Yksinhuoltaja Tex Willer Ideologiattomuudesta ideologia IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO. Ydinaseistako sateenvarjo. 2024 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa. Ihmisarvon piti olla jakamaton. vuosikerta / 3 l. MEREEN PALAUTETUT, RAJALTA KÄÄNNYTETYT 58.
Vaikuttaja, kasvattaja & asiantuntija Tehdään Tehdään rauhanliikkeestä rauhanliikkeestä muutosvoima, muutosvoima, tarvitsemme sinua! tarvitsemme sinua! Auta pelastamaan kestävää Auta pelastamaan kestävää rauhaa rakentava rauhaa rakentava kattojärjestö. Rauha kattojärjestö. rauha tarvitsee sinua. Rauha tarvitsee puolestapuhujia, tarvitsee puolestapuhujia, rauha tarvitsee sinua. Lämmin kiitos avustasi! Lämmin kiitos avustasi!
/ 30 JULIA JERNVALL Uiguurien ahdinko / 34 GIACOMO SINI Mereen käännytetyt / 38 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Ongelmallinen sateenvarjo / 40 MARKO VUORINEN Puistopunkkia New Yorkissa YTIMESSÄ 46 JORMA TURUNEN Jäähyväiset Ranskan viidennelle tasavallalle / 50 JOUNI HUHTANEN Manhattan-projektin kova hinta / 54 VLADIMIR MARAKHONOV Menetetyt mahdollisuudet / 59 KALEVI SUOMELA Definitiivinen sotahistoria / 61 TIMO VIRTALA Väkivallattomuus voimana / 66 SAARA PAATERO Sopimatonta puhetta / 70 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Olemme helppoja kohteita YDINKOKEMUS 72 JUHANA UNKURI Tex Willer – lännen sankari ja yksinhuoltaja / 76 JUHANI TOLVANEN ”Sähkö kuuluu sähkötuoliin eikä musiikkiin” / 78 EERO SUORANTA Noppia ja näyttelyitä / 80 RIITTA OITTINEN Viherkeitaita ja aktivismia Pariisissa / 83 ANITTA KYNSILEHTO Gaza: Arkea palestiinalaisäidin silmin ja norjalaislääkärien todistamana / 86 ESKO RANTANEN Mitä on olla yksin kaukana kotoa. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 ANNA RAJAVUORI Monikriisi kasvattaa eriarvoisuutta / 12 KARI VÄLIMÄKI Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee hyvinvointivaltiota YDINHETKI 14 ARJA ALHO Ideologisuudesta eilisestä nykypäivään / 20 ARJA ALHO Kohti vaaleja – aatteet on mun vaatteet / 24 VELI-MATTI HUHTA Meidän hobomme. / 98 Pala historiaa YDIN 3 / 2024. / 89 Kirjaarviot / 92 PASI KOSTIAINEN Kerran punk, aina punk / 94 ASTRID NIKULA Våld föder våld / 95 Kärnstoff / 96 JULIA JERNVALL Mihin sinä käyttäisit 90 miljardia dollaria
Ne tuntuvat ja tuoksuvat, ovat raskaita ja kevyitä. Todellisuudessa olemme tuottajia ja subjekteja! Tuotamme toki epätoivottujakin asioita mutta paljon tärkeää ja hyvää. Jumitukset rikkoutuvat esiin putkahtaviin ajatuksiin. Entä jos pandemia-ajan ylilyönnit eristämisineen ja sulkemisineen ovatkin syvempiä ja vakavampia seurauksia kuin itse tartunnat. V oiko olla maapallolle ja ihmiskunnalle hyväksi, että kokemuksiamme hallitsee yhä enemmän virtuaalitodellisuus, jota voidaan muokata, suodattaa, manipuloida. Yhtäkkiä niitä rikkovat unohtuneet, poisheitetyt tai syrjään työnnetyt muistikuvat. Elämäni muuttuu: tulossa on katuvalaistus. Ymmärrän toki, että näin liikenneturvallisuus paranee, etenkin pyöräilijöiden ja jalankulkijoiden, mutta mitä jos en enää näe tähtitaivasta. Pimeyden pelossa lisäämme hajavaloa ja samalla hukkamme suunnan näyttävän valon. Sekin vetää meitä epätodelliseen. YDIN 3 / 2024 4 PÄÄKIRJOITUS. Polarisoitunutta ilmapiiriä ruokitaan sitä lisäävällä retoriikalla ja lavasteilla. Keksimme ja tuotamme asioita, joita tarvitsemme elämässämme silloin kun on nälkä, vilu tai muu tärkeä tarve. S elittääkö tämä todellisuudesta irtautunut muokattu ja manipuloitu käsityksemme maailmasta kasvanutta vastakkainasettelua ja muuta mielettömyyttä, joilla esimerkiksi uhkiin vastataan lisäämällä uhkaa. Talousjärjestelmämmekin perustuu kuluttamiseen, tarpeita luodaan markkinoinnilla, manipuloinnilla ja onnen tavoittelun haavekuvilla. Epätosi vie toden tilan. Pidämme huolta läheisistämme, tuotamme tietoa ja kulttuuria – annamme toisillemme eväitä ymmärtää maailman mutkikkuutta tai kokemuksia, jotka kantavat. Esimerkiksi sotien ja konfliktien uhkiin vastataan asevarustelulla, asekaupalla ja sitä höystävillä kaikenlaisilla kalisteluilla. Ajatukset jumittuvat. Puolivalveessa näkee ja kokee jotain sellaista, mikä ei ole totta. Yöjumituksen ohella olen kokenut valvejumitusta. Näin vaikka kesäkekkereitä, kaivattuja ihmisiä, kokkausta ja kirjoja on ollut kiireeksi asti. Sanotaan, että uni puhdistaa aivoja. Unettomuus on ehkä löytöretki arkistoituun. Ja nyt mietitään mitä tehdä ruutuaddiktiolle, levottomuudelle, empatiakyvyn menetykselle, maailmankuvan muodostumiselle videopätkistä tai muutaman sanan twiiteistä. Entä jos sattumalta kävi niin, että jo luotu virtuaalitodellisuus ottikin pandemiassa vallan. TÄHTITAIVAS – LOHTU JA VOIMA ARJA ALHO päätoimittaja T iedättehän hetket, jolloin ei saa unta. Tähtitaivas himmenee. Ihanteina ovat, että elämän pitää olla täydellistä, ulkonäön pitää olla täydellistä, menestyksen pitää olla täydellistä – todellisuudessa kaikki on epätäydellistä. Onni kuuluu kuitenkin todellisuuteen. Mainosvalot kilpailevat katseestamme. Kulutamme virtuaalitodellisuutta ahmien, ehkä tavoittelemme näin onnea. Kokemamme todellisuus irtaantuu kuin toden ja epätoden välitilaan. Mittauksia on jo tehty. Yhteiskunnallisten syvävirtausten hitaat muutokset jäävät havaitsematta valokeilan kohdistuessa pintailmiöihin
Pelolla hallitaan. Meilläkin on syytä jatkaa keskustelua Suomesta oikeusvaltiona. Demokratia saa iskuja koko ajan eri suunnista. Länsijohtajat vetoavat iskun kohteisiin, eivät iskijään. Mielettömyyttä löytää yllin kyllin joka päivä tehdyistä poliittisista päätöksistä. Juuri siksi tarvitaan julkista keskustelua, joka selkiyttää ideologisia valintoja hämärtämisen sijaan. Todellisuus kaipaa ratkaisuja ja päätöksiä, mahdollisesti koalitiohallituksen. Mikään niistä ei kuitenkaan ole selkeä tai yksiselitteinen. Maailma on tulessa monella eri tavoin. YDIN 3 / 2024 5 PÄÄKIRJOITUS. Marianne Sandelin osoittaa kokonaisvaltaisten maailmakatsomuksellisten ideologioiden kuten konservatismi, liberalismi ja sosialismi olevan edelleen relevantteja. Ideologioissa on sävyjä ja suuntauksia. Poliitikkojen tehtävä on kuin kielenkääntäjän mutta ennen muuta valintojen merkitysten ja seurauksien avaaminen ilman pelottelua tai uhittelua. Y din-lehden keskustelutilaisuudessa keväällä Euroopastako linnoitus. Voiko tämä olla todellisuutta. Tarvitsemme karttaa ja kompassia kuten löytöretkeilijät tai tähtitaivasta kuten pyramidien rakentajat. Amerikkalaiset sotilaat tulevat ja menevät meiltä kysymättä ehkä ydinaseet matkalaukussa – koska päätimme antaa siihen luvan. Populistit maahanmuutolla, konservatiivit velalla. Israelin iskut palestiinalaisalueilla ja muualla ovat kärjistäneet tilannetta entisestään ja vieneet tulitaukoa kauemmaksi. Macronin Ranska yhdistyi Pariisin olympialaisten spektaakkelissa. Gazan raunioissa tähtitaivaan alla ihmiset yrittävät selvitä. Sote-alueita uhkaa työvoimapula, teemme alasta entistä kuormittavampaa potkimalla puolet pois ja kaupan päälle leikataan vielä asumistuesta, jonka turvin pienipalkkaiset työntekijät ylipäätään voivat tulla toimeen – eikä vain pääkaupunkiseudulla. Muutoin emme osaa navigoida kaikessa moninaisuudessa niin, että tietäisimme mitä tavoittelemme ja miten sen saavutamme. Viides tasavalta on silti syvässä kriisissä eikä vuoropuhelu tunnu onnistuvan presidentin ja parlamentin välillä. Rajalain käsittely ja sen hyväksyminen eduskunnassa merkitsevät paitsi kolhua Suomen sitoutumiselle kansainvälisiin sopimuksiin myös turvallisuuskoneiston kansanvaltaisen valvonnan heikentämistä. Keskustelua, joka lisää asioiden ja ilmiöiden ymmärrystä. Konservatiivit valtion velalla. Pelolla hallitseminen ei ole vain tavallista autoritaarisissa valtioissa, siitä on tullut maan tapa eri puolilla. Esimerkkeinä: panostamme koulutukseen ja tutkimukseen, teemme tieteen tekemisestä hankalaa ja opiskelijoiden toimeentulosta mahdotonta. Yhdysvalloissa olemme nähneet mahtavat puoluekokousshowt muttemme tiedä juuri mitään tulevista ulkoja turvallisuuspolitiikan linjauksista, vaikka olemme lukinneet omamme niihin ja Natoon. tuli esille, kuinka eu on ulkoistanut maahanmuuton ja pakolaisuuden rajojensa ulkopuolelle ja samalla tyhjentänyt sitoutumisensa ihmisarvon jakamattomuuteen. T odellisuudessa maailmaa jäsennetään aatteiden, arvojen ja asenteiden kautta, ideologioilla. Giacomo Sini vie meidät merelle ja aaltojen armoille. On ennätyskuumaa, metsäpaloja mutta myös poliittista räjähdysherkkyyttä. Li Anderssonin henkilökohtainen panos demokratialle on siksi kunnioitettava. Kaisa Väkiparta kertoi Lääkärit ilman rajoja – järjestöstä tämän ulkoistusten vaikutuksista: epäinhimillisistä vankeusoloista, kidutuksista, sairauksista ja nälästä. Populistiset puolueet pelottelevat maahanmuutolla
alv 10 % 28 € kestotilaus, sis. YDIN 3 / 2024 tekijät YDIN 3 / 2024. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. / sivu 83 VLADIMIR MARAKHONOV on Suomessa vuodesta 2022 asunut fyysikko ja riippumaton tutkija. Ydin saa Taiteen edistämiskeskuksen kulttuurilehtitukea. / sivu 40 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. Huomautukset 14 päivän kuluessa. / sivu 86 GIACOMO SINI italialainen valokuvajournalisti. / sivu 50 RENNY JOKELIN on vapaa toimittaja. / sivu 24 JOUNI HUHTANEN on tohtorikoulutettava Oulun yliopistossa. / sivu 78 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 96. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Julia Jernvall HALLITUKSEN PJ Laura Lodenius ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Giacomo Sini TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. / sivu 89 PASI KOSTIAINEN on musiikkiin ja muuhun populaarikulttuuriin erikoistunut vapaa kirjoittaja, toimittaja ja tietokirjailija. / sivu 34 KALEVI SUOMELA on Sadankomitean perustaja ja Rauhanliiton kunniapuheenjohtaja. / sivu 80 ALEKSI OKKONEN on yhteiskuntatieteiden maisteri ja Sadankomitean hallituksen jäsen. / sivu 72 TIMO VIRTALA on luennoitsija ja tietokirjailija. Ydin on sitoutunut Julkisen sanan neuvoston periaatteisiin ja noudattaa hyvää journalistista tapaa. PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. / sivu 66 RIITTA PIETILÄ on aktivisti Väinölä-yhteisöstä. Hän on myös Ranskan vasemmiston tarina (Into 2019) kirjoittaja. / sivu 90 RIITTA OITTINEN on Belgiassa asuva tietokirjailija. Hän tutkii muun muassa ydinaseiden tasapainon muutoksia Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kiinan välillä. / sivu 54 MAIJALIISA MATTILA on entinen suomen kielen ulkomaanlehtori. / sivu 14 VELI-MATTI HUHTA on vapaa toimittaja ja kriitikko, VTM ja HuK. / sivu 7 ESKO RANTANEN on toimittaja. IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa, Rosebud-kirjakaupat. vuosikerta) PAINOPAIKKA PunaMusta Oy ISSN 0356-357X (painettu) ISSN 2737-3398 (verkkojulkaisu) YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. / sivu 91 SAARA PAATERO on vapaa toimittaja sekä historian ja yhteiskuntaopin opettaja. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. / sivu 59 EERO SUORANTA on Kiinan kulttuuriin ja yhteiskuntaan erikoistunut väitöskirjatutkija, suomentaja ja vapaa toimittaja. / sivu 46 JUHANA UNKURI on teologian maisteri ja vapaa toimittaja. alv 10 % ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. / sivu 92 ANITTA KYNSILEHTO on apulaisprofessori Tampereen yliopistossa ja Kosmopolis-lehden yksi päätoimittajista. 58. Irtonumerot paperisena ja digitaalisena Ydin-verkkokaupasta www.ydinlehti.fi Digitaalisena myös osoitteesta www.lehtiluukku.fi. / sivu 76 JORMA TURUNEN on valtiotieteiden maisteri ja perehtynyt Ranskan politiikkaan. / sivu 61 MARKO VUORINEN on New Yorkissa asuva dokumentaristi, joka keskittyy töissään yhteiskunnalliseen, sosiaaliseen, sukupuoliseen ja seksuaaliseen oikeudenmukaisuuteen
Ja kunnioittaa vähemmän tunnetun Kasturba Gandhin ja kirjailija Minna Canthin rauhantyötä. Itsekin vuosikymmeniä kouluissa vierailleena olen huomannut, että toivoa tarvitaan ja uskoa huomiseen. Mikäpä sitä paremmin synnyttäisi kuin havainto, että joka puolella maailmaa on ihmisiä, jotka tekevät työtä rauhan ja ihmisyyden puolesta monin eri tavoin, kodeissa, kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa, yhteisöissä… Voimaa, rohkeutta ja intoa jatkaa tätä elintärkeää työtä! Riitta Pietilä VILPPULASSA, Väinölän yhteisön kesäteatterissa, on menneenä kesänä esitetty näytelmää Linnunradan laidalla. Siinä Minna Canth, Kasturba Gandhi, Elisabeth II ja prinsessa Diana tuonpuoleisessa ollessaan saavat kuulla, että toiset aurinkokunnan asujaimet haluaisivat eristää maapallon estääkseen väkivallan leviämisen muualle TOISENLAISTA KESÄTEATTERIA Ytimekkäät YDIN 3 / 2024 Vuodesta 1982 saakka toiminut Väinölän kesäteatteri tuulettaa iloisesti käsityksiämme kesäteatterista – ja elämästä yleensä.. Naiset saavat luvan vedota galaktiseen neuvostoon maapallon puolesta ja pääsevät hetkeksi Suomeen nykymenoa ihmettelemään. Kun Turun yliopiston tutkimuksen mukaan 78 prosenttia nuorista koki huolta sodan ja 76 prosenttia ilmastomuutoksen uhista, on rauhantyöllä entistä suurempi merkitys. Ihmettelemistä riittää: älylaitteet, Nato, koulutus, ilmastonmuutos… Vaikka asioita tarkastellaan huumorilla, olemme halunneet antaa katsojille myös pohtimisen aihetta. Moni ei tiedä Canthin olleen pasifisti. YDIN 3 / 2024 LI IN A M AK KO N EN aurinkokuntaan. Tämä kertoo ajastamme paljon. Hän kirjoitti (Päivälehti 1896): ”Aseet pois, ainakin täällä meillä Suomessa.” Kirjoitus on edelleen niin radikaali, ettei sitä nykyään luultavasti mikään valtalehti tohtisi edes julkaista
2024 YDIN 3 / 2024 8 YTIMEKKÄÄT. YDIN 3 / 2024 8 YTIMEKKÄÄT ”KIISTATON TOSIASIA ON, ETTÄ NIIN SANOTULLA YDINASESUOJALLA ON KOKO PLANEETAN ELÄMÄÄ UHKAAVA, HIRVIÖMÄINEN VARJO.” Kirjailija Rosa Liksom puheessaan Helsingin Hiroshima-illassa 6. 8
YDIN 3 / 2024 9 YTIMEKKÄÄT OTTAWAN miinakieltosopimus on kansainvälinen valtiosopimus. Miinakielto on humanitaarinen Turvallistaminen ja militarisoituminen laittavat Suomea uusiksi EDUSKUNTA päätti poikkeuksellisesti heinäkuussa julistaa niin sanotun rajalain kiireelliseksi. Julkilausumassa vedottiin pohjoismaisiin yhteistyöelimiin toiminnan militarisoitumisen ehkäisemiseksi. Suomi liittyi Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Kuitenkin valiokunnan asiantuntijat katsoivat rajalain olevan kansainvälisten ihmisoikeussopimusten, EU-oikeuden ja myös Suomen perustuslain vastainen. Mukana olivat muun muassa kansainvälisen rauhantoimiston IPB:N johtaja Conner etäyhteyksin ja Kansainvälisen naisten rauhanjärjestö WILPF -järjestön presidentti Ndongmo paikan päällä. Sopimuksella on pystytty säästämään valtavasti ihmishenkiä ja vähentämään vaikeita siviilien vammautumisia. Agendalla olivat Suomelle ja Ruotsille uusi Nato -yhteistyö, ydinasekysymys, ETYJ 50 vuotta, ilmasto-oikeudenmukaisuus ja feministinen rauhanpolitiikka. Äänestyksen jälkeen pääministeri Orpo painotti perustuslakivaliokunnan katsoneen lain olevan perustuslain mukainen. Presidentti Stubb kommentoi asiaa lyhyesti eikä nähnyt tässä vaiheessa mitään tarvetta irrottautumiselle. Merkittävää on, että perustuslakivaliokunta on luopunut turvallistamisen ja militarisoitumisen paineissa ennen muuta oikeudellisesta mutta myös ajassa kestävästä tulkintalinjastaan. Kesähelteillä virisi meilläkin miinainnostus: Suomen pitäisi irrottautua henkilömiinat kieltävästä sopimuksesta. Miinoja käytetään asettamalla ne maahan, jossa ne voivat säilyä toimintakykyisinä vuosia. Leikkivät lapset joutuvat uhreiksi helposti. Miinakielto on siksi humanitaarisesti tärkeä sopimus. Vastaan äänestivät Vasemmistoliiton ja Vihreiden eduskuntaryhmät sekä kuusi sosialidemokraattia. Tämän jälkeen laki tuli hyväksytyksi 2/3 enemmistöllä. Miinojen vuosittaisista uhreista noin 80 prosenttia on siviilejä, joista liki 40 prosenttia on lapsia. Se kieltää muun muassa henkilömiinojen, (sotilaat puhuvat jalkaväkimiinoista) käytön ja valmistuksen. Laki mahdollistaa turvapaikan hakijoiden käännyttämisen takaisin Venäjälle ilman, että heillä on oikeutta jättää kansainväliseen suojeluun perustuvaa turvapaikkahakemusta. Suomesta mukana oli seitsemän rauhanjärjestön edustajat. Rauhantyö Pohjoismaiden neuvoston työlistalle VIIME vuonna perustetun rauhantyön yhteistyöverkosto, Nordic Peace Alliance, kokosi noin 40 osallistujaa Ahvenanmaan Maarianhaminaan elokuussa. Esimerkiksi Venäjä, Yhdysvallat tai Israel eivät ole sopimuksessa mukana. Henkilömiinat räjähtävät mallista riippuen esimerkiksi päälle astumisesta aiheutuvasta paineesta. Juuri jälkimmäinen on taannut valiokunnan aseman oikeusvaltion puolustajana myös vaikeina aikoina. Ei edes sodan oloissa menty näin pitkälle lainsäätäjän vallan siirtämisessä turvallisuuskoneistolle. Sopimukseen on liittynyt kolme neljäsosaa maailman maista. Rauhankysymykset on nostettava myös Pohjoismaiden Neuvoston ja ministerineuvoston työagendalle: ”sen sijaan, että perustetaan puolustusja turvallisuusasioiden komissio, perustettaisiin rauhankomitea, joka olisi aloitteellinen rauhanrakentaja ja sovittelutyön tarjoaja maailman konflikteissa.” Rauhanväki kokoontui myös Venäjän konsulaatin eteen vaatimaan rauhaa Ukrainaan ja Venäjän joukkoja ulos.. Turvallisuuspolitikan linjaan ei pidä sekoittaa populistisia heittoja
Tunnepohjainen (affektiivinen) polarisaatio tarkoittaa, että äänestäjät suhtautuvat entistä myönteisemmin omaan poliittiseen ryhmäänsä ja entistä kielteisemmin muihin ryhmiin. Se on lisääntynyt Suomessa viimeisimpien eduskuntavaalien aikana 2003 – 2019 ja aluevaaleissa 2022. Havainto pätee niin vasemmistossa, keskustassa kuin oikeistossakin. YDIN 3 / 2024 10 YTIMEKKÄÄT POLIITTINEN vastakkainasettelu on vahvistunut niin Euroopassa kuin Yhdysvalloissakin. Sillä voi olla yhteys identiteettipolitiikan yleistymiseen, jolla tarkoitetaan poliittisen ryhmän muodostamista rodun, sukupuolen, seksuaalisen suuntautumisen tai muun ominaisuuden perusteella eikä niinkään ideologian mukaan. Perinteisten puolueiden kuten Kokoomus, Keskusta ja SDP äänestäjien arvoissa ei ole tapahtunut suuria liikahduksia. Tietynasteinen polarisaatio kuuluu demokratiaan – mutta liiallinen on jo sille vaaraksi. Kansainvälisessä vertailussa Suomen affektiivisen polarisaation taso on kuitenkin vielä matala mutta nähtävissä on, että Vasemmistoliitto ja Vihreät sekä vastaavasti Perussuomalaiset vetävät arvoulottuvuuksilla eri suuntiin. Jälkimmäinen kuvaa sitä kuinka aiemmin erilliset politiikkakysymykset ovat niputtuneet niin, että kansalaisilla kautta linjan on yhtenevät kannat muun muassa maahanmuuttoon, seksuaalivähemmisVASTAKKAINASETTELU VAHVISTUMASSA töjen oikeuksiin ja ympäristökysymyksiin. Polarisaatiota on kahdenlaista: ideologista ja tunnepohjaista. Tämä korostaa näiden puolueiden välistä vastakkainasettelua. Termi tulee englannin kielen sanoista: Green, Alternative, Libertarian – Traditionalist, Authoritarian, Nationalist. 2003 2011 2007 2015 2019 2011 2003 2011. GAL-TANulottuvuudella tarkoitetaan sosiokulttuurisia arvoja. Kuvan vasemmisto-oikeistoulottuvuudella tarkoitetaan sosioekonomisia arvoja. Ytimen toimituskunta Lähde: vaalitutkimus.fi 2003 2007 2011 2015 2019 2007 2015 2019 2007 2011 2015 2019 2007 2011 2015 2019 2003 2003 2007 2011 2015 2019 2003 2007 2011 2015 2019 2003 2007 2011 2015 2019 VASEMMISTO – OIKEISTO G AL T – TA N 2 3 4 5 6 7 8 2 3 4 5 6 7 8 Vasemmisto SDP Vihreät RKP Keskusta KD PS Kokoomus Äänioik
Kaipaamme kipeästi visiota uudesta ”hyvän kehästä”, joka perustuisi ihmisten ja ympäristön hyvinvointiin sekä ekologisesti kestävään yhteiskuntaan ja talouteen. Kirjassa viisitoista eriarvoisuustutkijaa tarkastelevat koetun hyvinvoinnin ohella lapsiperheiden toimeentulon muutoksia Pohjoismaissa, sukupuolen ja iän vaikutuksia äänestyskäyttäytymiseen, maahanmuuttajanuorten kiinnittymistä suomalaiseen yhteiskuntaan sekä sukupolvien välistä tuloliikkuvuutta. hankevastaavana?ja?on?toimittanut?Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024?-kirjan. Hyvinvoinnin heikentymisen taustalla vaikuttavat koronapandemia, Ukrainan sota sekä sen aiheuttama elinkustannusten nousu, mutta myös huoli ilmastonmuutoksesta ja luontokadosta sekä epävarmasta tulevaisuudesta. Useat samanaikaiset kriisit lisäävät eriarvoisuutta korostamalla jo olemassa olevia rakenteellisia eroja yhteiskunnassa. Hyvinvointivaltion rakennuskauden yhtenä poliittisena ajovoimana oli idea hyvinvointia ruokkivasta hyvästä kehästä, jonka ytimessä oli käsitys talouskasvun ja sosiaalipolitiikan välisestä suhteesta. Noidankehän rikkominen vaatii pitkäjänteistä politiikkaa, joka poliittisen polarisaation kasvaessa on yhä vaikeampaa, sekä erityistä huomiota haavoittuvimpien väestöryhmien tarpeisiin. Taloudellisen eriarvoisuuden lisäksi kriisit voivat lisätä esimerkiksi vähemmistöjen syrjintää sekä korostaa olemassa olevia terveysja koulutuseroja. . Toisaalta sosiaaliturvan heikennykset lisäävät köyhyyttä ja heikentävät pienituloisten kykyä selviytyä kriisistä. L isääntyvän eriarvoisuuden yhtenä seurauksena on yhteiskunnan kahtiajakautuminen ja yhteiskuntaluokkien kokemusmaailmojen eriytyminen, mikä näkyy muun muassa lisääntyvänä poliittisena polarisaationa. K alevi sorsa -säätiön elokuussa julkaisema Eriarvoisuuden tila Suomessa 2024 -raportti kertoi huolestuttavia tietoja suomalaisten kokemasta hyvinvoinnista, joka on heikentynyt merkittävästi vuoden 2020 jälkeen. Monikriisi kasvattaa eriarvoisuutta ANNA RAJAVUORI Kirjoittaja?on?väitellyt?poliittisesta?historiasta,?toimii?Sorsa-säätiön?. E lämme 2020-luvulla niin sanottua monikriisin aikaa, jossa yhtäaikaiset systeemiset eli laajojen sosioekologisten ja taloudellisten järjestelmien kriisit kohtaavat toisensa. Ihmiskunnan suurien haasteiden, kuten ilmastoja ympäristökriisin tai kasvavan muuttoliikkeen ratkaiseminen on vaikeaa, ellei samalla pystytä vähentämään eriarvoisuutta ja rakentamaan mahdollisimman laajasti jaettua käsitystä oikeudenmukaisuudesta. Epävarmuus työmarkkinoilla ja elinkustannusten nousu lisäävät taloudellista eriarvoisuutta. KU VA :?JU KK A-P EK KA ?FL AN D ER YDIN 3 / 2024 11 KOLUMNI. Tällä hetkellä vaarana on kuitenkin itseään vahvistavan noidankehän muodostuminen, jossa kriisit vahvistavat toinen toistaan ja siten lisäävät eriarvoisuutta
Tätä kehitystä vastaan on taisteltava tukemalla hyvinvointiyhteiskuntaa puolustavaa valtiota. Suomessa valtio tuki viime vuoteen asti kolmannen sektorin toimijoita. Vain puolustus-, sisäministeriö ovat säästyneet niiltä ja jopa saaneet lisärahoitusta. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee hyvinvointivaltiota KARI VÄLIMÄKI Kirjoittaja?on?SOSTEn?valtuuston?ja?Suomen?Rauhanliiton?puheenjohtaja.. Ministeriöt leikkaavat budjetin kautta annettavaa tukea valtiontalouden tasapainottamiseksi. I lmapiirin muutos on ollut nopea ja huolestuttava. Kansalaisjärjestöiltä leikkaamisen lieventämiseksi hallitus on kaavaillut lahjoitusten verovähennysoikeuden laajentamista. Järjestöihin kohdistuvat leikkaukset ovat olleet 30 – 100 prosenttia. Julkisen talouden tasapainottaminen on välttämätöntä ja leikkausten kohteet perustuvat arvovalintoihin. Käännytyslaki vietiin läpi asiantuntijoiden vastustuksesta ja kansainvälisistä sopimuksista huolimatta. Julkinen valta, yksityinen sektori ja kolmas sektori ovat olleet yhdessä vahvoja. YDIN 3 / 2024 12 YTIMESSÄ K ansalaisjärjestöiltä leikkaaminen on osa huolestuttavaa kehitystä, jossa valtion rooli muuttuu. Lehdistön vapaus on kansainvälisten vertailujen mukaan heikentynyt. Maahanmuuttoon suhtaudutaan kriittisesti. Poliittinen vastakkainasettelu on voimistunut. Ammattiyhdistysliikkeen asemaa heikennetään. Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee toimiakseen valtiota, joka tukee kansalaisyhteiskunnan kehitystä, ihmisoikeuksien kunnioitusta ja mielipiteen vapautta. Valtion keskittyminen perinteisiin turvallisuustehtäviin toteutuu vähitellen ja huomaamattomasti. Eduskunta ei halunnut kuulla Suomen ja usa:n väliseen puolustusyhteistyösopimukseen kriittisesti suhtautuvia järjestöjä. Kehitystä tukee myös verotuksen keventäminen, joka lisää talouden markkinaehtoisuutta ja yksityisen sektorin roolia. Pahimmillaan on kyse sotilaallisiin kriiseihin valmistautumisesta ja kansankunnan pakottamisesta yksimielisyyteen. Tämä olisi sinällään tervetullut, mutta sen seurauksena verovähennysten kautta annettava tuki ei olisi tasa-arvoinen; sen ulkopuolelle jäisi esimerkiksi mielenterveysja päihdejärjestöt. P ohjoismainen hyvinvointivaltio on kansainvälisissä vertailuissa ollut kärkisijoilla. . Kun valtio vetäytyy kansalaisyhteiskunnan tukemisesta, on se osa laajempaa valtion roolin uudelleenarviointia, jonka mukaan se huolehtisi vain perinteisestä sisäisestä ja ulkoisesta turvallisuudesta. Venäjän järjettömästi aloittaman sodan perusteella ei pitäisi luopua hyvinvointiyhteiskunnasta
/ 30 JULIA JERNVALL Uiguurien ahdinko / 34 GIACOMO SINI Mereen käännytetyt / 38 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Ongelmallinen sateenvarjo / 40 MARKO VUORINEN Puistopunkkia New Yorkissa. Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA. 14 ARJA ALHO Ideologisuudesta eilisestä nykypäivään / 20 ARJA ALHO Kohti vaaleja – aatteet on mun vaatteet / 24 VELI-MATTI HUHTA Meidän hobomme
Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa. YDIN 3 / 2024 14 YDINHETKI IDEOLOGISUUDESTA EILISESTÄ NYKYPÄIVÄÄN Ydin-keskustelumme Marianne Sandelinin kanssa käsittelee ideologioita. Niillä on melko pölyttynyt ja jopa kielteinen klangi. Silti ne ovat olemassa ja vaikuttavat yhä
a rja : Ideologioista puhuttaessa viitataan Ranskan vallankumoukseen ja sen jälkeiseen aikaan. Mitä ideologiat ovat. a rja : Tosin myös Adam Smith, jonka keskeiseen ajatukseen valtion puuttumattomuudesta talouteen usein viitataan, lähti hierarkioiden ja niiden epäoikeudenmukaisuuksien purkamisesta. Sosiaaliliberaalit korostivat asteittaisia reformeja poliittisen ja taloudellisen muutoksen aikaansaamiseksi, kun taas sosialistit painottivat vallankumouksen tarpeellisuutta todellisen muutoksen saavuttamiseksi. Toki konservatiivisia näkemyksiä oli ollut ennenkin – puolustettiin muun muassa hierarkkisia yhteisöjä, joissa valta kerääntyy yhteiskunnan huipulle ja muiden on ymmärrettävä pysyä lestissään. Näen ideologiat neutraalissa, en positiivisessa, enkä liioin negatiivisessa (negatiivinen ideologisuus nähdään vääristyneenä tietoisuutena todellisuudesta) mielessä: ne ovat jaettu kokoelma arvoja ja aatteita sekä tietynlaisia psykologisia asenteita. Ideologiat ovat aatteiden, arvojen ja asenteiden kokoelmia. Ovatko ne edelleen relevantteja yhteiskunnallisessa ymmärtämisessä?. Kuvailisin liberalismia valistuksen poliittiseksi perinnöksi ja sen inspiroimaksi yhteiskunnalliseksi ajatteluksi ja liikehdinnäksi, joka on erityisesti 1800-luvulta alkaen hajonnut vasemmistolaiseen ja oikeistolaiseen suuntaukseen. M arianne : Ideologioista on helpompi sanoa, mitä ne eivät ole kuin mitä ovat. Mutta hän kritisoi taloudellisia valtakeskittymiä, jotka olivat 1700-luvulla suurteollisuuspohattojen käsissä. Konservatismi syntyi vastareaktiona kaikelle, mitä Ranskan vallankumous edusti. Liberalismia on vaikea määritellä tyhjentävästi. Nämä pystyivät ohjailemaan valtioiden politiikkaa yksityisiä taloudellisia intressejään hyödyttäväksi. Yleensä keskusteluissa ajatellaan, että ideologiat ovat tarkkarajaisia ja selkeitä monoliitteja. Sitä ne eivät ole. Ideologiaa häivytetään viekkaan mieluusti kuin Machiavelli ikään. Teollisen vallankumouksen myötä tehdastyöläisten määrä oli kasvanut räjähdysmäisesti, heidän elinolonsa olivat todella heikot ja esimerkiksi Ranskassa työväestö koki tulleensa porvariston pettämäksi. Toki ideologisia ajatusrakennelmia on ollut sitä ennenkin mutta kunnolla kokonaisvaltaiset poliittiset maailmankatsomukselliset ideologiat syntyivät juuri tuolloin. A rja : Onko mielestäsi järkevää puhua muutaman sadan vuoden takaisista ideologioista ja niiden merkityksestä nykypäivänä. Valtion ei pidä puuttua talouteen -sabluunaa ei voi käyttää sellaisenaan meidän aikanamme, koska Smithin konteksti oli täysin erilainen. Ikään kuin talous olisi vain faktaa ja näin ollen ideologitonta tai että ”pakkoon” tehdä sitä tai tätä ei liittyisi minkäänlaisia arvovalintoja. Kuin kimppuja, joissa on enemmän ”perheyhtäläisyyttä” kuin selkeää ydintä, jota voisi monistaa erilaisten liikkeiden sisällä tai luonnehtia sopiviksi kaikkiin ihmisiin, jotka identifioituvat kyseiseen ideologiaan. Kun eri yhteiskuntaluokat olivat yhdistäneet vallankumouksessa voimansa aatelistoa, itsevaltaista monarkkia ja papistoa vastaan, porvaristo alkoikin valtaan päästyään saarnata työläisille holhoavaan sävyyn talouden rautaisista laeista: nämä eivät saaneet vaatia parempia palkkoja tai työoloja, saati äänioikeutta. Se on hajonnut vuosisatojen saatossa moniin kilpaileviin tulkintoihin. Hän vastusti myös orjuutta. M arianne : Ei häntä silti voi kumoukselliseksi sanoa. Sosialismi on valistusliberalismin ja vallankumouksen perillinen. YDIN 3 / 2024 16 YDINHETKI A rja : Erityisesti taloudesta puhuttaessa ideologia häivytetään kokonaan hahmottomaksi. M arianne : Tärkein alku suurille ideologioille on itsestään selvästi Ranskan vallankumous. Konservatismi muodostui kuitenkin varsinaiseksi intellektuaaliseksi vastaideologiaksi vasta Ranskan vallankumouksen myötä, sillä kyseinen vallankumous oli poliittiselta ja kulttuuriselta vaikutukseltaan niin valtaisa, ettei sitä ollut mahdollista tukahduttaa aseilla tai voimankäytöllä
Ranskan vallankumouksen taustalla eivät myöskään olleet yksinomaan vain valistusideat. Myös esimerkiksi demokraattiseksi sosialistiseksi itseään luonnehtinut George Orwell päätyi arvostelemaan ideologista dogmatismia satirisoidessaan neuvostojärjestelmän epäkohtia. a rja : Vaikuttaa siltä, että olet nyt epäideologisuuden ytimessä. Oikeistoliberaalit ja liberaalikonservatiiviset uusliberalistit ovat pyrkineet saamaan ääntään kuuluviin ja tilaa erityisesti mediassa. Hauska yksityiskohta liittyy Friedrich von Hayekiin ja hänen teokseensa Tie orjuuteen. Se on tietoisen toiminnan tulosta. M arianne : Häivytys näkyy kyllä muissakin asioissa. Suuromistaja Björn Wahlroos syytti kansantaloustieteen professori Markus Jänttiä kommunistiksi ja samalla haihattelijaksi, kun hän arvioi nykyhallituksen talouspolitiikkaa kriittisesti. Taistellaan poliittisen kielen hallinnasta ja termien määrittelystä. Varmaankin puolin ja toisin ajatellaan omasta ajattelusta, että itse edustetaan järjen ääntä ja. M arianne : Eniten keskustelua ideologioista ja niiden hylkäämisestä käytiin 1900-luvulla. Ei voida sopia, on hyväksyttävä sanelu, ei ole varaa tähän mutta onkin tuohon, ei ole vaihtoehtoja ja siksi tekee kipeää. Hän itse mainitsi, ettei teos ole taloustieteellinen tutkielma vaan poliittinen kirjoitus. Mutta hänen ihailijansa ja seuraajansa, kuten esimerkiksi Margaret Thatcher, alkoivat pitää sitä objektiivisena. Ideologiat yhdistettiin etenkin totalitaarisiin järjestelmiin kuten neuvostokommunismiin ja fasismiin. Valistusfilosofia oli kuitenkin erittäin monitahoista. M arianne : Kommunisti-termiä käytetään kovin usein haukkumasanana ja sitä heitellään sinne ja tänne, se on kokenut melkoisen inflaation. Vallankumouksen puhkeamiseen vaikutti myös erilaiset taloudelliset, sosiaaliset ja materiaaliset syyt, kuten jyrkkä ristiriita sen välillä, että valtio oli tuhlaillut äveriäästi kuninkaalliseen hoviin ja sotiin samalla kun katovuodet olivat aiheuttaneet kansan keskuuteen nälänhädän. Ylipäätään toisella tavalla ajattelevat kuvataan mielellään ideologisina radikaaleina. Edmund Burke, jota pidetään nykymuotoisten konservatismin oppihaarojen isänä, katsoi, että Ranskan vallankumous oli valistusdoktriiniin perustuva, puhtaasti ideologinen ja siksi vaarallinen. a rja : Miksi ideologisuuden häivytys on mielestäsi onnistunut aikanamme etenkin talouspoliittisessa keskustelussa niin, että siitä on tullut arvoista irtautunut alue. Muut tavat olivat naiiveja ja utopistisia. Thatcher julisti kapitalismiin viitaten, ettei ole vaihtoehtoa. Talous on kuitenkin ehkä paras esimerkki. Keskityn väitöstutkimuksessani varhaiseen konservatismiin ja kritiikkiin valistusta kohtaan sekä etenkin kritiikkiin liberaalien ”ideologisuutta” vastaan. YDIN 3 / 2024 17 YDINHETKI Kovin tutulta tosin väitteet kuulostavat, vaikkapa meillä eletyn viime lakkokevään ajalta. Kun tutkii aatehistoriallista taustaa, josta liberaalien ja konservatiivien toisistaan poikkeavat maailmankuvat nousevat, antaa se samalla työkaluja myös nykypäivän polarisaation, vastakkainasettelun paremmalle ymmärtämiselle. Ideologioiden kritiikki ei kuitenkaan rajoittunut vain konservatiiviseen oikeistoon. Sille, miksi eri tavoin ajattelevat eivät usein kykene edes käymään keskustelua toistensa kanssa, sillä on kuin he puhuisivat miltei eri kieltä keskenään eivätkä siten pysty ymmärtämään, mitä toiset ihmiset sanovat ja ajattelevat. Koen talousoikeistolaisten onnistuneen sementoimaan omia talousnäkemyksiään melko hegemoniseksi tyyliin: meidän ajamassa talouspolitiikassa ei ole kyse arvoista, kyse on faktoista. On perustettu esimerkiksi uusliberaaleja ajatuspajoja kuten meillä Libera, Ruotsissa Timbro, Yhdysvalloissa Cato Institute ja Iso-Britanniassa The Adam Smith Institute, jotka lienevät eräänlaisia intellektuaalisia esikuvia muille vastaaville. a rja : Samaa julistusta kuullaan meilläkin. M arianne : Minusta on relevanttia nykyisyydessäkin. Eriarvoisuutta käsittelevät lukuisat raportit on leimattu ideologisiksi ja puolueelliseksi. Ideologioihin liittyy pyrkimyksiä vaikuttaa ja kilpailla massojen maailmankuvista
M arianne : Viitannet laitaoikeistolaiseen populismiin kuten Perussuomalaiset, Sverigedemokraterna tai Le Rassemblement national Ranskassa. Markkinatalouden tuki -yhdistys tukee paitsi puolueita myös yksittäisiä ehdokkaita merkittävästi. YDIN 3 / 2024 18 YDINHETKI yhteistä hyvää, mutta poliittinen vastapuoli edustaa puolestaan jotakin sille vastakkaista. Talouden asiantuntijat harvemmin ovat yhtä nyanssittomia kuin miten poliittiset puolueet ja niiden toimijat asiat esittävät suurelle yleisölle. Tällaisten puolueiden suosion kasvu liittyy hallitsevalla tavalla poliittiseen keskusteluun maahanmuutosta. a rja : Populismi affektiivisena tunnereaktiona etenee kuitenkin eri puolilla maailmaa. Suku on tukenut merkittävästi erityisesti Kokoomusta ja muun muassa sen presidenttiehdokkaita Sauli Niinistöä ja Alexander Stubbia. Maalataan kuvia Euroopan tuhosta, turvattomuuden lisääntymisestä, tukien perässä tulevista ja niin edelleen. Riippumattomuuttaan korostava media kutsuu hanakasti erityisesti talousasioissa ja jopa muutoinkin pankkiekonomisteja haastateltavaksi enemmän kuin esimerkiksi yliopistotutkijoita… a rja :…yliopistojen makrotalouden ja sen eri koulukuntien edustajia kuten jälkikeynesiläisiä tai uusklassisteja tai hyvinvointivaltion toiminnan tuntevia taloustutkijoita. Samoin, hyvin harva massademokratian aikana haluaa leimautua konservatiiviksi, koska se koetaan kielteisenä ja vanhanaikaisena. He esiintyvät toisinaan hyvinvointivaltion todellisina puolustajina, vaikka ovat kuitenkin aina hyvinvointivaltion rakentamisesta saakka vastustaneet kaikkia siihen keskeisesti liittyneitä uudistuksia kuten peruskoulua tai julkisia sosiaalija terveydenhuollon palveluita ja pyrkineet päinvastoin estämään tai sittemmin yksityistämään niitä.. Entinen tiedustelu-upseeri Pekka Toveri sai puolestaan ”tietämättään” Sjöblomin yrittäjäsuvulta nyt viimeksi eurovaalitukea noin 120 000 euroa. a rja : Entä konservatiivisuudessa populismin rooli. Tuesta on tullut tärkeä, kun vaalikampanjoiden budjetit ovat karanneet käsistä. Häivytystä on tuettu – samalla hegemoniakamppailua – myös vaaleissa ja erityisesti rahalla. Muun muassa uhkailu, että jos valtion velkaantumista ei välittömästi katkaista, olemme pian ”Kreikan tiellä”, on tästä esimerkki. Se on se teema, jolla he ensisijaisesti operoivat ja pelottelevat. Asioita yksinkertaistetaan ja myydään äänestäjille populismin keinoin, joskin toiset hyödyntävät sitä huomattavasti enemmän kuin toiset. Niinpä liberalismi nähdään tehokkaammaksi termiksi edustaa itseään, vaikka tosiasiassa olisikin kyse ennemmin konservatismista tai liberaalikonservatismista. Yksipuolinen käsitys taloudesta onkin saanut alaa osin tästä syystä. M arianne : En itse määrittelisi populismia kokonaisvaltaiseksi ideologiaksi, vaan enemmänkin poliittiseksi tyyliksi ja työkaluksi. M arianne : Niin kauan kuin on ollut demokraattisia vaaleja, rahalla on pystytty vaikuttamaan. Mutta eihän pankin leivissä oleva ekonomistikaan ole arvovapaa! Talouskysymyksissä on hyvin vaikeaa, ellei mahdotonta nousta täysin arvojen yläpuolelle, sillä kyse on siitä, kenelle annetaan ja keneltä otetaan – mitä ja kenen intressejä priorisoidaan ja kenen ei. Rahallista tukea ei nimittäin useinkaan anneta vastikkeetta. Pohjoismaissa on kiinnostavaa, että täällä oikeistolaiset ovat usein omaksuneet strategian, jonka mukaan he kannattavat kyllä hyvinvointivaltiota, eivätkä suinkaan tee leikkauksia ideologisista syistä, vaan turvatakseen hyvinvointivaltion tulevaisuuden. A rja : Kuvaat vastakkainasettelun kasvun siementä: kuuntelemattomuutta. Vasemmistolaisten taloustieteilijöiden kohdalla muistetaan aina esimerkiksi mainita, onko henkilöllä Vasemmistoliiton tai sdp:n jäsenkirja. Perinteiset oikeistolaiset puolestaan operoivat erityisesti talousja velkapelottelulla. M arianne : Oikeistolaista talousajattelua edustavat nähdään kovin usein neutraaleina ja riippumattomina talousviisaina
Katsoisin, että Nolanin karttaa mukaileva perinteinen nelikenttä, jossa on vasemmisto – oikeistoja liberaali – konservatiivi-akselit on yhä selkeä ja perusteltu tapa havainnollistaa ideologisia eroavaisuuksia poliitikkojen ja puolueiden välillä siitä huolimatta, että toki kaikki poliittisten erojen kuvaamiseen tarkoitetut kartat ja kompassit ovat aina yksinkertaistuksia. Se mielletään usein historialliseksi uutuudeksi, mutta todellisuudessa se ei sitä ole. YDIN 3 / 2024 19 YDINHETKI a rja : Vielä muutama sana identiteettipolitiikasta. Alueena erityisesti aatehistoria ja poliittinen filosofia.. Kuitenkin kaikista aatteista, mukaan lukien konservatismista löytyy yhtä lailla erilaisia asteita maltillisuutta ja radikalismia. Ei arvoja ja aatteita. Haluun määritellä poliittiset jakolinjat uudelleen edellä kuvatulla tavalla liittyy ennen muuta oikeiston poliittinen pyrkimys ”omistaa” liberalismi – rajata se tarkoittamaan miltei yksinomaan valtiollisista rajoitteista mahdollisimman vapaata taloutta, kevyttä verotusta ja omistusoikeutta – ei siis liberaaleja sosiaalisia ja kulttuurisia arvoja. Aatehistoriallisesti näkemys on kuitenkin kummallinen eikä kovin perusteltu. Ranskan vallankumouksen aika on toki varhainen esimerkki siitä, mutta suomalainen ilmentymä on esimerkiksi vuoden 1918 sisällissota ja sitä edeltänyt kehitys, jossa ihmiset poteroituivat voimakkaasti omiin leireihinsä, vastapuolta demonisoitiin ankarasti ja minkäänlaiseen eskalaatiota lieventävään vuoropuheluun ei oikein edes pyritty. Sosiaalinen media tulvii identiteettipolitiikkaa ja heimoutumista. He pyrkivät kuvaamaan sen ”vääränä” vastakohtaisuutena ja pyrkivät mielellään esittämään, että soveliaampi jaottelu olisikin konservatiivi – radikaali. M arianne : Kenties jossain määrin. Talousoikeistossa ollaan toisinaan närkästyneitä nelikentästä ja erityisesti konservatiivi – liberaali-vastinparista. Merkitseekö tämä äänestäjän kannalta entistä vaikeampaa navigointia poliittisella kentällä. M arianne : Identiteettipolitiikka on seurausta ideologioiden ja maailmankuvien välisen vastakkainasettelun ja polarisaation jyrkentymisestä. Jos näin olisi, konservatismi – radikalismi-vastinpari edustaisi konservatiivien osalta pragmaattisuutta, rauhallisuutta ja järjen ääntä, radikalismi puolestaan heidän poliittisen vastapuolen oletettua ideologista dogmaattisuutta ja raivokkuutta, siis ominaisuuksia. Vaalitutkimuksissakin vasemmisto – oikeisto-ulottuvuuden rinnalle on tullut gal – tan-ulottuvuus, josta raportoimme polarisaatiografiikassamme. a rja : Nyt sitä tekevät tietojättien algoritmit. Tämäkin keskustelu liittyy ideologiseen kamppailuun määritelmistä ja poliittisen kielen hallinnasta. Marianne Sandelin Väitöskirjatutkija Helsingin yliopisto, Eurooppa-tutkimuksen keskus
Kirjoittaja Arja Alho – aatteet on mun vaatteet KOHTI VAALEJA YDIN 3 / 2024 20 YDINHETKI. Yhdysvaltojen presidentinvaalit kiinnostavat suomalaisia. Olemme kuin merentakainen osavaltio, jossa vaaditaan valitsemaan: ole puolellamme tai olet meitä vastaan. Todellisuus on paljon hankalampi
G audeamus julkaisi kuin pohjustukseksi Yhdysvaltojen poliittisen tilanteen ymmärtämiselle Markus Kantolan teoksen Aatteiden Yhdysvallat – politiikan suunnannäyttäjiä 1800-luvun lopulta. Kahdenkymmenen joukkoon mahtui neljä Donald Trumpin tai hänen ajatteluaan avaavaa teosta, mukaan lukien myös hänen poikansa teos Triggered: How the Left Thrives on Hate and Wants to Silence us (2019) Joukossa oli myös tuore, tänä vuonna ilmestynyt Tom Schallerin teos White Rural Rage, jonka alaotsikko viittaisi valkoisen raivon olevan uhka amerikkalaiselle demokratialle. Vuosisadan loppua hallitsi konservatiiviset näkemykset. Progressiivisilla muuten viitataan niihin, jotka ”uskovat yhteiskuntaluokkien olevan vastuussa toinen toisistaan. Heimoutuminen on puolestaan tätä päivää. E nsimmäisen maailmansodan aikana ulkopoliittiset kysymykset hallitsivat amerikkalaista julkista keskustelua. Filosofi INTELLEKTUELLIT JULKAISEVAT YHDYSVALLOISSA BEST SELLEREITÄ. He ovat valmiita käyttämään mitä tahansa sosiaalisia ja valtiollisia instituutioita hyväkseen antamaan tälle vastuulle lain voiman”. M ielenkiintoista oli myös, että ulkopoliittiset keskustelut lähes häipyivät kylmään sotaan, kun taas muun muassa feminismi, erityisesti ryhmien oikeuksia korostavat ja ympäristöajattelua edustavat julkiset keskustelut lisääntyivät. ” Eihän tätä tietysti kaikki niele. Populisteilla tarkoitetaan puolestaan tahoja, jotka haluavat mobilisoida ihmisiä vastustamaan olemassa olevia instituutioita. Niinpä hän päätyy tarkastelemaan etenkin best sellereitä kirjoittaneita yhteiskunnallisia vaikuttajia 1800-luvun lopulta vuoteen 2022. Heidän mielestään turmeltuneet ja kansaa sortavat eliitit löytyvät niin liberaalien kuin konservatiivienkin riveistä. Vastakkainasettelu näkyy. Teokset olivat toki myyntimenestyksiä, mutta niitä myös suositteli vaikutusvaltaisten amerikkalaisten joukko Barack Obamasta Ivanka Trumpiin. Jotta aseteollisuus pyörisi, oikeus kuulua ammattiliittoihin hyväksyttiin. Etenkin sotaan osallistuminen jakoi niin kansalaisia kuin intellektuelleja. Edistysaskel siis! Pasifismi oli amerikkalaisessa keskustelussa vahvassa asemassa sodan jälkeen. Tällä kertaa ei esitelläkään akateemisia tutkimuksia vaan myyntimenestyksiksi nousseita teoksia. YDIN 3 / 2024 21 YDINHETKI. Nyt on puolestaan nähty vastareaktion aika. Heitä on muuten löydetty ainakin 600. K atsoin googlen avustuksella erästä listaa best sellereistä, jotka käsittelivät amerikkalaista politiikkaa. ”He ovat unohtaneet amerikkalaiset, maan kulttuurin ja sotkeneet Yhdysvallat maailman sotiin ja vieneet työväenluokalta ja pienviljelijöiltä toimeentulon. Kantola seuraa sosiologi Paul Starrin ajatuskulkuja: suurimman osan 1900-lukua yhdysvaltalaista julkista keskustelua hallitsi ”liberaalien” (tarkoittaa maltillisia keskustavasemmistolaisia) ja ”vasemmiston” (suhde sosiaalidemokratiaan oli läheisempi kuin liberaaleilla) väliset kiistat. 1800ja 1900-luvun alun progressiivisia ja populistisia voimia edustaneet intellektuellit jätän nyt sivuun, vaikka Kantolan mukaan nykyliberaalit (termi yleistyy vasta 1930-luvulla) ja vasemmistolaiset pitävät heitä aatteellisina edeltäjinään, kun taas konservatiivit pitävät heitä vastustajinaan. Aloite on ollut paleokonservatiiveilla Donald Trumpin johdolla. Yhdysvalloissa he ovat henkilöitä, jotka ottavat kantaa tärkeisiin yhteiskunnallisiin kysymyksiin laajalle yleisölle ymmärrettävällä tavalla. Kantolan teoksessa käydään aatehistoriaa läpi pidemmällä aikasihdillä. Kantola selvittää jo johdannossa termin intellektuelli merkitystä
Ja niinhän siinä sitten kävi. Will Dewey oli mukana Bertrand Russelin, Sigmund Freudin ja Albert Einsteinin kanssa vetoomuksessa kieltää sotilaskoulutus kouluissa vuonna 1930. Myös kansalaisoikeusliike vahvistui. Kennedy kannatti. Kansalaisoikeuksia piti myös lisätä. Minullakin on kirjahyllyssäni Richard Parkerin hänestä kirjoittama elämänkerta ja myös Galbraithin omia teoksia. Ehdottoman tärkeässä asemassa intellektuellin joukossa oli toisen maailmansodan kummankin puolin John Kenneth Galbraith. Sodan jälkeen syntyivät Marshallapu ja Truman-doktriini. Marshall-avun tarkoituksena oli tukea eurooppalaista talouden integraatiota mutta myös turvata samalla amerikkalaisten tuotteiden ostaminen annetulla tuella. K iinnostava julkisen keskustelu vaihe minusta liittyy niin sanottuun kvalitatiiviseen liberalismiin, jota myös John F. YDIN 3 / 2024 22 YDINHETKI. Käytännössä tarvittiin panostuksia slummien kunnostamiseen, koulutusjärjestelmään sekä korjaamaan terveydenja vanhustenhoidon puutteita. Kun Yhdysvaltojen talous porskutti eteenpäin 1950ja 60-luvuilla, kyse oli runsauden yhteiskunnasta ja kaiken lisäksi massayhteiskunnasta, jota hallitsi materialismi. Ronald Reagan tosin julisti ympäristöliikkeen kuolleeksi omalla kaudellaan. Kannattajiin kuului myös Galbraith, joka julkaisi suuntauksen tunnetuimman manifestin, The Affluent Society (1958). Kirjaa myytiin nopeasti yli miljoona kappaletta. Ympäristöliikkeen kannalta Rachel Carsonin teos ddt-ympäristömyrkkyjen vaikutuksista oli käänteentekevä. Intellektuellit itse asiassa tukivat sittemmin Yhdysvaltojen sotaponnisteluja monin tavoin. KONSERVATISMI ON OLLUT HALLITSEVA REAGANIN AJOISTA ASTI – DEMOKRAATTIPRESIDENTEISTÄ HUOLIMATTA. Tunnemme sen vaikuttajat Martin Luther Kingistä Malcolm X:ään samoin kuin naisten asemaan liittyvän keskustelun käynnistäneen Betty Friedanin. Kvantitatiivinen liberalismi (New Deal) oli niukkuuden oloihin sopivaa ja keskittyi absoluuttisen köyhyyden poistamiseen. Siinä missä Yhdysvallat halusi sotilasliittojen ja etupiirien kumoamista ja kansallista itsemääräämisoikeutta kaikille kansakunnille, Britannia ei halunnut antaa imperiuminsa osille mahdollisuutta itsenäisyyteen ja Stalin halusi rakentaa itselleen etupiiriä ItäEurooppaan”, kirjoittaa Kantola. Tavalliset amerikkalaiset eivät juuri sotaa huomanneet. Päämääränä tuli olla hyvätasoiset palvelut järjestämistavasta riippumatta. Mutta myös Nato. Tehtaat pyörivät. Arthur Schlesinger Jr. halusi liberaalien asettavan tavoitteeksi uuden yhteiskunnan. Kirjoittajien mukaan ongelma oli, että pieni joukko yrityksiä hallitsi Yhdysvaltojen taloutta. Keynesiläisyys oli voimissaan ja sitä ajoivat taloustieteilijöistä muun muassa James Tobin, Paul Samuelson ja Galbraith. Obaman kausi merkitsi ympäristökysymysten nousua uudelleen politiikan keskiöön. Trumandoktriini puolestaan tarkoitti sitä, että Yhdysvaltojen piti tukea kommunismin vastaista taistelua eri puolilla maailmaa. ”Yhdysvallat, Britannia ja Neuvostoliitto pohtivat jo vuonna 1941 sodanjälkeisen maailman organisoimista. Kun Franklin Roosevelt valittiin presidentiksi, hänen New Dealin aivoina toimivat monet intellektuellit. T oinen maailmansota jakoi mielipiteitä – taas. New Deal -filosofian klassikko on Adolf Berlen ja Gardiner Meansin kirjoittama The Modern Corporation and Private Property. Valta oli lisäksi luisunut niissä osakkeenomistajilta palkatuille johtajille. Pörssiromahdus 1929 ja siitä alkanut lama radikalisoi progressiivisia voimia. Jo ennen Pearl Harborin pommitusta mielialat olivat alkaneet kääntyä sotaan osallistumiselle myönteisiksi
Jo 1950-luvulla julkaistiin myös joukko konservatismin klassikoiksi nousseita teoksia, mainittakoon vain William Buckley Jr:n God and Man at Yale, joka möi miljoonan kappaleen verran. Julkisen keskustelun ja mielipiteen muodostuksen kannalta tarvitaan Kantolan kirjankin perusteella intellektuelleja. Presidentti ei näytä voivan sitä yksin kääntää tai edes säilyttää. Best selleriä ei nimittäin ole vielä julkaistu. William Kristolista tuli tärkeä konservatiiveille Bill Clintonin terveydenhuoltouudistuksen torppaajana ja Irakin sodan lobbaajana. Konservatiivien vahvan uskonnollisuuden haastajaksi voi nimetä sitä vastoin Sam Harrisin ja hänen myyntimenestyksensä End of Faith (2004). K antola kirjoittaa, että Yhdyvaltojen käymä Vietnamin sota oli ilman selkeitä päämääriä, tavoitteita ja syitä. Myös Milton Friedmanin rooli talouspoliittisessa keskustelussa alkoi hakea paikkaansa. Harris on ateisti ja hän kysyy kirjassaan mitä tapahtuu, jos joukkotuhoaseita päätyy uskonnollisten fanaatikkojen käsiin. Mutta ennen kuin Diem kaatui, ehti sota tehdä tuhoja Vietnamissa, Yhdysvalloissa mutta saada myös maailmanlaajuisen tuomion. Tuskin, vaikka Paul Krugman kolumnoikin The New York Timesissa. Siinä George Gilder esitti, että paras tapa auttaa köyhiä ja keskiluokkaa oli laskea suurituloisten verotusta. Kun suurituloisilla oli enemmän rahaa käytettävissään, he investoisivat talouteen, talous kasvaisi ja pienituloisten tulot ja työllisyys nousisivat. Trumpia hän kritisoi ja tuki siksikin Nikki Haleyn kampanjaa republikaanien esivaalissa. Poikkeuksena ehkä Irakin sota Vietnamin sodan ohella. Ukraina luokitellaan ehkä sellaiseksi tulevaisuudessa. Galbraith kytkeytyy tähänkin sotaan sikäli, että hänen ollessaan 1960-luvun alussa Intiassa suurlähettiläänä, hän varoitti EteläVietnamin Diemin kyvyttömyydestä ja korruptiosta, jota ei pitäisi tukea kommunismin vastaisen taistelun nimissä. Bernie Sanders ei siis ole ainoa erityisesti pohjoismaista hyvinvointivaltiota kannattava amerikkalainen, saati intellektuelli. Wealth and Poverty (1981) myi ilmestyttyään sekin miljoona kappaletta. Mutta sisäpolitiikasta – myös tulevissa vaaleissa vääntöä on sitäkin enemmän kuten myös kansakunnan mielentilasta. K un on kahlannut Kantolan teoksen läpi, näyttäisi kuitenkin siltä, ettei ulkopolitiikan aatetaustoissa ole kovin suuria muutoksia nähty vuosien saatossa, vaikka keskustelua on käyty. YDIN 3 / 2024 23 YDINHETKI. Buckley oli myös suositun keskusteluohjelman Firing Line vetäjä ennätyksellisen ajan vuodesta 1966 – 1999. Miten tutulta – ja haihattelevalta – tämä kuulostaakaan! Konservatiiveilta on sittemmin ilmestynyt lisää monia myyntimenestyksiä. Vuonna 2019 Bashkar Sunkara julkaisi kiinnostavan Socialist Manifesto. Kantola luettelee konservatismin nousulle syiksi liberaalien tuen kansalaisoikeusliikkeelle, keynesiläisyyden haaksirikon ja niin sanotun amerikkalaisten enemmistön unohtamisen. Best sellereiden ohella Kristol julkaisee podcasteja ja on ahkera kommentaattori. Sunkara katsoo, että juuri demokratian lisääminen kaikilla yhteiskunnan alueilla ratkaisee sosiaalisia ongelmia. Hän myös jakaa Deweyn positiivisen ihmiskuvan. Se huipentui Reaganin aikaan. Vääntöä talouspolitiikasta
YDIN 3 / 2024 24 YDINHETKI Amerikansuomalaiseen perheeseen syntyneen hobon Matti Huhdan eli T-Bone Slimin laaja tuotanto on koottu tietokannaksi. Meidän. Kirjoittaja Veli-Matti Huhta HOBO MME
Vaikka perheeseen syntyi neljä (englanninkieliset nimet saanutta) lasta, Huhta valitsi 1910-luvun alussa hobojen elämäntavan. Tekstit jäivät elämään, vaikka niiden tekijää ei aina olisikaan muistettu tai tunnistettu. Muutokseen liittyi poliittinen aktivoituminen ja keskittyminen lehtityöhön sekä runojen ja laulujen kirjoittamiseen. Populaarikulttuurissa hobo viittaa kuitenkin kokonaiseen elämäntapaan tai kulttuurimuotoon ja historialliseen aikakauteen: modernisoituvaan Pohjois-Amerikkaan 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Näihin vaiheisiin kietoutuu myös Matti Valentinpoika Huhdan (1882 – 1942) eli T-Bone Slimin elämä ja tuotanto, josta toukokuussa 2024 julkaistiin laaja tietokanta. Sanan kerrotaan tulleen käyttöön 1800-luvun loppupuolella; sen alkuperää ei tunneta. Hänen nimensä tunnettiin niin Yhdysvalloissa kuin Kanadassakin. Hän kierteli maata ja hankki elantonsa tilapäistöissä. H uhta syntyi Ohion Ashtabula Harborissa. Kulkuriperinne liittyy 1800ja 1900-luvun vaihteen massiiviseen amerikansiirtolaisuuteen, joka puolestaan muokkasi Nuori Matti Huhta. Huhdasta, joka alettiin tuntea taitelijanimellä T-Bone Slim, tuli ”wobblie” – Industrial Workers of the World (iww) -ammattiliiton jäsen – ja liiton lehtien keskeinen avustaja. N EW BE RR Y LIB RA RY AR CH IV E. Ensimmäisen tai toisen polven suomalaissiirtolaiset olivat erityisen aktiivista ammattiyhdistysväkeä, ja osa iww:n laajalevikkisistä julkaisuista oli suomenkielisiä, kuten Tie vapauteen, Industrialisti. Perheen kotikieli oli luonnollisesti suomi, samoin kuin siinä perheessä, jonka Huhta itse perusti. Hänen vanhempansa olivat kotoisin Pohjanmaan Kälviältä. Hänen ruumiinsa löydettiin East River -joesta, eikä kunnollista tutkintaa suoritettu. Myyttinen amerikkalainen kulkuri on muuttunut universaaliksi hahmoksi, joka elää lauluissa, runoissa, romaaneissa ja elokuvissa. Nimitys, jolla Chaplin tuli tunnetuksi, oli juuri Kulkuri, The Tramp. Hänen vaimonsa Rosa Kotila oli ensimmäisen polven siirtolainen, kotoisin Raahesta. ” koditon tai siirtotyöläinen; kulkuri” – näin niukasti määrittelee The New Oxford Dictionary of English käsitteen ”hobo”. T-Bone Slim julkaisi toistatuhatta runoa, laulusanoitusta tai lehtikirjoitusta. YDIN 3 / 2024 25 YDINHETKI yhdysvaltalaisen työväenkulttuurin ja -liikkeen omanlaisekseen. Myöhemmät tutkijat ovat löytäneet lähes kaksisataa julkaisematonta käsikirjoituskatkelmaa tai kirjettä. T-Bone Slim kuoli New Yorkissa hämäriksi jääneissä olosuhteissa vuonna 1942. T-Bone Slim tosin kirjoitti enimmäkseen englanniksi, mutta suomenkielisiäkin tekstejä on löytynyt. Chaplin sopii perinteen symbolihahmoksi senkin puolesta, että hän oli englantilainen maahanmuuttaja
Kysymys saattaa olla mieletön, sillä juuri T-Bone Slimin kaltaiset tekijät haastavat ajatuksen tiukasti kansallisiin karsinoihin rajautuvista kirjallisuuksista, muistuttavat tutkijat. blogs.helsinki.fi/tboneslim/t-bone-slim-info Kirjoittaja ei ole sukua Matti Valentinpoika Huhdalle. K oneen säätiön rahoittama projekti T-Bone Slim and the transnational poetics of the migrant left in North America on koonnut aiemmin tallennetut aineistot yhteen. Usean tutkijan hanketta on johtanut folkloristi Kirsti Salmi-Niklander. Ainakin yhtä T-Bone Slimin kappaletta – ja muuta iww:n musiikkia – on suomeksi esittänyt Palefacen tähdittämä Laulava Unioni. Korpus avaa ainutlaatuisen näköalan paitsi yhden kirjoittajan tuotantoon myös koko iww:n julkaisutoimintaan, vasemmistokirjallisuuteen sekä Yhdysvaltojen ja sen työväenliikkeen historiaan, summaavat Salmi-Niklander ja hankkeessa avustanut folkloristi Lotta Leiwo. Muuten: missä määrin supisuomalainen, mielikuvien tasolla Tauno Palon tai Tapio Rautavaaran hahmoon henkilöityvä kulkuriromantiikka on amerikkalaista lainatavaraa. Onko hän myös ”meidän hobomme”. T-Bone Slimin teksteistä tekee tutkijoiden mukaan edelleenkin merkittäviä niiden aihepiiri, työntekijöiden oikeuksiin liittyvät kysymykset. Näin T-Bone Slimin tunnettu tuotanto sekä tiedot hänen elämänvaiheistaan ja verkostoistaan on helposti kiinnostuneiden tavoitettavissa. Mutta mitä perinnettä T-Bone Slim edustaa. Jos ajattelemme iww:n laulujen vaikutusta koko myöhempään protestimusiikkiin ja folkiin, Matti Valentinpoika Huhdalla on joka tapauksessa oma luovuttamaton paikkansa kansainvälisen populaarikulttuurin historiassa. YDIN 3 / 2024 26 YDINHETKI 1960-luvulla T-Bone Slimin tuotanto toimi yhtäältä innoituksena kansalaisoikeustaistelulle, toisaalta Chicagon surrealistiselle liikkeelle, jonka vasemmistosiipi oli niin ikään peräisin iww:n piiristä. Onko hän osa pohjoisamerikkalaista populaarikulttuuria vai voidaanko hänen tuotannossaan nähdä jälkiä myös suomalaisesta kansankulttuurista. Projektin tutkimustyö huipentui toukokuussa 2024 julkaistuun tietokantaan T-Bone Slim Corpus, joka on ladattavissa Kielipankin nettisivuilta. Laulu kiertää maailmaa. YDIN 3 / 2024. Oman taiteellisen panoksensa hankkeeseen on tuonut yhdysvaltalainen muusikko John Westmoreland, T-Bone Slimin sukulaismies. Tiedot Matti Huhdan elämästä perustuvat T-Bone Slim -hankkeen julkaisemaan blogikirjoitukseen. Saarnamies wobblie-runoilija ei kuitenkaan ollut: sellaiseksi hänen kielenkäyttönsä oli liian satiirista ja omaleimaista
In stark surprise he rubbed his eyes And said, in mournful tone; Don’t other corpses deign to rise But mine alone, alone. The bar keep thought it was a joke, Straight from the church yard-bed, And failed to understand the soak Was risen from the dead. YDIN 3 / 2024 27 YDINHETKI LE H TIK U VA Kuvan rautatietyöläinen näyttää, miten hobot liikkuivat aikanaan raiteilla. Resurrection – Ylösnousemus (laulu) YDIN 3 / 2024. Grave-diggers there had sunk a hole For those that can’t behave And when our hero onward stole He stepped into the grave And there he slept in peace profound Till after break of day And crumbling sand did there abound upon his mortal clay. Man that once drank at a bar Hard by a churchyard gray When evening shadows fell bizarre He staggered on his way… Right thru the graveyards ghostly air His soul moved on in waves Among the dim gray headstones there He waved among the graves
Tilaa teoksemme, jotka tarjoavat näkökulmia ja käytännön työkaluja rauhantyöhön kouluissa ja laajemmin yhteiskunnassa. Alati radikalisoituvammassa ja polarisoituvammassa maailmassa rauha ja dialogi ovat tärkeämpiä, kuin koskaan.” -Lukio-opettaja A Vision of Peace koulutuksessamme. Samalla tuet rauhankasvatustyön jatkuvuutta Suomessa. rauhankasvatus.fi/julkaisut-myynti “Rauhankasvatus on kaiken työmme ydin
HE EIVÄT OLE SILTÄ TURVASSA EDES MAAN RAJOJEN ULKOPUOLELLA, SILLÄ KIINA ON MESTARI HARJOITTAMAAN PAKOLAISVAKOILUA. PAZILAITI SIMAYIJIANG ON ITÄTURKESTANISTA SUOMEEN MUUTTANUT AKTIVISTI, JOKA TAISTELEE ROHKEASTI UIGUURIEN IHMISOIKEUKSIEN PUOLESTA. YDIN 3 / 2024 30 YDINHETKI Kirjoittaja Julia Jernvall UIGUURIEN VAINO JA SORTO JATKUU KIINASSA. UIGUURIEN AHDINKO
Kiina rajoittaa uiguurien syntyvyyttä pakkosteriloimalla naisia – se täyttää jo yhden kansanmurhan kriteereistä. Kaikki nousevat poliittiset henkilöt, jotka ovat havitelleet uiguurien vapautta, on salamurhattu. Uiguurinaisten ihmisoikeudet liittyvät vahvasti kansalliseen eksistentiaaliseen kriisiin. Uiguurikansa itse puhuu alueesta ItäTurkestanina. Itä-Turkestanissa menestyminen, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, vaatii sitä, että hylkää koko uiguuri-identiteetin, kulttuurin ja kielen. On naapuruuspartioita ja jokaisessa taloyhtiössä on viranomaisten yhteyshenkilö. Tietoa siitä mitä uiguureille alueella tapahtuu, on pystytty keräämään lähinnä sieltä paenneilta. V uonna 2006 Itä-Turkestanista Suomeen ydinperheensä kanssa muuttanut aktivisti Pazilaiti Simayijiang on omien sanojensa mukaan joutunut tekemään rauhan sen kanssa, että hänen sukulaisiaan on pakotettu keskitysleireille tai jopa kuollut. Pelkästään tuon nimen käyttämisestä voi joutua vangituksi. Maosta puhutaan edelleen tietynlaisena isänä. KIINAN KANSANTASAVALTA ITÄ-TURKESTAN. Uiguureja on maailmassa arviolta noin 12 miljoonaa, ja heistä suurin osa asuu heille rajatulla alueella Kiinan länsiosassa. Joskus leireiltä takaisin kotiin pääsee vain ruumis, jos edes sitä. Väkivallan ja kidutuksen lisäksi leireillä ihmisiltä kerätään biometriset tiedot ja heillä tehdään lääketieteellisiä kokeita. Pelkästään alueen tunnelma on pahaenteinen ja katukuva militaristinen. “Kyllä sinut Pekingissä tiedetään”, Simayijiangin äiti on sanonut. Tuon autonomisen hallintoalueen virallinen kiinalainen nimi Xinjiang tarkoittaa uutta valloitettua aluetta. Maailman uiguurikongressi wcu:n mukaan jo pelkästään alueen nimi on osoitus Kiinan valtiollisesta kolonialismista. Itä-Turkistanin alueella syntyvyys on laskenut huomattavasti. Itä-Turkestan on pinta-alaltaan lähes viisi kertaa Suomea suurempi. Uiguurien rikas kulttuuriperintö on täysin diasporan vastuulla. Kiinan valtio on kehitellyt erilaisia toimia, joilla uiguurit saisi kiinalaistettua. Vuonna 2017 alueelle perustettiin Kiinan kommunistisen puolueen toimesta keskitysleirejä, joita valtio itse nimittää ”ammatillisiksi koulutuskeskuksiksi”. Uiguureihin kohdistunut vaino on yksi suurimmista etniseen ja uskonnolliseen ihmisryhmään kohdennettu joukkopidätys sitten holokaustin. YDIN 3 / 2024 32 YDINHETKI K iinan kansantasavalta on jatkanut uiguurien kansanmurhaa jo vuosikymmenen ajan. Itä-Turkestania on kutsuttu jopa “uiguurien avovankilaksi” – eikä syyttä. Uiguurinaisia pakotetaan avioliittoon ”KYLLÄ SINUT PEKINGISSÄ TIEDETÄÄN.” han-kiinalaisten kanssa ja uiguuri-lapset annetaan pakkoadoptioon kiinalaisille perheille. Asuttajakolonialistinen voima kääntää ihmiset toisiaan vastaan. Katujen kulmissa näkee poliisipartioita rynnäkkökiväärit olalla, eikä kyse ole sorretun kansan turvaamisesta. Leireille sotilaat ja poliisit ovat sulkeneet ainakin miljoona uiguuria. Joka maanantai koulussa pidetään lippuseremonia ja lauletaan Kiinan kansallislaulu univormut päällä
En voi näillä tiedoilla matkustaa edes KeskiAasiaan, jossa valtiot ovat solmineet palautussopimuksia Kiinan kanssa.” Hänen lähisuvustaan useampi on saanut pitkiä tuomioita ilman minkäänlaista oikeudenkäyntiä, eikä perhe ole saanut tietoa siitä ovatko sukulaiset vielä elossa. ”KIINAAN ON SUHTAUDUTTU LIIAN NAIIVISTI.”. Naapurimaissa Ruotsissa ja Norjassa se on kielletty rikoslaissa. ”Yksi tapa auttaa Suomessa asuvia uiguureja on vastuuttaa päättäjiä kriminalisoimaan pakolaisvakoilu. Lisäksi hän opiskelee Helsingin yliopistossa yhdyskuntapolitiikkaa. ”Synnyinpaikkakuntani on edelleen Xinjiang. Kiinan valtio harjoittaa pakolaisvakoilua etenkin diaspora-ryhmille – jopa Kiinasta Suomeen tulleet kansainväliset opiskelijat ovat joutuneet Kiinan suurlähetystön painostaminai toimimaan tiedonvälittäjinä. Kaiken kukkuraksi Kiinan presidentti Xi Jinping haluaa rakentaa uuden silkkitien, joka kulkisi uiguurien alueen läpi. ”Tämä on tietoisen poliittisen toiminnan tulosta: tuotantoa on keskitetty halvan työvoiman perässä Kiinaan”, Simayijiang toteaa. Nyt hän odottaa Supolta ohjeistusta miten toimia. Haastavaa mutta vaikuttavaa työtä hän tasapainottaa basson soitolla, kirjojen lukemisella sekä perheen voimin. Hankkeessa hän keskittyy ihmisoikeustyön lisäksi yritysvastuuseen sekä pakolaisvakoiluun. Vaikka juuri voimaan astunut yritysdirektiivi ja pakkotyöasetus purevat samaan ongelmaan, ovat ne vasta pieniä askelia kohti parempaa. Koska Suomi ei ole kriminalisoinut pakolaisvakoilua, edes Suomen passin saaneet uiguuripakolaiset eivät ole täällä turvassa vakoilulta ja uhkailulta. 2009 oli ensimmäinen kerta kun silloin kymmenvuotias Simayijiang sai aktivismin kipinän nähdessään vahingossa kuvia erään kiinalaisen tehtaan massamurhasta, jossa kiinalaiset työntekijät murhasivat ja paloittelivat uiguurityöntekijöitä. Perheenjäsenet ovat kuitenkin varovaisia Simayijiangin jo kymmenen vuotta jatkuneen aktivismin tukemisessa. “Kiinaan on suhtauduttu liian naiivisti.” Omalla nimellä ja kasvoilla uiguurien oikeuksista kuuluttaminen on harvinaista. Muun muassa teknologiajätit Apple ja Samsung, Volkswagen, Nike, sähköautoteollisuus, aurinkopaneeliteollisuus ja tekstiiliteollisuus hyödyntävät uiguurien pakkotyövoimaa. Ihmisoikeusmyönteisen politiikan tekeminen ja tukeminen on tärkeää. Asia on noussut Suomessa esille muun muassa Suojelupoliisin toimesta, kun Supo teki aiheesta eduskunnalle vahvan suosituksen vedoten Venäjän harjoittamaan vakoiluun. YDIN 3 / 2024 33 YDINHETKI Pazilaiti Simayijiang toimii Kansainvälinen solidaarisuustyö ry:n Kohti uiguurien ihmisoikeuksia -hankkeen hanketyöntekijänä. Vankileireille joutuneista sukulaisista osa palautettiin Kiinaan Egyptin viranomaisten toimesta heidän ollessaan matkalla Kairossa. Kiinan valtion uiguureilla harjoittama pakkotyö on suuri ongelma. Akateemikot eivät ole vielä saaneet otetta siitä, kuinka suuri opiskelijoiden vapauteen kohdistuva uhka todellisuudessa on, sillä kaikki viestintä tapahtuu kiinaksi kiinalaisilla alustoilla. Yksi tavoitteista on saada uiguurien ahdinkoa paremmin kuuluviin valtamediassa ja politiikassa, muun muassa kriittisen talousajattelun näkökulmasta. Myös paikallisten yhteisöjen ja yritysvastuun kehittäminen auttaa paljon”, Simayijiang kiteyttää. Itseään uhkarohkeana pitämä Simayijiang uskoo, että niin kauan kun hän ei astu Kiinan suurlähetystön tontille tai matkusta Kiinaan, hän pysyy turvassa. Moni Itä-Turkestanista lähtenyt uiguuri pelkää pakolaisvakoilua ja Kiinan suurlähetystön uhkailuja, joita se kohdistaa jopa asianomaisen perheenjäseniin. Jättiyritykset, joilla voi joissakin tapauksissa olla enemmän valtaa kuin valtiolla, ovat rakentaneet niin laajia verkostoja, että niiden murtaminen vaatii paljon enemmän. Hän kokee, että kaikista parhaan turvan hänelle toisi se, ettei hänen virallisissa tiedoissaan olisi jälkeä kiinalaisuudesta. Sen muutoksen tekeminen vaatisi kuitenkin vierailua Kiinan suurlähetystöön, jonka alueella Suomen lakien tuoma turva ei enää päde
Seitsemän tunnin kärsimyksen jälkeen avomerellä hän on vihdoin turvassa. Mohammad, nuori syyrialaismies, nousee laivan portaita. Olemme Emergencyjärjestön Life Support -nimisen etsintäja pelastusaluksen kyydissä Välimerellä. MEREEN kää nny tet yt Teksti ja kuvat Giacomo Sini YDIN 3 / 2024 34 YDINHETKI
”Meillä on lupa lähestyä”, Ani ilmoittaa. Olemme toisessa kahdesta rhib-veneestä, ja Ian, 70-vuotias ruotsalainen perämies, kiihdyttää vauhtia. Haaksirikkoutuneet ovat linnoittautuneet alustalle ja kamppai” projekti käynnistettiin vuonna 2022. Tarjoamme myös lääketieteellistä apua muiden kansalaisjärjestöjen aluksilla”, kertoo Emergencyn varapuheenjohtaja Alessandro Bertani. Olemme matkalla sinne. J oitakin tunteja kuluu. YDIN 3 / 2024 35 YDINHETKI. merta komentosillalta. Ensin jaetaan pelastusliivit ja sitten hädässä olevat ihmiset siirretään Life Support -laivaan. Päivät merellä kulkevat aaltojen rytmissä. Aluksen kapteenina toimii italialainen Domenico, jolla on takanaan pitkä merenkulun kokemus. Aallot nousevat. Toimimme rannikkopohjaisina auttajina haaksirikoissa. Lisäksi mukana on logistiikkatiimi ja kaksi kulttuurivälittäjää. Ani ja Maria koordinoivat operaatioita. Työnjako on hyvin organisoitu. Jos hädässä oleva alus havaitaan, annetaan yleishälytys. Tuuli on voimakas. Life Support -aluksen avulla jatkamme tätä samaa työtä myös merellä, koska ne, joita pelastamme, etsivät epätoivoisesti mahdollisuutta selviytyä, eivät parempaa elämää.” Laivan miehistö on kansainvälinen: ukrainalaisten, azerbaidžanilaisten ja romanialaisten merimiesten rinnalla toimii Emergencyn tiimi. Vuoroja kierrätetään. Eri tiimeillä on aluksella omat roolinsa: sar (Search and Rescue) -tiimi, joka osallistuu meripelastukseen rhib-veneiden (Rigid Hull Inflatable Boat) avulla, vastaanottotiimi, joka ottaa ensimmäisenä haaksirikkoutuneet vastaan alukselle sekä lääketieteellinen tiimi, johon kuuluu lääkäri ja kaksi sairaanhoitajaa. Olkaa valmiita toimimaan.” Kun saavutaan alueelle, rhib-veneet lasketaan veteen, ja ne suuntaavat kohti alustaa. ”Olemme aina työskennelleet vaikeissa olosuhteissa, sodan ja köyhyyden uhrien hyväksi. Siivotaan yhteisiä tiloja, kuunnellaan radioviestintää ja tarkkaillaan MEREEN kää nny tet yt Pelastusalus lähestyy täyteen ahdettua venettä Libyan edustalla. Rakennelma lepää korkeiden pylväiden varassa, ja sinne pääsee portaita pitkin, jotka näyttävät katoavan aaltoihin. Alusta on vain muutaman metrin päässä. ”Näen heidät, he ovat portaiden lähellä”, huutaa Bader, Life Supportin marokkolainen kulttuurivälittäjä. Koordinaattorit kutsuvat miehistön hätäkokoukseen: ”Olemme saaneet hätäviestin Frontexin (Euroopan rajaja merivartiovirasto) lentokoneelta Sparrow 4, joka on havainnut noin 40 ihmistä Tunisian kaasualustalla miskar
Lähistöllä ajelehtii tyhjä kumivene. ”Palatkaa emälaivaan”, Ani yhtäkkiä käskee. rhib-tiimi jää vielä merelle, kun osa tiimistä palaa alukseen. Haaksirikkoutuneiden pitelemän taskulampun välkkyvä valo katoaa. Life Support suuntaa kohti Libyan etsintäja pelastusaluetta. ”Tunisian viranomaiset ovat pakottaneet takaisin ihmisiä, jotka yrittävät paeta meritse ja he ovat vakavassa vaarassa Tunisiassa”, sanoi Lauren Seibert, pakolaisja maahanmuuttajaoikeuksien tutkija. ”Näiden rahoitusten myötä eu kantaa osavastuun siitä kärsimyksestä, jota siirtolaiset, pakolaiset ja turvapaikanhakijat kokevat Tunisiassa”. Hiljaisuuden rikkoo huuto. Pelastustoimenpiteen kieltäminen tapahtui yhdeksän kuukautta sen jälkeen, kun eu ja Tunisia allekirjoittivat muistion, jossa komissio lupasi lahjoittaa 105 miljoonaa euroa PohjoisAfrikan maille maahanmuuton hallintaan ja rannikkovalvonnan vahvistamiseen. Pelastusyrityksen aikana Life Support yritti ottaa yhteyttä Maltan ja Italian meripelastuskoordinaatiokeskuksiin (mrcc) saamatta vastausta. He pyysivät meitä luovuttamaan haaksirikkoutuneet Tunisian laivastoyksikölle. Kieltäydyimme, Tunisia ei ole turvallinen satama”, kertoo Ani hätäkokouksessa illalla. Yön aikana Life Support jatkoi etsintäja pelastusoperaatioita pysymällä lähellä alustaa. Olin valmis rauhoittamaan heitä kertomalla, että veisimme kaikki turvaan.” Hänen äänensä murtuu, ja katse on kiinnittynyt mereen. Yhtäkkiä Anin ääni kaikuu kaikissa radioissa: ”Kaikille Emergencyn työntekijöille, olemme tehneet näköhavainnon täydestä veneestä, valmistautukaa pelastustoimiin.” Ulkokannelta näkyy vene, joka on täynnä ihmisiä. Merellä on pitkää aaltoa, ja alus keinuu. Tunnit kuluvat, sotilaslaivan valo lähestyy alustaa ja Frontexin lentokone poistuu. Nämä ovat olosuhteet, joissa toimimme”, Ani toteaa huokaisten kokouksen lopussa. Y ö laskeutuu. ”Olimme valmiina pelastamaan nuo ihmiset ja hyvin lähellä heitä. 3. Nämä ovat levottomia hetkiä, jännitys veneessä on korkea. ”Näin selvästi kaksi lasta ja muutamia naisia, sitten tuli käsky kääntyä takaisin.” Life Supportin kyselyyn pelastustoimien lopputuloksesta ja haaksirikkoutuneiden sijainnista ei ole edelleenkään saatu vastausta. Financial Timesin artikkelissa (25. Ani pyytää rhib-venettä siirtymään 500 metrin päähän, minuutit kuluvat. ”Yritimme saada yhteyttä miskariin saamatta koskaan vastausta. Kansainvälisiltä vesiltä pelastettuja haaksirikkoutuneita lepäämässä Life Support -laivan tiloissa. 2024) vuotaneesta tiedosta käy ilmi, että monien erimielisyyksien jälkeen arvioidut, noin 164 miljoonaa euroa annettiinkin Tunisian turvallisuusjoukoille. levat. YDIN 3 / 2024 36 YDINHETKI. ”Käskin teidät takaisin, koska miskar yhtäkkiä kieltäytyi päästämästä teitä lähelle, vaikka aluksi antoi luvan. ”Tuo tilanne jäi mieleeni”, sanoo Bader. Näin kritiikistä huolimatta, jota ovat esittäneet muun muassa Human Rights Watch ja sen kaltaiset järjestöt
M yöhään illalla meri on levoton, haaksirikkoutuneita on yhteensä 52. Hänen edessään on uusi matka, ehkä toinen elämä, erilainen tulevaisuus. Ahmed, 24-vuotias Alepposta, kertoo: ”Lähdimme Zwarasta, Libyasta, viime yönä. Vesi ulottui rintaamme asti. ”Kannella oli ihmisiä, ja sieltä tuli voimakas bensan haju. Life Support kiinnittyy Sisilian satamaan, lähes 30 tuntia on kulunut pelastuksesta. YDIN 3 / 2024 37 YDINHETKI. Catania on nyt muutaman tunnin päässä. Meri oli erittäin myrskyinen, jouduimme kävelemään aaltojen läpi päästäksemme veneeseen. He vapauttivat minut vasta, kun olin maksanut heille”, mies kertoo. ”Ilmoitan teille, että Italian viranomaiset ovat antaneet meille luvan Catanian satamaan maihinnousua varten. Haaksirikkoutuneet voi nähdä alimmalla tasolla lähellä meren pintaa. Pelastusyritys kuitenkin evättiin. Useimmat olivat uupuneita matkasta eivätkä jaksaneet tuskin seistä. ”Kymmenen päivää myöhemmin päätin pyrkiä veneeseen ja paeta.” Kaukaisuudessa näkyy lumihuippuinen Etnan vuori. Ahmed pakeni ensin Jordaniaan ja matkusti sitten Libanoniin, jossa asui kolme vuotta. ”Tämä on toinen kerta, kun yritin ylitystä. Hän on 31-vuotias ja kotoisin Bangladeshista. Huomasin heti, että eräs mies makasi liikkumatta”, hän kertoo. Kun olimme vapaita, päätimme yrittää uudelleen yhdessä. ”Se oli läheltä piti -tilanne, erittäin riskialtis”, sanoo Nicola, italialainen sar-tiimin pelastaja, joka työskentelee toisessa rhib-veneistä. Osan haastateltavien nimet on muutettu heidän turvallisuutensa vuoksi. Life Supportin ryhmä lähestyy tunisialaista kaasulauttaa MISKAR:ia. ”Libyalaiset pitivät minua vangittuna kaksi kuukautta, he pieksivät minua joka päivä. Mohammad laskeutuu hitaasti laivan portaita, katsoo miehistöä kohti ja tervehtii heitä, astuu vihdoin maihin. Sara, sardinialainen sairaanhoitaja ja lääketiimin johtaja, ottaa heidät yksi kerrallaan vastaan, ja tarkastaa heidän terveydentilansa tiimin kanssa. Libyalaiset kohtelivat meitä huonosti, ja jouduimme jopa miliisin vangiksi, joka vaati kaksi tuhatta dollaria vapauttamisesta. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa.” On illallisaika, Kabir ottaa ruoka-annoksensa. ”Neljä kuukautta sitten päätin lähteä Libyaan”, hän jatkaa. He tulevat Pakistanista, Bangladeshista, Syyriasta, Egyptistä ja Nigeriasta. ”Olemme italialainen humanitaarinen järjestö, pysykää rauhallisina”, huutaa Tareq, Life Supportin syyrialainen kulttuurivälittäjä megafonin läpi. Laivalla vallitsee surrealistinen hiljaisuus, jota rikkoo vain tuulen humina. Huomenna illalla olette Italiassa.” Alkaa aplodien myrsky. ”Monet kärsivät kuivumisesta ja matkasta johtuvista fyysisistä kivuista”, hän selittää kannella. Domenico laskeutuu komentosillalta tapaamaan haaksirikkoutuneita muutama tunti pelastuksen jälkeen. Pelkäsimme hukkuvamme”, hän muistelee. Vastassa ovat Italian maahanmuuttoviranomaiset. Kaikki haaksirikkoutuneet tuotiin Life Supportin alukseen. Sekunneissa rhib-veneet lasketaan veteen, aikaa ei ole paljon. ”Pitkän aallon vuoksi vene olisi voinut kaatua, joten jaoimme pelastusliivit mahdollisimman nopeasti.” Kun rhib lähestyi hädässä olevaa venettä, Nicola huomasi, että sillä oli kaksoiskansi
Ongelmallinen sateenvarjo Teksti Ytimen toimituskunta Mikään ei estä Suomea jatkamasta työtä ydinaseriisunnan edistämiseksi, sanoo Klaus Törnudd. LE H TI KU VA YDIN 3 / 2024 38 YDINHETKI
”Laajennetun pelottelun yksi idea on siinä, että hyökkääjälle voidaan ilman ydinaseitakin tuottaa niin paljon sietämätöntä haittaa, että hyökkäys jää tekemättä. Törnudd arvelee joidenkin jo unohtaneen miten ydinase vaikuttaa ja mitä sen käytöstä voi seurata. Ydinaseen käyttö myös vastaiskuun säilyy kuitenkin yhtenä mahdollisuutena myös taktisten aseiden tasolla. ”Jos minun juttuni Nya Arguksessa auttaa palautta-maan nämä asiat mieleen, niin siitä on ehkä ollut jotakin hyötyä.” Hän viittaa myös Barry Gewen The New York Timesin artikkeliin: kestäisi 72 minuuttia tuhota asuttu maailma sellaisena kuin se nykyisin on. Yleensä on niin, ettei kukaan halua käyttää ydinaseita, mutta niiden valtioiden, joilla niitä on, täytyy joka tapauksessa harjoitella käyttöä ja osoittaa olevansa valmiit siihen. Suomen turvallisuuden kannalta on parempi, että Suomen alueella ei ole ydinaseita eli nykyinen kielto säilyy voimassa.” Lisäksi Törnudd muistuttaa, että on muitakin kysymyksiä, joilla on merkitystä kuten kysymykset ydinaseiden läpikuljettamisesta tai niiden ampumisesta ydinaseettoman valtion ilmatilan kautta. Siksikin tehdään paljon laskelmia hypoteettisista mahdollisuuksista. YDIN 3 / 2024 39 YDINHETKI. Suomi ei missään nimessä halunnut ydinaseita alueelleen. ”Epävarmuus vastustajan käyttäytymisestä on myös osa pelottelua. ”Virkamies vastasi lyhyesti ja totuudenmukaisesti, että sellaista juridista estettä ei ollut.” Virkamies oli Törnudd. Rajaa taktisten ja strategisten aseiden välillä ei voida tarkasti määritellä. Vastauksesta uutisoitiin sensaatiomaisesti lehden etusivulla ”ikään kuin virkamies olisi halunnut kutsua Neuvostoliiton tulemaan tänne joukkoineen ydinaseet matkalaukussaan. Mutta Nato ei kerro etukäteen, miten se tapahtuu. Nya Argus -lehdessä ollut Törnuddin artikkeli oli hänen mukaansa vain pieni raapaisu tästä kokonaisuudesta, eikä se sisältänyt mitään uutta tai erikoista. Törnudd kirjoittaa laajemmin ydinaseuhasta ja -sateenvarjosta Nya Argus (5 – 6/2024) -lehdessä. Artikkeli alkaa anekdootilla: Vuonna 1983 iltapäivälehden toimituksesta oli soitettu Suomen ulkoministeriöön ja kysytty: oliko olemassa mitään juridista estettä sille, että Neuvostoliiton ydinaseita tuotaisiin Suomeen tilanteessa, jossa yyapantaisiin täytäntöön. Eli, niin kuin The Economist -lehden tuoreessa numerossa todetaan, uhrataanko Los Angeles, kun ensin Soul on tuhottu?” Naton suhteen Törnudd arvelee, että se varmasti haluaa suojella liittolaisiaan. Nyt hän haluaa toppuutella niiden intoa, jotka haluavat tuoda ydinräjähteitä Suomen alueelle. ”Monet kirjoittajat ovat kiinnittäneet huomiota siihen, että ydinasevaltio tuskin haluaa uhrautua ydinaseettoman liittolaisen puolesta, jos ja kun riskinä on joutua itse ydinaseella tehdyn kostoiskun kohteeksi. K laus törnudd on tullut tunnetuksi arvostettuna suomalaisena diplomaattina sekä kansainvälisen politiikan tutkijana. T örnudd muistuttaa, että ydinaseet, uhkaukset ja pelottelu muodostavat laajan ja vaikeasti hallittavan kokonaisuuden. Länsi on tiettävästi tehnyt Venäjälle selväksi, että siitä seuraisi massiivinen vastaisku niin sanotuin tavanomaisin asein Venäjälle.” Törnudd huomauttaa, että ydinasesateenvarjo on sangen suhteellinen käsite. Houkutus käyttää ydinaseita tai uhata ydinaseilla kasvaa, jos kohteena on valtio, jonka alueella jo on sen liittolaisille kuuluvia ydinaseita. Vaikka Venäjä uhittelee, taktista ydinasetta ei ole käytetty Ukrainaa vastaan. Juridinen este otettiin käyttöön ydinenergialaissa vuonna 1987”, sanoo Törnudd. Minun olisi pitänyt korostaa poliittisia esteitä
YDIN 3 / 2024 40 YDINHETKI Puistopunkkia New Yorkissa Teksti ja kuvat Marko Vuorinen YDIN 3 / 2024 40 YDINHETKI
YDIN 3 / 2024 41 YDINHETKI Asuinkortteleiden ja puistojen monimuotoisuutta tukahduttavat kohoavat vuokrat. YDIN 3 / 2024 41 YDINHETKI. Maksuttomat tapahtumat tuovat eloa ja vaihtelua
K aksi poliisia nojailee rennosti betonisten shakkipöytien ympärille tuotuihin metallisiin sulkuaitoihin. Nykyään puiston maine nousee esiin ainoastaan silloin, jos puistossa tapahtuu uutiskynnyksen ylittävä rikos. Puisto jäi pysyvästi maailman vaihtoehtomusiikin ystävien mieliin 1988 tapahtuneiden mellakoiden vuoksi. Tompkins Square Parkilla on maineikas historia kiertolaiselämää viettävien punkkareiden ajanviettopaikkana. Muuten puisto näyttää siltä, miltä New Yorkin Manhattan laajemminkin: boheemia rosoa on silmiinpistävän vähän ja vastaantulijat ovat kuin mistä tahansa Yhdysvaltojen isommasta kaupungista. V oittoa tavoittelemattoman Show Brain -festivaalin artistit muistuttavat välispiikeissään tapahtuman tärkeydestä puistolle. Paikan alkuperäishengen halutaan pysyvän elossa. Tuolloin puistossa aikaa viettäneiden koditto. Tuota päivää kunnioitetaan edelleen puistossa joka vuosi. YDIN 3 / 2024 42 YDINHETKI mien ja poliisin välit kärjistyivät väkivallaksi. Asuinalueen korkealle kohonneiden vuokrien ja sitä myötä konservatiivisemmaksi muuttuneen luonteen ei haluta täysin tukahduttaa puiston monimuotoista ilmapiiriä. Nyt rikospaikan vieressä soivat vahvistetut kitarat osana tapahtumaa nimeltä Show Brain, joka tuo tasaisin väliajoin paikallista punkkia, hardcorea ja indie rockia New Yorkin kaupunginosapuistoihin, tällä kertaa Tompkins Square Parkiin. Aidat toimivat muistutuksena siitä, että kuukautta aiemmin tällä paikalla 74-vuotias paikallinen, pitkän rikosrekisterin omaava huumekauppias oli saanut surmansa kahden kauppiaan välisessä ampumisessa
YDIN 3 / 2024 43 YDINHETKI. Aiemmin päivällä esiintynyt Native Sun painotti, että puistossa on koko ajan vaikeampi järjestää keikkoja alueen asukkaiden valittaessa melusta. Yhtyeen solisti kertoo välispiikissään, kuinka tärkeässä roolissa puisto oli alueen asukkaille pandemian aikana. Tiiviisti asutussa New Yorkissa moni tuntee jonkun pandemiaan menehtyneen. Ulkoilmakeikat olivat harvoja tapoja saada vaihtelua ja iloa ambulanssien hälytysäänien ja kuolinuutisten keskellä. YDIN 3 / 2024 43 YDINHETKI Yhtenä kaksipäiväisen tapahtuman pääesiintyjistä soittaa Pinc Louds. Tapahtuma päättyi sen pääpromoottori Ozzie Silvan muistutukseen siitä, että seuraava ja aina yleisölle ilmainen Show Brain pidetään jo parin viikon kuluttua Brooklynin Bushwickissa Maria Hernandez Parkissa. Kymmenen kokoonpanollista tärykalvoja koettelevaa musiikkia puistossa ei ylittänyt median uutiskynnystä, mutta se kokosi yhteen runsaan määrän alueen asukkaita läheltä ja kaukaa
Ter api an kie li on hiip iny t puh etav aks i yht eyk siin , jot ka aik ais em min on mie lle tty toi sin . Mitä mei lle on tap aht um ass a. Pek ka Isa kss on & Jou ko Jok isa lo Orj uud en arv et Orju ude n arv et ava a orju ude n his tor iaa ant iik in ajo ist a nyk ypäi vää n. FI VA IK UT TA VA A LU KE MIS TA – MY ÖS EJA ÄÄ NIK IR JO IN A kes än uut uuk sia ! Saa tav illa kir jak aup ois ta, mar ket eis ta, ään iki rja pal vel uis ta ja oso itt ees ta: Ann a Kon tul a Kad onn een jär jen met säs tys Ann a Kon tul an Kad onnee n jär jen met säs tys esi ttä ä, ett ä ter api a puh e on mat kan nut kau as yli raj oje nsa . Naomi Klein Kaksoisolento Naomi Kleinin Kaksoisolento -kirja kysyy miksi järkevätkin ihmiset sekoavat ja alkavat uskoa valheisiin. Thomas Piketty Pääoma ja ideologia Taloustieteen rocktähti Thomas Piketty tarjoaa murskaavaa nykypolitiikan kritiikkiä kirjassaan Pääoma ja ideologia. Pekka Isaksson & Jouko Jokisalo Orjuuden arvet Orjuuden arvet avaa orjuuden historiaa antiikin ajoista nykypäivään. IN TO KU STA NN US. Ter api an kie li on hiip iny t puh etav aks i yht eyk siin , jot ka aik ais em min on mie lle tty toi sin . Terapian kieli on hiipinyt puhetavaksi yhteyksiin, jotka aikaisemmin on mielletty toisin. IN TO KU STA NN US. Tho mas Pik ett y Pää om a ja ide olo gia Tal ous tie tee n roc ktä hti Tho mas Pik ett y tar joa a mur ska ava a nyk ypo liti ika n krit iik kiä kirj ass aan Pää om a ja ide olo gia . INTOKUSTANNUS.FI VAIKUTTAVAA LUKEMISTA – MYÖS EJA ÄÄNIKIRJOINA kesän uutuuksia! Saatavilla kirjakaupoista, marketeista, äänikirjapalveluista ja osoitteesta: Anna Kontula Kadonneen järjen metsästys Anna Kontulan Kadonneen järjen metsästys esittää, että terapia puhe on matkannut kauas yli rajojensa. Pek ka Isa kss on & Jou ko Jok isa lo Orj uud en arv et Orju ude n arv et ava a orju ude n his tor iaa ant iik in ajo ist a nyk ypäi vää n. Klein kääntää katseensa salaliittoajattelun ja poliittisen vastakkainasettelun kärjistymiseen. Pik ett y ehd ott aa roh kea sti uud enl ais ta ja rei lum paa tal ous jär jes tel mää . Kle in kää ntä ä kat see nsa sal alii tto aja tte lun ja pol iitt ise n vas tak kai nas ett elu n kär jis tym ise en. FI VA IK UT TA VA A LU KE MIS TA – MY ÖS EJA ÄÄ NIK IR JO IN A kes än uut uuk sia ! Saa tav illa kir jak aup ois ta, mar ket eis ta, ään iki rja pal vel uis ta ja oso itt ees ta: Ann a Kon tul a Kad onn een jär jen met säs tys Ann a Kon tul an Kad onnee n jär jen met säs tys esi ttä ä, ett ä ter api a puh e on mat kan nut kau as yli raj oje nsa . Katri Merikallio & Roosa Himma Meitä ette murra Meitä ette murra on kertomus seitsemästä rohkeasta naisesta, jotka uhmaavat hirmuhallintoa. Mitä mei lle on tap aht um ass a. Piketty ehdottaa rohkeasti uudenlaista ja reilumpaa talousjärjestelmää.. Pik ett y ehd ott aa roh kea sti uud enl ais ta ja rei lum paa tal ous jär jes tel mää . Mitä meille on tapahtumassa. Tho mas Pik ett y Pää om a ja ide olo gia Tal ous tie tee n roc ktä hti Tho mas Pik ett y tar joa a mur ska ava a nyk ypo liti ika n krit iik kiä kirj ass aan Pää om a ja ide olo gia . Kat ri Mer ika llio & Roo sa Him ma Mei tä ett e mur ra Mei tä ett e mur ra on ker tom us sei tse mäs tä roh kea sta nai ses ta, jot ka uhm aav at hirm uhal lin toa . Kat ri Mer ika llio & Roo sa Him ma Mei tä ett e mur ra Mei tä ett e mur ra on ker tom us sei tse mäs tä roh kea sta nai ses ta, jot ka uhm aav at hirm uhal lin toa . Kle in kää ntä ä kat see nsa sal alii tto aja tte lun ja pol iitt ise n vas tak kai nas ett elu n kär jis tym ise en. Nao mi Kle in Kak soi sol ent o Nao mi Kle ini n Kak soi sol ent o -ki rja kys yy mik si jär kev ätk in ihm ise t sek oav at ja alk ava t usk oa val hei siin . Nao mi Kle in Kak soi sol ent o Nao mi Kle ini n Kak soi sol ent o -ki rja kys yy mik si jär kev ätk in ihm ise t sek oav at ja alk ava t usk oa val hei siin
46 JORMA TURUNEN Jäähyväiset Ranskan viidennelle tasavallalle / 50 JOUNI HUHTANEN Manhattan-projektin kova hinta / 54 VLADIMIR MARAKHONOV Menetetyt mahdollisuudet / 59 KALEVI SUOMELA Definitiivinen sotahistoria / 61 TIMO VIRTALA Väkivallattomuus voimana / 66 SAARA PAATERO Sopimatonta puhetta / 70 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Olemme helppoja kohteita. Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA
Kritiikki uutta presidenttiä kohtaan alkoi 1950-luvun perustuslaki ei toimi tässä ajassa Kirjoittaja Jorma Turunen JÄÄHYVÄISET 5. Presidentin valtaoikeuksia korostava perustuslaki ei toimi, kun kansalliskokous ei enää tue presidenttiä eikä hänen harjoittamaansa politiikkaa. R anskan viidennen tasavallan historiassa ainutlaatuinen Macron-ilmiö on haihtumassa. Oikeistoja vasemmistopuolueista tuli ranskalaisen politiikan pikkutekijöitä. Lähes koko viidennen tasavallan ajan, vuodesta 1958, Ranskaa hallitsivat vuorotellen oikeisto ja vasemmisto. tasavallalle Ranskan YDIN 3 / 2024 46 YTIMESSÄ. Emmanuel Macron rikkoi vanhan perinteen vuonna 2017, kun hän pudotti kummatkin presidentinvaalien toiselta kierrokselta. Seuranneissa parlamenttivaaleissa Macronia tukenut rintama valloitti helposti kansalliskokouksen ehdottoman enemmistön. Aluksi Macron herätti ihastusta modernina eurooppalaisena johtajana, joka halusi tehdä uudistuksia
Macron taipui jonkin verran, mutta runnoi eläkeiän nostamisen 64 vuoteen tarrautumalla perustuslain 49.3 pykälään. Hänellä oli vaikeuksia kohdata tavallisia ranskalaisia, joiden mielestä hän oli rikkaiden ja hyvinvoivien ranskalaisten presidentti. Lisäksi Marine Le Penin puolue on yhä enemmän esillä akateemisissa piireissä, jopa intellektuellien parissa. Katkeruus Macronia kohtaan voimistui. Parlamenttivaaleissa he käänsivät selkänsä Macronille ja hänen liikkeelleen, joka supistui yli sadalla paikalla. V iimeistään eurovaalit vahvistivat Kansallisen liittouman vankan aseman Ranskan puoluekartalla. Etenkin maaseudulla hänet koettiin vieraaksi ja etäiseksi. Sen suosio ei rajoitu enää tiettyihin ammattiryhmiin tai Ranskan alueisiin, vaan puolue kerää laajaa kannatusta koko Ranskassa, lukuun ottamatta Pariisia ja muita suurkaupunkeja. Borne sai väistyä ja antaa tilaa nuorelle Gabriel Attalille. M acron valittiin presidentiksi uudelleen keväällä 2022, koska ranskalaiset eivät halunneet Marine Le Peniä johtajakseen. Heikko pääministeri Elisabeth Borne joutui vuosina 2022 – 23 turvautumaan jopa 28 kertaa tuon pykälän käyttöön. Se saa kannatusta ylemmältä keskiluokalta ja vanhemmilta, aikaisemmin perinteistä oikeistoa äänestäneiltä henkilöiltä. Toisin kuitenkin kävi. Se salli hallituksen esityksen hyväksymisen ilman parlamentin äänestystä. Kansallinen liittouma puolestaan oli ylivoimainen ja pystyi lähettämään eu:n parlamenttiin jopa 30 edustajaa, mikä on eurovaalihistorian puoluekohtainen ennätys. Sosialistit myös menestyivät vasemmistosta parhaiten. Koko Ranska koki suurimmat mielenosoitukset vuosikausiin. Macronin tappion aiheuttivat hänen yhä kiistellymmäksi tullut persoonansa, vasemmiston rivien onnistunut yhdistäminen ja äärioikeiston Kansallisen liittouman, rn:n (Rassemblement national) paikkojen kymmenkertaistuminen. Vuoden 2024 eurovaalien lähestyessä Macron päätti jälleen vaihtaa pääministeriä. Parlamentaarinen demokratia oli kadoksissa. Macron ja hänen ryhmänsä kokivat vaaleissa murskatappion saamalla vain 13 paikkaa. Samalla katosi parlamentin ehdoton enemmistö, mistä alkoi ”macronismin” alamäki. Yhdessä koko vasemmisto sai selvästi enemmän paikkoja kuin Macronin liittouma Ensemble. YDIN 3 / 2024 47 YTIMESSÄ. Bornen hallituksen opetusministeri oli Ranskassa suosittu poliitikko. Sosialistipuolue onnistui Raphaël Glucksmannin johdolla nostamaan paikkamääränsä samaan Ensemblen kanssa. Täydellisenä pidetyn presidentin ongelmiksi osoittautuivat kokemattomuus ja yksinäisyys. kuitenkin kasvaa. Hänen uskottiin johtavan Macronin liittouman menestykseen kesäkuun eurovaaleissa ja haastavan pahimman kilpailijansa, 28-vuotiaan Kansallisen liittouman johtajan Jordan Bardellan. Macron halusi jatkaa uudistusten tiellä ja tarttui toistamiseen eläkeuudistukseen esittämällä eläkeiän korottamista 62:sta 65 vuoteen
Kansanrintamakaan ei jäänyt 28,2 prosentin osuudella kauaksi. Vain muutama Macronin ryhmän ehdokkaista oli joukossa mukana. YDIN 3 / 2024 48 YTIMESSÄ. Kansanrintama tuotti radikaalin ohjelman, jossa muun muassa vaadittiin minimipalkan nostamista 1 600 euroon ja eläkeiän laskemista takaisin 62 vuoteen. Enää sitä ei koeta häpeälliseksi. Edes pääministeri Attalille ei oltu kerrottu Macronin aikeesta, vaan hän sai tietää asiasta muutama minuutti ennen Macronin ilmoitusta. P äätös uusista vaaleista oli yksin presidentin, ja se syntyi nopeasti. Jordan Bardella äänestettiin ainoana poliitikkona 50 suosituimman ranskalaisen joukkoon. Media sai syyn kutsua Macronia pokerin pelaajaksi, joskin hänen pelitaitojaan epäiltiin syvästi. Nimellä haluttiin viitata Ranskan vasemmiston värikkääseen historiaan. Ensimmäisellä kierroksella selviytyi suoraan kansalliskokoukseen 76 ehdokasta eli he saivat yli 50 prosenttia vaalipiirinsä äänistä. Vaalipäivän iltana ranskalaiset saivat kokea yllätyksen, kun Macron ilmoitti hajottavansa kansalliskokouksen ja järjestävänsä uudet vaalit vajaan kuukauden sisällä. Jordan Bardellan valitseminen puolueen johtoon on aiheuttanut sen, että nuoret äänestävät yhä useammin Kansallista liittoumaa. Macronin kauden ensimmäinen pääministeri Edouard Philippe syytti presidenttiä vuonna 2017 syntyneen rintaman tuhoamisesta. Kaikki vannoivat saumattoman yhteistyön nimeen. Rintamassa olivat mukana sosialistit, vihreät, kommunistit ja Taipumaton Ranska -liike. Tällä kertaa vasemmisto pysyi yhtenäisenä ja lähti vaaleihin Uutena kansanrintamana, (Nouveau Front populaire). Jean-Luc Mélenchon kehotti jo vuoden 2019 eurovaaleissa äänestämään vasta presidentiksi valitun Macronin politiikkaa vastaan. Toisella kierroksella alkoi taktikointi etupäässä vasemmiston Kansanrintaman ja Macronin Renessanssi-koalition (Renaissance) kesken. Tosin Ranskassa on ollut tapana eu:n parlamenttivaaleissakin äänestää oman maan johtoa ja hallitusta vastaan. Macron puhui tasavallan arvojen puolesta ja äärilaitojen vastustamisen välttämättömyydestä. Puhumattakaan oman parlamenttiryhmän kansanedustajista, jotka tyrmistyivät. Presidentin perustelut päätökselleen olivat oudot ja samalla tutut. O dotetusti kansallinen liittouma oli kaksivaiheisen vaalin ensimmäisen kierroksen selvä voittaja. Monet heistä tiesivät, etteivät tule jatkamaan kansanedustajina. Nyt hän lisäksi opasti kansaansa siitä, miten tulee äänestää. Puheessa oli taas keisarillisia piirteitä ja uskoa omaan karismaan ja kykyyn muuttaa poliittista tilannetta. Tuskin koskaan ennen eurovaalien tulos on johtanut yhtä dramaattisiin johtopäätöksiin. Muut sijoittuneet olivat etupäässä jalkapalloilijoita tai vanhemman polven rock-tähtiä. Joka kolmas ranskalainen äänesti Le Penin ja Bardellan puoluetta. Puolueilla oli vähän aikaa järjestäytyä ja laatia vaaliohjelmiaan
Kuitenkin kyseessä oli kansalliskokouksen suurimman ryhmän esitys, jota presidentin olisi luullut arvostavan. Macron torjui esityksen saman tien. Macronia todennäköisesti häiritsi se, että jokin muu taho tekee esityksiä asiasta, jonka hän päättää. Kului puolitoista kuukautta, ennen kuin Macron päätti kutsua kaikkien puolueiden ja parlamenttiryhmien puheenjohtajat neuvonpitoon uudesta hallituksesta, hallitusohjelmasta ja pääministeristä. R anska on tilanteessa, jossa epäsuosittu presidentti yrittää hallita kolmen melko tasavahvan blokin muodostamaa kansalliskokousta. Castets hyväksyttiin kuitenkin mukaan Macronin ja puoluejohtajien välisiin keskusteluihin. Macronin julistamien uusien vaalien tulos ei helpottanut Ranskan poliittista kriisiä. Lisäksi vaalitulos vauhditti Macronin oman liikkeen alamäkeä, sen kannatus on pudonnut seitsemässä vuodessa 351 paikasta 166:een. Ratkaisut olisi tehtävä pian, koska aikaa on vähän ja asetelmat vaikeammat kuin vuoden 2022 vaalien jälkeen. Kansalliskokous jakaantui nyt kolmeen, melko tasavahvaan blokkiin, joista jokainen on kaukana ehdottomaan enemmistöön vaadittavasta 289 paikasta. Etenkin sosialistien ja Mélenchonin, Lannistumaton Ranska, keskinäiset välit ovat viileät. Sekin on otettava huomioon, että blokkien sisällä on jännitteitä. Hän on Pariisin talousjohtaja Lucie Castets, jolla on ollut 2010-luvulla yhteyksiä sosialistipuolueeseen. Vaalitaktikointi onnistui ja takasi yllätystuloksen. Macronin ryhmässä on kaksi puoluetta, joista varsinkin entisen pääministerin Philippen johtama on ollut pitkään kriittinen presidenttiä kohtaan. Päätavoitteena oli keskittää eri vaalipiireissä äänet kansallisen liittouman ehdokasta vastaan. Yhtenäisin lienee Kansallinen liittouma. Taktikoinnista hyötyi eniten Renessanssi-koalitio. Oma lukunsa on vasemmiston Kansanrintama, jonka jäsenillä on vaikeuksia sietää toisiaan. YDIN 3 / 2024 49 YTIMESSÄ. Se torjui äärioikeiston marssin kohti hallitusvastuuta, mutta samalla se lisäsi entisestään ongelmia toimivan hallitustyön ja parlamentarismin toteuttamiseksi. Uuden hallituksen ja kansalliskokouksen pitäisi jo syyskuussa hyväksyä vuoden 2025 budjetti ja laatia eu:lle selvitys Ranskan talouden synkästä tilasta. Eniten paikkoja sai vasemmiston Uusi kansanrintama (193), seuraavana Renessanssi –koalitio (166) ja vasta kolmanneksi eniten Kansallinen liittouma (142). Jos Emmanuel Macronilla oli kiire uusien vaalien järjestämisessä, niin sitä rauhallisemmalta näytti vaalien jälkeen. Tosin äänten keskittämisen takia äänimääriä on osin hyödytöntä vertailla keskenään. Uusi kansanrintama sai kolmannella yrittämällä sovittua yhteisestä pääministeriehdokkaasta. Ehdokkuudestaan luopuivat ne, jotka olivat selviytyneet toiselle kierrokselle, mutta saaneet vähemmän ääniä kuin vaalipiirin eniten saanut ehdokas
KOVA HINTA YDIN 3 / 2024 50 YTIMESSÄ. Kirjoittaja Jouni Huhtanen Manhattanprojektin Yhdysvaltojen Japaniin pudottamat atomipommit päättivät toisen maailmansodan. Tieteelle tapahtuma merkitsi hetkeä, jolloin fyysikot tulivat tuntemaan konkreettisesti pahuuden perimmäisen luonteen
Projektin sotilaallinen päävastuu oli Grovesilla, mutta käytännössä fyysikot toimivat Oppenheimerin alaisuudessa. Projektin tavoitteena oli toimivan ydinpommin rakentaminen. Uraaniytimiä ei voinut niiden painon vuoksi pommittaa toisillaan, mutta fissio onnistui pommitettaessa ytimiä neutroneilla. Materiaaliksi ei kuitenkaan kelvannut mikä tahansa luonnonuraani tai -plutonium, vaan ensin mainitun osalta voitiin käyttää ainoastaan isotooppia YDIN 3 / 2024 51 YTIMESSÄ. Rooseveltille elokuussa 1939 lähettämä kirje, jossa he kertoivat saksalaisten mahdollisista ydinasekokeista. O ppenheimer oli jo projektin alussa suhteellisen tunnettu tieteenharjoittaja ja hän oli toiminut muun muassa Kalifornian yliopiston fysiikan apulaisprofessorina. Grovesilla oli sotilasinsinöörin koulutus, mutta hänellä ei ollut samanlaista atomija ydinfysiikan pätevyyttä kuin Oppenheimerilla. Otettuaan vastaan projektin tieteellisen johtajuuden hän kuvitteli saavansa avukseen vain muutaman kymmenen tieteilijää, teknikkoa ja insinööriä, mutta lopulta hänen alaisuudessaan työskenteli yli kolmetuhatta fissiomateriaaleihin, pommin mekaniikkaan, aerodynamiikkaan ja laukaisujärjestelmän toimintaan perehtynyttä tutkijaa. Tulosta täytyi tehdä mahdollisimman nopeasti. Pommin kehitystyö suoritettiin Los Alamosin ydintutkimuslaboratoriossa ja sitä johtivat fyysikko J. Robert Oppenheimer ja armeijan puolelta kenraali Leslie Groves. Projektin alun suhteen merkittäväksi lähtökohdaksi muodostui Albert Einsteinin ja unkarilaislähtöisen fyysikon Leo Szilardin presidentti Franklin D. Kirje painotti Saksan atomitutkimuksen nopeaa kehitystä ja patisteli Yhdysvaltoja panostamaan ydinasetutkimukseen. Saksalaiset fyysikot Otto Hahn ja Fritz Strassmann olivat löytäneet uraanin neutronifission syksyllä 1938. Tämä synnytti huomattavan paljon kovemman voiman kuin yksikään aikaisemmin käytössä ollut tekniikka. Sotatoimien eettiset, oikeudelliset ja materiaaliset seuraukset olivat raskaat, mutta tämä koski sotateollisuuden lisäksi yhtälailla fysiikkaa tieteenä. Tiettävästi Yhdysvaltojen ydinaseprojekti perustui jonkinlaiseen pelkoon, sillä maan päättäjillä ja sotilashenkilöillä oli syytä epäillä saksalaisten kehittelevän ydinasetta. T oisen maailmansodan päättänyt Yhdysvaltojen ydinohjelma huipentui keväällä 1942 aloitettuun Manhattanprojektiin, jonka alkuunpanijana oli toiminut yhdysvaltalainen insinööri ja tiedevaikuttaja Vannevar Bush. Tämä tavoite saavutettiin kahden vuoden ja kolmen kuukauden intensiivisen työn tuloksena. P rojektin käynnistyttyä fyysikot huomasivat suhteellisen nopeasti, että rikastetun uraanin ohella pommin materiaalina voitiin käyttää plutoniumia. Avustajien määrä oli huomattava, mutta olosuhteet, aikataulut ja hankkeen budjetin (kaksi miljardia silloista dollaria) huomioiden perusteltu
Käyttökelpoinen plutonium syntyi atomimiilussa (ydinreaktorissa) ja se erotettiin niin sanotussa jälleenkäsittelyssä uraaniheksafluoridiksi kutsutun yhdisteen avulla. Luennoista koostettu kirjanen The Los Alamos Primer (1943) jaettiin kaikille projektin uusille tulokkaille. Pommin räjäytystä edelsivät monenlaiset laboratorioja kenttäkokeet, joista merkittävimmäksi muodostui lopulta Trinityn ydinkoe. Asia oli esillä ainakin heinä-elokuun taitteessa 1945 järjestetyssä Potsdamin konferenssissa. Kokeen suorittamiseksi jouduttiin rakentamaan historian ensimmäinen atomimiilu (Chicago Pile 1). YDIN 3 / 2024 52 YTIMESSÄ. Sen voimaksi arvioitiin viidestä kymmeneen kilotonnia tnt:tä, mutta koetilanteessa mitattu todellinen teho vastasi lopulta reilua kahtakymmentä kilotonnia. u-235 ja jälkimmäisen osalta isotooppia pu-239. Kokeen jälkeen Yhdysvaltojen poliittiset päättäjät aloittivat kiivaan keskustelun siitä, voitiinko atomiasetta käyttää Japania vastaan sodan lopettamiseksi. Fyysikot eivät pitäneet uraanipommin testaamista tarpeellisena, mutta plutoniumpommi sen sijaan oli rakenteeltaan niin monimutkainen, että sen toiminta oli syytä varmistaa koeräjäytyksellä. Toisen merkittävän tekijän projektin kehityksessä muodostivat kemisti Harold Clayton Ureyn johdolla toteutetut uraanin rikastamiseen tähdänneet tutkimukset. Ulospäin räjähdys näkyi aluksi sokaisevana välähdyksenä. heinäkuuta 1945. Ensin mainitun hyödyntämiseksi oli rakennettava isokokoinen erottelulaitos. Tammikuuhun 1945 mennessä toimintansa aloittivat Hanford Siten plutoniumin erottelulaitos ja Oak Ridgen rikastuslaitos. Ohjelmassa tutkituista muutamista rikastamismenetelmistä kaasudiffuusio osoittautui käyttökelpoisemmaksi kuin kilpaileva sähkömagneettinen diffuusio. Pommi oli läpimitaltaan noin puolitoistametrinen, mutta sen synnyttämästä räjähdyksestä vapautunut energia nosti lämpötilan hetkellisesti kymmeneen miljoonaan asteeseen. M anhattan-projekti oli sotilaallinen hanke, mutta fyysikoiden asema projektissa oli alusta lähtien keskeinen ydinaseen vaatiman tekniikan vuoksi. Yksi merkittävä edistysaskel projektin onnistumisessa oli fyysikko Enrico Fermin joulukuun alussa 1942 tekemä ketjureaktiokoe, jonka tarkoituksena oli testata u-235:n kykyä vapauttaa energiaa ja neutroneita ydinfissiossa. Koe järjestettiin Alamogordossa New Mexicossa 16. Oppenheimerin mukaan se ei ollut manuaali atomipommin tekemiseen, vaan johdatus sen ”makeaan fysiikkaan”. Kohteiksi valittiin Hiroshima (varalla Niigata) ja Kokura (varalla Nagasaki). Teoksessa hyödynnettiin perusfysiikkaa muun muassa kriittisen tiheyden, pommin minimikoon sekä siitä purkautuvan energian arvioimiseksi. Tutkimuksen osalta yhtenä merkittävänä tekijänä toimi fyysikko Robert Serberin vuonna 1943 Los Alamosissa pitämät viisi luentoa atomipommin fysiikasta. Sekä tässä kokouksessa että muualla julkisuudessa esitetyistä vastaväitteistä huolimatta Yhdysvallat päätyi lopulta pudottamaan kaksi pommia. Kaupungit säästettiin tavanomaisilta pommituksilta atomipommin vaikutusten havaitsemiseksi
Oppenheimer viittasi dokumentissa kyseiseen teokseen ja vertasi itseään tarinan myyttiseen prinssi Arjunaan, josta oli erään merkittävän sodan jälkeen tullut itsessään ”kuolema, maailmojen tuhoaja”. Palovammat tappoivat käytännössä kaikki suojaamattomat ihmiset kahden kilometrin säteellä. Jotkut ihmiset nauroivat, jotkut itkivät, mutta useimmat eivät sanoneet sanaakaan. Fyysikot olivat tehneet täsmällistä työtä, mutta projektin tuloksia oli Oppenheimerin sanavalintoja käyttäen mahdoton pitää ”makeina” sikäli kuin fysiikan arvoa mitattiin lopputuloksena syntyneen pommin tuhovoimalla. Vastaavanlaisia mielialoja tuntui olleen myös muilla fyysikoilla. Uraanin ongelmana oli lähinnä sen valmistaminen. Hiroshiman pommi tappoi välittömästi noin 75 000 ihmistä ja Nagasakin pommi noin 73 900 ihmistä. Materiaaliksi kelpasi vain edellä mainittu isotooppi u-235, jonka erottaminen luonnonuraanista oli vaikeaa. H iroshima tuhottiin uraanipommilla, jonka valmistaminen oli ollut teknisessä mielessä suhteellisen yksinkertaista. Hiroshimaan pudotetun pommin lämpötila oli maanpinnassa noin 6 000 astetta ja sen kehittämä kuumuus oli niin suuri, että se sulatti kattotiilet vielä 600 metrin päässä. Näiden tuhojen jälkeen Oppenheimerinkin oli syytä tunnustaa hankkeen järjettömyys. Myöhemmin Oppenheimer esiintyi yhdysvaltalaisessa dokumentissa The Decision to Drop the Bomb (1965) ja kuvaili tuolloin tuntemuksiaan pommituksista. Jo fyysikoiden kyky rakentaa kyseinen ase oli huomattavan kova loukkaus ihmiskuntaa ja inhimillistä elämää kohtaan. Plutonium on puolestaan harvinainen alkuaine luonnossa, mutta sitä on suhteellisen helppo valmistaa suuria määriä ydinreaktoreissa. Nagasakiin pudotettu pommi oli tuhovoimaltaan vielä tätäkin suurempi, sillä sen synnyttämä paineaalto tuhosi rakennukset noin kahden ja puolen kilometrin säteellä. Erityisesti Fermi ja Isidor I. Fyysikoiden toimet olivat tässä suhteessa vähintään yhtä tuomittavia kuin sotilaiden. Lisäksi ihmisiä paloi aina reilun neljän kilometrin etäisyyteen saakka. Pommin synnyttämä paineaalto tuhosi rakennukset kauttaaltaan 750 metriin saakka. Eräässä vuonna 1947 pitämässään luennossa hän myönsi fyysikoiden tehneen vääryyttä ja piti selvänä, että tutkijoiden oli lopulta vaikea tai mahdoton unohtaa tekemiään virheitä. Pommissa uraanirengas ammuttiin pommin takaosasta pommin nokassa sijainneeseen uraanisylinteriin siten, että ketjureaktio pääsi käynnistymään. YDIN 3 / 2024 53 YTIMESSÄ. Räjähdyksen välittömässä läheisyydessä olleista ihmisistä jäi vain varjokuvia asfalttiin ruumiiden höyrystyessä lämmön vaikutuksesta. Manhattanprojektin päähuomio kiinnittyi tästä syystä juuri plutoniumiin. Hänen mukaansa maailma ei ollut enää pommien pudottamisen jälkeen entisensä. Maailma oli kokenut vastaavanlaisen täystuhon kuin hindulaisessa pyhässä kirjoituksessa Bhagavad Gitassa. Rabi arvostelivat ydinasetta julkisuudessa ja pitivät tapahtunutta kansanmurhana. Atomiaseen käyttöä ei voinut oikeuttaa minkäänlaisin eettisin perustein, vaan pikemminkin päinvastoin
Kirjoittaja Vladimir Marakhonov mahdollisuudet Menetetyt YDIN 3 / 2024 54 YTIMESSÄ. Länsi on vaikeuttanut monen elämää ja antanut huomaamattaan apua Putinille. Sodan vastustajilla ei ole helppoa Venäjällä – ei ole muuallakaan
Hänkin yrittää perustella sotilasmenojen lisäämistä alleviivaamalla hallituksen tukea sotateollisuudelle ja sen hyötyjä maan taloudelle. Noin miljoona Putinin vastustajaa lähti Venäjältä sen hyökättyä Ukrainaan, miljoonat ihmiset, jotka joutuivat jäämään Venäjälle, tulivat kertaheitolla luokitelluksi ”pahojen venäläisten” joukkoon. Sisäisen turvallisuuden viranomaiset (poliisi, fsb ja muut) ovat saaneet Putinin diktatuurin aikana täydet valtuudet ihmisten kontrolloimiseksi. Valitettavasti turvallisuusviranomaisten terrori tukahdutti aktiivisen opposition. YDIN 3 / 2024 55 YTIMESSÄ. Uusi puolustusministeri A. Kumpikaan näistä tulkinnoista ei ole totta. He eivät joudu vastuuseen mielenosoittajien vahingoittamisesta, kun taas paperikupin – tämä ei ole vitsi heittäminen poliisia kohti voi johtaa mielenosoittajan pitkään vankeustuomioon. Belousov on tunnettu keynesiläisistä talouspoliittisista näkemyksistään. Samalla he tekevät parhaansa sodan jatkamisen oikeuttamiseksi. Nykyisessä tilanteessa niin lännen kuin Venäjän kannalta optimaalisin ratkaisu olisi Venäjän johdon poliittisen suunnan muuttaminen ja sen suuntaaminen takaisin yhteyksien palauttamiseen länsimaihin. S odan alusta lähtien länsi on nimittänyt sotaa ”pahojen venäläisten” sotana ”hyviä ukrainalaisia” vastaan sen sijaan, että sillä olisi nähty myös yhteys venäläisten demokratiaa kannattavien kamppailuna nykyistä totalitaarista Venäjän hallintoa vastaan. Sodan pitkittyminen ja mahdollisesti Ukrainan heikkeneminen voisivat johtaa eurooppalaisten Nato-jäsenten sotilaalliseen osallistumiseen sotaan, kaikkine tuhoisine seurauksineen. Sen taas tulkitaan osoittavan, että valtava enemmistö venäläisistä tukisi sotaa. Perusteluksi riitti, ettei Venäjällä ollut laajamittaisia protesteja hyökkäystä vastaan. Samalla kuitenkin sotilaallisen ja teknisen yhteistyön kehitys Venäjän ja Kiinan välillä saattaa johtaa Kiinan armeijan vahvistumiseen sotateknologioiden lainaamisella ja jopa fissiomateriaalien toimituksilla Venäjältä. Yhdysvaltojen Ukrainan apuun liittyvät keskustelut – joilla on yhteys Yhdysvaltojen tuleviin presidentinvaaleihin – ja Ukrainassa alkava väestökriisi ovat antaneet Venäjän hallitukselle aihetta toiveikkuuteen tilanteen kääntämiseksi sille edulliseksi. Hyökkäyssodan alettua säädettiin uusia lakeja, jotka tekivät rangaistavaksi jopa sanan ”sota” mainitsemisen. Chemezovin ja Manturovin ryhmä, joka edustaa Venäjän puolustusteollisuutta, on lisännyt vaikutusvaltaansa merkittävästi. Menetetyt N imitykset venäjän hallituksessa – joita voi olla tulossa lisää eivät jätä epäilystä siitä, että ”sotapuolueen” asema Venäjällä on vahvistunut huomattavasti. He lobbaavat kaikin tavoin puolustusteollisuuden rahoituksen kasvattamisen puolesta. Vaaraa pahentaa Venäjän kasvava liukuminen taloudelliseen riippuvuuteen Kiinasta ja sen lisääntyvät mahdollisuudet vaikuttaa Venäjän johtoon. ”Erikoisoperaation” arvostelemista pidettiin myös rikoksena
Länsimaiset pankit kieltäytyivät tietenkin avaamasta tilejä Venäjältä lähteneille. Siksi, että heillä on käytössään muita kanavia elämänsä rahoittamiseksi toisin kuin Putinin vastustajilla, joilla on vain omat varansa. Ainoa ero oli siinä, että länsi julisti sen olevan pahasta, ja Putinin propaganda julisti sen olevan hyvästä. K un sadat tuhannet ihmiset, erityisesti nuoret osaajat, alkoivat lähteä maasta, tämäkään ei muuttanut lännen asennetta. Tunsin ihmisiä, jotka SYNTYI OUTO PUTININ PROPAGANDAN JA LÄNSIMAISEN PROPAGANDAN YHTEISPROJEKTI: MOLEMMAT VÄITTIVÄT PERUSTEETTOMASTI, ETTÄ LÄHES KAIKKI VENÄLÄISET TUKIVAT PUTINIA. Poikkeuksena olivat ne, joilla oli sukulaisia ulkomailla. Aluksi monet länsimaiset suurlähetystöt lakkasivat myöntämästä viisumeita Venäjän kansalaisille. Mutta eihän aseiden ja kiellettyjen tavaroiden toimituksia makseta luottokorteilla! Sen sijaan eri maiden tiedustelupalveluilla on melko luotettavat omat keinonsa ulkomaisten operaatioidensa rahoittamiseen. Sitten heitä, joilla oli viisumit, ei enää päästetty ylittämään rajaa. Visaja MasterCard-kortit, jotka oli myönnetty Venäjällä, lakkasivat toimimasta ulkomailla jo maaliskuusta 2022 alkaen. Näin oli jo ennen pankkikortteja. Kuitenkin jokaiselle aktivistille, joka vastusti sotaa Venäjällä, viisumin saaminen naapurimaahan mahdollisti pidätysuhassa nopean maasta poistumisen. Jostain syystä nämä propagandistiset väitteet otettiin innokkaasti vastaan länsimaisessa mediassa. Jos tämä olisi totta, toimenpiteet venäläisiä pankkikortteja vastaan ovat vahvistaneet agenttien asemaa ja miksi. Vuoden 2023 alussa heidän määränsä oli jo noin miljoona. Lisäksi syntyi outo Putinin propagandan ja länsimaisen propagandan yhteisprojekti: molemmat väittivät perusteettomasti, että lähes kaikki venäläiset tukivat Putinia. Kukaan ei ajatellut turismi-iloja. Sitten tulivat matkaviisumien ongelmat. YDIN 3 / 2024 56 YTIMESSÄ. Tiedotusvälineissä asia selitettiin sillä, että venäläiset, epäoikeudenmukaisesti sotaa käyvän maan kansalaisina, tulisi sulkea pois kansainvälisen turismin eduista. Ainoa suuri ihmisryhmä, joka kärsi vakavasti korttien sulkemisesta oli ulkomailla olevat Putinin vastustajat. Länsimaiden toimenpiteet, joitten piti kohdistua Venäjän hallitusta vastaan pakotteina, osuivatkin ensisijaisesti näihin lähtijöihin. Jotkut lännessä uskoivat, että Venäjän maahanmuuttajayhteisö voi olla merkittävästi venäläisten tiedusteluagenttien hallussa. Maasta poistumisen mahdollisuuden katkaiseminen lisäsi sitä vastoin vakavaa vaaraa. Venäjän pankeissa olevien varojen käyttö tuli paitsi mahdottomaksi mutta mahdottomaksi tuli myös tehdä normaaliin elämään kuuluvia perusmaksuja. Putinin propaganda sitä vastoin väitti, että valtava enemmistö Venäjän väestöstä tuki sotaa. Todisteina käytettiin massaprotestien puutetta (jotka juuri oli julmasti tukahdutettu) ja ”sosiologisia tutkimuksia”, joilla oli yhteys Kremliin
Kuitenkin merkittävä määrä ihmisiä onnistui lähtemään myös Eurooppaan. Pieni joukko Euroopan parlamentin jäseniä puhuvat heidän puolestaan. Niinpä he päätyivät enimmäkseen viisumivapaisiin maihin: Georgiaan, Armeniaan, Kazakstaniin, Turkkiin, Emiraatteihin. Samaan aikaan eu-maiden toimet olivat usein epäystävällisiä heitä kohtaan. Toki ulkomaille lähteneiden Putinin venäjänkielisten vastustajien tilanne on herättänyt myös vastakaikua esimerkiksi eurooppalaisten poliitikkojen parissa. SE VAKUUTTAA, ETTÄ LÄNSI VIHAA VENÄJÄÄ JA VENÄLÄISIÄ. He yrittävät tehdä jotakin, vaikka tuloksia ei kovin paljon ole tullut. Viisumin saamisen mekanismi on monimutkainen ja täynnä monia rajoituksia. YDIN 3 / 2024 57 YTIMESSÄ. Monet heistä jatkoivat aktiivisesti osallistumistaan sodan ja Putinin vastaisiin mielenosoituksiin. Ryhmään kuuluvat entinen Liettuan pääministeri Andrius Kubilius, Sergei Lagodinsky Saksasta, Bernard Guetta Ranskasta ja entinen Puolan pääministeri Wlodzimierz Cimoszewicz. Euroopan maat, joilla on maaraja Venäjän kanssa, lopettivat Schengen-viisumien myöntämisen Venäjän kansalaisille. Lähes kaikki muut ovat eläneet karkotuksen uhan alla. Bloombergin mukaan noin 40 – 45 prosentPUTININ PROPAGANDA HYÖDYNTÄÄ AKTIIVISESTI TILANNETTA. Joissakin maissa, kuten Saksassa, myönnetään toisinaan niin sanottuja humanitaarisia viisumeita Putinin vastustajille. Kansainvälistä suojelua haettaessa tapausten käsittely kestää vuosia. Putinin elämä ei mennyt huonommaksi, mutta hänen ulkomailla olevien vastustajiensa elämää toimet merkittävästi vaikeuttivat. saatuaan tietää, että raja sulkeutuisi niiltäkin, joilla oli viisumi, nousivat kiireesti autoihinsa vähäisten matkatavaroiden kanssa poistuakseen maasta. Putinin propaganda hyödyntää aktiivisesti tilannetta. Nykyään Venäjän mediassa ilmestyy lukuisia artikkeleita ihmisistä, jotka ovat pettyneet länsimaailmaan ja palaavat takaisin kotimaahansa. Ei-toivottuina maahanmuuttajina edessä olivat hankaluudet aseman laillistamisessa, elannon ansaitsemisessa ja sopeutumisessa uusiin olosuhteisiin. Kohtelu on vihollisen kohtelu. Venäjällä oleville Putinin vastustajille aiheutui suurta ristiriitaa oman vakaumuksen ja käsillä olevien valintamahdollisuuksien välillä (kognitiivinen dissonanssi) sekä syvää turhautumista. Jos olet venäläinen, lännelle ei ole väliä, oletko sodan vastustaja vai sen kannattaja. Mutta se auttaa, kun vaikeudet on voitettu. Kun Venäjän viranomaisilla oli mahdollisuus oman aseman vahvistamiseksi sulkea raja maasta poishaluavilta, eurooppalaiset ”auttoivatkin” Putinia. it-asiantuntijoilla tai eurooppalaisista ja amerikkalaisista yliopistoista paikan löytäneet ovat saaneet työlupia ja tuloja työstään. Propaganda vaikuttaa. Henkistä hyvinvointia ei todellakaan edistä uhka joutua karkotetuksi Venäjälle Putinin vastustajana. Esimerkiksi Venäjään kohdistuneiden pakotteiden varjolla kiellettiin venäläisten rekisterikilpien käyttö autoissa, jolloin omien henkilökohtaisten tavaroiden kuljetus vaikeutui. Se vakuuttaa, että länsi vihaa Venäjää ja venäläisiä
Tämä seikka oli muuten yksi tärkeimmistä syistä, miksi venäläiset muuttajat eivät osallistuneet aktiivisemmin Putinin vastaisiin tapahtumiin. tia venäläisistä muuttajista on jo palannut takaisin ”Putinin sotataloutta vahvistamaan”. Esimerkkinä on Boris Bondarev, venäläinen diplomaatti, joka erosi virastaan protestina Venäjän hyökkäykselle Ukrainaan ollessaan Venäjän yk-mission neuvonantaja Genevessä. Mahdollisesti monet mahdollisuudet on jo menetetty. Putinin vastustajien ajan Euroopassa vie poliittisen toiminnan sijaan päivittäinen selviytyminen ja aseman laillistaminen vieraassa maassa – ja usein vielä epäystävällisessä ilmapiirissä. Julistuksen alullepanijan oli sen jälkeen lähdettävä Venäjältä. Käännös ja artikkelin lyhennys Arja Alho YDIN 3 / 2024 58 YTIMESSÄ. Kun hänen piti lähteä Venäjältä, hän ei löytänyt työpaikkaa yhdestäkään eurooppalaisesta ajatushautomosta, vaikka oli kirjoittanut lukuisia artikkeleita ja kirjan. Länsi ei näytä tarvitsevan näiden ihmisten tietoa ja kokemusta, vaikka monet voisivat tarjota syvällistä ymmärrystä siitä, mitä Venäjällä tapahtuu. Tämä saattaa toki tapahtua hitaasti mutta ei muutenkaan voida saada myönteisiä tuloksia. Joka tapauksessa Putinin vastustajien tukeminen maksaa lännelle paljon vähemmän kuin kolmas maailmansota. PUTININ VASTUSTAJIEN AJAN EUROOPASSA VIE POLIITTISEN TOIMINNAN SIJAAN PÄIVITTÄINEN SELVIYTYMINEN JA ASEMAN LAILLISTAMINEN VIERAASSA MAASSA – JA USEIN VIELÄ EPÄYSTÄVÄLLISESSÄ ILMAPIIRISSÄ. On myös surullista, että tarve katkaista siteet venäläiseen kulttuuriin ja esimerkiksi älymystöön estää länttä huomaamasta, että edes Venäjän hallinnon sisällä kaikki eivät ole tyytyväisiä tähän sotaan. Venäjän sisällä opposition mahdollisuudet ilmaista mielipiteitään avoimesti ovat lähes täysin tukahdutettu. Koettuaan eurooppalaisten hallitusten suhtautumisen, he eivät voineet sulkea pois mahdollisuutta, että heidät pakotettaisiin palaamaan Venäjälle. Esimerkiksi Yhdysvaltojen ja Kanadan instituutin johtaja Valery Garbuzov erotettiin virastaan Venäjän politiikkaa kritisoivan artikkelinsa vuoksi. B bc:n julkaisema laaja tutkimus antaa osviittaa venäläisten asemasta Euroopassa. Venäläisten viranomaisten uhkaukset takavarikoida heidän kiinteistönsä Venäjällä protestitoiminnan vuoksi eivät myöskään ole lisänneet optimismia. Venäjän rikoslain viimeisimmät muutokset tekevät heistä äärimmäisen haavoittuvaisia. Kukaan lännessä ei julkaissut tämän neuvoston kahdenkymmenenyhdeksän jäsenen julistusta, jossa oltiin eri mieltä Karaganovin kanssa. Ulkomailla olevien Putinin vastustajien (joilla on enemmän vapauksia toimia), ja Venäjän sisällä olevien voimien, jotka ovat tyytymättömiä nykyiseen suuntaan (mutta joilla ei aina ole mahdollisuutta ilmaista tyytymättömyyttään) yhteiset ponnistelut voivat kuitenkin tuottaa tuloksia. Kaikki länsimaiset tiedotusvälineet lainasivat ulkopolitiikan ja puolustuksen neuvoston kunniapuheenjohtajan Sergey Karaganovin artikkeleita, joissa puolustettiin ydinsotaa
Vaikka Väinö Linna demokratisoi ja hienolla huumorillaan myös rauhoitti sotiimme suuntautuvaa katsetta, täydellistä konsensusta ei ole syntynyt. Väinö Linna pani tässä mielessä monin tavoin ”kirkon keskelle kylää”. Korhosen kirjasta tuli välittömästi valtava myyntimenestys. Sen amerikkalainen alkuteos Finland in the Second World War oli ilmestynyt jo vuonna 1957. Kirjan idea oli sanoa, että Suomella ei ollut vaihtoehtoja, vaan se tempautui tapahtumien vuolaaseen virtaan, jossa se ajelehti kuin ”lastu laineilla”. P ekka visurin, Pasi Kesselin ja Carl-Fredrik Geustin Suomen sodat 1939 – 1945 – selviytyminen maailmansodasta (Docendoo 2024) on teos, joka todennäköisesti syntynyt ajatuksesta kirjoittaa ennen kaikkea nuorelle polvelle mahdollisimman objektiivinen sotahistoria, kuitenkin myös poliittisia kausaalisuhteita osoittava, mutta niitä vain hillitysti arvuutteleva. Ei Lundininkaan kirja sano, että Suomi olisi ongelmitta voinut valita toisin, varsinkaan kesällä 1941. Kirjoittaja Kalevi Suomela DEFINITIIVINEN sotahistoria YDIN 3 / 2024 59 YTIMESSÄ. K ansan keskuudessa luultavasti tunnetuin Suomen toisen maailmansodan sotahistoria on Väinö Linnan Tuntematon sotilas. Se on fiktiivinen kaunokirjallinen teos, mutta se vaikutti aikanaan mullistavasti siihen, miten suomalaiset ovat sotiemme historiaa katselleet. Poliittiset suuntautumisvalinnat olisi pitänyt ymmärtää tehdä paljon aikaisemmin, jo 1920ja 1930-luvuilla. Hän demokratisoi tapaamme katsoa sitä, mitä Suomen sodissa tapahtui. Pari vuotta lukion jälkeen luin Charles Leonard Lundinin silloin tuoreen kirjan Suomi toisessa maailmansodassa (Gummerus 1960). En ole itse lukenut ensimmäistäkään tuon genren muistelmateosta, mutta sotiimme liittyvät suuret kysymykset askarruttivat mieltäni jo lukiolaisena. Lundinin kirja sai Suomessa erittäin ristiriitaisen vastaanoton. Sotakirjat ovat genre, jonka kustantajat ovat aina tienneet myyvän hyvin etenkin joulun alla. Ei varsinkaan sellaisissa perusasioissa kuin miksi sotiin jouduttiin tai siitä, mitä sodista seurasi. Helsingin yliopiston historian professori Arvi Korhonen asettui kirjan kriitikoiden johtoon kirjoittamalla teoksen Barbarossa-suunnitelma ja Suomi – Jatkosodan synty (wsoy 1961). Sota on mille tahansa kansakunnalle niin järkyttävä kokemus, että siihen liittyy ja liitetään vuosikymmenienkin jälkeen kaikenlaisia tuntoja, myös varsin poliittisia
Tästä näkökulmasta varsinkin Mannerheimin ja Paasikiven positiivinen rooli ja suuri merkitys piirtyvät selvästi esiin. Kirjan ehdottomasti suurin ansio onkin siinä, että Suomen sotien historiaa tarkastellaan tiivisti osana koko maailmansodan historiaa. Samalla, toteavat kirjoittajat, kokonaiskuva toisesta maailmansodasta ja Suomen liittymisestä sen eri vaiheisiin on alkanut hämärtyä. Kirjasta käyty debatti on myös ollut merkittävä osa Suomen kulttuurihistoriaa. Tapahtumien etenemistä tarkastellaan yksittäisten suurten taisteluiden ja koko sodan edetessä sekä poliittisten päätöksentekijöiden että sodan päällystön kulloisetkin valintatilanteet avaten. Valittu kerrontatapa merkitsee myös sitä, että sekä sodan ajan keskeiset poliitikot ja virkamiehet että puolustusvoimien keskeiset johtajat tulevat lukijalle tutuiksi. Sitäkin oudompaa on, että kirja sivuuttaa tuon debatin sitä mitenkään kommentoimatta. Sama koskee myös suurvaltojen poliittista ja sotilasjohtoa. Korhosen laukaisema debatti on ajoin ollut kiihkeää ja sen jakolinja paljolti sama kuin on ollut paljon myöhemminkin väännössä ”suomettumisesta”. Kirjan alaotsikko ”Selviytyminen maailmansodasta” tuo mieleen Mauno Koiviston, joka tokaisi ”selviytyminen”, kun häneltä kysyttiin, mikä on Suomen idea. YDIN 3 / 2024 60 YTIMESSÄ. Niillä on varsinkin maailmansodassa ollut suuri merkitys, kun päätöksentekijöiden on ollut pakko arvioida mitä tapahtumat toisaalla merkitsevät omalta kannalta. Tämä metodi tekee kirjasta selkeän ja helposti avautuvan. Tulkitsen tuon puutteen tarkoitukselliseksi. Visurin & Co teos toteaa esipuheessaan, että Suomen sotien tapahtumista on kerrottu jatkuvasti uusia versioita ja julkaistu myös täysin sepitteellisiä tarinoita. Tämä on kirja, joka kuuluu aitoon yleissivistykseen: fiksu sotakirja pukin konttiin. Tutkimuksiakin tehdään, mutta ne kohdistuvat yksittäisiin tapahtumiin tai ilmiöihin, jotka ovat aiemmin jääneet vähemmälle huomiolle. Edes kirjallisuusluettelossa ei ole mainittu sen paremmin Lundinin kuin Korhosenkaan kirjaa. Lundinin kirja teki omaan ajatteluuni aikanaan lähtemättömän vaikutuksen. N yt visurin & co teoksesta voi sanoa, että se hillityllä tyylillään on päätynyt täysin Lundinin linjoille. Kirjassa muistutetaan, että lisääntynyt tutkimustieto mahdollistaa entistä paremmin kokonaisuuksien hahmottamista ja tapahtumien kulun logiikan ymmärtämistä. K irja etenee suurin piirtein kronologisesti, mikä ei tietenkään ole ihan täysin mahdollista, sillä välillä on selostettava samanaikaisia tapahtumakulkuja muulla. Mieleni tekisi lisätä, jos mitään kokonaisvaltaista ymmärrystä koskaan on ollutkaan. Kun olen vuosien varrella seurannut, mitä akateeminen historiankirjoitus on kirjoittanut Suomen sodista, olen pannut mielihyvällä merkille, miten tulkinnat ovat ajan mittaa lähentyneet Lundinin näkemyksiä
Jos vastasit Venäjä, olit väärässä. Tuhansia hänen kannattajiaan kokoontui lentokentälle ottamaan sankariaan vastaan. Hänen leskensä järjesti hänelle näyttävät hautajaiset ja lupasi itse jatkaa edesmenneen miehensä työtä demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta. Oikea vastaus on Filippiinit, maata vuosina 1965 – 1986 johtaneen korruptoituneen diktaattorin nimi oli Ferdinand Marcos ja murhatun oppositiopoliitikon nimi oli Benigno Aquino. Filippiineillä Aquinon hautajaiset aloittivat tapahtumavyyhdin, joka johti kolmessa vuodessa presidentin väkivallattomaan syrjäyttämiseen. Tieto oppositiopoliitikon uhkarohkeasta paluusta levisi kansalaisten keskuuteen. Hänet kuitenkin murhattiin. VOIMANA Väkivallattomien metodien yhdistäminen on tärkeätä onnistuneessa vastarinnassa. Hänen suunnitelmissaan oli haastaa maata jo kaksikymmentä vuotta johtanut korruptoitunut presidentti. Kirjoittaja Timo Virtala Väkivallattomuus O saatko nimetä suomesta itään sijaitsevan epädemokraattisen valtion, jonka tärkein oppositiopoliitikko sairastui vakavasti, pääsi sairaalahoitoon ulkomaille, parantui ja palasi kotimaahansa vapaaehtoisesti. YDIN 3 / 2024 61 YTIMESSÄ. Aleksei Navalnyi ei sairastunut, vaan hänet myrkytettiin
Hän istui vankilassa kahdeksan vuotta, kunnes sai siellä sydänkohtauksen vuonna 1980. Hän tiesi henkensä olevan vaarassa, joten juuri ennen lentokoneen laskeutumista hän puki ylleen luotiliivit. M arcosin kaksikymmenvuotisen hallintokauden aikana mielenosoituksia hajotettiin kyynelkaasulla, pampuilla ja luodeilla, toisinajattelijoita vangittiin ja murhattiin, media valjastettiin propagandakoneistoksi, vaaleja peruttiin, perustuslakia muokattiin ja sotatila julistettiin – ja kaiken tämän perimmäisenä tarkoituksena vaikuttaa olleen vallan keskittämiseksi presidentille ja hänen lähipiirilleen. Hänet päästettiin hoitoon Yhdysvaltoihin ehdolla, ettei hän palaisi Filippiineille ennen kuin hänen tuomionsa olisi kumottu. Kerrotaan, että keskeinen inspiraation lähde Aquinon päätökselle palata Filippiineille 1983 oli vuotta aikaisemmin julkaistu Mahatma Gandhista kertova elokuva. Kun vaalit lopulta järjestettiin vuonna 1981, Marcosin hallinto ei edes yritellyt peittää likaista peliään: ehdokkuuden ikärajaksi asetettiin 50 vuotta. Kansa totteli. Panssarivaunuista ja miehistönkuljetusvaunuista koostuvan armeijayksikön komentaja uhkasi ampua heidän reittinsä tukkineet mielenosoittajat, elleivät he väistyisi. Seuraavien kuukausien aikana järjestettiin lähes kaksisataa puhetilaisuutta, marssia ja muita mielenosoituksia. Marcosin menettäessä legitimiteettiään myös armeijan rivit alkoivat rakoilla. Suunnitelmien paljastuttua hän ja neljäsataa kapinallista sotilasta linnoittautuivat sotilastukikohtaan Manilan ulkopuolella. Paineen kasvaessa Marcos julisti presidentinvaalit pidettäväksi helmikuussa 1986. Se esti 48-vuotiasta Aquinoa ja monia muita nuorempia haastajia asettumasta ehdolle. Puolustusministeri suunnitteli sotilasvallankaappausta. Eri-ikäisistä miehistä ja naisista muodostunut mielenosoittajajoukko pysyi aloillaan ja väkivallattomana. Syyskuusta 1972 helmikuuhun 1980 kestänyt sotalaki hajotti parlamentin ja teki Marcosista presidentin lisäksi myös pääministerin. Vaalikampanjan aikana Corazon Aquino puhui väkivallattomuuden puolesta. Opposition ehdokkaaksi asettui Benigno Aquinon leski Corazon Aquino. Myös Yhdysvaltojen sotilaallis-taloudellis-poliittinen tuki Marcosille alkoi horjua. A quinon hautajaisista muodostui valtava surujuhla, joka tiivisti opposition rivit. Sadattuhannet ihmiset täyttivät edsa-pääväylän. Arkkipiispa Sin kehotti radiossa kansalaisia kerääntymään tukikohdan ulkopuolelle estääkseen Marcosille lojaalien ja kapinallisten väkivaltaisen yhteenoton. Yksi kymmenistä tuhansista sotalain aikana pidätetyistä oli senaattori Benigno Aquino. Marcosin julistaman sotalain aikana presidentinvaaleja ei järjestetty. Ne eivät auttaneet, vaan hänet ammuttiin kuoliaaksi heti lentokentällä. Sotilaita ei heitelty YDIN 3 / 2024 62 YTIMESSÄ. Kun Marcos oli julistautunut vaalitarkkailijoiden protestoinnista välittämättä vaalivoittajaksi, Aquino kehotti kannattajiaan kansalaistottelemattomuuteen
YDIN 3 / 2024 63 YTIMESSÄ. Kahta päivää myöhemmin presidentti Marcos luopui vallasta ja lennätettiin Havaijille. Useiden läpiajoyritysten jälkeen sotilasajoneuvot kääntyvät takaisin. Kaikki kampanjat, joissa on ollut mukana yli 3,5 prosenttia väestöstä, ovat onnistuneet. Ensinnäkin se teki tyhjäksi Marcosin pelotteluretoriikan (jonka mukaan häntä kritisoiva oppositio edustaa kaaosta ja väkivaltaa, kun taas hän edustaa kuria ja järjestystä), mutta mikä vielä tärkeämpää, väkivallattomuus mahdollisti laajojen kansanryhmien osallistumisen kampanjaan. Seuraavien tuntien ja päivien aikana sotilas toisensa jälkeen kieltäytyi tottelemasta käskyjä, jotka vaarantaisivat kansalaisten hengen, ja kääntyi kapinallisten puolelle. Nunnien kerrotaan polvistuneen etenemiskäskyn saaneiden panssarivaunujen eteen rukoilemaan. kivillä eikä polttopulloilla, vaan heille tarjottiin suklaata, ruokaa ja tupakkaa. Kansa hurrasi. Mutta nyt armeijaa ei ollut vastassa kasvottomia terroristeja tai sotilaskoulutuksen saaneita sissejä, vaan kotiäitejä, nuorisoa, liikemiehiä, pappeja ja nunnia. Väkivallan kohtaaminen on tuttua armeijalle kuin armeijalle. Väkivallattomien vallankumousten tehokkuuden selittää se, että kynnys lähteä mukaan väkivallattomaan kampanjaan on huomattavasti alhaisempi kuin sotilasvalLEHTIKUVA/AFP Heinäkuussa 2024 Manilan mielenosoitusten kohteena oli presidentti Bongbong Marcos, joka on Ferdinand Marcosin poika. F ilippiinien vallankumouksen onnistumiselle oli ratkaisevaa, että osallistujat pitäytyivät väkivallattomissa keinoissa. Heitä ei haukuttu eikä syyllistetty, vaan heidän isänmaallisuuteensa vedottiin: kansan ja isänmaan etu vaatii demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittamista, ei vaalivilppiin, korruptioon ja ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneen johtajan tottelemista. Chenowethin ja Stephanin tutkimuksen mukaan nimenomaan osallistujamäärä on ratkaisevaa kampanjan onnistumiselle: mitä suurempi osa väestöstä on kampanjan takana, sitä suuremmalla todennäköisyydellä vallankumous onnistuu. Tässä alansa ensimmäisessä tutkimuksessa oli mukana noin kaksisataa väkivaltaista ja noin sata väkivallatonta kampanjaa. Sitä varten he kouluttautuvat ja aseistautuvat ja siihen he valmistautuvat niin henkisesti kuin fyysisestikin. Erica Chenowethin yhdessä tohtori Marie Stephanin kanssa vuonna 2011 julkaisema Why Civil Resistance -tutkimus osoitti, että vuosina 1900 – 2006 väkivallattomien vallankumousten onnistumistodennäköisyys on lähes kaksi kertaa suurempi kuin väkivaltaisten
chile 2019 Perustuslakia uudistettiin. Etelä-Afrikan apartheid-järjestelmä kaatui viittä vuotta myöhemmin, mutta varsinainen rytinä alkoi Serbiasta. Niiden onnistumisprosentti – vaikka laskikin edellisiin vuoYDIN 3 / 2024 64 YTIMESSÄ. tunisia 2010 – 11 Ben Ali syöstiin vallasta. Filippiiniläiset käyttivät tästä termiä alydangal, mikä kirjaimellisesti suomennettuna tarkoittaa arvokkuuden antamista. egypti 2012 Hosni Mubarak syöstiin vallasta. ukraina 2004 Uusintavaalit. Chenoweth on laskenut, että pelkästään 2010-luvulla aloitettiin 96 kansannousua, jotka tavoittelivat merkittävää yhteiskunnallista ja poliittista muutosta ilman aseellista väkivaltaa. Filippiinien tapauksessa se tarkoitti edellä kuvatun kaltaisten ihmismuurien muodostamisen lisäksi muun muassa yleislakkoja, mielenosoituksia, marsseja, mediaja tuoteboikotteja, rahojen nostamista pankeista, koulujen sulkemisia, sähköja puhelinlaskujen maksujen viivyttelyä, laulamista, tanssimista, rukoushetkiä, ulkonaliikkumiskiellon uhmaamista, istumalakkoja ja puhelinluettelon keltaisten sivujen repimistä ja näin syntyneen paperisilpun heittelyä pilvenpiirtäjien ikkunoista. Väkivallattomuudessa on kysymys rohkeasta ja aktiivisesta puuttumisesta epäkohtiin, periksiantamattomuudesta ja äärimmäisissä tapauksissa myös uhrautumisvalmiudesta. Filippiinien suurimmissa mielenosoituksissa, kuten Benigno Aquinon hautajaisissa ja Cory Aquinon julistautuessa vaalivoittajaksi 1986, oli mukana jopa kaksi miljoonaa ihmistä. taiwan 2014 Kauppasopimus Kiinan kanssa jäädytettiin. E urooppalaiset muistavat hyvin vuoden 1989 vallankumoukset, jossa yksipuoluejärjestelmä toisensa jälkeen taipui väkivallatonta kansalaistottelemattomuutta harjoittavien massojen edessä. etiopia 2018 Demokratiauudistuksia. armenia 2018 Serzh Sargsyan syöstiin vallasta. Tämä lista on vasta pintaraapaisu. sudan 2018 – 19 Omar al-Bashir syöstiin vallasta. etelä-korea 2016 – 17 Presidentti asetettiin virkasyytteeseen. Kyse on siitä, ettei taivuta väkivaltaa käyttävien tai sillä uhkaavien tahtoon, mutta ei myöskään nähdä heitä vihollisina, jotka pitää murskata, vaan kanssaihmisinä, jotka pyritään saamaan oivaltamaan jotain uutta. Toinen keskeinen syy väkivallattomien vallankumousten tehokkuuteen on väkivallattomien metodien laajempi kirjo. lankaappaukseen liittyminen. Tässä joitain esimerkkejä 2000-luvun onnistuneista väkivallattomista vallankumouksista ja kampanjoista: serbia 2000 Slobondan Miloševi´c syöstiin vallasta. georgia 2003 Eduard Shevardnadze syöstiin vallasta. algeria 2019 Presidentin viides valtakausi estettiin. Väkivallattomia kampanjoita oli huomattavasti enemmän kuin väkivaltaisia. kirgisia 2005 Askar Akayev syöstiin vallasta
Taktiikkaa kutsuttiin nimellä “cacerolazo”. Syynä hiljaiseloon on tietysti hallituksen sortotoimenpiteet vapaata mediaa, kansalaisyhteiskuntaa ja oppositiota vastaan. Huutajat ja kuulijat tiesivät vallan hyvin sen tarkoittavan, että presidentti sen sijaan ei ole suuri, mutta presidentin oli tämä hyvin vaikea kieltää. Yksi, isokaan, mielenosoitus ei vielä tarkoita siviilivastarintaa, kirjoittaa Chenoweth. M ielenosoitukset ovat tunnetuin, mutta vain yksi ja toisinaan liian vaarallinen keino opposition voiman osoittamiselle. sikymmeniin verrattuna – oli yhä selkeästi parempi kuin väkivaltaisten kampanjoiden. Olisitteko uskoneet, olisitteko voineet arvata, mitä sen jälkeen tapahtui, ja vieläpä väkivallattomasti. Hänen mukaansa siviilivastarinta tarkoittaa suunniteltua, organisoitua ja määrätietoisen strategian toteuttamista, jossa mielenosoitusten rinnalle kannattaa ottaa paljon muita väkivallattoman vastarinnan muotoja, juuri niin kuin Filippiineillä tehtiin. Mutta miltä tilanne näytti 1980-luvun alussa Filippiineillä. Venäjällä suuret kansanryhmät ovat olleet liikkeellä Putinia vastaan erityisesti vuosina 2011 – 2012 ja 2018 – 2021 mutta niiden välissä ja niiden jälkeen on ollut hiljaisempaa. Se auttoi oppositiota tietämään todellisen suuruutensa. Chilessä, kenraali Pinochetin sotilashallintoa vastustavat mielenosoittajat pysyivät kotonaan, mutta sopivat tietyn päivän ja kellonajan, jolloin kolistelivat parvekkeillaan pannuja ja kattiloita. Voimaannuttamista tarvitaan, sillä väkivallattomien kampanjoiden onnistumisprosentti on laskenut. Mutta voimaannuttamista, yhtenäisyyttä, intoa ja uskoa ne voivat tarjota, ja rohkaista oppositiota konkreettisimpiin toimiin hallintoa vastaan. Mielenosoitusten järjestämistä, sananvapautta ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa on rajoitettu uusilla laeilla, ja Aleksei Navalnyin ohella useat opposition edustajia on suljettu kotiarestiin, vankilaan tai murhattu. Muslimienemmistöisissä, diktatuurisen sorron alaisissa maissa, ihmiset ovat nousseet katoille huutamaan ”Allahu Akbar”, eli ylistämään Jumalan suuruutta. Helmikuussa 1997 Turkissa parhaimmillaan arviolta 30 miljoonaa ihmistä sammutti valot yhdeksältä illalla, yhdeksi minuutiksi, päivästä toiseen, protestoidakseen hallituksen korruptiota. Tilanne näyttää kieltämättä epätoivoiselta. YDIN 3 / 2024 65 YTIMESSÄ. Vuonna 1987 Tartossa kannettiin sinistä, mustaa ja valkoista lippua vierekkäin, kun sini-musta-valkoinen lippu kerran oli kielletty. Uusimmassa kirjassaan, Civil Resistance – What everyone needs to know, Erica Chenoweth on löytänyt useita syitä tähän: diktaattorit ovat oppineet ottamaan väkivallattomat kansannousut tosissaan, mielenosoitukset ovat olleet pienempiä kuin aiemmin, digitaalinen järjestäytyminen on haavoittuvampaa kuin fyysinen järjestäytyminen ja viimeaikaisten kansannousujen taktiikoiden kirjo on aiempaa suppeampaa. Nämä ovat toki vain pieniä symbolisia eleitä, ja vastaavilla tempauksilla ei Putinin hallintoa kaadeta. Historiasta on syytä ottaa opiksi. Tai saman vuosikymmenen lopussa ItäEuroopassa tai Etelä-Afrikassa
POSITIIVISTA KEHITYSTÄ ON OLLUT NÄHTÄVISSÄ, MUTTA TOISAALTA AIKA ON TUONUT MUKANAAN UUSIA ONGELMIA. Osaa näistä on pyydetty jälkikäteen anteeksikin. Menneiden vuosikymmenten aikana muista kansoista ja kulttuureista puhuttiin usein tavalla, jota ei pidettäisi enää asiallisena. Suurin osa lausunnoista on kuitenkin unohtunut, tai ainakin ne ovat hautautuneet muiden teemojen alle. RASISTINEN KIELI ON MUUTTUNUT VUOSIKYMMENTEN AIKANA. Ennen ei kuitenkaan ollut paremmin. Eikä kirjaa nyt ainakaan nykylapsille viitsi näyttää. Kirjoittaja Saara Paatero PUHETTA Sopimatonta R asistinen kielenkäyttö elää esimerkiksi x:ssä. Lapsuuden vitsit eri ihmisryhmistä ja kansallisuuksista tuntuivat ennen tavallisilta, mutta nykyisin vanhaa vitsikirjaa selatessa tulee aika halju olo. YDIN 3 / 2024 66 YTIMESSÄ. Televisiossa esitettiin sketsejä, jotka pilkkasivat vähemmistöjä ja esittivät erilaisia stereotypioita
Samalla myös sosiaalisessa mediassa tehdyt provokatiiviset nostot ovat taanneet näkyvyyttä niin somealustojen sisällä kuin perinteisessä mediassakin. Sopimatonta Viime aikoina onkin kiistelty, miten näihin sekalaisiin menneisiin kulttuurituotteisiin tulisi suhtautua. On rasismia olla huomaamatta toisia ihmisiä, ja puhua heidät sivuuttaen. Esimerkiksi poliitikot ovat voineet viestiä sosiaalisen median kautta suoraan kannattajilleen eikä perinteistä mediaa ole tarvittu tähän väliin. Tyypillistä oli myös varovaisuus tai alentuvuus muista kansoista uutisoidessa. Esimerkiksi romaneja kohdeltiin tällä tavalla. Suomalaisten on sanottu olleen pitkään etnisesti varsin yhtenäinen ryhmä. Toisaalta ajattelen, että vaikka mennyttä ei pidä tuhota, ei kaikkea tarvitse pitää esillä. Tästä alkaen ulkomaalaisten määrä moninkertaistui parin vuosikymmenen aikana. Historiakoulutuksen läpikäyneenä menneen sensurointi tuntuu minusta enemmän kuin epämukavalta. Suuri osa ihmisistä välttää rasistista kieltä, jos he tietävät, miten tulisi puhua ja millaisia vaikutuksia rasistisella puheella voi olla. Erilaiset rotuteoriat eivät tosin saaneet täällä kovin laajasti valtaa, koska suomalaiset eivät sijoittuneet kovin korkealle näissä hierarkioissa. 1990-luvun alussa rasistinen kieli olikin eräänlaisessa murroksessa, kun lama-ajan pahoinvointi laittoi ennakkoluuloja ja huhuja liikkeelle. Ne ryhmät, jotka eivät sopineet yhteiseksi katsottuun ajatukseen kansakunnasta, suljettiin kuitenkin ulkopuolelle. Sen historia on monipolvista. Tiedämme kuitenkin että, tämä väite perustuu pitkälti haluun unohtaa vanhat vähemmistömme. Rasismi on tunnettu käsitteenä 1900-luvun alkupuolelta saakka ilmiön itsessään ollessa tietenkin paljon vanhempi. YDIN 3 / 2024 67 YTIMESSÄ. 2000-luvulla sosiaalinen media on muokannut uudestaan kenttää, jolla levitetään erilaisia rasistisia viestejä. Kieli ei ollut useinkaan vihamielistä, vaan ihmettelevää. Tämä näkyi niin käytännön elämässä kuin puheessa heitä kohtaan. 1 990-luvun alussa suomeen tuli ensimmäisen kerran pakolaisia selvästi aiempaa enemmän. Vähemmistöryhmiä alettiin leimata yhteiskunnan tuilla elämisestä. Suhtautumiseen vaikuttaa luonnollisesti ihmisten arvomaailma. Monien vanhojen suomalaisten vähemmistöjen kohdalla tilanne olikin se, ettei heidän perinteitään arvostettu. Aiheesta on oltu varsin hyvin tietoisia tämän jälkeen. Pyrkimys yhtenäiskulttuuriin on ollut voimakas. Kun muita kulttuureja ei tunnettu kunnolla, oli tilaa ennakkoluuloille ja virheitäkin sisältäville kuvauksille. Toinen maailmansota havahdutti monet antisemitismin vaaroihin. R asistisesta kielestä on puhuttu Suomessa viime aikoina varsin paljon. 1900-luvun alussa ajatukset eri ”roduista” kiinnostivat ihmisiä ja Suomessakin julkaistiin useita tekstejä, joissa erilaiset rasistiset stereotypiat vilisivät ja suomalaiset halusivat erottautua myönteisesti
Esimerkiksi mediassa käytetään tällaisia sanoja, vaikka sanojen käyttötarkoituksen mediassa olisi tarkoitus olla neutraali. Parikymmentä vuotta sitten alkanut verkossa tapahtuva maahanmuuttoon vihamielisesti suhtautunut kirjoittelu on levinnyt yhä uusille alueille. Esimerkiksi Vesa Heikkinen ja Tapio Pajunen nostavat Kansalaistaitokirjassaan esiin maahanmuuttoon liittyvien käsitteiden muuttumisen. Muutoksen näkee kuitenkin siinä, että lapset osaavat käyttää sopivia käsitteitä, mutta heilläkin voi olla väärää tietoa tai opittuja asenteita, jotka vaikuttavat puheeseen. Haasteena ehkä onkin, että ellei keskusteluja seuraa aktiivisesti, ei aina huomaa millaista painolastia käsitteissä on. Kyse on käsitteisiin liittyvästä määrittelyvallasta. Nykyisin rasistisessa keskustelussa painotetaan kuitenkin kulttuurisia piirteitä. Huomion perässä journalistinen kieli on kokenut muutoksia korostaen vastakkainasettelutilanteita. Jotkut kysyvät, saako mitään enää sanoa, tai millekään enää nauraa. Saa, aika paljonkin. Ymmärrän toisaalta myös vanhemman väen hämmennyksen siitä, miten oma puhe ei enää kelpaakaan. RASISMIA PUOLUSTELLAAN VETOAMALLA HUUMORIIN, VÄHÄTTELEMÄLLÄ TERMEJÄ TAI SYYTTÄMÄLLÄ MUITA YLITULKINNASTA. K ieli tosiaan muuttuu monella tavalla. Aiheesta kirjoittaminen on kuitenkin vaikeaa, kun tiettyjä sanoja ei halua vahvistaa toistamalla niitä. Toisaalta eduskunnasta on tullut uusi paikka julistaa rasistista viestiä. Voi kuitenkin kestää, että kaikki havaitsevat kielessä tapahtuneet muutokset, tai pääsevät niistä yhteisymmärrykseen. SANOJEN VAIKUTUKSIA MUIHIN ON HYVÄ MIETTIÄ. Sanojen vaikutuksia muihin on kuitenkin hyvä miettiä. Aiemmin neutraaleina pidetyt sanat muuttuvat sisällöiltään latautuneiksi, ja sopimattomiksi. Rasismia puolustellaan vetoamalla huumoriin, vähättelemällä termejä tai syyttämällä muita ylitulkinnasta. Halventavaa kieltä oikeutetaan sillä, että puhuja väittää vain puhuvansa asioista ”oikeilla nimillä”. Tätä tapahtuu edelleen. Vanhanaikaisen rotuopin voikin sanoa olevan nykyisin äärimmäisen laidan näkemys, jota esiintyy Suomessa pääosin muutaman organisaation tai verkkoryhmittymän jäsenten keskuudessa. Tietoisuus kielestä on kuitenkin lisääntynyt suuresti. Kohahduttavia sanontoja on yritetty selitellä pois, mutta silti niiden käyttöä jatketaan hieman muutellen. Aiemmin politiikan tutkijana toiminut Jouni Tilli on käsitellyt Politiikasta-artikkeleissaan rasistista poliittista retoriikkaa ja sen oikeuttamista. Toki menneinäkin vuosikymmeninä siellä on sanottu asioita, jotka loukkaavat vähemmistöjä, mutta 2000-luvulla eduskunnassa on käytetty tarkoituksenmukaista rasistista kieltä ja kaksoisviestintää omalle ryhmälle. YDIN 3 / 2024 68 YTIMESSÄ. Tutkijoiden mukaan monissa maissa yleiseen kielenkäyttöön onkin levinnyt käsitteitä, joiden alkuperäinen käyttötarkoitus on hyvin kielteinen
Onkin pohdittava, millaiset ovat oman kielen rajat ja keneltä voi kysyä vaikeiden tilanteiden kohdalla neuvoa. YDIN 3 / 2024 69 YTIMESSÄ. A iemmin oli ongelmana koko yhteiskunnassa laajasti ilmenevä rasismi, joka oli niin valtavirtaa, ettei sen sopimattomuutta välttämättä tiedostettu kunnolla. Tähän liittyvää rasismia ovat kohdanneet menneinä vuosikymmeninä myös evakot. Olennaista lieneekin, miten suhtautuu menneisiin tekoihin; onko nykyisin eri linjalla ja pyytää anteeksi vai edustaako edelleen samaa ajattelua, vaikka hienovaraisemmin käsittein. Puhetta muuttavat myös maailmanpolitiikan mullistukset. Yhdenvertaisuusasiantuntija ja romaniaktivisti Leif Hagert mainitsi Ylellä, ettei rasismin kohteilta kysytä useinkaan aiheesta mitään. Poliittista keskustelua käydään välillä vastapuolta syyttäen ja todelliset kohteet marginalisoiden. Olennaista onkin, että jos rasistiseen puheeseen ei puututa, se normalisoituu entistä enemmän. Suomalaisilla on ollut historiasta johtuvista syistä vaikea suhde venäläisiin ja on puhuttu jopa russofobiasta. Kyse tuntuu olevan periaatteellisesta oikeudesta pitää esillä sanoja, joiden monet toivovat jo poistuneen käytöstä. Halventava sana venäläisistä ei ole koskaan kadonnut Suomesta, mutta sen käyttö esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tuntui yleistyvän Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Moni onkin saattanut sanoa aiemmin jotain, mitä ei enää sanoisi ja mikä on ehkä aikanaan ollut hyväksyttyä, mutta ei enää. Onneksi tukeaan Ukrainalle voi osoittaa parempiakin keinoja käyttäen, ja verkkokeskusteluissa moni onkin huomauttanut rasistisesta kielestä. Osa sananvapauden puolesta taistelevista julistaakin yksipuolista oikeuttaan olla loukkaavia ja halveksia muita. V aikka sopivaksi koettu puhetapa muuttuukin ajan myötä, ovat esimerkiksi tietyt etnisiin ryhmiin liittyvät käsitteet olleet jo pitkään sellaisia, että niitä ei voi käyttää sivistyneessä keskustelussa. Silti esimerkiksi sosiaalisessa mediassa näitä käytetään tarkoituksella. Valtaväestöön kuuluvat voivat pyrkiä määrittelemään keskenään mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Tästä syystä ihmisten on hyvä tietää, miten ennen on ajateltu. Menneestä voidaan jotain oppiakin eikä samoja virheitä tarvitse toistaa. Toiset ovat erittäin tarkkoja oikeista käsitteistä ja huomauttavat niistä herkästi myös muille. Samalla vaikutti siltä, että se oli monille lähes hyväksytty käsite kuvaamaan tuntoja ja puolen valitsemista. Toisilla taas on tahallista halua puhua loukkaavasti. Julkisuuteen nousevien kohujen kohdalla olisikin olennaista pohtia, mitä puhe merkitsee vähemmistöjen kannalta, ettei keskustelu jäisi vain poliittisten vastustajien keskinäiseksi riitelyksi. Aihe kun koskettaa koko yhteiskuntaa. Ihmisten menneet loukkaavat puheet nousevat aina välillä esiin. Nykyisin kielenkäyttö saattaa jakaantua aiempaa enemmän
Puolue oli ilmoittanut proomun sulkemisesta. He eivät olleet paikallisia. Olemme helppoja kohteita New Internationalist haastatteli Englannissa Bibby Stockholmin asukkaita äärioikeiston mielenosoitusten keskellä. Samalla myös työväenpuolueen vaalivoittoa. Sosiaalisessa mediassa julkaistu viesti kiinnitti hänen huomionsa: proomu on sulkeutumassa. Briteissä puolestaan perheitä pienten lasten kanssa on sullottu pidätyskeskuksien tai Bibby Stockholmin kaltaisiin tiloihin. Pakistanilainen Bilal on asunut viime toukokuusta pahamaineisella proomulla 400 muun asukkaan kanssa. Juhlat oli kuitenkin peruttava, sillä naapurikaupungissa Weymouthissa kutsuttiin koolle äärioikeistolainen mielenosoitus. YDIN 3 / 2024 70 MUUT LEHDET. ”Valtamedia ja poliitikot ovat lietsoneet sitä”. Bibby Stockholmin asukkaat pelkäsivät. Vastassa oli raivoissaan olevat mellakoitsijat, jotka tekivät natsitervehdyksiä ja heittelivät kiviä. B ibby stockholm on pakolaisia majoittava kolmikerroksinen proomu Dorsetissa, Portalandin satamassa. Asukkaita varoitettiin poistumasta turvallisuusuhkien vuoksi. ”Olimme kaikki niin iloisia, kun tämä uutinen julkistettiin”, hän kertoi New Internationalist -lehdelle elokuussa. Sulkemispäätöstä edelsi ihmisoikeusryhmien kuukausia kestänyt kampanjointi ja proomun asukkaiden mielenosoitukset vaarallisten ja epäinhimillisten olosuhteiden vuoksi. T arkoitus oli juhlia Chesil Beachilla proomun sulkemispäätöstä. Proomulla levisi tappava legionellabakteeri, proomulla oli paloturvallisuushuolia, oli tapahtunut epäilty itsemurha ja sitten oli vielä osan henkilökunnan rasistinen kohtelu asukkaita kohtaan. G arratin mukaan maahanmuuttajavastaisuus on kuplinut pitkään. Poliisiajoneuvoja oli proomun ulkopuolella mielenosoituspäivänä. Konservatiivien politiikkaa voisi luonnehtia avoimen vihamielisen lähestymistavan kaltaiseksi. Ne olivat alkaneet Southportissa tapahtuneen kolmen nuoren tytön murhan jälkeen, jolloin koko Englantia ravisteli äärioikeistolaiset mielenosoitukset ja niiden vastamielenosoitukset. Annika Garrat olisi ollut yksi rantajuhlien järjestäjistä. Miltä ne tuntuivat. Politiikan väitettiin estävän pakolaisia saapumasta Englantiin kanaalin yli pienillä veneillä. Myös suomalainen uusnatsi oli osallistunut mellakoiden suunnitteluun. Eri puolilla maata väkijoukot sytyttivät turvapaikanhakijoita majoittavia hotelleja tuleen, heittelivät ammuksia ja huusivat rasistisia ja islamofobisia iskulauseita. Vastauksena väkivaltaan hän auttoi järjestämään fasismin vastaisen mielenosoituksen Stand Up to Racism -kampanjaryhmän kanssa. Esimerkkinä Ruandan kanssa tehty sopimus turvapaikanhakijoiden sijoittamiseksi
72 JUHANA UNKURI Tex Willer – lännen sankari ja yksinhuoltaja / 76 JUHANI TOLVANEN ”Sähkö kuuluu sähkötuoliin eikä musiikkiin” / 78 EERO SUORANTA Noppia ja näyttelyitä / 80 RIITTA OITTINEN Viherkeitaita ja aktivismia Pariisissa / 83 ANITTA KYNSILEHTO Gaza: Arkea palestiinalaisäidin silmin ja norjalaislääkärien todistamana / 86 ESKO RANTANEN Mitä on olla yksin kaukana kotoa. / 98 Pala historiaa. / 89 Kirjaarviot / 92 PASI KOSTIAINEN Kerran punk, aina punk / 94 ASTRID NIKULA Våld föder våld / 95 Kärnstoff / 96 JULIA JERNVALL Mihin sinä käyttäisit 90 miljardia dollaria. Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVIA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA
Sarjakuvissa erilaiset supersankariteemat alkoivat yleistyä. Peruslehtien lisäksi tarjolla on. Suomessa liuskamuotoisen Texin julkaisu lopetettiin vuonna 1965. Alun perin se ilmestyi ohuina liuskoina, mutta varsin pian Bonelli, Galleppini ja kumppanit alkoivat julkaista Texiä pokkarimuodossa. Tex Willerin ohella julkaistiin muun muassa Lännentietä, Hopeanuolta, Lännen Korkeajännitystä, Kapteeni Mikiä, Blueberryä ja Pecos Billiä. 1980-luvun edetessä sarjakuvien suosio väheni muun muassa tietokonepelien ja videoiden nousun myötä. YDIN 3 / 2024 72 YDINKOKEMUS Kirjoittaja Juhana Unkuri Villi länsi oli Suomessa vuosikymmeniä sitten kovassa kurssissa. Tex Willer on kuitenkin säilyttänyt suosionsa. L ännensarjakuvien kultakausi ajoittui Suomessa erityisesti 1970luvulle ja 1980-luvun alkupuoliskolle. Paluun se teki pokkariversiona seitsemän vuotta myöhemmin. Lännensarjat loppuivat yksi toisensa jälkeen. Lopulta Suomessa ilmestyi säännöllisesti enää Tex Willer. Hahmon kehittivät käsikirjoittaja Giovanni Luigi Bonelli (1908 – 2001) ja piirtäjä Aurelio Galleppini (1917 – 1994). Sarjan suosio on säilynyt vahvana läpi vuosikymmenten. Samalla tarinoista tuli elokuvamaisia ja laveita, ja dialogin määrä kasvoi. Italiassa se oli nähnyt päivänvalon viisi vuotta aiemmin. Tex Willer – lännensankari ja yksinhuoltaja T ex willer-sarjakuvaa alettiin julkaista Suomessa tammikuussa 1953 (kustantajana Tähti-Sarjat)
Texin edesmennyt vaimo oli intiaani, minkä myötä hänestä tuli navajopäällikkö Yön Kotka, ja hän toimii myös intiaaniasia-miehenä. S arjakuvaneuvos Asko Alanen toimitti aiemmin Tex Willeriä pitkään Egmontilla. Viitala toteaa, että Tex Willerissä korostuu rasisminvastaisuus. Uudelleenjulkaisut tuovat vanhoja tarinoita uusien sukupolvien käsiin. – 1950-luvulla alettiin tehdä myös intiaaneja ymmärtäviä lännenelokuvia, ja samoihin aikoihin teema nousi esiin Texissä. Tex Willerin hahmossa on vahvaa omaleimaisuutta. – Tex Willer on hahmona oikeudenmukainen toimen mies, ja hän edustaa myös vakautta ja moraalista puhtautta. Uskon sarjan suosion liittyvän ennen kaikkea Texin henkilöhahmoon. Jotkut valkoiset kutsuvatkin häntä sarjassa luopioksi. YDIN 3 / 2024 73 YDINKOKEMUS nykyään muun muassa Maxi-Texejä, kronikoita ja suuralbumeita. Miksi juuri Tex Willer yhä porskuttaa Suomessa, kun muut lännensarjakuvat ovat kadonneet, ja sarjakuvaharrastus ei ole ylipäätään entisellään. Hän on yksinäinen ratsastaja, joka seisoo järkähtämättömästi asiansa takana. – Tex Willer on laadukas lehti, mutta sama päti moneen muuhunkin takavuosikymmenten lännensarjakuvaan. Suomen ohella Tex on erityisen suosittu ainakin Italiassa, Brasiliassa ja Norjassa. Sarjassa ollaan ylipäätään kärsivien yhteisöjen ja eri vähemmistöjen puolella. Viitala uskoo, että Bonellin omat kokemukset ovat mahdollisesti vaikuttaneet asiaan. On mielenkiintoista, että ainakin takavuosina moni suomalainen poliitikko nimesi Tex Willerin esikuvakseen. – Hän joutui lähtemään toisen maailmansodan aikana Italiasta maanpakoon, sillä hänel. Tex Willeristä kaksi tietokirjaa tehnyt Janne Viitala on Alasen kanssa samoilla linjoilla. Hänessä on jotain, mikä kiehtoo lukijoita vuosikymmenestä toiseen. Asukaslukuun suhteutettuna Tex Willeriä luetaan Suomessa mahdollisesti enemmän kuin missään muualla maailmassa. Hän uskoo sen suosion liittyvän paljolti itse päähahmon persoonaan ja arvoihin
Nythän Venäjän hyökkäyssota luo taas turvattomuutta. Joskus perinteisempiin lännentarinoihin yhdistellään fantasiaelementtejä. – Sittemminkin Texin tekijöiksi on löytyPetro Koskimies. Vaikka Tex on hahmona jossain määrin yksinäinen ratsastaja, hänellä on myös ystäviä eri puolilla PohjoisAmerikkaa. Ydinsodan pelkokin oli tuohon aikaan varsin yleistä. Alasen mukaan Texissä on monesti juonikuvioita, joissa kierot ja kavalat valkoiset yllyttävät omien tarkoitusperiensä mukaisesti intiaaneja sotimaan ja luomaan epäjärjestystä. Ehkä voimakkaasta lännensarjakuvahahmosta oli tällöin helppo pitää. Sarja on hyvällä tavalla mustavalkoinen, eikä harmaalla alueella liikuta, pohtii Koskimies, joka kehuu myös Texin vivahteikkaita juonikuvioita ja tyylikästä visuaalisuutta. Viitalalla on Tex Willerin suosioon myös erityinen kansallinen teoria. Sarjan luoneet Bonelli ja Galleppini kantoivat pitkään päävastuun tarinoista. Tex Willer on joskus nähty voimaa ihannoivana hahmona. Alasen mielestä huomionarvoista on myös se, että Tex Willerissä intiaaneja henkilöidään. Texin apuna on usein toinen Texas Ranger, Kit Carson kuten myös Texin poika Kit Willer ja navajointiaani Tiger Jack. – Klassisen historiallisenkin totuuden mukaan monet valkoiset harrastivat asekauppaa ja trokasivat viinaa, välittämättä siitä, millaisia ongelmia se aiheutti intiaaniheimoille ja ylipäätään koko seudun tasapainolle. Nämäkin sivuhenkilöt seikkailevat tarinoissa satunnaisesti, mikä luo osaltaan lukijalle tuttuuden tuntua. Alanen tuo teemaan toisen näkökulman. Hänen mielestään hahmoa voi pitää isoveljenä, joka valvoo pikkuveljensä oikeuksia. PE TR O KO SK IM IEH EN KO TIA LB U M I. – Intiaanit on kuvattu niin sarjakuvissa, elokuvissa kuin tv-sarjoissa usein kasvottomina heimoina. Tex on hyville hyvä, ja pahojen hyökätessä hän puolustautuu asianmukaisesti. – Tex on edustanut kaikkea sitä, mitä Suomikin teki lähettäessään aktiivisesti rauhanpuolustajia ja korkean tason rauhanneuvottelijoita kriisipisteisiin liittymättä sotilasliittoihin ja niiden harjoituksiin. Vaasalaisen Tex Willer -asiantuntija Petro Koskimiehen mukaan Tex Willerin yhtenä valttina onkin toverihengen kuvaus. Tex Willerissä he ovat sen sijaan persoonallisuuksia siinä missä valkoisetkin. – Päähenkilöillä on keskenään hyvää sanailua ja velmua huumoria. T exin tarinat sijoittuvat lähinnä 1800-luvun loppupuolen PohjoisAmerikkaan, mutta niissä liikutaan muillakin mantereilla. – Suuren itäisen naapurin kyljessä eläminen saattoi herättää myös turvattomuutta suomalaisten mielissä. Tex Willeriä voi verrata vaikkapa Natoon. YDIN 3 / 2024 74 YDINKOKEMUS lä oli juutalaisia sukujuuria, katolisuudestaan huolimatta. – Texissä nyrkit heiluvat, ruuti palaa ja luodit lentelevät, mutta mielestäni se ei ole mitenkään väkivaltaa korostava sarjakuva
Tex Willerinkin lukijakunta on keskiikäistynyt, mutta myös monet nuorempien sukupolvien edustajat ovat löytäneet klassikkosarjan. YDIN 3 / 2024 75 YDINKOKEMUS nyt lahjakkaita kirjoittajia ja piirtäjiä. Myös Tex Willerin suomentajat ovat tehneet hyvää työtä. Heistä on syytä mainita erikseen Renne Nikupaavola (1936 – 2013), joka oli erityisen taitava ja luova suomen kielen käyttäjä. Lap-suutensa Kit Willer – jolla on myös intiaani-nimi Pikku Haukka – vietti navajokylässä – muutamissa tarinoissa on tästä myös pätkiä. Hänellä on kotonaan Tex Willereitä 20 hyllymetrin verran, yhteensä hieman yli 2 000 nidettä. Varsinkin isän ollessa työtehtävissä kaukana kotoa, pojan kohdalla toteutui nykyisinkin arvostettu näkökulma: koko kylä kasvattaa.. Monesti perintö on siirtynyt perheissä isältä pojalle – tai äidiltä tyttärelle. Sarjaa on tehty kunnianhimoisesti, eikä alkuperäistä perintöä olla hukattu, luonnehtii Koskimies, joka omistaa kaikki Suomessa ilmestyneet Tex Willerit ja laajasti myös italiankielistä Textuotantoa. Seikkailulukemisto ja villi länsi kiinnostavat monia naisia, Alanen kertoo. – Ainakin takavuosina oli niin, että kun julkisesti väitettiin Texin olevan vain miesten juttu, lukuisat naiset ottivat meihin kustantajiin yhteyttä ja sanoivat, ettei väite pitänyt paikkaansa. Hänen intiaanivaimonsa Lilyth kuoli nuorella ikää isorokkoon, jonka pahat valkoiset olivat levittäneet intiaanien pariin. Janne Viitalan laatimien Hornan kekäleet sanoi Tex Willer ja Täällähän lentää lyijyä! Kaikki Tex Willeristä -kirjojen lisäksi Ilpo Lagerstedt on tehnyt teoksen Minä Tex Willer. N iin kirjojen kuin sarjakuvien lukeminen on vähentynyt Suomessa. Tarinoissa on kuvattu lähinnä aikaa, jolloin Kit on jo varttuneempi nuorukainen ja on Texas rangerina mukana seikkailuissa. Tex halusi pojalleen valkoistenkin koulusivistystä, joten Kit opiskeli nuoruusvuosinaan lähetyskoulussa. Kuvaavaa on, että Suomessa Tex Willeristä on tehty kolme tietokirjaa. T ex willer ei ole vain lännensankari, vaan myös yksinhuoltaja. Näin Tex jäi samalla pienen Kit-pojan yksinhuoltajaksi
Kirjoittaja Juhani Tolvanen ”Sähkö kuuluu sähkötuoliin eikä musiikkiin” ” kommunismi on neuvostovalta plus koko maan sähköistäminen” oli V. Neuvostoliiton agentit sieppaavat Termenin New Yorkista 1938 ja vievät hänet kotimaahansa, jossa Termen kuljetetaan näytösoikeudenkäynnin jälkeen Kolyman vankileirille. Siellä hän kehittää radio-ohjattavan lentokoneen ja Buran-kuun. Leninin lause, joten tuo otsikkomme on vanhakantaisen neuvostovastainen. Sen lausui Moskovan konservatorion johtajan ja karkotti theremin-soittimen 1920 keksineen Léon Theremin työpaikastaan 1960-luvun lopulla. T ermen muuttaa Yhdysvaltoihin 1927, jossa hän toimii keksijänä ja siinä sivussa vakoojana. Termen pääsee esittelemään keksintöään Leninille 1922, lähetetään kiertueille ympäri Neuvostoliittoa ja maailmaa, loppuunmyytyjä konserttteja Berliinissä, Pariisissa, Lontoossa ja New Yorkissa. YDIN 3 / 2024 76 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT Lev Termenin ihmeelliset seikkailut ovat nyt myös sarjakuvana. Toisen maailmansodan aikana Termen siirretään sotilaslaboratorioon. Larmola luotsaa meidät taidolla läpi Termenin elämän viimeiset 75 vuotta (1917 – 1993) aseenaan visuaalisesti hyvin monipuolinen kerronta. Yhdysvaltain-vuosina hän keksii muun muassa Sing Singissä ja Alcatrazissa käytetyn sähköisen vartiojärjestelmän. Kivi Larmola (1966) sukelsi kymmenen vuotta sitten Termenin tarinaan, jonka hän tämän dekadin aikana tiivisti 120-sivuiseksi sarjakuvaksi Kaikki liikkuu (Manitou Oü ja Rosebud). Hän antaa sille nimeksi Theremin. Siellä hän keksii laudoista rakennetun kottikärrytien, jota käytettiin sitten kaikilla Neuvostoliiton vankileireillä. Sitä ennen keksijä, insinööri, vakooja ja muusikko Lev Termen eli Léon Theremin (1898 – 1993) oli muuttanut, siepattu ja vangittu lukemattomia kertoja. I. Larmola käyttää monia eri tekniikoita ja monet yksittäiset ruudut ovat kuin omia graafisia teoksia palvellen kuitenkin tiukasti kerrontaa. Tapio Rautavaaran Korttipakka-laulun sanoin: Hyvät kuulijat, tämä tarina on tosi: Termen keksii 1920 maailman ensimmäisiin kuuluvan elektronisen soittimen, jota soitetaan ilman käden kosketusta
Ujeltava theremin-soitin on tuttu monista 1950-luvun sci-fija kauhuelokuvista ja se on olennainen osa Beach Boysin Good Vibrations -kappaletta. Sodan jälkeen Termen elää vapaana miehenä ja on Moskovan konservatorion akustiikan professorina kunnes laitoksen johtaja lukee KIVI LARMOLA KAIKKI LIIKKUU. LEV TERMENIN IHMEELLINEN ELÄMÄ. Teoksen ainoa keksitty juonne on Termenin ja yhden kaikkien aikojen merkittävimmäksi tieteentekijäksi arvostetun Nikola Teslan kohtaaminen New Yorkin puistossa, mutta se sopii hyvin Larmolan kiehtovan draaman kehykseen.. YDIN 3 / 2024 77 YDINKOKEMUS SARJAKUVAT telulaitteen, joka on nykyisen lasermikrofonin esikuva. Termenin muita keksintöjä ovat mm. 1945 hän keksii The Bug -nimellä tunnetun liki täydellisen salakuuntelulaitteen, josta hänelle myönnetään Stalinin palkinto. Rosebud 2024 134 s. elektroninen tanssilattia Terpsitone ja kieletön elektroninen sello Rhytmicon ja väritelevisio. Tässä ei ole tilaa kertoa Termenin naissuhteista, joita Kivi Larmola valottaa yhtä lailla taidokkaasti kuin hänen työtään. Termenin haastattelun 1967 New York Timesista ja hän saa potkut. Sen jälkeen hän työskentelee Moskovan polyteknisessä instituutissa ja saa elämänsä loppupuolella lukuisia ulkomaisia palkintoja
Tietopakettina 50-vuotisnäyttely kuitenkin tiivistää hyvin d&d:n kehityksen sekä tarjoaa mielenkiintoista tietoa peliin vihkiytyneellekin. Roolipelaamisen kehitykseen vaikuttaneista hahmoista itselleni uusi tuttavuus oli YDIN 3 / 2024 78 YDINKOKEMUS. Pelimuseolle tyypillistä interaktiivista puolta näyttelyssä edustaa lähinnä tietokonepelisovitus Eye of the Beholder (1991). Tavallisista pelihalleista poiketen sisään myös pääsee museokortilla. Museokeskus Vapriikissa sijaitseva Suomen pelimuseo on pelkästään pysyvän näyttelynsä puolesta sivistävä ja viihdyttävä vierailukohde, jossa voi helposti kuluttaa iltapäivän pelihistoriaan tutustuen. Vapriikin pienoisnäyttely ei ole valtavan laaja, mutta vaatii silti kohtuullisia lukulihaksia ja tarkkaavaista silmäilyä tai keskittymistä nauhoitettuihin haastatteluihin. Perinteisempi toteutus ehkä selittää, miksi heinäkuisena päivänä suurin osa nuoremmista kävijöistä oli löytänyt tiensä muualta löytyvien peliautomaattien luokse. Maailman ensimmäinen pöytäroolipeli Dungeons & Dragons on 50 vuoden aikana jättänyt merkittävän jäljen pelisuunnitteluun ja -teollisuuteen. Vapriikissa on ensi tammikuuhun asti Dungeons & Dragons 50 vuotta -juhlanäyttely, joka esittelee maailman ensimmäisen pöytäroolipelin historiaa Suomessa ja maailmalla. Taktisista sotapeleistä alkunsa saanut Dungeons & Dragons (tuttavallisemmin d&d) kehittyi yhdistelmäksi fantasiapelaamista ja amatööriteatteria, jonka ympärille on kasvanut laaja mediaimperiumi ja jonka innovaatioista on tullut pelisuunnittelussa itsestäänselvyyksiä. Kirjoittaja Eero Suoranta Noppia & näyttelyitä P akkohan siellä oli käydä, kun olin Tampereen kautta matkaamassa. Tampereen Vapriikissa sen historiaa katsotaan suomalaisen pelaajan näkökulmasta. d&d:n vaikutuksen ovat siten tunteneet nekin nykypelaajat, jotka eivät itse ole kaataneet vahingossa kolajuomaa hahmolomakkeen päälle noppia heittäessään tai haltiasamoojan rooliin eläytyessään
Harrastuksena pöytäroolipelaaminen ei ole kalleimmasta päästä, ainakaan jos peliporukka ei koe tarpeelliseksi ostaa aina uusimpia versioita sääntökirjoista. Vuonna 2000 lanseerattu Open Game License mahdollisti pelin suosiota kasvattaneet kolmannen osapuolen tuotteet, mutta viime vuosina d&d:n tekijänoikeuden haltija Wizards of the Coast on väläytellyt sopimuksen muuttamista. Kiireisessä maailmassa on silti hyvä kerääntyä yhteen kavereiden kanssa heittämään noppia ja kertomaan yhteistä tarinaa – tai vähintäänkin piipahtaa museossa muistuttamassa itseään siitä, että niin voi tehdä. Lisäpohdittavaa tarjoaisivat myös fantasiafiktioon yleisemminkin liittyvät kysymykset representaatiosta ja kolonialistiSA AR N I SÄ ILY N O JA / VA PR IIK IN KU VA -A RK IS TO , CC BY 4. Siinä missä aikoinaan roolipelit saapuivat Suomeen usa:ssa olleiden vaihto-oppilaiden kautta, nykyään ensikosketuksen d&d:hen tarjoavat usein videostriimit ja podcastit, kuten ammattimaisten ääninäyttelijöiden vetämä Critical Role. YDIN 3 / 2024 79 YDINKOKEMUS. Dungeons & Dragons 50 vuotta -näyttelyssä esitellään muun muassa pelin eri laitosten kansitaidetta sekä suomalaisia peliporukoita. Visuaalisena elämyksenä näyttely myös havainnollistaa miellyttävästi esimerkiksi pelikirjojen kansitaiteen ja ulkoasun muuttumista sekä suomalaisten pelaajien omaa luovuutta. Juridisista seikoista huolimatta pelikokemus kuitenkin syntyy viime kädessä vuorovaikutuksessa pelinjohtajan ja pelaajien välillä, jolloin viralliset säännöt ja materiaalit ovat pohjimmiltaan vain ohjenuoria. Aikaa ”ropettaminen” sen sijaan vaatii, erityisesti seikkailuja valmistelevalta pelinjohtajalta, mutta myös useiksi tunneiksi saman pöydän tai ainakin etäyhteyksien ääreen istuvilta pelaajilta. Ikään kuin alaviitteinä näyttelyssä kulkevatkin mukana eri aikoina aloittaneiden suomalaisten peliporukoiden tarinat. sista asenteista: minkälaisia stereotyyppejä eri kulttuureista d&d:n eri versiot ovat toisintaneet, ja mikä tarkalleen ottaen erottaa hirviöitä nujertavat ja aarteita etsivät seikkailijat älyllisiä olentoja kullanhimon takia surmaavista haudanryöstäjistä. Näiden sijaan kantavaksi teemaksi 50-vuotisnäyttelyssä nousevat lopulta eriävät näkemykset siitä, kenelle d&d oikeastaan kuuluu. Erilaisista lähtökohdista huolimatta kunkin porukan tarjoamat esineet ilmentävät näiden yhteishenkeä ja sympaattista meininkiä. N äyttelystä voisi silti helposti kuvitella suuremmankin. Historiakatsauksessa mainitsematta jää esimerkiksi 80-luvun satanismipaniikki, jossa fundamentalistikristityt aivan vakavissaan väittivät roolipelaamiseen opettavan mustaa magiaa. Jennell Jaquays (1954 – 2024), jonka toimittama Dungeoneer-lehti ja siinä julkaisemat seikkailut auttoivat popularisoimaan vaihtoehtoisia etenemistapoja tarjoavan pelisuunnittelun
Virallisemmin viljelytarpeisiin on vastattu perustamalla laatikkopuutarhoita julkisiin paikkoihin, kuten kirjaston pihalle. Niiden koko, estetiikka ja aktiviteetit vaihtelevat. Nykyisin turistit vaeltavat ihailemaan taiteilijoiden ikuistamia, upeita pariisilaisia puistoja. H einäkuussa 2024 Pariisissa asuvat ystäväni esittelivät minulle eri kaupunginosien yhteisöpuutarhoita. Paikallisoppaat olivat tarpeen, sillä paikoista löytyy verkolta tietoa hankalasti. Kirjoittaja ja kuvat Riitta Oittinen Viherkeitaita ja aktivismia Pariisissa K aupunkiviljely kuulostaa trendikkäältä, mutta se on ollut yleistä historiassa. Pariisilaisia puistoja tullaan ihailemaan ympäri maailmaa. Aivan omanlaisia maailmojaan ovat kaupunkilaisten hoitamat yhteisöpuutarhat, jardin partagé. Yhteisöpuutarhassa voi kohdata esimerkiksi uuden elämän kasvien parissa löytäneen työttömän muusikon, nyrkkeilysäkkiä hakkaavia teinejä ja ruokaa kodittomille kokkaavia porukoita. Palstoilla järjestetään improvisoituja juhlia, konsertteja ja taidetapahtumia, opitaan ja opastetaan. Paikallisten hoitamat yhteisöpuutarhat ovat kuitenkin vertaansa vailla. Kaupungissa on kuitenkin myös toisenlaisia, kansalaisaktiivisuuteen perustuvia viheralueita. Joidenkin ympärillä on monenmoista aktiviteettia kuten kirYDIN 3 / 2024 80 YDINKOKEMUS. Pariisissa hyötypuutarhurit kasvattivat viiniä, vihanneksia ja hedelmiä jo vuosisatoja sitten. Joskus kasvien vaalimiselle ei ole löytynyt muuta paikkaa kuin jalkakäytävän reuna, johon puutarhasissit ovat laittaneet villeinä rehottavia ruukkuistutuksiaan. Tämän ymmärtää, sillä moni palsta-aktiivi on todennäköisesti mieluummin puutarhatöissä kuin nököttämässä tietokoneella. Yhteistä on kollektiivisuus, ilon ja pöhinän tuottaminen lähialueiden asukkaille. Satunnainen matkailija saattaa havaita kaupunkipuutarhan vahingossa. Pariisilla on pitkä kaupunkiviljelyn historia, joka näkyy tänäkin päivänä katukuvassa
Sen päälle ei uskalleta rakentaa romahdusvaaran vuoksi.” Ja bonuksena: ”Kun menette tuonne aivan puutarhan nurkkaan, aukeaa näkymä Eiffel-torniin.” P ariisilaisissa yhteisöpuutarhoissa on joitain samoja piirteitä kuin suomalaisessa viljelypalstaja siirtolapuutarhamökkielämässä. Meikäläisillä palsta-alueilla maa näyttää olevan ahkerammassa viljelykäytössä. Se on hautausmaan ohella yksi työväestön ja siirtolaisten historiallisesti kansoittaman kaupunginosan harvoista julkisista tiloista. Portit kuitenkin TEP Ménilmontant. Paikan säilyttämisen puolesta on jouduttu janja tavaranvaihtopisteitä, mininäyttelyitä ja kasvuastioita. Viljelijät ovat myös tuottaneet lähiympäristöön muraaleja. aukenivat meille kaikkialla ja moni palsta-aktiivi keskusteli mielellään urbaanien henkireikien tarpeesta. ”Ei ole vaaraa, että tätä puutarhaa tuhottaisi. Vierailemissani puutarhoissa oli enemmän oleskelutilaa ja pikku polkuja kuin suomalaisilla. Rakentaminen on mahdotonta, koska puutarhan alla on ollut kipsikaivos. YDIN 3 / 2024 81 YDINKOKEMUS. Esimerkistä yhteisöllisen puutarhan energisoivasta voimasta käy valtavan kokoinen tep (Terrain d’éducation physique et sportive) Ménilmontant. Muraalin on tehnyt Erre. Joissain puistoista on käynnissä sosiaalisiaja ammatillisia ohjelmia tai naapuruston lapsille suunnattua toimintaa. Palstailuinnostus ei tunne rajoja: Kyseiseen paikkaan oli tupsahtanut kahdeksi viikoksi vapaaehtoistöihin japanilainen pariskunta San Franciscosta. Toisessa puutarhassa joukko viljelijöitä oli kokoontunut sunnuntaipäivälliselle. Yksi kertoi, kuinka heidän puutarhassaan pidetään konsertteja ja miten viereisen hoivakodin asukkaat pystyvät seuraamaan kasvun ihmeitä suoraan ikkunoistaan. Yhtä puutarhaa ympäröi taidokkaasti käsin taottu, koristeellinen portti. ”llman muuta tämä on myös sosiaalista toimintaa, ei vain mullassa möyrintää ja kasvien kasvatusta.” He kertoivat myös pitävänsä palstalla ympäristökasvatusta lähiseudun koululaisille. Usein puutarhoja ympäröi aita ja ulkopuolisille on sisäänpääsyajat
Ehkäpä tep:ä voi kutsua kansanpuistoksi, sillä toiminta on erittäin laajaa. Monessa puutarhassa harrastajat ja ammattilaiset yhdistävät voimiaan. Aktiviteetteihin kuuluu muun muassa podcastien tekoa ja jos jonkinlaista tiedollista ja taidollista työpajaa. Jardin Louis Blanc. Kasvien hoitamisen ja kasvattamisen ohella yhteisöpuutarhat toimivat sosiaalisina ja kulttuurisina keskuksina ja spontaanin kansalaiskeskustelun areenoina. K aupunkipuutarhoista on tutkitusti monenlaista hyötyä. Muillekin kaupunkilaisille se on hyvä tapa päästä luontoon. On sanottu, että yhteisöpuutarhat tuovat uudenlaista kansalaisuuden tunnetta jakautuneeseen yhteiskuntaan ja antavat toivoa epävarmassa maailmassa. Arkipäivänä siellä näkyi iso kirjo pariisilaisia: päiväkotilapsia luontoretkellä, koululaisia tauolla, turinointiin keskittyviä eläkeläisiä, koiranulkoiluttajia, urheilijoita, kaltaisiani uteliaita haahuilijoita – ja citykanoja. YDIN 3 / 2024 82 YDINKOKEMUS. taistelemaan. Alueella on pidetty solidaarisuuskahvilaa, jaettu ruokaa kodittomille ja sen inspiroivaa ympäristöä on hyödynnetty katumuotikuvauksissa. Onpa yhteisöpuutarha sitten puistoon tai viljelypalstaan päin kallellaan, se mahdollistaa kiinteän luontoyhteyden ihmisille, joilla ei ole pihaa, saati parveketta. Yhdessä toimiminen ja osaamisen – tai kasvien – vaihto ei vaadi isoja investointeja ja työtaakka on jaettu. On eri asia olla paikassa, jossa voi itse työskennellä käsillään ja suunnitella kasvukautta, kuin istua puiston penkillä ihailemassa näkymää, jossa viranomaiset ovat tehneet esteettiset ratkaisut ja kasvivalinnat. TEP Ménilmontant. Seinäpinta-ala on tehokkaasti täytetty erilaisin maalauksin. Puutarha on siihen osallistuville eräänlainen kodin laajennus
Sairaalat ovat olleet erityisen julmien hyökkäysten kohteena, ja maaliskuussa 2024 Israel piiritti viimeistä toimintakunnossa ollutta, Gazan parhaiten varusteltua Shifan sairaalaa kahden viikon ajan. Anitta Kynsilehto taustoittaa kahden kirja-arvion pohjalta Israelin sortotoimia ja tilanteen kärjistymistä erityisesti Gazassa. Valtaosa kuolleista on naisia ja lapsia. E sittelen jo kaksi jo reilu vuosikymmen sitten julkaistua silminnäkijäkertomusta Gazasta. Kirjoittaja Anitta Kynsilehto Gaza: ARKEA PALESTIINALAISÄIDIN SILMIN JA SOTAA NORJALAISTEN LÄÄKÄRIEN TODISTAMANA G aza ja erityisesti Gazan siviiliväestö on ollut syksyn 2023 ja alkuvuoden 2024 Israelin armeijan ilmapommituksen ja maahyökkäysten kohteena. Olemme todistaneet päivästä, viikosta ja nyt jo kuukaudesta toiseen jatkuvaa armotonta hävitystä niin kutsuttujen länsimaiden, Yhdysvallat etujoukoissa, julistaessa tukeaan Israelille ja vaivaantuneita pyyntöjä tauottaa taistelu siten, että humanitaarista apua saataisiin siviileille. Kansanmurhaa käsitellään Kansainvälisessä tuomioistuimessa (icj) Etelä-Afrikan Israelia vastaan nostamassa kanteessa, mutta tämäkään ei ole saanut tulitaukoa aikaan. Länsi ei voi enää vältellä syyllisyyttään. Laila El-Haddadin blogiteksteistä ja hänen Al Jazeeralle ja muille tiedotusvälineille kirjoittamistaan artikkeleista koostuva teos Gazamom avaa arkea pääasiallisesti Yhdysvalloissa asuvana Gazan palestiinalaisena äitinä, jonka LibaYDIN 3 / 2024 83 YDINKOKEMUS KIRJAT. Palestiinalaisten ahdinko on jatkunut vuosikymmeniä. Avustuskuljetukset eivät pääse perille, yli puolen vuoden tuhoamisen jälkeen kaista on raunioina ja valtaosa väestöstä on paennut jo useita kertoja alueen sisällä. Sekä Gazamom että Silminnäkijänä Gazassa taustoittavat omista näkökulmistaan sitä, mistä myös tämänkertaisessa katastrofissa on kyse. Jo hyökkäyksen ensimmäisten viikkojen ruumissaldo ohitti saman määrän ihmisiä, joiden on laskettu kuolleen Ukrainassa sitten Venäjän helmikuun 2022 lopussa aloittaman hyökkäyssodan
Näistä tulee osa arjen havaintoja, jopa lasten leikkejä. Vaikka dokumentaarinen teos on käännetty ja julkaistu suomeksi jo vuonna 2012, se kestää aikaa. Jos niin sanotuissa normaalioloissa rajojen yli liikkuminen on hankalaa, tulee siitä mahdotonta akuutin konfliktin ollessa käynnissä. Kaksivuotiaana pienen Yusufin arkisanastoon kuuluu muun muassa qassif eli kranaattiLAILA EL-HADDAD GAZAMOM Suomentanut S. Kirja auttaa ymmärtämään paitsi sitä, millaista arkielämä Gazassa on, myös sitä, mitä Israelin niin sanottu vetäytyminen Gazan kaistalta vuonna 2005 tarkoitti käytännössä. Itse asiassa tilanne voi huonontuakin”. Rajan ylittämisestä ei koskaan voi olla varma. Maaliskuussa 2024 Israel piiritti sairaalaa kahden viikon ajan, eikä sen esittämille väitteille löytynyt tälläkään kertaa totuuspohjaa. Kun 8 000 siirtokuntalaista lähti Gazan kaistalta, muutti Länsirannan laittomille siirtokunta-alueille 30 000 uutta siirtokuntalaista. Siirtokuntalaisten määrä kasvoi 400 000:sta 420 000:een. Samaan aikaan myös ”paluuoikeuttaan” käyttävät juutalaiset saapuvat eri puolelta maailmaa Israeliin ja laittomia siirtokuntia laajennetaan. nonin pakolaisleirillä syntynyt puoliso voi vain haaveilla pääsevänsä tapaamaan vaimonsa Gazassa asuvia sukulaisia. G azaan on todella vaikea päästä, ja sieltä on lähes mahdotonta päästä pois. YDIN 3 / 2024 84 YDINKOKEMUS KIRJAT. Palestiinalaisten paluuoikeus on ollut mahdoton aihe käsiteltäväksi rauhanneuvotteluissa, saati käytännössä. Israelin väitteet Hamasin komentokeskuksesta sairaalan alla osoittautuivat perusteettomiksi. Toinen arvioitavista teoksista on kahden norjalaisen lääkärin, Mads Gilbertin ja Erik Fossen kirjoittama silminnäkijätodistus Israelin vuodenvaihteessa 2008 – 2009 tekemästä, kolme viikkoa kestäneestä Valettu lyijy -nimellä kutsutusta hyökkäyksestä Gazaan. Pienen poikansa varttumista seuratessaan ElHaddad kuvailee lapsensa kokemusmaailmaa, jossa Israelin miehittämättömien lennokkien ja sotakoneiden äänet sekoittuvat tavallisiin kaupungin ääniin ja lintujen lauluun. He olivat ainoat länsimaalaiset lääkärit, jotka työskentelivät Gazassa heti hyökkäyksen alkupäivinä. Yksi näistä käytännön merkityksistä on ollut rajaliikenteen aiempaakin tiukentuneempi säätely, josta El-Haddadin ja bbc:n haastattelemat palestiinalaiset totesivat jo ennen Israelin vetäytymistä: ”Niin kauan kuin liikkuvuusongelmaa ei ratkaista, mikään gazalaisten elämässä ei muutu. Takkala Into 2012 320 s. Gilbertin ja Fossen tuolloinen työpaikka, Shifan sairaala, oli marraskuussa 2023 intensiivisen hyökkäyksen kohteena, ja esimerkiksi keskosvauvoja kuoli hyökkäyksen yhteydessä, kun sairaalasta katkesivat sähköt
tulitus, jonka poika yhdistää varoitukseen äidilleen lisäten siihen vakuutuksen, että ”kaikki on hyvin eikä äidin tarvitse pelätä”. Samalla teokset valottavat myös sitä, miksi isolle osalle niin kutsuttua globaalia etelää niin kutsutun kansainvälisen yhteisön toimet näyttäytyvät kaksoisstandardien ohjaamilta tai standardien puuttumisena tyystin. Gilbert kuvaa tätä dilemmaa: Gazassa oli tämän sodan aikana 800 toimittajaa, valtaosa heistä paikallisia ammattilaisia. Kahden tässä arvioidun teoksen lukeminen auttaa ymmärtämään, miten lähes kahden vuosikymmenen saarto on vaikuttanut niin Gazan palestiinalaisten arjessa kuin sotatoimien eskaloituessa. Mistä muualta mahdollisimman reaaliaikaista dokumentaatiota olisi ollut saatavilla, kun Israel ei päästä ulkomaalaisia tiedotusvälineitä tai avustusjärjestöjä alueelle. Kyse ei siis ollut siitä, ettei Gazassa olisi ollut toimittajia. Harvoina Gazaan päässeinä eurooppalaisina Gilbert ja Fosse antavat myös lukuisia haastatteluita länsimaisille tiedotusvälineille ja toimivat näin ”valkoisena äänenä” sodan tuhojen keskellä. Kun norjalaiset antamissaan haastatteluissa arvostelivat Israelin armeijan toimia ja kehuvat palestiinalaisten kollegoidensa taitoja, heitä pidetään Hamasin propagandan levittäjinä. Oma esikoiseni lohdutteli itseään samanikäisenä sillä, ettei Muumien Mörköä tarvitse pelätä. Kun Erik Fosse kertoo Der Spiegelin toimittajalle hoitaneensa koko päivän lapsiuhreja Israelin pommitettua Jabalian pakolaisleirillä sijaitsevaa Yhdistyneiden kansakuntien (yk) koulua, toimittaja siteeraa Israelin armeijan tiedottajan väitettä koulun pihalla leikkivistä lapsista ”Hamaslapsina”. YDIN 3 / 2024 85 YDINKOKEMUS KIRJAT. Vastaava on toistunut esimerkiksi suomalaisten tiedotusvälineiden uutisoidessa palestiinalaisuhreista talvella 2023 – 2024, kun nämä ovat toistuvasti viitanneet ”Hamasin alaisen” terveysministeriön tietoihin. MADS GILBERT, & ERIK FOSSE SILMINNÄKIJÄNÄ GAZASSA Suomentanut Päivi Kivelä Like 2010 361 s. Gazan palestiinalaisten samaistaminen Hamasiin ja saman logiikan mukaisesti väistämättä terroristeiksi ei säästä edes lapsia. Mads Gilbertin ja Erik Fossen kuvaus vuodenvaihteesta 2008 – 2009 päiväkirjanomaisesti ja dialogisesti etenevä teos dokumentoi sairaalaan saapuneiden vammoja, joille ei aina voida tehdä mitään, omaisten ahdinkoa loukkaantuneiden ja menehtyneiden läheistensä takia sekä vaikeita ratkaisuja, joita sairaalahenkilökunnan on tehtävä selvitäkseen kasvavasta potilasmäärästä. He vain eivät olleet länsimaisia, koska Israel järjestelmällisesti esti heitä pääsemästä alueelle. La aje m pi arv io on ju lka ist u Ko sm op oli s 1 – 2/2 . ”Ajattelin, että ne, jotka painoivat laukaisinta, ne, jotka istuivat turvassa panssarivaunuissaan ja ampuivat, eivät enää pitäneet palestiinalaisia ihmisinä”, Fosse kirjoittaa. Satakunta toimittajaa oli uutistoimistojen, sanomalehtien ja tv-kanavien palveluksessa, loput olivat freelancereita
Tuttavuus syntyi, kun Kivistön vastaanottokeskuksen ohjaaja suositteli Basharia. Alle kaksikymppinen poika etsi neuvoa Koraanin opetusten ja havaitsemiensa naisten, lasten ja heikkojen sorron väliseen ristiriitaan. Simon ilmoitti, ettei tunne Koraania eikä usko olevansa muutenkaan pätevä neuvonantaja, koska hän on juutalainen eikä edes YDIN 3 / 2024 86 YDINKOKEMUS KIRJAT. Pakolaisuuden syistä ja kotoutumisen kipuilusta tuntuu jokaisella olevan mielipide. Hän saapui vuonna 2016 Suomeen 16-vuotiaana 750 kiintiöpakolaisen erässä, kun Suomi otti pakolaisia Morian leiriltä Kreikasta. Kirjoittaja Esko Rantanen Mitä on olla yksin kaukana kotoa. Syyrialainen teinipoika Bashar ja Simon ovat epätodennäköinen kirjailijapari. Nuori Bashar pohti tätä ristiriitaa, josta Syyrian diktaattori Bashar al-Assadin hallinto oli ja on julma esimerkki. Isoisän ikäluokkaan kuuluva Simon osasi rakentaa luottamussuhteen nuorukaiseen, joka tuli eri kulttuurista Suomeen yksin vailla perhettään. Simon nimittäin tarvitsi arkistoaineiston skannaajaa, joksi hän palkkasi Basharin, luotettavaksi ja huolelliseksi osoittautuneen apulaisen. Hän työskenteli tehtävässä neljännesvuosisadan. John Simon on puolestaan 81-vuotias New Yorkin juutalainen, jonka Pekka Herlin 1970-luvulla värväsi Koneen tiedottajaksi. K irjassa puhuu omalla äänellään Bashar-niminen syyrialaispoika. Äänen saa kerrankin itse kohde
Lisäksi isä yllytti poikaa tekemään muitakin vaarallisia tehtäviä, joissa hengenmeno oli täpärällä. S yyrian kansannousua Bashar seuraa kirjaimellisesti katutasolta ja tarina on siis yhden yksilön kuvaus monimutkaisesta konfliktista. YDIN 3 / 2024 87 YDINKOKEMUS KIRJAT. Simon suostui kuitenkin kuuntelemaan, mitä Basharilla oli sydämellään. Seitsenlapsisessa perheessä hän syystä, joka ei koskaan selviä, joutui isänsä vainon kohteeksi. Niin teki Basharkin. Niiden aikana Bashar kertoi tarinaansa. Suomentanut Jaakko Kankaanpää Teos 2024 320 s. John Simon nauhoitti ja editoi keskustelut. Minkä valtavan sisäisen ristiriidan tämä aiheuttikaan Basharille. Luonnostaan lapset rakastavat vanhempiaan, vaikka nämä eivät olisikaan täydellisiä. Yli puolet kirjasta on Basharin suoraa kerrontaa. Bashar oli hädin tuskin toisella kymmenellä, kun pojasta tuli perheen keskeinen huoltaja keskellä kansannousua, missä syyrialaiset huusivat vapautta. suomalainen, vaan amerikkalainen, joka ajattelee maailmasta eri tavalla kuin Bashar. Alussa Bashar kuvaa perhettään ja oloja Syyriassa. SYYRIALAISPOJAN MATKA KOHTI RAUHAA. Sotaa kesti vajaat kymmenen vuotta ja se päättyi kapinallisten tappioon 2020. Venäjä tuki al-Assadia ja venäläiskoneet pommittivat säälimättömästi myös siviilejä. V uosien mittaan Bashar ja Simon tutustuivat toisiinsa ja tekivät yhdessä pitkiä kävelyjä. Vajaan sadan sivun verran Simon kuvaa Syyrian historiaa ja analysoi Basharin toimintaa Suomessa, joka usein oli lyhytjänteistä ja levotonta. Sotaan osallistui suuri määrä erilaisia Syyriassa toimineita ryhmittymiä, muun muassa Isis. Hän kertoo, miten hiipi valkosipulipellolle etsimään syötävää hallitusta kannattavien tarkka-ampujien luotien viuhuessa korvissa. Äiti koetti suojella parhaansa mukaan, mutta isää tämä ei muuttanut. Isä löi ja haukkui Basharia myös muiden kuullen. JOHN SIMON PAKO REVITYSTÄ MAASTA. Vastarinta alkoi kansannoususta al-Assadin hallintoa vastaan
Perheen kaltaista turvaverkkoa ei ole eikä kaikkiin vastaantuleviin olisi kannattanut tutustua. Bashar on nyt asunut Suomessa reilut seitsemän vuotta ja on kirjan kirjoitushetkellä 23-vuotias. S yyrian sisällissodassa leirit määrittyivät islamin pääsuuntausten sunnien ja šiialaisten mukaan. Omat laskut jäävät rästiin ja velkaa kertyy. Vuoden jälkeen Bashar lähtee omilleen. Hetken hänellä on ruokakuljetusyritys. Kaksi kertaa Turkin poliisi nappaa veneen ja toisella yrityksellä hän on hukkua. Se jatkuu kuitenkin kaveriutena. S uomi on tarjonnut Basharille mahdollisuuden aloittaa elämä turvallisessa ympäristössä. Parempi, jos keskuksen asukeilla olisi teetetty mitä tahansa työtä. Hän maksaa myös Olivian laskuja. Kankaanleikkaajana hän tekee palkatta pitkiä päiviä. Hän pyrkii hyvään, mutta sortuu usein huonoon. Elämään saapuu Olivia, jonka kanssa suhde kehittyy ja päätyy yhteiseen kotiin, johon pian syntyy pieni poika. Parhaiten selvinneillä on ollut tukenaan joko oma perhe tai suomalainen isäntäperhe. Korona, inflaatio ja auton asettaminen ajokieltoon kaatavat yrityksen ja Bashar menettää ajokorttinsa. Hän on ”saanut taloudellista apua, ilmaiset opinnot, terveydenhuollon ja paljon hyvää tarkoittavia avustajia ja neuvonantajia”, Simon kirjoittaa. Ikä ei paina, elämä on edessä. Valtaa pitänyt al-Assadin klaani oli šiialaisiin lukeutuva alaviittien ryhmä. Identiteetiltään hän pysyy muslimina ja perheessäkin rukoukset ja käynnit moskeijassa kuuluivat asiaan. Simon uskoo Basharin selviytymismahdollisuuksiin, mutta edessä saattaa yhä olla mutkia matkassa. Onko Suomen virkakoneiston ”yhden koon” ratkaisu turvapaikanhakijoiden ongelmiin joustamaton eikä vastaa traumatisoituneimpien tarpeisiin. Kuitenkin sisällisota oli ennen muuta valtataistelua ryhmien kesken. Suhde päättyy, kun Olivia lähtee ja vie pojan mennessään. K ivistön vastaanottokeskuksen ohjaajat ovat tehneet parhaansa kotouttamisen onnistumiseksi eikä Bashar heitä moiti. Kiltti Bashar vetoaa vastakkaiseen sukupuoleen ja hän tutustuu tyttöihin. Hän on juuttunut mielenterveyspalvelujen pyöröoveen. Paljon ennen sodan päättymistä päähenkilö Bashar oli lähtenyt Syyriasta äidin antamat 50 dollaria taskussaan. Turkissa hän päätyy Istanbuliin ja saa työpaikkoja. Bashar on kiitollinen saamastaan tuesta, mutta pohjimmiltaan hän on yhä yksinäinen. YDIN 3 / 2024 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Ystävällinen kahvilanpitäjä menettää uhkapelissä yrityksenä ja uusi omistaja potkaisee Basharin pellolle. Bashar päättää yrittää pakoa meren yli Kreikkaan. Ero perheestä ja lähtö maailmalle ypöyksin vaatii kestävyyttä ja tulevaisuudenuskoa. Kavereitakin on, mutta ruohonpolttajat ja machoilevat arabinulikat ovat sopimatonta seuraa. Sen sijaan hän pitää turmiollisena pelkkää oleilua. Toiset ovat pärjänneet työelämässä, toisilla on yhä vaikeata. Miksi tukitoimet eivät ole tuottaneet toivottua tulosta. Lähdettyään Turkkiin ja päästyään Kreikan pakolaisleirille Bashar tutustuu moniin uusiin ihmisiin. Simon pohtii. Vaikean isä-suhteen päälle tulee yksinäisyys. Kolmas onnistuu. Analysoidessaan omia tekemisiään Suomessa Bashar muistaa Allahia, jonka lähellä pysyessään hän tekee elämässään oikein, mitä hän ei omasta mielestäänkään aina tee. Harhateille hän joutuu vieraantuessaan Allahista. Basharille kysymys šiialaisuudesta tai sunnilaisuudesta ei vaikuta tärkeältä. Naispuolinen ohjaaja luo Bashariin verraten intiimin suhteen ja saa ilmeisesti tästä syystä potkut työpaikastaan. Palkastaan Bashar lähettää osan perheelleen, joka on paennut Turkkiin. Heidän menestyksensä ja integroitumisensa Suomeen vaihtelee. John Simon on pitänyt yhteyttä muihinkin turvapaikanhakijoihin. Vahva miellyttämisen ja hyväksymisen tarve ohjasi ja se ohjasi häntä Suomessakin
Li on erityisesti myynyt teknologiaa ja muuta materiaalia Iranille, joka on niiden avulla saanut rakennettua ohjuksistaan ja lennokeistaan yhä suurempia, pitkäkantoisempia ja tarkempia. Hämmästyttävän uutteruuden tuloksena rengas kohteen ympärillä tiivistyy, ja journalistit pääsevät aaveen etsinnässään pidemmälle kuin tiedustelupalvelut konsanaan tai sitten ne ovat jostain syystä jättäneet Lin rauhaan. Kaksikolle irtosi niistä arvostettu Pulizerpalkinto. Nelikkoon voi kyllä luottaa, vaikka hekin joutuvat usein toteamaan, että jotain taustalähdettä ei voi paljastaa. Heille puhuvat esimerkiksi keskeiset tiedusteluorganisaatiot, armeijoiden edustajat ja tutkijat. Alkoi eri puolille maailmaa viisi vuotta kestävä retki, jolla tutkivat toimittajat huomasivat kohteensa olevan kuin aave, periaatteessa lähes läsnä, mutta ei missään. Kirjan kirjoittajista Obermaier ja Obermayer ovat maailmalla tunnettuja journalisteja, joiden kautta tulivat julki muun muassa Panaman paperit. Panaman paperit ovat Lin etsinässä arvokas lähde, kuten myös muut tietovuodot, Luxemburg, Offshore, Paratiisi ja Pandora. Asekauppiaan tarina on teoksen kirjoittamisen jälkeen vain ajankohtaistunut Venäjän hyökkäyssodan ja Gazan konfliktin takia. Kummankin rintamilla käytetään iranilaisia aseita Kiinan valtion hiljaisella hyväksynnällä. Christoph Giesen, Philipp Grüll, Frederik Obermaier, Bastian Obermayer KIINALAINEN AAVE Atena 2024. Renny Jokelin TUTKIVAT JOURNALISTIT KADONNEEN JÄLJILLÄ YDIN 3 / 2024 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Saksalaiset journalistit kulkevat Euroopan, Yhdysvaltojen, Israelin ja Kiinan väliä vuosikausia, ja lähestyvät kohdettaan kierrellen ja kaarrellen. SUURI osa teoksesta on lähihistorian kertausta tai journalistien työmetodien kertomista. Kuitenkin suuri osa kieltäytyy sanomasta oikeasti mitään, kun kysymys koskee suoraan Lin olinpaikkaa. 237 s. SAKSALAISILLE toimittajille tarjottiin juttuvinkki, johon he innokkaasti tarttuivat: etsikää kiinalainen Li Fangwei, jota lukemattomat maat, hallitukset ja tiedustelupalvelut olivat yrittäneet jäljittää vuosikausia. Nyt niillä tarvittaessa osuu Israeliin ja jopa Eurooppaan. Panaman paperit oli tietovuoto, jonka asiakirjat paljastivat tilejä veroparatiiseissa, korruptiota ja hämäriä toimenpiteitä, ja jonka johdosta ministereitä ja muita silmää tekeviä putosi palleiltaan. Toki on hyvä, että lukija tietää mihin kirjoittajat perustavat kertomaansa, mutta välillä ylenmääräinen ”prosessien avaaminen” tai haastateltavien nimien pudotteleminen tuntuvat tarpeettomilta. Li Fangwei – tai usein muun muassa Karl Lee -nimisenä tunnettu hahmo – on vuosikymmenten ajan toiminut asekauppiaana Kiinasta käsin
TOMMI KINNUSEN puita ovat teoksesta toiseen männyt ja hänen ihmisiään naiset. He haluavat mahdollisimman pian tilanteesta pois. Maijaliisa Mattila MITÄ ON KOVAN KUOREN ALLA. YDIN 3 / 2024 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. Kaarnassa näkyvät menneisyyden kulot ja kolhut. Männyistä tiedetään, että uloimpana on paksu kaarnakerros, joka suojaa pehmeää jälsikerrosta. Tommi Kinnunen KAARNA WSOY 2024 204 s. Raiskausten jälkeen hänellä oli ollut polttava halu saada puhua ja saada osakseen myötätuntoa ja ymmärrystä, mutta sopivaa tilannetta tai kuuntelijaa ei osunut kohdalle koskaan. He muistavat äidin käsittämättömät raivokohtaukset ja suunnittelevat hautajaisia, vaikka äiti on yhä elossa. Virallinen Neuvostoliitto kielsi partisaanihyökkäyksiä koskaan tapahtuneen. Laajalti eri aikatasoissa liikkuvaa teosta on helppo lukea selkeiden kappaleiden ansiosta, ja kaiken kruunaa Tommi Kinnusen kieli. Hyökkäyksiä oli ollut 45 pitkin Itä-Suomea, aina Petsamoa myöten. Mitä enemmän niitä yrittää torjua, sitä enemmän ne satuttavat. Laina sulki kokemukset sisäänsä kuin kilpikaarnamänty. Kaksostyttäret eivät ole olleet äidin kanssa tekemisissä vuosiin eikä heiltä heru myötätuntoa edes kuolinvuoteen ääressä. Tavalla tai toisella arvet märkivät ehkä eliniän ja vaikutus säteilee lähipiiriin ja seuraaviin sukupolviin. Vanhat veteraanit ovat kyllä joskus puhuneet ja ehkä helpottaneet siten omaa taakkaansa. Mutta mitä tiedetään kovia kokeneista naisista. KAARNAN päähenkilö on vuonna 1920 syntynyt Laina, joka makaa sairasvuoteella 2000-luvun alussa. Heidänkin ulkokuorensa on usein kova, ja on vaikea sanoa, mitä on kuoren alla. Kaikilla oli sota-aikana omat ongelmansa. Joukkoon solahtaa aforismienkin kaltaisia kiteytyksiä, kuten tämä: ”Mennyttä kaipaavat vain ne, joille se on pelosta ja häpeästä puhdas.” Kinnunen osoittaa, että häväistyt ja särjetyt eivät halua muistella, mutta muistot eivät heitä jätä. LAINAN traumat ovat aiheutuneet partisaanien väkivallasta, josta hän ei ole kyennyt kertomaan kenellekään. Suomessa ei voitu vuosikymmeniin puhua partisaanien rikoksista, vaikka moni niistä kohdepaikkakuntien ulkopuolellakin tiesi. Martille Laina ei ole raivonnut koskaan ja poika kokeekin, että hän tuntee äidin siskoja paremmin – myös sen toisenlaisen, pehmeämmän äidin. Se kimmeltää. Lainan lapseksi tuli sodan kaaoksessa myös sukulaispoika Martti, joka on jäänyt kotipaikoille ja ollut äidin tukena. Aikuiset lapset tulevat hänen luokseen sairaalaan ja käyvät myös katsomassa vanhoja kotipaikkoja. Heidän isänsä on kaatunut talvisodassa ennen heidän syntymäänsä ja äidin uusi puoliso on pahasti alkoholisoitunut sotaveteraani. Se on viettelevän kaunista
Lukukokemus voi siksi olla epämiellyttäväkin: lukijan on oltava valmis mielipiteidensä muuttamiseen. Venäjään kohdistettu ”kollektiivinen rangaistus” taas antoi sille verukkeita kehystää helmikuun hyökkäys oikeutettuna vastauksena piiritystilanteeseen. Sakwa näkee kylmän sodan päättymisessä vuonna 1989 yhtymäkohtia Versailles’n rauhaan. Tavoittelemamme rauha on haudan rauhaa ja haikailemamme turvallisuus orjien turvallisuutta, kuten The Lost Peace -kirjassa lainattu John F. Demografinen kehityskään ei juuri suosi länttä. THE LOST PEACE povaa poliittisen lännen voimannäytön tekevän siitä entistä yksinäisemmän: deglobalisaatio kulkee rinnan dedollarisoitumisen kanssa. Venäjän väkivaltainen ratkaisu turvallisuusdilemmaan oli pako pattitilanteesta, jonka syyt eivät löydy idästä. RAUHAN aika on ohi, kuuluttaa Kentin yliopiston professori Richard Sakwa. Sakwa katsoo Venäjän jäävän sivurooliin uudessa kylmässä sodassa, jonka Yhdysvallat käynnisti Kiinaa vastaan. Teos on tasapainoinen aikalaisanalyysi ydinsodan partaalta. Sakwa näkee ydinasesulkusopimusten ja -valvonnan pettämisessä suursodan vaaran. Sakwa väittää Yhdysvaltojen ”luoneen olosuhteet sijaissodalle” Ukrainassa. Näkökulmien monipuolisuus on vahvuus. Kennedy varoitti. Niillä on välitön vaikutus kolmannekseen maailman väestöistä. Yale University Press 2023 448 s. Hän ennustaa globaalin etelän puherooleista aiempaa assertiivisempia. Naton laajeneminen kylvi sotapolitiikan siemenet, Sakwa linjaa. Pakotteista on tullut poliittisen lännen tärkeimpiä vaikuttamiskeinoja. Yhdysvaltojen entinen puolustusministeri William Perry on luonnehtinut maansa ydiasepolitiikkaa ”pidemmän päälle katastrofaaliseksi, onnen kääntyminen voi olla vain ajan kysymys”. Yhdysvallat oli onnistunut tällaisessa neljäkymmentä vuotta aikaisemmin tarjoamalla yllykeitä Neuvostoliiton ”toverilliselle avulle” Afganistanille. Teos yhdistää nämä puolet toisiinsa verrattomasti. Sakwa kirjoittaa kylmäävästi Venäjän hyökkäystä edeltäneistä viikoista. Asioilla on aina kaksi puolta. Valuviat paljastuivat vasta myöhemmin. Hän arvostelee poliittisen lännen valintojen voimistaneen kärjistymisen kierrettä. Kun Euroopan turvallisuus laskettiin transatlanttiselle perustalle, yhteinen turvallisuus laiminlyötiin. YDIN 3 / 2024 91 YDINKOKEMUS KIRJAT. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, kansainvälinen järjestelmä ajautui vaarallisille vesille. HOW THE WEST FAILED TO PREVENT A SECOND COLD WAR. Läntiseen strategiaan sitoutunut narratiivi on jättänyt pimentoon liian paljon. Aleksi Okkonen KYLMÄÄVÄSTI KANSAINVÄLISISTÄ SUHTEISTA Richard Sakwa THE LOST PEACE. Presidentti Putin todellakin epäili Ukrainan Nato-jäsenyyttä Yhdysvaltojen ansaksi, jolla maa saataisiin vedettyä romahdukseensa johtavaan hyökkäykseen. Globaalin etelän onkin ollut vaikea tunnistaa itseään osapuolijaosta
Lauloi ja komensi osallistumaan, tanssimaan, hyppimään, hikoilemaan. Sideways järjestettiin tänä vuonna viimeistä kertaa siinä muodossa kuin se on tavattu järjestää: Helsingin jäähallissa sekä sen pysäköintipaikalla ja pihapiirissä on ollut persoonallista oheisohjelmaa, vuosien kuluessa esimerkiksi kymmeniä ilmaisia flippereitä ja vaikkapa olutjoogaa ja linnunlaulukaraokea. Parhaaseen brittityyliin laulaja tarjosi kuivakkaan luonnehdinnan suomalaisyleisön hän käskystään tekemästä mosh pitistä, aggressiivista ja muita tönivää tanssityyliä suosivasta yhteisestä tanssialueesta – ja suomalaisten tavasta toteuttaa se: Tämä on kohtelian mosh pit, jota olen koskaan nähnyt. Flow kuvataan mediassa usein elitistisenä tapahtumana, jossa esiintyy suurelle yleisölle tuntemattomia nimiä. YDIN 3 / 2024 92 YDINKOKEMUS MUSIIKKI S ideways, helsinki, kesäkuu 2024: englantilainen punkyhtye Frank Carter and the Rattlesnakes esiintyy festivaalin avausillan pääesiintyjänä. Ja juuri riehakkuutta Carter KalkkaroKerran punk, aina punk Teksti ja kuva Pasi Kostiainen Aktiivisille musiikkiharrastajille suunnatuilla festivaaleilla soi kesällä 2024 punk. käärmeineen yleisöltä vaati! Carter hyppäsi jo keikan alkupuolella yleisön sekaan. Kyllä Carter vinoilikin. Tämän tyylisistä Flowjutuista saa käsityksen, että iso osa festivaalin. Konemusiikkia, indiepoppia, Kuumaan kaltaista supersuosittua suomipoppia ja muuta musiikkia on Sidewaysissa kuunneltu rauhallisesti diggaillen. Mistä sen suosio 2020-luvulla kertoo. Musiikillisesti Sideways on tarjonnut kunnianhimoisille musiikkiharrastajille alkukesän herkkuannoksen siinä, missä loppukesän kylläisyydestä on pitänyt huolen vielä isompi tapahtuma Flow-festivaali. F low, helsinki, elokuu 2024: englantilainen punk-yhtye Idles esiintyy festivaalin avausiltana täpötäydessä teltassa, riehakkaan yleisöjoukon eli noin 10 000 ihmisen edessä. Tunnelma on ollut hyvä, mutta vain harvoin riehakas
Eikä Idlesin solistin Joe Talbotin tarvitse kehottaa yleisöä osallistumaan. Kun uusnatsit lähtivät elokuun alussa kadulle harhaanjohtavien lapsenmurhaajatietojen suututtamina, suuret ihmisjoukot marssivat myös osoittaakseen, ettei ääriajattelulle ole Britanniassa tilaa. Punk on huuto oikeudenmukaisuuden puolesta – edelleen. Rajummin yleisö Helsingissä huusikin, kun Talbot kuvaili tapahtumia Englannin kaupunkien kaduilla. Idlesin keikalla on kuitenkin sellainen hikisen välitön tunnelma, että jättitelttaa voi kuvailla intiimiksi. 2020-luvulla, kun moni asia huolestuttaa ja maailman ongelmat tuntuvat liian suurilta ja vaikeilta ratkaistavaksi, punk-keikka tarjoaa hengähdystauon ja varaventtiilinä toimivan purkautumiskanavan. Hän tekee sen silti. YDIN 3 / 2024. Ja tämä on niin hienoa! T ämä on myös syy, miksi vanha kunnon punk on ajankohtaista musiikkia nyt, lähes 50 vuotta sen jälkeen, kun yksinkertaista ja yhteiskunnallista, energistä rockia alettiin kutsua punkiksi ja siitä tuli iso ilmiö. Idles-yhtyeen Joe Talbot esiintyi Flow-festivaaleilla yleisön käsimeren keskellä. Ja varsinkin lavan edusta hyppii toisiaan vasten, huutaa ja riehuu niin, että kun tuo on tanssimista, kukaan laske askeleitaan. YDIN 3 / 2024 93 YDINKOKEMUS MUSIIKKI kävijöistä ei ole yhtä kiinnostunut musiikista kuin omasta asustaan, mahdollisesti seurasta sekä siitä, miten nämä saa ikuistettua sosiaaliseen mediaan. Kun voi huutolaulaa iskulauseidenomaisia kertosäkeitä, hyppiä ja tanssia muiden samaa mieltä olevien ihmisten kanssa, on maailmassa taas toivoa. Helsingissä nähtiin uusinta Glastonburyssä kesäkuun lopussa pahennusta herättäneestä huudatuksesta: Talbot pisti yleisön huutamaan ”Fuck The King”, joka on tietysti Britanniassa selkeä poliittinen kannanotto tasavallan puolesta, mutta Suomessa lähinnä karnevalismia
. I över tio år har förorterna blivit allt farligare att besöka. Här är det ofta den klassiska finska kniven som dödar eller sårar. Det våld som framför allt Sverige upplever i sina förorter (ett femtiotal orter, enligt polisens statistik) liknar ingenting annat. Allt oftare är förövarna unga ligister, barn under straffrättslig ålder. Lösningen är inte tidigare och strängare straff. Författaren Jens Lapidus beskrev förortslivet redan tidigt. Inte sällan är det hudfärg som triggar till dåden. I vår ”civiliserade” del av världen – hur länge kan vi kalla oss civiliserade?! – var det väl mordet på Olof Palme, som väckte oss till ett nytt sätt att se på vår omgivning. Nog för att det finns vapen i våra samhällen, Trump förutan. Hans popularitet ökade. Barn under tio bär stiletter med sig överallt. Vuxna dödar barn. Den måste få en lösning med det snaraste. Det har alltid funnits våld i vårt samhälle: i hemmen, mellan olika grupperingar och släkter. B land politikerna diskuteras möjligheten att sänka straffrättsåldern. Den problematiken får vi inte stillatigande bara notera. Länderna har skärpt gränsövervakningen på bägge sidor. Dödsskjutningar har ökat i ett antal länder och nu håller Sverige och Danmark på att klättra i den dystra statistiken. Polisen åker ogärna ut på uppdrag och oftast är det numera två bilar som rycker ut. Men hur komma åt fenomenet med små barn som utför fruktansvärda handlingar. Sverige och Danmark beskyller varandra för att unga rekryteras för att utföra gängens våldsdåd, eftersom de undgår straff. Fasansfulla dåd i gator och gränder utförs här av barn i allt yngre år. Visst, vi har haft vår beskärda del av krig. Den svenska tv-serien Tunna blå linjen finns i sina två första säsonger på Arenan och i höst sänds den tredje säsongen av den populära serien. Det är oftast inte bråkstakarna som rekryteras utan de stillsamma, känsliga barnen. För poliserna blir attackerade, stenarna yr, deras bilar sätts i brand. Det är Trump och hans sida i bataljen som vurmar för vapen i hemmen. Men när usa:s presidentkandidat Donald Trump blev beskjuten var det ett lyckoskott, inte ett dödande skott. Brottsligheten i sig har inte ökat nämnvärt men antalet dödsskjutningar ligger i toppen av landsstatistiken i Europa. När en tretton-, fjortonåring utför ett våldsbrott straffas hen inte utan blir ett fall för barnskyddet. YDIN 3 / 2024 94 KOLUMNI. M en också i vårt eget land finns det tendenser till ökat våld bland unga. Serien beskriver ingående hur det är att vara polis i förorterna. Våld föder våld ASTRID NIKULA Skribenten?är?medborgaraktivist?och?publicist.. De unga får plötsligt ett sammanhang, en identitet, en hemvist som de har saknat. Barn dödar barn, barn dödar vuxna människor som är annorlunda
S ommaren har bjudit på många varma dagar men samtidigt står världen i brand på många sätt. D en italienska fotojournalisten Giacomo Sini vistades en tid ombord på fartyget Life Support i Medelhavet. I samtalet med Sandelin framgick tydligt att de populistiska partierna – Sannfinländarna, Sverigedemokraterna och många andra europeiska partier inom extremhögern – använder invandring som hot och de konservativa skräms med statsskulden. Det handlar om extremvärme, skogsbränder men också om politisk explosionsfara. Vår kolumnist Kari Välimäki påminner helt befogat om medborgarorganisationernas och den tredje sektorns insatser för en levande demokrati. På Helsingfors Bokmässa i höst har vi ett eget program om demokratins läge. Israels raider mot palestinska områden och på annat håll har tillspetsat situationen men västledarna vädjar till Iran att just iranierna inte ska delta i hämndspiralen. Till exempel liberalismen splittrades i en vänsteroch en högerinriktning. Just så. Vårt nummer bjuder också på många utmärkta boktips. Vi har skäl att förvänta oss att den nya eu-kommissionen och parlamentet bekämpar klimatförändringen och fattigdomen som är grunden till flyktingskap och flyttningsrörelser. Även om det är lång tid sedan franska revolutionen (1789) och dess efterdyningar härstammar de stora världsbildsideologierna, såsom konservatismen, liberalismen och socialismen från den tiden. Människor försöker överleva i Gazas ruiner. De ekonomiskpolitiska avgörandena blir därför till av nödtvång utan någon värdegrund eller att de byggde på politiska beslut. Vid tidskriften Ydins debatt i våras om ”Festung Europa” framkom det hur eu har förpassat invandring och flyktingskap utanför sina gränser. Ingen av dem är ändå tydlig eller enkel. ”De önskar desperat på en möjlighet att överleva, inte att få ett bättre liv”. Med sparåtgärderna kan decenniers sociala kapital skrotas. Felet kan inte sitta i hudfärgen. Det blir inget eldupphör. Ideologierna har nyanser och riktningar. Översättare?Astrid?Nikula YDIN 3 / 2024 95 KÄRNUPPLEVELSE. Statsapparatens besparingar riktar dödliga slag mot demokratins grogrund – människors förmåga och vilja att agera, påverka och medverka. Också vi har skäl till självkritik: ingenjörer kör våra bussar. De räddar förlista flyktingar och invandrare ur havets djup. Kaisa Väkiparta från Läkare utan gränser vittnar om följderna av dessa åtgärder: om omänskliga fängelseliknande förhållanden i exempelvis Libyen, om tortyr, sjukdomar och hunger. Kärnstoff I deologier har betydelse: I vår samtalsartikel dryftar vi med Marianne Sandelin varför det har blivit så väldigt populärt – i synnerhet inom ekonomin – att tona ner ideologierna
Bulletin of the Atomic Scientists -asiantuntijat ovat varoitelleet pitkään siitä, miten olemme lähempänä ydinsodan syttymistä kuin vuosikymmeniin sitten vuoden 1945. Emmekö ole ihmiskuntana oppineet mitään. Ongelma piilee siinä, että pelote perustuu kulloinkin vallassa olevan poliittisen johtajan kykyyn tehdä rationaalisia päätöksiä. Kynnys on toki edelleen korkea, mutta riski tilanteen eskaloitumisesta laajaksi ydinsodaksi olisi tällöin merkittävä. H iroshiman ja Nagasakin kauhuista on kulunut tänä vuonna jo 79 vuotta. Pahimmillaan YDIN 3 / 2024 96 KOLUMNI. MIHIN SINÄ KÄYTTÄISIT 90 MILJARDIA DOLLARIA. Ydinasevaltioiden, ja myös Naton, motto kuuluu niin, että pelote toimii kun mahdollinen vastustaja on tietoinen kyseisen tahon kyvystä tehdä vastaisku. J oka vuosi yhdeksän ydinasevaltiota kuluttaa järjettömiä summia ydinaseisiin sen sijaan, että rahaa käytettäisiin asioihin, jotka hyödyttäisivät maiden omia kansalaisia, koko ihmiskuntaa ja planeettaa. Toinen järjettömyyden huippu on vallitseva kauhun tasapaino jossa elämme: tämänhetkinen ydinasepelote ei ole kestävä ratkaisu maailmanrauhan rakentamisessa. JULIA JERNVALL Kirjoittaja on ICAN (International Campaign to Abolish Nuclear Weapons) Finland koordinaattori. 90 miljardia dollaria vuodessa on noin 3 000 dollaria sekunnissa aseisiin, joilla ei taata kenenkään turvallisuutta. Mitä hyvää voisimmekaan tehdä 90 miljardilla dollarilla, jotka päätettiin ohjata ydinaseiden tuotantoon ja ylläpitoon pelkästään viime vuoden aikana. Kaksi kaupunkia tuhoutui ja sadat tuhannet ihmiset kokivat maailman pahimman joukkotuhoaseen katastrofaaliset seuraukset. Itse käyttäisin rahat mielummin esimerkiksi terveydenhuollon, koulutuksen, kriisiavun, ilmastonmuutoksen torjumisen ja muiden elintärkeiden palveluiden rahoittamiseen. Sekä Venäjältä että Israelista, jotka molemmat ovat ydinasevaltioita ja nykyisten aseellisten konfliktien osapuolia, on kuulunut ääniä mahdollisesta ydinaseen käytöstä. Erityisen huolestuttavaa nykyisessä kansainvälisessä ilmapiirissä on ydinaseiden uhan ja pelotteena käyttämisen lisääntyminen. Ydinaseista on kiristyneen maailmanpoliittisen tilanteen myötä tullut päivittäistä politiikkaa
Vaikka valtiot eivät tietoisesti aloittaisikaan ydinsotaa, on myös sattuman aiheuttama – siis vahingossa tai teknisestä virheestä johtuva – ydinasekonflikti mahdollinen. Hävitetään ydinaseet ennen kuin ne hävittävät meidät. 9 500 näistä aseista on jatkuvassa hälytysvalmiudessa. Suomen osalta lämpötilan lasku ja kasvukauden lyheneminen aiheuttaisi tilanteen, jossa täällä ei voisi käytännössä viljellä yhtään mitään. Ihmiskunnan kohtaloa ei koskaan tulisi uskoa vain harvojen saati edes yhden ihmisen käsiin. Mitä vähemmän ydinasetuotantoa rahoitetaan ja mitä enemmän valtiot kokevat painetta ydinaseriisunnasta, on meillä mahdollisuus turvallisempaan maailmaan. H aluan seistä sillä puolella historiaa, joka vastusti ydinaseita ja sotaa. Kun maailma olisi täysin sekaisin, ei ruoan tuonti toimisi ja menehtyisimme kaikki nälkään. K ylmän sodan loppumisesta huolimatta maailmassa on edelleen 12 512 ydinkärkeä. Nyt kyse ei ole vain ydinasevaltojen puolustuspolitiikasta, vaan koko ihmiskunnan, meidän, tulevaisuudesta. Ydinaseista tulee päästä eroon pitkällä aikavälillä, toki tasapuolisesti neuvotellen ja kaikkien turvallisuushuolet huomioon ottaen. Maailmassa ei ole olemassa sellaista kansainvälistä organisaatiota, joka kykenisi vastaamaan ydinräjähdyksen aiheuttamaan avuntarpeeseen. Läheltä piti -tilanteita on ollut historiassa useita, ja osassa rauhan säilyminen on ollut minuuteista kiinni. pelote voi johtaa epäselvyyteen tai jopa bluffiin, kun vastustaja ei tiedä missä veteen piirretty viiva ydinaseiden käytöstä menee. Jopa lääkärit ja muut terveydenhuollon ammattilaiset varoittavat, ettei ydinsodan aiheuttamaan humanitaariseen katastrofiin ole mahdollista varautua eikä uhreja kyettäisi hoitamaan. Pelotteen toimivuuteen ei voi luottaa, sillä se vaatii vain yhden tahon, joka ei kestä stressaavaa tilannetta tai jännittynyttä poliittista ilmapiiriä – puhumattakaan siitä, että heitä voidaan harhaanjohtaa. Kuulostaa siltä, että se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta yksi tie siihen on yk:n ydinasekieltosopimus. Ennemmin tai myöhemmin valtion päämies voi olla niin tasapainoton tai epätoivoinen, että hän tekee kohtalokkaan virheen. leista, aiheuttaisi tulimyrskyjen ja nokipilvien seurauksena ydintalven, joka heikentäisi ruoan tuotantoa koko pohjoisella pallonpuoliskolla. On hyviäkin uutisia: keväällä julkaistu Don’t bank on the bomb -raportti osoittaa, että ydinasekieltosopimuksen astuttua voimaan kolme vuotta sitten, merkittävä määrä rahoituslaitoksia on irtaantunut joukkotuhoaseiden rahoittamisesta. Ihmiskunnan kohtaloa ei koskaan tulisi uskoa vain harvojen saati edes yhden ihmisen käsiin. Ainoa varma keino ydinsodan ehkäisemiseksi on ydinaseiden täydellinen hävittäminen. Valtaosa niistä on voimakkaampia kuin ne, jotka tuhosivat Hiroshiman ja Nagasakin. Rajoitettukin ydinsota, jossa käytettäisiin vain 1 – 2 prosenttia nykyisistä ydinasearsenaaYDIN 3 / 2024 97 KOLUMNI
Fagerholm sanoi, että hyvinvointivaltio tulee aina motivoida ideologisesti. ”Hillary Clinton edusti naisia ja vähemmistöjä, irrallisia ja erillisiä ryhmiä – vaan ei luonut ”meitä”… Yhdysvaltojen vaalijärjestelmässä ei riitä, että saa eniten valtakunnallisesti ääniä: ”me” pitää houkutella esiin niin maaseudulla kuin kaupungeissa, ja erilaisissa osavaltioissa.” YDIN 3 / 2024 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Kummatkin nostivat esille ideologian tärkeyden muutoksen välineenä. Keskustelijoina Ydin-lehden päätoimittajan kanssa olivat kirjailija Monika Fagerholm ja tutkija Johannes Kananen. HABIBA ALI oli Ydin 50 vuotta -juhlanumeron Ydinhenkilö. Hän muistutti, että kaksipuoluejärjestelmässä puolueiden sisällä on valtava kirjo erilaisia puolia, josta sana puoluekin juontaa. ” Tuolloin ymmärrettiin, että tarvitsemme toisiamme ja että olemme tasavertaisia. ”Valtamekanismien tunnistaminen on tärkeää ja niitä pitäisi myös journalistien kyetä erittelemään paremmin”, sanoi Kananen. ”Hyvinvoinnissa ei ole kyse vain materiaalisesta hyvinvoinnista… modernissa yhteiskunnassa on tärkeää taata jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet persoonallisuutensa vapaaseen kehittämiseen. Käsitystä siitä, millainen suomalainen on, pitää uudistaa. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. Me suomalaiset olemme erinäköisiä, meillä voi olla monta kieltä tai uskontoa, mutta olemme suomalaisia.” TUTKIJA ja Ydin-lehden aiempi päätoimittaja Emilia Palonen kirjoitti kolumnissaan Yhdysvaltojen vaaleista, joissa Donald Trump nousi valtaan. Mutta nyt suomalainen voi olla tummaihoinen. Tätä ruokkivat talouden merkitystä korostavat think tankit, jotka tuottavat sanoja ja retoriikkaa, joilla hallitaan maailmaa. Kansankotia vahvisti sodan kokemukset ja että sen tuho ylitti luokkarajat. Jos olisi jatkettu kapitalismiin kuuluvaa eriarvoisuuskehitystä, sen vaikutukset olisivat olleet hirvittävät.” Johannes Kananen puolestaan muistutti työn merkityksestä ja siihen liittyvästä luovuuden potentiaalista. Kyse on luovuuden vapauttamisesta… Taloustiede hallitsee tapaa, miten ajattelemme ja käymme keskustelua.” Perusyksiköksi onkin tullut rationaalinen, oman hyötynsä maksimoiva yksilö. Ideologiasta, suomalaisuudesta ja hiukan Yhdysvaltojen vaaleistakin HELSINGIN kirjamessuilla käytiin kahdeksan vuotta sitten Ydin-keskustelu pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta. ”Joskus ehkä ajateltiin, että suomalainen on vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen. Fagerholm muistutti myös, että elämme retoriikan vallassa: god är den som smakar gott
NÄKÖKULMIA yhteiskunnallisten ristiriitojen ratkaisemiseen ja luottamukseen. Kysyimme, miten EU toimii muuttoliikkeiden, maahanmuuton ja pakolaisuuden paineissa. 5. Syksy Räsänen.. Toivomme sähköpostiosoitetietoanne sähköiseen laskutukseen siirtymiseksi. Tallenne löytyy Ydin-lehden Facebook-sivuilta ja YouTubesta. Ydin on myös podcasteja ja tilaisuuksia tärkeistä aiheista VIIMEISIN tallennettu keskustelutilaisuutemme on keväältä 22. Uudistamme tilaajarekisteriämme ja laskutusta. 10. Tilaisuus järjestettiin yhteistyössä Vapaus valita toisin -yhdistyksen kanssa. 15 – 15.30 Kruununhaka-lava TOIMIIKO DEMOKRATIA – MITÄ MIELTÄ OVAT TUTKIJA, AKTIVISTI JA PÄÄTTÄJÄ. Kiitokset työryhmä: Arja Alho, Teppo Jäntti, Henri Salonen ja Otso Teperi. Sen voi lähettää ydin@ydinlehti.fi LÄHETÄMME MYÖS UUTISKIRJEITÄ! Ydin-uutisia www.ydinlehti.fi on uudistunut! HALUSIMME tyylikkäällä ulkoasulla ja entistä selkeämmällä sisällöllä palvella vieläkin paremmin Ydin-lukijoita ja tilaajiamme verkossa. Tapaamisiin Helsingin Kirjamessuilla Sunnuntaina 27. 2024: Avoin kuulemistilaisuus – Euroopastako linnoitus. Asiantuntijoina olivat: maahanmuuttojohtaja Sanna Sutter (Sisäministeriö), johtava asiantuntija Renne Klinge (Ulkoministeriö), viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta (Lääkärit ilman rajoja) sekä entinen väestöpolitiikan dosentti Ismo Söderling. Miten uudet turvallisuusuhkat vaikuttavat kansainvälisiin sopimuksiin ja suojeluun. Keskustelijoina tutkija Ari-Elmeri Hyvönen, kosmologi ja kansalaisaktivisti Syksy Räsänen sekä aiemmin päättäjänä toiminut päätoimittaja Arja Alho
YD IN 3 / 20 24 w w w .yd in leh ti.fi Tra deka jä senedu t