55. IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO. 2021 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa Kromin kova hinta Eriarvoisuus ja yhteiskuntaluokat The Doors – edelläkävijä ja iätön REILUMPI PELI Sami Itani haluaa eettisten kysymysten pohdintaa myös urheilussa.. . vuosikerta / 2 l
Miten johtaa osallistavasti pedagogisia prosesseja alati muuttuvassa maailmassa. Hanke on osa RKI:n kansainvälistä Global Learning for Sense of belonging (GloBe) -kokonaisuutta, jolle myönnettiin eurooppalainen Global Education Award (Gene) toukokuussa 2021. Miten saattaa opetussuunnitelman globaalikasvatuksen tavoitteet käytäntöön. Sen voi toteuttaa kansallisena tai kansainvälisenä yhteistyönä. Koulutusjohdolle ja kehittämistiimeille suunnattu koulutus yhdistää ainutlaatuisella tavalla globaalikasvatuksen, Agenda 2030 – kestävän kehityksen tavoitteet ja koulutusjohtamisen sisällöt lukukauden tai lukuvuoden mittaiseksi prosessiksi. Rauhankasvatusinstituutti toteuttaa koulutuksen yhteistyössä Jyväskylän yliopiston (koulutusjohtaminen) ja Oulun yliopiston (globaalikasvatus) kanssa. Lue lisää hankkeesta: suomeksi: rauhankasvatus.fi/ilmiomainenagenda englanniksi: rauhankasvatus.fi/globe Agenda Ilmiöksi Lisätietoja Mari-Anne Okkolin johtava asiantuntija, dosentti mari-anne.okkolin@rauhankasvatus.fi
/ 63 JOUKO KAJANOJA Reformistin kujanjuoksu / 68 VELI-MATTI HUHTA Ennen kuin romahdamme / 72 KALEVI SUOMELA Pikettyn poliittinen taloustiede / 76 KARIM MAÏCHE Onnea, suomalainen rauhantutkimus YDINKOKEMUS 78 ARJA ALHO On tuttu, on tuntematon – ja välissä ovi / 82 EERO SUORANTA Anonyymien uhrien elegia / 84 JUHANI TOLVANEN Mannerheim sarjakuvasankarina / 86 RIITTA OITTINEN Palestiinan tutkimuksen pioneeri / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Lähiöstä lävähtää / 94 MIKAEL SUOMELA Tapahtuma-alaa ei voi ohittaa olankohautuksella / 96 TOMI KIILAKOSKI Rauhankasvatus elämisen arvoisen maailman rakentamisena / 98 Pala historiaa YDIN 2 / 2021. YDINHETKI 14 ARJA ALHO Aina korkeammalle / 20 VALERIA VASARA Kirjoittaminen on tapani olla olemassa / 24 BIJAN REZAI JAHROMI Iran ja Lähi-idän muuttuva geopolitiikka / 30 ARJA ALHO Velka ja velkasuhde / 34 SAARA PAATERO Unohdettuja perheenjäseniä ja suuria sairaaloita / 38 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Digitaaliloikan eriarvoiset hypyt / 42 ANNA HEIKKINEN Sukupolvien työsarka / 44 VINCENZO MONTEFINESE Kromivuori YTIMESSÄ 50 HARRI MELIN Luokat ja eriarvoisuus / 55 JANI EROLA Kuksalla, kuupalla ja ämpärillä / 59 MATTI TUOMALA Onko tuloja varallisuuserojen kehitys käännettävissä. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 TYTTI TUPPURAINEN Elpymiskokonaisuus perustuu solidaarisuudelle / 12 LAURA LODENIUS Hävittäjät tulevat – oletko valmis maksajaksi
Myös keskiluokasta ja siihen kuulumisesta on tullut eräänlainen luokkien sulatusuuni. Vanha uusliberaali on vihdoin väistymässä. Niitä tarvitaan kipeästi maapallon tulevaisuutta varjostavien uhkien selättämiseksi. Osoittautuihan markkinoiden itsesäätely katteettomaksi toiveeksi finanssikriisissä 2008 ja sen jälkeenkin, eikä rikkaiden pöydästä ole valunut köyhille muruakaan. Tätä korostaa nimenomaisesti Thomas Piketty, jonka teoksista Kalevi Suomela kirjoittaa numerossamme. K ansantaloustieteen professori Matti Tuomala osoittaa esseessään, että päinvastaisista väitteistä huolimatta myös Suomessa tuloja varallisuuserot ovat kasvaneet. Pikettyn mielestä varallisuutta on yksinkertaisesti ryhdyttävä verottamaan. Erityisesti varallisuuden keskittyminen tuottaa eriarvoisuutta. Koska paradigmamuutos alkaa näkyä myös meillä. Poissa joukosta useimmiten ovat pääomatuloja saavat. Sitkeänä elää myös käsitys, että vain yksityinen sektori luo oikeita työpaikkoja, joilla rahoittaa hyvinvointivaltiota. Sosiologian professori Harri Melin kirjoittaa eriarvoisuudesta ja yhteiskuntaluokista. Siksi myös Yhdysvaltojen presidentti Joe Biden puhuu pääoman ylimääräisen tuoton verottamisesta. Kyllä sitä rahoittavat kaikki ansiotuloja saavat riippumatta työnantajasta. Eriarvoisuus uhkaa paitsi hyvinvointia tuottavaa talouskasvua myös kestävää kehitystä. Talouden ja työllisyyden yhteys, vihreä siirtymä, tasa-arvon edistäminen ja syrjäyttämisen ehkäiseminen, verotuksen oikeudenmukaisuus sekä rauhan ja turvallisuuden rakentaminen ovat ennen muuta yhteiskunnallisia kysymyksiä. P alataan luokkakuvaan. Hallituskriisiksi äitynyt keväinen kehysriihi kiisteli kuitenkin lähinnä menoista, kun tulojakin voisi lisätä veropohjaa laajentamalla. Tilaa meilläkin pääoman verotukselle on. Listaamattomista yhtiöistä voisi aloittaa ja varallisuusveron voisi palauttaa progressiivisena. Mittarina voisi ainakin pitää sitä, että talouden yleisessä kommentoinnissa, valtamediassa erityisesti, pankkien johtavien ekonomistien näkemykset nähtäisiin sellaisina kuin ne ovat: rahoitusmarkkinoilla toimivien ja sijoittajien voitontavoittelua edistävien edunvalvojien puheina. Sitä vastoin luokkapuhe auttaa ymmärtämään erilaisia lähtökohtia ja resursseja, joita ihmisillä taloudellisesti, sosiaalisesti ja kulttuurisesti elämässään on. On väitetty, ettei luokkia enää ole. Kuinka se voisi koskaan olla vanhanaikaista. Yhteiskuntaluokilla oli ja on yhteys YDIN 2 / 2021 4 PÄÄKIRJOITUS. ERIARVOISUUS LUOKKAKUVASSA ARJA ALHO päätoimittaja Y ksilöpuheen yleisyydessä on hankalaa puhua luokasta. Talouspolitiikan uusi paradigma – tasaarvo lähtökohtana – vahvistuu maailmalla. Markkinaehtoisuuden ideologia ja ajatus politiikan eristämisestä yhteiskuntakehityksen suunnan määrittämisessä ovat saaneet rajuja murtumia. Niiden ymmärtämiseksi tarvitaan monenlaista asiantuntijuutta, vuoropuhelua tieteen ja politiikan kesken mutta myös kansalaiskeskustelua, jossa ihmiset ovat objektien sijaan subjekteja. Tosin, eihän luokasta puhuminen tarkoita sitä, että ihmisiä pantaisiin jonkinlaiseen järjestykseen
Varhaiskasvatuksella ja koulutuksella ylipäätään on suuri merkitys resurssien vahvistamisessa, kuten professori Jani Erola osoittaa, mutta niin on myös riittävällä sosiaaliturvan tasolla. Hyvätai huono-osaisuus periytyy. Tärkeää on myös tiedostaa, että luokkakokemukset piiloutuvat. Sosiologi Mari Käyhkö on osoittanut, kuinka luokka elää meissä monilla tavoilla ja on ihon alla kuin koodattuna. Hän kuvaa myös yhteiskunnan ja tuotannon muutosta sekä samalla luokan muutosta ja muuntautumista. Loppukevään erikoiset käänteet Euroopan unionin elpymisvälineen käsittelyssä eduskunnassa saavat kysymään, onko Suomi ollenkaan eurooppalainen maa. Mitä tulee Ydin-avaukseen tieteen ja tutkimuksen rahoituksen leikkauksista, kyseessä on vakava virhe. Lähi-idän konfliktin kärjistyminen sodan partaalle herättää syvää huolta. Luokka vaikuttaa oikeastaan kaikkeen: harrastuksiin, seurustelusuhteisiin, pukeutumiseen, kuluttamiseen, terveyteen, koulutusvalintoihin. Myös tästä syystä tarvitaan puhetta luokkayhteiskunnasta: miltä se näyttää, miltä tuntuu ja miten se vaikuttaa. Ydin ja sen tekijät toivottavat lukijoilleen hyvää kesää. Se on hyvinvointivaltion ydintehtäviä. Tiedämme, että pienituloisen perheen poikavauvalla on edessään yhdeksän vuotta vähemmän elinaikaa kuin suurituloisen perheen pojalla. Talouspolitiikan uusi paradigma tunnistaa tämänkin ja puolustaa heikommassa asemassa olevan oikeuksia vahvempia vastaan. Erot ovat pikemminkin kasvussa kuin pienenemässä. Työntekijöiden asemaa työn tekemisen ehtojen suhteen pitää siksi vahvistaa. Koemme, että se on mielipideja kulttuurilehden velvollisuus, hyvän journalismin perusta mutta myös palvelua harkitulle ja hyvälle päätöksenteolle. Lähtökohtien ja resurssien erilaisuutta voidaan siis tasoittaa. K eskustelen suomen urheiluliiton hallituksen puheenjohtaja Sami Itanin kanssa urheilun etiikasta ja moraalista. Tytöillä ero on viisi vuotta. Miten yksittäinen työntekijä voi asettaa työnantajan loppumattomille vaatimuksille rajat. Se on hyvinvointivaltion ydintehtäviä. Monissa eri tutkimuksissa on tarkasteltu työttömyyden, vähäisen koulutuksen ja toimeentulo-ongelmien ylisukupolvisuutta. Yritykset pystyvät näin ikään kuin kaappaamaan työntekijöittensä elämän. Vaikka Ydin ei ole tieteellinen julkaisu, olemme tehneet parhaamme tehdäksemme teemoihimme liittyvää tutkimusta tunnetuksi aina tuoreita väitöstutkimuksia myöden. Olennaista eriarvoisuuksien tunnistamisessa on yhteys luokka-analyysiin: yhteiskuntaluokka välittää ja uusintaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Itani kyseenalaistaa väitteen, että ihminen toteuttaa itseään parhaiten palvellessaan työorganisaatiotaan mahdollisimman tehokkaasti. Jos korona suo, juhlistamme yhdessä 55-vuotiasta Ydintä syksymmällä. Urheilujärjestöillä voi olla paljon annettavaa rauhantyölle. teolliseen yhteiskuntaan ja kapitalistiseen tuotantotapaan. Lapsi ei voi valita perhettä, johon syntyy. Melinin johtopäätös on kuitenkin, että saman arjen jakava suuri ihmisryhmä, yhteiskuntaluokka, ei ole kuollut. Lähtökohtien ja resurssien erilaisuutta voidaan siis tasoittaa. Hannu Reimen kanssa käytävä keskustelu Ydin-podcastissa löytyy sivuiltamme ja taustoittaa syitä ja seurauksia. Aina on syytä juhlaan! YDIN 2 / 2021 5 PÄÄKIRJOITUS. Samalla tulimme sivunneeksi nykytyöelämää
vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 93. / sivu 92 HARRI MELIN on Tampereen yliopiston sosiologian professori, joka on tutkinut yhteiskuntaluokkia ja luokkasuhteiden muutoksia Suomessa 1980-luvun alusta lähtien. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. / sivu 24 RENNY JOKELIN on eläköitynyt journalisti, joka teki pitkän uran Helsingin Sanomissa, Yleisradiossa ja Euroopan parlamentissa. PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. Ydin saa opetusja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea. YDIN 2 / 2021 tekijät YDIN 2 / 2021. / sivu 50 VINCENZO MONTEFINESE on dokumentaarinen valokuvaaja, jonka keskittyy työssään sosiaalisiin, humanitaarisiin ja geopoliittisiin aiheisiin. 55. Irtonumerot paperisena ja digitaalisena Ydin-verkkokaupasta www.ydinlehti.fi Digitaalisena myös osoitteesta www.lehtiluukku.fi. / sivu 59 VALERIA VASARA on Sadankomitean viestinnän ja nuorisotyön avustaja. / sivu 84 MATTI TUOMALA on Tampereen yliopiston taloustieteen emeritusprofessori. / sivu 42 VELI-MATTI HUHTA on VTM, HuK, vapaa toimittaja ja kriitikko. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Eero Suoranta, eero.suoranta@gmail.com HALLITUKSEN PJ Pekka Ristelä ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Pekka Elomaa TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. Huomautukset 14 päivän kuluessa. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. / sivu 68 BIJAN REZAI JAHROMI on valtiotieteiden kandidaatti, joka toimii toimittajana ja kirjoittaa kirjaa vallankumouksellisesta islamista. / sivu 72 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. / sivu 55 ANNA HEIKKINEN on yhteiskuntatieteiden kandidaatti. / sivu 63 & 91 PASI KOSTIAINEN työskentelee musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistuneena vapaana kirjoittajana, toimittajana ja tietokirjailijana. / sivu 20 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. / sivu 34 KALEVI SUOMELA on pitkäaikainen rauhanaktiivi. / sivu 14, 20, 30 & 42 JANI EROLA on sosiologian professori Turun yliopistossa sekä tutkimuksen lippulaiva INVEST:in johtaja. / sivu 44 RIITTA OITTINEN on Belgiassa asuva tietokirjailija ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. IRTONUMEROITA Rosebud-kirjakaupat. / sivu 86 SAARA PAATERO on historiaja koulutusaiheisiin erikoistunut toimittaja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. / sivu 89 & 90 JOUKO KAJANOJA on valtiotieteiden tohtori ja yhteiskuntapolitiikan dosentti
Myöskään ministerin lupaukset siitä, että leikkaukset eivät kohdistuisi koulutukseen, eivät näyttäneet vakuuttavan korkeakouluväkeä. kannanotossa kysytään. – Jos meillä ei ole omaa, itsenäistä ja itsepäistäkin kulttuuria, mitä hävittäjät sitten puolustavat. – Turpeen päivät ovat luetut, mistä päästökauppa ja kuntien ilmastotavoitteet pitävät huolen. – Kun tutkimuksesta vähenee rahoitus, opetusja tutkimustyötä tekeviä on vähemmän, mutta samalla opetusmäärä lisääntyy, on tämä myös leikkaus koulutuksesta, kirjoitti Tieteentekijöiden toiminnanjohtaja Johanna Moisio ammattiliiton blogissa toukokuun alussa. Tämä puskafarssi paljasti, että keskustan katse on yhä peräpeilissä, vaikka nyt on jo kiire keskittyä toimiin, joilla siirtymää irti turpeesta tehdään kestävämmäksi ja reilummaksi, kommentoi Greenpeacen ilmastoja energia-asiantuntija Olli Tiainen huhtikuussa. YDIN 2 / 2021 HALLITUKSEN kehysriihi päättyi toukokuussa tyrmistystä herättäneellä tavalla, kun tiedeja kulttuuriministeri Annika Saarikko (kesk.) ilmoitti, että tieteestä ja tutkimuksesta leikataan 35 miljoonaa euroa vuodesta 2023 alkaen. Leikkaukset herättivät kritiikkiä myös siksi, että niiden kanssa samaan aikaan hallitus sopi 70 miljoonan euron tuesta turvealalle, jonka kannattavuus on heikentynyt päästöoikeuksien hinnan kallistumisen takia. Turpeen energiakäyttö tuottaa WWF:n mukaan noin 12 prosenttia Suomen kaikista kasvihuonepäästöistä, minkä lisäksi se myös kuormittaa vesistöjä ja uhkaa uhanalaisia suoluontotyyppejä. Toukokuisessa kannanotossaan kulttuurijärjestöt huomauttivat, että Suomi on myöntänyt kulttuurija taidealalle muita Pohjoismaita vähemmän tukea koronakriisin aikana, ja vaativat kulttuurille leikkausten sijaan elvytystä ja investointeja. Kehysriihessä päätettiin myös, että hallitus ei kompensoi täysimääräisesti Veikkauksen tuottojen vähentymisen aiheuttamaa vajausta taiteen ja kulttuurin rahoitukseen, minkä takia alan määrärahat vähenevät 17,5 miljoonalla eurolla ensi vuonna ja 23 miljoonalla eurolla vuonna 2023. YDIN 2 / 2021. Ytimen toimituskunta TUTKIMUS, KULTTUURI – JA TURVE Ytimekkäät N IN AR A, CC BY 2. Kriitikoiden mukaan päätös ei vastannut hallituksen aikaisemmin painottamaa tavoitetta nostaa tutkimuksen ja kehityksen osuutta BKT:sta
TÄMÄ EI OLE SOTA TASAVERTAISTEN OSAPUOLTEN VÄLILLÄ.” MSNBC:n toimittaja Ayman Mohyeldin Instagramissa 12.5.. VAIKKA GAZAN SYYTTÖMÄT IRTISANOUTUVAT VÄKIVALLASTA, HE JOUTUVAT SILTI MAKSAMAAN SEN HINNAN. YDIN 2 / 2021 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 2 / 2021 ”GAZAN ASUKKAILLA EI OLE TURVAPAIKKAA
Lisäksi kannanotossa kehotetaan esimerkiksi kehittämään korkeakoulujen opiskelijavalintaa, jotta lukiolaisten motivaatio opiskella kieliä säilyisi. YDIN 2 / 2021 9 YTIMEKKÄÄT JOULUKUUSSA 2018 Serbiassa, Belgradin esikaupungissa, tehtiin polttopulloisku paikallista korruptiota tutkineen toimittajan, eläkkeelle jääneen poliisin Milan Jovanovicin kotiin. Simonovic tuomittiin vankeuteen neljäksi vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi. Hänestä on annettu kansainvälinen pidätysmääräys. Entinen pormestari tuomittiin polttopulloiskusta Serbiassa Tutkimus: Ilmastopolitiikka voi vähentää köyhyyttä KUNNIANHIMOINEN ilmastopolitiikka ei ole ristiriidassa köyhyyden vähentämisen kanssa, arvioi saksalaisen Potsdam Institute of Climate Research Impactin tutkimus. Tutkijoiden mukaan päästöhinnoittelun tuottojen käyttäminen kaikkein köyhimpien tukemiseen valtioiden sisällä voisi auttaa lieventämään sen haittavaikutuksia, mutta ei kuitenkaan riittävästi. Iskun tilaamisesta epäiltiin paikallista pormestaria Dragoljub Simonovicia, joka oli käyttänyt poliisia yhdyshenkilönä värvätessään iskun toteuttajan. Kieliparlamentin järjestää Kielikoulutuspolitiikan verkosto, jota koordinoi Jyväskylän yliopiston Soveltavan kielentutkimuksen keskus. Sen sijaan osoittamalla viisi prosenttia päästöhinnoittelun teollisuusvaltioille kerryttämistä varoista kehittyville maille voitaisiin köyhien määrää vähentää 45 miljoonalla hengellä vuoteen 2030 mennessä. Kehittämistä kuitenkin riittää esimerkiksi kieltenopiskeluun motivoinnissa, oman äidinkielen opetuksessa, monikielisyyden hyödyntämisessä sekä työelämän kielitaitotarpeiden selvittämisessä, kannanotossa kuvaillaan. Hän oli läsnä toukokuussa 2019 pidetyssä ensimmäisessä istunnossa, mutta on sen jälkeen kadonnut. Nature Communications -lehdessä julkaistun tutkimuksen mukaan päästöhinnoittelusta kertyvien tuottojen osittainen jakaminen kehittyville maille voisi auttaa kompensoimaan hinnoittelun negatiiviset vaikutukset sekä vähentämään äärimmäistä köyhyyttä kehittyvissä maissa. – Ilmastotoimenpiteet suojelevat ihmisiä ilmastonmuutoksen vaikutuksilta, kuten äärimmäisten sääolojen riskiltä sekä satojen menetyksiltä. Suomen kielivarannon kehittämiseksi Kieliparlamentti ehdottaa muun muassa lasten kaikkien kielten tukemista sekä monikielisten perheiden vanhempien ja huoltajien tiiviimpää mukaan ottamista varhaiskasvatuksessa ja esiopetuksessa. Ydin raportoi tapauksesta viime vuoden ensimmäisessä numerossa. – Kielet ovat saaneet paljon tilaa mediassa etenkin viime aikoina. Jutun oikeuskäsittelyn aikana 20:stä suunnitellusta istunnosta yksitoista peruttiin vaihtelevista syistä. Tämän vuoden helmikuussa oikeuskäsittely kuitenkin eteni alimman oikeusasteen tuomioihin. Ne voivat kuitenkin myös johtaa energian ja ruuan hintojen nousuun, kuvailee tutkimuksen pääkirjoittaja Bjoern Soergel. Parlamentin kannanotossa todetaan, että pelkkä englannin osaaminen ei riitä, vaan sen rinnalle tarvitaan myös muutakin kielitaitoa. Kieliparlamentti: Kielten oppiminen kuuluu kaikille KIELTEN omaksumisen ja oppimisen tulee olla oikeuksia kaikille, toteaa huhtikuussa kokoontunut Kieliparlamentti. Verkoston tarkoitus on lisätä tietoisuutta kielikoulutuksen moniulotteisuudesta ja vaikuttaa sitä koskeviin päätöksiin.. Dragoljub Simonovic on kiistänyt kaikki syytteet koko oikeuskäsittelyn ajan. Rikoskumppanina toiminut poliisi tuomittiin vankeuteen neljäksi vuodeksi ja iskun varsinainen toteuttaja neljäksi vuodeksi ja kolmeksi kuukaudeksi
Roserin ehdottomaa mittapuuta käyttämällä paljastuu, että äärimmäisen köyhyyden vähenemisestä huolimatta peräti 85 prosenttia maailman väestöstä elää edelleen vähintäänkin suhteellisessa köyhyyKÖYHYYSRAJALLA ON VÄLIÄ dessä. Esim. Niiden ihmisten, jotka joutuvat tulemaan toimeen tätä pienemmillä tuloilla, katsotaan elävän äärimmäisessä köyhyydessä. Esimerkiksi tutkija Lant Pritchett on ehdottanut, että tämänhetkisen mittapuun lisäksi käytössä pitäisikin olla globaali suhteellinen köyhyysraja, joka perustuisi korkean tulotason maiden käyttämiin köyhyyden määritelmiin. Perustuu Maailmanpankin tilastoihin vuodelle 2018. Our World in Data -sivuston perustaja Max Roser arvioi omassa artikkelissaan, että nykyisellään tämä raja voisi olla noin 30 dollaria päivässä. Myös korkean tulotason maiden asukkaista peräti 26 prosenttia on laskettavissa köyhiksi. Ytimen toimituskunta TULOJEN JAKAUTUMINEN MAAILMASSA ALUEITTAIN Tulot on ilmaistu hintatasoon suhteutettuina kansainvälisinä dollareina, joilla on sama ostovoima kuin USA:n dollareilla USA:ssa. 30 kansainvälisellä dollarilla päivässä elävällä on varaa tuotteisiin ja palveluihin, joiden yhteishinta USA:ssa olisi 30 paikallista dollaria. KOKO MAAILMA KU VA AJA N PO H JA : M AX RO SE R, O U RW O RL D IN DA TA .O RG , CC BY 4.0 25 % 50 % 75 % 100 % KORKEAN TULOTASON MAAT* MATALAN JA KESKITULOTASON MAAT Eurooppa ja Keski-Aasia Latinalainen Amerikka ja Karibia Itä-Aasia ja Tyynenmeren alue Lähi-Itä ja Pohjois-Afrikka Etelä-Aasia Saharan eteläpuoleinen Afrikka * Alankomaat, Australia, Belgia, Espanja, Etelä-Korea, Irlanti, Islanti, Israel, Italia, Itävalta, Japani, Kanada, Kreikka, Kypros, Luxemburg, Malta, Norja, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Sveitsi, Taiwan, Tanska, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat Alle 1,9 $ / päivä 1,9 – 10 $ / päivä 10 – 30 $ / päivä Yli 30 $ / päivä. Lähde: Our World in Data. – Yksikään maa ei ole päässyt eroon köyhyydestä, eivät edes korkean tulotason maat. Alueittain tarkasteltuna esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ja Etelä-Aasiassa valtaisa enemmistö ihmisistä on köyhiä, vaikka äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus onkin jälkimmäisellä alueella huomattavasti ensimmäistä pienempi. YK:n mukaan heihin kuuluu tällä hetkellä noin kymmenes maailman väestöstä, mutta heidän osuutensa uskotaan kasvavan koronapandemian seurauksena. YDIN 2 / 2021 10 YTIMEKKÄÄT MAAILMANPANKIN viimeksi vuonna 2015 päivittämä kansainvälinen köyhyysraja on 1,9 ostovoimakorjattua dollaria päivässä. ”Kehittyneitä maita” ei ole olemassa, vaan kaikilla on työtä tehtävänä, Roser tiivistää havaintonsa. Vaikka 1,9 dollarin raja on tärkeä tilastollinen työkalu, se ei ota huomioon lievempiä köyhyyden muotoja, mikä voi hämärtää kuvaa köyhyyden yleisyydestä ja siinä tapahtuvista muutoksista
Osana eu:ta edistämme monenkeskistä sääntöperäistä kansainvälistä yhteistyötä. Euroopan turvallisuuspoliittinen ympäristö on muutoksessa. eurooppa-?ja?omistajaohjausministeri.. YDIN 2 / 2021 11 KOLUMNI E u-maiden yhteinen elpymispaketti on poikkeuksellisessa tilanteessa sovittu kertaluonteinen ratkaisu, jolla eu-maat pyrkivät yhdessä ulos globaalin koronapandemian aiheuttamasta talouskriisistä. Unionin kriisinkestävyyttä, resilienssiä, on vahvistettava. Oikeusperusta korostaa jäsenmaiden keskinäistä taloudellista solidaarisuutta luonnonkatastrofiin verrattavassa kriisissä. Suomen enimmäisvastuut on paketissa tarkasti rajattu. Yhdysvaltojen ja Kiinan suurvaltakilpailu vaatii unionilta kykyä vahvistaa omaa toimijuuttaan. Elpymiskokonaisuus perustuu solidaarisuudelle TYTTI TUPPURAINEN Kirjoittaja?on?SDP:n?oululainen?kansanedustaja?sekä?. Jos maailma halkeaa kahtia, Eurooppa putoa railoon. Kaltaisellemme pienelle avotaloudelle on tärkeää, että eu pysyy avoimena maailmanlaajuiselle kaupalle. Vahva ja yhtenäinen eu on Suomen etu. Omaa osuuttaan paketista Suomi aikoo käyttää muun muassa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen, koulutukseen, työvoimapalveluihin sekä sosiaalija terveyspalveluihin. Kuluvan vuoden ensimmäisen vuosineljänneksen eu oli vielä taantumassa. Suomen vaikutusvaltaa tarvitaan unionin talouspolitiikan muotoilussa normaaliaikoihin palatessa. Elpymiskokonaisuus on ymmärrettävä saantokeskustelua laajemmin: Suomen on turvattava vaikutusvaltansa unionissa. Yhteistä elvytystä varten kukin maa laatii varojen käytöstä suunnitelman, ja rahankäyttöä myös valvotaan. Suomen kannalta kyse on turvallisuuspolitiikan johdonmukaisuudesta. Unionin itäisenä ulkorajavaltiona meille on tärkeää, että jäsenmaiden perussopimuksiin kirjattu solidaarisuus sekä eu:n yhtenäisyys ja toimintakyky säilyvät. Koronapandemiasta on otettava opiksi. . Elpymiskokonaisuuden kaatuminen ei vaikuttaisi vain talouteen, vaan loisi kuvaa heikosta ja toimintakyvyttömästä eu:sta. Strategisen autonomian nimissä ei pidä kääntyä sisäänpäin – kalteva tie johtaa protektionismiin. Kasvua tukevaa finanssipolitiikkaa on perusteltua jatkaa. Venäjän toimet osoittavat, että Euroopan on kohdattava Venäjä yhdessä. Meidän on päästävä kasvuun kiinni ja hyötymään siitä: turvaamaan työpaikkoja, vauhdittamaan vientiä ja saamaan uusia vähähiilisiä investointeja
Hankkiiko armeija nyt koneet, joita voi jatkossa käyttää vain hyvin rajatusti. Tässä Suomi haluaa olla mukana, meni syteen tai saveen. Veronmaksajana joutuu kuulemaan seuraavat vuodet päättäjien valitusvirttä koronalaskun aiheuttamasta lisälainanotosta. Joku lapsenmielinen voisi kysyä: Onko keisarilla lainkaan vaatteita. Onko koneita oltava todella yli 60. Toukokuun alussa kilpailussa mukana olevat yritykset tekivät lopulliset tarjouksensa. Monitoimihävittäjät ovat sotilaallisesti vaikuttavia ja näyttäviä, mutta tähtitieteellinen kalleus tulee rasittamaan puolustusvoimien hankintabudjettia vuosikymmeniksi. YDIN 2 / 2021 12 KOLUMNI S uomessa ollaan historian kalleimman asehankinnan loppusuoralla. Myös kansainvälinen aseteollisuus on maksanut suomalaisille viestintäyrittäjille ja entisille kenraaleille lobbauspalveluista huomattavat summat. Hornetit maksoivat aikoinaan kaksi kertaa enemmän kuin mitä päätöstä tehtäessä sanottiin. Maailman sotilasmenot kasvavat. Meitä sitovat tulevaisuudessa kuitenkin yhä tiukemmat ilmastovelvoitteet. Olisi kiinnostavaa nähdä yhteenlaskettuna kaikki kustannukset, joita vuosien vaikuttamisja lobbaustyö on aiheuttanut puolustusvoimille. Ehkä tätä kaikkea voi kutsua tukityöllistämiseksi, ehkä hieman hintavaksi sellaiseksi! Sotateollisuus on edelleen se, jolla menee aina parhaiten, kun ihmisillä menee huonoimmin. LAURA LODENIUS Kirjoittaja?on?Suomen?Rauhanliiton?toiminnanjohtaja.. Monia huolettaa myös se, ettei hävittäjien käytöstä, mukaan lukien harjoittelusta ja näytöslennoista, ole tehty mitään kunnollista arviota. Niinhän muut maat, joilla on samat koneet, ovat tehneet. Ja olisiko Horneteja voinut käyttää vielä vähän pidempään. Hankinta ei ole vain tekniikkaa: olemme hankintatahosta aseteknologisesti ja puolustuspoliittisesta riippuvaisia vuosikymmenet eteenpäin. . Nyt jo arvioidaan, ettei kymmenen miljardia tule riittämään. Näinhän jättihankinta on uitettu valtiontalouteen kuluna, jota ei kyseenalaisteta. Myöskään keskustelua sodankäynnin kuvasta 2020-luvulla ei olla käyty. Moni kysyy, eikö lennokeilla, tekoälyn sovelluksilla sekä muilla moderneilla ja ketterämmillä aseistuksilla pystytä tulevaisuudessa korvaamaan osaa puolustuksen toiminnoista, joita nyt ajatellaan hävittäjillä hoidettavan. Hävittäjät tulevat – oletko valmis maksajaksi. Eduskunta on käytännössä näyttänyt vihreää valoa, kun se myönsi hankkeelle kymmenen miljardia euroa
14 ARJA ALHO Aina korkeammalle / 20 VALERIA VASARA Kirjoittaminen on tapani olla olemassa / 24 BIJAN REZAI JAHROMI Iran ja Lähi-idän muuttuva geopolitiikka / 30 ARJA ALHO Velka ja velkasuhde / 34 SAARA PAATERO Unohdettuja perheenjäseniä ja suuria sairaaloita / 38 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Digitaaliloikan eriarvoiset hypyt / 42 ANNA HEIKKINEN Sukupolvien työsarka / 44 VINCENZO MONTEFINESE Kromivuori. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA
YDIN 2 / 2021 14 YDINHETKI AINA KORKEAMMALLE Sami Itanin lempilaji 10-ottelijana oli korkeushyppy. Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa. Mihin hän mahtaa vielä yltää. Nyt hän on urheiluvaikuttaja, joka puhuu urheilun vastuusta ihmisoikeuksien, kehityksen ja rauhan edistäjänä. Itanin rima on korkealla
En näe suurena ongelmana sitä, että on tullut taukoa. Toivoisin heidän löytävän takaisin ja pysyvän mukana. Mutta he, jotka ovat tavoitteellisia tai joilla on suuri sisäinen motivaatio, taatusti palaavat. Skandaalit, esimerkiksi korruptiosyytteet, koettelevat kansainvälisiä urheilujärjestöjä, puhumattakaan paljastuksista nuorten urheilijoiden epäasiallisesta kohtelusta. Se oli enemmän leikkimistä. Joukkueurheilussa dynamiikka on hieman erilainen. Urheilussa sitoutuu vahvasti emotionaaliseen, tavoitteelliseen ja henkilökohtaiseen projektiin. Olen kiitollinen, että perheeni tuki ja kannusti kaikenlaiseen tekemiseen. Vaikka itse urheilusuoritus tehdään yksin, taustatyö tehdään aina yhdessä eri toimijoiden kanssa. S ami : Urheilu ideaalitapauksessa ja kentän tasolla pohjaa edelleen hienoihin hyveisiin ja ihanteisiin. Mutta mitä ylemmäksi organisaatioissa ja hierarkioissa mennään, varsinkin globaalilla tasolla, sitä enemmän poliittiset lieveilmiöt korostuvat. Myöhemmin työelämässä tunteita joutuu kuitenkin aika paljon säätämään. Toimit Suomen Urheiluliiton (sul) hallituksen puheenjohtajana. Miten mielestäsi seurat ja valmentajat ovat onnistuneet tukemaan nuoria erilaisten tunteiden käsittelyssä. Koen valtavan isoksi arvoksi sen, että olen jo aivan pienestä pitäen oppinut käsittelemään isoja pettymyksiä ja toki myös isoja onnistumisia. Olympiakomitea arvioi, että isoissa lajeissa kymmeniä tuhansia lapsia ja nuoria on pudonnut toiminnasta pois. Eri lajit ovat olleet toki eriarvoisessa asemassa. En pidä tätä kuitenkaan itsestään selvänä. Yhteiskunnallisesti ei ole hyvä asia, että tunteet on riisuttu pois niin tehokkaasti työelämästä kuin tänä päivänä on tehty. Iso joukko lapsia on mukana huvin vuoksi. Mitä urheilu sinulle merkitsi. S ami : Kilpailullisuus on osalle lapsista tärkeää, valitettavasti useammin heidän vanhemmilleen. Se voi olla myös muuta yhteisöllistä toimintaa. Yleisurheilussa korona rauhoittui kesäksi ja rauhoittunee nytkin, joten kilpailuja voidaan järjestää. Mutta yksilölajitkin ovat tavallaan joukkuelajeja. Valmentajilla on suuri rooli siinä, että nuori urheilija oppii käsittelemään ennen muuta negatiivisia tunnetiloja. YDIN 2 / 2021 16 YDINHETKI A rja : Tohtori Itani, luulen! Olet tehnyt väitöskirjan kansainvälisestä kaupasta. Totta kai huolettaa, että lapset ja nuoret, jotka eivät ole äärimmäisen motivoituneita ja tavoitteellisia, saattavat jättää urheilemisen, eivätkä enää palaa. Kisoja pidetään maissa, joissa on vakavia ihmisoikeusloukkauksia. Kaiken aikaa oltiin pihalla tekemässä eri juttuja. En nähnyt urheilua oikeastaan harrastuksena. a rja : Takana on koronavuosi. Monet, joilla ei kokemusta tällaisesta sitoutumista, eivät ymmärrä tätä ollenkaan. Urheilumaailma vaikuttaa olevan pahassa murroksessa. Kuitenkin urheiluun liitetään mielikuvana reiluus, rehtiys sekä yhdessä tekeminen myös kilpailtaessa. Työelämän väistämättömät pettymykset ja onnistumiset voi käsitellä paremmin urheilussa opituilla taidoilla kuin ilman niitä. A rja : Lapsille ja nuorille on tärkeää löytää oma juttu. Aloitit urheilun harrastamisen nelivuotiaana. S ami : Pienenä muksuna tosiaan aloitin. S ami : Varmasti on isoja eroja niin urheilijoiden kuin lajien välillä. Emme kuitenkaan keskustele tällä kertaa tieteellisistä ansioistasi, joita sinulla todellakin on, vaan urheilusta. Olennaista on, että val. Sen ei tarvitse olla välttämättä urheilua. Tietenkin silläkin on merkitystä, onko kyse ulkotai sisälajeista. Nyt ei ole jäänyt lapsilta ja nuorilta vain joitakin treenejä väliin, vaan myös kilpailuja ja tavoitteita. Intohimoisessa tekemisessä kokee pettymyksiä, epäonnistumisia mutta myös onnistumisen tunteita. a rja : Puhutaan aluksi itse urheilusta. Tunnespektri, jota pääsee käsittelemään, on todella laaja. Urheilu oli enemmän elämäntapa ja kaveriporukka. Myöhemmin sinusta tuli kilpaurheilija. Oletko tästä huolissasi
Jonkin verran saatoin seurata Piilaakson menoa. Tietotyössä tämä on korostunut. Voihan se näinkin olla, mutta yhtä lailla väitteen voi myös kyseenalaistaa. Siellä kyllä tienaa hyvin, mutta työntekijöiden sosiaalinen viitekehys, ajankäyttö ja identiteetti pyörii vain työn ympärillä. Retrospektiivinen sosiaalinen ristiinnaulitseminen on aika hyödytöntä. Jälkikäteen on vaikea arvioida erilaisia käytäntöjä, kulttuurisia olosuhteita ja paineita, saati tehdä tiukkoja yleistyksiä. Nuoret urheilijat haluaisivat enemmän puhuttavan eettisistä ja moraalisista kysymyksistä. S ami : Kyllä vaan. Toki myös valmentajilla on asiassa valta-asemansa vuoksi vastuunsa. Olet kirjoittanut kirjan henkilöstöjohtamisesta ja varmasti siinä hyödyntänyt kokemuksiasi urheilijana. Tulokset olivat yllättäviä – ja negatiivisia. Mietin, mihin työelämä menee nuorten kannalta. Urheilu kohtaa kovia hyveellisyyspaineita.. YDIN 2 / 2021 17 YDINHETKI mentaja näkee urheilijan ihmisenä, ei tuloksentekokoneena. Olen hyvin kriittinen nykytyöelämää kohtaan. Nuorisobarometri, joka keskittyi työhön ja työelämään, oli järkyttävää luettavaa. Omasta puolestani haluan lähestyä vähemmistöjä ja edistää yhdenvertaisuutta. Näin siitäkin huolimatta, että urheilussa koetaan vähemmän epäasiallista kohtelua kuin esimerkiksi koulussa. A rja : Miten voit urheilujohtajana vaikuttaa urheilun eettisyyteen. Kaikilla meillä on pitkä matka siihen, että syrjinnän kokemukset olisivat tulevaisuudessa äärimmäisen poikkeuksellisia kokemuksia. On paljon hyvää, mutta myös paljon itsensätoteuttamishypeä. Tämähän on omaa aluettasi. Erityisesti sitä, kuinka 1990-luvulta retoriikka on muuttunut vahvasti henkilöstöjohtamisessa mutta myös yritysten omistajien ja johtajien puheissa: työntekijä toteuttaa itseään parhaiten palvellessaan organisaatiota mahdollisimman tuloksellisesti. Väitöskirjassani, ja myöhemmin sen kaupallisessa versiossa, käsittelin kriittisesti työelämää. Pitää valmentaa Sami Itania ihmisenä. Tarvitaan ehdottomasti kulttuurista muutosta kaikilla tasoilla. Monet yritykset kaappaavat työntekijän subjektina kokonaan. Tietenkin on monenlaisia todellisuuksia ja monenlaisia organisaatioita. Dopingissakin, jota he eivät hyväksyneet, he halusivat enemmän tukea urheilijalle kuin hylkiöksi sysäämistä. Meillä ollaan naapurimaita enemmän armottomia julkisessa keskustelussa. Tarvitaan toiminnallisia muutoksia, koulutusta, mutta ne eivät pelkästään riitä. a rja : Sanoit, ettet pidä tunteiden putsaamisesta pois työelämästä. a rja : Nyt on pakko kysyä silpputyömarkkinoista, aina tavoitettavissa olemisen vaatimuksesta ja koko ajan positiivisena olemisesta. Viimeiset vuodet pörssifirmassa ja sen johtoryhmätyöskentelyssä on mahdollistanut tutustumiseni yhteen palaseen työelämässä. Siis se, ettei työn asemaa kyseenalaista omassa arjessa. Urheilija jää yksin sen sijaan, että arvioitaisiin systeemiä ja sen aiheuttamia paineita rikkoa pelisääntöjä. Kuka tätä jaksaa. Maailma, johon he astuvat, on todella raju. S ami : Jokainen meistä on oman aikakautensa ja ympäristönsä tuote. S ami : Ei jaksakaan. a rja : Perehdyin jonkin verran eräisiin tutkimuksiin. Pitää olla ainakin henkisesti koko ajan tavoitettavissa. En tiedä, onko tämä hyvä vai huono asia. Nuorten ehdoton enemmistö pelkää palavansa ennenaikaisesti loppuun, koska työn vaatimukset ovat niin suuria. Tulee vastuita, joita ei pitänyt olla. Olen kahden lapsen isä. Sul on lähtenyt mukaan Prideen. Haluan kulttuuria, jossa kaikki ovat tervetulleita ja valmiita kohtaamaan toisensa ihmisinä. Suuri osa urheilijoista, erityisesti naiset ja vähemmistöihin kuuluvat, oli kokenut syrjintää, usein toisten urheilijoiden taholta. Koen olevani onnekas, että minulle on sattunut juuri tällaisia valmentajia. Se on enemmän ahdistavaa kuin vapauttavaa tai emansipoivaa. S ami : Viime syksynä Suomen urheilun eettinen keskus (suek) teki kyselyn. Suomessa tilanne ei ehkä ole yhtä kärjistynyt. Jokainen tapaus, joka tulee tietoomme, on käsiteltävä
Arvostan toki pitkää järjestötyön polkua, mutta liika homogeenisuus polun suhteen on huono asia. YDIN 2 / 2021 18 YDINHETKI Eettiset kysymykset ovat tulleet entistä tärkeämmiksi. Itse olen tullut onnenkin kautta erilaista polkua. Urheilun pitkä traditio kuitenkin on, ettei urheilijoiden pidä puuttua poliittisiin kysymyksiin. Onhan se ollut myös hienoa nähdä vihdoin urheiluyhteisöjen omaksuvan nollatoleranssin rasistisiin tekoihin. Ehdotus ei vielä mennyt läpi. On liian vähän keskusteltu usa:n presidentinvaalien vaa’ankieliosavaltioiden isojen ammattilaisjoukkueiden merkityksestä, jotka avoimesti tukivat demokraatteja. Kun Valko-Venäjä menetti mm-jääkiekkokisat 2021, merkitystä oli pääsponsorin vetäytymisellä, jota kuluttavan yleisön paine vauhditti. Uskon, että urheilutahot, jotka eivät ota poliittisesti kantaa, menettävät uskottavuuttaan ja legitimiteettiään yleisön silmissä. Pohjoismaisessa lajikokouksessa tein ehdotuksen, että ihmisoikeustilannetta arvioi hakijamaan ja liiton keskinäisen keskustelun sijaan riippumaton kansainvälinen ihmisoikeustoimija. Uusissa kasvoissa nähdään liikaa riskejä, vaikka ei olla edes tutustuttu ajatuksiin. Mutta käytännön teot ovat jääneet vähäisiksi. S ami : Viime vuosi oli hyvin merkittävä. a rja : Tämä on mielenkiintoista. Tarvitaan myös kansalaisten ja yhteistyökumppaneiden tukea. Oli yksittäisiä seuroja tai urheilijoita, jotka ottivat riskin ja tuomitsivat rasismin ja olivat aatteellisia urheilun ulkopuolella. S ami : Ei vielä. Tämä traditio alkaa onneksi murtua. Tulevassa olympiajoukkueessa on esimerkiksi yhteiskunnallisesti hyvin valveutuneita urheilijoita, joilla on sanottavaa niin moraalisista kuin eettisistäkin kysymyksistä paljon ja halua tuoda arvokysymyksiä esille. Kansainvälinen yleisurheiluliitto otti ensimmäisenä isona lajiliittona kantaa sen puolesta, että kisoja järjestävän maan ihmisoikeustilanne pitää ottaa huomioon päätöksenteossa. A rja : Poliittisuus on arvoista lähtevää. Tarvitaan erilaisuutta.. S ami : Nostan käden ylös varsin herkästi. On esimerkiksi ehdollepanotoimikunta, joka määrittää itse, millaisia ominaisuuksia valittavilla pitää olla ja ketä tehtäviin kysytään. Kun järjestöt näyttäytyvät itseriittoisina ja tunkkaisina, pitää myös haluta muuttaa niitä. Missä vaiheessa sinä urheilujohtajana voit nostaa käden ylös sen suhteen, ettei kisoja järjestetä maissa, missä ihmisoikeusloukkaukset ovat räikeitä, tai että kaupallisuus paisuttaa kisat megalomaanisiksi tai että muihin lieveilmiöihin pitää puuttua. Olemme aika passiivisia sen pohtimisen suhteen, mitä on menestys. Mehän olemme urheilujärjestöinä kansalaisjärjestöjä! Jos urheilu on konteksti, siellä pitää tehdä samaa kuin diplomatiassa tai muussa kansainvälisen yhteisön toiminnassa. Myös nuorten on katsottava peiliin. Samoin nähtiin niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin ammattiliigoja, joiden kannanotot olivat avoimen poliittisia. Kansainvälisellä tasolla vahvat kaupalliset intressit ovat jopa groteskeja. On selvää, ettei boxin ulkopuolisia edes ajatella. Eihän minuakaan oikeasti haluttu valita sul:n hallituksen puheenjohtajaksi, olin enemmän koriste järjestödemokratiassa, mutta kuinkas sitten kävikään. Ehkä sekin onnistuu. Tapahtuuko se riittävän nopeasti. Tämä on osa sukupolven vaihtumista. Haluan palata vielä urheilun poliittisuuden teemaan. On paljon rakenteellisia haasteita säännöistä alkaen nuorten mukaan saamisessa. a rja : Olet tehnyt työtä urheilun hierarkisten rakenteiden madaltamiseksi. Neljäs sektori, kansalaisaktivismi, vahvistuu ilman muodollisia rakenteita. Ne ovat mennyttä maailmaa. Urheiluyhteisön piti taipua. Poliitikoilla on kuitenkin suuri halu toimia urheilujärjestöissä, joissa urheilijoiden ei kuitenkaan katsota voivan ottaa kantaa poliittisesti. Voi olla, että myös urheilujärjestöissä isokin murros on edessä. Urheilujärjestöjen strategioissa ei ole otettu huomioon, että tämän päivän muksuille voi olla tulevaisuudessa tärkeämpää vaikuttaa yhteiskuntaan, herättää tunteita ja välittää niitä
a rja : Citius, altius, fortius – nopeammin, korkeammalle, voimakkaammin! Sami Itani Syntynyt 1987. Mutta ellei urheilua olisi, voisi löytyä huonompiakin tapoja vertailla toistensa paremmuutta. Mitä mielestäsi urheiluväki voi tehdä rauhan ja kehityksen hyväksi. YDIN 2 / 2021 19 YDINHETKI a rja : Nyt kuvasit Sami myös perinteistä puoluekentän toimintaa! Eihän se ihme ole, sillä suomalainen järjestökenttä urheilujärjestöjä myöden on syntynyt pääosin viime vuosisadan alussa, siihen aikaan sopivana. S ami : Olin paras korkeushypyssä ja kiekonheitossa. päivän kansainvälisen urheilun, kehityksen ja rauhan päiväksi. Kalevan kisoissa mestaruus 2011 ja 2012 sekä ennätyspisteet 7710 Eurooppa Cupista 2011. Konfliktinratkaisuissa urheilua voidaan käyttää hyvänä työkaluna. Kun nationalismi nostaa kovasti päätään eri puolilla maailmaa, näen urheilun itseisarvollisen merkityksen siinäkin, että se kanavoi nationalismia turvallisesti ja leikkisästi. Siksi urheilun ei pidä segregoitua, sen pitää olla kuin turvallisen mahdollisuuden tarjoava sulatusuuni. Urheilun retoriikassa on kuitenkin paljon sodankäynnin retoriikkaa. Seiväshyppy oli vaikein lempijuttu, koska olin huono teknisesti, fyysisesti ja psyykkisesti. Nationalismi on muuten historiallisesti aika nuori aate. Moniottelija, jolla mm. Monet muutkin ajan ilmiöt vahvistavat paikallisuutta ja globaalia kansallisen sijaan. Kun suoritus sitten onnistui, sain siitä eniten tyydytystä, vaikka hävisin kaikille muille. Mitkä olivat lempilajejasi. S ami : Urheilijat ovat keskenään solidaarisia toisiansa kohtaan. 1 500 metriä palkitseva, kun pääsi maaliin ja kilpailu päättyi. Paikalliset joukkueet voivat olla pian tärkeämpiä kuin kansalliset. Lopetti uransa 2015 loukkaantumisiin. Uskon, että nationalismi itse asiassa kutistuu ja tilalle nousee paikallinen. Kuulantyöntö oli fyysisesti leppoista, kun ei tarvinnut maitohapottaa. Jos kohtaa painimolskilla tai urheilukentällä toisen urheilijan, on enemmän yhteistä kuin vaikkapa oman maan kansalaisiin. A rja : 10-ottelijan kehoa ja sen suorituskykyä pitää kehittää monipuolisesti, mikä on tosi ihailtavaa. Yk on julistanut huhtikuun 6. nuorten Pohjoismaisia mestaruuksia. Kauppatieteiden maisteri Jyväskylästä, opiskellut Stanfordin yliopistossa ja väitellyt tohtoriksi 2016. Suomen Urheiluliitossa 2018 alkaen.
Sirpa Puhakka toimi Ydin-lehden toimitussihteerinä 1990-luvun taitteessa ja päätoimittajana 2000-luvun puolivälissä. ON TAPANI OLLA OLEMASSA Kirjoittaminen Kirjoittaja Valeria Vasara Kuva Pekka Elomaa YDIN 2 / 2021 20 YDINHETKI. Millaisin silmin kokenut journalisti ja poliitikko katselee ajassa taaksepäin
Viimeisessä päätoimittajana tekemässään lehdessä Puhakka esitti suurena toiveenaan, että kulttuurija mielipidelehtien rahoitusta tulisi vahvistaa Suomessa. – Vastapuolena oli puolustusministeri Elizabeth Rehn, joka ajoi tätä asiaa. 2000-luvulla turvallisuuden käsitettä ja sisältöä pyrittiin aktiivisesti laajentamaan perinteisen puolustuspolitiikan yli. Muistan vieläkin olleeni onnesta ymmyrkäisenä, kun sitten pääsin Ydin-lehteen. Pienlehtien puolestapuhujana hän painottaa niiden tärkeää roolia yhteiskunnallisessa keskustelussa, joka tarvitsee moniäänistä journalismia. Kiinan kommunistihallinnon väkivalloin kukistamat opiskelijamielenosoitukset vuonna 1989 piintyivät terävästi mieleen. Puhakalle oli erityisen merkityksellistä, että Ydin-lehti oli rauhanliikkeen lehti. Toimitussihteerin työ silloisten päätoimittajien Erkki Tuomiojan ja Jertta Roosin luotsaamassa Ytimessä oli Puhakalle mielenkiintoista aikaa. Jossain vaiheessa tuli sellaista palautetta, että jotkut halusivat vaihtaa toimitussihteeriä, koska olin vähän kärkäs sanomaan. Toimittajana rauhanteemat ovat olleet lähellä sydäntä, mikä näkyi myös Ytimen palstoilla. Ydin-lehtihän on ollut perinteisesti sellainen paikka, jonka kautta on syntynyt isoja nimiä kirjoittajina, ja siten eräänlainen ”toimittajakoulu”. Hänhän on tehnyt sen jälkeen loistavan uran, jonka voi identifioida myös rauhanliikkeen työksi. – Eniten mieleeni jäi kirjoittamani pääkirjoitus Tiananmenin aukion verilöylystä. Vaihtoehtoliikkeidenkin toimittajana itseään kuvaava Puhakka kirjoitti Sadankomitealle naisten asepalvelusta ”henkeen ja vereen” vastustavan raportin. Laajan turvallisuuskäsityksen nostaminen ja puolusS irpa puhakka on viihtynyt kauan journalismin parissa. Olisin silloin saanut vakipaikan Kansan Uutisista: olin opiskellut Tampereella tiedotusoppia ja minulla oli valtavan suuri intohimo journalismiin. Silloin kiinnostuin esimerkiksi analysoimaan kotimaan politiikkaa. Ydin ei ollut päätoimittajansa tai toimitussihteerinsä lehti, vaan kaikkien tekijöidensä. Perintö on kantanut tähän päivään saakka. Päätöstä hakea Ytimen toimitussihteeriksi Puhakka kuvaa yhdeksi elämänsä parhaista. – Paikka tuli auki ja ajattelin olevani niin nuori, että voin tehdä mitä haluan. Muistan vieläkin sen tunteen, jonka tapahtuma aiheutti – suhtaudun välillä tällaisiin asioihin aika emotionaalisesti. Se oli todella mielenkiintoista aikaa. Puhakka kertoo monen kirjoittaneen lehdessä nimimerkin takaa – monesti he olivat valtamedian toimittajia, jotka kykenivät näin esittämään näkemyksiään vaihtoehtoisista näkökulmista. Lehdenteko oli hänelle yhteisvoimin tehtävä prosessi, jossa avustajilla ja juttuja tarjoavilla toimittajilla oli iso rooli. Pääpaino oli hyvin vahvasti kansainvälisissä asioissa. Erityisesti Puhakalle jäi tekemistään jutuista mieleen koko maailmaa järkyttänyt uutinen toimitussihteeriytensä alkuvaiheilta. – Aina on pelko siitä, että miten käy näiden lehtien tuen. Ei olisi uskonut siitä Elizabeth Rehnistä, että mihin hän vielä ehtii. Se kosketti vahvasti. – Jutunaiheet vaihtelivat laidasta laitaan. Terävä kynä ja tarkkasilmäisyys kantoivat. Lehdessä lähestyttiin yhteiskunnallista keskustelua vaihtoehtoisista näkökulmista, joita suurissa päivälehdissä ei juuri näkynyt. Nykyisin keskustellaan paljon siitä, mikä on paperilehden tulevaisuus, mutta luotan kuitenkin vielä siihen, että tarvetta on. – Silloin tuli nuoren polven kirjoittajia, sellaisia, joilla ei välttämättä ollut vielä nimeä. Vuosien varrella huoli pienlehtien asemasta ei ole kadonnut minnekään. Puhakan mukaan 2000-luvun päätoimittajuusaikoina kirjoittajakunnassa tapahtui muutoksia. 1980-luvun lopulla hän työskenteli Kansan Uutisten toimitussihteerinä, ja Ytimen journalistinen linja kolahti. Puhakka oli mukana perustamassa 1990-luvun alkupuolella Kulttia, kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liittoa. YDIN 2 / 2021 21 YDINHETKI. P ienlehtikirjo oli tämän päivän tapaan hyvin rikas
Sirpa Puhakka Syntynyt 1956 Ydin-lehden toimitussihteeri 1989 – 1995 ja vastaava päätoimittaja 2004 – 2007 Vasemmistoliiton puoluesihteeri 2007 – 2013 Kansan Uutisten päätoimittaja 2015 – 2021 Teoksia Perin suomalainen jytky (2012) ja Vasemmistoliiton synty (2015) YDIN 2 / 2021 22 YDINHETKI
Hän kuvaakin politisoituneensa lehdenteon lomassa – kirjoittaminen ei enää yksinomaan riittänyt. – Ydinhän on keski-ikäiseksi vielä radikaali nuori. Ytimen täyttäessä 40 vuotta vuonna 2006 Puhakka otsikoi: ”40-vuotias Ydin on aikuinen radikaali.” Näkemys lehden nyt 55-vuotiaasta luonteesta ei ole juuri muuttunut. Ja nimenomaan sen, että se on vielä pintaa syvemmältä. Kaksi yhteiskunnallista rakkautta, journalismi ja politiikka, ovat viitoittaneet aktiivisen vaikuttajan tietä pitkään. Yhteiskunnallisten asioiden syvä tarkastelu sai Puhakassa viriämään myös poliittisen vaikuttajan. Tulevaisuudensuunnitelmat kytkeytyvät kirjoittamisen ympärille: tällä hetkellä Puhakka kirjoittaa telakalta politiikanteon ytimeen nousseesta kansanedustaja Kari Uotilasta ja Suomen telakkakriisistä 1980ja 1990-lukujen vaihteessa. Ukrainan konflikti heijastuu suoraan Suomen turvallisuusja puolustuspoliittiseen keskusteluun. Puhakka teki paluun Ytimeen päätoimittajan roolissa, jonka ohella hän työskenteli Solarislomat ry:ssä. Olen monesti miettinyt, että aikamme oli sellaista sillanrakentamista. Politiikkaa hän teki myös kunnallistasolla Helsingin kaupunginvaltuustossa, jossa hän on yhä varavaltuutettuna. – Keskityn kirjoittamiseen. Pyrin kyllä kaupunginvaltuustoon, mutta kirjoittaminen on tapani olla olemassa. Meidän yhteistyömme toimi todella hyvin. Summatessaan yhteen vuosiaan journalismin parissa Puhakka kertoo viihtyneensä parhaiten valtamedian kehysten ulkopuolella. Tietysti myös vasemmistolaisuus tuo siihen oman osansa. – Itse olen ollut sitä mieltä, että puolustuspolitiikan pitää olla alisteista turvallisuuspoliittiselle keskustelulle. Tämän tyyppisten asioiden seuranta on erittäin merkityksellistä. K ahden puoluesihteerikauden jälkeen Puhakka kirjoitti Vasemmistoliiton synty -kirjan ja palasi Kansan Uutisiin, tällä kertaa päätoimittajana. Lehti on edelleen pitänyt journalistisen pintansa, ja toivottavasti pitää. – Olen aina kokenut, että olen jollain tapaa toiminut marginaalissa. Mielestäni globalisaatio on yhä vahvemmin läsnä – se, mitä tapahtuu Yhdysvalloissa, vaikuttaa suoraan esimerkiksi Euroopassa. Viime maaliskuussa Kansan Uutisten teko jäi taakse ja aikaa on nyt uusille kirjoitusprojekteille. Ollessaan jäsenenä maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnassa Puhakka pääsi myös kurkistamaan puolustuspolitiikan kulissien taakse. Puoluelehden toimituksessa hän tapasi useita vanhoja kollegoja 1980-luvun lopulta. – Paavo Arhinmäki oli silloin puheenjohtajana: hän veti puolueeseen uudenlaista sukupolvea. Viihdyin erittäin hyvin Kansan Uutisten päätoimittajana, vaikka joku voisi haaveilla pääsevänsä suurempaan lehteen. YDIN 2 / 2021 23 YDINHETKI. Ulkoja turvallisuuspolitiikkaa hän seuraa yhä ahkerasti. Pitkäikäinen palo kirjoittamiseen tulee aina olemaan tavalla tai toisella läsnä hänen elämässään. Tie vei myöhemmin jälleen politiikkaan, tällä kertaa Vasemmistoliiton puoluesihteeriksi vuonna 2007. Toivon, että lehti säilyttää innostuksensa asioihin – sen, että voi lukea sellaisia juttuja, joita ei muualta saa. Turvallisuuskeskustelu näyttäytyy hänelle edelleen yhtenä merkittävimmistä asioista, jota Ytimen kaltaisen lehden tulisi seurata. En koskaan haaveillut pääseväni mihinkään isoon mediaan: Kansan Uutiset ja Ydin-lehti olivat todella hyviä paikkoja. Puolue oli uudistumisen kynnyksellä. tuspolitiikan kriittinen analysointi olivat tärkeitä näkökohtia Puhakan kirjoittaessa lehteen. Minulla ei ollut mitään tällaisia haaveita. Kun arvioin Vasemmistoliittoa silloin Paavon ja minun aikanani, koen meidän vahvistaneen sellaista punavihreyttä puolueessa, joka on sitten myöhemmin Li Anderssonin aikana päässyt tavallaan kukoistukseensa. Toimitussihteerivuosien jälkeen vuonna 1995 hän aloitti Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ja myöhemmin puolueen tiedottajana
IRAN ja Lähi-idän muuttuva geopolitiikka Kirjoittaja Bijan Rezai Jahromi YDIN 2 / 2021 24 YDINHETKI
Yhdysvaltojen suunnitellessa vetäytymistään alueelta Kiina ja Iran solmivat sopimuksen, joka tulee määrittelemään maiden välisiä suhteita seuraavien 25 vuoden ajan. Geopolitiikka on muuttumassa Iranissa ja Lähi-idässä Venäjän ja erityisesti Kiinan vaikutusvallan kasvun myötä. I ranin islamilainen tasavalta on 2020luvun alussa ahtaalla, sillä maan taloustilanne on synkkä ja siellä eletään tällä hetkellä stagnaation aikakautta. Enemmistö Iranin väestöstä on alle 30-vuotiaita ja he haluavat paremman elintason ja mahdollisuuksia elämässä. Viiden vuoden osiin jaettu sopimus muistuttaa Suomen ja Neuvostoliiton yyasopimusta eli se kattaa ulottuvuudet taloudesta turvallisuuteen. toimiva oppositio on kritisoinut erityisesti sopimuksen sotilaallista ulottuvuutta. Iranin uskonnollinen johtaja Ali Khamenei on yli 80-vuotias ja yrittää parhaansa mukaan antaa vallan pojalleen. Iran on maantieteellinen asemansa takia tärkeä kauttakulkumaa hankkeelle, sillä sillä on maatai meriraja kolmentoista muun valtion kanssa. Sopimus liittyy myös Kiinan Vyö ja tie -hankkeeseen, jota on kutsuttu myös uudeksi silkkitieksi. Iranin lännessä YDIN 2 / 2021 25 YDINHETKI. Yhteensä Kiinan silkkitieprojektiin kuuluu 138 maata. Sopimukseen sisältyvä sotilaallinen yhteistyö koskee erityisesti merija ilmavoimia, minkä lisäksi Iran ja Kiina suunnittelevat yhteisiä sotaharjoituksia ja turvallisuuspalvelujen yhä tiiviimpää tietojenvaihtoa. Yhdysvaltojen Kiinan sotateollisuuteen kohdistuvien pakotteiden takia tämä tarkoittaa, että Iran ei tulevaisuudessa voisi solmia kauppasopimuksia Yhdysvaltojen kanssa, mikäli maiden väliset suhteet jonain päivänä sen mahdollistaisivat. Inflaatio lähentelee 50 prosenttia ja hallinnon legitimiteetti on olematon. Kiina ei ole antanut Iranille lupaa julkaista sopimuksen yksityiskohtia, mutta lehtitietojen mukaan se tulee sopimuksen myötä investoimaan 280 miljardia dollaria Iranin öljyja kaasusektoriin sekä kehittämään Iranin infrastruktuuria 120 miljardilla dollarilla. Sotilaiden valta on kuitenkin kasvanut papiston valtaa suuremmaksi K iina ja Iran solmivat maaliskuussa 25 vuotta kestävän yhteistyösopimuksen, jota alettiin suunnitella jo vuonna 2016
Venäjän interventio Syyriaan puolesKiinan ja Iranin ulkoministerit Wang Yi (vas.) ja Mohammad Javad Zarif maiden välisen yhteistyösopimuksen allekirjoittamistilaisuudessa Teheranissa 27. Erityisesti oikeuslaitos ja islamilainen vallankumouskaarti ovat tulevan johtajan valinnassa etusijalla, eivät niinkään yksittäiset henkilöt. YDIN 2 / 2021 26 YDINHETKI. Mielenosoituksia järjestettiin kymmenissä kaupungeissa myös vuosina 2017 ja 2018, jolloin käytetyt iskulauseet olivat vuonna 1979 vallasta syöstylle Pahlavi-hallitsijasuvulle myönteisiä. Iran oli heti Syyrian kansannousun alettua mukana tukemassa Bashar alAssadin hallintoa, ja maan vallankumouskaartin komentajat ovat jopa sanoneet, että Syyria on Iranille tärkeämpi provinssi kuin Khuzestan, jossa suurin osa Iranin öljyja kaasuvaroista sijaitsee. Jos islamilaiselle tasavallalle valitaan uusi uskonnollinen johtaja Khamenein kuoleman jälkeen, se tulee tapahtumaan toisin kuin vuonna 1989, jolloin hän itse nousi valtaan. Iranissa oli laajoja mielenosoituksia vuonna 2009, jolloin niin sanottu vihreä liike vaati presidentti Mahmud Ahmadinejadin poistamista virasta. Samalla Natoon liittyvät epävarmuudet ovat lisänneet äänenpainoja, jotka vaativat eu:n oman ulkoja turvallisuuspoliittisen kyvykkyyden ja strategisen autonomian vahvistamista sekä toisaalta Naton ”eurooppalaistaja kansalaisyhteiskunta kyseenalaistaa teokratian. Syyrian sisällissodan myötä Iranista on myös tullut yhä läheisempi liittolainen Venäjän kanssa. M O H AM M AD SA D EG H N IK G O ST AR /F AR S N EW S AG EN CY , CC BY 4. Ahmadinejadin virallisen tuloksen mukaan voittamat vaalit olivat räikeästi vilpilliset ja ihmiset huomasivat sen. 2021. 3. Maanpaossa asuva kruununprinssi Reza Pahlavi puolestaan ilmoitti tämän vuoden maaliskuussa kannattavansa tasavaltaa monarkian sijaan, mikä todennäköisesti lisää entisestään hänen kannatustaan. Vuosina 2016 ja 2017 eu:n ja Naton julistuksilla pistettiin vireille 74 toimenpidettä, jotka kattavat laajasti erilaisia puolustuskokonaisuuksia, mutta mitään konkreettista ei ole saavutettu. Tammikuussa 2020 attentaatin kohteeksi joutunut Quds-erikoisjoukkojen komentaja Qasem Soleimani olisi ollut vahva kandidaatti valitsemaan seuraava uskonnollinen johtaja, mutta hänen kuolemansa jälkeen hallinnolla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin turvautua omiin instituutioihinsa. Nuori sukupolvi romantisoi shaahin aikakautta, jolloin Iranista oli kasvamassa salonkikelpoinen suurvalta. S ekä natolta että Euroopan unionilta puuttuu tällä hetkellä selkeä Iran-strategia, mikä heijastelee myös sotilasliiton ja unionin yhteistyöhön liittyviä vaikeuksia. taan tapahtui vain pari viikkoa sen jälkeen kuin Iran ja suurvallat pääsivät yhteisymmärrykseen Iranin ydinohjelmasta – ja muutama päivä sen jälkeen kun Qasem Soleimani vieraili Venäjän presidentti Vladimir Putinin luona
Sillä onkin paitsi hyvät välit arabiamaailmaan, myös toimivat suhteet Israelin, Turkin ja Iranin kanssa. Isis-kalifaatti on mennyttä, mutta jihadistijärjestö voi vielä nousta uudelleen, koska sillä arvioidaan olevan 10 000 kannattajaa Irakissa ja Syyriassa. Hän on kuitenkin vaatinut, että Iranin tulisi noudattaa vuoden 2015 ydinsopimusta, jota vastaan maa on useasti rikkonut sen jälkeen kun Trump veti Yhdysvallat sopimuksesta vuonna 2018. Vaikka Joe Bidenin valinta Yhdysvaltain presidentiksi voi johtaa eu:n ja Yhdysvaltojen suhteiden lämpenemiseen, on silti odotettavissa, että jo Barack Obaman presidenttikaudesta alkanut ja Donald Trumpin ”Amerikka ensin” -politiikan aikana vahvistunut kehitys tulee ainakin osittain jatkumaan. Kiinalla ei ole siirtomaaperinnettä Lähiidässä, joten sen on länsimaita helpompaa tehdä yhteistyötä alueen valtioiden kanssa. Yhdysvallat taas on johdonmukaisesti vaatinut Naton eurooppalaisia jäsenmaita nostamaan puolustusmenojaan yhteisesti sovittuun kahteen prosentin bkt:sta. Iranin lisäksi Kiinan kannalta strategisesti tärkeitä maita on esimerkiksi Afganistan, josta Yhdysvallat aikoo vetää pois joukkonsa syyskuussa 2021. YDIN 2 / 2021 27 YDINHETKI. K iinan mukaantulo Lähi-idän geopolitiikkaan on siis tapahtumassa samaan aikaan kun usa on väistymässä alueelta ja epävarmuus sitä myötä lisääntymässä. Turkki taas on Recep Tayyip Erdoganin johdolla etääntynyt demokratiasta samalla kun se ruokkii selkkauksia muun muassa Libyassa. Myöhemmin muut Euroopan valtiot vaativat samantapaisia etuoikeuksia itselleen, mikä heikensi Persian suvereniteettia. Yksi epävarmuuden konkreettinen ilmentymä on julkisuuteen kesäkuussa 2020 tullut suunnitelma vetää kolmasosa Yhdysvaltojen joukoista pois Saksasta. Ensimmäisessä rauhansopimuksessa, joka solmittiin vuonna 1813 Azerbaidžanin Gulistanissa, Venäjä sai yksinomaisen oikeuden pitää sotalaivastoansa Kaspianmerellä ja venäläiset kauppiaat toimintavapauden Persiassa. Helmikuussa 1828 solmitussa toisessa sopimuksessa Persia menetti Armenian ja kaikki alueet Araksjoen pohjoispuolelta, minkä lisäksi se joutui maksamaan 20 miljoonan ruplan sotakorvaukset. Nyt Iranin länsimielisessä mediassa puhutaan siitä, että Iran on solminut kolmannen vastaavanlaisen sopimuksen Kiinan kanssa. Macronin mukaan Lähi-idän jännitteitä ei voida vähentää asettamalla Iranin hallinnolle pakotteita. Historiallisesta perspektiivistä katsottuna Iranin ja Kiinan uusi yhteistyösopimus muistuttaa Gulistanin ja Turkmantšain rauhansopimuksia, jotka solmittiin Venäjän ja Persian välillä. Kaikkia kolmea presidenttiä yhdistää se, että he ovat pyrkineet Yhdysvaltojen sotilaalliseen vetäytymiseen Lähi-idästä. mista”. Biden puolestaan ei ole poistamassa Iranille asetettuja pakotteita ennen kuin maa alkaa jälleen noudattaa ydinsopimusta, kun taas Iranissa vaaditaan, että Yhdysvallat liittyy ensin takaisin sopimukseen. Nyt Iran on valinnut tiensä ja se turvautuu autoritaarisiin maihin, joilla on samanlainen arvomaailma kuin islamilaisella tasavallalla. Ranskan presidentti Emmanuel Macronin yritys lähentyä Iranin kanssa kuitenkin epäonnistui täydellisesti eikä eu pystynyt rakentamaan mekanismia, jolla se olisi voinut kiertää Trumpin asettamat talouspakotteet Iranille. Euroopan unioni on toiminnassaan panostanut konfliktien ehkäisyyn sekä painottanut kehityksen tärkeyttä ulkopolitiikassaan, mutta viimeaikaisten levottomuuksien sekä eu:n sisäisten kehityssuuntien ja kasvavien riskitekijöiden vuoksi se on alkanut painottaa yhä enemmän yhteistä turvallisuuspolitiikkaa
Nuorten rauhantyön osaamisen ja vaikutusmahdollisuuksien lisääminen vaatii paitsi tahtoa myös resursseja. Tule mukaan tukemaan nuorten rauhantyötä! Tuellasi mahdollistat yhä useamman nuoren pääsyn koulutukseen. Rahankeräyslupa RA/2019/602 Sadankomitean rauhanlähettiläskoulutus tarjoaa 18 – 29-vuotiaille nuorille tietoa ja osaamista rauhantyöhön ja globaalien turvallisuuspoliittisten haasteiden ymmärtämiseen. Tue rauhanlähettiläiden koulutusta
Tuleeko tavallisista tulehduksista pian tappavia. Kirjakaupoista ja osoitteesta intokustannus.fi KESÄN KIINNOSTAVIMMAT KIRJAUUTUUDET Kimmo Kiljunen (toim.) RAPORTTI UUSIEN HÄVITTÄJIEN HANKINNASTA Ovatko hävittäjälentokoneet tarpeellisia Suomen turvallisuuden ja maanpuolustuksen kannalta. Risto Isomäki MITÄ KORONAPANDEMIAN JÄLKEEN Antaako koronapandemia meille mahdollisuuden ratkaista suurimmat haasteemme. Daniel E. Luke Harding VENÄJÄN VAKOOJAVERKOSTO Tosikertomus nykyajan vakoojista – petoksesta, rohkeudesta ja salamurhista. Kirjan kirjoittajat ovat alansa parhaita suomalaisia asiantuntijoita. He edustavat monitahoisesti suomalaista yhteiskuntaa, eivätkä jaa yhteistä näkemystä hävittäjähankkeen tarpeellisuudesta. = myös äänikirjana = myös e-kirjana. Onko ihmis kunnan mahdollista kääntää valtava katastrofi voitokseen. Vai onko kyseessä virheinvestointi nopeasti vanhenevaan teknologiaan. Lieberman IHMISKEHON LYHYT HISTORIA Mitä ihmiskehon miljoonien vuosien mittainen kehitys historia kertoo meistä, sairauksistamme ja terveydestämme. Reetta Huttunen & Salla Nazarenko MITEN KÄY IHMISEN ILMAN ANTIBIOOTTEJA Löytyykö Suomesta antibiooteille vastustus kykyisiä bakteereja. Raportin on koonnut ja toimittanut Helsingin yliopiston dosentti, kansanedustaja Kimmo Kiljunen. Mikä on kehomme tulevaisuus
YDIN 2 / 2021 30 YDINHETKI VELKA JA VELKASUHDE EKONOMISTI ANNI MARTTINEN AVAA KEVÄÄN TALOUSKESKUSTELUN KESKEISIÄ KÄSITTEITÄ JA VÄITTÄMIÄ. TÄMÄ JOKAISEN PITÄÄ VÄHINTÄÄN TIETÄÄ VELASTA, TYÖLLISYYDESTÄ JA TALOUSPOLITIIKAN POLIITTISUUDESTA. Teksti Arja Alho Kuva Pekka Elomaa
Talouskasvun arvioidaan olevan Suomessa noin kaksi prosenttia, Euroopan unionin piirissä neljä prosenttia. Ollaan siis hyvässä kunnossa. Keväällä kuitenkin ajauduttiin hallituskriisiin vuoden 2023 budjettikehyksestä. Marttisesta tuntuu oudolta, ettei keskustelu meillä oikein heijasta kansainvälistä talousajattelun paradigman muutosta. Oikeiston talouspuheessa kauhistellaan absoluuttisen velan määrää ja muistutetaan, että velat on maksettava pois. Myös valtiovarainministeriön arvio on, että kun elvytetään velalla korkojen ollessa alhaalla, velkasuhde pienenee. Velkasuhde, korkotaso ja bruttokansantuote ovat keskeisiä. Eu:n elvytyspaketin vaikutukset esimerkiksi vihreässä siirtymässä mahdollistavat kaivattuja rakenneuudistuksia. Arvioisin, että velkasuhteen kasvu tulee taittumaan jo vuonna 2023, viimeistään vuosikymmenen puoliväliin mennessä. Kansantaloudessa on monia eri keinoja rahapolitiikasta finanssipolitiikkaan manipuloida velkaa. – Kokoomuskin, joka on eu:n integraation puolestapuhuja sen taloudellisten ja poliittisten hyötyjen vuoksi, on oppositioaseman paineissa tehnyt heikolla pohjalla olevia päätöksiä. – Tuntuu siltä, että kun pääministeri Marinin aika feministinen hallitus on hoitanut koronakriisiä hyvin ja muutenkin onnistunut, vastavoimana populismi on nostanut päätään. Samaa mieltä ovat myös luottoluokittajat. Näin ei kuitenkaan ole käynyt: velkasuhde on noin 70 prosenttia. Ihan mahtavaa, että lukiolainenkin tämän ymmärtää, iloitsee Marttinen. Lukiolainen oli viitannut ja kysynyt: Eikö tämä tarkoita sitä, että mitä tuottavampia investointeja tehdään, sitä pienemmäksi velka tulee. Mitä sak:ssa ekonomistina työskentelevä makrotalouden asiantuntija Anni Marttinen tästä kaikesta miettii. Taustalla on pitkään murheena ollut julkisen talouden kestävyysvaje, johon korona on tuonut lisähuolensa. – Velan määrä kansantaloudessa ei kerro mitään. Velka ja velkaantuminen toistuivat uutisotsikoissa. Miksi Marttisen mielestä suomalaiset haksahtavat rinnastamaan kansantalouden ja kotitalouden. Koronan suhteen taloustieteilijät ovat kuitenkin harvinaisen yksimielisiä: nyt ei ole sopeutuksen aika. Marttinen kertoo vierailleensa entisessä lukiossaan, jossa hän oli avannut velkasuhteen laskentakaavaa. Yhdysvaltojen voimakas elvytys vahvistaa talouden kasvunäkymiä. – Suomi on velkasuhteessaan hyvällä tasolla. – Olihan se yllättävää, että velasta ja velkaantumisesta tuli politiikan teon väline enemmän kuin taloudellisia näkymiä ennustava mittari, jota hyödynnetään kansantalouden tilan analyysissa. Silti julkisessa keskustelussa palataan vielä siihen, oliko järkeä liittyä rahaliittoon, onko eu:ssa ideaa ja mitä kaikkea vielä mahtaa olla tulossa. YDIN 2 / 2021 32 YDINHETKI T alouspoliittinen keskustelumme tuntuu pyörivän vuosikymmenestä toiseen leikkauslistoissa. – Kansantalouden ja kotitalouden välillä on paljon eroja. VELAN MÄÄRÄ KANSANTALOUDESSA EI KERRO MITÄÄN. K oronakesän arvio viime vuodelta oli, että velkasuhde nousisi sataan prosenttiin bruttokansantuotteesta. Velka, talouskuri ja leikkaukset ovat Suomessa edelleen keskeisiä kysymyksiä velkasuhteen, työllisyyden, investointien, vihreän siirtymän tai tasa-arvon sijaan. Oman lisänsä keskusteluun toi Euroopan unionin elpymisväline. SITÄ PITÄÄ VERRATA TALOUDEN MUIHIN MITTAREIHIN.. Kotitaloudella näitä keinoja ei ole. Myös julkisen talouden kestävyysvaje oli meillä ennakoitua pienempi, nyt 3,5 ja viime vuonna 4,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Sitä pitää verrata talouden muihin mittareihin
Taloudelliset mallit, historia ja analyysit painottuvat tarjontapuolelle. Hallituksen kehysriihen jälkeen ovat myös työllisyysluvut olleet vastakkain: on hallituksen ja on valtiovarainministeriön arviot. Marttinen kaipaakin eu-keskusteluun ennakoimista, jotta päästäisiin eroon jälkikäteen huutelusta. Finanssikriisi herätti myös huomaamaan, miten vähän pienituloisista oltiin huolissaan. Tarjontaa on vahvistettu työn kannustavuutta edistävillä toimilla, joissa on ollut kyse lähinnä työttömyysturvaan tehtävistä leikkauksista. Skenaarioarvio on esimerkiksi ajatus siitä, että kun mielenterveyspalveluita parannetaan, voidaan myös parantaa työelämään takaisin siirtymistä. Niitä ei voi lähteä myöhemmin muuttamaan. Samoin on puhuttu elinikäisen oppimisen välttämättömyydestä. T yövoiman tarjontaan liittyvät toimet ovat aina olleet ensisijaisia työllisyyspolitiikassa. Yhteiskunnallisen eriarvoisuuden vähentäminen ja kaikkinaisen tasa-arvon edistäminen ei onnistu vain tavoitteiden kirjaamisella: tarvitaan myös resursseja, budjetointia. – Ei muissakaan tieteissä yhdestä teoriasta tehdä uskonnon kaltaista. Kysyntäpuolen realiteettien ymmärtäminen olisi kuitenkin tarjontatoimien tehoamisen kannalta järkevää, Marttinen sanoo. Mutta kyllähän taloustieteilijät muistuttivat rahaliittoon liityttäessä, että valuuttaunionissa pitää olla yhteinen finanssipolitiikka. Jo 1990-luvulta lähtien on ollut halua panostaa työvoimapalveluihin pohjoismaisen mallin mukaisesti. – Taloustieteilijöille on järkevää keskittyä työvoiman tarjontaan. Taloustieteet ovat yhteiskuntatieteitä.. Pehmeät keinot ovat kuitenkin hävinneet koville. Jälkimmäisen luvut perustuvat tutkimukseen, edelliset ministeriöiden skenaarioanalyyseihin ja tavoitteisiin. Varsinkin, kun sen laskentavastuu ja periaatteet on ennalta sidottu. Jos halutaan huomioida skenaariolaskelmat, tilastolliseen työllisyysprosenttiin ei tulisi poliittisesti sitoutua, sanoo Marttinen. Marttinen kiinnostui sukupuolitietoisesta budjetoinnista ja feministisestä talouspolitiikasta, jonka ylpeä puolustapuhuja hän nyt on. Samoin, kuinka sukupuolivaikutukset taloudessa sivuutetaan, kuinka talouden mittaristoissa ei ole tilaa ilmastonmuutoksen huomioimiselle – ja mikrotason havaintona, kuinka ihonväri tai kieli vaikuttavat mahdollisuuksiin työllistyä. Taloustieteilijöiden ammattiylpeyteen tulee Marttisen mielestä kuulua kriittisyys ja totuttujen ajattelumallien kyseenalaistaminen. M arttinen havahtui jo opiskeluaikoinaan siihen, kuinka taloustieteen opetuksen uusliberalistisiin arvoihin oli hankalaa suhtautua kriittisesti. Trickle-down economics, eli ajatus rikkaiden varallisuuden valumisesta myös köyhille, on osoittautunut virheelliseksi. – Itse näen, että ylipäätään poliittinen sitoutuminen johonkin työllisyysprosenttiin on jo riski sinänsä. Saattaisi kuitenkin olla järkevää ottaa huomioon myös kysyntään vaikuttavat toimet ja jopa hakea tasapainoa. Marttinen arvelee, että jokainen suomalainen ymmärtää, kuinka paljon Suomi on hyötynyt eu:n jäsenyydestä. Suomessa on jo kannustava verojärjestelmä, kun työttömyysturvan päivärahojen verotus on kireämpää kuin ansiotyöstä saatavien tulojen. YDIN 2 / 2021 33 YDINHETKI – Kun ei pystytä muuttamaan menneisyyttä, kannattaa keskittyä nykyisyyteen, sanoo Marttinen. Tämä on erityisen tärkeätä siksikin, että ekonomisteilla on valtaa. Hänestä on hyvä suunta, että tämä nyt ymmärretään. Sitä vastoin kysynnän osalta – siis työpaikan ja työttömän työnhakijan kohtaannossa – voi olla osaamiseen liittyviä pullonkauloja, terveysongelmia tai vaikkapa työn perässä muuttamisen vaikeuksia
Epäkohtiakin oli, sillä esimerkiksi potilaan omaa tahtoa ei aina kuunneltu ja sairaalat laitostivat potilaita. Kirjoittaja Saara Paatero Psyykkisesti sairaiden hoidosta huolehdittiin ennenkin. SUURIA SAIRAALOITA ja Unohdettuja perheenjäseniä YDIN 2 / 2021 34 YDINHETKI
Uudistajat näkivätkin järjestelmässä paljon korjattavaa. P syykkisten sairauksien hoidossa tärkeä lainsäädännöllinen askel oli Venäjän keisarin vuonna 1840 antama asetus, jonka mukaan mielisairaiden oli päästävä hoidon pariin. Kulttuurihistorian dosentti Kirsi Tuohelan mukaan lähteitä mielenterveyden ja psyykkisten sairauksien historiasta esimerkiksi 1800-luvulla on kuitenkin saatavilla rajallisesti. – Lääkärit kiertelivät maaseudulla ja raportoivat sairastuneiden huonosta kohtelusta. Usein rauhalliset sairastuneet pidettiin kylissä ja perheissä. – Lehdistö kirjoitti 1800-luvun puolivälin jälkeen mielisairaiden hoidosta huolestuneita artikkeleita. Tämän jälkeen piirilääkärit oli velvoitettu kartoittamaan, kuinka paljon alueilla oli hoidon tarpeessa olevia. Niistä näkyy, miten sairaat ovat itse kokeneet sairautensa, hoitonsa ja pitkätkin sairaalajaksot. Tutkijan lähdeaineistoa ovat kirjeet, päiväkirjat ja omaelämäkerralliset kirjat. Kirjoituksessa kuvataan papin omia potilaskokemuksia 1870-luvulta sekä myös hänen tarjoamaansa vertaistukea muille potilaille. Etenkin papit olivat sielunhoitajina huolestuneita siitä, miten sielullisesti sairaita ihmisiä kohdellaan yhteiskunnassa. 1840-luvulla perustettu Lapinlahden sairaala oli ensimmäinen suomalainen mielisairaala, ja myös varsinaisen psykiatrian katsotaan alkaneen Suomessa samoihin aikoihin. Kohutapauksista uutisoitiin tarkasti. Tietoihimme vaikuttaa, että historiaan jääneet jäljet ovat usein ikäviä tapauksia, Tuohela selittää. Omaiset oli määrätty sakon uhalla huolehtimaan, etteivät sairastuneet aiheuttaneet haittaa muille, Tuohela kertoo. Teksteissä omat mielenterveyden vaikeudet tuodaan esiin, vaikka kaikkia leimoja ei hyväksyttykään. Teksteistä on löytynyt monia mielenterveyden haasteita, kuten melankoliaa, itsetuhoisuutta, stressiä, uupumusta, akuuttia maniaa sekä nykyisin kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi luokiteltavaa sairautta. Mielenterveyden historia on noussut tutkimusaiheena viimeisten vuosikymmenien aikana. Koska hoitokeinoja ei oikein ollut, suljettiin vaikeasti mielisairaita usein lukkojen taakse. SUURIA SAIRAALOITA P syykkisten sairauksien historia tunnetaan usein vanhoista sairaala-alueista tai hoitokeinoista, joiden epäeettisyys hirvittää nykyisin. – 1800-luvun osalta tunnemme historiaa vielä aika huonosti. Poikkeuksellisesti käyttäytyneitä on myös suljettu muualle, pois joukosta. Yksi uraauurtava teksti on ollut vuodelta 1911 Karl Johan Lindin kokemuksista Lapinlahden sairaalasta. Tuohela on tutkinut aihetta aiemminkin. – Yleinen yhteiskunnallinen asenne oli pöyristynyt, että miten meillä voi 1880-luvun edisYDIN 2 / 2021 35 YDINHETKI. Aikavälinä tutkimuksessa on noin sadan vuoden jakso 1800-luvun puolivälistä 1950-luvulle. Tarkastelun kohteena on muun muassa sairastuneen oma kokemus sairaudesta, saatu hoito sekä läheisten suhtautuminen asiaan. Esimerkiksi lehdistö ja tuomioistuimet huomioivat yleensä vain poikkeukselliset epäkohdat. Tällaisia olivat esimerkiksi tapaus, jossa potilas kuoli pian sairaalaan tultuaan heikkoon kuntoon. Vaikeahoitoisemmille perheet ja yhteisöt halusivat hoitopaikkoja, joita ryhdyttiin selvittämään tässä vaiheessa. Tuohela tutkii uusimmassa hankkeessaan Särkyneet mielet: Psyykkisesti sairastunut yksilö ja suomalaisen hyvinvoinnin historia potilaiden elämäkerrallisia kokemuksia, joissa nousevat esiin mielenterveyden ongelmat
Potilaat oppivat tuntemaan toisensa ja henkilökunta saattoi elää varsin luontevasti heidän kanssaan. Toisaalta Suomen maaseudulla oli 1800-luvulla muutenkin paljon köyhyyttä, ravinnon puutetta ja sairautta. Suurissa mielisairaaloissa oltiin usein pitkiä aikoja. Uuden rakennuksen kauneutta, viihtyisyyttä ja puhtautta ihasteltiin. Kirja kertoo kokemuksista Etelä-Savon piirimielisairaalasta. Myös lehdistö kuvasi uutta sairaalaa Mikkelin komeimmaksi, suurimmaksi ja mahtavimmaksi rakennukseksi. Nykyisin varsin hyväkuntoiset potilaat todennäköisesti siirrettäisiin pois sairaalan seinien sisältä. Suuremmat muutokset suomalaisessa psykiatrisessa hoidossa ja potilaiden asemassa tapahtuivat kuitenkin vasta itsenäisyyden aikana. Ajan mittaan heidän hoidossaan saavutettiin pieniä edistysaskelia. YDIN 2 / 2021 36 YDINHETKI. S airastuneiden kohtalot olivat hyvin erilaisia asuinpaikasta sekä sairaudesta ja sen vakavuudesta riippuen. Heitä pidettiin väkivaltaisina, ei hoivaavina ja parantavina, jollaisina hoitajia usein ajatellaan. Vaikka sairaalat olivat aluksi oman aikansa edistynyttä sairaanhoitoa Suomessa, liittyi niihin paljon epäkohtia. Tuohela kertoo, että Aino Mannerin vuonna 1935 ilmestynyt kirja Viesti yöstä oli ensimmäisiä mielisairaalapotilaan kirjoittamia muistelmia Suomessa. Psyykkisesti sairaat eivät siis olleet lainkaan ainoita, jotka kärsivät huonoista oloista. Manner oli mukana Mikkelissä piirimielisairaalan avajaisjuhlissa. Piirimielisairaaloiden maine kuitenkin kärsi ajan mittaan. Tunnemuseo.com-sivulla on Rauhan mielisairaalaa Lappeenrannassa koskevia muistoja, joissa kerrotaan potilaiden esimerkiksi toimittaneen sairaalassa omaa sanomalehteä. Mielisairaaloiden historiaa tutkinut Petteri Pietikäinen on kutsunut tätä vaihetta Hulluuden historia -kirjassaan suureksi säilöönotoksi. 1920-luvulta lähtien maahan rakennettiin useita alueellisia sairaaloita ja alkoi niin sanottu suurten sairaaloiden aika, jota kesti 1970-luvulle asti. Ajatukset olivat 1920ja 1930-luvulla avaamisten yhteydessä hyvin valoisia, Tuohela kertoo. MIELEN SAIRAUDET AJATELTIIN 1800-LUVUN LOPPUPUOLELLA ENTISTÄ ENEMMÄN YHTEISKUNNAN TURVALLISUUDEN RISKIKSI, JOKA PITI SAADA HALLINTAAN. – Piirimielisairaala oli hyvinvointivaltion iso voimannäyte ja paikallisyhteisöjen ylpeyden aihe. Hallinnan ajatuksesta kertoo sekin, että Tuohelan mukaan 1800-luvulla hoitajia syytettiin potilaiden kirjoituksissa vartijoiksi. Tällöin ajateltiin, että vihdoinkin huono-osaisista voidaan huolehtia kunnolla. Mielen sairaudet ajateltiin 1800-luvun loppupuolella entistä enemmän yhteiskunnan turvallisuuden riskiksi, joka piti saada hallintaan. Toivo Nygårdin kirjassa Erilaisten historiaa kerrotaan mielisairaaloiden ja potilaiden määrän kasvusta 1800-luvulla. tyneessä maailmassa tapahtua tällaista, Tuohela jatkaa. Erilaisia mieleen liittyviä sairauksia ei pystytty erottamaan tuolloin kovinkaan tarkasti toisistaan. – Hoitoajat olivat usein liian pitkiä ja sairaalat koettiin laitostaviksi säilömisen paikoiksi, jotka olivat muusta yhteiskunnasta erillisiä yksikköjä, Tuohela sanoo
Osa potilaista oli myös hyvin tyytymättömiä psykiatrisella osastolla saamaansa hoitoon. – Sosiaalinen ja taloudellinen pääoma on saattanut olla vielä isommassa osassa vaikuttaessaan terveyteen ja mielenterveyteen, Tuohela pohtii. Sairastuneilla saattoi olla myös paljon vapauksia ja niin sanotut vapaakävelijät pystyivät käymään esimerkiksi ostoksilla. Tuohelan aineistosta on selvinnyt, että silloinkin haettiin apua oman aikansa parhaasta tieteellisestä hoidosta. Myös ajatus potilaan oikeuksien toteutumisesta on muuttunut vuosien aikana. Tuohelan tietojen mukaan yhteiskunnallisen aseman ja mielenterveyden välisestä suhteesta ei ole kuitenkaan tehty systemaattista historiantutkimusta. He vaikuttavat tulleen usein yhteiskunnan köyhimmistä ryhmistä. Sosiaaliset ja taloudelliset erot ovat nekin voineet vaikuttaa ihmisten asemaan ja toisaalta aiheuttaa terveyseroja. Psyykkisten sairauksien historiassa onkin vielä paljon näkökulmia avattavana. Eroja terveydessä näkyy edelleenkin. Kaupunkilaisia oli 1800-luvulla mielisairaaloissa suhteessa enemmän kuin maaseudulla asuvia. Lisäksi mielisairaisiin sovellettiin Suomessa rotuhygieenisiä ajatuksia ja heille esimerkiksi tehtiin sterilisaatioleikkauksia, joita perusteltiin mielenterveydellisten ongelmien periytymisen estämisellä. Pietikäinen tuo kirjassaan esiin, miten Suomessa lobotomialeikkauksia tehtiin jopa lapsille. Saaren voi nähdä yhteiskunnan kurinalaistavana laitoksena sopimattomasti käyttäytyviä ja rikoksiin syyllistyneitä varten. 1950-luvulta alkaen uusia psyykenlääkkeitä alettiin käyttämään potilaiden hoidossa ja terapiat sekä muut hoitokeinot alkoivat kehittyä. Laitoshoitoa purettiin etenkin 1990-luvulla, jolloin psyykkisten sairauksien hoito tuli osaksi muuta sairaanhoitoa. Seilin saari Turun saaristossa oli tarkoitettu etenkin kroonikkopotilaille, joista jotkut saivat liikkua saarella vapaasti ja tehdä esimerkiksi maatilan töitä. Aina sairastunut perheenjäsen ei näy lainkaan säilyneissä kirjeissä. Kirjallisuus ja elokuvat saattoivat myös tuottaa tällaisia mielikuvia, Tuohela kertoo. – Perheet saattoivat ajatella, että uudet sairaalarakennukset olivat hienoja ja upeita laitoksia, joissa ajateltiin potilailla olevan hyvä olla kaltaistensa kanssa. YDIN 2 / 2021 37 YDINHETKI. Seuraavina vuosikymmeninä Suomessa ryhdyttiin parantamaan huono-osaisten mielenterveyspotilaiden hoitoa ja asemaa. Potilaiden asemaan vaikutti heidän sijoituspaikkansa. Toisaalta osa perheistä piti paljonkin yhteyttä potilaiden kanssa esimerkiksi kirjeiden, lahjojen ja vierailujen kautta. Tätä maailmaa pidettiin muusta maailmasta erillisenä. Aiemmin potilaiden tahtoa ei aina kysytty hoidosta ja toimenpiteistä päätettäessä, ja heille voitiin tehdä ilman suostumusta rajujakin hoitotoimenpiteitä, kuten lobotomiaa ja shokkihoitoa. Seilin saarelle siirrettiin mielenterveysongelmaisten lisäksi myös muuten yhteiskuntaan sopeutumattomia ihmisiä. Jo 1800-luvulta löytyy samoja ilmiöitä kuin nykyisinkin, vaikka diagnoosit ovatkin hyvin erinimisiä. T uohela kertoo, että suurten sairaaloiden aikana perhe näytti välillä unohtavan potilaat. Osa viihtyi tai ainakin sopeutui, osa taas kärsi ja kaipasi koko ajan pois
Digitaaliloikan ERIARVOISET HYPYT. Älypuhelinkin voi aiheuttaa riippuvuutta, riippuvuus puolestaan pahoinvointia. Mitä tehdä digihyvinvoinnin hyväksi. YDIN 2 / 2021 38 YDINHETKI Kirjoittaja Ytimen toimituskunta Miltei kaikilla 16–74-vuotiailla suomalaisilla on älypuhelin, jolla yhteydenpidon ohella hoidetaan välttämättömiä asioita, haetaan tietoa, valokuvataan ja pelataan
Luultavasti jo omatkin havaintomme itsestämme ja kanssaihmisistämme tukevat väitettä jonkinlaisen riippuvuuden olemassaolosta: harvassa ovat ne, jotka eivät käytä. YDIN 2 / 2021 39 YDINHETKI RA W PIX EL LT D, CC BY 2.0 D igitaalinen hyvinvointi edellyttää digitaalista lukutaitoa. Sitä on opeteltava ja opetettava. Helena Hassel Jyväskylän yliopiston informaatioteknologian tiedekunnasta on puolestaan selvittänyt tutkielmassaan älypuhelimen käytön haittoja, erityisesti ongelmallista käyttöä ja riippuvuutta. Näiden tunnistamiseksi valtioneuvoston kanslia on esimerkiksi tuottanut digihyvinvoinnin kannalta tärkeitä selvityksiä, kuten Digitaalinen hyvinvointi perheissä: Suomi hyvin käytetyn ajan mallimaaksi ja Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet: Digiosallisuus Suomessa -hankkeen väliraportti. On myös muistettava, että digitalisaation edetessä syntyy koko ajan uudenlaisia ongelmia ja digikuiluja
Jo ennestään sosiaalisemmat ja verkostoituneemmat yksilöt saavat helpottuneesta yhteydenpidosta ja sen hallintatyökaluista enemmän hyötyä kuin ne, joille verkostoituminen on vaikeampaa. Jälkimmäisellä tarkoitetaan digitaalisten teknologioiden käyttöä siten, että niiden avulla voidaan edistää käyttäjän psyykkistä, sosiaalista ja tiedollista hyvinvointia. Hassel korostaakin, että tarvitaan lisää tutkimusta pitkäaikaisen älypuhelimen käytön seurauksista erityisesti lasten ja nuorten psyykkiselle ja kognitiiviselle kehitykselle kuten myös riippuvuuden syntymisen mekanismien ehkäisemiseksi. Väestöliiton tutkimuslaitoksen hankkeessa on taas tutkittu digiarkeamme ja digitaalista hyvinvointia. Eli sosiaalisten persoonien etumatka muihin kasvaa entisestään. Käsite on kuitenkin hyödyllinen, kun katsotaan ajankäyttöä kokonaisuutena. Sosioekonominen asema vaikuttaa myös siihen, kuinka paljon perheissä käytetään teknologiaa viihteenä, millä on todettu olevan lasten koulumenestystä heikentävä vaikutus.. – Toiseksi käyttäjillä on eriävät valmiudet. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi päivän ensimmäinen tunti somessa voi tuoda hyötyjä enemmän kuin haittoja, mutta kolmannen tunnin kohdalla suhde on jo päinvastainen. Ruutuaikaa käsitteenä on kritisoitu, koska se kimputtaa sosiaalisen, luovan ja oppimista edistävän ruutuajan ja passiivisen käytön, kuten suoratoistojen kulutuksen. YDIN 2 / 2021 40 YDINHETKI älypuhelinta kaiken aikaa, jopa seurustellessaan perhetai kaveripiirin kanssa. Ajatus siitä, että pitäisi tulla toimeen ilman älypuhelinta, tuntuu vaikealta. – Siihen vaikuttavat sosioekonominen asema, ikä ja myös esimerkiksi persoonallisuus, kuten vaikkapa ulospäinsuuntautuneisuus, itsesääntelykyky ja tekninen kiinnostus. Niin kätevä kuin älypuhelin onkin, läppäreille ja iPadeille on käyttöä – ja niistä voi olla perheissä puute, kun joudutaan työskentelemään tai opiskelemaan yhtä aikaa. Eriarvoisuutta ilmenee monien ominaisuuksien suhteen. Vaikka ikäihmiset ovat innokkaita käyttämään välineitä, osa jää syrjään, kuten nekin, jotka eivät voi asioida erilaisissa digitaalisissa palveluissa omalla äidinkielellään. Tätähän korona-aika on merkinnyt. Tutkija Kristiina Tammisalo konkretisoi asiaa ravitsemusvalistuksesta tutulla lautasmallilla: – Mallissa suurimmat siivut varataan sosiaalisten suhteiden vahvistamiselle, itseilmaisulle ja oppimiselle, ja pienempi, harkinnanvarainen siivu viihteelle. Jotkut ovat kyenneet valjastamaan teknologian sujuvoittamaan arkeaan, mutta samalla teknologian haitat, kuten riippuvuudet ja vahingolliset sisällöt, kasautuvat erityisesti haavoittuvimmille. Myös laiteriippuvuuden synty-minen uhkaa eniten niitä, joilla sellaiseen on taipumusta, tuottaen lisäesteitä elämänhallinnalle ja menestykselle. Ruutujen äärellä vietetty aika ja käyttötavat siis vaikuttavat eri ihmisiin eri tavalla. Tammisalo sanookin, että nykyisin digitaalisella eriarvoisuudella tarkoitetaankin esimerkiksi sellaisia ilmiöitä kuin palveluiden saavutettavuus ja erot digitaidoissa. Perhearjen digitaalisten laitteiden käyttötavat näyttävät periytyvän: jos lapsen vanhemmat viettävät paljon aikaa ruudun ääressä, todennäköisesti myös lapsi alkaa tehdä niin. Lautasen koko määräytyy ruutuajan mukaan niin, ettei se syrjäytä päivittäisen hyvinvoinnin kannalta muita tärkeitä toimintoja, kuten lepoa, liikuntaa, työtä tai opiskelua ja kasvotusten tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikusta. Nykytiedon mukaan ruutuajan selvimmät terveyshaitat liittyvät unen laadun ja määrän muutokseen ja liikunnan vähäisyyteen, sanoo Tammisalo. D igitaalinen eriarvoisuus ei enää ole pääasiassa laitteiden puutetta kuten vielä jokin aika sitten. Hallintokieli on nimittäin vaikeaa kaikille. Tätä taas voidaan tarkastella digiaikakauden sosiaalisen eriarvoisuuden lähteenä. – Ensinnäkin ruutuajan suhde hyvinvointiin näyttäisi olevan ei-lineaarinen. Tammisalo korostaa, että ruutuajasta puhuttaessa on olennaista ymmärtää kaksi tärkeää seikkaa
Parisuhteita koskevissa tutkimuksissa ilmeni eniten kielteisiä vaikutuksia. T ammisalon mukaan digilukutaidon edistäminen ja mediakasvatus ylipäätään yksilötasolla törmää siihen, ettei se tyypillisesti tavoita haavoittuvimpia, jotka hyötyisivät siitä eniten. Digipalveluita tarjoaville yrityksille on ehdotettu erillistä veroa, jolla voitaisiin rahoittaa tutkimusta ja digihaittojen vastaista työtä. Vanhemmat ikäluokat eivät tästä paljoa jää jälkeen. Asiaa on selvitetty valtioneuvoston kanslian tilaamassa hankeväliraportissa. Viime aikoina keskusteluun ovat nousseet enenevässä määrin myös aikuisten mediatottumukset ja niiden vaikutus läheissuhteisiin. Keskimäärin käytettiin yhdeksää eri sosiaalisen median palvelua. On jopa mahdollista, että valistus kasvattaa eriarvoisuutta entisestään auttamalla lähinnä niitä, joiden lähtötilanne on jo hyvä. Hän ottaa esimerkiksi suosituksen medioiden yhteiskäytöstä, joka lisää tutkitusti hyvinvointia. Yhdessä vietetty aika on lisäksi investointia sosiaaliseen suhteeseen, joka ruokkii keskusteluyhteyttä ja hyvinvointia myös muissa tilanteissa. YDIN 2 / 2021 41 YDINHETKI Osalle tulevasta sukupolvesta on pedattu perheen digiarjessa paremmat lähtökohdat digihyvinvoinnille kuin toisille, sanoo Tammisalo. Myös vapaa-aikaa koskevat tilastot vahvistavat, että sekä ystävien että sukulaisten kasvokkaiset tapaamiset ovat vähentyneet. LISÄTIETOJA Valtioneuvoston selvitysja tutkimustoiminnan julkaisusarja, Digitaalinen hyvinvointi perheissä urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-913-4 sekä Digiosallisuuden käsite ja keskeiset osa-alueet urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-287-9. Lasten ja nuorten laitteiden käytöstä on ollut keskustelua jo kauemmin. Kaikissa perheissä ei kuitenkaan ole samanlaisia mahdollisuuksia yhdessä vietettyyn vapaa-aikaan. Laaja suomalainen nuorisotutkimus osoitti, että yli 75 prosenttia 13 – 29-vuotiaista nuorista käytti internetiä yli 20 tuntia viikossa. – Yhteiskäyttö antaa aikuiselle mahdollisuuden opastaa ja pysyä mukana lastensa mediankäytössä. Digitaalisten medioiden käyttö oli yhteydessä sekä myönteisiin että kielteisiin suhdetekijöihin: kommunikointi ja yhteiskäyttö loivat lisää läheisyyttä, kun taas henkilökohtainen käyttö syrjäytti sitä. Näinhän tapahtui, kun tupakkaveron tuotosta ohjattiin osa tupakoinnin vähentämistä tukevaan terveyskasvatustyöhön. – Lapset jäävät tällaisessa tilanteessa varhaisemmassa vaiheessa yksin mediasisältöjen kanssa. Lisäksi koukuttavien laitteiden löyhästi valvottu käyttö voi syrjäyttää kehityksen kannalta tärkeitä kasvotusten tapahtuvaa sosiaalista vuorovaikutusta, fyysistä aktiivisuutta ja lepoa. Tästä ruutuajasta suurin osa on sosiaalisen median palveluiden käyttöä. Yli kymmenen prosenttia nuorista käytti internetiä peräti yli 51 tuntia viikossa. Silti sitä tarvitaan. Onko sitten digiosallisuus tulevaisuutta. Tutkimuksissa on myös havaittu, että yhteydenpito lähisukulaisiin ja ystäväpiireihin on vähentynyt siitä huolimatta, että teknologinen kehitys ja laitteiden yleisyys on tehnyt yhteydenpidosta helpompaa. Parempi nyt kuin myöhemmin. Tammisalo iloitsee siitä, että digipahoinvoinnin vähentämiseksi Euroopan maissa on nostettu poliittisen päätöksenteon kysymyksinä esiin yritysvastuut ja niihin vaikuttaminen lainsäädännöllä. Silloin viihdyttävä laite saattaa Tammisalon mukaan jäädä toimittamaan digitaalisen lapsenvahdin virkaa. Sekin painottaa digikuilujen umpeen kuromista ja eriarvoisuutta vähentävien toimien tärkeyttä – uudenlaista lukutaitoa ja kriittistä tiedonkäsittelyä: ”Digitaalisesti lukutaitoisella käyttäjällä on riittävä ymmärrys teknologian tai palvelun edellyttämästä laitteistosta, ohjelmistoista ja sovelluksista ja hän hallitsee teknologian ja palveluiden yhteydessä käytetyn kielen.” Digitaalinen eriarvoisuus on syytä tunnistaa
Sukupolvien työsarka Teksti Anna Heikkinen Kuva Pekka Elomaa Anna Järvinen työskentelee toimeentulokysymysten parissa. SOSTEn erityisasiantuntijana hän tuntee suomalaisen eriarvoisuuden moni-ilmeiset kasvot. YDIN 2 / 2021 42 YDINHETKI
Viime vuosien tutkimuksissa on todettu, että koulutustason periytyminen vanhemmilta lapsille on voimistunut entisestään, ja sosiaalinen liikkuvuus on vähentynyt. Perustulokokeilussa todettiinkin, että kun ihminen voi luottaa järjestelmän tukevan häntä ja pystyy ennakoimaan oman toimeentulonsa, hänen hyvinvointinsa kohenee. Vaikka tuloerot ovat toki keskeisiä, eriarvoisuus on todella moniulotteista. Kansainvälisessä vertailussa Suomen tuloerot ovat vielä maltillisia. Joskus esimerkiksi hallituksen lakiesityksiä lukiessa tuntuu, että tehdyt päätökset ovat ristiriidassa itse esityksessä esitettyjen perustelujen kanssa. Vaatii poliittista rohkeutta sitoutua kauaskantoisiin päätöksiin, kun samalla pitäisi osoittaa äänestäjille tekevänsä juuri tässä hetkessä oikeita asioita. Usein keskustelu eriarvoisuudesta kilpistyy kuitenkin ainoastaan tuloja varallisuuseroihin ja niiden kehitykseen. Soste onkin pyrkinyt ajamaan niin sanotun hyvinvointitalouden käsitettä, joka näkee talouden ennen kaikkea välineenä. E riarvoisuus kytkeytyy vahvasti oikeudenmukaisuuden käsitteeseen, ja siihen, missä rajoissa pidämme hyväksyttävänä, että jollain on enemmän kuin toisella. Huono-osaisuus kasaantuu helposti, ja pieni joukko ihmisiä alkaa voida entistä huonommin. Toisin sanoen lapsuuden perheen huono-osaisuus voi vaikuttaa pitkälle lasten tulevaisuuteen. Yksi suurimmista ongelmista eriarvoisuutta vastaan työskennellessä on, että hyvinvointiin kohdistuvien investointien mittaaminen on vaikeaa. Ikäkohorttitutkimukset, joissa on seurattu laajasti vuosina 1987 ja 1997 syntyneitä sukupolvia, vahvistavat periytymisefektin ulottuvan kauas. Huomiota julkisuudessa ovatkin saattaneet kerätä erityisesti ylimmät tulo-osuudet, jotka ovat viime vuosina lähteneet jyrkempään kasvuun. Toisaalta työnkuvaamme kuuluu myös näiden pettymysten sietäminen, ja vaikka joidenkin asioiden edistäminen poliittisesti tuntuu pään seinään hakkaamiselta, aikaansaadut edistysaskeleet ovatkin sitten erityinen ilonaihe. Yksi ongelman ratkaisuun positiivisesti vaikuttavista tekijöistä on molemminpuolinen luottamus: järjestelmään luottava ihminen myös sitoutuu siihen paremmin, ja yhteistyö on aina hedelmällisempää kuin jatkuva valvonta. Eriarvoisuus esimerkiksi terveysja hyvinvointikysymyksissä on meillä Suomessa huomattavan korkeaa kansainvälisesti verrattuna. Tavoitteena on saada ihmisten hyvinvointi ja siihen investoiminen korkeammalle sijalle julkisessa keskustelussa. Julkinen keskustelu on usein talouspuheen kyllästämää, ja taloudellinen kasvu kääntyy helposti itseisarvoksi. Meitä asiantuntijoita kuullaan mielestäni kyllä hyvin, mutta toisinaan poliittiset realiteetit ohittavat painoarvossa kootun tiedon. Vaikuttamista pitää ajatella pitkäjänteisesti ja toiston kautta. Tuloksia saadaan usein vasta pitkän ajan kuluttua, kun taas vaalisyklit ruokkivat nopeita ratkaisuja tuottavia päätöksiä. Keskustelu aiheesta on jatkuva prosessi, eikä yhteiskunta siinä mielessä tule koskaan valmiiksi. Köyhyyden näkökulmasta etenkin pitkäaikaistyöttömyys olisi tärkeää saada laskuun. YDIN 2 / 2021 43 YDINHETKI. Monet ongelmat ovat myös rakenteellisia ja kietoutuvat yhteen. Koronan jälkeen on varmasti luvassa haasteellisia vuosia, mutta toivoisin niin kuntakuin valtiotason päättäjiltä viisautta – ei hätiköityjä leikkauspäätöksiä. Ylisukupolvisen huono-osaisuuden katkaisemiseksi olisikin ehdottoman tärkeää panostaa lapsiin ja nuoriin, varhaiskasvatuksesta alkaen aina nuorten työmarkkinoille pääsyn varmistamiseen asti. Kaikilla yhteiskunnan sektoreilla tehdään jatkuvasti päätöksiä, jotka vaikuttavat eriarvoisuuteen, ja on tärkeää hahmottaa tämä laaja kuva
YDIN 2 / 2021 44 YDINHETKI 44 YDINHETKI YDIN 2 / 2021 Naisia poimimassa kromia sisältäviä kiviä. Monien kaivosmiesten vaimot työskentelevät itsekin kaivoksilla, missä heidän työnään on etsiä vuorenrinteiltä malmia sääolosuhteista riippumatta.
YDIN 2 / 2021 45 YDINHETKI Kromivuori Teksti ja kuvat Vincenzo Montefinese Albanian Bulqizën kaivoksista saatua kromia käytetään monien arkipäiväisten esineiden valmistamiseen. 45 YDINHETKI YDIN 2 / 2021. Hohtavaa metallia louhivien mainarien työolot ovat kuitenkin vähemmän hohdokkaat
Kukin työntekijä louhii yhden työvuoron aikana keskimäärin kahdeksan tonnia kromimalmia, jonka rahallinen arvo on noin 1 600 usa:n dollaria, ja saa vastineeksi 350 dollarin kuukausipalkkaa. Kommunistihallinnon romahtamisen jälkeen kaivokset yksityistettiin ja ne päätyivät harvojen yritysten käsiin. Työntekijät ovatkin järjestäneet mielenosoituksia, joissa he ovat vaatineet parempia työoloja, palkankorotuksia ja eläkeiän laskemista 50 vuoteen. Kaivosyhtiöiden voitontavoittelu johti kaivostoiminnan laajentumiseen, mutta ei työterveyteen ja -turvallisuuteen kohdistuviin panostuksiin. Kromi on uusiutumaton luonnonvara, jolla on huomattava merkitys maailman taloudelle. Bulqizën kaivosten kovat olosuhteet maalaavat siis surullisen kuvan useiden arkipäiväisten esineiden tuotantoketjujen alkupäästä. Metallia löydettiin alueelta 1930-luvulla ja ensimmäiset kaivokset avattiin kommunistihallinnon aikana vuonna 1948. Korroosionkestävyytensä ansiosta sitä käytetään teollisuudessa moniin eri tarkoituksiin, kuten ruostumattoman teräksen valmistukseen sekä aterimien ja autojen osien pinnoittamiseen. Viime vuosina useat kaivostyöntekijät ovat menehtyneet puutteellisesta työturvallisuudesta johtuneissa onnettomuuksissa. YDIN 2 / 2021 46 YDINHETKI B ulqizë on 12 000 asukkaan pikkukaupunki Koillis-Albanian vuoristossa, jossa sijaitsevat Euroopan suurimmat kromivarannot. Käännös: Eero Suoranta.. Läheiset poliittiset suhteet ensin Neuvostoliiton ja myöhemmin Kiinan kanssa auttoivat Albaniaa saamaan teknistä asiantuntemusta, jonka ansiosta maasta tuli maailman kolmanneksi suurin kromintuottaja. Nykyään Bulqizën kaivoksissa työskentelee tuhansia ihmisiä, jotka riskeeraavat päivittäin henkensä käyttämällä työssään 1950-luvulta peräisin olevia räjähteitä, työkaluja ja malminkuljetusjärjestelmiä. Albanian hallitus ei kuitenkaan ole suostunut heidän vaatimuksiinsa
Nuori työntekijä tauolla kaivoksen pukuhuoneessa Bulqizëssa. YDIN 2 / 2021 47 YDINHETKI Kuva yllä: Kaksi työntekijää työntää vanhaa kaivosvaunua Bulqizën kaupungin lähellä. Osa kaivoksissa käytetyistä työvälineistä on peräisin jopa 1950-luvulta. Nuorten kaupunkilaisten ainoat uravaihtoehdot ovat usein joko työskennellä kaivoksissa tai muuttaa ulkomaille etsimään onneaan.. Kuva vas.: Työntekijöitä valikoimassa kromia sisältäviä kiviä kaivoksen sisällä
Linkit webinaareihin löytyvät WEBINAARI 8. 2021 KLO 17 – 19 MUUTTOLIIKE – UHKA VAI MAHDOLLISUUS Muuttoliike kansainvälisenä ja maahanmuutto kansallisena kysymyksenä Alustajat ja keskustelijat ISMO SÖDERLING, DARYA HULIK, SIRPA PIETIKÄINEN, SAMULI SALMINEN, PASI SAUKKONEN, MINNA SÄÄVÄLÄ JA JOUKO KAJANOJA.. 2021 KLO 16 – 17 MITÄ KIINASTA ON TIEDETTÄVÄ ENNEN PELKÄÄMISTÄ. Kolme näkökulmaa • Historia • Kansalaisyhteiskunta • Pehmeä valta JYRKI KALLIO, TARU SALMENKARI JA EERO SUORANTA VAPAUSVALITATOI S I N.COM VAPAUS VALITA TOISIN 15.6. 6
Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. 50 HARRI MELIN Luokat ja eriarvoisuus / 55 JANI EROLA Kuksalla, kuupalla ja ämpärillä / 59 MATTI TUOMALA Onko tuloja varallisuuserojen kehitys käännettävissä. / 63 JOUKO KAJANOJA Reformistin kujanjuoksu / 68 VELI-MATTI HUHTA Ennen kuin romahdamme / 72 KALEVI SUOMELA Pikettyn poliittinen taloustiede / 76 KARIM MAÏCHE Onnea, suomalainen rauhantutkimus
Kirjoittaja Harri Melin LUOKAT ja eriarvoisuus YDIN 2 / 2021 50 YTIMESSÄ. Yhteiskuntaluokat muuttuvat, mutta niiden vaikutus näkyy silti niin kirjallisuuden henkilöhahmoissa kuin ihmisten arjessakin. Ymmärrystä luokista tarvitaan myös, jotta yhteiskunnan eriarvoistuminen voidaan pysäyttää
Näiden rinnalle on viime vuosikymmeninä noussut uusia jakoja: huolta ovat herättäneet muun muassa kasvavat alueelliset erot, sukupolvien väliset erot tai uskonnolliset jaot. Yhteiskunnallisesta eriarvoisuudesta puhuttaessa sosiologit ovat yleensä käyttäneet yhteiskuntaluokan käsitettä, joka on osa teollista yhteiskuntaa ja kapitalistisia tuotantosuhteita. Sosiologiassa luokkatutkimuksen tärkeimmät klassikot ovat Karl Marx ja Max Weber, jotka ovat molemmat vaikuttaneet merkittävällä tavalla myöhempään tutkimukseen ja sen painotuksiin. Kirja on vahva kuvaus yhteiskunnallisten jakojen muutoksista oman aikamme Suomessa. Myös tutkijat ovat osoittaneet kiinnostustaan uusien jakojen analyysia kohtaan. Ensi kertaa luokan käsitettä yhteiskunnallisten jakojen kuvaamisessa käyttivät englantilaiset teollisuusyrittäjät 1770-luvulla erottuakseen aatelistosta ja rahvaasta. Klassikoihin nojautuvien perinteiden ohella 1950-luvulla etenkin Yhdysvalloissa oli muodissa kerrostumatutkimus, jonka taustalla oli funktionalistinen sosiologia. Teollinen vallankumous synnytti työväenluokan, mutta millainen luokkarakenne vastaa 2010-luvun tuotantosuhteita. Suomessa yhteiskuntaluokista on puhuttu työväenliikkeen synnyn ja kasvun myötä 1800-luvun lopusta lähtien. Luokka viittaa myös yhtäläisiin mahdollisuuksiin tarpeiden tyydytyksessä markkinoita hyväksi käyttäen. Sosiologia on aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista jaoista. Käsite syrjäytti kehittyneimmissä teollisuusmaissa (kuten Saksassa ja Englannissa) aiemmat jakojen ilmaukset jo joskus 1800-luvun alussa. T ampereen yliopistossa pidettiin tänä keväänä luentosarja, jossa yhteiskunnallista muutosta lähestyttiin kaunokirjallisuuden avulla. Tämän vastapainona on korostettu tarvetta analysoida luokkasuhteita aikaisempaa moniulotteisemmin – esimerkiksi sitä, että keskiluokkaistumiseen kytkeytynyt uraliikkuvuuden ja sosiaalisen kohoamisen malli näyttää olevan lopussa. 1990-luvulta lähtien on lisääntynyt kulttuurin merkitystä luokkajakojen taustalla painottanut tutkimus. Niistä keskeisinä on perinteisesti eritelty yhteiskunnallista työnjakoa, yhteiskuntaluokkia, sosiaalista sukupuolta sekä etnisiä eroja. Yhteiskuntaluokalla viitataan suuriin ihmisryhmiin, joilla on yhteinen asema suhteessa tuotantovälineisiin tai tuotantoa koskevaan päätöksentekoon. Viime vuosien keskusteluissa on korostettu luokan merkityksen vähentymistä: sanotaan, että luokka on käsite, josta aika on ajanut ohi, ja että ihmisten asema määrittyy kokonaan muutoin kuin tuotannollisesti. Kurssin innoittaja oli Suvi Vaarlan vuonna 2019 julkaisema romaani Westend, jossa seurataan keskiluokkaisen perheen vaiheita 1980-luvun kasvun vuosista 2010-luvun vaihteen finanssikriisiin. Ja millaiseksi luokkarakenne on tulevaisuudessa muovautumassa. YDIN 2 / 2021 51 YTIMESSÄ
Luokka-analyysi on perinteisesti kohdistanut katseensa tuotannon suhteisiin: sosiologit ovat määrittäneet yksilön asemaa luokkarakenteessa hänen tuotannollisen asemansa perusteella. Kapitalistisen järjestyksen muutos edellyttää myös sitä koskevien luokkateorioiden muuttumista. Kaikkein vaikein kysymys on koskenut palkkatyöläisten sisäistä eriytymistä. Tämänkään jälkeen luokkarakenteen tutkimus ei ole mikään yksinkertainen tehtävä, sillä kapitalismi on dynaaminen yhteiskuntamuoto ja luokkien väliset suhteet muuttuvat koko ajan. Humanistisella ja opetusalalla naisten osuus oli 75 prosenttia ja sosiaalija terveysalalla 67 prosenttia, mutta tekniikan ja liikenteen alalla vain 22 prosenttia. Toiset taas ennakoivat palkkatyöläisten sisäisen eriytymisen kasvua, minkä yhteydessä on keskusteltu palkkatyöläisasemien fragmentoitumisesta. Tämä merkitsee myös sitä, että meidän tulee tarkastella kapitalistisia valtasuhteita ja riistoa luokkatutkimuksen keskeisinä lähtökohtina, eli meillä tulee olla myös pätevä kapitalistista taloutta koskeva teoria. Sukupuolittaisen eriytymisen lisäksi myös sukupolvittaisilla ja alueellisilla jaoilla on edelleen tärkeä sijansa. Ikääntyneessä väestössä on enemYDIN 2 / 2021 52 YTIMESSÄ. Uudempia kysymyksiä taas ovat koulutuksen mukaan tapahtuva eriytyminen sekä tietotyöläiset ja heidän asemaansa. Suomalaisen yhteiskunnan rakennemuutos 1990-luvun talouskriisin jälkeen on nostanut esiin kysymyksen luokkatutkimuksen relevanssista. Toisaalta teollisuustyöväenluokka taas on miesenemmistöinen ja palveluiden työväenluokka naisenemmistöinen. Jo vanhastaan tutkimuksessa on käsitelty johtavassa asemassa olevien palkkatyöläisten eriytymistä muista – puhe on ollut eliiteistä tai (porvaristoa) palvelevasta luokasta, kuten englantilainen John Goldthorpe on ongelman muotoillut. Tämän taustalla on oletus yhtenäistävän valvonnan lisääntymisestä ja ammattitaitovaatimusten laskusta teknisten uudistusten seurauksena. Eräät tutkijat ovat esittäneet, että palkkatyöläisten asema homogenisoituu kapitalismin kehityksen myötä. Työelämässä luokka-asema rakenteistaa työtä ja työn luonnetta. Sama koskee koulutusta: esimerkiksi vuonna 2015 naisten osuus kaikista tutkintoon johtavan koulutuksen opiskelijoista oli 53 prosenttia. Naisten ja miesten asemat poikkeavat edelleen vahvasti toisistaan – miehiä on tuntuvasti enemmän erilaisissa johtotehtävissä, ja naisia taas asiantuntijatehtävissä. Suomi on kuitenkin edelleen luokkayhteiskunta, jossa luokka-asema määrittää yksilöiden ja perheiden elämänehtoja, ja jossa koulutus, uhka joutua työttömäksi sekä tulot jakaantuvat sen mukaan. M arxille luokkia koskenut peruskysymys oli, miksi palkkatyöläiset, kapitalistit ja maanomistajat muodostavat kolme suurta yhteiskuntaluokkaa eli mikä on luokkien rakenteellinen perusta. Suomi on keskiluokkainen yhteiskunta, mutta luokkarakenne eriytyy monin tavoin. Kaiken kaikkiaan eriytymistä koskevan keskustelun taustalla on kyse keskiluokan kasvusta ja keskiluokkaa koskevan teorian muodostamisesta
Etenkin yksinyrittäjien määrä kasvaa nopeasti. Toinen muutoksesta kertova seikka on se, että johtajien määrä ei enää kasva, ja tässä mielessä yhteiskunta ei enää keskiluokkaistu. Rajojen hämärtyminen koskee myös kulutusta ja vapaa-aikaa. Luokka-asemat ja -tilanteet eriytyvät edelleen, mutta niiden ovat rajat hämärtymässä. Vastaus riippuu siitä, mitä eriarvoisuudella tarkoitetaan ja mitä eriarvoisuudesta seuraa. Sosiaalinen liikkuvuus on ollut maassamme suurta viimeisten 40 vuoden aikana, mutta tuoreimmat tutkimustulokset osoittavat sen kuitenkin vähentyneen: sekä keskiluokkaisissa että työväenluokkaisissa ryhmissä on havaittavissa enemmän pysyvyyttä kuin 50 vuotta sitten. män työväenluokkaan kuuluvia, mutta nuoret ikäpolvet ovat sen sijaan keskiluokkaistuneet nopeasti. Tekniset ja organisatoriset muutokset merkitsevät uudelleenjärjestelyjä työnjaossa, työtehtävissä ja vallankäytössä. Ensinnäkin yrittäjien osuus ei enää laske, vaan maanviljelijöiden määrän lasku korvautuu muun yrittäjyyden kasvulla. Kolmanneksi ammatissa toimimattoman aikuisväestön (eli opiskelijoiden ja työttömien) määrä on kasvussa. Tästä kertoo ainakin kolme seikkaa. Kuva luokkarakenteesta muuttuu myös, kun tarkastelussa huomioidaan koko aikuisväestö – eläkeläisten keskuudessa on selvästi muita enemmän viljelijöitä ja teollisuustyöväenluokkaa. L uokkarakenteen muutoksen tyyppi on sekin vaihtumassa. Tässä mielessä monet työväenluokkaiset työt ovat keskiluokkaistuneet ja monissa keskiluokkaisissa töissä tehdään itse tehtäviä, joista aikaisemmin huolehti esimerkiksi konekirjoittaja tai sihteeri. Nuoret kiinnittyvät työmarkkinoille tilapäisten työsuhteitten kautta ja heidän asemaansa luonnehtivat silpputyö ja vilkas liikkuvuus. On kuitenkin syytä korostaa, että tällainen liikkuvuus on edelleen varsin marginaalista. Siten luokka-asema kiteytyy selvästi myöhemmin elämässä kuin vaikkapa 1970-luvulla. K aikki ihmisyhteisöt ovat olleet tavalla tai toisella eriarvoisia, mutta onko se yhteiskunnallinen ongelma. Liike yrittäjyyden ja palkkatyön välillä on saamassa uusia muotoja: 1970-luvulla suunta oli maataloudesta palkkatyöhön, mutta nyt yhä useampi siirtyy työelämänsä aikana palkkatyöstä yrittäjäksi tai yksityiseksi ammatinharjoittajaksi tai päinvastoin. Tutkimusten mukaan huonoosaiset ovat monin tavoin turvattomassa asemassa: heiltä puuttuu työtä ja koulutusta ja heillä on huonot asuinolot ja vain vähän YDIN 2 / 2021 53 YTIMESSÄ. Keskiluokan ja työväenluokan rajaa ei siis voida enää määrittää yhtä varmasti kuin vielä 20 vuotta sitten, vaan yhteiskuntaamme on muodostumassa vyöhyke, jossa nämä ryhmät lähestyvät toisiaan ja sulautuvat yhteen. Johtotehtävissä olevien asemat ovat muuttumassa: työnjohtotehtävissä toimivien määrä kasvaa, mutta varsinaisten johtajien osuudet laskevat
Jotta tiedämme, mitä suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuu, meillä tarvitaan lisää yhteiskunnallisiin jakoihin kohdistuvaa tutkimusta. Huono-osaisuutta tuottavat ennen kaikkea toimeentulon vaikeudet, jotka aiheuttavat ja ylläpitävät toinen toisiaan vahvistavia huono-osaisuuden ilmentymiä. Yhteiskuntaluokka – siis samat arjen ehdot jakava suuri ihmisryhmä – ei ole kuollut. Koulutus, työelämä ja vanhustenhuolto kohtelevat kansalaisia huomattavasti yhdenvertaisemmin kuin 1970-luvun alussa. Näitä ovat esimerkiksi erilaiset terveysongelmat ja elämänhallintaan liittyvät vaikeudet. Näin sekä uhat että mahdollisuudet jakautuvat epätasaisesti. Siitä meidän on syytä olla huolissamme. Eriarvoisuus ei ole vain huono-osaisuutta. Yhteiskuntaluokka siis välittää ja uusintaa yhteiskunnallista eriarvoisuutta. Keskiluokkaisen Suomen tarina jatkuu siis edelleen, mutta samaan aikaan huono-osaisuuden saarekkeita on yhä enemmän ja etenkin varallisuuserot kasvavat. Mitä Suvi Vaarlan Westend sitten kertoo luokista ja eriarvoisuudesta. Suomalainen yhteiskunta on tänään paljon tasa-arvoisempi kuin 50 vuotta sitten. Huono-osaisuus on kumuloituvaa, eli huono-osaiset kokevat samanaikaisesti monia vajeita. Kirja kuvaa uskottavalla tavalla rakennusyrittäjän nousun 1980-luvulla ja vielä nopeamman tuhon 1990-luvun laman seurauksena. Sekä tilastot että yhteiskunnallisia jakoja käsittelevät tutkimukset kertovat muiden muassa tulojen epätasaisesta jakautumisesta, asunto-omaisuuden keskittymisestä keskiluokkaan ja osakesäästämisen luokkaperustaisuudesta. Kirjan päähenkilö, yrittäjäperheen tytär, kasvoi keskiluokkaisessa ympäristössä, koki nuoruudessaan laman ja köyhyyden. Varhaisesta lapsuudesta alkaen rakentuu kulttuurisia käytäntöjä ja sosiaalista riippuvuutta, joka seuraa ihmisen mukana aikuisuuteen. Eliitin ja rahvaan arjet eriytyvät yhä enemmän toisistaan. Olisikin tarpeen selvittää, miten varallisuuden uusjako 1990-luvun ja 2000-luvun alkujen talouskriisien jälkeen on vaikuttanut Suomessa: onko meille syntynyt kokonaan uusi eliitti. HUONOOSAISUUTTA TUOTTAVAT ENNEN KAIKKEA TOIMEENTULON VAIKEUDET, JOTKA AIHEUTTAVAT JA YLLÄPITÄVÄT TOINEN TOISIAAN VAHVISTAVIA HUONO-OSAISUUDEN ILMENTYMIÄ. Samaan aikaan yhteiskuntamme on kuitenkin uudelleen eriarvoistumassa: kaikilla ei ole samoja mahdollisuuksia asumiseen, perheeseen tai työhön. sosiaalisia kontakteja. Entä tarvitaanko luokkatarkasteluun uusia digitaalisen ja globaalin aikakauden käsitteitä. Huonoosaisuus leimaa perheitä jo kun lapset ovat pieniä: sosiaalisten verkostojen rakentuminen alkaa päiväkodeissa ja jo silloin hakeudutaan niiden lasten seuraan, joilla on samat resurssit. Lisäksi on syytä muistaa, että heillä ei ole juurikaan puolestapuhujia – juuri kukaan ei ole kiinnostunut huono-osaisten kohtaloista. Yhteiskuntaluokkien väliset erot ovat pikemminkin kasvussa. Hän kuitenkin pääsi yliopistoon, suoritti hyvän tutkinnon ja päätyi keskiluokkaiseen asemaan kuten vanhempansakin. YDIN 2 / 2021 54 YTIMESSÄ
Kirjoittaja Jani Erola & ämpärillä KUKSALLA, KUUPALLA E etokseen suomalaisuudesta kuuluu tarina koulutuksesta: maalaiskansalle alettiin parisataa vuotta sitten tarjota koulutusta universaalina, kaikille saatavilla olevana palveluna. Tasa-arvon edistäminen vaatii toimia erityisesti peruskoulun jälkeisen koulutuksen suhteen. Ensin protosuomalaiset suon kasvatit suhtautuivat hieman nyrpeästi koulupakkoon, mutta kuten Aleksis Kiven Seitsemän veljestä dokumentoi, ymmärsivät he ennen pitkää koulutuksen arvon ja ryhtyivät sankoin joukoin kouluttamaan itseään ja toisiaan. Vuosituhannen taitteessa näytti vihdoin siltä, että tavoite oli saavutettu: Suomessa oli enemmän korkeakoulutettua väestöä kuin useimmissa muissa maissa. Kouluun hiihdettiin kesät talvet – edes luonnonvoimat eivät voineet estää suomalaisia levittämästä koulutuksen ilosanomaa. Aivan varmasti Suomen tavoitteena täytyi olla, että pääsemme maailman koulutetuimmaksi kansaksi. Ensimmäinen pisa-tutkimus YDIN 2 / 2021 55 YTIMESSÄ. Suomalainen peruskoulu kuuluu maailman tasa-arvoisimpiin, mutta perhetaustan vaikutus koulutuksessa näkyy meilläkin
Oppimistulokset ovat edelleen globaalin kärjen tuntumassa, alueelliset erot edelleen pieniä muihin maihin verrattuna. Se siitä koulutetusta kansasta! I han tuulesta temmattua koulutuseetos ei ole ollut. Järjen lappominen peruskoululaisten päihin on siis tehokasta ja toimivaa. Kuupalla kun on vaikea pärjätä ämpäriä vastaan, vaikka oikein tahtia nopeuttaisi, mutta näiden ämpäreiden hintalappu taas on korkea. Pari vuotta sitten oecd:n koulutustilastot alkoivat kuitenkin kertoa toista tarinaa. Paljon itsenäisyyttämme pidempi kansallinen sivistysprojekti oli varmastikin nyt valmis. Myös muissa maissa oli kuitenkin tajuttu koulutuksen hyödyt ja ryhdytty kouluttamaan väestöä urakalla. Joissakin maissa jo perusasteen opetus on eriytetty ammatilliseen ja akateemiseen polkuun. Peruskoulu-uudistus on jäänyt yhdeksi niistä harvoista yhteiskunnallisista uudistuksista, joilla tietoisesti pyrittiin ja tutkitusti myös onnistuttiin pienentämään perhetaustan mukaisia sosiaalisia eroja. Tavoitteena on, että kaikilla peruskoulun päättävillä olisi elämässä vaadittavat perustaidot. Moni eriytetty peruskoulujärjestelmä on kuitenkin pikkuhiljaa hivuttautunut lähemmäksi Pohjoismaista tuttua universaalia mallia. Esimerkiksi Hollannissa koulutuspolkujen vaihtaminen on tehty helpoksi ja perhetaustan merkitys myöhempien koulutusvalintojen kohdalla ei juuri poikkea yhtenäisen peruskoulujärjestelmän maista. Vuosina 1972 – 1977 toteutettu siirtyminen eriytetystä kansakoulujärjestelmästä kaikille yhtäläiseen peruskouluun seurasi muissa Pohjoismaissa toteutettua mallia. Suomalainen peruskoulu on kansainvälisesti huippuluokkaa: opettajien osaaminen on huimalla tasolla, opetusohjelma on yksi maailman nykyaikaisimmissa ja luultavasti entistäkin tehokkaampi kansakunnan osaamistason nostamisessa. Suomen nuori aikuisväestö olikin vähemmän koulutettua kuin järjestön jäsenmaissa keskimäärin. Erityisesti satsauksia tehtiin kaikkein tuottoisimpaan osaa järjestelmää korkeakoulutusta laajentamalla. Peruskoulu on ollut myös hyvinvointivaltion rakentamisen lippulaivatuotos. YDIN 2 / 2021 56 YTIMESSÄ. Tähän suomalaisessa koulutuspolitiikassa ei oltu varauduttu. Järkeä oli lapottu päihimme kuksan kanssa koululaitoksessa toista sataa vuotta, sitten vähän isommalla kuupalla laajentamalla toisen asteen koulutusta. Muualla tehtiin hyppy suoraan kuksista ämpäreihin. Näissä maissa (esimerkiksi Saksassa) perhetaustalla on perinteisesti ollut suurempi merkitys kouluttautumisessa. Peruskoulu toteuttaa niin sanottua ”pelikentän tasaamista” erilaisten väestöryhmien lasten välillä ehkä paremmin kuin mikään muu yhteiskunnallinen instituutio tänä päivänä. vuonna 2000 vielä osoitti, että Suomen peruskoululaitos tuotti maailman osaavimpia oppilaita, kaiken lisäksi suhteellisen edullisesti ja silti tasaarvoisesti. Tämän tavoitteen saavuttamisessa on onnistuttu hyvin: heikoimmin pärjäävienkin oppimistulokset ovat varsin hyviä
Jos sosiaalisia eroja joltain osin halutaan yhteiskunnassa vähentää, se onnistuu parhaiten koulutuksen tasa-arvoisuutta vahvistamalla. Tämän vuoksi moni on kauhistunut sitä, että pienentämällä pääsykoekiintiöitä ja laajentamalla toisen asteen opintomenestykseen perustuvaa todistusvalintaa vahvistamme perhetaustan merkitystä koulutuksessa. Se, jatkaako nuori lukioon vai ammattikouluun peruskoulun jälkeen, on edelleen perhetaustasta riippuvaista myös Suomessa. Ne tekijät, jotka ylläpitävät perhetaustan mukaisia eroja arvosanoissa peruskoulussa, selittävät vahvasti eroja lukioon ja ammattikouluun jatkamisessa. Toisen asteen koulutusjärjestelmien avoimuutta perhetaustan mukaan on vaikea vertailla maiden välillä. Yhteiskunnallisen tasa-arvoon vaikuttaminen koulutuksen avulla on kuitenkin yllättävän vaikeaa. Pääsykokeisiin perustuva korkeakoulutuksen sisäänotto on ollut kansainvälinen kummajainen – pääosassa maita hakijat asetetaan järjestykseen toisen asteen opintomenestyksen perusteella. Toisen asteen opinnot ovat meillä suurin virranjakaja. K oulutus on vahvassa yhteydessä siihen, miten sosiaalista eriarvoisuutta yhteiskunnassa syntyy ja suorastaan toisinnetaan. Onko sillä nyt niin väliä, meneekö ammattikouluun vai lukioon ja millä arvosanoilla sieltä lukiosta kirjoitetaan! Jokaisella on kuitenkin vielä mahdollisuus kokeilla onneaan korkeakoulutukseen pääsemisessä pääsykokeisiin osallistumalla! Vaikka perhetausta onkin myös meillä yhteydessä korkeakouluttautumiseen, on perhetaustalla pienempi merkitys korkeakouluttautumiseen kuin muualla. Toisen asteen koulutuksen osalta Suomi ei kuitenkaan vaikuta erityisen tasa-arvoiselta yhteiskunnalta perhetaustan mukaisen valikoitumisen suhteen, pikemminkin olemme hyvää keskikastia. Suomessa tämä on laitettu usein sisäänottojärjestelmän piikkiin. Saman tyyppinen järjestelmä löytyy useimmista eurooppalaisista yhteiskunnista. Suomessa tämä valinta tapahtuu peruskoulun arvosanojen ja – teoriassa – lapsen valinnan perusteella. Kuitenkin myös YDIN 2 / 2021 57 YTIMESSÄ. Tämän vuoksi sillä on vahva yhteys erityisesti elinkaaren aikana kasautuviin kokonaistuloihin ja varallisuuteen. Myös koulutuksen ja terveyden korrelaatio on vahva. Poikkeuksellista Suomessa on kansallisten tasokokeiden puute: luotamme useimpia muita maita enemmän opettajien objektiivisuuteen arvioinneissa. K un korkea-asteelle opintoihin jatkaminen on pitkään ollut kiinni lähinnä pääsykoemenestyksestä, ei perhetaustan mukaisia eroja toisen asteen koulutuksessa ole pidetty merkittävänä yhteiskunnallisen eriarvoisuuden kannalta. Vaikka umpiperiä ei ole, valinta lukioon menemisen ja ammattikoulun välillä useimmiten ratkaisee, jatkaako nuori toisen asteen päättyessä edelleen korkeaasteen opintoihin vai ei. Koulutus on tärkein ammatillista asemaa ja työmarkkinakiinnittymistä selittävä tekijä
Näiltä osin järjestelmän suurimpia hyötyjiä ovat olleet kaikkein hyväosaisimpien perheiden lapset. Tällä vahvistumisella on kuitenkin pieni merkitys systeemissä, jossa toisen asteen opintomenestyksellä ei ole ollut suoraa yhteyttä korkeakoulutukseen pääsemiseen. YDIN 2 / 2021 58 YTIMESSÄ. Korkeakoulutettujen lapset jatkavat ammattikorkeakouluihin huomattavasti muiden perheiden lapsia heikommalla opintomenestyksellä, hyvä aiempi opintomenestys puolestaan hyödyttää eniten korkeakoulutettujen lapsia yliopistoihin pääsemisessä. Laissez-faire-suhtautuminen toisen asteen koulutuksen perhetaustaerojen suhteen tulee yhtäkkiä ikävällä tavalla näkyväksi. Toisen asteen koulutuksen aikana perhetaustaerot koulumenestyksessä luultavasti vahvistuvat. Toiseksi korkeakoulutusjärjestelmää voidaan laajentaa, jolloin kaikenlaisilla valikoitumisprosesseilla on nykyistä pienempi merkitys korkeakouluttautumisessa. Eikä korkeakoulutuksen tasa-arvoisuus ole selittynyt niinkään sillä, että pääsykoe antaa kaikille mahdollisuuden menestyä, vaan pikemminkin sillä, että toisen asteen koulumenestyksestä on ollut vähän hyötyä. Näin peruskoulun osaamiseroja tasaava vaikutus on ulottunut pitemmälle kuin useimmat osaavat edes ajatella. Jos peruskoulu onnistuu parantamaan tehokkaasti kaikkien osaamista ja perhetaustan mukaiset osaamiserot ovat sen lopussa pieniä, tasoittuvat myös erot toiselle asteelle pääsemisessä. Sekä yhdenvertaisuuden että kansallisen kilpailukyvyn näkökulmasta kannattaisi satsata molempiin. Suomalaista koulutuksellista tasa-arvoa voidaan edelleen parantaa. Itse pidän myös korkeakoulutuksen suhteellisen tasa-arvoisuuden tärkeimpänä selityksenä peruskoulujärjestelmää. Esimerkiksi jo edesmennyt maita vertailevan koulutustutkimuksen pioneeri, hollantilainen Jaap Dronkers piti itsestään selvänä, että pääsykokeille perustuva järjestelmä lisää perhetaustan merkitystä korkeakoulutukseen valikoitumisessa. On epäselvää, onko pääsykokeisiin perustuva korkeakoulutuksen sisäänotto millään lailla tasannut mahdollisuuksia korkeakoulutukseen osallistumiseen. Ensinnäkin toisen asteen koulutuksen ja siinä menestymisen sosiaalisia eroja voidaan pienentää – oppivelvollisuuden laajentaminen toiselle asteelle tarjoaa tähän mahdollisuuksia, mutta ei yksin riitä. Suomessa pääsykokeen kautta sisään pääseminen korreloi vahvasti toisen asteen opintomenestyksen kanssa. Jos toisen asteen koulutus ei ole kovin tasa-arvoinen, siinä toteutuvat perhetaustaerot muuttuvat toisen asteen opintomenestykseen perustuvassa valintajärjestelmässä lähes sellaisinaan eroiksi korkeakoulutukseen pääsemisessä. K oulutuksen tasa-arvoisuus on kuitenkin monen eri siirtymän kokonaisuus
Marja Riihelän kanssa tehdyssä artikkelissa osoitimme tuloerojen kasvaneen Suomessa 1990-luvun puolivälistä vuoteen 2007 asti ja pienen notkahduksen jälkeen jääneen talouden taantuman aikana uudelle korkeammalle tasolle. Päinvastaisista väitteistä huolimatta tuloja varallisuuserot ovat kasvaneet Suomessa. Kuinka voimakkaasti tuloerot ovat muuttuneet, riippuu myös käytettävistä mitoista. Jostakin syystä suosituimpana mittana on pysynyt suhYDIN 2 / 2021 59 YTIMESSÄ. S uomalaisessa tuloerokeskustelussa tuodaan toistuvasti esille virheellinen väite, että tuloerot eivät ole enää kasvaneet 2000-luvulla. Aivan viime vuosina tuloerot ja erityisesti ylimmät tulo-osuudet ovat lähteneet uudelleen kasvuun. Kirjoittaja Matti Tuomala Onko tuloja varallisuuserojen kehitys käännettävissä. Varallisuuserot taas ovat jatkaneet kasvua myös 2010-luvun taantuman aikana. Onko kehitys käännettävissä
Lisäksi ylimmän kymmenyksen tulo-osuus on kasvanut viimeisen 30 vuoden aikana Suomessa enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Varallisuuden ja pääomatulojen verotuksen keventymisen seurauksena varakkaat, jotka saavat suurimman osan tuloistaan pääomatulona, voivat kerryttää varallisuuttaan yhä enemmän. Ylimpien tuloryhmien kasvattaessa osuuttaan kokonaistuloista alimmat ja keskituloiset ryhmät ovat menettäneet osuuttaan. teellisia tuloeroja mittaava Gini-kerroin, joka kuitenkin asettaa vähäisen painon ylimpien tulojen muutoksille. T uloerojen kehitystä voidaan arvioida esimerkiksi viiden vuoden keskiarvotuloihin perustuvilla mitoilla, jolloin voidaan ottaa paremmin huomioon myyntivoittojen kaltaisten voimakkaasti vaihtelevien tuloerien vaikutus. Koska Suomessa suurimmat muutokset ovat tapahtuneet juuri ylimmissä tuloissa, Gini-kerroin ei juuri reagoi kehitykseen. Siellä ei ole tietoa yritysten jakamattomista voitoista eikä vakuutuskuorissa olevista tuloista, joten emme tiedä, miten ne ovat kohdistuneet eri omistajille. Tällä menetelmällä wid-tietoarkisto on arvioinut tulo-osuuksien kehitystä eri maissa. Varallisuus luo tuloa, josta voidaan YDIN 2 / 2021 60 YTIMESSÄ. Toisin kuin abstrakti Gini-kerroin, tulo-osuus on helppo ymmärtää. Pysyvyys sekä ylimmissä että alimmissa tuloryhmissä on sitkistynyt viimeisten vuosikymmenten aikana, ja 1990-luvulta lähtien tuloerokehityksessä on ilmennyt vahvistuvaa polarisoitumista molempiin suuntiin mediaanitulosta. Ehkä yllättävä huomio on, että Britanniassa ylimmän kymmenyksen ja alimman 50 prosentin tulo-osuudet ovat nyt likipitäen samoja kuin Suomessa. Siinä kansantulo, ansioja pääomatulojen summa, muunnetaan kansantulon jakaumaksi. Näin ollen eri tuloeromitat, muutkin kuin Gini, aliarvioivat tuloeroja ja niiden muutoksia. Thomas Piketty kollegoineen on puolestaan kehittänyt menetelmän, jolla pyritään korjaamaan puuttuvien tulojen ongelmaa. Lisäksi Tilastokeskuksen tulonjakoaineistosta puuttuu juuri suurituloisten tuloja, mikä koskee erityisesti tuloerokehitystä viimeisen reilun kymmenen vuoden ajalta. Myös nämä arviot vahvistavat tuloerojen kasvaneen yhtäjaksoisesti 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen loppupuolelle asti. Myös varallisuuserot ovat puuttuvien tietojen vuoksi aliarvioita. Suomessa verotuksen progressiivisuus taas väheni voimakkaasti 1990-luvulla, minkä seurauksena ylimmän yhden prosentin tulo-osuus kaksinkertaistui lyhyessä ajassa ja ylimmän promillen jopa viisinkertaistui. Lisäksi Britanniassa ylimmän kymmenyksen osuus on nyt lähes sama kuin 30 vuotta sitten, mille tasolle se nousi lyhyessä ajassa 1980-luvulla Thatcherin pääministerikaudella, kun verotuksen progressiivisuutta reippaasti vähennettiin. Menetelmä paljastaa, että vuonna 2018 ylimmän tulokymmenyksen tuloosuus kaikista veronjälkeisistä tuloista oli Suomessa Pohjoismaiden suurin (26,9 %). Alimman 50 prosentin tulo-osuus (30 %) on taas Suomessa Pohjoismaiden pienin
Tarinasta unohtuu kokonaan, että kun on maksukykyistä kysyntää, yritykset voivat luoda työpaikkoja sitä tyydyttääkseen. Lisäksi samojen tahojen mukaan ihminen on itse ansainnut kaiken vaurautensa tärkeällä työllään ja yrittämisellään. Valtaenemmistöllä, jonka ainoa tulonlähde on ansiotulo, ei ole toivoa saavuttaa niitä, jotka ovat jo rikkaita. Tosin kuin taloustieteilijä Branco Milanovic väittää, Suomessa suuret ansioja pääomatulot eivät näytä kasautuvan pitkälti samoille henkilöille. Varakkaimman prosentin osuus kaikista nettovaroista oli Suomessa vuonna 2016 aliarvioitunakin noin 15 prosenttia. Seuraukset näkyvät ylimpien tulo-osuuksien voimakkaana kasvuna ja varallisuuden keskittymisenä jo ennestään hyvin varakkaille. Aivän ylimmissä tuloryhmissä pääomatulojen osuus on jopa yli 90 prosentia. Säästäminen taas lisää olemassa olevaa varallisuutta, jolloin prosessi jatkuu lumipalloilmiön tavoin. Taloustieteen merkittävimpiin YDIN 2 / 2021 61 YTIMESSÄ. Jotta voisi sijoittaa, täytyy olla varallisuutta. Hiukan pelkistäen idean voi kuvata seuraavasti: varallisuus kasvaa nopeammin kuin kansantalous kokonaisuudessaan, eli pörssiosakkeisiin, kiinteistöihin, maahan ja niin edelleen sijoitettu pääoma kasvaa nopeammin kuin kansantulo. Loppuun asti vietynähän tämä tarkoittaisi pysyvää luokkayhteiskuntaa. Taloudellinen eriarvoisuus kasvaa, sosiaalinen liikkuvuus vähenee ja taloudellinen ja poliittinen valta keskittyy. Se on myös voinut osaltaan heikentää talouden kasvupotentiaalia, koska tuotannolliset investoinnit ovat olleet jo ennen koronaa laskusuunnassa. V oidaanko talouden tulevaa kehitystä ennustaa menneen tuloja varallisuuserokehityksen perusteella. Verojärjestelmämme, jossa keskimääräinen veroaste laskee ylimmissä tuloissa tulojen kasvaessa, on muuttanut sekä tuloettä varallisuusjakauman hyvin varakkaiden eduksi. matalien pääomatuloverojen vallitessa säästää suurempi osa. Tuloja varallisuuserot eivät täten synny työmarkkinoilla vaan alkuvarallisuudesta, erityisesti peritystä varallisuudesta. Pikettyn kirja tarjoaa taloushistoriaan perustuvan synteesin varallisuuden merkityksestä talouden ja yhteiskunnan rakenteille. Tähän ajatukseen on sisäänrakennettuna oletus, että vain rikkailla on kykyjä toimia yrittäjinä. Usein oikeistopoliitikot ja elinkeinoelämän edustajat väittävät, että tuloja varallisuuserojen kasvusta ei pidä olla huolissaan, koska varakkaat luovat työpaikkoja meille muille. Tästä eivät kärsi ainakin suhteellisesti vain pienituloiset, vaan myös kaikki, joilla ei ole varallisuutta. Tätä kehitystä on osaltaan avittanut hallitsematon globalisaation eteneminen, mutta silti tärkein syy on eriytetty tuloverotuksemme. Erityisesti listaamattomien yhtiöiden varakkaiden omistajien keskuudessa rahoitusvarallisuus on kasvanut myös viime vuosikymmenen taantuman aikana. Lisäksi järjestelmä on erittäin epäreilu monille pienille palveluyrityksille, joiden nettovarallisuus koostuu lähinnä kannettavasta tietokoneesta ja puhelimesta
YDIN 2 / 2021 62 YTIMESSÄ. Määräaikainen varallisuusvero erittäin varakkaille olisi myös reilu keino koronan aiheuttamien velkojen maksamiseksi. Lisäksi valtaosa siitä, mitä kukin on elämässään saavuttanut, on myös muiden ansiota. Historia kuitenkin osoittaa, että tulevaisuudessakin hyvien työpaikkojen syntyminen riippuu siitä, miten hyvin pystymme valjastamaan uudet teknologiat niin, että syntyy mielekkäitä ja hyvin palkattuja työtehtäviä. Pohjoismaiden historiasta tiedämme, että palkkaeroja kaventava politiikka vähensi verojen kautta tapahtuvaa tulojen uudelleenjakoa. kehittäjiin kuuluva Kenneth Arrow kyseenalaisti väitteen 1970 luvulla: hän korosti, että henkilökohtaisen varallisuuden arvo riippuu ympäröivästä yhteiskunnasta, sillä yksityisessä omistuksessa olevalla varallisuudella on käyttöä vasta osana yhteiskuntaa. Jos kuitenkin halutaan palata esimerkiksi 1990-luvun alun tasolle käytettävissä olevien tulojen eroissa, pelkästään verotuksen keinot eivät riitä, vaan tarvitaan keinoja puuttua markkinatuloja varallisuuseroihin. Näin luotu yksityinen ylijäämä pitää siksi käyttää ja jakaa uudelleen koko yhteiskuntaa hyödyttäen. Nykytilanteessa osingoille ja myyntivoitoille suodut edut eivät vain vääristä talouden voimavarojen kohdentumista, vaan ne myös hyödyttävät valtaosin vain hyvin varakkaita, jolloin niiden poistaminen lisäisi verotuloja ja samalla vähentäsi tuloja varallisuuseroja. Ekologista ja sosiaalista kestävyyttä edistäviä julkisia investointeja voitaisiin rahoittaa pääomatuloja varallisuusverotuksen uudistuksilla, jotka alentaisivat varallisuuden tuottoa ja leikkaisivat erityisesti ansiottomia varallisuuden arvonnousuja. Lisäämällä veroilla rahoitettua koulutusta, joka vahvistaa teknologiaa täydentäviä työtaitoja, annetaan myös yksityisille yrityksille kannuste luoda hyviä työpaikkoja. Taloudellisen eriarvoisuuden vähentämiseksi tarvitaan laaja joukko politiikkakeinoja. Esimerkiksi muuttamalla myyntivoittojen verotus nykyisestä realisointiperiaatteesta koitumisperiaatteelle edistettäisiin molempia edellä esitettyjä tavoitteita. Ylimpien varallisuusosuuksien kasvun myötä maailmalla käydään vilkasta keskustelua progressiivisen varallisuusveron tarpeellisuudesta. S uomessa varakkaiden omistajien poliittinen vaikutusvalta porvaripuolueisiin näyttää olevan niin vahva, ettei eduskunnasta ole löytynyt poliittista voimaa korjata epäreilua eriytettyä tuloverotustamme. Pohjoismainen malli ei ole enää entisensä. Tämä kaikki edellyttää valtion paluuta johtavaan rooliin innovaatiopolitiikassa ja aktiivisempaan mukanaoloon myös tuotekehityksessä. Markkinavoimat eivät yksin selitä ansiotulojen määräytymistä, vaan merkitystä on myös lainsäädännöllä, instituutioilla, verotuksella sekä työnantajien ja työntekijöiden neuvotteluvoimilla
Teoksesta piirtyy kuva miehestä, joka joutuu tekemään jatkuvasti kompromisseja yrittäessään palauttaa maansa oikealle polulle. Vaalitaistelut osoittautuvat mittaviksi, raadollisiksi ja rahankeräyksineen tarkoin pohdituiksi, kun taas presidenttikauden kuvaus on terävää havainnointia usa:n poliittisesta elämästä ja kansainvälisen politiikan kuvioista. Teoksesta päätellen se on pohjoismaiden mallin mukainen hyvinvointivaltio, joka rakennetaan kutsumalla kansalaiset tasa-arvoisina mukaan. Kirjoittaja Jouko Kajanoja KUJANJUOKSU Reformistin B arack obaman uusi muistelmateos Luvattu maa kattaa Obaman kamppailun demokraattien presidenttiehdokkuudesta, varsinaisen vaalitaistelun sekä pääosan ensimmäisestä presidenttikaudesta. Kirja on sisältä kuvattu sukellus politikointiin usa:ssa ja maailmallakin. Kirja kuvaa rakennustyötä räpiköintinä, jossa johtavat republikaanit ja demokraatit kiusaavat toisiaan ja tuloksena on lyhyitä askeleita eteenja taaksepäin. YDIN 2 / 2021 63 YTIMESSÄ. Kirjan nimi Luvattu maa kuvaa Obaman missiota. Uusissa muistelmissaan Barack Obama pohtii eliitin edustajalle harvinaisella tavalla omia valintojaan ja vaihtoehtoisia toimintatapoja. Nimi on samalla tavoin ironinen kuin Obaman ensimmäisessä kirjassa Unelmia isältäni, josta ilmenee, että isä oli lopulta melkoinen lurjus
Huumoria ja irrotteluakin löytyy ilahduttavasti: kuvaukset g20-kokouksista ja sen osanottajista sekä muista vallankäytön estradeista ja sattumuksista ovat osin viiltävän riemukkaita. Poliittinen pamfletti Rohkeus toivoa osoittautui esikoista kirjallisesti heikommaksi, mutta ensimmäisen kirjan perusteella odotin, että Obaman kuvaus usa:n politiikasta sisältä päin nähtynä olisi veret seisauttava. Joskus myös pelottavia, kuten silloin, kun puhutaan Putinin tapaamisesta. Ihan niin ei käynyt, mutta tuloksena on huippukiinnostavaa analyysia. YDIN 2 / 2021 64 YTIMESSÄ. Myöhemmin Obaman hallinnon talousneuvoston puheenjohtaja, arvostettu taloustieteilijä Lawrence Summers ja taloustieteen Nobel-palkittu Joseph Stiglitz kiistelivät, olisiko tällöin pitänyt panostaa vielä enemmän fiskaaliseen elvytykseen. Joko kyseessä oli siis poliittinen – ehkä tarpeellinen – näytösmanööveri tai sitten Bidenillä on tietoa mullistavasta muutosmahdollisuudesta. Hämmästyttävän korkeatasoista esikoisteosta kirjoittaessaan Obama oli menestynyt lainoppinut, joka piti mahdollisena kirjailijan ammattia. Obaman muistelmien perusteella kiista tuntuu teoreettiselta – oli ankaran väännön tulosta, että hallinto sai läpi edes sen kokoisen elvytyspaketin kuin sai. Tyttäret Malia ja Sasha ovat suloisia ja vaimo Michelle ihana, lähimmät työtoverit ja avustajat ovat uskomattoman kyvykkäitä ja Obama itse on aina valmiina kirkasotsaisena ja rakentavana. Obaman keskeinen pyrkimys astuessaan virkaansa oli rakentaa yhteistyötä kongressin demokraattien ja republikaanien välillä. Mittavat tuet otettiin käyttöön, mutta esimerkiksi General Motors joutui Obaman hallinnon pakottamana vaihtamaan koko ylimmän johtonsa ja Chrysler fuusioitumaan Fiatin kanssa. Se vaurioitti asioiden hoitamista ja johti tragikoomisiin pelikuvioihin. Kirjassa on myös kiiltokuvamaisuutta ja partiopoikamaisuutta. Alkuun vielä ajankohtainen syrjähyppy. Suuryritysten johto oli loukkaantunut Obaman julkisesta kritiikistä eikä myöntänyt mitään virheitä, vaikka esimerkiksi pankit olivat käärineet lähes arvottomia asuntovelkakirjoja vaikeasti avattaviksi paketeiksi ja autonvalmistajat olivat epäonnistuneet tuotevalikoimissaan. O baman presidenttikausi alkaa rankasti: vuosien 2008 – 2009 finanssikriisi oli syössyt talouden jyrkkään laskuun. Manööveri tuntuu uskottavammalta. Pyrkimys usa:n eheyttämiseksi saattaa hyvinkin tuottaa joitakin tuloksia, mutta yhteistyön rakentaminen kongressissa ei Obaman kirjan perusteella tunnu nytkään realistiselta. Päätös olla tukematta olisi kaatanut suuria yrityksiä ja pankkeja. Myös Joe Biden, joka oli Obaman hallinnon keskeisin neuvottelija kongressin republikaanien ja demokraattien välillä, vannoi virkaanastujaispuheessaan yhteistyön nimiin. Yritys epäonnistui pahasti: vastakkainasettelun ylittäminen oli vaikeutunut jo pitkään ennen Obamaa ja jakolinja vain jyrkkeni tämän aikana
Hillaryn muistelmien mukaan yrityksen kaatoi demokraattien kongressiedustajien keskuudessa ilmennyt vastustus, joka myötäili vakuutusyhtiöiden sekä terveysja sairaala-alan yritysten intressejä. Vasta koronakriisin myötä eu:n piirissä toteutettu finanssipolitiikka suuntautui selkeästi elvytykseen, vaikka rahapolitiikassa ekp tosin avasi hanat pian usa:n keskuspankin jälkeen. Seppo Raudaskoski Otava 2020 879 s. Jo Hillary Clinton oli Bill Clintonin presidenttikaudella yrittänyt perusteellista terveydenhuollon uudistusta. Tilanne Irakissa oli kuitenkin jotakuinkin hallinnassa verrattuna sotatoimiin Afganistanissa. Obama kertoo, että olisi puhtaalta pöydältä aloitettaessa pyrkinyt rakentamaan kanadalais-pohjoismaisen terveydenhuollon. Obama ja hänen talousministerinsä tekivät parhaansa saadakseen eu-maat luopumaan leikkauspolitiikastaan ja muuttamaan suhtautumistaan Kreikkaan. Obamacare sisältää monia Obaman mielestä kiusallisia myönnytyksiä: se perustuu yksityisiin terveydenhoitopalveluihin ja yksityisten vakuutusyhtiöiden antamiin vakuutuksiin, joita rahoitetaan osittain julkisin varoin. Obaman talouspoliittisia näkemyksiä kuvaavat hänen finanssikriisiin liittyneet keskustelunsa eu-maiden johtajien kanssa. Obaman neuvonantajat epäilivät koko uudistushankkeen järkevyyttä ja sen läpiajamisen onnistumista, sekä arvelivat, että läpiajaminen raunioittaisi presidentin kannatuksen. Puolustusvoimain johto ja puolustusministeri Robert Gates, joka oli toiminut virassaan jo Bushin hallinnossa ja jonka Obama oli nimittänyt jatkokaudelle yhteistyöhakuisuutensa osoituksena, pyrkivät tuntuvaan sotilaiden määrän lisäämiseen Afganistanissa, kun taas Obama halusi nopeuttaa joukkojen vetämistä. Myös terveydenhuollon uudistus Obamacare oli moninaisten kompromissien tulos. YDIN 2 / 2021 65 YTIMESSÄ. Obamacaren vastainen kampanja olikin vahva ja mittava, mutta vajavaisuudessaankin hanke oli kaiketi lopulta Obaman presidenttikauden merkittävin uudistus, jota Donald Trump ei kiihkeistä yrityksistään huolimatta kyennyt romuttamaan. O bama kuvaa myös puolustusvoimien sotilasja siviilijohdon pyrkimystä vahvistaa asevoimia ratkaisuna kaikkiin kansainvälisten kriisien ongelmiin, sekä sitä, kuinka hankalaa oli kääntää kurssia. Bushin hallinnon päätös aloittaa sotatoimet Irakissa, jota Obama vastusti, osoittautui katastrofiksi. Neuvotteluissa varapresidentti Biden osoittautui kyyhkyjen vahvaksi mieheksi ja ulkoministeri Clinton kallistui haukkojen puolelle, vaikka Obama kuvaa myös tämän ihailtavan aktiivista BARACK OBAMA LUVATTU MAA Suom. Yritys ei tuottanut tulosta, vaikka usa:n noudattama keynesiläisempi talouspolitiikka kohensi nopeasti taloutta ja Kreikassa toteutui tuhoisa kehitys
Hän haki ”normaaliuden säilyttämistä”, joka ei ehkä herättänyt innostusta, mutta johti valtakunnan pois turmion tieltä. Lobbaus toimii tehokkaasti. Itsensä hän leimaa reformistiksi, joka on konservatiivinen temperamentiltaan – joskaan ei visioiltaan – ja siten haluton ottamaan riskiä miljoonien ihmisten hyvinvoinnin heikkenemisestä. Obama kieltäytyi ”pelastajan roolista”. Hän jättää kuitenkin avoimeksi kysymyksen siitä, oliko YDIN 2 / 2021 66 YTIMESSÄ. Uudelleenvalinnan vuoksi unohdetaan omat ajatukset ja myötäillään kannattajakunnan elinpiirin vahvojen toimijoiden intressejä. Kirjassaan Obama pohtii, olisiko hän voinut suuryritysten ja pankkien tuet epäämällä murentaa elinkeinoelämän hallitsemaa valtarakennelmaa. Sen sijaan perusolettamuksena näyttäytyvää Venäjä-vastaisuutta Obama ei analysoi, eikä myöskään vieroksuvaa suhdettaan Kiinaan. Samalla hän pohtii, että sielultaan vallankumouksellisempi henkilö olisi uskonut, että radikaalimmat ratkaisut olisivat olleet tarpeen. Obama kyllä pohtii aihetta analyyttisesti ja palestiinalaisten vaikeaa asemaa ymmärtävästi sekä kuvaa juutalaisyhteisön vahvaa vaikutusta usa:n Israel-suhteisiin. Obama selittää moneen kertaan, miten hänen oli sovitettava sanansa niin, että saataisiin aikaiseksi edes pieni askel oikeaan suuntaan tai estettäisiin vielä huonompi kehitys: ”Maailman vaikutusvaltaisimmassa virassa minulla oli vähemmän vapautta lausua mielipiteeni tai toimia oman mieleni mukaan kuin minulla oli ollut senaattorina tai tavallisena kansalaisena.” Vaitiolon ja itsensä kieltämisen ongelma koskee myös kongressiedustajia. Suomalaista lukijaa yllättää kirjassa ilmenevä Israel-myönteisyys, joka lienee usa:ssa yleistä. Hän kuvaa, miten valtarakennelma ja sen ylläpitämä hallitsematon globalisaatiokehitys johtavat eriarvoisuuteen ja syrjäytymiseen, jotka vahvistavat uusoikeistoa ja vaarantavat hänen visiomansa usa:n poliittisen tulevaisuuden. Vallitseva poliittinen normisto kieltää presidenttiä kertomasta omaa käsitystään siitä, miten asiat pitäisi hyvän tulevaisuuden rakentamiseksi ratkaista. Toisaalta Obama näkee läntisen eliitin jäseneksi harvinaisen selvästi oman maansa ihmisoikeusongelmat, joista hän Kiinan tai Iranin tilannetta kauhisteltuaan muistaa mainita. Tuloksena oli kompromisseja, jotka olivat epätyydyttäviä molempien näkökulmasta. Obama kuvaa, kuinka paljon monen edustajan kannanottoihin vaikuttaa se, onko hänen osavaltionsa alueella esimerkiksi merkittäviä öljyesiintymiä tai suuria aseteollisuuden toimittajia. Obaman mukaan radikaalimpi politiikka olisi edellyttänyt ”sosiaalisen järjestyksen väkivaltaista muuttamista”, mikä olisi uhannut hänen visioittensa toteuttamista. työtä usa:n terrorismin vastaisen sodan vahingoittaman julkisuuskuvan parantamiseksi. K irjan luettuaan ei käy kateeksi usa:n presidentin tehtävää: se on kujanjuoksu kamppailusta ja pelikuviosta toiseen. Obama arvioi kuitenkin, että ei olisi saanut pantua toimeen radikaalimpaa vaihtoehtoa, tai jos olisikin, se olisi johtanut sosiaalisesti hankaliin seurauksiin, esimerkiksi työttömyyden kasvuun
Sen nosti esiin Donald Trump, jonka mielestä asiassa on jotain kummallista – ettei Obama vain olisi alun perin muslimi ja sosialisti. Obaman ensimmäinen kirja Unelmia isältäni oli sekin niin hyvä, ettei hän Trumpin mukaan ole voinut kirjoittaa sitä itse. Trump hymähteli vaisusti. Sekin kytkeytyy Obaman syntyperän (ja ulkopuolisuuden) teemaan, vaikkei hän sitä suoraan sano. Obama leimattiin vieraaksi amerikkalaiselle yhteiskunnalle, ulkopuoliseksi. Muistelmien lukija näkee silmissään titaanien taiston, joka pohjustaa tulevia vuosia. Bin Ladenin kuolema sai USA:n kaikissa piireissä yksimieliset hurraahuudot ja sen ansiosta Obama osoittautui ”kunnon amerikkalaiseksi”. Historioitsija Daniel Steinmetz-Jenkins kirjoittikin Boston Review -lehden joulukuussa julkaisemassa arviossa, että Joe Bidenin lupaus normaaliuden paluusta – jota vahvistaa hänen turvautumisensa Obaman hallinnon toimihenkilöihin – saattaa pohjustaa tietä toiselle Trumpille tai Trumpin itsensä paluulle vuonna 2024. Valkoisessa talossa järjestettiin Obaman ensimmäisen virkakauden puolessavälissä perinteinen medialle suunnattu illanvietto, johon kutsuttiin laajalti yhteiskunnan merkkihenkilöitä. Se, että Obaman valinta todistaisi rodullistetun lapsen mahdollisuudet menestyä amerikkalaisessa yhteiskunnassa, oli keskeinen perustelu, jolla Obama sai vaimonsa Michellen vastahakoisesti hyväksymään presidenttiehdokkuutensa. Lopulta hän kuitenkin ensimmäisen virkakautensa puolessavälissä joutui kaivamaan näytille alkuperäisen syntymätodistuksensa Havaijilta. M uistelmien läpi kulkeva teema on Obaman asema usa:n ensimmäisenä mustana presidenttinä. Paikalla oli myös Obaman syntyperäkysymyksen esiin nostanut Donald Trump. Hän ei esitä kokonaisarviota talouseliitin vallasta eikä analysoi sotateollisen kompleksin vaikutusta – presidentti Eisenhowerin jäähyväispuheen varoitukset menivät syvemmälle. Myös maailmanja geopolitiikan kokonaisarvioinnin puute muistelmissa pistää silmään, kun otetaan huomioon usa:n presidentin vahva rooli maan ulkopolitiikan muotoilussa. YDIN 2 / 2021 67 YTIMESSÄ. Hän on kokenut ihonvärinsä vuoksi syvältä kumpuavaa epäluuloa ja torjuntaa, vaikka onkin kivunnut hämmästyttävää vauhtia yhteiskunnan ja arvostuksen portaita. Obama kirjoittaa Wall Streetin vaikutuksista, vakuutusja terveysalan suuryritysten lobbauksesta ja puolustusvoimien pyrkimyksistä, mutta lopulta melko pinnallisesti. Obama kertoo yksityiskohtaisesti myös Osama bin Ladenin löytämisestä ja surmaamisesta. hänen varovainen reformisminsa sittenkään oikea valinta. Obama iski odotetussa illallispuheessaan takaisin ja vitsaili teemasta niin, että vieraat kiemurtelivat naurusta. Hän oli alun perin osoittanut syntyperäänsä koskevat epäilyt vääriksi, mutta yritti nyt viisaasti omissa esiintymisissään ohittaa teeman. Teema kulminoituu kirjan lopussa, kun Obama käsittelee syntyperästään käytyä keskustelua
Romahtiko Rooma lopulta siksi, että sen pystyssä pitäminen ei enää tuntunut vaivan arvoiselta. Kirjoittaja Veli-Matti Huhta ROMAHDAMME Ennen kuin ME YDIN 2 / 2021 68 YTIMESSÄ. Ehkä se ei merkinnyt mitään”, kirjoitti historioitsija Henry Adams. ”Gibbon olisi voinut istua vuosisadan Capitoliumin raunioilla; ohi ei olisi kulkenut ainuttakaan, joka olisi voinut selittää Rooman merkityksen
TAIPUMUSTA ROMAHDUKSEEN ON PYRITTY TULKITSEMAAN YHTÄ KAUAN KUIN HISTORIANKIRJOITUSTA ON OLLUT OLEMASSA. Nykyään kompleksisuus on käytännössä valloittanut koko maailman. Kärsivällisyyttä silti vaaditaan. Hänen oma teoriansa on hieman YDIN 2 / 2021 69 YTIMESSÄ. Vuorollaan kompleksiset yhteiskunnat myös romahtivat, eivät äkillisesti, vaan vuosikymmenten tai -satojen kuluessa. Professori Tainterin kirjasta tuli englanninkielisessä maailmassa merkkitapaus, mutta esimerkiksi ranskaksi se näyttää käännetyn hämmästyttävän myöhään, vasta vuonna 2013 (L’Effondrement des sociétés complexes). Suurimman arvon hän antaa taloudellisille malleille, ja jatkaa niiden perustalta eteenpäin. Historiallinen tilanne kannatteli Tainterin teosta, ja se kannattelee sitä edelleen, suomennoksen ilmestyessä. Kokemus opettaa, että kolmesataavuotias tieto tuntuu usein tuoreemmalta kuin kolmekymmenvuotias. Y hdysvaltalainen arkeologi Joseph A. Markus Långin suomennos ilmestyy joka tapauksessa tilanteessa, jossa pandemian, ilmastonmuutoksen ja kiristyvien kansainvälisten suhteiden muodostama romahdusuhka tunkeutuu tajuntaamme alituisesti. Asialla on ollut oikeita ja vääriä profeettoja, ja kirjallisesti ansioituneet selitykset ovat saavuttaneet suuren kuuluisuuden. Samaan aikaan romahtivat Itä-Euroopan kansandemokratiat ja vähän myöhemmin Neuvostoliitto. T ainterin käyttämän arvion mukaan 99,8 prosenttia maailmanhistorian yhteiskunnista on ollut itsehallinnollisia paikallisyhteisöjä. Noin kuusi tuhatta vuotta sitten tapahtui kuitenkin jotain: kompleksisia yhteiskuntia alkoi ilmaantua ensin Aasiaan ja sitten jakson jälkipuoliskolla Amerikkaan ja Eurooppaan. Tyypillistä kehitykselle oli kasvava eriarvoisuus ja heterogeenisuus – ammatteja, asemia, rooleja ja laitoksia ilmaantui kiihtyvään tahtiin. Kaikki muistavat Oswald Spenglerin ja hänen Länsimaiden perikatonsa (suomennos on lyhennelmä, alkuteos Der Untergang des Abendlandes ilmestyi 1918 – 1922). Järjestelminä ne olivat yksinkertaisia. Todellisuus pelottaa, ja aluksi pelottaa myös Kuinka yhteiskunnat romahtavat. Tainter (s. Pelko kuitenkin haihtuu lukiessa, ja kun kirjaa alkaa tutkia toiseen kertaan, se on tiessään. Vauhtiin kirjoittaja pääsee oikeastaan vasta teoksensa puolivälissä. 1949) julkaisi kirjansa The Collapse of Complex Societies kompleksisten eli rakenteeltaan monimutkaisten yhteiskuntien romahduksesta vuonna 1988. Tainter käy läpi eri malleja, joilla romahdustaipumusta on aikojen kuluessa selitetty, ja päätyy pitämään niitä enemmän tai vähemmän epäonnistuneina. Taipumusta romahdukseen on pyritty tulkitsemaan yhtä kauan kuin historiankirjoitusta on ollut olemassa. Mitä tarjottavaa yli kolmekymmenvuotiaalla yleisesityksellä on toistensa kanssa kilpailevien maailmanselitysten vuolaassa kirjallisessa virrassa
YDIN 2 / 2021 70 YTIMESSÄ. Yhteiskunnan yksiköt ja jäsenet hylkäävät yhteiskuntansa. kapulakielisesti esitetty, mutta itse asiassa nerokkaan yksinkertainen: syy romahdukseen on rajahyödyn alenemisessa. Lähteenä on Edward JOSEPH A. Tästä kehityksestä Tainter antaa lukuisia, käyrillä ja taulukoilla vahvistettuja esimerkkejä. Niiden numeraalinen anti on nyt luonnollisesti vanhaa, ja mahdollinen vanhentuneisuus olisi erillistarkastelun asia. T ainter kokeilee teoriaansa klassisen mayakulttuurin ja Chaco Canyonin puebloyhteiskunnan romahdusten tapauksissa – ja saa luonnollisesti teoriaa tukevia tuloksia. Juuri tässä yhteydessä nousee etualalle yhtäältä kysymys Tainterin teoksen ajankohtaisuudesta ja toisaalta itse romahduksen käsitteestä. KOMPLEKSISUUS JA RAJAHYÖTY Suom. Northcote] Parkinsonin mukaan julkishallintoa […] Kompleksisten järjestelmien on osoitettava yhä suurempi osa henkilöstöstään ja voimavaroistaan hallintoon…” (s. Niinpä saamme tietää, että brittien siirtomaahallinnon henkilöstömäärä kasvoi sitä mukaan, kun imperiumi kutistui. Myöhäisantiikin tarjoama dokumentaatio on katkelmallista, mutta kuitenkin luonteeltaan toisenlaista kuin Amerikan muinaishistoria. Toisaalta: ”[Reinhard] Bendix pystyy osoittamaan, että yksityistä alaa hallitsee yhtä vahva kasvavan moniportaisen hallintojärjestelmän suuntaus kuin [C. Kun Rooman tuho ilmaantuu ensimmäinen kerran Tainterin tekstiin, hänen käyttämänsä viitekirjallisuus hätkähdyttää. TAINTER KUINKA YHTEISKUNNAT ROMAHTAVAT. Meille tutumpi – ja myös Tainterilta yksityiskohtaisemman tarkastelun saava – esimerkki romahtavasta kompleksisuudesta on niin sanottu Rooman tuho. Sellaiseksi käy jopa kokonainen elämäntapa; omavaraistaloudessa ”sekä keskituotos että rajatuotos todellakin alenevat työmäärän kasvaessa” (s. 130 – 131). Kompleksisuus katoaa. Jossain vaiheessa yhteiskunta ei enää kannata. Markus Lång Oppian 2021 286 s. Kuinka yhteiskunnat romahtavat ei ole alkuteoksen päivitetty laitos, vaikka Tainter onkin kirjoittanut siihen varta vasten uuden esipuheen. (Näissä kohdin kannattaa muistaa, että Tainter kirjoittaa reaganilaisuuden ja thatcherismin jälkimainingeissa.) Muita esimerkkejä löytyy koulutuksesta ja tieteestä. Olosuhteiden pakosta näihin kulttuureihin liittyvä aineisto on enimmäkseen arkeologista ja jättää sellaisena tilaa monenlaiselle spekulaatiolle. Nämä esimerkit edustavat teoksen vastaansanomattominta tiedollista puolta. 119). Yksinkertaisin tapa vastata alenevan rajahyödyn haasteeseen ovat (tyypillisesti sotimalla hankitut) aluelaajennukset, mutta jossain vaiheessa nekään eivät enää kannata
t. Alun perin italiankielinen teos on vuodelta 1959 eli Tainterin kirjoittaessa sekin lähenteli 30 vuoden ikää. 60). Rooman ja ”lännen” lisäksi tämä soveltuu varmaan Kiinan monituhatvuotiseen historiaan. Välillä romahdetaan ja sitten taas jatketaan, entistä unohtamatta. s. Tätä kysymystä hän ei ota käsiteltäväkseen. JOKA TAPAUKSESSA KYSYMYS ON HITAASTA MUUTOKSESTA. Tuoretta tietoa aiheesta tarjoaa myös Maijastina Kahlos teoksessaan Rooman viimeiset päivät (2016). Huolellista on myös teoksen toimitustyö – asia, joka nykyisillä tietokirjamarkkinoilla ei ole itsestäänselvyys. Tainterin Rooma-pohdiskelut ovat erittäin mielenkiintoisia, mutta romahtiko Rooma ylipäätään. JOS JA KUN ROMAHDUS TAPAHTUU, KOMPLEKSISUUS SAATTAA PAETA IDEOLOGIAAN. Käytäntö on harmaata. 135). Kyllä tämä kirja kannatti vieläkin suomentaa – sekä idästä että lännestä löytyy nimittäin kompleksinen yhteiskunta, joka ainakin ulkopuolisen silmin katsottuna saattaa olla hyvinkin romahdusaltis. Jos uhka toteutuu, mitä kaikkea romahtaakaan mukana. Vaikka kirjoittaja käyttää myöhemmin myös tuoreempaa kirjallisuutta, Mazzarino pysyy hänen Roomaa koskevana päälähteenään. Gibbonin klassikko 1700-luvulta (Erkki Salon suomennoksena Rooman valtakunnan rappio ja tuho i–iii) ja Santo Mazzarinon The End of the Ancient World (1966). Sen uhkarohkeassa mittakaavassa tuntuu samanlainen yleistyksen ja vertailun hurma kuin Max Weberillä ja muilla sosiologian klassikoilla: ”Tässä tutkielmassa pyritään kaiken aikaa ymmärtämään romahdusta yleisenä ilmiönä, saavuttamaan tietoa, joka ei rajoitu yksityisiin tapauksiin…”, kuuluu Tainterin credo (s. Vastoin Tohtori Faustuksessa esiintyvää tunnettua toteamusta teoria ei ole harmaata. Joka tapauksessa kysymys on hitaasta muutoksesta. Modernista näkemyksestä kiinnostunut voi katsoa esimerkiksi professori Jukka Korpelan teosta Länsimaisen yhteiskunnan juurilla (2015): ”Roomasta jäi kuitenkin eloon paljon ja olennaista. Kuinka yhteiskunnat romahtavat rakentaa siis teoriaa. Tainterin näkemys ”yhteiskunnasta” saattaa olla yksinkertaistava ja mekanistinen, mutta se ei muuta perusasiaa: Kuinka yhteiskunnat romahtavat on paikoitellen huikean innostavaa luettavaa. Jos ja kun romahdus tapahtuu, kompleksisuus saattaa paeta ideologiaan. Rooman muutos oli alkanut jo myöhäistasavallan aikana, mutta merkittävä murros tapahtui 200-luvulla, kun konkreettinen Rooma muuttui imaginaariseksi Roomaksi […] Rooma kehittyi käsitteellisesti maantieteellisestä pisteestä opiksi ja teoriaksi valtakunnasta ja vihdoin ideologiaksi” (m. Se avaa näköaloja ja herättää kysymyksiä. YDIN 2 / 2021 71 YTIMESSÄ. Minun silmiini Markus Långin huolellisessa suomennoksessa on joitakin erikoisia sanavalintoja, mutta ymmärtämistä ne eivät haittaa
Kirjoittaja Kalevi Suomela POLIITTINEN TALOUSTIEDE Pikettyn YDIN 2 / 2021 72 YTIMESSÄ. Sen instituutioita puolestaan tulisi kehittää ennen kaikkea tutkimuksen pohjalta ja tasa-arvon hengessä. Thomas Piketty kritisoi niin neuvostomarxismia kuin valtavirran taloustiedettäkin, mutta puolustaa sosiaalidemokraattista yhteiskuntamallia
Selitys Pikettyn motiiveista näihin mittaviin tutkimuksiin löytyy ensimmäisen kirjan johdannosta: ”Minun sukupolveni varttui aikuiseksi kuunnellen radiosta, miten kommunistiset diktatuurit romahtivat yksi toisensa jälkeen, eikä se tunne pienintäkään hellyyttä tai nostalgiaa kansantasavaltoja tai yleensä neuvostoaikaa kohtaan. Se ja tiivis yhteistyö Goldhammerin kanssa taannee, että terminologia kirjojen englanninkielisissä laitoksissa on kohdallaan. Kuuluisa amerikkalainen ekonomisti Paul Krugman sanoi: ”Piketty on muuttanut tapaamme puhua taloudesta.” Itseäni miellytti aikanaan Eeva Lennonin Talouselämä-lehdessä kirjasta esittämä arvio: ”Pikettyn teos on toistaiseksi sekä historiallisesti että maantieteellisesti laajamittaisin tutkimus kapitalismin dynamiikasta ja tasa-arvon kehittymisestä siinä. Vuonna 2019 Pikettyltä ilmestyi uusi järkäle, yli tuhatsivuinen Capital et idéologie, joka julkaistiin jo heti seuraavana vuonna myös englanniksi nimellä Capital and Ideology, saman Arthur Goldhammerin englanniksi kääntämänä kuin ensimmäinen Capital-kirja. Kirja on yli 600-sivuinen järkäle, joka sai välittömästi runsaasti ylistystä, jossa sitä kehuttiin jopa Nobel-palkinnon arvoiseksi. Pikettyn kritiikki kohdistuu marxilaisuuteen, ennen kaikkea neuvostomarxismiin, mutta myös sosiaalidemokratiaan poliittisena liikkeenä ja sen liian kapeisiin käsityksiin. Vaikka kirjan teema oikeastaan on eriarvoisuuden historia, en usko, että Piketty olisi laittanut otsikkoon sanan ”pääoma” vahingossa – se on harkittu viittaus Marxiin. Minuun on istutettu koko iäkseni vastenmielisyys sellaista pinnallista ja laiskaa kapitalismikritiikkiä kohtaan, joka ummistaa silmänsä kommunismin historialliselta epäonnistumiselta ja väistää liian herkästi älyllisiä ponnistuksia, jotka veisivät eteenpäin.” P ikettyn kirjat eivät ole Marx-kritiikkiä, eikä hän paneudu mitenkään erityisesti analysoimaan Marxin kirjoituksia. Into on luvannut uuden teoksen suomennoksen markkinoille keväällä 2023. Hänen YDIN 2 / 2021 73 YTIMESSÄ. R anskalainen thomas piketty nousi maailmanmaineeseen kirjallaan Pääoma 2000-luvulla, joka ilmestyi ranskaksi vuonna 2013 ja suomeksi Into-kustantamolta vuonna 2016. Piketty itse opiskeli nuorena taloustieteitä muutaman vuoden Bostonissa, jossa hän oppi myös hyvin englannin kielen. Hän toteaa muutaman Marxin teoreettisen virheen, mutta näkee hänet ennen kaikkea oman tutkimussuuntansa varhaisena ja arvostettavana pioneerina. Tuo sitaatti luonnehti kirjaa oikein ja sijoitti sen intellektuaalisessa historiassa oikealle paikalleen. Tämä on tärkeä näkökohta, kun on kysymys uraauurtavista teoksista. Se on tavallaan jatkoa siihen, mihin Karl Marx jäi, ja osoittaa myös Marxin virheet.” Eeva Lennon oli pitkään Yleisradion tuttu ääni Lontoosta, luotettava ja viisas kommentaattori. Lennon-sitaatissa on kuitenkin myös ongelma, johon palaan jäljempänä
Erityisesti tämä koskee käsityksiä historiallisesta siirtymästä feodalismista kapitalismiin. Miten oikeastaan voisikaan olla toisin! Demokratioissa jo 1900-luvulla, varsinkin sen jälkimmäisellä puoliskolla, poliittiset puolueet samoin kuin yhteiskuntaelämän eri alueita edustavat ministeriöt perustivat yhteiskuntapoliittiset näkemyksensä ja tavoitteensa yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen. Jos Piketty on ankara suhteessaan marxilaiseen taloustieteeseen, niin vähintään yhtä ankara hän on suhteessa nykyiseen valtavirran taloustieteeseen: ”Taloustiede ei suoraan sanottuna ole vieläkään päässyt irti lapsellisesta kiintymyksestään matematiikkaan ja täysin teoreettisiin, mutta usein ideologisesti vinoutuneisiin spekulaatioihin. Syrjään jäävät historian tutkiminen ja yhteyksien rakentaminen muihin yhteiskuntatieteisiin.” Hän myös tähdentää, että taloustieteen – joka aluksihan kulki nimellä political economy eli poliittinen taloustiede – ”ei alun perinkään olisi pitänyt pyrkiä erottumaan muista yhteiskuntatieteistä, eikä se edisty muuten kuin niiden osana. Piketty puolestaan käyttää periodeista omia nimityksiään. ambitionsa on viedä eteenpäin ihmisten eriarvoisuutta koskevaa yhteiskuntatieteellistä tutkimusta ja siinä hän todella onnistuu. Niistä on myös ehdottomasti pidettävä kiinni, jos haluamme selviytyä ihmiskunnan edessä olevista haasteista. Piketty aivan selvästi näkee yhteiskuntatieteet – ja taloustieteen niiden osana – merkittävänä yhteiskunnallisena voimana. Niissä on kolme yhteiskuntaluokkaa, joista jokainen on hierarkinen oman statusjärjestyksensä ja perinteidensä mukaisesti: soturijoukoista periytyvä ja niihin edelleen nojaava eliitti, eliitille veroja maksava maata viljelevä kansa sekä YDIN 2 / 2021 74 YTIMESSÄ. On ehkä parempi nähdä asia siten, että sosiologinen historiannäkemys kaikkineen on siitä velkaa Marxille ja Piketty on vain omaksunut tuon yleisen näkemyksen. Tämä käytäntö on vuosituhannen vaihtumisen jälkeen vain voimistunut, vaikka sen rinnalle julkiseen keskusteluun ovat tulleet mukaan myös some, vastenmielinen nationalismi, populismi ja muu totuuden jälkeinen elämä. O nko piketty velkaa Marxille siitä, että näkee historian pitkän kehityksen periodeina. Feodalismin aikaista järjestystä – tai samanaikaista järjestystä muissa maanosissa, sillä feodalismin käsitehän liitetään helposti pelkästään Eurooppaan – Piketty kutsuu uudessa kirjassaan nimellä ternary societies, minkä käännän tässä kolmikantaisiksi yhteiskunniksi. Kaikki järkevä julkinen keskustelu nojaa tutkimusperustaan ja ihmisten universaaliin samanarvoisuuteen. Niistä keskeisimmät ovat ilmastonmuutoksen ja ihmisten eriarvoisuuden kasvun hallinta. Kannattaa kuitenkin huomata, että Marxille tämä oli siirtymä feodalismista porvarilliseen yhteiskuntaan, missä ilmaisussa porvaristo tarkoittaa uutta hegemonista yhteiskuntaluokkaa. Yhteiskuntatieteissä tiedetään maailmasta niin vähän, ettei niiden pitäisi jakautua typerästi leireihin.” Ankaraa puhetta, mutta ilmeisen aiheellista
Sillä välin kun odottelemme Pikettyn uuden kirjan suomennosta, suosittelen hänen edellisen teoksensa lukemista. Piketty kuvaa erittäin vakuuttavasti, miten juuri kolonialismi ja orjatalous tarjosivat pääomaperustan Ranskan vallankumouksesta alkaneelle ja 1800-luvulla täyteen kukkaansa puhjenneelle omistusoikeusyhteiskunnalle (ownership society tai proprietarian society). Sosialismi on Pikettylle poliittinen etiikka, joka ohjaa yhteiskunnan erilaisten instituutioiden kehittämistä tasa-arvon ja solidaarisuuden hengessä. Piketty on uudessa kirjassaan nähnyt paljon vaivaa ja saanut aikaan valtavan hienoja historiallisia kuvauksia Euroopan lisäksi etenkin Intian, mutta myös esimerkiksi Kiinan ja Japanin yhteiskunnista. Pikettyn kirjat voi itse asiassa lukea pitkänä ja huolellisesti perusteltuna hätähuutona juuri sosiaalisesti demokraattisen yhteiskuntamallin puolesta, minkä lisäksi ne valaisevat oivallisesti myös taloustieteellisen tutkimuksen kehitystä sadanviidenkymmenen vuoden ajalta. Se on intellektuaalinen opintomatka, jota et tule koskaan katumaan. Hänen molemmat kirjansa pursuavatkin institutionaalisia ideoita ja ehdotuksia. Termiä voi tietysti käyttää myös täysin neutraalisti, jolloin se viittaisi lähinnä yritysten pääomahuoltoon ja sijoitustoimintaan. Piketty kutsuu itseään sosialistiksi. Mitä Piketty sitten tarkoittaa sanalla kapitalismi, jää jossakin määrin epäselväksi; lähinnä pääomien ja niiden omistajien liian suurta ja negatiivista vaikutusvaltaa yhteiskuntien eriarvoisuuden lisääjinä. Oleellista hänelle on uskonnon tai vastaavan, kuten hindulaisuuden tai kungfutselaisuuden, olemassa olevan järjestyksen laillistava funktio. P ikettyn kirjat ovat vivahteikas kuvaus siitä, miten 1800-luvun erittäin epätasa-arvoinen omistusoikeusyhteiskunta syntyi, miten se murtui kahden maailmansodan seurauksena ja miten demokratiat rakensivat sen jälkeen sosiaalidemokraattisen yhteiskuntamallin. Onko Piketty velkaa Marxille näkemyksestään uskontojen yhteiskunnallisesta funktiosta. YDIN 2 / 2021 75 YTIMESSÄ. Ainakaan hän ei lausu sitä ääneen, muttei myöskään syvenny millään feuerbachilaisella tarkkuudella uskontojen totuusarvon erittelyyn. Kannattaa kiinnittää huomiota siihen, että Piketty ei marxilaiseen ja mainstream-tapaan kutsu tätä yhteiskuntamuotoa kapitalismiksi. Hän on ehdottomasti markkinatalouden kannattaja, mutta yhtä ehdottomasti hän uskoo markkinatalouden voivan olla aidon hyvinvointiyhteiskunnan elementti vain, jos siinä on myös lakisääteinen hyvinvointivaltio sekä toimiva sopimusyhteiskunta ja jos taloutta säädellään tasa-arvoisuuden edistämiseksi. Ranskalaisessa kontekstissa se on luonnollista, eikä aiheuta väärinkäsityksiä. Tämä malli nautti yleistä arvonantoa yli neljä vuosikymmentä niissä maissa, joissa sitä sovellettiin, Yhdysvallat mukaan lukien. hengellinen sääty, jonka yhteiskunnallinen funktio on legitimoida vallitseva järjestys. 1980-luvulta alkaen tämä eriarvoisuutta huomattavasti vähentänyt yhteiskuntamalli on ollut vaikeuksissa sekä Euroopassa että Yhdysvalloissa
Rauhantutkimus haluaa myös jatkossa tiivistää yhteistyötä rauhanliikkeen kanssa yhteisen päämäärän, rauhanomaisen yhteiskuntakehityksen, saavuttamiseksi. Samalla arkipäiväisen rauhan painotukset tarjoavat uusia mahdollisuuksia soveltaa tutkimustietoa rauhanvälitykseen ja -rakentamiseen. Teos onnistuu varmasti ravistelemaan niitä asenteita, joissa rauhantutkimuksen oletetaan perustuneen laskelmille siitä, kuinka monta ohjusta on idässä ja kuinka monta lännessä. Tuoreessa Raimo Väyrysen toimittamassa Rauhantutkimus kautta vuosien -teoksessa on mahdollista tutustua vanhemman rauhantutkimuksen sukupolven teksteihin, jotka korostavat sitä tosiasiaa, että rauhantutkimus on Suomessa ollut alusta alkaen monipuolista. Etenkin vuonna 1963 perustettu Sadankomitea ansaitsee tulla mainituksi, kun muistellaan rauhantutkimuksen kehitystä. Nykyistä monitieteistä rauhan-, konfliktinja maailmanpolitiikan tutkimuksen aikakauslehteä Kosmopolista alettiin julkaista vuonna 1993. Rauhan ja sodan pohdinnoilla on pitkä historia, mutta omaksi tieteenalakseen rauhantutkimus alkoi kuitenkin kehittyä vasta toisen maailmansodan jälkeen. Nykyisin kriittinen yhteiskuntateoria on kiinteä osa rauhantutkimusta. Onnea, suomalainen rauhantutkimus KARIM MAÏCHE Kirjoittaja?on?tutkijatohtori?Rauhan-?ja?konfliktintutkimuskeskus. En tarkoita, etteikö kriittisyys olisi aiemminkin kuulunut rauhantutkimukseen, mutta nyt rauhaa problematisoidaan selkeämmin esimerkiksi feministisen tutkimusotteen kautta painottaen sukupuolijärjestelmän valtarakenteita. YDIN 2 / 2021 76 YTIMESSÄ R auhantutkimuksen keskeiset instituutiot Suomessa ovat täyttäneet viime aikoina pyöreitä. Olisiko nyt hyvä hetki pohtia rauhantutkimuksen kehitystä ja tulevaisuuden näkymiä. Sen painotukset ovat monesti haastaneet kansainvälisten suhteiden realistista koulukuntaa ja strategista tutkimusta. Kosmopolis tarjoaa korkealaatuista tutkimusta suomen kielellä neljä kertaa vuodessa. Taprissa?sekä?Suomen?rauhantutkimusyhdistyksen?sihteeri.. Viime vuonna puolen vuosisadan merkkipaalun saavutti Rauhanja konfliktintutkimuskeskus (Tapri). Rauhantutkimuksen juuret löytyvät rauhanliikkeestä. Kesäkuussa juhlitaan Suomen rauhantutkimusyhdistyksen (srty) 50-vuotispäivää. . Rauhantutkimus on kehittynyt vuosien saatossa tiiviissä vuorovaikutuksessa yhteiskunnallisen ja maailmanpoliittisen kehityksen kanssa. Rauhaan tutkien -tiedotteita julkaistiin srty:n toimesta vuosina 1971 – 1984 ja Rauhantutkimus-lehteä vuosina 1985 – 1992. Suomeen alkoi muodostua 1960-luvulla rauhantutkimuksen ryhmiä Tampereelle, Turkuun, Helsinkiin ja Jyväskylään. Järjestettiin seminaareja ja esitelmätilaisuuksia. Työsarkaa riittää vielä länsikeskeisyyden tunnistamisessa
78 ARJA ALHO On tuttu, on tuntematon – ja välissä ovi / 82 EERO SUORANTA Anonyymien uhrien elegia / 84 JUHANI TOLVANEN Mannerheim sarjakuvasankarina / 86 RIITTA OITTINEN Palestiinan tutkimuksen pioneeri / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Lähiöstä lävähtää / 94 MIKAEL SUOMELA Tapahtuma-alaa ei voi ohittaa olankohautuksella / 96 TOMI KIILAKOSKI Rauhankasvatus elämisen arvoisen maailman rakentamisena / 98 Pala historiaa. Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA
Voin vieläkin tuntea kuuman hiekan, haistaa aaltojen tuoman merentuoksun ja nähdä leikkivät lapset. Ilmeni, että Morrisonin aina mukana kulkevassa muistiinpanovihkosessa oli merkintöjä, joista voisi kehitellä hyviä biisejä. Kävelin samalla rannalla lasteni kanssa viisitoista vuotta sitten. J ohn densmore oli soittanut aiemmin lyömäsoittimia jazz-kokoonpanoissa ja tietenkin koulunsa torvisoittokunnassa ennen kuin liittyi kitaristi Robbie Kriegerin kanssa bändiin. Manzarek kiinnostui, sillä hän soitteli porukoissa enemmän tai vähemmän vakavissaan. Ne antavat äänen kulloisellekin sukupolvelle ja jättävät tunnejälkensä ajan virtaan. Syntyi The Doors. Ne kiehtovat yhä ja vetävät puoleensa kuin magneetti – sellaiset kuin The Doors. Voin kuvitella myös toisensa kohdanneiden nuorten miesten keskustelun vuonna 1965. Se oli ennen muuta yhtye, jossa jokaisella oli avainrooli bändin ainutlaatuisen soundin ja energian luomisessa. Kirjoittaja Arja Alho Joskus syntyy bändejä, jotka valloittavat maailmaa ja jäävät historiaan. Joitain sävelOn tuttu, on tuntematon – ja välissä ovi kulkujakin oli jo mielessä. Krieger oli ja on edelleen myös YDIN 2 / 2021 78 YDINKOKEMUS. Sitten oli myös valokuvaaja Joel Brodskyn ikoninen kuvasarja Young Lion vuodelta 1967 ja myytti ”liskokuningas” Jim Morrisonista, ”Mr Mojo Risin”. T he doors -yhtyeen tarina sai alkunsa Los Angelesissa, kun Ray Manzarek oli piknikillä Venice Beachilla ja kohtasi sattumalta samassa draamaja filmikoulussa opiskelleen Jim Morrisonin. Ne ovat usein edelläkävijöitä mutta pysyvät iättöminä. Se varmaan alkoi: mitä mies
Ray Manzarek luonnehti Morrisonia modernin ajan Dionysokseksi, näyttämötaiteen ja päihtymisen hurmion jumalaksi. Jim Morrison ei sitä vastoin ollut mikään laulaja, mutta sellainen hänestä tuli. Morrison lauloi perheohjelmaan sopimattomasti alkuperäisen tekstin mukaisen version, jonka katsottiin viittaavaan päihteiden käyttöön. Burroughs vaikuttivat häneen syvästi. Ujosta ja alun perin selin yleisöön seisovasta frontmanista kehkeytyi – kuin huippunäyttelijästä ikään – rajoja rikkova, villi ja pitelemätön showmies. He pallottelivat ideoita keskenään ja kehittelivät yksittäisistä fraaseista tai sointukuvioista yhteistyössä kappaleita, joita he esittivät Whiskey a Go Go -baarissa ennen kaupallista läpimurtoa. Yleisö oli villinä ja niin myös Morrison. Siinähän kaikki on pelkkää sekoilua ja Morrison aika vastenmielinen tapaus. I lman muuta pidän kovasti Light My Fire -kappaleesta, etenkin sen pitkistä versioista, joissa bändi uhmasi radioasemien pituussääntöjä. Vuodesta en ole varma, mutta luultavasti ollaan lähempänä vuotta 1970 kuin alkuperäisiä ilmestymisvuosia. Osasta esityksistä (esimerkiksi The End) kehkeytyi jopa performansseja baarin tanssityttöjen ällistykseksi ja sittemmin poliisin ja järjestysmiesten ärsytykseksi. Hän oli kiinnostunut klassisesta filologiasta ja ranskalaisesta eksistentialismista, häntä kiehtoi romantiikan ajan runoilijan ja kuvataiteilija William Blaken mystiikka ja vahva yhteiskuntakritiikki sekä Friedrich Nietzschen ajatukset todellisuuden ymmärtämisestä omien aistien kautta, mutta myös beatsukupolven Jack Kerouac, Allen Ginsberg ja William S. The Doors -rakkaus oli syttynyt eikä taida sammua koskaan, vaikka Oliver Stone yritti parhaansa The Doors -elokuvallaan. Loppu onkin sitten historiaa aina Ed Sullivanin tv-showta myöten. Ray Manzarek puolestaan oli poikkeuksellinen kosketinsoittaja: toisella kädellä hän soitti bassokulut (live-esityksissä ei ollut basistia), toisella legendaariset ja fantastiset psykedeeliset soolot. Ensimmäinen The Doors -lp julkaistiin 1967, L.A. Tai oikeammin tekstien ja tunnelmien tulkitsija, jonka äänestä löytyy sävyjä herkästä rujoon, kauniista rumaan ja hallitusta hallitsemattomaan. Eräässä dokumentissa bändi saapuu lentoasemalle ja kukin esittelee itsensä. Viestihän on: hei, rakastan sinua, kertoisitko nimesi. Hän hallitsi myös klassisen musiikin. Samana vuonna Morrison kuoli. keistön. Mystiikka, flamencokitaristi sekä monien Doors-klassikoiden tekijä. Mutta sitä ennen olin kuullut ihan putkiradiosta kappaleen Hello, I Love You. Minusta moinen röyhkeä rakkaudentunnustus oli teinitytön korvissa käsittämättömän romanttinen. Ei siis paljastanut itseään eikä loukannut siveellisyyttä. Morrison arveli muuten, että hänen suurimpia erehdyksiään olivat olleet hiusten leikkaamiset ja että hän juopotteli mielellään paskiaisten kanssa, jollaiseksi luki myös itsensä. Bändi soitti ja treenasi paljon yhdessä. Alkoholisti hän toki olikin, mutta myös kiltti ja sydämellinen. Jos jollain ihmisellä on niin kaunis hymy kuin Morrisonilla, hän ei ole pelkästään sekoilija ja kamikaze-tyyppi. Tosin kaikkea hän ei tehnyt, mistä häntä syytettiin. The Doors -nimikin tulee Blakelta ja Aldous Huxleyltä. Woman viisikymmentä vuotta sitten keväällä 1971. The Doors -bändillä on kuitenkin ihan oma filosofiansa, joka yhdisti bändin jäseniä heidän erilaisista taustoistaan huolimatta. Hän kuoli vuonna 2013. Hän haastoi muita paljastamaan syvimmät pelkonsa, kysyi missä on rohkeutemme olla outoja ja erilaisia sekä muistutti, että elämässä kaikki tekee kipeää, rakkaus ja tunteet erityisesti. Alussa Manzarek lainaa Bachilta sävelkulkuja, Krieger puolestaan keksi fraasin ”light my fire” ja Morrison kehitteli toisen säYDIN 2 / 2021 79 YDINKOKEMUS. Merkkivuoden muistoksi tullaan julkaisemaan hänen muistikirjansa tekstejä. Morrison oli jo kouluajoista lähtien himolukija ja suuri runouden ystävä. Kaoottiset tapahtumat joillakin keikoilla kärjistyivät Morrisonin pidätyksiin
AP A – AG EN CY FO R TH E PE RF O RM IN G AR TS / W IK IM ED IA CO M M O N S The Doors noin vuonna 1966. YDIN 2 / 2021 80 YDINKOKEMUS. Vasemmalta oikealle: Jim Morrison, John Densmore, Robby Krieger ja Ray Manzarek
Hankalina päivinä Been Down So Long tuo kiukunsekaista lohtua ja kertoo myös varmasti Morrisonista itsestään. The Doorsin musiikissa minua on puhutellut bändin kyky fuusioida bluesia, jazzia, rockia ja miksei myös klassista luovalla tavalla. Hänen isänsä, merivoimien amiraali, joka otti matkalukemiseksi komennusmatkoilleen James Joycen Odysseuksen, on valinnut hautakiveen antiikin kreikankielisen tekstin kata ton daimona eautou. Jim Morrison lepää Père-Lachaisen hautausmaalla Pariisissa. Jotakin yhteistä kemiaakin bändissä oli niin paljon, että kiivas levytysja keikkailutahti onnistui. Mietin tovin, voinko kirjoittaa tästä ollenkaan. Break on Through alkaa: You know the day destroys the night / Night divides the day / Tried to run / Tried to hide / Break on through to the other side. Takana oli erityisesti Morrisonin vahva kielteinen näkemys. Sillä hän on tarkoittanut sanoa: uskollisena omalle hengelleen. Tai otetaan minusta kerrassaan hieno oivallus People are Strange -tekstissä: People are strange when you’re a stranger / Faces look ugly when you’re alone / Women seem wicked when you’re unwanted / Streets are uneven when you’re down. YDIN 2 / 2021 81 YDINKOKEMUS. šamanismi ja oman itsensä tutkiminen eivät kuitenkaan sulkeneet pois yhteiskuntakriittisyyttä ja vahvaa sodanvastaisuutta. Senhän he tekivät kaikki kukin oman muusikkoutensa kautta. Albumi on hyvin bluesmainen, esimerkkinä vaikkapa kappale Cars Hiss by My Window. Sitä tehtiin intiaanikulttuurien innoittamana, vielä tuolloin laillisella lsd:llä (joka kiellettiin Yhdysvalloissa 1968, Kaliforniassa 1966), meditoimalla ja mietiskelyllä. The Unknown Soldier -teksti ei kiertele kuten ei bändin tekemä videokaan. Woman -albumilla on Manzarekin Chopin-vaikutteinen ja Morrisonin kirjoittama Hyacinth House -kappale. Myöhemmin Densmore piti huolen samasta ja esti Kriegerin ja Manzarekin aikeet. Henki oli myös demoni. Niissä näkyy hänen lukeneisuutensa ja kykynsä ilmaista erilaisia tunnetiloja, ajan ilmiöitä, omia henkilökohtaisia vaikeuksiaan tai yhteiskunnan tapahtumia tiiviissä ja runollisessa muodossa. Love Her Madly taas on yksi Kriegerin parhaimmista. Touch Me -kappaleen orkesteroinnissa se tulee esille erityisen hienosti – tosin tuottajallakin on tässä vahva panos. M orrison kirjoitti hienoja tekstejä myös sellaisiin kappaleisiin kuin Break on Through, People Are Strange ja Peace Frog / Blue Sunday. Tajunnan laajentaminen oli ajan ja osin myös bändin juttu. Minun ja The Doors -yhtyeen välinen suhde on myös hyvin yksityinen. Tekijänoikeudet ovat kaikilla neljällä eikä niitä voi myydä yhdenkään vastustaessa. Crystal Ship -kappale ensimmäiseltä albumilta taas kertoo bändikavereiden mukaan Morrisonin päättyneestä seurustelusuhteesta eikä suinkaan päihdehouruista. Sitten kiehtoo tietenkin Morrison runoilijana sekä myös kapinallisuus ja bändin lavakarisma, jossa peliin pantiin kaikki. En parhaalla tahdollanikaan pysty tulkitsemaan näitä vain marihuanan polttelun tai lsdtripin kuvauksiksi, jollaisiksi monet Morrisonin sävellykset ja tekstit halutaan tulkita. Hautapaikkaa varjostavaan puuhun on liiskattu tuhansia purukumeja. Hyakinthos oli Apollon rakastaja, jonka veren Apollo istutti kukaksi sen sijaan, että olisi päästänyt kuolleen Hyakinthosin Haadekseen. The Doors ei muuten myynyt koskaan yhdenkään kappaleensa oikeuksia kaupallisiin tarkoituksiin. Vuonna 1971 julkaistulla, ja siis 50 vuotta täyttävällä, L.A. Ympärillä oli menossa auktoriteettien kyseenalaistaminen, nuoren sukupolven vaikutusvallan kasvu vastakulttuurin kautta, Vietnamin sodan vastaiset mielenosoitukset ja rotumellakat, mutta myös nuorisokulttuurin merkityksen nousu kaupallisessa merkityksessä
Väkivaltaa pidetään maassa laajalti perheen sisäisenä asiana ja sen sietämistä naisten velvollisuutena. Pop-laulaja Tan Weiwein, toiselta nimeltään Sitar Tan, viime vuonna julkaistu albumi 3811 kertoo yhdentoista kappaleen voimin eri taustoista tulevien naisten tarinoita. Kiinan valtio hyväksyy periaatteessa väkivallan vastaisen työn, mutta sensuroi samaan aikaan Me Too -liikkeen kaltaista aktivismia ja avointa puhetta naisten oikeuksista, mikä vaikeuttaa ongelmien esille tuomista. Sellaisiin siis, joiden löytäminen usein käynnistää myös amerikkalaisen rikosdraaman tai nordic noir -sarjan. YDIN 2 / 2021 82 YDINKOKEMUS. Uhrien näkökulmasta kerrotussa laulussa väkivalta on kollektiivinen ongelma, jonka juuret ovat syvällä patriarkaalisessa kulttuurissa. Eniten huomiota niistä on kuitenkin saanut joulukuussa singlenä julkaistu Xiao Juan (Huaming) (suom. Perheväkivallan vastustaminen nousi Kiinassa feministisen aktivismin keskeiseksi osa-alueeksi jo 1990-luvulla, mutta edistysaskeleet ongelman suhteen ovat olleet vähäisiä. Kirjoittaja Eero Suoranta Anonyymien uhrien elegia H eti alussa se tehdään selväksi: ”Meidän nimemme ei ole Xiao Juan.” Suomeksi nimen lähin vastine olisi ”Maija Meikäläinen”, mutta tarkempi on englannin ”Jane Doe”, jota käytetään viittaamaan tunnistamattomiin tai nimeämättömiin uhreihin. Kiinalainen Tan Weiwei nousi otsikoihin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustavalla kappaleella. ”Xiaojuan (pseudonyymi)”), joka käsittelee naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kiinalaiselle popille harvinaisella kantaaottavalla tavalla. Kappaleessa tosielämän tapausten karmivia yksityiskohtia käydään läpi tauttomana listana, joka alleviivaa tehokkaasti väkivallan yleisyyttä ja sitä, kuinka ”sama tragedia esitetään loputtomasti uudelleen”
Tai kuten laulaja itse totesi aihevalinnastaan sosiaalisen median päivityksessään: ”Kyse ei ole rohkeudesta. Kappaleen kertosäkeessä päähenkilö antaa kiduttajalleen viimeisen varoituksen ja julistaa olevansa valmis iskemään takaisin, seuraamuksista välittämättä: ”Mä astun harhaan taivaan tieltä jonnekin pimeään / mut viedään sinne, missä ei ees tarvitse nimeään.” Nimen ja identiteetin menettäminen uhkaa, sieti väkivaltaa tai ei. ”Leikkiä, ahne, imarteleva, järjetön / huvittaa, epäilys, haitata, kadehtia”, Tan luettelee. Väkivalta tapahtuu ”koulussa, tehtaassa, tienvarressa / puolison valitsemalla ”hyvällä paikalla””, ja siitä puhutaan ”teekupin äärellä ja aterian jälkeen”. ”Tiedä nimeni, pidä mielessä nimeni / miksi sama tragedia jatkuu edelleen?” kysyy Tan. Bbc:lle asiaa kommentoineen aktivisti Lu Pinin mukaan Xiao Juan ei kritisoikaan pelkästään väkivaltaa, vaan myös sen takana olevaa naisvihamielistä kulttuuria. Viime vuonna Kiinassa otettiin myös käyttöön kuukauden pituinen miettimisaika eroaville aviopareille, minkä on pelätty antavan väkivaltaisille puolisoille mahdollisuuden uhrien painostamiseen. Sen juuret ovat syvällä, niin Kiinassa kuin Suomessakin. Kyse on vain vastuun kantamisesta.” TA IH E M U SI C G RO U P YDIN 2 / 2021 83 YDINKOKEMUS. Asenteet näkyvät myös lainsäädännössä. S uomalaisesta näkökulmasta ei sinänsä ole ennenkuulumatonta, että naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastustava kappale osoittautui hitiksi – näinhän kävi myös vuonna 2007 pmmp:n Joku raja -singlelle, jolla tuettiin Amnestyn kampanjaa. Myös internetillä on roolinsa – näppäimistöt rinnastetaan kappaleessa nyrkkeihin. Satunnaiselta kuulostavan listan sanoja yhdistää se, että kiinaksi niihin kaikkiin sisältyy ”naista” tarkoittava kirjoitusmerkki. Siinä missä Joku raja kertoo yhden naisen kärsimyksestä ja raivosta, Xiao Juan kuitenkin lähestyy ilmiötä kollektiivisena ongelmana. Samalla Tan Weiwein kappale torjuu menehtyneille tarjotun nimettömän uhrin roolin ja muistuttaa, että jokaisen ”Xiao Juanin” tai ”Jane Doen” takana on yksilö. Kiinan ensimmäinen perheväkivaltaa koskeva laki tuli voimaan vuonna 2016, mutta väkivallan torjumisen ohella sen tavoitteisiin kuuluu ”perheen harmonian säilyttäminen ja suojeleminen”. Laki muun muassa painottaa sovittelua ensisijaisena keinona väkivaltatapausten ratkaisemiseksi, vaikka tutkimusten mukaan perheväkivallan uhrit eivät yleensä voi kertoa sovittelun yhteydessä avoimesti tilanteestaan. Viimevuotisessa live-esiintymisessä Tanin taustaesiintyjät riisuivat kasvoiltaan anonymisoivat aurinkolasit ja heittivät ne syrjään – ele, jonka voi tulkita myös vastalauseeksi sille, kuinka vähäarvoisina patriarkaatti naisia pitää. Niin kauan kuin se jatkuu, on uhrien muistaminen vähintä, mitä voimme tehdä
ruututarhassa.?Silti?esimerkkejä?löytyy. Pienen Janssonin pidäkkeetön Mannerheimin ihailu oli varmasti saanut lisäpontta siitä, että hänen kuvanveistäjäisänsä Viktor Jansson oli taistellut rintamalla valkoisten riveissä kansalaissodassa ja päässyt sitten sodan jälkeen veistämään voittajien muistomerkkejä; muun muassa Tampereen ja Lahden herooiset vapaudenpatsaat ovat hänen töitään. Vuodeksi 1928 Viktor Janssonilta oli tilattu Kirkkonummelle muistomerkki Sigurdsin taistelussa kuolleille valkoisille. C.?G.?E.?Mannerheim,?suosituin. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Mannerheim?. Mäkelä ja Parkkari sanovat esipuheessa, että ”jotain miehestä paljastaa jo se, että hän kertoo muistelmissaan enemmän tiikerinmetsästyksestä kuin toiminnastaan tasavallan presidenttinä”. 1928 sarjakuvamuotoisen, kolmen kuvan mittaisen runon Hej, hurra för Mannerheim. Mannerheim kävi Intiassa suurriistan perässä kaksikin kertaa: marraskuusta YDIN 2 / 2021 84 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. suomalainen?ja?Sanna?Marinin?ohella. päätyneistä?kansalaisistamme,?on. Timo Mäkelän ja Jukka Parkkarin Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri vuodelta 2006 taas on käsittelyalaltaan laaja Mannerheimteos, joka pyrkii tekijöidensä alkusanojen mukaan hahmottamaan Mannerheimin luonnekuvaa. Niiden kivisen soturin mallina oli myöhempi aks-, iklja Sinimusta-aktiivi Elias Simojoki. myös?marsalkan?elinajalta. sarjakuvasankarina T ove Jansson oli vasta 13 – ei 15, kuten kaikissa lähteissä sanotaan – kun hän riimitteli valkoisen kenraalin ja innostuneen helsinkiläisyleisön kohtaamisesta 16. Nuori Tove käytti tuossa Allas krönika -viikkolehdessä ilmestyneessä ensimmäisessä teoksessaan taiteilijanimeä ”Totto”. 5. Janssonin tarinassa vastikään Intiasta palannut Mannerheim (1867 – 1951) ostaa neitoselta valkoisen kukan, jonka hän sijoittaa takkinsa rintamukseen mitalien ja tähtien keskelle yleisön seuratessa henki salpautuneena tuota toimenpidettä. yksi?harvoista?Time-lehden?kanteen. seikkaillut?ällistyttävän?vähän?sarjakuvan
suus syvenee ja tekijät antavat Mannerheimista hyvinkin uskottavan kuvan. Tarkasti taustoitetussa albumissa edetään takautuvasti 1950 Luganon viimeisestä joulusta kolmeen tarinaan: Aasian-ratsastus 1906 – 1908, tiikerinmetsästys Intiassa 1937 ja Hitlerin vierailu Mannerheimin syntymäpäivillä 1942. Teos perustuu tarkasti Mannerheimin Venäjän – Japanin-sodan sotapäiväkirjaan. Ajoittain hillittömänkin hilpeässä teoksessa on sopivasti fiktiota, jonka höystämänä todelliVas.:?Mannerheim?muistelee?menneitä?. REIMA MÄKINEN MANTSURIA. Mäkisen tarina on vakava kertomus yksityiselämässään vaikeuksissa olevasta sotilaasta, jonka elämän ja uran Venäjän ja Japanin välillä käydyn sodan tapahtumat kääntävät nousuun. Tuon sodan lopussa tsaari ylentää Mannerheimin everstiksi. myöhemmin?Aku?Ankalla. Mannerheim ja ihmissyöjätiikeri?-albumissa. Reima Mäkisen Mantšuria – Mannerheimin tulikaste on tähänastisista Mannerheimteoksista joka suhteessa laajin ja syväluotaavin, sillä hän kertoo 272-sivuisessa albumissa tämän sotaretkestä Mantšuriaan vuosina 1904 – 1905. Oik.:?Tove?Janssonin?kuvitusta?Mannerheimrunoonsa.?Mannerheimin?auton?rekisterinumero?on?sattumoisin?313?eli?sama?kuin. Matka kohti marsalkkuutta ja kuolematonta mainetta oli saanut aimo sysäyksen. Henkilöhakemisto osuvine luonnehdintoineen kruunaa teoksen. MANNERHEIMIN TULIKASTE kuvagrá?2019 272?s. Japanilaiseen kulttuurin ja mangan tuntijana tunnetun Mäkisen yhdeksänvuotinen projekti on sekin yritys valottaa legendaksi nousseen henkilön persoonaa. Mäkinen viittaa Mannerheim-elämäkerturi Stig Jägerskiöldin mainintaan siitä, että hävityn sodan jälkeen Mannerheimiin alettiin kiinnittää entistä enemmän huomiota ja että tämä joutui myös sankaripalvonnan kohteeksi. 1927 huhtikuuhun 1928 ja marraskuusta 1936 huhtikuuhun 1937. YDIN 2 / 2021 85 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT
Ensimmäinen matka kesti pari vuotta. Hilma Granqvistin tie tutkijaksi oli kivinen, joskin pikku hiljaa hänen edelläkävijyytensä on tunnustettu. Granqvist kääntyi vanhan opettajansa ja ystävänsä, marokkolaiseen tapakulttuuriin ja avioliittoinstituutioon perehtyneen Edward Westermarckin puoleen. Hän perehtyi kyläelämään osallistumalla, havainnoimalla ja haastattelemalla. Artasissa hän kohdisti katseensa nimenomaan naisiin ja avioliittoperinteisiin, joista hän teki väitöskirjansa. Granqvistia on kutsuttu Suomen ensimmäiseksi moderniksi antropologiksi, ja nykyisin hän inspiroi ja ihasYDIN 2 / 2021 86 YDINKOKEMUS. Tämän Suomen ehkä kuuluisimman yhteiskuntatieteilijän ansiosta Granqvist pääsi väittelemään Åbo Akademissa vuonna 1932. G ranqvist sekä keräsi aineistoa että julkaisi ahkerasti. Viransaanti tai dosentuurin saaminen ei kuitenkaan onnistunut. Väitöskirja hyväksyttiin loistavalla arvosanalla. Hän matkusti vuonna 1925 palestiinalaiseen Artasin kylään, alueelle, jossa Raamatun naiset olivat aikoinaan liikkuneet. Kuten moni varhainen naispuolinen tutkija, hän kohtasi esteitä: hänen väitöskirjaohjaajansa Gunnar Landtman Helsingin yliopistosta oli ehdottanut aiheeksi Vanhan testamentin naisia, mutta Granqvist ei syttynyt nojatuolitutkimuksesta. Tutkimusote ei kelvannut professori Landtmanille. Hänen kansainvälinen maineensa perustuu viiteen teokseen, joissa käsitellään elämää 1920-luvun palestiinalaiskylässä – juuri se, mistä kollegat olivat häntä moittineet, on myöhemmin saanut kiitosta. Kirjoittaja Riitta Oittinen Palestiinan tutkimuksen pioneeri S uomenruotsalainen Hilma Granqvist (1890 – 1972) oli oman tiensä kulkija, jonka päätä ei palellut. Tutkimuksen jatkumisen ja sille omistautumisen mahdollisti liikemiesveljen tuki ja pieni perintö. Kylästä tuli kenttätyön kohde, jossa Granqvist vieraili useampana vuosikymmenenä. Joitain tutkimustuloksia – kuten sitä, että kaikkien islaminuskoisten palestiinalaisten avioliitot olisivat olleet serkusavioliittoja – ei haluttu uskoa. Viime vuosina tietämystä ja mainetta on kartuttanut digitalisoitu Granqvist-arkisto. Näin Granqvistista tuli ensimmäinen naispuolinen sosiologian tohtori. Helsingin yliopistossa sekä aihepiiriä että yhteen kylään keskittyvää väitöskirjaa pidettiin tieteellisesti liian suppeana
Lisäksi Granqvist H ILM A G RA N Q VIS TS AR KIV , PA LE ST IN E EX PL O RA TIO N FU N D, LO N D O N dokumentoi filmille kyläläisiä ja siellä vierailleita ihmisiä: miehiä painavine kantamuksineen, seurustelemassa ja tanssimassa. Yli tuhannen valokuvan ohella arkistossa on myös kirjoja, kenttämuistiinpanoja, kirjeenvaihtoa, julkaisemattomia käsikirjoituksia ja päiväkirjoja, mutta erityisesti kuvien avulla pääsee tekemään matkaa sekä ajassa että paikassa. tuttaa yli kansallisten rajojen. Vaikka sukupuoli oli mitä todennäköisimmin este etenemiselle yliopistohierarkiassa, siitä oli etua kenttätyössä: Granqvist pääsi lähelle kylän naisia. Granqvistin aineistoa löytyy Suomen ruotsalaisen kirjallisuuden seuran (sls) verkkosivuilla, jotka julkistettiin vuoden 2018 lopulla ja joita on täydennetty pariin otteeseen. Verkossa oleva kuvakokoelma on jäsennetty erilaisiin teemoihin: esimerkiksi kihlaus ja häät ovat saaneet oman osionsa, kuten myös kuolema ja uskonnolliset juhlat. H ILM A G RA N Q VIS TS AR KIV , PA LE ST IN E EX PL O RA TIO N FU N D, LO N D O N YDIN 2 / 2021 87 YDINKOKEMUS. Onpa kokoelmissa myös ”sateenvarjomies” eli entinen kyläpäällikkö, jolla oli häiden ainoa sateenvarjo auringonsuojana. Hauskinta oli suora yhteys neljään nuoreen mieheen, jotka työskentelivät vapaaehtoisina Granqvistin Artasin kotiin 1990luvulla perustetussa museossa (Artas Folklore Center). Lisätietoja Hilma Granqvistin arkisto: granqvist.sls.fi Sofia Häggman: Hilma Granqvist. Fyysiseen arkistoon meneminen voi monesta tuntua juhlalliselta, jopa pelottavalta. Oli liikuttavaa havaita seminaarin puhujien lämmin ja kunnioittava suhtautuminen Granqvistin työhön. Kuvat havainnoivat myös vaatetusta, arkkitehtuuria ja maisemia. Viimeisimpänä julkistettiin monipuolinen kenttätyöarkisto, jota Suomen Lähi-idän instituutti ja sls juhlistivat maaliskuussa 2021 verkkoseminaarilla. Otoksista, joissa Granqvist on itse kohteena, välittyy tunnelma, että hän nautti paikan päällä olostaan. Valokuvissa dokumentoidaan naisia tekemässä käsitöitä, valmistamassa saviastioita, ostoksilla ja hoitamassa lapsia. Kaikkiaan kuvat todistavat Granqvistin hyvästä silmästä ja tilannetajusta. Hilma Granqvist tutkimusalueellaan Palestiinassa vuonna 1930. Luottamuksesta kertoo myös se, miten hän valokuvasi naisia ja käsitteli heitä selkeästi yksilöinä, ei ”toisen” edustajina. Näistä arkistossa on omat osionsa. Digitalisoiminen laskee aineiston käyttökynnystä ja tekee Granqvistin perintöön tutustumisen mahdolliseksi yli maantieteellisten rajojen. Hänen panoksestaan Lähi-idän naistutkimukseen kertoo, että sukupuolen tutkimuksen valtakunnallinen verkosto on nimetty Hilmaksi. Granqvistia on tituleerattu myös tutkimusmatkailijaksi: hän vieraili sekä Artasin lähialueilla että kauempana Egyptissä ja nykyisen Jordanian alueella. Sydämelliset tervetulokehotukset ja Hilman vanhan kameran innostunut esittely tarjosivat konkreettisen välähdyksen naiseemme Lähi-idässä. Svenska folkskolans vänner, 2016. Antropolog med hjärtat i Palestina. Hilma Granqvist vieraili ja kuvasi myös Egyptissä
Ystävien, sukulaisten ja hyvänpäiväntuttujen tilanne huolestuttaa, samoin kuin vanhan koiran, jonka iho-ongelmat pahenevat karanteenin aikana. Suurvaltojen välien kiristyessä Kun kaupunki suljettiin on hyvä muistutus siitä, että myös Kiinassa ihmiset toivovat johtajiltaan avoimuutta ja heikoimmassa asemassa olevien auttamista. Saatesanoissa kirjailija paheksuu valtionjohtajien keskinäistä syyttelyä ja kutsuu virusta tuttuun tapaan ”ihmiskunnan yhteiseksi viholliseksi”. Muita toistuvia aiheita ovat Fang Fangin päivitysten joutuminen sensuurien hampaisiin sekä kysymys siitä, saadaanko epidemian vakavuuden peittelyyn syyllistyneet koskaan vastuuseen teoistaan. Pian karanteenin alettua Fang Fang alkoi julkaista sosiaalisessa mediassa wuhanilaisten kokemuksia kuvaavia päivityksiä, joille kertyi miljoonia lukijoita. Tomuhiukkasten laskeuduttua se myös auttaa varmistamaan, että Wuhanin kohtalonhetket eivät hautaudu niiden alle. Teksteissä vuorottelevat paikallishallinnon ja virallisen median arvostelu, luottamuksenilmaisut avuliaiden poliisien kaltaisille kansan palvelijoille sekä kiinalaisten sitkeyden ja yhteishengen ylistys. WUHANIN KOHTALONHETKET Suom. Mielenkiintoinen yksityiskohta on sekin, kuinka vakuuttuneita Fang Fangin siteeraamat lääkärit ovat Kiinan valtion mainostaman perinteisen lääketieteen hyödyistä koronan hoidossa. ”KUN aikakauden tomuhiukkanen putoaa yksilön harteille, siitä tulee raskas vuori”, totesi kerran kirjailija Fang Fang. Kiinalaisella mittapuulla Kun kaupunki suljettiin edustaa maltillisen kriittistä linjaa. Tämän vuoden helmikuussa tekstit julkaistiin myös Rauno Sainion suomennoksena. Samalla kuitenkin uuteen tautiin liittyvä epävarmuus ja avoimuuden puute johtavat siihen, että hyödyllisintä tietoa saa usein epävirallisista lähteistä. Monilta osin Fang Fangin huolenaiheet tuntuvat viime vuoden jälkeen huomattavan tutuilta: kaupungin sulku aiheuttaa ongelmia erityisesti yksinjääneille vanhuksille ja ihmisten toimeentulolle, mutta myös lukuisia pienempiä harmeja, tylsyydestä alkaen. Rauno Sainio Into 2021 381 s. Kun kaupunki suljettiin -kirjan merkinnöissä Fang Fang käy läpi arjen haasteita, siteeraa runoja, kertoo kuulemiaan kaskuja ja kuittailee trollaaville ”äärivasemmistolaisille” (tai ehkä pikemminkin -nationalisteille). Wuhanin asukkaiden kohdalla hiukkanen paljastui todelliseksi Everestiksi, kun kaupunki viime vuonna suljettiin koronavirusepidemian takia. Analyysin sijaan Fang Fangin kirjan ansiot ovatkin siinä, millaisen näkökulman se antaa tavallisten kiinalaisten kokemuksiin koronakriisistä. Fang Fang KUN KAUPUNKI SULJETTIIN. Eero Suoranta WUHAN KIRJAILIJAN SILMIN YDIN 2 / 2021 88 YDINKOKEMUS KIRJAT
Kun ihmisten päät kääntyvät hitaasti, lienee parempi tehdä tiekartta, jolla esimerkiksi Suomessa lihansyönti alenisi systemaattisilla toimilla vaikka pari kiloa joka vuosi seuraavan vuosikymmenen aikana. Se on älytön määrä, suuren pihvin verran joka päivä tai pienen kinkun verran viikossa. Aivan ensimmäiseksi voitaisiin vähentää ruokahävikkiä, johon menee muun syömäkelpoisen ruoan ohessa eläinperäistä ravintoakin. Kirjailija itse sitoutui vuosikymmen sitten lihattomaan elämään, mutta tunnustaa uudessa kirjassaan lankeavansa edelleen lihan himoon. LIHAN HIMO HIIPUU HITAASTI YDIN 2 / 2021 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Renny Jokelin Jonathan Safran Foer ME OLEMME ILMASTO Suom. Foer pohtii, miksi ihminen ei kykene toimimaan, vaikka hänelle kuinka osoitetaan, että jotain olisi tehtävä ja heti. JONATHAN SAFRAN FOERIN uusin kirja Me olemme ilmasto on saanut kansiinsa huippulehtien kehut: ”Uskomattoman hieno” (Financial Times), ”lähes täydellistä tekstiä” (The Washington Post) ja ”varoitus: tämä kirja muuttaa elämäsi” (Observer). Me olemme ilmasto sortuu outoon sekavuuteen: Foer lähtee käsittämättömän kaukaa ja kertoo, että mekin hengitämme vuosituhansia sitten kuolleiden keisareiden molekyylejä. Lisäksi keskivertosuomalainen söi noin 150 kiloa erilaisia nestemäisiä maitotuotteita. Foerin kirjan jälkeenkin syön lihaa, mutta toki vuosi vuodelta vähemmän. Valitettavasti tällainen tuomiopäivän manaaminen lamaannuttaa ja saattaa saada jättämään kirjan lukemisen kesken. Kirja on jatkoa Foerin reilu vuosikymmen sitten laajaa kansainvälistä menestystä saavuttaneelle lihansyönnin vastaiselle epistolalle Eläinten syömisestä. Kirjailija käy välillä väittelyä asiasta oman sielunsa kanssa ja ajoittain siteeraa Raamattua. Suomalainen kulutti vuonna 2019 lihaa keskimäärin 80 kiloa. Viesti on, että maapallo on tuhon oma, ja että kohta ei ole enää mitään tehtävissä. Olisi luovuttava jostain ja muutettava radikaalisti elämäntyyliä, muuten hukka perii. Ulla Lempinen Atena 2020 287 s. Vaan uusi teos ei ole läheskään täydellistä tekstiä eikä elämääni muuta. Radikaalein temppu ilmastonmuutoksen torjumiseksi olisi lapsettomuus ja hengen riisto itseltä. Muualla tekstissä hän kertoo mustaihoisesta henkilöstä, joka ei suostunut tottelemaan rasistisia vaatimuksia 1950-luvulla, tai rinnastaa lihasta kieltäytymisen ennen ajanlaskun alkua tapahtuneeseen juutalaisten joukkoitsemurhaan Masadassa. Siinä osoitettiin vankoin argumentein, miten julmaa ja voitontavoitteluun perustuvaa toimintaa tehoeläintuotanto on
Rislakki nostaa esiin vakoilun keskiössä olleita mutta hyvin vähän tunnettuja henkilöitä, kuten Eduard Opperput, Nikolai Bunakov, Ernest Boyce, Maria Zahartsenko, Sidney Reilly ja niin edelleen. Rislakin ansio on aina ollut vankka dokumentointi. Se soluttautui Trustiin – ellei itse asiassa luonut koko ansaa – ja lukemattomiin muihinkin vastavallankumouksellisten piireihin. He toimivat lähinnä Pariisissa päämajaansa pitäneiden vastavallankumouksen johtajien piikkiin ja usein myös henkilökohtaisesta kostonhalusta. Lukijan tueksi olisi voinut piirtää vaikka laatikkoleikkejä siitä, kuka kukin oli. Suomen, Baltian maiden ja Puolan eli niin sanottujen reunavaltioiden uho oli uskaliasta, kun ajattelee pikku hiljaa voimistuneen Neuvostoliiton ja erityisesti Stalinin nousun aiheuttamia vaaroja. Renny Jokelin HYVÄNÄ KAKKOSENA MAALIIN TULI SUOMI Jukka Rislakki SAATAN KUOLLA JO RAJALLA. Nytkin lähdeviitteitä on 549 kappaletta, mutta niistä ei juuri ole hyötyä tavalliselle lukijalle. Kirja on kuitenkin erittäin työläs kahlata läpi: nimiä tulee solkenaan ja niissä menee sekaisin, varsinkin kun vakoilijat poikkeuksetta käyttivät useita eri nimiä eri paikoissa ja eri aikaan. Lisäksi Suomi katsoi vastavallankumouksellista toimintaa läpi sormien tai tuki sitä rahallisesti ja aseellisesti yhteistyössä muun muassa Britannian vakoilukoneistojen kanssa. Lisäksi Stalin tapatti tässä toiminnassa mukana olleita omiaankin systemaattisesti 1930-luvun loppupuolella. Rislakin uusin teos tarjoaa taas uutta tietoa – suomalaisittain erityisen kiinnostavia ovat kuvaukset siitä, kuinka Suomen yleisesikunta ja Etsivä keskuspoliisi olivat usein eri linjoilla ja nokittivat toisiaan varsinkin toisen tyrimisten jälkeen. Suomi oli otollinen maa vakoilijoille, koska maassa oli paljon venäjänkielisiä pakolaisia ja pitkä maaraja Venäjän kanssa. Heidän tavoitteensa oli kaataa bolsevikit ja palauttaa vanha tsaarinvalta takaisin. Sen sijaan niiden pohjalta tehty tiivis teosja asiakirjaluettelo olisi puolustanut paikkaansa. YDIN 2 / 2021 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. Vahinko vain, että Neuvostoliiton oma tiedusteluja vakoilutoiminta oli vieläkin ovelampi. Vakoilijat jäivät kiinni rajoilla tai Neuvostoliitossa, mikä merkitsi useimmiten hengenmenoa. Uusinkin teos Saatan kuolla jo rajalla on huolellisen työn tulos, ja sen voimaa lisää uusien arkistolähteiden tonkiminen. JUKKA RISLAKKI on jo viidettä vuosikymmentä kaivanut ja kirjoittanut vakoilukuvioista. Yksi keskeinen yritys soluttautua myyräntyötä tekemään oli emigranttien muodostama, Venäjällä toiminut yhteistyöorganisaatio Trusti. SUOMEN JA NEUVOSTOLIITON VAKOILUSODAN HAHMOJA Docendo 2021 326 s. Kirja keskittyy pääosin vakoiluja terroritoimintaan, jota lokakuun vallankumouksen jälkeen Venäjältä paenneet vastavallankumoukselliset harjoittivat muun muassa Suomesta käsin
Eniten perustulon puolesta puhuivat vihreät, vasemmistoliitto ja keskusta, sekä 1990-luvulla Suomen liberaalipuolue ja nuorsuomalaiset, mutta satunnaisia puoltavia puheenvuoroja kuultiin kaikista puolueista. JOHANNA PERKIÖ väitteli vapunaattona perustulosta, aineistonaan suomalaisten puolueiden aiheesta käymä keskustelu. Lisäksi perustulo mahdollistaa keskustelun työn roolista ja muutosnäkymistä. Perustuloehdotusta kehystettiin yhteensopivaksi uuden aktivointiparadigman ja julkisten varojen niukkuutta korostavan ajattelun kanssa: perustulon kannattajat korostivat työn merkitystä ja esittivät perustulon työllisyyttä tukevana uudistuksena. Tutkimustulostensa pohjalta hän arvioi, että maltillisen, sosiaaliturvan vähimmäisetuuksia korvaavan perustulon tai sitä muistuttavan negatiivisen tuloveron ympärille olisi mahdollista rakentaa Suomessa poliittinen kompromissi, jos aloite saisi riittävästi kannatusta. Väitöstilaisuudessa Johanna Perkiö sanoi hänelle kiinnostavinta perustulon ideassa olevan sen tarjoamat mahdollisuudet keskustella yhteiskunnallisen tulonjaon periaatteista sekä ihmisten oikeudesta tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä. Näiden periaatteiden tuloksena onkin syntynyt perustulo eläkeikäisille (takuueläke) ja lapsille (lapsilisä). Keskustelu kaventui koskemaan sosiaaliturvabyrokratiaan ja työmarkkinavaikutuksiin liittyviä teknisiä kysymyksiä, eikä tilaa juurikaan jäänyt yhteiskuntapolitiikan periaatteita koskeville laajemmille pohdinnoille. Perustulo edellyttää kuitenkin vastikkeettomuutta ja työmarkkinatuki voidaan evätä, ellei työtön täytä työllistämisvalmiuksien ehtoja. YDIN 2 / 2021 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS. Puolueista vihreillä oli keskeinen rooli perustuloa koskevan ymmärryksen luomisessa. Jouko Kajanoja UTOPISMISTA SOSIAALITURVABYROKRATIAAN Johanna Perkiö FRAMING BASIC INCOME IN FINNISH POLITICS Tampereen yliopisto 2021 208 s. 1980-luvun perustulokeskustelua leimasi utopistinenkin visiointi hyvinvointivaltion universalismin pohjalta, mutta se tyssäsi työn ja sosiaaliturvan suhteeseen sekä julkisen talouden rajoittamisvaatimuksiin. 1990-luvun laman jälkeen keskustelu kiinnittyi ajatukseen työttömien aktivoinnista ja perustulosta haettiin välinettä työnteon kannusteiden parantamiseen. Keskeinen havainto oli, että perustulokeskustelun luonne muuttui merkittävästi vuosikymmenten kuluessa: esimerkiksi 1980-luvulla perustuloa kehystettiin sellaisten pohjoismaisen hyvinvointivaltion keskeisten periaatteiden kuin sosiaalisten oikeuksien ja tasa-arvon näkökulmista. Työikäisten kannalta lähelle tulee työmarkkinatuki, koska se on kestoltaan rajaton vähimmäisturva työttömälle työnhakijalle eikä siihen liity muihin kuin työtuloihin liittyvää tarveharkintaa. Samalla kannattajat kuitenkin korostivat ihmisten oikeutta päättää itsenäisesti omasta elämästään sen sijaan, että heitä ohjataan sanktioilla
McCartneyn melodisuus ja tunnistettava laulusoundi ovat muuttuneet muun muassa Damon Albarnin, Khruangbinin, Beckin ja Josh Hommen käsittelyssä ihan uudeksi, kiehtovaksi musiikiksi. Avaimen voi nähdä suomalaisen räpin historiassa samanlaiseksi esikuvaksi kuin Velvet Underground oli rockille 1960luvun lopussa ja sen jälkeen: jos kaikki Velvet Undergroundin levyn ostaneet perustivat bänLähiöstä lävähtää Teksti ja kuva Pasi Kostiainen Räpistä on tullut koko kansan iskelmää, mutta musiikkityylin kapinahenki ja luokkatietoisuus kukoistavat hittiradioiden kuulumattomissa. Eri esittäjiä MCCARTNEY III IMAGINED Capitol YDIN 2 / 2021 92 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Biisi on mukana Avaimen Punainen tiili -albumin vinyyliversiolla. Ei, hän on antanut uusimman soololevynsä kappaleet 2020-luvun arvostettujen vaihtoehtopopin ja -rockin ajankohtaisnimien tulkittaviksi. Matti Salon ensilevy näytti suuntaa suomenkielisen räpin luokkatietoiselle kantaaottavuudelle. Se levy täydentää muuten trilogian, jonka aiemmat osat on julkaistu vuosina 1970 ja 1980. Se ei muodostunut ilmestyessään hitiksi, mutta se oli tärkeä vaikuttaja. S iitä on jo 20 vuotta, kun Avain räppäsi näin: Sosiaalityöntekijä, duunari, kaupan kassa / ei mulkaa pennin pennii, siks en teksteis brassaa / hermot pidän kuris paril kirkkaal tipalla / oon tehny liikaa paskaa naurettaval provikalla Teksti on Avaimen, sittemmin taiteilijanimellä Asa tunnetun Matti Salon kappaleesta Ysist viiteen. Jos joku levy on vanhan ja uuden kaunis liitto, niin tämä! Kesäkuussa 79 vuotta täyttävä Sir Paul McCartney ei nosta itseään jalustalle eikä piehtaroi pop-historiaa mullistaneessa menneisyydessään. Vincent on syntynyt noiden levyjen julkaisun jälkeen. Ja jos nämä jälkimiksaukset ja uustulkinnat eivät puhuttele, voi palata viime vuoden lopussa julkaistun McCartney III:n alkuperäisten versioiden äärelle. Mainittakoon, että esimerkiksi Women and Wives -kappaleen McCartney III Imagined -albumille remiksannut St
YDIN 2 / 2021 93 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Vaikka entisessä työläisten kaupunginosassa kohtaa edelleen päihdeongelmaisia, Kallion asuntojen hinnat ovat nousseet niin, että Tuomari Nurmion Dumari-hahmolleen kirjoittamat stadilaiset syrjäytymistarinat kuulostavat lähinnä nostalgiselta fiktiolta. Tai fantasialta: Roskapankissa, Hesarilla näin paavin notkumassa terassilla / pannumyssy päässä ja perseet olalla / Vatikaani taitaa olla heikolla tolalla (Tuomari Nurmio: Paavi Roskapankissa) Se, ettei näihin sanoituksiin törmää hittiradioiden taajuuksilla, ei tarkoita, etteikö sellaisia tehtäisi. Se tarkoittaa ehkä vain sitä, että tällaisten laulujen aiheeksi valikoituneet ihmiset – tai tällaisia lauluja mielellään kuuntelevat – eivät ole hittiradioille houkuttelevaa, mainostajille myytävää kohderyhmää. din, moni Avaimen albumin hankkinut alkoi räpätä luokkatietoista räppiä. Itä-Helsingin lähiöt ovat Punaisen tiilen jälkeen inspiroineet monia kotiseutuhenkeä tihkuneita ja lähiön asukkaiden sosioekonomisesta asemasta tietoisia, kokemusperäiseltä vaikuttavia räp-tekstejä: Ääni ja vimma, lähiöiden läiske, matsit ja hatsit / ja spudarilta mäiske seuraa sukupolvia / kenties tiejyrällä kohti pankkiholvia / tai joku vähemmän raflaavampi ratkaisu / paikkakunnan vaihto, vaimo ja juurien katkaisu (Notkea Rotta: Itä Meidän) Raavittiin kasaan pennejä, äyrejä / mummot keräs hies Maxissa kärryjä (SMC Lähiörotat: Northside Nugetti) Maan ja taivaan korkeimpaan oikeuteen sit valitin / miks mä pääsin Hesariin, ku serkku pääty Alibiin / miks sisar nauttii ehtoollist, ku veli nauttii ehdollist / loput veljet ehdotonta, mut kukaan ei kerro niist (Mercedes Bentso: Tallinnanaukion kirkko) L ähiöiden maine on lauluissa 2000luvulla vastaava kuin Helsingin Kallion maine oli ennen alueen gentrifikaatiota. Katu-uskottavuutta riittää, vaikka fyrkka olisi välillä tiukassa. Muun muassa Helsingin Kulttuuritalo myytiin loppuun kahdesti. Kun Asa esitti albumin kappaleet kiertueella syksyllä 2017, esiintymispaikat täyttyivät. M atti salo ryhtyi räppäriksi Roihuvuoressa, Itä-Helsingissä. Matti Salo eli Asa. Mikä ei puolestaan tarkoita sitä, etteikö vaikkapa Punaisen tiilen ystäviä olisi paljon edelleen
TAPAHTUMA-ALAA EI VOI OHITTAA OLANKOHAUTUKSELLA MIKAEL SUOMELA Kirjoittaja on helsinkiläinen muusikkoyrittäjä. Lienee selvää, että hallitukset kuuntelevat sak:ta tai upm Kymmeneä paljon herkemmällä korvalla kuin tapahtuma-alan pienyrittäjiä tai freelancereita. On lisäksi hyvin selvää, että suomalaisen yhteiskunnan luokkarakenne valottuu pandemiaoloissa: ihmiset, joilla menee (suhteellisesti) erittäin hyvin, eivät ole kiinnostuneita friikkujen tai pienyrittäjien hädästä. Tässä kriisissä tapahtumat vaikuttavat olleen suhteellisen helppo uhrattava. Ihan kaikenlaista whataboutismia ”oikeista töistä” puhumisesta joidenkin muiden ihmisryhmien vielä kovempaan hätään vetoamiseen on käytetty olankohautusmekanismina. Hyvin harva poliittinen liike on valmis sanomaan, että kulttuuri on täysin tarpeetonta. Tämä pitää paikkansa, vaikka hallitus olisi kasattu ihan mistä tahansa poliittisesta laidasta. YDIN 2 / 2021 94 KOLUMNI. Niin kuin olemme huomanneet, tapahtuma-alan ahdinkoa eivät poliitikot juuri halunneet mainita tai käsitellä – ennen kuin julkinen paine kävi liian suureksi. J okaisen kannattaa pitää mielessään 1990-luvun alun laman opit: valtio heittää joitain aloja tai toimijoita bussin alle, kun on kriisi
Koronakriisi on myös tuonut päivänvaloon suomalaisen kulttuurituen keskeisen ongelman: kulttuurin ja liikunnan rahoittamisen rahapelien voittovaroista. Muutoinkin Suomi on halunnut ja haluaa esiintyä sivistysvaltiona. On hyvin mahdollista, että kulttuurin tukeminen voi näyttää pienissä maaseutukunnissa omituiselta julkisten varojen tuhlaamiselta, koska tämä tuki ei juuri heitä koske eikä tämä ala osu näihin kuntiin. K uitenkin: aina kun Suomessa on itsenäisyyspäivä, haluaa yhteiskuntamme vyöryttää nimenomaan kulttuuria esiin. On selvää, että kulttuuria syntyy, vaikka yhteiskunta ei käyttäisi sen tukemiseen julkisia varoja ollenkaan. Ilman omaa kulttuuria meillä ei jossain vaiheessa enää ole ”meitä” tarinana. M usiikkija muut tapahtumat ovat monesti riskipitoisia: joko tapahtuma on tai sitä ei ole – toteutuminen harvoin varmistuu mitenkään erityisen hyvissä ajoin. On moraalisesti kestämätöntä, että kulttuurin tuki riippuu ihmisten peliriippuvuudesta ja vaikeiden sosiaalisten ongelmien aiheuttamisesta. Mitä tästä hallituksesta, jonka me kulttuuriväkenä koimme ”enemmän omaksi”, pitäisi ajatella. Suomalainen kulttuuripoliittinen järjestelmä tukee sellaisia asioita, joita se osaa tukea ja joita voisi kenties kutsua ”kriteeriöidyksi kulttuuriksi”. Samalla Suomessa on 129 kuntaa, joissa käytetään alle kymmenen euroa per asukas kulttuuriin. Isoilla tähdillä toki keikkakalenterit olivat ennen koronaa pitkälle varattuja, mutta tuo luksus koskee vain isoja tähtiä ja heidän yhteistyökumppaneitaan. Tätä voisi melkein jo pitää turvallisuuspoliittisena kysymyksenä, koska kuvatun kaltaisessa tilanteessa olisimme täysin ulkovaltojen pehmeän vaikuttamisen vietävissä. Hyvin harva poliittinen liike on valmis sanomaan, että kulttuuri on täysin tarpeetonta. Markkinaehtoisesti tapahtuva kulttuuri on Suomessa perinteisesti ollut tämän tuen ulkopuolella. ollisuuden liikevaihdosta. Emmekä voi mitään sille tosiasialle, että koronavirus tarttuu ihmisten kohdatessa toisensa. Voidaan hyvin sanoa, että kritiikin kärki pitäisikin tapahtuma-alalla suunnata enemmän teollisuusja elinkeinoministeriön suuntaan. Kotimaisilla kielillä tehty kulttuuri on omaa, mielien yhteistä, kollektiivista rakennusmateriaalia. Tähän mennessä yli vuoden kestänyt tapahtumien sulku tuntuu nävertävän niin muusikkoina kuin muilla kulttuurialoilla työskentelevien ihmisten identiteetin tuntua ja elämän merkityksellisyyden kokemista erittäin raskaalla tavalla. Ehkä. Alan ongelmat ja krooninen epävarmuus taloudellisen tulevaisuuden suhteen olivat sen toimijoille arkipäivää jo kauan ennen koronakriisiä. Me emme kuitenkaan koskaan saa tietää sitä. Yhteiskunta käyttää kulttuurin tekijöitä ja teoksia muodostamaan narratiivia jostakin merkityksellistä yhteisöstä, jolla on historia. Kulttuuri tapahtuu kaupungeissa: taiken tuesta 59 prosenttia menee Uudellemaalle ja 75 prosenttia Pirkanmaan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen muodostamalle kolmikolle, josta myös tulee 69,2 prosenttia tapahtumateYDIN 2 / 2021 95 KOLUMNI. Olisi kuitenkin erittäin todennäköistä, että tälläisessä yhteiskunnassa miltei kaikki kulttuuriset asiat tulisivat tuontitavarana isommilta markkinoilta. Kriisi osoittaa, että ihmisen on löydettävä merkitystä ja tarpeellisuuden tunnetta myös muusta kuin työstä – eikä tätäkään saisi jättää vain yksilöiden harteille. Olisiko jokin muu hallitus kenties hoitanut tapahtuma-alan ihmisten ahdingon koronakriisin keskellä paremmin. Yksityiset säätiöt varmasti pitäisivät tukiansa yllä ja kansalaiset ostaisivat joitain kulttuuripalveluja täysin yksityisesti toteutettuna. Tämä kytkös tulee aiheuttamaan päänsärkyä vielä pitkään tulevaisuuteen
Kasvatuksella on kahtalainen tehtävä, kehittää ihmisiä ja kehittää yhteiskuntia. K asvatuksessa vanhempi sukupolvi siirtää nuoremmalle ne keskeiset taidot, tiedot, asenteet ja arvot, joita se pitää säilyttämisen arvoisena. Mutta ei pelkästään: kasvatukseen kuuluu lisäksi uuden rakentaminen ja kriittisen katseen herättäminen. TOMI KIILAKOSKI Kirjoittaja on Rauhankasvatusinstituutin varapuheenjohtaja. Suomessa tätä perintöä on ylläpitänyt Rauhankasvatusinstituutti jo 40 vuoden ajan. Kasvatuksen ytimessä on siis osallisuuden tukeminen – että voisi olla jäsen jossakin isommassa kokonaisuudessa, joka arvostaa ja hyväksyy toimijaksi. RAUHANKASVATUS ELÄMISEN ARVOISEN MAAILMAN RAKENTAMISENA Kasvatuksella on kahtalainen tehtävä, kehittää ihmisiä ja kehittää yhteiskuntia. Minusta paras kuvaus kasvatuksesta on kasvatusajattelija Stephen Kemmisin luonnehdinta, jonka mukaan kasvatus tähtää siihen, että lapset ja nuoret voivat elää hyvin maailmassa, joka on elämisen arvoinen. Rauhankasvatuksessa tehtävänä on siirtää se väkivallattomuuden perintö, joka ihmiskunnalla on, ja samalla pyrkiä luomaan maailma, jossa väkivaltaa olisi vähemmän. YDIN 2 / 2021 96 KOLUMNI. Täytyy säilyttää ja uudistaa
Se tulee, näin uskon, muuttamaan myös tapoja puhua ja tehdä rauhankasvatusta. Ilmiö tekee selväksi, että rauhankasvatuksen keskeiset tavoitteet, positiivisen vuorovaikutuksen ja dialogin rakentaminen, ovat entistä ajankohtaisempia. Olen taipuvainen ajattelemaan samalla tavoin kuin kasvatusfilosofi Veli-Matti Värri. Tähän velvoittaa jo rauhankasvatuksen perintö, joka korostaa jokaisen ihmisen arvokkuutta. Ensinnäkin rauhankasvatuksessa on sitouduttava vahvaan antirasismiin. Rauhankasvattajille elämisen arvoisen maailman tärkein idea on rauha, jonka ytimessä on pyrkimys ja kaipuu oikeudenmukaisuuteen. Rauhankasvatuksen perintö korostaa rauhaa ihmisten välillä. Tutkimuksissa on todettu, että sosiaalinen media voi luoda kaikukammioita, joissa saman henkiset ihmiset voivat viestiä kaltaistensa kanssa. Luulen, että tässä on avain suurimpaan kasvatukselliseen muutokseen, jonka seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä näemme. Juuri tämän takia koululaitos on rauhankasvattajien pysyvän mielenkiinnon kohde: koulussa kohdataan koko ikäluokka ja siellä on mahdollista luoda uudenlaista toimintakulttuuria. Rasismia tulee vastustaa myös siksi, että se on este rauhankasvatuksen tavoitteille: ihmisten väliselle positiiviselle keskinäisriippuvuudelle ja väkivallattomalle yhteistoiminnalle. Kasvatus puhuu toivon kielellä ja haaveilee paremmasta, mutta tätä ei voi olla ilman kritiikin kieltä. R auhankasvatuksen on pyrittävä toimimaan siten, että kiistojen sijaan luodaan yhteistyötä. Yhdeksän kymmenestä piti suvaitsevaisuutta tärkeänä. Kunnioittavan keskustelun ja rauhanomaisen vuorovaikutuksen oppiminen on ollut osa rauhankasvatuksen perimää. On siis rakennettava ymmärrystä siitä, miten oma toimintamme vaikuttaa ympäristöön, ymmärrettävä sekä yksilön että laajemmin elämäntapamme kiinnittyminen ekologiseen pohjaansa sekä rakennettava kohtuullisuuden ja reiluuden hyveitä tukeva elämäntapa, jotta emme ahneuttamme tärvelisi meille annettua planeettaa. Rauhankasvatuksen tavoitteet elävät myös tämän ajan nuorten arvoissa ja asenteissa. Koululaitoksen arvopohja on viime vuosikymmenet ollut varsin yhtäläinen rauhankasvatuksen tavoitteiden kanssa. Koska maailma muuttuu jatkuvasti, joudutaan jatkuvasti myös oppimaan uutta ja rakentamaan uusia tapoja suhtautua asioihin. Se on erityisen tärkeää tässä ajassa, jossa digitaaliset kulttuurit, vertaisvetoisuus ja sosiaalinen media ovat osa kasvatuksellista kehystä: tieto leviää sekunneissa, ja kukin saa viestinsä lävitse tuosta vain – harkitsematta tai harkiten. R auhankasvatusta motivoi sodan ja painajaisten hävittäminen. Hänen mukaansa ekososiaalisen sivistyksen rakentaminen on seuraava kasvatuksen iso kertomus. Koululaitoksen oheen tarvitaan kuitenkin myös vapaa-ajalla tapahtuvan oppimisen tukea, ja siksi myös nuorisotyön on oltava rauhankasvatuksen kenttä. Myös kasvatuksellinen ihanne jokaisen mahdollisuudesta ihmisyyteen, kasvuun ja arvokkuuteen johtaa samaan ajatukseen. Rauhankasvatusinstituutin entisen puheenjohtajan Helena Kekkosen sanoin ”rauhankasvatus on yhdessä uneksimista”. Millaisesta maailmasta ja Suomesta rauhankasvatuksen tulisi unelmoida tänä päivänä. Siitä on pidettävä kiinni, mutta näkökulmaa on myös laajennettava: rauhan edistäminen voidaan ymmärtää pyrkimyksiksi, uskomuksiksi ja käytännöiksi, jotka auttavat rakentamaan myönteisiä suhteita toisiin ihmisiin, mutta myös ympäristöön. Digitaalisissa ympäristöissä puhetavat ovat myös muuttuneet, mikä on johtanut myös Suomessa vihapuheen yleistymiseen. YDIN 2 / 2021 97 KOLUMNI. Vuoden 2018 Nuorisobarometrissa 87 prosenttia nuorista oli samaa mieltä väittämästä, että nuorille on opetettava konfliktien ratkaisutaitoja – vain kolme prosenttia nuorista oli eri mieltä. Ilman näitä kahta asiaa ei ole sellaista yhteiskuntaa, jossa ihan jokainen voisi elää hyvin
”Yleinen mielipide on hänelle irrallinen, sattumanvarainen tekijä, jolla ei ole elimellistä yhteyttä politiikan sisältöön sinänsä.” YDIN 2 / 2021 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Laustin mukaan vallankumouksessa keskeisessä asemassa olleet työläiset eivät juuri innostuneet esimerkiksi Khomeinin pyrkimyksistä ”palauttaa yritysjohtajien luottamus” uuden hallituksen noustua valtaan. Kissingerin lähtökohtana on, että voimatasapainon säilyttämiseksi USA:n tulisi ennen kaikkea pyrkiä suojelemaan etujaan, pienissäkin kysymyksissä. Suurvallat ja suurvaltain asiat ovat tärkeimmät ja niistä johdetaan muu.” ”Valtioiden välisellä kanssakäymisellä kuten kaupalla ja taloudellisella yhteistyöllä on suurin merkityksensä tasapainotai voimapolitiikan välineenä. ”Kasarmeilla ei nähty taistelemassa yhtäkään ministeriä, liikemiestä tai pomoa”, jutussa kerrotaan erään työläisten edustajan huomauttaneen. ”Kissingerin maailmassa vallitsee siis jyrkkä hierarkia. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. LÄHESKÄÄN kaikki monarkian vallasta syöksemiseen osallistuneet iranilaiset eivät olleet kiinnostuneita uskonnollisen johtajan ajatolla Khomeinin ajatuksista, kirjoitti Tapani Lausti Ytimessä 3/1979. Kissinger ei puhu talouden tai kulttuurin merkityksestä sinänsä yhteiskunnille.” Möttölän mukaan esimerkiksi Vietnamin sodan vastainen mielipide oli entiselle ulkoministerille ”suuri kansallinen tragedia”, joka lähinnä vaikeutti elintärkeän suurvaltapolitiikan hoitamista. Opiskelijat halusivat osoittaa tukeaan ministeriössä vaatimuksia esittäneille työläisille.” Työläiset vastaan Khomeini Kissinger muistelee AMERIKKALAISEN ulkopoliittisen vaikuttajan Henry Kissingerin muistelmissa keskeisintä ovat suurvaltojen väliset suhteet, kirjoitti Kari Möttölä Ytimessä 3/1980. Khomeinin iskulause ”vain islamilainen tasavalta, ei sanaakaan enemmän, eikä sanaakaan vähemmän” oli Laustin mukaan tarkoitettu juurikin torjumaan työläisten keskuudessa levinneitä sosialistisia näkemyksiä. ”Khomeinin iskulausetta huusivat esimerkiksi oikeistolaiset vastamielenosoittajat, jotka estivät maaliskuun loppupuolella tuhansien opiskelijoiden marssin työministeriöön
V KO 20 21 -1 8 86 78 04 -2 10 1 2 2 1 | K A N S A N V A L L A N T O IV O T 1 1/2021 ULKOPOLITI IKKA Lue Ulkopolitiikkaa sähköisesti! Ulkopolitiikka-le hden sähköisen näköislehden lukuoikeus sisältyy tilaukseen. Valikoima näkyy lehden tilaussivulla netissä. U L K O PO LIT IIK K A 60 2 1 1 6 41 48 88 67 80 48 UP_1_2021_etuKA.in dd All Pages 26.2.2021 9.08 Lue punnittua analyysiä kansainvälisestä politiikasta ja taloudesta. 43 € Vuosikerta (opiskelijoille 28 €) sisältää digilehden ja vanhojen lehtien arkiston Tilaajalahjaksi saat valitsemasi kirjan. Voit myös tilata pelkän sähköisen lehden tutustumishinta an osoitteessa www.ulkopolit iikka.fi www.youtube. 9,70 € PA L. Tilaa Ulkopolitiikka-lehti.. Voit kirjautua sisään painetun lehden takaa löytyvällä tilaajatunnukse lla. com/c/FIIA_fi Seuraa lehden webinaareja! Ruotsin feministinen ulkopolitiikka?. ?36 Isojen maiden eliittikerhot???4 8 Aarteet takaisin Afrikkaan???66 OMG Demokratiaan pettyneet nuoret radikalisoivat politiikkaa. tilaukset: www.ulkopolitiikka.fi/tilaa?|?asiakaspalvelu@ulkopolitiikka.fi?|?09 432 7707 Minne menet, maailma
Tarjoamme jäsenillemme tuntuvia taloudellisia etuja ja palautamme tuloksestamme vähintään 10 % yhteiskunnalle – niille, jotka sitä eniten tarvitsevat. Johtoajatuksenamme on merkityksellinen omistajuus ja inhimillisemmän markkinatalouden toteuttaminen. Tutustu jäsenetuihin tradeka.fi/vuosiedut ja liity jäseneksi. -3% -28% -20% -20% -10% -20% -30% -20% -40% -20% -20% -15% -25% Tuntuvan taloudellisia etuja Tradekan jäsenille Osuuskunta Tradeka on moderni omistajaosuuskunta, joka tuottaa yhteistä hyvää. 206 000 jäsentä Hyviä jäsenetuja Moderni omistajaosuuskunta Merkityksellistä omistajuutta Vaikuta talouselämään Vaikuta yhteiskuntaan YD IN 2 / 20 21 w w w .yd in leh ti.fi