Pate, pasifisti Voiko Macron hävitä. vuosikerta / 1 l. . SOTAPUHE ON VAARALLISTA 56. Pandemia, patentit ja konfliktit Tarvitsemme sodanlietsonnan sijaan rauhanpolitiikkaa. 2022 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO.
Vaikuttaako kotipaikka ihmisen luonteeseen. Thomas Engström & Margit Richert NATTAVAARA Vangitsevan Pohjoinen-trilogian avaus. Jia Tolentino TRIKKIPEILI Sukupolvensa tulkin viiltävän älykäs analyysi tästä ajasta. Matti Salminen PAAVO HAAVIKON LINJA Ylistetystä runoilijasta tiukaksi yhteiskuntakriitikoksi. = myös äänikirjana = myös e-kirjana. Matti Blomqvist ELÄMÄNI ASEKAUPPIAANA Willi Daugsin uskomaton elämä Suomessa. Kirjakaupoista ja osoitteesta intokustannus.fi KEVÄÄN KIINNOSTAVIMMAT KIRJAUUTUUDET Ville-Juhani Sutinen MATKALLA SUOMEEN Mistä olemme kotoisin. Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen KONGON AKSELI Suomalaiset kolonialismin rakentajina
/ 26 JUHA SAARINEN Kalifaatin sankarittaret Euroopasta / 32 ANNA HEIKKINEN Ei puhetta rahasta / 36 OLLI TAMMILEHTO Rokotteiden ja ihmiskehon vuorovaikutuksessa vielä paljon tutkittavaa / 40 TUOMAS HIRVONEN Pandemian haasteet rauhantyölle ja demokratiakehitykselle / 44 VALERIA VASARA Rokotteet kuuluvat kaikille / 46 AGOES RUDIANTO Nälkäinen tulivuori YTIMESSÄ 52 PETER LUND Kriittistä ydinasiaa / 56 JORMA TURUNEN Voiko Macron hävitä. / 88 VELI-MATTI HUHTA Vertigo / 91 Kirja-arviot / 95 Kärnstoff / 96 PASI KOSTIAINEN Pate, pasifisti / 98 KAISU KINNUNEN Valmistaudutaan rauhaan / 100 Pala historiaa YDIN 1 / 2022. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 8 Tekijät / 9 Ytimekkäät / 13 SULDAAN SAID AHMED Nuorten itsensä vuoksi / 14 ESA NORESVUO Armeijoiden päästöistä puhutaan viimeinkin YDINHETKI 16 ARJA ALHO Sotapuheen tavallistuminen hätkähdyttää / 22 AKU KERVINEN Quo vadis, asevelvollisuus. YDINKOKEMUS 80 RITA DAHL Kielten ja kulttuurien ympäröimänä / 82 JUHANI TOLVANEN Kunpa edes Aku Ankkaa luettaisiin / 84 ALBENA AZMANOVA Turvallinen vai vapaa puhe. / 60 ALEKSI OKKONEN Tanskassa kaikki kunnioittavat kansanvaltaa / 65 SAARA PAATERO Inkeriläiset – kansa, jonka historiasta on vaiettu / 69 VALERIA VASARA Muistamisen valta / 73 VEIKKO RÄNTILÄ Inflaatio-oppien aukkoja ja vääristymiä / 78 KATI PIETARINEN Pitäisikö meidän tietää harappa-kulttuurista
Tämä tuntuu pätevän niin sodan ja rauhan kysymyksiin kuin pandemiaan, puhumattakaan identiteettikysymyksistä ilmastomuutoksen hillitsemiseen.. Tunnistamme ulkoa tulevan viestinnän propagandaksi, mutta olemme sokeita tunnistamaan sitä oman yhteisömme sisällä. Hyviksetkin ovat tehneet pahoja virheitä uskoessaan vääriä väitteitä, muunneltua totuutta tai yksinkertaistettuja viholliskuvia – aina maailman johtajia myöden. Sotatilanne on äärimmäisen poikkeuksellinen ja myös inhimillinen tragedia, jossa normaaliaikojen pelisäännöt eivät toimi. Siksi kirjoitimme: tarvitsemme sodanlietsonnan sijaan rauhanpolitiikkaa. Niin pitääkin. Mutta edelleen se on vaikuttamista joukkojen mielikuviin ja asenteisiin sekä totuuden hämärtämistä. Se on nyt hienosyisempää kuin mielikuvat kansanjoukoille vaahtoavista villitsijöistä. aloitti sodan Ukrainaa vastaan, selkeä viestimme on: sotatoimet seis, Venäjä pois Ukrainasta. Kuvittelemme, etteivät hyvikset hyödynnä propagandaa. Tahoja ja motiiveja on monia. 2. Sodan keskellä osapuolten on vaikea löytää ulospääsyteitä. Sehän tiedetään, että kauhu, kateus ja kiima myyvät. 2. YDIN 1 / 2022 4 PÄÄKIRJOITUS ROHKEASTI RAUHAN KANNALLA ARJA ALHO päätoimittaja Y din 1/2022 meni painoon 14. Kyseessä voivat olla taloudelliset intressit, miksei myös poliittiset. Siksi muulla maailmalla on vastuunsa valmistella neuvotteluille ja diplomatialle tietä. Viholliskuvia luodaan tarkoituksella puolin ja toisin, jotta omia toimintoja voidaan oikeuttaa. Kiistaton esimerkki lienee Irakin sota. Tämä on väärä luulo. Asemoimme helposti itsemme hyviksi ja toiset pahoiksi. Samoin yhtä selkeästi on tuomittava Venäjän ydinasevalmiuden nostaminen. Luottamuksen rakentaminen on vaikeaa mutta sitä on yritettävä. * * * P ropaganda, hienommin sanottuna informaatiovaikuttaminen tai strateginen viestintä, on muuttanut muotoaan ajassa. Se on käsittämättömän vastuutonta. Kun Venäjä 24. Voivat ne olla sellaisiakin kuin että lehteä on myytävä. Kun neuvottelutielle oli edes teoreettinen mahdollisuus itä-Ukrainan kriisissä, sen eteen piti ponnistella. eu-maat Suomi mukaan lukien on tehnyt humanitaarisen avun, aseavun ja taloudellisten pakotteiden päätöksiä poikkeuksellisessa tilanteessa yhtenäisesti. K eskusteluilmapiiri meillä ja muualla on muuttunut eri näkökohtien kiihkottomasta käsittelystä hyvin polarisoituneeksi ja mustavalkoiseksi
Jos toimet ovat ristiriitaisia ja suorastaan arkijärjen vastaisia, niiden oikeutus kyseenalaistetaan. Tutkimusjohtaja Hanna Ojanen analysoi kansainvälisen politiikan muutoksia, jotka osaltaan saattavat selittää eurooppalaisen turvallisuustilanteen kiristymistä. Kielteisistä vaikutuksista sitä vastoin ovat varoittaneet niin lastenlääkärit kuin muutkin lasten ja nuorten hyvinvoinnin asiantuntijat. Tätä voi ja saa kutsua informaatiovaikuttamiseksi. Suurvaltapolitiikka tönii muita pois näyttämöltä. Vasemmistolaiset ja keskustalaiset taas eivät. P itkittynyt covid-19-pandemia, eri puolilla maailmaa jatkuneet rajoitustoimet ja kansalaisten perusoikeuksiin liittyvät huolet ovat aiheuttaneet kaikkialla mielenosoituksia ja protesteja. Globaalit riippuvuussuhteet ovat muuntuneet potentiaalisiksi uhiksi. Kyky nähdä pidemmälle on kuitenkin politiikan oikeutuksen kannalta sen elinkysymys. Kun samat repliikit kuullaan roolijaon mukaan omien taputusten kera, politiikasta tulee pitkästyttävää. Näyttöä kulttuuritilaisuuksien vaarallisuudesta ei ole, mutta monien ammatinharjoittaminen on ollut kiellettyä. Kuvittelemme, etteivät hyvikset hyödynnä propagandaa. Siitä aiheutuu levottomuutta ja yhteiskunnallisia ristiriitoja, samalla vakavaa kitkaa ongelmien hoitamiselle. Huolena on, ettei Suomi liittyisi-kään Natoon ja että sotilaallista liittoutumattomuutta pidettäisiin sittenkin arvossa. Tämä on väärä luulo.. Demokratiassa ja oikeusvaltiossa harjoitettujen toimien legitimiteetti on syytä ottaa vakavasti. Silloin hukataan kansalaisten ja poliittisten puolueiden välinen aito ja motivoitunut vuorovaikutus, erehtymisen oikeus ja ennen muuta uuden löytäminen – kyky olla askelen edellä. Politiikan näköalattomuutta kasvattaa, jos se nähdään hallinnoimiseksi ja esittämiseksi. Niitä tunnutaan tehtävän solkenaan päivänkohtaisen uutisoinnin perusteella. Nyt olisi tönittyjen syytä rynnistää parrasvaloihin ja olla rohkeasti rauhan kannalla. YDIN 1 / 2022 5 PÄÄKIRJOITUS Ukrainan kriisin kärjistyminen on erittäin vakava asia, mutta onko se muuttanut jotenkin Suomen asemaa. Monenkeskiset sopimukset ovat saaneet iskuja. Yleisradion kansanedustajakyselyssä kokoomuslaiset ja vihreät kansanedustajat arvelevat näin olevan. Silmiinpistävää on, että politiikka tuntuu olevan enemmän askelen jäljessä kuin askelen edellä. Suomen ulkopolitiikan johto, mukaan lukien Puolustusvoimat, eivät arvioi muutosta tapahtuneen. Lasten ja nuorten harrastusten kieltämisellä, saati etäopiskeluun siirtymisellä, ei havaittu pandemian torjunnan kannalta olevan juurikaan merkitystä. Sotaisan mediapuheen seurannaisina ovat tulleet suoranaiset huutoäänestyksen kaltaiset Nato-jäsenyyteen liittyvät mielipidemittaukset ja kannanotot. Tosin moni vastanneista muotoilee uhan välilliseksi
Tämä on mielestäni rohkea puheenvuoro ajan ilmiöiden valaisemisessa, jolloin myös erilaiset hyvää tarkoittavat pyrkimykset synnyttävät pahaa. Siksi allekirjoitin kansalaisaloitteen: ”Lupa elää – Suomessa pitkään asuneille turvapaikanhakijoille myönnettävä oleskeluluvat.” Suosittelen myös Vantaan Hakunilan kirjaston 1. J ulkaisemme kiinnostavan Albena Azmanovan kirjoituksen sananvapaudesta. 3. Arvelen, että hänen huomautuksensa sananvapauden vihollisten kaksoissisaruudesta saattaa osua – ehkä kipeästikin – itse kuhunkin: kiihkoilijaan, joka hyökkää haavoittuvia vähemmistöjä vastaan ja paradoksaalisesti militanttiin, joka yrittää suojella näitä vähemmistöjä. Tarinat kertovat, miten tärkeää erilaisten ja eritaustaisten ihmisten näkyminen on kaikkialla ja kuinka mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan on yhteinen ilo.. Vastuullinen toiminta edellyttäisi meiltä vahvempia kansainvälisiä aloitteita kysymyksiin, jotka liittyvät ydinvoimaloiden onnettomuusriskeihin, radioaktiivisen ydinjätteen varastointiin ja ydinaseiden kehittämiseen. Näin ei ole. Erikoisen väärältä signaali tuntuu Kansainvälisen energiajärjestön (iea) arvion valossa: aurinkoja tuulienergia voivat tuottaa 70 prosenttia maailman sähköstä vuonna 2050, uusiutuvat energialähteet yhteensä lähes 90 prosenttia. – 15. Ei ole oikein, että paperittomat sysätään Suomessa varjoihin. Päästöttömyyden on katsottu olevan ekologisesti kestävä ratkaisu ilmastomuutoksen hallinnassa. Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund kirjoittaa kriittisen ydinvoimakeskustelun tarpeesta ja perää Suomelta vastuullisuutta. Hänen mielestään vain sen toteaminen, että näiden kanssa on elettävä, olisi väärä signaali maailmalle. 2022 ”Suuria unelmia – tarinoita suomalaisista, jotka muuttavat maailmaa” -näyttelyyn tutustumista. 3. Lund painottaa, että halvat uusiutuvat energialähteet yhdistettynä vetytekniikkaan luovat näköaloja kestäviin energiaratkaisuihin, toisin kuin ydinvoima. YDIN 1 / 2022 6 PÄÄKIRJOITUS S uomi on valtiona ponnistellut kovasti ydinvoiman luokittelemiseksi kestäväksi energiamuodoksi
/ sivu 94 PETER LUND on teknillisen fysiikan professori Aalto-yliopistossa. / sivu 14, 30 & 42 ANNA HEIKKINEN on yhteiskuntatieteiden kandidaatti. 56. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. vuosikerta) PAINOPAIKKA Lehtisepät Oy, Lahti ISSN 0356-357X (painettu) ISSN 2737-3398 (verkkojulkaisu) YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. Ydin saa Taiteen edistämiskeskuksen kulttuurilehtitukea. / sivu 82 RITA DAHL on runoilija, opettaja ja freelance-toimittaja. / sivu 34 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. / sivu 20 PASI KOSTIAINEN työskentelee musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistuneena vapaana kirjoittajana, toimittajana ja tietokirjailijana. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. / sivu 24 OLLI TAMMILEHTO on vapaa kirjoittaja ja tutkija. / sivu 38 VELI-MATTI HUHTA on VTM, HuK, vapaa toimittaja ja kriitikko. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. ALBENA AZMANOVA on Brysselissä asuva kirjailija ja poliittisen teorian tutkija. / sivu 44 VEIKKO RÄNTILÄ on aikuiskouluttaja sekä johdon ja työelämän kehittäjä. IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa, Rosebud-kirjakaupat. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. / sivu 63 AGOES RUDIANTO on Indonesiassa asuva kuvajournalisti. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 94. YDIN 1 / 2022 tekijät YDIN 1 / 2022. Irtonumerot paperisena ja digitaalisena Ydin-verkkokaupasta www.ydinlehti.fi Digitaalisena myös osoitteesta www.lehtiluukku.fi. / sivu 58 SAARA PAATERO on historiaja koulutusaiheisiin erikoistunut toimittaja. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. Huomautukset 14 päivän kuluessa. / sivu 30 TUOMAS HIRVONEN on filosofian maisteri historian opinnoista. / sivu 86 AKU KERVINEN on Aseistakieltäytyjäliiton järjestökoordinaattori. / sivu 71 JUHA SAARINEN on jihadismiin erikoistunut tutkija ja jatko-opiskelija. / sivu 92 ALEKSI OKKONEN on yhteiskuntatieteiden maisteri. / sivu 80 JORMA TURUNEN on VTM ja kirjoittanut Ranskan vasemmiston tarina -kirjan (Into 2019) / sivu 54 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. / sivu 50 MAIJALIISA MATTILA on entinen suomen kielen ulkomaanlehtori. / sivu 78 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. / sivu 90 ASTRID NIKULA on vapaa toimittaja ja kansalaisaktivisti. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Valeria Vasara, valeria.vasara@sadankomitea.fi HALLITUKSEN PJ Pekka Ristelä ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Lehtikuva TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa
Samalla poliittiset voimasuhteet ovat muuttuneet: Angela Merkelin väistyttyä Saksan liittokanslerin virasta unionin äänenkannattajan rooli on langennut useimpien silmissä Macronille. Macronin yllättäjäksikin kutsuttu Pécresse on ottanut voimakkaasti kantaa niin ranskalaisia puhuttaviin turvallisuusja maahanmuuttoteemoihin kuin talouspolitiikkaan, hakien näin äänestäjiä sekä ääriettä maltillisen oikeiston suosimien teemojen parista. Puheenjohtajuus voi tarjota Macronille erinomaisen väylän voimistaa asemaansa unionimyönteisten kannattajiensa silmissä. Oikeiston äärilaitaa edustavalla Marine Le Penillä voi olla vielä saumansa, mutta mikäli hän pääsee edellisten presidentinvaalien tapaan toiselle kierrokselle, on hänen ennustettu häviävän Macronille. Voi kuitenkin hyvin olla, että vaalien tulos ratkeaa vasta toisella kierroksella. Ytimen toimituskunta RANSKAN PRESIDENTINVAALIT – ONKO LUVASSA YLLÄTYKSIÄ. Euroopan vaikea tilanne vaikuttaa joka tapauksessa Ranskassa käytävään vaalikeskusteluun. Ytimekkäät FL IC KR G U LA 08 CC BY -N D 2. Sosialistien Anne Hidalgon kannatus on kyntänyt pohjalukemissa, ja Hidalgo kuvasi itsekin ehdokkuuttaan epäonnistuneeksi. Maltillisen oikeiston Valérie Pécressestä on povattu varteenotettavaa haastajaa istuvalle presidentille. Vaalikampanjointia käydään turvallisuuspoliittisten jännitteiden keskellä. Ranska aloitti vuoden alussa EU-puheenjohtajamaana. Ennustamattomia poliittisia käänteitä voi olla luvassa, eikä Macronin vaalivoitto ole taattu. Varmana on puolestaan pidetty hajanaisen vasemmiston tappiota. Uuden liittokansleri Olaf Scholtzin hallinto hakee vielä paikkaansa. Lue lisää tulevista vaaleista sivulta 54. YDIN 1 / 2022. Äärioikeiston Éric Zemmour ei puolestaan yllä kannatuskyselyissä Le Penin tasolle. Kannatuskyselyitä johtavan nykyisen presidentin Emmanuel Macronin odotetaan olevan vahvoilla. Ukrainan tulenarka tilanne on korostanut johtajuuden tarvetta Euroopan sisällä. On vähemmän selvää, lankeaako sama kohtalo Pécresselle. Macron on ajanut vahvasti unionin yhteistä puolustuspolitiikkaa ja seisonut vahvan EU:n takana. YDIN 1 / 2022 RANSKAN presidentinvaalit järjestetään huhtikuussa
YDIN 1 / 2022 10 YTIMEKKÄÄT 10 YTIMEKKÄÄT YDIN 1 / 2022 ”ON TÄRKEÄÄ LUODA UUSIA POLIITTISIA LINJAUKSIA JA PUHETAPOJA, JOTKA PRIORISOIVAT JAETTUA IHMISYYTTÄMME JA IHMISOIKEUKSIA. 1.. POLIITIKOILLA ON ERITYINEN VASTUU VARMISTAA, ETTEI HEIDÄN PUHEENSA ROHKAISE VÄKIVALTAAN, VIHAMIELISYYTEEN TAI SYRJINTÄÄN.” YK:n ihmisoikeuskomissaari Michelle Bachelet lausunnossaan 20
Tutu tunnetaan väkivallattomasta taistelustaan apartheid-politiikkaa vastaan. Musiikin ja tanssin täyttämään muistotilaisuuteen Kapkaupungin kaupungintalolla osallistui Tutun perheenjäsenten lisäksi maan keskeisimpiä uskonjohtajia, poliitikkoja ja khoisanien alkuperäisväestön edustajia. Tämä johtaa helposti tilanteisiin, joissa paikkakunta sekä yksittäisen työntekijän resurssit ja mahdollisuudet vaikuttavat suuresti palveluiden saamiseen. Valtiolliset hautajaiset järjestettiin Kapkaupungissa 1. Yhteenotot vaativat liki toistasataa kuolonuhria, kunnes kurdijoukot saivat tilanteen hallintaansa. – Valtiot, jotka ovat ajatelleet voivansa hylätä alaikäiset kansalaisensa Syyriaan kantavat vastuuta kaikesta, mitä heille tapahtuu. tammikuuta. Hänet palkittiin Nobelin rauhanpalkinnolla vuonna 1984. Yksi äänite saapui pojalta, joka pyysi apua. Tämä epätasa-arvoinen tilanne kuormittaa niin työntekijöitä kuin paperittomia eikä se edistä sosiaalisten oikeuksien toteutumista, tutkimuksen päätoteuttaja Diakin tutkija Maija Kalm-Akubardia toteaa. – Paperittomien henkilöiden tuki on tämänhetkisten havaintojen mukaan osittain satunnaista. Esimerkiksi juridinen tuki, sosiaalipalvelut tai terveyspalveluiden kattavuus voivat nojata yksittäisten tahojen sekä alueiden osaamisiin sekä mahdollisuuksiin. Kurdien SDF-joukot ilmoittivat, ettei heillä ollut mahdollisuutta huolehtia loukussa olevista lapsista taisteluiden keskellä. Vankilassa on noin 700 poikaa, joista osa on ollut vangittuna vuodesta 2019 saakka. Kuoleman tai haavoittumisen uhka on suoraan yhteydessä siihen, että nämä hallitukset ovat kieltäytyneet palauttamasta näitä lapsia kotiin, sanoo Pelastakaa Lasten Syyrian avustustoimia johtava Sonia Khush.. Kunnat ovat kuitenkin voineet tehdä paikallisesti omia inhimillisesti kestäviä ratkaisuja, jolloin valtakunnallisesti paperittomat saattavat olla erioikeutetussa asemassa. – Tänään saatamme haudan lepoon globaalin ikonin: ihmiskuntaa palvelleen miehen, jolla on korkea moraali ja poikkeuksellisia ominaisuuksia, Ramaphosa kertoi. Lainsäädännössä paperittomien sosiaalihuollon palvelujen laajuus on tarkkaan määritelty. Desmond Tutua muistettiin Etelä-Afrikassa Paperittomien sosiaalihuollon tilaa tutkitaan UUDESSA tutkimushankkeessa tarkastellaan paperittomien sosiaalihuollon tilaa julkisessa palvelujärjestelmässä. Taustalla on huoli palveluiden saannin alueellisista eroista, jotka johtavat eriarvoisuuteen ja vaikeuttavat sote-ammattilaisten työtä. Tutu myös johti rotuerottelun ajan rikoksien sovitteluun tähdännyttä totuuskomissiota. Pääkaupungin keskeisimpiä kohteita valaistiin liilalla värillä Tutun muistoksi. osana yritystä vapauttaa vankeja. Pelastakaa Lapset vaatii kaikkia asianosaisia valtioita, myös Suomea palauttamaan välittömästi Syyriassa olevia alaikäisiä kansalaisia perheineen. Etelä-Afrikan presidentti Cyril Ramaphosa kuvaili Tutua ”kansakuntamme henkiseksi isäksi”. Pelastakaa Lasten ja muiden tahojen saamat äänitteet osoittavat, että usea lapsi mahdollisesti haavoittui tai kuoli yhteenotoissa. Etelä-Afrikassa järjestettiin useita muistotilaisuuksia. Vankilahyökkäys muistutti lasten hädästä Syyriassa TERRORISTIJÄRJESTÖ ISIS hyökkäsi Ghwayranin vankilaan Koillis-Syyriassa 20.1. YDIN 1 / 2022 11 YTIMEKKÄÄT RAUHANAKTIIVI ja ihmisoikeustaistelija, arkkipiispa Desmond Tutu kuoli joulukuussa 90-vuotiaana pitkäaikaiseen sairauteen
sa elävistä 1,9 miljardista ihmisestä valtaosa asuu Kiinassa. Liberaalidemokratioissa kansalaisilla on lisäksi yksilöja vähemmistöoikeuksia ja tasa-arvo lain edessä. Ytimen toimituskunta POLIITTINEN JÄRJESTELMÄ, 2020 Lähde: Our World in Data. Suljetuissa autokratioissa kansalla ei ole oikeutta valita lainsäädäntöelimiään tai toimeenpanevaa hallintoa vapaiden monipuoluevaalien kautta. Vaalidemokratioissa kansalla on oikeus osallistua vapaisiin monipuoluevaaleihin. YDIN 1 / 2022 12 YTIMEKKÄÄT VALTAOSA maailman valtioista on demokratioita. Laajat demokraattiset oikeudet levisivät vasta 1900-luvun puolenvälin jälkeen. Varieties of Democracy project (v11.1), Lührmann et al. Demokraattisen hallinnon levinneisyydestä huolimatta oikeuksien toteutuminen ei siis ole vääjäämätöntä. Tänä päivänä suljetuissa autokratioisMITEN DEMOKRAATTISET OIKEUDET TOTEUTUVAT. Hallitus nauttii lainsäädäntöelimien ja oikeusjärjestelmän luottamusta. Demokraattiset oikeudet ovat levinneet laajalle, mutta ne ovat silti kaukana universaalista. Tutkija Bastian Herren mukaan tämä juontuu siitä, että maailman väestö kasvoi demokratian leviämistä nopeammin. Vuonna 2018 yli 2,7 miljardia ihmistä eli vaalidemokratioissa ja miljardi liberaalidemokratioissa. Mutta kuinka monella kansalaisella on äänestysoikeuden lisäksi demokraattiset kansalaisoikeudet. Moni on myös vastikään menettänyt demokraattiset oikeutensa, ja esimerkiksi Unkarissa autokraattinen ote on kiristynyt. Vaaliautokratiassa tämä on de jure mahdollista, mutta kansalta puuttuu kokoontumisja ilmaisuvapauden kaltaisia oikeuksia, jolloin vaalit eivät ole vapaat tai reilut. (2018) KU VA AJA N PO H JA : O U R W O RL D IN DA TA , BA ST IA N H ER RE Liberaalidemokratia Vaalidemokratia Vaaliautokratia Suljettu autokratia Ei tietoja. Anna Lührmanin, Marcus Tannenbergin ja Staffan Lindbergin Regimes of the World (RoW) -malli erottelee neljä poliittisen järjestelmän tyyppiä: suljetut autokratiat, vaaliautokratiat, vaalidemokratiat ja liberaalidemokratiat
ja?kaupunginvaltuutettu.. Valtiontalouden tarkastusviraston arvion mukaan jokainen syrjäytynyt nuori kun maksaa elämänsä aikana yhteiskunnalle noin 1,2 miljoonaa euroa. Eduskunnan käsittelyssä parhaillaan oleva sisäisen turvallisuuden selonteko nostaa syrjäytymisen esiin vakavana turvallisuuspoliittisena ongelmana. Yhteen ääneen vakuutamme, että kyllä, ehdottomasti syrjäytymiselle täytyy nyt jotakin tehdä ja että ei, emme halua yhdenkään nuoren syrjäytyvän tässä hyvinvointivaltiossamme. Ei vain talouden, ei vain turvallisuuden, ei vain Suomen tähden, vaan nuoren itsensä tähden. Ja on meidän vastuullamme varmistaa, että tämä oikeus toteutuu. Voimme ehkäistä syrjäytymistä esimerkiksi panostamalla mielenterveyspalveluihin ja koulutukseen sekä varmistamalla harrastustakuun toteutumisen. Mutta mistä oikein puhumme, kun puhumme nuorten syrjäytymisestä. Nuorten itsensä vuoksi SULDAAN SAID AHMED Kirjoittaja?on?helsinkiläinen?kansanedustaja?. Tarvitsemme sekä ennaltaehkäisevää että korjaavaa nuorisotyötä. Usein keskustelu nuorten syrjäytymisestä jää kuitenkin hyvin ylätasolle. 1,2 miljoonan hintalappu on toki hurja, mutta syrjäytymisen henkisiä ja fyysisiä vaikutuksia ihmiselle itselleen ei voida mitata euroissa. Vaikka nämä kaikki ovat tärkeitä näkökulmia, toivoisin, että keskusteluissa muistettaisiin aina, että tilastojen takana on ihmisiä. Nuorten syrjäytymisen vaikutukset kun näkyvät todella monella yhteiskunnan alalla. . Jokaisella nuorella tulee olla oikeus elää mielekästä elämää osana yhteiskuntaa. YDIN 1 / 2022 13 KOLUMNI N uorten syrjäytyminen on vakava yhteiskunnallinen ongelma. Jo ennen koronapandemiaa Suomessa oli yli 60 000 syrjäytynyttä nuorta, eikä pandemia ole muuta kuin syventänyt tätä ongelmaa. Melko pieni, pääosin syrjäytyneistä ja syrjäytymisvaarassa olevista ihmisistä koostuva joukko tekee suurimman osan rikoksista Suomessa. Myös rasismin ja syrjinnän vastainen työ ehkäisee syrjäytymistä. Tai kenties puhummekin syrjäytymisen vaikutuksista Suomen työllisyys-, korkeakoulutustai vaikka äänestyslukuihin. Syrjäytymistä ei ratkaista yhdellä taikaratkaisulla, vaan meidän on käytettävä useita rakenteellisia keinoja. Vai puhummeko ilmiön vaikutuksista meidän kaikkien turvallisuudelle. Puhummeko ilmiön valtavasta hintalapusta valtiontaloudelle. Tätä lausetta hokevat poliitikot yli puoluerajojen eikä syyttä
Ilmastokokouksen yhteydessä mediat kirjoittivat armeijoiden päästöistä laajemmin kuin koskaan aiemmin. YDIN 1 / 2022 14 KOLUMNI 2 24 järjestöä vetosi hallituksia ottamaan armeijoiden päästöt mukaan päästörajoitustavoitteisiin marraskuun Glasgow’n ilmastokokouksessa. . Kansalaisliikkeiden aktiivisuudella voidaankin vaikuttaa siihen, nouseeko aihe esiin Kairon ilmastokokouksessa marraskuussa 2022 ja minkälaisin painotuksin. Vuonna 2021 saatiin merkkejä joidenkin valtioiden mahdollisesta sitoutumisesta armeijoiden päästöjen vähentämiseen. Vetoomuksen tukijajoukko kertoo, että niin ympäristö-, rauhankuin ihmisoikeusjärjestöissäkin on valmiutta kampanjoida armeijoiden päästöjä vastaan. ceobs avasi ilmastokokouksen aikana The Military Emissions Gap -nettisivun, johon on koottu valtioiden päästöinventaarioissa ilmoittama data armeijoiden kasvihuonekaasupäästöistä. Britanniassa on käyty debattia puolustushallinnon osallistumisesta maan vuoden 2050 nettonollapäästötavoitteeseen. ceobs:n mukaan jo Glasgow’ssa käytiin joitakin keskusteluja armeijoiden päästötavoitteiden saamiseksi mukaan viralliseen käsittelyyn. Armeijoiden päästöistä puhutaan viimeinkin ESA NORESVUO Kirjoittaja?on?ympäristötieteitä?opiskeleva?. Silti Pariisin sopimus jätti armeijoiden päästöjen raportoinnin vapaaehtoiseksi. Vetoomuksessa vaadittiin ilmastokokousta asettamaan armeijoille Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti lämpenemisen 1,5 asteeseen rajaavat päästövähennystavoitteet sekä sitoutumaan armeijoiden päästöjen läpinäkyviin ja vertailukelpoisiin raportointimekanismeihin. The Conflict and Environment Observatory (ceobs) -järjestön vetoomuksessa olivat mukana muun muassa Amnesty International, Greenpeace, Human Rights Watch sekä lukuisat rauhanjärjestöt. aseistakieltäytymisoikeuden?puolestapuhuja.?. Sivuston 74:stä vertailun kohteena olevasta valtiosta ainoastaan viisi raportoi yk:lle armeijoidensa päästöt kohtalaisella tavalla. Myös Yhdysvaltojen puolustusministeriö kertoi valmistelevansa vastaavaa suunnitelmaa. Silti jokaisen tarkastelluista valtiosta arvioitiin aliraportoineen päästöjä erittäin merkittävästi tai arviota ei kyetty antamaan ollenkaan. nato sopi huippukokouksessaan aloittavansa selvitystyön nettonollapäästöjen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Scientists for Global Responsibility -järjestön arvion mukaan maailman armeijat tuottavat noin kuusi prosenttia maailman kasvihuonekaasupäästöistä
16 ARJA ALHO Sotapuheen tavallistuminen hätkähdyttää / 22 AKU KERVINEN Quo vadis, asevelvollisuus. / 26 JUHA SAARINEN Kalifaatin sankarittaret Euroopasta / 32 ANNA HEIKKINEN Ei puhetta rahasta / 36 OLLI TAMMILEHTO Rokotteiden ja ihmiskehon vuoro-vaikutuksessa vielä paljon tutkittavaa / 40 TUOMAS HIRVONEN Pandemian haasteet rauhantyölle ja demokratiakehitykselle / 44 VALERIA VASARA Rokotteet kuuluvat kaikille / 46 AGOES RUDIANTO Nälkäinen tulivuori. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA
Tuntuu, että turvallisuus on veitsenterällä ja että sotapuheesta on tullut yhtä tavallista kuin aamupalasta. Kuvatekstit kertovat lähestyvästä sodasta. Mitä kansainvälisessä politiikassa tapahtuu. Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa YDIN 1 / 2022 16 YDINHETKI. YDIN 1 / 2022 16 YDINHETKI SOTAPUHEEN TAVALLISTUMINEN HÄTKÄHDYTTÄÄ Mediahuomio on suurvaltajohtajissa ja ulkoministerien neuvotteluissa
Tämä päti myös Natoon. Mitä Natosta pitäisi ajatella, ellei Yhdysvallat ole siinä vahvasti mukana. Diplomatian ja kansainvälisen politiikan kieli taas on punnittua, hiukan peiteltyä ja joskus jopa hyvin vaikeaselkoista. Mitä jos sen käyttöön totutaan liiaksi. Sotapuhe on tullut jollain tavalla hyväksyttäväksi, kun sitä aiemmin on mieluummin vältetty siksikin, että sota on järkyttävä asia. Se on korostanut kahdenvälisiä suhteita ja pitänyt esillä juuri suurvaltasuhteita. YDIN 1 / 2022 18 YDINHETKI A rja : Uutisvirtaan on tullut avoin sotapuhe. H anna : Mielenkiintoinen vertailukohta on se, kun Ukrainan kriisin alkuvaiheessa etsittiin oikeaa sanaa kuvaamaan tapahtunutta. Voi olla kyse ilmiöstä, joka tulee ja menee nopeasti. Ylipäätään on niin, että kun tiedotusvälineisiin tulee dramaattinen sana, se alkaa elää omaa mediaelämäänsä eikä siitä päästetä irti. Yhdysvallat jäi pois joistakin kansainvälisistä järjestöistä ja sopimuksista. Omien etujen ajamisessa kansainväliset järjestöt. Mutta minua hätkähdyttää kyllä, että uutisoinnissa käytetään sotaa sanana niin usein. Monet kuvasivat tapahtumia kriisinä tai pitkittyneenä kriisinä. Siinä alleviivataan, että emme ole jättämässä monenkeskisyyttä vaan vahvistamassa sitä. Varmaankin Trumpin aika aiheutti siinäkin muutoksia. Sitä alkaa miettiä, miten tapahtunutta ja nyt meneillään olevaa vaihetta sanoitetaan. Yhdysvaltoja myös. Kiinaa vastaan aloitettiin kauppasota, koska Amerikasta piti tehdä taas suuri. H anna : Diplomatiassa on edelleen samat säännöt kuin ennenkin. Sitä ennen tapahtui jo monenkeskisyyden haastaminen. Ylipäätään vastakkainasettelu kuului hänen puheenparteensa, tosin enemmän ehkä sisäpolitiikassa. a rja : Voisiko retorista muutosta selittää presidentti Trumpin otsikonomaisella ja yksinkertaistavalla tavalla puhua kansainvälisestä politiikasta. Kaikki haluavat olla voittajia, sovittaessahan voitot ovat jaettuja. Mutta olennaisempaa on kansainvälisten suhteiden yksinkertaistaminen: suhteet ovat valtioiden välisiä, suurvallat ovat tärkeämpiä kuin muut. Siihen hänen kautensa vaikutti. Se on jopa niin yksityiskohtaista, että lehdet ovat tietävinään tarkan ajankohdan Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan. Hänhän puhui kansainvälisistä suhteista varsin peittelemättömästi. Minulla ei ole syvällistä ymmärrystä sen suhteen, kenen edusta uudessa tyylissä puhua on kyse. A rja : Tuntuu siltä, että globalisaatiokeskustelun aikainen valtioiden keskinäisen riippuvuuden korostaminen sekä monenkeskisen ja sopimuksenvaraisen ulkoja turvallisuuspolitiikan merkitys on väistynyt. Mutta ei hän yksin olisi saanut muutosta aikaan. Mitä mielestäsi on tapahtunut kansainvälisessä politiikassa, joka voisi selittää tätä muutosta. Sanoilla on merkitystä. Kiinaa lähestytään kahdenvälisesti. Yhdet käyttivät ilmaisua sota, toiset välttivät sitä sanaa. Kulminaatio tapahtui Trumpin kaudella. Mutta toisaalta sanat kuluvat, niitä aletaan käyttää kevyesti eikä kohta edes huomatakaan. Onko sillä tekemistä kansallisvaltioajattelun voimistumisen kanssa. Toisaalta myös monet ovat voineet saada inspiraatiota ajattelusta, että oma maa ensin. Yksinkertaistaminen näkyy myös sanamuodoissa. Mutta se laati myös uuden monenkeskisyyden strategian. Venäjä on pitkään halunnut maailman olevan sellainen. Niistä puhuttiin vähättelevästi, kielteisestikin tai vähintään epäilevästi. Tämä oli aika iso hämmästyksen paikka, joka johti eu:ssa siihen, että se alkoi entistä enemmän ajatella oman puolustuksen ja strategisen autonomian merkitystä. Arvelen, ettei ole yhtä yksittäistä selitystä retoriselle muutokselle. Näin saadaan myös lukijoita ja katsojia. H anna : Keskinäisen riippuvuuden ajattelussa on tapahtunut iso muutos, joka näkyy selvästi
Kyllä he tietävät ja tuntevat naapurinsa ja ettei muutoksia ole tapahtunut. Se on yllättävää. H anna : eu on merkittävä toimija monella politiikan alueella. Ehkä Venäjän ulostulojen syy ja tapa puhua on oikeastaan tarkoitettu kotimaiselle yleisölle. Tämä liittyy juuri äsken keskustelemaamme monenkeskisyyteen, ajatukseen siitä, että kahdenvälisiä sopimuksia tarvitaan ehkä myös varmuuden vuoksi täydentämään monenkeskisyyttä. Etupiiriajattelun kaltaisuutta on puolin ja toisin. Samaisen Nato-esimerkin valossa: voiko Euroopan turvallisuuden ripustaa Naton varaan, ellei voi luottaa, että Yhdysvallat on mukana. Tätä on hyödyllistä avata enemmän. Ensimmäinen iso ongelma on suhde suurvaltoihin. Tietenkin Kiina reagoi tähän. Tosin, sellainen pieni muutos on kyllä tapahtunut, että myös pohjoismaissa ulkoja turvallisuuspolitiikkaa tehdään enemmän kahdenvälisin tai kolmenkeskisin sopimuksin kuin aiemmin. YDIN 1 / 2022 19 YDINHETKI voidaan kokea jopa haitaksi. Syyt voivat olla taloudellisia tai turvallisuuspoliittisia. Olisi luontevaa, että se pystyisi olemaan turvallisuuden kysymyksissä yhtä mieltä – ja ennen muuta toimimaan niin. Kun joku sanoo tällaiset asiat ääneen, sitä moititaan. MITÄ JOS SEN KÄYTTÖÖN TOTUTAAN LIIAKSI?. Toinen muutos puolestaan näkyy keskinäisriippuvuudessa. Venäjän viimeaikaiseen puheenparteen etupiireistä on reagoitu erityisen vahvasti, koska siinä tavallaan vaaditaan paluuta ajassa taaksepäin. a rja : Ulkopoliittisen instituutin tutkimuksessa (Sini-Kukka Saari ja Jyrki Lavikainen) kiinnitettiin huomiota siihen, että Venäjä antaa pohjoismaille sisällön hyvästä naapuruudesta. Mutta kyllä se taitaa todellisuudessa edelleen vaikuttaa. Suurvallat itse haluavat nimenomaan kahdenvälisyyttä. Riippuvuutta Kiinasta ei aiemmin juurikaan pidetty hankalana asiana mutta nyt kun se on artikuloitu uudelleen, riippuvuus nähdäänkin potentiaalisena uhkana. Se, että eu:lta odotetaan kaikenlaista, on MINUA HÄTKÄHDYTTÄÄ KYLLÄ, ETTÄ UUTISOINNISSA KÄYTETÄÄN SOTAA SANANA NIIN USEIN. Ensimmäinen muutos näkyy siis siinä, että on lähdetty puhumaan kansainvälisistä järjestöistä uudella ja päinvastaisella tavalla kuin mihin on totuttu. Yhteisiä käsityksiä löytyy eu:ssa kyllä muista asioista, mutta jäsenmailla on perinteisesti omat kahdenväliset suhteensa suurvaltoihin. H anna : Minusta se oli mielenkiintoista. Jos unohdetaan nyt Venäjä, Yhdysvallat ei ole lopettanut vieläkään Kuuban kauppasaartoa ja vastikään se solmi sotilaallisen yhteistyösopimuksen Britannian ja Australian kanssa. Puhutaan, että pitää olla omavarainen. Tätä suhdetta on vaikea kääntää monenkeskiseksi. a rja : Etupiiriajattelun on sanottu olevan vanhanaikaista ja lähtevän kylmän sodan asetelmista. Se on vaikea. Jos tällaiset vaatimukset menevät liian pitkälle, olisi se ankea suunta kaikkien kannalta. Venäjä näkee asiakseen kertoa, mitä se toivoo naapureiden tekevän ja millaisia olevan. Miksi se on tärkeää. Ilmiöinä nämä kaksi ovat mielenkiintoisia ja uusia. A rja : Seuraavaksi onkin luontevaa puhua eu:n strategisesta autonomiasta. H anna : Minulla ei ole tuohon mitään lisättävää. Kun aiemmin ajateltiin, että riippuvuudet edistävät turvallisuutta, nyt ajatteluun on tullut särö: ei uskalletakaan olla riippuvaisia toisista. Strategisessa autonomiassa eu on muista riittävän erillinen ja riippumaton. Tämä tietynlainen populistisuus ei ole kuitenkaan johtanut valtioiden eroihin kansainvälisisistä järjestöistä, vaikka se onkin muuttanut osin tapaa puhua kansainvälisestä yhteistyöstä. Tai esimerkki taloudellisesta riippuvuudesta. Kaikkia maita toki kiinnostaa, mitä lähellä tapahtuu
Jäsenet katsoivat, että tällaiselle oli tarvetta. Venäjän motiiveista Ukrainan suhteen juuri nyt on kirjoitettu paljon ja ihmetelty, miksi Putin ottaa riskejä. Integraatioprosessia ei koskaan olisi ollut, ellei olisi ollut odotuksia. Nyt seuraamme vaikkapa Euroopan lääkeviraston kantoja tarkkaan. H anna : Syy liittyy enemmän rahoitusongelmaan. eu koettiin yk:n piirissä luotettavammaksi kuin Nato. Ulkopoliittisen instituutin ohjelmajohtaja Arkady Moshes arveli taustalla olevan strategiset syyt, jotka liittyvät Venäjän globaalin ja alueellisen aseman säilyttämiseen, mutta myös taktiset näkökohdat vaikuttavat. Jäsenmaiden odotukset olivat legitiimejä. YDIN 1 / 2022 20 YDINHETKI sinänsä myönteinen asia. H anna : Nato muuttui täysin kylmän sodan päättymisen myötä. Nyt modernisoi. Ehkä myös liian pikkutarkasti viilattiin nopean toiminnan joukkojen toimintatapaa. a rja : Entäpä eu:n nopean toiminnan joukot. H anna : Odotukset vievät Euroopan unionia eteenpäin. Esimerkkinä jälkimmäisestä on pandemia. Nato teki yhteistyötä eu:n kanssa eikä sillä ollut tarvetta miettiä Euroopan puolustamista. Ovat teoriassa, harvoin toiminnassa. H anna : Venäjän ymmärtämisen kannalta on hyvä asia, että meillä on erinomaisia Venäjätutkijoita siinä missä Yhdysvaltojen ja Kiinankin tuntijoita. Krimin valtauksen myötä itäiset jäsenmaat alkoivat kysyä, millainen suunnitelma Natolla on puolustaa jäsenmaitaan. Se olisi voinut lakata olemasta. a rja : Tässähän on käynyt niin, että missä eu, siellä ratkaisu! eu:lta toivotaan enemmän kuin vähemmän. Yhteisrahoitus auttaisi ja siihen suuntaan ollaan menossa sen sijaan, että nykyisessä mallissa vetovuorossa oleva jäsenmaa rahoittaisi toimintaa. Aluksi myös oli vahvasti esillä se, että nopean toiminnan joukot voivat auttaa Yhdistyneitä kansakuntia ja että sillä olisi täsmärooli ennen kuin yk:n operaatiot saadaan käyntiin. Sinä kirjoitit tammikuussa artikkelin, jossa sanoit, että Venäjä voi olla Suomen kannalta syy liittyä Natoon mutta myös syy olla liittymättä. Tulemme kuulemaan maaliskuussa enemmän, miten tätä strategista kompassia sekä nopean toiminnan joukkoja kehitetään. eu ei ole ajatellut, että sen sotilaallinen läsnäolo olisi missään pitkäaikaista. Asevarustelun suhteen on vaikea löytää vasta-argumentteja sille, miksi varustelu ei olisi perusteltua tässä tilanteessa. a rja : Krimin valtaus siis käänsi Naton suuntaa. Mutta eu:n toimivalta on hyvin läikikästä. Niin sanottu länsi epäonnistui Afganistanissa ja Syyriassa, energiariippuvuus Venäjästä hajottaa Euroopan johtajuutta eivätkä talouspakotteetkaan ole panneet maata polvilleen. Kenelläkään ei varmaan ollut ajatusta, että eu olisi kansanterveystoimija. Odotukset mahdollistavat kehittymisen. Joissain asioissa se on hyvin vahva, joissain ei ollenkaan – joskus ei edes ajateltu, että sen pitäisi olla toimija. Mutta järjestöt ovat hyviä keksimään itselleen uusia tehtäviä, sellaisia kuin kriisinhallinta, terrorismin torjunta, energiaturvallisuus ja muidenkin uhkien torjunta. Rauhanliikkeen kannalta on kovin masentavaa, että asevarustelu on ottanut aivan uuden kierteen Suomea myöden, vaikka ilmastomuutos, pandemiat, köyhyys ja muut ovat sittenkin todellisempia ja pysyvämpiä turvallisuusuhkia. Tätähän Nato teki 1990ja 2000-luvun alkuvuosina. Erkki Tuomioja on juuri julkaissut kirjan. Palattiin puolustukseen, joukkojen sijoitteluun sekä uudenlaiseen sotilaallisen liikkuvuuden ajatteluun. Suomalaisetkin odottavat eri mielipidemittausten mukaan eu:lta enemmän turvallisuuspoliittista roolia. Niin vain aika nopeasti se sai sellaisen roolin. Ovathan uhkakuvatkin erilaiset, informaatiovaikuttamisesta alkaen. Sekin on hyvä asia. A rja : Sotapuheen rinnalla on myös aikamoinen Nato-keskustelu menossa
Hanna Ojanen Toimii tutkimusjohtajana Tampereen yliopiston H2020tutkimushankkeessa ENGAGE (Envisioning a New Governance Architecture for a Global Europe); On myös Maanpuolustuskorkeakoulun ja Helsingin yliopiston dosentti; Tutkii erityisesti eurooppalaista ulko-, turvallisuusja puolustuspolitiikkaa, monenkeskisyyttä, kansainvälisten järjestöjen välisiä suhteita, pohjoismaista yhteistyötä sekä Suomen ulko-, turvallisuusja puolustuspolitiikkaa.. Nato ja Yhdysvallat, samoin kuin muut ydinasevaltiot, ilmaisivat selvästi, etteivät ne halunneet sopimusta. Ydinasekieltosopimus on kuitenkin tässä tilanteessa mukava valopilkku – on saatu oikeudellinen pohja ydinaseiden kiellolle. YDIN 1 / 2022 21 YDINHETKI daan vanhoja asejärjestelmiä, tehdään kokeita, kehitellään uusia aseita, ollaan menossa avaruuteen ja niin edelleen. On todellakin aikamoinen tehtävä puhua aseriisunnan puolesta. Uskon, että parempina aikoina se tulee osoittautumaan hyvinkin hyödylliseksi. a rja : Ehkä tulevaisuudessa tehdään uusi kohusarja suomettumisesta, mutta nyt toiseen suuntaan rähmällään olemisesta. Ja juuri nyt toivon, että diplomatia voittaa. H anna : Diplomatia on tärkeää. a rja : Suomesta ja pohjoismaista huolimatta. H anna : Ei Suomella eikä muillakaan Pohjoismailla ollut oikein mahdollisuutta valita kantaansa. Ydinasekieltosopimuskin on diplomatian tulosta, ja uudenlaisten, ei-valtiollisten toimijoiden ansiota osin myös. Minä toivon totisesti, että taivas ja sen kauneus kuuluu kaikille eikä avaruudessa ole koskaan aseita. Mutta enemmistö yk:n jäsenmaista käytti valtaansa ja päätti asiasta
Parlamentaarinen asevelvollisuuskomitea esitteli loppuraporttinsa 26.11.2021. YDIN 1 / 2022 22 YDINHETKI. Kirjoittaja Aku Kervinen Quo vadis, ASEVELVOLLISUUS. Tuloksia voi pitää toisaalta militaristisena mittatilaustyönä, toisaalta surkeana tussahduksena
Myös kaikille sukupuolille pakolliset kutsunnat näyttivät kiinnostavan komiteaa. Sanna Marinin hallitus asetti 5. Aidosti siviililuonteisen ja rauhanomaisen siviilipalvelusvaihtoehdon näkökulmasta asetelma oli vaarallinen, sillä yhdistämällä siviilipalveluksen uudistaminen asevelvollisuutta käsittelevän komitean alle uudistustyötä tekemään oli saatu kustakin puolueesta maanpuolustushenkisimmät ja militaristisesti suuntautuneimmat edustajat. Toteutuessaan tämä merkitsisi varmasti uutta ihmisoikeusongelmaa. Komitean työskentelyn aikana alkoi kuitenkin näyttää siltä, että sen suurin mielenkiinto kohdistuikin nimenomaan siviilipalvelukseen. Huomiota herättivät erityisesti komitean varapuheenjohtajan Joonas Köntän puheet, kun hän keväällä 2021 ehdotti julkisuudessa Quo vadis, YDIN 1 / 2022 23 YDINHETKI. yk:n ihmisoikeuskomitea on toistuvasti ollut huolissaan Suomen siviilipalveluksen pituudesta, ja uudistuksen myötä joidenkin sivarien palveluksen pituudekL ähtökohdat asevelvollisuuden uudistamisen suunnalle tällä vaalikaudella niitattiin jo Antti Rinteen hallitusta muodostettaessa loppukeväästä 2019. siviilipalveluksen työpalveluspaikkojen rajaamista tiukasti kokonaisturvallisuutta ja kriisivalmiutta vaativiin tehtäviin, mainiten esimerkkinä näistä jopa Puolustusvoimien tukitehtävät. 3. Siviilipalveluksen kannalta karuin ehdotus liittyi itse asiassa kesken asepalvelun siviilipalvelukseen siirtyviin, joita on vuosittain lähes puolet siviilipalveluksen suorittajista. K omitean päättäessä toimikautensa lokakuun lopussa 2021 Könttä vahvisti komitean todella esittävän koko ikäluokan pakollisia kutsuntoja. Asettamispäätöksen mukaan kehittäminen tuli tehdä sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeista ja sen piti tuottaa operatiivista lisäarvoa. Komitean mielestä armeijassa suoritettuja palveluspäiviä ei pitäisi enää hyväksilukea siviilipalvelukseen siirryttäessä. Myös siviilipalveluksen koulutusjakson kokonaisturvallisuussisältöjä lisättäisiin sekä koulutusjakson ja työpalveluksen yhteyttä vahvistettaisiin. Kesällä 2021 Kanerva varoitti, ettei pitäisi yllättyä, mikäli komitea esittäisi “jotakin sellaista”. Raportin ehdotuksen mukaan siviilipalveluksen työpalveluspaikkoja ei rajattaisi nykyisestä, mutta kokonaisturvallisuuden kannalta olennaisia julkisen hallinnon organisaatioita painotettaisiin ja pidettäisiin ensisijaisina työpalveluspaikkoina. 2020 puolustusministeriön esittelystä komitean selvittämään asevelvollisuuden kehittämistä ja maanpuolustusvelvollisuuden täyttämistä. Hallitusohjelman mukaan “yleistä asevelvollisuutta ylläpidetään sotilaallisen maanpuolustuksen tarpeisiin.” Ohjelmassa mainitaan kehitystyön tavoitteina maanpuolustustahdon ylläpitäminen, kansalaisten yhdenvertaisuuden vahvistaminen ja tiedotuksen lisääminen naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta. Muutamaa viikkoa myöhemmin julkaistiin komitean loppuraportti, joka ei kokonaisuutena sisältänyt suuria yllätyksiä sen tehtävänannon huomioon ottaen. Ilkka Kanervan puheenjohtamalle komitealle annettiin tehtäväksi selvittää muun muassa siviilipalveluksen parempaa hyödyntämistä kokonaisturvallisuuden toimintamallin tarpeisiin, myös naisia koskevia kutsuntoja sekä kansalaispalveluksen toteuttamismahdollisuuksia. KOMITEAN MIELESTÄ ARMEIJASSA SUORITETTUJA PALVELUSPÄIVIÄ EI PITÄISI ENÄÄ HYVÄKSILUKEA SIVIILIPALVELUKSEEN SIIRRYTTÄESSÄ
Muista keinoista tähän tavoitteeseen pääsemiseksi on mainittu esimerkiksi uusi palveluskelpoisuusluokka, jonka myötä asepalvelukseen voitaisiin määrätä myös sellaisia henkilöitä, jotka tällä hetkellä vapautetaan palveluksesta terveydellisin syin. Armeijalla on valmiina suunnitelmat kutsuntojen uudistamisesta komitean esittämällä tavalla: kutsuntapäivä pidettäisiin jatkossa koulupäivän aikana, osana kouluopetusta. Raportissa on myös muita ehdotuksia, joille ei näyttäisi olevan muuta tarvetta kuin tehdä siviilipalveluksesta vähemmän houkutteleva, kuten ehdotus siviilipalveluksen suorittaneiden määräämisestä kertausharjoituksia vastaavaan täydennyskoulutukseen. Monet rauhanliikkeelle tavallisesti myötämieliset tahot kertoivat pitävänsä uudistusta sukupuolten tasa-arvon näkökulmasta tervetulleena. Toisaalta on mahdollista argumentoida, että kaikkeen julkiseen kohkaamiseen nähden komitean esitykset ovat epämääräisiä ja merkitykseltään vähäisiä. Siviilipalveluksen kehittäminen kokonaisturvallisuuden nimissä jäi lopulta epäkonkreettiselle “painottamisen” tasolle, eikä palveluspaikkojen määrää haluta rajata nykyisestä. Komitea ei myöskään esitä kansalaispalvelusta, jonka kautta koko ikäluokka olisi pakotettu johonkin palvelukseen. Todellisuudessa ehdotuksen takana näyttäisi olevan ainoastaan halu vähentää siviilipalvelukseen siirtyvien määrää. Siviilipalveluksen suorittajien määrän vähentäminen sopii toisaalla raportissa linjattuun tavoitteeseen nostaa asepalveluksen suorittavien määrää nykyisestä. Lisäksi eriävä mielipide katsoi komitean ehdotusten vievän siviilipalveluksen kehittämistä väärään suuntaan ja esitti huolen yhteiskunnan yleisestä militarisoimisesta esimerkiksi maanpuolustustietämyksen opetuksen lisäämisen kautta. Tämä on murto-osa EHDOTUS PAKOLLISTEN KUTSUNTOJEN LAAJENTAMISESTA NAISIIN NÄYTTÄÄ SYNTYNEEN KOVASTA PAINEESTA EDISTÄÄ SUKUPUOLTEN TASA-ARVOA EDES JOTENKIN. YDIN 1 / 2022 24 YDINHETKI. Lisäksi uusi, koko ikäluokan kutsuntapäivä ajoittuisi oppivelvollisuusikään. Kriittisiäkin huomioita kuultiin. Sen merkitykseksi on kuitenkin jäämässä vuodenvaihteessa eläköityneen maavoimien komentaja Petri Hulkon Helsingin Sanomille antaman arvion mukaan noin 500 – 600 koulutettavaa nuorta vuodessa. Komitea kaipaa myös “maanpuolustustietämyksen” opetuksen vahvistamista kouluissa. Tätä perusteltiin loppuraportissa sillä, että siviilipalveluksen kokonaisturvallisuussisältöjen vuoksi palvelusta ei voisi enää suorittaa vajaana, alle 347 päivän mittaisena. Uusi palveluskelpoisuusluokka Puolustusvoimissa etenee jo ilman lainsäädäntöuudistuksia. Kokonaisuutena katsoen todellakin näyttää, että komitea tavoittelee militarisointia monella rintamalla. si saattaisi tulla vakaumukseen perustuvan palvelusvalinnan vuoksi lähes kaksi vuotta. K omitean ehdotukset saivat julkisuudessa pääosin ilahtuneen vastaanoton huomion keskittyessä erityisesti pakollisten kutsuntojen laajentamiseen. Komiteassa Vasemmistoliittoa edustanut Jari Myllykoski jätti loppuraporttiin eriävän mielipiteen, jossa kiinnitti huomiota erityisesti siviilipalveluksen rangaistuksenomaiseen pituuteen ja vaati yk:n ihmisoikeuselinten linjaa seuraten myös totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista luopumista
Parhaillaan nimiä kerää Yhteisvoimat-kansalaisaloite, joka tavoittelee sukupuolia tasa-arvoisesti kohtelevaa valikoivaa asevelvollisuutta. S iviilipalvelusasioista vastaavan työja elinkeinoministeriön mukaan lakiuudistuksia vaativat muutokset etenevät vasta ensi vaalikaudella, ja tämä pätee todennäköisesti suurempiin uudistuksiin myös puolustusministeriön hallinnonalalla. Kansalaisaloitetta ei varmasti päästetä menemään läpi tällaisessa asiassa, vaikka se saisi kerättyä tarvittavat allekirjoitukset päästäkseen eduskunnan käsittelyyn – suuret uudistukset puolustuspolitiikassa halutaan nimittäin tehdä jatkossakin eduskuntapuolueiden suurella enemmistöllä. Koko ikäluokan kutsunnoille on yritetty kehittää täydentäviä perusteita sen sosiaalisesta merkityksestä tilaisuutena, jossa on mahdollista tavoittaa vielä kerran koko ikäluokka ja syrjäytymisuhan alla olevia nuoria. Seurauksena oli löperö nahkapäätös, jossa pakollinen kutsuntapäivä koskee jatkossa kaikkia, mutta palvelukseenmääräämistilaisuus ja itse palvelus edelleen pakollisessa muodossa vain niitä, jotka on merkitty rekistereissä miehiksi. Kuitenkin se on yksi esimerkki siitä, että paineet nykyistä mallia kohtaan kasvavat. Toisaalta ihmisiä juridisen sukupuolen perusteella eriarvoisesti kohteleva lainsäädäntö näyttää yhä pahemmin vanhentuneelta, mutta toisaalta palveluksen laajentamiseen koskemaan kaikkia ei ollut mitään tarvetta eikä muuttamiseen myös miesten osalta vapaaehtoisuuteen perustuvaksi poliittista tahtoa. noin 24 000:n nuoren ikäluokasta, eikä muuta kokonaiskuvaa, jossa terveydellisistä syistä vapautettavien määrä nousi jo reilu vuosikymmen sitten armeijan omasta aloitteesta nykyiseen noin neljännekseen ikäluokasta. Mediahuomiota hallinnut ehdotus pakollisten kutsuntojen laajentamisesta naisiin näyttää syntyneen kovasta paineesta edistää sukupuolten tasa-arvoa edes jotenkin. Armeijan vierailupäivä kouluissa tuskin ratkaisee syrjäytymisongelmia. Vaikka aloitetta voi moittia aseistakieltäytyjien aseman unohtamisesta, ainakin sillä on enemmän rohkeutta miettiä asioita uusiksi kuin parlamentaarisella asevelvollisuuskomitealla. Kuitenkin mikäli koko ikäluokan kutsunnat toteutetaan armeijan itse esittämällä tavalla osana koulupäivää, nämäkin perustelut joutuvat täysin naurunalaisiksi: koko ikäluokka tavoitetaan vielä kerran koulussa, missä se muutenkin on kokoontuneena opiskelijaterveydenhuollon ja opinto-ohjauksen ääreen. Toivon mukaan siellä saadaan torjuttua edes komitean ehdotusten pahimmat ylilyönnit, kuten asepalveluspäivien hyväksiluvusta luopuminen siviilipalveluksessa. Tarkoituksena lienee lähinnä rauhoitella asiasta moraalipaniikkia lietsovia poliitikkoja. Parlamentaarisen vaikuttamisen juna menee omia menojaan, mutta myös kansalaisyhteiskunta voi vaikuttaa keskusteluilmapiiriin. Seuraavissa hallitusohjelmaneuvotteluissa ratkeaa jälleen suunta asevelvollisuuden ja myös siviilipalveluksen kehittämiselle seuraavalla vaalikaudella. YDIN 1 / 2022 25 YDINHETKI
Mistä ilmiössä on oikeastaan kyse. Kirjoittaja Juha Saarinen SOTURITTARET EUROOPASTA Kalifaatin YDIN 1 / 2022. YDIN 1 / 2022 26 YDINHETKI Euroopasta Isisin riveihin liittyneet naiset ovat saaneet viime vuosina paljon julkisuutta
Valtaosa Euroopasta lähteneistä vaikuttaa olleen aktiivisia, tietoisia ja oman maailmankatsomuksensa perusteella vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti toimineita yksilöitä, joskin joukkoon mahtuu myös traaginen hyväksikäytön, painostuksen ja pakotuksen vähemmistö. Nämä voivat olla joko henkilökohtaisia kokemuksia tai uskomuksia muslimeihin kollektiivisesti kohdistuvasta toiminnasta. Keskustelu Isisin toimintaan osallistuneista naisista on usein nojannut yksinkertaistaviin stereotyyppeihin naisista passiivisina ja tiedostamattomina miestensä aktivismin jatkeina, hyväksikäytettyinä uhreina tai verkossa saalistettuina ja manipuloituina aivopestyinä teineinä. I sisin toimintaan osallistuneet naiset saivat merkittävää huomiota osakseen vasta kalifaatin kaaduttua vuonna 2019, jolloin tuhansia Isisin alaisuudessa asuneita naisia päätyi al-Holiin ja samankaltaisiin leireihin. Liikkuvuus oli monella tapaa poikkeuksellinen. Jälkimmäisessä kontekstissa tällaisten uskomusten omaksuminen voi olla merkki radikalisoitumisesta sekä jihadistisen maailmankatsomuksen sisäistämisestä. Etenkin osallistuminen kaE uroopasta suuntautui vuosina 2012 ja 2016 Syyrian ja Irakin konfliktialueelle – etenkin Isisin riveihin – historiallisen laaja vierastaistelijajoukko. Monissa tapauksissa leireille päätyneet ja sieltä takaisin Eurooppaan pyrkineet naiset. Poikkeuksellista aiempiin verrattuna oli myös naisten suuri määrä, joita on arvioitu olleen noin 1 000 – 1 500. Tällaisissa narratiiveissa vastuu konfliktialueelle matkustamisesta tai Isisin toimintaan osallistumisesta ei ole heillä itsellään, vaan heitä hyväksikäyttäneillä. Vaikka eurooppalaisia naisia on osallistunut jihadistiseen liikehdintään aiemminkin, konfliktialueelle matkanneet naiset ovat olleet harvinainen poikkeus. Se oli suurempi kuin kaikki jihadististen ryhmien riveihin eri konfliktialueilla suuntautuneet liikkuvuudet vuosien 1990 ja 2010 välillä yhteensä. Tutkitun tiedon valossa kokonaiskuva osallistumisen motiiveista, rooleista ja toiminnasta on kuitenkin paljon monimuotoisempi. K onfliktialueelle matkanneilla naisilla ei ole yhtä profiilia. He ovat monimuotoinen joukko, jonka taustoissa, profiileissa ja motiiveissa on vaihtelua. Vetäviin tekijöihin ovat osaltaan kuuluneet kokemukset ja tunteet syrjinnästä, vainoamisesta ja joukkoon kuulumattomuudesta. Tämä selittää osaltaan sitä, miksi naisten alkuperämaat ovat olleet vastahakoisia vastaanottamaan heitä konfliktialueelta. Vetäviin tekijöihin kuuluvat poliittiset, ideologiset ja uskonnolliset syyt. Tällaisia ovat olleet Isisin aatteen vetovoima, ryhmän tarjoama vaihtoehtoinen yhteiskuntajärjestys ja sukupuolirooli, sekä halu olla osana historiallista kalifaattiprojektia. Julkisessa keskustelussa ymmärrys ilmiöstä on jäänyt vajavaiseksi. Ilmiö on koskettanut lähes jokaista Euroopan maata. Miten heidän alkuperämaidensa hallintojen Euroopassa tulisi suhtautua naisiin ja heidän jälkeläisiinsä leireillä, on ollut poliittisesti tulenarka kysymys ilman oikeita tai hyviä vastauksia. Arviot liikkuvat 4 000 – 7 000 henkilössä, jotka enimmäkseen ottivat osaa Isisin toimintaan ja elääkseen ryhmän muodostamassa ”islamilaisessa valtiossa”, kalifaatissa. Naisten motiivit voidaan karkeasti jakaa työntäviin ja vetäviin tekijöihin. YDIN 1 / 2022 27 YDINHETKI ovat itse hyväksikäyttäneet ja vahvistaneet näitä mielikuvia
Tämä on tapahtunut toisinaan Isisin sietämänä, toisinaan sen rohkaisemana tai jopa tukemana. LE H TIK U VA KESKUSTELU ISISIN TOIMINTAAN OSALLISTUNEISTA NAISISTA ON USEIN NOJANNUT YKSINKERTAISTAVIIN STEREOTYYPPEIHIN.. Naiset ovat osaltaan pyrkineet ottamaan julkista roolia kalifaatissa esimerkiksi opettajina ja sairaanhoitajina. Jotkut puolestaan osallistuivat moraalipoliisin – ja sen symbolisesti merkittävimmän osan, alKhansaan prikaatin – toimintaan, jossa he kohdistivat väkivaltaa alueella asuviin naisiin, joiden ei katsottu pukeutuneen tai käyttäytyneen lifaatin rakentamiseen – joka on laajalti koettu islamilaisena yhteiskuntana ja turvasatamana – on ollut yleinen motiivi. Osa tehtävistä on kytkeytynyt Isisin luoman yhteiskunnan toimintoihin. Mielenkiintoisesti samankaltainen kapea ymmärrys naisten rooleista esiintyy esimerkiksi Suomen ulkoministeriön al-Holilta palanneisiin naisiin liittyvässä viestinnässä, jossa heitä on käsitelty yksinomaan Isis-taistelijoiden perheenjäseninä ja äiteinä. Näitä ovat esimerkiksi seikkailunhalu, merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunteen etsintä, halu itsenäistyä sekä romanttiset haaveet sankarillisesta aviomiehestä. Laajemmin vetäviin tekijöihin kuuluu myös jihadistiselle maailmankatsomukselle keskeinen elementti, jossa jokaisella ”tosiuskovaisella” on henkilökohtainen uskonnollinen velvollisuus muuttaa vääräuskoisten keskuudesta uskonveljien ja -sisarten muodostamaan, sharia-lain mukaisesti hallinnoituun yhteisöön. YDIN 1 / 2022 28 YDINHETKI Isis itse on määrittänyt naisten roolin omassa toiminnassaan ensisijaisesti vaimoina ja äiteinä – uskonsoturien puolisoina, ja uusien taistelijasukupolvien synnyttäjinä ja kasvattajina. Etenkin halu yhteenkuuluvuuden tunteen saavuttamiselle – josta on runsaasti esimerkkejä erilaisissa sosiaalisissa medioissa liikkuvuuden aikana – on ollut yleinen lähtijöiden keskuudessa. N aisten toimijuus ja motiivit ovat vaikuttaneet siihen, millaisia rooleja naiset ovat omaksuneet Isisin alaisuudessa ja millaista toimintaa he ovat harjoittaneet. Naisten muodostamat ystävyyssuhteet ovatkin näyttäytyneet voimakkaina naisten itsensä verkkoon tuottamissa sisällöissä. Etenkin uusien taistelijasukupolvien ja kalifaatin leijonanpentujen kasvattaminen on ollut paljon esillä oleva tavoite Isisin riveihin liittyneille naisille. Naiset ovat kuitenkin olleet aktiivisia kodin ulkopuolella ja omaksuneet useita rooleja, joiden moninaisuutta ja motiiveja yksinkertaistavat termivalinnat ja narratiivit hahmottavat vajavaisesti. Jihadistisen yhteisön ja valtion on myös usein katsottu olevan pystyvä palauttamaan länsimaiden nöyryyttämien muslimien kunnian, ja muuton tällaiseen yhteisöön tuovan sinne muuttavan lähemmäs jumalaa ja lunastusta. Myös henkilökohtaiset ja identiteettiin sidoksissa olevat syyt ovat usein lähdön taustalla. Monien naisten kohdalla todellisuus konfliktialueella onkin pyörinyt kodin ja ”vaimollisten velvollisuuksien” ympärillä. Monille tämä on ollut ideologisesti merkittävä tapa osallistua ryhmän toimintaan ja edistää sen tavoitteita
Pahimmillaan ne myös rohkaisivat ja yllyttivät kohdeyleisöään terrori-iskuihin. Etenkin Isisin taistelija-perheenjäsen -kahtiajako välittää keinotekoisen ja vääristävän mielikuvan. He olivat myös taistelijoita, propagandisteja, rekrytoijia, varainkerääjiä ja valtaa ja väkivaltaa käyttäviä moraalipoliiseja. Monen naisen kohdalla myös traumaattiset kokemukset ja omien elinolosuhteiden dramaattinen heikentyminen Isisin alaisuudessa ovat voineet johtaa etääntymiseen Isisin kannattamisesta tai haluttomuuteen edistää Isisin toimintaa – tai jihadistista liikehdintää – jatkossa. Naiset ovat määriteltävissä Isisin jäseniksi siinä missä heidän miespuoliset vastinparinsakin. Aiemmin aktivistit ovat olleet lähes poikkeuksetta miehiä. Esimerkiksi aiempia vierastaistelijaliikkuvuuksia tutkineen tiedon valossa vain pieni vähemmistö palaajista tulee muodostamaan turvallisuusuhkan. Pieni vähemmistö naisista osallistui myös Isisin aseelliseen toimintaan. T ämä ei tietenkään tarkoita, että jokainen Isisin toimintaan osallistunut nainen olisi piinkova terroristi ja konkreettinen turvallisuusuhka palattuaan alkuperämaahansa Euroopassa. Monet naiset myös loivat sisältöä, joka juhlisti ja oikeutti Isisin väkivaltaa. Naiset olivat aktiivisia erilaisilla verkkoalustoilla, pyrkien rekrytoimaan muita naisia, levittämään Isisin virallista propagandaa sekä keräämään rahaa Isisille. Huolimatta siitä, että monille heistä älypuhelin oli kalashnikovia tai itsemurhapommivyötä tärkeämpi työkalu. Tätä ennen on kuitenkin viitteitä siitä, että Isisin toimintaan osallistuneille naisille annettiin aseellista koulutusta, joskin tämän yleisyydestä ei ole tietoa. Merkittävin toimiareena on kuitenkin ollut virtuaalinen toimintaympäristö, etenkin vuosien 2011 ja 2014 välillä. Vaikka joidenkin naisten osalta vaimo ja äiti voivat olla riittäviä ja heidän todellisuuttaan Isisin alaisuudessa kokonaisuudessaan kuvaavia termejä, monen kohdalla näin ei ole. Se vaikuttaa alkaneen vasta kalifaatin ajauduttua puolustuskannalle. On kuitenkin tärkeää huomioida, että eri konfliktialueilla aikaa viettäneet, niissä verkostoituneet ja uusia taitoja ja kokemuksia kartuttaneet jihadistit ovat olleet historiallisesti keskeisessä roolissa siinä, miten ilmiö on saapunut Eurooppaan, kehittynyt ja ilmentynyt alueella. Julkisessa keskustelussa lienee hyödyllistä korostaa naisten roolien monimuotoisuutta jatkossa aiempaa tarkemmin. YDIN 1 / 2022 29 YDINHETKI NAISET OVAT MÄÄRITELTÄVISSÄ ISISIN JÄSENIKSI SIINÄ MISSÄ HEIDÄN MIESPUOLISET VASTINPARINSAKIN. Isisin riveihin ja takaisin Euroopaan suuntautuneet liikkuvuudet tulevat suurella todennäköisyydellä osoittamaan, ettei näin tule olemaan enää jatkossa.. Naisten läsnäolo taistelukentillä muuttui entistä näkyvämmäksi fyysisen kalifaatin kutistuttua merkittävästi vuosina 2018 – 2019. Tällaisilla mielikuvilla ei ole todellisuuspohjaa sen enempää naisten kuin miestenkään kohdalla. julkisesti oikeanlaisella islamilaisella tavalla
Ydin-videot niille, jotka haluavat kuunnella ja katsoa. YDINLEHTI.FI UUSI VARUSTELUKIERRE – HÄVITTÄJÄKAUPAN JÄLKIPUINTI Seminaari • lauantai 5. Onko meillä varaa kasvattaa asemenoja, kun tarvitaan ilmastotekoja ja koronakriisistä selviytymistä. Mihin hävittäjäkauppa sitoo Suomea. K E S K U S T E LE M A S S A professori Heikki Hiilamo • kansanedustaja Kimmo Kiljunen toiminnanjohtaja Laura Lodenius • väitöskirjatutkija Kari Paasonen Rajoitettu paikkamäärä. Edellyttää ennakkoilmoittautumista kirjasto@tyovaenperinne.fi Verkossa suorana ja tallenteena www.vapausvalitatoisin.com J Ä R J E STÄVÄT Rauhanliitto Rauhanpuolustajat Sadankomitea Vapaus valita toisin ry. ilmestyy, kun sitä tilataan YDIN ON MONEKSI. klo 14 – 15.30 T YÖVÄ E N LI I K K E E N K I RJ A S TO N S A LI , S Ö R N Ä I S T E N R A N TAT I E 2 5 , H E LS I N K I Mitä jäi keskustelematta ennen päätöstä ostaa Suomeen uusia hävittäjiä. Mitä ei kerrottu. Ydin-podcastit niille, jotka haluavat kuunnella. Ydin-lehti lukemista rakastaville. 3
RKI tarjoaa kouluille tyopajoja ohjaaja Suvi Westin Eatnameamet Hiljainen taistelumme -dokumenttielokuvan pohjalta. Tyopajassa tutustutaan saamelaisten kulttuuriin ja historiaan seka elokuvan herattamiin ajatuksiin taidekasvatukseen pohjautuvin menetelmin. Tutustu lisää: rauhankasvatus.fi/eatnameamet Valokuva: Kukka Ranta. Tarina meistä alkaa maasta
Kirjoittaja Anna Heikkinen Kuva Pekka Elomaa. YDIN 1 / 2022 32 YDINHETKI EI PUHETTA RAHASTA PUOLUSTUSVOIMIEN HX-HANKE – SUOMEN HISTORIAN KALLEIN OSTOS – ON NYT SAATU PÄÄTÖKSEENSÄ. HÄVITTÄJÄHANKINTOJA SEURASI MYÖS TUTKIJA KARI PAASONEN
P uolustusbudjetti puolitoistakertaistui vuodesta 2020 vuoteen 2021 ja nousi ensimmäistä kertaa yli kahden prosentin Suomen bruttokansantuotteesta sitten vuoden 1962. – Aloitin kirjoittamaan aiheesta aika myöhään. Sen vähäisyys valtavia summia nielevän hankinnan ympärillä yllätti. Havahduin kuitenkin todellisuuteen, jossa keskustelua ei juuri herännytkään. Hän on ollut mukana työstämässä ajatushautomo SaferGloben vuosittaista asevalvontaraporttia vuodesta 2014 lähtien. Nämä suuret päätökset tehtiin hämmentävän vähällä julkisella keskustelulla. Paasonen myöntää itsekin olleensa jälkijunassa projektin seurannan suhteen. P aasosta jäivät vaivaamaan puutteet päätöksenteon läpinäkyvyydessä. YDIN 1 / 2022 34 YDINHETKI K ari paasonen tuntee asekaupan globaalin skaalan. Vastaavan suuruisena budjetin on suunniteltu pysyvän myös tulevina vuosina. Hän on havainnut kriittistä itsereflektiota myös mediassa. Hänen mukaansa prosessi olisi ollut mahdollista viedä läpi toisin. Ahti Lappi, jonka mukaan muiden vaihtoehtojen läpikäyminen jäi liian suppeaksi. Vaihtoehtoja hävittäjille selvitettiin myös, mutta jo vuonna 2015 valmistuneessa puolustusministeriön esiselvityksestä päädyttiin siihen, että monitoimihävittäjät korvataan – monitoimihävittäjillä. – Jotkut toimittajatkin ovat jälkikäteen todenneet, että olisi pitänyt itse vaatia enemmän tietoa ja olla kriittisempi sen sijaan, että toistettiin liiaksi suoraan sitä, mitä puolustusministeriöstä tiedotettiin. Lapin mukaan hävittäjien merkitys Suomen puolustukselle on ylipäätään vähentynyt uhkakuvien muututtua. Viimeisten vuosien aikana hän on pyrkinyt ennen kaikkea muodostamaan kokonaiskuvan hanketta koskevasta keskustelusta. NÄMÄ SUURET PÄÄTÖKSET TEHTIIN HÄMMENTÄVÄN VÄHÄLLÄ JULKISELLA KESKUSTELULLA.. – Päätökset siitä, että hankitaan Hornetien tilalle monitoimihävittäjiä ja hankintaan varataan kymmenen miljardia euroa, olivat vähintään yhtä isoja päätöksiä kuin se, minkä valmistajan koneita ostetaan. Kynnys prosessin keskeyttämiseen, saati sen perumiseen, oli jo noussut huomattavasti, Paasonen noteeraa. Oletin, että totta kai tästä keskustellaan, olihan tämä yksi vaalikauden suurimmista päätöksistä. Esiselvitystä kritisoi muun muassa eversti evp. – Kansalaisten näkökulmasta ehkä suurin hankintaa koskeva päätös, hinta, lyötiin lukkoon jo vuonna 2019, eikä asiasta edes tiedotettu. Yllättävintä tässä kaikessa olikin Paasosesta se, kuinka pitkälle projekti tuntui sujuvan puolustusministeriön oletettujen suunnitelmien mukaan. – Saatiin hankittua historiallisen suurella hinnalla se määrä koneita mikä haluttiin, eikä kriittistä keskustelua isommin noussut. Paasonen onkin seurannut myös Suomen hävittäjäkauppoja eli hx-hanketta pitkän aikaa. Aiempi 7 – 10 miljardin hinta olikin hallituksen päätöksen myötä kymmenen miljardia, ei seitsemän eikä kahdeksan. Myös eduskunnan hyväksyntä tälle hintalapulle meni syksyllä 2020 ohi vähin äänin. – Vielä vuonna 2021 kuului väittelyä siitä, olisiko Hornetit sittenkin pitänyt korvata jollain muulla kuin uusilla hävittäjillä, mutta se juna oli jo mennyt. – Monessa tilanteessa on ollut suorastaan mahdotonta tietää, milloin päätökset ovat edenneet mihinkin pisteeseen tai milloin asioista tullaan päättämään – ennen kuin vasta jälkikäteen
Vuonna 2018 paljastui myös, että puolustushallinto on viestintäsuunnitelmansa mukaisesti pyrkinyt systemaattisesti vaikuttamaan kansalaisten ja poliitikkojen mielikuviin puolustusmenojen kasvattamisen tarpeellisuudesta. Syynä olivat varmasti Venäjän toimet Ukrainassa, Paasonen kertoo. – Myös vain harvat poliitikot ovat pitäneet asiasta ääntä, mahdollisesti koska ajattelivat jäävänsä sen suhteen vähemmistöön ja hukkaavansa resurssejaan. SUOMEN F-35-HÄVITTÄJÄT VOIVAT TULLA MAKSAMAAN MEILLE TUPLASTI SUUNNITELTUUN VERRATTUNA.. YDIN 1 / 2022 35 YDINHETKI – Kun selvitystyö hävittäjähankinnoista päätettiin aloittaa 2014, kansalaisten kannatus puolustusmenojen kasvattamiselle oli suurempaa kuin koskaan mittaushistorian aikana. Suomen historian suurinta ostosta on myös lobattu isolla rahalla, muistuttaa Paasonen. On ollut vaikea hahmottaa näin pitkän ajan vievää hanketta, josta tietoja tipahtelee pikku hiljaa, ja lopulliset päätökset tuntuvat kaukaisilta. Paasosen mukaan yksi keskeinen hiljaisuutta selittävä syy onkin nykyinen hallituskokoonpano. gao) taas raportoi kesällä 2021, että f-35:n ennustetut kokonaiselinkaarikustannukset ovat kasvaneet 15 prosenttia viimeisten kymmenen vuoden aikana. Media taas uutisoi mielellään poliittisista erimielisyyksistä, ja kun yhteenottoja ei syntynyt, myös juttujen määrä jäi ehkä vähäisemmäksi. – Myös Hornetien käyttökustannukset kaksinkertaistuivat siitä, mikä niiden hinnaksi alun perin annettiin, Paasonen muistuttaa. Yhdysvaltojen tarkastusvirasto (u.s. Vaikka maakohtaisia eroja laskennassa ja kuluissa onkin, summien välinen ero on silti suuri. Tulevaisuudessa siintää siis vielä paljon avoimia kysymyksiä. Keskustelua olisi todennäköisesti noussut enemmän, jos esimerkiksi Vasemmisto, Vihreät tai sdp olisivat oppositiossa. Kritiikkiä on suitsittu jopa suoraan puolustusministerien suilla. – Osasyitä on varmasti monia. Yhteisten rajallisten resurssien jako on poliitikkojen tehtävä. Kun peilaa esimerkiksi Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Norjassa tehtyihin laskelmiin, Suomen f-35-hävittäjät voivat tulla maksamaan meille tuplasti suunniteltuun verrattuna. T utkijallakaan ei ole suoraa vastausta siihen, miksi hävittäjähankintoihin kohdistuva kritiikki ei missään vaiheessa ottanut tuulta alleen. Usein hintalappua kyseenalaistettaessa vastaus on ollut, että ”pitää luottaa Puolustusvoimiin ja heidän ammattitaitoonsa”. Erityisen paljon lobbausta ovat harjoittaneet itse hävittäjäfirmat. Mutta se, paljonko yhteiskunnassa mihinkin käytetään rahaa, on poliittinen päätös. Myös Valtiontalouden tarkastusvirasto on toivonut suurempaa avoimuutta kulujen suhteen. Ylen mot-toimituksen vuonna 2016 siteeraamat Norjan ja Kanadan puolustusvoimien arviot saman määrän f-35-koneiden elinkaarikustannuksista olivat jo tuolloin 30 – 38 miljardia. Tosin niin vuonna 2018 kuin 2021 suomalaisista alle puolet oli halukkaita toteuttamaan hävittäjähankinnan sen suunnitellussa laajuudessa, ja puolustusmenojen tuntuvaa kasvattamista tuki vuoden 2021 kyselyssä vain seitsemän prosenttia kansasta. – Lopullisista kustannuksista ei ole vieläkään saatu vastausta. – Hankkeelle kriittisimmät edustajat ovat nyt itse hallituspuolueista
Toivon saavani vastauksia rokotusten hyödyistä ja haitoista mutta ennen muuta lääkeyhtiöiden vallasta. ROKOTTEIDEN & IHMISKEHON vuorovaikutuksessa vielä paljon tutkittavaa. Tapaan Turun yliopiston virologian professorin Ilkka Julkusen lääketieteellisen tiedekunnan uuden rakennuksen ylimmässä kerroksessa. YDIN 1 / 2022 36 YDINHETKI Kirjoittaja Olli Tammilehto Mediassa keskustellaan paljon rokotteisiin liittyvistä kysymyksistä
2022. Näyttäisi siltä, että koronavirusinfektio on lapsille vähemmän vaarallinen kuin influenssa, sanoo Ilkka Julkunen. Koronarokotteet kävivät kuitenkin läpi rokotekehitystyön normaalit vaiheet yhdestä kolmeen. Julkunen vastaa. Minua askarruttaa myös se, että koronarokotteiden kehitys ja testaus tapahtui muutamassa kuukaudessa. – Maan tilastot eivät ole kattavia monessakaan suhteessa. Entä sitten pitkä koronasairaus eli longcovid. Julkunen toteaa tähän: – Aivan – rokotteiden pitkäaikaisvaikutuksia emme tiedä. En anna kuitenkaan periksi, sillä Yhdysvalloissa käytetään samoja Pfizerin ja Modernan rokotteita kuin Euroopassa. – Rokotuksessa ensimmäinen lähtökohta on se, että rokotettava itse hyötyy siitä. Julkunen kokee kysymyksen hirveän vaikeaksi ja toteaa, ettei hänellä itsellään ole voimakasta kantaa siihen. YDIN 1 / 2022 37 YDINHETKI Y liopiston tiukkaa koronakuria on perusteltu virologialla. Julkunen viittaa siihen, että lastenlääkärien mukaan long-covidia on Suomessa äärimmäisen vähän. Hän ei myöskään istu missään alueellisessa tai valtiollisessa koronaelimessä. Terveiden lasten riski saada vakava infektio on äärimmäisen pieni. 1. mennessä 21 745 ilmoitusta, joissa rokotetun kerrotaan kuolleen. Pitäisi oikeasti perata aineisto ja selvittää,. Olen puolestani ottanut selvää Johns Hopkinsin yliopiston tutkimuksesta, jossa käytiin läpi 48 000 vuonna 2020 koronadiagnoosin usa:ssa saanutta lasta. Julkunen arvelee, että näin voi olla. Yleensä tähän on kulunut vuosia. mennessä 21 251 koronarokotteisiin liittyvää kuolemaa ja usa:n vaers:ssa 7. Rokotusten kattavuuden ja haittavaikutusten seuraaminen on erilaista kuin Euroopassa ja Suomessa. Heidän joukostaan ei löytynyt yhtään perustervettä lasta, joka olisi kuollut koronaan. – Silloin voi olla perusteltua, että rokotetaan lapsista vain riskiryhmäläiset, joiden joukossa ulkomailla on ollut kuolemiakin. Virologian professori Ilkka Julkunen ei ole kuitenkaan osallistunut näiden sääntöjen laatimiseen. Virallisiin seurantajärjestelmiin on kertynyt poikkeuksellisen suuria haittavaikutusmääriä: eu:n Eudravigilancessa oli 17. Julkunen muistuttaa, että usa:ssa on toisenlainen järjestelmä. – En pysty sanomaan, mistä käytännössä on kysymys. 1. – On tietenkin mahdollista, että ainakin osa vakavista haitoista on todella rokotteisiin liittyviä. Olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että aikuisen pitäisi ottaa rokotus. Vakavia haittavaikutuksia kuten kuolemia ilmoitetaan suhteessa enemmän, mutta toisten tutkimusten mukaan niistäkin yli 90 prosenttia jää piiloon. Kysyn koronarokotteen antamisesta lapsille. Rokotehaitoista kuitenkin tiedetään jo varsin paljon. Myyntiluvan jälkeinen vaihe, jossa myös seurataan rokotteiden turvallisuutta, jatkuu yhä. Jos 19 000 pitää kertoa kymmenellä tai vielä suuremmalla luvulla, eikö silloin päädytä huolestuttavan korkeisiin kuolleisuuslukuihin. Kuolleita saattaa olla paljon enemmän, sillä Harvardin yliopistossa tehdyn vaers-järjestelmää koskeneen tutkimuksen mukaan alle yksi prosenttia rokotevahingoista tulee tietoon. Onko kuolemat käyty läpi ja osoitettu, että ne ovat nimenomaan rokotuksiin liittyviä. Kanadalaisen lääketieteen tutkijan Jessica Rosen artikkelin mukaan sattuma ei voi selittää vaers:iin ilmoitettuja kuolemia, sillä valtaosa niistä sattuu ensimmäisinä päivinä rokotusten jälkeen ja silloin niiden yleisyys ylittää moninkertaisesti normaalin esiintymistiheyden kyseessä olevassa väestöryhmässä
Kun ihmisen rooli yhteiskunnassa vaihtuu, täytyy luottaa siihen, että hän on puolueeton vanhan työnantajansa suhteen. On totta, että osa viranomaisista on saattanut toimia lääkeyhtiöissä tai heillä on muita kytköksiä. Esimerkiksi hiljattain usa:n vastaavan viraston fda:n asiantuntijaneuvosto ei suositellut kolmatta rokoteannosta – kuitenkin fda suositteli. YDIN 1 / 2022 38 YDINHETKI mistä on kyse. Joka tapauksessa suuret monikansalliset yritykset tuottavat lääkkeet ja rokotteet. Rokotteen virallinen hyväksyminen ei välttämättä tarkoita, että muodollisesti oikein tehty päätös kestää kriittistä tarkastelua. Rokoteja lääkeyhtiöt ovat suuria vallankäyttäjiä. – Yhtiöiden vaikutus valvontaelimiin on ihan mahdollista, mutta avoimuudella ja pyrkimyksellä puolueettomuuteen sitä voidaan vähentää. Tietenkin tähän on pyrittävä, mutta se ei välttämättä onnistu. – Kun toimii viranomaisena, kytkökset täytyy ilmoittaa eikä virallisia kytköksiä saa olla. Esimerkiksi Fimeassa (Suomen Lääkealan turvallisuusja kehittämiskeskus) asiantuntija ei saa olla yrityksen palveluksessa. Kuitenkin autojen turvallisuus on koko ajan parantunut. Totta kai yhtiöt hyötyvät taloudellisesti samalla tavalla kuten bmw tai Ford hyötyvät autoilusta. Eikö tämä ole varteenotettava asia. ema ei välttämättä ole puolueeton: sen päättäjillä on monenlaisia sidonnaisuuksia, ja viraston ja rokoteyhtiöiden välillä on ”pyöröovi”. Rokoteyhtiöt kuten Pfizer ovat jättiyhtiöitä. O LLI TA M M ILE H TO Professori Ilkka Julkunen.. Tällainen urakierto on tavallista. Totta kai haittavaikutuksia esiintyy, mutta silti ema:ssa (Euroopan lääkevirasto) ja joka maassa on arvioitu, että rokotuksen hyödyt ovat merkittävästi suurempia kuin haitat. Lääkeviranomaiset lähtökohtaisesti hyväksyvät ainoastaan tehokkaita ja turvallisia rokotteita, Julkunen toteaa. Kyseessä ovat isot pääomasijoitukset. – Tämä on ongelma, mutta ei ole julkista tahoa, joka pystyy tuottamaan merkittäviä määriä rokotteita. H uomautan, että rokoteyhtiöillä on paljon valtaa. Jonkin yhtiön kannalta hyviä päätöksiä tehnyttä virkanaista tai -miestä odottaa hyväpalkkainen toimi yhtiön palveluksessa. Ainoastaan niiden tehtaat pystyvät tuottaman riittävän määrän rokotteita
Se on kuitenkin hyvin vaikeaa. Rokotusten perustana on tietomme elimistömme toiminnasta. Muistutan, että esimerkiksi Saksassa, jossa nopeita autoja valmistavilla yhtiöillä on eniten vaikutusvaltaa, nopeusrajoituksia on vähiten. Jos yritysten kanssa ei tehdä yhteistyötä ja kaikki tehdään hirveän hankalaksi, emme saa rokotteita emmekä lääkkeitä, selventää Julkunen. Esimerkiksi Pfizer on joutunut oikeuteen lääkevahinkojen ja valheellisen markkinoinnin takia lukuisia kertoja. Julkunen myöntää, että suuryritysten valvonnan toteuttaminen voi joskus olla haastavaa. Markkinatalouden lupaama säätelykään ei rokotteiden tuotannossa toimi, koska alaa hallitsee pieni joukko suuria yhtiöitä. Tuottajilla pitää olla kokonaisvastuu rokotteiden turvallisuudesta. Tässä tilanteessa kaikenlainen yhtiöiden valvonta karkaa helposti käsistä. Eri yksilöillä geenit voivat toimia eri lailla, ja lopputulos on meillä kaikilla omanlainen. Mutta eikö ole niin, ettemme tunne läheskään kokonaan ihmisen immuunijärjestelmän toimintaa ja sen monia vuorovaikutuksia kehomme lukuisten prosessien kanssa. – Näin on. Pitää pyrkiä muuttamaan tilanne lainsäädännöllä niin, että se olisi yhteiskunnan kannalta edullinen. Voidaan ajatella, ettei näin pitäisi olla, mutta me elämme sellaisessa yhteiskunnassa, jossa joudutaan tekemään tietyllä tavalla kompromisseja. Vuonna 1911 öljymonopoli Standard Oil pilkottiin 34 yhtiöksi. Siksi jokaisen yksilön immuunivaste on hieman erilainen. – Olen sitä mieltä, ettei vastuuvapautta saisi olla. Mutta mitä Julkunen sanoo siihen, että Pfizer ja muut rokoteyhtiöt ovat vaatineet ja saaneet vastuuvapauden rokotteiden mahdollisesti aiheuttamista sairauksista ja kuolemista. Yhtiö on maksanut korvauksia ja sakkoja miljardien dollarien edestä. Emme tunne läheskään kaikkea siitä, miten niiden yhteispeli toimii. Immuunipuolustukseemme vaikuttavat todennäköisesti tuhannet geenit. Eikö tämä ole omituista. Silti yhtiö jatkaa lääkkeiden valmistusta. Muistutan, ettei lääkkeiden suhteen vastuuvapautta ole. – Silloin ei olisi kyse vain Pfizerista, sillä rokoteja lääkealalla on muitakin jättiyhtiöitä. J ättiyhtiöiden olemassaolo liittyy myös lääketieteellisen tiedon tuotantoprosessiin. ONGELMANA ON KUITENKIN SE, ETTÄ JOLLEI MYÖNNETÄ VASTUUVAPAUTTA, YHTIÖT EIVÄT EHKÄ PANDEMIATILANTEESSA TUOTA ROKOTTEITA.. – Se on täysin totta. Ongelmana on kuitenkin se, että jollei myönnetä vastuuvapautta, yhtiöt eivät ehkä pandemiatilanteessa tuota rokotteita, hän arvelee. YDIN 1 / 2022 39 YDINHETKI Samoin pyritään tuottamaan entistä turvallisempia ja tehokkaampia rokotteita. – Silloin yksi mahdollisuus on lainsäädännön kautta pyrkiä järjestämään asiat niin, ettei millään yrityksellä ole hallitsevaa markkinaasemaa. Samasta keskustellaan Microsoftin ynnä muiden teknologiayhtiöiden suhteen, lisää Julkunen. Kysyn siksi, eikö Pfizer pitäisi pilkkoa pienemmiksi yhtiöiksi. Maailman arvostetuimman lääketieteellisen lehden Lancetin päätoimittaja Richard Horton totesi vuonna 2004: ”Tiedelehdistä on tullut lääketeollisuudelle työtä tekeviä tiedon pesijöitä.” Kysyn Julkuselta siksi: eivätkö lääkeja rokoteyhtiöt ole siis suuria yhteiskunnallisia vaikuttajia, jotka pystyvät muovaamaan tiedontuotantoprosessia mieleisekseen
Kirjoittaja Tuomas Hirvonen Pandem ian haasteet. YDIN 1 / 2022 40 YDINHETKI Koronapandemia on kiihdyttänyt olemassa olevia kriisejä ja asettanut uusia haasteita demokraattiselle yhteiskuntakehitykselle. Mitä on tehtävissä rauhan ja diplomatian edistämiseksi
K oronapandemia on vaikuttanut maailmaan yli kaksi vuotta. Pandemia on kaikista toimista huolimatta lisännyt globaalia ja kansallista eriarvoisuutta sekä korostanut globaaleja ongelmia ja konflikteja. Näihin vaikuttavat myös kehittyvien ja köyhien ItäEuroopan valtioiden talouksien ja yhteiskuntien kärsiminen. Tänä aikana on todettu ainakin 331 miljoonaa tautitapausta ja yli 5,5 miljoonaa kuolemaa. Humanitääriset kriisit ja ilmastokriisi, Glasgow’n lähes tuloksettomat neuvottelut, kansainvälisen politiikan ongelmat ja rikollisuuden laajeneminen ovat jääneet liian vähälle huomiolle pandemian vaikutusten samalla kasvattaessa niitä. Täysin rokotettuja onkin lähes neljä miljardia. Ratkaisukeinoja ovat laajempi ja tehokkaampi asiantuntijaja kansainvälinen yhteistyö, riippumaton diplomatia, rauhanturvaamisen ja nato:n toiminnan muuttaminen sekä rokotteiden ja resurssien tasa-arvoisempi jakaminen myös kehittyvien valtioiden hyväksi. Kiinan ja Venäjän suhteiden kiristyminen länsimaita kohtaan, toisten valtioiden syyttäminen pandemialla, rokotekilpailu ja rokottamisen epätasa-arvoisuus, valtioiden kahdenvälisten suhteiden vaikeudet, Venäjän toimet ValkoVenäjän ja Ukrainan kriisissä sekä Afganistanin rauhanturvatyön päättyminen eivät ole sattumaa juuri pandemian pahentuessa. Koronavirusta vastaan on kehitetty nopealla tahdilla useita rokotteita ja jopa lääkkeitä. YDIN 1 / 2022 41 YDINHETKI si rauhantyön globaaleista päämääristä ja jopa estävät niiden saavuttamista. Kaikki nämä vievät kauemmakPandem ian haasteet rauhantyölle & demokratiakehitykselle. Nämä luvut kasvavat pysähtymättä. K oronapandemialla on merkittävä osuus viimeaikaisten kansainvälisten kriisien kehityksessä
Euroopassa on myös vastaavia esimerkkejä Valko-Venäjän tilanne ja Ukrainan sisällissota huomioiden. Esimerkiksi Valko-Venäjän presidentinvaalien jälkeiset mielenosoitukset syksyllä 2020, hybridivaikuttamisella synnytetty pakolaiskriisi sekä Ukrainan sisällisota ovat olleet Venäjän pyrkimyksiä horjuttaa sen ja lännen välistä diplomatiaa. Afganistanin, Myanmarin ja Syyrian osalta konfliktit ovat jatkuneet sisällissodan kaltaisina vuosia tai vuosikymmeniä. Useissa näiden maanosien valtioissa on samaan aikaan pulaa ruoasta, lääkkeistä ja terveydenhuollon resursseista ja osassa on myös käynnissä jonkinlainen konflikti. Koronavirusrokotteita on jaettu 59,9 prosentille maailman ihmisistä, mutta kehittyvien valtioiden osuus tästä on vain 9,5 prosenttia. Carnegie Moscow Center -asiantuntijasivustolla luonnehditaan osuvasti, että pandemia ei ole onnistunut tuomaan geopoliittisia kilpakumppaneita saman neuvottelupöydän ääreen. Varmasti useat asiantuntijat voivat yhtyä tähän näkemykseen. Näiden valtioiden kohdalla pandemia on auttanut valtaapitäviä autoritäärisiä tahoja vahvistamaan asemiaan; esimerkiksi Unkarissa Viktor Orbàn on on. Kolmanneksi suuri osa näistä toiminnoista on kytkeytynyt kansainvälisiin suhteisiin ja politiikkaan erityisesti Venäjän ja länsimaiden välillä. Lisäksi nykyisen diplomatian ongelmia ovat liian suljetut ja kahdenväliset dialogit, joita ulkopuoliset diplomaattiset tahot eivät valvo tarpeeksi. Näillä konflikteilla on pandemian myötä ikäviä yhteisiä piirteitä: ne luovat ja vahvistavat lieveilmiötä, kuten kouluttamattomuutta, sairauksien leviämistä, rikollisuutta ja talousongelmia. Neuvotteluja Venäjän ja länsimaiden välillä käydään, mutta ne ovat Venäjän puolelta harhautusta pandemian ja muiden konfliktien peittämiseksi. Tämä on vakava ongelma rauhankehitykselle, sillä länsimaat ovat avainasemassa globaalissa rauhantyössä ja diplomatiassa. Tämä ilmenee jopa länsimaissa koronarajoitusten vastaisina konflikteina, nousevina demokratian vastaisina toimina ja järjestäytyneenä rikollisuutena etenkin kybertasolla. Lisää vaikeuksia kansainvälisiin ja diplomaattisiin ongelmiin tuovat useat vähemmän demokraattiset ja suoraan autoritääriset maat kuten Puola ja Unkari. Koronapandemiaa on käytetty hyväksi viemällä sillä huomiota tilanteesta sekä päinvastoin viemällä länsimaiden huomion koronapandemiasta. Tämä näkyy erityisesti kehittyvissä valtioissa Afrikassa ja Aasiassa. Sen summaavat viime vuosien konfliktien eskaloitumiset Afganistanissa, Etiopiassa, Ukrainassa ja muualla. Samalla Venäjä jatkaa kansainvälisen diplomatian heikentämistä vaatimalla länsimailta neuvotteluja ja myönnytyksiä samalla uhkaamalla Ukrainaa, Itämerta ja Mustanmeren rannikkoa uusilla konflikteilla, jopa sodalla. Kyseessä on mittavin ongelma pandemian aikaisessa kansainvälisessä politiikassa ja se on johtanut kansainvälisten suhteiden kiristymiseen. Ensimmäisenä nousee esille rokotteiden epätasainen jakaminen. Konflikteja ei myöskään ratkaista riittävän tehokkaasti: diplomatia on hidastunut tai pysähtynyt täysin. Lisäksi länsimaisen diplomatian ja kansainvälisen politiikan huomio ei ole tarpeeksi tehokkaasti kaikilla konfliktialueilla. YDIN 1 / 2022 42 YDINHETKI PANDEMIA ON VIENYT HUOMIOTA KANSAINVÄLISEN POLITIIKAN JA DIPLOMATIAN TOIMIEN TEHOKKUUDELTA. Toisena pandemia on vienyt huomiota kansainvälisen politiikan ja diplomatian toimien tehokkuudelta. Myöskään yk, eu ja muut länsimaat eivät pysty auttamaan näiden ja muiden kehittyvien demokratioiden ongelmissa tarpeeksi tehokkaasti tai käytä tarpeeksi keinoja tasavertaisen rokottamisen ja ruokatai muun terveysavun eteen. Näistä ovat esimerkkeinä Etiopian, Sudanin, Myanmarin, Syyrian ja Afganistanin sodat
Tarvitaan myös kattavaa ja tasaarvoista rahoitusta ja varojen oikeinkäytön ennakointia esimerkiksi korruptionestämisenä ja kyberuhkien torjuntana. Esimerkiksi yk, Euroopan unioni ja nato uudistavat toimintaansa yhteistyössä toistensa kanssa, käyttäen aiemmin sotilaallisesti painottunutta osaamistaan yhä enemmän rauhanturvaamiseen, humanitaariseen toimintaan sekä kehittyvien demokratioiden auttamiseen. Kongressia kritisoi useiden asiantuntijoiden lisäksi Greta Thunberg. Toivoa konfliktien kääntämisestä rauhantyön tuloksiksi siis on. Globaali maailma kohtaa tulevaisuudessa uusia pandemioita ja lukemattomia luonnonkatastrofeja sekä kansallisia ja kansainvälisiä konflikteja. Tämän väitteen takana ovat lukemattomat asiantuntijat, mukaan lukien ilmastonmuutoksesta ja sen seurauksista useasti varoittanut David Attenborough. Tämä johti viime syksyn Glasgow’n ilmastokokoukseen, jossa tavoiteltiin yhteisiä sopimuksia hiilineutraaliudesta sekä päästöjen vähentämisestä. Sitä varten tarvitaan korkeaa koulutusta ja tiiviimpää yhteistyötä eri tieteenalojen asiantuntijoiden välillä. Hybridikonfliktin ja sen sivukonfliktien ja ilmiöiden ratkaisemiseksi tehdään vaativaa asiantuntija-, konsultointija diplomatiatyötä, mutta ei tarpeeksi laajasti. On myös huomioitava, että pandemian vahvistamat ongelmat ovat mainittuja vielä paljon moninaisemmat ja laajemmat. Pandemia on korostanut konfliktien ja lieveilmiöiden tuomia vaikeuksia. Tähän keskittyminen on länsimaiden omien haasteiden lisäksi vaikeaa, mutta se on asetettava tavoitteeksi, jotta voidaan vastata tehokkaammin toisiinsa kytkeytyviin globaaleihin kriiseihin yhtä aikaa. Huomioitavaa on, että pandemian vuoksi oli vähällä, ettei kongressia olisi järjestetty. Lisäksi pandemiaa on hyödynnetty valtiollisten poikkeustilojen pitkittämiseksi, lisäten kontrollia kansalaisista ainakin Kiinassa, Hongkongissa, Yhdysvalloissa ja Puolassa. Juuri ennen pandemiaa käytiin ilmastokokous koskien ilmaston kiihtyvää lämpenevistä ja sen seurauksia maapallolle. Tulevaisuus konfliktinratkaisussa ja rauhantyössä kuulostaa haasteelliselta. Pandemia on korostanut myös muita ilmiöitä, jotka ajavat maailmaa kauemmaksi rauhantyön ja yhteiskuntakehityksen tavoitteista. Myös valtioiden, instituutioiden ja liittoumien on kehitettävä edelleen toimintatapojaan, mitä tapahtuu jo koko ajan. HISTORIASTA TIEDETÄÄN, ETTÄ KONFLIKTIT JA KRIISIT TULEVAT TOISTUMAAN HAASTAVAMPINA JA HYBRIDIKONFLIKTIEN MUODOSSA.. YDIN 1 / 2022 43 YDINHETKI nistunut tiukentamaan valtaansa ja rajaamaan sananvapautta Unkarin median keskuudessa. Ilmastonmuutos hybridikonfliktina sivuilmiöineen on lisäksi todistetusti osasyyllinen pandemian kaltaiseen tilanteeseen sekä sen todennäköiseen toistumiseen tulevina vuosikymmeninä. Jotta voidaan estää näiden kriisien kärjistymiset, kansainvälisten tahojen on toimittava jo tänä vuonna; avoimemmin, laajemmalla yhteistyöllä, tehokkaammin ja uudistaen toimintaa konfliktinratkaisuissa. Vastaavien konfliktien parempi ratkaiseminen edellyttää myös konfliktien osapuolten tasapuolisempaa kohtelua ja yhteisiä, avoimia neuvotteluita. Historiasta tiedetään, että konfliktit ja kriisit tulevat toistumaan haastavampina ja hybridikonfliktien muodossa, toisiinsa kytkeytyneinä. T iivistettyinä nämä kaikki ilmiöt, konfliktit ja kriisit ovat koronapandemian myötä yhdistyneet yhdeksi valtavaksi hybridikonfliktiksi. Pandemia on myös vienyt eu:lta huomiota Puolan tapahtumista maan hallinnon ja oikeuslaitoksen tiukentaessa kontrolliaan kansalaisista säätämällä uusia lakeja, jotka rajoittavat kansalaisten, erityisesti naisten, oikeuksia
Nyt tarvittaisiin lääketeollisuuden pelisääntöjen muuttamista. Rokotteet kuuluvat kaikille Haastattelija Valeria Vasara Kuva Pekka Elomaa Linda Konate toivoo koronapandemian hoidossa enemmän tekoja kauniiden sanojen sijaan. YDIN 1 / 2022 44 YDINHETKI
Alusta asti johtajat ovat puhuneet yhtä mutta toimineet aivan toisella tavalla. Minua huolestuttaa, että rokotteiden jakaminen matalan tulotason maille perustuu hyväntekeväisyyteen, siihen, mitä nyt itseltä sattuu jäämään. Nyt tarvittaisiin tekoja sanojen sijaan. Meilläkin kolmatta rokotetta annetaan enemmän kuin on ylipäätään annettu ensimmäistä rokotetta matalan tulotason maissa. Tässä patentit ovat esteenä. Mutta jos pandemiassa ei pystytä poikkeamaan säännöistä eikä nykyinen järjestelmä anna meille tarpeeksi työkaluja, niin kyllähän se pitäisi kyseenalaistaa. Jos elämää pelastava lääke on olemassa, sille ei pitäisi olla hintaa tai muuta estettä. Toivoisin, että pandemia nähtäisiin oikeasti maailmanlaajuisena ongelmana ja ymmärrettäisiin, että globaali rokotekattavuus hyödyttäisi meitä kaikkia. Hakeuduin vuonna 2007 Lääkärit Ilman Rajoja -järjestöön, ja sille polulle jäin. Meidän ei pidä hyväksyä hyväntekeväisyyteen perustuvaa järjestelmää. Olen aika onnekas pystyttyäni tekemään viimeiset 15 vuotta töitä humanitaarisella alalla. Julkisen rahoituksen yhtenä vaatimuksena tulisi olla läpinäkyvyys – miten rahoitusta on käytetty ja mitkä ovat tuotantokustannukset. Koronapandemia on vaikuttanut laajasti työhömme. Lääketeollisuuden käyttäessä tätä argumenttia unohtuu kertoa, että iso osa rahoituksesta on julkista. Varmuutta ei ole, koska ei ole läpinäkyvyyttä: pitää vain uskoa lääketeollisuuden sanaan, eikä heiltä vaadita enempää näyttöä. YDIN 1 / 2022 45 YDINHETKI. O len taustaltani kansainvälisiä suhteita ja erityisesti konflikteja opiskellut valtiotieteilijä. Tarvitaan korjaavia liikkeitä, kuten poikkeukset patenttisääntöihin tai että rikkaat maat varmistaisivat, että matalan tulotason maat saisivat rokotteita – ensimmäisiä ja toisia ennen kuin me jaamme kohta neljänsiä. Vaikka on paljon kauniita puheita solidaarisuudesta, niin käytännössä olemme nähneet jotain täysin muuta. Kaiken perustana tulisi olla, että jokainen maa pystyy rokottamaan oman kansansa ja kykenee neuvottelemaan rokotteista. Tein pari vuotta töitä turvallisuuspolitiikan parissa Brysselissä, mutta minua alkoi kiinnostaa enemmän konfliktien inhimillinen puoli. Onhan tuotantokapasiteettia lisätty, mutta ei riittävästi. hiv / aids-pandemian aikana käytiin ihan samanlainen taistelu: silloin oli kysymys uusista hiv-lääkkeistä, jotka olivat liian kalliita. Se ei tapahdu nykyisillä pelisäännöillä. Heti kun rinnakkaislääkkeet tulivat markkinoille, niin hinnatkin putosivat. Toimintamme on hyvin pitkälti riippunut paikallisista tarpeista: olemme esimerkiksi varmistaneet, että sairaalat ovat varautuneita ja infektionhallinta ja -torjunta toimii. Vastaavaa on tapahtunut ennenkin. Se ei ole kenenkään eduksi. Julkisella rahoituksella kehitetty rokote pitäisi myydä omakustannehintaan eikä tehdä voittoa. Toki jokaisella valtiolla on vastuu hoitaa oman väestönsä tarpeet, mutta tämä on ollut todella lyhytnäköistä. Koko maailma pysähtyi, ja se toi mukanaan paljon logistisia haasteita. Lääkärit Ilman Rajoja on alusta asti varoittanut, että pandemian hoidossa tullaan kohtaamaan epätasa-arvoa, mikä on näkynyt varsinkin rokotteiden saannissa. Ensin varmistetaan oman maan rokotekattavuus, vaikka riskinä on uusien varianttien synty. Etelä-Afrikan ja Intian wto:ssa esittämä ehdotus patenttien tilapäisestä purkamisesta on yli sadan maan tukema, mutta rikkaat maat vastustavat sitä. Paljon kuulee sanottavan, että patentit toimivat kannustimena. Tämä johtuu siitä, että tuotanto on rajallista – rokotteita tulisi tuottaa enemmän ja monipuolisemmin eri puolilla maailmaa
YDIN 1 / 2022 47 YDINHETKI Nälkäinen tulivuori Teksti ja kuvat Agoes Rudianto Jaavalla Bromo-vuorella suoritetaan vuosittain juhlava rituaali, jossa annetaan uhrilahjoja tulivuorelle. 47 YDINHETKI YDIN 1 / 2022
Tuhannet osallistuvat Kasada-rituaaliin Bromo-vuorella.. Ihmiset ovat kerääntyneet alarinteeseen napatakseen uhrilahjoja. Kuva yllä. YDIN 1 / 2022 48 YDINHETKI Kuva oikealla
Kasada-rituaalia suojellaan olosuhteisiin katsomatta: kyläläiset uskovat, että sen on jatkuttava tulivuoren aktiivisuudesta, purkautumisesta, rankkasateista tai myrskytuulista huolimatta. Vaarallisuudesta huolimatta osa heistä yrittää tämän jälkeen laskeutua alas kraatteriin saadakseen uhrilahjansa takaisin, ja jotkut kyläläisistä odottavat alhaalla poimiakseen niitä haaveihinsa. Tämä seremonia aloitti myöhemmin Kasada-rituaalin, joka jatkuu yhä tänä päivänä. Noin 500 000 yksilöstä koostuva ryhmä on keskittynyt Bromo Tengger Semeru -kansallispuiston alueelle. Festivaalin alkuperä on 1400-luvun prinsessa Roro Antengissa ja hänen aviomiehessään Joko Segerissä, jotka halusivat epätoivoisesti lapsia. Heidän toiveensa toteutui, mutta ehtona oli 25. Kyläläisten kulkue matkalla seremoniaan.. Tuolloin tuhannet matkustavat perheensä kanssa hiekkameren yli aktiiviselle Bromo-tulivuorelle, jonka suuri kraatteri päästää ilmoille valkoista rikkisavua. Kasvettuaan aikuiseksi heidän poikansa Kusuma syöksyi Bromo-vuoren kraatteriin ja pyysi sisaruksiaan antamaan tulivuorelle uhrilahjoja aina kymmenentenä kuukautena täysikuun aikaan. Lopulta he anelivat jumalilta apua saadakseen 25 lasta. lapsen uhraaminen vuorten jumalalle. Seremonia järjestetään epäonnen ja onnettomuuksien välttämiseksi sekä suosion saamiseksi esi-isiltä. Kiivetessään vuorelle he tuovat mukanaan uhrilahjoja, kuten kasviksia ja karjaa, jotka heitetään alas tulivuoreen. YDIN 1 / 2022 49 YDINHETKI T enggeresse-kansa on etninen vähemmistö Jaavalla, Indonesiassa. Kerran vuodessa he järjestävät suosituimman seremoniansa, Yadnya Kasada -festivaalin
Stop Killer Robots -kampanja edistää täysin autonomisten asejärjestelmien kieltoa, ja siten riittävän ihmiskontrollin säilyttämistä voimankäytössä. Teknologian kehittyessä sodankäynnissä käytetään yhä enemmän robotteja. Nämä täysin autonomiset asejärjestelmät pystyvät tunnistamaan, valitsemaan ja ampumaan kohteensa itsenäisesti ilman ihmisen väliintuloa. Entä miten tekoälyä hyödyntävien teknologioiden tuotanto vaikuttaa Globaalin pohjoisen ja etelän välisiin suhteisiin. Rauhacast on podcast, joka käsittelee inhimillisen turvallisuuden ja kehityksen kannalta olennaisia kysymyksiä ja kehityskulkuja, jotka jäävät helposti sivuun nopeatempoisessa uutisjournalismissa. Löydät Rauhacastin Spotifysta, Soundcloudista, Apple Podcast -palvelusta sekä osoitteesta rauhanliitto.fi. Ota seurantaan myös Rauhacastin Instagram-tili @Rauhacast! Uusi kausi, uusi ilme! Rauhacastin toisen kauden ensimmäisessä jaksossa käsittelemme tekoälyn etiikkaa ja politiikkaa. Miten tekoäly muuttaa arkeamme. Pureudumme kysymyksiin tieteen, politiikan ja kansalaisjärjestöjen kiinnostavimpien asiantuntijoiden kanssa. Seuraa Suomen Stop Killer Robots -kampanjaa somessa: Twitterissä @KillerRobotsFI ja Facebookissa @stopkillerrobotsFI
52 PETER LUND Kriittistä ydinasiaa / 56 JORMA TURUNEN Voiko Macron hävitä. / 60 ALEKSI OKKONEN Tanskassa kaikki kunnioittavat kansanvaltaa / 65 SAARA PAATERO Inkeriläiset – kansa, jonka historiasta on vaiettu / 69 VALERIA VASARA Muistamisen valta / 73 VEIKKO RÄNTILÄ Inflaatio-oppien aukkoja ja vääristymiä / 78 KATI PIETARINEN Pitäisikö meidän tietää harappa-kulttuurista?. Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA
Esimerkiksi Euroopan komission vihreän energian taksonomiakeskustelussa Suomen hallitus lobbasi ”ydinvoimaa ylimenoajan energiana, jonka avulla siirrytään uusiutuviin energialähteisiin”. Kirjoittaja Peter Lund KRIITTISTÄ O lemme harvoja länsimaita, joissa rakennetaan lisää ydinreaktoreita. Se korvataan usein mielikuvilla. Se nostaa Suomen yhdeksi suhteessa eniten ydinvoimaa käyttäväksi maaksi Euroopassa ja maailmassa. Itse asiassa uusiutuvien energialähteiden ja uusien joustavuusratkaisujen avulla on mahdollista saavuttaa hiilineutraalius ilman ydinvoimaa. Vaikutamme myös Euroopan unionissa yleiseurooppalaiseen ydinvoiman kehitykseen ja korkean teknologian maana olemme esimerkki kehittyville maille. Kansalaisten vaikuttamismahdollisuudet ydinvoimakysymyksissä ovat vähäiset. V oisi väittää, että meiltä puuttuu kokonaisvaltainen näkemys ydinvoimasta. Tämä on normatiivinen väittämä ja mielikuva ilman perustetta. Monipuolinen yhteiskunnallinen vuoropuhelu luo tarvittavan perustan kansanvaltaiselle päätöksenteolle, kun valitaan kannaltamme parhaat ydinasiaa YDIN 1 / 2022 52 YTIMESSÄ. Ei pidä myöskään unohtaa aiheeseen kytkeytyviä valtavia taloudellisia intressejä, jotka hyötyvät kriittisen keskustelun puuttumisesta. Jo 2030-luvulla yli puolet kaikesta sähköstä tultaneen tuottamaan ydinvoimalla. Siksikin on suotavaa käydä vilkkaampaa yhteiskunnallista keskustelua. Hiilineutraalius ja ydinvoiman rooli tulevaisuudessa pitäisi keskusteluttaa
Vaarana on, että keskustelua käydään liian suppeista näkökulmista. J otta ydinvoimalla olisi merkitystä maailmanlaajuisesti, pitäisi sitä rakentaa valtavasti lisää varsinkin kehittyvissä maissa, joissa hyvinvoinnin kasvu kiihdyttää energian kulutusta. Ydinsähkön määrä on ollut laskusuunnassa, kun taas uusiutuvien energialähteiden markkinat ovat olleet vahvassa nousussa. Esimerkiksi markkinaliberaali painottaa vapaan markkinan ja sääntelyn purkamisen merkitystä ja asettaa voiton tavoittelun etusijalle, kun taas kestävän kehityksen mallissa huomioidaan ihmisten tarpeet usean sukupolven yli ottamalla huomioon luonnon ja yhteiskunnan kestävyys. Suomi on tunnetusti vastuullinen toimija ydinmateriaalien käsittelyssä ja noudattaa kansainvälisiä atomienergiasopimuksia. Tilanteemme on paljon parempi kuin monissa muissa maissa, joissa ydinjätekysymys on auki, turvallisuuskulttuuri voi olla puutteellinen tai ydinvoiman rauhanomainen käyttö voi avata tien ydinaseisiin. Tärkeä syy trendiin on ydinvoiman kalleus muihin päästöttömiin vaihtoehtoihin verrattuna ja voimaloiden pitkät rakentamisajat, jotka pätevät myös Suomessa. Ydinjätteen loppusijoituksessa olemme ensimmäinen maa maailmassa, joka on ilmoittanut ratkaisseensa ydinjätekysymykset ikuisiksi ajoiksi. Vastuullinen toiminta edellyttäisi Suomelta vahvempia kansainvälisiä aloitteita ydinkysymyksiin tai vähintään niiden nostamista keskusteluun, kun valtio ja monet päättäjät lobbaavat ydinvoimaa osaksi kestävää kehitystä. keinot ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Jos vain toteamme, että nämä kysymykset on ratkaistu ja poissa YDIN 1 / 2022 53 YTIMESSÄ. Siten samoilla faktoilla voi syntyä varsin erilaisia näkemyksiä ydinvoiman ongelmaalueista. PohjoisKorean tai Iranin ydinasekehitys on pelottava maailmanrauhan kannalta, mutta samalla se osoittaa, että diktatuurit kykenevät ohittamaan kansainväliset valvontaja ydinsulkusopimukset. Tähän kerhoon on varmasti uusia pyrkijöitä. Erityisesti ydinenergian globaalissa yhteydessä nousee esille kolme keskeistä ongelma-aluetta, jotka on otettava vakavasti: ydinvoimaloiden onnettomuusriskit, radioaktiivisen ydinjätteen varastointi ja ydinaseiden proliferaatio. Turvallisuuden takeena ovat tiukat ydinja ympäristöturvallisuutta koskevat vaatimukset ja säädökset, joita säteilyturvaviranomainen valvoo tarkasti. Ydinvoimalla tuotetaan nyt vain neljä prosenttia maailman energiasta ja kymmenen prosenttia sähköstä. Se voi myös riippua arvopohjasta. Ydinvoima-alan kansainvälinen etujärjestö on kuitenkin esittänyt, että ydinvoimaa tulisi lisätä neljännekseen maailman sähköstä vuoteen 2050 mennessä hiilineutraaliuuteen pyrittäessä. Miten kriittisiä kysymyksiä painotetaan käytännössä tai kuinka vakavasti ne otetaan huomioon. Keskeisiä ongelma-alueita jää huomioimatta. Tunnetusti puolillaan oleva vesilasi voidaan tulkita joko puoliksi tyhjäksi tai puoliksi täydeksi. Tämä pätee varsinkin ydinvoimaan
Halvat uusiutuvat energialähteet yhdistettynä vetytekniikkaan luovat näköaloja kestäviin energiaratkaisuihin. M aailmalla paineet ydinvoiman ympärillä ovat todella suuret. Eräät geologit ovat tutkimuksissaan osoittaneet, että Olkiluodon vajaat 500 metriä syvä onkalo ei ole riittävän syvä ja että loppusijoitusratkaisu pitäisi uudelleenarvioida. S uomenkaan ratkaisumallit eivät ole välttämättä aukottomia. Se on myös esimerkki vahvasta polkuriippuvuudesta ydinvoimaan. Tämä kuvaa poliittisten ja taloudellisten intressien ylivaltaa suhteessa ympäristöön. Ranskan johtama itäisen Euroopan ryhmittymän painostus eu:ssa johtanee ydinvoiman luokittelemiseen yhtä vihreäksi ja puhtaaksi kuin aurinkoenergia. Kansainvälinen energiajärjestö iea arvioi, että aurinkoja tuulienergia tuottaisivat 70 prosenttia maailman sähköstä vuonna 2050, uusiutuvat energialähteet yhteensä lähes 90 prosenttia. Siksi on ymmärrettävää, että ydinvoimateollisuus ja ydinvoimaan sitoutuneet valtiot ja tahot pyrkivät nostamaan ydinvoimaa takaisin energiamuutoksen keskiöön. päiväjärjestyksestä, tai vielä pahinta, että näiden kanssa on elettävä päästöjen leikkaamiseksi, olisi se väärä signaali maailmalle. Kun taloudelliset intressit ajavat ihmisten etujen yli, saattaa edessä olla uudenlainen ydinvoiman turvallisuuskulttuuri myös Suomessa. Syvempi onkalo on mahdollinen, mutta se maksaa enemmän. Ne voitaisiin tehdä ilman nykyisiä suojaetäisyyksiä ja siirtää enemmän vastuuta turvallisuudesta luvanhaltijoille pois viranomaiselta. Valtioiden ja yritysten menneisyydessä tekemät päätökset ydinvoimasta vaikuttavat myös nyt tehtäviin päätöksiin, vaikka maailma ympärillä muuttuisikin ja parempia ratkaisuja olisi saatavilla. Ydinjätteen loppusijoitus kallioperään jopa sadan tuhannen vuoden ajaksi jääkausien yli sisältää epävarmuutta ikiroudan kestävyyden suhteen. Vaarana tällaisessa kehityksessä on valvontavastuun siirtyminen, josta on maailmalla huonoja kokemuksia. Ydinvoiman turvallisuuden kannalta on myös kiinnostavaa nähdä, miten ydinenergialakia tullaan uudistamaan. Se johti esimerkiksi amerikkalaisen lentokonevalmistaja Boeingin 737 max -matkustajakoneen onnettomuuksiin. Tavoitteena on muun muassa poistaa lainsäädännöstä esteet uudentyyppisten pienreaktoreiden rakentamiselta. Toisin kuin öljykriisien aikana 1970-luvulla, nyt ydinvoiman rooli ilmastonmuutoksen torjumisessa globaalisti arvioidaan marginaaliseksi. Suomessa on usein viitattu komission yhteisen tutkimuskeskuksen jrc:n raporttiin, joka ei nähnyt ongelmaa vihreän leiman antamisessa YDIN 1 / 2022 54 YTIMESSÄ. Pariisin ilmastosopimuksen mukaisesti hiilineutraalius pitäisi saavuttaa vuosisadan puoliväliin mennessä
Jos jotain odottamatonta sittenkin tapahtuisi, ehkä aletaan luoda uutta mielikuvaa, ettei radioaktiivinen säteily olekaan niin vaarallista, kun ympärillämmekin on aina taustasäteilyäkin. Ajatusmaailman kapea-alaisuus näkyy siinä, että päästöttömyys Suomessa mielletään helposti samaksi kuin kestävyys, unohtaen siihen liittyvät muut kriteerit. Se koskettaa meitä kaikkia. Kuu on keltainen. Ehkä edesmenneen englantilaisen näyttelijän Sir Peter Ustinovin ajatuksissa piilee näkemystä näille mielikuville, kun hän vastasi kysymykseen ”mikä on viimeinen ääni juuri ennen kuin maapallo tuhoutuu”: ”Tietenkin se on insinöörin ääni, joka sanoo, että tämä ei ole teknisesti mahdollista.” Edessä oleva suuri energiamuutos ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi on verrattavissa teolliseen vallankumoukseen. YDIN 1 / 2022 55 YTIMESSÄ. Logiikka tässä on sama kuin jos väittäisi Kaikki keltaiset asiat on tehty juustosta. Niiden rakentaminen kestäisi vain joitakin vuosia, ja ne voitaisiin sijoittaa vaikkapa kontteina kaupunkeihin. Tällä tavoin ydinvoima olisi taas taloudellisesti kilpailukykyinen. Sitä vastoin meillä on jäänyt huomioimatta komission riippumattoman terveyden, ympäristön ja riskien arvioinnin (scheer) tiedepaneelin lausunto, joka nosti esille useita ongelma-alueita erityisesti ydinpolttoaineketjun alkupäässä. Vaikka looginen päätelmä edellä on aivan oikea, niin sen lähtöolettama on tietenkin väärä. Kaikki uraani eurooppalaisiin ydinreaktoreihin louhitaan eu:n ulkopuolelta. Y dinvoiman seuraava merkittävä askel on modulaariset tehtaissa massatuotetut pienet ydinvoimalat, joita Suomessakin suunnitellaan. ydinvoimalle. Logiikka ei siis aina takaa totuutta. Mutta ennen kaikkea se vaatii meiltä valppautta ja rohkeutta kriittiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun tulevaisuuden suunnista – ydinvoima mukaan lukien. Siksi kuun täytyy olla juustoa. Jos lähtöoletus on väärä, niin todennäköisesti ovat myös johtopäätökset. Se aiheuttaa erilaisia paikallisia ympäristöja terveyshaittoja, jotka nyt on ulkoistettu. Reaktorien turvajärjestelyt perustuisivat erilaisiin järjestelmiin, jolloin perinteistä kallista turvajärjestelmää ei tarvittaisi. Tällaista naiivia mielikuvaa ydinvoiman renessanssista rakennetaan nyt usean energiayhtiön, poliitikon ja viranomaistenkin voimalla. Nykyinen käytäntö, jossa tarvitaan reaktorin suojakori, kilometrien mittaiset suojavyöhykkeet, reaktorin sijoittaminen asutuksen ulkopuolelle, aktiiviset moninkertaiset turvajärjestelmät ja korkeat korvausvastuut onnettomuuden varalta, olisivat tarpeettomia, koska näissä pienreaktoreissa ei voisi tapahtua onnettomuuksia tai vuotoja. Euroopan komission vihreän rahoituksen asiantuntijaryhmä totesi, etteivät komission käyttämät kriteerit vihreän energian luokittelussa sulje pois muita vahingollisia vaikutuksia ympäristöön eivätkä ydinvoima tai maakaasu ole siten kestäviä investointeja
Macron hämmensi tilannetta lisää kutsumalla uuden hallituksen keskeisiin ministeritehtäviin entisiä lr:n ja ps:n (Parti Socialiste) poliitikkoja. Samoin Macronin uuteen lrem-puolueeseen (La République en Marche) siirtyi runsaasti vanhojen puolueiden aktiiveja. Voiton korjasi puolueiden ulkopuolelta tullut Emmanuel Macron, joskin hänen voittokulkuaan edisti oikeistopuolue lr:n (Les Républicains) ehdokkaan, François Fillonin kompastuminen vaimonsa palkkausskandaaliin. Varmaa se ei kuitenkaan ole. Brexitin jälkeinen Eurooppa ja liittokanslerin vaihdos Saksassa nostavat nekin Ranskan presidentin merkittävään rooliin. Emmanuel Macronin uudelleenvalinta vaikuttaa todennäköiseltä. YDIN 1 / 2022 56 YTIMESSÄ. Kireä maailmanpoliittinen tilanne ja pandemian oikullisuus edellyttävät Ranskan johtoon viisasta presidenttiä. R anska käy huhtikuussa presidentinvaaleihin, jotka ovat eittämättä Euroopan tärkeimmät vaalit vuonna 2022. Kirjoittaja Jorma Turunen VOIKO Macron hävitä. Viisi vuotta aikaisemmin pidetyt vaalit sekoittivat Ranskan poliittisen kartan, kun perinteiset oikeistoja vasemmistopuolueet putosivat toiselta kierrokselta
Vaikka Ranska on parhaillaan eu:n puheenjohtajamaa, Macron välttää profiloitumasta ”liian eurooppalaiseksi” tiedostaen ranskalaisten penseän suhtautumisen Euroopan unioniin. Ranskalaiseen tapaan vuoden 2022 presidentinvaaleissa on jälleen runsaasti ehdokkaita, yhteensä liki 30, joista 18 edustaa eri puolueita. Helmikuun alun galluplukujen häkellyttävin sanoma piirtyi äärioikeiston ja vasemmiston ehdokkaiden väliseen kannatuseroon. Presidentin kannatus on pysynyt 25 prosentin tuntumassa, kun oikeiston ehdokas on yltänyt tänä vuonna parhaimmillaan 18 prosenttiin. Pahinta, mitä voisi tapahtua, olisi keltaliiviliikkeen tapaisen ilmiön toistuminen. Muun Euroopan lailla Ranskassakin julkistetaan vaaligallupeita tiuhaan, jopa viikoittain useita. Kannatusluvut elävät kevään aikana, joskin Macronin ykkösasema säilynee vaalipäivään asti. Macron operoi ennen kaikkea keskustavasemmiston ja maltillisen oikeiston välisellä alueella. Samalla hänkin tiukentaa kantojaan maahanmuuttoon ja sen aiheuttamiin ongelmiin. Laajoja lakkoaaltoja syksyllä 2019 synnyttänyt eläkeuudistusesitys on sekin siirretty sovinnolla vaalien jälkeiseen aikaan. Samaan tapaan Macron on liidellyt omissa korkeuksissaan ja väistellyt muiden ehdokkaiden kohtaamista. Yhtä varmalta näyttää vasemmiston alennustilan jatkuminen ja se, että vasemmistolla ei ole mitään asiaa vaalien toiselle kierrokselle – jo toisen kerran peräkkäin. Kiintoisinta tulee olemaan oikeiston ehdokkaiden keskinäiset voimasuhteet. Lukemat ovat kertoneet tähän asti Macronin ylivoimasta. V alérie pécressen nousu lr:n presidenttiehdokkaaksi joulukuussa 2021 nostatti uskoa perinteisen oikeiston ja Charles de Gaullen perillisten paluusta valtaan – kymmenen vuoden tauon jälkeen. Vasemmiston lohdutonta nykytilaa kuvaa se, että se tarjoaa äänestäjille kymmenen eri ehdokasta, kun oikeistopuolueet ovat tyytyneet kuuteen. Macron pelkää virheiden tekemistä ja sortumista presidenttikautensa aikaisiin kömmähdyksiin ja ranskalaisten tölvimisiin. Näiden ohella lr:n Valérie Pécresse pääsi 17 prosenttiin. Se ratkaisee lopulta, kuka pääsee Macronin seuraksi vaalien toiselle kierrokselle. Mitterrand jopa lähetti sanomalehtien välityksellä ranskalaisille avoimen kirjeen, jossa hän markkinoi itseään kaikkien ranskalaisten, ei vain vasemmiston presidenttiehdokkaana. Äärioikeiston Marine Le Penin ja Éric Zemmourin yhteinen kannatus ylsi 32 prosenttiin, kun taas kymmenen vasemmistopoliitikon yhteinen suosio jäi 27 prosenttiin. E mmanuel macron on viivytellyt tietoisesti virallisen ehdokkuutensa julkistamista. Toisaalta Macron voinee luottaa monen sosialistin äänestävän häntä nytkin kuten vuonna 2017, kun osa sosialistipuolueen kannattajista kyllästyi riitelevään puolueeseensa. Mieluiten Macron esiintyy koko Euroopan, miksei koko maailman, ongelmien ratkaisijana. Pécresse ei ilmestynyt tuntemattomuudesta; hän toimi jo Chiracin presidenttiYDIN 1 / 2022 57 YTIMESSÄ. Esikuvana lienee ollut François Mitterrand, joka vuonna 1988 pitkitti ehdokkuutensa paljastamista
Nyt vasemmisto ei pysty tarjoamaan ainuttakaan vakavasti otettavaa vaihtoehtoa Macronille eikä Pécresselle, ei edes äärioikeiston ehdokkaille. Äärioikeistolaisen toimittajakirjailijan Éric Zemmourin ilmestyminen vaalikentille on sotkenut etenkin Marine Le Penin ja hänen rn-puolueensa (Rassemblement National) presidenttihaaveita. Arvoliberaaliksi hänestä ei ole. Laki, järjestys ja maahanmuutto eivät ole nousseet sattumalta presidentinvaalien teemoiksi. Loppukesä 2021 näytti vielä lupaavalta; vasemmisto kerääntyi keskinäisiin seminaareihin, pohti yhteistä ohjelmaa ja uskaltautui jopa puhumaan yhteisestä presidenttiehdokkaasta. Kaikki kuitenkin tiesivät, että vasemmisto voi menestyä vain yhtenäisenä. Hän on sanonut puolustavansa valtiota, joka ylläpitää järjestystä, turvallisuutta ja oikeudenmukaisuutta sekä suojelee kansalaisiaan. Äärioikeiston menestyminen gallupkyselyissä on innostanut muutkin puolueet vaatimaan tiukennuksia lainsäädäntöön. Selviytyäkseen presidentinvaalien toiselle kierrokselle Valérie Pécressen on houkuteltava äänestäjiä takaisin Macronin leiristä ja löydettävä tukea myös äärioikeistosta. Myös Pécresse on tiukentanut kantojaan maahanmuuttoa vastaan ja maan sisäisen järjestyksen puolesta. Vasemmiston eripura YDIN 1 / 2022 58 YTIMESSÄ. Ongelman nimi on yhä Éric Zemmour ja se, pysyykö Zemmour ehdokkaana vaalipäivään asti. Zemmour on saanut rasistisista lausunnoistaan tuomion jo kolmasti, mutta se ei tunnu vaikuttavan hänen gallup-suosioonsa (13 – 14 %). V asemmiston jo vuosia kestäneelle rappiotilalle ei näy loppua. Mutta ei aikaakaan, kun pieniksi kuihtuneet puolueet alkoivat julkaista omia ohjelmiaan ja nimetä ehdokkaitaan. Pécresse osallistui vuonna 2013 hyvin näkyvästi laajoihin mielenosoituksiin samaa sukupuolta olevien henkilöiden avioliittolakeja vastaan. Vaikka hän erosi puolueensa puheenjohtajan tehtävistä ja julistautui ”kaikkien ranskalaisten presidenttiehdokkaaksi”, se tuskin nostaa hänen suosiotaan. Nyt hän on saanut ensimmäisen kerran kilpailijan oikeiston äärilaidalta. Jos tämä luopuu ehdokkuudestaan, se tasoittaa huomattavasti Le Penin tietä vaalien toiselle kierrokselle. Marine Le Pen on kolmannen kerran peräkkäin puolueensa presidenttiehdokkaana. Samaan aikaan hän haluaa vähentää 200 000 julkisen sektorin työpaikkaa. Vasemmisto on langennut puolueittensa johtajien välisiin henkilökohtaisiin kiistoihin, jolloin ehdokkaiden ohjelmat ja tavoitteet Ranskan ongelmien ratkaisemiseksi ovat jääneet taka-alalle. Vuoden 2022 alusta Pécresse ja Le Pen ovat olleet gallupeissa jokseenkin tasalukemissa (17 – 18 %). Zemmour edustaa äärinationalista kaipuuta siihen Ranskaan, jossa ei ollut maahanmuuttajia tai heillä ei ollut minkäänlaisia oikeuksia. kaudella tämän neuvonantajana ja myöhemmin opetusministerinä Fillonin johtamassa hallituksessa. Itse asiassa Macronin hallintokin on tehnyt näin
Monet ehdokkaat luottavat kykyihinsä tvtenteissä. Mutta pääseekö Pécresse koskaan toiselle kierrokselle. 2022, jolloin järjestetään vaalien ensimmäinen kierros. Alistumaton Ranska -puolueen (France insoumise) veteraani Jean-Luc Mélenchon voisi hyväksyä vasemmiston unionin vain, jos se toteutuisi hänen johdollaan. Hidalgon vaalikampanja ei lähtenyt koskaan käyntiin, ja hänen kannatuksensa juuttui alle viiteen prosenttiin. YDIN 1 / 2022 59 YTIMESSÄ. Kuitenkin Mélenchon hätyyttelee kymmenenkin prosentin kannatuslukuja, mikä on vasemmiston ehdokkaalle tämän päivän Ranskassa merkittävä tulos. Sen jälkeen vihreiden tie on ollut kuoppainen, eikä presidenttiehdokas Jadot innosta ranskalaisia äänestäjiä kuin korkeintaan viiden prosentin edestä. Pécresse tunnetaan hyvänä keskustelijana, kun taas Marine Le Pen epäonnistui raskaasti edellisten vaalien tv-keskustelussa. Macronin mahdollinen tappio edellyttää sitäkin, että hänen vastaehdokkaansa toisella kierroksella on Valérie Pécresse, joka pystyy keräämään ääniä laajemmista piireistä kuin Le Pen. Hän toki menestyi hyvin edellisissä vaaleissa, mutta on nyt häviämässä äärioikeistonkin ehdokkaille. on jättänyt yhteiskunnalliseen keskusteluun tyhjän tilan, jota oikeisto on pystynyt käyttämään helposti hyväkseen. Sosialistit valitsivat syksyllä 2021 presidenttiehdokkaakseen Pariisin pormestarin Anne Hidalgon, joka on suosittu kotikaupungissaan, mutta ei muualla Ranskassa. Useiden kompurointiensa takia Macron oli epäsuosittu presidentti vuosina 2018 – 2019. Vain he ovat pystyneet uusimaan presidenttikautensa. E mmanuel macronin tappio kevään presidentinvaaleissa vaikuttaa epätodennäköiseltä, mutta silloin hän ei saa tehdä virheitä eikä aiheuttaa suuttumusta ranskalaisten keskuudessa. Paljon voi tapahtua ennen 10. Sosialistipuolue murtui jo oman hallituskautensa lopulla repiviin sisäisiin kiistoihinsa. Jos Macron voittaa vaalit, hän liittyy viidennen tasavallan presidenteistä kunnioitettavaan seuraan yhdessä de Gaullen, François Mitterrandin ja Jacques Chiracin kanssa. Voimakkaat egot eivät suostu yhteistyöhön, vaan pitävät itseään korvaamattomina. Tänään tuntuu uskomattomalta, että sosialistit oli valtapuolue vain viisi vuotta sitten, tai että François Hollande toimi 2012 – 2017 Ranskan presidenttinä. 4. Pandemian raju leviäminen keväällä 2020 vahvisti uudelleen hänen asemaansa. Kun vihreät menestyivät mainiosti vuoden 2019 Euroopan parlamentin vaaleissa, puolueen johtaja Yannick Jadot julisti vihreät vasemmiston johtajaksi. Satiirilehti Le Canard enchaîné ja muukin mediat tehnevät nytkin kaikkensa löytääkseen ehdokkaiden toimista jotain kyseenalaista. Vasemmistopuolueiden ehdokkaat näyttävät jopa inhoavan toisiaan. Eri tason skandaalit ovat aina leimanneet Ranskan presidentinvaaleja
YDIN 1 / 2022 60 YTIMESSÄ Hallituspuolue sosiaalidemokraatit käy ”uuteen vapaustaisteluun” demokraattisten arvojen puolesta. Kirjoittaja Aleksi Okkonen KANSAN– VALTAA Tanskassa kaikki kunnioittavat YDIN 1 / 2022 60 YTIMESSÄ
Eurooppalaisessa vertailussa poikkeuksellisilla nostoillaan hallituspuolue on vienyt elinvoiman vuoden 2015 parlamenttivaalien kansallis-konservatiiviselta protestilta. Jo vuosien ajan korkeaksi arvioitu terrorismin uhkataso on saanut maan vasemmiston lähestymään ulkomaalaispolitiikkaa myös kansallisen turvallisuuden näkökulmasta. Pääministeri Mette Frederiksenin mukaan maan tähänastinen kotouttamispolitiikka on epäonnistunut. Kamppailua kansallisesta kulttuurista käydään sosiaalidemokraattien ohjelmassaan julistaman ”uuden vapaustaistelun” nimissä. Suomessa kiinnostus Pohjoismaihin rajoittuu tavallisesti Ruotsiin, ja motiivina on usein esikuvan etsiminen. K esällä 2019 muodostettu Tanskan sosiaalidemokraattinen vähemmistöhallitus näyttää onnistuneesti ottaneen oikeistolta johtajuuden integraatioja arvopolitiikan suunnannäyttäjänä. Ero työllisyysasteessa heidän (56 %) ja syntyperäisten KANSAN– VALTAA YDIN 1 / 2022 61 YTIMESSÄ. YDIN 1 / 2022 61 YTIMESSÄ T anskan sosiaalidemokraatit tiukentavat integraatioja arvopoliittista linjaansa vaatimalla kontrollia asumalähiöihin ja järjestyksenpalautusta julkisiin tiloihin. Kotouttamisesta halutaan aiempaa arvopohjaisempaa. Viime vuonna 150-vuotisjuhlaansa viettäneen puolueen on onnistunut vetää takaisin riveihinsä uudelle laitaoikeistolle siirtyneitä kannattajiaan. Hän kannustaa etnisiin vähemmistöihin kuuluvaa nuorisoa ottamaan vastuuta omasta elämästään ja antaa tukensa heille, jotka taistelevat arjessaan ”vanhaa ja ahdasmielistä kulttuuria” vastaan. Kannanmuodostus ilmaisee huolta ei-länsimaisten maahanmuuttajien integroitumisesta yhteiskuntaan. Maahanmuuttoja integraatioministeri Mattias Tesfayen mukaan etnisiin vähemmistöihin kuuluvien nuorten on tullut aika päättää, haluavatko he olla osa yhteiskuntaa vai eivät. Puoluejohdossa puhutaan avoimesti taistelusta ”arkipäivän islamismia” vastaan. Rinnakkaisyhteiskunnan tunnistamisen keino on asuinalueiden luokittelu: määrätyt taloudelliset ja etniset raja-arvot ylittävä asuinalue saa ministeriöltä gettostatuksen, jonka nojalla siihen kohdistetaan tehostettuja integraatiotoimenpiteitä. Tanskan poliisihallitus kertoo Ruotsissakin havaitun sukulaissuhteisiin perustuvan rikollisuuden saaneen jalansijaa koko maassa. Tanskan integraatioja arvopolitiikan johtoajatus on rinnakkaisyhteiskuntien torjuminen. Tanska toimii esimerkkinä vaihtoehdosta hiljan monien silmissä kriisiytyneelle ruotsalaistyyppiselle kotouttamispolitiikalle, joka Suomessakin esitetään yhä useammin kielteisessä valossa. Tanskan katsotaan tulleen tienhaaraan. Alueellisen eriytymisen nähdään voimistuvan, minkä seurauksena ”liian moni Tanskaan tullut jää tulematta osaksi tanskalaista yhteiskuntaa”. Sosiaalidemokraattien johdossa suhtaudutaan Malmön ja Marseillen lähiöihin varoittavina esimerkkeinä. Ei-länsimaisten maahanmuuttajien osuus Tanskan väestöstä on yhdeksän prosenttia. Tavoitteena se yhdistää yhteiskunnallis-taloudellisissa kysymyksissä muutoin erimielisiä poliittisia voimia
Oppositiossa ollessaan sosiaalidemokraatit ovat antaneet tukensa porvarihallitusten aloitteille, joilla kilpailevien oikeusjärjestysten kannattaminen kriminalisoitiin, vihasaarnaajiksi määriteltyjen uskonnollisten vaikuttajien maahantulo estettiin ja maastakarkotus otettiin rikollisuuden ehkäisyn keinovalikoimaan. Hätälakina säädetyn kerjäämiskiellon rikkoja on voinut saada kahden viikon ehdottoman vankeustuomion ja maastakarkotuksen. Parlamenttiryhmässä äänestettiin kerjäämiskiellon puolesta, joka katsottiin keinoksi vahvistaa asuinalueiden turvallisuutta. Porvarihallituksen esittämä kasvot peittävien asusteiden käytön kielto julkisissa tiloissa sai sekin ratkaisevan tukensa sosiaalidemokraateilta. Yksimielisyys on ollut poikkeus säännöstä maan parlamentaarisen työn käytännössä, joka perustuu voimasuhteiden pohjalta muodostettuihin blokkeihin. Väestöryhmä on myös yliedustettuna toimeentulotuensaajissa (18 %). Samaan tapaan säädettiin kaupunkiympäristön turvattomuutta lisääviksi katsottujen romanileirien YDIN 1 / 2022 62 YTIMESSÄ. Lisäksi sosiaalidemokraattien puoltoäänillä on säädetty, ettei vakaviin rikoksiin syyllistynyttä enää kelpuuteta kansalaisuuden hakijaksi, minkä myös rikostausta ja antidemokraattiset mielipiteet saattavat estää. Sosiaalidemokraatit puolsivat myös päätöstä tehdä vanhemmille rangaistavaksi lähettää lapsensa lähtömaahansa kurinpitotarkoituksessa. Tämän lisäksi sosiaalidemokraatit ovat tukeneet päätöstä korottaa omaisuusja huumausainerikosten rangaistuksia gettoalueilla. Viidennes yli kymmenen vuotta toimeentulotukea saaneista on naisia, joiden tausta on Lähi-idässä ja Pohjois-Afrikassa. Heidän kantansa oli myönteinen, kun kansalaisuuden saamisen ehdoksi asetettiin tanskan kielen taito ja riippumattomuus sosiaaliturvasta. Samalla luotiin oikeudelliset puitteet rikollisten häädölle kunnallisista vuokraasunnoista. Väestöryhmä erottuu valtaväestöstä myös varauksellisella suhtautumisellaan sukupuolten tasa-arvoon, seksuaalivähemmistöihin ja maallisuuteen. Ei-länsimaisten maahanmuuttajien jälkeläisistä 48 prosenttia kannattaa uskontokritiikin kieltämistä. YDIN 1 / 2022 62 YTIMESSÄ tanskalaisten (77 %) välillä ei ole kuroutunut umpeen kuluneen vuosikymmenen aikana. Pessimistisiä tilannekuvia perustellaan lisäksi arvoja asennetutkimuksilla. Kotoutumista edistämään tarkoitettuja uudistuksia on viime vuosina kannatettu halki vasemmistoja oikeistokentän. Asennoituminen sopii huonosti yhteen Tanskassa arvostetun vapaamielisyyden kanssa, joka on sisällytetty valtiovetoisesti laadittuun arvokaanoniin
Kahta vuotta aiemmin Mette Frederiksenin valinta puolueen puheenjohtajaksi oli varmistanut kurssin vaihtumisen tämän edeltäjän Helle Thorning-Schmidtin kaudelta. Uuden integraatioja arvopolitiikan pohjavire on maallinen. YDIN 1 / 2022 63 YTIMESSÄ FL IC KR LU CA SA RT O N I CC BY -SA 2.0. Hallitus vetoaa tavan takaa kansanvallan puolustamiseen ja osallisuuden lisäämiseen uudistusten perusteena. Oppilassiirroilla tasataan koulujen välisiä eroja ja ehkäistään niiden väestöryhmittäistä yksipuolistumista. Sen merkit ovat selvät Reilu ja realistinen -nimeä kantavassa ulkomaalaispoliittisessa ohjelmassa vuodelta 2017. Kotouttamispolitiikan tarkistamista perustellaan myös turvallisuusnäkökohdilla. Lisäksi hallituksen pöydällä on ollut aloite kunnallisen peruskoulun vahvistamiseksi julkisen rahoituksen varassa toimivien uskonnollisten yksityiskoulujen aseman kustannuksella. S osiaalidemokraattien johto määrittelee linjansa ”klassiseksi”. Tältä pohjalta kansanvaltaa horjuttavina pidettyjen moskeijahankkeiden rahoitus estetään kuin myös lahjoitukset uskonnollisille yhteisöille epädemokraattisista valtioista. Kansanvalta asetetaan yhteiskuntaelämän kulmakiveksi. Turvattomuutta aiheuttavaan käytökseen julkisilla paikoilla puututaan oleskeluja porttikielloilla sekä statussymboleiden, kuten kellojen ja UUDEN INTEGRAATIOJA ARVOPOLITIIKAN POHJAVIRE ON MAALLINEN. Puolueen integraatioasioista vastaava Rasmus Stoklund arvioi, että silloinen ”tulonjakopolitiikka ei ollut riittävän vasemmistolaista, eikä maahanmuuttopolitiikkaa otettu riittävän vakavasti”. YDIN 1 / 2022 63 YTIMESSÄ hajottamisesta antamalla poliisille valtuus häätää liikkuvaan väestönosaan kuuluva kunnasta, jossa tämän on tavattu majoittuneen. Myös aktiivista työvoimapolitiikkaa käytetään kotouttamisen välineenä: osallisuutta lisätään etenkin ei-länsimaisiin maahanmuuttajanaisiin kohdistuvalla 36 tunnin viikkotyövelvoitteella, joka asetetaan vähimmäisetuuksien saamisen ehdoksi. Pääministeri Frederiksen on luonnehtinut uutta rikollisuuden muotoa ”hyökkäykseksi tavallisten ihmisten vapauksia vastaaan”. KANSANVALTA ASETETAAN YHTEISKUNTAELÄMÄN KULMAKIVEKSI. Puolueen uskottavuutta demokraattisten arvojen puolustajana nosti voitto viimeisimmissä parlamenttivaaleissa, joka palautti sen edellisvuosisadan johtoasemaan. Uusi johto lupasi sosiaalidemokraattien olevan vastedes nimensä veroisia. Maassa yhä vaikutusvaltaisen kulttuuriradikalismin historiallinen kytkeytyminen vasemmistoryhmiin vahvistaa osaltaan puolueen uskottavaa puheoikeutta arvopolitiikassa. Liivijengien lisäksi tällä tarkoitetaan ei-länsimaisten maahanmuuttajien jengirikollisuutta. Väestöryhmän ikävakioitu rikollisuusaste on 52 prosenttia ja toisen sukupolven maahanmuuttajamiesten osalta 142 prosenttia suurempi kuin syntyperäisten tanskalaismiesten. Poliisivoimien resursseja kohdennetaan lähipoliiseihin ja uusi tutkintayksikkö perustetaan ehkäisemään ”yhteiskuntaa hajottavaa” rikollisuutta. Sosiaalidemokraatit ovat selvinneet voittajina useimmista parlamenttivaaleista ja olivat sitä yhtäjaksoisesti 1924 – 2001, mikä suo puolueelle arvovaltaa
Ministeri Tesfaye on tuominnut järjestön toiminnan ja arvostellut sen pyrkimystä pönkittää käsitystä islamin ja länsimaisen demokratian arvojen yhteensopimattomuudesta. Poliittisen johdon esiintyminen on monien mielestä käynyt vasemmistoja oikeistopolitiikan oletusarvoja vastaan. 64 YTIMESSÄ YDIN 1 / 2022. Hallituksen aloitteesta osallisuus jengirikollisuuteen tultaneen jatkossa rinnastamaan maanpetokseen ja terrorismirikokseen; näin jengirikollisuuteen osallisumisesta voi seurata kansalaisuuden menettäminen. Tanskan vasmmistoblokki on voimakkaampi kuin vuosikymmeniin. Askeleena kohti negatiivisen sosiaalisen kontrollin kriminalisoimista hallitus on käynnistänyt hankkeen, jolla autetaan maahanmuuttajayhteisön painostuksen uhreja. Ministeri Tesfayen mukaan negatiivisen sosiaalisen kontrollin kielto olisi omiaan vahvistamaan naisten oikeuksia ja kitkemään ”keskiaikaisia käsityksiä perhe-elämästä”. T anskan integraatioja arvopolitiikan polku on ollut pohjoismaittain poikkeuksellinen. Hallituspuolueen arvot kumpuavat maan työväenliikkeen kansanvaltaisesta perinteestä, johon kuuluu poliittisen yhteisön jäsenyyden ehtojen sääntely. Fundamentalistisen kulttuurin kielteisen vaikutuksen katsotaan aiemmin tulleen aliarvioiduksi integraation onnistumiselle. Uudistusta sysäsivät liikkeelle paljastukset uskonnollisten johtajien harjoittamasta mielivallasta avioeroprosesseissa: ilmiössä nähtiin ilmiantoyhteiskunnan piirteitä. Velvoittavamman integraatiopolitiikan omaksumista on siksi vaikea lukea merkiksi työväenliikkeen arvopohjan hylkäämisestä saati laitaoikeiston linjausten lainaamisesta vaalitaktisista syistä. Sosiaalidemokraattien visiot ovat perustuslaillista yhteiskuntaa säilyttäviä. Näin se on uusinut historiallisen yhteytensä työväenluokkaan. YDIN 1 / 2022 64 YTIMESSÄ ajoneuvojen pakkolunastuksella. Sosiaalidemokraattien integraatioasioista vastaavan Stoklundin mukaan integraation haasteet eivät ole vain taloudellisia vaan myös kulttuurisia. Alkujaan Sosialistisen kansanpuolueen esittämässä uudistuksessa sosiaalinen kontrolli samastetaan psyykkiseen väkivaltaan. Systeemikritiikin sijaan se keskittyy ”arkisosialismin” rakentamiseen. Sama asetetaan koskemaan maan elintärkeiden intressien vastaisesti toimineita henkilöitä, kuten tiettyjä vierastaistelijoita. Stoklund sanoo, että ongelmat paikantuvat pieneen mutta vaikutusvaltaiseen osaan muslimivähemmistöä. Puolue näyttää onnistuneen lunastamaan tulonjakopoliittisesti vasemmistolaisen mutta arvopoliittisesti maltillisen äänestäjäkunnan luottamuksen. Hän näkee ei-länsimaisten maahanmuuttajien asettavan koetukselle perinteisen kanssakäymisen muodot. Esimerkkinä tästä käy islamistinen Hizb ut-Tahrir -järjestö, joka rekrytoi muun muassa oppilaitoksissa uusia jäseniä puolustamaan ”muslimien identiteettiä”. Viitteitä tanskalaistyyppiseen linjamuutokseen on kuitenkin nähty viime aikoina niin Ruotsissa kuin Ranskassakin. Tanskan sosiaalidemokraattien harjoittama integraatioja arvopolitiikka käy näyttönä paluusta sosiaalidemokratian valtalinjalle
Kirjoittaja Saara Paatero Inkeriläiset KANSA, JONKA HISTORIASTA ON VAIETTU YDIN 1 / 2022 65 YTIMESSÄ. Jatkosodan aikana järjestetty inkeriläisten väestönsiirto Suomeen sekä palautus takaisin Neuvostoliittoon tunnetaan edelleen varsin huonosti
Väestönsiirrot tehtiin varsin lyhyessä ajassa vuosina 1943 – 1944. Reijo Rautajoen Vaiettu vaellus – Inkeriläisten leirit 1942–1944 -tutkimuksessa tuodaan ansiokkaasti esille tätä historiaa. Inkeriläisten siirron taustaa onkin siten syytä tarkastella tarkemmin tässä artikkelissa. Suomalaiset tuntevat toki inkeriläiset-käsitteen ja monet ovat kuulleet katkonaisia pätkiä kansan historiasta, mutta monille inkeriläisten vaiheet eivät ole kuitenkaan kovinkaan tuttuja. Suomen itsenäistymisen jälkeen tilanne vaikeutui, sillä tuolloin valtioiden välitkin olivat huonot. Monet inkeriläiset ovat siten olleet suomenkielisiä ja uskonnoltaan luterilaisia. N oin 80 vuotta sitten Suomessa heräsi ajatus tuoda maahan suomen kieltä puhuvia inkeriläisiä työvoimaksi. Tilannetta ei helpottanut se, että suomalaiset kannustivat inkeriläisiä kapinoimaan Neuvostoliittoa vastaan. Tämän operaation seurauksena jatkosodan parin viimeisen vuoden aikana Inkerinmaalta siirrettiin yli 63 000 inkerinsuomalaista Suomeen. Sodan aikana suomalaiset päättivät siirtää Inkerin alueen huonoista oloista suomenkielisiä inkeriläisiä Suomeen. Inkeriläisten taustan ymmärtäminen vaatiikin aina 1600-luvulle asti menemistä ja sen ajan historiaan perehtymistä. Inkeriläisten kohtalo Neuvostoliitossa oli maailmansotien välissä vaikea, sillä Stalinin vainot kohdistuivat heihin erityisen ankarasti. Suomalaisten yhteydet inkeriläisiin vaihtelivat vuosien aikana. Asian valmistelu aloitettiin vuonna 1942, ja seuraavana vuonna tehtiin ensimmäiset siirrot. Jatkosodan aikana ryhdyttiinkin siirtämään inkeriläisiä Suomeen etenkin Saksan valtaamilta alueilta. Inkeriläisten historiaan tarkkaan perehtynyt Rautajoki kuvaa toisessa tekstissä, miten siirrot tapahtuivat kahdessa vaiYDIN 1 / 2022 66 YTIMESSÄ. Suomen kanssa yhdessä sotinut Saksa valtasi alueita Inkeristä ja Virosta. Vaikka kyse oli suuresta määrästä ihmisiä, ei tämä asia ole näkynyt Suomen julkisuudessa kovinkaan paljon. Nämä alueet olivat kuuluneet ennen sotaa Neuvostoliittoon, mutta sodan seurauksena niillä harjoitettiin uudenlaista politiikkaa. Luoteis-Venäjälle, Pietarin kaupunkia ympäröivälle Inkerin alueelle muutti tällöin tavallisia suomalaisia etenkin Savosta ja Karjalasta. Suurvalta oli ajan tapaan luotu useiden sotien kautta, joista osa käytiin Venäjää vastaan. J atkosota syttyi vuonna 1941 ja sodan aikana Suomi valtasi alueita Itä-Karjalasta. Suomalaiset seurasivat tilannetta omalta puoleltaan rajaa, mutta he eivät voineet tehdä kovinkaan paljoa inkeriläisten hyväksi. Ensimmäisessä ryhmässä siirrettiin noin 800 henkeä, mutta määrät kasvoivat pian. Kirjassa esitetään, että suomalaisten kannalta inkeriläisten siirron motiiveina oli sekä työvoimapolitiikkaa, vahvaa heimoaatetta että humanitaarista auttamista. Ruotsi sai Venäjältä Stolbovan rauhassa 1600-luvun alussa alueita Suomenlahden itäpuolelta. Suomi kuului tuolloin Ruotsiin, ja Ruotsi muodosti 1600-luvulla eurooppalaisen suurvallan. Siirron teki mahdolliseksi Suomen ja Saksan tiivis yhteistyö
Karanteenien jälkeen inkeriläisiä pyrittiin sijoittamaan Suomessa maatiloille työväeksi. Sodan jälkeen Moskovan välirauhan rauhanehtojen mukaan inkeriläiset piti luovuttaa takaisin Neuvostoliittoon ja paluu merkitsi monelle karkotusten jatkumista, sillä inkeriläiset joutuivat kauemmas Neuvostoliittoon Keski-Venäjälle ja Siperiaan. Toisaalta he kohtasivat myös ennakkoluuloja. Vaikka inkeriläisiltä kerättiin tietoa, ei tieto aina välittynyt toiseen suuntaan viranomaisilta inkeriläisille. S uomen tappio jatkosodassa muutti tilanteen. Suomessa inkeriläiset joutuivat ensin karanteenileireille. Valtion taholta haluttiin vaikuttaa inkeriläisiä koskevaan kirjoitteluun, ja lehtiä kehotettiinkin keskittymään inkeriläisten alkuperään, uskontoon ja kansan taisteluun omasta olemassaolostaan. Euroopassa tehtiin paljon muitakin väestönsiirtoja, mutta Suomessa kyse oli poikkeuksellisesta toiminnasta. Suomalaiset korostivat inkeriläisille heidän sukuyhteyttään Suomeen ja inkeriläisiä kutsuttiin palaamaan heidän esi-isiensä maahan. Sensuurin vuoksi esimerkiksi Turussa ja Tampereella päälehdet eivät uutisoineet perustettavista leireistä. heessa: hallitusti kevään ja kesän 1943 aikana ja hallitsemattomasti vuodenvaihteessa 1943 – 1944. Tästä syystä lähtijät täyttivät leirillä vapaaehtoisuuttaan osoittavan anomuksen. Myös se, mitä väestönsiirroilla tavoiteltiin, näyttäytyi inkeriläisille ja suomalaisille eri tavoin. Myöhemmin inkeriläisille yritettiin löytää muita asuinpaikkoja. Säännöstely ja muu sota-ajan elämä vaikutti myös inkeriläisten arkeen, vaikka heille järjestettiin erilaista ohjelmaa. Inkeriläiset lapset menivät suomalaisiin kouluihin ja perheet saivat kunnista palveluja, kuten terveydenhuoltoa ja sosiaalitukea. Työvoimaksi kaivattiin vahvoja työikäisiä, joten kaikki saapuneet eivät olleet sitä, mitä oli alun perin toivottu. Mukanaan heillä oli tavaraa sen verran, mitä olivat saaneet mukaansa ja mitä jaksoivat kantaa. Inkeriläisille kuitenkin painotettiin joka vaiheessa, että lähtö Suomeen oli täysin vapaaehtoista. Myös esimerkiksi tehtaisiin otettiin inkeriläistä työvoimaa. Inkeriläisistä suurin osa oli naisia tai lapsia, sillä monet miehet olivat joutuneet sodan aikana rintamalle. Vapaaehtoisuuden korostaminen oli suomalaisille tärkeää, koska inkeriläisten siirtoa ei haluttu verrattavan saksalaisten suorittamiin väestön pakkosiirtoihin. Inkeriläisiä kohdeltiin pääasiassa hyvin ja töiden saamista ja kouluun pääsemistä pidettiin hyvänä asiana. Inkeriläisiä kuljettiin tuolloin leiriltä toiselle Inkeristä Viron kautta Suomeen. Suomessa inkeriläisten väestönsiirto ei juuri saanut julkisuutta. Monille inkeriläisille kirkko olikin tärkeä yhdistävä tekijä. Inkeriläiset nähtiin vähän tilanteesta riippuen joko suomalaisina tai venäläisinä ja tämä vaikutti kohteluun. Ensimmäiset inkeriläiset tuotiin Suomeen Hangon kautta. Inkeriläisiä oli houkuteltu palaamaan takaisin Neuvostoliittoon lupaamalla heille, etYDIN 1 / 2022 67 YTIMESSÄ. Näitä leirejä perustettiin eri puolille Suomea ja niitä oli Hangon lisäksi myös esimerkiksi Lohjalla, Loimaalla, Tampereella, Salossa, Hyvinkäällä ja Nastolassa
Neuvostoliiton valvontakomissio valvoi Suomessa rauhanehtojen toimeenpanoa, ja valvontakomissiota oli varmasti vaikea vastustaa. YDIN 1 / 2022 68 YTIMESSÄ. Pettymys on varmasti ollut valtava, kun on selvinnyt, että matka jatkuu eikä kotiin pääse. Suomesta karkotettiin takaisin Neuvostoliittoon yhteensä yli 55 000 ihmistä. 1990-luvulta lähtien on Suomessa ryhdytty tutkimaan inkeriläisten kohtaloita, ja aihe on noussut enemmän esille. Suomalaiset viranomaiset olivat tilanteessa varsin passiivisia. Suomen historiaa ja suomalaista tarinaa kerrotaan valtaväestön näkökulmasta, vaikka aika monella suomalaisella on sukujuuria eri puolilta maailmaa, myös Inkerissä. Kylmän sodan aikana inkeriläiset olivat enemmän ja vähemmän vaiettu aihe Suomessa ja Neuvostoliitossa. tä he pääsisivät takaisin kotiseuduilleen ja monet odottivat sukulaistensa näkemistä. Osa Suomeen saapuneista pakeni palautuksia Ruotsiin. Tämä inkeriläisten nuorempi sukupolvi ei enää osannut suomea, sillä inkeriläisten hajaantuminen ympäri Neuvostoliittoa ja Venäjää oli heikentänyt heidän kansallista identiteettiään ja sulauttanut heidät pitkälti valtaväestöön. Inkerinsuomalaisten historian onkin sanottu olevan vaikenemisen historiaa. Yli 30 000 inkerinsuomalaista tarttui tähän tilaisuuteen. Vaikka en pidäkään siitä, että kouluopetusta syytetään eri asioista, ei inkeriläisten kohtalo nouse vahvasti esiin historian opetuksessa. Näyttely tosin jäi hieman pandemian varjoon. Kulttuuriseen vähemmistöön kuuluvat ovatkin usein olleet molemmissa maissa asemassa, jossa he eivät ole tunteneet aivan kuuluvansa joukkoon. Inkeriläisten lisäksi muidenkaan suomalaisten vähemmistöjen historiaa ei aina tunneta kovin hyvin. Toinen esimerkki kulttuuriteoksesta, joka on nostanut aihetta aivan viime vuosina esiin, on Lea ja Santeri Pakkasen kirja Se tapahtui meille – Isän ja tyttären matka inkerinsuomalaisuuteen. Suurin osa inkeriläisistä palautettiin reilun kuukauden aikana vuodenvaihteessa 1944 – 1945. Vuonna 2020 Kansallismuseossa oli Inkeriläiset – unohdetut suomalaiset -näyttely, jossa esiteltiin inkeriläisten kipeää historiaa erilaisten valokuvien ja dokumenttien kautta. Oman historian tunteminen onkin keskeinen väline itsensä tuntemiseen, siksi Suomen historian kohdallakin saisivat erilaiset kulttuuriset vähemmistöt näkyä entistä enemmän. INKERINSUOMALAISTEN HISTORIAN ONKIN SANOTTU OLEVAN VAIKENEMISEN HISTORIAA. Kylmän sodan päättyessä 1990-luvun alussa Suomen presidentti Mauno Koivisto antoi inkerinsuomalaisille mahdollisuuden tulla paluumuuttajina Suomeen. Kirja palkittiin vuonna 2020 vuoden historiateoksena. Paluumuutto-oikeuden saivat kaikki etniset suomalaiset Inkerissä. Venäjällä inkeriläisten historiaa ei kuitenkaan haluta nostaa julkiseen keskusteluun. Tässä kirjassa kerrotaan yhden suvun tarina aiheesta. Paluumuutto-oikeus jatkui Suomessa vuoteen 2016 asti. Heitä oli Neuvostoliitossa yli 63 000 henkilöä, joten valtaosa muuttajista oli työikäisiä venäjänkielisiä
VALTA VALTA Muistamisen Historiallisten vääryyksien käsittelyssä muistamisen symboliikkaa hyödynnetään monin tavoin. Kirjoittaja Valeria Vasara YDIN 1 / 2022 69 YTIMESSÄ. Muistin paikkojen takana piilee olennaisia vallan ja identiteetin kysymyksiä
Muistin politiikalla on tässä prosessissa avainasema. Uhrien nimeäminen ja moninaisten tarinoiden kertominen tekee muistamisesta henkilökohtaisempaa, jolloin uhrit ovat muutakin kuin väärinkohdeltua, homogeenista joukkoa. Vääryyksiin syyllistyneiden tuominta, uhrien ihmisarvon puolustaminen ja surun sekä menetyksen ilmaiseminen ovat funktioita, joiden sisällä piilee kaksi tärkeää viestiä: tapahtunutta ei saa unohtaa eikä se saa koskaan toistua. Historia on dynaaminen kiertokulku, jossa nykyisyys ja tulevaisuus kietoutuvat yhteen. Mekanismeja tämän saavuttamiseksi on useita, niin juridisia, poliittisia kuin kulttuuriin kytkeytyviäkin – niiden käyttö voi edesauttaa tai joskus myös vaikeuttaa kansakunnan toipumista. Muistomerkkien luonne onkin siirtynyt tulkinnallisempaan suuntaan, jossa ihmiskohtalot ovat keskiössä voitokkaiden henkilökuvien ja kansallishengen nostatuksen sijaan. Vaikka orientoiduttaisiin kohti tulevaisuutta, historian painolasti seuraa vääjäämättä. Muistomerkistä voi tulla tapa palauttaa menetettyä toimijuutta, antaa kasvot inhimillisille tunteille. Tuskalliset kokemukset ja epäoikeudenmukaisuus nostetaan niissä symboliseen asemaan, jossa muistin rooli on korostunut. Muistomerkki voi olla tiettyyn paikkaan linkittynyt materiaalinen kuvaus, abstraktimpi ilmentymä tai esimerkiksi julkinen kokoontuminen, kuten rauhanmarssi. Hajanaisen yhteiskunnan on irtauduttava kuluttavasta menneisyydestään voidakseen rakentaa uutta. Yhden tulkinnan esittäminen menneestä sulkee väistämättä marginaaliin muita ryhmiä: hiljennettyjä, unohdettuja ja erilaisia muistoja kantavia yksilöitä. Usein muistaminen on myös sukupuolittunutta: eritoten sotaa kuvaavat muistomerkit keskittyvät monesti miessotilaiden kuvaamiseen, jättäen naiset erilaisine kokemuksineen ulkopuolelle. Riippuen muistettavien vääryyksien luonteesta muistomerkit saavat erilaisia muotoja ja tiloja, kokonaisista näyttelyistä yksittäisiin teoksiin. M aailmassa on tuskin yhtäkään yhteiskuntaa, jonka menneestä ei löytyisi kipupisteitä, traumaattisia väkivallantekoja tai epäeettisiä valintoja. M enneisyyden kytkös nykyhetkeen ja tulevaisuuteen ilmenee konkreettisesti muistomerkkien ja muistotilaisuuksien muodossa. Oma lukunsa ovat historialliset sotaa kuvaavat muistin paikat, joista välittyy uhrien kunnioittamisen lisäksi usein kansakunnan mielialaa kohottava, sankarillinen eetos. Näin vääryyksiä kokeneiden ihmisarvoa palautetaan symbolisesti tunYDIN 1 / 2022 70 YTIMESSÄ. Entä kuinka tuota menneisyyttä tulisi ylipäätään muistaa. Toisilla nämä jäljet ulottuvat lähimenneisyyteen, osalla vuosikymmenten päähän, ja silti edessä on sama haaste: miten vääryyksiä tulisi käsitellä nykyhetkessä. Muistomerkit opettavat menneen tuhoisista rikkomuksista uusille sukupolville, pyrkien vaikuttamaan tulevaisuuteen. Menneisyydellä onkin helppo politikoida, sitä voidaan manipuloida ja viedä haluttuun suuntaan
Menneisyys otetaan näin omiin käsiin: se valjastetaan poliittiseksi aseeksi. Kaatamalla, töhrimällä tai siirtämällä tällainen muistomerkki kyseenalaistetaan vanhat, nykyisyyteen kantaneet valtarakenteet. YDIN 1 / 2022 71 YTIMESSÄ. Se, jolla on valtaa, voi edistää myös unohtamisen prosessia. Onko menneisyyden haavoja pakko siirtää uusille sukupolville. Patsaiden ja muistomerkkien kukitus voidaan nähdä päinvastaisena ilmiönä. Dilemma muistamisen ja unohtamisen välillä toistuu jatkuvasti, kun kansallisia traumoja tuodaan näkyville ja samalla ne halutaan jättää taakse. Samalla se voi olla haitallista: muistamisen tärkeyden korostaminen osoittaa pelkoa juuri unohtamisesta, siitä, että vapaudutaan historian opetuksista. Muistomerkit rakentavat myös yhteiskunnallista keskustelua tapahtumien syistä ja seurauksista, toimien kollektiivisena tilana ihmisten kohtaamiselle – myös vastakkaisille näkemyksille. Patsaan kunniakas symboliikka käännetään itseään vastaan riisumalla se gloriastaan. Kolonialistiseen, autoritaariseen tai rasistiseen menneisyyteen kytkeytyviä merkkihenkilöiden patsaita onkin kaadettu ympäri maailmaa. Tunnetusti Itä-Euroopassa Stalinin ja Leninin patsaat saivat nopeasti väistyä kommunismin kaaduttua. Unohtaminen on käsitteenä ja prosessina lohduttava ja eteenpäin siirtymistä kuvaava. Muistamisen ja unohtamisen käsitteet ovatkin vahvassa moraalisessa ristiriidassa. Vastaukset nivoutuvat yksinkertaiseen huomioon: velvollisuus muistaa on syvälle yksilön ja kollektiivin mieleen juurrutettu, poliittinen ilmiö. Siirtomaaruhtinas, kuningas Leopold II:n patsas iskettiin maahan Belgiassa muutama vuosi sitten ja Yhdysvalloissa Etelävaltioiden kenraalit saivat poistua paraatipaikoiltaan. Usein tällaiset muistomerkit herättävät suuria tunteita, koska niiden painolasti elää yhä vahvana: aikanaan kansakunnan ylpeyttä symboloinut patsas muuntuu häpeälliseksi kaiuksi synkästä historiasta. M uistomerkit yhdistävät mielenkiintoisella tavalla menneen muistamisen ja toisaalta tavoitteen liikkua kohti parempaa tulevaisuutta. Näin muistamisella tehdään politiikkaa, jonka suuntaa johdetaan ylhäältä: symbolinen ele näyttää massoille oikean muistamisen tavan, vahvistaen kuvaa jaetusta muistista. Usein valtaapitävillä on tapana vierailla merkkipäivinä kansallisilla muistomerkeillä median ja kansan tarkkaavaisen katseen alla. Historian muistamisesta voidaan muovata näyttävä mediaspektaakkeli paraateineen ja juhlapuheineen. Miksi selän kääntäminen historialle on eettinen loukkaus. Historian vääryydentekijät joutuvatkin ikään kuin vahvistamaan sukupolvien yli kantanutta oikeuden etsimisen agendaa. Muistaminen on velvoite, jonka voidaan myös nähdä siirtävän kertynyttä tuskaa eteenpäin. Kokonaan toisenlaista muistin politiikkaa edustavat ajan saatossa suositut suurmiespatsaat. Nykyhetkestä tarkasteltuna eritoten kolonialistien tai kiisteltyjen johtajien patsaat ovat lähinnä elävä muistutus sorron täyttämistä valtasuhteista. Eikö menneisyydestä tulisi voida myös vapautua. nustamalla ja käsittelemällä menneisyyttä. Ilmiö on hyvin vanha ja juontuu identiteettien vastakkainasettelusta
Ilman sitä nykyisyys ja tulevaisuus rakennetaan kestämättömälle pohjalle. Tällä tavalla rakennetaan yhteiskuntaa heikolle, ohuelle pohjalle, jonka ulkoinen eheys perustuu historian liikevoiman kieltämiseen – tapahtuneen hautaaminen tuo hetkellisen vapautumisen tunteen. Kansat ja yhteisöt eivät voi koskaan täysin vapautua menneisyydestään: se voidaan vain kohdata rehellisesti ja totuudenmukaisesti. Mennyt kehystetään halutunlaiseksi, jolloin pyritään osoittamaan ihmisen ja kansakunnan kyky muovata historiaansa. Vääryydet voidaan kieltää tai niistä voidaan vaieta, jotta totuutta ei tarvitsisi kohdata. Tällainen perusta särkyy helposti, kun mennyt ei pysykään piilotetussa uomassaan: sukupolvien yli kantava katkeruus ja vääryyden kokemus nousevat väistämättä esiin. Joskus ongelma on liian vaikea käsiteltäväksi julkisuudessa. Olisikin tärkeää pohtia, miten historiaa voidaan hallita tavalla, joka varmistaa sen totuudellisuuden myös tulevaisuudessa. Kaikesta huolimatta menneisyyden kohtaaminen vaatii, että sen valta ja voima tunnustetaan. Muisti ja historia ovat inhimillisen toiminnan pelinappuloita, ja niiden käsittely ei ole koskaan intressivapaata. Yksilöllisiä näkemyksiä on toki monia, mutta ne on sovitettava historialliseen totuuteen – pyrkimykseen esittää tutkittua tietoa menneisyydestä mahdollisimman todenperäisenä. Olennaista on tiedostaa, että vallitseva muistamisen tapa ei koskaan kerro koko totuutta: on nähtävä muistin symboliikan taakse, valtataisteluihin ja identiteettien kohtaamisiin. Menneisyys ei katoa patsaiden kaatamisen, arkistojen hävittämisen tai vaikenemisen kautta, sillä se on aina läsnä nykyisissä rakenteissamme. Muistaminen ja unohtaminen ovat aina valintoja, jotka sulkevat sisäänsä erilaisten identiteettien kohtaamisia – haluja, tarpeita ja tunteita. YDIN 1 / 2022 72 YTIMESSÄ. Tämä on vaikea prosessi, joka vaatii kokonaisen yhteiskunnan kollektiivisen muistin käsittelyä suhteessa subjektiivisten näkemysten moninaisuuteen. Niiden suurin arvo on ennen kaikkea totuuden turvaamisena, mikä palvelee oikeudenmukaisuutta pidemmällä tähtäimellä. Ulkoasustaan riisuttuna muistomerkit ovatkin läpikotaisin poliittisia, usein valtaapitävien tai voittajien rakentaman narratiivin ilmentäjiä. Tällöin historian tulkinnallisuus ja moninaiset kohtalot voivat hämärtyä – ja pahimmillaan myös totuus. Inhimillistä kärsimystä ei voida koskaan täysin hyvittää muistomerkein, rahallisin korvauksin tai oikeusprosessein. Historiallisten vääryyksien käsittely on prosessi, joka vaatii valppautta ja kriittisyyttä. M uistomerkkien symboliarvo on siis suuri: oli kyseessä sitten historiallisia vääryyksiä ilmentävä suurmiespatsas tai sotauhrauksia kuvastava taideteos, niiden perimmäinen olemus tiivistyy lopulta yhteen asiaan: valtaan. Historian totuudellisuus on suuressa vaarassa, mikäli muistilla politikointi ulotetaan patsaista, kadunnimistä ja muistomerkeistä historiantutkimukseen, arkistoihin ja menneisyyden todisteisiin. Historiasta on voitava puhua sen kivuliaisuudesta huolimatta
Kuinka suuryritysten ja keskuspankkien toiminta vaikuttaa hintakehitykseen. Kirjoittaja Veikko Räntilä Inflaatiooppien AUK KOJA & VÄÄR ISTYMIÄ FL IC KR KE N TE EG AR D IN CC BY -SA 2.0 YDIN 1 / 2022 73 YTIMESSÄ. Puutteellisen kilpailun markkinat kytkeytyvät inflaatiohäiriöihin
Yritykset voivat siirtää kustannukset eteenpäin aina kuluttajille asti. Mitä muuta ne voisivat tehdä. Nykyisin on tyypillistä todeta, että kun kustannukset nousevat, tuottajat ja myyjät automaattisesti nostavat hintoja. Vähänkään pidemmällä aikajänteellä toimiva yritys painottaisi reaalisen kilpailukyvyn keinoja jo ennen tällaista tilannetta ja sen jälkeen. Tuottajien ja myyjien määrät ovat keskittyneet, on syntynyt suuria monikansallisia yhtiöitä, joiden toimesta valtaosa raaka-ainekaupasta ja maailmankaupasta käydään. M onilla aloilla kerrotaan tapahtuneen raaka-aineiden ja välituotteiden merkittävää hintojen nousua. Tämä toisi painetta kilpailijoille myös tinkiä voitoistaan. Tyypillisesti se esitetään niukentuneen tarjonnan ja laajan kysynnän ristiriidan aiheuttamaksi. YDIN 1 / 2022 74 YTIMESSÄ. Jotakin on siis tapahtunut näiden vuosisatojen aikana. Toinen tapa voisi olla pieni hinnankorotus ja markkinaosuuden valtaamisen kautta myynnin kasvaneella volyymilla voittojen absoluuttisen määrän turvaaminen. Näin voidaan vähentää kustannuksia. Näillä keinoilla vaikeutetaan kuluttajan järkevää valintaa ja lisätään hänen tuoteriippuvuuttaan. Kilpailijoita on ostettu, ajettu konkurssiin, liitetty fuusioin ja markkinoilla on saavutettu monopoli tai oligopoli. Tuotanto on ketjuuntunut alihankintaverkostoiksi, joissa päätoimija määrää yleisimmät ehdot. Kun Adam Smith loi oppinsa markkinoiden tasapainottumisesta, hän oletti markkinatoimijoita olevan sekä kysynnän että tarjonnan puolella sadoin ja tuhansin. Tämä tarkoittaisi tuottavuuden tason parantamista itse tuotannossa, arvoketjussa sekä jakelussa, markkinoinnissa ja myynnissä. Markkinoiden voimaa voidaan rajoittaa lujittamalla yritysten yhteistyöja riippuvuussuhteita arvoketjun puitteissa, erilaistamalla tuotteita ja brändäämällä. Edelleen puhutaan markkinataloudesta ikään kuin mikään ei olisi muuttunut. K ustannusten nousu johtaa näissä markkinaoloissa suoraviivaisemmin yhtenäiseen, korkeampaan hintatasoon. Yksi toimintavaihtoehto olisi tinkiä voitoista ja olla korottamatta hintoja. Näiden kesken ei saanut olla kilpailua rajoittavaa toimintaa eikä yhteistyötä. Tämähän on taas kapitalismin perusperiaatteen vastaista: voittoja pyritään maksimoimaan, mikä tarkoittaa käytännössä voiton suhteellisen osuuden säilyttämistä ja kasvattamista. Hintataso asettuisi alemmalle tasolle kuin aiemmissa tapauksissa. Raaka-aineiden, välituotteiden ja tavaroiden ostajien puolella kehitys on ollut samansuuntainen tukkuja vähittäiskaupan ketjuuntumisen myötä. Smithin tarkoittamilla markkinoilla näin ei suinkaan voisi käydä, siellä kilpailtaisiin markkinaosuuksista hinnoilla. Kukaan ei ryhdy välistävetäjäksi myymällä halvemmalla ja kaappaamalla siten markkinaosuutta. Oikeampi nimi kuvaamaan markkinasuhteita olisi esimerkiksi puutteellisen kilpailun markkinat
Täällä taas määräävänä tekijänä esitellään Norjan vähävetisyys. Tuota kohtuullisuusarviointia hänen osaltaan jää kuitenkin miettimään. Tämä ei kuitenkaan ole reaktio yksittäiseen kustannusnousuun vaan voiton maksimoinnin pyrkimykseen. KILPAILUTILANNE VAIKUTTAA SIIHEN, SIIRRETÄÄNKÖ KULUT HINTOIHIN VAI TEHDÄÄNKÖ KUSTANNUSSANEERAUS. Kilpailutilanne vaikuttaa siihen, siirretäänkö kulut hintoihin vai tehdäänkö kustannussaneeraus. Näin toimivat puutteellisen kilpailun markkinat. Tähän liittyy usein myös siirtyminen maihin, joissa työntekijöiden oikeudet ja ammattiyhdistysliikkeen olemassaolo on kielletty autoritaaristen tai diktatoristen hallintojen toimesta. Kohtuullinen hinnan korotus on hänen mielestään 15 prosenttia. Tässä väitetään reagoidun johonkin kustannusnousuun. Näiden tilanteiden ja toimien hinnoittelu on jäänyt ainakin julkisuudessa raportoimatta. Näin viranomainen tulee todenneeksi hinnan korotuksen olevan perusteiltaan ilmassa ja itse korotuksen sisältävän ilmaa. Se ei ole kuitenkaan aiheutunut tälle jakeluyhtiölle itselleen. Sähkön hinnan sanotaan määräytyvän pohjoismaisessa sähkön tukkupörssissä. Suomen sähköstä tuontisähkön osuus on 20 prosenttia ja siitä Ruotsin osuus puolet. Tuoteosien saanti on ollut jumissa tai vaikeaa, ja tuotantoa omassa yrityksessä on jouduttu rajoittamaan. Kehitetäänkö pitkällä tähtäimellä tuottavuutta ja tuotantovarmuutta ja kuinka näitä yhdistellään. FL IC KR KE N TE EG AR D IN CC BY -SA 2.0 YDIN 1 / 2022 75 YTIMESSÄ. Tuotantohyödykkeiden puolella sama saavutetaan huoltoja korjaussopimuksin sekä tuotteiden päivityspalveluin. Näin siis tulee ylimääräisiä hintahäiriöitä ja inflaatiovaikutuksia. Vaikka suomalainen jakeluyhtiö ei jakaisi yhtään kilowattituntia pohjoismaista sähköä, noudattaa se siellä määräytyvää tukkuhintaa, jota se oman harkintansa mukaan soveltaa vähittäishintoihin. S ähkön jakelu on hyvä esimerkki niin sanotusta markkinamekanismista. Hintavaikutuksia toimitusongelmilla on varmastikin. Syy voidaan viime kädessä panna suomalaisen työn ”korkean hinnan” piikkiin, vaikka itse yritysjohdon väärä strategia ja tunarointi ovat kaiken aiheuttaneet. Tämän lisäksi yritykset pakenevat korkeamman kustannustason maita siirtämällä tuotantonsa halvan työvoiman maihin. Tässä voi kysyä, mikä on ollut järkevää voiton maksimoinnin strategiaa. Ne saattavat jopa peittää sen eron, mitä tuottaminen Suomessa olisi tullut maksamaan ainakin silloin, kun vielä lisätään tappioihin menetetyn tuotannon ja myynnin arvo. Kun sähköyhtiöt nostavat pörssisähköön kytkettyjä kuluttajahintoja jopa useilla kymmenillä prosenteilla, lohduttaa kilpailuviraston virkamies kuluttajia, että ei heidän tarvitse tyytyä 25 – 30 prosentin hinnan nostoihin. Vakaita yhteiskunnallisia oloja, omavaraisuutta ja kehittynyttä tuotannon ja talouden ekologiaa eivät nämä omistajat ole oppineet arvostamaan. Nämä halvan työvoiman maat ja niistä tapahtuvat toimitukset ovat osoittautuneet kriittisiksi täällä toimivalle teollisuudelle
Kaikenlaisten markkinoiden tuli sen mukaan aina löytää vakaa tasapaino. Oikeus on todennut, että menetyksiä ei ole syntynyt, kun ei ole voitu osoittaa poiketun markkinahinnasta. Finanssimarkkinat ryöstäytyivät näkyvimmin tämän opin raameista. Oikeuskäytäntö on ollut lähes absurdia. Tämä taas tarkoittaa jatkossa yhä herkempää turvautumista hinta-aseeseen, kun tuottavuuden tasossa ei pärjätä. Koronan aikana sitä on myönnetty lähes kolme miljardia euroa kehittämiseen ja kustannuskorvauksiin. Isännöintialan kohdalla ei vielä ole oikeuden päätöksiä. Sinne oli pumpattu valtavasti asuntojohdannaisia, jotka osoittautuivat arvottomiksi. Syy tähän on ollut se, että kyseessä olevilla aloilla ainoa hinta on ollut kartelloituneiden yritysten noudattama hinta, eikä siitä ole ollut poikkeamia. Joihinkin kartelleihin on puututtu, mutta näistäkään kärsimään joutuneet eivät ole saaneet edes korvausta menetyksistään. Kustannusten siirrot hintoihin voidaan tehdä kartelloitumisen, monopolisoitumisen ja ketjuuntumisen johdosta varsin suoraviivaisesti. usa:ssa monopoleja voisi pilkkoa lain pohjalta. Kehittyneillä mailla on kilpailun rajoittamisen estämiseksi tarkoitettua lainsäädäntöä ja kilpailuviranomaisia. Kun vielä sodan jälkeisessä Saksassa Ludwig Erhardin noudattama periaate oli estää kartellien syntyminen, nykyään valta on siirtynyt suuryrityksille. Tätä on kuitenkin käytetty vain kerran. Pankit uskoivat tehokkaiden markkinoiden oppiin aina finanssikriisiin asti. Julkista tukea myönnetään monen muunkin perusteen johdosta. On vielä arvoitus, millainen vaikutus tällä tuella tulee olemaan näiden yritysten hinnoitteluun. Johdannaiskauppa paisui ja syntyi hintakuplia, siis inflatorista paisuntaa. Suomessa yritysostot ja fuusiot saavat tapahtua. Työllisyyden ylläpidon tavoitetta ei ole hyväksytty keskuspankkien kokonaistalouden ohjailun arsenaaliin. Sen tehtävien asettelu ei lähde kansan hyvinvoinnista, vaan ennustettavan liiketoimintaympäristön ylläpidosta. Näin siis asfalttialalla ja metsäteollisuuden puunhankinnassa. Useimmiten turvautuminen hintojen nostamiseen tai julkiseen tukeen tarkoittaa heikompaa panostamista tuottavuuden kehittämiseen. Keskuspankit eivät tienneet, miten inflaatio syntyy, eivätkä osanneet ja halunneet sitä hillitä. Ne pystyvät muokkaamaan markkinat, joilla ne toimivat. Toisaalta ne ovat asettaneet inflaatiolle eräänlaisen optimitason noin kahden prosentin tasolle. Tavoitteet ovat ristiriitaisia. Näiden toiminta on varsin rajallista. Digialan jättiläisten syntymisen estämiseen lakia ei ole käytetty. U sa:n fed:n, eu:n, ekp:n ja Suomen pankin tärkeimpänä itselleen hyväksymänä tehtävänä on rahan arvon vakaus. Tällä ei ole suoraa yhteyttä rahan arvon vakauteen, mutta kylläkin talouden toimeliaisuuteen. Ainahan kustannusnousuun voidaan hakea julkista tukea, niin kuin monen uuden alan alkuvaiheessa on tapana. YDIN 1 / 2022 76 YTIMESSÄ
Sitäkään syytä ei ole uskottavasti selitetty. Silloin oli toki vaatimatonta talouden kasvua ja heikkoa ansiokehitystä, mutta molemmathan jatkuvat edelleen. Toisin päin ajateltuna, jonkin vastaavan kysynnän rajoittuneisuuden pitäisi selittää ennen koronaa vallinnut vakaa hintataso. fed:n pääjohtajan Jerome Powellin tiedetään todenneen nykytilanteesta, että inflaatiovauhti tuli yllätyksenä. FL IC KR KE N TE EG AR D IN CC BY -SA 2.0 YDIN 1 / 2022 77 YTIMESSÄ. Miksi näin. Inflaatiota ei selitetä eikä näytetä edes yritettävän selittää ohjauskoron liikkeillä. Suuren suomalaisen päivälehden taloustoimittaja väitti, että tällä toimenpiteellä uskoteltiin saatavan aikaan hintojen nousua, mitä ei tapahtunut kymmeneen vuoteen. Sehän ajettiin viime vuosikymmenellä jo alle nollan. Oppinahan on ollut, että kysynnän kasvu yli tarjonnan aiheuttaa inflaatiota. L ainojen osto-ohjelman muita yhteiskunnallisia ja taloudellisia vaikutuksia ei ole otettu lainkaan huomioon. Keskuspankki ei ole osannut selittää, miksi tuollaisen rahan pumppaaminen markkinoille ei ole aiemmin aiheuttanut yleisempää inflaatiota. Rahan liikkeellelasku valtiolainojen osto-ohjelmalla olisi ollut oppia uhmaava toimi. Perusoppihan oli päinvastainen, koron nostoilla piti pyrkiä tavoiteinflaation tasoon. Ne eivät myöskään murehdi finanssilaitoksille ja sijoittajille päätyneiden miljardien kulkeutumista harmaaseen talouteen ja veroparatiiseihin. KESKUSPANKKIEN TOIMET OVAT KUIN PIMEÄSSÄ PURJEHTIMISTA JA NIIDEN ROOLI ON VAILLA SELVÄÄ OIKEUTUSTA. Koron ja rahamäärän muutosten yhteisvaikutukset näyttävät olevan näiden keinojen käytöstä vastuussa oleville keskuspankeille tuntemattomia. Nyt kun hinnat ovat lähdössä nousuun, pankki on vähentänyt ostojaan. Nyt kummankaan osalta käytetyt keinot eivät näytä selittävän hintojen käyttäytymistä. Tämä on pääasiassa purkautunut finanssituotteiden, kullan, raaka-aineiden, kiinteistöjen ja ennen kaikkea osakkeiden kysyntään ja niiden hintoihin. Keskuspankkien toimet ovat kuin pimeässä purjehtimista ja niiden rooli on vailla selvää oikeutusta. Talouden kasvulukujen pieni paraneminen on seurausta koronan aiheuttamien monttujen tasaamisesta, vajaan kapasiteetin käyttöönotosta. Keskuspankkeja ei huoleta alhainen bkt:n kasvu, alhaiset investoinnit, heikko tki-panostus ja tuloja omaisuuserojen valtava kasvu. Ne eivät tunne toimintansa arvioimiseksi minkäänlaisia hyvinvoinnin, oikeudenmukaisuuden, yhteiskunnallisen vakauden tai kansanvallan kehittymisen mittareita. Rahan kokonaismäärän muutosta ei käytetä hintojen nousun selittämiseen. ekp on pumpannut koko 2010-luvun valtavan määrän rahaa pankeille, finanssilaitoksille ja yrityksille ostamalla niiltä valtioja yrityslainoja. Selitystä kysynnän nousulle haetaan ihmisten koronan aikaisesta säästämisestä ja näiden säästöjen purkautumisesta kysynnäksi. Perinteisen rahapolitiikan opin mukaan rahan arvoa säädellään rahan hinnalla ja määrällä. Kokonaismäärä on jo yli 3 000 miljardin euron. Korot ovat edelleen alle nollan ja nyt hinnat nousevat
Ainakin muistoissani koulukirjojen historia tuskin ylsi muinaista Egyptiä etelämmäksi tai Kaksoisvirranmaata idemmäksi. Mutta muuten peräänkuulutan jotain yksinkertaisempaa. Suomalaisessa koulujärjestelmässä onkin paljon hienoa. Jos meille ei kouluissamme kerrota harappoista, harappat eivät ole tärkeitä. Maailmanennätysasenne on kuitenkin myös myrkyllinen: kun ajattelemme saaneemme maailman parasta koulutusta, oletamme helposti myös tietävämme sen ansiosta kaiken, mikä pitääkin tietää. En tietenkään tiennyt sitäkään, että puolisoni äidinkieli, bengali, on maailman viidenneksi puhutuin kieli. Satunnaisilla kouluvierailuilla kerrottiin liikakansoituksesta, lapsikuolemista ja puhtaan veden puutteesta. Harappat pysäyttivät minut miettimään, mitä ihmettä oikein opin koulussa maailmasta, ja mikä oli se maailma, josta opin. vallinnutta maailman kolmanneksi vanhinta kaupunkisivilisaatiota. “Et ole kuullut harappa-kulttuurista?” silloinen poikaystäväni, nykyinen puolisoni kysyi häkeltyneenä. Surullista kyllä, tilanne ei ole merkittävästi parantunut kouluaikojeni jälkeen. En tiennyt, että harappat rakensivat ruutukaavan mukaan suunniteltuja kymmenien tuhansien ihmisten asuttamia kaupunkeja. Imperialismi käsiteltiin yläasteella parissa oppitunnissa. En vaadi syventävää opetusta LänsiBengalista jokaiseen suomalaiseen kouluun. YDIN 1 / 2022 78 YTIMESSÄ K aukaisempi ja köyhempi osa maailmaa rajautui kouluaikoinani ulos opetuksesta, mutta tiesin että Suomeen syntyminen oli lottovoitto. Pelkästään tämän tiedostaminen yhdistettynä rehellisyyteen siitä, miten vähän maailmasta koulussa opimme, olisi hyvä pohja meille kaikille. En tosiaan tuntenut nykyisessä Pakistanissa ja Intiassa noin 2 600 – 1 800 eaa. . Me olemme Suomessa tottuneet ajattelemaan, että meidän koulumme on maailman paras, tai ainakin parhaita. Olimme seurustelleet pari vuotta, ja minusta tuntui, että kävimme jatkuvasti keskusteluja, joissa sain hävetä omaa tietämystäni. Antiikin jälkeen edes Egyptiin tai Irakiin ei palattu. Länsimaiden harjoittama väkivalta jää piiloon tai oikeutetaan, ja demokratian ja ihmisoikeuksien kaltaiset arvot esitellään länsimaisina. Tutkimuksen mukaan länsimaat esitetään yhä sekä historiallisesti että nykyaikana ylivertaisina. Ennen kuin tapasin puolisoni, en ollut koskaan kuullut edes hänen kotiosavaltiostaan Länsi-Bengalista, vaikka siellä elää peräti 90 miljoonaa ihmistä. Pitäisikö meidän tietää harappa-kulttuurista. KATI PIETARINEN Kirjoittaja?on?ihmisoikeusaiheisiin,?siirtolaisuuteen?. Jos meidän koulukirjoissamme Afrikka on maaseutua, Afrikan suurkaupungit eivät ole tärkeitä. Koen, että tietämättömyydestä tulee erityisen suuri ongelma silloin, kun se sekoittuu ylimielisyyteen. ja?datajournalismiin?erikoistunut?vapaa?toimittaja.
80 RITA DAHL Kielten ja kulttuurien ympäröimänä / 82 JUHANI TOLVANEN Kunpa edes Aku Ankkaa luettaisiin / 84 ALBENA AZMANOVA Turvallinen vai vapaa puhe. / 88 VELI-MATTI HUHTA Vertigo / 91 Kirja-arviot / 95 Kärnstoff / 96 PASI KOSTIAINEN Pate, pasifisti / 98 KAISU KINNUNEN Valmistaudutaan rauhaan / 100 Pala historiaa. Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA
Koska olemme ”kieleen ja sosiaaliseen elämään determinoituja”, tuomittuja, synnymme myös vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa. Meikki -runossaan Castaño käsittelee omasta identiteetistään etääntyneisyyden teemaa. Sosiaaliset olosuhteet toimivat eräänlaisena ”identiteetin pakkopaitana”, yhtenä rajoittavana tekijänä, kuten jo vaikkapa strukturalistit ajattelivat. Mitä haluamme olla, miten haluamme tämän ilmaista ja kuinka meitä ympäröivä maailma suhtautuu tähän ilmaisemisen haluumme. – Identiteettipohdinnat runoudessani (erityisesti O libro da egoísta -kokoelmassa) liittyvät turhautumiseen kommunikaation vaikeuteen, vaikeuteen kohdata toinen ihminen. Yolanda Castañolle, kuten monelle muulle galicialaiselle runoilijalle, kieli ja sen puolesta toimiminen on luonnollista. C astaño on vieraillut noin 40 maassa 26-vuotisen runoilijanuransa varrella. – Identiteettiteemat ovat ajankohtaisia aina. Suuntautuivatpa matkat Balkanille tai Baltiaan, runoilija on aina tuntenut hengenheimolaisuutta alistettujen vähemmistöYDIN 1 / 2022 80 YDINKOKEMUS. Francon diktatuuri esti kaikkien Espanjan vähemmistökielten, baskin, katalaanin ja galegon kehittymisen. O libro da egoísta -kokoelmassa runoilija pyrki peiliin katsoessaan selvittämään, kuka hän oikein on, tarkkaillen peilin hämäriäkin kulmia. Kirjoittaja Rita Dahl Kieli ja idiolektit inspiroivat runoilija-aktivisti Yolanda Castañoa. Vaikka kuninkaallinen kieliakatemia (Real Academía Galega) oli perustettu jo vuonna 2006 ja se toimi aktiivisesti edistäen galegon kieltä ja kielentutkimusta, galegon kielen ja kulttuurin kehittäminen oli estettynä yli puolen vuosisadan ajan diktatuurin vuoksi. Usein hänen runonsa lähtevät sosiolingvistisistä lähtökohdista. Brasilialaisitalialainen Francesca Cricelli on perustanut perheen Islantiin, mutta matkustaa runojensa julkaisujen avulla ympäri maailmaa. Myöhemmin ilmestyneessä A segunda língua -kokoelmassa runoilija jo pyrki lähestymään toisia ihmisiä oman yksilöllisen kielensä, idiolektin avulla. Profundidade de campo -kokoelmassani olen käsitellyt identiteetin esittämisen tapoja. Kielten ja kulttuurien ympäröimänä G alegoksi kirjoittaminen on väistämättä myös identiteettipoliittinen valinta
Juuri nyt portugali on hänen tärkein työkielensä. – Perintöni on jättänyt minut tavallaan orvoksi, ilman perintöä, ja tämä aiheutti aluksi vankeuden tunteen. Brasilialais-italialainen runoilija asuu parhaillaan Islannissa, jossa hän hoitaa alle vuoden ikäistä esikoispoikaansa Andría ja opiskelee Reykjavikin yliopistossa islannin kieltä aina silloin kun aika antaa myöden. Kiinassa olen kokenut useita kertoja kulttuurishokkeja, mutta ehkäpä näinä hetkinä olen kiinnittänyt huomioni tilanteisiin, joissa etäisyys on muodostanut kontrastin samanlaisten tilanteiden ja tunteiden välille. Nyt tämä puute tuntuu vapauttavalta, kun voin sanojen, säkeiden ja kuvien avulla välittää haluani tai sanomattomia tuskiani. Näin ollen runoudessani on piirteitä myös tästä ajasta (kutsuttakoon tätä aikaa vaikkapa postmoderniksi). Castañon mielestä runoilijan ei pitäisi seurata mitään ennalta määrättyjä rooleja, vaan hänen pitäisi olla itseriittoinen ja taiteellisesti kunnianhimoinen, pyrkiä menemään vähän kauemmaksi. Cricellin runous paikantuu vaikkapa italialaisen hermetistisen runouden perinteeseen, mutta toisaalta hän muuntelee Sininen -runossaan Yolanda Castaño. Hän ei osaa paikantaa itseään mihinkään tiettyyn paikkaan. Cricelli määrittää oman runoilijuutensa välissä tai matkalla olemiseksi. – Islannissa puhutaan sisäisten ja ulkoisten maantieteiden uusista alueista. Molempien runoja löytyy suomentamastani ja toimittamastani antologiasta Sielun kestää kauan palata kotimaahansa (kustannusliike Parkko 2021). Pojalleni kirjoitetuissa runoissa näkyy pohjoismainen mytologia, mutta myös Rooman historia. On hienoa, että olemme niin erilaisia, mutta myös samanlaisia. Järkikeskeisessä maailmassa runoilijan tehtävä on äärimmäisen tärkeä. Carlos Drummond de Andraden kuuluisaa No meio do caminho tinha uma pedra -runoa. Francesca Cricelli. – Uskon, että runoilijan tehtävänä on olla oman historiallisen aikansa todistaja enemmän tai vähemmän suoralla tavalla. Näin hänen mielestään runoudella voisi täyttää todellisuuden, koska se tuottaa uudissanoja, uusia merkityksiä. Kenties jonakin päivänä näistä uusista sanoista syntyy uusia elämänmuotoja, uusia todellisuuksia, joita runoilija on jo aiemmin pyrkinyt teksteissään luonnostelemaan. Tässä mielessä minua inspiroi Islanti, mutta myös Brasilia, joka on kaukana, ja tästä risteytyksestä syntyy runoutta molemmista maista. Castaño pyrkii olemaan rehellinen kirjottamisessaan, etsimään, kunnes löytää sen, mikä on tarkoitus löytää. Runoilijat kuten Yolanda Castaño, Carina Oproae, Prisca Agustoni, Francisca Camelo, Ana Freitas, Marta Chaves, Sofía Bjarnadóttir ja Maria do Carmo Ferreira inspiroivat minua juuri nyt. F rancesca cricelli on antologiani toinen erittäin kansainvälinen runoilija. – Intiassa olin aistivinani samanlaisia sosiolingvistisiä suhteita kuin Espanjassa koen galegon ja katalaanin välillä. JU SS I VIR KK U M AA / SA AR I RE SID EN CE JA D E G AD O TT I YDIN 1 / 2022 81 YDINKOKEMUS. Tässä runossa ”polun keskellä oli runo”-säe muuntuu suureksi erilaisten lauseiden muunnelmaksi. Yrittää saada aikaan jotakin uutta, olkoon vaikka kuinka vähäistä. Saman mallin mukaan Cricellin Sininen varioituu suureksi sinisten eri sävyiksi. Ja sanat voivat virrata vain portugaliksi, äidinkielelläni, intiimeimmällä ja salaisimmalla kielellä. Tutkistelen, luen ja käännän sisälläni ja sitten pureskelen sitä, mikä keskustelee henkeni kanssa. kulttuurien kanssa. – Tunnen sielunyhteyttä eniten naisrunoilijoiden kanssa, jotka ovat myös jatkuvalla matkalla. Cricellin uusin kirja tulee sisältämään runoja matkoilta. Ne on kirjoitettu usein matkoilla, niissä on paikkoja ja päivämääriä, aiheet ulottuvat perheestä eristäytyneisyyden ja oman kielen menettämisen tunteeseen
Nyt on palattu monipuoliseen ja hahmojen suuhun mahtuvaan sanankäyttöön. Se oli silloin suurilevikkisin suomalainen viikoittain ilmestyvä aikakauslehti ja vaikka levikki on sittemmin pudonnut kolmannekseen, on se yhä suurin lehti – ja yksi harvoista enää ilmestyvistä sarjakuvalehdistä. Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli Valittujen Palojen päätoimittajan paikalta siihen siirretty Sirkka Ruotsalainen, joka oli suomentanut Helsingin Sanomien sarjakuvia jo vuodesta 1930 toimien myös kaiken aikaa lehden tarkkana kielenhuoltajana. Ainakin sen muistanee yhä moni yli 70-vuotias Aku Ankan yli 20 000 tilaajasta. Aku Ankka tunnetaan suomalaisten lukutaidon kartuttajana. Vaikka kieli on ollut aina Aku Ankassa tärkeässä osassa, niin se on kokenut muutoksia. Levikkihuippunsa 324 500 lehti saavutti vuonna 2008. Opetusministeriön suojassa toimiva Lukuliike tähtää monilukutaidon edistämiseen ja ennen kaikkea lukemaan innostamiseen. E rään markkinatutkimuksen osasena syntyi laskelma, että noin 40 prosenttia suomalaisista on oppinut lukemaan Aku Ankan avulla ja monelle tuo lehti on ollut ensimmäinen askel kirjoitettuun tekstiin. Nuoria innoitetaan yhä lukemaan sarjakuvien kautta. Ei siis ihme, että nyt kun lukeminen ja lukemisharrastus ovat kriisissä, Aku Ankka ja kumppanit rientävät apuun. Viime vuosituhannen lopulla kielellä kikkailtiin lukijoita uuvuttaen käyttämällä mm. loputtomasti synonyymeja ja tekonokkelaa kieltä. Aku Ankka otti paalupaikan sarjakuvalehtien kilpailussa ja salamalähdön jälkeen nousi nopeasti ykköseksi nousten yli 100 000 kappaleen levikkiin jo vuonna 1955. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Kunpa edes Aku Ankkaa luettaisiin ” lesket ajan pimeään syysyöhön ja lapsilta riistän heidän viimeisen lelunsa.” Tuo Aku Ankan shokeeraava lause vuodelta 1953 on jäänyt monen 1940-luvun lopulla syntyneen lukijan mieleen. Vuonna 1951 perustettua Aku Ankkaa kaupattiin alusta asti suomen kielellä. Siihen on syytäkin, sillä jo pari vuotta sitten Jyväskylän yliopistossa tehdyssä tutkimuksesYDIN 1 / 2022 82 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT
1880-luvulla 98 prosenttia yli 15-vuotiaista osasi lukea auttavasti. Suomessa lukutaito yleistyi lähinnä kirkon antaman alku-opetuksen ansiosta. pisa-tutkimuksessa arvioidun suomalaisten lukutaidon heikkenemisen ja Aku Ankan laskevan levikkikehityksen käyrät ovat olleet samansuuntaisia. Kouluissa on myös enenevässä määrin luovuttu painetuista oppikirjoista. Vuonna 1981 noin joka kolmas yli 10-vuotias oli lukenut vähintään 20 kirjaa vuodessa, mutta 2017 tuo luku oli enää 13 prosenttia. sa suomalaiset kuusivuotiaat käyttivät mobiililaitteita jo yhtä paljon kuin kirjoja. Ripillepääsy oli sidottu lukutaitoon, jota testattiin lukukinkereillä. – Huomasimme, että lukuharrastuksella ei mene hyvin ja että turha meidän on kätkeä omaa missiotamme vakan alle. Suomalaisen yhteiskunnan jakautuminen näkyy nykyään siinä, että lukutaidon huonontuminen on suurinta huono-osaisissa. Koska Aku Ankka on selviytymisen mestari, tämän hahmon ja hänen nimikkolehtensä panos lukemisen innostajana on nyt tervetulleempi kuin koskaan. Kirjailija Silvia Hosseini kirjoitti vuoden alussa Helsingin Sanomissa, että lukutaito on kansalaistaito ja selviytymistaito. Hyypän mukaan ajatuksena on, että Aku Ankka olisi koukuttava ensimmäinen annos lukemiseen, joka kasvattaisi lukuvarmuutta ja -nopeutta. Alati kasvava huoli on, kuinka tuoda kirjallisuus ja lukeminen osaksi ihmisten arkea. – Olemme lähdössä mukaan Lukuliikkeen kampanjaan, kertoo Aku Ankan päätoimittaja Aki Hyyppä, joka sanoo lehden nostaneen tietoisesti 3 – 4 vuotta sitten lukuharrastuksen yhdeksi sen päätavoitteista. CA RL BA RK S / D ISN EY YDIN 1 / 2022 83 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Tuo taso haittaa yhteiskunnan jäsenenä olemista, sillä lukemista harrastava nuori hallitsee noin 50 – 70 000 sanaa, kun lukemista karttava vain 15 000. Painettu sanomalehti on entistä harvinaisempi näky aikana, jolloin monella taholla kannustetaan lukemaan lehdet sähköisiltä alustoilta. Nyt 13 prosentilla yhdeksäsluokkalaisista lukutaito on huono eli kuta kuinkin samaa tasoa kuin Seitsemän veljestä -romaanin Jukolan Jussilla. Lukemaan oppii, kun lukemista on tarjolla, mutta sekään ei riitä, sillä tarvitaan esimerkkiä
Uskon, että kyseessä on virheellinen ongelmanasettelu. Esittely koettiin niin kiistanalaiseksi, että se julkaistiin vasta vuonna 1972. ”Jos vapaus ylipäätään tarkoittaa jotain, se tarkoittaa oikeutta kertoa ihmisille, mitä he eivät halua kuulla”, kirjoitti George Orwell vuonna 1945 julkaistun teoksensa Eläinten vallankumous johdannossa. Eräs kustantajista muotoili asian: ”Luulen, että sikojen valinta hallitsevaksi kastiksi loukkaa monia, erityisesti herkkiä ihmisiä, epäilemättä juuri sellaisia kuin venäläiset.” YDIN 1 / 2022 84 YDINKOKEMUS. Orwell kertoo, kuinka vaikeaa romaanin julkaiseminen oli. Cancel-kulttuuri on aktivismia, jossa epämiellyttävä henkilö tai mielipide eristetään, hylätään tai pannaan boikottiin. Y hdysvaltojen ja Iso-Britannian yliopistoissa on käyty kiivasta sotaa viime aikoina turvallisen puheen ja sananvapauden välillä (safe speech versus free speech). Kirjoittaja Albena Azmanova Turvallinen vai vapaa puhe. Kirjaa, jossa oli verhottu hyökkäys Neuvostoliittoa ja sen diktaattoreita vastaan, ei oikein pidetty sopivana. Tutkija ja kirjailija Albena Azmanova muistuttaa esseessään, että sananvapauden tarkoituksena on voimaannuttaa heikkoja, ei kääriä pumpuliin kuten canceloijat saattavat tahtomattaan tehdä
Joidenkin opiskelijoiden mielestä ehdoton sananvapaus kampuksella luo vihamielistä ympäristöä, joka vahingoittaa vähemmistöihin kuuluvia opiskelijoita ja estää heidän mahdollisuuttaan oppia ja kehittyä. Vaikka julkinen sfääri on aina ollut jossain määrin vihamielinen ristiriitaisia mielipiteitä kohtaan, meillä on ollut tila, joka on itsepäisesti yrittänyt olla vapaa tästä vaarasta – yliopisto. Juuri tähän Orwell viittasi, kun hän moitti ”länsimaisen liberaalin perinteen yleistä heikkenemistä” kauhistuneena siitä, ”kuinka helposti totalitaarinen propaganda voi hallita valistunutta mielipidettä demokraattisissa maissa”. John Stuart Mill totesi, että suurin uhka sananvapaudelle demokratioissa ei ollut valtio, vaan kanssaihmisten ”sosiaalinen tyrannia”. Sillä on yhteytensä myös nykypäivään: vallalla on ajatus väittää, että demokratiaa voidaan puolustaa vain totalitaarisin menetelmin. Voimme ratkaista turvalliYDIN 1 / 2022 85 YDINKOKEMUS. He vaativat sensuuria ja kieltoja loukkaamista vastaan. Tämän seurauksena yliopistot ovat luoneet ”turvallisia tiloja”, joissa loukkaava tai epämiellyttävä puhe on kiellettyä ja siitä rangaistaan. Sananvapaus on ollut myös ase torjuttaessa kahden tahon sortoa: keskushallinnon ja yleisen mielipiteen. Ei sentään. Ne ovat muuttuneet turvallisen puheen tiloiksi siksi, että opiskelijat ovat alkaneet vaatia yliopistojen olevan kodin kaltaisia. Y liopistot ovat olleet omituisessa muutoksessa viimeisen vuosikymmenen aikana. Orwellin diagnoosi sananvapauden sairaudentilasta on lainauksen arvoinen. He ovat väittäneet, vakuuttavasti kyllä, että vihamielisten tai historiallisesti ”etuoikeutettujen” äänien kieltäminen on välttämätöntä, jotta syrjäytyneet ja haavoittuvassa asemassa olevat voivat saada vihdoin äänensä kuuluville. Demokratian vihollisia näyttävät olevan ei vain ne, jotka hyökkäävät demokratiaa vastaan avoimesti ja tietoisesti. Ajatellaan, että niiden, jotka rakastavat demokratiaa, on voitava murskata sen viholliset kaikin keinoin. ”Tasavertaisen kunnioituksen asialista” pannaan täytäntöön kurinpidollisten ja valitusmenettelyjen avulla, ja ”turvallisen tilan marsalkat” partioivat etsimässä makroja mikroaggressioita ja niitä edistäviä tapahtumia. Onko tämä sananvapauden loppu yliopistoissa. […] Yhteinen hyvä riippuu totuuden vapaasta etsinnästä ja sen vapaasta esittelystä.” Vuonna 1970 tekstin lisäyksessä todettiin nimenomaisesti, että kiistanalaista puhetta ei pitäisi lannistaa: ”Kiista on […] vapaan akateemisen tutkimuksen ytimessä.” Akateeminen maailma on ollut ajatuksenja sananvapauden linnake muinaisesta Ateenasta alkaen. Toisin sanoen, demokratian puolustaminen alkaa pitää sisällään itsenäisen ajattelun tuhoamisen. Samaan aikaan, kun Orwell ilmaisi pelkonsa älyllisen vapauden kadottamisesta, amerikkalaisten professoreiden yhdistys hyväksyi tärkeän asiakirjan. Jo tuolloin uskottiin, että rajoittamaton intellektuaalinen vapaus on sekä tieteen että yhteiskunnallisen edistyksen moottori. Vihollisia ovat myös ne, jotka ”objektiivisesti” vaarantavat sitä levittämällä virheellisiä oppeja. Yliopistot ovat olleet paikka, jossa on ollut oikeus olla väärässä. Asiakirjassa sanotaan: ”Korkeakouluja johdetaan yhteisen edun vuoksi
Kasvoin itse tällaisessa yhteiskunnassa kotimaassani Bulgariassa. Syynä on, että yhteiskuntamme on alistettu massiiviseen epävarmuuteen. Siksi sitä ei pitäisi itsessään muuttaa opinkappaleeksi. Tämä syventää yhteiskunnan jakautumista. Annamme tuomiovallan järjestelmän valvojille ja samalla avaimet harkintavaltaan. K un myönnämme cancel-kulttuurin taustalla olevien epäkohtien pätevyyden, olemme ottaneet ensimmäisen askeleen umpikujasta pääsemiseksi. Tämä tarkoittaa myös, että vaatimukset loukkaavan puheen kieltämisestä – koska ne syventävät olemassa olevia epäoikeudenmukaisuuksia – ovat sinänsä päteviä. Nämä ratkaisut ovat toki tehokkaita lyhyellä aikavälillä, mutta niistä aiheutuu pitkän aikavälin kustannuksia. Kun yliopisto-opiskelijat – ja muutkin – kääritään pumpuliin turvallisella puheella ja siis pakataan suojeltujen ryhmien luokkiin, tullaan holhotuiksi. Aina, kun puhetta käytetään sortamiseen, kiusaamiseen tai nöyryyttämiseen, se ei ole enää sananvapautta. Ei ole olemassa rajoja sille, mikä määritellään epäkunnioittavaksi. TARVITSEMME SÄÄNTÖJÄ KESKUSTELULLE, MUTTA EMME SAA KOSKAAN ESTÄÄ LAILLISTA PUHETTA. Suurin haitta on, että ei-toivotun puheen valvonta synnyttää lopulta itsesensuuria, joka ruokkii älyllistä pelkuruutta. Sen sijaan on opittava nousemaan ylös puolustamaan kantojaan ja perustelemaan niitä. Ongelmana on, että identiteettikategorioiden määrän kasvaessa kulttuurisen monimuotoisuuden lisääntyminen ei itse asiassa edistä monimuotoisuuden kulttuuria. Ne lymyilevät silti yksityisissä tiloissa ja jatkavat yhteiskunnan myrkyttämistä. Mutureaktio on usein loukkaavan puheen sensurointi – tiettyjen termien tai ilmaisujen käytön kieltäminen mikroaggression muotoina – tai kiistanalaisten puhujien tuomitseminen. Jotta näin ei kävisi, meidän on käytettävä sananvapauden oikeutta johdonmukaisesti välineenä sortoa vastaan. Malcolm X oli oikeassa sanoessaan: ”Jos sinulla ei ole arvostelijoita, sinulla ei todennäköisesti ole menestystä.” Pyrkimykset korvata sananvapaus turvallisella puheella avaavat oven myös itsevaltaiselle hallinnolle. Tämä vie meidät kauemmaksi syrjinnän torjunnan lopullisesta tavoitteesta. sen puheen ja sananvapauden välisen umpikujan, jos muistamme sananvapauden alkuperäisen merkityksen: se ei ole informaation, vaan vapautumisen väline. Kun jätämme jotkin näkemykset pois julkisesta keskustelusta vaarallisina ja epämiellyttävinä, menetämme tilaisuuden kiistää ne tiukasti. Toinen askel on löytää oikea tapa vastata näihin epäkohtiin. Tähän yhteiskunnalliseen hajoamiseen julkinen valta on vastannut itsevaltaisilla oikopoluilla esimerkiksi lähettämällä poliiseja kouluihin tai puheiden valvojia yliopistoihin. Sananvapaus suunniteltiin poliittiseksi aseeksi opinkappaleiden sortoa ja vallan väärinkäyttöä vastaan. Kulttuuriidentiteetistä tuleekin vankila. YDIN 1 / 2022 86 YDINKOKEMUS. Siitä, että ihmisiä ei arvioida heidän ihonvärinsä tai sukupuolensa perusteella, vaan Martin Luther King Jr.:n sanoin ”heidän luonteensa sisällön perusteella”. Usein ryhmien suojelu listataan samoin. Sen sijaan kootut kollektiiviset identiteetit vangitsevat yksilöt kuulumislaatikoihin. Tämä on totalitaarisuuden perusta ja lopullinen isku vapaudelle. Se rikkoo sananvapauden käsitteen henkeä. Kansalaisoikeudet kieltävät ominaisuuksiin kuten ihonväriin, uskontoon, kansalliseen alkuperään, sukupuoleen, vammaisuuteen tai perheasemaan perustuvan syrjinnän
Sen sijaan pitäisi puhua itsetunnosta, joka on moniulotteinen ja jatkuvasti muuttuva. Sananvapauden viholliset ovat kuin kaksoissisarukset: kiihkoilija, joka hyökkää haavoittuvia vähemmistöjä vastaan, ja paradoksaalisesti militantti, joka yrittää suojella näitä vähemmistöjä. Silloin yliopisto on kokeiluja oppimispaikka. Kolmanneksi meidän tulisi varustaa opiskelijat tiedoilla ja taidoilla, joilla luodaan yhteiskuntaa, joka ei synnytä eriarvoisuutta ja syrjäytymistä, siis yhteiskuntaa, joka ei luo uhreja. Alkuperäinen essee luettavissa englanniksi: www.opendemocracy.net/en/can-europe-makeit/safe-speech-vs-free-speech-higher-educationsfalse-dilemma Kirjoittajan kotisivut www.azmanova.com YDIN 1 / 2022 87 YDINKOKEMUS. Kunnioitus saavutetaan, sitä ei myönnetä. Toisin sanoen, meidän pitäisi rakentaa monimuotoisuuden kulttuuria, ei kulttuurista monimuotoisuutta, hyödyntääksemme Arjun Appadurain oivaltavaa erottelua. Käännös Arja Alho. Tässä on, mitä voimme tehdä: ensinnäkin voimme käsitellä kiihkoilua erilaisissa tribunaaleissa. Toiseksi meidän pitäisi pidättäytyä sijoittamasta ihmisiä jäykkiin identiteettilaatikoihin. Tämä on kieltojen asettamista vaikeampi tie kulkea. Tarvitsemme sääntöjä keskustelulle, mutta emme saa koskaan estää laillista puhetta. Vaikka kaikilla kannoilla on oikeus tulla kuulluiksi, kaikki eivät ansaitse yhtäläistä kunnioitusta. Mutta se vapauttaa itsetunnon häirinnältä ja kiusaamiselta sekä poliittisen sorron avoimelta julmuudelta. Onko vaihtoehtoa
1900-luvun historia ilmestyi alun perin vuonna 2001. Suomessa kirjan suhteen ollaan siis myöhässä, mutta nyt jos koskaan voi todeta: parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kääntäjämestari Eero Balkin suomennosjälki on lyhyesti sanoen loistavaa – tšekkiläisistä klassikoista Balk on aiemmin suomentanut ?Capekia, Nerudaa ja ennen kaikkea Hašekin Kunnon sotamies Švejkin. Historia pakenee määritelmiä Patrik Ouredníkin kirjoittaessa Euroopan 1900-luvusta. Menneisyys herää henkiin kaunokirjallisin keinoin. Kirja on pieni, mutta sen aihe – Euroopan 1900-luvun historia – loputtoman laaja ja monitulkintainen. Siinä missä historia vauhkoontuu, kuvaa kirjailija sitä vauhkoontunein keinoin. Lopputuloksena on kirjallisuutta, joka menee luihin ja ytimiin. Kahdeksankymmentäluvulla hän emigroitui Pariisiin, ja on sen jälkeen toiminut shakkiasiantuntijana, kirjastonhoitajana, toimittajana, kääntäjänä (sekä tšekistä ranskaan että ranskasta tšekkiin) ja kirjailijana. Kirjoittaja Veli-Matti Huhta Vertigo H istoriaa on sanottu näytelmäksi, jossa on näyttelijät mutta ei käsikirjoitusta. Itäisen Keski-Euroopan kirjailijalla on kulttuurisessa YDIN 1 / 2022 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. On siitä sanottu paljon muutakin, mutta juuri tämä ajatus nousee mieleen tšekkiläis-ranskalaisen Patrik Ouredníkin Europeanaa lukiessa. Ouredníkin taustaa lähemmin tuntematta voisi arvella, että hänellä on dissidenttiasenne järjestelmää ja järjestelmiä kohtaan. P atrik ouredník on syntynyt Prahassa 1957. Hänen kansainvälinen maineensa perustuu käsillä olevaan, palkittuun teokseen Europeana. Ouredník käy päin kuvattavaansa ja jättää analyysit muille. Hetki oli sopiva: päättynyt vuosisata oli tuoreessa muistissa, eikä meneillään oleva ollut vielä ehtinyt sekoittaa sen muodostamaa kuviota
85). muistissaan kahden totalitaarisen systeemin painolasti. musta tai johdatusta, ei luokkataistelua tai järjen ja vapauden etenemistä. Se todistaa monenlaisesta edistyksestä – elintason, terveyden, talouden ja tekniikan – mutta ei siitä huolimatta pääse plussan puolelle. Ouredník antaa ylenkatsotulle lyhenteelle sen ansaitseman huomion ja tekee siitä ylitsepursuvan aikakauden keskeisen tunnuksen. Lukemattoman moni teos kertoo 1900-luvun iljettävyyksistä. Europeanan tekee ainutlaatuiseksi sen kirjallinen tyyli. Myös muut eläimet, mäyrät, pöllöt, sammakot, tienvarsien perhoset ja kovakuoriaiset, vähenivät, ja ekologit sanoivat, että siihen olivat syynä ilmansaasteet…” (s. 20. Suomentanut Eero Balk • Siltala 2022 • 147 s. Ouredníkin historia ei siis edisty, mutta sillä on siitä huolimatta sanoma: kolme pientä sanaa ”ja niin edelleen”. Vuosisadan ytimessä ovat natsismin ja kommunismin kauhut, holokausti ja vankileirien saaristo. VUOSISADAN LYHYT HISTORIA. Minkään yksittäisen katkelman lainaaminen ei tee teokselle oikeutta, mutta esimerkki voi ainakin osoittaa, miten monta todellisuuden sfääriä Europeana puristaa muutamaan riviin: ”Ja Vietnamin sodasta palanneet amerikkalaiset sotilaat keräsivät rahaa ja pystyttivät muistomerkin 4 100 amerikkalaiselle koiralle, jotka olivat kaatuneet Vietnamissa vapauden ja demokratian puolesta. Virkkeensä kirjailija aloittaa usein ”ja”sanalla – kuin Raamatussa. Ja kehittyneissä maissa perustettiin maatiloja, joita sanottiin museofarmeiksi tai matkailumaatiloiksi ja kaupunkilaiset kävivät katsomassa, miltä hevonen, lammas, lehmä tai kana näytti, koska talouseläimet olivat vähitellen kadonneet kaupungeista. Tämä näkyy hänen 1900-luvun tilinpäätöksessään. Ne muodostavat Europeanan tärkeimmän yksittäisen fraasin, joka toistuu itsepintaisesti – vieläpä muodossa ”jne.”, jota ei mielellään ole kaunokirjalliseen tekstiin kelpuutettu. YDIN 1 / 2022 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Sen, joka etsii historiasta juonta, kertomusta tai tunnetta eteenpäinmenosta muutenkin kuin kalenterin osoittamassa triviaalissa järjestyksessä, on turha vaivautua. Siinä ei kuvata edistystä, salliPATRIK OUREDNÍK EUROPEANA. Europeanassa sellaisesta ei ole jälkeäkään. On vain lakkaamaton ja päämäärätön liike, spiraali tai pyörre ja sen aiheuttama huimaus
YDIN 1 / 2022 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. VÄLILLÄ HISTORIA VETÄÄ HENKEÄ. Se määrittelee kirjailijan tehtävän riippumatta siitä, onko kyseessä niin sanottu tietotai kaunokirjailija: luoda järjestystä historian kaaokseen. Psykoanalyysin keksii ”wieniläinen neurologi”, Saksan kansan puolesta puhuu nimetön ”propagandaministeri”. Ranskalaisessa lehdistössä sitä on luonnehdittu myös ”burleskimaiseksi”. Lukijan elämää nuo yksityiskohdat häiritsevät, ne tulevat uniin. Mittakaavassa on eroa, mutta yhdistävänä tekijänä on äärimmäisen taitava kirjallisten keinojen käyttö menneisyyden henkiinherättämisessä. Se on edellytys kaikesta tapahtuneesta ja tapahtumatta jääneestä kertomiselle. Tuntuu siltä, että määritelmät jäävät puuttumaan nimenomaan kunnioituksesta vuosisadan uhreja kohtaan. 1900-luvulle tyypillisesti hetki on lumeteollisuutta, filmiteollisuuden tuotetta: ”… ja tuuli pöyhi tähkiä, aurinko laski taivaanrannassa ja naisten rinnat kohoilivat, ja 60-luvun elokuvasankarit harjoittivat yhdyntää valtameren rannalla maininkien lyödessä rantaan, koska se oli romanttista, ja hiekka liimautui heidän ihoonsa, heidän pakaransa näkyivät ja veden yllä leijui usva” (s. Hänestä voidaan kertoa kansallisuus, ikä, kuolintapa tai vaikkapa pituus. Välillä historia vetää henkeä. 18). Massojen aikakausi ulottaa massavaikutuksen arkkitehteihinsa saakka. 7. Ei sitä ole myöskään skientologian keksijällä – hän on ”muuan amerikkalainen”. Niinpä Milleniumina ”…vaarana oli, että elektroniset järjestelmät käsittäisivät vuoden 2000 vuodeksi 1900, ikään kuin 20. SYNTYY JOKIN KAUNIS, OHIKIITÄVÄ HETKI. Syntyy jokin kaunis, ohikiitävä hetki. Ouredník puolestaan tavoittelee kokonaisen vuosisadan tapahtumien kaikkeutta. Ou?edníkille se on määrittelemätön. heinäkuuta, se kuuluu ulkoisestikin Europeanan kanssa samaan sarjaan. Silmiinpistävä piirre on niin ikään anonyymiys: näyttelijöillä ei ole nimeä. Näytelmävertausta jatkaakseni – 1900-luvun ouredníkilaisessa teatteri on absurdia. Mutta ehkä näytelmällä sittenkin on käsikirjoitus. Absurdismin perinteessä olennaista on niin ikään satunnaisuus ja siihen usein liittyvä musta huumori. E ric hobsbawmille 1900-luku oli lyhyt, Giovanni Arrighille pitkä. Viime vuonna Siltala julkaisi ranskalaisen Éric Vuillardin teoksen 14. 61). Onkohan molemmilla esikuvana 1800-luvun suuri ranskalainen historioitsija Jules Michelet. Vuosisadan keskeinen hahmo on tietenkin ”tuntematon sotilas”. MUTTA EI OUREDNÍK SUINKAAN MANAA ESIIN PELKÄSTÄÄN MENNEISYYDEN KAUHUJA. vuosisataa ja Itävallan kruununperijän attentaattia ei olisi koskaan ollutkaan” (s. Mutta ei Ouredník suinkaan manaa esiin pelkästään menneisyyden kauhuja. Europeanassa esiin vyöryvät yksityiskohdat esimerkiksi vankitai keskitysleireiltä tai maailmansotien arkipäivästä ovat sellaisia, että määritelmät mykistyvät. Vuillard kirjoittaa yhdestä tapauksesta yhtenä päivänä, Bastillen valtauksesta 14. 1789. Juuri sellaisenhan Ouredník on laatinut. Nimeä hänellä ei kuitenkaan ole. Europeana on yksi niistä tapauksista, joissa jako kaunokirjallisuuteen ja historiankirjoitukseen muuttuu harvinaisen yhdentekeväksi
Monessa tarinassa toistuu ehkä, ehkä ei, kanske, kanske inte. Björn olisi halunnut elää vielä ja kokea rakkautta, mutta kehon rappeutuminen sairauden kourissa päätti toisin. Intuitio on lahja. Pitkien meditaatiosessioiden aikana hänellä oli vaikeuksia pysyä hereillä. Elämä on yksinkertaista, pidättäytymistä haluista ja keskittymistä luottamukseen, irti päästämiseen sekä lohdutuksen vapauteen. Buddhalaisluostarin päivät koostuvat monista askareista, meditaatiota ja yhdestä ateriasta. Lindeblad kuvaa hyvin, miten menestyksekäs työura ei tuonut onnellisuutta eikä vakuuttanut häntä itseään oman osaamisen riittävyydestä. ”On ihmisiä, jotka ovat eläneet koko elämänsä ilman, että ovat kokeneet yhtäkään oikeaa henkäisyä. Björn Natthiko Lindeblad, Caroline Bankler, Navid Modiri JAG KAN HA FEL – OCH ANDRA VISDOMAR FRÅN MITT LIV SOM BUDDHISTMUNK Bonnier, 2020 199 s. Jag kan ha fel on myös suomennettu, Saatan olla väärässä. Paljon vaikeampaa oli pärjätä Englannissa ja Sveitsissä. Hän on ollut tuttu vieras eri tv-ohjelmissa, hänen luentonsa ja meditaatiohetkensä ovat olleet tavattoman suosittuja samoin kuin teos Jag kan ha fel, joka on komeillut Ruotsin eniten myytyjen kirjojen listoilla jo tovin. Kirjan luettuani haluaisin mieluummin asettaa Lindebladin keskeiset oivallukset buddhalaisuudesta väärässä olemisen sijaan erehtymisen oikeuteen. Eikä hänkään selvinnyt ilman kyyneliä ja suurta surua. Miten surullista”, sanoo munkki Ajahn Chah. BJÖRN NATTHIKO Lindebladin elämästä tiedetään paljon. Kun on avoin, voi vapautua ainaisesta oikeassa olemisesta. Nyt tiedämme, että hän teki tammikuun lopulla avustetun itsemurhan ja kuoli läheistensä ympäröimänä. Arja Alho ONNISTUNUT MUTTA EI ONNELLINEN YDIN 1 / 2022 91 YDINKOKEMUS KIRJAT. Saman valinnan teki hänen isänsä. Lindebladin sairastuminen ALS-tautiin vuonna 2018 vain lisäsi kiinnostusta. Buddhalaismunkit eivät käytä rahaa. Miten inhimillistä! Hengittämisen oppiminen on tärkeätä. Kulttuurimme on tehnyt palvelijasta mestarin ja unohtanut lahjan.” Intuitio muutti Björnin elämän Natthikoksi, mutta sai palaamaan taas Björniksi. Luostarielämä thaimaalaisessa viidakossa perustui ympäröivän yhteisön haluun antaa almuja. Mutta ei munkkielämäkään ollut helppoa onnellisuuden ja oman riittävyyden hyväksymisen tavoittelussa. Millaisella tyyneydellä entinen buddhalaismunkki kohtaa kuolemansa. Tai kuinka tärkeää on kehittää hetkessä olemisen älykkyyttä, jonka myös Albert Einstein muotoili: ”Järki on palvelija
Tyttö on tarkkaavainen ja miettiväinen, ankarien kokemusten kypsyttämä. ”Minun miehleen ilmesty ajatus, että vanha maailma on menossa maihleen, ja mahassa alko pulputtahmaan huomispäivän kauhut. Historian dokumenttien mukaan edellisten lisäksi oli väkeä Saksasta, Itävallasta, Tsekkoslovakiasta, Puolasta, Neuvostoliitosta, Ranskasta, Hollannista, Jugoslaviasta ja Belgiasta ynnä 50 000 suomalaista sotalasta. Nyt kulkusuunta on toinen. Inhimillistä on, että joitakin Ruotsin parempi elintaso houkutti jäämään, ja samaan suuntaan viittoo Liksomin romaanin loppu. 266 s. Sodalta säästyneen Ruotsin elintaso on suomalaisten silmissä huima. Kun tyttö vihdoin löytää äitinsä, hänestä tulee vielä tukihenkilö äidillekin. Sain rauhotettua itteni ko aattelin, että aika muuttuu niinko kaikki muuki, liukenee, hajjaantuu, rappautuu muuksi ja siittä lähtee syntyhmään ja kasuahmaan jotaki uutta.” Tässä tiivistyy koko kirjan teema. Väylä on eräänlainen paralleeliteos Tommi Kinnusen vaellusromaanille Ei kertonut katuvansa (2020). Joillekin lukijoille murre on ollut kompastuskivi, mutta jos malttaa hidastaa lukemisen tahtia, kieli vie lukijan kulkijoiden matkaan, ihan kuuloetäisyydelle. Vastaanottovirkailija valistaa tulijoita, että ei pidä odottaa liikoja, koska maassa oli siinä vaiheessa yhteensä jo 60 000 suomalaista ja 100 000 norjalaista, tanskalaista ja balttipakolaista ynnä kuutisen tuhatta vironruotsalaista. Sieläpäin oli kaupunki ja sen yllä leijaili synkeä musta pilvi.” Lapin sotaa lähdettiin siis pakoon länsinaapuriin syksyllä 1944. Like 2021. Rosa Liksom VÄYLÄ. Liksomin kerronta on verevää ja yksityiskohtaista, myös häpeilemättömän naturalistista. KERTOMUS. Minä-kertoja on pikkutyttö, jonka rankka tehtävä on paimentaa eläimet Ruotsin puolelle. Uusi aika on muotoutumassa, mutta vaeltajille kaikki on hämärän peitossa. Liksom tuntee omakohtaisesti Peräpohjolan olot ja hallitsee hienosti murteen. Niinpäin on muuttovirta kulkenut sekä hyvinä että pahoina aikoina, varsinkin pahoina. Maijaliisa Mattila LASTEN JA ELÄINTEN FÖLJYSSÄ NAAPURIIN YDIN 1 / 2022 92 YDINKOKEMUS KIRJAT. ROSA LIKSOMIN uusimman romaanin etukannessa polveilee miltei huomaamaton teksti: ”Meitä kaikkia yhisti yksi asia, olima tien päälä ja kuljima kohti länttä.” Takakansi tiivistää: ”Mie kattoin Väylän yli ithään. Pätevämmät tarvitaan muualla. Turvaa ja läheisyyttä etsitään lehmistä ja muutamista kohtalotovereista, mutta karjan kuljettajina ovat nimenomaan lapset ja muut vähävoimaiset. Sodan käänteistä tai edes lähipiirin asioista eivät matkalaiset paljoa tiedä
Roikonen painottaa myös julkisen sektorin sosiaalipolitiikan, eritoten koulureformien merkitystä 1900-luvun tasaarvoistumiskehityksessä. Valeria Vasara ERIARVOISTUMISEN JÄLJILLÄ Petri Roikonen PATTERNS OF INEQUALITY: INCOME INEQUALITY, HOMOGAMY AND SOCIAL MOBILITY IN FINLAND, c. Kehitys ei kuitenkaan ole ollut lineaarista. Väitös kertoo, että esimerkiksi 1700-luvun lopulla viljelysmaan väheneminen johti alaspäin suuntautuvaan liikkuvuuteen: maanomistajien lapset työväenluokkaistuivat aiempaa useammin. Väitöstutkimus rakentaa kiinnostavan kuvauksen eriarvoisuuden historiasta, jonka pohjalta tutkijakunnan on varmasti mielekästä jatkaa tutkimusta. YDIN 1 / 2022 93 YDINKOKEMUS VÄITÖS. Tutkimus esittää tosin aiemmasta tutkimuksesta poikkeavan havainnon: pienestä yhteisöstä puolisoa ei välttämättä löytynytkään samasta luokkataustasta ja koska liikkuminen oli haasteellista, avioiduttiin itse asiassa oletettua herkemmin sosiaaliluokkien yli. Asteittainen talouskasvu 1800-luvun lopulta alkaen lisäsi sosiaaliluokkien taloudellista eriytymistä, ja 1900-luvun alussa tuloerot olivat jopa aiempia vuosisatoja suuremmat. Kaupungistuminen ja modernisaatio puolestaan höllensivät tiukkoja avioitumisnormeja edelleen, mikä kasvatti yhteiskunnallista eriytymistä. 1900-luvun alun korkea inflaatio kosketti vahvasti ylempiä sosiaaliluokkia pääoman menetyksinä, kaventaen tuloeroja. 1700 – 2019 Helsingin Yliopisto 2022 95 s. Tutkimus paljastaa sosiaalisen liikkuvuuden näkyvän vaihtelun pitkällä ajanjaksolla, mikä poikkeaa aiemmasta tutkimuksesta, jossa ilmiötä on kuvattu suhteellisen muuttumattomana. PETRI ROIKOSEN väitöskirja tarkastelee eriarvoisuuden historiallisia kehityslinjoja Suomessa 1700-luvulta aina vuoteen 2019. Maanomistajien luokka avioitui samasta sosiaaliluokasta varjellakseen asemaansa yhteisössä. Tuloerot olivat 1700ja 1800-lukujen maatalousvaltaisessa Suomessa suhteellisen suuret, mutta toisaalta talouden kehittymättömyys piti ne kurissa. Hän tutkii aihetta toteutuneiden eriarvoisuuksien (tuloerot), avioitumistapojen ja mahdollisuuksien tasa-arvon (sosiaalinen liikkuvuus) kautta, jolloin keskiössä ovat taloudellisten tekijöiden lisäksi aviopuolisoiden taustat ja ammatin sukupolvellinen periytyminen. Historiallisten kriisien merkitys tulee esiin markkinavoimien ja instituutioiden yhteisvaikutuksien kautta. Eriarvoistumisen keskeiset vaiheet jaetaan tutkimuksessa kuuteen aikaikkunaan, jotka kertovat köyhän, maatalousvaltaisen Suomen kasvusta pohjoismaiseksi hyvinvointivaltioksi. Sen sijaan 1990-luvun lama kasvatti eriarvoisuutta, kun vaikeuksissa olevan hyvinvointivaltion tulonsiirtojen merkitys väheni
Det gör inte deras brott mindre. Fylla luckorna i arbetskraftsbristen. Det är också naivt att tro att integration kan skapas på annat sätt än genom vardagsumgänget männi Astrid Nikula VALSE TRISTE YDIN 1 / 2022 94 KÄRNUPPLEVELSE BÖCKER. Det tiotal vietnameser som har utsatts för människohandel och ocker och som har tvingats leva i misär bland tomaterna i Österbotten har inte haft ringaste chans att själva inse att de har blivit lurade på det vidrigaste vis. Finland har försökt bli ett land som tar väl hand om flyktingar och andra utländska medborgare. Andra har fastnat i de egna kolonierna eller ghettona. Det vietnamesiska par som nu sitter på de anklagades bänk tycker kanske att det är normalt att husera gästarbetarna på samma vis. En del har blivit det, särskilt de som var barn eller ofödda när de kom. De har inte handlat i god tro. En ung vietnamfinländare vinner det ärofyllda Runebergspriset för sin roman. I byarna i norra Vietnam lever man just så – bland råttorna på jordgolv, utan möbler och bekvämligheter. Att gästarbetarna dessutom har tvingats betala förmögenheter för att få komma hit och slava är ett ytterligare brott som man saknar ord för! Överlag är människor från annorlunda kulturer dåligt rustade att möta förhållandena i det land de kommer till. Han kallas finlandssvensk. Vänfamiljer ska främja ett naturligt umgänge med nativbefolkningen. Vietnameserna har haft snart femtio år på sig att bli integrerade. Hans svenska är klockren och vacker. Hur ska hen kunna veta att det nya landet fungerar enligt andra normer. På andra sidan bordet där flyktingarnas öde ska avgöras sitter oftast finländska tjänstemän som saknar djupare insikter i de kulturer och förhållanden som flyktingarna kommer ifrån. Språkundervisning ska hjälpa invandrarna att komma in i samhället, bli naturliga delar av det. Man har ett migrationsverk, man har kommunala flyktingrådgivare, man har välvilliga medborgarrörelser. Av lokalt etablerade landsmän. Samtidigt utreder polisen mänskorättsbrott i Sydösterbotten där vietnamesiska säsongarbetare har behandlats som konserverade sardiner. Man upprätthåller flyktingbostäder och -mottagningar. Quynh Tran SKUGGA OCH SVALKA Förlaget M 2021 253 s. VINTERN 2022 valsar Vietnam omkring i pressen. Två fenomen i varsin extrem av finländsk integration. Vårt land sänder ut spejare till flyktingarnas ursprungsländer, men det är naivt att tro att de skulle besöka slumområden eller konstatera slaveri och blodshämnd på sina resor. Än i stolta, glada virvlar, än med tunga skamfyllda steg. En ung analfabet från ett urfattigt land som styrs av religiösa dogmer vågar kanske inte berätta sin sanna historia av rädsla för hämnd och tortyr. Han skriver på svenska
Vi hoppas att krigshotet är över. Å rets första nummer av Ydin bjuder på information om pandemin Covid 19. Multilaterala avtal har fått sina törnar. Det finns emellertid ekonomiska grunder för detta, säger Ydin-experten Kari Paasonen som också visar att transparensen i beslutsfattandet lämnade en del övrigt att önska. Professorn i teknisk fysik vid Aaltouniversitetet, Peter Lund skriver om behovet av en kritisk kärnkraftsdebatt. Globala beroendeförhållanden har förvandlats till potentiella hot. Kärnstoff Y din utkommer i början av mars men redan i mitten av februari går tidskriften i tryck. YDIN 1 / 2022 95 KÄRNUPPLEVELSE. Finland har som stat verkat målmedvetet för att få kärnkraften klassificerad som en hållbar energiform. En orsak är det kommande presidentvalet i Frankrike (som Jorma Turunen skriver om), Tysklands beroende av Ryssland i energifrågan och överlag de många problem som försvårar beslutsfattandet i eu och där en gemensam syn vore nödvändig. Utsläppsfriheten har ansetts göra kärnkraften till en ekologiskt hållbar metod för att dämpa klimatförändringen. Europeiska Unionens strategiska autonomi, med neutraliteten som aktör, går inte att få syn på. Han säger att den Internationella energiorganisationen iea uppskattar att soloch vindenergi producerar sjuttio procent av världens el år 2050, förnybara energiformer tillsammans nästan nittio procent. Det här är inte sant. Den spända internationella krisen vid Ukrainas gräns kanske fortfarande pågår eller så har man funnit en väg ut ur krisen. I motsats till kärnkraften skapar billiga förnybara energikällor kombinerat med väteteknik utsikter för hållbara energilösningar. De olika vändningarna i krisen har gjort det svårt att få en helhetsbild. Forskningsdirektör Hanna Ojanen analyserar förändringarna i den internationella politiken, förändringar som för sin del kan förklara spänningarna i den europeiska säkerheten. Man har ifrågasatt protesternas berättigande. Vapenskramlet har tagit en ny omgång och det är svårare än tidigare att kritiskt analysera vårt lands jaktplansbeslut. Yttrandefrihet är ämnet för en intressant betraktelse av Albena Azmanova. Den utdragna pandemin, de fortgående restriktionerna på olika håll i världen och bekymren om mänskliga grundrättigheter har orsakat demonstrationer och protester nästan överallt. Krigspratet påverkar alla. Inte heller det vet vi, om pandemin är på tillbakagång eller dyker upp igen med vågor av nya varianter. Stormaktspolitiken har återvänt. Vi tror att Ydin igen denna gång erbjuder intressant läsning och att vi lever upp till det kulturoch opinionstidningsstöd vi får. I en demokrati och rättsstat finns det skäl att ta åtgärdernas legitimitet på allvar. Men vi vet inte. Säkert är att man vid politikernas bord noggrant måste gå igenom alla olika samhälleliga dimensioner och vidta åtgärder för att slopa patentskyddet
YDIN 1 / 2022 96 YDINKOKEMUS MUSIIKKI P opeda on suomalainen bändilegenda. Samaistuttavaa monille. ”Kyllä se sateenkaari on suora kannanotto. Ei kesää, ettei jostain korviisi tarttuisi Popedan Kuuma kesä. Me olemme vain ihmisiä ja kaikilla on samat oikeudet olla ihmisinä täällä keskenään”, hän kommentoi Ylelle. Vuonna 2013 Mustajärvi ilmoitti luopuneensa leijonavaakuna-korun käyttämisestä. E nsin tulivat ulkoiset muutokset. 45 vuotta sitten Tampereen Ikurissa perustettu yhtye tunnetaan räväkkänä live-esiintyjänä ja monien suomirockin hittien levyttäjänä. 65-vuotias tamperelainen, joka tuskin arvasi parikymppisenä duunarina, että iltojen bändiharrastus muuttuu työksi, suursuosioksi ja kestää eläkeikään saakka. Ja Popedan kasvot julkisuuteen on tietysti laulaja Pauli Antero Mustajärvi eli Mustajärven Pate. Äijämäinen Pate ei sylje lasiin, laulaa Ukkometsoa sekä rokin häpeämätöntä hölynpölyä – ja voimakkaasta olemuksestaan huolimatta viestii esimerkiksi tv-haastatteluissa jonkinlaista ”mieluummin olisin kalassa kuin tässä puhumassa itsestäni” -ujoutta. ”On sorruttu vääränlaiseen uhoon, ja se ei kuulu asiaan. Pate, pasifisti Teksti ja kuva Pasi Kostiainen Harvan suomalaisen artistin julkisuuskuva on muuttunut yhtä paljon kuin Pate Mustajärven. Mutta viime vuosina Pate Mustajärvi on ollut syytä nähdä myös uusin silmin. P innan alle Pate Mustajärven maailmankuvassa päästään helmikuussa julkaistussa kirjassa Pate Mustajärven sanoituksia – Tohtori Mustajärvi, otaksun. Jopa rasismiin”, hän sanoi Ylen haastattelussa. Ja viisi vuotta myöhemmin Popedan keikkojen taustakankaalle ilmestyi sateenkaari ja teksti: My Little Popeda. Hän on isänmaallinen mies, mutta tuolloin pinnalla olleet äärioikeistolaiset tulkinnat isänmaallisuudesta vaakunariipuksineen eivät viehättäneet laulajaa. Lisäksi Pate Mustajärvi on nähty pitkään suomalaisen miehen yhtenä perustyyppinä
Pate Mustajärvi. Laulu kertoo pienessä maalaiskunnassa kahdestaan asuneista erakkoveljeksistä, jotka poistuivat kotoaan kahdesti, ”ensin rintamalle ja myöhemmin sairaalaan”. Laulajan puoliso Tina Finn on kirjannut ylös miehensä yllättävän tarkat muistot kaikkien 140 Mustajärven kirjoittaman sanoituksen taustatarinoista. Kuumasta kesästä kerrotaan, tietysti. Suomessa Pate Mustajärvi ja Popeda ovat tehneet ansiokasta työtä suvaitsevaisuuden edistämiseksi, sillä Popeda tavoittaa yleisöä, jota yksiulotteisemmin valistusmielessä liikkeellä olevat artistit tai yhtyeet eivät tavoita. YDIN 1 / 2022 97 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Meistä kumpikaan ei päässyt naimisiin Rintamalle kyllä kelvattiin P ate mustajärvi on reservin vääpeli, mutta hän on myös pasifisti. Hänen sanoituksensa ja uskottavasti tulkitsemansa sanoitukset sota-aiheista ovat selviytymistarinoita, eivät tappamisella retostelua. YDIN 1 / 2022 97 YDINKOKEMUS MUSIIKKI (Docendo). Sankaritarinoita monen suomalaisen sankarilta. Maailmantilanteet heijastuvat sanoituksiin. Mutta sanoitusten kautta tullaan muistelleeksi myös aikajanaa, jota Pate on kiitänyt paitsi Popedassa, myös 12 albumia julkaisseena sooloartistina. Esimerkiksi 1980-luvun alkupuoliskon kylmä sota, Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton kilpavarustelu ja tämän uutisoinnissa hehkunut ydinsodan uhka heijastuivat Popedan unohdettuun kappaleeseen Kymmenen uutiset: Taas mennään verileikkiin mutta tästä sodasta kirjoitetaan enää tuskin yhtään sankaritarinaa Myös paljon myöhemmin, vuonna 2019 julkaistussa Mustajärven omiin lapsuusmuistoihin perustuvassa sanoituksessa Veljeni Anton näkyivät sodan jäljet. Kunpa Pate Mustajärven sanoitusten sodanvastainen viesti kantaisi myös suuren maailman sapelinkalistelijoiden tietoon
Turvallisuuspoliittinen keskustelu on ottanut suunnan kohti asevaraista turvallisuuskäsitystä, jolla pyritään luomaan mielikuvaa siitä, että aseistautuminen lisäisi turvallisuutta. Meille se näkyy yhteiskunnan valmistautumisena sotaan. Militaristinen retoriikka ja pelon sekä uhkien lietsonta luovat väyliä sodan oikeutukselle. Kiristyneen turvallisuustilanteen heijastumisesta Eurooppaan varoittavat niin tasavallan presidentti kuin puolustusministeri. Tällä hetkellä Suomi kuitenkin näyttäisi olevan passiivinen rauhan edistämisessä, mutta erittäin aktiivinen varustautuja. Käyttämämme sanasto muokkaa, YDIN 1 / 2022 98 KOLUMNI. J ännitteet suurvaltojen välillä näyttävät kasvaneen, tilanne Ukrainassa on nostanut sodan mahdollisuuden ihmisten huulille ja sotilaallinen liittoutuminen on ottanut paikkansa uutisotsikoissa. Lisäys on kansainvälisesti vertailtuna korkea ja strategisten hankkeiden, VALMISTAUDUTAAN RAUHAAN KAISU KINNUNEN Kirjoittaja on Sadankomitean puheenjohtaja. Vaarana tällaisessa retoriikassa onkin, että sen yleistyminen vie pohjaa rauhan vaihtoehdoilta, ja rauhanomaiset konfliktinratkaisukeinot eivät saa vastakaikua. Kansainvälisesti Suomen militarisaation taso on korkea: Global Militarisation Indexin mukaan olemme sijalla 34 vertailussa 153 valtion kanssa. Myös Suomen toiminta heijastelee käynnissä olevaa keskustelua, joka kaipaisi vastapainoksi väkivallatonta vuorovaikutusta. Kielenkäytöllä on vaikutusta maailmankuvaamme. Ei olekaan niin ihmeellistä, että keskustelukulttuurin koventuminen saa sotilasliittoon liittymisen – tai sodan – näyttäytymään välttämättömänä. Hävittäjähankintojen myötä Suomen Nato-jäsenyydestä on alettu keskustella ajateltavissa olevana vaihtoehtona. Uudenvuodenpuheessaan presidentti kuitenkin muistutti, että “aseellisella voimalla tai muulla väkivallalla uhkaamisella ei ole mahdollista rakentaa kestävää tulevaisuutta”. valtaosin hävittäjähankinnan, myötä Suomi nousee eu-maiden kärkeen sotilasmenoillaan. Puolustusmäärärahat kasvoivat viime vuonna 54 prosenttia. Militarisaatiolla tarkoitetaan armeijan, aseiden ja voimankäytön ihannointia
Se ei pidä sisällään voimapolitiikasta tuttua pelon ylläpitämistä, aseilla uhkailua tai kansainväliseen asevarustelukilpaan lähtemistä. Luottamus on tärkeää myös jännitteiden vähentämisessä ja sitä voi vahvistaa esimerkiksi viholliskuvien luomisen välttämisellä. miten tulkitsemme ympäristöämme. Ennaltaehkäisy on paras tapa edistää rauhaa. Tavoitteiksi määritellään “ulkoja turvallisuuspoliittisen yhteistyön edistäminen, monenkeskisen yhteistyön vahvistaminen, globaalin vastuun kantaminen ja rauhan rakentaminen.” Näiden edistäminen tapahtuu aseellisten konfliktien ehkäisyllä, ei varustautumalla. Siksi tarvitsemme keskustelukulttuuria, joka muokkaa ajatteluamme produktiiviseen suuntaan. Vuoropuhelu ja kohtaamiset ennaltaehkäisevät konflikteja ja lisäävät ihmisten välistä luottamusta. Rauhanliike voi vaikuttaa olemalla väkivallattomuuden ääni: antimilitaristisia ääniä tarvitaan. Retoriikka johtaa tekoihin, ja rauhantekoja tarvitaan väkivallan vastapainoksi. Valtioneuvoston ulkoja turvallisuuspoliittisessa sekä puolustusselonteossa todetaan, että Suomeen ei kohdistu välitöntä sotilaallista uhkaa. Se tarkoittaa valmistautumista rauhaan. Julkisessa keskustelussa turvallisuustilanne on kiristynyt aina viimeiset 20 vuotta. Suomenkin on aika ottaa aktiivisempi rooli rauhantyössä ja edistää kansainvälisiä aseidenriisuntasopimuksia. YDIN 1 / 2022 99 KOLUMNI. Luottamus on keskeinen osa hyvin toimivaa yhteiskuntaa. Tasavallan presidentin sanoja mukaillen sotilaallisin keinoin ei viedä eteenpäin mitään kestävää. Median intressinä on uutisoida asioista kohuina ja sensaatioina ja se usein meneekin mukaan uhkien suurenteluun. Rauhaa rakennetaan aktiivisen toiminnan ja dialogin kautta. Epävarmuus ja pelko horjuttavat luottamusta. ”Nyt on aika rauhallista” ei valitettavasti ole uutinen, joka myy lehtiä. Voidaan myös pohtia, onko mikään oikeastaan muuttunut. Kuva hyväksyttävästä kielestä voi rakentua mediassa käytetyn kielen mukaan. Väritetyt uhkakuvat vaikuttavat turvallisuuden tunteeseen riippumatta siitä, ovatko uhkat todellisia tai kuviteltuja. Olemmeko viimein tilanteessa, jossa puheilla koventuneesta turvallisuusympäristöstä asehankinnat ja puolustusministeriön resurssien kasvattaminen hyväksytään tienä rauhaan. Se luo turvallisuutta: ihmiset, jotka luottavat muihin ihmisiin, pelkäävät vähemmän. Meidän on osallistuttava rakentavaan keskusteluun, joka edistää todellista muutosta kohti ihmisoikeuksia kunnioittavaa tulevaisuutta. Teitä tähän on esimerkiksi: allekirjoittaa rypäleaseet kieltävä sopimus; hyväksyä, että ydinaseet on kielletty ja aktiivisesti edistää uutta kansainvälistä lakia autonomian säätelemiseksi asejärjestelmissä. Väkivalta synnyttää väkivaltaa. Militaristinen retoriikka ja pelon sekä uhkien lietsonta luovat väyliä sodan oikeutukselle
YTIMESSÄ 1/2002 oli painavaa Nato-asiaa. ”Sotilasliitot ovat aina jossain määrin ongelmallisia turvallisuuselimiä. Kimmo Kiljunen kirjoitti, että Suomi on YK:n jäsenenä jo liittoutunut terrorismia vastaan. ”Ihmiset olivat onnellisia monenkeskisen järjestelmän pelastamisesta, mutta lopputulos ei vastaa sen paremmin tieteen kuin oikeudenmukaisuudenkaan vaatimuksia”, hän totesi. Toissijaisia ovat pohdiskelut väärästä viiteryhmästä, harmaille vyöhykkeille joutumisesta, Naton luonteen muutoksista tai osallistumista kaipaavista päätöksentekopöydistä”, Kiljunen selitti. Mikko Saulin haastattelema Climate Justice Now -verkoston aktiivi Nicola Bullard kuvasikin YK-neuvotteluja täydelliseksi katastrofiksi. Artikkeli kertoi, että epävarmassa taloustilanteessa valtiot eivät uskalla luvata rahaa ilmastotoimiin ja päästövähennysten seuraukset taloudelle pelottavat. ”Nato-jäsenyys ei ole mikään filosofinen tai teoreettinen ongelma. Talouskriisi vei huomion jo edeltäneessä Kööpenhaminan kokouksessa, jossa ”ilmasto siirrettiin teatterin pukuhuonekäytävälle odottamaan vakaampia aikoja”. Lämpenemistä estäviä toimenpiteitä tarvitaan nyt eikä yleisen taloustilanteen salliessa”, artikkelissa huomautettiin. Kestävää turvallisuutta voidaan viime kädessä luoda vain yhteisillä, kaikki osallistujat kattavilla rakenteilla.” Nato on yhä sotilasliitto Ilmasto vai talous. ”MAAILMAN johtajien keskusteluihin tuntuu mahtuvan vain yksi asia kerrallaan”, ruodittiin Cancúnin epäonnistunutta ilmastokokousta Ytimessä 1/2011. Yhdysvaltoihin tehtyjen terrori-iskujen jälkeen kiihtyivät pohdinnat sotilasliiton muuttuneesta luonteesta. ”Vastuullisten päättäjien olisi kiireen vilkkaa keksittävä, kuinka kansainväliselle areenalle saataisiin mahtumaan kaksi akuuttia kysymystä samaan aikaan. YDIN 1 / 2022 100 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Nehän ovat osa itse ongelmaa eli sotilaallista vastakkainasettelua. Hänen mukaansa muutoksistaan huolimatta Nato on perustaltaan yhä suljettu sotilasliitto, jonka jäseneksi pyritään turvatakuiden vuoksi. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. Sitä joudutaan arvioimaan vain yhdestä näkökulmasta: vahvistaisiko sotilasliiton jäsenyys omaa turvallisuuttamme
Saat heti käyttöösi sähköisen jäsenkortin ja monet tuntuvat edut ravintoloista, kodin palveluista, vakuutuksista ja matkailusta. Hyviä tekoja ja etuja Liity jäseneksi suomalaiseen Osuuskunta Tradekaan. YD IN 1 / 20 22 w w w .yd in leh ti.fi. Jäsenenä teet kanssamme myös vastuullisia tekoja: lahjoitamme tuloksestamme vähintään 10 % yleishyödyllisiin tarkoituksiin esimerkiksi lasten ja nuorten sekä ympäristön ja ilmaston hyväksi