä olevan oikeastaan ainoastaan yksi suurempi valtakunnallisesti luettu päivälehti, jonka seuraamista monet koulutetutkin ihmiset pitävät ”asioista kärryillä olemisen” mittarina. Hän sai luvan kappaleen käyttöön tavatessaan Bagcanin Tukholmassa, jossa tällä oli keikka. Turkin hallinto ajatteli tuolloin, että Selda on lopulta parempi päästää esiintymään, vaikka hän lauloikin heille poliittisesti epämiellyttäviä lauluja. S uomalaisen median tilannetta Lehtimaja pitää kohtuullisen hyvänä, mutta näkee asioissa parantamisen varaakin. Bagcanin tilanne muuttui, kun hänet haluttiin keikoille muualle Eurooppaan. Se varmasti herättelisi myös kriittisempään medialukutaitoon. – Hänelle oli kerrottu opetusministeriössä, että suomalaiset ovat todella medialukutaitoista kansaa, koska täällä julkaistaan harvinaisen paljon sanomalehtiä asukaslukuun nähden. – Muun muassa womad-festivaalien järjestäjien painostus auttoi häntä saamaan matkustusasiakirjat kuntoon. Hän mainitsee esimerkkinä VIL LE LE H VO N EN Suomessa juttukeikalla olleen ulkomaisen toimittajan kohtaamisen
TV-sarjojen tapaan Läskimooseksesta on myyös syntynyt kylkiäisiä, kuten Leo Kuikan Tappavat kädet -lehti, jota on ilmestynyt neljä osaa. Alkujaan Hagelberg kaavaili tästä halvalle sarjakuvalehtipaperille painetusta Läskimooses-planeetan ympärille kietoutuvasta saagasta noin tuhatsivuista kokonaisuutta. Paperi on alussa autio ja tyhjä. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Täällä Läskimooseksen alla P arasta sarjakuvapiirtäjän työssä on se, että hän pystyy luomaan kynällään omia maailmoja ja vaihtoehtoisia todellisuuksia. Matti Hagelbergin sci-fi-saaga on sarjakuvan mammutti, jonka tarinat ovat riemastuttava sekoitus kaikkea Raamatusta Kivisiin ja Sorasiin. Sitten tulee tekijän henki, joka piirtää siihen elämän – tai Matti Hagelbergin (s. Hagelberg nimittäin luo sarjakuvansa mustasta raapekartongista valkoisen pinnan esiin kaivaen. L äskimooseksen tekotahti on hyvin nopea verrattuna Hagelbergin aiempiin teoksiin: vuonna 2010 ilmestyneen Silvia Regina -albumin (Kreegah bundolo) sivun tekemiseen meni viikko, mutta LäskiYDIN 1 / 2018 82 YDINKOKEMUS. Hagelberg on tunnettu suurista projekteista, mutta hänen 2012 aloittamansa Läskimooses on ylittänyt kaiken edeltävän. Tammikuussa 2018 Kirkko ja Kaupunki -lehti alkoi puolestaan julkaista Hagelbergin sarjakuvaa Suomaan kansan muinaisusko, jolla on silläkin alkukotinsa Läskimooseksessa. 1964) tapauksessa raaputtaa. Nyt hänen suunnitelmansa ovat täsmentyneet ja kenties vuonna 2020 viimeisen numeronsa saavuttavan projektin sivumäärä on noin 1 500
Lehden perusrungon muodostavat tarinat, joiden kokonaisuus syntyy muutaman numeron aikana. moosesta Hagelberg sanoo piirtävänsä sivun päivässä. Tältä osin Läskimooses on muistuma Hagelbergin lapsuuden sarjakuvalehdistä. Läskimooseksen Raamatusta Kivisiin ja Sorasiin sekä Kalevalasta Tarzaniin ja kaiken tämän tuolle puolen ulottuva universumi on loputtomalta tuntuva runsaudensarvi. 50-vuotishaastattelussaan Helsingin Sanomissa Hagelberg sanoi pitävänsä Ensimmäistä Mooseksen kirjaa loistavana kirjallisuutena, mikä puolestaan näkyy kauniisti sarjakuvan vanhanaikaisessa ja runollisessa kielessä. Lisätiedot ja tilaukset Läskimooseksesta: www.kreegah.net Matti Hagelberg LÄSKIMOOSES YDIN 1 / 2018 83 YDINKOKEMUS. Kuten jotkin muut suomalaiset sarjakuvantekijät, Matti Hagelberg on kyllä arvostettu Suomessa, mutta tunnetumpi ja suositumpi ulkomailla. Tavoitteena on siis perinteisen sarjakuvalehden tuottamistahti, jolla vaikkapa Veikko ”Joonas” Savolainen ja muut vanhan ajan sarjakuvantekijät toimivat. Sen lisäksi lehdessä on roikkuposkinen puhuva pää, joka kommentoi meneillään olevaa tarinaa, ja ajoittainen Kerhopalsta, jolla Sirppuliisa-niminen kerhomestari on julkaissut ”lukijapostia”. Siitä on osoituksena muun muassa se, että yksi tuore Läskimooseksen tekstitön numero julkaistiin jo aiemmin Ranskassa
Vanhemmasta sukupolvesta kutsuvieraina taas olivat Aulikki Oksanen ja Priit Pärn. Tämä innosti googlaamaan monitaituri-Oksasen piirroksia ja valokuvia sisältävän muistelmakirjan Piispa Henrikin sormi ja muita katkelmia (2004) saatavuutta. Uusitalon tuotantoon pääsee tutustumaan myös sarjakuvablogissa Tajukankaan kutoja: ”Tuetaan transhenkilöitä ja vastustetaan Vartiaista” kuuluu yhden äskettäisen postituksen otsikko. Kutsuvieraiden nuorempaa sukupolvea edusti Jiipu Uusitalo. Työpajoista, taiteilijatapaamisista ja näyttelyistä olisi riittänyt sisältöä koko viikonlopuksi. Filippa Hellan sarjakuvapajassa lapset suunnittelivat oman sarjakuvahahmon. O hjelmaa oli myös sarjakuvien tekijöille ja sellaisiksi haaveileville, jotka pääsivät muun muassa tapaamaan kustantajia sekä keskustelemaan verkkosarjakuvasta ja tekijänoikeuksista. Ystäväni puolestaan teki ensimmäisen zine-lehtensä PORVOON SYMPAATTINEN SARJAKUVAFESTIVAALI. Säkenöivän lumiseen kaupunkiin saavuttuani kaduin hetken suunnitelmaani viettää koko päivä sisätiloissa. YDIN 1 / 2018 84 YDINKOKEMUS Sarjakuvafestivaali Å-fest järjestettiin helmikuisena lauantaina Porvoon Taidetehtaassa. Kirjoittaja Riitta Oittinen F estaritunnelmaan olisi voinut virittäytyä jo hyppäämällä Helsingistä festivaalibussiin. Runoilijana ja kirjailijana tunnettu Oksanen on ilmaissut itseään myös visuaalisesti. Nykyja taidesarjakuvaan keskittyvän tapahtuman teema oli sukupolvet. Festivaalihumu tempaisi kuitenkin nopeasti mukaansa: Sarjakuvabasaarissa oli matala kynnys rupatella tekijöiden kanssa. Hänen värikylläisiä töitään oli ripustettu Taidetehtaaseen. Festivaalien haastatteluhetkessä hän otti yleisönsä kertomalla aseistariisuvan humoristisesti piirtämisestään ja inspiraation lähteistään. Itse menin Porvooseen reittibussilla. Se pysähtyi matkalla Söderkullan kirjastossa, jossa oli esillä senioreiden, lasten ja nuorten sarjakuvaryhmien töitä
Festivaali levittäytyi SmÅ-fest -otsikon alla myös tatuointistudioon, kahvilaan ja tyhjän liiketilan ikkunoihin. Sarjakuvajournalismin mahdollisuuksista keskustelivat Vihan ja inhon internet -kirjan (2017) tehneet toimittaja Johanna Vehkoo ja kuvittaja Emmi Nieminen. Å-fest 2018.a-fest.fi RO BE RT O TT O SS O N. Myös sarjakuvat tiedonvälityksen apuna ja dokumentaarinen sarjakuva olivat esillä. Sarjakuvataiteilija Aino Sutinen kertoi tutkijoiden, toimittajien ja taiteilijoiden yhteistyönä syntyneestä, etnistä profilointia käsittelevästä hankkeesta Pysäytetyt. Olipa esillä myös Kaisa ja Christoffer Lekan näyttely hiiren ja ankan 20-vuotisesta taipaleesta sekä originaaleja Emmi Valveen sarjakuvaromaanista Armo (2017). Koska kaikkialle ei yksinkertaisesti pääse kameran kanssa, piirrokset voivatkin olla journalismissa kullan arvoisia. Ironiakin menee paremmin perille kuvaa hyödyntämällä. Lisäksi hankalista asioista haastatellut ihmiset voivat piirrettyinä hahmoina säilyttää anonymiteettinsä. Nämä satelliittinäyttelyt tavoittivat muitakin kuin Taidetehtaaseen tulleita. Tästä Vehkoo mainitsi esimerkkinä omankin suosikkini, kanadalaisen Guy Delislen Pjongjangsarja-kuvakirjan Pohjois-Koreasta. Piirroksien hyödyntäminen journalistisessa työssä laajentaa kerronnan mahdollisuuksia: piirroksien avulla asioihin saa etäisyyttä ja sarjakuvakerronnalla raskaat aiheet kevenevät. YDIN 1 / 2018 85 YDINKOKEMUS berliiniläisen Lilli Logen työpajassa. Kaikkea tarjontaa ei millään ehtinyt nähdä, mutta festivaalisivuston avulla sarjakuvallisten löytöretkien tekemistä on helppo jatkaa. Siihen liittyvä videoita, tutkimusta, valoja sarjakuvia yhdistelevä sivusto profiling.fi julkaistaan maaliskuun lopulla
Päivän mittaan keskustassa kerättiin nimiä Tšekkoslovakiaa tukevaan addressiin. Lisäksi kaiken aikaa paikalla oli spontaanisti mieltään osoittavia. päivänä Varsovan liiton joukot kuitenkin miehittivät Tšekkoslovakian, tehdyt uudistukset peruttiin ja maan kommunistinen puolue palautettiin tiukasti Moskovasta johdetulle linjalle. Asy:n kolme edustajaa pääsivät audienssille. Neuvostoliiton suurlähetystön luona pidettiin puoli viideltä päivän toinen mielenosoitus. Siinä korostettiin, että valtioiden väliset kiistakysymykset tulisi ratkaista rauhanomaisesti ja kansainvälisen jännityksen lisääntymistä tulisi välttää. Samalla pyydettäisiin ”audienssia tiedon saamiseksi Tšekkoslovakian ja Neuvostoliiton suhteista.” Sana levisi nopeasti ja Tehtaankadulle kokoontui puolenpäivän tienoilla yli tuhat henkilöä. Tätä tammikuussa 1968 alkanutta poliittisesti liberaalia ajanjaksoa on kutsuttu nimellä Prahan kevät. Elokuun 21. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta järjesti Vanhalle ylioppilastalolle suruliputuksen ja muutenkin moniin paikkoihin ilmestyi surureunaisia Tšekkoslovakian lippuja. Miehitykseen suhtauduttiin Suomessa kielteisesti laajalla rintamalla: tämä koski niin puoluekenttää, lehdistöä, monia nuorisojärjestöjä kuin suurta yleisöä. Oikeastaan ainoa selkeästi eri mieltä ollut taho oli skp:n vähemmistöryhmä. Hallituksen asiasta antamassa julkilausumassa oli ymmärrettävästi varovainen sävy. Tsekkoslovakian miehitys sai Suomessakin ihmisiä kaduille. A kateeminen sosialidemokraattinen yhdistys asy jakoi heti valtauksen jälkeisenä aamuna Helsingin keskustassa lappusia, joissa kerrottiin Neuvostoliiton suurlähetystön edessä kello 12 pidettävästä kansalaiskokouksesta. Hallitus valitti sitä, ettei erimielisyyksiä oltu saatu selvitettyä neuvotteluteitse. Kirjoittaja Juhana Unkuri Prahan kevät ja Helsingin elokuu V uonna 1968 Tšekkoslovakia halusi alkaa rakentaa inhimillisempää ja modernimpaa sosialismia tuoreen kommunistisen puolueen pääsihteerin Alexander Dubcekin johdolla. Käytännössä kansalaiskokous oli mielenosoitus. Poliisi oli paikalla turvaamassa järjestystä, kuten myös päivän kahdessa muussa mielenosoituksessa. Sen jälkeen väki marssi banderolYDIN 1 / 2018 86 YDINKOKEMUS. Mieltä osoittavien joukossa oli myös niitä, joille sosialismi merkitsi ennen kaikkea vapautta ja demokratiaa
Kuvan viestien lisäksi mielenosoittajien kylteissä muun muassa rinnastettiin Neuvostoliiton ja USA:n imperialismi sekä pyydettiin Suomen johtoa toimimaan – ainakin yksi marssija oli valinnut iskulauseekseen ”Urho, tee jotakin”. 1968. Ainakin Helsingissä niitä järjestettiin myös useana seuraavana päivänä, jolloin ”pitkäksi marssiksi” nimetty rauhanomainen kulkue kiersi lähes kaikki kantakaupungin osat. I llan lähestyessä loppuaan mielenosoittajat suuntasivat Armfeltintiellä – noin kilometrin päässä Neuvostoliiton suurlähetystöstä – sijaitsevalle Tšekkoslovakian suurlähetystölle, jonka luona sadat ihmiset olivat käyneet päivän mittaan osoittamassa myötätuntoaan. Puoli viideltä alkanut mielenosoitus oli väkimäärältään päivän suurin: järjestäytyneempiä mielenosoittajia oli satoja ja tuhannet ihmiset täyttivät kadut. Poliisin ja mielenosoittajien välillä oli jälleen yhteenottoja. Poliiseja oli paikalla lähes 300. leineen ja iskulauseineen kaupungilla ennen palaamistaan Neuvostoliiton suurlähetystölle puoli kahdeksaksi. Suurlähetystöön jätettiin keskiviikon kuluessa useita tukiadresseja, joista suurimmassa oli yli 2 000 nimeä. 8. Mielenosoittajia Helsingissä 22. PE KK A H AR AS TE /L EH TI KU VA YDIN 1 / 2018 87 YDINKOKEMUS. Mielenosoittajien ja poliisien välillä syntyi ajoittain pieniä yhteenottoja, muutama savupommi räjähti ja jotkut polttivat punaisen lipun. Virallisempien mielenosoitusten päätyttyä nuorisoa hulinoi Neuvostoliiton suurlähetystön luona ja keskustassa: Stockmannin tavaratalon edessä poltettiin Neuvostoliiton lippu, pääpostin alaikkunoita rikottiin, pulloja heiteltiin ja niin edelleen. Mielenosoittajat osoittivat Tšekkoslovakialle solidaarisuutta myös muuten, esimerkiksi We shall overcome -laululla. Miehityksen vastaisia mielenosoituksia järjestettiin myös muualla Suomessa, ainakin Tampereella, Oulussa, Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Turussa ja Raumalla. Lähteinä on käytettyä muun muassa Helsingin Sanomien artikkeleita vuodelta 1968 sekä Kari Piimiehen haastattelua. Mielenosoituksia olivat järjestämässä asy:n ohella ainakin Sadankomitea sekä ”jotkut sosialistiset opiskelijajärjestöt”. Illan kokoontumisessa korostettiinkin, että sosialismi on nimenomaan vapautta. Sosialististen nuorisojärjestöjen jäseniä ja Suomen Teiniliiton kesäkurssilaisia oli aktiivisesti mukana
Jo pelkkä totuus on riittävän järkyttävä.” Suomen sisällissodan päätyttyä tarvittiin sijoituspaikat 75 000 vangiksi otetulle punaiselle. KIRJAILIJA, opettaja ja tutkija Sture Lindholm on kirjoittanut vaikuttavan kuvauksen Tammisaaren vuoden 1918 vankileiristä. Touko–kesäkuussa Dragsvikiin marssitettiin 10 000 vankia, joista yli 3 000 kuoli katastrofaalisten hygieniaolojen ja aliravittujen vankien keskuudessa levinneisiin sairauksiin. TAMMISAAREN JOUKKOKUOLEMA 1918 (FÅNGLÄGERHELVETET DRAGSVIK – MASSDÖDEN I EKENÄS 1918) Käsikirjoituksesta suomentanut Anu Koivunen Atena 2017 350 s. Tähän tarkoitukseen kelpasivat Venäjän armeijan 1910luvulla perustetun tukikohdan tyhjäksi jääneet kasarmit. Kuva ankkuroituu inhimilliseen elämään ajan myllerryksessä. Keitä sinne tuotiin ja miksi. Ismo Turunen Sture Lindholm VANKILEIRIHELVETTI DRAGSVIK. Dragsvikin leirioloja on sekä kaunisteltu että raaisteltu. Lindholm kertoo, mitä Dragsvikissa tapahtui. Lindholmin kirjaa tarvitsemme, kun haluamme ymmärtää ja arvioida yhtäältä historiaa ja toisaalta omaa aikaamme, itseämme ja valmiita mielikuviamme. Hän esittää sekä johdannossa että kirjan loppuluvuissa huomioita kritiikittömästä ja usein poliittisesti tarkoituksenmukaisesta leirin tapahtumia koskevasta kirjoittelusta. Tiedonvälityksellä voidaan peittää ja paljastaa, mutta vaikeaa on vaikuttaa kenenkään valmiisiin mielikuviin, kuten ajan leimoihin punaisista ja valkoisista. Ja miksi juuri tästä leiristä kehittyi katastrofi, ”jonka vertaista ei ollut edes Venäjän keisarikunnan pahimmissa vankiloissa”, kuten professori Robert Tigerstedt sitä kuvaili. Lindholmin sanoin: ”Vuoden 1918 tapahtumat ovat jo sinänsä järkyttäviä eivätkä vankileirin olojen kuvaukset kaipaa dramatisointia tai sepityksiä. Millaiset olosuhteet leirissä vallitsivat. VANKILEIRIHELVETISTÄ ”TAMMISAAREN KORKEAKOULUKSI” YDIN 1 / 2018 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Lindholm kuvaa leiriä vahvasti osana silloista yleishistoriallista tilannetta. Tarinaa viedään yleisen ohella tietoisesti yksilötasolle saakka: osaa henkilöistä seurataan kotipaikkakuntansa tapahtumista alkuvuonna 1918 leirin kautta sen jälkeiseen elämään saakka. Kirja etenee alun kaaoksesta leirin arkeen ja aina siihen asti, kun vankileiri muuttui oikeaksi vankilaksi, ”Tammisaaren korkeakouluksi”
Kiinnostava on myös Tiina Lintusen artikkeli naisten uusista tehtävistä sodan molemmilla puolilla. MITÄ naiset tekivät sisällissodassa. Juha Siltala erittelee molempien osapuolten vihanlietsontaa ja lyhytnäköistä päätöksentekoa ennen sodan syttymistä. Suomentanut Kati Pitkänen SISÄLLISSOTA UUSIN SILMIN YDIN 1 / 2018 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Miten rakennettiin myytti miehekkäistä jääkäreistä. Se on poikkileikkaus uudempaan sisällissotaa koskevaan suomalaiseen historian-tutkimukseen. Tiina Kinnunen käsittelee kirjan viimeisissä artikkeleissa sodan muiston muuttumista kylmän sodan jälkeen. Tauno Saarela kirjoittaa, että sekä sosiaalidemokraatit että kommunistit haastoivat sotien välisenä aikana valkoista kertomusta pitämällä yllä punaisten uhrien muistoa ja muistuttamalla valkoisesta terrorista. Aapo Roselius kuvaa, kuinka ennen toista maailmansotaa valkoiset paikallisyhteisöt pitivät sodan muistoa yllä jokavuotisten paraatien ja sankaripatsashankkeiden avulla. Heidän tarkka määränsä ei ole vieläkään selvillä. Sodan syiden ja tapahtumien ohella historiantutkijat ovat viime vuosina perehtyneet muun muassa sodan aikana ja sen jälkeen luotuihin myytteihin, naisten ja lasten kokemuksiin sekä sodan muistamiseen myöhempinä vuosikymmeninä. Kirja on käännetty vuonna 2014 julkaistusta englanninkielisestä teoksesta The Finnish Civil War 1918. Raaka sota tulee lähelle Marianne Junilan tutkimissa koulu-aineissa, joita tamperelaisen tyttöoppikoulun oppilaat kirjoittivat heti sodan jälkeen. Valkoiset surmasivat satoja punaisten puolella olleita naisia sodan jälkiselvittelyissä. Vapaussotakertomus ei silti täysin hallinnut sotien välisenä aikana. Monet artikkeleista perustuvat kirjoittajiensa omiin laajempiin tutkimuksiin. Marko Tikka raportoi sotatapahtumista kertovassa luvussaan hyytävästi valkoisen terrorin etenemisen ja laajuuden. Muun muassa näihin kysymyksiin vastaa Tuomas Teporan ja Aapo Roseliuksen toimittama artikkelikokoelma Rikki revitty maa. Tutkijat ovat eritelleet myös valkoisen osapuolen luomaa vapaussotamyyttiä. Työväenyhdistykset pystyttivät uhreille salaa muistomerkkejä, joita viranomaiset ja paikalliset valkoiset aktivistit tuhosivat. Rikki revitty maa heijastaa sekin osaltaan tätä näkökulmaa. Simo Ortamo Tuomas Tepora & Aapo Roselius (toim.) RIKKI REVITTY MAA. Miksi vapaussodasta tuli kansalaissota ja lopulta sisällissota. SUOMEN SISÄLLISSODAN KOKEMUKSET JA PERINTÖ Gaudeamus 2018 428 s. Kinnusen mukaansa valkoisen ja punaisen muistokulttuurin rinnalle on syntynyt kolmas muistamisen tapa, joka korostaa sodan kokeneiden kärsimyksiä ja näkökulmien moninaisuutta
Civil Society in China and Taiwan yhdistää mielenkiintoisella ja ennakkokäsityksiä haastavalla tavalla teoriaa ja empiriaa. Siten se on hyödyllistä luettavaa paitsi Kiinasta, myös ylipäänsä eri kansalaisyhteiskuntien toiminnasta kiinnostuneille. Pelkästään Helsingin keskustassa sijaitsevan Yrjönkadun 1920-luvun tyylikkään uimahallin valokuvien katsominenkin rentouttaa. Joogaajat design-saunan terassilla piukoissa trikoissaan pääsevät saunaeuforiaan eri keinoin kuin kotkalaisen Kipakkasaunan edustalla lantiopyyhkeissään vilvottelevat tupakoitsijat. Eräänlainen vapauden tunnehan saunomisesta seuraa. Riitta Oittinen Leena Filpus, Susa Junnola, Helen Moster, Riitta Saarinen, Pauliina Susi, Liisa Takala & Tiina Torppa KAUPUNKISAUNOJA Gummerus 2017 176 s. En huomannut siellä yhtään nyreitä kommentteja saati nettiraivoa. Kansalaisyhteiskunnan eri ulottuvuuksien tarkastelemisen sijaan Kiinan-tutkijat ovat keskittyneet mittaamaan sen ”itsenäisyyttä” valtiosta ja arvioimaan sen kykyä edistää maan demokratisoitumista. Kaupunkilöylyjä kaikille Toivottavasti ne inspiroivat lukijoita uusiin kylpemiselämyksiin ja löytöretkille. Voisiko pelkkä saunomisen ajatteleminen rauhoittaa?. Eero Suoranta KAUPUNKISAUNOJA -kirjaa koostanut porukka kutsuu itseään nimellä Vapaat naiset. Taru Salmenkari CIVIL SOCIETY IN CHINA AND TAIWAN. Esimerkiksi kaikille avoin Kuusijärven savusauna Vantaalla teki sympaattisen vaikutelman. Tallinnan yliopiston apulaisprofessori Taru Salmenkari syyttää Kiinan-tutkimuksen valtavirtaa siitä, että se on vastannut näihin kysymyksiin liian kapeaalaisesti. Kuvissa näkyvät saunojen arkkitehtuuri, ympäristö, uimapaikat ja ihastuttavat yksityiskohdat sinkkiämpäreistä halkopinoihin. AGENCY, CLASS AND BOUNDARIES Routledge 2018 222 s. Kirjan elämä on jatkunut julkaisemisen jälkeen: Susa Junnola ja Liisa Takala ovat tuoneet valokuvansa näytteille useammankin saunatilan seinille. Tuloksena on vähätteleviä arvioita Kiinan tilanteesta, jotka jättävät huomioon kiinalaisten toimijoiden omat tavoitteet ja pyrkimykset. Valokuvat paljastavat saunomistapojen ohella sosiaalisia eroja. Kaupunkisaunat-Facebook-sivuilla jäseniä on lähes kuusisataa. Kirja havainnollistaa lukuisin esimerkein, millaisten moniin suuntaan vievien paineiden keskellä kansalaisyhteiskunnan toimijat operoivat. MITÄ kansalaisyhteiskunta on – tai mitä sen pitäisi olla. Mielenkiintoiselta vaikuttaa myös Turun viimeinen yleinen sauna, josta saa niin kuppausta kuin turveja iilimatohoitoja. Salmenkarin oma teos, Civil Society in China and Taiwan, perustuu laajaan kenttätyöhön, jonka aikana hän on tutkinut niin kiinalaisia taiteilijapiirejä kuin taiwanilaisia aktivistejakin. YDIN 1 / 2018 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. Teoksessa on mukana parikymmentä saunaa wow-arkkitehtuurista korttelipaikkoihin. Kiinan ja TaiTarkkanäköisesti kiinalaisista kansalaisyhteiskunnista wanin tilanteen vertailu auttaa osoittamaan, että poikkeamissa tutkijoiden olettamasta standardimallista ei ole kyse vain autoritäärisen maan ”kehittymättömyydestä”
Tutkimuksesta selviää, että sekä puolueessa ja lehdistössä käytiin kädenvääntöä parlamentaarisen ja vallankumouksellisen linjan välillä sosialidemokraattien saavutettua eduskuntaenemmistön vuoden 1916 vaaleissa. Tuohon aikaan sekä SDP että lehdistö etsivät omaa paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa, jota leimasi osaltaan Venäjän tapahtumien synnyttämä uusi tilanne. Timo Antero Korhonen SDP:N LEHDET VALTALAISTA VALLANKUMOUKSEEN YDIN 1 / 2018 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS. Muita mielipide-eroja aiheuttaneita kysymyksiä olivat suhtautuminen maatalouslakkoihin ja kunnallishallinnon demokratisoimisen toteuttamistapa. Martikaisen tutkimus kumoaa edelleenkin elossa olevan käsityksen ja osoittaa, että keskeinen osa puoluelehdistöstä ja sen päätoimittajista oli reformisteja, jotka kannattivat parlamentaarisia menettelytapoja ja vastustivat viimeiseen saakka aseellista vallanottoa. Ja miten ”punainen lehdistö” näki ja tulkitsi vallanottoon ja sotaan johtaneet syyt ja miten se hahmotti kumouksen tavoitteet. Juha Martikainen etsii väitöskirjassaan vastausta kolmeen kysymykseen: Miten SDP:n sanomalehdet reagoivat vuoden 1917 kipupisteisiin ja minkälaisia eroja ja yhtäläisyyksiä lehtien kirjoittelussa esiintyi suhteessa Juha Martikainen PARLAMENTARISMIN KANNATTAJASTA VALLANKUMOUKSEN ÄÄNITORVEKSI. SUOMEN SOSIALIDEMOKRAATTISEN PUOLUEEN LEHDISTÖ 1917 – 1918 Jyväskylä Studies in Humanities 338, 2018 321 s. VUOSINA 1917 – 18 SDP:n lehdistö oli nuori ilmiö: suurin osa lehdistä oli reilun kymmenen vuoden ikäisiä ja vanhinkin perustettu vasta vuonna 1895. puolueen ideologiaan ja menettelytapoihin sekä toisten puoluelehtien kannanottoihin. Vähemmän erimielisyyksiä oli valtalain säätämisestä heinäkuussa, johon yhtyi myös osa porvareista ja joka oli tosiasiassa itsenäisyysjulistus. Lehdet kattoivat alueellisesti koko maan, ja paikallisen luonteensa ja muotoutumassa olevan päätoimittajavetoisuutensa vuoksi ne myös erosivat toisistaan. Sisällissodan voittaneella porvarillisella puolella ei haluttu myöntää, että työväen vallankumouksen tärkein motiivi oli yhteiskunnallisten epäkohtien korjaaminen. Useat päätoimittajat olivat myös SDP:n johtoa: seitsemän heistä olivat myös kansanedustajia, minkä lisäksi puoluetoimikunnan viidestätoista jäsenestä kymmenen oli lehtimiehiä. Saiko sosialidemokraattisten lehtien marraskuun suurlakon ja tammikuun lopun välisen ajan ”räikeä kiihotus” työväestön ryhtymään aseelliseen vallanottoon. Tämä pyrkimys häivytettiin olemattomiin vahvistamalla jo ennen sotaa synnytettyä myyttiä sosialidemokraattisen puoluelehdistön ”räikeästä kiihotuksesta”, jonka avulla oppimaton työväestö saatiin nousemaan kapinaan
Joillekin ihmisille pelkkänä pimputuksena ja huminana näyttäytyvä ambient voi tarjota ennakkoluulottomalle kuuntelijalle upeaa musiikkia. Lauluäänissä on monipuolista osaamista rosoisuudesta kirkkaaseen puhtauteen, ja kun muutaman kuuntelun jälkeen unohtaa selkeimmän vertailukohdan suomalaisessa musiikissa, voi keskittyä pirskahtelevan nokkeliin sanoituksiin, suomalaisesta lauluyhtyeperinteestä ammentavaan sävellystyöhön ja soljuviin sovituksiin. 2. YDIN 1 / 2018 92 YDINKOKEMUS LEVYT. Tässä ollaan tärkeällä löytöretkellä kaiken välimaastossa. Varaque PLANEETTOJEN LIIKKEEN ON JATKUTTAVA Rocket Records 2018 Tom Rogerson with Brian Eno FINDING SHORE Dead Oceans 2018 Olli Ahvenlahti THINKING, WHISTLING We Jazz 2017 JOILLEKIN IHMISILLE PELKKÄNÄ PIMPUTUKSENA JA HUMINANA NÄYTTÄYTYVÄ AMBIENT VOI TARJOTA ENNAKKOLUULOTTOMALLE KUUNTELIJALLE UPEAA MUSIIKKIA. Olli Ahvenlahden edellisestä omaa nimeä kantavasta albumista on kulunut jo hyvän aikaa, joten tälle levylle päätyneet hemmetin hyvät jazz-sävellykset ovat saaneet muhia rauhassa. 1. Neljäntoista ison kappaleen puristus kuulostaa suuresta työmäärästä huolimatta rennolta. Levyn nimestä paljastuvalla työskentelytavalla kehitellyt melodiat ovat hyvällä tavalla nostalgisia, ja Jaska Lukkarinen trion ilmaisuvoima on samaan aikaan sekä sopivan aisoissa että vapaa. 1. Nautinnollista musiikkia joka korvalle. Lauluyhtye Varaquen levytystauko päättyy komeasti tasaisen laadukkaaseen albumiin. 2. Nelikon sujuva soitto on tasapainoista tenorisaksofonin ja pianon vuorotellessa sooloissa. Nikkes plättar Musiikin suurkuluttaja Niklas Piiparinen jakaa Ytimen lukijoiden kanssa valikoituja ajatuksiaan äänistä, joihin harrastuksensa parissa törmää. 3. Tyylisuunnan jyhkeä pilari Brian Eno on luonut yhteistyössä pianisti Tom Rogersonin kanssa erikoisia, tutkielmanomaisia sävellyksiä, joissa liikutaan analogisten ja digitaalisten äänten välillä. Levy avaa silmät; tällaisiakin asioita voi musiikista löytää ja luoda, jos omaa vision ja taitoa. 3
YDIN 1 / 2018 93 YDINKOKEMUS NÄYTTELYT THE POST (2017) • Ohjaaja:StevenSpielberg • Käsikirjoitus:LizHannah,JoshSinger • Rooleissa:MerylStreep,TomHanks, SarahPaulson,BobOdenkirk,BradleyWhitford, TracyLetts VUOSIon1971,jaUSAsotiiedelleenVietnamissa.Päätoimittaja Ben Bradlee (Tom Hanks)haluaa nostaaThe Washington Postin valtakunnalliseksijulkaisuksi samalla,kunlehdenomistaja Katharine Graham(Meryl Streep)pyrkiipoisedesmenneen miehensävarjosta.Molempien suunnitelmatmutkistuvat,kun lehdentoimittajatpääsevätkäsiksiasiakirjoihin,jotkatodistavathallituksenvalehdelleen Yhdysvaltojenmahdollisuuksista voittaasota. Pääpahiksenvirkaaelokuvassa hoitaaRichard Nixon,jonkajopa entinenpuolustusministerijulistaasanomalehtiävihaavaksi ”paskiaiseksi”.The Postpäättyykinikäänkuinjatko-osaapohjustaenWatergate-skandaalin alkuunelijuurisiihen,mistä toimittajaleffojenkuningas Presidentin miehet(1976)alkaa. ElokuvanaThe Postonkaikin puolinkomeaajasujuvaakatsottavaa,jaOscar-palkituttähdet näyttelevätjuuriniinhyvinkuin odottaasopii.OhjaajaSpielbergilletyypillisestisävyonoptimistinen,muttavälilläturhankinnostalgisoiva:tapahtumat tuntuvatsijoittuvanmyyttiseen menneisyyteen,jolloinuutisiin saattoiluottaajavalehtelusta kiinnijäämiselläolipoliitikoille seuraamuksia.The Postissa puhutaantokipaljonmyös toimittajienjavaltaapitävien kaveeraamisenvaaroista,mutta USA:nviimevuosienkehityksen huomioonottaenaihettaolisi voinutkäsitellähuomattavasti terävämminkin. Eero Suoranta 93 YDINKOKEMUS ELOKUVA YLISTYSTÄ SANKARITOIMITTAJIEN AIKAKAUDELLE YDIN 1 / 2018. Lieneeselvää,kenettämäkorruptoitunutpresidenttinykyään tuoensimmäisenämieleen.Meidänaikammeamerikkalaisilla sankaritoimittajillaonkinvielä aikamoinenurakkaedessään
Tästä johtuen poliitikot ja aseryhmien johtajat eivät ole kiinnostuneita rauhanprosessista, joka voisi vaarantaa heidän taloudellisen asemansa. YDIN 1 / 2018 94 KOLUMNI. Sodan osapuolille ulkomaankaupasta on muodostunut tuottava bisnes, jonka tuotot jakautuvat useille ryhmille. Lisäksi kuljetuksia rahastetaan matkan varrella kaikkiaan noin kahdellakymmenellä tarkastuspisteellä. Esimerkiksi Salisburyn haastattelema Sanaassa asuva liikemies kertoi saavansa Dubaista elektroniikkaa myyntiin kahdessa, kolmessa päivässä. Valtiot saattoivat rahoittaa sotia vaikkapa painamalla lisää rahaa, kiristämällä verotusta tai velkaantumalla. Raportin mukaan on runsaasti todisteita, että Jemenin keskeiset poliitikot ja aseistetut ryhmät ovat merkittävästi hyötyneet sotataloudesta ja kansallisesta konfliktista. Hallitusta tai toisiaan vastaan taistelevat aseelliset ryhmät ovat myös löytäneet useita eri tapoja taistelujen rahoittamiseen. Seuraavaksi tulleja kerätään niiden saapuessa huthien alueelle. Viime joulukuussa Chatham House -tutkimuslaitos julkaisi toimittaja Peter Salisburyn raportin Yemen – National Chaos, Local Order. Sodankäynnistä on tullut liiketoimintaa, useissa tapauksissa jopa kannattavaa sellaista. V altioiden välisten sotien muuttuminen valtioiden sisäisiksi on muuttanut myös sodankäynnin rahoitusta. Yksistään nämä maksut nostavat Salisburyn haastattelemien kauppiaiden mukaan tuotteiden hintoja 10 –15 prosentilla. E rilaisten tuotteiden ja tavaroiden, myös aseiden, kuljettaminen naapurivaltioista Jemeniin on Salisburyn mukaan suhteellisen helppoa, joskin eri alueiden välillä on eroavaisuuksia. Esimerkiksi huthikapinallisten hallitsemille alueille suuntautuvilta kuljetuksilta peritään ensiksi tullimaksuja Jemenin ja Dubain tai Jemenin ja SaudiArabian välisellä rajalla. JEMENIN SOTA ON KANNATTAVAA BISNESTÄ TIMO MIELONEN Kirjoittaja on Sadankomitean puheenjohtaja
Merkittävä askel Jemenin konfliktin ratkaisemiseksi olisi se, että sen naapurimaat, eu-maat ja Yhdysvallat lopettaisivat suoran tai epäsuoran tukensa taisteleville osapuolille. Tällaisessa tilanteessa taistelujen lopettamiseen ja rauhan aikaansaamiseen on vain vähän toiveita. Salisburyn mukaan öljytulot pienentävät myös riippuvuutta SaudiArabiasta, joka on tukenut Jemenin hallitusta sekä sotilaallisesti että taloudellisesti. S alisburylle toimitettujen laskelmien mukaan huthien ja Salehin liittouman tulot tullimaksuista (ennen kuin ryhmät ryhtyivät taistelemaan keskenään viime joulukuussa) olivat noin 30 miljoonaa dollaria (noin 25 miljoonaa euroa) kuukaudessa. Esimerkiksi Saudi-Arabian liittoumaan kuuluva Yhdistyneet arabiemiirikunnat on ryhtynyt tukemaan Etelä-Jemenin kapinallisia muun muassa siksi, että se on kiinnostunut Bab-elMandebin satamasta. Salisbury kirjoittaa nähneensä viime elokuussa yk:n turvallisuusneuvostolle valmistellun raportin luonnoksen, jonka mukaan Saudi-Arabian johtaman liittouman kanssa taisteleville paikallisille ryhmille tarkoitettuja aseita on myyty säännöllisesti eteenpäin sekä huthien että edesmenneen Ali Abdullah Salehin joukoille. Hallituksen saamat tullimaksut olivat noin 54 – 60 miljoonaa dollaria (noin 45 – 40 miljoonaa euroa) kuukaudessa. Se on yksi maailman vilkkaimmista öljyja kaasusatamista. Jemeniin tuodaan sen naapurimaista laittomasti myös aseita ja ammuksia sekä sotilasteknologiaa. Aseiden hinta on jopa laskenut verrattuna siihen, mitä niistä maksettiin sodan alkuvaiheessa. Hallitukselle merkittävin tulonlähde on kuitenkin öljyn myynti, joka tuottaa vuodessa 700 – 770 miljoonaa dollaria (noin 580 – 640 miljoonaa euroa). Tältä osin Suomi on näyttänyt huonoa esimerkkiä jatkamalla Patria Land Systemsin panssaroitujen ajoneuvojen vientilupaa Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin samaan aikaan kun on paljastunut, että näitä ajoneuvoja on käytetty Jemenissä. Konfliktin ratkaisemista vaikeuttavat myös Jemenin naapurimaiden intressit. On vaikeaa kuvitella, että aseelliset ryhmät luopuisivat ensiksi aseistaan ja ryhtyisivät sen jälkeen neuvottelemaan niille taloudellista hyötyä tuottavan konfliktin ratkaisemisesta. YDIN 1 / 2018 95 KOLUMNI. On vaikeaa kuvitella, että aseelliset ryhmät ryhtyisivät neuvottelemaan niille taloudellista hyötyä tuottavan konfliktin ratkaisemisesta
Artikkeleja ilman sanoja, joita en halua itsestäni käytettävän. Mutta on isompia asioita kuin vihapuhe, sellaisia, jotka vaikuttavat osallistumiseeni jo ennen kommenttiosioita. Meidän näkökulmamme on harvoin sitä. Mitä julkaistaan, mitä ei julkaista, kuka puhuu, kuka ei puhu – toisin kuin yhä enemmän näkyvissä oleva vihapuhe, nämä valinnat tapahtuvat piilossa. Kun päätös näkökulmasta tapahtuu kuvitellun väestön kiinnostuksen perusteella, keskusteluun luonnollisesti valikoituu näkökulma, joka on relevantti valtaväestölle. Joudun siis etsimällä etsimään juttuja, joissa minut esitetään normaalina ja olemassaoloJASMINA AMZIL Kirjoittaja on vapaa kirjoittaja ja Ruskeat Tytöt ry:n markkinointijohtaja. Sananvapauteni ei valitettavasti ole pelkästään moderointikysymys, paitsi jos moderointi tarkoittaa myös juttujen aiheiden, näkökulmien ja kirjoittajien valintaa. YDIN 1 / 2018 96 KOLUMNI. Mutta silloinkin kun aiheena on vaihteeksi jokin meitä erityisesti koskettava asia tai edustettuna on ei-valkoinen henkilö, näkövinkkeli pysyy samana. Rasistinen vihapuhe ja varsinkin sen salliminen ovat vain räikeitä ilmentymiä toiseuttavista valtasuhteista, jotka aiheuttavat hiljennysvaikutusta. Joudun etsimällä etsimään sisältöä, jossa käsitellään asioita todellisuuteni aidosti ymmärtävästä näkövinkkelistä. Sisältöä, jossa en ole poikkeuksellinen, ulkopuolinen, uhri tai sankari, eli stereotypia. Tulokset VAPAUDESTA PUHUA ITSELLE ovat kuitenkin kaikkien nähtävillä, jos vain kiinnittää huomiota. Otsikoita ja ingressejä, joissa ei turhaan painoteta suomalaisuuttani siksi, etten istu käsitykseen siitä, että suomalainen on valkoinen ihminen. K ilpailun voittaa kiinnostavin ja ajankohtaisin juttu. Ei ole sattumaa, että Me Too -kampanjan loi alun perin musta nainen. Vapaana jylläävien rasististen ja nativististen kommenttien lukeminen muistuttaa asioista, jotka laitan vaakalaudalle, kun olen esillä: turvallisuuteni, yksityisyyteni, ja kuulumisen tunteeni. ” älä lue kommenttiosiota”, pomppaa mieleeni automaattisesti, kun luen juttua ei-valkoiselta toimittajalta tai juttua, jossa on edustettuna ei-valkoinen ihminen. Asioita, joita koetellaan muutenkin ei-valkoisen naisen arjessa
Kun emme itse ole valitsemassa itsellemme tärkeitä aiheita, ajatuksemme eivät pääse osaksi julkista keskustelua emmekä voi rakentaa aidosti jaettua todellisuutta. Ei kiinnosta seurata eikä osallistua. YDIN 1 / 2018 97 KOLUMNI. Alamme olla tilanteessa, jossa olemme eri tavalla esillä – osittain samasta syystä kuin vihapuhekin, jonka me tiedämme olleen olemassa jo pitkään eri muodoissa. ni Suomen kontekstissa on itsestään selvää. Ääripää-ajattelu loistaa, ja yhtäkkiä ihmisoikeuksistani ja kuulumisestani tulee mielipidekysymys. Pahimmassa tapauksessa iso osa vireillä olevasta, juuri meitä koskevasta keskustelusta on lähtöisin meistä piirretyistä negatiivisista stereotyypeistä tai uhkakuvista. Lähtöasetelmalla on iso rooli siinä, kenen ehdoilla mitäkin keskustelua käydään. Sosiaalinen media on tarjonnut meille alustan käydä keskustelua myös omin ehdoin ilman, että aina tarvitsee keskittyä oman todellisuuden ja tarpeiden selittämiseen valtaväestölle. Niin, ettei kenenkään tarvitse puhua meistä yhtenä ryhmänä, vaan jokainen voi keskittyä siihen, mikä on itselleen tärkeää, ja haastaa. Suomessa olemme sensuurin osalta onnellisessa tilanteessa. P äättävissä asemissa olevilla henkilöillä on valta määrittää sitä, mistä ja miten ei-valkoiset toimittajat puhuvat. Yksi viimeisistä esteistä on tietynlainen itsesensuuri, johon kuuluu sisäistetty kyseenalaistaminen ja käsitys kohderyhmästä. Haastateltaviksi valikoidaan niin sanotun objektiivisuuden nimissä henkilöitä, jotka pitävät meitä valmiiksi alempiarvoisina tai täysin tähän yhteiskuntaan kuulumattomina. Asia on muuttumassa. Olemme huolestuttavan harvoin noissa asemissa, eikä vähiten siksi, että monimuotoisuustavoitteita noudatetaan edelleen pinnallisesti, jolloin monimuotoisuus ei läpäise organisaatioiden hierarkian kerroksia ja toimintatapoja. Valinnat on tehty etukäteen, tarpeeni jo ohitettu, olin sitten paikalle kutsuttu toimittaja tai katsoja. Kun pääsemme paikkaan, jossa voimme itse päättää mistä puhumme, muistammeko itsekään puhua itsellemme. Siihen asti joudumme operoimaan valtaväestölle selittämisen ja omien tarpeidemme keskittämisen välimaastossa. Se ei silti tarkoita, että olisi helppoa välittää ja vastaanottaa tietoa, jonka ei-valkoisena naisena kokee oleelliseksi ja tarpeelliseksi. Samalla kun minä etsin normaalia representaatiota, normiin menevälle kiinnostavaa ja ajankohtaista on jokin kiehtova, erilainen, vieras tai vaarallinen. Meitä ei auta se, että palkataan vähemmistön edustaja toteuttamaan valtaväestön ajatuksia monimuotoisuuden nimissä. Lähtöasetelmaa ei pelasta se, että studioon kutsutaan vähemmistön edustaja, jonka päätehtäväksi on jäänyt puolustaa kulloinkin puheenaiheeksi nousseita asioitaan ja oikeuksiaan. Siihen on vielä matkaa, että valtamedia olisi aidosti meiltä kaikilta meille kaikille, aidosti monimuotoinen ja moniääninen. Siihen on vielä matkaa, että valtamedia olisi aidosti meiltä kaikilta meille kaikille, aidosti monimuotoinen ja moniääninen. Sananvapauteen kuuluu oikeus vastaanottaa tietoa ilman, että sitä ennakolta estetään
Opposition mukaan vapaiden vaalien järjestäminen tulisi kuitenkin olemaan mahdotonta jatkuvan väkivallan vuoksi. ”VAIVAAKO Zimbabwea siirtomaa-ajan vai Mugaben varjo?” kysyi Tomi Toivio Ytimen numerossa 3/2000. Entinen Ison-Britannian siirtomaa oli ylittänyt uutiskynnyksen mustien itsenäisyyssodan veteraanien vallattua valkoisten maanviljelijöiden tiloja. Toivion mukaan tilanteen taustalla oli mustien ja valkoisten välisen epätasa-arvon lisäksi myös Robert Mugaben yritykset pysyä vallassa. YDIN 1 / 2018 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Desentralisoitumistendenssi Varsovan liiton piirissä näytti samalla antavan enemmän pontta länsimaisen rauhanliiikkeen vaatimuksille Naton sotilasliiton hajoittamisesta.” Peltolan mukaan Neuvostoliiton toteuttama ”kurinpalautus” Tsekkoslovakiassa kuitenkin paitsi auttoi lujittamaan Natoa, myös vahvisti Richard Nixonin mahdollisuuksia päästä Yhdysvaltojen presidentiksi sekä vaikeutti Vietnamin sodan rauhanneuvotteluja. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. Varjot Zimbabwen yllä Tsekkoslovakia ja rauhanliike PÄÄTOIMITTAJA Pekka Peltola kirjoitti Ytimessä 5/1968 rauhanliikkeen reaktioista Tsekkoslovakian uudistusprosessiin ja miehitykseen. Peltola kuvaa lännen rauhanaktivistien suhtautuneen erittäin toiveikkaasti maassa aloitettuihin uudistuksiin. Kun ammattiyhdistysten yhteenliittymä Zimbabwe Congress of Trade Unions liittyi levottomuuksiin järjestämällä useita päivän mittaisia lakkoja, Mugabe vastasi tähän kieltämällä lakot.” Artikkelin ilmestymisen aikaan Zimbabwessa valmistauduttiin parlamenttivaaleihin. ”Ainakin 23 ihmistä on kuollut vaalikahakoissa, joukossa mustia opposition kannattajia, valkoisia maanviljelijöitä sekä yksi poliisi. ”Ensi sijassa toiveita herätti demokraattinen sosialismi, jota Tsekkoslovakiassa oltiin luomassa. ”Hyötypuoli on täysin toteennäyttämätön – ellei sellaiseksi lueta Tsekkoslovakian kansan antamaa loistavaa oppituntia väkivallattoman vastarinnan käytössä”, Peltola kommentoi. ”Maareformin lupailu on ollut Mugabelle hyvä varaventtiili tyytymättömyyden hallitsemiseen. Näin miehitys oli lopulta haitaksi Neuvostoliitolle itselleenkin. Väkivalta on kohdistunut myös vaalitarkkailijoiksi kouluttautuvia ihmisiä vastaan”, Toivio kirjoittaa
tarvitsee puolestapuhujia. Liity nyt tukijäseneksi: www.rauhanliitto.fi RAUHA Tilaa uutiskirje ilmaiseksi: sadankomitea.fi Rauhanuutiset sähköpostiisi kerran kuussa
Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. YD IN 1 / 20 18 w w w .yd in leh ti.fi Omistaminen tekee hyvää Tradeka on moderni 230 000 jäsenen omistajaosuuskunta, jonka johtoajatus on merkityksellinen omistajuus. Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yhteiseen hyvään: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yhteiseen hyvään: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön. www.tradeka.fi Omistaminen tekee hyvää Tradeka on moderni 230 000 jäsenen omistajaosuuskunta, jonka johtoajatus on merkityksellinen omistajuus. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yhteiseen hyvään: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yhteiseen hyvään: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön. Jaamme tänäkin vuonna merkittävän osan tuloksestamme yhteiseen hyvään: lahjoituksistamme iso osa kohdistetaan lasten ja nuorten hyväksi tehtävään työhön. www.tradeka.fi. Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle. www.tradeka.fi Omistaminen tekee hyvää Tradeka on moderni 230 000 jäsenen omistajaosuuskunta, jonka johtoajatus on merkityksellinen omistajuus. www.tradeka.fi Omistaminen tekee hyvää Tradeka on moderni 230 000 jäsenen omistajaosuuskunta, jonka johtoajatus on merkityksellinen omistajuus. www.tradeka.fi Omistaminen tekee hyvää Tradeka on moderni 230 000 jäsenen omistajaosuuskunta, jonka johtoajatus on merkityksellinen omistajuus. Uskomme, että omistajana voimme edistää liiketoimintaa, joka tuottaa sekä hyvää tulosta että hyvää suomalaiselle yhteiskunnalle