Ydin 01/2019 - Lehtiluukku.fi

Haluatko ostaa tämän lehden?

Vaikuttaako lehti kiinnostavalta? Voit lukea koko lehden valitsemalla "Lisää ostoskoriin". Mukavia lukuhetkiä!

Olet esikatselutilassa. Lue koko lehti

53. vuosikerta / 1 l. DEMOKRATIAN RAJOITTAJAT JA MAHDOLLISUUDET Markus Jäntin mukaan selventävä talouskeskustelu jää ennen vaaleja ahdasmielisen ajattelun jalkoihin. Taiteilijoiden toimeentulo Aseistakieltäytyjät ennen ja nyt Onko Suomella varaa hävittäjiin?. . 2019 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO
Lupa kattaa Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta.. rauhanliitto.. Verkkosivumme uudistuivat. Tule ja tutustu! Tee rauhantek o Ryhdy kuukausilahjoittajaksi tai tee kertalahjoitus FI02 5720 9920 1326 01 Lue lisää: sadankomitea.fi/sadankomitea/lahjoita Suomen Sadankomitea ry:n rahankeräyslupa RA/2018/579 on voimassa 29.6.2018–28.6.2019. Tule ja tutustu! Verkkosivumme uudistuivat. rauhanliitto.
/ 30 HANNA HIRVONEN Pieni Palestiina Libanonissa / 34 JUHANA UNKURI Työtä vainottujen kristittyjen parissa / 38 TIMO ANTERO KORHONEN ”Jos menetämme Arktiksen…” / 42 VENLA TOIVONEN Kuvittele demokratia / 44 SAARA TUOMINEN 173 päivää YTIMESSÄ 50 JANNE RANTALA Antikoloniaalisen kiväärinpiipun savuako. YDINHETKI 14 ARJA ALHO Demokratia ja talous / 20 TAINA DAHLGREN Mikä Suomessa mättää / 24 EERO LEHTO Hävittäjät vai kansantalous. / 82 JUHANI TOLVANEN Mestariteos ei synny tyhjiössä / 84 KALEVI SUOMELA Sosialismin ideasta / 86 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Kellarissa kuhisee / 94 PERTTI JOENNIEMI Itsetuhoinen Britannia / 96 HANNA NIITTYMÄKI Paulo ja Elza opettavat / 98 Pala historiaa YDIN 1 / 2019. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 EERO YRJÖ-KOSKINEN EU:n johtokaksikon huolenaiheet / 12 JUHIS RANTA Missä luuraa rauhanskenaario. / 54 PETE PESONEN JA MINNA SANNIKKA ”Mitä emme tahdo, sitä emme tee” / 58 DAVID MOUNTAIN Totuutta politiikkaan / 63 TARU SALMENKARI Nationalismi kirittää Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasotaa / 68 VELI-MATTI HUHTA Vaikea ja pysyvästi viehättävä Marx / 72 TAPIO VARIS Rauhantutkimuksen viisi vuosikymmentä YDINKOKEMUS 78 VILLE ROPPONEN Kuka puolustaisi taiteilijaa
Rahaa ei ole ilmastomuutoksen torjumiseen, koulutukseen eikä sosiaaliturvan uudistamiseen, mutta asehankintoihin kyllä. Mutta kaikkialla – siltä ainakin tuntui – ihmiset marssivat rauhan puolesta sotaa vastaan: Peace and Love! Sitten tulivat julisteet, joissa Ronald Reaganin käsivarsilla lepäsi Margaret Thatcher kuin Tuulen viemää -elokuvassa. Uutiskuvat napalmin polttamista lapsista kuristivat kurkkua. Eikä vain asevarustelun, vaan myös Suomen vuoksi. Kemiallisia aseita on kiistatta käytetty Syyriassa. Sieltä on pakko nousta. Oli tehtävä taas jotakin. Neutronipommia kehiteltiin, alkoi tähtien sota. Siksi minäkin liimasin julisteita sähkökaappeihin. Kylmä sota siirrettiin historiaan ja muurit purkautuivat. Tuntui, että oli aika ottaa mukava asento nojatuolissa. Toki sodat ja konfliktit ovat koetelleet maailmaa kaiken aikaa. Hyvinvointivaltion parhaat tulokset on YDIN 1 / 2019 4 PÄÄKIRJOITUS. Rauhanliikkeen kannalta on mielenkiintoista johtajuuden merkitys. PEACE AND LOVE! ARJA ALHO päätoimittaja K un kiinnitin teiniikäisenä rauhanmerkin olkalaukkuuni, tunsin olevani osa maailmanlaajuista sodanvastaista liikettä. Vanhenevasta Reaganista sukeutui vastoin kaikkia odotuksia aseistariisuja, kun hän ja Mihail Gorbatšov allekirjoittivat nyt rauenneen inf-sopimuksen 1987. Kummankin valtaantulo 1980-luvun alussa nimittäin leikkasi liennytykseltä siivet – ja käynnisti vieläkin voimissaan olevan uusliberalistisen hegemonian. Kylmä sota hyyti luissa ja ytimissä. Yhdysvallat vetäytyi myös Iranin ydinsopimuksesta, joka vaivoin vuonna 2015 saatiin aikaiseksi. Nyt katselen uutisia taas huolestuneena. Lähiidän alueen konfliktit ovat olleet kuin avoin haava, jota ovat repineet vuoroin auki suurvaltojen intressit, alueen autoritaariset hallinnot sekä vanhat ja uudet terroristijärjestöt. Kun tulevat eduskuntavaalit uhkaavat jälleen kerran kutistua keskusteluksi säästöistä ja kestävyysvajeesta, hävittäjähankintojen miljardit ovat vapaamatkustajan asemassa. Ne ovat pakottaneet valtavat määrät ihmisiä jättämään kotinsa. On suorastaan käsittämätöntä, miten nopeasti vahvoiksi uskotut instituutiot ja rakenteet sekä yhteisesti jaetuiksi uskotut arvot voidaan murtaa. Vuoden 2017 ydinasekieltosopimuksen allekirjoittajamaista puuttuvat ydinasemaat, mutta myös Suomi. Eero Lehto kirjoittaa aiheesta. N ojatuolissa on nykyisin epämukavaa. Taustalla kohosi ydinpommin sienimäinen ja pelottava pilvi. Aseiden varaan rakentuvasta turvallisuusajattelusta ollaan tekemässä epäpoliittista kysymystä. Uusi asevarustelukierre uhkaa, kun sekä Yhdysvallat että Venäjä ovat irtautuneet keskimatkan ydinaseohjukset kieltävästä sopimuksesta (inf). Rauhanmarssit saivat ihmiset liikkeelle. Presidentti Kennedy kykeni panemaan liikkeelle pian Kuuban ohjuskriisin jälkeen osittaisen ydinkoekieltosopimuksen (1963) Neuvostoliiton johtajien kanssa
Eriarvoistumista tapahtuu silti kotitaustan vuoksi. Tästä keskustelen Markus Jäntin kanssa. Demokratiassa siihen kuitenkin tarjoutuu mahdollisuus, mutta silloin demokratia on nähtävä Teppo Eskelisen tapaan enempänä kuin päätöksentekojärjestelmänä. Kevään eduskuntavaalit ovat esillä Ytimessä myös Taina Dahlgrenin haastattelemien entisten puoluejohtajien arvioissa. O n helppoa rikkoa, vaikea rakentaa. Kunpa olisi mietitty, miten valinnanvapaus hoivassa voidaan turvata arkisissa mutta elämänlaadun kannalta tärkeissä asioissa – millainen huone, millainen päivärytmi, millaiset harrastukset – sekä ennen muuta huolehdittu osaavan henkilökunnan riittävyydestä ja jaksamisesta. Erilaiset painotukset ja varakkaiden mahdollisuus ostaa lapsilleen lisäopetusta enteilevät koulutuksen osakeyhtiökehityskulkua kuten Ruotsissa. Politiikka on yksittäisten ihmisten, yhteisöjen ja instituutioiden valtaa muuttaa tai vaalia elämänolosuhteitaan ja ympäristöään. Niklaksen valinnat ovat avanneet ikkunoita myös siihen kellarikuhinaan, josta musiikkipalstan uusi pitäjä Pasi Kostiainen kirjoittaa! YDIN 1 / 2019 5 PÄÄKIRJOITUS. Suomen Pisa-menestys perustui Kari Uusikylän mukaan siihen, että traditionaalinen luokkaopetus yhdistyi järkevään oppilaskeskeisyyteen. Näin syntyivät mallit, jossa julkisten rinnalle tulivat yksityiset palvelut. Kun kansankodissa taattiin kaikille tasavertaiset mahdollisuudet julkisten palvelujen avulla, koulutustason ja muun elintason nousun arveltiin tarkoittavan sitä, että ihmisillä pitää olla valinnanvapautta. Yksityiset toimijat tuotiin vahvasti mukaan sen sijaan, että valinnanvapautta olisi edistetty julkisten palvelujen sisällä. Y din-lehti haluaa myös kiittää Niklas Piiparista, joka on kirjoittanut levyarvioita vuodesta 2011. Lapsiköyhyyden tuplaantumisella ja koulutuksen, työn tai työharjoittelun ulkopuolella olevien nuorten joukon kasvulla voi olla ennalta-arvaamattomia seuraamuksia. Oppilaita vaadittiin opiskelemaan. Johtopäätös on, että suomalaisen yhteiskunnan eheyden vaaliminen ja luottamuksen lisääminen ovat vaurauden ja hyvinvoinnin vahvistumisen kannalta olennaisia. Ne ovat tehneet osaltaan Ytimestä monimuotoisen kulttuurilehden. Demokratiassa kaikki ovat mukana. Nyt on selvää, ettei ikäihmisten hoivapalveluissa laatua taata markkinaehtoisuudella eikä pääomasijoittajien itsesäätelyllä. Valinnanvapautta tarkasteltiin järjestelmäkeskeisesti, samoin kuin nyt Suomessa sosiaalija terveydenhuollossa. Kaikki ei enää ole Ruotsissakaan hyvin. On helppoa rikkoa, vaikea rakentaa. Siksi eriarvoistumisen on myös demokratiakysymys. Kaikki kolme ovat huolissaan polarisaatiosta: yksi enemmän työmarkkinoiden jakautumisesta, toinen sosiaaliturvasta uloslyödyistä ja kolmas päätöksentekoprosessien liiallisesta erkaantumisesta. kyseenalaistettu muodikkailla termeillä, jotka tosiasiallisesti romuttavat niin hyvän koulutusjärjestelmän kuin laadukkaan ja kustannuksiltaan tehokkaan sosiaalija terveydenhuollon. Eräässä dokumentissa valotettiin kansankodin kehityksen ajatteluvirhettä
/ sivu 92 VILLE ROPPONEN on toimittaja, esseisti ja tietokirjailija. / sivu 92 EERO LEHTO on kauppatieteiden tohtori ja Palkansaajien tutkimuslaitoksen entinen tutkimuskoordinaattori. / sivu 20 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. 53. / sivu 24 EETU LEHTO on ihmisyyden teemoihin perehtynyt yhteiskuntatieteiden maisteri. Huomautukset 14 päivän kuluessa. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. TAINA DAHLGREN on eri tiedotusvälineisiin kirjoittava toimittaja. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa, Rosebudkirjakaupat. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. / sivu 38 & 89 PASI KOSTIAINEN työskentelee musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistuneena vapaana kirjoittajana, toimittajana ja tietokirjailijana. / sivu 78 ARTO SALMELA on eläkkeellä oleva kaavoituksen ohjaaja ja rakennustalouden tutkija. / sivu 68 TIMO ANTERO KORHONEN on yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja eläkkeellä oleva sekatyöläinen. / sivu 10 TARU SALMENKARI on Helsingin yliopiston Itä-Aasian tutkimuksen dosentti. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. / sivu 14 & 42 VELI-MATTI HUHTA on VTM, HuK, vapaa toimittaja ja kriitikko. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. / sivu 34 TAPIO VARIS on Tampereen yliopiston emeritusprofessori, joka toimi Rauhanja konfliktintutkimuskeskuksen johtajana vuosina 1979 – 1984. / sivu 63 MINNA SANNIKKA on Työväen Arkiston tutkija. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Eero Suoranta, eero.suoranta@gmail.com HALLITUKSEN PJ Kalevi Suomela, kalevi.suomela@gmail.com ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Pekka Elomaa TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. / sivu 88 PETE PESONEN on Työväen Arkiston erikoistutkija. / sivu 54 KALEVI SUOMELA on pitkäaikainen rauhanaktiivi ja Ydin-lehden hallituksen puheenjohtaja. / sivu 42 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. Ydin saa opetusja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea. / sivu 82 SAARA TUOMINEN on tamperelainen kuvajournalisti. / sivu 58 RIITTA OITTINEN on Belgiassa asuva tietokirjailija ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. / sivu 44 JUHANA UNKURI on vapaa toimittaja. Ydin digitaalisena Ydinverkkokaupasta www.ydinlehti.fi tai osoitteesta lehtiluukku.fi. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. / sivu 84 VENLA TOIVONEN on vapaa toimittaja ja filosofian maisteri. / sivu 54 JANNE RANTALA työskentelee tutkijatohtorina Western Cape -yliopiston Humanistisen tutkimuksen laitoksella Kapkaupungissa. / sivu 86 MAIJALIISA MATTILA on entinen suomen kielen ulkomaanlehtori. / sivu 90 DAVID MOUNTAIN on freelance-toimittaja. YDIN 1 / 2019 tekijät YDIN 1 / 2019. / sivu 72 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 91
Turvallisuusuhkat ovat tulevaisuudessa toiset ja nekin edellyttävät uudistuksia puolustusmenoissa. YDIN 1 / 2019 MITÄ puolueidensa nuoret päättäjät tekisivät toisin. Keskustelu katsottavissa Vapaus valita toisin -yhdistyksen Youtube-kanavalla. Kaikki ainakin avaisivat niiden ohjelmatyötä ja toimintaa enemmän kansalaisyhteiskunnan suuntaan. Sosialidemokraattien mallissa onkin siksi eri osia takuutulosta aktiivitasoon, joista perustoimeentulo koostuu. Mitä nuoret päättäjät sitten tekisivät puolueidensa sisällä toisin. Sosiaaliturvan uudistamisen tärkeydestä tulevaisuuskysymyksenä keskustelijat olivat samaa mieltä. Tätä kysyttiin vaalikevään paneelissa 9. Perustulokokeilun vähäiset työllistymisvaikutukset johtuvat hänen mukaansa koehenkilöiden rajauksesta pitkäaikaistyöttömiin. Aiheet vaihtelivat turvallisuuspolitiikasta aina sosiaaliturvan uudistamiseen. Ytimen toimituskunta TULEVAISUUS NYT Ytimekkäät AR JA AL H O YDIN 1 / 2019. Kaisa Penny muistutti, että briteissä toteutettu vastikkeellisuuteen ja sanktioihin perustuva universal credit -yleisturvajärjestelmä on lisännyt eriarvoisuutta sekä heikentänyt pienipalkkaisten ja itsensä työllistävien taloudellista tilannetta. 2., jossa Kaisa Penny (SDP), Maria Ohisalo (vihreät) ja Veronika Honkasalo (vasemmistoliitto) keskustelivat Ydin-lehden päätoimittajan ja Vapaus valita toisin -yhdistyksen puheenjohtajan Arja Alhon kanssa. Yhtä mieltä kaikki olivat siitä, että sosiaaliturvaan kuuluvat olennaisesti myös sosiaalityön ja työvoimahallinnon palvelut ja että perustuloa saaneiden hyvinvoinnin parantuminen on puolestaan edellytys työllistymiselle. Tutkimukset kertovat myös leipäjonojen ja asunnottomuuden kasvusta. Lisäksi kokeilujaksona toteutettiin aktiivimalli, joka muutti koeasetelmaa. Veronika Honkasalo muistutti, että virkamieshallinnossa ja julkisessa keskustelussa väitetään, ettei rahaa ole esimerkiksi sosiaaliturvaan, mutta asehankintojen osalta samaa väitettä ei kuule koskaan. Sama pätee rakenteelliset uudistukset -keskusteluun. Kun tulevat vaalikeskustelut uhkaavat keskittyä kestävyysvajeeseen, nuoret päättäjät haluavat samalle viivalle kaikki menopäätökset hävittäjähankintoja myöden. Maria Ohisalo korosti, että palikat ovat pöydällä ja vaiheittain voidaan edetä
2019, vastauksena Yahoon entisen talousjohtajan Ken Goldmanin väitteeseen työttömyyden vähenemisestä. YDIN 1 / 2019 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 1 / 2019 ”MONISSA MAISSA TYÖNTEKIJÖILLÄ EI OLE ENÄÄ SANANVALTAA. […] JOTEN ÄLKÄÄ SELITTÄKÖ MINULLE ALHAISESTA TYÖTTÖMYYDESTÄ. TE ETTE LASKE IHMISTEN ARVOKKUUTTA, VAAN TE LASKETTE RIISTETTYJÄ IHMISIÄ.” Oxfamin toiminnanjohtaja Winnie Byanyima Maailman talousfoorumissa 25. 1. TE LASKETTE VÄÄRIÄ ASIOITA
Työryhmä: Jäämeren rata ei kannata taloudellisesti SUOMEN ja Norjan välinen Jäämeren rata ei olisi taloudellisesti kannattava, kertoo liikenneja viestintäministeriön asettaman selvitystyöryhmän loppuraportti. IACHR vaatii Brasiliaa puuttumaan naisten murhiin Heikko lainvalvonta uhkaa ympäristöä YMPÄRISTÖLAKIEN maailmanlaajuisesta lisääntymisestä huolimatta niiden heikko valvonta pahentaa ympäristöön kohdistuvia uhkia, toteaa ensimmäinen globaali arvio ympäristölainsäädännön noudattamisesta. Raportin mukaan ongelmat johtuvat useista tekijöistä, kuten ministeriöiden välisen koordinaation puutteesta, instituutioiden heikkoudesta, informaation saamisen vaikeudesta ja korruptiosta. – Molempien maiden Saamelaiskäräjien tulee olla edustettuina tasa-arvoisina jäseninä Jäämeren ratahankkeen mahdollisissa tulevissa selvitysryhmissä, työryhmä toteaa.. – Jos lainmukaista hallintoa ei vahvisteta, ihmisten perusoikeus terveeseen ympäristöön ei tule täyttymään, kuvailee erityisraportoija David Boyd tammikuussa julkaistussa tiedotteessa. – Poliittinen tahto on nyt äärimmäisen tärkeää, jotta voidaan varmistaa, että lakimme toimivat ympäristön hyväksi, kommentoi YK:n ympäristöohjelman vastaava johtaja Joyce Msuya. Se myös varoittaa, että väkivallan uhka koskee erityisesti muun muassa köyhiä, rodullistettuja, seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvia sekä toimittajina, poliitikkoina tai ihmisoikeusaktivisteina toimivia naisia. Työryhmän mukaan Jäämeren rata parantaisi Suomen logistista asemaa, mutta sen täysimääräinen hyödyntäminen vaatisi pääradan kapasiteetin lisäämistä ja kunnostamista. Useimmissa tapauksista murhatut naiset olivat kokeneet aikaisemmin väkivaltaa tai sen uhkaa ja monissa syylliset olivat uhrien nykyisiä tai entisiä kumppaneita. Turvallisuusalan asiantuntijat ovatkin kritisoineet Brasilian äärioikeistolaista presidenttiä Jair Bolsonaroa siitä, että tämä allekirjoitti tammikuussa määräyksen, joka helpottaa tuliaseiden hallussapitoa. YDIN 1 / 2019 9 YTIMEKKÄÄT BRASILIAN on puututtava naisiin kohdistuvaan väkivaltaan, vaatii Amerikkojen välinen ihmisoikeuskomissio IACHR helmikuussa julkaistussa kannanotossa. Raportin mukaan ratahanke ei olisi kannattava millään CAPEX Advisors -konsulttiyrityksen tarkastelemista rahoitusmalleista rakentamiskustannusten suuruuden ja ennakoidun käyttöasteen alhaisuuden takia. – Matkailu voisi tuoda lisätuloa Jäämeren radalle, mutta ei riittävästi hankkeen rahoittamiseksi tai radan rakentamisen perustelemiseksi, helmikuussa julkaistussa raportissa kuvaillaan. Komission mukaan vuoden alusta helmikuun alkuun Brasiliassa oli murhattu ainakin 126 naista. IACHR:n mukaan murhat ovat seurausta Brasilian yhteiskuntaan juurtuneista seksististä arvoista. Yhdistyneiden kansakuntien ympäristöohjelman julkaiseman raportin mukaan ympäristölakien määrä on 38-kertaistunut vuoden 1972 jälkeen, mutta niiden toimeenpanon puutteet ovat yksi ilmastonmuutoksen hillitsemisen, saasteiden vähentämisen ja lajituhon torjumisen suurimmista haasteista. Vaikka hanke voisi myös vaikuttaa myönteisesti mielikuviin Lapin matkailun kestävyydestä, saamelaisyhteisön vastustus rataa kohtaan heikentäisi kuitenkin sen imagoa ja siten myös matkailulle koituvia hyötyjä. Lähes puolet naisiin kohdistuvista murhista tehdään Brasiliassa tuliaseella ja suurin osa niistä tapahtuu uhrien kotona
KESKITTYVÄÄ ALUEKEHITYSTÄ Väkiluvun ja asuntotuotannon muutokset seutukunnittain vuonna 2017. Hyvin se kehittyi myös Lahden ja Porin seutukunnissa. Lähde: Tilastokeskus. Kuvan vaaka-akseli kertoo väestönmuutoksen ja pystyakseli asuntoneliöiden kasvun, molemmat prosentteina. Suurista seutukunnista Turun väljyyskasvu oli hitaampaa kuin Tampereen, Oulun ja Jyväskylän seutukuntien. Kun asuntokanta pienenee, uudistuotanto on pienempi kuin asumiskäytöstä poistuvien asuntojen kerrosala. YDIN 1 / 2019 10 YTIMEKKÄÄT PARINA viime vuonna aluekehitys on suosinut noin 5 – 8 suurinta kaupunkiseutua. Jos kuvion kaltevuus olisi 45 astetta, asumistaso kehittyisi samalla vauhdilla kuin väestö. Kuvio on vuodelta 2017, mutta viime vuosi oli lähes samanlainen. Karkeasti: mitä suurempi kaupunkiseutu eli seutukunta (kaupunki lähivaikutusalueineen), sitä nopeammin se kasvaa. Arto Salmela HELSINKI TAMPERE TURKU OULU LAHTI JYVÄSKYLÄ KUOPIO PORI SEINÄ JOKI JOENSUU VAASA HÄMEENLINNA KOUVOLA Väestönmuutos 2017, % Asuinpinta-alan muutos 2017, % 1 -1 1 SEUTUKUNNAN KESKUSKAUPUNKI 1 1,5 1,5 -0,2 -1,2 1 -1 -1,2 -1,2. Kuvioon otetuista suurimmista seutukunnista väestö on vähentynyt seitsemässä, mutta asuntokanta vain kolmen seutukunnan alueella. Rovaniemi on kuitenkin kuvion yläpuolella ja kasvattanut asumisväljyyttään Joensuun tasoisesti. Pienempien seutukuntien pisteet osuvat yleensä jo syntyneen kuvion sisälle. Seutukuntien muodostama kuvio on aika säännöllinen, oikealle nouseva ja lähes viivamainen. Eniten parantui asumistaso Joensuun seutukunnassa. Nyt vain Helsingin, Turun ja Hämeenlinnan pisteet sijaitsevat 45 asteen viivalla. Näillä seutukunnilla asumisväljyys ei ole juurikaan parantunut
Syksyllä 2015 koettu pakolaistilanne saattoi siten olla vain esinäytös paljon suuremmalle kansainvaellukselle, jos emme onnistu pysäyttämään ilmaston lämpenemistä kansainvälisen ilmastopaneelin ipcc:n suosittelemaan 1,5 asteeseen. Harva muistaa, että Ottomaanien valtakunta ulottui vielä vuonna 1912 Bosnia-Hertsegovinan eteläiselle rajalle. Tieto ei ole yhdentekevä, kun muistaa, että monissa Saharan etelänpuoleisissa maissa elinolosuhteet voivat muuttua kestämättömiksi ilmastonmuutoksen seurauksena. Saksa ajautui Itävalta-Unkarin liittolaiseksi, minkä seurauksena pelottava ketjureaktio oli valmis. Kiinnostuin kahden luonteeltaan hyvin erilaisen valtionjohtajan suosituksista sen verran, että hankin kirjat haltuuni. Populismin ja kansallismielisyyden koetellessa monenkeskistä yhteistyötä Merkelin huoli tuntuu tänä päivänä perustellulta. Olennaisin niistä koskee väestönkasvua: neljä viidestä tämän vuosisadan loppuun mennessä syntyvästä lapsesta syntyy Afrikassa. Stephen Smithin teos ei ole yhtä antoisa, vaikka sekin sisältää kiinnostavia yksityiskohtia. Vetäytyminen Manner-Euroopasta lisäsi alueellisia jännitteitä, joiden seurauksena Balkania oli entistä vaikeampaa hallita. EU:n johtokaksikon huolenaiheet EERO YRJÖ-KOSKINEN Kirjoittaja?on??Keskuskauppakamarin?vastuullisuus-. . Serbian, Bulgarian ja Kreikan käynnistämät sotatoimet pakottivat ottomaanit perääntymään nykyisen Istanbulin porteille, johon niiden hyökkäykset lopulta kilpistyivät. Päällimmäisenä jäävät mieleen Itävalta-Unkarin heikkous sekä Balkanin maiden jännitteet, jotka jo tuolloin näkyivät serbijoukkojen toteuttamina etnisinä puhdistuksina. Venäjän profiloituminen Serbian koskemattomuuden takaajana vaikutti Euroopan kahtiajakoon, jota Ranska tuki omalla toiminnallaan. asiantuntija?ja?Ytimen?entinen?toimitussihteeri... Clarken teos muistuttaa, mitä seuraa kun kansainvälinen sopimusjärjestelmä romahtaa. Macron puolestaan suositteli Stephen Smithin Afrikka-aiheista kirjaa La ruée vers l’Europe. Merkel oli kehottanut ministereitään tutustumaan historioitsija Christopher Clarken teokseen The Sleepwalkers, joka tarkastelee ensimmäiseen maailmansotaan johtaneita tapahtumia. Clarken kirja kuvaa suurvaltojen intressiristiriitoja ja ahdasta kansallismielisyyttä, jotka johtivat lopulta maailmansodan kauheuksiin. YDIN 1 / 2019 11 KOLUMNI T he economist -lehti kertoi viime syksynä Saksan liittokansleri Angela Merkelin ja Ranskan presidentti Emmanuel Macronin kirjasuosituksista
Eduskuntavaaleissa hävittäjät ja se, mitä muuta sillä rahalla voisimme tehdä, noussee yhdeksi vaaliteemoista. Puolen vuoden sisällä on ainakin kahdet tärkeät vaalit. Mitä tulee puolustukseen, niin oletko kuullut polttopulloiskuista turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia kohtaan, natsilipuista Helsingin kaduilla, disinformaatiota levittävistä valeuutissivustoista ja kyberhyökkäyksistä. Kenties meillä on akuutimpia uhkia hoidettavana. Meiltä puuttuu niin sanottu rauhanskenaario ja siihen varautuminen ja valmistautuminen. Kun sotainen skenaario on käyty läpi, tuntuu välttämättömältä ostaa miljardeja maksavia hävittäjiä. Entä jos onnistumme välttämään sotilaallisen konfliktin. Sotilaslogiikassa sotaisia skenaarioita pyöritetään niin paljon, että on mahdotonta edes ajatella pienempää puolustusbudjettia. YDIN 1 / 2019 12 KOLUMNI M aanpuolustuslogiikkaan kuuluu vahvasti skenaarioajattelu. Kenties meidän ei pitäisikään käyttää miljardeja euroja budjetin ulkopuolista rahaa ostamalla hävittäjiä. Oletko kuullut ilmastonmuutoksesta, hyönteisten massasukupuutosta tai vanhustenhoidon kriisistä. Missä luuraa rauhanskenaario. Mahdollisia uhkia arvioidaan, varautumistoimenpiteitä harjoitellaan ja hankintoja perustellaan kuvitteellisten tilanteiden kautta. Mistä suunnasta hyökätään, millä keinolla, miten puolustamme omaa aluettamme, entä kumppaniemme alueita. JUHIS RANTA Kirjoittaja?on?Sadankomitean?hallituksen?jäsen.. Suojellaanko miljardien eurojen hävittäjillä helsinkiläisiä suomalaisilta uusnatseilta. Kaikilla meillä on yksi ääni käytössämme. Nämä ovat arvovalintoja. Käytetään se viisaasti. Eurovaaleissa ilmastoja kyberturvallisuuskysymykset ovat toivottavasti pinnalla. . Näissä skenaariossa jää huomiotta yksi olennainen seikka. Jos meillä on varaa laittaa kymmenen miljardia euroa hävittäjiin ja elinkaarikustannukset päälle, niin luulisi meillä olevan varaa tehdä jotain hyödyllistäkin. Ei pidä hämäytyä sotilaslogiikan ehdottomuudesta siitä, että nämä hävittäjät ovat täysin välttämättömiä hankintoja
/ 30 HANNA HIRVONEN Pieni Palestiina Libanonissa / 34 JUHANA UNKURI Työtä vainottujen kristittyjen parissa / 38 TIMO ANTERO KORHONEN ”Jos menetämme Arktiksen…” / 42 VENLA TOIVONEN Kuvittele demokratia / 44 SAARA TUOMINEN 173 päivää. 14 ARJA ALHO Demokratia ja talous / 20 TAINA DAHLGREN Mikä Suomessa mättää / 24 EERO LEHTO Hävittäjät vai kansantalous. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA
Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa. Vaikka vallanpitäjät edustuksellisessa demokratiassa vaihtuisivatkin, politiikka ei tunnu muuttuvan – ja populistiset liikkeet esittäytyvät muutosvoimana. Mitä mieltä on taloustieteilijä Markus Jäntti. YDIN 1 / 2019 14 YDINHETKI DEMOKRATIA JA TALOUS Tulevissa eduskuntavaaleissa on tuttu viritelmä: hallinto on esitellyt ohjelmansa ja valtionvarainministeriö laskelmansa kahden miljardin leikkauksista
YDIN 1 / 2019 15 YDINHETKI
Ruotsissa tosin on juuri meneillään tutkimus, jossa taloustieteilijäkollegat ovat tarkastelleet Ruotsidemokraattien nousuun johtaneita tekijöitä. Sen uskottiin olevan merkittävä. Kun tyytymättömyys purkautuu oikeistopopulismin nousuna ja sitten käy ilmi, ettei sekään pysty sitä ratkaisemaan, mitä sitten tapahtuu. Tämän ryhmän koko on kasvanut valtavasti viime vuosikymmenen ai. Vaikka tuloerot eivät ole juuri viime vuosina kasvaneet, kuitenkin 1970-luvun puolesta välin tarkasteltuna ne niin Suomessa kuin Ruotsissa ovat kasvaneet todella paljon. Minusta on silmiinpistävää, ettei eriarvoistumisen aiheuttamaa ihmisten ajautumista tai jopa sulkemista yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ole pidetty vakavana demokratiaongelmana. Arvelen, että ainakin osa oikeistopopulistien suosiosta kumpuaa tästä väestöryhmästä, siis työelämän marginaalissa elävien joukosta, joiden tilanne on heikentynyt. Ratkaisuksi esitetään erilaisia patisteluja työllistymiseen. Mutta niillä politiikkapäätöksillä, joita Reinfeldtin hallitus teki työmarkkinareformina, on ollut merkittävä vaikutus Ruotsidemokraattien nousuun. Tästäkin syystä eriarvoisuus poliittisessa toiminnassa ja vaikuttamisessa on erittäin tärkeä kysymys. Nyt nämä työpaikat ovat laajalti kadonneet, osin teknologisen kehityksen myötä. Olen havainnut ainakin Ruotsissa tällaista huolta, mutta en oikeastaan Suomessa. Mitä tulonjakotutkijana ajattelet asiasta. Mutta toinen erittäin iso asia on – ja sen pitäisi olla vaaleissa isona teemana – nuorten joukko, jotka eivät ole koulutuksessa, työssä tai työharjoittelussa. M Arkus : Tutustuin kymmenisen vuotta sitten Yhdysvalloissa hyvin mielenkiintoiseen tutkimukseen, jossa tutkittiin keskimääräisen tulotason omaavan äänestäjän vaikutusta poliittiseen päätöksen tekoon. Siinä on katsottu sekä Ruotsidemokraattien äänestäjiä että myös ehdokkaita suhteessa rakenteellisiin työn tarjoamista lisääviin muutoksiin, joita kaksi edellistä konservatiivihallitusta toteuttivat. Samaan aikaan heidän työsuhteensa ovat olleet lyhytaikaisia tai kausiluontoisia. Nähtävissä on kaksi isoa ongelmaa, joista tulevaisuudessa toinen voi olla varsinainen, kuvainnollisesti, pommi. Toki globalisaatiossa on hyvääkin, mutta ihmiset saattavat kokea monet vaikutukset epäoikeudenmukaisina ja tulkitsevat ne oikeastaan omien päättäjiensä, eliitin, aiheuttamiksi. A rjA : Kyse on myös globalisaation aiheuttamasta eriarvoisuudesta, esimerkiksi työpaikkojen menetyksenä, jota sitten omat kansalliset poliittiset päätökset ovat saattaneet kärjistää. Näin esimerkiksi terveydessä. Ensimmäinen on terveyserot. Tilalle on tullut eläminen sosiaalisten tulonsiirtojen varassa. Olen epäillyt, että myös Suomessa oikeistopopulismin merkittävä nousu liittyy eriarvoisuuden kasvuun, vaikkakin se on tapahtunut tavoilla, joita ei ole helppo havaita. Monet eri eriarvoisuuden kokemukset synnyttävät lankoja, joista keriytyy luottamusongelma. Kun tätä tutkittiin niin edustajainhuoneen kuin senaatin kohdalta tietyissä politiikkakysymyksissä yhdistämällä mielipidetiedusteluja ja tiedettyä tulotasoa, kävi ilmi, että piti olla hyvin korkealla tulotasolla, että sillä oli vaikutusta tehtäviin päätöksiin. M Arkus : Olen tutkinut terveyserojen ja taloudellisen syrjäytymisen merkitystä, joka ei varsinaisesti näy tulonjakotilastoissa. Kun tämä väestöryhmä nousee esille julkisessa keskustelussa, se määritetään ongelmaksi. Alimpaan tuloviidennekseen kuuluvat miehet ja naiset eivät ole voineet nähdä terveystilanteensa paranevan lainkaan. Heidän elinajanodotteensa on polkenut paikallaan, kun kaikkien muiden odote on noussut. YDIN 1 / 2019 16 YDINHETKI A rjA : Puhutaan ensin liberaalin, edustuksellisen demokratian kriisistä. Olen etsinyt vastaavanlaisia tutkimuksia myös Euroopasta, mutta en ole löytänyt. Vielä niin, että myös äänestäjien tulojakauma oli korkeampi kuin koko väestön. Tuloksia ei ole vielä julkaistu. Suomessa eriarvoisuus muissa ulottuvuuksissa on kasvanut myös paljon. Näkisin mielelläni, että samantyyppistä tutkimusta tehtäisiin myös Suomessa
Mutta siinäpä se sokea pilkku onkin. Tässä on samaa autoritaarista asennetta kuin on ollut joissain sellaisissa ehdotuksissa, etteivät kaikki saisi enää äänestää. Jos aidosti, pyyteettömästi ja puolueettomasti haluttaisiin tukea puolueiden vaaliohjelmia, ehdotukset pitää tuoda sellaisessa vaiheessa, jossa ne voivat niihin vaikuttaa. Sitä pidettäisiin sopimattomana demokratiaan puuttumisena – ja vielä näin lähellä vaaleja. Nyt kuitenkin näistä ehdotuksista, jotka eivät enää voi vaikuttaa puolueiden ohjelmiin, on tullut ulkoinen mittatikku, jonka perusteella puolueohjelmia arvioidaan. Asian voisi kärjistää myös seuraavasti: Mitä mahtaisimme ajatella sellaisesta, että virkamiehet pisteyttäisivät eri puolueiden ohjelmat kunnon hallituksen aikaansaamiseksi. Arvelen, että harva kannattaisi tätä. Niinhän sen pitäisi mennä, että puolueet esittävät kansalaisten arvioitavaksi ohjelmansa ja ajamansa uudistukset, hakevat kannatuksen ja sitten katsotaan hallinnon kanssa, miten niitä voidaan toteuttaa. Mutta sitten onkin kysymys, millaisilla oletuksilla asiaa lähestytään ja siksi myös arviot vajeesta poikkeavat kovasti toisistaan. Arvelen kuitenkin, että virkamiesnäkemyksiä siteerataan tulevissa vaalikeskusteluissa. Mutta mennään nyt siihen, että eri ministeriöiden kansliapäälliköt ja myös valtionvarainministeriö ovat ottaneet lobbarin roolin siinä missä elinkeinoelämä tai muut eturyhmät. Useimmat ihmiset liittävät sen mielessään väestön ikääntymiseen, mikä onkin oikein. Myös valtionvarainministeriön Martti Hetemäki on kiinnittänyt tähän huomiota. He ovat julkistaneet omat politiikkasuosituksensa, jotka tulisi ottaa huomioon vaalien jälkeisissä hallitusneuvotteluissa. Ero tuohon esimerkkiini pisteytyksestä on hyvin pieni. Jos on ongelmia, sitten keskustellaan ja ratkaistaan, miten edetään. Millaisia ajatuksia tämä herättää. A rjA : Kun demokratian ja politiikan pitäisi olla myös kykyä ja valtaa muuttaa omia elämänolosuhteitaan ja vaikuttaa omaan ympäristöönsä, tätä mahdollisuutta kummallakaan mainitsemallasi ryhmällä ei ole. A rjA : Tästä pääsemme kestävyysvajeeseen. M Arkus : Lasken tämän samaan sarjaan, jossa monet konservatiiviset kommentoijat pitävät hyvänä virkamiesulostuloja. A rjA : Kansliapäälliköt itse varmaankin kokevat olleensa liikkeellä vilpittömästi. Ei siis ennuste vaan projektio, siitä, miltä julkisen talouden tasapaino näyttää pitkällä aikavälillä tiettyjen ole. Kukaan ei tunnu tietävän, mitä he tekevät, miksi määrä on kasvanut, eikä kenelläkään tunnu olevan ajatuksia tämän solmun avaamisesta. M Arkus : Kestävyysvaje on niin kutsuttu projektio, siis heijastus tai näkymä. Ennen muuta tullaan ottamaan annettuna valtionvarainministeriön kestävyysvajeen vaatimat viiden miljardin rakenneuudistukset ja tarvittavat kahden miljardin säästöt vuoteen 2023 mennessä. Tässä tapauksessa ajankohdan olisi pitänyt olla viime vuoden kesällä tai viimeistään alkusyksystä. Mistä tämän ryhmän kasvu johtuu, on tietenkin avaintekijä ratkaisuille. Tämän pohdinta on tärkeätä tulevaisuuden kannalta. YDIN 1 / 2019 17 YDINHETKI MEILLÄ ON KUIN JOKIN PROTEKTORAATTI, JOKA MÄÄRITTÄÄ POLITIIKAN PELISÄÄNNÖT JA LIIKKUMAVARAN. Mutta näkemysten naulaaminen tiukasti siihen, mitä nyt esitetään faktana valtionvarainministeriöstä, on äärimmäisen kiistanalaista. En tiedä yhtään toista oecd-maata, jossa toimittaisiin samalla tavalla. Olen peruspöyristynyt siitä, että erityisesti oikeiston piirissä kannatetaan voimakkaasti virkamiesten ulostuloja. Ei ole pohdittu, mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta demokratian kannalta. kana. Meillä on kuin jokin protektoraatti, joka määrittää politiikan pelisäännöt ja liikkumavaran. Kerro nyt rautalankamallilla: mistä on kyse. En vastusta ollenkaan riippumatonta arviota siitä, millaisissa taloudellisissa kehikoissa keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä ollaan. M Arkus : Ruotsalaisesta näkökulmasta katsottuna tällainen virkakunnan esilletulo olisi merkittävä yhteiskunnallinen skandaali
Ruotsissa on aika tiukka julkisen talouden ylijäämätavoite. Tärkeintä minusta olisi, että ryhdyttäisiin puhumaan rakenteellisista uudistuksista toisella tavalla. Yhteiskunta ei pyöri ilman vahvaa luottamusta erilaisten toimijoiden välillä. Siinäpä on kovin epäselvä käsite! Kun maakuntaja sosiaalija terveydenhuollon uudistuksen piti tuottaa kolmen miljardin säästöt niin sanottuna rakenneuudistuksena, nyt on ilmeistä, ettei se tuota säästöjä, vaan huomattavia lisämenoja. A rjA : Mikä voisi olla taloustieteen rooli. Todellisuudessa mitkään niistä oletuksista, jotka ovat tämän projektion takana, eivät toteudu. Ne, jotka nyt ripustautuvat kestävyysvajeeseen toiveena tiukin mahdollinen talouspolitiikka, eivät oikeastaan tiedä, olisiko näin. Lähtökohtana on aina, miten estää väärinkäytöksiä oikeinkäytön edistämisen sijaan. Sellaisista, jotka tuottavat luottamusta ja sosiaalista eheyttä. Rakenteellisista uudistuksista puhuminen ohittaa analyysin siitä, mistä ongelmista on tosiasiallisesti kyse. A rjA : Kestävyysvajepuheeseen liittyy myös rakenteellisten uudistusten vaatimukset. Nyt työttömyyden ja sosiaaliturvan suhteen – aktiivimallissa, kannustuksessa ja sanktioissa – päällimmäisenä on epäluottamus. Laskelmien laatijatkaan eivät ajattele niitä ennusteina tulevaisuudesta. M Arkus : Ruotsissa on parhaillaan menossa komiteatyö luottamuksesta, jossa pohditaan julkisen hallinnon johtamiseen liittyviä ongelmia. Mitä enemmän pyritään lyömään sääntöjä lukkoon erilaisin sopimuksin ja säädöksin, sen vähemmän jää roolia luottamukselle. Sitten esimerkiksi sote-uudistus. Kumpi sitten johtaa tiukempaan taloudenpitoon, on avoin kysymys. Alimman tuloviidenneksen terveysongelmat ovat hyvin moninaiset. M Arkus : Lievästi sanottuna on ristiriitaista. YDIN 1 / 2019 18 YDINHETKI tusten, erityisesti muuttumattoman verotuksen, oloissa. Jos otetaan kansanterveyden edistäminen tosissaan, ainakin minun on vaikea nähdä, miten valinnanvapausreformin tuominen edistää näitten ongelmien ratkaisemista. Siihen liittyy niin paljon massiivisia epävarmuustekijöitä. Se liittyy myös Euroopan talousja rahaliiton taloussuunnitteluun. On havahduttu siihen, että muodolliset johtamisen mallit eivät tuota välttämättä haluttuja lopputuloksia. Kumulatiiviset veronalennukset vuodesta 1995 ovat yhtä suuria kuin kestävyysvaje. Syynä tietysti valinnanvapauden nimissä avattu mahdollisuus pääomasijoittajille rahastaa, kun on vaikea kontrolloida laskutettavia menoeriä. Ratkeaako tämän ryhmän tilanne rakenneuudistuksilla vai ratkeaako se niin yksinkertaisilla toimenpiteillä kuin yliopistojen aloituspaikkojen määrän lisäämisellä. Hallitus on kertonut, että uudistus vähentää terveyseroja määrittelemättä mistä terveyseroista on kyse, saati analysoimatta, miten ne vähenevät. Olennaista on pohtia, mitä halutaan. Ne ainakin tutkimusten mukaan tuottavat vaurautta ja taloudellista kasvua. Esimerkiksi otan nuoret, jotka ovat koulutuksen, työvoiman tai työharjoittelun ulkopuolella. Se on vain tapa projisoida eteenpäin nykytilaa ja odotettavissa olevia muutoksia esimerkiksi väestömuutoksen suhteen. Demokratiassa toki sekä tulot että menot ovat päätettäviä asioita. A rjA : Koen myös niin, että kun puhutaan rakenteellisista uudistuksista, pitäisi mieluummin puhua siitä, miten lisätään yhteiskunnassa luottamusta. Pitäisikö ottaa kaksi askelta taaksepäin ja antaa politiikalle sijaa vai päinvastoin ja olla aktiivi. A rjA : Eikö ole aika ristiriitaista, että ne, jotka ovat ripustautumassa taas, nyt kahden miljardin säästötavoitteeseen, kuitenkin keventävät samaan aikaan verotusta. Keskeinen oletus laskelmissa on, ettei verotuksen taso muutu. Ne asiat, joita halutaan uudistuksella korjata, ovat jääneet täysin rakenneuudistuksen yksityiskohtien jalkoihin. M Arkus : Rakenteellisista uudistuksista on tullut kaunisteleva kiertoilmaus kaikille poliittisille uudistuksille, joita itse pidetään hyvinä. Ruotsissa on otettu sellainen lähtökohta, ettei talouspolitiikkaa voi suunnitella kestävyysvajeen pohjalta. Kallistun sille kannalle, että sen nostaminen esille politikan tavoitteena on tahallista väärinkäyttöä
Markus Jäntti Taloustieteilijä Tukholman yliopiston professori Tutkimusalueet taloudellinen liikkuvuus, eriarvoisuus ja köyhyys.. Esimerkiksi niin, että hyvinvointivaltiolla on taloustieteen näkökulmasta kuin vakuutusyhtiön rooli markkinoilla, joilla ei synny yksityisiä vakuutuksia. M Arkus : Itse kukin ymmärtää sen, ettei kaikkeen mahdolliseen riitä varoja ja että politiikka on valintoja. Rajat eivät kuitenkaan ole niin ahtaat kuin talouspoliittisesta keskustelusta voisi kuvitella niiden olevan. A rjA : Jos näin kävisi, demokratialle avautuisi mahdollisuus. Kun talouspoliittinen keskustelumme on niin kamreerimaista ja ahdasmielistä, olen päätynyt sellaiseen, että ainakin ennen vaaleja pitäisi olla mieluummin vähemmän kuin enemmän talouspuhetta. YDIN 1 / 2019 19 YDINHETKI sesti kertomassa, mitä politiikan kestosanat tosiasiallisesti tarkoittavat. Selventävä ja opastava taloustieteellinen keskustelu, jota on paljon, jää ahdasmielisten jalkoihin. Taloustiede parhaimmillaan antaa ihmisille mahdollisuuden punnita toisilleen ristiriitaisten mutta kuitenkin hyvien päämäärien välillä. Mutta meillä ei tehdä eroa yhtäältä talouspoliittisen ja toisaalta taloustieteellisen keskustelun ja ajattelun välillä. M Arkus : Mielelläni sanoisin, että taloustiede voi auttaa selventämään erilaisia ongelmia ja erilaisten päämäärien välisiä ristiriitoja
Päällimmäisenä puheissa näkyy huoli kahtiajaosta ja siitä, että ennestään vahvoilla on liikaa valtaa. MÄTTÄÄ Mikä Suomessa Kirjoittaja Taina Dahlgren. YDIN 1 / 2019 20 YDINHETKI Ytimen haastattelussa entiset puoluejohtajat arvioivat yhteiskunnan tilaa ja pohtivat keinoja sen korjaamiseksi
– Ei meillä ajatus ole se, että perustulouudistus toteutuu kerralla ensi vaalikauden aikana. Sosiaaliturvan kokonaisuudistusta odotellessa pitää Arhinmäen mukaan tehdä pieniäkin muutoksia, koska ne auttavat ihmisiä. Arhinmäen mielestä tarvittaisiin ajattelun muutos. Myllypuron leipäjonossa kävi hänen mukaansa viime vuonna 250 000 ihmistä, mikä on kyseenalainen kaikkien aikojen ennätys. Pitäisi olla enemmän kohtuuhintaisia asuntoja. Lisäksi huono-osaisuus periytyy vanhemmilta lapsille. Verotuksen kohtuuttomuuksien korjaaminen olisi osa uudistusta. Vasemmistoliitolla on oma ehdotuksensa perustulon toteuttamiseksi eikä se unohda ilmastonmuutoksen hillitsemistäkään. Syrjäyttämisen lisäksi tämä on myös terveyspommi, koska lapset ja nuoret eivät liiku tarpeeksi. Esimerkiksi yritysmaailman perinteisesti vah. – Sosiaaliturvajärjestelmä on todellisuudessa lamaannuttava. Tarvittaisiin järjestelmä, joka olisi kannustava ja tukeva eikä ihminen koko ajan putoaisi johonkin karenssiin tai ”kannustavuustoimenpiteiden” varaan. Arhinmäki muistuttaa, että leipäjonot ovat pidentyneet samalla kun talous on noussut. Suoraan koulupäivän jälkeen alkaisivat harrastukset ja yhteiskunta huolehtisi siitä, että jokaisella lapsella on oikeus vähintään yhteen harrastukseen ja sen mukanaan tuomiin ystäviin ja sosiaaliseen elämään. Varakkaimmilta jää veroja keräämättä. – Meillä ennestään vahvoilla on liikaa valtaa. Lapset ja nuoret syrjäytetään jo varhaisessa vaiheessa. Perustulo on aktivoivampi kuin nykytilanne, toimentulotuen varassa eläminen. YDIN 1 / 2019 21 YDINHETKI Y hteiskunnallinen eriarvoisuus, yritysmaailman lobbarien liian suuri vaikutusvalta sekä työmarkkinoiden, alueiden ja varallisuuden polarisaatio. Kaikki ovat myös toimineet ministereinä ja ovat jälleen ehdolla huhtikuun eduskuntavaaleissa. Siinä vastauksia, kun Ydin kysyi sosialidemokraattien, vihreiden ja vasemmistoliiton kansanedustajilta, mikä Suomessa on pielessä ja miten siihen liittyvät ongelmat voitaisiin ratkaista. Y hteiskunnan polarisoituminen, vasemmistoliiton helsinkiläinen kansanedustaja Paavo Arhinmäki vastaa nopeasti siihen, mikä Suomessa on pielessä ja jatkaa: – Entistä isommalla osalla menee hyvin ja aika iso osa ihmisistä pääsi viimeisimmästä taantumasta melko vähällä. Niiden puute on suuri ongelma myös monille keski-tuloisille. Jutta Urpilainen (sd.), Satu Hassi (vihr.) ja Paavo Arhinmäki (vas.) valikoituivat haastateltaviksi puolueidensa entisinä puheenjohtajina ja pitkäaikaisina kansanedustajina. Mutta se joukko, joka on syrjäytetty, on entistä hankalammassa tilanteessa. Moni, joka putosi 1990-luvun lamassa, ei ole koskaan päässyt siitä nousemaan. Se pitäisi uudistaa ja ihmisten elämää helpottaa muillakin tavoin. Ongelmia lisää Arhinmäen mukaan sosiaaliturvajärjestelmän byrokraattisuus, jossa ihmiset jäävät monesti loukkuun. – Lapsilla ei ole mahdollista harrastaa ja heidän sosiaaliset piirinsä kapenevat. Entä mikä olisi poliitikkojen mielestä seuraava merkittävä yhteiskunnallinen uudistus ja voisivatko näiden puolueet olla ensi vaalikaudella kokoomuksen kanssa samassa hallituksessa. V ihreiden tamperelainen kansanedustaja Satu Hassi puolestaan pohtii asiaa, jonka seuraukset tuntuvat monessa poliittisen päätöksenteon asiassa. Se ei pysty reagoimaan nykytilanteeseen. – Meidän syyperusteinen sosiaaliturvajärjestelmämme on rakennettu menneeseen maailmaan, jossa oltiin kokopäivätöissä tai työttömiä. Jos ei ole enää varaa harrastaa, pudotetaan pois ystäväporukoista
Polarisaation toinen näkökulma on Urpilaisen mukaan aluepoliittinen kahtiajako. – Sote-uudistuksen varjolla karsitaan valtion ympäristöhallintoa ja vähennetään sen toimivaltaa. Niin isoja asioita koskevat ratkaisut pitäisi valmistella laajalta pohjalta eikä niin, että kulloistenkin hallituspuolueiden keppihevosia aletaan ajaa muun uudistuksen siivellä. – Meillä on sinänsä myönteinen käytäntö, että asiat valmistellaan yhteistyössä. Hassi katsoo perustulon toteuttamisen olevan merkittävä suuri yhteiskunnallinen uudistus, samoin kuin siirtyminen fossiilittomaan talouteen. Se näkyy esimerkiksi ilmasto-, veroja elinkeinopolitiikassa, Hassi vastaa siihen, mikä Suomessa on pielessä. – Se on paitsi ympäristöjuttu, myös monia muita asioita koskettava juttu, joka tarvitaan yksinkertaisesti eloonjäämiseksi. Rekisteriin pitäisi ilmoittaa, mitä asioita ja keitä lobbataan sekä ketkä sitä tekevät ja millä budjetilla. Siinä köyhät saavat enemmän takaisin kuin mitä he maksavat. Taloudellisessa ajattelussa on liikaa painottunut se, miten pidetään huolta vanhoista jäteistä verrattuna siihen, miten luodaan mahdollisuuksia uudelle. Mutta uudistuksia valmisteleviin työryhmiin kutsutaan lähinnä taloudellisten etutahojen edustajia eikä riippumattomia tutkijoita, jotka ovat usein vain vierailevia asiantuntijoita. Kivihiilestä ja turpeesta pitäisi luopua ensi vuosikymmenellä. – Minun ratkaisumallini, jotta köyhä kansa ei joudu kärsimään, tulee Kanadasta. Minun mielestäni pitäisi olla toisin päin, Satu Hassi sanoo. Ihminen ei voi lähteä työn perässä toiselle puolelle Suomea, jos ei saa maaseudulla sijaitsevaa taloaan myydyksi. – Se, että teollisuus saa sähkönsä mahdollisimman halvalla, on ohjannut politiikkaa liikaa. Hassin mielestä myös korporatiivinen meininki on jäykistänyt keskustelua esimerkiksi sosiaaliturvan uudistamisesta. Aikaisemmin asiat valmisteltiin komiteoissa, nyt käytetään enemmän työryhmiä. Sitten on matalasti koulutettuja ja palkattuja työtehtäviä. Hassin mielestä pitäisi toteuttaa riittävän tuntuva päästövero. Urpilainen muistuttaa, että globalisaatio on tuonut ympäri maailmaa sijaitsevia asiantuntijatehtäviä huippuosaajille. Sote-uudistusrumba on hänen mukaansa hyvä esimerkki. Keskiluokan osuus ja keskipalkkaisten työtehtävien määrä on vähentynyt ja teknologian kehitys on vienyt toimihenkilösektorilta työpaikkoja. – Valtio toimii kuitenkin verotuloilla ja niiden maksamisessa keskiluokan osuus on merkittävä. Myös varallisuuden kasautu. O len jo pidempään kantanut huolta yhteiskunnan kahtiajaosta, sosialidemokraattien kokkolalainen kansanedustaja Jutta Urpilainen sanoo ja kertoo havahtuneensa siihen työmarkkinoiden osalta, kun toimi valtiovarainministerinä vuosina 2011 – 2014. Hän vaatii lobbauksen avoimuussääntöjen tarkentamista. YDIN 1 / 2019 22 YDINHETKI vojen alojen lobbauskoneistolla on liian suuri vaikutusvalta päätöksentekoon köyhien ja tulevaisuuden kustannuksella. Siellä on päätetty, että veron tuotosta 90 prosenttia jaetaan tasarahana kansalaisille. Tämä on iso kysymys pohjoismaiselle hyvinvointivaltiolle. Sillä ei ole mitään tekemistä soten kanssa, vaan se on kepun vallankaappausyritys, jota yritetään soten siivellä. – Perustettaisiin lobbausrekisteri, jollainen on pakollinen Yhdysvalloissa
YDIN 1 / 2019 23 YDINHETKI minen huolettaa Urpilaista. – Jos keskusta-vasemmisto (sisältää vihreät ja vasemmistoliiton) kykenee saamaan ison ja selkeän vaalivoiton, oli siinä rinnalla hallituksessa keskusta tai kokoomus, niin ohjelma tulisi olemaan sellainen, että vasemmisto voisi ylipäätään olla mukana. Myös muita samansuuntaisia uudistuksia tehtiin. TÄRKEÄÄ ON MYÖS HOITAA ILMASTONMUUTOKSEN HILLITSEMINEN SOSIAALISESTI OIKEUDENMUKAISESTI, ETTEI KUORMITETA NIITÄ, JOTKA JO ENNESTÄÄN OVAT HEIKOILLA.. Niihin lisättiin sata euroa kuukaudessa. – Vaikka tietoisuus haasteen mittakaavasta on kasvanut, ei silti vieläkään ole aivan ymmärretty, miten paljon se vaikuttaa meihin kaikkiin. Uskoisin, että olisi mahdollista saada läpi esimerkiksi ilmastonsuojelussa tärkeitä uudistuksia. – Kyllä se vaikeaa on, on Arhinmäen mielipide. Voidaanko ensi vaalikaudella ajatella yhteistyötä kokoomuksen kanssa. Samalla pitäisi luoda malli, jolla työssäolevat voisivat päivittää säännöllisesti osaamistaan. Urpilaisen mukaan Suomessa pitäisi kouluttaa uudelleen noin miljoona ihmistä. – Suomessa on nykyisin 600 000 ihmistä pelkästään peruskoulun varassa. – En pidä sitä poissuljettuna, Satu Hassi sanoo ja jatkaa: – Vaikka kokoomus olisi suurin puolue, jos voimasuhteet eduskunnassa olisivat sellaiset kuin miltä ne nyt gallupeissa näyttävät, niin hallituksen kokonaisvoimasuhteet olisivat meidän kannaltamme myönteiset. Urpilaisen mukaan asia riippuu vaalituloksesta ja agendasta. Arhinmäki ja Urpilainen muistuttavat, että Kataisen hallituksen aikana tuloerot kaventuivat, kun silloin tehtiin historiallisen suuri korotus työmarkkinatukeen ja peruspäivärahaan. Tärkeää on myös hoitaa ilmastonmuutoksen hillitseminen sosiaalisesti oikeudenmukaisesti, ettei kuormiteta niitä, jotka jo ennestään ovat heikoilla, Urpilainen muistuttaa. Yhteiskunnan tarvitsema suuri reformi on hänen mielestään mega-aikuiskoulutusuudistus. – Ennen vuoden 2011 vaaleja tai sen jälkeen en voinut kuvitella, että ollaan kokoomuksen kanssa yhdessä hallituksessa. Hallitus istui kolme vuotta, vuoden 2011 kesäkuusta kesäkuuhun 2014, mutta vasemmistoliitto erosi siitä jo maaliskuussa 2014. S dp, vihreät ja vasemmistoliitto olivat viimeksi hallitusyhteistyössä Jyrki Kataisen (kok.) hallituksessa. Siitä avautui kuitenkin vasemmistoliitolle paikka, jossa meidän vaikutusvaltamme oli paljon suurempi kuin vaaleissa saatu kahdeksan prosentin kannatus. Jos vaalitulos on heikompi ja vasemmisto lähtisi altavastaajana, niin tilanne olisi paljon vaikeampi, Urpilainen pohtii. – Jo Suomessa näkyy miljoonaperijöitä ja heidän lähtökohtansa on aivan eri kuin toisen tai kolmannen polven työttömän. Ilmastonmuutos on Urpilaisen mielestä toinen megatrendi, jonka pitäisi vaikuttaa kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon. Pitäisi estää, ettei enää tule uusia ihmisiä tähän ryhmään
Sen tarjouspyyntö sisältää kuitenkin sudenkuoppia, joihin putoaminen kasvattaa pahimmillaan puolustusmenot kansantalouden kannalta kestämättömän suuriksi. HÄVITTÄJÄT vai kansantalous. Kirjoittaja Eero Lehto YDIN 1 / 2018 24 YDINHETKI. HX-hankkeen tarkoitus on korvata Hornetit suorituskykyisemmillä hävittäjillä
Sama ongelma koskee teollista yhteistyötä: yksi voi tarjota yhteistyötä, joka vastakauppoineen nousee 70 prosenttiin hankintahinnasta, ja toinen taas vain 30 prosenttia ilman, että sillä on mitään vaikutusta itse valintaan. N ykyaikaisten monitoimihävittäjien älytekniikka on kasvattamassa niiden elinaikaisia ylläpidon ja käytön kustannuksia suhteessa itse hävittäjäkoneen hintaan. Pentti Sainion kirjassaan Armeijan hukatut miljardit esittämä arvio, jonka Ahola jyrkästi kiisti, oli YDIN 1 / 2019 25 YDINHETKI. Puolustusministeriön antamien tietojen mukaan hx-hankkeen tarjouspyynnössä edellytetään, että ”hankittavan järjestelmän käyttöja ylläpitokustannukset on pystyttävä kattamaan puolustusbudjetista”. On siis mahdollista, että hankitut hävittäjät maksavat useita miljardeja enemmän kuin kilpailun hävinnyt kohde, vaikka niiden suorituskyvyssä olisi vain vähäisiä eroja. Summa on kasvanut selvästi, jos sitä verrataan Hornetien hankintaan vuonna 1992, mikä maksoi nykyrahassa viisi miljardia euroa. Kun niitä koskeva ostopäätös tehtiin, ilmoitetun hankintahinnan ja ylläpitokustannusten pohjalta lasketut koneiden varsinaiset elinkaarikustannukset olivat vuoden 2018 rahassa noin 3,8 miljardia euroa 30 vuodessa. Valtioneuvoston puolustusselontekoon nojautuen 64 hävittäjän hankintaan varataan 7 – 10 miljardia euroa. Koska konetta oli kaupattu ilman vastaavaa varustusta paljon korkeammalla hinnalla, asiantuntijasivusto defence-aerospace.com piti Belgian ilmoitusta epäuskottavana. Suomen Hornetkauppojen toteutumattomat vastakaupat ja sellaiset ”vastakaupat”, jotka olisivat toteutuneet muutoinkin, ovat oiva esimerkki tästä. Puolustusministeriön entisen kansliapäällikön Matti Aholan mtv:n uutisissa vuonna 2016 antama lausunto, jonka mukaan muun muassa tällaisissa hankkeissa kaksi kolmasosaa kustannuksista tulee kaluston ylläpidosta ja käytöstä, antaisi ymmärtää hankittujen Hornetien elinkaarikustannusten olleen 8,4 – 11,2 miljardia euroa, siis huomattavasti suuremmat. The Timesin mukaan f-35-hävittäjän hinnaksi ilmoitettu 77 miljoonaa puntaa nousee 130–150 miljoonaan, kun siihen sisällytetään asianmukaiset ohjelmistojen päivitykset ja jälkikäteisvarustukset. Kuvaavaa on, ettei Suomessa ole vielä edes vuonna 1992 ostettujen Hornetien elinkaarikustannuksista mitään yksiselitteistä arviota. Hx-hankeen tarjouspyynnössä kauppahinnan edellytettäneen pysyvän tuon 7 – 10 miljardin haarukan rajoissa, kun taas teollisen yhteistyön kokonaisarvon on oltava vähintään 30 prosenttia hankinnan kokonaissummasta. Samalla elinkaarikustannukset (hankinta, ylläpito ja käyttö) nykyarvossa ovat kasvamassa per kone. Hankintapäätökseen voidaan myös vaikuttaa pimittämällä oikeita tietoja esimerkiksi hankintahinnasta tai vastakaupoista. Puolustusministeriön mukaan hankintapäätös tulee perustumaan lähinnä hankittavan monitoimihävittäjän suorituskykyyn, kun taas hankintahinnan, elinkaarikustannusten, huoltovarmuuden sekä teollisen yhteistyön (vastakauppojen) osalta riittää tiettyjen kynnysarvojen ylittyminen. Toisin kuin Hornetien kohdalla, hx-hankkeessa ei enää pyritä soveltamaan kustannus-hyötyanalyysia, mikä on tavatonta julkisten investointien kohdalla. Eri maiden puolustusministeriöt saattavat siis liikkua näissä hankinnoissa kahdella hinnalla, ilmoitetulla ja todellisella. V altioneuvosto on perustanut hx-hankkeen korvaamaan Hornetit uusilla hävittäjillä, mitä koskeva tarjouspyyntö lähetettiin huhtikuussa 2018 viidelle eri valmistajalle. Teollisen yhteistyön arvoa on helppo vääristää vielä enemmän kuin hankintahintaa. Belgia taas ilmoitti viime syksyllä hankkineensa 34 kappaletta f-35a-hävittäjiä aseineen ja harjoitteluineen 76,3 miljoonalla eurolla kappale
Sittemmin Tanskan valtion tarkastusvirasto epäili arvioidun summan olevan alakantissa. Euroiksi muutettuna (vuoden 2016 valuuttakurssein) elinkaarikustannukset olisivat noin 333 miljoonaa euroa konetta kohti. Ennakkokaavailuissa f-35a on noussut jopa ykkössuosikiksi Suomen hävittäjäkonekilpailussa. Riittää, että sen suorituskyky arvioidaan parhaimmaksi ja etteivät itse koneet maksa yli kymmenen miljardia. F-35 nojaa vahvasti sen kykyyn olla piilossa ja nähdä kauemmaksi kuin vastustaja sen näkee. On vaikea ymmärtää, miten Suomella voisi olla tähän varaa. Toisaalta taas Hush-Kit -asiantuntijasivustolla Jas Gripen arvioidaan lähes yhtä suorituskykyiseksi kuin f-35a/b. Tanska päätti vuonna 2016 ostaa 27 kappaletta f-35a-hävittäjää, joiden elinkaarikustannusten maan puolustusministeriö arvioi nousevan kymmeneen miljardiin dollariin 30 vuodessa. Voidaan vain todeta, että korkeat operointija ylläpitokustannukset katetaan budjettivaroista huolimatta siitä, etteivät nykyisen suuruiset sotilasmenot suhteutettuna bruttokansantuotteeseen riitä siihen. f-35 onkin parhaimmillaan yhteiskäytössä sitä nopeampien, ketterämpien ja korkeammalle pääsevien hävittäjien, kuten f-22:n kanssa. Olisi kuitenkin absurdia, että valitsimme hävittäjät, joiden kokonaiskustannukset olisivat jopa yli 20 miljardia halvinta vaihtoehtoa suuremmat. Tanskan tapaiselle pienelle maalle f-35:n valinta on jo uhkapeliä. 39/e:n kokonaiskustannukset eivät 30 vuodessa nousisi yli kymmeneen miljardiin euroon. Sensorien kehittyminen kuitenkin lisää kykyä havaita myös häivekone, jolloin se on heikohkojen kineettisten ominaisuuksiensa vuoksi alivoimainen useimpia muita hävittäjiä vastaan. Valtioneuvoston ulkoja turvallisuuspoliittisen selonteossa arvioidaan, että Itämeren turvallisuuspoliittinen tilanne on heikentynyt Venäjän vuoden 2014 toimien jälkeen. P entti perttulan kirjassa Paras hävittäjä Suomelle on varsin kattavasti selvitetty hx-hankkeen tarjouskilpailussa mukana olevien koneiden suorituskykyä. Vaikka f-35:ttä mainostetaan tässä kirjassa ainoaksi ”viidennen sukupolven” hävittäjäksi, pidetään siinä muitakin mukana olevia hävittäjiä pitää varsin suorituskykyisinä. Tämä arvio voi toki tarkentua ylöspäinkin. Suomen lehdistössä on jo aiemmin tuotu esiin Saabin lupaus siitä, että yhtä monen jas YDIN 1 / 2018 26 YDINHETKI. Erikoisinta on, että vähäinenkin ero suorituskyvyssä voisi tehdä tällaisen valinnan mahdolliseksi. Konsulttiyritys Raymond Chabot Grant Thornton arvioi vuonna 2014 Kanadan hallituksen toimeksiannosta, että f-35a-hävittäjän elinkaarikustannukset olisivat 30 vuodessa noin 480 miljoonaa euroa. Käytännössä hx-hankkeen tarjouskilpailu, jossa vain suorituskyky pisteytetään, voisi kuitenkin tehdä f-35a:n valinnan mahdolliseksi. Norjassa tehdyt vastaavat arviot, jotka pitkälti perustuvat Kanadassa tehtyyn selvitykseen, päätyivät puolestaan reilusti yli 500 miljoonaan euroon. Sen perusteella, miten sen elinkaarikustannuksia on Norjassa ja Kanadassa arvioitu, 64 kappaletta f-35a-koneita maksaisi Suomelle 30 vuodessa 30 – 40 miljardia euroa. Kirjan lopussa anonyymi entinen ilmavoimien komentaja tosin leimaa ruotsalaisen Jas Gripenin lennokiksi ja samassa yhteydessä f-35a nostetaan suosikiksi. Se, että puolustusministeriö aluksi selvästi aliarvioi hävittäjien kokonaiskustannuksia, vaikuttaa olevan enemmän sääntö kuin poikkeus myös muille maille. Selonteossa todetaan, että ”sotilaallista voimankäyttöä Suomea vastaan tai sillä uhkaamista ei nykyrahassa jo yli 22 miljardia euroa
On myös mahdollista, että sotilasmenot syrjäyttävät myös esimerkiksi sosiaalimenoja, jolloin pitkän aikavälin bruttokansantuotevaikutus voi jäädä vähäiseksi, mutta vaikutus kansan elintasoon voi olla suuri. Valitettavasti hx-hankkeen tarjouskilpailun rakennevika antaa puolustushallinnolle mahdollisuuden esittää kustannuksiltaan liian kallista vaihtoehtoa. Niinpä yhdeksi hx-hankkeen tavoitteeksi on otettu Horneteilla ja niihin ostetuilla aseilla aikoinaan hankitun kaukovaikuttamiskyvyn säilyttäminen. Tämän vuoksi hävittäjähankkeeseen voidaan luontevasti soveltaa kustannushyötyanalyysia, jossa verrataan toisiinsa suorituskyvyn aikaansaamaa hyötyä ja hankkeen kokonaiskustannuksia. Tämä johtuu siitä, että sotilasmenot syrjäyttävät muun muassa koulutukseen, korkeakoulujen ja yksityisten tahojen tutkimukseen sekä julkiseen infrastruktuuriin suunnattuja julkisia menoja. Koska kyse on vuositasolla ainakin sadoista miljoonista, pitäisi hankkeesta päättää korkeimmalla poliittisella tasolla. Suomella ei ole ollut kykyä haastaa Venäjää ilmataistelussa tai kykyä tunkeutua sen ilmatilaan edes Hornetien aikana. Pahimmillaan tämä jopa heikentäisi sotilaallista puolustuskykyämme. YDIN 1 / 2019 27 YDINHETKI. Riskinä siten on, että hanke paisuu kustannuksiltaan kansantalouden kannalta kestämättömäksi. Se on kuitenkin selvästi enemmän kuin Natoon kuulumattomissa Ruotsissa ja Itävallassa. Suomen hx-hankkeessa on kyse niin suurista rahoista, että sillä on merkittävä vaikutus koko kansantalouteen. Hankkeen kotimaisuusaste on jäämässä selvästi alle sen, mitä se on puolustusvoimien hankinnoissa keskimäärin. Suomen kansantalouden suhteellisen hyvä menestys ei olisi ollut mahdollista, jos sotilasmenojen suhde bruttokansantuotteeseen olisi esimerkiksi prosenttiyksikön nykyistä korkeampi. Suomen sotilasmenojen suhde bruttokansantuotteeseen on viime vuosina pysytellyt 1,4 prosentissa, aavistuksen eu:n keskitason alapuolella. Tämän vuoksi hanke syrjäyttää muita julkisia menoja tavanomaista enemmän ja sen vaikutus bruttokansantuotteeseen on vielä negatiivisempi kuin sotilasmenojen kohdalla keskimäärin. Suomi ei siis voi voittaa vastustajaa, mutta sillä voi olla vain enemmän tai vähemmän uskottava puolustus. Vastustajaa ei mainita, mutta eiköhän se tarkoita Venäjää, jolla on laaja lennosto ja jonka ilmatorjunta on ehkä maailman tehokkain. Sen vuoksi on vaikea sanoa, kuinka paljon on riittävästi. Puolustusbudjetin sisällä ilmakalusto saattaisi lohkaista niin suuren osan, että maavoimat jäisi liian vähälle. Hx-hanketta valmistelevassa raportissa mennään pitemmälle ja korostetaan ilmahallinnan saavuttamisen edellyttämää hyökkäyksellistä vastatoimintaa. Tutkimuksemme mukaan sotilasmenojen vaikutus kansantalouden tuottavuuteen ja bruttokansantuotteeseen on huomattava ja negatiivinen, mitä myös taloustieteen tutkimustulokset pitkälti tukevat. Sen perusteella, mitä olemme saaneet selville, Venäjän talousongelmiin ovat syynä lähinnä suuret sotilasmenot, jotka ovat viime vuosina olleet runsaat neljä prosenttia maan bruttokansantuotteesta. voida sulkea pois”. Mielestäni suorituskyvynkään kohdalla ei kuitenkaan ole mitään selvää kynnystä, jonka alittaminen merkitsisi sotilaallista katastrofia. O len ollut mukana toteuttamassa Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusta sotilasmenojen vaikutuksesta tuottavuuteen ja bruttokansantuotteeseen laajalla eri maista koostuvalla aikasarja-aineistolla. Hx-hanke ei kalleimmillaankaan riitä tähän
Kestävään kehitykseen ja kulutukseen. Turvallisuus rakentuu tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta. Politiikkaa ei saa ulkoistaa kansalaisten ulottumattomiin. Avoin ja solidaarinen luottamusyhteiskunta on pohjoismaista hyvinvointivaltiota. Järjestämme myös korkeatasoisia seminaareja niin ulko-ja turvallisuuspolitiikasta, kestävästä kehityksestä, perustulosta, sote-uudistuksesta, taloudesta kuin koulutuksestakin. Sivistyksestä Suomen vahvuus. TUTUSTU Kuusi teemaa ja kustakin kuusi konkreettista vaatimusta. Löydät tallennetut keskustelut YouTubesta vapausvalitatoisin-kanavalta. hallitusohjelmavaatimuksiin nettisivuillamme! Suomi rauhantyön eturintamaan militarismin vastavoimaksi. 1 2 3 4 5 6 www.vapausvalitatoisin.com vapausvalitatoisin
Annu Kekäläinen VALITUT ETELÄ-AFRIKAN MUSTA KESKILUOKKA TURVA-ALUEIDEN JA STARTUP-KIRKKOJEN SUOJASSA 27 00 Jyri Hänninen & Jarno Liski KESKUSTAN VALTAKUNTA KERTOMUS RAHASTA, VALLASTA JA KORRUPTIOSTA 25 90 26 90 Pentti Haanpää KORPISOTAA 24 90 Vappu Taipale RAKAS LAPSI MUISTOJA & YMMÄRRYSTÄ KASVAMISESTA 26 90 Heikki Hiilamo NÄKYMÄTTÖMÄT SANKARIT SUOMALAISTEN SALAINEN APU CHILEN VALLANKAAPPAUKSEN UHREILLE Seppo Turunen LUONTO IHMISEN AIKAKAUDELLA 24 90 KEVÄÄN UUTUUSKATTAUS INNOLTA TILAA JA TUTUSTU KIRJOIHIMME TÄÄLTÄ: WWW.INTOKUSTANNUS.FI PSST! KUN LIITYT INNON YSTÄVÄKSI, SAAT KAIKKI KIRJAT 20 % EDULLISEMMIN VERKKOKAUPASTAMME!
Teksti ja kuva Hanna Hirvonen. VAIKKA ELÄMÄ LIBANONISSA ON AHDASTA, AINA RAKENTAA VÄSYMÄTTÖMÄSTI PALESTIINALAISILLE PAREMPAA TULEVAISUUTTA. YDIN 1 / 2019 30 YDINHETKI PIENI PALESTIINA LIBANONISSA PALESTIINALAINEN KANSALAISJÄRJESTÖJOHTAJA KASSEM AINA ON OLLUT PAKOLAINEN 70 VUOTTA
YDIN 1 / 2019 31 YDINHETKI YDIN 1 / 2019 31 YDINHETKI Kassem Aina on varma, että ihmisten oppiessa tuntemaan palestiinalaisten tarinan kansainvälinen solidaarisuusliike kasvaa. Sitä kautta palestiinalaisten pakolaisuus aikanaan loppuu.
Asunnot ovat paitsi ahtaita, myös pimeitä ja tunkkaisia. Etelässä sijaitsevissa leireissä on hiukan kevyempi elää kuin pääkaupungin leireissä. – Palvelujen kehittäminen on aina ollut yhteydessä palestiinalaisiin kohdistuneisiin verilöylyihin, Aina jatkaa. Suomeen tuli vuonna 1995 kirje, jossa pyydettiin apua mielenterveyspalveluiden suunnittelussa. Syyskuussa 1982 Israel piiritti Shatilan ja Sabran alueen. Nykyisin Kassem Aina johtaa Libanonissa toimivaa palestiinalaisjärjestö Beit Atfal Assumoudia (bas). – Sodan aikana tajusimme, että on paljon lapsia, joiden mielenterveys ei ole kunnossa. Yk:n palestiinalaisjärjestö unrwa perusti leirin palestiinalaisille, jotka karkotettiin kodeistaan Israelin perustamissodassa vuonna 1948. Missä yksityisyys tällöin on. – Niissä voi hengittää, Kassem Aina toteaa. Leiri on neliökilometrin kokoinen, täysi ja korkeutta kasvava. B as toimii kymmenessä unrwa:n ylläpitämässä pakolaisleirissä Libanonissa. POHDIN ESIMERKIKSI SITÄ, MITEN LAPSIAMME KANNATTAISI OPETTAA.. Libanonin sisällissodan loputtua vuonna 1990 mielenterveysongelmat purkautuivat. Mielenterveysongelmat lisääntyvät jatkuvasti, mikä Ainan mukaan johtuu raskaista leiriolosuhteista. – Jotkut perheet asuvat yhdessä huoneessa – vaikkapa kuusi lasta vanhempiensa kanssa. Beirutiin aukesi bas:in perheneuvola kahden vuoden kuluttua ensimmäisestä kirjeestä. Aina kertoo, että verilöylyn jälkeen järjestö alkoi etsiä vanhempansa menettäneille lapsille koteja ensisijaisesti lasten sukulaisten luota. Järjestö perustettiin vuonna 1976, jolloin 180 lasta oli menettänyt vanhempansa Tel El Zaatarin pakolaisleirin tuhossa Beirutissa. Suomalaiset yhteistyöjärjestöt ovat Arabikansojen ystävyysseura (akys) ja Psykologien Sosiaalinen Vastuu (psv). Leirisota kesti kaksi vuotta. Libanonilaiset falangistit päästettiin leireihin, ja he tappoivat 3 500 palestiinalaista. YDIN 1 / 2019 32 YDINHETKI K ävellessään shatilan pakolaisleirissä Kassem Aina, 72, pohtii, miten voisi parhaiten auttaa alueella asuvia ihmisiä. Nykyisin perheneuvoloita on viisi; akys tukee kahta Pohjois-Libanonissa ja psv kahta EteläLibanonissa. Aina kysyy ja vastaa itse: – Sitä ei ole. Hänen kotiseutunsa näkyy Libanonin ja AJATTELEN NÄKEMÄÄNI HENKILÖKOHTAISENA HAASTEENA. – Ajattelen näkemääni henkilökohtaisena haasteena. Hänenkin perheensä jätti kodin Palestiinassa ja pakeni Libanoniin. He tarvitsivat kodin ja saivat sellaisen bas:in talosta. Shatila on kuormittunut pakolaisleiri Libanonin pääkaupunki Beirutissa. Aina oli silloin kaksivuotias. – Olosuhteet ovat hyökänneet ihmisyyden kimppuun. Shatilan asukasluku on noin 25 000. B eit atfal Assumoud on arabiaa ja tarkoittaa sinnikkäiden lasten taloa. Sähköjohdot roikkuvat rakennusten ulkopuolella. Eikä ulkonakaan ole juuri vapaata tilaa: kapeat kadut risteilevät betonirakennusten välissä. Nykyisin pakolaisleirissä asuu myös syyrialaisia, jotka hekin tulivat naapurimaahan sotaa pakoon. Pohdin esimerkiksi sitä, miten lapsiamme kannattaisi opettaa. 80-luvun puolivälissä libanonilainen Amal-järjestö hyökkäsi Shatilan ja Bourj El Barajnehin leireihin Beirutissa. Leireissä yhteistä on niissä vallitseva väliaikaisuuden tuntu. Järjestö tarjoaa lapsille ja perheille mielenterveyspalveluja
En löydä mitään syytä, miksi ihmisten tulisi olla toisiaan vastaan. – Haluamme olla kuin Palestiina, pieni Palestiina. Palestiinassakaan ei ennen ollut fanaattisuutta. Työntekijöissä on ammattilaisia eri uskontokunnista. Vaikka palestiinalaiset tulivat yli 70 vuotta sitten, he ovat edelleen pakolaisia. – Totta kai haluaisin asua kylässäni, Kassem Aina sanoo. Mielestämme ihmisten on hyvä elää yhdessä huolimatta heidän uskonnostaan tai kansallisuudestaan. Bas on esimerkiksi neuvotellut palestiinalaislapsille tien libanonilaisiin erityiskouluihin. – Ennen erityislapset eivät päässeet opetukseen ollenkaan. Kassem Aina aloitti järjestötyön ollessaan 18-vuotias. Tämä on Ainan mukaan poikkeuksellista paikallisessa järjestökentässä. Maasta, jonka asukkaat olisivat tasa-arvoisia. YDIN 1 / 2019 33 YDINHETKI Israelin rajalta. Hän työskenteli vapaaehtoisena orpolasten parissa. Ainalla riittää työsarkaa syrjinnän purkamisessa. Emmekä koskaan kysy uskonnosta. OLEN PAKOLAINEN LIBANONISSA, MUTTEN TAVOITTELE PÄÄSYÄ MUUALLE – ELLEN VOI MENNÄ KOTIMAAHANI.. bas:issa työskennellään suvaitsevaisuuden eteen jo lastentarhoissa. Nämä ovat ainoat maat, joissa voin työskennellä ihmistemme hyväksi. Lapsia on kaksi, ja molemmat asuvat Yhdysvalloissa. psv:n kautta seitsemällätoista palestiinalaislapsella on kuntoutuskummi Suomesta. Koska koulumaksut ovat palestiinalaisille usein liian kalliita, bas etsii kummeja ulkomailta; kummin tuella maksetaan lapsen koulumaksu tai räätälöity opetus. – Jo silloin aloin ajatella, että ihmisiä voi auttaa kurjuudesta huolimatta. Heitä on neljässä sukupolvessa. – Fanaattiset ryhmät eivät anna poikien ja tyttöjen laulaa ja tanssia yhdessä. Nykyään Aina asuu vaimonsa kanssa Beirutissa. Elämä leireissä on raskasta, ja kaikki muistavat yk:n yleiskokouksen päätöslauselmaan 194 vuodelta 1948. – Olen pakolainen Libanonissa, mutten tavoittele pääsyä muualle – ellen voi mennä kotimaahani. Kansalaisoikeudet puuttuvat, ja Libanonissa on useita palestiinalaisia syrjiviä lakeja. Jos ihmisellä on hätä, tarjoamme apua. Tärkeää on katsoa tulevaisuuteen, sillä emme voi muuttaa menneitä. – Hän ei pystynyt jäämään maahan, jossa hänellä ei ollut oikeutta edes pelata koripalloa. Hän haaveilee Palestiinasta, joka olisi avoin ja demokraattinen valtio. Voimme vaikuttaa vain siihen, mitä tapahtuu nyt ja huomenna. Libanonissa asuu noin 250 000 palestiinalaista. Me olemme avoimia sille. Israel on estänyt paluun järjestelmällisesti. Sen mukaan Palestiinan pakolaisten, jotka haluavat palata koteihinsa ja elää rauhassa naapuriensa kanssa, tulisi antaa tehdä niin varhaisimpana mahdollisena ajankohtana. Poika lähti, koska palestiinalaista ei hyväksytty libanonilaiseen koripallojoukkueeseen. Järjestöjohtaja paljastaa, ettei hänellä ole aikomusta jäädä eläkkeelle. Kotikylä Almaan Aina on tutustunut vanhempiensa muistoja kuunnellen. Myöskään muutto pois Libanonista ei kuulu suunnitelmiin. J ärjestöjohtajan huolena on ahtaissa leirioloissa kasvava fanaattinen ajattelu. – Mielestäni ihmisyys lähentää meitä ja on suurempi kuin yksikään uskonto
vainottujen kristittyjen parissa TYÖTÄ YDIN 1 / 2019 34 YDINHETKI. Kansainvälinen järjestö pyrkii siihen, että uskonnonvapaus toteutuisi kaikkialla ihmisen vakaumuksesta riippumatta. YDIN 1 / 2019 34 YDINHETKI Kirjoittaja Juhana Unkuri Kristittyjen vaino on lisääntynyt maailmalla, kertoo Open Doors Finlandin toiminnanjohtaja Miika Auvinen
Open Doors tekee tällä hetkellä työtä noin 60 kohdemaassa. Vaikka he mahdollisesti pääsisivätkin myöhemmin vapauteen, heillä ei ole koetun seksuaalisen väkivallan takia useinkaan enää kunniallista paikkaa yhteiskunnassa. Vuonna 2018 näin oli jo 73 maassa. Intiassa nationalismi kytkeytyy voimakkaasti hindulaisuuteen ja Kiinassa kiinalaistamispolitiikkaan sekä kommunismiin. Open Doorsin tuen ansiosta kaltoinkohdellut naiset ovat saaneet lääketieteellistä apua, pitkäaikaista traumaterapiaa sekä ammatillista kuntoutusta ja koulutusta, jonka avulla he ovat pystyneet hankkimaan toimeentulon. Joihinkin maihin viemme myös Raamattuja ja muuta hengellistä kirjallisuutta, jos kristityillä ei ole muuten mahdollista saada niitä. Open Doors Finlandin toiminnanjohtaja Miika Auvinen toteaa, että kristittyjen tilanne on heikentynyt selvästi viimeksi kuluneen vuoden aikana. He eivät esimerkiksi pääse tässä hyvin patriarkaalisessa yhteiskunnassa naimisiin ja jäävät samalla heikkoon taloudelliseen asemaan. – Boko Haram on myynyt kaappaamiaan kristittyjä naisia seksiorjiksi. YDIN 1 / 2019 35 YDINHETKI O pen doors -järjestö tukee kristittyjä etenkin niissä maissa, joissa he ovat uskonvakaumuksen takia vainon kohteena tai joissa kirkkojen ja seurakuntien toimintaa rajoitetaan. – Muiden uskontojen edustajien vainot on tietysti yhtä ongelmallinen asia. SIELLÄ MISSÄ USKONNONVAPAUS ON UHATTUNA, PÄÄSÄÄNTÖISESTI MYÖSKÄÄN MUUT IHMISOIKEUDET EIVÄT TOTEUDU.. Hän muistuttaa, että kristityt ovat suurin vainottu uskonnollinen ihmisryhmä globaalissa mittakaavassa. Viime vuonna järjestöllä oli noin 400 000 eri projektia. – Open Doorsin yhteydessä toimivan itsenäisen World Watch -tutkimusyhteisön selvitysten mukaan vuonna 2017 äärimmäistä, erittäin vakavaa tai vakavaa vainoa kristittyjä kohtaan esiintyi 53 maassa. Oma toimisto Open Doorsilla on 27:ssa tukimaassa. Virallisia isisin motivoimia tai siihen löyhästi liittyviä soluja toimii eri puolilla maailmaa. Auvinen kertoo, että Open Doorsin perustehtävä on mahdollistaa uskonnonvapauden toteutuminen niissä maissa, joissa kristityt ovat uskonvakaumuksen takia uhattuina. Toinen kristittyjen vainoja merkittävällä tavalla lisännyt tekijä on nationalismi. – Käytännössä työmme on esimerkiksi aineellisen avun, koulutuksen ja traumaterapian antamista. Auvinen nostaa Open Doorsin toiminnan esimerkkimaaksi Nigerian, jossa tapettiin viimeksi kuluneen vuoden aikana yli 3 000 kristittyä heidän uskonsa vuoksi. Suomen toimisto perustettiin vuonna 2015. – Siellä missä uskonnonvapaus on uhattuna, pääsääntöisesti myöskään muut ihmisoikeudet eivät toteudu. Pohjois-Nigeriassa syynä on Boko Haram -islamistiterroristien toiminta ja maan keskiosassa Fulani-heimoon kuuluvat aseistetut islamistit, jotka ovat tuhonneet järjestelmällisesti kristittyjä kyliä alueelta, tappaen toistuvasti kaikki kylän asukkaat. – Seurakuntayhteys ja hengellinen opetus antaa heille myös ihmisarvon ja ihmisyhteisön, joka tukee henkistä ja hengellistä toipumista. Kristittyjen lisäksi tämä on selkeä uhka myös muiden uskonnollisten vähemmistöjen tilanteelle. – Nationalismi näkyy erityisen vahvasti maailman kahdessa väkirikkaimmassa maassa eli Intiassa ja Kiinassa. Open Doorsin erikoisala on nimenomaan kristittyihin ja heidän uskonnonvapaustilanteeseensa erikoistuminen. Auvisen mukaan tukemalla kristittyjä yhteisöjä tuetaan samalla tervettä demokraattista yhteiskuntarakennetta, jossa sananvapaus ja muut perusihmisoikeudet pääsevät toteutumaan. A uvinen kertoo, että ääri-islam on levittäytynyt yhä laajemmalle. Näin nuorilta naisilta on riistetty heidän vapautensa ja arvostuksensa
YDIN 1 / 2019 36 YDINHETKI Tämä Nigerian esimerkki kuvastaa hyvin sitä, miten kokonaisvaltaisesti Open Doors auttaa vainottuja kristittyjä. Tällä hetkellä järjestöllä on Suomessa noin 150 vapaaehtoista sekä kuusi palkattua työntekijää. O LLI H ÄK ÄM IES. He esimerkiksi pitävät esillä materiaalia oppilaitoksissa ja seurakunnissa, toimivat kääntäjinä sosiaalisessa Open Doors Finlandin toiminnanjohtaja Miika Auvinen World Watch List 2019 -raportin julkistamistilaisuudessa. – Tällä on samalla laajempaa yhteiskunnallista merkitystä yhteiskuntarauhan, tasapainon ja anteeksiantamuksen rakentamisessa. Vapaaehtoiset toimivat monenlaisissa käytännön tehtävissä. O pen doors toimii Suomessa hyvin laajasti paikallisissa seurakunnissa, etenkin vapaaehtoisten kautta. Auvinen nostaa esiin myös Lähi-idän, jossa Open Doors on osaltaan mahdollistamassa kristittyjen keskuudessa tapahtuvaa fyysistä, hengellistä ja henkistä jälleenrakennustyötä
Koen niin, että Jumala johdatti minut nykyiseen työhöni. Ilman rukousta ja Raamatun kautta tullutta kehotusta hän ei olisi tähän työhön lähtenyt. Auvinen kertoo, että Open Doors ei ota kantaa maahanmuuttopolitiikkaan, koska jär. – Turvapaikkapolitiikasta ajattelen itse niin, että kysymys on isosta poliittisesta asiasta, johon on löydettävä Euroopan tasolla pitkäjänteiset ratkaisut. Open Doorsin toiminnanjohtajana Auvinen on työskennellyt vuodesta 2015. – Rukous kantaa meitä edelleen. – Open Doorsin syntyhistoriaan liittyy vahvasti rukous. – Open Doorsin tehtävä on tässä tilanteessa Suomessa tuottaa ja jakaa tietoa eri maiden uskonnonvapaustilanteesta. Tämä on avannut monen silmät ja he ymmärtävät, miten vaikeissa olosuhteissa kristityt elävät lukuisissa maissa. – Yritysmaailmassa työskennellessäni koin vahvaa kutsua palvella kansainvälisissä tehtävissä hengellisessä järjestökentässä ja sainkin olla käynnistämässä Open Doorsin Suomen toimiston työtä. Uskomme siihen, että Jumala voi tehdä paljon sellaista, mitä me emme inhimillisesti ottaen pysty tekemään. – Silti yllättävän moni suomalainen ei edelleenkään tiedä, että monissa muslimimaissa kristityksi kääntynyt voi olla todellisessa hengenvaarassa esimerkiksi sukulaistensa taholta, tai että kristillisen materiaalin jakaminen voi olla kiellettyä tai sitä rajoitetaan voimakkaasti. Voin palvella kristittynä ihmisiä, jotta heillä olisi vakaumuksesta riippumatta sama vapaus kuin meillä Suomessa. M iika auvisella on kansainvälinen kotitausta. – Koen tämän olevan työtä, jolla on tarkoitus. YDIN 1 / 2019 37 YDINHETKI jestö ei ole poliittinen. – Viime vuosina maahanmuuttajia ja turvapaikanhakijoita on tullut Suomeen paljon. – Kotimaassa tapaan esimerkiksi kirkkoherroja, kansanedustajia ja riviseurakuntalaisia. Sen takia julkaisemme joka kuukausi rukouskalenterin, joka lähetetään ilmaiseksi kaikille sitä haluaville. Käyn puhumassa Open Doorsin toiminnasta erilaisissa tilaisuuksissa ja tapahtumissa, ja kerron toiminnastamme erilaisissa julkaisuissa. Hän on asunut elämänsä aikana Suomen lisäksi Britanniassa, Australiassa ja Papua-Uudessa-Guineassa. mediassa ja autonkuljettajina tilaisuuksissa tai palvelevat esimerkiksi rukouspiireissä, joissa myös vedotaan eri maiden päättäjiin kampanjoiden kautta. A uvisen mukaan Open Doorsin työhön suhtaudutaan kautta linjan myönteisesti niin kirkossa kuin muualla suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän sanoo nykyisen maailmanpoliittisen tilanteen lisänneen ymmärrystä siihen, että Open Doors tekee tärkeää ja merkityksellistä työtä. Open Doors toimii kuitenkin asiantuntijaroolissa, kun maahanmuuttovirasto tai järjestötahot tarvitsevat tietoa turvapaikanhakijoiden lähtömaiden uskonnonvapaustilanteesta. Auvisella on toiminnanjohtajana monipuolinen työnkuva, johon kuuluu muun muassa yleisiä johtotehtäviä, järjestön käytännön työn kehittämistä sekä ulkomaisiin kenttäkohteisiin tutustumista. Auvinen sanoo Open Doorsin tarvitsevan sekä taloudellista tukea että rukousta. – Olen kiitollinen heidän työstään sekä siitä, että kauttamme parempaa maailmaa ovat luomassa myös lukuisat yritysmaailman johtohenkilöt sekä poliittiset vaikuttajat, jotka toimivat neuvonantajina työssämme. Hollantilainen veli Andreas – joka on peitenimi – lähti aikoinaan tukemaan ja vahvistamaan Neuvostoliitossa vainon keskellä eläviä kristittyjä. Työuransa Auvinen aloitti hengellisessä järjestötyössä, jonka jälkeen hän toimi reilut kuusi vuotta yritysmaailmassa. Ilman laajoja verkostoja laaja-alainen vaikuttaminen ei ole mahdollista. Vaikka turvapaikanhakijoiden joukko on kirjava, joukossa on myös uskonvakaumuksensa takia aidosti hengenvaarassa olevia henkilöitä, joiden tulisi saada kansainvälisten ihmisoikeussäädösten perusteella turvapaikka
Suomen arktisen ajattelun kehitys 1980-luvulta nykypäivään. Tehdessään yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa Suomen ja EU:n tulisi samalla muistaa myös ympäristö sekä alkuperäiskansojen oikeudet. Euroopan parlamentin jäsen Merja Kyllönen (vas.) arvioi, että eu:n kiinnostus arktisia alueita kohtaan onkin kasvanut viime vuosina. YDIN 1 / 2019 38 YDINHETKI Teksti ja kuva Timo Antero Korhonen Arktikselle on tunkua, kun eri maat pyrkivät hyödyntämään aluetta taloudellisesti. Kirjassaan Heikkilä kuvaa, kuinka Suomi oli aktiivinen prosessissa, jossa Euroopan unioni sai pohjoisen ulottuvuuden. Sen loppusanoissa hän luonnehtii Niinistön lausahdusta selkeimmäksi Suomen arktisen politiikan kolmen vuosikymmenen taipaleen aikana tuotetuksi iskulauseeksi. Eu varautuu rahoit. – Eu:n kolmas arktinen tiedonanto vuodelta 2016 korostaa Pariisin ilmastosopimuksen ja yk:n kestävän kehityksen tavoitteiden, Agenda 2030, huomioon ottamista. ”JOS MENETÄMME Arktiksen…” J os menetämme Arktiksen, menetämme maailman.” Tämä on presidentti Niinistön iskulause, josta on lainattu myös Lapin yliopiston arktisen keskuksen tiedeviestinnän päällikön Markku Heikkilän helmikuussa julkaistun kirjan nimi: Jos menetämme Arktiksen, menetämme maailman
Eu haluaa osaltaan pitää myös jännitteet arktisilla alueilla vähäisinä ja vahvistaa mahdollisimman vakaata poliittista ja turvallisuusyhteistyötä, kuvailee Kyllönen. – Eu:lla, kuten kaikilla tuon kokoluokan toimijoilla on monia eri tavoitteita – ehkä keskeisin on tieteellisen tutkimuksen tukeminen alueella, sekä ilmastonmuutoksen torjuntatyön ja sen vaikutuksiin sopeutuminen. Sen mukaan unionilla on siten mahdollisuudet tukea kasvua ja kehitystä sekä varmistaa, että Arktiksella noudatetaan tiukempia ympäristövaatimuksia. K eskeinen tekijä arktisessa politiikassa on myös Arktinen neuvosto, jonka jäseniä ovat kaikki arktisella alueella olevat valtiot. Arktisessa neuvostossa ne joutuvat aina tekemään päätöksiä konsensuksen mukaisesti. Unionin ulkopuolelta neuvostossa ovat mukana Islanti, Kanada, Norja, Venäjä ja Yhdysvallat. Tiedonanto kertoo myös eu:n olevan yksi suurimmista arktisen alueen tutkimuksen tukijoista – vuodesta 2002 alkaen siihen on osoitettu Eu:n talousarviossa 200 miljoonaa euroa. Suomen virallinen kanta on ulkoministeriön mukaan tukea myös tamaan ilmastonmuutokseen sopeutumista arktisella alueella. Unioni rahoittaa esimerkiksi tutkimuksia, jotka selvittävät ilmastonmuutoksen vaikutusta alueen ekosysteemiin ja keskeisiin talouden. – Tässä kannattaa erottaa kaksi asiaa. – Eu:n globaalistrategian myötä pohjoiset alueet ovat entistä kiinteämmin osa kaikkien eu-maiden politiikkaa. V uoden 2016 tiedonannossa todetaan, että eu:n jäsenvaltioiden kauppalaivasto on yksi maailman suurimmista, minkä lisäksi niiden teollisuudella on kokemusta muun muassa merenkulusta, laivanrakennuksesta ja satamainfrastruktuurien kehittämisestä. Mutta kyllä se tavoittelee myös taloudellisen kasvun mahdollisuuksia alueella, arvioi Arktisen keskuksen tutkimusprofessori ja johtaja Timo Koivurova. Näillä kaikilla mailla on myös omat arktiset strategiansa. Unioni on ollut aktiivinen arktisen alueen yhteistyössä ennen kaikkea pohjoisen ulottuvuuden politiikan puitteissa Venäjän, Norjan, Islannin, Suomen ja Ruotsin kanssa sekä Barentsin euroarktisessa neuvostossa. – Eu on globaalisti merkittävä toimija ilmastonmuutoksen vastaisissa toimissa ja arktiset alueet ovat erityisen haavoittuvia ilmastonmuutoksen seurauksille. Arktiset strategiat ovat maiden omia strategioita, joilla ne ajavat omia intressejään pohjoisilla alueillaan. Eu tukee kansainvälistä yhteistyötä arktisilla alueilla ja harjoittaa arktista politiikkaa kokonaisvaltaisesti, Kyllönen sanoo. Tiedonannossa esitetään merkittävä määrä toimia, joilla eu:n arktista politiikkaa aiotaan viedä eteenpäin, Kyllönen sanoo. Ja ne myös muuttuvat, sanoo Timo Koivurova ja jatkaa: – Jenkit ovat olleet aika hillitty toimija Arktisessa neuvostossa, mutta omalla puheenjohtajuuskaudellaan 2015 – 2017 olivat hyvinkin kunnianhimoisia ilmastonmuutoksen ja merensuojelun suhteen, kun taas nyt on palattu aika pelkistettyyn toimintaan Trumpin kaudella. Kyllönen muistuttaa, että niihin kuuluu myös kolme eu-jäsenmaata – Suomi, Ruotsi ja Tanska. Tiedonannossa komissio määrittelee intressiensä arktisella alueella liittyvän muun muassa ympäristöön, energiaan, liikenteeseen ja kalastukseen. YDIN 1 / 2019 39 YDINHETKI aloihin sekä merijään ja jäätiköiden sulamisen vaikutuksia merenpinnan tasoon. Se on myös tukenut hanketta, jossa laadittiin ensimmäinen yhdenmukaistettu arviointi Arktiksen maaperäolosuhteista, sekä auttanut vahvistamaan alueen tutkimusinfrastruktuuria. Arktisen neuvoston tämänhetkisen tarkkailijamaat puolestaan ovat Alankomaat, Espanja, Italia, Kiina, Puola, Ranska, Saksa ja Yhdistynyt kuningaskunta
Kuvassa Suomen arktisen alueen eteläosaa Itä-Lapissa.. YDIN 1 / 2019 40 YDINHETKI Arktiksen maantieteellisenä rajana pidetään usein pohjoista napapiiriä
Tosin sitä käsitellään eräänlaisena observer-in-principle -tarkkailijana, Koivurova toteaa. Yhtenä tulevaisuuden projektina mainitaan laivareittien kehittämiseen tähtäävä pohjoinen silkkitie (Polar Silk Road), jonka tarkempi sisältö jää kuitenkin vielä avoimeksi. EU:N GLOBAALISTRATEGIAN MYÖTÄ POHJOISET ALUEET OVAT ENTISTÄ KIINTEÄMMIN OSA KAIKKIEN EU-MAIDEN POLITIIKKAA.. Hyvä esimerkki tästä on Jäämeren ratahanke, jonka linjauksesta Saamelaiskäräjien puheenjohtaja Tiina Sanila-Aikio kertoi lukeneensa ensimmäisen kerran lehdestä. Asiaa on selvitetty muun muassa vuonna 2017 julkaistussa laajaan kansainväliseen vertailuun perustuvassa tutkimuksessa Saamelaisten oikeuksien toteutuminen. Saamelaiskäräjien valtiolta saamat taloudelliset resurssit ovat alhaisempia kuin muissa Pohjoismaissa ja ne tulisi saattaa asianmukaiselle tasolle, selvityksessä huomautetaan. – Neuvottelut eivät saa olla ”pakollista kuulemista” vaan pyrkimyksenä tulee olla yhteisymmärrykseen pääseminen ja molemminpuolinen kompromissihakuisuus. Sen suosituksissa todetaan, että saamelaisten itsemääräämisoikeuden mukainen osallistuminen edellyttää nykyistä tasa-arvoisempaa yhteistyötä. Kannanotossa Kiina toteaa arvostavansa Arktisen neuvoston tarkkailijana neuvoston myönteistä roolia ja tunnustaa sen hallitusten väliseksi pääfoorumiksi ympäristöä ja kestävää kehitystä koskevissa arktisissa asioissa. Asiakirjassa Kiinan politiikan tavoitteiksi määritellään ”ymmärtää, suojella, kehittää ja osallistua Arktiksen hallintoon” sekä myös ”suojella kaikkien maiden yhteisiä etuja ja edistää Arktiksen kestävää kehitystä”. Suomen osalta alkuperäiskansojen kuuleminen liittyy kysymykseen saamelaisten asemasta ja osallistumismahdollisuuksista. Kompromissiratkaisu ei voi kuitenkaan johtaa saamelaisille jo turvattujen oikeuksien loukkaamiseen tai heikentämiskiellon rikkomiseen, selvityksessä korostetaan. Helmikuussa julkaistussa valtioneuvoston teettämässä selvityksessä (China in the Arctic and the Opportunities and Challenges for Chinese-Finnish Arctic Co-operation) todetaan kiinalaisiin investointeihin liittyvän esimerkiksi epäilyksiä siitä, että kiinalaiset toimijat ja sitä kautta Kiinan hallinto voisivat saada liian paljon vaikutusvaltaa Lapin ja Suomen talouteen. Viimeaikaiset uutiset ja saamelaisyhteisön kannanotot voivat myös herättää kysymyksen siitä, toteutuuko edes saamelaisten ”pakollinen kuuleminen” tällä hetkellä Suomessa. – Saamelaiskäräjät on myös tuonut esille, että saamelaisten perustuslaillisen kulttuuri-itsehallinnon turvaaminen edellyttäisi Saamelaiskäräjien resurssitason pysyvää korotusta. YDIN 1 / 2019 41 YDINHETKI Euroopan unionin tarkkailijastatusta. Kiinan määritellessä itseään ”melkein arktiseksi valtioksi” myös sen yhteistyö Suomen kanssa arktisella alueella on kasvussa, joskin monet suunnitelmat vaikuttavat olevan vielä ajatuksen tasolla. Selvityksessä kehotetaankin Suomea panostamaan kiinan kielen taitoon sekä Kiinaan ja erityisesti sen vaikutusvaltaan ulkomailla liittyvään osaamiseen. Samalla siinä painotetaan eu:n valmiutta kuunnella alkuperäiskansojen yhteisöjä sekä tehdä yhteistyötä näiden kanssa erityisesti laadittaessa ohjelmaa ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. E u:n tiedonannossa mainitaan myös unionin rahallinen tuki Arktiksen alkuperäiskansoille ja paikallisväestölle eri hankkeiden kautta. – Eu ei ole Arktisen neuvoston tarkkailija, koska ensin Kanada ja nyt Venäjä vastustavat sen tarkkailijastatusta. M yös arktisen neuvoston tarkkailijamaihin kuuluva Kiina on nostanut profiiliaan arktisen alueen toimijana sekä määritellyt omia tavoitteitaan alueen suhteen viime vuonna julkaistussa kannanotossa
Haastattelija Venla Toivonen Kuva Pekka Elomaa YDIN 1 / 2019 42 YDINHETKI. Eskelisen teos Demokratia utopiana ja sen vastavoimat ilmestyi helmikuussa. Kuvittele demokratia Teppo Eskelinen on filosofi ja yhteiskuntatieteilijä, joka on perehtynyt poliittiseen talouteen ja kehitystutkimukseen
Ajatellaan, että pätevimpien tulee tehdä päätökset sen sijaan että kansa päättäisi. Demokratian kannalta on vakavaa, jos reagoimme populismin nousuun pitämällä kansaa hulluna ja ajattelemme, että kansanvaltaa pitää rajata. Olemme liberaalissa demokratiakäsityksessä liian tottuneita siihen, että demokratian ainut todellinen vastavoima on diktatuuri tai mielivaltainen despotia. Tarvitsemme toisenlaisia tulevaisuudenkuvia pystyäksemme kritisoimaan nykyisyyttä. Olemme lakanneet käsittelemästä demokratiaa lupauksena ja haaveena jostakin toisenlaisesta, tasa-arvoisemmasta todellisuudesta. Meillä on entistä asiantuntijavetoisempi yhteiskuntahallinta ja kysymättä jää, muodostuuko tällainen rationaalinen asiantuntijahallinta demokratian rajoitteeksi itsessään. Kyky kuvitella toisenlaisia yhteiskuntia on heikkenemässä. Nämä vastavoimat liittyvät ennen kaikkea ammattijohtamisen yleistymiseen. Erilaisissa analyyseissä populististen liikkeiden noususta korostuu usein hyvä show. Historiallisesti paikoissa, joissa demokratiasta on kamppailtu, on ajatus demokratian merkityksestä ollut paljon suurempi kuin se, että pääsee äänestämään. Esimerkiksi valtiovarainministeriö pyrkii tuottamaan talouskeskustelun reunaehdot ennen kuin kukaan on ehtinyt sanoa talouspolitiikan linjasta mitään. Kiinalainen malli menestyy hirvittävän hyvin taloudellisesti, jolloin se pakottaa valitsemaan taloudellisen menestyksen ja demokratian välillä. Demokratian puolustamiseksi ei kuitenkaan riitä se, että puolustetaan formaalia institutionaalista päätöksenteon muotoa, jota kutsutaan demokratiaksi. YDIN 1 / 2019 43 YDINHETKI. Liberaali demokratia ei korosta ihmisten osallisuutta vaan ihmiset pikemminkin seuraavat yleisöstä käsin. Sitä on alettu pitää pelkkänä päätöksentekojärjestelmänä. Pitäisi pystyä varmistamaan, että ihminen näkee oman tahtotilansa vaikutuksen yhteiskunnallisessa todellisuudessa. Ihmiset reagoivat populistipoliitikkoihin, koska haluavat nähdä jonkun vähän ravistelevan asioita. Tällaisia kulttuurisia tekijöitä täytyy pitää demokratian vastavoimina, koska ne nakertavat demokratiaa yhtä lailla kuin jotkin institutionaaliset muutokset. Liberaali demokratiakäsitys estää sellaisten demokratian vastavoimien näkemistä, jotka ovat päällisin puolin sivistyneitä ja rationaalisia. On vaikea toimia mielekkäästi demokratiassa, jos emme osaa kuvitella muuta kuin juuri sen hetkisen yhteiskunnallisen rakenteen, jossa elämme. Kun instituutiot tuntuvat tarpeeksi muuttumattomilta, emme osaa enää kuvitella, miten voisi olla toisin. Jotta demokratialla olisi mieltä, sen täytyy olla jotenkin utooppisesti muotoiltua. D emokratia on kautta historian ollut käsite, johon sisältyy jonkinlainen lupaus paremmasta ja tasa-arvoisemmasta yhteiskunnasta. Demokratian pitää olla arvaamattomampaa, silloin sillä alkaa olla väliä. Demokratian puolustaminen edellyttää, että sen pitäisi viedä yhteiskuntaa eteenpäin. Meidän täytyy huonoltakin näyttävien ratkaisujen kohdalla elää sen kokemuksen kanssa, että demokraattinen tahtotila määrää yhteiskunnan suunnan. Se voi olla pikemminkin hyvin vaarallista, jos tällaiseen populismiin reagoidaan lukitsemalla instituutioita lisää. Tämä näkyy erityisesti taloudellisessa hallinnassa. Yksi demokratian vastavoimien taso liittyy poliittiseen mielikuvitukseen. Populismin nousussa on kyse demokratian rajaamisen tuottamasta kyynistymisestä eikä demokratian ongelmallisuudesta sinänsä. Esimerkiksi Kiinassa poliittista valtaa ei pyritä oikeuttamaan brutaalilla voimalla vaan asiantuntijuudella, meritokratialla. Euroopan unionissa tai nykyhallinnassa ylipäätään on jotain samankaltaista mentaliteettia
Ville Hautamäki. Sain lukiossa filosofian opettajaltani kirjan, jossa käsiteltiin 1900-luvun moraalihistoriaa. YDIN 1 / 2019 44 YDINHETKI 173 päivää Teksti ja kuvat Saara Tuominen Vuosittain yli 20 000 nuorta miestä aloittaa asepalveluksessa. Asevelvollisuudesta kieltäytymisestä rangaistaan puolen vuoden ehdottomalla vankeudella. Kirjassa oli kuvaus ensimmäisen maailmansodan saksalaisten ja liittoutuneiden välisestä joulurauhasta, jolloin he pelasivat jalkapalloa. Se oli järkyttävää. Korkeammat upseerit tulivat sitten sanomaan, että tarttukaa aseisiin. Sen jälkeen en enää halunnut osallistua komentoketjuihin.”. ”Nuorempana olin menossa armeijaan
YDIN 1 / 2019 45 YDINHETKI
Panta ja vastaanotin mittaavat, että kotoa poistutaan ja sinne saavuOtto Absetz. Se oli pienimuotoista vastalausetta ja kapinointia typeriä sääntöjä vastaan. Niin tekivät myös Ville Hautamäki, Timo Salola ja Otto Absetz. Kirjan inspiroimana Vairema jätti siviilipalveluksen kesken ja kieltäytyi kokonaan. Tuli soitto, että laitetaan rangaistus poikki. YDIN 1 / 2019 46 YDINHETKI K ahdeksantoistavuotiaana Visa Savolainen istui kutsunnoissa ikätoveriensa kanssa. Lopulta jäin huumeseuloissa kiinni pilvenpoltosta. Kirja kertoi Arndt Pekurisen, Suomen kuuluisimman totaalikieltäytyjän elämästä. Kieltäytymistä seuraa rikosilmoituksen tekeminen, oikeusprosessi ja lopulta puoli vuotta gps-panta nilkassa. Odotustilan näytöillä pyörivät sotavideot ja musiikki pauhasi. Vuosittain noin viisikymmentä miestä kieltäytyy sekä asepalveluksesta että siviilipalveluksesta. ”Aloin nopeasti venyttämään rangaistuksen sääntöjä. Savolainen oli tullut paikalle kieltäytymään aseista. En noudattanut paikkoja, jotka oli määritelty aikataulussa. Rangaistus suoritetaan yleensä kotiarestina. Vuoden päästä tuomio täyttöönpantiin avovankilassa.”. Piiu Vairema taas oli jo suorittamassa siviilipalveluksensa koulutusjaksoa Lapinjärvellä, kun hän löysi keskuksen läheisen teatterin hattuhyllyltä kirjan. Viikonloppuisin join muutaman oluen kavereiden kanssa
Eduskunnassa on tällä hetkellä käsittelyssä esitys, jolla pyritään kumoamaan Jehovan todistajat vapauttava erillislaki. ”Sosiaalinen elämäni kuoli rangaistuksen aikana. Aika kuluu tietokoneella, opiskellessa ja lukiessa. Minulla vaan sattui olemaan tällainen hetun loppuosa, ja siksi armeija oli pakollista. Kyllä se aluksi oli tosi outoa ja nöyryyttävää.” taan aikataulun mukaan. Uusia vankeusrangaistuksia ei ole toimeenpantu vuoden 2018 helmikuun jälkeen. Tein sata opintopistettä ensimmäisenä yliopistovuonna. YDIN 1 / 2019 47 YDINHETKI Visa Savolainen. Kun olin neljä päivää laskenut matematiikkaa, välillä nukkunut ja syönyt, niin kaipasin taukoa. Kelloa piti seurata tosi tarkkaan. Myöhemmin huomasin, että rangaistus passivoitti minua todella paljon. Olin tottunut siihen, että hengaan kotona. Päihteet ovat rangaistuksen aikana kiellettyjä. Timo Salola. ”Totaalikieltäytymisen aikaan en ollut vielä selvillä omasta sukupuolestani. Tuolla tavalla kun vetää puoli vuotta putkeen, niin siinä käy välillä aika jännissä olotiloissa.” Piiu Vairema. Puoli vuotta ei kulu kevyesti. Kun tulin yliopistolta, niin ulko-ovella minun piti odotella, että milloin saan mennä kotiin. Välillä tuli täydellisiä hajoamisia siihen. ”Vaikka olin odottanut tuomion alkamista monta vuotta, oli se alkaessaan järkytys. En tiedä, miten paljon rangaistus edelleen vaikuttaa elämääni.”. Ironista on, että pantarangaistuksen tarkoitus on ohjata rangaistava takaisin arkielämään. Jos se menee läpi, myös Jehovan todistajat tuomitaan tulevaisuudessa totaalikieltäytymisestä. Kodin muuttuminen vankilaksi on tunne, jota kaikki eivät saa ravisteltua rangaistuksen loppumisen jälkeenkään. Että minulla on näköjään vielä viisitoista minuuttia tässä aikaa
www.rauhankasvatus.fi RAUHA ON DIALOGIA.. RKI kouluttaa vuosittain satoja opettajia ja nuorisotyöntekijöitä toimimaan rohkeasti rauhan puolesta. Jäsenenä tuet toimintaamme
50 JANNE RANTALA Antikoloniaalisen kiväärinpiipun savuako. Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. / 54 PETE PESONEN JA MINNA SANNIKKA ”Mitä emme tahdo, sitä emme tee” / 58 DAVID MOUNTAIN Totuutta politiikkaan / 63 TARU SALMENKARI Nationalismi kirittää Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasotaa / 68 VELI-MATTI HUHTA Vaikea ja pysyvästi viehättävä Marx / 72 TAPIO VARIS Rauhantutkimuksen viisi vuosikymmentä
Vähemmälle huomiolle on jäänyt presidenttien poikien ja vävypoikien henkilökohtaisesti harjoittama väkivalta. YDIN 1 / 2019 50 YTIMESSÄ Kirjoittaja Janne Rantala Mosambikissa on viimeisten kolmen vuoden aikana pantu toimeen noin kymmenen korkean tason poliittista murhaa, joita näyttäisi tehtailevan myös valtion oma turvallisuuskoneisto. Antikoloniaalisen kiväärinpiipun SAVUAKO?
Tammikuussa 2018 Muiuane tuomittiin fyysisesti vahvempana osapuolena 24 vuoden ehdottomaan vankeuteen muun muassa murhasta ja ampuma-aserikoksesta. Nyusi vieläpä uhkasi tappaa Manganyin, koska ei hyväksynyt tämän esittämiä vastalauseita puhelimen rikkomisesta. 11.) kertoi, että Florindo Nyusi oli marraskuun alussa ottanut pistoolin esille johannesburgilaisessa yökerhossa rikottuaan ensin Gautengin lääninjohtajan pojan Amogelang Manganyin älypuhelimen. Florindo Nyusin osuudesta ei tosin ole tiedossa varsinaisia todisteita. Toimittaja oli kahta viikkoa aiemmin arvostellut televisio-ohjelmassa sitä, että presidentin poika ajaa toistuvasti suuria ylinopeuksia Maputon avenidoilla rekisterikilvettömällä urheiluautolla viranomaisten puuttumatta asiaan. Vuonna 2017 hänen ex-poikaystävänsä tuomittiin 2,8 miljoonan dollarin korvauksiin ja ehdolliseen vankeusrangaistukseen. Vähemmän huomiota on kiinnitetty siihen, että aviopari piti ilmeisesti täysin luonnollisena pitää käsiasetta kotona kaupunkiasunnossa. Moiseen kuntoon Josina Machelin oli pahoinpidellyt hänen oma pitkäaikainen poikaystävänsä, liikemies Rofino Licuco. Lienee syytä mainita, että tuliaseiden ottaminen esille ei ole kovin tavallista ainakaan Mosambikin yökerhoissa. Vielä pahempaa seurasi joulukuussa 2016, kun edellisen presidentin Armando Guebuzan tyttären Valentina Guebuzan oma aviomies ampui tätä kuolettavasti heidän viimeisen perheriitansa päätteeksi. Hänellä oli muun muassa tapana pakottaa nuoria naisia mukaansa Maputon yökerhoista ko. Presidentin poika ja hänen turvamiehensä luulivat Manganyin ottaneen laitteellaan valokuvia heistä. YDIN 1 / 2019 51 YTIMESSÄ K un toimittaja Ericino de Salema viime vuoden maaliskuussa kidnapattiin rekisterikilvettömällä autolla toimittajien ammattiliiton edustalta ja pahoinpideltiin vakavasti kaupungin ulkopuolella, monet epäilivät, että teon toimeksiantajana olisi ollut nykyisen presidentin Filipe Nyusin poika Florindo Nyusi. K aksi presidenttien vävypoikaa on puolestaan hiljattain tuomittu vakavasta lähisuhdeväkivallasta. Raskaimman sarjan rikollinen Mosambikin presidenttien poikien tai vävypoikien keskuudessa oli Mosambikin toisen presidentin Joaquim Chissanon poika, edesmennyt Nyimphine Chissano. Pahoinpitelyn seurauksena Machel menetti pysyvästi näkökykynsä oikeasta silmästään. Mosambikin ensimmäisen presidentin Samora Machelin ja Graça Machelin tytär tuli vuonna 2015 julkisuuteen naama mustelmilla ja silmä ummessa kamppaillakseen perheväkivaltaa vastaan. Etelä-afrikkalainen sanomalehti Sunday World (18. Hänen tuore ampuma-asetapauksensa etelä-afrikkalaisessa yökerhossa on sitä vastoin hyvin tiedossa, vaikka se on niin Mosambikin kuin EteläAfrikankin tiedotusvälineissä saanut hämmästyttävän vähän huomiota. Ampuja Zófimo Muiuanen puolustus väitti, että itse asiassa vaimo yritti ampua syytetyn pariskunnan kotona Sommerschieldin kaupunginosassa säilytetyllä pistoolilla, jolloin ase laukesi vahingossa heidän kamppaillessaan sen hallinnasta
Käsitys perustuu historialliseen kokemukseen, sillä monin paikoin eurooppalaiset eivät luopuneet siirtomaistaan ilman väkivaltaista vastarintaa. Viimeisinä viikkoinaan yksityistämisohjelmiin liittyvään korruptioon erikoistunut toimittaja oli päässyt jäljille mosambikilaisen Banco Austral -pankin yksityistämiseen liittyvästä miljoonien dollareiden suuruisesta petoksesta, johon Nyimphine Chissano oli pankin hallituksen jäsenenä sotkeutunut. Suomessa sodan ylisukupolvisiin seurauksiin on kiinnitetty huomiota muun muassa Sari Näreen ja Jenni Kirveen toimittamassa kirjassa Ruma Sota: Talvija jatkosodan vaiettu historia. Monet Mosambikin poliittiset johtajat ovat saattaneet oppia ajattelemaan näin itsenäisyyssodissa, vaikka he eivät ehkä henkilökohtaisesti olekaan syyllistyneet perheväkivaltaan tai palkkamurhaajien palkkaamiseen. Liekö Mosambikin presidenttien poikien ja vävypoikien harjoittama väkivalta yksi näistä sodan jälkiseurauksista, savusta joka vielä vuosikymmenien jälkeenkin tupruaa antikoloniaalisen kiväärinpiipun suusta. Nyimphine yhdistettiin julkisuudessa myös toiseen Banco Austral -skandaaliin liittyvään veritekoon: pankkiiri António Siba-Siba Macuácuan murhaan huhtikuussa 2001. Sodan on lukemattomin monissa eri maissa suoritetuin tutkimuksin osoitettu aiheuttavan jälkipolviin asti ulottuvia vakavia yhteiskunnallisia ja psykologisia seurauksia, kuten painajaisunia, mielenterveysja päihdeongelmia sekä perheväkivaltaa. Kuten vapaustaistelija ja psykiatri Francis Fanon aikoinaan ennakoi, väkivaltainen vastarinta oli monin paikoin ainoa mahdollisuus päästä irti kolonialismista. Vuonna 2006 hänet tuomittiin osasyyllisyydestä toimittaja Carlos Cardoson murhaan, jonka hän oli tilannut palkkatappajalta. Cardoso ammuttiin vuonna 2000 hänen toimistonsa edustalla. YDIN 1 / 2019 52 YTIMESSÄ netuliaseita kantaneiden turvamiestensä avulla. A seellisten itsenäistymissotien seurauksena muun muassa Namibiassa, Etelä-Afrikassa, Zimbabwessa ja Angolassa ovat edelleen vallassa vapautusliiketaustaiset puolueet, jotka usein muistuttavat siitä, että ne vapauttivat maan aseellisessa itsenäisyyssodassa. Tästä kertoo Namibian entisen presidentin Samuel Nujoman kummallinen omaelämänkerta vailla ensimmäistäkään henkilökohtaista kokemusta, nimeltään When Others Wavered (”Kun toiset vapisivat”). Tunteiden ja inhimillisen heikkouden ilmaisemiseen saatetaan pitkään sotien päättymisen jälkeenkin suhtautua penseästi. Edes oikeutettu väkivaltainen vastarinta, kuten kolonialismin vastainen kamppailu, ei jää vaille vakavia seurauksia. K yse on toki myös yksilöllisistä teoista, mutta kysyä sopii, selittäisikö ainakin osaa näistä tapauksista myös käsitys siitä, että aseen kantaminen on normaalia ja että arkielämän ongelmat on kätevintä ratkaista väkivallalla. Mosambikissa Frelimo (Frente de Libertação de Moçambique, Mosambikin vapautusrintama) tuli valtaan. Monet vapaustaistelun historialliset seuraukset eivät kuitenkaan olleet vapauttavia vaan pikemminkin traagisia
Kaikki kolme aiempaa presidenttiä olivat itse itsenäisyyssodan veteraaneja ja nykyinenkin kävi ennen itsenäistymistä koulua Frelimon Nachingwene-sotilastukikohdassa Tansanian puolella. Mosambikissa vuosien 2013 – 2016 aseellisessa konfliktissa Renamon sissien ja hallituksen joukkojen välillä tuhannet siviilit pakenivat hallituksen joukkojen terroria naapurimaahan Malawiin. Niissä tyhjäkatseiset mustat miehet on pakotettu kääntämään silmänsä kameraan ja pitämään tuntemattomiksi jääneiden maanmiestensä katkottuja käsiä omissa käsissään. Historiankulku esitettiin vääjäämättömänä marssina antiimperialistien voittoon. Eurooppalaiset tuhosivat tarkoituksella laajojen alueiden elinedellytyksiä kylvämällä napalmia viidakkoon, kuten Vietnamin sodan opetuksia hyödyntäneessä Operaatio Gordionin solmussa Cabo Delgadon läänissä Mosambikissa vuonna 1970, tai esimerkiksi patoamalla jokia. Atlanttista orjakauppaa ja sitä seurannutta siirtomaavaltaa voi julmuudessaan ja epäoikeudenmukaisuudessaan verrata lähinnä natsi-Saksan toimeenpanemaan kansanmurhaan. Huolimatta siitä, että sodan vaikutuksista jo tiedetään aika paljon, eivät vallitsevan sankarillisen historian puolustajat havaitse antikoloniaalisen kiväärinpiipun suusta yhä edelleen tupruavaa savua. Eteläisen Afrikan entisillä vapautusliikkeillä on käytännössä yksinoikeus maiden poliittiseen ja taloudelliseen valtaan. Tottelemattomuudesta rangaistiin muun muassa ruoskimalla ja hakkaamalla sormia – tai katkomalla käsiä, kuten surullisenkuuluisissa valokuvissa Belgian Kongosta. Syvä epäoikeudenmukaisuuden tunne sai yhä useamman afrikkalaisen liittymään vapautusliikkeisiin, mutta sotilaskoulutuksessa tunteet opittiin hillitsemään. Viimeiset parikymmentä vuotta Frelimo on uudistanut valtansa ainakin muodollisesti demokraattisissa vaaleissa. Pannessaan 1800-luvun loppuvuosina toimeen Berliinin kongressin vaatimusta tehokkaasta miehityksestä eurooppalaiset polttivat rauhoituskampanjoiksi kutsumissaan sodissa tuhansia kyliä, tuhosivat kokonaisia kansoja ja jättivät valtavia jokilaaksoja autioiksi. V äkivaltaisten ratkaisumallien suosiminen ei toki ole vapaustaistelijoiden keksintöä. Yli neljäkymmentä vuotta itsenäisyyssodan päättymisen jälkeenkin korkea-arvoiset veteraanit pitävät yhä maan korkeinta valtaa Frelimon keskeisten komissioiden kautta. Presidentit ovat kukin vuorollaan toimineet veteraanien vaikutusvaltaisen järjestön puheenjohtajina. Vallan monopolista kärsivät varsinkin alueet, joissa valtapuolueiden kannatus ei ole vahvaa ja joiden siviiliväestöä voidaan konfliktitilanteissa kohdella kuin vihollista. YDIN 1 / 2019 53 YTIMESSÄ kymmenenvuotisen sissisodan jälkeen maan itsenäistyttyä. Toisen maailmansodan jälkeen, kun afrikkalaiset nousivat uudelleen aseelliseen vastarintaan, siirtomaavalloilla oli käytössä aiempaa tehokkaampi teknologia. Esimerkiksi tyttärensä sittemmin menettänyt Armando Guebuza kielsi toistuvasti ja painokkaasti, että itsenäisyyssodalla olisi ollut kielteisiä seurauksia.
Suomalaisten aseistakieltäytyjien joukossa on ollut niin vakaumuksellisia pasifisteja kuin antiautoritaarisia oman tiensä kulkijoita. Kuritun lausahdus on kirjoituksesta, jonka hän lähetti Työväen muistitietotoimikunnan Aseettomat kädet -keruuseen vuonna 2015. Kirjoittajat Pete Pesonen ja Minna Sannikka ”MITÄ EMME TAHDO, sitä emme tee” ”Koko nuoruusikäni tiesin, että en sotaleikkejä harjoittelemaan lähde. Hakiessaan 1980-luvulla siviilipalvelukseen hänellä ei katsottu olevan tarpeeksi vahvaa perustelua sille, miksi hän ei voisi suorittaa asevelvollisuuttaan armeijassa. Kieltäytymisperusteet toimivat myös kuvastimena oman aikakautensa yhteiskunnallisista ilmiöistä. Syynä oli yksinkertaisesti perinteinen pasifismi: minä en ihmisiä tapa enkä sellaista opettele.” N äin lassi kurittu argumentoi vakaumustaan, joka vei hänet lopulta vankilaan. Toimikunta keräsi tuolloin aseistakieltäytyjien omakohtaisia muistoja eri vuosikymYDIN 1 / 2019 54 YTIMESSÄ
Keruuseen vastasi 63 kirjoittajaa, minkä lisäksi aineistoa täydennettiin neljällä haastattelulla. Tuohon aikaan siviilipalveluhaastattelu (minun mielestäni se oli kuulustelu) oli kaksivaiheinen. meniltä. Pappina siinä oli Kuopiossa asevelvollisuuttaan suorittamassa ollut Juhani Simojoki, jonka kanssa olin sitten vuosikymmenien kuluessa paljonkin tekemisissä hänen ollessaan Helsingin seurakuntien Kirkko ja kaupunki -lehden päätoimittaja. Ensin joku puolustusvoimien edustaja haastatteli saadakseen selville, onko vakaumusta vai ei. Se halusi tallentaa kutsuntaikäisten vakaumuksia, kieltäytymisen syitä ja kieltäytymisprosessia yleensä sekä kartoittaa aseistakieltäytymisen kehitystä Suomessa laajemminkin. ”Kun opintojen perusteella saamani lykkäys päättyi 1953, minut määrättiin Kuopioon ilmatorjuntakomppaniaan. Sen sijaan poliittinen näkemys ei kelvannut siviilipalvelukseen pääsyn perusteeksi. Vakaumuksestani olivat lähettäneet vakuutuksen Suomen Sosialidemokraatin, silloisen työnantajani, päätoimittaja Atte Pohjanmaa ja opiskelutoverini Martti Kahla.” (Aarne Laurila) V uonna 1922 voimaan tulleessa Suomen ensimmäisessä varsinaisessa asevelvollisuuslaissa säädettiin mahdolliseksi aseeton palvelus puolustusvoimissa. Termi siviilipalvelus otettiin käyttöön vuonna 1969, jolloin myös ei-uskonnollisten kieltäytymisperusteiden asteikkoa ulotettiin hieman entistä laajemmalle, ja ilmaisu ”siveelliset syyt” korvattiin ”eettisillä syillä”. Vaikka jokaisen kertojan muistot ja elämäntarinat ovat yksilöllisiä, hahmottuu aineistokokonaisuudesta kollektiivisia avainkokemuksia, jotka taustoittavat kulloisenkin sukupolven kieltäytymisprosessin kulkua. Jos puolustusvoimien edustaja tuli siihen tuYDIN 1 / 2019 55 YTIMESSÄ. Vastaajien ikähaarukka ulottuu 1930-luvulla syntyneistä 1990-luvulla syntyneisiin. Se säädettiin vuonna 1931 ja tunnetaan aseistakieltäytyjä Arndt Pekurisen (1905 – 1941) mukaan Lex Pekurisena. (--) Minä kuuluin evankelis-luterilaiseen kirkkoon ja jouduin kuulusteluun. Näin aineistossa kuvatut tapahtumat kattavat ajan 1950-luvulta aina 2010-luvulle. Asevelvollisten tutkijatoimikunta (vuodesta 1969 eteenpäin nimellä lautakunta) perustettiin arvioimaan korvaavaan palvelukseen pyrkivien henkilöiden vakaumuksen laatua. Kaikki keruuseen saapunut aineisto on vapaasti tutkittavissa ja avoinna uusille tulkinnoille Työväen Arkiston tiloissa, minkä lisäksi siitä on myös toimitettu antologia Aseettomat kädet – muistoja aseistakieltäytymisestä. Ensimmäisenä siviilipalveluslakina pidetään lakia asevelvollisista, joita omantunnonsyyt estävät suorittamasta sotapalvelusta. Vuonna 1959 säädetty uusi laki salli aseistakieltäytymisen periaatteessa myös muista ”siveellisistä syistä”. Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö poliittisista syistä olisi todellisuudessa kieltäydytty aseista
Tutkintalautakunnan poistaminen demokratisoi aseistakieltäytymistä. Uusi siviilipalveluslaki säädettiin vuonna 1991. Moraalisista syistä en suostunut tappajaksi, en muista tarkasti mitä kirjoitin. ”Kutsuntatilaisuuden aluksi joku kapiainen esitteli armeijaa hilpeyttä herättäneellä videolla. Lautakunnan lakkauttamisen eli vuoden 1987 jälkeen kieltäytyneet kuvaavat muistelmissaan keskimääräisesti enemmän palvelustai rangaistusaikaansa kuin itse kieltäytymisprosessia. En ollut tottunut kirjoittamaan, joten se ei ollut helppoa, sain sen kasaan. lokseen, että hakijalla on vakaumus, asia oli sillä selvä. Lopullinen päätös siviilipalvelukseen hakeutumisesta syntyi kuitenkin laivaston soittokunnan kahden musikantin esitettyä Jääkärimarssin. 1980) Ennen työpalvelua määrättiin käytäväksi koulutusjakso, joka vuonna 1997 keskitettiin Lapinjärven koulutuskeskukseen. Koulutusjakson aikana aseistakieltäytyjä ehti etsiä palveluspaikkaa. Sen aikana totesin, että armeija ei ole minun juttuni ja täytin lomakkeeseen siviilipalvelukseen hakeutumiseen johtavan raksin.” (Kertoja, s. Aseistakieltäytyjät, jotka eivät löytäneet palveluspaikkaa joutuivat jäämään koulutuskeskukseen ”legioonalaisiksi”. Oman vakaumuksen sanallistaminen ei ollut kaikille helppoa: ”Piti kirjoittaa essee kieltäytymisestä. Se vaati yhä uskonnollisen tai eettisen vakaumuksen siviilipalveluksen perusteeksi, mutta asevelvollisen oma ilmoitus riitti. Aseistakieltäytyjän näkökulmasta lautakunnan lakkauttaminen helpotti siviilipalvelukseen hakeutumista. Kieltäydyin kutsunnoissa, YDIN 1 / 2019 56 YTIMESSÄ. Vakaumuksen perustelu kirjallisesti ja haastattelussa selvästi stressasi aseistakieltäytyjiä. Esittely oli vaivaannuttava ja puuduttava. Vuoden 2008 lain mukaan siviilipalvelukseen pääsyn perusteeksi riittivät mitkä tahansa vakaumukselliset syyt. (…) Ei ollut helppo saada aikaan sitä kirjoitusta, vaikka perustelut oli lyhyet ja selkeät, en ollut tottunut laajemmin perustelemaan asiaa. Jos taas vakaumus oli hiemankin epäilyttävä tai epäselvä, niin sitten mentiin toiseen vaiheeseen, joka oli niin sanottu asevelvollisten tutkijalautakunta (pappi, psykiatri, joku armeijan edustaja ja niin edelleen), joka sitten tutki asiaa paremmin.” (Jaakko Laaksonen) Kutsuntaprosessi toimi kaksivaiheisena vuoteen 1987 asti, jolloin tutkintalautakunta lakkautettiin väliaikaislain myötä. 1971. Olin kasvissyöjä ollut jostain v. K eruuaineistossa merkittävimpänä ajallisena ja kokemuksellisena vedenjakajana nousee esiin asevelvollisen tutkintalautakunta. Tutkintalautakunnan aikana kieltäytyneet sen sijaan muistelevat tarkemmin myös kieltäytymispäätöstä ja kuulustelutilannetta
opiskelut olivat silloin kesken, en muista tarkkaan koska kirje piti kirjoittaa. YDIN 1 / 2019 57 YTIMESSÄ. Useat tutkintalautakunnan aikana kieltäytyneet kertovat tarkastikin siitä, mistä ovat saaneet vaikutteita päätökseensä: muun muassa filosofeilta, kirjallisuudesta, musiikista, rauhanaktivisteilta ja tunnetuilta aseistakieltäytyjiltä. Tutkintalautakunnan aikana kieltäytyminen edellytti vakaumusta, joka piti osata ilmaista uskottavasti. ”Olen aikani, 60-luvun lapsi, antiautoritaarinen love-and-peace-vasemmistolainen,” aloittaa esimerkiksi Veikko Tarvainen kirjoituksensa. Aineiston perusteella näyttääkin siltä, että mitä etäämmällä menneisyydessä kieltäytyminen on, sitä enemmän se yhdistetään ajan yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Kollektiivisiin arvoihin vetoaminen on myös tyypillisempää vanhemmille ikäluokille, kun taas nuoremmat kertojat ovat individualistisemmin suuntautuneita. Usealla on toki muitakin perusteluja, kuten haluttomuus opetella tappamaan. Eniten kieltäytymistä perustellaan näissä uudemmissa muistelmissa kuitenkin auktoriteettivastaisuudella. Paria poikkeusta lukuun ottamatta nuoremmat eivät kerro esikuvistaan. Ajallinen etäisyys vaikuttaa muistamisen tapoihin ja menneisyydelle annettuihin merkityksiin. vaikuttivat osaltaan sodan ja väkivallan vastaiseen vakaumukseen. Aineiston perusteella voikin pohtia, onko vakaumuksen tutkintamenettely osaltaan vahvistanut aseistakieltäytyjien aatteellista vakaumusta. Arvo Salon Lapualaisoopperan väkevä väkivallan vastainen julistus – ja sitoumus ”mitä emme tahdo, sitä emme tee” – vahvisti omia näkemyksiäni.” (Unto Vesa) Toisaalta joissakin lautakunta-ajan jälkeisissä kieltäytymisperusteissa nousevat esiin ympäröivästä yhteiskunnasta heijastuvat ajankohtaiset ilmiöt, kuten sukupuolten välinen tasa-arvo sekä ympäristönäkökulma. Auktoriteettien vastustaminen ei kelvannut kieltäytymisperusteeksi tutkintalautakunnalle. ”On erittäin todennäköistä, että 1960-luvun puolivälin kansainvälispoliittinen tilanne, Vietnamin sota, eteläisen Afrikan sodat, Kreikan sotilasvallankaappaus, Latinalaisen Amerikan sodat jne. Viimeistään tieto mahdollisesta lautakunnan kohtaamisesta on pakottanut hakijan selventämään ajatuksensa. 1950) Muistelijat, jotka kieltäytyivät aseista tutkintalautakunnan aikana, perustelevat aseistakieltäytymistään enemmän eettisin ja yhteiskunnallisin syin kuin vuoden 1987 jälkeen kieltäytyneet. Auktoriteettivastaisuus tulee kuitenkin esiin, mutta usein verhoutuneena ajan muihin ilmiöihin, kuten Vietnamin sotaan, vasemmistolaisuuteen tai tiettyihin musiikillisiin vaikuttajiin. Perustelujen on täytynyt olla kuulusteluun mennessä vahvat ja niitä on täytynyt puolustaa tiukassakin tenttaamisessa. Olin erittäin yhteiskuntavastainen, kunnon vasemmistolainen.” (Kertoja, s
Politiikka ei elä totuudenjälkeistä vaan totuutta edeltävää aikaa. Mainontaa rajoittavat säännökset voivat kuitenkin tarjota mallin, jonka avulla voitaisiin hillitä poliitikkojen perättömiä väitteitä. Kirjoittaja David Mountain TOTUUTTA politiikkaan YDIN 1 / 2019 58 YTIMESSÄ
Isossa-Britanniassa kuluttajien harhaanjohtaminen on rikos, oli kyse sitten väärien tai vaillinaisten tietojen tarjoamisesta tai virheellisistä vertailuista kilpailijoiden tuotteisiin. Näiden käärmeöljyjen ja muiden valelääkkeiden terveysriskit saivat lopulta eri hallitukset kieltämään valheellisen mainonnan. Ehdottaisin, että tarkastelemme, kuinka mainostajat on pakotettu puhumaan totta lakien, sääntöjen ja säännösten avulla, minkä jälkeen voimme soveltaa näitä oppeja politiikkaan. Monissa maissa mainostajien tulee lain mukaan olla rehellisiä ja pysyä totuudessa sekä tarjota paikkansapitäviä kuvauksia tuotteistaan ja palveluistaan. Kun vuosi 2016 julistettiin totuudenjälkeisen aikakauden aamunkoitoksi, ihmiset eivät räpäyttäneet silmäänsäkään. Tilanteeseen alistuminen on niin yleistä, että vuonna 2014 julkaistua vetoomusta parlamentin alahuoneessa valehtelemisen kieltämiseksi piti vitsinä jopa sen käynnistäjä. Kun Ison-Britannian liberaalidemokraattien entiseltä varapuheenjohtajalta Malcolm Brucelta kysyttiin, onko valehtelu yleistä politiikassa, hän vastasi: ”Ei. Thorazine-lääkkeen valmistajat väittivät sen pystyvän ”hillitsemään levottoman ja riidanhaluisen vanhuudenhöperön”. Jopa poliitikot itse puoliksi myöntävät tämän faktan: omien sanojensa mukaan he ovat ”terminologisesti epätäsmällisiä” tai ”säästeliäitä totuuden suhteen”. 1900-luvun alkuun asti mainostajia voitiin rangaista vain laaja-alaisten, esimerkiksi säädyttömyyden tai kapinaan lietsomisen kieltävien lakien nojalla. Usa:ssa puoskari Lydia Pinkhamin epämääräinen ”yrttilääke” lupasi helpotusta ”kaikkiin naisellisiin vaivoihin”. Tai no, kyllä.” Tämä oikeastaan kiteyttää asian. Tämä fatalismi on ymmärrettävää, mutta tuhoisaa. O n klisee, että poliitikot valehtelevat. K aikkia 2000-luvulla hyödykkeitään kaupittelevia rajoittavat monenlaiset lait ja säädökset. Se kannustaa meitä olemaan toimimatta, mikä on erikoista, jos otetaan huomioon, että me kaikki haluaisimme poliitikkojen olevan rehellisempiä. Seurauksena on syväänjuurtunut ja vahvistuva apatia politiikan suhteen. 1900-luvun vaihteessa mainonta oli säätelemätöntä Villiä länttä, jossa mainostajien uskomattomia väitteitä rajoittivat vain heidän mielikuvituksensa. (Lääke paljastui lopulta tislatuksi vedeksi.) Kochin homeopaattinen patenttilääke oli sentään vaaraton; jopa monia lapsille tarkoitettuja ihmelääkkeitä oli terästetty alkoholilla, opiaateilla, unilääkkeillä ja hallusinogeeneilla, ja ne saattoivat olla erittäin vaarallisia ja addiktoivia. Tämä ei kuitenkaan aina ollut asianlaita. Mitä siis voimme tehdä. Hänen huijarikollegansa tohtori William Koch julisti glyoxylidi-ihmelääkkeensä parantavan ”kaikki ihmisen sairaudet”. Sellaiset säännökset kuin usa:n Lanham Act (joka antoi kansalaisille mahdollisuuden haastaa petolliset mainostajat oikeuteen) sekä hallintoelimet kuten Ison-Britannian Advertising Standards Authority (asa) tekivät perusteetYDIN 1 / 2019 59 YTIMESSÄ. Se yrittää vakuuttaa meidät siitä, että vaaleilla valitut edustajamme tulevat aina paasaamaan valheita, tykkäsimme siitä tai ei
Nykyisissä keinoissa hillitä poliitikkojen käytöstä on selvästi paljon parantamisen varaa. Ei ole yllättävää, että parlamentti kylpee valheissa, jos rehellisyyttä koskevat säännöt ovat niin heikkoja ja hajanaisia. Vaalien ja parlamentissa annettujen valojen ulkopuolella poliitikot saavat kuitenkin taivuttaa totuutta niin paljon kuin haluavat. IsoBritanniassa vuoden 1871 laki parlamentaarisista todistajanvaloista mahdollistaa poliitikon tuomitsemisen väärästä valasta parlamentissa. Sopimattomasti käyttäytyviä poliitikkoja voidaan kehottaa ”pyytämään anteeksi alahuoneelta” (ei kansalaisilta) tai heidät voidaan erottaa väliaikaisesti parlamentista, joskin heille voidaan silloin edelleen maksaa täyttä palkkaa. Tämä toimii jyrkkänä vastakohtana politiikalle, jossa on edelleen täysin laillista valehdella kansalaisille. Miksi siis emme soveltaisi mainonnan sääntelyn hyväksi todettuja metodeja politiikan maailmaan. Ylähuoneen ohjesäännössä on vain kuusi sanaa: ”Julkisen viran haltijoiden tulisi olla rehellisiä.” Kaiken lisäksi silloin harvoin, kun parlamentin jäsenen todetaan rikkoneen näitä sääntöjä, asiasta koituvia seurauksia voi tuskin pitää rangaistuksena. Lukuisten arkijärkeä noudattavien lakien ansiosta mainostajien on nyt pakko puhua totta, minkä seurauksena suuren yleisön turvallisuus on parantunut ja se on paremmin perillä asioista. Parlamentin jäsenten ohjeissa otsikon ”rehellisyys” alla on vain yksi lause, joka käsittelee eturistiriitojen ilmoittamista. Toinen laki vuodelta 1983 sallii poliitikkojen rankaisemisen valheellisista ehdokasta koskevista lausunnoista. tomien väitteiden esittämisestä mainostajille paljon vaikeampaa, vaikka niiden yritykset eivät loppuneetkaan tähän. Vuonna 2017 asa määräsi lähes 4500 mainosta muutettavaksi tai poistettavaksi. Molemmat yrittivät myydä jotain, oli kyseessä sitten tuote, poliittinen linjaus tai puolue. On toki joitain irrallisia lakeja, jotka pyrkivät vaikuttamaan asiaan. M ainostajien ja poliitikkojen välillä on useita tärkeitä yhtäläisyyksiä. Molemmat ovat myös valmiita olemaan luovia EI OLE YLLÄTTÄVÄÄ, ETTÄ PARLAMENTTI KYLPEE VALHEISSA, JOS REHELLISYYTTÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖT OVAT NIIN HEIKKOJA JA HAJANAISIA. YDIN 1 / 2019 60 YTIMESSÄ. On myös totta, että vaalikomission ja siihen liittyvien oikeusistuimien takia vaalikampanjoita valvotaan suhteellisen tiukasti. Listerine-suuveden valmistajat väittivät sen voivan parantaa flunssan, kunnes heitä kiellettiin tekemistä niin 1970-luvulla; vuonna 2006 Maltesers-suklaan ja jaffakeksien valmistajia määrättiin olemaan vihjailematta, että nämä välipalat olisivat vähäkalorisia tai -rasvaisia; ja vielä vuonna 2011 Nivea yritti vakuuttaa ostajia ihovoiteensa laihduttavasta vaikutuksesta, kunnes yhtiötä käskettiin lopettamaan. M ainonnan säätelyn pitäisi tulla tunnustetuksi yhtenä 1900-luvun unohdetuista menestyskertomuksista
O n mahdollista argumentoida, että valehtelemisen kieltäminen lailla olisi epäkäytännöllistä. Olisivatko poliitikot varovaisempi vaalilupaustensa kanssa, jos he tietäisivät voivansa joutua niiden takia oikeuteen. Poliittinen versio usa:n Lanham Actista taas sallisi kenen tahansa myöhemmin valheelliseksi paljastuneen väitteen takia ehdokasta tai puoluetta äänestäneen nostaa syytteen epärehellistä osapuolta vastaan. Mutta entä parlamentaariset erioikeudet. totuuden kanssa. Kuvitelkaapa siis, jos poliitikkojen puheita rajoitettaisiin samalla tavalla kuin mainostajien. On jo olemassa todisteita siitä, että nämä toimenpiteet voisivat toimia. Yhdysvalloissa tehdyt tutkimukset taas viittaavat siihen, että poliitikot noudattavat vaalipiirinsä ihmisten toiveita paremmin silloin kun heihin kohdistuu enemmän mediahuomiota. He voivat lätkäistä valheen bussin kylkeen ja sitten perua puheensa ilman mitään seuraamuksia, tai täyttää vaalikampanjansa toteuttamattomiksi jäävillä lupauksilla rikkomatta mitään sääntöjä. Ison-Britannian parlamentti on aikaisemmin esittänyt, että mikä tahansa sen jäsenten käytöstä säätelevä laki voisi loukata heidän oikeuttaan ”puhua avoimesti mielipiteistä, jotka eivät kuulu siviilioikeusistuinten tuomiovallan alaisuuteen” sekä heiYDIN 1 / 2019 61 YTIMESSÄ. Brittiläinen politiikka ei elä totuudenjälkeistä vaan totuutta edeltävää aikaa: mitään pitäviä rehellistä poliittista toimintaa koskevia sääntöjä ei vielä ole ja poliitikot voivat vapaasti kaupitella tekaistuja lääkkeitä ja valheellisia patenttiratkaisuja poliittisiin vaivoihimme riippumatta siitä, millaista vahinkoa ne aiheuttavat. Exeterin yliopiston politiikantutkijat havaitsivat tutkimuksessaan, että jos poliitikot uskoivat lausuntojensa joutuvan faktantarkistuksen kohteeksi, he esittivät virheellisiä väitteitä pienemmällä todennäköisyydellä kuin muulloin. Lisäksi voitaisiin myös edellyttää korjaavaa mainontaa (corrective advertising), jossa yritysten on käytettävä omaa rahaansa oikaistakseen virheelliset väitteensä. Iso-Britannian nykyiset poliitikkojen toimintaa koskevat säännöt on laadittu oma lehmä ojassa suojelemaan parlamenttia negatiiviselta julkisuudelta – tai, kuten parlamentin jäsenten ohjeet sen muotoilevat, ”miltä tahansa toiminnalta, joka voisi aiheuttaa merkittävää vahinkoa alahuoneen maineelle”. Joku saattaa sanoa, että parempi niin – seuraavissa täydennysvaaleissa saattaisi olla ehdolla ihmisiä, jotka tietäisivät hyvin epärehellisyyden seuraukset. Maahan voitaisiin perustaa itsenäinen mainontaa valvova viranomainen, jolle kansalaiset voisivat tehdä valituksia. Kuten Malcolm Bruce sanoi, ”jos jokaisen totuutta venyttäneen parlamentin jäsenen pitäisi saada potkut, alahuone tyhjenisi hyvin nopeasti”. Mutta siinä missä mainostajat on pakotettu suitsimaan näitä vaarallisia temppuja, poliitikot on jätetty lähes kokonaan rauhaan. Roppakaupallinen rehellisyyslakeja voisi tehdä laittomaksi tieten tahtoen johtaa harhaan tai huijata kansalaisia, jättää tärkeää informaatiota pois poliittisista puheista tai verrata itseään kilpailijoihin perättömällä tavalla. Valehtelemisesta tuomittujen rangaistukset voisivat vaihdella sakoista potkuihin
Popper vertasi tilannetta oikeusistuimiin, joissa osallistujien toimintaa koskevat rajoitukset helpottavat totuuden selvittämistä. Kysymystä pohtinut filosofi Karl Popper esitti, että vapauden vaarantamisen sijaan poliitikkojen käytöksen rajoittaminen itse asiassa suojelee sitä. Lisäksi on sananvapaus: rikkoisiko valehtelun kieltävä laki parlamentin jäsenten perusoikeuksia. Parlamentaarisilla erioikeuksilla on tärkeä paikka brittiläisessä demokratiassa, mutta se ei ole pätevä argumentti rehellisyyslakeja vastaan. Yksityiselämässään poliitikoilla olisi oikeus valehdella niin paljon kuin haluavat. dän ”tarvettaan puhua vapaasti mahdollisten kunnianloukkaussyytteiden rajoittamatta”. En usko niin. Jos poliitikkojen epärehellisyys siis vaivaa meitä niin paljon kuin väitämme, meidän tulisi kohdistaa tämä tyytymättömyys heihin itseensä. Se voi myös tapahtua uudestaan, jos poliitikot ovat valmiita kohtaamaan totuuden. YDIN 1 / 2019 62 YTIMESSÄ. Vuonna 1967 parlamentaarisia erioikeuksia käsitellyt komitea julisti, että ”alahuoneen tulisi käyttää rankaisuvaltaansa niin vähän kuin mahdollista”. Sekasorto, jossa kantajat ja syytetyt saavat tehdä ja sanoa mitä haluavat, tekisi osapuolten epärehellisyyden todistamisen mahdottomaksi. Ne eivät mitenkään voisi pakottaa viranomaisia paljastamaan valtionsalaisuuksia, aivan niin kuin mainoslainsäädäntö ei voi pakottaa Coca-Colaa paljastamaan salaista reseptiään. Harkintakyky ja jopa salailu ovat sallittuja arkaluontoisen poliittisen informaation ollessa kyseessä, mutta esittämäni rehellisyyslait koskisivat vain tietoa, jonka poliitikot omasta tahdostaan tarjoavat yleisölle vaalilupauksissa, puheissa, kampanja-aineistoissa ja niin edelleen. Siitä huolimatta poliitikkojen tehtävä on toteuttaa kansan toiveita, niin kuin he tykkäävät toistella meille. Jos tarpeeksi monet valittavat tarpeeksi lujaa, kaikkien vallassa pysymistä suunnittelevien poliitikkojen on pakko kuunnella ja toimia. Tuskin – yhtä hyvin voisi sanoa, että mainonnan sääntely rikkoo mainostajien sananvapautta. Näin on käynyt aikaisemminkin, kun poliitikot ovat kieltäytyneet palkankorotuksista ja rajanneet virkakausiensa määrää. Julkaistu alun perin openDemocracy-sivustolla: www.opendemocracy.net/transformation/david-mountain/could-we-forcepoliticians-to-tell-truth (CC BY 4.0) Käännös: Eero Suoranta. On kuitenkin totta, että poliitikkojen on oltava tekemisissä arkaluontoisen informaation kanssa; eikö tämä johda siihen, että heidän täytyy toisinaan olla säästeliäitä totuuden kanssa. E n aio teeskennellä, että olisi helppoa saada poliitikot puuttumaan omaan toimintaansa, siis tekemään jotain, mihin he ovat tunnetusti haluttomia ryhtymään. Oikeus puhua vapaasti ja avoimesti ei tarkoita oikeutta valehdella
Kiina hyötyy vapaakaupasta, mutta nationalismin vetovoima ja ulkopoliittiset edut estävät sen johtoa taipumasta Trumpin kiristykseen. Teksti ja kuva Taru Salmenkari KAUPPASOTAA Nationalismi kirittää Yhdysvaltojen ja Kiinan YDIN 1 / 2019 63 YTIMESSÄ
Muun Aasian vientituotteet Yhdysvaltoihin voivat YDIN 1 / 2019 64 YTIMESSÄ. Kauppasota alkoi presidentti Donald Trumpin poliittisena vetona, jossa uhkauksin pyritään voittamaan myönnytyksiä muilta mailta. Kiina on maailmanluokan teollisuuskeskus, jonne länsimaat ovat ulkoistaneet teollisuustuotannon sivutuotteina myös saasteensa ja kasvihuonekaasupäästönsä. Sen valtteja ovat tehokas infrastruktuuri, laajat kotimarkkinat, poliittisesti vakaan valtion vahva tuki ulkomaisille investoinneille sekä kohtuulliset työvoimakulut. V ientivetoisena taloutena kiinan olettaisi haluavan lopettaa kauppasodan nopeasti. L änsimaita vuosikymmen sitten kurittaneen talouskriisin jälkeen Kiina on pitänyt yllä globaalia talouskasvua – enimmillään se on vastannut jopa kolmasosasta maailmantalouden kasvua. Kiina on erityisasemassa Trumpin kauppapolitiikassa, sillä sen kauppatapojen kuriinpaneminen kuului hänen vaalilupauksiinsa. Trumpin kautta äänensä saaneille globalisaation häviäjille Kiina taas on syntipukki kansallisen keskiluokan köyhtymiselle. Trumpin vaatimuksissa Kiinalle yhdistyvät yhdysvaltalaisten talouseliittien argumentit sekä taantuvien alojen ja alueiden työntekijöiden tyytymättömyys: Talouseliitit syyttävät Kiinaa valuuttamanipulaatiosta ja maailmankaupan pelisääntöjen vääristelystä selittääkseen Yhdysvaltojen johtoaseman suhteellisen heikkenemisen maailmanmarkkinoilla. Vaikka Yhdysvaltojen ja Kiinan kauppasota hidastaa kasvuvauhtia, talouden näkymät jäävät poliittisten voimapelien jalkoihin sekä Yhdysvalloissa että Kiinassa. Vaikka Trump perustelee kauppakiistoja Amerikka ensin -politiikalla, kyseessä ei ole taloudellinen sisäänpäinkääntyminen vaan kansallisen taloudellisen edun ja sisäpoliittisten jännitteiden tuominen vapaakaupan areenoille. Konttien, komponenttien ja kokoonpanolinjojen tuotantojärjestelmässä tavaraa kierrätetään maasta toiseen halvempia työvoimakustannuksia metsästettäessä. Kiinan halpatuotannon ansiosta yhä useammalla amerikkalaisella on varaa kuluttaa kuin keskiluokka, samalla kun enemmistön palkkakehitys on pysähtynyt ja varallisuus keskittyy harvoille. Sama tuote voi kulkea moneen kertaan Kiinan rajan yli puuvillana, lankana, kankaana ja vaatteena. Huomio kiinnitetään työpaikkoihin, ei pienituloisten kasvaneisiin kulutusmahdollisuuksiin. Vapaakauppa on etu Kiinan viennille sekä teollisuustuotannon tarvitsemien raaka-aineiden ja puolivalmisteiden hankinnalle
Sen nousu maailman suurimmaksi teräksen tuottajaksi ja ostovoimapariteetilla mitattuna maailman vauraimmaksi maaksi osoittaa kiinalaismielikuvissa, että Kiina ei ole enää heikko. Globaalissa taloudessa Kiinan sulkeminen markkinoilta on vaikeaa, kuten Yhdysvallat on aiempien tuontitulliensa kanssa saanut huomata. Ulkomaankauppa on myös Kiinan keino vahvistaa kansainvälistä asemaansa rauhanomaisesti: Kiinan poliittinen vaikutusvalta voi olla epäilyttävää, mutta kauppasuhteet tuottavat molemminpuolisen hyödyn mielikuvan. Naapurimaissa omien rajojen vahvistaminen kiistanalaisilla alueilla, kuten Etelä-Kiinan merellä, tuottaa huolta ja Kiinan vastaista mielialaa. Samaan aikaan Kiinan luomat vapaakauppa-alueet ja infrastruktuurihankkeet ovat kuitenkin hyödyttäneet Kaakkois-Aasian omaa tuotantoa sekä laajempien markkinoiden että kiinalaisten tuotantoketjujen muodossa. YDIN 1 / 2019 65 YTIMESSÄ. Saavutettu asema oikeuttaa myös Kiinan kommunistisen puolueen vallan ja laajalti jaetun uskon siihen, että oma poliittinen järjestelmä puutteineenkin sopii Kiinan oloihin. Kiinalaisessa historiankuvassa maan köyhyys, tekninen takapajuisuus ja poliittinen taipuminen siirtomaavaltojen vaatimuksiin liittyvät yhteen – 1800-luvulla Kiinaa voitiin nöyryyttää sen heikkouden takia. sisältää merkittävän osan kiinalaista arvonlisää. Yhdysvaltalaiset tuottajat taas tarvitsevat kiinalaisvalmisteisia osia
Sittemmin vaurastuva Kiina vahvisti vaikutustaan kulkemalla sivuteitä ja rakentamalla suhteita kumppaneihin, joista monet kuuluvat keskivahvaan sarjaan yhdysvaltalaisjohtoisten piirien ulkopuolella. Kehittyvien talouksien yhteistyöjärjestelmät ja kahdenkymmenen suurimman talousmahdin G20 ovat tuoneet uusia ääniä länsimaiden ja Japanin hallitsemiin kauppapolitiikan kuvioihin. Kiina on hankkinut soijansa Brasiliasta ja Argentiinasta Trumpin viljelijä-äänestäjille suunnatun soijaboikotin aikana. YDIN 1 / 2019 66 YTIMESSÄ. Kiinan kotimarkkinat ovat hyötyneet ostajien nationalismista: matkapuhelinmarkkinoilla kotimaisen tuotannon suosiminen näkyy jo negatiivisesti Applen tuloksessa. Näiden yhteistyökuvioiden kautta Kiina ei haastanut vallitsevaa järjestelmää yksin vaan yhdessä muiden vallan ytimen ulkopuolelle jätettyjen alueellisten voimakeskusten kanssa. Koska Kiina on Yhdysvaltoja suurempi kauppakumppani 124 maalle, Kiinalla on vaihtoehtoja. Länsimaissa, joissa Kiina muistetaan ihmisoikeusloukkauksista ja demokratian puutteesta, Kiinan talousmahti on se mukava Kiina, jota hallitukset houkuttelevat investoimaan maihinsa. Kiinan talousuudistukset toteuttanut teknokraattinen johto uskoi, aivan oikein, että kansainvälisen vapaakaupan sääntöihin sopeutumalla Kiina oppisi länsimailta keinot vaurastumiseen. Arvaamattoman Trumpin aikakaudella luotettavuus tuo kansainvälistä vaikutusvaltaa. Tuonnissa vaihtoehtomaat ovat jo kasvattaneet kilpailuasemaansa suhteessa yhdysvaltalaistuottajiin. E steettömän kaupan edut eivät kuitenkaan saa Kiinaa myöntymään Trumpin vaatimuksiin. Afrikassa taas arvostetaan Kiinan tapaa tehdä kauppaa kauppana, jossa molemmat puolet voittavat. Se pyrki välttämään johtoasemaan liittyviä velvotteita. Usa:n vetäytyminen vapaakauppasopimuksista antaa Kiinalle tilaisuuden esiintyä vapaakaupan ja monenkeskisen maailman johtajana. Kiinan vahva tuki monenkeskisille kansainvälisille mekanismeille osoittaa maailmalle, että maa on luotettava ja ennakoitava valta, joka seisoo sanojensa takana ja tukee kansainvälistä yhteistyötä. Kiinan kanssa Afrikan maat tuntevat itsensä tasa-arvoisemmiksi kuin länsimaalaisten normatiivisten hyvään hallintotapaan kohdistuvien ehtojen kohdalla. Tuo sukupolvi piti Kiinaa takapajuisena ja etsi lännestä oppia vanhanaikaisen teollisuuden kehittämiseksi. Yhdysvallat on merkittävä, mutta ei korvaamaton kauppakumppani Kiinalle: viidesosa Kiinan viennistä suuntautuu Yhdysvaltoihin, mikä on vähemmän kuin sen vienti muualle Aasiaan. Kiina on valmis kauppasodan taloudellisiin kustannuksiin, koska Trumpin politiikasta on Kiinalle poliittista etua
Presidentti Xi Jinpingin aikana maa ei ole enää oppilas, vaan uusi nationalistinen Kiina pitää itseään yhtenä maailmantalouden keskuksista. Kuten Yhdysvalloissa, Kiinassakin nationalismi ja johtajakeskeinen karisma ovat korostuneet taloudellisen epävarmuuden ja sosiaalisen median leviämisen myötä. Kompromissejä pidetään heikkoutena ja oman maan edun pettämisenä. Suunnitelma panostaa kotimaisiin innovaatioihin viedäkseen lännessä kehitetyt teknologiat uudelle tasolle. Kuten Trump, Xi Jinping on populistinen johtaja, joka puhuu suoraan kansalle poliittisten eliittien ohi. Kiinassakin kansa ottaa sosiaalisessa mediassa kantaa helposti ymmärrettäviltä vaikuttaviin asioihin. Merkittävä osa kansalaisista niin Kiinassa kuin Yhdysvalloissa odottaa johtajiltaan karismaa, nopeita ratkaisuja ja sanojen takana seisomista. Kiinan ja Yhdysvaltojen tariffitaistelun sivussa syntynyt konflikti kiinalaisen teleyhtiön Huawein kauppasuhteiden ja teknologian ympärillä kuuluu tämän strategisen kehityssuunnitelman piiriin. Poliittinen polarisaatio suhteessa ulkovaltoihin on siten levinnyt sosiaalisesta mediasta ulkopolitiikkaan. Hän muun muassa vastasi populistisella kampanjalla kansalaisten huoleen korruption leviämisestä. Kiina vaatii tasa-arvoa ja oman painoarvonsa mukaista kansainvälistä asemaa. Kiinan taloudellinen ja diplomaattinen nousu heijastuu itsevarmuutena ja haluna jakaa omaa infrastruktuurivetoista kehitysmallia maailmalla. Kiinan strategiana ei ole ollut vain houkutella ulkomaisia investointeja vaan myös käyttää niitä ulkomaisen teknologian omaksumiseen. Sen sijaan se ei peräydy strategisesta suunnitelmasta, jolla hallitus siivittää Kiinan kehitystä innovaatiokeskukseksi. Yhdysvalloille kyse on myös siitä, kenellä on pääsy huippunopeiden 5g-verkkojen teknologiaan ja kyky kontrolloida niiden kautta levitettävää tietoa. Sotilasja tiedustelustrategiset kysymykset sekoittuvat näin kauppakysymyksiin. Vaikka Kiinan hallitus ei suostu jakamaan valtaa, se kerää teknokraattisesti tietoa kansalaismielipiteestä internetissä politiikanteon pohjaksi. Kiina on jo luopumassa ulkomaisten investoijien sitomisesta yhteisyrityksiin, joiden kautta osaamista siirtyy kiinalaisille. S isäpolitiikkakin vaikuttaa kiinan peräänantamattomuuteen. Someraivo Kiinaa nöyryyttäviä ulkovaltoja kohtaan on yleistä. Yhdysvallat näkee tämän patenttiloukkauksina. Trumpin vaatimusten kohdistuminen Kiinan kehitysstrategoiden ytimeen rajoittaa Kiinan halua myönnytyksiin. Nationalismi on Xin toinen suosikkiaihe. YDIN 1 / 2019 67 YTIMESSÄ. Siten kauppakiistoihin ei ole odotettavissa loppua siinäkään tapauksessa, että kauppasodan pahin kierre saataisiin pysäytettyä
YDIN 1 / 2019 68 YTIMESSÄ Karl Marx on aito klassikko, jonka nimissä on väitetty melkein mitä tahansa. Monimutkaisen ajattelijan perintöä on juhlavuoden tiimoilla pohdittu sekä laajoja kaaria että tarkastelun syvyyttä painottaen. Kirjoittaja Veli-Matti Huhta MARX Vaikea ja pysyvästi viehättävä
Yhtä kaikki nämäkin teokset osoittavat, että Marx on ehtymätön: monimutkainen ja loputtoman innostava. Kirjoituskokoelman vanhimmat tekstit on alun perin julkaistu 1964, ja tuorein 2011. Tapausta juhlittiin meilläkin, mutta suomalaisilla kirjamarkkinoilla oli hiljaista. Teoksen suomalaisessa alaotsikossa ”reflektiot” ovat vaihtuneet ”kriittisiksi esseiksi”, mutta kriittisiä nämä kirjoitukset ovat nimenomaan sanan alkuperäisessä, valistuksenaikaisessa merkityksessä: ne ovat Marxreseption ja marxilaisuuden historian esittelyjä, joiden tiedollinen ja historiallinen perspektiivi on valtava. Pitkäikäisenä ja loppuun saakka tuotteliaana hänestä tuli sosiaalihistorian brittimarxismi-koulukunnan näkyvin (ja klassisessa mielessä ehkä viimeinen) edustaja. Englannin, Ranskan, Saksan tai Italian oma intellektuaalinen perintö on muovannut Marx-vastaanottoa tavalla, jota pohjoisesta perspektiivistä ei aina tule ajatelleeksi.. Kirja jakautuu kahteen osaan. Kirjoitukset marxilaisesta politiikan teoriasta – tai pikemminkin sen muodostamisen hankaluudesta – ja historianfilosofiasta ovat mitä painavinta asiaa. Tavallaan Marx-pajatso oli tyhjennetty jo vähän ennen juhlavuotta: TA-tieto julkaisi Pääomasta uuden painoksen 2013–2015, ja Jukka Heiskasen erinomainen Karl Marx filosofina (Demokraattinen sivistysliitto) saatiin sekin jo 2015. Aluksi keskitytään Marxin omaan ajatteluun, ja Friedrich Engels kulkee mukana aina ja kaikkialla. Koko teoksen punaisena lankana on Marxin teosten julkaisemisen, saatavuuden ja vastaanoton historia, johon ekskursiot eri maiden marxilaisuuksiin linkittyvät. Silloin Hobsbawm oli 94-vuotias. Kirjan toinen osa on omistettu Marx-tulkintojen ja -kritiikin historiallisille vaiheille. Hobsbawmin tulkinnan mukaan kaksikko on intellektuaalisesti käytännössä erottamaton, vaikka Marxille kiistaton etusija kuuluukin. B rittiläinen professori Eric Hobsbawm (1917 – 2012) oli legenda jo eläessään. YDIN 1 / 2019 69 YTIMESSÄ K arl marxin syntymästä tuli toukokuussa 2018 kuluneeksi 200 vuotta. Tatu Henttosen suomennos on erinomainen; Hobsbawmin sujuvan publisistinen tyyli saattaa jopa hämätä: asiat ovat oikeasti vaikeita ja ristiriitaisia. Kaksi kirjaa merkkivuoden tiimoilta on kuitenkin ilmestynyt. Vesa Oittisen kirjoituskokoelma Marx & moderni ehti ennen vuodenvaihdetta, Hobsbawm-suomennos Kuinka muuttaa maailmaa siitä vähän myöhästyi
Tämän olettamuksen voi varmistaa vaikkapa katsomalla Antero Tiusasen erinomaista Grundrisse-suomennosta (Progress, 1986). Marx ja moderni on sekin kokoelma eri aikoina ja eri yhteyksissä julkaistuja artikkeleita, eikä otsikon lupaama teemakokonaisuus siinä kovinkaan selvästi hahmotu. Todellisuuden moniaineksisuuden ja yksityiskohtien hajanaisuuden alla vaikuttaa kuitenkin jokin kestävä: samalla tavalla kuin marxilaisessa maailmankatsomuksessa reaalibaasis on viime kädessä määräävä, Hobsbawmin Marx on viime kädessä oikeassa. Monessa kohtaa Marx näyttäytyy niin ristiriitaisena, että hänen nimissään voi väittää melkein mitä tahansa – niin kuin on väitettykin. Omanlaiseensa vauhtiin Oittinen pääsee suomiessaan uusliberalismin ihmiskuvaa; on kuin Marxin moraalinen kiukku utilitaristista hyödyn Vesa Oittinen MARX & MODERNI. Rintamaoloissa teksti lienee suhteellisen läpitunkematonta. Karl Marx -seuran puheenjohtajana Oittisella on ehkä ollut velvollisuuskin kirjoittaa Marxista tämän juhlavuonna, ja sen velvollisuuden hän komeasti täyttää. Yhtenäisemmältä sen sijaan tuntuu kirjan jälkipuolta hallitseva Marx ja Venäjä -teema (Aleksanteri-instituutin tutkijana Oittinen on nimenomaan Venäjän aatehistorian asiantuntija). V esa oittisen teksti ei etene yhtä jouhevasti kuin Hobsbawmin, mutta saksalaisesta, venäläisestä ja ranskalaisesta traditiosta ammentavan aatehistorioitsijan Marx-kuvan syvällisyys tekee vaikutuksen. Tässä mielessä Marx on aito klassikko. YDIN 1 / 2019 70 YTIMESSÄ Anekdoottejakin riittää: käsikirjoituksista kootun Grundrissen ensimmäinen, Neuvostoliitossa toimitettu saksankielinen laitos (1939 – 1941) lähetettiin rintamalle ”agitointimateriaaliksi” saksalaisia sotilaita vastaan. Marx ei ole Hobsbawmille mikään erehtymätön nero; kirjassa ei esimerkiksi silotella nykyperspektiivistä hankalalta tuntuvaa suhtautumista slaavilaisiin kansoihin tai kolonialismiin. Se ”tuskin saavutti teoreettisia tai käytännöllisiä tavoitteitaan”, toteaa Hobsbawm kuivasti. Modernin ja modernisaation ongelmien kanssa siinäkin toki painiskellaan, onhan kyseessä lännen näkökulmasta ”takapajuiseksi” mielletty Venäjä. JATKUVUUKSIA JA KATKOKSIA MARX-KUVASSA niin & näin 2018 272 s.. Halutessaan voi kirjojen välillä kenties nähdä ”saksalaisen” ja ”brittiläisen” perinteen eroa. Kokoelman eräs helmi on äärimmäisen oppinut artikkeli marxilaisesta ideologiateoriasta tai – jälleen – vaikeudesta muodostaa sellaista. Siinä missä Hobsbawm rakentaa laajoja kaaria, Oittinen katsoo syvälle
Eric Hobsbawm KUINKA MUUTTAA MAAILMAA. Ristiriitaisuuden ohella Marxissa on myös toinen tekijä, joka tekee klassikon. Totuus on, ettei Marx-raketti tarvitse laukaisijakseen edes vuotta 2007. Kaikki se, mikä tälle normaali-ukkelille ja hänen maailmalleen on hyödyksi, on itsessään hyödyllistä... Sekä Hobsbawm että Oittinen periodisoivat ja kronologisoivat ja vetoavat erityisesti vuoden 2007 finanssikriisiin ja sen voimaan lähettää Marx aivan uudelle lentoradalle. (Alkuteos How to Change the World – Reflections on Marx and Marxism, 2011.) Suomentanut Tatu Henttonen Vastapaino 2019 495 s.. Oittisen ja Hobsbawmin kirjoituksista antoisimpia ovat juuri ne, jotka käsittelevät suoraan Marxin omaa ajattelua. Heinen rohkeus, sanoisin herra Jeremiasta porvarillisen tyhmyyden neroksi.” Hobsbawm puolestaan kirjoittaa (ilmeisen omakohtaisesti muistaen), että 1930-luvulla Marxissa oli ”samaa uutuudenviehätystä kuin vaikkapa jazzissa, äänielokuvissa ja kovaksikeitetyissä salapoliisiromaaneissa”. Aatehistorian harmonisen lempeää puolta taas edustaa Marxin ja Suomen välisiä kytköksiä 1800-luvulla valottava päätösartikkeli. Eikö tässäkin viehätyksessä ole jotain pysyvää?. Tarkemmin sanoen se on tekijä, joka pitää klassikon hengissä: tyyli. Molemmat tasapainottavat teoksiaan sivuhypyllä: edellisen kohteena on italialaiskommunisti Antonio Gramsci (1891 – 1937), jälkimmäisen venäläisanarkisti Mihail Bakunin (1814 – 1876), Marxin taistelutoveri ja myöhempi poliittinen vastustaja. YDIN 1 / 2019 71 YTIMESSÄ teoriaa kohtaan olisi tarttunut myös Marx-oppineen kielenkäyttöön. KRIITTISIÄ ESSEITÄ MARXISTA. Oittinen siteeraa Pääoman Jeremy Bentham -kritiikkiä: ”Mitä naiivimman kuivasti hän [Bentham] edellyttää, että uudenaikainen poroporvari, etenkin englantilainen poroporvari, on normaali-ihminen. H obsbawmin ja oittisen kirjoissa sattuu olemaan paljonkin rakenteellista vastaavuutta. Jos minulla olisi ystäväni H. Viitteistä löytyy nautinnolliset tölväisyt professori Vesa Kanniaiselle ja tämän edustamalle ”vulgaaritaloustieteelle”. Oireelliselta tuntuu esimerkiksi se, että Marxin kehitykseen vaikuttanut utopiasosialismi muistetaan nykyään käytännössä vain Marxin takia, tai se, että Marxin välittömät brittiläiset kriitikot ovat ainakin Suomessa niminäkin unohtuneet (Alfred Marshallia lukuun ottamatta), mutta Trierin suuri poika sen kun porskuttaa
Nyt hän muistelee rauhanja kommunikaatiotutkimuksen vaiheita tutkijana ja rauhantutkimuslaitoksen johtajana. YDIN 1 / 2019 72 YTIMESSÄ Tapio Varis pyydettiin mukaan Tampereen rauhantutkimusryhmään 1960-luvun lopulla. Kirjoittaja Tapio Varis VIISI VUOSIKYMMENTÄ Rauhantutkimuksen YDIN 1 / 2019 72 YTIMESSÄ
Tutustuin Lontoossa 1968 myös radikaalia lehteä toimittaneeseen pakistanilaissyntyiseen Tariq Aliin, joka minullekin lähettämässään kiertokirjeessä varoitti, että vaikka kuinka professionaalisia journalisteja olisimmekin, valtalehdistö ei juttujamme levitä. Siinä oli pro gradu -tutkielmaani perustuva artikkeli radiolähetysten häirinnästä kansainvälisen kommunikaation rajoittajana. Tähän aikaan liittyvät myös muistikuvani Bertrand Russelin tunnelmista hänen kirjoittaessaan kirjaansa Has Man a Future. Ydinaseiden uhkaa korosti myös uudeksi valtamediaksi muodostuneen television narratiivi Vietnamin sodasta. Olin myös mukana kirjailija Markku Lahtelan kanssa perustamassa Tampereen Sadankomiteaa. Tuolloin keskeistä oli ydinaseiden vastainen toiminta. Artikkeli loppulause kuului: ”Näyttää siltä, että tunnustuksellista tai yksiarvoista yleisradiotoimintaa harjoittavat maat käyttävät häirintää helposti silloin, kun ulkomainen tiedotustoiminta horjuttaa maan virallisen informaation uskottavuutta ja vaikuttaa maan sisäpoliittisiin asioihin.” Kun nyt tarkastelee hybridivaikuttamisen, kyberturvallisuuden ja suosituksi nousseen käsitteen ”infosodan” ympärillä tapahtuvaa propagandaa, voi todeta informaatioteknologian merkityksen keskeiseksi kaikissa ihmisten ja valtioiden välisissä vuorovaikutusmuodoissa. Hybridisuurlähettiläs Mikko Kinnusen mukaan sitä kuvataan nykyään sellaisilla sanoilla kuten ”vihamielinen vaikuttaminen”, ”pahantahtoinen ulkoinen häiritseminen”, ”ulkoinen puuttuminen” tai ”vihamielinen toisen valtion toiminta”. K ansainvälinen informaatiotila, jota aikaisemmin tutkittiin propagandana ja nyt hybridisodankäyntinä, on keskeinen tietoisuuteen vaikuttava tutkimusalue. Siksi on loukattava porvarillisia tunteita ja ärsytettävä. Hänestä tuli sittemmin maailmankuulu ja palkittu kirjailija. Aloitteessa rakennetaan yhteisiä toimia kansainvälisten partnerien kanssa, joihin kuuluvat myös teollisuus, kansalaisyhteiskunta ja akateemisen yhteisö. Olin tehnyt gradun professori Raino Vehmaksen opastuksessa. YDIN 1 / 2019 73 YTIMESSÄ. Henry Kissinger oli jo aiemmin perustellut, kuinka kyberteknologia nykyisessä vaiheessa soveltuu paremmin hyökkäykseen kuin puolustukseen. YDIN 1 / 2019 73 YTIMESSÄ E nsimmäinen rauhantutkimus tänään julkaistiin 1970. Heinäkuussa 1961 hän kirjoitti teosta tietämättä, säilyykö ihmisrotu riittävän kauan, jotta hänen kirjoituksensa julkaistaisiin ja jos niin, luettaisiinko sitä enää. Syyskuussa 2018 Yhdysvaltojen presidentti julkaisi maan kansallisen kyberstrategian suunnitelman, jonka mukaan Yhdysvallat valmistautuu iskuihin kyberavaruudessa. Donald Trumpin johtama hallinto irrottautui Obaman hallinnon politiikkalinjasta, joka oli tehnyt hyökkäyksellisten operaatioiden toteuttamisen hitaaksi. Uuden linjauksen toteuttamiseksi Yhdysvallat käynnisti kansainvälisen kyberpelotealoitteen (International Cyber Deterrence Initiative) diplomatian, informaation, sotilaallisen toiminnan, finanssialan, tiedustelun, hallinnon ja turvallisuustoimien aloilla
T utkimuksellisesti tampereen rauhantutkimuksen ryhmässä vaikutti erityisesti edesmennyt yhteiskuntatieteilijä Uolevi Arosalo. Hän vertaa tilannetta ydinaseen kehittämiseen ja kilpailuun kuumatkan toteuttamisesta. Sain hänen sosiaalipsykologisen monisteteoksensa vuodelta 1968, jossa hän kirjoitti: ”Muutos ei ole tärkeää yksin yhteisöjen tai yhteiskuntien sisällä, vaan nimenomaan eri yhteiskuntien välillä. Yhdysvaltojen uudessa kyberstrategiassa haetaan myös keinoja vakaudelle kybermaailmassa korostamalla vastuullisen valtiokäyttäytymisen normeja. Molemmat olivat nuoria akateemisia tutkimusaloja, molemmilla oli omat klassikkonsa, molempien ympärillä käytiin kiivasta väittelyä oppialan luonteesta, molemmat olivat kehittäneet kriittiset koulukuntansa, ja molemmat liikkuivat toistensa alueilla. Korkeintaan rauhan ja konfliktin tutkimus voi käyttää hyväkseen sitä runsasta sanastoa, joka liittyy näiden ongelmien yhteyteen, kuten disorganisaatio, dynamiikka, sopeutuminen, viive jne.” Arosalo suhtautui kriittisesti sellaisiin ”ennustuksiin”, joissa todettiin, että ”yhteiskuntamme vauraus tulee lisääntymään” tai että ”kansakunnat eivät ole oppineet mitään käydyistä sodista”. Vuonna 2017 julkaistussa kirjassa The Four – the Hidden DNA of Amazon, Apple, Facebook and Google professori Scott Galloway kysyy, mikä on näiden teknologiajättien tehtävä maailmassa. Siinä on mukana kaksitoista maata, minkä lisäksi eu ja Nato osallistuvat aktiivisesti keskuksen toimintaan. Viimeksi kuluneen kymmenen vuoden aikana on syntynyt eri puolilla maailmaa lukuisia rauhan ja konfliktien tutkimuksen tutkimuslaitoksia. Nyt haaste on globaali. Nyt tarvittaisiin kansainväliseltä rauhantutkimusyhteisöltä samanlaisia aloitteita kuin tehtiin vuonna 1980 luottamusta lisäävien toimien ja toiminnan kehittämiseksi – silloin erityisesti Euroopassa. Työskennellessäni Salzburgin yliopistossa vuonna 1985 pohdin rauhantutkimuksen ja kommunikaatiotutkimuksen yhtymäkohtia. On alettu tulla yhä enemmän vakuuttuneeksi siitä, että tutkimuksilla voidaan saada selvyyttä joistakin rauhan tilan edellytyksistä ja konflikteihin johtavista prosesseista.” …”Aikaisemmin tehdyistä sosiologisista teorioista ei ollut apua. Myös Oulun yliopisto perusti kyberturvallisuuden tutkimuskeskuksen amerikkalaisten kanssa. Sen sijaan hän vaati sellaisia ennustuksia tulevaisuudesta, jotka liikkuvat empiirisen aineiston asettamissa rajoissa. Tosin sota on ollut rauhaa voimakkaampi tutkimuksen edistäjä, koska on haluttu vahvistaa kansan moraalia ja taistelutahtoa erilaisia vihollisia kohtaan. Strategia myös tuo esille kansainvälisen lain ja vapaaehtoisten, ei-sitovien normien merkityksen. Esimerkiksi käytännöllisillä luottamusta lisäävillä toimilla halutaan vähentää pahantahtoisen kybertoiminnan synnyttämiä konflikteja. YDIN 1 / 2019 74 YTIMESSÄ Suomi on jo valmiiksi mukana tällaisessa yhteistyössä, sillä Eurooppalainen hybridiosaamiskeskus aloitti toimintansa Helsingissä 2017. Kirjoitin kommunikaation roolista kansainvälisessä viestinnässä rauhanYDIN 1 / 2019 74 YTIMESSÄ
2000-luvulla tämä on näkynyt erityisesti yrityksissä luoda medialukutaidolle kansainvälisiä standardeja ja teoriaa. YDIN 1 / 2019 75 YTIMESSÄ tutkija Chadwick Algerin vuonna 1998 ilmestyneessä kirjassa The Future of the United Nations System: Potential for the Twenty-first century. Vaikka en voi itseäni verrata Antin mittaviin saavutuksiin yhteiskuntatieteilijänä, koin hänet ystäväksi koko yliopistourani ajan. Konkreettiseen sosiologian tutkimustyöhön minua opastivat Tapani Köppä ja Pertti Suhonen. Medialukutaidon voimaannuttava vaikutus hämärtyy, jos sitä lähestytään kulttuurisista ja historiallisista yhteyksistä irrotetuilla globaalisilla mittareilla. Erityisen merkittävänä pidin pyrkimyksiä uuden kansainvälisen tiedotusjärjestyksen luomiseksi (nwico), jonka intellektuaalinen sisältö tuli maapallon eteläisistä ja sitoutumattomien maiden liikkeestä. Opettaessani vuonna 2018 Barcelonassa samoja asioita huomasin nigerialaisten tutkijoiden Chido Onumahin ja Biko Agozinon korostavan sosiologista lähestymistapaa sodasta ja väkivallasta kärsivissä maissa. Vaikka en ollut koskaan Antti Eskolan oppilas, hänen vaikutuksensa Tampereen yliopistossa ja laajemminkin oli mittaamattoman suuri. Keskustelin usein myös nyt jo edesmenneen Seppo Toiviaisen kanssa. YDIN 1 / 2019 75 YTIMESSÄ. Rauhantutkimuksen kannalta oli oleellista, että opiskelin kansainvälistä politiikkaa muitten kanssa professori Klaus Törnuddin johdolla. Wright Millsin teoksesta The Sociological Imagination, jonka mukaan tulisi hylätä suuren, kaiken selittävän teorian ja epähistoriallisen empirismin hakeminen, joka ei ole relevanttia ihmisten hädän kannalta. M uistan juuri edesmenneen professori Antti Eskolan vaikutuksen ajatteluni ja toimintani kehittymiseen rauhantutkimuksen alkuajoilta. Itse korostan medialukutaidonkin käsitettä dynaamisena, kehittyvänä prosessina, jolla on kulttuurinen kehys. Sen seurauksena häntä pyydettiin toimittamaan ryhmän kolmas jäsenkirje. Muussa tapauksessa sosiologeista tulee irrelevantteja ja heidät korvaavat journalistit. Tieto tästä levisi pohjoismaita laajemmalle Varnassa 1970 järjestetyssä sosiologian maailmankongressissa. Laudaturin suoritin Liisa Rantalaiholle. Siellä Antti omien sanojensa mukaan ”jollain lailla ajautui” kansainvälisen ”Critical-radical sociologists” -ryhmän listalle. Antti Eskolan oppikirjat toki tunsin ja olen niitä myös tenttinyt. Sosiologiassa opettajani oli tosin Seppo Randell, jonka erinomaisen peruskurssin kirjoitin kirjoituskoneella puhtaaksi ja tutkin sitä edelleen. Sen sijaan tulisi etsiä ihmisten kokemusten ja aikakausien historian yhtymäkohtia. Antti Eskola itse kirjoittaa kirjassaan Mikä henki meitä kansaa – katselen työni jälkiä kehittymisestään yhteiskuntakriittiseksi sekä maineestaan radikaalisosiologina. Esimerkiksi chileläisen Juan Somavian analyysit maailman valtarakenteista ja kansainvälisestä informaatiosta ovat edelleen kestävä pohja nykytilanteen arvioimiselle. He muistuttivat C. Relevanttina kysymyksenä kuitenkin säilyy, mikä on journalistisen totuuden arvo. Lisäksi pidän teoreettisesti kestävämpänä peruskäsitteenä kommunikaatiota kuin mediaa
Se on pyrkinyt tieteellisin keinoin paljastamaan sotien syitä ja osoittamaan keinoja rauhanomaisen elämän vahvistamiseksi.” Kansainvälinen toiminta, johon Anttikin minua johdatteli, vei minua paljon Tampereen yliopiston ulkopuolelle. Hän pohti avoimesti myös uskon asioita. Ehkä hänen mielessään oli joskus käynyt myös kysymys rauhasta ja uskosta. Liian radikaaliksi koettu toiminta johti monissa maissa virasta erottamisiin tai virkakieltoihin (Saksassa Berufsverbot). Suomessakin keskusteltiin siitä, pitäisikö yliopistovirassa olevien antaa virkavala vai ei. Tapasin Anttia satunnaisesti erilaisissa tilaisuuksissa ja iloitsin muiden lailla hänen kirjallisesta työstään. Minut oli 1979 nimitetty Tampereen rauhanja konfliktintutkimuslaitoksen johtajaksi ja jouduin julkisuuskiistoihin rauhantutkimuksen olemuksesta. Antti epäili muisteloissaan verkostoa jonkun läntisen tiedustelupalvelun laskemaksi verkoksi. Mielelläni toistan silloin kirjoittamani: ”Nykyajan rauhantutkimus syntyi kylmän sodan oloissa suuressa määrin vastareaktiona vallitsevalle turvattomuudelle ja sokealle kilpavarustelulle. Otsikoksi panin ”Rauhantutkimus politiikan tiennäyttäjänä”. N yt lähes viisikymmentä vuotta myöhemmin 1960 – 70-lukujen radikaalisosiologian liike näyttäytyy hyvin tärkeänä ja itseni kannalta edistyksellisenä. Radikaalisosiologian vaikutus moniin yhteiskuntatieteisiin oli suuri. YDIN 1 / 2019 76 YTIMESSÄ. Itselleni muodostuivat keskeiseksi tiedotusopin ja rauhantutkimuksen kysymyksenasettelut. Antti Eskola toimi tutkijaliiton Tiede ja edistys -lehden päätoimittajana vuosina 1979 – 1981. Marxilainen sosiologia tuntui avaavan kiinnostavia kysymyksiä lähes kaikilta yhteiskuntaelämän aloilta. Niiden tavoitteena oli muun muassa eliminoida kaikenlainen eriarvoistava hallitseminen yhteiskunnassa, sotien ja kolonialismin poistaminen kansainvälisestä järjestelmästä sekä imperialismin ja rakenteellisen väkivallan vastustaminen. YDIN 1 / 2019 76 YTIMESSÄ Antti kirjoitti: ”Sen rungoksi tuli lyhyt artikkeli What is Radical Sociology. ja täydennykseksi muutamia eri puolilta maailmaa saapuneita kirjeitä ja osoitteita. Halusin artikkelin tekijöiksi myös Liisa Rantalaihon ja Tapio Variksen, jotta Suomessakin näyttäisi olevan jonkinlainen ryhmä.” Minulla on jossakin tuo alkuperäinen kirjoitus. Suureksi haasteeksi nousi yliopistollisen tutkimuksen ja kansalaistoiminnan ja politiikan välisten suhteiden kehittäminen. Silloin syntyivät muun muassa rauhantutkimus, naistutkimus, vähemmistöjen tutkimus sekä marxilainen sosiologia. Muistan kerran istuneeni 2010-luvun puolivälissä Tampereen tuomiokirkossa joulupyhien aikaan. Antti piti kirjoitusta hyvänä ja ”juuri sellaisena” kuin oli halunnut. Sosiologit alkoivat asettaa opillisen työnsä palvelemaan parempaa ihmiselämää. Poistuessani huomasin takarivissä myös Antin. Niissä olosuhteissa Antti pyysi minua kirjoittamaan lehteen jonkinlaisen johdantoartikkelin. Tervehdimme, mutta emme ryhtyneet keskustelemaan
/ 82 JUHANI TOLVANEN Mestariteos ei synny tyhjiössä / 84 KALEVI SUOMELA Sosialismin ideasta / 86 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Kellarissa kuhisee / 94 PERTTI JOENNIEMI Itsetuhoinen Britannia / 96 HANNA NIITTYMÄKI Paulo ja Elza opettavat / 98 Pala historiaa. 78 VILLE ROPPONEN Kuka puolustaisi taiteilijaa. Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA
Uusliberaalissa yhteiskunnassa koko persoonallisuutensa uhraavan taiteilijan osaksi jää kamppailu sosiaalitukien hetteikössä. Monissa lehtijutuissa aihe on jo ehditty vähätellä ikuisuusaiheeksi. Kirjoittaja Ville Ropponen KUKA PUOLUSTAISI TAITEILIJAA. Jos aihe on ikuinen, niin miksei sen ratkaisemiseksi ikinä tehdä mitään. Missä siis vika. Elämän YDIN 1 / 2019 78 YDINKOKEMUS. Hänet on huomioitu valtamediassa, palkittu, kehuttu, kustannussopimuksin varusteltu ja apurahoitettu. Nylénin isoihin, rönsyileviin esseekokoelmiin verrattuna se on suppea ja keskitetty, mutta silti kirjoittaja virtailee aiheesta toiseen kuin automaattikirjoitusta suoltava surrealisti sillä erotuksella, ettei Häviössä ole mitään surrealistista. Monologi kertoo: Nylén on menestynyt kirjailija. Häviö on myös yritys taiteilijan omakuvaksi ja selitys esseistin tuotantoon. Kirjailijuus ei edes ole mikään oma valinta, todistelee Nylén. J os Juha Sipilän hallituksen talousohjelma, Christer Kihlmanin myöhäistuotanto ja Charles Baudelairen esseet laitettaisiin kirjalliseen tehosekoittimeen, niin saataisiin ehkä Antti Nylénin Häviö – iskevä, satiirinen essee taiteilijoiden toimeentulosta. Taide on työtä muiden joukossa, mutta sillä ei voi ansaita toimeentuloa. Rahaan perustuvassa yhteiskunnassa kirjailijankin ongelmat nousevat rahasta tai pikemminkin sen puutteesta. Ja sittenkin toimeentulo on katkolla ja vaakalaudalla, vain vähän yli toimeentulorajan
Hän kurvailee aiheesta toiseen ja vaihtelee taidolla kirjallisia tyylejä. O maelämänkerralliset teokset ovat olleet viime vuosina suosiossa. Satiirina Häviö on maukas, hauska ja tursottava. Häviö sanallistaa rapsakasti ajassa kelluvaa puhetta. Hän heittelee ristiriitaisia väitteitä kuten esseessä kuuluu. Aiheelle tuntuu olevan peräti sosiaalinen tilaus. M ER I BJÖ RN sumeassa virrassa on melko vähän todellisia vaihtoehtoja. YDIN 1 / 2019 79 YDINKOKEMUS. Ja päinvastoin, hyvät tulot takaavat mielenterveyden. Parhaimmillaan teos on viiltävä kulttuurinen puheenvuoro; heikoimmillaan se on juuttuessaan esseistin omien teosten selittelyyn, niiden vastaanottoon ja oman julkiroolin eritAntti Nylén. Lisäksi Nylén sanoo suoraan: rahanpuute on mielenterveysongelma. Nokkela ilmaus viittaa henkilöön, joka on sivistyksellistä eliittiä, mutta elää köyhyysrajalla vailla solidaarisuutta kaltaisiinsa. Suomalaisessa luokkayhteiskunnassa Nylén tunnistaa olevansa ”valkokaulusköyhälistöä”. Tähän saumaan Nylén iskee kuin tuhat volttia
Ei myöskään kirjailijabrändäykseen, jolta Nylénin(kään) kaltainen kirjailija tuskin on välttynyt. Oikeisto vihaa köyhiä ja hyvinvointivaltiota. Monologi ruoskii kaupallisen koneiston armottomuutta, mutta melko yleisesti. Nylén hutkii tapansa mukaan niin oikealle kuin vasemmalle. Ei oikeastaan. Tuoreita tekijöitä hän kritisoi uuden estetiikan puutteesta ja siitä, etteivät nämä kyseenalaista kotimaisen esseistiikan perinnettä. Individualismissaan hellyttävän ”vanhanaikainen” Nylén ei käsittele mitenkään julkisuuskoneistojen roolia. Muistelus liikkuu köyhästä opiskelijaelämästä perheen perusAntti Nylén HÄVIÖ. Vasemmistolainen inhokki on tietokirjailija Pontus Purokuru, jonka suurin synti on Nylénin nuiva kritikointi. telyyn. E ssee kuvaa yleisin kaarin, miten Nylénistä, todellisesta henkilöstä, tuli esseepersoona ”Nylén”, jota ravisuttaa kutsumuskohtalo ja riivaaja, joka pakottaa jatkuvasti kirjoittamaan. Kotimaisista esseisteistä puhuessaan hän namedroppailee vain eniten median parrasvalossa paistatelleita. Nylén ottaa itselleen kunnian esseebuumin käynnistämisestä. Oikeistolaiset helppoheikit, kuten ajatuspaja Liberan tutkimusjohtaja Heikki Pursiainen, ovat väärässä ja keräämässä poliittisia irtopisteitä. Kirjallisuuden ja julkisuuden kaupallistumiseen ei oteta kantaa. YDIN 1 / 2019 80 YDINKOKEMUS. MONOLOGI Kosmos 2018 222 s. Entä arvosteleeko Nylén kirjallisessa julkisuudesssa entistä enemmän vaikuttavaa tähtikulttia. Jouko Turkan mahtailutkin mieleen tuova Häviö on sukua Kihlmanin monologille Vastaus on ei! ja esseelle Tuuliajolla tappion maisemissa, joista jälkimmäiseen suoraan viitataankin. Nuoren tai keski-ikäisen mieskirjailijan vihaista vuodatusta on tapana kutsua vimmaiseksi
N ylén esittää kolme vaihtoehtoa taiteilijoiden toimeentulon ongelmien ratkaisuksi. Häviö on samalla kirjailijuuden ja kirjoitustyön kuvaus. Omituisen taiteilijaneron myytin tilalle ollaan nyt työntämässä roolia, jossa taiteilijan työ näyttäytyy ”työnä muiden joukossa”, sillä erotuksella ettei taiteilijan työllä voi ansaita toimeentuloa. Esseisti setvii suomennostöitään ja sivuaa masennuskausiaan. Osuvasti hän suomii nykyistä yrityselämän mentaliteetin palvontaa, hyvinvointivaltion tuhoamista ja jatkuvaa leikkauspolitiikkaa. HÄVIÖ ON MYÖS ITSEIRONINEN ”VANHANAIKAISEN” TAITEILIJAROOLIN PUOLUSTUSPUHE UUSLIBERAALEJA VÄLINEARVOJA VASTAAN. Kirjoittamista on pidettävä jatkuvasti yllä, muuten taito kuihtuu. Nylen lopettaa pohdinnot tähän. Arvostus sen sijaan ei suoraan muutu toimeentuloksi, koska nykymaailmassa vain raha ratkaisee. Ja kuitenkin uusliberaalissa yhteiskunnassa kaikkien muidenkin työelämä alkaa näyttää taiteilijamaiselta: työtä on liikaa ja siihen on uhrattava koko persoonallisuus ilman takuuta tasaisesta toimeentulosta. Teoksen alkupuolen liian subjektiiviselta tuntuva narina lavenee lopussa muidenkin prekaarien pätkätyöläisten osan käsittämiseksi, vaikka Nylén ei suoraan tällaista vertailua tee, eikä Häviö ryhdy varsinaiseksi yhteiskunnalliseksi pamfletiksi. Avoimeksi jää, ketkä kelpuutettaisiin taiteilijapalkatuiksi. Nylén ehdottaa taiteilijapalkkaa, joka olisi lähes keskipalkan vertainen summa loppuelämäksi taiteilijoiksi valituille. Nylén kuvaa hyvin köyhän osaa. Nylén arvostelee työn käsittämistä vain palkkatyöksi, mutta ei etene oivalluksesta minnekään.Välillä tuntuu, että esseen keinovalikoimaan kuuluva liioittelu paisuu yli äyräiden, kuten kuvauksissa apurahan hakemisen kauheudesta. tamiseen rivitalossa trendikkäässä Helsingin kaupunginosassa. Ensimmäinen on rahoituksen tuhoaminen, mikä johtaisi taiteen kuihtumiseen. Ja apurahan saaminen on itseasiassa pätkätyösopimus, kuten Nylén muistuttaa. Toinen on jonkinlaista ironiaa nykyjärjestelmästä ja kolmas on YDIN 1 / 2019 81 YDINKOKEMUS. Hän viskoo näkemyksiä eri aiheista, kustannuspolitiikasta uskontoihin, pop-musiikista taidefilosofiaan. Esseen huomiot kulttuurialan freelancerien ja itsensätyöllistäjien asemasta ovat osuvia. Missä muussa kuin taiteilijan ammatissa toimeentulon hankkimista pidetään erityisenä ”tunnustuksena”. Miten kirjailija keksi jatkuvasti uutta, tuoreesta näkökulmasta ja ketterästi ilmaistuna. Kirjoittamistyön mielekkyys on lisäksi itse rakennettava, toisin kuin ”perinteisessä” työssä. pyrkimys reformiin. Elämä on kamppailua sosiaalitukien hetteikössä, liikaa kehnosti palkattua työtä, asumistukea ja toimeentulotukea, ulosottomies uhkaa, rahat eivät tahdo riittää menoihin. Tavallaan Häviö on myös itseironinen ”vanhanaikaisen” taiteilijaroolin puolustuspuhe uusliberaaleja välinearvoja vastaan. Apurahajärjestelmä on tietenkin suuret arpajaiset. Taiteilijapalkka lopettaisi nykyistä taide-elämää saastuttavat kateuden, kilpailun ja pelon ja nostaisi tilalle toveruuden ja solidaarisuuden. Ihminen ja hänen työnsä ovat sivutuotteita
90-vuotias Tintti ei saanut koskaan artikkeleita julkaistua, mutta hänen seikkailunsa kertovat silti paljon tekijästään ja ympäröivästä maailmasta. Oleellista oli, että hän oli dynamona seikkailuille, joissa arvellaan esiintyneen yli 800 tunnistettavaa hahmoa. Kolme päivää aikaisemmin olivat Yhdysvalloissa lähteneet omille tahoilleen Buck Rogers 25:nnen vuosisadan avaruuteen ja Harold Fosterin Tarzan viidakkoon. Tintti Neuvostojen maassa pohjautui Joseph Douillet’n suomennettuunkin teokseen Hunnuton Moskova: yhdeksän työvuotta Neuvostolassa (1928), joka on helposti saatavissa antikvariaateista. Alkuaikojen Tinttien mustavalkoinen maailmankuva, joka perustui tekijän holtittomaan suhtautumiseen faktoihin, muuttui kun hän sai lukijapalautetta ennen Sininen lootus -albumin tekoa. Tintti Amerikassa oli myös samaa faktantarkistamattoman asenteellisuuden riemujuhlaa kuin edeltäjänsäkin. YDIN 1 / 2019 82 YDINKOKEMUS. Tintti Afrikassa oli asenteiltaan belgialaiskolonialistinen tilaajalehden päätoimittajan pyynnöstä. Se on kuitenkin sivuseikka. Vuoden 1930 jälkeen tehdyt albumit ovat sitten toista maata. päivä 1929 lähti katolisen Le Petit Vingtième -nuorisolehden reportteri Tintti matkalle Neuvostoliittoon, mikä oli alkuna yhdelle sarjakuvahistorian suurista saagoista. Tintti-albumeja on myyty maailmalla yli 250 miljoonaa kappaletta ja Suomessakin myynti on ylittänyt kahden miljoonan rajan. Siitä lähtien loput Tintit olivat faktoiltaan ja teknisiltä yksityiskohdiltaan piinallisen tarkkoja tarinoiden menettämättä kuitenkaan tippaakaan sujuvuutta. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Mestariteos ei synny tyhjiössä T ammikuun 10. Georges Remin alias Hergén (1907 – 1983) luoma journalistisankari ei ehtinyt saada uransa aikana yhtään artikkelia julkaistuksi – jos kohta hän yritti lähettää yhden artikkelin Neuvostojen maasta, mutta siitäkään ei tullut mitään
Hergén elämästä saa jonkinlaisen kuvan tutustumalla hänen ranskalaiselle Lire-lehdelle aikoinaan ”Proustin kysymyksiin” antamiinsa vastauksiin: Mitkä ovat suosikkiromaanisankarinne. Taiteilijan oman elämän suodattuminen hänen fiktioonsa luo muutenkin monta kertaa mestariteoksia vailla vertaa. Miltei kaikki Tenavat-sarjakuvan keskeiset teemat vaikka Jaska Jokusen ystävänpäiväkorteista pieneen punatukkaiseen tyttöön pohjautuivat sarjakuvan luojan Charles M. ”Erik Satie.” Lempikirjailijat. ”Botticelli ja nykytaiteilijoista Miró.” Lempisäveltäjä. Tintti oli Kuun kamaralla yli 15 vuotta ennen amerikkalaisia. ”Marcus Aurelius (ehkä).” Tosielämän suosikkisankarittaret. Schulzin henkilökohtaisen elämän traumoihin, jotka hän sitten muokkasi yleismaailmallisiksi, jokaista ihmistä koskettaviksi tarinoiksi. Sininen lootus -albumi ja Japanin Kiinan-miehitys, Särkynyt korva ja Bolivian–Paraguayn tai Standard Oilin ja Shellin sota, Kuningas Ottokarin valtikka ja kansallissosialismi. T intit tulvivat kulttuurillisia viittauksia, mutta myös tarinallisesti niiden suhdetta maailmaan on kiinnostavaa seurata. ”Elisabeth I.” © M O U LIN SA RT YDIN 1 / 2019 83 YDINKOKEMUS. ”Balzac, Stendhal, Dickens, Proust (ei hänen kysymyksensä).” Historian suosikkisankaritar. Tintti Tiibetissä -tarinan valkoisen maailman yhteys Hergén oman elämän vakaviin kriiseihin on tuotu monta kertaa esille. ”Angelo (Jean Gionon Husaari katolla), Fabrice del Dongo (Stendhalin Parman kartusiaaniluostari) sekä Athos (Alexander Dumas’n Kolme muskettisoturia).” Historian suosikkihahmo. ”Kaikki tuntemattomat naiset, jotka omistavat elämänsä toisten kurjuuden poistamiseen.” Lempitaiteilijat
Liberaalissa ajattelussa keskeiseksi nousi oikeastaan vain vapauden vaatimus, joka ymmärrettiin jokaisen oikeudeksi tehdä ennen kaikkea omaisuudellaan mitä tahansa, kunhan ei loukkaa toisten vastaavaa oikeutta. Näin sitäkin suuremmalla syyllä, kun nykyisin useimmissa demokratioissa ja hyvinvointivaltioissa ei juurikaan osata kaivata mitään järjestelmän muutosta. Honneth on YDIN 1 / 2019 84 YDINKOKEMUS. Honnethin käsitys on, että sosialismin idean liittäminen vain talouteen (ja talousjärjestelmän muutokseen) on liian kapea perspektiivi, jotta käsite voisikaan säilyä elossa. Kriittinen teoria oli – ja on – Marxin ajattelusta inspiraationsa saanutta, mutta sitä kehittävää itsenäistä yhteiskuntateoreettista ajattelua. Yhteisö on Honnethille mikä tahansa ihmisyhteisö työpaikasta aina koko ihmiskuntaan. Tämän tulkinnan tilalle Honneth tarjoaa sosiaalisen vapauden idean, joka yhdistää vapauden (liberté) solidaarisuuteen (fraternité). Sosialismin idean suurin ansio on siinä, että kirjoittaja puhuu varhaisista sosialisteista sen sijaan, että käyttäisi valitettavan yleistä ilmausta utopiasosialistit tai utopistisosialistit. Kirjan toinen suuri ansio on sen suomentajien Arto Kuusterän ja Jussi Palmusaaren kirjaan liittämät jälkisanat. Alex Honnethin ajattelun lisäksi ne valottavat yhteiskuntatutkimuksen niin sanottua Frankfurtin koulukuntaa ja sen tuottamaa kriittistä teoriaa. Honnethin keskeinen argumentti on, että liberalismin arvot ja aatteet pohjautuvat Ranskan suureen vallankumoukseen, jonka tunnukset olivat liberté, egalité, fraternité. Kirjoittaja Kalevi Suomela Sosialismin ideasta K irjassaan Sosialismin idea Axel Honnethin tarkoitus on pelastaa sosialismin käsite ja idea siltä unohdukselta, johon sosialismin huono maine sekä sen teorian ahtaat ja dogmaattiset tulkinnat ovat ne tuominneet. Kaikkien vapaus voi toteutua vain reilussa yhteisöllisessä kontekstissa. Käsitteen utopistisosialismi lanseerasi Karl Marx siinä valitettavassa väärinkäsityksessään, että se mitä hän yhdessä Engelsin kanssa tuotti, oli utopioista vapaata puhdasta tiedettä. Axel Honnethin kirja yrittää selvittää, miten sosialismin käsite pitäisi ymmärtää nykypäivänä. Marxismi, erityisesti marxismi-lenismin muodossa, omaksui halukkaasti tämän Marxin väärinkäsityksen antaessaan ymmärtää, että kaikki muut yhteiskuntateoriat (sosialismitkin!) ovat vain ideologioita
Marxin filosofisessa harjoituksessa arvon tuottamisessa on vain kaksi osapuolta, työläiAxel Honneth SOSIALISMIN IDEA Suomentaneet Arto Kuusterä ja Jussi Palmusaari Gaudeamus 2018 224 s. Hämmentävää Honnethin kirjassa on, että hän ei missään vaiheessa ota puheeksi arvon työteoriaa (jonka monet muistanevat työnarvoteorian nimellä). YDIN 1 / 2019 85 YDINKOKEMUS. nen ja kapitalisti, joka riistää työläistä ottamalla ensin haltuunsa koko tuotetun arvon ja maksamalla palkkana vain sen, minkä työläinen välttämättä tarvitsee elämänsä uusintamiseen. Tuotettu arvo materialisoituu osallisille voittona, palkkana ja verona. Marxin riiston käsitettä ei olisi ilman arvon työteoriaa. Se on poliittinen kysymys. Minä en ajattele sosialismia yhteiskunnan tilana, vaan poliittisena filosofiana. Kysymyksen oikeudenmukaisuudesta (ja riistosta) voi tässä asetelmassa muotoilla kysymykseksi, ovatko pääoman omistajat liian vaikutusvaltaisia tässä prosessissa ja ennen kaikkea tuotetun arvon jaossa. Kapitalismi on systeemi, jossa pääomalla on liikaa valtaa. Marx kuitenkin omaksui sen ja teki siitä oman filosofiansa kulmakiven. vuodesta 2001 johtanut Frankfurtissa yliopistollisen Institut für Sozialforschung -laitosta, jossa kriittinen teoria syntyi 1920-luvulla. Niinkuin sekin, mikä on verotuottona ja palkkoina liian vähän. Valtio, varsinkin hyvinvointivaltio, tuottaa tapahtumassa tarvittavan fyysisen infrastuktuurin lisäksi sen henkisen infrastruktuurin (ammattitaidon), joka tuotantoprosessissa tarvitaan. Kehittyneissä hyvinvointivaltiollisissa olosuhteissa arvon tuottamisen tapahtumassa on kuitenkin aina kolme osapuolta. Mikä on liikaa. H onneth antaa kaiken aikaa ymmärtää sosialismin olevan tuleva yhteiskunnallinen tila, johon päästään, kun kapitalismi ja muut sosiaalista vapautta estävät rakenteet on poistettu. Järkevää yhteiskunnallista keskustelua mielestäni haittaa se, että yhteiskuntia nimitetään joko kapitalismeiksi tai sosialismeiksi. Se, että kaikki arvo pohjautuu työhön, ei ollut Marxin vaan pikemminkin Adam Smithin ajatus
Propaganda ei ole sanan ikävästä kaiusta huolimatta itsessään pahaa. Kadunkulmat täyttävät mainospaikat ovat Neuvostoliiton kommunistisen puolueen sijasta nykyaikana yksityisten yritysten hallussa. Naisten äänioikeuden saavuttaminen vaati aikoinaan tuekseen laajaa tunteisiin vetoavien kuvien ja pamflettien avulla käytyä kampanjointia. Gandhikaan ei voisi olla tunnettu väkivallattomuuden symboli ilman huolellisesti rakennettua julkikuvaa. Se on viheliäisen tehokas työkalu, jonka haltuun ottaminen on demokratiassa jotakuinkin välttämätöntä positiivisenkin muutoksen aikaansaamiseksi. Kuvitellapa närkästystä, jos kadunvarsijulisteissa paistattelisi terveelliseen ruokavalioon ja raittiuteen kehottava Keijo – kunnon kansalainen. Kirja antaa kattavan kuvan propagandan laajuudesta tarjoamalla aiheesta viljalti myös ajankohtaisia esimerkkejä soljuvalla listamaisella narratiivilla, joka ikään kuin viettelee lukijan ymmärtämään, että teemme tälläkin hetkellä propagandan historiaa. Suurempi kuin koskaan on myös lukijan vastuu olla valpas. Eetu Lehto Silja Pitkänen ja Ville-Juhani Sutinen PROPAGANDAN HISTORIA. Huolimatta siitä, saadaanko propagandalle kaikenkattavaa määritelmää, viesti on selkeä: Informaatiovaikuttamisen aikana propagandan vaikutus on suurempi kuin koskaan. KUINKA MEIHIN ON VAIKUTETTU ANTIIKISTA INFOSOTAAN Into 2018 290 s. Närkästystä ei myöskään aiheuta monille viattomalta tuntuva urheilu, joka on merkittävimmissä tapahtumissaan mainoksia mustanaan notkuva valtion ylivertaisuutta kuvaava näyttämö. Vaikka yhdysvaltalaisessa ”normaalissa propagandassa” vaikuttamisen metodit eivät ole muuttuneet, emme yleisesti koe Coca Colan ilmeisen toimivaa mielikuvamarkkinointia propagandana. Lukijalle ei välttämättä selviä, mikä lopulta ei ole propagandaa, joksi myös diplomaattinen neuvottelu luokitellaan. Ei kauaakaan 1900-lukua tarkastelleen Propagandan lumon ilmestymisestä, kun saamme Propagandan historian mukana sukeltaa aivan antiikin aikaisten massavaikuttamisen keinojen kautta nykyaikaan: ruhtinaiden suuruutta mainostaneista kolikoista yksinkertaista viestiä kuvaan liitettynä vasaroiviin internetmeemeihin. PUHE totuuden jälkeisestä ajasta lienee nostanut propagandan ansaitusti taas julkisen mielenkiinnon kohteeksi. Teoksen listamaisuus palvelee mainiosti lupaamaansa historiaosuutta, mutta saa määritelmäpyrkimykset monissa paikoin tuntumaan irrallisilta. PROPAGANDA PALAA VALOKEILAAN YDIN 1 / 2019 86 YDINKOKEMUS KIRJAT
Asiat, joista Liisa Jaakonsaari kirjoittaa, avaavat myös hänestä puolia yksityisenä henkilönä, jotka eivät ole koskaan ollut julkisuudessa, mutta jotka selittävät hänen persoonaansa, ajattelutapaansa ja toimintaansa. Liisa Jaakonsaari TARKOITUS Kirjapaja 2018 208 s. Niistä, jotka ovat kulkeneet matkassa, ja niistä, joista on tullut jo luovuttua. Rinnuksilla ei roiku raskaita kunniamerkkejä eikä titteleitä rohmuta. Moniulotteinen globalisaatio: yhtäältä pirullinen eriarvoistava kehitys, josta populistiset liikkeet hakevat polttoainetta, mutta toisaalta myös maailmankylän kodikkuus sekä mahdollisuus tehdä suuria asioita ihmiskunnan ja maapallon hyväksi. Kun muut pohtivat hankalan teoretisoinnin kautta amerikkalaisen kulttuurin rantautumista Suomeen, Jaakonsaari näkee Aku Ankan ja Elvis Presleyn vaikutuksen ja voiman. Mutta tietenkään hän ei sitä tee, koska se ei ole tärkeää eikä sillä ole siksi tarkoitusta. Omaperäisyys ja aitous ovat myös sellaisia. Toki hän kertoo kirjassaan lapsuusvuosiensa Oulusta ja perheestään, mutta paljon enemmän hänelle itselleen tärkeistä aiheista. Disinformaatio ja algoritmit. Euroopan unioni, joka ei olekaan ongelma, vaan yritys ratkaista ongelmia. Arktinen ulottuvuus ja pohjoisten ihmisten erityisyys. Muotokuvassa poseeraa utelias ja ajanhenkeä tarkasti seuraava valtiopäivänainen. Asioilla ja tapahtumilla on ollut aina tarkoitus. Neljästä vuosikymmenestä politiikan ihmemaassa voisi kirjoittaa teossarjan. Kun muut yrittävät analysoida ihmisten vieraantumista politiikasta, Jaakonsaari puhuu pätemispuheesta. Hän voisi kirjoittaa myös ilkeästi ja olla takuuvarmasti kirjansa kanssa lööpeissä. PITKÄAIKAINEN kansanedustaja ja europarlamentaarikko, ystävä, Liisa Jaakonsaari on kirjoittanut erilaisen muistelmateoksen. Arja Alho OMA ÄÄNI, TARKOITUKSELLA YDIN 1 / 2019 87 YDINKOKEMUS KIRJAT. Tarkoitus on mestarillisen sanankäyttäjän omaääninen muotokuva. Mitä nuo tärkeät asiat sitten ovat. Kirjassa on paljon lempeää huumoria. Joulumuorina oleminen on ollut tärkeämpää. Asioita ovat kuitenkin myös herkkyys, tuntosarvet ja sanojen valta – ominaisuudet, joista on hyvä poliitikko tehty samalla kun kokonaisuuksien hallinta tekee ammattitaitoiseksi. Termin hän kuuli puolisalaa, kun pohjoisen miehet olivat käyneet etelässä kuulemassa politiikan ja hallinnon jargonia – ja tärvänneet aikaansa
Tarkempi perehtyminen kuitenkin paljasti ikkunoiden olevan yhtä erilaisia kuin niiden koristelijat. Osa valokuvista on lähes unenomaisia ja niistä tulvii taianomaista valoa. VALOKUVAAJA Ida Enegren sekä toimittaja ja graafikko Johanna Bruun lumoutuivat thaihierontapaikkojen värikylläisistä ikkunoista. Osa asioista tulee hyvin selväksi, kuten se että suomalaisten pelkistetyt näyteikkunat eivät saa thaimaalaisilta innostunutta vastaanottoa. Yhdessä ikkunassa somisteena oli omistajan itse vaatettamia barbinukkeja. Haastattelukysymykset vaikuttavat spontaanissa keskustelunomaisuudessaan innostuneilta, osittain hieman lapsellisilta. Suuriin, toisinaan aukeaman laajuisiin kuviin on piirtynyt yksityiskohtia, joita ei hätäisesti olisi huomannut. THAIHIERONTAPAIKKOJEN IKKUNOIDEN EDESTÄ JA TAKAA YDIN 1 / 2019 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Yhdistäviä visuaalisia tekijöitä löytyykin, kuten kukkakoristeet ja viherkasvit. Englanniksi ja thain kielellä julkaistu kirja käsittelee muutakin kuin ikkunoita. ”OK” oli arvio siitä positiivisemmasta päästä. Riitta Oittinen Johanna Bruun ja Ida Enegren OPEN. ON THAI MASSAGE WINDOWS IN FINLAND Khaos Publishing 2018 255 s. Leipätekstin hieman isompi fonttikoko olisi ollut lukijaystävällisempi ratkaisu. Kookkaan teoksen kansiin laitettu kukallinen muovisuoja ratisee lukiessa lisäten teosta leimaavaa käsityön tuntua. Teos olikin ehdolla vuoden valokuvataidekirja 2018 -palkinnon saajaksi. Osasta heistä on otettu työpaikalla kirjaan valokuva, josta näkyy ikkunan sisäpuolista tilaa. Tekijät toteavat, että aluksi paikat vaikuttivat heistä samankaltaisilta. Thaimaalaiset naiset pääsivät tarkastamaan heistä kirjoitetun tekstin ennen julkaisemista. Somistus kertoo tekijänsä persoonallisuudesta ja kauneudentajusta. Hanke on tähän mennessä poikinut myös pari näyttelyä. Kommunikaatiossa käytettiin myös tulkkausta. Ainakin toisen tekemiseen osallistui kaksi kirjan haastatelluista. Osa aiheista jää viitteellisiksi tai vaatii ainakin rivien välistä lukemista. Tämä on omalla tavallaan virkistävää. Kierrätyskin on kunniassa. Lopputulos oli yleensä monen asian ja kulttuurin yhdistelmä. Pitkän työstämisen huomaa. Kuvat ovat yhdistelmä dokumentaarisuutta ja taidevalokuvaa. Yksityiskohdat saattoivat olla itse tehtyjä, kuten ikkunoiden kukkatarrat. Tarvikkeita on hankittu Thaimaasta sekä suomalaisista ja monikansallisista kaupoista budjetin rajoissa. Koristeluestetiikan ja -käytäntöjen ohella puheissa sivutaan vaihtelevasti myös perhetilanteita, ystävyyssuhteita, koti-ikävää, työmarkkinoita ja -oloja. Silkasta uteliaisuudesta alkanut kolmen vuoden hanke poiki kirjan OPEN. Harkittu ulkoasu houkuttelee viipyilevään perehtymiseen. Tekijät ovat onnistuneet haastattelemaan kymmentä niissä työskentelevää naista. On Thai massage windows in Finland
Timo Antero Korhonen NUORI MIES ETELÄÄN LÄHTI YDIN 1 / 2019 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Juhana Unkuri ja Veikko Tiitto NUORI MIES MAAILMALLE LÄHTI. Parisuhderintamalla sydän sukkuloi Marja H:n (Kainuussa) ja Marja O:n (Helsingissä) välillä. Pohdinnan tuloksena on tarkkailijan rooli – kotinsa maalaisliittolaisen perinteen vuoksi hän ei ole vielä valmis ottamaan kantaa. Painopiste on kuitenkin Helsingin ilmiöiden kuvaamisessa. Helsingissä Heikki on monessa mukana. Hatunnoston arvoinen on myös kuusi vuotta tapahtumien jälkeen syntyneen freelance-toimittaja Juhana Unkurin paneutuminen aiheeseen. Letkeä romaani tarjoaa näköalapaikan kuohuvaan 1960luvun lopun Suomeen pohjavireenään yhteiskunnalliset kehityskulut ja ilmiöt. Samalla taustalla on huoli kotitilan kohtalosta Kainuussa: tilan pitäisi siirtyä Heikin veljelle, mutta sotaveteraani-isä vastustaa ajatusta veljen venäläistaustaisen tyttöystävän vuoksi. Teos havainnoi tarkkanäköisesti niin kainuulaisen maaseudun kuin urbaanin Helsingin elämää, paikoin puolidokumentaarisesti. Hän osallistuu esimerkiksi Tsekkoslovakian miehityksen vastaisiin mielenosoituksiin ja Vanhan valtaukseen pohtien sitä, onko hän mukana osallistujana vai tarkkailijana (toimittajana). Tutuiksi tulevat niin akateemiset kuppilakeskustelut, työläistaustainen autoilujengi, paikalliset seiväshyppyporukat, underground-hahmot, eräät aikakauden merkittävät kulttuuripersoonat kuin ajan uusi ilmiö: disko. PARIKYMPPINEN Heikki Käiväräinen lähtee kesällä 1968 Kainuusta Helsinkiin tarkoituksenaan aloittaa opiskelut Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa ja toimittajan työt opiskelijalehdessä. ROMAANI 1960-LUVUN LOPUN SUOMESTA Valkeakoski-media 440 s. Erityisen tarkastelun saa osakseen myös yksityiskohtainen aikakauden muoti-ilmiöiden kuvaaminen. Itse Pohjois-Suomesta vähän myöhemmin etelään muuttaneena pystyin helposti samaistumaan päähenkilöön ja koin kirjan kuvauksena juuri omasta sukupolvestani, vaikka seurasinkin Vanhan valtausta ja miehitystä vastustavia mielenosoituksia Napapiiriltä tiedotusvälineistä. Alussa hän asuu sukulaistensa luona ja työskentelee silloin tällöin tätinsä kaupassa vastineeksi vuokrasta. Romaaninteossa on hyödynnetty aikalaismuistoja ja muuta tutkimuksellista otetta – aikaisemmin Irwin Goodmanista ja Jamppa Tuomisesta kirjoittanut Veikko Tiitto kertookin käyttäneensä inspiraationa lapsuusvuosiensa sukulaisvierailuja Kainuuseen. Tästä avautuu näkökulma parikymppisen nuoren miehen epävarmaan sielunmaisemaan suhteessa toiseen sukupuoleen
Aihe on raskas; kirjoittajan kynä hieman kevyt. Tarkastajia ja byrokratiaa riittää, sovhooseissa tehdään kovaa työtä, itkevä pikkulapsi jätetään päiväksi kotiin, kun ei muuta voi, mustia autoja pelätään enemmän kuin kuolemaa. SUJUVASANAINEN ja monipuolinen Paula Havaste on maalannut silmiemme eteen kuvan Viron lähimenneisyydestä, siitä jossa täytyi nähdä, mitä ei nähnyt, ja tietää, mitä ei saanut tietää. Maijaliisa Mattila Paula Havaste PRONSSITÄHTI Gummerus 2018 208 s. Meni nappiin! Stalinhan on vielä elossa. Mies saa pronssitähden siitä hyvästä, että on lisännyt aurinkoa ylistävään luontorunoonsa ”isän”. Villemiä vedetään kölin alta mennen tullen palkintojuhlassa, jossa hän kirjaimellisesti astuu paskaan. Kaikkien elämää leimaavat säännöt ja määräykset, pakko ja pelko. Juhlinnasta kaikkine lieveilmiöineen, prostituutiota myöden, saa ankean kuvan. Niissä kaikuu menneisyys ja haaveet paremmasta tulevaisuudesta. Juhlijat ovat paossa jotakin, vähintään omaatuntoaan. Poliittisen eliitin pöydästä ei ruoka, juoma eikä matalamielisyys lopu. Teosta somistavat Karkki Havasteen herkät, hienot mehiläiskuvat. Sianporsaskin, joka kuului palkintomatkan suuriin tavoitteisiin, runnellaan juhlassa vialliseksi. Vilja ja Villem ovat nuori pari, ja perheeseen kuuluu myös muistisairas anoppi ja pieni poika. Onko oltava noin kiltti hoipertelevalle, hölmön oloiselle, itsensä joka käänteessä humalaan juovalle runoilija-Villemille. Kepeyttä ja valoa teokseen tuovat monet laulut, vaarallisiksikin tiedetyt. Havasteen teosta ehkä vähän voi. En ole ihan varma, onko pikkutytöksi taantuneen anopin muistisairauden kuva kaikilta osin uskottava, mutta tiedän kuvaamisen vaikeuden. ”Vironmaan kansa jo matkalla on…” Virolaisia ei voi syyttää rohkeuden puutteesta. Mehiläisten hoito menee perheessä perintönä ja lupaa parempaa. KEVYESTI RASKAASTA YDIN 1 / 2019 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. Käytännöllinen Vilja on lujaa tekoa – kuin Eeva Joenpellon naiset – mutta riitelen hieman hänen suvaitsevuutensa kanssa. Nokkeluus, tarmokkuus, sietokyky ja varovaisuus olivat elämisen perusedellytyksiä miehityksen aikana
Medioituminen on sitä vastoin kiinnostava ilmiö jo sinänsä. JOHANNA MÄKELÄN puheviestinnän alaan kuuluvassa väitöstutkimuksessa äänen saavat vuosina 2011 – 2013 haastatellut poliitikkonaiset, jotka ovat toimineet niin puolueidensa puheenjohtajina kuin ministereinä. Hänen tuloksensa osoittavat, että politiikassa johtotehtävissä toimiminen edellyttää viestinnällistä moniosaamista, että käsitys johtajuudesta kytkeytyy edelleen sitkeästi miehisinä pidettyihin ominaisuuksiin ja että sukupuolella on huomattava merkitys poliittiselle johtajalle. Arja Alho PITÄISIKÖ JO VAIHTAA NÄKÖKULMAA. Tämä on näkynyt selvästi suomalaisesta uutismediasta tehdyissä vuosiraporteissa viimeisen vuosikymmenen aikana. Suomalaiset naiset ovat silti saavuttaneet merkittävän jalansijan eduskunnassa, joka kestää hyvin eurooppalaisessa vertailussa. Itse asiassa ne ovat masentavasti samankaltaisia kuin monien aiempien vuosikymmenten tutkimustulokset, joihin Mäkelä vain osin viittaa. Olennaista on havaita, että poliitikot ja puolueet sopeuttavat toimintansa median muutosten mukaisesti: asiat muotoillaan siten, että ne ylittävät uutiskynnyksen. Siksi kannattaisi vaihtaa näkökulmaa ja päästä eroon menneistä stereotypioista, jotka vain alleviivaavat sukupuolittunutta poliittista johtajuutta ja asettavat jo lähtökohtaisesti naispoliitikot heikoimmiksi. Hidasta ja sitkasta on muutos, vaikka lasikattoja on murrettu. Edelleen tunnetaan paineita ulkonäön ja pukeutumisen suhteen, kipuillaan uskottavan esiintymisen kanssa ja yritetään taiteilla työn ja perhe-elämän vaatimusten välillä, tosin Johanna Mäkelä NAISET POLITIIKAN HUIPULLA. Tulokset eivät ole uusia. Jo ennen Mäkelän tutkimaa ajanjaksoa naisten osuus kasvoi nopeasti nimenomaan poliittisessa eliitissä, mutta on sitten jämähtänyt noin 40 prosentin osuuteen. niin, että lapsiperhe-elämä haastateltavien mukaan myös antaa voimia ja tasapainottaa osin raskastakin työtä. Medioituminen tuo paineita kaikille poliitikoille: ulkonäköpaineet eivät kohdistu vain naisiin, saati haasteet viestiä ja kommunikoida uskottavasti. Harmillista on, että edelleen journalismissa tärkeäksi mielletyt asiat kuten talous ja politiikka nähdään yleisesti miesten ja vähemmän tärkeiksi mielletyt tunneasiat ja ihmissuhdekysymykset naisten alueena. SUKUPUOLITTUNUT VIESTINTÄ JA JOHTAJUUS Tampereen yliopisto 2018 215 s. Aika menee pintajulkisuuteen ja toistensa nokitteluun. Tällä on ollut vaikutusta myös eduskunnan tapaan keskustella asioista, mitä monet tänä keväänä poisjäävät kansanedustajat pitävät kielteisenä. YDIN 1 / 2019 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS. On aika lopettaa naispoliitikoista puhuminen, jotta sukupuolittuneista käsityksistä voidaan vihdoin päästä eroon
Herrasväki viihtyi yläkerroksissa, palveluskunnan paikka oli kirjaimellisesti heidän alapuolellaan. Olkoon se mieluummin vaikka rukouskokoelma. Se kertoi isäntien ja palvelijoiden elämästä viime vuosisadan Englannissa. Samuli Putro PIENET RUKOUKSET Universal 2019 K auan sitten 1970-luvulla oli englantilainen tv-draamasarja Kahden kerroksen väkeä. Katsoja saattaa löytää vastinparin omasta elämästään, onnellisessa tapauksessa jopa tyylikkyyden osalta. Hän on myös tehnyt valinnan: Putron levy julistaa, ettei hänen musiikkinsa ole tehty ensisijaisesti kulutustavaraksi. Kesällä festivaaleilla nähdään Suuret rukoukset – päivänvaloon sovitettu versio Putron uusien laulujen maailmasta. Tällä vuosikymmenellä Suomeen on kehittynyt myös suomenkielisten tähtien suosikkijärjestelmä. Riku Mattilan tuottamana Putro on tehnyt Pienet rukoukset -levylle sekä sooloettä Zen Café -uransa huomioon ottaen onnistuneimpia kappaleitaan. Paitsi, että jako kahden kerroksen väkeen ei riitä. Pienet rukoukset -albumijulkaisu seuraa samannimistä, loppuunmyytyä konserttisarjaa. Yläkerroksia on monta, mikä on tietysti miellyttävää. Ja millainen se maailma on. Samuli Putro, 48, on runsaan kahdenkymmenen viime vuoden merkittävimpiä suomalaisia laulaja-lauluntekijöitä. Hän loihtii sanoituksillaan valokuvantarkkoja maisemia ja kohtauksia, joihin kuulijoiden on helppo eläytyä – usein samastuakin. On muutamia vientiartisteja ja -yhtyeitä, jotka tekevät kansainvälisesti merkittävää ja menestyvää uraa. Se pidettiin Helsingin Ateneumissa tammi-helmikuussa. On helppo nimetä jopa runsaan tusinan verran hitintekijöitä, jotka ovat tv:stä tuttuja ja myyvät konserttinsa liput loppuun vaikka Hartwall-areenalle, Suomen suurimpaan konserttihalliin. He myös elävät työllään oikein mukavasti, osa kohtuullisen leveästikin. Nämä englanninja suomenkieliset kotimaiset supertähdet viihtyvät siis kuvainnollisesti yläkerroksissa, kirkkaissa saleissa. Sarjan asetelma on tullut useasti mieleen, kun miettii suomalaista kevyen musiikin maailmaa. Romanttinen – samalla tavalla kuin art house -elokuvien nukkavierun tyylikäs ja kiusallisen osuva, kirpeä maailma usein on. Kellarissa kuhisee Kirjoittaja Pasi Kostiainen YDIN 1 / 2019 92 YDINKOKEMUS MUSIIKKI
M utta yläkerrosten salien ovet avaava areena-tason suosio ei kiinnosta kaikkia nuoriakaan, uransa alussa olevia artisteja. Joiden tarinat ovat inhimillisiä ja elämänmakuisia – ja juuri tällaista tuotetta vastaavissa paketeissa. Aikaa, jolloin musiikintekijöille ”kaupallisuus” oli ”uskottavuuden” ja ehkä jopa ”kapinallisuuden” vastakohta. Nämä artistit allekirjoittavat työnsankaruudellaan Kari Peitsamon vanhan rallin On pakko vatkaa. Tai jos joskus aikanaan sellaista on vähän päässyt maistamaankin, toteuttaa nyt itseään ihan tyytyväisenä pienemmissä kuvioissa. Yksin tai pikkubändin kanssa hän esiintyy aina vaan. Mutta musiikin suurkuluttajille he ovat raikas tuulahdus jotain uutta – ja usein myös jotain nostalgisen naiivia vuosikymmenten takaa. Moni artisti kiertää näitä pieniä paikkoja kuitenkin jopa vuosikymmenet ihan tyytyväisenä. Tavoite ei koskaan ole suuri, ”koko kansan” suosio. Miehiäkin… Suomalainen musiikki on suositumpaa kuin koskaan – ja tulevaisuus näyttää monimuotoisuudessaan mahtavalta. Täällähän on mahtava meininki! Lavalla meuhkaa näköjään juuri nyt Rosita Luu – SOS on kyllä mainio popbiisi PMSoireista! Myöhemmin vuoron saavat vielä näköjään Maustetytöt, Litku Klemetti ja Hulda Huima. YDIN 1 / 2019 93 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Olisiko lopuksi syytä vahvistaa tämän kirjoituksen väite luettelemalla joitakin nimiä. Ja tuon toisen oven takana on sitten lisää kiinnostavia nimiä. Kyllä on! Kurkistetaan kellariin. Joille musiikin muotokielessäkin pieni on suurta. Mutta alemmissakin kerroksissa tapahtuu, kellarissa suorastaan kuhisee! A reenoiden tähdeksi nouseminen vaatii useimmiten vuosien työn, monta radioissa soivaa kappaletta, suosiota suoratoistopalveluissa varsinkin nuorisoon vetoavien artistien tapauksessa – sekä paljon keikkoja pienissä paikoissa. He eivät tee tämän päivän hittiradiosoundia eivätkä nouse suoratoistopalvelujen Top 50 -listoille. On ilahduttavan paljon tekijöitä, joiden tavoitteet ovat kunnianhimoisesti sisällössä. Ja Peitsamo itse sopii hyvin esimerkiksi sitkeästä uran jatkamisesta
PERTTI JOENNIEMI Kirjoittaja on tutkija Karjalan tutkimuslaitoksella Itä-Suomen yliopistossa. T oisen pakoreitin yhdentyvän maailman aiheuttamasta ahdistuksesta tarjoaa käsitys Britanniasta osana anglosaksista yhteisöä ja maana, jolla on erityisen läheinen suhde Yhdysvaltoihin. Toisin sanoen eu nähdään Britannian määrittävänä toisena ja juuri erottautuminen syvästi integroituneista maista ilmaisee maan todellisen olemuksen. Eu-eron ollessa tätä kirjoittaessani vielä neuvotteluvaiheessa eri leirit kampittavat toisiaan, jolloin tuloksena on vääjäämättömästi huonoin mahdollinen vaihtoehto eli ero ilman minkäänlaista sopimusta. B ritannia näyttää toistuvasti ampuvan omaan jalkaansa. Erimielisyyksien taustalla on kolme toisensa pitkälle poissulkevaa käsitystä siitä, mitä Britannia pohjimmiltaan on. YDIN 1 / 2019 94 KOLUMNI. Ranska on brittiläisessä itseymmärryksessä ja kansallisissa perustarinoissa edelleen joiltain osin se maa, jonka kanssa käytiin kitkeriä kamppailuja siirtomaiden omistuksesta. Saksalla taas on pysyvästi asema toisen maailmansodan aikaisena ja mahdollisuuden sankarilliseen vastarintaan tarjonneena vihollisena. Se tapahtuisi täysimittaisen osallistumisen eikä jonkinasteisen eriseuraisuuden kautta. Tästä taas seuraa, että syvät erimielisyydet tulevat leimaamaan brittiläistä politiikkaa vielä pitkään suunnitellun eu-eron jälkeen. Eu toki hyväksytään vapaakauppaan sitoutuneena yhteisönä, mutta osallistuminen jatkuvasti syvenevään yhteistyöhön tuottaa vaikeuksia, koska se kyseenalaistaisi Britannian perinteisen minäkuvan. Todellinen ja täysimittainen osallistuminen Euroopan integraatioon vaatisi, että myös Britannia uudistaa kansallisen itseymmärryksensä ja siihen liittyvät peruskertomukset vastaamaan nykyhetken ja edessä olevien haasteiden vaatimuksia. Brexit-äänestys osoitti, ettei Britannia halua kovin syvästi samaistua Eurooppaan ja sitä kautta Euroopan unioniin. Onhan Britannia taustaltaan vanha maailmanvalta, primus inter pares, ja ITSETUHOINEN BRITANNIA siksi sopeutuminen asemaan yhtenä kolmesta johtovaltiosta Saksan ja Ranskan rinnalla koetaan nöyryyttävänä
Tämä niin sanottu lainaidentiteetti nojasi yhteiseen historiaan, kieleen, uskontoon ja kulttuuriin sekä Yhdysvaltojen vanavedessä kulkemisen tarjoamaan asemaan jonkinasteisena suurvaltana. Ne eivät tarjoa vaihtoehtoa problemaattiseksi muodostuneelle Eurooppa-suhteelle vaan enemmänkin lisäävät Britannian jo muutenkin huomattavaa ahdistusta. Britannian pulmana siis on, etteivät erityissuhde Yhdysvaltoihin tai paluu kansainyhteisön Britanniaan enää kanna. Ei ole kuitenkaan todennäköistä, että Australia, Kanada, Etelä-Afrikka tai Uusi Seelanti olisivat yhtä innostuneita tästä varsin nostalgisesta ajatuksesta. Ei siis ihme, että brexit-kamppailujen ollessa jo hyvässä vauhdissa pääministeri Theresa May matkusti vuoden 2017 alussa Yhdysvaltoihin hakemaan vahvistusta maiden väliselle erityissuhteelle. Eri vaihtoehtojen kannatus on suurin piirtein tasavahvaa, joten Britannian pysähtyneisyys ja eri leirien välinen identiteettipoliittinen kädenvääntö tulee todennäköisesti jatkumaan vielä pitkään. Englannin kanaali koetaan edelleen erottavana eikä niinkään Britannian muuhun Eurooppaan yhdistävänä tekijänä. Vastaanotto ei kuitenkaan ollut toivotun kaltainen. Hänestä Yhdysvaltoja ja YDIN 1 / 2019 95 KOLUMNI. Brittiläiselle itseymmärrykselle jouduttiin luomaan uusi perusta kytkeytymällä se Yhdysvaltoihin. Menneisyyteen ei ole paluuta, mutta myöskään tulevaisuus todellisena eurooppalaisena ja unioniin täysin integroituneena valtiona ei houkuta. Kansainyhteisö on jo pitkään ollut niille sisällöltään jokseenkin tyhjä kuori ja sen jäsenet ovat kukin tahollaan kiinnittyneet huomattavan erilaiseen yhteistyöhön. Menneisyyteen ei ole paluuta, mutta myöskään tulevaisuus todellisena eurooppalaisena ja unioniin täysin integroituneena valtiona ei houkuta. Alkuaan Yhdysvallat koettiin lähinnä karkulaisena, kilpailijana ja brittivaltaa monessa suhteessa uhkaavana tekijänä, mutta oman kansainvälisen aseman asteittainen hiipuminen johti vähitellen toisiin ajatuksiin. Onkin selvää, etteivät pyrkimykset uudistaa Yhdysvaltojen ja Britannian erityissuhde ole ainakaan Trumpin kaudella kestävällä pohjalla. Britanniaa yhdisti asema keskeisinä tulevaisuuden tekijöinä. Juuri virkaan astunut presidentti Trump oli jo ehtinyt ennen pääministeriä tavata joitakin brexit-kamppailun keskeisiä hahmoja – ennen kaikkea Nigel Faragen – ja ilmoittautunut myös itse brexitin kannattajiin. Hän vetosi Yhdysvaltoja sekä Britanniaa yhdistävään kamppailuun vapauden, demokratian, oikeudenmukaisuuden sekä ihmisarvon puolesta. K olmantena suuntana on haave paluusta täysin itsenäiseksi ja omaehtoiseksi maailmanvallaksi ja brittiläisen kansainyhteisön johtajaksi. Ylipäätänsä Trump on ajallisesti tavoitellut Yhdysvaltojen menneen suuruuden palauttamista. Keskeistä hänelle ovat intressit pikemminkin kuin arvot, eivätkä demokratia ja erilaiset vapaudet ole näin ollen juurikaan kuuluneet hänen sanastoonsa
Työ köyhien maatyöläisten lukutaitokampanjoissa loi pohjaa hänen ajattelulleen ja käänsi hänen lakimiehen uransa kohti kasvatusfilosofiaa. Teki mieli kaivaa naftaliinista yksi opiskeluvuosieni rakkaus, Paulo Freire. Eikö mikään muutu. Paulo Freire (1921 – 1997) oli brasilialainen kasvatusfilosofi, jonka tunnetuin teos on Sorrettujen pedagogiikka (1970). Olisiko Suomella ja suomalaisilla jotain opittavaa häneltä sekä yhteiskuntana että yksilöinä. Dialogisuus edellyttää rakkautta maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Aina joku sortaa ja jonkun osa on olla sorrettuna. Ilman toimintaa on vain sanahelinää, kun taas ilman reflektiota toiminta voi olla sokeaa. PAULO JA ELZA OPETTAVAT HANNA NIITTYMÄKI Kirjoittaja on Rauhankasvatusinstituutin koulutyön johtaja. Dialogissa kohtaavat yhdessä oppivat ihmiset, jotka haluavat toimia paremman maailman YDIN 1 / 2019 96 KOLUMNI. Freiren ajattelussa sorrettujen vapautuessa sorrosta heidän ei tule lähteä sortajiensa sortajiksi vaan molempien ihmisyyden palauttajiksi. Lukutaitokampanjoissa Freirelle kirkastui, että lukutaidon laadulla on suuri merkitys. On tärkeää, että opitaan lukemaan maailmaa ja sen tekstejä, niin että oma kapasiteetti toimia omien asioiden ajajana vahvistuu. F reiren mukaan sortajien tavoitteena on pitää sorretut mahdollisimman tietämättöminä. Sivumennen sanoen olen kyllä aika varma, että avioliitto opettajana työskennelleen Elza Maia Costa de Oliveiran kanssa teki myös Paulosta sen kasvattajan, joka hänestä tuli. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Freiren mukaan dialogi sisältää kaksi osaa: reflektion ja toiminnan. Freire nimeää myös käännynnäisten ryhmän, joka saattaa ymmärtää, että sorrettujen sortaminen on väärin, mutta lähtee toimimaan sorrettujen puolesta osallistamatta heitä itseään toimintaan. K amalia uutisia sekä kotimaassa että maailmalla. Esimerkiksi Unescon rauhankasvatuksen palkinto myönnettiin vuonna 1986 heille molemmille yhteisesti. Sortajat pelkäävät asemansa puolesta, koska ajattelevat että joutuisivat sorrettujen kaapatessa vallan itse sorretuiksi
Elämme pikkuisella planeetalla nimeltään Maa, jonka tulevaisuudesta meillä on yhteinen vastuu. Seuraa joitakin ideoita: Analysoi roolejasi eri elämänalueilla. YDIN 1 / 2019 97 KOLUMNI. Luultavasti tällainen ihmislähtöinen suunnittelu toisi pitkällä tähtäimellä säästöjä esimerkiksi lisääntyvän hyvinvoinnin muodossa. Ilman toimintaa on vain sanahelinää, kun taas ilman reflektiota toiminta voi olla sokeaa. Voit miettiä esimerkiksi työyhteisöäsi, perhettä ja sukua, taloyhtiötä, sosiaalista mediaa tai harrastusporukkaa. Oletko valmis tarvittaessa luopumaan asemastasi tai jostain omasta edusta toisten hyväksi. Kasvatustyön olisi syytä olla problematisoivaa ja oppilaslähtöistä. Päätöksentekijöiden ei ole syytä pelätä, että ihmisten omien toiveiden huomiointi tulisi liian kalliiksi. Mieti, onko sinulla käytössäsi resursseja – henkisiä tai materiaalisia – joiden avulla voisit tukea muita ihmisiä löytämään uusia näkökulmia ja rohkeutta toimia asioidensa muuttamiseksi parempaan suuntaan. Jos haluamme ihmiskunnankin säilyvän, olisi korkea aika lähteä Paulon (ja ehkä Elzankin) sanoin palauttamaan kaikkien ihmisyyttä. Voisimme ulottaa freireläiset ajatukset tukemaan myös globaalisti kestävää tulevaisuutta. Opettajan pitäisi muuttaa roolinsa opettaja-oppilaaksi ja oppilaan vuorostaan oppilas-opettajaksi. Sen jälkeen mieti toimenpiteitä, joilla edesautat sitä, että ihmiset, joilla on tilanteissa vähemmän valtaa kuin sinulla tai jotka kuuluvat jopa selkeästi sorrettuihin ryhmiin, saisivat äänensä kuuluviin (viime aikojen uutisten valossa esimerkiksi vanhukset ja lapset). Planeetta selviää kyllä, sanoi minulle hiljattain eräs ihana nuori nainen. Freire kritisoi tallettavaksi kutsumaansa kasvatusmallia, jossa opettaja kaataa valmista tietoa passiivisen oppilaan päähän. Kun valtio tai kunta suunnittelevat toimintoja eri väestöryhmille, olisi hyvä varmistaa, että kyseiset ryhmät tulevat kuulluiksi todellisessa dialogisuuden hengessä. Problematisoivassa kasvatuksessa edetään yhteisessä prosessissa toimien kaikkien oppiessa. M itä me siis voisimme Freireltä oppia ihmisinä ja yhteiskuntana. Pohdi erityisesti sitä, millaista valtaa sinulla on suhteessa muihin. puolesta olemassa olevia valtarakenteita kyseenalaistaen
Ryhmälle on valmisteilla pitkän tähtäimen tutkimusohjelma ja lisäksi pyritään saamaan aikaan opintojensa loppuvaiheessa oleville opiskelijoille tarkoitettu luettelo mahdollisista rauhantutkimuksen piiriin kuuluvista tutkimusaiheista.” YDIN 1 / 2019 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Uutisen mukaan ryhmä oli perustettu toimimaan, ”kunnes tänne saadaan Rauhanja konfliktintutkimuksen neuvottelukunnan suunnitelmiin sisältyvä vakinainen rauhantutkimuslaitos”. ”Ryhmään voi kuulua henkilö, joka toimii rauhantutkimuksen parissa. Hyväksymisen kriteerinä on aikaisempi tutkimustoiminta ja vähintään yksi tieteellinen tutkimus. Sen takia myös ”maanpuolustushenkiset” ihmiset saattoivat kysyä, mihin helikoptereita ja muita ”uuden ajan kotkotuksia” oikein tarvittiin. ”Lähiajan tehtäviin kuuluukin toimitilojen kunnostaminen ja toiminnan kannalta tarpeellisen välineistön hankkiminen. Tampereen kaupunki oli puolestaan tarjonnut ryhmälle huoneiston, jota käytettäisiin toimistotiloina ja työhuoneena. Samanaikaisesti eduskunta on joutunut viime vuodet toistuvasti tekemään kipeitä säästöja leikkauspäätöksiä puuttuen siihen kansalaisten sosiaaliturvajärjestelmään, joka suurella vaivalla on tähän maahan rakennettu”, Lodenius toteaa. ”KOPTERIKESKUSTELUA seuratessa en ole voinut välttyä tuntemasta lievää myötätuntoa Kasarmintorin pääesikunnan ”poikia” kohtaan”, kirjoitti Laura Lodenius vastatuuleen joutuneista kopterihankinnoista Ytimessä 2/98. ”Pidemmällä tähtäimellä tämä helikopterihankinta on vain pieni yksittäinen ostos, kun odottamassa on pitkä ja kallis lista vempeleitä ja härveleitä. Armeijan vempeleet ja härvelit Tampereen rauhantutkijat YDIN 2/1969 kertoi Tampereen rauhantutkimuksen ryhmän perustamisesta. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. ”Täytyy olla järkytys, kun koko 90-luvun niin hyvin toiminut strategia pettää.” Lodeniuksen mukaan kansalaiset suhtautuivat epäluuloisesti taisteluhelikopterien hankkimiseen, koska se ei sopinut puolustusvoimien luomaan mielikuvaan Suomea koskevista uhkakuvista. Tällä hetkellä ryhmään kuuluu kahdeksan nuorta tutkijaa, jotka kaikki toimivat myös Tampereen yliopiston piirissä”, uutisessa kerrotaan
. Ra?h ?ah. k?i UM rauhanväityksen erityisedustaja Jutta Urpilainen, Tilaisuuden juontaa, Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho
Lisäksi saat mahdollisuuden monipuolisiin jäsenetuihin. Toimintamme lähtö kohta on merkityksellinen omistajuus, jota toteutamme monella tavalla. Teemme hyvää tulosta ja jaamme tuotoistamme merkittävän osan yhteiseksi hyväksi. Jäsenyys Tradekassa on merkityksellistä. 220 000 jäsentä Hyviä jäsenetuja Moderni omistajaosuuskunta Merkityksellistä omistajuutta Osallistu talouselämään Vaikuta yhteiskuntaan. Olet mukana vaikuttamassa suomalaiseen yhteiskuntaan ja talouselämään. YD IN 1 / 20 19 w w w .yd in leh ti.fi Omistajuus tekee hyvää Osuuskunta Tradeka on moderni omistajaosuuskunta ja inhimillisemmän markkinatalouden edelläkävijä. Me omistamme ja kehitämme yrityksiä, luomme uutta tukemalla innovaatioiden ja työpaikkojen syntymistä Suomeen, sijoitamme ja turvaamme sekä maltamme myös odottaa omistustemme kehittymistä