. Virus ja poliittinen ekologia Perustuslaki kriisitilanteessa Meluisa räp-planeetta TARINOIDEN LUMO JP Pulkkisen mukaan elokuvat ja sarjat auttavat meitä samaistumaan muihin ihmisiin. IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO. vuosikerta / 2 l. 54. 2020 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa
SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 TIINA KUUPPELOMÄKI Koulutusleikkaukset ja kansantalous / 12 HANNU JUUSOLA ISIS nostaa päätään kriisin syvetessä YDINHETKI 14 ARJA ALHO ”Ollaanpa varovaisia siellä” / 20 LAURI SIREN Suorituskyky edellä. / 24 KAROLIINA KANTOLA Miljardien mikrolainabisnes / 30 ARJA ALHO Oikeuden vaaka valmiudessa / 34 SAARA PAATERO Pseudohistorian teoriat leviävät verkossa / 38 DARIO ANTONELLI Hiljentynyt kaupunki / 42 ARJA ALHO Rauhantutkijasta rauhanrakentajaksi / 44 SIMON LUNDH Integraatiota skeittilaudalla YTIMESSÄ 50 ESKO HARNI ”Näkymättömästä vihollisesta” uuteen poliittiseen ekologiaan / 54 PELIN AYAN MUSIL Entiset lainsuojattomat vaalien menestyjinä / 58 TEEMU VAARAKALLIO & REBEKKA KUUKKA Vain antirasistinen ilmastokamppailu on voitokas / 62 VELI-MATTI HUHTA Historian ja Adornon opissa / 66 JANNE JUHANA RANTALA Riimin yhteenliittämät / 72 CHEN QIUFAN Tarinoiden resonanssi / 76 MATTI RIMPELÄ Miksi kansanterveyskriisin hallinta ei ole aina mennyt putkeen. YDINKOKEMUS 78 ANNA HEIKKINEN Anti-taiteella status quota vastaan / 82 RIITTA OITTINEN Runollisia ja raadollisia havaintoja / 84 JUHANI TOLVANEN Professori ja sarjakuvantekijä / 86 EERO SUORANTA Hirviöt sisällämme / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Sadan vuoden soundtrack / 94 PIA HYTÖNEN Mielenterveysomaisten kuormitus korostuu kriisissä / 96 LAURA LODENIUS Ydinaseet ovat edelleen uhka / 98 Pala historiaa YDIN 2 / 2020
Suomessakin pandemialaskun arvellaan olevan ainakin 20 miljardia euroa, mahdollisesti enemmän. Niiltäkin on suojauduttava. Olemme kuitenkin kaikki lukeneet sadun lapsesta ja keisarin vaatteista. Miksi saamme kuolla päivittäin sodissa ja konflikteissa, onnettomuuksissa ja köyhyydessä, mutta emme saa kuolla koronavirukseen. Vaikka eri toimien hitaus kansanvaltaisessa järjestelmässä ärsyttää monia, on parempi, että lait ja asetukset, kuten myös erilaiset muut päätökset, ovat huolellisesti valmisteltuja. Siis muutoksia energiantuotannossa, teollisessa tuotannossa, logistiikassa, maataloudessa, kulutustottumuksissa – kaikessa. Tiedämme, että globaalitalous tulee kokemaan valtavan laman. Epävarmuutta ei siedetä. Meistä itse kukin joutuu pohtimaan eettisiä ja aidosti vaikeita kysymyksiä ihmiselämästä ja sen laadusta tilanteessa, jossa elämällä ja kuolemalla on myös arvon ohella hinta. Silti energiaa palaa sen pohtimiseen, kuka kirjoittaa Greta Thunbergin puheet. Samoin meitä uhkaavat pandemiat yleensä, talouden rajut heilahtelut, kriittisen tiedonvälityksen haavoittuvuus ja digiverkkojen alttius kyberhyökkäyksille. Olisi tietysti loogista, että kaiken tiedon äärellä tekisimme kaikkemme ilmaston lämpenemisen hidastamiseksi ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi. Samalla on jaksettava demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien kannalta käydä läpi rajoitusten välttämättömyys, suhteellisuus ja oikea-aikaisuus. PELON PANDEMIA ARJA ALHO päätoimittaja J oukkotuhoaseet uhkaavat eniten turvallisuuttamme. Se on jo maailmalla syönyt demokratiaa pandemian hiukopaloina. Tätä kiusallista tosiasiaa lihansyönnistä ei oikeastaan saisi sanoa ääneen grillikesän kynnyksellä. Professori Tuomas Ojasen tehtävänä on pitää huoli siitä, että poikkeuksellisissakin oloissa toimitaan siten kuin perustuslaissa sanotaan: Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut edusYDIN 2 / 2020 4 PÄÄKIRJOITUS. Meitä uhkaavat myös moninaiset ilmastonmuutoksen seuraukset sään ääri-ilmiöinä, luonnon monimuotoisuuden kuihtumisena ja muina ihmisiä pakolaisiksi ajavina mullistuksina, mutta myös viruksina, joilla on näkymätön yhteytensä ruokalautasillemme. Kun pelko on suuri, kasvaa myös vallan väärinkäyttämisen uhka. Olisi siksi loogista, että niin maailman valtiot kuin niiden kansalaisetkin tekisivät kaikkensa biologisten, kemiallisten ja ydinaseiden uhan vähentämiseksi. Ihmiskuntana olemme kuitenkin jotenkin turtuneita. Pelon pandemia hallitsee. Tuhannet toimintavalmiit ydinkärjet on suljettu pois mielistämme. E ri puolilla maailmaa on turvauduttu poikkeuksellisiin ihmisten arkielämän sekä talouden rajoittamisiin ja eristämisiin pandemian hillitsemiseksi. Sitä vastoin kriittisen tiedonvälityksen kriisi on vahvistunut salaliittoteorioineen ja pseudotieteellisine väittämineen, mutta myös puuduttavine koronaajankohtaiskeskusteluineen, joissa haetaan väkisin vastakkainasettelua ja ristiriitoja, kun oikeampi vastaus on, ettemme tiedä. Koronavirukset kuitenkin siirtyvät ihmisiin muun muassa linnuista, sioista, kameleista ja lepakoista
Muutamia merkillisiä ilmiöitä on nähty. Mutta myös mahdollisuuksista lähestyä oman elämämme ja ympäröivän maailmamme mysteeriä maailmankirjallisuuden, musiikin ja laadukkaiden tv-sarjojen kautta. Sellaista talouskasvun normaalia, jossa suojellaan sekä ihmistä että ympäristöä. E lämme keskinäisten riippuvuuksien maailmassa eikä tätä tosiasiaa voi eikä edes ole syytä muuttaa. En silti ole sitä mieltä, että paremman ilmanlaadun laskun maksajiksi pannaan työnsä menettäneet, sairastuneet tai köyhät ihmiset. Pitkien ja mutkikkaiden tuotannon ja logistiikan ketjuja on kuitenkin arvioitava kriittisesti ja otettava huomioon ilmastovaikutukset sen sijaan, että esimerkiksi kala lennätetään fileoitavaksi sinne, missä se voidaan teettää halpatyöllä. Jos luulimme muuten isisin olevan lyöty, koronaviruksen yksi epätoivotuista seurauksista on sen uudelleennousu, kuten Hannu Juusola huomauttaa. Olisiko vihdoin aika haastaa kapitalismi ideologiana. Mutta haluan talouskasvunkin suhteen uutta normaalia. Valmiuslaki ei voi tarkoittaa kansanvallan ohituskaistaa, vaikka kansalaisten oikeuksia rajoitetaankin. kunta. Katsokaamme valoon! YDIN 2 / 2020 5 PÄÄKIRJOITUS. Sitä vastoin haluan globaalille kapitalismille ja sen ahnaalle voitontavoittelulle rajat. Delhin horisontista ovat paljastuneet lumihuippuiset Himalajan vuorijonot. Ylipäätään satelliittikuvista ilmenee, että ilmansaasteet ovat vähentyneet kaikkialla Covid-19-viruksen aiheuttamien rajoitusten ja talouden hyytymisen vuoksi. Omasta puolestani pahoittelen viime pääkirjoitukseni asiavirhettä. Niistäkin tarjoamme välähdyksiä. Ydin haluaa kiittää ja kunnioittaa yli-insinööri Arto Salmelan muistoa ja samalla hänen suurenmoista panostaan Ydin-infografiikan toimittamisessa. Voi olla myös, että kehitystä kuvaavat iskusanamme, kuten urbaani, suuret yksiköt ja keskittäminen, joudutaan arvioimaan uudelleen. Tämän jätin epäonnisesti kertomatta. Talouden lamaantumisessa Tiina Kuuppelomäki puolestaan muistuttaa, että kestävyysvajeesta ja tulevasta valtionmenojen leikkaustarpeesta ei pidä olla huolissaan niin kauan kuin päätökset tukevat tulevaa talouskasvua, siis toipumista. Jokainen euro, joka säästetään ennaltaehkäisevissä toimissa esimerkiksi kansanterveystyössä, maksaa myöhemmin moninkertaisesti. Egyptissä valtaa eivät pidä enää fundamentalistit, vaan vallan kaapanneet sotilaat. On kaikkien etu, ettei pikavoittoja haeta hädänalaisten ihmisten halpatyöstä tai suoranaisesta orjuuttamisesta. Tähän uuteen Ydin tarjoaa jälleen erinomaisia näkökulmia. Poikkeuksellisissakin oloissa on syytä korostaa normaaliutta. Valmiuslaki ei voi tarkoittaa kansanvallan ohituskaistaa, vaikka kansalaisten oikeuksia rajoitetaankin. En voisi olla enemmän samaa mieltä. Sen ideointi kertoi Arto Salmelasta paljon: loppumattomasta kiinnostuksesta mitä moninaisimpiin yhteiskunnallisiin ilmiöihin ja kyvystä tiivistää ne helposti omaksuttavaan muotoon. Tarttuvat taudit leviävät köyhyydessä, ahtaudessa ja joukkotapaamisissa. Pandemia-aikaan sopivat Saara Paateron pohdinnat pseudohistoriasta, Esko Harnin uudesta poliittisesta ekologiasta sekä Teemu Vaarakallion ja Rebekka Kuukan antirasistisesta ilmastokamppailusta
/ sivu 44 PELIN AYAN MUSIL on vanhempi tutkija Prahan Kansainvälisten suhteiden instituutissa. OAKES on Helsingin yliopiston tohtorikoulutettava, joka tutkii muuntuneiden tajunnantilojen kuvauksia amerikkalaisessa tieteiskirjallisuudessa. / sivu 91 RIITTA OITTINEN on Belgiassa asuva tietokirjailija ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. / sivu 58 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. Huomautukset 14 päivän kuluessa. / sivu 34 JANNE JUHANA RANTALA on tutkijatohtori Africa Open Institutessa Stellenboschissa ja kansainvälisen Interligadoskollektiivin jäsen. A. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. / sivu 92 REBEKKA KUUKKA on rap-artisti ja yhteiskunnallinen vaikuttaja. Ydin digitaalisena Ydin-verkkokaupasta www.ydinlehti.fi tai osoitteesta lehtiluukku.fi. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Eero Suoranta, eero.suoranta@gmail.com HALLITUKSEN PJ Kalevi Suomela, kalevi.suomela@gmail.com ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Pekka Elomaa TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. / sivu 54 E. / sivu 20 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. / sivu 58 SIMON LUNDH on ruotsalainen freelancetoimittaja. YDIN 2 / 2020 tekijät YDIN 2 / 2020. / sivu 78 VELI-MATTI HUHTA on VTM, HuK, vapaa toimittaja ja kriitikko. / sivu 62 KAROLIINA KANTOLA on journalistiikan, talouspolitiikan ja kehitysmaaopin tuplamaisteri, joka raportoi pohjolan ja etelän asioista Ruotsin ja Suomen medioissa. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. / sivu 14, 30 & 42 ESKO HARNI toimii vapaana toimittajana ja kulttuurin sekatyöläisenä sekä viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopistoon yrittäjyyden eetoksesta myöhäiskapitalismissa. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. / sivu 72 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. / sivu 84 TEEMU VAARAKALLIO on ilmastoaktivisti ja vapaa kirjoittaja, joka opiskelee maailmanpolitiikkaa Helsingin yliopistossa. / sivu 24 PASI KOSTIAINEN työskentelee musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistuneena vapaana kirjoittajana, toimittajana ja tietokirjailijana. 54. DARIO ANTONELLI on italialainen toimittaja. / sivu 82 SAARA PAATERO on historiaja koulutusaiheisiin erikoistunut toimittaja. / sivu 89 CHEN QIUFAN on kiinalainen scifi-kirjailija. / sivu 66 GIACOMO SINI on italialainen kuvajournalisti. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 92. / sivu 38 LAURI SIREN on VTM ja Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän avustaja. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. / sivu 38 EEKKU AROMAA on yhteiskuntatieteiden maisteri, alueellisen setlementtityön johtaja ja rauhanaktivisti. / sivu 50 ANNA HEIKKINEN on yhteiskuntatieteiden kandidaatti. Ydin saa opetusja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. IRTONUMEROITA Rosebud-kirjakaupat
Muutoksen syynä pidetään naisten kantamaa vastuuta kodinja lastenhoidosta, joka on tehnyt etätyöskentelemisen heille vaikeammaksi koulujen ja päiväkotien ollessa suljettuna. The Lily raportoi huhtikuussa akateemisten julkaisujen toimittajien huomanneen, että naistutkijoiden lähettämät artikkeliehdotukset ovat vähentyneet huomattavasti miesten lähettämiin verrattuna. – Aborttioikeuden sekä kattavan seksuaalikasvatuksen rajoittaminen ei suojele ketään ja povaa vakavia terveydellisiä seurauksia Puolan kansalle. YDIN 2 / 2020 KORONAVIRUSPANDEMIALLA ja sen torjumiseen tähtäävillä rajoituksilla on ollut merkittävä vaikutus kansalaisyhteiskunnan toimintaan: mielenosoituksia on peruttu ja toiminnassa on jouduttu painottamaan netissä tapahtuvaa aktivismia. Ytimen toimituskunta TAKAPAKKIA TASA-ARVOSSA KORONAN VARJOLLA. COVID19-epidemiaa ympäröivää kaaosta ja levottomuutta ei pitäisi käyttää harhautuksena, jonka avulla yritetään ajaa läpi vaarallisia lakeja, totesi Human Rights Watchin tutkija Hillary Margolis järjestön tiedotteessa. Puolan lisäksi aborttioikeutta on yritetty rajoittaa USA:ssa, jossa useat osavaltiot ovat luokitelleet abortit ”kiireettömiksi toimenpiteiksi”, joita ei koronaepidemian aikana suoriteta. – Ainoa todellinen ratkaisu on perinteinen: pitkäjänteinen panostus sukupuolten tasa-arvoon, kommentoi tilastotieteilijä Alessandra Minello tilannetta Nature-julkaisussa. Kriisi on vaikuttanut naisten asemaan myös jo paikoillaan olevien rakenteiden kautta. Ytimekkäät G IA CO M O SI N I YDIN 2 / 2020. Esimerkiksi Texasin kuvernööri Greg Abbott perusteli päätöstään sillä, että abortit veisivät sairaaloista koronapotilaiden hoitamiseen tarvittavaa tilaa ja suojavarusteita. Rajoitusten takia Texasin oikeuteen haastaneet abortin tarjoajat ovat kuitenkin huomauttaneet, että osavaltio on kieltänyt myös lääkkeillä tehtävät abortit, jotka eivät vaadi sairaalahoitoa. Tämän ovat huomanneet myös konservatiiviset valtaapitävät muun muassa Puolassa, jossa hallinto otti kriisin varjolla uudelleen käsittelyyn kaksi vuosina 2018 ja 2019 esiteltyä lakialoitetta. Aloitteet tiukentaisivat maan entisestään ankaraa aborttilakia sekä käytännössä kriminalisoisivat seksuaalikasvatuksen, minkä ihmisoikeusjärjestöt ovat tuominneet naisten ja tyttöjen oikeuksia heikentävänä
YDIN 2 / 2020 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 2 / 2020 ”[PANDEMIA] ON PORTTI, OVI TÄMÄN MAAILMAN JA SITÄ SEURAAVAN VÄLILLÄ. TAI SITTEN ME VOIMME KÄVELLÄ LÄPI VÄHIN MATKATAVAROIN, VALMIINA KUVITTELEMAAN TOISENLAISEN MAAILMAN – JA VALMIINA KAMPPAILEMAAN SEN PUOLESTA.” Intialainen kirjailija Arundhati Roy Financial Timesissa 3. ME VOIMME PÄÄTTÄÄ KÄVELLÄ SEN LÄPI RAAHATEN PERÄSSÄMME ENNAKKOLUULOJEN JA VIHAMME HAASKOJA, AHNEUTTAMME, TIETOPANKKEJAMME JA KUOLLEITA IDEOITAMME, KUOLLEITA JOKIAMME JA SAVUNPEITTÄMIÄ TAIVAITAMME. huhtikuuta
Kampanjan mukaan koronakriisi on osoitus siitä, että varustelulla ei ratkota todellisia uhkia ihmisten hyvinvoinnille. 200 vuotta Florence Nightingalen syntymästä TOUKOKUUN 12. Nightingale tuli tunnetuksi organisoidessaan haavoittuneiden sotilaiden hoitoa vuosina 1853 – 1856 käydyssä Krimin sodassa. Vuodesta 1974 lähtien hänen syntymäpäiväänsä on myös juhlistettu kansainvälisenä sairaanhoitajapäivänä.. Suomen Akatemian rahoittaman Finix-hankkeen tarkoituksena on kehittää tekstiiliteollisuudelle täysin kiertotalouden periaatteita noudattava tuotantoja kulutusmalli vuoteen 2025 mennessä. Käytännön sovellusten lisäksi Finixhankkeessa tutkitaankin uuden mallin vaikutuksia ympäristöön ja yhteiskuntaan, muun muassa kehitysmaihin. Tutkijoiden mukaan tekstiiliteollisuus vastaa nykyisin kymmenesosasta maailman teollisista hiilidioksipäästöistä sekä 35 prosentista meriin päätyvästä mikromuovista. Vaikuttamistyössään hän hyödynsi sairaanhoitajana ylläpitämiään kuolleisuustilastoja, joiden avulla hän osoitti sairauksien olleen sotilaiden keskuudessa haavoittumista yleisempi kuolinsyy. Vuodesta 2011 lähtien järjestettyjen GDAMS-toimintapäivien taustalla on asemenojen vähentämiseen tähtäävä GCOMSkampanja, johon kuuluu yli sata järjestöä 35 eri maassa. Tarvitsemme vähemmän sotilaita, hävittäjiä, tankkeja ja lentotukialuksia sekä enemmän lääkäreitä, ambulansseja ja sairaaloita, kampanjoitsijat toteavat lausunnossaan. – Esimerkiksi kierrätyskuidun käyttäminen vaateteollisuudessa ei tarkoita, etteikö työntekijöitä pystyisi hyväksikäyttämään aivan kuten ennenkin, kommentoi hankkeessa mukana oleva LappeenrannanLahden teknillisen yliopiston (LUT) nuorempi tutkija Anna Härri maailma.netille. päivänä vietettiin sairaanhoitaja Florence Nightingalen syntymän 200vuotisjuhlaa. Samalla se on merkittävä työllistäjä erityisesti globaalissa etelässä. YDIN 2 / 2020 9 YTIMEKKÄÄT MAAILMAN varustelumenot tulisi ohjata ihmisten terveydestä huolehtimiseen, esittää huhtitoukokuussa järjestetty GDAMS 2020 -kampanja. Yhteensä maailman asemenot olivat viime vuonna ruotsalaisen SIPRIn raportin mukaan 1917 miljardia dollaria. Kampanjan mukaan esimerkiksi yhden F-35-hävittäjän hinnalla (89 miljoonaa dollaria) pystyisi hankkimaan 3 244 vuodepaikkaa sairaalan teho-osastolle, kun taas yhden Trident II -ohjuksen hinta (31 miljoonaa dollaria) vastaa 17 miljoonaa leikkausmaskia. – Se, että sotilaallisia resursseja käytetään tämän kriisin aikana, ei oikeuta armeijoiden paisuneita budjetteja, eikä se tarkoita, että ne auttaisivat ratkaisemaan kriisiä. Hankkeessa on mukana muun muassa useita suomalaisia korkeakouluja, kansalaisjärjestöjä ja vaatealan yrityksiä. Kampanja: Varustelumenot terveydenhuoltoon Tutkimushanke kehittämään kestävää vaatetuotantoa UUSI suomalainen tutkimushanke pyrkii kehittämään vaihtoehtoja nykyiselle, sosiaalisesti ja ekologisesti kestämättömälle vaatetuotannolle. Vuonna 1910 kuollut Nightingale oli jo omana aikanaan ihailtu hahmo, joka muun muassa sai ensimmäisenä naisena Ison-Britannian ansioritarikunnan jäsenyyden vuonna 1907. Brittiläinen Nightingale muistetaan nykyaikaisen sairaanhoidon perustajana, tilastotieteilijänä ja yhteiskunnallisena uudistajana, joka onnistui työllään myös merkittävästi parantamaan sairaanhoitajien ammatillista asemaa. Palattuaan Lontooseen hän perusti maailman ensimmäisen tieteellisiin periaatteisiin nojaavan sairaanhoidon oppilaitoksen sekä kampanjoi esimerkiksi sotilassairaaloiden uudistamisen puolesta
Vuoteen 2017 verrattuna sukulaisten ja tuttavien luona elävien määrä oli laskenut, ulkona ja tilapäissuojissa sekä asuntoloissa oleskevien taas noussut. Kaupunkien kehityksessä oli myös vaihtelua: kokonaiskehityksestä poiketen asunnottomien määrä kasvoi Vantaalla, Tampereella ja Lahdessa, kun taas pitkäaikaisasunnottomuus lisääntyi Espoossa, Jyväskylässä ja Kuopiossa. Asunnottomien kokonaismäärän laskun lisäksi alle 25-vuotiaiden ja pitkäaikaisasunnottomien määrä väheni viime vuonna alle tuhanteen henkilöön. Myös asunnottomien naisten määrä väheni, vaikka naisten osuus asunnottomista on kasvanut 2000-luvun aikana 26 prosenttiin. Maahanmuuttajataustaisia asunnottomista oli selvityksen mukaan noin neljäsosa, mutta heidän osuutensa on todennäköisesti jonkin verran tätä suurempi, koska osa kunnista ei tilastoi erikseen maahanmuuttajataustaisia asunnottomia. YDIN 2 / 2020 10 YTIMEKKÄÄT ASUNNOTTOMUUS on vähentynyt Suomessa seitsemättä vuotta peräkkäin, kertoo Asumisen rahoitusja kehittämiskeskuksen (ARA) selvitys. Vuoden 2018 luvut eivät ole vertailukelpoisia muiden kanssa, koska Helsinki muutti silloin asunnottomuustilastointiaan. Kunnille suunnattuun kyselyyn perustuvan selvityksen mukaan yksin eläviä asunnottomia oli vuoden 2019 lopussa 4600 eli 280 vähemmän kuin vuotta aikaisemmin. Yksinelävistä asunnottomista noin kaksi kolmasosaa oleskeli viime vuonna sukulaisten tai tuttavien luona ja noin 16 prosenttia ulkona, porrashuoneissa ja erilaisissa tilapäissuojissa. Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli puolestaan 264. Oulu oli ainoa suuri kaupunki, jossa asunnottomuus kasvoi sekä koVÄHENEVÄ JA KAUPUNKILAISTUNUT ASUNNOTTOMUUS Lähde: Asunnottomat 2019 -selvitys, ARA konaisuusmäärältään että nuorten, pitkäaikaisasunnottomien ja asunnottomien perheiden kohdalla. Selvityksestä ilmenee myös, että asunnottomuus keskittyy Suomessa suuriin kaupunkeihin. tuttavien ja sukulaisten luona 2 000 4 000 6 000 8 000 10 000 12 000 14 000 16 000 18 000 20 000 1987 1989 1991 1993 1995 1997 1999 2001 2003 2005 2007 2009 2011 2013 2015 2017 2019. Ytimen toimituskunta ASUNNOTTOMUUS SUOMESSA 1987 – 2019 Ei tietoa asunnott. suoj., asuntoloissa Tilap. muodosta Asunnottomien perheet Laitoksissa Ulkona, tilap. Pelkästään Helsingin osuus koko maan asunnottomista oli viime vuonna yli kolmannes (36 %) ja koko pääkaupunkiseudun yli puolet (52 %)
Palkansaajien?tutkimuslaitoksen?tohtorihautomossa.. Palataan budjetin tasapainottamiseen ja kestävyysvajeeseen sitten kun kriisistä on selvitty ja talous saatu vakautettua. Kestävyysvajeesta ei juuri nyt kannata olla huolissaan, niin kauan kun tehtävät päätökset tukevat tulevaisuuden talouskasvua. Koulutuksen laadun heikentyminen ja sen muuttuminen alueellisesti eriarvoiseksi on huolestuttavaa, koska se paitsi vähentää koulutetun työvoiman määrää, myös lisää taloudellista eriarvoisuutta. Tätä suunniteltua lisäystä ei nyt kannata koronan ja sen vaikutusten hoitamiseksi otetun lainan vuoksi perua, vaan pikemmin päinvastoin. Niiden aikana koulutuksesta leikattiin yli kaksi miljardia euroa ja vastuuta sen järjestämisestä on siirretty entistä enemmän kuntien kontolle. Kun otetaan huomioon eu:n höllentynyt talouskuri ja valtionlainojen negatiiviset reaalikorot, hetki on otollinen tulevaisuuden talouskasvua tukeville investoinneille, kuten koulutukseen satsaamiselle. Kun yhtälöön lisätään koronan aiheuttamat menopaineet, on tilanne monessa kunnassa hankala. Esimerkiksi lukiokoulutuksesta valtionosuus on enää alle neljänneksen, vaikka lakiin kirjattu tavoite on 42 prosenttia. . Koulutusleikkaukset ja kansantalous TIINA KUUPPELOMÄKI Kirjoittaja?suorittaa?jatko-opintoja?Tampereen?yliopistossa?ja. Tuorein hallitus havahtui koulutuksen hätään viime syksynä, jolloin se esitti 256 miljoonan euron lisäinvestointia koulutukseen ja osaamiseen eri koulutusasteilla. YDIN 2 / 2020 11 KOLUMNI T ällä hetkellä mediakeskustelua hallitsee korona ja lähes jokaisessa yrityksessä ja kotitaloudessa on jouduttu laittamaan lähitulevaisuuden suunnitelmat uusiksi. Sama pätee hallitukseen: valtionvarainministeri Katri Kulmunin mukaan suunniteltuja menonlisäyksiä (esimerkiksi varhaiskasvatuskokeiluja) ei välttämättä voida toteuttaa ja jo toteutettuja (kuten koulujen lisärahoitusta) täytyisi miettiä uudestaan. Esimerkiksi koulutuksessa rahoitustarve on kuitenkin akuutti, mikä johtuu kuluneen vuosikymmenen leikkaustalkoista. Tämä on näkynyt kuntien välisenä epätasa-arvona koulutuksen tarjonnassa ja sen järjestämisessä, mikä taas on valitettavasti heijastunut myös oppimistuloksiin. Näistä edellä mainittu aiheuttaa ongelmia yrityksille ja pahimmillaan tukahduttaa tulevaisuuden talouskasvua, kun taas jälkimmäinen linkittyy usein yhteiskunnan sosiaaliseen ja taloudelliseen epävakauteen. viimeistelee?koulutuksen?taloustieteeseen?liittyvää?väitöskirjaa
Meilläkin on raportoitu isisjärjestön lisääntyneestä toiminnasta ydinalueellaan Irakissa, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt samankaltainen kehitys Syyriassa. Noin puolet Syyriasta on puoliaavikkoa, jonka hallinnasta kiistelevät useat tahot, eikä se ole täysin kenenkään hallinnassa. Toistaiseksi useimmat alueen maat ovat selviytyneet varsinaisesta taudista suhteellisin pienin vaurioin. M yös kansainvälisen yhteisön huomio on ihan toisaalla. Alue liittyy maantieteellisesti Irakiin yli vaikeasti valvottavan rajan ja siellä on jo pitempään ollut Syyrian hallinnon joukkoihin kohdistuvia iskuja. Iranista on puhuttu tässä yhteydessä paljonkin, mutta toinen alueellinensuurvalta Saudi-Arabia on myös potentiaalinen kandidaatti. . YDIN 2 / 2020 12 KOLUMNI L ähi-idässä uuden koronaviruksen aiheuttama kriisi on yksi merkittävä lisätekijä, joka lisää epävakautta muutenkin ongelmallisella alueella. Seuraus kaikesta tästä tulee olemaan se, että alueen epävakaus ja konfliktit jatkuvat. Raskaiden sulkutoimenpiteiden lisäksi alueen talouteen on iskenyt voimakkaasti öljyn hinnan jyrkkä lasku, mikä on osin yhteydessä koronan aiheuttamaan globaaliin kysynnän hyytymiseen. Suurin vaara on siinä, että epävakaus ulottuu myös sellaisiin valtioihin, jotka ovat olleet suhteellisen vakaita. Euroopan ja Suomenkin kannalta yksi tärkeä ulottuvuus kokonaisuudessa on radikalisoitumiseen liittyvät ongelmat. Yk:n ihmisoikeuskomissaari Michelle Bachelet varoitti hiljan, että isis ja muut aseelliset järjestöt pitävät huomion kiinnittymistä pandemiaan oivana mahdollisuutena lisätä väkivaltaisia iskuja. Tyytymättömyyden lisäksi niitä ruokkivat valtioiden heikentynyt kyky hallita alueitaan. On syytä pelätä, että tämänkaltaiset uutiset lisääntyvät Syyriassa ja muualla alueen maissa. Talousvaikeudet aiheuttavat tyytymättömyyttä ja heikentävät valtioiden mahdollisuuksia tukea heikossa asemassa olevia kansalaisiaan. ISIS nostaa päätään kriisin syvetessä HANNU JUUSOLA Kirjoittaja?on?Lähi-idän?tutkimuksen?professori.. Syynä on se, että monissa niistä yhteiskunnat laitettiin kiinni hyvin varhaisessa vaiheessa. Yk:n edustaja varoitti aikapommista, jota ei tulisi jättää huomiotta. Sen sijaan koronakriisin vaikutukset taloudelle ovat jo nyt huomattavat koko alueella ja vaikuttavat monen maan vakauteen. Viime aikoina iskuja on jälleen ollut enemmän eri puolilla maata, ja ne ovat enenevässä määrin kohdistuneet siviileihinkin
/ 24 KAROLIINA KANTOLA Miljardien mikrolainabisnes / 30 ARJA ALHO Oikeuden vaaka valmiudessa / 34 SAARA PAATERO Pseudohistorian teoriat leviävät verkossa / 38 DARIO ANTONELLI Hiljentynyt kaupunki / 42 ARJA ALHO Rauhantutkijasta rauhanrakentajaksi / 44 SIMON LUNDH Integraatiota skeittilaudalla. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA. 14 ARJA ALHO ”Ollaanpa varovaisia siellä” / 20 LAURI SIREN Suorituskyky edellä
Mielen työkalupakissa ne ovat käytettävissä odottamattomien ja outojen tilanteiden varalta. JP Pulkkinen tuntee työkalupakin lumon. YDIN 2 / 2020 14 YDINHETKI ”OLLAANPA VAROVAISIA SIELLÄ” Parhaat elokuvat ja tv-sarjat jättävät meihin muistija tunnejälkiä, kuten eletty elämäkin. Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa
Hän toi ilmaisullisia keinoja, joilla katsoja saattoi päästä päähenkilön pään sisälle. jP: Elokuva-arkiston kasvattina järjestelen myös elokuvat ohjaajien tuotannon mukaan. a rja : Mistä tosiaan on hyvät televisiosarjat tehty. jP: Kun aloitin vuonna 2008 sarjan tekemisen, vanha jatkokertomuksen perinne tuli vahvasti esille. Ohjelmat tulevat myös säännöllisesti. Niistä on jäänyt mieleeni tv-sarjan ero elokuvaan nähden. Se oli Hollywoodin käsikirjoituslistalla, johon kukaan ei uskaltanut tarttua. YDIN 2 / 2020 16 YDINHETKI A rja : Miten näet televisiosarjojen evoluution, kun olet tehnyt Yleisradiolle Television tiiliskivet -sarjaa. Hyvässä sarjassa fokus pysyy asiassa. a rja : Sarjoja voi ahmia kerralla kotisohvalta. Pitää olla iso kaari. Esimerkiksi hänen Pakanamaan kartassaan ei ole lineaarista juonen HYVÄSSÄ SARJASSA ON OLTAVA KOKOAVA AJATUS JA JOKU, JOKA OMISTAA TÄMÄN ISON VISION.. Niissä voidaan haroa sinne ja tänne aivan kuin romaaneissa. Sarjat ovat näistä rajoituksista vapaita. Neil Hardwick on myös Potterinsa katsonut. Siinä oli ikään kuin novelli tarinan sisällä. Sopranos-sarjassa oli musiikkivideon kaltainen kohtaus. Siitä tulee kolmas kausi ja se on yksi viime vuosien upeimpia sarjoja. Hyvässä sarjassa on oltava kokoava ajatus ja joku, joka omistaa tämän ison vision. jP: Pitää olla hyvä tiimi, jossa voidaan luottaa siihen, että kukin osaa asiansa. Frank Sinatran esittämän It Was A Very Good Year -kappaleen tahdissa käytiin läpi sitä, mistä ja mihin henkilöt olivat tulleet. Ihmistähän on aina kiehtonut tarinankerronta. Kun katsoo käsikirjoittajien eri töitä, huomaa, että tiimit ovat aika lailla samoja. Mainitsit jo omistajuuden. Elokuvakerronnassa puolestaan kaikella pitää olla merkitys. Jesse Armstrong, joka on brittikäsikirjoittaja, kehitti pitkään käsikirjoitusideaa työnimellä Murdoch. Dennis Potter ja Pennejä taivaasta on ehdottomasti yksi kovimmista. Tämä saattoi johtua myös mediamoguli Rupert Murdochista. Luotetaan ammattitaitoon, joka on todettu hyväksi. Televisio on kuin luotu jatkokertomusten kaltaisten tarinoiden käsittelemiseen. a rja : Kuuntelen mielelläni Television tiiliskivet -sarjaasi. a rja : Kerro sarjasuosikeistasi. jP: Hyviä ideoita on todella voitu pyöritellä vuosikymmeniä. Elokuvissa ajattelen niitä ohjaajien mukaan. On Pedro Almodovarin tai Federico Fellinin ohjaamat elokuvat, mutta televisiosarjoissa ohjaajia merkityksellisempiä ovatkin käsikirjoittajat. Tarinat julkaistiin ensin lehdissä jatkokertomuksina, esimerkkinä Charles Dickens ja hänen kertomuksensa. On Netflix ja tietysti Yle Areena. jP: Voisin kelata niitä historian kautta. a rja : Mutta polku sinne voi olla todella mutkikas. Tällaiset ratkaisut istuvat hyvin tv-sarjoihin. Mutta sitten hän laajensi teemaa median ja rahamaailman välisten suhteiden laajempaan käsittelyyn ja syntyi sarja Succession. Nimikin on johdettu romaaneista, joista tosiaan tuli tiiliskiviä. Mutta kyllä myös televisiosarjoissa on tekijöitä ja tiimejä, jotka ovat tunnistettavia. Lisäksi kerronnan ja ilmaisun mahdollisuudet ovat suorastaan räjähtäneet tv-sarjoissa. Sitten on tietenkin kiinnostavat hahmot, onnistunut roolitus, musiikkikin, mitä muuta. jP: Tv-sarjoissa voidaan todellakin leikkiä muodolla. Elokuva on ilmaisultaan tiivis ilmaisumuoto, niihin ei aikarajoitustenkaan vuoksi mahdu tyhjäkäyntiä tai teeman kannalta harha-askeleita. Katsoin juuri erästä sarjaa, jossa oli pitkä pätkä päähenkilön näkemää unta ennen kuin edes alkutekstit ilmestyivät ruudulle. Elokuvailmaisun herkut teknologioineen ovat nykyään myös tv-sarjojen tekijöiden käytössä
YDIN 2 / 2020 17 YDINHETKI kerrontaa, kuten ei Potterillakaan. Rainer Fassbinderin Berlin Alexandersplatz oli mahtava omassa hurjuudessaan. Lisäksi ovat ensimmäisen maailmansodan traumat. Se on suuri taito. Siinä jakson lopussa ei niputeta mitään eikä solmita rusetille. Se on kova juttu siksikin, että tilaajapohjaisessa mallissa voitiin vapautua soveliaan sääntelystä. On ahdistavaa kokea sarjan henkilöhahmojen rinnalla natsismin hiipivä nousu ja epätoivo sen julkilausumattoman kysymyksen suhteen, että olisiko se voitu estää. Haluaisin keskustella kanssasi erityisesti kahdesta aika tuoreesta tvsarjasta, saksalaisesta Babylon Berlinistä ja ranskalaisesta Le Bureau -sarjasta. Se on lähtökohtaisesti poliisisarja, mutta siinä on paljon muutakin. Samoin 1980-luvulta Hill Street Blues, josta löytyy suora linkki The Wire -sarjaan 2000-luvun alussa. a rja : Kuumeinen jopa. Niissä on paitsi tunnekirjoa myös tiedollista ulottuvuutta. a rja : Babylon Berlin on tosiaan poliittisesti kiinnostava. Se oli ihastuttavan rähjäinen ja käänteentekevä. Skandisarjoista pitää mainita Silta ja Vallan linnake, mutta myös norjalainen 22. Vakavan draaman mahdollisuudet tulivat rajattomiksi. Kuten sanoit, on Weimarin tasavallan lopun alku, työväenpuolueiden väliset kiistat, anarkistien ja natsien iskut. Sitten on tietysti Monty Pythonit. Niissä näytetään intiimin asteikon kautta isoja muutoksia. Mad Men ajankuvauksena aina 1950luvun lopulta 1970-luvun alkuun on myös hieno. a rja : Tunnusmusiikki oli myös hieno. Televisiosarjojen koukuttavuus taitaa tulla. Demokratia on hiipumassa. Ilman niiden katsomista ei brittisarjoja voi ymmärtää. Monet ovat amerikkalaisia, mutta kyllä eurooppalaisetkin osaavat. Niissä mennään koko ajan. jP: Natsit, kommunistit ja muut vasemmistosuuntaukset taistelevat keskenään. Ne luovat arpiselle psyykelle taustan, eräänlaisen backstoryn: siksi he käyttäytyvät näin. a rja : Ja antaa köyhyydelle arvokkaat kasvot. West Wing ja Teho-osasto politiikan ja sairaalamaailman kuvauksina ovat täynnä actionia. Kreivitär Sorokinan androgyyni hahmo on myös kiehtova. Ituja jää elämään moneen jaksoon. Berliini vuonna 1929 – ja päässä syttyy lamppu. jP: Tuhkaksi ja tomuksi. Ne käsittelevät katastrofia, niiden heijastusvaikutuksia ihmisiin ja heidän kykyään selvitä. On sisäisen monologin kaltaisia juttuja, mikä rikastaa ilmaisua. heinäkuuta ja tanskalainen Kun tomu laskeutuu. Hänen esityksensä on sarjan tunnusmusiikki, aivan uskomattoman hieno Zu Asche zu Staub. Moderni ihminen syntyi 1920-luvulla. Niissä käännettiin kaikki nurinniskoin, mikä näkyy edelleen brittikomediassa, esimerkiksi Fleabagissa. Twin Peaks oli murhamysteerin ja saippuaoopperan yhdistelmä. Mitään ei viritetty dramaturgisen kaaren varaan, kuten ei Lost-sarjassakaan. Poliisisarjaformaattiin on tungettu moniselitteinen maailma ja todellisuuden sotkuisuus. Berliini oli myös monikulttuurinen leikkauspiste, tulvillaan ekspressionismia. jP: Babylon Berlin on tyylien sekoitus. Sitten tullaan 2000-luvun kaapeli-tv-aikaan. Sisältö saattoi olla niin aikuista kuin vaan. a rja : Vaikuttaa siltä, että hyvät sarjat ovat usein sekoituksia tv-sarjojen eri genreistä. Kuten ”Let´s be careful out there”, ollaan varovaisia siellä! jP: Hyvä motto mihin tahansa. Samoin Edgar Reitzin Kotiseutu (Heimat), jossa yhden perheen kautta kuvattiin viime vuosisadan Saksaa. Sarjan toinen päähahmo on Charlotte, tytönheilakka, joka irrottautuu naisen odotetusta roolista lyhyine hiuksineen ja estottoman seksuaalisena. Berliini oli Manner-Euroopan suurin kaupunki tuolloin. Sorokina edustaa klassisia aateliston paheita. Siinä on romanssijännite ja kaikkea kehystävä poliittisten jännitteiden kattila
a rja : Eric Rochantin käsikirjoitus on nerokas! Hän on myös yksi ohjaajista. Muuten paljastuu. Babylon Berlinin myötä voi tehdä myös aikamatkan villeihin tansseihin. Takaa-ajot, yllättävät pelastumiset ja näyttävä toiminta. jP: Myös valeidentiteettien määrä kiehtoi. Olen aina pitänyt siitä, kun musikaali kohtaa draaman. Sarjassa on kyllä kaikki kohdallaan. Sitä alkaa väistämättä ajatella epäluuloisena ihmisten rooleja ja sitä, ovatko ne oikeita. Kun noudattaa pykäliä, joutuu myös myötäilemään uusia vallanpitäjiä ja univormumiehiä. a rja : Pääsemme vielä nauttimaan Babylon Berlinistä, kun Yle esittää aikanaan kolmannen kauden. Hidas eteneminen, jossa kuitenkin jännite kasvaa koko ajan. Sankareita ovat myös ne, jotka tuijottavat ruutua, analysoivat tietoja ja murtautuvat erilaisiin tiedostoihin. a rja : Univormuista sinulla on kiinnostavaa sanottavaa. Vaiteliaat ja totiset miehet. Sarjassa on aamuinen tanssikohtaus, Mir ist so nach dir, joka on puhdasta Potteria. He joutuvat kärsimään. Shakkipeliä pelataan kovilla. Le Bureaussa ei tehdä kiinni jäätäessä karatepotkua ja hypätä ikkunasta. Tästä seuraa paikkausten sarja. Askeettisuus. YDIN 2 / 2020 18 YDINHETKI juuri siitä, että voi kokea epäonnistumisen, mutta samalla pelon, että sama voi toistua. jP: Kyse on faktanhallinnasta, jossa pitää olla tarkkana. Elämän epävarmuus siirtyy kauemmaksi ja turvallisuus rakentuu suvaitsemattomuuden varaan. a rja : Le Bureaussa ei ole musiikkia. jP: Samalla kun Moka Eftissa juhlitaan, sarja paljastaa myös vuokrakasarmien kurjuuden ja urbanisoitumisen kääntöpuolen. Hän kuvaa, kuinka univormu rajaa kantajan persoonan muusta maailmasta ja on kuin kova kotelo. jP: Hermann Brochin Unissakävelijäromaanitrilogiaa soisi luettavan enemmän. Aikamoisessa usvassa siellä mennään. Väärintekeminen ottaa häntä pahasti omalletunnolle. Kaikkihan johtuu siitä, että hän rakastuu syyrialaiseen naiseen. Mutta siinä on Jean-Pierre Jeunetin Amélieelokuvan Nino, Mathieu Kassovitz, vakooja. a rja : Minua kiehtoi sarjassa, jonka tosiaan ahmin siltä istumalta, kiinnostavat henkilöhahmot, mutta myös ranskankielisen arabimaailman, Syyrian, Irakin ja Iranin tuleminen lähelle. Univormu ilmentää järjestystä, se luo toisen, tiiviimmän ihon. Gereon Rath, jota esittää hienosti Volker Bruch, ei ole mikään tyypillinen sankari. Samoin oli silmiä avaavaa nähdä tiedonhankinnan määrä ja kuinka jääkaappiinkin voidaan digimaailmassa murtautua. a rja : Sankarit eivät välttämättä ole kentällä. Roolitus on onnistunut, puhumattakaan musiikista. On tehty valtavasti työtä autenttisten kuvauspaikkojen luomisen suhteen kuten käsikirjoituksenkin. Tulee heti mieleen John Le Carré tai JeanPierre Melville. a rja : Babylon Berlin perustuu Volker Kutscherin romaanisarjaan. jP: Jos ajatellaan toista tunnettua vakoojaa James Bondia ja sitä, mikä Bond-elokuvissa on ydintä, ne kaikki puuttuvat Le Bureausta. Jos tekisi sarjan, joka alkaa syyskuussa 2001 tai tammikuussa 2020, voisi havainnoida, kuinka naiiveja tai fiksuja olimme. Sitä jää miettimään, että onko mitään opittu. jP: Musiikki-ulottuvuus tuo minulle mielihyvää. Arvelen, että sarjassa on kerätty ja käytetty paljon tietoa Ranskan tiedustelupalvelusta. Babylon Berlinissä tosin ei olla kaikkitietäviä sankareita. Siinä oli jopa tiedollista antia. Hän on ”tärisijä”, addiktoitunut, ja sodan traumatisoima, mutta kuitenkin vahva ja oikeamielinen. jP: Tätä sanotaan kerronnalliseksi ironiaksi. jP: Kassovitz on vakuuttava keskushahmo. Gereon Rath on taustansakin vuoksi lakiin ja ohjesääntöihin uskova. Digimaailman varjot lävähtävät silmille. Sarjassa ei myöskään kaunistella sitä, mitä tapahtuu ulkopuolisille viattomille ihmisille
Tämä ei ole mikään pieni asia. Kun katsoin Le Bureauta pandemia-aikana, aloin kiinnostua perustuslaista ja siitä, miten erilaisia rajoituksia tulkitaan sen pohjalta. Mutta voihan tuo olla hurskas toive. Mitä mieltä olet, voivatko elokuvat ja tv-sarjat, joissa yhdistellään aikaa, nykyistä, mennyttä ja kurkistetaan vielä tulevaisuuteenkin, olla herättäjinä sille, että ymmärrämme varjella demokratiaa ja ihmisoikeuksia. Meillä on mahdollisuus ymmärtää ja luoda yhteyksiä sekä löytää yhteisiä käsityksiä. Pulkkisen ja Pekka Laineen käsikirjoittama UrheiluSuomi sai Koura-palkinnon. Tärkeää on, että tv-sarjat auttavat meitä samaistumaan toisiin ihmisiin. Juha-Pekka Pulkkinen on kulttuuritoimittaja, kirjailija ja ohjaaja. Myös niihin, jotka ovat heikommassa asemassa. YDIN 2 / 2020 19 YDINHETKI panoksilla. jP: Taiteen välineellistäminen on aina hankalaa. Television tiiliskivet on kuunneltavissa Yle Areenassa: areena.yle.fi/audio/ 1-1255910.. Eri aikoina elokuvat ovat heijastaneet suhtautumistamme muukalaisuuteen. a rja : Moukka ja muut koodinimet ovat Tintti-sarjakuvan kapteeni Haddockin kirosanoja. Malotru, Moukka, voidaan uhrata kuningattaren pelastamiseksi
Uusien hävittäjien hankinnassa korostetaan suorituskykyä samalla kun muut vaihtoehdot suljettiin pois varhaisessa vaiheessa. Rauhanjärjestöjen webinaarissa asiantuntijat kaipasivat hankinnasta laajempaa julkista keskustelua. Siitä ollaan ilmeisen yksimielisiä puolustushallinnosta mediataloihin ja pääesikunnasta yliopistoihin: virkamiehet, toimittajat, sotilaat ja tutkijat pitävät sitä esillä televisiolähetyksissä ja lehtien palstoilla. Sotilaallisten kriisien ennakkovaroitusaika on lyhentynyt ja kynnys voimankäyttöön on alentunut. Se on myös kaikkein tärkein julkinen perustelu puolustusvoimien viimeisimpien kalustohankintojen sekä Hornet-hävittäjien korvaamiseksi käynnistetyn hx-hankkeen taustalla. (--) Puolustukselle asetetut vaatimukset ovat kasvaneet. Sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen on varauduttava.” Puolustuspoliittisen selonteon kuvaama näkemys Itämeren alueen turvallisuusympäristön muutoksista on asiantuntijoiden keskuudessa laajasti jaettu. SUORITUSKYKY edellä. Kirjoittaja Lauri Siren ” sotilaallinen toiminta ja sotilaalliset jännitteet Itämeren alueella ovat lisääntyneet. Venäjän toiminYDIN 2 / 2020 20 YDINHETKI. Turvallisuustilanne Itämerellä todella on käynyt arvaamattomammaksi
P rosessi uusien hävittäjien hankkimiseksi alkoi vuonna 2014, kun silloinen puolustusministeri Carl Haglund pyysi esiselvityksen Hornetien korvaamisesta. Niitä ovat käyttö ja ylläpitokustannukset, hankinnan huoltovarmuusvaikutukset ja kotimaisen teollisuuden osallistuminen sekä turvallisuusja puolustuspoliittiset vaikutukset, kuten vaikutukset puolustusyhteistyöhön. Hiilamo puhui toukokuun alussa rauhanjärjestöjen, Ytimen ja Vapaus valita toisin -yhdistyksen järjestämässä webinaarissa, joka koronaviruksen vuoksi pidettiin Youtubessa ja Zoomissa. Lisäksi tarjouksia arvioidaan kolmella muulla päätösalueella, joiden arvioinnissa on mukana myös puolustusministeriö. YDIN 2 / 2020 21 YDINHETKI. Hävittäjähankintoihin perehtynyt ekonomisti Eero Lehto korosti, että hävittäjähankinnat määrittävät paljon laajempia Suomen ulkoja turvallisuuspoliittisia linjoja. Uusien hävittäjien hankinta on vaikuttanut julkisessa keskustelussa kaikesta huolimatta poikkeuksellisen suoraviivaiselta hankkeelta. Sotaharjoituksia järjestetään enemmän kuin pitkään aikaan ja Jäämeri kiinnostaa monia. Hx-hankkeen puitteissa ensimmäiset tietopyynnöt lähetettiin vuoden 2016 aikana Ruotsin, Ranskan, Iso-Britannian ja Yhdysvaltojen puolustushallinnoille, jotka välittivät ne kunkin maan puolustusteollisuudelle. Olemmeko todella kerrankin yksimielisiä kansakuntamme kokonaisedusta. Lopulta ihmisten turvallisuus on kuitenkin järkkynyt koronaviruksen ja talousongelmien takia. Hiilamon näkemys saa tukea niistä julkisuudessa vilahtaneista lausunnoista, joiden mukaan sotilaat kyllä tietävät, millaisia hävittäjiä tarvitsemme. Ukrainan tilanne on ratkaisematta, eikä se ole maantieteellisesti kovin kaukana. H elsingin yliopiston professorin Heikki Hiilamon mukaan nykyinen julkinen keskustelu hävittäjistä muistuttaa 90-luvun alun Hornethankinnasta käytyä keskustelua. Hiilamon mukaan hävittäjähankinnan ajatellaan olevan, kuten 90-luvullakin ajateltiin, tekninen, politiikasta riisuttu päätös. Mukaan lähteneiden viiden hävittäjävalmistajan eli Saabin, Dassaultin, Eurofighter Jagdflugzeugin, Boeingin ja Lockheed Martinin vastausten perusteella vuonna 2018 lähetettiin kaikille tarjouspyyntö. Lopulta puolustusministeriö tekee tehdyn työn perusteella esityksen hallitukselle, joka päättää hävittäjien hankinnasta. Lehdon mukaan on aivan oleellista turvallisuuspoliittisen tulevaisuuden kannalta, hankitaanko hävittäjät esimerkiksi Nato-maasta vai sotilasliittoon kuulumattomasta maasta ja miten ta alueella on lisääntynyt ja muuttunut aggressiivisemmaksi, Baltian maat ovat liittyneet Natoon ja Yhdysvaltojen läsnäolo alueella on kasvanut. Hankintahinnan katto on asetettu kymmeneen miljardiin euroon. Eduskunta päättää viimeiseksi rahoituksen myöntämisestä. Vuonna 2015 valmistuneessa puolustusministeriön tekemässä selvityksessä todettiin, ettei Hornetien käyttöikää ole kustannustehokasta jatkaa enää 2030-luvulle eikä suhteellinen suorituskykykään olisi silloin enää riittävä. On kiistatonta, että paras tekninen osaaminen ja ymmärrys löytyy juuri ilmavoimilta. Webinaarissa nousi kuitenkin esiin erilaisia syitä, miksi hävittäjähankinnat eivät ole pelkästään suoraviivainen, teknisen suorituskyvyn perusteella tehtävä päätös. Saatujen tarjousten perusteella valmisteltiin vuonna 2019 tarjoajakohtainen tarkennettu tarjouspyyntö kaikille viidelle. Suorituskyvyn korvaamista muuten kuin monitoimihävittäjillä ei pidetty raportissa mahdollisena, vaan siinä suositeltiin käynnistämään hx-hanke uusien hävittäjien hankkimiseksi heti syksyllä 2015. Tämän jälkeen ilmavoimien asiantuntijaryhmä asettaa tarjoukset suorituskyvyiltään HIILAMON MUKAAN HÄVITTÄJÄHANKINNAN AJATELLAAN OLEVAN TEKNINEN, POLITIIKASTA RIISUTTU PÄÄTÖS. Lopulliset tarjoukset tulevat vuoden 2020 aikana. paremmuusjärjestykseen
SU O M EN RA U H AN LI IT TO YDIN 2 / 2020 22 YDINHETKI
Lehdon mukaan nykyisessä hx-hankkeessa käytettävä kustannus-hyötyanalyysi on Hornethankinnan opeista huolimatta edelleen puutteellinen. Hävittäjähankinnat ovat kuitenkin nousseet julkisen huomion kohteeksi muusta syystä. Toivottavaa olisi, että julkinen keskustelu muodostuisi riittävän ajoissa riittävän monipuoliseksi, jotta päämies voi varmistaa tahtonsa ja intressiensä todella toteutuvan. Yhteiskuntatieteissä pitkään tunnettu ongelma muodostuu, kun päämiehellä eli tässä tapauksessa Suomen kansalla on agentista eli tässä tapauksessa hävittäjähankintaa valmistelevasta työryhmästä poikkeavat intressit, mutta vähemmän informaatiota. Hävittäjähankinta on Suomen valtion historian suurin yksittäinen hankinta. Samasta asiasta kirjoitti myös Suomen Kuvalehti omiin sisäpiirilähteisiinsä vedoten. Hiilamo korosti, miten vasta 25 vuotta myöhemmin saatiin tietää, kuinka yksinkertaisilla kustannusarvioilla Hornet-hävittäjät 90-luvulla hankittiin. Lisäksi sekä Hiilamo että Lehto nostivat esiin hx-hankkeen päätöksentekoprosessissa tehtävät kustannuslaskelmat ja niin sanotun kustannus-hyötyanalyysin. Hänen mukaansa ei ole mitään syytä olla tekemättä hintavertailua paremmin ja avoimemmin kuin viimeksi, koska tietoa on nyt enemmän ja osaaminen yleisesti parempaa. Tällaisessa tilanteessa päämiehen on hyvin hankalaa varmistaa tahtonsa toteutuvan. Nyt katto on asetettu vain hankintahinnalle. Vuoden 2015 esiselvitys totesi, että Hornet-hävittäjien käyttöiän pidentäminen tai suorituskyvyn korvaaminen miehittämättömillä lennokeilla tai muilla ilmatorjuntakyvyillä ei ole tarkoituksenmukaista. Tilannetta kuvaa mainiosti Hiilamon webinaarissa esiin tuoma päämies-agenttiongelma. Hiilamon mukaan olisi täysin perusteltua vaatia asiasta uutta selvitystä, sillä monet asiat ovat muuttuneet. Lisäksi alkuperäisen selvityksen tekemisessä ei hyödynnetty esimerkiksi valtiovarainministeriön osaamista tai tutkijoiden tietämystä. Hankkeen aikana huomiota on herättänyt lukuisten sotilaiden siirtyminen hävittäjävalmistajien konsulteiksi. Hankkeeseen liittyy erilaisia intressejä ja näkemyksiä niin koko yhteiskunnan tasolla kuin puolustusvoimien sisällä. Rauhanjärjestöjen avauksia lukuun ottamatta näistä vaihtoehdoista käyty julkinen keskustelu on ollut vähäistä. Rauhanjärjestöjen webinaariin osallistunut tietokirjailija Pentti Sainio kuvaili, miten puolustusvoimien sisällä on koko hankkeen ajan ollut tiettyjen henkilöiden toimesta vahva tahtotila edistää yhteistyötä Yhdysvaltojen ja erityisesti Lockheed Martinin suuntaan. V almistelussa vaihtoehdot uusien monitoimihävittäjien hankinnalle suljettiin pois jo varhaisessa vaiheessa. Suuri konsulteiksi siirtyneiden määrä juuri puolustusvoimista osoitti, että hanke on poliittisuudessaan täysin tavanomainen, ei neutraalin tekninen. Yksinkertaistettuna kyse on siitä, mitkä ovat hankkeen kustannukset saatuihin hyötyihin nähden, kun niitä verrataan vaihtoehtoisiin toteutustapoihin. Lehto toivoi, että myös hankkeen kokonaiskustannuksille asetettaisiin katto. hävittäjähankinta edistää Suomen puolustusyhteistyötä muiden maiden kanssa. Koska nämä ovat poliittisia valintoja, julkinen keskustelu niistä olisi Lehdon mukaan tärkeää. Viimeisimpänä puolustusvoimain entinen komentaja Jarmo Lindberg hakeutui Lockheed Martinin palkkalistoille, minkä seurauksena puolustusministeri Antti Kaikkonen joutui presidentin taustatuella ottamaan asiaan kantaa. Analyysi ei onnistu pelkästään suorituskykyyn katsomalla. Webinaarin alustukset katsottavissa Vapaus valita toisin -YouTube-kanavalla: www.youtube.com/watch?v=QsTcnxT2mtM YDIN 2 / 2020 23 YDINHETKI. Vaikka erilaisten konsulttien käyttö tämän kaltaisissa hankkeissa on täysin odotettua, oli pyöröoven tahti silti hx-hankkeelle herkkä ja hankala paikka
Yhdessä huoneessa on ompelukone ja lukuisia värikkäitä kankaita. Kehitysmaiden pienyrittäjille tarkoitetut mikrolainat saavat yksiltä ylistystä ja toisilta täystyrmäyksen. MILJARDIEN mikrolainabisnes Teksti ja kuva Karoliina Kantola K ymmenkunta lasta juoksentelee ympäri pihaa. Pihapiiriin kuuluu muutama matala betonirakennus, joissa ovat muun muassa luokkahuone, makuuhuone, oleskeluhuone ja keittiö. Pankkien mikrolainaohjelmien lisäksi naisten omaehtoiset osuuskunnat ovat yhä suositumpia tapoja säästää ja saada lainaa. Täällä Felista ja hänen pastorimiehensä asuvat ja pitävät orpokotia, ja täällä Felista pitää yritystään. YDIN 2 / 2020 24 YDINHETKI
Hän haki lainaa paikallisesta pankista, joka myöntää mikrolainoja erityisesti naisille. Jos hän ei vieläkään hyväksy – minä ostan kuitenkin. Uuden lainan saatuaan Felista ostaa ainakin yhden kanan lisää. Halpojen lainojen tarjoaminen vähävaraisille on kuitenkin riskialtista ja taloudellisesti kannattamatonta, eikä ulkopuolisia rahoittajia toiminnalle ole helppo saada. Lainansaannin edellytys oli muodostaa viiden naisen ryhmä, joista kukin toimisi toistensa takaajina. Felista perusti oman ompelimon kolme vuotta sitten muutettuaan Tansanian pääkaupunkiin Dar es Salaamiin. Nyt hän tekee viikossa noin 50 000 shillingin (20 euron) voittoa, ja tavoite on kasvattaa sitä. – Tämän lainan korko oli vain 45 000 shillinkiä (noin 18 euroa), Felista kertoo tyytyväisenä. Merkittävästi eniten lainaajia on mikrolainajärjestelmän syntysijoilla Bangladeshissa, Intiassa ja Vietnamissa, joissa mikrolainojen suosio kasvaa edelleen nopeammin kuin muissa maissa. – Jos mieheni sanoo, että älä osta jotakin haluamaani asiaa, yritän neuvotella asiasta. Ensimmäiset mikropankit perustettiin viisikymmentä vuotta sitten Etelä-Amerikassa ja Etelä-Aasiassa, jossa bangladeshilainen talousnobelisti Muhammad Yunus teki konseptin maailmankuuluksi. Lainaryhmät olivat ratkaisu tähän: jos yksi henkilö ei pysty maksamaan lainaansa takaisin, ryhmän muut jäsenet auttavat. Felista sai 300 000 shillingin (noin 120 euron) lainan, jonka maksettuaan hän otti uuden, 500 000 shillingin (200 euroa) lainan. Senkin hän on pian maksanut pois. Felista on esimerkki siitä, kuinka mikrolainat voivat edistää naisten hyvinvointia ja asemaa. Kananmunilla on kylällä kova kysyntä. Ajatus sai pian kannatusta myös monilta kansainvälisiltä kehitysyhteistyöjärjestöiltä ja Maailmanpankilta, ja se levisi lukuisiin kehitysmaihin. Ajattelin, että ehkä minäkin voin tehdä kuten he ja siten parantaa elämänlaatuani. Ehdoton enemmistö lainaajista on naisia ja maaseudun asukkaita. Niin ikään lukuisat yksityisYDIN 2 / 2020 25 YDINHETKI. Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa, jossa naiset ja miehet ovat tyypillisesti pyörittäneet aina jonkinlaista yritystoimintaa, mikrolainan otti noin 6,3 miljoonaa henkilöä. Ostin kanan ja myyn sen munia, Felista kertoo ja osoittaa kanankopissa astelevaa uutta tulonlähdettään. Felista kertoo, että aiemmin hänen oli aina pyydettävä rahaa mieheltään, jos hän halusi ostaa jotakin. Lähes tuhannen mikrolainantarjoajan tietoihin perustuva Microfinance Barometer -raportti kertoo, että toissa vuonna lähes 140 miljoonaa henkilöä ympäri maailman otti mikrolainan. Monet tutkijat ja kehitysyhteistyötoimijat ovat huomauttaneet, että mikrolainojen ansiosta miljoonat naiset ympäri maailmaa ovat saaneet mahdollisuuden tienata rahaa itselleen ja perheilleen, minkä myötä heistä on tullut aiempaa itsenäisempiä ja arvostetumpia yhteisöissään. pankit näkivät mikrolainoissa markkinaraon. – Olen laajentanut yritystoimintani kanoihin. Rahat ovat minun itseni tienaamia. Nyt hän voi käyttää omaa rahaansa silloin ja siten kuin tahtoo. Monen mikrolainantarjoajan toiminta muuttui kaupalliseksi, ja kannattavuus varmistettiin aiempaa korkeammilla koroilla ja pakollisilla vakuutusmaksuilla. Määrä on yli 40 miljoonaa enemmän kuin vuosikymmen aiemmin. Köyhien ja etenkin naisten on vaikea saada lainaa, sillä heillä ei ole omaisuutta lainan takaamiseksi. F elistan tavoin kehitysmaissa miljoonat pienituloiset ja köyhät, etenkin naiset, hakevat mikrolainoja, jotta voisivat aloittaa oman yritystoiminnan tai laajentaa sitä. Ajatuksena oli antaa kaikkein köyhimmille taloudellinen mahdollisuus hyödyntää omia taitojaan ja ansaita niillä rahaa. Nyt mikrorahoitus on miljardien eurojen bisnes. – Kun näin naisia, joilla oli oma yritys ja jotka olivat minua itsenäisempiä, tulin kateelliseksi. Tansaniassa ompelija Felista aikoo ottaa vielä kolmannenkin lainan. Yritystoimintaansa varten Felista suoritti ompelijakurssin ja tarvitsi pääomaa
YDIN 2 / 2020 26 YDINHETKI. Lähteitä Aguirre, D., Hoteit, L., Rupp, C. The Destructive Rise of Local Neoliberalism. Strategy& Report. New York: Strategy& PwC. (2010). Bateman, M. Women and the world of work in 2012’. ‘Empowering the Third Billion. Convergences, Ranska. Why Doesn’t Microfinance Work. (2012). London: Zed Books Ltd. Tansanialainen ompelija Felista on hyötynyt mikrolainoista ja aikoo ottaa vielä uudenkin lainan. Microfinance Barometer 2019. and Sabbagh, K
Jos YDIN 2 / 2020 27 YDINHETKI. Joskus naiset saattavat käyttää osan yhteisistä säästöistään tai lainanottajien maksamista koroista yhteiseksi hyväksi. Samalla hän kuitenkin sanoo, että yritys pysyy vain jotenkin pystyssä. Y ksityisten pankkien ja kehitysyhteistyöjärjestöjen mikrolainaohjelmien lisäksi eri osuuskunnat ja säästöpiirit yleistyvät useissa maissa. Miehensä rahoituksen ansiosta hänen ei tarvinnut ottaa lainaa yritystä perustaessaan, mutta hän on säästänyt viikoittain 2 000 shillinkiä (80 senttiä) parin vuoden ajan. – Yleensä vaikeudet johtuvat siitä, että lainaa ei ole käytetty oikeaan tarkoitukseen. Pankkivirkailija Francis kertoo, että noin puolet lainanottajista ei pysty maksamaan lainojaan takaisin. Siten alalle on luotu joitakin ohjeita, joilla vastuulliset lainantarjoajat voivat säädellä toimintaansa. Hän maksaa 1,5 miljoonan shillingin (noin 560 euroa) lainasta 306 000 shillingin korkoa (120 euroa). Hän otti lainan naisten pankista, kun alkoi myydä vihanneksia, hedelmiä ja lämmitykseen tarkoitettuja puuhiiliä kapean tien varressa Madalen kylässä neljä vuotta sitten. Yksi aktiivinen vicoba-jäsen on Dar es Salaamin Madalessa aamiaisja lounasravintolaa pitävä Vumilia. Näin asiakkaat pääsevät paremmin perille. – Lainaa ottaessamme saimme viikon koulutuksen yrittäjyyteen ja säästämiseen. henkilö ottaa lainan ja käyttää sen kattonsa korjaamiseen eikä tuottaakseen tuloa, tietenkin hänellä on vaikeuksia lainanmaksussa. Tansaniassa suosittuja ovat muun muassa Village Community Bank (vicoba) -osuuskunnat. Jos lainanmaksun helpotus ja parin kuukauden lisäaika eivät auta, pankki perii asiakkaalta sen omaisuuden, mitä perittävissä on. Dar es Salaamin keskustassa sijaitseva Tanzania Postal Bank (tpb) myöntää lainoja jo toiminnassa oleville yrityksille sekä formaalilla että informaalilla sektorilla. vicoba-säästöt ovat auttaneet Vumiliaa yrityksen pyörittämisessä ja tuoneet iloa koko kylälle. Joissakin säästöpiireissä viikossa kerättävä raha menee aina vuorollaan yhdelle jäsenelle. Joidenkin tutkimusten mukaan lainaajat joutuvat usein vaaralliseen lainakierteeseen, ja lopulta voittajia ovat ainoastaan lainantarjoajat, jotka ovat vieläpä länsimaisten korporaatioiden tytäryhtiöitä. Viikossa hän tekee noin 150 000 shillinkiä (alle 60 euroa) voittoa, mikä on hänelle liian vähän. Joissakin osuuskunnissa jäsenet laittavat viikoittain pienen summan rahaa säästöön ja lunastavat sen vuoden lopussa. – Yhtenä vuonna keräsimme rahaa ja rakennutimme tähän tämän tien, Vumilia kertoo ja osoittaa ravintolansa edessä olevaa kapeaa hiekkaista katua. – Tuntuu, että teen töitä pankille, josta otin lainan. Yritystoimintani on kehittynyt lainanoton ja koulutuksen ansiosta, Modista kertoo. Pitääkseni puljun pystyssä minun on otettava aina uusi laina, ja yritykseni tekemä voitto menee lähinnä lainan ja sen korkojen maksamiseen. Ne tarjoavat mahdollisuuden säästää rahaa ja ottaa lainaa sekä järjestävät toisinaan muita tapaamisia tai koulutustilaisuuksia. – Tämän välttääksemme vaadimme asiakkaalta takausta ennen kuin myönnämme lainan, Francis lisää. Tällöin tpb pyrkii järjestämään lainanmaksun asiakkaan kanssa uudelleen ja antamaan alennusta käsittelykuluista. Microfinance Barometer -raportin mukaan mikrolainatarjoajien jättivoitot ja köyhien lainakierteet johtuvat huonosti organisoitujen ja valvottujen mikrolainayritysten toiminnasta. Lisäksi jäsenet voivat halutessaan ottaa lainaa samasta osuuskunnasta. Modista sai maksettua lainansa, mutta tarvitsi heti perään toisenkin. K aikille mikrolainat eivät ole matka mammonaan. Kritisoijat sanovat, että mikrolainat vievät köyhiä ennemminkin syvemmälle suohon kuin nostavat heidät sieltä. Dar es Salaamissa katukojua pyörittävä Modista suhtautuu mikrolainoihin ristiriitaisesti
Koskettamisen rajat ja normit. Kultti Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto median moniäänisyyden puolesta jo vuodesta 1991. Immunologisten lääkkeiden hyöty. Millaista on islantilainen dekkarikirjallisuus. Säilyykö elokuvahistoria. Tutustu lehtiin ja tilaa WWW.KULTTILEHDET.FI KORONA-AIKANAKIN PARAS TAPA TUKEA KULTTUURI-, MIELIPIDEJA TIEDELEHTIÄ ON LUKEA JA TILATA NIITÄ.. Analyyseja ulkopolitiikasta. Onko Venäjällä tilaa taiteelle. Eläkeläisten tilanne Ukrainassa. Är pollinering livsviktigt. Näistä aiheista ja paljon muusta voit lukea Kultin lähes 200 erilaisesta jäsenlehdestä. Metsien ja linnuston rikkaus Suomessa. Psykoterapian olemus
Osoitteesta intokustannus.fi KEVÄÄN KIINNOSTAVIMMAT UUTUUDET TAN MINHIN YKSINHUOLTAJANAISTEN VALMISTAMAT SILKKIMAKUUPUSSIT (SEITSEMÄN ERI VÄRIÄ) Risto Isomäki MITÄ KORONAPANDEMIAN JÄLKEEN Petri Laukka & Ari Turunen SOLVAAJAT HERJAAMISEN HÄVYTÖN HISTORIA Pertti Simula MITEN KOHDATA VIHAA JA ILKEYTTÄ KEINOT VAIKEISIIN TILANTEISIIN UUTTA INNOLLA! LUE LISÄÄ: INTOKUSTANNUS.FI Milla Peltonen ERAKOT OMINTAKEISTEN SUOMALAISTEN ELÄMÄNTARINOITA MEILT Ä MYÖS Huom! Saatavilla ainoastaan Eja äänikirjana
YDIN 2 / 2020 30 YDINHETKI OIKEUDEN VAAKA VALMIUDESSA VALTIOSÄÄNTÖOIKEUDEN PROFESSORI TUOMAS OJASEN MIELESTÄ VALMIUSLAKIA ON UUDISTETTAVA JA JOIDENKIN OSIEN PÄÄTTÄMISEN KYNNYSTÄ SAMALLA NOSTETTAVA YKSINKERTAISESTA ENEMMISTÖSTÄ MÄÄRÄENEMMISTÖLLÄ PÄÄTETTÄVÄKSI. Kirjoittaja Arja Alho Kuva Pekka Elomaa
Kuulun niihin, jotka katsovat, että valmiuslakia tulkitaan ja sovelletaan voimassa olevan perustuslain pohjalta. – Poikkeusolojen toteamiseen ei liity eduskunnan kontrollia. Valmiuslaissa todetaan vain, että sen nojalla annetut asetukset on päättymisen jälkeen kumottava. Puutteet saattavat Ojasen arvion mukaan selittyä valtioneuvoston ja tasavallan presidentin toimivaltuuksista poikkeusoloissa käydystä kiistasta valmiuslakia säädettäessä. Ojasen ajatukset oikeusvaltioperiaatteesta, ihmisoikeuksista ja demokratiasta kiinnostavat etenkin nyt, kun niitä testataan valmiuslain oloissa. M yös valmiuslain käsittelyssä oli Ojasen mielestä puutteita. Sen perusteella voidaan hyvin arvioida poikkeuksellisten toimien oikea-aikaisuutta, suhteelli. Tämä on puute. Hän on perustuslakivaliokunnan käyttämä asiantuntija, joka tunnetaan myös eurooppaoikeuden tuntijana. Yksinkertaisella enemmistöllä voidaan valtuuttaa vallanpitäjät miltei mihin tahansa, etenkin kun perustuslain valvontajärjestelmässä on haavoittuvia kohtia. Parempi vaihtoehto olisi ollut muutos tartuntatautilakiin niin, että ravitsemusliikkeet olisi lisätty siihen. Ojanen on toiminut Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professorina vuodesta 2007. – Mutta itse valmiuslaissa on paljon puutteita ja korjattavaa. – Päättymisen päätöksenteosta ei ole pykälää. Tuomas Ojasen työhuoneen valtiosääntöoikeuden oppituolille testamentatut empire-huonekalut alleviivaavat perustuslain arvoa ja merkitystä poikkeuksellisten olojen aikana. Valmiuslaki säädettiin jo aiemmin. Valmiuslain mukaiset poikkeusolot toteaa valtioneuvosto, yhteistoiminnassa tasavallan presidentin kanssa. Sen on tarkoitettu kattavan myös pandemiatyppiset tilanteet. Pykäliä muutettiin vielä kalkkiviivoilla: Perustuslakivaliokunta esimerkiksi edellytti eduskunnalle valmiuslain nojalla annettujen asetusten jälkitarkastusoikeutta, jota ei alun perin ollut. Eduskunta ottaa toki epäsuorasti kantaa käsittelemällä valmiuslain mukaisia käyttöönottoja soveltamisasetuksia, Ojanen sanoo. Silloin myös alueellisia ja ajallisia näkökohtia rajoituksissa olisi voitu punnita. Ojasen mukaan ongelmallista on myös valmiuslain mukaisten asetuksenantovaltuuksien laveus ja se, että osa toimista voidaan päättää ministeriöiden päätöksellä ilman minkäänlaista jälkitarkastusta. Puolustusvaliokunta roiskaisi tätä tarkoittavan pykälän viime vaiheessa miettimättä, mitä jälkitarkastus tarkoittaa eduskunnan päätösvallan alan kannalta. Niiden perustuslainmukaisuuden arvioinnissa perustuslakivaliokunnassa on ollut aivan tarpeeksi tekemistä. YDIN 2 / 2020 32 YDINHETKI T apaamme yliopistolla. Päätösvalta ja johtovastuu ovat kuitenkin selvästi valtioneuvostolla. Voi myös olla, että keskustelu tasavallan presidentin ehdottamasta nyrkistä pandemian torjunnan päätöksenteossa liittyy tähän kiistaan. Ojanen ei kuitenkaan ole mielellään kommentoinut julkisuudessa valmiuslain käyttöönottoa eikä sen nojalla tehtyjä rajoituspäätöksiä. Nykylainsäädäntö ja sen perustuslainmukaisuuden valvontajärjestelmä edustavat yleisemminkin Ojasen mielestä naiiviutta, joka on mahdollista vain Pohjoismaissa. – Varsinainen harha-askel oli päättää ravintoloiden sulkemisesta Hangosta Utsjoelle muuttamalla ravitsemusliikkeistä annettua lakia ja käsitellä se perustuslain 23 §:n nojalla eräänlaisena ”minivalmiuslakina”. Se on enempi aseellisia hyökkäyksiä, terrori-iskuja ja ydinvoimalaonnettomuuksia kuin pandemiaa varten. Tartuntatautilaki on Ojasen mukaan erinomaisen toimiva myös pandemian oloissa. – Perustuslain poikkeusoloja koskeva pykälä muuttui vuonna 2011
Ne tuovat mukanaan ketteryyttä, toisin kuin keskusjohtoinen päätöksenteko. Toistaiseksi valtioneuvoston kaavailemia taloudellisia perusteita ei ole käytetty. Tällainen on myös suositus antaa suostumus seurantasovellusten käyttöönottamiseksi. Sanotaan esimerkiksi, että rajat ovat kiinni. Jos normaali lainsäädäntö ei edes muutettuna riitä, sitten voidaan turvautua valmiuslakiin, jos se on välttämätöntä. Sodankaltaisissa olosuhteissakin esimerkiksi kidutus, kuolemanrangaistus tai orjatyö ovat kiellettyjä. J ulkisessa keskustelussa oiotaan myös mutkia, mikä kiusaa Ojasta. Vaikka henkilötai paikkatietoja ei kerättäisikään älypuhelinten käyttäjiltä, eu:n tietosuoja-asetus edellyttää, että ihmisillä on suostumuksen antaessaan oikeus tietää, kuka tiedot kerää, miten niitä käytetään, kuinka kauan säilytetään ja miten ne hävitetään. On tilanteita, joissa yhden ihmisen elämän suojan vastapunnuksena on toisen ihmisen elämän suoja. Ojanen muistuttaa, että perusteena käytössä on toistaiseksi ollut vain valmiuslain tarkoittama poikkeuksellisen laaja tartuntatauti, jolla on rajoitettu liikkumista kuten myös opetukseen liittyviä asioita. Valtaosa niin sanotuista karanteeneista on ollut vapaaehtoisia. Sama pätee karanteeni-ilmauksiin: jos joku henkilö on asetettu karanteeniin tartuntatautilain mukaisella hallintopäätöksellä, tästä seuraa oikeus tartuntatautipäivärahaan. TÄRKEÄTÄ ON, ETTÄ YMMÄRRETÄÄN OIKEUKSIEN JA RAJOITUSTEN PUNNINTA NIIN, ETTÄ VAIKUTTAVIA ELEMENTTEJÄ SISÄLTYY VAA’AN KUMPAANKIN PUNNUKSEEN.. Ikään perustuvat rajoitukset olisivat Ojasen mukaan olleet perustuslain kannalta ongelmallisia – asetus, jolla kiellettäisiin yli 70-vuotiaiden oikeus liikkua, ei menisi läpi. Siitä pitää säätää lailla. Mitä mieltä Tuomas Ojanen on julkisessa keskustelussa käytetystä terveys edellä -toteamuksesta perustuslain eri oikeuksien punninnassa. – Kun Uudenmaan eristyksestä päätettiin, kyse ei ollut vain elämän suojelemisesta Uudenmaan ulkopuolella. Aina on syytä keskustella, onko tasapaino säilynyt sopivana eri oikeuksien välillä. Eristyspäätöksen vaikutuksia elämän suojelulle on arvioitava myös Uudenmaan sisäpuolella, joka jäi kuitenkin taka-alalle. Monet arkielämäämme vaikuttavat koronarajoitukset ovatkin suosituksia. Myös suositukset ovat kuitenkin ajan mittaan ongelmallisia, kuten esimerkiksi maahantuloa ja maasta lähtemistä koskevat erilaiset viranomaisohjeet, varsinkin jos niissä on sitovien määräysten makua. Tosin matkustamista koskevilla viranomaisohjeilla on varsinkin maastapoistumisoikeutta saatettu tosiasiassa kaventaa jo liiaksikin. Tällaisia päätöksiä on vähän. – Kunnat ja aluehallintoviranomaiset voivat antaa tartuntatautilain perusteella pandemian rajoittamiseen liittyviä määräyksiä, joissa voidaan ottaa huomioon alueellisia ja ajallisia ulottuvuuksia. Ojanen painottaa, että perustuslain turvaama oikeus elämään on myös kansainvälisten sopimusten lähtökohta. YDIN 2 / 2020 33 YDINHETKI suutta ja välttämättömyyttä, jota myös valmiuslain mukaisilta rajoitustoimilta edellytetään. Ojanen tähdentää, että ensisijaista on edetä normaalin lainsäädännön kautta, jonka muuttaminen tarvittaessa on tosiasiallisesti nopea, noin viikon prosessi. Ojanen korostaa, ettei Suomen kansalaisten oikeutta tulla ja lähteä maasta ole rajoitettu, vaikkakin rajanylityspaikkoja on tilapäisesti suljettu ja sisärajavalvonta otettu käyttöön. – Tärkeätä on, että ymmärretään oikeuksien ja rajoitusten punninta niin, että vaikuttavia elementtejä sisältyy vaa’an kumpaankin punnukseen
Kirjoittaja Saara Paatero Virheellistä tietoa sisältävällä näennäishistorialla eli pseudohistorialla perustellaan usein omalle maalle mahtava menneisyys. PSEUDOHISTORIAN LEVIÄVÄT VERKOSSA YDIN 2 / 2020 34 YDINHETKI. Turun yliopiston hankkeessa tutkitaan, miten pseudohistorialliset väitteet leviävät Suomessa ja Venäjällä
Usein myös toimittajien, tutkijoiden tai museoviraston epäillään salaavan totuuden. Teorioiden kannattajat ohittavat YDIN 2 / 2020 35 YDINHETKI. I nternetissä leviävät erilaiset villit teoriat eri maiden historiasta. 2000-luvulla erilaisia väitteitä esitettiin yksityisillä kotisivuilla, blogeissa sekä ryhmien omilla keskustelufoorumeilla. 1990-luvulla näennäishistoriaa koskeva keskustelu siirtyi hiljalleen internetiin, mutta nämä keskusteluryhmät ovat jo pitkälti kadonneet. Pseudohistoriaa tutkiessa Välimäellä ja ryhmällä on vertailuaineistona venäjänkielistä aineistoa, jonka tutkimuksesta vastaa ft Mila Oiva. Emme voi kuitenkaan täysin osoittaa huonon tieteen ja pseudotieteen rajalla olevista väitteistä, että kumpaa ne ovat, Välimäki kertoo. Pseudohistoria pitää kuitenkin erottaa fiktiosta tai esimerkiksi keskiaikatapahtumista, sillä ne ovat taidetta ja viihdettä. Hanke lähti liikkeelle vuonna 2018, jolloin huomasin verkossa kiertävän Suomen varhaiskeskiaikaan liittyviä tekstejä. Välimäen johtamassa hankkeessa tutkijat selvittävät, miten verkosta löytyvät pseudohistorian tekstit leviävät ja nousevat esiin. Pseudohistoria taas väittää esittävänsä ehdottoman totuuden. Tämän jälkeen tutkitaan myös teksteissä käytettyjä lähteitä ja tekstien poliittista käyttöä. Turun yliopistossa on ryhdytty selvittämään näitä väitteitä sekä niiden leviämistä Muinaiset kuningaskunnat ja Venäjän perustajat: pseudohistoria ja historiapolitiikka 2000-luvun Suomessa -hankkeessa. Näennäishistorian teksteissä viitataan oikeisiin lähteisiin, mutta niiden tulkinta on kyseenalaista. Viime vuosina pseudohistoria on siirtynyt sosiaaliseen mediaan ja videoihin. Välimäki kertoo, että pseudohistorian kirjoittajilla on usein vilpitön ajatus. . Näissä puhutaan, että Suomi on ollut mahtava kuningaskunta ja Suomella on ollut kuninkaita, jotka halutaan salata, Välimäki kertoo. . Meitä kiinnosti, millaista keskustelua käydään naapurimaassa, Välimäki toteaa. Suomessa keskiaikaa ei pidetä yleisesti kovin tärkeänä, mutta Venäjällä keskiaikaa, mukaan lukien Iivana Julman aikaa 1500-luvulta muistetaan paljon enemmän. Kyse ei ole informaatiovaikuttamisesta tai keskustelun häiritsemisestä. Ennen internetiä pseudohistorian teoksia painettiin omakustanteina ja joskus suomalaista muinaishistoriaa yhdistettiin pienissä kustanteissa salatieteisiin. Julkisesta internetistä eli avoimilta sivuilta on imuroitu tekstejä ja on havaittu, että tietyt keskeiset tekstit ilmestyivät internetiin 2000-luvun alussa. Pseudohistoria on osa laajempaa ilmiötä eli pseudotiedettä, joka on ollut viime vuosina paljonkin otsikoissa etenkin lääketieteen kautta, kun lääkärit ovat ryhtyneet ampumaan alas vääriä väitteitä. Tekstejä käytetään eri foorumeilla edelleen noin viidentoista vuoden jälkeen. Pseudohistorian leviäminen on kulkenut osin samanlaista reittiä kuin muukin keskustelukulttuuri viime vuosikymmeninä. . Pseudohistorian kirjoittajat väittävät, että vain heillä on tieto oikeista tapahtumista. . M onet tutkijat ovat tutkineet pseudohistoriaa viime vuosina ja erityisesti Inkeri Koskisen vuonna 2015 julkaistu ja Vuoden tiedekirja -palkinnon voittanut Villi Suomen historia on herättänyt huomiota. Venäjänkielistä kiinnostusta keskiaikaan on tutkittu verrattain vähän. Hanketta johtava tutkijatohtori Reima Välimäki kertoo, että pseudohistorian teoriat sisältävät harhaanjohtavia väitteitä eikä pseudohistoria noudata historian tutkimuksen menetelmiä. . Hänen mukaansa pelkkä asiavirhe ei tee jostain pseudotiedettä. Hankkeessa onkin uutta internetin laajamittainen tekstilouhinta ja -analysointi. Välimäen mukaan pseudohistorian erottaa vähän villimmästä historian spekuloinnista tietty salaliittomaisuus
. Osa historiantutkijoista on myös tutkinut aiheita, joita eivät kunnolla tunne. Metallinilmaisinharrastajat voivat kuitenkin salata löytöjään Museovirastolta ja tämä voi uhata aineellista kulttuuriperintöämme. Siitä on syytetty etenkin museovirastoa ja rahoittajia. Suomen muinaishistoriaa koskevat väitteet perustuvat pohjoismaisiin saagalähteisiin. Pseudohistorian villit teoriat saavat tukea akateemisen tutkimuksen osin vanhentuneista tulkinnoista, jotka menevät pseudohistorian rajalle. Samalla kuitenkin uskotaan, että suuri alkuperä halutaan peitellä. Venäläisessä keskustelussa varhaiskeskiajan historialla perustellaan Ukrainan tai Krimin kuulumista eri tahoille, Välimäki kertoo. ne yksityiskohdat, jotka eivät sovi tarinaan, ja nappaavat vain omaan teoriaan sopivat yksityiskohdat. . Kaikki virallisen historiankirjoituksen vastainen historia ei kuitenkaan ole varsinaista pseudohistoriaa. Tällöin ei ole kyse pseudohistoriasta, vaan valtiojohtoisesta historian manipuloinnista. Suomessakin jotkut katsovat, että ruotsalaisvalloituksen jälkeen Suomen historiaa on pyritty salaamaan. Esimerkiksi Venäjällä esitetään pseudohistorian piirissä ajatuksia valtavasta slaavi-imperiumista, joka maassa olisi ollut varhaiskeskiajalla. Äärimmillään teorioilla voi perustella etnonationalismia. Välimäki mainitsee esimerkkinä, kuinka Turkissa virallinen historia vaikenee Armenian kansanmurhasta. Monissa maissa historian arat ja politisoituneet kohdat ovat pseudohistorian teorioiden kohteena. Tämä on yksi keskeinen syy, miksi Välimäki itse tekee tutkimusta pseudohistoriasta. Pseudohistoria liittyy usein myös historiapolitiikkaan eli siihen, miten menneisyyttä käytetään poliittisiin tarkoituksiin ja historiasta löydetään nykyisyyttä tukeva tarina. Kansainvälisesti tunnetuimpia esimerkkejä pseudohistoriasta ovat holokaustin kieltävät teoriat. 1600 -luvulla ei suhtauduttu muutenkaan erityisen kriittisesti teksteihin, joita luettiin. T raditio tulkita tietyt hahmot Suomen kuninkaiksi perustuu 1600 luvun tutkimuksiin. NÄENNÄISHISTORIAN TEKSTEISSÄ VIITATAAN OIKEISIIN LÄHTEISIIN, MUTTA NIIDEN TULKINTA ON KYSEENALAISTA. . Ajattelu kytkeytyy äärioikeiston historiakäsitykseen ja äärioikeistolaisessa liikkeessä teoriat on otettu osaksi poliittista toimintaa. H istorioitsijat suhtautuvat pseudohistoriaan eri tavoin. Välimäki kertoo, että monissa maissa on omia alkuperäkertomuksia, joissa maalle esitetään hyvin uljas ja kunniakas menneisyys. Tällöin Johannes Messenius kirjoitti Suomelle mahdollisimman kunniakasta menneisyyttä, kuten ajalle oli tyypillistä: Suomen historia aloitettiin Raamatun Nooan pojista. Pseudohistoriaa voi pitää harmittomana spekulaationa verrattuna pseudolääketieteeseen, joka voi olla aidosti vaarallista. Välimäen mukaan väitteet jätetään usein kokonaan huomiotta tai niitä voidaan kommentoida, jos ne liittyvät omaan tutkimusaiheeseen. Heidän tulkintojaan kuitenkin uskotaan, koska heillä on historioitsijan auktoriteetti, Välimäki kertoo. Ajatukseen Suomen muinaisista kuninkaista liittyy joskus pyrkimys vähätellä saamelaisasutuksen levinneisyyttä: kun suomenkielisten historiaa korostaan, kirjoitetaan pois osa muiden kieliryhmien historiasta. Niissä mainitaan henkilöitä, joita on tässä traditiossa tulkittu Suomen kuninkaiksi, mutta joilla todennäköisemmin on tarkoitettu saamelaisten päälliköitä. YDIN 2 / 2020 36 YDINHETKI. Myös myyttien, jumalten ja sankareiden maailmaan sijoittuvia kertomuksia luetaan kuin ne toimisivat todisteina historiallisista tapahtumista
. Toisaalta pelätään, että kommentoinnilla ja pseudohistorian tutkimisella annetaan näille väitteille turhaa näkyvyyttä. Koska Wikipedia hallitsee tiedonvälitystämme, pitäisi Välimäen mukaan sinne kirjoittamisen olla kaikkien tutkijoiden tehtävä. YDIN 2 / 2020 37 YTIMEKKÄÄT. 1100-luvulla eläneen Saxo Grammaticuksen teos Gesta Danorum on yksi esimerkki historiallisesta lähteestä, jota on käytetty perustelemaan väitteitä Suomen muinaisista kuninkaista. . Välimäki on myös käynyt puhumassa tutkimusaiheesta kansallisessa tiedeviestintäkongressissa sekä esimerkiksi Turun pääkirjastossa. Jos tiedeyhteisö on kykenemätön reagoimaan vääriin väitteisiin, on se mielestäni kuitenkin huonompi asia, Välimäki sanoo. Välimäen mukaan tutkijoiden tietoisuus historian politisoitumisesta on noussut viime vuosina. Myös yhteistyön tekeminen tavallisten historian harrastajien kanssa kannattaa ja arvostan sitä suunnattomasti, kertoo Välimäki, joka on tehnyt vuosien ajan yhteistyötä Turun keskiaikamarkkinoiden kanssa. Tarkoituksena on olla mukana uusissa tapahtumissa taas ensi syksynä. Hän näkee parhaiksi keinoiksi torjua pseudohistorian väitteitä avoimesti saatavilla olevat tutkimusjulkaisut sekä omasta tutkimusaiheesta puhumisen. Nyt käynnissä oleva hanke on vaikuttanut tietoisuuteen pseudohistoriasta: aiemmin tehdyt tutkimusartikkelit ovat nousseet esiin ja monia vääriä väitteitä on kumottu niiden avulla keskustelupalstoilla
Hiljentynyt KAUPUNKI YDIN 2 / 2020 38 YDINHETKI. Elämä ja toisista välittäminen jatkuu kuitenkin myös pandemian aikana. YDIN 2 / 2020 38 YDINHETKI Teksti Dario Antonelli Kuvat Giacomo Sini Italiassa koronaviruksen aiheuttama kriisi on tuonut monien mieleen sotatilan
On myös otettava huomioon, että oma koti ei tarjoa turvaa monille naisille ja lapsille, jotka nyt ovat joutuneet jäämään neljän seinän sisälle piinaajiensa kanssa. O n kaunis maaliskuun päivä ja kesä tuntuu olevan jo kulman takana, mutta rantakatu Livornon kaupungissa Italiassa on lähes autio. Tilanne johti useissa niistä maaliskuun 9. Lisäksi on vankilat, joissa 63 000 ihmistä elää jo valmiiksi epähygieenisissä ja ahtaissa oloissa. R ajoituksista huolimatta miljoonien ihmisten on käytävä töissä, useimmiten ilman tarpeellisia turvajärjestelyjä. Jännitys oli jo kuitenkin kaikkialla ilmassa. ja 12. Italiassa on yli 50 000 koditonta ja 360 000 ihmis. Shakkikuvioisella jalkakäytävällä näkyy vain muutamia ihmisiä: yksi juoksee haalarit päällä, toinen kävelyttää koiraansa. päivänä rantakadulla nähtiin feministisen Non Una Di Meno (Ei yhtään naista vähempää) -liikkeen kylttejä ja bannereita sekä kuultiin puheita, joille ihmiset pysähtyivät taputtamaan. Tieto viruksesta oli toki jo hiljentänyt kaupungin perinteisen karnevaalin eivätkä väkijoukot sen aikana olleet kovin tiheitä, mutta lapset juoksentelivat edelleen ympäriinsä naamiaisasut päällä. Jopa maaliskuun 21. Sen jälkeen jokailtaisissa surrealistisissa lehdistötilaisuuksissa julistetut määräykset ulottivat rajoitukset koko maahan. – Menemällä lakkoon saimme luvan tehdä yksin töitä sellaisilla kokoonpanopisteillä, joissa tavallisesti työskentelisi kaksi ihmistä, mikä puolitti tuotannon. Dario Salvetti on kokoonpanotyöntekijä ja fiom-ammattiliiton edustaja gkn-yhtiön tehtaalla, joka ennen kriisiä valmisti auton akseleita Fiatille. Kalastusta ei ole lopetettu, mutta se on täysimittaisessa kriisissä. Kaduilla liikkumiseen tarvittiin kirjallinen todistus työn tai hätätilanteen kaltaisesta syystä, mitä valvottiin joillain alueilla armeijan voimin. Maaliskuun 8. YDIN 2 / 2020 39 YDINHETKI tä, joilla ei ole pääsyä perushygienian pariin. Praton ja Firenzen välillä sijaitsee yksi Italian tärkeimmistä teollisuusalueista. päivän välisiin mellakoihin, joissa 14 vankia kuoli epäselvissä olosuhteissa. Se ei kuitenkaan riittänyt, Dario kertoo. Nyt tehdas on keskeyttänyt työt, samoin kuin suurin osa muusta metalliteollisuudesta. Maaliskuun 11. päivänä pääministeri Giuseppe Conte julisti televisiossa hallituksen päätöksen, joka laajensi pahiten tartunnasta kärsineitä kuntia koskeneen ”punaisen vyöhykkeen” Veneton ja Lombardian alueisiin sekä 14 eri maakuntaan. Iltakymmeltä maaliskuun 7. – Meillä ei ole vielä ollut tehtaalla yhtään vahvistettua virustapausta, mutta ilmapiiri oli silti kireä ja vihainen. päivä lehtiotsikot julistivat Italian olevan ulkonaliikkumiskiellossa, mutta todellisuudessa kymmenen seuraavan päivän ajan kaikki tuotantolaitokset pysyivät auki. Livornon satamassa kalastajat myyvät yleensä saalistaan ohikulkijoille, mutta nyt kaduilla ei ole enää ketään. Hallitus on kannustanut ihmisiä pysymään kotona, mutta mitä se todella merkitsee. päivänä julistetun kaiken tarpeettoman tuotannon keskeyttävän päätöksen jälkeen monet tehtaat olivat edelleen toiminnassa. Tuntuu siltä, että olisi kulunut vuosia eikä vain päiviä viimeisestä tavallisesta sunnuntaista, jolloin Livornossa oli todettu vain yksi covid-19-tapaus. Julkiset tapahtumat ja mielenosoitukset kiellettiin, lakko-oikeus lakkautettiin väliaikaisesti, baarit, ravintolat ja kaupat suljettiin ruokakauppojen kaltaisia välttämättöminä pidettyjä yrityksiä lukuun ottamatta. En tiedä, miten pärjättiin niissä paikoissa, joissa oli tartuntoja. Kaksi ruskettunutta eläkeläistä rupattelee toistensa kanssa erillisillä penkeillä istuen, kummallakin leikkausmaski roikkumassa leuan alla
Monien muiden nuorten tavoin hänen työmahdollisuutensa ovat häipyneet olemattomiaan pandemian seurauksena. He, jotka pystyvät opiskelemaan kotona, valmistautuvat koulunsa tai yliopistonsa kokeisiin. YDIN 2 / 2020 40 YDINHETKI Kalastussesongin alkaessa he eivät voi enää tavalliseen tapaan lähteä merille suuremmilla aluksilla, koska ne vaativat suuremman miehistön ja laivassa olisi mahdotonta seurata tartuntojen ehkäisemiseen tähtääviä säännöksiä. Hän on Unicobas-ammattiliiton aktiivi ja on useasti väitellyt lyseon rehtorin kanssa, jotta ei joutuisi luopumaan liian monista oikeuksistaan hätätilanteen seurauksena. päivänä. Nyt hän poistuu kotoaan ainoastaan kävellyttääkseen koiraansa. Koulujen ja yliopistojen lähiopetus keskeytettiin maaliskuun 5. Hän muutti Livornoon Roomasta kaksi vuotta sitten työharjoittelua varten ja jäi tänne asumaan, koska rakastui kaupunkiin. E lämä jatkuu myös tässä tilanteessa – perheet syövät yhteisiä lounaita ja musiikki kaikuu parvekkeilta. Oppitunnit järjestetään verkko-opetuksena aina kun mahdollista, mutta se ei ole aina helppoa. Supermarketit ja ruokakaupat ovat täynnä tuot. 29-vuotias Flora kävelyttää koiraansa aukiolla telakan lähellä. Hänen oli ollut tarkoitus muuttaa Espanjaan työskentelemään villieläinsairaalassa, minkä takia hän irtisanoutui aikaisemmasta työstään ja on tällä hetkellä työtön. – Meidän on pakko jatkaa, mutta emme voi teeskennellä olevamme koulussa ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut ja pakottaa oppilaita olemaan kuusi tuntia putkeen ruudun ääressä, sanoo Patrizia Nesti, Livornon Federigo Enriquesin lyseon kirjallisuudenopettaja
Eristäytyminen voi kuitenkin olla monille kohtalokasta, kuten esimerkiksi terveydeltään hauraille tai vanhuksille. Käännös: Eero Suoranta. 69-vuotias Stefania viettää päivittäin puoli tuntia kuntopyörällä parvekkeellaan Livornon pohjoisella esikaupunkialueella. Emme ole sodassa, vaan kyse on pandemiasta. Hän asuu kaupungin keskustassa ja tarvitsee jonkun tuomaan ostoksia – lääkkeitä ja puolikkaan kananpaistin. Ensimmäinen soittaja on vanha mies nimeltä Piero, joka ei pysty poistumaan kotoaan. Näiden ihmisten auttamiseksi erityisesti suuriin kaupunkeihin on syntynyt keskinäiseen avunantoon ja solidaarisuuteen perustuvia ryhmiä, jotka tuovat osMeri on keskeinen osa livornolaista identiteettiä. – Tällä hetkellä soittajia on vähän, sillä Livornon tilanne ei onneksi ole vielä vakava. Maaliskuisena päivänä liikkumisrajoitusten julistamisen jälkeen kaupungin rantakatu on kuitenkin lähes autio. YDIN 2 / 2020 41 YDINHETKI teita, julkinen liikenne jatkaa toimintaansa ja virastot ovat auki, vaikka niissä noudatetaan tiukkoja hygieniasäännöksiä. toksia ja lääkkeitä koteihin, kävelyttävät koiria sekä tarjoavat puhelimitse psykologista tukea tai jopa oikeusapua ja ammattiliittojen palveluja. Toiminta on tärkeää, koska se voi sekä ratkoa ihmisten käytännön ongelmia että luoda ja ylläpitää solidaarisia sosiaalisia verkostoja vaikeana aikana. Ei niin kaukaa kotoamme on paikkoja, joissa virus tekee sodan jo valmiiksi traagisesta arjesta pahempaa. ”En ollut varautunut epidemiaan, vaan pelkäsin enemmän kansainvälisen konfliktin syttymistä. Hallituksen retoriikan ja monien ihmisten omien havaintojen perusteella tämä näyttää silti sodalta, jossa piileskellään kotona odottamassa kunkin päivän lopussa julkaistavaa koostetta kuolleista ja tartunnan saaneista. Hän vastaanottaa apua tarvitsevien puheluita ja ottaa yhteyttä mukaan ilmoittautuneisiin vapaaehtoisiin. Mutta tämä tuntuu silti sotatilalta”, hän sanoo.. 25-vuotias Giulia osallistuu Potere al Popolo (Valta kansalle) -liikkeen käynnistämään solidaarisuusprojektiin. Vapaaehtoisten avulla voimme kattaa melkein koko kaupungin, hän kertoo
Rauhantutkijasta rauhanrakentajaksi Teksti Arja Alho Kuva Pekka Elomaa Kirsi Henriksson johtaa Kriisinhallintakeskusta (CMC) keskellä muuttoa Kuopiosta Helsinkiin. Hänen mukaansa pienillä ja hyvin mietityillä hankkeilla voi saada paljon aikaan. YDIN 2 / 2020 42 YDINHETKI
On vaikea padota muuttoliikkeitä, kun koulutetuillekaan ihmisille ei löydy tulevaisuutta omissa maissaan, tai saada ihmissalakuljettajia luopumaan bisneksistään, ellei tilalle ole tarjota muuta toimeentuloa. Henrikssonin tausta on rauhanja historiantutkimuksessa – juuri historiantuntemus auttaa ymmärtämään taustoja. Siksi myös alueellisia ratkaisuja on haettava. Henriksson kertoo, että 112 suomalaista asiantuntijaa on parhaillaan mukana 35 erilaisessa organisaatiossa tai operaatiossa 26 eri maassa. Jos niin katsotaan, cmc ryhtyy toimiin ja rekrytoi tarvittavia asiantuntijoita. Hänellä on myös laaja kokemus kriisinhallinnan kenttätyöstä, ja aluksi hän toimi eri operaatioiden evaluoinnin ammattilaisena. Yksi ratkaistava asia on maan pohjoisosien kurdialueet, jotka uutta kansallisvaltiota rakennettaessa keinotekoisesti liitettiin Irakiin 1920-luvulla. Myöhemmin hänen johtaessaan operaatioita työnkuva vaihteli paikallisen ja valtiollisen tason yhteydenpidosta aina käytännöllisten pulmien ratkaisemiseen, autonrenkaista työyhteisön perhehuoliin. Yhdessä tekeminen on Henrikssonin mukaan hyvin palkitsevaa, mutta loppumattomiin operaatioita ei kuitenkaan voi pyörittää. Siksi tarvitaan jatkuvaa monitorointia ja sen kysymistä, mikä hankkeen myötä muuttuu. Henriksson kuvaa Afrikkaa ja erityisesti Saharan ja Sahelin aluetta ikään kuin suureksi valtamereksi: ihmiset ovat tottuneet liikkumaan väylillä vapaasti ja rajoja ei ole. Henriksson kertoo, että hänen mennessään Irakiin vuonna 2010 se oli aika moderni valtio, jossa toki piti päivittää oikeusvaltion toimivuutta Saddamin jälkeen. En malta olla kysymättä Irakista. Tämä on syy myös sille, miksi osaamista tarvitaan aina ihmisoikeusosaajista poliisiin. Sen sijaan pitää toimia kanssa ja keralla – on tuettava maiden omaa tekemistä eikä vain tyydyttävä kertomaan, mitä on tehtävä. YDIN 2 / 2020 43 YDINHETKI. Myös alueellisella yhteistyöllä on merkitystä. Siksi myös unettomia öitä tulee, koska cmc:n johtajana Henriksson on vastuussa työntekijöistään 24/7. S iviilikriisinhallintaa voi luonnehtia konfliktinjälkeiseksi vakauttavaksi toiminnaksi: erilaisella tuella ja osaamisella voidaan auttaa maiden hallintoa ja kansalaisyhteiskuntaa pääsemään jaloilleen. Eu:n Afrikka-strategiassa tulee Henrikssonin mukaan ymmärtää, ettei lyhytnäköisillä turvallistamishankkeilla rakenneta kehitystä eikä kansalaisyhteiskuntaa. Konfliktin luonteesta riippuu, millaista vakauttamisesta tulee, sanoo Kirsi Henriksson. Daeshin tai isisin nousu on johtanut monien potentiaalisten kansakunnan rakentajien lähtöön maasta, mikä on Henrikssonin mielestä suuri sääli. Joskus Henrikssonin mukaan käy niin, että eri toimijoiden päät kolisevat yhteen ja riittävä koordinaatio puuttuu. Kriisinhallinnassa tarvittavista operaatioista neuvotellaan muun muassa eu:n piirissä, minkä jälkeen Suomelta kysytään, voimmeko tukea hanketta. Myös tämän kysymyksen suhteen irakilaisten pitää kuitenkin itse löytää ratkaisunsa, johon he voivat sitten saada tukea, Henriksson korostaa. Nigerissä, jossa Henriksson johti operaatiota, näkyi hyvin kriisinhallinnan yhteys kehitysyhteistyöhön: Kun eu halusi muuttoliikkeen Libyaan ja sieltä Välimerelle ja Eurooppaan loppuvan, turvallisuusjuna liikkui nopeammin kuin kehitysjuna. Kriisinhallinta nähdäänkin Henrikssonin mielestä usein liian sotilaallisesti, vaikka sen linkki kehitysyhteistyöhön ja humanitaariseen apuun on olennainen. Cmc on siis kuin operatiivinen nyrkki. Siviilikriisinhallinnassakin on aina kysyttävä, tehdäänkö oikeita asioita ja oikealla tavalla. Toimialueiden turvallisuustilanne voi vaihdella matalan tason riskeistä korkeampiin
YDIN 2 / 2020 44 YDINHETKI Integraatiota skeittilaudalla Teksti ja kuvat Simon Lundh Sotien runtelemassa Sudanissa tai Syyriassa lapsilla ei ole koskaan ollut mahdollisuutta skeitata. Onneksi on kuitenkin pieni kansalaisjärjestö, jonka avulla hylätty puisto keskellä Ammania on kunnostettu pakolaisten ja paikallisten nuorten kohtaamispaikaksi. 44 YDINHETKI YDIN 2 / 2020
”Erään brittivapaaehtoistyöntekijän mukaan täällä on enemmän tyttöjä kuin missään eurooppalaisessa skeittipuistossa, jossa hän on käynyt.”. YDIN 2 / 2020 45 YDINHETKI 45 YDINHETKI YDIN 2 / 2020 45 prosenttia 7Hillsin skeittaajista on nykyisin tyttöjä, kertoo puiston perustaja Mohammed Zakaria
Mutta skeitatessa ei tarvita ketään työntämään. Ennen Jordaniaan tuloaan hän oli nähnyt skeittaamista vain televisiosta. Unhcr:n kesäkuussa 2019 julkaistun raportin mukaan Jordania otti vastaan Libanonin jälkeen eniten pakolaisia asukasmääräänsä suhteutettuna – 750 000 pakolaista 57 eri maasta. – Ajatus oli madaltaa eroja paikallisväestön ja pakolaisten välillä, sanoo Kas Wauters, 7Hillsin ohjelmavastaava, samalla kun nuoret viilettävät hänen ohitseen. YDIN 2 / 2020 46 YDINHETKI T ihkusateesta huolimatta helmikuisena iltapäivänä Ammanin 7Hills Skateparkissa on tusinan verran kävijöitä. Hänen edustamansa organisaatio vastaa samantyyppisistä hankkeista yhdeksässä eri maassa. Siksi paikallisten ja ulkomaalaisten vapaaehtoisten ryhmä päätti rakentaa puiston yhteistyössä Make Life Skate Life -järjestön kanssa. Eräs heistä on 19-vuotias Khamis. Vuonna 2014 rakennettu 7Hills Skatepark oli valmistuessaan koko Lähi-idän ensimmäinen skeittipuisto. Skeittikulttuurin synnyllä on yhteys vieraantumisen synnyttämiin alakulttuureihin, joita paheksuttiin 1970ja 1980-luvuilla. – Pakolaisleireillä ei tapahdu juuri mitään ja siksi on mukavaa päästä sieltä pois ainakin joskus, vaikka vain muutamaksi tunniksi viikossa. Nykyään 7Hillsissä vierailee päivittäin noin 200 eri maista tullutta lasta, joista useimmat ovat kaupungissa asuvia pakolaisia.. Make Life Skate Lifen ohjelmajohtaja Shane Carrickin mukaan juuri tämä on projektin idea. Skeittipuisto rakennettiin 2014 ja se oli ensimmäinen koko Lähi-idässä. – Kun olin pieni, meillä oli tapana kurvailla kottikärryillä. Nuoret tarvitsevat fyysisiä aktiviteettejä voidakseen myös henkisesti hyvin. – Onnellinen ihminen tekee myönteisiä ratkaisuja myös skeittaamisen ulkopuolella ja se tarttuu, hän sanoo. Siksi skeittaus saattaa puhutella jäseniään paremmin kuin mikään muu toiminta. Se saa minut voimaan hyvin ja tuntemaan, että olen saavuttanut jotakin. Graffitien peittämät sementtirakenteet ovat tervetulleita väripilkkuja yhdessä Jordanian pääkaupungin tiheimmin asutuista ja köyhimmistä osista. Juuri tänä lauantai-iltapäivänä on avoimet ovet ja useimmat kävijät ovat Sudanista
Heillä oli tapana jäädä koteihinsa rasismin pelosta, mutta nykyään he istuvat jordanialaisten äitien kanssa yhdessä. 7Hillsin johtajuusohjelmassa korostetaan vastuuta myös yhteisestä omaisuudesta: skeittaajat pitävät huolta yhteisestä puistosta, kun he kokevat, että se on heidän omaansa. Eräs heistä on Syyriasta kotoisin oleva 16-vuotias Miriam. – Paras esimerkki on sudanilaiset äidit. Kun he auttavat ja tukevat toinen toisiaan skeitatessa, voi jopa nähdä tyttöjen ja poikien pitävän toisiaan kädestä kiinni. Tunnen itseni vapaaksi ja se tuntuu hyvältä, hän kertoo. – Tietyissä vanhoillisissa perheissä tytöt eivät saa urheilla. Alun vandalismi on vähentynyt. Myös skeittaavien lasten vanhemmat tutustuvat toisiinsa 7Hillsissä. Siksi tärkeää on kunnioittava suhtautuminen. Kun he tuntevat alueen ihmiset, tästä paikasta on tullut eräänlainen turvakaupunki. Se on Jordaniassa ainutlaatuista, sanoo Kas. Tämän lisäksi on myös opetusta erityisryhmille, esimerkiksi vain tytöille. – Opetamme skeittauksessa edistyneille, kuinka johtaa treenejä ja kuinka he voivat näin auttaa meitä hankkimaan heille omat laudat. Poikien ja tyttöjen kokoontuminen samassa paikassa ei Jordaniassa ole aivan ongelmatonta. – Puisto on nimittäin yksi niistä harvoista paikoista, joissa tytöt voivat tuntea olonsa turvalliseksi. Skeittaus on suurempaa kuin urheilu sinänsä. Käännös: Arja Alho.. 7 Hillsissä eri taustoista tulevat lapset ovat yhdessä joka päivä. YDIN 2 / 2020 47 YDINHETKI 7Hillsin ohjelmavastaava Kas Wauters (keskellä punaisessa pipossa) uskoo skeittipuiston madaltavan eroja paikallisväestön ja pakolaisten välillä: ”Haluamme, että pakolaiset voivat tuntea itsensä samanlaisiksi kuin ketkä tahansa skeittaajat.” – Jos näen jonkun skeittilaudan kanssa, voin olettaa, että meillä on enemmän yhteistä kuin tavallisesti. – Kun skeittaan, tuntuu kuin lentäisin. Tytöt tulevat tänne ihan itse. He ovat löytäneet paikan, jonne tulla ja jossa juoda hiukan teetä. Mutta tässä tapauksessa vanhemmat kokevat skeittilaudat enemmän leikkivälineiksi ja siksi sallivat sen, kuvailee Kas
Nuoret & Rohkeat -harjoitukset videoineen tarjoavat välineitä käsitellä vaikuttamista yhdessä nuorten kanssa. RAUHA ON ROHKEUTTA.. Tutustu eri puolella maailmaa vaikuttavien aktivistien videoihin. ”Miten tehdään absolutisti-aktivismia. Kuinka roskien kuvaaminen johti kotiarestiin
50 ESKO HARNI ”Näkymättömästä vihollisesta” uuteen poliittiseen ekologiaan / 54 PELIN AYAN MUSIL Entiset lainsuojattomat vaalien menestyjinä / 58 TEEMU VAARAKALLIO & REBEKKA KUUKKA Vain antirasistinen ilmastokamppailu on voitokas / 62 VELI-MATTI HUHTA Historian ja Adornon opissa / 66 JANNE JUHANA RANTALA Riimin yhteenliittämät / 72 CHEN QIUFAN Tarinoiden resonanssi / 76 MATTI RIMPELÄ Miksi kansanterveyskriisin hallinta ei ole aina mennyt putkeen?. YDIN 2 / 2020 49 YDINHETKI Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA
Kirjoittaja Esko Harni UUTEEN POLIITTISEEN EKOLOGIAAN ”Näkymättömästä vihollisesta” YDIN 2 / 2020 50 YTIMESSÄ. Koronavirusta ei tule mieltää ulkoapäin tulevaksi viholliseksi tai luonnonvoimien vastaiskuksi. Pikemminkin se on aktiivinen toimija, joka osoittaa, että olemme aina eläneet yhdessä ei-inhimillisten asioiden ja olioiden kanssa
Tapani Kilpeläinen, niin & näin 2020) seuraavasti: ”Miten poliittiset reaktiot julkisiin ongelmiin muuttuisivat, jos ottaisimme (eiinhimillisten) ruumiiden vitaalisuuden vakavasti?” Tai esimerkiksi ”millainen ero energiapolitiikkaan tuottuisi, jos sähköä ei pidettäisi pelkkänä resurssina, hyödykkeenä tai vain välineellisyytenä vaan myös ja radikaalimmin aktanttina?” Vitaalisuudella Bennet viittaa erilaisten olioiden, kuten elintarvikkeiden, myrskyjen ja metallien, kykyyn ”estää tai torjua ihmisten tahto tai suunnitelmat mutta myös toimia kvasitoimijoina tai voimina, joilla on omia liikeratoja, taipumuksia tai suuntauksia”. Siksi pandemian keskellä onkin syytä nostaa esille kysymys, jonka filosofi ja politiikan teoreetikko Jane Bennet muotoilee kirjassaan Materian väre (suom. Maailmantalous voi huonommin kuin edellisen finanssikriisin aikana, kansallisvaltioiden rajoja on suljettu ja poikkeustilan julistamisen myötä esimerkiksi ihmisten kokoontumisoikeutta on rajoitettu. Myös ranskalaisfilosofi Michel Foucault’n ajatukset biopolitiikasta – siitä, miten kansanterveys voidaan taata ja kenen henki on lopulta tarpeeksi arvokas pelastettavaksi – ovat nousseet puheenvuoroissa vahvasti esille. Avoinna olevia kysymyksiä riittää. K eskustelu on ollut tärkeää, mutta sitä on vaivannut eräs puute. V allitsevalla koronaviruspandemialla on ollut – ja tulee olemaan – valtavia poliittisia ja yhteiskunnallisia seurauksia. Se on jotain tai jokin, joka tuottaa vaikutuksia ja muuttaa tapahtumien kulkua. Aktantin käsite on puolestaan lähtöisin ranskalaisen filosofin ja tieteensosiologin Bruno Latourin kirjoituksista. Virus on mielletty lähinnä ihmiselämän ulkopuolelta saapuneena ”näkymättömänä vihollisena” tai yksipuolisesti eräänlaisena luonnonvoimien vastaiskuna. Opitaanko kriisistä jotain yhteiskuntien kestävyyden kannalta. On keskitytty pitkälti siihen, minkä olemme tottuneet ajattelemaan inhimilliseksi. Entä kyetäänkö elvyttäminen yhdistämään investointeihin, jotka tukevat myös ilmastonmuutoksen torjuntaa. Vaikka havaitsisimme tarpeen nopeuden rajoittamiseen autoillessamme, muuttaa korotettu suojatie tämän havainnon lopulta konkreettisekYDIN 2 / 2020 51 YTIMESSÄ. Talouden elvytys tulee olemaan välttämätöntä, mutta ketkä elvytyksen tulevat lopulta maksamaan. Siksi ei olekaan ihme, että pandemian ympärillä käydään vilkasta yhteiskunnallista ja poliittista keskustelua. Aktantti on toiminnan lähde, joka voi olla inhimillinen tai ei-inhimillinen. Se, miten kriisin jälkeen edetään, on myös epäselvää. Huomiota on kiinnitetty etenkin poikkeustilan luomiin erityisjärjestelyihin sekä siihen, missä määrin ja millä oikeudella ihmisten perusoikeuksia voidaan rajoittaa. Aktantti voi yhtä hyvin olla autotiellä vastaan tuleva korotettu suojatie kuin lepakoista ihmisiin levinnyt virus. Pahentaako kriisi resurssien epäoikeudenmukaista jakautumista globaalisti
Globaali kapitalismi, lepakot ja virus nimittäin toimivat samalla tasolla. Mikroskooppisen pieni loinen taas kykenee – sen leviämisen kannalta suotuisissa olosuhteissa – sulkemaan kansallisvaltioiden välisiä rajoja ja lopulta pysäyttämään koko maailmantalouden. E räs keskeisimmästä keinoista pitää yllä inhimillisten ja ei-inhimillisten olioiden välistä eroa on demystifiointi. Toisaalta virusta ei voida myöskään asettaa ihmisen ulkopuoliseksi viholliseksi. Viruksen näkökulmasta ei ole merkityksellistä, kiinnittyykö se ihmiseen vai eläimeen. Kolikolla on myös toinen puoli. Kun taas viruksesta puhutaan ”vihollisena sisällämme”, miellämme sen ihmisestä erillisenä toimijana, joka on saapunut uhkaamaan olemassaoloamme. Tämä hybris estää meitä näkemästä ja havaitsemasta niitä ei-inhimillisiä voimia, jotka kiertävät ihmisruumiiden sisällä ja ympärillä. Ne saavat meidät unohtamaan, että elämme – ja olemme aina eläneet – yhdessä ei-inhimillisten asioiden ja olioiden kanssa. Arkisessa kielenkäytössämme saatamme antaa lemmikeillemme muiden perheenjäsentemme ominaisuuksia tai mieltää taistelun luonnonkatastrofeja vastaan inhimilliseksi sodankäynniksi. si. Näitä monimutkaisia riippuvaisuussuhteita on mahdollista ymmärtää ja niistä on mahdollista oppia ainoastaan, jos tunnistamme ei-inhimillisten olioiYDIN 2 / 2020 52 YTIMESSÄ. Lopulta ne voivat olla riittävän voimakkaita lamauttaakseen kokonaisia yhteiskuntia tai tuhotakseen ihmisruumiita, kuten covid-19-pandemia on osoittanut. Samalla se osaltaan oikeuttaa ihmisen väkivaltaisen ja välinpitämättömän toiminnan ympäristöään kohtaan. Kuten Bennet osuvasti tiivistää, ”kuva kuolleesta tai läpikotaisin välineellistetystä materiasta ruokkii ihmisen hybristä ja maalle tuhoisia fantasioitamme valloituksesta ja kulutuksesta”. Esimerkkejä covid-19-viruksen demystifioinnista ei ole vaikea löytää. Molemmat näistä ajattelutavoista ovat ongelmallisia. Mihin vitaalisuuden ja aktantin kaltaisilla käsitteillä sitten pyritään. Ennen kaikkea ylittämään ero inhimillisten ja ei-inhimillisten toimijoiden välillä. Saatamme alkaa ajatella, että kaiken aikaa virus olimmekin me ja nyt on takaisinmaksun aika. Kun Donald Trump puhuu ”kiinalaisesta viruksesta”, huomiomme siirtyy itse viruksen toimijuudesta kuvastoon kiinalaisista epähygieenisenä tai likaisena kansakuntana. Vaikka virus onkin voimakas toimija, ei sen leviämisnopeudessa ole lopulta mitään luonnollista. Silti nämä ei-inhimilliset toimijat, kuten bakteerit, virukset ja hiilidioksipäästöt, ovat kiinteä osa tapaamme järjestää elämäämme. Nähdessämme kuvan kanaaleissa uiskentelevista delfiineistä mieleemme palaa ajatus ”luonnon kostosta”. Samalla kun tuomme osan ei-inhimillistä – sellaisen, jota emme osaa tai halua kohdata sellaisenaan – osaksi inhimillistä elämää, kiellämme ei-inhimillisten olioiden ja asioiden oman toimijuuden. Se ei kuitenkaan kykenisi leviämään näin tehokkaasti ilman ihmisten luomia yhteiskunnallisia ja taloudellisia olosuhteita
PANDEMIAN MYÖTÄ MEILLE AVAUTUU MAHDOLLISUUS AJATELLA UUDELLEEN SUHDETTAMME EI-INHIMILLISIIN OLIOIHIN JA YMPÄRISTÖÖN YLIPÄÄNSÄ. Se tarkoittaa kestävämpää suhdetta ei-inhimillisiin olioihin ja asioihin – ja ennen kaikkea siihen, millaisia seurauksia toimintamme ja talousjärjestelmämme suhteessa niihin tuottaa. Bennetin ajatuksia mukaillen olisikin ymmärrettävä, etteivät ei-inhimillisten kappaleiden ja olioiden kyvyt rajoitu ainoastaan passiiviseen ”vastahakoisuuteen”, vaan ne sisältävät myös kyvyn saada asioita tapahtumaan, siis tuottaa vaikutuksia. Pandemian myötä meille pikemminkin avautuu mahdollisuus ajatella uudelleen suhdettamme ei-inhimillisiin olioihin ja ympäristöön ylipäänsä. Suomessa työmarkkinoille syntyneet valuviat, kuten itsensätyöllistäjien heikko sosiaaliturva, olivatkin korjattavissa. den toimijuuden sekä elämänmuotomme tulevaisuuden riippuvaisuuden siitä, millaiseksi suhteemme eiinhimilliseen muodostuu. Tällaista suhdetta voidaan kutsua uudenlaiseksi poliittiseksi ekologiaksi. Termi on peräisin klassisesta Kreikasta ja sillä tarkoitetaan hetkeä, jossa entinen järjestys on poistumassa eivätkä tulevan järjestyksen asetelmat ole vielä selvillä. Y hteiskuntapolitiikan tutkija Mikko Jakonen toteaa hiljattain julkaistussa kirjassaan Konflikti – Talous ja politiikka (Into Kustannus), että demokratian koko historian voidaan nähdä toteutuneen uusien yhteiskunnallisten ajatusten ja toimintatapojen avautumassa. Tunnemme olevamme voimattomia hallitsemattoman ongelman edessä. Kaikki näistä mahdollisuuksista ovat toteutettavissa, mutta niitä ei kuitenkaan kyetä hyödyntämään riittävästi, ellemme muuta suhdettamme eiinhimilliseen. Suurin ongelma näissä hallinnan tunteissa on, että huomiomme kääntyy kestävämmän tulevaisuuden kannalta epäolennaisiin asioihin. Se on avannut täysin uudenlaisia mahdollisuuksia yhteiselämän ja yhteiskunnan toimintojen järjestämiselle. Poliittisella avautumalla viitataan tässä yhteydessä aikakäsitykseen nimeltä kairos. Tällainen ajattelu on kuitenkin houkuttelevaa, sillä se tuottaa ihmisille hallinnan tunteita, kuten kirjallisuustieteen professori Hanna Meretoja hiljattain totesi Suomen Kuvalehdessä. Juuri nyt tällaiset tunteet ovat houkuttelevia, sillä meillä ei ainakaan toistaiseksi ole todellista asetta (rokotetta tai vastalääkettä) virusta kohtaan. Kairos on momentti, jossa kaikki on periaatteessa hetkellisesti mahdollista. Covid-19-virusta ei tule nähdä ”näkymättömänä vihollisena” eikä pandemiasta selviytymistä sodankäyntinä. YDIN 2 / 2020 53 YTIMESSÄ. Kiinassa hiilidioksidipäästöt putosivat rajoitusten myötä hetkessä neljänneksen. Covid-19 loi juuri tällaisen momentin. Siitä huolimatta, että pandemia on synnyttänyt lukuisia yhteiskunnallisia ongelmia, on se myös tuonut esille, että useat ”mahdottomina” pidetyt poliittiset toimenpiteet ovatkin haluttaessa toteutettavissa
Irlannin Sinn Féinin ja Turkin HDP:n saama laajempi hyväksyntä yhteiskunnassa tarjoaa merkittävän mahdollisuuden rauhan rakentamiselle. Väkivaltaan yhdistettyjen puolueiden muodonmuutos ei kuitenkaan itsessään riitä rauhan ja demokratian turvaamiseen. Kirjoittaja Pelin Ayan Musil ENTISET LAINSUOJATTOMAT vaalien menestyjinä YDIN 2 / 2020 54 YTIMESSÄ
Irlannin tapauksessa Ison-Britannian hallitus teki selväksi, että se ei vastustaisi Irlannin yhdistymistä, mikäli kansan enemmistö asettuisi rauhanomaisesti sen taakse. päivänä pidetyissä vaaleissa vasemmistonationalistinen Sinn Féin sai enemmän ensisijaisia ääniä kuin maan valtavirtapuolueet Fine Gael ja Fianna Fáil. Vaalitilaisuuksissa presidentti Recep Tayyip Erdogan syytti puoluetta aseellista taistelua käyneen Kurdistanin työväenpuolueen (pkk) peiteorganisaationa toimimisesta. Irlanti ei ole ensimmäinen maa, jossa irtautumispyrkimyksiin ja väkivaltaan yhdistetty puolue on menestynyt vaaleissa. Pohjois-Irlantiin verrattuna Turkin taistelu kurdien kanssa on ollut vielä pidempi ja verisempi, sillä se on vaatinut 40 000 ihmishenkeä 40 vuodessa. Vaikka Fianna Fáil sai lopulta kapean paikkaenemmistön parlamenttiin, mediahuomio keskittyi Sinn Féiniin, joka oli onnistunut kumoamaan Irlannin keskustaoikeistolaisen status quon. Pohjois-Irlannissa neuvottelut onnistuivat ja johtivat ira:n pysyvään tulitaukoon vuonna 1994 sekä Belfastin sopimukseen vuonna 1998. 25 vuotta kestäneen konfliktin aikana ira:n kapinalliset surmasivat yli 1 700 ihmistä. Myöhemmin kolme seikkaa kuitenkin muutti nämä puolueet vaalikamppailun menestyjiksi. Vuoden 2015 vaaleissa Erdoganin taktiikka ei kuitenkaan auttanut hänen omaa Oikeus ja kehitys -puoluettaan (akp), joka menetti enemmistönsä parlamentissa hdp:n nousun takia. Myös Irlannin reformistinationalistit hyväksyiYDIN 2 / 2020 55 YTIMESSÄ. Sinn Féinin kannatuksen kasvaessa sekä Fine Gael että Fianna Fáil korostivat kampanjoissaan sen yhteyttä ira:han, mutta nämä taktiikat eivät kuitenkaan estäneet puolueen nousua maan politiikan uudeksi tähdeksi. Sinn Féinilla on historiallinen yhteys väliaikaiseen ira:han (Irish Republican Army, Irlannin tasavaltalaisarmeija), vuosina 1969 – 1994 operoineeseen aseelliseen liikkeeseen, joka pyrki irrottamaan PohjoisIrlannin Ison-Britannian hallinnasta. Myös Turkissa kurdimielinen Kansojen demokraattinen puolue (hdp) saavutti heinäkuussa 2015 ennätyksellisen vahvan aseman vaaleissa ylittämällä ensimmäistä kertaa kymmenen prosentin äänikynnyksen ja voittamalla 80 parlamentin 550 paikasta. I rlannin tasavallassa helmikuun 8. Ensinnäkin kummankin maan hallitukset muuttivat linjauksiaan löytääkseen ratkaisun väkivaltaiseen konfliktiin, asennoituivat positiivisemmin näiden puolueiden edustamiin vähemmistöihin sekä aloittivat neuvottelut niiden aseellisen siiven kanssa. Pkk:n ja Turkin hallituksen väliset neuvottelut puolestaan kariutuivat kahdesti, ensimmäisen kerran Oslon neuvottelujen (2006 – 2011) ja toisen kerran vuosien 2012 – 2015 rauhanprosessin jälkeen. Niihin liitetty väkivalta, joka oli samanaikaisesti valtiovallan niiden edustamiin vähemmistöihin kohdistamien toimien syy ja seuraus, teki niistä lainsuojattomia äänestäjäkunnan silmissä. S ekä sinn féiniä että hdp:tä oli useamman vuosikymmenen ajan pidetty epälegitiimeinä puolueina ja uhkina perustuslailliselle järjestykselle
Konfliktien muotoutumisen eroista huolimatta sekä hdp että Sinn Féin saavuttivat kuitenkin hallituksen linjamuutoksen seurauksena tietynasteisen julkisen näkyvyyden ja legitimiteetin. Nämä lupaukset puhuttelivat pääasiassa niitä, jotka olivat saaneet kärsiä Irlannin asuntoja terveydenhuoltokriisin takia. Helmikuun vaaleissa sen kampanjateemoja olivat monikansallisten yritysten verotus, julkisten menojen kasvattaminen sekä asuinhuoneistojen vuokrien jäädyttäminen. Turkin kohdalla taas luottamuksen syntymistä osapuolten välille haittasivat useat tekijät: Oslon pöytäkirjojen vuoto medialle, neuvottelujen eliittijohtoinen luonne sekä Syyrian sodan syttyminen. Toisekseen ajan mittaan molemmat puolueet loivat perusteita sille, että niitä voitiin pitää aikaisempaa legitiimimpinä toimijoina: ne laajensivat organisaatioitaan ja niiden nationalistinen diskurssi alkoi painottaa enemmän demokraattisen sosialismin korostamia teemoja. Sinn Féin hyödynsi talouskurin vuonna 2014 käynnistämää yhteiskunnallista turhautumista sekä kasvatti suosiotaan painottamalla sosiaalista oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Kurdimielisen hdp:n suosiota kasvattivat vastaavasti Gezi-puiston protestit, jotka alkoivat paikallista ympäristökysymystä koskevana mielenosoituksena ja laajenivat myöhemmin maanlaajuiseksi hallituksenvastaiseksi liikkeeksi. Vaikka puolue ei tuolloin ottanut siihen virallisesti kantaa, sen kampanja vuoden 2015 vaaleissa otti liikkeen huolenaiheet omikseen: se kritisoi hallituksen autoritaarisia linjauksia sekä painotti ihmisoikeuksien ja ympäristön suojelua ja sukupuolten tasa-arvoa. Demokraattisen sosialismin arvot ovat itse asiassa perustuvanlaatuinen osa molempien puolueiden ja niiden aseellisten siipien ideologiaa, joten tällainen retorinen muutos ei ollut yllättävä. Myös Turkissa hdp:n edeltäjät bdp ja dtp alkoivat nostaa kampanjoissaan esiin kurdien oikeuksia laajempia kysymyksiä, kuten sosiaalista ja ekologista oikeudenmukaisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja työntekijöiden oikeuksia. D emokratioiden tehtävä on muuttaa väkivaltaiset konfliktit väkivallattomaksi poliittiseksi osallistumiseksi. Irlannin tasavallassa Sinn Féin onnistui yhdistämään ”kaikki yhtenäisen Irlannin puolesta” -kantansa asumisen, terveydenhuollon ja ympäristön kaltaisiin perustarpeisiin keskittymiseen. Kun ira:n tai pkk:n kaltaiset aseelliset separatistiryhmittymät muuttuvat vaaleissa kilpaileviksi poliittisiksi puolueiksi, konfliktinratkaisun demokraattisen prosessin pitäisi taYDIN 2 / 2020 56 YTIMESSÄ. Kolmanneksi sekä Irlannin että Turkin poliittiset establishmentit kärsivät merkittävistä taloudellisesta ja poliittisista kriiseistä, mikä auttoi kumpaakin puoluetta kääntämään pitkäaikaisen ”outsider-näkemyksensä” edukseen. vät mahdollisen tulevan liittouman Sinn Féinin kanssa, jos se turvautuisi yksinomaan rauhanomaisiin osallistumistapoihin. Nämä myönnytykset helpottivat rauhan saavuttamista. Näiden kehityskulkujen seurauksena molemmat puolueet vahvistivat asemiaan merkittävästi ja poliittisen establishmentin yritykset muistuttaa äänestäjiä niiden väkivaltaisista taustoista osoittautuivat hyödyttömiksi
Tämän legitimiteetin lähde on sitä paitsi niissä toimissa, jotka Turkin hallitus itse päätti toteuttaa vuosikymmen sitten. Jos otetaan huomioon, että hdp on konfliktista huolimatta edelleen ylittänyt kymmenen prosentin äänikynnyksen, rauhan kannalta ensisijaista ei ehkä ole puolueen irtisanoutuminen väkivallasta vaan se, että hallitus tajuaa hdp:n säilyttäneen legitimiteettinsä. Muiden poliittisten toimijoiden on kuitenkin myös osattava tarttua tähän tilaisuuteen. Lisäksi vuoden 2015 jälkeen tapahtunut kehitys on tuonut mukanaan yhteiskunnan polarisoitumisen ja turvallistamisen ilmapiirin, johon on kuulunut myös kurdimielisen puolueen johtohahmojen pidättäminen. Tutkimusten mukaan aseistettuihin ryhmiin linkittyneiden puolueiden piirissä esiintyy usein vahvoja tunnesiteitä entisiin tai nykyisiin taistelijoihin. Vielä kuukausi vaalien jälkeen Fianna Fáil oli kuitenkin vahvasti jakautunut sen suhteen, pitäisikö sen lähteä Sinn Féinin kanssa samaan hallitukseen. Näin ainakin ennustaa politiikantutkimuksen parissa tunnettu inkluusiomoderaatioteoria. Mutta jos taas yhdentyminen tapahtuu konsensukseen pyrkivällä ja demokraattisella tavalla, Sinn Féin lakkaa olemasta puolue, jolla on radikaaleja päämääriä. Demokraattinen konsensus voidaan joka tapauksessa saavuttaa ainoastaan, jos kilpailevat puolueet ovat valmiita harkitsemaan yhteistyötä Sinn Féinin kanssa. Tästä voidaan päätellä, että väkivaltaan liitettyjen puolueiden muodonmuutos on varmastikin välttämätöntä rauhan ja demokratian turvaamisen kannalta, mutta se ei vielä itsessään riitä. Käännös: Eero Suoranta. Näistä kahdesta puolueesta on tullut enemmän tai vähemmän legitiimejä toimijoita ja kumpikin niistä onnistui vastaamaan omien maidensa yhteiskunnallisiin huolenaiheisiin. Julkaistu alun perin OpenDemocracy -sivustolla: www.opendemocracy.net/ en/can-europemake-it/parties -history-secessionist-violence -what-doestheir-electoralsuccess-meanpeace-anddemocracy YDIN 2 / 2020 57 YTIMESSÄ. Irlannin tapauksessa rauhanneuvottelut tarjosivat Sinn Féinille tarpeeksi merkittäviä kannustimia, jotta se taivutteli ira:n luopumaan väkivallasta. Samaan aikaan konfliktin jatkuessa Turkissa hdp:n ei ole helppo irtisanoutua pkk:n harjoittamasta väkivallasta. Taistelijat katsovat uhranneensa kaikkein eniten liikkeensä päämäärien vuoksi, joten heillä on korkeat odotukset sen poliittisen siiven eli puolueen suhteen. Sinn Féinin ja hdp:n kokemukset kuitenkin osoittavat, että tämä prosessi ei usein ole mitenkään erityisen kitkaton. Ehkäpä jossain kaukaisessa tulevaisuudessa Sinn Féin alkaa kyseenalaistaa Irlannin yhdistymisen tarpeellisuuden, jos otetaan huomioon, että sen vaalimenestys ei oikeastaan johtunut sen nationalistisesta agendasta. soittaa niiden radikaaleja päämääriä sekä ehkäistä aseellisia konflikteja. Se, että laajempi yhteiskunta hyväksyy nämä puolueet legitiimeiksi, on merkittävä mahdollisuus. Turkin neuvotteluprosessissa hdp ei koskaan saanut vastaavanlaisia kannustimia. Tästä huolimatta Sinn Féin ei ole luopunut radikaalista tavoitteestaan irrottaa Pohjois-Irlanti Isosta-Britanniasta ja hdp liitetään Turkissa edelleen aseelliseen konfliktiin
Tilanteen kuuluttamien välttämättömien ilmastotoimien ja oman aseman problematiikan tiedostavan globaalin myötätunnon sijasta kulunut vuosikymmen on kuulunut raja-aidoille. Niitä on rakennettu läYDIN 2 / 2020 58 YTIMESSÄ. Tekstin alusta tähän asti luettuasi pakosalle on joutunut keskiarvon perusteella noin kymmenen uutta ihmistä. Jos tavoitteena on sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä tulevaisuus, on rajat siirrettävä kartalta kulutukseen. Luku vastaa yhtä kotinsa menettänyttä henkilöä joka toinen sekunti. Kirjoittajat Teemu Vaarakallio ja Rebekka Kuukka VOITOKAS Vain antirasistinen ilmastokamppailu on O xfamin joulukuussa 2019 julkaiseman raportin mukaan päättyneen vuosikymmenen aikana yli 20 miljoonaa ihmistä joutui vuosittain jättämään kotinsa ilmastonmuutoksen vaikutusten seurauksena
Loppuun asti vältellyt päästövähennysja sopeutumistoimet tulevat kalliiksi valtiontaloudelle ja sitä rahoittaville veronmaksajille, mikä lisää taloudellisen epävarmuuden tuntua ja asettaa sosiaaliturvan vaaraan pitkällä aikavälillä. Yhdysvallat on muurannut etelärajaansa kiinni ennennäkemättömällä vimmalla. hes huumaavaan tahtiin niin ihmisten mielikuvissa kuin valtioiden välisillä maantieteellisillä vyöhykkeilläkin. R ajojen logiikka perustuu ideologiaan, jota on mahdoton sovittaa yhdenvertaisuuden, tasa-arvon ja solidaarisuuden ihanteille rakennettuihin arvoasetelmiin. Rajojen logiikka on myös rasismin logiikka. Monille olisi helpompaa antaa anteeksi tietämättömyys kuin tekemättömyys. Aikaisemmin edullisesti toteutettavissa olleet muutokset kallistuvat, eikä sivilisaation taloudellisten rakenteiden täydellistä romahtamistakaan voida pitää enää yllätyksenä. ”Kunnianhimolla” täyteen pumpattujen puheiden ja myötähäpeää herättävien tekojen välinen ristiriita satuttaa. Pelottavin vaihtoehto on yhtäläisen ihmisarvon pilkkominen ja ihmisten toisistaan erilleen jakaYDIN 2 / 2020 59 YTIMESSÄ. I lmastokriisi on tämän päivän suurin tragedia ja tulevien vuosikymmenten suurin uhka, jonka päälle poliittinen vastuunpakoilu ja apatia heittää alati synkkenevän varjonsa. Rasismin voittokulkua on ollut merkittävässä roolissa tasoittamassa lamaantunut ja epäonnistunut ilmastopoliittinen päätöksenteko, joka rampauttaa vauhdilla kansalaisten poliittista järjestelmää kohtaan kokemaa luottamusta. Yhdenvertaisuuden ja ihmisarvon ylväänä sanansaattajana esiintyvässä Euroopassa Unkarin rakentama, neljän metrin korkuinen piikkilankaan paketoitu aita pysäyttää sellaiset ihmisryhmät, jotka ilmastokriisin voimistamat konfliktit ovat ajaneet tien päälle etsimään ihmisarvoista tulevaisuutta. Muukalaisvihasta ammentavien puolueiden menestys, äärioikeiston nousu, lisääntynyt aktiivisuus ja väkivaltaisuus sekä rasistisen kielenkäytön palaaminen yhteiskunnallisen keskustelun normiksi osoittaa, ettei seuraavan vuosikymmenen kamppailuja käydä ainoastaan elinkelpoisista olosuhteista, vaan myös jakamattomasta ja yhteismitallisesta ihmisarvosta. Tälle tekemättömyydelle etsitään nyt moraalista oikeutusta. Ennen muuta näillä ryhmillä on valta määrätä, kuinka näitä hupenevia etuoikeuksia jaetaan. Se perustuu ajatukseen maailmasta, jossa joillain ihmisryhmillä on sekä mahdollisuus että heidän itse itselleen suoma etuoikeus turvallisuuteen, onnellisuuteen ja kyllästettyyn elintasoon. Vaikka muurien sisään suljetut uiguurit ja palestiinalaiset olisivat joutuneet sorretuiksi ilman alati nousevaa maapallon keskilämpötilaakin, toimivat heitä vastaan kohdistetut toimet lisätodisteena siitä rajojen ja ulossulkemisen logiikasta, joka valtaa ajattelussamme yhä keskeisemmän roolin – poissa silmistä, poissa mielestä
Siksi antirasistinen, inklusiivinen ja globaalirakenteen tiedostava vuoropuhelu on ehdoton edellytys oikeudenmukaisen siirtymän rakentamiseksi ja meidät kuilun partaalle ahdistaneiden valtarakenteiden purkamiseksi. Ilmastokriisin voimistama rasismi sortaakin erityisesti niitä ihmisryhmiä, jotka ovat vähiten vastuussa ilmastonmuutoksen kiihdyttämisestä. Samaan aikaan rajat vievät meitä ennätysvauhtia kauemmas toisistamme. YDIN 2 / 2020 60 YTIMESSÄ. Mikäli rajan ylitys onnistuu, on nurkan takana odottamassa rivo joukko ideologisia raja-aitoja, jotka kyseenalaistavat tulijoiden ihmisoikeudet, osaamisen, uskonnon ja ihmisyyden. Juuri tämä matka paljastaa usein antirasismin haastavimman, omiin etuoikeuksiin kohdistuvan vaateen ja voimakkaimman muutoskipinän. Rasismin vastaista taistelua ja ilmastotaistelua ei voi erottaa toisistaan, sillä kysymys on lopulta perustavanlaatuisesti yhdestä ja samasta taistelusta vanhoja voimia ja sortavia rakenteita vastaan, ihmisarvon ja globaalin oikeudenmukaisuuden puolesta. Antirasismi on paitsi kriittistä ympäröivän maailman tarkastelua, myös reflektiivinen matka omaan itseen. Siksi myös ihmisoikeusperustaisen ilmasto-oikeudenmukaisuusliikkeen kuumeisin, ensisijainen ja läpileikkaava kamppailu on antirasistinen. minen. On musertava ajatus, että oma kerskakulutukseen perustuva elämäntyylimme ajaa toisen ihmisen pois kodistaan joka toinen sekunti. On musertava ajatus, että kykenemättömyytemme luopua saavutetuista eduista ajaa tulevina vuosikymmeninä sadat miljoonat ihmiset ilmastopakolaisiksi. Uuden ilmastoliikkeen on oltava antirasistinen ollakseen voitokas. Vain globaaliin solidaarisuuteen perustuva vaihtoehto on aito vaihtoehto rasistiselle, erottavalle paatokselle. Koska perusta tulevaisuuden rakentamiselle on valettu vuosisatojen saatossa kieroon, vaaditaan erityistä huolellisuutta ja aitoa osallisuutta, jotta samojen, epätasa-arvoa luovien virheiden toistaminen voidaan tässä murroskohdassa välttää. Maailma on taloudellisesti, ekologisesti ja teknisesti kytkeytyneempi kuin koskaan aikaisemmin. Kun meidät on ensin ihmisarvon ja -arvottomuuden perusteella jaettu meihin ja muihin, on katse helpompi kääntää pois siitä inhimillisestä kärsimyksestä, johon länsimaalainen elämäntyylimme ja aikainen teollistuminen ovat ensisijaisia syyllisiä. Jos vastaamme ilmastokriisiin rakentamalla rajoja, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö vastakkainasettelusta elävä ja sen oikeuttava rasistinen maailmankatsomus voimistu entisestään. Reilu siirtymä ja ilmasto-oikeudenmukaisuus ovat tyhjiä sananparsia ilman tasa-arvoiset ihmisoikeudet keskiöön nostavaa ideologiaa, jonka voimalla ja viisaudella ekologista jälleenrakennusta ajetaan eteenpäin. Aktiivinen omien ennakkoluulojen ja etuoikeuksien tiedostaminen on kiusallista ja epämukavaa, mutta vain siten ilmastoliike voi varmistaa, että se tulee tietoiseksi omasta asemastaan osana sortavia rasistisia ja ilmastoepäoikeudenmukaisia ekstraktivistisia rakenteita. Antirasismilla tarkoitetaan aktiivista syrjinnän vastustamista, yhdenvertaisuuden edistämistä sekä rasististen rakenteiden ja asenteiden kriittistä arviointia ja kyseenalaistamista
Planetaariset rajat ovat vastassa jo nyt. Kieli toimii myös ajattelumme mahdollistajana ja rajan vetäjänä, muttei onneksi kehity itsestään: ilmastoliike on itse vastuussa siitä, millaista kieltä se käyttää, mikä on hyväksyttävää ja kuinka viestintää kehitetään inklusiivisemmaksi. Yhtälö on mahdoton, ja rajat ovat siksi välttämättömiä. Erityisen vaikeaksi sen tekee rajallinen kielemme, josta ei löydy yleiskielisiä sanoja ja ilmaisuja monille feminismin ja antirasismin keskeisesti haastamille ilmiöille. Monimuotoisuuden tasa-arvoa ei vielä koskaan olla saavutettu, ja siksi oikeudenmukaisuuden jälleenrakentamisesta puhuminen olisi pahimmillaan harhaanjohtavaa. On lopulta itsestämme kiinni, asetetaanko rajat omalle luonnonvarojen riistoon kytketylle kerskakulutuksellemme vai meidän ja muiden ihmisarvon välille. YDIN 2 / 2020 61 YTIMESSÄ. Joskus itsestäänselvänä pidetyn jakamattoman ihmisarvon puolustaminen on tänään tärkein tehtävämme osana globaalia vastausta ilmastokriisiin. Hukkuva ei voi pelastaa muita, ja siksi aktiivista ilmasto-osallistumista on vaikea edellyttää sellaisilta syrjityiltä ihmisryhmiltä, joille jo julkisessa tilassa näkyminen on poliittinen teko. Tällä hetkellä yritämme yhteensovittaa sekä universaaleja ihmisoikeuksia että materiaalista yltäkylläisyyttä. Vaikka kuinka kipuilemme, on meidän viimein tunnustettava paradoksaalinen, vuosikymmeniä jatkunut itsepetoksemme: Yhtäältä ylistämme eettistä universalismia, jonka mukaan ihmisarvo on jakamaton ja kuuluu kyselemättä kaikille. Kaikille niille, jotka haluavat rakentaa sosiaalisesti oikeudenmukaista, antirasistista ja ekologisesti kestävää tulevaisuutta, vastaus tähän kysymykseen on yksiselitteinen. Siksi niitä on tehtävä samanaikaisesti. Toisaalta elämme sellaisen aineellisen yltäkylläisyyden keskellä, joka ei mitenkään ole mahdollinen universaalisti kaikille. Ilmastoliikkeen inklusiivisuutta ja representaation monimuotoisuutta on kehitettävä syyllistämättä ja pakottamatta, muut sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevat yhteiskunnalliset kamppailut tiedostaen ja niille arvoa antaen. A ntirasististen periaatteiden jalkauttaminen ympäristöliikkeeseen ei tietenkään tapahdu itsestään. Siitä huolimatta oikeudenmukaisen ja antirasistisen yhteiskunnan rakentaminen tulee vaatimaan laajuudeltaan ekologista jälleenrakennusta vastaavia muutoksia. Kovenevien ja kyynistyvien asenteiden luomat epätoivoiset ajat vaativat toiveikkaita tekoja. Toiseksi globaalikysymyksiin kohdistuva yhteiskunnallinen aktiivisuus edellyttää useimmiten tiettyä perusturvaa ja sosioekonomista asemaa, ja siksi ilmastoliike on globaalissa pohjoisessa kehittynyt huomattavan valkoiseksi. Olennaisten antirasististen ajatteluja puhetapojen valtavirtaistaminen on vaikeaa, koska tämänhetkisellä sanavarastollamme ei ole mahdollista kuvailla ympäröivää maailmaamme ja siinä vallitsevia rakenteita täsmällisesti ja ymmärrettävästi
Theodor W. Voiko historiasta oppia ja toistaako se itseään. Adornon oikeistoradikalismin olemusta ja sen menestyksen syitä luotaava teksti on yli puolen vuosisadan ikäinen, mutta tuntuu valitettavan ajankohtaiselta – ja saa pohtimaan suuria kysymyksiä. Kirjoittaja Veli-Matti Huhta ADORNON OPISSA Historian & YDIN 2 / 2020 62 YTIMESSÄ
Jos historiasta on ylipäätään mahdollista oppia, nyt siihen on tilaisuus. Instituutti organisoitui uudelleen Columbian yliopiston yhteyteen. Saksan liittotasavallassa hänellä oli myös poliittista painoarvoa. Juuri Thüringenissä kansallissosialistit olivat saaneet poikkeuksellisen vankan kannatuksen ja ensimmäisen kerran oman miehensä Wilhelm Frickin ministeriksi osavaltiohallitukseen. Adorno oli myös musiikkitieteilijä, ja kenties suomalaista vastaanottoa on varjostanut myös hänen kriittinen asenteensa Sibeliusta kohtaan… Joka tapauksessa Vastapainon tuore Adorno-satsaus ilahduttaa jo harvinaisuutensakin takia. Vuosi oli 1930. Vuonna 1967 Wienin yliopistossa pitämässään esitelmässä Näkökulmia uuteen oikeistoradikalismiin Theodor W. Aiemmin muut puolueet olivat kieltäytyneet yhteistyöstä äärioikeiston kanssa. Niissä oli voimakas juutalaisvastainen liike 1800-luvun lopulla, 1930-luvulla ne olivat kansallissosialismin keskuksia ja 1960-luvulla silloisen oikeistoradikalismin vahvoja tukialueita. Adorno oli yksi heistä. Suomessa hän on tuttu juuri nimenä – Adornon ajattelua tunnettaneen lähinnä vain yliopistopiireissä. H elmikuussa 2020 saksan Thüringenin osavaltion sisäpolitiikka herätti kansainvälistä huomiota. Suomennoksia ei ole kiusaksi asti, mutta todellinen syy tilanteeseen lienee Adornon ajoittain pahamaineinen vaikeaselkoisuus ja korkealentoisuus (siitä voi varmistua vaikkapa lukemalla Vastapainon vuonna 2006 julkaiseman ja Arto Kuorikosken erinomaisesti suomentaman Esteettisen teorian). Historiaa koskevien hokemien lisäksi tulee mieleen maantiedettä koskeva. YDIN 2 / 2020 63 YTIMESSÄ. Erityishuomiota tapauksessa sai maantiede ja historia. Ensin hän emigroitui Englantiin, sitten Yhdysvaltoihin. Neljäkymmentäluvun lopulla Adorno palasi professoriksi Frankfurtiin ja saavutti pian kansainvälisen kuuluisuuden massayhteiskunnan ja sen kulttuurituotteiden kriitikkona. Osavaltion pääministeriksi valittiin liberaalia oikeistoa edustava Thomas Kemmerich äärioikeistolaisen AfD (Alternative für Deutschland) -puolueen tuella. Adorno (1903 – 1969) ei mainitse Thüringeniä, mutta kylläkin Hessenin ja pohjoisen Baijerin. A dorno on yksi 1900-luvun keskieurooppalaisen filosofian ja yhteiskuntatutkimuksen suurista nimistä. Oikeistoradikalismia käsittelevä teksti on lyhyt ja ”helppo”. Tällä kertaa Adornon ymmärtäminen ei ole Adornosta kiinni. Ei se ole kiinni myöskään Sauli Havun suorastaan esimerkillisen sujuvasta suomennoksesta. Oikeistoradikalismista Adornolla oli omakohtaista kokemusta. Natsien tultua valtaan vuonna 1933 Frankfurtin yliopiston Yhteiskuntatutkimuksen instituutti (kuuluisa Frankfurtin koulu) suljettiin ja sen piirissä toimineet marxilaiset ja juutalaiset intellektuellit joutuivat lähtemään maanpakoon. Niinkö se on, että maantieteelle emme voi mitään
Tästä ja esitelmän muista taustoista tekee Volker Weiß jälkisanoissaan selkoa. A dornon esitelmöidessä äärioikeisto oli nousussa kansallisdemokraattien (npd) muodossa. Adornon näkökulmasta oikeistoradikalismin menestys oli kuitenkin todellinen uhka. 11). Siitä muodostuu esitelmän opettavainen osuus. Koska jokainen historiallinen tilanne on singulaari, ei Adornon esitelmästä pitäisi innostua liikaa, mutta vaikea siitä on olla innostumattakaan. THEODOR W. Puolue on edelleen olemassa – vuonna 2017 Saksan perustuslakituomioistuin päätti, että npd on tavoitteiltaan lainvastainen, mutta liian mitätön kiellettäväksi. Yhteiskuntatieteilijä vastasi uhkaan yhteiskuntatieteen asein. ADORNO NÄKÖKULMIA UUTEEN OIKEISTORADIKALISMIIN Jälkisanat Volker Weiß. Adornon puhuessa maailma oli jakautunut kahteen kylmän sodan leiriin, sen takia ”nationalismissa onkin […] nykyään jotain fiktiivistä” (s. YDIN 2 / 2020 64 YTIMESSÄ. Fasismin edellytykset ovat aina käsillä. Vuonna 1964 perustettu npd oli saanut kannatusta osavaltiovaaleissa, mutta liittopäivävaaleissa 1969 se ei menestynyt. Kyllä historia toistaa itseään yhden kriittisen teorian verran. Adornon ajattelun ja puolen vuosisadan aikana kertyneen kokemuksen valossa juuri tuo jälkimmäinen analyysi tuntuu saavan ylihistoriallista pätevyyttä. Kansallisvaltio menettää asemansa ylikansallisille toimijoille. Suomentanut Sauli Havu Vastapaino 2020 86 s. Nyt tilanne on toinen (ja 2020 koronakevään kokemuksen valossa taas toinen), mutta tietyssä mielessä Adornon jäljittämät tendenssit ovat länsimaisten yhteiskuntien yleisiä ominaisuuksia. Fasististen liikkeiden edellytykset ovat Adornonkin mukaan vanhoja tuttuja: porvarilliset luokat menettävät pääoman keskittymistendenssin myötä asemiaan ja syyttävät siitä (ilmeistä intellektuaalista laiskuuttaan) sosialismia. Yhtäältä Adorno asettaa kansallisdemokraattien menestyksen sosiaaliseen ja historialliseen kontekstiinsa, toisaalta hän analysoi tuon menestyksen syitä eli äärioikeiston taktiikkaa. Teknologian kehitys synnyttää laajamittaista työttömyyttä
Osa Adornon tunnistamista propagandakeinoista on aikaan ja paikkaan sidottuja – olisiko esimerkiksi Adornon mainitsema ”antiamerikkalaisuus” edes mahdollista Suomen henkisessä ilmapiirissä. H istoriallisten yksityiskohtien taustalla oikeistoradikalismin uhka ja sen torjunta pelkistyvät klassiseksi tunteen ja järjen väliseksi ristiriidaksi. Järkeä on paljon parjattu, ja usein se on meidät pettänyt. Se lienee eräänlainen ennätys Saksan poliittisessa historiassa. YDIN 2 / 2020 65 YTIMESSÄ. Joudun pyörtämään sanani. Ei Adorno taida nytkään olla helppo pala; itse asiassa hänen esitelmänsä on puoli vuosisataa sitten ilmoille singottu kehotus ajatella, ajatella terävämmin: ”Tätä kamppailua ei pidä suinkaan käydä asettamalla valhe valhetta vasten ja päihittämällä oikeistoradikalismi nokkeluudessa. Eksistentiaalinen ajautuu helposti irrationaalisuuden palvelukseen ja tulee, kenenkään sitä tarkoittamatta, palvelleeksi myös oikeistoradikalismin asiaa. Vasemmistolla on teoria, oikeistolla tunne. Toisaalta: jos järki saikin Thüringenissä voiton, se sai vain erävoiton. Adorno antaa havainnollisia esimerkkejä siitä, miten teoria käy yhä ohuemmaksi, mitä kauemmas oikealle mennään. Samassa yhteydessä Adorno esittää myös kriittisen heittonsa eksistenssifilosofian menestystä kohtaan. Jopa niin, että ”oikeistoradikaalit esineellistävät eron niin sanotun järjen ja niin sanotun tunteen välillä” (s. Sen sijaan valhetta vastaan pitää järjen läpilyövään voimaan tukeutuen asettaa aidosti epäideologinen totuus” (s. Thomas Kemmerichin ura Thüringenin pääministerinä jäi 28 päivän mittaiseksi. 48) sekä vaatimus kunnioittaa ”kansallisia symboleja”. Porvarillisen julkisuuden läpäisemissä yhteiskunnissa se tarkoittaa julkista puhetta: propagandaa, retoriikkaa, kielellisteknisiä ”temppuja”. Jollakin perustavalla tavalla sekä oikeistoradikalismi että sen vastustaminen ovat siis kielellisiä ilmiöitä. Taistelu käydään kielessä. Adornon pitkässä listassa esiintyvät muun muassa jatkuva juutalaisuuteen ja juutalaisiin kohdistuva vihjailu (”Antisemitismillä on nykyään oma aavemainen muotonsa”, s. Päinvastoin: esimerkiksi sosiaalisen median ilmiöt tuntuvat vahvistavan sitä. Maailman muuttuminen Adornon päivien jälkeen ei tunnu vähentävän hänen sanomansa painoarvoa. 55). Sellainen on järjen tapa. Edellytystensä lisäksi poliittinen menestys vaatii myös aktiivista toimintaa. – mutta yleisesti ottaen hänen listansa on häkellyttävä nimenomaan ajankohtaisuutensa ansiosta. Mutta muutakaan asetta meillä ei ajan vitsauksia vastaan ole. 33). 35), konkreettisuuteen vetoaminen (tarkat luvut, joiden sekaan voidaan piilottaa mielivaltaisia lukuja; Adornon esimerkki on Saksan Israelille maksamien korvausten suurentelu), ”pseudotieteellinen pilkunviilaus”, tarkoitushakuinen juridinen formalismi, ”virallisuuden kikka” radikaalien ryhmien käyttämien nimien yhteydessä, aatteellisuuden väittäminen välttämättömäksi (”jokaisella on oltava jokin aate vain siitä käytännöllisestä syystä, että ilman aatetta ei voi elää…”, s
Hiphop-kulttuuri luotiin lähes 50 vuotta sitten New Yorkin ghetoissa, joista se yllättäen levisi kaikkialle maailmaan. Maailmaa on enää vaikeaa kuvitella ilman räppiä. Räp syntyi Etelä-Bronxissa 1970-luvun alkupuolella osana syrjäytettyjen afroamerikkalaisten ja karibialaisten nuorten hiphop-kulttuuria. YDIN 2 / 2020 66 YTIMESSÄ. On kuitenkin ehkä vain sattumaa, että genre murtautui ulos synnyinghetostaan. Public Enemy -legenda Chuck D:n mukaan monet hiphop-fanit kuitenkin nukkuvat räpplaneetan päällä. Teksti ja kuva Janne Juhana Rantala YHTEENLIITTÄMÄT Riimin R äp on nykyään maailman suosituin musiikkigenre, jota soitetaan ja tuotetaan maailman liki jokaisessa kaupungissa ja piirikunnassa
(Ainoita poikkeuksia on Chuck D:n oma ohjelma And You Don’t Stop, jossa suomalais-eteläafrikkalainen hiphop-pariskunta Mikko Kapanen ja Amkelwa Mbekeni soittavat vähintään kaksi kappaletta usa:n ja IsonBritannian ulkopuolelta.) Bassoradion pitkälti jenkkiräpistä koostunut Top 100 -lista osoitti, että havainto pätee myös suomalaisfaneihin. Yksi hiphopin kolmesta afrokaribialaisesta perustajaisästä oli nerokas visionääri ja dj Afrika Bambaata. Lisäksi se muistuttaa Public Enemyn klassikkoalbumista Fear of a Black Planet, joka kertoi maailman kulttuurin afrikkalaistumisen etenkin valkoisissa konservatiiveissa herättämästä pelosta. Mosambikin hiphopin tutkijana koen, että monet täkäläisistä artisteista ansaitsisivat paljon nykyistä laajemman YDIN 2 / 2020 67 YTIMESSÄ. Hiphop-historioitsija Jeff Changin mukaan nykyään voi olla vaikea kuvitella, että kaikki se aktiviteetti, innostus ja luovuus, joka nykyään tunnetaan hiphoppina, mahtui vielä 1970-luvun lopulla reilun kymmenen kilometrin kokoisen ympyrän sisään. Punaisten mattojen kiilto on kuitenkin vain globaalin hiphop-jäävuoren huippu: ghettonuorilta peritty nihkeä asenne ansaitsemattomia etuoikeuksia ja rotusortoa kohtaan on säilynyt hiphopkulttuurin ytimessä. Heillä ei ole aavistustakaan siitä, kuinka suureksi, monimuotoiseksi ja elinvoimaiseksi heidän maastaan lähtöisin oleva tyyli on kasvanut. Hän oli ensimmäisiä, jotka näkivät, että hiphopin alkuaan irralliset neljä klassista elementtiä – levyjen pyörittäminen, räppäys, graffiti ja breakdance – muodostivat kokonaisen kulttuurin. R äp-artistin runollinen kielikuva ilmaisee, kuinka absurdia nukkuminen varsin meluisalta kuulostavan räp-planeetan päällä on. Hän lisäsi listaan vielä viidennenkin elementin eli tietoisuuden itsestään ja siitä, missä on. Kirjassaan Can’t Stop, Won’t Stop: Hiphopsukupolven historia hän nimittää sitä New Yorkin seitsemän mailin maailmaksi. Yksi hiphop-kulttuurin pitkäaikaisista vaikuttajista, legendaarisen Public Enemyn johtava mc Chuck D, twiittasi taannoin, että amerikkalaiset hiphop-fanit nukkuvat räp-planeetan päällä. Chuck D:n syytös voidaan pitkälti kohdistaa myös valtavirran hiphoptutkijoihin ja -journalisteihin. Chuck D:n ilmaisu muistuttaa Tony Mitchellin toimittaman klassikkoteoksen Global Noise: Rap and Hip-Hop Outside the USA havainnosta, jonka mukaan suurin osa amerikkalaisyleisöstä kuuntelee vain amerikkalaista räppiä ja ainoastaan englanniksi, johtuen pitkälti siitä, mitä sikäläinen musiikkiteollisuus heille tarjoaa. Varsinkin Yhdysvalloissa räp on ollut jo parinkymmenen vuoden ajan monta miljardia dollaria vuodessa tuottavaa liiketoimintaa ja sen tunnetuimmat tähdet ovat osa salamavalojen loisteeseen tottunutta amerikkalaisen viihdealan kermaa. Ensimmäisen vuosikymmenensä aikana hiphop-kulttuuri ei juuri levinnyt Bronxia ja naapurikaupunginosia kauemmaksi eikä sellaista moni edes odottanut
Azagaian toinen albumi Cubaliwa vuodelta 2013 on räpin ja maailmanmusiikin mestariteos, joka hyödyntää koko maailman musiikillisia aarteita, mukaan lukien mosambikilaisia traditionaalisia instrumentteja ja vaikkapa Itä-Afrikan rannikon islamilaista kuorolaulua. Kaikkein laajimmassa musiikin meressä uivat hiphop-tuottajat: Imbelogic sisämaakaupunki Chimoiosta penkoi äskettäisellä Filippiinien matkallaan vinyylilevyjä manilalaisesta divarista jokapäiväistä sämpläämistään varten. alkoi vuonna 1984 Ranskassa. Myös mosambikilaisten hiphop-tuottajien parhaat instrumentaalit ovat nykyään kansainvälistä kärkeä. Hiphopin koko globaali olemus on kuitenkin alettu tunnistaa varsin hitaasti. yleisön. Tosifanit ovat globaalin räp-skenen seuraamisessa tutkimuksen valtavirran edellä: esimerkiksi monet mosambikilaiset räp-fanit kuuntelevat paitsi portugaliksi esitettyä räppiä kaikkialta maailmasta, myös esimerkiksi japanilaista tai chileläistä räppiä tai hiphop-instrumentaaleista sommiteltuja beat tape -albumeja. H.O.P. Luultavasti alan vanhin televisio-ohjelma, dj Sidneyn juontama H.I.P. Vuonna 1983, amerikkalaisen niin sanotun kristillisen oikeiston rahoittaessa Mosambikin maaseutua kauhun vallassa pitävää sissiliikettä Renamoa, afroamerikkalaisesta breakdancesta tuli korttelibileiden muoti-ilmiö Mosambikin suurkaupungeissa Maputossa ja Beirassa. Samoihin aikoihin ensimmäisten breakdance-aiheisten elokuvien vanavedessä globaali breakdance-kuume levisi myös sisällissodasta kärsivän ja marxilais-leniniläisessä diktatuurissa elävän Mosambikin kaupunkeihin. Se on myös kirurginveitsen terävä diagnoosi uuskolonialistisesta maailmasta, jota eurooppalaisen kolonialismin perintö, kuten rasismi, globaali epätasa-arvo sekä imperialistiset raaka-ainesodat yhä varjostaa. N ykyään nimekkäimmät mosambikilaiset räppärit, kuten Azagaia, kuuluvat portugalinkielisen maailman seuratuimpiin ja omaperäisimpiin artisteihin. Räp-elementti tuli vasta tanssin perässä. Amerikkalaisen hiphopin niin sanotun kultakauden räp-kasetteja saatiin 1980-luvun loppupuoliskolla erityisesti Berliinistä ja Etelä-Afrikan kaivoksilta palaavien siirtotyöläisten mukana sekä vastikään itsenäistyneestä naapurimaa Zimbabwesta. Räppääminen opittiin Mosambikissa, kuten lähes kaikkialla maailmassa, amerikkalaisia kultakauden artisteja matkien. Hiphop kuitenkin levisi maailmalle verrattain varhain. Straight Outta Compton -elokuvassa nähdyn analogisen studion kaltaiset huippukalliit työkalut, jollaisilla YDIN 2 / 2020 68 YTIMESSÄ. Hiphop-tutkimus on kyllä löytänyt jenkkiräpin ohella etenkin eurooppalaisen räp-musiikin, jonka esittäjät löytyvät usein kotimaidensa vähemmistöryhmistä. Uudelleensyntymistä senaksi, yhdellä Mosambikin paristakymmenestä kielestä, tarkoittava albumi on samalla myös purevaa kulttuurikritiikkiä; vetoomus yleisölle muuttaa sellaista jokapäiväistä käyttäytymistä, kuten poliisin lahjomista ja ulkonäkökeskeisyyttä, joka osaltaan pitää yllä mosambikilaisille epäedullista maailmanjärjestystä
Räp-artisti Azagaia esiintymässä mielenosoituksessa Mosambikissa. Esimerkiksi Mosambikin sisämaassa viljelysalueiden ympäröimässä Chimoion kaupungissa voidaan verrattain vaatimattomien tietokoneiden avulla säveltää erittäin korkeatasoisia ja omaperäisiä hiphop-instrumentaaleja. Ryhmän jäsenenä luonnostelin kappaleen instrumentaalia kuunnellen kappaleen yleisen teeman, jonka pohjalta MC:t kirjoittivat versensä. Kappaleet leviävät nopeasti Whatsappin kaltaisten uusien jakelukanavien kautta. YDIN 2 / 2020 69 YTIMESSÄ. Mosambikilainen räp on tähän mennessä ennakoinut, säestänyt ja raportoinut ainakin kahta urbaania valtakunnallista kansannousua, vuosina 2008 ja 2010. Chimoion tapaan myös hiphop on vaarallista, koska se voi aiheuttaa riippuvuutta ja muutoksia kuulijoissa. Dre loi klassiset g-funkbiittinsä, eivät enää ole tarpeen. Huolimatta vaikeuksista saada kriittisiä räp-kappaleita radioon ja televisioon räp-artisteja kuunnellaan laajalti kodeissa, kaduilla ja joukkoliikenteessä. Juuri tällainen helmi on kansainvälisen Interligados-kollektiivin tuore kappale O Poder dos Fracos, jonka nimi tarkoittaa heikkojen valtaa. Chimoiolaisen tuottajan Az Pron säveltämä, muun muassa arabipoppia ja Fidel Castron yk-puhetta sämpläävä kappale soi loppuvuodesta 2019 kahden kuukauden ajan Chuck D:n radio-ohjelman Top 20 -listalla ja sen kolmella mantereella kuvattu musiikkivideo on saavuttanut suurta suosiota erityisesti Brasiliassa. Eipä yllätys, että hiphop-kaupunki Chimoion lempinimi portugalinkielisessä maailmassa on Vila Perygoza eli ”vaarallinen kylä”. nerokas losangelesilainen hiphop-tuottaja Dr. Vaarallisena joku voi pitää sitäkin, että hiphop vaikuttaa yhteiskuntaan ja nakertaa vakiintuneita valtasuhteita
YDIN 2 / 2020 70 YTIMESSÄ. Tuskinpa räp-planeetan päällä voi loputtomiin nukkua. A ikamme jälkiteollinen kapitalismi on aivan toisenlainen kuin se, missä 1800-luvun eurooppalainen työväenliike kamppaili. Samalla se herättää henkiin Gpro Famin samanmerkityksisen kappaleen O País da Marrabenta yksinkertaisen pianosämplen säestyksellä esitetyn yhteiskuntakritiikin huonoa hallintoa ja kriitikoiden vaientamista kohtaan. Esimerkiksi ”marrabentan maa” tarkoittaa niin olutkioskeilla, akateemisissa puheenvuoroissa kuin lehtikielessäkin nykyään samaa kuin Mosambik. Ilmaisu muistuttaa myös kolonialismin aikana syntyneen urbaanin musiikkigenren eli jatsahtavan marrabentan merkityksestä mosambikilaiselle populaarimusiikille. Musiikkiteollisuudella, verkkoyhtiöiden hallitsemilla algoritmeilla ja perinteisillä portinvartijoilla on toki paljon valtaa, mutta pohjimmiltaan teollisuus elää vain ja ainoastaan kulttuurista ja luovuudesta. Maailman väkivaltaisimpiin kaupunkialueisiin kuuluvassa Cape Flatsissa asuu yhä suuri osa kymmeniä vuosia sitten pakkosiirrettyjen mustien ja ”värillisten” kapkaupunkilaisten jälkeläisistä. Osaa heistä vielä uhkaavat uudet pakkosiirrot, koska he eivät virallisesti omista maatilkkuja, joilla asuvat. Interligados -kollektiivin brasilialaisen jäsenen Josedanin kaikille maailman hoppipäille osoitetuin säkein: ”Olemme yhdistyneet riimin avulla.” Ryhmän nimi merkitsee juuri yhteen liittyneitä. Hiphopin vaikutuksesta kertoo myös, että jotkut artistien keksimistä ilmaisuista ovat tulleet osaksi nykypäivän mosambikinportugalia. Youngsta cpt:n muun muassa 1990-luvun West Coast -räpin soundia ja Kapkaupungin monikulttuurisia musiikkimaailmoja hyödyntävä tuore albumi 3T kertoo hänen isoisästään, joka tuhansien ikätoveriensa tavoin joutui apartheid-hallituksen pakottamana sykkivästä monikulttuurisesta District Six -kaupungiosasta Cape Flatsiksi kutsutulle jättömaalle. Yhteinen tyyli, ilmaisumuoto ja ideologia mahdollistavat sen, että työläiset, siirtolaiset ja syrjäytetyt kaikilla mantereilla, ylipäänsä kaikki, joiden suonissa virtaa räpin punaista underground-verta, voivat kuulla mc:iden kokemuksia, ajatuksia ja perhehistorioita kaikkialta maailmasta. Hiphopille paikallisuus on erityisen tärkeää, mutta nykyaikaisten jakelukanavien avulla esimerkiksi Syyriasta sotaa karannut pakolainen tai siirtokarjalaisten jälkeläinen voi jäsentää omankin perheensä historiaa Youngstan, kenialaisen Blitz Ambassadorin, suomalaisen Yeboyahin tai sambialaisen Sampa the Greatin riimiteltyjen elämäntarinoiden ja manifestien avulla. Ehkäpä juuri siksi hiphop on tehnyt ensimmäistä kertaa historiassa totta Karl Marxin ja Friedrich Engelsin kuuluisasta kehotuksesta: ”Kaikki maailman työläiset, liittykää yhteen!” New Yorkin ghettojen seitsemän mailin maailmassa lähes viisi vuosikymmentä sitten keksitty hiphop on mahdollisesti historian ensimmäinen maailmanlaajuinen kulttuuri ja se on kaupallisesta suosiosta huolimatta yhä myös aatteellinen ilmiö
Hiphoppia ei kuitenkaan ole vain viihdealan palkintojen pokkaaminen tai kaksi rikasta artistia vaihtamassa lenkkitossuja lentokentällä omien yksityiskoneidensa edustalla. Amerikkalaisen räpin 1990-luvun surullisenkuuluisan ”no homo” -villityksen jälkeen on kenties yllättävää, että nykyään hiphop on maailmanlaajuisesti merkittävä kanava myös sukupuolivähemmistöjen ja alkuperäiskansojen kamppailuille. Uusseelantilaisen iamLawnin ja australialaisen Tellin hiphop-biitin säestämät vetoomukset ilmastokatastrofin pysäyttämiseksi osoittavat, että perinnetietoinen genre pystyy populaarin historian lisäksi yhä myös nopeaan yhteiskunnalliseen interventioon. Pohjimmiltaan hiphop on monimuotoinen, kansanomaisen kosmopoliittinen ja nerokas luomus, jonka kukoistus yhä yli neljäkymmentä vuotta myöhemmin näyttää sekä jälkikäteen katsottuna väistämättömältä että alkuaan varsin epätodennäköiseltä. Sitä paitsi hiphop on luultavasti ainoa musiikkikulttuuri, jonka toimijat ovat kirjoittaneet ikioman rauhanjulistuksensa, joka muun muassa kieltää kaikenlaisen syrjinnän. Esimerkiksi Suomessa Áilu Vallen musiikki pitää osaltaan yllä uhanalaista pohjoissaamen kieltä. Hiphop-tutkijana ja hiphopin ystävänä olen kiinnostunut hiphopin koetellusta kyvystä edistää yhteiskunnallista muutosta myös tulevaisuudessa. Samalla hiphop on rakentamassa parempaa tulevaisuutta, jossa ihmisiä ei enää luokiteltaisi eikä syrjittäisi rotujen eikä etnisyyden perusteella. Se olisi hyvä ottaa maailman koulujen opetusohjelmaan. Kaikki oikeat hoppipäät tuntevat yhä Unescolle vuonna 2001 esitellyn dokumentin. Somalialaisen K’naanin legendaariseen albumiin Dustyfoot Philosopher ja eteläafrikkalaiseen Prophets of da City -ryhmään viitaten hiphop-tutkija Msia Clark argumentoi tuoreessa kirjassaan Hip Hop in Africa: Prophets of the City and Dustyfoot Philosophers, että kriittiset räppärit ovat kaupunkien profeettoja ja hiekkajalkaisia filosofeja. Artistit ovat toiminnallisia filosofeja, runoilijoita ja aktivisteja, jotka kamppailevat kolonialismin ja orjuuden perintöä vastaan. Se, että ghettonuorten luomuksesta on tullut myös kannattavaa liiketoimintaa, on sinänsä positiivista. Voisivatko räp-pioneerit levy-yhtiöitä todennäköisemmin edistää sitä, että globaalin etelän huippulahjakkaiden artistien M-Pesa-tileille sujahtaisi nykyistä merkittävämpi osa räpin miljardituotoista. Hiphop-tutkija Griffith Rollefsonin mukaan mc:t taas ovat jälkikolonialistisia intellektuelleja, joiden yhteiskuntateoriaa tutkijoiden on turha ylenkatsoa. Näillä poeettisilla ilmaisuillaan hiphoptutkijat tarkoittavat sitä, että kriittiset räp-artistit kuvaavat maailmanjärjestelmämme epäoikeudenmukaista ja julmaa yhteiskunnallista todellisuutta ja sen historiaa omasta kokemuksellisesta perspektiivistään. YDIN 2 / 2020 71 YTIMESSÄ. H iphopin välittämät populaarit historiat ja hiphoptieto globaalissa etelässä ovat korvaamaton ikkuna globaalien hiphop-sukupolvien maailmaan eli aikakautemme maailmaan
Kun maailma vaikuttaa menneen sijoiltaan, miten voimme muistaa olevamme osa yhtä ja samaa ihmiskuntaa. Kiinalainen kirjailija Chen Qiufan pohtii esseessään koronaviruksen synnyttämää kaaosta ja maailmankirjallisuuden merkitystä kriisitilanteessa. Kirjoittaja Chen Qiufan TARINOIDEN RESONANSSI YDIN 2 / 2020 72 YTIMESSÄ
Annoin ajatusteni karata sivulle, jossa ne virtasivat vapaana sinne tänne, kasautuen pieniksi lammikoiksi tai paisuen valtaisiksi joiksi. Lukemalla tarinani voitte kokea jotain uutta, ja eikö se olekin ihmeellistä?” Nykyään vastaukseni olisi kuitenkin erilainen. TARINOIDEN RESONANSSI C ovid-19-epidemiasta on nyt tullut globaali pandemia. Töitäni on käännetty noin kahdellekymmenelle eri kielelle. Voivatko yksittäiset ihmiset pitää kiinni logiikasta, rationaalisuudesta ja hienostuneesta elämäntavastaan. Tavallisesti olen ”arkkitehti”, niin kuin George R. Transsin kohdalla kokeilin kuitenkin tapaa, joka muistutti enemmän Jack Kerouacin spontaania proosaa. K irjoitin transsin eräänä aamuna vuoden 2018 alkupuolella yhteen menoon sängylläni istuen. Eikö tämä vastaakin juuri sitä, miltä meistä kaikista nyt kaksi YDIN 2 / 2020 73 YTIMESSÄ. Aikaisemmin vastasin aina samalla mielistelevällä, mutta yksinkertaisella tavalla: ”Juuri siksi, että se kuvaa jotain, jota ette välttämättä tule koskaan käymään läpi omassa elämässänne. Lähes kaikki elinkeinot ovat kokeneet kovia, omani mukaan lukien. R. Kirjakaupat ovat kiinni, painokoneet ovat pysähtyneet ja kirjojen myynti on romahtanut. Useamman kuin kerran ei-kiinalaiset ovat kuitenkin kysyneet minulta, miksi heidän pitäisi lukea tarinoita etäisestä ja kaukaisesta maasta, joka on heille niin outo ja vaikeasti ymmärrettävä – varsinkin kun lukukokemus riippuu niin suuressa määrin kääntäjän taidoista. Eräänä yönä ihmissivilisaation ollessa jo romahduksen partaalla tarinan päähenkilö (”sinä”) päättää kävellä Shanghain kaupunginkirjastoon palauttamaan lainaamansa kirjan, jotta voisi toteuttaa oman osuutensa purkautuvasta yhteiskuntasopimuksesta. Novelli on kirjoitettu toisessa persoonassa ja kertoo ”kognitiivisesta lumivyörystä”, joka on levinnyt kulkutaudin lailla ympäri maailman ja riistänyt ihmisiltä heidän rationaalisuutensa sekä kykynsä ajatella itse. Kirjoittamisprosessi oli täysin erilainen kuin muiden novellieni kohdalla. Kun katastrofi lähestyy 2000-luvun kansainvälistä, huippumodernia megakaupunkia, mitä tapahtuu yksilölle. Vai sortuvatko he hämmennykseen, pelkoon ja avuttomuuteen. Tämä tiimellys koskee myös vuonna 2018 kirjoittamaani novellia Transsi, jonka englanninkielinen käännös sisältyy tänä keväänä ilmestyneeseen kokoelmaan nimeltä The Book of Shanghai (Shanghain kirja). Emme tietenkään ole alistuneet kohtaloomme mukisematta: kustannustoimittajat markkinoivat uusia teoksia suorien verkkolähetysten avulla, kirjailijat pitävät yhteyttä lukijoihin netissä ja e-kirjoja tuodaan vauhdilla verkkokauppoihin, jotta ne voisivat vastata karanteenissa olevien kirjojen ystävien synnyttämään kysyntään. Tämä tyyli sopi hyvin niihin teemoihin, joita halusin nostaa esiin. Martin sen ilmaisisi: suunnittelen tarinan koko rungon etukäteen ja annan juonen edetä loogisesti sen pohjalta. Päätin kuvata jälkimmäistä tilannetta: sijoiltaan mennyttä ja merkityksistään irtautunutta maailmaa, joka väistyy jonkin uuden ja käsittämättömän tieltä
vuotta myöhemmin tuntuu. En ole profeetta, enkä olisi ikinä voinut ennustaa, että tarinani surrealistiset kohtaukset resonoisivat niin selkeästi todellisen maailman kanssa. Jokainen ihminen tällä planeetalla on tahtomattaan sotkeutunut tähän valtaisaan katastrofiin: eristäytymiseen, liikkumisrajoituksiin, paniikkiostoihin. covid-19 ilmaantui ilman ennusmerkkejä ja alkoi siirtyä ihmisestä ihmiseen, kodista kotiin, maasta maahan, levittäen paniikkia ja kaaosta vanavedessään. Annammeko vallan ksenofobialle ja vihalle. E hkä olen liian idealistinen tai jopa naiivi, mutta uskon, että kirjallisuus kykenee resonoimaan tai saamaan vastakaikua riippumatta meitä erottavista jakolinjoista. Vaikka Camus kirjoitti 1940-luvun Algeriasta, hänen teoksensa on yleismaailmallinen ja hänen käsityksensä sankaruudesta (jonka YDIN 2 / 2020 74 YTIMESSÄ. Kun virus iskee kiiloja globaaliin konsensukseen, miten voimme ymmärtää muiden maiden, muiden kansojen, muiden ihmisten arvojärjestelmiä sekä heidän reaktioitaan kuolemaan ja hävitykseen. Kaksi vuotta sitten en olisi missään nimessä pystynyt kuvittelemaan maailmaa, jossa tällä hetkellä elämme. Jopa virusta itseään kauhistuttavampi on sen rinnalla levinnyt psykologinen kulkutauti, joka on kylvänyt epäluuloja, vihaa ja syrjintää. Nyt mietin, voiko kukaan enää nykyään käsittää sitä tulevaisuutta, joka meitä odottaa – tulevaisuutta, joka on epävarma ja täynnä kriisejä, ja joka lupaa yhtä lailla niin muutoksia kuin haasteitakin. Vai suhtaudummeko toisiimme hyväksyvästi ja empaattisesti. Ja jos haluamme muistaa yhteisen perintömme, voimme aloittaa lukemalla kaukaisten ja väitetysti ”outojen” maiden kirjallisuutta. Ajatellaan esimerkiksi Albert Camus’n romaanin Rutto päällekäyvää realismia. Kuinka pääsemme yli modernin maailman geopolitiikoista, nationalismeista ja ideologioista, jotta muistaisimme unohdetun, mutta perustuvanlaatuisen totuuden – että me olemme kaikki osa samaa ihmiskuntaa
Ainoastaan yhtenäinen ihmiskunta voi voittaa koronaviruksen – samoin kuin muutkin haasteet, joita tulevaisuus voi vielä tuoda tullessaan. Kirjailijana minulla ei ole aavistustakaan siitä, mitä kustannusalalle tulee käymään. Yhtäläisyytemme ovat paljon merkittävämpiä kuin eromme. sixthtone.com/ news/1005473/ trapped-by-apandemic%2Cdecoding-messages-fromother-worlds YDIN 2 / 2020 75 YTIMESSÄ. Vaikka José Saramagon Kertomus sokeudesta, Jean Gionon Husaari katolla sekä Margaret Atwoodin Oryx ja Crake kirjoitettiin keskenään hyvin erilaisissa konteksteissa, ne kaikki muistuttavat meitä siitä, että kulkutaudin aikaan esiintyy niin hyvää kuin pahaa, niin typeryyttä kuin viisautta, niin pelkoa kuin pelottomuutta sekä niin kunniattomuutta kuin sankarillisuuttakin. Tarinat auttavat meitä rakentamaan henkisen aallonmurtajan, jonka tuella voimme kohdata seuraavan kriisin, ja muistuttavat meitä siitä, että emme ole yksin, että kokemamme asiat eivät ole ennenkuulumattomia ja että olemme osa jotain meitä itseämme suurempaa kokonaisuutta. Näin ne voivat vapauttaa sydämemme huolesta, paniikista ja pelosta sekä sallia meidän saada vähitellen takaisin mielenlujuutemme ja luottavaisuutemme. W ILL IA M M AT TE /P EX EL S Käännös: Eero Suoranta. mukaan sankarit ovat tavallisia ihmisiä, jotka päättävät tehdä ihmeellisiä asioita) on aivan yhtä koskettava nyt kuin se oli 70 vuotta sitten. Olen viettänyt suuren osan parista viime kuukaudesta sisällä karanteenissa kyhjöttäen, ahdistuneena, epävarmana ja turhautuneena. Haluan käyttää mielikuvitustani, tarttua tämän vuoden outoihin ja monimutkaisiin kokemuksiin sekä muotoilla niitä uudestaan, kehitellä niistä variaatioita, yhdistellä niitä ja koota ne tarinaksi tulevaisuudesta. Julkaistu alun perin Sixth Tone -verkkomediassa: www. Pandemian väsyttämänä olen turvautunut kirjailijan tehokkaimpaan itsesuojelukeinoon: olen karistanut yltäni ahdistuksen rippeet, koonnut ajatukseni sekä ryhtynyt työstämään seuraavaa projektia. Ehkä jonain päivänä sekin voi resonoida. Kun todellisuus vaikuttaa menneen raiteiltaan ja vanginneen meidät kuilun yllä riippuviin junanvaunuihin, meidän täytyy tarttua tähän resonanssiin sekä torjua kaikki syrjinnän, eripuraisuuden ja vihamielisyyden muodot
YDIN 2 / 2020 76 YTIMESSÄ K un huomio kapenee nykyhetkeen, unohtuvat ne olosuhteet, joissa kriisitilanteen epävarmuudessa joudutaan tekemään päätöksiä ja toimimaan. Lääninlääkärit ja -terveydenhoitajat katosivat valtion aluehallinnon uudistuksissa. Viime viikkojen kitkat ja solmut ovat paljolti 1970-luvulla alkaneen muutoksen väistämätöntä tulosta. Miksi kansanterveyskriisin hallinta ei ole aina mennyt putkeen. MATTI RIMPELÄ Kirjoittaja?on?lääketieteen?ja?kirurgian?tohtori?. Kotikäyntejä tehneet terveyssisaret muuttuivat terveydenhoitajiksi, joita ohjattiin sairaanhoitoon. Ministeriöön perustettiin ehkäisevän sosiaalija terveyspolitiikan osasto, mutta se ei saanut riittäviä voimavaroja. . Stakesin ja kansanterveyslaitoksen yhdistäminen oli tuskin päässyt alkuun, kun alkoi yt-neuvottelujen sarja. Ei tainnut kukaan muukaan sitä ajoissa huomata. Emme ymmärtäneet, että aika ajoin olisi koeponnistettava terveydenhuollon asiantuntijohtamisen ja toimeenpanon rakenteita epätodennäköisten, mutta mahdollisten kansanterveyskriisien kohtaamisessa. Viiden vuosikymmenen aikana olemme rapauttaneet terveydenhoidon asiantuntijajohtamista – alan asiantuntijat, poliittiset puolueet ja hallitukset kukin omalla panoksellaan. Kansanterveysuudistus keskittyi kuitenkin sairaanhoitoon. Vuonna 2002 lopetettu osasto oli viimeinen terveydenhoidon kokonaisuuden strategiseen johtamiseen keskittynyt yksikkö valtionhallinnossa. Olen pieneltä osaltani osasyyllinen tähän kehitykseen. Epidemioiden hallinta on kuulunut koko modernin terveydenhuollon ajan sen ydinosaamiseen. Kokonaisnäkemys on puuttunut. Rakensimme 1970-luvun alkuun saakka terveydenhoidon (”public health”) lainsäädännön, osaamisen, johtamisen ja toimeenpanon järjestelmää ja rakenteita: terveydenhoito-osasto lääkintöhallituksessa, kansanterveyslaitos, terveydenhoitoon erikoistuneet virkalääkärit ja terveyssisaret kunnissa ja lääneissä sekä kuntien terveydenhoitolautakunnat. Lääkintöhallituksen tehtävät hajautettiin 1990-luvun alussa ministeriöön, kansanterveyslaitokseen ja Stakesiin. En nähnyt isoa kuvaa. Viimeiset naulat kansallisen terveydenhoidon asiantuntijajohtamisen arkkuun naulattiin 2010-luvulla. ja?kansanterveystyön?emeritusprofessori.. Virkatehtävissään terveydenhoitoon keskittyneistä kaupunginja kunnanlääkäreistä tuli hallinnollisia johtajia. Pikemminkin on ihme, että kaikesta edellä kuvatusta huolimatta tulokset ovat ainakin tähän mennessä olleet erittäin hyviä. Kun tämä lähihistoria pidetään mielessä, ei ole ihme, jos yllättävässä kriisitilanteessa on kitkaa ja johtamiskriisejäkin. Vuoden 1969 kansanterveystoimikunta totesi, ettei terveydenhoito enää tarvitse yksityiskohtaista sääntelyä, koska kunnat usein ylittävät tehtävänsä. Kokonaisuus hajosi, kun terveydenhoidosta eriytettiin ympäristöterveydenhuolto ja työterveyshuolto
YDIN 2 / 2020 77 YTIMESSÄ Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA. 78 ANNA HEIKKINEN Anti-taiteella status quota vastaan / 82 RIITTA OITTINEN Runollisia ja raadollisia havaintoja / 84 JUHANI TOLVANEN Professori ja sarjakuvantekijä / 86 EERO SUORANTA Hirviöt sisällämme / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Sadan vuoden soundtrack / 94 PIA HYTÖNEN Mielenterveysomaisten kuormitus korostuu kriisissä / 96 LAURA LODENIUS Ydinaseet ovat edelleen uhka / 98 Pala historiaa
D adaa ei suotta ole sanottu nykytaiteen edelläkävijäksi. Dadan poliittisten tavoitteiden onnistumatta YDIN 2 / 2020 78 YDINKOKEMUS. Yksittäisten dadaistien poliittisia kantoja on yritetty selvittää päiväkirjojen, kirjeiden ja elämäkertojen avulla, ja tutkimusta on tehty myös liikkeen vaikutuksista taidepiirien muutokseen. Kirjoittaja Anna Heikkinen ANTI-TAITEELLA STATUS QUOTA VASTAAN Dada on usein määritelty puhtaasti estetiikan rajoja koettelevaksi ja aikalaistaidetta kritisoivaksi ajatusrakennelmaksi. Se oli kuitenkin myös poliittinen liike, joka pyrki murtamaan senhetkisen yhteiskunnan luokittelut. Tämä ei kuitenkaan vielä kerro tarpeeksi liikkeen kollektiivisesta poliittisesta ajatusmaailmasta. Vaikuttaa siltä, että dadaistien lausunnot omasta anti-taiteestaan on liiankin usein automaattisesti yhdistetty odotukseen epäpoliittisuudesta. Tätä anarkistisena pidettyä suuntausta koskeva taidehistoriallinen tutkimus on ollut runsasta, mutta vähemmän sitä on tarkasteltu poliittisesta näkökulmasta. Vähemmälle huomiolle onkin siis jäänyt pohdinta dadasta poliittisena liikkeenä, ja siitä, onko epäpoliittinen taide ylipäätään mahdollista. V äite, ettei dadalla ollut poliittista agendaa, koska sen vaikutukset taidepiirien ulkopuolella jäivät vähäisiksi, tulkitsee syy-seuraussuhdetta väärin
Otto Dix: Pragerstrasse (1920). YDIN 2 / 2020 79 YDINKOKEMUS
1800-luvun esteettinen teoria uskoi autonomiseen taiteeseen: estetiikan puhdas kehitys vaatisi taiteen pitämistä täysin erillään muusta elämästä. Raoul Hausmannin optofoneettiset runot ja Walter Mehringin tutkielmat mainoskielestä pyrkivät kiinnittämään huomiota kielenkäyttöön propagandan väliGrafiikka lehdestä Der Dada nro 2 (1918). Hän mainosti dadaa elämäntyylinä: sen ”tulisi operoida kaikilla kulttuurin osa-alueilla, politiikka mukaan lukien”. Herzfelde myös johti vasemmistolaista kustantamoa, Malik-Verlagia. Muutkin dadaistit tukivat ja toisinaan ehdottivatkin moninaisia poliittisia toimenpiteitä. Vaikkeivat taiteilijat assosioisi itseään perinteisiin poliittisiin organisaatioihin, se ei tarkoita, että he olisivat irtautuneita politiikasta – poliittisen taiteen ydin on sen kantaaottavuudessa ja yhteiskunnan nykytilan vastaisuudessa. jääminen on toissijaista määriteltäessä koko liikkeen poliittisuutta. Heille taide ja politiikka olivat elämän eri aspekteja: keskustelu, joka keskittyy rakenteellisesti yhteiskunnan arvoihin ja hallitseviin muotoihin voi olla poliittista, riippumatta sen ottamasta muodosta. Dadaistien mielestä tämä riisti taiteelta kaiken sosiaalisen vaikutuksen ja seuraukset. Zürichissä runoilija Hugo Ball muuntautui estetiikan anarkistista radikaalin poliittiseksi yhteiskuntakriitikoksi. Nykypäivän taidepiireissä kukaan tuskin väittäisi katutaiteilija Banksya epäpoliittiseksi vain, koska hän ei ilmaise avoimesti tukeaan esimerkiksi Britannian työväenpuolueelle. Runoilija Richard Hülsenbeck toi esiin antinationalistisia ja antimilitaristisia mielipiteitä ja oli vahvasti kapitalismia ja imperialismia vastaan. Tämä osoittaa, että taidetta voidaan pitää poliittisena kannanottona tai tapahtumana, erillisenä sen varsinaisesta sisällöstä. Dada kritisoi myös taidetta instituutiona. YDIN 2 / 2020 80 YDINKOKEMUS. Kollaasitekniikkaa käyttäen dadaistit muokkasivat asiayhteyksiä, irrottaen objektit niiden tavanomaisesta ympäristöstä ja luoden niille uusia tarkoituksia. Ensimmäisen maailmansodan kauheudet toimivat dadan alkusysäyksenä, ja erityisesti Zürichin ja Berliinin dada-liikkeet näyttäytyvät pohjimmiltaan poliittisina liikkeinä, huolimatta niiden selkeästä alkuperäisestä tavoitteesta löytää uusi esteettinen suunta. Kuvataiteilija George Grosz sekä kirjailija Wieland Herzfelde ja hänen veljensä, valokuvamontaaseistaan tunnettu John Heartfield olivat mukana perustamassa Saksan kommunistista puoluetta (kpd)
soiduksi ja loukatuksi tulemisesta. He näkivät, kuinka helppoa oli oikeuttaa esimerkiksi sotatoimet ja muu porvarillinen tekopyhyys taidokkaan kielenkäytön avulla. Tämä jatkui vielä vuosia liikkeen päättymisen jälkeenkin: kolmannen valtakunnan aikana dada luokiteltiin ”rappiotaiteeksi” ja dadaistisia teoksia tuhottiin. Dadaistien motivaatio vaikuttaa yhteiskunnan rakenteisiin ja murtaa vallitsevat, alistavat poliittiset ideologiat oli itsessään poliittista, vaikka heidän metodinsa olivatkin epäkonventionaalisia. Tarkastelemalla tätä vastakkainasettelua dada pyrki murtamaan luokittelusysteemin, jonka pohjalle senhetkinen yhteiskunta oli rakennettu, ja tällä tavoin houkuttelemaan ihmisiä hylkäämään ennalta määrätyt ajattelutavat. T aidesuuntauksen politiikkaa tutkiessa on huomioitava myös, millaisen vastaanoton se sai. Monet dada-julkaisut kiellettiin, ja dadaisteja sakotettiin tai vangittiin. YDIN 2 / 2020 81 YDINKOKEMUS. Alkuaikojen Zürichin Cabaret Voltairesta lähtien viranomaiset vakoilivat ja vainosivat dadaisteja. Tämän he pyrkivät saavuttamaan purkamalla artistin ja yleisön tavanomaiset roolit: he saivat katsojansa aktivoitumaan ja tulemaan osaksi teosta. Omituiset ja hyökkäävät teokset ja tilanteet oli tarkoitettu shokeeraamaan. neenä. Dada oli äärimmäisen teatraalista, ja piirrosten, maalausten ja veistosten lisäksi dadaistit tuottivat kabareeesityksiä, luentoja, runoutta, melukonsertteja, spontaaneja julkisia esiintymisiä, lehtiä, artikkeleita, kirjoja, esitteitä, mediahuijauksia, karikatyyrejä, julisteita sekä fotomontaaseja ja -kokoelmia herättääkseen yleisönsä huomion. Suosimalla näitä uusia taidemuotoja dadaistit vahvistivat arvostavansa taiteensa yhteiskunnallista muutosvoimaa enemmän kuin itse teoksen pysyvyyttä. Dadaistien aktiviteetit pöyristyttivät myös lehdistöä, viranomaisia ja poliitikkoja, jotka katsoivat heidän provokaatioidensa uhkaavan ennalta määriteltyä julkista järjestystä. Näin heidän halunsa muuttaa yhteiskuntaa toimi pohjana koko suuntaukselle ja mallina kantaaottavalle nykytaiteelle. Sillä hetkellä he viimein alkavat ajatella.” Dadaistit halusivat sumentaa rajapinnan taiteen ja elämän välillä. Dadaisteista itse kuvaja elokuvataiteilija Hans Richter kirjoitti: ”Ihmiset eivät pidä mistään enemmän kuin naurunalaiseksi, provoSUOSIMALLA UUSIA TAIDEMUOTOJA DADAISTIT VAHVISTIVAT ARVOSTAVANSA TAITEENSA YHTEISKUNNALLISTA MUUTOSVOIMAA ENEMMÄN KUIN ITSE TEOKSEN PYSYVYYTTÄ. Politiikan leimaa eivät siis lyöneet dadaan vain taiteilijat itse, vaan myös yhteiskunta – dadan vastaanotto poliittisena teki siitä poliittista. Raoul Hausmann: fmsbw (1918). Näin pöyristynyt yleisö kiinnittäisi huomiota omiin reaktioihinsa ja sitä kautta vallitseviin käytösnormeihin. Näin dada rohkaisi ihmisiä pohtimaan kriittisesti omia arvojaan ja pyrkimään henkilökohtaiseen uudistumiseen, joka lopulta johtaisi poliittiseen muutokseen. Kaikki tämä muistuttaa suuresti nyky-ajan poliittista ja kaupallista multimediakampanjointia
Ensimmäisenä huomion kiinnittivät huoneen keskellä olevat värikkäät, hieman oudot kieltokyltit: yksi lokeille ja toinen patsaille. Vidha Saumyan vuosia työn alla ollut näyttely vaikutti kättelyssä minimalistiselta. Seinien tekstit loivat myös assosiaatioita seinälehtiin ja graffiteihin, miksei vanhempiinkin seinäkirjoituksiin. Saumyalle vieraslajinen, moneen paikkaan eitervetullut lokki vaikuttaa olevan sekä metafora että eräänlainen kertoja tai asioiden jäsentäjä. Suomeen Intiasta rantautunut Vidha Saumya tekee taidetta, runoja, kirjoja ja ruokaa. Nämä tahot olivat keskustelukumppaneita Saumyan hankkeessa; lokit vapaudessaan ja patsaiden alustat monumentaalisuuden pönkittäjinä. Osan niistä Saumya oli painanut yksittäisillä kirjaimilla gallerian seinille. Lopputulos viehätti minua epätasaisessa leikkisyydessään ja lähes pakotti hitaaseen lukemiseen. Kyltit näyttivät hämäävässä tuttuudessaan sekä koomisilta että uhkaavilta. Joka kannessa YDIN 2 / 2020 82 YDINKOKEMUS KUVATAIDE. Näissä tekstimuraaleissa yhdistyivät käsin tekeminen ja yksinkertainen painoteknologia. Sympaattinen tila vanhoine lattialaattoineen huokui sekä arvokkuutta että kotoisuutta. Seinärunojen ohella esillä oli seitsemän Vidha Saumyan tekemää ja Intiassa painattamaa runokirjasta. Valitettavasti koronaviruksen vuoksi näyttely oli suuren osan ajasta katseltavissa vain ikkunasta. Ne herättivät mielenkiinnon muuhun esille laitettuun materiaaliin eli tekijän runoihin. Kirjoittaja Riitta Oittinen Runollisia ja raadollisia havaintoja A alto-yliopistosta valmistuneen Vidha Saumyan näyttely Monumentless Moments: The Utopia of Figureless Plinths avautui Sörnäisissä Maa-tilan projektihuoneessa maaliskuussa. Niiden tekstit ovat englanniksi ja hindiksi (kääntäjänä Sourav Roy). Hän on myös Museum of Impossible Forms -kulttuuritilan perustajajäsen
4. 2020 vidhasaumya.wordpress.com AM AN AS KA RIZ AD YDIN 2 / 2020 83 YDINKOKEMUS KUVATAIDE. Niiden lukeminen aiheutti naurua, mutta myös epämukavuutta – ja syystä. VIDHA SAUMYA MONUMENTLESS MOMENTS: THE UTOPIA OF FIGURELESS PLINTHS Taidekoulu Maan galleria Maa-tila 6. Toivottavasti tämänkaltainen kohtaaminen on mahdollista tulevaisuudessa. Teksteistä kumpuaa sanomisen tulva ja vimma. – 26. Samalla mietin kaikkia niitä ihmisiä ja asioita, joille patsaita ei koskaan pystytetä. oli valokuva helsinkiläispatsaan jalustasta, jolta Saumya oli poistanut patsaan käsittelemällä kuvaa. Hetkiä ja pieniä tapahtumia onnistutaan tiivistämään ja kertomaan tavoilla, jotka avaavat yleisempiä näkymiä muun muassa kansalaisuuteen, ruumiillisuuteen, sukupuoleen ja feminismiin. Sillä välin kiinnostuneiden kannattaa suunnata Saumyan runsaille kotisivuille. Mukana kulkee myös huomioita suomalaisuudesta ja Suomesta. Oli jännittävä huomata, mitkä kaikki patsaat kykenin visualisoimaan takaisin jalustoilleen. Näyttelyn jälkeen olen lueskellut runokirjasia vähän kerrallaan. Vidha Saumya on myös lausunut runojaan erilaisissa tapahtumissa. Loppusivuilla on sitten hieman yllättäen opiskeluajan ruokareseptejä! Kaikkiaan näyttelyssä ja runoissa kohtaavat yleinen ja yksityinen, tutkimus ja tekijän oma ääni, visuaalisuus ja sanallisuus. 3. Kirjasten kanssa samaan pakettiin laitettu teoreettisempi osuus (Reader) vaatii lukijalta eniten kestävyyttä, sillä siinä käsitellään myös esimerkiksi Suomen historiaa
Vuonna 1938 syntynyt Pierre Christin on yksi sarjakuvahistorian merkittävimmistä käsikirjoittajista. Christin ja Bilal olivat tarttuneet Euroopan historian mustiin vuosiin jo aiemminkin, kun he tekivät vuonna 1979 albumin Koston veljeskunta (Les phalanges de l’ordre noir), joka suomennettiin 1990. P ierre christinin sarjakuvaura alkoi vuonna 1967 ensi kertaa ilmestyneellä Valerianilla, joka on täyteläinen sekoitus ”fantasiaa ja sosiologiaa”, kuten hän itse kertoo. Hyytävässä tarinassa yhdeksän Itä-Euroopan kommunistia tapaa Puolassa metsästysretkellä, jonka aikana käydään läpi itäisen Euroopan sosialististen maiden historia yhdessä näiden poliitikkojen oman elämän kanssa. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Professori ja sarjakuvantekijä N euvostojärjestelmän kaatumista ennakoitiin faktassa ja fiktiossa sen keston ajan, mutta yksi tarkkanäköisimmistä lakmuspapereista oli ranskalaisten Enki Bilalin ja Pierre Christinin sarjakuva-albumi Metsästysretki (Partie de chasse), joka ilmestyi Ranskassa 1983 ja suomeksi 1989. Siinä puolestaan nousee esiin Espanjan 1930-luvun tragedia, joka alkaa oudosti toistua, kun Francon puolesta taistelleet fasistivanhukset nousevat kapinaan 1970-luvulla. Mikään vanha kamaluus – isorokkoa kenties lukuun ottamatta – ei tunnu katoavan maailmasta. Sen piirtäjä on Christinin ikätoveri YDIN 2 / 2020 84 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Sarjakuvan rinnalla hän on tehnyt täyden elämänuran myös journalismin professorina Bordeaux’ssa. Koston veljeskunta on nyt pelottavan ajankohtainen, kun katsoo vaikkapa Vox-puolueen nousua maassa. Ydin kohtasi Christinin tammikuussa Angoulêmen sarjakuvafestivaaleilla, jossa oli Christinin tuotannon retrospektiivinen näyttely. Käsikirjoittaja kommentoi Ytimelle töitään ja nostaa esiin tämän hetken yhteiskuntaa kommentoivia sarjakuvantekijöitä. Enki Bilalin kanssa tehdyn yhteistyön ohella suomalaiset tuntevat hänet parhaiten Avaruusagentti Valerianin seikkailujen tallentajana. Pierre Christin ennusti sarjakuvissaan neuvostokommunismin tuhon sekä lähetti Valerianin seikkailuilleen läpi ajan ja avaruuden
– Kaikki Valerian-albumit ovat alusta asti olleet yhdistelmä politiikkaa, historiaa ja tietenkin seikkailua, ja mikäli mahdollista, myös huumoria, Christin sanoo. Vuonna 1976 syntynyt Nury tunnettaneen meillä lähinnä siitä, että hän käsikirjoitti sarjakuva-albumin Le mort de Staline, ”Stalinin kuolema” (2012), josta tehtiin menestyselokuva vuonna 2017. Christin ja Mézières ovat vierailleet Suomessa useampia kertoja 1970-luvulta lähtien. Avaruusagentti Valerianin tarinat käsittelevät ennen muuta vallan ja yhteiskunnan suhdetta. Hänen teoksistaan sarja Les Vieux Fournaux on käännetty englanniksi nimellä The Old Geezers. – Koston veljeskunnalla ja Metsästysretkellä oli Valeriania tärkeämpi vaikutus, koska ne käsittelivät todellisia senaikaisia tapahtumia. Jokaisen kanssa hänellä on ollut erilainen lähestymistapa asioihin. Nuryn Olipa kerran Ranskassa (Il était une foi en France) on kuusiosainen albumisarja Joseph Joanovicin elämästä. ja lapsuudenystävä Jean-Claude Mézières. Nike Parland ja Ulrika Enckell Tammi 1989 Pierre Christin. Hän kuitenkin uskoo, että ”niillä oli vaikutusta nuoriin lukijoihin, koska näin he ovat minulle kertoneet jopa 50 vuotta myöhemmin”. Tämänhetkisistä yhteiskunnallisia teemoja käsittelevistä käsikirjoittajakollegoistaan Christin nostaa esiin kaksi nimeä, joita hän vahvasti suosittaa Ytimen lukijoille: Wilfried Lupano ja Fabien Nury. – Lupano ja Nury ovat erinomaisia tarinankertojia ja loistavia politiikan analyytikkoja, Pierre Christin sanoo. Joanovici oli romanianjuutalainen romukauppias, joka teki toisen maailmansodan aikana diilejä sekä natsi-Saksan että Ranskan vastarintaliikkeen kanssa. YDIN 2 / 2020 85 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Lupano kieltäytyi 2019 vastaanottamasta Ranskan valtion korkeaa kunniamerkkiä vastalauseena Emmanuel Macronin talousja pakolaispolitiikalle. Wilfried Lupanon tuotanto on meillä täysin tuntematonta. Tietenkään Metsästysretkellä ei voinut olla vaikutusta siihen, miten neuvostokommunismi tuhoutui, mutta se oli niitä harvoja teoksia, jotka ennakoivat näin tapahtuvan yllättävänkin pian. DA RG AU D PIERRE CHRISTIN & ENKI BILAL METSÄSTYSRETKI suom. 5 3-vuotisen sarjakuvauransa aikana Christin on työskennellyt kymmenien eri piirtäjien kanssa, joista suomalaisille lukijoille tuttuja ovat Bilalin ja Mézièresin lisäksi ainakin Jacques Tardi ja Annie Goetzinger. Christin ei arvele sarjakuvillaan olleen vaikutusta siihen, mitä Ranskassa tapahtui. Viimeksi täällä käydessään he tiivistivät Valerianinsa perusajatuksen: ”rasismin ja militarismin vastustaminen, muukalaisuuden hyväksyminen ja usko älyn voimaan väkivallan sijasta” – kaikki kohtia ja asioita, joista ei voisi olla enemmän samaa mieltä
Arkaaniset ovat kirjaimellisesti demonisoitu ryhmä, joita ihmisiä hallitseYDIN 2 / 2020 86 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Kirjoittaja Eero Suoranta Hirviöt sisällämme N eljä hugoa, viisi Eisneria ja vuoden parhaan kirjan Harvey-palkinto – siinäpä englanninkieliselle fantasiasarjakuvalle tunnustuksia kerrakseen. Arkaaninen, mutta ulkoisesti ihmiseltä näyttävä 17-vuotias Maika selviää kuin ihmeen kaupalla sodan keskeyttäneestä katastrofista ja etsii vastauksia siihen, mikä hänen oma roolinsa tapahtumissa oli. Yksi ruutu kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, ainakin jos sen on piirtänyt japanilaista manga-tyyliä ja art deco -vaikutteita virtuoosimaisesti yhdistelevä Sana Takeda. H eti ensimmäisiltä sivuiltaan lähtien Monstress tarjoaa väkevän muistutuksen siitä, että fantasia ei ole pelkkää eskapismia. Marjorie Liun ja Sana Takedan visuaalisesti häikäisevä ja ajatuksia herättävä Monstress muistuttaa, että hirviön ja ihmisen raja ei aina kulje siellä, missä luulisi. Montressin tarinan keskiössä on epävarmaan tulitaukoon jähmettynyt konflikti, jonka osapuolia ovat ihmiset sekä heistä ja eläinhahmoisista ”muinaisista” polveutuvat arkaaniset. Mysteerin avaimena toimii Maikan ruumiiseen pesiytynyt hirviö, jolla on jokin yhteys hänen äitinsä tekemiin arkeologisiin kaivauksiin – ja joka voi taltuttaa nälkänsä vain älyllisiä olentoja syömällä. Palkinnot ovat perusteltuja, sillä taiwanilaisamerikkalaisen Marjorie Liun käsikirjoittama ja japanilaisen Sana Takedan piirtämä Monstress edustaa genrensä ja taidemuotonsa kirkkainta kärkeä. Vuodesta 2015 lähtien ilmestynyt sarjakuva on osoittautunut menestysja mestariteokseksi, jonka teemat – rasismi, selviytyjän syyllisyys ja sodan tuhoisuus – ovat samanaikaisesti sekä ajattomia että äärimmäisen ajankohtaisia. Selkeästi naisvaltaisen hahmokaartin takia sarjakuvan maailmaa on myös kuvattu matriarkaaliseksi, vaikka tätä ei tekstissä tuoda erikseen esille – käsikirjoittaja Liun mukaan tarkoituksena oli nimittäin yksinkertaisesti luoda teos, jossa naisilla on yhtä näkyviä ja monipuolisia rooleja kuin miehillä yleensä fiktiossa on. Monstress onnistuu turhia selittelemättä rakentamaan aasialaisesta mytologiasta ja historiasta ammentavan toisen todellisuuden, jossa siivekkäät soturit rentoutuvat puhuvien kissojen pyörittämissä kahviloissa ja taivaalla vaeltavat niin ilmalaivat kuin muinaisten jumalten varjotkin
Maailman tilan muuttuessa koko ajan kiihtyvää vauhtia sarjakuva tarjoaa ei niinkään valoa pimeyteen, vaan linssin, jonka avulla pimeydestäkin voi erottaa eri sävyjä. Meidän täytyy vain muistaa, että jos tämä maailma kuolee, me kaikki kuolemme. Monstressin ytimessä onkin kysymys siitä, miten yksilö voi säilyttää oman inhimillisyytensä epäinhimillisissä oloissa, kun pelkkä selviytyminen uhkaa jäädä ainoaksi päämääräksi. Vähemmän taitavissa käsissä näistä aineksista syntyisi todennäköisesti pelkkää yltiösynkkää kauheuksissa kahlaamista, mutta Liun ja Takedan ollessa asialla ihmeen tuntu, hirtehishuumori ”Tilanne on muuttumassa liian nopeasti. IM AG E CO M IC S MARJORIE LIU & SANA TAKEDA MONSTRESS Image Comics 2015 – ja päähenkilöiden välille syntyvät siteet tempaisevat mukaansa. Tässä suuri rooli on sarjan puhdassydämisimmällä hahmolla, ketunsukuisella Kippa-tytöllä, joka sen neljännessä osassa pääsee kiteyttämään oppimansa: ”Meidän ei tarvitse olla ystäviä. Edes yhteiset kärsimykset tai viholliset eivät kuitenkaan riitä pysäyttämään erilaisia valtapelejä ja juonitteluita, joihin myös läpeensä kyyninen Maika toistuvasti sotkeutuu. Konkreettisten hirviöiden lisäksi Maika joutuu kamppailemaan omien valintojensa ja identiteettinsä kanssa, jotta ei unohtaisi olevansa muutakin kuin kärsimystensä summa. Sarjakuvat tarjoavat mahdollisuuden hidastaa sitä”, kirjoitti Boston Collegen professori Min Hyoung Song arvioidessaan ensimmäistä Monstress-kokoelmaa Los Angeles Review of Booksissa. va teokratia käyttää orjina ja koe-eläiminä, ja sarjakuva näyttää riipaisevan yksityiskohtaisesti totaalisen sodan runtelemat ruumiit ja kodeistaan ajamat pakolaiset. Sodan jälkeensä jättämien fyysisten jälkien ja poliittisten ulottuvuuksien ohella sarjakuva luotaa sen vaikutuksia yksilön psykologiaan. Monstress muistuttaa, että se, mikä vaikuttaa oudolta ja pelottavalta, ei välttämättä ole sitä – ja että taistellaksemme ulkoista pahuutta vastaan meidän on ensin solmittava rauha omien hirviöidemme kanssa. Vaikka kukaan muu ei ymmärtäisi sitä, ainakin me ymmärrämme.” YDIN 2 / 2020 87 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT
Tyyliltään Kuinka vallalle nauretaan on yleistajuinen ja sävyltään neutraali – kantaa puolesta ja vastaan otetaan vain varovaisesti, eri näkökulmia ymmärtäen. Jos tekijät eivät itse tiedosta tätä, tuloksena on, ettei ”satiiri enää käytä valtaa vaan valta käyttää satiiria”. Satiirikon näkökulmasta satiiri on tietysti oletusarvoisesti hyvä asia, mutta tutkijana Zareffin lähtökohdat eivät ole näin yksioikoiset. Myöhemmin kuvaruuduissa onkin nähty niin valtaapitävien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin kohdistuvaa rajua pilkkaa kuin journalistista lähestymistapaa hyödyntävää uutissatiiria, joka on 2000-luvulla muodostunut yhä useammille itsessään tärkeäksi tietolähteeksi. Samalla myönnän kuitenkin pohtineeni, meneekö vitsien toimintalogiikan avaaminen kirjassa välillä jo puhkiselittämiseksi ja tasapuolisuus tasapaksuudeksi. Lopussa kurotetaan maailmalle ja tulevaisuuteenkin asti: miltä poliittinen satiiri voisi näyttää tulevaisuudessa, ja mitä sen ymmärtäminen tulee yleisöltä vaatimaan. Eero Suoranta Janne Zareff KUINKA VALLALLE NAURETAAN. Näiden ominaisuuksien takia teosta tai sen osioita voisikin ehkä käyttää esimerkiksi medialukutaidon opetuksessa. Ehkä tarvitsisimmekin Kuinka vallalle nauretaan -kirjan lisäksi myös satiiriohjelman, jossa teoksen pointteja havainnollistettaisiin provokatiivisesti, karikatyyrien avulla ja huumoria hyödyntäen. HUUMORITUTKIJA ja käsikirjoittaja Janne Zareffin Kuinka vallalle nauretaan on katsaus poliittiseen satiiriin erityisesti suomalaisen televisiohistorian kautta. Toisin sanoen – voisiko satiirin ymmärtäminen hyötyä satiiriohjelmasta, jossa satirisoidaan satiiriohjelman tekemistä. Varsinkin loppupuolen luvuissa toistuva teema on, että satiiri ei ole pelkästään valtaapitävien kritiikkiä, vaan myös keino pönkittää tai horjuttaa yhteisön normeja, kohdistaa tyytymättömyys tiettyihin ihmisiin tai asioihin sekä kääntää huomio pois omasta toiminnasta. Tekstiä ryydittävät otteet Zareffin nauhoittamista Noin viikon uutisten käsikirjoituspalavereista, joita käytetään havainnollistamaan satiirin tekijöiden työssään pohtimia kysymyksiä sekä tekemiä oletuksia. NÄKÖRADIO VALTAA PILKKAAMASSA YDIN 2 / 2020 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Kirja on jaettu temaattisiin osioihin, joissa käsitellään poliittisen satiirin historian lisäksi sen luonnetta, merkitystä ja toimintaperiaatteita erilaisten tapausesimerkkien kautta. POLIITTINEN SATIIRI SUOMALAISESSA TELEVISIOSSA Gaudeamus 2020 272 s. Kirjan mukaan Suomessa on päinvastaisista väitteistä huolimassa oltu eturintamassa satiirin tuomisessa televisioon, vaikka esimerkiksi Neuvostoliittoon liittyvien aiheiden käsittely olikin pitkään pannassa
Emma Vepsä TIE TEHERANIIN. Kuvailtuna kuitenkin teekupilliset, hostellien aulojen keskustelut ja ihmiset autoissaan tuntuvat eläviltä. Osana reissua Vepsä kuvailee myös kiinnostavasti läpikulkemiensa maiden historiaa. Samaan aikaan kirja avaa ihastuttavan kurkistusikkunan maailmaan, joka tällä hetkellä on kovin kaukainen: mahdollisuuteen luottaa tuntemattomiin, vaihtaa ajatuksia heidän kanssaan ja päätyä sinne, minne suunnittelikin, tai jonnekin aivan muualle. Välillä matka kulkee jopa hiukan liiankin nopeasti ja olisi hauskaa pysähtyä matkalla kohdattujen ihmisten ja paikkojen äärelle hiukan pidemmäksikin aikaa. EMMA VEPSÄN Tie Teheraniin kertoo yksityiskohtaisesti kirjoittajan ja hänen guitalele-soittimensa matkasta liftikyydillä Tallinnasta Teheraniin. PEUKALOKYYDILLÄ IRANIIN Atena 2019 278 s. Koko reissun Tallinnasta Teheraniin matka taittuu ripeästi, onnettomuuksia ei kohdalle osu ja pelottavasti käyttäytyviä kuljettajiakin sattuu kuskiksi vain muutama, yksi ahdistelija ja muutama hurjastelija. Matkaan hän lähtee helmikuussa 2016, perille Teheraniin hän pääsee pari kuukautta myöhemmin ja palaa sen jälkeen kotiin osin lentäen. Kun olemme yhtäkkiä kaikki suljettuina asuntoihimme ja olen itse alkanut haaveilla kokouksissa tuntemattomien kättelystä kuin hauskemmastakin huvista, Vepsän ahtautuminen pieniin tiloihin vieraiden kanssa niin hostelleissa, kodeissa kuin autoissakin tuntuu hurjalta. Suuri päämäärä siintää lopussa, mutta yksityiskohdat ovat auki ja tie edessä kuljettaa erikoisiin sattumuksiin ja niiden kautta perille. Eekku Aromaa KERTOMUKSIA KIIREESTÄ YDIN 2 / 2020 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Kirjan lopussa kotiin palattuaan hän päättää, ettei enää astu tylsiin lentokoneisiin, vaan jatkaa matkojaan mieluummin liftaten – ja mikäs siinä, sillä hänen kokemuksensa näyttävät olleen erinomaisia. Vaikka erinäisten teiden ja kaupunkien parhaiden liftauspaikkojen luettelo ja erilaiset liftausvinkit tekevät teoksesta hiukan opaskirjamaisen, teksti ja matka soljuvat eteenpäin vaivattomasti. Vepsän kirja kertoo liftaamisesta parhaimmillaan. Tämä ratkaisu toimii kirjassa, vaikka välillä nämä kuvaukset jäävät hiukan irrallisiksi, ikään kuin faktalaatikoiksi, vaikka osa leipätekstiä ovatkin. Luin kirjaa koronaeristyksen alkuviikkoina, jolloin koko sen kuvaama todellisuus tuntui huimapäiseltä riskinotolta
Yksityiskohdista siirrytään yleiseen ja takaisin parhaita hermeneutiikan periaatteita noudattaen, eikä tekijöiltä myöskään puutu ajoittaista pilkettä silmäkulmassakaan. PELIT ovat taidetta, ja taide voi käsitellä käytännössä mitä tahansa. ELÄMÄN SUURET KYSYMYKSET DIGITAALISISSA PELEISSÄ Gaudeamus 2020 335 s. Eero Suoranta DIGITAALISTEN MAAILMOJEN ÄÄRETÖN TAIDE Tuukka Hämäläinen ja Aleksandr Manzos PELIEN ÄÄRETTÖMÄT MAAILMAT. YDIN 2 / 2020 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. Kirjassa esitellään niin kaupallisia megatuotantoja kuin pienten tekijöiden kantaaottavia pelejä, ja teosten itsensä lisäksi käsittelyssä ovat myös yhteisöllisen pelikulttuurin eri muodot fanifiktiosta pelien modaamiseen eli muokkaamiseen. Teorian puolella käsitteitä ja teorioita on omaksuttu muun muassa pelija mediatutkimuksesta, filosofiasta, psykologiasta ja feministisestä teoriasta. Esimerkiksi ekologista maailmankuvaa käsittelevien osioiden ansiosta kirja on suositeltavaa luettavaa niillekin, jotka eivät itse pelaa ollenkaan. Toisaalta esimerkiksi Everything-pelin massiivisina laumoina kuperkeikkoja heittelevät eläimet sekä lista laitteista, joilla vuonna 1993 ilmestynyt Doom on saatu toimimaan, ovat itsessään niin absurdeja, että kirjan ei niitä tarvitse mitenkään sen kummemmin värittää. Kokonaisuuden kruunaavat värikkäät kuvat, joiden monipuolisuus kertoo jo itsessään siitä, mitä kaikkea nykypeleillä on kiinnostuneille tarjottavanaan. Pelituntemuksen sekä syntyjen syvien pohtimisen lisäksi Hämäläinen ja Manzos kunnostautuvat myös tyyliniekkoina, sillä Pelien äärettömät maailmat on erittäin sujuvasti ja mukaansatempaavasti kirjoitettu. Pohdinnan ja huumorin yhdistäminen on erittäin soveliasta digitaalisia pelejä käsittelevälle teokselle, sillä parhaimmillaan pelaaminen on juuri sekä viihdyttävää että ajatuksia herättävää. Tämän yksinkertaisen lähtökohdan hyväksymällä Tuukka Hämäläisen ja Aleksandr Manzosin kirjoittama Pelien äärettömät maailmat pääsee yli juupas–eipäs-väittelystä ja siirtyy pohtimaan sitä, mitä kaikkea digitaaliset pelit ovat käsitelleet ja miten. Mitä historialtaan lyhyt, mutta koko ajan monipuolistuva taidemuoto on sanonut ja voisi vielä sanoa kuoleman, teknologisen kehityksen ja ihmiskunnan luontosuhteen kaltaisista suurista kysymyksistä. Pelien äärettömät maailmat viehättää jo pelkästään sillä, kuinka laaja-alainen se nimensä mukaisesti on. Pelien äärettömät maailmat ei sulje silmiään pelien ongelmallisilta elementeiltä tai pelaamisen lieveilmiöiltä, mutta se asettaa nämä kontekstiin digitaalisen pelaamisen kiistattomien saavutusten ja potentiaalin kanssa
den kokeminen muuttaa yksilön kokemusmaailmaa, millä on läheinen yhteys sosiaalisen ja materiaalisen maailman hänelle tarjoamiin mahdollisuuksiin. E. Hänen analyysinsä lisää modernistisen kirjallisuuden ja muuntuneen tietoisuuden tutkimukseen ymmärryksen siitä, kuinka fiktiiviset särkyneet mielet asemoituvat suhteessa kokemusmaailmoihin ja elettyihin ruumiisiin. Ovaska esittää, että teokset ohjaavat lukijoita suhtautumaan näihin mieliin eettisellä empatialla, sillä ne kutsuvat heidät pohtimaan omia ruumiillisia kokemuksiaan erilaisuutta kunnioittavaa etäisyyttä samalla ylläpitäen. Tällainen fiktiivisyyden viitekehyksessä tapahtuva empatia edesauttaa pohdintaa esteettisen ja eettisen merkityksen yhtenevyydestä tekstin puitteissa. Ovaska kuvaa, kuinka sosiokulttuuriset olosuhteet muokkaavat kokemusmaailmoja ja kuinka fiktiiviset kertomukset särkymisestä, tuskasta ja hädästä ovat tiiviisti sidoksissa sukupuoleen ja seksuaalisuuteen. Hänen tutkimuksensa saa pohtimaan psyykkisistä sairauksista kärsivien menettämiä toimintamahdollisuuksia, kyseenalaistaa olemisen ja tietämisen normeja sekä kiinnittää huomiota sortoa aiheuttaviin sosiaalisiin järjestelmiin ja rakenteisiin. Tältä pohjalta Ovaska tuo esiin yhtäläisyyksiä siinä, miten hänen tutkimansa teokset kuvaavat mielen särkymistä yksilön sisäisen minuuden ja ulkoisen maailman rajojen hämärtyessä. ANNA OVASKAN väitöskirja tutkii tapoja kuvata traumoja sekä mielen särkymistä ja psyykkisiä sairauksia neljässä modernistisessa suomalaisessa romaanissa. Ovaskan käsittelemistä romaaneista Helvi Hämäläisen Kaunista sielua (kirjoitettu 1928, julkaistu 2001) ja Maria Vaaran Likaisia legendoja (1974) ei aikaisemmin ole juuri tutkittu. Näillä tavoin tutkimuksessa käsitellyt psyykkisten sairauksien kirjalliset kuvaukset kannustavat ajattelemaan ihmismieltä uusilla tavoilla sekä arvioivat uudelleen normaalina tai epänormaalina pidetyn rajoja. Väitöskirjassa näiden teosten tavat käsitellä särkyneitä mieliä tuodaan dialogiin useammin tutkimuksen kohteena olleiden Jorma Korpelan Tohtori Finckelmanin (1952) ja Timo K. Oakes SÄRKYNEITÄ MIELIÄ YMMÄRTÄMÄSSÄ YDIN 2 / 2020 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS. Lähtökohtana on, että psyykkisen sairauAnna Ovaska FICTIONS OF MADNESS. A. Yhdistämällä fenomenologian ja enaktivismin teorioita Ovaska löytää tuoreen näkokulman mahdollisesti muuten kuluneeseen teemaan. Mukan Tabun (1964) kanssa. Lisäksi hän selventää niitä eri tapoja, joilla kunkin romaanin kuvaama minuus toimii rajapintana ajatusten ja muistojen, ruumiillisten tuntemusten sekä objektien välillä. Psyykkisten sairauksien kuvausten tarkastelemisen lisäksi tutkimuksessa on mielenkiintoista se, kuinka lukijat kokevat näiden teosten särkyneet mielet. SHATTERING MINDS AND WORLDS IN MODERNIST FINNISH LITERATURE Helsingin yliopisto 2020 300 s
Me, jotka elämme, voimme unelmoida menneestä ja tulevasta lohduttautuen levyllä, jonka nimi on The Dead Don’t Dream. S uomalainen jazz on ollut leimaavan kunnianhimoista musiikkia aina – jo yli sadan vuoden ajan. Trumpetistilta julkaistaan albumeja harvakseltaan: edellisen omia kappaleita sisältävän kokonaisuuden toisen polven muusikko julkaisi viisi vuotta sitten, jolloin Bullhornalbumi palkittiin Jazz-Emmapalkinnolla. On ruohonjuuritaso, josta nousee intoa puhkuvia uusia tekijöitä. On selviytyjät, jotka toteuttavat kutsumustaan tehden musiikkia ja löytäen yleisönsä siinä määrin, että pysyvät leivässä – ainakin normaalioloissa. Epäilemättä kaikilla näillä tasoilla osatotuus on tekijöiden kunnianhimo. Kaikkensa antaen, kuten urheilumaailmassa tavataan sanoa. Tämän jälkeen hän perehtyi isänsä, basisti Pekka Pohjolan tuotannon tulkitsemiseen albumilla Pekka. Aikain ja matkain taakse, arjen yläpuolelle. Verneri Pohjola jatkaa huippuluokan levytyksiä. Kukapa ei uskoisi ainakin itse kantavansa kaikissa töissään merkittävää uhria taiteen tai menestyksen alttarille. Se sai 1920-luvulla innoituksensa Yhdysvalloista ja muun muassa Saksasta, ja haastoi suomalaiset muusikot ymmärtämään rytmiä eri tavoin kuin täällä Sadan vuoden soundtrack Teksti ja kuva Pasi Kostiainen Verneri Pohjola THE DEAD DON’T DREAM Edition Records 2020 YDIN 2 / 2020 92 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Ja jonkinlaiseen normaaliinhan palataan pandemian jälkeen ennemmin tai myöhemmin. On listahuippujen ja massahuomion leveä kärki, jonka muodostavat radiohittien ja normaalioloissa myös areenakonserttien tv:stä tutut tekijät. Nämä ja kolme aiempaa levyä ovat olleet arvostelumenestyksiä. Pohjola puhaltaa kuulijan jonnekin koronakurimuksen ulottumattomiin. Helsingin Sanomien Harri Uusitorppa antaa uutuudelle viisi tähteä viidestä – ja vuolaat kehut: ”The Dead Don’t Dream on suurella todennäköisyydellä Pohjolan, 42, tähänastisen soolouran huippujen huippu, vaikka varsinaiset yllätykset ovat vähissä.” Vaikea olla eri mieltä. Eikä Pohjolan taso ole laskenut, eikä kriitikkojen soundi vaihtunut. S uomalaisessa musiikkimaailmassa velloo monta totuutta
YDIN 2 / 2020 93 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Kun esimerkiksi Uuno oli numero yksi, orkesteri päästeli kansanomaisen leffan tunnaria äänitettäessä villin vapaata sovitusta kuin jazz-jameissa. Tämän päivän aktiivisten jazz-artistien rinnalla myös muun muassa 1970-luvun kotimainen jazz on noussut isompaan arvostukseen kuin koskaan aiemmin. slaavilaisen romanssimusiikin ja saksalaisten marssien vaikutuspiirissä oli totuttu. Esimerkiksi Eero Koivistoisen ja Olli Ahvenlahden Love Records -levytysten alkuperäispainokset ovat arvokkaita kansainvälisiä keräilykohteita. Timo Lassy, Iiro Rantala, Verneri Pohjola, Jukka Eskola, Marzi Nyman, Timo Kämäräinen, AnnaMari Kähärä, Anna Inginmaa, Emma Salokoski, Jimi Tenor, Tuomo Prättälä, Lenni-Kalle Taipale, Teppo Mäkynen, Olavi Louhivuori ja monet muut ovat saaneet jazz-levytyksiään julkaistuiksi, monet jopa kansainvälisesti. Kunnianhimo on palkittu. Jazziin liitettiin vuosikymmenien ajan syntisen kaupunkilaisuuden leima. Soittajien lisäksi jazz tarjosi koukuttavan leikin pitkälle 1970-luvulle saakka myös säveltäjille ja sovittajille: kun Esko Linnavallin, Jaakko Salon ja Rauno Lehtisen kaltaiset suomalaisen iskelmän ja popin vuosikertakappaleiden tekijät olivat innostuneita jazzista, iskelmäsovituksiin ladattiin jazzin meininkiä ja muun mustan angloamerikkalaisen musiikin groovea niin paljon kuin kehdattiin. Svengi löytyi vähitellen. Saksofonisti-säveltäjä Timo Lassy. Heillä on riittänyt keikkoja tehtäviksi – ja yleisöä keikoilleen. Se oli metropolien vaarallista soundia, joka ei yltänyt maaseudun tanssilavoille. Jazzin kautta nimenomaan soittajat, muusikot ovat toteuttaneet kunnianhimoaan. K oko 2000-luvun ajan suomalainen jazz on löytänyt yleisönsä hyvin – ja vihdoin ihan jazzina, ilman iskelmään piilottelua. Suomalaista jazzia kuunnellaan varmasti vielä 2080luvullakin
MIELENTERVEYSOMAISTEN KUORMITUS KOROSTUU KRIISISSÄ PIA HYTÖNEN Kirjoittaja on Mielenterveysomaisten keskusliitto – FinFami ry:n toiminnanjohtaja. Koronaepidemian myötä mielenterveysomaiset ovat jääneet yhä useammin yksin, mikä lisää sairastuneiden läheisten kuormitusta ja omaa sairastumisriskiä. YDIN 2 / 2020 94 KOLUMNI. Vaarana on, että mielenterveysomaisen hoitovastuu sairastuneesta läheisestä kasvaa. Kun sairastunut ei voi lähteä pois kotoaan ja hoitojaksot ovat katkolla, saattaa vointiin ja arjen hallintaan tulla taantumia. Omainen joutuu myös puntaroimaan, milloin olla yhteydessä hoitavaan tahoon ja milloin vaatia läheiselle hoitoa. M ielenterveyden häiriöt ovat hyvin yleisiä: jopa joka toinen suomalainen sairastuu psyykkisesti elämänsä aikana. Kun mielenterveys järkkyy, siitä aiheutuu merkittävää kärsimystä sekä sairastuneelle että hänen läheisilleen. Tutkimusten mukaan arviolta 46 prosenttia mielenterveysomaisista on vaarassa sairastua itse masennukseen. Tilanteet eivät ole koskaan toivottomia, ja toivon näkökulmaa tulee korostaa erityisesti, kun huoli on suurimmillaan. Huoli tartunnasta, sairastuneen läheisen hoidosta ja yhteydenpidoista eri tahoihin vaatii omaiselta tasapainoilua
FinFamin jäsenyhdistykset kautta maan tarjoavat verkossa luentoja, kursseja, perhetyötä ja vertaisryhmätoimintaa niin mielenterveysomaisten kuin ammattilaistenkin hyödyksi. On välttämätöntä pysähtyä pohtimaan, mitä tässä tilanteessa voidaan tehdä toisin. Kokemusasiantuntijatiedosta voi olla hyötyä paitsi omaisten jaksamisen tukemisessa, myös psyykkisesti sairastuneen hoidossa. Tilanne huolestuttaa myös talouspoliittisesti: monilla on edessä lomautuksia, työttömyyttä ja pitkäkestoista ansionmenetystä. Koronan tuomien huolten lisäksi vanhemmalla voi olla jo pitkään jatkunutta masennusta tai muita mielenterveyden ongelmia. Perheenjäsenet ovat reilusti enemmän tekemisissä kuin yleensä, ja samaan aikaan harrastusten ja ystävien näkemisen tuoma ilo ja lohtu on poissa. Lasten ja nuorten läheisten äänellä on myös merkitystä, joten heitä tulisi kuunnella erityisellä herkkyydellä. Omasta selviytymispakista käyttöön on otettu erilaisia harrastuksia, mutta myös työ on tärkeä jaksamista tukeva tekijä. Yhteiskunnassa on jo nähtävillä merkkejä kotien tilanteiden jyrkästä huonontumisesta. Lapsen ja nuoren kokemuksessa tämä voi pelottavaa ja lohdutonta. Apua ja tukea on tarjolla myös järjestöissä. Nykyiset eristyssuositukset koskevat jopa viidesosaa koko kansasta. Lisäksi esimerkiksi sosiaalipäivystys on auki joka päivä ympäri vuorokauden numerossa 020 696 006. Seuraukset tuntuvat edelleen yli sukupolvien. Lapsiomaiset ovat saattaneet aiemminkin kantaa vastuuta perheen arjesta asioiden ollessa tästä huolimatta kokonaisuutena ihan hyvin. Voimavaroja tukee, jos myös työpaikalla on mahdollisuus joustoihin ja työpaikan ilmapiiri tukee avointa puhetta haasteista. Tästä huolimatta sosiaalipalveluilla ja lastensuojelulla voi olla vaikeaa tarjota palveluitaan, koska kotien vuorovaikutus muun maailman kanssa on entistä vähäisempää ja kontaktit perheisiin rajatumpia. Arvaamattomat kriisit voivat heikentää kenen tahansa mielenterveyttä. Myös lastensuojeluilmoituksen voi tehdä kuka tahansa, joka on huolissaan lähipiirissään olevan lapsen tai nuoren hyvinvoinnista. P äiväkotien ja koulujen sulkeutuminen koronaviruksen vuoksi tarkoitti isoja uudelleenjärjestelyitä lasten ja nuorten sekä etätöissä olevien vanhempien arkeen. Tilanteet eivät ole koskaan toivottomia, ja toivon näkökulmaa tulee korostaa erityisesti, kun huoli on suurimmillaan. Omaisten mukaan koronatilanteessa auttaa perusluottamus ja toivo paremmasta. Lasten ja nuorten kohdalla koulut ja oppilaitokset ovat avainasemassa: kun kotien seinien sisälle on mahdotonta nähdä, on tärkeää, että koulujen henkilökunta osaa kysyä asiasta ja ohjata lapsen ja nuoren avun äärelle. On tärkeää, että sekä psyykkisesti oireilevat että sairastuneen läheiset voivat kokea tilanteestaan puhumisen helpommaksi. Korona kuitenkin muuttaa tilanteen arvaamattomaksi. YDIN 2 / 2020 95 KOLUMNI. M ielenterveysomaisten parissa tehdyt kyselyt ja tutkimukset antavat vihjeitä siitä, miten psyykkisesti sairastavien läheisten voimavaroja voidaan tukea myös haastavissa oloissa. Lapselle voi myös langeta mittavia vastuita oman vanhempansa tai sisarustensa hoivasta ja perheen arjen sujumisesta. 90-luvun lamassa massatyöttömyys ja samanaikaiset tukitoimien leikkaukset johtivat mielenterveysja päihdeongelmien kasvuun. Perheenjäsenen sairastuessa psyykkisesti on omaisen yleisin tunne tutkimusten mukaan kuitenkin rakkaus. Korona pelottaa, koska se on uhka erityisesti riskiryhmien terveydelle, mutta myös kaikkien terveyspalveluiden saatavuudelle. Myös kansalaistasolla voi toimia: vaikka perheiden yksityisasioihin puuttuminen on suomalaisille epätyypillistä, voimme kysyä, kuinka teillä voidaan ja voinko auttaa. Tämä tarkoittaa yksinäisyyden ja turvattomuuden tunteiden lisääntymistä. Rakkaus kantaa, sekä yksilötasolla että yhteiskunnan antaman suojan kautta. Tärkeintä on, että ketään ei jätetä yksin huolten kanssa
Monesta koulusta Suomessakin osallistuttiin rauhanmarsseihin, niin kuin koko Euroopassa. YDIN 2 / 2020 96 KOLUMNI. Kun sotilasliitot alkoivat suunnitella uusien keskimatkan ohjuksien sijoittamista Eurooppaan, ihmisten takapihoille, eurooppalaiset heräsivät protestoimaan. LAURA LODENIUS Kirjoittaja on Suomen Rauhanliiton toiminnanjohtaja. P. ”Läheltä piti” -tilanteitakin oli. Uhka siitä, että suurvallat eivät vain verbaalisesti uhkailisi ydinaseilla ja loisi niillä pelotetta, vaan että niitä oikeasti käytettäisiin, oli todellisuutta. Maapallon täystuho kertaheitolla tuntui ei ainoastaan mahdolliselta, vaan jopa todennäköiseltä optiolta kylmän sodan Euroopassa. Thompsonin, Mary Kaldorin, Dan Smithin ja Ken Coatesin YDINASEET OVAT EDELLEEN UHKA Nationalismin haamu saa taas jalansijaa Euroopassa, ja sen myötä militarismi. huhtikuuta 1980 vetoomus nimeltä ”European Nuclear Disarmament Appeal”, end-vetoomukseksikin kutsuttu. Britannian parlamentin alahuoneen tiloissa julkaistiin 28. Se oli pääosin E. ” kahdeksanvuotiaana tiesin / että maailma tuhoutuu / kaksintaistelussa suurvaltojen…” Näin kirjoitti aikoinaan Anni Sinnemäki ja lauloi Ultra Bra, kuvaten hyvin 80-lukulaisten nuorten kokemusta ydinpelotteen alla
Saksa kasvatti sotilasmenojaan kymmenen prosenttia suhteessa edellisvuoteen, kaikki ydinasevaltiot modernisoivat ydinaseitaan ja Suomi valmistelee laittavansa seuraavina vuosina kymmenen miljardia pelkkiin hävittäjähankintoihin. Toimiessamme Euroopan rauhan puolesta toimimme maailman rauhan puolesta.” E uroopan unioni sai sittemmin Nobelin rauhanpalkinnonkin, mutta eu on osoittanut huolestuttavia merkkejä halusta rakentaa muureja sekä ”linnoitusta” muita vastaan. End-liike keräsi tukijoita ympäri Eurooppaa. Eurooppalainen ja maailmanlaajuinen ydinaseriisunta tarvitsevat uusia aloitteita.” Maailmassa käytettiin viime vuonna 1917 miljardia dollaria aseisiin ja sotilaallisiin menoihin. Tämän on oltava osa yli mantereen ulottuvaa liikettä, jossa on kaikenlaista yhteistoimintaa… Vedotessamme eurooppalaisiin emme käännä selkäämme maailmalle. Uusia aloitteita ja uutta intoa sekä puhtia aktivismiin rauhan puolesta todella tarvitaan, jos henkemme on meille kallis. Hyvä, end-liikkeen hengen mukainen aloitus Suomelta, muilta Pohjoismailta ja kaikilta eu-mailta olisi allekirjoittaa yk:n puitteissa neuvoteltu ydinaseet kieltävä sopimus. Kylmän sodan kilpavarustelun kiihtyminen ja ydinasepelote aktivoi uudelleen ”vanhoja” rauhanjärjestöjä sekä loi pohjaa myös uusille liikkeille, ryhmille ja aktivismille. Rauhanliitto julkaisi huhtikuussa end-liikkeessä toimineen professori Tair Tairovin haastattelun. Vaikka valtaosa oli LänsiEuroopasta, saatiin mukaan ihmisiä myös Neuvostoliitosta ja senaikaisen itäblokin maista. Tair Tairovin haastattelun voi ladata englanninkielisenä Rauhanliiton sivuilta: www.rauhanliitto.fi käsialaa, mutta samalla tulosta laajemmista keskusteluista erityisesti brittiläisen rauhanliikkeen parissa. On kunkin valtion kansalaisten vastuulla toimia ydinaseiden ja -tukikohtien poistamiseksi Euroopan maaperältä ja aluevesiltä ja päättää omista keinoistaan ja strategiastaan oman alueensa suhteen. Vetoomuksesta syntynyt end-liike vaati aseidenriisuntaa sekä idältä että länneltä ja lähti luomaan ruohonjuuritason dialogia yli kylmän sodan rajojen. YDIN 2 / 2020 97 KOLUMNI. Kun kuuntelee tämän päivän turvallisuuspoliittista puhetta ja näkee sen kasvun, jota tämä puhe tuottaa ei vain Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan ja Intian asevarustelussa, vaan myös eurooppalaisten asemenoissa, on end-vetoomuksen viesti tänä päivänä hyvin ajankohtainen: ”Meidän on opittava olemaan lojaaleja ei ”idälle” tai ”lännelle”, vaan toisillemme, ja meidän on oltava välittämättä minkään kansallisvaltion asettamista esteistä tai rajoituksista. Folke Sundman, joka aikoinaan toimi endliikkeen niin kutsutussa ”liaison-komiteassa” Sadankomitean ja Rauhanliiton edustajana, toteaa haastattelun esipuheessa: ”end-vetoomus oli aikansa lapsi, mutta monet sen tärkeimmistä ajatuksista ovat edelleen relevantteja. Hänen muistelonsa ovat kiinnostava ajankuva ja todistus tietystä ajanjaksosta Euroopan historiassa, vaikkakin tietenkin subjektiiviset, kuten muistelot aina. Ne vaihtelevat maasta toiseen, emmekä me ehdota minkään yksittäisen strategian määräämistä. Euroopassakin varustelumenot kasvoivat ja eu:hun rakennetaan useampaa rahastoa sekä rahoitusinstrumenttia sotilaallisille investoinneille ja kehitystyölle. Nationalismin haamu saa taas jalansijaa Euroopassa, ja sen myötä militarismi. Myös sisäisesti solidaarisuuden puute käytännön tekojen osalta on ollut aika ilmeistä. Siinä Tairov muistelee yhtäältä vuosiaan Maailman rauhanneuvostossa, Neuvostoliiton puitteissa syntyneessä rauhanliikkeessä, ja toisaalta 80-luvun ”uusia” tuulia sekä yhteistyötään sittemmin end-liikkeen kanssa ja muun muassa naisten rauhanmarsseja kylmän sodan jakolinjan yli
”Alati laajentuvan turvallisuuskäsitteen myötä valtaa, vallan keskittämistä ja erilaisten pakkokeinojen käyttöä sekä vapauksien rajoittamista tulee valvoa tiukasti.” YDIN 2 / 2020 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Uusiin uhkiin kuuluivat muun muassa pandemiat, tsunamit ja talouskriisit, joihin armeijalta ei löydy ratkaisuja. Ei ole. Uhkakuvien moninaistuessa on kuitenkin otettava huomioon, että kaikkeen ei voi varautua ennakkoon ja että liian laajaa uhan määritelmää voidaan käyttää perusteluna vallan keskittämiseen, jos toimijoita ja näiden toimivaltaa ei määritellä selvästi. Päinvastoin puolustusmenot ovat kasvaneet vuosittain, koska ne on sidottu indeksiin toisin kuin esimerkiksi opintotuki.” Ojala huomioi, että sotatilanteissa uhan lähde on perinteisesti ollut selkeä. Näidenkin käyttöön liittyi kuitenkin haasteita. ”Rehellisesti sanottuna EU:lla on ollut vaikeuksia saada CRTkonsepti toimimaan käytännössä”, Kerkkänen myöntää. ”Onko panostus sotilaalliseen, aseisiin perustuvaan turvallisuuteen sitten vähentynyt. Hänen mukaansa kriiseihin on yleensä vaikeaa puuttua ajoissa, koska se vaatii tarkkailevilta tahoilta poliittista päätöksentekoa ja tahtoa. ”Entisen Jugoslavian hajoamissodissa oli nähtävissä, että kansainvälisen yhteisön reaktio siihen, mitä esimerkiksi Bosniassa tapahtui, tuli itse asiassa lähes poikkeuksetta liian myöhään.” Yhtenä keinona kriisien ehkäisemiseksi Kerkkänen mainitsee EU:n Civilian Response Teamin (CRT) eli nopean lähtövalmiuden siviiliasiantuntijat, joiden perustehtävä on hankkia tietoa mahdollisilta konfliktialueilta päätöksenteon tueksi. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. VAROITTAVAT merkit sodista ovat usein tunnistettavissa, mutta niiden estäminen on eri asia, totesi Kriisinhallintakeskuksen johtaja Ari Kerkkänen Ytimen numerossa 1/2008. Vaikeasti ehkäistävät kriisit Liiankin laaja turvallisuus RAUHANLIIKE on voittanut laaja-alaisesta turvallisuudesta käydyn kamppailun, sillä nyt siitä puhuvat kaikki, kirjoitti Sadankomitean puheenjohtaja Outi Ojala Ytimessä 1/2011
(Poliisihallitus 12. 7. Liity Sadankomiteaan tai lahjoita sadankomitea.fi. 7. 2019 – 11. Haluatko maailman ilman aseita. Lupa kattaa Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. 2019) Toimeenpanoaika 12. Lahjoita MobilePaylla: 84857 Suomen Sadankomitea ry:n rahankeräyslupa RA/2019/602. 7. 2021
Me Tradekassa uskomme, että omistaminen tekee ihmisille hyvää. tradeka.fi/jasenaloite YD IN 2 / 20 20 w w w .yd in leh ti.fi. Inhimillinen omistajuus vie maailmaa eteenpäin ja palauttaa hyvää yhteiskuntaamme. ”Perustaisitteko nyt Aktivistiopiston?” Mitä tehtäis seuraavaksi. Tee omasi ja vaikuta. Tradeka tukee ihmisoikeudet.net -portaalia. Jotta jäsenemme voisivat kanssamme parantaa maailmaa ja omistaa omaa tulevaisuuttaan, olemme ottaneet käyttöön Jäsenaloitteet