IHMISELLE, JOLLE VÄKIVALLATTOMUUS JA VASTUU MAAILMASTA OVAT INTOHIMO. . 51. Hanna Nikkanen ja ilmaston dramatiikka Internet-ihmisten kokoontumisajot Pietarin pitkä vuosisata. 2017 / www.ydinlehti.fi / 9 euroa VAIKEA ITSENÄISTYMINEN Itsenäinen ja demokraattinen Suomi ei syntynyt yhdessä yössä tai jättämättä arpia kansakunnan sieluun. vuosikerta / 4 l
/ 72 JOEL MILLWARD-HOPKINS JA JONATHAN BUSCH Rahat tai moraali – kapitalismi ja fossiiliset polttoaineet / 76 RIIKKA JALONEN Rauhankasvatus vahvistaa yhteiskuntarauhaa YDINKOKEMUS 78 EERO SUORANTA Oudon ja fantastisen asiantuntija / 82 JUHANA UNKURI Epäinhimillistä kontrollipolitiikkaa vastaan / 84 JUHANI TOLVANEN Suomalaisen sarjakuvasankarin merkilliset vaiheet / 86 Kirja-arviot / 92 Levyt / 93 EERO SUORANTA Pohjoismaisen kolonialismin syvät jäljet / 94 VEIKKO HALMETOJA Detroitin kaaos taittuu / 96 PERTTI JOENNIEMI Joulupukki rauhanpoliittisena voimavarana / 98 Pala historiaa YDIN 4 / 2017. SISÄLLYS 4 Pääkirjoitus / 6 Tekijät / 7 Ytimekkäät / 11 LAURA LODENIUS Aseteollisuudelle avaimet EU:n kassakaappiin. YDINHETKI 14 ARJA ALHO Rohkea on rauhan kannalla / 20 ARJA ALHO Konsensuksen kyseenalaistaja / 24 JENNI HEIKKA EU kääntää katseensa konfliktimineraaleihin / 30 RIITTA OITTINEN Internetin ”musta pörssi” Brysselissä / 34 VILLE ROPPONEN Kolyman unohdetussa piinapenkissä / 38 JONI KREKOLA Työväen edustajien vuoristorata / 42 VENLA TOIVONEN Draamaa ilmastonmuutoskeskusteluun / 44 PEKKA ELOMAA Pahat maisemat YTIMESSÄ 50 SEPPO HENTILÄ Itsenäistyminen – sattuma vai välttämättömyys. / 55 MARJALIISA HENTILÄ Saksalaisiin hurahtaneet / 60 NIKO KANNISTO Itsenäinen Suomi rakennettiin kunnissa / 64 AARNI TUOMINEN Geopoliittista oppia satavuotiaalle / 67 MIKKO LEHTONEN Missä politiikka sijaitsee
Suomen valtiolliset rakenteet olivat osin muotoutuneet jo Ruotsin vallan ja autonomian aikana. Silti viimeisimmänkin mielipidemittauksen pohjalta näyttää, että suomalaiset pitävät arvossa hyviä naapuruussuhteita eivätkä haikaile Naton mahdollista turvaa lisäämällä jännitystä ja epävakautta Pohjolaan. Esimerkiksi presidentti Martti Ahtisaari tokaisi Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa lokakuussa Nato-jäsenyyden olevan osoitus kuulumisestamme länteen. Vastausta on haettava Pohjolan historiasta ja erityisesti lähihistoriasta. Ulkopuolinen painostus on kuitenkin ilmeisen kovaa, myös ydinasekieltosopimuksen suhteen. Ranska on sijalla 60 ja Saksa 100. Suomea militarisoituneempia eurooppalaisia maita ovat muun muassa Venäjä, Kypros, Kreikka, Valko-Venäjä, Ukraina ja Turkki. Ruotsi vetäytyi tuolloin Manner-Euroopasta, luopui pyrkimyksestä vallata takaisin Ruotsin valtakunnan itäiset osat (eli Suomen) ja ryhtyi rakentamaan hyviä suhteita Venäjään. YDIN 4 / 2017 4 PÄÄKIRJOITUS. Vähemmän militarisoituneita ovat kaikki muut pohjoismaat. Ruotsin entinen Suomen suurlähettiläs Mats Bergquist kuvaa ruotsalaisen turvallisuusajattelun käännettä vuodelta 1812 syksyllä julkaistussa kirjassa Vakaus vaakalaudalla. S uomen itsenäistyminen ei ollut ihan johdonmukainen prosessi, kuten Seppo Hentilä kirjoittaa esseessään joulukuun kuudennen päivän tirkistelyaukosta. On suurta rikkautta, että kansallisessa identiteetissämme on elementtejä niin idästä kuin lännestä. MILITARISMIN AAVE, RAUHAN HAAVE! ARJA ALHO päätoimittaja S yksyn hieno uutinen oli, että kansainvälinen kampanja ydinasekiellon puolesta (ican) sai Nobelin rauhanpalkinnon. Sillä oli merkitystä, kun nuori kansakunta alkoi eheytyä sisällissodan jälkeen oikeusvaltiona ja demokratia lujittui erityisesti paikallisesti. Vaikka Ruotsin liittyminen Euroopan unioniin merkitsi ensimmäistä suurta muutosta tässä ajattelussa, Nato-jäsenyys olisi Bergquistin mukaan kiistatta uusi suunta. Niko Kannisto kirjoittaa tästä Suomi 100 -kokonaisuudessamme. Tiedämme myös lukemalla aikalaiskirjoituksia, että sotien jälkeen Suomessa tehtiin paljon puolueettomuuden ja sotilaallisen liittoutumattomuuden luottamuspääoman hyväksi. Sotilaallisen liittoutumattomuuden linjaa kuitenkin miinoitetaan koko ajan ankarasti. Pohjolan vakaus merkitsi Suomelle pohjoismaisen hyvinvoinnin jättiloikkaa. Kulttuurihistoriaa ei ole syytä kieltää eikä hävetä – etenkään, kun muistan Ahtisaaren aikanaan päihittäneen haastajansa Elisabeth Rehnin parempana karjalanpiirakan rypyttäjänä! Olemme kuitenkin jo militarisoitumista mittaavan indeksin mukaan maavertailussa sijalla 22. Piste. Suomi ei ollut mukana neuvotteluissa, ei äänestänyt sopimuksen puolesta eikä toistaiseksi ole allekirjoittamassa sopimusta, toisin kuin Ruotsi. Miksi näin. Hän arvelee, ettei poliittista tukea tälle muutokselle ole helppo saada
Inhimillisessä kanssakäymisessä se tarkoittaa uskallusta mennä oman mukavuusalueen ulkopuolelle erilaisuuden kohtaamisen kautta. Kannan pitää muuttua! Ydinaseiden kieltämisessä eteneminen on paitsi ihmiskunnan myös maapallon tulevaisuuden kannalta ykkösasia. Yhteiskunnallinen ulottuvuus ei enää aukene. Silloin alkaa pyöriä kehässä eikä näe uusia mahdollisuuksia. Populismia pahimmillaan on se, että katse kääntyy omaan napaan. S uomen varustelumenot tulevat uusien asehankintojen myötä nousemaan Naton vaatimaan kahden prosentin osuuteen bruttokansantuotteesta. Lehtonen ja Anu Koivunen ovat löytäneet ajastamme erilaisia poliittisen identifioitumisen muotoja, joiden puolesta esitetään kutsuhuutoja. Vastavoimaa militarismille tarvitaan! Niin rauhanliike kuin sen julkaisemat lehdet joutuvat pohtimaan, kuinka voimme edistää kriittistä tekstin ja kuvan lukutaitoa. Siitä nimittäin syntyy rohkeus ajatella itse ja vapaus valita toisin. Samalla rauhantyön rahoitus valtion budjetissa puolittuu. Aiheena on sellaisiakin asioita, joista on ollut tapana vaieta: Saksalaisuuteen hurahtaminen, josta Marjaliisa Hentilä kirjoittaa, tai Joni Krekolan kuvaama kansan valitsemien edustajien karu kohtelu. Siksi myös Ydin-lehden tilaajat ja Lääkärien sosiaalisen vastuun jäsenet saavat tämän numeron kanssa Ira Helfandin Rajoitettu ydinsota, globaali katastrofi -kirjasen. Ydinasekieltosopimusta emme ole allekirjoittamassa siksi, että myötäilemme tässäkin asiassa Nato-maiden linjauksia. Kiitos Ydin-tilaajille kuluneesta vuodesta. Lehtonen asettaa kiinnostavia kysymyksiä, jotka alleviivaavat surutyön loppuunsaattamista sekä elämän jatkumisen vapauttavaa merkitystä. Populismia parhaimmillaan kuitenkin on, että ihmiset kokevat politiikan puhuvan juuri omasta elämästään ja kokemuksistaan, mutta myös antavan voimaa toimia asioiden muuttamiseksi niin yksilön tasolla kuin yhteiskunnassakin. Rauhaa ja rakkautta vuodelle 2018! YDIN 4 / 2017 5 PÄÄKIRJOITUS. Ehkä myös politiikassa on kyse uskalluksesta unelmoida. Arjen pienillä teoilla voi tehdä valintoja ja osoittaa välittämistä. Katsomme myös sisällissodan jälkeensä jättämään pahaan maisemaan Pekka Elomaan kameran linssin läpi. Niistä populismi on pahassa maineessa. Samoin se, kuinka pilapiirtäjät olivat sata vuotta sitten rohkeita, rauhanaktivistit jopa uhkarohkeita. Silloin alkaa pyöriä kehässä eikä näe uusia mahdollisuuksia, eikä liioin edessä siintävän horisontin kauneuden antamaa voimaa jaksaa. Mikko Lehtonen kirjoittaa vasemmistosta, jonka on tunnustettava, ettei ”vääryyttä vastaan taistella organisatorisin toimin eikä kannatuksen valumista pysäytä pehmeä imagobrändäys”. Y din-lehti avaa Suomen valtiolliseen historiaan uusia näkökulmia monen esseen voimin. Menneestä on syytä kutoa tulevaisuuden kangasta. Populismia pahimmillaan on taas se, että katse kääntyy omaan napaan. Politiikka ja poliittinen toiminta saa siksi tieteestä pohjaa rationaaliselle punninnalle, taiteesta taas kykyä asettautua erilaisiin tunnetiloihin ja toisten kokemuksiin. Siitä syntyy demokratian ja oikeusvaltion elinvoima, hengittävä kansalaisyhteiskunta ja politiikan muutoskyky
vuosikerta (Rauhaa kohti -lehden 89. Huomautukset 14 päivän kuluessa. IRTONUMEROITA Akateeminen kirjakauppa (Helsinki) Rosebud-kirjakaupat PDF-versiona Ytimen verkkokaupasta: www.holvi.com/shop/ydin-lehti YDIN 4 / 2017 tekijät YDIN 4 / 2017. / sivu 42 JUHANI TOLVANEN on sarjakuvaneuvos. vuosikerta) PAINOPAIKKA Painotalo Plus Digital ISSN 0356-357X YDIN on Kultti ry:n jäsenlehti. / sivu 64 JUHANA UNKURI on vapaa toimittaja. / sivu 86 JOEL MILLWARD-HOPKINS on ympäristöja taloustieteiden postdoc-tutkija Leedsin yliopistossa. / sivu 50 NIKO KANNISTO on filosofian tohtori, jonka väitöskirja käsitteli kansakunnan eheytymistä sisällissodan jälkeen. / sivu 7 & 30 NIKLAS PIIPARINEN on musiikin ystävä ja pitkäaikainen Ydin-lehden avustaja. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai julkaisussa sattuneesta virheestä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. alv 10% ILMOITUSKOOT JA -HINNAT (hintoihin lisätään alv 24 %) Takakansi 172 x 197 mm + leikkuuvarat 5 mm 1 500 € 1 sivu 162 x 218 mm 1 000 € 1/2 sivua 162 x 107 mm 500 € tai 79 x 218 mm 500 € 1/4 sivua 162 x 49 mm 300 € tai 79 x 107 mm 300 € JULKAISIJA Ydin-julkaisut ry. / sivu 90 VENLA TOIVONEN on yleisen historian maisteriopiskelija. 040 709 3770, arja.alho@ydinlehti.fi TOIMITUSSIHTEERI Eero Suoranta, eero.suoranta@helsinki.fi HALLITUKSEN PJ Kalevi Suomela, kalevi.suomela@gmail.com ULKOASU Iina Lievonen, Luyi Ma, Martina Babisová TAITTO Teppo Jäntti KANNEN KUVA Pekka Elomaa TILAUKSET ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi Danske Bank FI 42 8000 1301 5099 24 Ydin ilmestyy neljä (4) kertaa vuodessa. 51. / sivu 82 YDIN-LEHTI Rauhanasema, Veturitori 3, 00520 Helsinki ydin@ydinlehti.fi, www.ydinlehti.fi PÄÄTOIMITTAJA Arja Alho, p. / sivu 38 MIKKO LEHTONEN on Tampereen yliopiston mediakulttuurin professori. / sivu 84 AARNI TUOMINEN on valtiotieteiden maisteri ja maailmanpolitiikan opettaja. / sivu 34 ARTO SALMELA on eläkkeellä oleva kaavoituksen ohjaaja ja rakennustalouden tutkija. Lehti pidättää itsellään oikeuden käsitellä sille toimitettua materiaalia. / sivu 55 SEPPO HENTILÄ on Helsingin yliopiston poliittisen historian emeritusprofessori. / sivu 72 PEKKA ELOMAA on vapaa kuvaaja, joka on perehtynyt etenkin yhteisölliseen valokuvaukseen. / sivu 67 MAIJALIISA MATTILA on tietokirjailija ja entinen suomen kielen pohjoismainen lehtori. TILAUSHINNAT 35 € vuositilaus, sis. / sivu 72 RIITTA OITTINEN on Belgiassa asuva tietokirjailija ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. alv 10 % 20 € alennettu (opiskelijat, työttömät), sis. / sivu 92 VILLE ROPPONEN on toimittaja, esseisti ja tietokirjailija, joka valmistelee parhaillaan kirjaa Gulagista ja sen muistamisesta yhdessä Ville-Juhani Sutisen kanssa. / sivu 20, 42 & 44 JENNI HEIKKA on vapaa toimittaja. alv 10% 28 € kestotilaus, sis. / sivu 10 KALEVI SUOMELA on pitkäaikainen rauhanaktiivi ja Ydin-lehden toimituskunnan jäsen. JONATHAN BUSCH on vähähiiliseen ja resurssitehokkaaseen talouteen erikoistunut tutkija Leedsin yliopiston Sustainability Research Institutessa. / sivu 91 JONI KREKOLA on valtiotieteiden tohtori ja tutkija Eduskunnan kirjastossa. / sivu 24 MARJALIISA HENTILÄ on dosentti ja erikoistutkija Työväen Arkistossa. / sivu 60 TIMO ANTERO KORHONEN on vanhan koulun yhteiskuntatieteiden kandidaatti ja nykyisin Lapissa asuva eläkkeellä oleva sekatyöläinen
Tämä näkyy myös lippujen sangen erilaisissa tyyleissä. Hiljaisena sunnuntai-aamuna lippujen lepatusta tuulessa oli ainakin rauhoittavaa katsella ja kuunnella. Ne juhlistivat kesäkuusta alkaen Bredan rauhan 350-vuotisjuhlaa ja sitten myös lokakuussa järjestettyä kansainvälistä grafiikkafestivaalia Graphic Matters. Sanalliset perustelut kunkin lipun idealle löytyvät hankkeen kotisivuilta osoitteesta: flagsofpeace.com/#exhibition Riitta Oittinen RAUHANLIPUT LIEHUMAAN Ytimekkäät RII TT A O ITT IN EN YDIN 4 / 2017. Hollantilainen designtoimisto Trapped in Suburbia lähti pohtimaan, mitä rauhalla tarkoitetaan, miten sitä voisi symboloida ja mitä rauhan lipulla voisi saavuttaa. Rauhaan liittyviä symboleita on useita, mutta varsinaista yleistä rauhaa symboloivaa lippua ei ole. Enemmän tai vähemmän tunnettuja ehdotuksia sellaiseksi ovat olleet valkoinen lippu, James William Kirkin suunnittelema niin sanottu Maa-lippu, CND:n rauhanmerkkilippu ja sateenkaarilippu. Tästä syntyi myös kiertävä lippunäyttely, johon on tarkoitus saada lippuja kaikista maista. Lippujen muodostama visuaalinen dialogi yhdistää hankkeen organisoijien mukaan ihmisiä ja auttaa täten myös rauhantyössä. Jotenkin kalseaa on, että mainostoimistot ovat mukana pelkästään firmansa nimellä, varsinaisen suunnittelijan unohtaen. Tähänastiset tekijät ovat sekalaista porukkaa, kuten muotisuunnittelijoita, taiteilijoita, kirjankuvittajia, graffitintekijöitä, taiteilijakollektiiveja ja kaupallisia brändääjiä. YDIN 4 / 2017 HOLLANTILAISEN Bredan kaupungin autoparkkialueen yläpuolella liehui miltei puoli vuotta sata värikästä lippua
YDIN 4 / 2017 8 YTIMEKKÄÄT 8 YTIMEKKÄÄT YDIN 4 / 2017 ”[…] NYT UUSI SUKUPOLVI VOI SAMASTUA SOTAAN, KOSKA ROOLEISSA NÄHDÄÄN OMAA IKÄLUOKKAA / TV:STÄ TUTTUJA NÄYTTELIJÖITÄ. suomenkuvalehti.fi/kuvien-takaa/kolmen-tunnin-tuntematon-sotilas -fanielokuvan-kettinkia-vailla-omaa-nakemysta. ASIA SELVÄ, MUTTA MIKSI JUURI RINTAMAKOKEMUS ON TÄRKEÄÄ TUPUTTAA UUDELLE SUKUPOLVELLE. […] JOS KLASSIKOITA PITÄÄ PÄIVITTÄÄ UUSIN NÄYTTELIJÖIN, MIKSI TUNTEMATON SOTILAS ON ILMEINEN VALINTA, EIKÄ VAIKKAPA SEITSEMÄN VELJESTÄ?” Toimittaja Kalle Kinnunen, Suomen Kuvalehden Kuvien takaa -blogi, 6.11
Tutkimus: Tuotantoketjujen valvontaa laajennettava Järjestöt: Ei enää leikkauksia rauhantyöhön RAUHANJÄRJESTÖT vetosivat marraskuussa eduskuntaan rauhantyölle suunnattujen valtionapujen nostamiseksi. Vuonna 2014 tukisumma oli 560 000 euroa, mutta tänä vuonna rauhantyön tukia olisi esityksen mukaan jaossa vain 250 000 euroa. Kansalaisaloitteen voi allekirjoittaa osoitteessa www.kansalaisaloite.fi/fi/ aloite/2607. Selvitys oli jatkoa aikaisemmalle Keskon ihmisoikeusarvioinnille, tiedotteessa kerrotaan. Lukiolaiset vaativat maksutonta toista astetta SUOMEN Lukiolaisten Liiton (SLL) marraskuussa pidetty liittokokous otti kantaa toisen asteen opintojen kustannuksiin. Kolme ja puoli vakituista työntekijää työllistävä Rauhanliitto antoi marraskuussa rauhanjärjestöjen puolesta valtiovarainvaliokunnan sivistysja tiedejaostolle lausunnon esityksestä. – Koska järjestöillä on jo ennestään todella vähän palkattua henkilöstöä, olisivat leikkaukset tästä todella suuri uhka järjestöjen tekemälle pitkäjänteiselle asiantuntijatyölle ja jatkuvuudelle, sanoo Rauhanliiton toiminnanjohtaja Laura Lodenius. Tutkimuksen mukaan tuotantoketjujen valvontaa tulisikin laajentaa näillä aloilla työskentelevien ihmisten työoloihin. – Puhutaan siis todella isosta bisneksestä ja melkoisesta hintalapusta maksuttomalle lukiokoulutukselle. – Maksuttomassa toisessa asteessa ei ole kyse pelkästään nykyisten kirjakauppahintojen siirtämisestä valtion budjettiin. – Se, että työntekijät pääsevät aidosti valvomaan omia etujaan ammattiliiton kautta, auttaa ratkaisemaan monia ongelmia. Opetusja kulttuuriministeriön budjettiesityksessä vuodelle 2018 tarkoitettuja tukia ollaan leikkaamassa yhteensä 40 prosenttia verrattuna tämän vuoden tasoon. Järjestön laskelmien mukaan uusien oppikirjojen kustannukset lukioaikana voivat nousta jopa yli 2 000 euroon. Tutkimuksen mukaan tuotantoketjujen valvonnassa on myös kiinnitettävä erityisesti huomiota muun muassa pakkoja lapsityöhön, siirtotyöläisten asemaan sekä syrjintään. Järjestö toivoo myös laajempaa keskustelua oppimateriaalien käytöstä toisen asteen koulutuksessa. SLL on mukana maksutonta toista astetta vaativassa kansalaisaloitteessa. Siksi suosittelemme riskimaista tilaavia yrityksiä kiinnittämään erityistä huomiota järjestäytymisvapauteen, SASKin toiminnanjohtaja Janne Ronkainen sanoo järjestön ja Keskon julkaisemassa tiedotteessa. Nyt on hyvä aika keskustella siitä, miten ja millaisia materiaaleja ylipäätään tulevaisuuden lukiossa hyödynnetään oppimisen tukena, kommentoi liittokokouksessa puheenjohtajaksi vuodelle 2018 valittu Alvar Euro. Keskon ja SASKin selvitys koski viinirypäleiden tuotantoa yhtiön hankintamaissa Brasiliassa, Intiassa ja Etelä-Afrikassa. Rauhantyön valtionapuun on tehty useita leikkauksia edeltävinä vuosina ja esimerkiksi vuoden 2017 budjetista rauhantyön tuen momentti poistettiin kokonaan. Tilanne on karannut täysin käsistä, sanoo SLL:n puheenjohtaja Pietu Heiskainen. YDIN 4 / 2017 9 YTIMEKKÄÄT SUOMEN Ammattiliittojen Solidaarisuuskeskuksen (SASK) ja Keskon tutkimus viinirypäleiden tuotantoketjusta osoittaa, että maataloustuotteiden valmistukseen liittyy ihmisoikeusongelmia erityisesti vastuullisuusauditointien ulkopuolelle jäävissä tuotantoketjun osissa, kuten kuljetuksessa
Suomessa vieraskielisestä väestöstä yli puolet päätyi Uudellemaalle, joko suoraan ulkomailta tai muun suomalaisen alueen kautta. Ulkomaisen muuttovoiton suhde väkilukuun on muun Ruotsin osalta suurempi kuin suurkaupunkiseuduilla, joten se on aluekehitystä tasoittavaa. Asumisväljyys oli Tukholman seudulla 36 neliömetriä per asukas, muualla yleisesti 41 – 46 neliömetriä. Ruotsissa syntyneiden enemmyys eli niin sanottu luonnollinen väestönlisäys vastasi 18 prosenttia koko maan väestön kasvusta. Suur-Tukholma ALUE VÄKILUKU SUOMI dulla neliömetrillä asukasta kohti, mutta Uudellamaalla kasvanut lievästi. Kotimainen muuttoliike oli melko samanlaista molemmissa maissa, mutta Tukholman alueen vaikean asuntotilanteen takia sen muuttovoitto oli pienempi ja suuntautui paljolti myös naapurissa olevaan Uppsalan maakuntaan. Arto Salmela Suur-Göteborg Suur-Malmö Uppsalan lääni Muu Ruotsi Ruotsi Uusimaa Pirkanmaa Varsinais-Suomi Pohjois-Pohjanmaa Muu Suomi Manner Suomi MUUTOS % + 1,51 997 000 + 1,72 707 000 + 1,99 362 000 + 1,27 5 660 000 + 1,44 9 995 000 + 1,11 1 638 000 ALUE VÄKILUKU MUUTOS % + 0,62 509 000 + 0,23 475 000 + 0,25 411 000 0,35 2 419 000 + 0,27 5 453 000. Uudellamaalla se oli 37 ja muualla Suomessa yleensä 40 – 44 neliömetriä per asukas. YDIN 4 / 2017 10 YTIMEKKÄÄT VAIKKA Suur-Tukholman väkiluku kasvoi viime vuonna nopeammin kuin Uusimaan, pääkaupunkialueen ero koko maahan oli paljon pienempi kuin meillä: Ruotsissa 0,22 prosenttiyksikköä, Suomessa 0,84. Suomessa syntyneiden ja kuolleiden määrät ovat lähes tasoissa. Väljyys on heikentynyt Tukholman seuRUOTSIN JA SUOMEN ALUEELLISET VÄESTÖNMUUTOKSET RUOTSI + 1,66 2 269 000 Ruotsin ja Suomen väestönmuutokset suurkaupunkiseutuja maakuntatasolla vuonna 2016. Lähde: Suomen ja Ruotsin tilastokeskukset. Ruotsissa kaikkien maakuntien väestö kasvaa, mutta Suomen väestönkasvu on keskittynyt suurimpien kaupunkien läheisyyteen. Ulkomainen muuttotase on Ruotsissa väkilukuun suhteutettuna noin nelinkertainen, mikä johtuu osin Ruotsin maineesta vastaanottavaisena maana, osin Suomen nykyhallituksen politiikasta. Meillä Uudenmaan syntyneiden enemmyys oli lähes 30 prosenttia vuoden 2016 väestön kasvusta, mutta valtaosassa maakuntia kuolleita oli syntyneitä enemmän
YDIN 4 / 2017 11 KOLUMNI V iime aikoina on puhuttu paljon lobbauksesta. Niin kauan kuin Euroopalla ei ole yhteistä ulkopolitiikkaa, on liian aikaista luoda yhteistä puolustusta. Euroopan unionissa on pidetty tiukasti kiinni talouskurista osana eu:n vakausja kasvusopimusta. . Jäsenmaita on oltu valmiita ajamaan kurjuuden partaalle, jotta julkisen talouden menot saadaan pidettyä kurissa. Tämä ei ole vain julkisten varojen tuhlaamista vaan tulee myös horjuttamaan globaalia vakautta pikemminkin kuin turvaamaan Eurooppaa, totesi Sedou. Toisin sanoen julkinen rahoitus aseille katsottaisiin erityiskohtelun alaiseksi. Aseteollisuus on maailmalla, eu:ssa ja kotiSuomessakin aktiivinen ja vaikutusvaltainen aulailija. Niinpä niin. Kriittisemmille äänille on jäänyt vain marginaalinen rooli valmistelutyössä. Pääministeri Juha Sipilä taas puolestaan maalaili Maanpuolustuskurssiyhdistyksen kevätkokouksessa, että ”yhteistä armeijaa ei ole eikä tule, mutta omat eväät yhdistämällä voidaan saada aikaan varsin komea kattaus”. Sen puitteissa on tehty päätöksiä suurista lisäsatsauksista puolustusteollisuuden kehittämistyöhön ja aseteollisuuden yhteishankkeisiin. Näin on käynyt eu:ssa, kun komissio on tehnyt suunnitelmia jäsenmaiden yhteisestä puolustustutkimusrahastosta. Jopa Euroopan parlamentin tehtävänä näyttää olleen lähinnä kumileimasimena toimiminen. – Ilman poliittista johtajuutta jäljelle jää teollisuuden politiikka. Se siitä rauhanprojektista. Samaan aikaan monet toimialueet, kuten eu:n ihmisoikeusohjelma tai tuki paikallisille konfliktien ennaltaehkäisyyn ja rauhanvälittämiseen keskittyneille organisaatioille, kärsivät kroonisesta rahoituksen puutteesta. LAURA LODENIUS Kirjoittaja?on?Rauhanliiton?toiminnanjohtaja.. K omission suunnitelmat ennakoivat 500 miljoonan euron lisärahoitusta aseteollisuudelle. On kuitenkin esitetty, että valtioiden vapaaehtoisia lisäpanostuksia eu:n puolustustutkimusrahastoon ei sisällytettäisi vakausja kasvusopimuksen mukaiseen kolmen prosentin alijäämärajaan, jota eu-maiden pitää noudattaa. Eurooppalaisen asekaupan vastaisen enaatverkoston asiantuntija Laëtitia Sédou totesi marraskuussa, että puolustuspolitiikan pitäisi olla ulkopolitiikan väline, ei itseisarvo. Sen edustajien kuitenkin harvoin tarvitsee jäädä aulaan, sillä heidät kutsutaan suoraan sisään päättäjien pöytiin. Aseteollisuudelle avaimet EU:n kassakaappiin. Suomenkielinen vastine ”aulailu” ei ole oikein juurtunut kielenkäyttöömme, vaikka se onkin ilmiön arkea kuvaava sana
Taiteista ja solidaarisuudesta valoa synkkään aikaamme! Ira Helfand RAJOITETTU YDINSOTA globaali katastrofi Rajoitetun ydinsodan vaikutukset maatalouteen, elintarviketuotantoon ja ihmisten ravitsemukseen Aseidenriisuntavihkot 47 TILAA RAUHANASEMAN VERKKOKAUPASTA TAI HAE SIELTÄ OMASI!. TARJOUS YTIMEN LUKIJOILLE Uudelle tilaajalle 100sivuinen Suomialbumi (kuvassa) + 2 numeroa nyt vain 12,90 e!* Mainitse: Ydin-tarjous tilaus@kulttuurivihkot.fi / 09 4114 5369 BLOGEJA, VIDEOITA, UUTISIA, DIGILEHTIÄ, KIRJOJA... www.kulttuurivihkot.fi 3 4 -5 – 2 1 7 IR TO N U M E R O 1 ,9 E U R O A 4 5 . V U O S IK E R TA * kestotilaus, jatkuu automaattisesti normaali hintaisena (44 e / vuosi), ellet keskeytä sitä
Ydinhetki YDINHETKI KERTOO ASIOISTA PAIKAN PÄÄLTÄ JA IHMISTEN KAUTTA. 14 ARJA ALHO Rohkea on rauhan kannalla / 20 ARJA ALHO Konsensuksen kyseenalaistaja / 24 JENNI HEIKKA EU kääntää katseensa konfliktimineraaleihin / 30 RIITTA OITTINEN Internetin ”musta pörssi” Brysselissä / 34 VILLE ROPPONEN Kolyman unohdetussa piinapenkissä / 38 JONI KREKOLA Työväen edustajien vuoristorata / 42 VENLA TOIVONEN Draamaa ilmastonmuutoskeskusteluun / 44 PEKKA ELOMAA Pahat maisemat
YDIN 4 / 2017 14 YDINHETKI ROHKEA on rauhan kannalla Itsenäisyytemme on sotien kärsimystä ja sisukasta jälleenrakentamista monimuotoisempi. Siinä on valoa ja varjoja, se on punottu monista tarinoista ja kohtaloista. Professori Jukka Kekkonen ja sarjakuvataiteilija Ville Ranta hakevat hetkiä ja kuvia rauhanliikkeen ja Suomen yhteisestä matkasta. Teksti Arja Alho
YDIN 4 / 2017 15 YDINHETKI Ville Rannan vuonna 2015 Ytimessä julkaistu pilakuva.
Tätä taustaa vasten on suorastaan ihme, että Suomi kykeni luomaan oikeusvaltion jo vuoden 1919 aikana. Sama taitaa pätee erityisesti rauhanliikkeessä toimiviin. Kuva on yhteiskunnallisten olojen näkökulmasta kompleksisempi. Suomessa oli ennen itsenäisyyttä 1900luvun alussa vallalla tolstoilainen henki ja se antoi rauhanliikkeelle tilaa. Kuvat ovat hyvin taitavasti piirrettyjä. Juuri nyt eletään taas sen kannalta vaarallista aikaa. Suomessa pilkattiin esimerkiksi Venäjän valtaa aika ronskisti. Uskon, että kun katsotaan oman aikamme poliittista satiiria muutaman vuosikymmenen päästä, se arvioidaan aika kesyksi, valtaapitävien myötäilyksi ja konsensuksen ylläpitäjäksi – toisin kuin sata vuotta sitten. Valtaapitäviä pilkattiin silloin. Taiteelta on kysytty rohkeutta ja sietokyvyn liekanarun venyttämistä vaikeissa olosuhteissa. Kun katsoo 2000-luvun kuvia, menneen ajan kuvat ovat tähän aikaan nähden paljon hurjempia. J. Millaisia ajatuksia hänen kuvansa herättävät sinussa, Ville. Ensimmäisen ja toisen maailmansodan väliaika ei Suomessa kuitenkaan ollut sen kannalta hyvää aikaa. Kehitykseen vaikutti kansainvälisen mielipiteen paine, mutta myös Saksan häviö ensimmäisessä maailmansodassa. Demokratia alkoi vahvistua vasta toisen maailmansodan jälkeen ja erityisesti 1960 –70-luvuilla. V ille : Aikamatkaillaan lisää. Juhani Tolvanen kirjoittaa lehdessämme Ola Fogelbergin Ankkanen-hahmosta itsenäistymisen ajoilta. Vuonna 1919 saatiin hallitusmuoto (perustuslaki) ja K. Sisällöllisesti ne ovat hyvin kantaaottavia – suorastaan rohkeita ellei peräti uhkarohkeita. Sen jälkeen käytiin poliittisia oikeudenkäyntejä, nähtiin puhdistuksen luontoisia ilmiöitä eikä laillisuudesta piitattu. A rjA : Kummatkin teistä kuvaavat viime vuosisadan alun taiteen vaikuttajia uhkarohkeiksi. A rjA : Pilakuva on pelkistänyt ajan ilmiöitä ja ollut niin sotapropagandan kuin myös rauhanliikkeen välineenä kamppailussa ihmisten tunnoista ja tuesta. Nykyään pilapiirrokset ovat pääosin aika simppeleitä ja karrikoivia. Myös Ydin seuraa sarjakuvan kautta yhteiskunnallista ilmapiiriä. j ukkA : On hyvin mielenkiintoista, miten yhteiskuntakritiikki tulee ensin esille taiteen kautta. j ukkA : Rauhanliike identifioitui tuolloin vasemmistoon, se oli hyvin ahtaalla 1920 –30luvuilla ja tietysti myös toisen maailmansodan aikana. Meillä on nyt vakaammat olot kuin sata vuotta sitten ja ehkä siksi jonkinlainen sananvapausharha. j ukkA : Suomessa käytiin heti itsenäistymisen jälkeen traaginen sisällissota. Rauhanliike ja sen aktiiviset toimijat ovat joutuneet pohtimaan useasti, kuinka pitkälle rauhanaatteen puolesta saa ja pitää mennä. Demokratia on luoteeltaan kuitenkin hauras. Suomihan ajautui hyvin nopeasti kansalliseen katastrofiin. Onko teillä selitystä sille, miksi juuri rauhanliike koettiin niin suureksi uhaksi sata vuotta sitten, että järjestöjä lakkautettiin ja myöhemmin sotavuosina rauhanliikkeen aktivisteja lähti pois maasta, tuli pidätetyksi tai – kuten Arndt Pekurinen – teloitetuksi. Toimintamahdollisuudet olivat silloin paremmat, mutta heikkenivät itsenäistymisen aikaan ja sen kynnyksellä. YDIN 4 / 2017 16 YDINHETKI A rjA : Rauhanliike on historiansa eri vaiheissa haastanut kiihkeintä sotapropagandaa ja ollut kriittinen ääni militarisoitumishuumassa. Rauhanliikkeen ihmisten kohtelu koveni. Ståhlberg valittiin presidentiksi. Jos haluaisi hakea vertailukohtaa kirjallisuudesta, viime vuosisadan alun pilapiirrokset ovat kaunopuheisia. Miten oikeustieteilijä ja yhteiskuntaa tutkiva professori arvioi itsenäistymisen ilon varjoa. Oikeusvaltion ytimessä on demokratia. Maaliskuussa 1919 pidetyissä vaaleissa sosialidemokraatit olivat mukana ja saivat 80 paikkaa. Sisällissota jakoi Suomen kansan. V ille : Tuon ajan pilapiirtäjät olivat klassisen kuvataidekoulutuksen saaneita. Otan esimerkin isoisäs. Se lukeutuu yhteen verisimmistä. Sadankomitea on esimerkiksi julkaissut antimilitaristisen sarjakuvakirjan. Ajattelen 1920ja 1930-luvun kirjallisuutta, sieltä löytyy hyvin kriittistä analyysia, kun taas tutkimus tulee samaan myöhemmin
Ahtaalle joutuvat eivät vain kansalaisten oikeudet vaan myös sananja tieteen vapaus. Miten oikeusvaltio toimii sodan aikana. Mitä ajattelit tuolloin. Luultavasti pilapiirrokset antavat siitä jonkinlaisen kuvan. Mutta ei tieteentekijöidenkään rohkeus puolustaa tieteen vapautta aina ole kovin mairittelevaa ollut. Hän joutui myös sensuurin kouriin pilkatessaan kuvissaan niin Hitleriä kuin Stalinia. Suomenkielistä satiirista perinnettä ei oikein ole. Tätä samaa on myös paljon nykyään. Kuvassa on uskonnollisia johtajia, joiden puhekuplat tuovat mieleen Arvo Salon Lapualaisoopperan repliikin: jumalauta, näillä lakeuksilla ei pilkata jumalaa. Jukka Kekkonen on oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Helsingin yliopistossa ja on myös ollut Tiedeakatemian jäsen vuodesta 2007. Poliittinen väkivalta Espanjan ja Suomen sisällissodissa (2016). j ukkA : Kun aseet puhuvat, lait vaikenevat. Kun valta keskittyy massiivisesti, on se hyvin vaarallista demokratialle. Sotapropaganda ja antisemitismi nojasivat paljolti juuri pilapiirtäjien taitoihin. Ville: Pilapiirros on ollut mukana voimakkaasti molempien maailmansotien valmistelussa. Suomessa Tove Janssonin pilapiirrokset olivat todella vaarallista puuhaa hänelle itselleen. Rauhanliikkeen kannalta on huolestuttavaa, että antimilitaristinen toiminta ei olekaan voinut jäädä historiaan, eikä edes fasismin vastainen taistelu. Kun yhteiskunnallinen tilanne kiristyy, pilapiirtäjät halutaan ottaa virallisen valtiopropagandan käyttöön. V ille : Haluan kertoa vielä hiukan lisää Garm-lehdestä. Garm on tästä upea muisto. YDIN 4 / 2017 17 YDINHETKI täni, joka toimi kristillisessä työväenliikkeessä. Hän oli menettää henkensä punaisten käsissä samoin kuin valkoistenkin. Vuoden 1943 ensimmäisen numeron kansikuvassa Jansson piirtää, kuinka sodassa rähjääntynyt vuosi 1942 ei pysty antamaan uudelle vuodelle muuta kuin aseita, vaikka pulaa on kaikesta muusta. A rjA : Tove Jansson oli Garm-lehden tekijätiimissä. Kekkosen julkaisutoiminta kattaa niin oikeuskuin yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen. Sananvapautta toistellaan pidettävän arvossa mutta todellisuudessa vain näennäisesti. Sehän oli ruotsinkielinen ja hyvin eurooppalaistyylinen lehti. Tuohon aikaan hyväksyttiin vain se sananvapaus, joka sopi itselle. Hänen viimeaikaiseen tuotantoonsa kuuluu muun muassa kirja Kun aseet puhuvat. AR JA AL H O. A rjA : Miten rauhanliikkeen aktivistit pärjäsivät sotapropagandan jaloissa. Silloin kuvista tulee vaarallisia. A rjA : 2000-luvulla olemme eläneet terrorismin vastaisen sodan aikaa, joka on jättänyt jälkiään niin demokratioihin kuin oikeusvaltioihinkin, myös Suomeen. Hän selvisi hengissä ja tuli valituksi kansanedustajaksi vuonna 1919. Esimerkiksi Hitlerin Saksassa ei julkaistu ollenkaan mitään fasismiin kriittisesti suhtautuvaa. Keski-Euroopassa ilmestyi paljon satiirisia yhteiskuntalehtiä. Ville, piirsit Pariisin Charlie Hebdo -lehteä vastaan tehdyn iskun jälkeen pilakuvan, joka julkaistiin myös Ydin-lehdessä 2015
Uskonnolliset johtajat – lukuunottamatta ehkä luterilaisia – eivät kyllä lähde sananvapauden kelkkaan eikä uskontoja saa pilkata. Ville Ranta on pilapiirtäjä ja sarjakuvataiteilija, jonka töitä julkaistaan muun muassa Demokraatti ja Kirkko & kaupunki -lehdissä. Se johtuu varmasti elämänrytmistä, mutta myös median nopeasta käyttörytmistä. Charlie Hebdo pilkkasi rumasti kaikkea enkä sano, että niin tulee toimia, mutta silti myös pyhiä asioita on saatava pilkata. AN TT I PY LV ÄS. Mutta nekin, jotka eivät koe olevansa rohkeita, voivat antaa tukensa rauhanliikkeen työlle. Joudun kohtaamaan joka viikko suuren määrän yleisöä, joka ei edes yritä katsoa tai tulkita kuvaa, vaan näkee ne heti osana salaliittoa, joka on heitä vastaan. Kuva puhuttelee enemmän kuin monet sanat. j ukkA : Kyllähän aggressiivinen huutelu on viimeisten parin vuoden aikana tullut arkipäiväiseksi. Rauha sodan voittaa – jos niin haluamme. j ukkA : Kun sanoin aluksi, että demokratia on hauras, olen huolestunut koventuneesta retoriikasta, jossa on myös fasistisia ja militaristisia äänenpainoja. V ille : Lukutaito on huonontunut. Tietenkin olemme edistyneet sadassa vuodessa, mutta tutkimusten perusteella on osoitettu, että säännönmukaisesti arvioimme kulloisenkin tilanteemme liian myönteiseksi. Mutta sehän ei mene läpi päivänpoliittisessa keskustelussa, koska se on hidasta. Pilapiirroksissa voi käyttää monenlaista ääntä. Hän koettelee piirroksissaan rohkeasti satiirin rajoja ja on saanut lukuisia alaansa liittyviä kotimaisia palkintoja. Väärinkäsitykset ovat lisääntyneet, etenkin tahalliset. Pilakuvalla voi parantaa lukutaitoa. Minä en koe pelkoa, mutta tiedän, että monet nuoremmat, esimerkiksi tieteentekijät, joutuvat miettimään tarkoin osallistumistaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Osin terrorismin vastaisessa sodassa on ollut välttämätöntä lisätä kansalaisten valvontaa, mutta ei ole hyvä, että perusoikeudet ovat jääneet varsin kapean turvallisuusajattelun jalkoihin. Voiko kuvaa lukemalla ymmärtää varjojen vahvistumista demokratian virallisessa päivänpaisteessa. Tärkeätä olisi puuttua terrorismin syihin. Retoriikka nimittäin edeltää tekoja. Ranta myös pitää sarjakuvablogia ranskaksi ja hänet palkittiin tänä vuonna Ranskassa ansioritarikunnan merkillä. Voimakkaampia äänenpainoja ei käytetä. A rjA : Rohkea on rauhan kannalla. YDIN 4 / 2017 18 YDINHETKI V ille : Se on vihainen piirros. Minun työni kannalta olisi kiitollista, että kuviani jaksettaisiin katsoa ja tulkita. A rjA : Elämme valtavassa visuaalisessa pommituksessa. Mutta sosiaalisen median myötä on tapahtunut yksioikoistumista. Tutkijana haluan varoittaa nykyisestä ajastamme. Yleensä vallalla on kevyt ironia, joissa kohteena ovat absurdit päätökset tai tilanteet
Myös ennen Rauhanliiton uudelleenperustamista itsenäistyneessä Suomessa toimi ryhmiä, jotka ajoivat muun muassa asevelvollisuudesta ja asevoimista luopumista. Viime vuosikymmeninä Suomessa toimivista liikkeistä Nobelin rauhanpalkinnon ovat saaneet muun muassa Lääkärit ydinsotaa vastaan (1985), kansainvälinen kampanja maamiinoja vastaan (1996) ja viimeisimpinä tänä vuonna kansainvälinen ydinaseiden vastainen liike ICAN. Vuonna 1986 rauhanliittolainen järjestöperhe muutti Pasilan vanhalle rautatieasemalle, joka oli kunnostettu talkoovoimin. Rauhanliitto kiellettiin toisen sortokauden aikana vuonna 1913, mutta perustettiin uudelleen vuonna 1920 nimellä Suomen Rauhanliitto – Kansainliittoyhdistys, jolloin siinä olivat mukana muun muassa Mathilda Wrede sekä kirjailijat Selma Anttila ja L. Aikaisemman Antimilitaristisen liiton perinnettä taas jatkaa tänä päivänä erityisesti Aseistakieltäytyjäliitto (AKL), entiseltä nimeltään Siviilipalvelusmiesliitto. Ydin-lehtikin on synnytetty Sadankomitean helmoissa. Idean toivat Suomeen Kalevi Suomela ja Osmo Apunen. Vuonna 1974 syntyivät työpaikkojen rauhantoimikunnat, minkä lisäksi Naiset Rauhan puolesta -järjestö aloitti toimintansa. 1980-luvulla eurooppalainen ENDliike vaati aseistariisuntaa niin idältä kuin länneltä ja pyrki luomaan suhteita yli kylmän sodan blokkirajojen. Sittemmin Rauhanliitosta tuli rauhanliikkeen kattojärjestö ja monet rauhanjärjestöt liittyivät sen jäseniksi. Sodan jälkeisinä vuosina perustettiin myös Kansainvälinen Vapaaehtoistyö (KVT), kun ulkomaalaiset vapaaehtoiset halusivat auttaa Lapin jälleenrakentamisessa. Sodan jälkeen Rauhanliiton nimi muuttui Rauhanliitto – Suomen YKyhdistykseksi ja vuonna 1949 perustettiin Suomen Rauhanpuolustajat, joka liittyi Maailman rauhanneuvostoon. AKL on osa kansainvälistä War Resisters International -liikettä. Myös eri ammattiryhmille kuten opettajille, lääkäreille, psykologeille, insinööreille ja kulttuurityöntekijöille perustettiin näihin aikoihin omat rauhanjärjestöt. Rauhanliiton puheenjohtaja Felix Iversen sai kunnianloukkaussyytteen loukattuaan toisen maan johtajaa, Adolf Hitleriä. Vuonna 1981 rauhanjärjestöt taas perustivat yhdessä Rauhankasvatusinstituutin, joka edistää nykyään rauhankasvatusta kouluissa ja muualla yhteiskunnassa. Myös kylmän sodan ydinasevarustelu synnytti lisää järjestöjä ja esimerkiksi Sadankomitea perustettiin Bertrand Russellin innoittamana vuonna 1963. Se oli alusta asti mukana myös kansainvälisessä rauhanliikkeessä, kuten vuonna 1891 perustetussa International Peace Bureaussa (IPB). Lähtökohdiltaan KVT edustaa edelleen käytännön ihmiseltä ihmiselle -toimintaa. Sotavuodet olivat rauhanliikkeelle vaikeat. YDIN 4 / 2017 19 YDINHETKI Rauhanliike 110 – ihmisiä ja järjestöjä! Suomen Rauhanliitto perustettiin 1907 pasifismin ihanteiden hengessä. Arndt Pekurinen puolestaan kieltäytyi rintamalla ollessaan tarttumasta aseeseen ja teloitettiin vuonna 1941. Onerva. Ytimen Rauhan Suomi -keskustelu Helsingin kirjamessuilla: ydinlehti.fi/ydin-julkaisut-ry/rauhan-suomi-suora-stream
YDIN 4 / 2017 20 YDINHETKI kyseenalaistaja KONSENSUKSEN TALOUSTOIMITTAJA JAN HURRI ON ALLERGINEN KONSENSUSKUOROLLE. HÄN HÄMMÄSTELEE, MITEN EKONOMISTIT VOIVAT TEHDÄ SAMOISTA TALOUSTIEDOISTA AIVAN ERILAISIA TULKINTOJA JA ESITTÄÄ NE SITTEN FAKTOINA. Kirjoittaja Arja Alho Kuva Pekka Elomaa
Eikä tämä pelkästään suomalainen ilmiö ole. – Olisi rehellistä sanoa se itsestäänselvyys ääneen, että kyse ei ollut Kreikan vaan saksalaisten ja ranskalaisten pankkien pelastamisesta. – Jos kyseessä olisi ollut lento-onnettomuus, olisi tehty riippumaton selvitys. Onneksi toinen kesätoimittaja taas halusi nimenomaisesti urheilutoimitukseen. Suomen linjana on kuitenkin, ettei yhteisvastuu sovi meille – mutta sitä kohti mennään – eikä ainakaan hyväksytä niin sanottuja euUSEIN KOETAAN PAREMMAKSI OLLA YHDESSÄ JA VAIKKA VÄÄRÄSSÄ KUIN OIKEASSA JA JÄÄDÄ YKSIN.. E konomistien valtavirta näyttäytyy tavalliselle lehdenlukijalle varsin yksituumaiselta joukolta. En taida olla oikein suosiossa, mutta ei se minua haittaa. Hurri on kirjoittanut hyvin kiinnostavasti euroalueesta, euron kriisistä sekä kriisin hoidon vaikutuksista eriarvoistumiseen. Toimittajana tuntuu mielekkäämmältä täydentää kokonaiskuvaa hakemalla toista kulmaa kuin vain tyytyä vahvistamaan vallitsevaa käsitystä. Voi nimittäin olla, että sopimuksissa ja säännöissä on vikaa, vaikka ne ovatkin joustaneet. Sittemmin oppimishaluinen Hurri kiinnostui taloudesta ylipäätään ja finanssimarkkinoista erityisesti. Toimittajan työ oli toki hänen unelma-ammattinsa, mutta talouteen keskittyminen oli seurausta ensimmäisestä kesätyöpaikasta Turun Sanomissa, jossa hän oli joutua ensin urheilutoimitukseen. Sama avoin ja rehellinen ote puuttuu myös pankkiunionin suhteen. Vuonna 1997 perustetussa Taloussanomat-lehdessä hän on ollut mukana alusta lähtien. Ongelman syyksi nimetään euroalueen sopimusten rikkominen ja lääkkeeksi sopimusten lisääminen. Tuntuisi siltä, että euron tulevaisuuden ja uskottavuuden vuoksi olisi syytä tutkia avoimesti sekä euroalueen sääntöjä (kuten velkasuhdetta ja inflaatiotavoitetta) että Euroopan keskuspankin toimia. YDIN 4 / 2017 22 YDINHETKI J an hurrista tuli taloustoimittaja sattumalta. – Eu:ssa on vähän samaa henkeä kuin Suomenkin eu-linjauksissa. – Euron kriisistä on toki puhuttu uupumukseen saakka ja asianosaiset ovat tehneet selvityksiä. Ollaan menty suorastaan propagandan puolelle. Talletussuoja on tulossa. – Joskus tietysti käy, että kun kyselen instituutioiden päätösten perään, niiden edustajat ottavat tämän henkilökohtaisesti. Alkuperäisiä huteria selityksiä on toistettu niin monta kertaa, että ne ovat alkaneet muuttua tosiasioiksi. Saimme sovittua vaihdosta. – Meillä on selkeä linjaus siitä, ettei toimituksen tehtävä ole markkinoida jotain tiettyä linjaa ja että haastamme julkista keskustelua, Hurri sanoo. – Olen äärimmäisen vähän kiinnostunut urheilusta ja luultavasti maailman huonoin penkkiurheilija. – Järkevämpää on sen sijaan keskustella esimerkiksi Euroopan keskuspankin roolista ja siitä, ovatko sen velkakirjaostot olleet mielekkäitä vai ei. Jan Hurri hakee selitystä mieluusti käyttäytymistieteistä. – Usein koetaan paremmaksi olla yhdessä ja vaikka väärässä kuin oikeassa ja jäädä yksin. Onko menneestä, aina Kreikan ensimmäisestä tukipaketista alkaen, tehty riittävän itsekriittinen arvio, jotta virheistä voitaisiin oppia. Samoin, onko kahden prosentin inflaatiotavoite mielekäs vai ei. En minäkään ala kiistellä metrin mitasta, mutta liian vahva konsensus herättää epäluuloa. Tällaista tutkintaa ei ole tehty. – Toista mieltä olevat koetaan kummajaisina ylipäätään. Miksi näin, vaikkei talous ole samalla tavalla eksaktia kuin luonnontieteet. Kun niiden epävarmat saatavat oli maksettu, alkoi myöhempi keskustelu Kreikan velkojen järjestelystä
– Veronkierto on laitonta. – Rahapolitiikka ei ole mitenkään politiikan ulkopuolella. Jan Hurri vertaa kaksinaista tilannetta mediamaailmaan. Mikään ei siis estä pörssikursseja nousemasta edelleen. Maailmanlaajuisesti myös köyhyys on vähentynyt ja eriarvoisuus hiukan vähentynyt, mutta sen varjopuolet näkyvät sitten meillä kotimaassa. Yksityiskohtiin keskittyminen vie huomiota kokonaisuuden näkemiseltä. Hurri kirjoitti jokin aika sitten, kuinka talouden nousukaudet ovat viimeisten 70 vuoden aikana yleensä tyssänneet rahapolitiikan kiristyksiin ja sysänneet taloudet taas seuraavaan taantumaan. – Markkinat odottavat Yhdysvaltojen keskuspankilta pientä koronnostoa, jota kuitenkin Euroopan keskuspankki seuraa hitaammin. – Viimeisen kymmenen vuoden aikana varallisuuden pakkautuminen yhdelle prosentille on voimistunut, kun 99 prosentille se on jäänyt kauemmaksi. – Osakkeiden arvostustasot alkavat olla historiallisen korkeita, joskaan mitään absoluuttista kattoa niille ei ole. Kyse on abstraktista asiasta, jota on vaikea hahmottaa, mutta sillä on valtavia vaikutuksia hyvinvoinnin jakautumiselle. Se liittyy tuloja varallisuuseroihin ja verotuksen ohjaaviin vaikutuksiin. Finanssimarkkinoilla on ylipäätään mennyt hyvin, mutta reaalitalouksissa ei niinkään, vaikka jonkinlaista kasvua on ollutkin. – Aggressiivisesta verosuunnittelusta kannattaa kuitenkin puhua. Syntyykö rauhattomuutta tai pääomapakoa. Yhä selvemmin voi nähdä, ketkä ovat hyötyneet ja ketkä ovat jääneet pois kyydistä. Eihän se onnistunut edes Neuvostoliitossakaan! Luultavasti myös Taloussanomat tulee seuraamaan uusimpia paljastuksia veroparatiiseista ja niiden kytkennöistä myös suomalaiseen talouselämään. Heidän keskipitkän ajan määrätietoinen tavoitteensa on vahvistaa kotitalouksien kysyntää. Entä Kiina, joka on maailman toiseksi suurin talous, mutta jossa myös eriarvoisuuden kasvu on ollut suurta. – Kiinan keskusjohdolla on vahva ote talouteen. YDIN 4 / 2017 23 YDINHETKI robondeja (euromaiden yhteisiä joukkovelkakirjoja), vaikka nekin ovat tulossa tosin toisella nimellä. F inanssimarkkinoista puhuttaessa on otettava esille myös rahapolitiikka. Meillä Euroopassa on sellainen ihmeellinen vakausfetisismi vallalla, että kaikki on hallinnassa ja hallittavissa. – Ei minkään lehden uskottavuutta lisää se, että päätoimittaja ryhtyisi peittelemään virheitä sen sijaan, että julkaisee oikaisun. Hurri ei kuitenkaan ilmoittaudu globalisaation vastustajaksi. Voi olla, etteivät pysty kaikkeen. – Suomessa on tehtävä enemmän töitä globalisaation haitallisten heijastusvaikutusten, kuten työttömyyden, hanskaamisessa. En kuitenkaan halua tehdä automaattista johtopäätöstä, että jos joku rahasto on rekisteröity vaikkapa Luxemburgiin, siinä olisi jotain hämärää. Mutta onko keskusjohdon asema riittävän vahva rajoittamaan sikäläisen talouseliitin asemaa, joka on hyötynyt talouskasvusta. – Kiinassa ollaan hyvin perillä omista ohjausvoimista ja siitä, mitä kustakin toimesta seuraa. – Tehdään yhtä ja puhutaan toista. Se ei Hurrin mielestä ole mitenkään teknisluontoista, saati vailla vaikutuksia. – Globalisaation hyviä vaikutuksia on kaupan vapaus. Occupy-liike oli myös Hurrin mielestä tärkeä liike ja sen esille nostamat kysymykset oikeita. SUOMESSA ON TEHTÄVÄ ENEMMÄN TÖITÄ GLOBALISAATION HAITALLISTEN HEIJASTUSVAIKUTUSTEN HANSKAAMISESSA.. Jos esimerkiksi ansiotulojen verotusprosentti on 75 ja pääomatulojen 25, ei pitäisi olla valtavan suuri yllätys, että tapahtuu järjestelyjä. Miltä tulevaisuus hänen mielestään näyttää
EU yrittää nyt ensimmäistä kertaa puuttua lain kautta niitä tuovien yritysten hankintaketjujen vastuullisuuteen. KONFLIKTIMINERAALEIHIN EU kääntää katseensa Teksti ja kuva Jenni Heikka YDIN 4 / 2017 24 YDINHETKI. Länsimaissa digitalisaatio kasvattaa mineraalien kysyntää
Myös Brysselissä herättiin tilanteen vakavuuteen. Aasiassa konfliktimineraaleja louhitaan Myanmarissa, jossa kiistat mineraalien ja muiden luonnonvarojen hallinnasta ovat yksi syy konflikteille etnisten ryhmien välillä. Y ritysten tiedot raaka-aineiden alkuperästä ovat vajavaiset. Yhdysvalloissa vuosina 2014 – 2016 vain yksi prosentti niistä yrityksistä, jotka oli velvoitettu due diligence -vaatimusten mukaan raportoimaan käyttämiensä mineraalien alkuperästä, kykeni todellisuudessa jäljittämään, mistä niiden käyttämät raaka-aineet olivat peräisin. K ongon demokraattinen tasavalta on monen mielissä antanut kasvot konfliktimineraaleille. Vuoden 2016 lopussa 6,9 miljoonaa ihmistä maassa oli humanitäärisen avun tarpeessa. Monet nykypäivän laitteet tarvitsevat toimiakseen tinaa, tantaalia ja volframia tai kultaa. Sääntely perustuu edelleen oecd:n ohjeistukseen. Maaliskuussa 2017 europarlamentaarikot hyväksyivät sitovan asetuksen mineraalien toimitusketjun due diligence -velvoitteiden vahvistamisesta. Lainsäädännön piirissä tulevat olemaan ne yritykset, jotka tuovat kultaa, tinaa, tantaalia ja volframia eu:n alueelle. Euroopan parlamentissa tavoitteet olivat kuitenkin korkeammalla. Luku antaa suuntaa myös eu:n tilanteesta. Euroopan komission vuonna 2013 tekemän arvion mukaan lähes 880 000 yritystä eu:ssa käy kauppaa tinasta, tantaalista, volframista ja kullasta sekä prosessoi niitä. Viimeisen vuoden aikana väkivaltaisuudet eivät ole näyttäneet laantumisen merkkejä. Komissio ehdotti vuonna 2014 ratkaisuksi vapaaehtoisuuteen perustuvaa järjestelmää, jonka mallina käytettiin oecd:n ohjeistusta vastuullisista tuotantoketjuista konfliktija riskialueilla. Eu:lla ei ollut aikaisemmin lakeja, jotka säätelisivät mineraalien vastuullista hankkimista. Aseellisten ryhmittymien hallussa olevat kaivokset toimivat usein pakkotyöllä ja mineraaleista saatu raha käytetään aseistautumiseen. Älypuhelimien ja tietokoneiden lisäksi mineraaleja käytetään lukemattomissa muissakin tuotteissa, lentokoneiden turbiineista golfmailojen päihin. Ilman näitä mineraaleja ei olisi älypuhelimia, tietokoneita eikä edellytyksiä eu:n yhdelle tärkeimmistä prioriteeteista: digitaaliselle taloudelle. Kolumbiassa laiton kaivostoiminta aiheuttaa korvaamatonta ympäristövahinkoa Amazonilla. Tämän on tarkoitus helpottaa maahantuojayritysten työtä raaka-aineiden eettisyyden selvittämisessä: sulattamot ja jalostamot YDIN 4 / 2017 25 YDINHETKI. Samaan aikaan kun väkivallan noidankehä monilla näistä alueista on kiihtynyt, länsimaissa kysyntä mineraaleille on kasvanut. Kongon demokraattisen tasavallan lisäksi laittomasti louhituista mineraaleista saadut varat rahoittavat aseellisia selkkauksia myös esimerkiksi muissa Keskija Länsi-Afrikan maissa, kuten Ruandassa, Etelä-Sudanissa ja Nigeriassa. Presidentti Obaman kaudella Yhdysvallat velvoitti yritykset raportoimaan, mikäli ne käyttivät Kongon tasavallasta tai sen naapurimaista tuotuja mineraaleja. Lainsäädäntö esimerkiksi velvoittaa komission laatimaan listan vastuullisesti toimivista sulattamoista, minkä lisäksi yrityksiä vaaditaan valvomaan kaivoksia ja sulattamoita erityisillä tarkastuksilla
Tämän on tarkoitus varmistaa, että lainsäädäntö ei vanhene äkillisten poliittisten muutosten seurauksena. Brittiläinen Global Witness keskittyy työssään ympäristöja ihmisoikeusrikkomuksiin sekä korruption kitkemiseen. Konfliktimineraalireportin raportin esittelijä, romanialainen konservatiivipoliitikko Iliu Winkler ei halunnut luoda liian raskaita vaatimuksia yrityksille. – Useilla konfliktimineraalikauppaan sekaanovat keskeisiä mineraalien globaaleissa toimitusketjuissa ja tavallisesti niiden viimeinen vaihe, jossa voidaan jäljittää mineraalien alkuperä. Kokoomuksen epp-ryhmä, keskustan ja rkp:n alde sekä perussuomalaisten ecr kannattivat vapaaehtoista järjestelmää. Kuten komission alkuperäisessä ehdotuksessa, hyväksytyssä asetuksessa ei määritellä yksittäisiä maita. misto ja efd-ryhmä taas olivat sitovan sääntelyn kannalla. Parlamentin enemmistön muodostavat vihreät, sosialistit, vasemKonfliktimineraalien ja väkivallan noidankehä piinaa erityisesti Keskija LänsiAfrikan maita. P oliittisen yhteisymmärryksen saavuttaminen ei ollut helppoa: kompromissi vaati lähes kolmen vuoden keskustelut poliittisten ryhmien välillä. Kompromissina keväällä hyväksytty asetus tuleekin keskittymään vain raaka-aineisiin ja jättää lopputuotteet lainsäädännön ulkopuolelle. Global Witness -kansalaisjärjestön kampanjoija Emily Norton suhtautuu jossain määrin kriittisesti hyväksyttyyn lainsäädäntöön, vaikka tunnustaakin myös eu:n toimien arvon. YDIN 4 / 2017 26 YDINHETKI
Eu:n toimet hän näkee kuitenkin tärkeänä askelena eteenpäin. eu:n toimet kuitenkin osoittavat, että poliitikkojen ja kansalaisten keskuudessa on yhä enemmän tilausta sitovalle yritysvastuulle. YDIN 4 / 2017 27 YDINHETKI. Aulan tutkimus käsittelee väkivaltaisten konfliktien ja teollisuusmaiden kulutuksen yhteyttä. Nyt huomio kiinnittyy ainoastaan näihin mineraaleihin. On kuitenkin erittäin valitettavaa, että nyt hyväksytyssä lainsäädännössä lopputuotteet eivät kuulu sääntelyn piiriin. Aulan mielestä pitäisi ottaa huomioon, että sertifiointimekanismien toimivuus konfliktialueilla ei ole itsestäänselvyys. Presidentti Trump haluaa poistaa Dodd Frank -lainsäädännöstä osan, joka säätelee yritysten vastuuta konfliktimineraalien käytöstä. Kansalaisjärjestö Responsible Sourcing Networkin (rsn) hiljattain julkaistun raportin mukaan suurin osa kahdestasadasta tarkastellusta yrityksestä suoriutui vastuullisuudessa huonommin kuin vuonna 2016. A setuksen symbolisen arvon puolesta puhuu muuttunut kansainvälinen tilanne. USEILLA KONFLIKTIMINERAALIKAUPPAAN SEKAANTUNEILLA YRITYKSILLÄ ON SUUREMMAT RESURSSIT KUIN JOILLAKIN VALTIOILLA. tuneilla yrityksillä on suuremmat resurssit kuin joillakin valtioilla. S ääntelyn toimeenpaneminen on vielä hyvin alkuvaiheessa. Norton sanoo, että kysymyksessä ei kuitenkaan pitäisi olla yrityksille täysin uusi asia, sillä oecd:n ohjeistus tuli voimaan jo vuonna 2010. Ilari Aula, tohtorikoulutettava London School of Economics -yliopistossa puolestaan katsoo yhden suurimmista haasteista olevan se, että tuotantoketjun alkupäässä on vaikea saada luotettavaa tietoa lainsäädännön todellisesta vaikutuksesta paikallisiin oloihin. Tämä oli myönnytys teollisuudelle: siirtymäajan tarkoituksena on antaa yrityksille aikaa sopeutua muutokseen. On jo viitteitä siitä, että yhdysvaltalaisten yritysten hankintaketjujen valvonta on heikentynyt. Norton sanoo, että eri jäsenvaltioissa tulisi soveltaa yhtenäistä linjaa säätelyn valvomisen suhteen. Globaalien arvoketjujen läpinäkyvyyden lisääminen ei ole yksinkertainen tehtävä. Konfliktinehkäisyssä kauppapolitiikan yhdistäminen eu-lainsäädäntöön on hyvä asia. – Eu-lainsäädäntö ei yksin ratkaise konflikteja. Syy Euroopan roolin korostumiselle on Yhdysvaltojen vetäytyminen taka-alalle vastuullisuuskysymyksissä. Eurokansanedustaja Heidi Hautala (vihr.) totesi Helsingin Sanomille viime keväänä, että seuraavaksi eu:n tulisi laatia lainsäädäntöehdotus tekstiiliteollisuuden tuotantoketjujen vastuullisuudesta. On kuitenkin hienoa, että eu käyttää valtaansa maailman talousmahtina vaikuttaakseen epäkohtiin maailmalla. On ensiarvoisen tärkeää puuttua näiden yhtiöiden toimitusketjuihin. Euroopassa huomio on kuitenkin jo kiinnittynyt toisiin teollisuudenaloihin ja niiden hankintaketjuihin. Amnesty Internationalin eutoimiston yritystoiminnan ja ihmisoikeuksien johtaja Nele Meyer totesi Euractivjulkaisulle maaliskuussa, että Euroopan rooli ihmisoikeuksien globaalina puolustajana ja konfliktimineraalikaupan hillitsijänä tulee tulevien vuosien aikana olemaan tärkeämpi kuin koskaan. Laki tulee voimaan vasta vuoden 2021 tammikuussa. Lisäksi kulta, tina, tantaali ja volframi eivät ole ainoita luonnonvaroja, joilla aseelliset ryhmät rahoittavat toimintaansa. Tämä luo Nortonin mukaan epävarmuutta siitä, tulevatko seuraamukset lakia rikkoneille yrityksille olemaan tarpeeksi vakavia. Nyt mahdollisista sanktioista päättäminen jää jäsenmaiden kontolle
Se koskettaa lukijoita kaikkialla.” – Independent 26 90 23 90 TIETO-FINLANDIA -EHDOKAS!. 22 90 24 90 PSST! KUN LIITYT INNON YSTÄVÄKSI, SAAT 20 % ALENNUKSEN KAIKISTA KIRJOISTAMME! Luke Harding SALAJUONI Salaa valmisteltu kirja paljastaa Donald Trumpin hämärät kytkökset. Mitä tapahtuu, kun ilmasto muuttaa kaiken. “Jään luoksesi on unohtumaton tarina nuoruudesta. 26 90 Kyung-sook Shin JÄÄN LUOKSESI Nuoruus, rakkaus ja ystä vyys ovat samanlaisia kaikki alla. Kirja ei kerro elii tin valtataisteluista, vaan siitä, miten vuosisadan mullistukset Venäjällä ovat vaikuttaneet arkielämään. Raskauttava todistusaineisto näyttää Venäjän puuttumisen koko maailmaa järkyttäneisiin Yhdysvaltoja presidentinvaaleihin. Lauri Nurmi PERUSSUOMALAISTEN HAJOAMISEN HISTORIA Takakontista kabinetteihin – näin politiikkaa junaillaan kulis seissa. SYKSYN UUTUUDET OVAT TÄÄLLÄ! TILAA PALKITUT JA KOHUTUT UUTUUSKIRJAT NETTIKAUPASTAMME: WWW.INTOKUSTANNUS.FI Hanna Nikkanen & työryhmä HYVÄN SÄÄN AIKANA Palkittu uutuus tutkii Suomea keskellä ihmis kunnan historian jännittävintä käännettä. Uutuuskirja kertoo runsaasti uutta tietoa perus suomalaisten sisäisistä jännitteistä, Jussi Halla-ahon noususta puolueen johtoon ja etukäteen laadi tusta soinilaisten vara suunnitelmasta. Kalle Kniivilä TANJAN KATU Upeasti kirjoitettu teos kuvaa Venäjän historiaa pietarilaisen kadun asukkai den näkökulmasta
alv 10 %) • alennettu hinta opiskelijoille ja työttömille 20 € (sis. Neljä kertaa vuodessa ilmestyvä Ydin seuraa maailmaa ennakkoluulottomalla asenteella, kriittisyydellä ja asioihin syventyen. alv 24 %), ensimmäinen numero ilmaiseksi! Tilaa nyt Ydin paperisena kotiin kannettuna tai digitaalisena verkkokaupastamme.. WWW.YDINLEHTI.FI | WWW.FACEBOOK.COM/YDINLEHTI WWW.TWITTER.COM/YDINLEHTI Ydin on lehti niille, joille väkivallattomuus ja vastuu maailmasta ovat intohimo. alv 10 %) TABLETTILEHDEN kestotilaus maksaa 24,99 € (sis. Veitsen terällä. TULOKSENA ON SATA SIVUA AJANKOHTAISTA ASIAA SYVENNY ennakkoluulottomasti PAPERILEHDEN • vuositilaus 35 € (sis. alv 10 %) • kestotilaus 28 € (sis
YDIN 4 / 2017 30 YDINHETKI Yami-Ichi -tapahtuma on nörttien ja värkkääjien kokoontumisajot, joissa virtuaalimaailman voi ottaa haltuun itselleen sopivalla tavalla. Internetin ”musta pörssi” Brysselissä Kirjoittaja Riitta Oittinen
YDIN 4 / 2017 31 YDINHETKI RII TT A O ITT IN EN
Sillä tehty koeäänitys vietiin verkkoon saman tien. Yami-Ichi -konseptin keksivät japanilaiset taiteilijat Kensuke Sembo ja Yae Akaiwa, jotka tunnetaan myös taiteilijanimellä exonemo. Myynnissä olleesta kirjallisuudesta mieleen jäi belgialaisen pienkustantamon kokoama teos Tumblr-kuvapalvelun kissakuvista – selvästi suosikkituote, sillä kustantamo on painanut aiheesta jo viisi julkaisua. Vakavampaa otetta edustivat tietokonevirheiden perusteella kudotut taidokkaat tekstiilit. Tosin miljooniin kissavideoihin ja meemeihin verrattuna mittakaava on edelleen pieni. Hymiön muotoisia lettuja paistamaan ohjelmoidun koneen ympärillä oli kuhinaa, sillä kukallisissa essuissa häärivät ohjelmoinnin opettajat onnistuivat havainnollistamaan, että tietotekniikka voi olla myös hauskaa ja käytännönläheistä. Moni paikalla ollut esittelijä tarjosi tuotteitaan tai palveluitaan halvalla, eikä Yami-Ichin tarkoitus edes ole varsinaisen rahallisen voiton tahkoaminen. Yami-Ichissä internet-maailmaan liittyviä tuotteita ja toimintaa esitellään kasvokkain kirpputorityylisessä basaarissa. Lähestymistapoina ovat sekä kriittisyys että fanittaminen. Tai lasipallo, jota ravistamalla Edward Snowdenin päälle sataa lunta. Suosiota kaipaavat pääsivät halvemmalla, sillä heille myytiin peukutuksia ja muuta virtuaalihuomiota nimelliseen hintaan. YDIN 4 / 2017 32 YDINHETKI I nternet-kulttuuriin keskittyvä YamiIchi (”musta pörssi” japaniksi) järjestettiin ensimmäisen kerran Tokiossa vuonna 2012. Tästähän on toki kokemusta Suomessakin, eikä aina niin hyvällä lopputuloksella. B rysselin yami-ichin aikana imalkeskukseen oli katettu joukoittain internetin inspiroimaa hyödyllistä ja tarpeetonta tavaraa ja villejä ideoita. Askel kaupallisempaan suuntaan oli eräänlainen nettihaamukirjailija, joka lupasi hoitaa maksusta asiakkaan twiittien ja päivitysten kirjoittamisen. Itse kuuntelin Brysselin kokoontumisessa kanadalaisen tutkijan yksityisen esitelmän siitä, miten kokeellista elektroniikkaa voi hyödyntää. Miltä kuulostaa esimerkiksi mahdollisuus otattaa itsestään vanhanaikaista studiovalokuvaa jäljittelevä valokuva, jonka taustana on tietokoneen käynnistysjärjestelmän tunnusmaisema. Esimerkiksi Amsterdamin Yami-Ichissä pohdittiin taannoin, kuinka kirjoittaa ja vastata vihaposteihin. Esitteillä oli biometrisiä laitteita huijaavia silikonisormenjälkiä design-rasiassa – ja designin hinnalla. Kokoontumisissa onkin pidetty myös luentoja, viihteellisiä esityksiä ja työpajoja. Osa tuotteista olisi voinut olla kaupan lähes missä tahansa vaihtoehtoisemmilla käsityömarkkinoilla, kuten tietokonejätteestä tehdyt korut sekä laserleikkureilla valmistetut tarrat ja iskulauseet. Sympaattista tapahtumassa on se, että osallistuminen on ilmaista sekä näytteilleasettajille että näyttelyvieraille. I nternetaktivistien käsittelyyn pääsivät myös nettivalvonta ja huomiotalous. He kehittelivät tapahtuman vastareaktioksi Facebookin ja Googlen kaltaisten suurten online-yritysten sanelemiin rajoituksiin. Monien nykyhappeninkien tapaan tarjolla oli myös kynsihoitoa: tällä kertaa jokaiseen sormeen saattoi hankkia tietokonekuvakkeen tai emojin. Hauskinta ja antoisinta tapahtumassa on, että se antaa mainion mahdollisuuden tavata ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita taiteesta, tekniikasta ja nykykulttuurista ylipäätään. Yami-Ichissä lyövät kättä punk-kapitalismi sekä käsityötä ja teknologiaa yhdistelevä värkkääminen, mutta Sembon mukaan myös kaipuu alkuaikojen internet-kulttuuriin vapauteen. Vastaavia tapahtumia on sittemmin pidetty muun muassa Lontoossa, Amsterdamissa, Seoulissa, Moskovassa ja New Yorkissa. Myös Brysselissä surffataan trendin harjalla: Molenbeekin kaupunginosassa sijaitseva digitaalisen kulttuurin ja teknologian keskus imal järjesti tapahtuman jo toistamiseen. Tapahtumassa vallitsee reippaan karnevalistinen henki kun ”hullut keksijät” mainostavat ajatuksiaan ja itse kehittelemiään tuotteita. Brysselissä ystävälleni neuvottiin, miten kolvata ja liimata kasaan kontaktimikrofoni viidessätoista minuutissa
Jos taas kävijällä on ollut masentavia kokemuksia atk-neuvojien ja elektroniikkamyyjien happamuudesta tai ylimielisyydestä, Yami-Ichi voimaannuttaa ottamaan virtuaalimaailmaa haltuun itselle sopivalla tavalla. YDIN 4 / 2017 33 YDINHETKI poliittisessa toiminnassa. Piloillaanhan suosiota voi hankkia pikkurahalla, mutta harva pystyy manipuloimaan markkinoita ostamalla miljoonia tykkäyksiä. K aikkiaan yami-ichin periaatteita ovat tärkeilemättömyys, laillisuus ja se, ettei ketään vahingoiteta. Alas pönäkkyys! Yami-Ichin kotisivut: www.yami-ichi.biz IM AL IM AL IM AL. Ironista kyllä emme kumpikaan saaneet aihetta käsittelevän kirjasen nitomiseen tarkoitettua modernia ompelukonetta toimimaan, vaan päädyimme yhdessä kehumaan vanhoja Singereitä. Ja jos tietosuoja ei toimi, identiteettiä piilottavilla silikonisormenjäljillä ei pitkälle pötkitä. Jotkut tuotekehittelyt ja parodiat saavat pohtimaan, onko todellisuus jo vitsejä karmeampaa. Tilaisuuden lapsenmielisyys vaikutti osittain kumpuavan nostalgisesta suhteesta vähemmän pelottavaksi miellettyyn alkuajan internetkulttuuriin – aikaan, jolloin dataa kontrolloivat yritysten sijaan käyttäjät. Myönteistä Yami-Ichissä on, että kokoontumiset houkuttelevat tietokoneiden ääressä kyyhöttäviä ihmisten ilmoille. Vanha teknologia voi yhdistää uudesta teknologiasta innostuneita
Kolyman unohdetussa piinapenkissä YDIN 4 / 2017 34 YDINHETKI. Teksti ja kuva Ville Ropponen Magadanin kaupunkia ympäröivä oblasti eli alue, yleisemmin tunnettu nimellä Kolyma, on surullisenkuuluisa paikka. Siitä on kehkeytynyt Gulagin, vankileirien saariston symboli
Magadanin alue ja sen vankileirit tuottivat eniten tinaa koko Neuvostoliitossa. YDIN 4 / 2017 35 YDINHETKI. DALSTROI oli Gulagista erillinen trusti eli suuryritys, joka hallinnoi vankityötä Kolyman ohella Venäjän Kaukoidän ja ItäSiperian alueilla. Vielä neuvostoajan lopulla oblastissa eli 350 000 asukasta. Kuolleiden vankien muistomerkki Dneprovskin tinakaivosleirin lähellä. MEMORIAL on vuonna 1989 perustettu kansainvälinen järjestö, joka pyrkii selvittämään ja dokumentoimaan neuvostoterrorin uhrien muistoa. MAGADANIN oblastissa on noin 160 000 asukasta, heistä itse Magadanin kaupungissa 99 000
– Rintakuva pystytettiin vuonna 1989. – Kyse ei ole siitä, etteikö saisi puhua, vaan mentaliteetista: ajatellaan, että se on ollutta ja mennyttä, ja se vain kuului ”vanhoihin aikoihin”. Suurin osa ikäpolveni ihmisistä pitää leirejä menneisyyteen kuuluvana, lähes normaalina asiana. Monien muiden Gulagin ympärille syntyneiden paikkakuntien tapaan Magadan tuntuu olevan kiinni menneisyydessä, vaikka aluehallinto yrittääkin brändätä seutua uudelleen luontoarvoilla sekä kalastusja metsästysturismilla. Koulut ja lastentarhat riittävät hyvin – jonoja ei ole kuten muualla Venäjällä. T uhannet vangit kuolivat rakentaessaan Magadania, Kolyman tietä, kaivoksilla ja teloituksissa. Ketkä pitävät muistoa yllä. Lehtikuusikorvet kohisevat ympärillä kokonaan keltaisessa. Magadanissa on paikallismuseo, jonka Gulag-näyttely on varsin hyvä. Neuvostoliiton romahduksen jälkeen suuryritysten kaivostoiminta kiihtyi. Hän oli Dalstroitrustin ensimmäinen johtaja ja Kolyman leirien isä. Se on ainoa maayhteys ulkomaailmaan. Muistelu vaikuttaa ristiriitaiselta. Alueen bruttokansantuote on Venäjän keskiarvoa korkeampi, mutta myös hinnat ovat Moskovan tasolla. Lapsuudessa hänen perheensä asui entisissä vankien parakeissa, jotka oli muutettu asuintaloiksi. Myös työtä riittää, sillä Kolymassa toimii yhä kymmeniä eri kokoisia kaivoksia: esimerkiksi kultaa kaivetaan kymmeniä tonneja vuodessa. Juolukkavarvikko kirkuu viininpunaista ja vuoret kohoavat harmaanruskeina SUURIN OSA IKÄPOLVENI IHMISISTÄ PITÄÄ LEIREJÄ MENNEISYYTEEN KUULUVANA, LÄHES NORMAALINA ASIANA. – Osa neuvostoaikaisista asukkaista on muuttanut pois, vain kaksi kolmasosaa on jäljellä. – Perheessämme ei puhuta niistä ajoista. YDIN 4 / 2017 36 YDINHETKI. Paikallinen Memorial-järjestön aktiivi Sergei Raizman opastaa läpi vankien rakentaman kaupungin ja taigan tuntureille, missä kohoaa jäänteitä vankileireistä ja kaivoksista. Lähes neuvostoajan loppuun asti ihmiset elivät Magadanissa huonosti, mutta nyt kaupunki on kuitenkin tehty valmiiksi. Šalamov istui 14 vuotta Kolymassa. Neuvostovalta päätti hyödyntää luonnonvaroja pakkotyövoimalla ja ensimmäiset vangit saapuivat kevättalvella 1932. Muualla kaadettiin jo Leninin patsaita, mutta Magadanissa haluttiin muistella Berziniä, selittää Raizman. Miten neuvostosorto sitten muistetaan täällä. Vangeista ainakin 130 000 sai surmansa. Magadanissa 1960-luvulla syntyneen naisen kaikki isovanhemmat istuivat leireillä. NYKYNUORISO TAAS EI TIEDÄ PALJOA GULAG-MENNEISYYDESTÄ. Nykynuoriso taas ei tiedä paljoa Gulag-menneisyydestä, selittää Magadanin yliopiston historian laitoksen johtaja Galina Anatolijevna. A rvioidaan, että vankeja kulki Kolyman leirien kautta vuosina 1932 – 1955 lähes miljoona. Kolyman paha maine perustuu osin Varlam Šalamovin Kolyman kertomuksiin. Pahimmat vuodet olivat 1937 – 1938, mutta myöhemminkään ei ollut herkkua. Luiden tieksi kutsuttu ura puskee Magadanista yli 2 000 kilometriä taigan ja vuorten lomitse Jakutiaan. Leirit perustuivat Kolymasta 1920-luvulla löytyneisiin luonnonrikkauksiin: alueelta löytyy kultaa, tinaa, uraania ja muita kaivannaisia. L ähdemme Kolymskaja trassalle, Kolyman tielle. Vaikka Magadanissa on lauhempi ilmasto, sisämaassa on talvisin pakkasta 50 tai jopa 70 astetta ja kesäisin hellettä 30 – 40 astetta. Omaa kieltään taas puhuu kaupungin keskustaan hallintorakennuksen eteen pystytetty Eduard Berzinin rintakuva. Ilma kihisee sääskiä ja paarmoja. Paikallisten mielestä Kolyman leirit eivät kuitenkaan olleet pahempia kuin muut Gulag-leirit, joita levisi aikoinaan koko neuvostomaan mitalla
Olohuone on työnnetty lattiasta kattoon täyteen tavaroita, jotka liittyvät Kolyman leireihin ja neuvostosortoon. – Kunhan eivät häiritse. Jagodnojelainen aktiivi Ivan Panikarov on tekaissut Gulag-museon kerrostaloasuntoonsa. Tukea ei tule! Šibistyi jupisee. On Stalinin ja Leninin rintakuvia, öljyvärimaalaus Berzinistä ja turvallisuuspäällikkö Lavrenti Berijasta. Autot nostavat tien pinnasta niin sankkaa pölyä, että tuntee kulkevansa sumussa. Kolyma on geologisesti kartoitettu ja kultaa löydetty. töyräkkeinä. – Noin puolella Magadanin oblastin asukkaista on suhde poliittiseen sortoon ja leireihin, arvelee Panikarov. Šibistyin opastuksella käymme läheisessä Transportnyin kylässä. V altavan laajaa muistelu ei tunnu olevan. Rahoitusta hän on saanut kansainvälisiltä säätiöiltä, kuten Soros-säätiöltä, kerran Magadanin oblastin kuvernööriltä ja kerran Venäjän presidentin rahastosta. Panikarov on haalinut esineistöä ympäri taigaa ja saanut lahjoituksia entisiltä vangeilta. YDIN 4 / 2017 37 YDINHETKI. Tien varrella tulee vastaan vankien aikoinaan rakentamia, nyt autioituneita kyliä. Ongelma on se, että Magadanin oblastissa on vain muutamia kymmeniä ihmisiä, jotka tutkivat Gulagia ja muistavat aktiivisesti. – Kirjoittakaa, että Venäjällä muistetaan kyllä Gulag, vaikka ulkomailla uskotaan, ettei kukaan muista. Venäläiseen tapaan iltanuotiolla maistellaan vodkaa ja palanpainikkeeksi saloa, sianihraa. On tragikoomista, että Magadanin kaupungin ulkopuolella Gulagin muiston vaaliminen on sysätty Panikarovin tai Šibistyin kaltaisten aktiivien harteille. – Jos karhu tulee päin, ruuvatkaa korkki irti, pitäkää kiinni kahvasta, vetäkää toisesta päästä ja syttyy tuli, neuvoo Raizman. Sairaalasta on jäljellä perustukset ja vähän seiniä. Taskussa on karhunkarkottimet, sillä seudulla liikkuu paljon otsoja. Katselemme ympärillemme pienessä huoneessa. Repaleiset tikkitakit, reikäiset lusikat ja piikkilankavyyhdit eivät ole merkkejä kultaisista vuosista, vaan sorrosta ja turhasta kärsimyksestä. Valtavia rikkauksia. Tinaa täällä tuotettiin eniten Neuvostoliitossa. Museo avautui virallisesti syksyllä 2004. Kuten moni muukin, Panikarov korostaa luonnonvaroja. Onneksi näemme kontioista vain jalanjälkiä. Talvella haittana ovat lumipyryt, sumu ja tien liukkaus. Seuraavana aamuna ponnistamme kahdeksalta ylös. Kiipeilemme vuorten rinteillä tarkastamassa kaivosrakennelmia, vartiotorneja ja romahtaneita kaivoskuiluja. Seinillä riippuu valokuvia ja vankien käyttämiä vaatteita ja työkaluja. Gulagin muiston käsittelyä tuntuukin vaikeuttavan ainakin kaksi asiaa: se, että kyse oli oman hallituksen sorrosta omaa kansaa kohtaan, ja se, että Gulag kietoutuu niin tiiviisti kertomukseen nykyaikaisen Venäjän synnystä. Y litämme kolymajoen. Katsastamme leirisairaalan ja hautausmaata. Jagodnojen ja Susumanin taigakylissä nukkavierut hahmot nilkuttavat mutakujilla ja kulkukoirat tonkivat roskiksia. Auttavatko Venäjän viranomaiset sitten Gulagin muiston säilyttämisessä ja jälkien keräämisessä. – Jo 1930-luvun lopulla Kolyman kaivokset tuottivat 25 prosenttia koko maailman kullasta. – Leiri ei ollut lomasiirtola. Kolyman tiellä sattuukin paljon onnettomuuksia. Tälle kannalle päätyvät Šibistyi ja Raizmankin. Aikamme tihkusateista pusikkoa pengottuamme löydämme useita hautoja numeroituine puulevyineen. Vaikuttaa myös siltä, että Kolymassa Gulag oikeutetaan ”raivaajamyytillä”, villin luonnon voittamisella teollisen ihmisen tarpeisiin. Pian asfaltti loppuu. Vietämme yön teltassa entisen tinakaivosleirin Dneprovskin alueella – kummituksia pelkäämättä. Vielä hajanaisempi on Mihail Šibistyin Susumanin kylään, anoppinsa kaupan aulaan kokoama ”Gulagin kansanmuseo”. Kolyman nykyaikaisen rakentamisen metodi oli kova, mutta tänne kuitenkin syntyi asutusta, kyliä ja kaupunkeja
Työväen edustajien vuoristorata YDIN 4 / 2017 38 YDINHETKI. Keitä olivat vuoden 1917 työväen kansanedustajat, ja millaisia olivat heidän myöhemmät kohtalonsa. Kirjoittaja Joni Krekola Valtiopäivien kokoontuessa huhtikuussa 1917 ehdottoman enemmistön saaneesta SDP:stä tuli maailman ensimmäinen hallitusvastuuta kantanut sosialistipuolue
Oskari Tokoin johtaman senaatin myötä sdp:stä tuli maailman ensimmäinen hallitusvastuuta kantanut sosialistipuolue. Maailmansodan syttyminen oli katkaissut valtiopäivien kokoontumiset kesään 1914, mutta kesällä 1916 oli kuitenkin käyty eduskuntavaalit. Kysymys korkeimman vallan haltijasta Suomessa kehittyi nimenomaan sdp:ssä jo keväällä valtiollisen itsenäisyyden tavoitteluksi. Kun tasavuodet on teeman mukaisesti taputeltu ”yhdessä”, alkaa kansallisen yhtenäisyyden kantokyvyn mittaaminen synkemmillä historiapoliittisilla teemoilla. Seminaari keskittyi vuoden 1917 työväen edustajien henkilöhistoriaan, mutta tässä artikkelissa matrikkelitietoja on yhdistelty tilastolliseksi tarkasteluksi. Osa istuvista edustajista ei tullut uudelleen valituksi, jotkut vetäytyivät eduskunnasta syrjään suosiolla. Vuoden 1917 työväen edustajien tarkastelu KANSANEDUSTAJAT KOKOONTUIVAT VALTIOPÄIVILLE HUHTIKUUSSA 1917 VALLANKUMOUKSELLISISSA TUNNELMISSA: VENÄJÄN KEISARI OLI KAADETTU JA SUOMI SAANUT TAKAISIN AUTONOMISET OIKEUTENSA. Väliaikainen hallitus ei hyväksynyt yksipuolista vallansiirtoa valtalailla vaan hajotti eduskunnan. Itsenäisyysjulistuksesta kului pari kuukautta ja sen tunnustamisesta vain muutamia viikkoja ennen kuin Suomessa syttyi myös sisällissota. S uomi juhlii satavuotista itsenäisyyttään 6. Keitä he olivat ja mitä heille tapahtui vuoden 1918 kansallisen murhenäytelmän pyörteissä. Ristiriitaisissa tunnelmissa vaaleihin käynyt sdp menetti enemmistön ja joutui tyytymään 92 kansanedustajaan. Esimerkiksi yksikamarisen eduskunnan alusta alkaen kansanedustajana toiminut Miina Sillanpää ei ollut mukana vaaleissa lokakuussa 1917, mikä edesauttoi hänen valintaansa Suomen ensimmäiseksi naisministeriksi kymmentä vuotta myöhemmin. joulukuuta 2017. Sdp:n kansanedustajista vain Matti Paasivuori hyväksyttiin edustamaan tappion kärsineitä punaisia. K ansanedustajat kokoontuivat valtiopäiville huhtikuussa 1917 vallankumouksellisissa tunnelmissa: pitkien sotaja sortovuosien jälkeen Venäjän keisari oli kaadettu ja Suomi saanut väliaikaiselta hallitukselta takaisin autonomiset oikeutensa. Naisten osuus sdp:n eduskuntaryhmissä ei ollut lukumääräisesti suuri (ensimmäisessä 17/103, toisessa 10/92), mutta sdp:n ryhmä oli toki selvästi naisvaltaisin: vuonna 1916 valitussa eduskunnassa oli 24 naiskansanedustajaa ja syksyllä 1917 aloittaneessa kokoonpanossa 18. Vuonna 1917 sdp:n kahteen eri eduskuntaryhmään kuului yhteensä 126 henkilöä. Kun valtiopäivät taas kokoontuivat taistelujen tauottua, Heimolan talon täysistuntosalin toinen puoli ammotti tyhjyyttään ja hallituksen aitiossa oli tilaa saksalaisille kenraaleille. Sisällissota jätti jälkiä muun muassa edustukselliseen demokratiaan. Miten sisällissota vaikutti heidän myöhempään elämäänsä Suomessa ja Neuvosto-Venäjällä, jonne valtaosa punaisen puolen johtohenkilöistä pakeni keväällä 1918. YDIN 4 / 2017 39 YDINHETKI. Artikkelin tiedot koottiin eduskunnassa toukokuussa 2017 järjestettyä historiaseminaaria varten eduskunnan kansanedustajamatrikkelista ja valtiorikosylioikeuden pöytäkirjoista sekä Suomen sotasurmat 1914 – 1922 -hakupalvelusta Kansallisarkiston verkkosivuilta. Eduskunta julistautui heinäkuussa sdp:n ja itsenäisyyttä kannattaneiden porvareiden äänin korkeimman vallan haltijaksi Suomessa. Joillekin sdp:n kansanedustajille marraskuun alussa käynnistynyt eduskuntatyö jäi käytännössä vajaan kolmen kuukauden mittaiseksi. Niissä sdp sai ehdottoman enemmistön, 103 kansanedustajaa. Tämän artikkelin pääosassa ovat ne työväenpuolueen kansanedustajat, jotka olivat mukana vuoden 1917 valtiopäivillä
S dp:n kansanedustajat vuodelta 1917 voidaan sisällissodan jälkeen jaotella kuolleisiin (kuusi prosenttia), vangittuihin ja tuomion saaneisiin (noin 50 prosenttia) sekä ulkomaille paenneisiin (noin 40 prosenttia). TYÖVÄEN OPPOSITIOTA EI HALUTTU EDUSKUNTAAN JARRUTTAMAAN MONARKISTIEN HALLITUSMUOTOKAMPPAILUA. Edes kuolleiden edustajien tilalle ei hyväksytty varaedustajia, koska usein myös heidän oikeusprosessinsa oli kesken. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta edustajien tausta oli työväenluokkainen, mikä tarkoitti niukkaa tai olematonta peruskoulutusta. Sdp:n edustajat jättäytyivät vuodenvaihteessa pois valtiopäiviltä, koska uudet vaalit oli määrätty maaliskuulle 1919. Punaisen hallinnon ja punakaartin johtohenkilöille annettiin kuolemantuomioita, joita ei kuitenkaan pantu täytäntöön, vaan tuomiot muutettiin ennen pitkää elinkautisiksi. Vankeustuomion saattoi saada varsin kevyin perustein. Teloitetuista Sofia Hjulgren oli ainoa nainen, joka oli toiminut kansanedustajana, ei tosin enää vuonna 1917. Monet vakuuttivat turhaan syyttömyyttään. (Yhteenlasketut prosenttiosuudet ylittävät sadan, koska osa ulkomaille paenneista palasi ja sai tuomion Suomessa.) Paluuta tynkäeduskuntaan yrittäneet edustajat yleensä pidätettiin. Myös punakaartilaiset murhasivat heti sodan alussa Helsingissä nuorsuomalaisten istuvan kansanedustajan Antti Mikkosen. Keski-iältään sdp:n kansanedustajat olivat noin 40-vuotiaita. Niin sanotut siltasaarelaiset sosialistit (Gylling, Kuusinen, Manner, Sirola) muodostivat pienen akateemisesti koulutetun sivistyneistön. Hänen kohtaloaan käytettiin yhtenä esimerkkinä punaisen puolen mielivaltaisuuksista. Näistä vain Evert Huttunen osallistui aktiivisesti eduskuntatyöhön. YDIN 4 / 2017 40 YDINHETKI. Kansanedustajien kohdalla katsottiin esimerkiksi marraskuun ”Me vaadimme” -ohjelman hyväksyminen todisteeksi kapinaan yllyttämisestä. Tähän joukkoon kuuluivat myös jo kerran vapautetut Albin Koponen ja Santeri Louhelainen heidän ehdittyään kertoa vankileirikurjuudesta valtiopäivillä. Työläisammatti oli ennen kansanedustajaksi valintaa yleensä ehtinyt vaihtua puolueen agitaattorin, toimitsijan tai toimittajan tehtäviin. Istuvien kohtelu oli kautta linjan ankaramPALUUTA TYNKÄEDUSKUNTAAN YRITTÄNEET EDUSTAJAT YLEENSÄ PIDÄTETTIIN. Asetelma muuttui marraskuussa 1918 porvariston saksalaissuuntauksen haaksirikossa, jonka jälkeen kuusi sdp-edustajaa sai oikeuden palata valtiopäiville. Istuvista Suomeen jääneistä kansanedustajista vain neljälle ei koitunut sodasta seuraamuksia. Ilman vakavia seurauksia sisällissodan kaaoksesta selvisi yksitoista prosenttia sdp:n edustajista, mutta istuvien kansanedustajien ryhmästä vain Paasivuori säilytti edustajanpaikkansa. koulutustaustan ja ammattinimikkeiden perusteella ei ole kovin hedelmällistä. Sisällissodan tai sen seurauksien johdosta menehtyneet voidaan jakaa kenttäoikeuden pikatuomion perusteella teloitettuihin (seitsemän), kadonneisiin (yksi) sekä vankileirillä tai vankeudessa kuolleisiin (seitsemän). Tiedot ja huhut teloituksista toimivat pelotteena punaisten johtoportaalle, josta valtaosa pakeni Neuvosto-Venäjälle huhtikuussa. Työväen oppositiota ei haluttu eduskuntaan jarruttamaan monarkistien hallitusmuotokamppailua. Kansanedustajan status ei suojannut sotakuukausien aikana pidätettyjä ankarimmalta tuomiolta, eikä liioin rokottanut vankileirien nälkää ja tauteja vastaan; tuoni korjasi tasapuolisesti satoaan. Vuoden 1917 sdp:n 126 kansanedustajasta 68 pidätettiin ja 55 sai tuomion valtiorikosoikeudessa
Kominterniin liittynyt skp pyrki Suomessa aseelliseen vallankumoukseen. Myös kulkutaudit tappoivat kolme vuoden 1917 työväen edustajaa vuoteen 1920 mennessä. Yhteiskunnallinen kuohunta purkautui väkivaltaisesti kansalaissodassa, jonka loppuvaiheessa punaisten johdon oli valittava joko maanpako tai valkoisten otaksuttu kosto. Vankeusaika heikensi joidenkin terveyttä pysyvästi, mutta muuten Suomeen jääneiden tai palanneiden kuolinsyissä ei ole merkillepantavaa. Kahden kohtalo on tuntematon, mikä yleensä tarkoittaa sitä, että loppu ei ollut onnellinen. Yhteensä sisällissodan jälkiselvittelyjä pakeni Neuvosto-Venäjälle 10 000 –13 000 punaista. Palanneiden joukossa oli yhdeksän vuoden 1917 kansanedustajaa, joita odotti Suomessa vankeusrangaistus. Vuoden 1917 sdp-kansanedustajista 25 valittiin myöhemmin uudelleen eduskuntaan, kaikki heistä sdp:n ryhmään. Matkassa oli runsaasti (yhteensä 50) vuoden 1917 kansanedustajia ja paon suuntana nimenomaan itä; kansanedustajista vain kaksi pakeni Ruotsiin ja yksi Viroon. Bolševikkien alun alkaen suopea kansallisuuspolitiikka muuttui viimeistään 1930-luvun puolivälissä raja-alueiden vähemmistökansojen vainoksi. P unaisten johdon pääjoukko, johon kuului kansanvaltuuskunnan ja työväen pääneuvoston jäseniä, pakeni Neuvosto-Venäjälle huhtikuun lopussa taistelujen vielä jatkuessa. Pakolaisuus oletettiin aluksi väliaikaiseksi asiaintilaksi, josta tuli pysyvä ongelma, kun vallankumous ei koskaan laajentunut Suomeen. Emigranttikommunistien turhautuminen näkyi keskinäisissä valtataisteluissa ja välienselvittelyissä: esimerkiksi niin sanotun Kuusisen klubin terrori-iskussa menehtyi kaksi vuoden 1917 sdp-kansanedustajaa. Rajan takana olosuhteet olivat ankarat, ja tuhatmäärin punapakolaisia siirrettiin vuosina 1918 – 1920 takaisin Suomeen. Entiset kansanedustajat sijoittuivat neuvostomaassa yleensä johtaviin tehtäviin joko puolueuralle tai punaiseen Karjalaan, jonne kehittyi Edvard Gyllingin johdolla kukoistava vähemmistökansallinen itsehallinto. Neuvostoterrorin uhreina menehtyi runsaasti vuoden 1917 kansanedustajia: 13 teloitettiin ja kuusi kuoli vankileireillä. Osuus kaikista vuoden 1917 työväen edustajista (17 prosenttia, 19/126) on sekin murheellisen korkea. Suomen johtavat työväen poliitikot kohtasivat Neuvosto-Venäjällä omien pakolaisten huolto-ongelmat ja sisällissotaa käyvän maan kaaoksen. Kun tuomiot oli armahdettu tai kärsitty ja kansalaisluottamus palautettu, paluulle Suomen 1920-luvun politiikkaan ei ollut muodollisia esteitä. Stalinin terrorin vuosina 1937–1938 eri vähemmistökansallisuuksia puhdistettiin kiintiöperiaatteella ja skp-johto tuhottiin kokonaan – Otto Wille Kuusista lukuun ottamatta. Siinä tilanteessa ei ollut hyviä vaihtoehtoja. paa kuin edellisen eduskuntaryhmän jäsenten. Kansanvaltuuskuntaan kuulunut Hilja Pärssinen onnistui tuomion kärsittyään vielä palaamaan kansanedustajaksi 1920-luvun lopussa. Vuosi huhtikuusta 1917 huhtikuuhun 1918 oli sdp:n kansanedustajille ällistyttävää vuoristorataa, jossa kansallisen vapautumisen huuma vaihtui eduskuntavallan menetykseen kesällä ja joulukuun itsenäistymiseen porvariston johdolla. YDIN 4 / 2017 41 YDINHETKI. Sdp:n kansanedustajista sukeutui uusissa olosuhteissa kommunisteja, jotka perustivat syksyllä 1918 Moskovassa Suomen Kommunistisen Puolueen. Jos väkivaltaisesti ja ennenaikaisesti kuolleiden lukuun (19) lasketaan mukaan Kuusisen klubin murhat (kaksi), saadaan terrorin uhrien osuudeksi 42 prosenttia (21/50) Neuvosto-Venäjälle paenneista vuoden 1917 edustajista
Haastattelija Venla Toivonen Kuva Pekka Elomaa YDIN 4 / 2017 42 YDINHETKI. Yhteistyössä yliopiston opiskelijoiden kanssa syntyi myös kirja Hyvän sään aikana – mitä Suomi tekee, kun ilmasto muuttaa kaiken. Draamaa ilmastonmuutoskeskusteluun Hanna Nikkanen on tutkivaan journalismiin keskittyvän Long Play -julkaisun päätoimittaja, joka työskenteli lukuvuoden 2016 – 2017 journalistiikan vierailijaprofessorina Tampereen yliopistossa
Viimeisen muutaman vuoden aikana tunne siitä, että olisi yksin murehtimassa näitä asioita koko muun maailman porskuttaessa piittaamattomana ympärillä, on kadonnut. Valtakunnan tasolla on selvästi hankalampaa. Kun seuraa kansainvälisen lehdistön kirjoittelua kiinnostavista ratkaisuehdotuksista, löytyy Suomesta aina joku tutkija, joka on ihan huippu juuri siinä asiassa. Kirjaprojektin myötä minulle on avautunut maatalouden merkitys ilmastonmuutokselle. On olemassa sellainen pienempien yksiköiden, kuntien ja kaupunkien Suomi, joka ottaa ilmastonmuutoksen vakavasti. Se vaatii aikaa. Meidän suomalaisten hyvinvointiin ja kansalliseen identiteettiin liittyy paljon sellaisia menneisyyden vahvoja peruskiviä, jotka ovat ilmastonmuutoksen aikana ongelmallisia. On hankalaa olla maa, joka nojaa vahvasti raskaaseen teollisuuteen ja metsäteollisuuteen ja jossa niillä on ollut pitkällä ajalla rakentunut asema politiikassa. Suomessa suhtaudutaan ilmastonmuutokseen katsomalla mitä nyt tulee ja reagoimalla sitten. Kun se on osoittautunut mahdottomaksi, on ilmastonmuutosta alettu pitää vaikeana aiheena. Muualla maailmassa näkyy eteenpäin katsomista ja ennakoimista. Se näkyy myös teoissa. Meillä on ollut monta hallitusta putkeen toistelemassa, että Suomi on cleantechin huippumaa ja että meillä on kykyä kehittää vihreää teknologiaa. Ihmisen vaikutus ympäristöön on suurin meidän aikamme journalistinen aihe. Maanviljelijöillä on paljon ratkaisun ja sopeutumisen avaimia käsissään ja toisaalta myös pakkoa sopeutua. Se on paljon keskeisemmässä osassa kuin olen aikaisemmin ajatellut. Lähes mikään käytännön teko ei ole kuitenkaan viitannut siihen suuntaan, että tällaista politiikkaa oikeasti aiottaisiin toteuttaa. Tästä on syntynyt vahvoja oletuksia siitä, että journalismin keinot ja ilmastonmuutos eivät kohtaa. Toimittajana minua turhautti, koska en löytänyt itsekään mitään tietä ulos siitä. Tutkijoille tämä on hirveän turhauttavaa. Maallikkona ja toimittajana on ihanaa törmätä sellaiseen tutkimuksen ja keksimisen rikkauteen, mikä liittyy esimerkiksi kasvinjalostukseen, maanviljelyyn, luonnon muutoksen tutkimiseen ja maaperän hiilensidontaan. Silti niistä pitää kertoa. Ne ovat todella keskeisiä sen suhteen, mitä planeetalle lähivuosikymmeninä tapahtuu. Ajan mittaan ihmiset tottuvat ja pystyvät paremmin lukemaan juttuja, jotka kuvaavat pienen palan jostain ilmiöstä. Siinä on paljon näkökulmia, ja ilmastonmuutos on vain yksi niistä. YDIN 4 / 2017 43 YDINHETKI. Samaan aikaan perinteiset ajattelumallit maanviljelijöistä ja ympäristöliikkeestä vastavoimina, jotka eivät pysty keskustelemaan keskenään asiallisesti, eivät muutu mitenkään helposti. Fyysisessä, kovakantisessa ja painavassa kirjassa oli sellaista draamaa, jota olin kaivannut keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Toimittajan täytyy tehdä taustatyö hyvin perehtymällä alan tutkimukseen. Yksittäistapausten esittely on usein ihan väistämätöntä, jos haluaa tehdä ymmärrettävää journalismia monimutkaisesta aiheesta. Isot globaalit, vuosikymmenten yli tapahtuvat muutokset pakenevat helppoja tarinoita ja selkeitä käänteitä. Yksittäinen tarina ei saa kuitenkaan viedä juttua. Professuuri mahdollisti aiheeseen syventymisen parinkymmenen aiheesta kiinnostuneen nuoren tekijän kanssa. I lmastonmuutosta on suomalaisessa mediassa käsitelty ilmiönä, josta pitäisi tehdä yksi tyhjentävästi kaiken käsittelevä juttu
YDIN 4 / 2017 44 YDINHETKI Pahat maisemat Kuvat ja teksti Pekka Elomaa YDIN 4 / 2017
45 YDINHETKI YDIN 4 / 2017 Alarik Viljasalon ja kahden muun miehen teloitusja hautapaikka Asikkalan Urajärvellä.. YDIN 4 / 2017 45 YDINHETKI Sisällissodan jäljiltä Suomessa on edelleen monia hautoja, joiden tarinat ovat jääneet unohduksiin
Punaisia haudattiin kirkkomaiden ulkopuolelle tai niiden nurkkiin. Viereinen sivu: Kolmisakarainen risti karsikkopuussa Rengon Kuolemansuolla. Sukulaisteni puheissa kevät 1918 kuulosti sekasorrolta, jossa kukaan ei ollut ollut turvassa. Tällaisia tarinansa menettäneitä hautoja Suomessa on lukuisia. Sisällissodan jälkeen osapuolten kokemuksiin suhtauduttiin eri tavoin. 2000-luvun alussa tutkin isovanhempieni kohtaloita sisällissodan aikaan. Ei siten, että kuolleen henkilöllisyyttä olisi aina tiedetty hautaamishetkelläkään.. Kolmen ammutun punaisen hauta näkyy edelleen painaumana metsätien varressa Rengossa. Paikat näyttävät usein samalta: pieniä hiekkaisia painaumia, hieman syrjässä, muutama askel tiestä. Hävinneiden kuolemiin ei liittynyt samanlaista kunniaa kuin voittajien, joten monet surivat salaa. Pehmeää maata oli helppo kaivaa, ja metsä vaimensi äänet. Vähitellen päädyin valokuvaamaan sisällissodan teloitusja hautapaikkoja, näitä ”pahoja maisemia”. Vappuna 1918 siihen oli ammuttu ja haudattu kymmenkunta punakaartilaista. YDIN 4 / 2017 46 YDINHETKI Parikymmentä Valkeakosken naiskomppanian naista teloitettiin ja haudattiin tähän metsäiseen notkelmaan vapunpäivänä 1918. Sadan vuoden jälkeen heidän henkilöllisyytensä selvittäminen on jo erittäin vaikeaa, kun huhupuheisiin ei voi juuri enää luottaa. Monista haudoista vainajat siirrettiin useampaa vuosikymmentä myöhemmin hautausmaille. Huomasin, että tuosta ajasta oli edelleen vaikea puhua. L apsena leikin Hyvinkään aseman santaluiskan hienossa hiekassa tietämättä, että se oli teloituspaikka. Muistomerkkiä paikalla ei ole
YDIN 4 / 2017 47 YDINHETKI
50 SEPPO HENTILÄ Itsenäistyminen – sattuma vai välttämättömyys. Ytimessä YTIMESSÄ ON LAADUKKAITA ESSEITÄ, JOISSA KIRJOITTAJAT VALOTTAVAT AJANKOHTAISIA KYSYMYKSIÄ JA OTTAVAT KANTAA. / 72 JOEL MILLWARD-HOPKINS JA JONATHAN BUSCH Rahat tai moraali – kapitalismi ja fossiiliset polttoaineet / 76 RIIKKA JALONEN Rauhankasvatus vahvistaa yhteiskuntarauhaa. / 55 MARJALIISA HENTILÄ Saksalaisiin hurahtaneet / 60 NIKO KANNISTO Itsenäinen Suomi rakennettiin kunnissa / 64 AARNI TUOMINEN Geopoliittista oppia satavuotiaalle / 67 MIKKO LEHTONEN Missä politiikka sijaitsee
Tasavuosijuhlat ovat kuitenkin ongelmallisia, sillä niihin sisältyy pakostakin aimo annos historialle vierasta jälkiviisautta: ajatellaan helposti, että sen, mitä tapahtui, pitikin tapahtua, ja juuri näin eikä mitenkään muuten. Kun sata on lasissa, juhlaan on tietysti aihetta. YDIN 4 / 2017 50 YTIMESSÄ Suomen kaltaisten pienten kansojen valtiollisen itsenäisyyden toteuttamiseen ei riitä pelkkä oma tahto. Jos tapahtumia katsoo aikalaisten silmin, itsenäistymisen historia alkaa näyttää aivan toisenlaiselta. Kirjoittaja Seppo Hentilä ITSENÄISTYMINEN – sattuma vai välttämättömyys. Kun kaksi näin isoa laivaa uppoaa, syntyy siitä melkoiset pyörteet. Mahdollisimman kaukaa menneisyy. Itsenäisyyttä on juhlittu kuluvana vuonna oikein reippaasti. S uomen julistautuminen itsenäiseksi ja itsenäisyyden pysyvä toteutuminen tulivat mahdolliseksi, kun maamme välittömässä geopoliittisessa ympäristössä romahti kaksi keisarikuntaa: ensin Venäjän tsaarin imperiumi keväällä 1917 ja sitten Saksan keisarikunta syksyllä 1918. Ne keikuttivat Suomi-paattia pahemman kerran keväästä 1917 kesään 1919, jolloin Suomesta tuli sellainen ulkovaltojen tunnustama suvereeni tasavalta, jollainen meillä nykyään on
Jokin tärkeä ennusmerkki saattaa tässä ehkä unohtua, mutta Väinämöisestä piti aloittaa tai vähintään hurjasta talonpoika Lallista. Porvarillisista puolueista vain aktivistit olivat yksiselitteisesti itsenäiAJATELLAAN HELPOSTI, ETTÄ SEN, MITÄ TAPAHTUI, PITIKIN TAPAHTUA. MENNEISYYDESTÄ VALIKOIDAAN VAIN SELLAISIA TAPAHTUMIA, JOTKA NÄYTTÄVÄT ENNAKOIVAN TULEVAA ITSENÄISTYMISTÄ.. Nuijasotaa, 30-vuotisen sodan hakkapeliittoja, Anjalan liittoa, Sprengtportenia ja Porvoon ”valtiopäiviä” ei tietenkään saanut unohtaa. YDIN 4 / 2017 51 YTIMESSÄ destä, ”kumpujen yöstä”, valikoidaan vain sellaisia tapahtumia, jotka näyttävät ennakoivan tulevaa itsenäistymistä. Helmikuun manifestista 1899 alkanut taistelu Suomen autonomisten oikeuksien puolesta saatiin silmänkääntötempulla muutettua määrätietoiseksi itsenäisyystaisteluksi. J oulukuun kuudennen päivän tirkistysaukosta tiiraillussa historiakuvassa jäi täysin katveeseen se tosiasia, että Suomen täydellistä eroa Venäjästä eivät ennen bolševikkien vallankaappausta kannattaneet juuri muut suomalaiset kuin aktivistit ja muutamat johtavat sosiaalidemokraatit, kuten Oskari Tokoi ja Kullervo Manner. Kumpikin jää todistamattomaksi historian hypoteesiksi. Yhteensä 6 486 sivua vapaussotaa suomeksi ja samma på svenska. Vapaussota oli niin suuri asia, että siitä kertovien historiateostenkin piti olla suuria: Mannerheimin luottomiehen, kenraali Hannes Ignatiuksen johdolla laaditussa Suomen vapaussota vuonna 1918 -nimisessä teoksessa oli kuusi osaa (ilmestyivät vuosina 1920 – 1926) ja toisessa, jääkäriaktivisti Kai Donnerin kokoamassa Suomen vapaussodassa eli niin sanotussa osanottajakirjassa kahdeksan osaa (ilmestyivät 1921 – 1928). Suunnilleen tällainen itsenäisyyshistoria Suomelle sepitettiin vuoden 1918 jälkeen niin sanotussa vapaussotakirjallisuudessa. M itä sieltä tirkistysaukosta sitten oikein näkyi. Kumpikaan oletus, sen enempää vapaussota itsenäisyyden lopullisena turvaajana kuin Neuvosto-Suomen kohtalo punaisten voiton väistämättömänä seurauksena, ei kestä kriittistä tarkastelua. Tuntuuko tutulta. Tällä tarkastelutavalla on oikein sopiva nimikin: joulukuun kuudennen päivän tirkistysaukko. Punaisten voitto olisi tarkoittanut sitä, että Suomesta olisi ennen pitkää ja väistämättä tullut osa NeuvostoVenäjää – siinäkin tapauksessa, että punaisetkin olisivat halunneet säilyttää Suomen itsenäisyyden. Edellinen senaatin puheenjohtajana (pääministerinä) ja jälkimmäinen eduskunnan puhemiehenä asettivat eduskuntapuheissaan maaliskuun vallankumouksen jälkeen ensimmäisinä merkittävinä poliitikkoina tavoitteeksi Suomen täyden valtiollisen itsenäisyyden. Oli todistettava, että nimenomaan valkoisten voitto vapaussodassa turvasi lopullisesti Suomen itsenäisyyden
Suomen porvaristo toivoi saavansa politiikalleen tukea Ruotsilta ja Saksalta. YDIN 4 / 2017 52 YTIMESSÄ syyden kannalla. Niin sanottujen sortokausien aikana tehdyt autonomian leikkaukset peruutettiin nopeasti. I. Jääkäreitä Ståhlberg piti maanpettureina, mitä he Venäjän lain mukaan tietysti olivatkin. Se kaatoi Suomen puolueiden itsenäisyyspoliittiset asetelmat nurin niskoin: porvaristo kääntyi miltei yhdessä yössä maansa itsenäisyyden toteuttamisen kannalle ja alkoi pyrkiä irti Venäjästä niin nopeasti kuin mahdollista. Leninin johtamat bolševikit kaappasivat vallan Venäjällä. M arraskuun seitsemäntenä päivänä 1917 V. Siellä käytössä olleen juliaanisen kalenterin mukaan elettiin vielä lokakuuta, mistä tapahtuma sai nimityksen lokakuun vallankumous. J. Joulukuun neljäntenä päivänä 1917 Svinhufvudin hallitus, joka alkoi myöhemmin kutsua itseään ”itsenäisyyssenaatiksi”, antoi Suomen tasaSUOMEN TÄYDELLISTÄ EROA VENÄJÄSTÄ EIVÄT ENNEN BOLSEVIKKIEN VALLANKAAPPAUSTA KANNATTANEET JUURI MUUT SUOMALAISET KUIN AKTIVISTIT JA MUUTAMAT JOHTAVAT SOSIALIDEMOKRAATIT.. Yksi heistä, ja sittemmin kaikkein tunnetuimmaksi tullut, oli 30 vuotta tsaaria uskollisesti palvellut kenraaliluutnantti Gustaf Mannerheim. Vastakkainasettelu osoittautui pian kohtalokkaaksi. Itsenäisyyden kannatus ei ollut korkealla myöskään liikemiespiireissä, joilla oli paljon sijoituksia ja bisneksiä Venäjällä. He olivat jo maailmansodan syttymisestä elokuusta 1914 lähtien elätelleet toiveita siitä, että Venäjän päävihollinen Saksa tekisi maihinnousun Suomeen ja vapauttaisi maan Venäjän vallasta. Toinen ryhmä, joka suhtautui nuivasti Venäjästä irtautumiseen, olivat ne sadat suomalaissyntyiset virkamiehet ja upseerit, jotka olivat edenneet Venäjän byrokratian ja armeijan uraputkessa. Tätä tavoitetta palveli myös aktivistien myöhäissyksyllä 1914 perustama jääkäriliike. Seuraavien kolmen vuoden aikana noin kaksi tuhatta nuorta suomalaista miestä sai sotilaskoulutusta Saksassa. Marraskuun lopulla, samaan aikaan kun Saksa kannusti Svinhufvudin porvarillista hallitusta esittämään itsenäisyysjulistuksen, painostivat Leninin hallituksen edustajat Helsingissä Suomen työväenliikettä vallankumoukseen. Se tuntui riittävän monille: esimerkiksi sellainenkin avarakatseinen ja edistysmielinen porvari kuin K. Ståhlberg oli vielä alkusyksystä 1917 sitä mieltä, että täydellisen suvereniteetin tavoittelu olisi liiallista radikalismia ja Suomen tulisi pysyä unionissa Venäjän kanssa. Porvariston ja työväenliikkeen välit kiristyivät ja johtivat väkivaltaisiin yhteenottoihin marraskuun 1917 yleislakon aikana. Saksalaisten maihinnousua ei vain kuulunut, mutta sitten maaliskuussa 1917 Venäjän tsaarin valtaistuin keikahti, ja suomalaisetkin valtasi ihana vapauden huuma. Sen sijaan työväenliike luotti bolševikkeihin, jotka olivat jo ennestään olleet Venäjällä ainoa puolue, joka oli varauksitta kannattanut Suomen suvereniteettia
Kun Svinhufvud tarvitsi ammattimiestä ”lujan järjestysvallan” palauttajaksi, oli Mannerheim käytettävissä. Svinhufvud nöyrtyi ja lähti hakemaan sitä Leniniltä Pietarista. Suomen suvereniteetin kannalta kohtalokasta oli se, että sotilaallisen avun hintana valkoinen hallitus oli joutunut maaliskuun alussa 1918 solmimaan Saksan kanssa kolme sopimusta, jotka asettivat Suomen Saksan. Vuoden 1917 viimeisen päivän iltana hän sen myös sai. Suomen itsenäisyyden pysyvyyteen ei uskonut vuoden 1918 alussa yksikään ulkovalta. Se koetti kömpelösti välttää arvovaltatappion tuomalla kuudes tammikuuta Suomen lähettiläälle keisari Wilhelmin allekirjoittaman tunnustamisasiakirjan, jonka päiväyksessä kuutonen oli tökerösti korjattu neloseksi. Svinhufvudin hallitus oli kuvitellut, että ainakin Saksa tunnustaisi muitta mutkitta Suomen itsenäisyyden. Edellinen voitti äänin 100 – 88. Huhtikuussa Hangossa maihin noussut noin 13 000 miehen vahvuinen Itämeren divisioona auttoi valkoiset voittoon. Venäjän tulevaisuuden alkaessa näyttää kovin bolševistiselta monet maan palveluksessa olleet suomalaiset erosivat viroistaan. YDIN 4 / 2017 53 YTIMESSÄ vallan itsenäisyysjulistuksen. Tammikuun puolivälissä 1918 hän siirtyi Pohjanmaalle muodostamaan suojeluskunnista armeijaa, jonka ensimmäisenä tehtävänä oli venäläisten (lue: bolševikkeja mahdollisesti kannattaneiden sotilaiden) aseista riisuminen. Bolševikkien tunnustus oli taktinen: he uskoivat, että Suomen työväenluokka ottaisi pian vallan. Hän käväisi kuitenkin tammikuun alkupäivinä 1918 Pietarissa kyselemässä entisiltä upseeritovereiltaan, olisiko hänelle kenties hommia Venäjän vastavallankumouksen palveluksessa. Helsingissä olleiden ulkovaltojen edustajien toivomuksesta senaatti toi julistuksen 6. Näin teki myös Gustaf Mannerheim, joka palasi joulunpyhien aikoihin Suomeen. Asiaan vaikutti varmasti myös se, että Svinhufvudin hallituksesta tuli pyyntönsä myötä maailman ensimmäinen ulkomaan hallitus, joka de facto tunnusti bolševikkihallituksen Venäjän lailliseksi hallitukseksi. Saksa venkoili ja myöhästyi todellisuudessa kahdella päivällä. 12. V alkoinen suomi joutui sisällissodan puhjettua turvautumaan Saksan sotilaalliseen apuun. Siihen väliin tulivat kuitenkin Saksan ja Venäjän välillä joulukuun lopulla 1918 alkaneet aseleponeuvottelut: Saksan kiinnostus Suomen itsenäisyyden tukemiseen lopahti, ja se ilmoitti tunnustamisen ehdoksi sen, että Suomen oli saatava ensin suostumus Venäjältä. Ruotsi ja hieman yllättäen Ranska tunnustivat Suomen neljäs tammikuuta. Äänestyksessä oli vastakkain kaksi itsenäisyysjulistusta, porvareiden ja sosialistien. Sillä luukulla ei totisesti ollut vielä jonoa. eduskunnan vahvistettavaksi. Pohjanmaalle lähtiessään Mannerheim ei tietenkään voinut aavistaa, että hän joutuisi kohta taistelemaan talonpoikaisarmeijallaan suomalaisia työläisiä ja torppareita vastaan. Kun taistelut olivat toukokuun alussa ohi, saksalaiset eivät lähteneetkään, vaan jäivät Svinhufvudin hallituksen pyynnöstä Suomeen vielä yli puoleksi vuodeksi
Vuoden 1917 lopulla marraskuun yleislakon aikoihin voitiin kuvitella Suomelle vähintään kuusi tulevaisuusvaihtoehtoa: Venäjän keisarikuntaan kuuluva autonominen suuriruhtinaskunta, autonominen osa ”porvarillista” Venäjää, osa bolševikkien hallitsemaa Neuvosto-Venäjää, itsenäinen sosialistinen työväentasavalta, Saksan tuella itsenäistynyt tasavalta tai kuningaskunta tai sitten itsenäinen tasavalta, jonka päämiehenä on tasavallan presidentti. Se oli voimassa vuoteen 2000 lähes sellaisenaan, ja samassa hengessä on kirjoitettu myös tuolloin voimaan tullut uusi perustuslaki. Valitettavasti historiatiede on tällaisten kysymysten edessä hampaaton eikä kykene niihin vastaamaan. Poliittinen suunnanmuutos nosti vuoden 1919 eduskuntavaaleissa valtaan tasavaltalaisen enemmistön, joka ajoi ensi töikseen eduskunnassa läpi haluamansa hallitusmuodon. SUOMEN VASALLIASEMAN KRUUNASI SANANMUKAISESTI SAKSALAISEN PRINSSIN FRIEDRICH KARLIN VALINTA SUOMEN KUNINKAAKSI.. Ei hän kuitenkaan vielä kirvestä kaivoon heittänyt vaan elätteli yhä toiveita siitä, että bolševikkihallitus kukistuisi ja Romanovien hallitsijasuku voisi palata Venäjällä valtaan. Olisiko hän palannut Venäjälle johonkin korkeaan sotilasvirkaan. T ässä kirjoituksessa lukijaa on kehotettu unohtamaan joulukuun kuudentena päivän tirkistysaukko ja katsomaan aikalaisten silmin kohti tulevaa, jolloin Suomen itsenäistymisen historia näyttää aivan toisenlaiselta. Me olemme tietysti jo pitkään tienneet, miten tuo ihme toteutui. Jos joku olisi rohjennut veikata viimeistä vaihtoehtoa, häntä ei olisi pidetty täysjärkisenä. Vuodesta 1919 lähtien Suomi on ollut yksi Euroopan vakaimpia demokratioita – ainakin siinä mielessä, että täällä ei ole tapahtunut syvällisiä poliittisen järjestelmän muutoksia. Marraskuussa 1918 Saksa joutui tunnustamaan tappionsa maailmansodassa. Ympärysvaltojen voitto pakotti Suomen luopumaan saksalaissuuntauksesta. Sillä oli kolme välttämätöntä ehtoa: Saksan piti hävitä maailmansota, bolševikkien piti säilyttää valtansa Venäjällä ja valkoisten piti voittaa Suomen sisällissota. Mannerheim joutui kesällä 1919 jo toisen kerran lyhyen ajan sisällä sivuun Suomen politiikan korkeimmalta huipulta. Hän hävisi Ståhlbergille eduskunnan suorittaman ensimmäisen tasavallan presidentin vaalin selvin numeroin. Eikä siinä vielä kaikki: Suomen vasalliaseman kruunasi sananmukaisesti saksalaisen prinssin Friedrich Karlin valinta Suomen kuninkaaksi. Suomen tasavallallahan ei kesästä 1919 lähtien näyttänyt olevan tarjolla hänen arvoisiaan tehtäviä. Voi hyvin perustein kysyä (eli spekuloida), mitä Mannerheim olisi itse siinä tilanteessa tehnyt. Tämä pelasti Suomen Saksan ”avulta”: Itämeren divisioona kotiutettiin ja Friedrich Karl ilmoitti luopuvansa Suomen kruunusta. YDIN 4 / 2017 54 YTIMESSÄ täydelliseen määräysvaltaan niin poliittisesti, taloudellisesti kuin sotilaallisestikin. Jos yksikin näistä kolmesta olisi mennyt toisin, olisi Suomenkin tulevaisuus ollut toinen. Saman tien sortui koko keisarikunta
Saksalaisiin hurahtaneet. YDIN 4 / 2017 55 YTIMESSÄ Kirjoittaja Marjaliisa Hentilä Vuonna 1918 Suomen kulttuurieliitti hurahti saksalaisiin, joiden katsottiin vapauttaneen Suomen kapinallisilta. ”Aseveljeyttä” vaalittiin pitkään vielä Saksan keisarikunnan romahtamisen jälkeenkin
Talvion ihailu meni jopa niin pitkälle, että hän pyysi saada maalauttaa kotinsa seinälle kenraalin muotokuvan. Mikkoloiden huvila Helsingin Linnunlaulussa oli ensimmäinen talo, jossa Goltz vieraili vallattuaan Helsingin punaisilta. YDIN 4 / 2017 56 YTIMESSÄ S aksan itämeren divisioona auttoi keväällä 1918 valkoisia kukistamaan punaisten vallankumousyrityksen. Maila Talvio ihaili vilpittömästi suurta ”Suomen pelastajaa” Rüdiger von der Goltzia ja kirjoitti hänestä ja kreivitär Hannahista pienoiselämäkerrat. Helsingissä oli huomattava saksalaismyönteinen yhteisö niin kulttuuri-, yliopistokuin liikemiespiireissäkin. Valkoinen Suomi osoitti ylenpalttisesti kiitollisuuttaan pelastajiaan kohtaan, ja saksalaissuuntauksen huippuvaiheessa huhtikuusta joulukuuhun 1918 eli niin sanotun ensimmäisen aseveljeyden aikana solmittiin lujia ystävyyssiteitä erityisesti saksalaisten ja Suomen kulttuurieliitin välille. I tämeren divisioonan upseeristolla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia sopeutua Suomen oloihin, sillä saksaa puhuvien joukossa oli yllättävän paljon aateveljiä ja vankkoja keisarivallan kannattajia. Saksalaiset perivät kuitenkin antamastaan avusta kovan hinnan: maaliskuussa 1918 Suomen hallitus joutui allekirjoittamaan kolme valtiosopimusta, joiden nojalla Suomesta tuli käytännössä Saksan vasalli. Myös koko Svinhufvudin senaatti piti tiiviisti yhteyttä von der Goltziin.. Sen ansiosta Suomi saattoi vapautua Saksalle antamistaan sitoumuksista. Pariskunta tutustui Itämeren divisioonan komentajaan, kenraali Rüdiger von der Goltziin aseveljeyden alkumetreillä: Jooseppi matkusti valkoisen Suomen avuksi tulleiden saksalaisten joukkojen mukana huhtikuun alussa 1918 Danzigista Helsinkiin. T unnetuimpia saksan ystäviä olivat professori Jooseppi Mikkola ja kirjailija Maila Mikkola, taiteilijanimeltään Maila Talvio. Siihen von der Goltz totesi hieman haikeasti: ”Niin te tahdotte nyt, että se maalattaisiin sitä varten, että sitten kerran se asetetaan kasvot seinää vasten, kun ajat muuttuvat.” Kreivi suostui kuitenkin istumaan taiteilija Vilho Sjöströmin mallina Linnunlaulussa. Niillä oli merkitystä, kun toiset aseveljet tulivat Suomeen reilun parinkymmenen vuoden kuluttua. Taulu koristi Mikkoloiden olohuonetta eikä Goltzin ennustus toteutunut: taulu jäi seinälle oikein päin, eikä saksalaisille ystäville muutenkaan käännetty selkää, vaikka ajat muuttuivat. Vasallimaan kohtalolta Suomen pelasti vain se, että Saksa kärsi loppusyksyllä 1918 maailmansodassa ympärysvalloille tappion. Mikkolatkin olivat aiemmin olleet melko kriittisiä Saksaa ja varsinkin sen jäykäntuntuista preussilaista kulttuuria kohtaan, mutta nyt ääni kellossa muuttui. Talvio ja Goltz pysyivät ystävinä ja lujittivat Suomen ja Saksan suhteita myös kansallissosialistien ja toisen aseveljeyden kaudella. Saksan päätös lähettää joukkoja Suomen valkoisen hallituksen tueksi toi sille paljon uusia uskollisia ystäviä
Saksalaisten juhlinnan kaava oli kaikkialla sama. K. K oska saksalaiset oli kutsuttu maahan auttamaan kapinan kukistamisessa, heidän haluttiin tietysti tuntevan olonsa tervetulleeksi. Goltz myönsi muistelmissaan, että missään muualla ei Saksan armeijaa arvostettu yhtä paljon kuin Suomessa. Työväenjärjestöjen jäsenet ja kannattajat eivät näihin juhliin saapuneet. Työväenjohtajat varmistivat saksalaiselta kenraalilta toimintamahdollisuutensa, ja Goltz kalasteli toiminnalleen kaikkien yhteiskuntapiirien hyväksyntää. PÄINVASTOIN, KAIKKIALLA MUUALLA SITÄ HALVEKSUTTIIN.. GOLTZ MYÖNSI MUISTELMISSAAN, ETTÄ MISSÄÄN MUUALLA EI SAKSAN ARMEIJAA ARVOSTETTU YHTÄ PALJON KUIN SUOMESSA. Goltz oli heti Helsinkiin asettumisensa jälkeen yhteydessä myös kapinan ulkopuolelle jääneisiin työväenjohtajiin, kuten Väinö Tanneriin, Hannes Ryömään ja Väinö Wuolijokeen. Perheet vierailivat toistensa luona koko 1920ja 1930-luvun ajan. Naiset olivat varanneet sotilaille maitoa, kahvia, voileipiä ja muuta syötävää. Jos kyräilijöitä tai saksalaisiin vihamielisesti suhtautuvia oli, heistä lähteet eivät kuitenkaan kerro: tietoja välikohtauksista tai provokaatioista saksalaisten tervetuliaisjuhlissa ei ole. Tarjoilun runsaus yllätti tulijat, jotka olivat vuosikaudet eläneet yksinkertaisella sotilasmuonalla. Kylistä ja kaupungeista, jotka sattuivat saksalaisten marssireitin varrelle, on kuvauksia siitä, millä suurella riemulla kansalaiset tervehtivät vapauttajiaan. Kun muistetaan, että Suomessa vallitsi elintarvikepula, parhaiden herkkujen tarjoaminen vieraille osoittaa sekin, miten syvää kiitollisuutta valkoinen Suomi saksalaisia kohtaan tunsi. Paasikivi jopa tallensi vuonna 1919 Goltzin varat omaan pankkiinsa omalla nimellään ja hoiti tämän varallisuutta kuin omaansa. YDIN 4 / 2017 57 YTIMESSÄ Erityisen läheistä oli senaatin puheenjohtajan J. Goltz olisi mielellään jäänyt perheineen asumaan Suomeen virkataloonsa Kesärantaan. Saksassa inflaatio olisi hävittänyt Goltzin Suomessa saamat palkkiot ja suomalaisten hänelle keräämän huomattavan kansalaislahjan. Paikkakunnan parempiosainen rouvasväki huolehti tarjoilusta ja heidän miehensä juhlapuheista, torvisoitosta ja muusta mahdollisesta ohjelmasta. Paasikiven ystävyys Goltzin kanssa. Joukossa oli toki myös sellaista vähempiväkistä tavallista kansaa, joka oli iloinen siitä, että piinaava sisällissota näytti viimein olevan ohi. Hänen oli kuitenkin pakko palata lyötyyn ja nälkää näkevään Saksaan, jonka uutta tasavaltalaista valtiomuotoa hän ei hyväksynyt. Päinvastoin, kaikkialla muualla sitä halveksuttiin. Nämä kuvaukset eivät tietenkään edusta koko Suomen kansan mielialoja. Saksalaisille hurrasivat paikkakunnan suojeluskuntalaiset, porvarit ja silmäätekevät, kuten papit, lääkärit, apteekkarit, kauppiaat, talolliset ja heidän perheenjäsenensä. Siksi ei olisi ihme, vaikka saksalaiset olisivat erehtyneet luulemaan, että heitä rakasti ja ihaili koko Suomen kansa
Vieraana oleminen unohtui pian, ja siitä, mitä oli opittu maailmansodan rintamilla, oli vaikea päästä eroon. Rakkaussuhteitakin syntyi. Saksan kieltä puhuneet suomalaiset kuuluivat useimmiten parempiin piireihin. Saksan lähettiläs von Brück ehdotti Itämeren divisioonan kotiuttamista jo toukokuussa nimenomaan siksi, että sotilaat olivat syyllistyneet varasteluun ja tihutöihin. Suomalaiset kävivät ahkerasti kauppaa saksalaisten kanssa; näillä oli viinaa ja omasta kuormasta varastettuja elintarvikkeita. Missään ei kuitenkaan ole edes yritetty esittää arviota siitä, kuinka monta lasta suomalaiset naiset Finnlandkämpfereille synnyttivät. Vaikka ne olivat. Siellä porvarisja piikatytötkin tanssivat polkkaa sotilaiden kanssa. Tätä kuvaa sotilaistaan Goltz halusi julkisuudessa vaalia. Pitkäksi venähtänyt vierailu Suomessa toi kuitenkin mukanaan myös lieveilmiöitä: varastelua, mustanpörssinkauppaa ja salakuljetusta. Sotilaille tarkoitetussa Suomi-Finnland -lehdessä oli mainoksia tanssipaikoista. Suomessa vihollisten ja ystävien erottaminen toisistaan oli tavallisille sotamiehille sitä paitsi varmasti vaikeaa, koska suurin osa suomalaisista ei kulkenut joko valkoinen tai punainen nauha käsivarressaan. Joskus se oli ainakin maksullista. Kun Suomessa oleskeli toistakymmentä tuhatta miestä yli puolen vuoden ajan, nuorten läheiseenkin seurusteluun oli kesäisessä lämmössä yllin kyllin mahdollisuuksia. Säätynsä mukaisesti he hakeutuivat kanssakäymisiin saksalaisten upseerien kanssa. Monet saksalaisia sotilaita kohdanneet suomalaiset ihastelivat syystäkin heidän kohteliaisuuttaan ja hyvää käytöstään. Brückin mielestä divisioona oli vedettävä Suomesta niin kauan kuin sen maine oli vielä hyvä. Saksalaisille pidettiin kiitosjumalanpalveluksia, ja jos paikkakunnalla oli käyty taisteluja, kaatuneet saksalaiset sotilaat laskettiin arvokkain menoin haudan lepoon. E ri puolilta suomea on kertomuksia siitä, kuinka saksalaiset sotilaat auttoivat paikallisia asukkaita heinänja elonkorjuussa, polttopuiden hakkuussa ja muissa maatöissä. Paikalliselta väestöltä varastamiseen Goltz suhtautui erityisen ankarasti. Naiset huolehtivat myös kaatuneista, heidän asettelustaan ruumisarkkuihin sekä hautojen koristelusta ja hoidosta. Tavalliset sotilaat saattoivat sen sijaan juhlia kansanomaisesti. YDIN 4 / 2017 58 YTIMESSÄ PITKÄKSI VENÄHTÄNYT VIERAILU SUOMESSA TOI MUKANAAN MYÖS LIEVEILMIÖITÄ: VARASTELUA, MUSTANPÖRSSINKAUPPAA JA SALAKULJETUSTA. Kielimuuri esti yleensä syvällisen keskustelun, mutta musiikki soi, tanssi kiehtoi ja viina, jota saksalaisilla oli runsaasti, varmasti virtasi. Ja sodan kuvaan kuului sekin, että rakkaus ei aina ollut vapaaehtoista. Seurustelussa noudatettiin hyviä porvarillisia tapoja, jotka olivat melko samanlaisia sekä Suomessa että Saksassa
Suomalaisten pohjatonta kiitollisuutta kuvastaa se, että Suomen valtio maksoi vapaaehtoisesti saksalaisen avustusretkikunnan kaikki kulut, vaikka Versaillesin rauhansopimuksen mukaan Saksalla ei olisi ollut oikeutta minkäänlaisten sotakorvausten perimiseen. Erityisesti naiset ottivat asiakseen elintarvikepulasta ja sodan seurauksista kärsineiden saksalaisten avustamisen. Mistään ei olisi voinut päätellä, että Saksan keisarikunta oli luhistunut kolme päivää aikaisemmin. Helsingissä tuhannet ihmiset saapuivat seuraamaan paraatia, hurrasivat ja huusivat eläköötä. Kohteena olivat pääasiassa sotaorvot ja sotainvalidit, kaatuneiden Finnlandkämpfereiden lapset sekä Suomessa haavoittuneet sotilaat, mutta myös monilapsiset köyhät perheet. Svinhufvud palasi 1930 luvun alussa ensin pääministeriksi ja sitten tasavallan presidentiksi, hän huolehti erikoisjärjestelyin siitä, että vihoviimeinenkin erä kunniavelasta maksettiin Saksalle.. Varustamot kuljettivat lapset maksutta, samoin kuin Suomesta lähetetyt avustuspaketit. Tuolta ajalta suomen kieleen jäi uudissana, besorkkaus eli luvaton haltuunotto. Kumpikin kuului saksalaisen seurakunnan avustuskomiteaan, jonka tehtävänä oli auttaa vähävaraisia perheitä Saksassa ja kutsua saksalaisia lapsia, lähinnä sotaorpoja, kesäksi suomalaisiin perheisiin. päivään saakka, jolloin viimeiset aseveljiä kuljettaneet laivat irtosivat Katajanokan laiturista. P ääkaupunkiseudulla saksaan palanneita Finnlandkämpfereitä ei unohdettu. E. Apu suunnattiin nimenomaan suurtyöttömyydestä kärsiviin teollisuuskaupunkeihin. marraskuuta järjestetystä jäähyväisparaatista lähtien haikeita jäähyväisiä vietettiin kymmenissä eri tilaisuuksissa aina joulukuun 16. Helsingissä 12. Myös Helsingin kaupunki, saksalainen seurakunta ja saksalaistaustaiset yritykset keräsivät huomattavia summia Suomessa kaatuneiden saksalaissotilaiden perheiden avustamiseen. Kesälasten vastaanotto jatkui koko 1920-luvun. Erikoista tässä on se, että samaan aikaan vallitsi hätä ja puute myös Suomessa. Kun Saksan ylimmäinen ystävä P. Sen lievittämiseksi Suomen hädänalaisille tuli avustuspaketteja Yhdysvalloista. Avustustoiminnan järjestäjinä erottui kaksi Goltzin muistelmissaan ystävikseen mainitsemaa tarmokasta naista, entinen kansanedustaja Jenny af Forselles ja avioliiton kautta Suomeen tullut Ida Juslin. Esimerkiksi vuonna 1923 Saksaan toimitettiin 60 laatikollista kuivamuonaa, kuten sokeria, jauhoja, kaurahiutaleita sekä lisäksi leikkikaluja ja vaatteita. Sen jälkeen kun Saksan keisarikunta joutui solmimaan marraskuussa 1918 aselevon läntisten voittajavaltojen kanssa, oli viimeisenkin saksalaisen sotilaan lähdettävä Suomesta. Jenny af Forselles korosti sitä, että kyse ei ollut lahjasta vaan saksalaisten avun synnyttämän kunniavelan maksusta. YDIN 4 / 2017 59 YTIMESSÄ kalliita, aina niille löytyi ostajia
Kirjoittaja Niko Kannisto ITSENÄINEN SUOMI rakennettiin kunnissa YDIN 4 / 2017 60 YTIMESSÄ. Sisällissodan jälkeen Suomi oli syvästi jakautunut: kansalaisilla ei ollut kokemusta yhteisestä suomalaisuudesta. Jakolinjojen hälventyminen vuosien mittaan oli suurelta osin kuntatasolla tapahtuneen työn tulos
Nykyisten uhkien mahdollisia seurauksia emme välttämättä edes hahmota selkeästi. Hävinnyt puoli ei halunnut samaistua siniristilippuun, eikä tämä lippuvalinta kelvannut aluksi kaikille voittajillekaan. Eteenpäin piti selvitä hataran rauhan ja syvän kaunan tilassa. Täysin ehdoton jako voittajiin ja häviäjiin alkoi vähentyä nopeasti, vaikka sisällissota säilyi tärkeimpänä yhteiskunnallisena kokemuksena koko sotien välisen ajan. ”Kommunismi” oli 1920-luvun yhteiskunnassa avainsana, jolla määriteltiin epäisänmaallisuutta. 1920-luvulla kielikiistat olivat nykyistä tärkeämpiä, ja muuten suomalaisuuden määrittelyä käytiin sisällissodan rintamalinjoilla. Suomessa sisällissota ja itsenäistyminen olivat samaa tapahtumakokonaisuutta: taloudellinen ja poliittinen kriisi irrotti Suomen Venäjästä vuoden 1917 lopulla, mutta sama kriisi johti valtatyhjiössä kahden aseellisen leirin syntyyn. Juhlapuheissa uhkina nähdään muun muassa maahanmuutto, ilmastonmuutos, väestön ikääntyminen ja terrorismi. Suurin osa kymmenistä tuhansista sotauhreista kuoli vankileireillä tauteihin ja nälkään. K eväällä ja kesällä 1918 julkisuudessa puhuttiin yhtenäisyyden puutteesta. ”Punaisten” ja ”valkoisten” sisällissota kesti vain noin neljä ja puoli kuukautta – tammikuun lopusta 1918 saman vuoden toukokuuhun. Yhteistä vuoden 1918 Suomelle ja nyky-Suomelle on suomalaisuuden määrittelyn vaikeus. Sisällissota jätti jälkeensä kymmeniä tuhansia kuolleita ja jaetun kaunaa täynnä olevan yhteiskunnan. Suhteutettuna sodan lyhyeen kestoon ja Suomen pieneen asukaslukuun sota oli yksi Euroopan historian väkivaltaisimmista. Itsenäistymisen ja sisällissodan tragedian alle on jäänyt sisällissodan jälkeinen kehitys – juuri ne vuodet, jolloin Suomi itsenäisenä kokonaisuutena synnytettiin. Paikallistasolla tämän leirijaon symboleita olivat lähes kaikkialla työväentalo ja suojeluskuntien talo. Kommunisteiksi leimautuivat ne, jotka samaistuivat punaisen puolen tavoitteisiin sisällissodassa ja halusivat jatkaa vallankumousta. Hävinneitä punaisia rangaistiin laajasti, mutta selkeä enemmistö tiedosti integraation tarpeen. YDIN 4 / 2017 61 YTIMESSÄ. Samaan aikaan tuhannet ja taas tuhannet suomalaiset kärsivät ja kuolivat vankileireillä, ja sadat tuhannet olivat ilman kansalaisoikeuksia. Suomalainen identiteetti näkyi osalle itsenäisyydessä, mutta mitään välitöntä muuta kokemusta yhteisestä suomalaisuudesta oli vaikea löytää, samoin kuin siihen liittyviä symboleita. Sisällissota oli rikkonut yhtenäisen suomalaisuuden kokemuksen: oli kaksi toisiaan vahtivaa leiriä, joiden todellisuus ei välttämättä kohdannut toisen leirin todellisuutta. V uonna 2017 juhlitaan 100-vuotiasta Suomen itsenäisyyttä, ja ensi vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta Suomen sisällissodasta. Sata vuotta myöhemmin kaikki on päällisin puolin erittäin hyvin: itsenäisyys on saavutettu, arvostettu ja vaalittu. Itsenäisyyspäivä oli heikosti arvostettu ja siitä tuli virallinen pyhäpäivä vasta vuosikymmenen kuluttua
Kahvipapu on tropiikin tuontitavaraa. Vaikutteiden leviäminen näkyy kuitenkin toisella tavalla keskeisissä suomalaisuuden määrittelyissä. Suomalaiset ovat tänä päivänä kahvikansaa – täällä juodaan asukasta kohden eniten kahvia maailmassa. Näiden ja monien muiden uudistusten tarkoituksena oli torjua tyytymättömyyttä sekä ehkäistä uusien sisäisten konfliktien syntymistä. Suomen itsenäisyyden perusta on demokratiassa: Sisällissodan välivaiheen jälkeen Suomi omaksui vuonna 1919 demokraattisen valtiojärjestyksen, joka mahdollisti entisten punaisten paluun yhteiskuntaan ja kansalaisiksi. Kuntainstituutioita ei suljettu hävinneiltä: esimerkiksi Tampereella käytiin sisällissodan suuYDIN 4 / 2017 62 YTIMESSÄ. Kuten sata vuotta sitten, yhtenäisyys näkyy selvimmin instituutioissa, joihin olemme sitoutuneet. Tänä päivänä isänmaallisuuskysymyksistä keskustellaan useammilla rintamilla. Suosituin urheilulajimme jääkiekko on puolestaan Kanadan kansallisurheilulaji. Kielikysymys on saanut rinnalleen uskonnon ja kulttuurin – ja kansainvälisyyden. Uusien väestöryhmien edustamat uskonnot ja kulttuurit ovat muuttaneet Suomea, mikä on johtanut uudenlaisiin kiistoihin siitä, mikä kuuluu suomalaisuuteen ja mikä ei. Välittömästi sisällissodan jälkeen Suomessa toteutettiin laajamittaisia uudistuksia. Kansallisesta yhtenäisyydestä ovat aina huolissaan ne, jotka kokevat itselleen tärkeät arvot uhatuiksi. Demokraattiset kuntalait hyväksyttiin pian sisällissodan jälkeen, ja kunnalliselämässä yhteiset käytännön ongelmat, toimintatavat ja kuntien vahva itsehallinto rikkoivat aikaisempia jakolinjoja. Viimeiset sisällissodan vuoksi vankeuteen tuomitut armahdettiin vuonna 1927. S uomalaisessa identiteetissä on kuitenkin myös jotain pysyvää. S isällissodan jälkeen tapahtui myös paikallistason murros: kunnista tuli tärkeimpiä yhteiskunnan resurssien ja hyvinvoinnin jakajia. 1920-luvun alkuvuosina säädetyt yleinen oppivelvollisuus ja uskonnonvapaus ovat tänäkin päivänä suomalaisen yhteiskunnan peruspilareita. Sattumoisin nämä arvot ovat lähes sellaisenaan olleet olemassa vuoden 1919 perustuslain säätämisen jälkeen. Suomen perustuslaissa luetellaan kymmeniä kansallisia arvoja, kuten itsenäisyys, demokratia, tasa-arvo, oikeus sosiaaliturvaan, omaisuudensuoja ja kuntien itsehallinto. Lainsäädäntö ja erityisesti perustuslaki ovat suomalaisuuden keskeisintä määrittelykenttää. Samalla nämä lait ohjasivat ratkaisevasti suomalaisuuden itseymmärrystä, joka siirtyi tuleville sukupolville yhteisinä käsityksinä ja ennen kaikkea yhteisenä koulutuksena, joka siirsi samat arvot kaikille suomalaisille. Pohjimmiltaan yhtenäisyys on edelleen laissa määriteltyjen keskeisten arvojen toteuttamista tai keskustelua näiden arvojen muutostarpeesta. Suomalainen kunta on ollut poikkeuksellisen vahva taloudellisesti ja poliittisesti verrattuna vastaaviin hallinnollisiin yksiköihin muualla maailmassa
Paikallistason korostaminen ei ole suosittua, päinvastoin. Soteja maakuntauudistuksessa lähidemokratian vaatimukset onkin nähtävä yhteiskunnallisen integraation näkökulmasta. Kuntatasolla erimieliset ja vähemmistöt voidaan parhaiten saattaa yhteen ja sovittelemaan kantojaan rakentavassa työssä. Sisällissodan jälkeen ajan henkenä oli tuoda tarvittavat uudistukset paikallistasolle niin, että vastaava tragedia voitaisiin välttää tulevaisuudessa. Tämä ratkaisu hyväksyttiin ja se jäi pysyväksi. Suomen lippu oli helpompi hyväksyä, kun se alkoi symboloida niitä tavoitteita, jotka poliittiset ryhmät saivat aikaan. Toimeenpanovaltaa viedään kohti maakuntaa. Yleisen oppivelvollisuuden tapaisten lakireformien täytäntöönpanosta huolehtiminen oli kuntien vastuulla. YDIN 4 / 2017 63 YTIMESSÄ. Sisällissodan jälkeen keskityttiin pakon edessä käytännön uudistustyöhön paikallistasolla ja rakennettiin tätä kautta suomalaista identiteettiä. Toimivan paikallisen itsehallinnon avulla saatiin Suomen kehittymisen kannalta ratkaisevan tärkeitä tuloksia. Entisistä punaisista tuli 1920-luvulla kuntien vallankäyttäjiä, samojen oikeuksien ja velvollisuuksien haltijoita kuin entisistä valkoisista. rin taistelu huhtikuussa 1918, jonka jälkeen valkoiset valtasivat kaupungin, mutta jo vuoden 1919 alusta Tampereen kaupunginvaltuuston enemmistön muodostivat entiset punaiset. SISÄLLISSODAN JÄLKEEN AJAN HENKENÄ OLI TUODA TARVITTAVAT UUDISTUKSET PAIKALLISTASOLLE NIIN, ETTÄ VASTAAVA TRAGEDIA VOITAISIIN VÄLTTÄÄ TULEVAISUUDESSA. Juuri tämä toiminta rakensi itsenäisen Suomen sisällissodan jälkeen. Toisaalta nämä näkyvimmät punaisen ja valkoisen jaon paikallistason kysymykset olivat vain pieni osa kunnan koko toimintaa, jossa korostuivat sen sijaan päivänkohtaiset käytännön ongelmat. Sisällissotaan liittyviä väittelyitä käytiin kunnissa suojeluskuntien rahoituksesta sekä sodan muistamisesta. Vielä ratkaisevampaa pidemmällä tähtäimellä oli se, että erilaisista poliittisista kokoonpanoista muodostuneet kunnat kykenivät toteuttamaan valtiovallan määräämät uudistukset. 2000-luvun Suomessa tehdään edelleen suuria uudistuksia, mutta ajatustapa on selvästi erilainen. S uomen itsenäistyminen päätyi tragediaan, joka hajotti yhteiskunnan. Kuntien rooli on mahdollisen sote-uudistuksen jälkeisessä Suomessa merkittävästi pienempi kuin aikaisemmin. Nämä kiistat olivat vaikeita ja haittasivat käytännön toimintaa monissa kunnissa. Sisällissodan taustaa vasten nähtynä massiivisissa uudistuksissa on uhkana yhteiskuntarauhaa ylläpitävän paikallisen päätöksenteon rapautuminen. Suomi rakentui vähitellen niistä tuloksista, jotka lainsäädännöllä saatiin aikaiseksi ja jotka paikallistaso kykeni toteuttamaan. Kuntien päätöksillä ja rahoituksella suunniteltiin ja luotiin oppivelvollisuutta toteuttava kouluverkko, jolla sivistettiin tulevat sukupolvet ja luotiin pohja hyvinvoinnin nousulle
Risto Volasen kirja osoittaa, kuinka pitkän 1800-luvun geopolitiikka vaikutti myös Suomen matkaan itsenäiseksi valtioksi. Kirjoittaja Aarni Tuominen GEOPOLIITTISTA OPPIA satavuotiaalle Risto Volanen SUOMEN SYNTY JA KUOHUVA EUROOPPA Otava 2017 416 s. YDIN 4 / 2017 64 YTIMESSÄ
Wienin kongressin jälkeen Euroopan vallankumouksellinen tyrsky rauhoittui joksikin aikaa, ja etenkin Suomen lähiympäristö (siis Ruotsi, Venäjä ja Saksa) asettui aloilleen. Itsenäistyminen oli pitkä prosessi, joka kytkeytyy vääjäämättä laajempiin poliittisiin taustoihin – niihin kuohuvan Euroopan tapahtumiin, joissa Suomi oli tavalla tai toisella mukana, välillä sivusta seuraten ja väliin osallisenakin. Aika antoi tilaa suomenmielisen ja -kielisen sivistyksen nousulle. Puhe pitkistä ja lyhyistä vuosisadoista vaatinee tarkennuksen. R isto volasta voi pitää alkiolaisen yhteiskunta-ajattelun lipunkantajana, ja hänen kirjaansa voi luonnehtia pitkän 1800-luvun maailmanpolitiikan historiaksi. Tätä kautta tulevat esitellyiksi eurooppalaiset poliittiset suuret vaikuttajat Wienin kongressista Versaillesin rauhankokoukseen, vaikkapa siis Itävallan Metternichistä usa:n Wilsoniin. Dramaattisesta kerronnasta pitävät aloittavat 1900-luvun poliittisen historian Sarajevon laukauksista 28. kesäkuuta 1914, mutta eivät Gavrilo Princip ja hänen Musta käsi -liittolaisensa toki mistään tyhjästä paikalle putkahtaneet. YDIN 4 / 2017 65 YTIMESSÄ. Vastapaino 1999) kattaa tämän lyhyen 1900-luvun. Volanen päättää oman tarinanjuoksutuksensa Suomen hallitusmuodon hyväksymiseen heinäkuussa 1919 ja Kaarlo Juho Ståhlbergin valintaan ensimmäiseksi tasavallan presidentiksi eduskunnan äänestyksessä. Volanen nostaa keskeiseen asemaan ymmärrettävästi dosentti Snellmanin, Runebergin ja Topeliuksen. Taustansa heilläkin. Tämä ratkaisu miellyttää henkilökohtaisesti minuakin. Volanen tarkastelee Suomen asemaa vahvasti geopoliittisesta näkökulmasta, mikä pienen valtion ollessa kyseessä onkin perusteltua – olihan Suomen siirtäminen Ruotsin itäisten maakuntien asemasta Venäjän hallitsemaksi suuriruhtinaskunnaksi kummankin suurvallan kannalta vahvasti geopoliittinen ratkaisu. Arviointivirhe korjattiinkin 1800-luvun alussa, ja sen jälkeen Ruotsi on elänyt suhteellisen hyvässä turvassa ja rauhassa Kölivuoriston ja Suomen välissä. Puhetapa on lainattu brittihistorioitsija Eric Hobsbawmilta, jonka neliosaisen historiaopusten sarjan viimeinen, Äärimmäisyyksien aika (suom. Tämä pitkä vuosisata alkaa jo Ranskan suuresta vallankumouksesta ja päättyy 1900-luvun alkuun niihin vaiheisiin, joiden voi jälkiviisaasti sanoa johtaneen lyhyen 20. V olasen kirjan pääajatuksena pidän eurooppalaisen voimatasapainoasetelman vaihtelun tarkastelua sekä erilaisten liittoutumien ja niiden motiivien selvittelyä. Pitkään 1800-lukuun tarvittiinkin sitten kolme kirjaa, jotka vielä odottavat suomentamista. vuosisadan käynnistymiseen. Näkökulma selittää myös sen, miksi suomalaisen poliittisen eliitin oli suhteellisen helppoa hyväksyä tämä siirtymä: Ruotsin harjoittama maan itäisen osan puolustuksen laiminlyönti oli sekin geopoliittinen ratkaisu – ei välttämättä virhe, mutta ilmeinen resurssien yliarviointi kuitenkin
Onneksi historian kulku ehti edelle. Viimeksimainittu meritoitui tähän tehtävään ruotsintamalla vuonna 1843 Marseljeesin promootiorunoksi, jossa suomalaisuus nostettiin Ruotsin ja Venäjän väliin itsenäiseksi henkiseksi toimijaksi. Ruotsi ei tarvitse mitään lisäkommentteja niin kauan kuin pitää nykyisen linjansa. vuosisadan jälkipuolella, kun Preussin kansleri kasvatti maasta Saksan keisarikunnan, jonka jälkimmäinen keisari Wilhelm II vaihtoi Euroopan karttansa maailmankarttaan. Se, että tämä Suomi oli jo neljännesvuosisata myöhemmin varmistanut paikkansa Euroopassa ja maailmanpoliittisessa asetelmassa, osoittaa valtiojohton ymmärtäneen maansa paikan Moskova – Berliini – Tukholma -kohtalonkolmiossa. Tässäkin teoksessa Suomen paikka eurooppalaisessa kontekstissa tulee esille hyvin selkeästi ja jännittävästi, kun tekijät kertovat valkoisen Suomen herrojen änkeytymisestä kaatuvan keisarikunnan syliin. Volasen kirjassaan tarkastelemana aikana kyseinen kolmio oli tietysti Pietari–Berliini–Tukholma. YDIN 4 / 2017 66 YTIMESSÄ. Toivottavasti näin käy, jolloin Suomikin voi jatkaa linjallaan. T ältä kansallisen sivistyksen tarjoamalta pohjalta ponnistivat kuitenkin myös ne yhteiskunnalliset ajatukset ja voimat, joiden yhteentörmäyksestä syntyi lopulta vasta hallitusmuodon vahvistamisessa heinäkuussa 1919 vakiintunut itsenäinen Suomen tasavalta. Aleksanteri II:n käynnistämien taloudellisten ja sivistyksellisten uudistuspyrkimysten rinnalla Suomikin sai osansa, ennen kaikkea säännölliseksi muuttuneet valtiopäivät sekä oman rahan. Volanen tiivistää Snellmanin valtio-opin pariin virkkeeseen, joita haluan lainata: ”Valtio on varmalla pohjalla vasta, kun se on isänmaallisuuden motivoima kansalaisten jatkuva sivistysprosessi. Kun niin sanotussa Krimin sodassa suomalaisten lojaalisuus keisarikuntaa kohtaan tuli myös sotilaallisella tasolla punnituksi, oli suuriruhtinaskunta ottanut seuraavan askeleen kohti itsenäisen, suvereenin valtion asemaa. Niin pysyi Venäjäkin paikallaan, vaikka nimi muuttui. (Myös Euroopan unioni redusoituu tässä kontekstissa Berliiniksi. Näistäkin Berliini nousi keskeiseen asemaan vasta 19. Sivistys ei siis ole vain tietoa vaan tiedon, tunteen ja tahdon yhtymistä vapaaksi ja eettiseksi käytännölliseksi järjeksi.” Näitä lauseita ja niiden takana olevaa ajattelua kannattaisi tasavallan nykyisenkin hallituksen pysähtyä miettimään. Kestää nähtävästi vielä hyvän aikaa ennen kuin sen tilalle on kirjattava Bryssel.) Pietarin tilalle tuli Moskova vasta Venäjän bolševikkien vallankumouksen jälkeen. Juuri saavutettu itsenäisyys oli vahvemmalle valtiolle kauppatavaraa. Tohtori Volasta voisi ehkä kutsua konsultoimaan. Kaupunki pysyi kuitenkin paikallaan, vaikka nimi muutettiinkin Leningradiksi. Vanha nimi on nyt palautettu, asia on ennallaan. Kuvaan astuu jälleen herra Snellman, nyt professoriksi edenneenä. Volasen kirjan rinnalle geopolitiikan merkityksellisyyden osalta nostaisin vuotta aikaisemmin ilmestyneen Marjaliisa ja Seppo Hentilän kirjan Saksalainen Suomi 1918 (Siltala 2016)
YDIN 4 / 2017 67 YTIMESSÄ Pyrkiessään muodostamaan uusia poliittisia enemmistöjä vasemmisto ei voi nojautua pelkästään ihmisten luokkaidentiteettiin ja nostalgiaan. Sen sijaan tarvitaan laajempaa käsitystä siitä, mitä ja missä politiikka on. Kirjoittaja Mikko Lehtonen Missä politiikka sijaitsee?
Myös itsekriittisiä puheenvuoroja on kyllä kuultu, mutta niissä on usein lähinnä valiteltu sitä, että vasemmiston linja ei välity. (Tällä en toki tahdo aliarvioida sitä työtä enkä niitä instituutioita ja käytänteitä, joita asetelman ylläpitäminen edellytti myös yhteiskunnallisen jaKANNATUKSEN VALUMISTA EI PYSÄYTÄ PEHMEÄ IMAGOBRÄNDÄYS. Tätä vääryyttä vastaan ei taistella organisatorisin toimin. Miten toinen paradoksi on siis mahdollinen. Toinen paradoksi: Erilaisissa mielipidemittauksissa suomalaiset sanovat yhä uudelleen kannattavansa hyvinvointivaltiollista politiikkaa ja arvoja, jotka ovat pitkälti vastakkaisia sille, mitä todella tapahtuu. Talous on uusi jumala, kaiken muun kyseenalaistamaton perusta. (Tämä näkyy esimerkiksi evan arvoja asennetutkimuksesta Kapitalismi kansan käräjillä vuodelta 2009 tai Suomen kulttuurirahaston tutkimuksesta Suomalaisten näkemykset kulttuurista vuodelta 2013.) Vaaliuurnilla suomalaiset kuitenkin luovuttavat äänensä uusliberaaleille globaalistajille tai populistisille uusnationalisteille, jotka jatkavat samaa hyvinvointivaltiota rapauttavaa politiikkaa. Ensimmäinen paradoksi ei ehkä olisi mahdollinen ilman toista. Sosiaalija kansandemokraatit kamppailivat lähinnä samoista työväen ja pienviljelijöiden äänistä. Ensimmäinen paradoksi: Suomalainen yhteiskunta on vauraampi kuin koskaan, mutta varaa ei näytä olevan siihen, että kaikista täällä olevista saati tänne tulevista pidettäisiin huolta. Vuoden 2015 eduskuntavaaleissa vasemmistopuolueiden kannatus oli yhteensä vaivaiset 23,6 prosenttia annetuista äänistä. Ihmisiä pidetään kuluerinä, ei itsessään arvokkaina olentoina. Instrumentaalinen ihmiskäsitys käy kaikkialle taloksi. Nälkäisten vatsat eivät nostalgiasta täyty. Kun vaalien äänestysprosentti oli 70,1, sdp:tä ja Vasemmistoliittoa äänestäneet 701 804 henkilöä muodostivat kaikista äänioikeutetuista 16,76 prosenttia. NÄLKÄISTEN VATSAT EIVÄT NOSTALGIASTA TÄYTY.. YDIN 4 / 2017 68 YTIMESSÄ A loitan kahdesta suomalaisen politiikan paradoksista. Suomalaisen vasemmiston kannatus on historiallisessa aallonpohjassa. S uomalaisen vasemmiston kannatus oli toisen maailmansodan jälkeen pääasiassa luokkaja aluepohjaista. Työväenkulttuurin ja -organisaatioiden olemassaolo rakensi perustan vasemmiston olemassaololle, mutta samalla vapautti sen velvollisuudesta pohtia oman kannatuksensa perusteita. Vasemmiston piirissä omaa heikkoa kannatusta on yritetty selittää monin eri tavoin. Kannatuksen valumista ei pysäytä pehmeä imagobrändäys. Selittäjät ovat kuitenkin usein eritelleet vasemmiston heikkoa jamaa sen kautta, mitä toiset tekevät. Vasemmiston johtajien ei tarvinnut asettaa tavoitteekseen kannatuksen laajentamista vakiintuneen äänestäjäkunnan ulkopuolelle
YDIN 4 / 2017 69 YTIMESSÄ kautumisen oloissa.) Kun uusia kannattajia 1960ja 1970-luvuilla löytyi, heidät saatiin omaksumaan vakiintuneet politiikkaa koskevat käsitykset ja integroitumaan joksikin aikaa vasemmiston poliittisiin organisaatioihin. Jonkin ajankohdan poliittisesti merkitykselliset seikat eivät millään välttämättömyydellä lankea ainakaan kokonaan yksiin muodollisen politiikan järjestelmän kanssa. Siksi on kysyttävä, mitä politiikka on ja missä se tapahtuu. Kahden kansakunnan oloissa vasemmiston politiikka oli – aina 1970-luvun niin kutsuttuja taistolaisia myöten – hyvin parlamenttikeskeistä. Tätä varten valtion on tarjottava suomalaisille yrityksille parhaat kilpailuedellytykset, edistettävä innovaatioiden kehittämistä sekä koulutettava oikeanlaisia POLITIIKKAA ON POTENTIAALISESTI KAIKKIALLA. O len yhdessä kollegani Anu Koivusen kanssa yrittänyt hahmottaa nykyisiä poliittisia identifioitumisia erottamalla nyky-Suomesta kolme eri osapuolta: uusliberaalit globaalistajat, hyvinvointivaltion perinnön puolustajat ja uusnationalistit. Hyvinvointivaltiopolitiikallaan vasemmisto tuli purkaneeksi asetelman, jonka varassa sen kannatus lepäsi. Suomessa tämä merkitsi 1960-luvulta lähtien kaiken muun ohella sen kahden kansakunnan mallin purkautumista, jossa kansalaisyhteiskunta oli jakautunut porvarilliseen ja työväen sfääriin. Poliittiset aloitteet koskivat yleensä lainsäädäntöä, jonka kautta hyvinvointivaltiota onnistuttiinkin rakentamaan. Tämä puolestaan edellyttää sen pohtimista, mikä kaikki milloinkin on politiikkaa ja mikä ei: Talouden, politiikan ja kulttuurin kolmijako ei suoraan kerro, missä politiikka kulloinkin sijaitsee. Politiikkaa on potentiaalisesti kaikkialla. Haasteena on tunnistaa, missä sitä kulloinkin aktuaalisesti on. -teoksessa. Perinteinen luokkayhteiskunta alkoi muuttua. Historioitsija Eric Hobsbawmin Äärimmäisyyksien aika -teoksessaan ”yksilön voitoksi yhteiskunnasta” luonnehtimat kehityskulut mursivat ne siteet, joilla ihmiset oli kiedottu osaksi sosiaalista kudosta. Poliittisia enemmistöjä ei kuitenkaan luotu vasemmiston kultakaudellakaan yksin tai edes pääasiassa eduskunnassa. HAASTEENA ON TUNNISTAA, MISSÄ SITÄ KULLOINKIN AKTUAALISESTI ON.. Mistä tahansa yhteiskunnan alueesta voi jollakin hetkellä muodostua poliittisten ristiriitojen tihentymäpiste, jonka vaiheilla voi kehkeytyä uusia poliittisia voimia ja syntyä uusia liittolaisuuksia. Joukkoliikkeet olivat lähinnä lakkoliikkeitä, lisänä tietysti 1980-luvun alun rauhanliike. Uusliberaalit globaalistajat lähtevät siitä, että nykyisen kaltaiselle markkinavetoiselle globaalistumiselle ei ole vaihtoehtoja, vaan Suomen ja suomalaisten on tehtävä parhaansa trimmatakseen itsensä sellaiseen innovaatiokuntoon, joka toisi menestystä globaalissa kilpailussa. Olemme esitelleet näitä ryhmiä tarkemmin artikkelissamme Vastapainon julkaisemassa Kuinka meitä kutsutaan
Uusnationalistit taas kokevat, että perinteisesti ymmärrettyjen kansallisten etujen puolustaminen on myös parasta henkilökohtaisten etujen puolustamista. Kaikesta päätellen se on myös tietyn miesjoukon ”ei” sukupuolijärjestelmän muuttumiselle. Niin sanotun globaalistumisen vaikutus suomalaiseen tuotantorakenteeseen ei yksin selitä uusnationalismin kannatusta. Uusliberalistiset projektit eivät ole kuitenkaan kyenneet vakiinnuttamaan hegemoniaansa. Kyse on siis identifioitumisista. Uusnationalistit ovat puolestaan moninainen ja monin tavoin määrittyvä joukko. Sen lisäksi on pohdittava perinteisten eliittien mielipiteenmuodostaja-aseman rapautumista sekä sitä saattelevaa politiikan affektivisoitumista. Uusnationalismi näyttäytyy jonkinlaisena ”einä” keskiluokkaiselle ”meille”. YDIN 4 / 2017 70 YTIMESSÄ työntekijöitä, jotka ovat sisäistäneet taloudellisen voiton tavoittelun myös omaksi päämääräkseen. Tässä he näkevät myös valtiolla ja kansalaisyhteiskunnalla olevan oman tärkeän roolinsa. Kutsuhuudot kaikuvat samaistumisten ja erontekojen maisemissa. ”Meihin” kuuluvat ovat uskollisia sellaisille perinteisille suomalaisina pidetyille hyveille kuin uutteruus ja yhteisvastuullisuus, mutta kykenevät samalla myös katsomaan tulevaisuuteen, olemaan innovatiivisia ja yrityshenkisiä. Päälle päätteeksi uusnationalismin kannatukseen vaikuttaa virallisen Suomen kyvyttömyys esittää maahanmuuttoon liittyviin ongelmiin sellaisia ratkaisuja ja tulkintoja, jotka eivät uusintaisi ”eliitin” ja ”kansan” vastakkainasetteluja. Hyvinvointivaltion perinnön puolustajat puolestaan kyllä tunnustavat, että markkinat ovat hyvä renki kansakunnan kakkua kasvatettaessa, mutta korostavat uusliberaalin yksilökeskeisyyden sijaan tasa-arvoa, yhteisöllisyyttä ja yhteisvastuullisuutta. Niiden synnyttämä taloudellinen epävakaus on tehnyt vaikeaksi ihmisten enemmistön sisällyttämisen vallitsevaan järjestykseen. Yksilöllisten, yrittäjähenkisten ja kulutussuuntautuneiden kosmopoliittisten yksilöiden muodostumisen kääntöpuolena ovat hyvinvointivaltion purkaminen, velkaantuminen ja yhteisten moraalisääntöjen katoaminen, mikä kaikki uhkaa myös keskiluokan tulevaisuudennäkymiä.. U usliberaalien globaalistajien olemassaolo selittynee sillä, että vallitseva järjestys onnistuu saamaan monet identifioitumaan eteenpäin ja ylöspäin katsovaan koulutettuun keskiluokkaan. Uusliberalismin muodot eivät välttämättä vetoa edes eteenpäin pyrkivään keskiluokkaan. Jos jokaisella on oikeus mielipiteeseensä, niin kuin Timo Soini toistelee, mielipiteen oikeutukseksi riittää, että se on minun mielipiteeni. Kun ihmiset reagoivat kutsuhuutoihin, kyse on paljolti siitä, keitä meistä voi tulla, kuinka meidät on esitetty ja mikä kaikki vaikuttaa siihen, kuinka mahdollisesti esitämme itsemme
Nyt ehkä ymmärretään paremmin kuin 1970-luvulla, että luokka-aseman, poliittisen kannan ja ideologisten katsomusten välillä ei ole automaattisia vastaavuuksia. Solidaarisuus on myös tunnetta. Mitä olisi siis tehtävä. Kuinka rakentaa sellaista vasemmistoa, joka voi esittää vaihtoehdon sekä uusliberaalille kaikkien kilpailemiselle kaikkia vastaan että uusnationalistien käpertymiselle sisäänpäin. Niin tärkeitä kuin rationaaliset ja yhteisvastuuta korostavat argumentit ovatkin näinä väittämän mukaan postfaktuaalisina aikoina, on niihin kyettävä yhdistämään myös positiivisia identifioimisasemia. Sen sijaan ehdotan, että vasemmisto pohtisi identifioitumisen politiikkaa ja kysyisi: Kuinka ihmisten käsitys itsestään vastuullisina kanssaihmisinä on käännettävissä paitsi vasemmiston vaalikannatukseksi myös positiiviseksi poliittiseksi toiminnaksi?. Tulevaan suuntautuvan nykyhetken toiminnan sijaan vallan saa pysyvä kaipuu menneeseen. Eduskunnalla on tulevaisuudessakin sijansa politiikassa, mutta enemmistöjä ei voine rakentaa yksin onnistuneellakaan parlamentaarisella toiminnalla. YDIN 4 / 2017 71 YTIMESSÄ U usliberalismin ja uusnationalismin paineissa ei pötkitä pitkälle nostalgisella kaipuulla vasemmiston menetetyn kultakauden aikaan. En ole esittämässä identiteettipolitiikan hylkäämistä, mutta en myöskään sen nostamista vasemmistopolitiikan keskeiseksi muodoksi. Vasemmiston jos kenen tulisi myös ihmisvastaisen politiikan aikana olla nimenomaan positiivinen voima, ei pelkkä negaatioautomaatti. Kysymysten kysymys onkin, kuinka luoda kiilaa erilaisiin samaistumisiin ja ei-samaistumisiin. Toivon, että minua ei ymmärretä väärin. Brownin mukaan vasemmistomelankolian ironia piilee siinä, että juuri ripustautuminen menetettyyn kohteeseen estää toipumisen surullisesta menetyksestä. Yhdysvaltalaisen politiikantutkijan Wendy Brownin mukaan vasemmistomelankolia merkitsee kiinnittymistä menneisiin poliittisiin sidonnaisuuksiin ja identiteetteihin, jotka jättävät varjoonsa nykyiset aloitteet, jotka tähtäisivät poliittisiin liittoumiin ja muutoksiin. Voi olla hetkiä ja tilanteita, jolloin jokin identiteettipolitiikan muoto on ajankohdan poliittisinta politiikkaa, ja voi olla hetkiä ja tilanteita, jolloin identiteetit eivät sijaitse ajankohdan poliittisessa keskiössä. Yhteiskunnalliset intressit ovat tunnetusti ristiriitaisia. Enemmistöt on tuotettava ja voitettava puolelleen aloitteellisella toiminnalla. Luokkapohjalla on edelleen oma identifioitumisiin vaikuttava voimansa, mutta poliittiset enemmistöt tuskin rakentuvat jatkossa pelkästään sen varaan. Tarvitaan aiempaa laajempaa ja analyyttisempaa käsitystä siitä, mitä ja missä politiikka on. Ihmekö sitten, että vastustajien on helppo leimata vasemmisto menneen talven lumiksi
Tulevaisuuden haasteena on luoda yhteiskunta, jossa moraaliarvot ovat rahaa tärkeämpiä. Nämä kysymykset ovat toki tärkeitä, mutta meidän on myös katsottava niiden toiselle puolen. Samalla se on yhdistänyt vaikuttavan ja kirjavan joukon tukijoita, aina kalifornialaisista yliopistoista Rockefellerin perheen rahastoon. YDIN 4 / 2017 72 YTIMESSÄ Fossiilisia polttoaineita vastustava divestointiliike on nostanut esiin muitakin kapitalismin ongelmia kuin sen aiheuttamat ympäristötuhot. Divestoinnin puolesta kampanjoivien ja heidän vastustajiensa väliset väittelyt käydään yleensä fossiilisten polttoaineiden tehokkuudesta ja käyttökelpoisuudesta sekä niiden käytön etiikasta. Kirjoittajat Joel Millward-Hopkins ja Jonathan Busch RAHAT TAI MORAALI – kapitalismi ja fossiiliset polttoaineet F ossiilisiin polttoaineisiin liittyvistä investoinnista luopumiseen tähtäävästä divestointikampanjasta on tullut yksi nopeimmin kasvavista vastaavanlaisista liikkeistä historiassa. Divestoinnin ja uusliberalismin logiikan väliset ristiriidat jatkuvat kuitenkin edelleen. Siten voimme nimittäin paljastaa kapitalismiin sisältyvät eettiset ristiriidat, jotka puolestaan valottavat strategioita muutoksen aikaansaamiseksi.
Tätä ajatusta on hankala puolustaa missä yhteydessä tahansa. Onko tupakoitsija, joka yrittää päästä eroon tavastaan, velvollinen sijoittamaan rahansa Phillip Morris -yhtiöön. YDIN 4 / 2017 73 YTIMESSÄ Taloustieteilijät ja filosofit ovat kiistelleet pitkään siitä, onko kapitalismin teoreettinen kyky valjastaa ihmisten oman edun tavoittelu hyödyttämään yhteiskunnan kokonaisetua hyve vai pahe. Toiset taas pitävät viime vuosisatoina tapahtunutta maailmanlaajuista aineellisen vaurauden kasvua riittävänä todisteena kapitalismin ylivoimaisuudesta. Argumentti ei myöskään huomioi sitä, että kuluttajien ja sijoittajien toimintakyvyissä on huomattavia eroja. Sijoittaessamme henkilökohtaisia säästöjämme tai instituutioille kertynyttä vaurautta meidän toimintakykymme, vaihtoehtomme ja siten myös moraalinen vastuumme ovat kuitenkin täysin erilaisia. Ei tietenkään, vaan ainoastaan maksamaan savukkeistaan. Vielä paljonpuhuvampaa on, että divestoinnin vastustajat eivät esittäisi vastaavia syytöksiä, jos divestoinnin motiivina olisi taloudellinen etu. Samaan tapaan meidän ainoa velvollisuutemme fossiilisia polttoaineita tuottavien yhtiöiden suhteen on maksaa kuluttamistamme polttoaineista. Näkemys on helppo todistaa vääräksi, sillä käytännössä se vain kehottaa toimimaan mieluummin johdonmukaisen epäeettisesti kuin epäjohdonmukaisen eettisesti. On kuitenkin kaksi divestointia vastaan käytettyä argumenttia, jotka osoittavat tämän näkemyksen vääräksi. Kuvitellaan esimerkiksi yliopisto, joka omistaa ExxonMobilin osakkeita. Kuluttajina tekojamme rajoittavat nykyisten energiaja liikennejärjestelmien kaltaiset tekijät sekä myös sosiaalinen paine mukautua ympäristölle tuhoisiin normeihin. Monien mielestä kapitalismi ei pelkästään valjasta ihmisen luonnollista taipumusta itsekkyyteen, vaan pikemminkin systemaattisesti edistää sitä. Väittämällä, että investointien pitäisi perustua ainoastaan nykyisiin kulutustottumuksiimme eikä tulevaisuuden ihmisten ja meitä ympäröivän maailman hyvinvointiin liittyviin moraaliarvoihin, divestoinnin vastustajat käytännössä puolustavat kantaa, joka johtaisi näiden arvojen jatkuvaan tukahduttamiseen. Heidän näkemyksensä mukaan kysymykset itsekkyyden varaan rakentuvan yhteiskunnallisen muutoksen moraalisuudesta ovat sen takia merkityksettömiä. E nsimmäisen argumentin mukaan divestointi on tekopyhää niin kauan kuin turvaudumme arjessamme fossiilisiin polttoaineisiin. Meidän ei siis pitäisi hylätä yhtiöitä, joista olemme riippuvaisia. Ne paljastavat, että kapitalismi ei ainoastaan edistä itsekkyyden kaltaisia negatiivisia moraali-arvoja, vaan myös tukahduttaa aktiivisesti ihmisten positiivisia ominaisuuksia. Tämän lisäksi tässä hetkessä tehtävät sijoituspäätökset vaikuttavat merkittävästi siihen, voimmeko tulevaisuudessa elää vähähiilisessä yhteiskunnassa
Fossiiliset polttoaineet eivät ole samanlaisia kuin vaatteet, ruoka, tai elektroniikka: niiden haittavaikutukset eivät johdu vain tuotantoketjun nykyisistä toimintatavoista, vaan niitä on mahdotonta erottaa näistä tuotteista itsestään. YDIN 4 / 2017 74 YTIMESSÄ ja joka (monien muiden tavoin) saa sähköä fossiilisista polttoaineista riippuvaisesta kansallisesta verkosta. Sen sijaan aggressiivisemmalla ”voimakkaaseen isännöimiseen” (forceful stewardship) nojaavalla lähestymistavalla voi ehkä olla paremmat mahdollisuudet onnistua. Tällaisessa tilanteessa hänen tulisi päin vastoin sijoittaa hallinnoimansa rahat tuottoisempiin yhtiöihin – eli tehdä se, mistä hänelle maksetaan. Jos yliopiston varainhoitaja huomaisi näiden osakkeiden tuoton olevan laskussa, ei tulisi kuuloonkaan, että hän pitäisi niistä kiinni. Voitontavoittelun palkitsemisen lisäksi ajattelumallissa pilkataan ja vastustetaan moraalisesti motivoituneita tekoja. On aivan eri asia kannustaa yhtiötä korottamaan palkkoja ja parantamaan työolosuhteita kuin suostutella sitä lopettamaan pääasiallisen tuotteensa myynnin. Väittelyiden jumittuessa strategiakysymyksiin on joka tapauksessa helppo jättää huomiotta moraaliarvojen tukahduttaminen. FOSSIILISTEN POLTTOAINEIDEN HAITTAVAIKUTUKSET EIVÄT JOHDU VAIN TUOTANTOKETJUN NYKYISISTÄ TOIMINTATAVOISTA, VAAN NIITÄ ON MAHDOTONTA EROTTAA NÄISTÄ TUOTTEISTA ITSESTÄÄN.. Kriitikoiden mielestä olisi tehokkaampaa, jos aktivistit ryhtyisivät eettisiksi osakkeenomistajiksi ja painostaisivat sijoituksiensa avulla fossiilisten polttoaineiden valmistajia olemaan osa ratkaisua ilmastonmuutokseen. Eräs skeptikko on ilmaissut asian erityisen suorasukaisesti sanoessaan, että ”moraalinen närkästys ei ole yhtä tehokasta kuin kapitalismi”. Diveistoinnin vastustajien mielestä markkinoiden logiikka määrää, että sijoittajien on parempi toimia järjestelmän normien mukaan. T oinen paljonpuhuva argumentti divestointia vastaan on, että se lisää vähemmän omantunnonarkojen sijoittajien mahdollisuuksia tehdä voittoa ympäristön ystävien sulkiessa itsensä pois markkinoilta. Divestoinnin vastustajien logiikan mukaan voittomotiivi on hyväksyttävä syy tehdä asioita, joita moraaliset imperatiivit eivät riitä oikeuttamaan. Aiempien kokemuksten perusteella on siis epätodennäköistä, että osakkeenomistajien sitoutuneisuus voisi saada aikaan muutosta fossiilisten polttoaineiden tapauksessa. Divestoinnin puolesta kampanjoivien tyypillinen vastaus on, että tällainen osakkeenomistaja-aktivismi ei sovellu heidän tilanteeseensa. Divestointia pidetään siis täysin sallittuna, jos sen perusteluna on voitontavoittelu, mutta ei silloin, jos kyse on moraalista. On hyvä huomioida, että ylläoleva argumentti kuulostaa epämiellyttävän samanlaiselta kuin ne, joita käytettiin kapitalismin varhaisvaiheessa, jolloin liikevoitot perustuivat fossiilisten polttoaineiden sijaan orjuudelle. Ovatko tällaiset väitteet pelkästään pragmaattisia kehotuksia toimia rationaalisesti ja seuraukset huomioon ottaen mieluummin kuin tunnepohjalta
YDIN 4 / 2017 75 YTIMESSÄ Orjien omistamista puolustettiin usein väittämällä, että vapautetut orjat jäisivät vaille suojaa tehtaanomistajien harjoittamalta riistolta, ja että tämän takia oli parempi vain pyrkiä parantamaan jossain määrin heidän elinolosuhteitaan. Aikoinaan tämä ajatus saattoi joidenkin mielestä olla rationaalinen, mutta arvojen muuttuminen on paljastanut, ettei sitä voi hyväksyttävästi puolustaa. On kuitenkin myös välttämätöntä tunnustaa, että kaikki divestoinnin vastustajat eivät ole toimitusjohtajia, teollisuuden lobbareita tai Wall Streetin pankkiireita, jotka pyrkivät hyötymään fossiilisten polttoaineiden valmistuksesta. Nämä syytökset ovat erityisen tylyjä, jos otetaan huomioon, että suurin osa kampanjoijista ei pidä pelkkää divestointia itsessään tehokkaana taktiikkana: vallitseva näkemys heidän keskuudessaan nimittäin on, että kyseessä on ensisijaisesti moraalinen ja poliittinen eikä taloudellinen strategia. Kampanjoijien on täytynyt siis varautua siihen, että heitä syytetään tekopyhyydestä, naiiviudesta ja perusteettomasta ylemmyydentunnosta. Haasteena on siirtyä kohti yhteiskuntaa, jossa moraaliarvomme ovat vähintään yhtä arvokkaita kuin rahamme – ja mieluiten paljon, paljon arvokkaampia. K apitalismi on aina vastustanut liikevoitot mahdollistavan energialähteen käyttöön kohdistuvia haasteita, oli kyse sitten orjatyövoimasta tai fossiilisista polttoaineista. Heihin voi myös kuulua ihmisiä, jotka toivovat samanlaista tulevaisuutta kuin tyypillinen ympäristöaktivisti, mutta joiden moraaliset taipumukset ”kapitalistinen realismi” sekä uusliberaalin psykologian kyyninen näkemys ihmisluonteesta ovat tukahduttaneet. Divestointiliike on nostanut esiin joukon kapitalismin tulevaisuutta koskevia haasteita, joilla on merkitystä muutenkin kuin sen ympäristöön kohdistuvien haittavaikutuksien kannalta. Julkaistu alun perin OpenDemocracy-sivustolla: www.opendemocracy.net/transformation/joel-millward-hopkins-jonathanbusch/your-money-or-your-morals-capitalism-and-fossilKäännös: Eero Suoranta. Se hyväksyy vastentahtoisesti muutokset tuotantoprosessin reuna-alueilla, mutta julistaa perustavanlaatuisiin muutoksiin tähtäävän toiminnan vaaralliseksi tai täysin hyödyttömäksi. Liike on osoittanut huomattavan selkeästi tavat, joilla markkinalogiikka paitsi edistää laskelmoidun itsekkyyden ohjaamaa toimintaa, myös tukahduttaa ihmisten sisäisen pyrkimyksen kohti oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa. Onneksi nämä arvot ovat kehittyneet kymmenientuhansien vuosien kuluessa, eivätkä ne ole ole katoamassa noin vain, vaikka niitä onkin viime aikoina yritetty tukahduttaa. Divestointiin tähtäävä kampanja on osoittanut, kuinka kapitalismin logiikka pyrkii esittämään moraalisten taipumusten olevan merkityksettömiä aina niiden uhatessa synnyttää laaja-alaista muutosta
YDIN 4 / 2017 76 KOLUMNI K asvattajilla on historiallisesti ollut merkittävä rooli yhteiskunnallisen muutoksen tienraivaajina ja valtarakenteita ravistelevina uudistajina. Rauhankasvatusinstituutin pedagogiset lähtökohdat pohjaavat vahvasti kasvatusfilosofi Paulo Freiren oppeihin. Epäoikeudenmukaisuudesta tai vääryyksistä lamautuneet ihmiset eivät kykene toteuttamaan muutosta. Rauhankasvatus herättää pohtimaan ihmisarvoon ja oikeudenmukaisuuteen liittyviä kysymyksiä sekä vahvistaa yhteiskunnallista toimijuutta ja aktiivista kansalaisuutta. . Kasvatuksen avulla voidaan kuitenkin tukea ihmisten yhteiskunnallista tietoisuutta ja vahvistaa aktiivista kansalaisuutta. Freiren mukaan ”toimiminen ilman tietoa on päämäärätöntä aktivismia, tiedolla ilman toimintaa ei ole vaikutusta”. Tunnistamme yhteiskunnassa vallitsevat eriarvoistavat valtarakenteet ja pyrimme kasvatuksen keinoin edistämään yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja osallisuutta. Tavoitteenamme on yhteiskunta, jossa yhdenvertaisuus ja tasa-arvo, syrjimättömyys, arvokkuus ja kunnioitus ovat erottamaton osa kaikkea toimintaa ja rakenteita. Kun ihmiset kokevat voivansa vaikuttaa demokraattisin keinoin heitä ympäröivässä yhteiskunnassa ja olevansa arvostettuja yhteisön jäseniä, he eivät etsi väkivaltaisia tapoja saada ajatuksensa esille. Rauhankasvatuksen tavoitteena on tukea opettajia ja muita kasvattajia heidän työssään vahvistaa ihmisissä olevaa rohkeutta toimia rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. toiminnanjohtaja.. Rauhankasvatusinstituutin toiminnan lähtökohtana on pitkäjänteinen opettajien kanssa tehtävä yhteistyö, avoin dialogi kansalaisyhteiskunnan erilaisten toimijoiden kanssa sekä rasisminvastainen työote. Täten rauhankasvatus on tehokkain tapa edistää yhteiskuntarauhaa, sillä se vahvistaa kansalaisten luottamusta toisiinsa ja yhteiskunnallisiin instituutioihin. Rauhankasvatus vahvistaa yhteiskuntarauhaa RIIKKA JALONEN Kirjoittaja?on?Rauhankasvatusinstituutin?. Se on yhdessä ajattelemista, oppimista ja ratkaisujen etsimistä toiminnallisin työtavoin
Ydinkokemus KIRJOJA, ELOKUVAA, TEATTERIA JA MUSIIKKIA: TAIDETTA, JOKA SYNNYTTÄÄ KOKEMUKSIA. 78 EERO SUORANTA Oudon ja fantastisen asiantuntija / 82 JUHANA UNKURI Epäinhimillistä kontrollipolitiikkaa vastaan / 84 JUHANI TOLVANEN Suomalaisen sarjakuvasankarin merkilliset vaiheet / 86 Kirja-arviot / 92 Levyt / 93 EERO SUORANTA Pohjoismaisen kolonialismin syvät jäljet / 94 VEIKKO HALMETOJA Detroitin kaaos taittuu / 96 PERTTI JOENNIEMI Joulupukki rauhanpoliittisena voimavarana / 98 Pala historiaa
YDIN 4 / 2017 78 YDINKOKEMUS Kirjoittaja Eero Suoranta OUDON JA FANTASTISEN ASIANTUNTIJA Amerikkalaista kirjailijaa ja taiteilijaa Ursula Vernonia kiehtovat oudot asiat, kuten myytit ja luonnon ihmeet. Andersenin sadun innoittamana hän päätyi kirjoittamaan myös suomalaisesta ja saamelaisesta kulttuurista ammentavan romaanin.
Kingfisher -kirjailijanimellä. – Luen netissä sarjakuvaa nimeltä Scandinavia and the World, jossa Suomea edustava hahmo on hyvin yrmeä ja huitoo ihmisiä puukolla. Millaiselta Suomi ensimmäisen vierailun perusteella vaikutti. Tämän vuoden elokuussa Vernon puolestaan kävi Helsingin Worldcontapahtumassa, jossa hänen tarinansa The Tomato Thief voitti parhaan pitkän novellin Hugo-palkinnon. Pian kuitenkin paljastui, että jo varhain alkanut kiinnostus taruihin ja tarinoihin vei häntä toiseen suuntaan. Y hdysvaltojen oregonissa lapsuutensa viettänyt Vernon ei alun perin halunnut luovalle alalle, vaan tutkijaksi, ja opiskeli yliopistossa pääaineenaan antropologiaa. 2016 191 s. U rsula vernonin nettisivut kuvaavat häntä ”outouksien luojaksi”. YDIN 4 / 2017 79 YDINKOKEMUS T. Oli helpompi hakeutua alalle, jossa voin tehdä niin, Vernon selittää. – Suomi on ihana. – Minulla on liian vahva taipumus sepittää tarinoita asioista, mikä tieteessä tarkoittaa päänmenoa. Myyttien lisäksi Vernonia ovat lapsuudesta asti kiehtoneet eläimet, kasvit ja luonnonilmiöt. Viime vuonna Vernon julkaisi The Raven and the Reindeer -romaanin, jossa Hans Christian Andersenin Lumikuningatar-satu on kerrottu uudelleen suomalaiselle lukijalle tutunoloisessa ympäristössä. Nykyään pohjoiscarolinalaisessa pikkukaupungissa asuva taiteilija harrastaakin muun muassa puutarhanhoitoa ja lintubon. Se on hyvä nimitys taiteilijalle, joka on uransa aikana tehnyt niin humoristisia lastenkirjoja, surrealistisia maalauksia kuin aikuisille suunnattuja sarjakuvia ja fantasiatarinoitakin – viimeksimainituista monet T. Olen siksi todella iloinen, että olen vieraillut Suomessa kesällä. Tapaamani suomalaiset sanoivat, että nyt on kesä ja että talvella sarjakuvan antama kuva pitää paikkansa. Opinnoilla oli silti merkitystä myös tulevan ammatin kannalta: – Antropologiassa tulee altistuneeksi niin monille ihmeellisille asioille, jotka osoittavat, kuinka erilaisia ihmiset voivat olla – ja silti pohjimmiltaan samanlaisia, koska myyteissä on samanlaisia elementtejä. Kingfisher THE RAVEN AND THE REINDEER Red Wombat Tea Co. Kaikki on siistiä, ja kaikki suomalaiset ovat todella ystävällisiä, Vernon hehkuttaa
– Monet tuntemistani luterilaisista ja kaikki tuntemani katoliset kallistuvat ajatusmaailmaltaan helposti kansantaikuuden ja kansanuskon puolelle. Hänen versiossaan Gerda rakastuukin lopulta Kain sijaan Andersenin sadun ryövärityttöä vastaavaan hahmoon. Minulle oli tärkeää löytää saamelainen lukija, joka voisi kertoa, mikäli olin tekemässä kamalia virheitä, Vernon sanoo. V ernon kertoo työskentelevänsä yleensä useamman projektin kanssa samanaikaisesti: jos kirjoittaminen takkuaa, hän avaa jonkin toisen teksLAPSENA OPPIMAMME TARINAT UPPOAVAT TODELLA SYVÄLLE, JA MONET SADUT RESONOIVAT SYVÄLLÄ AIVOISSAMME.. Ne ovat enemmänkin kulttuurisia identiteettejä kuin tarkkaan rajattuja uskontoja, Vernon sanoo. – Ihmiset ovat valmiimpia uskomaan lukemaansa, jos he tunnistavat siinä jotain, jonka ovat itse nähneet, kuten jonkin tietyn puun tai kasvin tai hyönteisen. Minusta kotieläimet ovat olleet seuralaisiamme niin kauan ja olemme saaneet niiltä niin paljon, että haluan toisinaan tehdä niille kunniaa. Tietoa suomalaisesta ja saamelaisesta kulttuurista Vernon etsi kirjoista ja netin kautta ihmisiltä kyselemällä. Kirjailijan mukaan pienillä asioilla on paljon väliä uskottavan maailman rakentamisessa. Pohdinnat eläinten ja ihmisten välisestä suhteesta näkyvät myös hänen teoksissaan. Miten Andersenin Lumikuningatar valikoitui kirjailijan materiaaliksi. Saamelaisia käsittelevät englanninkieliset lähteet olivat suurelta osin vanhentuneita, mutta kulttuurihistorioitsija Niina Siivikko auttoi kirjailijaa karikoiden välttelemisessä. Helsingin Worldconissa Vernon omisti palkintopuheensa kuolleille valaille ja niiden roolille syvänmeren ekosysteemeissä. YDIN 4 / 2017 80 YDINKOKEMUS gausta. – Minulla oli hinku korjata se, koska Gerda ansaitsi niin paljon parempaa, Vernon sanoo. Satujen tapaan The Raven and the Reindeer ei sijoitu mihinkään tarkkaan aikaan tai paikkaan, mutta kuitenkin selvästi jonnekin Pohjolaan: kirjassa mainitaan Ukko ja tontut, hahmot matkaavat Saamenmaalle ja saunassakin käydään. Vernonia myös hiersi se, että sadun päähenkilö Gerda lähtee pelastamaan ystäväänsä Kaita Lumikuningattarelta, vaikka itsekeskeinen ja kylmäkiskoinen poika ei ole tehnyt mitään ollakseen pelastamisen arvoinen. – Pidän todella paljon koko siitä maailmasta meidän jalkojemme alla ja ympärillämme, jota me ihmiset emme huomaa, hän sanoo. M onet Vernonin sekä lapsille että aikuisille suunnatuista teoksista perustuvat tuttuihin tai vähemmän tunnettuihin satuihin. – Kun olin Islannissa, paikalliset sanoivat minulle: ”Me emme usko haltioihin, mutta ei niille silti pidä ryttyillä, sellainen olisi typerää.” Periaatteessahan kunnon luterilaisen ei pitäisi uskoa tällaisiin juttuihin, mutta heidän kannaltaan ne nyt vain ovat ilmiselviä tosiasioita. Kiinnostus on luonteeltaan myös poliittista: Vernon seuraa tiiviisti esimerkiksi biodiversiteetin ja maatalouden kestävyyden kaltaisia aihepiirejä. – Antropologian opiskelemisen etuna on, että se opettaa tunnistamaan, kun jonkin teoksen on kirjoittanut vanha rasistinen britti. Katolisen kasvatuksen saaneen Vernonin aviomies on luterilainen, ja tämän suvaitsevainen elämänasenne toimi pohjana kirjan hahmojen eri uskomuksia yhdistelevälle maailmankatsomukselle. – On niin monia eläinrotuja, jotka ovat katoamassa, koska maatalousyhtiöt haluavat vain kaikkein tuottoisimpia eläimiä. He hyväksyvät todella fantastisetkin asiat, jos pienet yksityiskohdat ovat kunnossa. Kirjailija hyödynsi myös lähipiiristään löytyviä esimerkkejä. – Se on niin outo tarina: jotkin osat ovat vain todella siistejä ja tarina itse tuntuu todella myyttiseltä, mutta monien myyttien tapaan juonessa ei ole mitään järkeä
– Lastenkirjojen pitää käsitellä vaikeita asioita, koska jonkun on kerrottava niistä lapsille, ja aikuiset ovat yleensä todella huonoja tunnistamaan joitakin niistä. YDIN 4 / 2017 81 YDINKOKEMUS tin ja alkaa työstää sitä. Jos kirjoittajana pääsee käsiksi näihin tarinoihin, silloin tulee melkeinpä löytäneeksi takaoven ihmisten sydämiin. Onko Vernon saanut The Raven and the Reindeerin myötä paljon yhteydenottoja suomalaisilta faneilta. Todennäköisesti kirjassa pitäisi vieläkin olla enemmän saunomista. – En niinkään suomalaisilta. – Lapsena oppimamme tarinat uppoavat todella syvälle, ja myyttien tavoin monet sadut EE RO SU O RA N TA resonoivat syvällä aivoissamme, outoudestaan huolimatta. Ursula Vernon (T. Vaihtaminen ei tuota vaikeuksia silloinkaan, kun toinen teksteistä on suunnattu lapsille ja toinen aikuisille. Kykyä vaihtaa yhdelle kohderyhmälle tarkoitetusta tarinasta toiseen saattaa selittää se, että Vernon ei selvästikään usko, että lapsille pitäisi kirjoittaa alentuvaan sävyyn. – Minulle on vaikeampaa olla ensin yleisötilaisuuksissa kunniallinen lastenkirjailija, joka ei kiroile, ja sitten siirtyä siitä jonnekin, jossa kaikki tuntevat minut aikuisille tarkoitetuista kirjoista, hän sanoo. Kingfisher) Syntynyt 1977 Kirjailija, taiteilija ja sarjakuvantekijä Voittanut muun muassa parhaan sarjakuvan ja parhaan pitkän novellin Hugopalkinnot sekä parhaan novellin Nebula-palkinnon Kotisivut: www.redwombatstudio.com. Helsingissä käydessään Vernon kutsui kaupunkia oudoksi, mutta ihmeelliseksi – kuvaus, joka sopii myös moniin hänen teoksiinsa. Ja sanon tämän aikuisena. Kummallisena pidetyn kansan ja outouksien keksijänä tunnetun taiteilijan voisikin ajatella olevan kuin luotuja toisilleen. Olen saanut aika paljon hyvin ystävällistä postia sateenkaarivähemmistöihin kuuluvilta lukijoilta, jotka kirjoittavat sellaisia asioita kuin ”olisin tarvinnut tätä tarinaa kaksikymmentä vuotta sitten, mutta kiitos, että kirjoitit sen nyt”, Vernon kertoo. – Olisi ihanaa kuulla palautetta suomalaisilta lukijoilta. Myös vanhojen satujen kertominen uudelleen on Vernonin mielestä tärkeää, koska hänen näkemyksensä mukaan ihmiset yleensä uskovat niihin jollain tasolla
D. – Järjestelmä oli 60-luvulla vielä jäykkä. Juristi Lars. Kirjoittaja Juhana Unkuri Epäinhimillistä kontrollipolitiikkaa vastaan ” marraskuun liike oli osa sitä taistelua, joka kohdistui yhteiskuntaa dominoineen patriarkaatin murtamiseen Suomessa”, kertoo kontrollipoliittisen yhdistyksen aktiivitoimijoihin kuulunut Claes Andersson. Suomalaista sosiaalipolitiikkaa ja kriminologiaa käsitelleessä teoksessa kritisoitiin esimerkiksi vankiloissa, mielisairaaloissa, työlaitoksissa ja koulukodeissa tapahtunutta hallinnollista vapaudenriistoa. Liikkeen alakohtaiset työryhmät kirjoittivat muistioita, kirjoittivat kirjoja, käynnistivät tutkimuksia ja perustivat varjokomiteoita. Lainsäädännön syrjiviä käytäntöjä vastustanut Marraskuun liike sai lyhyen taipaleensa aikana monia tavoitteitaan läpi. Erilaisia vähemmistöjä ei huomioitu tai heitä kohdeltiin huonosti. – Käytännön tavoitteenamme oli niin vankien, asunnottomien alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten kuin seksuaalisten vähemmistöjen, varusmiesten ja romanien olosuhteiden parantaminen, Andersson määrittelee. Liike kohdisti kritiikkiä erityisesti lainsäädännön sosiaalisesti syrjiviin ja epäoikeudenmukaisiin käytäntöihin, jotka kohdentuivat varsinkin yhteiskunnan heikko-osaisiin. Me marraskuulaiset pyrimme vaikuttamaan sellaisiin yhteiskunnan sektoreihin, joissa kontrollipolitiikka oli mielestämme epäinhimillistä ja syrjivää. Erikssonin toimittama teos sai laajasti huomiota. L iikkeen toimijat halusivat korvata suuren osan varsinkin pakkoon perustuvasta laitoshoidosta avohoidolla ja ennaltaehkäisevillä toimenpiteillä. Marraskuun liikkeen alkupisteenä voidaan nähdä keväällä 1967 julkaistu Pakkoauttajatpamfletti. YDIN 4 / 2017 82 YDINKOKEMUS. Perustajäsenet olivat lähinnä nuoria sosiologeja, juristeja, kirjailijoita ja lääkäreitä. Varsinaisesti liike perustettiin Helsingissä seitsemäs marraskuuta 1967. Hyväntekeväisyys haluttiin korvata ihmisoikeuksilla. Marraskuulaiset olivat osa kokonaisuutta, joka muodostui 1960-luvun loppupuolella toimineista yhden asian liikkeistä: esimerkiksi Yhdistys 9:stä (naisasia), Enemmistö ry:stä (liikennepolitiikka) ja Tricontista (kolmannen maailman kysymykset). Marraskuulaisten henki elää edelleen liikettä seuranneiden järjestöjen toiminnassa
Marraskuun liikkeen entiset toimijat ovat järjestäneet tempauksia kymmenen vuoden välein, niin myös 50-vuotisjuhlavuotena. Lisäksi osa kontrollipolitiikan kohteiksi joutuneista oli toteuttanut Marraskuun liikkeen ajatusta järjestäytymisestä. Yksi Marraskuun liikkeen tunnetuimmista tempauksista oli kuudes joulukuuta 1967 asunnottomille alkoholisteille ja muille vähäosaisille pidetty itsenäisyyden 50-vuotisjuhla, jonka se järjesti yhdessä kirjailijoiden ja taiteilijoiden Kiila-yhdistyksen kanssa. – Samassa yhteydessä julkaistiin epäkohtaluettelo, jossa oli yksi epäkohta jokaista itsenäisyyden vuotta kohden. Tuohon aikaan oli uutta, että jotkut uskalsivat julkisesti kyseenalaistaa koko järjestelmän. – Ne liittyvät esimerkiksi ympäristöön, eriarvoisuuteen ja pakolaisuuteen. Tavoitteena oli herättää yhteiskunnan kontrollipolitiikasta vastaavat huomaamaan epäkohtia. Liekkihotelli eli Lepakkoluola oli asunnottomille alkoholisteille tarkoitettu yömaja, joka toimi vuosina 1967 – 79. Sosiologi Klaus Mäkelä oli yksi pääideologeistamme. Näiden teemojen parissa toimiikin jo aktiivista porukkaa, mutta lisääkin tarvittaisiin. Samantapaisia epäkohtaluetteloja laadimme sittemmin vankilaviikon, koulukotiviikon ja mielisairaalaviikon yhteydessä. Loppuvuodesta ollaan käynnistämässä uuden laaja-alaisen järjestön toimintaa. Ilkka Taipale oli puolestaan erityisen idearikas ja energinen puuhamies, Andersson sanoo. Marraskuulaiset tekivät vierailuja muun muassa vankiloihin sekä järjestivät mielenosoituksia ja tapahtumia. Sen teemana on vankilareformi sosiaalipolitiikan näkökulmasta. M arraskuun liikkeen aktiivisin vaihe kesti vajaat kolme vuotta ja käytännössä toiminta loppui vuonna 1972. Yömaja avattiin päivää ennen marraskuulaisten järjestämää itsenäisyyden 50-vuotisjuhlaa ja liikkeen aktiivit, kuten Claes Andersson ja Ilkka Taipale, toimivat siellä vapaaehtoisina. – Pidimme yhteisiä kokouksia ja juhlia. – Meillä ei ollut muita resursseja kuin oma aktiivisuutemme, mutta olimme provokatiivisia ja saimme hyvin julkisuutta asiallemme. Andersson sanoo tämänpäivän ongelmien ja haasteiden olevan usein globaaleja. KA RI H AK LI /H EL SI N G IN KA U PU N G IN M U SE O YDIN 4 / 2017 83 YDINKOKEMUS. Tavoitteita oli saavutettu ja parempi kehityskulku käynnistynyt. Monia marraskuulaisten ajamia uudistuksia oli saatu käyntiin lakitasolla ja uusia järjestöjä oli perustettu – muun muassa Suomen Varusmiesliitto, Psyke ry ja Mielenterveyden keskusliitto. Aktiiviset marraskuulaiset vaikuttivat nyt valtion komiteoissa ja poliittisissa puolueissa, erityisesti vasemmistossa. Yhdistykseen kuului parhaimmillaan noin tuhat jäsentä. Monelle meistä Marraskuun liike oli kuin toinen koti. Porukan yhtenäisyys oli erityinen voimavara. Varsinaisia aktiivitoimijoita oli muutamia kymmeniä. Helsingissä Eteläsuomalaisen osakunnan tiloissa pidetyssä juhlassa esiintyi useita merkittäviä kotimaisia taiteilijoita
Finneä ja ehkä myös Jannea on kuitenkin kiittäminen Fogelin vuonna 1925 luoman Pekka Puupään nimestä: tarinan YDIN 4 / 2017 84 YDINKOKEMUS. Sarjakuvan sivallukset osuivat jakautuneen kansakunnan joka puolelle, vaikka kritiikin terävin kärki kohdistui ennen muuta ”epäjärjestystä” eli vasemmistoa vastaan, missä näkyy selvästi Finnen porvarillinen maailmankatsomus. Janne Ankkasen merkilliset vaiheet nykyajan ristiaallokossa – kuten sarjan virallinen nimi kuului – oli sarjakuva, joka satirisoi Suomen tuonaikaista elämää terävästi ja todella reaaliaikaisesti. Kansalaissodan sytyttyä Suomen Kuvalehti kuitenkin lakkasi ilmestymästä ja samoin kävi Janne Ankkasen. Ehti Janne tosin arvostella myös oikeiston monarkiapyrkimyksiä. Janne Ankkanen oli anarkistinen omaneduntavoittelija ja ensimmäinen täysverinen suomalainen sarjakuvasankari, joka eli lyhyen, mutta kiihkeän elämän. Kirjoittaja Juhani Tolvanen Suomalaisen sarjakuvasankarin merkilliset vaiheet L okakuussa 1917 Pekka Puupään isä Ola ”Fogeli” Fogelberg (1894 – 1952) sekä Kiljusen herrasväen luoja Jalmari Finne (1874 – 1938) loivat Suomen Kuvalehteen sarjakuvan, joka ilmestyi vain yksitoista kertaa, mutta jonka vaikutus tuntuu yhä. Viimeisessä sarjakuvassa Janne vetää pohjoiseen kiemuraisen ratalinjan ja toteaa: ”Kai se kelpaa, jos hankimme sille ulkovaltojen tunnustuksen.” Sodan päätyttyä Fogeli ja Finne tekivät vielä Otavalle 12-sivuisen lastenkirjan Janne Ankkanen sotajalalla, ja vuonna 1943 Janne palasi hetkeksi Kansan Kuvalehteen, nyt kuitenkin Fogelin yksin tekemänä
Janne Ankkanen oli ensimmäinen täysverinen suomalainen sarjakuvasankari. mukaan hän oli joko sanonut Fogelille erään henkilön olevan ”oikea idiootti, oikea Pekka Puupää”, tai sitten hän oli kutsunut tekijöiden yhteistä luomusta ”sellaiseksi Pekka Puupääksi”. neen, vaikka sisällissota toikin parin vuoden tauon vasemmistolehtien ilmestymiseen. Mikä tärkeintä, hänen seikkailunsa olivat (ja ovat) harvinainen näyte suomalaisesta sarjakuvasatiirista, joka on yhä sata vuotta myöhemmin lapsenkengissään, vaikka suomalainen sarjakuva muuten voi paremmin kuin koskaan. YDIN 4 / 2017 85 YDINKOKEMUS. Jannen hahmossa on samaa räyhähenkeä ja rakastettavuutta kuin seitsemäntoista vuotta myöhemmin syntyneessä Walt Disneyn Aku Ankassakin. Fogelin piirtämä Janne toi tähän muutoksen, ja huippupiirtäjä toisensa jälkeen uskaltautui vähitellen myös pilapiirroksista sarjakuvaan. E nnen janne ankkasta suomalainen sarjakuva oli ollut piirrostasoltaan vaatimatonta ja sisällöltään hyvin kilttiä. Vuosikymmen ennen Janne Ankkasta ja vuosikymmen sen jälkeen olivat nimittäin suomalaisen pilalehdistön kulta-aikaa kymmenine oikeistolaisine ja vasemmistolaisine pilalehtiJanne Ankkanen taistelussa sortovaltaa vastaan Suomen Kuvalehden numerossa 45/1917. Jos Aku Ankka olisi syntynyt internetaikana, niin Disneyn niskaan olisi helppo kaataa plagiointisyytöksiä
Se koskettaa. ”Vain Tanja on jäljellä.” Sitten ei ollut häntäkään, mutta muisto on säilynyt. Muistolaatan eteen tuodaan yhä kukkia. Kniivilä sai Kanava-palkinnon teoksestaan Putinin väkeä (2014), ja kehuttuja olivat myös Krim on meidän (2015) sekä Neuvostomaan lapset (2016). Leningradin historia tulee kirjassa esiin pieninä karmaisevina välähdyksinä ja palauttaa mieleen monet entuudestaankin tutut kuvaukset ja dokumentit. Nyt Tanjan kotitalon seinällä on muistolaatta, joka esittää päiväkirjan viimeistä sivua. Uusin kirja Tanjan katu ottaa lähtökohdakseen yhden talon satavuotisen historian Pietarin Toiselta linjalta, Vasilinsaarelta, mutta laajenee käsittämään naapurustoakin ja välillä koko Pietaria. Puhuu yhtä, tekee toista. Se tulee vastaan konkretiana ja myös aavesärkynä. Historialtaan julma ja läpinäkymätön. Kooltaan käsittämätön. Yhteistä valtakuntaakin oltiin toista sataa vuotta. Kirjoittaja Maijaliisa Mattila E päilen vahvasti, että suomalaisilla olisi mitään erityistä Venäjän-tuntemusta, mutta erityissuhde meillä on. Hän on venäjäntaitoinen ja lisäksi esperantisti, joten hänelle ovat avautuneet sellaisetkin ovet, jotka jäisivät monen muun edessä kiinni. Taisi Haavikko nimittää Suomesta ja Venäjästä kirjoitettua historiaakin suurelta osin bluffiksi. YDIN 4 / 2017 86 YDINKOKEMUS KIRJAT Kalle Kniivilän teos tuo esiin niin venäläisten merkillisen sitkeyden, optimismin ja kekseliäisyyden kuin Pietarin historian karmaisevatkin puolet. Uutta tietoa kirjassa on sinänsä vähän, mutta haastattelumenetelmä tuo ihmisten kohtalot lähelle, kuin tuttavapiiriin. Silti se on kovin eri. Ei siitä mihinkään pääse, että tuossa se levittäytyy, metsän takana, tien mutkassa, lähellä, ajatuksissa, muistoissa, unissa, peloissa ja toiveissakin. Puhuu epäselvästi ja kaikista asioista yhtaikaa, kuten Paavo Haavikko sanoi joskus maailmasta. Kaoottinen neuvostohallinto muutti Moskovaan vuonna 1918. Samalla tajuaa, että tapaukset ovat oikeastaan lähihistoriaa: yksi haastateltavista on ollut kolmivuotias, kun tumma-asuiset miehet tulivat ja veivät vanhemmat. Talvipalatsi oli vallattu kutakuinkin verettömästi, keisarillisista viiniJOS SFINKSIT VOISIVAT KERTOA. Läheltä itärajaa kotoisin oleva, Ruotsissa pitkään toimittajana työskennellyt Kalle Kniivilä on ottanut erityisalakseen Venäjän. M onen suomalaisenkin mieleen lienee syöpynyt eri yhteyksistä, miten pieni Tanja Savitševa kirjasi muistivihkoonsa perheenjäsentensä nääntymiset, yhden toisensa perään
YDIN 4 / 2017 87 YDINKOKEMUS KIRJAT kellareista tehtiin selvää jälkeä, kokaiinia myytiin avoimesti, kaikinpuolista kaaosta lisäsivät sähkökatkot, vesipula, kylmyys, Neuvostoliittoa vuosikymmenet vaivannut vaatteiden ja jalkineiden puute sekä suunnaton inflaatio, jolloin hintalapuista pyyhittiin pois viisi nollaa ja sitten vielä kaksi nollaa. Täydet viljajunat porhalsivat Ukrainasta länteen ja kansaa kuoli miljoonittain nälkään. Tuotteiden jonottaminen leimasi silti koko neuvostoaikaa, vaikkeivät ihmiset aina edes tienneet, mitä jonottivat. Kalle Kniivilä TANJAN KATU. Perustuslakia sanottiin maailman demokraattisimmaksi, mutta poikkeavat mielipiteet olivat hengenvaarallisia. Kähvellykset kyllä myös, varsinkin Neuvostoliiton romahduksen jälkeen. Monet jopa uskoivat elävänsä maailman parhaassa maassa. S uomalaisten käsityksissä, ehkä myös ennakkoluuloissa, on usein korostunut neuvostojärjestelmän tehottomuus, tuotteiden huono laatu, elämän sekasortoisuus. Kieli oli todella puhuttu loppuun. Kekseliäisyys on korvannut monta puutetta. Leirivankien muistelmat kiersivät kädestä käteen yölainassa. Säädetty oli, että viikonpäiviä on viisi, numerojärjestyksessä. Tämä on jäänyt suomalaisturistienkin mieleen. Likvidoinnin syyksi riitti mikä tahansa, esimerkiksi ulkomaiselta kalskahtava nimi. ”Vapautta” kai senkin piti olla, kun ei ollut esimerkiksi torstaipäiviä. Se lienee suuruuden ikuinen dilemma. Tanjan katu oli puolitoista kilometriä pitkä, ja vuosina 1936 – 38 sen asukkaista pidätettiin ja teloitettiin 79. Siitäkään ei saanut puhua. Ihmisistä piti saada tehoja irti, mutta toisin kävi ja hinta oli monella taholla kamala. Nep eli uusi talouspolitiikka toi vuonna 1921 pientä helpotusta, kun pieni yksityisyritteliäisyys sallittiin, ja ruokatilanne parani tilapäisesti. Kun lukee Stalinin ajan historiaa, tulee mieleen, että kieli voidaan ihan orwellilaisesti mädättää. Sinne Kniiviläkin ne jättää muistelemaan menneitä ja arvailemaan tulevaa – maassa, jonka on ollut kovin vaikea löytää kurssiaan maailmanpolitiikassa ja joka ei ole karttanut ylilyöntejä. Matkaseurana ovat monituhatvuotiset, Egyptistä 1800-luvulla tuodut sfinksit, jotka tuijottavat Nevaa ja vaikenevat. (Ilmankos Orwellin Vuonna 1984 oli kielletty Neuvostoliitossa.) Kaikesta vapaudesta ja itsemääräämisoikeudesta riisuttu elämä julistettiin ”onnelliseksi”. Itse luulen nähneeni elämäni pisimmän, korttelista toiseen kiemurtelevan jonon vielä 1970-luvun alussa Leningradissa. Stalinin ote kiristyi jo 1920-luvun loppupuolella ja puhdistusten hurjimmat aallot tulivat 1930-luvun puolivälin jälkeen. Kniivilän teoksessa tulee kuitenkin esiin myös venäläisten merkillinen sitkeys, optimismi ja kekseliäisyys. Jonon on sanottu olleen koko neuvostohallinnon allegoria. Nykyihmisen mielikuvitus ei oikein riitä käsittämään ongelmien suuruutta eikä kommunalkojen ahtautta. ELÄMÄÄ PIETARISSA 1917 – 2017 Into Kustannus 2017 270 s.. Nokkelimmat nappasivat isot potit esimerkiksi asuntomarkkinoilla. Koulutus on ollut monin kohdin vaativaa ja tasokasta: Sputnik hämmästytti maailmaa 1957, televisioita tehtiin itse, samoin äänilevyjä, kun ostaa ei voinut. Sadan vuoden jakso on niin pitkä, että Kniivilän teksti hieman hyppelehtii eri aikatasojen välillä, mutta jos Venäjän ja Neuvostoliiton historia on vähänkään tuttu, lukija kiipeää tipahduksen jälkeen nopeasti uudelleen kärryille
Kiinan median suuri harppaus on hyvä johdatus Kiinan mediapolitiikkaan ja auttaa myös ymmärtämään kiinalaista yhteiskuntaa laajemminkin. Eero Suoranta Heikki Luostarinen KIINAN MEDIAN SUURI HARPPAUS Into 2017 350 s. Onneksi Luostarinen ei tätä virhettä tee. Kiinan median suuren harppauksen keskeisin viesti onkin, kuinka hankala Kiinan ja maailman median tulevaisuutta on ennustaa. Maa on käyttänyt mediainvestointeihin valtavasti rahaa, mutta sen saavutukset ovat olleet tähän mennessä rajallisia, varsinkin länsimaissa. Luostarinen ei osaa kiinaa, mutta on kompensoinut turvautumalla teoksessaan laajaan kirjoon lähteitä ja asiantuntijoita. Konsulttien kaupatessa kulttuuritietoutta Kiinaan pyrkiville ja maan viranomaisten yrittäessä hyödyntää kulttuuria ”pehmeän vallan” lähteenä on tärkeä muistaa, että kiinalaisuus ei ole monoliitti ja ettei se mahdu yhden kirjan kansien väliin. Hakuteokseksi kirja sen sijaan ei sovellu sekavahkon rakenteensa sekä hakemiston puutteen takia. Toisen niistä on kirjoittanut tiedotusopin professori Heikki Luostarinen, joka päätti selvittää, miten Kiina nykyään viestii itsestään ulkomaailmalle: miten nouseva maailmanmahti tavoittelee parempaa maabrändiä, houkuttelevia mediasisältöjä ja niiden kautta syntyvää pehmeää valtaa. Luostarinen pyrkii selvästi välttämään helppoja vastauksia ja kyseenalaistamaan vakiintuneita tapoja puhua Kiinasta, kuten ajatuksen ”kiinalaisesta kulttuurista” yhtenäisenä sekä samalla selityksenä kaikelle mahdolliselle maahan liittyvälle. INTO Kustannukselta on tänä syksynä ilmestynyt peräti kaksi kirjaa, jotka käsittelevät eri näkökulmista ”Kiinan nousuksi” kutsuttua ilmiötä. Elokuvaohjaajan sotkeminen hallituksen päämieheen on osuva vertauskuva niille ongelmille, joita syntyy sekoitettaessa keskenään valtio ja sen kansalaiset. Lähdekritiikkiä ei ole unohdettu; kirjassa esimerkiksi huomautetaan, että vaikkapa mediainvestointien suuruusluokan pohjalta on vaikea tehdä pitkälle vieviä päätelmiä, sillä Kiinan ollessa kyseessä ”kaikki on kuitenkin suurta tai valtavaa”. Lisäksi tekstiin on jäänyt huomattavan paljon painovirheitä, joista huvittavimpana voidaan mainita viittaus ”Britannian pääministeri James Cameroniin”. Selvitystyön ytimessä on ollut Kiinan ulkomaille suunnattujen viestimien seuraaminen, minkä pohjalta kirjassa tehdään tarkkoja havaintoja esimerkiksi Kiinan ulkomaanmedioiden kohdeyleisöstä, teknisestä toteutuksesta ja sisällöistä. KESKUSTAN MEDIAVALTAKUNTA YDIN 4 / 2017 88 YDINKOKEMUS KIRJAT. Ei ole ollenkaan selvää, tuleeko tilanne jatkumaan samanlaisena vai pystyykö Kiinan valtio lopulta ottamaan yliotteen kansainvälisestä mediakentästä
Maan taloudellista laajentumista eri puolilla maailmaa tutkineiden toimittajien mukaan kyse on ”pitkän tähtäimen hyökkäyksestä” ja ”taloudellisesta invaasiosta”, jossa Kiina ”levittää lonkeroitaan” ja on nousemassa ”maailman uudeksi herraksi”. Kaiken huippuna suomenkielisessä laitoksessa on jostain syystä korvattu kiinankielisissä nimissä esiintyvät shja zh-kirjainyhdistelmät hattu-ässällä ja -tsetalla, mitä voi kuvailla lievästi sanottuna erikoiseksi päätökseksi. Kuten kirjoittajat tekevät toistuvasti selväksi, Kiinan hallinnon avoimuuden puute kasaa kaikenlaisia esteitä tutkivan journalismin tielle. On selvää, että Kiinan ja kiinalaisten yritysten toimia ulkomailla tulee tarkastella ja tarvittaessa kritisoida. Kiinan maailmanvalloitus kuitenkin lähestyy aihetta niin sensaatiohakuisesti, että sitä ei voi suositella kenellekään. Siksi onkin sääli, että kovan työn tuloksia on kirjassa käsitelty sensaatiohakuisesti sekä yliyksinkertaistuksiin ja jopa selviin asiavirheisiin sortuen. Kiinalaisia koskevien stereotyyppien toistaminen sekä jatkuva köyhyyden, kaoottisuuden ja syrjäisyyden korostaminen kirjan Afrikkaa koskevissa osioissa herättää kysymyksiä siitä, millaisesta näkökulmasta tekijät tarkastelevat Euroopan ulkopuolista maailmaa. Eero Suoranta Juan Pablo Cardenal & Heriberto Araújo KIINAN MAAILMANVALLOITUS Into 2017 380 s. Suomennos Arto Konttinen KIINALAISET TULEVAT, KIINALAISET TULEVAT! YDIN 4 / 2017 89 YDINKOKEMUS KIRJAT. Toisin kuin Kiinan johtoa, tavallisia kiinalaisia tekstissä välillä jopa ylistetään, joskin varsin kyseenalaisin sanankääntein: Cardenalin ja Araújon mukaan kiinalaiset ovat jopa niin taitavia karsimaan kuluja, että kyky siihen ”näyttää olevan heidän perimässään”. Samalla Kiinasta lähteneet siirtolaiset kuitenkin esitetään toistuvasti poikkeuksellisen muukalaisvihamielisinä ja haluttomina integroitua uusien kotimaidensa yhteiskuntiin. Toimittajat muun muassa väittävät pokkana, että Kiinassa ei ole ”minkäänlaista kansalaisyhteiskuntaa”, vaikka jopa erään kirjassa haastatellun asiantuntijan mukaan maassa toimii yli 3 000 kansalaisjärjestöä. PELKKÄ nimi kertoo, miten Juan Pablo Cardenalin ja Heriberto Araújon Kiinan maailmanvalloitus (espanjaksi La silenciosa conquista china, englanniksi China’s Silent Army) suhtautuu Kiinan nousuun. Toisessa kohtaa tekstiä taas sotketaan keskenään Kiinan tasavallan perustaminen sekä Kuomintang-puolueen vetäytyminen Taiwanille – kaksi tapahtumaa, joiden välillä ehti historiankirjojen mukaan kulua 37 vuotta. Kiinalaiset yritykset puolestaan eivät välitä mistään muusta kuin voitontavoittelusta – paitsi silloin, kun ne todellisuudessa toimivatkin Kiinan ”strategisten etujen” edistämiseksi
Ne kannattaa lukea ajatuksella. Politologiset käsitteet ovat vaikeita ja usein epämääräisiä. Kalevi Suomela Timothy Snyder TYRANNIASTA. Sen vaihtoehto on ei-liberaali demokratia, jossa demokratia tarkoittaa vain enemmistön valtaa. Snyder ei käytä tuota käsitettä viitatessaan näiden ja joidenkin muidenkin maiden (muun muassa Turkin) tilanteeseen, mutta sitä hän tarkoittaa. Snyder siis käyttää ei-liberaalista demokratiasta klassista termiä tyrannia. He tarkoittivat tilannetta, jossa yksi ihminen tai ryhmä kaappaisi vallan tai jossa vallanpitäjät kiertäisivät lakia omaksi edukseen.” Myöhemmin uusliberaalista diskurssista puhuessaan Snyder toteaa, että ”vaihtoehdottomuuden hyväksyminen paalutti tavan, jolla olemme puhuneet politiikasta 2000-luvulla.” Tämä nykyinen asenne on epähistoriallinen ja siksi vaarallinen: kriisin puhjetessa vaihtoehdottomuuden politiikan sisäistäneet ihmiset eivät ajattele rationaalisesti vaihtoehtoja, vaan ajautuvat helposti jonkin ”ikuisuuden politiikan” vietäviksi. Liberaalidemokratia on järjestelmä, jossa vallitsee vallan kolmijako, oikeusvaltio ja kaikkien ihmisoikeuksien kunnioitus. Snyderille parhaat esimerkit ikuisuuden politiikasta ovat fasismi ja kommunismi, joihin hän viittaa kirjoittaessaan seuraavaa: ”Euroopan historiassa demokratialla on ollut kolme suurta tilaisuutta: ensimmäisen maailmansodan jälkeen 1918, toisen maailmansodan jälkeen 1945 ja kommunismin loppumisen jälkeen 1989. Itä-Euroopan ja holokaustin historiaan perehtynyt arvostettu historioitsija säikähti perusteellisesti Donald Trumpin valintaa Yhdysvaltojen presidentiksi ja antaa siksi kaksikymmentä neuvoa tyrannian torjumiseksi. Ei-liberaaliin demokratiaan joudutaan, kun populistinen, kansan nimiin vannova liike pääsee liberaalidemokratiassa valtaan ja syrjäyttää sen poliittiset instituutiot. KÄSITELLESSÄÄN pamflettinsa esipuheessa Yhdysvaltojen syntyä Timothy Snyder kirjoittaa: ”Perustajaisät rakensivat demokraattisen tasavallan oikeusvaltioksi ja toteuttivat vallan kolmijaon koettaen karttaa pahaa, jota he antiikin filosofien tavoin kutsuivat tyranniaksi. Moni näissä murroksissa perustettu demokratia epäonnistui oloissa, jotka monin tavoin muistuttavat omaa tilannettamme.” KEHITYS Venäjällä ja Itä-Euroopassa ei ole (vielä?) johtanut suoranaiseen fasismiin, mutta yhteiskuntien tilaa Venäjällä, Unkarissa ja Puolassa voi ehkä kutsua proto-fasismiksi. NEUVOJA TYRANNIAN TORJUMISEEN YDIN 4 / 2017 90 YDINKOKEMUS KIRJAT. 20 OPETUSTA 1900-LUVULTA Siltala 2017 130 s. Turvaudun tässä Cas Mudden ja Cristóbal Rovira Kaltwasserin tuoreessa kirjassa Populism – A Very Short Introduction esitettyyn kahden erilaisen demokratia-käsitteen selventävään erotteluun
Heikan arvioinnissa on kolme suomalaista ja yksi yhdysvaltalainen tapaustutkimus. Journalismin kyky toimia tässä neuvottelevan kansalaisuuden maailmassa oli puutteellinen ja rooli innovaatioiden syntytiloissa passiivinen. teuttamisessa. Suomalaiset tapaukset käsittelevät lainsäädännön joukkoistamista ja Tahdon2013-kampanjaa, Kiakkovieraiden mediatapahtumaa Tampereella vuonna 2013 sekä Helsingin Diakonissalaitoksen järjestämiä innovaatiotyöpajoja. – Ratkaisut monimutkaisiin ongelmiin ovat kestäviä vain, jos ne etsitään yhdessä. Myös Chicagon kansalaisinnovaatioiden ekosysteemissä tuotettiin parhaimmillaan dialogista journalismia. Journalismi voi olla tämän etsinnän kokoava voima, mutta se ei onnistu vain katselemalla tapahtumia lehdistöaitiosta, Heikka sanoo. Innovaatioverkoston aktivistit saavuttivat keskustelevan ja tasaveroisen aseman vallankäyttäjien kanssa kansalaisaloitelain sekä Tahdon2013-kampanjan toTaneli Heikka DIALOGIC JOURNALISM: HOW CAN JOURNALISTS PARTICIPATE IN THE NETWORKS OF SOCIAL INNOVATION. Dialoginen journalismi on rajat ylittävää yhteisluomista ongelmien ratkaisemiseksi. Kiakkovieraat-mediatapahtuma sai aikaan dialogia, jossa hyödynnettiin teknologiaa, mutta ongelmaksi muodostui konfliktihakuisuus ja kannattelutilan puute. DIAKONISSALAITOKSEN kokoamissa työpajoissa journalistit etsivät ratkaisuja yhteiskunnallisiin ongelmiin yhdessä sidosryhmien kanssa. Neljäs tutkimus analysoi Chicagon kaupungin koulusulkemisia vastaan noussutta aktivismia ja siihen liittyviä journalistia innovaatioita. YDIN 4 / 2017 91 YDINKOKEMUS VÄITÖS. Ammattijournalismin ja aktivistien välille syntynyt keskusteluyhteys oli väliaikainen eikä sitä hyödynnetty aktiivisesti. Toisaalta ammattitoimittajilla oli vaikeuksia suhtautua kansalaisjournalismiin, joka joissakin tapauksissa oli jopa taitavampaa tiedon hankkimisessa ja jalostamisessa kuin ammattijournalismi. Timo Antero Korhonen HYVÄSTIT LEHDISTÖAITIOSTA KATSELEMISELLE. Se oli mahdollista kannattelutiloissa, joita syntyi aktivistien ja valtionhallinnon välille sekä kansalaisaktivistien keskuudessa. Jyväskylä studies in Humanities 327, 2017 85 s. Yhtenä innovaationa oli Luokkaretki laitakaupungille -kierros, joka tuotti juttuja, joissa myös heikkoosaisten näkökulma pääsi esille. Esimerkiksi digitaalisissa työkaluissa kansalaisaktivistit olivat edelläkävijöitä. Parhaimmillaan dialogi toimii, kun toimittajat jättävät ammatillisen roolinsa hetkeksi sivuun ja osallistuvat innovaatiotyöskentelyyn muiden kanssa. JYVÄSKYLÄN yliopiston tohtoriopiskelija Taneli Heikka etsii väitöskirjassaan vastauksia kysymyksiin journalismin taloudellisesta kestävyydestä ja yhteiskunnallista asemasta osallistuvan journalismin, monitoimijaisten innovaatioiden sekä dialogin teorioiden avulla. Keskeistä on, että journalistisia innovaatiota syntyy organisaatioiden välisellä harmaalla vyöhykkeellä. Keskeisenä tarkastelun kohteena on kannattelutilan käsite
Biisit ovat tasalaatuisen hyviä ja huomion keskipisteenä oleva Amosin lauluääni on vaikuttavan voimakas ja selkeä. Keikoilla yleisön sekaisin saava duo soittaa hyvän tuulen rockmusiikkia. Ursus Factory ÄLÄ LOPETA USKOMISTA RAKKAUTEEN BABY Soit se silti 2017 Weezer PACIFIC DAYDREAM Crush/Atlantic 2017 Tori Amos NATIVE INVADER Decca 2017 SANOITUKSISSA KUITENKIN PERINTEISEMMÄN KUKKOILUN JA KOHELTAMISEN LISÄKSI ARVOSTETAAN ÄITIÄ SEKÄ TEHDÄÄN DARTH VADERILLE KUNNIANPALAUTUS. YDIN 4 / 2017 92 YDINKOKEMUS LEVYT. 3. 2. Kappalemateriaali on sopivan rönsyilevää ja kitaratilutukset sekä falsettikieunta maustavat keitosta sopivasti. Yhtyeen nyansseja ymmärtävä tuottaja ei olisi pelastanut tätä teosta, koska kappalemateriaali on ohuiden ideoiden varassa. 3. 1. 2. 1. Levyn kuuntelu on helppoa kuin potkukelkalla ajelu ja toistuva kuuntelu palkitsee. Laulaja-kitaristi Rivers Cuomo on työntänyt herkkyyden sivuun tai sitten ulosanti on niin siloteltua, ettei tuneista tai rosoista jää kuulijan korviin hiventäkään. Turboahdettua, persoonatonta tusinapoppia, joka kului puhki jo ennen äänittämistään. Laulaja-kitaristin sekä rumpalin orgaaninen yhteissoitto ja estottomuus on vapauttavaa, vaikka keikkojen hurmokseen ei levyä kuunnellessa pääse. Tori Amos on edellistä mielenkiintoisemmalla levyllä palannut siihen, mihin kaltaiseni urautuneen kuulijan korva on tottunut. Kritiikkiä esitetään muun muassa Yhdysvaltain harjoittamaa politiikkaa kohtaan. Maineikas Weezer ei tuo uudella albumillaan mitään jännittävää maailmaan. Yhtään taiteellista kunnianhimoa en tästä äänitteestä löydä. Kyseessä on loistava levy, jolla Tori Amos plagioi itseään, kun kukaan muu ei siihen pysty. Sanoituksissa kuitenkin perinteisemmän kukkoilun ja koheltamisen lisäksi arvostetaan äitiä sekä tehdään Darth Vaderille kunnianpalautus. Nikkes plättar Musiikin suurkuluttaja Niklas Piiparinen jakaa Ytimen lukijoiden kanssa valikoituja ajatuksiaan äänistä, joihin harrastuksensa parissa törmää
Detroitista tuli seikkailijoiden ja maailmanloppularppaajien paratiisi. Vuonna 2014 Kiinassa valmistettiin kaksinkertainen määrä autoja Yhdysvaltoihin verrattuna. D etroit on täynnä inhimillisiä tragedioita, joihin länsimaiset ihmiset voivat samaistua: pienemmässä mittakaavassa vastaava rakennemuutos oli käynnissä kaikkialla lännessä. P eruskoulu huolehti siitä, että tiesin kaupungin nimeltä Detroit. Tämä kasvatti toivottomuutta kaupungin sisällä ja epäluottamusta kaupungin ulkopuolella. Se oli ajanut Detroitin kurjuuteen ennenäkemätöntä vauhtia. Uutiset autioituvasta miljoonakaupungisDETROITIN KAAOS TAITTUU VEIKKO HALMETOJA Kirjoittaja on kuraattori ja kriitikko sekä ARTag Galleryn taiteellinen johtaja. Autoteollisuuden laman lisäksi kaupungin ahdinkoa lisäsivät huonot johtajat ja korruptio. Yhtäkkiä visio yhteiskuntarakenteiden sortumisesta länsimaissa olikin totta. Tiesin sen olevan maailman autoteollisuuden keskus, ja joku astetta fiksumpi musiikinopettaja oli kertonut, että se on myös populaarimusiikin historian tärkeimpiä kaupunkeja. Kun mediassa alkoi näkyä kuvia palavista pilvenpiirtäjistä, rikotuista ikkunoista ja hylätyistä taloista, autoteollisuuden alamäki Yhdysvalloissa oli jo loppusuoralla. Vanhat koulukirjat eivät kuitenkaan osanneet ennustaa sitä valtavaa rakennemuutosta, jota olemme joutuneet todistamaan. Vaikka Detroitin väkiluku kääntyi laskuun jo 1950-luvulla, ei vuosituhannen vaihteen totaalista romahdusta pystytty kunnolla ennakoimaan. Yleisradio kertoi konkurssiuutisen yhteydessä, että murhien määrä kaupungissa on korkeimmillaan 40 vuoteen, poliisin saapuminen rikospaikalle kestää 58 minuuttia ja vain kolmasosa kaupungin ambulansseista oli käytössä. Post-apokalyptinen YDIN 4 / 2017 94 KOLUMNI. Toisaalla otsikot kertoivat maailman lihavimmasta kaupungista, joka oli väkivaltatilastojen ykkönen Yhdysvalloissa. ta olivat karmeudessaan kiehtovia. Vuotta aiemmin Detroitin kaupunki oli haettu konkurssiin
Detroitista tuli seikkailijoiden ja maailmanloppularppaajien paratiisi. Detroitista on hyvää vauhtia kasvamassa Pohjois-Amerikan Berliini, johon nuoret taiteilijat hakeutuvat isojen edullisten tilojen sekä halvan elämän perässä. Syntyneet esteettiset ympäristöt kun saattavat kadota samaa tahtia kuin ovat syntyneetkin. Museo on vaikuttava. Postapokalyptinen maailma oli olemassa ja sen mittakaava oli valtava. Yhtenä syynä suosioon voi nähdä ihmisten epävarmuuden nykyisenkaltaisesta tulevaisuudesta. Paradoksaalista on se, että juuri tämä inhimillinen samaistuttavuus tekee tragedioista loistavaa materiaalia viihteelle. Sillä on ainutkertainen mahdollisuus keksiä itsensä uudelleen yhtä näyttävästi. maailma oli olemassa ja sen mittakaava oli valtava. Sama syy siivitti Donald Trumpin Yhdysvaltojen presidentinvaalien voittajaksi. Se on valtava kontrasti kaupungin hoitamattomalle rakennuskannalle, rajulle graffitikulttuurille ja ahdistuksesta kumpuavalle nykykansantaiteelle. Erityisesti sinne mahtuu kuvataiteilijoita, joille halvat tilat ovat elinehto. Gentrifikaatio ei silti tule olemaan nopeaa. Vaihtoehtoväen perässä kaupunkiin on jo saapunut myös sijoittajia. Detroit oli kuvataidekaupunki jo menneen suuruutensa aikoina: Detroit Institute of Art -taidemuseo on yksi Yhdysvaltojen tärkeimmistä ja pitää sisällään huikean kokoelman muun muassa eurooppalaisten mestarien teoksia. Yli puolet väestöstään menettäneessä Detroitissa riittää melkein ilmaista tilaa vielä vuosikymmenien ajan. Jotkut downtownin art deco -pilvenpiirtäjät ovat jo korjauksen alla, ja gallerioitakin on alkanut ilmestyä. Kaupungin suurimmat velkojat vaativat teosten myymistä velkojen katteeksi, mutta niiden turvaamiseksi perustettiin Grand Bargain -liike, joka keräsi suuryrityksiltä ja säätiöiltä melkein miljardin euron rahaston turvatakseen taideaarteet. Sen tapahtumat sijoittuvat Atlantaan, mutta lavastetut maisemat muistuttavat välillä hätkähdyttävästi dokumenttikuvia Detroitista. Johanna Vehkoo kirjoittaa kiinnostavassa kirjassaan Autiopaikoilla (Teos, 2016), että Detroit on koko jälkiteollisen maailman koeYDIN 4 / 2017 95 KOLUMNI. laboratorio: ”Se on kaupunki, jossa kaikki romahti kerralla ja harvinaisen näyttävästi. Kaupunki rinnastui zombie-pandemiasta kertovaan The Walking Dead -televisiosarjaan. Tämä on tärkeä tehtävä erityisesti katutaiteen ja nykykansantaiteen osalta. Detroitin symbolinen merkitys on valtava, koska sen tarina on Amerikan tarina.” M itä tämä uudelleenkeksiminen voisi tarkoittaa. Sarjan tähän mennessä esitetyistä noin sadasta jaksosta seitsemänkymmentä on kerännyt Yhdysvalloissa yli kymmenen miljoonaa katsojaa. Samalla se on ammattitaitoinen toimija, joka pystyy dokumentoimaan kaupungin visuaalista liikehdintää. Kaupunkiin mahtuu niin kaupunkiviljelijöitä, anarkisteja kuin erakoitakin. Jakamistaloutta ja mahdollisuutta kokeilla erilaisia tapoja järjestää elämänsä ja toimeentulonsa
I tse asiassa sotilaalliset rituaalit ovat vieneet huomion konfliktien poliittiselta sisällöltä – tai pikemminkin sisällön puuttumiselta. JOULUPUKKI RAUHANPOLIITTISENA VOIMAVARANA Onhan niin, että varsinkaan meidän osassamme maailmaa ei ole mitään sellaisia konflikteja, jotka voisivat toimia perustana valtioiden väliselle sodalle. Hänen hahmonsa rikkoi tilanteeseen muuten sisältyvän vakavuuden sekä tarjosi mahdollisuuden sodasta ja varustelusta täysin poikkeaviin tulkintoihin. Ilmatilan loukkaus nousi kansainväliseksi uutiseksi, jonka kiinnostavuutta lisäsivät epäilyt siitä, että kyseessä olisikin ollut risteilyohjus. Tässä mielessä varustelu lepää nykyään yleensä tyhjän päällä. Itse asiassa joulupukki voisi mainiolla tavalla ilmentää, että sotilaalliselta vastakohtaisuudelta puuttuu poliittinen perusta: on ajauduttu varustelukierteeseen ilman, että taustalla olisi joitakin syviä ja kansallisia etuja uhkaavia poliittisia erimielisyyksiä. I narijärveen syöksyi joulukuussa 1984 neuvostoliittolainen, taisteluharjoituksessa käytetty maaliohjus. Sotilaiden, poliisin ja kansainvälisen median ohella paikalle ilmaantui myös joulupukki. YDIN 4 / 2017 96 KOLUMNI. Esimerkiksi uskomukset Itämeren vaaralliseksi muodostuneesta tilanteesta nojaavat poliittisesti siihen, sallitaanko Venäjälle uusi kaasuputki entisen rinnalle. Pukin ilmaantuminen poseeraamaan jäälle nostetun ohjusromun viereen vähensi olennaisesti tapahtumien dramatiikkaa. Vahvan keskinäisriippuvuuden maailmassa, jonka piiriin myös Venäjä olennaisesti kuuluu, asia ei mitenkään vaikuta sodan arvoiselta vastakohtaisuudelta. Pelkoa eivät lietso elintärkeitä kansallisia intressejä koskevat vastakohtaisuudet vaan nimenomaisesti sotilaallinen dynamiikka: hankinnat, joukkojen sijoitukset, tiheästi toistuvat ja suurimittaiset harjoitukset tai erilaiset ilmatilassa ja merialueilla suoritetut provokaatiot. Pukkiin sisältyy siis vapauttavaa rauhanpoliittista potentiaalia, jolle saattaisi olla nykyäänkin huomattavaa kysyntää. Ne ovat luoneet vahvoja mielikuvia konfliktien ja sodan todennäköisyyden lisääntymisestä ja siten perustaa tarpeelle vaPERTTI JOENNIEMI Kirjoittaja toimii tutkijana Karjalan tutkimuslaitoksella (KTL) Itä-Suomen yliopistossa ja vierailevana tutkijana Tampereen rauhantutkimuskeskuksessa (TAPRI) Tampereen yliopistossa
Liiallinen menneisyyshakuisuus on tässä yhteydessä huomattava haitta. Rauhanliikkeen on kyettävä tarjoamaan aineksia sellaiselle itseymmärrykselle ja kansalliselle identiteetille, joka ei kaipaa tuekseen tarrautumista menneisiin sankaritekoihin tai muistoihin ajasta, jolloin itsenäisyyttä jouduttiin puolustamaan aseiden. Tätä ahdistuksen purkamisen muotoa on hyödyntänyt ennen kaikkea Venäjä, mutta kaivamaansa kuoppaan se on kyennyt houkuttelemaan muitakin toimijoita. T arvitaan siis uutta ajattelua ja siinä yhteydessä myös omien perinteiden kyseenalaistamista. Ahdistus etsii purkautumisen kanavaa, jolloin perinteinen turvallisuusja puolustuspolitiikka tarjoaa sille luotettavaksi koetut puitteet. Se ei voi asettua myötäjuoksijaksi korostamalla pelkästään asevarusteluun ja vastakohtaisuuden YDIN 4 / 2017 97 KOLUMNI. Sotilaalliset rituaalit ovat vieneet huomion konfliktien poliittiselta sisällöltä – tai pikemminkin sisällön puuttumiselta. Apulaisena joulupukki olisi esimerkiksi mukana vastaanottamassa paraateja ja johtaisi kunniakomppaniaa valtiovierailujen yhteydessä. Pukki voisi myös toimia kansainvälisenä tarkkailijana suurten sotaharjoitusten yhteydessä. Rauhanliikkeen haasteena tässä tilanteessa on eri toimijoiden irrottaminen itseisarvoiseksi muodostuneen varustelukierteen kehältä. Ehkä rauhanliikkeen ensisijaisena tehtävänä on tarjota vaihtoehtoja sotilaiden ja turvallisuusasiantuntijoiden yleensä varsin vaihtoehdottomille näkemyksille. Tärkeintä olisi läsnäolo ja vaihtoehdon tarjoaminen sotilaallisten tulkintojen uskottavuuden kannalta elintärkeälle vakavuudelle. Joulupukin avulla olisi mahdollista pyrkiä yleisemminkin osoittamaan, että todellisuus välittyy aina tulkinnallisena. Nykymaailmassa ei enää ole sellaista turvakahvaa, johon takertumalla voisi uskottavasti pitäytyä perinteisissä totuuksissa ja itseymmärryksessä. vahvistumiseen sisältyviä vaaroja vaan huomio on kyettävä siirtämään siihen, että vastakohtaisuudet ovat nykyään poliittiselta kannalta jokseenkin vailla sisältöä. Voisiko rauhanliike siis vaikkapa esittää joulupukin nimittämistä puolustusvoimien komentajan viralliseksi apulaiseksi. Kierrettä ruokkii yleisemmin maailman nopeasta muuttumisesta aiheutuva ahdistus. Tässä mielessä rauhanliike on – tai ainakin sen tulisi pyrkiä olemaan – nimenomaisesti vapautusliike. rautua pahimman varalta. Tiivistyvän kansainvälisen riippuvuuden maailmassa Suomen on lunastettava paikkansa ja rakennettava itseymmärryksensä aivan toisella tavalla. Yhtenä rauhanliikkeen lähestymistapana voisi olla kyseenalaistaa Inarijärven tapauksen tapaan se vakavuus, johon asevarustelu ja tyrkyllä olevat sotilaalliset uhkakuvat voimallisesti nojaavat. Venäjän tarjoamaan menneisyyshakuisten maiden kimppakyytiin on suostunut myös Suomi. Ilman konfliktien poliittisia syistä koskevaa analyysiä rauhanliike osaltaan tahattomasti vahvistaisi juuri sitä ilmapiiriä, johon myös sotilaallisten vastakohtaisuuksien korostamisella pyritään
Kuva on suomalaisesta lehdestä, mutta malliesimerkki kuvastosta, jota Kiinan virallinen media on tarjonnut kansalaisilleen johtajistaan.” Näin kirjoitti Mikko Lipiäinen Ytimen numerossa 2/2009. Suomalainen identiteetti kiinnittyy puolustautumisen ja erottautumisen vuoksi käytyihin menneisiin taisteluihin, ei siihen, mitä tulevaisuudessa voitaisiin rakentaa ja luoda. PALA HISTORIAA Ytimen kirjoittajat ovat puuttuneet ajankohtaisiin aiheisiin aiemminkin. Aivan kaikkea internet ei kuitenkaan yksipuoluevaltiossa ollut pystynyt muuttamaan. Suomen ontto tarina Pukuäijät ja nettikansalaiset ”KATSELEN kuvaa ikihymyisistä pukuäijistä kättelyrituaaliinsa jäykistyneenä. Tampere ja Guangzhou olivat solmineet ystävyyskaupunkisopimuksen edeltävänä vuonna. ”SUOMEN muodostuminen on ollut erottautumista”, kirjoitti Pertti Joenniemi Ydin-lehden numerossa 2/2007. ”Yksi puhujista kiteyttää asian osuvasti: Kiinan Web 2.0.:n mukana seuraa Poliisi 2.0.” YDIN 4 / 2017 98 YDINKOKEMUS ARKISTOSTA. Toivottavasti ison ystävämme taloudellinen menestys ei ole liian mykistävää,” Lipiäinen kirjoitti. ”Tampereen pormestari Timo P. Toivoa sananvapaustilanteen parantumisesta loivat CnBloggerCon-tapahtumaan kerääntyneet innokkaat nettikansalaiset. ”Identiteettimme nousee rajojen piirtämisen ja niiden välissä olemisen kokemuksesta, toisin sanoen siitä, mikä on suljettu pois ja mitä emme ole.” Joenniemen mukaan Suomella ei ole samanlaista sisällöllistä ”suurta kertomusta” kuin esimerkiksi Yhdysvalloilla tai Ranskalla. Toinen heistä on Guangzhoun, toinen Tampereen pormestari. ”Ytimeen pyrkiminen määrittää politiikan puitteet, mutta kysymys sisällöstä jätetään muiden ratkaistavaksi,” Joenniemi arvioi. Lipiäisen toiveena oli, että myös sananvapaus ja ihmisoikeudet otettaisiin esille kaupunkien välisessä dialogissa. Nieminen sanoo kaveeraamisen isokokoisen ja vaikutusvaltaisen kanssa antavan mahdollisuuksia elinkeinoelämälle ja kulttuurille. ”Talvisodan sankarikansana suomalaiset ankkuroituvat edelleenkin ajallisesti eiliseen ja katsovat taakse pikemminkin kuin eteenpäin.” Kansallisen kertomuksen onttous näkyy esimerkiksi EU-politiikassa: vaikka Suomi haluaa päättäviin pöytiin, sillä ei ole selkeitä omia tavoitteita, joita se EU-vallan ytimessä yrittäisi ajaa
Sadankomitea LAHJOITA sadankomitea.fi/sadankomitea/lahjoita Liity nyt: www.rauhanliitto.fi Tue rauhankasvatusta ja asiantuntevaa työtä aseistariisunnan puolesta.. ANNA LAHJA RAUHALLE OSTOKSILLE rauhanasema.fi/kauppa Tue rauhaa lahjoituksella tai ostamalla kannatustuotteita
Cumulus City&Resort Hotelli Seurahuone Helsinki Crowne Plaza Helsinki Hotel Indigo Helsinki Boulevard Holiday Inn BURGER KING ® Grillsson HelmiSimpukka Huviretki Martina Rax Buffet O’Learys, Bakers Helsinki, Iso Omena ja Sello Espoo Restel Tapahtumaravintolat Lehtipiste 161230 Tradeka Yhteiskuntavastuu Yleinen A5.indd 2 2.1.2017 9.45. YD IN 4 / 20 17 w w w .yd in leh ti.fi www.tradeka.fi Lahjoituksia suomalaisten hyväksi Taloudellinen ja sosiaalinen vastuu sekä vastuu yhteisestä ympäristöstämme ovat keskeinen osa satavuotiaan Osuuskunta Tradekan toimintaa. Kannamme vastuuta suomalaisista lahjoittamalla vuosittain keskimäärin vähintään 10 % verojen jälkeisestä tuloksesta yleishyödyllisiin tarkoituksiin mm. lapsia ja lapsiperheitä tukeville järjestöille, nuorisojärjestöille sekä ikääntyvien ihmisten lomaja virkistystoimintaan. Kannamme vastuuta suomalaisista lahjoittamalla vuosittain keskimäärin vähintään 10 % verojen jälkeisestä tuloksesta yleishyödyllisiin tarkoituksiin mm. lapsia ja lapsiperheitä tukeville järjestöille, nuorisojärjestöille sekä ikääntyvien ihmisten lomaja virkistystoimintaan. Cumulus City&Resort Hotelli Seurahuone Helsinki Crowne Plaza Helsinki Hotel Indigo Helsinki Boulevard Holiday Inn BURGER KING ® Grillsson HelmiSimpukka Huviretki Martina Rax Buffet O’Learys, Bakers Helsinki, Iso Omena ja Sello Espoo Restel Tapahtumaravintolat Lehtipiste 161230 Tradeka Yhteiskuntavastuu Yleinen A5.indd 2 2.1.2017 9.45 www.tradeka.fi Lahjoituksia suomalaisten hyväksi Taloudellinen ja sosiaalinen vastuu sekä vastuu yhteisestä ympäristöstämme ovat keskeinen osa satavuotiaan Osuuskunta Tradekan toimintaa