Valemediat ja faktojen jälkeinen aika Hyvinvointivaltio ja ideologia Miten Dylanista tuli Dylan?. 2016 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa ENNAKKOLUULOJA VASTAAN Habiba Ali uskoo, että on aika uudistaa käsitystä siitä, millainen suomalainen on. IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO. vuosikerta / 4 l. . 50
UUDELLE TILAAJALLE ENSIMMÄISET PUOLI VUOTTA (KOLME NUMEROA) VAIN 16,90 E!* TIL AA: 09 4114 5369 TIL AUS@KULT TUURIVIHKOT.FI * KESTOTIL AUS, JATKUU AUTO MAAT TISESTI NORMAALI HINTAISENA (44 E / VUOSI) ELLET KESKEY TÄ SITÄ. BLOGEJA, VIDEOITA, UUTISIA, DIGILEHTIÄ... WWW.KULT TUURIVIHKOT.FI. SEIREEN SAL AN TARINA SUOMEN VASTUU PAKOLAISIS TA KURDIKANS AN K AMPPAILU YLI R AJOJEN IRAKILAISET PAKENEVAT HENKENSÄ EDESTÄ FRIEDRICH ENGELS AMERIKASS A QUEER-UTO PIAT KIRJALLISU UDESSA ELOKUVAGU RU TIMO MALMI 5 – 2 1 6 Taiteista ja solidaarisuudesta valoa synkkään aikaamme! JO VUODESTA 1973 ILMESTYNYT KULTTUURIVIHKOT EI EPÄRÖI TARTTUA VAIKEISIINKAAN AIHEISIIN
TALVI Uusnatsin uusi elämä / 40 RITA DAHL Globalisaatio tarvitsee kontrollia / 42 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Pidä huivista kiinni, Habiba! / 44 YTIMEN TOIMITUSKUNTA & MEERI KOUTANIEMI Leiriltä leirille YTIMESSÄ 50 LIISA LIIMATAINEN Lahkolaisuus jakaa Lähi-Idän kahtia / 55 JUHA SAARINEN ”Ei mitään tekemistä islamin kanssa” / 59 HANNU REIME Kuuban vallankumous ja sen myytit / 62 JOHANNA VEHKOO Faktoista vapaa yhteiskunta / 66 NILS TORVALDS EU, toissijaisuus ja epävarmuuden tasot / 69 PERTTI JOENNIEMI Riistetään Venäjältä vihollinen / 72 JUHANI SIMILÄ Matkalla Bob Dylaniksi YDINKOKEMUS 78 EERO SUORANTA Pasifismia pelimaailmoissa / 82 JUHANI TOLVANEN Aku on kaurismäkeläisin ankkalinnalainen / 84 KALEVI SUOMELA Ukraina on Euroopan sydämessä / 86 Kirja-arviot / 91 EERO SUORANTA Lumikki ja iso paha valvontakoneisto / 92 Levyt / 93 LEENA GÜELL Köyhän naisen ääni / 94 EMILIA PALONEN Obamasta Trumpiin: demokratiaa, ei demografiaa / 96 TARJA CRONBERG YK-rintamalta vihdoin jotain uutta / 98 Pala historiaa YDIN 4 / 2016. / 30 KAROLIINA KANTOLA ”Vahvempi Tanska” – vastahakoinen Tanska. A. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 TARJA HALONEN Suomi-äidin tyttäret ja pojat / 12 JANNE HUKKA Historia tekee paluuta YDINHETKI 14 ARJA ALHO Ideologia, ideologia, ideologia / 20 SIMO ORTAMO Rauhantekijät / 24 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Itämeren turvallisuus – Sapelinkalistelua vai sodan uhkaa. / 34 Onnea 50 vuotta ilmestyneelle Ydin-lehdelle! / 36 SILJA J
Kun Suomen kansantalous rämpii hädin tuskin kasvussa, viestintätoimistojen myyntikate on kasvanut Kauppalehden mukaan vuodessa 11 prosenttia. M eillä ei juurikaan ole läpivalaistu erilaisia ajatushautomoja eikä viestintäfirmoja. ARJA ALHO päätoimittaja Y din-lehden keskustelussa Helsingin Kirjamessuilla tutkija Johannes Kananen korosti valtamekanismien erittelyn merkitystä – jos ja kun haluamme muutosta. Kun valta muuttuu oikeudeksi ja tottelemisvelvollisuudeksi, on kyse sisäistetystä vallasta. Heikki Paloheimo ja Matti Wiberg erottavat muitakin vallan ilmenemismuotoja kuin pakottamisen. Myös Libera on think tank. Sitä johtaa Matti Apunen ja sen hallituksesta löytyvät muun muassa Anne Brunila ja Björn Wahlroos. Valta ei taidakaan olla ihan yksinkertainen juttu! Valta viihtyy nykyään parrasvaloja paremmin varjoissa, joissa manipuloidaan, markkinoidaan sekä konsultoidaan – ja usein kalliilla hinnalla. Think tankien hyvänä tarkoituksena on kasvattaa yhteiskunnallisen päätöksenteon ja tutkimuksen vuorovaikutusta. Muitakin löytyy. Sitten ovat entisten poliittisten avustajien miehittämät viestintäfirmat. Ne myyvät selkeäsanaisuutta, joka tarkoittaa mahdollisuusviestintää, ajatusjohtajuutta ja simulaatioharjoituksia. Se haluaa yhdistää vapauden ja vastuun – miten jaloa. Vallankäytön muotoja ovat palkkiot ja rangaistukset, indoktrinaatio eli piilovaikuttaminen ja propaganda sekä agendanmäärittely, mutta myös sosiaalistuminen. Sosiologian klassikon Max Weberin suppean määritelmän mukaan valta on a:n kykyä saada b tekemään halunsa mukaan b:n vastustuksesta huolimatta. Mutta pahana seurauksena voi olla, että ne ryhtyvät ohjaamaan poliittista toimintaa. Mutta vallankäyttö voi tulla oikeutetuksi ja eri osapuolten hyväksymäksi myös pehmeästi vaikkapa tradition, karisman sekä lain ja rationaalisen ajattelun kautta. Mitä valta oikein on. Asenteitakin voidaan muuttaa. Elinkeinoelämän valtuuskunta on määritellyt itsensä think tankiksi. MISSÄ ON SE VALTA. Kansanedustaja Elina Lepomäki johtaa hallitusta, jossa on mukana myös Wahlroos. Kirsi Pihan ja Taru Tujusen viestintätoimisto Ellun Kanat kertoo ratkaisseensa Helsingin valtavan väestönkasvupaineen luomalYDIN 4 / 2016 4 PÄÄKIRJOITUS. Kun toimintavaihtoehtoja rajoitetaan, voidaan kohde saada toimimaan halutulla tavalla. Kohde kokee, että hänellä on velvollisuus totella, ja vallankäyttäjä puolestaan, että valta on hänen oikeutensa. Liberan verkostossa puolestaan mukana ovat Anne Berner ja Anne Brunila. Monet firmoista kertovat keskittyvänsä juuri julkisten palvelujen ”markkinoille”
Ydin nelosen esseissä, reportaaseissa, kolumneissa ja arvioissa on taas viiltoja aikaamme. Ydin-lehti ei saanut sellaista, emmekä myöskään haaveile eläkkeellepääsystä. Viestintäyhtiö Kreabin Suomen toimitusjohtaja Mikael Jungner onkin harmistunut oikukkaisiin äänestäjiin ja luottaa siksi enemmän markkinoihin. M arkkinoilla vedonlyöjät eivät voineet uskoa, että britit päättäisivät erota eu:sta. YDIN 4 / 2016 5 PÄÄKIRJOITUS. Voin ylpeänä suositella jokaista juttua ja samalla kiittää kuluneesta vuodesta! On etuoikeus tehdä työtä, joka on totta ja intohimo. ”Muutoksen sanoittamiseksi ja kommunikoimiseksi luotiin video, esite ja infografiikkaa.” Jos joku on ihmetellyt, miksi ihmeessä Guggenheim-hankkeella on yhdeksän henkeä, vastaus löytyy viestintäfirma Milttonista ja g:n Helsingin tukisäätiöstä. He ovat niitä, jotka rajoittavat toimintavaihtoehtoja, muokkaavat asenteita ja luovat totuudenjälkeistä vaihtoehdottomutta. Kaikki Ydin-lehden tekijät eri vuosikymmeninä ovat halunneet tehdä jokaisesta numerosta edellistä paremman, jotta lukijoillamme olisi maailman ymmärtämisen halu ja muuttamisen välineet. Kun mikään ei muutu, vaikka valta vaihtuu, on synnytetty populismin kasvualusta, jota äärioikeisto nyt väärinkäyttää ja hyödyntää. Esimerkiksi Demokraatti-lehti uutisoi 26.11. Valta viihtyy nykyään parrasvaloja paremmin varjoissa, joissa manipuloidaan, markkinoidaan sekä konsultoidaan – ja usein kalliilla hinnalla. Toisin kävi, Donald Trump voitti, vaikkei saanutkaan Clintonia enemmän ääniä. helsinkiläisten demarivaikuttajien g-kirjoituksen, jonka allekirjoittajat ovat lähes poikkeuksetta Milttoniin rekrytoitujen demareiden kavereita. Markkinaodotukset olivat myös Yhdysvaltojen presidentinvaaleissa Hillary Clintonin puolella. E nnen 50-vuotiaat saivat kultakellon syntymäpäivälahjaksi. Vaaleilla valitut voi sentään aina vaihtaa. Mutta miten vaihtaa itsensä poliittiseen eliittiin lukevat vallankäyttäjät kaikenlaisissa manipulaatiofirmoissa, joiden osaaminen tulee liian suuresta liksasta ja oikeiden vallankäyttäjien liepeillä hengailusta. Samoin teknokraattisesta vallankäytöstä, jossa ideologisille perusteille ei ole sijaa. la Uudisraivaajat-konseptin, jonka avulla lisättiin vuoropuhelua kaupungin ja asukkaiden välillä. Pitkään on puhuttu poliittisen eliitin vieraantumisesta kansasta ja demokratian kriisistä
/ sivu 59 JUHA SAARINEN on jihadismiin erikoistunut tutkija ja jatko-opiskelija King’s College Londonissa. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. 50. / sivu 62 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. / sivu 36 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. RITA DAHL on kirjailija ja toimittaja. / sivu 50 SIMO ORTAMO toimittaja, poliittisen historian maisteriopiskelija ja Ytimen toimituskunnan jäsen. Huomautukset 14 päivän kuluessa. / sivu 44 LIISA LIIMATAINEN on Lähi-idän tilanteeseen perehtynyt toimittaja. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. / sivu 82 NILS TORVALDS on Euroopan parlamentin jäsen sekä entinen Ylen kirjeenvaihtaja Moskovassa ja Washingtonissa. alv 10% ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. TALVI on rasismiin, köyhyyteen sekä sukupuolikysymyksiin erikoistunut tutkiva toimittaja. / sivu 20 NIKLAS PIIPARINEN on musiikin ystävä ja pitkäaikainen Ydin-lehden avustaja. / sivu 14, 20, 24 & 42 LEENA GÜELL on psykoterapeutti ja vapaa kirjoittaja. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. / sivu 30 TIMO ANTERO KORHONEN on vanhan koulun yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja nykyisin Lapissa asuva eläkkeellä oleva sekatyöläinen. / sivu 10 JUHANI SIMILÄ on filosofian maisteri, joka on opiskellut musiikkija kulttuuriantropologiaa Kuubassa ja Meksikossa. / sivu 89 MEERI KOUTANIEMI on valokuvaaja ja toimittaja. / sivu 72 KALEVI SUOMELA on pitkäaikainen rauhanaktiivi ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Eero Suoranta, eero.suoranta@helsinki.fi HALLITUKSEN PJ Kalevi Suomela, kalevi.suomela@gmail.com ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Pekka Elomaa TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 89. / sivu 84 SILJA J. / sivu 69 KAROLIINA KANTOLA on toimittaja, joka tekee toista tutkintoaan Roskilden yliopistossa kansainvälisen politiikan maisterilinjalla. / sivu 66 JOHANNA VEHKOO on faktantarkistukseen perehtynyt toimittaja ja yksi tutkivan journalismin verkkojulkaisu Long Playn perustajista, joka kirjoittaa Ylelle Valheenpaljastaja-nimistä juttusarjaa. / sivu 40 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. A. / sivu 93 PERTTI JOENNIEMI toimii tutkijana Karjalan tutkimuslaitoksella Itä-Suomen yliopistossa ja vierailevana tutkijana Tampereen rauhantutkimuskeskuksessa. alv 10% 28 € kestotilaus, sis. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa (Helsinki) Rosebud-kirjakaupat PDF-versiona Ytimen verkkokaupasta: www.holvi.com/shop/ydin-lehti Lehden voi lukea iPadilla: www.appstore.com/Ydin YDIN 4 / 2016 tekijät YDIN 4 / 2016. / sivu 55 ARTO SALMELA on eläkkeellä oleva kaavoituksen ohjaaja ja rakennustalouden tutkija. / sivu 92 HANNU REIME on vapaa toimittaja, joka ennen eläkkeelle siirtymistään työskenteli yli 40 vuotta Ylen radiouutisissa
Rasismiin ja väkivaltaisen äärioikeiston toimintaan on mahdollista puuttua jo nykyisen lain puitteissa. Ydin-lehden toimituskunta HILJAISUUDEN RIKKOJAT Ytimekkäät AR JA AL H O YDIN 4 / 2016. YDIN 4 / 2016 SYYSKUUN 24. On vastuumme puuttua ja tarjota tukea silloin kun joku muu puuttuu siihen, mielenosoituskutsussa sanottiin. Peli poikki -mielenosoitus järjestettiin sen jälkeen, kun Jimi Karttunen oli kuollut uusnatsien mielenilmauksen yhteydessä tapahtuneen pahoinpitelyn seurauksena. – Jokainen meistä voi nousta rasismia vastaan sitä kohdatessaan. Mielenosoituksessa osallistujille jaettiin pillejä, joilla oli tarkoitus puhaltaa peli poikki rasismille ja fasismille. – Vaadimme poliitikkoja ja viranomaisia ottamaan vakavasti rasismin ja siitä kumpuavan väkivallan. Mielenosoituksessa puhui muiden muassa tutkija ja toimittaja Mikael Brunila, jonka puheenvuoro käsitteli uuden fasismin vastaisen yhteisymmärryksen tärkeyttä. – Tärkeimmän olemme jo löytäneet: olemme löytäneet toisemme. päivänä yli 15 000 ihmistä marssi Helsingissä osana fasismin ja rasismin vastaista Peli poikki! – Rikotaan hiljaisuus -mielenosoitusta. Me olemme ne, jotka ensiksi korottavat äänensä, jotka rikkovat ahdistavan hiljaisuuden, viheltävät pelin poikki ja sanovat, että ”ei, tästä he eivät kulje, koska me olemme täällä ja meitä on paljon, paljon enemmän”. Mielenosoituksia järjestettiin myös ainakin Joensuussa, Kuopiossa, Tampereella ja Jyväskylässä
YDIN 4 / 2016 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 4 / 2016 ”EN USKO, ETTÄ TUOHON VOI VASTATA MITENKÄÄN VARMASTI. […] SE, MITÄ VOIMME TODETA, ON ETTÄ KANSAN LIIKEHDINNILLÄ JA AKTIVISMILLA, JOS SE ON OIKEIN ORGANISOITUA JA OHJATTUA, VOI OLLA PALJON VÄLIÄ. TRUMP ON LIIAN ARVAAMATON. JA MEIDÄN TULEE MUISTAA, ETTÄ PANOKSET OVAT HYVIN SUURET.” Noam Chomsky, vastauksena kysymykseen Yhdysvaltojen ulkopolitiikasta Donald Trumpin presidenttikaudella, truth-out.org 14.11.
Tähän mennessä tiedustelutietojen jakaminen maiden välillä on tapahtunut ainoastaan Yhdysvaltojen kautta. Sopimus solmittiin alle kuukausi siitä, kun sitä koskevat neuvottelut aloitettiin uudelleen neljän vuoden tauon jälkeen. esittänyt, että sopimuksen solmimisella yritetään kääntää kansalaisten huomio pois Parkiin kohdistuneista korruptiosyytöksistä. Palkinto myönnettiin 12. The Japan Timesin mukaan Japanin ulkoministeri Kishida Fumio puolestaan sanoi maiden välisen turvallisuusyhteistyön olevan Pohjois-Korean ohjusja ydinkokeiden valossa tärkeämpää kuin koskaan aikaisemmin. Lisäksi Holmberg on muun muassa ollut mukana tekemässä Ylen nettisivuilta löytyvää suomi-pohjoissaamefraasisanakirjaa. – Holmberg ei ole kaihtanut puhumasta vaikeistakaan aiheista, vaan on käyttänyt hienosti näkyvyyttään mediassa saamelaisten oikeuksien parantamiseksi, raati kuvailee. Kiinan ulkoministeriön edustaja Geng Shuang puolestaan syytti Japania ja Etelä-Koreaa ”kylmän sodan mielenlaadusta” ja sanoi sopimuksen lisäävän jännitteitä Pohjoisja Etelä-Korean välillä. 26-vuotias Utsjoelta kotoisin oleva Holmberg on julkaissut viisi runokirjaa, levyttänyt musiikkia useassa eri kokoonpanossa sekä näytellyt televiosarjoissa ja teatterissa. Lausunnossaan Etelä-Korean puolustusministeriö kuvasi GSOMIA-nimellä tunnettua sopimusta ”välttämättömäksi”. Korealaiset suhtautuvat edelleen varauksella Japaniin, joka hallitsi Koreaa siirtomaanaan vuosina 1910 – 1945, ja edellinen yritys solmia tiedustelusopimus maiden välille vuonna 2012 kariutui eteläkorealaisten julkiseen paheksuntaan. Etnosoi! -kansanmusiikkitapahtuman yhteydessä. 11. Etelä-Koreassa opposition edustajat ovat syyttäneet presidentti Park Geun-hyen hallitusta kansalaismielipiteen huomiotta jättämisestä sopimuksen valmistelussa. Raadin mukaan Holmbergin taiteilijana ja aktivistina yli valtionrajojen tekemä yhteistyö on myös hyvä esimerkki siitä, että saamelaiset ovat valtiosta riippumatta yksi kansa, ja että heidän asemansa yhden valtion sisällä on kaikkien saamelaisten asia. South China Morning Post -lehden mukaan Pohjois-Korea on väittänyt sopimuksen avaavan oven sille, että Japani miehittää uudestaan Korean niemimaan. Taiteellisten saavutustensa lisäksi valitsijaraati halusi palkita Holmbergin tämän työstä saamelaisten oikeuksien puolustamiseksi sekä saamelaisten aseman tekemiseksi tunnetuksi valtaväestölle. Holmberg palkittiin ansioistaan taiteen ja kulttuurin edistäjänä sekä saamelaisten oikeuksia puolustavana aktivistina. YDIN 4 / 2016 9 YTIMEKKÄÄT JAPANI ja Etelä-Korea solmivat marraskuussa sopimuksen Pohjois-Koreaa koskevien sotilastiedustelutietojen suorasta jakamisesta. Myös Pohjois-Korea ja Kiina ovat esittäneet kritiikkiä GSOMIA-sopimusta kohtaan. Oppositio on myös Japani ja Etelä-Korea solmivat tiedustelusopimuksen Niillas Holmbergistä Vuoden saamelainen TAITEILIJA Niillas Holmberg valittiin marraskuussa Vuoden saamelaiseksi 2016. Suomi-pohjoissaame-fraasisanakirja: sanosesaameksi.yle.fi. – Holmberg on saamen kieltä työssään käyttävänä taiteilijana ja esiintyjänä tärkeä esikuva erityisesti saamelaislapsille ja -nuorille, jotka saavat nähdä oman kulttuurinsa ja kielensä esillä ja arvostettuna, valitsijaraadin puheenjohtaja Inka Musta totesi Ylen Uutisten mukaan. Tänä vuonna toista kertaa myönnettävän Vuoden saamelainen -palkinnon jakaa pääkaupunkiseudun saamelaisyhdistys City-Sámit ry
Suomessa kyseessä olevat arvot ovat järjestyksessä 1,78 ja 1,71 sekä 63,1 ja 60,2 prosenttia. Arto Salmela VERTAILU EUROOPAN ETELÄN JA POHJOISEN VÄLILLÄ SYNTYVIEN LASTEN LUKUMÄÄRÄ NAISTA KOHTI ELI NIIN SANOTTU HEDELMÄLLISYYSLUKU 1,86 1,73 1,37 1,31 Etelä-Eurooppa: Espanja, Italia, Kreikka ja Portugali Pohjola: Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska 1990 2014 ETELÄ-EUROOPPA POHJOLA. Etelässä on ollut vahvana kotiäitiperiaate, mutta se on murtumassa syntyneisyyden laskun mukana. Täällä työllisyysasteiden ero sukupuolten välillä on varsin pieni, vaikka kotiäitejä on Pohjolassakin lasten päivähoitojärjestelyistä huolimatta. Ollaan kaukana siitä noin 2,05:stä, joka takaisi väestövakauden. Etelässä on jo totuttu alhaiseen lukuun eikä se ole laajan poliittisen keskustelun kohde. Pohjolassa lapsia tulee yleistä eurooppalaista tasoa, mutta etelässä syntyvyys on jo pitkään ollut alamaissa. Lähde: Eurostat/Pocketbooks, Key figures on Europe 2015. YDIN 4 / 2016 10 YTIMEKKÄÄT NELJÄ Pohjoismaata ja neljä Välimeren maata: Norja, Ruotsi, Suomi ja Tanska sekä Espanja, Italia, Kreikka ja Portugali. EU pitää niistä tilastoja kiitettävästi yllä. Varsinkin työllisyydessä olemme siis jäämässä Skandinavian kolmikosta jälkeen. Kyseisen ikäluokan naisten työllisyysaste on etelässä 45,5 prosenttia ja Pohjolassa 67,1 prosenttia. Tosin Pohjolankin syntyvyys on laskussa. Näiden kahden eurooppalaisen maaryhmän ero on uskomattoman suuri lähes kaikkien indikaattorien mukaan. Siispä vaikka etelässä tuo ikäluokka on jo pääosin pieni, silti vain puolet siitä osallistuu työelämään. Nuorehkosta ikäluokasta eli 15 – 39 -vuotiaista työllistettyjen osuus on etelässä 50,2 prosenttia ja Pohjolassa 68,8 prosenttia
Suomi-äidin tyttäret ja pojat TARJA HALONEN Kirjoittaja?toimi?Suomen?11.?presidenttinä. Yk ei ole pystynyt lopettamaan näitä väkivaltaisuuksia. Ei vain informaatio vaan myös ihmiset, tavarat ja työpaikat. YDIN 4 / 2016 11 KOLUMNI S uomi-neito täyttää ensi vuonna pyöreät sata vuotta. Miksipä sitten emme onnistuisi Agenda 2030:n suhteenkin. Hankalasta alusta huolimatta Suomi katsotaan nyt yhdeksi pohjoismaisista hyvinvointivaltioista. Ja sukulaisissahan sitä löytyy kaikenlaista. Samoin terveydenhuolto on kansainvälisesti ottaen hyvää keskitasoa – äitiyshuolto ja lasten terveydenhuolto on mennyt hyvin eteenpäin, niin kuin myös sukupuolten välinen tasa-arvokin. Eu on meille vähän niin kuin suku ja Suomi on perhe. Suurvallat valitettavasti rahoittavat taistelevia osapuolia. Täytäntöönpano vaatii aikaa, vaivaa ja jonkun verran rahaakin, mutta siitä se lähtee. Olemme erityisen arvostettuja opetuksen suhteen – siis sekä sen laadun että tasa-arvon osalta. Korruptiota on vähän ja hallintokin toimii hyvin tehokkaasti. Miinan tavoin sanoisin: olkaamme ahkeria ja toiveikkaita! . Siviiliväestölle aiheutettuja vahinkoja ei pyritä välttämään, vaan naisten ja lasten kärsimyksistä on tehty osa taistelustrategiaa. Vuosituhattavoitteetkin onnistuivat suhteellisen hyvin: on hienoa, että kuluneiden 15 vuoden aikana lapsikuolleisuus melkein puolittui, maailman lapset saatiin kouluun ja havahduttiin lopulta myös säällisen työn merkitykseen ihmisten hyvinvoinnille. KU VA :?LA SS E?K ELT TO. Tänä vuonna juhlistamme heistä Miina Sillanpäätä, jonka syntymästä on kulunut 150 vuotta. Sitkeät sotapesäkkeet riehuvat edelleenkin Lähi-idässä, pakolaisia virtaa tuhatmäärin Eurooppaan ja siis myös meille. Onnistuimme viime vuonna saamaan aikaan sekä Agenda 2030:n että Pariisiin ilmastosopimuksen. Meillä on kyllä jonkin verran ongelmia löytää toimivat mallit Euroopan unionin kanssa, johon liityimme noin vuosikymmen sitten. Komeilemme kansainvälisten vertailujen johtopaikoilla useissa vertailuissa ja kielteisissä asioissa olemme onneksi häntäpäässä. Maamme on muuttunut melko lailla. Suomi-äidin tyttärien ja poikien työtä innoittavat aiempien sukupolvien ponnistelut. Kansainvälinen yhteistyö on tiivistynyt vähän joka alalla, sillä kaikki liikkuu salamannopeasti uuden teknologian avulla maasta toiseen. yk:ssa on kuitenkin onnistuttu toiminnassa kestävän kehityksen puolesta
YDIN 4 / 2016 12 KOLUMNI P ari päivää sitten ystävän sosiaalisessa mediassa jakama päivitys huvitti ja herätti samalla ajatuksia: ”Unelmoitko koskaan, että voisit matkata aikakoneella menneisyyteen, taistella natseja vastaan, puolustaa intiaaneja tai liittyä mustien kansalaisoikeusliikkeeseen. Eron teko toisinajattelun ja maanpetturuuden välillä kun ei näytä olevan aivan tarkkaa. Pelkoni onkin, että tulevina vuosina rauhanaktivismin pitäminen poissa turvallisuuspolitiikan totuuden jälkeiseen ajan vihollisnurkasta ei tule olemaan helppoa. Yhdysvalloissa erilaiset oikeistolaiset tahot ovat viime aikoina yltyneet laatimaan mustia listoja tahoista, joiden epäillään olevan Venäjän propagandan levittäjiä. No, nyt on hetkesi!” Hirtehisen huomion taustalla ovat Yhdysvalloissa vellovat suuret konfliktit, jotka todellakin ovat kuin historiankirjojen sivuilta. Yleisradiota myöten harjoitettu pelottelu Venäjän informaatiosodankäynnistä ja trolleista ei ole varmasti jäänyt monelta huomaamatta. Rauhanaktivistin näkökulmasta on kuitenkin usein ollut vaikea erottaa, miten kirveen heiluttajat vetävät rajan perustellun ulkopoliittisen kritiikin ja Venäjä-myönteisyyden välille. Historia tekee paluuta JANNE HUKKA Kirjoittaja on toimittaja, joka toimi Ytimen toimitussihteerinä vuosina 2009 – 2011.. Esimerkiksi PropOrNot-sivustolle on listattu satoja erilaisia blogeja ja uutislähteitä, joista tosin suurin osa on kuin onkin salaliittoihin taipuvaista hörhöilyä. Näitä heilautuksia ei tarvitse etsiä sen kauempaa kuin Ytimen ja Vapaus valita toisin -yhdistyksen marraskuussa järjestämän Itämeri-keskustelutilaisuuden jälkilöylyistä. Mutta ei historian paluu tietenkään koske vain Yhdysvaltoja. Tosin agenttileimaan näyttää riittävän ulkopolitiikan dogmien kritiikki, sillä listoille on päätynyt myös maan värikkään rauhanliikkeen peruskiviä, kuten Truthout.com sekä Antiwar.com. Historian paluun myötä rauhanliikkeen työsarka kun näyttää entistäkin isommalta, ja suurvaltojen historia on täynnä lukuja, joita ei edes päiväunien aikakoneella haluaisi kerrata. Ajatusrikosten paluuta ei tosin olisi monikaan historiafriikki osannut arvata. Historian päättymisen sijaan menneisyys näyttää nyt kummittelevan nykypäivässä korkojen kera. Ja kyllä, luit oikein: sosiaalisen median arvostetuimpienkin #turpo-narkkien keskuudessa voi saada maanpetturin leiman ajattelemalla ja puhumalla väärällä tavalla. L eimakirveen heiluttelu on tietenkin tuttua myös Suomessa. F rancis fukuyaman tunteville viime vuodet ovat olleet yllätyksellisiä. Kaksinverroin huolestuttavammaksi asian tekee, että listoista on alettu kirjoittamaan hyvänsävyiseen tapaan myös suurten medioiden puolella, kuten Washington Postissa
Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA. TALVI Uusnatsin uusi elämä / 40 RITA DAHL Globalisaatio tarvitsee kontrollia / 42 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Pidä huivista kiinni, Habiba! / 44 YTIMEN TOIMITUSKUNTA & MEERI KOUTANIEMI Leiriltä leirille. / 30 KAROLIINA KANTOLA ”Vahvempi Tanska” – vastahakoinen Tanska. A. 14 ARJA ALHO Ideologia, ideologia, ideologia / 20 SIMO ORTAMO Rauhantekijät / 24 YTIMEN TOIMITUSKUNTA Itämeren turvallisuus – Sapelinkalistelua vai sodan uhkaa. / 34 Onnea 50 vuotta ilmestyneelle Ydin-lehdelle! / 36 SILJA J
Teksti Arja Alho Kuvat Pekka Elomaa. Kirjailija Monika Fagerholm ja tutkija Johannes Kananen nostivat esiin ideologian muutoksen välineenä. YDIN 4 / 2016 14 YDINHETKI Ideologia, IDEOLOGIA, ideologia Helsingin Kirjamessuilla käytiin Ydin-keskustelu pohjoismaisesta hyvinvointivaltiosta
Luova potentiaali tulee esille eri tavoin mahdollisuuksien tasa-arvon kautta. Jos kansankotia ja hyvinvointivaltiota tarkastellaan vain käytäntöjen kautta, ei päästä asian ytimeen. Se, mikä on todella tärkeää, on juuri ideologian merkitys. Olen voinut kasvaa melko hyvässä ja vakaassa yhteiskunnassa, jossa on ollut vahvana pyrkimys tasa-arvoon. A rjA : Hyvinvointivaltion saavutukset ovat kiistattomia. Tuolloin ymmärrettiin, että tarvitsemme toisiamme ja että olemme tasavertaisia. Pohjoismaat ovat tytöille parhaimmat maat asua ja elää, mutta myös muille: onnellisimpien asukkaiden maiden kärkijoukosta löytyvät Pohjoismaat. Hyvinvointivaltiossa luovat voimat pääsevät esille ja meilläkin oli ajanjakso, jolloin näin kävi. Nykyään ideologialla on aika vähän kosketusta yhteiskuntaan ylipäätään. Työ on keskeinen arvo hyvinvointivaltioajattelussa. Hyvinvointivaltiokehitykseen kuuluu palkka. YDIN 4 / 2016 16 YDINHETKI A rjA : Ruotsalainen sosialidemokraatti Per Albin Hansson otti vuonna 1928 tavoitteeksi luoda kansankodin: ”Det måste en gång bli så att klassamhällets Sverige avlöses av folkhemmet Sverige” ja hän jatkoi, että hyvässä kodissa vallitsevat tasa-arvoisuus, toisista huolehtiminen, yhteistyö ja avuliaisuus. M onikA : Olen syntynyt 1961 ja voi sanoa, että olen kansankodin kasvatti. Unelma kansankodista synnytti pohjoismaisen hyvinvointivaltion. Hyvinvointivaltion ajatuksella on ideologinen peruste. Se, mihin minä kasvoin, että olemme tasavertaisia, että olemme samassa veneessä, on hajoamassa. Totta vai raunioita. Meillä työ on perustuslaissa sekä oikeus että velvollisuus. Pohjana on laaja verotus, progressiivinen tuloverotus oikeudenmukaisuuden takaamiseksi ja sitten kattava sosiaaliturva ja universaalit hyvät julkiset palvelut tasa-arvon toteuttamiseksi. Kapitalismi johti sodan katastrofiin. Jokaisella on, päinvastoin kuin luokkayhteiskunnassa, mahdollisuus toteuttaa itseään. Seurauksena on, että nyt hukataan järjettömästi luovaa potentiaalia. Eri yhteiskunnallisia intressejä edustavat tahot, kuten työntekijät, työnantajat, maanviljelijät, ovat kuitenkin pystyneet keskenään sopimaan hyvin monista edistyksellisistä uudistuksista, joista sitten syntyi hyvinvointivaltio. Pohjoismaat ovat kärjessä niin koulutuksen, hyvän hallinnon, turvallisuuden kuin kestävän kehityksenkin suhteen. Mutta pitää myös muistaa, että historiassa pohjoismainen hyvinvointipolitiikka on ollut jatkuvan kamppailun kohteena. Se syntyi oman haavoittuvaisuuden ymmärtämisestä ja siitä, että tulevien tragedioiden välttämiseksi on pidettävä yhtä. Alkoi eriarvoistumiskehitys ja silloin myös politiikan ideaalit muuttuivat. j ohAnnes : Haluan lisätä tähän keskusteluun vielä työn. Hyvinvointivaltio tulee motivoida aina ideologisesti. Kansankotia vahvisti sodan jälkeinen ajatus siitä, että miehet – vaikka he olivat eri yhteiskuntaluokista – olivat samoissa juoksuhaudoissa rinta rinnan samanlaisina. Meillä, paradoksaalista kyllä, sisällissodan haavoja hoidettiin kansan yhdistymisellä toisessa sodassa. j ohAnnes : Pohjoismaat ovat tosiaan tulleet kuuluisaksi siitä, että niissä yhdistyivät taloudellinen vauraus ja tasa-arvo. M onikA : Hyvinvointivaltiota rakennettiin yhteiskuntia vakauttavana myös muualla, kuten Ranskassa ja Englannissakin aina Thatcherin päiviin asti ja nimenomaan siksi, että kapitalismiin kuuluva eriarvoisuus oli tullut tiensä päähän toisen maailmansodan kynnyksellä. Hyvinvointivaltio on, ei vain pohjoismainen, vaan myös eurooppalainen projekti. Sodan tuho ylitti luokkarajat. Jos olisi jatkettu kapitalismiin kuuluvaa eriarvoisuuskehitystä, sen vaikutukset olisivat olleet hirvittäviä. A rjA : Kansankodissa jokainen tuo resursseja kotiin. Tuntuu kummalliselta, että sen yhteys motivoida hyvinvointivaltion olemassaoloa on kadonnut lähes kokonaan. Nyt eletään aikaa, jossa ei ole sijaa tälle motivoinnille ja jos onkin, se leimataan heti kommunistiseksi ja jotenkin epäkelvoksi. 1990-luvulla tapahtui kuitenkin käänne
j ohAnnes : On tärkeätä lisätä vielä eräs näkökohta. Hyvinvoinnissa ei ole kyse vain materiaalisesta hyvinvoinnista. Nyt talouden asema on uskomattoman Johannes Kananen. Jos aikanaan olisi ajateltu samalla tavalla, vain rahan ja talouden kautta, ei olisi koskaan mitään hyvinvointivaltiota rakennettukaan. Hyvinvointivaltioajattelu ja keynesiläisyys kulkivat käsi kädessä, kunnes ideologiset perusteet unohdettiin. Kyse on luovuuden vapauttamisesta, jota Kuusen ja Keynesin talousajattelu tukee. YDIN 4 / 2016 17 YDINHETKI työyhteiskunnan synty. M onikA : Argumentit ovat nykykeskustelussa vain taloudessa. Se, mikä oli meille silloin päivänselvää, on nyt poissa. Valtio voi elvyttää ja pitää huolta, että kysyntä pysyy yllä. Vapaus sanana ja käsitteenä on muuten vieläkin meille jollakin tavalla vieras asia. Rikkailta otetaan enemmän verotuksessa ja jaetaan tarvitseville sosiaaliturvan muodossa. Minulle on jäänyt mieleen Pekka Kuusen 1960-luvun sosiaalipoliittisesta ajattelusta, että modernissa yhteiskunnassa on tärkeää taata jokaiselle tasavertaiset mahdollisuudet persoonallisuutensa vapaaseen kehittämiseen. Jälkikäteen rekonstruoiden kyse oli vapausasteiden lisäämisestä ja vapaudesta ideaalina – ja sitä kohti mentiin. Jos haluamme säilyttää hyvinvointivaltion ja jos siihen on poliittista tahtoa, sitä pitää perustella ideologisesti. Keynesiläisessa talousajattelussa ja etenkin progressiivisessa tuloverotuksessa on paljon Robin Hoodia. Huomaan nyt jälkikäteen, että tasa-arvo ja tasavertaisuus olivat minun kouluaikanani joka päivä läsnä. A rjA : Sodan kokeneet sukupolvet olivat läpikäyneet sellaisen kärsimyksen, että ymmärsivät ihmisten olevan yhtä ja että tämä kokemus oli yhteinen eri puolilla Eurooppaa. Dynamiikka syntyy siitä, että vähiten tienaavien kulutus lisääntyy enemmän kuin mitä se rikkaiden verotuksen kautta vähenee
Klassiset ideologiat häipyivät. j ohAnnes : Kulttuurin näkökulmasta muutos on vielä dramaattisempi. Talouden ylivallan seurauksia on esimerkiksi yhteiskunnallinen keskustelu hyvinvointivaltion väärinkäyttäjistä. Retoriikassa poliittinen ja taloudellinen eliitti on jo luopunut hyvinvointivaltiosta ja ajatuksesta pelastaa se. Sammon pääjohtaja Kari Stadigh sanoo suoraan, että pääoman omistajille pitää saada lisää etuuksia. Mutta poliittinen eliitti, joka tekee päätöksiä, onkin aivan toista mieltä. Myös valtaapitävät poliitikot alkoivat kuunnella. On tultu koko ajan rohkeammaksi ja röyhkeämmäksi.. Ne olivat esillä vain vaalikeskusteluissa, mutta eivät enää vallankäytössä. Siksi se on niin hallitsevaa. Elinkeinoelämän ajatushautomot, think tankit, kautta maailman huomasivat, kuinka erinomaisesti suurten yritysten voitontavoittelua uusi ajattelu tuki. YDIN 4 / 2016 18 YDINHETKI vahva. Perusyksiköksi tuli rationaalinen, oman hyötynsä maksivoiva yksilö. Tätä voi kutsua uusliberalismiksi. Mutta kun sitä toistetaan ja toistetaan, siitä tehdään ideaali. Ruotsiksi tämä sanotaan eräässä runossa: God är den som smakar gott, eli hyvää on se, mikä maistuu hyvältä. Kansalaiset pitivät ja edelleen pitävät hyvinvointivaltiosta. Tuli siis uudet teoriat ja uudet ideaalit. On tullut yleisesti hyväksyttäväksi tavoitella omaa etua. Talouden valta-aseman taustat ovat jo ehkä 1960-luvulla ja Chicagossa, ja monetaristisessa makrotalousteoriassa, jossa esiteltiin uusia teorioita niin työmarkkinoista ja niiden rakenteista kuin rahoitusmarkkinoista. Kansalaiset myös hyväksyvät tuloerojen tasaamisen. Kilpailuvaltiollisessa ajattelussa on tärkeätä vain, että suuret yritykset menestyvät. Itse käytän käsitettä kilpailuvaltiollinen ajattelu ja juuri se alkoi hallita politiikkaa. Näinhän sitä sanottiin. 90-luvulla retoriikka sentään oli, että pitää tehdä kipeitä leikkauksia, jotta hyvinvointivaltio voidaan säilyttää. M onikA : Talouden ylikorostaminen tuo isoa taloudellista hyötyä kapitalisteille. Puhutaan juuri tyyliin smakar gott, mutta toimitaan toisin. Jännittävä näkökohta on, että tuolloin poliittisen ja taloudellisen eliitin retoriikka ja ajattelutavat irtaantuivat muusta yhteiskunnasta. Myös tämä ajattelu on täysin hävinnyt. Valinnanvapautta on, että yrityksille tulee voitontavoittelun mahdollisuus. Ajatukset nielaistiin sellaisissa organisaatioissa kuin eu, oecd tai Maailmanpankki. M onikA : Me elämme retoriikan vallassa. Esimerkiksi valinnanvapaus on valtavan hyvä sana. He ovat valmiita maksamaan veroja, jos niillä saa laadukkaita julkisia palveluja. Minusta on tärkeää alleviivata, että olemme kansalaisia, medborgare. Kuitenkin hyvinvointivaltioon uitetaan hyvän sanan myötä julkisten palvelujen murentamista ja kilpailua, joka ei tuo oikeaa ja todellista valinnanvapautta yksilölle esimerkiksi opetuksen ja sen menetelmien tai hoidon toteuttamisen valinnan suhteen. Dopingia ei itsessään pidetä ongelmana, vaan kiinni jäämistä. Näillä talouden think tankeillä on todella paljon rahaa, esimerkkinä vaikkapa meillä Libera, ja ne pystyvät hyvin sofistikoituneilla metodeilla kehittelemään sanoja ja retoriikkaa, joilla kärjistetysti sanoen hallitaan maailmaa. Modernissa yhteiskunnassa taloustiede hallitsee tapaa, miten ajattelemme ja käymme yhteiskunnallista keskustelua. Se, että joku käyttää kaikkia mahdollisia keinoja oman etunsa maksimoimiseksi, on hyväksyttävää. Meillä on oikeus ja velvollisuus osallistua yhteiskuntaelämään. Hyvä esimerkki oman edun tavoittelusta on doping urheilussa. j ohAnnes : Palataan vielä ajassa taaksepäin 1990-luvulle, joka on eräänlainen taitekohta. Näin ei ole ollut aina eikä se ole ollut aina ihmisissä. Siitä tuli virallinen totuus. Aikaisemmin ei kukaan olisi uskaltanut sanoa näin. A rjA : Nyt on ihan pakko puhua sanojen mahdista ajattelutapojen vakiinnuttamisessa. Ne alkoivat rummuttaa teorioitaan ja saivat läpi oman näkemyksensä. Kansalaisina muodostamme julkisen ja yhteisöllisyyden. Meidän pitää pystyä ajattelemaan oman yksilöllisyytemme ja oman perheemme ulkopuolelle. A rjA : Kansankodissa talous alkoi siis röhnöttää olohuoneen sohvalla ja alistaa muita
Monika Fagerholm Pohjoismaissa monin eri tavoin palkittu kirjailija Teoksia: • Underbara kvinnor vid vatten (Ihanat naiset rannalla) • Diva (Diiva) • Den amerikanska flickan (Amerikkalainen tyttö) • Glitterscenen och flickan hon går i dansen med röda gullband (Säihkenäyttämö) • On neidillä punapaula kun tanssihin käy) • Lola uppochner (Lola ylösalaisin) Johannes Kananen Tutkija Väitellyt sosiaalipolitiikan alaan kuuluvasta aiheesta Modern Societal Impulses and their Nordic Manifestations – On Emancipation and Constraint in Societal Development On myös kirjoittanut teoksen Hyvinvointivaltion jälleensyntymä, jota voi tilata osoitteesta ydin@ydinlehti.fi. M onikA : Sehän on vain retoriikkaa, ei ole mitään ”tulvaa”. Sitä ei kauhean paljon tapahdu. Rahalla on valtaa. Sen pitäisi tukea kansalaisia olemaan aloitteellisia. M onikA : Faktat ovat nyt vain mielipide. Kun kukaan ei kansankodissa ole oikein rikas, se on samalla myös haavoittuvainen. Toivoisin, että toimittajat voisivat eritellä paremmin erilaisia valtapyrkimyksiä. Se avaa mahdollisuuden myös hyvinvointivaltion jälleensyntymiseen. A rjA : Sanojen kamppailussa ratkaisee tietysti viime kädessä sisältö: mitä tämä on. Haavoittuvuutta lisää globalisaatio. A rjA : Mitkä olisivat hyviä sanoja. Hyvinvointivaltio, rauha, kansalainen, vapaus. YDIN 4 / 2016 19 YDINHETKI A rjA : Tämähän on ideologiaa ja kapitalismi selittää kehitystä. Tai sitten lauseen taustalla on ideologinen pyrkimys, jota sanoja ei halua sanoa julkisesti. M onikA : Vanhat sanat ovat hyviä. Jos haluamme muuttaa tilannetta, pitäisi ymmärtää taustalla olevat valtapyrkimykset ja niiden logiikka, ja sitten muodostaa vaihtoehtoinen näkemys. A rjA : Taidamme olla totuudenjälkeisessä ajassa. Meillä on liian paljon uudiskieltä. j ohAnnes : Tässä auttaa valtamekanismien näkeminen. Orwellilaisuutta on keksiä kaikelle uusia sanoja. Vapaus on hyvä sana. Kansalaisina emme voi ulkoistaa tätä tehtävää kenellekään toiselle. Uskon kuitenkin demokratiaan ja siihen, että kansalaiset ovat sittenkin aktiivisia ja pitävät meteliä tärkeiksi kokemistaan asioista. Tällaisen lauseen taustalla saattaa kuitenkin olla lähinnä pyrkimys haalia itselleen valtaa ja itse lauseen sisältö on sanojalle toissijainen verrattuna pyrkimykseen vahvistaa omaa valta-asemaansa. Jos esimerkiksi sanotaan että ”on pakko leikata” niin moni toimittaja ja kansalainen uskoo, että näin on. Myös hyvinvointivaltion soisi uudistuvan. Meidän pitäisi tiedostaa tilanne kansalaisina. Valtaa on elinkeinoelämällä, suuryrityksillä ja pankeilla ja ne haluavat, että poliittiset muutokset palvelevat heidän valtaansa. Minulla on tunne, että vaikkapa kymmenen vuotta sitten kansalaisten esittämillä ajatuksilla ja debatilla oli merkitystä. Sitä jää miettimään, että kuinka on mahdollista, että kansalaiset valitsevat poliittisen eliitin, joka on siitä irtaantunut. Äänestysprosentithan ovat korkeita muissa pohjoismaissa Suomea lukuunottamatta. Silti kaikissa pohjoismaissa on esimerkiksi menty polvilleen pakolaisuuden ja muuttoliikkeiden edessä ikään kuin olisi olemassa jokin ulkopuolinen uhka. Nyt on valtava retorinen koneisto, joka tekee debatin tyhjäksi. Pitäisi eritellä tapaa miten ja millaisia sanoja käytetään. Nythän on nähty, miten pitkälle rahalla pääsee Trumpin tapauksessa. Olen myös miettinyt, että voi olla, että me kansalaisina olemme laiskistuneet, meidän pitäisi valpastua, meidän pitäisi inttää. j ohAnnes : Tärkeintä on olla rehellinen itselleen
YDIN 4 / 2016 20 YDINHETKI Mistä rauha rakentuu, ja miten se säilyy. Asiantuntijat kokoontuivat Ydin-lehden 50-vuotisseminaarissa kertomaan näkemyksiään rauhan edellytyksistä 2010-luvulla. Kirjoittaja Simo Ortamo Kuvat Pekka Elomaa Rauhantekijät Meeri Koutaniemi, Heikki Patomäki, Erkki Tuomioja ja Hussein Al-Taee.
Rauha on sitä, että ihminen tuntee huomisen olevan ehkä parempi kuin tämä päivä. Olemme saaneet paljon tilaa tehdä rauhantyötä. Irakissa arvostetaan sitä, että cmi:n kotimaan tärkein intressi Lähi-idässä on velvollisuus edistää rauhaa. Suomen sadan vuoden itsenäiseen historiaan kuuluu sisällissota ja toisen maailmansodan kokemukset. Irak on sodassa terrorismia vastaan. Siihen tulee pyrkiä riippumatta siitä, tuleeko Suomeen sen ansiosta vähemmän pakolaisia. Isis on häviämässä maa-alueensa, mutta ei taistelua. Taloustutkija Karl Polanyi nimesi jo 1940-luvulla kaksoisliikkeeksi kehityskulun, Hussein Al-Taee Heikki Patomäki. Syyriassa kaksi kuuluvinta leiriä peittävät muiden äänet alleen. Rauhassa on kyse myös äänestä ja siitä, kuka sitä käyttää. YDIN 4 / 2016 21 YDINHETKI S uomalaiset ovat sitoutuneet perustuslain ensimmäisessä artiklassa maailmanrauhan edistämiseen. Kaikki oppiminen ei ole rakentavaa. Heidän omaa ääntään emme kuule. Väkivallattomuus on vasta ensimmäinen askel pitkässä ja vaikeassa prosessissa kohti rauhaa. Uskon, että olemme tuottaneet myös tuloksia. Vaarallinen islamistinen leiri taas ei ymmärrä, mitä eroa on valtiolla ja uskonnolla. He taistelevat vaarallisen islamilaisen valtion perustamisen puolesta. Vaarana on, että väliin jäävät miljoonat ihmiset joutuvat valitsemaan puolensa näiden leirien välitä. Rauha ei ole itsestäänselvyys, vaan sitä on pidettävä yllä. Hän tietää, että voi mennä töihin, viedä lapset kouluun turvallisesti, ja palattuaan kotiin tietää lasten olevan turvassa. Irakiin jää Isisin varjo, koska sen nousun edellytykset eivät ole katoamassa. Hallinnon ääni käyttää pommien ääntä. Wells totesi noin sata vuotta sitten. Meihin luotetaan suomalaisina ja meiltä kysytään neuvoja. Se pyrkii syrjäyttämään demokratian ja kaiken, minkä avulla ihmiset saisivat äänensä kuulumaan. Osa reaktioista on ollut aggressiivisia ja militaristisia, ja ne ovat johtaneet konflikteihin. Työskentelen itse konfliktinratkaisujärjestö cmi:ssä, joka toteuttaa tätä tehtävää verovaroin muun muassa Irakissa. I hmiskunnan historiasta on tulossa kilpajuoksua koulutuksen ja katastrofin välillä, H. Se tuottaa kokonaisturvallisuutta: kun muualla on turvallista, myös täällä on turvallista. Huomio on erittäin ajankohtainen maailman ja rauhan kannalta. Aseellinen vastarinta hallintoa, poliiseja, muita heimoja tai naapureita vastaan alkaa hyvin nopeasti. Meillä on kansalaisjärjestöjä ja Ydin-lehden kaltaisia rauhanlehtiä, jotka kirjoittavat rauhasta ja ylläpitävät sitä. Viime vuosikymmenten uusliberaalit ja niitä seuranneet uusimperiaaliset käänteet voidaan tulkita kollektiivisena patologisena tai taannehtivana oppimisena. Siitä on hyvä ammentaa kokemuksia rauhan rakentamiseen. Patologinen oppiminen tarkoittaa, että opimme olemaan oppimatta. Meillä on valitusoikeus, tiedonsaantioikeus, äänioikeus ja monenlaisia mahdollisuuksia saada ääni kuuluviin. Suomi on pystynyt sadan vuoden aikana luomaan arvokkaita prosesseja ja rakenteita. Rauha on itseisarvo. Alueelliset mahdit Iran, Qatar ja Saudi-Arabia ja globaalit suurvallat korottavat jommankumman leirin ääntä. Samaa voi sanoa niitä vastaan nousseista reaktioista. G. Esimerkiksi Venäjän ja Ukrainan tilanteet ovat pitkälti seurausta 1990-luvun uusliberalistisista shokkiterapioista ja niitä seuranneista reaktioista. Maahan on saapunut terroristeja 91 maasta, jopa Suomesta. Irakissa on vain kaksi askelta väkivaltaan: tyytymättömyys ja mielenosoitukset. Taannehtivassa oppimisessa unohdamme tai suljemme pois jo opittuja asioita. Niiden ansiosta tarvitaan monta etappia siihen, että vääryyttä kokenut ihminen alkaa kantaa asetta hallintoa vastaan
Turhautuminen ja tukahdutettu raivo tekivät heidät täysin apaattisiksi. Kun toinen nähdään pahana, oma aggressiivinen toiminta näyttäytyy oikeutettuna. Kolmas patologisen oppimisen muoto on mustavalkoinen hyvän ja pahan vastakkainasettelu. He eivät ole vain luonnonvoimien uhreja tai politiikan seurausten kantajia. Esimerkiksi kaikki valtiot tavoittelevat ulkomaankaupan ylijäämää, vaikka yhden vienti on toisen tuonti. Hän kertoi minulle muutoksen tarMeeri Koutaniemi. Samalla kaikki mahdollinen ihmisistä luontoon muutetaan hyödykkeiksi. Olen käynyt useilla pakolaisleireillä ja tehnyt töitä konfliktialueilla. Rauhantyötä ei tehdä vain tarjoamalla puitteet, antamalla ruokaa ja suojaa. Tämän todisti 14-vuotias tyttö, Zainabu, joka asuu malilaispakolaisia majoittavalla Tabareybareyn leirillä Nigerissä. Olen todistanut lähes poikkeuksetta, että ihmiset haluavat ja voivat itse parantaa tilannettaan keskellä konflikteja ja katastrofeja. Miten voimme löytää tapoja edistää positiivista oppimista. Tätä seuraa vastareaktio, joka voi olla oikeistolainen tai vasemmistolainen. Myös nuorten ja lapsien halua olla mukana heitä koskevassa päätöksenteossa aliarvioidaan jatkuvasti. YDIN 4 / 2016 22 YDINHETKI jossa ensin valtiot rakentavat myös väkivaltaa käyttäen laissez faire -markkinat. Oikeistolainen reaktio keksii kollektiivisen identiteetin, joka nimetään syntipukiksi kaikelle tapahtuneelle. Syyrian pakolaisten tilanne on yksi toivottomimmista, mitä olen todistanut. Zaatarin pakolaisleirillä Jordaniassa on tällä hetkellä 800 000 ihmistä, joista suurin osa on tullut Syyriasta. Koostumuksen virhepäätelmässä ei nähdä, että yhdelle toimijalle mahdollinen teko ei ole mahdollinen kaikille samanaikaisesti. Patologiset oppimisen muodot ovat illuusioita, joissa yhden toimijan näkökulma sulkee pois mahdollisuuden nähdä asioita jonkun toisen tai kokonaisuuden näkökulmasta. Tunnin ajan viikossa pojat ja miehet pääsivät osallistumaan suomalaisen sirkuskoulu Magentan oppituntiin, joka järjestettiin Kirkon Ulkomaanavun tuella. Aikamme suuri kysymys on, miten maailman kohti suuronnettomuutta johtavia kehityskulkuja voi kääntää. Tämä yksi tunti oli palauttanut heidän uskonsa siihen, että toivoa ylipäätään on. Emme ehkä ole palanneet 1930luvulle, mutta nykyaika alkaa muistuttaa postmodernia versiota 1930-luvusta. On hoidettava kasvavien sukupolvien mielenmaisemaa niin, että heillä on toivoa rakentaa maataan uudelleen. Hän oli perustanut Plan-järjestön tuella nuorten aktiivien ryhmän, joka kiersi leirillä kertomassa vanhemmille lasten koulunkäynnin tärkeydestä. Ihmisten moraalisella mielikuvituksella on usein ahtaat rajat. Kun tavoitteeseen pyritään tullimuureilla tai nykyisin vallitsevilla sisäisillä devalvaatioilla, kaikki kärsivät. Nuorten miesten radikalisoitumisen uhka oli leirillä käsin kosketeltava. On löydettävä ne kriittiset pisteet, joihin rauhanliikkeet ja muut vapautusliikkeet voivat vielä vaikuttaa. Tänä päivänä syntipukkeja etsivät Euroopassa nousevat kansallismieliset oikeistoliikkeet. He tekivät kärrynpyöriä ja rakensivat ihmispyramideja. Näin, kuinka nuoret apaattiset miehet muuttuivat tunniksi lapsenmielisiksi ja leikkisiksi. Seuraa vaarallinen kierre, kun toinen vastaa samalla mitalla. O len kiertänyt kymmenen vuoden ajan 50 maassa valokuvaajana ja journalistina. Yhteisöt näkevät siis helposti omat eritykset kokemuksensa yleisinä ja yleistävät omat erityiset arvonsa koskemaan kaikkia. Monet leirin nuorista miehistä olivat pettyneitä itseensä, sillä he eivät olleet jääneet puolustamaan kotimaataan setiensä ja isiensä tavoin. Kollektiivisen muistin narsismi on virhepäätelmä, jossa yhteisö pystyy näkemään asiat vain omien historiallisten kokemustensa ja kärsimystensä kautta
M aailmanrauhan kannalta elämme huolestuttavia aikoja. Tulemme vielä kaipaamaan aikaa, jolloin Yhdysvallat ei tehnyt rauhan kannalta vääriä ratkaisuja. Lukijoille kerrotaan jatkuvasti erilaisista uhkakuvista, joilla Venäjä vaarantaa Suomen tai Itämeren turvallisuuden. Sen jälkeen askel sotatekoihin on lyhyempi. Erkki Tuomioja. Lapset olivat töissä ja juoksivat kaduilla ilman kenkiä. Sota ei kuitenkaan välittömästi herättänyt huolta sen laajentumisesta tännekin. Myös yhteiskuntarauha herättää huolta. Päällimmäinen huoli on kaamea tilanne Syyriassa ja Aleppossa, Irakissa ja Mosulissa. Se on rikkonut kansainvälistä oikeutta Ukrainassa. Pelko voikin kohdistua Venäjän sijaan itse sotaretoriikkaan, jota mediassa viljellään vastuuttomasti. Zainabun mielestä kaikkien lasten pitäisi olla koulussa. Unescon perustamiskirjassa todetaan, että sodat syttyvät ihmisten mielissä. Samalla on muistettava käyttää samoja kriteereitä kaikkien toimijoiden tekoihin. Vihapuheesta on tullut jokapäiväistä, ja siitä on tehty salonkikelpoista. Nyt elämme maailmassa, jossa nämä konfliktit voivat levitä jopa maailmanlaajuisiksi. Venäjä on käyttänyt voimapolitiikkaa tavalla, joka ei ole hyväksyttävää. Suomessa turvallisuuspoliittisen tilanteen käsittely mediassa muistuttaa pelon lietsontaa. Huolestuttavaa on myös näiden varjossa riutuva ja räjähdysherkkä Palestiina. Maailmassa on noin 65 miljoonaa pakolaista. Tämän on tarkoituskin herättää pelkotiloja siitä, että Venäjä voisi todella hyökätä Suomeen. Nämä äänet antavat toivoa toivottomissa tilanteissa, joissa ihmisiltä on evätty lähes kaikki toimintamahdollisuudet. Vihapuheesta on vain lyhyt matka vihatekoihin. Syyrialaisten lisäksi monet, kuten palestiinalaiset ja kolumbialaiset, ovat eläneet aina konfliktin varjon alla. Myös suurvallat ovat vastakkain tavalla, jota ei ole nähty sitten Kuuban kriisin 1960-luvulla. Barack Obaman ansiota on osaltaan Iranin ydinsulkusopimus, joka on harvoja viime vuosien valopilkkuja. Siinä tärkeää on uskottava puolustus. Sotaretoriikka on lähellä vihapuhetta. On muistettava, että rauhantyön tulee ulottua myös niihin ihmisiin, jotka ovat unohtuneet päivittäisestä keskustelustamme. Mielenrauha on keskeinen rauhan tekijä. Meidän on sanottava selkeästi, mitä ajattelemme Venäjän toimista. Toivon ja muutoksen siemen on siellä, missä 14-vuotias lapsi ottaa vastuun itsestään, muiden lapsien kouluttamisesta ja seuraavan sukupolven kasvattamisesta. Eräs maailmanrauhan kannalta ilahduttava aikakausi on päättymässä. Terrorismi on osa näitä konflikteja, ja se voi iskeä milloin tahansa. Vasta viime aikoina on herätty siihen, että vihapuheen levittäjät on mahdollista saada vastuuseen jo olemassa olevien lakien perusteella. Heistä noin 41 miljoonaa elää oman maansa rajojen sisällä. Suomen ulkoja turvallisuuspolitiikan sekä rauhanliikkeen keskeisen tavoitteen pitäisi olla se, ettei Suomi joudu omasta syystään sotilaallisen konfliktin osapuoliksi. YDIN 4 / 2016 23 YDINHETKI peen olleen koko ajan silmiensä edessä. Tämä unohtuu monilta Venäjän arvostelijoilta. Media kertoo vain pienen murto-osan pakolaisten tarinoista. Venäjä tuskin silti hyökkää Gotlantiin tai Ahvenanmaalle, vaikka hysteeriset iltapäivälehdet haluavat meidän näin kuvittelevan. Ydinaseet leviävät, ja niiden vähentämiseen tähtäävät neuvottelut ovat olleet jäissä jo pitkään. Lasten tulisi oppia omista oikeuksistaan, jotta he voisivat myös opettaa niitä omille lapsilleen. Viisi vuosikymmentä sitten Vietnamin sodan vastustus sai ihmisiä liikkeelle
JOS LÖÖPPEJÄ ON USKOMINEN, TILANNE ON HYVIN JÄNNITTYNYT JA VENÄJÄ UHKAA SUOMEN TURVALLISUUTTA. ITÄMEREN TURVALLISUUS MITÄ MIELTÄ TUTKIJA PEKKA VISURI ON ITÄMEREN SOTILASPOLIITTISESTA TILANTEESTA. Teksti Ytimen toimituskunta Kuva Pekka Elomaa. ONKO TÄLLE USKOMUKSELLE PERUSTEITA. YDIN 4 / 2016 24 YDINHETKI – Sapelinkalistelua vai sodan uhkaa
Olimme paitsi Euroopan turvallisuusja yhteistyökonferenssin (etykin) isäntämaa, myös monien tärkeiden suurvaltojen välisten neuvottelujen pitopaikka. Itäinen, siis Venäjän, näkökulma on toisenlainen. YDIN 4 / 2016 26 YDINHETKI MEDIASSA SANOTAAN USEIN, ETTÄ VENÄJÄ ON ARVAAMATON. Stratforin metodina on hahmotella erilaisia vaikuttavia tekijöitä, luoda vaihtoehtoisia tulevaisuuden kuvia – pelkistettyjä skenaarioita – ja seurata tapahtumien perusteella sitä, millainen skenaario on toteutumassa. Visuri muistuttaa erityisesti Suomen panoksesta vastakkainasettelun päättymisessä. Kun lännellä oli taloudellinen ja aluksi myös ydinaseistuksen ylivoima silloiseen Neuvostoliittoon nähden, Neuvostoliiton ja vuonna 1955 perustetun Varsovan liiton strategiana oli sodan mahdollisesti alkaessa päästä nopeasti tunkeutumaan länteen välttääkseen Yhdysvaltojen ja Naton ydinaseiskut. Visuri painottaa sitä, että tietoa on tarjolla tavattoman paljon ja siksi sitä on analysoitava huolellisesti – on löydettävä olennainen tieto. MUTTA EI SE OLE. omaa vaikutuspiiriään itään Naton avulla. K ylmän sodan aikana ei Visurin mukaan puuttunut rautaa rajoilta. Kylmän sodan jälkeen tilanne kuitenkin muuttui selvästi myönteisempään suuntaan. Islanti ja Norja liitettiin Natoon neuvostojoukkojen Pohjois-Atlantille pääsyn estämiseksi niin ilmassa kuin merelläkin. Sen mukaan Venäjän teot olivat kansainvälisen oikeuden vastaisia, ja lännen tuki helmikuussa 2014 valtaan nousseelle länsimieliselle Ukrainan hallitukselle on ollut oikeutettua. Metodina on ”mallilähtöisyys” yksittäisten tietolähteiden merkityksen korostamisen sijaan. Krimin liittäminen Venäjään ja kapinallisten tukeminen oli oikeutettu reaktio, jolla oli lisäksi paikallisen väestön tuki. Konfliktitilanteissa tutkijaa kiinnostaa, mistä syystä asioita on tapahtunut ja voidaanko tehdä jotain sellaista, että tilanteita voitaisiin vastaisuudessa hallita paremmin. – Geopoliittisessa ajattelussa tutkimuksellinen kehys syntyy maantieteestä, olosuhteista ja historiallisista kokemuksista eikä niinkään yksittäisten toimijoiden puheiden tarkastelusta, Visuri painottaa. Venäjän kannan mukaan konflikti alkoi jo 1990-luvulla, kun länsi pyrki heikentämään Venäjää ja laajentamaan. Hän ottaa esimerkiksi analyysilaitos Stratforin (Strategic Forecasting) ja sen perustajan George Friedmanin, joka johti laitosta aina tähän vuoteen asti. Visurin mielestä Stratforin esittämä kehys on toiminut hyvin Ukrainan kriisiä seuratessa. Silti lehdistä on voitu lukea väitteitä Venäjän valtavista asevoimista Suomen itärajalla, mutta se ei ole perustunut faktoihin. – Ruotsalaisten laatimasta tuoreesta kartasta ilmenee Venäjän sotilasvoiman keskittyminen etelämmäksi. Kun Visurilta on kysytty, mikä erottaa Suomen ja Ukrainan toisistaan, hän on vastannut lyhyesti: – Sata vuotta. Lännessä puolestaan pelättiin panssarivaunujen vyöryä kohti Atlanttia, minkä takia myös Natolla oli paljon maajoukkoja rajoillaan. – Suomen itärajan takaa poistettiin varuskuntia erityisesti 1990-luvun lopussa. Erityisesti voimia on siirretty Ukrainan rajoille. Sen mukaan Kiovassa tapahtui helmikuussa 2014 vallankaappaus lännen tuella. Jäljelle jäi yksi maavoimien prikaati Karjalan kannakselle, ja seuraavat olivatkin vasta Petsamossa Norjan rajalla. Maat lähtivät jo silloin eri teille. Hän ottaa esimerkiksi Stratforin kehyksen Ukrainan konfliktiin: läntinen näkökulma korostaa kriisin alkaneen vasta, kun Venäjä liitti itseensä Krimin ja alkoi tukea Itä-Ukrainan kapinallisia. Siksi Neuvostoliitolla oli suuret maavoimat KeskiEuroopassa. KUN VENÄJÄ ON ILMOITTANUT VASTAAVANSA LÄNNEN TOIMIIN, SE MYÖS TEKEE NIIN. Venäjän Pohjoinen laivasto T utkimuksen ero mediakeskusteluun nähden tiivistyy Pekka Visurin mielestä siinä, että media etsii syyllisiä, tutkija syitä
Kuitenkin tuoreet otsikot erityisesti iltapäivälehdissä esittelevät syitä sille, miksi Venäjä olisi hyökkäämässä Suomeen. www.stratfor.com www.maailmanmuutos.fi www.turpopankki.fi www.saferglobe.fi Pekka Visuri on valtiotieteen tohtori ja sotilasarvoltaan eversti. Mutta ei se ole. – Kaipaisin enemmän pohdintaa siitä, kuinka ulkoja turvallisuuspolitiikkaa sekä maanpuolustusta Suomessa hoidetaan, mitkä tekijät todella vaikuttavat tilanteeseen ja miten yhteiskunnan elintärkeät toiminnat turvataan. Myös Obama on korostanut, ettei Yhdysvaltojen pidä haastaa Venäjää sotilaallisesti sen kannalta vahvoilla alueilla, siis Venäjän rajojen tuntumassa. Kuka siitä hyötyisi. – Trump haluaa tehdä Amerikasta jälleen suuren. Se edellyttää laajaa jälleenrakennusohjelmaa, eräänlaista New Deal -ohjelman uutta versiota. Visurin mukaan on vaikea kuvitella ketään esittelemässä Kremlissä suunnitelmaa, jossa aloitettaisiin sota ja saataisiinkin heti Itämeren yhteydet poikki. Analyysilaitosten julkaisemien arvioiden ja faktojen perusteella ei siis näytä olevan pohjaa mediassa vellovalle käsitykselle Venäjän sotilaallisesta uhasta Suomea kohtaan. Viime vuosina Venäjällä on ollut Itämerellä käytössään vain yhdestä kolmeen sukellusvenettä. Hän arvosteli Libyaan kohdistettuja voimatoimia ja on esittänyt amerikkalaisten vetäytymistä Lähi-idän konflikteista, jotta voidaan keskittyä Yhdysvaltojen talouden ja yhteiskunnan vahvistamiseen, Visuri sanoo. Ne ovat Visurin mukaan ainakin toistaiseksi olleet enemmän symbolisia voiman osoituksia, eräänlaisia lipunnäyttöjä. M itä sitten tiedetään Donald Trumpin ulkoja turvallisuuspoliittisesta ajattelusta. – Keskeistä on interventioiden välttäminen. Kilpavarustelukierre voidaan vielä pysäyttää, jos halutaan. – Neuvostoliiton Itämeren laivasto oli kylmän sodan aikana iso, käsittäen muun muassa 40 sukellusvenettä vuonna 1991. Hän on toiminut sotilasuran jälkeen muun muassa tutkijana Ulkopoliittisessa instituutissa ja Helsingin yliopistossa sekä dosenttina Maanpuolustuskorkeakoulussa.. Läntiset laivastot ovat tuoreimpien tilastojen mukaan ylivoimaisia suhteessa Venäjään, sanoo Visuri. Visurin mukaan Trumpin vaalikampanjan perusteella voi myös vetää aika johdonmukaisen linjan, joka ei olennaisilta osin poikkea Barack Obaman doktriinista – joskin keinot saattavat olla hyvin erilaiset. Kampanjoinnissaan Trump arvosteli voimakkaasti Irakin sodan aloittamista vuonna 2003 kutsuen sitä jopa rikolliseksi. Itämeren alue on ollut sivusuunta strategisessa mielessä toisen maailmansodan jälkeen. – Mediassa sanotaan usein, että Venäjä on arvaamaton. Kun Venäjä on ilmoittanut vastaavansa lännen toimiin, se myös tekee niin. Se puolestaan vaatii yhtäältä luopumista monista ulkomaisista sitoumuksista ja toisaalta pyrkimystä hoitaa suhteita kahdenkeskisillä neuvotteluilla ja sopimuksilla. Sen sijaan se on ennen muuta liikenneyhteys alueen valtioille – Venäjän ulkomaankaupan merikuljetuksista vajaa puolet kulkee Itämerta pitkin. Yhdysvallat alkoi muutama vuosi sitten rakentaa ohjustentorjuntajärjestelmää itäiseen Eurooppaan, ja Venäjä ilmoitti vastaavansa omilla toimillaan – kuten on nyt myös käynyt Iskander-ohjusten Kaliningradiin sijoittamisen myötä. YDIN 4 / 2016 27 YDINHETKI on myös vahva, ja sen toimintasuunta on Jäämerelle päin. Ydinaseistettujen ohjusten torjuntajärjestelmiä pidettiin tilannetta epävakauttavina kylmän sodan aikana ja niiden kiellosta tehtiin myös sopimus Helsingissä. Se olisi paljon hyödyllisempää kuin jatkuva uhkakuvien maalailu. Viime aikoina on nähty ja kirjoitettu paljon myös Itämeren alueen sotaharjoituksista
Hintoihin lisätään postikulut. Tilaa: 050 358 1441 tai www.rauhanpuolustajat.org/kauppa
toivottavat Sadankomitea ja Rauhanliitto On nea Yhdessä rauhan tiellä sodan mielettömyyttä vastaan! Kiitos Rauhanaseman pelastustalkoisiin osallistuneille! Joukkorahoitus rauhantyön toimintakeskuksen remontoimiseksi keräsi yli 300 mesenaattia ja 21 305 euroa. Upeaa! Tue rauhantyötä ja Rauhanaseman ylläpitoa myös jatkossa: Liity Rauhanliiton tukijäseneksi: www.rauhanliitto.fi Rauhanliitto – Fredsförbundet toivottaa rauhallista joulua!
– vastahakoinen TANSKA. ”Vahvempi Tanska” Kirjoittaja Karoliina Kantola. YDIN 4 / 2016 30 YDINHETKI Maailman onnellisin valtio, mutta kenelle. Tanskan hallitus tiukentaa maan turvapaikkapolitiikkaa, vaikka suunnitelmia on kritisoitu ihmisoikeuksien vastaiseksi
Viime vuonna alkanut kurinpito on kiristynyt tänä vuonna entisestään. Maan keskustaoikeistolaisen Venstre-puolueen muodostama vähemmistöhallitus on tehnyt säädöksiä ja suunnitelmia, joilla se pyrkii tekemään Tanskasta vähemmän houkuttelevan maan turvapaikanhakijoille. Tähän mennessä Tanska on ottanut noin 500 kiintiöpakolaista vuodessa, mutta toistaiseksi se ei aio ottaa yhtäkään. Perheenyhdistäminen tulee kuitenkin maksamaan. Tanska ei ole turvapaikkatiukennustensa kanssa yksin Euroopassa, ja toisaalta Tanskan talouskuri on heikentänyt sosiaaliturvaa myös muilta kuin maahanmuuttajilta. Tämä on puhuttanut paitsi maahanmuuttokysymyksestä keskusteltaessa myös ruotsalaisten arjessa, sillä esimerkiksi monet malmöläiset käyvät päivittäin Kööpenhaminassa töissä. Tanskassa tämä koskee useimmiten yli 43-vuotiaita turvapaikan saaneita sekä noin joka viidettä syyrialaispakolaista. Ruotsi puolestaan tekee rajatarkastuksia muun muassa Tanskaan johtavalla Juutinrauman sillalla. Myös turvapaikan saaneiden perheenyhdistäminen on vaikeutumassa. Säädöksillä muun muassa tehostetaan vastaanottokeskusten valvontaa, nopeutetaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden palauttamista ja sallitaan turvapaikanhakijoiden pidätys näiden henkilöllisyyden varmistamiseksi. Tänä vuonna. YDIN 4 / 2016 31 YDINHETKI H yvinvointivaltiomittausten kärkimaa Tanska on tiukentanut maahanmuuttopolitiikkaansa merkittävästi sen jälkeen kun pakolaiskriisi, Asylpakken, puhkesi Euroopassa. E lokuussa hallitus julkaisi 44 lakimuutosehdotusta sisältävän esityksen maahanmuuton rajoittamiseksi. Tanskan pääministeri Lars Løkke Rasmussen sanoi syyskuussa Pohjolan pääministerien kokouksessa, ettei rajatarkastuksista olla toistaiseksi luopumassa. Maahanmuuttoministeri Inger Stöjberg on perustellut päätöstä käytännössä sanomalla, että Tanska on täynnä. Mikäli henkilö on ollut vankilassa puoli vuotta, hän ei voi saada pysyvää oleskelulupaa. Enää turvapaikkaa ei myönnetä viideksi vuodeksi, kuten tähän mennessä, vaan turvapaikkastatuksesta riippuen joko yhdeksi tai kahdeksi vuodeksi. Yksi hillitsemiskeino on jäädyttää kiintiöpakolaisten vastaanottaminen. Viranomaiset eivät saa kuitenkaan viedä tunnearvoltaan merkittäviä tavaroita. Pysyvän oleskeluluvan edellytykset ovat niin ikään tiukentuneet: henkilön on muun muassa pitänyt olla maassa laillisesti kahdeksan vuotta, olla kokopäivätöissä yhteensä ainakin 3,5 vuotta neljän viime vuoden aikana, eikä hän ole saanut vastaanottaa sosiaaliavustuksia neljänä edellisenä vuotena. Lisäksi Tanska seurasi Ruotsin esimerkkiä ja aloitti rajatarkastukset Saksan rajalla. Tanskaan jo tulleita pakolaisia ja turvapaikanhakijoita koskevia rajoituksia on esityksessä useita. Yhtä kaikki, lakimuutoksia on pidetty liian radikaaleina pienessä vauraassa valtiossa. Esitys on vapaasti käännettynä nimeltään ”Vahvempi Tanska – pakolaisvirran hillitseminen”. Jos henkilölle on myönnetty turvapaikka yleisen suojelun perusteella, hänen on odotettava kolme vuotta (aiemman yhden vuoden sijaan) ennen kuin hän voi hakea perheenyhdistämistä. Muut, esimerkiksi henkilökohtaisen suojelun perusteella turvapaikan saaneet voivat jatkossakin laittaa perheenyhdistämishakemuksen vireille heti oman myönteisen turvapaikkapäätöksen kuultuaan. Alkuvuodesta yksi säädös herätti huomiota sekä Tanskassa että ulkomailla: sen myötä pakolaisilta otetaan pois yli 10 000 kruunun (noin 1 400 euron) käteisvarat ja arvoesineet
Tanska on ollut Euroopan kärkisijoilla turvapaikan antajana. Hallitus on tyytyväinen siihen, että määrä on laskenut merkittävästi, mutta sen mukaan 10 000 turvapaikanhakijaa on silti liian paljon. Vaikka maa on saamassa ”pakolaisvirtaa” hallintaansa, tilanteeseen ei saa tyytyä vaan on oltava valmis, mikäli Eurooppa ja Tanska kohtaavat valtavan haasteen uudelleen. Tänä vuonna turvapaikkakäsittelyssä oli vilkkainta keväällä, lähes 6 500 turvapaikkahakemusta. Vertailun vuoksi: tänä vuonna Suomessa oli lokakuuhun mennessä tehty noin 5 000 turvapaikkahakemusta, eniten Irakista ja seuraavaksi eniten Afganistanista ja Syyriasta. Lisäksi turvapaikanhakijat eivät saa työskennellä ensimmäisenä kuutena kuukautena, mutta juuri tulleille turvapaikanhakijoille ei myönnetä myöskään lainaa. Tiukka pakolaispolitiikka takaa hallituksen mukaan sen, että verorahoja voidaan käyttää muuhun kuin maahanmuuttoasioihin Tanskassa. Maan on säilytettävä yhteiset arvonsa, eikä kunnille saa luoda liikaa paineita. Arvostelijoiden mukaan muutokset pikemminkin lisäävät konflikteja eu:n sisällä kuin ratkaisevat tilanteen. Siksi hallitus vahvistaa ”tiukkaa, yhtenäistä ja realistista” maahanmuuttopolitiikkaansa, alkusanoissa kerrotaan. T anskan pakolaisista ja pakolaistilanteesta uutisoiva refugees.dksivusto kritisoi hallituksen listausta. Sen vuoksi turvapaikanhakijoiden määrää on kontrolloitava. Mikäli henkilö on saanut luvan yhdistää perheensä Tanskaan, hänen on kustannettava itse perheensä lentoliput ja maksettava noin 1 400 kruunua (190 euroa) jokaista perheenjäsentä kohden. Tanskaan on tullut tänä vuonna turvapaikanhakijoita noin puolet vähemmän kuin viime vuonna, jolloin heitä oli noin 21 000. Valtaosa hakijoista on afganistanilaisia, joiden jälkeen tilastoissa ovat syyrialaiset, irakilaiset ja iranilaiset. Viime vuonna noin 80 prosenttia turvapaikkapäätöksiä oli myönteisiä, Suomessa myönteisiä päätöksiä annettiin noin 60 prosentille hakijoista.. Valtio antaa konfliktialueille miljardi kruunua (noin 130 miljoonaa euroa) lisää, millä pyritään auttamaan alueiden ihmisiä ja helpottamaan Euroopan rajoille kohdistuvaa painetta. Sivusto kiittää hallitusta kuitenkin esimerkiksi konfliktialueille suunnattavasta lisäavusta. Suunnitelman mukaan maahanmuuttokustannusten säästöt tuovat kotimaassa lisäresursseja muun muassa vanhusten-, lastenja sairaanhoitoon. YDIN 4 / 2016 32 YDINHETKI hallitus päätti, että se ei enää tue taloudellisesti perheenyhdistämisiä. Hallitus arvioi, että Tanskassa on ensi vuonna noin uutta 10 000 turvapaikanhakijaa, eli saman verran kuin tänä vuonna. Loppuvuodesta hakemuksia on ollut parituhatta. E lokuun lakimuutosesityksen alkusanoissa hallitus taustoittaa maahanmuuttopolitiikkansa muutoksia: hallituksen mukaan Tanska tarvitsee lisää väkeä maailmalta, mutta samalla sen on oltava varuillaan
YDIN 4 / 2016 33 YDINHETKI ALKUVUODESTA UGEBREVET A4 -UUTISMEDIA TEKI KYSELYN TANSKALAISTEN MIELIPITEISTÄ MAAHANMUUTOSTA. Alkuvuodesta, kun turvapaikanhakijatilanne oli kuumimmillaan, Ugebrevet A4 -uutismedia teki kyselyn tanskalaisten mielipiteistä maahanmuutosta. Huolta herättivät asukkaiden elinolosuhteet, tiedonpuute ja ihmiskontaktit, minkä vuoksi oikeusasiamies perää paikan tarkempaa valvontaa. Kansanedustajan puheet ovat johtaneet Tanskassakin poliisitutkintaan, sen jälkeen kun tämä syytti maahanmuuttajia varkaiksi ja raiskaajiksi. Kritiikkiä saavat muun muassa turvapaikanhakijoiden omaisuuteen koskeminen, maahanmuuttajien sosiaalietujen heikentäminen ja kolmen vuoden odotusaika mahdolliseen perheenyhdistämiseen. A senteet maahanmuuttajia kohtaan arvatenkin vaihtelevat tanskalaisten kesken. SEN MUKAAN KAKSI KOLMESTA VASTANNEESTA PITI PAKOLAISTILANNETTA MAAN SUURIMPANA POLIITTISENA ONGELMANA. Lisäksi ihmisoikeusraportissa kerrotaan valtion oikeusasiamiehen pistotarkastuksesta Kööpenhaminan länsipuolella sijaitsevaan Vridsløselillen entiseen vankilaan, johon on sijoitettu joitakin kotimaahansa palaavia tai turvapaikkapäätöstään odottavia. Jyrkkiä mielipiteitä kuuluu sekä parlamentissa että sen ulkopuolella. Sen mukaan kaksi kolmesta vastanneesta piti pakolaistilannetta maan suurimpana poliittisena ongelmana. Tavoitteena on vahvistaa Tanskan ihmisoikeustilannetta. Myös parlamentin toiseksi suurimman puolueen, oikeistopopulistisen Tanskan kansanpuolueen, jäsenten ulostulot ovat nousseet otsikoihin aika ajoin. Tanskan virallinen ihmisoikeusinstituutti dihr arvioi tämän vuoden raportissaan niin ikään hallituksen reaktiota pakolaiskriisiin. Lähteet: Artikkelia varten on haastateltu Roskilden yliopiston professoria Michelle Pacea ja käytetty muun muassa seuraavia lähteitä: The Danish Institute for Human Rights: Human Rights in Denmark 2015–2016 Hallituksen lakimuutosesitys: uibm.dk/filer/nyheder-2016/udlaendingeudspil44-initiativer.pdf sekä http://uibm.dk/filer/nyheder-2016/a-stronger-danmark-in-english.pdf Tanskan tilastokeskus: dst.dk Tanskan virallinen sivusto maahanmuuttajille: nyidanmark.dk Suomen maahanmuuttovirasto: migri.fi pakolaisneuvonta.fi. Vastikään perustettu ja seuraaviin eduskuntavaaleihin pyrkivä oikeistopuolue Nye Borgerlige haluaisi palauttaa turvapaikanhakijat takaisin ja pitäisi maassa vain työssäkäyvät maahanmuuttajat. Ja siinä missä Suomessakin, Tanskan kaduilla näkyy mielenosoituksia maahanmuuttoa vastaan – mutta kovaa ääntä pidetään myös sen puolesta. Raportissaan ihmisoikeusinstituutti pyytää hallitusta varmistamaan, että turvapaikanhakijoilla on riittävät asuinolot, pääsy terveydenhuoltoon ja oikeudenmukainen turvapaikkakäsittely
50 vuotta Ydin-lehdelle! Onnea 50 vuotta ilmestyneelle YDIN 4 / 2016 34 YDINHETKI
Onnittelut 50-vuotiaalle Ydin-lehdelle! SDP, Demarinaiset, Demarinuoret, SONK ONNEA sotilasliitoista itsenäisen, monikeinoisen turvallisuuspolitiikan hahmottajalle ja puolustajalle, 50-vuotiaalle Ydin-lehdelle! t. Nuorempi kollega Vihreä Lanka www.vihrealanka.fi YDIN 4 / 2016 35 YDINHETKI. Aarni Tuominen Aira ja Jaakko Kalela Ali ja Marjatta Bardy Anita Raitio Anne Lehto Arja Alho Arja Saloniemi Claus Montonen Eekku Aromaa Erkki Tuomioja Esko Laaksonen Esko Vesikansa Hannu Ikonen Hannu Penttilä Hannu Siekkinen Heikki Hiilamo Hildur Boldt Irma Hirsjärvi Jaakko Ellisaari Janne Virkkunen Joonas Rahkola Jorma ja Raila Rinne Jorma Turunen Jussi Kautto Kaarina Kurki Kai Linnilä Kalevi Suomela Katariina ja Jarkko Eskola Kati ja Pekka Peltola Kati Juva Kirsti ja Raimo Lintonen Laura Lodenius Leila ja Pertti Haaparanta Leila Melart Li Andersson Maarit Feldt-Ranta Malla Kantola Marja-Liisa Harju Khadr Marjasirkka Paaso Markku af Heurlin Matti Hokkanen Matti Simola Mikko Pyhälä Olavi Lehtinen Osku Pajamäki Outi Ojala Paula Ojala-Ruuth Pekka Voipio Pentti Arajärvi Peter Lodenius Raimo Silius Riitta Myller Saila Ruuth Sanna Marin Seija Uitto Seppo Vepsäläinen Silvia Modig Sirpa Pietikäinen Sirpa Puhakka Sisko Seppä Tapani Könönen Tarja Halonen Teemu Matinpuro Tellervo Hölttä Timo Peltovuori Topi Kanniainen Ulla ja Jaakko Blomberg Unto Hämäläinen Vappu ja Ilkka Taipale Vihreät de Gröna rp Yrjö Hakanen PUOLI VUOSISATAA maailmanpolitiikan ytimessä
Talvi Esa Henrik Holappa perusti Suomen suurimman uusnatsijärjestön ja on nyt omistanut elämänsä aiheuttamansa vahingon korjaamiselle. Uusnatsin UUSI ELÄMÄ YDIN 4 / 2016 36 YDINHETKI. Kirjoittaja Silja J. A
Holappa uskoo, että tilanne tulee pahentumaan. Nykyään Holappa on omistanut elämänsä täysin rasismin ja antisemitismin vastustamiselle. – Mutta Suomessa moni ihminen on pettynyt tähän hallitukseen ja etenkin Perussuomalaisiin. Euroopan koko ilmapiiri on synkistynyt. E sa henrik holappa on kokenut henkilökohtaisesti, kuinka rakkaus voi voittaa vihan. Suomessa Holappa on huomannut liikkeen muuttuneen aktiivisemmaksi, aggressiivisemmaksi ja väkivaltaisemmaksi sen jälkeen, kun hän lakkasi YDIN 4 / 2016 37 YDINHETKI. Vain muutama vuosi sitten Holappa kuitenkin tunnettiin yhä yhtenä Suomen vastarintaliikkeen (svl), Suomen tunnetuimman ja järjestäytyneimmän uusnatsijärjestön perustajista. Vaikka Holappa oli jo siihen mennessä jo tehnyt pesäeron natsimenneisyyteensä, hän käsitteli tekojaan julkisesti vasta kirjoittamassaan kirjassa Minä perustin Uusnatsijärjestön: Suomen Vastarintaliikkeen ex-johtajan muistelmat (Into 2016). Radinet on osa eu-komission ääriliikkeistä ja viha-ajattelusta irrottautumista tukevaa Radicalization Awareness Network -verkoston Exit-ohjelmaa. Johdannossaan Holappa kirjoittaa: ”Olen tuhlannut viimeiset 15 vuotta elämästäni uusnatsismille ja natsiaatteen levittämiselle Suomessa ja ulkomailla. Olen sanoillani ja teoillani lietsonut rotuvihaa ja kiihottanut kansanryhmiä vastaan … Tämä on tunnustukseni, joka minun täytyy antaa itseni, yhteiskunnan ja loukkaamieni ihmisten edessä ja toivoa anteeksiantoa.” N ykypäivän Euroopassa fasismi, uusnatsismi ja muut äärioikeistolaisuuden muodot ovat tehneet nopeasti paluuta viimeisen 20 vuoden aikana. Siinä mielessä olen optimistinen, että tilanne parantuu. Monet sen jäsenistä ovat viimeisen kymmenen vuoden syyllistyneet väkivallantekoihin, joista viimeisin oli syyskuussa Helsingin Elienaukiolla ryhmän mielenosoitusta arvostelleen miehen kuolemaan johtanut pahoinpitely. Hän valvoo aktiivisesti äärioikeiston ja uusnatsien verkkosivuja pysyäkseen selvillä siitä, mihin suuntaan liike on menossa. Tällä hetkellä Holappa on uuden Radinetaloitteen asiakas sekä kokemusasiantuntija. En näe loppua äärioikeistolaiselle liikehdinnälle. Nykyään Oulussa asuva 31-vuotias on vannoutunut antirasisti, joka on naimisissa kiinalaissyntyisen naisen kanssa. Tavalla tai toisella se tulee voimistumaan ja vihapuhe voi koventua vielä enemmänkin. Maahanmuuttaja-, juutalaisja muslimivastaiset hyökkäykset ovat lisääntyneet dramaattisesti. – Seuraukset ovat arvaamattomia. – Trumpin vaalivoitto Yhdysvalloissa tulee voimaannuttamaan Euroopan äärioikeistoa, hän selittää. Svl tekee yhteistyötä lukuisien kansainvälisten ääriliikkeiden sekä rasistija uusnatsiryhmien kanssa
Nuoren Esa Henrikin kannalta kaikki alkoi kiinnostuksesta sotahistoriaan 1990-luvun lopulla. Pian hänen huoneensa seinällä roikkui natsilippu. H olappa katkaisi kaikki jäljellä olevat välinsä uusnatsiliikkeeseen tammikuussa 2015 saatuaan siihen tukea norjalaiselta toimittajalta, joka johtaa Hate Speech International -nimistä ääriliikkeiden vastaista ryhmää. Hän myös piilotteli saksalaista uusnatsia Gerhard Ittneriä vuoden ajan asunnossaan Oulussa. HEITÄ KAIKKIA KUITENKIN YHDISTI VIHA EI-VALKOISIA IHMISIÄ, JUUTALAISIA SEKÄ SUKUPUOLIJA SEKSUAALIVÄHEMMISTÖJÄ KOHTAAN. Koska svl on ollut olemassa kymmenen vuotta, se on saanut enemmän kannatusta ja toki sitten ylipäätään pakolaisasia on aktivoinut äärioikeiston Suomessa ihan eri tasolla. Olisin voinut vetäytyä uusnatsiliikkeestä hiljaisesti, mutta se olisi ollut pelkurin tie. Holappa alkoi julkaista internetissä artikkeleita, jotka glorifioivat ja vääristivät natsien historiaa. – Järjestöllä on enemmän kamppailuharjoituksia ja yhteenottoja kaduilla. Holappa matkasi ympäri maailmaa tapaamassa ääriliikkeiden edustajia ja vietti jonkin aikaa Yhdysvalloissa uusnatsi John de Nugentin luona. Uhat ovat aina olemassa. Sen jälkeen hänet vapautettiin ja karkotettiin Suomeen. – Luonnollisesti minulla on huolia, jotka koskevat vaimoani ja lähiomaisiani, mutta minä itse en pelkää. YDIN 4 / 2016 38 YDINHETKI. Kirjansa julkaisun jälkeen Holappa onkin saanut tappouhkauksia, ja hänen entistä kumppaniaan sekä kahta Ruotsissa asuvaa lastaan on häiritty ja uhkailtu. ”MONET OLIVAT HYVIN KOULUTETTUJA,” HOLAPPA SANOO. Holappa ei kuitenkaan aio luopua työstään nuorten uusnatsiliikkeeseen päätymisen ehkäisemiseksi sekä siihen sekaantuneiden auttamiseksi. Holappa oli aluksi kiinnostunut talvija jatkosodasta, mutta pian myös toisesta maailmansodasta yleisemmin ja erityisesti natsi-Saksasta. Yritys johti Holapan pidätykseen hänen turistiviisuminsa umpeuduttua ja kolmen kuukauden vankeuteen supermax-vankilassa (ks. Ydin 3/2016), jonka aikana usa:n hallitus arvioi, oliko Holappa mukana juonessa presidentti Obaman salamurhaamiseksi. Hän alkoi uskoa, ettei holokaustia tapahtunut sekä levittää väitteitä maailmanlaajuisesta juutalaisten salaliitosta. Holappa otti yhteyttä uusnatsiliikkeen merkittäviin jäseniin, kuten Richard Scutariin, joka oli tuomittu Yhdysvalloissa 60 vuodeksi vankilaan terrorismista. Minulla on velvollisuus puhua näistä asioista. De Nugent käytti Holappaa kotipalvelijanaan ja suostutteli tämän hakemaan turvapaikkaa usa:sta. Hänen ehkä lähin liittolaisensa oli Klas Lund, Ruotsin vastarintaliikkeen ja Pohjoismaisen vastarintaliikkeen perustaja, joka vuonna 2008 antoi Holapalle ja tämän liittolaisille luvan järjestön suomalaisen osaston perustamiseen. Päätös ei ollut helppo, sillä uusnatsiliikkeen tiedetään pyrkivän jäljittämään ja vahingoittamaan entisiä jäseniään. toimimasta svl:n johtajana vuonna 2012. Kiinnostus kehittyi kasvavaksi ihailuksi kolmatta valtakuntaa kohtaan. Hieman tämän jälkeen Holappa tapasi naisen, jonka kanssa menisi naimisiin. OSALLISTUJIEN PERHETAUSTANSA VAIHTELI
Onko Holappa koskaan tuntenut tarvetta pyytää anteeksi maahanmuuttajaystäviltään, jotka hylkäsi uskomustensa takia. kaan svl:llä on myös tiiviit suhteet Kreikan ja Italian uusnatsijärjestöihin, Kultaiseen aamunkoittoon sekä CasaPoundiin. Holappa puhuu eräänlaisesta ”häpeäkuormasta”, joka olisi lamauttanut hänet kokonaan, ellei hän olisi saanut tukea Hate Speech Internationalilta, Radinetilta ja erityisesti vaimoltaan. – Hän on ollut suurena apuna minulle niin monessa asiassa. – Olen halunnut tehdä niin. ”Monet olivat hyvin koulutettuja,” Holappa sanoo. Holappa on hetken hiljaa. – Vuonna 2007 – 2008 meitä oli vain muutamia ihmisiä, Holappa selittää. Holappa viittaa niihin, jotka ovat tarpeeksi ”rohkeita” ilmoittautuakseen virallisesti jäseniksi. Tässä suhteessa Holappa on poikkeus, sillä hänellä oli useita hyviä muslimiystäviä sekä ennen toimintaansa uusnatsina että sen aikana. Monet muut kirjoittavat järjestölle, julkaisevat tekstejä heidän verkkosivuillaan ja jopa antavat rahallista tukea. Mutta en tiedä, miten lähestyisin ihmisiä, jotka tunsin 10 –15 vuotta sitten. Jokainen ryhmä palkitsee jäseniään ylennyksillä uusien jäsenten värväämisestä, pidätetyksi tulemisesta sekä katutappeluihin osallistumisesta. YDIN 4 / 2016 39 YDINHETKI. Vaikka hän oli svl:n virallinen johtaja, Holappa oli yllättynyt järjestön nopeasta kasvusta ja sen jäsenten väkivaltaisuudesta. Holappan muJÄSENET MATKAAVAT MAASTA TOISEEN OSALLISTUAKSEEN SISARJÄRJESTÖJEN MIELENOSOITUKSIIN. Hän jopa rakastui somalinaiseen, jolle hän jätti kertomatta natsiaatteestaan, kunnes eräänä päivänä katkaisi välit naiseen ilman selitystä. Holappa oli myös jonkin aikaa Oulun Perussuomalaisten aktiivinen jäsen. JOKAINEN RYHMÄ PALKITSEE JÄSENIÄÄN YLENNYKSILLÄ UUSIEN JÄSENTEN VÄRVÄÄMISESTÄ, PIDÄTETYKSI TULEMISESTA SEKÄ KATUTAPPELUIHIN OSALLISTUMISESTA. – Nykyään Suomen vastarintaliikkeessä on ainakin 70 – 80 jäsentä. Hän on todella auttanut minua uuden elämän aloittamisessa ja menneistä irti päästämisessä. Osallistujien perhetaustansa vaihteli. S uomeen palattuaan Holappa tajusi perustamansa liikkeen alkaneen elää omaa elämäänsä. M onia svl:n jäseniä yhdistävä punainen lanka on, että he ovat harvoin olleet tekemisissä vihaamiensa ryhmien kanssa. SVL:llä on edelleen läheiset välit ruotsalaisiin ja norjalaisiin vastineisiinsa. Haluaisin pyytää anteeksi. Heitä kaikkia kuitenkin yhdisti viha ei-valkoisia ihmisiä, juutalaisia sekä sukupuolija seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Yksittäiset Perussuomalaisten jäsenet sekä muut äärioikeistolaiset ja äärinationalistiset ryhmät kuten Soldiers of Odin ja Suomen Sisu ovat vaihtelevissa määrin toimineet yhdessä svl:n kanssa. Jäsenet matkaavat maasta toiseen osallistuakseen sisarjärjestöjen mielenosoituksiin. Ei, hän myöntää, hän ei ole pyytänyt anteeksi, ei ainakaan vielä
Streeck toimi vuosina 1995–2014 arvostetun saksalaisen Max Planck -instituutin yhteiskuntatutkimuksen johtajana. Teoksessaan Streeck esittää laajan panoraaman nykyisestä yhteiskunnallisesta tilanteesta, finanssikriisistä ja myöhäiskapitalistisen valtion legitimiteettikriisistä aina julkisen talouden kriisiin ja velkavaltion korvaavaan vakauttajavaltioon. Demokraattisen kapitalismin lykätty kriisi Wolfgang Streeck tarttuu Suomessakin ajankohtaiseen teemaan: talouden alamäkeen ja hyvinvointivaltion kriisiin. Finanssikriisin hän näkee osana yhteiskunnallisen kehityksen jatkumoa, yhtä kehitysjaksoa. Sitä ennen hän oli sosiologian ja teollisuussuhteiden professorina Wisconsin-Madisonin yliopistossa. Opiskeluaikoinaan Streeck yritti tarttua filosofi Theodor Adornon teoksiin: turhaan. Kirjoittaja Rita Dahl Saksalainen sosiologi ja poliittinen taloustieteilijä Wolfgang Streeck haluaa globalisaation demokraattiseen kontrolliin. Metaforana ajan ostaminen tarkoittaa edessä olevan tapahtuman lykkäämistä pyrkimällä estämään se kokonaan. Globalisaatio tarvitsee kontrollia K irjassaan Ostettua aikaa. Hänestä tuli kuitenkin kapitalismin kriisin kriitikko, jonka työ perustuu Frankfurtin koulukunnan teorioihin. Tässä tapauksessa YDIN 4 / 2016 40 YDINHETKI
EUROOPAN UNIONI EI TAHDO KÄSITTÄÄ, ETTÄ KAPITALISMILLA ON PAITSI ALKU, MYÖS LOPPU. Itävallalla ja Saksalla menee paremmin kuin koskaan. Voi olla, että siitä kehittyy vielä isompi unioni, joka alkaa kilpailla Yhdysvaltojen ja Venäjän kanssa. Seuraukset ovat täysin tuntemattomat. – Kilpailuyhteiskunta muuttaa velkavaltion vakauttajavaltioksi. Kapitalismin tuho on kuin tuhannen kissan ohjaamista samaan aikaan, kaikki vaativat yhtäaikaista huomiota. Euroopan unioni välttää keskustelua finalitésta, lopullisuudesta, koska se ei tahdo käsittää, että kapitalismilla on paitsi alku, myös loppu. Velkaantuminen on siis suurempaa kuin koskaan. 1 970-luvulla valtioilla oli vielä mahdollisuus valita inflaation ja julkisen valtionvelan välillä valtiontalouden vakauttajina. Nyt sekin on muuttumassa. – Kapitalismi on aina riippuvainen korjausliikkeistä, se on hauras järjestelmä. Streeck kysyy, mitä tapahtuu, jos velalliset eivät pysty maksamaan tässä tapauksessa velkojaan. Samalla eu on muuttunut luonteeltaan sosialidemokraattisesta liberalistiseksi projektiksi, joka edistää yksityistämistä ja työvoiman vapaata liikkuvuutta. Finanssikriisin jälkeinen aika on vienyt finanssivoimien mahdin vielä heitäkin pidemmälle. Kapitalismissa on meneillään kolmitasoinen kriisi: pankkien, julkisen talouden ja reaalitalouden kriisi. Nyt Euroopan unioni on muuttunut alkuperäisestä kuuden jäsenvaltion varsin homogeenisesta ryhmästä 28 valtion heterogeeniseksi joukoksi. Äänestäjämäärät alenevat, skeptisismi lisääntyy. Vastakkaisten näkemysten mukaan tarkoituksena on ennen muuta vahvan liittovaltion luominen. Työttömyyskin on kaikissa maissa korkea, myös täystyöllisyydestään ylpeässä Ruotsissa. Nykyiset eu:n jäsenmaat ovat hajanaisempia kuin Yhdysvaltojen osavaltiot. Kauneimpien ajattelijoiden mielestä sen tehtävä on pienten kansallisvaltioiden suvereniteetin suojeleminen. Myös vailla hallitusta oleva Euroopan keskuspankki on syyllistynyt tähän. Unionin voittajavaltioilla Hollannilla, YDIN 4 / 2016 41 YDINHETKI. Euroopan unioni on osa toisen maailmansodan jälkeen alkanutta kansallisvaltioiden hajoamista. 1980-luvulla finanssisektorin tuella tapahtui muutos velkavaltioksi. On epäselvää, mitä sille tulee tapahtumaan. Häviäjät Portugali, Italia, Espanja ja Kreikka taas eivät tiedä, miten pystyvät koskaan vakauttamaan kriisiytyneet taloutensa. Euroopan unionin ydintehtävästäkin ollaan oltu montaa mieltä. – Globalisaatio ei voi toimia ilman kontrollia. Liiallisen luototuksen lisäksi vaivana on vuosikymmeniä jatkunut julkisen talouden alijäämä. N yt eletään aikaa, jolloin kaikki perinteiset talouspolitiikan keinot on käytetty, yksityiset lainamarkkinat ovat laajentuneet ja keskuspankit ostaneet valtioiden ja pankkien velkoja ilman rajoja. Nyt kansainväliset rahavirrat ovat virranneet vapaasti rajojen yli, ja näin ei voi jatkua. S treeckin mielestä globalisaation kannalta keskeisiä asioita ovat demokraattinen kontrolli sekä kysymys rajoista: mihin niitä käytetään ja kuinka suojellaan rajojen sisäpuolella olevia. lykättävänä ovat kapitalistisen talousja rahapolitiikan ennustamattomat seuraukset. 1980-luvulla Reagan ja Thatcher alkoivat harjoittaa monetaristista talouspolitiikkaa, johon kuuluivat yksityistäminen, deflaatio ja jatkuva joukkotyöttömyys
Tällä hetkellä hän tekee perhetyötä Kirkon Ulkomaanavussa ja on seitsemän lapsen äiti. Teksti Ytimen toimituskunta Kuva Pekka Elomaa YDIN 4 / 2016 42 YDINHETKI. Pidä huivista kiinni, Habiba! Habiba Ali tuli Suomeen vuonna 1991 perheenyhdistämisen kautta
– Olen kiitollinen, että sain tulla tänne. Mutta silti meidän pitää uskaltaa kysyä mikä meitä askarruttaa. Vastaanottokeskuksissa aikaa kuluu hukkaan. Me suomalaiset olemme erinäköisiä, meillä voi olla monta eri kieltä tai uskontoa, mutta olemme suomalaisia. Nyt ei voi ihmisten ulkonäön perusteella lainkaan päätellä mitään. Kun menen töihin, minulle huudellaan ”sossupummi”. – Me suomalaiset olemme ujoja. Mutta nyt suomalainen voi olla tummaihoinen. – Tämä on järkyttävää. H abiba alin matka Suomeen oli pitkä ja vaivalloinen. – Huiviani revitään ja päälleni syljetään. Habidan äiti valitsi vanhimmat. H abiban lapsuudessa oppi välttämään skinejä tai muita pelottavan tuntuisia ihmisiä. – Kyllä minuakin kiusattiin koulussa. Habiban tehtävä on toimia työssään sillanrakentajana. Jäljelle jääneet viettivät seuraavan vuoden Kenian pakolaisleirillä. Kansan edustajilla on suuri vastuu siitä, miten ihmiset kohtelevat toisiaan. Olen siis täydellinen ihminen! Ja Habiba nauraa täydellisyydelleen. Tehtävä ei ole helppo, kun Suomessa syntyneille maahanmuuttajien lapsille pitää vakuuttaa, että he ovat aivan yhtä hyviä suomalaisia kuin Pekka tai Maija. Vihapuhe on lisääntynyt valtavasti. Siellä olevilla on intoa ja energiaa saada tietää kaikki ja oppia kieltä. Yhteiskunnallinen ilmapiiri on nyt maahanmuuttajia kohtaan kireämpi kuin 1990-luvulla, jolloin Habiba oppi puhumaan suomea ja kävi koulua. – Minäkin olen päättänyt Espoon nuorisovaltuustokokemuksen jälkeen pyrkiä valtuustoon. – Minäkin koin identiteettikriisin teiniikäisenä. Kotoutuminen on kaksipuolinen prosessi. YDIN 4 / 2016 43 YDINHETKI. Nykyisillä perheenyhdistämiskriteereillä perheemme tuskin olisi koskaan voinut yhdistyä. Kuinka kukaan, joka tulee tänne, voi tietää saati oppia tapoja ja kulttuuria, jos ei ole mitään yhteyttä muihin suomalaisiin. Hänen pitää rakentaa luottamusta. Kun huutelijat kehottavat palaamaan sinne mistä on tullut, pitäisikö lentolippu ostaa Ouluun. Mutta ei ihonvärin vuoksi, vaan siksi, että puhuin suomea Turun murteella. Aluksi emme tienneet mitä se tarkoittaa – mutta se tuntui luontevalta. Vihapuheen seuralainen on nimittäin väkivalta. – Mitä muuta sanaa voin käyttää kuin että nämä huutelijat ovat rasisteja. Joskus ehkä ajateltiin, että suomalainen on vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen. Hänen viisi vanhinta sisarustaan olivat tulleet aikaisemmin Suomeen silloisen Neuvostoliiton kautta. Somalian sisällissodassa lapset menettivät isänsä ja äidin piti valita yhdestätoista lapsesta ne, jotka mahtuivat viimeiseen lentokoneeseen Mogadishusta Moskovaan. Myös minun äitini kutsuu häntä äidiksi. Jotenkin luulin, että olemme tottuneet jo Suomessa eri näköisiin ja eri värisiin ihmisiin. Olemme kaikki työtätekeviä ihmisiä ja maksamme veromme. Kenties minusta tulee vielä joskus kansanedustaja. Kun kävin Somaliassa, olin siellä suomalainen tyttö! Koen olevani sekä suomalainen että somalialainen. Kaikki lapset olivat alaikäisiä. – Hyvinpukeutuneet keski-ikäiset tai vanhemmat naiset ja miehet nimittelevät ja sylkevät yhtä lailla kuin joku sellainen, joka voi monesta eri syystä huonosti. – On aika uudistaa käsitystä siitä, millainen suomalainen on. – Me kutsuimme perhekummiamme äidiksi. Kun sanon jotakin takaisin, kuulen usein olevani näsäviisas neekeri. Jos kansanedustajat jakavat meidät meja he-leireihin ja puhuvat mitä milloinkin sylki suuhun tuo, katoaa vastuu sananvapaudesta. Mutta kuka sossupummi matkustaa aamuvarhaisella ruuhkabussissa. Sen takia tarvittaisiin kummiperheitä. Pohdin sitä mihin kuulun. Vanhimpien sisaruksieni kotoutumista auttoi valtavasti, että saatoimme tulla äidin kanssa perässä. Tunnen oloni usein toivottomaksi
YDIN 4 / 2016 45 YDINHETKI Valokuvaaja Meeri Koutaniemi kävi vuonna 2013 Libanonissa kuvaamassa syyrialaisten ja palestiinalaisten pakolaisten leirejä. YDIN 4 / 2016 45 YDINHETKI. Osa pakolaisista oli vasta saapunut maahan, osa oli asunut siellä koko elämänsä
Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisjärjestön mukaan Libanonissa oli vuonna 2015 maailman eniten pakolaisia väkilukuun suhteutettuna, 183 pakolaista tuhatta asukasta kohden. Heihin kuului esimerkiksi Koutaniemen tapaama Abu Saeid, joka oli joutunut lähtemään kotoaan vuonna 1948 ja elänyt pakolaisleirillä ensin Jordaniassa ja sitten Syyriassa. Tämä taas on johtanut pakolaisten ja libanonilaisten välisten jännitteiden kiristymiseen. Osa Syyriasta tulleista pakolaisista on palestiinalaisia, jotka asuivat aikaisemmin Syyrian puolen pakolaisleireillä. Mukanaan hänellä oli edelleen ensimmäisen kotitalonsa avain. Tilanne on rasittanut Libanonin peruspalveluita, nostanut vuokria ja laskenut palkkoja. Syyrian sisällissodan seurauksena pakolaisten määrä on kasvanut. Koska pakolaiset eivät myöskään kuulu maan sosiaaliturvan piiriin, heidän terveyspalvelunsa ja koulutuksensa ovat olleet yk:n humanitaarisen avun varassa. Yksin syyrialaisia pakolaisia on maassa yli miljoona.. Suurin osa heistä elää edelleen pakolaisleireillä, sillä Libanon ei myönnä heille kansalaisuutta tai anna heidän omistaa maata tai kiinteistöjä. ”Olen valmis suutelemaan kenkiänne, jos viette minut takaisin kotiini Palestiinaan”, haastatteluhetkellä 93-vuotias Abu Saeid sanoi. YDIN 4 / 2016 46 YDINHETKI L ibanonissa on ollut palestiinalaispakolaisia siitä lähtien, kun Israelin valtion vuonna 1948 perustettiin
YDIN 4 / 2016 47 YDINHETKI
WWW.INTOKUSTANNUS.FI 5 € HINNASTA POIS! KERTALUONTEINEN ALENNUS TUNNUKSELLA UUSIASIAKAS2016 Esko Seppänen MISTÄ SUOMI VAIKENEE. 24,90 € VUODEN UKK-PALKI NNON VOITTAJA! Anneli Auer MURHALESKEN MUISTELMAT 24,90 € INNON MYYDYIN KIRJA! Rekisteröidy kanta-asiakkaaksi niin saat viiden prosentin alennuksen jokaisesta ostoksesta ja viiden euron kertaluontoisen alennuksen ensimmäisestä ostoksesta, myös aletuotteista. intokustannus.fi/rekisteroidy. Lotta Lounasmeri VALLAN IHMEELLINEN KEKKONEN 24,90 € Laura Gustafsson KORPISOTURI 24,90 € Thomas Piketty PÄÄOMA 2000-LUVULLA 29,90 € UUSI KAUPPA! INNON NETTIKAUPPA ON UUDISTUNUT. Yli sadan euron kertaostoksesta saat kahdeksan prosentin alennuksen ja mikäli ostat vuoden aikana yli 1000 eurolla saat lisäksi 50 euron lahjakortin
50 LIISA LIIMATAINEN Lahkolaisuus jakaa Lähi-Idän kahtia / 55 JUHA SAARINEN ”Ei mitään tekemistä islamin kanssa” / 59 HANNU REIME Kuuban vallankumous ja sen myytit / 62 JOHANNA VEHKOO Faktoista vapaa yhteiskunta / 66 NILS TORVALDS EU, toissijaisuus ja epävarmuuden tasot / 69 PERTTI JOENNIEMI Riistetään Venäjältä vihollinen / 72 JUHANI SIMILÄ Matkalla Bob Dylaniksi. Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA
YDIN 4 / 2016 50 YTIMESSÄ Saudi-Arabia ja sen liittolaiset paikkaavat heikkenevän taloustilanteen aiheuttamaa tyytymättömyyttä maalailemalla uhkakuvia shiialaisuudesta ja Iranista. Kahden vallan kilpailu ulottuu myös muihin alueen maihin. Kirjoittaja Liisa Liimatainen LAHKOLAISUUS jakaa Lähi-idän kahtia YDIN 4 / 2016 50 YTIMESSÄ
Heitä syytetään siitä, että he jakoivat islamin kahtia aivan uskonnon alkuaikoina, koska profeetan serkku ja tyttären aviomies Ali halusi Mohammadin kuoleman jälkeen, että profeetan seuraaja valitaan verisiteiden perusteella. Tuleva kuningas Ibn Saud ei suostunut noihin vaatimuksiin ja niinpä Saudi-Arabian shiiat saivat jäädä asumaan valtion Itäiseen maakuntaan, mutta heidän sortonsa jatkuu edelleen. Samassa puheessaan kuningas totesi, että nykyinenkin valtio on uskollinen Mohammad ibn Abd al-Wahhabin tehtävälle ja sen lähteenä on puhdas usko, ”puhdas kaikista niistä uudistuksista ja käytännöistä, jotka eivät perustu Koraaniin, perimätietoon ja islamin ensimmäisten sukupolvien julistuksiin”. Myöhemmin eli hieman ennen nykyisen, kolmannen saudivaltion syntyä vuonna 1932 beduiiniarmeija vaati, että shiiat joko kääntyvät wahhabilaiseen islamiin tai muuttavat pois alueelta, jossa olivat asuneet tuhat vuotta. Isis kilpailee Saudi-Arabian kanssa siitä, kuka on 1700-luvulla syntyneen wahhabismin, äärimmäisen konservatiivisen islamin sunnitulkinnan, todellinen manttelinperijä. Isisin mallina on ensimmäinen saudivaltio (1744 –1818), jonka ottomaanien imperiumi tuhosi, koska kyllästyi sen väkivaltaan. Saudi-Arabian ensimmäisen valtion aikana shiiojen vaino johti joukkomurhiin. Konfliktista tuli avoin Iranin islamilaisen vallankumouksen jälkeen (1979). Tämä on tietenkin salafismin määritelmä islamista, joka hyväksyy vain muslimien ensimmäisten sukupolvien näkemykset uskonnosta. S hiialaiset ovat olleet Saudi-Arabian päävihollisia aina wahhabilaisen liikkeen synnystä saakka. 1980-luvun alussa Saudi-Arabian shiiavähemmistö (10 –15 pro. Sunni-muslimit puolestaan halusivat valita profeetan seuraajan poliittisin perustein. Saudi-Arabialle Iran on suurempi vihollinen kuin isis siitä huolimatta, että isis on toiminut sen omalla maaperällä marraskuusta 2014 lähtien ja tehnyt siellä lähes 30 attentaattia. Muut islamin suuntaukset antavat enemmän tilaa tulkinnalle, sille, että islam seuraa aikaansa noudattaen enemmän uskonnon henkeä kuin sen alkuajoilta periytyneitä käyttäytymissääntöjä. YDIN 4 / 2016 51 YTIMESSÄ L ahkolaisuus eli islamin kahden pääsuuntauksen, sunnija shiiamuslimien välinen vihapolitiikka syvenee entisestään Persianlahden alueella. Myös vuonna 2015 valtaan tullut Saudi-Arabian kuningas Salman ilmoitti vuonna 2011 pitämässään puheessa, että nykyinen kolmas saudivaltio ”perustuu ensimmäisen valtion malliin ja sen periaatteisiin”. Kysymys on ennen kaikkea SaudiArabian ja sen läheisten liittolaisten syvästä epäluulosta Irania kohtaan, mutta Saudi-Arabiassa maan johto käyttää kahden islamin pääsuuntauksen välistä epäluuloa myös oman sisäpoliittisen asemansa vahvistamiseen
Veronmaksu on tulossa, mutta osallistumismahdollisuudesta ei edes puhuta. Erityisesti kouluttamaton väestö uskoo sanomaan. Näin tapahtui, kun Saudi-Arabian uusi johto ilmoitti 2. K un porkkanat loppuvat, keppi otetaan esille. YDIN 4 / 2016 52 YTIMESSÄ senttia väestöstä) yritti tehdä vallankumousta Iranin mallin mukaan, mutta ymmärsi kovan tukahduttamisvaiheen jälkeen, että heidän on vaadittava oikeuksiaan Saudi-Arabian kansalaisina. Vuonna 1993 kuningas Fahd allekirjoittikin sopimuksen shiiojen edustajien kanssa. Nykyisin taloudelliset vaikeudet leimaavat Saudi-Arabian väestön suuren osan elämää: työttömyys koskee jopa 40 prosenttia eräistä nuorison ikäluokista, 40 prosenttia saudeista kärsii köyhyydestä ja 60 prosenttia asuntopulasta. Näin tapahtuu, vaikka suuri enemmistö Saudi-Arabian shiioista ei samaista itseään Iraniin. Uusia kansan rauhoittamisvälineitä tarvitaan myös siksi, että nyt saudit maksavat arvonlisäveroa virvoitusjuomista ja savukkeista. Tärkeä osa väestöstä ja nykyisin myös maata johtavan Al-Saud -dynastian edustajista ei tunnusta shiioja SaudiArabian tasa-arvoisiksi kansalaisiksi vaan uskoo, että he toimivat Iranin hyväksi. Tähän saakka veronmaksu on ollut heille tuntematon asia – ainoat poikkeukset ovat olleet islamiin liittyvät solidaarisuusverot. SaudiArabialla ei ole perustuslakia, parlamenttia eikä edes kirjoitettuja lakeja. tammikuuta 2016 eli heti talousuudistussuunnitelman julkistamisen jälkeen 47 miehen joukkoteloituksesta. Väestön valtava kasvu ja öljyn hinnan lasku pakottivat Saudi-Arabian johdon ilmoittamaan joulukuussa 2015 ankarasta talousuudistuksesta. Se paransi vähemmistön oloja, mutta ei lopettanut syrjintää. 43 heistä oli sunneja ja al-Qaidan miehiä, kun taas neljä oli shiiamuslimeja ja edustivat Saudi-Arabian sisäministeriön kertoman mukaan Hezbollah alSHIIAVÄHEMMISTÖN JA IRANIN LEIMAAMINEN UHKAAVAKSI VIHOLLISEKSI ON UUSI TAPA SAADA OMAAN ASEMAANSA TYYTYMÄTTÖMÄT SAUDIT VAIKENEMAAN.. Juuri siksi shiiavähemmistön ja Iranin leimaaminen uhkaavaksi viholliseksi on uusi tapa saada omaan asemaansa tyytymättömät saudit vaikenemaan: me suojelemme teitä ulkoa tulevalta vaaralta, ja siksi teidän pitää olla kilttejä ja mukautua entistä kovempaan elämään, hallituksen viesti kuuluu. Vakavan talouskriisin vuoksi Saudi-Arabia ja muut Persianlahden alueen maat eivät enää voi ostaa väestön konsensusta öljytuloilla. Nyt edessä olevana kautena SaudiArabian kansa ehkä joutuu pohtimaan kuuluisaa lausetta no taxation without representation eli ei veroja ilman edustuksellista demokratiaa. Bensiinin hinta on kaksinkertaistunut, sähkön hinta on noussut huimasti ja erilaisia etuja on leikattu raskaasti. Terveydenhoidon ja koulutuksen ilmaisuus näyttää päättyvän. Maailman valuuttarahasto uhkaili jo lokakuussa 2015, että ilman kovaa saneerausta Saudi-Arabiaa uhkaa vararikko
Irakin shiiojen ja kurdien taistelujoukkojen kyvyt ovat olleet ratkaisevia isisin vastaisessa sodassa, mutta nyt noiden joukkojen vahvuus vaikeuttaa maan mahdollisuuksia säilyttää yhtenäisyytensä. Kun VERONMAKSU ON TULOSSA, MUTTA OSALLISTUMISMAHDOLLISUUDESTA EI EDES PUHUTA. Kun Saudi-Arabia teloitti Nimr al-Nimrin tammikuun 2016 alussa, basijit eli Iranin vallankumouskaartin alaisuuteen kuuluvat vapaaehtoisjoukot hyökkäsivät Saudi-Arabian lähetystöön Teheranissa. Iran ja sen libanonilainen liittolainen Hezbollah ovat osallistuneet sotaan maan virallisen johdon puolella. Shiiojen vastainen vihapolitiikka on vahvistunut sen jälkeen kun Yhdysvallat miehitti Irakin ja antoi vallan aikaisemmin syrjityille shiioille. Kun shiiat pääsivät valtaan, he ryhtyivät kostamaan kokemaansa syrjintää, ja näin historian heiluriliike johti uuteen vihapolitiikkaan Persianlahden alueella. Viesti oli hyvin selvä: terrorismi uhkaa meitä paitsi oman maan sunnimuslimien äärilaidan miesten, myös Iraniin sidoksissa olevien shiiamuslimien suunnalta. Teloitettu Nimr al-Nimr joutui lähtemään Iranista aikanaan juuri näiden linjaerojen vuoksi. Suunta on vahvistunut myös sen ylimitoitetun vallan takia, jonka Iranin vallankumouskaartin valmentamat, Irakin shiioista koostuvat vapaaehtoisjoukot ovat saaneet niissä osissa Irakia, jotka eivät ole olleet isisin tai kurdien valvonnassa. Syyrian johto on virallisesti vallassa hallituksen valvomilla alueilla, mutta sen asema on heikentynyt tuntuvasti, kun taas Iranin ja Hezbollahin liitto vain vahvistuu, myös niiden Venäjältä saaman tuen takia. Myös Libanonin politiikassa molemmilla alueellisilla suurvalloilla on ollut omat miehensä ja puolueensa, Saudi-Arabialla al-Mustaqbal -puolue ja Iranilla Hezbollah. Aivan viime aikoihin saakka sunnien epäluulo shiiojen poliittisia edustajia kohtaan on ollut rajua Irakissa. SAUDIARABIALLA EI OLE PERUSTUSLAKIA, PARLAMENTTIA EIKÄ EDES KIRJOITETTUJA LAKEJA.. Yhteinen taistelu Mosulin vapauttamiseksi isisin vallasta on kuitenkin luonut uutta toivoa yhteisestä tulevaisuudesta. Tietenkin myös Syyrian traaginen sisällissota on syventänyt kuilua entisestään. YDIN 4 / 2016 53 YTIMESSÄ Hijaz -nimistä, Iraniin sidoksissa olevaa terroristijärjestöä. Nuo neljä shiiaa eivät kuitenkaan olleet koskaan kuuluneet Hezbollah al-Hijaz -järjestöön. Kolme heistä oli alaikäisenä vangittuja poikia ja neljäs, ajatolla Nimr al-Nimr, edusti Irakin shiiamuslimien keskuudessa syntynyttä shirazilaisuutta, eli aivan toista shiiasuuntausta kuin Iranin linja. Saudi-Arabia ja sen läheiset liittolaiset, Bahrain ja Arabiemiraatit katkaisivat suhteensa Iraniin. Kahden maan tukemat voimat ovat jakaneet pitkään Libanonin kahtia, mutta nyt maasta tulee muutoksen merkkejä. Saudi-Arabian entinen ulkoministeri, prinssi Faisal Al-Saud totesi Yhdysvaltain ulkoministerille John Kerrylle kesällä 2015: ”isis on meidän sunnien vastaus siihen, että te annoitte tukenne Dawalle.” Dawa on Irakin shiialaista islamismia edustava puolue, joka nousi valtaan Saddam Husseinin vallan loputtua
monikulttuurinen Libanon ei tehnyt samoin, Saudi-Arabia peruutti sen puolustusvoimille lupaamansa aselähetykset. Jos Lähi-idän tottelemattomia arabivaltioita rangaistaan taloudellisen tuen poisvetämisellä, miksi rahoittajat eivät tekisi näin myös moskeijahankeen vetäjille. Onkin kummallista, että Suomessa menee eteenpäin suunnitelma rakentaa keskusmoskeija-monitoimikeskus juuri Persianlahden alueelta tulevilla rahoilla. Näin on tapahtunut myös Egyptin kanssa. Kahden sotavuoden jälkeen Saudi-Arabia on Jemenissä samassa pisteessä kuin sodan alussa, mutta sota on syventänyt sen omaa talouskriisiä. YDIN 4 / 2016 54 YTIMESSÄ KAHDEN SOTAVUODEN JÄLKEEN SAUDI-ARABIA ON JEMENISSÄ SAMASSA PISTEESSÄ KUIN SODAN ALUSSA, MUTTA SOTA ON SYVENTÄNYT SEN OMAA TALOUSKRIISIÄ. Ja voidaanko kallista moskeijaprojektia lähteä suunnittelemaan rahoilla, joiden lahjoittajien oma talous horjuu kestämättömän talouspolitiikan ja sotaseikkailujen vuoksi?. S audi-arabia on myös luonut Jemenin sotaan osallistuvan sunnimaiden liiton, jonka virallisena päämääränä on estää Iranin sotkeutuminen Jemenin sisäisiin asioihin. Samalla Saudi-Arabia toivoi, että Egypti tukisi sitä Irania vastaan. Tottelemattomia maita, erityisesti niitä, jotka ovat riippuvaisia sen avusta, Saudi-Arabia rankaisee leikkaamalla antamaansa taloudellista tukea. Koska monet liittoon kuuluvat sunnimaat eivät usko sodan järkevyyteen, ne osallistuvat siihen vain nimellisesti. Muslimien keskeisen uskontodialogin piirissä sunnimuslimien haluttomuus sotkeutua Saudi-Arabian luomaan wahhabilaiseen vihapolitiikkaan lisääntyy tuntuvasti. Useat arabimaat haluavat itsenäistyä Saudi-Arabian holhouksesta, mutta samansuuntaisia ilmiöitä esiintyy myös uskontopolitiikan rintamalla. Jotta väitteeseen voidaan uskoa, pitää saada seikkaperäinen selitys siitä, mikä maa ja mikä järjestö rahat antaa. Moskeijahankkeen vetäjien mielestä muslimimaailman vihapolitiikan ytimestä tulevat rahat eivät luo riippuvuutta. Presidentti Sisiä kiinnostaa ulkopolitiikka, joka suojelee hänen omaa valtaansa ja monipuolistaa Egyptin ulkomaanavun, jotta maa ei olisi yhden tukijan armoilla. Nyt mietitään, onko Saudi-Arabia häviämässä kilpailun Iranille. Egyptin presidentti Abdel Fattah el-Sisi ylistikin valtakautensa alussa Persianlahden öljymaita, mutta muuten uusi ystävyys ei johtanut mihinkään. Kun Egypti äänesti Venäjän esittämän Syyriaa koskevan päätösehdotuksen puolesta yk:ssa, SaudiArabia keskeytti Egyptille elintärkeät öljytoimitukset. Saudi-Arabia oli tukenut Egyptin vallankaappausta 2013, tavoitteenaan lopettaa Muslimiveljeskunnan valta ja pysäyttää arabikevät, koska se oli huolissaan molemmista ilmiöistä omien rajojensa sisällä. Se vahvistaa suhteitaan Venäjään, mutta myös shiiojen johtamaan Irakiin (josta se saa nyt öljyä) ja jopa Iraniin
Todellisuus islamin ja jihadismin suhteesta ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. YDIN 4 / 2016 55 YTIMESSÄ Kirjoittaja Juha Saarinen Jihadistit edustavat mielestään ainoaa oikeaa islamia, ”keskivertomuslimien” mukaan heillä taas ei ole sen kanssa mitään tekemistä. ISLAMIN KANSSA” ”Ei mitään tekemistä YDIN 4 / 2016 55 YTIMESSÄ
O baman lausunto on osa hänen hallintonsa laajempaa strategiaa, jossa se pyrkii erottamaan jihadistiset terroriteot islamista uskontona. Obama itse on todennut, että al-Qaidan ja isisin kaltaisten ryhmien väitteet islamin puolesta toimimisesta ovat vain tekosyy brutaaleille väkivallanteoille. Toisaalta esimerkiksi Islamilaisen valtion kutsumanimeen liittyvät kysymykset heijastavat strategian ongelmakohtia. YDIN 4 / 2016 56 YTIMESSÄ ” me olemme islamilainen armeija ja valtio, jonka suuri maailmanlaajuinen joukko muslimeita on hyväksynyt.” Nämä sanat lausui mustalla kommandopipolla identiteettinsä salannut jihadisti elokuussa 2014 julkaistulla Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvan jihadistiryhmän propagandavideolla. Kieltäytymällä kutsumasta Islamilaista valtiota sen itsensä käyttämällä nimellä vaikute. Hallinto on esimerkiksi pyrkinyt tietoisesti välttämään strategisessa viestinnässään sellaisia termejä kuin ”radikaali islam” ja ”islamilainen terrorismi”. Samat mustavalkoiset variaatiot toistuvat usein terrori-iskujen jälkeen käydyissä keskusteluissa, erityisesti silloin kun väkivallanteko on tapahtunut länsimaissa tai kohdistunut länsimaalaisiin. Siinä hallinto pyrkii käyttämään uskontoon sidottuja termejä ja retoriikkaa, jotka kiistävät jihadistien toiminnalleen esittämän uskonnollisen legitimiteetin. Myöhemmin Mohammed Emwaziksi paljastunut ”Jihadi-John” teloitti videolla brutaalisti amerikkalaistoimittaja James Foleyn, vastauksena Yhdysvaltojen presidentti Barack Obaman aiemmin samassa kuussa aloittamalle ilmaiskukampanjalle Irakissa. Mikään uskonto ei hyväksy viattomien tappamista.” Nämä kaksi vastakkaista lausuntoa heijastavat hyvin Islamilaista valtiota ja jihadismia koskevien näkemysten ääripäitä. Jihadistisen terrorismin uskonnollisen ulottuvuuden kieltäminen vaikuttaa osaltaan positiivisesti laajempaan muslimiyhteisöön, mutta heistä aniharva suhtautuu positiivisesti terroristiryhmään tai sen edustamaan aatteeseen. Muutamia viikkoja myöhemmin Obama kommentoi ilmaiskukampanjan kohteeksi joutunutta ryhmää puheessaan toteamalla, että ”isil [Islamilainen valtio tai isis] ei ole islamilainen. Obaman hallinnon toimet tulee nähdä ensisijaisesti sodankäyntinä jihadismia vastaan strategisen viestinnän keinoin. Jihadistien itsensä jakaman näkemyksen mukaan islamin nimissä suoritetut väkivallanteot ovat erottamaton osa uskontoa itsessään, ellei peräti uskon aito ilmentymä. Useiden poliittisten johtajien ja muslimiyhteisöjen sisältä kuuluvien äänien mukaan tällaisilla hirmuteoilla ja niiden tekijöillä ei ole mitään tekemistä islamin kanssa, vaan ne johtuvat monista laajamittaisista poliittisista ja sosioekonomisista ongelmista muslimienemmistöisissä maissa sekä muslimivähemmistöjen keskuudessa länsimaissa. Nämä yksinkertaistavat kliseet kuvaavat kuitenkin erittäin heikosti huomattavasti monimutkaisempaa todellisuutta
J ihadistiryhmät pyrkivät usein oikeuttamaan strategisen toimintansa uskonnollisten konseptien ja pyhien tekstien kautta, oli kyse sitten väkivallan käytöstä tai valloitettujen alueiden hallinnosta. YDIN 4 / 2016 57 YTIMESSÄ taan myös vain rajallisesti niihin, jotka kyseistä ryhmää jo kannattavat tai ovat jo siihen liittyneet. Jihadistiryhmiä, yksittäisiä jihadisteja ja heidän suorittamiaan terroritekoja ympäröivässä keskustelussa tulisi siirtyä siihen, minkälainen islamin ja jihadismin välinen suhde oikeastaan on, ja miten uskonto vaikuttaa jihadistiseen liikehdintään eri konteksteissa. Sekä Obaman hallinnon että muslimiyhteisön kommentit ovat ymmärrettäviä, erityisesti ottaen huomioon länsimaisissa yhteisössä viime vuosina voimistuneen islamofobian aallon, mutta on vähintäänkin ongelmallista väittää, että jihadismin ja islamin välillä ei ole mitään yhteyttä. Tässä tapauksessa sellaisten toteamusten kuin ”islamilla ei ole mitään tekemistä Islamilaisen valtion kanssa” tai ”jihadistit hyväksikäyttävät islamia” tarkoitus on puolustaa islamia, ei kuvata todellisuutta. Tämä johtaa, kuten yhdysvaltalaistutkija Shadi Hamid on todennut, ymmärrettävään impulssiin kieltää kokonaan islamin rooli jihadistien rikoksissa. Jihadistisen ideologian ja eri toimijoiden – etupäässä al-Qaidan sekä Islamilaisen valtion – ympärille on muodostunut sosiaalinen liike. Keskeistä on, että jihadistiryhmien tavoitteena on luoda islamilaisen uskontulkinnan mukainen valtiomuoto, jossa poliittinen ja uskonnollinen auktoriteetti yhdistyvät. Jihadismin ja islamin yhteyden kiistäminen on osittain ymmärrettävää, sillä erityisesti länsimaissa tapahtuneita terrori-iskuja seuraavat usein vaatimukset terrori-iskujen tuomitsemisesta ja jihadismista irtisanoutumisesta. Selkeästi islamilla on jotain tekemistä jihadismin kanssa. O n kuitenkin tärkeää huomioida, että valtaosa muslimeista ei kannata jihadismiryhmiä tai jaa niiden uskontulkintaa tai ideologiaa. Valtaosa jihadistiryhmistä sekä jihadistiseen liikehdintään ajautuneista kokee voimakkaasti sekä edustavansa “aitoa” islamia että toimivansa globaalin muslimiyhteisön puolustajana. Marginaalisuus ei kuitenkaan tarkoita olemattomuutta. Jihadismin ja islamin välinen suhde ei ole binäärinen ”kyllä tai ei” -kysymys. Neumannin esimerkkinä käyttämästä Saksasta on vuosina 2011 – 2016 lähtenyt yli 800 nuorta muslimia Syyriaan ja Irakiin, etupäässä liittyäkseen Isikseen, ja maassa vaikuttaa useita tuhansia jihadistisen maailmankatsomuksen hyväksyneitä ja sen pohjalta toimivia aktivisteja. Kuten jihadismiin erikoistunut tutkija Peter Neumann on todennut, ”keskivertomuslimi” on yhtä vastaanottavainen jihadistiselle tulkinnalle islamista kuin ”keskivertosaksalainen” uusnatsismille. Islamilainen valtio ei ole poikkeus tässä suhteessa, mutta ryhmä on kui
Sen sijaan selvää on, että konfliktialueelle matkanneet ovat kokeneet itsensä vahvasti muslimeiksi, huolimatta vajavaisista tiedoistaan ja paikoittain ”epäislamilaisesta” käytöksestään. Yksi tekijä ryhmän saamaan huomioon julkisessa keskustelussa on sen kyky motivoida länsimaisissa maissa asuvia muslimeita joko matkustamaan konfliktialueelle tai toteuttamaan terrori-iskuja asuinmaissaan. Tärkeää on kuitenkin huomioida, että uskonnollisen motivaation, tietämyksen ja käytöksen välinen vuorovaikutus ei ole yksiselitteinen. Yksi zarqawismin keskeisistä elementeistä onkin, että se on pelastuksen teologia. Islamilainen valtio tarjoaa jäsenilleen tilaisuuden hyvittää edellisen elämänsä synnit taistelemalla Jumalan tiellä. Keskustelua on osaltaan värittänyt se, että muslimeina itsensä mieltäneet yksilöt ovat usein osoittaneet vähintäänkin vajavaista tietämystä uskonnosta sekä ”epäislamilaista” käyttäytymistä. I slamilaisen valtion vetovoima on ollut poikkeuksellisen suuri monesta syystä. Kesällä 2014 Islamilainen valtio julisti perustaneensa uudelleen kalifaatin, islamilaisen lain hallinnoiman yhteiskunnan, ja nimesi johtajansa Abu Bakr al-Baghdadin kalifi Ibrahimiksi. Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä vastausta. Islamilaisen valtion ideologia, sen perustajan Abu Musab al-Zarqawin mukaan nimetty zarqawismi, esittää islamin keskeisimmän elementin olevan (aseellinen) taistelu uskon puolesta sen vihollisia vastaan. YDIN 4 / 2016 58 YTIMESSÄ tenkin pyrkinyt myös tulkitsemaan uudelleen uskon pilareita. Esimerkiksi osa Syyriaan matkanneista on ostanut ennen lähtöään perusteoksia islamista, ja merkittävällä osalla konfliktialueelle matkanneista ja Euroopassa terrori-iskuja toteuttaneista on historiaa väkivaltaja huumerikollisuuden parissa. Osaltaan tätä on edesauttanut Islamilaisen valtion kyky ja tavoite rekrytoida juuri tällaisia henkilöitä. Onko ilmiön taustalla uskonto, vai monet rakenteelliset haasteet ja ongelmat, jotka vaikuttavat erityisesti Euroopan toiseen ja kolmanteen muslimisukupolveen. Vaikka julistus sai murskavastaanoton jopa jihadistien keskuudessa, se heijasti ryhmän uskonnollista missiota eli islamilaisena pitämänsä yhteiskunnan luomista ”tosimuslimeille”. Mikä selittää sen, että länsimaassa kasvanut muslimi ei pelkästään hylkää asuinmaansa keskeiset arvot – liberalismin, humanismin ja demokratian – vaan on myös valmis uhraamaan itsensä Islamilaisen valtion nimissä. Tätäkin paremmin ymmärtääksemme tarvitsemme enemmän keskustelua siitä, miten islam vaikuttaa jihadismiin ilmiönä, emme enimmäkseen hyväntahtoista, mutta valitettavan harhaanjohtavaa keskustelua siitä, onko islamilla mitään tekemistä jihadismin kanssa.. Tämä lisäsi ryhmän vetovoimaa merkittävästi, myös jihadistipiirien ulkopuolella. Julistus saikin merkittävän joukon ryhmän kannattajia myös länsimaissa päättämään lähteä sen hallitsemille alueille Syyriassa ja Irakissa
Ydin julkaisee sen nyt uudelleen lyhennettynä Fidel Castron 25. Huomion kuvissa vangitsevat miesten siistimättömät hiukset ja parrat, sillä parran kasvattaminen oli 1950-luvulla harvinaista. YDIN 4 / 2016 59 YTIMESSÄ Toimittaja Hannu Reime kirjoitti Kansan Uutisiin tammikuussa 2012 kirja-arvion Samuel Farberin teoksesta Cuba since the Revolution of 1959: A Critical Assessment. 11. 2016 tapahtuneen kuoleman johdosta. Havannalaiset antoivatkin tulokkaille lempinimen los barbudos, partasuut. Kuubalaiset odottivat vapautta, joka kuitenkin merkitsi eri asioita eri ihmisille.. Nimessä oli sympaattisen romanttinen kaiku. Sierra Maestran vuorilla taistellut kapinallisarmeija oli tehnyt vallankumouksen, ajanut diktaattori Fulgencio Batistan maanpakoon. Kuuban vallankumous Teksti Ytimen toimituskunta JA SEN MYYTIT O sa meistä saattaa vielä muistaa uutiskuvia Havannasta vuoden 1959 ensimmäisinä päivinä: väkijoukot hurraavat kadunvarsilla rääsyisiin maastopukuihin sonnustautuneille sotilaille, jotka panssareidensa päältä vilkuttavat hymysuin takaisin
Saarron todellinen syy on Kuuban itsenäisyys Yhdysvaltojen takapihalla, jättiläisen uhmaaminen. Liikettä johti neljä nuorta miestä: Castron veljekset Fidel ja Raúl, Camilo Cienfuegos sekä argentiinalainen lääkäri Ernesto Che Guevara. YDIN 4 / 2016 60 YTIMESSÄ Keitä olivat nämä partasuut, joita koko Kuuban kansa näytti noina päivinä ihailevan. Hän salasi mielipiteensä, kunnes valtansa lujitettuaan paljasti todellisen karvansa ja liittoutui Neuvostoliiton kanssa. Oikeistolaisen tulkinnan mukaan Fidel Castro oli kommunisti jo kauan ennen vallankumouksen voittoa. Hän pitää itseään vallankumouksellisena ja demokraattisena sosialistina ja arvostelee Castron diktatuuria näkökulmasta, jota voi kutsua klassiseksi, stalinismia edeltäneeksi marxilaisuudeksi. Liberaalin ja vasemmistolaisen käsityksen mukaan Yhdysvallat ajoi vihamielisellä politiikallaan Kuuban Neuvostoliiton syliin. päivän liike. Samuel Farber esittää myös tulkintansa siitä, miksi ja kuinka Kuubasta tuli kommunistinen. Ylintä valtaa Kuubassa ovat koko vallankumouksen jälkeisen ajan pitäneet käsissään ensin Fidel ja nyt pikkuveli Raúl Castro. Farber toimi lukiolaisena Batistan vastaisessa liikkeessä 1950-luvun Kuubassa, mutta muutti Yhdysvaltoihin opiskelemaan ennen Castron valtaantuloa. Hän on julkaissut useita kirjoja Kuubasta ja sen kehityksestä. P uolanjuutalaiseen emigranttiperheeseen kuubassa syntynyt Samuel Farber on Fidel Castron harvoja vasemmistolaisia kriitikoita. huom.: saartoa lievennettiin hiukan Obaman ja Castron keskustelujen pohjalta vuonna 2014.) Saartoa ja Kuubaa vastaan pohjoisesta harjoitettua monimuotoista valtioterrorismia Farber kutsuu rikolliseksi. Työläisten ja kansan osallistuminen politiikkaan on Castrolle tärkeää, kunhan se rajoittuu johtajan maratonpuheiden kuunteluun ilman, että kansalaisilla on mitään mahdollisuutta kontrolloida vallanpitäjiä tai järjestäytyä demokraattisesti ja valtiosta riippumatta. Käsitystä, että Yhdysvallat vastustaisi Castroa siksi, että tämä on diktaattori, Farber pitää naurettavana sen valossa, millaisia tyranneja Yhdysvallat on tukenut Latinalaisessa Amerikassa ja muualla. (Toim. Fidel Castro on Farberin käsityksen mukaan hyväntahtoinen diktaattori, vasemmistolainen caudillo. Arvostellessaan Castron hallintoa demokratian puutteesta Samuel Farber tuomitsee samaan hengenvetoon Yhdysvaltojen ylläpitämän Kuuban saarron. Ystävällisempi asennoituminen olisi ehkä voinut auttaa moniarvoisen demokratian istuttamista saarelle, olihan Kuuba varsin avoin ja vapaa yhteiskunta ainakin vuoden verran Batistan kukistamisen jälkeen.. Cienfuegos kuoli lento-onnettomuudessa muutamaa kuukautta myöhemmin, ja Guevara surmattiin cia:n tukemassa operaatiossa Boliviassa vuonna 1967. Tunnuksinaan heillä oli Kuuban kansallislippu ja punamusta käsivarsinauha, johon oli kirjoitettu valkoisin kirjaimin M-26-7, Movimiento 26 de Julio, eli Heinäkuun 26. Asiasta on olemassa kaksi erilaista käsitystä, jotka Farber pyrkii osoittamaan vääriksi
Kuubassa puoluettakin tärkeämmäksi saattaa osoittautua armeija, joka jo nyt hallitsee pääomistajana muun muassa tärkeäksi taloudelliseksi tekijäksi noussutta turismia. Farber arvelee, että Raúl Castron ihanteena on nyt kiinalais-vietnamilainen poliittisen diktatuurin ja kapitalistisen talouden yhdistelmä. Poliittisen vallankumouksen jälkeinen yhteiskunta Kuubassa tarjosi Fidel Castron kaltaiselle taitavalle poliitikolle mahdollisuuden mennä pitemmälle, toteuttaa myös yhteiskunnallinen vallankumous. M-26-7:ssa toimi myös ei-kommunistisia vasemmistonationalisteja, jotka niin ikään saivat pian väistyä, sekä kolmannen suunnan kannattajina niitä, jotka suhtautuivat myötämielisesti kommunismiin ja Neuvostoliittoon. Farber siteeraa Marxia, jonka mukaan ihmiset tekevät historiansa, mutta he eivät tee sitä täysin vapaasti, vaan annetuissa olosuhteissa. YDIN 4 / 2016 61 YTIMESSÄ Samuel Farber ei usko kumpaankaan tulkintaan. Liikkeen johtajista jälkimmäisiin kuuluivat Raúl Castro ja Che Guevara. Käsitykseen, että Yhdysvallat ”pakotti” politiikallaan Kuuban kommunistiseksi ja Neuvostoliiton liittolaiseksi sisältyy Farberin mielestä kaksi naiivia oletusta. Liikkeessä vaikutti kolme pääsuuntausta, joista liberaalinen oikeistosiipi halusi Kuuban vain palaavan perustuslailliseen demokratiaan. F idel castron perustama Heinäkuun 26. Nuorempi Castro oli jopa toiminut Kuuban vanhan kommunistipuolueen psp:n (Partido Socialista Popular) nuorisojärjestössä. päivän liike oli kirjava kokoelma monin eri tavoin ajattelevia ihmisiä, joita yhdisti viha Batistan diktatuuria kohtaan. Toinen niistä on uskomus, että Yhdysvallat olisi tehnyt Kuuban kohdalla poikkeuksen yleisestä kielteisestä suhtautumisestaan kaikkiin vasemmistosävyisiin pyrkimyksiin Latinalaisessa Amerikassa ja varsinkin lähimmillä naapurisaarilla. Castroa rehellisempi Guevara sanoi lehtihaastattelussa kesällä 1963, että valinta itäblokin puolesta oli puoliksi pakon sanelema, puoliksi vapaa päätös. Kuuba on palaamassa jonkinlaiseen kapitalismiin.. Näin ajatelleet syrjäytettiin jo ensimmäisinä kuukausina vallankumouksen jälkeen. Raúl Castrolla ja Chellä oli suuri vaikutusvalta Fidelin ja vanhojen kommunistien lähentymiseen. Toinen väärä oletus on Farberin mielestä se, että Kuuban vallankumouksen johtajat olisivat pelkästään reagoineet siihen, mitä suuri pohjoinen naapuri teki, ettei heillä itsellään olisi ollut minkäänlaisia aatteita ja tavoitteita. Samuel Farberin mukaan tärkein päätöksentekijä Kuuban vallankumouksen eri vaiheissa oli ei kukaan muu kuin Fidel Castro itse. Fidel Castron varhaisesta kommunismista ei hänen mukaansa ole olemassa minkäänlaisia todisteita, ja on varsin mahdollista, ettei Fidelillä itselläänkään ollut mitään selvää käsitystä siitä, millainen yhteiskunta vallankumouksen jälkeinen Kuuba tulisi olemaan
Niille oli kaupallinen ja yhteiskunnallinen tilaus. Kirjoittaja Johanna Vehkoo FAKTOISTA vapaa yhteiskunta YDIN 4 / 2016 62 YTIMESSÄ. Valemediat eivät tulleet tyhjästä
Sittemmin mv-lehti on saanut muita supisuomalaisia seuraajia. E nnen vuotta 2015 valtaosa suomalaisista oli tuskin kuullutkaan valemedioista, eli nettisivustoista, jotka tieten tahtoen levittävät virheellistä tietoa. Jo tuolloin oli selvää, että valemedioiden nousu on merkittävä yhteiskunnallinen ilmiö, joka ei vaikenemalla katoa. Jotkut esimerkiksi käyttävät maltillisempaa kieltä kuin mv, mutta eivät välitä faktoista sen kummemmin kuin esikuvansakaan. Itse asiassa bisnesmallin kannalta oli parempi vain valehdella: parhaiten levisivät mielikuvitusta kutkuttavat tai tunteita kuohuttavat otsikot. Helmikuussa 2015 kirjoitin Ylen verkkosivuilla ensimmäisen kerran nimeltä mainiten mv-lehdestä, suuren suosion saavuttaneesta valeja vihasivustosta, jonka valtamedia oli siihen asti pyrkinyt sivuuttamaan. Valeja vihasivustoista valtaosa on poliittisesti oikealla, joskus ihan tosissaan aatteen palosta, mutta useimmiten siksi, että konservatiivisesti ajattelevien keskuudessa tälle sisällölle näyttää olevan enemmän kysyntää. Ne muuntelevat samaa reseptiä, eli julkaisevat vahvasti liioiteltuja tai kokonaan keksittyjä juttuja maahanmuutosta. Feikkiuutissivustot matkivat ulkoisesti uutissivustoja, mutta journalismin kanssa niillä ei ole mitään tekemistä. Jutuilla ei tarvinnut olla mitään tekemistä tosimaailman tapahtumien kanssa. Sen omistaja Ilja Janitskin oli ajan hermolla ja näki, että viha myy ja sitä ostetaan. Valemediat keksivät uuden bisnesraon, ja sivustojen määrä alkoi kasvaa hurjaa vauhtia. Varhaiset, verrattain harmittomat valeuutiset käsittelivät usein julkkiksia tai uudistivat vanhaa kunnon ”hullu, hullu maailma” -lajityyppiä. Esimerkiksi mv-lehti (joka aluksi toimi nimellä Mitä vittua??!!) ei aloittaessaan sisältänyt likimainkaan yhtä paljon maahanmuuttoon liittyviä saati henkilöön käyviä herjausjuttuja kuin nykyään. Sitten tuli vuosi 2015 ja pakolaiskriisi. Valtaosa uusista valemedioista hyödyntää ihmisten vieraanpelkoa ja lietsoo vihaa joko maahanmuuttajia tai oman maan liberaaleja kansalaisia kohtaan. mv-lehti on vajonnut yhä syvemmälle salaliittoteorioiden ja valheiden suohon, ja nykyisin näyttää myös siltä, että tekijät uskovat itse asiaansa. Ne olivat enimmäkseen amerikkalaisia sivustoja, joiden perustajat olivat huomanneet uuden markkinaraon: sosiaalinen media mahdollisti keksittyjen ”uutisten” leviämisen ja Google puolestaan mahdollisti klikkauksilla tienaamisen. Näitä ovat muun muassa Uutismaailma, Nykysuomi, Asialehti ja Kansalainen. YDIN 4 / 2016 63 YTIMESSÄ. Valemedioita oli toki olemassa jo ennen vuotta 2015. Useiden tutkimusten mukaan valtaosa ihmisistä lukee uutisesta pelkän otsikon ennen kuin jakaa sen eteenpäin
Uutisen otsikko kertoo ajastamme paljon: ”Niinistön puheesta katosi ääni – syy tekninen vika, ei sensuuri tai salaliitto”. Nyt niistä on tullut valtavirtaa. Teoria levisi niin laajalle, että Yle joutui julkaisemaan verkkosivuillaan selityksen asiasta. Toisekseen sosiaalinen media on tehnyt kaikista julkaisijoita – ja ennen kaikkea sen mekanismit ovat omiaan vahvistamaan samanmielisten kaikukammioita. Ensinnäkin perinteisen uutismedian vaikutusvalta on murentunut hurjaa vauhtia. Suomessa asuu joukko ihmisiä, jotka kieltäytyvät rokottamasta lapsiaan, koska eivät usko lääketieteellisiin todisteisiin rokotteiden antamasta suojasta. Tiedon portinvartijoita ei enää ole. Trumpin vaalivoiton jälkeen sosiaalisen median ja etenkin Facebookin YDIN 4 / 2016 64 YTIMESSÄ. Toinen salaliittoteorioiden edelläkävijä Suomessa oli Verkkomedia.org. Joissakin pikkukaupungeissa rokotuspeitto alkaa olla pelottavan alhainen. Samaa osastoa edustaa väite, jonka mukaan Yle sensuroi presidentti Niinistön puheesta kohdan, jossa hän puhui turvapaikanhakijoista. Moni politiikan tutkija on kritisoinut käsitettä sillä perusteella, että valehtelu ja totuuden muuntelu ovat aina kuuluneet poliittiseen retoriikkaan. Tämän tyyppiset salaliitot ovat levinneet verkossa pikkuhiljaa vuosikymmenten ajan. Rokotuspelkoa on lietsonut muun muassa ilmaisjakelulehti ja verkkosivusto Magneettimedia, jota päätoimitti ennen Tavaratalo J. Moni esimerkiksi uskoo, että Yle oli palkannut näyttelijöitä esittämään syyrialaista perhettä televisio-ohjelmaan. H elsingin sanomien washingtonin-kirjeenvaihtaja Laura Saarikoski kirjoitti tavanneensa Yhdysvaltain presidentinvaalien alla lukuisia Donald Trumpin kannattajia, jotka uskoivat muun muassa, että Clintonit ovat murhanneet ihmisiä, että Obama ei ole syntynyt Yhdysvalloissa ja että hän on perustanut terroristijärjestö isisin. S uomessa on ollut nähtävissä salaliittoteorioiden valtavirtaistumista. Politiikan tutkijoiden kritiikki ei aivan osu maaliin, kun sitä katsoo journalismin ja viestinnän tutkimuksen näkökulmasta. Hänet tuomittiin juutalaisvastaisista kirjoituksista sakkorangaistukseen vuonna 2013. Sivusto ei ole nyt toiminnassa, sillä sen päätoimittaja Janus Putkonen on lähtenyt Itä-Ukrainan Donetskiin johtamaan lehdistökeskusta. Totuudesta on tullut niin suhteellinen käsite, että on alettu puhua totuuden jälkeisestä ajasta ja faktojen jälkeisestä politiikasta. Totuuden jälkeisen ajan ytimessä on asiantuntijoiden nauttiman kunnioituksen ja luottamuksen mureneminen. Tässä ajassa on ainakin kaksi merkittävää ilmiötä, jotka tekevät viestintäympäristöstä tyystin uudenlaisen. Sittemmin Kärkkäinen on antanut lehtensä uusnatsien käsiin. Termi post-fact ei ole uusi, mutta vasta nyt se tuntuu tavoittavan jotain olennaista ajasta. Kärkkäisen omistaja Juha Kärkkäinen
Enää ei tarvitse selittää. Tapahtumat ovat joko tapahtuneet tai sitten eivät. Faktantarkistaja taas tyypillisesti kirjoittaa kylmän viileästi ja asiallisesti. Valeja vihamedioiden kannattajat yrittävät mustamaalata faktantarkistajia, useimmiten väittämällä heitä puolueellisiksi. MITÄ VOIMAKKAAMPIA MIELIPITEITÄ MEILLÄ ON JOSTAKIN ASIASTA, SITÄ ENEMMÄN HALUAMME USKOA NOITA NÄKEMYKSIÄ TUKEVAA INFORMAATIOTA. Hän erittelee selkeästi ja läpinäkyvästi, mihin lähteisiin hän tietonsa perustaa ja millä perusteilla jokin väite on totta, valetta tai jotain siltä väliltä. Perinteiset uutisorganisaatiot eivät ole syyttömiä oman arvostuksensa rapautumiseen. Heille on syntynyt vastavoima, faktantarkistajien ammattikunta. Mutta on olemassa riippumattomista lähteistä todennettavia tosiasioita. Niiden täytyy skarpata. On kuitenkin mahdollista olla mielen mekanismeista tietoinen ja pyrkiä itse arvioimaan kaikkia lähteitä niiden vaatimalla kriittisyydellä. Tuli vuosi 2016, joka antoi meille Brexitin, Trumpin ja puheen totuuden jälkeisestä ajasta. Sitten tuli vuosi 2015, pakolaiskriisi ja mv-lehti. Kaikesta journalismista on tultava faktantarkistusjournalismia. Sen pitäisi olla itsestäänselvyys, mutta se ei ole. YDIN 4 / 2016 65 YTIMESSÄ. Mitä voimakkaampia mielipiteitä meillä on jostakin asiasta, sitä enemmän haluamme uskoa noita näkemyksiä tukevaa informaatiota. He hyötyvät yhteiskunnallisen keskustelun kärjistymisestä ja polarisaatiosta. vastuusta valeuutisten kasvualustana on keskusteltu enemmän kuin koskaan. Faktantarkistajat keskittyvät useimmiten politiikkojen puheiden taustoihin, mutta myös verkossa liikkuvan epämääräisen tiedon perkaajia alkaa olla yhä enemmän. Niistä jää yleensä todisteita. Valikoimme lähteitä ja vältämme maailmankuvaamme haastavaa tietoa. O len kirjoittanut salaliittoteorioista ja misinformaatiosta sekä kouluttanut faktantarkistustaitoja yli viiden vuoden ajan. Vielä puolitoista vuotta sitten jouduin usein selittämään, miksi näillä asioilla on yhteiskunnallista merkitystä. Tätä kutsutaan vahvistusharhaksi, eikä kukaan ole sille immuuni. Pahin vastustaja tekee kuitenkin pahojaan meistä jokaisen aivoissa. Me haluamme uskoa asioita, jotka vahvistavat omaa maailmankuvaamme. Valheiden suoltajat haluavat luoda maailman, jossa tosiasioita ei ole, ja se voittaa, joka äänekkäimmin huutaa. TÄTÄ KUTSUTAAN VAHVISTUSHARHAKSI, EIKÄ KUKAAN OLE SILLE IMMUUNI. T otuuden jälkeisestä ajasta hyötyvät feikkimaakarit ja äärilaidan populistit, jotka vetoavat tunteisiin faktatiedon sijaan
Todellisuudessa vakaan kehityksen aika oli loppunut jo 30 vuotta aikaisemmin, mutta politiikan hitauden laki ohjasi menoa suruttomasti eteenpäin. Kirjoittaja Nils Torvalds EU, toissijaisuus ja epävarmuuden tasot M iten syvässä kriisisyklissä elämme. Olimme kehittäneet poliittisen koneiston tai järjestelmän, jonka oletusarvot perustuivat kuvitelmaan asioiden hallittavuudesta. Näennäisesti rauhallisen poliittisen ja yhteiskunnallisen keskustelun pinnan alla suuret voimat olivat jo liikkeellä. Ison-Britannian ero korostaa tarvetta muutokselle. Vuonna 2007 alkanut suuri taantuma merkitsi sodanjälkeisen, kohtalaisen idylliseltä tuntuneen kehityksen päättymistä. YDIN 4 / 2016 66 YTIMESSÄ Euroopan unionin rakenteet perustuvat oletukseen asioiden hallittavuudesta, mutta epävarmuus vaikuttaa päinvastoin lisääntyvän. Nämä rakenteet eivät taipuneet todellisuuden koettelemusten edessä. Jo 1980-luvulla kohtasin konsultteja, jotka olivat oppineet Joseph Schumpeteriltä yhden ainoan lauseen puolikkaan: sanat ”luova tuho”.. Kehityksen tässä vaiheessa meihin iski toinen onnettomuus: perinpohjainen sivistymättömyys
Päteviä hallintomiehiä tarvittiin huolimatta siitä, missä he olivat hallintokykynsä hankkineet. Schumpeter tarkoitti jotain aivan muuta: innovaatiot tuhoavat luovasti. Sodan rikoksia, ja varsinkin niiden tekijöitä, arvioitiin vähän uudella tavalla. Voittajamaiden tarkoituksena oli ollut Saksan pitäminen aisoissa. Entropiapuolueet lisäävät kannatustaan. Tässä valtavassa henkisessä sekasorrossa olemme – tietenkin – rakentaneet valheellisen kuvan maailman menosta. En ehkä silloin täysin ymmärtänyt, miten oikeaan Bach olikaan osunut. Lopulta pitkämielisyys päättyi ja Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian miehitysvyöhykkeistä muodostettiin niin sanottu Bizonia Saksan talouden pelastamiseksi.. Yhdysvallat oli osoittanut halua hallita maailmaa ja maailmankauppaa vaatimalla muita sopeutumaan sen etujen mukaiseen vapaakauppaan. Sen verran Versaillesin rauhan erehdyksistä oli opittu, ettei Saksaa nyt pyritty näännyttämään. Neuvostoliitto oli elokuussa 1949 laukaissut ensimmäisen atomipomminsa ja murtanut siten Yhdysvaltojen monopolin. Tämä koskee ennen kaikkea Euroopan unionia. YDIN 4 / 2016 67 YTIMESSÄ Schumpeteriä haluttiin yhteiskunnallisesti taantumuksellisista syistä ymmärtää väärin, minkä takia ajatus luovasta tuhosta tulkittiin kehotukseksi tuhota olemassa olevia rakenteita. Tästä seurasi entropiaa: ajan myötä epäjärjestys lisääntyy. Ydin 2/2016) olin Johann Sebastian Bachin vaikutuksen alaisena kuultuani Monica Groopin laulavan Bachin kantaatin ”Geist und Seele wird verwirret” – henki ja sielu joutuvat hämmennyksen valtaan. Sen tavoitteena oli ollut pysyä MannerEuroopan johtavana valtiona ja juuri tästä syystä Yhdysvallat ja Iso-Britannia joutuivat kasvavalla vastenmielisyydellä seuraamaan, miten Ranska yritti ottaa kaiken mahdollisen irti omasta miehityssektoristaan. Ainoastaan kyynisimmät katselivat pintaa syvemmälle ja ounastelivat tulevia ristiriitoja. Sitten taika murtui. Entropian laki näyttää määräävän kehityksen suunnan. Mutta uudessa tilanteessa tarvittiinkin Saksan myötävaikutusta. Yrityksissä ja yhteiskunnassa on tehty uudistuksia uudistusten jälkeen, kunnes kaikki ovat kyllästyneet niihin. Edellisessä esseessäni (ks. Ranska oli jäämässä alakynteen. Korean sota oli syttymäisillään ja vanhat siirtomaat olivat pitkäksi venyvän vapautustaistelun mobilisaatiovaiheessa. Se on syventänyt meidän ahdinkoamme eikä ole synnyttänyt uusia kestäviä rakenteita. Kylmä sota oli syttynyt ja valtasuhteet olivat muuttumassa. Länsi-Eurooppa oli myös murroksessa. S odanjälkeinen maailma eli kolme vuotta voittajavaltioiden pintapuolisessa yhteisymmärryksessä. Neuvostoliitto rakensi oman geopoliittisen linnoituksensa alistamalla Itä-Euroopan sodassa vapautuneita maita. Samalla rakennettiin Washingtonin päätöksellä maailmanlaajuinen tukikohtaverkosto. Suomessa ja Euroopassa sen sijaan tuhottiin poliittisista syistä ilman innovaatioita
Tässä vaiheessa Jean Monnet ja Robert Schuman astuivat näyttämölle. YDIN 4 / 2016 68 YTIMESSÄ H uolimatta Ranskan hallinnon häikäilemättömyydestä Saksan terästuotanto kasvoi suuremmaksi kuin Ranskan. Ilman tämän seikan perusteellista selvittämistä eu ajautuu huolestuttavalla vääjäämättömyydellä kohti kuilun reunaa. toukokuuta 1950 esitettiin suurisuuntainen suunnitelma ylikansallisesta hiilen ja teräksen hallinnosta. Ison-Britannian ero merkitsee, että Visegrad-maat (Tšekki, Unkari, Puola ja Slovakia) tai ClubMed (Välimeren maat) pystyvät yhdessä Ranskan kanssa jarruttamaan tai estämään kaikki ne välttämättömät uudistukset, joita ilman eu ei pysty vastaamaan ajan haasteisiin. Katolisessa traditiossa toissijaisuus tarkoittaa, että jos kaksi instanssia kilpailevat toimenpiteen toteuttamisesta, niin niistä ihmisiä lähempänä oleva on ensisijaisesti oikeutettu vastaamaan toteutuksesta. Kun siihen lisätään Yhdysvaltain presidenttinvaalien tuloksen kautta syntynyt epävarmuus, ei ole muuta mahdollisuutta kuin todeta, että eu on erittäin syvässä kriisissä. Toimivallan riistolla komissio syventää unionin kriisiä ja tasoittaa populististen liikkeiden katastrofaalista tietä valtaan.. Samalla oecc varoitti tulevasta teräksen ylituotannosta. Eu:n nykyisetkin rakenteet ovat tätä perua, mutta yhteisön kasvu vanhasta kuusikosta 28 hyvin erilaisen maan rahaja talousunioniksi synnyttää valtavia kasvukipuja. T ämän koko ongelman keskiössä ovat eu:n toissijaisuussäännöt. Ongelman ydin on tässä: niin kauan, kun tätä demokratian kannalta äärettömän keskeistä vastuun jakoperiaatetta ei määritellä kestävällä tavalla, Euroopan komissio varastaa sille kuulumatonta päätösvaltaa ja tekee tämän riiston kautta mahdottomaksi jakaa vastuuta unionin ja jäsenmaiden kesken. Ongelma vain on siinä, että riittävästi ja paremmin eivät ole juridisesti pääteltävissä olevia käsitteitä. Niitä on yllin kyllin. Hiilija teräsyhteisö edusti siis mitä puhtainta ranskalaista ylivaltapyrkimystä. Eu:n perussopimuksessa (Artikkeli 3(1) Sopimuksessa eu:n toimitavoista – tefu) todetaan, että jos jäsenmaat eivät ”riittävästi” pysty toteuttamaan jotain ja eu voi toteuttaa toimenpiteen ”paremmin”, niin tehtävä kuuluu ensisijaisesti eu:n toimivaltaan. Ranskan hiilivarannot olivat riittämättömiä ja teknologisista syistä koksaukseen kelpaamattomia, ja ilman koksia Ranska uhkasi jäädä kilpailussa jälkeen. Schumanin lehdistötilaisuudessa 9. Ehkä vakavin osoitus nykyisten rakenteiden kestämättömyydestä tuli Ison-Britannian kansanäänestyksessä. Toissijaisuuden eli subsidiareetin käsite on lainattu katolisen kirkon käytännöistä, mutta käännetty päälaelleen. Tästä käydään jo Saksassa hyvin mielenkiintoista keskustelua ja toivottavaa olisi, että aihetta käsiteltäisiin myös Suomessa ja eduskunnassa
YDIN 4 / 2016 69 YTIMESSÄ Maailman muutosten aiheuttaman ahdistuksen takia Venäjällä on yleinen tarve uskoa ulkoisten uhkien olemassaoloon. Kirjoittaja Pertti Joenniemi RIISTETÄÄN V enäjä kuuluu niiden eurooppalaisten maiden kärkiryhmään, jotka edelleen uskovat perinteisen valtioiden välisen sodan mahdollisuuteen. Provokaatioista syntyvä kierre voidaan kuitenkin rikkoa yhteistyöllä ja liennytyspolitiikalla. Ulkopoliittisen instituutin Venäjä-selvityksen mukaan vanhakantaisuus liittyy ennen kaikkea Venäjän sisäisiin asetelmiin. Upi-selvityksen mukaan Venäjän johto ei pyri maan uudistamiseen ja epäkohtien korjaamiseen vaan ”pelaa aikaa siirtämällä huomiota talousvaikeuksista ulkoisiin kriiseihin”. Selvityksen ytimessä onkin näkemys salaliittolaisuudesta: pieni valtaklikki huijaa venäläiset valtansa säilyttäVenäjältä vihollinen. Se kumpuaa maan johdon pyrkimyksestä välttää nykyisiä valtarakenteita horjuttavia muutoksia kääntämällä huomio syvistä sisäisistä ongelmista kohti kuviteltuja ulkoisia uhkia. Venäjän sitkeys ja tämän sitkeyden konkreettiset ilmentymät itäisessä Ukrainassa sekä Krimillä ovat puolestaan tarjonneet useille muille maille tervetulleen ja kaivatun mahdollisuuden pitäytyä vanhakantaisessa turvallisuuspolitiikassa
Johto ei huijaa ja harhauta, sillä Venäjällä on jo lähtökohtaisesti yleinen tarve uskoa ulkoisiin uhkiin. Se onkin onnistunut viimeistään Krimin valtauksen avulla vahvistamaan käsityksiä aggressiivisesta sekä hyökkäyshaluisesta Venäjästä. Entisten varmuuksien ja kiinnekohtien katoaminen luo ahdistusta – ja tälle konkreettista kohdetta etsivälle ahdistukselle Venäjän kapea valtaeliitti on onnistunut luomaan pahojen ulkoisten voimien pelkoon nojaavan purkautumiskanavan. O n sinänsä tärkeää paikantaa myös Suomea koskevat turvallisuusongelmat Venäjän sisäisiksi, mutta ongelmat eivät nähdäkseni kuitenkaan liity ensisijaisesti Venäjän johdon valtapyrkimyksiin vaan venäläiseen yhteiskuntaan yleisemmin. Eliitti ainoastaan hyödyntää konkreettisten muutosten synnyttämää ahdistusta ja pohjimmiltaan ongelmat liittyvät juuri tähän ahdistukseen sekä tapaan, jolla se konkretisoituu venäläisten ulkoiseen maailmaan kohdistuvina pelkoina. Pyrkimys provosoida on tuottanut toivotun tuloksen siinä mielessä, että lännen vastareaktiot – esimerkiksi Naton vahvistunut läsnäolo Venäjän lähialueilla – on voitu venäläisessä keskustelussa mieltää uskottavaksi osoitukseksi ulkoisen uhkan olemassaolosta ja erilaisista kavalista Venäjään kohdistuvista aikeista. Kuvainnollisesti ilmaistuna: koira heiluttaa häntää eikä häntä koiraa. Pelkojen osoittaminen perustelluksi ja uskottaviksi ei ole kuitenkaan helppoa maailmassa, josta perinteiset valtioiden väliset voimapoliittiset sodat ovat kadonneet. Kylmän sodan päättyminen ja mukaantulo vahvistuvan keskinäisriippuvuuden maailmaan ovat järkyttäneet venäläisten itseymmärrystä. Valtaeliitistä kehkeytyisi nopeasti entinen eliitti, ellei se pystyisi palvelemaan venäläisten kipeitä itseymmärrykseen liittyviä tarpeita. V ahvistunut vakuuttuneisuus uhkan olemassaolosta on helpottanut venäläisten ahdistusta: maailma on sittenkin ennallaan ja on edelleen mahdollista kanavoida muutosten aiheuttama ahdistus kansalliseen turvallisuuteen liittyvänä ja konkreettisen muodon ja kohteen omaavana pelkona.. Siksi Venäjän johto on oman sanomansa uskottavuuden vahvistamiseksi joutunut turvautumaan trollaukseen, vihreisiin miehiin, sotaa koskevien käsitysten vyöryttämiseen rauhanajan oloihin niin sanottuna hybridisotana ja pahimmillaan ilmatilan loukkauksiin ja muihin vastaaviin sotilaallisiin provokaatioihin. Erityiset intressit ovat tämän näkemyksen mukaan hallitsevampia kuin yleiset edut ja yleinen alistetaan erityiselle. YDIN 4 / 2016 70 YTIMESSÄ miseksi uskomaan olemattomiin ulkoisiin uhkiin. Se on ollut erityisen vaikeaa syvään rauhan tilaan vaipuneessa Euroopassa ja siksi, ettei Venäjän ja lännen välillä ole esiintynyt mitään elintärkeitä ja sovittamattomia, sodan syyksi kelpaavia poliittisia ristiriitoja
Venäläisille ei pidä suunnata sellaisia viestejä – niin kuin nykyään usein tehdään – jotka vahvistavat näkemyksiä vanhan voimapolitiikan pätevyydestä ja kuvitelmia Venäjää vastaan suunnatuista sotilaallisista toimista. Lännen kannattaisi nyt noudattaa samaa linjaa suhteessa Venäjään. YDIN 4 / 2016 71 YTIMESSÄ Helpotus lienee kuitenkin hetkellistä. Juuri ne palvelevat ahdistuksen muuntumista perinteisiä viholliskuvia tukeviksi peloiksi – ja parantavat samalla olennaisesti Venäjän kapean eliitin mahdollisuuksia pysyä vallassa huolimatta kansalaisten elintason laskusta ja monista muista ongelmista. Ne on pyrittävä ratkaisemaan yhteistyöllä eikä pitäytymällä poliittisen johdon suosittelemassa poteropolitiikassa. Venäläisten tuntema ahdistus tulee todennäköisesti lisääntymään pikemminkin kuin vähenemään kansainvälisen keskinäisriippuvuuden edelleen vahvistuessa. Vaunu maalattaisiin Suomen värein ja mukaan liitettäisiin rauhanliikkeen tunnukset. Esiintyyhän vastaavaa entisten varmuuksien murenemiseen liittyvää ahdistusta monissa muissakin maissa, mutta se ei yleensä purkaudu sodan pelon paluuna ja haluna sulkeutua jälleen vanhakantaisen voimapolitiikan maailmaan. Kyse olisi ennen kaikkea symbolisesta eleestä ja vastaviestistä eikä niinkään konkreettisesta tavoitteesta siirtää vaunu Venäjälle. Turvallisuuspolitiikka edellyttää tästä näkökulmasta luovuutta ja kykyä vakuuttaa venäläiset siitä, että heidänkin turvallisuusongelmansa ovat nykyisin viime kädessä kansainvälisiä. Onko sen kuitenkaan väistämättä kanavoiduttava juuri perinteisinä turvallisuuspoliittisina pelkoina. Jäädessään todennäköisesti ruostumaan Vainikkalan raja-asemalla se edustaisi rauhanliikkeen versiota ”rautaa rajalle” -teemasta, mutta palvelisi silläkin tavalla hyvin – ja itse asiassa huomattavasti paremmin kuin nykyinen yksioikoinen ja reflektoimaton politiikka – Suomen turvallisuuspoliittisia tavoitteita.. Muitakin mahdollisuuksia on olemassa ja niitä pitäisi vahvistaa. J evgeni primakov sekä Georgi Arbatov perustelivat aikoinaan hieman kieli poskessa Neuvostoliiton aloittamaa liennytyspolitiikkaa sillä, että tavoitteena on riistää länneltä vihollinen. Omana panoksenani tähän prosessiin ja pelkojen kierteen katkaisemiseen ehdotan pientä vastaprovokaatiota. Niitä on edelleen runsaasti varastoissa kylmän sodan jäljiltä. Esitän, että rauhanliike panee pystyyn kansalaiskeräyksen tarkoituksena hankkia Venäjälle lahjoitettava panssarivaunu
Se avattiin puoliltapäivin ja suljettiin neljältä aamulla.. YDIN 4 / 2016 72 YTIMESSÄ Miten opintonsa keskeyttäneestä 19-vuotiaasta minnesotalaispojasta tuli kaikkien tuntema laulajalauluntekijä. Helmikuussa 1961 hän suuntasi Greenwich Villageen, Broadwayn ulkopuolisen kokeellisen teatterin ja folkmusiikin uuden aallon keskukseen. Hän oli tullut etsimään laulajia, joita oli kuullut levyiltä: Dave van Ronkia, Peggy Seegeriä, Sonny Terryä ja Brownie McGheetä, The New Lost City Ramblersia, mutta ennen kaikkea musiikillista oppi-isäänsä Woody Guthrieta. Villagen sydämessä oli maanalainen onkalo, klubi nimeltä Cafe Wha?, jossa alkoivat hänen säännölliset esiintymisensä New Yorkissa. Mitä piti tapahtua, jotta Robert Zimmermanista tuli Bob Dylan. Kirjoittaja Juhani Similä Matkalla Bob Dylaniksi H oikka ja hontelo Robert Zimmerman saapui Minneapolisista New Yorkiin joulukuussa 1960 farkuissaan, lampaannahkatakissaan ja mokkakengissään
Illan päättyessä Neil tarjosi ruokaa ja taskurahaa: ”Kas siinä, ettet joudu ikävyyksiin.” Myöhemmin 60-luvun lopulla Neil kirjoitti menestyssävelmän Everybody´s talkin´ elokuvaan Keskiyön cowboy. YDIN 4 / 2016 73 YTIMESSÄ Paikan pitäjä oli folklaulaja Fred Neil, joka kiinnitti 19-vuotiaan tulokkaan säestämään laulujaan huuliharpulla päiväshow’hun koomikon, vatsastapuhujan, tynnyrirumpubändin, runoilijan, imitaattorin, taikurin ja hypnotisoijan esitysten välissä. Hän esitteli itsensä Bob Dylanina, irtolaisena ja maankiertäjänä, joka oli pyörittänyt häThe Freewheelin’ Bob Dylan -albumin kantta koristaa Don Hunsteinin valokuva Dylanista ja Susan Rotolosta. Muistelmissaan Rotolo kommentoi kuvan osoittautuneen merkkipaaluksi levynkansien kehityksessä rentoutensa ja spontaaniutensa takia.. New Yorkissa Robert Zimmerman ei tuntenut ketään ja alkoi kertoa tarinaa, joka oli kuin suoraan Keskiyön cowboysta. Filmi kertoo New Yorkiin suurin odotuksin saapuvasta pikkukaupunkilaispojasta, joka yrittää haalia elantoaan kokeneen laitapuolen kulkijan ohjauksessa
” Bobille tapahtuu nyt uskomattomia asioita, joita tapahtuu vain elokuvissa. Heille kehittyy täysin hallitsematon egomania. Heidän mielestään hänestä tulee usa :n uusi idoli. jne.…En halua tulla hotkaistuksi Bob Dylanin ja hänen maineensa sisään. Samana kesänä hän tapasi 17-vuotiaan Susan Rotolon, josta tuli paitsi hänen tyttöystävänsä ja muusansa, myös ratkaiseva vaikuttaja Dylanin uran kaikkein tärkeimmässä kasvuvaiheessa. Pr -väki on aivan seonnut – hän tulee esiintymään televisiossa ja lehdissä jne. YDIN 4 / 2016 74 YTIMESSÄ märiä kuvioitaan narkkariystävänsä kanssa Times Squaren nurkilla ennen saapumistaan Greenwich Villageen. Usko minua: kohta myydään Bob Dylan -hattuja, kuulehan nyt: hän levytti kaksi viikkoa sitten Columbialle, olin mukana yhdessä äänitystilaisuudessa enkä voinut uskoa silmiäni…mielestäni Dylan on hyvä, mutta vannon että kaikki levy-yhtiössä johtajasta lähtien pitävät häntä uutena jumalana . ”Villagen väki käytännössä adoptoi hänet”, kirjoittaa Robert Shelton, jonka syksyllä 1961 New York Timesiin kirjoittama kiitettävä arvostelu oli Dylanin uran kannalta ratkaiseva. Kesällä 1961 Dylan ”oli kärkäs näkymään, vaikuttamaan tärkeisiin ihmisiin ja oppimaan kulkien New Yorkin ja Bostonin folkpiireissä kuin sieni, imien kaiken kuulemansa ja näkemänsä, nuuskien kunnianhimoisen suursuunnitelmansa eteen”, kirjoittaa Shelton. Näihin tapahtumiin vaikutti eniten hänen vuoteen 1964 jatkunut rakkaussuhteensa Susan Rotoloon, joka oli kotoisin amerikanitalialaisesta, yhteiskunnallisesti val. Kukaan New Yorkissa ei näyttänyt kiistävän hänen matkakertomuksiaan. Kun ihmiset tulevat kaikkien tuntemiksi se muuttaa täysin heidän persoonansa. Olen puhunut tästä Bobille monta kertaa, mutta se kaikki on aivan hyödytöntä.” – Susan Rotolon kirje ystävälleen marraskuussa 1961 B ob dylanin taiteilijapäiväkirjaa loppuvuodesta 1961 vuoteen 1962 hallitsi pyrkimys solmia suhteita asemansa vakiinnuttaneisiin esiintyjiin, tehdä omia lauluja, hankkia yhteyksiä kansalaisoikeusliikkeeseen ja Pete Seegerin ideoimaan Broadside (arkkiveisu) -pienlehteen, jossa esiteltiin ajankohtaisista asioista kirjoittavia nuoria lauluntekijöitä. ”Hän näytti kaipaavan rakkautta ja huomiota niin paljon, että hän sai jokaisesta kohtaamastaan ihmisestä esiin veljen, siskon tai vanhemman.” Italialainen Mike Porco lahjoitti hänelle lastensa vanhoja vaatteita, maksoi Bobin jäsenmaksun Amerikan muusikkojen liittoon ja allekirjoitti hänen huoltajanaan tämän ensimmäisen ammattisopimuksen, kahden viikon esiintymisen bluesmies John Lee Hookerin lämmittelijänä huhtikuussa 1961. Todellisuudessa hän oli Minnesotan yliopistossa opintonsa keskeyttänyt keskiluokkaisen juutalaisperheen poika, joka soitti puhelinkopista vastapuheluita perheelleen
D ylan alkoi muokata vanhoja kansansävelmiä seuraavalle levylleen The Freewheelin’ Bob Dylan tavalla, joka muistutti eräänlaista esittävää musiikkiantropologiaa. ”Picasso oli murtautunut taidemaailmaan. Susan maalasi, teki piirustuksia eri julkaisuille, työskenteli graafisena suunnittelijana ja avustajana kokeellisen teatterin parissa ja osallistui kansalaisoikeuskomiteoiden toimintaan. Halusin tulla hänen kaltaisekseen”, kertoo Dylan muistelmissaan. Dylan muunteli hieman sävelmää ja teki uudet sanat. Käydessään Englannissa esiintymässä loppuvuonna 1962 Dylan oppi folklaulaja Martin McCarthylta Scarborough Fairin, jonka pohjalle hän rakensi laulunsa Girl From the North Country. Hän lähestyi perinnettä avoimena kenttänä, jota saattoi vapaasti hyödyntää lainaamalla, muuntelemalla ja yhdistelemällä sävelmien ja tekstien katkelmia useista lähteistä. Niiden maailma ei tuntunut erilaiselta kuin hänen oma aikansa. Muistelmissaan hän kertoo päätyneensä rinnakkaiseen, näkymättömään maailmaan, jota kansoittivat yksilöiden sijaan arkkityypit. Artikkeleista välittyi väkevien tunteiden hallitsema kulttuuri, synkkyys ja hajaannus, jossa ihmisten kohtalonyhteys oli kokonaan hukassa. Bob alkoi etsiä lähtökohtia omien laulujensa tekemiselle ja ryhtyi lukemaan mikrofilmattuja yhdysvaltalaisia lehtiartikkeleita vuosilta 1855 – 1865 New Yorkin kaupunginkirjastossa. Bob oli opiskellut Minnesotan yliopistossa innottomasti lyhyen aikaa englantilaista filologiaa, espanjaa ja luonnontieteitä vuonna 1959. Bob alkoi ahmia eurooppalaisia ja amerikkalaisia runokirjoja Susanin kokoelmista. Dylan pani merkille, että hänen oma aikakautensa muistutti salaperäisellä tavalla sisällissodan aikaa. Tyttöystävästään, syntyperäisestä newyorkilaisesta, hän löysi nyt innostavan opettajan sekä johdattajan taiteiden ja politiikan maailmaan. Modernin taiteen museossa nähty Guernica kiihotti hänen aistejaan yhtä voimakkaasti kuin Brechtin ja Weilin laulujen näyttämökavalkadissa kuultu ”Merirosvo-Jenny”. Susan oli toimelias, sivistynyt ja luki paljon. Maantieteen ja uskonnon yhdistämistä ihmisistä oli kehkeytynyt katkeria vihollisia. YDIN 4 / 2016 75 YTIMESSÄ veutuneesta kommunistiperheestä. Hän oli hyörinyt New Yorkin taideympyröissä 15-vuotiaasta lähtien. Samalta matkalta tarttui mukaan irlantilaisen Dominic Behanin tunnetuksi tekemä The Patriot Game, jonka Dylan tekstitti uusiksi nimellä With God on Our Side.. Tuloksena syntyi Blowin’ in the Wind. Hän raapusti kaiken aikaa muistiinpanoja ja laulujen luonnoksia, jotka tarkistutti Susanilla. Hän oli kumouksellinen. Alkuvuodesta 1962 Susan ja Bob muuttivat yhteen Dylanin vuokraamaan pieneen kaksioon. Amerikkalaisen kansanmusiikin kuningattaren Odettan ohjelmistosta hän löysi 1800-luvun kanadalaisen, orjuuden vastaisen laulun nimeltä No More Auction Block
Saman vuoden joulukuussa kansalaisoikeuksien päivänä Dylanille myönnettiin palkinto osoituksena ansiokkaasta kamppailusta oikeuden ja tasa-arvon puolesta. Robert Sheltonin mielestä Dylanin johtaman popmusiikin vallankumouksen juuret juontuvat osin noihin kömpelösti monistettuihin laululiikkeen äänenkannattajan sivuihin. Syksyllä 1963 Broadsiden toimitukselle lähettämässään kirjeessä Dylan jätti hyvästit lehdelle. YDIN 4 / 2016 76 YTIMESSÄ The Patriot Game oli tehty Appalakkien vuoristossa säilyneeseen sävelmään The Merry Month of May. Painattamalla hänen laulujaan Broadside teki Dylanista osan vasemmistolaista laululiikettä. Olikin luontevaa, että ennen levyille päätymistään ne julkaistiin ensin vuosina 1962 ja 1963 Broadside-lehdessä, jota tilasi muutama sata folkmusiikin harrastajaa. Lähes kaikissa tuon ajan Broadsiden numeroissa ilmestyi uusi Dylanin laulu, usein Susan Rotolon kuvittamana. Dylanin käyttämät sävelmälainat olivat usein moneen kertaan kierrätettyä angloamerikkalaista menopaluumusiikkia. Kansalaisoikeuskomitean palkinnonjakotilaisuuteen hän tuli vahvasti juovuksissa ja ilmoitti yrittävänsä nousta ylös joka aamu ajattelematta mitään niin joutavaa kuin politiikka: ”Minulle ei enää ole olemassa mustaa eikä valkoista ei vasenta eikä oikeaa: on vain ylhäällä ja alhaalla.” Yleisö buuasi, kun hän sekavassa puheessaan kertoi nähneensä presidentti Kennedyn murhaajassa Lee Harvey Oswaldissa jotain itsestään, ”vaikken menisi niin pitkälle, että ampuisin…” Dylanin uuden vuoden juhlintaan osallistunut Shelton kuvaa tunnelmaa hautajaismaiseksi: ”Hän halusi olla vain muutaman ihmisen seurassa, Susan näytti nujerretulta (hän oli hautonut itsemurhaa), Bob riutuneelta.” Tammikuussa 1964 Broadside julkaisi Dylanin lähettämän jäähyväiskirjeen: Häipykää kaikotkaa kaikki demonit antakaa minun olla minä inhimillinen minä häikäilemätön minä raju minä herkkä minä joka lajin minä.. Hänen uudet versionsa kuulostivat yhtä aikaa ajankohtaisilta ja arkaaisilta, nykyaikaan siirretyiltä arkkiveisuilta. Lehden rohkaisemana Dylan ylsi korkealle jo ennen kuin suuri yleisö oli hyväksynyt hänet
Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA. 78 EERO SUORANTA Pasifismia pelimaailmoissa / 82 JUHANI TOLVANEN Aku on kaurismäkeläisin ankkalinnalainen / 84 KALEVI SUOMELA Ukraina on Euroopan sydämessä / 86 Kirja-arviot / 91 EERO SUORANTA Lumikki ja iso paha valvontakoneisto / 92 Levyt / 93 LEENA GÜELL Köyhän naisen ääni / 94 EMILIA PALONEN Obamasta Trumpiin: demokratiaa, ei demografiaa / 96 TARJA CRONBERG YK-rintamalta vihdoin jotain uutta / 98 Pala historiaa
Kuten pelin ”kanuunanruokaa” tarkoittava nimi vihjaa, kyseessä on musta komedia, jossa ohjataan muutaman sotilaan joukkuetta vaarallisten tehtävien läpi. Merkittävä osa varsinkin suosituimmista peleistä keskittyy sotaan ja väkivaltaan sekä suhtautuu niihin ihannoivasti. Vähänkään varomattoman pelaajan käsissä pienet pikselisoltut räjähtelevät kuin Millaisin tavoin videopelit voivat käsitellä sodan ja väkivallan vastaisia teemoja?. YDIN 4 / 2016 78 YDINKOKEMUS Kirjoittaja Eero Suoranta PASIFISMIA PIKSELIMAAILMOISSA T erry pratchettin nuortenromaanissa Only You Can Save Mankind päähenkilö Johnny pelaa uutta tietokonepeliä, jossa ihmispilotti taistelee avaruusaluksellaan muukalaisolentojen armeijaa vastaan. Niiden lähestymistavat ovat vaihdelleet huumorista vakavaan mediakritiikkiin ja fantasiasta realismiin, mutta niitä yhdistää ajatus siitä, että pelit voivat käsitellä sotaa ja väkivaltaa muutenkin kuin viihteenä. S uhteellisen varhainen esimerkki sotaa kritisoivasta videopelistä on brittiläisen Sensible Softwaren vuonna 1993 julkaisema Cannon Fodder. Videoja tietokonepelit ovat kehittyneet huomattavasti sen jälkeen, kun Only You Can Save Mankind julkaistiin vuonna 1992, mutta sen esittämä kritiikki on edelleen aiheellista. Yhtäkkiä vihollisarmeija kuitenkin antautuu, eikä Johnny tiedä, miten reagoida – peliohjaimessa kun ei ole ”älä ammu” -nappia. Viimeisen reilun kahdenkymmenen vuoden aikana on kuitenkin myös ilmestynyt videopelejä, joiden tekijät ovat valinneet kriittisen näkökulman väkivallan ja sodan kuvaamiseen
Voisiko tämän hirviön voittaa uhkailemalla, vai toimisiko kehuminen paremmin?. Cannon Fodderin ohjekirja päättyy tekijöiden muistutukseen siitä, että todellisuudessa sota ei ole leikkiä, vaan mieletöntä ihmishenkien ja resurssien tuhlausta. Samalla peli myös antaa ymmärtää, että sen nimi on mitä suurimmassa määrin ironinen: jokaisella pelaajan sotilaalla on nimi, ja jokainen heistä saa menehtyessään oman hautakiven, jotka pelaaja näkee tehtävien välissä. Toisin kuin valtaosa sotapeleistä, Spec Ops: The Line ei kaunistele sodan todellisuutta, vaan näyttää päähenkilön tekojen seuraukset brutaalin yksityiskohtaisesti. Käsikirjoittaja Walt Williams on kertonut tekijöiden pyrkineen saamaan pelaaja ajattelemaan, millaisia pelejä tämä pelaa ja miksi. Williamsin mukaan The Linessa on neljän pelin sisäisen loppuratkaisun Taistelukohtaus Undertalessa. Tehtävä menee kuitenkin raiteiltaan heti kättelyssä ja tarinan edetessä Walker joutuu jatkuvasti tilanteisiin, joissa on vain huonoja vaihtoehtoja. Tällaiset yksityiskohdat menivät kuitenkin ohi iltapäivälehti Daily Starilta sekä Royal British Legion -veteraanijärjestöltä, jotka julistivat pelin olevan loukkaus Britannian sodissa kaatuneita kohtaan. Toisenlaista lähestymistapaa sotapeleihin edustaa Yager Developmentin vuonna 2012 ilmestynyt Spec Ops: The Line. Joseph Conradin Pimeyden sydämestä inspiraationsa saanut peli sijoittuu hiekkamyrskyjen tuhoamaan Dubaihin, jonne amerikkalaisten erikoisjoukkojen kapteeni Walker lähetetään etsimään selviytyneitä. YDIN 4 / 2016 79 YDINKOKEMUS ilotulitusraketit uutenavuonna, mutta kaatuneiden tilalle löytyy yllin kyllin uusia alokkaita
Seinät kaipaavat korjaamista, mutta keskellä olevista ikoneista näkyy, että ruokaa on muutamaan ateriaan.. E roistaan huolimatta Cannon Fodderia ja Spec Ops: The Linea yhdistää se, että kummassakaan pelaajalle ei anneta mahdollisuutta läpäistä peliä turvautumatta väkivaltaan. Monissa nykypeleissä pelaajalla onkin ainakin rajoitettu mahdollisuus ratkaista ongelmia muilla keinoin kuin taistelemalla ja siten vaikuttaa tarinan kulkuun. Erityisen syvällisesti valintaa väkivallan ja rauhan välillä ovat käsitelleet ruotsalaisen Daniel Remarin ilmaispeli Iji, jonka uusin version on vuodelta 2010, sekä Toby Foxin vuonna 2015 julkaisema Undertale. Interaktiivisen luonteensa vuoksi videopeleissä voi kuitenkin olla monia, vaihtoehtoisia etenemistapoja. Huonoja myyntilukuja selittänee se, että peliä markkinoitiin tarkoituksella kuin mitä tahansa sotilasräiskintää, jotta sen todellinen sisältö tulisi pelaajalle yllätyksenä. Pelihahmojen turvapaikka This War of Minessa. Iji saa kuulla veljeltään Danilta olevansa ainoa, joka pystyy pakottamaan hyökkääjät vetäytymään ja pelastamaan sen, mitä ihmiskunnasta on jäljellä. Huolimatta pääosin positiivista arvioista, jotka kehuivat pelin tarinaa ja kriittistä suhtautumista väkivaltaan, kaupallisesti mitattuna Spec Ops: The Line oli floppi. Kummankin pelin voi pelata loppuun tappamatta yhtään vastustajaa – Ijiin tämä mahdollisuus tuli muutaman päivityksen jälkeen, Undertalen kohdalla se taas oli alusta lähtien osa pelin suunnittelua ja markkinointia. Voi toki myös kysyä, kuinka hyvää kaupallista menestystä voi edes odottaa peliltä, jonka tarkoitus on olla epämiellyttävä pelata. Pelin edetessä kuitenkin paljastuu, että muukalaisten motiivit ovat monimutkaisempia kuin miltä ne ensiksi näyttävät. Tieteiselokuvista ammentavan Ijin alussa pelin nimikkohenkilö herähtää koomasta keskeltä avaruusolentojen hyökkäystä. YDIN 4 / 2016 80 YDINKOKEMUS lisäksi yksi ”epävirallinen” lopetus – se, että pelaaja yksinkertaisesti lakkaa pelaamasta
Tässä käsitellyistä peleistä This War of Mine haastaa ehkä kaikkein radikaaleimmin videoja tietokonepelien tavanomaisen suhtautumisen sotaan ja väkivaltaan. Jos polttopuut loppuvat, pitäisikö kaminan alle pistää kirjoja, vaikka hahmot tarvitsevat niitä saadakseen hengähtystauon sodan kauhuista. Päihitettyään hirviön pelaaja voi päättää kohtauksen klikkaamalla ”armahda” -vaihtoehtoa, mikä jotakuinkin vastaa Pratchettin visioimaa ”älä ammu” -nappia. Onko oikein varastaa ruokaa muilta selviytyjiltä, jos vaihtoehtona on nälkään nääntyminen. Oikea rauhanomainen ratkaisukeino riippuu hirviöstä ja sen keksiminen vaatii usein luovaa ajattelua – joitain vastustajia ei esimerkiksi voi voittaa muuta kuin viivytystaktiikoilla tai juoksemalla pakoon. Samalla se kuitenkin käyttää hyväkseen pelien peruselementtejä, kuten sattumaa, valintoja erilaisten strategioiden välillä sekä ennen kaikkea immersiota eli pelaajan uppoutumista pelin maailmaan. This War of Mine jakaa jokaisen pelin sisäisen vuorokauden kahteen vaiheeseen: päivisin selviytyjät korjaavat ja varustavat turvapaikaksi valitsemaansa taloa, öisin he hiipivät etsimään ruokaa, lääkkeitä ja muuta tarvitsemaansa. V ideopelit voivat myös käsitellä sotaa muiden kuin siinä taistelevien näkökulmasta, kuten puolalaisen 11 bit studiosin vuonna 2014 julkaisema This War of Mine. Voiko viimeiset sidetarpeet antaa loukkaantuneelle naapurille. Hahmojen fyysisten perustarpeiden lisäksi pelaajan tulee huolehtia myös heidän mielialastaan, koska masentuneiden hahmojen on vaikeampi jaksaa tulitaukoon asti. Parhaimmillaan videopelit voivatkin havainnollistaa sellaisia näkökulmia ja tilanteita, joiden pohtiminen voisi muuten jäädä abstraktin ajatuksen tasolle: jos sinun pitäisi valita, mitä tekisit. Koska valta päättää on kuitenkin aina pelaajan käsissä, jokainen valinta tuntuu ”omalta” ja niiden seuraukset merkityksellisemmiltä. YDIN 4 / 2016 81 YDINKOKEMUS Ijin ytimessä on kriittinen tulkinta myös Only You Can Save Mankindin tarkastelemasta kaavasta, jossa yksinäinen sankari taistelee loputtomia vihollislaumoja vastaan. Pelin tavoite on yksinkertaisesti selviytyä siihen asti, kunnes sodan osapuolet julistavat tulitauon. Matkan varrella pelihahmo kohtaa toinen toistaan eriskummallisempia olentoja, joista osa paljastuu vihamielisiksi ja osa ystävällisiksi. Pelin voi läpäistä ampumalla jokaisen vastaantulevan avaruusolion, mutta jatkuvalla tappamisella on tuhoisa vaikutus Ijin mielenterveyteen. Kuten Iji, myös Undertale pitää tarkkaa kirjaa pelaajan valinnoista – pelissä huomioidaan sekin, jos pelaaja palaa aikaisempaan tallennukseen ja vaihtaa lähestymistapaansa. Sattumalla on pelissä suuri rooli, sillä se määrittelee paitsi sodan keston, myös esimerkiksi mitkä alueet ovat hahmojen ulottumattomissa jatkuvien taisteluiden vuoksi. This War of Mine pakottaa jatkuvasti pelaajan tekemään vaikeita valintoja. Siinä missä Iji on (pääosin) vakava scifitarina, Undertale on (päällisin puolin) humoristinen fantasiaseikkailu. Väkivallan kierteen katkaiseminen taas vaatii valmiutta olla tottelematta käskyjä ja uida virtaa vastaan. Perustana on filosofia, jonka mukaan yhdenkään hahmon elämä ei ole merkityksetön. Sarajevon piiritykseen pohjautuvassa pelissä pelaaja ohjaa joukkoa siviilejä sisällissodan repimässä kaupungissa. Sen päähenkilö on lapsi, joka putoaa maanalaiseen, hirviöiden asuttamaan maailmaan ja lähtee etsimään tietään kotiin. Varsinkin ensimmäisellä pelikerralla pelaaja joutuu tekemään päätöksiä lähinnä vaistonsa ja omantuntonsa varassa – aivan niin kuin tosimaailman konfliktialueillakin. Jos ohjain olisi sinun käsissäsi, mitä nappia painaisit?. Undertalessa pelaaja voi vihamielisen hirviön kohdatessaan joko taistella vastaan tai yrittää ratkaista tilanteen muilla tavoin
Vähän aikaa sittenhän Besson teki näytelmäelokuvan Jacques Tardin Adéle Blanc-Secistä ja Steven Spielberg siirsi Tintin valkokankaalle. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Aku on kaurismäkeläisin ankkalinnalainen A ku ankka -lehden päätoimittaja Aki Hyypän idea pyytää Aki Kaurismäeltä lupa sarjakuvasovitukseen suomalaisen nykyelokuvan merkkipaalusta johti lopputulokseen, joka voi avata hyvinkin uutta hedelmällistä yhteistyötä näiden kahden ilmaisumuodon välillä. Toiseen suuntaan kulkeminen on ollut määrältään toki suurta, mutta laadultaan vaatimattomampaa sekä meillä että muualla. Hollywoodissa on valmistumassa kymmeniä sovituksia sarjakuvakertomuksista ja Luc Besson ohjaa parhaillaan näytelmäelokuvaa ranskalaisesta sci-fi-klassikosta Valerianista. Sarjakuvallahan pystyisi loihtimaan vaikkapa Engelin Helsingin tai kansalaissodan aikaisen Tampereen huomattavasti pienemmin kustannuksin kuin elokuvalla. Me suomalaiset muistamme Pekka Puupää -elokuvat ja Nyrki Tapiovaaran Vihtori ja Klaara -sovituksen Kaksi Vihtoria. A ku ankka etsii paikkaansa maailmassa. Ankka vailla menneisyyttä kietoo yhteen italialaisen ja suomalaisen populaarikulttuurin huiput. Filmihullun päätoimittaja Lauri Timonen laskee Ankka vailla menneisyyttä -kirjan esipuheessa tuohon samaan identiteetin etsijöiden joukkoon Kaurismäen Miehen, roskakuski Nikanderin, Raskolnikovin, Taisto Kasurisen, Henri Murgerin boheemit sekä Laitakaupungin valojen yövartija Koistisen. Timosen edeltäjä Peter von Bagh on tiivistänyt Aku Ankan luonnekuvaa seuraavasti: ”sekapäinen romanttinen sukeltaminen, joka ei koskaan tuota mitään tulosta, ja sellaiset sukulaissuhteet, jotka ovat vähintäänkin hämärät… niissä on jotakin aivan erityistä sanomaa meidän rikkinäiselle ajallemme.” Toki Aku Ankkoja on miltei niin monta YDIN 4 / 2016 82 YDINKOKEMUS
Eihän Aku Ankka ole vuosikausiin edes ilmestynyt lehtenä Yhdysvalloissa. Ankka vailla menneisyyttä -teoksen kaltaiset syrjähypyt ovat omiaan vahvistamaan sitä, että tuo amerikkalaisen populaarikulttuurin perusluomus on nykyään jotain syvästi muuta. Hän siis tiesi, mihin ryhtyi astuessaan kaurismäkeläiseen universumiin. Hän on vanha Aki Kaurismäki -fani, joka on tehnyt aiemminkin sarjakuvia elokuvista: näihin kuuluvat Casablanca ja La Strada, jonka sarjakuvasovituksen hän teki yhdessä ohjaaja Federico Fellinin kanssa. YDIN 4 / 2016 83 YDINKOKEMUS. Ja oppihan Aki Kaurismäki, jonka lempiankkatarina on Barksin Nelikulmaiset munat, lukemaan juuri Aku Ankasta. Cavazzano kertoi Suomessa käydessään, että Kaurismäkeä ja Felliniä yhdistää se, että heidän elokuvissaan ihmiset ovat oikeita ja eläviä eivätkä mitään näyttelijöitä. kuin tekijöitäkin, mutta Kaurismäki on ankkafanina puhdas barksilainen, minkä voisi myös ajatella heijastuvan hänen tarinankerronnassaan, niin syvän humanistinen ote ankkamestari Carl Barksilla (1901– 2000) oli. 1973) oli suomalaisena tietysti itsestäänselvyys käsikirjoittajaksi, varsinkin kun hän on myös vanhan ajan elokuvahullu. Giorgio Cavazzano (s. 1947) on Italian merkittävimpiä sarjakuvantekijöitä ja kuuluu Korhosen ohella maailman puolen tusinan parhaan ankkapiirtäjän joukkoon. K aurismäen puolentoista tunnin elokuva ei olisi voinut muuntua 36 -sivuiseksi sarjakuvaksi ilman huippukäsikirjoittajaa. Maailman ankkapiirtäjien ja -kirjoittajien nykykärkeen kuuluva Kari Korhonen (s. Suomalainen Aku Ankka -lehti täyttää tänä vuonna 65 vuotta ja siitä on tullut olennainen osa suomalaisuutta
Tästä perspektiivistä alueelliseksi suurvallaksi ja varteenotettavaksi suvereeniksi toimijaksi globaalissa politiikassa haluava Venäjä – oli se demokratisoitunut markkinatalousmaa tai ei – oli Yhdysvalloille ”hyvä vihollinen”. Kirja ei ole helppo, mutta sen huolellinen lukeminen palkitsee. Y leiskatsauksen tapahtuneeseen kehitykseen on alettava Neuvostoliiton vuosien 1989 – 1991 vallankumouksesta. Niistä paljastuu, että konfliktilla on syvät ja laajat juuret. Gorbatšov puhui vuonna 1989 useasti ”yhteisestä eurooppalaisesta talosta”. Yhdyn täydestä sydämestäni Steelin näkemykseen ja toivon, että Sakwan kirja saa paljon ostajia ja lukijoita Suomessa. Niistä toinen, Ukrainan sisäinen kriisi, taas johtui vuoden 1991 itsenäistymisestä saakka hautuneista sisäpoliittisista ristiriidoista, joiden juuret ulottuvat aina Kiovan ja Moskovan Rusin eli ukrainalaismielisyyden ja vähävenäläisyyden väliseen jakoon. Kylmän sodan jäljiltä usa:ssa oli paljon haukkoja, jotka olivat huolissaan siitä, että globalisaatio oli murentamassa maan globaalin hegemonian. Kun Itä-Eurooppa vapautui Mihail Gorbatšovin liikkeelle paneman vallankumouksen seurauksena, alueen maissa eläneet pahat muistot ja Venäjän pelko johtivat vahvaan haluun päästä Naton suojaan. Kirjoittaja Kalevi Suomela UKRAINA ON EUROOPAN SYDÄMESSÄ R ichard Sakwa, Venäjän ja Euroopan politiikan tutkimuksen professori Kentin yliopistossa, kirjoittaa Taistelu Ukrainasta -teoksensa lähetessä loppuaan seuraavasti: Ukrainan ”konflikti oli pohjimmiltaan kahden suuren kehityskulun yhteentörmäys. Niistä ensimmäinen, Ukrainan kansainvälinen kriisi, oli kansainvälisen politiikan rakenteellisten vikojen paikallinen seuraus. Sitä Sakwan. Kun nämä kaksi kriisiä yhdistyivät, olivat seuraukset tuhoisat.” Jonathan Steel, entinen Guardian-lehden Moskovan kirjeenvaihtaja, sanoi omassa arviossaan toivovansa, ettei Sakwan kirjaa tuomita ”riittämättömän venäläisvastaiseksi, jotta sitä voitaisiin arvioida ja esitellä”. Yhdysvaltalaisia ei Venäjän pelon hyväksikäyttämiseen ollut edes vaikea houkutella. Sillä, että Nato suostui ottamaan nämä maat jäsenikseen, on ollut kaksi kohtalokasta seurausta: kaikki Nato-maat sisäistivät ja omaksuivat itäeurooppalaisten Venäjän pelon, ja eu joutui henkisesti sekä poliittisesti Naton vangiksi. YDIN 4 / 2016 84 YDINKOKEMUS KIRJAT Kaksi uutuuskirjaa käsittelee Ukrainan kriisiä eri näkökulmista
Ongelman kansallisessa identiteetissä muodosti kysymys, pitääkö maan kauppaja kulttuuri-suhteissaan katsella enemmän länteen, itään vai mahdollisesti tasapuolisesti kumpaankin suuntaan. Kun yk perustettiin toisen maailmansodan jälkeen, Ukraina ja Valko-Venäjä saivat jäsenvaltion statuksen, vaikka olivat vain Neuvostoliiton osavaltioita. Tapahtuuko se usa:n hegemonian ehdoilla vai moninapaisena prosessina, mutta kuitenkin yhteisesti sovittavin pelisäännöin. Länteen vai itään -problematiikka dramatisoitui, kun presidentti Viktor Janukovitš marraskuussa 2013 pani jäihin hallituksensa eu:n Richard Sakwa TAISTELU UKRAINASTA. U kraina on Venäjän kyljessä oleva valtavan suuri maa, joka on varsinkin taloudellisesti menestynyt vuonna 1991 tapahtuneen itsenäistymisensä jälkeen huomattavasti Venäjää heikommin. Jos tämä Sakwan perusanalyysi on oikea, Ukrainan kriisi päätyy aivan uuteen valoon. Kysymys siis on viime kädessä globalisaatiomielikuvien yhteentörmäyksestä. Ukrainalaisten identiteetinmuodostusta mutkistaa se, että maan länsiosa Galitsia oli pitkään osa Puolaa. Suomennos Tatu Henttonen. YDIN 4 / 2016 85 YDINKOKEMUS KIRJAT mukaan Vladimir Putinkin on halunnut rakentaa, vaikka on puheissaan tuskin koskaan vedonnut Gorbatšoviin. Lännen vastaus on kuitenkin ollut euro-atlanttisen laajemman Euroopan rakentaminen, mihin Venäjääkin yhdessä vaiheessa toivotettiin tervetulleeksi, mutta vain atlanttisilla eli toisin sanoen usa:n määrittelemillä ehdoilla. Ukraina oli vuonna 1922 Venäjän ohella Neuvostoliiton perustajavaltio. Vuonna 1991 itsenäistä Ukrainaa kannatettiin kuitenkin lähes yksimielisesti sekä maan länsiettä itäosissa. Suomen kielessä ukrainalaisia etenkin ennen Neuvostoliiton aikoja kutsuttiin vähävenäläisiksi. Jos Neuvostoliiton aikainen kehitys olisi saanut jatkua, ukrainan kieli olisi ennemmin tai myöhemmin kuihtunut länsi-ukrainalaisiksi murteiksi. Etnisesti venäläisiä on Ukrainassa vain pieni vähemmistö, mutta suuri enemmistö ukrainalaisia on tottunut käyttämään venäjää käyttökielenään. Kiovalla, nykyisen Ukrainan pääkaupungilla oli jo tsaarinvallan aikana myyttinen asema 800-luvun rusi-venäläisyyden syntysijana. KUINKA IDÄN JA LÄNNEN INTRESSIT TÖRMÄSIVÄT Vastapaino 2016 464 s
Se johti välittömästi siihen, että Venäjä turvasi itselleen Sevastopolin strategisesti tärkeän sotasataman järjestämällä koko niemimaalla kansanäänestyksen. Pysyvän rauhan ja vakauden turvaamiseksi nämä toisiinsa kietoutuvat konfliktit on ratkaistava sen kaltaisella lähestymistavalla, johon Sakwan kirja opastaa lukijaansa. J o ennen Sakwan kirjaa markkinoille tuli Timo Hellenbergin ja Nina Leinosen kirja Silminnäkijät. Kirjasta saa eniten irti, jos lukee ensin Sakwan teoksen. Kansanäänestyksellä ei ollut ulkomaisia tarkkailijoita, joten paljon on jäänyt väitteiden ja arvailujen varaan. Molempien kunniaksi on luettava, että he pyrkivät objektiiviseen raportointiin. Sen edelleen jatkuva erittäin vaarallinen sisäinen konflikti on oire paljon laajemmasta eurooppalaisesta ja globaalista ajattelutapojen konfliktista. Se on kovin erilainen kirja, raportointia paikan päältä. Hellenberg oli Kiovassa Maidanin aikaan ja toimi ennen eläkkeelle jäämistään tutkijana Aleksanteri-instituutissa, Leinonen puolestaan on Iltalehden toimittaja. Timo Hellenberg & Nina Leinonen SILMINNÄKIJÄT. On ymmärrettävä selvästi, että se ei merkitse tinkimistä parhaista eurooppalaisista arvoista, ihmisoikeuksista, demokratiasta ja oikeusvaltiosta. Maidanin mielenosoitukset johtivat helmikuussa 2014 presidentti Janukovitšin eroon ja uusiin vaaleihin. Ukraina on Euroopan sydämessä. YDIN 4 / 2016 86 YDINKOKEMUS KIRJAT kanssa neuvotteleman assosiaatiosopimuksen. Hellenbergin ja Leinosen kirja täydentää kuvaa Ukrainan konfliktista, vaikka kirjoittajien tiedostamaton poliittis-ideologinen viitekehys onkin automaattisesti ”atlanttinen”. Taistelu Ukrainasta. Krimin valloitus puolestaan käynnisti kapinaliikkeen Itä-Ukrainassa. Siinä kuitenkin Sakwan hyvin dokumentoidun käsityksen mukaan ei ollut kysymys halusta liittää alueet Venäjään, vaikka kapinalliset myöhemmin rupesivat puhumaan Novorossiasta. Maidanin barrikaadien taakse linnoittautunut mielenosoitus Kiovan keskustassa ei kuitenkaan ollut ensisijaisesti mielenosoitus eu-orientaation puolesta, vaan mielenosoitus presidentin poliittista peliä sekä korruptoitunutta valtionhallintoa ja talouselämää vastaan. Osa kapinallisista olisi ilmeisesti halunnut (ja haluaa ehkä edelleen) sen itsenäistymistä. Suurimmalle osalle kysymys on kuitenkin ollut (ja on edelleen) alueen kielellisen ja kulttuurisen autonomian tunnustamisesta sekä Kiovan hallituksen sisäja ulkopolitiikan vastustamisesta. Kirjoittajat ymmärtävät myös selkeästi, että Ukrainan ongelma numero yksi sekä valtiona että yhteiskuntana on valtoimenaan rehottava korruptio. Se merkitsee niiden valistunutta puolustamista. Siinä valtava enemmistö halusi, että Krim liitetään takaisin Venäjään, josta se oli irroitettu ja luovutettu Ukrainalle Nikita Hruštšovin aikana. TAISTELU UKRAINASTA Docendo 2016 250 s.
Kuten muualla Euroopassa, myös Suomessa fasistien ydinjoukko oli maailmansodan katkeroituneita veteraaneja. Monet fasistien myötäilijät selittelivät toisen maailmansodan jälkeen yhteyksiään parhain päin. Väkivaltaa ei vältetty vaan ihannoitiin. Suuri osa näistä tutkimuksista ei ole kuitenkaan ole tunnistanut tai tunnustanut liikkeiden fasismia tai edes käyttänyt koko sanaa. Heidän mielissään ”vapaussota” ei koskaan päättynyt, sillä sen saavutukset oli petetty. MUSTAN SARASTUKSEN AIRUET WSOY 2016 510 s. Heidän mukaansa fasismi tekee voimakkainta nousua valtavirtaan sitten toisen maailmansodan päättymisen. Nykyfasistien silmissä islam on korvannut kommunismin ja juutalaisuuden yleismaailmallisen pahan symbolina. Fasistit eivät onnistuneet vallankaappaushaaveissaan, mutta heidän verkostonsa ulottuivat laajalle. Kirjoittajat sanovat riitauttavansa teoksessaan lähes kaikki käsitykset suomalaisesta fasismista. Lapuan liike, IKL ja Vapaussodan Rintamamiesliitto saattoivat kieltää epäsuomalaisena nähdyn fasisminsa, mutta ne eivät eronneet millään oleellisella tavalla Euroopan fasistien valtavirrasta. Teos selittää sotien välisen ajan fasistien epäonnistumista liikkeiden omilla heikkouksilla. SUOMEN UNOHDETUT FASISTIT YDIN 4 / 2016 87 YDINKOKEMUS KIRJAT. Tutkijat selittävät myöhempää historiakuvan vääristymistä vaikenemisen kulttuurilla. Kolmen historiantutkijan tänä vuonna ilmestynyt teos Suomalaiset fasistit – mustan sarastuksen airuet on ensimmäinen kokonaisesitys aiheestaan. Simo Ortamo Oula Silvennoinen, Marko Tikka & Aapo Roselius SUOMALAISET FASISTIT. Se käyttää nykyaikaista fasismintutkimuksen käsitteistöä ja käsittelee suomalaisia liikkeitä osana eurooppalaista fasismia. Se jättää vähemmälle huomiolle kolikon toisen puolen: fasisteilla oli lopulta vastustajia enemmän kuin myötäilijöitä. KIRJOITTAJAT perustelevat teostaan ajankohtaisuudella. Ne yliarvioivat kommunistien voiman ja aliarvioivat kannatuksensa, ne eivät kyenneet päätöksiin eikä niillä ollut vahvaa johtajaa. TUTKIJOIDEN analyysi ei juuri jätä epäilyksen sijaa. Liikkeen historian tunteminen auttaa sen nykyaikaisten muotojen tunnistamisessa. Teos onkin tuore, kattava ja paikon lähes kaunokirjallinen katsaus sisällissodan jälkeisen Suomen radikaaleihin ja fasisteihin. Vaikeneminen auttoi myös torjumaan kommunistien tavan leimata vastustajansa fasisteiksi kevyinkin perustein. Sotienvälisen ajan liikkeiden syntyhistoriasta, johtajista ja toiminnasta on kirjoitettu teos toisensa perään vuosikymmenten kuluessa. Suomalaisten laaja enemmistö keskustaporvareista vasemmistoon piti kansalaisvapauksia ja demokratiaa itsenäisyyden arvokkaimpana perintönä. SUOMALAISIA fasistisia liikkeitä on tutkittu paljon. Päämääränä oli johtajan alaisuudessa toiminut valtio, jossa vasemmisto olisi murskattu ja puolueet lakkautettu
MITEN SUOMEN LAIT JA VIRANOMAISET SYRJIVÄT TYÖVÄENLUOKKAA Into 2016 154 s. Tämän takia Luokkalakia voikin suositella erityisesti niille, jotka kenties olettavat, ettei yhteiskuntaluokilla ole enää väliä suomalaisessa yhteiskunnassa. Mutta niin Islamilaisen valtion kuin muidenkin jihadistiryhmien, kuten al-Qaidan, harjoittama väkivalta on kaukana nihilistisestä. Se ei ole irrationaalista tai oikukasta, kirjoittaa jihadismin tutkimukseen erikoistunut Shiraz Maher uudessa kirjassaan SalafiJihadism: The History of an Idea. Kansanedustaja Anna Kontula tuo pamfletissaan luokkalain käsitteen nykypäivään tarkastellessaan, kuinka lait ja viranomaiskäytännöt syrjivät köyhiä ja työväenluokkaa. Eero Suoranta VIIMEISEN kahden ja puolen vuoden aikana Islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvan terroristiryhmän väkivallanteot – niin konfliktialueella Irakissa ja Syyriassa kuin sen ulkopuolellakin – ovat saaneet osakseen merkittävästi julkisuutta ja kritiikkiä. Koska keskiluokka uskoo duunareiden olevan luonteeltaan holtittomia ja laiskuuteen taipuvaisia, ”normienpurkutalkoita” ei uloteta toimeentulotuen hakemiseen liittyvään byrokratiaan eikä työttömän lapselle haluta oikeutta kokopäiväiseen hoitopaikkaan. Hurst & Co 2016 256 s. JOSKUS nykyhetken ymmärtämiseksi tarvitaan vanhoja käsitteitä. Maherin kirjan tarkoituksena on antaa selittävä tausta jihadistisen ajattelun kehittymiselle, missä teos onnistuu erinomaisesti. THE HISTORY OF AN IDEA C. Pamfletissa luetellaan paljon pieniä ja suurempia epäkohtia, jotka Kontula lopussa liittää työväenluokkaan kohdistuviin ennakkoluuloihin. mustieto ei kaikissa kysymyksissä riitä kattavasti osoittamaan luokkasyrjinnän laajuutta. Sen sijaan nämä ryhmät ovat osa laajempaa sosiaalista liikettä, jonka juuret ulottuvat pitkälle sunnalaisen islamin historiaan, ja erityisesti salafismin keskeisien oppien uudelleentulkintaan. YDIN 4 / 2016 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Joissain kohdissa Luokkalain argumentointi menee hieman spekuloinnin puolelle, sillä tutkiLuokkalain kova koura Anna Kontula LUOKKALAKI. Teos tutustuttaa lukijan salafi-jihadistisen ajattelun hisJihadismin aatehistoriaa toriaan sekä käsittelee kattavasti sen, mistä salafi-jihadismi kumpuaa ja miten se on kehittynyt viimeisen viidentoista vuoden aikana. Maherin teos auttaa lukijoita osaltaan ymmärtämään, miten tilanteeseen on päästy ja miten jihadismi mahdollisesti kehittyy Islamilaisen valtion kalifaattiprojektin kaatumisen jälkeen. Arabikevään jälkeen jihadismin liekit ovat leiskuneet korkeammalle kuin koskaan aiemmin niin Lähi-idässä kuin Euroopassakin. Ryhmää on syytetty nihilistisestä väkivallasta ja islamin käyttämisestä viikunanlehtenä sen oikeuttamiseksi. 1960–70-luvuilla sanaa ”luokkalaki” käytettiin viittaamaan säädökseen, joka vaikutti ihmisiin eri tavoin heidän sosioekonomisesta asemastaan riippuen. Juha Saarinen Shiraz Maher SALAFI-JIHADISM. Toisaalta tämä on myös osa Kontulan viestiä: virallinen Suomi on sokea päätöstensä luokkavaikutuksille, joten niitä ei myöskään vaivauduta selvittämään
Suomennos Sirkka-Liisa Sjöblom POLIISIKOLMIKKO UUSNATSIEN PERÄSSÄ YDIN 4 / 2016 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. KODITON entinen etsivä, poliisikoulun opiskelija ja KRP:n komisario – minkälaisen sopan siitä saa aikaiseksi. Sarjassa kiehtovaa on ennen kaikkea, että vaikka tavanomainen keski-ikäinen ja lähes elämäänsä kyllästynyt poliisi onkin mukana, pääroolit on jaoteltu kahdelle eri tavoin voimakkaalle naiselle. Avukseen hän hankkii tutkinnanjohtajana toimineen, kodittoman ex-poliisi Tom Stiltonin ja tämän avulla keskusrikospoliisin komisarion Metta Olsäterin. Eikä se toisaalta ole mikään ihme, koska Börjlindit ovat käsikirjoittaneet muun muassa Beck-elokuvia ja Varustamoa. Ratkaisua odottaa myös Stiltonin aikaisemmin tutkima ja ratkaisematta jäänyt prostituoidun murha. Tähän mennessä kolme: Nousuvesi (johon perustuva TV-sarja näytettiin vastikään Suomessa), Kolmas ääni ja viimeisin osa Musta aamunkoitto, jonka henkilögallerian ymmärtämistä helpottaa, jos on aloittanut Nousuvedestä. Tapaukset kietoutuvat lopulta yhteen, jolloin kolmikon yhteistyö on tarpeen. Toinen omintakeisuus liittyy kerrontaan, joka muistuttaa tyyliltään käsikirjoitusta: purkita tästä TV-sarja. Mustassa aamunkoitossa Rönning – nyt Skånessa valmistuneena poliisina – Olsäter ja Stilton yhdistävät jälleen osaamisensa, kun Skånessa ja Tukholmassa tapahtuu samantapaisia piirteitä sisältäviä maahanmuuttajataustaisten lasten murhia. Timo Antero Korhonen Cilla ja Rolf Börjlind MUSTA AAMUNKOITTO S & S 2016 336 s. Nousuvedessä Olivia Rönning on poliisikoulun opiskelija ja törmää poliisikoulun harjoitustehtävän muodossa edesmenneen isänsä tutkimaan murhaan. Yksi ehdokas minulla olisi: Leena Lehtolaisen Hilja Ilveskero, jonka kolmas seikkailu ilmestyi vasta. Kirja on karmiva kuvaus ruotsalaisesta äärioikeistolaisuudesta, jonka keskiössä on Ruotsidemokraateista irtaantunut uusnatsistinen solu, joka tähtää puhtaaseen Ruotsiin ja fasistiseen Pohjolaan. He muodostavat parivaljakon, joka viime kädessä hoitaa hommat. Nyt jää vain odottamaan, koska Maria Kallion jälkeen löytyisi seuraava suomalainen Olivia Rönning. Vaikka romaanissa on uhrattu runsaasti tilaa uusnatsismin kuvaamiseen, lopussa teos kääntyy kuitenkin perinteiseksi ruotsalaiseksi koston ympärille tiivistyväksi draamaksi
CHINA AND THE INTERNATIONAL PRACTICE OF CLIMATE RESPONSIBILITY Tampere University Press 2016 302 s. Tampereen yliopistossa tarkastettu väitöskirja kysyy, mitä vastullisuus merkitsee kansainvälisessä ilmastopolitiikassa. Vaikka tämä ei ole vielä näkynyt Kiinan ilmastopolitiikassa, myös monet kiinalaiset ajattelevat vaurastuvan maan olevan valmis ottamaan lisää vastuuta kansainvälisten kysymysten ratkomisessa. Kiinan käsitys ilmastovastuullisuudesta on pitkään ollut taaksepäin katsova: ilmastonmuutos teollistuneiden maiden syytä ja kehittyvien maiden (Kiina mukaan lukien) ei tarvitse vähentää päästöjä ennen kuin ne ovat saavuttaneet teollisuusmaiden elintason. Tältä pohjalta Kopra Sanna Kopra WITH GREAT POWER COMES GREAT RESPONSIBILITY. Erityisesti tarkastelun kohteena ovat Kiina ja sen tulkinnat ilmastovastuullisuudesta: miten Kiina on vaikuttanut ilmastovastuullisuuden käsitteen kehittymiseen ja miten se on puolestaan muokannut Kiinan kansallista politiikkaa. 11. MARVEL-SARJAKUVIEN Hämähäkkimies päättää käyttää supervoimiaan hyvään, koska ”suuri voima tuo mukanaan suuren vastuun”. Suvereeniudestaan huolimatta valtioiden on tehtävä yhteistyötä sekä omaksuttava tiettyjä velvollisuuksia. Kopra näkee Kiinaan kohdistuvat vaatimukset suuremmasta ilmastovastuun kantamisesta hyvänä asiana, mutta niiden vastapainoksi tarvitaan Kiinan lähtökohtien ymmärtämistä ja teollistuneiden maiden omia toimia. Kansainvälisen ilmastopolitiikan keskittyessä valtiotasolla mitattuihin ilmastopäästöihin vastuu päästövähennyksistä lankeaa tällä hetkellä tavaroiden tuottajille niiden kuluttajien sijaan. Kopran teoreettinen tausta on kansainvälisten suhteiden teorian niin sanotussa englantilaisessa koulukunnassa, jonka mukaan kansainväliset suhteet ovat sosiaalisia suhteita ja niitä määrittelevät yhteisinä pidetyt normit. määrittelee vastuullisuuden olevan ”sosiaalinen käytänne, joka määrittelee, kuka on vastuussa mistä ja kenelle”. Jos Kiinalla on varaa olympialaisiin ja omaan avaruusohjelmaan, miksei se voisi osallistua myös päästövähennyksiin. Eero Suoranta SUURVALLAN SUURI VASTUU YDIN 4 / 2016 90 YDINKOKEMUS VÄITÖS. ”Ulkoistettujen päästöjen” (”offshore emissions”) virallinen tunnustaminen voisi tehdä neuvotteluasetelmista tasapuolisempia ja lisätä Kiinan valmiutta toimia aktiivisesti ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi. Vaikka Kiinan valtio ei näin tekisikään, tulee hyvinvoivien ihmisten maasta riippumatta kantaa oma vastuunsa päästöjen vähentämisestä, Kopra toteaa. Kopra kuitenkin huomauttaa, että Kiinan käsitys itsestään on muuttumassa ja se on alkanut enenevissä määrin pitää itseään suurvaltana. YTM Sanna Kopran 4
Uutisissa vilahtaa myös Donald Trump, joka kommentoi tietovuotajan kohtaloa sanomalla ”ei pidä unohtaa teloituksia”. Lahjakas Edward keksii varmuuskopiointijärjestelmän, jota käytetäänkin epäiltyjä terroristeja tappavien lennokkien ohjauksen parantamiseen. Snowden päättyy luonnollisesti montaasiin, jossa uutisklipit ja -otsikot kertovat, kuinka suuri vaikutus paljastuksilla on ollut. Pahoitteluni, herra Snowden, mutta saatatte joutua olemaan maanpaossa vielä tovin. Sen tiellä seisovana isähahmona toimii Snowdenin kouluttanut CIA-pomo (Rhys Ifans), joka elokuvan loppupuolella puhuttelee suojattiaan valtaisalta videoscreeniltä kuin Orwellin Isoveli ainakin. Elokuva esittää Snowdenin (Joseph Gordon-Levitt) CIA:n leivissä aloittaessaan idealistina, jonka NSA-kollega ristii Lumikiksi ja jota tiedustelupalveluiden kyseenalaiset toimet selvästi häiritsevät. Eero Suoranta LUMIKKI JA ISO PAHA VALVONTAKONEISTO SNOWDEN • Ohjaus: Oliver Stone • Käsikirjoitus: Kieran Fitzgerald & Oliver Stone • Rooleissa: Joseph Gordon-Levitt, Shailene Woodley, Melissa Leo, Zachary Quinto, Rhys Ifans YDIN 4 / 2016 91 YDINKOKEMUS ELOKUVAT. Japanin komennuksella hänelle paljastuu, että USA on ujuttanut haittaohjelmia jopa liittolaismaidensa sähköverkkoihin ja pystyy halutessaan pistämään ne kerralla poikki. Pohjimmiltaan Snowden on klassinen kasvutarina, jossa nuori mies päättää asettua epäoikeudenmukaista järjestelmää vastaan ja saavuttaa siten itsenäisyytensä. Tyttöystävä Lindsay Millsille (Shailene Woodley) taas jää tarinassa suojeltavan viattoman rooli. Matkan varrelle mahtuu epäonnistunut yritys päästä armeijan erityisjoukkoihin, ura CIA:ssa ja tiedustelupalveluiden alihankkijana, suhde liberaaliin tyttöystävään sekä pako Hongkongiin, josta elokuvan kehytkertomus alkaa. EDWARD SNOWDEN: roisto vai sankari, patriootti vai petturi. Hän on myös se henkilö, jolle tammikuussa annetaan Yhdysvaltojen luoman valvontakoneiston avaimet käteen. Gordon-Levittin uskottava roolisuoritus tietovuotajana ei riitä karkottamaan tunnetta siitä, että tositapahtumia on maustettu aimo annoksella Hollywoodkliseitä. Tositapahtumiin perustuva Snowden kertoo, kuinka Ayn Randia lukevasta isänmaallisesta konservatiivista tuli yksi viime vuosien kuuluisimmista tietovuotajista ja maanpakolaisista. ”Terrorismi on tekosyy”, Snowden tajuaa – todellisuudessa massavalvonnassa on kyse taloudellisesta ja sosiaalisesta kontrollista
Mutka-orkesteri EI NYT, EHKÄ MYÖHEMMIN Rapu Records 2016 Cityman RHYTHM / EMOTION Solina Records 2016 Jimi Tenor SAXENTRIC Herakles Records 2016 TÄSSÄ ON BIISIVETOISTA, PAATOKSELLA LAULETTUA TANSSIMUSIIKKIA NYKYAIKAISELLE IHMISELLE. Tässä on biisivetoista, paatoksella laulettua tanssimusiikkia nykyaikaiselle ihmiselle. 2. Toivottavasti seuraava albumi ilmestyy hieman ripeämmällä tahdilla! Rehvakkaasti jonkinlaisesta emotionaalisesta juppiudesta ammentava lounaissuomalainen Cityman (ent. Alpo ja Tomi) läiskäisee pöytään niin tuhdin paketin nykisyttävää ja laulattavaa elektronista musiikkia, että tämä projekti taitaa mennä suoraan kansainvälisiin piireihin. Varaukseton suosittelu: musiikkia, joka ei vaadi paljon, mutta antaa kaiken. 1. 3. Sävellykset ja sanoitukset paiskaavat mallikkaasti kättä ja bändin hyvin hioutunut soitto kantaa läpi albumin. Musiikissa on vaikutteita Coltranen ja Sandersin kaltaisista jazzjäteistä, ethiojazzista, hieman 70-luvun nigerialaisfunkista. Kestohitiksi nousee levyn aloittava Hold On. Tätä hyvin toimivaa konseptia on helsinkiläinen Mutka-orkesteri hionut kymmenen vuotta ennen äsken julkaistua ensialbumia. 2. Levyllä on onnistuneesti sulatettu erilaisia 90-luvulta haiskahtavia vaikutteita housesta lähtien. Kappaleissa, joissa multi-instrumentalisti Tenor soittaa yksin kaikki soittimet, on hämmentävän hyvä yhteensoitto. YDIN 4 / 2016 92 YDINKOKEMUS LEVYT. Kappaleiden tunnelmat vaihtuvat toiveikkuudesta melankolian kautta epätoivoon, mutta kuuntelijalla pysyy hyvä fiilis loistavan toteutuksen takia. 3. Kauniisti soivat akustiset kitarat, puhaltimet ja sielukas laulu, unohtamatta stemmoja, viulua ja komppiryhmää. Nikkes plättar Musiikin suurkuluttaja Niklas Piiparinen jakaa Ytimen lukijoiden kanssa valikoituja ajatuksiaan äänistä, joihin harrastuksensa parissa törmää. Bändi tykittää rennosti menemään myös loungempaa kamaa. Omaa tietään kulkevan Jimi Tenorin uudella levyllä rytmi vie mukanaan, ja jokainen lihas lähtee jammaamaan tahdosta riippumatta rönsyileväksikin yltyvässä säveljuhlassa. 1
–Millähetkelläihmiseltävedetäänmattopoisjalkojenalta jakukasenhetkenmäärittää. –MinnaCanthinteokset pyörivätpöydälläkuinodottaen jotainminulta.Jakäviniin,että saunastaseidealähti:teenmonologinteostenpohjalta! TeatteriohjaajaEija Vilpasinnostuijatuliohjaamaannäytelmän, kertooKiraBoesen.Boesen onnäyttelijä,teatteriohjaaja, tanssija,koreografijateatteriilmaisunopettajaSavonlinnan Taidelukiossa. Boesenjohdattaatäydenkatsomonsuoraanköyhänkansan naisensydämeniloihinjamurheisiin,myöspimeimpiinhetkiin, jolloinhäneltäviedäänihmisarvopois,eikähänenääselviä. Leena Güell 93 YDINKOKEMUS NÄYTELMÄT KÖYHÄN NAISEN ÄÄNI YDIN 4 / 2016. MINNA CANTHIN NAISIA • Ohjaus:EijaVilpas • Rooleissa:KiraBoesen,PaavoHakulinen • www.missaonni.com KÖYHÄNnaisenäänitavoittaa sen,jokapääseekuulemaanja näkemäänKira Boesenin tähdittämäänäytelmääMissä onni?, jokapohjautuuMinna Canthin teoksiin.HuolimattaarvostelustajapilkastakinCanthpuhui 1800-luvullasuoraantyöttömyydestä,yhteiskunnallisestaeriarvoisuudesta,parempiosaisten itsekkyydenräikeydestä,mielenterveydellisistäongelmistakurjuudenjaköyhyydenpuristuksessasekämiestenylivallasta. NäytelmääonesitettypuolitoistavuottaeripuolillaSuomea. MinnaCanthtaistelisaadakseenitselleenkoulutuksenja itsenäisyyden.Hänelättiseitsemänlastaanjalevittikirjojensa jaWapaita Aatteita-nimisenlehtensäkauttaedistyksenideoita Suomenkansaan.Silloisenkäsityksenmukaannaiseteivätkestäisipitkiäkoulupäiviätaisuuria vaatimuksia,vaansairastuisivat auttamattahermoheikkouteen. pohtiiBoesenesityksenjälkeen Muhasaarenteatterissaelokuussa2016. YDIN 4 / 2016 93 YDINKOKEMUS ELOKUVAT MISSÄ ONNI
Y hdysvaltain vaalit hämmensivät. Hillary Clintonin voittoa oltiin pedattu pitkään. Taloudellisesti usa:ssa elettiin pimeää aikaa, johon Obama toi valoa. John McCain ja Sarah Palin olivat sivuosassa – vaikka Palin oli monelle uhka, Obama oli toivon symboli. Vaikka talous on nousussa, laman henki on monin paikoin läsnä. Obaman tarjoama hyvän fiiliksen politiikka alkoi rapistua, mutta hän sai toisen kauden vuonna 2012. Hän innosti, vakuutti tuoreella tavalla ja pääsi presidentiksi. Mieleeni tuli syksy 2008, jolloin olin postdoc-tutkijana Chicagossa. sa. Toivo tuli ja toivo meni. Kun Yhdysvalloissa pankit veivät asuntoja, meillä Suomessa lainan saaminen vaikeutui. Luin politiikan teoriaa professorini Ernesto Laclaun kanssa Northwesternyliopistossa ja ymmärsin Barack Obamaa täysin. Enää puolueilla ei ole varaa olettaa, että samat ihmiset äänestävät heitä vuodesta toiseen tai että ihmiset tulisivat puolueidentiteettinsä tai ennalta-annettujen intressien vuoksi uurnille. YDIN 4 / 2016 94 KOLUMNI. Olin myös Ydin-lehden päätoimittaja. P olitiikan on tarkoitus yhdistää niitä, joilla ei ole ennalta mitään yhteyttä. Jotain uudistuksia saatiin läpi, mutta talouskriisin jäljet eivät korjaantuneet kaikkien osalta. Hallinnoiminen oli hankalaa, sillä republikaanit hallitsivat senaattia ja kongressia. Hän rinnasti erilaisia poliittisia vaatimuksia, eri ryhmät olivat innoissaan värväämässä Obamalle kannattajia. Lehden kannessa luki ”lama”, mistä sain kritiikkiä, sillä määritelmällisesti emme Suomessa olleet lamaa lähelläkään. Silti lama horisontissa Obama-numeron kannessa on yhä vahva metafora. Se luo ”meitä”, sillä ”meitä” – kansaa tai demosta eli politiikan keskeistä toimijaa – ei ole ennalta. Ensimmäinen musta presidenttiehdokas oli voittanut politiikan konkarin ja poliittisen dynastian jäsenen esivaaleisOBAMASTA TRUMPIIN: DEMOKRATIAA, EI DEMOGRAFIAA EMILIA PALONEN Kirjoittaja toimii yliopistonlehtorina Helsingin yliopistossa sekä tutkii ja teoretisoi populismia kansainvälisesti ja paikallisesti. On turha olettaa, että nainen äänestää naista, koulutettu koulutettua tai köyhä köyhempää. Kun Ahtisaari voitti Rehnin, näimme tämän Suomessakin
Se luo ”meitä”, sillä ”meitä” – kansaa tai demosta eli politiikan keskeistä toimijaa – ei ole ennalta. Sille politiikka on ”yhteisten asioiden hoitoa”: neutraalia puuhastelua. Kaksipuoluejärjestelmässä puolueiden sisällä on valtava kirjo erilaisia puolia (tästä suomen kielen sana puoluekin juontaa juurensa). Trumpismissa populismi kietoutuu rasismiin, nationalismiin ja xenofobiaan. Obama oli hallinnut kahdeksan vuotta, ja Clinton oli ollut mukana hallituksen ministerinä. Se ei synny siitä, että äänestää (tai ei äänestä) miljonääriä. Samaistuminen ei ole järjen asia tai automaattista. Asiantuntevuus oli hänen valttinsa, mutta sitä kyseenalaistettiin fbi:llä. P olitiikassa luokka ei ole ennalta annettu määritelmä: Marx ja Engels vaativat proletariaattia tunnistamaan kahleensa ja Althusser kirjoitti kutsuun vastaamisesta. Clinton luotti demografiaan ja siihen, ettei Donald Trumpia otettaisi tosissaan. Kuitenkin politiikassa tarvitaan tunnetta sekä perusteluja, positioita ja debattia, sillä pelkkä tunne ja ristiriita eivät yksinään riitä pitkälle. YDIN 4 / 2016 95 KOLUMNI. Äänestämme eri syistä. Yhdysvaltojen vaalijärjestelmässä ei riitä, että saa eniten valtakunnallisesti ääniä: ”me” pitää houkutella esiin niin maaseudulla kuin kaupungeissa, ja erilaisissa osavaltioissa. Hän oli järjen ääni ”hullua” miljonääriä vastaan: kokenut teknokraatti ja puolueen sisäpiiriläinen. Ei ole hylkääminenkään: nationalismi, xenofobia tai rasismi eivät luo luokkaa, vaan poliittista ”meitä” poissulkemisen kautta. Niin tekivät myös vaaliennakoiden laatijat. Clinton väitti, että ”Amerikka on jo mahtava”, mutta Trumpin ”Make America Great Again” upposi. Obama sai Hillary-fanit mukaansa karismallaan. Työväenluokka luo itsensä poliittisena toimijana. Nämä on tunnistettava erillisinä ja haastettava, ei moralisoiden ja omaa paremmuutta korostaen vaan analysoiden niiden syitä. Clinton ei onnistunut tekemään sanderseja tai obamia mobilisoimalla nuoria ja uusia äänestäjiä. Demosta luovan populismin vastakohtaan, teknokratiaan, liittyy demografinen politiikan ymmärrys, jossa puhutaan äänestäjäryhmistä, positioista ja intresseistä. Kahdeksan vuotta myöhemmin demokraatit pitivät huolta siitä, että Clinton pääsi läpi esivaaleista, mutta innostus ei ollut samanlaista. On luotava omia poliittisia vaatimuksia ja vaihtoehtoja. On otettava väki mukaan politiikan demokseksi, määrittelemään poliittisia vaatimuksia ja sitä, mikä mättää. Politiikan on tarkoitus yhdistää niitä, joilla ei ole ennalta mitään yhteyttä. Politiikka on demokratiaa, ei demografiaa. Se takaa, että ”Amerikka” ei ole vain menestyviä kaupunkeja. Hän edusti naisia ja vähemmistöjä, irrallisia ja erillisiä ryhmiä – vaan ei luonut ”meitä”. Kannattajien innostus ja kampanjointitavat loivat yhteisöjä ja paikkasivat haavoja, joita ensimmäiseen naispresidenttiin tähdänneen kampanjan kariutuminen oli aiheuttanut. On luotava ”meitä” vaatimusten, ei kulttuurin kautta. Kun äänestetään epäpoliitikkoa, josta on tullut miljonääri, samaistutaan unelmaan paremmasta ja nykytilan kritiikkiin
Tarkemmin sanottuna äänestyksessä ei edes päätetty kiellosta, vaan vasta siitä, että ensi vuonna aloitettaisiin neuvottelut kaikki ydinaseet kieltävästä sopimuksesta. Kaikki maat kannattavat ydinaseetonta maailmaa ja ovat ainakin puheissa yhtä mieltä siitä, että ydinaseista on luovuttava. Juuri tässä on ongelman ydin. että sen tullessa voimaan viisi ydinaseita jo hankkinutta maata saivat ”luvan” pitää ne väliaikaisesti, kunnes aseistariisuntaneuvottelut käynnistyisivät. Kaikki Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maat äänestivät puolesta, samoin monet Aasian maat. Jo tällä hetkellä voimassa oleva ydinsulkusopimus, niin kutsuttu npt-sopimus, vaatii aseistariisuntaneuvotteluja, jotka johtaisivat ydinaseista luopumiseen. Juuri siksi viisi virallista ydinasevaltiota (Ranska, Iso-Britannia, Kiina, Venäjä ja usa) puolustavat ydinaseita ja vastustavat kieltosopimusta. Miksi viidellä maalla on oikeus pitää ydinaseita – ja myös modernisoida niitä ja kehittää uusia – kun muut maat sitoutuvat ydinaseettomuuteen. Vastaava sopimus on jo olemassa biologisille ja kemiallisille aseille, miksei siis myös ydinaseille, jotka uhkaavat ihmiskuntaa aivan eri tasolla. Virallisista viidestä ydinasevaltiosta usa, YDIN 4 / 2016 96 KOLUMNI. U hkaa ydinsulkusopimusta, estää aseistariisunnan etenemisen, polarisoi ja jakaa maat kahteen leiriin – uhkakuville ei ollut tulla loppua, kun yk:ssa ensimmäistä kertaa sen 71-vuotisen historian aikana äänestettiin ydinasekiellosta. Juuri tässä suhteessa ydinsulkusopimus eroaa ratkaisevasti biologiset ja kemialliset aseet kieltävästä sopimuksesta. Sopimuksen ovat allekirjoittaneet kaikki maat lukuun ottamatta Intiaa, Pakistania, Israelia ja Pohjois-Koreaa, joilla kaikilla on ydinaseita. Ä änestystulos oli odotusten mukainen, mutta mielenkiintoinen. 123 maata äänesti neuvottelujen aloittamisen puolesta, 38 vastusti ja 16 äänesti tyhjää. Sen heikkous on kuitenkin siinä, YK-RINTAMALTA VIHDOIN JOTAIN UUTTA TARJA CRONBERG Kirjoittaja on Suomen Rauhanliiton puheenjohtaja ja SIPRI:n erityisasiantuntija
On olemassa riski, että neuvottelut käydään ydinaseettomien maiden kesken, vaikka nimenomaan ydinasevaltioiden, sekä viiden virallisen että neljän ulkopuolisen, tulisi toteuttaa sopimusta. Vaikka kaikki valtiot eivät sitä heti hyväksyisikään, se merkitsisi, että kansainvälisellä yhteisöllä olisi yksi selkeä kanta ydinaseisiin. Tämä siitä huolimatta, että ydinsulkusopimus nimenomaan edellyttää aseistariisuntaa. usa:n painostus oli tuottanut tulosta. Norja, Islanti ja Tanska äänestivät Nato-maina vastaan, Suomi tyhjää ja Ruotsi puolesta. Myös npt-sopimuksen ulkopuolella olevat ydinasevaltiot Intia ja Pakistan äänestivät tyhjää. Onko kieltosopimuksella siis yhtään mitään arvoa. Venäjä, joka käytti puheenvuorossaan voimakkainta kieltä vastustaessaan kieltosopimusta, vieläpä väitti npt-sopimuksen takaavan heille oikeuden ydinaseisiin. Tällä hetkellä valtiot määrittelevät kantojaan siitä, haluavatko ne osallistua maaliskuun lopussa alkaviin neuvotteluihin. Venäjä, Ranska ja Iso-Britannia äänestivät vastaan: aika ei ole otollinen, luopumista ei voida todentaa, aseet ovat tärkeitä maiden turvallisuudelle – argumentteja kyllä löytyy. Miksi viidellä maalla on oikeus pitää ydinaseita – ja myös modernisoida niitä ja kehittää uusia – kun muut maat sitoutuvat ydinaseettomuuteen. Ydinaseettomilla mailla on vihdoin puheenvuoro! Ydinasevaltiot ovat väittäneet, että kieltosopimus romuttaisi ydinsulkusopimuksen. Sen ongelmahan on juuri, että se sallii viidelle maalle ydinaseet ja että maat, jotka haluavat kehittää ydinaseita, voivat jättäytyä sopimuksen ulkopuolelle. Juuri tässä on ongelman ydin. Kieltosopimus kieltäisi ydinaseet kaikilta valtiolta. Minkäänlaista pohjoismaista yhteisrintamaa ei myöskään syntynyt. Kaikki kunnia Ruotsille! E ntä nyt. Miksi yhdeksän valtion päämiehillä pitäisi olla mahdollisuus aiheuttaa nappia painamalla katastrofaalista tuhoa, josta kärsisivät myös ydinaseettomat valtiot?. Jopa ydinaseriisunnassa erittäin aktiivinen Norja äänesti vastaan. Lähes kaikki Natoon kuuluvat sekä usa:n ydinsateenvarjon suojaamat maat (kuten Japani ja Australia) äänestivät vastaan. Kyllä on. Toinen huomionarvoinen tyhjää äänestänyt oli Kiina, joka selkeästi rikkoi viiden virallisen ydinasevaltion yhteisrintaman. Tätä ei olisi koskaan tapahtunut ilman yk:n äänestystä. Ydinaseettomat valtiot ovat puolestaan esittäneet, että kieltosopimus täydentäisi voimassa olevaa sopimusta. Miksi ydinaseet takaisivat joidenkin valtioiden turvallisuuden, mutta eivät kaikkien. Olin viikko äänestyksen jälkeen eu:n ydinaseita käsittelevässä konferenssissa, jossa heti ensimmäinen paneli käsitteli kieltosopimusta. Hollanti oli ainoa Nato-maa, joka poikkesi YDIN 4 / 2016 97 KOLUMNI. Vihdoin tapahtuu jotain ja kunnon keskustelu voi alkaa. usa, Venäjä ja Ranska olivat altavastaajina kun Chilen edustaja puhui kiellon puolesta. yhteisestä linjasta ja äänesti tyhjää
Ole niiden kanssa, jotka näkevät nälkää, ja niiden kanssa, jotka työntävät puolillaan olevat ruokalautaset syrjään. ”Suurena esteenä tämän tiellä on koettu oman kausiluontoisen julkaisun puute – jo neljättä vuotta ilmestynyt tiedote ei ole kyennyt luonteensa vuoksi toimimaan kuin tiedottavana jäsenjulkaisuna. Näihin kuului muun muassa seuraava ote Suomen Lähetysseuran julkaisemasta afrikkalaisten rukousten kirjasta: Elämän ydinkysymykset Niin kauan kuin meillä vielä on kengät jalassamme, anna meidän rukoilla niiden ihmisten puolesta, joilla ei ole jalkoja. Ja valvo, että me jaamme kaiken niiden kanssa, joilla ei ole mitään. Ole niiden kanssa, joilla on kaikkea: suuret autot, kauniit talot ja paljon rahaa. YDIN 4 / 2016 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. He eivät ole sen tyytyväisempiä kuin mekään. Lehden ensimmäinen päätoimittaja oli Ilkka Taipale. Ole niiden kanssa, jotka epäoikeudenmukaisuus tukahduttaa. Lisäksi Ytimen ensimmäisessä numerossa Pekka Peltola haastatteli rauhanaktivisti Peggy Duffia, Kalervo Siikala kirjoitti maailman jakautumisesta pohjoiseen ja etelään ja Mikko Valtasaari käsitteli Kiinassa käynnissä ollutta kulttuurivallankumousta. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. Nyt ilmestyvä Ydin aloittaa ytimien sarjan, joka poistaa tuon puutteen.” Ensimmäisessä numerossa Ytimen kerrottiin keskittyvän muun muassa ”sodan ja rauhan ongelmiin, kansainvälisiin kysymyksiin, ulkopolitiikkaan, turvallisuuspolitiikkaan” sekä ”kehitysmaapolitiikkaan, YK:hon, aseidenriisuntaan, maamme mahdollisuuksiin vaikuttaa pysyvän rauhantilan luomiseksi maailmaan, sanalla sanoen elämämme ydinkysymyksiin.” Lehdessä julkaistaisiin myös ”riehaa, rukouksia, runoja, kuvia ja kertomuksia”. ”YTIMIÄ myöten on sadankomitealainen ajattelutapa tahtonut vaikuttaa koko yhteiskuntamme arvostuksiin ja toimintoihin sodan ja rauhan kysymyksissä”, alkaa Ydin-lehden ensimmäinen, vuonna 1966 ilmestynyt numero
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä onnittelee 50-vuotiasta Ydintä. DEMOKRATIA TARVITSEE MIELIPIDELEHTIÄ! SOSIALIDEMOKRAATTINEN EDUSKUNTARYHMÄ VASEMMISTON MEP – täydellä tarmolla & suurella sydämellä! Ota yhteyttä: Merja Kyllönen merja.kyllonen @europarl.europa.eu Puh. +32 2 28 45543 Avustaja Suomessa: +358 40 663 1866 Edustajasi Euroopassa WWW.MERJAKYLLONEN.FI