. vuosikerta / 3 l. 54. IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO. 2020 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa. Euroopan monimuotoinen historia Puolalainen demokratia Poliittinen Beethoven ERILLÄÄN JA YHDESSÄ Yhteinen kriisi vaatii yhteisvastuuta ja yhteen hiileen puhaltamista
Oikeudenmukainen Eurooppa kaikille. Juontaa toimittaja Yrjö Hakanen.. Ei harvoille. tallenne: vapausvalitatoisin.com ydinlehti.fi SOTE-UUDISTUKSEN UUDEN VAIHEEN HAASTEITA Johtaja Anu Muuri, THL: Tulevaisuuden sosiaalija terveyskeskus Toiminnanjohtaja Hanna Heinonen, THL: Sote-uudistus lasten ja perheiden näkökulmastaa Keskustelu verkossa. Ks. SILVIA MODIG europarlamentaarikko Nettiseminaari tiistaina 8. klo 17 – 19 Suorana ja tallenteena vapausvalitatoisin.com Professori emeritus Juhani Lehto: Arvioita hallituksen sote-esityksestä Lääkärin sosiaalinen vastuu, Sosiaalilääketieteellinen yhdistys, Soste, Vapaus valita toisin ja Metropolian amk / Hyvinvointi-osaamisalue Covid-19 – jälki maailmassa. 9
/ 54 JOHANNES KANANEN Eriarvoisuuden uusi logiikka / 58 KINGA POLYNCZUK-ALENIUS Puola ja demokraattisen mielikuvituksen rajat / 64 SAARA PAATERO EU:n toiminta tulee tutuksi koulussa / 68 KALEVI SUOMELA Miksi Marxia tulee ymmärtää. / 12 AKU KERVINEN Kansalaispalvelu nopeasti ja hitaasti ajateltuna YDINHETKI 14 ARJA ALHO EU – väline parempaan maailmaan / 20 KERTTU WILLAMO Korona ei kukista Chilen aktivisteja / 24 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Covid-19 – jälki maailmassa / 30 SILJA YLITALO Taidetta ilman tuottovaatimuksia / 34 EERO SUORANTA EU:n Kiinalinjaa etsimässä / 38 AURORA LEMMA Ei niin valkoiset patsaat ja arabien nolla / 42 HANNA HIRVONEN Matkalla arvokkuutta kohti / 44 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Henki vaakalaudalla YTIMESSÄ 50 JOONAS WIDLUND Turvaako turvallisuus yksilönvapauden. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 LIBAN SHEIKH Antirasismin aika Euroopassa. / 72 TAMIKO BEYER K-pop-aktivismin viisi opetusta / 76 LEENA GÜELL Juuri nyt mustarastaan laulu YDINKOKEMUS 78 ARJA ALHO Poliittinen Beethoven / 82 RIITTA OITTINEN Luovuutta koronan aikaan / 84 EERO SUORANTA Maailma muumien mukaan / 86 JUHANI TOLVANEN Tulevaisuuden arabi on elämää suurempi / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Ikääntymisen ääniä / 94 KARI TAPIOLA Koronavirus toi globaalin ympäristökriisin / 96 KAISU KINNUNEN Algoritmit eivät tavoita ihmisyyttä / 98 Pala historiaa YDIN 3 / 2020
Kerromme Saara Paateron jutussa tietoa euopetuksesta kouluissa ja oppilaitoksissa ja sen vaikutuksista. Hyvät asiat eivät useinkaan ole uutisia. Sitä enemmän voi vältellä veroja, maksimoida voittoja ja kasata varallisuutta. Kun tietomme ympäröivästä maailmasta välittyy medioiden kautta, herää huoli siitä, kuinka paljon todellisuuskuvamme vääristyy uutiskilpailun, dramatiikan tarpeen ja erilaisten algoritmien mekaanisen valinnan vuoksi. Ei todellakaan. Mitä vähemmän on säätelyä, sitä helpompaa on pääoman liikkuminen. Ihmisen menestys ekosysteemissä ei ole ollut kiinni ahneudesta, väkivallasta ja itsekkyydestä, vaan evoluutiossa valinta on suosinut ystävällisyyttä ja huomaavaisuutta. Luulimmeko tosiaan, että finanssikapitalismin ja sen aiheuttaman globaalin kriisin krapula kymmenkunta vuotta sitten olisi johtanut peliriippuvuuden tunnustamiseen ja haluun siitä toipumiseen. Jokaisen on pysyttävä omalla kaistallaan, ei saa kaahailla eikä aiheuttaa tarpeettomia vaaratilanteita. Sen hän osoitti hyvin vakuuttavasti. Erilaisissa kriiseissä ja katastrofeissa ihmiset pysyvät sittenkin enemmän rauhallisina kuin panikoituneina, kykenevät toimimaan ja pitämään huolta toisistaan. Suomalaisilla nuorilla on vahvistuva eurooppalainen identiteetti. Miettisen huomio yleisestä selityksestä, jota on käytetty niin brittien erossa eu:sta kuin muutoinkin populististen liikkeiden vahvistumisessa, on silmiä avaava. Hän oli kirjoittanut kirjan utopioista – oikeastaan sosiaaliturvan uudistamisesta, perustulosta. Eu tarkoittaa vapaan liikkuvuuden sisämarkkinoilla sääntöjä niin pääomalle kuin tavaroille, työvoimalle ja palveluille. Syrjäseutujen ja globalisaation häviäjien merkityksen alleviivaaminen selityksenä on liian ilmeistä ja siksi aika laiskaa. Finanssikapitalismin rooli on merkityksellisempi. Poikkeuksellista on sen sijaan ynseys, välinpitämättömyys ja kovuus. Jokainen meistä on kuitenkin saanut kokea odottamatonta ystävällisyyttä, avuliaisuutta ja välittämistä. Hän päätyy totutusta sotien ja konfliktien jaksottamasta ja ihmisen pahuutta korostavasta tulkinnasta toisenlaiseen historiaan. Hän on itse aktiivinen keskustelija, Eurooppatutkija parhaimmillaan. Eu:sta alkaakin piirtyä varsin valoisa kuva! Timo Miettinen sanoo keskustelujutussamme, että journalismissa on Euroopan unioniin liittyvien kysymysten mielenkiinnon tyhjiö. Niin itsestään YDIN 3 / 2020 4 PÄÄKIRJOITUS. HYVÄ EUROOPPA ARJA ALHO päätoimittaja H aastattelin Rutger Bregmania kaksi vuotta sitten. Tarjoamme tutkittua ja kokemusperäistä tietoa Euroopan unionista. Nyt Bregmanilta on ilmestynyt uusi kirja, Hyvän historia, jossa hän käy läpi ihmiskunnan vaiheita. Mielessäni on keskustelustamme erityisesti hänen toteamuksensa, joka sopisi hyvin aikamme mietelauseeksi: utopioiden merkitys on erityisesti siinä, etteivät ne tarjoa vastauksia, mutta esittävät oikeita kysymyksiä. Kun ihmisiin luottaa, tapahtuu hyviä asioita. Luulemme, että kokemuksemme ovat poikkeuksellisia. Mutta tarkemmin ajateltuna eivät sittenkään. Y din haluaa tässä numerossa kääntää Eurooppa-keskustelua ainaisesta nurkumisesta hyvän hakemisen suuntaan
Onpa jopa vaadittu, että Suomen olisi pitänyt kaataa koko rahasto. Miettistä harmittaa pohjoinen–eteläja samalla talouskuri–holtittomuus-mielikuvien siirtäminen rahastokeskusteluun. Ydin tarjoaa myös ajattelemisen aihetta, kun Joonas Widlund erittelee vapauden ja turvallisuuden rajoja tiedustelutoiminnassa. Aurora Lemma kirjoittaa, kuinka Eurooppa on aina ollut kulttuurisesti, etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoinen. Kinga Polynczuk-Alenius kirjoittaa Puolasta ja siellä juuri käydyistä presidentinvaaleista. Kun valtiot velkaantuvat nopeasti pandemian talousvaikutusten vuoksi, leikkauspuheet saavat alaa. Pandemian kaltainen kriisi on enemmän luonnonmullistuksen kaltainen shokki yhteiskunnille, niiden terveystilanteelle ja talouksille kuin seuraus harjoitetusta talouspolitiikasta. Tilanteen erilaisuus on tärkeä ymmärtää. selvänä pidämme sääntöjen tuomia hyötyjä, että tarjoilemme kreikkalaisia oliiveja tai ranskalaisia juustoja herkkuhetkiin luottaen, että laatukriteerit täyttyvät. Rahastoratkaisua on luonnehdittu leväperäiseksi, sopimusten vastaiseksi, velkaunionin aluksi. Liikkuminen maasta toiseen, vierauden kohtaaminen uteliaana ja sen sulattelu ovat myös tämän päivän rikkautta. Velkojen maksussa valtioita ja kotitalouksia ei pidä rinnastaa. Hyviä lukuhetkiä! YDIN 3 / 2020 5 PÄÄKIRJOITUS. Kaikkien maiden velkaantuessa yksi maa ei joudu entisellä tavalla luottomarkkinoiden silmätikuksi, eivätkä sen riskit luoton saamisessa realisoidu. Päätoimittajana minulle tuottaa iloa, että Ydin lehtenä kirittää meitä näkemään muualle, saamaan voimia tieteistä ja taiteista, mutta hiljentää myös filosofian ja aatehistorian perimmäisten kysymysten äärille, kuten Kalevi Suomelan kirjaesittelyssä. Näistä aineksista syntyy hyvä lehti. Hän saa lukijan ymmärtämään, että ulkopuoliset helpot narratiivit vastakkainasettelusta ja demokratiataistelusta peittävät alleen sen, että demokratian vahvistaminen edellyttää vastakkainasettelun lieventämistä. Johannes Kananen taas kirjoittaa eriarvoisuuden uudesta logiikasta: sosiaaliturvan leikkaukset yhdistettynä uusklassiseen talousajatteluun ovat tuottaneet kasvavia tuloeroja mutta myös uudenlaisia kuiluja. Liikkuminen maasta toiseen, vierauden kohtaaminen uteliaana ja sen sulattelu ovat myös tämän päivän rikkautta. Lauri Holappa puolestaan hämmästelee suurten lukujen magiaa. Y din täyttää tyhjiötä myös monilla muilla näkökulmilla. Varallisuuden erot määrittelevät työmarkkina-asemaa enemmän asemaamme yhteiskunnassa. Luultavasti ymmärrämme sen nyt paremmin, kun pandemian vuoksi irtiotot arjesta muualle ovat estyneet. A nnamme myös argumentteja elpymisrahastokeskusteluun, joka jatkunee alkavalla eduskunnan syysistuntokaudella. Rakennustyömaat ovat olleet jo pitkään kansainvälisyyden ikkunoita siinä missä pelifirmojen avoimet konttoritkin. Euroopan unioni, tuo hyväntahtoinen ja möhkälemäinen rakennelma instituutioineen ja sopimuksineen, on kaikkea tätä: mutkatonta arkipäivää, vaihto-ohjelmiin osallistumista, pelisääntöjä markkinoilla sekä kuluttajansuojaa laitteiden turvallisuuden suhteen tai digimaailman arvaamattomuudessa. Myös yhteisvastuuta yhteisen kriisin edessä
TAMIKO BEYER on vapaa kirjoittaja ja viestintästrategi. / sivu 91 HANNA HIRVONEN on vapaa toimittaja Tampereelta. / sivu 38 RIITTA OITTINEN on Belgiassa asuva tietokirjailija ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. / sivu 68 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. / sivu 72 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. Irtonumerot paperisena ja digitaalisena Ydin-verkkokaupasta www.ydinlehti.fi Digitaalisena myös osoitteesta lehtiluukku.fi. alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. Huomautukset 14 päivän kuluessa. / sivu 58 KALEVI SUOMELA on pitkäaikainen rauhanaktiivi ja Ydin-lehden hallituksen jäsen. IRTONUMEROITA Rosebud-kirjakaupat. / sivu 76 ESKO HARNI toimii vapaana toimittajana ja kulttuurin sekatyöläisenä sekä viimeistelee väitöskirjaa Tampereen yliopistoon yrittäjyyden eetoksesta myöhäiskapitalismissa. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. / sivu 30 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. Ydin saa opetusja kulttuuriministeriön kulttuurilehtitukea. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 92. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. / sivu 42 JOHANNES KANANEN on sosiaalipolitiikan dosentti ja työskentelee yhteiskuntatieteiden yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston Svenska socialoch kommunalhögskolanissa. / sivu 64 KINGA POLYNCZUK -ALENIUS on Helsingin yliopiston tutkijakollegiumin tutkijatohtori. YDIN 3 / 2020 tekijät YDIN 3 / 2020. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. / sivu 14 LEENA GÜELL on psykoterapeutti ja vapaa kirjoittaja. / sivu 89 JOONAS WIDLUND on julkisoikeuden tohtorikoulutettava Vaasan yliopistossa ja tekee väitöskirjaa tiedusteluun liittyvistä oikeudellisista kysymyksistä. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. / sivu 86 VEERA MÄKELÄ on helsinkiläinen vapaa tutkija, jonka kiinnostuksen piiriin kuuluvat romantiikka, kosto ja naisten elämäkerrat. / sivu 92 AURORA LEMMA on helsinkiläinen vapaa toimittaja, lääkäri ja valtio-opin opiskelija. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. / sivu 50 KERTTU WILLAMO on sukupuolentutkimusta ja alkuperäiskansatutkimusta opiskellut, vastavalmistunut FM. 54. / sivu 20 SILJA YLITALO on taiteeseen ja yhteiskunnallisiin kysymyksiin erikoistunut toimittaja. / sivu 82 SAARA PAATERO on historiaja koulutusaiheisiin erikoistunut toimittaja. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Eero Suoranta, eero.suoranta@gmail.com HALLITUKSEN PJ Kalevi Suomela, kalevi.suomela@gmail.com ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Pekka Elomaa TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. / sivu 54 PASI KOSTIAINEN työskentelee musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistuneena vapaana kirjoittajana, toimittajana ja tietokirjailijana
YDIN 3 / 2020 HIROSHIMAN ydinpommituksen 75-vuotispäivää vietettiin 6. Kansainvälisen ICANverkoston mukaan useat maat ovat kuitenkin ilmoittaneet aikomuksestaan ratifioida sopimus tulevien kuukausien aikana.. Montonen puolestaan muistutti, että Venäjän ja USA:n välisistä ydinasesopimuksista voimassa on enää ainoastaan niin sanottu Uusi START-sopimus, joka rajoittaa strategisten ydinaseiden määrää. – Suomen tavoite on ydinaseeton maailma, vakuutti puolestaan ulkoministeri Pekka Haavisto tilaisuudessa. Rauhanjärjestöjen tilaisuuteen toi toivoa tieto siitä, että samana päivänä kolme maata – Irlanti, Nigeria sekä Niuen saarivaltio Tyynellämerellä – oli ratifioinut YK:n ydinaseet kieltävän sopimuksen. Haaviston mukaan viime vuosien ydinasekehitykseen ei voi olla tyytyväinen, vaikka YK:n ydinsulkusopimus onkin todennäköisesti rajoittanut uusien ydinasevaltojen syntyä. Tilaisuudessa puhuneen Claus Montosen mielestä myös Suomen tulisi allekirjoittaa kieltosopimus. Irlannin, Nigerian ja Niuen liityttyä ydinaseiden kieltosopimukseen sen on hyväksynyt 43 valtiota, mikä on seitsemän vähemmän kuin sen voimaantuloon tarvitaan. Jotain moraalia pitää olla, ydinaseiden vastaisen ICAN Finlandin koordinaattorina toimiva Montonen sanoi. Ytimen toimituskunta YDINPOMMITUKSEN MUISTO JA UHKA Ytimekkäät EE RO SU O RA N TA YDIN 3 / 2020. Helsingin Töölönlahdella perinteisin menoin kynttilälyhtyjä sytyttäen ja puheita pitäen. Sekin umpeutuu helmikuussa. 8. – Ei kannata pelätä sitä, että jos saamme vähän vihaa niskaamme joiltain tahoilta, niin emme voi ostaa niin halvalla prestiisaseita, kuten hävittäjiä
ILMASTOJA YMPÄRISTÖKRIISISSÄ NÄIN EI OLE. elokuuta. JOS TÄMÄ HALLITUS JA TÄMÄ MAA EIVÄT PYSTY VAADITTAVIIN TEKOIHIN, NIIN MIKÄ HALLITUS JA MAA PYSTYVÄT?” Ilmastotekoja hallitukselta vaativa nälkälakkolainen Elina Kauppila, Kansan Uutiset 11. YDIN 3 / 2020 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 3 / 2020 ”KORONAKRIISISSÄ HALLITUS ON PYSTYNYT OTTAMAAN TIETEEN TUTKIMUSTULOKSET VAKAVASTI JA TOIMIMAAN RIPEÄSTI
Osa rahoituskokonaisuudesta tulisi myös varata koulujärjestelmän ja elinikäisen oppimisen tukemiseen, jotta kiertotalouteen liittyvä osaaminen levittyisi laajasti eri aloille. Koronakriisi lykkäsi ylikulutuspäivää MAAILMAN ylikulutuspäivä oli tänä vuonna koronakriisiin liittyvien poikkeusolojen takia yli kolme viikkoa myöhemmin kuin viime vuonna. Myös tuloerot ovat raportin mukaan kääntyneet viime vuosina kasvuun. – Tarvitsisimme reipasta tiputusta luonnonvarojen kulutuksessa joka vuosi, kunnes kulutuksemme on kestävällä tasolla. Säätiön mukaan tarkoituksena on monipuolistaa eriarvoisuudesta käytävää yhteiskunnallista keskustelua. Vähennykset tulisi toteuttaa kriisiytymisen sijaan hallitusti ja oikeudenmukaisesti, kommentoi WWF Suomen ohjelmapäällikkö Jussi Nikula asiaa.. Raportin mukaan vuosina 1987 – 2016 varakkaimman prosentin varallisuus 4,5-kertaistui samalla kun alimman 90 prosentin varallisuus ei juuri kasvanut. Muutos johtuu etenkin puutuotteiden kulutuksen sekä muun muassa liikenteen, teollisuuden ja energiantuotannon hiilidioksidipäästöjen vähentymisestä. Tarvitaan merkittäviä uudistuksia ja polulla kohti niitä tarvitaan aivan uudenlaista otetta myös vuosittaiseen valtion budjetointiin, sanoo Sitran Hiilineutraali kiertotalous -teeman johtaja Mari Pantsar rahaston tiedotteessa. WWF:n mukaan ihmiskunnan ekologisen jalanjäljen on arvioitu pienentyvän poikkeusolojen takia yhdeksän prosenttia viime vuoteen verrattuna. Emme voi erottaa rasismia tuloja varallisuuseroista tai koulutusta terveydestä, toteaa raportin toimittanut hankevastaava Maija Mattila säätiön elokuisessa tiedotteessa. Toisaalta luonnonvarojen kulutuksen uskotaan palautuvan kriisin jälkeen entiselle uralleen. Sitra: Ekologinen kestävyys osaksi valtiontaloutta Raportti: Varallisuuserot jatkaneet kasvuaan Suomessa VARALLISUUSEROT ovat jatkaneet kasvuaan Suomessa myös vuonna 2008 alkaneen finanssikriisin jälkeen, kertoo Kalevi Sorsa -säätiön julkaisema raportti. YDIN 3 / 2020 9 YTIMEKKÄÄT SUOMEN itsenäisyyden juhlarahasto Sitra suosittelee ekologisen kestävyyden huomioimista kaikissa valtiontalouden päätöksissä. Eriarvoisuuden tila Suomessa 2020 -raportti kokoaa yhteen tilastoja ja aineistoja, jotka käsittelevät varallisuusja tuloerojen ohella muun muassa terveyseroja, eriarvoisuutta koulutuksessa sekä eriarvoisuuden periytymistä. – Yksittäisillä pisteveroilla tai niiden muutoksilla yhteiskuntamme ei uusiudu riittävän nopeasti ja Suomelta jäävät saavuttamatta ne merkittävät hyödyt, jotka siirtymisessä hiilineutraaliin kiertotalousyhteiskuntaan olisivat tarjolla. – On tärkeää puhua eriarvoisuuden ulottuvuuksista yhdessä, koska ne kietoutuvat monin tavoin yhteen. elokuuta. Tänä vuonna ylikulutuspäivä oli 22. Sitra suosittelee muun muassa kansantalouden ja ympäristön kannalta kannattamattomista verotuista luopumista, lisätukea sähköja biokaasuautojen latausinfrastruktuurille sekä 300 miljoonan euron rahoituskokonaisuutta kiertotalouden edistämiseen. Global Footprint Network -ajatushautomon YK:n tilastojen pohjalta laskema päivä mittaa sitä, milloin ihmiskunta on laskennallisesti käyttänyt loppuun uusiutuvat luonnonvarat sekä ylittänyt maapallon kyvyn käsitellä fossiilisista polttoaineista johtuvia hiilidioksidipäästöjä yhden vuoden osalta. Sosioekonomisen eriarvoisuuden lisäksi raportti käsittelee rasismia ja ruumiin kokoon liittyvää sukupuolittunutta syrjintää. Rahasto julkaisi elokuussa syksyn budjettineuvotteluja varten toimintaehdotuksia, joiden tarkoituksena on mahdollistaa kiertotalouteen siirtyminen Suomessa
Niistä indoeurooppalaisia ovat esimerkiksi romaaniset katalaani ja galicia, kelttiläinen bretoni, romanikielet sekä askenasijuutalaisten kieli jiddis, joka kuuluu germaanisiin kieliin, mutta jota kirjoitetaan heprealaisin kirjaimin. Näistä kahdestakymmenestä kuusi kuuluu slaavilaisiin, viisi germaanisiin ja toiset viisi latinan murteista polveutuviin romaanisiin kieliin. EU:n alueella puhutaan myös lukuisia vähemmistökieliä. Samalla maahanmuutto on toisaalta tuonut EU:hun uusia kieliyhteisöjä: esimerkiksi vietnamilaiset on tunnustettu Tsekin tasavallassa etniseksi vähemmistöksi, jolla on oikeus käyttää omaa kieltään virallisissa yhteyksissä. YDIN 3 / 2020 10 YTIMEKKÄÄT EUROOPAN unionin 24 virallisesta kielistä 20 kuuluu indoeurooppalaisen kielikuntaan. Lounais-Ranskassa ja Pohjois-Espanjassa puhuttu baski on puolestaan isolaattikieli, eli sillä ei ole yhtään tiedettyä kielisukulaista. EU:n virallisia kieliä ovat myös uralilaiseen kielikuntaan kuuluvat unkari, suomi ja viro sekä maltan kieli, joka romaanisista kielistä saamistaan vaikutteista huolimatta kuuluu afroaasialaisten kielten seemiläiseen haaraan ja on siten sukua esimerkiksi arabialle. Lisäksi Euroopassa käytetään puhuttujen kielten ohella myös monia eri viittomakieliä. Toiset taas ovat vaarassa kuolla sukupuuttoon, koska nuoremmat sukupolvet eivät enää opi puhumaan kieltä. VIRALLISIA JA VÄHEMMISTÖKIELIÄ Karttapohja: Hayden120, CC BY-SA 3.0 Kolonialismin myötä jotkin eurooppalaiset kielet, kuten englanti ja espanja, ovat saaneet hallitsevan aseman Euroopan ulkopuolisissa maissa ja ovat siksi maailman puhutuimpien kielten joukossa. Samaa kielikuntaa ovat myös balttilaiset kielet latvia ja liettua, kelttiläisiin kieliin kuuluva iiri sekä oman haaransa muodostava kreikka. Kreikkaa ja kyrillisiä kirjaimia käyttävää bulgariaa lukuun ottamatta kaikkia virallisia EU-kieliä kirjoitetaan latinalaisin aakkosin. EU:n ainoan alkuperäiskansan saamelaisten kielet kuuluvat uralilaiseen kieli-kuntaan, niin kuin myös karjala ja Ruotsissa vähemmistökieleksi tunnustettu meänkieli. Ytimen toimituskunta ERI KIELIKUNTIEN ALUEELLINEN LEVINNEISYYS EU:SSA germaaniset kielet romaaniset kielet slaavilaiset kielet balttilaiset kielet kreikka kelttiläiset kielet URALILAISET KIELET AFROAASIALAISET KIELET BASKI INDOEUROOPPALAISET KIELET
Antirasismi, eli rasismin vastaisuus, on puolestaan vastalääke rodulliselle sorrolle – työtä, joka vähentää etnistä syrjintää ja syrjivien käytäntöjen vaikutuksia. Yhteiskunnan epäkohtia korjaava antirasistinen työ ulottuu niin historiallisten vähemmistöjen oikeuksiin kuin myös siirtolaisryhmien ja useamman polven uussuomalaisten asemaan. Yhdenvertaisuus hyödyttää koko yhteiskuntaa. Tärkeää on myös pohjata maahanmuuttopoliittiset säädökset asiantuntijoiden suosittelemaan humaaniin siirtolaispolitiikkaan, eli varmistaa ihmisoikeuksien toteutuminen ihonväristä ja kansalaisstatuksesta riippumatta sekä mahdollistaa lailliset reitit Pohjoismaihin pääsemiseen sekä täällä elämiseen ja työskentelemiseen. Ilmastokriisin ja valtioiden rajat ylittävän joukkoliikehdinnän aikakaudella on hyvä muistaa, että rauhantyö on parasta turvallisuuspolitiikkaa. Viime vuosina on tuotu esille Suomen kytköstä Euroopan tasolla tapahtuvaan keskusteluun kolonialismin ja rasismin historiasta. Rasismiin puuttumisen eteen tehdään eutasolla töitä, mutta tehokkain muutos tapahtuu paikallisella tasolla Pohjoismaissa. Antirasismissa on kyse myös tästä, sekä suomalaisuuden uudelleenmäärittelystä ja valkoisuuden normin haastamisesta kulttuurisen kansalaisuuden perustana. YDIN 3 / 2020 11 KOLUMNI K eväällä 2020 antirasistinen liikehdintä nousi laajaan keskusteluun, kun Black Lives Matter -ihmisoikeusliike nousi Yhdysvaltojen historian suurimmaksi kansanliikkeeksi. Emme ole tästä irrallaan ja Pohjoismaissa on lisäksi oma, saamelaisiin ja romaneihin liittyvä rasistinen historia, joka jatkuu yhä. Rasismia on sellainen ajattelu, jossa maailman ajatellaan koostuvan erilaisista ihmisroduista ja jossa nämä niin kutsutut rodut eroavat toisistaan esimerkiksi kykyjensä tai luonteenpiirteidensä mukaan, sekä toiminta, jossa näiden olettamusten pohjalta säädetään toimenpiteitä sekä eriarvoistavia käytänteitä. Antirasismin aika Euroopassa. Blm-liike on käynnistänyt solidaarisuusmarsseja ympäri maailmaa sekä pakottanut valtioita tarkastelemaan omia etnisiä hierarkioitaan ja väestösuhteidensa historiaa. Antirasismi on kuluvan vuoden kuuma sana, josta kiistellään, jota politisoidaan ja jonka toteutumista vaaditaan myös Euroopan tasolla. Etniseen syrjintään voidaan puuttua muun muassa toteuttamalla Marinin hallituksen ohjelmassa mainittu ensimmäinen rakenteellisen rasismin toimenpideohjelma Suomessa, edistämällä työmarkkinoiden valmiuksia puuttua etniseen syrjintään sekä kouluttamalla ammattilaisia ja opiskelijoita eri tasoilla aiheesta. . LIBAN SHEIKH Kirjoittaja?on?Vasemmistonuorten?puheenjohtaja.. Euroopan perusoikeusvirasto on myös raportissaan todennut Suomen olevan mustaan väestöön kohdistuvan syrjinnän osalta Euroopan kärkimaita
. Asevelvollisuuden ongelmia ei siis voi kestävästi ratkaista laajentamalla pakollista palvelusta koskemaan uusia ryhmiä. YDIN 3 / 2020 12 KOLUMNI J os yleinen asevelvollisuus on Suomen maanpuolustuksen selkäranka, sitä vaivaa skolioosi. Sukupuolten epätasa-arvo lain edessä on yhä vaikeampi perustella varsinkin nuorille, sotilaiden liikakoulutus vaikuttaa olevan ongelma jopa armeijalle ja kansainväliset ihmisoikeuselimet esittävät Suomelle toistuvasti moitteita totaalikieltäytyjien vapausrangaistuksista sekä sivarin rangaistuksenomaisesta pituudesta. Kansalaispalvelus nopeasti ja hitaasti ajateltuna AKU KERVINEN Kirjoittaja?on?Aseistakieltäytyjäliiton?järjestökoordinaattori?. Kun nykyisen asevelvollisuuden epätasa-arvoisuus on niin räikeää ja ilmeistä, on ymmärrettävää, että kaikkia yhtäläisesti kohtelevat kutsunnat ja kansalaispalvelus tuntuvat monesta nopeasti ajateltuna käyvältä ratkaisulta. Ihmeellisempää on se, että ainoa järkevä ja realistinen suunta järjestelmän kehittämiseksi on tukittu jo komitean tehtävänannossa, johon sisältyy yleisen asevelvollisuuden ylläpitäminen. Yrityksistä huolimatta kansalaispalvelukselle ei ole pystytty osoittamaan tarvetta, eikä sellaista järjestelmää ole käytössä demokratioissa. Sen sijaan tavoitteeksi on otettava järjestelmän kehittäminen vapaaehtoisuuden suuntaan muiden Pohjoismaiden esimerkin mukaisesti, vähimmäisvaatimuksena tasa-arvon ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Kirsikkana kakun päällä järjestelmän ihmisoikeusongelmat vain pahenisivat, sillä muille kuin vakaumuksellisille aseistakieltäytyjille määrätty pakollinen siviililuonteinen palvelus rikkoisi todennäköisesti pakkotyön kieltäviä ihmisoikeussopimuksia. Komitean tehtäviin kuuluu selvittää koko ikäluokalle määrättävää kansalaispalvelusta ja naisten velvoittamista kutsuntoihin. Koko ikäluokan poissaolo työelämästä ja koulutuksesta palveluksen ajan tulisi todella kalliiksi, ja armeijakin on lähinnä huolissaan siitä, lisääntyisikö sen koulutettavien määrä kansalaispalveluksen myötä. Ei ole ihme, että Suomen hallitus päätti asettaa parlamentaarisen komitean selvittämään asevelvollisuuden kehittämistä. Toivoisi kuitenkin, että päättäjät eivät ajattelisi pelkästään nopeasti, vaan myös hitaasti ja rauhassa. Lisäksi sen on tarkoitus pohtia siviilipalveluksen hyödyntämistä kokonaisturvallisuuden toimintamallin tarpeisiin – neljännen kerran viimeisten vuosien aikana, vaikka edellisillä kerroilla tarvetta ei ole löytynyt. ja?Antimilitaristi-lehden?päätoimittaja.
14 ARJA ALHO EU – väline parempaan maailmaan / 20 KERTTU WILLAMO Korona ei kukista Chilen aktivisteja / 24 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Covid-19 – jälki maailmassa / 30 SILJA YLITALO Taidetta ilman tuottovaatimuksia / 34 EERO SUORANTA EU:n Kiina-linjaa etsimässä / 38 AURORA LEMMA Ei niin valkoiset patsaat ja arabien nolla / 42 HANNA HIRVONEN Matkalla arvokkuutta kohti / 44 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Henki vaakalaudalla. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA
Voisivatko nämä näkökulmat tuoda jotain uutta ja syventävää Eurooppakeskusteluun. Miettisen mukaan voivat – EU:lla on mahdollisuutensa. YDIN 3 / 2020 14 YDINHETKI EU – VÄLINE PAREMPAAN MAAILMAAN Eurooppa-tutkija Timo Miettinen on kiinnostunut erityisesti historian ja filosofian risteyskohdista sekä politiikan, talouden ja oikeuden välisistä suhteista. Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa
T imo : Yksi keskeinen osa Euroopan kehitystä toisen maailmansodan jälkeen on ollut ajatus virheistä oppimisesta. Husserl oli erityisen kiinnostunut antiikin Kreikasta ja siitä, miten vallitseva kulttuurien vuorovaikutus johti pyrkimykseen muodostaa yleispäteviä totuuksia. Eu:n finanssipolitiikalle olisi luotu pysyviä rakenteita, kuten oma valtionvarainministeri, sekä vahvempia panostuksia esimerkiksi työttömyysvakuutusjärjestelmään. Sopimus vahvisti tuolloin taloudellista yhteistyötä ja edelleen sisämarkkinoiden toimintaa. Vastapuolella oli ranskalainen lähestymistapa, joka korosti poliittisempaa talousyhteistyötä. Puhutaan 1990-luvun alun Maastrichtin sopimuksesta, josta käytiin paljon keskustelua ennen Suomen eu-jäsenyyden kansanäänestystä. Voitko kertoa tästä tarkemmin. a rja : Leipätyösi on tutkia Eurooppaa. T imo : Edmund Husserlin fenomenologia on 1900-luvulla kehittynyt filosofinen suuntaus. Ensinnäkin taloudellisen yhteistyön rakenteet, varsinkin euroalueella, ovat olennaisesti keskeneräisiä. a rja : Väitöskirjassasi toteat, että Euroopan idean ytimessä on ajatus eri perinteiden yhteensovittamisesta, oman ja vieraan ylittämisestä. Taloudellisen yhteistyön kautta eurooppalaiset valtiot saatiin hitsautumaan yhteen. Tarvittiin lisää konkreettisia kannustimia. T imo : Maastrichtin sopimuksen ydin oli rahaja talousliiton luominen sisämarkkinoiden rinnalle. Väitöskirjassasi käsittelit Euroopan ideaa filosofisen ulottuvuuden kautta. Ajatus taloudesta eurooppalaisen rauhanprojektin moottorina ei suinkaan ole vanhentunut eikä väärä. Lähestymistavaksi tuli saksalainen sääntöperusteinen tapa. Tarkoituksena oli ymmärtää kokemusmaailmaa, josta eurooppalaiselle kulttuurille ominainen universalismi, ajatus yleispätevistä totuuksista, on syntynyt. Kyse ei ole vain maantieteestä, eri sopimuksista tai edes yhteisistä päämääristä, vaan myös identiteetistä ja ideasta maailmassa, jossa globaalit haasteet edellyttävät kykyä yhteisten ratkaisujen löytämiseen. Ne eivät riittäneet. Perinteiset valtioliittomallit perustuivat pitkälti kansainväliseen oikeuteen. Maiden finanssipolitiikalle asetettiin rajoja, kuten velkaantumiselle ja vuotuisille budjettialijäämille. Viimeksi ne nousivat esille elpymisrahastossa, josta päätettiin koronaviruksen aiheuttamien talousvaikutusten vuoksi. Tämähän tuntuu Euroopan tulevaisuuden kannalta erittäin tärkeältä edelleen! Onhan kyse noin puolen miljardin, 24 eri virallista kieltä puhuvan ihmisen ja 27 eri maan yhteisöstä. Toiseen asiaan, perusarvoihin – joiden ajateltiin etenevän luonnollisena demokratiaja oikeusvaltiokehityksenä – liittyi liikaa optimismia. Tuotantorakenteiltaan erilaiset maat ovat sidottu samaan valuuttakurssiin ilman tasapainottavia mekanismeja. Tämä rajojen ylittäminen on luonnehtinut myös myöhempää Euroopan kehitystä, niin hyvässä kuin pahassa. Tutkin hänen myöhäisiä tekstejään ja Eurooppa-analyysejaan. Rakenteet puuttua epäkohtiin ovat riittämättömiä. Näitä kahta asiaa miettisin tänä päivänä tarkemmin. Jos sinun pitäisi keksiä nyt eu, millaisen eu:n keksisit. Se irrotettiin myös poliittisesta päätöksentekoprosessista. Siinä on vain aukkoja. Euroopan keskuspankin (ekp) keskeiseksi tavoitteeksi asetettiin hintavakauden vaaliminen. Näiden kahden eri lähestymistavan jännitteet ovat eläneet koko ajan. YDIN 3 / 2020 16 YDINHETKI A rja : Olet paitsi Eurooppatutkija myös fenomenologi. AJATUS TALOUDESTA EUROOPPALAISEN RAUHANPROJEKTIN MOOTTORINA EI SUINKAAN OLE VANHENTUNUT EIKÄ VÄÄRÄ. Kun maa on unionin jäsen, perusarvojen kunnioittamisen valvonta on hankalampaa verrattuna jäsenyyden hakemisvaiheeseen. SIINÄ ON VAIN AUKKOJA.
Kummatkin toivat pitkäjänteisyyttä eu:n toimintaan. Iso kuva on, että instituutioiden välinen selkeys horjui ja tuloksena oli jäsenmaiden vallan kasvu. Neuvosto sai pysyvän puheenjohtajan ja ulkosuhteille ja turvallisuuspolitiikalle nimitettiin korkea edustaja. Itälaajentuminen oli luonteva vaihe eu:n kannalta. T imo : Keskeinen tarkoitus oli tosiaan selkiyttää instituutioiden välisiä valtasuhteita. Tarkoitan syvenemisellä euroalueen syntyä ja laajenemisella erityisesti vuotta 2004, jolloin Kypros, Latvia, Liettua, Malta, Puola, Slovakia, Slovenia, Tšekki, Unkari ja Viro tulivat jäseniksi. Miten arvioisit hänen visioitaan nykypäivästä käsin. a rja : Lissabonin sopimuksessa 2007 vahvistuivat ihmisja perusoikeudet, mutta ennen muuta eri instituutioiden väliset suhteet selkiytyivät. T imo : En tunne niin hyvin Delorsin henkilöhistoriaa, että osaisin arvioida hänen merkitystään kokonaisvaltaisesti. Se on ollut useimpien maiden osalta menestystarina. YDIN 3 / 2020 17 YDINHETKI a rja : Euroopan komission puheenjohtajalla Jacques Delorsilla oli tuolloin hypyssä syvenevään integraatioon merkittävä rooli. Kun eurooppalaiset maat eivät päässeet sopuun finanssipoliittisesta elvytyksestä, ekp joutui tekemään poikkeuksellisia toimia. Eu-tason varoja on käytettävä aidosti eurooppalaisen lisäarvon kohteisiin. Päätös kolmannesta vaiheesta yhteisvaluuttoineen ja sen yksityiskohdat puolestaan 1990-luvun lopulla, jolloin Suomikin oli mukana. Siinä tilanteessa niin komissio kuin parlamenttikin jäivät taka-alalle. Sopimuksen tarkoittama päätöksenteon selkiyttäminen selvästi horjui. A rja : Ekp täytti eräänlaista valtatyhjiötä eurokriisissä ja sen jälkeenkin. Se voi johtaa pitkällä tähtäimellä suurten uudistusten romuttumiseen ja eräänlaiseen osaoptimointiin. Suuressa kuvassa eurooppalainen yhteistyö on modernisoinut näitä maita niin talouden kuin kansalaisyhteiskuntien osalta. Ekp varmasti liikkui toimivaltansa rajoilla, mutta toisaalta hyvin vaikeassa tilanteessa. Isot jäsenmaat, erityisesti Saksa ja Ranska, ottivat roolia, kuten myös euroryhmä. Sehän joutui toimimaan hyvin hankalassa tilanteessa, jopa deflaatiouhan alla. Samalla kun vahvistetaan eu:n sosiaalista ulottuvuutta, on huolehdittava myös, ettei eu:sta kehity – kuten populistiset puolueet väittävät – pelkkä tulonsiirto-eu. a rja : Suomen liittymisen jälkeen integraatio syveni ja samalla laajeni. Parlamentin asema vahvistui. Elpymisrahastoon liittyvä keskustelu on siinä mielessä positiivista, että ymmärretään,. Myöhemmin sitten Romania ja Bulgaria ja viimeisimpänä Kroatia. Miten luonnehtisit kehitystä Lissabonin jälkeen. T imo : Euroalueen rakenteet tosiaan luotiin Maastrichtin sopimuksella. Kahta asiaa yritettiin tehdä yhtä aikaa. Hänen jälkeensä tulee sitten eu:n laajentuminen ja siihen liittyvät jännitteet. T imo : Työntövoimana sotien välisen kilpailulogiikan korvaamisessa yhteistyöllä on ollut paitsi historiallinen oppiminen myös konkreettiset Marshall-avun kaltaiset aloitteet, joilla ulkoapäin on voitu luoda luottamusta ja uskoa siihen, että yhteistyö kannattaa. Sama on näkynyt myös viime aikoina. Keskeiset eurooppalaiset rakenteet luotiin hänen komissiokaudellaan. Yksimielisyyden vaatimus ei välttämättä ole hyvä asia eu:n kannalta. Näinhän se menee, että eu kulkee kriisistä kriisiin kuten globaalissa maailmassa on tapana. Toinen merkittävä kehityskulku liittyy ekp:n rooliin. Miten uskot eu:n onnistuvan ilmastonmuutoksen hillitsemisessä. Laajeneminen myös levensi sosiaalisia eroja Euroopan sisällä. Mutta kyllä hänen aikaansa luonnehti eteenpäin katsova ote. Budjetista ja elpymisrahastosta päättivät jäsenmaat. Sillä oli ja on päätöksentekokykyä, kun taas eu:n puolella ei. Oliko tämä liian suuri kakku. Ajatus eurooppalaisesta sosiaalisesta mallista karkasi kauemmas. Mutta Lissabonin sopimuksen jälkeen iski heti eurokriisi. Vaikka Puolassa ja Unkarissa on ongelmia, ovat ne hyvin erityyppisiä maita kuin esimerkiksi Ukraina tai Valko-Venäjä
YDIN 3 / 2020 18 YDINHETKI ettei jäsenmaita voi jättää yksin koronan tai ilmastonmuutoksen hillitsijöiksi. a rja : Kivuliaalta tuo muutos vaikuttaa. Lähetettyjen työntekijöiden asema, työn ehdot ja ennen muuta sosiaalinen turvallisuus koskevat meitä kaikkia. Analyyttinen kysymys on kuitenkin, mitkä voimat ovat tämän ajattelun takana. Esimerkiksi finanssisektori haluaa vähemmän sääntelyä, vähemmän yhteistyötä esimerkiksi verokilpailun hillitsemisessä. Mutta vielä vahvempi on ollut finanssimaailman näkemys eu:sta jäykkänä säännöstelijänä, joka estää Britanniaa toteuttamasta täyttä potentiaaliaan. Sääntöperusteinen yhteistyö on toki saanut paljon kolauksiakin. Sitä vastoin se on sisämarkkinoihin ja niiden standardeihin liittyvää valtaa. a rja : Kyse taitaakin olla enemmän kapitalismin kouristelusta, joka vain on naamioitu globalisaation häviäjien huolien sivuuttamiseksi. Ne haluavat vähemmän säätelyä, enemmän pääoman liikkumista ja verovälttelyn mahdollisuutta. a rja : Rehellisyyden vuoksi on sanottava, että brexitin taustalla ovat myös muualta tulleet, jotka jonottavat brittien ohella samoja asuntoja ja joiden lapset haluavat samoihin kouluihin kuin he itse. Tuntuu erikoiselta, ettei tätä vastavuoroisuutta haluta nähdä. Onko kyse jäsenmaiden intresseissä, joilta vallan sanotaan karkaavan, vai onko kyseessä globaalin talouden intressit. Suomessa hyvinvointivaltion kehittyminen liittyy kansalliseen kertomukseen ja identiteettiin. Olet kirjoittanut tästä. Niin kauan kuin vapaa liikkuvuus on keskeinen arvo, ero eu:sta on eräs tapa rajoittaa ihmisten liikkuvuutta, mutta sitä tuskin muualla seurataan. Brexit-äänestystuloksessa on puhuttu paljon syrjäseutujen ihmisistä. Itälaajentumisen myötä tullut halpa työvoima on hyödyttänyt valtavasti talouskehitystä. Sanoisin kuitenkin, että keskeisimmät sosiaalipoliittiset väännöt liittyvät nyt sosiaaliturvan siirrettävyyteen. Keskeinen muutos on, ettei kansainvälinen sääntöpohjaisuus ole enää kapitalismin keskeisin vaatimus. Yhdysvalloissa terästeollisuus suhtautuu ihan positiivisesti Trumpin protektionismiin. Vai mahtaisiko vika olla siinä, ettei poliittisessa keskustelussa ole osattu tätä avata. Monet maat seuraavat niitä ja ottavat käyttöön, koske ne ovat hyviä ja tehokkaita. Miten Eurooppa asemoituu. Brittien keskustelu on kuitenkin ollut kovin uniikkia ja on jatkunut pitkään. Brexit-keskustelussakin vedottiin, että pitää luottaa omiin ratkaisuihin ja tehdä Britanniasta taas suuri. T imo : Tutkijat eivät ajattele Euroopan yhteistyöstä ja vallasta niin, että se olisi kovaa geopoliittista valtaa. T imo : On toki aloitteita, jotka liittyvät eurooppalaiseen työttömyysturvaan tai esimerkiksi lomautusten kustannuksiin. Kun julkinen talous on tiukoilla, maahanmuuttajien nähdään kuormittavan palveluita. Tämä luonnehtii myös brexit-prosessia. Nyt pitäisi ymmärtää, että myös vierastyöläiset ovat oikeutettuja sosiaaliseen turvaan. Mutta Euroopan tasolla on ratkaistava keskeinen kysymys: millä ehdoilla muuttajat suuntaan ja toiseen ovat oikeutettuja sosiaaliturvaan. Avain on ajattelutavan muutos: pois kansallisesta enemmän yhteiseen näkökulmaan. T imo : Britannian talous on mennyt hyvin. Sehän johtaisi jäsenmaat turvaamaan vain omia etujaan. Suomalaiset haluavat viettää lisäksi eläkevuosia aurinkorannoilla ja sehän tarkoittaa, että niin palveluita kuin sosiaaliturvaa on saatava. Sosiaalija terveydenhuollon. a rja : Palaamme taas tutun ja vieraan yhdistämiseen. T imo : Kyllä, globalisaation murrosta voidaan tarkastella myös kapitalismin sisäisestä näkökulmasta. Kyse on kapitalismin murroksesta, jossa luottamus kansainvälisiin instituutioihin on horjunut. Miten käy vapaan liikkuvuuden. Aina ennenkin Eurooppaan on tullut ihmisiä ja myös lähtenyt. Itse asiassa kyse onkin voitoista ja varallisuuden kasaamisesta. Toki Euroopassa on erityyppisiä sosiaalisia malleja, joista osa on enemmän vakuutuspohjaisia kuin toiset. Mutta makrotaloudellinen tarkastelu usein sivuuttaa tavallisten ihmisten kokemukset elinympäristön muutoksesta
Kyse on tuurista: kehen osuu, kehen ei. Kun eurokriisissä luotiin etelä–pohjoinen-vastakkainasettelu, samaa yritetään siirtää koronakriisiinkin ja tulkita sitä huonon taloudenpidon kautta. Siksi väärät mielikuvat menevät läpi. Suomessa elpymisrahastokeskustelussa on ollut hyvin erikoisia piirteitä. YDIN 3 / 2020 19 YDINHETKI järjestämisessä on protestanttinen valtiokeskeisyys, kun taas katolisessa on enemmän perheja yhteisökeskeisyyttä. T imo : Italia ei tosiaan saanut sisämarkkinoiden vuoksi tarvittavia terveydenhuollon välineitä, kun maat pyrkivät suojaamaan omia varastojaan. Journalismissa on eu:hun liittyvän mielenkiinnon tyhjiö. a rja : Jaettu suvereniteetti pitäisi siis hyväksyä. Eu:ssa on paljon kiinnostavaa keskusteltavaa. Kun sitä kanavoidaan, pitää ottaa huomioon lisäarvon merkitys: tulevaisuusinvestoinnit, vihreä teknologia, digitaaliset ja muut infrastruktuurihankkeet. Euroalueen epäsymmetrisyys on hankala myös toimivan sosiaaliturvan mallin kannalta. Suomen mahdollisuus vaikuttaa maailmassa kytkeytyy Eurooppaan. Ursula von Leyden pahoitteli pandemiapuheissaan sitä, että Italia jäi aluksi kovin yksin. T imo : Julkisessa keskustelussa on haasteena, että mielikuvat siirtyvät. Komissio pystyy ottamaan lainaa hyvillä ehdoilla, ja se kanavoi avun sinne, missä sitä tarvitaan. a rja : Jälkimmäinen kiteytyy elpymisrahastokeskustelussa. Toki sosiaaliturvan haasteet liittyvät myös euroalueen rakenteisiin. Kyse onkin, miten näitä malleja ja tyyppejä sovitetaan yhteen. Eurooppalainen yhteistyö ei ole kuitenkaan itseisarvo vaan väline paremman maailman edistämiseen.. Rakenteita ei kuitenkaan muuteta, kaikki päättävät yhdessä sekä toimista että rahastoista. On puhuttu liittovaltiokehityksestä tai siitä, että velan ottamisesta tulee automaatio. Kysymyksen voi esittää myös toisin päin: Jos olemme luoneet instituutioita, miksi emme hyödyntäisi niiden vakautta ja uskottavuutta
YDIN 3 / 2020 20 YDINHETKI Uusliberaalia talouspolitiikkaa vastustava kansanliike vaati Chilessä muutosta mielenosoitusten ja taiteen avulla, kunnes koronakriisi tyhjensi kadut. Aktivistien mukaan pandemia tarjoaa kuitenkin hallitukselle vain pienen hengähdystauon. KORONA EI KUKISTA Chilen aktivisteja Teksti ja kuva Kerttu Willamo K oronaviruspandemia ja sen yhteiskuntia ympäri maailmaa ravistelleet seuraukset ovat täyttäneet mediatilan ja arkielämämme. Varsinkin EteläAmerikassa koronavirus leviää kiihtyvään tahtiin. Ennen koronavirusta syksyllä 2019 ja alkuvuodesta 2020 mantereella jylläsivät kuitenkin toisenlaiset voimat ja voimistunut poliittinen vastarinta ja mielenosoitukset olivat arkipäivää monissa maissa, erityisesti länsimaiden silmissä vakaassa Chilessä.
YDIN 3 / 2020 21 YDINHETKI etsimässä uusia tekstejä ja maalauksia, mutta koronarajoitusten alettua vapaa liikkuminen on hankalampaa. Tällä kertaa kansalaiset eivät kuitenkaan pääse toteuttamaan kattilaprotesteja kaduilla ja aukioilla, vaan ääntä pidetään sen sijaan kotien ikkunoista ja parvekkeilta. Alkuvuodesta 2020 Piñeran hallitusta ja chileläisen yhteiskunnan epäkohtia kritisoivilta kannanotoilta oli mahdoton välttyä. Kansanliike on myös järjestäytynyt sosiaalisen median kanavissa, kuten hallitusta kritisoivien poliittisten Instagram-tilien ja meemien avulla. Katuaktivismin ja taiteen tilalle on myös tullut uusia tapoja näyttää presidentille ja hallitukselle, etteivät ihmiset hyväksy nykyistä tilannetta. Gómez kertoo, miten suuret Piñeraa tukevat valtamediat tekevät jo nyt mielipidevaikuttamista seuraavia presidentinvaaleja silmällä pitäen. Chileläiset odottivat uutta perustuslakia koskevaa kansanäänestystä huhtikuulle, mutta pandemian takia se siirtyy näillä näkymin lokakuulle 2020. Gómezin mukaan poliittinen liike on kuitenkin valitettavasti hieman hajaantunut. Hän toivoo, että mielenosoittajat voisivat taas palata kaduille mahdollisimman pian, jotta heidän vaatimuksiaan kuultaisiin paremLokakuussa Chilen pääkaupungin Santiagon metrolippujen hinnankorotukset käynnistivät massiiviset hallituksen vastaiset mielenosoitukset ja aktivoivat kansanliikkeen. Hinnankorotukset olivat kuitenkin vain jäävuoren huippu, sillä todellinen syy mielenosoituksiin oli kauan pinnan alla kytenyt tyytymättömyys Chilessä vallitsevaa uusliberaalia talouspolitiikkaa kohtaan. V alparaísossa asuva aktivisti ja opiskelija Pandora, joka halusi esiintyä jutussa vain etunimellään, on aktiivisesti mukana hallituksen vastaisessa liikkeessä. Oikeistolaisen presidentti Sebastián Piñeran erovaatimukseen kulminoitunut liike kritisoi etupäässä taloudellista eriarvoisuutta, eläkejärjestelmää ja vuonna 1973 vallankaappauksen tehneen diktaattori Augusto Pinochetin aikaista perustuslakia. Syksyllä 2019 ja alkuvuodesta 2020 poliisin ja hallituksen kovat otteet mielenosoittajia vastaan saivat osakseen paljon kritiikkiä sekä Chilessä että muualla maailmassa. H allituksen vastaiseen toimintaan aktiivisesti osallistuva, Santiagossa yliopistossa opiskeleva Jonás Gómez kertoo katutaiteen olevan tärkeä osa mielenosoituksia ja kansanliikettä. Varsinkin nuorille ja opiskelijoille meemikulttuurin satiiri on osa poliittista liikehdintää ja tiedonjakoa. Pinochetin valtakautena toistuvasti järjestetyt cacerolazo-mielenilmaukset, joissa kansalaiset rummuttavat ja kolistelevat kattiloita ja patoja, ovat tehneet paluun. Katutaiteen avulla on tuotu marginaalissa elävien elämät, näkökulmat ja äänet näkyviin sekä pyritty demokratisoimaan taidetta tuomalla se kaikkien ulottuville. Julkisen tilan haltuunotolla taiteen avulla on pitkät perinteet Latinalaisessa Amerikassa ja katutaiteen eri suuntaukset ovat perinteisesti toimineet politiikan välineinä. Poliisiväkivaltaa kommentoivat myös Santiagon ja Tyynenmeren rantakaupunki Valparaíson katukuvaa hallitsevat iskulauseet ja maalaukset. Piñeran perinnön jatkaja ja seuraajaehdokas, Santiagon metropolialueeseen kuuluvan vauraan Las Condesin kunnan oikeistolainen pormestari Joaquín Lavín esitellään valtamediassa progressiivisena uudistajana. ”Eroa Piñera! Herätys Chile! 1973=2019!” Vuodenvaihteessa poliittinen vastarinta sekä ihmisten tyytymättömyys ei näkynyt julkisilla paikoilla vain kaduilla marssimisena vaan myös teksteinä, iskulauseina ja katutaiteena. Hänellä oli tapana käydä usein kaupungilla. Seuraavat presidentinvaalit ovat vasta kahden vuoden päästä. – Mediassa luodaan myös pesäeroa Lavínin ja Piñeran välille, jotta Piñeran pohjalukemissa oleva kannatus vaikuttaisi Lavínin kannatukseen mahdollisimman vähän, Gómez sanoo. Useissa seinissä luki ”näinä päivinä on etuoikeus omistaa kaksi silmää”, mikä viittaa silmävammoihin, joita monet mielenosoittajista saivat poliisien ampumista kyynelkaasupatruunoista
Sekä Gómez että Pandora ovat yhtä mieltä siitä, että Chilessä on meneillään poliittinen kriisi, johon liittyy taloudellinen kriisi ja siihen taas vuorostaan terveydenhuollon sekä eläkeja koulutusjärjestelmän kriisit. Muutama kuukausi kotona eristyksissä ei kukista meitä! Gómez lupaa. YDIN 3 / 2020 22 YDINHETKI min. Koronarajoitusten alettua maalauksia ryhdyttiin kuitenkin pesemään pois. Koronavirus ja siitä seuranneet rajoitukset jopa lisäävät jo olemassa olevia luokkaeroja: kaikkein köyhimmillä ei ole esimerkiksi varaa laadukkaaseen terveydenhuoltoon, elintarvikkeisiin tai hengityssuojiin, joiden käyttö on monilla paikoilla pakollista. Silloin Delight Lab -niminen taiteilijaryhmä heijasti valonheittimillä Santiagon ydinkeskustassa sijaitsevan Torre Telefónica -pilvenpiirtäjän seinään tekstejä, joissa luki muun muassa ”nälkä”, ”demokratia?” ja ”ihmisyys”. – Osa ongelmaa on, että valta on keskittynyt samalle, hyvin rajatulle piirille, Gómez ja Pandora sanovat. Vähävaraisten alueiden asukkailla elintarvikkeiden ja välttämättömyyksien hankkimiseen voi kuitenkin mennä enemmän aikaa kuin minkä rajoitukset sallivat, minkä takia heille annetaan enemmän huomautuksia ja sakkoja niiden rikkomisesta. Aktivistit kokevat kannanottojen poistamisen provokaationa heitä kohtaan. Toisin sanoen heidän mielestään Chilen yhteiskuntajärjestelmässä on hyvin monia ongelmakerroksia, jotka limittyvät yhteen eri tavoilla. – Chileläiset ovat odottaneet tätä kolmekymmentä vuotta. Kukaan ei oikein tiedä, mitä hän siellä teki, Gómez kuvailee. Kotoa poistuessaan asukkaiden tulee pitää mukanaan kaupungin myöntämää kulkulupaa. Huhtikuusta lähtien Santiagon ja Valparaíson alueiden asukkaat ovat saaneet liikkua ulkona vain kaksi kertaa viikossa kolme tuntia kerrallaan. – Viimeksi, Pinochetin diktatuurin aikana, kuilut ihmisten välillä kasvoivat. Vaikka kadut ovat olleet Chilessä lähes autiot, aktivistit muistuttavat, että maassa on yhä sama eriarvoisuutta luova perustuslaki ja talouspolitiikka. En halua, että sellaista tapahtuu taas, Pandora sanoo. Aktivistien mukaan pandemia on hallitukselle kuitenkin vain pieni hengähdystauko. HALLITUS JA PRESIDENTTI OVAT KÄYTTÄNEET HYVÄKSEEN PANDEMIAN LUOMAA TILANNETTA, JOSSA MIELENOSOITTAJAT JOUTUVAT PITÄMÄÄN TAUKOA KRIITTISELLÄ HETKELLÄ. Siksi aktivistit vaativatkin rakenteellisia muutoksia – pelkkä presidentin vaihto ei riitä ongelmien selättämiseen. – Piñeran tavoitteena on vaientaa ja sensuroida hänen politiikkansa kohdistuva kritiikki kriisin keskellä, Gómez sanoo. Talon seinään piirretty graffiti toivoo ”vuotta ilman Piñeraa” Valparaíson kaupungissa Chilessä.. Hän toivoo myös, että pandemia ja poikkeustilasta johtuva eristäytyminen eivät johda itsekkyyteen ja pelkän oman edun tavoitteluun. – Piñera kävi koronakriisin alettua henkivartijoidensa kanssa tyhjällä Plaza Italialla, Santiagon keskustan tunnetulla aukiolla. G ómezin mielestä hallitus ja presidentti ovat käyttäneet hyväkseen pandemian luomaa tilannetta, jossa mielenosoittajat joutuvat pitämään taukoa kriittisellä hetkellä. Tekstit kuitenkin peitettiin suuremmilla valonheittimillä, mitä luultavimmin hallituksen toimesta. Monet ajattelivat, että ”kunhan oma perheeni on kunnossa, en välitä muista”. Toinen esimerkki on toukokuulta. Aukion ympärillä olevat rakennukset olivat myös täpötäynnä Piñeraa vastustavia tekstejä. Kun koronavirus jossakin vaiheessa laantuu, kansa lähtee taas kaduille, kunnes heitä kuunnellaan. – Aukiolla on liikkeellemme paljon symbolista arvoa, koska mielenosoitukset alkoivat sieltä ja ne ovat keskittyneet sen läheisyyteen. Piñeran käynti Plaza Italialla oli monille todella loukkaavaa
COVID-19 – jälki maailmassa Teksti Ytimen toimituskunta BR IA N AJ AC KS O N /G ET TY IM AG ES PR O VI A CA N VA .C O M YDIN 3 / 2020 24 YDINHETKI. Mitä jälkiä on jäänyt, miten tästä eteenpäin. Rauhanliitto ja Ydin-lehti tekivät välitilinpäätöstä covid-19viruksen vaikutuksista ihmisten arkipäivään, talouteen ja demokratiaan
Hän muistuttaa, että yleensä kapitalismiin liittyvät kriisit ovat jäljitettävissä rahoitusmarkkinoille ja niiden ongelmiin. Tuolloin Liimataisen mukaan lääkärit raportoivat oudon sitkeästä keuhkokuumeesta. I lo:n johtajana pitkään työskennellyt Kari Tapiola piti keskustelussa tärkeänä kansainvälisten työnormien kautta tehtävää pandemioiden ehkäisytyötä. Pandemioiden synnyssä ja leviämisessä on kyse ympäristöstä ja sen muutoksista, joihin ihminen on vaikuttanut – tietysti ennen muuta työympäristön turvallisuudesta. Ratkaisuna näihin on yleensä nähty kriisialaa tukevat erilaiset tukipaketit. Covid-19-pandemia on kuitenkin kriisinä erilainen. Viruksen vaikutukset vastaavat jo 1930-luvun laman vaikutuksia. Talouksien sulkeminen on ollut edellytys pandemian leviämisen ehkäisemiselle. Kun taloudet sulkeutuvat, myös työpaikat katoavat. Näin myös muualla maailmassa. Kun virus tuli Suomeen lähinnä turistien mukana, Italiassa se ankkuroitui tiukasti talouden rakenteisiin. Italian vaikeaa virustilannetta selittää talous. Kun viruksen tuloa Eurooppaan ja erityisesti Italiaan on tutkittu, jäljet menevät jo joulukuulle 2019. Maa on läpikäynyt vakavan terveyskriisin, jonka vaikutukset näkyvät koko yhteiskunnassa ja tietysti taloudessa. Erityisen suuressa vaarassa ovat terveydenhuollon työntekijät. – Virus tuli bisnesluokassa lentäen, mutta levisi rekkojen ja pakettiautojen kyydissä, kertoo Liimatainen. Lauri Holappa on globaaliin talouteen erikoistunut ja juuri väitellyt tutkija. Pohjoisosien laaja yritysja tuotantotoiminta tuhansine logistiikkayrityksineen ja keskusvarastoineen tarjosi viruksen leviämiselle parhaan mahdollisen tavan, hyvän tieverkoston. YDIN 3 / 2020 25 YDINHETKI. Tartuntoja oli jo tammikuussa niin paljon, että helmikuussa löydettiin vasta-aineita niin verikuin jätevesinäytteistä. – Pandemiat johtavat vakaviin työn ja työelämän ongelmiin. PohjoisItaliassa riehui itse asiassa covid19-viruksen kolmas polvi. Tartuntatautialueita toki eristettiin, mutta osin epäjohdonmukaisesti, mistä nyt käräjöidään. T oimittaja Liisa Liimatainen on elänyt Italiassa viruksen kanssa pidempään ja hyvin erilaisissa olosuhteissa kuin me Suomessa. Liimataisen mukaan Italiassa on opittu elämään viruksen kanssa
Hyötyjä on siis vaikea arvioida, sanoo Holappa. Holappa pitää ratkaisua historiallisena suunnanmuutoksena: aiemmin – kuten eurokriisin aikana – erilaisissa pelastuspaketeissa oli erilaisia ehtoja, jotka edellyttivät julkisten menojen leikkausta. Kari Tapiola lisäsi myös, että kehittyneiden maiden kriisivalmiuteen tehtävien valtavien panostusten sijaan mielessä pitäisi olla erityisesti kehitysmaat ja niiden epäviralliset taloudet, joiden ahdingosta pandemiat syntyvät ja pääsevät leviämään. Ongelma vain on, että eri pakettien teho edellyttää talouksien avautumista ja sen suhteen on vielä kysymysmerkkejä. Tässä tilanteessa näin ei kuitenkaan tule tapahtumaan. Sulkemiset ovat puolestaan kasvattaneet nopeasti talouksien velkataakkaa. Eihän covid-19-vaikutukset ole olleet mitenkään Italian omaa syytä. Valtioiden samanaikainen velkaantuminen saattaa Holapan mukaan muuttaa harjoitettavaa rahapolitiikkaa. Nyt on hänen mukaansa vallalla toisenlainen ajatusmaailma: yritetään turvata heikoimmassa asemassa olevien tilanne. Holappa muistuttaa kuitenkin myös toisenlaisesta vaihtoehdosta. listoja, jotka olisivat aivan vääränlainen vastaus tilanteeseen. Hänen mukaansa rahaston legitimiteetti olisi voinut olla parempi myös pohjoisissa jäsenvaltioissa, mikäli siihen olisi sisältynyt valtioiden lainojen leikkauksia. Keskustelua vetäneen päätoimittaja Arja Alhon mielestä elpymisrahastoratkaisun syntyminen kertoo hyvää eu:sta – erityisesti sen tulevasta kyvystä vastata rajat ylittäviin ongelmiin, kuten ilmastonmuutokseen. – Kun tarkastellaan julkista velkaantumista, kaksi komponenttia vaikuttaa: ohjauskorko ja riskipreemio, eli että velkaantuneilta mailta peritään enemmän korkoa. – On ironista, että juuri nyt elvytyspaketeista on kyetty tekemään nopeasti päätöksiä mutta euron kriisissä ei. Merkelin mielestä eu:n vahvuus edellyttää Italian mukanaoloa, ei vain taloudellisesti mutta myös kulttuurisesti. – Oli hienoa nähdä, miten Angela Merkel puolusti Italiaa itävaltalaisia, hollantilaisia ja ruotsalaisia vastaan. – Velkojen suuruuden vuoksi suurten lukujen magiaa käytetään hyväksi. Yleensä asiat menevät niin, että kun eri maiden velkaantumisaste nousee liikaa, niiden lainojen korot lähtevät nousuun. Kun velat ovat suuria, jo pienikin korkomuutos aiheuttaa kovia paineita. Keskuspankkirahoituksesta tulee uusi normaali. Holappa puolestaan muistuttaa, että paketti ei ole ihan optimaalinen. Siitä käydään yhä osin ristiriitaistakin keskustelua. Holappa muistuttaa, että kaikki taloudet velkaantuvat samanaikaisesti ja siksi lainakorot eivät lähdekään automaattisesti nousuun. Mutta käytännössä keskuspankkien itsenäisyys on mennyttä. Liisa Liimatainen kokee elpymisrahastosta tehdyn päätöksen hyvin tärkeäksi Italian kannalta. Keskuspankit joutuvat miettimään toimiaan tarkkaan, etenkin kun on jo eletty nollakorkojen maailmassa verrattain pitkään. E uroopan unionin elpymisrahastosta syntyi ratkaisu heinäkuussa. Tehdään leikkausYDIN 3 / 2020 26 YDINHETKI. – Vaihtoehtoina ovat se, että nollakoron aika jatkuu, tai sitten se, että taseissa olevia velkoja aletaan mitätöidä. Covid-19-jälkeä taloudessa voi odottaa Holapan mielestä mielenkiinnolla. Ehdotkin ovat enemmän oikeusvaltiokehitykseen ja ympäristökysymyksiin liittyviä eivätkä aiempia talouskuria vaativia. Suomalaisessa keskustelussa on unohtunut, että riskipreemiolle ei ole tapahtunut mitään. Tätä Jukka Vihriälä on muun muassa väläyttänyt. Globalisaatiokriitikot ovat aina halunneet luottomarkkinoiden otteen heikkenevän valtioista ja nyt se saattaa tulla mahdolliseksi
Tätä toivetta on voitu käyttää hyväksi, kuten esimerkiksi Unkarissa, jossa parlamentti on sivuutettu määräämättömäksi ajaksi. Korona on selvästi testaamassa instituutioiden vahvuutta. Demokratiavaikutukset näkyvät kielteisinä jo valmiiksi autoritaarisissa maissa, joissa vapaa tiedonsaanti ja kansalaisyhteiskunta on joutunut entistä enemmän tukahduttamispyrkimysten kouriin. Suomen tapauksessa hän pitää hyvänä sitä, että valmiuslain voimassaolo päätettiin, kun sille ei ollut enää oikeudellisia perusteita. Julkisen terveydenhuollon vahvistaminen on tärkeää eri puolilla maailmaa, samoin kuin hyvinvointivaltiokehityksenkin. Jousilahti alleviivaa demokratiavaikutusten paradoksaalisuutta maailmassa. Keskustelijat olivatkin yhtä mieltä monista johtopäätöksistä, joita tarvitaan oikean diagnoosin tekemiseksi. – Olen huolissani myös erityisesti Libanonista, jossa nurkkakuntainen poliittinen järjestelmä on nyt umpikujassa. Liisa Liimataisen mukaan näin on tapahtunut erityisesti Iranissa. On myös syytä tarkastella kriittisesti ihmisen toiminnan vaikutuksia ympäristöön ja ymmärtää, että covid-19 on olemukseltaan ympäristökriisi. Keskustelu löytyy Youtubesta hakusanalla Ydin-lehti tai osoitteesta www.youtube.com/watch?v=MJUpyKKS1X8 YDIN 3 / 2020 27 YDINHETKI. Vielä ei tiedetä, miten ja milloin niitä järjestetään ja järjestetäänkö ne luotettavasti. Presidentti Trump on käynnistänyt Yhdysvaltojen tulevaan presidentinvaalin postiäänestykseen liittyvät epäilyt, joilla saattaa olla vaikutusta. – Demokratian kannalta on kuultu huolestuttavia uutisia. Mikäli pandemia jatkuu pitkään, voi käydä myös niin, että valvonnasta tulee uusi normaali. Yhtäältä demokratia on vahvistunut, kuten vahvojen instituutioiden ja avoimen tiedonkulun yhteiskunnissa on nähty, mutta toisaalta kriisitilanteissa ihmiset kaipaavat vahvoja ja näyttäviä johtajia. Energian kysyntä on romahtanut ja vielä enemmän öljyn hinta, huomauttaa Liimatainen. – Meidän on vaikea ymmärtää muualla, miten katastrofaalinen vaikutus pandemia on ollut öljyä tuottaville maille. Tapiola toivoo, että vihdoinkin ryhdyttäisiin hoitamaan seurausten sijaan syitä. Tietosuoja on olennainen asia ja erilaiset tartuntojen leviämistä seuraavat sovellukset herättävät kysymyksiä erityisesti teknologiajättien roolista. Ihmisten muisti voi Jousilahden mukaan tehdä tepposet. Vielä on vaikea sanoa, onko luottamussäröjä tullut niin paljon, että se vaikuttaisi ihmisten kykyyn toimia yhdessä. Maan kykyä selvitä pandemiasta ovat heikentäneet lisäksi talouspakotteet, jotka liittyivät aikanaan Iranin ydinaseohjelmaan. Lopullisen tilinpäätöksen tekemiseen menee kuitenkin vielä aikaa. 70 maassa vaaleja on lykätty. Demos Helsingin demokratiatutkija Julia Jousilahden mielestä on aina syytä olla huolissaan, kun kansalaisten oikeuksia rajoitetaan. Me vain oletimme – kuten Tapiola asiaa luonnehti – että kriisi olisi jäätiköiden hidas sulaminen tai Venetsian hukkuminen veteen. Globaalin kapitalismin mutkikkaat alihankintaketjut tai varallisuuden kasaaminen ja pikavoittojen hakeminen hikipajojen työntekijöiden suojelun kustannuksella eivät palvele globaalien kriisien ratkaisua. Myös globalisaation pelisääntöihin on syytä puuttua. Jousilahti muistuttaa myös, että sosiaalisen pääoman kannalta on tärkeätä, että ihmiset luottavat toisiinsa. Millaisia johtopäätöksiä tilinpäätöksestä voi tehdä. Covid-19 on tässä vain yksi tekijä valtavien katastrofien sarjassa. Pulaa on ollut lääkkeistä ja terveydenhuollon tarvikkeista, toisin kuin esimerkiksi Saudi-Arabiassa. M utta entä pandemian tähänastinen jälki demokratiassa. Jousilahti pitää ilahduttavana myös, että Suomessakin keskustellaan erilaisten teknologiaratkaisujen merkityksestä demokratian tulevaisuudelle
9. Suurin osa kursseista järjestetään Helsingissä. Nyt kursseille myös kotoa käsin! Etäkursseilla kunto kohoaa aamujumpalla, opit ranskan alkeet tai voit vaikka ryhtyä tubettajaksi kotisohvalta. Tervetuloa!. Syyskausi alkaa 7. Kalliolan opiston syksyn 2020 kursseille ilmoittaudutaan osoitteessa www.kalliolankansalaisopisto.fi. Tarjolla opetusta sekä paikan päällä että verkossa
20% alennusta kaikista tuotteista. JA PALJON MUUTA! SYDÄNYSTÄVÄNÄ SAAT:. Kirjakaupoista ja osoitteesta intokustannus.fi LUKUNAUT JA INNOLTA Risto Isomäki VEDENPAISUMUKSEN LAPSET Petri Laukka & Ari Turunen SOLVAAJAT HERJAAMISEN HÄVYTÖN HISTORIA Miriam Attias & Jonna Kangasoja (toim.) ME JA NE VÄLINEITÄ VASTAKKAIN ASETTELUJEN AIKAAN Mikko Jakonen KONFLIKTI TALOUS JA POLITIIKKA Milla Peltonen ERAKOT OMINTAKEISTEN SUOMALAISTEN ELÄMÄNTARINOITA LIITY INNON SYDÄNYSTÄVÄKSI: intokustannus.fi = myös äänikirjana = myös e-kirjana Valita 300 eurolla kirjoja Innon verkkokaupasta maksaessasi kahdensadan euron kertamaksun
TULOKSENA ON KANSALLISTEATTERIN SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ ENSI-ILTANSA SAANUT TEOS, JONKA KESKIÖSSÄ EIVÄT OLE IHMISET VAAN MAAPALLO. YDIN 3 / 2020 30 YDINHETKI TAIDETTA ILMAN TUOTTOVAATIMUKSIA SANNA KEKÄLÄINEN POHTI VUOSIA, MITEN KÄÄNTÄÄ ILMASTONMUUTOS ESITTÄVIEN TAITEIDEN KIELELLE. Kirjoittaja Silja Ylitalo Kuva Katja Tolonen
– Ilmastonmuutokseen suhtaudutaan yleensä joko kauhistellen tai torjuen. – Päätin, että tätä esitystä varten ei hankita mitään. – Minusta ei ole kiinnostavaa miettiä, mitä ihmiset henkilökohtaisesti tästä tilanteesta ajattelevat. Lähtökohtana on maapallo, ja me olemme pelkkiä pieniä kakkiaisia täällä. Kekäläinen kutsuu spektaakkeliksi kaikkea sitä ”hörhelöä, glitteriä, vau-efektejä ja tähtisadetta”, jolla iso osa esityksistä hänen mukaansa aivan turhaan kuorrutetaan. YDIN 3 / 2020 32 YDINHETKI M iten kääntää ilmastonmuutos esittävän taiteen kielelle. Kekäläinen ei halua kutsua katsojia yleisöksi tai katsojiksi vaan kanssaolijoiksi tai mukanaolijoiksi. Ja kommunikaatio. Tuloksena on elokuun puolivälissä ensi-iltansa saanut If I Would Lose My Voice, esittelytekstin mukaan ”tanssiteos, joka havainnoi ihmisen vaikutusta maapallon muutokseen” ja ”tarjoaa ajatuksia herättävän näkemyksen nykymaailman tilaan ja siihen, kuinka ihmisen toiminta on muuttamassa luontoa enemmän kuin koskaan aiemmin”. Meni vielä muutama vuosi, ennen kuin Kekäläinen tiesi, miten tuoda aihe näyttämölle. – Tämä meidän aikamme on pelkkää narsistista pöhöttyneisyyttä, oman kuvan monistaKEKÄLÄISEN MUKAAN ”NARSISTINEN PÖHÖTTYNEISYYS” ON SYVÄLLÄ JATKUVAN KASVUN JA KEHITTYMISEN AJATUKSEEN PERUSTUVAN LÄNSIMAISEN YHTEISKUNTAMALLIN RAKENTEESSA.. Kekäläinen tunnetaan kantaaottavista, poliittisista ja feministisistä nykytanssiteoksistaan – Kekäläinen itse puhuu mieluummin esittävästä taiteesta kuin tanssista – joissa on käsitelty niin häpeää, mielenterveyttä kuin sukupuolen problematiikkaa, identiteettikysymyksiä, naisen asemaa ja kehoa. Tässä esityksessä halusin pyrkiä kommunikaation ja yhteisen kokemuksen kautta ymmärrykseen, joka voi avata ovia muutokselle. Sen vastakohdaksi Kekäläinen on kehittänyt privaattinäyttämön käsitteen. Sitä edustaa myös If I Would Lose My Voice, joka on riisuttu kaikesta spektaakkelista, esittämisestä ja illuusiosta, Kekäläinen kuvaa. Ympäristö ja ilmasto on niin kokonaisvaltainen ja akuutti asia ja kaikessa läsnä. V aikka lähestymiskulma ja aihe olivat Kekäläiselle uusia, taustalla vaikuttavat samat lainalaisuudet kuin hänen aiemmissa teoksissaankin. Ilmastonmuutosta käsittelevässä teoksessa tämänkaltainen lähestymistapa ei Kekäläisestä tuntunut sopivalta. Kansallisteatterin suurella näyttämöllä se saa arvoisensa paikan, Kekäläinen sanoo. Yksi niistä on spektaakkelin kritiikki. – Tiesin heti, että tämä aihe tulee sinne. Siinä on ainoastaan kaksi elementtiä, ja nekin ovat vanhoja. Spektaakkelimaisuus, esittämisen, tuhlaamisen ja näyttämisen hybris, ei Kekäläisen mukaan vaivaa vain esittäviä taiteita, vaan kuvaa koko nykyajan someja kulutusyhteiskuntaa. Tanssija Sanna Kekäläinen oli pyöritellyt aihetta mielessään jo pitkään, kun Kansallisteatterin johtaja Mika Myllyaho vuonna 2017 ehdotti, että hän tekisi Kekäläinen & Company -ryhmänsä kanssa esityksen Kansallisteatterin suurelle näyttämölle. Lähtökohta on usein ollut yksityisessä, omissa tai muiden muistoissa tai kokemuksissa, ja laajentunut niistä kohti yleistä. Tällä kertaa ihminen ei ole se keskipiste. Jäljelle jää olemassaolon pelkistetty, minimalistinen ydin, puhdas kokemus
Silloin kun taide on vastuullista ja ymmärtää maailman tilanteen, niin kuin nykytaiteen pitäisi. Taide pitää ihmiset mentaalisesti kunnossa. Väkisinkin tulee Narkissos mieleen. – Ja erinomaisen hyvin. TAITEENTEKIJÖISTÄ ON TULLUT TUOTANTOTAHOJA, JOITA KOSKEVAT SAMAT TUOTTOVAATIMUKSET JA KASVUODOTUKSET KUIN YRITYKSIÄ, KEKÄLÄINEN KRITISOI. Se ei ollut tietoinen päätös, vaan tapahtui itsestään, erikseen sopimatta. Me olemme omassa kuvassamme emmekä esimerkiksi omissa kehoissamme. Kun taiteen pitää ruveta tuottamaan pääomaa, tämä ei enää päde, koska rahaa tuottava taide on valitettavasti täyttä soopaa. Narkissos on antiikin mytologiassa hahmo, joka on niin rakastunut veden pinnasta heijastuvaan kuvajaiseensa, että mieluummin kuolee nälkään kuin poistuu sen luota. Kekäläisen mielestä voi. I f i would lose my voice -esitykseen liittyy keskustelutilaisuus, jossa kysytään, voiko taide olla muutosvoima. Sen tarkoitus on ensisijaisesti tuottaa, eikä silloin mietitä, mikä on vastuullista. – Jatkuvasti tuutataan sitä mitä nyt pitää ostaa, miltä nyt pitää näyttää. Sen sijaan suurella rahalla tehty spektaakkelitaide vaikuttaa lähinnä väärään suuntaan. Taiteentekijöistä on tullut tuotantotahoja, joita koskevat samat tuottovaatimukset ja kasvuodotukset kuin yrityksiä, Kekäläinen kritisoi. – Tuloshakuinen taide, jota tällä hetkellä on suuri osa siitä taiteesta, mitä länsimaissa tehdään, ei voi olla muutosvoima. – Entä jos on lähtökohtaisesti sitä mieltä, että tämä maailma ei voi jatkuvasti vain kasvaa. Samaan aikaan pitäisi ymmärtää, että tämä planeetta katoaa täältä kohta. Taiteen rahoituksessa on Kekäläisen mukaan tapahtunut suuri murros viimeisten kymmenen tai viiden vuoden aikana. Ja että ihminen ei ehkä olekaan ihan niin suuri kuningas kuin ajattelee olevansa. Julkaistu alun perin maailma.netissä: www.maailma.net/uutiset/meidan-aikamme-onnarsistista-pohottyneisyytta-ja-omakuvien-monistamista-tanssija-sanna. Esityksen ensi-illan piti alun perin olla toukokuussa, mutta sitten tuli korona. Tuottamisen, tuloksen ja rahantekemisen kieli on hiipinyt myös taidepäättäjien puheeseen, ja se vaikuttaa siihen, millaista taidetta tehdään ja miten. Kekäläisen mukaan ”narsistinen pöhöttyneisyys” on syvällä jatkuvan kasvun ja kehittymisen ajatukseen perustuvan länsimaisen yhteiskuntamallin rakenteessa. Kekäläinen toivoo, että korona-ajalla olisi ihmisiin pysyvämpiäkin vaikutuksia. – Miten voitaisiin edes ymmärtää, mikä ilmastonmuutos on, jos mentaalimaailma on tällainen. YDIN 3 / 2020 33 YDINHETKI mista, räpsimistä ja jakamista jatkuvalla syötöllä. – Kriisin alkuvaihe oli hyvin ahdistavaa aikaa kaikille ja vaikutti myös esityksen lopulliseen materiaaliin. Näkyvin seuraus oli, että teoksessa ei lainkaan kosketa toisiin. Kaukomatkojen, kuluttamisen ja itsensä esittelyn sijaan voitaisiin oppia pysähtymään, ajattelemaan ja näkemään se, mikä on lähellä. Poikkeustilasta huolimatta Kekäläinen pienine ryhmineen sai harjoitella loppusuoralla olleen teoksen valmiiksi tyhjässä teatterissa. Taide toimii hitaammin kuin vaikkapa journalismi, mutta vaikuttaa syvemmin
Yhteisen linjan löytäminen Kiinan suhteen ei ole kuitenkaan aina helppoa EU:n sisälläkään. YDIN 3 / 2020 34 YDINHETKI Kirjoittaja Eero Suoranta Kiina on EU:lle samanaikaisesti yhteistyökumppani ja haastaja, jonka kanssa ollaan eri linjoilla esimerkiksi ihmisoikeuskysymyksistä. EU:N ETSIMÄSSÄ Kiina-linjaa 34 YDINHETKI YDIN 3 / 2020
– Kiinalaiset haluavat, että heillä on suhde eu:hun, ja odottavat sen olevan vastavuoroinen. Helsingin yliopiston Kiinantutkimuksen professori Julie YuWen Chen arvioi, että yleisesti ottaen Kiina näkee unionin enemmän kumppanina kuin kilpailijana, mutta sen suhtautuminen vaihtelee osa-alueesta riippuen. Julkilausuman puutteen lisäksi mielenkiintoa ovat herättäneet Michelin ja eu-komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin kommentit Hongkongin erityishallintoalueen turvallisuuslaista, joka tuli lopulta voimaan viikko huippukokouksen jälkeen. Ulkoministeriön Itä-Aasia-tiimin asiantuntija Eevamaria Mielonen kuvaa Kiinaa eu:n näkökulmasta merkittäväksi kumppaniksi, jonka kanssa tehdään nykyään poliittisten sekä kauppaan ja talouteen liittyvien suhteiden ohella yhteistyötä myös esimerkiksi liikenteessä, ympäristössä ja energia-alalla. Määritelmä viestii selvästi, että eu näkee Kiinan yhteistyökumppanina, mutta yhteistyötä pyritään edistämään omista intresseistämme käsin. M itä kiina sitten ajattelee eu:sta. – Kiinan suhde eu:hun rakentuu pääasiassa käytännön tarpeille, eli Kiinan sisäisen kehityksen palvelemiselle sekä Kiinan toivoman uuden, Yhdysvaltojen vähemmän hallitseman maailmanjärjestyksen edistämiselle, Chen kertoo. Samalla Kiinan nousu suurvallaksi ja sen aikaisempaa aktiivisempi kansainvälinen rooli ovat kuitenkin lisänneet kriittisyyttä maata kohtaan. Chenin mukaan siinä missä eurooppalaiset suosivat soveliaisuuteen pohjautuvaa logiikkaa (eli esimerkiksi sitä, että asiat on hoidettava laillisesti, tasapuolisesti ja korrektisti), kiinalaiset arvostavat enemmän osapuolten välistä suhdetta tai kumppanuutta. Tämä pätee myös eu:n ja Kiinan välillä. Mielosen mukaan Suomen kannalta on oleellista, että eu ja Kiina voivat erilaisista intresseistään huolimatta käydä avointa dialogia eri aiheista. – Eu julkisti jo keväällä 2019 tiedonannon, jossa Kiina määriteltiin sekä yhteistyökumppaniksi, kilpailijaksi että järjestelmätason haastajaksi. Tulokset sen sijaan vaikuttavat jääneen laihoiksi, sillä huippukokouksen jälkeen osapuolet eivät edes julkaisseet tavanomaista yhteistä julkilausumaa. Eu-johtajat ilmaisivat huolensa myös Xinjiangin ja Tiibetin etnisten vähemmistöjen kohtelusta sekä esimerkiksi Kiinassa vangittuna olevasta kirjakauppiaasta ja kustantajasta Gui Minhaista. Von der Leyen kertoi parivaljakon ilmaisseen huolensa Hongkongin tilanteen vuoksi ja varoittaneen Kiinaa ”hyvin negatiivisista seurauksista”, jos se etenisi Hongkongin oikeuslaitoksen riippumattomuutta uhkaavan lain säätämisen kanssa. Meidän on kuitenkin tunnustettava, että meillä ei ole samoja arvoja, poliittisia järjestelmiä eikä lähestymistapaa monenvälisyyteen, Michel kommentoi huippukokouksen jälkeen. – Yhteistyö Kiinan kanssa on sekä mahdollisuus että välttämättömyys. – Kahdenväliset suhteet ovat tärkeät, mutta eu:n kautta meillä on mahdollisuus olla osa suuremman mittakaavan yhteistyötä muun muassa ihmisoikeuksien, ilmastonmuutoksen ja kansainvälisen politiikan alalla. Mutta se, ovatko suhteen osapuoliset symmetri. YDIN 3 / 2020 35 YDINHETKI E u:n ja Kiinan johtajien huippukokouksessa kesäkuussa oli vaikuttavan laaja asialista: Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michelin mukaan presidentti Xi Jinpingin ja pääministeri Li Keqiangin kanssa puhuttiin muun muassa koronapandemiasta ja sen talousvaikutuksista, kauppasuhteista ja ilmastotoimista
Jokaisella Euroopan maalla on omat motiivinsa ja intressinsä, joiden takia se voi liittoutua Kiinan kanssa tiettyjen kysymysten suhteen. Pelkästään tämän vuoden aikana Donald Trumpin hallinto on muun muassa rajoittanut kiinalaisille toimittajille myönnettyjen viisumien pituutta, sulkenut Kiinan konsulaatin Teksasissa sekä kieltänyt rahansiirrot kiinalaisten teknologiayritysten ByteDancen ja Tencentin kanssa. Yksi esimerkki tästä on vuodelta 2017, jolloin Kreikka käytti veto-oikeuttaan eu:n yhteiseen julkilausumaan Kiinan ihmisoikeustilanteesta yk:ssa. Syyksi epäiltiin Kreikan tiiviitä taloudellisia suhteita Kiinaan, kuten esimerkiksi valtio-omisteiseen cosco-kuljetusyhtiöön, joka omistaa 51 prosenttia Pireuksen satamasta. – Uskon, että eu:n ja jäsenmaiden tulisi yrittää vieläkin enemmän monipuolistaa kytköksiEU JULKISTI JO KEVÄÄLLÄ 2019 TIEDONANNON, JOSSA KIINA MÄÄRITELTIIN SEKÄ YHTEISTYÖKUMPPANIKSI, KILPAILIJAKSI ETTÄ JÄRJESTELMÄTASON HAASTAJAKSI.. – Mitattuna esimerkiksi talouksien koolla suurimmatkin jäsenmaat ovat yksinään pieniä toimijoita Kiinaan verrattuna, Mielonen toteaa. Samalla usa on kehottanut Euroopan maita asettumaan puolelleen Kiinaa vastaan. T oisin kuin kylmän sodan aikaan, Kiina ja länsimaat ovat taloudellisesti vahvasti sidoksissa toisiinsa – eu on Kiinan suurin kauppakumppani ja Kiina taas eu:n toiseksi suurin. Yksittäisten maiden tasolla tarkasteltuna tilanne näyttää kuitenkin hyvin erilaiselta. Julie Chenin mukaan strategia on ollut yleisesti ottaen toimiva, mutta sillä on myös rajansa. – Ongelmana kuitenkin on, että Kiina ei voi noin vain saavuttaa haluamaansa. Chen pitää kuitenkin eu:n ja Kiinan taloudellista keskinäisriippuvuutta hankaloittavana tekijänä esimerkiksi Kiinan ihmisoikeustilanteeseen vaikuttamisen suhteen. – Hajota ja hallitse -strategian kohteena ei ole vain Keskija Itä-Eurooppa, vaan myös Etelä-Euroopan maat ja Pohjoismaat – mitä jakautuneempi Eurooppa laajasti määriteltynä on, sitä parempi, Chen kuvailee Kiinan lähestymistapaa. – Uskon, että Trumpin ottaessa mallia kylmästä sodasta Kiinan suhteen ja painostaessa eu:ta liittymään kampanjaansa kiinalaiset pitävät suhteen tai kumppanuuden ylläpitämistä eu:n kanssa entistäkin välttämättömämpänä, Chen arvioi. Joskus yhteistyöstä voi jopa tulla Kiinalle haitallista ja sen toiveiden vastaista. Samalla jokaisella jäsenmaalla on Kiinaan myös kahdenväliset suhteet, joiden puitteissa ne voivat muun muassa investoida Kiinaan sekä vastaanottaa kiinalaisia investointeja. Jäsenmaiden erilaisten intressien vuoksi yhteisen linjan löytäminen ei ole aina helppoa. Yhtenä esimerkkinä tästä on pidetty niin sanottua 17+1-aloitetta, jonka on tarkoitus edistää kauppaja investointisuhteita Kiinan sekä Keskija Itä-Euroopan maiden välillä. Kiinan onkin epäilty käyttävän Euroopan suhteen ”hajota ja hallitse” -strategiaa, jossa se hyödyntää taloudellista vaikutusvaltaansa estääkseen eu-maita muodostamasta yhteistä rintamaa Kiina-kysymyksissä. YDIN 3 / 2020 36 YDINHETKI siä tai käyvätkö he määrällisesti tasaveroista tai reilua vaihtokauppaa, ei ole heille yhtä tärkeää. Kiinan suhtautumiseen vaikuttavat myös sen kiristyvät välit Yhdysvaltojen kanssa. Mielosen mukaan yhtenäisyyden säilyttäminen Kiinaan liittyvissä kysymyksissä onkin eu:lle keskinäinen tavoite, johon pyritään eri keinoin: unionin Kiina-tiedonanto auttaa jäsenmaita hahmottamaan Kiina-yhteistyön etuja ja mahdollisia riskejä, minkä lisäksi esimerkiksi suurvaltakilpailusta käydään eu:n parissa laajaa keskustelua
E i ole kuitenkaan täysin selvää, missä määrin eu pystyy omilla toimillaan vaikuttamaan Kiinan ihmisoikeustilanteeseen. Myös eu-parlamentin jäsenet ovat nostaneet näitä kysymyksiä esille viime aikoina. Vaikka kansalaisyhteiskunta ja tutkijatkaan eivät saisi Kiinassa aikaan muutosta tämän erittäin tärkeän asian suhteen, se vahvistaisi eu:n sisäistä yhtenäisyyttä ja lähettäisi Kiinalle selkeän merkin siitä, että ihmisoikeudet ovat eu:lle välttämätön perusperiaate.. ään globaaleihin markkinoihin ja olla laskematta liikaa Kiinan varaan. Eevamaria Mielonen kertoo, että pakkotyövoiman käyttöön liittyvistä raporteista ollaan ulkoministeriössä tietoisia. Niihin kuitenkin liittyy merkittäviä ihmisoikeusongelmia: australialaisen ajatushautomon raportissa helmikuulta kerrotaan Kiinan siirtäneen kymmeniä tuhansia Xinjiangin uiguureja pakkotyöhön tehtaisiin, joissa valmistetaan myös kansainvälisesti tunnettujen brändien tuotteita. K onkreettinen esimerkki taloudellisista kytköksistä ovat myös monien Euroopassa myytävien tuotteiden Kiinaan asti vievät tuotantoketjut. Toimenpiteisiin kuuluvat turvallisuuslain ottaminen huomioon turvapaikkaja viisumilinjauksissa, mahdollisesti tukahduttamistoimiin käytettävien tuotteiden ja teknologioiden viennin rajoittaminen sekä jäsenmaiden ja Hongkongin solmimien kahdenvälisten sopimusten uudelleenarviointi. YDIN 3 / 2020 37 YTIMEKKÄÄT MITÄ JAKAUTUNEEMPI EUROOPPA LAAJASTI MÄÄRITELTYNÄ ON, SITÄ PAREMPI, CHEN KUVAILEE KIINAN LÄHESTYMISTAPAA. Kiina on myös hyvä tekemään ”tapaamisista” ja ”dialogeista” nimellisiä ja merkityksettömiä. – Voimme todeta, että eu:n lähestymistapa, jossa se on yhdistänyt epävirallisia dialogeja tahdikkaisiin virallisiin keskusteluihin, ei ole johtanut Kiinan ihmisoikeustilanteen konkreettiseen parantumiseen. Koska dialogi Kiinan ja unionin välillä ei ole johtanut konkreettisiin tuloksiin, eu:n tulisi Chenin mielestä antaa kansalaisyhteiskunnalle enemmän valtaa edistää ihmisoikeuksien asiaa. Hongkongin tilanteen suhteen Mielonen kertoo Suomen puolestaan tukeneen eu:n toimenpiteitä, jotka julkaistiin ministerineuvoston päätelminä heinäkuun lopussa ja joita jäsenmaiden odotetaan toteuttavan kansallisesti. Käytännöstä hyötyvien yritysten listalla mainitaan myös suomalainen verkkolaiteyhtiö Nokia. – Julkisen ja akateemisen keskustelun Kiinan ihmisoikeuskysymyksistä pitäisi olla eu:ssa yleinen normi ja käytäntö. Heinäkuussa taas yli 180 ihmisoikeusjärjestöstä koostuva koalitio arvioi, että joka viidennessä maailman puuvillatuotteista on hyödynnetty Xinjiangissa pakkotyöllä tuotettuja materiaaleja. Suomen osalta kyse on esimerkiksi Hongkongin ja Suomen välisestä luovutussopimuksesta, jota ulkoministeri Pekka Haaviston mukaan ei voida soveltaa turvallisuuslain takia. Julie Chen sanoo olevansa asian suhteen pessimistinen. – Nämä ovat Kiinan sisäisiä asioita, joissa se puolustaa voimakkaasti linjaansa. Ihmisoikeustilanteen muuttaminen ei ole eu:n vaan Kiinan asia, Chen sanoo. – Asia on erittäin vakava ja kysymys tulee selvittää
Kirjoittaja Aurora Lemma Eurooppa on aina ollut kulttuurisesti, etnisesti ja uskonnollisesti monimuotoinen. Aikalaistemme enemmistö uskoo kuitenkin edelleen valkoisen Euroopan ja Suomen myytteihin. Ei niin valkoiset patsaat & ARABIEN NOLLA YDIN 3 / 2020 38 YDINHETKI
Tämä jo siksi, että esimerkiksi maatalous ei olisi toiminut ilman liikkuvuutta, summaa Miika Tervonen, Siirtolaisinstituutin vastaava tutkija. Jo muinaiset roomalaiset nimittäin olivat monimuotoisia, eivät niitä vitivalkoisia patsaita, joita olemme tottuneet näkemään. Sekä Tervonen että Heikkilä ajoittavat monokulttuurin myytin kansallisvaltioiden merkityksen kasvuun sekä kolonialismin ja rotuteorioiden aikakauteen, siis moderniin aikaan: kansallisvaltion rakennus tarvitsi ajatusta yhtenäisestä kansasta ja toisaalta ihmishierarkioita, joiden avulla oma kansa nostettiin muiden yläpuolelle. – Ihmisillä on suuri tarve yksinkertaistaa menneisyyttä, kommentoi kirkkohistorian professori Tuomas Heikkilä. Tätä tukevat esimerkiksi Lontoon alueen hautausmailla tehdyt tutkimukset. Oikeastaan vasta pohjoisempien alueiden I hmiset ovat aina liikkuneet ja olleet tekemisissä oman alueen ja yhteisönsä ulkopuolisten kanssa. Ei löydy sellaista aikaa, jolloin suomalaiset olisivat olleet yksi, homogeeninen ryhmä. Ennen näitä etnisyys, ihonväri ja kansallisuus eivät olleet samalla tavalla merkityksellisiä. On siis lähtökohtaisesti vinoutunutta lähteä etsimään vähemmistöjä Euroopan historiasta, koska niiden käsite sellaisena kuin me sen ymmärrämme on vahvasti nykyaikainen. Esimerkiksi hän nostaa Septimius Severuksen, Rooman keisarin vuosilta 193 – 211. – Antiikin roomalaiset eivät ajatelleet samalla tavalla rodun kautta kuin me, joiden menneisyydessä vaikuttaa 1800-luvun rotuoppi. Ihmiset eivät siis olleet värisokeita, etnisyys ei vain ollut yhtä merkitsevä asia kuin nykyään. Edes pohjoinen Suomi ei ole ollut suljettu ulkomaailmalta. Nykyajan tutkijoilla on vahva konsensus siitä, että Rooman valtakunnan pohjoisimmissakin kolkissa eli etnisiltä taustoiltaan erilaisia ihmisiä. Itse asiassa edes patsaat eivät olleet valkoisia, vaan värikkäästi maalattuja. A loitetaan kuitenkin sieltä mistä yleensä aloitetaan, eli antiikista. Välimeren alueella liikkuvuus oli arkipäiväistä. Silloin ajateltiin, että on kansallisuuksia, joilla on tiettyjä ominaispiirteitä, Heikkilä summaa. Hän oli alun perin kotoisin Pohjois-Afrikasta, alueelta, joka sijoittuu nykyään Libyaan. Antiikin Rooma oli hierarkkinen maailma, mutta etnisyys ei kuitenkaan määrittänyt asemaa tuossa hierarkiassa samalla tavoin kuin esimerkiksi luokka-asema. – Antiikin roomalaisille oli täysin luonnollista, että ihmisiä tulee sieltä täältä. tummaihoisia keisareita ja paaveja, eikä kukaan pitänyt sitä minään, sanoo Heikkilä. Miksi niin monet sitten uskovat yhden kulttuurin myyttiin. Septimius ei ollut poikkeus. Miten antiikin maailmassa suhtauduttiin moninaisuuteen. – Vähemmistöjen historia Suomessa on katkeamaton. Maantieteellisen sijaintinsa vuoksi nykyisen Suomen alue ei luultavasti ollut yhtä moninainen kuin Välimeren alueet, mutta ei Suomikaan eristyksissä ollut. Ennen kuin kristinuskosta tuli 300-luvulla ainoa sallittu uskonto, oli Rooman uskonnollista elämää leimannut jo vuosituhannen ajan useiden uskontojen rinnakkaiselo. K eskiajalla kristinusko muodostui merkittäväksi jakolinjaksi meidän ja niiden välille. Iso osa Pohjois-Afrikkaa oli 600-luvulle tultaessa kääntynyt islamiin ja uskonto levisi myös Etelä-Eurooppaan. Esimerkiksi Heikkilä nostaa Suomesta keskiajalta ja esihistorialliselta ajalta löytyneet arabialaiset kolikot. Antiikin Rooma oli laaja valtakunta, joka sijaitsi sekä maantieteellisesti että kulttuurisesti lähempänä Pohjois-Afrikkaa kuin PohjoisEurooppaa. Siellä oli YDIN 3 / 2020 39 YDINHETKI
Kyllä ja ei. Tämä monen vuosisadan kristillistämisprosessi tavallaan loi Euroopan, jota Välimeri rajoittaa. – Kun nämä perinteisesti kristinuskon ydinalueeseen lukeutuneet alueet eivät olleet enää kristittyjä, kiihtyi tarve tehdä lähetystyötä pohjoisempaan päin. Maanosiahan ei maantieteellisin perustein ole, ne on aina jaoteltu kulttuurisesti, Heikkilä kertoo. Kevyempi esimerkki yksinkertaistamisesta ovat Suomessa 1800-luvulla toteutetut nimenvaihtokampanjat, joissa kymmenet tuhannet venäläiset, ruotsalaiset, saksalaiset, juutalaiset JO MUINAISET ROOMALAISET OLIVAT MONIMUOTOISIA, EIVÄT NIITÄ VITIVALKOISIA PATSAITA, JOITA OLEMME TOTTUNEET NÄKEMÄÄN. Tämä oli aikakausi, jolloin siirtolaislainsäädäntö syntyi ja liikkuvat ryhmät alettiin nähdä ongelmallisina, Tervonen summaa. Romaneilla on ajan saatossa ollut myös merkittäviä lokeroita esimerkiksi maatalouden toiminnassa. Toisaalta hallitsijoille romanit olivat ongelma, sillä he olivat vallan, eli valtion ja kirkon, ulkopuolella. Islamilaisessa maailmassa oli sekä sisäsyntyisiä oppeja että vanhoja antiikin Rooman ja Kreikan tekstejä, joita oli käännetty arabiaksi ja säilötty. Nämä kuninkaat kilpailivat keskenään ja yrittivät kahmia itselleen mahdollisimman paljon resursseja. Kaikki täytyi ahtaa näihin bokseihin ja jos se ei onnistunut, niin se oli ongelma, Tervonen kertoo. – Sitten on karkotuksia, pakkoassimilaatiota ja aivan toisessa päässä keskitysleirejä ja kansanmurhia, jotka eivät ole vain natsi-Saksaan liittyvä ilmiö. Tämä eurooppalaista sivistystä määrittänyt kausi haki innoitteita tuohon aikaan ei-eurooppalaisiksi mielletyiltä kulttuureilta. H yvin eurooppalaiseksi historiaksi mielletään myös renessanssi. Hänen YDIN 3 / 2020 40 YDINHETKI. Yksi tällainen valtakunta oli vuosina 711 – 1492 Iberian niemimaalla sijainnut AlAndalus. – Kun romanit saapuivat Keskija Länsi-Eurooppaan, elettiin aikakautta, jolloin keskitetyt kuningasvallat olivat syntymässä. – Eurooppalainen renessanssi ja empiiristen tieteiden nousu tulee keskiajan jälkeen islamilaisesta kulttuurista saatujen vaikutteiden kautta, Tervonen summaa. – Esimerkiksi paavi Sylvester II kiersi 900-luvun lopulla Al-Andalusissa ja oppi uuden matemaattisen käsitteen: nollan. – Tämä on pitkä, traaginen ja hyvin eurooppalainen historia, jolla on syvät juuret – ihanne puhtaasta, puhdistetusta yhteiskunnasta. – Romanien historia kytkeytyy Euroopan historiaan, jossa todella monimutkainen, todella monimuotoinen yhteiskunta aletaan hiljalleen hahmottaa kansallisten boksien kautta. Onko romaneita siis aina syrjitty. Romanien historia kytkeytyy näihin enemmän tai vähemmän väkivaltaisiin keinoihin, joilla on pyritty yksinkertaistamaan yhteiskuntaa, Tervonen kertoo. Se oli pohjoisafrikkalaisten valtaama alue Etelä-Euroopassa, joka oli kulta-aikanaan Euroopan johtavia kulttuurisia ja taloudellisia keskuksia. Viimeistään tässä vaiheessa Euroopassa asustaa myös romaneita. Tarkkaa alkuaikaa on vaikea määrittää, mutta ainakin 900-luvun Bysantissa, Itä-Rooman valtakunnassa, on merkintöjä romaneista. Väittäisin, että se on eurooppalaista historiaa, jota esimerkiksi romanien kohdalla ei ole oikein kohdattu. ja romanit vaihtoivat sukunimensä suomalaisempiin. kääntyessä kristinuskoon oltiin siinä vaiheessa, jossa voimme puhua Euroopasta niin kuin se nykyään ymmärretään. Näitä oppeja kristitty Eurooppa sai kanssakäymisessä islamilaisen maailman kanssa ja toisaalta Euroopan omien islamilaisten valtakuntien kautta
Tämä kuvastaa hyvin, miten kehittynyt islamilainen kulttuuri tuolloin oli verrattuna kristittyyn Eurooppaan, Heikkilä sanoo. Usein se oli vaikeaa, koska viranomaiset pyysivät hakemukseen lausuntoja naapureilta, paikallisilta viranomaisilta ja valtiolliselta poliisilta. – Historia kirjoitetaan aina uudelleen ja uudelleen, toteaa Heikkilä. – Ihmisillä on tarve yksinkertaistaa menneisyyttä ja nähdä se hyvän ja pahan välisenä taisteluna. Sisällissodan jälkeen tätä alettiin toteuttaa ja myös tataarit anoivat kansalaisuutta. 1800-luvulta on myös Suomen ensimmäinen tunnettu afrikkalaistaustainen, Rosa Emilia Clay, jonka lähetyssaarnaajat toivat nykyisen Namibian alueelta Suomeen. Nämä lausunnot saattoivat perustua puhtaasti ennakkoluuloihin tai siihen, ettei haluttu antaa yhdelle tataarille kansalaisoikeuksia, koska sitten muutkin voisivat haluta samaa. Sinänsä tämä ei ole yllättävää. Ihmiset ovat aina oppineet toisiltaan ja kehitys on kulkenut eri tahdissa eri aikoina ja eri paikoissa. T iedetysti ensimmäiset muslimiyhteisöt saapuivat Suomeen 1800-luvun puolivälissä Venäjän armeijan kautta. Sitten 1800-luvun sivilisaatioteoriat ja rotuopit tulivat tielle, alettiin enemmän toiseuttaa ja katsoa islamilaista maailmaa vieraana ja muuttumattomana, Elmgren summaa. – Mikä ei tietenkään tarkoittanut, että kaikki saivat kansalaisuuden. Mutta jos katsotaan nykyaikaa, joka on kohta menneisyyttä, niin eihän sellaista ole. Suurin osa heistä oli tataareja. – Aikanaan ajateltiin islamilaisesta maailmasta hieman tasa-arvoisemmin kuin nyt. Erityisesti Osmanien valtakunnasta, sillä se oli suuri islamilainen sivilisaatio ja sinne ylläpidettiin kontakteja, kertoo historiantutkija Ainur Elmgren. Myös toinen eurooppalaisen sivistyksen merkkipaalu, valistus, otti vaikutteita islamista. Ympäri Eurooppaa on löydettävissä lukuisia tarinoita yksittäisistä afrikkalaistaustaisista, aikanaankin tunnustetusta säveltäjä Joseph Boulognesta filosofi Anton Wilhelm Amoon. matemaattisia taitojaan pidettiin myöhemmin Euroopassa niin ihmeellisinä, että hänen ajateltiin tehneen liiton paholaisen kanssa. Vaikka tarkkoja määriä tai suoria vaikutuksia on vaikea jälkikäteen arvioida, on selvää, että Euroopan historia on ollut monimuotoinen ja jatkuvassa vuorovaikutuksessa. – 1600 – 1700-luvuilla otettiin vielä isoja poliittisia ja filosofisia vaikutteita islamilaisesta maailmasta. YDIN 3 / 2020 41 YDINHETKI. Miksi käsitys kristityn Euroopan ylemmyydestä on silti piirtynyt niin vahvana monien muistiin. Juttua varten on haastateltu myös akatemiatutkija Anna Rastasta. Suomen itsenäistymisen aikaan alkoi keskustelu siitä, pitäisikö Suomen juutalaisten saada kansalaisoikeudet. Maailma on ja on aina ollut harmaan sävyjä täynnä, Heikkilä sanoo. Rautatieyhteyksien parantuessa Venäjän ja Suomen välillä, 1870-luvulta lähtien, saapui myös tataarikauppiaita. Koko laki piti muotoilla uudestaan koskemaan ei vain juutalaisia, vaan kaikkia toisuskoisia, kertoo Elmgren. Voi vain toivoa seuraavien kierrosten luovan todenmukaisemman kuvan. – Silloin viranomaiset alkoivat herätä siihen, että täällä on muslimejakin. Yksittäiset tarinat ovat jäävuoren huippu, sillä historiankirjoitus on pitkään ohittanut vähemmistöt
YDIN 3 / 2020 42 YDINHETKI. Matkalla arvokkuutta kohti Haastattelija Hanna Hirvonen Kuva MAPs Kansalaisjärjestöjohtaja Fadi al-Halabi työskentelee Syyrian pakolaisten parissa Libanonissa. Hän järjestää robotiikkakursseja lapsille ja nuorille sekä muistuttaa, ettei kenenkään pitäisi tyytyä vain odottamaan
Kun naiset mahdollistavat koulunkäyntiä yhteisön lapsille, he saavat arvokkuuden. Yhden koulun ovelle merkitään, että sitä tukevat syyrialaiset naiset. O len koulutukseltani neurokirurgi. Naiset tekevät käsitöitä – tuotoista puolet menee naisille, toinen puoli materiaaleihin ja koululle. Meidän ei tarvitse vain odottaa apua. Voimme ratkaista ongelmiamme myös itse. Mapsin työntekijät ovat syyrialaisia ja työskentelemme syyrialaisten eteen. Meidän pitää aktivoida ihmisiä myös koulujen ympäristössä. Lapset huomaavat, millainen maailma on leirin ulkopuolella. Tultuani näin, että täällä on noin 250 000 syyrialaislasta koulun ulkopuolella. Vanhemmat itkevät, koska eivät odottaneet lastensa osaavan tehdä jotain sellaista. Samalla muiden mielikuva pakolaisesta on ihminen leirissä – ihminen, joka pyytää apua. Ymmärrän mapsin aloitteeksi ja tavoitteeni on, että samankaltaista ajattelua näkisi pakolaisten asioihin liittyen kaikkialla. Yksi suurimmista haasteista on odottaminen. Tärkeää on myös viestiä omalle yhteisöllemme, että kykenemme moneen asiaan. Tulimme ensimmäiseksi. mapsin projekteissa tehdään aina työtä yhteisön hyväksi ja katsotaan tulevaisuuteen. Kurssin jälkeen eri leireistä tulevat lapset kilpailevat keskenään: tuomme heidät yliopistolle, jossa heidän pitää valmistautua professorin haastatteluun – kertoa esimerkiksi siitä, miten robotiikka voi auttaa yhteisömme ongelmien ratkaisussa. Aloitettuamme matkan robotiikan parissa Syyrian toivo -joukkue kutsuttiin kansalliseen kilpailuun. Voisimme istua saman pöydän ääressä kansainvälisen yhteisön kanssa ja kertoa syyrialaisten tilanteesta. Tavoitteena on saavuttaa arvokkuutta yhteisöllemme. Menemme sitä kohti koulutuksen ja terveydenhuollon palveluita käyttäen. Vaikeiden olosuhteiden takia ajatellaan kuitenkin helposti vain perustarpeita, ei sitä, kuinka voimme olla itsemme. Mielestäni ihmisiä pitää aktivoida. Ne ovat liikuteltavia: välitämme lapsille ajatusta, että ne ovat heidän koulujaan ja siirretään Syyriaan, kun kriisi on ohi. Lähestymistavan ei aina tarvitsisi olla humanitaarinen. Se ohjasi minut pois neurokirurgin työstä ja perustamaan Multi Aid Programs (maps) -järjestön. Samalla välitämme libanonilaisille viestiä, että olemme täällä vieraita. Koulujamme kutsutaan toivon kouluiksi. Työmme on kuitenkin hyvin erilaista kuin jos työskentelisimme humanitaarisella sektorilla vain peittääksemme kuilun. YDIN 3 / 2020 43 YDINHETKI. M enestyksen avulla voimme kenties murtaa ennakkokäsityksiä pakolaisista – viestiä, että kykenemme tekemään suuria asioita pienillä resursseilla. Ihmisillä on oikeus arvokkuuteen. Ajattelin, että minun tulee auttaa yhteisöäni strategisella tasolla, eikä vain palvella potilaita. Meidän täytyy tuoda lapset hyvin vaikeista oloista, joissa he asuvat – leireistä ja teltoista – ja muuttaa heidän ajatuksiaan tulevaisuudesta. Voittajajoukkue nimetään Syyrian toivoksi. Mutta koulutus ei voi odottaa, vaan meidän täytyy järjestää sitä. Avasin robotiikkaklubin luodakseni toivoa oppilaille, ja jotta heidän vanhempiensakin ajattelu muuttuisi. Kommunikoimme yhteisöllemme, että meidän täytyy työskennellä Libanonissa niin kuin tulisimme olemaan täällä aina. Olen kotoisin Syyriasta, Damaskoksesta, ja pakenin Libanoniin vuoden 2013 alussa. Muut joukkueet olivat libanonilaisia. Samalla meidän täytyy työskennellä niin kuin olisimme maassamme huomenna. Libanonilaisille viesti kuuluu, että voisimme työskennellä yhdessä: olla samalla tasolla, voittaa yhdessä. Valitettavasti olosuhteissa, joissa pakolaiset Libanonissa elävät, tavoitteet elämää kohtaan asetetaan hyvin alhaisiksi. Se, kun sanotaan, että odota vain, ehkä palaat Syyriaan tai saat viisumin Eurooppaan
YDIN 3 / 2020 44 YDINHETKI Henki vaakalaudalla Teksti Ytimen toimituskunta Black Lives Matter -mielenosoitukset ovat levinneet Yhdysvalloista globaaliksi liikkeeksi. Tämän vuoden tapahtumat osoittavat, että vuosia jatkunut työ rasismia vastaan ei ole vielä ohi. 44 YDINHETKI YDIN 3 / 2020
T oukokuun 25. George Floyd ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen musta amerikkalainen, joka kuoli poliisiväkivallan uhrina. Hänen kuolemansa kuitenkin nosti uudelleen parrasvaloihin vuonna 2013 syntyneen Black Lives Matter -liikkeen, joka vaatii loppua mustiin ihmisiin kohAB D U LM O N AM EA SS A, AF P/L EH TIK U VA. Paikalle kutsuttu poliisi Derek Chauvin painoi Floydia pidättäessään polveaan tämän kaulaa vasten lähes kahdeksan minuutin ajan, vaikka Floyd oli jo käsiraudoissa ja sanoi useaan kertaan, ettei pystynyt hengittämään. YDIN 3 / 2020 45 YDINHETKI 45 YDINHETKI YDIN 3 / 2020 Hermine Prunierin johtama yoogaryhmä esittää vetoomuksen BLM-liikkeen ja maailmanrauhan puolesta musiikkifestivaalilla Pariisissa kesäkuussa. Chauvinin lisäksi tilanteessa oli mukana kolme muuta poliisia, jotka eivät puuttuneet hänen toimintaansa. päivänä Minneapolisin kaupungin asukas George Floyd yritti maksaa ruokakaupassa ostoksensa 20 dollarin setelillä, jota kaupan työntekijä epäili väärennetyksi
Hongkongilainen demokratia-aktivisti Leung ”Pitkätukka” Kwok-hung (oik.) BLM-mielenosoituksessa USA:n konsulaatin ulkopuolella heinäkuussa. Monet mustat urheilijat, kuten amerikkalaisen jalkapallon pelaaja Colin Kaepernick, ovat ottaneet näkyvästi kantaa BLM-liikkeen puolesta. Haluamme näyttää sen, että seisomme veljiemme ja siskojemme tukena, kertoi Helsingissä mielenosoitusta järjestämässä ollut Sará Balhass Ylelle. Eteläafrikkalainen Andile Phehlukwayo tuulettaa krikettikentällä Black Lives Matter -paita päällään. > George Floydin muistolle omistettu seinämaalaus tämän kuolinpaikan luona Minneapolisissa. Yhdysvaltojen lisäksi blm-protesteja on järjestetty ympäri maailmaa, myös Suomessa. > Helsingin Senaatintorilla 3. ”Muistan joskus kun Suomen ekassa BLM-miekkarissa meitä oli vain 30”, kirjoitti mielenosoitusta järjestämässä ollut kaupunginvaltuutettu Suldaan Said Ahmed tapahtuman jälkeen Twitterissä. Hongkongilaiset ja amerikkalaiset mielenosoittajat ovat usein turvautuneet samoihin taktiikoihin tämän ja viime vuoden protesteissa, kuten esimerkiksi sateenvarjojen ja lehtipuhaltimien käyttöön suojana kyynelkaasua vastaan. usa:n tapahtumien lisäksi niissä on otettu kantaa eri maiden omiin ongelmiin rasismin ja vähemmistöihin kohdistuvan väkivallan kanssa. The New York Timesin selvityksen mukaan blm-mielenosoituksiin on tämän vuoden toukoja heinäkuun välillä saattanut osallistua jopa 15 – 26 miljoonaa amerikkalaista, jolloin se olisi maan historian suurin kansanliike. IS AA C LA W RE N CE , AF P/ LE H TI KU VA CH RI ST IA AN KO TZ E, AF P/ LE H TI KU VA. – Ei ole oikein, että ihmiset joutuu vieläkin monien vuosien jälkeen taistelemaan tämän asian puolesta. – Se, että rasismia tapahtuu ylipäätänsä, on se ongelma. kesäkuuta pidettyyn Black Lives Matter -mielenosoitukseen osallistui poliisin arvion mukaan yli 3 000 ihmistä. YDIN 3 / 2020 46 YDINHETKI distuvalle rasismille ja väkivallalle
LORIE SHAULL, CC BY-SA 2.0 RO N I RE KO M AA , LE H TIK U VA M AT T H RK AC , CC BY 2.0. The Guardianin selvityksen mukaan yli 400 alkuperäiskansan jäsentä on kuollut Australiassa pidätettynä tai vankilassa vuoden 1991 jälkeen. YDIN 3 / 2020 47 YDINHETKI BLM-mielenosoittajia Australian aboriginaalien lipun kanssa Melbournessa kesäkuussa
Nuoret & Rohkeat -harjoitukset videoineen tarjoavat välineitä käsitellä vaikuttamista yhdessä nuorten kanssa. Tutustu eri puolella maailmaa vaikuttavien aktivistien videoihin. ”Miten tehdään absolutisti-aktivismia. Kuinka roskien kuvaaminen johti kotiarestiin. RAUHA ON ROHKEUTTA.
YDIN 3 / 2020 49 YDINHETKI Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. / 72 TAMIKO BEYER K-popaktivismin viisi opetusta / 76 LEENA GÜELL Juuri nyt mustarastaan laulu. 50 JOONAS WIDLUND Turvaako turvallisuus yksilönvapauden. / 54 JOHANNES KANANEN Eriarvoisuuden uusi logiikka / 58 KINGA POLYNCZUK-ALENIUS Puola ja demokraattisen mielikuvituksen rajat / 64 SAARA PAATERO EU:n toiminta tulee tutuksi koulussa / 68 KALEVI SUOMELA Miksi Marxia tulee ymmärtää
Turvaako turvallisuus YDIN 3 / 2020 50 YTIMESSÄ. Kirjoittaja Joonas Widlund YKSILÖNVAPAUDEN. Turvallisuuden ja vapauden käsitteet on kuitenkin pidettävä erillään niin teoriassa kuin käytännössä. YDIN 3 / 2020 50 YTIMESSÄ Tiedustelusääntelyn ja muun kansalliseen turvallisuuteen kytkeytyvän valtion toiminnan luonteeseen kuuluu olennaisesti tunkeutuminen yksilönvapauden alueelle
Länsimaisissa demokratioissa ydinkysymykseksi onkin muodostunut tasapainon löytäminen oikeusvaltion periaatteiden ja tiedustelun tehokkuuden välillä. YDIN 3 / 2020 51 YTIMESSÄ V apauden ja turvallisuuden suhde on kysymys, jota on mahdollista lähestyä monenlaisista näkökulmista: vaikka aiheessa on kiistattomasti vahva poliittinen vivahde, sen ulottuvuudet eivät rajoitu yksinomaan poliittisen piiriin. Vaikka tiedustelun ja oikeusvaltion yhteensovittaminen on haasteellista, niitä ei näyttäisi olevan tarpeen pitää luonnostaan yhteensopimattomina. Se edellyttää laajempia toimivaltuuksia kuin esimerkiksi poliisin salaiset tiedonhankintakeinot, koska tiedustelutoiminnan käynnistämiseen ei vaadita konkreettista rikosperustetta. Kuten Suomessakin havaittiin tiedustelulainsäädännön valmistelun yhteydessä, perustuslain luottamuksellisen viestin salaisuuden suojaa koskenut säännös ei olisi ollut sopusoinnussa tiedustelun kanssa, jollei siihen olisi lisätty uutta rajoituslauseketta. Tiedustelussa on kyse ennaltaehkäisevästä valtion etujen suojaamisesta ja merkittävästä valtion vallan käytöstä suhteessa yksilöön. Tiedustelun tehokkuuden edellytyksenä on sen sijaan demokraattisen ja oikeusvaltiollisen järjestelmän mukautuminen sen vaatimaan toiminnan salaisuuden säilyttämiseen ja siitä seuraavaan läpinäkyvyyden puutteeseen. Oikeus-lehdessä (2/2020) julkaistussa artikkelissani ”Kansallinen turvallisuus: vapauden ehto vai rajoitus?” tarkastelin kansallisen turvallisuuden käsitteen asemoitumista yksilön perusja ihmisoikeuksilla turvattua vapautta vasten. Tulkintani kansallisesta turvallisuudesta on tämän keskustelun yhteydessä sidottu tiedustelutoimintaan, jota voidaan pitää malliesimerkkinä kansallisen turvallisuuden käsitteen konkretisoitumisesta valtion toiminnaksi. Käytännössä tämä on tarkoittanut erilaisia valvontamekanismeja, joiden avulla tiedustelun aiheuttamia rajoituksia vapaudelle on pyritty mukauttamaan demokraattisen järjestelmän ja oikeusvaltion puitteisiin. K aikki edellä mainittu kuitenkin perustuu ajatukseen, jossa ymmärrämme kansallisen turvallisuuden nimenomaan vapauden rajoituksena, eli kollektiivisena hyvänä, joka pyrkii tasapainoon yksilönvapauden kanssa. Pohjimmiltaan tutkimusintressini on kiteytettävissä kirjoituksen otsikossa esitettyyn kysymykseen: onko kansallista turvallisuutta tulkittava vapauden ehtona vai sen rajoituksena. Toisenlainen tulkinta on myös mahdollinen: mikäli ymmärrämme kan. Pyrkimyksenäni ei ollut muodostaa täydellisen objektiivista määritelmää kansallisen turvallisuuden käsitteelle, vaan selvittää sen ja yksilönvapauden välillä vallitsevaa oikeudellista suhdetta. Kyseessä on perinteinen yhteiskunnallinen dikotomia, joka on noussut tällä vuosituhannella pinnalle, kun kansallisen turvallisuuden käsitteeseen liittyvät kysymykset ovat muuttuneet uudelleen ajankohtaisiksi monissa länsimaisissa demokratioissa muun muassa kansainvälisen terrorismin myötä
Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen Klass-ratkaisussaan vuonna 1978 esittämä tiedustelua ja kansallista turvallisuutta koskeva huomio kiteyttää asian ytimen: tiedustelu on tarpeellinen työkalu valtiolle omien etujensa ja demokratiansa suojelemisessa, mutta samanaikaisesti sillä on kyky tuhota tämä samainen demokratia, jota sen avulla pyritään turvaamaan. Raison d’Étateli valtionetu-ajattelun keskeinen idea on valtion oikeus rajoittaa yksilön oikeuksia erityisissä tilanteissa, joissa valtion olemassaololle tai sen edulle keskeinen intressi on vaarantumassa. Toinen premissi tukeutuu vielä selkeämmin samaan perusja ihmisoikeusjärjestelmään, jota kansallista turvallisuutta vahvistavat toimet rajoittavat: sen mukaan perusoikeusjärjestelmä käytännössä velvoittaa valtion suojaamaan kansalaistensa turvallisuutta. K ansallisen turvallisuuden ymmärtäminen vapauden rajoituksena ei kuitenkaan sellaisenaan riitä takaamaan, että oikea tasapaino niiden välillä onnistutaan löytämään. Molemmat premissit johtavat kohti ajatusta turvallisuudesta omana, perusja ihmisoikeusjärjestelmään kuuluvana erillisenä ja autonomisena oikeutenaan. Jos tähän ajatukseen kuitenkin sovelletaan oikeusteoreettista lähestymistapaa, jossa vapauden tehtävänä on rajoittaa valtion vallankäyttöä ja turvallisuus taas vastavuoroisesti kuuluu tämän vallankäytön piiriin, siitä paljastuu nopeasti vakavia ongelmia. Nykyaikaisessa demokraattisessa oikeusvaltiossa kollektiivisten hyvien hyväksyttävyys ja tavoiteltavuus määräytyvät sen mukaan, miten ne tukevat ja ylläpitävät kyseistä yhteiskuntaja valtiojärjestystä. Lisäksi ajatukseen autonomisesta ja erillisestä oikeudesta turvallisuuteen sisältyy ongelmallinen käsitteellinen loikka kollektiivisesta turvallisuudesta yksilölliseen turvallisuuteen. Palaamme tasapainon löytämisen tärkeyteen. Tällöin se näyttäytyy erotettuna niistä elementeistä, kuten vapaudesta ja koskemattomuudesta, joiden yhteydessä turvallisuus tavanomaisesti esiintyy perusja ihmisoikeussääntelyssä. Jossain muodossa tämän ajatusmallin voidaan katsoa si. Jos turvallisuutta tulkittaisiin vapauden ehtona, vapaus tosiasiassa menettäisi kykynsä rajoittaa valtaa. On siis todettava, että lähemmässä tarkastelussa turvallisuus itsenäisenä perusoikeutena osoittautuisi hajottavaksi elementiksi perusoikeusjärjestelmän integriteetin kannalta. Niistä ensimmäisen mukaan valtion on kyettävä tehokkaasti torjumaan ulkoisia ja sisäisiä turvallisuusuhkia, sillä muussa tapauksessa valtio ei kykene suojaamaan kansalaistensa vapauksien toteutumista. Kansallista turvallisuutta vapauden ehtona pitävä argumentaatio perustuu tavanomaisesti kahteen premissiin. YDIN 3 / 2020 52 YTIMESSÄ sallisen turvallisuuden vapauden ehtona sen rajoituksen sijaan, näiden kahden käsitteen oikeudellinen suhde muuttuu merkittävästi ja niiden välinen jännite näyttäisi katoavan. Johtopäätöksenä voimme havaita, että vapaus ja turvallisuus ovat eri järjestelmistä peräisin olevia käsitteitä: yksilönvapauden perustana toimivat perusja ihmisoikeusdoktriinit, kun taas turvallisuus lukeutuu kollektiivisten hyvien joukkoon
Käsitys kansallisesta turvallisuudesta vapautta rajoittavana kollektiivisena hyvänä ja erillisenä yksilönvapautta turvaavista oikeuksista on kuitenkin keskeinen edellytys sille, että voimme punnita niitä toisiaan vasten oikealla tavalla.. Toisena merkittävänä tekijänä toimii se, miten määrittelemme vapauden käsitteen perusja ihmisoikeusjärjestelmien puitteissa. Amerikkalainen doktriini siis jättää yksilön ehdottoman vapauspiirin ulkopuolelle jäävät oikeudet haavoittuvammiksi kollektiivisiin intressiin vetoaville rajoituksille. Vaikka eurooppalaiseenkin perusja ihmisoikeusajatteluun on kuulunut oikeuksien ydinja reunaalueiden erottelu, kyseinen jaottelu ei toimi käytännössä yhtä jyrkästi erottelevalla tavalla kuin sen amerikkalainen vastine: oikeuden reunaalueelle sijoittuva osa voi punninnassa voittaa jonkin vapautta rajoittavan toimen, mikäli toimen hyöty-haittasuhde ei anna perustetta oikeuden rajoittamiselle. Kansallisen turvallisuuden ja yksilönvapauden välinen tasapainottelu on niin kansallisesti kuin kansainvälisesti merkittävä oikeudellinen ja oikeuspoliittinen kysymys. Tämä asetelma ei tietenkään tarkoita, etteivätkö jotkin kollektiiviset hyvät voisi oikeuttaa vapauksien rajoittamista, varsinkin tilanteissa, joissa rajoitukset ovat väliaikaisia ja tietenkin lainmukaisia. YDIN 3 / 2020 53 YTIMESSÄ sältyvän kaikkien valtioiden toimintaan, mutta äärimmilleen vietynä raison d’État -doktriini voi johtaa kansallisen turvallisuuden muodostumiseen kaikki kilpailevat arvot ja hyvät voittavaksi eduksi, koska sen voidaan väittää turvaavan valtion ja kansan olemassaolon. Tiettyjen keskeisten yksilön oikeuksien asettaminen valttikorteiksi on yksi keino pyrkiä suojaamaan niiden ydinsisältö. Demokratian ja yksilönvapauden arvojen säilyttämisen kannalta lopputulos olisi luonnollisesti myrkyllinen, sillä ne muuttuisivat käsitteellisesti alisteisiksi omalle vastakappaleelleen, valtion tehokkuudelle. Tässä kohdassa on havaittavissa joitain tärkeitä eroavaisuuksia yhdysvaltalaisen ja saksalaisesta oikeusajattelusta vaikutteita saaneen eurooppalaisen vapausajattelun välillä. Jotta vältetään niiden välisen suhteen vääristyminen sekä perusja ihmisoikeusjärjestelmän ydinperiaatteiden integriteetin vahingoittuminen, lähtökohdaksi on valittava kansallinen turvallisuus vapautta rajoittavana tavoitteena ja kollektiivisena hyvänä. Lisäksi mitä konkreettisemmin tavoiteltavat kollektiiviset hyvät ovat kytkettävissä esimerkiksi ihmishenkien suojaamiseen, sitä matalampi on kynnys rajoituksien hyväksyttävyydelle. Tällaisessa tapauksessa päätyisimme jälleen toteamaan kansallisen turvallisuuden olevan ehdoton edellytys muiden hyveiden olemassaololle. Ihmisarvon ymmärtäminen tietynlaiseksi perusja ihmisoikeuksien keskipisteeksi on keino orientoida näiden järjestelmien eri osien – toisin sanoen eri oikeuksien – asemaa suhteessa erilaisiin kollektiivisiin hyviin ja muihin yhteiskunnallisiin arvoihin ja tavoitteisiin. Yhdysvaltalainen doktriini määrittelee tietyn vapauspiirin, jonka sisälle valtio ei saa tunkeutua, kun taas eurooppalainen punnintaan keskittyvä doktriini pyrkii välttämään edellä mainitun kaltaisten absoluuttisten rajojen luomista
Viimeisin kriisi on koronapandemia, joka on pakottanut meidät pohtimaan, millä lailla yhteiskuntamme kehittyy ja mihin tämä kehitys perustuu. Sosiaaliturvan leikkaukset ja rahoitusmarkkinoiden spekulatiivinen logiikka ovat olleet mukana luomassa uutta, varallisuuteen perustuvaa luokkayhteiskuntaa. Kirjoittaja Johannes Kananen UUSI LOGIIKKA Eriarvoisuuden Y hteiskunnallinen elämä on tällä hetkellä varsin epävakaata: on ollut finanssikriisi, eurokriisi, ilmastokriisi, pakolaiskriisi ja demokratian kriisi. YDIN 3 / 2020 54 YTIMESSÄ. Jo ennen koronapandemiaa kansainväliset talouslehdet, arvovaltainen Financial Times mukaan lukien, kaipasivat keskustelua eriarvoisuutta aiheuttavan ja ylläpitävän kapitalistisen talousjärjestelmän perusteista. Tilanteen korjaamiseksi sosiaalipolitiikan on irrottauduttava uusklassisen talousteorian oletuksista
Suomen politiikkaa pitkään hallinnut ajatus siitä, että suuret tuloerot kiihdyttävät talouskasvua, on siis osoittautunut vanhanaikaiseksi. Tämän seurauksena osa ihmisistä on voinut hankkia omaisuusesineitä, joiden arvo on kasvanut palkkoja nopeammin, ja osa taas velkaantuu, kun heikko sosiaaliturva ja palkka prekaareilla työmarkkinoilla eivät riitä toimeentuloon. Niiden mukaan hallitusten pitäisi talouskasvua ja työllisyyttä edistääkseen leikata sosiaaliturvaa, alentaa tuloveroja, lisätä paikallista sopimista työmarkkinoilla, kiristää sosiaaliturvan sanktioita ja heikentää irtisanomissuojaa. Nykyään pankit ja luottoa myöntävät yritykset myyvät tyypillisesti lainansa eteenpäin rahoitusmarkkinoilla. 1990-luvun jälkeen sosiaalipoliittiset uudistukset ovat päinvastoin lisänneet eriarvoisuutta ja sosiaalipolitiikka on sekä akateemisena tieteenalana että käytännön toimintana sulautunut yhteen uusklassisen talousteorian kanssa. YDIN 3 / 2020 55 YTIMESSÄ. Erityisesti kasvukeskuksissa asuntojen hinnat ovat nousseet voimakkaasti ja tavallisessa palkkatyössä olevalla ihmisellä ei välttämättä ole mahdollisuutta ostaa omistusasuntoa. Sosiologi Lisa Adkins on esittänyt, että työmarkkina-asemamme määrittää yhä vähemmän mahdollisuuksiamme osallistua talouteen ja yhteiskuntaan. Kansainvälinen ja suomalainen sosiaalipolitiikka on viimeiset kolmekymmentä vuotta perustunut uusklassisen talousteorian suosituksiin. M yös koko eriarvoisuuden logiikka on muuttunut viimeisinä vuosikymmeninä. Adkinsin mukaan tässä uudenlaisessa luokkayhteiskunnassa rahoitusmarkkinoiden spekulatiivinen logiikka tunkeutuu yhä laajemmalle ja syvemmälle yhteiskuntaan. Oleellinen nivel rahoitusmarkkinoiden ja muun yhteiskunnan välissä on arvopaperistettu velkakirja. Ennen ajattelimme yhteiskuntaluokkia ammattiryhmittäin tai koulutuksen perusteella: oli valkokaulustyöntekijöitä ja duunareita. Sosiaalipolitiikan näkökulmasta tämä on paradoksaalista, olihan sen perinteinen tavoite tasapainottaa kapitalistista markkinataloutta tasoittamalla tuloeroja ja jakamalla resursseja uudelleen. Nykyään suhteemme varallisuuteen on oleellisempi tekijä yhteiskunnallista asemaa määriteltäessä. Tämän johtopäätöksen taustalla on havainto, jonka mukaan omaisuusesineiden hinnat ovat viime vuosina kasvaneet voimakkaasti samalla kun reaalipalkkojen kasvu on ollut hyvin hidasta tai olematonta. Kansainvälisessä keskustelussa on jo vuosia toistunut ajatus siitä, että globaalisti ja paikallisesti kasvava eriarvoisuus ei ole hyväksi taloudelle eikä yhteiskunnalle. Päinvastoin, niiden vaikutukset ihmisten elämään ovat hyvinkin reaalisia. Länsimaissa yksityisen velan määrä on lisääntynyt tasaisesti viime vuosikymmenten ajan. Sijoituspalveluita tarjoavat investointipankit taas ovat ryhtyneet hallitsemaan sijoitusten riskejä mitä innovatiivisimmilla tavoilla. Näin on Suomessa ja muualla tehtykin – oikeastaan riippumatta siitä, mitä ihmiset ovat äänestäneet vaaleissa. Ei ole siis kysymys siitä, että spekulatiiviset rahoitusmarkkinat olisivat jotenkin irronneet reaalitaloudesta
Meillä oli tilaisuus pohtia sitä, mikä elämässä on todella arvokasta. Sosiaaliturvan heikennykset ovat omalta osaltaan vaikuttaneet matalapalkkaisen, prekaarin palvelualan syntyyn ja pakottaneet ihmisiä turvautumaan esimerkiksi pikavippeihin. Finanssipolitiikassa eli valtion tuloja menopolitiikassa on sen sijaan vallinnut kova menokuri. Vuosina 2007 – 2008 Yhdysvaltojen asuntomarkkinoiden riskit realisoituivat talouden ja ihmisten kannalta kohtalokkain seurauksin. Kun rahoitusmarkkinoiden logiikka tunkeutuu elämäämme, työntekomme alistetaan sijoitetun pääoman voittojen kasvattamiselle – teemme työtä, jotta voisimme lyhentää velkaa, ja samalla sijoittajat saavat sijoituksilleen tuottoa. Ylimääräiset menot jäivät pois, perheet saivat olla yhdessä. Suomessakin on vuosia puhuttu valtiontalouden kestävyysvajeesta – väestön ikääntyessä meillä ei tarinan mukaan ole varaa julkisiin palveluihin. Uudenlaisen luokkayhteiskunnan taustalla ovat siis määrälliseen helpotukseen perustuva rahapolitiikka, menokuriin perustuva finanssipolitiikka ja työvoiman tarjonnan lisäämiseen perustuva sosiaalipolitiikka. Työttömyys nousi, mutta pankit pääsivät pälkähästä julkisen tuen avulla. Harjoitettu rahapolitiikka ylläpitää omalta osaltaan rahoitusmarkkinoiden spekulatiivista logiikkaa. Jotain on todella muuttunut: Euroopan unioni on luopunut talouskurista ja elvyttää nyt kiistellyn 750 miljardin euron elvytyspaketin avulla. Samalla sanktiot ja karenssit hämärtävät rajaa työttömyyden ja työllisyyden välillä, kun työttömyyden aikana pitää yrittää käyttäytyä ikään kuin olisi töissä. Sijoittaminen on houkuttelevaa niille, joilla on paljon rahaa jo ennestään, kun korot ovat jopa miinusmerkkisiä. Edes koronapandemia ei ole pienen notkahduksen jälkeen vaikuttanut pörssikursseihin: vaikka taloudet käytännössä pysähtyivät kevään aikana, osakkeiden ja arvopapereiden hinnat kääntyivät pian nousuun, joka on sittemmin vain jatkunut. Keskuspankit kautta maailman ovat paisuttaneet taseitaan luomalla tyhjästä uutta rahaa, jolla ne ovat ostaneet rahoitusmarkkinoilta arvopapereita ja velkakirjoja. Sama rahoitusmarkkinoiden logiikka on jatkanut kehitystään näihin päiviin saakka. T ämän vuoden keväällä näytti hetken ajan siltä, että koronapandemia pysäyttää meidät ajattelemaan yhteiskunnallisen kehityksemme suuntaa ja sen taustalla olevia tekijöitä. Käsitteen kehittänyt eu on kiristänyt otettaan jäsenvaltioiden finanssipolitiikasta, vaikka periaatteessa jokainen maa vastaakin omista tuloistaan ja menoistaan. Yrityksetkin toimivat arvopapereiden tapaan: laadukkaiden tavaroiden ja palveluiden tuottamisen sijaan yritysten johtajat pyrkivät kasvattamaan osakkeenomistajien voittoja. Eu YDIN 3 / 2020 56 YTIMESSÄ. Usein heidän palkkionsakin määräytyvät osakkeiden arvon mukaisesti
Valtion velan lisäys vastaa Suomen osuutta ekp:n uusimmasta osto-ohjelmasta. Optimismia heikentää kuitenkin Suomen hallituksen suunnitelmat. YDIN 3 / 2020 57 YTIMESSÄ. Johtavissa talouslehdissä ilmestyy säännöllisesti artikkeleita, joiden mukaan tuloeroja on kavennettava ja heikoimmista huolehdittava. Suomessa johtavat poliitikot ajattelevat yllättävän vanhakantaisesti esimerkiksi valtion velasta: edelleen saamme lukea lehdistä, kuinka velka on maksettava takaisin, vaikka kansainvälisessä keskustelussa alkaa jo olla selvää, että velka synnyttää uutta rahaa talouteen. Sosiaalipolitiikka on ollut eräs keskeinen tekijä uudenlaisen luokkayhteiskunnan muodostumisessa. Nyt Euroopan unionin – erityisesti Ranskan ja Saksan – johtajat ilmeisesti pelkäävät eu:n hajoamista niin paljon, että he luopuivat talouskurista. Eurokriisin yhteydessä velkaantunutta Kreikkaa nöyryytettiin julkisen sektorin leikkausvaatimuksilla vastineeksi tuesta. ottaa velkaa ja tukee koronapandemian runtelemia jäsenmaitaan, erityisesti Etelä-Euroopan maita. Meidän sosiaalipoliitikkojen kannattaisi esimerkiksi tutustua muun muassa Hyman Minskyn kehittelemään jälkikeynesiläiseen talousteoriaan, joka hahmottelee valtion ja keskuspankin roolin taloudessa varsin eri lailla kuin uusklassinen teoria ja tukee sitä huomattavasti paremmin sosiaalisen oikeudenmukaisuuden lisäämistä. Kestäviä ratkaisuja voisi syntyä, jos yrittäisimme yhdessä ja ennakkoluulottomasti luoda uusia sisältöjä sellaisille käsitteille kuin raha, kilpailu, voitontavoittelu, yhteistyö ja taloudellinen lisäarvo. Samalla se on avainasemassa mietittäessä vaihtoehtoja nykyiselle epävakaalle ja kriisialttiille yhteiskunnalliselle kehitykselle. Mekin Suomessa voimme ajatella, että valtio velkaantuu itselleen koronapandemian seurauksena, kuten sttk:n pääekonomisti Patrizio Lainà on muotoillut. Jostain syystä poliitikot ja virkamiehet ajattelevat, että hyväksyttyjä toimenpiteitä työllisyyden lisäämiseksi ovat ainoastaan ne, jotka valtiovarainministeriön uusklassiseen teoriaan perustuvien mallien mukaan lisäävät työllisyyttä. Sosialismista on tulossa jälleen muodikasta, kun Jeremy Corbynin, Bernie Sandersin ja Alexandria Ocasio-Cortezin kaltaiset poliitikot puhuvat yhteiskunnallisesta oikeudenmukaisuudesta käyttäen ennen niin halveksittua s-sanaa. Uuden ajattelun pohjalta voi myös syntyä uusia käytäntöjä ja aloitteita, joiden avulla voimme yhdessä rakentaa kestävämpää ja oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa. Uuden rahateorian (Modern Monetary Theory, mmt) mukaan omaa valuuttaansa hallinnoiva valtio ei voi mennä konkurssiin, koska se voi aina rahoittaa menonsa keskuspankin tyhjästä luoman rahan avulla. Tätä kirjoittaessa hallitus suunnittelee ainakin työttömyysturvan heikennyksiä ja niin kutsutun eläkeputken poistamista. Kansainvälisessä talouskeskustelussa kapitalismin perusteita kyseenalaistavat puheenvuorot ovat saaneet yhä suurempaa painoarvoa. Oikeastaan kaikkein parasta olisi pyrkiä vapautumaan kaikenlaisista dogmeista liittyen talouteen
Puolan ”liberaali” oppositio kertoo taistelevansa demokratian puolesta, mutta todellisuudessa sen ero valtapuolue PiS:ään on väitettyä vähäisempi. Polarisaatiosta irti pääsemiseen vaaditaankin aitojen demokraattisten arvojen ja mielikuvituksen elpymistä. Kirjoittaja Kinga Polynczuk-Alenius PUOLA ja demokraattisen mielikuvituksen rajat YDIN 3 / 2020 58 YTIMESSÄ
Se ottaa huomioon, että Puolan tilannetta ei ole vielä ratkaistu, ja kuvaa sitä tämän takia apokalyptisin sanankääntein ”taisteluksi demokratiasta”. H einäkuun 12. Ulkomailla Suomi mukaan lukien (mutta ei niinkään Puolassa) tulkintoja tehdään katselemalla tilannetta Unkarin ”orbanismin” linssin läpi. Tässä narratiivissa vuoden 2020 presidentinvaalit olivat uusi yhteenotto kahden radikaalilla tavalla vastakkaisen leirin, ”demokratian vastaisen” hallituksen sekä ”demokratiaa kannattavan” opposition välillä. Hän sai toisella kierroksella 51 prosenttia äänistä ja voitti täpärästi Rafa. Äänestysaktiivisuus nousi ennätykselliseen 68 prosenttiin ja Duda sai yhteensä lähes 10,5 miljoonaa ääntä. Vaikka pis on epäilemättä uhka Puolan demokraattisille instituutioille ja oikeusvaltiolle, myös kertomukseen maan jakautumisesta kahteen vastakkaiseen leiriin liittyy vaaroja. Vaikka monet pis:n peliliikkeistä oli lainattu Viktor Orbánilta, sillä ei kuitenkaan ole keinoja kaapata demokraattista järjestelmää kokonaan itselleen, sillä se ei voi muuttaa perustuslakia ilman määräenemmistöä parlamentin alahuoneessa ja opposition ollessa enemmistössä ylähuoneessa. Siitä huolimatta, että oppositiopolitiikko presidenttinä auttaisi hillitsemään pis:n yrityksiä hamuta koko ajan lisää valtaa, tällainen polarisoiva narratiivi on parhaimmillaankin vaillinainen ja pahimmillaan harhaanjohtava sekä vahingollinen. Toinen, kiinnostavampi kehystys on lähtöisin Puolan ”liberaalista” mediasta, minkä lisäksi sitä toistetaan usein ulkomailla. Trzaskowskin, jota tukenut Kansalaiskoalitio-vaaliliitto (ko) on tuonut yhteen niin sanotun ”demokraattisen opposition” liberaaliksi kutsutun siiven vuosina 2007 – 2015 päähallituspuolueena toimineen Kansalaisfoorumin (po) johdolla. Tämä narratiivi heijastelee politiikan kahtiajakoa, mutta myös voimistaa sosiaalista kahtiajakoa sekä rajoittaa kykyämme kuvitella poliittisia vaihtoehtoja, erityisesti sellaisia, jotka perustuvat aidosti demokraattisille lähtökohdille. Lisäksi kansalaisyhteiskunta tekee edelleen voimakasta vastarintaa, mistä ovat todisteena suurmielenosoitukset naisten oikeuksien (viimeisimpänä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan Istanbulin sopimuksen) sekä oikeuslaitoksen riippumattomuuden puolesta. Vaalitulos merkitsi puheenjohtaja Jaros?aw Kaczynskin takapenkiltä käsin ohjaamalle pis:lle kuudetta perättäistä voittoa, jota edelsivät vuoden 2015 presidenttija parlamenttivaalit, vuoden 2018 paikallisvaalit sekä vuoden 2019 euja parlamenttivaalit. Media ja politiikan kommentaattorit yrittävät hahmottaa pis:n menestystä, politiikkaa ja linjauksia pääasiassa kahdella eri tavalla. päivänä Laki ja oikeus (pis) -puolueen ehdokas Andrzej Duda valittiin toiselle presidenttikaudelleen. Tämänkertainen voitto lujitti entisestään pis:n ”illiberaalia” hallintoa, mutta pääasiassa äärimmäisen tasaisen äänijakauman takia sitä pidetään myös todisteena Puolan dramaattisesta poliittisesta kahtiajakautumisesta. YDIN 3 / 2020 59 YTIMESSÄ
toukokuuta, mutta koronakriisin takia asetettujen rajoitusten vuoksi äänestyspaikat olivat silloin kiinni ja vaalit jouduttiin uusimaan heinäkuussa. PiS-puolue halusi järjestää vaalit alkuperäisen aikataulun mukaan 10. Mainos Wroc?awin kaupungissa toukokuussa syyttää presidentti Andrzej Dudaa valtaan takertumisesta kuolonuhrien uhallakin. O LG IER D RU DA K, CC BY 2.0 YDIN 3 / 2020 60 YTIMESSÄ
Näistä ihanteista välittämättä pis ottaa jatkuvasti maalitaulukseen haavoittuvassa asemassa olevat vähemmistöt – muslimiturvapaikanhakijat, juutalaiset ja seksuaalivähemmistöt. Ennen vuoden 2015 vaaleja tuomioistuimeen nimitettiin ennenaikaisesti joukko väistyvää hallitusta kannattavia tuomareita, jotta po:n vaikutusvalta olisi pis:n voittaessa turvattu. V aikka demokratiataistelu-narratiivi perustuu vahvaan kontrastiin ”demokratiavastaisen” pis:n ja ”demokraattisen” ko:n välillä, osapuolten väliset erot ovat paljon tätä vähäisemmät. Pis ja ko eroavat jossain määrin toisistaan suhteessaan oikeusvaltioon ja liberaalin demokratian instituutioihin, mutta instituutiot ovat vain yksi osa kukoistavaa demokratiaa. Lisäksi se esittää, että vaihtoehtoja ei ole, ja näin kiristää sekä pis:n että ko:n itselleen vieraiksi kokevia asettumaan jomman kumman puolelle. Tämä sympaattinen tulkinta jättää kuitenkin huomiotta, että juuri po:n johtama hallitus sekaantui ensimmäisenä perustuslakituomioistuimen kokoonpanoon. YDIN 3 / 2020 61 YTIMESSÄ. Tätä taustaa vasten ko vaikuttaa tarjoavan toivon pilkahduksen demokratian palauttamisesta. Se antaa tilanteesta mustavalkoisen kuvan, jossa hyvät voi selkeästi erottaa pahoista, mutta se, kummat ovat kumpia, riippuu pelkästään tarkastelupisteestä. Seksuaalivähemmistöjen liittolaisena esiintynyt Trzaskowski vastasi ilmoittamalla vastustavansa adoption sallimista samansukupuolisille pareille, mutta kannattavansa heidän oikeuttaan rekisteröityihin parisuhteisiin (ei avioliittoon). Pis ei selvästikään kunnioita oikeusvaltiota ja liberaalin demokratian instituutioita ja pitää niitä vähemmän tärkeinä kuin ”kansakunnan etua”, joka taas muistuttaa silmiinpistävästi puolueen ja sen liittolaisten etua. Hallitseva narratiivi esittää kaksi ryhmittymää (”illiberaalin” pis:n ja ”demokraattisen” ko:n) pohjimmiltaan erilaisina, vaikka ideologiselta ytimeltään ne ovat hämmästyttävän samanlaisia. Pis:n ja ko:n välinen ero tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeuksien tukemisen suhteen on kuitenkin häilyvämpi kuin demokratiataistelu-narratiivi antaa ymmärtää. Esimerkkejä tästä on monia, kuten ko:n konservatiivinen kanta lisääntymisoikeuksiin, mutta käytetään viimeaikaista tapausta: Duda rakensi presidenttikampanjansa sateenkaariyhteisön oikeuksien vastustamisen ympärille sekä demonisoi vastustajaansa esittämällä hänet sen vannoutuneena puolustajana. Siitä huolimatta, että pis on vienyt oikeusistuinten kaltaisten instituutioiden kaappaamisen äärimmäisyyksiin, nykyinen ”demokraattinen” oppositio siis tarjosi ennakkotapauksen niiden politisoimisesta. Toinen elintärkeä elementti ovat demokraattiset ihanteet, kuten tasa-arvo, osallisuus sekä vähemmistöjen oikeuksien suojeleminen. Avioliittoja adoptio-oikeuden kieltäminen seksuaalisen suuntautumisen perusteella on kaukana kaikkia koskevasta tasa-arvosta ja siten ristiriidassa ”liberaalin” opposition aidosti demokraattisena vaihtoehtona esittävän narratiivin kanssa
On tärkeä huomata, että molemmat osapuolet levittelevät tällaisia visioita, joiden mukaan ne itse ovat ”sankareita” ja vastustajat ”pahiksia”. Tällaiset näkemykset eivät auta rakentamaan siltoja jakautuneessa yhteiskunnassa, minkä lisäksi ne vähentävät ymmärrystä äänestäjien toiveista ja käyttäytymisestä. Tämän vuoden vaaleissa ääni Trzaskowskille ei välttämättä tarkoittanut tukea hänen ja ko:n edustamille puolikonservatiivisille arvoille, vaan ehkä Dudan ja pis:n omaksuman homofobian, rasismin ja antisemitismin vastustamista. Ko ja sitä tukeva ”liberaali” media rypevät omalta osaltaan samantyyppisessä dualistisessa ajattelussa. Tämä dualistinen jako ulotetaan myös puolueiden äänestäjiin, mikä pahentaa olemassaolevaa sosiaalista polarisaatiota. Monille äänestäjille valinnassa ei ole kyse absoluuttisesta hyvästä ja pahasta, vaan niiden sijaan pienemmästä pahasta. YDIN 3 / 2020 62 YTIMESSÄ. Pis on rakentanut menestyksensä identiteettipolitiikan eli nationalismin ja ”elitismin vastustamisen” ympärille. Tätä yksinkertaistavaa näkemystä oikeamielisestä enemmistöstä ja väärämielisestä vähemmistöstä on sittemmin kaupiteltu ”kansallisessa mediassa” eli julkisomisteisilla tvja radiokanavilla, jotka pis vuonna 2015 kaappasi itselleen ja politisoi. Tämä moraalinen jako esitetään puolestaan jakautumisena edistyksellisiin, aloitekykyisiin, koulutettuihin, hyvin toimeentuleviin ja enenevässä määrin maallistuneihin ”liberaaleihin” sekä taantumukselliseen, laiskaan, kehittymättömään, köyhään ja anti-intellektuelliin ”takapajulaan”, joka haikailee autoritaarisen valtion ja kirkon instituutioiden valvontaa. D emokratiataistelu-narratiivi ei pelkästään esitä pis:ää ja ko:ta kahtena perustavanlaatuisesti erilaisena leirinä, mutta myös toisilleen vastakkaisina absoluuttisena hyvänä ja pahana. Ja päinvastoin: ääni Dudalle ei välttämättä tarkoita tukea pis:n identiteettipolitiikalle vaan sen sijaan vastalausetta po:n kahdeksanvuotisen valtakauden uusliberalismille ja prekarisaatiolle. Tällaisen kehyksen sisällä pis:n vaalivoitot näyttäytyvät illiberalismin voittona demokratiasta, konservatismin voittona liberalismista, takapajuisuuden voittona valistuksesta sekä ennakkoluuloisuuden voittona suvaitsevaisuudesta – lyhyesti sanottuna pahan voittona hyvästä. Sille tyypillisellä populistisella tavalla se on asettanut vastakkain ”aidot puolalaiset” (jotka määritellään yleensä konservatiivisiksi, katolisiksi ja isänmaallisiksi, mutta myös 1990-luvun taloudellisen siirtymävaiheen köyhdyttämiksi) sekä vuoden 1989 pyöreän pöydän keskusteluista lähtien maata johtaneen poliittisen eliitin ja ”huonommat” (ei kyllin konservatiiviset, katoliset ja isänmaalliset) puolalaiset
Oppositio on puolestaan rakentanut identiteettinsä ”anti-pis”:nä olemisen ja ohjelmansa pis:n vallasta poistamisen varaan. Pelikentän rajaaminen kahteen poliittiseen voimaan, jotka esitetään absoluuttisena hyvänä ja pahana mutta joiden lähde on samassa oikeistolaisessa ideologiassa, ei sovi yhteen toimivan demokratian kannalta välttämättömän moniarvoisuuden kanssa. D emokratiataistelu-narratiivi peittää alleen sen, että se, mikä kamppailussa on panoksena, ei todellisuudessa ole demokratiaa laisinkaan. Nämä kaksi puoluetta ovat keskenään symbioottisia ja toisistaan riippuvaisia. Sen sijaan vasemmistolainen Robert Biedron, joka ainoana ehdokkaana asettui täysin naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksien taakse, sai vain kahden prosentin ääniosuuden. Hienostuneempi sekä vähemmän polarisoivalla kielellä ilmaistu ymmärrys nykytilanteesta on välttämätön ensiaskel tämän muutoksen aikaansaamiseksi. Samalla kun tämä dualistinen narratiivi onnistuu kiristämään vasemmiston mahdollisia kannattajia antamaan äänensä ”pienemmälle pahalle” (mikä ehkä selittää Biedronin heikon tuloksen), se antaa luonnostaan demokratiavastaiselle äärioikeistolle mahdollisuuden kukoistaa tarjoamalla todisteita demokratian ongelmista. Pis ja Kansalaiskoalition alkuunpanija po pyrkivätkin kaappaamaan itselleen Puolan poliittisen kentän ja jakamaan sen keskenään. Käännös: Eero Suoranta. Itsenäisten, kaukonäköisten ideoiden kehittämisen sijaan ko siis torjuu kaiken, mitä pis tekee, sekä edustaa paluuta ”normaaliin”, jonka se ymmärtää taloudellisesti uusliberaaliksi ja kulttuurillisesti konservatiiviseksi status quoksi. Pis:n poistaminen vallasta ei siis riitä voittamaan tämänhetkistä demokratian pahoinvointia Puolassa. Tällaiset tulokset antavat osviittaa siitä, kuinka laajoja haitallisia vaikutuksia demokratiataistelu-narratiivilla on ollut demokraattisille mahdollisuuksille Puolassa. Monille äänestäjille tämä näennäisvalinta ei kuitenkaan yksinkertaisesti kelpaa. Pis on luonut itsestään kuvan, jonka mukaan se puolustaa ”kansaa”, sen taloudellisia etuja ja konservatiivisia arvoja otaksuttavasti liberaalilta ja kosmopoliittiselta oppositio-eliitiltä. Se rajoittaa mielikuvituksen näköpiiriä sekä estää maata liikkumasta pis:n ja ko:n sisustamasta oikeistolaisesta, konservatiivisesta ja pinnallisesti demokraattisesta hiekkalaatikosta sellaiseen demokratiaan, joka ottaisi moniarvoisuuden, tasa-arvon ja vähemmistöjen oikeudet aidosti omakseen. Selkein esimerkki tästä oli presidentinvaalien ensimmäinen kierros, jolloin 14 prosenttia äänesti Szymon Ho?owniaa – sitoutumatonta ehdokasta, jonka näkemyksiä voi kuvata yhdistelmäksi kristillisdemokratiaa ja vihreitä arvoja – ja, ikävä kyllä, seitsemän prosenttia äänesti äärioikeistolaista Krzysztof Bosakia. YDIN 3 / 2020 63 YTIMESSÄ. Sen sijaan tarvitaan demokraattisen mielikuvituksen, ihanteiden ja arvojen elpymistä, mikä herättäisi henkiin uudistuneen vision maan tulevaisuudesta
Taustalla vaikuttaa kattava EU-opetus, jota tarjotaan etenkin lukiossa. Kirjoittaja Saara Paatero EU:N TOIMINTA tulee tutuksi koulussa YDIN 3 / 2020 64 YTIMESSÄ. Tutkimusten mukaan nuoret suhtautuvat EU:hun myönteisesti
Nykyisin kouluissa järjestetään myös oppiainerajat ylittäviä ilmiökokonaisuuksia, jotka ovat välillä teemoiltaan selkeästi eu:hun liittyviä. Eu:n nähdään kuitenkin toimivan kansalaistensa parhaaksi. Tässä koulut voisivat ehkä lähestyä eu:ta vielä laajemminkin ilman pelkoa siitä, että se on aiheena liian tylsä ja monimutkainen. Eu-opetusta voi siis pitää hyvin hyödyllisenä, vaikka sen suoria vaikutuksia ei ole aina helppo nähdä tai mitata. Yläkoulu tarjoaakin hyvät perustiedot eu:sta kaikille ja vapaa liikkuvuus ja vastaavat eu:n hyödyt tulevat tutuiksi viimeistään siellä. Käytännössä yläkoulussa yhteiskuntaoppia opetetaan yhdeksännellä luokalla ja eu on vain pieni osa kokonaisuutta, johon kuuluu opetusta esimerkiksi oikeusvaltiosta, hyvinvointiyhteiskunnasta, päätöksenteosta ja taloudesta. Lukiossa eu-opetus on jo varsin hyvin kunnossa, sillä siellä eu:ta käsitellään etenkin yhteiskuntaopin tunneilla. Nuorten suhtautuminen eu:hun on myös muuttunut myönteisemmäksi samaan aikaan, kun eu-opetuksen määrä lukiossa on lisääntynyt. Arvostus vapaata liikkuvuutta kohtaan näkyy myös esimerkiksi Nuorisobarometritutkimuksessa. Myös yläkoulun historiassa käydään läpi läntisen integraation vaiheita, minkä lisäksi esimerkiksi maantiedon asiasisällöt liittyvät usein eu:hun. S uomessa opiskeleville nuorille opetetaan nykyisin paljon tietoa eu:n toiminnasta. Oppilaan tulisi osata antaa esimerkkejä vallankäytöstä, poliittisesta päätöksenteosta ja yhteiskunnasta Euroopan unionissa. YDIN 3 / 2020 65 YTIMESSÄ. Olisi myös hyvä huolehtia siitä, että kukaan ei putoa opetuksen ulkopuolelle mistään syystä, vaan monipuolinen opetus eu:sta säilyy kaikkien saatavilla. Opetuksessa käsitellään myös eu:n tulevaisuutta ja päätöksentekoa sekä nostetaan esiin eu:n hyvät ja huonot puolet. Koulun ulkopuolisista tahoista esimerkiksi Eurooppatiedotus tarjoaa myös monenlaista materiaalia opetukseen: esimerkiksi elokuussa 2020 julkistetaan opetuskäyttöön tarkoitettu eu-peli, joka on suunnattu etenkin yläkoululaisille ja toisen asteen opiskelijoille. Opetushallituksen julkaisema opetussuunnitelma määrittää tarkemmin opetuksen tavoitteita ja sisältöjä. Niin kauan kuin Suomi on osana Euroopan unionia ja unioni vaikuttaa keskeisesti suomalaiseen lainsäädäntöön, talouteen ja muuhun yhteiskuntaan, on kattava yhteiskunnallinen opetus eu:sta tarpeellista. Tämän opetuksen sisältöä ja muotoja tulee toki kuitenkin jatkuvasti kehittää. Yläkoulun yhteiskuntaopin tavoitteissa mainitaan, että oppilasta kuuluu ohjata ymmärtämään yhteiskunnallisen päätöksenteon periaatteita ja demokraattisia toimintatapoja eri tasoilla, joista eu on mainittu erikseen. Oppikirjojen perusteella oppilaille kerrotaan eu:n talousjärjestelmästä ja kaupan esteiden poistamisesta
Yhteiskuntaopin lisäksi eu:ta käsitellään myös muissa oppiaineissa. Aineistona ovat myös esimerkiksi puolueiden kannanotot ja median sisällöt. Myös äidinkielen tekstit voivat käsitellä eu:ta eri näkökulmista. Aluksi valinnainen kurssi painottui eu:hun ja Eurooppaan ja kurssin valitsivat yleensä opiskelijat, jotka aikoivat kirjoittaa yhteiskuntaopin tai olivat muuten erityisen kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Näkökulmana on, että kansainvälinen yhteistyö auttaa ratkaisemaan globaaleja haasteita. Turvallisuuspolitiikka painottuu kurssilla varsin vahvasti, sillä opiskelijoiden kanssa käsitellään muuttuvia turvallisuusuhkia ja niiden ratkaisumahdollisuuksia sekä Suomen ja eu:n turvallisuuspolitiikkaa. Vuodesta 2016 alkaen kurssi on ollut pakollinen kaikille uuden opetussuunnitelman mukaan opiskeleville. Esimerkiksi lukion historian kansainväliset suhteet -kurssilla nostetaan esiin eu:n merkitys lähihistoriassa ja maantiedossa unioni linkittyy moniin oppiaineen kysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen ja pakolaisuuteen. Opetuksessa tärkeitä aiheita ovat myös eu:n päätöksenteko sekä vaikuttaminen – aiemminkin kurssiin ovat kuuluneet tavallisten suomalaisten vaikutusmahdollisuudet eu:ssa. L ukion eu-opetus on pitkälti sidoksissa yhteen yhteiskuntaopin kurssiin, vaikka eu:ta käsitellään toki muutenkin. Valtakunnallista eu-kurssia on opetettu vuodesta 2004 asti, mutta sen sisältö on vuosien varrella muuttunut. Opetuksessa harjoitellaan tiedonhakua ja tutustutaan monipuolisesti ainakin suomenja usein myös englanninkielisiin lähteisiin, kuten eu:n tuottamiin julkaisuihin. Myös eurooppalaiset arvot sekä maanosan heterogeenisuus tulevat opinnoissa esiin. Eu:n lisäksi tunneilla käsitellään muita kansainvälisiä järjestöjä sekä erilaisia yhteistyön mahdollisuuksia. Opiskelijat oppivat myös tarkemmin muista kansalaiselle kuuluvista oikeuksista. YDIN 3 / 2020 66 YTIMESSÄ. Vuonna 2021 voimaan tulevan lukion opetussuunnitelman mukaan eu näkyy yhteiskuntaopin tavoitteissa erityisesti Suomi, Eurooppa ja muuttuva maailma -moduulissa, jossa koostetaan paikallisesti opintojaksoja. Lukion yhteiskuntaopin eu-opetus tutustuttaa Euroopan yhdentymiseen sekä Suomen, Pohjoismaiden ja Euroopan rooliin globalisoituvassa maailmassa. Tällöin opiskelijat ovat päässeet itse harjoittelemaan parlamenttityöskentelyä ja tekemään päätöksiä ajankohtaisista aiheista. Eu liittyy siis monipuolisuutensa vuoksi hyvin laajasti eri oppiaineisiin. Samannimistä ja varsin samansisältöistä kurssia on opetettu viime vuosinakin, mutta esimerkiksi yhteiskuntaopin arviointia on täsmennetty ja opetussuunnitelmassa on määritelty, miten oppiaine tukee laaja-alaista osaamista. Viime vuosina on ollut erilaisia projekteja, joiden kautta perinteinen luokkamuotoinen opetus on saanut uusia sävyjä: Esimerkiksi kansainvälisyydestä kiinnostuneet nuoret eu-koululähettiläät ovat käyneet pitämässä oppitunteja kouluissa sekä vetämässä simulaatiota eu-parlamentista. Kiinnostava aihe tarjoaa mahdollisuuden monenlaiseen pohdintaan
YDIN 3 / 2020 67 YTIMESSÄ. Samasta Nuorisobarometri-tutkimuksesta käy ilmi, että nuorten luottamus Euroopan unioniin on ollut selkeässä kasvussa ja nuoret ovat suhtautuneet varsin myönteisesti eu:n tulevaisuuteen. Ehkä opetuksessa tulisi painottaa jatkossa vaikuttamista eri keinojen kautta ja harjoitella näitä vielä enemmän. Tässä pitää kuitenkin varoa vetämästä liian nopeita johtopäätöksiä – uskoisin, että eu:n toiminta ja kokemus oman elämän kannalta mielekkäistä asioista ovat vaikuttavampia tekijöitä. Osa lukioista on pitänyt eu-asioita tavallista aktiivisemmin esillä teemapäivien, vierailujen, koulutusten ja muiden hankkeiden kautta. Tällä perusteella voikin sanoa, että nykyiset nuoret ovat hyvin Eurooppamyönteinen sukupolvi, vaikka julkisuudessa nousevat välillä esiin Eurooppa-kriittiset äänenpainot. Samoin yhä useamman nuoren mielestä eu-jäsenyydestä on ollut Suomelle hyötyä – vuonna 2018 näin ajatteli kaksi kolmannesta nuorista. Pidemmällä aikavälillä voi kuitenkin nähdä tarkemmin, miten nuorten asenteet kehittyvät. Osalla nuorista tiedot jäävät kuitenkin hyvin paljon ohuemmiksi. Koska kaikki eivät jatka lukioon eikä esimerkiksi ammatillisen opetuksen puolella vastaavaa yhteiskuntaopin eu-kurssia ole, jäävät jotkut peruskoulutiedon varaan, vaikka lukion kurssia vastaavat tiedot pystyy toki halutessaan hankkimaan itsekin. Muutenkin nuorten suhtautuminen vaihtelee ja osalle eu voikin tuntua kaukaiselta. Kuten kaikki lukion kurssit, tuntuu niin sanottu eu-kurssi joistain nuorista ikävältä velvollisuudelta, mutta osa on kiinnostunut juuri mediassakin esiintyvistä ilmiöistä, kuten Brexitistä, ja kaipaa lisää tietoa näiden ilmiöiden taustalle. Vuoden 2018 Eurobarometri puolestaan mittasi, miten eu:n jäsenmaiden kansalaiset ymmärsivät eu:n toimintaa. Toisaalta osa myös näkee eu:n aidosti osana tulevaisuuttaan ja esimerkiksi realistisena työpaikkana. Onpa lukioista tehty retkiä Brysseliinkin. Projektit tuovat unionin opiskelijoiden lähelle, mitä kautta he saavat sellaista käytännöllistä tietoa eu:sta, jota ei tavallisilla kursseilla pysty välittämään. Suomi oli vertailussa kolmantena: suomalaisista jopa 74 prosenttia koki ymmärtävänsä, miten unioni toimii. Myös euro on nuorille itsestäänselvyys eikä omaa valuuttaa kaivata. Kun otetaan huomioon, kuinka hyvin opetuksessa käydään läpi eu:ssa vaikuttamisen keinoja, tuntuu nuorten alhainen äänestysaktiivisuus europarlamenttivaaleissa välillä suorastaan masentavalta. Nykynuoret ovat viettäneet koko elämänsä eu:n jäseninä ja näkevät eu:n usein varsin luonnollisena osana elämäänsä. Erasmus-hankkeissa opiskelijat puolestaan pääsevät vierailemaan muissa eurooppalaisissa kouluissa. Voi pohtia, onko opetuksella ollut yhteyttä tähän. V uoden 2018 nuorisobarometrin mukaan hyvin suuri osa nuorista kokee itsensä eurooppalaiseksi. Äänestysaktiivisuus on eu-vaaleissa kuitenkin alhaista muissakin ikäluokissa, minkä lisäksi Nuorisobarometrissakin tulee esille, että nuorten usko ulkoparlamentaariseen vaikuttamiseen on kasvussa. Hyvää opetusta eu:sta voikin pitää luotettavan ja kattavan tiedonvälityksen rinnalla avaimina unionin ymmärtämiseen
YDIN 3 / 2020 68 YTIMESSÄ. Kirjoittaja Kalevi Suomela Miksi Marxia tulee ymmärtää. Työväenliikkeen ei kuitenkaan pidä unohtaa velkaansa poliittiselle filosofille, joka erehtyessäänkin tarjosi aina oleellista ajateltavaa. ”Kuriton intellektuelli”, ”tieteellisen sosialismin” kehittäjä tai suuri moralisti – tulkinnat Karl Marxista vaihtelevat
Miksi hänestä ylipäänsä tarvitsee enää välittää. ”Sosialistinen” leiri alkoi syntyä Venäjän ”suuressa sosialistisessa vallankumouksessa” vuonna 1917. Kylmän sodan syvin olemus oli kilpavarustelu aseteknologialla, jonka käyttöönotto mahdollisesti syttyvässä sodassa olisi merkinnyt silloin, ja merkitsisi edelleen, erittäin suurella varmuudella koko ihmiskunnan itsemurhaa. Klassinen – jos tuota sanaa voi jo käyttää – esimerkki on tietysti Saksan sosiaalidemokraattinen puolue spd, jolla ennen ensimmäistä maailmansotaa oli useiden vuosikymmenien ajan valtava kannatus, joskaan se keisarillisessa Saksassa ei merkinnyt pääsyä mukaan todelliseen poliittiseen valtaan. Tämä 1900-luvun historia jo sinänsä perustelee ajattelevan ihmisen kysymyksen: mikä ihmeen mies tuo Marx oikein oli. Hänen nimeensä vannottiin koko ”sosialistisessa kansainyhteisössä” ja useiden kehitysmaiden vapautusliikkeissä. Myöhemmin Saksassa, Pohjoismaissa ja muuallakin näillä puolueilla on ollut valtavan vaikuttava rooli demokraattisen hallitusmuodon vakiinnuttamisessa ja niin sanottujen hyvinvointivaltioiden rakentamisessa. Leninin johtamat sosiaalidemokraatit, bolševikit, perustelivat vallankumoustaan ja myöhemmin kommunistisena puolueena vallananastuksiaan ja yksinvaltaansa etenkin toisen maailmansodan jälkeen Marxin poliittisella filosofialla. 1900-luvun sosialismin historiasta nousee Marxiin liittyen kaksi oleelYDIN 3 / 2020 69 YTIMESSÄ. Eikö hän jo ole kerta kaikkiaan passé. Hänen poliittinen filosofiansako muka perusteli kommunististen puolueiden diktatuurin, oikeutti kutsumaan sitä sosialistiseksi demokratiaksi ja antoi kannattajilleen oikeuden nimittää läntistä demokratiaa väheksyen porvarilliseksi demokratiaksi. Vuosisadan jälkipuolisko elettiin Neuvostoliiton ja usa:n johdolla ”kahden kilpailevan yhteiskunnallisen järjestelmän” poliittisesti, taloudellisesti, sosiaalisesti ja sotilaallisesti jakamassa maailmassa, jossa vastakkain olleet osapuolet uhkasivat toisiaan ydinasein. He antoivat sille nimen marxismi-leninismi. Useimmat sivistyneet ihmiset, ne nuorempiinkin ikäluokkiin kuuluvat, jotka eivät ehtineet elää edes varhaista aikuisuuttaan kylmän sodan aikana, tietänevät oleellisimman vastauksen noihin kysymyksiin. Niin sanottu sosialistinen leiri – Neuvostoliitto, sen satelliitit ja Kiina – muodosti 1900-luvulla valtavan poliittisen kokonaisuuden, joka piti sisällään kolmanneksen maailman väestöstä. Y llä sanottu ei tietenkään ole 1900-luvun sosialismin koko kuva. Lännen sosiaalidemokraattiset ja sosialistiset puolueet (nekin, jotka kylmässä sodassa olivat tiiviisti lännen leirissä) olivat kaikki syntyneet uskoen sellaiseen sosialistiseen ideologiaan, joka tunnusti enemmän tai vähemmän yksiselitteisesti Karl Marxin oppi-isäkseen. M iksi karl marxia, 1800-luvulla elänyttä saksalaista sanomalehtimiestä, ajattelijaa ja poliittista filosofia, joka eli suurimman osan elämäänsä maanpakolaisena Lontoossa, tulisi vielä nykyisinkin yrittää ymmärtää
lista kysymystä: (1) Voidaanko Marx asettaa vastuuseen neuvostoliittolaisen ”sosialismin” totalitarismista ja rikoksista. Maailman myöhemmän kehityksen valossa on naiivia tai tarkoitushakuista sumutusta pitää Marxia vastuullisena Neuvostoliiton syntymisestä ja kaikesta, mitä siitä seurasi. JOHN SEED YMMÄRRÄ MARXIA suomentanut Kalevi Suomela Into 2019 200 s. Todella perustellun vastauksen antaminen ensimmäiseen kysymykseen edellyttää oikeastaan Marxin ajattelun varsin laajaa tuntemista. Hänen asennettaan neuvostovaltion keskenään kilpailevia ryhmiä kohtaan Leninin kuoleman jälkeen vuonna 1924 on paljon vaikeampi arvuutella. Ymmärrä Marxia (Marx. (2) Tekevätkö demokraattisten maiden vasemmistoja työväenpuolueet viisaasti, jos ne pyrkivät unohtamaan intellektuaalisen velkansa Marxille. Oman perehtyneisyyteni perusteella uskallan ajatella, että Marx käyttäessään kerran tai pari käsitettä ”proletariaatin diktatuuri” ajatteli suunnilleen näin: Koska valtiollinen valta on aina luonteeltaan luokkavaltaa, porvarillinen demokratia on itse asiassa porvariston diktatuuria. Uskon kuitenkin, että vuoden 1936 jälkeen tämä kuriton intellektuelli olisi kadonnut johonkin Stalinin työleireistä.” Itse olen sanonut tästä aiheesta kirjan esipuheessa, että Marxia kuten kaikkia klassikoita voi ymmärtää vain heidän oman aikansa taustaa vasten. YDIN 3 / 2020 70 YTIMESSÄ. Jos työväenliike saa vallan ja toteuttaa sitä demokratian pelisääntöjä kunnioittaen, se on proletariaatin diktatuuria. Tämä koskee kenties eniten Marxin vallankumouksellisuutta. Minun vastaukseni molempiin kysymyksiin on hyvin selvä ei. Älykäs ihminen tarkastelee kaikkea historiaa aina tapahtumien ajankohdan suomien edellytysten ja mahdollisuuksien valossa ja ymmärtää, että vastuussa ovat aina ne ihmiset, jotka ovat ”historian tekijöitä”. A Guide for the Perplexed) -kirjan kirjoittajalla John Seedillä on aiheeseen liittyvä hauska mutta samalla paljon puhuva alahuomautus: ”Hankkeen merkityksen takia ajattelen, että 99-vuotias mensevikki Karl Marx olisi antanut tukensa Leninin väliaikaiselle hallitukselle lokakuun vallankumouksen jälkeen. Hän eli aikana, joka oli tavattoman innostunut vallankumouksista. Totean alaviitteessä, että ”mainio opas tähän aikaan on Adam Zamoyskin Holy Madness: Romantics, Patriots and Revolutionaries 1776 – 1871 (Phoenix Press 1999), joka ansaitsisi tulla suomennetuksi”
Marx pohdiskeli paljon myös emansipaatiota yhteiskunnallisesti välttämättömän työn sisällä, siis nykyaikaisittain työturvallisuutta, ergonomiaa ja muita työhyvinvoinnin elementtejä. Se ei myöskään poista eikä vähennä sitä Marxin sitkeästi toistamaa ajatusta, että kaiken poliittisen ajattelun ja toiminnan tulee perustua huolellisesti tutkittuun tietoon. Yksi harmillisimpia Marxin perintöjä sekä intellektuaalisessa että poliittisessa vasemmistossa on ollut hänen varhaisiin sosialisteihin lyömänsä ja sitkeästi elämään jäänyt ”utopistien” leima. Seed päättää Marxin ajatusten esittelyn näihin visioihin. Hän ei tietenkään ollut kaikessa oikeassa, mutta erehtyessäänkin hän tarjosi aina erittäin oleellista ajateltavaa. Näihin lähtökohtiin nojaa Marxin teoria ihmisen emansipaatiosta. Moni viisas kommentaattori on irvistellyt sille, että Marxin haudalla Engels vertasi vainajaa Charles Darwiniin ja antoi ymmärtää, että Marxin yhteiskuntatiede vertautui luonnontieteisiin. Näiden ”utopistien” ja hänen itsensä suurin ansio on oman aikansa ”poliittiseen taloustieteeseen” eli liberalismin talousfilosofiaan kohdistama kritiikki. S en ehdottomalta näyttävän kytköksen takia, jonka on väitetty olleen Marxin ja neuvostoliittolaisen ”sosialismin” välillä, läntinen sosialismi ja läntinen marxismi ovat vältelleet toisen maailmansodan jälkeen tuomasta esiin omaa intellektuaalista velkaansa Marxille. John Seed ei niin sano, mutta tuskin hän ajatusta torjuisikaan. Olisi vastoin Marxin omaa itseymmärrystä luonnehtia häntä suureksi moralistiksi. Sen ytimessä kritiikin kohteena oli omaisuuden ja sopimusvapauden ehdoton suoja. Mielestäni tämän päivän intellektuaaliselle vasemmistolle on tärkeää demystifioida Marx, sijoittaa hänet omaan aikaansa sekä samalla nähdä hänet heuristisia oivalluksia tarjonneena ja edelleen tarjoavana poliittisen filosofian klassikkona. Mielestäni hän on vasemmistolaisen ajattelun näkökulmasta sivuuttamaton klassikko. Tästä hän juonsi lisäarvon riiston käsitteen ja edelleen porvarillisen yhteiskunnan analyysissa käyttämänsä luokkateorian. Marx nojasi David Ricardoon siinä, että kaikki arvo luodaan työllä. Sen ydin on, että lajiolemuksensa tiedostava ihminen järjestää asiat niin, että kaikki ihmiset osallistuvat tasa-arvoisesti yhteiskunnallisesti välttämättömän työn tekemiseen keskinäisen solidaarisuuden hengessä ja saavat silloin myös tasa-arvoisesti nauttia yhteisesti tehdyn työn mahdollistamasta ”vapauden valtakunnasta”, eli vapaa-ajasta ja siitä aineellisesta runsaudesta, jonka yhteistoimin harjoitettu tuotanto ihmiskunnalle tarjoaa. Syyllisiä mielikuvaan kytköksestä eivät ole olleet vain cia ja sen rahoittama aikanaan erittäin vaikutusvaltainen Congress for Cultural Freedom, vaan näkemistavasta on tullut itsestään selvänä pidetty osa lännen yliopistojen politologiaa ja poliittista historiaa sekä läntistä journalismia. Juuri tuo luonnehdinta avaa minusta kuitenkin oikean tavan lukea Marxin ajattelua. YDIN 3 / 2020 71 YTIMESSÄ. Marx olisi kyllä tuhahdellut Engelsin vertaukselle, mutta totuus on, ettei hän itsekään ollut kokonaan vapaa käsityksestä, että oli luomassa ”tieteellistä sosialismia”
Kyse ei ollut ainoastaan sisätapahtuman järjestämiseen ja turvavälejä todennäköisesti laiminlyöviin osallistujiin liittyvistä terveysriskeistä, vaan myös siitä huolestuttavasta mahdollisuudesta, että kampanja oli valinnut tapahtuma-ajan ja -paikan, koska niillä oli yhteys mustien ihmisten joukkomurhaan valkoisen väkiYDIN 3 / 2020 72 YTIMESSÄ. Kirjoittaja Tamiko Beyer K-POPAKTIVISMIN OPETUSTA 5 K un donald trumpin vaalikampanja ilmoitti pitävänsä ensimmäisen ”karanteeninjälkeisen” tilaisuutensa Tulsan kaupungissa Oklahomassa 19. Samalla ne heijastelevat sellaista maailmaa, jossa haluamme elää. kesäkuuta (eli orjuuden päättymisen vuosipäivänä Juneteenthina), monien ihmisten reaktio oli tyrmistynyt. K-pop-fanit sekä mustat aktivistit ja taiteilijat ovat osoittaneet, että reimuisat ja voimalliset kansanliikkeet vetävät lisää ihmisiä mukaansa
Tapahtumapäivänä Tulsan palokunta laski kuitenkin vain 6 000 osanottajaa. Vaikka eri arviot poikkeavat toisistaan sen suhteen, missä määrin alhainen osallistujamäärä tarkalleen ottaen johtui TikTokin käyttäjistä sekä K-popin faneista, on selvää, että heidän toimintansa sai Trumpin kampanjan yliarvioimaan tapahtuman osallistujamäärän. Vaikka kampanja lopulta siirsi tilaisuuden seuraavaan päivään, se oli silti isku vasten kasvoja miljoonille afroamerikkalaisia suojelemaan nousseille ihmisille ympäri usa:ta. Tässä kontekstissa kesäkuun TikTok/k-pop-tempaus näyttäytyy loistavana esimerkkinä väkivallattomasta aktivismista, joka otti mallia Black Lives Matter -liikkeestä, eikä suinkaan ”jekkuna”, niin kuin monet tiedotusvälineet ovat sitä nimittäneet. Viime aikoina George Floydin murhaa seurannut kansannousu on saanut aikaan tarpeellisia ja merkittäviä muutoksia julkisessa keskustelussa ja politiikassa, jotka mustien ihmisten vuosikymmeniä jatkunut järjestäytynyt toiminta on tehnyt mahdollisiksi. kesäkuuta TikTok-sovelluksen käyttäjä Mary Jo Laup julkaisi videomuotoisen toimintakutsun, jota katsottiin yhden yön aikana kaksi miljoonaa kertaa. TikTokin käyttäjät sekä k-popin eli korealaisen popmusiikin fanit lähtivät liikkeelle sosiaalisen median eri alustoilla. Tämän takia se tarjoaa tulevaisuuden varalle tärkeitä opetuksia: 1. Tartu tilaisuuteen ja toimi. Mustat aktivistit ovat tarjonneet vuosisatojen ajan esimerkkejä tämän oivalluksen voimasta. Lähes 20 000 henkeä mahduttavan stadionin istumapaikat kiiltelivät tyhjyyttään. Muutamaa viikkoa aikaisemmin k-pop-fanit rikkoivat Dallasin poliisilaitoksen ”laittomia mielenosoittajia” sekä ”ryöstelijöitä” koskevan videomateriaalien keräämiseen tarkoitetun sovelluksen hukuttamalla poliisit videoihin, joilla heidän idolinsa lauloivat ja tanssivat. Todellisuudessa minkään yksittäisen tempauksen järjestäminen ei riitä voittoon tai muuttamaan julkista mielipidettä – kuten kirjailija Rebecca Solnit on todennut, yhteiskunta muuttuu epälineaarisesti ja kasautuvasti. Ei ole epäilystäkään, että he auttoivat muovaamaan narratiivia siitä, kuinka kampanja hehkutti tilaisuutta etukäteen, ja olivat siten merkittävässä roolissa kampanjan nolaamisessa sen yrittäessä selitellä tyhjiä istumapaikkoja. Osallistujat tekivät niin tuhansittain. Suuri osa työstä yhteiskunnallisen muutoksen eteen koostuu perustusten rakentamisesta – hitaasta ja vaikeasta järjestäytymisestä, suhteiden YDIN 3 / 2020 73 YTIMESSÄ. joukon käsissä vuonna 1921. Muutama päivä ennen tilaisuutta Trumpin kampanja kehuskeli odottavansa miljoonaa ihmistä täyttämään tilaisuudelle varatun stadionin sekä hätäisesti kasatut lisätilat. 11. Tämän ilmapiirin ansiosta myös k-pop-fanit ovat voineet verrytellä mielikuvitustaan sekä huomattavaa vaikutusvaltaansa toimiakseen niin kuin parhaiten osaavat – muutenkin kuin Tulsan tapahtuman suhteen. Lisäksi he myös kaappasivat netin rasistisia aihetunnuksia postaamalla niihin kuvia ja videoita k-pop-tähdistä. Suunnitelma oli yksinkertainen: varata lippuja tilaisuuteen ja olla menemättä paikalle
K-pop-fanit ovat nähtävästi taitavia saamaan kynsiinsä lippuja lempitähtiensä konsertteihin. 2. Opettajilla ja vanhemmilla on suunnaton valta muovata seuraavaa sukupolvea. muodostamisesta, infrastruktuurin luomisesta sekä virheiden tekemisestä ja uusien toimintatapojen kehittämisestä. Kun odottamaton kipinä saa miljoonia ihmisiä liikkeelle, meidän on luotettava tähän pohjatyöhön sekä kanavoitava mielikuvituksemme, luovuutemme ja rohkeutemme toimintaan. Katumielenosoitukset pääsevät otsikoihin ja vaalipolitiikkaa pidetään usein ainoana tienä muutokseen. Toimikaa yhteisen päämäärän eteen eroistanne huolimatta. Erojemme käsitteleminen rehellisesti ja kunnioittavasti on tärkeä osa siirtymää kohti kestäviä ja oikeudenmukaisia ratkaisuja talouden, ilmaston ja yhteiskunnan kriiseihin. Näiden taitojen avulla he eivät pelkästään tehneet Trumpin tilaisuudesta pelkkää pihahdusta, vaan myös sekoittivat pahasti kampanjan keräämän datan. Tulsan tapahtuman ja muiden viimeaikaisten poliittisten tempausten kohdalla he ovat kuitenkin liittyneet yhteen kunnioitusta herättäväksi joukoksi. Tämä edellyttää, että vasemmalla perinteisesti show’ta johtaneet ja agendan määrittäneet valkoiset ottavat askeleen taaksepäin, kuuntelevat ja lakkaavat haukkumasta identiteettipolitiikkaa. Miten voimme yhdistää voimamme monimuotoiseksi ja elinvoimaiseksi liikkeeksi, jossa eroavaisuuksia ei vain tunnusteta vaan niitä arvostetaan. Tämä sopii mainiosti niille, joille tapahtumien järjestäminen on henki ja elämä, jotka rakastavat lobbaamista tai jotka odottavat malttamattomina, että pääsevät koputtelemaan oville lempiehdokkaansa puolesta. Tarvitsemme koodaajia rakentamaan vaihtoehtoisia alustoja, jotka tuovat meitä yhteen ilman, että meistä tulee suuryritysten datalouhoksia. He tietävät, kuinka hashtagit saadaan trendaamaan. 3. Muutoksen aikaansaamista voi auttaa lukemattomilla eri tavoilla – ruuanlaitosta ja vihannesten kasvattamisesta saavutettavien, kauniiden ja kestävien tilojen luomiseen. Lisäksi k-pop-fanit edustavat monia eri rotuja, kansallisuuksia sekä ikäryhmiä, ja viime aikoina eräät heistä ovat käyneet vaikeita keskusteluja rasismista sekä mustien kulttuurien omimisesta k-popissa. Jos k-pop-fanit pystyvät tähän, pystyykö usa:n vasemmisto. Näiden aktiviteettien lisäksi on kuitenkin valtavasti muuta tekemistä odottavaa työtä. Sinulla on tarvitsemasi taidot ja työkalut. K-pop-faneilla on omat klikkinsä ja riitansa – esimerkiksi bts-yhtyeen fanien (jotka tunnetaan nimellä ”army”) ja Exon fanien (”exo-l”) välillä. Heillä on taitoja, joita useimmat yli 30-vuotiaat aikuiset eivät edes pysty ymmärtämään. Taiteilijat, kirjoittajat, elokuvantekijät ja muut tarinankertojat ovat kriittisessä roolissa hahmottaessaan tarinoita, jotka määrittelevät, kenellä on arvoa ja valtaa, mitkä ratkaisut ovat mahdollisia ja miltä toisenlainen yhteiskunta voisi näyttää. Heidän on seurattava niitä ihmisiä, jotka ovat olleet vuosikymmenien ajan näiden kriisien eturintamassa ja joilla on nerokkaita ajatuksia YDIN 3 / 2020 74 YTIMESSÄ
Käännös: Eero Suoranta. Ole ovela ja salavihkainen – älä anna valtaapitävien tajuta, mitä olet tekemässä. Tämä taktiikka myös toimi: sen enempää Trumpin kampanja kuin sen vastustajat eivät aavistaneet, ettei tapahtumasta tulisi sitä miljoonapäistä, koronavirusta levittävää rasismin aarreaittaa, jollaiseksi sen oli arvioitu muodostuvan. 4. K-pop-fanit ilmaisevat häpeilemättä rakkauttaan lempitähtiään sekä heidän musiikkiaan ja tanssiaan kohtaan – onhan tämä rakkaus juuri se, mikä heitä yhdistää. siitä, miten niiden suhteen pitäisi edetä: mustia ihmisiä ja alkuperäiskansoja, muita rodullistettuja, köyhiä ja pienituloisia, vammaisia, naisia sekä queerja transihmisiä. Mielikuvitus, leikkimielisyys ja ilo eivät ole vain mukava lisä, vaan ne ovat välttämättömiä vallankumouksen kannalta. Julkaistu alun perin Waging Nonviolence -sivustolla: wagingnonviolence. ”Sodankäynti perustuu harhaanjohtamisen taitoon”, kirjoitti Sunzi ennen ajanlaskun alkua: ”Kun olet lähellä, anna vaikutelma, että olet kaukana; kun olet kaukana, anna vaikutelma, että olet lähellä.” Tämä ajatus on siis toki tuhansia vuosia vanha, mutta sosiaalisen median ja läpinäkyvyyden painottamisen aikakaudella se on pohtimisen arvoinen. 1930-luvulla anarkisti Emma Goldman julisti, ettei halunnut olla osa vallankumousta, jos ei saanut tanssia. Yhdessä ne luovat riemuisan, voimakkaan liikkeen, joka vetää mukaansa lisää ihmisiä ja heijastelee sellaista maailmaa, jossa me haluamme elää. Myös heidän viimeaikaiset tempauksensa ovat olleet täynnä samaa leikkimielisyyttä ja energiaa, jolla he suhtautuvat fanitukseensa. Tämä käy järkeen: aktivisteina kamppailemme suunnatonta institutionaalista valtaa vastaan ja teemme joka päivä töitä samalla tietäen, että rakenteellinen rasismi, patriarkaatti ja kapitalismi aiheuttavat todellista vahinkoa ihmisille – sellainen on vakavaa puuhaa. Mutta kuten k-pop-fanit sekä mustat aktivistit ja taiteilijat ovat havainnollistaneet, tämän lisäksi tarvitaan myös taidetta, leikkiä ja rakkautta. Vaikuttaa siltä, että tovereitaan Trumpin vaalitapahtuman lippujen hankkimiseen kannustaneet TikTok-käyttäjät sekä k-pop-superfanit poistivat viestinsä 24 – 48 tunnin sisään, jotta valtavirtamedia ei saisi vihiä asiasta. Yhteiskunnallisen muutoksen puolesta toimivien pitää olla yhä huolellisempia, jotta he voivat pitää taktiikkansa ja strategiansa omana tietonaan, järjestäytyä ilman, että tiedottavat liikkeistään muille, sekä ”parveilla” adrienne maree brownin kirjassaan Emergent Strategy kuvaamalla tavalla: ”Pysyä tarpeeksi erillään ilman tungeksimista, tarpeeksi samassa linjassa yhteistä suuntaa varten sekä tarpeeksi yhtenäisinä, jotta he liikkuvat aina toisiaan kohti.” 5. Lähes sata vuotta myöhemmin työ poliittisten ja yhteiskunnallisten muutosten puolesta on edelleen liian usein ankaran määrätietoista ja vakavaa. org/2020/07/5lessons-fromthe-k-pop-fanswho-fizzledtrumps-tulsarally-and-theblack-organizers-who-ledthe-way/ (CC BY 4.0) YDIN 3 / 2020 75 YTIMESSÄ. Viime aikoina alt-right-liikkeen trollit ovat soluttautuneet Black Lives Matter -kanaville Telegram-sovelluksessa, minkä lisäksi poliisi sekä fbi vakoilevat edelleen blm-aktivisteja
Juuri nyt joku yrittää vielä kerran tuntea hapen keuhkoissaan, mustarastaan laulu lävistää kaikki muurit, juuri nyt miljoonat lähtevät täältä yksinäisessä huoneessaan, mustarastaan laulu lävistää kaikki muurit ja ne vauvat kirkuvat vaan, kirkuvat vaan. Barcelonassa 6.5.2020 JUURI NYT mustarastaan laulu Kirjoittaja Leena Güell. YDIN 3 / 2020 76 YTIMESSÄ Juuri nyt saapuvat miljoonat vauvat tänne kirkuen, kun joku lepää onnessaan aamutuntien hurmassa, kevätkukkien ihmeessä
78 ARJA ALHO Poliittinen Beethoven / 82 RIITTA OITTINEN Luovuutta koronan aikaan / 84 EERO SUORANTA Maailma muumien mukaan / 86 JUHANI TOLVANEN Tulevaisuuden arabi on elämää suurempi / 88 Kirja-arviot / 92 PASI KOSTIAINEN Ikääntymisen ääniä / 94 KARI TAPIOLA Koronavirus toi globaalin ympäristökriisin / 96 KAISU KINNUNEN Algoritmit eivät tavoita ihmisyyttä / 98 Pala historiaa. YDIN 3 / 2020 77 YTIMESSÄ Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA
Juhlavuoden ohjelmatarjonta on syväluodannut paitsi hänen elämäänsä myös hänen musiikkiaan. Arvostelu ei häntä häirinnyt: Beethoven teki omien sanojensa mukaan ”tulevaisuuden musiikkia”. Beethoven syntyi Bonnissa 16. L udvig van beethovenin syntymästä on kohta kulunut 250 vuotta. Hänen isänsä oli muusikko, joka yritti tehdä pojastaan musiikin uutta ihmelasta. 1770. 12. Päinvastoin, hän loihti raivoisia tunnelmia ja kiihkeitä vastakkainasetteluja, joita pidettiin aikanaan outoina. Beethoven oli introvertti ja aika haluton opiskelemaan, mutta silti hänen ensiesiintymisensä tapahtui seitsemänvuotiaana. Lahjakas Beethovenin olikin, mutta ei ollenkaan samalla tavalla kuin Euroopan hovit valloittanut, vuonna 1756 syntynyt Wolfgang Amadeus Mozart. 12-vuotiaana hän toimi jo cembalistina ja urkurina, 14-vuotiaana hänen oli otettava päävastuu perheensä elättämisestä. Tärkeää on muistaa myös Beethovenin poliittisuus, johon vaikuttivat hänen aikansa filosofinen keskustelu ja historialliset tapahtumat, mutta myös hänen omien ihanteidensa välittyminen kaikessa hänen tekemisessään. Kirjoittaja Arja Alho Poliittinen Beethoven Ludvig van Beethovenin säveltämä musiikki ei ollut tuttua, kaunista tai hallittua. Jo sitä ennen julkaistiin hänen ensimmäiset sävellyksensä, joskin hän YDIN 3 / 2020 78 YDINKOKEMUS
itse katsoi vuonna 1790 julkaistun kantaatin olleen hänen ensimmäinen kunnollinen teoksensa, minkä takia siihen on merkitty ”opus 1”. Tanskalaisen Christian Hornemanin muotokuva Beethovenista vuodelta 1803. B eethoven muutti Wieniin vuonna 1792 – samana vuonna kuin hänen isänsä kuoli ja Ranskan kuningas Ludvig XVI mestattiin. 12. 3. 1827 Wien ”Voi te, jotka ajattelette tai sanotte, että olen pahantahtoinen, itsepäinen tai ihmisvihaaja, kuinka teettekään minulle vääryyttä. Ette tiedä salattua syytä, joka saa minut vaikuttamaan sellaiselta… Viimeisien kahden vuoden aikana olen välttänyt menemästä mihinkään seuratilaisuuksiin, koska en voi sanoa ihmisille ”Puhukaa kovempaa, sillä olen kuuro!” YDIN 3 / 2020 79 YDINKOKEMUS. Ludwig van Beethoven 16. Äidin kuolema ja isän juopottelu aiheuttivat Beethovenille masennusta, josta hän kärsi enemmän tai vähemmän koko elämänsä ajan, kuten myös monista muista vaivoista. Henkilökemiat eivät kuitenkaan kohdanneet ja loistavan pianistin kiertue-elämäkin kesti vain muutamia vuosia: aivokalvontulehduksen tapaisen sairauden jälkitauti, pilkkukuume tai syfilis aiheutti kuulon heikkenemisen, joka muutti Beethovenin muusikkouden. Wienissä Beethoven opiskeli aluksi Joseph Haydnin johdolla. 1770 Bonn – 26. Sisarusparvesta vain hän ja kaksi pikkuveljeä selvisivät aikuisiksi
Musiikin tietosanakirja tietää kertoa, että pateettisessa sonaatissa on jotain lainattua Haydnilta, ehkä Mozartiltakin. Se alkaa ilman mitään varoituksia Grave – Allegro di molto e con brio -osuudessa hengityksen pysäyttävillä vahvoilla soinnuilla ja jatkuu entistä hengästyttävämmin. Kaikki päättyy Rondoon, joka on tunnelmaltaan vastakohta ensimmäisen osan synkkyydelle. Teos on eräänlainen Solististin tehtävien sijaan hän keskittyi säveltämiseen. Nuorelle Beethovenille oli järkytys huomata, että juuri Itävallasta muodostui vallankumouksen arvojen vastavoima: kun Ranskan tasavallan armeija kaatoi feodaalismonarkistisen Euroopan armeijoita, Wienissä vallitsi epäluulon ilmapiiri. Vanhemmiten hän omistautui veljenpojalleen ja kävi ankaraa huoltajuuskiistaa veljensä lesken kanssa. Eniten siinä on kuitenkin uutta, joka haastaa klassismin ja tekee tietä romantiikalle. Beethoven ei kuitenkaan menettänyt uskoaan ihmisoikeuksien käänteentekevään merkitykseen edes jakobiinien saati Napoleonin diktatuurien aikana. Uusi oli tasa-arvo, veljeys ja ystävyys – ja musiikin piti saada ihmiset kuohuksiin ja ajattelemaan. Mitä ei voinut sanoa tai kirjoittaa, sen Beethoven kertoi musiikillaan. Minulle tällainen kokemus oli jo varhain pianosonaatti 8 opus 13 c-mollissa, lisänimeltään Pathétique. Lyhyen aikaa 1700-luvun lopussa vaikuttanut Sturm und drang -liike kirjallisuudessa (mukana mm. Beethoven oli kiistaton optimisti, vaikka vaikutti tuimalta, ehkä jopa vihamieliseltä – ja tietysti erityisen sotkuiselta. P oliittinen beethoven suunnitteli vuonna 1802 – 1804 omistavansa kolmannen sinfoniansa Eroican Napoleon Bonapartelle. Ranskan vallankumouksen arvot vapaus, veljeys ja tasa-arvo olivat Beethovenille mullistaYDIN 3 / 2020 80 YDINKOKEMUS. Erityisesti vasen käsi vyöryttää kaikki synkät sävyt mielen perukoista esille. Tällainen tilanne on myös ikuistettu erääseen maalaukseen. Beethoven turhautui myös monien kievarikeskustelujen jälkeen itävaltalaisten haluttomuuteen muuttaa yhteiskuntaa. Vakoojia oli kaikkialla ja sensuuri kovaa. Beethoven muutti paitsi säveltämisen tapaa myös kuuntelemisen kokemusta – hänen sonaateissaan oli dialektisuutta ja konfliktejakin eri osien välillä ja sisällä. Sitä värittävät Napoleonin ajan sodat ja konfliktit, voitot ja tappiot, mutta myös hänen persoonaansa kuulunut taipumus olla vastahankaan ja altis uudelle. via ihmisoikeuksia, joihin hän sitoutui kaikella vimmallaan. Goethe ja Friedrich Schiller) korosti sekin valistusajan hengessä idealismia, mutta myös uskon ja aistien kokemusmerkitystä. Kun ranskalaiset tekivät vallankumouksen, saksalaiset keskustelivat siitä – myös Beethoven oluttuopin äärellä. Beethoven ei liioin kumartanut hallitsijoita eikä muutakaan vallasväkeä. Immanuel Kantin pohdinnat moraalista ja hyvästä tahdosta sekä Georg Wilhelm Friedrich Hegelin ajatukset idealismista ja valtiosta kapitalismin vastavoimana olivat yhteydessä rousseaulaiseen valistusajatteluun. Hän käveli kadulla tervehtimättä heidän ohitseen, huonosti pukeutuneena, hattu tiukasti päässään, tuima ilme kasvoillaan. B eethovenin omat rakkaussuhteet olivat aika toivottomia. Beethovenin poliittisuus ankkuroituu ajan vallankumoukselliseen henkeen ja amerikkalaisten vapautustaisteluun. Beethovenin sävellystuotanto onkin vaikuttava: se kattaa yhdeksän sinfoniaa, viisi pianokonserttoa sekä muita konserttoja viululle ja jousikvartetille, pianosonaatteja, lauluja ja yhden oopperan, Fidelion. Hän arveli heidän tyytyvän mieluummin tummaan olueen ja pieniin paikallisiin makkaroihin. Rauhoittumisen sijaan kuuntelija kokee shokeeraavia tunnetilojen muutoksia, jopa häiriöitä, mutta myös seestyneisyyttä tavalla, joka panee ajattelemaan ja tuntemaan musiikin voiman. Hegel oli myös Karl Marxin suuri innoittaja. Adagio cantabile on edelleen kauneinta ja herkintä musiikkia mitä tiedän, vaikkakin siinä on myös tummuutta ja piilevää voimaa
Kun yleisö ihastui kepeään Rossiniin, Beethoven esitteli Missa solemniksen, josta muodostui eräänlainen selviämistarina monien pettymysten, sairauksien ja kuulon heikkenemisen vaivaaman säveltäjän elämässä. Orkestrointi oli poikkeuksellisen suurelle kokoonpanolle, johon Beethoven yhdisti aivan uudella tavalla myös laulusolistit ja kuoron. Beethoven johti toki esitystä, mutta todellisuudessa orkesteri, kuoro ja solistit seurasivat Michael Umlaufin kapellimestarointia Beethovenin kuurouden vuoksi. Sinfonia on erityisesti tunnettu koraaliosuudesta Oodi ilolle, joka kuullaan sen neljännessä Finale-osassa ja tunnetaan myös Euroopan hymninä. Sinfoniasta tuli silti sensaatio, eikä vain pituutensa vuoksi, mutta Beethovenin musiikki koki myös takaiskuja. YDIN 3 / 2020 81 YDINKOKEMUS. Nuori kontraaltto Caroline Unger juoksi esityksen jälkeen Beethovenin luokse, käänsi maestron kohti yleisöä ja sai hänet tajuamaan valtavat suosionosoitukset. 1824 Wienissä. 5. Beethoven tiivisti vahvan uskonsa parempaan maailmaan, vapauteen, veljeyteen ja tasaarvoon viimeiseksi jääneeseen yhdeksänteen sinfoniaansa, joka sai ensi-iltansa 7. Toivo Lyyn käännös alkaa: ”Riemu jumal-liekki armain / tytär Auvoin kenttien / hehkus juovuttamin parmain / käymme templiis, taivainen. Minulla on kirjahyllyssäni Schillerin valitut teokset neljänä niteenä vuodelta 1950. ”Sua miljoonien saatto, / suutelen, sua, suuri Maa! / Veljet tähtiin katsokaa: / taivainen on – täytyy! – taatto.” Beethovenin yhdeksättä sinfoniaa pidetään mestariteoksena ja se on lisätty Unescon Maailman muisti -luetteloon. Se on mykistävä. Oodi ilolle on saanut sanoituksensa Schillerin kirjoittamasta runosta An die Freude, jossa ylistetään tasa-arvoa, iloa ja ystävyyttä. Beethoven ansaitsee huomiomme ja kiitollisuutemme 250 vuoden jälkeenkin! Beethovenin kolmannen sinfonian nimilehti, josta hän raaputti pois omistuskirjoituksen Napoleon Bonapartelle. Sinfonian käsikirjoituksesta voi nähdä, kuinka Napoleonin nimi on pyyhitty voimalla yli ja teos on omistettu tuntemattomalle vallankumouksen sankarille sekä sittemmin myös Beethovenin ruhtinastukijalle. Mielenkiintoista onkin, että sen vallankumouksellisen sävelkielen juuret ovat musiikin ulkopuolella – yhteiskunnassa ja sen tapahtumakuluissa. Eroica oli muusikoille vaikea soitettavaksi (siinä oli kahden käyrätorven sijaan kolme), mutta vieläkin vaikeampaa sen ymmärtäminen oli yleisölle. Beethoven joutui kuitenkin pettymään Napoleoniin, joka liittoutui paavin kanssa ja julistautui myöhemmin keisariksi. käännekohta Beethovenin musiikillisessa kehityskaaressa, mutta myös yleisesti musiikin historiassa. / Tavan luomat kuilut syvät, / siellä kaikki veljestyvät, / sinun tenhos umpeen luo, / minne siipes sinut tuo. Yhdeksännen sinfonian ensiesityksestä on säilynyt liikuttavia muistoja: Yleisö puhkesi valtaviin suosionosoituksiin jo kesken esityksen, puhumattakaan Oodin ilolle jälkeen
Osaa teksteistä havainnollistettiin kollaasein ja itse piirretyillä kuvilla, kuten tikku-ukoilla. Tämä loi tragikoomisella tavalla mielikuvan valtavasta ympäristötaideteoksesta. Kansainvälisen ”laita nalle ikkunaan” -ilmiön ohella brysseliläisissä ikkunoissa oli lasten korona-aiheisiä piirroksia, valokuvia, runoja ja selviytymishenkeä nostattavia lauseita. Poikkeusaika vaikutti myös urbaaniin olemiseen. Yhdessä vaiheessa tuntuikin siltä, että nettitarjonta livestriimauksineen ja työpajoineen oli ylenpalttista: samaan aikaan saattoi olla tarjolla vaikkapa kiertokäynti maailman taidekirjapainoissa tai klassisen musiikin suora lähetys. Vaikka koronavirukseen liittyvät poikkeusolot toivat Brysselissä pintaan monia ongelmia, ne myös inspiroivat sekä ammattitaiteilijoita että tavallisia kaupunkilaisia monenlaiseen positiiviseen toimintaan. Vaikka ihmiset olivat näissä etätapaamisissa oudolla tavalla sekä läsnä että poissa, ne toivat lohtua epävarmuuteen. Jotkut museot, kirjastot ja muut toimijat siirsivät toimintaansa verkkoon. Rauhallisten katujen asfalttipinnoille ilmestyi YDIN 3 / 2020 82 YDINKOKEMUS. Näytti siltä, että moni pienyrittäjä oli löytänyt uudelleen niin vanhat tussinsa kuin sisäisen piirtelijänsäkin. Kauppojen ja julkisten tilojen seiniin kiinnitettiin nopeasti kyhättyjä ilmoituksia, joissa ohjeistettiin sisään tulevien henkilömäärä ja turvaetäisyydet. Kuten moni muu kaupunki, alkukeväästä 2020 Brysselkin sulkeutui lähes täysin. Osallistuin karanteenin aikana esimerkiksi elokuvafestivaaleihin ja kirjailijatapaamisiin, piirsin pienlehtityöpajoissa, kävin luovan kirjoittamisen virtuaalikävelyllä merenrannalla ja hoilasin yhteislauluja verkkosäestäjän avustamana. Kirjoittaja Riitta Oittinen Luovuutta koronan aikaan K oronan aikana monelta taiteilijalta ja kulttuurilaitokselta loppuivat työt ja tulot. Tartuntariskin vuoksi viranomaiset eristivät punavalkoraitaisilla muovinauhoilla ulkopenkit, monet julkiset sisäänkäynnit ja osan patsaistakin
Ideana oli tarjota lapsille kuvakertomuksia heidän ulkoilunsa ajaksi. Vastalauseiden vuoksi puutarha kärrättiin sittemmin takaisin, edelleen viranomaisten toimesta. Ne ovat saaneet myönteistä palautetta yhteisöllisyyden lisäämisestä. Päivittäin pidetyn musiikkihetken terapeuttinen merkitys oli todennäköisesti tärkeämpi sen osallistujille kuin alkuperäisille kohteille. Kukkiva lautarakennelma sai aikaan pienen performanssin ja julkista keskustelua siitä, kenelle katu kuuluu – viranomaiset nimittäin veivät puutarhan kaatopaikalle, tosin ehjänä. Omalla kotikadullani taputtaminen ei riittänyt: joukossa oli djemberummuttajia, kattilankansien hakkaajia, metsästystorven, melodikan ja nokkahuilun soittajia, vain muutamia instrumentteja mainitakseni. Taiteilijat piristivät jalankulkijoita vaihtuvilla ikkuna-asetelmilla. liitupiirustuksia ja kaduille jätettäviin jätesäkkeihin kiinnitettiin piirroksin koristeltuja lappuja, joissa kiitettiin roskakuskeja heidän työstään. Myös graffitinmaalaajat innostuivat teemasta: seinäpintoihin ilmestyi tarroja ja julisteita, kuten valvontaa kritisoiva ”covid 1984”. YDIN 3 / 2020 83 YDINKOKEMUS. Erityisen hyvin ja yllätyksellisesti maalaukset toimivat tavanomaisissa paikoissa, kuten Brysselin köyhimmän alueen kalakaupassa, jäähileiden ja merenelävien seurassa. Kun rajoituksia höllennettiin toukokuussa, seinille ilmestyi ironisia julisteita, joissa luki ”Ouf, pääsemme vihdoinkin golffaamaan!” Kesällä Brysselin kirjailijatalo ja kirjastot tilasivat ammattitaiteilijoilta ikkunamaalauksia, niin katutason yksityiskoteihin kuin julkisiin tiloihin. V isuaalisuuden ohella muuttui kaupungin äänimaailma, koska liikenteen melu väheni dramaattisesti. Viikkojen vieriessä hitaammatkin heräsivät toimimaan. Yksi pariskunta rakensi parkkipaikalleen puulaatikkoon kaupunkipuutarhan nimeltä Kansalaiskevät, jota he asettuivat ihailemaan paikalle raahaamissaan lepotuoleissa. Sitä harjoitettiin varsinkin kaupunginosissa, joista porvariston hillitty charmi oli kaukana. Monessa kaupunginosassa tiukin karanteeniaika loi iltasoittorutiinin. Kaupungista tuli koronan aikana uudenlainen näyttämö ja galleria. Samanlaisia minipuutarhoita nousi alkukesästä pariin muuhunkin kaupunginosaan. Sen aikana ihmiset taputtivat parvekkeiltaan terveydenja huoltoalojen työntekijöille, ja vilkuttivat samalla toisilleen. Innokkaimmat ompelijat laittoivat kangasmaskeja katutasojen asuntojen ikkunalaudoille ilmaisjakeluun. Naapuruston asukkaiden musiikkimaku tuli selväksi, lintujen laulu kuului voimakkaammin. Vaikka poikkeusolot toivat pintaan monia ongelmia, olosuhteet siis myös inspiroivat monenlaiseen positiiviseen toimintaan. Ei ihme, että Brysselin kaupunginarkistokin ryhtyi keräämään arkistoihinsa korona-ajan kansanperinnettä
Kirjoittaja Eero Suoranta Maailma muumien mukaan T ove jansson on pinnalla, tavallistakin enemmän: muumien luojan syntymäpäivästä 9. Kun Nuuskamuikkusen hahmon yhtenä esikuvana toiminut Atos Wirtanen pyysi Janssonia piirtämään Muumi-sarjakuvaa Ny Tidiin, lehden lukijat pitivät sarjaa rojalistilehteä tilaavine pappoineen liian porvarillisena. Sellaisina niiden pohtimiseen käytetty aika ei ole missään nimessä hukkaan heitettyä, vaikka pienet peikot olisikin jo aikoja sitten nostettu uimahuoneen pukukaapista kansakunnan kaapin päälle. Allekirjoitin heti kättelyssä ajatuksen siitä, että muumien arvot – näyttelyn nimessä mainittujen rohkeuden, rakkauden ja vapauden lisäksi esimerkiksi luonnon moninaisuuden varjeleminen ja erilaisuuden ymmärtäminen – ovat ajankohtaisempia kuin koskaan. Myös Muumiasiantuntija Sirke Happosen saliteksteissä on aiheeseen sopivaa lämpöä ja huumoria, mielenkiintoista taustatietoa unohtamatta – itseäni jäi kiehtomaan esimerkiksi viittaus Muumipapan lyhytproosateokseen ”Ikävöin turvaisaa kuistiani”, joka pelkästään nimensä perusteella ansaitsisi tulla osaksi koulujen opetussuunnitelmaa kaikilla oppiasteilla. Ei siten, että Muumit 75 olisi pelkkää paasausta. 8. Myönnän, että itse heitin kyynisyyden juhannuskokkoon heti astuessani sisään Kansallismuseon Muumit 75 -näyttelyyn. Kyynikko voisi kysyä, onko eläessään kuuluisuuteen turhautuneen taiteilijan ja hänen teostensa hehkuttamisessa menty jo sankarinpalvonnan puolelle. Kaikkea muuta: näyttelyssä voi kulkea kiemuraisia polkuja pimeän metsän läpi, nousta esiintymään teatterin lavalle tai sitten vain jäädä hiljentymään meren äärelle. Muumeista on moneksi – muuksikin kuin mukeiksi. Kansallismuseon näyttelyssä keskiöön on nostettu se, millaisia arvoja pienet peikot edustavat ja mitä niillä on annettavanaan tämän päivän Suomelle. tuli tänä vuonna suomalaisen taiteen päivä, ja lokakuussa ensi-iltaan tulee elämäkertaelokuva, nimeltään ytimekkäästi vain Tove. Viime vuonna taas huomiota herätti Rage YDIN 3 / 2020 84 YDINKOKEMUS NÄYTTELYT. Viime vuonna alkanut suomalais-brittiläinen Muumilaakso-sarja taas oli Suomen historian kallein tv-tuotanto. A rvoista puhuminen johtaa ajatukset myös muumien poliittisuuteen. Ruumiin kulttuuria edustavat kiipeilynurkka ja heiteltävät ”lumipallot”, akateemisempaa puolta Janssonin ja Piisamirotan kirjahyllyt
JU SS I H EL LS TE N / M U SE O VIR AS TO ROHKEUS, RAKKAUS, VAPAUS! MUUMIT 75 Kansallismuseossa 14. 2020 – 28. 8. Muumeissa on aina ollut jotain äkkiväärää ja eriskummallista, joka sopiikin ehkä paremmin museon kuriositeettikabinettiin kuin television tasamittaisiin jaksoihin ja klassisiin draaman kaariin. 2021 Aukioloajat ja pääsymaksut www.kansallismuseo.fi YDIN 3 / 2020 85 YDINKOKEMUS NÄYTTELYT. Muumi-kirjojen luonteen se kuitenkin kiteyttää paremmin kuin esimerkiksi tuore Muumilaakso-sarja, joka yritti rakentaa liian paljon Muumipeikon standardisoidun kasvutarinan varaan. Samalla Muumi-kirjojen sekä Tove Janssonin merkitys suomalaiselle kulttuurille on niin suuri, että se ei tarkastelemalla tyhjenny. Tässä vaiheessa kyynikko voisi taas nostaa päätään riippumatosta ja kysyä: tavoittaako juuri tämä viisaalta kuulostavilla sitaateilla koristeltu nostalgiatrippi muumien hengen muita paremmin. Totta on, että Kansallismuseon näyttelyssä ei ole samaa intiimiyttä kuin vaikkapa Tampereen Muumimuseossa, vaikka mukana onkin Janssonin tanssikenkien kaltaisia henkilökohtaisia esineitä. Sen lisäksi, miten Muumilaakson asukkaat suhtautuvat toisiinsa, Muumit 75 nostaa esille sen, miten he suhtautuvat laaksoon itseensä sekä sitä ympäröivään villiin luontoon. Näyttelyssä Janssonin piirtämät uhkaavat luonnonilmiöt rinnastetaan Hokusain Kanagawan suureen aaltoon sekä Édouard Rioun Jules Vernen romaaneja varten tekemiin kuvituksiin, mutta Muumi-kirjoista puuttuu Vernen 1800-lukulainen usko tieteen voittokulkuun: muumien maailmassa luontoa ei voi valloittaa eikä välttämättä edes ymmärtää. Against the Machine -kitaristi Tom Morellon t-paita, jossa Muumipeikko kantoi antifasistien lippua. 2. Näennäiskonservatiivisen perheidyllin viettämisen lisäksi muumit pyrkivätkin aina kunnioittamaan muiden oikeutta elää haluamallaan tavalla – ja avaavat epäröimättä ovensa myös vierasta kieltä puhuville pakolaisille. Suomalaisten ”erityinen luontosuhde” on jo huono vitsi, mutta muumeille luonto on aidosti kunnioitusta herättävä, jopa pelottava, mutta silti elintärkeä toimintaympäristö. Se tulee vain hyväksyä. Vääjäämätöntä Muumit 100 -näyttelyä odotellessa voi siis hyvin mielin suunnata Kansallismuseon kautta Muumilaaksoon ja pohtia, millaiselta maailma näyttää muumipeikkojen näkökulmasta
Sen neljää ensimmäistä osaa on myyty siellä lähemmäs kaksi miljoonaa kappaletta ja se on voittanut joukon sarjakuvaja kirjapalkintoja. Tulevaisuuden arabi on ollut Ranskassa valtaisa arvosteluja myyntimenestys. Riad Sattouf kuvaa häkellyttävän tarkasti niin lapsuutensa tuoksuja ja tunnelmia kuin Lähi-idän poliittista todellisuuttakin. YDIN 3 / 2020 86 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. ”Tulevaisuuden arabin” viitan lapsena harteilleen saanut tekijä ajattelee silti itseään mieluummin piirtäjänä kuin syyrialaisena tai ranskalaisena. Suomessa sarja ilmestyy wsoy:n kustantamana ja Saara Pääkkösen hellävaraisen tarkkakorvaisesti suomentamana. Riad Sattoufin Tulevaisuuden arabi – Lapsuus Lähi-idässä -sarjasta on tähän mennessä julkaistu neljä osaa, jotka kattavat vuodet 1978 – 1992. Sarjan tekemisen ohella Sattouf on myös ohjannut elokuvia ja tekee viikoittaista sivun mittaista sarjakuvaa varhaisteini-ikäisen tytön elämästä. Mies oli saanut lehtorin viran Oxfordin yliopistosta, mutta koska britit olivat kirjoittaneet hänen nimensä väärin, Abdel-Razak Sattouf valitsikin työpaikakseen Tripolin yliopiston ja muutti vuonna 1980 Libyaan vaimonsa ja kaksivuotiaan kultakutrisen Riad-poikansa kanssa. Neljännen osan jälkeen olemme saaneet kulkea yli 800 sivun matkan ja seurata vuoroin huvittuneina, vuoroin kauhusta kankeina tuon pienen perheen heittelehtimistä elämän ristiaallokossa. Näin alkaa yksi 2000-luvun merkittävimmistä autofiktiosarjakuvista, jota me suomalaiset olemme päässeet seuraamaan reaaliajassa ranskalaisten kanssa. Yksilöiden ja perheen kannalta surkuhupainen tarina tuntuu kohdittain painajaiselta. Sattouf on ilmoittanut teossarjan päättyvän kuudenteen osaan, joka ilmestynee Ranskassa 2022. S attoufin perheen tie vie Tripolista Homsin lähellä olevaan Tirma’lan kylään, josta käsin isä käy hoitamassa lehtorin virkaa yliopistolla, kunnes hän saa vuosien saatossa professuurin Riadin yliopistosta Saudi-Arabiasta. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Tulevaisuuden arabi on elämää suurempi O lipa kerran Sorbonnen yliopistosta tohtoriksi väitellyt syyrialainen mies ja hänen ranskalainen vaimonsa
LAPSUUS LÄHI-IDÄSSÄ suom. Muut tehostevärit ovat tummanpunainen ja vihreä. Sattoufin perheen elämästä saa jonkinlaista käsitystä, kun ajattelee pienen Riadin pohdintaa siitä, että heillä on Syyriankodissaan kaksi teosta: Koraani ja hänen Tintti-kokoelmansa. – Minulla ei ole erityistä menetelmää muistamiseen. Riad Sattouf piirtää selkeällä viivalla kuvaa ruohonjuuritason arkielämästä niin Muammar Gaddafin Libyassa, Hafez al-Assadin Syyriassa kuin François Mitterrandin Ranskassakin sekä kuvaa häkellyttävän tarkasti tuoksuja ja tunnelmia kymmenien vuosien takaa. – Ajatellaan vaikka tuulen ääntä puissa ja miltä se kuulostaa lehvästössä. Juuri arkielämän pakahduttavan tarkka kuvaus tekee lukukokemuksesta niin ainutlaatuisen, minkä lisäksi Sattouf pystyy luontevasti yhdistämään tuohon tarinankerrontaan maiden poliittisen todellisuuden luonnehtimisen sekä vaikkapa arabian ja ranskan kielten oppimisen kiemurat. Myös Sattoufin käyttämä värikooditus on herkullinen: Ranskan sävy on sininen, Libyan keltainen ja elämä Syyriassa saa värikseen marjapuuron punan. Tulevaisuuden arabi onkin myös oivallinen esimerkki siitä, mitä sarjakuvan maailmassa tapahtuu tässä ja nyt. Riad Sattoufin teos antaa kuitenkin häikäisevän muistutuksen siitä, millaista hengen virkistystä käännöskirjallisuus tai -sarjakuva voi tarjota myös suomalaisille tekijöille. Ilta-Sanomille Sattouf kertoi vuonna, että hän ilmoittaa kansallisuudekseen mieluiten ”piirtäjä” eli hän ei ole mielestään ranskalainen eikä syyrialainen. Äänet, tuoksut, ilmapiiri ja yleensä tapa aistia ympäristöä, kertoi Sattouf IltaSanomien haastattelussa vuonna 2017. Sarjakuvan nimi tulee Sattoufin isän lausahduksesta, että Riadista tulee isona ”tulevaisuuden arabi”. – Kun tapaan vaikka suomalaisia tai japanilaisia piirtäjiä, niin tunnen kuuluvani samaan kansaan kuin he. Yleensä lapsuuden muistot ovat aistimuistoja. K oko Tulevaisuuden arabi -projekti sai alkusysäyksensä Syyrian 2011 alkaneesta kansannoususta ja sitä seuranneesta sisällissodasta. RIAD SATTOUF TULEVAISUUDEN ARABI. Piirtämistä aina rakastaneen Riad Sattoufin kasvu pikkupiltistä teiniksi saa rinnalleen hänen isänsä kiehtovan, mutta pelottavan muutostarinan 1970-luvun lopun liberaalista panarabismin kannattajasta 1990-luvun alun uskonnolliseksi rasistiksi. Jos muistaa vaikka miltä isoäiti tuoksui, niin sitten saa hänet näkyviin. Täsä huolimatta niin sarjakuvassa kuin muussakin kirjallisuudessa suomennosten määrä on laskenut hälyttävässä määrin tämän vuosikymmenen aikana. Siinä kaikki. Kääntäjä Ville Keynäs on todennut, että jotta voisimme tuottaa maailman parasta suomenkielistä kirjallisuutta, meidän täytyy pystyä keskustelemaan muun maailman kirjallisuuden kanssa. Kun kuulen sen, niin näen kuivat lehdet ja ruohikon ja näen puutarhan ja värit ja millaista materiaalia maan kivet olivat ja millaisia rakennukset olivat ja se jatkuu siitä. Eli muistoihin voi nousta asteittain. Saara Pääkkönen WSOY 2015– YDIN 3 / 2020 87 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT. Ei minun tarvitse pitää tai inhota heitä, mutta meillä on niin paljon yhteistä
Libanonissa yleisilmaus jalla (nopeammin) höystää kaikkea paikallista. Kuvaa värittävät monet yksityiskohdat. Nurmi kuvaa hyvin YK:n operaatioiden heikkouksia, joista merkittävin on kyvyttömyys mukautua muuttuviin olosuhteisiin. Arja Alho Olli Nurmi RUUTITYNNYRIN VARTIJAT Avain 2020 299 s. Jallajalla taas tarkoittaa väistämätöntä vatsatautia ja kiirettä vessaan. Esimerkiksi jallakoira on paikallinen kulkukoira, jonka puremia kannattaa välttää vesikauhun vuoksi. YK-operaatiot ovat lisäksi raskaasti varusteltuja ja siksi kalliita. Konfliktin osapuolet myös uhmaavat sitovia päätöslauselmia: Hizbollah on pitänyt laittomat aseensa ja Israel loukkaa lähes päivittäin Libanonin ilmatilaa ylilennoilla, eivätkä rauhanturvaajat tarkkailijoina voi asialle mitään. Rikkaaseen slangiin voi tutustua tarkemmin holkkari.fi -sivustolla. Sittemmin diplomaattina työskennellyt Nurmi palveli Libanonissa vuosina 2012 – 2013 tiedotusupseerina. Vanhin oli perua vuodelta 1948 ja kaksi muuta 1970-luvulta. Unifil-joukkojen tehtäviin kuului myös laittomien aseiden etsintä, josta vastuu oli varsinaisesti libanonilaisilla. Poliittiseen tilanteeseen vaikuttaa shiiamuslimien sotilaallinen ja poliittinen järjestö Hizbollah, joka on täyttänyt sotilaallista tyhjiötä alueella Israelin kanssa käytyjen eri kahakoiden ja sotien jälkeen. OLLI NURMI on kirjoittanut kiinnostavan teoksen paitsi rauhanturvaajan työstä myös Lähi-idän kolmiodraamasta Israelin, Libanonin ja Syyrian välillä. Hänen lisäkseen kirjassa kuvataan Syyrian vajoamista sisällissotaan kapteeni Raine Pölösen silmin. UNIFIL-OPERAATION 177 suomalaisen rauhanturvaajan tehtävänä suomalais-irlantilaisessa pataljoonassa oli avustaa Libanonin asevoimia maan eteläosien turvallisuuden ja vakauden varmistamisessa. Se päättyi yhteispataljoonassa 2018, mutta on kuitenkin osin jatkunut ranskalaisten kanssa osana terrorismin vastaista sotaa. Nurmen ollessa Lähi-idän komennuksella alueella oli menossa kolme YK-operaatiota. Arvovieraita käy tutustumassa toimintaan miltei vaivaksi asti. Ongelmista huolimatta hän piti perusteltuna Suomen mukanaoloa operaatiossa. YK-operaatio aloitetaan, kun turvallisuusneuvostossa syntyy yhteinen näkemys sotilastarkkailijoiden tai rauhanturvaajien lähettämisestä johonkin konfliktipesäkkeeseen. RAUHANTURVAAJAN PÄIVÄKIRJASTA YDIN 3 / 2020 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Ystävyyttä ja yhteisöllisyyttä hankalissa olosuhteissa on selvästi edistänyt oma rauhanturvaamisen kieli, jossa esimerkiksi YK on ”Unto Nurminen”. Nurmi referoikin eri operaatioista käytyjä sotilaiden keskusteluja, jotka voisivat parantaa rauhanturvaamisen edellytyksiä konfliktialueilla. Nurmi piirtää tarkkaa ja elävää kuvan rauhanturvaamiseen hakeutumisesta, valmistautumiseen liittyvästä koulutuksesta sekä itse tehtävästä partiotoimintoineen ja yhteyksineen paikalliseen väestöön
Kaikki uhrit olivat jollain tavalla elämän kolhimia, eikä yhteiskunnalla ollut tarjota eronneille, työväenluokkaan kuuluville naisille muuta kuin kituuttamista, alkoholisoitumista ja epävarmoja oloja. Faktat esiintyvät aina tiukasti kulloisenkin naisen tarinaan sidottuina ja niin, että uusi tieto rakentuu aina vanhan päälle. Murhista ei puhuta, vaan naisten tarinat lopetetaan juuri ennen niitä. Niitä on käsitelty fiktion, faktan ja lähes kaikenlaisen median kautta. Esimerkiksi Henrik VIII:n vaimoista kertova pop-musikaali Six on niittänyt mainetta maailmalla, ja täällä Suomessa olemme saaneet seurata Maria Petterssonin kirjanakin ilmestyneitä tarinoita ”historian jännistä naisista”. Mari Janatuinen Atena 2020 358 s. Hallie Rubenhold VIISI. Murhien ympärille on jopa syntynyt oma pseudotieteellinen alansa, niin kutsuttu ”ripperologia”, joka edelleen etsii syyllistä. Hallie Rubenholdin Viisi: Viiltäjä-Jackin tuntemattomat uhrit kuuluu tähän joukkoon. HISTORIALLISTEN naisten tarinat ovat viimeisen vuoden aikana olleet vahvasti esillä. Vaikuttavinta kirjassa onkin juuri olosuhteiden kuvaus ja sen myötä naisten kohtaloiden jäljittäminen. Tekstistä paistaa taustatyön määrä, mutta se ei silti ole raskasta. VIILTÄJÄ-JACKIN TUNTEMATTOMAT UHRIT suom. Kauhulla mässäilyn sijaan lukija saa kuvan siitä, millaista heikkotuloisen naisen elämä viktoriaanisessa Lontoossa todellisuudessa oli. Viiltäjä-Jackin murhat Lontoossa 1888 ovat maailman tunnetuimpien sarjamurhatapausten joukossa. Viisi keskittyy yksinomaan uhreihin, ja Jack mainitaan ohimennen vain, kun se on välttämätöntä. Veera Mäkelä NAISET MURHIEN VARJOSSA YDIN 3 / 2020 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Rubenholdia syyllisyyden kysymys ei kiinnosta. Hänen ohjaamanaan lukija pääsee kokemaan tavallisen viktoriaanisen naisen elämää ja pohtimaan sitä, mitä historiasta itse asiassa tiedämme ja miten sitä arvioimme. Toteutus on taitava, vaikka uhrien käsittely kuolinpäivän mukaisessa järjestyksessä tarjoaakin haasteen. Rubenhold painottaakin historian huolimatonta moralismia: on niin sanottu yleinen fakta, että Viiltäjä-Jack tappoi ”vain” seksityöläisiä, mikä kielii ajan keskiluokkaisesta, naisia vähättelevästä rikostutkinnasta ja uutisoinnista. Kaikki tieto esitetään taitavasti sidotuissa konteksteissa: opimme varattomien yösijoista, armeijan ja avioliiton säännöksistä, perheen roolista ja työolosuhteista. Rubenhold on intohimoinen ja asiantunteva kirjoittaja
Samalla valmentaudutaan elämään kaduilla ja niiden armottomiin sääntöihin. VÄRIKÄS NUORUUTENI ETELÄ-AFRIKASSA suom. Noah kirjoittaa myös EteläAfrikan moninaisuudesta, sen eri kulttuureista, uskomuksista ja kielistä, joista yksitoista on virallisia. Kuvaus on niin elävää, että voi nähdä pojan viilettävän townshipin hökkeleiden välissä karkuun milloin mitäkin tai jakaa nuoren miehen jännityksen tanssiaisiin valmistautumisesta, kun afropehko suoristuu päänahan kihelmöidessä kemikaaleista ja letittyy kuuden tunnin istunnon jälkeen. OLEN seurannut aina silloin tällöin Trevor Noahin The Daily Show’n teräviä mutta hauskoja poliittisia kommentteja. Vaikka apartheid päättyi vuoden 1993 vaaleihin, köyhyys on Etelä-Afrikassa edelleen suurin ongelma, joka merkitsee jatkuvaa selviytymistaistelua. Rasismi erotti ja umpioi aikoinaan ihmiset ei vain värin, vaan myös kielen mukaan. Jaana Iso-Markku Atena 2020 358 s. Trevorin äiti ei tosin uskonut moista hölynpölyä. Villi ja kepposteleva Trevor oppii kuitenkin selviämään ja luovimaan eri värien ja kielien maailmassa. Etelä-Afrikan Johannesburgissa apartheid-hallinnon aikana syntynyt Noah kertoo rankan tarinan elämänsä ensimmäisistä vuosikymmenistä. Kirjan luettuaan tuntee myös surua: Etelä-Afrikan todellisuutta ovat edelleen apartheidin jättämät arvet ja perintönä erottelu valkoisiin, mustiin, värillisiin ja aasialaisiin. YDIN 3 / 2020 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. Arja Alho TREVORIN JA ÄIDIN TARINA Trevor Noah LAITON LAPSI. CD-kopioiden kaupustelijasta kehkeytyi radiotoimittaja ja nyt koko maailman tuntema koomikko ja poliittinen kommentaattori. Trevor Noah on seurausta rikoksesta, koska hänen äitinsä on xhosa ja isänsä sveitsiläinen. Noah kuvaa, kuinka aivojen rasismiohjelman koodissa tapahtuu oikosulku, kun erilaiselta näyttävä ihminen puhuukin samalla tavalla, mikä saa ajattelemaan: olemme siis samanlaisia. Trevorin kohdalla se aiheutti jatkuvaa identiteettikriisiä. Kasvutarina rakentuu köyhyyden, väkivallan ja rotuerottelun arkipäivästä, mutta ankkuroituu samalla Trevorin äidin vankkumattomaan uskoon. Perustelu on, että äidin on tehtävä tämä lapselleen ennen kuin poliisi sen tekee. Äiti onkin uskomaton nainen. Kun Trevor joutui hankaluuksiin – niin tapahtui usein – äiti reagoi saarnoilla, rangaistuksilla ja selkäsaunoilla. Tai kuinka monien mustien mielestä kissa on ihan selvästi noita ja eräässä jalkapallo-ottelussa vartija nuiji kissan, koska oli varma, että se tuli kentälle tuomaan huonoa onnea. Hän oli värillinen, joka ei halunnut olla värillinen, vaan musta. Trevorin onni oli, että hänen äitinsä pakotti hänet näkemään kauemmaksi kuin seuraavaan päivään tai seuraavaan ateriaan. Siihen kuuluu myönteisyys ja luottamus kaikesta selviämiseen, jota edes väkivaltaisen aviomiehen ampuma luoti päähän ei tapa. Sama ote on myös hänen kirjassaan: teräviä ja kipeitä huomioita ajastamme ja ilmiöistä huumorin hellässä syleilyssä
Osuva esimerkki tianxia-teoriaan liittyvien ajattelutapojen hyödyntämisestä on tutkimuksen mukaan presidentti Xi Jinpingin hallinnon käyttämä ulkopoliittinen käsite ”ihmiskunnan kohtalonyhteisö”. TIANXIA THEORY AS A WORLD POLITICAL ARGUMENT Jyväskylän yliopisto 2020 205 s. Esko Harni MAAILMANPOLITIIKKA JA TODELLISUUDEN LUONNE YDIN 3 / 2020 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS. Valtio-opin alaan kuuMatti Puranen WARRING STATES AND HARMONIZED NATIONS. Niiden lähtökohtana on ajatus siitä, että nykyistä maailmanpolitiikkaa dominoi länsimainen maailmankuva ja ajattelutapa, joka pohjautuu yksittäisiin kansallisvaltioihin ja niiden välisiin liittoumiin. Tämän sijaan maailmanpolitiikan teoria tulisi kiinalaistutkijoiden mukaan rakentaa Kiinan historiallisen ja kulttuurisen tradition varaan. Tianxia-teoriaa voidaankin pitää eräänlaisena retorisena välineenä, jolla Kiina pyrkii arvostelemaan länsimaisten kansallisvaltioiden hallitsemaa järjestelmää ja rakentamaan omasta kulttuurisesta historiastaan ammentavaa suurvaltaidentiteettiä. Näin kertoo yhteiskuntatieteiden tohtori Matti Purasen Jyväskylän yliopistossa hiljattain julkaistu väitöskirjatutkimus Warring States and Harmonized Nations. KIINALAISTUTKIJOIDEN visiot pyrkivät mullistamaan maailmanpolitiikan perustan. Kiinalaisen tradition valossa maailmanpoliittinen pelikenttä ei toimi anarkian periaatteella, jossa itsekkäät kansallisvaltiot kilpailevat maailman herruudesta, vaan kokonaisuutena, jossa erilaiset kulttuurit ja etnisyydet kykenevät harmoniseen rinnakkaiseloon. Käsitteellä viitataan Kiinan haaveilemaan maailmanjärjestykseen, jossa globalisaation aiheuttamat ongelmat olisi selätetty ja eri puolilla maailmaa elävät kulttuurit voisivat elää keskenään tasavertaisina. Teoria on Purasen tutkimuksen mukaan juuri nyt ajankohtainen, sillä sen ympärillä käyty keskustelu yhdistyy (vaikka kuitenkin usein vain välillisesti) Kiinan nykyjohdon esittämiin maailmanpoliittisiin avauksiin. Termi ”tianxia” tarkoittaa karkeasti käännettynä ”kaikkea taivaan alla”. Tianxia-teoriaan liittyvien ajattelutapojen suosio Kiinassa perustuu ennen kaikkea kiihtyneeseen globalisaatioon ja kansainvälistymiseen, joiden tuottamia ongelmia länsimaisen maailmankuvan ei uskota pystyvän ratkaisemaan. Kaikkiaan väitöskirja muistuttaa, että maailmanpolitiikka perustuu erilaisiin ontologisiin, asioiden perimmäistä luonnetta koskeviin näkemyksiin todellisuudesta. luva tutkimus on luonteeltaan sekoitus monografiaa ja yksittäisiä osajulkaisuja, ja se keskittyy ensisijaisesti niin kutsutun tianxia-teorian hyödyntämiseen maailmanpoliittisessa ajattelussa
Artistit kautta maailman halusivat kiittää ja kannustaa sairaanhoitohenkilökuntaa – ja viihdyttää enemmän tai vähemmän karanteeniin tuomittuja ihmisiä. Walesilaisyhtye Manic Street Preachersin solistin James Dean Bradfieldin toinen soololevy on inspiroitunut traagisesta laulajakohtalosta: levy pohjautuu chileläisen Victor Jaran tarinaan. K orona-ajan koleuteen toivat jo keväällä lämpöä nopeasti internetissä toteutetut hyväntekeväisyysja hengenluontikonsertit. Hän oli 40-vuotias – ja pidetty kulttuuripersoona, ennen kaikkea laulaja-lauluntekijä. James Dean Bradfield EVEN IN EXILE MontyRay 2020 YDIN 3 / 2020 92 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Rankkaa arvostelua saivat muun muassa Sir Paul McCartney, nyt 78; Stevie Wonder, 70; ja Sir Elton John, 73. Levyn ehkäpä komein kappale La Partida on kuitenkin yllättäen instrumentaali. Siellä täällä sosiaalisessa mediassa kohtasi kommentteja, joissa ihmeteltiin varsinkin vuosikertalaulajien huojuvia suorituksia esimerkiksi yhdysvaltalaisessa One World – Together at Home -striimauskonsertissa. Samalla hän oli oivaltanut, että protestilaulujen ei tarvitse olla huutaen esitettyjä, saarnaavia julistuksia. Ikääntymisen ääniä Teksti ja kuva Pasi Kostiainen 1960-luvulla aloittaneet rockin legendat heiluttivat aikanaan nuoren sukupolven lippua. Bradfield laulaa sävellyksiään – ja soittaa kitaraa tunnistettavalla tyylillään. Ylistäviä arvosteluja heti julkaisunsa yhteydessä keränneen Even In Exilen sanoitukset ovat walesilaisen runoilija Patrick Jonesin kirjoittamia. Jara tapettiin tuhansien muiden ihmisten tavoin Chilen sotilasvallankaappauksen yhteydessä vuonna 1973. Bradfield on sanonut ”järkyttyneensä” siitä, kuinka kauniita ja lohdullisia Jaran laulut olivatkaan. Nyt vanhuus kuuluu heidän tulkinnoissaan – ja se on hyvä se. Mutta voi, moni pettyi kotikutoisiin esityksiin. Se muistuttaa kovasti heinäkuussa kuolleen Ennio Morriconen uljaita elokuvasäveliä
Nuoren tulkinnan rinnalle uutena vanhan. Svengiä kuitenkin riitti yhä, ja laulutulkinnassa saattoi kuulla vuosien tuomaa viisautta ja kykyä ymmärtää elämää. Niiden rinnalla on ehkä yhdentekevää, ettei enää yllä esityksissään samaan pontevuuteen ja yhtä korkeisiin ääniin kuin nuorempana. Sen sijaan, että veteraanien nykytulkintoja verrataan heidän uransa huippukaudella syntyneisiin alkuperäisversioihin, voisimme iloita siitä, että olemme saaneet uutta, erilaista kuunneltavaa. E hdotan kriitikoille asennemuutosta. Mainittuja artisteja yhdistää se, että kaikki aloittivat uransa jo 1960-luvulla. Menevät opiskelemaan ja töihin. Remu Aaltonen, 72, soitti rumpuja vantaalaisella kirpputorilla ja esimerkiksi Rumbassa häntä kutsuttiin ”viraalivitsiksi”. YDIN 3 / 2020 93 YDINKOKEMUS MUSIIKKI. Tai kuolevat: kohtalokkaasti juuri 27-vuotiaana olivat kuolleet muun muassa Janis Joplin, Jimi Hendrix, The Doorsin Jim Morrison ja The Rolling Stonesin Brian Jones. Vielä 1970-luvulla popia ja rockia pidettiin ennen kaikkea nuorisomusiikkina. Ja ellei kelpaa, voi jatkaa vanhan suosikkiversion kuuntelua. Kutsumustöistä ei jäädä eläkkeelle. Mutta monet elossa pysyneet artistit ovatkin jatkaneet musiikin parissa keski-iän läpi vanhuusvuosiin saakka. Vastaava ilmiö koettiin Suomessa viime syksynä, kun keikkoja järjestettiin huolettomasti, koronasta vielä mitään tietämättä. Oma lukunsa ovat vanhenemisesta – tai jopa oveen jo kolkuttavasta kuolemasta – varttuneina tehdyt levyt. Ajateltiin, että ikääntymisen myötä musisointi loppuu ja artistit löytävät parempaa tekemistä. Silloin he olivat poikkeuslahjakkuuksia, ja viimeistään 1970-luvulla heidät tunnettiin laajasti. Esimerkiksi Leonard Cohenin You Want It Darker kuvaa vanhenemista tavalla, johon hän tuskin olisi nuorempana kyennyt. Yhtä lailla nuorelta David Bowielta olisi ollut kohtuutonta vaatia niin sisäistynyttä laulukokoelmaa elämästä kuolemaa odotellen kuin hänen Blackstar-albuminsa oli. Muun muassa Hurriganes-yhtyeestä tunnettu rumpali Remu Aaltonen. Se ei ole kadonnut maailmasta mihinkään, vaikka on tehty uusi. Sekä Bowie että Cohen tekivät elämästään taidetta kirjaimellisesti loppuun saakka: molemmat kuolivat vuonna 2016, vain vähän mainittujen levyjen julkaisemisen jälkeen. Nyt esimerkiksi Paul McCartneyn Lady Madonna kajahti striimauskonsertissa sähköpianon säestyksellä hauraampana kuin aikanaan Beatlesin kanssa
Kansainvälisten työnormien kautta löytyy kuitenkin vastauksia molempiin vaikeuksiin. Koronaan on jo kuollut satoja ellei suorastaan tuhansia terveydenhoitoalan työntekijöitä. Ongelmat vastaavat jo nyt 1930-luvun suurta lamaa. Niillä, joihin suurin uhka kohdistuu, ei ole ollut valtaa eikä varaa. Nämä vaikeudet tulevat kahta tietä. Menemättä mitenkään Kansainvälisen terveysjärjestön who:n tontille – jota on nyt erityisesti puolustettava Donald Trumpin hallinnon hyökkäyksiltä – halusin muistuttaa, että tällaiset taudit säännöllisesti johtavat myös vakaviin työllisyyden ja työelämän ongelmiin. Ensinnäkin terveydenhoitohenkilökunta, ja yleensä ihmisten hyvinvoinnista vastaava henkilöstö, on erityisen vaarallisessa asemassa. Niillä, joilla on rahaa ja valtaa, ei ole ollut poliittista tahtoa. YDIN 3 / 2020 94 KOLUMNI. Tuloksena syntyi pieni kirja siitä, miten sadan vuoden aikana Kansainvälinen työjärjestö ilo on ohjeillaan ja neuvoilla vastannut työllisyysja talouskriiseihin – ja myös terveyskriiseihin. Toiseksi seurauksena rajoituksista ja sulkutilanteista työpaikat ja toimeentulo katoavat. KORONAVIRUS TOI GLOBAALIN YMPÄRISTÖKRIISIN KARI TAPIOLA Kirjoittaja oli ILO:n varapääjohtaja vuosina 1996 – 2010 ja jatkaa edelleen konsulttitehtävissä Genevessä. K un koronavirus sulki Geneven melkein kokonaan maaliskuusta kesäkuuhun, aloin kirjoittaa
Työja terveysnormit eivät ole salatiedettä. Suuriin riskiryhmiin kuuluvat naiset, vähemmistöt, siirtotyöläiset ja epävirallisen sektorin syrjäytyneet sekä ne, joilla ei ole yksityisiä tai julkisia tukirakenteita. K uten sata vuotta sitten niin sanotun espanjantaudin aikana, paljon huomiota kiinnitetään nyt niihin maihin, joilla on varaa hoitaa asiat kuntoon, mutta jotka kuitenkin kamppailevat sen tekemiseksi. P aljon huomiota osakseen sai 17 vuotta sitten levinnyt sars-virus, joka oli koronan kaltainen. Nämä ohjeet olivat yksi yhteen niiden toimenpiteiden kanssa, joita tänä vuonna kaikkialla on tehty koronaviruksen vuoksi. Ennaltaehkäisy ei ole ydinfysiikkaa. Euroopan ja Yhdysvaltain lihanpakkaamot ovat myös siirtotyöläisille vaarallisia työympäristöjä, ja tilannetta pahentaa usein myös puutteellinen elinympäristö. Ketään ei ole saatettu siitä vastuuseen. Niillä, joilla on rahaa ja valtaa, ei ole ollut poliittista tahtoa. Aasian ja Afrikan eläintorit ovat työympäristöjä. Niillä, joihin suurin uhka kohdistuu, ei ole ollut valtaa eikä varaa. Yhdysvalloissa ebolaviruksen torjunta loi Barack Obaman presidenttikaudella valmiustilan, jonka Trump pari vuotta sitten määräsi purettavaksi tarpeettomana. Bhopalissa Intiassa vuonna 1984 tapahtuneen Union Carbide -yhtiön tehtaan räjähdyksestä ympäristöön levinneet myrkyt tappavat ihmisiä tänäkin päivänä. Kulkutautien sekä huonon elinja työympäristön välillä vallitsee voimakas korrelaatio. Keinojen puuttuessa monien maiden johtajat kieltävät tai pimittävät ongelmat. Miksi niitä ei sitten käytetty tarpeeksi riittävästi. Vuonna 2004 ilo julkaisi ohjeiston siitä, mitä voidaan tehdä sarsin kaltaisen taudin seurausten torjumiseksi. Aro. Yksi kirjani johtopäätös oli, että kaikki keinot ovat tälläkin kertaa olleet tiedossa ja – rokotetta lukuunottamatta – periaatteessa kaikkialla käytettävissä. Terveellä järjellä voidaan vastata melko moniin kysymyksiin, itse asiassa melkein kaikkiin, jos vain tunnustetaan, että ollaan liemessä ja että ongelmat eivät noin vain katoa. Siihen menehtyi myös Pekingissä ilo:n työllisyyskonferenssia valmistellut ystäväni Pekka O. Sillä tässä se nyt on: historian ensimmäinen globaali ympäristökriisi. YDIN 3 / 2020 95 KOLUMNI. Sama koskee terveyttä ja työelämän laatua – virukset ja myrkyt leviävät työympäristöstä elinympäristöön. Samalla unohdetaan ne lukuisat ja väkiluvultaan suuret maat, joilla ei ole resursseja eikä valmiutta käyttää sitä suhteellisen yksinkertaista tieto-taitoa, jota tarvitaan. Ratkaisut ovat mahdollisia vain tunnustamalla työja elinympäristön keskinäinen riippuvuus sekä säätelemättömien työprosessien vaarat ja soveltamalla niitä sääntöjä, joita on laadittu uhkien torjumiseksi
KAISU KINNUNEN Kirjoittaja on Sadankomitean puheenjohtaja. Monelle tutumpi keskustelu liittyy samanlaisen tekoälyteknologian hyödyntämiseen valvonnassa. YDIN 3 / 2020 96 KOLUMNI. Ihmiset ovat yhä tietoisempia tietojensa luovuttamisesta erinäisiin palveluihin: useimmat ymmärtävät, että kuvan laittaminen nettiin tarkoittaa, ettei sitä saa sieltä enää pois. ALGORITMIT EIVÄT TAVOITA IHMISYYTTÄ Samalla tavalla kuin robottiautoa ei voi syyttää sen aiheuttamasta liikenneonnettomuudesta, ei tappajarobotti tunne vastuuta tehdessään sotarikoksen. Yksi ihmiskuntaa koskettavista huolenaiheista liittyy tappajarobotteihin eli täysin autonomisiin asejärjestelmiin, jotka kykenevät itsenäiseen päätöksentekoon ja toimintaan. Monet ovat kuitenkin huolissaan yksityisyydestään, kun heidän tietojaan jaetaan kolmansille osapuolille – etenkin kun emme täysin tiedä, mihin niitä käytetään. Jos annamme niille vallan hyökätä valitsemaansa kohteeseen ilman ihmisen väliintuloa, siirrämme päätöksen tappavan voiman käytöstä ihmiseltä koneelle. P andemian aika on nostanut etenkin virtuaalisen teknologian entistä merkittävämmäksi osaksi elämäämme. Aina ei kuitenkaan muisteta, että maailmaa mullistavalla teknologian kehityksellä on myös varjopuolensa
Koronapandemian aikana keskustelu ihmisten liikkumisen seuraamisesta ja lisääntyneestä kontrollista on herättänyt monet pohtimaan, kuinka paljosta ihminen on valmis luopumaan turvallisuuden nimissä. Koneoppimisen parissa työskennellyt Liz O’Sullivan nostaa esille erityisesti tekoälyn vinoumista johtuvan syrjivän luonteen ongelmia. Tämän kynnyksen ylittäminen tarkoittaisi, että luovumme ihmisarvosta. Yhä tehokkaampia keinoja tunnistaa ja jäljittää ihmisiä perustellaan usein turvallisuudella, oli kyse sitten terrorismin vastaisesta toiminnasta tai ennaltaehkäisevän rikoksentorjunnan testauksesta. Samalla tavalla kuin robottiautoa ei voi syyttää sen aiheuttamasta liikenneonnettomuudesta, ei tappajarobotti tunne vastuuta tehdessään sotarikoksen. Emme voi paeta historiassa tehtyjä kauheuksia, mutta meillä on vielä mahdollisuus toimia, jotta kenenkään ei tarvitse kokea tappajarobottien aiheuttamaa tuhoa ja kärsimystä. O’Sullivan muistuttaa myös, että järjestelmät ovat alttiita virheille ja kyberhyökkäyksille. Kone ei tunne empatiaa, eikä se kykene vastuunkantoon. Päätöksentekoa elämän ja kuoleman kysymyksistä ei tulisi koskaan ulkoistaa koneelle. Tietojen luovuttamista ja niin sanottujen datapankkien kasvattamista ei voi välttämättä paeta. Jos autonomisen aseen algoritmeja opetetaan internetistä löytyvän kuvamateriaalin avulla, kaikki ihmisryhmät eivät ole aineistossa samalla tavalla edustettuja. Digiteknologian kärkimaana Suomen on varmistettava, ettei teknologiaa käytetä väärin, ja ryhdyttävä edistämään täysin autonomiset asejärjestelmät kieltävää sopimusta. Dataa kerätään monin eri tavoin, ja sitä käytetään muun muassa valvontaan. Ihmisyyteen liittyvä kompleksisuus ei nimittäin ole vielä typistettävissä algoritmeihin. Kone ei siis ole vapaa ennakkoluuloista, joita sille muodostuu algoritmiin syötetyn datan perusteella. YDIN 3 / 2020 97 KOLUMNI. Niihin on mahdollista istuttaa haitallista teknologiaa tai harhaanjohtavaa dataa, jolloin kone lakkaa toimimasta odotetulla tavalla. Autonomisia asejärjestelmiä ei turhaan sanota sodankäynnin kolmanneksi vallankumoukseksi ruudin ja atomipommin keksimisen jälkeen. Samalla voi pohtia, kuinka pitkä matka on siihen, että tämä sama teknologia aseistetaan. Entä jos haavoittuvaisuus osuisi tappavaa voimaa käyttävään asejärjestelmään. Kasvojentunnistuksessa algoritmia opetetaan havaitsemaan ihmiskasvoja hyödyntämällä internetistä löytyvää dataa, joka usein saadaan meidän lataamistamme kuvista. K oneella ei ole inhimillistä arviointikykyä, vaikka se pystyisi tekemään päätöksiä itsenäisesti. M onet tekoälyn asiantuntijat ja robotiikan tutkijat ovat huolissaan autonomisen aseteknologian kehittämisestä. Tappajarobotit saattavat tuntua kaukaisilta, mutta niiden kehittämisen mahdollistavaa teknologiaa on jo käytössä. On mahdotonta ennustaa, millaista tuhoa ne voisivat saada aikaan. Siksi on tärkeää, että ohjaamme teknologisen tutkimuksen kohti sovelluksia, jotka tuottavat hyvää. Väsymättömät ja arvaamattomasti keskenään toimivat tappajarobotit muuttaisivat sodankäynnin luonnetta. Kone yksinkertaisesti suorittaa tehtäviä siihen ohjelmoitujen tietojen ja tilanteessa prosessoimansa informaation pohjalta. Koneen on vaikeampi tunnistaa tilanteita vähemmän edustettujen ihmisten kohdalla, mikä tekee tiettyihin ryhmiin kuuluvista ihmisistä todennäköisempiä hyökkäyksen kohteita. Viat tuntuvat musertavilta, kun on kyse yksityisyyden suojasta
PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. Päätöksen peruste – ”emme tiedä, mitä kaikkea tapahtui ennen kuin kamera käynnistyi” – olettaa, että poliisi ei voi syyllistyä virheisiin tai vääryyksiin, varsinkaan silloin kun toisella puolella on musta tai latino.” Mänty vertaa kaupungin tilannetta Etelä-Afrikan rotuerotteluun, jossa taustalla oleva rasismi näkyy niin poliisiväkivaltana kuin taloudellisena epätasa-arvoisuutena. ”Pilapiirroksessa mies kertoo toiselle kuulleensa, että kolera on köyhyyden tauti ja menevänsä tohtorin vastaanotolle – taloustieteen tohtorin.” Valtosen mukaan koleran vaikutuksia on vaikea ennustaa, mutta jonkinlaista osviittaa voi antaa vuoden 1837 epidemia Guatemalassa. Vapauttava päätös vain vahvisti tapahtuman symboliikan. ”Huhun nostama spontaani kapina muuttui pian vallankumoukseksi, joka kaatoi tuolloisen Keski-Amerikan liittovaltion ja nosti Guatemalassa valtaan Rafael Carreran neljännesvuosisataisen diktatuurin.” YDIN 3 / 2020 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Viruksen ajoituksen taustalla oli maanosassa harjoitettu uusliberaali politiikka, joka oli johtanut muun muassa enemmistön reaaliansioiden laskuun sekä väestön ravitsemustilanteen heikentymiseen. Sen aikana paikallisten intiaanien keskuudessa levisi huhu, että maan hallitus olisi tarkoituksella myrkyttänyt heidän juomavetensä. ”Los Angeles oli jo ennen mellakoita apartheid-kaupunki, jossa hyvinvoivat olivat kehittäneet kolmannen maailman hyvinvoiville tyypillisen valikoivan sokeuden.” Apartheidia USA:ssa Kolera ja uusliberalismi AASIASTA kolme vuosikymmentä aikaisemmin lähtenyt koleraepidemia on nyt levinnyt koko mantereiseen Latinalaiseen Amerikkaan, kirjoitti Pekka Valtonen Ytimessä 6/1991. ”Neljää poliisia ei tuomittu täysin yksiselitteisen todistusaineiston pohjalta. Sen takia myös mellakat olivat lopulta vain ajan kysymys. Kaupungin mustalle väestölle oikeudenkäynti, jossa neljää poliisia syytettiin Rodney Kingin pahoinpitelystä, oli pikemminkin ”etnisten vähemmistöjen joukkokanne valtiota vastaan”. LOS ANGELESIN mellakoita ei käynnistänyt mikä tahansa oikeuden päätös, kirjoitti Mika Mänty Ytimessä 3/1992
Euroopan parlamentin Sosialistien & Demokraattien ryhmä S&D Tilaa Ydin • Jaa juttujamme • Jaa podcastejamme • Ole Ydinvaikuttaja! YDINLEHTI.FI YDINLEHTI Ydin joko digitaalisena verkkokaupastamme tai tilattuna neljä numeroa kestotilauksena vuodessa vain 28 € (sis. alv 10 %). Eurooppa uuden edessä Seuraa syksyn EU-keskustelua somessa ja tilaa meppien uutiskirjeet nettisivuilta! Miapetra Kumpula-Natri @miapetrakumpula @miapetrakumpula www.miapetra.fi Eero Heinäluoma @eeroheinaluoma @eeroheinaluoma www.eeroheinaluoma.fi S&D-ryhmän suomalaismepit tekevät päivittäistä työtä yhteisen Euroopan ja paremman maailman puolesta. ilmestyy, KUN SITÄ TILATAAN.
7. 7. Haluatko maailman ilman aseita. (Poliisihallitus 12. Lupa kattaa Suomen Ahvenanmaata lukuunottamatta. Lupa kattaa Suomen Ahvenanmaata lukuun ottamatta. . ???. 2021. Lahjoita MobilePaylla: 84857 Suomen Sadankomitea ry:n rahankeräyslupa RA/2019/602. Suomen Rauhanliitto Finlands Fredsförbundet ry / Poliishallituksen rahankeräyslupa RA/2019/1153 ajalle 19.12.2019 18.12.2020. 2019 – 11. Vau! Miten voin onnitella. Liity Sadankomiteaan tai lahjoita sadankomitea.fi YD IN 3 / 20 20 w w w .yd in leh ti.fi. Lahjoita 20€ lähettämällä tekstiviesti 20E RAUHA numeroon 16588 Voit onnitella vaikka tekstiviestillä! Huomasitko, että Rauhanliitto täyttää 100 vuotta. 7. 2019) Toimeenpanoaika 12. Kuulostaa helpolta ja hauskalta